- 1 -

PoleemiPoliittishistoriallinen aikakauslehti

RYYPPÄSIMMEKEKKOS-ARKISTOSSA

HAASTATTELUSSACARL HAGLUND

NÄIN SAKSASTATULI SAKSA

Esa HämäläinenKekkosen näköinen mies

MaailmaltaPolitiikka Reportaasi

3NRO

2013

- 2 -

FUKSISYKSY23.8. Kuppalassa ja 24.8. SuomenlinnassaKuvat Mikko Virta

Polhon ensimmäinen fuksitapaaminen perjantaina 23.8. keräsi Kuppalan täyteen uusia ja innokkaita polhoilijoita. Salainen raportti tapahtumasta luettavissa tämän lehden sivulta 20.

Polhon fuksi Venla Ranki viihtyi Kuppalan yössä.

Valtsikan fuksien yhteisissä Kannu Games -kisailussa ryöstettiin tuutoreita. Kuvassa keskellä yhiksen tuutorit Mert Sola ja Toivo Laitinen hetki ennen ryöstön alkua.

Loppuillasta vanhemmat opiskelijat uskaltautuivat juttelemaan fuksien kanssa.

Pääkirjoitus

Miksi äänestän kepuaAion äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa persuja tai kepua. En siksi, että erityisesti haluai-sin, mutta nykyisen hallituksen päätöntä säheltä-mistä seurattuani minulla ei ole muita vaihtoeh-toja. Liberaalissa demokratiassa hallitsemisen kun pitäisi legaalin lisäksi olla myös legitiimiä.

Nykyisessä maailmantaloudellisessa tilanteessa hallituksen pitäisi tehdä uudistuksia, joilla turvataan Suo-men kansalaisten hyvinvointi tulevaisuudessa. Nykyinen meno ei huoltosuhteen kasvaessa yksinkertaisesti kestä. Hyviä uutisia taloudesta ei ole saatu vuoden 2008 jälkeen – eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan.

Mitä hallitus on tähän mennessä tehnyt? Pää-ministeri on diilannut kaverinsa tutkimukselle 700 000 euron rahoituksen, valtiovarainministe-ri neuvotellut Kreikan kanssa vakuusjärjestelyt, joissa ei vakuuksia mainita sanallakaan, harmaan talouden torjunnan työryhmässä istunut kehitys-ministeri maksanut oman oviremontin pimeäs-ti ja suojellut vandalistijärjestöä rikossyytteiltä, puolustusministeri valehdellut eduskunnalle po-liittisesta ohjauksestaan ja sisäministeri ilmoit-tanut Raamatun käyvän Suomen lain edelle. Sa-teenkaarilippua kisakatsomossa heilutellut kult-tuuriministeri vaikuttaa nyt hallituksen luotetta-vimmalta.

Silloin kun uudistuksista on päätetty, eivät edes ministerit itse tiedä, mitä ovat päättäneet. Näin kävi esimerkiksi elokuun kehysriihen osin-koverouudistuksessa.

Suurin keskustelu käydään työurien pidentä-misestä. Se onnistuisi helposti eläkeikää nosta-malla. Nykyinen 65 vuoden eläkeikä on keksitty 1800-luvun Saksassa, jossa eliniänodote oli 50 vuotta, kuten Yle taannoin kertoi (7.10.). Nykyään se lähes-tyy sataa vuotta.

Mutta ei, sen sijaan hallitus aikoo pidentää uria pakotta-malla opiskelijat valmistumaan mahdollisimman nopeasti kortistoon ilman oman alan työkokemusta. Motiivi eläkeiän säilyttämisellä lienee täystyöllisyyden ja jatkuvan talous-kasvun lihottamien suurten ikäluokkien eläkepäivien tur-vaaminen Floridan auringossa.

Nyt jäljelle jääneestä kahdesta oppositiopuolueesta toi-sen kansanedustajat halveksuvat korkeimman oikeuden tuomioita ja heiluttelevat sieg heilia eduskunnassa. Lopulli-nen valinta ei ole vaikea.

Mikko VirtaKirjoittaja on Poleemin päätoimittaja.

1600-2000 merkkiä

”Nykyinen 65 vuoden eläkeikä on keksitty 1800-luvun Saksassa, jossa eliniänodote oli 50 vuotta”

”

- 4 -

Idea saksalaisuu-desta kirjoitta-misesta rupesi hahmottumaan jo viime syksy-nä opiskellessani Hampurissa Hel-mut-Schmidt-Uni-versitätissa – toi-sessa Bundeswehrin yliopistoista. Marssihar-joitusten sijaan istuin pie-nissä seminaareissa suomalaisia opis-kelijoita skarpimpien naisten ja mies-ten kanssa keskustelemassa Weberin ja Ranken ajatuksista.

On toki hyvin polholaista kirjoittaa juuri Saksasta Poleemiin, mutta tämän päi-vän Saksa on kuitenkin toimija, joka vaikuttaa yhä enemmän myös meidän arkeemme. Suomen ns. kohtalon kol-mion yksi kulma on siirtymässä jälleen Saksaan, joten on ehkä aika pureutua hieman Berliiniä ja natseja syvällisem-min siihen keitä ovat meren takaiset naapurimme.

Ilari LeskeläKirjoittaja on viidennen vuoden polho-lainen, joka teki tähän Poleemin katsa-uksen nykyisen Saksan syntyprosessiin.

Vieläkin ihmettelen, miten oli mahdollista oksentaa niin lahjakkaasti vessanpöntön taakse.”

- ArkistonjohtajaPekka Lähteenkorva kertoo Polhon ja P-klubin orgioistasivulla 30.

Vastaava päätoimittaja Mikko Virta • Päätoimittajat Tuomas Lassinharju, Ilmar Metsalo ja Anna Niemi • Ulkoasu ja taitto Mikko Virta • Kirjoittajat Seppo Hentilä, Ossi Hietala, Topi Houni, Jenniina Kotajoki, Joonas Lehtonen, Ilari Leskelä, Simo Ortamo, Henri Pienimaa, Marika Poutiainen, Johanna Räty, Tauno Saarela, Aino Tuovinen • Kannen kuva Mikko Virta • Paino Picaset 0y • Painos 200 kpl • Paperi sisus 100 g G-print, kannet 170 g gloss • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi-2013@helsinki.fi • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry.

Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea.

PoleemiPoliittishistoriallinen aikakauslehti

Tekijältä

”Muutakin kuin natseja

3NRO

2013

- 5 -

- ArkistonjohtajaPekka Lähteenkorva kertoo Polhon ja P-klubin orgioistasivulla 30.

10111218202226303637

Tässä numerossa

Historian kasvot

Työelämän kasvot

Fuksisyksy

Carl Haglund

Saksan synty

Ryyppyreportaasi

Mäntyharjun miehet

Kaupungin kasvot

Gallup

Esa Hämäläinen

Alfred Nobel lietsoi sotaa

Kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa

”Osasto Äänislinnan” salainen raportti

Puolustusministeri avautuu Poleemille

Rautakanslerin jalanjäljissä

Menimme koko UKK-tien. Katso kuvat!

Tarkastimme Janne Poikolaisen levyhyllyn

Oluttoimittaja Mariaana Nelimarkka

fuksit piirsivät suurmiehiä

johtaa yliopistoa kulisseissa12

10

26

37

22

- 6 -

Äärimmäisyyksien aika ei ole ohi – ei aina-kaan lauantaina 16.11., jolloin Helsingissä jär-jestetään Historian opiskelijoiden liiton syysse-minaari Äärimmäinen seminaari – radikalismi ja valtavirta. HOL järjestää jäsenistölleen se-minaareja kaksi kertaa vuodessa, ja tänä syksy-nä on helsinkiläisten vuoro isännöidä seminaa-ria. Paikalle on saapumassa odotetusti noin sata henkeä kuudesta eri kaupungista.

Tapahtuma alkaa perinteisillä asiantuntija-luennoilla, jotka käsittelevät seminaarin tee-maa eri näkökulmista. Puhujiksi ovat varmistu-neet jo poliittisen historian dosentti Erkki Va-sara, Aalto-yliopiston professori Mats Frid-lund sekä Helsingin yliopiston ruotsinkielisen historian oppiaineen tutkija Derek Fewster. Seminaariin päättää nuorten poliitikkojen pa-neelikeskustelu suomalaisesta poliittisesta radi-kalismista. Paneelin juontaa polholainen kult-tuurivaikuttaja Jari Hanska.

Seminaaripäivä huipentuu äärimmäisyys-teeman mukaisiin sitseihin Alina-salissa. Vii-meistään silloin kannattanee saapua paikalle tarkastamaan, miltä maakuntien historiakolle-gat näyttävät.

Yhiksessä tapahtuu

Professori Seppo Hentilä jää eläkkeelle

Polhon fuksista puheenjohtaja

ÄÄRIMMÄISTÄ HISTORIAA HELSINKIIN

Palstalla käsitellään ajankohtaisia asioita yhiksessä.

nooRA peRhiö

Teksti Mikko Virta

Teksti Anna Niemi

Teksti Mikko Virta

Poliittisen historian professori Seppo Hentilä jää eläk-keelle elokuussa 2014.

”Nyky-yliopiston meno on sellaista, että välillä tekee mieli katsoa vähän muitakin töitä. Mieli palaa tutkimaan ja kirjoit-tamaan”, Hentilä kommentoi.

Ensimmäisenä suunnitelmissa on kirja siitä, miten Suo-mesta on tehty Suomi. Teoksessa tarkastellaan Suomen teke-mistä historiapoliittisesta näkökulmasta aina uuden ajan alus-ta lähtien.

”Pidän keväällä luentosarjan aihepiiristä”, Hentilä paljastaa.Eläkkeellä professori aikoo ryhtyä myös remonttihommiin.

Hänen poikansa on nimittäin ostanut vanhan rintamamiesta-lon, jonka kunnostamisessa riittää työn sarkaa.

”Timpuri on toinen luontoni”, Hentilä perustelee uutta urasuunnitelmaa.

Polhon fuksi Joonas Lehtonen valittiin Kan-nunvalajien fuksitoimikunnan puheenjohtajak-si. Lehtonen on nykymuotoisen toimikunnan neljäs puheenjohtaja ja kolmas polholainen sel-lainen. Vuonna 2012 Polho joutui tyytymään va-rapuheenjohtajan salkkuun.

”Nyt tuntuu aika nöyrältä, koska työt eivät tässä pestissä ainakaan lopu kesken!” Lehtonen kommentoi nimityksen jälkeen.

Hänellä on myös epäilys siitä, miksi puheen-johtajaksi on niin usein valittu polholainen.

”Ehkä me tunnemme historian suurmie-het niin hyvin, että meillä on kaikista kovin kii-re liittyä heidän joukkoonsa. Ja jostain sekin on aloitettava!

HOL-seminaareissa pääsee luomaan suhteita ulkopaikkakuntalaisten historianopiskelijoiden kanssa. Kuva Turun Kriisipesäkkeitä ja kansanjuhlia - nationalismin monet kasvot -seminaarista helmikuulta 2013.

- 7 -

Hallopedi ajaa yhteisiä asioita

Polhon historiasta opinto-pisteitä!Poliittisen historian opintoja voi keväällä 2014 suorittaa tutkimalla Poliit-tisen historian opiskelijat Polho ry:n menneisyyttä. Järjestän tuolloin kaksi se-minaaria, joista toinen kä-sittelee vuosia 1975–1995 ja toinen vuoden 1995 jälkeis-tä aikaa. Seminaareissa tu-tustutaan opiskelija- ja yli-opistomaailman keskeisiin kysymyksiin noina vuosi-na ja selvitetään Polhon toi-mintaa ja osaa ajankohdan tapahtumissa.

Tarjolla on pienimuotoi-sia istuntoja, joissa opiskeli-jat lukevat ja esittelevät ai-hepiiriin liittyviä artikkelei-ta, osallistuvat haastattelun tekemiseen sekä kirjoittavat erilaisen aineiston pohjalta noin 15-sivuisen tekstin Pol-hon toiminnasta.

Kumpikin seminaari korvaa sopimuksen mukaan viisi opintopistettä aine- tai maisteriopinnoista. Ne so-pivat perusopinnot suoritta-neille ja aineopinnot aloit-taneille mutta myös mais-terivaiheen alkuvaiheessa oleville opiskelijoille. Aiem-pi kokemus kirjoittamises-ta helpottaa osallistumis-ta, mutta ei ole välttämätön edellytys sille. Osallistumal-la seminaariin saattaa jo-pa löytää hyvän aiheen tule-vaan kandidaatintyöhön.

Tervetuloa tutkimaan Polhoa!

Opinnoista

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Usein kuultu ja latteaksi mutistu virke saattaa kals-kahtaa poliitikon tyhjältä mainoslau-seelta, mutta se sisältää harvinaisen selvän tavoitteen, jonka kaikki suoma-laiset puolueet allekirjoittavat: työvuosia on tehtävä Suomessa enemmän.

Vaikka tavoite on selvä, ovat keinot käytännössä mo-net. Jotkut haluavat nostaa eläkeiän alarajaa, toiset taas ajavat työelämän laadullisiin tekijöihin parannuksia. Työuran alkupään kysymyksiin helpoimmaksi ratkaisuk-si näyttää muodostuvan opiskelijoiden nopeampi siirty-minen työelämään.

Lyhyemmät opinnot ja keinot ta-voitteen täyttämiseksi, kuten yliopis-toa edeltävien välivuosien minimointi ja opintopolkujen suoraviivaistaminen, voivat näyttää mekaanisen toteutta-miskelpoisilta virkamiehen mahon-kisella työpöydällä. Todellinen kuva opiskelijan arjesta – varsinkin Helsin-gissä – muuttaisi uudistusten sisältöä monivivahteisemmaksi.

Opiskelijan äänen täytyy kuulua siellä, missä mahdollisuuksia vaikut-tamiseen todella löytyy, eli yliopiston päätöksentekoelimissä. Helsingin yli-opistossa valitaan syksyllä uudet hal-linnon opiskelijaedustajat, hallopedit, laitos- ja tiedekuntaneuvostoihin sekä yliopiston kollegioon. Vaaleissa kuka tahansa Helsingin yliopistossa kirjoil-la oleva opiskelija voi asettua ehdolle 22. lokakuuta asti, mikäli halua vaikuttamiseen löytyy.

On tärkeää, että opiskelijat ajavat etujaan ja antavat äänensä kuulua, kun on kyse heidän omasta tulevaisuu-destaan. Mitä sinä muuttaisit, jotta 55 opintopistettä lu-kuvuodessa olisi realistinen eikä maaginen tavoite? Mi-tä käytännön asioita sinä parantaisit opiskeluarjen suju-voittamiseksi? Anna äänesi vaikuttaa yhteisissä asioissa.

Topi HouniKirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava.

Polhon opintovastaava ja oppiaineen opettaja kertovat opintokuulumisia.

TäRKEIMMäT OPINTOASIAT1) Hallopedivaalit tulevat – lähde mukaan!2) Suorita 55 op vuodessa, niin saat tiedekunnalta haalarimerkin.3) Polhon historiaa tutkimalla voit saada opintopisteitä.

3x

Teksti Tauno SaarelaKirjoittaja on poliittisen

historian yliopistonlehtori.

- 8 -

Gradusta Vaihdossa

Graduni aiheena on suo-malaisten politiikkojen ja tut-kijoiden Venäjään liittyvä tu-levaisuushorisontti vuosina 1989–93. Yritän selvittää, mi-tä valtakunnan ulkopoliittinen kerma ajatteli Venäjästä ja ve-näläisistä tuona historiallisena aikakautena.

Olen kiinnostunut ulkopo-litiikan ammattilaisten asen-teista, visioista sekä uhka- ja tulevaisuuskuvista Venäjää kohtaan viime vuosikymmen-ten suurimman murroskohdan ja sen jälkipöhinöiden aikana.

Tutkimukseni keskittyy myös turvallisuuteen ja sen moniulotteiseen määrittelyyn. Minua kiinnostaa, miten kyl-män sodan päättymiseen ajoit-tunut kansainvälinen, turval-lisuuden käsitteen laajempi ymmärtäminen näkyi suoma-laisessa keskustelussa ja ajat-telussa.

Aiheen valinta perustuu kiinnostukseeni siihen, mi-ten aikalaiset tulkitsivat ta-pahtumia oman kokemusti-lansa puitteissa. Minkälaisia mahdollisuuksia he näkivät? Osa visioista on suhteellisen villejä, jopa utopistisia, mut-ta useimmat ovat maltillisia ja pidättyväisiä, kuten suomalai-nen ulkopolitiikka.

Mielestäni vaihtoehtoisten tulevaisuusnäkymien tutkimi-nen purkaa voittajien histo-riaa ja avaa silmät näkemään, miten asiat olisivat voineet mennä toisin ja miten asioi-den uskottiinkin menevän toi-sin. Lisäksi se avaa silmät so-keudellemme ja kyvyttömyy-dellemme ennustaa tulevaa omassa ajassamme.

Opiskelijaradikalismia Meksikossa

Historiallinen tulevaisuuden Venäjä

Palstalla haastatellaan polholaisia vaihtareita maailmalla.Palstalla esitellään tekeillä oleva pro gradu.

Mari Fabritius, miksi lähdit vaihtoon juuri Meksikoon?Olen matkustellut Meksikossa ja Keski-Amerikassa jonkin verran, ja Meksiko kiehtoo suuruuten-sa, kulttuuriperintönsä ja han-kalien Yhdysvaltojen-suhteit-tensa takia.

Mitä suomalaiselta opiskelijalta vaaditaan, jotta pääsee Méxicon kansalliseen autonomiseen yliopistoon?Haettaessa vaaditaan espanjan kielitaidon todistamista (vähim-mäistasona CEFR -taso B2). Ha-ku on kaksivaiheinen, ja kakkos-vaiheessa muun muassa koko opintosuoritusote piti kääntää espanjaksi, mikä oli neljännen vuoden opiskelijalle hauskaa puuhaa. Kielitaito on tärkeä sik-sikin, että täällä ei käytännös-sä ollut ennen opintojen alkua minkäänlaista tuutorointia, jo-ten kaikki mahdolliset askarrut-tavat asiat tulee itse selvittää. Myös opinnot ovat kokonaan es-panjaksi.

Millaiselta yliopistoelämä siellä Keski-Amerikassa vaikuttaa?Opiskelen kaikkein radikaa-leimmassa tiedekunnassa eli fi-losofian ja kielten tiedekunnas-sa. Poliittinen ilmapiiri oli en-simmäisten opiskeluviikkojeni ajan varsin kireä, ja opiskelijoi-den mielenosoitukset ovat olleet arkipäivää. Tiedekunnan seinät ovat jatkuvasti tapetoitu täyteen banderolleja, joissa jaetaan is-kulauseita ja kerrotaan tulevista mielenosoituksista.

Syyskuussa muutama tiede-kunta lakkoili tukeakseen käyn-nissä ollutta opettajien lak-koa, joka taas vastusti presiden-tin ajamaa koulutusuudistusta. Tiedekuntamme rakennukset spreijailtiin täyteen iskulausei-ta, kuten neoliberalismi alas ja yleislakon puolesta - koulutus-reformia vastaan. Tylsää täällä ei pääse tulemaan missään vai-heessa!

Viidennen vuoden polholainen Mari Fabritius opiskelee lukuvuoden ajan Méxicon kansallisessa autonomisessa yliopistossa

Teksti Tuomas LassinharjuTeksti Marika Poutiainen

mAri fAbritiukSen ArkiSto

- 9 -

Puheenjohtajalta

Polhossa riittää puuhailtavaaKirjoitan tätä kirpeitä syysilmoja sängyn pohjalla fiilistellen. Suunnatonta iloa tuovat villasukkien lisäksi toissapäivänä lämmen-neet patterit.

Tälläkään kertaa siirtyminen kesän stressit-tömästä treenaa-syö-työskentele-nuku –rutiinis-ta syksyn rientoihin ja lue-käyluennolla-syö-myö-hästyluennolta-lue-muistakokous-työskentele-lue –rutii-nittomuuteen ei onnistunut ihan parhaalla mahdollisel-la tavalla.

Nyt kun syksy on saatu vauhdilla käyntiin niin opinto-jen kuin muidenkin ilojen osalta, ei hetken hengähdystau-ko (vaikkapa syysmatkalla Dublinissa) kui-tenkaan tee pahaa.

Uudet fuksit on otettu riemulla vastaan ja tutustutettu onnistuneesti sekä WebOodin että sitsaamisen jännittäviin kiemuroihin. Myös Polhon hallitus aloitti syyslukukauden uudella innolla, eikä vain fuksitapahtumien merkeissä: syyskuussa polholaiset ehtivät jo muun muassa luovuttamaan verta ja tutus-tumaan erityisedustaja Kimmo Kiljusen työ-hön ulkoministeriössä.

Syksyn tavoitteena onkin panostaa entis-tä monipuolisempaan polhoiluun ja pyrkiä tarjoamaan vielä enemmän vaihtoehtoja rai-lakkaille illanvietoille. Lisäksi haluamme ke-hittää virkailijatoimintaa ja sen puitteita, jot-ta Polhon toimintaan olisi entistä helpompi tulla mukaan.

Syksyn tullen kääntyy tietysti myös nykyi-sen hallituksen toimikausi hiljalleen lopul-leen ja tulee aika valita toimijat seuraaval-le vuodelle. Polhonkaan toiminta ei synny itsestään, vaan innokkaille ja aktiivisille puuhailijoille on aina tarvetta. Vaikka ainejärjestötoiminta vaatii paljon, en-nen kaikkea aikaa ja sitoutumista, oman kokemukseni mu-kaan se myös antaa takaisin monin verroin.

Olitpa siis fuksi tai jo pidemmälle opinnoissasi ehtinyt, tule rohkeasti vaalikokoukseen ja hae Polhon hallitukseen, virkailijaksi tai Poleemin päätoimittajaksi! Ja jos järjestö-toiminta ei tunnu omalta jutulta, erinomaisia osallistumis-mahdollisuuksia tarjoavat myös esimerkiksi Polhon histo-riaprojekti ja yliopiston hallopedivaalit.

Johanna RätyKirjoittaja on Polhon puheenjohtaja.

Polhon puheenjohtaja kertoo ainejärjestön kuulumisia.

Tule rohkeasti vaalikokoukseen ja hae Polhon hallitukseen, virkailijaksi tai Poleemin päätoimittajaksi”

”

- 10 -

Viipurin-matkaajastakustannuspäälliköksiOtavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Jark-ko Vesikansa on Ylioppilaslehden entinen päätoi-mittaja, valtiotieteiden tohtori, pitkäaikainen lehti-mies sekä entinen Polho-aktiivi.

Jarkko Vesikansan isä, tunnettu toimittaja ja tietokirjailija Jyrki Vesikansa opiskeli aikoinaan yleistä historiaa. Nuorempikin Vesikansa aloitti opintonsa humanistisen historian puolella, mutta kiistää perheen sisäiset painostusepäilyt opiskelu-paikan suhteen.

Pian alun jälkeen Jarkko Vesikansa ymmärsi – monien muiden tavoin – valtiotieteellisen histo-rian olevan kiehtovampaa. Seurauksena poliittisen historian opinnot alkoivat syksyllä 1991.

”Poliittiseen historiaan johdatti kiinnostus yh-teiskunnallisiin asioihin, ja halu syventää tietoutta yhteiskunnasta”, Vesikansa toteaa.

Vesikansalle historia aina ollut ”se juttu”. Ny-kyisessä työssään yleisten tietokirjojen kustannus-päällikkönä Vesikansa kokee historian roolin eri-tyisen merkittäväksi.

”Otavan kustannusohjelmassa historia on to-della tärkeää. On paljon kirjallisuutta, joka on puh-taasti poliittista historiaa tai sivuaa sitä. Tietokir-jallisuuden suhteen hypätään usein tietyn tieteen alueelle, ja historia on sitä, mitä suuri yleisö lukee.”

Suuresta yleisöstä Vesikansalla on kokemusta jo ajalta ennen siirtymistä Otavaan kustannuspääl-liköksi. Hän on toiminut muun muassa päätoimit-tajana Ylioppilaslehdessä sekä toimittajana maam-me suurimmissa iltapäivälehdissä ja Suomen Ku-valehdessä. Lisäksi Vesikansan väitöskirjasta on il-mestynyt populaari kirja Salainen sisällissota, joka käsittelee työantajien ja porvarien kommunismin-vastaista toimintaa Suomessa 1940-luvun lopulta 1970-luvulle.

Vesikansalla on paljon eläviä muistoja Pol-ho-vuosiltaan. Erityisen hyvin hän muistaa Polhon vuoden 1991 syysmatkan Viipuriin.

”Oli tietysti jännittävää käydä siellä juuri Neu-vostoliiton romahtamisen aikaan, kun ravintolat notkuivat tyhjyyttä, ja tarjolla oli juomaksi lähinnä vodkaa. Myös pimeiltä diilereiltä sai samppanjaa. Se oli jännää menoa”, Vesikansa muistelee.

Työelämän kasvot

Teksti Jenniina Kotajoki

JARKKO VESIKANSAN VINKIT TYöELäMää VARTEN1) Tehkää rohkeita sivuainevalintoja.

2) Ottakaa kaikki irti opiskeluajasta, sekä it-se opiskeluista että niiden ulkopuolisesta elä-mästä. Opiskeluaikoina syntyneet sosiaaliset suhteet seuraavat loppuelämän.

3) älä suunnittele työuraasi liian tarkasti, yllä-tyksiä tulee aina. Pidä mieli avoimena uusille mahdollisuuksille.

4) Yritteliästä henkeä ei korvaa mikään.

5) Kansainvälisyyden merkitys ja kielitaito ovat tärkeitä. Kasvavien talouksien kulttuuri-en ja kielten hallinta maksaa varmasti itsen-sä takaisin.

5x

Palstalla tutustutaan valmistuneisiin polholaisiin.

Vesikansalla oli jo opiskeluaikoina selvä visio siitä, että hän tulee päätymään lehtialalle. Hän kuitenkin kannustaa opiskelijoita olemaan avoimia kaikille eteen tuleville mahdollisuuksille.

mikko virtA

- 11 -

150 vuotta sitten valta-va räjähdys vavisuttaa Karlsbergin linnoituk-sen muureja Ruotsissa.

30-vuotiaan Alfred Nobelin juuri patentoi-man nitroglyseriinin voima tekee vaikutuksen räjäytysnäytöstä seuraaviin sotilasasiantunti-joihin. Heidän johtopäätöksensä on kuitenkin selvä: aine on liian vaarallista sotilaskäyttöön.

Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1870 Preussin armeija etenee vauhdilla Rans-kassa tuhoamalla linnoituksia ja siltoja No-belin kehittämällä dynamiitilla. Sekoittamal-la nitroglyseriiniin huokoista hiekkaa Nobel on onnistunut tekemään aineesta turvallis-ta käsitellä.

Dynamiitti korvaa nopeasti aikaisemmat tehottomat räjähteet kaivoksissa ja rakennus-työmailla. Punertavat pötköt räjäyttävät Eu-roopan ja Pohjois-Amerikan vuoriin solia ja tunneleita rautatiekiskoille. Alfred Nobelis-ta tulee maailmanlaajuisen liikeimperiumin johtaja ja upporikas.

Vuonna 1881 Pietarissa räjähtää. Vallan-kumouksellisten laukaisema dynamiittipanos haavoittaa keisari Aleksanteri II:ta kuoletta-vasti. Seuraavien vuosikymmenien aikana dy-namiitti on anarkismista innostuneiden ter-roristien näyttävin murhaväline. Terrori-is-kuilla surmataan valtionpäämiesten lisäksi virkamiehiä ja porvariluokan edustajia. Pom-mit räjähtävät pariisilaisissa kahviloissa ja es-panjalaisissa oopperanäytöksissä.

Alfred Nobel itse ei koe olevansa vastuus-sa keksintöjensä käyttötavoista.

Vuonna 1891 hän pohtii jopa räjähteiden-sä pelotevaikutuksen voivan tehdä sodista en-nen pitkää mahdottomia. Ranskalainen leh-distö kutsuu häntä joka tapauksessa kuoleman kauppiaaksi.

Vanha Alfred Nobel rahoittaa 1890-luvulla kansainvälistä rauhanliikettä. Samanaikaisesti hän kehittää uusia räjähteitä ja raketteja sekä ostaa Boforsin asetehtaan. Kaikessa hiljaisuu-dessa perheetön räjähdetehtailija kuitenkin testamenttaa lähes koko omaisuutensa sääti-ölle, joka tarkoituksena on myöntää palkinto-ja tieteilijöille, kirjailijoille ja rauhantekijöille. Vasta Nobelin kuoltua vuonna 1896 hänen ni-mensä aletaan liittää sodan sijasta rauhaan.

Historian kasvot

Teksti Simo Ortamo

ruudinkeksijä

Palstalla kerrotaan ihmisistä merkkivuositapahtumien taustalla.

Piirtänyt Teemu Perhiö

turku 2163

GöstA FloRmAn / the RoyAl libRARy

Lokakuussa 1833 syntynyt Alfred Nobel oli neljäs

Immanuel ja Karolina Andriette Nobelin

kahdeksasta lapsesta. Hänen ensimmäinen

patentoitu keksintönsä oli

kaasumittari vuonna 1857.

- 12 -

Teksti ja kuvat Mikko Virta

EsaHämäläinen

Helsingin yliopiston hallintojohtaja

on Kekkosen näköinen mies

- 13 -

- 14 -

Kaksikymmentä vuotta väitettiin, että näytän Juice Leskiseltä. Tätä vauhtia alkaa pelottaa, ketä muistutan eläk-keelle jäädessäni vuonna 2033, kir-joitti hallintojohtaja Esa Hämäläi-nen Facebook-seinälleen, kun Polee-mi pyysi häneltä haastattelua.

Kaksi viikkoa myöhemmin istun hallintojohtajan työhuoneessa. Edessäni on 48-vuotias mies, jonka voi-si kieltämättä sanoa muistuttavan etäisesti Juicena pa-remmin tunnettua Pauli Matti Juhani Leskistä.

Jykevä niska, sileä päälaki, paksusankaiset silmäla-sit ja määrätietoinen katse tuovat kuitenkin vääjäämättä mieleeni sen erään toisen suuren suomalaisen. Tällaisen yhdennäköisyyden kieltäminen olisi jo valehtelua.

Mutta ennen kuin teemme mullistavan johtopäätök-sen siitä, että Juice Leskinen näyttää kenties entisel-tä presidentiltä ja päinvastoin, keskitytään hallintojoh-tajaan.

Esa Hämäläinen johtaa työkseen Helsingin yliopis-ton keskushallintoa, joka taas vastaa yliopiston muus-ta hallinnosta ja esimerkiksi taloudesta.

Yliopiston hallintoa paremmin tun-tevat arvioivat hallintojohtajan tule-van tärkeysasteikolla heti rehtorin ja vararehtoreiden jälkeen. Ja siinä missä rehtoraatti, kans-leri, hallitus ja kollegio ovat määräaikaisia ja vaihtuvia, on hallintojohtaja pysyvä.

Voimme siis päätellä Esa Hämäläisen olevan kohtuul-lisen tärkeä tyyppi.

Polveilevat opinnotHallintojohtajaksi Suomen parhaimpaan yliopistoon ei päädytä aivan sattumalta. Hä-mäläisen tapauksessa matka alkoi vuonna 1984, jolloin 20-vuotias nuo-ri mies kirjoitti ylioppilaaksi Laajasalon lu-kiosta.

Hämäläinen oli lukiossa lukenut pitkän matematii-kan, fysiikan ja kemian. Hänellä oli opiskelupaikkakin valmiina kemian parissa Helsingin yliopistolla.

Tie ei kuitenkaan vienyt luonnontieteiden pariin vaan Saksaan.

Ylioppilaskirjoitusvuonna Hämäläinen matkus-ti Länsi-Saksaan, Pfalziin, Reinin varrelle Mainzin yli-opistoon opiskelemaan kääntäjäksi.

”Lähdin opiskelemaan saksan kieltä ja harkitse-maan, mitä tekisin”, hän kertoo.

Saksasta Hämäläinen palasi pian kuitenkin takaisin Suomeen, ja aloitti opinnot Helsingin yliopistolla 1986. Paikka ei kuitenkaan enää ollut luonnontieteissä, vaan valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

”Minulla oli ystäviä, jotka olivat aloittaneet opiskelut valtsikassa. Se tuntui sitä kautta luontevalta.”

Hämäläinen kertoo olleensa kiinnostunut yhteis-kunnallisista asioista.

”Vaikka omassa suvussa ei olekaan poliitikkoja, enkä ole itse politiikassa mukana ollenkaan.”

Helsingissä Hämäläinen lähti aktiivisesti mukaan järjestötoimintaan.

Tässä vaiheessa voisi helposti kuvitella tien yliopis-ton hallintoon kulkevan juuri valtsikan järjestöjen kaut-ta. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Vaikka Hämäläinen opiskelikin pääaineenaan val-tio-oppia, vapaa-aika kului enemmän saksanopiskelijoi-den kanssa humanistisen puolella.

”Valtiotieteellisen puolella oli niin paljon enemmän aktiiveja, ehkä siellä humanistisen puolella oli enem-män tilaa”, hän pohtii.

Hämäläinen oli perustamassa uudelleen tiedekun-tajärjestö Humanisticumia ja toimi sen ensimmäise-nä puheenjohtajana. Samalla hän oli mukana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittisessa jaos-tossa. Sieltä polku vei ylioppilaskunnalle töihin – ensin osa-aikaiseksi ja myöhemmin kokopäiväiseksi koulutus-poliittiseksi sihteeriksi.

”Minulle kuuluivat silloinen yliopistouudistus ja opetuksen kehittämiseen liittyvät asiat.”

Ennen työtä ylioppilaskunnassa Hämäläinen oli tu-tustunut hieman jo yliopiston hallintoon si-

sältä päin. Hän oli nimittäin tehnyt ly-hyen valtionhallinnon harjoittelun

silloisessa yliopiston kansainväli-sen opiskelijavaihdon yksikössä.

HYY:ssä Hämäläinen työs-kenteli yhteensä kolme vuotta.

Työn päättyessä vuonna 1991 hänellä oli takanaan jo seitsemän vuotta opiskelija-na, joista viisi Suomessa.

”Sen jälkeen en tieten-kään valmistunut, vaan läh-

din vuodeksi uudelleen Sak-saan.”

Hämäläinen oli saanut uuden opiskelupaikan Pohjois-Saksasta

Hannoverin yliopistosta, jossa opis-keli jo ennestään hänen tuttujaan yliop-

pilaskunnasta.Vuoden jälkeen Hämäläinen palasi Suomeen

siviilipalvelusta suorittamaan. Hän oli saanut ystävän-sä kautta tiedon, että silloiseen Taideteolliseen korkea-kouluun haettiin koulutusjärjestelmää ymmärtävää si-varia.

”Minulla oli siviilipalvelu vielä käymättä, niin ajatte-lin, että nyt olisi hyvä aika käydä se.”

Taikkiin Hämäläinen jäi lopulta viideksi vuodeksi. Työn ohessa hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi – kaksitoista vuotta opintojen alun jälkeen.

Enemmän huolenpitoa”Se oli siihen aikaan ihan valtavirtaa”, Hämäläinen vas-taa, kun kysyn polveilevista opinnoista.

”Silloin oli kymmenen vuotta varsinainen opiskelu-oikeus. Se muuttui yliopistouudistuksen myötä 90-lu-vun alussa ikuiseksi, mitä se ei ollut aikaisemmin ollut-kaan.”

Hämäläinen näkee nykyiset puheet opiskeluaikojen pituuksista historiallisessa kontekstissa.

”Valtio on puhunut opiskeluaikojen lyhentämisestä

”Työn ohessa hän valmistui

valtiotieteiden maisteriksi – 12 vuotta

opintojen alun jälkeen.”

- 15 -

- 16 -

HämäLäinen vs kekkonen

Pielavedellä vuonna 1900.

Puoliso Sylvi.

Lakitieteen tohtorivuodelta 1936.

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja vuosina 1937–1946.

Valmistautuu comeback-kiertueeseen Hietaniemessä.

Helsingissä vuonna 1965.

Puoliso Petri.

Valtiotieteiden maisteri vuodelta 1997.

Humanisticum ry:n ensimmäinen

puheenjohtaja vuonna 1988.

Työskentelee Helsingin yliopiston

hallintojohtajana.

SYNTY

PERHE

TUTKINTO

MISTÄ TUNNETAAN

TÄLLÄ HETKELLÄ

- 17 -

tietääkseni 50-luvulta eteenpäin.”Nykyään keskustelu kytkeytyy työurien pidentämi-

seen ja Bolognan järjestelmään, jossa korkeakoulutut-kinto on kaksiosainen, ja kandin pitäisi jo tuoda työelä-mävalmiuksia.

Hämäläisen mielestä nykyään opiskelijoista pidetään enemmän huolta kuin hänen nuoruudessaan.

”Silloin ei ollut hopseja, eikä nimikko-opettajia, joi-den kanssa keskustella.”

Hänen mukaansa opetuksesta ollaan aiempaa kiin-nostuneempia, siihen panostetaan enemmän ja oppi-mismuotoja on tullut lisää.

Kolmas tuleminenOpintojen jälkeen vuonna 1998 Hä-mäläinen tuli töihin Helsingin yli-opistolle ensin tieteelliseksi sih-teeriksi ja myöhemmin kehit-tämispäälliköksi. Hän oli teke-mässä muun muassa yliopiston ensimmäistä tutkimuksen ar-viointia sekä uudistamassa tie-dekunta- ja laitosrakenteita ja kirjastojärjestelmää.

Kymmenen vuoden jälkeen matka jatkui kolmeksi vuodek-si hallintojohtajaksi Teatterikor-keakouluun, josta hän palasi Hel-singin yliopistoon hallintojohtajaksi vuonna 2011.

”Olen sanonut, että tämä oli sitten kol-mas tuleminen”, Hämäläinen nauraa.

Hän sanoo, että Helsingin yliopiston hallintojohta-jan paikka on niin kiinnostava, että jos se avautuu, sitä täytyy hakea.

Asiaan vaikutti myös Teatterikorkeakoulun, Kuva-taideakatemian ja Sibelius-akatemian suunnitelma yh-distyä Taideyliopistoksi. Kolmen opinahjon yhdistymi-nen uudeksi ylipistoksi oli kyllä ollut puheenaiheena jo koko 2000-luvun, mutta päätöksiä ei oltu tehty. Jos nii-tä olisi tehty ja yhdistymisprosessi käynnistynyt, olisi Hämäläisen täytynyt harkita.

”En olisi välttämättä hakenut, mutta silloin oli vielä epäselvää, että tuleeko vaiko ei.”

Päätös oli lopulta helppo, olihan yliopiston hallinto täynnä ennestään tuttuja ihmisiäkin.

Elokuussa 2011 hänet valittiin virkaan yhteensä 25 hakijan joukosta.

Innostunut johtajaEsa Hämäläinen vaikuttaa tyytyväiseltä päätökseensä hakea, mutta kertoo työnsä olevan vaativaa.”Olen ensimmäinen ei-juristi tässä tehtävässä. Se osoit-

taa tehtävän muuttuneen toisenlaiseksi”, Hämäläinen kertoo.

Nykyaikaisen hallintojohtajan työssä eivät enää korostu pykäli-

en ja sääntöjen kanssa pelaami-nen, vaan talous ja organisaa-

tiorakenteen kehittäminen.Esimerkiksi tänään Hä-

mäläinen on ehtinyt ko-koustamaan keskushal-linnon toimialajohtajien kanssa, pitämään kaksi tai kolme neuvonpitoa ja kom-

mentoimaan esitystä yli-opiston mahdollisista strate-

gisista partnereista.Kuulostaa aika tylsältä. Hä-

mäläinen näyttää kuitenkin ole-van innostunut.”Tässä työssä tehtävien ja teemojen

skaala on uskomattoman suuri. Tykkään pal-jon uudesta tavasta, jolla yliopisto haluaa olla eri suun-tiin yhteistyössä matalan kynnyksen toimintatavoilla ja uudenlaisilla osallistumismuodoilla.”

Kuvittelen hallintojohtajan viettävän vapaa-aikan-sakin erilaisissa strategisissa neuvotteluissa, mutta olen väärässä.

”Tällä hetkellä käyn eniten katsomassa kokeilevaa nykytanssia ja nykyteatteria.”

Nyt tiedän, miltä Esa Hämäläisen täytyy näyttää jää-dessään eläkkeelle: Jorma Uotiselta.

kekkonen ja minä”Olen käynyt koulut 70-luvul-la ja 80-luvun alkupuolella. Olen elänyt ajan, jolloin kaikki olettivat Kekkosen olevan aina president-ti. Muistan kuitenkin myös yleisen keskustelun siitä, ettei Kekkonen ehkä ole täysin kunnossa. Olin sil-loin jo 12–15-vuotias. Kekkosen vas-tustuskin oli jo aika laajaa.

Ei minulla ole mitään henkilö-kohtaista suhdetta häneen. Olen käynyt kerran Tamminiemessä kat-

somassa sitä museota, ennen kuin se meni restauroitavaksi. Kekko-nen tuntui silloin aika kaukaisel-ta ja etäiseltä – kuten ne toiminta-tavatkin.

Varmaankin tietty tasapainot-telu idän ja lännen välissä on ol-lut silloin välttämätöntä yleisesti-kin Suomelle. Se tekee osittain ym-märrettäväksi sitä suomalaista Neu-vostoliittoon varovaisesti tai vähän rähmällään suhtautunutta otetta.

En pidä sitä erityisen miellyt-tävänä aikana. Tuntuu kuitenkin siltä, että se on saattanut olla yk-si asia, joka on pitänyt Suomea osittain myös länteen suuntau-tuneena. Neuvostoliiton romah-tamisen jälkeen on nähty, kuin-ka paljon helpompi Suomen on ollut mieltää itsensä länsimaak-si kuin esimerkiksi Neuvostoliiton tiiviimpään vaikutuspiiriin jäänei-den maiden.”

”Valtio on puhunut

opiskeluaikojen lyhentämisestä

tietääkseni 50-luvulta

eteenpäin.”

- 18 -

GallupPyysimme Polhon fukseja piirtämän heidän

lempikohtansa poliittisen historian pääsykoekirjasta.

Teksti Ilmar Metsalo Kuvat Mikko Virta

Sanna Hentunen: ”Hilppa-tamma ja Nivalan konikapina. Kaikki muistavat sen. Niin nippelitietoa, että kaikki muistavat sen, vaikkei kenenkään tarvitsisi.”

Taneli Teelahti: ”UKK on paradoksaalinen hahmo Suomen historiassa. Hänellä oli oma visio siitä, millainen on hyvä Suomi, mutta käyttäytyi välillä kuin diktaattori.”

- 19 -

Mathilda Timmer: ”Kekkosen kuolema koska Nevakivi kirjoitti siitä niin kauniisti: ’erkani elämästä’. Vaikka kirja suhtautuikin Kekkoseen joskus kriittisesti, kuolemasta on kirjoitettu kunnioittavaan sävyyn.”

Joonas Lehtonen: ”Heti tuli mieleen Paavo Väyrynen. Legenda. Tämä kassakaappisopimus on varmaan Paavon epäonnistunein poliittinen sopimus. ”

Topi Juga: ”Ensimmäinen osa oli kirjan mielenkiintoisin. Aleksanteri III oli vahva kaveri ja hänen urotöistään on hyviä tarinoita. Oli ilmeisesti varsinainen seuramies.”

Juho Hellstén: ”Stalin ei ole lempihenkilöni, mutta on komeat viikset ja mieleenpainuva mies. Tapatti kuitenkin turhan paljon ihmisiä ollakseen kenenkään suosikki.”

- 20 -

Polhon sisäinen valvonta

Raportti

FUKSISYKSY

Polhon ”fuksitapaaminen” 23.08.2013

Kun vartin verran parinkymmenen täysin

tuntemattoman ihmisen kanssa nuh-

juisessa kellarissa hengattuaan huomaa

viihtyvänsä aivan uskomattoman

hyvin, tietää tulleensa oikeaan porukk

aan. Juuri siitä oli kyse Polhon

ensimmäisessä fuksitapaamisessa.

Ilta alkoi Kuppalassa kiusallisilla pi

irileikeillä. ”Mun nimi on Joonas,

mä tuun Espoosta ja ootan syksyä innol

la.” (Viitteet AA-liikkeeseen ovat

tahattomia.) Löydettyämme kuitenkin yl

lättävät yhteytemme Kekkoseen, sa-

mankaltaiset tulevaisuudensuunnitelmam

me ja takahuoneen kaapeissa lymyn-

neet punaviinitonkat, alkoi juttu luis

taa huomattavasti paremmin.

Kuppalasta tuutorit johdattivat hämmen

tyneet fuksit salaistakin salai-

sempaan jatkopaikkaan, joka säilyköön

jälkipolvillekin mysteerinä. Vih-

jeenä mainittakoon, että tuutorit pääs

ivät jatkoilla esittelemään laulu-

taitojaan, kun taas innokkaat fuksit j

ätettiin tyystin ilman esiintymis-

vuoroa. Ilta jatkui siitäkin huolimatt

a pitkälle yöhön.

- J.L.

”Kannu Games” 24.08.2013

Eräänä elokuisen aurinkoisena lauantai

na seilasivat fukseilla ja vanhem-

milla tieteenharjoittelijoilla lastatu

t lautat Suomenlinnaan, jossa nii-

den lasti seilasi edelleen Kustaanmiek

kaan. Tapahtuman nimi oli Kannu-

Games ja sen tarkoitus hauskanpito sek

ä fuksien tutustuttaminen toisiin-

sa ja Valtsikan hullunhauskaan meinink

iin. Kuohuvien maljojen ja jäitä

murtavien leikkien jälkeen kohteena ol

i Kaisaniemen puisto ja illan pi-

metessä Kuppala. Tehokkaimmat illanvie

ttäjät jatkoivat vielä matkaansa

jatkojen jatkoille.

- O.H.

”Fuksimökki” 21.-22.09.2013

Linja-auton murtaessa kolmannen kehän

tunsin pääkaupungin otteen hellit-

tävän: olin taas metsässä, skutsissa,

böndellä. Tunsin kuinka tarkoin

varjelemani kaupunkilaishabitus alkoi

rakoilla ja kolmen kaljan turrut-

tama mieleni alkoi pyöritellä sanoja,

kuten ”suakelj” ja ”kalakukko”.

Savo on kuin julkisella paikalla virts

aaminen: se tun-

tuu hyvältä idealta vain vaikutuksen a

laisena. Havah-

duin näistä ajatuksista bussin pysähty

essä karuun to-

dellisuuteen. Olin maisteriopiskelija

ja olin fuksi-

mökillä. Tässä vaiheessa ajatukseni al

koivat levitä

äärettömyyteen, kuten henkilökohtainen

opintosuunni-

telmani, joten olen päättänyt kuvata t

apahtumia lis-

taamalla mietelauseita kronologisessa

järjestyksessä.

- H.P.

SALAINEN

- 21 -

”Fuksiaiset” 11.09.2013

Pari viikkoa opiskelujen alkamisen jälkeen kaikkien yhiksen fuksien pos-tilaatikkoon tipahti kummallinen kirje, joka kutsui Suomen kuntien puo-lesta ry:n syysjuhlaan. Yleisesti kirje sivuutettiin mainospostina, kun-nes joku huomasi, että kumma kyllä Suomen kuntien puolesta ry:n syysjuh-la osui samaan aikaan ja paikkaan kuin Yhiksen fuksiaiset. Sattumaako?Fuksiaisten teeman mukainen oman kotikunnan edustaminen vaatetuksella jäi jokseenkin vaisuksi. Kuten eräs tuutori asian ilmaisi, pukeutumiseen oli panostettu ”aivan helvetisti”. Tämä ei kuitenkaan haitannut fuk-siaisten tunnelmaa. Fuksien joukkueet kilpailivat useissa urheutta, voi-maa ja luovuutta vaativissa lajeissa omaksi nöyryytyksekseen ja vanhem-pien tieteenharjoittajien riemuksi. Fuksiaisten kilpailuosuuden päätyt-tyä team Poronperseen voittoon, suuntasi fuksijoukko perinteitä kunni-oittaen pesemään Maailman rauha -patsasta Kaisaniemeen. Jano alkoi olla jo kova, sillä monet fuksit olivat ehtineet nauttia ai-noastaan tuutorien tarjoamaa Chateau de Yhistä, tuota ihmeellistä mys-teerijuomaa, joka maistui siltä, kuin joku toinen olisi sen jo kertaal-leen juonut. Onneksi suuntana oli pian Kuppala, sen lämmin syleily ja miellyttävän opiskelijahintainen tarjoilu. Illan vaihtuessa yöksi Kuppa-lakin vaihtui jatkopaikaksi, jossa juhlittiin sitkeimpien toimesta aa-munkoittoon. Kaikkien häpeäksi (tai kunniaksi) on sanottava, ettei käy-tännössä kukaan jaksanut seuraavana aamulla herätä tilastotieteen joh-dantokurssin luennolle.- A.T.

”Fuksisitsit” 27.09.2013

Fuksisitseille perjantaina 27. kokoontui iloinen joukko kokeneita sit-saajia ja ensimmäisiä sitsejään viettäviä fukseja. Alun boolin ja bon-dailun jälkeen alkaneessa pöytäjuhlassa päästiin kokemaan sitseille il-meisen ominainen piirre: hyvin rajallinen aika nauttia pöydällä jäähtyvä ruoka. Pöydän muista antimista sekä hengen ravinnosta puheiden ja lau-lun muodossa sen sijaan päästiin osallisiksi sitäkin runsaam-min. Tunnelmaa loi myös pääruuan aikana esiintynyt livebändi. Tilaisuuden voi katsoa saavuttaneen opetustavoitteensa: fuk-seilla on nyt edellytykset selviytyä vaativammistakin sitseis-tä kunnialla niin halutessaan. - O.H.

HUOM. Raportin laatijat ovat fukseistä värvättyjä. Paljastu-misriskin välttämiseksi raporttia käsiteltävä erittäin luotta-muksellisesti.

Kenttäosaston esikunnassa11.10.2013

Polhon sisäisen valvonnan osasto ”Äänislinna”:Koodinimet Joonas Lehtonen, Aino Tuovinen, Ossi Hietala Henri Pienimaa

- 22 -

sAKsAN syNTy

Ensimmäiset ongelmat saksalaisuuden kanssa alkoivat ennen ajanlaskun alkua. Roomalai-set joutuivat vaikeuksiin paikallisten heimo-jen kanssa nykyistä Pohjois-Saksaa alistaes-saan ja viittasivat vallan ulkopuolelle jäänee-

seen alueeseen nimellä Germania. Tämä Etelä-Skandi-naviasta Pohjois-Saksaan levittäytyvä heimo kulki tästä edes nimellä germaanit. Todellisuudessa se luki sisäl-leen monia riitaisia heimoja, joista yksi merkittävimmis-tä oli frankit. He loivat myöhemmin valtakuntansa roo-malaisen vallan raunioille Ranskaan ja Saksaan.

Kuitenkin ensimmäinen nykyisiä Saksan alueita yh-tenäisesti hallinnut valta oli frankkien rauniolle perus-tettu Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Tämä ensimmäiseksi valtakunnaksi nimetty ”tuhatvuotinen” keisarikunta hallitsi vuodesta 843 aina nimellisesti vuo-teen 1806. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valta sitoi yhteen alueen monet heimot Etelä-Saksan alemanneista ensimmäisinä suomalaisten kanssa kaup-paa käyneisiin sakseihin.

Keisarikuntaa oleellisemmaksi saksalaiselle iden-titeetille muodostui Lutherin alulle panema uskon-

puhdistus Berliinin eteläpuolen yliopistokaupungeissa 1500-luvun alussa. Uskonpuhdistuksessa luotiin pohja nykyiselle saksan kirjakielelle, joka painokoneen avulla alkoi yhdistää kaukana toisistaan olevia murteita. Riita luterilaisten ja katolisten välillä johti kuitenkin 30-vuo-tiseen sotaan sekä joka viidennen saksalaisen kuole-maan – joillakin alueilla jopa joka toisen. Elämään jäi kuitenkin yksi saksalaisen identiteetin tärkein element-ti: jako protestanttiseen Pohjois-Saksaan ja katoliseen Etelä-Saksaan. Vaikka jako ei enää uskonnollisesti pi-dä täysin paikkaansa, on se edelleen tärkein saksalaista identiteettiä määrittelevä raja niin kulttuurissa kuin po-liittisessa käyttäytymisessäkin.

Ehkäpä eniten se on hyödyttänyt etelää ja Baijeria. Meidän mielikuvamme saksalaisuudesta rakentuu pit-kälti eteläsaksalaisen kulttuurin varaan. Pohjoisessa – vaikkapa Saksan rikkaimmassa osavaltiossa Hampurissa – nyrpistellään, kun ulkomaalainen kehuu saksalaisten vehnäolutta, bratwurstia ja nahkahousuja. Silti pohjoi-sessakin kala- ja pilsneriostoksille ajetaan mieluusti Bai-jerin MoottoriWerstaan autolla.

Vanha uskonnollinen jako ja 30-vuotisen sodan

viimekuiset liittovaltiovaalit Saksassa alleviivasivat Saksan nousua euroopan taloudelliseksi ja poliittiseksi ytimeksi. Liitämme Saksaan natsit, oluen ja berliinin, mutta mille pohjalle maa oikeastaan rakentuu?

998 1436

496

Teutoburgin taistelu, jossa

germaanit tuhosivat roomalaisarmeijan.

Roomalainen historioitsija Tacitus

julkaisee kirjan Germania.

Johannes Gutenberg

keksii painokoneen.

Frankit kääntyvät katoliseen

uskoon.

Teksti Ilari Leskelä kuvitus Ossi Hietala

- 23 -

muistot ovat juurtuneet tiettyinä eroina myös saksan kieleen niin etelässä kuin pohjoisessakin. Nämä erot liittyvät – ehkä hieman yllättäen – ruotsalaisiin. Poh-jois-Saksassa, jonne ruotsalaiset riensivät auttamaan protestanttisia tovereitaan Habsburgien johtamia kato-lilaisia vastaan, sanonta Alter Schwede (vanha ruotsalai-nen) viittaa positiiviseen hämmästykseen tai vanhaan kaveriin. Sen sijaan etelässä katolisia lapsia uhkaillaan käyttäytymään kunnolla tai muuten ruotsalainen vie.

Deutschland, Deutschland über allesUskonnosta ei ollut yhdistämään saksalaisia. Tarvit-tiinkin kovempia otteita, että valtio saatiin synnyte-tyksi. Preussi oli 1700-luvun sotien myötä noussut ar-vostetuksi mahdiksi Euroopassa. Se oli näyttänyt tie-tä nykyaikaisille armeijoille organisaatiollaan ja tek-nologiallaan. Meidän käsityksemme saksalaisesta tehokkuudesta pohjautuu paljolti Preussin hallinnon byrokraattiseen malliin ja sotilaalliseen kuriin. Vaiku-tuksensa niillä on ollut myös moderniin eurooppalai-seen yhteiskuntakehitykseen.

Tänä päivänä preussilainen kuri ja yhteiskunnan mi-litarismi eivät onneksi ole yhtä arvostettuja malleja kuin pari sataa vuotta sitten, mutta jotain on jäänyt meidän-kin iloksi. Napoleonin kiellettyä sotilaalliset harjoituk-set, perustettiin Preussissa miesten voimisteluseuroja, joissa vaalittiin patrioottista mielen- ja ruumiinkuntoa. Tämä yhdistystoiminta oli alkusysäyksenä moderneil-le poliittisille yhdistyksille Saksassa, mutta antoi myös saksalaisille kansallisen identiteetin kruununjalokiven – jalkapallon.

Jalkapallokuume tuli Saksaan hitaasti, mutta levi-si lopulta nopeasti. Heti 1900-luvun alussa perustettiin läntisessä Saksassa työläisseuroja kuten Schalke 04 ja Borussia Dortmund sekä etelässä hallitseva Mestarei-den liigan mestari Bayern München.

Saksalaiselle identiteetille tämä urheilulaji on anta-nut paljon. Vuoden 1954 MM-kulta, ”Bernin ihme”, sai saksalaiset ensi kertaa havahtumaan sodan kauhuista ja juhlimaan yhdessä. Vuoden 2006 MM-kotikisojen huu-massa Saksan lippu tuli näkyvästi osaksi maajoukkueen

menestyksen juhlimista. Tästä herännyt närkästys osoit-ti kuinka kansallinen ylpeys on edelleen arka aihe sak-salaisille.

Ennen jalkapallohuumaa Saksaa yhdisti kuitenkin 1800-luvun alun kansallisromanttinen ajatus yhtenäi-sestä Saksasta. Preussissa ei pohdittu vain ruumiin jän-tevyyttä ja kiväärin piippuja, vaan sen yliopistoissa ja kirjallisuuspiireissä syntyi myös useita korvaamatto-mia teoksia länsimaiselle ajattelulle. Saksalaisuuden kannalta tärkein oli Johann Gottfried Herderin kan-sallisromanttinen aate. Herderin ajatuksena oli kielelle ja kulttuurille perustuva kansa, sekä sen yhteinen de-mokraattinen hallinto. Hänen hahmotelmansa saivat suurta hyväksyntää ylioppilaspiireissä, jotka Napoleo-nin kukistuttua muodostuivat vaalimaa radikaalim-paa kansallismielisyyttä Burschenschafteiksi kutsutuis-sa yhteisöissään. Nämä ylioppilasjärjestöt liittivät aka-teemisten piirien romanttisiin hahmotelmiin ajatuksia saksalaisesta rodusta ja sovittelivat jopa antisemitismiä osaksi aatetta.

Kansallisuustunne oli herännyt muissakin piireis-sä Saksassa. Preussin onnistui muodostaa Saksaan tulli-liitto. Tämä talousliiton ja liittovaltion prototyyppi astui voimaan vuoden 1834 alusta. Saksa oli silti hajanainen. Varsinkin haaveet Itävallan osallisuudesta tulevassa Saksassa olivat vielä kaukana. Vuonna 1841 runoilija Au-

”Poliittisen historian opiskelijaa ei varsinaisesti revitty töihin suoraan tapahtumasta.”

sAKsAN syNTy

1517

1648

18101871

Martti Luther naulaa tarinan

mukaan teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Westfalenin

rauha päättää 30-vuotisen

sodan.

Ensimmäinen Oktoberfest.

Alkoholin nauttiminen alueella on kiellettyä.

Vilhelm I keisariksi. Saksan

keisarikunta syntyy.

”Etelässä katolisia lapsia uhkaillaan käyttäytymään kunnolla tai muuten ruotsalainen vie”

- 24 -

gust Heinrich Hoffmannin säveltäjä Haydnin säveleen vuonna sovittamat säkeet Deutschland, Deutschland über alles, haikailivat kaikkien sak-salaisten valtioiden vannovan uskollisuuttaan ylimmäiselle Saksalle ja yhdistyvän – kiihkoili-joiden harmiksi Hoffmann ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Saksan maailmanvallasta.

Sonderweg – eli miten natsikortti syntyiKaikista edellytyksistä huolimatta Saksa ei näyttäydy meille tieteen ja kulttuurin suurval-tana. Saksojen yhdistyminen 1871, ja sen jälkei-nen kansallisvaltiokehitys johti lopulta saksa-laisen kulttuurin ja maailman perikatoon. Na-tionalismin synty Saksassa onkin ollut mikros-koopin alla maailmansotien syitä etsittäessä. 1960-luvulta lähtien kiistely on kiertynyt Sak-san erillistie -käsitteen, Sonderweg, ympärille: miksi Saksa erkani länsieurooppalaisesta sivis-tysvaltiokehityksestä, jota Englannin ja Rans-kan historia edustaa, ja miten juuri Saksassa ke-hittyi puitteet Adolf Hitlerille ja holokaustille?

Merkittävää oli Euroopan hullun vuoden 1848 liikehdintä. Tuolloin Paavalinkirkossa Frankfurtissa kokoontui ensi kertaa saksalaiset vaaleilla valitut liittopäivät, jotka hahmottelivat ensimmäisen yhteisen perustuslain saksalaisil-le valtioille. Tässä kohtaa Saksa lähti eri tielle kuin Länsi-Eurooppa, kun kuvaan palasivat val-lankumouksellisten horjuttamat aateliset.

Preussin aateliset vakiinnuttivat valtansa Berliinin levottomuuksista huolimatta ja kerä-sivät Saksan aatelispiirit tukemaan omaa agen-daansa. He kokivat kansan levottomuuksien kertovan, ettei se ollut vielä valmis kehittämään yhteiskuntaa. Kehityksen piti tulla ylhäältä, jo-ten aristokraatit ja byrokraatit ryhtyivät raken-tamaan Saksaa. ”Suuri ruorimies” Bismarck loi Saksaa rautaisella otteella, mutta ajan hengen suurvaltaintoiluun hän ei ollut valmis. Sen si-jaan keisarien Vilhelm I ja II aika johti Saksan suurvaltakilpailuun tunnetuin seurauksin.

Sonderweg-käsitteellä on monta tulkitsijaa. Selitykset Saksan kohtalosta vaihtelevat maan-tieteellisestä jopa Lutherista asti johdettuun protestanttiseen tottelemisen kulttuuriin. Yksi vakuuttavimmista selityksistä on kuitenkin po-liittisen elämän ylhäältä alas kulkeva kehitys. Saksan porvaristo oli keisarikunnan aikana suh-teellisen hampaaton Preussin mallin mukaan ra-kentuneen byrokraattisen hallinnon edessä.

19451942

19331919Saksa antautuu

toisessa maailmansodassa.

Liittoutuneet jakavat valtion.

Stalingradin taistelun tappio

katkaisee Saksan voittokulun.

Adolf Hitler ja NSDAP nousevat Saksassa valtaan.

Weimarin tasavalta perustetaan

Saksan hävittyä ensimmäisen

maailmansodan.

- 25 -

Jossain vaiheessa preussilainen perintö himmensi valistuksen ajan hengen, ja saksalai-nen identiteetti hyppäsi raiteiltaan. Militaris-min ja kansallisen ylpeyden kokemat kolauk-set Versailles’n rauhassa eivät olleet tarpeeksi palauttamaan Frankfurtin kansalliskokouksen henkeä vuodelta 1848.

Eurooppalainen Saksa – saksalainen Eurooppa?Vuonna 1951 ruvettiin Paavalinkirkossa jaka-maan Frankfurtin kirjamessujen kansainvälis-tä rauhanpalkintoa – Saksan liittovaltion suu-rinta tunnustusta. Ehkäpä kirjallisuus Lut-herin perintönä on Saksassa lopulta miekkaa mahtavampi.

Saksan kehitystä ovat yleensä parhaiten tul-kinneet saksalaiset kirjailijat.

”Eurooppalainen Saksa – saksalainen Eu-rooppa”, pohti Nobel-kirjailija Thomas Mann raunioituneessa Hampurissa vuonna 1953.

Nyt elämme jälleen Euroopassa, jossa Sak-sa viittoo suuntaa, mikä on monelle saksalai-sellekin hieman kiusallista. Koulujen ja ang-losaksinen historian saarnaaman syyllisyyden uuvuttamina saksalaiset ovat usein tiedotto-mia siitä, miten suhtautua omaan maahan-sa. Tässä suhteessa Euroopan unioni on saksa-laisille kertomus rauhasta ja vakaudesta, jos-sa Saksa on saanut elää ja jättää vanhat varjot taakseen. Vaalien alla kysymykset Saksan roo-lista EU:ssa eivät olleet saksalaisille tärkeitä – olisi vaaleissa käynyt miten vain, olisivat sak-salaiset pohjoisessa ja etelässä olleet unionin vankimpia tukijoita.

Saksassa keskityttiin toisen maailmansodan katastrofin jälkeen talouteen, mutta nyt näem-me sen silläkin alalla liian vahvana Euroopassa. Maa tukee eurooppalaisia tovereitaan talouden ylijäämällään, ja eurooppalaiset kuluttajat pal-kitsevat Saksaa ostamalla saksalaisia tuotteita. Tämä noidankehä on ongelmallinen, ja kierret-tä tuijottamalla Angela Merkelille kasvaa Hit-lerin viikset.

On kuitenkin pitkä matka siihen, että pasi-fistisessa Saksassa pohdittaisiin Bundesweh-rin tankkien lähettämistä rajan yli. Monen sak-salaisen mielestä armeija on välttämätön paha, joka on parhaimmillaan silloin, kun sitä ei näy eikä kuulu. Ihanteellisimmassa tilanteessa soti-laat ovat kasarmilla odottamassa – silloin ei ku-kaan menetä poikaa tai tytärtään.

19721989

2013Itä- ja Länsi-Saksa

tunnustavat toistensa olemassaolon

valtioina.

Berliinin muuri murtuu. Saksat

yhdistyvät seuraavana

vuonna.

Angela Merkel vahvistaa asemaansa

Saksan johdossa liittovaltiovaaleissa.

1961Berliinin kriisi. Muuria aletaan

rakentaa.

- 26 -

Haasteiden edessä

K ädenpuristus on määrätietoinen ja niin on myös ministerin kävelynopeus. Hän on tu-lossa jostakin ja varsin pian myös lähdös-sä jonnekin – haastattelu hoidetaan lounas-tauon aikana. Kasarmitorin laidan seestei-

sessä tunnelmassa Carl Haglund vaikuttaa ainoalta kii-reiseltä ihmiseltä.

”Kahdeksasta neljään työtunneilla ei ministerinä pärjää”, hän kertoo. Avustaja on tuonut lounaaksi ta-ke-away sushia.

Haglundin johtaman Ruotsalaisen kansanpuolueen äänestäjäkunta on lojaalimpaa kuin monen muun puo-lueen. Tämä luo ministerin mukaan hyvän pohjan kan-natukselle.

Pienessä eduskuntaryhmässä toisaalta jo muutaman kansanedustajan menettäminen tuntuu. Haglund mai-nitsee vuoden 2003 eduskuntavaalit, jolloin kansan-edustajien määrä putosi kahdestatoista yhdeksään.

”Vaikka kolmen kansanedustajan menettäminen ei kuulosta suurelta, se oli silti neljäsosa meidän paikoista.”

Uskollisesta äänestäjäkunnasta huolimatta margi-naalipuolueen johtamisessa on myös epäkiitollisia puo-lia: kasvupotentiaali on pieni. Haglund ottaa puheeksi viime syksyn kunnallisvaalit, joissa hän ylsi molempien iltapäivälehtien puheenjohtaja-arvioissa Jyrki Katai-sen kanssa huippusijoille. Kampanja ei kuitenkaan nos-tanut kannatusta, tosin tappioilta säästyttiin.

”Monilla ihmisillä on niin suuri kynnys äänestää Rkp:tä.”

Kevään mittaan Haglund otti äänekkäästi kantaa pe-russuomalaisten toimiin. Helsingin Sanomat vertasi häntä elefanttia jahtaavaan hiireen.

”Olen kyllä ollut vähän pettynyt siihen, että pe-rinteiset suuret puolueet eivät ole haastaneet Soinia substans siasioissa”, Haglund kertoo.

Tämä on hänen mielestään pääsyy siihen, miksi Suo-messa on nyt neljä keskisuurta puoluetta kolmen suu-ren sijaan. Perinteisten suurten puolueiden hiljaiselo on antanut perussuomalaisille sijaa kasvaa. Ja mikäs sii-nä haastaessa – Rkp:n puheenjohtajan on tuskin tarvin-nut pelätä äänestäjäkunnan valumista perussuomalais-ten riveihin.

34-vuotias Carl Haglund on ennättänyt toimia kau-punginvaltuutettuna, europarlamentaarikkona, kahden lapsen isänä, puolueen puheenjohtajana sekä ministeri-nä. Se on paljon. Onko Suomen sisäpolitiikalla niin pal-jon annettavaa, että puoluepolitiikka kiinnostaa vielä tu-levaisuudessakin?

Ministeri kertoo tavoitteekseen tehdä hyvää työtä tässä hallituksessa ja olla Rkp:n johdossa myös ensi hal-lituksen riveissä. Hän väittää, ettei ole suunnitellut tule-vaisuutta tämän pidemmälle.

”Mahdollisuudet ja vastuutehtävät ovat kansan luot-tamuksen varassa. Se on aina ansaittava uudestaan.”

Haglund paljastaa, ettei hänellä ole tavoitteena ol-la politiikan parissa loppuelämäänsä. Jossain vaiheessa edessä saattaa olla jokin aivan muu ala.

”En sentään kolmeakymmentä vuotta aio valtakun-

Teksti ja kuvat Ilmar Metsalo

Politiikka

Carl Haglundin mielestä Suomessa on yllättävän paljon kylmän sodan aikaisia mielialoja.

toisaalta venäjällä on poliittinen tarve näyttää muskeleitaan.

- 27 -

- 28 -

”Meidän täytyy rehellisesti sanoa, että puolustushallinnossa oli liikaa hallintoa ja on hyvä, että sitä karsitaan.”

nan politiikassa viihtyä. Ei minulla ole mitään tavoittei-ta lyödä näitä eduskunnan ikäpresidenttejä, Kanervaa ja muita.”

Puolustuspolitiikka tuntuu 2010-luvulla varsin marginaaliselta verrattuna vaikkapa talouspolitiikkaan, mutta laajan puolustusvoimauudistuksen vuoksi turval-lisuuspolitiikasta on käyty paljon keskustelua.

”Tämä on varmaan haastavimpia puolustusministe-rin pestejä, mitä koskaan on ollut tarjolla”, Haglund to-teaa suoraan.

Vuonna 2015 voimaan astuvassa organisaatiossa kar-sitaan puolustusvoimien hallintoa, ja esimerkiksi van-hanaikaiset sotilasläänit poistuvat käytöstä. Suurin osa noin 2100 lakkautettavasta työpaikasta koskee siviilejä.

Aluksi uutisoitiin yli 2100 irtisanomisesta, mutta mi-nisteri muistuttaa että 80–90 % vähennyksistä voidaan hoitaa muilla keinoilla – pääosin eläköitymisten ja mui-hin töihin hakeutumisen kautta. Puolustusvoimauudis-tusta hoitava henkilöstö saa Haglundilta kiitosta. Uudis-tus on sitä paitsi onnistunut odotettua paremmin mo-nien siirryttyä jo tässä vaiheessa muihin töihin.

Kyse ei siis ollutkaan median maalailemista 2000 upseerin potkuista. Epäonnistuneen tiedottamisen osal-ta puolustushallinnon on ministerin mielestä katsottava peiliin. Haglund sanoo tiedostavansa, että epämääräisen alun vuoksi jäi uudistuksesta monille huono kuva ja pa-ha maku suuhun.

”Julkinen keskusteluhan värittyi siitä, että käytiin pitkää keskustelua liittyen edeltäjääni ja tiettyyn varus-kuntaan.”

Uudistusta hän pitää ehdottomasti välttämättömänä.”Meidän täytyy rehellisesti sanoa, että puolustushal-

linnossa oli liikaa hallintoa ja on hyvä, että sitä karsitaan.”Hän kuitenkin vakavoituu irtisanottavista puhut-

taessa. Poliitikon elkein hän kertoo suuresta sympatias-

ta niitä kohtaan, joilla on muutto edessä työpaikan siir-tymisen tai lakkauttamisen vuoksi.

”Heille tämä on traumaattista. Ja siinä valossa tämä on tietenkin vaikea uudistus.”

Haglundin mielestä uudistaminen riittää tältä erää, eikä esimerkiksi kymmenen vuoden sisällä ole tarvetta radikaaleille muutoksille. Useampien varuskuntien kar-siminen ei enää toisi merkittäviä säästöjä, sillä suurim-mat menoerät koituvat jatkuvasti kallistuvasta materiaa-lista. Tältä saralta löytyvät Haglundin mukaan selkeästi suurimmat haasteet tulevaisuudessa.

Puolustusvoimauudistuksen myötä sodan ajan vah-vuus putoaa historiallisen alas 230 000 mieheen. Hag-lund muistuttaa, että tämänhetkinen 350 000 on teo-reettinen luku, sillä näin suuren joukon varustamiseen ei löydy resursseja. Tulevaisuuden malli takaa ministe-rin mukaan hyvin koulutetun ja vähintäänkin kohtalai-sen hyvin varustetun reservin.

”230 000 on uskottava ja erittäin kova joukko eu-rooppalaisessa mittakaavassa.”

Sodankäynnin teknistyessä materiaali-investoinnit ovat aikaisempaa keskeisempiä uskottavuuden kannalta. Jos lisää rahaa tähän ei löydy, toimintakyky ei tule vas-taamaan puolustusvoimien lakisääteisiä tehtäviä. Silloin ollaan Haglundin mukaan perusfundamenttien äärellä.

”Haluammeko, että Suomi on jatkossakin sotilasliit-toon kuulumaton maa, joka yleiseen asevelvollisuuteen nojautuen puolustaa koko maata itse?”

Keskustelu Suomen puolustuksen järjestämisestä on ministerin mukaan edessä seuraavien vaalien alla. Mikä-li lisärahoitusta ei löydy, on edessä radikaaleja muutok-sia. Vaikka rahaa uupuu, Haglund uskoo sitä vielä löyty-vän. Kynnys liittoutua on suuri, joten taloudelliset kus-tannukset ovat poliittisesti kevyempiä kantaa, kuin Na-to-jäsenyyden valmistelu.

- 29 -

Liittoutumisesta ministeri toivoo monisävyistä ja analyyttista keskustelua.

”Suomessa se on ollut perinteisesti mustavalkoista ja alas ampuvaa.”

Ministerin mukaan Suomessakin ollaan vähitellen havahtumassa siihen, ettei Nato ole ”mikään yksiselit-teinen juttu”. Sotilaallinen liittoutuminen on Suomes-sa perinteisesti iso asia ja ilmapiirin muuttuminen sen suhteen vie aikaa. Siitäkin on vielä pitkä matka konk-reettisiin päätöksiin.

Omien sanojensa mukaan Haglund ei ole Naton in-tohimoinen kannattaja, muttei myöskään intohimoinen vastustaja. Tällainen asenne on kuulemma yleistä polii-tikkojen kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta julki-suudessa lausuntoja varotaan – jos Natoa ei heti tyrmää, saatetaan leimata salarakkaaksi.

Haglundin mukaan tämä johtaa jopa koomisiin tilan-teisiin.

”Suomi on ainoa maailmassa, jossa voidaan käytä sel-laista keskustelua kuin viime presidentinvaalien alla. Siinä olivat rivissä kaikkien puolueiden ehdokkaat, jotka lähtivät väittelemään siitä, kuka vastustaa Natoa eniten.”

Mikä Suomea sitten uhkaa? Puolustusministerin näkökulmasta Suomen suurimmat huolet ovat muita kuin sotilaallisia. Hän mainitsee ympäristöuhat, kybe-ruhat ja terrorismin. Perinteinen sotilaallinen uhka näh-dään mahdollisena, mutta erittäin epätodennäköisenä. Se ei kuitenkaan ole niin epätodennäköinen, että soti-laallisen voimankäytön mahdollisuus voitaisiin sulkea pois. Haglundin mukaan julkisessa keskustelussa uhka-kuvat painottuvat lähinnä sotilaalliseen puoleen.

”Kun seuraa mediaa, niin usein ylikorostuu sotilaal-linen uhka idästä.”

Samalla kun Euroopassa ajetaan asevoimia alas, Venä-jä nostaa kovin ottein omaa sotilaallista suorituskykyä.

”Venäjällä on nyt poliittinen tarve näyttää muskelei-taan”, toteaa Haglund.

Hän korostaa, että Venäjä on Suomelle ennen muu-ta taloudellinen kumppani. Verrattuna vaikkapa Ruot-siin, suomalaisen talouskasvun suuri moottori on Ve-näjän kasvavat markkinat. Taloudellinen riippuvuus luo hyvän pohjan rauhalle. Toisaalta lehdistön vapau-den ja ihmisoikeustilanteen heikosta asemasta on mi-nisterin mukaan tärkeä puhua taloudellisesta yhteis-työstä huolimatta.

Ruotsissa kevään keskustelu maan sotilaallises-ta suorituskyvystä yhdistettynä Venäjän pullisteluun sai aikaan lähes kansallisen kriisin. Länsinaapurin Na-to-kannatuksen kasvu tuo väkisinkin mieleen tilanteen vuodelta 1991, kun Ruotsin haki EU:n jäseneksi ilman Suomen informoimista. Haglund kertoo sanoneensa ruotsalaisille ministereille ”pilkettä silmäkulmassa mut-ta silti”, että olisi ystävällistä informoida etukäteen, mi-käli radikaaleja muutoksia on luvassa. Ovat kuulemma luvanneet kertoa.

Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaisi ministerin mukaan Suomen tilannetta oleellisesti. Nato-jäsenyys vaatisi edelleen poliittista konsensusta, mutta Ruotsin ratkaisu muuttaisi monien näkemystä.

”Suomessa on edelleen yllättävän paljon kylmän so-dan aikaisia mielialoja.”

- 30 -

Reportaasi

Teksti Tuomas Lassinharju kuvat Ilmar Metsalo & Mikko Virta

RyyppäSiMMEURKiN

aRKiSTOSSa

- 31 -

Kekkosen arkistoa vartioi hänen ys-tävänsä, kommu-nistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov.

Päätoimittaji-en retkikunta he-rätti määrätietoi-suudellaan pelon-sekaista kunnioi-tusta Orimattilan keskustassa.

Päätoimittaja Ilmar Metsalo puhaltaa Kekkosen tuohitorveen. Ääni ei hive-le arkistonjohtajan korvia.

Päätoimittaja Anna Niemi nauttii kal-jaa saunassa Kekkosen vanha vihreä hikinen saunakolttu päällään.

Päätoimittaja Tuomas Lassinharju löysi itsensä makuuhuoneesta arkis-ton perustajan kanssa.

Helsingistä on 90 kilo-metrin ajomatka Ori-mattilan keskustaan, ja sieltä vielä matkaa Nii-nikosken kylälle Urho

Kekkosen arkistoon. Poleemin toi-mituskunta on saanut vihiä, että tur-kulaiset kanssaopiskelijamme käy-vät säännöllisesti arkistossa istumas-sa iltaa. Emme halua jäädä huonom-miksi.

Niinpä eräänä syyskuisena il-tapäivänä suuntaamme Helsingis-tä Orimattilaan auto olutkuormalla täytettynä.

Maantiet käyvät yhä kapeammik-si. Lopulta löydämme tienviitan, jo-ka osoittaa, että olemme varmasti perillä. Tien nimi on UKK-tie. Ei Ur-ho Kekkosen tie vaan UKK-tie. Sen

päässä on idyllisen näköinen kar-tano. Täällä lukemattomat tutkijat ovat yöpyneet ja etsineet aineistoa tutkimuksilleen.

Arkistonjohtaja Pekka Lähteen-korva ottaa meidät vastaan ja tar-joaa ensimmäiset oluet arkiston puolesta.

”Harmittaa, kun kuulin Ilmaril-ta, ettette aio jäädä tänne yöksi.”

Niinikoskelle ei pääse julkisilla, joten useimmiten tutkijat saapuvat arkistoon aina muutamaksi päiväksi. Arkisto tarjoaa majoituksen sängys-sä, jossa Kekkonen on itsekin nuk-kunut. Tutkijoiden on tuotava omat ruokansa, mutta muutoin Lähteen-korva pitää huolen, että kahvipannu on aina kuumana ja saunakin tarvit-taessa lämpimänä.

”Tutkija Vesa Vares kysyi helmi-kuussa 2001, voisiko hän tulla muu-tamaksi päiväksi tutkimaan. No, lä-peensä rehellinen mies myönsi lo-pulta, että hän halusi saada ilmaisen majoituksen Lahden MM-kisojen ajaksi.”

Eteisessä tallomme mattoa, jon-ka Kekkonen on saanut marsalkka Titolta. Salin puolen matto taas on lahja Tunisian presidentiltä Habib Bourguibalta – herrat olivat Kekko-sen tavoin elinikäisiä presidenttejä.

Joka puolella on Kekkos-rekvi-siittaa: patsaita, tauluja ja jopa Urkin itsensä leipälapiosta ja kuolaimista väsäämä omakuva.

Arkistorakennus kuului aikoi-naan Seppälän suvulle, joka myi sen vuonna 1970 presidentin arkisto-

- 32 -

Arkiston perim-mäisestä kam-miosta löytyy kaikkein pyhin – Kekkosen päivä-kirja! Se koostuu lehtileikkeista ja vauhdikkaista kir-joituksista.

FM Matti Mäntylä (keskellä) valmis-telee väitöskir-jaansa Kekkoses-ta ja Pohjois-Suo-mesta Oulun yli-opiston historian laitokselle. Kuvan pöytä kuului Syl-vi Kekkoselle. Sen äärellä on hyvä juoda kaljaa.

Kekkosen soutu-laite ja Lähteen-korvan viinit on varastoitu kel-lariin.

Urkin käyttä-mä saunapefletti on nimikoitu sel-keästi, ettei ku-ka tahansa ereh-tyisi hämärässä saunassa istahta-maan sille.

Arkiston johta-ja Pekka Lähteen-korva esittelee ar-kiston aarteita. Kuvassa on Urho Kalevan pää.

käyttöön. Kekkonen oli saanut ide-an omasta arkistosta valtiovierailul-la Yhdysvalloissa, jossa suurmiehillä on omia yksityisarkistoja.

Arkiston perustamisen aikaan Kekkonen suunnitteli lopettavansa presidentin työn kolmannen kauden jälkeen. Orimattilassa hänen oli tar-koitus sen jälkeen rauhassa kirjoit-taa muistelmiaan.

Lopulta suunnitelmien muuttu-essa hän ei ehtinyt viettää arkistos-

sa juurikaan aikaa, mutta esimerkik-si legendaariset Kirjeita myllystäni -kirjat ovat syntyneet täällä.

Kartanon kellarissa on itse arkis-tojen säilytysholvit. Hyllykaupalla Kekkosen kirjeenvaihtoa, onnittelu-kortteja, muistiinpanoja. Arkistovir-kailija, kronoslainen Janne Ridan-pää esittelee Kekkosen päiväkirjaa Sylvin kuoleman jälkeen.

”Itkin kuin lapsi”, kirjoitti Urho vapisevalla käsialallaan.

Loppuilta istutaan ruokasalis-sa mietojen alkoholijuomien äärel-lä. Lähteenkorva muistelee, kuinka kymmenisen vuotta sitten Helsingin ja Turun poliittisen historian opis-kelijat istuivat iltaa yhdessä.

”Timo Soikkanen lyttäsi kova-äänisesti Helsingin opiskelijoiden tutkimussuunnitelmia. Seppo Hen-tilä taas oli hurjaan meuhkaamiseen tottuneille Soikkasen lapsille asial-linen, analyyttinen ja rauhallinen.”

- 33 -

Senaattorifus-kua pelataan 1970-luvun kan-sanedustajilla. Pakan syövereis-tä löytyy myös yksi jokeri.

Arkisto sijaitsee Orimattilassa UKK-tiellä Mu-seoviraston hy-vin salaperäisen keskusvaraston naapurissa.

Loppuilta päättyi Lähteenkorvan mukaan ”hillittömiin orgioihin”.

”Vieläkin ihmettelen, miten oli mahdollista oksentaa niin lahjak-kaasti vessanpöntön taakse.”

Lähteenkorva toivottaa kaik-ki Kekkosesta kiinnostuneet tutkijat tervetulleeksi Orimattilaan.

”Moni luulee, että Kekkosesta on tutkittu jo kaikki. Vaikka meillä on Juhani Suomen hieno ja mahtava

työ, niin se on vain hänen näkökul-mansa. Tervetuloa tänne – tehkää se uusiksi!”

Arkistossa halutaan oikaista myös edelleen esiintyvä virheellinen näkemys, ettei kokoelmia saisi käyt-tää kukaan muu kuin Juhani Suomi.

”Jotkut lehtorit todella sanovat opiskelijoilleen, että älkää tutkiko aihetta, kun ette saa aineistoa käyt-töönne”, Ridanpää tietää kertoa.

Arkistossa on käynyt tutkijoita

laidasta laitaan. Jopa sukupuolihor-monien poliittisen historian tutkija löysi UKK-arkistosta relevanttia ai-neistoa tutkimukseensa.

Kekkosta käsitellään suomalai-sessa tutkimuksessa edelleen run-saasti, mikä ei suinkaan haittaa Läh-teenkorvaa.

”Pääasia, että pysyy esillä. Kaik-kein kauheinta on unohdus. En ha-lua Kekkoselle Paasikiven kohtaloa, eli kympin setelistä unholaan.”

- 34 -

Tohtori Hentilän

opiskelijoiden poleemisiin pulmiin. Oman kysymyksesi poliittisen historian professorinakin tunnetulle Hentilälle voit lähettää osoitteeseen poleemi-2013@helsinki.fi

neuvot

Moiccu Sepi!Millaiset ovat mielestänne hyvät strategiset mitat ensimmäiselle poliittisen historian naisprofessorille?- Pervo92

Ihan kohtahan se nähdään, kun professuurin hakijat on saatu tietoon. Minä voisin vähän puhua sen puolesta, että nimimerkki ”Pervo92” pääsisi mittaamaan naishakijoiden strategisia paikkoja.

Hei Seppo,Miten kannattaa parhaiten iskeä fukseja?- Tuutori2013

Minusta fuksien iskeminen on rumaa, sii-tä voi saada syytteen päällekarkauksesta. En suosittele sitä sinulle. Nimim. ”Kokemus-ta on”

Hei Hentilä,Minua on pitkään askarruttanut, millainen Pauli Kettunen on humalassa? Tai saunassa, tai saunassa humalassa? - Gradusemmaa odottava

Kettunen on humalassa tosi veikeä. Se sinun

pitäisi joskus nähdä. Mutta kun Kettunen on saunassa ja humalassa, sitten se vasta vei-keä onkin. Valitettavasti graduseminaareja ei pidetä saunassa eikä humalassa.

Hei proffa!Pitääks se huhu paikkansa, et Matti Klingen vaimo silittää myös teidän nenäliinat?- Oon aina miettiny.

Pitää paikkansa. Voin vielä lisäksi paljastaa sen, millaisia nuo yhteiset silityshetkemme ovat. Istumme Matin kanssa vierekkäin pikku jakkaroillamme ja Matti lukee meille jännittä-viä otteita piakkoin ilmestyvästä päiväkirjas-taan. Minä en silitä enkä lue, koska en osaa silittää enkä ole kirjoittanut päiväkirjaa. Lu-kea ehkä osaisin.

Tohtori Hentilä,Juha Sipilä pyöräili Oulusta Helsinkiin? Miten laittaisitte paremmaksi (ilman klapikonetta)?- Kaappikepulainen

Sipilä teki pahan virheen siinä, että luuli kla-pikonetta polkupyöräksi. Vähemmälläkin sen keuhkoveritulpan saa, jo ennen Kärsämäkeä.

- 35 -

Miksi Paavo Väyry-nen alkaa uida ym-pyrää pudottuaan veneestä majakan kohdalla?- Hän haluaa pysyä valokeilassa.

Erkki Tuomioja päivitteli:”On se niin väärin, kun minä en ole koskaan oikeassa.”Paavo Lipponen siihen: ”Miten niin et ole? Sa-nonpa minä mitä tahansa, niin sinä aina oikaiset. Ja tätä on kestänyt jo neljäkymmentä vuotta.””Neljäkymmentäyksi.”

Huumoria

Kirjoja

Yhdysvaltojen laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkojen entisen soti-laan kirjoittama Kova päivä – Hyök-käys Osama bin Ladenin piilopaikkaan on mielenkiintoinen kuvaus syyskuun 11. päivän jälkeisestä terrorismin vas-taisesta sodankäynnistä käytännön suorittajan näkökulmasta. Salanimel-lä Mark Owen kirjoittava sotilas ker-too kirjassa omasta taustastaan, sealien koulutuksesta ja erikoisjoukkojen suo-rittamista operaatioista Afganistanissa sekä Irakissa. Teos huipentuu operaa-tio Neptunuksen keihääseen, jossa Osa-ma bin Laden surmattiin 1. toukokuu-ta 2011 Pohjois-Pakistanissa Abbotta-

badin kaupungissa.Erikoisjoukkojen toimintaa kuvail-

laan kirjassa enimmäkseen taktisel-la käytännön tasolla. Strateginen taso ja politiikka ovat kirjasta yhtä kaukana kuin ne ovat suorittavien taistelijoiden elämästä. Bin Laden -jahtiin teos astuu mukaan, kun tehtävää suorittamaan valituille miehille tulee kutsu harjoit-telemaan Pohjois-Carolineen raken-nettuun terroristijohtajan tukikohdan näköiskopioon. Itse operaatio Neptu-nuksen toteutus esitetään hyvin yksi-tyiskohtaisesti minuutti minuutilta.

Norjalainen bloggaaja ja kolumnis-ti øyvind Strømmen on pyrkinyt kir-joittamaan yleisteoksen, joka käsittelee Euroopassa kytevää islamofobiaa. Suu-ri vaikuttaja kirjan synnylle lienee ol-lut yksittäinen äärioikeistolainen lei-mahdus, Breivikin terroriteot heinä-kuussa 2011. Teoksessaan Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopas-sa Strømmen pyrkii sijoittamaan Utöy-an tapahtumat osaksi laajempaa kon-tekstia.

Sinänsä tärkeän aiheen käsittelyyn kirjan sivumäärä ja Strømmenin re-

surssit ovat liian vähäiset. Internetin keskustelupalstojen

myötä eri ääriliikkeiden rakenteita ja hierarkioita on vaikea hahmottaa. Strømmen on tehnyt suuren työn seu-ratessaan blogeja ja foorumeita muo-dostaakseen kuvan eurooppalaises-ta äärioikeistosta. Valitettavasti Strøm-menin perehtyneisyys välittyy luki-jalle lähinnä lukuisien ryhmittymien nimien luettelemisen muodossa ilman sen suurempaa informatiivista sisältöä.

Palstalla tutustutaan poliittishistoriallisesti kiinnostaviin uutuuskirjoihin.

kova kirja

äärioikeisto norjalaisilla keskustelufoorumeilla

Kova päivä – Hyökkäys Osama bin Ladenin piilopaikkaan, Mark Owen & Kevin Maurer Otava 2012.

Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa, øyvind Strømmen, Tammi 2013.

Teksti Mikko Virta

Teksti Ilmar Metsalo

Kaksi miestä näki Kekkosen ulkoiluttamassa isoa koiraa. Toinen kysyi:”Mikä tuo peto on?””Se on venäläinen vinttikoira.””Kyllä minä nyt Kekkosen tunnen, mutta entä tuo toinen?”

- 36 -

Tutkijan levyhylly

Fanistafaniuden tutkijaksi

Yhteiskuntahistorian tutkija Janne Poi-kolaisen musiikkiharrastus alkoi saksofonista. Hienonnäköinen soitin lumosi seitsemänvuo-tiaan pojan aikoinaan, mutta musiikinopettaja käski aloittamaan soittouran klarinetista.

Klarinetti jäi, kun Poikolainen koki yläas-teella pakollisen sähkökitara- ja bändivaiheen. Keikoille Poikolaisen bändi ei päässyt, mutta musiikki on vahvasti läsnä valmisteilla olevas-sa väitöskirjassa. Siinä tarkastellaan musiikkifa-niuden rakentumista Suomessa.

Poikolainen on itse fanittanut monia 60- ja 70-lukujen kitarasankareita. Bändeistä yksi on kuitenkin yli muiden: Pink Floyd. Nykyään hän kuitenkin kuuntelee musiikkia laidasta laitaan.

”Oikeastaan vain raskain äärimetalli ei kuu-lu valikoimaan.”

Tutkimuksen tekoon keskittyessä stereois-sa soi mieluiten instrumentaalista tai englan-ninkielistä musiikkia, joka ei tartu korvaan lii-kaa. Tutkimuksen kautta on löytynyt uusiakin musiikkituttavuuksia, joita on nykyään helppo kuunnella muun muassa Spotifysta.

Uusia ulottuvuuksia musiikkiin löytyy myös keskusteluista tutkijakollegoiden kanssa. Poiko-laisen mukaan yhiksestä löytyy paljon musiik-kifaneja aina professoritasolta asti. Yhtä suurta tutkijoiden suosikkia on kuitenkin vaikea nime-tä. Osaston musiikkimaut yltävät Antti Tuis-kusta klassiseen, ja välillä musiikista käydään kiivastakin debattia.

Viime aikoina Poikolainen on innostunut ti-napillin soittamisesta, ja sen myötä irlantilai-sesta musiikista. Taitojaan hän on jo kokeillut irkkupubeissa järjestettävissä jameissa.

”Vielä se on vähän tapailun tasolla”, Poiko-lainen kuvailee soiton sujumista.

Kotiseuturakkautta ei kuitenkaan ole unoh-dettu Poikolaisen työhuoneessa. Mäntyharjun kasvatin hyllyssä komeilee kylän suuren täh-den, Kake Randelinin vinyylit.

Janne Poikolainen ja Kake Randelin ovat molemmat Mäntyharjun kasvatteja. Siksi yhteiselo tutkijan työhuoneessa sujuukin mutkattomasti.

Palstalla tutustutaan poliittisen historian tutkijoiden musiikkimakuun.

Yhteiskuntahistorioitsija Janne Poikolainen säilöö kake randelinin levyjä työhuoneessaan.

AnnA niemi

Teksti Anna Niemi

POIKOLAISEN LEVYVINKIT SYKSYN SOITTOLISTOILLE5x1) Julia Holter: Loud City Song 2) Nick Cave and the Bad Seeds: Murder Ballads 3) Kate Bush: 50 Words for Snow 4) Tom Waits: Blue Valentine 5) Pink Floyd: The Dark Side of the Moon

- 37 -

oluen ammattilainenHelsinkiläisellä ruokatoimittajalla Mariaana Nelimarkalla on erikoinen koulutustausta: saksaa opiskellut filosofian maisteri on suorittanut lisäksi kokin ja yrittäjän ammattitutkinnot. Toimittajan-työn lisäksi hän on muun muassa kirjoittanut kas-visruokakirjan Vihreä pöytä yhdessä Chef & Som-melierin keittiömestarin Sasu Laukkosen kanssa. Tällä het-kellä työn alla on kirja vähem-män hyödynnetyistä kaloista.

”Helsinki on medianäky-vyydeltään juuri nyt kuuma”, Nelimarkka kertoo.

Saattaa yllättää, että erityi-sesti kaupungin ruokakulttuu-ri kiinnostaa kansainvälisesti. Osasyynä tähän on jo pidempään jatkunut pohjois-maisen ruoan nousu, toisaalta kiinnostavat pienet toimijat. Mutta ei täällä ruokaa turisteille tehdä, vaan ennen kaikkea helsinkiläisille.

Ruoan ohella Nelimarkan intohimon kohteena on olut. Alun perin harrastuksena lähteneestä in-nostuksesta on tullut yhä enemmän ammatti. Hän

kertoo usein pyytävän ravintolassa tarjoilijalta vii-nin sijaan olutsuosituksia. Vaikka ruoan ja oluen yhdistäminen on hänen mukaansa helppoa, niin ei tajuta tehdä – vielä.

Nelimarkka on silmin nähden innostunut ker-toessaan lempioluistaan. Varsinkin erityisissä het-

kissä nautitut oluet jäävät mieleen. Nelimarkka ker-too ihastuneensa New Yorkis-sa skandinaavishenkisen ra-vintolan pienpanimo-olueen. Vasta myöhemmin kävi il-mi, että kyseinen olut ei suin-kaan ollut yhdysvaltalainen, vaan tukholmalaisen panimon tuote.

Sekä tuottajissa että ravintoloissa Nelimark-kaa kiinnostaa ennen muuta pienimuotoinen toi-minta. Monissa paikoissa tulee käytyä työn puoles-ta, mutta gastronominen kiinnostus näkyy myös va-paa-ajalla.

”Kyllä meidän perheen ruokamenot ovat huo-mattavasti normaalia suuremmat.”

Olut- ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkka ei usko hyvin syömisen olevan ohimenevä ilmiö. Ravintolapäivän jalanjäljissä syntyneet pienemmän budjetin katukeittiöt panostavat laatuun.

Kaupungin kasvotPalstalla tutustutaan kiinnostaviin helsinkiläisiin ihmisiin.

Teksti ja kuva Ilmar Metsalo

”työn alla on kirja vähemmän hyödynnetyistä

kaloista”

- 38 -

Poliittishistoriallinen syysristikko

tilaa Poleemi!kyllä, ymmärsit oikein! Juuri sinulla on mahdollisuus tilata Poleemi itsellesi ensi vuodeksi kotiin kannettuna.

vain 25 eurolla vuodessa saat Poleemin neljä ainutlaatuista numeroa suoraan postiluukusta. Lähetä tilauksesi otsikolla ”tilaus” osoitteeseen Poleemi-2013@helsinki.fi ja kerro viestissä osoitetietosi.

Jos tilaat nyt, saat loppuvuoden numerot kaupan päälle. älä anna tilaisuuden lipua ohitsesi, vaan tartu näppäimistöön nyt!

1. _______ -kapina2. Kanervaa & Jäätteenmäkeä yhdistää potkujen lisäksi ________ -vierailu3. _________ & tyhjätaskut4. Saarela tai Palo5. Entinen Itämeren sota, nykyinen _______ sota6. Mikä hyllyy ja liittyy presidenttiin?7. Hyväntahtoinen originelli oli tykistökenraali

af _________8. Kuka tunnetaan Nervanderinkadun tapahtumista?9. Paavon kohukoti10. ______-sauna11. Steinheil, Zakrevski, _________12. 2015 julkaistaan suuri ja mahtava _________-teos13. Vuoden kohokohta on _______________

13.➜

1.2.

3.4.5.

6.7.

8.9.

10.11.

12.

Lähetä ratkaistu ristikko postikortilla osoitteeseen

Polho ryYhteiskuntahistorian osastoPL 54 00014Helsingin yliopisto

Oikein vastanneiden kesken arvotaan drinkkilippuja Polhon tapahtumiin!

- 39 -

Kuvat Ilmar Metsalo

YHIKSEN KESÄPIKNIK31.7.2013Hietaniemen rannalla

Kuvat Ilmar Metsalo

Timo Eloranta viihtyi Lavikaisen veljesten Jyrin ja Kassun veikeässä seurassa.

Henriikka Latva, Anna Haakana, anonyymiksi jäänyt saksalaisvahvistus ja Riina Hyökki arvioivat kesän kalasaaliin kokoa.

Maisteri Janne Lardot tuli karvaisen elämänkumppaninsa Wellerin kanssa vierailevaksi tähdeksi kesäpiknikille.

Teemu Tuomisen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Johanna Räty, Jori Pyykkö, Kasperi Lavikainen ja Jenniina Kotajoki vaihtoivat kesäkuulumisia rennossa tunnelmassa.

Tason fuksi Sanni Saarinen viihtyi Tokoinrannan riennoissa. Château de Yhis maistui, kuten yllä olevista kuvista voi päätellä.

Yhiksen fuksipojat jakoivat illan mittaan keppiä ja porkkanaa.Taneli Teelahti esitti Väinämöistä.

Yhiksen fuksiaisten virallinen osuus päättyi perinteiseen fuksipotrettiin Maailmanrauha-patsaan juurella. Suomen rähmälläänoloa symboloiva patsas on tarkoituksellisesti rajattu pois kuvasta.

Kuvat Mikko VirtaYHIKSEN FUKSIAISET 11.9.2013 Tokoinrannassa