2 Prospäkkäri 2/2012 - Lapinkullankaivajat · on sillä alalla aika paljon rahaa. Risteilyliikenteen on arvioitu kasvavan 600 %, samalla kun ... olo todistaa että some ei ole mi-kään

2 Prospäkkäri 2/2012

PERJANTAI 13.7.Kultakisojen avajaiset ja ilmoittautuminen alkaa klo 9:00. Alkueriä: Veteraanit 9:30, Naiset 10:00,Miehet 11:00, Yleinen 12:00, Cup 13:00. Välieriä 15:00, Pekkojen Malja 17:00, Kreivin aikaan17:30, Jokeri 18:00. ja kasavaskaus 18:30.Lapin Kullankaivajain Liiton tiedotustilaisuus jäsenille päivän kisojen jälkeen.

LAUANTAI 14.7.Ilmoittautuminen alkaa 9:30. Välieriä 10:30, Cup finaali 11:30 Loppukilpailut alkavat 12:00lapset ja nuoret Loppukilpailut jatkuvat 13:30: veteraanit, miehet ja naiset Parivaskaus 14:30

Joukkuekilpailu 15:00. Palkintojen jako 16:00.

Hinnat: lapset ja nuoret 0 €, veteraanit 15 €; miehet ja naiset 20 €; parivaskaus, kasavaskaus, Cup,Pekkojen Malja ja Kreivin aikaan 20 €; Jokeri 25 €; joukkuekilpailu 30 €.

Kisat käydään perinteisellä tavalla omilla vaskooleilla.Cup-kisassa järjestäjien vaskoolit, ei-online-tyyppisesti. Ajat ovat noin-aikoja.

Järjestäjät pidättävät oikeuden aikataulun muutoksiin.

Kullankaivu ammattina, elämäntapana ja harrastuksena

Lapin Kullankaivajain Liitto Rywww.kullankaivajat.fi

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry järjestää

Hotelli Kultahippu, Ivalo111113.–13.–13.–13.–13.–14.74.74.74.74.7.20.20.20.20.201212121212

Kullankaivajain mestaruuskisat

Tervetuloa kisailemaan ja nauttimaan!Tervetuloa kisailemaan ja nauttimaan!Tervetuloa kisailemaan ja nauttimaan!Tervetuloa kisailemaan ja nauttimaan!Tervetuloa kisailemaan ja nauttimaan!

Majoitusta voi kysellä www.hotellikultahippu.fi

3Prospäkkäri 2/2012

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17 jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemip. 0400 182 964

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inarip. 040 7746 [email protected]

Vasant MäkinenNellimintie 1210, 99800 Ivalopuh: 0400 970 751e-mail: [email protected]

Esko OravaMellantie 14, 97220 Sinettä

Maija VehviläinenVäinämöisentie 11, 96300 Rovaniemipuh: 040 778 9456e-mail: [email protected]

Mika TeliläTorisevantie 55, 37310 Tottijärvipuh: 0400 631 [email protected]

LKL:N HA L L I T U S

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

36. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Tammerprint Oy, Tampere

Tässä numerossa:

Prospäkkäri 2/2012

4 - 5 Pääkirjoitukset

6 - 9 LKL:n vuosikokous Inarissa

10 - 13 Valokuvauskilpailun satoa 2012

14 Karukorvenkurun korpirikko

15 - 17 Kaivoslain voimaantulojuhla

18 - 19 Aarne Alhonen: Puuroa kultalautaselta

20 - 21 Liiton jäsenvaltausten ohjeistusta

22 - 23 Mika Telillä: Kämppäasiakkaalla mahdollisuusetsiä kultaa takapihalta

24 - 25 Uudet kullanhuuhdontaluvat Tukesissa

26 - 27 Erkki Lilja: Kruununvouti Kondrad Plantingin myrrys

28 - 30 In Memoriam Pekka Olavi Salonen

31 Viimeinen valtaus

32 - 33 Muistolehto kullankaivajien tuhkauurnille

35 Merkkipäivät

37 Lupa koneelliseen kullankaivuun Sodankylän Lismajoella

38 Kesän 2012 veneaikataulut Lemmenjoella

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksut vain tälle tilille: Nordea 217738-4977

Muut maksut: Nordea 120130-103183

Kansikuvassa artesaaniopiskelijaTytti Bräysyn suunnittelema javalmistama rannekoru, hopeaa jagranaatteja. Sininen orvokki onoksidoitua hopeaa, sen keskelläLemmenjoen kultahippu.


Olen etuoikeutettu.Hallinnoin huuhdontakulta-

perusteista kaivospiiriä Lemmen-joella, ja keväällä pääsin pastorinpuisella purrella kyntämään same-aa Itämeren allasta. Suomenlah-den saaristo oli kirjaimellisesti sai-raan kaunis, vaikka oli vasta tou-kokuu. Mietin millaista on varrel-la merivirran kun lehdet puistalakastuu.

Itämeren kaoottinen tila tekivaikutuksen.

Suvisaaristossa oli lähellä ka-pina laivalla, kun Jobin kirjan syn-kimpiä säkeitä kaljaa killittäneenmiehistönsä päälle vuodattanutkapteeni Ahab kielsi meiltä laidanyli lorottamisen. Myöskään stres-saantuneiden kaupunkilaisten vir-kistäytymiskohteiksi saariin varus-teltujen vierasvenesatamien laitu-reilta ei saanut laskea lauleskellenvesiä. Ja tämä siis Itämeren tilanparantamiseksi, ei siveellisyys- taiturvallisuusnäkökohdista.

Urea sisältää 95 % vettä – täs-sä triviatapauksessa koffia ja trap-pistiolutta. Tuntui hullulta kyykis-tellä perätuhdolle kiinnitetynmuovipömpelin päällä, kun sa-maan aikaan 30 Kutturan kylänkokoista stop&go-risteilyjättiäkuskaa vuosittain 17 miljoonaajanoista kuluttajaa turhuudenmarkkinoille. Ainakin ennen nii-den huhuttiin tyhjentävän septi-tankkinsa avomeriosuudella. Aikaon sillä alalla aika paljon rahaa.

Risteilyliikenteen on arvioitukasvavan 600 %, samalla kunkauppamerenkulku vastustaa vii-meiseen eväkkääseen saakka vähä-

Miehet jotka pissivätistuvilteen

rikkiseen polttoaineeseen siirty-mistä kilpailukyvyn nimissä.

Talvisin öljytankkerit suhaa-vat venäläistä rulettia ahtojäidenkeskellä.

EU:n kehittyvät, maatalous-valtaiset Itämeren rannikkovaltiotvaluttavat fosfori- ja typpivuorit-tain lietettä ja lantaa mereen jaNevan suiston valkea jättiläinensinne kaikki likavetensä. Raskaanmetalli- ja paperiteollisuuden keh-dossa lapsuuden uinuneena onniiden päästöistä häveliästä edeskirjoittaakaan.

Lemmenjokisena kullan-kaivajana tuli mieleen, että olisi-ko Arkadianmäen elättien ollutaihetta suunnata tarmonsa kuole-vaan kaunottareen omien ikku-noidensa alla, sen sijaan että ty-killä ampuivat hyttysen kansallis-puistojen kv. luokitusjärjestelmänsilmästä.

Ja siinä ohessa pariltakymme-neltä Lemmenjoen ammattikul-lankaivajilta pään hartioitten vä-listä.

Totisesti totisesti, minä julis-tin pastorille ja muille; on hyväettä maataloustukiaisia mustasuk-kaisesti varjeleva keskustapuolue,ryöstökalastetulla kalarehulla vil-jeltyjä kassilohia ruokkivat ärkoo-peeläiset ja maailmaa kotinaansuihkujettien täyttöpaikoilla suk-kuloivat city-vihreät pelastivatÄiti-maan lakkauttamalla Lapista26 ekologista kullantuotantoaharjoittavaa kaivospiiriä – siinäohella muutaman vain ja ainoas-taan lapiolla ja hakulla nykerre-tynkin.

Tämän voi olla ymmärtävi-nään. Mutta ei sitä, että kultapu-roille viritellään lakimuutoksen si-säänajohässäkässä samaa showtamikä näyteltiin fiskari-veneen pe-rätuhdolla.

Lakinikkarit kiskoivat kullan-kaivajilta housut nilkkoihin, ja nytyksi jos toinenkin taho yrittääkäyttää tilannetta hyväkseen ko-mentamalla milloin milläkin ve-rukkeella jatkossa pissaamaan vainistualtaan. Ja laiturilta ei sittenollenkaan.

Taiteilija Leskinen – tota, kaisää Juice oot – kertoi vuonna1986, ettei kadehdi niitä, jotkaluotuja on kaksoiselämään. Leski-nen totesi joskus tuntuvan kuinkunnolla ei saisi eletyksi tätä yh-täkään. Miettikääpä; jo parikym-mentä vuotta ennen Facebookinja muiden, mediatutkijoiden so-masti someksikin kutsumien verk-koviestintä- ja yhteisöpalvelujenkeksimistä. Viisas oli tuo korkeajuankoskelainen otsa.

Jotakin hyvää löytyy silti kai-kesta – ihmisiä epäsosiaalistavastasosiaalisesta mediastakin. Sieltälöytyy ”Miehet jotka pissivät is-tuvilteen”-facebookryhmä. Jo yk-sistään tämän ryhmän olemassaolo todistaa että some ei ole mi-kään turhuuksien rovio. Ryhmäs-sä on tähän saakka ollut yksi jä-sen.

Kullankaivun katoamistamaailman- tai ainakin Lapin kar-talta masinoivat tahot toivoisivatsiihen 3500 uutta liitännäisjäsen-tä Lapin Kullankaivajain Liitosta.

MULLIS’

PÄÄKIRJOITUKSET


Taas on uusi kaivukausi alkamaisillaan.Kultakansa ei kuole ikävystymiseen, sentakaa kaivuoikeuksien ympärillä pörrää-

vä kuhina. Uusi kaivosviranomainen tekee par-haansa kullanhuuhdontalupien myöntämises-sä, siitä kiitos Tukesille. Tätä kirjoitettaessa vii-meisin tieto on että merkittävä määrä jonossaolevista luvista on tulossa kaivajille ennen kai-vukautta. Asioita hidastaa eri osapuolten kuu-lemiskierros. Näistä lausunnonantajista erityi-sesti Saamelaiskäräjät on kunnostautunut vii-vytystaktiikallaan. Heidän vetoomuksensa re-surssien puutteeseen ei kestä päivänvaloa (eikäjuridista tarkastelua). Kaivoslakiprosessissa helausunto-oikeuksia halusivat ja niitä myös sai-vat. Nyt sitten käytetään kaikki saatu valta vii-vytykseen, kun oikeita perusteluja kullankai-vun aiheuttamiin haittoihin kielelle ja kulttuu-rille ei tunnu löytyvän. Muistetaan, että mai-nittu instanssi valvoo nimenomaan alkuperäis-väestön kieltä ja kulttuuria, ei muuta.

Kaivosten ympäristövaikutusten tiimoiltakeskustelu ryöpsähtelee ympäriinsä. Asiastaantaa vakuuttavan tuntuisia lausuntoja tahot,joilla ei ole vähäisintäkään osaamista eikä tie-toa asiasta, valtakunnan tärkeimmät poliitikotmukaan lukien. Ei ole epäilystäkään, etteikösyksyn kunnallisvaaleissa tämä nouse kuumaksipuheenaiheeksi.

Meidän kullankaivajien tulee pidättyä sor-mella osoittelusta. Kaikella ihmistoiminnalla on

vaikutuksensa luontoon. Hyöty- ja haittapun-ninta olisi syytä tuoda esiin oikeiden faktojenvalossa. Hyvin harva julkisuuden kirjoitus onnäitä faktoja tarjonnut. Nyt kun koko kaivos-alaa suurennuslasin läpi tarkastellaan, meidänon entistä oleellisempaa hoitaa oma tonttim-me kuntoon. Tämä tarkoittaa konekaivajienlisäksi myös jokaista lapiokaivajaa. Ränninpe-rä ihan oikeasti jonkunlaisen selkeytysmontunkautta ennen puroon laskemista. Ja leiri sellai-seen kuntoon, että sitä kelpaa esitellä koska ta-hansa, kuinka korkea-arvoiselle taholle tahan-sa. Imagon kohottamiseen tarvitaan jokaisenkaivajan panos. Viikossa sitä ei paljoa paran-neta mutta päivässä sen saa taas lokaan painet-tua.

Edeltäjäni Pekka Salonen siirtyi pyrkyrienpalstalle. Jäimme yhdistyksenä ja kukin tahol-lamme paljosta velkaa. Tapahtunut pitää hy-väksyä ja kaivu jatkuu, vaikka miehet vaihtuu.

Kesä alkaa huuhdontakilpailujen osaltaKeski-Suomesta, Euroopan-mestaruuskilpai-luilla. Toivottavasti mahdollisimman moni pää-see paikalle tutustumaan hienoon kilpailulajiinja kansainvälisiin vieraisiin. Siitä onkin hyväponnistaa kohti pohjoisen alkavaa kesää. Hy-viä löytöjä kaikille.

JOKKE

Mielenkiintoisiaaikoja


Lapin Kullankaivajain Liiton vuosikoko-us pidettiin 31.3.2012 Ylä-Lapin luon-tokeskus Siidan auditoriossa Inarissa.Inariin kokoustamaan oli saapunut 53

yhdistyksen jäsentä.Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin

Kauko Matilainen ja sihteeriksi Anurag Leh-tonen. Vuosikokouspöytäkirja on kokonaisuu-dessaan tutustuttavissa yhdistyksen kotisivuil-la osoitteessa www.kullankaivajat.fi ja sieltä ala-valikko ’Yhdistys’. Samasta laarista löytyvätToimintakertomus vuodelta 2011 sekä Toimin-tasuunnitelma vuodelle 2012.

Kaivoslakifarssin antikliimaksiLiiton toiminnan kehittämisessä on noudatet-tu vuosille 2007–2011 tehtyä tavoiteohjelmaa.Tavoiteohjelma oli tullut suunnittelukautensaloppuun, ja Hannu Viranto esitteli kokousvä-elle uuden, 3-vuotista puheenjohtajakauttajuonnattelevan tavoiteohjelman vuosille 2012–2014.

Edellisvuosien tapaan julkistetut suurethippulöydöt loivat positiivista julkisuutta janostivat yleistä mielenkiintoa kullankaivuakohtaan. Ilahduttavana uutisena kuului ken-tältä huhuja kullantuotannon tehostumisestauseilla vanhojen kulta-alueiden pienillä ja kes-kisuurilla koneellisen kullanhuuhdonnan val-tauksilla.

Myös 12 vuotta jatkuneen kaivoslain uu-distusprosessin antikliimaksi – uuden kaivos-lain eduskuntakäsittely – piti Lapin kullankai-vun median suuren huomion kohteena. Lopul-ta huuhdontakultaan perustuvien kaivospiiri-

en kohtalo ja sen myötä ammattimaisen kul-lankaivun jatkuvuus Lemmenjoen perinteisil-lä kultamailla nousi kaivoslakikäsittelyn mer-kittävimmäksi kiistakapulaksi eduskunnassa.Tämä synnytti pientä jupinaa oman edunval-vontansa paljon vähäeleisemmin toteuttanei-den muiden kaivos- ja kaivannaisalan toimi-joiden keskuudessa.

Meille itsellemme se todisti, että vähillä-kin taloudellisilla resursseilla voi saada näky-vyyttä ja vaikuttaa, mikäli edunvalvonnassa onsydän mukana.

Kaivoslakikäsittelyyn liiton hallitus pyrkivaikuttamaan edunvalvontatoimikunnan koor-dinoimana ohjaamalla poliittisten päätöksen-tekijöiden asenteita ammattimaisen kullankai-vun ja kultaperinteen jatkuvuudelle myöntei-seen suuntaan. Lopulta liki farssimaisten vai-heiden jälkeen eduskunta hyväksyi 1.7.2011voimaan astuneen uuden kaivoslain, joka mm.lakkauttaa kaikki huuhdontakultaan perustu-vat kaivospiirit tuotantometodiin tai sijaintiinkatsomatta, nostaa uuden kullanhuuhdontalu-van maksut kolminkertaisiksi vanhaan valtaus-pohjaiseen menettelyyn verrattuna ja tuo suu-ren määrän lisäbyrokratiaa huuhdontakullankaivualueiden hakemiseen ja hallinnointiin.

Liiton kullankaivualueetvetovoimatekijäJäsenistön vapaassa käytössä olevat jäsenetuval-taukset ovatkin tänä päivänä entisestään kallis-tuneen ja byrokratisoituneen kullanhuuhdon-talupajärjestelmän myötä nousseet suurimmak-si yksittäiseksi vetovoimatekijäksi Lapin Kul-

LKL:n vuosikokous2012 Inarissa


lankaivajain Liittoon liittymisessä.On paljon halvempaa käydä liiton valta-

uksilla toteamassa, että pienininä murusina onleipämme maailmalla, kuin raskauttaa mielen-sä lupabyrokratiassa ja rampauttaa likviditeet-tinsä toteennäyttääkseen saman asian omallakullanhuuhdonta-alueella.

Liiton valtauksilla voi lisäksi huonosta kul-lansaannista aina syyttää liiton toimihenkilöi-

tä, omaa valtausta kaivaessa näin ei pitäisi toi-mia.

Yhdistyksessä oli toimintakauden 2011 lo-pussa 3 306 jäsentä, ja näistä varsinaisiksi jäse-niksi hyväksyttyjä 363 henkilöä. Uutena ilmiö-nä jäsenistöön ovat tulleet ns. käypäläisjäsenet,jotka liittyvät internetin kautta jäseniksi käy-däkseen liiton valtauksilla toteamassa, että kul-lankaivu ei sovikaan omalle vartalolle tai psyy-

Herraseurueessa istuvat Antti “Jänkäjyrä” Kurppa,Jussi Moisio, Olavi “Nopsajalka” Lind ja liitonkotisivuvastaava Hannu Raja.

Kultamuseon johtaja Heli Heinäaho perheineen jutte-lemassa Martti Rapelin ja Jukka Kelan kanssa kahvi-tauolla Ravintola Sarritissa.

Ilkka Ärrälä (vas.) ja Ami Telilä lukemassa uutisia Inarilaisesta.


kelle. Osa näistä henkilöistä on valitettavastiottanut näkökannaksi yhdistyksen jäsenmak-sun maksamiseen a) kullantulon jäsenvaltauk-silla tai b) omien lomamatkojensa kohdevalin-nat.

Toistetaan nyt vielä kerran, että jäsenmak-su on jäsenmaksu, jolla pääsääntöisesti pyöri-tetään koko yhdistyksen toimintaa. Ei pääsy-maksu yhdistyksen hallinnoimille valtauksilletai Lapin-matkailuun liittyvä tietulli, jonka voijättää maksamatta, mikäli ei käänny Kemin-maalla kohti Rovaniemeä.

Liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet vuo-delle 2012 oli päätetty jo vuosikokouksessa2011. Tämä sen vuoksi, että yhdistyksen ta-louden ei tarvitsisi olla tyhjäkäynnillä kolmeaensimmäistä toimintakuukautta ennen jäsen-maksun suuruudesta päättämistä.

Nyt päätettiin puolestaan vuoden 2013 jä-senmaksujen osalta pitää summat rahalla mak-settaessa ennallaan, eli jäsenmaksu 22 € ja liit-tymismaksu 10 €. Kullalla maksettaessa euro-määrä vastaa kullan maailmanmarkkinahintaavuosikokouspäivänä 31.3.2012 lisättynä 10 %

epäpuhtausindeksillä. Pyöristettynä se tekee 0,6grammaa Lapin kultaa.

Hallitukseen uutta vertaVuosikokoukselta vastuuvapauden tileistä jahallintotoimistaan saaneen hallituksen kokoon-panoon tuli harvinaisen pitkän konsensuskau-den jälkeen muutoksia. Hallituksen jäsenenJouni Patokallion luovuttua hallitusvastuus-ta syvään etelään muuton vuoksi, valittiin hä-nen tilalleen jäljellä olevaksi toimintavuodeksirovaniemeläinen Maija Vehviläinen. Maija kai-vaa miehensä Risto Vehviläisen kanssa perin-teikkäällä Vehviläisen huuhtomolla Sotajoella– muun muassa 193-grammaisia sekahippuja.

Vehviläinen on toimintakauden 1985 lii-ton hallituksessa istuneen Pirkko Pokkinen-Kannion jälkeen ensimmäinen naispuolinenkullankaivaja Lapin Kullankaivajain Liitonhallituksessa.

Hallituksen erovuoropuoliskossa olivattänä vuonna jäsenistöltä saamaansa valtakirjaauusimassa Jukka Kela, Mika Telilä ja HannuViranto. Erovuoroisten tilalle esitettiin Han-

Tietojaan yhdistysrekisteriin antavat hallituksen uudet jäsenet Maija Vehviläinen ja Vasant Mäkinen.


nu Rajaa, Mika Telilää, Vasant Mäkistä jaHannu Virantoa. Äänestyksen tuloksena liitonhallitukseen valituiksi tulivat Mika Telilä, Va-sant Mäkinen ja Hannu Viranto.

Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen va-littiin yksimielisesti jatkamaan liiton kippari-na liiton uusien sääntöjen mukaisen kolmivuo-tiskauden.

Ei uusia kunniajäseniäEnnen kokouksen alkua Antti Peronius oli esi-tellyt valmisteilla olevaa ”Hyvä kullankaivuta-pa” -projektia, joka etenee aikataulussaan jajosta kerrotaan toisaalla tässä jäsenlehdessä.Kokouksen päätteeksi puheenjohtaja JoukoKorhonen kertoi liiton vakuusrahasto-ajatuk-sen jatkokehittelyn eteen tehdyistä toimenpi-teistä.

Aikanaanhan liiton vuosikokous teki vuo-sina 2002 ja 2003 päätöksen vuonna 2000 pe-rustetun vakuus- ja sertifiointitoimikunnanesityksen pohjalta perustettavan vakuusrahas-ton valmistelun jatkamisesta. Asian valmiste-lun parissa kovasti urakoineen toimikunnan –johon kuuluivat Antti Peronius, Heikki Savi-harju ja Kari Merenluoto, sekä myöhemminlakiasiantuntijaksi kutsuttu Pekka Rautiala –työn hedelmät jäivät sittemmin kypsymään lii-ton sisäisten näkemyserojen johdosta. Nytkymmenessä vuodessa kullankaivajien toimin-taympäristö on mullistunut niin, että milteikaikki alkuperäisen vakuusrahasto-ajatuksentaustalla olleet uhkakuvat ovat konkretisoitu-neet.

Liiton hallitus on nimennyt vakuusrahas-ton kehittämiseen työryhmän, jossa toimivatMaija Vehviläinen, Antti Peronius ja HannuViranto.

Uuden kaivoslain myötä vakuusmaksutasetetaan aiemman maanhaltija Metsähallituk-sen sijaan kaivosviranomainen Tukesille. Asi-asta tiedusteltaessa Tukes on ilmoittanut kan-tanaan, että liiton esittämää vakuusrahastoa einäillä näkymin voida perustaa, vaan toistaiseksijokaiselta kullanhuuhdontaoikeuden haltijaltavaaditaan erikseen asetettava vakuusmaksu.Asetettavien vakuuksien suuruusluokka ei kui-tenkaan tule oleellisesti muuttumaan aiemmannoudatetusta tasosta.

Tuhkauurnien muistolehtoInarin kirkkomaalleLiiton sihteeri Kai J. Rantanen esitteli vuosi-kokousväelle suunnitelman kullankaivajientuhkauurnien muistolehdon perustamisestaInarin kirkkomaalle Pyrkyrien palstan yhtey-teen. Muistolehto-hankkeen kustannuksienkattamiseen on ilmoittanut sitoutuneensa myösLapinkullan Ystävät ry. Lisäksi Metsähallituson luvannut lahjoittaa muistomerkkiin tarvit-tavat puu- ja kiviraaka-aineet.

Vuosikokous päätti, että liitto sitoutuu n.4 500 eurolla muistolehdon perustamiseen.Summa katetaan aiemmin säästöön jääneilläylijäämillä.

Tuhkauurnien muistolehto-hanke esitel-lään yksityiskohtaisemmin toisaalla tässä jäsen-lehdessä.

Lemmenjoella järjestetään tänä vuonnavaskauskisat lauantaina 4.8.2012

alkaen klo 14:00.

Vaskauskisat


Kun liiton Kultaristeilyllä oli koko vii-konloppu kairattu, louhittu ja murs-kattu ja liiton pomminpurkajaksikintukkalaitteen perusteella epäilty toi-

minnanjohtaja saatu etupenkistä hereille, oliseminaarin lopuksi lauantai-iltana aika siirtyäfolkloristiikan puolelle. Taideasioiden pariintuomaroimaan LKL:n perinteisen valokuvakil-pailun satoa.

Valokuvakilpailun tuomaristossa istuivatperinteiseen tapaan erityisesti Lapin kultamai-den ja Petsamon historiaa tutkinut kirjailijaSeppo J. Partanen, Lappi-aiheiseen kirjallisuu-teen viime vuosina erikoistunut kustantajaRaimo Niemelä Hipputeos Oy:stä ja LH Vies-tinnästä Liisa Hertell, joka ansiokkaasti tait-taa liiton jäsenlehti Prospäkkäriä.

Tällä kertaa tuomariston visuaalista silmääoli terästetty valokuvaaja Ilkka Ärrälällä pal-jon kiitosta keränneen ”Onnen hippuja” -teok-sen kustantaneesta Törmä-Ärrälä Oy:sta. Är-

rälä oli teoksen toimittajakaksikosta se, jokakertoi kullankaivajan tarinan valokuvin, jotenparikymmentä tuhatta ruutua kullankaivajanarkea ja juhlaa sillä silmällä katselleella miehel-lä on kuvakulma hallussa.

Kullan murut jamuut kikkareetEnsimmäisenä jyrytettiin sarja ”Kullan murut”.Kysymyksenasetteluahan oli tänä vuonna laa-jennettu siten, että puhtaan – ja epäpuhtaan –kullan lisäksi sarjaan sai osallistua myös muis-ta kullankaivun yhteydessä talteen otetuistaarvomineraaleista otetuilla kuvilla.

Parhaana kuitenkin palkittiin Tapio Sou-kan asetelmallinen kuva ”Hippu Lauttaojalta”,jossa tuomaristo näki syvää harmoniaa. Kuvantumma hiljaisuus valoineen ja varjoineen ku-vaa hipun tekemää pitkää matkaa jääkausienajasta tähän päivään. Hippu ikään kuin tuntee

2012Valokuvakilpailun

satoa

Kullanmurut-sarjan 1. palkinto, Tapio Soukka: “Hippu Lauttaojalta”,


löytäneensä suvannon taustakiven kuvaamanaallon syleilyssä – leposija hetkeksi, ja mihinmatka sitten jatkuu, on löytäjänsä harteilla.

Toiseksi parhaana palkittiin viimevuotistenvoittajien ”Sisko ja Kuisma Peuran safiiri 5,4mm 2011 Heikkilänojalta”. Pieni, mutta kau-nis ja safiiri.

Kuvassa oli erityisen hieno valaistus ja tun-nelma, jossa kiteen kauneutta korostaa peili-pinnasta heijastuva kaksostuma. Yleisökin olijo oppinut arvaamaan, että näin paljon kuvantekniseen toteutukseen panostanut harrastajaei voinut olla kukaan muu kuin erikoistutkijaKari A. Kinnunen GTK:sta.

”Martti Rapelin veistoshippuja 9–10 mmMiessijoelta 2010” oli pitkään ehdolla aivanterävimpään kärkeen, mutta rankattiin lopul-ta kolmanneksi. Kuva on sinänsä pelkistetty,mutta yksinkertaisuudessaan oivallinen. Pilkesilmäkulmassa tehty kullankaivun dokumen-taatio, jossa on katsottu hippujen muotoa pin-taa syvemmälle ja löydetty tällaista muotokiel-tä niistä.

Kuvan oli pilke silmäkulmassa ottanut KariA. Kinnunen.

Työn kuvaTähän sarjaan, jossa on tarkoitus kuvata kul-lankaivun eri työvaiheita, on perinteisesti tul-lut paljon kuvia liiton jäsenetuvaltauksilta. Niintälläkin kertaa.

Sarjan voittajaksi nousi kuitenkin itseoi-keutetusti Harri Vaaralan ”Kullankaivajan pai-naj…”. Prospäkkärin kansikuvanakin komeil-lut kuva on tavallaan vahingonlaukaus. Kuvaon kamerakännykällä otettu, ja siinä on yritet-ty kuvata koevaskauksen tuloksena olleita + 14hippua. Lopputuloksena näin taiteellinen vai-kutelma. Kuvaa voi tulkita monella eri tavalla;onko kullankaivajan painajainen tyhjä vaskoolivai vaskoolin pohjalta heijastuva omakuva.

Toisen palkinnon sai vesistönsuojelemiseksirei’itetyn letkun sateellaan mystifioima kuvaLemmenjoen tunturialueella tapahtuvasta am-mattikullankaivusta. Kuvassa kiiteltiin sadetus-

Kullanmuruja-sarjan 2. palkinto, Kari A. Kinnunen:“Sisko ja Kuisma Peuran safiiri 5,4 mm 2011 Heikki-länojalta”.

Kullanmuruja-sarjan 3. palkinto, Kari A. Kinnunen:“Rapelin veistoshippuja Miessijoelta 2010”.

Työn kuva -sarjan 1. palkinto, Harri Vaarala: ”Kullan-kaivajan painaj…”


letkun luomaa syvyysvaikutelmaa. Kuvan onottanut Ami Telilä.

Kolmas palkinto meni Pirjo Frimanin kä-sittääksemme liiton jäsenetuvaltaukselta otta-malle kuvalle, joka oli osuvasti nimetty ”FP16”.

KullankaivajakotonaanNäissä kuvissa ollaan yleensä juuri siellä folk-loristiikan kairasydämen ytimessä. Parhaimmil-laan kuviin on saatu taltioitua kultaleireistähetkiä ja tunnelmia, jotka eivät koskaan enääpalaa samoina. Kulttuurihistoriaa, jonka uusikaivoslaki on entisestään uhanalaistanut.

Maija Nivalaisen kuvat Voitto ja Elsa Sa-lon nyt jo puretusta kultaleiristä Puskuojansuusta Lemmenjokivarresta olivat kaikkinensapala hienointa kullankaivuperinnettä. Omassamaailmankaikkeudessaan elänyt kaivupaikkaoli uskomattoman hieno, mutta lapiokaivu-paikkana vaativa ja olosuhteidensa vuoksi to-dellista sitkeyttä ja harkintakykyä vaativa.

Työn kuva -sarjan 2. palkinto Ami Telilän kuvalle.

Työn kuva -sarjan 3. palkinto, Pirjo Friman: “FP16”.

Kullankai-vaja koto-naan -sarjanparhaanapalkittiinMaija Niva-laisen kuvaVoitto jaElsa Salonkullankai-vajaparis-kunnasta.


Voittokuvan tunnelmaa pidettiin kerras-saan mainiona.

Raskas työpäivä on takana. Kaikki sanaton sanottu, vaikka pariskunnasta kumpikaanei ole sieltä porukan tuppisuisimmasta päästä.Ei tarvitse sanoa mitään, ollaan vain hiljaa osamaisemaa ja mietitään mitä mietitään. Ehkäseuraavaa työpäivää montulla, tai syksyn muik-kusaaliita.

Toiseksi tuomaroitiin Sirkku Muhlin kuva”Voima se on joka jyllää” Miessinmaan kylä-yhdistyksen järjestämistä Lieteallasuinnin MM-kisoista vanhassa Telilässä Miessijoella. Kuvas-sa köydenvedon voittoisa konemiesten jouk-kue, ja lapiokaivajat uivat siellä lietealtaassa.

Toiminnanjohtaja Rantasen mielestä tosinse oli tuomarointi, joka jyllää. Rantanen tuo-maroitiin pois narun toisesta päästä – ehkä sit-ten hyvä niin.

Kolmannen palkinnon kävi nappaamassakaikkiin varsinkin Ivalojoen kultaleireihin kuu-luva kuukkeli. Kuvaajana Kauko Kärkkäinen.

Onnea kaikille. Vielä enemmän onnea kai-kille liiton valokuvakilpailussa pärjänneille.

Muistakaa kesällä katsella hommianne taassillä silmällä.

Kullankaivaja kotonaan -sarjan 2. palkinto SirkkuMuhlille kuvasta “Voima se on joka jyllää”.

Kullankaivaja kotonaan -sarjan 3. palkinto KaukoKärkkäisen kuukkeli-kuvalle.

Otsikko ei tarkoita sitä, että Lapin Kul-lankaivajain Liiton jäsenmaksu vuodel-

ta 2012 olisi maksamatta vain yhdellä tuhan-nesta.

Se tarkoittaa sitä, että sinä saatat olla yksiniistä tuhannesta, joilta kyseinen jäsenmaksuon vielä maksamatta.

Jäsenmaksujen eräpäivä oli 11.5.2012.Maksut on nyt bongattu jäsenrekisterin jäsen-maksuseurantaan noin suurin piirtein 16.5.2012 saakka. Tarkista tämän lehden osoitep-rintistä oma tilanteesi.

Jos sieltä puuttuu merkintä ”v. -12 mak-settu” – ja et sairasta dementiaa, etkä silti muista

Yksi tuhannestamaksaneesi 22 euroa liiton jäsenmaksutililleviimeisen kolmen viikon aikana, tee se nyt.

Jäsenmaksu 2012: summa 22,00 euroa.Tilinumero: FI45 2177 3800 0049 77. BIC:NDEAFIHH

Viitenumero: henkilökohtainen jäsennu-merosi tämän Prospäkkärin osoiteprintistä. Senumero ei ole Itellan postipalvelusopimuksennumero .5362, vaan se toinen numerosarjaosoiteprintissä, joka ei ole kotikontujesi posti-numero.

Epäselvissä tapauksissa, ota yhteys liitontoimistolle. Puh: 0400 836 500, e-mail:[email protected]

Jäsenmaksu 2012 maksamatta


Saamelaisalueen koulutuskeskuksenyksi tämän vuoden opinnäytetöistäliittyy läheisesti Lemmenjoen kullan-kaivuuseen. Tytti Bräysy opiskelee

talvet Inarissa korukivi- ja jalometallialan ar-tesaaniksi ja alkutuotantopuoli hoituu kesäi-sin kultamailla. Lapiokaivupaikka Karukaivoson toiminut innoittajana ja antanut ekolokaa-lia materiaalia työn toteuttamiseen.

Korun aihe sai alkunsa korpiorvokista, jokakasvoi puron varrella lähellä työmaata. Sininenkukka keltaisella keskustalla antoi idean hyö-dyntää pieniä kultahippuja uudella tavalla.Granaatit puolestaan sopivat tunturikukkakultarikon keskiöksi. Molemmat päätyivät ko-ristamaan hopeista ranneketjua joka sai fuusi-osta nimen korpirikko. Ketju on lenkeillä yh-teenliitetty sarja orvokkiaiheilla kaiverrettuja

Karukorvenkurun

hopeanappeja, kultarikkotaustaan istutettujagranaatteja sekä kultahipullinen oksidoitu ho-peaorvokki, jonka voi halutessaan irrottaa kau-lakoruksi.

Isommat hiomakelpoiset granaatit ovatharvinaisia löytöjä, joten korussa on pääosinkäytetty Pekka Itkosen lahjoittamia kiviä, jotkaon kaksoispyöröhiottu määrämittaan. Lem-menjoen maaston pienet aarteet on yhdistettysaamelaiskulttuurille tyypillisiin hopeanappei-hin. Osia voi irrottaa ja yhdistellä eri käyttö-tarkoituksiin, kuten korpiorvokkia hippuineenon sovellettu kaula- ja korvakoruissa.

Ilman Lemmenjokea ei tällainen aihe olisipuhjennut kukkaan. Toivottavasti tulevat ke-sät inspiroivat keksimään hipuille ja korukivil-le lisää uusia käyttökohteita.

korpirikko



Kaikessa soi bluesHyvä kullankaivutapa jakaivoslain voimaantulojuhla

Uusi kaivoslaki astui voimaan 1.7.2011.Selkeän ja hyvin toimineen vanhan lainperusteet politiikan hämärillä käytävilläraiskannut uusi laki tuntui tavalliselle

ihmiselle vaikeaselkoiselta ja kullankaivun kannal-ta synkältä. Hyvästä yrityksestä huolimatta uusi kai-vosviranomainen ei päässyt liiton järjestämään Iso-ojan tilaisuuteen esittäytymään ja avaamaan uuttalakia kullankaivajille. Illan pääesiintyjäksi tilattu kol-mihenkinen ”Ihanat miehet rannalla” oli onnistu-nut telomaan itsensä yksijäseniseksi, kainalokeppi-en varassa kulkevaksi Robert Kivimäeksi.

Taisi ripsiä vähän vettäkin.Vuosi sitten heinäkuussa kaikessa soi blues.

Soppaa ja sielunhoitoa,ei saippuaaMetodistisaarnaaja William Booth (1829–1919)perusti Lontooseen herätysliikkeen, jonka nimeksimuotoutui Pelastusarmeija vuonna 1878. Boothtajusi varsin pian, että on vaikea saada vilua ja näl-kää kärsivät ihmiset uskomaan Jumalan rakkauteen.Syntyi Pelastusarmeijan toimintaa hyvin kuvaavatunnuslause ’Soup, Soap and Salvation’.

Vähän samoista lähtökohdista päätyi LapinKullankaivajain Liiton hallitus 1.7.2011 tarjoamaanLapinkullan Ystävien Iso-ojan kämpällä jäsenistöl-leen porosoppaa ja sielunhoitoa: kullankaivajillekurjuutta, ikuista kadotusta ja nälkää luvanneen

Robert Kivimäen kurttu soi hienovireisesti osaa ottaen kullankaivajien Kaivoslain voimaantulo-juhlissa Iso-ojan kämpällä 1.7.2011.


kaivoslain voimaanastumispäivänä olisi ollut muu-ten vaikea uskoa ihmiskunnan hyvyyteen. Saippuaoli maalikylillä yliarvostettuna tuotteena jätettykullankaivajien setistä suosiolla pois, vaikka vanhasavottajätkien sauna muutamaa hygieniaa pelkää-mätöntä uskalikkoa varten olikin lämmitetty.

Sadalle ensimmäiselle oli luvattu soppaa, ja sataensimmäistä tilaisuuteen saapuikin. Kulttuurinenero Lemmenjoen ja vanhojen kulta-alueiden välillänäkyi siinä, kuinka iltauutisten aikaan alueen pai-kalliset kaivajat nousivat kieseihinsä ja haihtuivatkuin kullankaivajien oikeudet kaivoslakiprosessiin.Toiminnanjohtaja Kauko Matilaisen improvisoi-miin non-stop vaskauskisoihin ja vapaamuotoiseenmusiikki- ja mielipide-iltaan jäi vain kourallinenkaivajia.

Kullankaivajien sosiaalinenyhteisvastuuVuonna 1890 Booth julkaisi kirjan ”PimeimmässäEnglannissa ja tie eteenpäin”, jossa hän hahmotteliPelastusarmeijan sosiaalista ohjelmaa. Iso-ojan juh-lassa esiteltiin kullankaivun ohjekirja, jonka kau-pallinen työnimi on vähemmän proosallisesti ”Hyväkullankaivutapa”.

Se on tavallaan meidän sosiaalinen, eli yhteis-kunnallinen ohjelmamme ”pimeimmässä byrokra-tiassa ja tie eteenpäin”. Yritysten sosiaalisesti vas-tuulliset toimintatavat hyödyttävät yritystä sekä si-

säisiä ja ulkoisia sidosryhmiä lisäämällä keskinäistäluottamusta ja parantamalla yrityksen mainetta,kuten työ- ja elinkeinoministeriön kotisivut niinlaittamattomasti sanovat yritysten yhteiskuntavas-tuusta.

Aikanaan Suomessa oli vahva kaivosviranomai-nen, joka huolehti että muilla hallinnonaloilla eiollut asiaa, mutta ei myöskään aihetta yrittää hol-hota kullankaivua. Parissakymmenessä vuodessakullankaivun toimintaympäristö on kuitenkinmuuttunut totaalisesti. Nykyään varsinkin kullan-kaivun koneellista yritystoimintaa seuraa sen seit-semän viranomaista ja lakia, niiden sovellusta, sää-döstä ja ohjeistusta, sekä viranomaisten ihan itsekeksimää käytäntöä vielä päälle.

Viime vuosina kullankaivun vahvat vastustajatovat saaneet ujutettua kaivoslain ohella lukuisiinoikeuskäytäntöihin koukkuja, joiden kärkenä tun-tuu lähinnä olevan halu kuohita kullankaivu erit-täin pienimuotoiseksi hajuttomaksi ja mauttomak-si perinteen ylläpitopuuhasteluksi.

”Hyvällä kullankaivutavalla” on tarkoitus va-lottaa näiden lakien ja säädösten koukeroita.

Eikä tässä vielä kaikki. Paitsi että toiminta onlainmukaista, sen pitää myös näyttää hyvältä ulos-päin. Vaikka kysymys olisi vain pikkuasioista, muo-dostuu kullankaivajien julkisuuskuva niistä. Tämäon tärkeä signaali myös kaivoslain tulevaa hallinto-käyttöä linjaaville viranomaisille.

On kaikkien kullankaivajienyhteisellä vastuulla löytää toiminnal-le sellaiset uudet mallit, että myösmuuttunut ulkopuolinen yhteiskun-ta hyväksyisi ne.

Toinen puoli teosta onkin viih-dyttävästi kirjoitettu kokoelma hy-väksi havaittuja toimintatapoja ja

Ensin pelastetiin kaivajaPetterson, sitten kaivajaPesonen ja kaivaja Andersson...

Kaivajat Juhani “Iso-Jussi”Kallioniemi (vas.), VasantMäkinen ja Pekka Kivimäkipelastusta odottelemassa...


käytäntöjä paskahuussin tyhjen-tämisestä koneellisen kullankai-vun vesijärjestelyihin.

Käveleminen menneen ajanmuistoissa silmät kiinni päin sei-nää olisi vastuutonta kullankai-vun kannalta. Hyvän kullankai-vutavan tarkoituksena on osal-taan vaikuttaa siihen, että Lapin kullankaivu kai-kissa muodoissaan tulee säilymään myös tulevaisuu-dessa.

Ohjeistuksesta maasto-kelpoinen painotuoteAjatus tällaisen ohjeistuksen koostamisesta tuli ai-kanaan työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkas-taja Pekka Suomelalta. Liiton puolelta asiaan pa-neutumaan kiinnitettiin edunvalvontapäällikköAntti Peronius. Liiton vuosikokouksessa keväällä2012 esiteltiin ohjekirjan viides versio. Komment-teja siihen oli saatu muutamilta aktiivikullankaiva-jilta, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Tukesilta, Met-sähallitukselta ja ympäristöministeriöltä.

Kuvilla ja tekstiä selventävillä piirroksilla täy-dennetty lopullinen versio tullaan taittamaan Pros-päkkäri-lehden maastokelpoiseen formaattiin.

Onnistunut ilta Iso-ojallaViimeisten kekäleiden savutessa hiljenneellä nuo-tiopaikalla välitön sateenuhka oli väistynyt jonne-kin vanhan Sompiontien suuntaan.

Kultamiesten koirat olivat rouskuttaneet pik-ku vatsansa killilleen luunsomuroita, mutta paikal-listen perinteiden mukaisesta lihaisasta keitosta niitäoli jäänyt pihaheinikkoon vielä luontokappaleille-kin nakerreltaviksi. Humpan iltanuotiolle lähettä-miä makkaroitakin oli jäänyt vielä hevoskuorma

kultaleireihin jaettaviksi. Sen sijaan toiminnanjoh-taja Matilaisen vaunulla kesän hittituote, liitonpuukot olivat loppuneet heti alkuillasta.

Illan mittaan liiton puheenjohtaja Jouko Kor-honen ja edunvalvontapäällikkö Antti Peronius oli-vat puheenvuoroissaan viitoittaneet tietä pois pi-meyden ytimestä. Tilaisuudessa julkistetun Hyvänkullankaivutavan ensimmäisiä printtiversioita oliselailtu viisaat päät yhdessä, ja se oli kiivaasti hei-luttanut eripituisia parranpäitä ympäri pihakent-uraa.

Illan paras uutinen oli työ- ja elinkeinominis-teriön vielä vanhan vallan viimeisinä hyvinä töinäänliitolle myöntämä uusi jäsenetuvaltaus ”Petronel-lan pysäkki” Purnumukan tienhaarassa. Tankavaa-ran alueen esiintymiin laajasti perehtynyt geologiAntti Peronius oli esitellyt liiton uusimman valta-uksen ja samalla perinpohjaisesti sen lähiseutujenkultageologiaa. Tarkkakorvainen kuulija saattoikuulla esitelmässä parikin huonosti kätkettyä vink-kiä tutkimuskohteista, joihin soisi kultamiesten si-nisten ajatusten ja joutilaan energian suuntautua.

Illan kulttuuriannista vastannut yksihenkinenlaulu- ja soitinyhtye R. Kivimäki olisi paikannutuseampihenkisemmänkin trion kuin kultamaillasuureen suosioon nousseet kolme ihanaa miestä.Sävellajikin oli illan mittaan muuttunut bluesistaRautavaaran Tapsan ralleihin.

Ilta Iso-ojalla oli uskoa vahvistava.

Artisti Kivimäen luovatauko geologi Antti

Peroniuksen suoritta-man liiton uuden ”Petro-nellan pysäkki” -valtauk-

sen kultageologisenobduktion aikana.


Kullankaivaja Hjelmin puurokuppiMartti Patjas kaivoi kultaa Lemmenjoen Puskuo-jaan laskevan kuivan ojanpätkän latvalla 1980-lu-vulla ja sai hyviä saaliita. Karkeata kultaa oli hetijäkälän alla. Martti hyppeli kuivassa matalassa mon-tussaan lenkkitossuissa. Vuodesta toiseen tein hä-nen hippunsa koruiksi.

Kerran Masa toi naapurinsakin työhuoneelle-ni. Naapuri Ernest Hjelm kaivoi Puskun pääuo-massa ja sai myös hyviä saaliita, tosin kovemmallatyöllä kuin Masa. Ernesti oli kaivanut pitkän tutki-musojamaisen montun viistosti törmältä törmälle.

”Tein vielä tuollaisenkin juoksuhaudan”, esit-teli Ernesti ojaansa kaivostarkastaja Urpo J. Salol-le.

Minulle Ernesti esitteli rumaa noin 150 gram-maa painavaa möykkyä, hitsipillillä sulatettua hie-nokultaerää. Siitä pitäisi tehdä kultainen vaskooli,

Puuroakultalautaselta

”Kun synnyin ei mun suuhuni pantu kultalusikkaa” lauloi mustalaisyhtye HorttoKaalo 70-luvulla. Kullankaivajat – tämän ajan mustalaiset – tietävät, että jos tekeemieli syödä aamupuuronsa kultalusikalla kultalautaselta, ei auta muu kuin kaivaaalkuainetta riittävä määrä ja teettää astiasto.

sen kokoinen kuin tulee. Lusikkakin pitäisi saada.Ertsu kertoi kyllästyneensä siihen, että naapurinemäntä käy kyselemässä häneltä sitä tavallista kysy-mystä, että löytyykö mitään.

”Kun seuraavan kerran kysyy, en puhu mitään,syön vain äänettömänä puuroa siitä vaskoolista.”

Satumaisen kaunis vaskooli

Päätimme teettää työn entisessä opinahjossani Lah-den Kultaseppäkoulussa. Mestariksi ryhtyi EskoTimonen, mutta työn suoritti eräs lahjakas oppi-las, jonka nimen olen hukannut ja unohtanut.

Matkassa oli mutkia, joita usein ilmenee kunhippukultaa työstetään. Hippukulta sisältää vaih-televan määrän epäpuhtauksia, jotka joskus häviä-vät sulatuksessa, joskus vaativat ammattikemiankeinoja. Pari kertaa kävi niin, että vasarointivaiheessaaine haurastui ja repeili niin pahasti, että työ oli



aloitettava alusta, sulatuksesta ja valssauksesta.Vaskoolista tehtiin satumaisen kaunis. Halkai-

sijaltaan se on noin 15 senttiä. Vasaranjälkiä ei hiottupois, joten kiillotettu pinta on ihmeellisen elävä.Pohjan ura on sopivan syvä, reuna on käännetty javaskooli on varustettu kauniisti niitatuilla kahvoil-la.

Ernesti oli tyytyväinen.

Sarvikuono, LemmenjoenPuskuojaltaKauneudesta onkin hyvä luiskahtaa elämän rosoi-suuteen, visuaalisen estetiikan marginaaliin, jotaedustaa Sarvikuonolle syntymäpäivälahjaksi luovu-tettu pienoisveistos.

Sarvikuono, tuttavallisesti Kuono, asusteli jur-taksi kutsumassaan pienessä turvekammissa vähänTivolin alapuolella Lemmenjoen Puskuojalla, kai-voi kultaa ja seuloi jalokiviä. Oli hänellä ihmisni-mikin, mutta ei sitä kukaan käyttänyt.

Kuono juhli 50-vuotispäiviään laajan vierasjou-kon läsnä ollessa vuonna 1978, kunniavieraanaJaakko Isola. 60-vuotispäivillä kymmenen vuottamyöhemmin Kuono sai osittaisen kultauksen. Se-remoniamestarina toimi Tuomo Koskelainen.

Samainen Tuomo lähestyi minua kirjeellä Kuo-non 70-vuotispäivän alla keväällä 1998. Tuomo olihankkinut afrikkalaisesta jalopuusta veistetyn sar-vikuonoa esittävän pienoisveistoksen ja pyysi mi-

nua koristelemaan elukan jollakin sopivalla tavalla.Kultaa voisi lisätä sarveen, tai johonkin muuhunsopivaan paikkaan.

Trooppisen jalopuun ja arktisenjalometallin hienostunut fuusioTaiteilijan vapaudella päädyin tekemään yhden kul-tasepäntaipaleeni erikoisimista teoksista: istutinLemmenjoen kullasta ja pyöröhiotusta almandiini-granaatista muotoillut sukupuolitunnukset otuksenmahan alle.

Sisäpiirivitsin visualisoinnista siinä oli kysymys:Kuonolla oli tapana hyväntahtoisesti nimitellä väär-tejään tietyn aihepiirin sanastolla. Keskenkasvuisi-ahan me olemme muutenkin; etsimme aarretta si-nisten vuorten takaa.

Lahja kelpasi. Kuonoa en enää tavannut enkäkohtaa tässä maailmassa. Lemmenjoen päiväkirjas-tani löytyy 12.7.2003 merkintä: ”Vanha väärtim-me, vuosien takainen naapurimme Sarvikuono(Pentti Riippa) saapui poikansa repussa viimeisenkerran kultamaille jäädäkseen ikuisiksi ajoiksi – tuh-kana.”

AARNE ALHONEN 2012



Valtaukset ja varastoalueet ovat vain lii-ton jäsenten käytössä = jäsenmaksut oltavakunnossa.

Varastoalueilla säilytettävä kaivutoimin-taan tarkoitettu omaisuus tulee olla näkyvästimerkittynä nimellä ja puhelinnumerolla (huo-patussimerkinnät aurinko polttaa pois alle vuo-den). Alueet ovat välivarastointialueita. Käyt-tämätön omaisuus: enimmäissäilytysaika onkaksi vuotta.

Nykytilanne: Härkäselässä on ollut joita-kin hylättyjä autoja ja asuntovaunuja sekä eri-laisia merkitsemättömiä tavaranyyttejä paikoil-laan vuosikausia.

Toimenpiteet: em. tarvikenyytit poistetaan15.7.2012 ja hävitetään polttamalla, metalli-romu kierrätykseen. Ajoneuvot poistetaanomistajansa kustannuksella.

Valtaukset: kaikilla valtauksilla on liitonomistukseen siirtynyt rännejä, rihloja, pelti-kouruja. Näille merkitään säilytyspaikka”LKL, kaivuvälineitä lainattavaksi valtausalu-eella”. Valtauksille jääneet muut tarvikkeetpoistetaan kuten Härkäselän varastoalueelta-kin. Valtauksilta poistuessanne tasoitelkaamonttunne kaivoslain mukaiseen turvalliseenkuntoon ja toimittakaa kaivuraporttinne lii-tolle kaivosviranomaiselle tehtävää vuosira-porttia varten.

Saunat: valtaukset ”Bizebaze Palsi”, ”Sopu-kulta” ja ”Petronellan pysäkki”: paikalle tuo-

dut saunapuut eivät ole nuotiopuita. Liitto onhankkinut alueille maapuuluvat, nuotiopuutnoudetaan maastosta.

Uudet kullanhuuhdontalupa-alueet:Tukesin myöntämillä uusilla kullanhuuhdon-talupa-alueilla lupaan perustuvat toimenpiteetsaa aloittaa vasta, kun lupapäätös on lainvoi-mainen. ”AuH Aureus” -alueen osalta valitus-aika päättyy 22.6.2012 ja ”Karuoja kakkonen”-alueen osalta 2.7.2012.

Liiton hallinnoimienkullankaivualueiden käyttäjät

L a p i n K u l l a n k a i v a j a i n L i i t o n j ä s e n v a l t a u s


Liiton toiminnanjohtaja Kauko Matilainen.


Oheisilla tiedoilla täydennetään Prospäkkä-rissä 1/2012 ss. 28–29 ollutta liiton yhteis-

alueita koskevaa tiedotetta.Näistä alueista “Petronella pysäkki” Kaiv.RN:o

9215 on työ- ja elinkeinoministeriön vanhan kaivos-lain mukaan myöntämä valtaus.

Alueet “AuH Aureus”, lupatunnus HL2011:0029sekä “Karuoja kakkonen”, lupatunnus HL2011:0028ovat Tukesin uuden kaivoslain mukaisesti myöntämiäkullanhuuhdonta-alueita.

Kyseiset kullanhuuhdontaluvat jatkavat alueillasijainneiden liiton valtausten “Nelikko Aureus”Kaiv.RN:o 7436/1 ja “Karuoja” Kaiv.RN:o 7376/1voimassaoloa.

Päätöksien täytäntöönpano-määräyksen mukai-sesti kullanhuuhdontalupaan perustuvat toimenpiteetsaa aloittaa vasta kun lupapäätökset ovat lainvoimai-sia ja luvassa määrätty vakuus on asetettu.

Liitto on asettanut alueille vakuudet, mutta lu-papäätökset ovat lainvoimaisia vasta seuraavina päivi-nä: “AuH Aureus” valitusaika päättyy 22.6.2012 ja“Karuoja kakkonen” valitusaika päättyy 2.7.2012.

Mikäli päätöksistä valitetaan, ei toimenpiteitä saaaloittaa ennen kuin valitusasia on saanut lainvoimai-sen päätöksen.

a l t a u s t e n o h j e i s t u s t a

Lapin KullankaivajainLiiton kullankaivu-alueet vol. 2

“Petronella pysäkki” Kaiv.RN:o 9215 “Karuoja kakkonen”, lupatunnus HL2011:0028

“AuH Aureus”, lupatunnus HL2011:0029



KullankaivajaLemmenjoen veteraanikullankaivaja(vuodesta 1951) oli hakenut varauk-sen purolle, jossa aiemminkin oli ol-lut kullanhuuhdontatoimintaa. En-nen alueen valtaukseksi hakemista tie-don nälkä kullan piileskelystä kävi sik-si suureksi, että edellisen kaivajan jäl-jiltä olleen montun pohjalta piti ot-taa koevaskooleja. Montun pohjansyvennysurakassa maata liikkui muu-tamia kymmeniä litroja.

Valvova lähiomaisemme Metsä-hallitus (MH) huomasi veteraanintoimet. Kauppa- ja Teollisuusminis-teriön (KTM) kaivosylitarkastaja kä-veli paikalle tarkastusryhmän kanssa,johon kuului myös Lapin Kullankai-vajain Liiton (LKL) edustaja. Kaivos-ylitarkastaja oli pelipaikalla pikku-montun nähtyään todennut: ”Tä-mänkö takia tänne piti kävellä”. Vi-rallisessa kirjeessä KTM:ltä veteraani-kaivajan todettiin suorittaneen vähäis-tä mittavampaa näytteenottoa kaivos-lain 3 § vastaisesti.

MetsähallitusMH:n Villi Pohjola vuokrasi Köysi-vaaran kämppää mahdollisuudella et-siä ja huuhtoa kultaa lapiokaivuna

Tarjous, josta kullasta kiinnostunut voi helposti kieltäytyä?

kämpän takapihalta. Tutustuin ensi-kerran MH siellä harjoittamaan kul-lanhuuhdontatoimintaan nähtyänivalokuvia kaivumontuista ja tarinoi-ta tapahtumista, joiden ohessa oli ko-etettu onnea kultalöydöistä. Erikoi-seksi asian teki se, ettei MH:lla ollutalueella valtausta saati varausta. Kai-vun jäljet olivat aivan eri mittaluokas-sa kuin aiemmin mainitun veteraani-kullankaivajan.

Koimme MH:n rikkovan kaivos-lakia 3 § ja 4 § vastaisesti. Teimmeasiasta tutkintapyynnön Työ- ja Elin-keinoministeriöön 28.10.2008.

TutkintapyyntöMielestämme MH harjoitti kullankai-vua ilman Kaivoslain mukaista oike-utta. Liikelaitos Metsähallitus sai kai-voslakia rikkomalla hyötyä, joka louk-kasi kullankaivusta osan tai koko toi-meentulonsa saavia sekä asetti kullan-huuhdonnasta elinkeinonsa saavatmatkailuyrittäjät eriarvoiseen ase-maan. Alueella oli nähtävissä järjes-telmällisen kullanhuuhdonnan aihe-uttamat työn jäljet, jotka ovat verrat-tavissa laillisin oikeuksin viranomais-maksunsa maksavan kaivajan työmaa-han.

Vakavaksi asian teki se, että MH

on myös kullanhuuhdontaa valvovaviranomainen, joka toiminnallaankullankaivajia kohtaan on mielestäm-me käyttänyt tarpeettoman voimak-kaita toimenpiteitä ja kuitenkin sa-malla itse toimii laista tai velvoitteis-ta piittaamatta oman taloudellisenhyödyn tavoittelussa.

Ongelmalliseksi asian teki se, ettäMH kaivatti aluetta yksityisillä hen-kilöillä, jotka eivät välttämättä kullan-huuhdontaa suorittaessaan tienneetrikkovansa kaivoslakia. Voitiin katsoaMH:n yllyttävän rikokseen mainos-tamalla kullankaivumahdollisuutta jasamalla tehden vierailevasta kaivajas-ta rikoskumppaninsa. Rikollisenahyötynä saatu kulta ei näy kaivoslainmukaan täytettävässä vuosiraportissa.Näin tuotettu kulta vääristää kilpai-lua. Rehellinen kullankaivaja maksaatuhansien eurojen valtaus-, vuosi- javakuusmaksut ym. kulut ja myöshuuhdontakullankaivua tarjoavatmatkailuyrittäjät maksavat samatmaksut ja toimivat kaivoslain muka-isin oikeuksin toisin kuin MH, jokasaa ilmeisen hyödyn laiminlyömällämaksut ja velvoitteet. Herää myöskysymys kuinka alueella on toteutet-tu maisemointi, jälkihoito, veden sa-mentumisen estäminen ym. seikat

Kämppä-asiakkaalla onmahdollisuusetsiä kultaalapiokaivuna kämpän takapihalta

Kullanetsintämahdollisuus, joka

ei kelvannut kenellekään.


joiden tarkkailu luonnollisena osanakuuluu lakia noudattavan kaivajanarkipäivään.

Tutkintapyyntö meni myös tie-doksi LKL:n lisäksi Lapin Ympäris-tökeskukseen ja Kilpailuvirastoon.Ympäristökeskus vaikeni ja Kilpailu-virasto ei ottanut kantaa, koska asiakuuluu TEM:in tutkittavaksi. VilliPohjola poisti mainoksistaan kullanetsintä- ja lapiokaivumahdollisuuden.

LausunnotTEM varasi MH:lle tilaisuuden an-taa tutkintapyynnöstä lausunto. 14.1.2009 ministeriöön saapui MH:n12.1.2009 ja Villin Pohjolan 27.11.2008 päivätyt lausunnot samassa kir-jekuoressa.

MH:n mukaan se ei harjoita eikäole harjoittanut kullanhuuhdontaaKöysivaaran kämpällä. Kämppä onVilli Pohjola-tulosalueen käytössä.

Köysivaaran tapauksessa on kyseMH:n toiminnasta MH:n hallinnas-sa olevalla valtion maalla. Mikäli MHsuorittaisi etsintätyötä, riittää tähänMH:n oma lupa. MH ei ole laimin-lyönyt maksuja, koska mikäli MH:llaolisi valtaus, ei valtausmaksua peritävaltiolta.

Villi Pohjola puolestaan totesi, ettämonttukuvien montut kämpän taka-na olevasta ojasta, joka on kaivettujohtamaan suolta tulevat valumave-det, olisivat mahdollisesti Köysivaa-

ran kämpän pitkäaikaisvuokralaisenaikaansaannoksia. Vuosina 2001–2003 korkeintaan kolme kertaa onotettu maa-ainesta näytöstä varten,jolloin kulta on ostettu kultaval-tausyritykseltä.

2008 maata on käsitelty 5 koural-lista eli 2,5 litraa. 2003–2008 vuosit-tainen maankäsittely on muutamialitroja tai ei ollenkaan. Lisäksi alueel-la on Kutturantien varren sijaintipaik-kansa takia ollut ohikulkijoita (pys-tyttäneet mm Kultalampi kyltin ikäänkuin kyseessä olisi kultavaltaus) rie-saksi asti.

Pitkä odotusKysyin kolmella kultaristeilyllä jauseissa muissa tilanteissa missä tapa-sin kaivosylitarkastajaa, asian etene-misestä. Vastaus oli aina sama: Asiaon pöydällä. Miksi, kysyin. Asia olipöydällä MH:n moninaisen ja samallahankalan roolin vuoksi valvovana vi-ranomaisena, maanomistajana sekäpalveluntarjoajana (Villi Pohjola) ettäviranomaisyhteistyökumppaninaTEM:in kanssa.

Emme saaneet MH:n lausuntojatiedoksi, saati sitten päässeet kom-mentoimaan niitä. Hallintoalamai-sena odottaisi viranomaiselta päätös-tä hankalassakin asiassa kohtuullises-sa ajassa. Kaivosviranomainen ei pai-kalla käynyt, vaikka saavutettavuuskämpälle olisi ollut autolla helppo il-

man kolmenkymmenen kilometrinkävelyä.

Uusi kaivoslaki astui voimaan hei-näkuun alusta 2011. Saimme 2011kesä-heinäkuun taitteessa 23.06.2010kirjatun päätöksen tehtyyn tutkinta-pyyntöön. Luitte aivan oikein, jokovahingossa tai tarkoituksella pää-töksen päivämäärässä oli vuotta ai-empi 2010. Päätösmaksu 63,50 € ti-liotteella 7.7.2011. Lisäksi saapumis-ajankohta oli ”sattumalta” sama kunuusi kaivoslaki voimaan astuessaan veikaivajien kesäkaivuilta kaiken liikene-vän huomion.

PäätösMH ei ole toiminnallaan menetellytkaivoslain (503/1965) vastaisesti.

Perusteluissa TEM toteaa, ettäMH antamien selvitysten pohjalta eimyöskään voida olettaa Köysivaarankämpällä olevien monttujen synty-neen kullankaivun tuloksena.

WantedTarjottaessa mahdollisuutta etsiä kul-taa lapiokaivuna, lähtöoletuksena onsiis se, ettei kukaan koskaan käyttäisieikä ole käyttänyt sitä mahdollisuut-ta. Miksi tarjota? Villi Pohjola lausun-nossaan ei kiellä monttujen syntyneenkullankaivun tuloksena, vaan vierit-tää syytä pitkäaikaisvuokralaisille taiohikulkijoille.

Kuulemani mukaan Köysivaara onvaihtanut omistajaa ja kaivun jäljettasoiteltu. Kaivosviranomainen ei oleenää TEM eikä kaivoslakikaan samamitä mielestämme MH rikkoi.

Etsintäkuulutetaan – mieluum-min elävänä – löydettäväksi heitä, jot-ka ovat kullanetsintämahdollisuuttakäyttäneet. Valokuva paikalla huuh-donnan yhteydessä tapahtuneesta so-ransiirrosta niin rännillä kuin vaskoo-lillakin tuo lisäbonuksen palkkiokul-taan ja korukiviin. Paikan päällä käy-neenä uskon silmiäni, en vuosien ku-luttua saatuja viranomaispäätöksiä.

MIKA TELILÄKullankaivaja LemmenjoeltaKultamonttu, joka TEM:n päätöksen mukaisesti ei ole syntynyt

kullankaivun tuloksena.


Sitä se mun uneni ties’. Näin voinee monikaivoslain uudistamisprosessia (liian) lä-heltä seurannut todeta itselleen, ja taput-taa itseään harteille. Oma käsi ei kuiten-

kaan pitkään lohduta, sen tietää jokainen yksinäi-nen kullankaivaja ympäri maailman.

Tiedossa olivat työ- ja elinkeinoministeriönrekrytointikiellosta kumuloituneet ruuhkat lupa-anomusten käsittelyssä. Siihenkin osattiin ennak-koon lantunistuttajan hermoilla asennoitua, ettäuuden kaivosviranomaisen toiminnan järjestäminenottaa aikansa. Lupabyrokratian ja aiemmin lähinnämassiivisemman kaivosteollisuuden myöhempäänkehityskaareen liittyneellä yleisellä kuulemisella ras-kauttamisesta jo hankkeiden ensivaiheessa saatiinihan suoria vihjeitäkin.

Mutta sittenkin, kun pohjoinen maan ääri pal-lon akselikallistuman (23,44´) johdosta alkoi ke-väällä kääntää kasvojaan aurinko-armasta kohden– eikä virkamiesrintamalta kuulunut mitään uutta– alkoi yhden jos toisen lapikkaan kärki hermostu-neesti taputella pirtin lattiaa. Semminkin kun uu-den kaivosviranomaisen Tukesin virkamiehet oli-vat liiton seminaariristeilyllä lupailleet lupapäätök-siä hyvissä ajoin ennen kaivukauden alkua tehtä-vän.

Uuden kaivosviranomaisen lupia käsittelevätvirkamiehet tekivät lujasti töitä saadakseen sumanpurettua. Samalla Tukesissa oli voimakas halu hoi-taa lupapäätöksien tekeminen siten, että tarvettaniiden riitauttamiselle ei millään taholla syntyisi.

Ei lausuntojasaamelaiskäräjiltäJoskus pääsiäisen ja vappupäivän välillä alkoi kul-lankaivajien keskuudessa kulkea huhuja siitä, että

kullanhuuhdontaluvat

lupapäätökset olivat alkaneet tekemään uutta su-maa Inarin kirkonkylälle, uuteen uljaaseen 15 mil-joonan euron saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen.Keväällä 2012 käyttöönsä vihityssä rakennuksessaistuu oikeusministeriön hallinnonalalla toimiva saa-melaiskäräjät, jonka tehtävänä on hoitaa saamelais-ten omaa kieltä ja kulttuuria sekä heidän asemaan-sa alkuperäiskansana koskevia asioita.

Uuden kaivoslain 38. §:ssä säädetään, että lu-paviranomaisen tulee saamelaisten kotiseutualueellayhteistyössä mm. saamelaiskäräjien kanssa selvittääkullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta ai-heutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alku-peräiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään jakulttuuriaan. Lain mukaan lupaviranomainen voilisäksi tarvittaessa järjestää tilaisuuden, johon kut-sutaan kuultavaksi mm. saamelaiskäräjien edusta-jat.

Neuvotteluvelvoitteesta säädetään lisäksi saame-laiskäräjistä annetun lain 9. §:ssä.

Saamelaiskäräjät itse oli kaivoslakiprosessinyhteydessä aktiivisena vaatimassa yllä kuvattua oi-keutta tulla kuulluksi.

Sen mukaisesti Tukes lupapäätöksien käsitte-lyn yhteydessä toimikin, mutta suma seisoi edel-leen. Esimerkiksi Lapin Kullankaivajain Liitollemyönnettyyn kullanhuuhdontalupapäätökseenHL2011:0028 kirjatun mukaisesti saamelaiskärä-jille myönnettiin kahdesti jatkoaikaa lausunnonvalmistelua varten, molemmilla kerroilla alkuperäi-sen määräpäivän umpeutumisen jälkeen. Lisäksikaivosviranomainen Tukes varasi saamelaiskäräjilleem. lain 9. § mukaisen tilaisuuden tulla kuulluksija neuvotella asiasta. Alkuperäinen määräpäivä lau-sunnon jättämiselle oli 16.3.2012. Aina 2.5.2012saakka myönnetyistä jatkoajoista huolimatta saame-

suma laukaistuTukesissa –

Uudet



laiskäräjät ei lopulta antanut lainkaan lausuntoaanliiton hakemuksesta, kuten ei myöskään käyttänytvarattua tilaisuutta tulla kuulluksi.

Yhteensä lausuntopyyntöjä saamelaiskäräjilleon kertynyt liki 80, suuri osa niistä vakiintuneitaperinteisiä kullankaivualueita koskevia aiemmankaivoslain mukaisten valtausten ns. jatkolupatapa-uksia sekä rutiiniluontoisia siirto-oikeusilmoituk-sia.

Kuukausien lausunnonvalmistelun tuloksenasaamelaiskäräjät antoi 26.4.2012 yhden ainoan lau-sunnon, jossa se esitti lausutun hakemuksen hyl-käämistä sekä koko lupakäsittelyn keskeyttämistä.Alueen paliskunta Ivalon paliskunta ei lausunnos-saan vastustanut luvan myöntämistä. Alkuperäisenlupahakemuksen tehneiden hakijoiden pyynnöstäliitto antoi vastineen, joka on luettavissa liiton ko-tisivuilla osoitteessa www.kullankaivajat.fi.

Saamelaiskäräjiltälisämääräraha-hakemusJulkisuudessa on uutisoitu saamelaiskäräjien pu-heenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven oikeusmi-nisteriöltä hakemasta 80 000 euron lisämäärärahastalausuntojen käsittelyä varten. Samalla Näkkäläjärviesitti, että kaikki kullanhuuhdontaan ja malmin-tutkimukseen liittyvien lupien käsittely tulisi kes-keyttää, kunnes valtio osoittaa heille lisää varojaasiantuntemuksen hankkimiseen.

Oikeusministeriö ei määrärahaa myöntänyt,mutta valtiovarainministeriön budjettineuvos JuhaMajasen mukaan kullankaivun asiat pitäisi silti saadajotenkin käsiteltyä. Mediassa tätä saamelaiskäräjien

hakemaa lisämäärärahaa nimitetään irvokkaasti”kultarahaksi”, samalla kun sen hakemisen myöhäs-tyminen lisäbudjetista tarkoittaa yksityisten kullan-kaivajien perusoikeuksien polkemista ja toiminta-mahdollisuuksien torppaamista muutenkin ahtaal-le ajetuilla kultapuroilla.

Lapin Kansan uutisoinnissa todetaan, että kultajää tältä kesältä käräjien puolesta maahan. Ja näinasia monen kohdalta nyt jo onkin, koska lupapää-töksiin sisältyvän 30 vuorokauden valitusajan myötämonilta vuosilomansa luottavaisin mielin sopinei-den ihmisten aikaikkunat ovat tältä kaivukaudeltajo sulkeutuneet.

Pahimmassa tapauksessa lupapäätös kuitenkinvielä loppukesästä tulee, ja sen myötä uuden kai-voslain mukaiset korotetut maksut.

Päätöksiä tehtytoukokuun lopusta lähtienLapin Kullankaivajain Liitto pitää hyvänä, että lau-suntokäytäntö on laajaa ja asioiden valmistelu avoin-ta. Nyt kuulemisoikeutta on kuitenkin ikävällä,kansalaisten perusoikeuksia polkevalla tavalla käy-tetty hallinnollisten prosessien hidastamiseen.

Tukes on aktiivisesti pyrkinyt saamaan neuvot-teluyhteyden saamelaiskäräjien kanssa. Mitään vi-rallista neuvottelu- tai kuulemistilaisuutta ei olekuitenkaan pystytty saamelaiskäräjien tahdosta taitahdottomuudesta johtuen sopimaan.

Lupahakijoiden oikeusturvan vuoksi Tukes al-koi toukokuun lopulla tedä lupapäätöksiä. Tehdyissäpäätöksissä on kaikilla asianomaistahoilla 30 vuo-rokauden valitusaika.

Liiton puheenjohtaja JoukoKorhonen hakee huonoin tuloksinkadonnutta kultajuottia nykyiseltäliiton kullanhuuhdonta-alueelta“Karuoja kakkonen”. Kuvanmonttu laajan kaivauksennykyisen kämpän puoleisestaosasta. Tässä tapauksessa syvem-mällä maa koveni ja hiputharvenivat.



Kautta koko kultahistorian ajan on kultakiehtonut historianharrastajien ja tutki-joiden mieltä. Kullasta, sen etsijöistä jaheidän kohtaloistaan ja niistä ilmiöistä,

joita kullanetsintä on aiheuttanut, on kirjoitettulukuisia kertomuksia, tieteelliset kriteerit täyttäviätutkielmia, lehtiartikkeleita. On tehty lukuisia lau-luja, jopa menestyselokuvakin. Ohessa tosiseikkoi-hin perustuva fiktiomainen kuvaus kullan maagi-sesta vaikutuksesta ihmismieleen.

Vanhat kertojatOli aika, kun Norjan Suurtuntureilta siirtyivät saa-melaiset valtaporosuvut suurine porokarjoineen Iva-

Kruununvouti KondradPalntingin myrrys

lojoen ja Sompion seutuville. Siitä on noin 150vuotta ja silloin Lapin ihmiset ymmärsivät luon-non ja eläinten kieltä. Siihen aikaan vielä Pohja-tuuli voi kertoa Etelätuulen kohdatessaan, mitä olimatkalla nähnyt. Siihen aikaan vielä Ivalojoen ka-lat kertoivat toisilleen tarinoita ja Ivalojoen rannoillaolevat eläimet ymmärsivät Lapin ihmisen joikulau-lua. Se on kadonnutta aikaa.

Seuraavan kuvauksen on taltioinut Pohjatuulija kertonut sen Ivalojoen rannoilla oleville Lapinihmisille, joilta se on muistitietona tallennettu.Kertomus on kahden Etelän ihmisen unelman to-teutumisesta. Se kuvaa mitenkä pohjoisessa luon-to, eläimet ja ihmiset kokivat ja näkivät kahden


Etelän ihmisen unelman täyttymyksen. Kertomuson myös ikuisesta taistelusta, taistelusta, jota käy-dään maailmankaikkeudessa. Kertomus on mustanja valkoisen vastakkaisuudesta, hyvän ja pahan tais-telusta. Kertomus on kullan maagisesta vaikutuk-sesta, ihmismielen aivoituksiin, käytökseen.

Unelma Saariporttikoskenrannalla eli Pohjatuulen muistelusKummista Kulkijoista:

Ivalojoen Saariporttikosken rantamat valmistautui-vat syksyiseen väriloistoonsa. Auringon kultaisetsäteet heijastuivat kosken pärskeistä ja rantakivienpinnan kosteudesta.

Kaksi miestä kulki jokivartta.– Mitä kummia kulkijoita, kaivajia? kummas-

telivat kuukkelit.– Merimiehiä, merimiehiä, riemuitsivat riekot,

kadottaneet kompassinsa, eksyneet kokonaan, lai-va hukassa.

– Uhkaavat valtakuntaamme, kuokkivat katol-lamme, kauhistelivat myyrät.

– Etelänmiehiä, lannanmiehiä, kummia kul-kijoita, tuumi Lapinmies katsellessaan tunturikoi-vujen katveesta kahta partaista miestä, jotka tou-husivat innoissaan Saariporttikosken rantamailla.

– Heiluttavat hiekkaa isossa peltilautasessa, saat-tavat olla vaarallisia, täytynee kiertää kaukaa, sanoiLapinmies takkaporolleen ja teki polveuksen, etteikohtaisi kaivajia.

Tämän kaiken kuuli ja näki Pohjantuuli levät-essään Saariporttikosen koivikoissa ja on kertoilluttapauksen kulkiessaan Kittilään matkanvarrella koh-taamilleen Lapinihmisille, joilta se on taltioitu myö-hemmin.

Kummat kulkijatLapinmiehen kummina kulkijoina pitämät miehetolivat merimiehiä, jotka olivat tulleet Ivalojoelleetsimään kultaa. Isomushippujen jättiesiintymää,toiveidensa ja unelmiensa toteutumaa. Merimiehetolivat Jakob Ervast, kotoisin Oulusta, ja raahelai-nen merimies Nils Lepistö. Ervast oli ollut mm.Kalifornian kultakentillä. Oli hakenut oppinsamerien takaa. Merimiehet huuhtoivat muutamina

elokuisina päivinä 1869 kultahippuja noin kaksi ki-loa. isomushippuja. Paikka vaikutti ehtymättömäl-tä.

Heidän unelmansa oli toteutunut. Merimiehetolivat rehellisiä miehiä, lainkuuliaisia, he matkasi-vat ylös Ivalojokea, kääntyivät ikivanhalle kulku-reitille, joka johti Kittilään ja saapuivat kruunun-vouti Konrad Plantingin kartanolle ja esittivät hä-nelle saaliinsa. Kruununvouti Planting, joka oli jovuosia sitten Kuusamosta etsinyt kultaa ja kulkies-saan pitkin Lappia virkamatkoilla yrittänyt löytääkultasuonia, hämmästyi nähdessään kaksi kiloakultaa, karkeita hippuja ja nämä Etelänmiehet oli-vat vain hetkessä ne löytäneet ja hän ei ollut kokoelämänsä aikana löytänyt kuin vain muutaman hi-pun, ja joista hän oli raportoinut vuonna 1865 ete-lään, Konrad Planting teki kumminkin laillisen il-moituksen löydöstä, mutta sitten hänen mielessäänalkoi myllerrys.

Pimeydenpeikot eliPohjatuulen muistelusKonrad Plantingista:

– Pimeydenpeikot. Ne hyppäsivät Myrryksen sel-kään, joka kulki ujeltaen yli Tunturien etelään, rii-pi ruskanloiston mennessään. Puut taipuivat ja kat-keilivat. Vesi lensi vaakasuoraan ja myrsky tappoimetsän väriloiston ja tavoitti Kittilässä olevan van-han rehellisen nimismiehen Plantingin sydämen.Jätti siihen ahneuden. Kullanhimon. Planting kokimyrryksen sydämessään. Ilme mustui ja hän lähtivaeltamaan rajuilmassa pohjoiseen. Saapui Meri-miesten valtauspaikalle. Teki liiton Pimeydenpeik-kojen kansa. Nauroi vasten tuulta. Valtasi löytöpai-kan omiin nimiinsä. Katseli alta kulmain, katosisyksyn pimentoon.

Seuraavan vuoden alkukesästä saapuivat meri-miehet Ervast ja Lepistö toiveikkaina valtauspaikal-leen, mutta heidän pettymyksensä oli suuri, se olivallattu toisten nimiin, omistajana esiintyi Kittilänkihlakunnan kruununvouti Konrad Planting. Al-koi vuosia kestänyt oikeudenkäynti, joka päättyivasta Konrad Plantingin kuollessa.

ERKKI LILJA


Lapin Kullankaivajain Liiton kunniajäsen jaaiempi puheenjohtaja Pekka Salonen onsiirtynyt väärtinsä Arvo ”Tiera” Ruona-niemen sanoin Suuren Vaskaajan huo-

maan, helpommille kultamaille.Vuosikymmeniä kullankaivajien järjestötoimin-

taan keskeisesti vaikuttanut kullankaivaja ja ekono-mi Salonen kuoli tiistaina 24. huhtikuuta Tampe-reen yliopistollisessa sairaalassa.

Pekka Salonen oli vuosina 2003–2008 LapinKullankaivajain Liiton puheenjohtajana ja sitä en-nen vuodesta 1993 liiton hallituksessa rahastonhoi-tajana ja sihteerinä. Yhdistyksen kirjanpitäjänä, joltaaina löytyi mielenkiintoa ja aikaa neuvoa ja opastaaliiton hallitusta ekonomisissa kysymyksissä, häntoimi 90-luvun alusta kuolemaansa saakka.

In MemoriamPekka Olavi Salonen

17.9.1946–24.4.2012

Vielä kuukausi ennen kuolemaansa, jo sairaa-lassa ollessaan Pekka soitti Lapin KullankaivajainLiiton toimistolle ja kertoi karanneensa sairaalastapariksi tunniksi saadakseen Kultakoti Oy:n kirjan-pidon postiin tilintarkastajia varten.

Jäseneksi kultamiesliittoon Salonen tuli 1976,varsinaiseksi jäseneksi hänet hyväksyttiin vuosiko-kouksessa 28.3.1981 Niilo Raumalan ja AatosFlinckin suosittelemana.

Vastuuhenkilönä Pekka oli kuin vakaa graniit-tinen kallioperä. Pieniä yksityiskohtia myöten tarkkaja tasapuolinen luottomies, joka oli kullankaivuakoskevan väsymättömän mielenkiintonsa johdostakerännyt valtavan määrän virallisen historiankirjoi-tuksenkin ulkopuolista arkistotietoa Lapin kullan-kaivun lähihistoriasta. Tätäkin kirjoittaessa tuli en-

Ilkk

a Ä

rräl

ä


simmäiseksi mieleen soittaa Pekalle joitakin yksi-tyiskohtia tarkistaakseen.

Lemmenjoelle hän matkusti 1973 tutustuak-seen alueen kultamaihin ja kullankaivajiin. Ensi-kosketuksen kultahommiin Pekka sai Aatos Flinckinvaltauksella Kotaojalla, ja seuraavat viisi kesää ku-luivat renkinä Miessin kuvernöörinä tunnetun kul-lankaivaja Heikki Pihlajamäen valtauksella.

Vuonna 1980 löytyi oma valtaus ”Pekkala” Pih-lajamäestä ylävirtaan Miessijoelta. Vuosikymmenenlopulla, Heikin kuoltua tästä pitkään huolehtineestaSalosesta tuli Pihlajamäen kuvernöörin viraston javaltauksen uusi isäntä. Koko kultamiehen uransaajan Lemmenjoella Pekalla oli erityinen suhde Heik-kiin ja muihin aiempien kultaryntäyksien perinnettäsiirtäneisiin kullankaivajaveteraaneihin. Tätä tallet-tamaansa hiljaista tietoa ja yksityiskohdissa tarkas-sa muistissaan säilyttämäänsä kullankaivun kulttuu-riperintöä Pekka jakoi avoimesti ja kannustaen myösnuoremmille kullankaivajapolville.

Vanhan ”Pekkala”-valtauksensa Pekka siirsihyötykäyttöön uudelle innokkaalle kaivajalle, ArviJuholalle. Lemmenjoen retkeilyvuosilta saakka tun-temansa, nyt valtausnaapuriksi tulleen Pekka It-kosen kanssa Salonen perusti vuonna 1991 Pihla-jamäki-Klondyke-kaivospiirin ja myöhemmin myösyhteisen kullankaivuyhtiön. Yhteistyö Pekan ja tä-män vaimon Piipan kanssa sujui aina hienosti jatuloksekkaasti.

Järjestyksestä tarkkana tunnettu Salonen oli sitäerityisen paljon nimenomaan Pihlajamäessä.

Pihlajamäen ainutlaatuinen kämppäkartano onPekan toimesta säilytetty alkuperäisessä asussaan,jopa niin tarkoin, että seinällä roikkuvasta Heikinvalokuvasta saattoi miltei tarkistaa kuppien paikat

kuivaustelineessä. Itse asiassa ainoa muuttuja, jostaPekka itsekin monesti mainitsi, on ollut reheväm-män kasvillisuuden hiipiminen alueelle. Siinä mis-sä Ylä-Miessi on 50-luvun valokuvissa aukeaa tund-raa, katosi suora näköyhteys Pihlajamäen pöydänäärestä Martiniiskonpalon puhelinkopille jo joskus2000-luvun vaihteessa tunturikoivun larvojen taka.

Vaikka pyrkikin säilyttämään alkuperäisen ul-koasun, panosti Pekka Pihlajamäen miljöön ylläpi-toon ja kunnostamiseen paikan alkuperäisen käyt-tötarkoituksen mukaiset toiminnalliset tarpeet tar-koin huomioiden. Mestarina näissä Pihlajamäentaiten tehdyissä kunnostustöissä on ollut solojärve-läinen Eero Kiviniemi, joka on Aune-rouvineenaina ollut tervetullut väärti Pihlajamäessä.

Pekka Salosen kohdalla toteamus nuorena lii-kaa luettujen Jack Londonin kirjojen vaikutukses-ta uravalintaan ei ole mikään klisee. Lappi ja maail-man kullankaivu kiinnostivat jo koulupoikana jaerityisen vaikutuksen tekivät Jack Londonin kirjat.”Erämaan kutsu” vei nuorukaisen partioon, luon-toon ja Lappiin. Londonin elämä ja kirjallisuus säi-lyivät Pekan mielenkiinnon kohteena myös myö-hemmin.

Maailma ja matkustaminen kiinnostivat Pek-kaa jo nuorena, mistä on osoituksena hänen opis-keluaikoinaan ”siirtotyöläisenä” Saksassa viettämän-sä kesät. Mutta kullankaivun kautta kullan ja jalo-kivien kansainvälisen maailmaan aukeaminen toiPekan matkoihin päämäärän, joka kuljetti maail-manmatkaajan lukuisille matkoille maailman kai-kille mantereille.

Nämä reissut maailman kultakentille ja kivi-kohteisiin Pekka teki mieluisassa seurassa johonkuului kullankaivajia, kivi-ihmisiä ja ystäviä par-

haasta päästä. Matkoihinsa kullan-huuhdonnan maailmanmesta-ruuskisoihin Pekka pyrki ainaymppäämään laajemmankin maa-ilmanmatkan. Hyvin menneenkaivukesän jälkeen Pekka saattoitodeta, että kultapurkista löytyimatkalippu milloin mihinkinmaailmankolkkaan.

Kullankaivajain liiton luotta-mustehtävissä Pekka Salonen jou-tui keskelle 1990-luvulla puhjen-neita ristiriitoja ammattimaisenkullankaivun oikeuksista. Viran-

Ilkk

a Ä

rräl

ä


omaisten ja kullankaivajien välillä käytiin useitaoikeusjuttuja ja riitoja, joissa Salosen rauhallisuut-ta ja hämäläistä harkintakykyä tarvittiin. Salonenpystyi edunvalvontatyössä hyödyntämään työn jakoulutuksen kautta saatua tarkkuutta sekä käytän-nön kokemusta kullankaivajan arjesta ja byrokrati-asta.

Salonen loi tarkalla taloudenpidollaan hyvänkivijalan myös liiton taloudelle.

Pekka Salonen vaikutti keskeisesti siihen, ettäLapin Kullankaivajain Liitto muuttui harrastejär-jestöstä ammatti- ja edunvalvontajärjestöksi. Kul-lankaivajain liitto sai arvostusta ja arvovaltaa, edus-tajansa kulta-alueilla tehtäviin katselmuksiin ja sil-tä pyydettiin lausuntoja kullankaivua koskevistalaeista ja määräyksistä.

Kehitys näkyi myös jäsenlehti Prospäkkärissä,jonka sisältöön ja ulkoasuun Salonen päätoimitta-jakaudellaan 1995–2002 paneutui. Prospäkkärintoimittamisen yhteydessä Salosen kiinnostus mat-kailuun ja historiaan jalostui seikkaperäisiksi tari-noiksi maailman kultakentiltä ja kullankaivajanmuuttuvaa arkea aukikirjoittaviksi artikkeleiksi.

Valmistuttuaan Pekka työskenteli muutamiavuosia pankissa ja yritysmaailmassa. Vuonna 1978hän perusti Tampereen Yrityspalvelu Oy:n, jota hoitilähes kuolemaansa saakka. Yhden miehen yrityk-sessä työnantaja vaati paljon ylityötunteja, jotta ke-vään huoltotöihin ja kesän kaivutöihin jäi aikaa.Pekan vakiovitseihin kuuluikin toteamus työläisi-ään armotta kurittavasta työnantajasta.

Salonen oli mukana myös Suomen Jalokivihar-rastajien Yhdistyksen ja Tampereen Kivikerhon toi-

minnassa. Itse asiassa mineraalien maailma oli Pe-kalle vähintään yhtä tärkeä kuin aktiivikullankai-vu, ja hän oli matkoiltaan kerännyt kotiinsa mer-kittävän yksityisen mineraalikokoelman.

1980-luvulla Pekka oli lähellä kuolematto-muutta, kun GTK:n mineralogi Yrjö ”Ylli” Vuo-relainen keräsi platinaryhmän mineraalinäytteitäLapin kullankaivajien näytteistä. Yksi Pekan valta-ukselta vaskatuista platinamineraalinäytteistä olimyöhemmin saadun tiedon mukaan ennen tunnis-tamaton platinaryhmän mineraali, mutta joku ja-panilaisryhmä oli vain puolisen vuotta ennen Pe-kan näytteen määrittämistä löytänyt liki samanlai-sen eikä näytettä hyväksytty uudeksi mineraaliksi.

Myöhemmin näistä näytteistä löydettiinGTK:n erikoistutkija Kari Kojosen toimesta uu-delleen analysoitaessa uusi mineraali, joka nimet-tiin miessiitiksi. Löytöpaikka oli Pekka Salosen”Pekkala”.

Toinen tutkijapiireissä akateemista mielenkiin-toa herättänyt Pekan löytö oli usean gramman pai-noinen kidesykeröinen kultahippu.

Suurimmaksi kultahipuksi jäi Pekkojen Hei-kin perinteisen juhannuskokon tietämiltä kaivama40-grammainen Jellona-hippu.

Enää ei ole sitä vakaata kratonia, johon tar-vittaessa tukeutua.

Ystävästämme ja kollegastamme Pekka Salosestaon tullut kultamaiden legenda, josta joku nuorikoululainen jossakin päin maailmaa lukee ja toi-vottavasti innostuu kullankaivusta ja mineraalienmaailmasta. Jack Londoninsa lukenut Pekka Salo-

nen tuli osaksi kirjoitettua Lapinkultahistoriaa oman toimintansaja löytöjensä kautta.

SEPPO J. PARTANEN,kirjailija ja ystävä

KAI J. RANTANEN,ystävä ja kollega

Ilkk

a Ä

rräl

ä


Liitto julisti Prospäkkärissä 4/2011 suunnitte-lukilpailun kullankaivajien hautakiveen kiin-nitettävästä symbolisesta merkistä.

Ehdotuksen tuli kuvastaa kullankaivajan työtäja sielua siten, että se kertoo vainajan eläneen kul-lankaivajana.

Kaikki kilpailuun saapuneet ehdotukset olivatkullankaivajaa ja hänen työtään arvostavia. Kilpai-luehdotuksien selityksissä viitattiin lähellä luontoatehtyyn kullankaivutyöhön. Suunnittelukilpailuunlähetettyjen ehdotusten teema liittyi yleisimminkullankaivajaa symboloiviin työvälineisiin vaskoo-liin, hakkuun ja lapioon. Myös Lapin luonto eri-tyisominaisuuksineen oli useissa esityksissä sisälly-tetty muistomerkin muotokieleen.

Suunnittelukilpailuun tuli kaikkiaan yhdeksänehdotusta, joista liiton hallitus päätti palkita par-haana Kai Vaaralahden ehdotuksen ”Viimmeinenvaltaus” viidellä grammalla kultaa.

Itse tunnus on vaskooli, johon suunnittelija onkuvannut läpileikkaamalla kultapuron ääreen juur-tuneen kelon. Keloon kiinnitetty poikkilauta – ken-ties valtauskyltti – muodostaa katkenneesta kelostaristin. Taustalla tunturit tunturipuroineen, ja van-

hasta kullankaivajasta on jäänyt muistoksi vain hä-nen tärkein työkalunsa, lapio.

Liiton hallitus päätti esittää suunnittelijalle, ettätunnuksessa olevaa keloa pyrittäisiin muokkaamaanInarin kirkkomaalla ”Pyrkyreitten palstalla” olevankeloristin muotoiseksi.

Päätöstä merkin valmistuttamisesta ei vielä teh-ty.

Liiton hallitus kiittää kaikkia suunnittelukil-pailuun osallistuneita.

Viimmeinen valtaus


Kullankaivajien Inarin kirkko-maan ”valtauksen”, Pyrkyreit-ten palstan historiasta on ker-

rottu Prospäkkärissä 4/2009.Pyrkyreitten palstan viimeisestä

päivityskatsauksesta liiton 45-vuotis-juhlien yhteydessä vuonna 1999 onliiton jäsenmäärä yli kolminkertaistu-nut. Kyseisissä juhlissa lääninrovastiJouko Lepistö lupasi Pyrkyreittenpalstalle laajennuksen toiseen riviin.

Inarin seurakunta on toteuttanutmelko itsenäistä näkemystä hauta-paikkojen myöntämisessä, eikä esi-merkiksi keskusteluja liiton kanssa olePyrkyreitten palstan paikkajaosta vii-me vuosina käyty. Toisaalta omaistentuotua julki vainajan toive tulla hau-datuksi Pyrkyreitten palstalle, on ky-symys pohjimmiltaan hyvin herkkä:kuka on oikea taho arvottamaan it-sensä kullankaivajaksi kokeneen ihmi-sen.

Rivistö on hyvää vauhtia täytty-mässä. Liiton puolelta on kuitenkinluotettu jonkinlaiseen konsensuksel-liseen käsitykseen paikkajaosta. Johautarivistön nimikin kertonee tällai-sen konsensuksen pitävyydestä.

Väärtienluo InariinHautuumaiden täyttyessä on tuhka-uksesta tullut maailmalla entistä suo-situmpi hautaustapa. Uuden hautaus-toimilain mukaan tuhkien sirottelumaastoon, esim. valtaukselle tai tun-turiin ei enää ole yhtä yksinkertaistakuin joskus ennen. Tuhkan sijoitte-

luun on oltava mm. maanhaltijansuostumus.

Lisäksi uuden ajan kullankaiva-jat ovat enimmäkseen korkeintaanosa-aikaerakoita, joilla on rakastava javälittävä suku jossakin päin Suomen-niemeä. Tuhkauurnien muistolehdonmyötä omaiset kaukana Inarista saa-vat pitää kullankaivaja-läheisensämuistotilaisuuden kotiseudullaan – jatoisaalta väärtien luo Pyrkyreittenpalstan tuhkauurnalehdon poveenkätketystä uurnasta ei muodostu heilleerillistä rasitetta hautapaikan ylläpi-don myötä.

Kullankaivajien tuhkauurnienmuistolehto-ajatuksen toteutus ontapahtunut koko lailla perse-edellä-puuhun menetelmällä.

Luonnosennen aloitettaArvo ”Tiera” Ruonaniemen aloit-teesta Pyrkyreitten palstalle pystytet-tiin honkainen muistoristi vuonna1988. Lapinkullan Ystävät Ry oli1990-luvun alkupuolella aktiivinenmuistopatsaan hankkimiseksi Pyrky-reitten palstalle.

Patsaan esittävyydestä versessymboliikasta ei päästy Lapin Kullan-kaivajain Liiton vuosikokouksissa yh-teisymmärrykseen. Myös patsaan ris-tiriita paikalle hyvin istuvan honkaris-tin kanssa nousi esiin. Lapinkullan Ys-tävien patsashanke jalostuikin sittem-min Kultamuseon eteen Tankavaa-raan pystytetyksi Vaskaajapatsaaksi.

Vuonna 2002 tuli liitolle jäsen-

aloitteena pohdittavaksi ajatus kullan-kaivajien tuhkauurnien muistolehdonperustamisesta Inarin hautausmaallePyrkyreitten palstan yhteyteen. Kui-tenkin jo 25.2.2001 oli taiteilija Ant-ti Tenetz lähettänyt Kho Pan Nganinsaarelta Thaimaasta luonnoksen aja-tusten ankkuriksi ja muistojen pysy-vyydeksi pystytettävästä ”Emäsuoni”-valtauspaaluusta. Hallituksen koko-uksessa 18.7.2003 päätettiin asianvalmistelua jatkaa, ja avata neuvotte-luyhteys muihin asianomaisiin tahoi-hin kuten Inarin seurakuntaan.

Välillä liiton piti keskittää voi-mavaransa eloonjäämistaisteluun kai-voslakiprosessin kuohuissa, mutta7.12.2011 Inarin seurakunnan kirk-koneuvosto päätti liiton 4.12.2012kirkkovaltuustolle tekemästä esityk-sestä yksimielisesti antaa luvan aiotullemuistomerkille Inarin hautausmaal-le. Paikka päätettiin katsoa kullankai-vajain liiton edustajan kanssa yhdes-sä kirkkoherran ja seurakuntamesta-rin kanssa.

Jo aiemmin, keväällä 2011 La-pinkullan Ystävät Ry:n hallitus olisuhtautunut myönteisesti Pyrkyreit-ten palstan tuhkauurna-alueen perus-tamiseen ja päättänyt esittää sitä vuo-sikokoukselleen seuraavaksi päähank-keeksi.

Viimeisenä myös Lapin Kullan-kaivajain Liiton vuosikokous 31.3.2012 hallituksen esityksestä hyväksyihankkeen toteutettavaksi yhteistyös-sä Lapinkullan Ystävien kanssa.

Ensimmäiset kullankaivajan tuh-kat paikalle on siroteltu jo 2.7.2009.

Muistolehtokullankaivajien tuhkauurnille



Teos on osaympäristöään”Emäsuoni”-hautamuistomerkin onsuunnitellut ja hankintasopimuksenmukaisesti toteuttaa taiteilija AnttiTenetz, mahdollisuuksien mukaanmustan maan aikana 2012.

Inarin koulun rehtori Yrjö Mus-ta on luvannut sääskivapaat työstöti-lat Inarin uudelta koululta.

Itse teos on osa ympäristöä. Ma-teriaalit, puu ja kivet muuttuvat japatinoituvat ajan myötä. Kaikki ma-teriaalit ovat pronssia lukuun ottamat-ta paikallista, lappilaista alkuperää.Alustakivi on kvartsilohkare Kivek-kään kvartsikalliosta ja puuosiin käy-tetty kelohonka on tarkoitus tuottaaIvalojokivarresta.

Liiton vuosikokouksessa kirvoit-ti iloisen naurunremakan toiminnan-johtaja Kai J. Rantasen vuosikoko-ukselle kertoma tieto siitä, että kuul-tuaan kvartsilohkareen tulevan kul-lankaivajien hautamuistomerkkiin,lupasi Metsähallituksen metsänhoito-päällikkö Seipäjärvi Metsähallituksenlahjoittavan lohkareen tähän käyttö-tarkoitukseen veloituksetta. Samoin

puistojohtaja Kankaanpää lupasiMetsähallituksen metsureiden toimit-tavan hautamuistomerkkiin tarvitta-van puumateriaalin lahjoituksena.

Suuri ja vilpitön kiitos hienostaeleestä yhteistyökumppanillemmeMetsähallitukselle sekä rehtori YrjöMustalle Inarin koululle.

”Emäsuoni”-valtauspaalun kes-kelle rakentuu tyhjä tila, johon tuo-daan johon tuodaan jokaisen lehtoontuhkatun kullankaivajan vanhalta kai-vupaikalta n. nyrkin kokoinen kivimuistoksi vanhasta kullankaivajasta.Valtauspaalun takaosaan kiinnitetäänpronssilaatta, jossa on muistolehtoonkätkettyjen vainajien hautausteknisettiedot.

Maallista mammonaaja ikuisia ajatuksiaMelko kallishan hautamuistomerkkion. Taide on.

Rahoitusvastuu jaetaan LapinKullankaivajain Liiton ja LapinkullanYstävien kesken. Asiaan liiton vuosi-kokouksessa budjetoitujen varojen li-säksi liiton jäsenet ovat kohdistaneetylimääräistä jäsenmaksukolehtia Pyr-

kyreitten palstan jatkokehittämistävarten.

Alkuperäinen ajatus oli, ettämyös Inarin seurakuntaa pyydettäisiinkolmikantaperiaatteella mukaan osal-listumaan kustannuksiin. Kun Inarinseurakunnan talous on kuitenkinpäässyt luisumaan niin vakavaan krii-siin, että seurakunnassa joudutaantoistuvasti äänestämään tunturipapinviran lakkauttamisesta 100 000 euronsäästötavoitteen vuoksi, ei asialla ha-luttu sen enempää vaivata seurakun-nan kirkkovaltuutettujen päitä.

Yllättävältä, mutta valitettavaltataholta tuli asiaan vielä lisää varoja.Kun liiton kunniajäsen ja aiempi pu-heenjohtaja Pekka Salonen loppuke-väästä kuoli, pohtivat Pekan omaisetsopivaa muistamiskohdetta Pekalletärkeän Lapin Kullankaivajain Liitontarpeista.

Asiaa pohdittaessa päädyttiin tä-hän kullankaivajat ajasta iäisyyteensaattelevaan muistomerkkiin.

Yleisesti ajateltiin, että asia olisiollut Pekalle mieluinen ja hänen sy-däntään lähellä.



Retkiboxi on uutuus-tuote, joka on liikuteltavissa tiellä, erämaassa,jäällä jne. Laitteen mitat kasattuna L. 1,10 x K. 1,10 x P. 3,40 m jaavattuna L. 2,50 x K. 2,20 x P. 3,40 m.Valmistettu alumiinista ja paino n. 200 kg. Sisältä eristetty ja verhoiltu.Petipaikat 2–3 henkilölle. Lisätiedoista soittele suoraan valmistajalleesim. kuvastosta ym. puh. 050-337 1057.Hintapyyntö 7 300 eur. ilman lisävarusteita.


Pekkojen Itkonen & Turkka 120-vuotisjuhlat Pekanpäivillä 29.6. Pihlajamäessä.Lipunnosto klo 18, lippu laskeaan klo 24. Tervetuloa.

80 v.11.7. Kalervo Kovero, Petäjävesi25.8. Arvo Kostensalo, Lahti

75 v.11.7. Lauri Vatjus, Helsinki7.8. Taimi Kangasniemi, Inari

70 v.1.7. Reijo Aalto, Uusikaupunki6.7. Martti Koivisto, Oulu30.7. Timo Kulmala, Matku30.7. Vuokko Viitiö, Janakkala8.8. Gunnar Ahopelto, Kauhava

65 v.1.7. Markku Syvänen, Orivesi10.7. Matti Mikkola, Yläpirtti12.7. Timo Raunisto, Iittala14.7. Jouko Kallio, Kankaanpää16.7. Heikki Hannula, Paattinen17.7. Matti Puusaari, Oulu28.7. Simo Saari, Niinisalo29.7. Christer Lindqvist, Vantaa29.7. Markku Miettunen, Liminka31.7. Eila Hirvonen, Mikkeli11.8. Elli Jaakola, Pori23.8. Tuomo Järvelä, Ylivieska26.8. Erkki Rantanen, Karhula27.8. Tapio Suvanto, Oulu1.9. Marja-Leena Vallin, Ivalo8.9. Matti Järvinen, Vierumäki

22.9. Jouko Sipilä, Raikku26.9. Alpo Kangasharju, Oulainen29.9. Heikki Rasila, Oulu30.9. Erkki Häkkinen, Mikkeli

60 v.6.7. Pentti J. Salo Pentti, Espoo10.7. Alpo Vesala, Vimpeli11.7. Tuula Sinkkonen, Imatra12.7. Teuvo Koskinen, Sorsakoski13.7. Timo Pennanen, Rovaniemi13.7. Risto Viljanen, Sastamala19.7. Tarja Piispanen, Kokkola21.7. Risto Silvennoinen, Helsinki21.7. Jarmo Snellman, Pori28.7. Ossi Lajunen, Ivalo3.8. Jorma Similä, Kaarina6.8. Pekka Turkka, Ivalo10.8. Liida Öhman12.8. Pertti Tamminen, Saariselkä13.8. Tarja Hovilainen, Kaavi14.8. Kuisma Peura, Kokkola17.8. Kari Nieminen, Suolahti21.8. Mauri Sivula, Ruovesi26.8. Lea Salo, Espoo5.9. Tapani Tuovinen, Urjalankylä18.9. Pekka Luoma, Vaasa23.9. Pekka Jauhiainen, Ivalo27.9. Markku Laitinen, Leppälahti

50 v.1.7. Markku Isola, Kontio3.7. Markku Lyytinen, Lukkarila

4.7. Taisto Leino, Kokemäki7.7. Seija Mörsky, Karunki12.7. Juhani Arola, Noormarkku19.7. Juha Liukkonen, Petäjävesi22.7. Jari Halmetoja, Monninkylä24.7. Anja Similä, Kuusisto26.7. Olli Lumme, Hämeenlinna31.7. Markku Peräsalo, Lapua4.8. Jukka Lipponen, Rumo4.8. Anne Mattson, Merikaarto28.8. Arto Lehtonen, Kaarina29.8. Eija Härkönen15.9. Arto Sotala, Haapajärvi18.9. Pasi Heijari, Kalanti

Myöhästyneetonnitelut75 v. Seppo Koponen, Kesälahti

26.7.2011

Edellisellä Merkkipäivät-palstalla väi-tettiin ettet vanhene, muutut vainkokeneemmaksi kullankaivajaksi.

Toimituksen tekemän virheenvuoksi Lauri Skants, Eino Peltola jaGrönlundin Jussi olivat kuitenkinvanhentuneet 5 vuotta. Edellä maini-tut herrasmiehet täyttävät tänä vuon-na 80 vuotta, eivätkä 85 vuotta. Pyö-reät pahoittelut, ja vielä pyöreämmätonnittelut!

Lapin Kullankaivajain Liitto onnittelee jäseniään!

Aatto RatiaTulkintaopas maaston ja kartan

lukemiseen – mineraalien ja kivilajientunnistaminen

ISBN 978-952-92-9207-3, sid. 344 sivua, värikuvaliiteMyynti: verkko- ja kirjakaupat


Kultamuseon Tuki ry yhteistyökumppaneineen järjestää

Ohjelma:

Torstai 12.00–18.00 Perinnevaskoolisarjat

Perjantai 10.00 alkaen Karsintaeriä, Joukkuekilpailu

Lauantai 10.00 alkaen Loppukilpailut


Pohjois-Suomen aluehallintovirastomyönsi ProArctic Miinala Oy:lleympäristö- ja vesitalousluvan koneel-liseen kullankaivuun Sodankylän Lis-

majoen läheisyydessä. Toiminnanharjoittajallaon alueella kaivosviranomaisen myöntämä val-taus.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaises-ti vuotuinen toiminta-aika on rajattu ajanjak-solle 15.5.–30.9. Mikäli poroja kootaan vaso-jen merkitsemistä varten läheiseen Sakiaselänporoaitaan tai päästetään aidasta Lismajoenkulkureitille, on melua aiheuttavat työt keskey-tettävä yhteensä enintään kuutena päivänä kai-vukauden aikana Lapin paliskunnan poroisän-nän tai hänen valtuuttamansa ilmoituksesta.

Aluehallintovirasto määräsi valtausalueel-le tehtävät kaivannot luiskattavaksi kaltevuu-teen 1:2 tai sitä loivemmaksi. Vaihtoehtoisiakeinoja alueen turvallisuuden takaamiseksi ovataitaus tai muutoin näkyvästi merkitseminen.

Lupapäätöksessä määrätään lisäksi mm.,että huuhdonnassa on Lismajoen samentumi-sen estämiseksi käytettävä kiertovesijärjestelmääja huuhdontavesi johdettava vähintään kahdentiiviin selkeytysaltaan kautta jokeen, kun toi-mitaan lähempänä kuin 100 m Lismajoesta.Luvan saajan on muiden ympäristöluvanvarais-ta kullankaivua harjoittavien tahojen tavointarkkailtava vaikutusalueen vesistön tilaa La-pin ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuoh-jelman mukaisesti.

Lupa koneelliseenkullankaivuunSodankylän Lismajoella

ProArctic Miinala Oy lähetti hakemuksen-sa tammikuussa 2011. Hakemuksesta antoivatlausuntonsa / mielipiteensä Lapin ELY-keskus,Saamelaiskäräjät, Paliskuntain yhdistys, Lapinpaliskunta, Alapalkisen tokkakunta ja Vuotsonsaamelaisseura ry, useat Lisman kyläläiset jamuut yksityiset. Aluehallintovirasto toimitti1.9.2011 tarkastuksen maastossa.

Lismajoen alueelle ei ole aikaisemmin haet-tu ympäristölupaa koneelliseen kullankaivuun.Aluehallintovirastossa ei ole vireillä muita ko.alueeseen kohdistuvia hakemuksia. Koko pää-tös on luettavissa Pohjois-Suomen aluehallin-toviraston nettisivuilta.

Lismajoen kullankaivun suuren julkisenmielenkiinnon ennakoiden Lapin Kullankai-vajain Liitto järjesti 12.5.2011 asiasta avoimentiedotustilaisuuden Metsähallituksen tiloissaTankavaaran UK-puiston opastuskeskuksessa.Paikalle tuli parikymmentä ihmistä, mutta edel-lä mainituilta asiasta lausuneilta tahoilta ei va-litettavasti tullut yhtään edustajaa avointa vuo-ropuhelua harjoittamaan. Sen sijaan asiaa vas-tustamaan avattiin nettiaddressi.

Saamelaiskäräjät aikoo valittaa ympäristö-luvasta Vaasan hallinto-oikeudelle. Käräjienpuheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi toivoo,että myös Lapin paliskunta ja muut osallisetvalittaisivat ympäristöluvasta.


VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

LEMMENJOKI 2011Veneaikataulu Timetable Fahrplan

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

AAMU ILTA

NJURGUILAHTI 10:00 13:00 17:00 20:00

RAVADAS 10:40 12:00 17:40 19:00

KULTALAN HAMINA 11:30 11:40 18:30 18:40

07.6. - 16.6. vain iltavuorot, evenings only, nur abends17.6. - 16.8. aamu- ja iltavuorot, both mornings and evenings, morgens und abends17.8. - 17.9. vain iltavuorot, evenings only, nur abends

NJURGUILAHTI-RAVADAS 14 € / hlö / yksi suunta14 € / pers. / one way

NJURGUILAHTI-KULTASATAMA 18 € / hlö / yksi suunta18 € / pers. / one way

Pyydämme varaamaan paikat. Pleace book beforehand. Platzreservierung voraus, bitte.Hinnat sitoumuksetta.

AHKUN TUPA /LEMMENJOEN LOMAMAJAT OY tel. (016) 673 435, 040 755 4306

LEMMENJOEN MATKAILUPALVELUT OY tel. 040 484 4511

VEIKKO JOMPPANEN tel. 0400 137 090

OLAVI JOMPPANEN tel. 040 770 5201

HEIKKI PALTTO tel. (016) 673 413, 040 756 9075


Documents

2 Prospäkkäri 2/2012 - Lapinkullankaivajat · on sillä alalla aika paljon rahaa. Risteilyliikenteen on arvioitu kasvavan 600 %, samalla kun ... olo todistaa että some ei ole mi-kään