Prosp 0407 painoon - Lapinkullankaivajat...Graafinen suunnittelu ja taitto: Liisa Hertell, LH Viestintä Paino: Esa Print Tampere Antti Peronius Saariseläntie 6 99830 Saariselkä

2 Prospäkkäri 4 / 2007

4 / 2007 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT:Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 InariPuh. / faksi: (016) 677 701 ja 0400 836 500s-posti: [email protected] tai [email protected],kotisivut: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Pekka SalonenUotilantie 5 A33800 Tamperepuh: (03) 2236 300,0400 734 452,fax: (03) 2236 305s-posti: [email protected]

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvipuh: 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J. RantanenPL 57, 99871 Inaripuh: 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto ry:n jäsenlehti

31. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J. Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 260 euroa (4-väri)1/1 s. 200 euroa1/2 s. 135 euroa1/3 s. 90 euroa1/4 s. 70 euroa

Graafinen suunnitteluja taitto: Liisa Hertell,LH Viestintä

Paino:Esa Print Tampere

Antti PeroniusSaariseläntie 699830 Saariselkä

Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylvenkatu 4, 99800 Ivalopuh. 040 715 4031

Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Tässä numerossa:4 - 6 Pääkirjoitus ja puheenjohtajan palsta

8 - 9 Kultaristeily 2008

10 - 13 Kaivosylitarkastaja Urpo J. Salo vieraili Miessillä

14 - 19 Chilkoot Trail - kultahistorian rankimmat kilometrit

20 - 21 LKL Kädentaidon messuilla marraskuussa 2007

22 - 23 Miessinmaan kunniakonsuli Kari Haanpäälle pamahtipuoliylppö

24 - 25 Valtiontalouden tarkastusvirastolle risuja

26 - 27 Pikkujoulut Kultahipussa 7.12.

28 - 29 LUKIJAKIRJE, Uuden paikan aloitus

30 - 32 IN MEMORIAM, Marjut Maritta Helena Telilä

32 - 33 Merkkipäiviä

34 - 35 Lemmenjoen kansallispuiston uusi käyttö- jahoitosuunnitelma - LKL:n lausunto luonnokseen

Prospäkkäri 4/2007

Lemmenjoen Neitsytpol-ku on yksisuuntainen katu.LKL toivoo kaikille jäsenil-leen tarvittavan määränkultaa vuodelle 2008. Itsekukaisellekin tarpeidensamukaan.


PÄÄKIRJOITUS

Prospäkkärin toimitusta evästettiinviime talven Kultaseminaarissa,että olisimme haluttavampia ja

kivampia (kullankaivajat, ei toimitus.Huom.), jos taustamusiikkina soisi hill-bil-ly ja hippimusiikki ennemmin kuin deathmetal tai punk. Noin niinkuin vertausku-vallisesti.

Ilman hyvin voimakasta lääkitystä on vai-kea hymyillen sanoa, ”aiku’kiva hei, te rajo-tattekin meidän oikeuksia tällä kertaanuuuin paljon!”. Yritetään nyt kuitenkinvaihteeksi käsitellä jotakin positiivista asiaa– kuten ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutos on hyvä hevonen, jonkaselässä on muodikasta peitsi ojossa käydäpäin milloin mitäkin perhanaa. Onkin kiis-tattoman arveluttavaa ja suorastaan epäor-todoksista hiukan kevyemmin argumenteinjuljeta käsitellä sen vaikutuksia kullankaiva-jan arkeen.

Epämiellyttävä totuus kuitenkin on, ettäaiheesta Nobel-palkittu Al Gore unohtiOscar-palkitusta elokuvastaan kolme niistäuhkakuvista, joita ilmastonmuutos ihmiselä-mään ja ympäristöön kohdistaa. Nimittäinkaivukauden pidentymisen molemmistapäistään mikä puolestaan on sekoittanutProspäkkärin perinteisen ilmestymisaikatau-lun, isommus-hippujen yleistymisen sekävanhan kansan riippapallien muuttumisen

Vanhan kansan riippapallitja ilmastonmuutos

geneettiseksi harvinaisuudeksi alkukesänrouta-ilmiön kadotessa Lapin kultamailta.

Kaivukausi on esim. allekirjoittaneen kah-denkymmenen vuoden aikaperspektiivissätarkastellen pidentynyt molemmista päistä,yhteensä karkeasti arvioiden kuukaudella.Kun 90-luvun taitteessa Lemmenjoen su-vannoissa oli kesäkuun alkupuolella yleen-sä vielä kohva, ja kaivajalla Juhannuksensuvannossa kohma, on tällä vuosituhannel-la menty kokka kohisten kohti Kultahami-naa ja kohmaa usein jo ennen Suvivirttä. Josennen syysmyrsky toi lumen ja pakkasentunturiin syyskuun lopulla, niin nyt syys-myrskyjä ja kaivukelejä riittää jopa marras-kuulle saakka.

Niinpä Prospäkkäri nro 2 on viime vuosinamonesti tippunut postiluukusta pikkuhiljaarovioksi kertyvän maakuntalehtiläjän se-kaan, asunnon vakinaisen haltijan suunnis-tettua jo viikkoja aiemmin liiton toiminnan-johtajan puhelinopastuksessa jäsenetuvalta-uksille.

Nro 4 taas venyy vuoden viimeisille päivil-le, ellei ylikin, koska Prospäkkärin toimitusei ole suunnistanut sulilta mailta kylille kes-ken kaivukauden, ja kolmonenkin on vastailmestynyt.

Vanhat pedrot psyykkasivat ennen renkejäänkoiranilmalla töihin sanomalla, että sateella


An

ja A

ho

la

hippujen koko kas-vaa. Viime sadekesänhippulöydöt vahvisti-vat tämän myytin. Il-mastonmuutoksenmyötä sateet kulta-alueilla yleistyvät. On loogista odottaa, ettäsuuria hippuja löytyy tulevaisuudessa enem-män.

Kolmas ilmastonmuutoksen kiistaton vai-kutus tulee olemaan, että lauteiden väliinkiilautuvat vanhan kansan riippapallit jää-vät pelkäksi muistoksi kansallisarkiston kas-kukokoelmiin roudan kadotessa kultamail-ta. Ennen oli tuskallisen tuttua se, että Ju-hannusjuhlille edes jotakin leuhotettavaaisoava kaivaja jossain vaiheessa täräytti hak-kunsa aina heinäkuulle saakka kuntan allahorrostavaan kirsimaahan. Maasta irtosi tee-lusikan kokoinen huurteinen kikkare jamassan hitauden periaatteiden mukaisestikullankaivajan munat riipahtivat kymmeni-sen senttiä alaspäin.

Nykyään Juhannuksena voi olla jo kunni-oitettava määrä tilastokuutioita rännitetty-nä, ja haalareiden alla stringit.

Itse ilmastonmuutoksen suhteen näyttäähuonommalta.

Maan ja metsien haltijan lopettaessa lähi-polttopuun myymisen kulta-alueen kämpil-

le, ovat kämppiään läm-mittävät ja lämmintä ruo-kaa syövät pakotettujapohtimaan korvaavienenergiamuotojen käyttöä.Ajatus tukkiautolla toises-

ta metsästä metsän reunaan kuljetetun hotu-männyn kelkkomisesta metsään on mennytaika pahoin metsään. Epämiellyttävä totuuson, että siinä ei ole järkeä juuri kenenkäänmielestä.

Lähinnä ovat vaihtoehdoista harkittaviksikuljetusmatka huomioon ottaen nousseetpoltto-öljy ja kivihiili. Ensimmäinen koe-erä koksia lähtee kairaan kuluvana keväänä.

Mullis’

ps. Suomen Luonnonsuojeluliitto valitsimönkijän ”Vuoden turhakkeeksi”. Isojenmönkijöiden merkitystä hyötykäytössä eikuitenkaan kiistetä, ja v. 2004 turhakkeeksiesitettiin mm. ”Lotilanjärven länsirannanosayleiskaavaa”, joten se siitä.

Prospäkkärin toimitukselle on puolestaanesitetty Valtiontalouden Tarkastusvirastonvalitsemista ”Vuoden erhekkeeksi”.


PUHEEN-JOHTAJALTA

Liis

a H

erte

ll

Kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat il-mestyi tämä lehti vasta vuodenvaihteen

jälkeen.Se on joskus tällaista. Vapaaehtoistyössä

joutuu joskus antamaan myöten varsinaisilletyöasioille ja muille vähemmän tärkeille asi-oille.

Niin asiallista ja hienoa kuin kullankaivuonkin, ei se saa rauhaa yhteiskunnan edusta-jilta. Juuri kun olimme saaneet tehtyä vasti-neen metsähallitukselle Lemmenjoen hoito- jakäyttösuunnitelmaehdotukseen, astui kuvaanValtiontalouden tarkastusvirasto (VTV). Ra-portissaan se arvostelee kullankaivua Metsä-hallituksen suulla (?). Tästä aiheesta on enem-män tekstiä tässä lehdessä. Tuli kuitenkin olokuin selkään ammutulle. Kullankaivu on jokatapauksessa lain mukaista toimintaa, ja se onsäädelty monin tavoin. Josyhteiskuntamme osasia nä-rästää vieläkin yli 15 vuo-den takaiset tapahtumat,on vaikea kuvitella, ettävoimme yhdessä ajatellatätä päivää ja tulevaisuut-ta. Sitä tikulla silmään jokavahoja muistelee (vanhasananlasku kultamaideneteläpuolelta).

Yhteistyö viranomais-ten kanssa ei näytä kaikinosin olevan kovin hedel-mällistä. Kuten edellisessälehdessä mainitsin, pyrkiiLKL olemaan edelleen var-teenotettava ja luotettavaneuvottelukumppani.

Hyvää tätä vuotta!Pystyvätkö viranomaiset olemaan sitä? Ky-

syn. Luonnollisesti kanssakäyminen vaatii osa-puolilta molemminpuolista arvostusta ja luo-tettavuutta. Meidän on kuitenkin pohdittava,millä tasolla keskusteluja käydään. Olemme-ko tyytyneet liian alhaiseen virkaportaaseen.

Joka tapauksessa kullankaivu jatkuu. Vii-me kesä osoitti, ettei kulta ole suinkaan lop-pumassa.

Mennyt vuosi oli vilkas kaikissa muodois-saan, oli monenlaista vaskauskisaa Kanadaamyöten, oli messuja ja ennen kaikkea tuli näyt-täviä hippuja. Kullan hintakin pysyi ihan tyy-dyttävällä tasolla. Hintahan ei noussut niinpaljon kuin lehdissä mainittiin, sillä hinta onsidottu dollariin. Se taas on kuralla euroonnähden.

Vuosi 2008 näyttää karvansa aikanaan. Sekuitenkin aloitetaan perin-teisellä laivaseminaarilla,jossa

toivon näkeväni mah-dollisimman paljon väkeä.Seminaariin on lisätty va-paa-ajan ohjelmaa ja siinäon mahdollisuus helpom-min tavata muita.

Maaliskuun lopulla onvuosikokous, jossa jäsenis-tö voi antaa oman tuomi-onsa puheenjohtajan ja hal-lituksen toiminnasta. Tava-taan näissä tilaisuuksissa.

Hyvää alkanutta vuotta.

Pekka Salonen


Severi-hippu löytyiKaarreojalta - ei Kaarnaojalta

Liitto on vuokrannut molempien pääkaivu-alueiden tavarahuollon tukikohdiksi väliva-rastointialueet Metsähallitukselta

Alueiden perustamiskulut jäivät aikanaan100-prosenttisesti liiton maksettaviksi.

Tänä vuonna Lemmenjoen alueen kone-kaivajat kantoivat kortensa kekoon ja tuki-vat liittoa puolella perustamiskuluista. Yh-denvertaisuusperiaatteen vuoksi liiton hal-litus esittää nyt kaikille huoltolansseja käyt-täville pk-kaivajille (pienet ja keskisuuret, eitarkoita elopainoa) omaehtoisen lanssikor-vauksen suorittamista.

Eli jokainen lanssia käyttänyt kaivajamaksaa 10 € tai 1g kultaa LKL:n tilille Nor-dea 120130-103183. Merkitkää viestiinmaininta ”lanssi”.

LKL:n huoltolanssit Härkäselässä jaLemmenjoella

Johtoajatuksena on, että kyseessä ovatnimenomaan välivarastointialueet. Mikälitavaroita on kuitenkin välttämätöntä säilyt-tää alueella pitempiaikaisesti (ehdoton mak-simi 2 v.) on ne pinottava siisteihin kasoi-hin, peiteltävä ja merkittävä omistajan yh-teystiedoilla.

Suuret kiitokset ja syvä kumarrus varsin-kin Härkäselän huoltolanssia käyttäneille;homma on toiminut juuri niin kuin pitää-kin! Alue on pysynyt siistinä ja sitä on käy-tetty alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Kiitos,

rahastonhoitaja

Prospäkkärissä nro 3 oli Severi-hipun löytöojaan luiskahtanut pikku kaarna. Oikea löytäpaikkaon tietenkin Kaarreoja, josta Antti Kohtamäki 61,2-grammaisen Severinsä 17.8.2007 löysi.


Kultaristeily

Hinnat / henkilö:- A-luokan yhden hengen hytissä, A1, jäsenhinta 220, ei-jäsen 230- A-luokan kahden hengen hytissä, A2, jäsenhinta 145, ei-jäsen 155- A-luokan kolmen hengen hytissä,A3, jäsenhinta 120, ei-jäsen 130- A-luokan neljän hengen hytissä, A4, jäsenhinta 110, ei-jäsen 120

Hinta sisältää risteilyn valitussa hyttiluokassa sekä seminaariohjelman mukaiset tarjoilut.Lisäksi risteilyn osallistumistodistuksella VR:ltä meno-paluulippu menolipun hinnalla.

Kysy mahdollisia peruutus- tai lisäpaikkojaKysy mahdollisia peruutus- tai lisäpaikkojaKysy mahdollisia peruutus- tai lisäpaikkojaKysy mahdollisia peruutus- tai lisäpaikkojaKysy mahdollisia peruutus- tai lisäpaikkojaHeli Rapakolta, p. 040 593 5337,Heli Rapakolta, p. 040 593 5337,Heli Rapakolta, p. 040 593 5337,Heli Rapakolta, p. 040 593 5337,Heli Rapakolta, p. 040 593 5337,

[email protected]@[email protected]@[email protected]

Osittaiset muutokset mahdollisia. Ajantasainen ohjelma ja aikataulu: www.kullankaivajat.fi

NÄHDÄÄNNÄHDÄÄNNÄHDÄÄNNÄHDÄÄNNÄHDÄÄN

Perjantai-iltapäiväseminaari risteilyyn osallistuvalle 5 e/henkilö.LKL:n, SJHY:n, Geologisen seuran jäsenet: 10 e/henkilö. Muut: 20 e/henkilö.

Maksut LKL:n tilille 800010-70774683. Maksuun tarvittavan viitenumeron saatteilmoittautumisen yhteydessä.

Pääteema: Jääkausiaika, jäätiköt jasulamisvedet - Minne kulta kulkeutuiToissa vuonna kävimme läpi sitä, kuinka kultamalmit syntyvät. Viime vuonna pohdimme sitä, kuinkamalmit ovat rapautuneet ja kuinka kulta on joutunut maaperään. Sarjan päättää jääkausiaika:

Nyt siis keskustelemme jääkausien vaikutuksesta kullan kulkeutumiseen. Kuinka monta kertaajäätiköityminen kulta-alueilla toistui ja kuinka jäätiköt kuljettivat maa-ainesta? Kuinka jäätikönsulamisvedet uudelleen rikastivat kultaesiintymiä – vai rikastivatko?

Perjantaina kultaristeilyn verryttelyseminaarissa keskustelemme aiheesta Kullankaivun imago.


Oh

jelm

a25.1.–27.1.2008Perjantai 25.1.2008

11:30–15:00 Helsingin Yliopisto, Arppeanum, Snellmaninkatu 3 (Suurkirkon vieressä)Kultaristeilyn verryttelyseminaari - Aiheena: Kullankaivun imagoLevynjulkistamistilaisuus

14:00–16:00 Ilmoittautuminen ryhmänjohtajalle, Katajanokan terminaali,Ravintola (päiväseminaarissa oleville ilmoittautuminen tauolla)

16:00 Siirtyminen laivaan

16:30–20:00 Seminaari kokoustilassa, kansi 8Järjestäytymisasiat ja käytännön jutut - LKL:n puheenvuoro - KTM:n kaivos-osaston puheenvuoro - GTK:n edustajan puheenvuoro

18.20 Kullankaivun imagosta ja sen parantamisesta sekä kullankaivuuseen liittyvistämatkailunäkymistä: Kullanhuuhdontakuulumiset alueittain - Katsaus Kultakisa-maailmaan 2007 - Vuoden kullankaivajateon julkistaminen ja palkitseminen -Katsaus kesän 2007 isomushippuihin ja suurimman hipun maljan sekä kierto-palkinnon luovuttaminen

20:00 Siirtyminen buffetillalliselle, kansi 7

Lauantai 26.1.2008

7:30–9:30 Aamiainen

9:30 Saavumme Tukholmaan

11:00–15:00 Päiväohjelmaa laivalla.

Online-muotoiset Kultakisat (ravintola Fun Club, kansi 7) sekä edellisen päivänrasituksista toipumista. Levyn julkistaneet artistit Esa Eloranta, Risto Hämäläinenja Heli Rapakko esiintyvät klo 13.

15:00 Seminaari jatkuu kokoustilassa

15:30 Mitä tiedämme jäätikköajasta? Millainen on jääkausi? Kuinka jäätikkö muovaa allejäävää maankamaraa? Kuinka jäätikkö kuljettaa maa-ainesta? Kuinka monta ker-taa jäätiköityminen toistui ja kuinka maisema muuttui viimeisen 2,5 ma aikana.

16:15 Kuinka jäätikkö peräytyy? Milloin ja miten jäätikkö peräytyi Lapin kulta-alueilta?Minkälaisia ovat sulamisvesisysteemit? Mitä jälkiä peräytyvästä jäätiköstä jauomasysteemistä jäi? Minkälaisia olivat jääjärvet? Vaikuttivatko jääjärvet janiiden purkautuminen kullan geologiaan?

17:15 Yhteenvetoa ja keskustelua päivän aiheesta sekä kahden edellisvuoden aiheistaKulta-alueiden kairauksista ja niiden tuloksista. Kulta-alueiden geologisenmallintamisen ja Placer-kullan etsittävyyskarttojen tilanne

Keskustelua ja kommenttipuheenvuoroja

Päätössanat ja kiitokset

19:30 Buffetillallinen

Sunnuntai 27.1.2008

8:00–10:00 Aamiainen9:55 Saapuminen Helsinkiin

Tukholmaan M/s Mariellalla


Viime kesänä, kun alkukesänharmaat sadepäivät olivatkeskikesän kaatosateidenjälkeen muuttumassa ko-leiksi syysmyrskyiksi, kävi

vuosina 1961–1995 KTM:n kaivosylitarkas-tajana toiminut Urpo J. Salo tuomassa Lem-menjoelle raikkaan tuulahduksen niiltä au-rinkoisilta päiviltä, jolloin Suomen valtiovielä pyrki edistämään malminetsintää, kai-vosylitarkastajat olivat vielä Saloja ja Lapinkullankaivuakin arvostettiin alueen elinvoi-maisena perinteenä.

Perintönä kultamaiden hallintaMuodollisena syynä Salon valtiovierailuunkultamaille oli Telilän ja Turkan alkukesäs-tä Miessijoelta löytämä Edelwaiss-hippu.Kun hippu Juhannuksen jälkeen löytyi, oliSalo luonnollisesti ensimmäinen henkilöjolle ilouutinen ilmoitettiin; olihan Salonlinjakkaalla toiminnalla hänen virassa olles-saan suuri merkitys sille, että tänä päivänä-kin vielä on mahdollisuus vakavissaan kai-vaa ja löytää kultaa.

Aktiivisesti Salo vielä eläkkeelle siirryt-tyäänkin seuraa Lapin kullankaivajien ilojaja suruja.

– Tällaisia hyviä tuttuja on, joitten kaut-ta tietoa ja uutisia saa edelleen. Telilän Ris-to aina joskus soittelee ja pitää ajan tasalla.

Astuttuaan kauppa- ja teollisuusministe-riön kaivosylitarkastajan virkaan vuonna

Tunturissa puhalsivat raikkaat tuulet

Kaivosylitarkastaja Urpo J1961, teki Salo ensimmäisen vierailun kul-tamaille heti samana kesänä. Oppaana toi-mi Keuru-Ville ja Korhosen Yrjön käm-pillä yövyttiin.

Varsinaisen aiheeseen perehdyttämisenteki kuitenkin Salon edeltäjä kaivosylitarkas-tajan virassa, professori Herman Stigzelius.Vuonna 1971 GTK:n pääjohtajaksi siirty-neen Stigzeliuksen kanssa Salo teki muuta-man yhteisen retken kultamaille, mutta en-nen kaikkea alan miehet keskustelivat La-pin kullasta ja sen historiasta. Paljon.

Viime talven kultaseminaarissa Salo puo-litosissaan moitiskeli itseään siitä, että istuiaikanaan liian pitkään virassaan KTM:nkaivosylitarkastajana. Toisaalta yhteinen aikaSaloa virassa seuranneen fil. tri Heikki Var-tiaisen kanssa jäi vain 5 kuukauden mittai-seksi. Salon eläkkeelle siirtymisen kanssasamaan rytinään ajoittunut kaivosoikeuksi-en avautuminen ETA-alueen kansalaisille jayhteisöille synnytti kovan prässin KTM:nkaivososastolle. Mahdollisuutta pitkän, suo-malaisen kaivosalan paalupaikalla tehdynuran aikana ja Stigzeliukselta kuullun kaut-ta kertyneen tiedon siirtoon mm. kullankai-vusta ei yksinkertaisesti ollut.

– ETA-sopimus ja silloinen timanttibuu-mi muuttivat KTM:n kaivososaston joka-päiväisen arjen niin, että kun normaalistivaltauksien käsittelyyn kului neljäsosa vir-ka-ajasta, vei valtauksien hallinnointi siihenaikaan kolme neljännesosaa ajasta.


o J. Salo vieraili Miessillä

Sylttytehdas

– Tämän asian taakse pitäisi nyt saada päät-täjiä vankasti mukaan. Niille olisi tärkeääsaada tieto siitä, mitä kullankaivu todelli-suudessa on. Samalla olisi tuotava selkeästiesille se, että kun kulta-alue v. -71 liitettiinkansallispuistoon, niin eduskunnan nimen-omainen ponsilauselma oli että kansallis-puisto ei saa rajoittaa poronhoitoa, eikä mi-tään muutakaan alueen perinteistä toimin-taa.

Salolla on selkeä näkemys siitä, missäosoitteessa sylttyä alettiin tehtailla.

– Kun Metsähallituksen Ympäristötoi-misto tuli, tuli heti myös ongelmat.

Edessä oli pitkä savotta, jossa ylitarkasta-ja Salon mukaan välit menivät lopullisesti.

– Ensin yritettiin rakennella konekaivuakieltävää järjestyssääntöä, johon tulivatKTM:ään hakemaan minulta taustatukea.Sanoin, ettei KTM:llä, eikä Metsähallituk-sella ole oikeutta kieltää kaivosoikeutta jär-

Risto Telilä (vas.) ja emeritus kaivosylitarkastaja Urpo J. Salo (oik.) Telilän Ylä-Miessin kaivos-tukikohdassa muistelemassa vanhoja hyviä aikoja ja uumoilemassa tulevia.


jestyssäännöllä. Sitten siihen sorvattiin ase-tus, mutta eihän saavutettuja etuja voi ottaapois.

Vastapuoli hävisi kaikki jutut KHO:ssa.– Se on johtanut siihen että nyt yritetään

hankaloittaa ja vaikeuttaa kaikkia hommia.10.4.1991 voimaan astunut konekaivun

kieltävä asetus sai kullankaivajat toivomaanylimmältä kaivosviranomaiselta informaatio-tilaisuutta. Sellainen pidettiin kesäkuussa1991 Merenluodossa Lemmenjoen Miessil-lä.

– Annoin siellä paikalla olleille kaivajillekaksi neuvoa: 1) hakekaa kaikki valtauksetkaivospiireiksi ja 2) yhdistäkää valtauksiasuuremmiksi yksiköiksi, niin säästätte rahaa.

Lisäksi tilaisuudessa Salo avasi alan ter-minologiaa kaivajille. Jo Teknillisen korkea-koulun vuoritekniikan opettaja oli opetta-nut kaivosinsinööriksi opiskelevalle Salolleettä rikastusprosessi, mitä termi kullanhuuh-dontakin merkitsee, tarkoittaa yksinkertai-sesti arvomineraalien erottamista muustamateriaalista.

”Expertti häipyy jahomma loppuu siihen.”

Salo oli pitkän virkauransa aikana ehtinyttottua siihen, että ulkopuolista painostustatuli paljon. Kaivososaston toimintakyky säi-lytettiin pitämällä päätöksenteko ja lain-muutoksien valmistelu oman väen keskuu-dessa.

– Silloisia ”yhteistyökumppaneitakin”saattoi kunnioittaa, eivät ne sortuneet aja-maan tällaisia järjettömiä ja täysin epäloo-gisia ajatuksia. Nyt maailma on muuttunuthullumpaan suuntaan. Eihän tällaista, sel-kosuomella sanottuna kusetusta tapahtunutennen lainkaan.

1990-luvun puolivälissä olikin tilanne joaivan toinen. Uutena ilmiönä kaikille hal-linnonaloille oli tullut Salon Vihreäksi ma-

fiaksi kutsuma aate, joka masinoi julkistavastustusta ja kulissien takaisia kuiskaajiamyös kaivosalan niskaan.

Salo toteaa systeemien muuttuneen, jamaailman menevän kaiken aikaa hullum-paan suuntaan.

– Sillä, jolla on snaju esiintymästä, täy-tyisi olla ehdoton yksinoikeus saada se aluetutkimukseen. Se on pistänyt jo paljon ai-kaa ja pääomaa siihen tutkimiseen. Sillä ontodellinen tietotaito alueesta.

Salo on ehdottomasti sitä mieltä, ettämyös KTM:n päättäjillä olisi oltava tämägeologinen pohjatieto. Hänen mielestääntulisi pikemminkin säätää laki joka velvoit-taisi maanomistajan tutkimaan maa-alueen-sa mahdollisten malmiesiintymien varalta,kuin vaikeuttaa ja hankaloittaa tutkimus-työn tekemistä.

– Jos tämä koko kuvio on epävarma, ex-pertti häipyy. Kiinnostus tutkimustoimin-taa kohtaan vähenee ja vähenee, ja kun vai-keutetaan riittävästi lähtevät ulkomaisetkintoimijat.

Homma loppuu siihen.

Tyhjä ja tyhmä prosessi

Vanhaan hyvään aikaan – kun kultamaille-kin paistoi vielä aurinko – asiat olivat lain-mukaisia, yksinkertaisia läpihuutojuttuja.

– Täysin tyhmä ja tyhjä prosessi tämäetukäteen kuuleminen, varsinkin kun ei tällätyhjällä byrokratialla ole mitään merkitystäedes. Kyllä valtausvaiheessa pitää riittää sen,että paikkakunnan lehdessä kuulutetaan jalisäksi alueesta on karttakopio. Kuulemis-menettely ehditään hoitaa myöhemmin josse osoittautuu tarpeelliseksi.

Pitkän aikavälin keskiarvo alalta kuiten-kin on se, että jätetyistä valtaushakemuksis-ta vain 0,1 prosenttia johtaa kaivoksen avaa-miseen.

– Ennen oli periaatteena, että jos on ri-


kas esiintymä, niin alueelle kaavoitettu muutoiminta siirrettiin toisaalle. Eikä siinä ollutmitään sen kummempaa problematiikkaa.Esimerkiksi 5-tiekin heitettiin muutama satametriä sivuun.

– Kyllähän, kun uusi ryntäys kultamail-le 80-luvulla alkoi, tuli mukana paljon sel-laistakin porukkaa, jolla oli ihan muut tar-koitusperät kuin kaivoslain tarkoittamatperiaatteet.

Niiden suhteen Salon luotsaamalla kai-vososastolla oli kuitenkin selkeä linja.

– Niitä me ei missään tapauksessa suo-sittu.

Malminetsinnän jakaivostoiminnan tila Suomessa

– Ensisijainen asia pitäisi olla tutkimustoi-minnan edistäminen ja edesauttaminen. Nyton systeemit muuttuneet, ja on painotettuaivan liikaa ympäristöpuolta – touhu onmennyt aivan humpuukkihommiksi. Kai-voslaki menettää täysin merkityksensä.

KTM:n ex-kaivosylitarkastaja Urpo J.Salo suomii myös aiempaa isäntäänsä, Suo-men valtiota ja sen kauppa- ja teollisuusmi-niteriön kaivososaston nykyistä linjaa. Hänon kirjoittanut Vuorimiesyhdistyksen ”Ma-

teria”-lehdessä julkaistun kannanoton, jos-sa hän kovasanaisesti arvostelee nykyajanmalminetsinnän ja kaivostoiminnan vastais-ta päätöksentekoa ja julkista keskustelua.Lisäksi Salo tuo kirjoituksessaan esille, mitälaittomia päätöksiä KTM on tehnyt.

– Lähetin kirjoitukseni Helsingin Sano-mille, mutta sanoin heti aluksi että mikäliette voi julkaista sivuillanne malminetsin-nälle myönteistä kirjoitusta, niin pyydänlähettämään sen takaisin.

(Materia-lehdessä julkaistu Urpo J. Sa-lon kirjoitus on luettavissa LKL:n kotisivuil-la osoitteessa: www.kullankaivajat.fi/ valitutkirjoitukset).

Mustien pilvien kultareunat

Siirrytään takaisin elokuuhun 2007 Mies-sijoen latvoille Lemmenjoelle. Vettä sataaedelleen. Paljon.

Pyydän emerituskaivosylitarkastajaavinkkaamaan Lapin kullan emäkalliosta. Josvuosikymmenien varrelta olisi hatun allejäänyt vaikkapa jokin tiedon hyvä kultajy-vä. Ylitarkastaja Saloa hymyilyttää vinosti.

– Emäkallio? Itselläni ei kyllä ole eksper-tiisiä sanoa aiheesta mitään, mutta geologeil-ta olen kuullut vähintään 10 eri teoriaa.

– Ei tullut esille mitään selvää vinkkiä,mutta mistä sen vielä tietää, mikä tulevai-suus on. Katsotaan sata miljoonaa vuottaeteenpäin.

– Sovitaan kuitenkin niin, että seuraa-van jääkauden jälkeen otetaan uusiksi tämähomma; silloin nämä esiintymät ovat siir-tyneet ei-suojelualueille, ja niiden hyödyn-täminen on helpompaa.

Mullis’

Keuru-Ville kämpän lämmityksessä Korhosenkaivostukikohdassa Jäkälä-äytsissä silloinvanhaan hyvään aikaan.


Chilkoot solan ylityksestä kertovat kuvat, joissa miesjono kii-peää jäistä, lumista ja jyrkkää rinnettä ylös, levisivät hetkessämaailmalle ja tulivat koko kultaryntäyksen symboleiksi. Tus-kin kukaan kullankaivusta kiinnostunut on voinut välttyänäkemästä näitä kuvia. Ja Charles Chaplinin mainion ”Kul-

takuume”-elokuvan vaikuttavat kohtaukset nousun ponnisteluista ovat jää-neet varmasti miljoonien mieleen. Loput sitten ovat lukeneet Roope Ankanseikkailuista Klondikessa – sieltähän ankan rikkaudet ovat peräsin ja Chil-kootia pitkin sinne tiensä löysi.

Chilkoot Trail – kultahis

”The meanest 32miles in history”,kirjoitti eräskultaryntäyksenaikalainen.Allekirjoitan.

Maailman tunnetuin reitti kultamaille on Chilkoot Trail, jota pitkin kymmenet tuhan-net ihmiset lähtivät tavoittelemaan Klondiken rikkauksia kultaryntäyksen alkuvuosina1897–98. Sitten rakennettiin rautatie pidempää, mutta loivempaa reittiä pitkin, jokasyrjäytti tämän ikiaikaisen Tlingit-intiaanien kaupankäyntiväylän.

Chilkoot Trailin profiili.

kultahis

Jatkuu seuraavilla sivuilla


Jou

ko K

orh

on

en


ltahistorian raskaimmat kilometrit

Tämä rouva ei onneksi tullutreitillä vastaan vaan automatkallakohti Chilkootia.

Satatuhatta ihmistä lähti Klodiken kullan perään, reilukolmasosa selviytyi sinne – heistä muutama rikastui.

ultahistorian raskaimmat kilometrit


Jou

ko K

orh

on

en


Reitti saa alkunsa Dyeasta, Alaskasta ja55 kilometrin jälkeen päättyy viimein LakeBennett -järvelle Kanadan puolelle. Matkakesti raskaan kuorman kanssa useita kuu-kausia. Klondiken kultakentille mielivienpiti kuitenkin vielä saada sieltä vene alleenja jatkaa lähes 900 kilometriä vesiteitse.Monilta vierähti vuosikin ennen kuin oli-vat perillä, monet kääntyivät takaisin. Mat-kalla olevat hautausmaat kertovat karua kiel-tään reitin vaativuudesta ja epäinhimillisis-tä oloista.

Kolmen päivän koettelemus

Reilu vuosisata myöhemmin on meidänkahden vuoro lähteä kokeilemaan onneam-me Chilkootin ylityksessä – kolmessa päi-vässä. Nykyaikaiset retkeilyvarusteet mah-dollistavat kevyehköt 20 kilon kantamuk-set kummallekin. Joudumme kantamaanuseita litroja vettä mukana, koska se pitääpuhdistaa tableteilla majavakuumeen takia.Eipä moisesta viitsi valittaa, kun muistelee,että aikoinaan kullankaivajiksi pyrkiviltävaadittiin vuoden ruuat ja tarvikkeet mu-kaansa ennen kuin edes rajan yli Kanadanpuolelle annettiin mennä. Tämä tarkoittisellaista vaatimatonta 800 kilon kuormaakulloisellekin. Vaikka vaatimus tuntui koh-tuuttomalta, se eittämättä pelasti monen”keltanokan” nälkään nääntymiseltä Kana-dan takamailla.

Reitti avattiin 1960-luvulla virkistyskäyt-töön eikä ilman virallista valvontaa reitilleole tänä päivänäkään menemistä. Varauk-sen olimme tehneen 8 kuukautta aikaisem-min, koska vaeltajamäärä reitille on rajoi-tettu.

Ennen lähtöä pitää ilmoittautua paikal-liselle ”rangerille”, jolta saa tarvittavat pa-perit ja tiedon karhujen liikkumisesta alu-eella – karhuvaara annetaan suurimmalleosalle reittiä runsaslukuisten havaintojen

perusteella. Suositus on kulkea neljää suu-remmissa ryhmissä. Edellisenä päivänä tur-vallisesti autosta nähty musta karhu tienlai-dassa näytti lähinnä suloiselta halinallelta,mutta pakollisen ”Mitä teet kohdatessasikarhun” -videon jälkeen mieli todellakinmuuttuu.

Ohjeena oli näytellä suurta käsiä heilut-tamalla ja puhua matalalla äänellä, jos kar-hu tulee vastaan ja yrittää näin saada se pe-rääntymään tai päästä itse perääntymään.Harmaakarhun hyökätessä ei vastaan autahangoitella vaan tulee maata maassa mah-dollisimman pienenä sykkyränä ja suojataniska. Mutta jos hyökkäys jatkuu muuta-maa minuuttia pidempää, on tosi kysymyk-sessä ja silloin pitää yrittää taistella henken-sä edestä keinolla millä hyvänsä. Pienemmänmustakarhun kanssa voi olla nyrkit pystyssäjo ensimmäisen hyökkäyksestä lähtien. Läh-den hieman sekavin miettein pakkaamaanviimeisiä tarvikkeita ja päässä surraa mieli-kuva itsestäni yrittämässä ylettyä lyömäänturpiin kolmemetristä harmaakarhua…

Aurinkoista tietä eteenpäin…

Ensimmäisenä päivänä on tarkoitus tarpoaparinkymmenen kilometrin matka Dyeanaavekaupugista Sheep Campin leiripaikal-le. Polku on kapea, mutta kohtuullisen help-pokulkuinen sademetsän tapaisessa maastos-sa. Muutama muukin porukka yhytetäänaamusella – ja kyllä, he ovat nähneet karhu-ja. Tiedossamme on, että kelit yleensä ovathuonot tai hyvin huonot. Kesälläkin saauseimmiten mennä reitin sateessa ja sumussakäsikopelolla juuri näkemättä mitään. Siinäasiassa meillä on ilmiömäinen tuuri, koskaaurinko paistaa pilvettömältä taivaalta läm-pötilan huidellessa kahtakymmentä astetta.

Niskakihelmöintiä aiheuttavat tuoreetkarhunjäljet ja jätökset. Sormi on herkkänä”Karhusprayn” liipaisimella ja äänenvolyy-


mi pidetään kolminkertaisena. Puolen päi-vän jälkeen alkaa helpottaa, kun väsymyssaavuttaa sen lakipisteen, että ei enää välitäkuka tai mikä tulee vastaan. Ruuanlaitto onsallittu vain merkityillä leiripaikoilla, avo-tulta ei saa tehdä eikä rinkkaa saa jättää kä-sistä hetkeksikään. Kaikki roskat ja mahdol-liset ruuantähteet pitää viedä mukanaansuljetuissa muovipusseissa. Toteamme myös,että jenkkiläinen ”sinoli” ei käyttäydy sa-maan tapaan kuin meikäläisten – onneksem-me Canyon Cityn kämppä ei pala, vaikkaretkikeittimemme lieskat käyvät puolessa-toista metrissä.

Siellä täällä näkyy kultaryntäyksen jälkiäkuten jyrkissä nousuissa paksu rautalanka,pähkäilyn jälkeen oletamme sitä käytetynnousuapuna. Paikallinen metsähallitus onreitin varrelle laittanut myös kylttejä kuvi-neen kertomaan kultahistoriasta. Yhdeksäntunnin jälkeen pääsemme perille yöpaik-kaamme, laitamme ruokarinkat lukittuunkarhulaatikkoon, pystytämme teltan ja si-mahdamme makuupusseihimme.

Kultaiset portaat

Seuraavana aamuna heräsimme neljältä jaennen kuutta olimme matkalla. Tänään ylit-täisimme kuuluisan Chilkoot-solan ’kultai-sia portaita’ pitkin. Melkein kuulemme his-torian siipien havinaa. Polku alkaa heti viet-tää ylöspäin, puut harvenevat loppuen vii-mein kokonaan ja maasto muuttuu pelkäk-si kivirakaksi. Ylöspäin katsoessa nousu näyt-tää jatkuvan taivaisiin. Tavoitamme ”Scale-sin” eli vaa’an, jossa aikoinaan kaikkien va-rusteet punnittiin ja ne, joilla ei puntari tar-peeksi notkahtanut, käännytettiin takaisin.Siellä näkyy vieläkin jäänteitä vaijerihissis-tä, jolla maksua vastaan tavarat kuljetettiinhuipulle sekä mökin romahtaneet rauniot.

Jatkamme eteenpäin ja pian näemmevanhan kengän, lapion, säilykepurkin, luu-

ta ja muuta. Ylhäällä kuiva ilma on säilyttä-nyt kymmeniä ja kymmeniä ryntäyksen ai-kaisia tavaroita. Tarkemmin katsottuammenäimme jokaisen esineen numeroidun.Meitä oli myös varoitettu ennen lähtöä, ettäniitä ei saa siirtää alkuperäisiltä paikoilta.Tuntuu hienolta ajatella, että tulevilla suku-polvilla on vielä mahdollisuus nähdä jään-teitä täällä syrjäisessä erämaassa huikeasta jamaailmaa muuttaneesta tapahtumasta.

Eteemme aukeaa tuttu näky kuvista –”Golden Stairs” – kultaiset portaat. Jyrkät,kultaiset portaat. Alamme kivuta ylöspäinsuurien kiviröykkiöiden läpi yrittäen etsiäjalansijaa. Mistään polusta ei ole jälkeäkäänja jalan- ja kädensijaa on vaikeaa löytää, ras-kas rinkka huojuttaa tasapainoa ja vähänväliä pitää laskeutua takaisinpäin, kun kivetmuodostavat umpikujan.

Puolessa välissä nousua teen virheen javilkaisen alas – huippaa niin, että alassuis-tuminen on lähellä. Kuulimme, että viimehuhtikuussa lumien aikaan kaksi miestä liu-kastuivat samoilla paikoilla ja syöksyivät pääedellä rinnettä alas. Toisella oli GPS-laitemukana ja se näytti vauhdin olleen 60 km/tunnissa. Vakavista vammoista huolimattahenkikulta säilyi, kun he pääsivät helikop-terilla nopeasti hoitoon.

Kuinkahan moni aikoinaan kultakentil-le pyrkivä sai surmansa samassa nousussa,kun miehiä oli rivissä satoja ja yksi liukastu-ja saattoi domino-ilmiönä viedä mukanaankymmeniä takanaan tulijoita? Vaikka talvitoi tulleessaan neljänkymmenen asteen pak-kaset, tuulen, lyhyet päivät ja lumivyöryt,ei moni kaivajaksi pyrkivä ajankohtaa kat-sonut lähtiessään kiireellä kullan perään.

Kilometrin kiipeämisen jälkeen

Usko meinaa loppua, mutta viimein tote-amme olevamme huipulla, kilometrin kor-keudessa. Maisemat ovat huikeat, värit us-


komattoman kirkkaat ja kaukaisuudessaolemme näkevämme rajavartijan mökin,joten Kanadan raja on lähellä. Totean hel-pottuneena tämän olevan todennäköisestiainoa ”karhuvapaavyöhyke” tällä reitillä, silläkorkealla, lumessa ja kivikossa ei karhuilleole ruokaa tai mitään muutakaan intressiä.Huomaan seisovani tuoreen karhun läjänvieressä.

Kaivamme passeja ja dokumentteja val-miiksi rajavartijaa varten, mutta mökin sei-nässä on vain viesti, että hän on lähtenytkolme päivää sitten karhuja häätämään Lin-deman Lakelle ja palaa 12. elokuuta – se olieilen. Jatkamme matkaa keventynein aske-lin alamäkeen, laskettelemme kengillä lumi-sia rinteitä alaspäin kuin suksilla konsanaan,välillä kaatuen mikä ei tahtia haittaa. Vanha

veneenraato ja joitakin työkaluja näkyy vie-lä menneistä ajoista.

Happy Campille saavuttuamme toteam-me käyttäneemme kahdeksan tuntia reiluunkymmeneen kilometriin. Viimeisen lämpi-män aterian syötyämme päätämme jatkaavielä yöksi Lindeman Lakelle yhdeksän ki-lometrin päähän – viimeisen siksi, että tran-gian tiiviste paloi viimein käyttökelvotto-maksi amerikan sinolin roviolla. Saavummeillan suussa leiriin lopen uupuneina emme-kä näe siellä ristin sieluakaan – kuten emmekoko päivänä muutenkaan. Vedämme rin-kat viiden metrin karhupaaluun ja alammepystyttää telttaa. Alueen rangerit tulevat ter-vehtimään ja ”suostuttelevat” karhujen ta-kia meidät yöpymään yhdessä heidän var-tioteltoissaan, jossa ovat seinät puusta. On

Huipulla on vieläkin rajavartijan tukikohta, jossa tarkistetaan passit ja kulkuluvat. Meidäntullessa mökki oli miehittämätön.

Pir

jo M

uo

tkaj

ärve

n k

uva

-ark

isto


Huipulla ei tuullut – aurinkoista, kaksikymmentä astetta lämmintä ja ikilumi.

taivaallista maata pehmeillä superlon-patjoil-la sängyssä sääskirankisen alla kolmentoistatunnin patikoimisen jälkeen.

Niin kaunis on maa,niin korkea taivas

Herättyämme syömme aamiaista rangerei-den kanssa ja mielenkiintoista on kuulla ta-rinoita elämästä, työstä, luonnosta ja met-sästämisestä näillä laajoilla erämailla. Pu-heemme kääntyy kullankaivuun ja he ker-tovat huomenna tänne saapuvan tunnetunkultahistorian tutkijan ja kirjailijan Micha-el Gatesin Whitehorsesta tutkimaan kulta-ryntäysten aikaista hautausmaata. Niin pie-ni se maailma on, tutustuin nimittäin ky-seiseen herraan jo 14 vuotta sitten Tanka-vaarassa. Otamme hänelle satelliittipuhelun,

mutta tavoitamme vain äänen vastaajasta,sillä hän on lähtenyt jo matkalle.

Yhteen vartioteltoista on pystytetty kul-tahistoriasta kertova näyttely, jossa olisi vie-rähtänyt tunti jos toinenkin. Meidän onkuitenkin jatkettava matkaa, sillä tienvarteenLog Cabinille on ehdittävä iltapäiväksi. Sel-kä vingahtaa, kun rinkan nostaa selkään jajalat eivät suostu tottelemaan, mutta pak-kohan täältä pois on päästä eikä se muullapelillä onnistu, 15 kilometriä vielä ihmis-ten ilmoille. Ilma on kuin linnunmaitoa jamaisemat Bear Loonilla, jos mahdollista,vieläkin henkeäsalpaavammat. Pitää pysäh-tyä ihmettelemään. Viimeiset kahdeksankilometriä kävelemme vanhan junaradanpohjaa pitkin ja helpotus valtaa mielen – nytse on tehty, nyt se on nähty.

(PHM)

Jou

ko K

orh

on

en


Helsingin messukeskuksessapidettiin kädentaidon mes-

sut, joissa tosin oli paljon muita-kin aiheita.

LKL oli mukana omalla osas-tollaan. Saimme osastomme il-maiseksi. Tosin pääsymaksuna olikulta-aiheisen esitelmän pitämi-nen yleisölle.

Kädentaitoja sen parhaassamerkityksessä edustivat osastol-lamme Terhi Telilän, Aarne Al-hosen ja Janne Kanniston työt.Niitä oli ilo esitellä ja kertoa, ettäniissä on Pohjoisen kultaa ja suo-malaisia jalokiviä.

Katseenvangitsijaksi saimmeGTK:n isojen hippujen jäljen-nöksiä. Usein esitettiin kysymys:onko noinkin suuria löytynyt.

LKL Kädentaidon messuilla He



lla Helsingissä 23-25.11.2007Seuraava kysymys oli: vieläkö niitälöytyy. Tähän oli helppo vastatanäyttämällä viime Päkkärin kes-kiaukeama.

Esillä oli tietenkin myös aitojahippuja ja hienokultaa.

Messuvierailla oli mahdolli-suus vaskata itse ja saada muuta-ma pikkuhippu. Vaskauksestahuolehtivat ansiokkaasti ”zetori-laiset”.

Messuista jäi myönteinenkuva. Tosin koko tapahtuma tulisiksi äkkiä, ettemme saanet kun-nollista tiedotusta aikaiseksi.

Kiitos kaikille osastomme esit-telijöille ja järjestelyissä mukanaolleille.

Pekka Salonen



Kultamaiden kansallisten juhlapy-hien kierrossa Lemmenjoen Ylä-Miessillä 29. kesäkuuta vietettä-

vät Pekanpäivät ovat saavuttaneet kulttiase-man jo viime vuosituhannella. Kun Mies-sinmaa saavutti 70-luvulla kriittisen massanPekkojen suhteen, oli luonnollista että Lem-menjoen muutenkin sosiaalisesti aktiivinenkaivajakunta alkoi viettää Pekanpäiviä Juha-ninpäivän elimellisenä jatkumona.

Toinen nimiperusteinen juhlapäivähänalueella oli runoilija Esa Kalervon lansee-raamat Kalervonpäivät – jotka kylläkin sekäteemansa että kestonsa puolesta selkeästierottuivat alkujaan naapurilähiön kahvi jamunkki -tilaisuutena juhlituista Pekanpäi-

Miessinmaan kunniakonsuli Kari HaYstävät ja hyvät ystävät nauttivat leipää ja

vistä. Muun maailman 11. maaliskuuta juh-limat Kalervonpäivät oli Lemmenjoella ää-rettömän mukautumiskykyinen juhlatilai-suus, jota oli mahdollista viettää minä ta-hansa ajankohtana, kun oli sopivaa seuraaja ilmasilta Ivalosta avoinna.

Alun perin Ala-Pekan, Ylä-Pekan ja Pp-Pekan luona vuorovuosina vietetty Pekan-päivät on toisinaan ennenkin paisuteltu use-amman vuorokauden megatapahtumaksi,jos vain on ollut mahdollisuus koplata jokumuu arvotilaisuus samaan yhteyteen. Viimekesäkuun 27.–30. päivän väliset Pekanpäi-vät oli kuitenkin todellinen Pekanpäivät-special edition. Ja muutamille sitkeimmillefaneille ylipitkä director’s cut.

50 vuotta 6.8. täyttänytMiessinmaan kunniakonsuliKari Haanpää järjestikultakansalle ja valikoidulleystäväjoukolleen leipää jasirkushuveja Pekanpäivienyhteyteen 27.–30.6.2007.


ari Haanpäälle pamahti puoliylppöpää ja sirkushuveja Ylä-Miessin Hilttonissa

Tällä kertaa perinteiset juhlallisuudet olilaajennettu Miessinmaan kunniakonsuliKari Haanpään puoliylppö-juhlien, joitavirallisesti vietettiin ”Little Boyn” muisto-päivänä, ennakkoesitykseksi. Juhlahuoneis-tona oli luonnollisesti Turkka-Pekan ylä-kämppä kenturoineen. Alun perin ArvidKokon 1950-luvun vaihteessa porohärilläavotunturiin vedättämistä hirsistä rakenne-tun, ja tulvavaurioiden vuoksi nyt kahdestikengitetyn kämpän talven aikana customoi-tuihin sisätiloihin kiinnitettiin tilaisuudes-sa ”Ylä-Miessin Hilttoni” -laatta. Näin mm.Kankaisen Pellen ”Timanttitupana” ollutperinteinen kultakämppä sai kansainvälises-sä luokittelussa tähden, tai ehkä kolmekinlisää.

Maalta, vesiltä ja ilmasta saapuneille vie-raille tarjottiin panem et circenses, kullekintarpeidensa mukaan. Ruumiinravinnostahuolehtivat turkkilainen chef liekitetyin si-säfilein ja laanilalainen savotta-emäntä kä-

ristyskeittoineen. Mieltä ja sielua puolestaanhemmoteltiin ja virkistettiin miljööseen jakontekstiin sopivin juomin ja ajankuvaankuuluvin sadekuuroin.

Ainakin allekirjoittaneen muistikuvienmukaan tarjoiluista puuttuivat vain Hami-nan teinisirkuksen parrakas kääpiöblondi jayksisarvinen. Kaiken kaikkiaan kultamaidensuullisessa mytologiassa ja runomuotoises-sa kansanperinteessä taatusti omat säkeensäsaava tilaisuus.

Mullis’

Lemmenjoen huuhdontakulta-alueeseen tutustumiskäynnilläollut GTK:n Pohjois-Suomenaluejohtaja Risto Pietilä (vas.)sattui LKL:n toiminnanjohtajaAntti Peroniuksen opastamanaosumaan ohimennen paikalle.

Myös paremmin Öljysenä tunnettu JukkaAittokoski VIP Ry:stä (Vauraat Ivalon PirssaritRy) kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.


Marraskuussa julkaistiinValtiontalouden tar-kastusviraston toi-minnantarkastusraportti 154/2007 Val-

tio etsintä- ja kaivostoiminnan edistäjänä.Raportti oli kaikin puolin merkillistä luet-tavaa: ulkopuolisin silmin tuntuu kummal-liselta, että Geologian tutkimuskeskustamoitittiin siitä, että se on onnistunut löytä-mään malmeja. Kauppa- ja teollisuusminis-teriön kaivososastoa moitittiin siitä, että seon edistänyt kaivostoimintaa. Kiitoksia täs-tä pitäisi antaa molemmille, eikä moitteita.

No olihan raportissa mainittu myös kul-lankaivu. Nimettömän lähteen mukaan kul-lankaivuun liittyy kuulemma joitakin on-gelmia. Raportista ei käy ilmi, mistä asia-kirjasta tai haastattelusta väitteet ovat peräi-sin. Referoinnista käy ilmi, että tiedot onsaatu Metsähallituksen edustajilta. Asiakir-jaluettelosta tai haastatteluluettelosta ei kui-tenkaan käy ilmi, mitä tietolähdettä on käy-tetty.

Parikin kertaa julistetaan raportissa on-gelmaksi se, että on myönnetty valtausoi-keuksia sellaisille tahoille, jotka eivät olehoitaneet velvoitteitaan maanomistajalle taieivät ole noudattaneet kaivusuunnitelmaatms.

Tämä sama asia on tullut esille Metsä-hallituksen luontopalveluiden edustajankanssa käymissämme neuvotteluissa. Kunolemme kysyneet asiasta tarkemmin, ja ha-lunneet tietää, kuinka monta tällaista tapa-usta on ollut vuosien varrella olemassa ja

mitä ne tarkkaan ottaen ovat, niin olemmesaaneet esimerkiksi aina yhden ja saman ni-men.

Oman näkemyksemme mukaan kysy-myksessä täytyy olla harvinainen poikkeus-tapaus. Näkemyksemme perustuu siihen,että Lapin Kullankaivajain Liitto Ry on erit-täin hyvin perillä kultamaiden tapahtumis-ta, eikä Metsähallitus ole pyynnöistä huoli-matta toimittanut luetteloa ongelmatapauk-sista tai kyennyt mainitsemaan muita kuintämän yhden nimen.

Keskusteluissa vakuusmaksujen tasostaMH/ Luontopalvelut, Ivalo on vedonnutusein siihen, että vakuusmaksut ovat riittä-mättömiä sellaisessa tilanteessa, että kaivajajättää jälkensä siivoamatta. Olemme pyytä-neet tilastotietoa asiasta: Kuinka monta ker-taa Metsähallitus on joutunut käyttämäänvakuusmaksua siivoamiseen ja kuinka mon-ta kertaa on käynyt niin, että vakuusmaksuei ole riittänyt siivouskustannusten kattami-seen.

Huuhdontakultavaltauksissa vakuusmak-sukäytäntö on ollut käytössä jo lähes 20vuoden ajan, joten voisi olettaa, että tilasto-ja olisi kertynyt. Näitä tietoja ei meille olelukuisista pyynnöistä huolimatta toimitet-tu, vaikka tapausten olemassaoloon mielel-lään on keskusteluissa vedottu. Omassa tie-dossamme on ainoastaan muutama tapaus,joissa vakuus on käytetty. Emme tiedä yh-tään tapausta, jossa vakuus olisi ollut riittä-mätön ja Metsähallitus olisi joutunut mak-samaan itse lisää. Täysin VTV:n tarkastus-raportiin verrannollisin perustein voimme

Valtiontalouden tarkastusvirastolle risuja

Raportissa suomitaan kullankaivua,GTK:ta ja KTM:ää ontoin perustein


esittää epäilyn, Metsähallitus on nostanutvakuusrahat, mutta jättänyt sitten kuiten-kin ko. paikan kokonaan siivoamatta. Yksisyy tietojen salailuun voisi olla tällaisten ta-pausten peittely.

Metsähallitus kaksinkertaisti vakuusmak-sut 2006 vastustuksestamme huolimatta japerusteli nostotarpeen kohonneilla jätemak-suilla. Vastustimme nostoa sillä perusteella,että jätemaksut eivät liity asiaan mitenkään,koska kultavaltaukset maksavat jätemaksun-sa erikseen kuntaomisteiselle jätehuoltoyh-tiölle, yhteensä n. 20 000 euroa vuodessa janäihin maksuihin nimenomaan sisältyy oi-keus viedä kaikki syntyvä jäte kunnan osoit-tamiin paikkoihin.

Perustelumme eivät auttaneet. Argumen-tointiimme ei reagoitu mitenkään, edes säh-köposteihin ei vastattu. Uudet maksut mää-rättiin vahvemman oikeudella.

Emme liitossa epäile, etteikö tapauksia,joissa vakuusmaksu on käytetty, voisi ollajonkin verran enemmän kuin tietämämme,mutta olemme vakuuttuneita, että ongel-man suuruusluokka on mainitsemamme elipromilleluokkaa.

Metsähallituksen edustajien mukaan val-vottavat paikat sijaitsevat jopa satojen kilo-metrien päässä toimipisteistä ja valvonnankustannukset ovat suuret. Tosiasiassa mikäänkullankaivupaikka ei ole yli sadan kilomet-rin päässä Metsähallituksen jostakin toimi-pisteestä. Metsähallitus on ihan itse sijoitta-nut valvojat nykyisiin toimipisteisiinsä, niinettä valvontaetäisyydet pisimmillään saatta-vat olla yli 100 kilometriä, mutta ei siis kui-tenkaan missään satoja kilometrejä, kutenraportissa valitellaan.

Metsähallitus myös ihan itse päättää hal-linnointikäytännöistään ja vaikuttaa synty-viin kustannuksiin. Ylihallinnoinnista ai-heutuvista kustannuksista ei voi moittiakullankaivajia. Kullankaivajain liiton mie-lestä kysymyksessä ovat vain väitteet, joilla

vaikeuksia halutaan korostaa ja oma tehot-tomuus peittää.

LKL on pyytänyt Metsähallituksen Iva-lon toimipisteeltä tilastoja vuosilta 1990–2006 näistä asioista. Uskomme, että ne voi-sivat vahvistaa näkemyksemme ja osoittaasen, että Metsähallituksen edustajien väit-teet eivät perustu tosiasioihin ja että he ovatpyöreillä puheillaan johtaneet Valtiontalo-uden tarkastusvirastoa tässä asiassa harhaan.

Kullankaivajain Liitto on valmis vuoro-puheluun näiden ja muidenkin ongelmiksikoettujen asioiden selvittelyssä. Asioidenselvittelyn pohjaksi haluamme kuitenkintosiasioita, emmekä Metsähallituksen tarkoi-tushakuisia väitteitä.

Viimeisen 20 vuoden aikana on ollutvoimassa 2027 huuhdontakultavaltausta.Tähän määrään suhteutettuna olisi oikeam-paa väittää, että ongelmia on vain vähän kuinsuurennella ongelmaa. Nyt tässä tehdäänolemattomista ongelmista tarkoitushakuisiajohtopäätöksiä ja näiden paisuteltujen on-gelmien korjaukseksi esitetään ratkaisumal-lina muun muassa sitä, että Metsähallitusyksin hallinnoisi jatkossa kullankaivajia.

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, hallitus

Lapin Kullankaivajain LiittoRy on lähestynyt selvitys-pyynnöllä Valtiontalouden

tarkastusvirastoa ja joitakinalaamme sivuavia sidosryhmiä.VTV:n pääjohtaja vastasi, kertoitarkastajan kirjaavan, mitä muiltakuulee ja kehoitti kysymäännumerotietoja Metsähallitukselta.Metsähallituksen pääjohtaja JyrkiKangas lupasi perehtyä asiaan.Tilastotietoja ei ole pyynnöis-tämme huolimatta meille vielä-kään toimitettu.


LKL:n viralliset pikkujoulut riemuittiin7.12. Hotelli Kultahipussa Ivalossa.

Tai riemuittiin ja riemuittiin; liiton pik-kujoulujen olisi syytä mennä itseensä ja poh-tia syvintä tarkoitustaan. Paikalle ei saapu-nut kuin 35–41 henkeä.

Syvä ja paheksuva mutina olisi kuulunutInarin kirkonkylän Vuopajan takaisesta ri-vistöstä, jos siellä lepäävät olisivat kuulleettäysin maksukykyisten kultamiesten poistu-neen omin jaloin juhlahuoneistosta jo kau-an ennen ravintolahenkilökunnan karkeitasanoja ja kunnian päälle käyviä solvauksia.

Ei ole Kööpenhamina niin kuin ennen…

Pikkujoulut Kultahipussa 7.12.Osa syystä on tietenkin vieritettävissä ”no

onkos tullut kesä nyt talven keskelle”-sää-efektin syntisille harteille. Moni varmoillapuheilla ollut pikkujouluvieras alkoi sääliäkelkkaansa kuultuaan pohjoisen yllättävänsurkeaksi heittäytyneestä lumitilanteesta jajätti ajamatta läpi loskaisen Suomen.

Suurena erikoisuutena liiton toimi-henkilö(t) (Patokallion Jouni) järjestivät pik-kujouluissa ulkovaskauskisat joulukuun 7.päivä. Ei liene järjestetty edes Kööpenha-minassa ennen.

”Oletkos nähnyt niitä kolmea Itäisen maan viisasta miestä?”

Suurena harvinaisuutena harvinaisessa joulukuun ulkovaskauskisassa nähtiin kaksi naamaa,joita hyvin harvoin, jos silloinkaan, näkee vaskausaltaan ääreen kumartuneena Suomessa.

LKL:n puheenjohtaja Pekka Salonen (oik.) ja Tankavaaran SM-kisojen ylituomari Esko Orava(kesk.) Lucky loosereiden keräilyaltaalla. Kolmantena pyöränä Mattus-Jouna, joka taaskumartuu aina kun on mahdollisuus. Jouni meni jatkoon.

Kuvat Kai J Rantanen



12. Joulun tunnelmaapaikalle toi ympäriBrasilian tunnetuistaJoulupukin pojista Filiode Serio. Lapissa MaunonSepenä tunnettu Joulupu-kin vakava poika voittiensimmäisen 1. palkin-non.

Illu Parvinen oli erikoistunut 75 prosentinaikahyvityksen antaneeseen, pesussa kutistunee-seen vaskooliin ja voitti toisen 1. palkinnon.Jouni Patokallio (vas.) ottamassa vastaanlahjontaa. Vasemmalla voittajan tyylinäyte.

Voittajan on helppohymyillä – varsinkinjos palkinto on tum-

ma ja voimakas, jakenties aamulla

hyviltä kaivattu.

Liiton puheenjohtajapalkitsee Seppo Mau-

non. Myös AnuragLehtonen on iloisellapikkujoulumielellä.



31.05.

On aamupäivä ja suunnitelhan kultamaillelähtöä, on vielä epäselvää onko joki auki.Olli on lupautunu kuskiksi ettei meän tart-tis kävellä. Ei muuta ku kamphet kashan javesille. Muutaman kilometrin jälkhen olipakko ajaa vene ranthan ja ruveta tilkittem-hän rakoja oli paatti vähän ravistunu. Ha-mihnan pääsimmä täysin auennutta jokia,ei jäistä ollu hilettäkhän.

01.06.

Yövyimmä Haminan kämpässä ja otethinvähän roppia ja parannethin mailmaa.

LUKIJAKIRJE

Uuden paikan aloitus05.06.

Aamulla huvissä ajoin ylös ja taas rinkkojapakkaahman, on tarkotus lähteä uuelle val-taukselle, Poijusojalle. Kirsiäisiä tuntuu ole-van jonninverran, paarman poikasia myös.Ja eiku töppöstä toisen ethen ja raito suo-raksi. Perillä olthin iltapäivällä, tehthin pie-niä mutkia matkan varrella ja lämmintä riit-ti, taitaa tulla helle. Siinä se oli, Poijusoja ,solisevana purona, nätin näkönen purohantuo. Ei ollu vielä mithän asumisen jälkiä.Kahvit keitethin ja syöthin , ja alako asu-makentän suunittelu sekä valmhiksi kelkot-tujen kamphejen kanto kummulta aijotulleasumakentän paikalle. Ensin tuothin talo-

Tuo

mo

Ko

skel

ain

en


paketti, viirakankhanen jurtan tapanen telt-ta, seinät pysthyn ja katto päälle. Siinä iltamenikin melko pitkälle ja rupes leukauttam-han. Ensimmäistä yötä viettämhän, on lau-haa.

06.06.

Ylös noustessa tuntu että kaikki mailmanpörriäiset oli tunkenhe ittensä saman katonalle, oli paarmaa ja mäkärää sekä Hornetinkokosia sääskiä. Rauhaton yö. Kahvit japuurot naahman ja hommat jatkuu. Pres-sut kankhajen päälle ettei sathet tulis läpi.Aurinko porottaa täysillä , on tosi lämmin-tä. Seuraavana on varastoteltan pystytys. Sii-näpä tälle päivälle aivan nokko.

07.06.

Aamu suorasthan heltheinen, yö tapelthinötököjen kans. Kahvin jäläkhen kaminalanssilta alas ja paikoilhen, tuli vähän kallel-hen ja arvelimma että VINOLAhan se tässänousee, sai talo nimen. Nyt vasta hoksaam-ma että on pirunmoinen paarmaräkkä, koi-ra rievut on hättää kärsimässä, varsinki Lolaku on musta. Kuumuus kiusaa jo meitäki.Siinä päivä mureni kaluston siirto puuhis-sa.

08.06.

Herätessä tuntu, että onko sitä saunassa kuon niin kuuma, silimäkuopakki on hikiätäynnä. Kaikki tärkiämmykset työt on teh-ty. Lämpimässä ilimanalassa lähti pari uk-koa kalareishun ja päivän sielä taajottuaantulivat reput saahliista pullistunhena kotiaväsyneihnä mutta onnellisina.

09.06.

Sama helle jatkuu. Letkuja on liitetty ja jat-kettu sekä oijottu, pato on rakennettu ja

onnistuthin siinä meleko hyvin. Sen jäläk-hin käythin kokkeilemassa josko tammak-ko olis nälishän, ei ollu, yksi ainua pieniäpäre tuli.

10.06

Ilima on jäähtyny huomattavasti, ennää 8astetta ja taivas on pilivessä. Tänäpänä ru-pes vesi juoksemhan letkussa ja rännit onturpumassa. Aukasun alotus. Kiveksien pyö-rittelyä niitä riittää näköhjän muillekki, sii-näpä tällepäivää.. Kuuen pinnassa on 12astetta lauhaa.

11.06.

Aurinko paistaa pilven takana, aamu harvi-naisen viiliä ; välihousut villapaita piti olla.Rännit on paikoilhan ja vesi juoksee, vähänjou’uthan justeeramhan jotta olis tehokaspesu. Iltapäivällä aukes taivas.

12.06.

Auringon paisthessa alotethin tänäki aamu-na. Rännitys alako täyellä teholla kun saat-hin vesihomma pellaamaan, hyvä on pesu.Pöllinen painaa urakalla ku sillä on tupakitloppu, pittää olla jotaki tekemistä. Vinolankentästä ei varmasti löyy tupakin fimppejäkahensaan metrin säthellä, on ne niin tar-kon seulottu. On se kauhia tuo tupakin tus-ka ja K-kaupat on kaukana, onneksi ei ittel-lä enää ole. Vuorenpeikkoki pitäs tulla illal-la. Helle jatkuu.

13.06.

Puohlen päihvän olthin arpaitissa ja ruoka-tauolla alko sataa tuhertamahan joten alet-hin viikonlopulle. Kuuentoista asthen täy-simätö päivä, ja kokonainen vielä.

Vinolan veljien päiväkirjasta


Joulukuun 22. oli aurinkoinen ja kau-nis talvipäivä. Marjutin umpeen luo-dun haudan partaalla, maahan isket-

tynä, seisoi seitsemän lapiota. Ne olivat het-keä aiemmin, kullankaivuperinteen mukaises-ti, osallistuneet haudan umpeen luomiseen.Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vainajanmuistoa kunnioitettiin tällä tavoin Roismalankauniilla hautausmaalla sitten kaivukoneiden,kertoi hauturi. Marjut pääsi viimeiseen lepo-

paikkaansa toiveidensa mukaan, muutaman as-keleen päähän vanhempiensa haudasta.

Marjut oli vaimo, äiti, mamma, apuhoita-ja, eläinten ja luonnon ystävä; kuitenkin hä-net muistetaan parhaiten Lemmenjoen jalo-ja korukivien etsijänä ja ennen kaikkea kul-lankaivajana, jonka tinkimätön kullanetsintä-työ tuotti tulosta myös isojen hippujen muo-dossa. Kolmeenkymmeneenkahdeksaan kulta-kesään mahtuu koko kullankaivun kirjo: 40-

Marjut Maritta Helena Telilä19.2.1943–14.12.2007

IN MEMORIAM


Mar

jut

Telil

än k

uva

-ark

isto


Neljä kesää kultamailla oikeutti turistijäsenyyteen vuosikokousaikaan 1974.

luvun kultaryntäyksen veteraanien opista kul-lankaivun koneammattilaiseksi, sisältäen tais-telut elinkeinonsa puolesta, aina onnistumi-sen hetkiin löytöjen osalta.

Marjut oli luontoihminen, ja osittain myössiksi hän kulkeutui kultamaille. Omat koiratolivat hänelle kaikki kaikessa, ja hänen mot-tonsa olikin: Mitä enemmän opin tuntemaanihmisiä, sitä enemmän rakastan koiriani. Eläi-miin liittyviä sykähdyttäviä muistoja olivat niinkarhun kohtaaminen hillasuolla kuin saalista-van leijonan näkeminen Afrikan safarilla.

Kesällä 2005 Marjutin selkäkivut kävivätpahoiksi. Oli päiviä, jolloin kaivukoneessa is-tuminen tuotti suurta tuskaa. Sanoimme, ettämene lääkäriin näyttämään sitä selkääsi, kos-ka se on vaivannut jo vuosia. Kuten suomalai-sista jääräpäisistä miehistä sanotaan, etteivätmene tohtorille ennen kuin pää kainalossa, oliMarjutkin valitettavasti samanlainen. Joulu-kuussa -05, kun oli kultamailta palailtu ete-läiseen Suomeen ja talon (mammanmökin)rakennustyöt olivat olleet hyvän aikaa käyn-nissä, Marjutin selkä petti lapioidessa. Tälläkertaa niin pahasti, että oli lähdettävä ensia-puun. Hetken Marjutia tutkittuaan lääkärilähetti hänet kiireellä edelleen yliopistolliseensairaalaan. Tulos oli shokki: pitkälle levinnytaggressiivinen syöpä keuhkoissa ja luustossa!Elinaikaa annettiin korkeintaan pari kuukauttaja lääkärit olivat jo aloittamassa saattohoitoa.

Marjut kuitenkin vaati, myöhemmin raskaik-si ja kivuliaiksi osoittautuneiden, hoitojenaloittamista. Koska Marjut ei ollut eläissääntupakoinut, vaan lukeutunut sen äänekkäisiinvastustajiin, hoidot tehosivat ja pysäyttiväthetkeksi taudin kulun. Pari kuukautta vaihtuipariksi vuodeksi. Kultamailla Marjut kertoisairaudestaan vain muutamille, sillä ei sano-mansa mukaan halunnut osakseen sääliä, jasiksi hänen pois menonsa tuli monille yllätyk-senä.

Alkukesä 2007 Ylä-Miessillä meni hyvin,ja Marjut jaksoi vaskailla ja puuhailla kiviensäparissa. Elokuun lopussa siirtyessämme Ala-Miessille kaivospiiri Hepo-Ojalle vaskailut siir-tyivät Terhille. Marjut etsi edelleen korundejaja muita korukiviä, jotka olivat aina olleet hä-nelle jopa suurempi intohimo kuin kulta. Rän-nillä hän ei enää ollut ensimmäisenä konei-den pysähtyessä, mikä kertoi voimien heikke-nemisestä ja koventuneista kivuista. Ollessam-me rännillä, isä Risto väänsi rihloista 38-gram-maisen. Näyttäessämme sitä Marjutille, hännimesi sen, ehkä kuvaamaan mielialaansa taisitten hipun pääkallomaista olemusta, Kal-maksi. Syyskuun lopussa Marjut poistui tun-turista viimeisen kerran.

Marraskuun lopussa Marjut heikkeni niin,että joutui sairaalaan. Kävi selväksi, ettei suun-niteltu tuleva joulu, eikä kultakesä 2008, toi-veista huolimatta toteutuisikaan. Olimme pa-



MERKKIPÄIVÄT

80 v.

16.1. Heikki Kärkkäinen

70 v.

30.11. Jouko Soininen17.1. Martti Kantonen21.1. Marja Kasakkamäki21.3. Alpo Kontro

65 v.

26.1. Antti Kurppa26.1. Reino Nurkkala27.1. Veikko Karjalainen4.2. Tauno Juuri5.2. Tapio Lätti12.2. Väinö Kukkola13.2. Leena Pihlman27.2. Reijo Jaakkola27.2. Veikko Lehtonen6.3. Seppo Salmi7.3. Aimo Lounaja17.3. Kerttu-LiisaPaakkari

60 v.

22.11. Keijo Salonen6.1. Veijo Pehkonen6.1. Seppo Tolonen8.1. Ilmo Helisten8.1. Elviira Kivijärvi

Sydäntalvensankareita.LKL onnittelee!

Tämän lapsuusajan kuvan Marjut halusiesille muistotilaisuuteensa.

rin viimeisen viikon ajan sairaalassa Marjutinseurana, Risto päivät, ja me pojat vuoroöin.Keskusteluissamme en voinut välttyä huomaa-masta katkeruutta, mitä Marjut koki joutues-saan lähtemään ikään kuin kesken pelin. Tah-to ja mieli olivat vahvat, mutta kroppa mure-ni alta. Uusi kämppä Miessillä ja uusi omako-titalo Nokialla, kultaa ja korukiviä löytämät-tä, ei näkisi lastenlasten varttumista, montakaunista paikkaa jäisi näkemättä ja kokemat-ta … Tekemättömien asioiden lista oli lopu-ton. Viimeisellä viikollaan Marjut käski välit-tämään kaikille kullankaivajille terveiset. Terk-kuja Marjutilta!

Meille jokaiselle on kirjoitettu tietty aika,jota emme ennalta tiedä, sillä tuntemattomatovat Suuren Vaskaajan polut.

Mika Telilä


Mar

jut

Telil

än k

uva

-ark

isto


14.1. Heikki Hyvärinen15.1. Veikko Heikkinen21.1. Harry Ahonen21.1. Matti Lintula24.1. Jouko Hakkarainen27.1. Teuvo Nevalainen1.2. Jouko Moisio2.2. Mika Herranen7.2. Jorma Saariaho8.2. Anneli Luhtala28.2. Tarmo Lehtinen

50 v.

1.1. Juhani Lehtinen8.1. Heikki Huuskonen11.1. ukka-Pekka Tunkkari12.1. Juha Aronmäki15.1. Jouni Kauppinen19.1. Niilo J. Markkanen1.2. Riitta Malmi3.2. Kari-Pekka Hietala4.2. Jarmo Horsma7.2. Hannu Jalovaara19.2. Kari Rimpisalo18.3. Raimo Immonen19.3. Kai Säkkinen22.3. Maire Bruun

Kiinteistö Oy Kultakoti tahtoo lausua kiitoksensa ”Tunturin pikavuorolle”, ItävallanEM-reissussa mukana olleille sekä Ivalon kisojen kilpailijoille ja kisayleisölle saamas-taan rahalahjoituksesta.

Saatu lahjoitus tullaan käyttämään Kultakodin peruskorjausrahaston kautta.

Kiitos ja positiivista kultavuotta 2008 kaikille keräykseen osallistuneille!

Kiinteistö Oy Kultakoti jaLKL Ry kiitävätKIITOS

LKL:n kisaorganisaationnuorennusleikkausNopsajalan ja muutamien muiden teräshenkilöidenilmoitettua siirtyvänsä ansaitusti nauttimaan kisa-tunnelmista aidan rennommalta puolen, on liittoalkanut sisään ajamaan radikaalia nuorennusleikka-usta näennäisen tuoreessa kisaorganisaatiossaan.

Heti ensimmäisissä LKL:n akkreditoimissa kul-lankaivajien mestaruuskisoissa sitten Kekkosen pre-sidenttikauden Kultahipun rannassa viime kesänäoli pääkirjurina ja hipunlaskijana Angeliina Jou-nintytär Patokallio. Tosin näin ensi alkuun tauonaikana.

Jos sukurasite on välittynyt yhtä vahvana kuinmuilla Patokallion klaanilaisilla, tullaan Angeliinanäkemään melko pian MM-kisojen palkintopallil-la.


Metsähallitus on saanutaikaiseksi luonnoksenLemmenjoen kansal-lispuiston uudeksihoito- ja käyttösuun-

nitelmaksi, jota se tulee esittämään vahvis-tettavaksi. Muiden muassa Lapin Kullankai-vajain Liitto on antanut pyynnöstä lausun-non luonnokseen.

Liitto toistaa lausunnossaan tyytymättö-myytensä luonnoksen sisältöön ja koko hoi-to- ja käyttösuunnitelman uudistusproses-sia kohtaan. Samaa kritiikkiä liitto esitti kir-jallisesti jo laatimisprosessin edellisessä lau-suntovaiheessa, eikä sillä tuolloinkaan ollutmitään konkreettista merkitystä sidosryh-män etujen säilymiselle.

Liitto näkeekin käydyn lakisääteisen yh-teistyöryhmäkuulemisen omalta osaltaanlähinnä kosmeettisena muotoseikkojen täyt-tämisenä.

Liitto katsoo lausunnoissaan tulleensaharhaanjohdetuksi Metsähallituksen suun-nittelija Liisa Kajalan sekä luonnonsuoje-lupäällikkö Yrjö Norokorven samansisältöis-

Lemmenjoen kansallispuistonuusi hoito- ja käyttösuunnitelma

LKL:n lausuntoluonnokseen

ten lausuntojen johdosta uudistusprosessinaiemmissa vaiheissa. Lausunnoissa esitettiin,että liiton ja Metsähallituksen kesken pide-tään kahdenkeskiset neuvottelut, sekä etteimitään erityisiä muutospaineita voimassaoleviin käytäntöihin ollut – lähinnä tarkoi-tus oli tarkistaa säädösperusteita vastaamaanuudistunutta lainsäädäntöä.

Kuitenkin edellä mainitusta huolimattaesitetty hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnosmuuttaa ja aiemmasta rajoittaa lähinnä jayksinomaan kansallispuiston alueella huuh-dontakultaa koskevia kaivosoikeuksia hallin-noivien henkilöiden muita, asumiseen, kul-kemiseen ja mm. luonnonhyödyntämiseenliittyviä oikeuksia.

LKL katsoo lausunnossaan, että käsitel-tävänä olevaa hoito- ja käyttösuunnitelma-luonnosta valmistelemassa olleet Metsähal-lituksen virkamiehet eivät ole kyenneet työs-sään ottamaan huomioon alueen kulttuuri-historiaa ja alueen monimuotoista luonnon-hyödyntämisperinnettä jo ennen kansallis-puiston perustamista ja sen eri vaiheissa.Kuitenkin lausunnoissa kautta linjan – eikä

LAUSUNTO


vähäisimpänä koko kansallispuiston laajen-tamisen hyväksyneen eduskunnan velvoit-tava ponsilauselmassa – on edellytetty etteiporotaloutta, paikallisten asukkaiden oike-utta metsästykseen ja kalastukseen sekämuiden elinkeinojen harjoittamiseen ase-tuksella ja järjestyssäännöllä tarpeettomastivaikeuteta.

Kaiken kaikkiaan LKL katsoo, etteivätMetsähallituksen virkamiehet ole kyenneetkyseistä hoito- ja käyttösuunnitelmaa objek-tiivisesti valmistelemaan, ja koska kuitenkinkyseessä on lukuisten ihmisten erilaisia oi-keuksia ennalta määräämättömäksi ajaksi

rajoittava asiakirja, ei ympäristöministeriöntulisi sitä tästä syystä vahvistaa.

Lopuksi LKL esittää luonnoksesta poi-mimiensa 19 eri virheellisen väittämän taiepäkohdan korjaamista, ja näiden esittämi-ensä seikkojen ottamista huomioon ennenlopullisen Lemmenjoen kansallispuistonhoito- ja käyttösuunnitelman laatimista.

Kai J. Rantanen

Vuosina 1951–2003 Lemmenjoella kultaa kaivanut ja eränkäyntiä harjoittanut Yrjö Korhonen(kesk.) esittelee jonakin 2000-luvun alkuvuonna rännituoretta 26 gramman hippua kaivosylitar-kastaja Heikki Vartiaiselle (vas.) ja Metsähallituksen erämaasuunnittelija Elina Stoltille (oik.).

Kaikkia vähän naurattaa, koska erämaasuunnittelija Stoltin viitisen vuotta myöhemmin laatimanLemmenjoen hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksen mukaan tällaisia Yrjön vuonna 1956 raken-taman kaltaisia kulta- ja eräkämppäkombinaatteja ei Metsähallituksen oikeesti alueella edes oleolemassakaan.

LKL:

n k

uva

-ark

isto



kulta-alueelle

Veikko Jomppanenpuh. (016) 673 419, 0400 137 090

TAVARAKULJETUKSETLEMMENJOELLA

Yhteistyöstä kiittäen ja Onnellista Uutta Vuotta 2008 toivottaen!

Ahkun Tuvan väki


Petsamontie 1 99800 IVALOPUH. (016) 661 825 FAX (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLIITON VARSINAISILLE JÄSENILLE

(Tarjous on henkilökohtainen)

YHDEN HENGEN HUONE .................60 € /yösisältää aamiaisen

KAHDEN HENGEN HUONE ..............80 € /yösisältää aamiaisen

KOTIRUOKA ............................................. 9 €

SAUNA huonelisä.....................................15 €


.5363 Lapin KullankaivajainLiitto Ry, PL 86.99871 INARI

Documents

Prosp 0407 painoon - Lapinkullankaivajat...Graafinen suunnittelu ja taitto: Liisa Hertell, LH Viestintä Paino: Esa Print Tampere Antti Peronius Saariseläntie 6 99830 Saariselkä