Pyhäjärveläisyyden vaalija Karjalan puolustaja ... · Maanantai 16. kesäkuuta 2008 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 6 53. vuosikerta Vpl. Pyhäjärven

Maanantai 16. kesäkuuta 2008 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 6 53. vuosikerta

Vpl. Pyhäjärven uusi san-karihauta-alue sai alkunsajoulukuussa 1939. RyhmäHiitolan miehiä oli saanutkomennuksen saapua lin-noitustöihin Käkisalmeneteläpuolelle. Joulupäivänäheiltä kysyttiin, että onkovapaaehtoisia lähtemään ar-meijaan. Yhtä miestä lu-kuun ottamatta kaikki il-moittautuivat. Parin päivänloman jälkeen 27.12.1939miehet saivat kokardin kar-valakkiinsa ja heille ilmoi-tettiin, että nyt te olettesotilaita.

Ryhmän jäsenistä, VilhoValtonen, muistelee kuin-ka hänen sijoituspaikakseenosoitettiin Pyhäjärvellä ole-va 7. divisioonan esikunta-komppania (EK/7). Aluk-si heidät sijoitettiin Kok-kolinnaan ja pian sen jäl-keen Taubilan kartanonasuntoihin. Vartiointitehtä-vät varikkorakennuksilla,Pikojoen rautatiesillan var-tiointi ja korsujen rakenta-minen olivat miesten en-simmäisiä tehtäviä.

Meneillään oleva sota toimukanaan erikoistehtäviä.Vilho sai komennuksenosallistua valmistamaan japystyttämään sankaririste-jä sankarihaudoille talviso-dan sankarivainajille. Ristittehtiin tuohellisesta noin10 sentin paksuisista koi-vuista.

Talvisodan päätyttyä Vil-hon viimeiseksi työmaaksijäi korsun rakentaminen

Huolenpitoa sankarihaudoista

Vilho Valtonen tutkimassa Kaunista Vpl Pyhäjärveäkirjasta nimiä sankarivainajista, joiden hautakum-mulle hän oli tehnyt sankariristejä.

Talkoolaiset kahvitauolla työmaansa äärellä. Kuvassa vasemmalta; Antero Pärssinen, PerttiPohjolainen, Esko Pulakka, Yrjö Inkinen, Yrjö S. Kaasalainen ja ryhmämme kokkina toiminutReino Äikiä.

Ennen töiden aloittamista säätiön hallituksen puheenjohtaja Yrjö S. Kaasalainen ja hallintoneuvostonpuheenjohtaja Antero Pärssinen laskivat kukkalaitteen sankarivainajien muistomerkille.

noin kilometrin päähänTaubilan kartanosta. Tääl-tä oli lähdettävä peräänty-mään hiihtäen suuntanaKerimäki. Nykyisin Vilhoviettää eläkepäiviään Har-javallassa.

Jatkosodan aikana lotatja sittemmin lotat ja martatyhdessä huolehtivat sanka-rihautojen kunnosta. Huo-lenpito isänmaamme san-karivainajista jatkui näinsodan melskeistä huoli-matta. Vuosi vuodelta san-karivainajien lukumääräkasvoi. Viimeinen heistäsaatettiin Pyhäjärvellä hau-dan lepoon kesäkuussa1944. Nyt tällä hautaus-maalla lepäävät 102 Pyhä-järven ja kolme Metsäpir-tin sankarivainajaa. Alueenreunalla on myös saksalais-ten sotilaitten hautoja.

Sodan päättymisen jäl-keen kului lähes 50 vuottaennen kuin suomalaisetpääsivät virallisesti käymäänkotiseuduillaan. Sitten al-koi tapahtua. Vuonna 1994Pyhän-Säätiön toimestapystytettiin Matti Ahvo-sen suunnittelema ja Kaar-lahden Kiviveistämön val-mistama sankarivainajienmuistomerkki ja hauta-alueaidattiin. Sankarivainajiem-me muiston kunnioittami-nen oli saanut jatkuvuutta.Kuinka moni onkaan koti-seutumatkoillaan vienytkukkakimpun muistomer-kille ja hiljentynyt hetkeksi

kunnioittamaan sotilaittenuhrautuvuutta.

Viimeisin huolenpito ta-pahtui 19.-22. toukokuuta2008, kun Pyhäjärvi-Sääti-ön nimeämä ryhmä kävi

talkoomatkalla kunnosta-massa ja maalaamassa san-karihauta-aluetta ympäröi-vän aidan. Samassa yhtey-dessä maalattiin myös kir-kon muistomerkin ympä-rillä oleva aita. Nyt on koti-

seutumatkailijan jälleenhyvä pysähtyä läheistem-me ja itsenäisyytemme puo-lustajien viimeisen leposi-jan ääreen.

KAUKOHINKKANEN

Vpl. Pyhäjärvi-juhlieninfoa sivuilla 2, 6-7.

TervetuloaMouhijärvelle 19.-20.7.

Maanantai 16. kesäkuuta 2008VPL.PYHÄJÄRVI2

16. kesäkuuta 2008

Tavoitteet auttavatelämässä

Meillä jokaisella on elämässämme tavoitteita. “Laivajolla ei ole tavoitetta, ei koskaan pääse perille”. Sepurjehtii monen sataman kautta ehkäpä hyvinkinkauas, kunnes pääsee määränpäähän. Tavoitemää-rityksen jälkeen meidän tulee löytää oikeat keinot,joilla pääsemme perille. Usein joudumme etene-mään välitavoitteiden kautta, kuten koulussaluokalta toiselle. Toisinaan tavoitteemme voivat ollayhteisiä, jolloin joukko henkilöitä toteuttaa yhdessähaaveen, johon yksin ei pystyisi. Joskus joudummetinkimään tavoitteistamme. Ehkä niitä on ollut useitasamaan aikaan, tai ne ovat sellaisia joihin aikammetai muut voimavaramme eivät riitä. Myöhemminsaatamme huomata, etteivät ne kaikki olleet edestavoittelemisen arvoisia. Minkälaisia tavoitteitasinulla on elämässäsi?

Suurin onni joka ihmistä voi kohdata, on saadatehdä sellaista työtä, josta pitää; on se sitten talojenrakentamista, koneiden korjaamista tai jotakinihmisten palveluun liittyvää tai ihan mitä tahansatyötä, jonka tuntee omakseen. Tänä vuonna maas-samme kirjoitti ylioppilaaksi noin 28 tuhatta jasamoihin aikoihin valmistui lukuisissa oppilaitoksis-sa erilaisiin ammatteihin noin 32 tuhatta nuorta. Heovat opiskelun myötä saavuttaneet tavoitteensa,joka toivottavasti on välitavoite. Sen jälkeen onedessä lukuisia vaihtoehtoja ja valintoja. Olisikovälivuoden paikka, jolloin voisi suorittaa varusmies-palveluksen ja saada samalla elämänkokemusta jamietintäaikaa tulevaisuuden suunnitteluun? Joillekinopintojen jatkaminen on ollut jo kauan mielessä.Valintojen tekeminen on mielenkiintoista, koska nevaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Työpaikanlöytäminen voi olla nykyisin helppoa, mutta kehitty-minen taitavaksi ammattilaiseksi edellyttää jatkuvaauurastusta ja alan kehityksen seuraamista. Nuoriakannustan asettamaan tavoitteet korkealle jatarvittaessa arvioimaan uusi suunta elämään.

Saamani kirje eräältä tuttavaltani jokin aika sittenpysähdytti minut miettimään tavoitteita yli 60 vuottasitten. Kirjoittajan äiti oli nuorena 15-vuotiaanatyttönä, monien karjalaisten tavoin kuljettamassakarjaa kotoaan pois sodan jaloista. Matka oli hyvinrasittava ja vaivalloinen jonka lisäksi monet asiataskarruttivat mieliä silloin kesällä 1944. Päällimmäi-senä oli ajatus; miten tästä kaikesta selvitään jamiten koko Suomi selviää. Muutaman päivänvaelluksen jälkeen kengät kuluivat puhki ja ne olihylättävä, jolloin kävelyä oli jatkettava paljain jaloinkohti tuntematonta, soratien nipistäessä jalkapohjia.Tavoite oli kuitenkin selvä: pois turvaan ja kohtilänttä. Tämä matka päättyi vihdoin sukulaisten jatuttavien luo Keski-Suomeen. Yllättävänä ja onnelli-sena loppuna tuo kyseinen tyttö sai eräältä sukulai-selta uudet kengät todelliseen tarpeeseen. Miten menykyisen hyvinvoinnin ihmiset selviäisimme tuollai-sista koettelemuksista? Vanhempi sukupolvi ansait-see nämä ajat kokeneena meidän kaikkien kunnioi-tuksen. He jos ketkä osasivat toimia yhdessä,yhteiseksi hyväksi.

Kesään kuuluvat erilaiset juhlat ja niihin osallistumi-nen. Karjalan liiton kesäjuhlat Tampereella, ja Vpl.Pyhäjärvi juhlaa vietämme heinäkuussa Mouhijär-vellä. Sukuseurat kokoontuvat silloinkin.

Otetaan tavoitteeksinauttia Suomen suves-ta, osallistutaan kesäntapahtumiin ja tavataantoisiamme. Virkistävääkesää kaikille lehtemmelukijoille.Jo joutui armas aika jasuvi suloinen...

YRJÖ S.KAASALAINENHallituksenpuheenjohtaja

Heinäkuisia Vpl. Pyhäjärvi-juhlia on valmisteltu Mou-hijärvellä huolella, jotta niinnuoret kuin vanhat sielläviihtyisivät. Juhlatoimikun-nan puheenjohtaja KariÄikäs toivoo todella, ettäeri sukupolvet lähtisivät ko-tiseutujuhlille sankoin jou-koin.

– Tulkaa ja tuokaa lapsetja nuoret mukaan juhlille!kuuluu juhlatoimikunnankutsu. – Mouhijärvihän onkeskeisellä paikalla pyhä-järveläisten sijoituskuntiinnähden, joten meille onhelppo tulla.

Juhlatoimikunta haastaa-kin karjalaisseurat ja pyhä-järveläiskerhot kokoamaanväkeään vaikkapa yhteiseenbussikuljetukseen. – Kerät-kää porukka ja lähtekääMouhijärvelle!

Kun juhlat pidetäänMouhijärvellä 24 vuodentauon jälkeen, otetaan siel-lä vieraat vastaan komeasti– muun muassa kattamallasunnuntain pääjuhlaan oi-kein karjalainen pitopöytäMarja-Leena Viitasenjohdolla.

Myös siitä on huolehdit-tu, että ”huonojalkaisetkin”pääsevät sujuvasti juhlapai-koille.

– Yhteiskoululla ei olerappuja, ja parkkipaikkojaon vieressä riittävästi. Myöskirkolle on mahdollistapäästä autolla; kenenkä on

Mouhijärven juhlilla on parkkitilaa

eikä portaita tarvitse pelätä

hankalampi liikkua, hänetvoidaan tuoda autolla sillepuolelle kirkkoa, mistä onhelpompi kulkea sisään, sel-vittää Äikäs.

Lisäksi kirkonmäelle va-rataan penkkejä, joissa voilevähtää.

Ohjelmasta on pyritty te-kemään monipuolinen.Esiintyjinä on pyhäjärve-läisiä, pyhäjärveläistaustai-sia, paikallisia ja henkilöitälähialueilta.

Lauantai 19.7. käynnis-tyy yhteiskoululla sukuse-minaarilla, jonka jälkeen ontilaisuus pitää sukukoko-uksia. Muistojen ilta käyn-nistetään kirkossa aloitta-

malla kukkien laskulla Karlja Impi Wiikan haudalle.Wiikat ovat teemana illanpuheessa, jonka pitää Sal-me Rintala. Myös AilaMannikainen kertoomuistoja Impi Wiikasta. Il-lan ohjelmassa on lisäksilaulua ja runonlausuntaa.Tilaisuuden juontaa MirjaTenkanen, kanttori-urku-rina toimii Päivi Vuoristo.

Lauantain muistojen il-taa jatketaan yhteiskoulul-la, jossa iltamien ohjelmaankuuluu myös nuorten tie-tokilpailu. Tietokisavasta-uksia nuorten joukkueetsaavat hakea tietokoneenavulla, joten rohkeasti nytmukaan kisaan! Kts. alla.

Sunnuntai alkaa perintei-seen tapaan juhlamessulla,jossa saarnaa teologian toh-tori Juhani Forsberg. San-karihautojen kunniakäyn-nillä puheen pitää Reservi-läisliiton varapuheenjohta-ja Esko Raskila.

Pääjuhlassa juhlapuheenpitää 60-vuotiaan Pyhäjär-vi-Säätiön hallintoneuvos-ton puheenjohtaja AnteroPärssinen. Lisäksi antimi-na on laulua, tanssia, runo-utta, musiikkia, stipendit jamuistamiset ja nuoren pol-ven kommentit karjalaisuu-desta.

Juhlien erikoisuutena ontuohityönäyttely, josta voiostaa vaikkapa tuohikihlat.Näytteilleasettajana on mo-ninkertainen suomenmes-tari Maija Nurminen.

Hyvät arpajaisetkin onkuulemma luvassa.

– Yhteiskoululle järjeste-tään myös myyntipaikkoja,jotka sijoitetaan kaikki sa-maan luokkatilaan, Äikäskertoo.

Myyntipaikkojen varauk-sia ottaa vastaan KeijoLehtonen numerossa 0400403 202.

Majoittumismahdolli-suuksista tarkempaa tietoasivulla 6 sekä yhteyshenki-löiden puhelinnumerot.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Nuorten tietokilpailu jär-jestetään Iltamissa19.7.2008 klo 19.00. Mou-hijärven yhteiskoululla.

Kilpailun aiheena on Vpl.Pyhäjärvi -tietämys ja kil-pailu koostuu 5-6 nuortenjoukkueesta. Vastaukset ky-symyksiin löytyvät Pyhäjär-ven www. sivuilta ja inter-netyhteydet ja tietokoneetovat koululla joukkueidenkäytössä.

Joukkueita toivotaankunnista, joihin pyhäjärve-läisiä sodan jälkeen asutet-tiin. Joukkueen kokoonpa-no: ikä alle 20 vuotta, juu-riltaan pyhäjärveläisiä, kak-si jäsentä/joukkue ja jouk-kueet valitaan ilmoittautu-misjärjestyksessä. Ilmoitasiis mahdollisimman pian!

Tietokilpailun juontaaAsta Seppälä-Puputti jatuomareina toimivat Sal-me Rintala ja Reino Äi-kiä, jotka jakavat palkin-not.

Ilmoittautuminenja tiedustelutSARI HASSIpuhelin 0400-950 282sähkö[email protected]

Nuorille tietokilpailu Pyhäjärvijuhlassa;

vastauksia saa hakea netistä

Sari Hassi vastaa tietokilpailun organisoinnista, Helena Hietanen puolestaanesittää pääjuhlassa nuoren puheenvuoron. Kuva: Kari Äikäs.

Kari Äikäs sanoo, että juhlapaikoille pääsee tarvit-taessa autolla lähes oven eteen.

Maanantai 16. kesäkuuta 2008 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Pitäjien yhteismatkalla naapurit tulevat tutuiksiKuusi siirtokarjalaisten yh-teistyöelintä on viime vuo-sina lujittanut ja tiivistänytyhteistyötään. Tieto-taitoaja kokemuksia on vaihdet-tu niin Suomen puolellapidetyissä tapaamisissa kuinyhteisillä matkoilla Karja-laan. Omien kotipitäjienkoluamisen ohella on näh-ty antoisaksi tutustua tar-kemmin myös naapuripitä-jien historiaan ja nykypäi-vään Suvannon seudullaKäkisalmen alueella. Samal-la on ylläpidetty yhteyksiäsikäläisiin kuntajohtajiin.

– Pitäjäyhteisöjen aktii-viset jäsenet usein järjestä-vät ja johtavat kotiseutu-matkoja. Kun naapuripitä-jien nähtävyydet tulevatheille tutuiksi, on helppolaajentaa kotiseutumatkai-lua oman pitäjän ulkopuo-lelle, sanoo Sakkola-Sääti-ön valtuuskunnan puheen-johtaja Hannu J. Paukku.

Paukku Sakkolasta jaTaisto Virkki Vuokselasta

johtivat toukokuista yhteis-toimintamatkaa kannaksel-le kohteena siis Sakkolan jaVuokselan pitäjät. Viimevuonna vastaavan yhteis-matkan kohteina olivat Vpl.Pyhäjärvi, Räisälä sekä Kä-kisalmen linna ja museo.Ensi vuonna on tarkoitustutustua Metsäpirtiin jaRautuun.

Pitäjäyhteisöjen edustajiaoli matkalla Metsäpirtistä,Pyhäjärveltä, Raudusta,Räisälästä, Sakkolasta jaVuokselasta. Jatkossa to-dennäköisesti myös Käki-salmi on aktiivisemmin tu-lossa mukaan yhteistoimin-taan.

– Oli nautinnollista saa-da mielenkiintoista tietoanaapuripitäjistä ja nähdäalueita, joissa ei ole kos-kaan aiemmin tullut käy-tyä, kiittelee räisäläisjuuri-nen Kullervo Huppunen.

Samaa mieltä on Vpl. Py-häjärvi-Säätiön hallituksen

puheenjohtaja Yrjö S.Kaasalainen.

– Erinomaisen opastuk-sen lisäksi saimme kuullasiellä syntyneiltä henkilöil-tä omakohtaisia muistojaaikaisemmin eletystä elä-mästä, tuumaa Kaasalainen,joka jo edellisessä Vpl. Py-häjärvi-lehdessä kirjoittimatkan antimista.

Yhteys kunta-päättäjiin tärkeääSuvannon seudun pitäjä-yhteisöt ovat tavanneet toi-siaan Suomessa pari kertaavuodessa. Tuolloin on käy-ty neuvotteluja ja tehty tie-tojenvaihtoa monenlaisistaaiheista – kuten kotiseutu-matkojen ja -juhlien järjes-tämisestä ja yhteistyöstä ve-näläisviranomaisiin.

– Henkilökohtaiset kon-taktit sikäläisiin päättäjiinovat ensiarvoisen tärkeitä,korostaa Hannu J. Paukku.

Kuuden säätiön edusta-jat saivat toukokuisella mat-

kallaan saman pöydän ää-reen toistakymmentä kun-tajohtajaa Käkisalmen lää-nin alueelta yhteisen illalli-sen ja kuulumisten vaih-don merkeissä.

Sakkola-Säätiön vetämä-nä toimiva Erillinen Patal-joona 6:n perinneyhdistyskuulosteli taas Keljan tais-telujen muistopatsaan lupa-asiaa.

– Odotamme venäläisenosapuolen päätöstä vuo-denvaihteeseen mennessä,olipa lupa myönteinen taikielteinen, toteaa perin-neyhdistyksen ja Sakkola-Säätiön hallituksen puheen-johtaja Hannu Turkki-nen.

Pyhäjärveläiset ja rautu-laiset puolestaan saivat teh-tyä valmisteluja kesän tal-koomatkoihinsa, joilla kun-nostetaan omia pyhiä paik-koja.


Pyhäjärven Pyhäkylässä tavattiin sattumalta sielläkesää viettävä ylilääkäri Kasakov rouvineen. Kuva:Yrjö S. Kaasalainen.

Pitkästä aikaa matkalaiset pääsivät linja-autollaperille Vuokselan kirkolle asti. Kirkko on kehnossakunnossa, mutta vaikuttava näky silti. Kuva: TaistoVirkki.

Taisto Virkki esitteli Vuokselan sotilaspoikapatsasta.

Kuntajohtajien tapaamiseen osallistui myös Pyhä-järven eli Otradnenskoin kunnanjohtaja NikolaiBabin (oik.), jolle Yrjö S. Kaasalainen ja ReinoÄikiä toivat suomalaisten tervehdyksen. Etualallarautulaisjuurinen Jukka-Pekka Mustonen, joka ve-näjänkielentaitoisena auttoi kuulumisten vaihdos-sa.

Levähdyshetki Sakkolan lastenkodin pihamaalla. Istumassa vas. Iisakki Kuisma, Taisto Virkki, HannuTurkkinen, Ilmi Pesonen, Yrjö S. Kaasalainen, Raili Lameranta ja Reino Äikiä.

Lastenkodille vietiin jälleen kerran avustustavaraa,joiden kantamisessa pyhäjärveläiset auttoivat.


Kirkonsanoma

Kesäkuussa 1948, tarkalleen kuusikymmentä vuottasitten perheemme muutti Huittisiin, jossa saimme omanevakkotilan lohkottuna Ala-Jaakolan tilasta Jokisivulta.Sitä ennen olimme olleet lyhyen aikaa Alavudella javuodet 1941-1948 Laihialla. Laihian vuosia synkensivätsota sekä isän katoaminen sodan loppuvaiheissa 1944.Muutto Huittisiin lujitti monella tapaa uskoa ja toivoa,että elämä voi muuttua vielä valoisaksi.

Ja niinhän se muuttuikin. Saimme ensin rakennetuksioman navetan, sitten saunan ja asuinrakennuksen. Tun-tui ihmeelliseltä muuttaa vuokranurkista omaan kotiin.Meidät otettiin Ala-Jaakolan väen taholta hyvin ystävälli-sesti vastaan, vaikka ei voinut olla yksinkertaista hyväk-syä sitä, että vanhasta sukutilasta lohkaistiin kymmeniähehtaareja metsää ja peltoa vieraille. Talon isäntä Juho olivakaa kristitty, joka ei koskaan vienyt väkeä heinä- taielopellolle sunnuntaina, vaikka se olisi ollut viikon ainoapoutapäivä. ”Kyllä ne aina on sieltä korjuun saatu”, hänhuomautti, jos joku nuoremmasta väestä ehdotti töihinmenoa sunnuntaina. Kun hän sitten muutamien vuosienpäästä teki kuolemaa, hän kutsui minut ja veljeni kama-rinsa vuoteen ääreen ja sanoi meille jäähyväisiksi: ”tai-vaassa tavataan”, ja nukkui muutaman päivän päästäpois.

Talon emäntä Martta piti meille jokisivulaisille lapsillepyhäkoulua, josta jäivät mieleen monet raamatunkerto-mukset ja laulut. ”Onhan taivaassa tarjolla lapsillekin” ja”Musta Saara” jäivät mieleen sanoineen ja sävelineen.

Jotkut sodan takia evakoiksi joutuneet kokivat hyvin-kin kovia kohtaloita. Ihmeteltiin, miksi he tänne tulivateivätkä pysyneet kotonaan. Oudot sukunimet, erilainenmurre, poikkeavat tavat herättivät – ei aina kovinhyväntahtoista huumoria – vaan suoranaista pilkkaa.

Meidän kohdallamme kokemukset olivat hyvät. Näinjälkikäteen olen varma siitä, että vastaanottajiemmekristillinen vakaumus määräsi heidän elämänsä arvojamyös silloin, kun heidän oli otettava oma osansa kan-samme taakasta.

JUHANI FORSBERG

Rakkaamme

Rauha

KOPPANEN

* 4.8.1923 Vpl. Pyhäjärvi† 12.5.2008 Tampere

Kiittäen ja kaivaten

Hellä-sisko perheineenSisarusten lapsetperheineenMuut sukulaisetja ystävät

Me katoamme kuin uniaamun tullen.Kuin ruoho,joka hetken kukoistaa,joka aamullavielä viheriöi,mutta illaksi kuivuuja kuihtuu pois.

Siunaus toimitettu31.05.2008 Mäntässä.Lämmin kiitos osanotosta.

Rakas Mami, Mummo, Isomummo

Selma Elina Laineo.s. Karvonen

s. 6.6.1919 Vpl. Pyhäjärvik. 9.5.2008 kotonaan Naantalissa

Syvästi kaivatenHeikkiAnnikki ja Eero Kristiina perheineen Katriina perheineenTuula ja Tuomo Satu perheineen Marko perheineen Petri perheineenElvi ja Jaakko Eeva perheineen Eini perheineen ErnoRiittaReijo ja Sirpa Mikko perheineen Tiia perheineenMirjaKari

Sukulaiset ja ystävät

Isomummoa ikävöidenMilla, Markus, Mikael, Veran, Arno,Emilia, Elmeri, Artturi,Emma, Ella ja vauva

Jo Karjalan kunnailla lehtipuu,jo Karjalan koivikot tuuhettuu,käki kukkuu siellä ja kevät on,vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Siunaus toimitettu 17.5. läheisten läsnä ollessa.Kiitos kaikille meitä surussamme muistaneille.

Rauha-tädin

muistolle

Muistoja

Rauha Koppanen syntyi04.08.1923 Viipurin lääninPyhäjärvellä, jonka Yläjär-ven Lopotin kylässä hän elilapsuus- ja nuoruusvuoten-sa. Perheen Matti-isä olikalastaja. Muun perheenmuodostivat Varpu-äitisekä kaikkiaan 11 lasta.Lapsista kolme tosin kuoliheti heidän synnyttyä. Myösperheen isä kuoli suhteelli-sen nuorena. Rauhan sisa-ria olivat Juuso, Anselmi,Kaarlo, Hilja, Pekka, Helläja Matti. Näistä on elossaenää Mäntässä asuva Rau-haa nuorempi Hellä.

Talvisota vaikutti monintavoin Rauha Koppasen tu-levaisuuteen päättäen mm.hänen koulunkäyntinsä jaammatin hankkimishaa-veet. Sodan ajaksi Koppa-sen perhe sijoitettiin ensinAlavudelle ja myöhemminKuortaneelle. Yksi veljistähaavoittui heti sodan alet-tua ja menehtyi myöhem-min sotien päätyttyä. Väli-rauhan aikaan v. 1943 Rau-ha pääsi vähäksi aikaa ta-kaisin Pyhäjärvelle, jossaentinen koti jouduttiin ra-kentamaan täysin uudel-leen. Karjalaisuus ja rak-kaus kotiseutuun pysyi kui-tenkin vahvana Rauhassakoko hänen elämänsä ajan.

Hänelle oli tärkeää osallis-tua oman pitäjän kesäjuh-lille ja kerhojen toimintaan.Hän ehti myös monta ker-taa vierailla kotiseuduillaanKarjalassa. Näillä matkoil-la oli mukana myös hänensisarustensa lapsia, joillehän esitteli kotiseutuaanmielellään.

Rauha Koppasen elämäoli hyvin työntäyteinen lap-suudesta lähtien. Jo var-hain hän joutui kesäksi poiskotoa ”piikomaan”. Useinhänellä oli näistä työmat-koista tuliaisena leninki- taitakkikangas. Kesätöissäänollessa hän kuitenkin kai-pasi aina omaan kotiin.Koti, vaikka köyhäkin, olihänelle paras paikka maail-massa.

Lapsuusaikojen ankaratkokemukset kasvattivatRauhasta sitkeän. Hän olimyös ripeä liikkeissään jatoimissaan elämänsä lop-puun saakka. Liikuntaankuului nuoruudessa urhei-lu, aikuisiällä marjastami-nen, sienestäminen ja kä-vely. Hän uskoi ns. hyöty-liikunnan kuntoa kohotta-vaan vaikutukseen. Elä-mänsä aikana Rauha ehtitehdä monenlaisia työteh-täviä. Hän ei koskaan vä-heksynyt vähäisempiäkääntöitä ja otti vastaan sen,mitä kulloinkin oli saatavil-la. Työntekijänä hän olikinerittäin pidetty ja häntä tul-tiin töihin hakemaan kotoaasti. Hän ehti olla ravinto-lan keittiöissä töissä Hä-meenlinnassa, 50-luvulla

kutomossa Ruotsissa pa-riinkin eri otteeseen. Myö-hemmin hän työskentelivuosikaudet rakennustyö-mailla Helsingissä ja työ-historiansa loppuajan en-nen eläkkeelle siirtymistäänkirjapainossa Espoossa.Eläkepäiviksi hän muuttivuonna 1983 Tampereellelähemmäksi sukulaisiaan jamuita ystäviään.

Ahkeruus, auttavaisuus,tinkimätön rehellisyys javastuuntuntoisuus ovatRauha Koppasta parhaitenkuvaavia ominaisuuksia.Läheisten auttaminen me-nikin hänen oman etunsaedelle. Hän hoiti mm. pit-kään sairasta ja halvaantu-nutta äitiään ennen tämänkuolemaa. Samoin hän hoi-ti työkaverinsa pientä poi-kaa, kun pojan äiti oli työ-vuorossa. Rauha osallistuimyös kotieläinten Karja-lasta pois kuljetukseen so-tien päätyttyä. Siirto teh-tiin kävellen ensin Sulka-valle, sitten junalla Jyväs-kylään ja lopuksi kävellenKorpilahdelle. Tämä työ-tehtävä kesti useita viikko-ja. Hän pesi myös sodanaikana vapaaehtoisesti so-tilaiden pyykkejä.

Lapsuuden vaikeat ajatkasvattivat Rauha Koppa-sen myös hyvin itsenäisen.Hän oppi pärjäämään omil-laan. Hänellä ei ollut omaaperhettä ja lapsia. Sisaret janäiden lapset perheineen,serkut ja laaja ystäväpiiri

olivat hänen perheensä.Näihin läheisiinsä hän olitiiviissä yhteydessä ainakuolemaansa saakka. Hy-väsydämisenä, valoisana jahuumorintajuisena ihmise-nä hän oli aina tervetullutkyläilemään sukulaisten jatuttavien luokse samoinkuin hänen vieraanvarai-seen kotiinsa olivat ainakaikki tervetulleita ikäänkatsomatta.

Rauha Koppanen huo-lehti terveydestään ja ulko-näöstään tarkoin, pukeutuikauniisti ja huolitellusti vii-meisiin päiviinsä asti. Sa-moilla periaatteilla hän huo-lehti myös kodistaan. Ul-komaanmatkailu oli yksiRauhan lempi vapaa-ajanharrastuksista pitkään janäillä matserkun luona Ka-nadassa. Matkarahat hänvarmisti taloudellisella javaatimattomalla elämänta-vallaan. Luonto, eläimet jaluonnon muut ihmeet oli-vat hänelle myös tärkeitä.Aikaa ja puhuttavaakin hä-nelle riitti aina niin linnuil-le, eläimille kuin kukille.

Viimeisen vuoden aika-na Rauha Koppasen terve-ys alkoi kuitenkin vähitel-len heiketä ja hän menehtyisairauskohtauksen murta-mana kotonaan 12.05.2008.

sisaren tytärSEIJA

KAINULAINENHeinolasta

Kerho on kokoontunutjoka kuukauden toisenasunnuntaina Vanhalla kir-jastotalolla Keskustorin lai-dalla, Tammerkosken ran-nalla. Kokoontumisissa onmm. käsitelty pyhäjärveläis-tä historiaa, vaihdettu kuu-lumisia, pidetty arpajaisiaja kahviteltu väliajalla.

Kevätkausi päätettiinteatterimatkalla Lahteen26.4. Kauniissa säässä ihas-telimme maisemia ja tuotapikaa Lahden maamerkit,hyppyrimäet olivat sil-miemme edessä. Satamas-sa Vesijärven rannassa kat-selimme ulkopuolelta vuo-den 2000 keväällä valmis-tunutta Lahden ylpeyttä,Sibeliustaloa. Sanotaan senolevan maailman 5. paraskonserttitalo (v. 2006), hy-vin rakennus sopii maise-maan. Lahti konserttitaloi-neen tuli tutuksi karjalaisil-le, kun Kesäjuhlat pidettiinLahdessa 17.-19.6.2005.Urheilukeskuksessa nau-timme kiireettömästi mait-tavan lounaan RavintolaVoitossa, aivan hyppyrimä-kien juurella. Lounaan jäl-keen suuntasimme mat-kamme Kaupunginteatte-riin katsomaan Pirkko Sai-sion kirjoittamaan kome-

Tampereen Vpl

Pyhäjärvikerhon

kuulumisiadiaa; ”Omat koirat”, siinäkäsiteltiin niitä erilaisia tun-teita, joita Hämeen vakai-siin oloihin tottuneet ihmi-set tunsivat karjalaisen siir-toväen tullessa omine ta-poineen ja murteineen hei-dän keskuuteensa. Näytel-mä on jokaisen itse parastakatsoa ja kokea, näytelmäoli tällä kerralla loppuun-myyty. Paluumatkalla pidet-tiin arpajaiset, laulettiin yh-dessä ja poikettiin kahvilla.

Kesällä on taas aika juh-laan! Kerholaiset osallistu-vat mm. talkootyöhönTampereella vietettävilläKarjalaisilla Kesäjuhlilla13.-15.6. Unohtaa ei sovimyöskään Mouhijärvellä19.-20.7. pidettäviä Vpl Py-häjärvi-kihuja. Sukuseuratkokoontuvat ja loppukesäl-lä Kalamajan-Montruan-Pölhölän jakokunta, johonisäni kautta kuulun, viettäävuotuista juhlaansa Vam-malan Karkussa.

Kerho aloittaa syyskau-den su 14.9. klo 13 Vanhal-la kirjastotalolla, tervetu-loa pyhäjärveläisyydestäkiinnostuneet joukolla mu-kaan!

PIRJO KIIALAkerhon sihteeri


Maria Hietanen os. Mus-akka täytti kunnioittavanmäärän eli 85 vuotta4.5.2008 Mouhijärvellä.Marian tie Musakanlahdenkodista ”melkein toiselpuolel Suomii” on ollut pit-kä ja vaiherikas. Itse häntotesi, ”kaikista vaikeuksis-ta huolimatta minulla onvahva tunne Jumalan var-jeluksesta elämässäni”. Jasanojen vakuudeksi hänkertoo monia läheltä piti -tapauksia, jolloin hengen-lähtö oli lähellä.

Marian vanhemmat Sel-ma ja Tuomas Musakkaolivat Pyhäjärven Musakan-lahdesta. Heille syntyi kaik-kiaan kahdeksan lasta. Ma-ria kävi kansakoulun ja yh-den vuoden jatkokoulua.Turvallisen lapsuuden januoruuden katkaisi talvi-sota. Kaksi tuntia annettiinaikaa lähtöön ja mukaansai ottaa neljän päivän eväätja sen verran vaatetta, mitäkäsissään jaksoi kantaa.Maria kertoo.

– Kyl mie uon montakertaa aatelt, mite vaikia selähtö ol äitil. Monta pientälasta ympäril ja viikkotol-kul reissuttii junis.

Evakkomatka jatkui Poh-janmaan pitäjien kauttaMouhijärvelle. Maria pääsiripille Töysässä. Musakatpalasivat 1941 takaisin Kar-jalaan ja elämä jatkui enti-seen tapaan. Nuorisoseu-ratoiminta käynnistettiintaas. Maria toimi keittäjä-nä, opintokerhon puheen-johtajana ja ohjelmien suo-rittajana.

– Koitimme ”sivistää” it-seämme opintokerhon kir-joilla. Evakkomatkojen jäl-keen, se yhdessäolo tuttu-jen kylän nuorten kanssa

Merkkipäiviä

”Minulla on vahva tunne Jumalan

varjeluksesta elämässäni”

tuntui entistä mukavam-malta ja innostavalta. Ol-tiinhan kotona.

Mutta ei sitä onnea kes-tänyt kauaa. Kesäkuussajuhannuksen alla 1944 tulitoinen lähtö. Luonto olikauneimmillaan, sireenit jajuhannusruusut kukkivat,mutta mieli oli mustaakinmustempi. Maria palasi kui-tenkin takaisin Karjalaan.Työvelvollisena hänet vel-voitettiin korjaamaan Kar-jalan satoa talteen. Suomes-sa oli huutava pula viljasta.Sotilaiden ja muiden työ-velvollisten kanssa hän puiyötä päivää viljaa. He pala-sivat vasta syyskuussa –44.Musakan perhe tuli Pyl-könmäen kautta Mouhijär-velle 1945.

Maria oli jo pitkään seu-rustellut oman kylän pojanSulo Hietasen kanssa ja hei-dät vihittiin 1945 Mouhi-järvellä. Maatilan he saivatHäijään Tiisalasta ja omatalo valmistui 1947. Per-heeseen syntyi viisi lastaTerttu, Marja- Liisa, Juha-

ni, Tuula ja Jorma. Ja hei-dän myötään on nyt 11lastenlasta.

Maria on niin ihanan po-sitiivinen, että häntä tänävalittajien aikakaudella onilo kuunnella. Ja juttua tie-tysti tulee tutulla murteel-la. Hän sanoo samoin sa-noin kuin valtioneuvos Jo-hannes Virolainen.

– Murretta mie uon haas-tant koko elämäin ajan jaain uon ymmärretyks tult.

Maria on niin monestaasiasta kiitollinen. Hyvätlapset ja vielä rakkaammatlapsenlapset. Lapsista ker-toessa, suru kuitenkin pyr-kii silmäkulmaan. – Toi-seksi vanhin tyttäreni Mar-ja-Liisa kuoli. Hänellä olikolme lasta ja hyvä lääkäri-aviomies, mutta ei kuole-ma sitä katso. Sitä aina us-koo, että lapset lähtevät vas-ta minun jälkeeni.

Maria ja Sulo muuttivat1992 kauniiseen rivitaloonMouhijärven keskustaan.Nuorin poika Jorma ottikotitilan hoitoonsa. Sulonukkui pois 1998. Mariaasuu nyt yksin, muttei yksi-näisenä. Monet harrastuk-set, veteraanikuntoutuksetja ystävät tuovat elämäänsisältöä. Ja tietenkään ei voisivuuttaa lapsia, jotka lap-sineen huolehtivat, ettämummolla asiat ovat hy-vin.

Tulevissa Pyhäjärvijuh-lissa Marian pojan tytärHelena Hietanen esittäänuoren puheenvuoron pää-juhlassa. Helenalle sana kar-jalaisuus positiivisessa mie-lessä on sama kuin omarakas mummo.

SALME RINTALA

Pyhäjärven Kalamajan ky-lässä syntynyt Esko Poh-jolainen täyttää ÄetsänKeikyässä 80-vuotta 5.7.Esko aloitti koulunkäyntin-sä Alakylän kansakoulussaja vietti lapsuutensa huo-lettomat päivät Monturallaveljessarjan toiseksi van-himpana.

Koulunkäynti ei ollut ai-van tavanomaista, sillä hänjoutui käymään koulua ly-hyitä jaksoja useilla eri paik-kakunnilla. Jatkoluokat hänsentään sai käydä 1943 ko-tona Karjalassa ja tutussaAlakylän koulussa.

Pohjolaisen perhe sijoit-tui evakkovaiheen jälkeenKokemäenjoen rantamilleKeikyään. NuoruusiässäPohjolaiset rakensivat yh-teistä kotia ja siinä sivussatietysti urheiltiin. Varsinai-sen elämäntyönsä Eskosuoritti yhdessä vanhim-man veljensä Matin kanssaperustetussa puusepän liik-keessä. Sodan jälkeiset vuo-det olivat hakeutumista työ-hön, josta sai toimeentu-lon. Eskon taival yrittäjänäkesti lähes 40-vuotta. Täy-tettyään 60- vuotta Eskosiirtyi eläkkeelle ja tätä kul-taista aikaa onkin nyt sittenkestänyt 20 vuotta.

Harrastukset monilla elä-män aloilla ovat pitäneetjalat kuitenkin liikkeellä jamielen virkeänä. Hyötylii-kunnan puolella on met-sänhoito kolmen perheen

Esko

Pohjolainen

80-vuotta

polttopuuhuoltona antanutoivallista kuntoilua. Riistanhoidossa hirven ja peuranmetsästys ovat jokasyksy-isiä harrastuksia. Myöskinomavaraista kalastusta tu-lee harrastettua kesämökinmaastossa Houhajärvellä jatalvisin pilkkimatkat yltä-vät myös lähipitäjien kalai-sille vesille.

Aikaisemmin myöskinmonet luottamustoimetveivät Eskon aikaa. Monetkunniakirjat kertovat eri-laisista luottamustoimista.Hän on saanut mm. Suo-men kuntaliiton kultaisenansiomerkin, osuuspankki-järjestön kultaisen ansio-merkin. Myöskin liikunnanalalta on hänelle myönnet-ty ansiomitali.

Karjalaisuuden työsaral-la Esko on toiminut Kei-kyän ja Äetsän Karjalaseu-rojen puheenjohtajana usei-ta vuosia. Myöskin Mont-ruan, Pölhölän ja Kalama-jan jakokunnan isäntänäEsko on toiminut aikoi-naan useita vuosia. Tänäaikana tehtiin entisen koti-kylän Montruan kirjatoi-mikuntana mahtava koti-seutukirja ”Tarinakivillä”,

kertomaan jälkipolville syn-nyinseudusta. Vpl. Pyhä-järvi-Säätiön hallintoneu-vostoon Esko on kuulut joyli 30 vuotta. Pyhäjärvi-juhlien talkooryhmässä niinKiikassa, Keikyässä kuinyhdistyneessä äÄetssässä-kin Esko on perheineenollut innokkaasti mukana.Entisen kotiseudun muis-tomerkkien pystytys-jakunnostustalkoissa Eskoon ollut myöskin mukanaja leikillisesti Esko toteaa-kin ” maalanneensa taidet-ta Karjalaan”, sillä niin san-karihauta-alueen kuin kir-konpaikankin lauta-aita onkotoisin Esko verstaalta.Ansioistaan karjalaisuudentyösaralla Eskolle myönnet-tiin kevään 2008 liittoko-kouksessa karjalan Liitonkultainen ansiomerkki.

Talkootehtävät kuitenkinjatkuvat. Viimeisin kohdeoli Virossa, jossa Eskonkokoama jakokunnan tal-kooryhmä nikkaroi ystä-vyysseurakunnan Saaren-maan Pihlan, leirimajoi-tukseen kerrossänkyjä.

Nuoruuden urheiluhar-rastukset keskittyivät lähin-nä talviurheiluun ja hiih-dossa ja mäenlaskussa tuliuseita Satakunnan piirinmestaruuksia. Myöskinsuunnistusta tuli harrastet-tua. Pirkan hiihdon alkuun-panijoihin kuului myöskinEsko Pohjolainen ja useitakymmeniä laturetkiä on tul-lut hiihdetyksi.

Merkkipäivänään Eskolähtee matkoille, jotenmerkkipäivänään hän ei olekotona. Toivotamme Es-kolle terveyttä ja liikunnaniloa seuraaville vuosille.

REINO ÄIKIÄ

75 vuotta täyttää heinäkuun 14. päivänä Kari UusitaloHyvinkäältä. Hän on syntynyt Vpl. Pyhäjärven kunnanmaatilojen hoitaja Urho Uusitalon ja pitäjän kunnallis-kodin johtaja Iiris Uusitalon nuorempana lapsena vuonna1933.

Kari Uusitalo toimi Vpl. Pyhäjärvi-Seura ry:n perus-tavan kokouksen sihteerinä 9.3.1957 ja seuran ensim-mäisenä sihteerinä vuoteen 1970 saakka. Seuran kun-niajäseneksi hänet kutsuttiin 50-vuotisjuhlan yhteydes-sä 11.3.2007.

Hän on ollut mm. Viipurilaisen Osakunnan kuraatto-rina 1962-65 ja saanut Karjalan Liiton hopeisen ansio-merkin 1982. Tämänkertaista merkkipäiväänsä KariUusitalo viettää kesämökillä perhepiirissä.

Eero Äijö täyttää 90 vuot-ta Porissa.

Hän on syntynyt Karja-lan kannaksella PyhäjärvenYläjärven kylässä25.6.1918. Ei vastaanottoa.

Anne Törnin ekologisenkasvitieteen alaan kuuluvaväitöskirja tarkastettiinOulun yliopistossa Luon-nontieteellisessä tiedekun-nassa 14.12.2007. TohtoriAnne Törnin luontomat-kailun ekologista ja sosiaa-lista kestävyyttä luonnon-suojelualueilla ja niiden lä-heisyydessä tutkivan väitös-kirjan tiivistelmässä kerro-taan:

Lyhytaikainen tai vä-häinenkin virkistyskäyttökuluttaa luonnonsuojelu-alueiden kasvillisuutta jamaaperää. Virkistyskäytönhaitalliset ympäristövaiku-tukset ovat riippuvaisiamaaston rakennepiirteistä,virkistyskäyttömuodostasekä kasvillisuuden ominai-suuksista. Luonnonsuoje-

Sisko Sillanpää Pulkkilas-ta on valmistunut taiteenmaisteriksi Lapin yliopis-tosta.

Vanhemmat Laila (o.s.Nännimäinen Yläjärveltä) jaValdemar Sillanpää Lavias-ta

lualueiden suunnittelun pe-rustaksi tulisi kävijämääränsijasta ottaa virkistyskäytönlaatu ja luontoon kohdis-tuvat vaikutukset.

Väitöskirjassa selvitettiinluontomatkailun, vaelluk-sen, hiihdon ja hevosvael-luksen vaikutuksia kasvilli-suuteen, vieraslajiuhkaan jamaaperään. Vaelluksen ku-lutusvaikutus kävijää koh-den oli kuusinkertainen rin-teessä verrattuna tasamaa-han. Vaelluksen ja hevos-vaelluksen kuluttava vaiku-tus oli hiihtovaellusta voi-makkaampi, kun taas kas-vilajiston muutokset olivatyleisimpiä hevosvaellus- jahiihtoreiteillä.

Koska luontomatkailunvaikutukset ovat riippuvai-sia kasvillisuuden ja elin-ympäristöjen laadusta sekävirkistyskäyttömuodosta,tapauskohtainen suunnitte-lu, huolellinen seurantasekä nopeat reaktiot muu-toksiin ovat tehokkaimmatkeinot, joilla ympäristöhai-tat voidaan välttää. Paikal-lisväestön ottaminen mu-kaan suunnitteluun jo ai-kaisessa vaiheessa vaikut-taa positiivisesti mielipitei-siin aluekehitystä kohtaan.

Luonnonsuojelualueidensuunnittelun ja hoidon tär-keimpänä tehtävänä onluonnon monimuotoisuu-den suojelu ja luonnon re-surssien hallinta sekä eko-logisesti että taloudellisesti

kestävällä tavalla. Keskeis-tä on myös sosiaalisesti kes-tävä alueiden käyttö sekäkorkealaatuisten virkistys-kokemusten tuottaminenmatkailijoille.

Anne Törnin (s.9.4.1975) edesmennyt iso-äiti Lahja Törn os. Jalavaon syntynyt Pyhäjärvellä3.2.1911.

Valmistuneita

Väitöksiä

Ylioppilaita

Äetsän Sarkian lukiosta yli-oppilaaksi pääsi TanjaLuoti.

Vanhemmat Arja ja ArtoLuoti, isovanhemmat Kert-tu Pärssinen-Luoti ja Tau-no Luoti Äetsästä. Kertunjuuret ovat Puikkosista Py-häjärveltä.


Jokisten veljesten sukujuu-ret ovat äidin puolelta Vpl.Pyhäjärveltä – Liisa onomaasukua Pärssinen. Lii-san äiti Aino Pärssinenoli lähtöisin Musakanlah-delta, hänen vanhempansaolivat Tuomas Kaasalai-nen ja Anna-Maria Ka-ronen. Liisan isä AnttiPärssinen oli Alakylästä,vanhempansa Heikki jaMari Pärssinen. Liisa onsiis Ukonheikinantin tytär,keneksi joku karjalainen hä-net aikanaan Mouhijärvenraitilla tunnisti.

Liisa sen paremmin kuinJuha tai Janne eivät ole vie-lä käyneet kotiseutumatkal-la Pyhäjärvellä, mutta äitiLiisa lupailee lähteä reis-suun, jos pojat sinne tah-tovat.

– Karjalaisuus on nyt al-kanut kiinnostaa, ja voisiniitä äidin kotiseutuja jos-kus lähteä katsomaan. Meil-lä yrittäjinä kesät vaan on

Monitoimiveljekset ovat

tehneet työtä jo

polvenkorkuisestaKun on myynyt bensaa pol-venkorkuisesta, ei ole ihme,että veljekset Juha, 35, jaJanne Jokinen, 30, pyörit-tävät nyt omaa huoltamo-yritystään monine oheistoi-mintoineen MouhijärvenHäijäässä. Iällä pilattuja heeivät olleet aloittaessaan-kaan: astellessaan isänsäReino Jokisen jalanjäljille,Juha oli 20- ja Janne vain15-vuotias.

Juha muistelee tankan-neensa autoja jo ennen kuintunsi numerot.

– Mää päästelen bensaa,sano sää numerot, oli pik-kupoika opastanut asiak-kaita, kertoo äiti Liisa Jo-kinen.

Monen palveluntoimipaikkaAloittaessaan vuonna 1992omaa yritystoimintaa Joki-sen veljekset isännöivät en-sin kahvilaa, jonka yhtey-dessä toimi automaatti-tankkauspiste. Neste Häi-jään uudisrakennus valmis-tui 2004, ja antoi vauhtiauudelle, monipuoliselle lii-ketoiminnalle.

Tänään tarjolla on syötä-vää isoon ja pieneen näl-kään, ja mukaan voi ostaaniin ruoka- kuin autotar-vikkeita. Huoltamolla onpelinurkkaus sekä veikka-usten vastaanottopiste. Ka-binetti ja kokoustilakin löy-tyy, samoin ammattiautoi-lijoille taukopaikka sauna-ja suihkutiloineen. Ryhmä-matkailijatkin voivat poi-keta paikalle, sillä 110 asia-kaspaikkaa takaavat, ettäruokailu sujuu. Kesäisin te-rassille mahtuu noin 80henkeä.

– Ryhmäruokailuista onkuitenkin hyvä soittaa jasopia etukäteen.

Huoltamon kupeessa onlisäksi Jokisten pyörittämäK-Market, jossa on huolta-mon myymälää laajemmatpäivittäistavaravalikoimat.

Veljesten yritys Häijään

Ukonheikinantin tyttären poikia

Huoltokeskus Oy, joka pa-remmin tunnetaan NesteHäijään nimellä, on kol-men tuhannen asukkaanMouhijärvellä merkittävätyöllistäjä: Nesteen puolel-la on 55 henkeä kesäaikai-set apulaiset mukaan luki-en, K-Marketissa henkilö-kuntaa on kymmenkunta.

Juha ja Janne ovat halun-neet työllistää eritoten nuo-ria, ja moni paikkakuntalai-nen onkin saanut ensikos-ketuksen työelämään hei-dän firmassaan. Kun huol-tamo on auki 24 tuntiavuorokaudessa, niin työn-tekijöitä tarvitaan kolmeentuuriin.

Ja jotta vapaa-ajanongel-mia ei tulisi, on veljeksillämyös ”muutama kaivinko-ne”. Lisäksi Janne suorit-taa parhaillaan merko-nomintutkintoa työn ohes-sa.

Lomaa yrittäjät eivätisommin ennätä pitämään,mutta kumpikin huolehtiisiitä, että saa syksyisin met-sästys- ja rentoutusloma-

viikon Lappiin. Kun toi-nen lomailee, toinen tekeetöitä.

– Silloin yrityksen voi jät-tää turvallisin mielin, jameillä on kyllä todella hyvähenkilökunta, he kiittele-vät.

Veljekset näkevät vainhyviä puolia siinä, että yrit-täjäkumppani on lähisuku-lainen, joka jakaa investoin-tiriskit ja käytännön työt.Yrittäjien työnkuva on mo-nipuolinen: keittiön am-mattikokkien joukkoon heeivät mene häärimään, mut-ta tarpeen mukaan käy niinkassapalvelu kuin kahvin-keitto.

Oheistoimintana he har-joittavat myös jälleenmyyn-tiä. Neste Häijäällä käydes-sä voi samalla ostaa vaikkanavigaattorin, veneen, pe-rämoottorin, peräkärryn,laiturin – tai kokonaisenkesämökin.

Kuka on tulossa Pyhäjär-vi-juhlille asuntovaunulla taimatkailuautolla, huoltamonpihapiirissä voi yöpyä.

Monitoimimiesten firmasta löytyy kaikkeaveneistä kesämökkeihin.

Janne ja Juha Jokisen sukujuuret ovat Pyhäjärvellä äitinsä Liisan, o.s. Pärssi-nen, kautta. Huoltamon kokous- ja kabinettitilaa koristavat kunniakirjat, joillaNeste on kiittänyt yrittäjiä muun muassa paikan siisteydestä.

kaikkein kiireisintä aikaa,huomauttaa Juha. – Jokatapauksessa on hienoa, ettäPyhäjärveä ja muutakin kar-jalaisuutta jaksetaan yhä pi-tää esillä.

– Jonnekin Karjalan kun-naille voisi metsästysreis-sunkin heittää, tuumaa Jan-ne todeten, että myös Mou-hijärven historia on alka-nut nyttemmin kiinnostaa.

Kotona karjalaisuus onnäkynyt, tai paremminkinmaistunut, perinteeseen ta-paan karjalanpaistille ja -piirakoille. Ja kun mummukävi kylässä, niin murre rai-kasi.

Yhdeksänlapsisen per-heen keskimmäinen Liisaon syntynyt evakossa Ala-vudella vuonna 1940. Py-häjärvelle perhe palasi mo-nien muiden evakkojen ta-paan muutamaksi vuodek-si, mutta nelivuotiaana siel-tä lähteneellä Liisalla ovat

Karjalankotoa vain yksimuisto: hän istui pihalla,kun muut huusivat, ettähevonen tulee. Liisan koh-dalla hevonen teki loikan jahyppäsi tytön ylitse tätä va-hingoittamatta.

Mouhijärvellä perhe onasunut ja pitänyt huolta-moyritystä jo 1960-luvunalkupuolelta. Jälkikasvuakinon kasuamassa: Juha ja vai-monsa Suwannee ovat yk-sivuotiaan esikoisen ylpei-tä vanhempia, Jannella javaimollaan Eveliinalla onneljä lasta.

Yrittäjäveljekset saattavatpoiketa Pyhäjärvi-juhlille,jos vain työt antavat myö-den. Liisa Jokinen sen si-jaan on suunnitellut kuu-den lähiseudulla asuvan si-sarensa kanssa lähtevänsäoikein joukolla kotiseutu-juhlille.


Miten majoittua

Mouhijärven

Vpl. Pyhäjärvi-juhlissaJuhlatoimikunta ilmoittaa, että Mouhijärvellä ei ole omia hotelleja. Juhlavieraidenei silti tarvitse jäädä taivasalle, sillä lähitienoilta löytyy varsin kelvollisia majapaik-koja. Ohessa puhelinnumeroita, joista voi suoraan varata majoituksen juhlienajaksi.

Hotelli Ellivuori n. 20 km puh. 03-51921Karkun Evankelinen kansanopisto n. 12 km puh. 03-5134151Simon tila n. 7 km puh. 03-5185138Juhlatalo Paavola n. 5 km puh. 0400-832762Koiviston Kestikievari n. 7 km puh. 044-520 7070

Matkailuvaunut ja –autotNeste Häijää n. 4 km puh. 0400-820234

tai 040-512 8664Vammalan ja Nokian keskustaan on matkaa Mouhijärveltä n. 20 km.

Tärkeitä puhelinnumeroita juhlavalmisteluissa ovat mm:Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Kari Äikäs puh. 050- 434 2410Juhlatoimikunnan varapuheenjohtaja Matti Hassi puh. 0400-639 147

Mouhijärven Vpl Pyhä-järvi-juhlilla pidetään jovakiintuneen tavan mu-kaan sukututkimussemi-naari. Aloitamme lauan-taina 19.07.2008 klo12.00 Mouhijärven Yh-teiskoulun atk-luokassa.

Ensimmäisenä aiheenaJari Kukko esittelee Kuk-kojen sukuseuran toimin-taa. Tilaisuus jatkuu Pärs-sisen Sukuseura ry:n pe-rustamisesta kertovalla

”Uot sie miul sukkuu”

-seminaari Mouhijärvelläosiolla, jossa käydään läpikokemuksia sukuseuran pe-rustamisesta ja rekisteröin-nistä.

Tauon jälkeen KaukoHinkkanen luo katsauksensukututkijan lähdemateriaa-leihin. Kaukolta kuullaankokemuksia keskeisten ar-kistojen palveluista – ku-ten Kansallisarkisto, Mik-kelin maakunta-arkisto, Vii-purin arkisto – sekä nyky-tekniikan suomista mah-

dollisuuksista internetinja digi-tekniikan avulla.

Lopuksi käydään yleis-keskustelu sukututki-mukseen ja pyhäjärveläi-siin sukuihin liittyvistäosaottajien kysymyksistä.

Tilaisuus lopetetaan klo13.45 mennessä, jotta su-kukokoukset pääsevät al-kamaan klo 14.

ANTEROPÄRSSINEN


Loma- ja kokouskeskushotelli Ellivuoren omistajaAri Eskolan sukujuuretovat äitinsä Elvi Eskolan,o.s. Skaffarin kautta Pyhä-järven Hassinmäellä.

– Olen tällainen karja-lais-satakuntalainen ristey-tys, kun isä on Kiikoisista,toteaa Eskola.

Kotona karjalaisuus nä-kyi ja tuntui arkisessa elä-mässä, kun myös äidinäiti,mummo Helmi Skaffari,

Eskola kasvattaa Ellivuorta

asui samaa perhettä. Sitätietä oli turvattu ruokapöy-tään karjalaista murkinaa jamurretta elinpiiriin. Viisi-kymppinen Ari vakuuttaa,että häneltä itseltäänkin su-juu karjalanpiirakoiden teko,vaikkei hän niitä vähään ai-kaan olekaan leiponut.

– Karjalaisia sukulaisiakävi myös kotona paljon,koska heitä asuu runsaastiÄetsän ja Huittisten seu-dulla.

Ari Eskola on kerran käy-nyt Karjalassa, 2000-luvunalussa.

– Hassinmäellä on talotpystyssä, myös äidin koti-talo oli säästynyt sodanmelskeissä. Oli se aika sy-kähdyttävä retki, kun talotolivat vielä vanhassa asus-saan, kesäasukkaita niissänäytti olevan.

– Joskus voisi toisenkinkerran lähteä katsomaan,onko Pyhäjärven rakennus-

kanta ja maisemat nytmuuttuneet.

Yli 700 vuodepaikkaa,ja lisää tehdäänAri Eskola asuu ja yrittääMouhijärven rajanaapuris-sa Vammalassa. Hotelli El-livuoren omistajaksi ja toi-mitusjohtajaksi hän ryhtyivuonna 2001 ostettuaanyrityksen Arsenalilta. Kiin-teistömaailma oli jo ennes-tään tuttu, sillä aiemmin

Ari Eskola on seitsemättä vuotta Ellivuoren ohjaksissa, ja sinä aikana on alueelle rakennettu jo 45 uuttalomahuoneistoa. Asiakkaat tulevat niin koti- kuin ulkomailta luonnonkauniiseen ympäristöön.

hän oli toiminut viitisen-toista vuotta ammatti-isän-nöitsijänä.

– Kymmenkunta vuottasitten ostin Äetsästä liike-talon ja pienen kerrosta-lon, joilla ”harjoittelin”. Jaovat ne minulla edelleen-kin, Eskola kertoo.

Ellivuorta hän on kehit-tänyt ja kasvattanut määrä-tietoisesti lisärakentamisel-la. Majoitustilaa on raken-nettu lisää 45 lomahuoneis-ton verran, ja osa loma-asunnoista on myyty omis-tusasunnoiksi. Laajentamis-suunnitelmia on edelleen,sillä rakennusoikeutta alu-eella on jäljellä 7 000 neliö-tä.

Tällä hetkellä Ellivuores-ta löytyy kaikkiaan yli 700vuodepaikkaa hotellista jalomahuoneistoista.

Luonto kutsuuEskola sanoo, että Ellivuo-ren paras mainosvaltti onympäröivä luonnonkaune-us. Kuin sen vakuudeksikuuluu johtajan huoneenparvekkeen takaa tööttäys,kun joutsenet pyrähtävätlentoon läheiseltä järveltä.Lomapaikan antimiin kuu-luukin mahdollisuus kalas-taa, patikoida luonnossa jatalvella lasketella Ellivuo-ren rinteissä.

Kotimaisten vierailijoi-den lisäksi asiakaskuntaatulee ulkomailta, kuten Sak-sasta ja Venäjältä. Luontohoukuttelee heitäkin.

– Jokunen saksalainen onoikein varmistanut, ettäsaavatko he todella poimiaja syödä mustikoita met-sästä. Ja venäläiset ovat in-nokkaita kuhan uistelijoita.

Vilkkaimmat lomaseson-git ovat helmi- ja heinäkuu.Lomailijoiden ohella yrityk-sen kivijalka on kokoustoi-

minta – monet yrityksettuovat Ellivuoreen henki-lökuntansa koulutukseen javirkistäytymään hotelli-ra-vintolaan.

Suomen matkailun näky-miä Ari Eskola pitää valoi-sina.

– Lapilla on joulumat-kansa, mutta muidenkinalueiden pitäisi keksiä tee-moja vetonauloiksi – ku-ten kalastusta ja muutaluontoon liittyvää.

Toimitusjohtaja onjokapaikanhöyläYritys työllistää 16 vaki-naista työntekijää sekä kuu-kaudesta riippuen 10-25extraajaa. Siivoustoimintaon ulkoistettu, ja laskette-lurinteitä pyörittää oma yri-tyksensä.

Taloushallinnosta vai-monsa Jaana Eskolankanssa vastaava toimitus-johtaja tekee pitkää päivää,ja nimittää itseään jokapai-kanhöyläksi, joka tarvitta-essa asettuu vaikka baari-tiskin taakse tarjoilemaan.Yksi Ari Eskolan lapsistaon yrityksessä töissä, kaksimuutakin sivuhommina sil-loin tällöin.

Silloin kun vapaa-aikaaliikenee, sen Eskola käyt-tää urheiluharrastusten pa-rissa. Nuorempana hän pe-lasi lentopalloa SM-sarja-tasolla asti.

Entä ehtiikö perhe mu-kaan Pyhäjärvi-juhlille?

– Jos aikataulu antaa pe-riksi, niin voisi sinne tulla-kin. Meillä äiti on kyllä ah-kerasti hoitanut sitä puol-ta, mutta tietysti olisi tär-keää, että nuorempaakinväkeä saataisiin mukaan toi-mintaan.


Puputit joukolla Pyhäjärvijuhlien järjestelyissäTuomas Puputti ja Hilmaos. Hankkila Tiitualta tuli-vat Mouhijärvelle 1946. Helunastivat maatilan keskel-tä kylää kirkon vierestä jatilalle valmistuivat asianmu-kaiset asuin- ja talousra-kennukset. Perheessä olikuusi lasta, joista Eino kuoliaivan pienenä . Vanhin velialikersantti Pentti Puputtihaavoittui vaikeasti talvi-sodassa, puolustaessaankoti- ja synnyinseutuaan.Hän kuoli 29.11.-41. Muutlapset Toivo Erkki, Irja jaHilkka tulivat vanhempien mukana Mouhijärvel-le.

Tuomas ja Hilma todet-tiin Tiitualla hyvin työte-liäinä ja aikaansaavina ih-misinä. Tuomaalle uudenpellon raivaaminen oli jopahimo, totesi opettaja Koi-vusalo. Hilma oli TiituanNuorisoseuran perustajajä-seniä ja aktiivisesti toimin-nassa mukana. Tuomaksenvapaa-ajan täytti musiikki.Hän oli suosittu soittajahäissä ja iltamissa.

Mouhijärvellä ajan myö-tä lapset hankkivat amma-

tit, avioituivat ja siirtyivätpois kodista. Ensimmäise-nä Toivo, joka avioitui japerusti perheen jo 1947.Mummola oli kuitenkinhyvin keskeinen paikka, jo-hon oli hyvä lasten ja las-tenlasten tulla ja sinne tul-tiin mielellään.

Tällä hetkellä vanhemmatHilma ja Tuomas ovat joaikoja sitten kuolleet. Pois-sa ovat myös veljet Erkki jaToivo. Jäljellä ovat vain ty-töt Irja Siirtonen Tampe-reella ja Hilkka LehtonenVantaalla. Puputin maati-lan omistavat Hilkka mie-hensä kanssa sekä Toivonlapset. Mutta mummola onedelleen hyvin keskeinenpaikka. Siellä vietetään su-kulaisten kanssa joulut, pää-siäiset, juhannukset, merk-kipäivät ja usein muut pie-nemmätkin pyhät. Hilkanperheellä, Hilkan tyttärelläSarilla, Irjalla ja Toivon po-jilla Markulla ja Jormallaon tilan mailla kesämökitja nekin tilat ovat tarpeen,kun suvun yövieraita onjoskus 30 henkeä.

Irja ja Hilkka kertovatyhdestä suusta hyvin läm-pimästi vanhemmistaan.-Meillä oli hyvä koti ja hyvätvanhemmat. Karjalaisuusruokineen ja murteineen olimeille itsestään selvyys. Si-sarukset kokevat karjalai-suuden samalla tavalla kuinkirjailija Laila Hietamies.Kirjailijalta kysyttiin, mitäse karjalaisuus oikein on?Kirjailija vastasi: ”Ei sitä voiselittää, se vain on meissä”.

Heinäkuun Pyhäjärvijuh-lissa Mouhijärvellä Puputitovat joukolla mukana jatalkoihin on värvätty niin”miniät, vävyt” kuin las-tenlapsetkin. Hilkan avio-mies Keijo Lehtonenmyyntimiehenä on MattiHassin kanssa kerännyt en-nätysmäärän mainoksia.Keijo juontaa yhteiskoulullapidettävän iltamatilaisuu-den. Illan tietokilpailunjuontaa Markku Puputin(Aron) entinen vaimo AstaSeppälä-Puputti Ja esiinty-mään tottuneena hän juon-taa vielä sunnuntain päivä-juhlan. Asta sai jo esima-

Vasemmalta Irja Puputti Tampereelta, Keijo Lehto-nen ja Hilkka Lehtonen, o.s. Puputti, Vantaalta.

kua viime kesän Pyhäjärvi-juhlista. Hän myi siellä Ir-jan kanssa pääsylippuja.Markku taiteilijanimeltäänAro laulaa päiväjuhlassa.Irja Siirtonen on ollut kes-keisesti mukana Tampe-reella pidetyissä kolmessajuhlassa. Ja nyt myös Mou-hijärvellä. Hän myy pääsy-lippuja ja lastenlasten kans-sa arpoja. Hilkalla juhlatoi-mikunnan jäsenenä onmonta apulaisen roolia.

Irja tottuneena juhlienjärjestäjänä totesi, että meolemme vain pieni osa jär-jestäjistä. Tarvitaan moniakäsiparia vielä lisäksi juhli-en onnistumiseksi. Esimer-kiksi pitokokki Marja –Leena Viitanen os. Kaasa-lainen apulaisineen järjes-tää runsaan karjalaisen pi-topöydän ruokailijoille. Jamonta muuta asiaa on huo-mioitava, mutta Kari Äi-käksellä on ohjat hallinnas-sa. Joten tervetuloa. Oletteodotettuja vieraita.

SALME RINTALA


Pyhäkylä-Seuran

kuulumisiaTäl nimel myö pyhäkyllöiset nyt toistaseks toimitua, vaikse -ry- nime peräst puuttuuki. Kirjatoimikunna nimkivaihtu johtokunnaks. Tiä kaikil täs vua tiijoks ja kesäsiitervöisii kaikil lehe lukijoil!

Johtokunta järjestäytyi Annikki ja Pentti Kiurunkotona Punkalaitumen Kanteenmaassa. Terveisiä vieläsinne Helsingintien varteen ja lämpimät kiitokset hyvästäruuasta ja kahvipöydän antimista.

Johtokunnan kokoonpano 2008: Phj. Toivo Hinkka-nen, vphj. ja rahastonh. Antti Kaasalainen, sihteeri SeijaJokinen ja muut jäsenet Mauri Hauhia, Kauko Hinkka-nen, Irma Karppanen, Pentti Kiuru, Reini Kukko, JukkaPusa ja Aino Pöyhönen. Johtokunnan työvaliokunta:Phj, vphj, sihteeri ja Jukka Pusa.

Koulupiirimme elämää täydentävien arkistotietojenhakeminen uskottiin Kauko Hinkkasen tehtäväksi.

Matkajaoston muodostavat: Jukka Pusa, phj, SeijaJokinen, Irma Karppanen ja Timo Pohjola. Tehtävänähuolehtia kotiseutumatkojen järjestämisestä entisen Py-häkylän koulupiirin alueella asuneille ja heidän jälkikas-vulleen. Musakka on varattu kesäkuun puolivälissä 2009.Ennakkovarauksia voi tehdä jaoston jäsenille.

Perinnejaosto huolehtii muistelmien ja vanhojen va-lokuvien keräyksestä: jäsenet Mauri Hauhia, Turku, IrmaKarppanen, Vammala, Marja ja Veikko Lahtinen Keravasekä Liisa Saarinen Helsinki.

Verkostotyöskentelyyn eli yhteishankkeisiin muidenkylien ja Pyhäjärvi-Säätiön kanssa valittiin Pyhäkylä-Seuran edustajiksi Kauko Hinkkanen ja Timo Pohjola.

Karttatietoja entisistä asuinpaikoista pyritään tarken-tamaan nykyiseen tiestöön ja asutukseen verraten. Muis-tajat vanhenevat ja harventuvat, joten viivyttelyyn ei oleaihetta. Nuorempia toimijoita asialle haetaan.

Nuoren polven pyhäjärveläisen elämää valottaa AinoPöyhösen omakustanne: Sukelluksia karjalaistytönelämään 1943 - , jonka Aino lahjoitti seuralle. Mielen-kiintoinen kirja. Kiitoksia kirjoittajalle.

Virkistävviä kessiä mie toivota meijä pyhäkyllöisiipuolest kaikil pyhäjärvöisil. Toivottavast Mouhijärveltavatua!

TOIVO HINKKANEN tiedotusvastaava

Terveisiä TurustaTurun seudun Pyhäjärvikerho kokoontui tavan mukaankuukauden toisena tiistaina Tuomo Hinkkasen toimis-toon nauttimaan kahvista ja hyvästä seurasta. JaakkoLavaste oli valmistellut esityksen Karjalan asemastaRuotsin ja Venäjän kiistakapulana kautta aikojen. Kerta-simme historian tietojamme ja katsoimme kartasta, mi-ten rajoja oli siirrelty rauhaa solmittaessa useita kertojavuosisatojen kuluessa. Mietimme, miten oli mahdollista,että jossain vaiheessa tsaari lahjoitti itsenäisten talonpoi-kien maat suosikeilleen ja tilallisista tuli lampuoteja. Oliisäntä sitten Ruotsi tai Venäjä, karjalaiset olivat kauttaaikojen sisukkaasti suomalaisia ja säilyttivät kielensä jakulttuurinsa. Innokkaimmat kerholaiset olivat ehtineetkäydä jo vapun aikoihin Pyhäjärvellä ja kuulimme heidänmatkakertomuksensa

Huhtikuun puolella jotkut meistä olivat tavanneetmusiikin merkeissä. Turun Karjala-kuoron kevätkon-sertti Ruusukorttelin juhlasalissa oli houkutellut paikallesalin täydeltä kuulijoita. Ohjelma oli koottu kolmenteeman ympärille. Ensin kuoro lauloi kevätkukkasista,mm. ”Sait multa kukkaset toukokuun”. Seuraava osuuskoostui reippaista merihenkisistä lauluista. Kolmas tee-ma oli Karjala. ”Sellanen ol Viipuri” -laulun ympärillerakennettu hilpeä sikermä ”Kyl myökii Viipuris” saikuulijatkin nauramaan. Sikermä alkoi suunnilleennäin:”Viipurin linnan tornist näkkyy Nuutin pojan pas-sas, viipurlaisen rakkaus assuu syvämes ja vassas”. Laulutoisensa jälkeen kuvaili värikkäästi karjalaista luonnetta,poikia, tyttöjä, riiuuta, muistojen Monrepos-puistoa jne.Kuoron iloisesta esityksestä minulle ainakin jäi hyvämieli pitkäksi aikaa. Huomasin myös ajattelevani ylpeä-nä, että sellaisiahan me karjalaiset olemme, iloisia, vilk-kaita, huumorintajuisia, lannistumattomia laulun ystäviä.Asuukohan muuten pyhäjärveläisenkin rakkaus sydä-messä ja vatsassa, vai onko sillä joku ihan oma paikka?

Seuraavan kerran kokoonnumme syksyllä. Kokoukses-ta ilmoitetaan Turun Sanomien Extran Treffit -sivulla.Tervetuloa mukaan!

Aurinkoista kesää kaikille! Turun kerhon puolesta

HELVI WILKKO

Raija Holman taidenäytte-lyn avajaiset 27. toukokuu-ta Ansa Puntalon Galleri-assa Vammalassa oli hyvinlämminhenkinen tilaisuus.Taidenäyttelyn avauksensuoritti Ikaalisten kuvatai-deyhdistyksen puheenjoh-taja Hilkka Rantapuu.Hän kertoi Raija Holmanluomistyöstä vuosien saa-tossa. Taiteilija itse kertoijokaisen taideteoksen tari-nan ja töissä esiintyivät mo-net eletyn elämän tapahtu-mat niin ilot kuin surut.

Raijan synnyinjuuret ovatPyhäjärvellä. Isä Tauno Pat-rakka oli Rantakylästä jaAino-äiti o.s. Pusa Salit-sanrannalta. Raija oli in-nostunut piirtämisestä jolapsesta lähtien. Erikoisenkannustuksen hän sai kan-sakoulun kolmannella luo-kalla. Koulussa oli käymäs-sä tarkastaja ja hän katselipiirustustunnilla lasten töi-tä. Raijan kohdalla hän kat-seli piirrettyä västäräkkiä jakysyi opettajalta, ”mikäs ontämän tyttösen piirustus-numero”? Vastauksena oli9, jolloin tarkastaja antoi”määräyksen”, että se pitääolla 10. Myöhemmin kan-nustajina ja opettajina oli-vat Ikaalisten yhteiskoulunkuvaamotaidon opettajaHilja Vaskinen-Valanne,kuvataiteilija Sirpa Ristimä-ki opetti maalausta ja ku-vanveistoa sekä kuvataitei-lija Raimo Heino.

SALME RINTALA

Raija Holman ”Elämän inventaario”

esillä VammalassaRaija Holman ”Elämäninventaario” on esilläGalleria Ansa Puntalo,Vammala 27.5.- 20.6.2008

Raija Holma on aloittanutkuvataiteilijan tiensä kera-miikan parissa Kankaan-pään opiston kursseilla.

1980-90 lukujen taittees-sa syntyneen puhtaan val-keat liekkimuodot herätti-vät kansainvälistäkin huo-miota Italiassa Faenzan ke-ramiikkakaupungissa.

Iso perhe, työntäyteinenarki iloineen ja suruineenveivät Raija-äidin pyörityk-seensä monen vuoden ajan.

Nyt suurien elämänmuu-tosten jälkeen IkaalistenRantopään rinteessä sijait-sevassa pikku talossa onRaijalla alkanut uusi, voi-makas taiteellisen luomi-sen kausi.

On syntynyt öljymaala-uksia, keramiikkaa, esine-koosteita, vaikka mitä. Eh-tymättömästä kekseliäisyy-destä ilmaisemisen tarpees-

ta on syntynyt myös tämänäyttely: ”Elämän inven-taario”, työnimeltä ”yhdenhengen yhteisnäyttely”.

Raija Holma sanoo, ettähänelle tuli nyt eteen aika,jolloin hän halusi koota tä-hänastisen elämän muistotyhteen…Muistot kumpua-vat materiaaleista, hyljätyis-tä esineistä ja arjen kulutta-mista ympäristöistä, joissaon elämän jälki. Mukanaon esteettisyyttä, surumie-lisyyttä ja hurmaavaa huu-moria.

1910-luvun dadaismi janykytaiteen Ars- näyttelyi-den rajutkin materiaali jaesineinstallaatiot ovat näyt-täneet miten varteenotet-tava tehtävä tämänkaltaisil-la teoksilla on edelleen tai-teen kentässä.

Raija Holma on valtaisanidearikas tekijä, jolla uusi

ajatus syntyy jo ennen kuinedellinen on saanut muo-don.

Keramiikkatöissä, valo-kuvissa, maalauksissa javeistoksissa meitä ympä-röivä kauneus näyttäytyyepätavallisista näkökulmis-ta.

Perustana, lähtökohtana,on yhteys luontoon ja van-hoihin antiikin alkuele-mentteihin, jotka ovat maa,vesi, ilma ja tuli.

Mukana on uutta ja van-haa. Esinekollaaseissa tule-vat koskettavasti vastaansyntymä, kasvu, rakkaus jakuolema.

Pienet vanuneet tumputja parantumattoman sairau-den hoitoon käytetyt väli-neet eivät kaunistele. Ad-ressien punosnauhakimputhohtavine väreineen pysäh-dyttävät.

Kehysmarkun pikku-gal-leriassa katsoja pääsee or-gaaniseen ympäristöön,jossa puu hiiltyy hauraanhohtavaksi, kivi rapautuukultaiseksi kirjaksi ja maas-ta peräisin oleva materiaali,savi, saa poltossa pintaan-sa ihmeellisiä värejä… kai-kessa mukana taiteilijan va-linta.

Raija Holman näyttelyravistelee kaavamaisia tai-dekäsityksiä.

Parhaiten näyttely avau-tuu kun tekijä itse on pai-kalla kertomassa tarinoitateosten synnystä. Yksinkatsellessa on vapaus oi-valtaa tai hämmentyä. Ehkäkatsojan omatkin mielenti-lat saavat vastakaikua näis-tä töistä.

HILKKA RANTAPUU

Näyttelyn esittely

Vuonna 1932 käytiin kiertokoulua Jaamassa Yrjö Savolaisen talossa. Kuvan henkilöt takarivissä vas. PaulaKinnari, Aune Kähönen os. Savolainen, Alma Pulakka, Sylvi Tomperi, Toini Kaasalainen ja opettaja ImpiPuusniekka (Toiviainen). Edessä vas. Jenny Malinen, Maire Puusniekka, Sirkka Puusniekka, JennyPulakka, Kirsti Systä, Mirjam Inkinen, Torsti Systä, Valtteri Naskali ja Reino Pietarinen.

Kiertokoululaisia Jaamassa

Taiteilijan lahjat näkyivät jo Raija Holman kansa-kouluvuosina.


Ryssittelyä

Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais! Tämä vanhankansan sanonta lienee tuttu kaikille suomalaisille,ainakin karjalaisille. Sanonnan alkuperä ei oletiedossa, mutta hieman alatyylisessä muodossaanse ilmaisee väkevästi kansan syvien rivien tuntojaitänaapurista: käsitys on hyvin kielteinen eikä oletoivoa sen muuttumisesta. Vertauskuva voissapaistamisesta kuvaa ajan arvostuksia: voi oli elin-tarvikkeena jalostusketjun huippu ja sen avullamuuttui sekundakin priimaksi. Vaan ei ryssä.

Näin vahva asenne ryssiä eli venäläisiä ja venä-läisperäisiä kansoja kohtaan ei ole voinut syntyäkevyesti ja lujassa se näyttää olevan edelleen.Taannoin tehdyn kansainvälisen asennetutkimuk-sen mukaan yli 60 % suomalaisista suhtautuumelko tai erittäin kielteisesti venäläisiin. Luku onselvästi korkein Länsi-Euroopan maissa, joidenkansalaisista vain runsas 30 % kokee venäläisetkielteisesti. Mainittu tutkimustulos oli julkisessakeskustelussa monille ”aidosti yllätys” eikä sillemuka tahdottu keksiä selitystä. Karjalaiset ja yleen-sä vanhempi ikäpolvi eivät olleet niin yllättyneitä.– Pitäisikö niistä vielä tykätäkin, muistan erääniäkkään rouvan tuhahtaneen tuohon tutkimuk-seen viitaten.

On rehellisyyttä todeta, että suomalaisten suhdeitänaapuriin on kautta historian ollut ongelmalli-nen. Pietari Suuren ajoista eli 1700-luvun alustalähtien venäläiset on aina koettu valloittajina,lahjoitusmaa-aikana suoranaisina alistajina. Sadanvuoden takaiset sortokaudet synnyttivät suora-naista ryssä-vihaa, mitä Stalinin politiikka itsenäis-tymisen jälkeen ei juuri liennyttänyt.

Viime sotien aikana vihollisen nimi oli ryssäilman kummempia sievistelyjä ja varsinkin talviso-dan jälkeen katkeruus voittajaa kohtaan oli syväämutta aitoa. Spontaanisti syntynyttä revanssihen-keä kuvaa hyvin se, että päämajan propaganda-osaston johtoon nimetty Reino Palmroth (Palle)soitatti yleisradiossa heti rauhanteon päivänä13.3.1940 sanoittamansa renkutuksen ”Silmienvälliin” (ryssää juu). Kuuntelija saattoi aistia kap-palevalinnasta viestin, ettei asia ehkä jää tähän.

Käsitys venäläisten käytännön taidoista ei kos-kaan ole ollut häävi. Sakari Pälsi kirjoitti asiastaSuomen Sotilas -lehdessä vuonna 1942 seuraavas-ti: ”Ryssän työllä kansa tarkoittaa sellaista kömpe-löä ja puutteellista, vaikkeikaan ihan kelpaamaton-ta tuotetta, jonka ensi silmäys erottaa puhtaastasuomalaisesta työstä. Ryssän työ on tehty hutiloi-den ja vaivoja peläten, se on alallaan varkautta javäärennystä. Myös huonoa suomalaista työtä voi-daan nimitellä ryssän työksi, tekijän sanotaantekevän ryssää”. Pälsiä mukaillen on arkisuomeenvakiintunut nykyisin myös vastaava verbi, ryssiä,eli tunaroida perusteellisesti.

Sotien jälkeen Suomen virallinen suhtautumi-nen Neuvostoliittoon muuttui ystävyydeksi, mikäsamalla pakotti siivoamaan ainakin julkista kielen-käyttöä. Aito kanssakäyminen muuttui poliittisek-si liturgiaksi, eikä koko ilmaisu ryssä enää sopinutkuvaan. Monilla tahoilla alkoi hyssyttelyn aika.Juice Leskinen, suuri tamperelainen sana- ja sävel-taiteilija, kirjoittaakin kieliniekan äitinsä ohjeista-neen poikaansa tuohon aikaan käyttämään itänaa-purista korkeintaan ilmaisua ryshhh…ä.

Suomen kielessä ”ryssä” mielletään edelleen eliNeuvostoliiton jälkeenkin lähes haukkumasanaksi(vrt. hurri), vaikka samankantainen sana esiintyysekä itse venäjän että useissa germaanisissa kielis-sä täysin neutraalina ilmaisuna. Häveliäisyyssyistäsitä ei juurikaan käytetä valtakunnallisessa medias-sa, saati poliitikkojen kielenkäytössä. Mutta kutenVennamo sanoisi: kyllä kansa silti tietää.

Juice paneekin vanhan kansan viisauden parem-maksi: Ryssää ei kannata edes voissa paistaa.

KOIPSELO

Ku kerättii tietoloi ja valo-kuuvvii Kaunista Vpl Py-häjärvi-kirjoi varte, ni kaik-kii koulupiiriläisii ei sillotavotettu. Eikä kaik tavoi-tetutkua siin kiiries hoks-anniet, jot heil ois sellasiimuistoi ja valokuvvii, mit-kä ois hyvä suoha tallen-nettuu tulevii polvii käyt-työ.

Mut mone kohal asja voi-jua viel korjata. Pyhäkylä-Seura ylleine kokous ni-mittäi piätti, jot muisteloi-he ja kuuvvii kerriämistäjatketua.

Mitä nyt sit kerätiä ? Täsjottai esmerkkilöi:

KouluKoulukäynnist ja opetta-

jist ois hyvä suaha lissiämuistoloi taltie. Ja enne tal-lentamattomii valokuvviikivarmast viel joltai vois löy-tyy.

Elämä enne sottuaYhe henkilö, koko per-

rie, nuapuruksii tai kokokyläkunna elämissie liitty-vii tapahtummii. Mite silloelettii, mil tultii toimie, mitäsyötii ja millasii uusii ruo-ka-aineita ruvettii käyttä-miä. Siintki ois mukava su-aha muistoi ylös, mitä har-rastettii ja kene kans?

Sota-aikaEnsimäine evakkuo läh-

tö, ketä jäi viel kottii tainuapuri elläimii hoitamuatalvisova ajaks. Mihi vietii,millasel kyyvil ja mite otet-tii meijät evakot vastua.

Viel muistelemmua!Takasi kottii, mite se ta-

pahtu ja mite sit elettii. Jasit uus lähtö. Millo ja mitematkua tehtii, mihi jouvut-tii, mite hajallie ajjautun-niet perrie jäsenet tapasiittoisiesa.

Siirtolaisii asuttamineMite ja mist uus kotpaik-

ka suatii ? Mite rakentami-ne tapahtu? Millasii nuapur-loi löyty? Millasta ol kans-sakäymine uuvel kotseuvul?Mite suatii leipiä ja särvin-tä ? A koulukäynti, mite sesuju ja kuka piäs oppikou-luu ja siint ettiepäi? Miteon asukkaita piisant uuveskois, vai täytykö myyvä, kuei jatkajua oltkua.

Sota-aja kirjietYks hyvä tietolähe män-

neis ajoist o kirjiet. Jos löy-vättä vanhoi, varsiki sota-aja kirjeitä, ni niis o usseikitallentunt senaikuista tie-tuo elämisest ja asumisest.Antakua niist kopio seuraarkistuo. Jos niis o jottailiija henkilökohtaista, niinehä voijjua kopioinnis jät-tiä pois.

Kuka auttua?Täs arvokkuas ja kiirielli-

ses keräystyös Teijä apunon Pyhäkylä-Seura perin-nejaosto. Ota heihi rohki-jast yhteyttä, hyö mielelliäauttuat pienis ja isommiskiasjois.

Mauri Hauhia, Päivärin-teentie 9, 20300 Turku. P.040-021 3369, 02-239 [email protected]

Marja ja Veikko Lahti-nen, Kivenhakkaajantie 16A, 04200 Kerava. P. 09-2425991 tai 040 823 7821.

Irma Karppanen, Syl-väänkatu 3 B 10, 38200Vammala. P. 03-514 3731,0400-827 283.

Liisa Saarinen, Salpaus-seläntie 5 F 124, 00710Helsinki. P. 09-387 0975.

Rohkijast liikkielSinnuu kutsutua tärkijiä

työhö, meijä ”pyhäkyllöi-

sii” erilaisii elämävaiheitatallentammua. Sie uot hyvitärkijä lenkki täs työs. Niipienet ku vähä isommatkimuistot o tärkeitä. Sekämyös valokuvat. Ymmär-räthä sie, jot pienist pu-roist se iso jokiki saup al-kunsa.

Yhteistyöterveisin

TOIVOHINKKANEN

Tämän kesäisien Räisälä-juhlien 28.-29.6. päätee-maksi nousee Elisenvaaranpommituksen ja sen uhri-lukujen tarkentuneet tiedot.Harjavalta-salissa (Myllytie1) Harjavallan koulukes-kuksessa 28.–29.6. vietet-tävien juhlien pääpuhujiksisaapuvat toimittaja ErkkiRahkola ja ilmasotahisto-rian asiantuntija Tekniikantohtori (honoris causa)Carl-Fredrik Geust.

Rahkola teki Elisenvaa-ran pommituksista YLE:ndokumentin Vaiettu mur-henäytelmä, joka oli vuo-den 2006 katsotuin tv-do-kumentti. Dokumentin

Elisenvaaran pommituksen tarkentuneita

tietoja esitellään Räisälä-juhlillateon jälkeen kuluneidenkahden vuoden aikana hänon haastatellut valtavanmäärän pommituksen ko-keneita räisäläisiä, ja koon-nut heidän muistojaan tal-teen.

Rahkolan apuna on olluttunnettu Neuvostoliiton il-mavoimien historian tunti-ja, DI Carl-Fredrik Geust,joka on perehtynyt perus-teellisesti Neuvostoliitonpuolustusministeriön arkis-tojen tietoihin Elisenvaa-ran pommituksista. Geuston aikaisemmin ollut kir-joittamassa mm. teoksiaSuomen museolentokoneet(1981) ja Mannerheim-lin-

ja – Talvisodan legenda(Ajatus Kirjat 2006).

Sunnuntaina Räisälä-juh-lien pääjuhlassa kuulemmeRahkolan ja Geustin ker-tomana tämän hetken tie-dot mm. uhrimääristä. Heovat saaneet valmiiksi uu-den kirjan Vaiettu Elisen-vaaran pommitus - Evak-kohelvetti 20. kesäkuuta1944. Teos kertoo pommi-tuksen synkän tarinan sekäpommittajien että uhriennäkökulmasta. Uhrien sil-minnäkijäkuvausten lisäksiteoksen lähteinä ovat Ve-näjän sota-arkistosta löyty-neet Elisenvaaraa pommit-taneen lento-osaston sota-päiväkirjat. Lähteenä onkäytetty myös tämän len-to-osaston historiikkia, jos-sa on minuutintarkkoja ku-vauksia suurpommitukses-ta sekä sen syistä ja seura-uksista.

Ruokaa riittää jaoheistapahtumia

Harjavallan Karjalaseuraon seitsemättä kertaa mu-kana Räisälä-juhlien järjes-telyissä. Seuran puheenjoh-taja Taimi Bergendahl ja

sihteeri Liisa Hällströmkertovat, että juhlakansaavarten on talkooporukkavalmistanut 1500 piirastaja 1000 pullaa. He totesi-vat, että homma on voimiavaativaa mutta mukavaa.

Lauantaina tarjoaa Har-javallan Karjalaseura Muis-tojen illan ja iltamien välilläkiusausta ja salaattia kou-lukeskuksessa. Sunnuntai-na ruokailu on kirkonme-nojen jälkeen seurakunta-talossa.

Juhlaviikonlopun aikanalöytyy Harjavallasta myösoheistapahtumia. MarjaSiura on luvannut pitää pe-rustamansa ja ylläpitämän-sä karjalaisen suvun koti-,käsityö- ja posliinimaalaus-museo Kukkilinnun aukiRäisälä-juhlien aikana. Hä-nellä on suuri talo tupatentäynnä toinen toistaan mie-lenkiintoisempaa Karjalas-ta pelastettua Ollila-Nor-dling -suvun esineistöä,mitkä kertovat evakkotai-paleesta Käkisalmesta Sa-takuntaan.

KULLERVOHUPPUNEN

akinan paikkaP

www.vplpyhajarvi.fi

63. Räisälä-juhla Harjavallassa 28.-29.6.2008

La 28.6. klo 14.00 Sukujen tilaisuusklo 16.00 Muistojen iltaklo 19.00 Karjalaiset iltamat

Su 29.6. klo 10.00 Messu kirkossakunnianosoitukset sankarihaudallaja Karjalaan jääneiden muistomerkillä

klo 13.30 pääjuhla

Kerttu Lappalainen, o.s. Savolainen (vas.) ja LempiDamskägg kesäisellä pyöräretkellä. Kuva kirjastaKaunista Vpl. Pyhäjärveä, osa II.


1990-luvun lopulla noinkymmenen hengen joukkopalasi kohtaamispaikkaanNoitermaan Sahatalon vie-reiselle aholle. He olivattehneet Karttusen Heikinopastamina patikkaretkenSoprikkalaan ja tulivat siel-tä silmin nähden iloisina,innostuneina ja retkeensätyytyväisinä.

”Käit sie Rautkorves,”kyselivät veljeni Veikko jaPentti toisiltaan tehtyääneri aikoihin ensimmäisenKarjala-matkansa. Ja kävi-väthän he kumpikin, tottakai. Itse en ole Rautkor-vessa käynyt ja se vähänharmittaa, eikä enää ole vel-jiä, jotka sinne opastaisi-vat.

Mitä kumman paikkojaovat nämä Soprikkala jaRautkorpi ja mikä viehätysniihin liittyy, kun sinne pitipäästä?

Isojaon seuraustaIkkuna Karjalaan -kirjassasen toimittaja Kari Pohja-kallio on Maanmittaushal-lituksen Maanmittausarkis-tosta hankkimiensa tieto-jen pohjalta kertonut Saap-run kylän isojakotoimituk-sesta ja mainitsee toimi-tuksen olleen samankaltais-ta muuallakin Pyhäjärvellä.Tuossa yhteydessä on tar-kasti määritelty kylän taloi-hin kuuluvien peltojen si-jainti samoin kuin kylänulkopuolella, usein kauka-nakin kylästä olevat niitytja metsämaat.

Rautkorpi, Soprikkala ja KuopsaloNoitermaalaisilla oli eni-

ten ulkopeltoja kyläkeskuk-sen kaakkoispuolella ole-vassa Soprikkalassa ja senviereisessä Rautkorvessa.Lisäksi oli peltoja laajallaAlangon niityllä eli rauta-tien ja Kiimajärven välisel-lä alueella sekä Lammin-harjun takana. Viimeksimainitusta käytettiin useinnimeä Lammintaka-taiMetsäpelto. Aune Inkisen(Viskari) mukaan Porsaan-mäen taloilla oli niittyjä kol-messa paikassa. Olivat”kotniityt” eli alusniityt,jonne oli matkaa kaksi ki-lometriä, Kuopsalon niitytja hakamaat, matkaa neljäkilometriä ja Tiituan eliKiislahden niityt viiden ki-lometrin päässä.

(Noitermaan seudun his-toriikki, osa 1. s.29)

Jaaman, Paarinan ja Noi-termaankin taloilla on ol-lut niittypalstoja jopa Kon-nitsassa, lähellä Räisälänrajaa, yli 20:n kilometrinpäässä, mutta niistä on luo-vuttu viimeistään Konnit-sanjoen perkauksen loput-tua 1930-luvunalussa.(Toivo Luukkanen,Kotikylämme Konnitsas.74,76.)

Serkkuni Lottasen Mar-tan mukaan hänen lapsuus-kotinsa Ijaksen peltoja olikotipeltojen lisäksi Alan-golla ja Lammintakana sekäkarjan aidattu laidunmaaLaisiinsuon ja Somerhar-jun tuntumassa. Lisäksirautatie harmittavasti hal-

kaisi kotipellot. Isänpuo-leinen serkkuni, NiukkasenKerttu (Pulakka) kertoiheillä olleen peltoja kotonaVesikonmäellä, Metsäpel-lolla, Alangolla ja Rautkor-vessa. Edellisiin verrattunameillä Vanhanmäen Pula-koilla peltotöihin meno olihelpompaa, koskapa koti-peltojen lisäksi työskennel-tiin vain Rautkorvessa.

Takapeltojenhankaluus…Eri paikoissa olleitten pel-tojen viljely oli hankalaa.Muistan, miten naapurim-me, Matikaisen Heikki(Lautamiehelä) sitä joskusisälle harmitteli. Varsinkintyövälineiden ja koneidenvienti pitkien matkojen pää-hän huonokuntoisia met-säteitä pitkin tuotti vaike-uksia. Sääkin oli ongelma.Tästä on kertonut InkisenAune näin:”Joskus käviniin, että niitylle päästyäalkoikin sade. Siinä sittenladossa odoteltiin sateenloppumista ja viljan tai hei-nän kuivumista. Jos sadenäytti kestävän kauan eikätyöntekoa voitu alkaa, läh-dettiin tyhjin toimin takai-sin, koneet kuitenkin jätet-tiin niitylle poutapäivääodottamaan.”

Karjan kuljettaminen päi-vittäin takapeltojen vierei-sille hakamaille oli luku si-nänsä. Se oli tavallisesti las-ten työtä ja siitä on monillaikäisilläni ja minua vanhem-milla selvät muistikuvat.

Lehmien ajoreitti Porsaan-mäeltä Kuopsaloon onAune Inkisen eloisasti ker-tomana tallennettu histo-riikkiimme .(1.osa, s.249-250). Noitermaassa talo-jen lehmät ajettiin Soprik-kalaan joko Sahan suun-nasta Lamminharjua pit-kin tai Vesikonmäeltä kuja-sia pitkin Kujassuuhun jasiitä edelleen harjutietä Sav-tontin ohi ja sieltä Soprik-kalan hakamaille. Rautkor-peen ainakin meiltä Van-haltamäeltä kuljettiin reit-tiä omat kujaset, Vesikon-mäeltä maantietä pitkinKomosen Kallen kohdalleja siitä Rautkorvenkujasiakulkien omille maille. Neu-vonnan ansiosta kylässäpyrittiin ennen sotia perus-tamaan nurmilaitumia, jol-loin karja olisi voitu pitääkotipelloilla. Oma koke-mukseni lehmien ajostaosuu sotavuosiin. ReittiRautkorpeen tuli pienelleajajallekin tutuksi, lehmätkyllä osasivat kääntyä oi-keissa kohdissa. Syyskesäl-lä 1943 paimensimme siel-lä naapurin Helgan kanssaviereisillä odelmapelloillakotiemme lehmiä. Olimmesilloin 11-vuotiaita. Nytajattelen, että annettiinpalapselle melkoinen vastuu.

…ja viehättävyysNiin, missä piili salojen janiittyjen viehättävyys, kos-kapa niitä usein muistel-tiin. Niihin on täytynyt liit-tyä mieluisia tapahtumia.

1900-luvun alkupuolella,vielä 1920-luvulla kaukai-simmille saloniityille men-tiin lehmien kanssa kokokesäksi, ja sinne oli raken-nettu pieni maja, salomök-ki. Isän toinen puoliso, He-lena-äiti oli Yläjärven Sil-ventoisia, ja hän usein ker-toi olostaan ämmänsä(isänäiti)kanssa heidän sa-lomökissään. Siellä on teh-ty työtä, mutta siellä onollut myös levollista oloarauhassa, luonnon keskel-lä. Helena-äidin kertomisiamuistellessa tulee mieleenkaunis musiikkikappaleTaalainmaan karjamajoiltaja pyhäaamun rauha.

Noitermaassa oli koulu-laisilla tapana tehdä vappu-retki kylän takamaille. Toi-mi Felin on aikanaan muis-tellut kevätretkiä näin:”Koululaiset tekkiit vappu-retkii opettaja Kopose kansmei mail Soprikkallaa. Hyöjuoksiit paljai jaloi. Mitesillo olkaa nii lämmintä, jasinivuokot kukkiit. Niitä oljoka paikka täyn”: MyösKarttusen salo vähän kau-empana oli suosittu vap-puretken kohde. Koulunarkea ei juuri muistella,mutta retket jäävät mieleenja niiden kohteet.

Kesäiset työpäivät, joihintavallisesti mentiin kokoperheen voimalla, ovat lap-sille olleet kuin retkipäiviänekin. Toki töihin osallis-tuttiin niin pian kuin hara-va vain kädessä pysyi, jalapsille isä teki omat pienet

haravat, joilla sitten ojan-pientareita haravoitiin.Mutta työpäivään sisältyimyös ruoka-ja lepohetkiä.Eivät eväät missään parem-malta maistu kuin ulkona,luonnon helmassa. Ja sielläniityllä ja sen lähimetsässäoli oiva tilaisuus luonnontarkkailuun. ”Tunsin jokai-sen polun ja kiven mei sa-los, ”sanoi Karttusen Mat-ti, kun hänen ja Annikinkanssa kotikylää muistel-tiin. Olen vain kerran näh-nyt metsäsian eli mäyränpesäkoloja, ja ne olivat ”se-täläisten” puolella Raut-korvessa ojan penkassa.Siellä käyneet kertovat, ettäkolot ovat vieläkin näky-vissä. On jotain, mikä onsodalta säilynyt! Kujassuu-laisten puolella oli useitalähteitä, ja sieltä oli mielui-saa käydä vettä hakemassa.Omat muistikuvani ovatvähäisiä, minua vanhem-milla niitä olisi enemmän,mutta heidän joukkonsavähenee vuosi vuodelta.

Aikuisilla oli huolensatöiden sujumisesta, me”keskenkasvuiset” olimmevielä huolia vailla. Eikä sil-loin tunnettu tehomaatalo-utta. Onneksi ei. Näin meil-lä muistelijoilla ovat säily-neet omat ”soprikkalam-me ” ja salomaamme.

ANNA-LIISAHEIKKILÄ

Pyhäjärven Lomaranta

kotiseutumatkailijoiden

paratiisi Karjalan matkailun avau-duttua 1990-luvulla monetkarjalaiset ja pyhäjärveläi-set joutuivat alkuaikoinamajoittumaan milloin mis-säkin. Kunnes sitten saa-tiin tietoa, että Pyhäjärvel-le on avautumassa LauriMusakan toimesta omamajoitusyritys. Vaikeuksienkautta voittoon voidaanhyvällä syyllä sanoa, sillämonet olivat ne ongelmat,joita suomalainen yrittäjäsai kokea yrityksen alku-vaiheissa.

Ensin valmistui yrittäjänasunto-ja huoltorakennus jasitten 1994 saatiin matkai-lukäyttöön varsinainen pää-rakennus. Siitä lähtien mat-kailijat ovatkin voineet täy-sin turvallisin mielin ottaatukikohdakseen PyhäjärvenLomarannan. Pian LauriMusakka sai avukseen poi-kansa Antin ja miniänsäLeenan. Alusta lähtien Lo-marannan markkinointiahoiti Laurin vaimo PirkkoMusakka Lappeenrannastakäsin. Lomaranta saavuttialusta lähtien matkailijoi-den ja aivan erityisesti py-häjärveläisten varauksetto-man suosion.

Lauri Musakan äkillisenpoismenon jälkeen toimin-ta jatkui Antin, Leenan jaPirkon toimesta. Majoitus-kapasiteetin pienuus vaatisuunnittelua lisärakentami-seen ja muutaman viimevuoden aikana onkin pik-kuhiljaa uudisrakennus al-kanut nousta. Rakennus-työt keskeytti tulipalo asun-to-ja huoltorakennuksessaja sen sijaan piti kiireestisaada uusi rakennus.

Me matkailijat, jotkaolemme vuosien saatossayöpyneet Pyhäjärven Lo-marannassa olemme voi-neet ilolla panna merkillepaitsi kovan rakentamisenmyöskin piha-alueen kun-nostukset. Nyt upeat nur-mikot ja istutukset ympä-röivät rakennusryhmiä.Isojen laattakäytävien kivet

on hankittu Pitkärannastaja reunuskivet Käkisalmes-ta.

Vieraillessamme touko-kuussa Lomarannassa Anttija Leena Musakka ovat toi-veikkaita jo saada kokomajoituskapasiteetin tänäkesänä käyttöön. Tämänjälkeen pystytään kaikkiinkolmeen rakennukseen yh-teensä majoittamaan yli 50henkilöä kerrallaan. Vaki-tuisen apuhenkilöstön saa-misessa on aina omat vai-keutensa. Kun Loma-ranta ei sijaitse julkisen lii-kenneyhteyksien varrellakulkeminen työpaikalletuottaa monelle apulaisellevaikeuksia.

Monet suomalaiset mat-katoimistot ovat myös löy-täneet Pyhäjärven Loma-rannan. Aivan erityisesti

Antti Musakka on saanutlukuisia opastustehtäviäKonevitsan luostarisaareen.Konevitsan luostarin päi-vämatkalla ehtiikin tutus-tua luostarin rauhaisaanympäristöön. Pyhäjärvenkyliin on helppo tutustuamyös omatoimisesti. Mo-net kartat ja kyläkirjat ovathelpottamassa paikkojenlöytymistä oudommistakinkylistä.

Pirkko Musakka kertoohajapaikkoja vielä esim. elo-kuulle olevan jonkin ver-ran jäljellä. Monet ryhmätvaraavat paikkansa hyvissäajoin. Jopa ensi vuodeksion useita ryhmävarauksiajo tehty. Mahdolliset pe-ruutukset tulisi tehdä mah-dollisimman aikaisessa vai-heessa, jotta paikat saadaanuudelleen myyntiin. Viisu-

Leena ja Antti Musakka hoitavat Pyhäjärven Loma-rantaa jo monen vuoden kokemuksella.

Jokohan uusi majoitusrakennus ottaa vastaan matkalaisia tänä kesänä?


Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä kunmaassamme aloitettiin ylempi keskiasteen maatalous-opetus Mustialassa. Juhlapäivää vietetään 15.6. Mustialaaaikaisemmin oli Kurkijoella aloitettu jo 1897 kaksivuoti-nen käytännöllistietopuolinen ylempi maanviljelyskoulu,jonka opetusohjelma järjestettiin uudelleen 1909 asetuk-sella kaksi talviseksi maamiesopistoksi. Kurkijoki jatkoisitten uuden opetusohjelman mukaisesti vuoden 1910alusta lähtien. Niin Kurkijoelta kuin Mustialastakin val-mistui silloisen ammattinimityksen mukaisesti maatalo-usteknikoita. Vasta 1960-luvun alussa ammattinimikemuuttui agrologiksi.

Kurkijoen maamiespisto oli toiminnassa vv. 1910-1940 ja tänä aikana tästä opinahjosta valmistui 728maatalousteknikkoa. Kun näitä suomenkielisiä maamies-opistoja oli siihen aikaan ainoastaan kaksi ja vuosittaisetoppilasmäärät olivat 60-70 oli selvää, että pääsy opistoonoli kovan työn takana. Vain parhaimmat alemmissaoppilaitoksissa opiskelleet pääsivät jatkamaan eteenpäin.Kurkijoella oli oppilaita luonnollisesti ympäri koko maan.Tarkkaa tilasto ei ole siitä, kuinka monta pyhäjärveläistäkävi Kurkijoen opiston. Heistä kuitenkin yksi tunne-tuimpia oli Pekka Ikäheimo, monessa mukana ollutmaatalousteknikko, joka hänkin viimeisinä elinvuosinaankäytti ammattinimikettä agrologi.

Agrologien Liiton tilaston mukaan koko maassa oppi-arvon suorittaneita on 12 332 näistä on 1992 aloitetunuuden ammattikorkeakoulun suorittaneita (agrologiAMK) 1960 kaikista heistä on elossa 9142 henkilöä.Nykyisin agrologeja valmistuu useasta ammattikorkeakou-lusta ja yksi koulu on edelleen myöskin ruotsinkielinen.

Sotien jälkeen maatalousteknikoita ja sittemmin agro-logeja valmistui siis Mustialassa, Hyvinkäällä ja Turussa(ruotsinkielinen) Mistään aivan lyhyestä oppimäärästä eiollut aikoinaan kysymys. Päästäkseen hakemaan opis-toon piti ensin suorittaa maamieskoulu ja sen lisäksivuoden kestävä harjoittelu. Suomenkielisiin kouluihinpääsi esim. 1963 aloittamaan 2,5- vuotta kestävää tiivistäkoulutusta yhteensä vain 70 oppilasta. Läheskään kaikkisäädetyn vuosiharjoittelun suorittaneet eivät ainakaanensi yrittämällä päässeet opiskeluaan aloittamaan.

Agrologien työtilanne oli 60-70-luvuilla vielä varsinhyvä. Useat eri neuvontajärjestöt antoivat työtä monellevasta valmistuneelle agrologille. Pankit ja muu liike-elämä tarvitsi myöskin maataloudellisen erikoiskoulu-tuksen saaneita henkilöitä riveihinsä. Aikaisemmin 40-60-luvuilla muutamat agrologit menivät mukaan valta-kunnan politiikkaan kohoten kansanedustajiksi ja heistämuutamat jopa ministeriksi. Viimeksi mainituista tuleemieleen ainakin Mauno Jussila, Heimo Linna, MarttiMiettunen, Lauri Murtomaa, Pentti Pekkarinen, MarttiPura, Tahvo Rönkkö, Viljam Sarjala, Esa Timonen,Taisto Tähkämaa, Eino Uusitalo, Taisto Tähkämaa.Kuuluipa myöskin surullisenkuuluisa Yrjö Leino agrolo-gikunnasta valittuun ministerijoukkoon.

Todettakaan, että Kurkijoen opistosta valmistuivatensimmäiset suomenkieliset naiset ( 8 kpl) maatalous-teknikoiksi 1918-1922. Nykyisin naisten osuus oppilaistaon varsin suuri.

Lehtemme palstoilla on viimeksi tämän kirjoittajanlisäksi esitelty mm. agrologi Viljo Kukko Mustiala 1948ja Johannes Ijas Hyvinkää 1969.

Mustialan oppilaitoksen puistoon kokoontui juhlapäi-vänä 15.6. 1918 taistelujen muistomerkin äärelle juhla-kansa kunnioittamaan Forssan punakaartin surmaamiakoulun oppilaita. Yli 100 kapinallisen joukko tunkeutuiMustialan oppilaitokseen hakemaan aseita. Tämän tapa-uksen aikana 20 opiskelijaa lähti pyrkimään punaistenrintaman läpi valkoisten puolelle, jolloin heistä 11ammuttiin. 32 oppilasta jatkoi koulunkäyntiä, kunnes19.4.1918 punakaartilaiset tulivat hakemaan oppilaatesikuntaan, jossa heille järjestettäisiin jonkinlaista maan-viljelystyötä. tosin kuitenkin kävi. Esikunnassa opettajatja muutama oppilas vapautettiin ja yksi oppilas määrät-tiin punakaartiin vartiotehtäviin. Kaikki muut kuljetet-tiin junalla Toijalaan. Täällä vapautettiin vielä yksi oppi-las joka oli tekeytynyt Ruotsin kansalaiseksi. Seuraavanapäivänä koko joukkoa lähdettiin kuljettamaan avonaises-sa tavaravaunussa Riihimäelle. Matkan aikana murhattiin17 oppilasta ainoastaan neljän selviytyessä hengissä.Myöhemmin murhaajista osa pääsi karkaamaan Venäjäl-le ja osa joutui tuomioistuimen eteen saaden eripituisiakuritushuonetuomioita. Kuolemaan heistä ei sodan tuossavaiheessa tuomittu enää ketään.

REINO ÄIKIÄAgrologi Hyvinkää 1963-65.

Näistä ja muista sattumuk-sista kertoo Seija Haapa-kosken ja Tauno Siita-man toimittama Pärnäjoentällä puolen. Tietoa ja tarinoitaMultamäen koulupiiristä.Teos piirtää vivahteikkaankuvan niin sotia edeltänees-tä ajasta Kaukolan kunnanMultamäen koulupiirissäkuin evakkotaipaleesta jaasettumisesta uusille asuin-sijoille. Teoksen keskiöönnousevat muistelijat, joidenkertomukset herättävät uu-delleen henkiin kauniit ke-säpäivät Karjalassa. Saavatmyös ajattelemaan sodanmielettömyyttä ja jälleenra-kennussukupolven ponnis-tuksia. Karjalaista tarina-perinnettä parhaimmillaanedustavat kirjassa muunmuassa kertomukset Laa-tokan taivaallisesta aarteestaja Pietarin valojen kaukaisistakuvajaisista, joilla kuitenkinon omat yhtymäkohtansatodellisuuteen. Ester Mä-kipään herkät runot tuo-vat omat sävynsä muisto-

Kun Laatokka taivaallisen aarteen luovutti

tai Salmisen Antti Kremliin kirjoittijen kudelmaan.

Teos tarjoaa omakohtais-ten muistojen lisäksi kaikil-le Karjalasta ja karjalaisuu-desta kiinnostuneille tietoaalueen asutushistoriasta,elinkeinoista, isännän jaemännän töistä, ruokakult-tuurista, hengellisestä elä-mästä sekä juhlien vietos-ta. Useista kyläkirjoista poi-keten kirjassa kerrotaanmyös koulupiirin perheidensijoittumisesta uusilleasuinpaikkakunnille ja mus-tutetaan nykypolvien mie-liin, millaista oli sodan jäl-keen aloittaa elämä materi-aalipulan keskellä lähes tyh-jästä ja menetettyä kotiaikävöiden. Rohkeimmatkotona käynneistä haavei-levat ryhtyvät kuitenkin ri-vakasti toimeen ja kävivätasiasta kirjeenvaihtoa pre-sidentti Kekkosen kanssaja kääntyivät lopulta suo-raan Moskovan Kremliinpääministeri Kosygininpuoleen. Tästä kirjassa on

hauska episodi. Vasta 1990-luku tuo mukanaan mah-dollisuuden palata kauanikävöidyille kotikonnuille –tällä kertaa turisteina. Kar-jalan heimon hajaannuksenkeskellä voidaan kysyä, mi-ten karjalaisuus elää ja hen-gittää nykypolven parissa.Loppuluvussaan teos poh-tiikin karjalaisuuden hen-kisen perinnön siirtymistäjälkipolville kyselyaineistonvastausten pohjalta.

Teoksessa on runsas ku-vitus, joissa nähdään kou-lupiirin asukkaista paitsiperhe- ja luokkakuvissamyös arkisissa askareissaanja yhteisten suurtenhank-keiden parissa (muun mu-assa Pärnän silta- ja järvienvedenlasku-urakat). Teossisältää myös autenttisiasodanaikaisia kirjeitä jaMultamäen marttojen kro-nikkatekstejä. Karttaliitetarjoaa apuaan vaikkapakotiseutumatkalle omansuvun asuinpaikan paikan-

tamisesta.

Teos sopii, paitsi Multa-mäen koulupiirin asukkail-le palauttamaan muistojamieleen ja kertomaan su-vun historiaa jälkipolville,myös kaikille Karjalasta jakarjalaisuudesta kiinnostu-neille. Kasvavan Ylöjärvenasukkaille se kertoo mie-lenkiintoisen palan paikal-lishistoriaa.

Pärnäjoen tällä puolenTietoa ja tarinoitaMultamäen koulupiiristäSeija Haapakoskija Tauno Siitama (toim.)181 sivua sekärunsas kuva- jaaineistoliite ja karttaOriveden kirjapaino 2008ISBN 978-952-92-3493-6

Lisätietoja antaa:

TAUNO SIITAMApuh. 0400 232 550

Sakkola-Säätiö on kustan-tanut jälleen mahtavan ky-läkirjan. Vuorossa on nyt”Suvannon helmi” ja kirjakertoo Haparaisten, Kel-jan ja Purpuan kylistä janiiden ihmisistä ja tapahtu-mista. Kirjan toimituskun-nan on muodostanut työ-ryhmä: Aila Alanen, AnttiHynnä, Hannu Paukku,Hannu Turkkinen ja Mar-jo-Ristilä-Toikka viimeksimainitun vastatessa kirjantaitosta ja ulkoasusta.

Tietoa, muistoja,kuvia ja karttojaKirjan lähes 400 sivua kä-sittää todella mahtavan tie-topaketin, niin kirjoitustenkuin valokuvienkin suh-teen.

Työryhmä on pystynytsaamaan kirjoittajiksi usei-ta kymmeniä henkilöitä,jotka omakohtaisesti ovateläneet noissa kylissä. Osakirjoituksista ja valokuvis-ta on luonnollisesti löyty-nyt jo edesmenneiden van-hempien arkistoista.

Useimmat kirjoituksetovat laadittu hyvin kan-santajuisesti ja lukijan on-kin helppo lähteä mukaankotiseutumatkalle Sakko-laan kirjassa esiteltyjen ky-lien tapahtumiin ja ihmis-ten elämään Sakkolassa.Kirjan aihepiiri kulkee lai-dasta laitaan. Kyläesittelynjälkeen käydään Haparais-ten koulupiirin talot läpi.Tämän jälkeen käsitelläänkylien persoonia ja elämän-menoa. Sitten on vuorossatyönteon ja elinkeinojenesittelyä. Monet hauskatkertomukset ja valokuvattuovat esiin perhejuhlat ja

Suvannon helmi käy

pyhäjärveläisenkin käteen

Suvannon helmen tekijöitä Hapara isten kaupanedessä, vas. Hannu J. Paukku, Hannu Turkkinen,Marjo Ristilä-Toikka, Aila Alanen ja Antti Hynnä.

kylän tapahtumat ja har-rastukset. Varsin suurenhuomion ja tarkat kuvauk-set ovat vapaussodasta, tal-visodasta, jatkosodasta jaevakkovaiheesta. Sotienkuvauksiin, varsinkin talvi-sodan osalta on aivan luon-nollinen selitys, sillä Sak-kolan miehet taistelivatomilla kotitanhuvillaan.Heikki Karttusen muistel-mia myös Pyhäjärven poi-kien osallistumisesta Kel-jan taisteluun voi lukea kir-jasta.

Kirjaa voi ilomielin suo-sitella myös kaikille pyhä-järveläisille. Kirjaa voi tila-ta 35 euron+ postikuluthintaan mm. Aila Alaseltapuh.03-375 2852 tai 040-7076164, Marjo Ristilä-Toi-kalta puh. 040-730 2622tai Anneli Kuismalta p. 03-3748 410.

REINO ÄIKIÄ

mihakemusten käsittelykestää useita viikkoja, jo-ten uusia matkalaisia ei saa-da aivan hetkessä tilalle.

Puhelinolot Pyhäjärvelläeivät kännyköistä huolimat-ta aina toimi. Venäjällä mat-kapuhelut maksetaan ainaetukäteen, joten jos korttialkaa loppua ei auta muutakuin hakea Käkisalmestaasti lisää puheaikaa.

Varaukset ym. tieduste-lut kannattaa siis tehdäPirkko Musakalle puh. 05-416 5620

Lomarannan puhelinnu-mero Venäjälle on 990-7-911-2341-301.

REINO ÄIKIÄ

Tilaa oma lehti

Leenan ja Antin tyttä-restä Janiinasta kehittyyvuosien mittaa varmastipätevä opas. Tässä ol-laan opastamassa ryh-mää Salitsanrannan ky-lässä.

Suvannon helmiHaparainen, Keljaja Purpua

Julkaisija Sakkola-Säätiö

Koski-Print Oy,ValkeakoskiISBN 978-952-67047-0-8

Sata vuotta

agrologiopetusta


TAPAHTUMAKALENTERI

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537550 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 [email protected]

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Reino Äikiä

Nokkamäentie 25632700 Huittinenpuh. 040 769 5775tai 02-566 213fax 02-566 [email protected]

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 25 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 22%

Sivunvalmistus:Marjo Ristilä-Toikka

Seuraavaan lehteen tarkoitettuaineisto pitää olla toimituksessa

viimeistään ma 30.6. mennessä.Huomaa uudet yhteystiedot!

Lähde kotiseutumatkalle Pyhäjärvelle ti-pe 22.-25.7.Yöpyminen Musakalla. Mahdollisuus kotikylämatkoihinja käyntiin Konevitsan luostarissa. Vielä muutama paikkavapaana mutta toimi nopeasti. Lähemmin Taisto Luuk-kanen puh. 050-3070947

Karjalaisten kesäkoti Helsingin Jollaksessa kutsuu.Vpl. Pyhäjärvi-seuran kesäinen tapaaminen ja saunailtakesäkodilla Jollaksessa Helsingin Laajasalossa keskiviik-kona 6.8.klo 17.00 alkaen. Seura tarjoaa pullakahvit,saunajuomat ja makkarat voi halutessaan tuoda itse taihankkia ne Kesäkodin kahviosta. Pakisemme ensi talventoiminnasta ja tutustumme Kesäkotiin kokoontumis-paikkana. Tarjoiluiden vuoksi miel. ilmoittaudu ennak-koon: Kaisa-Liisa Korhonen 050-590 5433, [email protected]äkoti löytyy kartoista osoitteessa Meri Perttilänpolku8, Villingin saarta vastapäätä. Kartoilla kadun niminäkyy usein lyhennettynä M.Pertt.p. Julkisilla kulkuneu-voilla sinne pääsee käyttäen metroa Herttoniemen ase-malle ja sieltä Jollakseen lähtevällä bussilla nro 85.Bussista jäädään pois Villingin tiehaarassa (Hämeenpa-jantien pysäkki), missä on viitta Karjalaisten kesäkodille.Kävelymatkaa Jollaksentietä pitkin on hiukan ylikilometri.Pyhäjärveläiset ovat tervetulleita Kesäkodille muul-loinkin. Kesäkodin kahvio on avoinna päivittäin klo 11-20, yleiset saunavuorot ovat perjantaisin. Tilavarauksetperhejuhliin, kokouksiin, majoittumiseen jne. Anja Leh-tinen p. 0400-705 959 ja Riitta Sainio p. 040-544 7582Kesäkodin juhannusjuhlat juhannusaattona 20.6.08 ovatkaikille avoin tapahtuma, joka alkaa klo 14 lähtiensaunavuoroilla, klo 18.00 on lipunnosoto, ohjelmaa jakokko (säävaraus). – Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Linjurilla Mouhijärvelle Pyhäjärvi-juhlille. Suunni-teltu matka, linja-autokuljetus Helsingistä MouhijärvellePyhäjärvi-juhlille sunnuntaina 20.7.08, valitettavasti pe-ruuntuu, koska tarvittavaa määrää lähtijöitä ei ole ilmoit-tautunut. Mahdolliset tiedustelut joko Kaarina Pärssi-nen 040-519 3036, e-mail [email protected] Kaisa-Liisa Korhonen 050-590 5433, [email protected]. - Vpl. Pyhäjärvi-seurary

Vaakunapaitoja on edelleen saatavana ja niitä voi tilataKaarina Pärssinen 040-519 3036, [email protected] tai Kaisa-Liisa Korhonen050-590 5433, e-mail [email protected]. Pyhäjärven vaakunan kuvalla varustettu T-paitalöytyy joko valkoisena tai vaaleanharmaana, koot ovat S,M, L, XL, XXL ja XXXL, hinta 12 eur/kpl+postituskulut,jos tilaat 10 kpl saat ne 100 eurolla. Katso kuva paidoistaja lisätietoja toukokuun lehdestä. Paitoja saatavana myösseuramme myyntipöydässä Karjalaisilla kesäjuhlilla sun-nuntaina Ratinassa Tampereella (la ei myyntiä) ja Pyhä-järvi-juhlilla Mouhijärvellä molempina päivinä. - Vpl.Pyhäjärvi-seura ry.

Kauvatsan karjalaiset ryvietti sunnuntaina 8.6. 60-vuotisen toimintansa juh-lapäivää.

Jumalanpalveluksen jäl-keen kokoonnuttiin Kau-vatsan kirkkomaalla oleval-le Karjalaan jääneiden vai-najien kunnostetulle muis-tomerkille,

Kirkkokuoron esittämän”Kiitoslaulu kajahtaa” jäl-keen puhui Uolevi Ala-Kurtti.

Tuomo Hinkkasen ker-rottua muistomerkkihank-keen historiasta ja kiitettyäseurakuntaa muistomerkinkunnostamisesta, laskivatPauli ja Tuula Kähäri Kau-vatsan karjalaiset Ry:n kuk-kalaitteen. Tilaisuus päättyi

Kauvatsan karjalaisilla juhlapäivä

Tuomo Hinkkanen ker-toili Kauvatsan karjalai-set Ry:n perustamisestaja toiminnasta 1980-lu-vulle asti. Kuva: JoonasHinkkanen.

yhteisesti laulettuun lau-luun ”Jo Karjalan kunnail-la lehtii puu”.

Palvelukoti Ilolassa pide-tyssä juhlakokouksessa, jos-sa oli läsnä noin 30 henkeä,valittiin yhdistyksen pu-heenjohtajaksi TuomoHinkkanen. Hallituksenmuiksi jäseniksi tulivat Ma-ria Eeva, Sirpa Saarinen jaHannu Pruuki. Kokous oliyksimielinen siitä, että yh-distyksen toimintaa pyri-tään kohentamaan mm. vi-reyttämällä omaa toimin-taa, yhteistoiminnalla naa-puriyhdistysten kanssa jaajantasaistamalla säännöt.

Kauvatsan karjalaisetRy:tä olivat tervehtimässäja onnittelemassa mm. Kar-

jalan Liiton Satakunnan pii-rin, Vpl Pyhäjärvisäätiön,Huittisten karjalaisten jaÄetsän Karjalaseuran edus-tajat.

Juhlassa lauletut yhteis-laulut säesti Hannu Pruu-ki, Hengellisen hetken pitiTauno Wikström, runojalausui Hilja Pruuki ja tuo-reita terveisiä Vpl Pyhäjär-veltä toi Kauko Hinkka-nen.

Juhlatilaisuus päättyi kah-vitarjoiluun, arpajaisiin jakuulumisten vaihtamiseen.

Seuraava tarinailta pide-tään Hannu Pruukilla 19.6klo 19 alkaen.

TUOMOHINKKANEN

Juhlavieraita kunnostetulla muistomerkilläKuva: Hannu Pruuki.

Kaunista

Vpl Pyhäjärveä.

Osa I, Pyhäkylän kou-lutie, 232 sivua, 300valokuvaa.Osa II, Juurillaan jamaailmalla, 504 sivua,1450 valokuvaa. KokoA4. Kirjaparin hinta95 euroa + lähetysku-lut. Tilaukset: ToivoHinkkanen, p. 0503425 027, [email protected].

Räisälän kansanopisto onKokemäen Peipohjassa si-jaitseva uskonnollisesti japoliittisesti sitoutumatonkansanopisto. Se aloitti toi-mintansa 9. marraskuuta1908 Karjalan kannaksenkoillisosassa Räisälän pitä-jässä. Opiston perusti räi-säläinen liikemies Juho Lal-lukka vaimonsa Mariankanssa omin varoin.

Lallukan mielestä koulu-tietojen tuoman yleissivis-tyksen puutteen ei pitäisirajoittaa kenenkään elämää.Itsensä tiedollinen kehittä-minen katsottiin kaikkienoikeudeksi. Niinpä opistopyöräytettiinkin liikkeelleerityisesti maaseudun sivis-tystason kohottamiseksi.

Marraskuun 9. päivänä1908 aloitettiin ensimmäi-nen työvuosi. Opistoon olikutsuttu 50 oppilasta, jois-ta 30 oli räisäläisiä. Seuraa-

Räisälän kansanopisto täyttää syksyllä 100 vuottavina vuosikymmeninä olioppilaita työkautta kohdenkeskimäärin 42. Opistonvaikutusalueena oli Räisä-län lisäksi etenkin Antrea,Kirvu, Käkisalmi, Kauko-la, Pyhäjärvi, Sakkola jaVuoksela.

Opiston historiassa suu-rimmat mullistukset ja ko-ettelemukset liittyvät sota-aikaan, jolloin pakottavatevakkomatkat vaikuttivatolennaisesti sen toimintaan.Opisto siirtyi sodan jalois-sa ensin Teuvalle loppuke-sästä 1940, sieltä Köyliöönsyksyllä 1945 ja lopultaKokemäen Peipohjaan, jos-sa opisto on toiminut vuo-desta 1950 lähtien.

Räisälän kansanopistotäyttää syksyllä sata vuotta.Kansanopistot ovat sadas-sa vuodessa kokeneet mo-nenlaisia muutoksia, jotkanäkyvät selvimmin opetus-

alojen muutoksissa. Opis-tot muuttuvat yhteiskun-nan muutosten tuottamienvaatimusten mukana kutenkuuluukin. Tämän päivänRäisälän kansanopisto tar-joaa yleissivistävää ja jatko-opintoihin valmentavaa javaihtoehtoista koulutustakaikenikäisille kiireettö-myyttä, pehmeitä arvoja ja

taiteita arvostaville.Räisälän kansanopistos-

sa on lukuvuonna 2008–2009 kolme pitkää linjaa:syksyllä ja keväällä järjes-tettävä puolivuotinen kir-joittajalinja sekä koko vuo-den kestävät luovan elä-mäntaidon linja ja ääni- jaenergiahoitajalinja. -KH

TukirahalahjoituksiaRäisälän kansanopiston pitkä historia karjalaisten si-

vistystason kohottajana on saanut monet arvostamaansen toimintaa. Kansanopiston vuosien varrella käyneetovat tiedustelleet mahdollisuutta osallistua 100 vuottatäyttävän opiston taloudelliseen tukemiseen. Heillä ku-ten kaikilla muillakin halukkailla on nyt mahdollisuussuorittaa kannatusmaksu Räisäläisten Säätiön tilille:

Kokemäen Osuuspankki 516105-435312. Maksuuntulee merkitä viestiksi Kansanopisto.

Mahdolliset lahjoituksina saadut tukirahat tullaan luo-vuttamaan opistolle syksyllä. Mukaan voidaan liittäälahjoittajalista.

Ukkosen sukuseura ry

(Sakkolan Koukunniemi, Pyhäjärven ja Sakkolan Lohijoki )

Sukukokous ja sukujuhla on Villilän kartanossa (Villiläntie 1, Nakkila ) 16.8.08alkaen klo 14.00. Pihaan voi kokoontua klo 13.30 alkaen. Ruokailu pitopöydästä .Ruokailun hinta 18 € / aikuinen , 10 € / 5 - 12 vuotias lapsi sisältää täytekakkukah-vit.

Kokouksessa ovat esillä sääntömääräiset asiat. Muu ohjelma koostuu arpajaisista,runoista ja musiikista.

Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 31.7.08 mennessä: Marja-Riitta Hakalalle050-4583509, Raimo Honkasalolle 040-7208732 tai Tuija Ukkoselle 03-4587093.

Tervetuloa sukulaisia tapaamaan! Sukuseuran hallitus

Documents

Pyhäjärveläisyyden vaalija Karjalan puolustaja ... · Maanantai 16. kesäkuuta 2008 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 6 53. vuosikerta Vpl. Pyhäjärven