Prospäkkäri...Graafinen suunnittelu ja taitto: Liisa Hertell, LH Viestintä Paino: Esa Print Oy, Tampere Jukka Kela Pehkoskuru, 99885 Lemmenjoki Esko Orava Mellantie 14, 97220 Sinettä

2 Prospäkkäri 2 / 2008

2 / 2008 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT:Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvipuh: 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J. RantanenPL 57, 99871 Inaripuh: 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto ry:n jäsenlehti

32. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J. Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 260 euroa (4-väri)1/1 s. 200 euroa1/2 s. 135 euroa1/3 s. 90 euroa1/4 s. 70 euroa

Graafinen suunnitteluja taitto: Liisa Hertell,LH Viestintä

Paino:Esa Print Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru,99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14,97220 Sinettä

Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylventie 4, 99800 Ivalopuh. 040 715 4031

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Prospäkkäri 2/2008, sisältö:4 - 7 Pääkirjoitukset

8 - 12 Kultalan kulta - Ivalojoen aarre; Antti Peronius

13 - 17 Kilpailijakuva: Raimo Rami Reponen; Pirjo Muotkajärvi

18 LKL:n vuosikokous 2008

19 Lehtisen Sepon kevätmuutto

20 - 21 Lapin kullankaivajain Liiton jäsenvaltaukset karttoineen

22 - 27 LKL:n seitsemäs seminaariristeily keskittyi jääkausiaikaan

28 - 37 Lemmenjoen platinamineraaleista jauusi mineraali: miessiitti; erikoistutkija Kari Kojonen

38 Dokumentointiprojektin toinen kesä

39 Merkkipäiviä

41 Veneaikataulu Lemmenjoella

Kannen kuvassa YrjöKorhosen vanha savusaunalämpiää lauantai-iltana.Kuva osoittautui videotuo-marin tarkastuksessa liiton”Juhla ja kohma” -sarjanvoittajaksi. Kuvaaja:Jouko Korhonen.


An

ja A

ho

la

PÄÄ-KIRJOITUS

ämä on hiukan hankala aihe. Taas.On kiistatta jokaisen henkilökoh-tainen asia, miksi haluaa omaa kul-

taansa nimittää. Siihen ei ole naapurillamitään sanomista.

Mutta kritisoisin hiukan isommushippu-jen nimeämispolitiikkaa. Kenenkään ei siltitule luulla, että tämä on kaunainen kirjoi-tus, joka kumpuaa siitä että kirjoittajan it-sensä löytämät hiput ovat kokonsa puolestakorkeintaan ”Janne parka onneton” tai ”Os-kari Olematon”-luokkaa.

Hipulle plarataankovin usein allakastalöytöpäivän nimi, vaik-ka erikoistutkija Kari A.Kinnunen edellisessäProspäkkärissä totesikinjättiläishippuja Suomes-sa nimettävän ulko-muodon perusteellauseammin kuin muillakultamailla. Hipun ni-meäminen nimipäivänmukaan on kieltämättäosin muodostunut joperinteeksi.

Mutta miltä näyttäälähiöliikenteen bussitaamuruuhkassa, kuncity-lehtien otsikot kir-kuvat pitkin penkkejä ja

Franz Biberkopfin irtileikkautunutkäsi Berliinissä 1928

lattioita: ”Kullankaivaja löysi roudan keskel-tä jättiläishipun: Kyllikki.”

Vuonna 1973 löytyi Jakutian timantti-kentiltä suuri timantti. Se sai nimekseen”Aeroflotin 50-vuotisjuhla”. Se ei ole suu-rin, eikä se ole kaunein, mutta jotenkin sevaan jää mieleen.

Tuo otsakkeen nimiehdotus seuraavallejättihipulle ei ehkä avaudu yhtä helposti,mutta ajatuksena on kutakuinkin se, että La-pin kullankaivu – kuten Franz Biberkopf-kin ”Berlin Alexanderplatzissa” – on taval-

laan vain olosuhteidenuhri.

Miksi hiljattain van-kilasta vapautuneenFranz-rukan piti lyöt-täytyä psykopaatti-Reinholdtin matkaanmurtokeikalle ja menet-tää kätensä, ja miksi La-pin kultaesiintymienpiti vuosimiljooniensaatossa rikastua juuriLemmenjoen kansallis-puiston tai Hammas-tunturin erämaan alu-eelle? Eikö juuri olisiollut vähemmän suojel-tuja alueita valita.

Ehkä olisi kuitenkinparempi valita hipun

T


nimeksi jotakin maakunnallisempaa,jotakin kultaromantiikaan vivahta-vaa. Kuten esim. ”Petronellankehnompi käntty, jolle irvistää Kok-ko-Heikin hevonenkin”®.

Suomen Pankin pankinjohtaja Si-nikka Salo totesi rahamuseon näyt-telyn ”Kulta rahajärjestelmän perus-tana” avajaisissa hiukan väheksyväänsävyyn, että Suomen suurin (toisek-si, suom. huom,) kultahippu ”Alek-si” ei ole suuren suuri – eikä sen me-talliarvokaan ole edes sitä suojaavanerikoisvitriinin arvoinen.

Paheksuvaa murinaa ja hampai-den kirskutusta kullankaivajien kes-kuudessa Hangosta Nuorgamiin.

Pankinjohtaja Salo pitää kuiten-kin perimätietoa löytäjän vaimonvihkisormukseen hipusta ennenpunnitusta otetusta kullasta romant-tisena ja hipun arvoa nostavana.

Koska hän myöntää romantiikanolevan keskuspankkitoiminnastayleensä aika kaukana, toivotammepankinjohtaja Salon lämpimästi ter-vetulleeksi nauttimaan kultaroman-tiikasta hakun ja lapion varteen.

Ehkä Aleksi-hipun reaaliarvokinsitten rouva pankinjohtajan silmissänousee.

Ja jos löytyy isommus, ehkä sennimeksi tulee: ”Pankinjohtajalta pää-si ruma sana”®.

Mullis’

ToiminnanjohtajanpostiJouni Patokallio aloittaa liiton toiminnanjoh-tajana kesäkuun toisella viikolla. Jounin tavoit-taa tarvittaessa liiton puhelimesta, numerosta0400 836 500, mieluummin klo 12–18 välise-nä aikana.

Jouni päivystää seuraavissa paikoissa kaivukau-den aikana: 14.6. Savotta Laanila, 20.–21.6.Juhannuskisat Saariselkä, 28.6. Kutturantienkioski, 5.–6.7. Ivalon kisat Kultahippu, 12.7.Sopu kulta Palsi, 7.–8.8. Tankavaara, 23.8. Kut-turantien kioski, 6.–7.9. Savotta Laanila.

Lisäksi kaikilla hallituksen jäsenillä on siksi niinleveät hartiat, että voit esittää kultahommiin tailiittoon liittyviä kysymyksiä heille tavatessasi.

Ja Lemmenjoen posti

Lemmenjoen asiamiesposti toimii Ahkun Tu-van tiloissa Njurgalahdessa. Siihen saakka pos-ti kulkee yhtä huonosti kuin muuallekin Suo-messa ja sieltä Kultahaminaan venemiesten tal-koilla. Mikäli jatkossakin haluat postisi Kulta-haminaan, tee Ahkun Tuvalle valtakirja postisikuljettamisesta. Painaville paketeille tulee luk-kolaatikko Kultahaminan venevalkamaan ja nekulkevat tilaaja maksaa -periaatteella.

Kutturantien kioskilla puolestaan on kaivajillaomat laatikot, ja niihin postinsiirto. Siellä hom-ma toimii kuten ennenkin.

INFO

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○



Edeltäjäni Pekka Salonen siirtyi ansaitullekullankaivuvapaalle puheenjohtajanpallilta. Otin vastaan paalupaikan hy-

villä mielin, luottavaisena. Tilanne on nimittäinliiton kannalta parempi kuin koskaan ennen. Jä-seniä on yli 2700, enemmän kuin koskaan en-nen. Uusia jäseniä tulee tiuhempaan tahtiin kuinkoskaan ennen. Kullan hinta on korkeammallakuin koskaan ennen.

Määrätietoisen työn tuloksena liiton toimin-nassa on mukana hallituksen lisäksi aktiivisia toi-mijoita kymmenkunta eri toimikunnissa. Kaikenkukkuraksi meillä on reservissä kolme edellistäpuheenjohtajaa, joihin voi turvautua huononahetkenä.

Hyvin menee mutta menköön.

Katse eteenpäinLKL:n tavoite on turvata kullankaivun edelly-tysten säilyminen. Tältä osin olemme joutuneetlähes poikkeuksetta puolustustaisteluun. Saavu-tetuista eduista ei tingitä, on mottona meilläkuten monilla muillakin elämänaloilla. Monikaivaja on kuitenkin havahtunut siihen tosiasi-aan, että eduista on jouduttu tinkimään. Läheskaikissa kullankaivajien kokemissa takaiskuissaon toistunut sama kaava: kun etuisuutta käyttääasianmukaisesti muutama henkilö, siihen ei puu-tuta. Mutta kun homma leviää, leviää myös vää-rinkäytökset ja sitten viranomaiset laittaa kaikil-le stopin. Se mikä oli isolalle/pihlikselle/yrjölleoikeudenmukaisesti kuuluva oikeus, ei enää mei-dän sukupolvelle sitä ole. Niinpä onkin korkeaaika siirtää katse eteenpäin. Miten minä hoidanasiani niin asiallisesti, ettei kenelläkään ole sii-

Hyvin meneemutta menköön

hen puuttumista? Siinä vaiheessa kun kullan-kaivajat toimivat laajana rintamana kaikin puo-lin asiallisesti, voimme alkaa vaatimaan tarpeenmukaan uusia oikeuksia.

Jäsenistöstämme suurin osa on melko vähänkaivavia kannattajajäseniä. Uskon, että yksi syyjäsenyyteen on mahdollisuus siirtyä kullankaivus-sa vakavampaan vaiheeseen – oma valtaus siin-tää monella mielessä. Siirtyminen nykyisestä lei-pätyöstä pelkästään kullankaivuun, ammatti-kaivajaksi, on lottovoittoon verrattava haave. Lii-ton tulee helpottaa näiden toiveiden toteuttamis-ta, itse kullakin elämäntilanteen muuttuminenvoi yhtäkkiä tehdä sen mahdolliseksi.

Pyhä kolmiyhteysKullankaivajan elämä kristallisoituu kolmeen asi-aan: kaivamiseen, asumiseen ja liikkumiseen.Kaivamisen mahdollisuus ei ole ollut vakavastiuhattuna, eikä ole tulevassa kaivoslaissakaan.Kaivumenetelmien osalta aluesidonnaiset rajoi-tukset ovat tulleet jäädäkseen ja jatkossa luulta-vasti vain lisääntyvät. Sen kanssa on jo opittu elä-mään.

Asumisen osalta tilanne on edelleen tulehtu-nut. Lemmenjoelta alkanut rakennuslupafarssion vauhdikkaasti edennyt Sotajoen maisemiin.Kuuman kivikasan päälle viritettyä pressua sa-notaan saunaksi ja se vaatii rakennusluvan, niinnaurettavalta kuin se tuntuukin. Puukasan pääl-le sateensuojaksi laitettu pressu on jatkossakinvain sateelta suojattu puukasa - toivottavasti.

Liikkuminen maastossa on muodostumassakuumimmaksi kipupisteeksi. Asia on kokonai-suutena varsin laaja ja liian monitahoinen tässä

PUHEEN-JOHTAJALTA


käsiteltäväksi, joten valotetaan parilla esimerkil-lä. Lemmenjoen alueella rajoitetaan maastolii-kennelupia niin että kaivajat eivät tahdo kotiin-sa päästä. Kutturantien varrella kaivajan pitäisiauto jättää tielle kun ei uskalleta ajaa sitä metsänpuolelle maastoliikennerikkomuksen pelossa.Molemmissa esimerkeissä on kyse siitä, että peli-säännöt eivät ole yhteisesti sovittuja, eikä niitäsiten kunnioiteta, noudateta eikä aina edes tie-detä. Tässä riittää työsarkaa niin liiton hallituk-selle kuin myös maanhaltijalle.

Erämaaoloissa asumisen tai liikkumisen kiel-täminen on sama kuin kullankaivutyön kieltä-minen. Liitto tulee panostamaan kaikkensa, ettänämä mainitut kolme perusasiaa säilyisivät re-hellisesti ja realistisesti sallittuina. Pelisäännöt onsaatava selviksi kaikkien osalta, jotta voimmevähentää vallalla olevaa käräjäkierrettä.

Mitä tulee muuhun erämaassa tapahtuvaantoimintaan (matkailu, luonnonhyödyntäminenjne.), tulee LKL vaatimaan tahollaan sitä, etteikyseinen henkilö koe kullankaivajarasismia. Asiavoi kuulostaa asiaa tuntemattoman korvaan eri-koiselta, mutta on tapahtunut niinkin, että ai-emmin sallittu toiminta onkin yhtäkkiä henki-löltä kielletty kun on selvinnyt kyseessä olevankullankaivaja.

Liitto on turvautunut lakiapuun eräässä laa-jempaa jäsenryhmää koskevassa asiassa. Tässävaiheessa asia ei johda suurempiin toimenpitei-siin liiton taholta. Yksittäisissä tapauksissa itsekunkin on pidettävä omista oikeuksistaan huol-ta. Jos kaivaja kokee tulleensa väärin kohdelluksiviranomaisten taholta, ei ole muuta keinoa kuinhakea siihen oikaisua virallisia reittejä pitkin.Tähän prosessiin liitto tarjoaa apua ja tietoa par-haansa mukaan. Kokemusta ja tietoa vanhem-mista tapauksista on kertynyt – ikävä kyllä. Vii-me kädessä tilannetta kuvaa parhaiten Tuntemat-toman Sotilaan Koskela: ”Mies tulee ja miesmenee ja mies vastaa itse menemisistään.”

Vanha vitsi – mutta tosiPienenä kevennyksenä muistellaan vanhaa vitsiämissä kullankaivaja saapui viimeisen pesunsa jäl-keen taivaan portille ja pyysi sisäänpääsyä. PyhäPietari ilmoitti kullankaivajien kiintiön olevan

täynnä. Kaivajaveljemme pääsi vain pariksi päi-väksi tutustumaan kaivajien leiriin. Siinä iltanuo-tiolla hän kertoili, että helvetistä on löydetty kul-taa. Hetken päästä moni kaivaja lähtikin kulta-löydön toivossa alakertaan, joten tilaa olisi uu-sille tulijoille. Tässä vaiheessa kaivajamme pyysiPietarilta jo itsekin lupaa lähteä tutkimaan hel-vetin maaperää, josko juttu kuitenkin olisi totta.

Vitsi on sinänsä hauska, mutta ikävä kyllätodenmukainen. Kultamailla me jokainen tör-määmme vuodesta toiseen siihen, että joku kai-vaja on kertonut ’valikoiden’ kohdalleen osunees-ta vääryydestä kavereilleen. Hetken päästä tämäosatotuus on kasvanut uusiin mittoihin ja lop-pukesästä jo alkuperäisen tarinan liikkeelle lait-tanutkin uskoo siihen. Pahimmillaan sitä ollaansitten oikaisuvaatimuksia tms. tehdessä huomat-tu, että jotakin hyvin oleellista on jätetty kerto-matta. Tämä on edunvalvontatoimissa enem-mänkin sääntö kuin poikkeus. Iltanuotiolla ju-tustellessa kannattaakin muistaa kertoa tarinatkokonaisuutena ja kuuntelupuolellakin miettiä,että olikos tässä kaikki.

Erityisesti tervetuloa Teille sadalle uudelle jä-senelle, jotka juuri nyt luette ensimmäistä Pros-päkkäriänne ja keltaista kesää kaikille. TavataanIvalon info-tilaisuudessa, josta tarkemmin toisaal-la tässä lehdessä.

Jouko Korhonen


H istoriankirjat kertovat,että Ervasti ja Lepistölöysivät loppukesällä1869 neljän viikon työskentelyn tuloksena Ivalo-

joelta kultaa noin kaksi kiloa. Kertomuk-sen mukaan karkeaa kultaa löytyi nykyisenKultalan kohdalta heti ensimmäisestävaskoolista. Hiput olivat olleet paksuja jalitteitä. Suurin hippu oli ollut peräti 28gramman painoinen.

Emme ihan varmasti enää tiedä olivatkokaverukset Ivalojoella neljä viikkoa vai kai-voivatko he löytämäänsä paikkaa neljä viik-koa. Koko reissun pituutta kerrottu aika eivoi kuitenkaan kuvata, menihän Oulustayksin matkoihinkin pari viikkoa.

Neljässä viikossa voidaan tehdä kahteenmieheen teoriassa 56 työpäivää. Elämisenjärjestämiseen täytyy myös käyttää aikaa,joten 50 työpäivää lienee käytännössä suu-rin mahdollinen määrä. Kaivun avaus, rän-

nien pystytys, padot, vesiojien kaivu ja muutvesijärjestelyt ovat vieneet vähintään viides-osan tästä ajasta. Jäljelle voi jäädä enintään40 varsinaista kaivutyöpäivää.

Maa on ollut helppokaivuista soraa, mut-ta toisaalta olosuhteet ovat olleet ankarat jakaivajien välineet alkeelliset. Niinpä yksikaivettu ja käsitelty maakuutio miestyöpäi-vää kohti on ollut hyvä saavutus.

Päiväkohtaisen keskituloksen on täyty-nyt olla viitisenkymmentä grammaa. Se tar-koittaa 20–40 gramman kultapitoisuuttasorakuutiolle. Ja jos mainittu neljä viikkoaonkin ollut koko Ivalojoella oleskelun kestoeikä kaivuaika Saariporttikorvalla, niin pi-toisuuden on täytynyt olla vielä reilusti kor-keampi.

Pintakultaa ja paljonErvastin ja Lepistön kaivos on ollut rikaspintakultapaikka. Ensimmäisten kaivuidenjäljet ovat hävinneet, mutta seuraavien ke-

Ivalojoen Kultalassa on magiaa. Katse tarttuu vanhoihin rakennuksiin ja kaivujälkiin,mieli alkaa pyöriä historian kiemuroissa, kertaa sen tapahtumakulkuja, muisteleetoiveita tai pettymyksiä: Kuinka Jaakoppi Ervastin ja Nilsu Lepistön löytö onvaikuttanut Suomeen, Lappiin ja jopa minunkin elämäni kulkuun. Kyyninen kenttä-geologi pehmenee hetkittäin ja havaintojen objektiivisuus on uhattuna.

Dramaattinen historia on kaikille tuttu, mutta kuinka moni tuntee ollenkaan paikangeologiaa. Minkälaista esiintymää kaverukset kaivoivat? Miten se on syntynyt?Kuinka paljon kultaa paikalta on löytynyt?

Kultalan kulta –Ivalojoen aarreIvalojoen aarreIvalojoen aarreIvalojoen aarreIvalojoen aarre


sien aikana tehdyt vesilinjat ovat vanhoissavalokuvissa näkyvissä. Näiden perusteellavoidaan päätellä, että ensimmäinen löytö onsijainnut Ivalojoen pohjoisrannalla, terassintaitteesta alaspäin suunnilleen siinä, missäKultalan suvanto päättyy.

Kaikki ensimmäisinä ryntäysvuosina kai-vetut kultaesiintymät ovat olleet pintakul-tapaikkoja. G. Svedeliuksen tilastojen mu-kaan ensimmäisten ryntäysvuosien annot-toman maapeitteen paksuus kultapitoistenmaakerrosten päällä on vaihdellut nollastakahdeksaankymmeneen senttimetriin ja senkeskipaksuus on ollut vain 36 senttiä.

G. Svedeliuksen mukaan huuhdonta ontapahtunut laakson rinteillä, terassien tait-

teissa ja joenpuoleisilla reunoilla eikä suin-kaan laakson pohjalla. Alimman kaivupai-kan alin korkeus joesta on ollut 6,5 metriäja korkeimman valtauksen korkein raja pe-räti 19,6 metriä korkealla joen pinnasta.

Nämä ensimmäisten vuosien kirjauksetkuvaavat hyvin myös Kultalan ensimmäistäesiintymää, joka tilastoissa esiintyy nume-roina 1, 9 ja 28 ja myöhemmissä kaivosra-porteissa Kruunun vuokramaana.

Viimeisen jäätiköitymisenvaikutusIvalojoen kulta esiintyy terasseissa, särkissätai pohjakultana. Antoisimpia olivat alim-mat terassit.

Ivalojoen Kultalan kartta vuodelta 1874. Karttaan on merkitty Kultalan alueen kolme erikultaesiintymää. A. Ylävirran puoli, B. Ervastin ja Lepistön paikka ja C. Virran eteläpuoli.Näistä A ja C sijaitsevat juuri siinä paikassa, missä niiden sedimentologisesti perustellen tulisiollakin. B:n sijainti on vaikeammin ymmärrettävä. Se on todennäköisesti syntynyt A:ta ja C:täaikaisemmin siinä vaiheessa, kun laaksossa on ollut vielä paljon jäätä, mutta muotoutunutuudelleen myöhäisempien jokivaiheiden aikana. Karttaan on lisätty joitakin sulamisvesivirtojensuuntia. Ohut viiva Paavonkallion ojasta B-esiintymään on vesilinja.


Nämä terassit ovat syntyneet viimeisenjääkauden loppuvaiheessa, kun merkittävinosa jäämassasta oli jo peräytynyt kohti lou-nasta. Jokilaaksossa oli kuitenkin vielä jäätäja sulamisvedet hakeutuivat jään ja rinteenväliin aina sille puolelle, mikä saa auringonlämpöä eniten ja siis sulaa nopeimmin. Tä-män vuoksi suurin osa terasseista on etelänja lännen vastaisilla rinteillä eli yleensä laak-son pohjois- itälaidoilla.

Terassi on siis rinteellä virranneen sula-misvesijoen pohjamuodostuma. Kun laak-son jäätikkö on pienentynyt, uusia terassejaon syntynyt edellisten alapuolelle.

Näin on tapahtunut myös Ivalojen Kul-talassa, jossa alin terassi on päässyt kehitty-mään erityisen hyvin, koska juuri siinä koh-dassa laaksossa on leveämpi kohta.

Paras esiintymän osa on Kultalan koh-

dalla ollut terassin joenpuoleisella rinteellä.Jäätiköitymisen loppuvaiheessa juuri siinäon tyypillisesti paras asema kullan rikastu-miselle. Lisäksi myöhemmät jokivaiheet ovatkuluttaneet ja uudelleen muotoilleet reunaa,niin että kultaa on rikastunut siihen enti-sestään.

Kaksiosainen esiintymäKultalan placer on kaksiosainen. Ylävirranpuoli alkaa suoraan laakson levenemästä jajatkuu kaventuen laakson puoliväliin saak-ka. Kultapitoisuus vähenee selvästi ja lähesloppuu, kunnes nousee äkkiä placerin toi-sessa osassa kaventuen ja heikentyen alavir-taan päin.

Esiintymien välissä olevalla alueella on eriaikoina ollut erilaisia kullankaivukieltoja,mutta väliosan säilymiseen kaivamattoma-

Kivekkään pato 1902 heti Ivalojen Kultalan alapuolella. Laskelmat joen pohjan kultapitoisuu-desta perustuivat Klondikessa testattuihin ja siellä hyviksi havaittuihin teorioihin jokilaaksojen jaterassien synnystä. Kaikkialla Ivalojoen pohjan kultapitoisuus on ollut selvästi alhaisempi kuinterassiesiintymien kultapitoisuus. Ervastin ja Lepistön löytöpaikka on ollut U-muotoisen padonylävirranpuoleisen vallin kohdalla.

Cu

rt F

irck

s. 1

905.

GTK

, Van

hat

ku

vat

nro

146

2


na yli vuosikymmenten on erityisesti vaikut-tanut se, että ainakaan pintaosassa sillä koh-dalla ei ole kultaa työn arvoisia määriä.

Tämä esiintymän kaksiosaisuus on mie-lenkiintoista, sillä yleensä kultaesiintymätovat yhtenäisiä ja yksiosaisia. Ylävirran puo-leinen osa on lähempänä jokea eli alempa-na kuin Ervastin ja Lepistön paikka. Esiin-tymät ovat selvästi syntyneet eri aikoina.

Mahdollisia selityksiä ensilöydön asemal-le ja Kultalan esiintymän kaksiosaisuudelleovat uoman leventymän ja siinä laaksojääs-sä olleen erikoisen railon lisäksi se, että mer-kittävin kultamäärä alueelle ei olekaan tul-lut Ivalojoen uomaa pitkin, vaan Ivalojoenuomaan etelästä tulevasta sulavesivirrastasiinä vaiheessa, kun pääosa uomaa on ollutvielä jäässä.

Uoma on virrannut yli jään ja tuonut kul-tapitoisen sedimentin terassiksi Kultalanpuoleiseen levenemään. Jonka jälkeen myö-hemmät Ivalojoen virtausvaiheet ovat aino-astaan muokanneet tätä terassia uudelleen.Tällainen syntytapa olisi analoginen Laut-taojan ns. Itkosen kämpän esiintymän kans-sa.

Meidän on vaikea hahmottaa risteävänuoman sedimentologiaa tai vaihtuvia virta-ussuuntia, sillä nykyluonnossa emme näesellaisesta esimerkkejä, mutta jääkauden lop-puvaiheessa, kun vesimassat ovat olleet suu-ria ja peräytyvän jään asema on muuttunutvuosittain, ovat myös uomien paikat ja suun-nat muuttuneet nopeasti.

Kullan kuluminenja kulkeutuminenKultaryntäyksen jälkeisten vuosien tilastoin-ti oli erittäin tarkkaa. Niiden mukaan Kul-talan kaivospiireiltä kaivettiin kahdenkym-menen ensimmäisen vuoden aikana noin 25kiloa kultaa. Tämä tilastoitu määrä sopiihyvin yksiin maaston kaivujälkien laajuu-den ja syvyyden kanssa.

Mutta toisaalta kun tiedetään, että riito-jen ja valtion haltuunoton vuoksi kukaan eikaivanut esiintymää kerralla pois ja kunmyöhemmät hajatiedot tietävät alueella kai-vetun vielä kiloittain kultaa myöhempinävuosikymmeninä, voidaan olettaa kultaasaadun merkittäviä määriä vielä ryntäysvuo-sien jälkeenkin.

Todennäköisesti kultapitoisuus on ollutensimmäisinä vuosina selvästi suurempikuin myöhemmin tilastoidun mukainen 3grammaa kuutiossa ja näin myös paikaltasaatu kokonaiskultamäärä on tilastoitua hie-man suurempi, ehkä 30–35 kiloa.

Paikan suurimmat hiput ovat J. Ervastin1869 löytämä 28 grammainen ja Vesa Luh-dan imuroimalla Kultalan rannasta 2003löytämä 58,7 gramman isomus.

Ivalojen kultahiput ovat erittäin kulunei-ta. Vain ani harvoissa hipuissa on mitäänns. primäärisiä jälkiä, lähes kaikki yksityis-kohdat ovat kuluneet pois. Virtaavassa ve-dessä kulkeutuessaan hiput eivät nimittäinsuinkaan pyöristy, vaan takoutuvat litteiksija juuri tällaisia sileäksi takoutuneita hippujapääosa Ivalojoen hipuista on.

Kuluneisuus yhdistetään yleensä kulkeu-tuneisuuteen ja näin asia tilastollisesti tie-tysti onkin. Hippuja tutkittaessa nämä ter-mit täytyy kuitenkin pitää erillään, sillä ku-lumattomuus on havainto ja kulkeutumat-tomuus on tulkintaa. Ne eivät ole sama asia.

Jos jostakin löytyy yksi tai joitakin kulu-mattomia hippuja, siitä ei voi tehdä mitäänjohtopäätöksiä hippujen kulkeutumisesta.Mutta jos suurin osa hipuista on kulumat-tomia tai kuluneita, niin tulkintoja ehkävoidaan tehdä.

Ivalojoella tämän tulkinnan uskaltaa teh-dä, sillä missään muualla Suomen kulta-alu-eilla kulta ei ole yhtä kulunutta kuin Ivalo-joella ja uskallankin olettaa, että se on kul-keutunut keskimäärin löytöpaikalleen kau-empaa kuin muilla kulta-alueilla.


Paljon asioita on Jaako-pin ja Nilsun löydön jäl-keen kuluneen 139 vuodenaikana selvinnyt, mutta joi-takin pikkuasioita on tokigeologeilla vielä selvittä-mättä: Mistä kulta on alunperin lähtöisin? Monessakoeri vaiheessa se löytöpaikal-leen kulkeutui ja millointämä kaikki tapahtui?

Näitä mietitään.

Kesää odotellessa,Helsinki, Inari 2008

Antti Peronius

Kultala pohjoisesta eli takaa päin kuvattuna. 1800-luvullajokilaaksossa on ollut vähemmän kasvillisuutta kuin nykyäänja etelärinteen sulamisvesiuomat näkyvät selvästi. Takavasem-malla näkyy Kultalan alin placer (eli kuvan nro 1 C-esiintymä).Vanhoja kaivupaikkoja on nykyään hyvin vaikea tunnistaa.

J.J.

Sed

erh

olm

, 189

8. G

TK, V

anh

at k

uva

t n

ro 5

1.

Kullankaivajain Mestaruuskilpailut 5.–6.7.2008

SSSSSarjaarjaarjaarjaarjat:t:t:t:t: lapset, nuoret, miehet, naiset, veteraanit, yleinen, joukkue, jokeri sekä Kreivin aikaan.Perinteisesti palkinnot, joihin on panostettu! Tervetuloa!

Lauantaina 5.7. ilmoittautuminen alkaen klo 10.00, sarjat alkavat klo 10.30Sunnuntaina 6.7. kisat jatkuvat klo 10.00

Huom! Lauantaina 5.7. klo 18.00 - 20.00 LKL:n jäsenille keskustelu- ja kyselytilaisuus

mahdollisesti jopa satoja vuosia jääti-kön sulamisvesien kokoojauomanaennen kuin väylä etelään, Ounasjoenvesistöön aukesi.

Tämän jälkeen Ivalojoen veden tasolaski suunnilleen nykyiselle tasolleen.Kevättulvat kuljettavat kultaa edelleen-kin joen pohjassa ja rannoilla, muttahyvin paljon vähemmän kuin aikaisem-missa vaiheissa jääkauden päättyessä.

YhteenvetoJäätikön sulamisvedet virtaavat Ivalojo-en laaksoa pitkin ja rinteiltä laaksoon.Ne tuovat mukanaan kultapitoista soraa.

Uoman pohjoisreuna sulaa nopeammin,sulamisvedet siirtyvät sinne ja sinne ker-tyy enemmän kultapitoista soraa.

Kun jäätikkökieleke sulaa, jää terassi”roikkumaan” rinteelle

Ivalojoen myöhäisemmät vaiheet muok-kaavat terassin reunaa. Ivalojoki toimi

1

2

3

4

5

Hotelli Kultahippu, Ivalo, järjestäjänä LKL Ry


Repolan Raimo, 59, on tuttu näky kullan-huuhdontakilpailuissa sekä kilpailijanamutta myös yhä enenevissä määrinmikrofonin takana hoitamassa kilpailujenkuuluttajan vaativaa pestiä. Hän on myösuseamman vuoden toiminut Suomentoisena edustajana Maailman kullanhuuh-dontaliiton (WGA) vuosikokouksissa.Nykyinen kaivupaikka löytyy Ramsanojal-ta, Kutturantien varrelta.

Kipinä kullankaivuun iski läheskaksi vuosikymmentä sitten,kun vaimo Aiju innostui ki-venhiontaan ja sai Raminkin

houkuteltua hommaan mukaan. Siihen ai-kaan kumpainenkin työskenteli Posti- ja te-lelaitokselle, jonka ’urheiluosasto’ omistiMuotkan Majan Kakslauttasessa. Vuonna1989 Majalla järjestettiin Korukivi- ja kul-taviikko, jonka vetäjinä toimivat Matti Kos-ki ja Pekka Korhonen. Viikon aikana he

Tässä artikkelisarjassa esitellään kilpailijoita jaajankohtaisia asioita kultakisamaailmasta.

Kilpailijakuva:Raimo ’Rami’ Repola

Teksti: Pirjo MuotkajärviKuvat: Raimo Repolan arkisto

Useana vuonnakolme komeaakultapeikkoa ovatosallistuneet SM-kisoissa vapaa-välinesarjaan,jossa haetaanuutta, innova-tiivisinta kaivu-menetelmääekologisuutta –ja huumoriakaanunohtumatta.VasemmaltaRaimo Repola,Veikko Keränenja Esko Virkkala.


vaelsivat kultamailla Ivalojoen kultalaa myö-ten, visiteerasivat useilla valtauksilla, keräsi-vät kiviä ja opettelivat vaskauksen alkeet –ja menettivät sydämensä Lapille ja Lapinkullalle. Tapahtuman huipentumana oliSM-kisat Tankavaarassa, jossa Rami osallis-tui aloittelijoiden sarjaan ja siitä se ’tauti’ jäipäälle. Hienon viikon aikana Repolat tutus-tuivat myös kahteen pariskuntaan, joistamuodostui myöhemmin heidän valtauspo-rukkansa ydinjoukko.

Kimpassa muttaomalla kuopalla

Kultamailla ’pohojalaaset’ juuret omaava,Kristiinankaupungissa asusteleva Rami vie-raili ensi kertaa kuitenkin jo vuosikymmenaikaisemmin appivanhempiensa kanssa, jot-

ka kävivät tervehtimässä Tankavaarassa van-hoja tuttujaan Nipa Raumalaa ja HeikkiKokkoa. Appivanhemmat tapasivat toisen-sa sodanjälkeisessä Inarissa, jossa Aiju onsyntynyt. Anoppi oli töissä Ranta-Marillaja appiukko rakensi sulanmaan aikana pu-helinlinjoja ja teki talvella metsätöitä jakalasteli.

Neljän pariskunnan ja muutaman ulko-jäsenen muodostama valtausporukka onkaivanut Sotajoen Pahaojalla, KuivakurullaTolosjoen törmällä Mäkisen Jaskan naapu-rina ja Selperinojalla. Nykyinen valtaus’Sääskenpesä’ sijaitsee Ramsanojalla Kuttu-rantien varressa. Vaikka kaikki vapaa-aikaakultahommissa kuluukin, haittaa yrittäjänleipätyö hyvää harrastusta niin kuin monel-la meistä. Kaivukausi jää siis kolmen, nel-jän viikon mittaiseksi.

Viime vuonna MM-kisat veivät Aijun ja Ramin Klondiken kultamaille. Taustalla näkyy Dawso-nin kultakaupunki ja kuulu Yukon-joki.


’Sääskenpesällä’ kaivetaan lapiolla ja jo-kaisella on oma pumppu ja ränni, ja jokai-nen kaivaa omaa kuoppaansa. Yksi porukas-ta on paneutunut imurikaivuunkin, muttanykyisen paikan vähävetisyys on ollut hank-keessa pahasti esteenä. Aikaisemmin valta-uksilla asuttiin teltoissa, kodassa, vanhoissaasuntovaunujen raadoissa, joskus jopa kun-nollisessa sellaisessakin lämmityslaitteineen,jääkaappeineen kaikkineen. Iän karttuessajokainen on ajan myötä kuitenkin hankki-nut vapaa-ajan asunnon Kakslauttasesta taiSaariselältä. Tästä on ollut seurauksena ym-pärivuotinen reissaaminen Lapissa. Perheenkaksi aikuista lasta kulkivat nuorempinamukana kultamaille, mutta aikaa myödenkiinnostuksen kohteet löytyivät kuitenkinmuualta ja Lapissa käynnit kovasti harven-tuivat.

Monta kisaa kesässä

Ramin ja Aijun kisahistoria on siis yhtä pit-kä kuin kaivuhistoriakin. Aikataulun salli-missa puitteissa he kiertävät vähintään puo-len tusinaa kisaa kesässä. Etelässä kolutaanyleensä alkukaudesta kahdet, kolmet kilpai-lut ja pohjoisessa Saariselän juhannuskisoistaalkaen Ivalon, Lemmenjoen ja Tankavaarankisat ja näihin myös tähdätään tänäkin ke-sänä.

Maailmanmestaruuskilpailuihin Repolatovat osallistuneet aina kun se on ollut mah-dollista. Heidän mielestä se on paras tapanähdä maailmaa – paljon mielekkäämpikuin massaturistimatkat. Kullankaivuharras-tuksen ansiosta heillä on ollut mahdollisuusnähdä niin Australian ja Pohjois-Amerikankuin Etelä-Afrikan ja Japanin kultakentät,useista Euroopan maista puhumattakaan.Hienojen kokemusten lisäksi Rami on tuo-nut MM-kisoista henkilökohtaisen sarjanhopea- ja pronssimitalin sekä joukkueme-nestystä.

Kilpailijoidenväheneminen huolestuttaa

Ramin mielestä Suomessa on monia hyviäkilpailuja, joissa järjestäjäkoneisto on moti-voitunutta ja osaa työnsä. SM-kisat ovatmerkittävimmät ja henkilökohtaisesti Ivalonja Eväjärven kisat varsinkin miellyttävät hy-vän tunnelman ja ’homman hoitumisen’vuoksi.

Harrastajamäärään nähden yhtään uuttakilpailua Suomessa ei kuitenkaan Raminmielestä enää kaivata. Ongelmana on kil-pailijoiden mielenkiinnon väheneminen jasitä myötä joukon kutistuminen jopa huo-lestuttavan pieneksi, uusia kasvoja nähdäänturhan harvoin kilpailuissa. Jotain tarvitsisitehdä ja pian, että saisimme tämän mahta-van harrastuksen osanottajamäärän uuteenkasvuun, varsinkin nuorten ja innokkaidenihmisten osalta, hän peräänkuuluttaa.

Nykyisin Repolat kaivavat Ramsanojalla’Sääskenpesäksi’ ristityllä valtauksella.Toivottavasti paikka ei ole nimensä väärtti.


Tinka karsinnoista japerinnepannuista

Muutaman vuoden WGA:n toiminnassamukana ollut Rami luonnehtii sitä vaikeas-ti hallittavaksi organisaatioksi, mutta kilpai-luharrastuksen kannalta ehdottomasti tär-keäksi. Monikansallinen johto ja harvalu-kuiset kokoukset sekä eri maiden kil-pailijoiden intressit tekevät pää-töksenteosta vaikeaa.

WGA:n alaisiin kilpailu-sääntöihin ei ole merkittäviämuutoksia tehty niiden laa-timisen jälkeen lukuun otta-matta joukkuekilpailunmuuttamista viestivaskauk-seksi. Viime vuonna kuitenkinpäätettiin sakkominuuttien las-kemisesta viidestä kolmeen, huuh-donta-ajan lyhentämisestä 20 minuutista15:sta, hippujen läpimitan nostamisestapuolesta mm yhteen kokonaiseen sekä aloit-telijoiden sarjan luopumisesta MM-tasolla.Säännöt tulevat voimaan Italian kisoissa ensivuonna, mutta suomenmestaruustasolla to-dennäköisesti jo tulevana kesänä. Näidenpuolesta Ramikin oli äänestämässä Suomenpuolesta viime WGA:n vuosikokouksessa.

Sen sijaan karsintatavoista on väännettykättä enemmänkin. Yhtä mieltä ollaan siitä,että ensimmäinen ja ainoa vaskaus ei tulisipudottaa mahdollisesti jopa toiselta puolel-ta maapalloa tullutta kilpailijaa heti ensim-mäisenä päivänä turistiksi. Viime vuonnaDawsonissa kokeiltiin niin Ramin kuinmonen muunkin suomalaisen suosion saa-nutta karsintamenettelyä, jossa alkuerissätipahtaneista tehtiin keräilyeriä ja näin jo-kainen sai toisen mahdollisuuden selvitä jat-koon. Sprinttikilpailujen tapaan järjestettiinjopa B-finaali, jotka muuten voitettiin var-sinaista finaalia paremmilla ajoilla. Tulevai-suudessa B-finaalin voittajalle tulisi saada

porkkanaksi pääsy lopullisiin finaaleihin.Karsintamenetelmälle, jossa lasketaan kol-men vaskauksen yhteenlaskettu aika alku-erillä, on eri maissa oma kannattajajoukko.Tässä menetelmässähän ei periaatteessa eris-sä kilpailla ketään vastaan ja aikataulullises-tikin tämä lienee vaikeampi toteuttaa. Ää-

nestys karsinnoista seuraa tänä kesänäEspanjassa, jossa Suomi tulee ää-

nestämään siis ensin mainitun tavan puo-lesta. Tulee aina myös muistaa, että kansain-väliset säännöt koskevat kansallisella tasollaainakin SM-kisoja.

Perinnesarjaan hyväksytyistä vaskooleis-ta on ollut erimielisyyksiä, joten sarjaa ei olevoinut vielä virallistaa MM-kisoissa. Pääasialienee loppujen lopuksi, että ko. vaskoolei-ta on saatavissa edullisesti ja helposti aina-kin vuosi ennen kilpailuja harjoittelua var-ten, jolloin jokainen olisi samalla lähtövii-valla. Ramin mielestä olisi tärkeää, että kil-pa- ja perinnevaskoolisarjoilla saataisiin samastatus.

Liitolla tärkeä asema

Kullankaivajaliiton Rami näkee tärkeänäkullankaivajien etujen valvontajärjestönä.Liitossa on nykyään huima määrä jäseniä,joten painoarvoa mielipiteille pitäisi olla.Sen tärkeä tehtävä on toimia edustajanam-me mm. Metsähallituksen, TEMin, kunti-en, Lapin luontaiselinkeinoharjoittajien, al-

Hienokullan lisäksi valtauk-selta löytyy pieniä koruhip-puja. Tässä 1,8 grammanentoissa juhannukselta, jonkalöysivät kolme tsekkiläistäkaivajaa. Palkkio ympäri-vuorokautisesta uurastukses-

ta, kun eivät pystyneetnukkumaan Lapin valoisien

öiden takia. Löydön jälkeen nelapiot vasta heiluivatkin.


kuperäiskansojen sekä ympäristöasioita hoi-tavien tahojen kanssa olevien ja tulevienongelmien ratkaisemiseksi. Kaivajien intres-sit vaihtelevat melkoisesti ammattikone-kaivajien tarpeista harrastajalapiokaivajienvastaaviin, joka etujen valvonnassakin tuleottaa huomioon. Samoin Lemmenjoen alu-een maantieteellinen sijainti kansallispuis-ton alueella on jatkuva dilemma. Uraaniko-hu saattaa aiheuttaa meille entisestäänkinsuurempaa byrokratiaa.

Rami toivookin, että kaikki osapuoletymmärtäisivät huuhdontakullankaivun mer-kityksen Suomelle, Lapille, matkailulle jakaikille niille ihmisille, jotka hakevat ekso-tiikkaa nykyisen kovan teknokraatisen elä-män keskelle. Huuhdontavaltaukset tulisi

saada nykyistä pitkäjännitteisempään jamonipuolisempaan käyttöön esim. pieni-muotoisten koneiden käytön sallimisella jajoustavampien valtausaikojen osalta. Tottakai myös meidän kaivajien tulee vastaavastitoimia säännösten mukaisesti ja ympäristönkestävyyttä ajatellen. On kaikkien etu, joskullanhuuhdonnan asemaa pystytään vah-vistamaan ammattina, harrastuksena ja mat-kailukohteena. Kaivoslaissa täytyisi pystyäerottamaan suurimuotoinen kaivosbusinessja huuhdontaharrastus.

Toivon kaikille liiton aktiivisille toimi-joille jaksamista tehtävissään, päättää Ramihaastattelun. Tähän voimme varmasti kaik-ki yhtyä.

10.5. klo 12.00 Kulta- ja MineraaliklubinHuuhdontakilpailut Hietaniemen ran-nassa, Helsinki.

18.05. IX Kultavaskooli Martin kievarissa,Hietama, Äänekoski (Saarijärven tienvarressa).Yleisessä sarjassa järjestäjänvaskoolit. Kulta-CUP-osakilpailu I.

23.-24.5. Haverin vaskaus, Kultaharkko-I,Viljakkala. www.kultaharkko.com

24.-25.5. Kultasaaren huuhtojaiset, Kultaharkko-II, Visuvesi. www.kultaharkko.com

6.-8.6. XX Hämeen- ja Pohjoismaiden mesta-ruuskilpailut. Längelmäki, Eväjärvi.Yleisessä sarjassa järjestäjän vaskoolit.Kulta-CUP-osakilpailu II.

20.-21.6. XIV Kullankaivajien Juhannuskilpailut.Saariselkä. Yleisessä sarjassa järjestäjänvaskoolit. Kulta CUP-osakilpailu III.

4.-6.7. Ruotsin mestaruuskilpailut. Ädelfors,Ruotsi. www.vaskaguld.nu

5.-6.7. Kullankaivajain mestaruuskilpailut.Hotelli kultahippu, Ivalo.www.kullankaivajat.fi

12.7. Prospektor kisat. Tomin kultala.

22.-27.7. Kullanhuuhdonnan MM-2008 AsturiasNavelgas. Espanja. www.navelgas.com

2.8. Lemmenjoen kilpailut, Njurganlahti.

7.-10.8. Suomen mestaruuskilpailut Tankavaara.www.kultamuseo.fi

6.7.9. Savottakahvilan Ruskamarkkinat.Laanila., Yleisessä sarjassa järjestäjänvaskoolit. Kulta CUP-osakilpailu IV

20.9. Laajari, Laajavuori, Jyväskylä.

1.11. Liera Open, Hotelli Ravintola Liera.Ruovesi

Kullanhuuhdonnan MM- 2009 Italia,Kullanhuuhdonnan MM-2010 Tšekki,Kullanhuuhdonnan MM- 2011 Puola

(lähde: www.kultaperinne.fi)

Kullanhuuhdontakilpailuja kesällä 2008


Lapin Kullankaivajain Liitto Ry:n vuo-sikokoukseen, joka pidettiin 29.3. Ylä-Lapin luontokeskus Siidan auditorios-

sa Inarin kirkonkylässä, osallistui 51 henkilöä.Ennen vuosikokousta bongailtiin tuttuja naa-

moja TV 2:n taltioimasta tunnelmallisesta kul-lanhuuhdonnan SM-kisataltioinnista vuodelta1975. Kultakuumeen sitkeästä luonteesta kertoose, että vuosikokousyleisön joukossa oli useita jotuolloin paikan päällä olleita henkilöitä.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kau-ko Matilainen ja sihteeriksi Martti Rapeli.

Vuosikokouksen vahvistamat toimintakerto-mus vuodelta 2007 ja toimintasuunnitelma vuo-delle 2008 ovat luettavissa liiton kotisivuilla in-ternetissä osoitteessa www.kullankaivajat.fi.

Liiton edellisen puheenjohtajan Pekka Salo-sen ilmoitettua, että hän ei ole käytettävissä pu-heenjohtajaa eikä hallituksen jäseniä valittaessa,valittiin LKL Ry:n hallituksen puheenjohtajaksiyksimielisesti Jouko Korhonen.

Hallituksen erovuoroisista jäsenistä Mika Te-lilä ja Hannu Viranto valittiin jatkamaan, ja uu-tena jäsenenä kaksivuotiskaudelle valittiin Juk-

LKL:n vuosikokous 2008ka Kela. Jouko Korhosen paikalle jäljellä olevaksihallituskaudeksi valittiin Esko Orava. Hallituk-sessa jatkoivat Kai J. Rantanen, Jouni Patokal-lio.

Hallituksen esityksestä jäsenmaksu vahvistet-tiin vuosille 2008 sekä 2009.Tämän päätöksenmyötä jäsenmaksut voidaan tulevaisuudessa lait-taa maksuun heti alkuvuodesta, eikä liiton kas-savirtaa tarvitse enää pitää joutokäynnillä vuo-den ensimmäistä kvartaalia.

Jäsenmaksun suuruudeksi vahvistettiin 20,00euroa ja kullalla maksettaessa maksuhetken maa-ilmanmarkkinahinnan mukaisesti tätä vastaavagrammamäärä + 10 prosenttia.

Hallituksen esityksen mukaisesti yhdistykseenvalittiin uusiksi varsinaisiksi jäseniksi seuraavat13 kannattajajäsentä: Matti Forss, Jorma Haap-saari, Pertti Heinonen, Kari Holmberg, Var-pu Holmberg, Jari Isomäki, Maritta Kautto,Leila Kostiainen, Veikko Mäenpää, Jari Ne-nonen, Lauri Pekkala, Meeri Pekkala, JuhaSaastamoinen.

Uusia kunniajäseniä hallitus ei esittänyt, eikävuosikokous kutsunut.

Istuva puheenjohtaja Pekka Salonennousi, kiitti kuluneista vuosista jailmoitti ettei ole käytettävissäliiton luottamustehtäviin.

LKL:n uusi, yksimielisesti valittupuheenjohtaja Jouko Korhonen

kiitti vuosikokousyleisöäluottamuksesta.


Lehtisen Sepon kevätmuuttoKultakämpän siirtäminen kultajuo-

tin tieltä on tuttua puuhaa - eikäniiden kuljettaminen kaivupaikan

perässäkään vallan tavatonta ole kultamail-la, missä puute on kulutushyödyke. Mm.Isolan Jaska aikanaan uitti vanhasta käm-pästä purkamansa rakennustarpeet Miessi-jokea alas.

Lehtisen Seppo pääsi helpommalla, kunkaaresti kämppänsä Morgamojan latvaltaKanamäen Ramin rekeen ja kaatoi kahvinkuppiin jäähtymään.

Sepolla ja Janhusen Heikillä tulee ke-sällä antaumuksellista toimintahistoriaaMorgamojan latvan valtauksellaan nykykäy-tännön mukaiset 5+3+2, ja edessä on järjes-telmän kukkasena alueen tyhjäkäynti, vaik-ka miehillä on leikkaamattomat selät ja maaon antanut. Kalusto ja toiveet päätettiin siir-tää Jäkäläpään Pohjoiskuruun.

Kieltämättä rännitysveden oikullisuusvedenjakaja-alueelle sijoittuneella valtauksel-la kuivina kesinä alkoikin jo vähän rassaa-maan ahkeraksi lapiomieheksi tunnettuaLehtistä.

Tahtomatta vaikuttaa yhtään epäkiitolli-selta Seppo matkalla varovasti taivastelee sitäpimeää suuntaa, jonne asiat ovat nykyäänkallellaan. Siirtäessään työmaatukikohtansakolme kilometriä raukeavalta valtaukseltauudelle, hän joutuu kunnan rakennusviran-omaisille maksamansa rakennusluvan lisäk-si maksamaan maanhaltijalle 150 euron toi-menpideluvan. Lisäksi maanhaltija asettaaluonnollisesti uudelle valtaukselle uuden,korotetun vakuusmaksun, mutta ei vapautaentistä ennen kuin vuosi tämän raukeami-sesta on kulunut.

Islamiittien mukaan Allah ei anna kenel-lekään suurempaa taakkaa kuin tämä jaksaakantaa. Kämppä on perillä ja Seppo avaatyytyväisenä oven. Kahvia on päässyt läik-kymään pöydälle.

Mullis’

Kultakämpän siirtäminen kultajuo-tin tieltä on tuttua puuhaa - eikäniiden kuljettaminen kaivupaikan

perässäkään vallan tavatonta ole kultamail-la, missä puute on kulutushyödyke. Mm.Isolan Jaska aikanaan uitti vanhasta käm-pästä purkamansa rakennustarpeet Miessi-jokea alas.

Lehtisen Seppo pääsi helpommalla, kunkaaresti kämppänsä Morgamojan latvaltaKanamäen Ramin rekeen ja kaatoi kahvinkuppiin jäähtymään.

Sepolla ja Janhusen Heikillä tulee ke-sällä antaumuksellista toimintahistoriaaMorgamojan latvan valtauksellaan nykykäy-tännön mukaiset 5+3+2, ja edessä on järjes-telmän kukkasena alueen tyhjäkäynti, vaik-ka miehillä on leikkaamattomat selät ja maaon antanut. Kalusto ja toiveet päätettiin siir-tää Jäkäläpään Pohjoiskuruun.



Alue Kaiv. Valt. nimirek.no

Palsinoja 6865/1 Yhteinen

Palsinoja 7011/1 Palsin Paras

Elsa/Palsinoja 7736/1 Sopu-Kulta

Palsinoja 7932/1 Palsinsuo

Pikku Piispanoja 7935/1 Piispanpysäkki 43

Kotaoja, Lem- 7735/1 Nurkanvaltausmenjoki

Lato-oja 7436/1 Nelikko Aureus

Karuoja 7376/1 Karuoja

HUOM!Karuojan alue on LKL:n käytössä vasta 7.7.-08alkaen. Karuojan valtauskämppä + sauna käytet-tävissä 5 euroa / vrk käyttökorvausta vastaan.Avain pj. Korhoselta tai siht. Rantaselta, yhteys-tiedot kts. s. 3.

L a p i n K u l l a n k a i v a j a i n L i i t o n j ä

Lapin Kullankaivajain Liiton jäsenillä onoikeus kaivaa alla mainituilla valtauk-silla omia käsityövälineitä käyttäen. Kai-

vutyöhön sekaantumaton elämänkumppani voiolla mukana kuulumatta yhdistykseen. Jälkikas-vu (alle 16 v.) voi osallistua myös monttuhom-miin.

Oheiset kartat ovat kopioita valtauskartois-ta, jotka määrittelevät rajat maastossa. Kaivukau-den alussa toimitetaan Saariselän Panimolle, Laa-nilan Savotta Kahvilaan sekä Kutturantien Kios-kille ajo-ohjeet valtauksille.

Valtauksilla ei ole ennakkovarausjärjestel-mää, vaan kaivamaan voi alkaa paikassa, jossa eiole toista kaivajaa. Montulle viritettyjä rännejäei tarvitse yön ajaksi purkaa.

Toisen kaivajan työtä ei saa häiritä, eikä toi-sen kaivajan kaivuvälineisiin koskea. Yleisiä käyt-täytymisnormeja ja kultamaiden reiluja perinteitänoudattaen taataan jokaiselle mahdollisuus yrit-tää.



o n j ä s e n va l t a u k s e t k a r t t o i n e e nSallitut työvälineet ovat vaskooli, lapio, rän-

ni ja pieni vesipumppu sekä irtomaiden pehmit-tämiseen käytettävät käsityövälineet.

Liitto ei järjestä majoitusta alueilla. Teltta-leiriytyminen alueilla on sallittua. Laanilan /Kutturantien alueen valtauksille pääsee autolla jayöpyminen esim. asuntoautossa on sallittua.

Valtauksilla vierailijat kuljettavat kaikki jät-teensä kunnan jätteenkeräilypisteisiin.

Kaivajat, työaika, käsitelty maamäärä ja saa-tu kultamäärä on vuoden loppuun mennessä il-moitettava liitolle vuosiraporttia varten. Löytä-mänsä kullan saa kaivaja luonnollisesti pitää.

Tarkempia tietoja ja ohjeita ongelmatilan-teisiin saa liiton toiminnanjohtajalta, puhelin0400 836 500.

Kultaista kesää jaonnistuneita elämyksiä,

LKL:n hallitus



Tiedon hyviä kultajyviä

LKL:n seitsemäs seminaariristeilykeskittyi jääkausiaikaan

LKL:n seminaarisarjan myötä on en-simmäistä kertaa Lapin kullankai-vun 140-vuotisessa historiassa myösitse kullankaivajalle tarjottu mah-

dollisuus nähdä ja ymmärtää ne monivaiheisetgeologiset syy-seuraussuhteet, jotka ovat paiskan-neet sen oman armaan kaulassa killuvan isom-mus-hipun siihen tuttuun joenmutkaan josta selähinnä kiinnitä aasille häntä -metodein kymme-nen vuoden hakuammunnan tuloksena löytyi.

Ensi vuoden seminaarissa 23.–25.1.2009keskitymme prosessin kahteen jälkimmäiseenosaan, kullan myymiseen ja rahojen tuhlaami-seen. Merkatkaa ajankohta allakkaanne!

Varmaa ja punnittua tietoaGeologisen seminaarisarjan viimeisessä sessiossakäsitelty viimeisen mannerjään vetäytymisen aikaon ohuen ohut pintahie geologisen ajan hillittö-män pitkässä jatkumossa, mutta kultaesiintymi-en ymmärtämisen kannalta aivan keskeinen seik-ka.

LKL:n kultaseminaariyleisöhän on jo sivis-tynyt tietämään, että kaikki mitä geologit puhu-vat on varmaa ja punnittua tietoa, kuten esim. seettä viimeiset jäätiköt lähtivät katoamaan 11 704vuotta sitten. Maanantaina. Iltapäivällä.

Lumoavan eksakti tiede tuo geologia, mut-ta suurin piirtein tähän geologien yhteisymmär-rys päättyykin. Jäätiköitymisiä onkin ollut 4–27,ihan tarkkaan ei muisteta mitä muutaman mil-jardin vuoden aikana Suomessa tapahtui – jahuuhdontakullan alkuperästäkin on olemassakoulukuntaeroja.

Seminaarin puheenjohtaja, geologi AnttiPeronius totesi, että kullankaivajan kannalta ei

ole merkityksellistä onko hippu maannut maa-perän esiintymässä 20 milj. vai 60 milj. vuotta.Oleellista sen sijaan on se, että ennen jääkauttameillä on ollut kultaesiintymien suhteen saman-laiset olosuhteet kuin Yukonissa tai Australiassa.

Sitten tulivat jäätikönperkeleet ja turmeli-vat tertiäärikautisen Onnelan, jossa alkuperäisestäkultajuonesta loogisesti muodostuneet älyttömänrikkaat kultaesiintymät ähöttivät tertiäärijokienlaaksoissa. Mannerjäät jyräsivät, jauhoivat jamennentullen kuljettelivat ja laimensivat muo-dostuneet jackpotit ihan tavallisiksi miljoona-montuiksi.

Peronius oli kutsunut kultaseminaarin luot-togeologit, GTK:n kansannäytetoimiston vetä-jän geologi Jari Nenosen Kuopiosta ja erityisestijäätikkögeologiaan ja mannerjään sulamiseen liit-tyviin erikoisuuksiin perehtyneen geologi PeterJohanssonin GTK:n Pohjois-Suomen yksiköstä

Kultahistorioitsija Seppo J. Partanen (keskellä) jageologi Antti Peronius (vas.) kertaamassa Aleksi-hipun historiaa liiton delegaatiolle Suomen Pan-kin Rahamuseossa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○


esittelemään jäätikkötoiminnan mekanismeja javiimeisen mannerjään sulamisprosessien kiivas-ta aikaa.

Jos tuli mörrötettyä liiton kultaseminaari-viikonloppu tipatonta tammikuuta anoppilassa,ja nyt harmittaa, niin aiheeseen voi uppoutuaviime syksynä uusituilla webbisivuilla: www.geologia.fi, tai pari vuotta sitten valmistuneenGTK:n julkaisun ”Pohjois-Suomen geologia” si-vuilla.

Tiedon soveltamistaPeroniuksen Antin johdatuksella sitten pyrittiinymmärtämään äärettömän pitkät ajanjaksot,kullan pysyvyys ja Antin askel askeleelta piirtä-mät kullan todennäköiset rikastumisprosessit al-kuperäisistä köyhistä lähteistä.

Kun oli saatu käsitys siitä kuinka monimut-kaisista ja monivaiheisista prosesseista kullankulkeutumisessa on kysymys, tarjottiin seminaa-riyleisölle herkkua, jota ei ole aiemmin rahallaollut saatavissa. Paitsi Tankavaarassa viime kesä-nä, kun Antti piti vastaavanlaisen perehdyttämis-kurssin kullanetsintään.

Peronius on valmistellut sivutoimisesti väi-töskirjaa, jonka pohjana on kaivuraportit, joitakullankaivajat ovat uskollisesti vuodesta 1869 astiKTM:ään ja sen edeltäjäviranomaisiin raportoi-neet. Niistä on syntynyt merkittävä tilastollinenaineisto siitä kuinka paljon ja mistä kultaa onlöytynyt. Tätä aineistoa Peronius on käyttänytVesa Nykäsen viime seminaarissa esittelemänprospektaus-karttamenetelmän lähtöaineistona.

Erityisen kiinnostaviksi ovat osoittautuneetpaikat, joissa kultaesiintymä alkaa, ja joissa sepäättyy. Peronius kertoi pystyneensä jokaisenpaikan osalta melko hyvin selittämään esiinty-män loppumisen. Sen sijaan niin kauan kuinesiintymän alkamiselle ei tiedetä syytä, se onkinkaikkein kiinnostavin juttu. Tämä selittämätöntekijä saattaa nimittäin olla alkuperäinen primää-rikullan lähde.

Toinen kiinnostava aihe on Peroniuksenmukaan väärässä paikassa vastoin sääntöjä ole-vat poikkeuksellisen rikkaat esiintymät. Niinkauan kuin niistä ei ole tarpeeksi tietoa, ne ovatmelko sietämättömiä tapauksia placerkulta-esiin-

tymiä bongailevan geologin silmissä. Mutta kunesiintymiä alkaa tutkia, ne loksahtelevat paikal-leen ja avautuvat.

Esimerkiksi liiton valtauksella Palsin Tullinpaikkeilla on sata vuotta sitten mennyt vanhamieskin vipuun ja tehnyt muka oikeaan paikkaankoekuoppia ilman tulosta. Ei kukaan ole niintyhmä että etsisi kultaa ulkokaarteesta. Sielläkuitenkin on huomattavan rikas esiintymä, jokalöydettiin vasta 1980-luvulla.

Peronius toteaa, että kun esiintymän todel-lisen luonteen tajuaa, se onkin ihan oikeassa pai-kassa sisäkurvissa – ei Palsin, mutta muinaisenjäätikköjoen sisäkurvissa.

Ja käytäntöä

Liiton jäsen Kalevi Rajala oli järjestänyt liitonedustajistolle tilaisuuden tutustua Suomen Pan-kin Rahamuseon näyttelyyn. Heti eteisessä Ra-hamuseon sujuvasanainen intendentti JoukoKoskentala leuhotti Suomen Pankilla olevan49,1 tonnia kultaa. Intendentti Koskentala tote-si, että yleisöllä on oikeus tietää julkisviranomai-sen, Suomen Pankin hallussa olevan kullan mää-rä mutta paikkaa ei kerrota.

Mehän taas ei huudella edes määristä…Näyttelyssä oli ensimmäistä kertaa julkises-

ti esillä Suomen toiseksi suurin kultahippu, vuon-na 1910 Laanilan Hangasojalta kullankaivajaAleksi Kiviniemen löytämään Aleksi (385 g).Hippu oli julkisuudelta piilossa siitä asti kun

Seminaarissa hoidettiin myös rästihommia:puheenjohtaja Salonen luovutti LKL:n viirinvuosikokouksessa 31.3.2007 kunniajäseneksikutsutulle kullankaivaja Kari Merenluodolle.25.3.2006 kunniajäseneksi kutsuttu Seppo J.Partanen sai viirinsä hetkeä aiemmin.


Prospektor Oy:n pääjohtaja August Ramsay olisen pankille hipun löytövuonna myynyt. VastaHarri Holkeri kaivatti hipun Suomen Pankinholvien kätköistä pankin pääjohtajana ollessaanSeppo J. Partasen sitä erään haastattelun yhtey-dessä kyseltyä.

Aleksin äärellä Partanen muisteli hipun erivaiheet, ja geologi Antti Peronius valaisi löytö-paikan, Hangasojan alueen geologiasta. Partanenlahjoitti intendentti Koskentalalle kopion KostiNordlundin 14 vuotta hipun löytymisen jälkeenpiirtämästä alueen kartasta, ja liitto lahjoitti Suo-men Pankille ”Elinkautiset”-korttipakan rahankeräämiseksi yhteen.

Hipun taas ”löydyttyä” se annettiin kevääl-lä 1994 pariksi viikoksi GTK:n erikoistutkija, FTKari A. Kinnusen analysoitavaksi. Laboratorio-tutkimuksissa sovellettiin ensimmäistä kertaaKinnusen & k:nien GTK:ssa kehittämiä arvok-kaita näytteitä tuhoamattomia menetelmiä hip-pututkimukseen. Tutkimusraportista löytyy verk-koversio: www.gsf.fi/versioita/kulta/verkko-aleksi.htm.

Suomen Pankin Rahamuseo on avoinna ti–pe 11–17 ja la–su 11–16. Vapaa pääsy. Käykääkatsomassa ennen kuin Aleksi vaihdetaan suu-rempaan…

Politiikkaa

Vuosi sitten samassa tilassa ja paikassa esiintyes-sään kaivosylitarkastaja Pekka Suomela oli istu-nut jakkarallaan 9 päivää. Vuosi virassa ei olemennyt hukkaan, Suomela tyhjensi avauksessaanpajatson asiakokonaisuudesta huuhdontakullan-kaivu tästä 2010-luvulle. Paljon rakentavia aja-tuksia ja hyvin paljon täsmällistä tietoa. Meidänkannaltamme yksi tärkeimpiä tietoja oli se, ettäkullankaivu tulee säilymään osana kaivoslakiamyös kaivoslain uusimisen yhteydessä. Joissakintoisissa yhteyksissä väläytelty visio kullankaivunstatuksesta maanomistajan luvalla tehtynä har-rastuksena ei nimittäin ole mikään iloinen tule-vaisuudenkuva.

Kaivoslain keskeisiä haasteita läpikäydessäänSuomela antoi kiitosta liiton edunvalvonnallesiitä, että se on hyvin mieltänyt keinot ja toimin-tatavat joilla oma viesti on mahdollista saada

perille. Samalla hän muistutti siitä, ettei vaikut-taminen lopu työryhmän loppuraporttiin, vaansiitä se vasta alkaa.

Suomela analysoi lopuksi muutamia huuh-dontakullan kannalta keskeisiä kysymyksiä. Häntotesi kaikkien kysymysten liittyvän toisiinsa; eivoida irrottaa asiayhteydestä erilleen rakentamis-ta, tai maastoliikennettä, tai koneellista kullan-kaivua, tai kullankaivun historiaa, vaan näitä onarvioitava kokonaisuutena.

Kaivoslailla Suomela totesi olevan vain yh-den tarkoituksen: etsiä, löytää ja hyödyntää kai-voslaissa kuvattuja kaivoskivennäisiä tai arvoai-neita. Kullanhuuhdonta on kaivoslain mukainenvakavasti otettava toimintakokonaisuus, ja tähänliittyen Suomela toivoi liitolta lisää aktiivisuuttaavoimen keskustelun synnyttämiseksi siitä mitäkullankaivu on ja mitä sen pitää jatkossa olla.Hän toivoi lisää keskustelua myös kullankaivunyhteydestä muihin elinkeinoihin, kuten matkai-luun, ja toisaalta myös puhtaan harrastekaivunroolista kullankaivun kentässä.

Suomela esitteli eri vaihtoehtomalleja val-tauksiin perustuvan tutkimus- ja hyödyntämis-oikeuden kestolle. Päätöksenteon edellytyksenätulee kaikissa tapauksissa olemaan luotettavantiedon saaminen toiminnasta. Ja tämä luotetta-vuus on kullankaivajien käsissä.

Suomela toivoikin liiton kiinnittävän omas-sa edunvalvontatyössään ja jäsenistölle jaettavas-sa informaatiossa huomiota tämän tiedon luo-tettavuuden korostamiseen. Se on ainoita keinojatutkimustyön jatkoajan myöntämisedellytystenarviointiin.

Geopolitiikkaa

Amerikkalaisen John Agnew’n (1998) mukaanmodernissa geopolitiikassa tyhjä kartoittamatontila merkitsee yhtäältä valloitettavaa feminiini-syyttä, toisaalta kaaosta ja primitiivisyyden läs-näoloa.

Tällä kertaa tämä primitiivisyyden läsnäolooli asettunut liiton hallituksen jäsenen Jouni Pa-tokallion ajoneuvoon. Kaivosylitarkastaja Suo-mela esitteli kuvia, joiden oli määrä kertoa miksiviranomaisen asiaan puuttumisen rajaa on pidet-tävä yllä ja nostettavakin.


Kyseessä oli Metsähallituksen näkökulmas-ta valittuja kohteita viimesyksyisen tarkastus-käynnin yhteydestä.

Pato-Jounin auto esitettiin yhtenä esimerk-kinä epäkohdista, jotka nostavat hyvään kullan-huuhdontatapaan kuuluvan yleisen siisteyden jamaastoliikennekurin puuttumisen iholle ja pu-heen aiheeksi. Hassua asiassa oli se, että kysei-nen primitiivisyyden ja kaaoksen läsnäolon il-mentäjä on täysin tieliikennelain mukaisessa ajo-kunnossa.

Myös Metsähallituksen Lapin luontopalve-luiden aluepäällikkö Pirjo Seurujärvi uskoi van-haan viisauteen, että yksi kuva kertoo enemmänkuin tuhat sanaa. Tarkastusmatkoilta kertyneinkuvin Seurujärvi esitteli niitä osa-alueita joissa

Lapin kullan kimalluksessa on maanhaltijan nä-kökulmasta kiillottamisen varaa.

Seurujärvi kuitenkin korosti suunnan ole-van monessa suhteessa kohti parempaa.

Hän totesi suurimman osan kullankaivajis-ta toimivan erittäin hyvin, ja kullankaivun ole-van maanhaltijalle kullanarvoinen asia; upeaavanhaa ja uutta kulttuuriperintöä. Seurujärvivakuutti Metsähallituksen olevan vakavasti mu-kana kultaperinteen vaalimisessa, esimerkkeinäIvalojoen Kultalan niityn hoito ja Sotajoen suu-pankin entisöinti. Myös Lemmenjoen kultahis-toriallisen museoreitin toteuttamisessa on mah-dollisuus yhteistyöhön.

Lapin kultakenttien kansanedustajaksi itsen-sä esitellyt ivalolainen kansanedustaja Janne Seu-rujärvi näki kullan ja kullanhuuhdonnan roolinvahvana Lapin maakunnan imagon, ja jopa Suo-mi-kuvan luomisessa maailmalla.

Toimiessaan aiemmin Inarin kunnan elin-keinojohtajana, hän oli päättänyt luottaa kullan-kaivukulttuurin vahvaan vuosisataiseen histori-aan Inarin kunnassa, ja kirjata kullankaivun myöskunnan elinkeinopoliittiseen ohjelmaan.

Seurujärvi totesi asioiden, jotka olivat kul-lankaivun osalta 10 vuotta sitten itsestäänselvyyk-siä, muuttuneen tänä päivänä monimutkaisiksi.Hän piti kohtuuttomana sitä että tulkintaeroja,joihin kullankaivajat joutuvat hakemaan oikeu-den ratkaisuja on niin paljon.

Tutkimusta

Kultaseminaarin verryttelyseminaarissa Helsin-gin yliopiston Arppeanum-auditoriossa oli tar-koitus pohdiskella kullankaivun imagoa. Alus-tuksista monet käsittelivät kuitenkin kullankaiva-jan, eivätkä kullankaivun imagoa. Allekirjoitta-nut arveli puheenvuorossaan useimpien puhuji-en lisäksi puhuneen idyllistä imagoa tarkoittaes-saan.

Lapin kullan korkeasta imagosta kertooHelsingin yliopiston Geologian laitoksen johta-jan, professori Juhani Karhun mukaan se, ettänimilista geologeista jotka Lapin kulta on tutki-muksensa piiriin noukkinut, on Suomen kuu-luisien geologien kansallisgalleria.

Seppo J. Partanen totesi kullankaivun ima-

Viime vuoden kiinnityksen Raijaliisa Karjalaisenkanssa saanut Ami Telilä (vas.) luovutti Vuodenisommus-kiertopalkinnon Pekka Turkalle (kesk.)ja postuumisti Marjut Telilälle, jotka löysivätEdelweissin 108,5 g. Turkasta oikealla kaivoksenkonemiehet Mika ja Risto Telilä.

Vaskauskisan tuomaristo eläytyy semifinaalieräntunnelmaan Mariellan tanssiparketilla. Vas. Kau-ko Matilainen, Esko Orava ja Pentti Nummela.


gon seilanneen Maamme-laulun vähättelevistäsäkeistä äkkiä toiseen äärilaitaan, kun 1860-lu-vun lopun kultalöydöistä odotettiin pelastajaanälänhädästä ja sortovuosista kärsivälle kansalle.Vuosikymmenien ajan Lapin kullankaivun ima-go etsi kovasti omaa tietään, varsin nopeasti senarvo alkoi kuitenkin realisoitua. Yhtiöt vetäytyi-vät kultamailta jättäen taakseen valmiiksi kartoi-tettua maantiedettä, teitä, siltoja ja myös ihmisiä.

Lapin kullan keskeinen sielu onkin ollut sii-nä, että paikalliset ovat osanneet pienimuotoi-sesti hyödyntää suurten yritysten jäänteitä.

Toisaalta viime vuosikymmenet ovat olleettyystin erilaiset kuin mitkään aiemmat vaiheetkullankaivun historiassa. Nyt parinkymmenenviime vuoden aikana kullankaivun mittakaavas-sa ja imagossa on löydetty tasapaino. Kullankai-vu on löytänyt oman roolinsa, oman pienuuten-sa. Se on pienessä mittakaavassa ammattimaista,mutta samalla harrastus, johon yhdistyy luon-nonläheisyys.

Populismia

Hallituksen jäsen Hannu Viranto luki ääneensekä Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuo-mi-Nikulan että Tankavaaran isännän KaukoLaunosen alustukset. Tuomi-Nikula puhui (Vi-ranto puhui) kahdesta kadehdittavasta pohjoisenvapaasta ammattilaisesta – poromiehestä ja kul-tamiehestä. Hän totesi näille kummallekin ole-van yhteistä sen, että ne voivat toimia miten vain,ja silti niiden maine suuren yleisön silmissä py-syy aitona ja perushyvänä.

Tuomi-Nikula näki kultamailla keskeisenroolin Lapin kesämatkailun vetovoimatekijänä.Hän piti uskomattomana sitä, että on osattu tuot-teistaa kaamos, ensilumi, porot, koirat ja sukset– mutta ihmistä kiehtova kulta on lähes käyttä-mätön matkailuvaltti Lapissa.

Niin kauan kuin kullankaivajat hoitavatympäristövelvoitteensa, heillä on hatunreuhkapäässä ja ajamaton parta merkkinä sivilisaationhylkäämisestä, ei heillä Tuomi-Nikulan mielestäole maineen puolesta syytä huoleen.

Kauko Launonen kertoi (Viranto kertoi) 40vuotta alaa seuranneena olevansa eri mieltä; hä-nen mielestään se, että kullankaivun imago oli

otettu seminaarin aiheeksi, tarkoitti että imagoei ole tyydyttävä. Kullankaivun ensi vuosikym-meninä ei imagoa oltu edes keksitty, mutta pik-kuhiljaa yksinäisestä kullankaivajasta vaskoolikädessä Lapin erämaassa muodostui kunnioitta-van positiivinen mielikuva suuren yleisön kes-kuudessa.

Launonen katsoi teknisten apuvälineiden,kuten maansiirtokoneiden saapumisen kulta-maille – yhdessä 1970-luvulla viihteellistyneenelämysmatkailun tuomien lieveilmiöiden kanssa– aloittaneen positiivisen mielikuvan jakautumi-sen. Luonnonsuojelun nousun ja kullankaivaji-en epädiplomaattisen vastareaktion myötä me-dia sai herkullisen vastakkainasettelun, joka –Prospäkkärin kannanottojen lisäksi – vaikuttikielteisesti kullankaivun imagoon.

Kaikille tahoille positiivisen imagon muo-dostamisen totesi Launonenkin mahdottomak-si. Hän näki silti, että monet ristiriidat olisi voi-tu välttää kohtuullisen diplomatian keinoin jaetsimällä yhdessä ratkaisuja ongelmiin.

Peronius myönsi, että mikäli Metsähallituk-sen virkamiehet olisivat olleet vähän diplomaat-tisempia, ja hiukan kaukokatseisempia, olisi ko-neellinen kullankaivu Lemmenjoella loppunut.Kuten ammattikullankaivaja Kari Merenluotoasiaa kommentoi; kun kullankaivajat ajettiin run-kosuunnitelman tulkinnan perusteella nurkkaan,se aiheutti voimakkaan vastareaktion. Jos run-kosuunnitelmaa ei olisi tulkittu niin jyrkästi, olisivaltaukset kaivettu loppuun, lyöty rintoihin jalähdetty alueelta.

57 vuotta kullankaivajan evoluutiota seu-

Jouni Pihlaja vetämässä liiton edunvalvontatoi-mikunnan ideointitilaisuutta. m/s Mariellakeinuu Tukholman satamassa.


rannut Risto Mäkipuro jakoi imagon neljäänosa-alueeseen: asu, asumus, ammattitaito ja -vä-lineet sekä asenne. Hän toivoi byrokraattien pa-nostavan asiallisiin keinoihin mielivaltaisten sään-töjen sijaan. Toivoi aasille tarjottavan porkkanaa.

Verryttelyseminaarin päätteeksi liiton hal-litus palkitsi Urpo J. Salon Vuoden kullankaiva-jateko -kunniamaininnalla kullankaivua tukevas-ta hiljaisesta taustatoiminnasta kiittäen. Urpo to-tesi huomionosoituksen tulleen yllätyksenä –mutta niin sen pitikin tulla.

Ja ylhäistä mieltä

Lisäksi päivitettiin eri kaivualueiden tiedot. MikaTelilä kertaili Lemmenjoen kultaiset kuulumiset,Jouni Patokallio muisteli Laanilan / Sotajoen /Ivalojoen alueen tapahtumia ja Pirjo Muotka-järvi tasasi tiedot menestyksekkäältä kisarinta-malta.

After goldpanning-orientoitunut porukkataas päivitti itse itsensä.

Seminaarijärjestelijät olivat tehneet onnis-tuneen organisaatiomuutoksen keskittämälläkaikki tapahtumat laivalle. Lauantaina vaskattiinkilpaa varmaankin ensimmäisen kerran vettenpäällä, kun perinteisesti Boulle-hallissa pidetyt

kisat roiskittiin m/s Mariellan tanssiparketilla.Kauko Matilaisen ja Vesa Veijalaisen juonta-ma kiihkeärytminen online-kisa, jota pystyi seu-raamaan screeniltä, keräsi paljon myös liiton ul-kopuolista yleisöä.

Kanavapaketin tavoin jokaiselle oli tarjollajotakin: huuhdontakisat tuolla, edunvalvontatoi-mikunnan ideointitilaisuus täällä ja ympäristö-luparaskautettujen infotilaisuus siellä. Ja lähes300 kullankaivuun positiivisesti suhtautuvaa tut-tua ja tuntematonta sekä siellä että täällä.

Nyt läpikäyty kolmen vuoden geologinenkokonaisuus on näyttänyt seminaariin osallistu-neille valon. Eri asia sitten on, millaiseen maa-han siemenet on kylvetty. Todennäköistä on ettämontuilla ryskätään vanhaan malliin ja kultaatulee ON ja kultaa tulee OFF.

No, pääasia on että yleensäkin ryskätään. Jamuutenkin olen sitä mieltä, että liiton pitäisi rek-rytoida oma maaperägeologi kiertämään valtauk-sia lohdutuksen ja vahvistuksen sanoja jakaen.

Seminaariviikonlopun saldona voi todetaettä kullankaivun imago ei tosiaan ole tyydyttä-vä. Eikä se ole välttävä eikä heikkokaan, vaan kylläse on – ihan stailaamatta ja ilman imagokonsult-teja – edelleen hyvä.

Mullis’


Lemmenjoenplatinamineraaleista

ja uusi mineraali, miessiitti

Erikoistutkija Kari Kojonen, GTK

Lemmenjoen alueella on platinaryhmän alkuainei-den mineraaleja löydetty lyhyemmän löytöhistori-an takia kullanhuuhdonnan yhteydessä pienempiämääriä kuin Ivalojoella ja sen sivujoilla, joista onaiemmin ollut kuvauksia Prospäkkärissä vuosina2005 ja 2007 (Kojonen 2005, 2007).

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä lähinnäLemmenjoen alueen puroista ja joista löytyneisiinplatinamineraaleihin, joista suurin osa on saatuprospäkkäreiltä ja kaivospiirien omistajilta.Lemmenjoen alueen historia on tosin lyhyempikuin Ivalojoen, mutta platinamineraalien osaltavoitaneen sanoa, että niitä on runsaamminlukumääräisesti Lemmenjoen alueen puroissa jaojissa, jos ajatellaan eri platinamineraalifaasienmäärää. Jostain syystä myös suhteellisen pehmeät

Isoferroplatina-hippu Kaarre-ojalta, paino 0.75g, mitattu tiheys16358 kg/m3,pituus 9.5 mm,leveys 7.1 mm,löytäjät RaijaKarjalainen jaAmi Telilä

platinamineraalit ovat säilyneet aikojen saatossahajoamatta luonnonvoimien rapautumistyöltä.

Opintojen äidin, kertauksen, vuoksi totean vielätässä johdannossa, että platinaryhmän alkuaineitaovat platina (Pt), palladium (Pd), osmium (Os)iridium (Ir), rutenium (Ru) ja rhodium (Rh).Platinaryhmän alkuaineet esiintyvät luonnossaharvoin luonnon metalleina tai metalliseoksina(lejeerinkeinä). Usein ne ovat sidoksissa rikin (S),seleenin (Se) arseenin (As), antimonin (Sb)vismutin (Bi) ja telluriumin (Te) kanssa. Platinaesiintyy sitoutuneena raudan kanssa ja palladiumon joskus luonnon lejeerinkinä kuparin (Cu) jakullan (Au) kanssa. Osmium, iridium ja rhodiumesiintyvät myös luonnon lejeerinkinä upamineraa-leina.


Lemmenjoen alueelta (Kuva 1)on Ervamaa (1975) raportoi-nut Jäkälä-äytsiltä vuonna1952 Kullervo Korhosen löy-

täneen viisi platinahippua, joiden painotolivat 133.5 mg, 173.4 mg, 95.8 mg (seka-hippu platina-kulta), 38.8 mg ja 50.6 mg.

Arvid Kokko oli löytänyt samana vuon-na kahdeksan platinahippua Miessijoelta,yhteensä 198.2 mg. Ruittuojalta oli NiiloRaumala löytänyt vuonna 1951 pyöreänplatinahipun painoltaan 336.0 mg, jonkapinnassa oli hiukan hyvin pieniä kvartsira-keita, jotka ilmeisesti ovat siihen sekundää-risesti tarttuneita.

Edelleen Ervamaa (1975) kertoo osta-neensa geologian tutkimuslaitokselle Jukka

Pellisen platinahippukokoelman 12 540vanhalla markalla vuonna 1952, yhteensä6270 mg, jossa on hippuja Morgamojalta jaKotaojalta. Ei-magneettisessa fraktiossa onsuurin osa hipuista kovaa ja tiivistä tavaraa.Jonkin verran on myös hyvin pehmeitä lyi-jyn näköisiä hippuja, joiden pinta on tum-man harmaa. Pari hippua on huokoista, sie-nimäistä tyyppiä.

Kaikkein pienimmät Kotaojan tammenkohdalta löydetyt hiput ovat hyvin kirkkai-ta omamuotoisia kiteitä. Niissä näkyy mm.kuutio- ja oktaedripintoja.

Muiden hippujen löytöpaikkoja ovatMorgamojalla ja Kotaojan suun yläpuolel-la. Sieltä löytyneitä hippuja ovat pitkulai-nen (5 mm), kolmiomainen, litteä, paino

Kuva 1.Lemmenjoenalueen valtauksetja kaivospiirit,GTK valtaus-rekisteri.

Kir

sti

Kes

kisa

ari


n. 1/4 g, soikea, sileä, pehmeä, iso, pääry-nän muotoinen 1,5 mm, koukunmuotoi-nen, rosoinen 50 mg.

Heikosti magneettisessa fraktiossa onsuurin hippu Morgamojalta, toinen kidepin-tainen, jossa punaista ruostetta pinnassa Ko-taojalta, noin 600 m suusta ylöspäin, kol-mas 3 mm:n litteähkö hippu, yksi pintapyöreä, muut rosoisia, väri tavallisen harmaa,Kotaojan huuhtomon yläpäästä. Fraktiossa1-2 mm ja 2-4 mm ovat hiput osaksi kide-pintaisia, osaksi pyöristyneitä.

On ilmeistä, että Ervamaan luettelemathiput eivät suinkaan kaikki ole platinaa (eliisoferroplatinaa), vaan niiden joukossa onuseita eri platinamineraaleja, joita 1950-lu-vulla ei osattu vielä analysoida.

Saarinen (1984) mainitsee raportissaanplatinahippuja löytyneen vuosien 1947-1960 välisenä aikana Lemmenjoelta Pusku-joelta, Morgamojalta ja Miessijoelta.

Outokumpu Oy:n mineralogi Yrjö Vuo-relainen keräsi platinamineraaleja 1980-lu-vulla Ivalojoen alueelta, Härkäselältä ja Lem-menjoen alueelta (Törnroos ja Vuorelainen1987 ja Törnroos ja muut 1996). Tässä tut-kimuksessa on uudestaan tutkittu Vuorelai-sen Miessijoelta keräämiä hippuja. Suurinosa tämän jutun muista tutkituista hipuistaon saatu aktiivisilta kullankaivajilta Jäkälä-Äytsiltä, Hopiaojalta, Puskuojalta, Miessi-joelta, Pehkosenkurusta ja Kaarreojalta.

TutkimusmenetelmätPlatinamineraalit separoitiin yhdessä kullankanssa kullankaivajien luovuttamista mus-taupanäytteistä alussa käyttäen tärypöytää,myöhemmin seulontaa ja luokitettujen näyt-teiden vaskausta, joka osoittautui tehok-kaimmaksi taitavan vaskaajan tekemänä.

Kulta erotettin stereomikroskoopin allapikkaamalla platinamineraaleista ja luovu-

Kuva 2. Reunoiltaan metalliseksi platinaksimuuttunut sperryliittirae Puskuojalta,Kanamäen näyte, takaisinsironneidenelektronien muodostama kuva (BSE),mittajanan pituus 20 mikrometriä,

S. H

eid

rich

Kuva 3. Optinen mikroskooppikuva uudestamineraalista Pd

5BiTe Puskuojalta, polarisoitu

valo, näyte KM-93, rakeen leveys 0.5 mm.

tettiin takaisin näytteen toimittajalle. Plati-namineraaleista valettiin epoksista tuumanhalkaisijaltaan pyöreät pintahienapit, jotkakiilloitettiin mikroanalysaattoria varten.

Näytteet analysoitiin Hampurin yliopis-ton Mineralogis-Petrografisella laitoksella jamyöhemmin Hannoverissa BGR:ssä (Bun-desanstalt für Geowissenschaften und Rohs-toffe) Cameca SX 100 elektronimikroana-lysaattorilla.

Analysoitavat rakeet valittiin takaisinsi-ronneiden elektronien muodostamasta ku-vasta niiden enerdiadispersiivisellä spetro-metrilla (EDS) analysoidun koostumuksen


perusteella. Osa rakeista analysoitiin Geo-logian tutkimuskeskuksen Jeol-elektroni-mikroskoopilla ja siihen liitetyllä EDS-lait-teistolla.

Ennen analysointia näytteet tutkittiinoptisella mikroskoopilla heijastuvassa valossaja valokuvattiin digitaalikameralla.

PuskuojaEnsimmäiset platinamineraalit vuodelta1998 separoitiin Geologian tutkimuskes-kuksessa olleesta Raimo Kanamäen mus-taupanäytteestä Puskuojalta. Tästä näyttees-

Kuva 4. Makroskooppikuva Puskuojalta Aarne Alhosen valtaukselta löytyneistä monatsiitti(punertavan ruskeita)-, zirkoni (suippoja pieniä), Cr-Ni teräs (pyöreä, alhaalla), Au-Ag-Zn-Cumetalli (hopeanvärinen, pyöreä), kulta- (yksi Pd-pitoinen, ruskehtava) ja isoferroplatinahipuista(kirkkaat hopeanväriset) ja ilmeniittiä (tumman ruskea, ylhäällä).

tä separoidusta rikasteesta mikroanalysaat-torilla analysoiduista rakeista valtaosa onsperryliittiä PtAs

2, yhteensä 354 raetta.

Osassa rakeista on reuna muuttunutmetalliseksi platinaksi (Kuva 2). Tämä voijohtua luonnon rapautumisesta tai raskas-mineraalirikastetta kuumennettaessa tapah-tuneesta arseenin haihtumisesta (Vuorelai-nen ja Törnroos, 1986). Lisäksi on näytteissämertieiittiä Pd

8(Sb,As)

3 2 raetta, isomertie-

iittiä Pd11

(Sb,As)

2 3 raetta, cooperiittia PtS

2 raetta, braggiittia (Pd,Pt)S 1 rae, Pt4Pd

metallia 2 raetta ja erlichmaniittia (Os,Ru)S2

yksi rae.


Myöhemmin saatiin Kari Merenluodol-ta vuoden 1998 mustaupanäyte, josta ana-lysoitiin 697 kpl sperryliittiraetta, 4 kpl coo-periittia, 3 kpl braggiiitia ja 2 kpl mertieiit-tiä. Sperryliitti on monissa rakeissa muut-tunut reunaltaan metalliseksi platinaksi. KariMerenluodon näytteistä vuosilta 1992 ja1993 tavattiin sperryliitin lisäksi 4 raettabraggiittia ja 1 rae cooperiittia, 7 raetta iso-mertieiittiä Pd

11(Sb,As)

2, 4 raetta palladse-

iiittia Pd17

Se15

ja tuntematonta Pd-Bi tellu-ridia, jossa on Pt 70 paino %, Ag 0.26 pai-no %, Sb 0.58 paino %, Te 11.48 paino %ja Bi 18.45 paino % vastaten likimain kaa-vaa Pd

5BiTe (Kuva 3).

Analysoitu rae on epähomogeeninen,eikä siitä saatu kiderakennetta määritettyätehdyissä röntgendiffraktioajoissa. Kemial-lisessa analyysissä vuoden 2001 mustaupa-näytteestä on 8580 g/t kultaa, 9.7 g/t palla-diumia, 2360 g/t platinaa ja alle 1 g/t iri-diumia (330 ppb), osmiumia (894 ppb),rhodiumia (31 ppb) ja ruteniumia (779ppb).

Alempaa Pusku-ojalta saatiin Aarne Al-hoselta näyte, jossa oli useiden pyöreidentai omamuotoisten kultarakeiden lisäksi mo-natsiittia, zirkonia ja isoferroplatinarakeita(Kuva 4).

Jäkälä-äytsiJo ensimmäisenä tutkimuskesänä v. 2003saatiin Karhu Yrjö Korhoselta puoli kon-jakkipullollista mustaa upaa, joka tutkittiinHampurin yliopistossa. Näytteestä tehdys-sä platinamineraalifraktiossa oli 307 raettasperryliittiä, 1 rae isomertieiittiä ja 1 raemertieiittiä metallisen kullan y.m. raskasmi-neraalirakeiden ohella.

Kemiallisessa analyysissä tastä näytteestäsaatiin kullan määräksi 38600 g/t, palla-diumia 7.52 g/t ja platinaa 815 g/t. Lisäksioli alle gramman pitoisuuksia iridiumia (550

ppb), osmiumia (172 ppb), rhodiumia (90.5ppb) ja ruteniumia (28 ppb).

Myöhempinä kesinä saimme näytteitäalempaa Jäkälä-äytsiltä tutkittavaksi JoukoKorhoselta. Ne tutkittiin kaikki GTK:ssakäyttäen optista mikroskopiaa ja JEOL-Oxford INCA SEM-EDS laitteistoa. Kesällä2006 saadussa karkeassa fraktiossa (raeko-ko ½-1 mm) oli sekaisin isoferroplatinara-keita 15 kpl (Kuva 5), kultarakeita 3 kpl,ilmenittiä, titanomagnetiittia, hematiittia,rutiilia 27 raetta, tapioliittia 3 kpl, colum-

Kuva 5. Optinen makroskooppikuva isoferro-platinahipuista Jäkälä-äytsiltä. Näyte JoukoKorhonen.

Kuva 6. Sperryliittirakeita ja kaksi kultaraet-ta Ekströmin valtaukselta Jäkälä-äytsin ylä-juoksulta, makroskooppikuva, näyte KeijoKepsu.


biitti-tantaliittia 2 kpl, ixioliittia 2 kpl, Fe-Mg-Al silikaattia, rikkikiisua 1 kpl ja Cr-Niterästä 1 kpl.

Jouko Korhosen hienommassa fraktios-sa (< 250 mikrometriä) oli platinamineraa-leja metallisen kullan, monatsiitin y.m. ras-kasmineraalien ohella sperryliittiä 280 kpl,mertieiittiä 2 kpl ja cooperiittia 3 kpl. Toi-sessa näytteessä oli sperryliittiä 1109 kpl,mertieiittiä 5 kpl ja cooperiittia 1 kpl. Li-säksi tästä hienofrektiosta löytyi kultarakei-ta 14 kpl, tina-lyijypitoisia rakeita 140 kpl,

Kuva 7. Omamuotoinen sperryliittiraeEkströmin valtaukselta kuvattuna elektroni-mikroskoopilla, näyte Keijo Kepsu.

Kuva 8. Pd-pitoista kultaa (ylhäällä keskellä),isoferroplatinaa (4 kirkasta raetta), messinkiä(alhaalla keskellä) ja vismuttia (oksidi, tummarae vasemmalla), Hopiaoja, Kai. J. Rantasennäyte.

thorianiittirakeita 2 kpl ja monatsiittia 8 kpl.

Jäkälä-äytsin yläjuoksulla joki haarautuuja sen pohjoiseen kääntyvästä haarasta Mar-kus Ekströmin valtaukselta toimitti KeijoKepsu näytteitä, joissa ainoana platinami-neraalina oli sperryliittiä (Kuva 6). Jotkutrakeista esiintyvvät kauniin omamuotoisi-na rakeina (Kuva 7).

Aivan joen alkulähteillä Mullisaukonmailla Hopiaojalla on löydetty Kai Ranta-sen näytteistä isoferroplatinaa, kuparipitois-ta isoferroplatinaa, sperryliittiä, irarsiittia,erlichmaniittia, hongshiittia PtCu, Pt-Cu-pitoista kultaa ja Pd-Cu-pitoista kultaa. Ana-lysoidussa granaattiamfiboliliuskelohka-reessa Hopiaojalta on platinaa 0.44 ppb japalladiumia 2.87 ppb (kuva 8).

MiessijokiMiessijoelta on saatu näytteitä eniten erikullankaivajilta. Yrjö Vuorelainen (YV) ke-räsi aikoinaan Miessijoelta sen ylä-, keski-ja alajuoksulta platinamineraalihippuja jateetti niistä kiillotetut pintahieet, jotka pro-fessori Ragnar Törnroos luovutti uudelleenanalysoitavaksi Hampurin yliopiston elekt-ronimikroanalysaattorilla.

YV:n näyte Miessi 1 sisältää 73 raettasperryliittiä, 22 raetta mertieiittiä/isomertie-iittiä, 10 raetta cooperiittia ja bragggiittia,3 raetta stillwateriittia Pd

8As

3, yhden rakeen

palladiumpitoista kultaa, yhden rakeen keit-hconniittia Pd

3-xTe, sperryliitin reunoilla

metallista platinaa, 1 rakeen kuparikiisua ja1 rakeen lauriittia (Ru,Os)S

2.

YV:n näyte Miessi 2 sisältää 67 raettasperryliittiä, 28 raetta mertieiittiä/isomertie-iittiä, 13 raetta cooperiittia/braggiittia, yh-den rakeen lauriittia, yhden rakeen isofer-roplatinaa ja sperryliitin reunoilla metallis-ta platinaa (Kuva 9). Mertieiitti I on joissa-kin rakeissa tinapitoista koostumuksella(paino %): Pd 73.7 %, Pt 0.23 %, As 4.60


%, Sb 17.64 %, Sn 4.05 %. Lisäksi tavat-tiin neljä raetta stillwateriittia Pd

8As

3, yksi

rae moncheiittia PtTe

2 ja

yksi rae arsenopal-

ladiniittia Pd8(As,Sb)

3.

YV:n näyte Miessi 3 sisältää 23 raettasperryliittiä, 21 raetta mertieiittiä/isomertie-iittiä, 9 raetta cooperiittia/braggiittia, 2 raet-ta stillwateriittia, 2 raetta iridium-osmiumia,2 raetta lauriittia, yhden rakeen isoferropla-tinaa, 4 raetta palladium pitoista kultaa, yh-

den rakeen kotulskiittia PdTe, yhden rakeenvincentiittiä (Pd,Pt)

3(As, Sb,Te) sulkeuma-

na braggiitissa ja yhden rakeen Pd-seleeni-telluridia, jonka ideaalinen kaava onPd

11Te

2S

2 (Kuva10).

Tämä rae on hyväksytty kansainvälisenmineralogisen assosiaation (IMA Internatio-nal Mineralogical Association) uusien mi-neraalien ja nimien komissiossa vuonna2006 uudeksi mineraaliksi nimellä ”mies-siite” eli suomeksi miessiitti (Kojonen jamuut, 2007). Nimi tulee tietenkin Miessi-joen mukaan, josta Ylli Vuorelainen sen vas-kasi, oletettavasti Pekka Salosen valtauksenkohdalta.

Makroskoopisesti miessiitti on metalli-sen värinen ja pehmeän taottava. Optisessapolarisaatimikroskoopissa se on vaalean har-maa ja isotrooppinen. Se on symmetrialtaankuutiollinen, avaruusryhmä Fd3m tai Fd3ja hilamitta a on 12.448Å. Mitattu kovuuson 362 kg/mm2, muutettuna Mohsin ko-vuudeksi 2-2½. Laskettu tiheys on 10.94g/cm3. Kemiallinen koostumus vastaa em-piiristä kaavaa Pd

11.02Te

2.09Se

1.90 perustuen 15

atomiin (Pd 75.17 %, Te 17.06 %, Se 9.61%).

Miessiitti on rakenteeltaan samanlainenkuin isomertieiitti Pd

11Sb

2As

2, ja voidaan

olettaa, että miessiitissä telluuri korvaa an-timonia ja seleeni korvaa arseenia. Huoli-matta samanlaisuudesta miessiitti on kuiten-kin uusi itsenäinen mineraalifaasi.

Kari Merenluoto on toimittanut kaivos-piiriltään usean vuoden ajalta mustaa upaa,josta on separoitu kulta ja platinamineraaliterilleen GTK:ssa.

Lokakuulta 1991 olevassa näytteessä ana-lysoitiin 2448 raetta sperryliittiä, 12 raettamertieiittiä/isomertieiittiä, 22 raetta coope-riittia/braggiittia, 7 raetta metallista plati-naa, 2 raetta metallista palladiumia ja plati-nan ja palladiumin seosta. Karkeammassa

Kuva 9. Sperryliitti (tumman harmaa)muuttunut reunoiltaan metalliseksi platinaksi(vaalein osa), platina jakaumakuva, aallonpi-tuusdispersiivinen röntgenspektri, Cameca SX100, kuva S. Heidrich, mittakaava 100mikrometriä.

Kuva 10. Miessiitti-rae kuvattuna polarisaa-tiomikroskoopilla, 1 polarisaattori, Miessijoki.Näyte Yrjö Vuorelainen.


fraktiossa on 137 raetta sperryliittiä ja 3 raet-ta cooperiittia/braggiittia.

Vuoden 2006 näytteestä analysoitiin3037 reatta sperryliittiä, 19 raetta mertie-iittiä/isomertieiittiä, 27 raetta cooperiittia/braggiittia, 4 raetta rustenburgiittia (Pt,Pd)

3Sn ja platina-palladium metallia 34 raet-

ta. Saman näytteen karkeassa fraktiossa onisoferroplatinaa 2 raetta, hongshiittia 1 rae,sperryliittiä 4 raetta, mertieiittiä/isomertie-iittiä 3 raetta, braggiittia yksi rae, metallistaplatinaa 2 raetta ja arseenikiisua 3 raetta.

Juhani Pekkalalta ylempää Miessiltä saa-tiin karkeita 1-3 mm suuruisia rakeita, jois-ta oli 6 kpl isoferroplatinaa, yksi lyijy-tina-metallia, yksi lyijyä, yksi sperryliittiä, yksibraggiittia ja yksi rae tantali-niobi-wolfra-mi-oksidia. Isoferroplatinassa on sulkeumi-na hollingwortiitti-irarsiittia (Rh, Ir, Pt,Ru)AsS.

Juhani Kankaalta saatiin kesällä 2006myös näyte, jossa oli karkeina rakeina iso-ferroplatinaa 31 raetta, hongshiittia 1 rae,palladium pitoista kultaa 2 raetta, sperry-liittiä 7 raetta, kultaa 2 raetta, Cr-Ni-Mnrautaa 3 raetta ja Fe-Mg-Ca silikaattia yksirae.

Pekka Turkka on toimittanut näytteitäMiessin kulta-valtaukselta karkeina rakeinaja myös hienoa upaa, josta separoitiinGTK:ssa kulta ja platinamineraalit erilleen.Karkeassa fraktiossa vuodelta 2005 on 135raetta, joista on 56 raetta isoferroplatinaa(kuva 11), 40 raetta sperryliittiä (kuva 12),3 raetta mertieiittiä/isomertieiittiä, 3 raettacooperiittia, yksi rae atokiittia (Pd,Pt)

3Sn,

2 raetta OsIrRu-metallia, 10 raetta hongs-hiittia, yksi rae Pt

5Cu:a, 7 raetta kultaa, 4

raetta PtCuFe metallia, 6 raetta PdCuAumetallia, 6 raetta PdAu-metallia, yksi raearseenikiisua, yksi rae titanomagnetiittia,yksi rae ilmeniittiä ja yksi rae rikkikiisua.Isoferroplatinassa on sulkeumina lauriittia,

Kuva 11. Isoferroplatina, hongshiitti (ho),kulta (Au), palladium-kulta(AuPd), Platina-kupari-kulta(PtCuAu), osmium-rutenium-iridium (OsRuIr) ja grafiitti (C) rakeita,makroskooppikuva, näyte Pekka Turkka.

Kuva 12. Sperrylliittirakeita Miessin kulta-valtaukselta, makroskooppikuva, näyte PekkaTurkka.

irarsiittia, hollingworthiittia ja cuproiridsiit-tiä.

Hienofraktiossa vuodelta 2005 on 2942raetta sperryliittiä, 25 raetta mertieiittiä/iso-mertieiittiä ja 5 raetta cooperiittia/braggiit-tia.

PehkosenkuruPehkosenkuru on Jukka Kelan kaivospiiri,jossa ainoa tavattu platinamineraali on oma-muotoisina rakeina esiintyvä sperryliitti.Kalliosta otetussa näytteessä on alhaisia pal-ladium- ja platinapitoisuuksia (1-4 ppb).


KaarreojaRaija Karjalainen ja Ami Telilä toimitti-vat Kaarreojalta hienorakeisen puhallus-upanäytteen, josta erotettiin GTK:ssa kul-ta- ja platinamineraalirakeet. Näytteessä oli533 raetta sperryliittiä, 9 raetta mertieiittiä/isomertieiittiä, 17 raetta cooperiittia/brag-giittia, 3 raetta isoferroplatinaa, 11 raetta pla-tinaa, 5 raetta arsenopalladiniittia, 4 raettasudburyiittiä Pd

8As

3 ja 1 rae platina-palla-

dium-metallia.Tutkittavaksi saatiin myös yksi isompi rae

isoferroplatinaa, jonka paino on 0.75 g,mitattu tiheys 16358 kg/m3, suurin pituus9.5 mm ja suurin leveys 7.1 mm (kuva si-vulla 22). Kaareojan kaivumontusta otetus-sa pyrokseniittisesta lohkareesta analysoituplatinapitoisuus on 0.81 ppb eli n. 1 tuhan-nesosagrammaa tonnissa.

Yhteenveto jajohtopäätöksetTässä kirjoituksessa on kuvattu Lemmenjo-elta aiemmin löydetyt ja tutkimusprojektis-sa 2003-2006 kullankaivajilta saadut plati-namineraalinäytteet. Tarkkoja analyysitulok-sia ei tähän tilan puutteen takia ole pantu,

mutta ne tullaan julkaisemaan myöhemminkansainvälisessä mineralogisessa julkaisussayhdessä Ivalonjoelta löydettyjen platinami-neraalien kuvauksen kanssa.

Rakeita analysoitiin yhteensä 12 022 kpl,joista 95.14 % on sperryliittiä, 1.04 % iso-ferroplatinaa, 1.37 % mertieiittiä /isomer-tieiittiä, 1.08 % cooperiittia ja braggiittia,0.89 % platinan, palladiumin ja osmiuminmetalliseoksia, myös kullan, kuparin ja rau-dan kanssa, 0.13 % platinaoksidia, 0.07 %stillwateriittia, 0.06 % sudburyiittiä, 0.05% arsenopalladiniittia, ja 0.06 % yhteensäatokiittia, moncheiittia, kotulskiittia, keit-hconniittia, vincentiittiä ja miessiittiä (kuva14).

Isoferroplatinassa on sulkeumina run-saasti lauriittia, erlichmaniittia ja irarsiittia.Isoferroplatinaa, osmiumia ja kullan seok-sia palladiumin, platinan ja kuparin kanssaesiintyy isompina hippuina (0.5-3 mm hal-kaisija) kun sen sijaan sperryliitti ja muutplatinamineraalit ovat enimmäkseen alle 0.5mm:n raekoossa.

Useimpia Lemmenjoen alueen platina-mineraaleja ja niiden sulkeumia (esim. lau-riitti, irarsiitti ja erlichmaniitti isoferropla-tinassa) pidetään synnyltään magmaattisinaja tyypillisinä kerrosintruusioissa tavatuille

Platinamineraalien prosentuaalinen jakauma piirakkadiagrammilla esitettynä:a) sperryliitti 95.14 % (sininen) ja muut 4.86 %,

b) muut platinamineraalit isoferro-platina (ifp)1.04 %, mertieite/isomertieite (mer)1.37 %,cooperite/braggite (coobr) 1.08%, metallit (metals) Pot, P,PtPdCuAu 0.89 %, palladseite(pdse) 0.03, stillwaterite (stil)0.07 %, arsenopalladiniitti(aspd) 0.05 %, rustenburgite(rust) 0.03, sudburyite (sud)0.03, platinaoksidit (ptoks)0.13 %, ja muut (rest) ato-kiitti, moncheiitti, keithcon-niitti, vincentiitti, miessiitti.


platinamalmeille. Niiden syntylämpötilatovat n. 800-1200o C. Jotkut löydetyistä pla-tinamineraaleista ovat syntyneet rapautumi-sen ja hapettumisen tuloksena kuten plati-naoksidi, platinametalli sperryliitistä, plati-na-palladium metalli braggiitista. Myös kul-lan seosmetallit platinaryhmän alkuainei-den, kuparin ja raudan kanssa ovat synty-neet joessa.

Osa harvinaisemmista löydetyistä plati-namineraaleista on todennäköisesti synty-nyt magmapurkausten loppuvaiheessa hyd-rotermaalisissa olosuhteissa lämpötila-alueel-la 500-250o C.

Kaikki tässä jutussa analysoidut rakeetovat kuitenkin viime kädessä peräisin joki-sorasta. Ainoastaan Pehkosenojalla ja Kaar-reojalla on saatu kalliosta aivan vähäisiä pla-tinametallipitoisuuksia kokokivianalyysissä.Lukuisissa kerätyissä rapakallionäyte- ja kal-lionäytteissä ei ollut lainkaan platinametal-lipitoisuuksia.

Kuitenkin on löydettyjen rakeiden jou-kossa sellaisia mineraaleja, jotka ovat varsinpehmeitä eivätkä kestä pitkiä kuljetusmat-koja ja eroosiota. Tämän vuoksi pidän to-dennäköisenä, että platinamineraalien alku-lähde eli emäkallio ei ole kovin kaukana hip-pujen löytöpaikasta.

Lemmenjoen maaperäkartoitus on hoi-dettu mallikkaasti ja turistikarttojakin onpainettu GTK:n toimesta. Kallioperäkartoi-tus on sen sijaan jäänyt tekemättä 1:100 000mittakaavaan ja raskasta näytteenottoa eikansallispuistossa sallita.

Timanttikairauksella saataisiin paljon sel-ville irtomaalajien alla olevasta kallioperästäja sen sisältämistä kulta- ja platinamineraa-liesiintymistä. Voi jäädä seuraavan sukupol-ven tehtäväksi.

KiitoksetKirjoittaja haluaa kiittää tekstissä mainittujaLemmejoen kullankaivajia erittäin hyvästä ja ys-tävällisestä yhteistyöstä. Jukka Kela toimi pienentutkimusryhmämme asiantuntevana paikallisop-paana ja varusteiden kuljettajana, mikä säästihuomattavasti aikaa ja jalkavaivoja.

Korvaamattomana apuna maastotöissä olivatGTK:sta Veikko Sieppi, Veijo Magga ja PerttiHakala, joka myös suoritti kaikkien näytteidenvaativan vaskaamisen laboratoriossa.

Näytteiden analysoinnissa ovat avustaneetHampurin yliopistosta professori M. Tarkian jadiplomimineralogi Stefanie Heidrich sekäBGR:ssä Jerzy Lodziak ja tohtori Frank Mel-cher. Pyyhkäisyelektronimikroskooppianalyysienteossa on ystävällisesti avustanut Bo JohansonGTK:ssa.

Ervamaa, Pentti 1975: Selostus Tankavaaran ja Morgaminalueen sekahipuista tehdystä alustavasta tutkimuksesta.Julkaisematon raportti M 17/Sdk/Ira/52/2, Geologian tut-kimuskeskus, Espoo, 5 s ja liitteitä 73 s.

Kojonen, K. 2005: Platinamineraaleja Ivalojoelta ja Lem-menjoelta. Propäkkäri, 1, 16-25.

Kojonen, K. 2007: Ivalojoen alueen platinamineraaleista.Prospäkkäri 2, 28-33.

Kojonen, K., Tarkian, M., Roberts, A.C. & Heidrich, S.2007: Miessiite, Pd

11Te

2 Se

2, a new mineral species from

Miessijoki, Finnish Lapland, Finland. Canadian Minera-logist 45, 1221-1227

Törnroos, R. and Vuorelainen, Y. (1987): Platinum-groupmetals and their alloys in nuggets from alluvial deposits inFinnish Lapland. Lithos 20 p. 491–500.

KIRJALLISUUSVIITTEET:

Saarinen, Vilho 1984: Platinalöydöistä Lapissa. Julkaise-maton raportti n:o 3058, Geologian tutkimuskeskus, Es-poo, 6 s.

Törnroos, R. and Vuorelainen, Y. (1987): Platinum-groupmetals and their alloys in nuggets from alluvial deposits inFinnish Lapland. Lithos 20 p. 491–500.

Törnroos, R., Johanson, B. & Kojonen, K. 1996: Alluvialnuggets of platinum-group minerals and alloys from Fin-nish Lapland. IGCP Project 336 Symposium, RovaniemiFinland August 1996, Program and Abstracts, PosterAbstract p. 85-86.

Vuorelainen, Y. ja Törnroos, R. 1986: Man-made Pt-PtAs2

spherules after sperrylite from alluvial deposits in FinnishLapland. Canadian Mineralogist, 24, 523-528.


Museovirastolle tehtävä do-kumentaatio Lemmenjo-en kullankaivajista jat-

kuu. Tulevan kesän kuvauskohteetovat Ruittuäytsillä. Kuvausjakso alkaajuhannukselta jatkuen säiden mukaanviikosta kahteen viikkoon.

Projektin tarkoitushan on tallentaakullankaivajien arkista tätä päivää. Tei-dän ja kaivuupaikan lisäksi tallennam-me kaikki kullankaivamiseen ja kai-vuupaikalla asumiseen tarvittavan; ha-kusta keittokattilaan. On tärkeää, ettäteistä ja arvokkaasta työstänne jäämerkki jälkipolville. Kuvaukset eivättule millään tavalla vaikuttamaan val-tauksiinne tai kaivospiireihinne. Olentehnyt tiivistä yhteistyötä Mulliksenkanssa kuvauspaikkojen valinnan suh-teen. Yhtenä kriteerinä kuvauspaikko-jen valinnassa on kymmenen vuottaaktiivisesti kaivanneet kullankaivajat.

Tallennamme arkeanne digikuvinja lyhyin haastatteluin. Tarkoitukse-na on selvittää kaivuupaikkanne his-toriaa ja teidän kulkeutumista kulta-maille.

Suuntaamme kahden hengen ku-vausryhmällä juhannukselta Ruit-tuäytsille. Pyrin kevään aikaan saa-maan yhteyden teihin puhelimitse tar-kempien yksityiskohtien varmistami-seksi.

Lämpöistä kesää odotellen

Seppo Hyvönen

Dokumentointiprojektintoinen kesä



MERKKIPÄIVÄT

10.7. Arvo Sundqvist

12.6. Esko Koski19.6. Niilo Hahtokari25.6. Tenho Törmäkangas14.7. Pekka Martinkauppi15.7. Kerttu Liukkonen2.9 Kaj Rosendahl15.9. Ilona Kela21.9. Jukka Hjelt

Onnen päivät kaivukaudella 2008.LKL onnittelee!

85 v.

80 v.

70 v.

65 v.2.5. Vallu Nikolskij2.6. Erkki Ikävalko3.6. Saara Kankaanpää-

Timonen13.6. Allan Vuorinen15.6. Reijo Hirvelä20.6. Pentti Körkkö22.6. Reijo Kasti2.7. Vilho Rautiala13.7. Usko Laine13.7. Risto Rissanen27.7. Esa Anttas22.8. Liisa Syrjälä27.8. Virpi Ahtola2.9. Kauko Kekkonen17.9. Sigvard Häggblom25.9. Eila Heikkilä25.9. Pekka Salminen

1.6. Heikki Nokelainen5.6. Kalle Taipale16.6. Markku Saaririnne18.6. Seppo Nokkala20.6. Pekka Kurkela2.7. Mauri Hietala

2.7. Marketta Rantanen14.7. Ritva Jousinen21.7. Eero Sorjonen30.7. Leena Korhonen30.7. Stig Weckman31.7. Anneli Vehniä-Nyrhinen5.8. Juha Kaila6.8. Raimo Koski8.8. Seppo Mauno17.8. Esko Alila23.8. Esa Muhli2.9. Hannu Penttilä15.9. Martti Kanden25.9. Pirjo Tilli

4.6. Matti Nieminen7.6. Jarmo Rajaniemi15.7. Jouko Tapio16.7. Ulla Ahtokivi16.7. Esa Kuukka21.7. Vesa Luhta21.7. Timo Matilainen2.8. Urho J. Aho10.8. Ari Kangasniemi16.8. Sampsa Valli9.9. Jukka Parman24.9. Juhani Heinonen

60 v.

50 v.

16.5. Jouni Kangasniemi

LEMMENJOELLAVENEKULJETUKSET

Tavarakuljetukset kulta-alueelle

Veikko Jomppanen(016) 673 419, 0400 137 090

Kysy myös poronlihaa



AAMU ILTA

Njurguilahti 10:00 13:00 17:00 20:00

Ravadas 10:40 12:00 17:40 19:00

Kultalan Hamina 11:30 11:40 18:30 18:40

7.6. - 17.6. VAIN ILTAVUORO - EVENINGS ONLY - NUR ABENDS

18.6. - 16.8. AAMU- JA ILTAVUOROTBOTH MORNINGS AND EVENINGS - MORGENS UND ABENDS

17.8. - 15.9. VAIN ILTAVUOROT - EVENINGS ONLY - NUR ABENDS

NJURGUILAHTI - RAVADAS 12 euroa / hlö / yksi suuntaNJURGUILAHTI - KULTALAN HAMINA 15 euroa / hlö / yksi suunta

Pyydämme varaamaan paikatPlease book beforehand - Platzreservierung voraus, bitte.

Hinnat sitoumuksitta!

AHKUN TUPALEMMENJOEN LOMAMAJAT OY (016) 673 435 040 755 4306

LEMMENJOENMATKAILUPALVELUT OY (016) 673 430 0400 137 090

OLAVI JOMPPANEN (016) 673 418 040 770 5201

VEIKKO JOMPPANEN (016) 673 419 0400 137 090

HEIKKI PALTTO (016) 673 413 040 756 9075

Veneaikataulu Lemmenjoella 2008

Maukkaat huoneenlämmössä säilyvätsyömävalmiit Waywayrer-ruoatsekä liekittömät lämmittimet

Nopsajalan suosikki onLammaspata

www.solutionfood.fiTel: 040 511 5459


Petsamontie 1 99800 IVALOPUH. (016) 661 825 FAX (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLIITON VARSINAISILLE JÄSENILLE

(Tarjous on henkilökohtainen)

YHDEN HENGEN HUONE .................60 € /yösisältää aamiaisen

KAHDEN HENGEN HUONE ..............80 € /yösisältää aamiaisen

KOTIRUOKA ............................................. 9 €

SAUNA huonelisä.....................................15 €


.5363 Lapin KullankaivajainLiitto Ry, PL 86.99871 INARI

Documents

Prospäkkäri...Graafinen suunnittelu ja taitto: Liisa Hertell, LH Viestintä Paino: Esa Print Oy, Tampere Jukka Kela Pehkoskuru, 99885 Lemmenjoki Esko Orava Mellantie 14, 97220 Sinettä