Prosp 117 eka - kullankaivajat.fi · 4 Prospäkkäri 1/2017 PÄÄKIRJOITUS MULLIS´ asse Hoikalla ja Souvareilla on kappale ”Morgamin uni”. Hieno kappale. Se soi mm. veteraanikullankaivaja

2 Prospäkkäri 1/2017

3Prospäkkäri 1/2017

Puheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemipuh: 0400 182 [email protected]

Varapuheenjohtaja:Maija VehviläinenVäinämöisentie 1196300 Rovaniemipuh: 040 778 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenKittiläntie 1074, 99800 Ivalopuh: 040 7746 [email protected]

Esko OravaMellantie 1497220 Sinettä

Aki KarvonenKarukorvenkuru99885 [email protected]

Hannu RajaLapionevantie 54, 61250 Jalastopuh: 050 365 [email protected] Ensio KaustinenPertuntie 110, 69600 Kaustinenpuh: 040 574 [email protected]

LKL:N HALLITUS

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

40. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:Lapin Kullankaivajain Liitto ryPL 86, 99871 Inari

Prospäkkäri ilmestyy:

Nro 2 / 2017 toukokuussa,aineisto huhtikuussaNro 3 / 2017 lokakuussa,aineisto syyskuussaNro 4 / 2017 joulukuussa,aineisto marraskuussa

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Kirjapaino Hermes

PROSPÄKKÄRI 1/2017

Lapin Kullankaivajain Liitto RyPL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksutili: FI45 2177 3800 0049 77Muut maksut: FI95 1201 3000 1031 83

TÄSSÄ NUMEROSSA

4–5 Pääkirjoitukset6 Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n

sääntömuutokset selkokielellä7 Vuosikokouskutsu8–10 Hipputulkintaa: Korhosen sekahippu Jäkälä-äytsiltä11 E.T.12 Kaivoslain muutokset hallinnoinnin tasolla13 Muista maksusi ja tilastotietojesi ilmoittaminen14–15 Ajattele, yli kilo!16–17 Kaivukauden 2016 isoimmukset18–21 Tuntsan kultaa osa 4. Tuntsan tie22–23 Tuntsan kulta – Korpelan Jorma sen löysi ja

Mullisaukko kadotti (melkein)24–27 Metsähallituksen tiedote kullankaivajille28 Valtauskatsaus30 Palsintien parantaminen / Merkkipäivät

KANSIKUVA:Viimeiset hiput Jorma KorpelanSallan Tuntsasta 1990-luvullakaivamasta kullasta. Kaikki muuon jaettu tutuille, vieraille jasukulaisille. Kuva: Tytti Bräysy


PÄÄKIRJOITUS

MULLIS´

asse Hoikalla ja Souvareilla on kappale”Morgamin uni”. Hieno kappale. Se soimm. veteraanikullankaivaja Yrjö Kor-

hosesta kertovan dokumenttifilmin ”Kultamies-ten aatelia” tunnusmusiikkina, ja aikanaan legen-daarisen Hotelli-ravintola Ranta-Marin jukebok-sissa.

Muun muassa ”Nuotteja CD:ltä Tunturituu-li” -julkaisussa laulun sanoituksen mukaan Mor-gamilla – eikö niin – ”suuri musta vaskoolistapoimittiin”.

Morgamin kulta on paikoitellen pinnaltaanmustaa, sysimustaa. Muun muassa Alhosen Ars-ka on kertonut muisteluksissaan kultamies Ant-ti Jomppasen kaivauksilta osan Morgamin tör-mästä saaduista kultahipuista olleen niin umpi-mustia, että Antilla oli tapana puukolla pintaaraaputtamalla varmistaa ne kultahipuiksi.

Kyllä Hoikan Lasse kuitenkin varmaan tie-tää mitä laulaa. Sanojen ylöskirjoittaja vain ei oletainnut kultamiesten ammattislangia ymmärtääja suurimmuksen poimiminen on kuulostanutsuuren mustan poimimiselta. Olettaisin, että suu-rimusta sieltä vaskoolista poimittiin, eikä suurimusta.

Metsästäessään platinaryhmän mineraalira-keita Lemmenjoen Jäkäläpään upasta, törmäsitohtori Kari Kojonen GTK:sta osassa näytteitämustiin, götiitin peittämiin kultarakeisiin (ouropreto), joissa kulta vain hiukan pilkisti kohdista,josta kuori oli irronnut.

Ouro Preto -nimisessä paikassa Brasilian Mi-nas Geraisin osavaltiossa on samanlaista mustaakultaa. Tästä tulee paikan nimi. Musta kuori puh-distettiin kullasta siten, että naiset pantiin käve-lemään rikasteen päällä, ilmeisesti joessa. Tällöinkuori irtosi hipuista. Myöhemmin huomattiin,että kuori koostui pääasiassa palladium-hydrok-sidista. Nykyään saman asian voi hoitaa lyhytai-kaisella myllyttämisellä kumimyllyssä.

Upaa puhaltaessa kannattaisi poispuhallet-tava musta upa ottaa talteen jo senkin vuoksi,

SUURI MUSTAettä upan seassasaattaa olla näitämustan kuorenpeittämiä kulta-kikkareita muidenraskaiden mine-raalien joukossa.

Isommus, isoimmus, suurimus ja suurimmusovat kaikki Kotimaisten kielten keskus Kotuk-sen saamen kielen lautakunnan asiantuntija Kaa-rina Vuolabin näkemyksen mukaan peräpohjo-lan murteissa paikallisia lainoja saamenkielenadjektiivin superlatiivimuodosta stuoramus taistuorimus, murrealueesta riippuen. Eteläisemmil-lä murre-alueilla ei adjektiivin superlatiivimuo-don -mus päätettä esiinny, mikä tukee Vuolabinnäkemystä. Isoin tai suurin siis. Kultamailla eri-tyisesti isommanpuoleinen kultahippu.

Toinen joskus sekaannusta aiheuttava kul-lankaivajan ammattislangi-ilmaisu, josta puoles-taan kultaseppä saa näppylöitä, on hienokulta.

Moni kullankaivaja seuloo puhalletun ja kui-vatun kullan eri fraktiokokoihin, kutsuen ns. kul-tahiekkaa hienokullaksi. Oikein analyyttiset kai-vajat laskevat vielä hienokullan ja koruhippujenvälisen prosentuaalisen suhteen tulevan kaivunsuuntaamiseksi rikastuman rikkaimpaan osaan taiihan vain mielenkiinnosta.

Kultasepät ja kullan jalostajat puolestaan tar-koittavat hienokullalla massapitoisuudeltaanpuhdasta kultaa – 999-promilleista eli 24-karaat-tista tavaraa. Itsetietoisen kullanvälittäjän kanssahienokullan myynnistä neuvotellessa tämä saat-taa aiheuttaa sekaannusta, kun tarjolla onkin pi-toisuudeltaan 920–960-promilleista pienirakeistahuuhdontakultaa, eikä valmiiksi pudistettua hie-nokultaa.

Tulevalle kaivukaudelle oikein rumasti hie-noa kultaa kaikille, ja suurimmuksia vaskoolistapoimittavaksi – olkoon ne sitten kirkkaita taimustia.

L


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

HANNU VIRANTOpuheenjohtaja

oulun–uudenvuoden tie-noilla toteutettuun jäsenky-selyyn vastasi lähes 900 jä-sentä. Vastauslinkki meni lii-

ton kaikille jäsenille Prospäkkärinkautta, mutta vastaaminen tapah-tui netin kautta. Vahvistui jo ennes-tään tiedossa ollut käsitys, että jäse-nistö ei ole kovin ahkeraa netti-, pu-humattakaan some-kansaa. Tämäkorostaa Prospäkkärin tärkeyttä tie-dottamisessa. Ilmestymistiheyttä eikuitenkaan ole mahdollista lisätä,joten sen käyttö akuuteissa tiedo-tustilanteissa on hyvin rajallinen.Siksi on pakko käyttää myös säh-köpostia ja nettiä. Enää ei 4000 jä-senen liitossa voida palata kirje-kuoriaikakauteen. Siihen ei ole ai-kaa eikä rahaa.

Kyselyyn vastanneet olivat hy-vin aktiivisia vastaamaan avoimiinkysymyksiin, joihin saattoi kertoavapaasanaisesti, mitä on mielessävaihtoehtovastausten lisäksi. Näitätuli noin 500. Liiton toimintaa kos-kevat ehdotukset olivat hyvin raken-tavia, tyyliin ”hyvin on jo nytkin,mutta olisi minulla tällainen ajatus”.Ne kaikki on listattu hallituksenkäyttöön ja otetuiksi huomioon joalkaneen vuoden toimintasuunni-telmassa.

Tasapuolisuuden nimissä pitäätuoda esille myös kriittiset mielipi-teet. Voi kuitenkin rehellisesti tode-ta, että varsinaisesti liiton toimin-taan kohdistuvaa kritiikkiä oli vä-hän. Kriittisyys kohdistui lähes sa-taprosenttisesti viranomaisiin jaSaamelaiskäräjiin toivottominahuokauksina, että näin on eikä oi-kein mitään lisää voi tehdä. Liitonedunvalvontaa piti 85 prosenttia jahallituksen toimintaa yleensä 88

prosenttia vastaajista hyvänä taierinomaisena.

Pröspäkkäriä sisällöltään ja ul-koasultaan piti 32 prosenttia erin-omaisena ja 59 prosenttia hyvänä.Parempaa arvostusta ei uskaltaisitoivoakaan. Jäsenistölle tiedottamis-ta 92 prosenttia piti riittävänä. Lii-tolla on paljon uusia jäseniä, joistahuomattava osa käyttää liiton jä-senetuvaltauksia. Vastaajista peräti37 prosenttia kaivoi jäsenvaltauksil-la. Siksi on luonnollista, että suurinosa toivomuksista liittyi aloittelijoi-den opastamiseen sekä jäsenvaltaus-ten lisäämiseen ja niiden ohjeistuk-seen. Näiltä osin on jo ryhdytty toi-menpiteisiin.

Tiedottamista ulospäin sidos-ryhmiin, päättäjiin, tiedotusvälinei-siin jne. piti riittävänä 81 prosent-tia. Tuli toivomuksia, että Lapinulkopuolisiin, alueellisiin tiedotus-välineisiin pitäisi saada enemmäninfoa kullankaivusta, sen merkityk-sestä ja valituksista. Näin varmaan-kin on. Mutta läpisaaminen riippuutäysin näillä alueilla asuvista liitonjäsenistä. Aineistoa ja valmiita jut-tuja saa toimistolta, mutta läpisaa-minen on kiinni paikallisista aktii-veista. Voi myös tarjota omia koke-muksia kullankaivusta. Kannattaakäyttää hyväksi suhteita paikallisiintoimittajiin.

Liiton kotisivuja, facebook-si-vuja ja keskustelupalstaa koskientuli paljon ehdotuksia ja kritiikkiä-kin. Vastaajista 51 prosenttia lukeekotisivuja harvemmin kuin kerrankuukaudessa tai ei ollenkaan. Face-book-sivuja 74 prosenttia lukee har-vemmin kuin kerran kuukaudessatai ei ollenkaan. Kotisivujen keskus-telupalstaa lukee 65 prosenttia har-

vemmin kuin kerran kuukaudessatai ei ollenkaan.

Yllättävän monelta tuli vähäi-sen seuraamiseen perusteena, että eitiedä olemassaoloa, ei ole osannutkirjautua, ei ole hakenut sivujen jä-senyyttä tai vastaavaa. Eli ei ole tie-toa, että nämä kaikki ovat avoimiakaikille. Näin vastasivat siis ne jä-senet, jotka vastasivat nettiä käyt-täen. Jotka eivät osanneet tai haluakäyttää nettiä jäsenkyselyvastaami-seen, luonnollisesti eivät ole netti-sivujen ahkeria käyttäjiäkään. Net-tiuskovaisuus katoaa näitä lukujakatsoessa. Tosin netin käyttäjienosuus jäsenistöstä kasvaa päivä päi-vältä, kuukausi kuukaudelta.

Jäsenkyselyn eräs päätarkoitusoli hankkia aineistoa liiton tiedotus-suunnitelmaa varten. Otamme va-kavasti nämä tiedot siitä, millaisel-la aktiivisuudella liiton nettisivujakäytetään. Tuli myös hyvää palau-tetta siitä, miten kotisivuja pitäisikehittää. Ne otetaan huomioon.Huomattava kuitenkin tuo edellämainittu luku, että 92 prosenttiapitää tiedottamista jäsenistölle si-nänsä riittävänä. Mutta parannam-me niin kuin sika juoksuaan. Lisäin-foa jäsenkyselyn tuloksista seuraa-vassa Prospäkkärissä ja liiton netti-sivuilla.

Pysyäksenne ajan tasalla, seu-ratkaa myös ruihtu.blogspot.fi -blo-gia ja hallituksen päätöksiä netti-sivuilta.

UGH – JÄSENISTÖ ON PUHUNUT

J


E

VAHVISTETUTSÄÄNTÖMUUTOSKOHDATJA NIIDEN PERUSTELUT

2. § Yhdistyksen tarkoitusLisättiin kohta: ”… sekä toimia ympäris-tön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taik-ka asuinympäristön viihtyisyyden edistämi-seksi kaivualueilla.”

Tämä tekee yhdistyksen asianosaiseksi näil-lä meille tärkeillä elämänaloilla.

3. § Yhdistyksen jäsenetLisättiin kohta: ”3. Nuorisojäsenet, jotka ovatalle 18-vuotiaita ja joilla on puheoikeus yh-distyksen kokouksissa.”

Tällä pyritään sitouttamaan nuorisoa kul-lankaivun harrastamiseen ja liiton toimintaan.Täytettyään 18 vuotta voi nuorisojäsen hakeayhdistyksen varsinaista jäsenyyttä yhdistyksensääntöjen määräämällä tavalla. Lisäksi hallituk-sen päätöksellä nuorisojäseniltä päätettiin ollaperimättä liittymismaksua.

Poistettiin kohdat (poistettu kohta lihavoi-tuna): ”Varsinaiseksi jäseneksi hakevan tuleeolla ollut vähintään kolme vuotta yhdistyksenkannattajajäsenenä sekä pystyä osoittamaan,että hän on tänä aikana harjoittanut kul-lankaivuuta Lapissa. Jäsenhakemus on tehtä-vä kirjallisesti hallitukselle varustettuna kah-den varsinaisen jäsenen suosituksella. Hal-litus esittelee hakemuksen harkintansa mukaanvuosikokoukselle.”

Tämä tähtää kynnyksen madaltamiseenvarsinaiseksi jäseneksi hakeutumisessa.

4. § JÄSENMAKSUTLisättiin kohta: ”Nuorisojäsenen jäsenmak-su on puolet vuosikokouksen vahvistamas-ta jäsenmaksusta.” ja poistettiin kohta (pois-tettu lihavoituna): ”Jäsenmaksuista on vapau-tettu kunniajäsenet ja edellisvuonna 65 vuottatäyttäneet varsinaiset jäsenet.”

Eliniän odotuksen ja jäsenistön keski-iännoustua katsottiin tarkoituksenmukaiseksi saat-taa jäsenistö yhdenvertaiseen asemaan. Jatkos-sa jäsenmaksusta vapautettuja ovat ainoastaankunniajäsenet.

8. § VUOSIKOKOUSPoistettiin kohta (poistettu lihavoituina): ”Vuo-sikokouksesta ilmoitetaan viimeistään 15 ja ai-kaisintaan 30 päivää ennen kokousta…” ja li-sättiin kohta (lisäys lihavoituna): ”…jäsenleh-dessä tai Lapin Kansassa tai jäsenkirjeellä taiyhdistyksen kotisivuilla.”

Tällä kevennettiin vuosikokouksen kool-lekutsumismenettelyä. Tarkoitus on, kutenennenkin, julkaista kokouskutsu jäsenlehtiProspäkkärissä, mutta aikaikkunan väljentämi-nen antaa enemmän joustoa jäsenlehden toi-mituskunnalle.

dellisessä jäsenlehti Prospäkkäris-sä 4/2016 avattiin yhdistyksenvahvistettujen sääntömuutospy-kälien sisältöä. Päätoimittajanosalta avanne ei tullut ihan ki-

rurgisella tarkkuudella suoritetuksi.Unohtui, että taittajalle Prospäkkärin ai-

neistoa siirrettäessä kaikki lihavoinnit ja ylivii-vaukset nollaantuvat ja teksti on ihan puhdas-ta viljaa. Taiton oikolukuvaiheessa vastuullinenpäätoimittaja ei ollut enää riittävän vastuulli-nen, ja luppaiseva silmä hyppäsi oman tekstinyli. Pahoitteluni.

Ohessa sääntömuutospykälät kuten ne olitarkoitus jo aiemmin julkaista.

sääntömuutoksets e l k o k i e l e l l ä

Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n


1. Kokouksen avaus ja läsnä olevien toteaminen

2. Kokouksen järjestäytyminen, valitaan kokouk-sen puheenjohtaja, kokouksen sihteeri, 2 pöy-täkirjantarkastajaa ja 2 ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösval-taisuus

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. Esitetään toimintakertomus, tilinpäätös ja ti-lintarkastajien lausunto

6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta javastuuvapaudesta hallitukselle ja muille tili-velvollisille

7. Päätetään toimenpiteistä, joihin vahvistetuntaseen mukainen ali- tai ylijäämä antaa ai-hetta

8. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- jamenoarvio, liittymis- ja jäsenmaksujen suur-uudet seuraavalle toimikaudelle sekä toimi-henkilöiden palkkiot

9. Valitaan hallitukselle puheenjohtaja ja jäseneterovuoroisten tilalle

– Hannu Viranto on valittu vuosikokouksessa28.3.2015 puheenjohtajaksi kolmivuotiskau-delle 2015–2017.

Valitaan jäsenet hallituksen erovuoroisten jä-senien tilalle sekä kaksi varsinaista tilintar-kastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa

– hallituksen erovuorossa olevat jäsenet ovatEsko Orava, Kai J. Rantanen ja Maija Vehvi-läinen. Hallituksessa jatkavat Aki Karvonen,Ensio Kaustinen ja Hannu Raja.

– tilintarkastajina ovat toimineet Seppo Koti-kangas ja Martti Rapeli, varatilintarkastajinaOlavi Lind ja Raimo Repola

10. Valitaan LKL ry:n edustajat K. Oy Kultakodinyhtiökokouksiin vuodelle 2017

11. Uusien varsinaisten jäsenten hyväksyminen jamahdollisten kunniajäsenien kutsuminen

12. Keskustellaan muista esille tulevista asioistaja vuosikokoukselle esitetyistä asioista

13. Kokouksen päättäminen

HALLITUS

Vuosikokous

Lapin Kullankaivajain Liitto ry:nvuosikokous pidetään Inarissa Ylä-Lapin luontokeskuksen

(Siida) auditoriossa lauantaina 25.3.2017 alkaen kello 13.00.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10. § mukaiset asiat, valitaan LKL ry:n edus-tajat K. Oy Kultakodin yhtiökokouksiin sekä käsitellään hallituksen esitykset var-sinaisiksi jäseniksi ja mahdollisiksi kunniajäseniksi.

Esityslista

Vuosikokousaineisto tulee tutustuttavaksi yhdistyksen kotisivuille osoitteessa: http://www.kullankaivajat.fiVuosikokoustilassa katsellaan ja tuomaroidaan LKL:n Valokuvauskilpailun 2017 sato alkaen kello 12.00.

Tervetuloa tekemään hyviä ja perusteltuja päätöksiä liiton ja jäsenistön parhaaksi sekä nauttimaanInarin Lapin keväästä!



erkittävä osa Lapin epäpuh-taista kultahipuista on se-kundaarista iskostyyppiä(Kinnunen 2003). Jo pyö-ristyneen hipun päälle on

niissä kiinnittynyt maa-ainesta. Tällaiset seka-hiput on yleensä tulkittu rauta- ja mangaani-yhdisteiden iskostamaksi jokisoraksi tai myösniin sanotuiksi moreenihipuiksi. Niitä ei oletulkittu varsinaisiksi sekahipuiksi, jotka ovat

kullan kanssa yhtä aikaa muodostuneiden kal-lioperän ainesten kasaumia (Kinnunen 1991).

Pentti Ervamaa tutki Lapin epäpuhtaitakultahippuja jo 1950–1970 luvuilla (Ervamaa1975). Hänen taulukoissaan LemmenjoellaMorgamin alueella ns. moreenihippuja on 18prosenttia kaikista epäpuhtaista (46 kpl) ja vas-taavasti Tankavaaran alueella 22 prosenttia (33kpl). Vaikka aineisto on lukumäärältään pieni,niin voidaan kumminkin todeta tällaisten ns.

Hipputulkintaa:

M

KARI A. KINNUNEN JA JOUKO KORHONEN

Riekkoa mättäällä muistuttava Korhosen sekahippu on kiinni kovaksi iskostuneessa sedimenttiaineksessa. Läpimittaon 16 mm ja paino 1,72 g. Löytöpaikka on Jäkälä-äytsi ja löytöaika 11.8.2005. Löytäjä: Jouko Korhonen. Kuva(focus stacking menetelmällä): Kari A. Kinnunen

Korhosen sekahippu Jäkälä-äytsiltä


moreenihippujen olevan varsin yleisiä Lapinhuuhdontakullan alueilla (viidesosa kaikistaepäpuhtaista).

Pentti Ervamaa (1975, liite 21) kuvaa suu-rikokoisinta tutkimaansa Jäkälä-äytsin 6,8gramman moreenihippua seuraavasti: “Levy-mäinen kulta on kääriytynyt kasaan. Sen poi-muissa, osaksi tasaisilla pinnoillakin, on ruos-teen iskostamaa moreeniainesta, jossa voi erot-taa kvartsia, kiillettä, hematiittia, granaattia jamaasälpää.”

Samoilta paikoilta Jäkälä-äytsiltä löytyi11.8.2005 hyvin samankaltainen hippu. Se oliosittain tummanruskean ja kovaksi iskostuneensedimenttiaineksen peitossa. Hipun mitat ovat:paino 1,72 g, ominaispaino 6,2 ja koko 16 x10 x 8 mm. Löytäjä oli Jouko Korhonen jalöytöpaikka Yrjö Korhosen kämpältä noin 30metriä alavirtaan. Hippu lienee sijainnut rapa-kalliota vastaan noin neljän metrin syvyydessä.

Optisen spektrin perusteella tumma ma-teriaali, joka iskostaa maa-ainesta, on rautari-kasta saostumaa. Hiekkarakeiden mineraali-koostumus on seuraavanlainen: kvartsi 80 pro-senttia, pyöristyneet ”vanhat” rakeet 10 pro-senttia ja muut (maasälvät, granaatti, grafiitti,sillimaniitti, amfiboli jne.) 10 prosenttia. Mi-neraalirakeiden kuva-analyysillä määritettykoko sijoittuu 0,027–2,59 mm välille, keski-arvo on 0,68 mm. Jakauman varianssi on 0,33,vinous 1,14, huipukkuus 0,65 ja näytekeski-hajonta 0.58.

Tämän iskostuneen sedimentin, noin puo-liksi ympäröimä kultahippu on levymäinen japyöristynyt. Kooltaan se on 12 mm (arvio) x 8x 2,4 mm. Muutama näkyvissä oleva hipunuloke on mekaanisesti taipunut. Pyöristynees-sä hipussa on vielä nähtävissä primaarikolojapintarakenteina. Ne ovat peräisin hipun muo-dosta kallioperän esiintymästä. Hippu itse on

Korhosen sekahipun löytöpaikka oli tästä 50 m alavirtaan. Aivan rapakalliota vasten on pyöristyneitäkiviä. Joken sanoin: ”Mitä suurempia, sen rikkaampi kultapaikka – lehmänkokoisista vetää jo suutahymyyn.” Kuva: Jouko Korhosen kotiarkisto


siis samanlainen kuin alueen irralliset hiput (ks.Kinnunen 1996). Erityistä tässä hipussa onpinnan voimakas syöpyminen ja mikrouurtei-den vähäisyys. Muutamat selvät mikrouurteetovat kirkkaita, eli tuoreita ja syöpymättömiä,ehkä kullankaivun työvaiheissa syntyneitä.

Sekahipun sedimenttiaineksen mineraali-koostumus (suuri kvartsin osuus), raekokoja-kauma ja rakeiden pyöristyneisyyden jakaumaviittaavat siihen, että kysymyksessä ei ehkä oli-sikaan moreeniaines. Aines on jokisedimentik-sikin liian kvartsipitoista. Yksi mahdollinentulkinta on, että aines koostuu kahdesta kom-ponentista. Pääosa siitä olisi hienontunutta ra-pakalliota eli regoliittia (90 prosenttia), ja lo-put (10 prosenttia) pyöristynyttä vanhaa aines-ta, johon ryhmään kultahippukin kuuluisi. Elilöyhään rapautumaan olisi jossain vaiheessatakertunut hyvin pyöristynyttä hiekkaa ja senmukana myös jo pitkälle pyöristyneitä kulta-hippuja.

Tässä Korhosen sekahipussa on mielenkiin-toista se mahdollisuus, että aines kokonaisuu-dessaan hippuineen voisi olla vanhaa, rapau-tumisessa iskostunutta sedimenttiä. Näin ol-len se saattaisi kertoa kullan kulkeutumisestauutta tietoa. Lapin preglasiaalisista sedimenteis-tähän on niukasti geologista tietoa. Niidenuudelleenkerrostuneista mikrofossiileista onpäätelty, että tertiäärikaudella Itä-Lappia peittisilloinen Jäämeri (Tynni 1982) ja sen lahtiinkerrostuneet sedimentit, savet.

Lapin kalliorapautumien (ja ilmeisestimyös silloisten sedimenttien rapautumien) syn-nylle Kujansuu ja Kejonen (2005) esittävätgeologisten ilmasto-olosuhteiden perusteellakolme todennäköisintä ajankohtaa: kivihiili-kausi (280–345 milj.v.), trias- ja jurakausienvaihde (135–200 milj.v.) ja paleogeenikausi(25–50 milj.v.). Viimeksi mainittu ajanjaksokäy yksiin eräiden geomorfologien tulkintojenkanssa (ks. Söderman 1985), joissa plioseeni-kautinen rapautumapinta ja sen sivutuotteetluonnehtisivat myös nykyisiä Lapin huuhdon-takullan seutuja.

Tuon ajanjakson aikana myös valtamerien

pinta oli parisataa metriä nykyistä korkeam-malla, ja silloisen jäämeren rantaviiva oli ny-kyisten kullanhuuhdonta-alueiden vieressä. Onmahdollista, että tällaiset vanhat sedimentitovat olleet kultahippujen monivaiheisen his-torian yksi pysähdyspaikka ennen tarkan kai-vajan rännin rihloja.

KirjallisuusErvamaa, Pentti 1975. Selostus Tankavaaran ja

Morgamin alueen sekahipuista tehdystäalustavasta tutkimuksesta. 5 s., 1 l. Geolo-gian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M17/Sdk,Ir-52/2. Netissä: http://arkisto.gtk.fi/m17/M17_Sdk_Ir_52_2.pdf

Kinnunen, Kari A. 1991. Lemmenjoen alueenirtokullan alkuperäiskivilajien määritys se-kahippujen petrografian perusteella. 31 s.Geologian tutkimuskeskus, arkistoraport-ti, M16/3812/91/1. Netissä: http://arkisto.gtk.fi/m16/M16_3812_91_1.pdf

Kinnunen, Kari A. 1996. Classification sche-me for surface textures of gold nuggetsfrom Finnish Lapland. Bulletin of the Geo-logical Society of Finland 68 ( 2), 18–33.

Kinnunen, Kari A. 2003. Kalsedonin ja kullansekahippu Lemmenjoen alueelta ja yhteen-vetoa Lapin kultasekahipuista. 18 s. Geo-logian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/3812/2003/1. Luettavissa myös verkos-ta: http://arkisto.gsf.fi/m19/m19_3812_2003_1.pdf

Kujansuu, Raimo ja Kejonen, Aimo (2005)Rapautuminen ja sen synnyttämät pinnan-muodot. In: Johansson, P. & Kujansuu, R.(toim.) Pohjois-Suomen maaperä: maape-räkarttojen 1:400 000 selitys. Espoo: Geo-logian tutkimuskeskus, 20–25.

Söderman, Guy (1985) Planation and weat-hering in eastern Fennoscandia. Fennia163, 2, 347–352.

Tynni, Risto (1982) The reflection of geologi-cal evolution in Tertiary and interglacialdiatoms and silicoflagellates in FinnishLapland. Geological Survey of Finland,Bulletin 320. 40 s.


ultamailla liikkui 1980-luvunlopulla värikäs veijari, joka ker-toi iskeneensä satumaisen rikkaa-seen kultasuoneen.

Kaunispään Huipun hippukorukauppiasJarmo Lappalainen soitti minulle 16.5.1989ja kertoi kohtaamastaan itsevarmasta mustapu-kuisesta miehestä joka kertoi, että hänet tun-netaan nimellä E.T.

E.T. kertoi tehneensä rengasmaisen kulta-valtauksen Luoston ametistivaltauksen ympä-rille ja iskeneensä heti kultasuoneen. Kaivutu-lokset olivat tyrmistyttäviä:

– kultaa oli kevään aikanatullut 250 kiloa

– suurin hippu painaa 1,7 kiloa,nyt tulee vähän hienompaa

– tutkittu pitoisuus on 26,4 karaattia

1990-luvun alussa tapasin tämän extra-ter-restiaalisen henkilön Lahden jalokivi- ja koru-messuilla. Luja kädenpuristus, esittely kokonimellä, mutta painokas lisäys: ”Minut tunne-taan nimellä E.T.”

Muutamassa vuodessa E.T. katosi kulta-maitten liepeiltä, mutta ilmestyi yllättäen nä-kyviin Helsingin Sanomien rikosuutisessa17.4.2014 Urho Kekkosen poikana, joka ontoiminut kaivos- ja korualan yrittäjänä. Hänetoli tuomittu ehdottomaan vankeuteen ja huo-mattaviin korvauksiin useista petoksista.

Väärtimme Seppo J. Partasen mukaankulta on aina vetänyt puoleensa sankareita, vei-jareita ja huijareita. Kolmisenkymmentä vuot-ta sitten oli syytä hetken ajan uskoa, että tietoSuomen Lapin satumaisista kultavarannoista olikiirinyt tähtitarhojen taakse, kauas kotiplanee-taltamme, ja tavoittanut Steven Spielberginluoman satuhahmon.

AARNE ALHONEN

KPäivä pitenee, lumet sulavat,kultamaitten kutsu voimistuu.On hengennostatuksen aika.


E.T.E.T.


Kaivosviranomaisella on edelleen valmistel-tavana pitkät jonot kullanhuuhdontalupa-

päätöksiä, ja 1.7.2016 voimaan tulleet kaivoslainmuutokset koskevat luonnollisesti kaikkia hake-muksia, joista ei ole vielä tehty päätöstä. Niin kau-an kuin lupapäätös ei vielä ole lähtenyt lausunto-kierrokselle, voi kullankaivaja täydentää hakemus-paperiaan.

Edellisessä Prospäkkärissä 4/2016 pyrittiinavaamaan näitä lakimuutosten vaikutuksia lupakä-sittelyyn. Koska hallintokäytäntö on täysin muo-toutunut vasta lain tultua voimaan, oli kyseisessäartikkelissa joitakin epätarkkuuksia. Tämä johtuilähinnä siitä, että artikkeli pohjautui lakikäsittelynaikaisiin valistuneisiin arvioihin lakimuutoksen tu-levista vaikutuksista.

Lakimuutoksenkäytännön vaikutuksetJos kullankaivaja täydentää hakemustaan siten, ettäjatkolupaa haetaan aiemmin haetun 3 vuoden si-jaan 10 vuodeksi, ei tämä edellytä uutta lausunto-kierrosta kaivosviranomaiselta.

Mikäli lupa-aluetta laajennetaan 5 hehtaaristatakaisin 7 hehtaariin, ja laajennus kohdistuu alu-eelle, joka on ollut hakijan hallinnassa ennen vuo-den 2011 lainmuutosta, ei lupahakemuksen täyden-täminen tältä osin aiheuta uutta lausuntokierrosta.Mitä neitseellisemmälle alueelle hakemus kohdis-tuu, sitä tiukemmat ovat lupavalmistelun kriteerit-kin, ja lausuntokierros välttämätöntä järjestää.

Mikäli lupa-alueen rajausta muutetaan olemas-sa olleiden rajojen ulkopuolelle, käsitellään hake-mus uutena kullanhuuhdontalupahakemuksena jasen maksimikestoksi tulee 4 vuotta.

Lupapäätökselle myönnettävä toimeenpano-mahdollisuus on lakimuutoksen myötä laajempi, elitoimeenpanolupaa mahdollisessa valitustilanteessavoi hakea myös uusille luville, eikä pelkästään jat-

Kaivoslain muutoksetkoluville kuten aiemmin. Toimeenpanoluvan pyy-täminen hakemusta täydentämällä edellyttää auto-maattisesti viranomaiselta uutta lausuntokierrosta.Samalla hakemus putoaa lupapäätösjonossa myö-hemmin käsiteltäväksi. Tämä koskee siis sekä jat-ko- että uusia kullanhuuhdontalupia.

Toimeenpanolupaa voi toki hakea päätöksestätehdyn valituksen jälkeenkin, mutta tällöin on edes-sä uusi lausuntokierros ja lupapäätösmaksu. Olisi-kin tärkeää muistaa pyytää kaivosviranomaiselta tätätoimeenpanolupapäätöstä jo varsinaisen pääpäätök-sen yhteydessä tehtäväksi.

Toimeenpanolupa voi myöskin tulla osittaise-na tai toiminnallisesti rajaavana. Esimerkiksi tilan-teessa, jossa aiemman lupapäätöksen sallimaa lapio-tai imurikaivua koskevaa lupaa laajennetaan uudel-la hakemuksella koskemaan myös koneellista kul-lankaivua, voi lupapäätöksen yhteydessä annettu toi-meenpanolupa sallia em. kaivumuodot, mutta ei ko-nekaivua ennen luvan lainvoimaiseksi tuloa. Samointoimeenpanolupa saatetaan myöntää vain aiemmanlupa-alueen osalle, mutta ei mahdolliselle aluelaa-jennukselle.

Nämä edellä esitetyt ovat käytäntöjä, muttaviranomaisella on luonnollisesti mahdollisuus teh-dä näissä molemmissa asioissa harkintaa. Laittaauudelle lausunnolle, jos niin hyväksi katsoo ja ollaantamatta toimeenpanolupaa tai eri tavoilla ehdol-lisen toimeenpanoluvan, jos siltä tuntuu. Loppu-jen lopuksi kaikki perustuu hakemuksen kokonais-harkintaan.

Lisäksi on luonnollisesti iso nippu näiden edellämainittujen erilaisia yhdistelmiä. Lupapäätös onmyös aina mahdollista laittaa uudelle lausuntokier-rokselle, mikäli kaivosviranomainen näkee hake-muksen sisältävän päätöksen lainvoimaiseksi tule-misen vaarantavan elementin. Tällä varmistetaanvahva lupaharkinta ja lupapäätösten lainvoimai-suus.

hallinnoinnin tasolla


Kullankaivajan tulee antaa vuosittainenselvitys kullanhuuhdonnasta kaivosvi-

ranomainen Tukesille maaliskuun loppuunmennessä. Lomake ”Vuosittainen selvitys kul-lanhuuhdonnasta” löytyy Tukesin sivuilta osoit-teesta www.tukes.fi ja siellä valikon ”Tietopal-velut” kohdasta ”Kullanhuuhdonta”. Täytetynlomakkeen voi lähettää sähköisesti.

Lapin Kullankaivajain Liiton yhteisvalta-uksilla kaivaneiden on tullut muistaa jättää ko.tiedot liiton valtauksilla oleviin ilmoituslaati-koihin. Tiedot voi lähettää myös kirjeitse tai lii-ton uusittujen kotisivujen kautta osoitteessawww.kullankaivajat.fi.

Kullankaivajan tulee maksaa vuotuinenkullanhuuhdontakorvaus kullanhuuhdontalu-pa-alueilta (50 €/ha) tai kaivospiirimaksu (50€/ha) maanhaltijalle eli Metsähallitukselle 15.3.mennessä. Metsähallitus ei lähetä laskua kysei-sistä maksuista. Tarkemmat maksuohjeet tili-numeroineen eri kaivualueille löytyvät Metsä-hallituksen tiedotteesta tässä Prospäkkärissä, si-vuilla 26–27.

Lupakäsittelyssä olevasta alueesta ei korva-usta luonnollisesti tarvitse maksaa. Kullanhuuh-dontalupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi onkullanhuuhdontakorvaus maanomistajalle suo-ritettava yllämainittuna ajankohtana tai viimeis-tään 30 vuorokauden kuluessa lupapäätöksenlainvoimaiseksi tulosta.

Tarkista samalla jäsenmaksutilanteesi tä-män jäsenlehden osoiteprintistä. Maksut onmerkitty kahden vuoden seurantajaksolla. Josjotakin liitolle kuuluvaa on jäänyt pörssiin, tar-kista jäsenmaksuohjeet jäsenlehti Prospäkkärinnumerosta 4/2016 tai kotisivuiltamme.

Muista maksusija tilastotietojesiilmoittaminen


Ajattele, yli kilo!Näyttelijä ja koomikko Olavi Ahonen– juurikin se Edvin Laineen Tuntemat-

toman sotilaan Riitaoja – mainosti aikanaanFelix-ketsuppia. Mainoksessa kehuttiin, että750 g:n ketsuppipulloon käytettiin yli kilo to-maatteja. ”Ajattele, yli kilo!”, vakuutteli tv-mainoksessa katsojalle Tuntemattomassa soti-laassa pelokkaan sovittelevasti hymyilevä Rii-taoja.

Tällä Telilän Amin lahjoittamalla liitonkiertopalkintolautasella on nyt levähtänyt yh-teensä 1192 grammaa kultaa, kun Kolmas Pros-pektor Oy sai vuoden 2017 seminaariristeilyl-lä kolmannen kiinnityksensä kiertopalkintoon119,1-grammaisella, loppukesän 2016 Ursus-hipulla.

Olisi se soman näköinen kasa lautasellekerralla kasattuna.

Reilussa kymmenessä vuodessa ja pelkäs-tään kyseisen kaivukauden julkistetut, isom-

muksien suurimmat huomioituina. Se tekeekeskimäärin liki 3,5 unssin kultahippu per vuo-si amerikkalaisittain ilmoitettuna. Lapin kul-lankaivajilla ei ole mitään tarvetta pelokkaansovittelevasti hymyillä vaikkapa Kultakuume-realitysarjaa taivaskanavilta katsellessaan.

Ajattele, yli kilo!

Realityn todellisuusUskon niitä Kultakuumetta ja muita jenkki-tuotantoja monenkin Lapin kullankaivajan pit-kinä talvi-iltoina vahtaavan. Silloin saattaa mielisynkistyä; hitto, monet kymmenet unssit jasadattuhannet dollarit vilisevät joka jaksossa,ja tyypit näyttävät nyrpeätä naamaa ja paisko-vat raksamiehen kypäriään pitkin kenturaa. Itsesaa liiton jäsenetuvaltauksilla hät’näppää kul-lan värin vaskoolin pohjalle. Toisinaan vainhyvän mielen.

Pitää ymmärtää, että toimintatodellisuus



on ihan toinen. Maailma on toinen. Käytän-nössä noilla kultamailla on aina eri porukat,jotka etsivät, inventoivat ja kehittävät mahdol-lisia kultaesiintymiä ja eri porukat, jotka otta-vat kullan esiin. Nämä inventoidut alueet muu-tetaan vihreiksi dollareiksi myymällä tai vuok-raamalla. Tehdään diili – ja se ei yleensä oleriskin ottavaa kaivajaa suosiva.

Kaikki perustuu maamassojen tehokkaa-seen käsittelyyn ja kalusto on hirvittävän ko-koista – jopa 250-tonnisia kaivinkoneita – elikäytännössä toiminnan mittakaava alkaa siitämihin se meillä ammattikaivun yläpäässä lop-puu. Luonnollisesti myös maapeitteiden pak-suudet ja kultapitoiset kerrokset ovat ronskim-mat kuin meillä. Käsitellyt maamassat ovatmaapeitteen paksuuden ja ikiroudan vuoksitäkäläisittäin tarkasteltuna hirvittäviä, muttaniin ovat myös erottelulaitteistot. Kultamaatasyötetään pesulaitteisiin jopa 300 kuutiota tun-nissa.

Tuotantotyön kaikki koneet ovat lähtökoh-taisesti leasing-vehkeitä. Ikiroudan alueellamaamassoja joudutaan siirtämään kiinteidenerotteluasemien vuoksi dumppereilla vedenääreen. Tämä kaikki on siellä fiksua, mutta ei

kovin halpaa. Kultasoran kuskaaminen rikas-tuslaitteiden luokse syö kannattavuutta, mut-ta vaihtoehtoja ei oikein ole.

Omituista puolestaan on, että nämä Poh-jois-Amerikan tuotantometodit on kopioitulaajasti ympäri maailman kultakenttien esimer-kiksi Afrikkaan ja Venäjän Siperiaan, vaikkavallitsevasta vesitilanteesta johtuen tarvetta tä-hän ei olisi. Lapin ammattikullankaivajienmetodit olisivat vientituote näille alueilla.

Lapin ammattikullankaivu on löytänytpaikallisiin luonnonolosuhteisiin istuvan, oi-kean mittakaavansa; oman pienuutensa ja sitäkautta suuruutensa.

Jatkossa, jos surffaat taivaskanaville, vertaaoman monttusi kuutioita ja saatua kultaa tv-sarjojen käsiteltyihin maamääriin, tuotannonkustannuksiin ja draaman vaatimiin kaariin.

Muista lopuksi vielä nimenomaan draamankaari, varsinkin näissä jenkkituotannoissa;todellisuus ei välttämättä ole se, mitä näyte-tään.

Presidentti Trumpin termein totuudenvaihtoehtona on myös vaihtoehtoinen totuus.Ai niin, ja tämän artikkelin myötä Prospäkkäriasemoi itsensä valemediaksi.

Liiton Seminaariristeily 9.–11.2.2018juhlistaa Lapin kultaryntäyksen 150-vuotista historiaa

Seminaariristeilymme tuleva teemaliittyy siihen, että Konrad Lihrin retkikunta löysi kultaa

Ivalojoen laaksosta syksyllä 1868, mistä tulee kuluneeksiensi vuonna 150 vuotta.

Risteily pidetään 9.–11.2.2018,eli totuttua pari viikkoa myöhemmin.

Merkatkaa kalentereihinne.



L iiton perinteisellä Seminaariristei-lyllä tammikuun lopussa julkistet-tiin kaivukauden 2016 suurimmathiput ja niiden löytäjät. Suurimmanhipun löytäjä huomioitiin perintei-

sesti Ami Telilän lahjoittamalla Kesän isomus-kier-topalkinnolla.

Lapin kullankaivajilla on perinteisesti omatnimityksensä kultahipuille koon mukaan: basilli =lähes näkymätön, hengetön = alle 0,5 mm, saivare= 0,6–0,9 mm, penikkatäi = 1–2 mm, täi = 2–4mm, lutikka = 5–9 mm, russakka = 10–14 mm jakaikki tästä suuremmat ovat isomuksia tai isommuk-sia. Muualla maailmassa hiput on luokiteltu esim.viljanjyvien mittakaavassa.

Kaivukauden 2016 suurimmukset1 Ursus 119,1 g, Sirkka ja Kari Merenluoto,

Puskuoja Lemmenjoki

2 Toive 46 g, Pirjo Kylä-Laaso ja TaunoLeino, Korhosenoja Lemmenjoki

3 Kultainen Minna 29,6 g, Anssi Niemelä jaHarri Rasku, Elsanoja Palsinoja

4 Leijonantassu 29 g g, Kaarina ja JussiJauhiainen, Moberginoja

5 Bubo bubo 22,8 g, Kari ja Pekka Merenluo-to, Puskuoja Lemmenjoki

6 Punos 20,3 g, Pirjo Kylä-Laaso ja TaunoLeino, Korhosenoja Lemmenjoki

Juhannusviikolla 23. kesäkuuta löytyi KolmasProspektor Oy:n kaivokselta Puskuojalla huuhka-jaa muistuttava 22,8 grammaa painava kauniin lit-tana kultahippu. Sirkka Merenluoto löysi lintukir-jasta hipulle nimen ”Bubo bubo”.

Toinen kesän onnenpotku tuli 19. elokuuta.Rännissä kimalteli isommus, jonka ensipaino oli119,4 g. Parin päivän päästä kuivuttuaan hipunpainosta katosi 3 milligrammaa. Sirkka pyörittelija kuvasi hippua. Katseli ja koetti löytää sille ni-men. Sirkasta hippu näytti ihan karhulta, muttakarhuhippuja on Lemmenjoelta ennekin löytynyt.Luontokirjasta löytyi Ursus Arctica. Karhun lati-nankielinen nimi Ursus sai kelvata.

Elokuun lopulla Merenluotojen kaivauksella olihippujuhlat, joissa oli mukana nelisenkymmentäystävää kulta-alueelta.

Kaivukauden 2016isoimmukset


119,1 g Ursus-hippu KariMerenluodonkämmellä.Kuva: Kai J.Rantanen


Toiseksi suurimman hipun löytäjillä TaunoLeinolla ja Pirjo Kylä-Laasolla on jo kuusi hippu-listalle päässyttä kultahippua. Kesällä 2016 löytyiyli 20 g isommus samassa rännityksessä 46 g hipunkanssa. Toive-hippu täytti Taunon vaimon Pirjonpitkäaikaisen haaveen, ja hän sai poimia rännistäkaksi elämänsä suurinta kultakimpaletta.

Ilmajokelaiset kaverukset Anssi Niemelä jaHarri Rasku löysivät Heikkilöiltä vuokraamaltaanKultaisen Pukin valtaukselta liiton Gollediggi-val-tauksen naapurista Kultainen Minna-hipun. Painoa

hipulla on 29,6 grammaa. Kaivukokemusta kave-ruksilla oli tässä vaiheessa parikymmentä päivää.

Ennen juhannusta Kaarina ja Jussi Jauhiainenhuuhtoivat 29,12 gramman isommuksen Mober-ginojalta Kutturan suunnalla. Alkujaan veljeksetJussi, Matti ja Pekka Jauhiainen tulivat kultamailleja Moberginojalle 1980-luvun alussa.

Leijonantassu-hippu löytyi perinteisen lapio-rännin yläosasta, jossa kiviä pestään rännin leven-nyksenä olevassa “pesulaatikossa”. Kaarina pesi ki-viä ja käteen sattui painavan tuntuinen savimöntti.Kaarina ajatteli, että olisipa tämä.. Jussi pyörittelisavista möhkälettä käsissään ja huudahti “Tämä on!”Kultahippu oli löytäjien mukaan melko pinnassakuntan alla peruskallion leveässä raossa. Hipun pääl-lä oli ollut iso ja raskas vihreä kivi.

Kolmas Prospektor Oy:n henkilökunta – Karija Sirkka Merenluoto – ei päässyt liiton seminaari-risteilylle vastaanottamaan Telilän Amin aamupuu-rolautasta, joka kiertopalkintona kiertää kunkinvuoden suurimman hipun löytäjälle. He lähettivätkuitenkin risteilevälle kultakansalle kiitoskirjeen,joka luettiin kiertopalkinnon luovutuksen yhtey-dessä.

Kirjeessään Sirkka ja Kari Merenluoto totea-vat, että kultahipun paras anti on löytämisen ilo..Sitä ei voi kukaan kultamieheltä viedä, se on ainaainutkertainen.

Merenluodot muistuttavat Artturi Lettisestäja Antti Vanhasesta, jotka aikoinaan löysivät LKL:nomistamalta Isolan kaivos -kaivospiiriltä 58-gram-maisen hipun, ja lahjoittivat sen Lapin Kullankai-vajain Liitolle. Lahjoituksen tarkoituksena oli löy-täjien mukaan ”kirkastaa kultamiesten sieluja”.

Kaivukauden 2016 suurimman hipun näkiensimmäisenä Kari Merenluoto. Työvuorossa olilisäksi Markku Arrela, Sirkan vastatessa huollosta.Kari ja Sirkka toteavat myös kesän muiden työmies-ten, kokkien ja huoltomiesten työpanoksen olleenosaltaan mahdollistamassa hipun löytämisen.

Kolmannella kiinnityksellään Kolmas Prospek-tor Oy olisi saanut kiertopalkinnon omakseen,mutta Sirkan ja Karin toivomuksesta Amin aamu-puurolautanen saa jatkaa ikuista kiertoaan, kutenkultakin jatkaa ikuista kimallustaan vaskoolien poh-jalla.

Tauno Leino (oik.) esittelee 46-grammaista Toive-hip-pua Pekka Merenluodolle (vas.) Merenluotojen hippu-juhlilla. Kuva: Kai J. Rantanen

Kolmas Prospektor Oy:n tyytyväistä henkilökuntaa elo-kuun lopun hippujuhlilla. Markku Arrela (vas.), KariMerenluoto (kesk.) ja Sirkka Merenluoto. Kuva: Kai J.Rantanen



Y

TuntsankultaaTuntsankultaa4

TEKSTI: JORMA KORPELA

Tuntsan tieli 30-kilometrinen Tuntsan tie oli60-luvun nokisavotan jäljiltä:kapea, kuoppainen ja kivinen.Saattoipa auto jänkäänkin upo-ta. Liikenne oli lisääntynyt, Ra-

javartiosto ei enää liikkunut jaloin, eivätkä po-romiehetkään. Metsähallituksella oli hakkuita,puufirmat toivat raaka-ainetta Puitsin kauttaNeuvostoliitosta. Oli kalastajia, metsästäjiä,marjastajia ja muuten Tuntsan lumoon joutu-neita.

Ja nyt vielä kullankaivajatkin! Kullankaiva-jat taisivatkin loppusysäyksen antaa, tien kus-tannusarvio oli noin puoli miljoonaa markkaa.Maksajina valtio, kunta ja oma osuus tien käyt-täjille mm. kullankaivajille – ei kuitenkaan ka-

lastajille eikä metsästäjille. Heillähän on joka-miehen oikeus ajella ja tappaa. Mutta kullan-kaivajat rikkovat maatakin…

Ns. muut tienkäyttäjät pitivät ”jyvitysko-kouksen”. Olin siinä yhdistyksen edustajana.Heti alkuun tuli poroisännän kanssa nokitte-lu. Isäntä väitti, että kaivajat ajavat uuden tienpilalle ja häiritsevät koko ajan poroja. Vasta-sin, että porot kyllä kaivavat isännän nukkues-sakin, toisin on kullankaivajien. Pureutuvatmetrejä pinnan alle ja löytävät, jos sattuu.

Töiden vuoksi jouduin jättämään ”jyvityk-sen” kesken, enkä arvannut sen päätöksen tär-keyttä. Olin ymmärtänyt sen vain alustavaksikokoukseksi. Yhdistykselle oli jyvitetty 9 000markkaa. Yhdistyksessä oli alle 20 jäsentä, siis


jäsentä kohti ainakin 500 markkaa, vaikkeiTuntsaan päin k… – katselisikaan. ValitusosoiteMaaoikeus.

Tein Maaoikeudelle valituksen vedotenyhdistyslain pykälään: rekisteröimättömälläyhdistyksellä ei ole taloudellisia velvoitteitaulospäin. Tämän totesi myös Maaoikeus. 250markan kulut maksoin omasta pussistani.

Vaan oli poroisäntä käärmeissään, kun kul-lankaivajat eivät maksaneet tiestä markkaakaan.Ja miksi olisi pitänytkään? Enempi tunnetta-vuutta toivat kunnalle kuin poroisännät yhteen-sä. Mainitsin vielä jotain ahneen lopusta. Eisitten väärtejä olla oltu, ei tosin vihollisiakaan.

JätehuoltoNaapurileirissä, noin 150 metrin päässä, emän-tänä oli kunnan terveystarkastaja. Pykälät tuli-vat Tuntsallekin. Toki jo ennen hänen ukaase-jaan jätehuolto oli järjestetty. Vieraiden park-kipaikalla noin sata metriä tiestä oli vanerinenkannellinen pönttö, sisällä myös jätesäkkirul-

la. Täysi säkki kylälle sadan kilometrin päähän,ja tyhjä tilalle. Toimi.

Kun syksyllä 2010 kävelysauvoilla hiihte-lin entiselle leirilleni, tiellä oli Lapin Kullankorkki. Talteen ja Lapin miehen kirous sillekortolle.

Terveystarkastaja vaati hygieenisen pikku-lan, ei mitään riukua. Ja äkkiä sellainen nelissämiehin nousi. Kuivasellainen. Levyt seininä,reikä, kalkkisanko vierellä ja alla tyhjennettävälaatikko. Myrskyllä saattoi reikä vähän heilua,mutta hyvin osuttiin.

Pikkula oli noin sadan metrin päässä tar-kastajan leiristä, korkeuseroa 30 metriä. Mi-nulla melkein 200 metriä matkaa, mutta nou-sua alle 10 metriä. Toisella naapurilla oli vielä100 metriä pitempi matka. Ei ihme, että jos-kus kiireessä kantapää kaivoi kuopan, ja nytmustikat rehottavat. Pikkuhätää varten ei ter-veystarkastajakaan lähtenyt kiipimään. Kyykis-tyi vain vähän sivussa.

Ympäristökeskus ilmoitti, että rahaa olisi

Uusittu Tuntsan tie ”liittymästäni” nähtynä syksyllä -95. Näkymä Saihoselästä kohti Peura- ja Puitsitunturia.Näkyypä Sauoivankin kumottu pata sekä Värriötuntureiden pää. Kuva: Jorma Korpela


haettavana tunturialueiden jätehuoltoon. Il-moitin heti tekniselle toimistolle. Hakemuslähetettiin ja rahaa tuli Tuntsalle: Molok Tunt-sajoen sillan leiripaikalle, Molok omaan riste-ykseemme – tietä rakennettaessa olimme saa-neet levennyksen jopa kahdelle bussille – ja ai-nakin kaksi Molokia Naruskajärven risteykseen.

Sehän on kuin Helsingin Erottaja: toisetVärriöjoelle ja toiset Tuntsalle…

VieraitaNo, niitähän kävi muistamattomiin. Muttaomasta toheloinnistaan huolimatta hippuja oliaina matkassa pois lähtiessä. Isäntä aina auttoivaskauksessa. Ei suolannut. Tyhjän jälkeen taasmuutama puutarhalapiollinen uudesta paikas-ta. Ja jo kimalsi!

Tulivat Puskun väärtini Ossi Nurmekses-ta (osakas), Olle Haaparannalta ja Jerker Luu-

Korpelan Jorma Nuoluskurun laidalla Tuntsalla 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Kuva: Seppo J. Partanen

Sallan Tuntsan kimaltavaakultaa 1990-luvulta.

Kuva: Tytti Bräysy


lajasta. Pari päivää ja yötä käytiin Ossin ja Ol-len välillä. Minä ja Jerker tuomareina. Ei sel-vää saatu, tuskin itsekään olimme. Ossi myön-si, että Olle oli ollut parempi. Olle sai jouluksidiplomin, jonka ripusti työhuoneensa seinälle.

Ossi nukkui vierelläni laavussa honganpalaessa. Olle ja Jerker autossaan.

Kolmaskin osakas, Liedon kunnanjohtaja,saapui. Meidän lisäksi Mersussa oli vaimonisisko ja Violetta, entinen unkarilainen tanssi-jatar. Kun panin radion päälle, eikös mitä: Tan-go Violetta! Pakkohan oli pyytää. Hän vei.

Tangon jälkeen Violetta löysi viinipullon.Kolmella suulla se äkkiä tyhjeni.

Sade oli tulossa. Violetta sai kaivajan haa-larit henkseleineen. Kertoi, että tähän asti mie-het ovat häntä vain riisuneet, nyt yksi pukee-kin. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä rii-suin Violettalta haalarin. Hyvin oli vettä pitä-nyt. Kehui.

Kunnanjohtaja Sauli otti kuvan Violetta-tan-gosta. Tallessa kuva on, kunhan vain löytäisin.

Tango Tuntsan kenturalla ei tietenkään

mikään ihme kultamailla ole.Sarvikuonon 60-vuotis juhlissa1988 Kuo-

nolassa tanssittiin humppaa. Tosin katon allavierasbordellissa. Kait Minkkisten häissäkintanssittiin.

Violetta lähti ja me kuruun. Pari tuntiarännitimme, vaan emme pesseet. Aamulla jat-ketaan.

Avolaavussa sade ropisi kattoon, vaan hon-katuli lämmitti. Varhain aamulla olimme taaskurussa. Loppusiivous ennen seuraavaa kivik-koa, ränninpesu. Taas löytyi. Sitten ränni uu-teen paikkaan, pehmeämpään.

Pari tuntia olimme lapioineet, kun ehdo-tin rännin pesua. Vaan mitä ihmettä! Rihla olijätekasassa kultineen. Naulasimme rihlan alus-mattoineen ränniin kiinni, ja lapiot heilumaan.Ja taas löytyi. Arvioimme, että gramman, pariolimme jättäneet tuleville, jos koskaan niitä sit-ten löytäisivät.

Ossi kävi koko perheen voimin. Arto, vain7-vuotias, poimi pinseteillä hippuja esimatol-ta. Sai nimen Kulta-Silmä Arto. Eikä suotta.

Olle ja Jerker rännillä -95. Kuva: Jorma Korpela


orkealaatuisista artikkeleis-taan ja kuvareportaaseistaantunnetussa National Geo-graphic Societyn julkaise-massa tiede- ja aikakausilehti

National Geographicissa oli joskus viime vuo-sikymmenellä pienehkö artikkelisarja, jossa jul-kaisun journalistit ja valokuvaajat esittelivätjonkun poiminnan kuvista, jotka miltei pääsi-vät edellisessä julkaisussa olleen artikkelin yh-teydessä julkaistuiksi kyseisen arvostetun print-tipainoksen sivuille.

Esittelysarjan nimiotsikkona oli muistaak-seni jotakuinkin ”Tämä otos melkein pääsi sii-

tä ja siitä kertovaan artikkeliin”.No, tämä ot-sikko melkein pääsi Prospäkkäriin. Sama di-lemma siis kuin National Geographic -julkai-sussakin: pääsi kuitenkin.

Kullankaivajaveteraani Jorma Korpela,Lemmenjoen Puskulammelta ja Sallan Tunt-salta, on kirjoitellut Prospäkkäriin artikkelisar-jaa Sallan Tuntsan kullan esiinkaivamisesta, aja-tuksenaan saada liiton jäsenistön viiksikarvatvärähtämään Tuntsan suuntaan.

Alkusyksystä, kiivaimpaan poronnylkyai-kaan, Korpelan Jorma soitteli seuraavaan Pros-päkkäriin valmistumaisillaan olevasta, juttusar-jan kolmannesta osasta. Raatailtiin pitkään

Korpelan Jorma sen löysi jaMullisaukko kadotti (melkein)

Tuntsan kulta –Kultaerä, jonka Jorma Korpela lähetti liiton toimistolle kuvattavaksi. Kuva Tytti Bräysy


kullankaivusta ja muista tärkeistä asioista.Jorma lupasi lähettää liiton arkistoon ke-

räämäänsä kullankaivua ja Tuntsaa koskevaamateriaalia. Samassa paketissa hän kertoi lähet-tävänsä putkenpohjallisen kultaa. Jorma ker-toi siinä olevan viimeiset Tunsasta kaivetutkullat, mitä jäljellä on. Kaiken muun hän onjakanut tutuille, sukulaisille ja muille valtauk-sella pistäytyneille.

Kaunis toive oli saada Tuntsa-muistelustenviimeisen osan yhteydessä julkaistuksi todistus-voimainen kuva Tuntsan kullasta. Lupasin ky-syä Bräysyn Tyttiä kuvaamaan kullan, koskaTytillä on siihen tekniikka ja silmää. Ja tieten-kin pitää visusti huolta ja palauttaa kultaput-ken Jormalle kuvauksen jälkeen.

Paketti tuli ja kullat tuli. Kiirettä riitti niintoimistolla kuin teurastamoillakin. Sen ehdintarkistaa, että somaa on Tuntsankin kulta, ku-ten kuvasta näkyy.

Kultaputki hautautui mielen sopukoihinja satojen edunvalvontahommien alle, kunnesliiton Seminaariristeilyn jälkeen tuli aika alkaaleipomaan vuoden ensimmäistä Prospäkkäriäkasaan – Korpelan Jormaltakin tuli taas pos-tia.

Voi iesus, kuten Mattilan Teukka, poro-,meri- ja kultamies Sodankylän järvikylistä asi-an omintakeisella murteellaan olisi kiteyttänyt.Missä on ne Jorma Korpelan liitolle luottamatviimeiset murenat Tuntsan kultaa?

Sellaisia hajanaisia välähdyksiä alkaa purs-keina tulvia työmuistiin, kuten liian hyvienjuhlien jälkeisenä aamuna joskus purskahtelee.Ei hyviä.

Korpelalta tullut haavalaastarilla suljettupaketti kultaputkineen. Näennäinen epäjärjes-tys toimiston työpöydällä ja siellä A4-saasteenkeskellä punnitusta odottavat jäsenmaksu-kul-taputket. Lattialle pudonnut ja pariin kertaanrikki poljettu, useilla kierroksilla teipattu muo-vinen suojaputki – ilmeisesti tyhjä, koska latti-anlakaisupruuvaus ei juurikaan kimaltele. Olenvarmasti ottanut varsinaisen aarteen sen sisältätalteen.

Entä se kisapäällikkö Esko Oravalle Ro-

vaniemen keskussairaalakeikan yhteydessä toi-mitettu kisakultaputki? Siihenhän kiireessä kip-pasin niitä jäsenmaksukultia, että Esko saa seu-loa vaskaushippuja liiton kisaputkia varten.Onko Tuntsan viimeiset kultahiput vaskattuohi liiton kisoissa M/S Mariellalla Tukholmansatama-altaassa? Voi iesus.

Kaksi huonosti nukuttua yötä ja kaksi huo-noa ideaa.

Huono idea 1: Laittaa kaikki Postin syyk-si. Jos teet henkirikoksen, on kuulemma paraskonsti ruumiista eroon hankkiutumiseen an-taa se Postin kuljetettavaksi. Jotkut ovat kuu-lemma ratkaisseet tällä klassisen anoppi-ongel-mankin. Tai sanoa edes, että ovat kuljetuksessaväkivaltaisesti särkeneet sen kultaputken.

Huono idea 2: Varistella johonkin kulta-putkeen omasta putkesta suunnilleen samamäärä kikkareita ja lähettää se Korpelalle Sal-laan. Mutta Jorma on arvatenkin pyöritellyt itsekaivamaansa Tuntsan kultaa putkessaan 1990-luvun puolivälistä saakka, ja tuntee varmastijok’ikisen hipun ulkonäöltä. Ei tulisi mene-mään läpi.

Vielä yhden demonien kanssa valvotun yönjälkeen oli selvää, että vaihtoehdot olivat su-pistuneet kahteen. Soittaa Jormalle ja kertoase, mitä todennäköisesti on tapahtunut tai ot-taa toimiston nurkasta kiinni ja ravistella sevajaa 30 neliötä vielä kerran läpi.

Toisella ravistelukierroksella toimiston pe-rimmäisestä nurkasta pomppasi rytöläjän kes-keltä esiin Jorma Korpelan pehmustettu kirje-kuori ja Tuntsan kultaputki. Ei koskaan olekullan löytyminen synnyttänyt samanlaistatunnetta, pois lukien ehkä ihkaensimmäisenvaskoolillisen peseminen Lemmenjoen Mies-sin Casinolla ennen Juhannusta, vuonna 1988.

Sävärit. Ilo ja riemu, voisin hyppiä ilmaan.Pakko kertoa tästä jollekin, onko tämä edestotta. Voiko täältä jotakin näin arvokasta oi-keasti löytää? Kultaa. On se kaunis. On se.

Ihan samoja tunteita, joita monet meidänjäsenistämme kokevat joka kesä liiton ja omil-la valtauksillaan. Toisinaan se on jotakin ihanainutlaatuista. Voi iesus.


Kaivutyö on sallittu ainoastaan kaivos-lain mukaisilla kullanhuuhdonta-alueil-

la ja kaivospiireillä.Vuotuinen kullanhuuhdontakorvaus (50

€/ha) ja kaivospiirimaksu (50 €/ha) maksetaanMetsähallituksen tilille ilman eri kehotustamääräaikaan maaliskuun 15 päivään mennes-sä tai em. päivän jälkeen annetuista kullan-huuhdontaluvista 30 vrk:n sisällä luvan voi-maantulosta. Maksamattomat korvaukset saa-tetaan viipymättä tiedoksi kaivosviranomaisel-le kaivoslain 621/2011 70 § mukaisia toimen-piteitä varten.

Huom.! Koirat tulee muistaa pitää kytket-tyinä myös kullankaivualueilla metsästyslainmukaisesti.

Muuta huomioitavaaKaivumenetelmät

Lapiokaivualueilla on koneen käyttö kiel-letty kaikissa työvaiheissa ilman asianmukaisialupia (ympäristöluvat).

Rakentaminen Kullanhuuhdonta-alueelle saa kaivukauden

ajaksi pystyttää vain teltan tai laavun, kaivu-kauden päätyttyä teltta tai laavu on purettava.Kaikenlainen muu rakentaminen vaatii sekäTurvallisuus- ja kemikaaliviraston luvan ja kun-

nan rakennus- tai toimenpideluvan. Lemmen-joen kansallispuistossa lupa rakentamiseen hae-taan Metsähallitukselta.

Kesäaikainen maastoliikenne Metsäautotielle (maastoon rakennettu tie,

jossa on sorapinta, ojat/pientareet) ei tarvitamaastoliikennelupaa.

Maastoliikennelupa tarvitaan aina kun lii-kutaan rakennetun metsäautotien ulkopuolel-la. Kesäaikaisia maastoliikennelupia myönne-tään pääsääntöisesti vain jo selvästi olemassaoleville maastourille.

Epäselvissä tapauksissa kannattaa aina ennenajamista tiedustella asiaa Metsähallituksesta.

Asuntovaunut Kullanhuuhdonta-alueella saa pitää matkai-

luperävaunua tai asuntoautoa korvauksetta kai-vukauden ajan (huom. selvitettävä maastolii-kenneluvan tarve). Jos matkailuperävaunu jä-tetään kullanhuuhdonta-alueelle talven ajaksi,on siihen hankittava Metsähallituksen lupa.

Mikäli matkailuperävaunua tai matkailuau-toa ei ole mahdollista sijoittaa kullanhuuhdon-ta-alueelle, voi Metsähallitus myöntää luvan sensijoittamiseksi lupa-alueen läheisyyteen kaivu-kauden ajaksi.

kullankaivajilleLemmenjoen kansallispuiston, Urho Kekkosen kansallispuiston,Ivalojoen ja sen sivuhaarojen (Kutturan suunta) sekä Keski- ja Itä-Lapin alueella vuonna 2017.

HUOM! Metsätalouden alueella on tapahtunut muutoksia vastuuhenkilöi-den osalta. Katso uudet yhteystiedot taulukosta.

M E T S Ä H A L L I T U S T I E D O T T A A

Metsähallituksen tiedote


Kutturan tien varressa on Lapin Kullankai-vajain Liitto ry:n vuokraama varasto- ja asun-tovaunualue, jonne vaunun voi jättää talveksi.

Metsähallitus voi myöntää maksullisen lu-van asuntovaunun säilyttämiselle kaivualueel-la, mikäli kullanhuuhdontaluvan jatkoaikaha-kemus on vireillä.

Polttopuuasiat: Kullanhuuhdonta-alueelta tai sen läheisyy-

destä ei saa ottaa minkäänlaista puuta ilmanpuulupaa. Kansallispuistoihin ei myönnetäpuunottolupia. Mikäli kullanhuuhdonta-alu-eella on puustoa tutkimustyön esteenä, on pui-den poistamisesta sovittava ennakkoon Metsä-hallituksen kanssa.

Metsätalouden alueella muutoksia vuonna2017 Ivalon ja Kutturan alueen polttopuu-myynnissä.

Päättyneenkullanhuuhdonta-alueenjälkityöt:

Kaikki luontoon kuulumaton on vietävä kul-lanhuuhdontaluvan päätyttyä pois maastosta,nuotiopaikan kivikehän voi jättää, mutta nuo-tiopohjalle ei saa jättää palaneita nauloja, pel-tipurkkeja, lasia tai muovia, tiiliskiviä, betonia.

Kaivumonttujen reunat tulee luiskata ylei-sen turvallisuuden vaatimaan kuntoon.

OHJEET KAIVUALUEITTAIN SEURAAVALLA AUKEAMALLA


Urho Kekkosenkansallispuisto

POHJOLA PANKKI

FI07 5000 0120 2512 92Metsähallitus Luonto-palvelut

Huoltoluvan voi tilatapostitse puh. 020 639 7200tai käymällä:

palvelupiste Kiehinen,Kelotie 1/ Siula99830 Saariselkä

Kesäaikaisiamaastoliikennelupiaei myönnetä.

Metsähallitus myy kaivajillekansallispuiston ulkopuoleltahakkuutähdelupia poltto-puuksi hintaan 12,40 €/m³(sis. alv 24 %). Pieninlaskutuserä on 20 €.

Polttopuuluvan voi ostaa Metsä-hallituksen Keski-Lapin toimi-pisteestä: Jäämerentie 6, Sodan-kylä. Tiedustelut Pekka Leskinen,puh. 020 639 7303.

Tarvepuuta ei saa ottaa kan-sallispuiston alueelta, ei edesmaapuuta.

Irja Mikkonen

Kullanhuuhdontakorvauksetja kaivospiirimaksut

– Kullanhuuhdontakorvaus 50 €/ha,kaivospiirimaksu 50 € /ha

– Metsähallitus ei lähetä erillistä laskua,eräpäivä 15.3.2017

– Maksun yhteydessä on ilmoitettavalupatunnus ja kullanhuuhdontaluvan /kaivospiirin haltija.

Kullanhuuhdonta-alueen /kaivospiirin huoltaminenmoottorikelkalla

– Paikkakuntalaiselle maksuton

– Ulkopaikkakuntalaiselle mak-sullinen. Luvan hinta on 50 €.

– Lupa on henkilökohtainen (tairuokakuntakohtainen). Lupaa hakiessatarvitaan kullanhuuhdontaluvanlupatunnus tai kaivoskirjan numeroja huoltoajon ajankohta.

Kesäaikaisetmaastoliikenneluvat

Hinta kuten moottori-kelkkaluvissa.

Polttopuun myynti

– Kullanhuuhdontaoikeuteenei sisälly puunotto-oikeutta.

– Mikäli kullanhuuhdonta-alueellaon puustoa tutkimustyön esteenä,on puiden poistamisesta sovittavaennakkoon Metsähallituksen kanssa.

– Maksukuitti on pidettävä maastossamukana, sillä se on puunottolupaakysyttäessä tosite puiden maksamisesta.

Lisätiedustelut

POHJOLA PANKKI

FI07 5000 0120 2512 92Metsähallitus Luontopalvelut

Lemmenjoen kansallispuiston maasto-liikenneohjeistus LKL:n kotisivuillawww.kullankaivajat.fi

Huoltoluvan voi tilata postitse tai käymällähuomioiden ohje kirjallisesti haettavista luvista:

– Metsähallituksen asiakaspalvelu, Virastotalo,Ivalo, PL 36, (Ivalontie 10), 99801 Ivalo,puh. 020 639 7701, ark. klo 9:00–16:00

– Ylä-Lapin luontokeskus, Siida, Inari,puh. 020 639 7740 ti–su klo 10:00–17:00,maanantaisin suljettu.

Kesäaikaisia lupia myönnetään vain eri-tyisen painavin perustein jo selvästi ole-massa oleville urille. Lemmenjoen kan-sallispuiston maastoliikenneohjeistus LKL:nkotisivuilla: www.kullankaivajat.fi

Lupa haetaan tai tilataan MetsähallituksenIvalon asiakaspalvelusta.

Polttopuita (=halkoja) myydäänNjurkulahden lanssista, hinta on46 €/p-m³ (sis. alv 24 %).

Puuluvan saa Metsähallituksenasiakaspalvelusta Ivalosta tai Inarista

Tarvepuuta ei saa ottaa kansallispuistonalueelta, ei edes maapuuta.

Irja Mikkonen puh. 020 639 [email protected]. Metsähallitus, PL 36, 99801 Ivalo

Lemmenjoenkansallispuisto

M E T S Ä H A L L I T U S T I E D O T T A A


*

Ivalojoki sivuhaaroineen(Kutturan suunta)

Keski- jaItä-Lapin alue *

(Sodankylän,Savukosken, Sallan,Pelkosenniemen jaKemijärven kuntienalueilla sijaitsevatMetsähallituksenhallintaan kuuluvatalueet, pois lukienLapin Luontopalve-luille kuuluvatsuojelualueet)

Karttaliitteen (katso s. 25) mukaisesti;

Luontopalvelujen aluePOHJOLA PANKKI

FI07 5000 0120 2512 92

Metsätalouden aluePOHJOLA PANKKI

FI83 5000 0120 1439 03

Huoltoluvan voi tilata postitse tai käymällä:

– Luontopalveluiden alue:Virastotalo Ivalo, Irja Mikkonen, PL 36,(Ivalontie 10), 99801 Ivalo, puh. 020 639 7724,[email protected]

– Metsätalouden alue:Heikki Remes, Jäämerentie 6,99600 Sodankylä, puh. 020 639 7355,[email protected]

Lupa tarvitaan aina, kun liikutaan rakennetun metsäauto-tien ulkopuolella. Kesäaikaisia maastoliikennelupia myön-netään vain jo selvästi olemassa oleville maastourille. Kir-jallinen lupahakemus karttoineen (esitetty ajoura)lähete-tään osoitteeseen tai sähköpostitse: Metsähallitus,Luontopalvelut, Irja Mikkonen, PL 36, 99801 Ivalo, puh. 020 639 7724, [email protected]

Metsätalous, Heikki Remes, Jäämerentie 6, 99600Sodankylä, puh. 020 639 7355, [email protected]

Metsähallitus, Luontopalvelut myy alueiltaankaivajille maapuuta (=liekopuut, juurakot, kuivat oksatja hak-kuutähteet) polttopuuksi hintaan 15 €/m³(sis. alv 24 %). Pienin laskutuserä on 20 €.

Metsähallitus, Metsätalous myy alueiltaan kaivajillehak-kuutähdelupia (oksat, hakkuutähteet – ei luekojaja juu-rakoita) polttopuuksi hintaan 12,40 €/m³(sis. alv 24 %). Pienin laskutuserä on 20 €.

Polttopuuluvan voi ostaa Metsähallituksen Ylä-Lapintoimipisteestä (ei asiakaspalvelusta): Ivalontie 10, Ivalo.Tiedustelut Ari Huru, puh. 020 639 7738.

Kesälle 2017 pyritään järjestämäänKutturan alueellevalmiin polttopuun myynti.

Polttopuuluvan Luontopalvelujen alueelle voi ostaaMetsähallituksen asiakaspalvelusta Saariselän Kiehisestä,puh. 020 639 7701.

Metsätalouden alue: Heikki Remes, Jäämerentie 6,99600 Sodankylä, puh. 020 639 7355,[email protected] alue: Irja Mikkonenpuh. 020 639 7724, [email protected]

– Metsätalouden alue:Heikki Remes,Jäämerentie 6, 99600 Sodankylä,puh. 020 639 [email protected]

Keski- ja Itä-Lapin alue myöntää tarvittaessa maasto-liikennelupia kullanhuuhdonta-alueiden huoltoon.

Kirjallinen lupahakemus karttoineen (esitetty ajoura)lähetetään osoitteeseen tai sähköpostitse:

Heikki Remes, Jäämerentie 6, 99600 Sodankylä,puh. 020 639 7355, [email protected]

Metsähallitus myy kaivajille hakkuutähdelupiapolttopuuksi hintaan 12,40 €/m3 (sis. 24 % alv).Pienin laskutuserä on 20 €.

Polttopuuluvan voi ostaa MetsähallituksenKeski- ja Itä-Lapin toimipisteistä:

Jäämerentie 6, Sodankylä. Tiedustelut:Pekka Leskinen, puh. 020 639 7303

Samperintie 32, Savukoski. TiedustelutJari Kantia, puh. 020 639 7576.

Heikki Remes, Jäämerentie 6,99600 Sodankylä, puh. 020 639 7355,[email protected]

POHJOLA PANKKI

FI83 5000 0120 1439 03MetsähallitusMetsätalous


MYYTÄVÄNÄkoneellinen huuhdontapaikka

minikaivurille Tankavaarasta 3 km Ivaloon päin.Jatkolupa saatu 2016 ja ympäristölupa on voimassa.

Alueella rakennusluvallinen sauna.

Yhteydenotot:Ensio Kaustinen, puh. 040 5950766

Kaivosviranomainen Tukes on 21.12.2016myöntänyt Lapin Kullankaivajain Liitto

ry:lle 10 vuoden jatkoajan 4,8 hehtaarin kullan-huuhdontaluvalle ”Rönkön Neloset” Rönkönojal-la Inarin Laanilassa. Lupapäätös on saanut lainvoi-man 19.1.2017.

Kaivosviranomainen Tukes on 30.1.2017myöntänyt Lapin Kullankaivajain Liitto ry:lle 10vuoden jatkoajan 4,7 hehtaarin kullanhuuhdonta-luvalle ”Karuoja Kakkonen” Karuojalla Lemmen-joen kansallispuistossa. Lupapäätöksen valitusaikapäättyy 28.2.2017. Luvalle on myönnetty täytän-töönpanolupa mahdollisesta valituksesta huolimat-ta.

Lapin Kullankaivajain Liitto ry on vetänyt pois10 vuoden jatkoaikahakemuksensa HL2011:0028,koskien kullanhuuhdontalupa-aluetta ”AuH Aure-us” Lato-ojan varrella Kutturantien laidassa. Alu-eesta luopumisen syynä on Inarin kunnan asiaakoskevassa lausunnossaan esittämä vastustava kan-ta luvan myöntämiseen.

LKL ry ei ole halunnut hakea asiassa konfliktiaInarin kunnan kanssa. Tähän saakka liitto on näh-nyt, että alueen majoitus- ja matkailupalvelutoimin-taa tukeva kesäaikainen kullankaivumahdollisuus eiole ristiriidassa kyseisen alueen muiden, aiemminlähinnä talviaikaiseen moottoriurheiluun painottu-

Valtauskatsausvien käyttömuotojen kanssa.

Keskusteltuaan Inarin kunnan teknisen johta-jan, Arto Leppälän kanssa alueen yleiskaavan mu-kaisten ohjelmapalvelualueiden kaavoittamisen työ-läydestä, ja saatuaan nimenomaista ohjelmapalve-lualuetta käyttävän matkailupalveluyrittäjän alue-päälliköltä tarkentavan kuvauksen alueen nykyisis-tä käyttötarpeista, ymmärtää liitto Inarin kunnanmuuttuneen kannan kyseiseen hakemukseen. Pie-nelle alueelle sijoittuva matkailua palveleva täsmä-toiminta luo järkevät ja oikeasti olemassa olevatperusteet vastustaa liiton lupahakemusta.

Koska ohjelmapalvelualue RM-3-4:n alueraja-uksen ulkopuolelle jäävä osa hakijan kullanhuuh-dontalupa-alueesta olisi jäänyt toimintamahdolli-suuksiltaan vähäiseksi, katsottiin tarkoituksenmu-kaisemmaksi luopua hakemuksesta ja etsiä matkai-lukeskuksen vaikutuspiiristä hyvien yhteyksien ää-reltä uusi yhteisalue, mistä myös alueen matkailu-väki hyötyisi.

Lapin Kullankaivajain Liitto ry toteaa arvosta-vansa Inarin kunnan periaatteellista linjausta, jon-ka mukaisesti kullanhuuhdonta-alueen sijoittumi-nen kunnan yleiskaava-alueelle ei sinänsä ole esteluvan myöntämiselle.

Kartat ja ohjeistus jäsenistön käytössä olevistakaivualueista julkaistaan Prospäkkärissä 2/2017.



VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Polttopuuta metrisenä halkona.

Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

Palsintien ajettavuuden kannalta sillanpää-asemana sijaitseva Harriojan silta uusittiin

loppusyksystä yhteistyössä Metsähallituksen Met-sätalouden ja Luontopalveluiden kanssa. Liitonpuolelta asiaa organisoi hallituksessa ja edunvalvon-tatoimikunnassa operoiva Ensio Kaustinen. Kul-lankaivajan iso ja känsäinen käsi Enskalle sekä Heik-ki Remekselle ja Tapio Pennaselle Metsätalou-dessa.

Nyt on tarkoitus pureutua itse Palsintien kun-nossapitoon. Asiantilan parantamiseksi on Enskatehnyt suunnitelmat ja käynyt toimenpiteistä alus-tavia neuvotteluja muiden yhteistyökumppaneidenkanssa. Palsin Kultakeisareiden toimesta tieuralla onjo uusittu tierumpuja. Pari rumpua on vielä jäänytvähän koholleen, ja ne tulee korjata. Kultakeisareit-ten operatiivinen kenttäpäällikkö Heikki Heikki-lä on asiasta tietoinen, ja homma hoidetaan.

Enskan suunnitelman mukaisesti tieuralta ontarpeen poistaa pintaan kasvaneet kivet, sorastaatieura vaiheittain ja hankkia tieuran hoitoa vartenkunnollinen lana. Destia on antanut tarjouksen tie-soran toimittamisesta Härkäselästä; yhteensä 56 000euroa. Ei hyvä.

Kivien poisto on mahdollista toteuttaa alueenkonekaivajien pyörä-alustaisilla kaivinkoneilla. Li-säksi Inarin kunnan ympäristötarkastaja JuhanaJalkanen on ilmoittanut, että ympäristöluvallistenkaivualueiden pestyä maata voidaan käyttää tienkunnon parantamiseen, mikä sopii myös Metsähal-litus / Metsätaloudelle.

Liitto on Kaustisen esityksestä tehnyt alusta-van kauppasopimuksen kunnollisen lanan hankki-misesta tieuran kunnossapitoon. Jäsenmaksujenyhteydessä Palsintien kunnossapitoon lahjoitettujavaroja sijoitetaan hankintaan, ja lisäksi Palsin Kul-takeisarit on lupautunut maksamaan osan lananhankintahinnasta. Loppuosa kerätään kolehtinaPalsin alueen kullankaivajilta samalla periaatteella,jolla liitto rakennutti välivarastointialueen Lemmen-joen Äivihjärvelle.

Jatkossa Metsähallitus tulee asettamaan sulku-kyltin tien alkupäähän tieuran varjelemiseksi keli-rikon aikana sen ajokelpoiseksi kuivumiseen saak-ka. Suurimman vahingon loppukesän kulkemiselleaiheuttavat kelirikon aikana tieuraa käyttävät ext-reme-kulkijat.

Palsintien parantaminen

12.1. Markku Arrela, Inari

6.3. Eira Valkonen, Kangasniemi

Sitkeille kullanlöytäjillemyöhästyneet onnittelut!Merkkipäivät

LKL RY

70 v70 v70 v70 v70 v.....


.5362

Uutuusränni: Jatkettava alumiiniränni 150 + 150 cm, osat menevät sisäkkäin.Leveys yläosa 19 cm ja alaosa 20 cm, vesilaatikossa 50 mm putket vesiletkua varten.Materiaali 3 mm alumiini, kestää kovaa käyttöä.

Mikko-PekkaHeikkisenlappiaiheisetumpihauskatkirjat tempaa-vat lukijanmukaansa.

Hipputeoksella on myynnissä suosituimmat metallinpaljastimet kullanetsimi-seen, mm. Garrettin ATGOLD ja Minelabin X-Terra 705. Garrettin ACE-sarjanpaljastimet ovat hyviä yleiskäyttöön, niillä voi varmistaa myös, ettei montunpohjalle jää isoja hippuja. Keväällä varustaudutaan uusilla välineillä kulta-montuille. Hipputeoksella on satoja tuotteita.

Documents

Prosp 117 eka - kullankaivajat.fi · 4 Prospäkkäri 1/2017 PÄÄKIRJOITUS MULLIS´ asse Hoikalla ja Souvareilla on kappale ”Morgamin uni”. Hieno kappale. Se soi mm. veteraanikullankaivaja