Pyhäjärveläisyyden vaalija Karjalan puolustaja Sotapäiväkirjojen … · Keskiviikko 23. tammikuuta 2013 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 58. vuosikerta

Keskiviikko 23. tammikuuta 2013 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 58. vuosikerta

Kukkojen suku-matkalla koettua

– Emme löytäneet isäm-me perheen kotitalon paik-kaa Pyhäjärven Luprajär-ven rannalta, mutta yhtäkaikki, saimme mieleenpai-nuvan päivän ja kantapäi-den kautta hyvän kuvanympäristöstä, jossa edelli-set sukupolvet, isämme jaäitimme, setämme ja tä-timme olivat ennen sotiaeläneet, toteaa Paula Lat-

va kesällä tehdyn Kukko-jen sukumatkan antimista.

– Pari muutakin asiaameni sukumatkalla toisinkuin piti, mutta se ei koke-muksia latistanut – ehkäpämeitä onnistikin, saimmejotakin muuta kuin val-miiksi pureskeltua ohjel-maa.

SIVU 10

Sorateillä mäntyjen keskellä kelpasi taivaltaa. Ran-tamaisemissa tiet olivat rämettyneitä. Iloisessaseurassa Seija Seija Pihlajamäki-Manninen (vas.),Sirpa Nurmikolu, Lea Karmala, Timo Lainesalo jaPaula Latva.

Ryhmä Sipposen pojat Poventsan suunnan pakkashuuruisissa maisemissa 1943. Kuva on Ilkka Sipposenalbumista, isänsä Hannu Sipposen sotakuvia.

Sotapäiväkirjojenkarua kertomaa

Koko kansa talkoissaSIVUT 8-9

Vuoden 2013 teemanakarjalainen musiikkiperinneValtakunnallinen, KarjalanLiiton nimeämä teema vuo-delle 2013 on karjalainenmusiikkiperinne.

– Karjala on laulujen jalaulajien maa. Yksinkertai-set, 5-säveliset lauletut me-lodiat sekä iloiset ja vauh-dikkaat tanssisävelmätmuokkaavat mielikuvaakarjalaisesta musiikista. Kar-jalainen tunteitten kirjo kuu-luu musiikissa – itkuvirsistämaanitukseen. Karjalainenmusiikkiperinne on vaikut-tanut hyvin voimakkaastiyleissuomalaisen kulttuurinja musiikin kehitykseen. Ru-nonlaulajien Kalevala, hau-en leukaluusta tehty 5-kieli-nen kantele, melodiat jarytmit – karjalainen perin-ne on myös osa yleissuo-malaista perinnettä, muis-tutetaan Karjalan Liitosta.

– Karjalainen ja kaleva-lainen musiikki on kiehto-nut suomalaisia tutkijoita jasäveltäjiä vuosisatoja. 1800-luvun loppupuolella alka-nut karelianistinen suuntauskantaa tähän päivään asti.Säveltäjät Jean Sibeliuk-

sesta Pekka Jalkaseenovat ammentaneet inspi-raatioita ja teemoja karja-laisesta perinteestä.

– Myös kevyemmänmusiikin puolella nuoret tai-

tajat saavat kimmokkeitamuinaisista lähteistä.

Innosta synnyttää uuttakarjalaista musiikkia ker-too myös Karjalaisseuro-jen Tampereen piirin jär-

jestämä kilpailu: mukaantuli ??? uutta sanoitusta jasävellystä. Niistä on jo jul-kaistu kaksi levyä ja seuraa-vaksi on suunnitteillä laulu-kirja. -MRT

Sotapäiväkirjoista saadaanedelleen hyvin yksityiskoh-taisia tietoja sotiemme tais-teluista.

Talvisodan taisteluissakunnostautuneen ErillinenPataljoona 6:n asevelijuhlaavietettiin 27.12.2012 Lem-päälässä. Tilaisuudessa juh-lapuheen pitänyt pyhäjär-veläisjuurinen eversti evp.Antero Pärssinen perustiesitelmäänsä sotapäiväkir-jojen antamiin tietoihin.

– Sotapäiväkirjoja ontänä päivänä luettavissaKansallisarkiston digiarkis-toista, itse kunkin kotitieto-koneilta.

– Sotapäiväkirja sisältääpäivittäin laaditun kerto-muksen sen kirjoittaneenyksikön toiminnasta. Useinkertomukset on varustettumyös kelloajoilla. Päiväkir-jojen mukaan on toisinaanliitetty taistelukertomuksia,saatuja ja annettuja käskyjäsekä erilaisia karttoja ja piir-roksia.

– Sotapäiväkirjaa tuli pi-tää jokaisessa perusyksikös-sä ja esikunnassa kaikillatasoilla, vieläpä erillisissäjoukkueissakin. Esikunnis-sa pataljoonasta lähtien päi-väkirjaa piti upseeri, perus-yksiössä aliupseeri tai jos-kus myös kirjuri. Sotapäi-väkirjat on usein kirjoitettuerittäin hyvällä käsialalla jaselkeästi vaikeissakin olois-sa, totesi Pärssinen.

Karjalaiseksi pataljoonak-si kutsuttu ErP6 oli ratkai-sevassa osassa 27.12.1939ajatellen koko talvisodankulkua; saatu torjuntavoit-to Sakkolan Keljassa Su-vannon maisemissa esti ve-näläisvihollisen saartamastaTaipaleenjokea Karjalankannaksella.

Pataljoonan muistoa vaa-lii Erillinen Pataljoona 6:nperinneyhdistys.

SIVU 7

Kaksi karjalaista runonlaulajaa. Kuva Jalmari Pusa/Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö.

Keskiviikko 23. tammikuuta 2013VPL.PYHÄJÄRVI2

23. tammikuuta 2013

Kuva kertooSehän on jo kulunut sanonta, että kuva kertoo enem-män kuin tuhat sanaa. Ja nykyään vielä niin monetliikkuvat kuvat, joita kaikista tuuteista tarjotaan. Meilläkarjalaisilla kuvilla saattaa olla vielä ihan erityistämerkitystä. Ihmeen paljon vanhojakin kuvia onkäytettävissä kotiseudulta Karjalassa. Alkuvuosina90-luvulla tuli Noitermaan Vanhaltamäeltä otetuksi“isän kotitalosta” enemmän kuvia kuin mitä konsa-naan on olemassa nykyisestä kodista täällä.Ehkä on niin, että valokuvia otettiin evakkomatkoillemukaan ensimmäisten, tärkeimpien esineidenjoukkoon. Kuvat olivat arvokkaita, ja muistikuviahaluttiin tukea, tulevaisuudesta ei tiedetty mitään. Jakoska kuvat olivat arvokkaita, niitä säilytettiin huolella.Helposti ne saatiin mukaan.On hienoa, että säätiömme toimesta on tallennettukuvia tosi paljon. Pienempi, uudempi Pyhäjärvi-kirjarakentuu suurelta osin kuvien varaan. Hyvä niin. Kuviaon tallennettu myös moniin muihin kirjoihin. Nytpuhuisin Noitermaan seudun historiikista, senVaellusvuodet -osasta, sivulla 175 olevasta kuvasta.

Äkkiä katsoen tavallinen kuva. Isoisä Pekka pyhäpu-vussa Turun Tuomiokirkon portailla, seurassaanMikko-serkkunsa tytär Annikki Matikainen. Siis Annikkisilloin Matikainen, myöhemmin Karttunen. Tuossa heelivät samalla peltoaukiolla puolen kilometrin päässäelämänsä loppuun saakka, tämä Annikki ja Matti.Mutta kerran tämä kuva alkoi elämään minullelaajemmin.Se oli otettu Turussa. Kuvaajasta ei ole tietoa, eikäsillä ole merkitystäkään. Ajankohta on kesällä 1943.Jatkosodan aikaa. Pekka alkoi olla viisissäkymme-nissä, rintamalla ei tarvinnut olla.Mutta hetkinen. Kun Noitermaasta lähdetään Turkuunmatkustamaan, matkaa on enemmän kuin viivoitti-mella kartalta mitaten. Varmaan mentiin junalla. Muttasilloin piti lähteä Noitermaasta Käkisalmeen päinsillä edellytyksellä, että rata oli jo kunnossa. Jokatapauksessa, piti mennä lähes Suomen poikkimutkitellen. Siinä kului varmaan koko päivä suuntaan-sa.Ja Vanhallamäellä olisi varmasti ollut työtä. Joku jäikotiin lypsämään lehmät, Helena-mummu varmaan.16-vuotias Pentti autteli, Anna-Liisa ja Aino, kymme-nen vuoden molemmin puolin, varmaan kanssa.Eikä siinä vielä läheskään kaikki. Tuskin uusi talo-kaan oli vielä aivan kunnossa päätellen siitä, etteiyläkerta ehtinyt valmiiksi ennen uutta lähtöä seuraava-na kesänä.Ei tulisi nykyaikana kysymykseen tuollainen matkailu.Ei varmaan joka talosta päästettäisi isäntää lähte-määnkään, ainakaan ilman pahaa rutinaa.

Matkan tarkoitus oli osallistua Raittiuden Ystävienvuosikokoukseen. Yhdistyksen toiminta oli käynnistet-ty uudelleen heti, kun takaisin oli päästy. Puheenjoh-tajaksi oli valittu Pekka, sihteeriksi jossakin vaihees-sa Annikki. Näin historiikki kertoo.Ihailen ja kunnioitan tuollaista aatteen paloa. “Kun onvaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskareet jäädä saa”.

Miten tällainen tarina sopii pitäjälehden pääkirjoituk-seen näin vuoden alussa?Olen huomannut, että meille juuriamme etsivillekiinnostus on paitsi seutuun ja luontoon liittyvää,myös ja ehkä etenkin menneisiin sukupolviin, ihmi-siin kohdistuvaa kiinnostusta. Pekka-papan muistanomakohtaisestikin, mutta paljon laajemman kuvanolen hänestäkin saanut sovittelemalla lukemattomiaihmisten kertomia luonteen palasia yhteen. Näissäetsinnöissä voi pieni kuvakin herätä elämään uudellatavalla.

Monet lukuisat kotipitä-jämme järvet ja lammetovat tulleet lehtemme pals-toilta tai kyläkirjoista vuo-sien mittaan selvitettyä.Netistä on viime vuosinavoinut hakea myös tark-koja karttakohtia tietoko-neen ruutuun.

Järvet ja lammet ovatniitä maastokohtia, joita ei-vät menneet vuosikymme-net juurikaan ole muutta-neet. Satelliittikartoista voisaada vielä hämärän kuvanko. maastokohdan nykyi-sestä tilanteesta.

Vpl. Pyhäjärven läntisellärajalla on kaksi järveä, Lup-rajärvi ja Pitkäjärvi. Otannyt lähempään tarkasteluunLuprajärven, joka on siitämielenkiintoinen, että suun-nilleen järven keskiosassaon pienehkö saari, jonkakorkeimmalla kohdalla onkolmen pitäjän: Räisälän,Sakkolan ja Pyhäjärven ra-japyykki. Järven Pyhäjär-ven puoleisessa osassa oliennen sotia kolme taloa,joita Koivusalon Tiituan-Musakanlahden koulupiiri-kirjan ja siinä olevan kartan

Onko kuvia Luprajärvestä?mukaan isännöivät AnttiKaasalainen, Liisa Mu-sakka ja Heikki Karma-la. Olen oheiseen karttaku-vaan merkinnyt ko. talojennimet. Onko heidän suku-laisillaan tai muilla valoku-via ko. talojen rakennuksis-ta tai niiden vaiheista?Onko kotiseutumatkaajillavalokuvia tai näkemyksiäviime vuosilta ko. Lupra-järvestä?

Käsitykseni mukaan jär-vi sijaitsi n. 2-3 kilometrinpäässä Musakanlahdenkoululta. TodennäköisestiLuprajärven vedet laskivatmuutamaan ojaan, viimek-si nimeltään Kiiskinoja Kii-majärveen aivan sen etelä-päässä, joka osa Kiimajär-vestä kuuluikin jo Sakkolanpitäjään.

Luprajärven veden kor-keus meren pinnasta oli27,2 metriä, joten kyllä las-kua Kiimajärveen (vajaat14 metriä) tuli riittävästi.On myös muita pikkulam-pia, joihin mielellään ottai-sin lisävalaistusta, mutta pa-lataan niihin myöhemmin.

Yhteydenotot:

REINO ÄIKIÄ[email protected]

puh. 040-769 5775

Monet raskaat kokemuk-set läpikäyneet naiset, evak-koäidit, eivät vielä ole saa-neet omaa muistomerkkiä.Karjalan Liitto on käynnis-tänyt Evakkoäiti -muisto-merkkihankkeen, johon tar-vitaan kaikkien karjalaistenlaajaa tukea.

Käytyjen sotien johdostaon pystytetty useita muis-tomerkkejä ja patsaita. Vii-meisin niistä lienee Lap-peenrannassa paljastettusotaorvon patsas. Aiem-min on jo muistettu sodis-samme kunnostautuneita jakaatuneita. Jopa Suomenhevonenkin on saanutoman muistomerkin so-dissa tekemistään merkit-tävistä suorituksista.

Vahvojen karjalaistennaisten kunniaksiKaikki nämä hankkeet ovatolleet oikeita ratkaisuja jahyvin perusteltuja. Yksi suu-rimmista sodan sankareis-ta on edelleen huomioi-matta. Hän on evakkoäiti.

Naisten panos käydyissäsodissa oli merkittävä, mut-ta silti evakkoäidit ovat jää-neet erittäin vähälle huo-miolle. Heidän taakkansasodan syttyessä ja jatkuessaoli mittaamattoman suurija raskas. Perheiden miehetja aikuiset pojat olivat rin-tamalla. Äitien tehtäväksijäi monissa Karjalan kylissäkoko evakuoinnin toteut-taminen, osaksi viranomais-ten viivyttelyn johdosta jajopa kahteen kertaan.

Perheet olivat tuohon ai-kaan suuria. Useissa per-heissä suuren lapsijoukonlisäksi myös isovanhemmat

Evakkoäidit saavat patsaan:tekijä ja sijoituspaikka vielä päättämättä

oli saatava turvaan sodanjaloista.

Talvisodan syttymisen ai-kaan vuonna 1939 olimaassamme erittäin anka-ra talvi. Kaikkien muidenhankaluuksien lisäksi oli vie-lä kestettävä talven pakkas-ten tuomat vaikeudet. Näis-tä koettelemuksista äitim-me selvisivät. Kovaa tekoaolivat nämä Karjalan naisetsilloin - ja ovat vieläkin.

Karjalan Liiton hallituson päättänyt Evakkoäiti-muistomerkin tekemisestä.Hankkeen rahoittamiseksikeräystoiminta on alkanutja se jatkuu 31.10.2014saakka.

Valtakunnalliseen keräyk-seen on syytä jokaisen kar-jalaisen yhteisön osallistua.Karjalaisseurat ja erilaisetyhteisöt voivat järjestäähaastekilpailun siitä, kukakerää suurimman summanmuistomerkin rahoittami-seksi.

Myös jokaisen yksittäi-sen karjalaisen toivotaantukevan arvokasta asiaa.Meillä kaikilla on kokemuk-sia ja muistoja omien suku-jemme evakkoäitien mer-kittävästä ja moninaisestatoiminnasta. He ovat muis-tomerkin ansainneet.

Kaikkien vähintään 50euroa lahjoittaneiden nimetjulkaistaan Karjalan Liitoninternetsivuilla ja Karjala-lehdessä.

Hanketta johtaa muisto-merkkitoimikunta, johonkuuluvat puheenjohtajanaviestintäneuvos JaakkoPaavela, Karjalan Liitonpuheenjohtaja Marjo Ma-tikainen-Kallström, pää-

toimittaja Päivi Parjanen,ministeri Matti Puhakka,varatuomari Timo Pellik-ka, varatuomari RistoPiepponen, kauppaneuvosEino Tenhunen, eloku-vaneuvos Lauri Törhö-nen, valtioneuvos RiittaUosukainen, kirkkoneu-vos Risto Voipio ja toi-minnanjohtaja Satu Hal-lenberg.

Muistomerkki paljaste-taan vuonna 2015. Sen te-

Evakkoäiti-muistomerkkihankkeen tuottokäytetään lyhentämättömänä.

Keräystilin numero:OKOYFIHH, FI84 5789 5420 0253 68.

Viite: 30009Keräyslupa: Karjalan Liitto ry

2020/2012/3513Keruuaika: 2.11.2012-31.10.2014

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus 2.11.2012

kijä ja sijoituspaikka vali-taan myöhemmin.

Toivon, että jokainenosallistuu tähän äitiemmetyötä kunnioittavaan hank-keeseen.

JAAKKO PAAVELAMuistomerkki

toimikunnanpuheenjohtaja

Lähdewww.karjalanliitto.fi

Tällaisia elävien kuvienkokemuksia toivonkaikille lehden lukijoillealkavana vuonna!

Esko PulakkaVpl. Pyhäjärvi-säätiönhallintoneuvostonpuheenjohtaja

Keskiviikko 23. tammikuuta 2013 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Kuvia kerätään myös netissäEvakkoajan kuviahyvin niukasti olemassaNoin 3000 pyhäjärveläisentiedetään sijoittuneen eva-koiksi Alavudelle lähdetty-ään joulukuun alussa 1939talvisotaa pakoon. MuitaAlavuden lähipitäjiä, joihinpyhäjärveläisiä osoitettiin,olivat mm. Vähäkyrö jaKuortane. Pitäjään saavut-tua kyläkoulut olivat en-simmäisiä kokoontumis-paikkoja.

Kaarina Piironen o.s.Pitkänen julkaisi Faceboo-kin Pyhäjärvi Vpl. -ryh-mässä kaksi mielenkiintois-ta ryhmäkuvaa, jotka onotettu talvisodan alta pa-enneiden evakkomatkalta.Pyhäjärveläisiä saapui Ala-vudelle Kaukolan koululleitsenäisyyspäivänä 1939.Kaarinan alavutelainen,tuolloin 19-vuotias lotissatoiminut äiti, silloiselta ni-meltään Hilja Mäntylä,muistaa olleensa juuri nos-tamassa lippua salkoon it-senäisyyspäivän kunniaksi,kun ensimmäinen kuorma-auto ajoi pihaan. Hilja muis-taa, että sisällä tulijoitaodotti valmiina riisipuuro.Hän muistaa vielä useattulijoiden nimetkin. Häntoivoo, että kun kuvat jul-kaistaan, löytyy lisää kuvienhenkilöiden nimiä.

Kaukolan koululle itse-näisyyspäivänä saapuneetlähes 70-80 pyhäjärveläistäevakkoa ja vastaanottajatkoottiin kahteen valoku-vaan, jotka julkaistaan ohes-sa. Osa evakoista on mu-kana molemmissa kuvissa.Toinen kuvista on aiem-min julkaistu Kotikyläm-me Konnitsa 2 -kirjassa, s.164. Kirjan kuvan läheskaikki nimet on tunnistet-tu. Hilja Pitkäseltä o.s.

Mäntylä on nyt saatu tietoamuutamista, joita kirjan te-kijät eivät tunnistaneet.

Kiikassa asuva Pyhäjär-vellä Kahvenitsassa synty-nyt ja asunut Arvo Matin-poika Pärssinen, s. 1928,arveli kuviin tutustuttuaan,että niissä on pyhäjärveläi-siä Alakylän, Kahvenitsan,Puikkosten ja Konnitsankylistä. Muiden Alavudellesaapuneiden pyhäjärveläi-sevakkojen ensimmäinenkokoontumispaikka oli jol-lain toisella koululla. Kon-nitsa -kirjojen teossa mu-kana ollut konnitsalaisyn-tyinen Maija Luukkanen,s. 1943, oli myös mukananäitä kuvia tutkiessamme.

Toisessa kuvista mukanaolevat Hilja Mäntylä, s.1920, ja pyhäjärveläisnuo-rukainen Urpo Pitkänen,s. 1922, avioituivat 1943.Urpo on jo kuollut, muttaHilja Pitkänen viettää van-huudenpäiviään Lahdessa.Hän on toivonut, että vuo-sikymmenet hänen ja Ur-pon matkassa kulkeneetkuvat julkistettaisiin.

Mitä heille kuuluunytPyhäjärvelle Urpo Pitkä-nen eivätkä hänen vanhem-pansa Juho ja Elsa Pitkä-nen o.s. Sulander, kuteneivät myöskään Urponsisarukset, enää palanneet.Urpo kuoli 5.7.2011. Il-meisesti ainoa kerta, kunjoku Pitkäsistä palasi koti-konnuille, oli se, kun Urpopääsi käymään siellä vuon-na 1990. Se oli ollut hänellepitkäaikainen haave. Mat-kan jälkeen hän oli tyyty-väinen ja totesi, että kuntoive toteutui, ei enää mi-

tään muuta elämältä toivo-nut. Urpo haavoittui La-pissa ja häneltä jouduttiinamputoimaan toinen jalka.

Puoliso Hilja o.s. Mänty-lä on nyt Lahdessa asuva92-vuotias, pyörätuolissaliikkumisvaikeuksien vuoksiaikaansa viettävä ikäihmi-nen. Lapset ovat äitinsäomaishoitajina ja seuranakukin vuorollaan 2-3 vuo-rokauden jaksoissa. Niinmyös Kouvolassa asuva ty-tär Kaarina Piironen. Vaik-ka Hilja-äiti on pohjalai-nen, on perheessä säilynytUrpon tuomia karjalaisiaperinteitä ja Kaarina kokeeitsensä vahvasti karjalaisek-si.

Urpo ja Hilja Pitkäsentytär Kaarina kertoo pyhä-järveläissyntyisen isänsä elä-mänkulusta näin: Isän lähi-omaisista on elossa enääsisar Terttu Snellman o.s.Pitkänen, joka asuu Pie-tarsaaressa. Urpon Erkki-veljen vaimo Aili Pitkä-nen asuu Jäminkipohjassa.Tietenkin Tertun ja Erkinlapsia ja heidän lapsiaan onelossa. Meitä Urpon ja Hil-jan lapsia on elossa 7. Van-hin sisareni kuoli lapsena.Isä muutti Lahteen Pännäi-sistä ja aloitti oman talonrakentamisen vuonna 1947.Äiti, veljeni Reino ja minä4 kk:n ikäisenä muutimmeisän luokse Lahteen ennenjoulua 1947. He asuivatkoko ajan samassa talossaja Hilja-äitini asuu sielläedelleen.

Arvo Pärssisen ja MaijaLuukkasen kanssa tietojaKaukolan koululla otetuis-sa kuvissa olevista henki-löistä jäljittäessämme, olem-me todenneet usean näistä

Alavuden Kaukolan koululle itsenäisyyspäivänä 1939 saapuneita evakkoja. Kuva on julkaistu Konnitsa 2kirjassa sivulla 164. Kirjassa oleva nimiluettelo on hiukan täydentynyt Hilja Pitkäsen ansiosta.

Tässä Alavuden Kaukolan koululle itsenäisyyspäivänä 1939 saapuneistapyhäjärveläisistä evakoista olevassa kuvassa mukana lotta-asuinen HiljaMäntylä, myöhemmin Pitkänen. Hän on kuvassa toiseksi ylimmällä rivillätoinen tyttö oikealta. Urpo Pitkänen on melkein hänen takanaan, kuvanylimmällä rivillä ensimmäinen nuorukainen oikealta, hänen kasvonsa peitty-vät osittain Hilja Mäntylän oikealla puolella seisovan Esteri Riikosen taakse.Lähes täydellisiä nimiluetteloita kuvista voi kysellä tekstin kirjoittajalta.

henkilöistä siirtyneen jotuonilmaisiin, ikuiseen Kar-jalan kesään.

Viimeiset toistakymmen-tä vuotta Vilppulassa elä-nyt oma tätini Liisa Ju-hontytär Karppanen o.s.Pärssinen (1890-1971)löytyy Konnitsan kirjassa-kin olevasta kuvassa (kol-mas rivi ja 3. vasemmalta).Hänen lapsistaan, serkuis-tani, Aarne, s. 1923, kuoli2009 Tampereella ja jomuutamaa vuotta aiemminkuoli Aatos, s. 1927, jokaeli Lahdessa. Mutta 1922syntynyt tytär Eila Sausoelää tietojeni mukaan Vaa-sassa.

Kuvat evakkoajaltatalteen!Vanhojen Karjalan aikais-ten valokuvien tunnistami-nen on yksi hyvin kiinnos-tava toiminta, joka on it-sekseen käynnistynyt Face-bookin pyhäjärveläisryh-mässä.

Ymmärrettävistä syistävalokuvat evakkoajaltaovat vielä harvinaisempiaperhealbumeiden aarteita,kuin kuvat ajalta ennen so-tia. Vanhoja kuviahan onrunsaasti koottuna myösVpl. Pyhäjärvi-Säätiön ko-koelmiin.

Olisi korkea aika kootamyös vielä kotien kätköis-sä jäljellä ovat kuvat ajaltaennen sotia, mutta sitäkinharvinaisemmat kuvatevakkoajalta talteen. Ideoi-ta kaivataan, miten niidenkeruu nähtäville saamiseksivoisi tapahtua myös Face-bookin ulkopuolella.

KarjalaisiavalokuvissaSosiaalisessa mediassa Fa-cebookissa on viime vuon-na perustettu mm. ryhmä”Karjalaisia valokuvissa”.Sivuston ajatuksena on koo-ta luovutetussa Karjalassasyntyneiden ja siellä elänei-den ihmisten vanhoja valo-kuvia katseltavaksi, ihailta-vaksi, muisteltavaksi, vaih-dettavaksi ja löydettäväksi.Valokuvia varten on luotuvalmiit pitäjäkansiot.

Pyhäjärvi Vpl. -kansios-sa on tähän mennessä jul-

kaistuna n. 80 kuvaa. MuistaSuvannon seudun pitäjistätätä huomattavasti vähem-män. Mutta Viipurista jasen maalaiskunnasta yht. n.270 kuvaa, Sortavalastamaalaiskuntineen lähes 250ja Käkisalmesta maalais-kuntineen vajaa parikym-mentä.

Marraskuussa perustetus-sa Pyhäjärvi Vpl -keskus-teluryhmän jäsenmäärä hi-poo jo 200 osallistujaa, tätäkirjoitettaessa 13.1. meitäoli jo 192. Pyhäjärveläis-juuriset käyvät ryhmässäpäivittäin ehtymättömälläinnolla vilkasta keskusteluaja uusia jäseniä pulpahtaalähes päivittäin. Kerrotaanvalokuvien kera elämästäja paikoista Pyhäjärvellä.Etsitään ja tunnistetaansukulaisia, kysellään pai-koista, kylistä ja elämän-menosta entisellä Pyhäjär-vellä.

Myös runsaasti vanhojavalokuvia on kertynyt jamikäli niistä puuttuvat ni-met, yhdessä on niitä olem-me yrittäneet ryhmässäkohdatessamme tunnistaa.

KAARINAPÄRSSINEN

Valokuva Murikastatai MustaniemestäTutkija Jaana Laamanen tekee kirjaa kuuden vete-raanin sotakokemuksista. Hän etsii valokuvaa Muri-kan (Murikon) patterista, jossa hänen silloin 16-vuotias kaukolalainen tiedonantajansa oli keväällä1944 sotilaskoulutuksessa. Myös valokuvat naapu-rissa toimineesta Mustaniemen patterista kiinnosta-vat. Nämä kuvat ovat, ymmärrettävistä syistä, niinsanotusti kiven alla. Kyseiset patterit kuuluivat Ran-nikkotykistörykmentti 3:een, ja niistä Murikka sijaitsiKäkisalmen ja Mustaniemi Vpl Pyhäjärven alueella.Tutkijan tiedossa on muutamia, lähinnä kalustokuviatykeistä. Hän etsii kuvaa, josta niin kutsuttu suuriyleisö saisi käsityksen rannikkopatterista. Kuvassatoivoisi näkyvän kasarmia ja Laatokkaa. Onkoteidän kotialbumeissanne tällaista valokuvaa?

Jaanan puhelinnumero: 040 766 36 45.Vastaajaan voi jättää soittopyynnön.

Keskiviikko 23. tammikuuta 2013VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Vuoden vaihtuminen ja uu-den vuoden ensimmäinenkuukausi siirtää ajatuksetjotenkin luonnostaan elä-män perusasioihin. Kunvuosiluvuksi kirjoitetaan2013, sitä ensiksi oikein hät-kähtää: näinkö pitkälle ontultu jo kolmannella vuosi-tuhannella?

Nuorempana uutta vuot-ta katseli uteliaana ja tuu-maili sen mukanaan tuo-mia haasteita. Miksei näintapahtuisi vanhempanakin,mutta ikävuosien karttues-sa mukaan tulee yksi suurikysymys: kuinkahan mon-ta vuotta minulla on jäljelläja millaisissa sielun ja ruu-miin voimissa saan ne viet-tää?

Ikääntymiseen liittyvät

Harjoitellaan kiitollisuuttapahimmat uhat ovat tule-vaisuuden pelko ja men-neitten murehtiminen. Nii-tä sietää varoa myös nuo-remmalla iällä. Näiden uh-kien edessä ei kannata an-tautua alistumalla kuvitte-luun, että murehtivan ihmi-sen perusluonne on muut-tumaton. Niitä vastaan voitaistella. Tämä taistelu eisaa kuitenkaan olla pelkkäätorjuntaa, vaan siihen onsaatava myönteinen sisältö.

Viime vuosina on paljonpuhuttu ns. ”positiivisestaajattelusta” ja sen suotui-sastavaikutuksesta ihmisenhyvinvoinnille. Sitä kannat-taa kaikkien harjoitella maa-ilmankatsomuksesta riippu-matta. Kristillisen uskonnäkökulmasta voi kysyä,

onko se riittävää vai tuokousko siihen jotakin lisää?

Paljolti kyse on samastaasiasta. Ei kannata jäädämurehtimaan asioita, joilleei itse mahda mitään. Onhyvä yrittää torjua mieltäraskauttavat pahat tunteet,kuten katkeruus ja kateus.Kristillinen usko tuo tähänkuitenkin ainutlaatuisen li-sänäkökulman. Positiivinenajattelu ei nouse vain yri-tyksistä pusertaa omin ky-vyin itsestään myönteisiäasioita, vaan se perustuuJumalan hyvyyteen ja rak-kauteen.

Apostoli Paavali kirjoit-taa kirjeessään Tiitukselleyhden kauneimmista Raa-mattuun sisältyvistä lauseis-ta: ”Mutta kun Jumalan,

meidän pelastajamme hy-vyys ja rakkaus ihmisiä koh-taan tuli näkyviin, hän pe-lasti meidät, ei meidän hurs-kaiden tekojemme tähden,vaan pelkästä armosta.”(Tiit 3:4-5). Tässä on kris-tillisen positiivisen ajattelunperusta.

Positiivinen ajattelu kris-tillisessä mielessä johtaa sii-hen, että Jumalan hyvyy-den ja rakkauden valtaami-na käännymme kiitollisinahänen puoleensa. Aina se eiole helppoa, mutta vaikeina-kin hetkinä siitä voi tullaelämää kantava voima,myös tänä armon vuonna2013.

JUHANIFORSBERG

Vuosi ”neljäkolme” on muistoissainisän, äidin kertomana.Kellin onnenpäiviä kehdossaiinsuvituulen tuutimana.

Kävi isäni naapuriin kertomaan:”Meillä kummeja tarvittaisiin!”Montrualla kas’ totuttu luottamaanoli naapurin miehiin ja naisiin.

Niin Aili ja Tauno Kaasalaisen,sisarukset, kummeiksi sain.Olevan matkan varrella, tunsin sen,Teidän ”haltijakummeinain”.

Aili, vuosien varrella seurasitmiten taimeni kasvaa ja varttuu.Hyvään ohjeita annoit ja hymyilit,toivoit, tytölle taitoja karttuu.

Oman perheesi hoidit ja ahkeroittehden pitkää päivätyötä.Lähimmillesi elämän ohjeen loit:Hyvin tee työ, on siunaus myötä.

Jos kellä, niin Aili Sinullamoneen työhön on riittänyt taito.Tätä selvemmin saata en sanoa:Olet kummini, helmi aito!

Oli iloni suuri kun yhteisenmatkan synnyinkyläämme teimme.Siltä matkalta varrelle vuosienmuistot sopukkaan sydämen veimme.

Siellä kävimme hiljalleen muistojen tiet,tänne vuosikymmenten ajanoli kaivattu, mietitty vieläkö lietsynnyinkotimme, takana rajan.

Tuulenväre sai tuomista pihamaansilloin leijumaan kukkien lunta.Hyvästeltiin ”kotimme” nukkumaanmeidän muistoissa ”ruususen unta”.

Kaksi säettä tahtoisin lisätä:Tuli elämän helminauhaanviidentoista vuoden lisä.Talventuulista joulun rauhaanSinut kutsui taivaan isä.Esimerkin niin hyvän Sinulta sain,neuvoit: ”Parhaasi mukaan työ tee,silloin elämä kannattelee”.

Aili Kukon muistolle

Suruviesti saapui Riihimä-eltä joulun alla. Aili Kuk-ko o.s. Kaasalainen, kum-mitätini, naapurimmeMontruan kylältä oli pääs-syt jouluksi kotiin, nukku-nut ikiuneen. Aili oli synty-nyt 23.02.1917, helmikuus-sa olisi tullut jo 96 vuottatäyteen.

Viimeisiin vuosiin asti Ailioli virkeä, aina hyväntuuli-nen, terhakka Karjalan tyt-tö. Vasta viime vuosina hänmuutti kerrostaloasumisenpalvelutaloon. Harvoin ta-pasimme, mutta puheli-messa vaihdettiin kuulumi-sia usein. Timanttina muis-toissani on yhteinen matkasynnyinkyläämme, Mont-rualle kesäkuussa 1991.

Käytiin paikalla, jossa Ailikertoi kastetilaisuudessa pi-täneensä minua sylissäänaurinkoisena kevätpäivänä1943, kotikummullamme.Pääskyset lentelivät ja tai-vas oli sinistäkin sinisempi,kertoi kummini tilaisuudenpuitteista.

Ailin pojan Tarmon kans-sa keskustellessani muistim-me, että olin kirjoittanutVpl. Pyhäjärvi-lehteen pie-nen tarinan, osin runomuo-dossa Ailista hänen 80-vuo-tispäivänään vuonna 1997.Kuin luin runoa, tuntui, ettäsiinä oli ”Ailin tarina”, jotavoi käyttää tässäkin yhtey-dessä:

Irma Karilainen syntyiKäkisalmen kaupungissasyyskuun alussa vuonna1927 vanhempiensa, VPLPyhäjärven Alakylässä asu-vien Daisy ja Ville Kari-laisen vanhimpana lapse-na. Helsinkiläinen Daisy olitullut Alakylän kansakou-lun opettajaksi pian val-mistumisensa jälkeen ja avi-oitunut maanviljelyskoulunkäyneen Villen kanssa. Vil-lekin kävi avioliiton alkuai-koina Kajaanissa opettaja-seminaarin ja toimi opetta-jana useita vuosia SuomenNuoriso-Opistossa Mikke-lissä.

Perheen elämä oli työn-täyteistä. Lapsia syntyi no-peassa tahdissa lisää, ja van-himmat lapset saivat kei-nutella kehtoa, vahtia nuo-rempia sekä osallistua arjenylläpitoon pienestä pitäen.Kaikki me sisarukset elim-me voimakkaasti elä-määmme koulun kautta.Suuren osan lapsuudestam-me olemme asuneetkinkouluilla. Evakkoon perhelähti Karjalasta kaksi ker-taa, joten näitä elämämmekouluja kertyi kunkin osalleuseita. Isämme kuoli sota-ajan ja evakkomatkojen ra-situksiin syksyllä 1944, jol-loin Irma oli seitsemän-toistavuotias.

Evakkotie päättyi Tam-melan kirkonkylän koululleLounais-Hämeeseen. Tähänaikaan oli Irma jo käsityö-seminaarissa Helsingissä,jossa asuttiin äärettömänahtaasti mummin pikkui-sessa yksiössä parin muunopiskelijan kanssa. Olinkuuden vuoden vanha, kunIrma valmistui käsityön-opettajaksi. Kävimme äi-din kanssa valmistujaisnäyt-telyssä. Äiti oli ylpeä tyttä-restään. Itse katselin ihmeis-säni hienoja käsitöitä, eri-tyisesti kahvipannunmyssyoli upea. Siinä oli kirjottunaElämän puu. Tiesin jo sil-loin, että omista käsistäni eikoskaan lähtisi niin hienoatyötä. Tämä taidonnäyte onpäätynyt käsityöseminaarinkokoelmiin.

Uransa alkuvuosina Irma

Muistoissamme sisaremme Irma

toimi käsityönopettajanaKemissä ja Lauritsalassa,mutta pääsi sitten virkaanHyvinkäälle, jossa toimi elä-keikäänsä saakka.

Monista sairauksista kär-sinyt leskiäitimme kuoli5.1.1954 Hyvinkäällä. Ir-masta tuli oppikoulua käy-vien kolmen nuorimmansisaren holhooja. Irma oliahkera ja tunnollinen ja yrittiaina parhaansa. Vastuu nuo-remmista sisaruksista jaheikkojen silmien aiheutta-ma trauma hankaloittivatkuitenkin hänen elämäänsäpaljon. Irmalla oli pienestälähtien ollut silmävika, jokaleikkauksilla ja laseilla saa-tiin kyllä myöhemmin mel-ko hyvin hoidetuksi.

Irman suuri lahja olihelppo kielten oppiminen.Englantia ei Irman koulu-aikana paljoa opetettu, sak-sankieli oli sen sijaan tär-keällä sijalla. Opittuaan kan-salaisopiston kursseilla riit-tävät pohjatiedot englan-ninkielestä Irma hankkiutui

kesälomien aikana paikkoi-hin, joissa voisi oppia lisää.Jostain tuli tieto Internatio-nal Work Camp -leireistä,joissa eri maista tulevat hen-kilöt saattoivat työtä teke-mällä valituissa kohteissatutustua toisiinsa. Irmanensimmäinen leirikokemusoli Itävallassa ja sen jälkeenseurasi monia muita. Kieli-taito karttui joka vuosi jasuoritettuaan lukuisia tut-kintoja hänelle myönnettiinAsla-stipendi, jonka avullahän pääsi Yhdysvaltoihinpuoleksi vuodeksi opiske-lemaan lisää.

Kielitaito, monikansalli-nen ystäväpiiri ja laajat ul-komaanmatkat avasivat Ir-malle kokonaan uudenmaailman. Kun peruskou-lu tuli Suomeen, pääsi Irmakäsityön lisäksi opettamaanenglantia ala-asteella, han-kittuaan ensin asianmukai-sen lisäkoulutuksen. Irmaopetti englantia myös kan-salaisopistossa.

Hänen innostuksensa olisuuri ja tarttuva. Uskonmonen pienen koululaiseninnostuneen kieliopinnois-ta hänen ansiostaan. Myö-hemmällä iällä Irma opis-keli vielä espanjan- ja rans-kankieliä ja pääsi niissäkinhyvään taitotasoon. Vapaa-aikanaan Irma harrasti kä-velyä, hiihtoa ja uintia. Elä-mänsä loppuvuodet Irmavietti Hyvinkäällä Sahanmä-en palvelukeskuksessa, jon-ka henkilökunnalle lausum-me parhaat kiitoksemmehyvästä hoidosta.

AUNE KARI

Kiitos Aili, kummi, hyvistä neuvoista ja ohjeistamatkalleni. Kiitos, että juuri Sinä kannattelit minuasilloin keväällä 1943, elämäni aamussa.

KummityttösiHELY HARPALA o.s. Pärssinen

Irma Karilaisen siunaustilaisuudesta 5.1.2013.

Pyhäjärvi-lehti julkaisee joka numerossa tietoja perhejuhlista,kuten merkkipäivistä, poisnukkuneista ja valmistuneista.Muistathan kysyä asianosaisilta luvan tietojen julkaisuun.

Keskiviikko 23. tammikuuta 2013 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Entisen Vpl. Pyhäjärvenpitäjän alueen tunnetuinkohde Karjalan matkaajilleon eittämättä Konevitsa.

Saarelle jo v. 1393 perus-tetun Konevitsan luostarinjälleenrakentaminen pääsialkuun, kun se oli helmi-kuussa 1991 palautettu Ve-näjän Ortodoksiselle Kir-kolle ja kun ensimmäisetmunkit saapuivat saarelle28.5.1991. Vuonna 1993vietettiin luostarin 600-vuo-tisjuhlaa.

Varsin monet kotiseutu-matkaajat ovat nyt jo run-saana 20 vuotena sisällyttä-neet matkaohjelmaansaKonevitsan luostariin ja saa-ren ainutlaatuiseen luontoontutustumisen.

Kertakäynnillä tai vaikkauseampaankin kertaan Ko-nevitsassa vieraillessa saakokeakseen vain pienenosan kaikesta siitä, mitäKonevitsa on. Siksi lieneehyvin ymmärrettävää, että

Konevitsa keskiössäkynttelinpäivänä Karjalatalolla

Konevitsa-aihe nousi kär-kisijoille kysyttäessä Vpl.Pyhäjärvi-seuran jäseniltä,mitä aiheita he haluavat kä-siteltäviksi seuran tilaisuuk-siin.

Nyt Konevitsa-tietämys-tään ja runsaan kuvamate-riaalin kautta välitettävissäolevia elämyksiä voi täy-dentää seuran tämän vuo-den ensimmäisessä teema-kokoontumisessa kynttelin-päivänä 3.2. klo 13.00 Kar-jalatalon Laatokka-salissa.

Asiantuntijaksi olemmesaaneet Konevitsan jällen-rakentamisessa mukana ol-leiden suomalaisten aktiivi-en kärkinimen, restauroijaAndreas Heikki Hänni-sen, joka on näinä vuosi-kymmeninä paneutunut sy-vällisesti luostarin ja saarenkunnostamiseen.

Seuran emäntien valmis-tamat päiväkahvit omakus-tannushintaan nautitaan ti-laisuuden alussa.

Andreas Heikki Hänninen Genesaretin järven ran-nalla paikalla, missä Jeesuksen kerrotaan kohdan-neen Maria Magdaleenan.

Nuijan varresta

Vuoden vaihtuminen jatammikuun alku ovat mer-kittäviä asioita meille jokai-selle, niin yksilön kuin yh-teisönkin näkökulmasta kat-sottuna. Jotakin peruutta-matonta on takana, muttatoisaalta edessä on tiedossauutta ja mielenkiintoista.

Säätiömme on aloittanuttoimintansa vuonna 1948,joten se on toiminut pyhä-järveläisyyden hyväksi jo 65vuotta. Juhlavuotta vietäm-me työn merkeissä toimi-malla hallintoneuvostom-me vahvistaman toiminta-suunnitelman ja budjetinmukaisesti.

Säätiömme toimii mo-nella tavalla tulevan vuo-den aikana. Vpl. Pyhäjärvi-lehti on edelleen tärkeä ti-laajilleen ja lukijoilleen. Sensivuilta löytyvät avustajienkirjoitukset ja uutiset sekäajankohtaiset ilmoitukset.

Tammikuun numerossaon tietoja säätiön rahasto-jen apurahoista ja ohjeetmiten niitä haetaan. Jaka-malla rahastoistaan apura-hoja opiskelijoille säätiö to-teuttaa näin tarkoitustaan.Toivottavasti apurahojensaajat kertovat itsestään jamenestymisestään elämäs-sä myöhemmin oman leh-temme palstoilla.

Vpl. Pyhäjärvi juhlat jär-jestetään tänä vuonna Hä-meenkyrössä. Risto Toi-viaisen johtama juhlatoi-mikunta on ahkeroinut jopitkään juhlajärjestelyissä.Lehtemme palvelee luki-joitaan kirjoituksin ja kuvinennen juhlia ja juhlien jäl-keen, kuten aikaisempina-kin vuosina.

Paras kiitos juhlien järjes-täjille lienee se kun me-nemme sankoin joukoin

Uuden vuodentapahtumia jahaasteita

Hämeenkyröön 20-21.7.2013 viettämään ke-säistä viikonloppua, tapaa-maan tuttuja ja saamaantapahtumasta hengen ra-vintoa.

Karjalan Liiton kesäjuh-lat järjestetään tänä vuonnaPorissa 14-16.6.2013. Tä-hän vuosittaiseen suurta-pahtumaan odotetaan yli15000 henkilöä ja tapahtu-man valmistelut on aloitet-tu noin kaksi vuotta sitten.Karjalaisten kesäjuhlien tun-nuksena on ”Sie, mie, myöyhes”. Ohjelmassa on tar-jontaa moneen makuun;iloista karjalaista pilkettä sil-mäkulmassa, nuorekastakepeyttä ja lasten riemua,korkeatasoista tiedettä, tai-detta ja käden taitoa sekähiljentymisen hetkiä. Panos-tamme lapsiin ja nuoriin,koska heissä on karjalai-suuden tulevaisuus. Järjes-telyissä on mukana Karja-lan Liiton lisäksi mm. Po-rin kaupunki ja seurakun-nat sekä KarjalaseurojenSatakunnan piiri, johon kuu-luu tällä hetkellä 25 jäsen-seuraa, joissa on yli 2200jäsentä. Juhlajärjestelyihintarvitaan suuri joukko toi-meliasta talkooväkeä. Ter-vetuloa siis Poriin ”viikkoaennen juhannusta”, jossakohtaavat kaiken ikäiset ih-miset, karjalaiset ja karja-laisten ystävät.

Hyvät lehtemme lukijat!Säätiömme ja omasta puo-lestani haluan toivottaa teil-le kaikille hyvää alkanuttavuotta sekä menestystätyössänne ja toimissanne.

YRJÖ S.KAASALAINEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen puheenjohtaja

VäitöksiäTimo Leivo, s. 1978, onväitellyt kauppatieteidentohtoriksi LappeenrannanTeknillisessä Yliopistossa.

Kauppatieteiden maiste-ri Timo Leivon rahoituk-sen alaan kuuluva väitös-kirja Pricinganomalies in theFinnishstockmarket (Hin-noitteluvirheet Suomalaisillaosakemarkkinoilla) tarkas-tettiin 17.12.2012 Lappeen-rannan teknillisessä yliopis-tossa. Vastaväittäjänä toimiprofessori Timo Rotho-vius Vaasan yliopistosta.Kustoksena toimi profes-sori Eero Pätäri Lappeen-rannan teknillisestä yliopis-tosta.

Timon äidin äiti on aktii-vikarjalainen Kirsti Jääs-keläinen o.s. Huppunen,syntyään VPL Pyhäjärvel-tä. Kirstin vanhemmat ovatSanni o.s. Jehkinen (1917-2003) ja Matti Huppu-nen (1912-1993). Matti olimyös pyhäjärveläisiä ja San-ni Suojärveltä.

MerkkipäiviäValmistuneitaAnna-Maija Packalén onvalmistunut kasvatustietei-den maisteriksi Oulun yli-opistosta 14.12.2012.

Hänen vanhempansaovat Matti ja MarkettaPackalén o.s. Kosonen.

Isän vanhemmat ovatAini Kyllikki Packaléno.s. Lappalainen ja PerttiPackalén.

Isän isovanhemmat ovatMaria ja Aapro Lappa-lainen Vernitsan kylästä.

Äidin vanhemmat ovatIrja Kosonen o.s. Koppa-nen ja Keijo Kosonen.

Äidin isovanhemmatAnna ja Aleksanteri Kop-panen Enkkuan kylästä.

Kaarina Uusihakala o.s.Kukko täyttää 90 vuotta9.2.2013 Karijoella. Syntyi-sin Kaarina on Suur-Tam-malastaTiitualta.

Tilaisuudessa on esillämyös kokoelma Konevit-sa-kirjallisuutta ym. materi-aalia. Lämpimästi tervetu-

Konevitsan luostarin aluetta.

loa kaikki Konevitsasta kiin-nostuneet!

KAARINAPÄRSSINEN

Porissa sankaripatsaan äärellä Pyhäkylän marttoja,puhumassa Hanna Pusa. Vuosiluvusta ei ole tark-kaa tietoa. Kuva Jalmari Pusa/Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön arkisto.

Keskiviikko 23. tammikuuta 20136

Rotjanlahden kylä oli yksiSalitsanrannan koulupiiriinkuuluneesta kuudesta ky-lästä. Kylän rajat muodos-tuivat Jäppisen ojan ja Pien-ojan välisestä alueesta jakylä oli yksi niitä harvinai-sia kyliä, ettei se miltäänosin rajoittunut minkään jär-ven rantaan. Se ei paljoltihaitannut kuitenkaan kylä-läisten touhuja, sillä Keljan-lahden rantaan ei ollut pit-kä matka.

Salitsanranta lukeutuu nii-hin koulupiiriehin, joista ontehty v. 2003 oma koulu-piirikirja. Jo tätä ennen v.1992 on Aimo Kaleniuslaatinut koulupiiriläisten työ-ryhmän avulla varsin on-nistuneen värikartan, jostajokainen koulupiirin talolöytyy.

Ennen talvisotaa Salitsan-rannan koulupiiriin kuului150 taloa ja näistä 28 taloaoli Rotjanlahdessa. Kyläntaloja oli lisäksi Laatokanrannassa Lohijoen kylännaapurustossa, ja se selit-tääkin Pyhäjärven histori-assa ilmenevän suuremmantalojen lukumäärän. Nämätalot kävivät kouluansa Lo-hijoen koulussa eikä näitäole käsitelty koulupiirikir-jassa.

Vaikka Rotjanlahden ky-lästä ei löytynytkään yhtäänjärveä, oli siellä jotain sel-laista, mikä monesta muus-ta kylästä puuttui. Siellä olinimittäin Ville Ijäksen ta-lossa Salitsanrannan puhe-linkeskus ja Äikiän talossaRotjanlahden Osuuskassa,joka sittemmin 1949 sulau-tui Huittisten Osuuskassaan,joka sekin on tällä hetkelläSatakunnan Osuuspankki.

Kuten aikaisemmissa leh-dissä olemme Esko Si-mosen kertomuksista to-denneet, kylässä on ollutasutusta jo varhaisessa vai-heessa. Varsin merkittävääon ollut myöhemmin seseikka, että juuri Rotjanlah-den kylään on tapahtunutmuualta Suomesta varsinvoimallista muuttoliikettä.

Rotjanlahden kyläja meidän kujaset

Niinpä Iitistä on muutta-neet aikoinaan mm. Mäet,Sakselinit, Linqvistit,Oreniukset, Lahtiset,Pekkolat, Tyrylät ja Nas-tolasta muuttaneet Harti-kat ja Toivoset. Useim-mat perheet olivat sukuakeskenään. Vuosien saatos-sa sopeutuminen alkupe-räisväestöön oli tapahtunuthyvin, ja ainoastaan muuta-mat puheisiin juurtuneetmurresanat paljastivat ou-dommalle kuulijalle keskus-telijan olleen kotoisin muu-alta Suomea.

Moni kotiseutumatkailijaon kulkenut ainakin läheltäRotjanlahden kylää, silläLahnavalkaman mäeltä las-keutuva tie tekee Keljan-lahdella jyrkän mutkan oi-kealle koulun suuntaan, mut-ta vasen tiehaara johtaaKeljan kylän ohitse Rotjan-lahteen.

Ensimmäinen kylän ta-loista oli tien oikealla puo-lella oleva Ijäksen talo jasiitä vähän matkaa sijaitseevasemmalla puolella päreillävuorattu Eemil Lahtisentalo.

Esittelemättä tässä vai-heessa muita kylän talojakäännymme oikealle johta-ville kujasille. Tämän kul-kuväylän ensimmäinen talotien oikealla puolella oliTuomas Luukkasen taloja vasemmalla puolellaMäen sisarusten talo ja sa-malla puolen tietä oli vel-jekset Pekkolan talo.Eteenpäin kuljettaessa tulioikealla puolen vastaanAntti Pakarisen talo. Sit-ten laskeuduttiin mäkeä alasja oikealla puolen tietä si-jaitsi oman kotini lähinaa-puri Martti Eevan talo jasitten oltiinkin jo meilläÄikiän omistamalla Mik-kolan tilalla, jota ennen so-tia hallitsi kolme veljestä:Armas, Juho ja Viljo sekätietysti vanhukset Helenaja Aapro Äikiä, joka vii-meksimaianittu kuoli en-simmäisen evakkovaiheenaikana Alavudelle. Aivanmetsän laidassa olivat vielä

Adam Hämäläisen ja suu-tari Halosen asumukset.

Koko kujasten matkallakauempana oikealla näkyirunsaasti taloja, mutta nekuuluivat Keljan kylään, to-sin samaan koulupiirin. Ku-

jasten vasemmalla puolellanäkyi puolestaan muita Rot-janlahteen kuuluvia taloja.

Äikiän suku on milloinpienemmällä, milloin suu-remmalla joukolla vierail-

lut entisen talon pihapiiris-sä. Tilan asuinrakennus tu-houtui jo 2002 tulipalossa,mutta nuorisoa myödenehdittiin vierailuita tehdä jatarkkoja valokuviakin ot-taa.

Nilsiän museo Simolantielläkutsui avointen ovien päi-vänä käymään. Noudatinkutsua, varsinkin kun pai-kalla oli tuttu esittelijä jatoiminnan sielu Matti Töy-räs. Matkaani tutustumis-käynnille lähti myös Juan-kosken Karjalaisyhdistyk-sen puheenjohtaja AuneMarkkinen. Museon vie-ressä myös kesäteatteri.

Vapaaehtoisvoimin yllä-pidettävä museo erinomai-sine oppaineen kiinnostikovasti. Nilsiä oli sotienjälkeen mm. salmilaisten si-joituskunta, tietojen mu-kaan n. 1300 sai sieltä uu-den asuinpaikan. Samoinortodoksisuus siirtyi tuli-joiden matkassa.

Karjalaispojan silmät avautuivat Nilsiän museossaAvoimien ovien päivänä

paikalle oli ensimmäisenätullut venäläisiä Tahkolta.Kovin olivat olleet kiin-nostuneita mm. sota-ajanhistoriasta, se kun koskettiheidänkin vanhempiaan ta-valla ja toisella.

Päältäpäin kovin vaati-mattoman oloinen, keltai-seksi maalattu vanha asuin-rakennus ei sinällään muis-tuttanut museota. Pihapii-rissä olevat vanhat aitat sensijaan antoivat ymmärtää,että tarina jatkuu kuitenkinsisällä. Ulla Kakkinen, yksinilsiäläisistä perinteen ke-rääjistä ja vaalijoista, olikoonnut laajan kahvikup-pinäyttelyn. Monessa tilas-sa olleet esineet olivat näyt-

tävästi esillä vitriineissä.Huoneita oli vaikka kuin-

ka paljon. Ensimmäiseenhuonetilaan mennessäni ul-kopuolinen maailma hävisikokonaan mielestä. Histo-ria vei mennessään. Valtavamammutinhammas Tah-kolta, arvioitu ikä 22 400vuotta, sai ajatukset aivansekaisin. Jos olin joskus ehkäkokenut itseni vanhaksi, niinviimeistään tuossa vaihees-sa se menetti merkityksen-sä.

Salmilaisten mukana tul-lut ortodoksisuus on hyvinesillä. Pienenä detaljina voinmainita, että museossa ole-vat vitriinit ovat Kuopionortodoksisesta museostalahjoituksena saatuja.

Kaikki muukin museonesineistö oli koottu erin-omaisella tavalla ja taustaltakuuluneet Toivo Kärjenikivihreät loivat oman, peh-meän tunnelmansa. Tällämusiikin mestarilla on omahuoneensa, eikä vastaavaalöydy muualta Suomesta.

Muitakin merkittäviä esi-neitä oli. Edelleenkin sel-vittämättömänä työkaluna,”ikiliikkujaksi” nimetty, olisaanut monenlaisia merki-tyksiä. Varsinaista nimeä eivälineellä vielä ollut. Sota-ajasta kertovassa tilassa Laa-tokan Petäjäsaaresta tuo-dut kiväärin hylsyt kertoi-vat karua kieltään siihensaareen menehtyneistämaamme puolustajista.

Kukaan saaressa olleista eiollut selvinnyt hengissä.

Jorma Myöhäsen ainut-laatuinen kivikokoelma ha-kee vertaistaan mistä päinmaailmaa tahansa. Tämäyhdenmiehen savotta sisäl-tää yli 170 eri kivilajia, jou-kossa valtaosa omia löy-döksiä, muutama vaihdok-ki Kiirunasta, Pohjois-Ruot-sista, mm. meteoriitin osa.Pelkkä nimitys kivestä kaik-kien kohdalla tuntuu hyvinhalpa-arvoiselta.

Hännänhuippuna, mutteimerkityksettömänä, onmielenkiintoinen Pohjois-Savon Liikunta ry:n Nilsi-ään siirtämä urheilumuseo-osasto. Tuttuja ja monelle,myös itselleni, tuntematto-

miksi jääneitten urheilija-suuruuksien näköisnuketsaavutuksineen ja välinei-neen, ovat enemmän kuinpiste iin päälle.

Nilsiän perinne- ja kult-tuuriyhdistys on tällä mu-seollaan tehnyt merkittävänkulttuuriteon, josta on syy-tä olla ylpeä. Sen vuoksinostan hattua korkealle jakaksin käsin. Kolmetunti-nen vierähti liian nopeasti.Nyt kun tiedän, on syytävarata aikaa ja evästä seu-raavilla kerroilla. Suositte-len käyntiä kaikille!

HANNU MUSAKKANuortunut eläkeläinen

Kaavi

Äikiän suvusta kertova250-sivuinen sukukirja onparhaillaan kirjapainossa jatulevan teoksen avulla ontarkoitus kertoa ja säilyttääsuvun vaiheet jälkipolville-kin.

REINO ÄIKIÄ

Keskiviikko 23. tammikuuta 2013 7

Olemme aiemmin lukeneeteri historianlähteistä Taubi-lan kartanon historiasta, siel-lä harjoitetusta maa- ja met-sätaloudesta sekä karjan-hoidosta.

Vähemmälle huomiolleon jäänyt havaintojen tekotalvikauden ”sivuelinkei-nosta”. Taubilassa sijaitsi ai-koinaan viinatehdas, jonkatuotteita vietiin Sortavalaanasti.

Oli luonnollista, että pai-kallisjakelu toimi salaisten– osin myös julkisten –pelisääntöjen mukaan. Huo-maamme, että tämä teolli-nen toiminta Taubilassa olikaikin puolin jäsentynyttäja tiukasti valvottua. Teh-taan toiminta ajoittui lah-joitusmaakaudella 1800-lu-vun jälkipuoliskolle.

Työt viinasavotassa alkoi-vat yhden-kahden aikoihinpuolen yön jälkeen. Työtloppuivat eräiltä osin jo

Vaiettu teollisuus Taubilassa – viinanpoltto oli talvikauden sivuelinkeinokello kaksi päivällä, muttahapankerrassa olevien mies-ten piti vahtia tuotantoatoisinaan jopa seuraava yö.

Savotassa oli töissä kes-kimäärin kahdeksan mies-tä; mestari, kaksi hapan-kertamiestä, yksi riistamies,yksi hiivamies, kaksi läm-mittäjää ja keittäjä. Läm-mittäjät olivat vuoroin läm-mittämässä ja vuoroin hekäyttivät konetta. Mestari-na oli eräs saksalainen ”Sys-se”. ”Hyvi huonost osas suo-mii, mut toimie tul hyväst.”Miehillä oli palkka 12 rup-laa kuukaudessa.

Viinatehdas käynnistyi ta-vallisesti pyhäinpäivän jäl-keen ja oli käynnissä talvi-sin kolme kuukautta. Teh-das sijaitsi aivan Pyhäjär-ven rannalla hovin vanhannavetan paikalla. Savottaankuului yksi rakennus ja toi-nen pienempi rakennus –mallassauna, missä valmis-tettiin maltaita.

Rukiit pantiin mallassau-nassa tiinuihin ja vettä pääl-le. Kun rukiit alkoivat itää,vilja asetettiin verkkojenpäälle kuivumaan. Kuivavilja jauhettiin Pikomyllys-sä. – Tämä oli ensimmäi-nen ns. ”riistakerta”. Toi-nen kerta oli ”hapankerta”.Siihen tarvittiin vettä, 6-7kulia ruisjauhoja ja yksi tyn-nyri mallasjauhoja. Näinsyntynyttä seosta hämmen-nettiin ja keitettiin kypsäksihämmennyspannussa. Tä-män jälkeen seos laskettiintoiseen tiinuun ja lisättiinVenäjältä tuotua hiivaa se-kaan.

Yksi kuli on venäläinentilavuusmitta, 300 naulaaruisjauhoja, noin 123 kg.(Kirj. huom.)

Hapankerta alkoi kuo-hua. Yhden miehen piti ollaaina vahtimassa keitosta.Kun keitos nousi reunantasalle, niin silloin sitä lyö-

tiin kuin ongenvavalla. Se-oksen pinta laskeutui alas.Kun keitos saatiin täyteenkäyntiin, se ei enää kuohu-nut. Tämän vaiheen jälkeenseos laskettiin pannuun, jos-sa sitä edelleen keitettiin.Viina juoksutettiin torviapitkin pois ja rankki jäipannuun. Rankki laskettiintoisia torvia pitkin pannunulkopuolella olevaan ark-kuun. Kyläläiset kävivät os-tamassa rankkia ja juottivatsen eläimille. Viina juoksu-tettiin aluksi isoon tiinuun,josta se laskettiin tynnyrei-hin – ”sorokkovaan”.

Viinatynnyrit olivat val-tion ”huostas”. Valtion puo-lesta oli myös tarkka kont-rolli viinan tuotantoon. Kuntynnyri tuli täyteen, se mi-tattiin ja tynnyrin päähänlyötiin tilavuutta ilmaisevatnumerot. Tämän jälkeentynnyrit vietiin valtion kel-lariin, ovi lukittiin ja sine-

töitiin.Käyntiajalla oli valtion

puolelta ”kontaktyör”,muulloin toiminnan lailli-suutta valvoi vallesmanni.Kunnan puolesta oli toinen”kontaktyör” ja tehtaanpuolesta kolmas. Valles-manni kävi antamassa ai-neen ulos. Viinaa sai ottaaniin monta tynnyriä kuinmistä paroni maksoi ve-ron. Tämän jälkeen valles-manni lukitsi jälleen oven jasinetöi sen. Kuten huo-maamme, tehtaan toimintaoli hyvin jäsenneltyä ja vi-ranomaisten tarkasti valvo-maa.

Talvisin viina vietiin he-voskyydillä Käkisalmeen jaSortavalaan. Kesäisin kul-jetus Sortavalaan tapahtuilaivalla. Kahvenitsan mie-het kuljettivat lastit hevosil-la Sortanlahden satamaan,missä tapahtui lastaus lai-vaan. Ajomiehet saivat täs-

tä tehtävästä palkkaa. Ky-seisissä kaupungeissa viinanjälleenmyynnistä huolehti-vat erityiset ”Savotan kaup-piaat”. Suora tilamyyntiTaubilassa tapahtui vähin-tään viiden kannun erissä.

Pitäjän kylillä oli myössalakauppiaita, joista muu-tamia jäi kiinni ja he mak-soivat sakot – ”kuka käivankilassaki”. Iloliemi olikysyttyä erityisesti häissä.”Emäntä ko män saunoa, sittoas hommattii viinoa.”

KAUKOHINKKANEN

Lähde: Reino O. Kukko;Muistitietoja entisajan elä-mästä Vpl. Pyhäjärvellä,erityisesti lahjoitusmaaolo-ja silmälläpitäen. Museovi-rasto. Haastateltava; Matis-kalasta Sipri Sihvonen, s.1857.

Karjalaispataljoonan torjuntavoitto oli tärkeäErillinen Pataljoona 6:n pe-rinneyhdistys järjesti kol-men vuoden tauon jälkeenasevelijuhlan 27.12.2012;päivä on Keljan taistelujenmuistopäivä, joilla oli rat-kaiseva merkitys koko tal-visodan kulkuun Karjalankannaksella.

Karjalaiseksi pataljoonak-si kutsuttu ErP6 muodos-tui Kaukolan, Käkisalmen,Räisälän ja Sakkolan mie-histä – pyhäjärveläiset oli-vat pääsääntöisesti rannik-kosotilaskoulutuksensamukaisissa tehtävissä.

Poikkeuksiakin oli; juh-laan ensimmäistä kertaaosallistunut Markku Jous-ranta Tampereelta totesi,että hänen äijänsä ManuJousranta (ent. Kukko)Pyhäjärveltä oli mukanaErP6:n riveissä – hän kunoli ennen sotia mennyt nai-misiin ja kotivävyksi Sak-kolaan.

Juhlapuhujaksi kutsuttueversti evp. Antero Pärs-sinen valotti pataljoonantaistelusta mm. sotapäivä-kirjojen kertomana. Niistälöytyy mm. hyvin tarkkakuvaus taisteluhaudan vyö-rytyksestä, josta kertoo tais-telussa haavoittunut ker-santti Raikas Marila Räi-sälästä.

– Hän oli monivuotinenViipurin suojeluskuntapii-rin sotilasottelumestari, erit-täin hyvä hiihtäjä ja ampujasekä lupaava kevyemmänraskaansarjan painijan alku.Teksti on Urho Kähösenteoksesta Voittamattomatpataljoonat.

”Olin ensimmäisten jou-kossa syöksyessämme pel-toaukean yli kohti venäläis-ten valtaamia JR 29:n enti-siä ampumahautoja. Vihol-lisen kk-tuli oli kiivasta, jasen tykistö keskitti Suvan-non takaa. Kymmenet vi-hollishävittäjät parveilivatkirkkaassa ilmassa yläpuo-

lellamme. Hyvässä kunnos-sa kun olin, minulla oli iloja kunnia ehtiä ensimmäi-senä syöksymään ryssiätäynnä olevaan taisteluhau-taan, sen toiseen päähän.Laskin siitä suoraan riviinja näin viiden vanjan kaatu-van. Kun olin näin päässythyvään alkuun ja ampunutmakasiinin tyhjäksi, ei ollutenää aikaa ladata, vaan saintilaisuuden käyttää Sk-ajallaoppimaani ja kilpailussaharjaantunutta pistintaiste-lutaitoa. Sain hakata sekäkiväärin perällä että pisti-mellä päästäkseni eteenpäinhaudasssa. Tärkeintä olipysytellä kiinni vastustajas-sa, jotteivat he olisi pääs-seet ampumaan. Tiesin ole-vani tällaisessa käsikähmä-kamppailussa naapureitataitavampi. Tilanne alkoihelpottua, kun takaani alik.Jalmari Torikka tuikkasikäteeni konepistoolin. Kunsillä pääsin surauttelemaanpitkin hautaa, alkoi tie aue-ta. Perässäni tulijat viimeis-telivät työn. Kun ampu-mahaudat oli tähän tyyliinmuuallakin vyörytetty ja vi-hollinen alkoi vetäytyä jääl-le, sain jostakin venäläisenreikätähtäin kiväärin. Se olitarkka ase ja jälkeä jäällä

rupesi näkymään. Torikkatodisti vierelläni ammun-taani seuratessaan: ‘laaki javainaa’. Olin sillä ehtinytampua n. 70 laukausta, kunjostain sivulta yksinäisestävihollispesäkkeestä sain luo-din selkääni, lapaluun altasisään. Siihen päättyi silläkertaa minun metsästysreis-suni. Olin saanut siinä käyt-tää loppuun kaikki rauhan-ajan kouluissa hankkimanitaistelutaidot.”

Raikas Marilan kaksois-veli Reino Marila kaatuisamassa vastaiskussa van-kien ottotilanteessa ja ker-toja itse Kiteellä jatkosodanalussa 1941.

Taistelussa oli mukanakk-miehenä myös ViljamPylkäs alias Antti Rokka,Tuntemattoman sotilaankuuluisa hahmo. Erp 6:nmiehiä kaatui kaikkiaan 52ja haavoittui 100.

Muutosten aikaaJuhlapuhuja Pärssinen kä-sitteli puheessaan myöspuolustusvoimiemme ny-kytilaa ja edessä oleviamuutoksia.

– Taistelujoukkojen ke-hityksessä on 70 vuodessatapahtunut todella paljon.Aseistus on parantunut ja

Juhapuhula, eversti Antero Pärssinen.

kehittynyt yhä teknisem-pään suuntaan. Kun meillänyt ollaan tekemässä uu-delleenjärjestelyä Puolustus-voimissamme, eivät uudis-tukset rajoitu pelkästäänpaljon julkisuudessa ollei-siin varuskuntien lakkautta-misiin. Ne koskevat tosinkipeästi niitä seutukuntia,joiden kohdalle lakkautta-miset tulevat.

– Näissä supistuksissaPuolustusvoimat on kui-tenkin pakkotilanteessa.Päätehtävä, koko Suomenpuolustaminen, vaatii huo-lehtimaan sodanajan jouk-kojentaistelukyvyn säilyttä-misestä uskottavalla tasol-la. Määrärahamme ovatolleet vuosikymmenet sel-laisella tasolla, että kokoajan on jouduttu supista-maan perustettavia jouk-koja. Meidän puolustus-budjettimme taso, alle 1,5prosenttia bruttokansan-tuotteesta, ei tule jatkossariittämään nyt supistetta-vienkaan joukkojen varus-tamiseen ja ylläpitoon.

– Joulun alla julkistettupuolustusselonteko ei tuo-nut minkäänlaista ratkaisuavuoden 2015 jälkeiseenmäärärahatasoon. Jos mer-kittävää korjausta tähän rii-sumissuuntaukseen halu-taan, on uskallettava tehdäpäätöksiä myös pitemmäl-lä ajalla. Puolustusmateri-aalia kun ei ole saatavissamarkettien hyllystä. Asejär-jestelmien kehittäminen jakäyttöönotto on vuosia,usein vuosikymmenen kes-tävää toimintaa. Pohjois-maisen yhteistyön tiivistä-minen vie oikeaan suun-taan. On muistettava, ettäuusien taisteluvälineiden jamuun sotamateriaalin ke-hittäminen on niin paljonvaroja ja aivokapasiteettiavaativaa työtä, etteivät siinäpienen maan resurssit riitäalkuunkaan, Pärssinen pai-notti.

– Meillä Suomessa onollut tapana tehdä erilaisiapuolustusta koskevia mie-tintöjä mm. parlamentaari-set puolustuskomiteat janyttemmin nämä selonte-ot, joista mitään ei ole kui-tenkaan suunnitelmien mu-kaisina toteutettu. Tässäsuhteessa olen pessimisti janäillä näkymillä on tämänvuosikymmenen loppu-puolella edessä seuraava su-pistusvaihe.

Nyt tehtävä puolustus-voimauudistus pitää tokisisällään paljon muutakinkuin muutaman varuskun-nan lakkauttamisen.

– Muutamia vuosia sit-ten Mikkeliin perustetunMaavoimaesikunnan vaiku-tukset tulevat vasta tässäuudistuksessa esiin täysimää-räisinä. Maavoimien toi-minta kiinteytyy ja saa osinuusia ulottuvuuksia. Ollaankehittämässä uutta taistelu-tapaa ja Maavoimien kou-lutus- ja tutkimustoimin-not järjestellään uudestaan.Maasotakoulu Lappeen-rannassa saa tehtäväkseenjohtaa koko maavoimienkoulutustoimintaa osittainyhdessä Maanpuolustus-korkeakouluun kuuluvanKadettikoulun kanssa. Maa-voimien toiminnallinen,taistelutekninen ja taktinenkoulutus tulevat, aselajitoi-minnot mukaan lukien, sel-keästi Maasotakoulun joh-toon.

– Uusi taistelutapa, jotaon kehitetty jo jonkin ai-kaa, merkitsee paitsi uudis-tuvan taistelumateriaalin te-hokkaan käytön opetteluamyös muutoksia taistelu-taktiseen toimintaan. Tais-telijan varustus uusiutuu kä-sittääkseni siihen suuntaankuin kansainvälisissä rau-hanturvatehtävissä on hy-väksi koettu. Siis mm. luo-tiliivit ja kypäräradiot kuu-luvat jokaisen taistelijan va-rustukseen.

– Kun selkeitä rintama-linjoja ei enää kuvitellamuodostuvan, ovat yksi-tyisen sotilaan ja pienim-män yksikön, kolmimiehi-sen partion, itsenäisen toi-minnan vaatimukset koros-tumassa. Samalla voidaanjoutua toimimaan laajoillaalueilla, jossa tilanteen ta-salla pysyminen edellyttäätietoteknisesti tuotetun ti-lannekuvan ulottamistajopa ryhmätasolle. Tekni-set ratkaisut ovat olemassa.Ongelman tuottaa kuiten-kin niiden toimivuuden var-mistaminen taistelukentänolosuhteissa.

Ei kuitenkaan pidä luul-la, että tekniikka ratkaiseekaiken.

– Ensiksikin yhä pidem-mälle menevä teknistymi-nen vaatii lisää rahaa. Toi-seksi tekniikallekin pitää ollaosaavia, hyväkuntoisia jamahdollista vastustajaa pa-rempia käyttäjiä.

– Puolustusvoimien yh-tenä huolenaiheena onkinnuorisomme psyykkisen,fyysisen ja sosiaalisen kun-non viimeisten vuosikym-menten aikana yllättävännopeasti tapahtunut rapis-tuminen. Yli neljännes vuo-siluokista kun ei kykene sel-viytymään rauhanajan va-rusmiespalveluksesta en-simmäisten viikkojen ”peh-mentämisestä” ja erilaisistatukitoimista huolimatta. Onmuistettava, että taistelu-kentän olosuhteissa ei ny-kyään niin muodissa ole-vaa ”kriisiapua” ole mah-dollista antaa.

– Uudella taistelutavallamenestyminen edellyttääyhä Marilan veljesten ja Vil-jam Pylkkään/Antti Rokankaltaisia fyysisesti ja psyyk-kisesti vahvoja taistelijoita,jos tositoimiin joudutaan.Siitä korkein meitä varjel-koon, päätti eversti Pärssi-nen puheensa.

-MRT


Itsenäisen Suomen Karja-lan Kannaksella maalinnoit-taminen aloitettiin jo vuon-na 1918. Kantalinnoittei-den rakentaminen alkoivuonna 1920 Enckellin lin-jauksen mukaisesti. Kanta-linnoitustyöt jatkuivat vuon-na 1931 ja jatkuivat talviso-taan asti. Lisäksi 1920-lu-vulla rakennettuja ns. kase-matteja uudistettiin.

Kantalinnoitustyöt alkoi-vat 1930-luvun lopulla. Ke-sällä 1939 rakennettiin va-paaehtoistyönä ja YH:n ai-kana suuri osa kenttävarus-tuksista.

Puolustusministeriö olihuhtikuussa 1939 hyväksy-nyt esityksen vapaaehtoi-sesta linnoitustyöstä valta-kunnanrajalla.

Kesäkuussa 1939 säädet-tiin työvelvollisuuslaki ja sitätarkennettiin toukokuussa1942. Lain tavoitteena olivaljastaa kaikki työvoima-resurssit käyttöön ja turva-ta työntekijöiden riittämi-nen myös niille aloille, jot-ka olivat välttämättömiä,mutta epäsuosittuja.

Lain mukaan jokainenSuomen kansalainen 18vuotta täyttäneistä 65-vuo-tiaisiin asti oli yleisen työ-velvollisuuden alainen. Hä-net voitiin ”määrätä teke-mään maanpuolustukselletai väestön toimeentulolletärkeää taikka maan talous-elämän ylläpitämiseksi vält-tämätöntä työtä”.

Työvelvollisia määrättiinmoniin erilaisiin työtehtä-viin. Tehtäviä olivat esimer-kiksi linnoitustyöt ja maa-taloustyöt. Monet tekivättöitä vapaaehtoisestikin, jatyövelvollisuuslaki ja sen to-teuttaminen oli tarkoitettueräänlaiseksi varmistuksek-si, että kaikki työt varmastitehtiin.

Vapaaehtoisetlinnoitustyöt 1939Akateeminen Karjala-seu-ra (AKS) ja suojeluskunta-järjestöt organisoivat val-tiovallan tuella linnoitustyöt.Toiminnan rahoitukseksisuoritettiin mm. AKS:n Ra-jan turva -toimiston toi-mesta kansalaiskeräys. Lin-noitusöiden tavoitteena oli,ettei venäläisille jäisi vapaa-ta hyökkäysuraa.

Linnoitustyömailla Kar-jalassa kesällä 1939 oli 28muonituspistettä, joissa olilähes 70.000 vapaaehtoistalinnoittajaa ja yli 2.500, pää-osin karjalaista lottaa. Lin-noitustyöt alkoivat 4. päi-vänä kesäkuuta ja kestivät12.10.1939 asti, jolloin tulikutsu ylimääräisiin harjoi-tuksiin.

Raivausleirit 1941Suomi menetti talvisodan1939-40 seurauksena Mos-kovan rauhassa 13.3.1940Karjalassa ja Sallassa 12prosenttia viljelysmaasta.Samalla joutui noin 200.000henkeä, maataloussiirtovä-keä toimettomaksi.

Korvaus- ja pika-asutus-lainsäädännön perusteellaasutustoimenpiteet siirtyivättoimeenpanoviranomaisille.Kevääseen 1941 mennessä

Kansa talkoissa 1939-1949vasta noin 5000 maanvilje-lijää oli saanut oman tilan,joissa keskimäärin oli pel-toa 5 ha. Joukossa oli ns.kylmiäkin tiloja, joissa pel-to oli itse raivattava ja tilailman minkäänlaisia raken-nuksia.

Maamme elintarvike-omavaraisuuden turvaami-seksi peltoala oli riittämä-tön. Tilanteen johdosta va-paaehtoisuuteen perustuviaraivaustöitä alettiin tehdäkesällä 1941 ja talkookoh-teiksi tuli siirtoväen uusientilojen raivaustyöt. Koulu-hallituskin pidensi koulu-laisten kesälomia kymme-nellä päivällä toukokuunlopusta. Pienikin apu otet-tiin ilolla vastaan.

Akateeminen Karjala-seura ja Suomen AseveljienLiitto järjestivät eri kansa-laispiireille ja järjestöjenedustajille neuvottelutilai-suuden, jossa pohdittiin va-paaehtoisten työleirien jär-jestämistä kesällä 1941. Val-tioneuvostolle jätettiin yleis-aloite vapaaehtoisen raiva-usleiritoiminnan järjestämi-seksi. Lisäselvityksien pe-rusteella valtioneuvostopäätti 9.4.1941 raivausleiri-toiminnasta ja siihen varat-tiin varoja n. 15 miljoonaamarkkaa. Toiminnan ylinjohto annettiin maatalous-ministeriön tehtäväksi. Ni-mettiin raivausleiritoimi-kunta, jonka eräänä tehtä-vänä oli valita työmaat, 20varsinaista ja muutamia va-ratyömaita.

Raivausleirien värväysor-ganisaation rungon muo-dosti Suomen AseveljienLiiton organisaatio yhteis-työssä Suojeluskuntajärjes-tön kanssa. Ensimmäinenkiertokirje lähti 24.4.1941.

Työvoiman huolto, ku-ten majoitus, muonitus jalääkintähuolto, oli hyvin jär-jestetty ja mm. lääkintä-huollosta sosiaaliministeriöoli antanut erityisohjeet24.5.1941.

Kesäkuun ensimmäiselläviikolla 1941 työt olivatkäynnissä 17 leirillä. Työtkeskeytyivät kuitenkin leiri-läisten osalta yleisen liike-kannallepanon vuoksi.

Kokemukset vapaaehtoi-sen työvoiman käytöstä va-jaan kolmen viikon ajaltaolivat vaivannäön arvoiset.Ne vahvistivat yleistä käsi-tystä, että leirimuotoisellatyöavulla olivat saaneet kan-natusta erityisesti nuorisonkeskuudessa.

Jatkosodan alkaminenkeskeytti raivausleiritoimin-nan, mutta kokemukset oli-vat kuitenkin tulevaisuuden-uskoa vahvistavia ja samal-la kansallista eheyttä ja yh-teistuntoa kohottavia.

Työurakkansa päätteeksileiriläiset saivat raivausleiri-läisten merkin, vapaaehtoi-sen työavun kunniamerkin.

SuurtalkootTalvisodan jälkeen ryhdyt-tiin talkoilla eri puolillamaata ennakkoluulotto-masti auttamaan kaatunei-den ja sotavammaisten per-heitä maataloustöissä, kor-jaamaan asuinrakennuksia

ja rakentamaan asevelitalo-ja.

Elokuun 4. päivänä 1940perustettiin Suomen Ase-veljien liitto. Perustamisko-koukseen oli sotamarsalk-ka C. G. Mannerheimlähettänyt rohkaisevan ve-toomuksen ”Yhteisvoiminrakentamaan”. Lausun toi-vomuksen, että rintama-miehet, jotka tänään ko-koontuvat, yhdistyisivät vel-jesliitoksi, jonka piirissä jo-kainen, yhteiskuntaluokkiintai kansankerroksiin katso-matta, voisi viihtyä kylkikyljessä kuoleman edessäsolmittujen muistojen läm-mössä ja tahdossa yhteis-voimin ryhtyä jälleenraken-tamaan kalliin isänmaan ka-maraa.

Aika oli kypsä perinteel-listen talkoiden järjestämi-seen. Akateemisen Karjala-seuran kutsuttua koolle eritahojen edustajia syntyiSuomen Talkoot-yhdistys.Perustavaan kokoukseenosallistui 17 valtakunnallis-ta yhteisöä ja lokakuun 1940lopussa yhdistykseen oli liit-tynyt yhteensä 20 yhteisöä.

Yhdistyksen tarkoitukse-na on vapaaehtoisen työ-avun – talkootoiminnan –yleistäminen ja ohjaaminen,varsinkin karjalaisten japika-asutuksen johdostasuurtiloilta muuttamaanjoutuvan heikkovaraisenmaataloustyöväen sekä ta-loudelliseen ahdinkoon jou-tuneiden v. 1939-1940 so-tilaiden ja invalidien sekäkaatuneiden reserviläistenperheiden hyväksi.

Juhannuksena 1941 alka-nut sota johti nopeasti suu-reen työvoimapulaan, kun16 prosenttia väestöstä elilähes kolmas parhaassa työ-iässä oleva mies oli maatapuolustamassa.

Kotirintamalla pyrki itsekukin helpottamaan tilan-netta työn tahtia tihentä-mällä ja työpäivää pidentä-mällä. Silloin tarvittiin en-tistä enemmän kansalaistenvapaaehtoista työtä.

Tasavallan presidenttiRisto Ryti kiinnitti asiaan

myös huomiota itsenäisyys-päivän puheessaan6.12.1941 toteamalla mm:”Sen lisäksi on jokaisen teh-tävä vapaaehtoista työtä,oltava mukana määrättyjentavoitteiden saavuttamisek-si järjestettävissä talkoissa,joihin kansallamme on vuo-sisataista tottumusta”.

Suomen Talkoot -yhdis-tyksen ylimääräisessä ko-kouksessa 17.12.1941 pää-tettiin ehdottaa talkootoi-minnan uudelleenjärjestelyä.

Helsingissä 4.1.1942 pi-dettyyn kokoukseen osal-listui Suomen Talkoot r.y:n41 jäsenyhdistystä, Suoje-luskunta- ja Lotta-Svärd -järjestöt, Suomen Ammat-tiyhdistysten Keskusliittosekä joukko muitakin asi-asta kiinnostuneita yhdis-tyksiä.

Kokouspäätöksenä syn-tyi Suurtalkoot r.y., jokamerkittiin oikeusministeri-ön yhdistysrekisteriin3.2.1942.

Yhdistyksen tarkoitukse-na oli saada mahdollisim-man laajat kansalaispiiritmukaan vapaaehtoiseenavustus- ja rakennustyöhöntukemaan valtiovaltaa soti-en aiheuttaminen vaikeuk-sien poistamiseksi.

Talkootyön johtamiseksimaa jaettiin talkoopiireihin,talkootoimintaorganisaati-oiden ja toimintasuunnitel-mien toteuttaminen kun-nissa vaati huolellista suun-nittelua ja vastuuttamista.

Vuoden 1942 lopussatoimiva talkoojohto oli 580kunnassa. Kesäkuussa 1944joutui huomattava määrätalkoojohtajia asepalveluk-seen. Tilalle valittiin uudetja syyskesän kuluessa siirto-väen tullessa uusiin sijoi-tuskuntiin, kutsuttiin talkoo-toimikuntiin myös heidänedustajansa. Myöhemminsyksyllä mukaan tuli myöskotiuttamisen jälkeen rinta-mamiesten edustajia.

Talkoo-organisaatioitajouduttiin tarkistamaan, kun25.1.1945 lakkautettiin Suo-men Aseveljien Liitto alayh-distyksineen.

Kansanapu-erikoispostimerkit oli suunnitellut tai-teilija Signe Hammarsten Jansson. Merkit ylhäältäalaspäin:- nimellisarvo 2 markkaa + 50 penniä, ilmestymispäivä 01.02.1943- nimellisarvo 3,50 markkaa + 1 markka, ilmestymispäivä 01.02.1943- nimellisarvo 3,50 markkaa + 1,50 markkaa, ilmestymispäivä 01.12.1944


MaataloustalkootKevättalvella 1942 maantyövoimatilanne oli hyvinvaikea, kun joka kolmasparhaassa iässä ja voimissaoleva mies ja suuri osahevosista oli sotatoimissa.

Naapuriavun merkityskorostui. Kesän aikanamaatiloilla oli monenlaisiatöitä niin vanhoille kuinnuorille, sekä naisille ettälapsille. Muodostettiin tal-koorenkaita, joihon sijoi-tettiin joku tottunut työnte-kijä. Hän toimi yhteyshen-kilönä talonväen ja talkoo-laisten välillä.

Kevättalven maatalous-talkoomuotona oli mm.lannanajotalkoot, viljan kul-jettamista myllyille ja kaup-poihin sekä heinänajotal-koot etäisiltä niityiltä. Li-säksi siemenviljan peittaus,Erityistä huomiota kiinni-tettiin myös maataloustyö-kalujen ja -koneiden kun-nostamiseen.

Sitoutuminen talkoisiin olitärkeää ja jos vuoden aika-na teki vähintään 50 tuntiatalkootyötä, sai siitä tun-nustuksena hopeanvärisentalkootähden.

ToukotalkootKevään 1942 merkittävätyö oli syksyllä kyntämättäjääneiden peltojen kyntä-minen.

Peltojen muokkaus- jakylvötyöt aiheuttivat ruuh-kaa ja perunanistutuskin teh-tiin kesäkuun alkupuolella.

KesänmaataloustalkootAlkukesästä oli apurehujenja lehtikerppujen tekoa.Päätyönä oli kuitenkin ju-hannuksen tienoilla alkanutheinän korjaaminen säänsalliessa. Kesän töitä olivatmyös pellavapeltojen kit-keminen ja juurikaspelto-jen hoitaminen. Elotalkootkestivät elokuun puolivä-listä viljan korjaamisena jat-kuen pellava- ja juurikas-mailla myöhäissyksyyn asti.

Talkoolaiset saivat tun-nustuksena vuosina 1943 ja1944 satotalkoolyhdemer-kin 20-100 tunnin talkoo-työstä ja suurlyhteen 200tunnin maataloustalkoo-työstä.

MetsätaloustalkootTalvi 1939-40 oli erittäinkylmä ja metsätyömiestenollessa asepalveluksessa jäipuun hakkuut vähäisiksi.Vajausta ei pystytty täyttä-mään 1940-41 hakkuilla.

Miesten ollessa edelleenrintamalla talven 1941-42hakkuut jäivät edelleen puo-linaiseksi eikä edes hakattu-ja halkoja saatu kaikkia kul-jetetuksi kulutuspaikoillehevosten ja kuorma-auto-jen puutteessa. Pakon edes-sä oli löydettävä uusia kei-noja polttopuuhakkuidenlisäämiseksi.

Polttopuutalkootvuosina 1942-44Suurtalkoiden ensimmäisiä

Talkootoiminnaneri muotoja

tempauksia olivat laskiais-viikolla 15.-22.2.1942 toi-meenpannut polttopuutal-koot. Metsänomistajat toi-vat puut runkoina ja lah-joittivat ne aseveliyhdistyk-sille jaettavaksi puutteessaoleville aseveliveljille.

Seuraavana talvena laski-aisviikolla 7.-13.3.1943 tem-paus uusittiin ja tulos mää-rällisesti oli edellistä vuottasuurempi. Vuoden 1944laskiaisviikolla 20.-26.2.1944 jatkettiin puu-talkoita entiseen tapaan.Rungot osittain saatiin lah-joituksina tai hyvin halpaanhintaan.

Halkotalkoot sai myön-teisen vastaanoton varsin-kin pienten asutuskeskus-ten ja kauppaloiden asuk-kaiden halonhakkuina. Al-kuinnostus oli valtavaa javuonna 1942 keväästä syk-syyn tulos yli 350000 m3halkoja eli kaksi metristäpinoa Tampereelta Helsin-kiin.

Mottitalkoot 1942-44Asutuskeskusten poltto-puutilanne vuoden 1942syksyyn mennessä kehitty-nyt yhä huolestuttavam-maksi. Kesällä oli eräidenrintamajoukkojen yksiköis-sä asetettu joka miehellekenraalista sotamieheen vä-himmäishakkuutavoite tu-levan talven polttopuutar-peen turvaamiseksi.

Suurtalkoiden keskustoi-mistossa kehiteltiin vuoden1941 Suomi-Ruotsi maa-ottelumarssin tapaista kokokansan rynnistystä halko-metsiin. Teemana ajateltiin”motti mieheen” -iskulau-setta, kokonaistavoitteenamiljoona kuutiometriä hal-koja loka-marraskuun ai-kana. ”Mottitalkoot”-nimi-tys vakiintui käytäntöön jovalmisteluvaiheessa ja seotettiin myös näiden ha-lonhakkutalkoiden nimek-si.

Syksyn 1942 mottital-koot saavuttivat todellisenkansanliikkeen luonteen.Metsätöitä taitamattomatkaupunkilaisetkin osallistui-vat innokkaasti motinte-koon.

Hakkutavoite täyttyi;vuonna 1942 tehtiin 1,4miljoonaa ja vuonna 1943peräti 1,5 miljoonaa mot-tia polttopuita. Vuonna1944 mottitalkoita järjes-tettiin vain kevättalvellapaikkakunnilla, joissa polt-toainepula koettiin pakot-tavimmaksi.

Mottitalkoiden tuloksillakilpailtiin mm. maanlaajui-sesti kuntien kesken ja par-haat kunnat ja mottimesta-rit palkittiin.

Työvelvollisuuslain nojal-la työvoimaviranomaisetantoivat myös mottitalkoi-den alkaessa 1942 ko. lainmäärittelemille kansalaisilleehdottoman velvoittaviakansanhakkuu-urakoitapolttoainepuutteen torjumi-seksi. Jos henkilö oli samanvuoden aikana jo osallistu-nut vapaaehtoiseen hakkuu-

seen, laskettiin se henkilöllekansanhakkuu-urakan ly-hennykseksi.

Jokainen motin urakkan-sa suorittanut sai lunastaaviisi markkaa maksavan, si-nistetyn, rautaisen ”motti-kirveen”. Vähintään 4 m3eli sylen halkoja tehnyt sailunastaa hopeoidun kirveentai vaihtaa rautaisen merk-kinsä hopeoituun.

Syystalvella 1942 perus-tettiin myös kullattu motti-merkki. Sitä jaettiin ilmai-seksi 16 m3 eli 4 syltähalkoja tehneille. Vuonna1943 perustettiin uusi suur-kirves -mottimerkki, jonkasai 48 halkomotin tekemi-sestä. Hakkuiden innosta-mina suoritemäärät kasvoi-vat ja vuonna 1944 otettiinkäyttöön mestarikirves-merkki ja siihen vaadittiin100 m3 talkoohakkuumää-rä. Vuoden aikana tätämerkkiä ehdittiin jakaa 328miehelle ja 10 naiselle.

Metsänomistajilta eli hak-kuuttajilta perittiin motti-talkoista tehdyistä moteistakunnan aseveljien talkoo-rahastoon yleisen taksanmukainen palkka. Tuloistavähennettiin talkookulut janettotuloista tilitettiin mää-rätty osuus Suurtalkoille jaSuomen Aseveljien liitolle.

Talkoiden valtakunnalli-sella tiedottamisella oli suurimerkitys ihmisten asentei-siin. Työvoimaviranomais-ten työtilannekatsaukset, sa-nomaleht i- i lmoitukset”Maaseudun mottikirvesiskee...”, elokuvateatterei-den elokuvamainokset”Reippaana mottipäivä-nä...” ja radiossa esitetytmetsäammattimiesten jututiskostuivat kansalaisten mie-leen. Kerrotaan, että Joen-suussa ja Kemissä jäi muu-tamana päivänä lehdetkinilmestymättä toimituksen jakirjapainon henkilöiden läh-tiessä mottimetsään.

Työ kuin työ –talkooapua oli tarjollaSotien aikana jokainen ko-tirintaman suomalainen, lap-sista vanhuksiin, kantoi kor-tensa kekoon voimiensa jataitojensa mukaan osallis-tumalla erilaisiin talkoisiin.

Nuorten osuus oli myösmerkittävä. Nuorten tal-kootyötä varten perustet-tiin vuonna 1941 SuomenNuorison iskujoukot. Myö-hemmin nuorten talkoo-työstä vastasi Nuorten Tal-

koot ry, johon kuuluivatmaan merkittävät nuori-sojärjestöt.

Talkootöinä mainitta-koon paperin ja pullojenkerääminen, marjojen poi-miminen, pihkan, pelloillepudonneiden viljantähkienja lumpun kerääminen, par-kin eli kuoren kiskominenpuista, voikukan juurienkaivaminen ja kuivaaminen.

Teollisuuden raaka-ai-neesta oli myös puutetta jasen auttamiseksi perustet-tiin Maan Romu -niminenjärjestö organisoimaan ke-räystä ja kierrätystä ja huo-lehtimaan jäteainesten toi-mittaminen teollisuudelle.

Nuorten osallistuminenkeräystalkoisiin oli innokas-ta. Kouluista annettiin jopalomapäiviä, jotta kellarit,komerot ja varastot käytiinläpi ja löydetyt metallisetesineet lajiteltiin ja vietiinkeräyspisteisiin.

Työinnon ylläpitämiseksihyvistä suorituksista palkit-tiin erilaisilla talkoomerkeil-lä.

Maamme hyväksi työs-kennelleet ei työvelvollisetnuoret saivat määrätyn pis-temäärän saavutettuaan lu-nastaa itselleen merkin työ-kirjoihinsa liimattavaksi.Tällaista työtä oli sotainva-

lidien, -leskien ja -orpojensekä karjalaisen siirtoväenhyväksi tehty työ.

Talkoomerkkejä, ns.”Muurahaismerkkejä” il-mestyi 10 erilaista heti so-dan jälkeen vuonna 1945.Julkaisijana oli Nuorten Tal-koot ja merkit oli suunni-tellut taiteilija Heikki Ah-tiala. Luettelo näistä muu-rahaismerkeistä:1. Romumuurahainen,2. Askartelumuurahainen,3. Talkoomuurahainen,4. Tuotantomuurahainen,5. Apurehumuurahainen,6. Marjamuurahainen,7. Sienimuurahainen,8. Tähkämuurahainen,9. Säästömuurahainen,10. Kuntomuurahainen.

Esim. poimittuaan 5 lit-raa metsämarjoja jonkunsotasairaalan hyväksi, saipoimija lunastaa merkin”marjamuurahainen”.

Talkootöidenmerkitys”Koko kansa talkoissa” olitotta sataprosenttisesti. Tal-kootoiminta tuki kansanpuolustustahtoa ja jokaisenhenkilökohtainen panoskoettiin omakohtaisesti yh-teiseksi asiaksi. Talkootyösodan ankarina vuosina ta-soitti olemassa olevia risti-

riitoja maaseutu- ja kau-punkilaisväestön välillä. Eriyhteiskuntapiireistä olevatihmiset tullessaan saman tal-kootyön pariin oppivat ar-vostamaan toistensa työtä.

Sotavuosien talkootyötosoittivat, että käyttökel-poista työvoimaa oli run-saasti, jos vain oli työhön jaauttamiseen altista mieltä.

Talkootoiminnan talou-dellinen merkitys oli myösvälitöntä sosiaalista työapuasitä eniten tarvitsijoille.

Nuorten osuus talkoo-toiminnassa oli myös hyvinuhrautuvaa ja epäitsekästäheidän auttaessaan sodanvuosina raskaimman taa-kan kantaneita kansammemiehiä ja naisia. Lisäksi heomalla työllään osallistui-vat isänmaan puolustuksel-la ja elinkeinoelämälle tär-keiden raaka-aineiden suu-rimittaisiin keräyksiin.

Mottitalkoot osoittivat,että motinteko onnistuimiesten lisäksi myös naisil-ta, nuorilta ja varsin iäkkäil-täkin henkilöiltä.

TAISTO VIRKKI

Kirjoitus on aiemminjulkaistu Suvannon Seutu-

lehdessä nro 8/2012

Mottikirvesmerkki vv. 1942-44; rautainen sinistetty kirvesmerkki yksi motti (m3), hopeoitu neljä mottia jakullattu 16 mottia, (keskellä) suurkirves vv. 1943-44 48 mottia, ja (oik.) mestarikirves 100 mottia.

Nuorten Talkoiden talkoomerkit vv. 1942-1944. Nuorten Talkoomerkkiohjel-massa oli sisällytetty vuotuiset merkkivaatimukset.

Talkoolyhdemerkit; vas. v.1943 ja oik. v. 1944 ja keskellä v. 1944 käyttöönotettu suurlyhde, johon vaadittiin 200 tuntia maataloustyötä.


Kukkojen sukuseura tekiviime kesäkuussa 9.-12.6.jälleen ikimuistoisenmatkanVpl. Pyhäjärvelle.

Matkan toinen päivä olivarattu kotipaikkakäynneil-le. Kahdeksan hengen ryh-mämme suuntasi Lupra-järven rantametsikkööntoiveikkain mielin. Teim-me ensin matkaa paikalli-senkuljettajan autokyydillä,jonka majapaikkammeMusakan LomarannanAntti-isäntä oli meille jär-jestänyt.

Kun monttuista tietä eienää päässyt autolla, jat-koimme jalan. Hongat huo-juivat ja hyttyset piirittivät.Mielessämme eli ajatus:Tuon männikön tai tuonmutkan takaa pitäisi auetanäkymä etsimämme Haa-vikon talon paikasta.Olimme nähneet sen valo-kuvista, joita aikaisemminpaikalla käyneet olivat ot-taneet ja tutkimme myöskarttoja. Saimme pettyämonta kertaa. Jaksoimmekuitenkin vaellella tuntikau-sia, kun välillä istahdimmekannonnokalle nautiskele-maan eväitä.

Uudet talotmuuttavat maisemaaYksi suuri syy etsinnän epä-onnistumiseen oli, että kaik-ki maisemassa on muuttu-nut. Venäläiset ovat raken-taneet metsäteiden varrelleuusia taloja. Ne on paikal-lisen tavan mukaisesti ai-dattu ja niitä vartioi koira.Yhden tällaisen talon kaut-ta saattoi kulkea tie kotiti-lalle, mutta vaihtoehto jäimeiltä tutkimatta. Erääntalon pihalla iäkäs mies neu-voi auliisti, harmiksemmeväärin.

Hukkaan päivämme eisuinkaan mennyt, jo siksi,

Koivuista taiteltiin saunavihdat Kukkojen sukumatkallaettä hauskoja jutellessa japusikoiden poikki loikki-essa kasvoi serkkujouk-komme yhteenkuuluvuu-den tunne. Muistelimme janauroimme monen päivänedestä. Kun vielä taittelim-me paluumatkalla koivuis-ta muhkeat vihdat iltalöylyi-hin, oli retkipäivämme saa-tu rennosti päätökseen. En-nen kaikkea opimme, ettäkun seuraavan kerran läh-demme etsimään kotitalonkivijalkaa, etukäteen pitääkartta tutkia tarkemmin jaottaa parempi selko myösnykyteistä ja -taloista.

Alus Valamoonvaihtui pikkupurkiksiSukumatkan yhteinen ko-hokohta, retki Valamonluostarisaarelle, ei sekäänmennyt aivan suunnitelmi-en mukaan. Käkisalmen sa-tamasta emme mahtuneetkantosiipialuksen kyytiin.Venäläisillä oli etuajo-oike-us ja he täyttivät koko lai-van.

Meidän oli tyydyttäväpaljon pienempään ”purk-kiin”, verkkaisesti puksut-televaan Neva -pikkualuk-seen. Nevaa jouduimmepitkään odottelemaan, kunse puolestaan odotteli vää-rinkäsitysten vuoksi meitävastarannalla. Odotellessaviriteltiin metsänreunassamölkkypeli.

Odottelu ja hidas laiva-matka vähensivät aikaa Va-lamossa. Kielivaikeuksiakinoli ensin sataman laivasel-vittelyissä, mutta onneksikaksi englantia puhuvaa ve-näläistä opiskelijatyttöä osuitulkiksi. He tulivat seuras-samme Valamoon ja lupa-sivat vastapalveluksena kut-sut Sotshin olympialaisiinvuonna 2014. Saa nähdä,miten kutsujen käy!

Koska kulkupelimmeLaatokalla vaihtui, emmeistuneet ruokapöytään kan-tosiipialuksella, vaan napos-telimme eväitä Nevan uu-menissa. Hapankorput,metvurstit, juustot, keksitja kalasäilykkeet maistuivat.Eväitä jaettiin, ja syötävääriitti kaikille.

Laivalla napsautettiinmyös sukuseuran vuosiko-kouspäätökset Ritva Kar-malan johtaessa kokousta.Sukuseuran hallituksen ero-vuoroiset jäsenet Jari Kuk-ko, Arvo Kukko ja AnseKämäräinen valittiin halli-tukseen uudelleen.

Heikki Honkala on hal-lituksen puheenjohtaja, JariKukko varapuheenjohtaja,Ruut Uusihakala talou-denhoitaja ja Joni-PekkaKukko ICT-vastaava. Li-säksi hallitukseen kuuluvatMarja Kotasalmi ja PetriKukko sekä Paula Latvasihteerinä. Sukuseuran esi-miehenä toimii Viljo K.Kukko.

Neljään matkapäiväänmahtuu yllättävän paljonohjelmaa ja yhdessäoloa.Kävimme jälleen Pyhäjär-ven kirkkoaholla ja laskim-me kunniakäynnillä seppe-leen sankarihautojen muis-tomerkille. Mainiot arpa-jaiset pidimme tietenkinmyös.

Järjestelyt olivat Jari Ku-kon tottuneissa matkanjoh-tajan käsissä ja Arpeco-yh-tiön toimitusjohtaja PekkaKotilainenkin oli jo toistakertaa Kukkoja Pyhäjärvel-lä kyytimässä. Tunnelma olileppoisa. Hauskuudesta pitihyvää huolta ennen kaik-kea Vappu Pihlajamäenehtymätön vitsivarasto.

PAULA LATVA

Lähdössä Luprajärven rantamaisemiin. Paula Latva (vas.), Seija Pihlajamäki-Manninen, Vappu Pihlajamäki, Ritva Karmala, Sirpa Nurmikolu, ElmaKarmala ja Lea Karmala. Ryhmään kuulunut Timo Lainesalo otti kuvan.

Kukkojen sukuseuran matkan osallistujat perinteisessä ryhmäkuvassa Musakan Lomarannassa.

Retkellä tehtiin vihdat saunailtaan. Kaupan luona levähdettiin taivalluksenjälkeen hetki ja samalla juhlistettiin päivää paikallisella pirskahtelevalla. TimoLainesalo (vas.), Lea Karmala, Elma Karmala, paikalle osunut Jari Kukko,Paula Latva ja Seija Pihlajamäki-Manninen.

Tilaa nyt omaPyhäjärvi-

lehtitai anna ystävälle

ja sukulaisellelahjaksi.

Tilausmaksuvain 30 euroavuosikerta,

lehti ilmestyykerran

kuukaudessa. Soita

p. 040 730 2622

Kotisivutosoitteessa:

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio


Kotikokin kertomaa

Syksy aloitettiin VammalanKarjalaseurassa tarinaillalla12.09.12. Osuuspankin ko-koushuoneessa, missäolemme usein saaneet ko-koontua. Olemme pyrki-neet saamaan tarinailtaam-me aina jonkin teeman seu-rustelun lisäksi.

Syksyn ensimmäiseen il-taan olimme saaneet vie-raaksi Toivo Hinkkasen.Hän on kirjoittanut kirjannimeltä Elämää edestakai-sin. Se kertoo Hinkkasensuvun elämästä ennen so-tia tähän päivään asti. Asiakosketti meitä kaikkia jamielenkiinnolla kuuntelim-me Toivon kertoilua.

Mouhijärven karjalaseu-ra lopetti toimintansa, japiti lopuksi puurojuhlan3.11.12. Siellä olivat mei-dän seurastamme Teller-vo ja Taisto Nissinen, jahe toivottivat halukkaat ter-vetulleiksi Vammalan kar-jalaseuraan jäseniksi, kun nytollaan samaa Sastamalankaupunkia. Pari henkilöä il-moittautuikin saman tienmeidän seuraamme.

Marraskuiseen pimeääntarinailtaan 13.11. saimmevieraan Turusta, Turun suo-menkielisen työväenopistonrehtori KT Ilkka Virran.Hän on kotoisin täältä Vam-malasta, ja hänen äitinsä on

Sastamalassa tapahtunutta toimintaa– karjalaiseuralaisilta kerrontaakoululaisille menneistä ajoista

syntynyt Viipurissa. Hänenvauhdikkaan ja mielenkiin-toisen esityksensä aihe oli-kin Viipuri ja sen historiaaina vuoteen 1944.

Vammalassa Roismalanristeyksessä 24.11.12 oliSuuri joulunavaus. Sinne tar-jottiin meidän seurallem-me myyntipöytäpaikkaa.Otimme tilaisuudesta vaa-rin, ja seuramme naiset lei-poivat n. 500 piirakkaa,kakkuja, viipurinrinkeleitä,pikkuleipiä ja leipiä, ym.sekä joitakin käsitöitä olitarjolla. Myyntipöytiä olikaikkiaan 70, ja väkeä olivaltavasti liikkeellä. Saim-me kaiken myydyksi paris-sa tunnissa.

Perinteinen puurojuhlavietettiin jälleen Vehmaantilalla Vammalassa 2.12.12.Lunta oli jo maassa, ja pak-kanen nipisteli poskia, jo-ten jouluinen tunnelma olikorkealla.

Puheenjohtajamme Pert-ti Hakanen toivotti vie-raat tervetulleiksi, ja varsi-naisen puuropuheen pitiArto Vuorijärvi kertoenmeille tarkkaan puuron tienmeidän lautasillemme.

Hauskan tietokilpailunyleisölle tarjosivat sisaruk-set Eija Koski ja MarjoTahvanainen, Päiväläisentyttöjä Pyhäjärveltä. He

kuulustelivat joululaulujentuntemusta.

Hakasen Seija lauloiyksin, ja kaikki me laulettiinyhdessä tuttuja joululauluja.

Ritva Heikkilä hoiteliarpajaiset, ja palkinnon voit-taneet näyttivät kovasti tyy-tyväisiltä.

Mukavasti kului aika japois lähdettäessä jokainentalous sai joululahjaksi Jou-lukannel -lehden.

5.12.12 Stormin ala-as-teen itsenäisyydenjuhlaanmukaan kutsuttiin seuras-tamme 4-5 jäsentä.

Seuraamme edustivatVappu Hietala, HelgaMäkelä, Kaarlo Näriäi-nen ja Irja Kärki. Veteraa-nijärjestöstä oli myös kaksihenkilöä. Me vieraat saim-me olla ensin päiväkodinpuolella, missä lapset lau-loivat meille joululauluja.Viisi poikaa halusi laulaameille Maamme -laulun jahienosti pojat lauloivatkin.

Varsinainen Itsenäisyys-juhla alkoi koulun juhlasa-lissa lippujen sisääntulollaMaamme laulun kaikuessa.6. lk oli tehnyt hienon 2-osaisen Suomi-näytelmän.Veteraanien tervehdyksenpiti Lauri Koski, ja Karja-laseuran tervehdyksen IrjaKärki. Juhlassa esitettiin

myös opettaja Maria Pii-roisen ohjaama Evakko-näytelmä. Juhla oli kosket-tava ja todella juhlallinen.

Varsinaisen juhlan jälkeenmeidät evakot ja veteraanitjaettiin jokaiseen luokkaanyksi henkilö koululaistenkuulusteltaviksi. He olivatvalmistelleet kysymyksiäetukäteen, ja me vastailim-me parhaan muistimmemukaan. Minä olin ensim-mäisessö luokassa, ja yllät-tävän teräviä kysymyksiä tu-likin.

Evakkomatka ja sen vai-keudet kiinnostivat, ja esi-merkiksi, mitä ruokaa olisaatu ja pelottivatko pom-mitukset, kartalta myöskatsottiin kotini sijainti siel-lä Karjalassa.

Saimme myös osallistuakouluruokailuun, ja voinkyllä todistaa, että ruokaoli erittäin hyvää.

Tilaisuus päättyi meidänvieraiden kahvitukseen, jakiitokseksi saimme joulu-kukkasen jokainen.

Meille oli etuoikeus saa-da olla mukana stormilais-ten itsenäisyysjuhlassa. Suur-kiitos heille.

IRJA KÄRKIVammalan Karjalaseura

Marraskuun lopulla pide-tyssä Vpl. Pyhäjärvi-seuransyyskokouksessa tehtiin ky-sely aiheista, joita jäsenettoivovat käsiteltäviksi seu-ran erilaisissa tilaisuuksissa.

Nyt seuran hallitus onkehitellyt kevääksi 2013kannatusta saaneista ehdo-tuksista ohjelman, jossa noinkerran kuukaudessa ko-koonnutaan yhteen keväänaikana ja jatketaan taasensyyspuolella.

Aiheita riittää ensi vuo-dellekin ja jotkut ehdotuk-sista tulevat poikimaan jat-kossa kokonaisia seminaa-reja, tutustumiskäyntejä har-vinaisiin kohteisiin ja myösjo alkanut verkostoitumi-nen toisten pitäjä- ja mui-den karjalaisseurojen kans-sa vahvistuu. Kuten eräsaktiivi seuran jäsen totesipalautteessaan: nyt vihdoinollaan pääsemässä siihen,että toimitaan pidemmälläkuin vuosi tai puolikas ker-rallaan tähtäimellä!

Helmikuun ensimmäise-nä sunnuntaina, kynttelin-päivänä 3.2. klo 13.00 Kar-

Pyhäjärveläisille kevätkaudella tarjollakuukausittain teematilaisuuksia

jalatalon Laatokka-salissaon aiheena Konevitsa.Alustajaksi on lupautunutupean kuvamateriaalin keraKonevitsan luostarin jäl-leenrakentamisessa aivanensi metreiltä alkaen, vuo-desta 1991 mukana ollut,Konevitsa-aktiivien tunte-ma asiantuntija, restauroijaAndreas Heikki Hänni-nen. Aluksi nautitaan emän-tien keittämät kahvit, oma-kustannushintaan ja sittenalkaa esitys.

Kuukautta myöhemminsunnuntaina 3.3. klo 13.00kokoonnutaan KarjalatalonYläsalissa aiheena ”Eva-koiden sijoittautuminen sa-takuntalaisten keskelle, kult-tuurien kohtaaminen jatoistensa löytäminen”.

Siitä puhuu asiasta laajanhaastattelututkimuksen teh-nyt Alppilan seurakunnaneläkkeellä oleva pappi OlliLaine. Hän on kirjoittanutkirjan, missä asiaa moni-puolisesti käsitellään, erityi-senä kohteena kannakselai-sen naapuripitäjämme räi-säläisten sijoittuminen Eu-

raan. Tämä tilaisuus toteu-tetaan yhteistyössä Pääkau-punkiseudun Räisäläiset -pitäjäseuran kanssa.

Vpl.Pyhäjärven ja Räisä-län väestölle osoitettiin so-danjälkeiset uudet asuin-paikat Satakunnassakin naa-puripitäjissä. Kokemuksetovat pitkälti yhtäläisiä. Itse-kin euralainen Olli Laineon koko sydämellään ollutevakkojen kohtalosta ja ti-lanteesta kiinnostunut, jo-ten odotettavissa on syväl-linen ote aiheeseen.

Viikkoa ennen pääsiäistä,23.3. virpolauantaina pal-musunnuntain edellä, jokaortodoksisessa kirkossa tun-netaan Lasaruksen lauan-taina, ovat kaikki tervetul-leita Karjalaisten Pitäjäyh-distysten Liiton (KPYL) jaKarjalan Liiton (KL) Ruo-kamarkkinoille. Pyhäjärve-läiset lyövät hynttyyt yhteentämän mittavan tapahtu-man järjestäjien kanssa.Aloitteestamme kuullaanklo 12.00 yläsalissa esitysKarjalais-venäläinen pääsi-äisajan ruokaperinne. Py-

häjärveläiset ovat löytäneetja neuvotelleet siihen esiin-tyjäksi ruokaperinteestä lu-kuisia kirjojakin kirjoitta-neen henkilön. Nimi pal-jastetaan ja esiintyjä esitel-lään vasta seuraavissa leh-dissä.

Huhtikuulla sunnuntaina14.4. klo 13.00 järjestetäänseuran sääntömääräinenkevätkokous Laatokka-sa-lissa. Päivän teemana onmusi

Documents

Pyhäjärveläisyyden vaalija Karjalan puolustaja Sotapäiväkirjojen … · Keskiviikko 23. tammikuuta 2013 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 58. vuosikerta