Prospäkkäri - Lapinkullankaivajat3 / 2008 Prospäkkäri 3 JÄSENASIAT: Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inari puh. 0400 836 500 s-posti: [email protected] kotisivut:

2 Prospäkkäri 3 / 2008

3 / 2008 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT:Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvipuh: 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inaripuh: 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto ry:n jäsenlehti

32. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 260 euroa (4-väri)1/1 s. 200 euroa1/2 s. 135 euroa1/3 s. 90 euroa1/4 s. 70 euroa

Graafinen suunnitteluja taitto: Liisa Hertell,LH Viestintä

Paino:Esa Print Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru,99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14,97220 Sinettä

Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylventie 4, 99800 Ivalopuh. 040 715 4031

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Maija ja Risto Vehviläinenlöysivät 1.8.2008 Unna-hipun, joka on Lapin 5.suurin,192g. Kuvassalöytäjäpariskunnantyttärentytär Unnakädessään nimikkohippu.Unna-tyttönen on 4. polvenkullankaivaja.

Prospäkkäri 3/2008, kaivoslakiuudistuksen teemanumero

4 - 6 Pääkirjoitukset

7 - 11 Kannanotto 8.10.08 julkistettuun kaivoslakiehdotukseen

12 - 13 Kultaristeily tammikuussa 2009

14 - 21 Seppo J Partanen: Kullankaivu loi perustan kaivoslaille jaavasi tien Lapin kehitykselle

22 - 23 Kaivukauden 2008 suurimmat ja kauneimmat hiput

24 - 26 Mika Telilä: Suomen ensimmäinen rubiinikidetimanttiakin arvokkaampi

27 - 32 Kari A Kinnunen: Lapin ensimmäisen rubiiniksiluokiteltavan punaisen korundin ominaisuudet

33 - 35 Aarne Alhonen: “Kollaa kestää ....”Mielipide kaivoslain uudistuksesta

35 - 37 Antti Peronius: Kultaa Nulkkamukasta, tarina siitä mitenmuutama kultahippu vaikuttaa tuhansien elämään

38 - 41 Merkkipäiviä - Valokuvauskilpailu - Pikkujoulut 2008


An

ja A

ho

la

PÄÄ-KIRJOITUS

Sitkas ja vastenmielinen palapurtavaksi

Ei kullankaivajan elämäkään aina olepelkästään ruusuilla tanssimista. Seon usein myös shamppanjaa, han-

henmaksaa ja silavaa.Nyt on kaivoslakityöryhmä kuitenkin

piilottanut keittämänsä sopan sekaan niinsitkaan ja vastenmielisen möykyn, että sitäon kullankaivajien mahdoton niellä. Näin,vaikka kaikenmaailman Iljetyksiin ja Rökä-leskeittoihin olemmekin tottuneet. Paitsikultamaiden perinteisellä ruokalistalla, niinmyös viranomaistenmeille tarjoilemina.

Kullankaivajan lau-taselle on nyt hymyssäsuin kannettu sellainenrustoklmippi, että vaik-ka sitä kuinka poskestatoiseen muljauttelee, jakoettaa pehmeäksi niel-lä ja vatsalle helläksi pu-reskella, nousee sylkisuuhun ja vatsahapotkorventavat kurkun.Leukalihakset menevätmaitohapoille ja silmiinherahtaa kyynelet. Kas-voille jämähtää kelmeäirvistys.

Ei tätä pysty niele-mään.

Nyt jo yhdeksän vuoden ajan meitä hul-luja on pidetty jännityksessä, olemme

saaneet osallistua leikkiin nimeltä osallista-va ja vuorovaikutteinen lainvalmistelu.

Olemme laatineet vakuuttavan näköisiätaulukoita, laskelmia ja tulkintoja. Teettä-neet analyyseja ja selvityksiä. Olemme hio-neet korulauseita – jotkut humut ovat jos-kus puhuneet tikkukirjaimillakin – ja neu-votelleet, perustelleet ja taas neuvotelleet.Pyytäneet ja saaneet audiensseja, syöneet

pullaa ja juoneet kahvia.Olemme omassa poru-kassa iloinneet pienistävoitoista ja olleet vaka-via uhkakuvien edessä.

Tämä kaikki taitaakuulua poliitikkojen ar-keen, mutta me taasolemme ihan vilpittö-mästi uskoneet ja luot-taneet siihen, että pys-tymme tulevan lakiesi-tyksen kanssa elämään.

Mutta ne tekivät sensittenkin. Viitsimättäedes sen kummemminasian perusteluihin pa-neutua.

Eikä tämän kanssapysty elämään.

3 / 2008 Prospäkkäri 52 / 2008 Prospäkkäri 5

Arvoisat kansanedustajat siellä kaukaisellaja syrjäisellä Arkadianmäellä; Teille on

annettu valta ratkaista asia, josta ennen Tei-tä ovat päättäneet kuninkaat ja keisarit.Nämä yksinvaltiaat Jumalan armosta katsoi-vat aikanaan oikeudenmukaiseksi, että osamalmin tuotosta kuuluu sen löytäjälle ja ja-lot metallit niiden kaivajille.

Älkää Te olko heitä nolompia: antakaakoko Euroopan mittakaavassa ainutlaatui-sen kulttuuriperinteen ja EU:n talousalueenmarginaalisimman ammatin säilyä elinvoi-maisena.

Älkää hemmetissä vahvistako kaivolaki-esityksen kohtia, jotka johtaisivat 140 vuo-den ajan töitä, unelmia ja tarinoita pohjoi-seen synnyttäneen hiljaisten ja sitkeidenmiesten perinnön hiipumiseen rikkaiden jajoutilaiden roolipeliksi.

Älkää antako kaikkein keskeisimmän jaolennaisimman osan Lapin kullankaivuahukkua. On tärkeää että osaamisen ja teke-misen perinne jatkuu.

Ei ole kenenkään etu, jos huuhdontakul-lankaivun oikeudet jäävät tulevaisuudessavain kaikenmaailman dilentanttien ja huit-sinhapelien käyttöön. Ei edes kullankaivun,koska sen jälkeen mielikuvamarkkinoillakullankaivaja on kuin tuulen pieksämä ken-käheinä. Ja puhuu kivitöistä.

Noin niinkuin inarilaisin vertauskuvinpuhuttuna.

Helppo deletoida.

Eksyttyään kyklooppi Polyfemoksen saa-relle viekas ja neuvokas Odysseus sai

houkattua kykloopin humalahakuiseen juo-miseen.

Ennen Polyfemoksen ainoan silmän puh-kaisemista Odysseus kertoi torvet solmussamakaavalle kykloopille nimekseen Ei-Ku-kaan.

Meille kullankaivajille on käynyt kutenkyklooppi Polyfemokselle; olemme eläneetyksisilmäisinä lampainemme arkaaisella saa-rellamme, ja nyt saarellemme eksynyt Ei-Kukaan haluaa meille pahaa.

Ei-Kukaan haluaa meidät pois kultamail-ta. Ei-Kukaan ole esittänyt asiallisia perus-teluja sille, miksi hirveä yksisilmäinen kyk-looppi on punahehkuisella seipäällä sokais-tava.

Onnettoman Polyfemoksen tavoin huu-damme nyt sokeina: ”Ei-Kukaan tekee meil-le pahaa. Ei-Kukaan tappaa meidät”.

Kykloopin isä, varsin väkivaltainen me-ren jumala Poseidon, kosti Odysseukselle.

Meillä ei ole enää edes kaivosylitarkasta-ja Urpo J. Saloa virassa.

Mullis’

ps.Olen antanut itseni ymmärtää, että edus-kunnassa on pitkät kesälomat.

Lapin kullankaivun perinteeseen uppou-tumisen voit aloittaa esim. Lapin Kullan-kaivajain Liiton kultavaltauksilla.

Ainakin vielä toistaiseksi.


Kaivoslakityöryhmänaprillipila

PUHEEN-JOHTAJALTA

Joskus aprillipila niin sanotusti uppoaahyvin. Omakohtaisesti arvioituna april-lipila uppoaa sen paremmin mitä kau-

empana huhtikuun ensimmäisestä sen kertoo.Kaivoslakityöryhmä julkaisi omansa 8. päivä lo-kakuuta.

Toinen ihmiselon merkillisyys on se, että josselvästi valheellista asiaa kerrotaan totena yhäuudestaan ja uudestaan, alkaa suurin osa ihmi-sistä pitää sitä totena, jopa itsestäänselvyytenä.”Kullan konekaivu samentaa vesistöä, kalakan-nat kärsivät, hauki on kala, hauki on kala.”

Samalla mantralla on ennenkin yritetty ko-nekaivua lakkauttaa. Onhan asiasta jätetty perä-ti välikysymys hallitukselle v. 1982: ”vesistöjenliettyminen ja siitä johtuvat kalastotappiot, mai-sema-arvojen tuhoutuminen…” varsinainenDejá vu.

Kuten tiedämme, konekaivu sai jatkua, eivät-kä epäillyt uhkakuvat toteutuneet. ValittiinpaLemmenjoki sittemmin Suomen parhaaksi vael-lusalueeksi, joten siinä vastausta välikysymyksenlaatijoille.

Me kullankaivajat pyy-simme kaivoslakityöryhmäävierailemaan kullankaivutyö-mailla – turhaan. Työryhmänpanostus riitti vain poliittises-ti tärkeämpien asioiden sel-vittämiseen ja hoitamiseen.Ikävä kyllä tulos on nähtävis-sä lakiuudistuksessa. Huuh-dontakullan osalta haluttiinkeskustelu avata vasta kalkki-

viivoilla kylmästi lakkauttamalla Euroopan ainut-laatuisin elinkeino. Sillä tavalla kuulemma päi-vitetään kaivosoikeudet vastaamaan tämän päi-vän yhteiskunnan arvoja. Omaisuuden suoja jaelinkeinovapaus eivät sitten kuulune tämän päi-vän yhteiskunnan arvoihin.

Kullankaivun osalta työryhmän asiantunte-mus ei riittänyt, aika ei riittänyt, mielenkiinto eiehkä ollut meidän haluamalla tasolla, ehkäpä jo-kin taho johti tarkoituksella harhaan… mene jatiedä.

Ja kaikki tämä samaan aikaan kun valtio tu-kee kaivoshankkeita sadoilla miljoonilla maan-teiden ja rautateiden rakentamisella. Maailman-laajuinen lama tekaisee 20 miljoonaa työtöntä,joten mitäpä siinä muutamasta kullankaivajastamurehtimaan kun pankkejakin pitää valtion tu-kea 50 miljardilla. Älkäämme kuitenkaan vieläheittäkö kirvestä kaivoon.

Kansanedustajat ovat mukavaa ja huumorin-tajuista sakkia. Me kullankaivajat luotamme sii-hen, että tämä kahdeksannen päivän huumori-

pläjäys julistetaan aprillipilak-si, jotta Lemmenjoki tulevai-suudessakin voi vedota mat-kailijoihin kultahistorian li-säksi myös aktiivisella kullan-kaivulla.

Tervetuloa päättäjät tutus-tumaan kultaan, kullankai-vuun ja kullankaivajiin – pe-lastakaa ne kaikki lapsenlap-sillenne.

Jouko Korhonen


Lakiperusteluissa pienellä painet-tuna kerrotaan, että kaikki ole-massa olevat huuhdontakulta-kaivospiirit lakkautetaan 4 vuo-

den siirtymäajan jälkeen. Esitetyn mukai-sesti kysymyksessä ei ole oikeuksien lunas-tus, vaan yksipuolinen poisto. Kompensaa-tiona entiselle kaivospiiriläiselle annetaanmahdollisuus hakea uudenmuotoista kullan-huuhdontalupaa.

Kertomatta jää, että kun kaivospiiri pois-tuu, niin samalla päättyy myös kaivospiirinvoimassaoloon sidottu ympäristölupakin.Sinänsä uusi kullanhuuhdontalupa voisimahdollistaa myös koneellisen kullankai-vun, mutta todennäköisesti nykyisen kaltai-selle toiminnalle ei uudessa tilanteessa ym-päristölupaa myönnettäisi. Sen sijaan mai-nitulle kevyemmälle toiminnalle – pienem-mille koneille ja lapiolle – lupa saatettaisiinmyöntää.

Tämän mekanismin nerous on siinä, ettänäin voidaan lupaus yhtä aikaa pitää ja syö-

Kullanhuuhtojien maat varastetaan –KAIVOSLAKIEHDOTUS POISTAA KAIVOSPIIRIT

dä. Uusittu kaivoslaki ei sinänsä lopettaisiammattimaista kullankaivua, mutta eri la-kien ja eri virastojen yhdistelmä sen kyllätekisi.

Vuosia kestäneen kaivoslakiprosessin ai-kana me kullankaivajat emme ole missäänvaiheessa saaneet tietoomme, että tämänkal-taista asiaa valmistellaan. Olemme jatkuvastineuvotelleet kaikkien keskeisten toimijoidenkanssa (Kaivoslakityöryhmä, Ympäristömi-nisteriö, Ympäristökeskus, Metsähallitus),eikä mikään taho ole esittänyt missään vai-heessa mitään tällaista. Jälkikäteen meille onselvinnyt että kaivoslakityöryhmä teetti kui-tenkin asiasta perustuslakiasiantuntijalla sel-vityksen jo keväällä 2006.

Välillä tuntuu, että taisimme käyttäytyälapsellisesti, kun osallistuimme oikeusvalti-on lainsäädäntöprosessiin, perustelimmekantamme faktoilla ja kerroimme pyöreänpöydän neuvotteluissa avoimesti tavoitteem-me ja näkemyksemme: pieniä asioita esitel-tiin ja niihin saimme ottaa kantaa. Välillä

Yhdeksän vuotta hierottu kaivoslakiesitys julkistettiin 8.10.2008. Esitetyn kaltainenkaivoslaki moninkertaistaisi hallinnoinnin ja maksut, mutta siihen suuntaanhan maatamuutenkin kehitetään ja sitä kaikkea arvasimme pitkän prosessin aikana saatujen tietojenperusteella odottaakin.

Varsinainen yllätys oli sivuseikkana kerrottu huuhdontakultakaivospiirien lakkauttaminen.Tällainen oikeuksien poisotto tuhoaisi ammattimaisimman osan toiminnastamme.

KANTAAOTTAEN


illuusio kuuntelusta ja vuorovaikutuksestaoli täydellinen...

Nyt voimme vain miettiä, että mitä oi-kein on osallistuttava, vuorovaikutteinenlainvalmistelu, kun aivan yllättäen, lainval-mistelun viimeisellä metrillä tuodaan esiintällainen tyrmäävä uusi asia. Olisiko julki-suushakuinen hulinointi edunvalvonnantyökaluna toiminut sittenkin paremmin?

Perustelut –verbaliikkaailman faktoja

Sen verran on lakivalmistelijoilta puuttunutrohkeutta, että he eivät ole kirjanneet pe-rustelujaan täsmällisesti, kysymyksessä ovatkoko ajan perustelemattomat väitteet. Taus-talla oleviin faktoihin ei edes viitata toden-näköisesti siksi, että niitä ei ole. Näppäräerikoiskikka on se, että esityksessä puhutaankoko ajan mahdollisista vaikutuksista.

Näitä kielenkäytön kukkasia olemme vii-me viikkoina ihastelleet, ja kun kysymyk-sessä on meidän toimintamme kannalta kes-keinen asia, kannattaa ratkaisevia lauseitalainata ihan suoraan:

Koneellinen kullanhuuhdonta nyky-muodossaan on laajentunut niinvoimaperäiseksi, ettei toiminnanmahdollisia vaikutuksia Lemmenjoenvesistöön ja maastoon ole enää mahdol-lista hallita. Haitallisia vaikutuksia ovaterityisesti vesistön samentuminen sekäkalastolle kiintoaineksesta ja maastolleliikkumisesta aiheutuvat haitat.

Upeaa verbaliikkaa, siitä pitää antaa tunnus-tus – mutta voisiko olla myös niin, että tar-koituksella harhaanjohtavan ja huonon vir-kamiestyön mahdollisia vaikutuksia ei olemahdollista hallita.

Emme vieläkään tiedä, kenen halu on

lakkauttaa Lemmenjoen kullankaivu ja ke-neltä täysin valheelliset lainperustelut ovatperäisin.

Metsähallituksella kantoja on niin mon-ta kuin siellä on virkamiehiäkin, mutta josrohkenemme pitää ex-pääjohtajan Jan Hei-non kaksi vuotta sitten Lemmenjoen kan-sallispuiston 50-vuotisjuhlassa pitämää pu-hetta Metsähallituksen kantana, niin tämäse silloin olisi:

”Koneellinen kaivuu on siis rajattu mel-ko suppealle alueelle eikä sen Heinon mu-kaan katsota vaarantavan alueen suojelu-tavoitteita, kunhan ympäristölupaehtojanoudatetaan.”

Ympäristölupavirasto ei allekirjoittanutlakiesityksen väitteitä, ei myöskään Inarinkunnan ympäristötoimi.

Emme ole vielä löytäneet ketään muuta-kaan, joka allekirjoittaisi nämä väitteet. Kos-kapa kukaan kaivoslakityöryhmän jäsen eiole käynyt Lemmenjoella, eli omiin havain-toihin näkemykset eivät voi perustua, niinjostakin salaperäisestä lähteestä ne ovat pe-räisin.

Jos väitteiden takana on faktoja, niin olisihienoa, jos ne tuotaisiin esiin ja julkiseenkeskusteluun – olisi hienoa, jos me voisim-me ottaa niihin kantaa. Tämä ei liene kovinkohtuuton vaatimus.

Sameaa vai ei?

Kullankaivusta tuleva veden samentuma eiole sama asia kuin saastuminen. Se minkänäemme samenemisena, on luonnon omiaaineita: savesta ja turvekolloideja.

Me kullankaivajat olemme vuosikymme-nien ajan kehittäneet kiertovesijärjestelmiäja saostusmenetelmiä ja olemme onnistuneetpienentämään näitä samentumia koko ajanvähemmäksi. Tämän osoittavat vuosikym-menien aikana tehdyt vesistötarkkailut. Ti-lanne ei siis tältä osin ole muuttunut hallit-


semattomaksi, vaan se on muuttunut kokoajan parempaan suuntaan.

Mutta sameus sinänsä on vain estetiik-kaa. Tärkeämpi kysymys on se, että onkosamenemisesta haittaa. Ja jos on haittaa, niinkenelle on ja kuinka paljon on haittaa. Jos-kus lainsäätäjä myös pohtii, että mikä onhaitan ja hyödyn suhde.

Haittaako kalastoa?Kullankaivun vastustajien suosikkiväite onse, että kiintoaines vesistössä haittaa kalas-toa; se voi huonontaa kutuolosuhteita javähentää poikastuotantoa.

Niin kai se voi. Mutta kun olemme kala-biologeilta kysyneet, että kuinka suuria vai-kutukset voivat olla, niin vastauksia ei enäälöydykään. Jonkinlaista yksimielisyyttä onsiitä, että vaikutukset eivät ole kovin suuriaeivätkä ne ole pysyviä.

Jos tarkastellaan vesistökokonaisuutta –vaikkapa Lemmenjoen alajuoksulla olevaaJuutuan vesistöä, niin kaikkien kullankaiva-jien yhteisvaikutukset taimenen kutuunvoivat olla pinta-alan perusteella enintäänparin prosentin suuruisia. Suunnilleen se onnimittäin vaikutusalueemme laajuus suh-teutettuna koko vesistöön ja mahdollisiinkutualueisiin.

Ympäristökeskus selvitti kesällä 2006Maddib-Ravadaksen vesistön tilaa. Tutki-

muksen tulos oli yllättävä: Kullankaivun ala-puolisissa vesissä oli hieman enemmän elä-mää kuin yläpuolisissa vesissä. Eli kullan-kaivu ei ollut tuhonnut eliöitä, vaan se olilisännyt hieman ravinteita jolloin karun tun-turiveden koko eliökehä voi paremmin. Jakoska ravintoa on enemmän, niin myös ka-loja on enemmän.

Tähän liittyykin mielenkiintoinen näkö-kulma: jos onkin niin, että kullankaivu hei-kentää kudun onnistumista, niin samaanaikaan poikaskuolleisuus vähenee parem-man ravinnon ansiosta. Kukaan ei tiedäkokonaisvaikutusta. Voi olla yhtä hyvin niin,että kullankaivu ei heikennä kalakantoja,vaan edistää taimenen ja harjuksen elinolo-ja ja parantaa kalatuottoa. Tätähän me emmetiedä tarkkaan, mutta eipä tiedä vastapuoli-kaan. Kunnollista tutkimustietoa kun ei ole.

Tähän yksityiskohtaan liittyy lainvalmis-telijan hassu virhe. Haittana mainitaan ka-lastolle kiintoaineksesta syntyvät haitat, vaik-ka suurin osa arvostelijoista on jo siirtynytpäinvastaiseen argumenttiin eli siihen, ettäkullankaivajat aiheuttavat vesistöihin lisääravinteita ja lisäävät kalaston määrää.

Taimentuotannon kasvuun viittavatmyös kullankaivajien empiiriset havainnotsiitä, miten hyvin tammukat viihtyvät kai-vualtaissa.

Vasta-argumentoinnin kannalta olisi hel-

info

Me, Lapin kullankaivajat olemmeopetelleet vuosien varrella keinot,kuinka kulta voidaan kaivaa pieni-muotoisesti ja luontoa säästäen,mutta silti kannattavasti. Olemmesaaneet rakennettua kultahipuillem-me arvostuksen ekologisinatuotteina (ei ympäristömyrkkyjä, eimuinaisia veritekoja, ei sortoa tairiistoa), jonka ansiosta saamme niistä

korkeamman hinnan. Lisäksi olemmeonnistuneet integroimaan matkailun osaksitoimintaamme; me tuemme matkailuelin-keinoa ja matkailuelinkeino tukee meitä.Olemme ylläpitäneet ja kehittäneet jo 140vuotta vanhaa kultaperinnettä.

Tämä kaikki on tehty ilman tukimark-koja tai muutakaan yhteiskunnan tukea jasaavutuksestamme olemme erittäinylpeitä.


pompaa, jos kullankaivua vastustettaisiin, josei nyt ihan yhtenäisillä, niin kuitenkin edessamansuuntaisilla argumenteilla: kullankai-vun nimettömien vastustajien tulisikin koor-dinoida tietonsa paremmin ja lopettaa kes-kenään ristiriidassa olevien argumenttienkäyttö.

Maastohaittoja?

Konekaivun lakkautusperusteissa mainitaanylimalkaisesti ”maastolle liikkumisesta ai-heutuvat haitat”. Koska konekaluston var-sinainen huolto tapahtuu talvella lumipeit-teen aikana, oletamme tässä tarkoitettavankesäaikaista liikkumista kulta-alueella. Lem-menjoen kansallispuistossa toimivat ammat-timaiset (kone)kaivajat saavatkin erityisestähakemuksesta luvan ajaa mönkijällä vene-satamasta omalle kaivospiirilleen tarkoinnimettyä valmista reittiä pitkin.

Näin ollen vuosien varrella tuhansien jal-kaparien polkema polku on nyttemminmönkijän rengasparin muovaama reitti.Tällaisia kullankaivajien reittejä lienee pari-kymmentä kilometriä ja niitä käyttävät myös

Metsähallituksen virkamiehet ja poromiehetomissa töissään.

Tämän nimeäminen hallitsemattomaksihaitaksi on vähintäänkin liioittelua kunhuomioidaan se että Lemmenjoella on arvi-olta 700 km erilaisia luonnonhyödyntämis-reittejä paikallisten asukkaiden käytössä.

Kun huomioidaan vielä, että koneellakaivettuja kaivospiirejä on jo muutama kai-vettu loppuun ja maisemoitu, on liikkumi-sen tarve luonnostaan vähenemään päin.

Täten tuntuu lähinnä koomiselta ettälakiuudistuksen mukaan tätä ”mahdollistahaittaa ei ole mahdollista hallita”.

Kompensaatioita ja vaikutuksia

Lainlaatija tarjoaa esityksessään mahdolli-suuden kaivaa kultaa jatkossa pienemmilläkoneilla ja lapiolla. Tällainen kompensaa-tioesitys voi syntyä vain tietämättömyydes-tä, mutta silti osaaminen riittää kaivutek-niikan ohjeistamiseen.

Onneksi Helsingissä on niin viisaita ih-misiä, että he voivat paikan päällä käymättäpunnita faktat, tehdä analyysin. Päättää yh-

Kaivospiiri on monimutkaisenhakumenettelyn ja ministeriönmääräämän maanmittaustoimituksenkautta saatu erityinen oikeus, jossamm. maapohja lunastetaan maanomis-tajalta. Kaivospiirin hankkiminen onvaikeaa ja kallista. Kaivospiireillä onmyös katsottu olevan pysyvä arvo.Vaikka kysymyksessä ei ole oma maa,on kaivospiirioikeus ollut esimerkiksimahdollista pantata.

Kaikkien kullankaivualueiden osuusLemmenjoen kansallispuistosta on1,65 promillea. Koneellisesti onkaivettu tai tullaan kaivamaan tästäenintään kolmannes eli koneellisestikaivettava ala puistosta on enintäänpuoli tuhannesosaa. Kaivujäljet

info

maisemoidaan, eikä n. 10 vuoden ikäisiäkaivualueita voi maastossa enää tunnistaa.

Lemmenjoen kansallispuisto laajenikullankaivualueille vasta 1971. Siinäyhteydessä kullankaivajille luvattiin, ettätoiminta saa jatkua. Lupaus kirjattiinkansallispuistosta annettuun lakiin ja lisäksieduskunta antoi asiasta ponnen. Lupauksiaei ole pidetty ja oikeuksia on kavennettuvuosien varrella merkittävästi.

Edellinen merkittävä konekaivunlopetusyritys nähtiin 80–90-lukujentaitteessa kun Metsähallitus yritti puistonjärjestyssäännöllä lopettaa konekaivun. Tätäseuranneen oikeustaistelun ja asetusmuu-toksen seurauksena kaivajat hakivatvaltauksensa kaivospiireiksi, oikeuksiensa jaelinkeinonsa turvaamiseksi.


den ammattikunnan tulevaisuudesta tai tässätapauksessa tulevaisuudettomuudesta janeuvoa, kuinka kultaa tulevaisuudessa kai-vetaan.

Jos kulta halutaan kaivaa, niin maa onaina myös kaivettava. Jos kone on pienem-pi ja teholtaan esimerkiksi neljäsosa suures-ta ja kielletystä, niin koneen täytyy heiluaneljä kertaa pidempään. Mutta sama maa-määrä on silti kaivettava ja samanlaiset jäl-jet siitä silloin syntyy.

Kyllä tämä pitäisi olla mahdollista ym-märtää: kottikärryillä voi siirtää saman maa-määrän kuin kuorma-autollakin, mutta eise kovin järkevää olisi – eikä taloudellista.Ainoatakaan nyt koneella hyödynnettävistäesiintymistä ei voi nimittäin kaivaa pelkällälapiolla niin, että sillä voisi elantonsa saadajohtuen maakerrosten paksuudesta ja pie-nestä kultapitoisuudesta.

Tosiasiassa lain vaikutukset olisivat täy-sin vastakkaiset kuin mitä esityksessä hae-taan. Kaivajat pyrkisivät luonnollisesti tur-vaamaan investointinsa nopeuttamalla esiin-tymien hyödyntämistä. Järkevä ja järjestel-mällinen työtapa heitettäisiin romukoppaan

ja siirryttäisiin ryöstökaivamiseen. Tehostet-tu ryöstökaivaminen – se, että parinkym-menen vuoden työ tehtäisiin neljässä vuo-dessa – ei olisi hyvä ratkaisu kenenkään kan-nalta: siinä kärsisivät kaivajat, koneet, talousja ennen kaikkea luonto.

Viimeisenä naulana järkevyyden arkkuunkaivoslakityöryhmä, ajettuaan Lemmenjo-en konekaivajat uusille alueille, esittää erääs-sä toisessa kohtaa:

”on tarkoituksenmukaisempaa rajata toi-minnan maisemalliset ja muut ympäristö-vaikutukset tietyille alueille sen sijaan, ettäkullanhuuhdontaa olisi siirryttävä tekemäänaina uusille alueille”

Kaivoslakityöryhmä hoi! Soudetaanko vaihuovataanko?

Takavuosina koneellinen kullankaivu lak-kautettiin ympäristösyistä koko UudessaSeelannissa. Monenmoista ympäristösyytet-tä kohdistettiin kullankaivajiin. Kun toimin-ta lakkasi, niin huomattiin, että mikään eiluonnossa muuttunutkaan – edelleenkinhyvät ja huonot kalastusvuodet vuorotteli-vat. Lain perusteet ja ympäristölobbarienväitteet olivat olleet vääriä. Tästä viisastu-neena päätettiin kaivu sallia uudelleen jaedelleenkään mikään ei muuttunut.

Näin on tilanne myös Lapin kullankaiva-jien osalta, jos ammattimainen kullankaivulakkaa, ei se tule näkymään kalastossa taimaaston yleisessä kulumisessa millään lail-la. Ainoastaan yksittäiset pienyrittäjät me-nettäisivät toimeentulonsa: kullankaivu,koruteollisuus ja matkailu kärsisivät. Näh-täisiin tukku henkilökohtaisia murhenäytel-miä ja todettaisiin, että elinmahdollisuudetLapissa ovat taas hivenen ohuemmat.

Väitteiden perustelut ja tosiasiat esiinennen kuin mitään päätöksiä tehdään. Seon kullankaivajien ainoa toivomus – vaantaitaa olla sekin liikaa pyydetty.

AP & JK

Kuollut kullankaivaja –hyvä kullankaivaja

info

Kaikki olisi hyvin, jos kullankaivajateivät liikkuisi, huoltaisi, asuisi taikaivaisi maata.

Takavuosina oli UK-puistossatulkinta, että kullankaivu onpuistossa sallittua, jos vain puistonsääntöjä noudatetaan ja ne säännötmm. kielsivät maan kaivamisen.Puiston silloiselle johdolle tämä eiollut mikään ongelma: perinteisiäammatteja kunnioitettiin, kullankai-vua ei ollut kielletty, ainoastaanmaan kaivu oli kiellettyä. Kaivosla-kiehdotus noudattaa samaapettämätöntä logiikkaa.


Hinnat / henkilöjäsen / ei-jäsen

115 / 125 A4-hytissä128 / 138 A3-hytissä152 / 162 A2-hytissä226 / 236 A1-hytissä

Hinta sisältää risteilyn valitussa hyttiluokassasekä seminaariohjelman mukaiset tarjoilut.

Kultaristeily23.–25.1.2009Tukholmaan M/s Mariellalla

Eikö siis ihmisen hyödyllisin päämäärä ole parhaansa mukaankerätä kultaa, koska kulta merkitsee vapautta, valtaa, iloa ja kaik-kea elämän nautintoa sekä lunastaa ihmiselle kuoleman jälkeentaivaan autuuden. M Waltari (1948)

Kultaa ostetaan ja myydään tilaisuuden aikana. Myyjät esittäytyvät ja kertovat, mitä ontarjolla. Kiinnostuneet ottavat heihin yhteyttä suoraan ja tekevät keskenään kauppaa kai-kessa rauhassa. Tarjolla hienoa kultaa, koruhippuja ja hippukoruja. – tukkuhintaan pie-nissäkin erissä.

Perjantaina kultaristeilyn verryttelyseminaarissa keskustelemme aiheesta:Kaivospiirien tuho – voidaanko näin tehdä

Ilmoittautumiset:Heli Rapakko 040 593 5337 tai [email protected] viimeistään 20.12.2008mennessä.

Ilmoittautumisesi yhteydessä kerro nimesi, syntymäaikasi, hyttiluokka, kansalaisuus sekä tarvit-ko osallistumistodistusta VR:n lippua varten (edellistä varten myös osoitteesi). Perjantai-iltapäi-vän seminaariin tulee myös ilmoittautua.

Perjantai-iltapäiväseminaari risteilyyn osal-listuvalle 5 e/henkilö. LKL:n, SJHY:n, Geologi-sen seuran jäsenet: 10 e/henkilö. Muut: 20 e/henkilö.

Maksut LKL:n tilille 800010-70774683 vii-meistään 20.12.2008. Maksuun tarvitta-van viitenumeron saatte ilmoittautumisenyhteydessä Heliltä.

Ohjelman osittaiset muutokset mahdollisia.

PÄÄTEEMA: Kullan arvo ja arvostus –mihin se perustuu ja kuinka sitä lisätään



PERJANTAI 23.1.2009

11:30–15:00 Helsingin Yliopisto, Arppea-num, Snellmaninkatu 3 (Suurkirkon vieressä)Kultaristeilyn verryttelyseminaari: Kaivospiiri-en tuho – voidaanko näin tehdä

Alustajat: Ympäristöministeriön edustaja Metsähallituksen edustaja TEM:n edustajaKaivospiirien osakkaiden näkökulmia Jos-sain välissä nautitaan kuohuvat coctailit jamusiikkiakin on luvassa Vuoden kullan-kaivajateon julkistaminen ja palkitseminen(verryttelyseminaari päättyy viimeistään15:00).

14:00–16:00 IlmoittautuminenKatajanokan terminaalissa ryhmänjohtajalle16:00 Siirtyminen laivaan

16:30 Laivaseminaari alkaa(kokoustilat, kansi 8)

Järjestäytymisasiat ja käytännön jutut: HeliRapakko ja Antti Peronius LKL:n puheen-vuoro: Jouko Korhonen, pj, LKL Terveh-dyspuheenvuorot KTM:n kaivososastonpuheenvuoro GTK:n edustajan puheenvuo-ro Kullanmyyjien esittely

18:00–18:20 pidetään taukoa18:20 Musiikkiesitys

Kullanhuuhdontakuulumiset Ivalojoen–Laa-nilan alueelta 2008 Kullanhuuhdontakuu-lumiset Lemmenjoen alueelta 2008 Katsa-us Kultakisamaailmaan 2008 Katsaus kesän2008 isomushippuihin ja suurimman hipunmaljan sekä kiertopalkinnon luovuttaminen

Päivän ohjelma päättyy

20:00 Siirtyminen sapuskointiin20:30 Buffet-illallinen vakio ruokajuomineen(kansi 7)

LAUANTAI 24.1.2009(suluissa Suomen aika)

07:00–09:30 (8–10:30) Aamiainen

09:30 (10:30) Saavumme Tukholmaan

11:00–14:30 (12–15:30) Lauantain päiväoh-jelmaa laivalla, Fun Club (kansi 8) Online-muotoiset Kultakisat laivalla sekä edellisenpäivän rasituksista toipumista

12:00 (13:00) Edunvalvontatoimikunnantilaisuus: infoa ja evästysten keräämistä LKL:nhallitukselle ja edunvalvontatoimikunnalle12:30 (13:30) Ympäristölupavelvollisille (ko-nekaivajille, imurimiehille tai sellaisiksi aiko-ville) kullankaivajille vesistöjen yhteistarkkai-luun 2008 ja 2009 liittyvä info-tilaisuus13:00 (14:00) Kaivospiirien osakkaiden ko-kous – missä mennään? Voidaanko kaivos-piirit ottaa meiltä pois?

15:00 (16:00) Seminaari alkaaauditoriossaJohdanto päivän aiheisiin: Kullan arvo ja ar-vostus ja niiden parantaminen Kultahippu-tuotteiden jalostaminen Kulta matkailu-tuotteena Pienimuotoinen kultamatkailu Lapin kullankaivun taloudelliset vaikutuksetInarin ja Sodankylän kunnassa Keskusteluaja kommenttipuheenvuoroja

n. 19:00 (20:00) Päätössanat ja kiitokset,LKL:n pj Jouko Korhonen

20:00 (21:00) Puffet alkaa

SUNNUNTAI 25.1.2009

08:00–10:00 Aamiainen09:55 Saavumme Helsinkiin

Ohjelma



Lapin kullankaivulla on ollut eri-tyisasema kaivoslainsäädännössäpian 140 vuotta. Ensimmäinenlaki kullanetsinnästä Suomen La-

pissa 1870 muutti ikiaikaisen käytännön jalo-metallien kuulumisesta hallitsijoiden yksioike-udeksi ja loi kestävän pohjan myöhemmillekaivoslaeille. Kullankaivu on monella tavallavaikuttanut maamme geologiseen tutkimiseenja kartoitukseen, Lapin kehitykseen, teidensuunnitteluun, asuttamiseen, uusien kaivostenavaamiseen ja jopa matkailun, Lapin suurimanelinkeinon, syntymiseen.

Kullankaivu loi perustan kaivoslailleja avasi tien Lapin kehitykselle

Kullankaivu ei ole pelkästään historiaa jakunniakasta perinnettä. Purojen ja jokien ran-noilla möyrii kesäisin parituhatta ihmistä lä-hes 400 valtauksella ja kaivospiirillä. Löyde-tyn kullan ja huuhtojien määrällä mitaten vii-me vuosikymmenet ovat kullankaivun histo-riassa olleet poikkeuksellisen vilkkaita ja tuot-toisia. Kullanhuuhdonta harrastuksena onkansainvälistynyt, synnyttänyt kilpailuja jakesätapahtumia sekä tullut erottamattomaksiosaksi Lapin keskeisiä houkuttimia yöttömänyön, revontulien, suuren luonnon ja vuoden-aikojen vaihtelun rinnalle.

Teksti: Seppo J PartanenKuvat: Seppo J Partasen arkisto

Ervastin ja Lepistön kesällä 1869 kaivama oja on edelleenkin näkyvissäIvalojoen Kultalan alapuolella. Kaivettu oja avautuu Kultalan suun-taan, luonnonuoma oikealle.


Suurruhtinaanmaankultakuume 1870

On maamme köyhä, siksi jää,jos kultaa kaivannet

Maamme laulun sanat kuvaavat hyvin käsityk-siä kullankaivusta ennen Ivalojoen kultaryn-täystä. Laulu esitettiin ensi kerran 1848 ja sensanoissa peilautuvat Kemijoen Laurilasta löy-detyn kultapitoisen malmilohkareen aiheutta-mat epäonniset kultatutkimukset vertailunamaailman kultaryntäysten tuomiin rikkauk-siin.

Tästä vähättelevästä kannanotosta käsityk-set kullasta heilahtivat toiseen äärilaitaan 1860-luvun lopulla Tenojoen ja Ivalojoen kultalöy-töjen myötä. Lapin kullasta odotettiin pelas-tajaa nälkävuosista toipuvalle kansalle ja kitu-valle kansantaloudelle.

Laki kullanetsimisestä Suomen Lapissa as-tui voimaan keisari Aleksanteri II allekirjoi-tuksella 8. huhtikuuta 1870. Kullankaivuoi-keus annettiin ”jokaiselle hyvämaineiselle mie-helle Hänen Keisarillisen Majesteettinsa ala-maisista Keisarikunnassa ja Suomen Suurruh-tinaanmaassa Mooseksenuskoiset tästä kuiten-kin pois erotettuina…”. Lain 53 pykälässäkullan etsimisestä ja kaivamisesta määriteltiinniin korkeat maksut, verot ja sakot, ettei ta-vallisella nälkävyön kiristäjällä ollut mitäänmahdollisuutta oman valtauksen hankkimi-seen.

Senaatti, vuorihallitus ja Oulun kuvernöö-ri ryhtyivät ennen lain voimaantuloa valmis-telemaan kultaryntäystä. Tiettömien erämaa-taipaleiden taakse piti saada kulkuyhteydet,virkamiehille asunnot, painattaa etsintäluvat,valtauskirjat, järjestää kullan lunastus, kulje-

tus ja analysointi, hankkia tietoa kullankaivus-ta ja sen hallinnoimisesta jne. Inarin Lappi,entinen Kolmen kuninkaan maa, liittyi kulta-ryntäyksen myötä oleelliseksi osaksi Suomea.

Nälkä ja työttömyys ajoivat väkeä kulta-maille eri puolilta Suomea, pääasiassa Vaasanja Oulun lääneistä. Heitä näyttää kulkeneenjokirannassa enemmän kuin vajaat 500 mies-tä, minkä viranomaiset kirjasivat papereihin-sa. Milloin tahansa saattoi palkata lisää työvä-keä. Laki määräsi valtauksen omistajille vas-tuun työntekijöiden ruokahuollosta, josta heperivät maksun. Työmiehen päiväpalkka oli3,20 markkaa, josta ruokaan kului lähes puo-let. Työtä tehtiin kuutena päivänä viikossa.Työaika alkoi viideltä aamulla ja päättyi kah-deksalta illalla.

Kaiken kaikkiaan Lapin kullan imago olipilvissä. Nimet Ivalojoki, Tenojoki ja KeminLapinmaa olivat tiedossa Oulun, Tornion,Raahen ja Helsingin kauppiailla, Venäjän kei-sarin palatseissa, Pietarin ja Moskovan aatelis-kartanoissa. Asetusta valmisteltaessa käytiinmittava poliittinen taistelu, jota voisi luonneh-tia varhaiseksi kamppailuksi Suomen itsenäi-syydestä. Vastakkain olivat heräävä kansalli-suusaate ja Venäjän suurliikemiesten taloudel-liset intressit.

Venäläisetl i ikemiehetanoivat ken-raalikuver-nööri Ad-lerbergintukemanasenaatiltayksioike-utta Iva-

Kullankaivajat kansoittivat Luttojoen nykyisen Saariselänlomakaupungin kohdalla jo 1871. Kuvassa Piponiuksenvirallinen valtauskartta niissä maisemissa, jossa nyt ovathotellit, hiihtorinteet, kappelit ja hiihtoladut.


lojoen kultaan luvaten tallentaa 500 000 ho-pearuplaa Suomen pankkiin. Rahan saa Suo-men valtio, ellei yhtymä lähetä retkikuntaaLappiin kesäkuuhun 1870 mennessä. Senaa-tin tulisi kieltää kullanetsintä muilta kolmenvuoden ajaksi. Yhtiöön luvattiin pääsevänmukaan myös suomalaisia liikemiehiä. Ehdo-tusta ei hyväksytty. Kenraalikuvernööri koettivielä vedota niihin vakaviin riitaisuuksiin, epä-järjestykseen, rikollisuuteen ja satumaisiin hin-nannousuihin, joita vapaa kilpailu oli aiheut-tanut Siperian ja Australian kultakentillä.

Värikästä väkeä

Ivalojoen kultaryntäyksessä oli mukana mo-nitaitoista ja värikästä väkeä, joista moni vai-kutti myöhemmin näkyvästi Suomen liike-elä-mässä. Torniolaiset kauppiassuvut Heickell,Åström, Kurth ja Nordberg perustivat kulta-kuumeen laannuttua olut- ja virvoitusjuoma-tehtaan, joka myöhemmin kantoi nimeä La-pin Kulta Oy. Nahkatehtailija Åströmin sukuvaikutti myöhemmin suurliikemiehinä Oulus-sa ja Turussa.

Oululainen kauppaneuvos JW SnellmanG:son oli mukana rahoittamassa etsintäretki-kuntia ja pääosakkaana Ervastin ja Lepistönkultayhtiössä. Torniolainen kauppiassuku Go-venius riiteli oululaisten kanssa Kultalan val-tauksista. Raahelainen kauppias GH Möllertunnettiin myöhemmin viinatehtailijana jahän lahjoitti Lapin kullasta saamansa pääomankauppakoulun stipendirahastoksi.

Helsingin pitäjän kunnallisneuvos RobertUllner käväisi Ivalojoella loppukesällä 1870venäläisten liikekumppaniensa kanssa. Hänomisti valtion edustustalona nykyisin toimi-van Königstedtin kartanon, rakensi rautatie-tä, teki kansainvälistä kauppaa, toimi metsä-hallituksen kamreerina ja pitäjäkokouksenpuheenjohtajana.

Helsinkiläinen Johan Tallgren omisti suu-ret työläiskasarmit Helsingissä Kansallismuse-

Inarin Lapin karttakuva tarkentui kullankai-vun oheistuotteena. Kuvassa ote Ivalojoen alu-een valtauskartasta vuodelta 1901. HuomaaKultalan ympäristön suuret, valtiolle varatutmaa-alueet.

Kullankaivuyhtiö Prospektor avasi ensimmäisentien Laanilan kultapuroille. Kuvassa AugustRamsay, yhtiön johtokunnan puheenjohtaja,makustaa kohti pohjoista Tankavaaran tienoilla.


on kohdalla. Hän oli ollut urakoit-sijana Suomenlinnan rakennustöis-sä. Tyhjennettyään Ivalojoen ran-nat kullasta Sotajoen suussa hänmyi 1879 valtauksensa leipuri ja viinatehtaili-ja Fredrik Ekbergille, joka kaivoi kultaa kuo-lemaansa, vuoteen 1891 saakka. Hänen perus-tamansa leipomo ja kahvila ovat edelleen Bu-levardilla.

Kultalan poliisien päälliköksi 1871 tulleestaXenofon Nordlingista tuli kullankaivaja jaInarin nimismies, joka vaikutti ratkaisevastipaikkakunnan ja erityisesti Kaamasen kylänelämään vuosikymmeniä. Yksi kultaryntäystenselkeä seuraus on ollut ja on tänäkin päivänäse, että Inariin on muuttanut uusia ihmisiä.Ivalojoen kultaryntäys nosti pitäjän väkiluvunkaksikertaiseksi ja tuosta joukosta Inari saiuusia asukkaita, yrittäjiä ja sosiaalisia ongel-mia. Näinhän on tänäkin päivänä.

Kullankaivun myöhemmästä historiastanousevat esille monet maamme johtavat lii-kemiehet, tiedemiehet ja poliitikot; RafaelHaarla, Emil Sarlin, Hugo Standertskjöldt,Jacob Sederholm, Karl Paloheimo, AarneLaitakari, Pentti Eskola, Väinö Tanner, JKPaasikivi jne.

Mittakaava hakusessa

Kuvaavaa kullankaivun korkealle imagolle oli,että valtio palkkasi Ivalojoelle 38 miestä val-vomaan kullankaivajia, joita enimmillään kir-jattiin 1871 viranomaisten papereihin 491.Inarin väkiluku oli tuolloin noin 600.

Lapin kullan arvostus alkoi varsin nopeastirealisoitua. Suunta lakiuudistuksissa oli kokoajan maksujen ja tehdaspiirien pienentäminensekä määräysten väljentäminen. Lapin kullan-kaivu etsi näin omaa mittakaavaansa ja pie-nuuttaan.

Uudessa asetuksessa maksuja alennettiinpuoleen; etsintälupa 50 mk, kaivospiirin käyt-tömaksu tuhannelta syleltä 300 mk ja 500 sy-leltä 150 mk. Etsimisluvan saannin jälkeen löy-töaluetta sai käyttää 60 päivää valtauskirjan lu-nastamiseen (aiemmin valtauskirja lunastettavaheti). Kultavero korotettiin viidestä 8–10 pro-senttiin. Valtauskirja annettiin nyt myös kal-liokultaan. Työväen pakollinen määrä piene-ni isoilla valtauksilla kahdeksasta viiteen ja pie-nillä neljästä kolmeen. Vuorimestari maksoietumaksuna 65 prosenttia kullasta, lopputilituli Suomen Pankista. Asetus oli voimassa1873–1874.

Tenojoen kullanhuuhdonnan erikoismää-räykset olivat voimassa 1875–78. Samalle yh-tiölle tai henkilölle annettiin korkeintaanviisi enintään kahden tuhannen sylen kaivos-piiriä. Yli tuhannen sylen kaivospiirissä piti ollatöissä kymmenen henkilöä, pienemmillä kol-me. Määräys sai alkunsa venäläisen kenraali-luutnantin anomuksesta saada perustaa ko-neellinen kullanetsintäyhtiö Tenojoelle. Venä-läiset tutkivat Tenojokea kesällä 1875 tulok-setta.

Kultala oli revontulien tutkimus-asemana 1880-luvun alussa jaläheiseltä tunturilta rakennettiinLapin ensmmäinen puhelinlinjaKultlaan. Kuvassa kiistelty piirosopiskelijoiden näkemästä valoilmi-östä Pietarlauttasvaaran laella.


Uusi asetus kullanetsinnästä Lapissa hyväk-syttiin 12.5.1875 ja oli voimassa vuoden 1878loppuun. Se noudatteli Tenojoen erikoismää-räyksiä, muilta osin muutokset olivat vähäi-siä. Tärkein muutos oli se, että valtio luopuikullan lunastamisesta ja nyt löytäjä sai myydäkultansa kenelle tahansa.

Kullankaivu osaksikaivoslakia 1883

Usean kerran kultaryntäyksen alkuvuosina oliesitetty ajatus, että Lapin kullankaivun erillis-laista tulisi luopua ja kullanetsintä asettaa sa-maan asemaan kuin jalometallien etsintä kaik-kialla Suomessa. Asiaa ei kuitenkaan saatu kyp-säksi, joten jouduttiin antamaan väliaikaisiaasetuksia ja määräyksiä. 30.10.1878 hyväksyttyvaltausasetus toi melkoisia muutoksia; valvontasiirrettiin paikalliselle poliisille, vuorimestarikorvattiin vuorihallituksen tarkastajalla, etsin-tälupa annettiin enintään kahden tuhannensylen alueelle, kaivospiirin sai enintään 100 x100 sylen alueelle, työläisiä piti enää olla kak-si ja maata piti kääntää viisi kuutiosyltä, etsin-tälupa maksoi 4 mk, käyttömaksu oli 20 mk(ennen 150–300 mk), kultavero 5 prosenttia.Samassa asetuksessa Kultalan lähitienoo rau-hoitettiin yksityiseltä kullankaivulta valtion yk-sinoikeudeksi.

Lapin kullankaivun erityisasema lainsää-dännössä päättyi 12.11.1883 julkaistulla val-taus- ja kaivoslailla. Samalla lakkautettiin ja-lometallivaltauksia koskevat säännöt vuodelta1821. Kullasta ja hopeasta asetukseen jäi joi-takin erityismääräyksiä; kruunun vero 5 pro-senttia vuorikullasta ja hopeasta. Senaatin ta-lousosasto sai määrätä kaivospiirin vuosimak-sun, joka 1884 oli 10 mk. Erillisestä kullanet-sintäluvasta luovuttiin kokonaan ja valtaus olihankittava vuorimestarilta. Koska hän asuikaukana, saattoi kruununvoudille tai nimis-miehelle tehdyllä ilmoituksella vakauttaa oi-keutensa löydökseen kahdeksi kuukaudeksi.

Kaivospiiriä piti hakea vuoden sisällä valtaus-kirjan lunastamisesta. Kaivospiirin enimmäis-mitta oli 100 x 100 syltä.

Samalla luovuttiin kokonaan työväen lu-kumäärän määrittelemisestä ja siirryttiin edel-leenkin käytössä olevaan kuutiomäärään elimaata oli käännettävä vähintään kymmenenkuutiosyltä eli 53 m3.

Carl Propus Solitander, Lapin viimeinenvuorimestari 1878, myöhemmin vuori-inden-tentti teollisuushallituksessa, ehdotti 1882, ettäkullanetsintä Lapissa tulisi vapaaksi ja luvistariippumattomaksi.

Valtauksen muoto muuttui senaatin uusil-la määräyksillä 22.5.1890 ympyrän muotoi-seksi. Keskellä olevasta valtauspaalusta mitat-tiin sadan sylen eli 178,14 metrin säteellä ym-pyrä ja tämä valtaus maksoi 20 mk vuodessa.

Valtauksilla piti tehdä ”puolustustöitä”;kalliota piti särkeä yksi kuutiosyli eli 5,7 m3 japoistaa maata 5 kuutiosyltä eli 28,3 m3 tai ”löy-hissä maakerroksissa” olevilla valtauksilla pois-taa maata kymmenen kuutiosyltä eli 56,6 m3.Tästä 1900-luvun alussa voimassa olleestamääräyksestä ovat seurauksena monet päällek-käin ladotut kivirakennelmat eli ”lain pykä-län haudat”. Valtaaja latoi useimmiten kallion

Werner Thieden tutkimusryhmä Ivalojoenrannalla 1937.


pinnalta repimänsä kivet kuution muotoisiinkasoihin osoittaakseen lain kirjaimen tulleentäytetyksi.

Kaivoslaki on uudistettu vuosina 1857,1883, 1932 ja 1943. Nykyisin voimassa olevakaivoslaki ja asetus ovat peräisin vuodelta1965. Lakiin on tehty muutoksia parikym-mentä kertaa etenkin 1990-luvulla.

Vuoden 1964 kaivoslakiin saatiin ylitarkas-taja, teollisuusneuvos Herman Stigzeliuksenesityksestä pykälät, joilla kullankaivajat saivatvaltausoikeudella kaivaa ja pitää löytämänsäkullan eikä heidän tarvinnut ryhtyä aiemmanlain edellyttämiin ja kalliisiin kaivospiiritoimi-tuksiin.

Kullankaivu kehityksenvauhdittajana

Maamme geologinen kartoitus vauhdittui kul-lankaivun sivutuotteena. Geologi A MauritzJernströmin 1874 laatima kartta Inarin La-pista on ensimmäinen alueellinen geologinenkarttamme. Sodankylän ja Inarin yksityiskoh-taiset pitäjäkartat syntyivät kultaryntäyksen vi-rallisen maanmittarin PW Aurénin toimesta.Kultatutkimukset ja kaivosyhtiöt tuottivat

myöhemmin runsaasti tarkkoja karttoja Ina-rin ja Sodankylän alueelta.

Nykyinen nelostie Sodankylästä Ivaloon saapaljolti kiittää kullankaivua olemassaolostaan.Kultaryntäyksen alkaessa Inarin Lappi oli tie-töntä erämaata, johon kuljettiin veneellä, jal-kaisin ja talvisin poroilla. Helsingissä perus-tettu kullankaivuyhtiö Prospektor rakensi en-simmäisen kärrytien Vuotson eteläpuoleltaLaanilassa sijaitseville työmailleen 1901–1902.Vuosikymmen myöhemmin ryhdyttiin raken-tamaan maantietä Inariin ja Petsamoon. Kul-tayhtiön tie oli yhtenä syynä sille, että tietehtiin Sodankylän eikä Kittilän kautta, jokaoli siihen asti eniten käytetty kulkuyhteys ete-lästä Inariin.

Kultayhtiön hallituksen puheenjohtajanaoli senaattori ja valtioneuvos August Ramsay,jonka asiantuntemus vaikutti ratkaisevasti sii-hen, että Suomen Matkailijayhdistys ryhtyi1920-luvulla kehittämään Lapin ja Petsamonmatkailua. Kultayhtiön pääkonttorista Laani-lassa tuli 1920-luvun alussa kestikievari, Saa-riselän ensimmäinen matkailun majapaikka.Saariselälle suunniteltiin jo 1910-luvulla kyl-pylää; kultahistorian suuri sankari, veijari jahuijari Heikki Kivekäs ehti kuljettaa kylpy-

län hirret tunturialueen pohjois-puolella olevan Tammijärven ran-nalle, kun hankkeen rahoittaja vetirahansa pois. Tuhannet matkailijatkansoittavat nykyisin samoja Saa-riselän ja Laanilan maisemia, joissakullankaivajat ovat möyrineet lähes150 vuotta.

Werner Thiede ja Reino Lehtinenrännillä. (Max Peroniuksenkuvakokoelmasta 1920-1946.)


Norjalainen geologi Tellef Dahlllöysi merkkejä kullasta Tenojoenlaaksosta laatiessaan Pohjois-Norjangeologista karttaa 1866. Lupaavinkultaesiintymä oli Suomen puolellaÄimijoella lähelle Utsjoen ja Teno-joen yhtymäkohtaa.

Suomen senaatin retkikunta vuori-insinööri Conrad Lihrin johdollatutki Ounasjoen, Kietsimä-, Inari-ja Tenojoen, Utsjoen, Vaskojoen ke-sällä 1868 löytäen merkkejä kullastamonissa paikoissa, parhaiten Äimi-joelta ja Ivalojoelta.

Merimiehet Jacob Ervast ja Nils Le-pistö löysivät syyskesällä 1869 noinkaksi kiloa kultaa Ivalojoen Saaris-porttikosken rannalta, myöhemmänKultalan kohdalta.

Ivalojoen kultaryntäys alkoi kevääl-lä 1870 ja oli vilkkaimmillaan kah-den seuraavan vuoden aikana. Kul-lankaivajien määrä hiipui vuosikym-menen lopulla nousten taas nopeas-ti 1880-luvun alussa Sotajoen ja Pal-sinojan lupaavien kultalöytöjen jäl-keen.

Vuosisadan vaihteessa Lappiin syt-tyi kalliokultakuume. Kullan emä-kalliota etsittiin Laanilasta, Sotajo-en ja Ivalojoen rannoilta kultayhti-öiden toimesta. Sama toistui 1920-luvulla ja pienemmässä mittakaavas-sa 1930-luvulla, jolloin ulkomaalai-sille kaivosyhtiöille avautui tie

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nostivierailuillaan Lapin kullankaivun imagoa.Kuvassa hän saapuu juhlistamaan TankavaaranKultamuseon peruskiven muurausta 1977.

Kalliokullan etsiminen jätti jälkeensäkymmenkunta kaivoskuilua Laanilan jaIvalojoen maisemiin.

Lapin kullankaivun historiaLapin kullankaivun historia


maamme malmitutkimuksiin. Näis-tä on jäljelle kymmenkunta kaivos-kuilua.

Sodankylän Tankavaarasta löytyi lu-paavasti kultaa 1930-luvun puolivä-lissä, josta lähtien alueella on etsittyja tutkittu kultaa.

Lemmenjoen kultapurot löytyivät1945. Alueella tehtiin etsintätöitä jo1870-luvulla ja pienimuotoinen kul-taryntäys sinne suuntautui 1902.Lemmenjoki on ollut viime vuosi-kymmenien tuottoisin kulta-alue.

Parinkymmenen vuoden hiljaiselonjälkeen elämä kultakentillä alkoi vil-kastu 1970-luvun lopussa

Kullan ja kullankaivajien määrällämitaten viime vuosikymmenet ovatolleet erilaisia kuin mikään muuajankohta 140-vuotisen kultahisto-rian aikana; kullankaivajia ja valta-uksia on enemmän kuin aiemmin,kultaa on löydetty 20–30 kiloa vuo-dessa eli historiallisesti katsoen hy-vin, vilkasta aikaa on kestänyt har-vinaisen kauan.

Toisessa vaakakupissa on yhteiskun-tamme eriarvoistuminen, joka ontuonut mukanaan ristiriitoja, jopauhkia koko kullankaivulle.

Lapin kullankaivun imago on ainaollut hyvin ristiriitainen; katsojasta,näkökulmasta ja aikakaudesta riip-puvainen. Runsaat 120 vuoden ajankullankaivu etsi mittakaavaansa jaimagoansa, joka alkoi vakiintua1980-luvulla. Nyt kullankaivu onlöytänyt oman roolinsa, jossa yhdis-tyy pienessä mitassa ammattilaisuus,vapaa-ajan harrastus, matkailu jaluonnonläheisyys.

LÄHTEET:

Evert Laine, Suomen vuoritoimi 1809–1884.

Herman Stigzelius, Kultakuume, Lapin kullanhistoria.

Max Peronius Mikkolan kämpän edessäLaaniojalla mahdollisesti 1931.


suurimmat ja

Unna, 192 g.Löytyi SotajoenMatinkivinimestä1.8.2008.Löytäjät Maija jaRisto Vehviläinen.Lapin 5. suurinisommushippu.

Risto Vehviläinenrännillä.

Kaivukauden 2008

komeimmat



Hepokatti, 113,13 g. Löytöpaikka Miessijoki,7.7.2008. Löytäjä Raimo Kanamäki (oikeal-la). Listasijoitus 12.

Auringonpimennys, 88,7 g. Löytyi auringon-pimennyksen hetkellä 1.8.2008 kello 13:03Jäkälä-äytsissä. Löytäjät Jouko Korhonen ja JariJärvinen. Kautta aikojen 18. suurin kultahippu.

Jouko Korhonen rännillä.

Jari Järvinen (vas.) Joukon vaimo PirjoMuotkajärvi ja Jouko Korhonen.



rubiinikideMarjut Telilä tunnettiin pit-

känlinjan kullankaivajanaja erityisesti löytämistäänisoista kultahipuista. Moni

ei kuitenkaan tiedä, että kullankaivun rin-nalla kulki Lapin jalo- ja korukivien keräily,joka viimeisinä vuosina oli Marjutille kul-taakin tärkeämpi. Kulta oli kultaa, muttaMarjutille kivien maailma oli vaativampi,monipuolisempi ja värikkäämpi.

Suomen ensimmäinen

Kullankaivajat nimittävät löytämiäänvärikkäämpiä korundeja virheellisesti safii-reiksi ja rubiineiksi. Oppikirjat ovat opetta-neet, ettei Suomesta löytyisi jalokiviluokantäyttävää rubiinia. Nyt oppikirjat menivätuusiksi, kuten aikoinaan väittäessään, etteiSuomesta löytyisi timantteja.

Geologisen tutkimuskeskuksen erikois-tutkija Kari A Kinnunen oli keskustellutMarjutin kanssa löydetyistä korukivistä ja

timanttiakin arvokkaampi

Kar

i A

Kin

nu

nen

Marjut Telilän Miessijoelta vuosina 1992-1993 löytämäpunainen korundikide, jonka ydin on tunnistettu rubiiniksi.Kiteen paino 4,3 g ja läpimitta 17 mm.


lupautunut tutkimaan niitä. ValitettavastiMarjutin voimat alkoivat heiketä ja korun-dien toimittaminen Kinnuselle tutkittavaksijäi perillisten tehtäväksi.

Marjutin korukivikokoelmaa tutkiessaanKari A Kinnunen teki merkittävän löydön:Suomen ensimmäisen tunnistetun rubiinin.Sen sijaan, että Kari olisi hakemalla hake-nut rubiinia, hän koetti tieteellisin mene-telmin osoittaa, ettei tutkittu kivi olisi ru-biini, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kivioli rubiini!

Tutkimusraportti löytyy kokonaisuudes-saan internetistä: http://arkisto.gsf.fi/m19/3812/m19_3812_2008_34.pdf.

Raportissa esitetään analyysiaineisto, jo-hon maamme ensimmäisen rubiinikiteentunnistaminen perustuu. Rubiini on korun-din jalokivilaatuinen muunnos. Rubiini onvoimakkaan punainen ja siinä kromi kor-vaa alumiinia korundin hilassa. Osittainrubiinin väri on voimakkaan valkoisen va-lon herättämää fluoresenssia. Rubiinin tun-nistamiseksi on ensin määritelty että mine-

raali on korundia. Sen jälkeen korundi ontodennettu tarpeeksi läpinäkyväksi, jotta sii-tä kyetään hiomaan kaupallisesti hyödynnet-täviksi soveltuvia viistekiviä. Tämän jälkeenlukuisin erinäisin mittauksin on mitattumm. rubiinin läpinäkyvyyttä, kemiallistakoostumusta ja ominaisuuksia.

Useat kaivajista eivät hyödynnä tehok-kaasti maansa korundivaroja. Suurin

syy lienee etsinnän vaatima työmäärä. Muu-taman päivän välein tulisi läpikäydä kivi ki-veltä parisataa litraa seulottua kiviainesta.Pienemmissä kaivuyksiköissä tämä ei oleedes mahdollista kullankaivun pahasti kär-simättä, varsinkin jos kaivutyö tehdään yk-sin.

Olemme Marjutin ohjastamana uhran-neet kullankaivuajasta merkittävän osankorukivenetsinnälle. Joskus hyvissä kulta-maissa ollessamme, on tullut laskettua min-kä verran enemmän kultaa olisi saatu ilmankiville uhrattuja tuntimääriä. Toki moisetkullanhimoiset ajatukset ovat nopeasti siir-

Telil

öid

en k

uva

-ark

isto


tyneet taka-alalle komeiden korundilöytö-jen myötä.

Kaivoslain 5 luvun 47 § sanoo, että kai-vosoikeuden haltijan on huolehdittava sii-tä, ettei harjoiteta ilmeistä tuhlausta kaivos-kivennäisten hyväksikäyttämisessä. Siihenliittyen Marjut ja Risto Telilä joutuivat ker-ran surkuhupaisaan tilanteeseen renkinäkaivaessaan. Edellissyksyn jakoon Marjut olietsinyt korundimäärän, jonka sillä paikallaennennäkemätöntä suuruutta oli ihmetel-ty. Idiotismista tai omasta kyvyttömyydestäjohtuvasta kateudesta johtunut käsky: Ki-villä ei ole väliä, vain kulta kaivetaan, johtikaivupaikan vaihtoon. Kun tulkitaan koru-kivien osalta kaivoslain 5 luvun 47 § tiu-kasti, suurin osa kaivajista sitä enemmän javähemmän tietoisesti rikkoo.

Kaivospiirejä perustettaessa on kullan li-säksi mainittu korukivet malmion rikkaut-ta määriteltäessä. Vaikka on purokohtaisiaeroja ja jopa eroja puron eri kohdissa, siltikorukivien merkitystä on aina vähätelty.Miessijoen keskiosan kaivospiiri on korun-di- ja granaattipitoisuudeltaan ylivoimaisestirikkain kaivamistamme alueista. Se sisältäävielä minimiarvion mukaan 400 kiloa ko-rundia.

Marjutin korundikokoelmasta erikoistut-kija Kari A Kinnunen löysi hiontakelpoista

tähtikorundimateriaalia 20 prosenttia. Josoletamme alakanttiin, että 400 kilosta vain10 prosenttia olisi hiontakelpoista ja vieläsiitäkin menisi hiottaessa puolet hukkaan,jäisi jäljelle vielä 30–50 € karaattihintaistatähtikorundia kaksikymmentä kiloa eli kol-mesta viiteen miljoonan euron edestä.

Vaikka ennustamisessa ja eritoten tule-vaisuuden ennustamisessa on vaikeutensa,uskon, että jo läpikäytyjä kaivospiiriosuuk-sia tullaan enenevässä määrin käymään uu-delleen läpi korukiviä etsittäessä. Kultaakinjo kaivettu alue antaa polttoaineiden verranja varsinainen tili tehdään koru- ja jaloki-vistä.

Erikoistutkija Kari A Kinnunen arvioirubiinilöydön merkitystä mm seuraa-

vasti: Rubiini on yli karaatin kokoisina javoimakkaan värisinä kiteinä jopa kalliimpikuin vastaavan kokoinen timantti. MarjutTelilän rubiinilöytö herättää tässä mielessäinnostusta muissakin kuin kullankaivajissaja korukiviharrastajissa. Mahdollisuudet kal-liolöytöihin ovat todellisia. Toivottavaa oli-si, että Lapista tavattaisiin kallioesiintymä,jossa olisi myös merkittävä määrä jalokorun-dia.

On puhuttu Lapin kultaryntäyksestä.Joko kultaryntäyksen rinnalla alkaa puroil-

le syntyä Lapin jalokiviryntäys?Toivottavasti.

Mika Telilä

Marjut ja Mika Telilä Lemmenjoella.Kuva 1970-luvulta, jolloin kumpai-nenkin oli juuri voittanut omansarjansa maailmanmestaruudenkullanhuuhdonnassa Tankavaarassa.

Jo 70-luvulla Marjut keräsi kullan-kaivun ohella kivet talteen, pöydälläon kvartsia, korundeja ja muitakiviä.Te

lilö

iden

ku

va-a

rkis

to


Milloin korundi on rubiini?

Rubiini ja safiiri ovat korundin (Al20

3) jalo-

kivilaatuisia muunnoksia. Rubiini on voi-makkaan verenpunainen ja siinä kromi kor-vaa alumiinia korundin hilassa. Safiiri puo-lestaan on sininen taimuun värinen, tavalli-simmin raudan, va-nadiinin tai titaa-nin värittämä ja-lokorundi. Ku-ten maailmallaniin Lapissakinpunaisia korundejaon kutsuttu aika huo-lettomasti rubiineiksi jasinertäviä safiireiksi ilmansen kummempia mineralogisiaja gemmologisia selvityksiä. Onhuomattava, että vaikka korundin väri

olisikin voimakkaan punainen, niin ilmanviistehiontakelpoisuuden eli jalokivilaadunmääritystä sitä ei voi kutsuta rubiiniksi.

Kun rubiinia tunnistetaan, niin ensin onmääritettävä, että mineraali todella on ko-

rundia. Jos näin on, niin seuraavaksi onosoitettava, että korundi on

tarpeeksi läpinäkyvää,jotta siitä kyetään hio-

maan ainakin pieniä

Lapin ensimmäisen rubiiniksiluokiteltavan punaisen korundin

ominaisuudet

Teksti ja kuvat: erikoistutkija Kari A Kinnunen,Geologian tutkimuskeskus

Miessin rubiini4,31 g, 17 mm.Rubiiniydintä(läpinäkyvyys 1,2

mm) ympäröi sil-kinhohtoinen punai-

nen korundi, jossa kiille-ja kloriittisulkeumia.

Rubiiniytimessä on spinelli-sulkeumia, joissa molybdeeni-

hohdetta.


viistekiviä (pienimmät kaupalliset noin 1,25x 0,8 mm). Menetelmät ovat samoja, joitakehitettiin ja käytettiin Lapin ensimmäisensafiirin tunnistamisen yhteydessä (ks. Kin-nunen 2007a ja b).

Rubiinin punainen väri aiheutuu 0,3–1,3painoprosentin Cr

2O

3 pitoisuudesta (Muhl-

meister työtovereineen 1998). Kromipitoi-suus voidaan alustavasti todeta optisellaspektroskoopilla kromin viivoista tai ultra-violettisäteilyn ja voimakkaan valkoisenvalon aiheuttamasta verenpunaisesta fluore-senssista. Tieteellisen varmuuden saavutta-miseksi on kromipitoisuus määritettävämyös kemiallisesti esimerkiksi röntgenspekt-rometrialla elektronimikroanalysaattoriakäyttäen.

Mistä löydettiin?

Kirjoittaja on parinkymmenen vuoden ajanmikroskopoinut kullanhuuhtojien lähettä-miä korundeja toiveena löytää niistä jaloki-viluokan yksilöitä. Ensimmäisten safiirientunnistaminen (Kinnunen 2007a ja b) joh-ti lukuisiin korundilähetyksiin Lapista jajopa ulkomailta, mutta uusia jalokorundejatai kauan odotettua rubiinia niistä ei tavat-tu. Marjut Telilän Miessijoelta vuosia sit-ten löytämä punainen korundi sitä vastoinvarmentui sekä mineralogisin että gemmo-logisin menetelmin Lapin ensimmäiseksi ru-biiniksi (Kinnunen 2008). Kyseinen rubii-ni on löydetty jo vuosina 1992–1993, mut-ta sen laatu ja koostumus saatiin varmen-nettua GTK:n tutkimuslaboratoriossa Es-poon Otaniemessä vasta toukokuussa 2008.

Ensimmäiset jalokiviluokan korundit, rubiinit ja safiirit, ovat löytyneet Miessi-joen keskijuoksulta ja latvoilta. Korundeja on kerätty talteen runsaasti Miessijoenlisäksi myös Puskuojalta Aarne Alhosen Kultasafiirikaivospiiriltä, mutta sieltä ei oletavattu jalokiviluokkaan yltäviä korundeja. Karttakuva GTK:n ActiveMap explo-rilla tuotettu korkokuvan ja kaivospiirien/valtausten yhdistelmänä. Korkokuvakar-tan alueen (20 x 15 km) sijainti Suomen geologisella kartalla granuliittikaaren(vihreän harmaa kivilajivyöhyke) reunalla ilmaistu mustalla suorakaiteella.Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/08.


Marjut Telilän Miessijoelta 1980-luvulta lähtien keräämiä korundeja, joita on tutkittu tätäraporttia varten. Laatikossa on korundeja 289 kpl, koko 5–52 mm, 2,2 kg. Muita mineraaleja33 kpl. Suurin osa korundeista on ruskeita ja harmaita. Sinertäviä ja punertavia korundeja onjoukossa vain pieni osa. Alarivin neljäs lokero vasemmalta päin sisältää jaspiksia ja kyaniittia.Marjut Telilä oli koonnut tähän laatikkoon vähän ennen kuolemaansa syksyllä 2007 myös muitatunnistuksen arvoisia näytteitä Miessijoelta.

Marjut Telilän Miessijoelta keräämien isokokoisten jokikorundienpäätyypit (289 kpl, läpimitat 5–52 mm, yleisimmin noin 20 mm)

Ruskea tähtikorundi

Punertava ja punerta-van ruskea korundi

Harmaa tai sinertäväkorundi

Pitkäprismainen, tynnyrimäinenmuoto, malmimineraalisulkeumia,joskus kullankeltainen silkkimäinenhohto

Lyhytprismainen, usein taulumainenmuoto, rakoamista, silkkimäinenhohto uloimmilla vyöhykkeillä, eitähteä

Vierasmuotoinen, prismaattinen,usein silkkimäinen hohto harmaissakivissä, joskus tähti

72 kpl(osa Lapin Tähtiä),25%

79 kpl(joista 2 rubiinia),27 %

138 kpl(joista 1 safiiri),48 %


Tämä rubiini löytyi Marjut Telilän iso-kokoisten korundien kokoelmasta, joka olikerätty kullankaivun sivutuotteena parin-kymmenen vuoden aikana Miessijoen ylä-juoksun kaivospiireiltä. Kokoelman tuli tut-kittavaksi Marjut Telilän lapsilleen esittämäntoivomuksen seurauksena. Kokoelmaa olisiihen asti säilytetty kassakaapissa. Korun-deista vain kolme oli tarpeeksi kirkkaita si-joittuakseen jalokiviluokkaan. Tämä onnoin prosentti koko materiaalista. Hionta-kelpoisia kuten Lapin Tähtiä, mutta aino-astaan korundeiksi luokittuvia, oli enemmäneli parikymmentä prosenttia.

Miten määritettiin?

Marjut Telilän korundikokoelmassa oli siiskaksi punaista korundia, jotka täyttivät ru-biinin mineralogiset ja gemmologiset vaati-mukset. Kummassakin rubiinissa kiteenkeskiosa oli rubiinia ja reunus punaista ko-rundia. Seuraavassa on listattu lyhyesti suu-remman rubiiniytimellisen kiteen ominai-suudet. Tarkemmat tiedot menetelmäselos-tuksineen löytyvät raportista Kinnunen(2008).

Löytöpaikka: Telilöiden kaivospiiriKolme hippua (numero 3353) Miessijoella

Mitat: 17 x 15 x 8 mm, 4,31 g (21,55ct), 1,09 cm3

Ominaispaino: 3,95

Kovuus: 9 (Mohs)

Taitekertoimet: 1,768 (e), 1,775 (o),mittaustarkkuus ± 0,001

Kemiallinen koostumus: Al2O

3 99,39,

Cr2O

3 0,62, FeO 0,14, SiO

2 0,01, TiO

2

0,01, V2O

3 0,01, Nb

2O

3 0,01, yht. 100,19

painoprosenttia (analysoijat Bo Johansonja Lassi Pakkanen, GTK). Telilän rubiinieroaa kemialliselta koostumukseltaan Lem-menjoen alueen Puskuojalta tavatuista muis-ta punaisista korundeista. Nämä vertailuana-lyysit ovat Bo Johansonin vuonna 1993Aarne Alhosen korundeista tekemiä ja neon pääpiirteissään raportoitu (Kinnunen jaJohanson 1993). Puskuojan punaisiin ko-rundeihin verrattuna Miessin rubiinissa onkromia noin kymmenen kertaa enemmänmutta rautaa vain noin kymmenesosa. MyösKimmo Lahtisen Lapin korundeja käsitte-levässä pro gradu -työssä on kuvattu Mies-siltä rubiinimainen korundi, mutta siinäkinkromioksidipitoisuus jää vain 0,47 paino-prosenttiin (Lahtinen 2008).

Läpinäkyvyys: 1,2 mm (10 mittausta)

Väri: rubiininpunainen (12 C 8, Kor-nerupin värikoodistolla)

Polarisaatiomikroskoopin voimakkaassaläpikulkevassa valossa Miessin rubiini loistaakuin punahehkuinen metalli. Ilmiö aiheutuu

näkyvän valon herättämästä fluoresenssista.Tämä on tunnusomaista rubiinille.


Optinen spektri: kromin kaksoisviivailmenee voimakkaan fluorensenssin takia lä-hes yhtenäisenä paksuna viivana

Fluoresenssi (uv): melko voimakkaanpunainen. Fluoresenssi ilmeni myös voimak-kaalla tavallisella valolla

Pyöristyneisyys: särmikäs (Powersinasteikolla arvo 1)

Kidemuoto: heksagoninen, taulumai-nen prisma

Sulkeumat: kristalliitteja (böhmiitti tairutiili?), ilmatäytteisiä mikrohalkeamia, se-kundaaristen fluidisulkeumien tasoja, Al-Fe-Mg spinelliä, molybdeenihohdetta, flogo-piittia ja kloriittia. Ulkovyöhykkeet rubii-nissa silkkimäisiä, hopeanhohtoisia. Silkinaiheuttavat todennäköisesti rutiilineulaset

Sivukiven jäänteet: rubiinikiteen lai-doilla K-Mg-Fe-Al kiillettä ja kloriittia

Pintarakenne: rubiinikiteen asemata-soilla kolmiomaisia syvennyksiä, jotka muis-

tuttavat timantin oktaedripintojen trigone-ja. Pinta värjäytynyt ruskeaksi rakoamispin-tojen (parting) suunnassa

Mikä on löydön merkitys?

Rubiini on jalokivikaupassa yli karaatin ko-koisina ja voimakkaan värisinä kiteinä jopakalliimpi kuin vastaavan kokoinen timant-ti. Marjut Telilän löytö herättää varmastiinnostusta muissakin kuin kullankaivajissaja korukiviharrastajissa. Mahdollisuudetkalliolöytöihin ovat todellisia, joskin varsi-naisten jalokiviesiintymien löytyminen vai-kuttaa etäiseltä. Kuten kultahippujen niinmyös jalokorundien kalliolähteet ovat yhäpaikallistamatta.

Lapin kivilajijaksoilla voi kuitenkin näh-dä samankaltaisuutta maapallon tärkeimpiinrubiiniseutuihin kaukoidän maissa kutenMyanmarissa, Thaimaassa ja Vietnamissa.Myanmarin (entinen Burma) Mogokin ru-biiniesiintymiä on tutkittu ranskalaistentutkimusryhmien toimesta (Giuliani työto-

Miessin rubiininreunoilla on tum-manvihreitä jääntei-tä emäkivestä, jokaon koostunut klorii-tista ja flogopiitista.Emäkivi on hiemansamankaltaista kuinKittilän Paaraskallankloriittiutunut amfi-boliitti, josta onlöydetty punaistakorundia. Paaras-kallan tyyppinenkivilajijakso seuraileekymmeniä kilometre-jä granuliittikaarenreunaa.


Kirjallisuutta

Giuliani, G; Ohnenstetter, D; Garnier, V; Fallick,AE; Rakotondrazafy, M; Schwarz, D 2007. The geo-logy and genesis of gem corundum deposits. Si-vut 23–78 teoksessa Geology of Gem Deposits,toim. LA Groat, Mineralogical Association ofCanada, Short Course Series, Volume 37.

Kinnunen, Kari A 2007a. Safiiri Miessin latvoilta.Prospäkkäri 31 (1), 11–14.

Kinnunen, Kari A 2007b. Viistehiottu safiiri Mies-siltä. Prospäkkäri 31 (2), 16.

Kinnunen, Kari A 2008. Rubiineja Lapista Miessi-joelta. 14 s., 1 liites. Geologian tutkimuskeskus,arkistoraportti, M19/3812/2008/34. Internetissä:http://arkisto.gsf.fi/m19/3812/m19_3812_2008_34.pdf

Kinnunen, Kari A; Johanson, Bo 1993. Raportti ko-rukäyttöön vuosina 1981–1990 huuhdottujen ko-rundien mineralogiasta, gemmologisista ominai-suuksista ja löytöhistoriasta Lemmenjoen alueel-la Puskuojalla. 17 s., 6 liites. Geologian tutkimus-keskus, arkistoraportti, M19/3811/93/1. Interne-tissä: http://arkisto.gtk.fi/m19/3811/M19_ 3811_93_1.pdf

Lahtinen, Kimmo 2008. Lapin korundin alkuperä.Res Terrae, Ser. B, No. 19, Oulun yliopiston geo-tieteiden laitoksen raportteja, 60 s. ja liitteitä 18 s.

Muhlmeister, S, Fritsch, E, Shigley, JE, Devouard, B,Laurs, BM 1998. Separating natural and syntheticrubies on the basis of trace-element chemistry.Gems & Gemology 34 (2), 80–101.

vereineen 2007). Rubiinien on osoitettu siel-lä liittyvän Himalajan vuoriston syntyynmanner-manner törmäyksessä. Lapin vihreä-kivijaksoa ja siihen tunkeutuneita graniitti-pegmatiitteja kannattaisi ehkä tarkastellaHimalaja-tyyppisenä geologisena ympäris-tönä Lapin rubiinien synnylle.

Toinen mahdollinen synty-ympäristö onitse granuliittikaari ja sen muodostuminenlaattatektonisessa yhteentörmäyksessä. Kul-lanhuuhdonnan sivutuotteena on löydettyrunsaasti korundeja Lemmenjoen alueen li-säksi Ivalojoelta ja sen eteläpuolisilta sivu-puroilta ja viime vuosina myös Tankavaa-ran alueelta. Jokikorundien esiintymisalu-eet sijaitsevat granuliittikaaren päällä.

Lapin matkailulle safiirien ja nyt myösrubiinien löytymisellä voi olla tärkeää li-säarvoa perinteisen kullankaivun tuotteista-misessa. Korukivien kuten granaattien, he-matiittien ja epidoottien löytyminen vaskoo-lin pohjalta on huuhdonta-alueilla yhtä taat-tua kuin muutama hengetön hippukin.

Rubiinien ja safiirien löytömahdollisuu-det antavat matkailijalle sopivasti aarteen-etsinnän tuntemuksia ja intoa vaskoolinkallistamiseen ja ränninpohjien sormeiluunkylmässäkin vedessä.

Miessin rubiinin sulkeumistoa läpikulkevassa valossa. Läpinäkyvyys mitattiin määrittämälläsyvyys, josta vielä erottui havaittavia sulkeumia. Kuvan sulkeumat halkeamia, mineraalisul-keumia ja sekundaarisia fluidisulkeumapintoja. Kuvaleveys 2 mm.


Kollaa kestää!

Työ- ja elinkeinoministeriön kaivos-lakityöryhmä esittää Lemmenjoenammattikullankaivajien töitä ja elin-

keinoja lakkautettavaksi. Perusteluiksi heite-tään pari ylimalkaista lausetta Lemmenjoenveden samentumisesta ja muista tuhoista luon-nolle. Kaivospiirit “raukeavat” ja ammattimie-het komennetaan kaivinkoneen kopista lapi-on varteen.

Vuonna 1987 metsähallitus esitti samatväitteet ja ympäristöministeriön tukemanakielsi koneellisen kullankaivuun. Korkein hal-linto-oikeus kumosi kiellon kaksi eri kertaa,ensin hallintomenettelylain rikkomisen vuok-si, sitten luonnonsuojelulain vastaisena.

Kullankaivajat saivat voimakasta tukea sil-loiselta Kauppa- ja teollisuusministeriön kai-vostarkastajalta Urpo J Salolta. Suoraselkäi-nen virkamies edisti ja puolusti kaivostoimin-taa. Kullankaivajat vahvistivat oikeuksiaanhakemalla valtaukset kaivospiireiksi ministe-riön opastamina.

Metsähallitus valitti kaivospiiritoimitusteneri vaiheissa ministeriön ja toimitusmiesten rat-kaisuista. Maaoikeus, korkein oikeus ja kor-kein hallinto-oikeus asettuivat laillisuudenkannalle ja vahvistivat kaivosoikeuden. Erityi-sellä lämmöllä muistan maaoikeustuomariRisto Orispäätä, joka ensin moitti toimitus-miehiä siitä, että nämä olivat suoralta kädeltäilman perusteluja hylänneet metsähallituksenlakiin perustumattomat vaatimukset, ja sittenkohta kohdalta murskasi metsähallituksen ih-meelliset viritelmät ja määräsi lopulta metsä-hallituksen korvaamaan oikeudenkäyntikulu-ni.

MIELIPIDE

Kaivuoikeuksien lakitupaveteraanin mielipide

Se oli ainoa kerta kun sain vähän rahojanitakaisin. Kullankaivajaosapuoli puolustautuivuosikausia omin varoin hallintovirkamiestenvalitustehtailua vastaan. Virkamiesosapuolel-la oli veronmaksajien rahoittama avoin kulu-piikki.

Kun tuli ympäristölupien ja vesioikeudel-listen lupien hakemisen aika, muuttui pelientistä raaemmaksi. Vesipiirin virkamies täyt-ti näytepullonsa selkeytysaltaani vähäisestä yli-vuodosta, merkitsi näytteen Puskuojan vedeksija vaati Pohjois-Suomen vesioikeutta määrää-mään kaivuutoimintani heti keskeytettäväksihuomattavan uhkasakon uhalla. Vesioikeusteki työtä käskettyä.

Koko kesän kaivinkone seisoi ja minä kai-voin maata lapiolla. Tuotannon menetys olinoin puoli miljoonaa markkaa. Helikopteripörräsi päällä. Kiellon hakenut virkamies val-voi tarmokkaasti omatekoista laillisuuttaan.

Pyysin keskusrikospoliisia selvittämään ve-sinäytteenottoa ja esittelyä vesioikeudelle. Esi-tutkinta johti syyteharkintaan. Kävi selväksi,että näyte ei ollut Puskuojasta. Tutkinnanjoh-tajan mielestä näyttöä virkarikoksesta oli, syyt-täjän mielestä ei.

Kantelin kokonaistilanteesta eri aikoinasekä valtioneuvoston oikeuskanslerille ettäeduskunnan oikeusasiamiehelle. Todistelinhuonoa hallintoa ja suoranaisia laittomuuksialaajalla asiakirjanäytöllä. Sain kummaltakinlaillisuusvalvojalta tavanomaiset “ei anna ai-hetta” -ratkaisut. Erikoisia sattumuksiakinesiintyi. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja sa-noi tv-haastattelussa uusivansa oikeuskulttuu-ria. Oikeudenkäytön täytyy olla ja myös näyt-


tää tasapuoliselta. Samana kesänä kämppänipihalle laskeutui rajavartiolaitoksen iso heli-kopteri, josta laskeutuivat rattoisasti seurustel-len vesiylioikeuden neuvokset, metsähallituk-sen miehet ja vesipiirin mies, jonka virkatoi-met olivat syyteharkinnassa. Kysymyksessä olioikeudenkäyntiin kuuluva katselmus ja riita-puoleni saapui paikalle samalla ajoneuvollatuomarien kanssa.

Myös virkamies-osapuoli työllisti po-liisia. Eräänkin rank-kasateisen päivän kes-kusrikospoliisin tut-kijat kuulustelivatkämpässäni kullan-kaivajakavereitani ri-koksesta epäiltynä.Metsähallitus vaatirangaistusta vedotenjärjestyssääntönsä py-kälään, jonka KHOoli siis kahdesti ku-monnut. “Tätä kaik-ki noudattakoot” ei koske metsähallitusta.Minä keittelin kahvia, kun rikoksesta epäillytkullankaivajat korjailivat metsähallituksen ri-kosilmoituksen virheitä.

Lemmenjoen kullankaivajien oikeusasemaolisi pitänyt ratkaista viranomaisten kesken.Taistelu vietiin raukkamaisesti kentälle hallin-toalamaisten riesaksi ja maksettavaksi. Nyt onyhteinen sävel löytynyt. Lopetetaan elinkeinot,takavarikoidaan varallisuus. Vedotaan jonkunoikeusoppineen kiistanalaiseen tulkintaan oi-keussuhteista. Tehdään petos muodollisestimoitteettomasti. Käytetään valtaa ja voimaa,mutta koristellaan esitystekstiä lainsäätäjiä var-ten parilla hämärällä lauseella luonnontuhois-ta.

Nyt käynnistynyt kaivosoikeustaistelu onhuomattavasti vakavampi kuin viime ker-

ralla. Nyt yritetään harhauttaa lainsäätäjiä te-

kemään likainen työ. Jos pahin toteutuu, jou-dumme hakemaan oikeutta Euroopan ihmis-oikeustuomioistuimesta. Vallankayttäjien eipidä luulla, että KHO:ssa ja KO:ssa pysyviksimäärätyt varallisuusoikeudet luovutetaan val-tiolle ja sitten anotaan oikeutta kolmen vuo-den pätkissä käyttää niitä hyväkseen. Suora-naista pilkantekoa on lakiesityksen kohta, jossa

kaivinkoneen käyttö kielletään, mutta ammat-tikullankaivaja voisi jatkaa kaivostyötä lapiol-la. Kallis kaivuukalusto on hankittu luottaenlakeihin, oikeuspäätöksiin ja ministeriön lu-pauksiin.

Lemmenjoen kaivosoikeustaistelussa olisiainesta hallinto- tai oikeustieteen tutkijoille.Myös medialla olisi itsetutkiskelun paikka.Lehti- ja tv-juttujen sisältö on kuin yhdestäkynästä tai kamerasta. Kauhistellaan soraka-soja ja vesialtaita eikä kerrota, että ne ovat ve-siviranomaisten määräämiä rakennelmia. Enole nähnyt ainuttakaan lehtikuvaa maise-moidusta Puskuojan kaivospiiristäni, joka onvihertynyt muutamassa vuodessa niin, että sitäei vanhaksi kaivuualueeksi tunnista.

Jutuissa ihmetellään, miten kaivostoimin-ta voi olla mahdollista kansallispuistossa, muttaei kerrota, että kansallispuisto laajennettiin toi-mivan kaivosalueen päälle ja liitossopimuseh-

Jari

Vää

täin

en /

Ph

oto

sho

p-k

uva

nkä

sitt

ely

Liis

a H

erte

ll

Aarne Alhonen: “Lemmenjoen kultamaat kukkivat”,kultahippuja, granaatteja.


to kullankaivuun jatkumisesta elinkeinonakirjattiin ponsilausumana lakiin.

Median valta ja vastuu korostuu, kun tie-dämme, että vääristelevät jutut vaikuttavatlainsäätäjiinkin. Jokunen vuosi sitten eduskun-nan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja an-toi haastattelulausunnon, että kullankaivuunhaitat eivät ole kenenkään hallinnassa. Tosi-asiassa kullankaivua harjoitetaan tiukkojenlupaehtojen mukaan, eikä vesistötarkkailussaole viranomaisten mukaan havaittu vesistönpilaantumista.

Kun oikeustaistelu riehui kiihkeimmillään1990-luvun alussa, loin korusarjan “Lem-

menjoen kultamaat kukkivat”. KoruissaniLemmenjoen jalogranaatit, jotka ovat maail-man kauneimpia, liittyvät maailman veistok-sellisimpiin kultahippuihin. Olen tehnyt kym-meniä tuhansia kultahippukoruja, jotka mat-kailijoiden mukana ovat kulkeutuneet kaikki-

Aarne Alhonenkultaseppä, kullankaivaja, 23.10.2008

alle maailmaan. Maailman arvostetuin tieteel-lisen jalokivitutkimuksen lehti Yhdysvalloissaon julkaissut kuvat Lemmenjokikorustani.Kun kullankaivuu elinkeinona lopetetaan, lo-petetaan myös jatkojalostus ja kauppa.

Lemmenjoen pieni kulta-alue jättiläismäi-sen kansallispuiston saartamana on ainutlaa-tuisen rikas ja arvokas juuri kultansa ja jaloki-viensä tähden. Koskematonta luontoa riittääympärillä tuhatkertaisesti. Kulta-alueella elääja työskentelee EU:n pienin ja uhanalaisin am-mattikunta. Kourallinen yksityisiä ihmisiä japari perhekuntaa on kekseliäisyydellään ja sin-nikkyydellään luonut ankarissa olosuhteissakukoistavan elinkeinon, johon liittyy tuote-kehittelyä, laitevalmistusta ja pienimuotoistakaivostoimintaa. Nyt yritetään tuhota kokoketju.

Kultaa Nulkkamukasta – elitarina siitä, kuinka muutama kultahippuvaikuttaa tuhansien elämäänMittasin viidesosagramman hienoa kultaa Koskenkorvanäytepulloon – tiedättehän sellaiseen,jotka eivät olekaan täysin ilmaisia näytteitä hotellin minibaarissa. Ja se kulta näytti hyvin pieneltäja mitättömältä. Nuo vaatimattomat pikkuhiput ovat kuitenkin saaneet liikkeelle tapahtumasarjan,jonka tuloksena minäkin nyt täällä heilun ja nuo toisetkin tuossa ja kaiken sen muun ja kuinka seon tuhansien ihmisten kohtaloita sivunnut ja niihin vaikuttanut.

syyskuuta 1868 valtion rahoitta-ma kullanetsintäretkikunta ran-tautuu Ivalojoen Nulkkamukkaan.

Konrad Lihr johtaa porukkaa, mutta määrä-ykset koevaskauksesta antaa todennäköisestinuori geologi Anders Jernström ehkä yhdes-

sä käytännön kullankaivua Kaliforniassa op-pineen Grönholmin kanssa.

Meidän on vaikea asettua retkikunnan tun-nelmiin. Identiteettiään vasta hiljalleen raken-tava Suomi on juuri toipumassa nälkävuosis-ta. Ensimmäiset teollistumisen alkuaskeleet on

16.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○


juuri otettu. Suomi on silloin ollut aivan eri-lainen kuin meidän Euro-Suomemme.

Todennäköisesti ainakin retkikunnan aset-tajat ja johto ovat kokeneet tehtävän myösyhteisöllisenä, kansallisena hankkeena. Voisi-ko Suomi vaurastua huuhdontakullalla, silläolihan maailmalta kiirinyt tietoja Uralin jaKalifornian kultalöydöistä. Toiveet ovat olleetainakin aluksi korkealla

Jernström osoittaa paikan. Pitkä ja raskaskesä on ollut pettymyksiä täynnä ja se on var-masti näkynyt retkikunnassa. Syyskuussa in-nostusta tuskin on ollut enää jäljellä, enintäänväsymyksen torjumiseksi tarkoitettua uhoa,mutta todennäköisesti vain välinpitämätöntäreagointia geologin määräyksiin. Emme tiedä,vaskaako Grönholm vai ehkä Kuusamon kul-lanetsintätyömailla kouliintunut Käkelä.

Sitten tunnelma sähköistyy ja samalla koko14-miehinen retkikunta tietää, että nyt on teh-ty Löytö. Sellainen tieto etenee hetkessä ilmansanojakin. Hienon pölykullan sijaan hiput ovathieman kookkaampia. 19 vaskoolista huuhdo-taan hetkessä 200 milligrammaa kultaa. Ret-kikunta jatkaa töitä pari päivää ja palaa sittenHelsinkiin raportoimaan tuloksista.

Löydetty kultamäärä oli hyvin pieni, mut-ta se riitti käynnistämään kultaryntäyksen.

Ivalojoen varsinainen kulta-alue päättyyRitakosken alaosaan pari kilometriä Nulkka-mukasta ylävirtaan. Hyödyntämiskelpoisetesiintymät päättyvät kerralla ja siihen on yk-sinkertainen geologinen syy.

Nulkkamukan hyvin kehittyneessä terassis-sa (se jolla on kullan löytymisen muistomerk-ki) on Inarijärven korkein ranta. Sama tasojatkuu Ritakoskellakin. Ylävirrassa jäätikönsulamisvedet ovat kerrostaneet kultapitoistasoraa jään ja maan kontaktiin rinneterassei-hin ja selänteisiin. Alavirrassa sora on kerros-tunut veteen ja synnyttänyt laaksontäytteitä.

Inarijärven korkein ranta on samalla myösvaltameren korkein ranta, sillä viimeisen jää-kauden loppuvaiheessa Jäämeri ylitti Paatsjo-en koskien tason ja Inarin allas sekä Ivalojoenalajuoksu olivat periaatteessa valtavia Jääme-ren vuonoja, joihin pienenevän mannerjääti-kön sulamisvedet virtasivat.

Kultaa on varmasti myös Ritakosken ala-puolella, mutta se on peittynyt ja sekoittunutvaltavaan sedimenttimassaan. Soraa on paikoinkymmenien metrien paksuudelta. Maatutka-ja kairaushavaintojen perusteella yli 20 met-rin kerrospaksuudet ovat pikemminkin sään-tö kuin poikkeus.

Tällaisissa hyvin lajittuneissa soramuodos-tumissa kulta esiintyy aivan toisella tavalla,kuin mihin me kullankaivajat olemme latva-puroilla tottuneet. Jossakin kivisessä kerrok-sessa kultaa voi olla yhdessä lapiollisessa häm-mästyttävän paljon. Sitten moneen päivään eilöydy hippuakaan, ei sivulta alta eikä päältä;pinnassa voi olla paljon kultaa, pohja on useintyhjä. Kun maa-aines on hyvin lajittunutta,on myös kulta lajittunut hyvin. Kaivajan jageologin silmin tällainen paikka on painajai-nen: rikkaita ja köyhiä paikkoja on näennäi-sesti mielivaltaisena kolmiulotteisena mosaiik-kina.

Vastaavia olosuhteita on Lauttaojan ala-juoksulla, jossa sama ilmiö on pienoiskoossa.Meren sijaan kerrostuminen on siellä tapah-tunut Iso-ojan jääjärveen. Kullankaivajien epä-toivoa on siellä lievittänyt Tielaitos, joka onmeidän kaikkien onneksi kuljettanut läheskaiken kultapitoisen soran 4-tien pohjaksi.

Melkein kaikkialta Ritakosken ja Toloskos-ken väliltä löytyy rannan ja törmien kivikostapieniä, hyvin litteitä ns. tulvahippuja. Tähän-kin löytyy luonnollinen selitys: Kun manner-jää oli peräytynyt tunturikaaren eteläpuolisil-

Ivalojoki Oy:n tutkimuskartta 1920-luvulta.Pohjakartta on Prospektor-yhtiön 1900-luvunalussa teettämä. Tutkimus on kohdistunut Rita-kosken–Nulkkamukan alueelle. Merkinnät ovatmaastossa tehtyjä vaaitus- ja vaskaustuloksia.Vanhat työkartat kertovat, että yritystä ja näke-mystä on siihen aikaan ainakin ollut riittävästi.


le aavoille, salpasi se veden pääsyn eteläänOunasjoen ja Kitisen suuntaan. Ivalojoki (jajossain määrin myös Tolosjoki) toimi ehkä sa-tojen vuosien ajan purkausuomana jäätikönsulamisvesille, kunnes väylä etelään avautui jaIvalojoen vedenpinta laski suunnilleen nyky-tasolle.

Tämän vaiheen nykyistä suuremmat vesi-massat ovat muotoilleet Ivalojoen terassit jarantapankit nykyiseen asuunsa, siirtäneet kul-taa jonkin verran alavirtaan ja rikastaneet sitäerityisesti pohjasta kohoaviin kallionokkiin. Jajuuri sellaiseen paikkaan Lihr ja Tigerstedttörmäsivät syksyllä 1868.

Ivalojoen laakson luonne muuttuu edelleenalavirtaan päin mentäessä. Joki alkaa mutki-tella eli meanderoida ja samalla sedimentithienonevat ja samalla tietysti kultapitoisuusalenee entisestään. Vielä Pajakoskelta olen löy-tänyt mikroskooppisia hippuja, mutta sen ala-

puolelta en enää lainkaan kultaa. Ivalon kylänalapuolinen sora ja hiekka onkin kullattomuu-tensa ansiosta mainiota pohjahiekkaa kullan-huuhdontakisoihin.

Mutta siellä ylempänä joella kultaa on vielä jase erämaa on vielä siellä ja se voimakas elämä;rakastetumpana ja arvostetumpana kuinkoskaan. Katsoin Koskenkorvassa uivia hippuja jamuistin nuoruuden riekkumiset kultamailla, senkuinka tajusin, että maailma tulee tänne eikäminun tarvitse mennä sinne. Ne tunnelmat joita eisittemmin löytynyt opiskelijaelämästä, Lontoostaeikä aurinkorannoilta. Ne päivät, yöt, työt, juhlat,onnet, onnettomuudet ja muut pienemmätkokemukset kultakentillä, joiden jälkeen mikäänmuu ei ole tuntunut enää miltään.

Juuri jäätyneellä Mulkkujärvellä lokakuussa2008, muutama päivä sen jälkeen, kun kaivos-lakityöryhmä esitti ammattimaisen kullankaivunpäättymistä Lapissa.

Antti Peronius, geologi

Ivalojoki Oy:n kaivospiirianomuksen yhteenvetovuodelta 1925 liittyy nimenomaan Ivalojoen kulta-alueen alaosaan. Osa näistä vanhoista geologisistakäsityksistä on myöhemmin osoitettu vääriksi.Geologia on alkeellinen tiede siinä suhteessa, ettäkun todellisuus ja teoria ovat ristiriidassa, niin ontapana muuttaa teoriaa. Monissa ns. kehittyneem-missä tieteenaloissa tämä ristiriita hoidetaan toisin.

Elämää Ivalojoella 2008. VesaLuhta esittää 50-vuotissyntymäpäi-vävierailleen tervehdyslaulun Sinol-pullo ja känninkäinen. Tarinantässä vaiheessa Sinol-pullo ei olevielä riistänyt känninkäisennäkökykyä. Luutabassossa Nikula jakitarassa Kivimäki lähinaapurista;naapuriporukalla ei ehkä ole Lapinparas kultapaikka, mutta ylivoi-maisesti paras housebandi niillä on.


29.12. Matti Repo29.12. Pertti Rikkonen30.12. Tuomo Pudas

30.9. Markku Hietamäki4.10. Hannu Saario24.10. Asmo Kostiainen26.10. Mauri Luoma7.11. Katariina Jämsä10.11. Raija Erwin13.11. Matti Niemelä15.11. Sirpa Katila17.11. Pekka Postila20.11. Eino Leskinen20.11. Erkki Viitanen27.11. Eero Lukkari23.12. Mikko Juurakko

1.10. Olli Karjalainen

24.9. Marjatta Kukkonen27.9. Tauno Lampi15.10. Uljas Jurmu22.12. Rauno Jokikokko

14.10. Kyösti Mielonen26.10. Pentti Soraranta8.11. Seppo Lehtinen11.12. Adriaan Bakker14.12. Jouni Tapio

MERKKIPÄIVÄT

80 v.

Kaivoslakiesityksestä huolimatta –onnellista syntymäpäivää!

13.10. Jorma Haapsaari16.10. Ilkka Järvelä26.10. Matti Räikkä27.10. Antti Gratschev27.10. Toivo Jokelainen29.10. Pekka Nurminen31.10. Eira Lahtinen4.11. Helena Salminen14.11. Viljo Roth19.11. Aune Huhta22.11. Pekka Rönkkö28.11. Tuomo Salomaa29.11. Kari Reijonen5.12. Markku Keckman10.12. Birgit Pulkkinen14.12. Jouko Kurkela18.12. Kalervo Jurvanen

70 v.

65 v.

60 v.

50 v.

Kiitos Ystävät, että tulitte juhlistamaan Unikeonpäivää kanssamme.Kiitos Jounille ja Ellulle, että toitte tekniikan tunturiin.Kiitos Teille, jotka autoitte, että homma toimi.

Ystävät tekevät juhlasta juhlan

Sirkka ja Kari

Keskiaukeaman Auringonpimennys-hippu myytävänä.Hinta 20 000 e. Puh: 040 344 2200


Viimevuotista kultakuvakisaa tuoma-roitaessa hiipi mieleen epäilys, ettäkuvin taltioitua kullankaivukulttuu-

ria on kaivajien ja kultapurojen vakiovierai-den arkistoissa vielä paljon. Nyt kaikki mu-kaan kisaan!

Kaikelle kansalle avoimen Kultakuvakisankilpailuaika päättyy 31.12.2007. Voittajat pal-kitaan LKL:n seminaaritapahtuman yhteydes-sä tammikuussa 2009, sarjojen parhaat luon-nollisesti Lapin kullalla ja muut tavarapalkin-noin.

Tuomaristossa istuu edellisvuoden tapaankultahistorian asiantuntija Seppo J Partanen,kultaa kaivava kustantaja Raimo Niemelä Hip-puteos Oy:stä ja Prospäkkärin päätoimittajaKai J Rantanen.

Kilpailusarjoja on edellisvuodentapaan kolme:

1) Kullan murut; kuvat fyysisestä kullasta.2) Työn kuva; kullankaivun eri työvaiheet ja

metafyysinen ulottuvuus.3) Kullankaivaja kotonaan – juhla ja koh-

ma; kultaleirin jokapäiväistä arkea fiilis-televät kuvat.

Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä, 5kuvaa / nimimerkki. Kuvat voi toimittaa pa-perivedoksina osoitteeseen: LKL Ry, PL 86,99871 Inari tai tarpeeksi korkearesoluutioisi-na digikuvina osoitteeseen: mullin.mallin@gmail. com.

Kilpailukuvia ei palauteta, vaan ne säilyte-tään liiton arkistossa, ja ovat yhdistyksen jul-kaisuissa käytettävissä kuvaajan nimi mainit-semalla.

LKL:n II perinteinen Kultakuvakisa

”Jo presidentti Koivisto oli aikanaan harmis-tunut sopuleista. Tässä on lemmenjokinenratkaisu kullankaivulle närästystä aiheuttavaansopuliongelmaan. Ratkaisun toteuttajanakärppäperhe vanhassa Telilässä.”Kuva: Kai J Rantanen.

”Kun Miessijoella oli lihaa kuin Herbertstrassel-la Hampurissa konsanaan…Suuren Lihaillan organisoinut päärosmo Hem-mo kaivaa rosvopaistimonttua auki. Pikkurois-tot Eliel ja Pietu jännäävät lohkeaako kuopastasiivu heillekin.” Kuva: Kai J Rantanen.



Tule jo sinäkin sieltä etelän loskakaamoksesta oikeasti pimeään Inariin juhlimaanLapin Kullankaivajain Liiton perinteistä Kultamiesten pikkujoulua!

Toivotamme jäsenistömme tervetulleiksi LKL:n kullankaivuhenkiseen pikkujouluunHotelli Inariin, Inarin kirkonkylälle 6.12. alkaen kello 19.00

Tarjolla Hotelli Inarin Joululounas 29,20 € / henkilö.

Ilmoita osallistumisesi LKL:n toimistolle (yhteystiedot sivulla 3) 1.12.08 mennessä javaraa majoituksesi suoraan hotellista. Hotellivarauksesi yhteydessä ilmoita osallistumi-sestasi pikkujouluun.

Hoo, jos minä olen musta…

kultamiesten pikkujoulu

Majoitustarjous pikkujoulun yhteydessä:1 hengen huone 50,-1 hengen huone (normaali kakkonen 1 hengelle) 65,-2 hengen huone 75,-2 hengen huone omalla saunalla 90,-suite kahdelle hengelle 125,-Lisävuode 25,-

Hintaan sisältyy majoitus ja aamiainen

Hotelli Inaripuh: (016) 671 026fax: (016) 671 047sähköposti: [email protected]


Petsamontie 1 99800 IVALOPUH. (016) 320 8800 FAX (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLIITON VARSINAISILLE JÄSENILLE

(Tarjous on henkilökohtainen)

YHDEN HENGEN HUONE .................60 € /yösisältää aamiaisen

KAHDEN HENGEN HUONE ..............80 € /yösisältää aamiaisen

KOTIRUOKA ............................................. 9 €

SAUNA huonelisä.....................................15 €


LAULUJA LAPIN YSTÄVÄLLE36 laulun tekstit ja nuotit

Säveltäjän ja sanoittajan Seppo Nissilänrakkaimmat lappiaiheiset laulut

nuottikirjassa, jossa laulujen tekstit januotit. Monet lauluista ovat tulleet tutuksiLasse Hoikan ja Souvareiden äänitteiltä.

Hanki tämä nuottikirja Lapin mökille jakotiin. Sen avulla saat Lapin tunnelmanlaulujen sanoin ja sävelin mm. ”Tämä onminun Lappini”, ”Inarijärvi”, ”Kuukkelilam-pi”, ”Lappi kutsuu kulkemaan”, ”Saarisel-kä valloittaa”, ”Ylläs monet lumoaa”,”Olos humppa”, ”Vanha kullankaivaja”,”Valtaukseni tärkein”, ”Kun ruska onkauneimmillaan”.

SUVANTOSamoilua ja kalasteluaetelästä pohjoiseen

Kirjan kirjoittaja Antti Aho löysipääkaupunkiseudulta elämän-

kumppanikseen lappilaisen Suvannonkylän tyttären. Siitä alkoivat samoilutsaksalaisilta polttamatta jääneenSuvannon kylän tienoilta ja kalastus-retket kylän ohi virtaavalla Kitisenerämaajoella.

Vuosikymmenten mittaan tulivattutuksi monet Suomen Lapin ja NorjanRuijan rautu- ja taimenvedet.

Kirja kertoo Suvannon kylän elämästä,voimalaitoksen rakentamisesta sekäsen vaikutuksia kalastukseen sekäjoen virkistyskäyttöön.

Kirjassa on myös mukaansatempaaviakalaretkiä poikavuosilta Pohjois-Hämeestä Lapin ja Norjan kala-apajille.

Kirjassa loistava nelivärikuvitus, 280 s.

MAATAIVAANRANNANTAKANAArvo ”Tiera” Ruonaniemikertoo tarinoita Petsamostaja Peräpohjolasta.

Kirjan ensimmäisessä osassaon Tieran omiin kokemuksiin

perustuva seikkailukertomusPetsamon Liinahamarista sodankynnyksellä, 1930-luvun lopulla.Suomen ainoa syväsatama jaPetsamon nikkeli tekivät Liina-hamarista maailmanpolitiikankeskipisteen, joka eli yötä päivääsatamajätkineen, vakoilijoineen,rikollisineen ja heitä tarkkailevinepoliiseineen.

Toisessa osassa Tiera kertootuntemistaan Lapin viimeisistäelinkautisista, henkilöistä, jotkaovat eläneet Lapissa kullankaiva-jina, kulkijoina ja erakkoina.

18 €

28 €

Käy katsomassa nettikaupassammemuut LAPPIKIRJAT

www.hipputeos.fiKirjat myynnissä myös kaikissa kirjakau-poissa sekä Saariselän palvelupisteissä

24 €

Lapin KullankaivajainLiitto Ry, PL 86.99871 INARI

Documents

Prospäkkäri - Lapinkullankaivajat3 / 2008 Prospäkkäri 3 JÄSENASIAT: Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inari puh. 0400 836 500 s-posti: [email protected] kotisivut: