rakennerahastoissa käytännöt? · löllisyydestä, alueellisella tasolla "SAP":ie n, seutukuntakohtaisten työllisyysstrate- ... Kokonaisrahoitus vuosille 2000-2006 on 17,7 miljar-dia

10_missa_lymyavat 13.01.2004 10:47 Page 1

Tutkimuksetja selvitykset


10/03

www.mol.fi

Missä lymyävät hyvätkäytännöt?Rakennetyöttömyys ja hyvät käytännötrakennerahastoissa

Sosiaalikehitys OyRobert Arnkil, Timo Spangar,

Jarmo Nieminen,Sari Pitkänen

LTT-Tutkimus OyJari Karjalainen

Työelämän tutkimuskeskusSimo Aho

ESR Tutkimukset ja selvitykset 10/03

Missä lym

yävät hyvät käytännöt? / Rakennetyöttömyys ja hyvät käytännöt rakennerahastoissa

MISSÄ LYMYÄVÄT HYVÄT KÄYTÄNNÖT?Rakennetyöttömyys ja hyvät käytännöt rakennerahastoissa

Sosiaalikehitys OyRobert Arnkil, Timo Spangar, Jarmo Nieminen, Sari Pitkänen



Joulukuu 2003

ESR Tutkimukset ja selvitykset-sarja

Päätoimittaja - Editor-in-ChiefSusanna Piepponen

Toimitussihteeri - EditorLeena Lyra

Toimituksen osoite - AddressTyöministeriö - Ministry of Labour

PL - P.o.Box 3400023 VALTIONEUVOSTO

puh. - tel. (09) 16006

ISBN 951-735-601-3ISSN 1457-8883

Taitto: Innocorp OyPaino: Oy Edita Ab

Helsinki 2003

SAATESANAT

Työministeriö käynnisti kesäkuussa 2002 projektin selvittämään korkealla tasollaolevan rakenteellisen työttömyyden taustatekijöitä ja mahdollisuuksia rakenteelli-sen työttömyyden alentamiseen. Projektin yhtenä osana arvioitiin, miten Euroo-pan sosiaalirahaston ohjelmissa saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää uusienratkaisuvaihtoehtojen valmistelussa rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi.Projektin tueksi käynnistettiin erillinen selvitys ESR-ohjelmissa saaduista koke-muksista ja tuloksista. Nyt julkaistava raportti on tämän selvitystyön tulos.

Selvitys perustuu pääosin tehtyihin ESR-ohjelmien evaluaatiotutkimuksiin janiiden aineistojen yksityiskohtaiseen laadulliseen analyysiin. Työssä on edettyESR-projektien esittelystä ja hyvien käytäntöjen kuvauksesta analysoimaan, mit-kä ovat onnistuneen ja tuloksellisen toiminnan tekijöitä. Samoin on arvioitu ko-keiluhankkeissa esiin tulleita ongelmia, joiden ratkaiseminen on välttämätöntälaajennettaessa kokeiluhankkeita valtakunnalliseksi toiminnaksi. Analyysin poh-jalta tekijät ovat päätyneet johtopäätöksiin ja suosituksiin, jotka ovat moneltaosin hyödynnettävissä kansallisen työvoimapolitiikan kehitystyössä ESR-ohjel-matoimintaa laajemminkin.

Työtä on tukenut ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut ylitarkas-taja Kimmo Ruth ja jäseninä työmarkkinaneuvos Matti Sihto, ylitarkastaja SirpaLiljeström ja projektipäällikkö Eeva-Liisa Koivuneva, kaikki työministeriöstä.Ohjausryhmän sihteerinä toimi erikoissuunnittelija Tapani Kojonsaari.

Helsingissä joulukuussa 2003

Kimmo RuthYlitarkastaja

5

6

TEKIJÖIDEN ALKUSANAT

Käsillä oleva raportti on tehty tilaustyönä Työministeriön "Rakenteellisen työttömyy-den purkaminen" -projektille, jonka tavoitteena on etsiä uusia näkökulmia ja keinojarakenteellisen työttömyyden helpottamiseksi. Selvityksen päävastuullinen toteuttajaon ollut Sosiaalikehitys Oy. LLT-tutkimuskeskus Oy on selvittänyt rakennetyöttö-myyden, osuuskuntien ja sosiaalisen yrittäjyyden välistä suhdetta ja Tampereen yli-opiston Työelämän tutkimuskeskus rakennerahastotoimien vaikuttavuutta suhteessakansallisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Selvitys perustuu pääpainotteisestiESR-toimintaan ohjelmakaudella 1995 - 1999 ottaen huomioon ja hyödyntäen kui-tenkin havaintoja meneillään olevalta ohjelmakaudelta.

Kajaanissa joulukuussa 2003

Robert Arnkil, Timo Spangar, Jarmo Nieminen, Sari Pitkänen - Sosiaalikehitys OyJari Karjalainen - LTT-Tutkimus OySimo Aho - Työelämän tutkimuskeskus

SISÄLLYS

SAATESANAT.............................................................................................................................5

TEKIJÖIDEN ALKUSANAT........................................................................................................6

TIIVISTELMÄ...............................................................................................................................9

1. JOHDANTO.........................................................................................................................11

2. RAKENNERAHASTOTOIMINNAN HYVÄT KÄYTÄNNÖT, SOSIAALINEN YRITTÄJYYS JA VAIKUTTAVUUS .......................................................132.1 Hyvät käytännöt asiakaskohtaamisessa ja paikallistasolla ........................................132.2 Osuuskuntiin ja sosiaalisiin yrityksiin kohdistuneet ESR-projektit

rakenteellisen työttömyyden näkökulmasta................................................................21Johdanto ......................................................................................................................21Uusosuustoiminnan kehitystilanne .............................................................................23Keskeisimpiä osuustoimintaprojektien tyyppejä.........................................................25Neuvontaprojektit ........................................................................................................25Keskeisimpiä sosiaalisten yritysten ESR-projekteja ...................................................32Yhteenveto...................................................................................................................34

2.3 ESR-rahoitteisten ja kansallisten työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuuden vertailu ..................................................................................36Johdanto ......................................................................................................................36Aineisto........................................................................................................................36Vertailuasetelman määrittely ......................................................................................36ESR-rahoitteisten ja kansallisten toimien erottaminen toisistaan .............................38Tulokset .......................................................................................................................38Loppupäätelmä ............................................................................................................41

3. ”EI VIELÄ” – TYÖMARKKINATILANTEEN NYKYTILANA JA POTENTIAALINEN KEHITYS RAKENNETYÖTTÖMYYDEN TORJUMISEN KONTEKSTINA .....................42

4. RAKENTEELLISEN TYÖTTÖMYYDEN HELPOTTAMISEN RAKENTEELLISIA HAASTEITA.........................................................................................................................47

5. KESKUSTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ .........................................................................505.1 Asiakastason hyvät käytännöt.....................................................................................505.2 Työvoimapolitiikan strategia ja painotus ....................................................................515.3 Lisäarvoa verkostoista .................................................................................................515.4 Johtamisen kehittäminen ............................................................................................525.5 Generatiiviset mekanismit...........................................................................................535.6 Työhallinnon palvelujen uudelleenasemointi ja johtamisen kehittäminen ................53

6. SUOSITUKSIA ....................................................................................................................55

7

8

LÄHTEET ....................................................................................................................................58

LIITTEET.....................................................................................................................................62Liite 1. Yhteenveto ESR-toiminnan hyvistä käytännöistä ....................................................62Liite 2. Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisyksiköiden volyymi 1999 ....................72

LUK

U

Tiivistelmä

TIIVISTELMÄ

Suoritettu ESR-toiminnan analyysi, joka perustuu siitä tehtyihin tutkimuksiin,evaluaatioihin, projektiraportteihin ja selvityksiin, tuo esille asiakaskohtaamisentasolla kohtaamisen holistisuuden, yksilöllisesti intensiivisen palveluprosessin,palveluprosessin jatkuvuuden ja loppuun saattamisen sekä ratkaisukeskeisyydenmerkityksen. ESR-toiminnan hyvien käytäntöjen mukaan hyvissä asiakaskohtaa-misissa korostuu palvelurakenteiden joustavuus, yhden luukun periaate, hankkei-den fokusoituneisuus ja tarvelähtöisyys, kyky ylittää eri hallinnonalojen rajat sekäonnistunut kytkeytyminen perusorganisaatioiden normaalitoimintaan. Osuus-kuntien ja uusosuuskuntien suhteen edellinen ohjelmakausi merkitsi nousukaut-ta, joka sittemmin on tasaantunut. Osuuskunnat eri muodoissaan ja sosiaalinenyrittäjyys ovat lupaavia työllistämisen muotoja, jotka vastaavat työsuhteiden mo-nimuotoisuuden lisääntymiseen ja ovat vaikeasti työllistyvien kohderyhmän huo-mioon ottaen potentiaalisti kasvava työllistämistapa. Sosiaaliset yritykset kaipaa-vat kuitenkin asemansa vahvistamista. Työllistymisvaikutusten suhteen tehty vai-kuttavuusanalyysi osoitti, että ESR-toimien vaikutukset ovat keskimäärin samallatasolla kuin kansallistenkin työvoimapoliittisten toimenpiteiden. Ottaen huomi-oon, että ESR-kohderyhmät ovat usein normaalia huonommin työllistymisedel-lytyksin varustettuja, tulosta voi pitää ESR-toiminnan kannalta myönteisenä.

Rakennetyöttömyysongelmaa pyritään nyt ratkaisemaan työmarkkinatilan-teessa, jolle on ominaista suuri ambivalenssi samalla kun työvoiman ikääntymi-nen ja työvoiman kasvanut kysyntä luo odotuksia positiivisille näköaloille myösrakennetyöttömyyden suhteen. Työmarkkinoilla ollaan ikään kuin "ei-vielä-työ-voimapula" -tilanteessa, siirtymävaiheessa. ESR-toimien suhteen tämä korostaaedelleen sellaisten hankkeiden merkitystä, joissa on kyetty ja kyetään yhdistämääntyönhakijoiden - työvoiman tarjonnan - ja työnantajien -työvoiman kysynnän -tarpeet. Tällaisia hankkeita on identifioitavissa sekä edellisellä että meneillään ole-valla ohjelmakaudella.

Käsillä oleva työmarkkinatilanne ja työvoimapolitiikan ja työvoimapalvelui-den meneillään oleva kehitys luovat osaltaan reunaehtoja myös rakennetyöttö-myyden ratkaisemisyrityksille. Tälläisiksi rakenteellisiksi tekijöiksi selvityksessäidentifioidaan työvoimapolitiikan strategia, johtamisen kehittyminen, työvoima-palveluiden roolin muotoutuminen sekä kysymykset siitä millaisen toimintatavanSuomen työhallinto omaksuu ja millaiseen verkostoyhteistyöhön se suuntautuu.Näiden tekijöiden kehittymisestä puolestaan riippuvat ne konkreettiset suuntavii-vat, joita rakennetyöttömyyden helpottamisen suhteen näköpiiriin avautuu.

9

10

LUK

U

Tiiv

iste

lmä

Rakennerahastotoiminnan erittely osoittaa hyvien käytäntöjen asettavan työ-voimapolitiikalle omat haasteensa. Asiakaskohtaamisen tasolla kyse on täsmäyksi-löllisyydestä, alueellisella tasolla "SAP":ien, seutukuntakohtaisten työllisyysstrate-gioiden kehittämisestä, johtamisessa priorisoivasta "multistrategiasta", työhallin-non tulosjohtamisessa asiakaskohtaamisen, vuoropuhelun ja paikallisuuden ja"SAP":ien tukemista. Asenneilmaston rakennetyöttömyyden suhteen olisi kehi-tyttävä työvoiman kokonaisvaltaiseen tarkasteluun siten, että myös "rakennetyöt-tömät" nähdään aitona työvoimaresurssina. Työhallinnolle itselleen rakennetyöt-tömyys näyttää asettavan haastavan kysymyksen mm. ja erityisesti siitä tuottaakose itse tarvittavat palvelut vai omaksuuko se tilaajan roolin ja mikä on rakenne-työttömien palveluiden asema suhteessa muihin palveluihin.

Selvityksen analyysissa päädytään identifioitujen haasteiden pohjalta suosituk-siin toiminnan kehittämiseksi rakennetyöttömyyden suhteen. Julkisen työvoima-palvelun roolia tulisi kehittää taitavan tilaajan ja voimavarojen verkottajan sekätyömarkkinoiden asiantuntijuuden suuntaan, jonka tilaamat tai tuottamat palve-lut ovat määrällisesti ja laadullisesti täsmäpalveluita. Työhallinnon tulosjohtami-sessa olisi otettava selkeä askel alueellisuuden (seudullisuuden) suuntaan ja vuoro-puhelun vahvistamiseen ja tulosjohtamisessa olisi huomioitava verkottuminen.Asenneilmaston kehittämiseksi olisi voimakkaasti viestitettävä "sisällä" -viestiä.Laajentuva verkottuminen edellyttää ylipäätään johtamiselta kykyä ylisektoriseenjohtamiseen ja vuoropuheluun.

Kehittämishankkeiden ja projektitoiminnan suhteen ESR-kokemukset osoit-tavat osaltaan voimakkaasti tarvetta panostaa generatiivisiin mekanismeihin, op-pivaan vuorovaikutukseen hyvien käytäntöjen levittämiseksi.

"SAP":ien kehittäminen sosiaalisten yritysten, säätiöiden ja muiden toimijoi-den mukanaolo myös työvoimapoliittisissa toimenpiteissä asettaa kehitystehtä-väksi tilaaja-tuottaja-rakenteiden, sopimuspolitiikan ja pitkäjänteisyyden olen-naisen kehittämisen. Kaikki tämä luo edellytyksiä vastata haasteeseen täsmäyksi-löllisen asiakaskohtaamisen kehittämiseksi.

LUK

U 1

Johdanto

1. JOHDANTO

Nio (2001, 29-31) jakaa rakennetyöttömyyden suppeaan rakennetyöttömyyteen(yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä olleet ja toistuvasti työttömät), rakenne-työttömyyteen (edellisten ryhmien lisäksi työttömiksi työvoimapoliittisten toi-menpiteiden jälkeen jäävät) ja laajaan rakennetyöttömyyteen (joihin edellistenryhmien lisäksi kuuluvat työnhakijat, jotka ”kiertävät” toimenpiteissä sijoittu-matta työmarkkinoille). Tammi-huhtikuussa 2001 laajan rakennetyöttömyydenosuus työttömistä työnhakijoista yhteensä oli 61 %, rakennetyöttömien 56 % jasuppean määrittelyn mukaisen rakennetyöttömien osuus puolestaan 44 %.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen rakennetyöttömyysselvityksen (Räi-sänen 2002) mukaan rakennetyöttömyys määrittyy työvoimapolitiikan näkökul-masta työttömyyden osaksi, jota normaalit talouden suhdannevaihtelut eivätpoista, vaan siihen puuttuminen edellyttää työmarkkinoiden toimintaan ja insti-tuutioihin tehtäviä parannuksia.

Kaikkiaan voidaan todeta, että rakennetyöttömyydessä on kyse työvoiman ky-synnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmasta, jossa työvoiman tarjonta ei vastaaominaisuuksiltaan, taidoiltaan, ammatilliselta rakenteeltaan tai maantieteelliseltäsijainniltaan työvoiman kysynnän - yritysten tarpeiden - rakennetta (Räisänen,2002; Kiander 2002). Näkemykset vaihtelevat sen suhteen, kuinka suuri osa ny-kyisestä työttömyydestä on rakenteellista, kuinka suuri osa ”normaalia” suhdan-ne- tai kitkatyöttömyyttä. Kun Nion (emt.) laajimman määrittelyn mukaisen ra-kenteellisen työttömyyden osuus on yli 60 %, niin Kianderin näkemys on, etteirakenteellinen työttömyys ole juurikaan lisääntynyt 90-luvulla ja ”… ettei suoma-laisessa työttömyydessä sittenkään ole ensisijaisesti kysymys rakenteellisesta on-gelmasta. ” (Kiander 2002, 309).

Nyt käsillä olevan selvityksen lähtökohta rakenteelliseen työttömyyteen on seosa kokonaistyöttömyyttä, jota usein työvoimapolitiikan käytännössä kutsutaan”vaikeasti työllistettäviksi”. Tähän työttömien ryhmään kuuluvat riittämättömätammatilliset valmiudet omaavat työttömät (”skills gap” -näkökulma eli ne, joiltapuuttuu työmarkkinoilla vaadittava ammatillinen osaaminen tai koulutus), pitkä-aikaistyöttömät, ikääntyneet työnhakijat ja erityisiä työllistymisvaikeuksia omaa-vat (esim. vajaakuntoiset, maahanmuuttajat).

Selvitys on osa Työministeriön ”Rakenteellisen työttömyyden purkaminen”-projektin työtä. Selvityksen tavoitteena on identifioida EU:n rakennerahasto-oh-jelmien kautta eri rakennerahasto-ohjelmissa ohjelmakaudella 1995-1999 ja me-neillään olevalla ohjelmakaudella kehitettyjä toimintatapoja, ”hyviä käytäntöjä”,erityisesti rakennetyöttömien kohderyhmä huomioon ottaen ja tehdä ehdotuksia

11

12

LUK

U 1

Johd

anto

toimenpiteiksi rakenteellisen työttömyyden helpottamiseksi. Ohjelmakaudella1995-1999 Suomessa osallistui 650 000 henkilöä ESR -ohjelmissa käynnistettyi-hin hankkeisiin. Kokonaisrahoitus oli 13,1 miljardia markkaa. Meneillään oleval-la ohjelmakaudella 2000-2006 tukee ESR noin 500 000 henkilön työllistyvyydenja osaamisen kehittymistä. Kokonaisrahoitus vuosille 2000-2006 on 17,7 miljar-dia markkaa.

Selvityksen toteuttaa Sosiaalikehitys Oy yhdessä LLT-tutkimuslaitoksen jaTampereen Yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen kanssa. Sosiaalikehitys Oyvastaa selvitystyön kokonaisuudesta, johtopäätöksistä ja suosituksista, LTT ESR-toiminnan ja osuuskuntien ja sosiaalisen yrittäjyyden välisten suhteiden analyysis-ta sekä Työelämän tutkimuskeskus ESR-toiminnan vaikuttavuuden erittelystäsuhteessa ”normaaliin” kansalliseen toimintaan.

Selvityksessä analysoidaan aluksi hyviä käytäntöjä ja kokemuksia edelliseltäohjelmakaudelta, Tavoite 2-, 3-, 4-, 5b-, Employment- ja Adapt -ohjelmista,ESR:n ja osuuskuntien ja sosiaalisen yrittäjyyden välisistä suhteista ja ESR-toimi-en vaikuttavuudesta suhteessa kansalliseen toimintaan.

Hyvien käytäntöjen sisältämä viesti suhteutetaan nykyiseen työmarkkinatilan-teeseen ja työmarkkinoiden näkyvissä olevaan kehitykseen. Työmarkkinatilanneja sen kehitys muodostaa kontekstin, joka asettaa rakenteellisen työttömyydentorjumiselle ja helpottamiselle omat rakenteelliset ehtonsa ja mahdollisuutensa,joita analysoidaan hyvien käytäntöjen antamien viestien ja työmarkkinoiden ke-hityksen perspektiivistä käsin. Raportti päättyy tilauksen mukaisesti suosituksiin,joihin hyvien käytäntöjen erittely ja työmarkkinoiden konteksti näyttäisivät anta-van perusteita.

LUK

U 2

Rakennerahastotoim

innan hyvät käytännöt, sosiaalinen yrittäjyys ja vaikuttavuus

2. RAKENNERAHASTOTOIMINNAN HYVÄT KÄYTÄNNÖT, SOSIAALINEN YRITTÄJYYS JA VAIKUTTAVUUS

2.1 Hyvät käytännöt asiakaskohtaamisessa ja paikallistasolla

Robert Arnkil, Timo Spangar, Jarmo Nieminen, Sari PitkänenSosiaalikehitys Oy

Rakennerahastotoimien analyysi, niistä tehdyt tutkimukset ja evaluaatiot korosta-vat erityisen selkeästi uusia toimintamenetelmiä ja -malleja suhteessa asiakkaankohtaamiseen. Samalla rakennerahastotoiminta on voimistanut paikallistason yh-teistyötä työvoimahallinnon, kuntien, kolmannen sektorin ja vapaaehtoisjärjestö-jen kesken ja myös suhteessa paikalliseen yrittäjyyteen. Seuraavassa tiivistetäänlaajan sekundaarianalyysin viestit hyvistä käytännöistä. Laajempi erittely on koot-tu taulukkoon liitteessä 1.

Suhteessa asiakkaisiin hyvissä käytännöissä näyttää korostuvan asiakaskohtaa-misen holistisuus. Asiakas ei ole vain työn hakija, vaan potentiaalinen tehtävä työ-elämässä on suhteutettava asiakkaan elämän kokonaisuuteen, hänen sosiaalisiinsuhteisiinsa, fyysiseen ympäristöönsä, terveyteensä ja elämänvaiheeseensa. Kysy-mys on neuvotteluista työn paikasta asiakkaan elämässä (Richardson 1993).

Kyvyt käyttöön oli Jyväskylän työvoimatoimiston alueella toimiva projekti, jota on kuvat-tu ikääntyville suunnatuksi vastavirtaprojektiksi. Projektin kohderyhmänä olivat 25-49-vuotiaat, yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleet henkilöt, joiden työllistyminen tavan-omaisilla työvoimapoliittisilla toimenpiteillä ei onnistunut. Monet olivat työskennelleetyrityksissä ja ammateissa, joita ei enää ollut olemassa. Hyvin suurella osalla työhistoriakoostui lyhyistä työsuhteista tai työllistämistukitöistä. Osa oli laman aikana tai sen jälkeenammattiin valmistuneita henkilöitä, joille ei ollut tarjoutunut työmahdollisuutta. Projek-tin tarkoituksena oli helpottaa pitkäaikaistyöttömien työnhakua ja luoda uusia mahdolli-suuksia työelämään palaamiseen. Muita tavoitteita olivat syrjäytymisen ehkäiseminen,työkunnon ylläpito, työmarkkinakelpoisuuden ylläpito ja työllistäminen.

Projektin toiminta koostui aktivointi- ja virkistysjaksoista, ohjauksellisista asiakasryhmistäeli ammatinvalintapsykologin ohjauksella tehtävistä voimavarakartoituksista ja jatko-suunnitelmista sekä ohjaavasta koulutus- ja kurssitoiminnasta, jonka jälkeen tarjottiinmahdollisuutta tukityöjaksoon. Toimintojen taustalla vaikutti holistinen ihmiskäsitys,jonka mukaan toimenpiteiden eteneminen rytmitetään ihmisen elämismaailman koko-naistilanteen ehdoilla. Käytännössä kokonaisvaltaisuus ilmeni ongelmanratkaisun priori-

13

14

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

sointina, oman persoonallisuuden ja vahvuuksien tunnistamisena ja vasta sen jälkeen po-lulla etenemisenä realista tavoitetta kohti. (Arnkil ym. 1997, 65; Hietaniemi 2001, 29-38, http://www.esr.fi/)

Asiakaskohtaamisen toinen hyvissä käytännöissä korostuva piirre on intensii-viyksilöllisyys. Asiakaspalveluprosessin onnistumisen edellytykseksi nähdään pal-velun aito yksilöllistäminen ja räätälöinti ja se, että asiakkaan tilanne viedään in-tensiivistä kontaktia ylläpitäen ”loppuun asti” tarvittaessa ”kädestä pitäen” ja”saattaen vaihtaen”.

Selvään elämään - projektissa kohteena olivat karkkilalaiset pitkäaikaistyöttömät,joiden työkuntoon vaikutti päihteiden liikakäyttö. Projektiin osallistuneiden elämän-tilanteelle oli leimallista todella pitkään, useimmilla noin kymmenen vuotta, jatku-nut työttömyys. Projekti rakentui päihdeongelman olemassa olon tunnustamiselle jasen asianmukaiselle käsittelylle. Selvänä elämään -projektin ensisijaisena tavoitteenaoli selvittää ja arvioida päihdeongelmaisten työnhakijoiden työkykyä sekä heidän hoi-tonsa ja kuntoutuksensa tarpeita. Projektissa päihdelääkärin tekemän terveystarkas-tuksen perusteella lähetettiin osa asiakkaista työkyvyn arviointiin. Työkuntoisuudenpalauttamiseen tähtäävät työkuntokurssit kohdennettiin asiakkaille, joiden suoratyöllistäminen oli vaikeaa, muttei vaatinut työkunnon osalta eritystoimenpiteitä. Kai-kille asiakkaille annettiin päihdekoulutusta, mutta tukityöllistettäviksi valittiin aino-astaan työkuntokurssin käyneitä osallistujia.

Toimintamallin yksilöllisyys näkyi mm. siinä, ettei projektiin osallistuminen katken-nut juopottelukausien vuoksi, vaan paluun jälkeen asiakas jatkoi osallistumalla tehos-tettuihin päihdekuntoutustoimenpiteisiin. Yksilöllisyys näkyi myös päihdelääkärintutkimuksen perusteella tehdyissä selviytymissuunnitelmissa, joiden pohjalta osallistu-jia ohjattiin tarvittaessa eri tahoille katkaisuhoitoon. (Hietaniemi 2001, 39-47).

Kolmas keskeinen hyvien käytäntöjen piirre asiakaskohtaamisessa on ollutvertaistuki, erilaiset hankkeet ja projektit, joissa hyödynnetään osallistujien keski-näistä yhteistyötä, osaamista ja emotionaalista tukea toisilleen. Vertaistuki on ol-lut keskeinen tekijä myös esimerkiksi työhallinnon työnhakuryhmissä, jotkaosoittautuivat yhdeksi onnistuneimmaksi työvoimapoliittisen uudistuksen ele-menteiksi (Arnkil, Spangar & Nieminen 2000).

Omat polut -projektissa kohderyhmänä olivat erityisesti SAK:laisilta kentiltä työttö-mäksi jääneet ja vähän koulutetut, mutta usein pitkän työkokemuksen omaavat nai-set, joille ei ollut tarjolla räätälöityjä toimenpiteitä. Projektin tavoitteena oli kehittääitseohjautuva oppimisen malli, jolla luodaan jatkuvuutta työttömien naisten omaeh-toiseen työllistymiseen koulutuksen ja yhteistoiminnan avulla. Projektin tavoitteenaoli myös kouluttaa ohjaaja-tutoreita, joiden tehtävänä oli ohjata ja tukea itseohjautu-vaa mallia toteuttavia urapolkulaisia. Toiminta jakautui kahteen kokonaisuuteen eli

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


urapolkulaisten koulutusohjelmaan sekä tutoreitten koulutukseen ja työskentelyyn.Urapolkulaiset osallistuivat ulkomaiseen partnerimaahan tehtyyn opintomatkaan,ohjattuun kuntoiluun sekä koulutukseen. Ohjaaja-tutoreiden koulutusohjelmassa an-nettiin valmiuksia vuorovaikutteiseen työskentelyyn ja ohjaustoimintaan sekä vahvis-tettiin viestintä- ja atk-taitoja.

Projektin itseohjautuvan mallin kehittelyssä ja koulutustoiminnassa oleellista oli tutorei-den rooli, joka perustui vertaisryhmän tukeen toisille työttömille naisille. Oman työhisto-riansa ja työttömyyskokemustensa vuoksi tutorit ”puhuivat samaan kieltä” urapolkulaistenkanssa. Vertaistukea tarjottiin myös urapolkulaisten välisesti pien- ja urapolkuryhmienkoulutuksessa, joka sisälsi yksilöllisten polkujen lisäksi yhteisiä polkuja. Opiskelu toteutet-tiin yksilöllisten oppimistarpeiden ja -tavoitteiden mukaisesti ryhmässä luodun verkostonja tutorin tukemana. (Hietaniemi 2001, 97-104, http://www.esr.fi/).

Suhteessa palvelurakenteisiin ESR-hyvät käytännöt korostavat palveluraken-teiden joustamista asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Onnistuneissa toimissa japrojekteissa kyetään vakiintuneita palvelukokonaisuuksia ja niiden ehtoja muun-telemaan asiakkaan tilanteen mukaisesti.

PIPAn eli Pirkanmaan Paluumuuttajien kotouttamisprojektin kohderyhmänä olivatVenäjältä ja Virosta saapuvat suomalaisperäiset paluumuuttajat. Projektin tavoitteena oliparantaa paluumuuttajien valmiuksia suomenkielen, ammattitaidon sekä kulttuuristenja yhteiskunnallisten valmiuksien osalta niin, että kotouttaminen toteutuisi mahdollisim-man nopeasti. Päämääränä oli myös kehittää alueellinen työelämäsuuntautunut kotoutta-misohjelmamalli siihen liittyvine toimintamuotoineen ja käytäntöineen. Keskeinen toi-mintamuoto oli vain paluumuuttajille suunnattu maahanmuuttajakoulutus, jolloin sisäl-lössä voitiin huomioida ryhmän erityiset kulttuuriset tarpeet sekä koulutus- ja ammatti-taustat. Koulutusta järjestettiin mm. yritystoiminnasta.

Palvelurakenteiden joustaminen asiakastarpeiden mukaisesti ilmeni koulutusohjelmi-en ja työharjoittelupaikkojen räätälöinnissä. Työelämäsuuntautuneessa kotouttamis-mallissa hyödynnettiin etenkin oppisopimuskoulutusta maahanmuuttajien työelä-mään ohjaamisessa, mikä vauhditti myös muiden paikallisten oppisopimusasioidenparissa toimivien tahojen yhteistyötä ja levitti tietoa paluumuuttajien osaamisestaelinkeinoelämän edustajien keskuuteen. (Hietaniemi 2001, 48-58).

Toinen korostuva piirre suhteessa palvelurakenteisiin hyvissä käytännöissä on”yhden luukun periaate”, joka tukee asiakkaan holistista kohtaamista. Asiakkaantyö-, terveys-, sosiaaliset ja muut huolet tulevat kuulluiksi kootusti yhdessä asiak-kuudessa ja ”lähettäminen” toisille toimijoille vähentyy oleellisesti tai on joka ta-pauksessa integroidusti yhden organisaation hallinnassa.

15

16

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

KOHO-projekti oli 17-24-vuotiaiden turkulaisten työttömien palvelutoimisto, ko-konaisvaltainen yhden luukun periaatteella toimiva ”elämänvaihetoimisto”. KO-HOn tavoitteena oli nuorten työhön ja koulutukseen liittyvän passiivitilan muutta-minen aktiivitilaksi ohjaamalla ja neuvomalla heitä yksilöllisten suunnitelmien mu-kaisesti työ- tai koulutusuralle sekä opastamalla heitä palvelujärjestelmien aktiivisiksikäyttäjiksi. Projektin ohjaava toiminta perustui ns. normaalin toimenpidevalikoi-man hyödyntämiseen. Käytössä olleita toimenpiteitä olivat työharjoittelu, tukityöllis-täminen, oppisopimuskoulutus, työvoimakoulutus sekä muu koulutukseen ohjaami-nen (mm. yhteishaku.).

Yhden luukun periaate ilmeni projektin yksilökohtaiseen palveluohjaukseen perustu-vassa asiakastyössä, jossa palveluohjaajan tehtävänä oli tukea nuorta eri tarpeiden,palveluiden ja toimintaehtojen viidakossa. KOHO:ssa sosiaali-, nuoriso- ja terveystoi-men työntekijät työskentelivät samassa yksikössä. Monipuoliseen paikallisia toimijoitayhdistävään yhteistyöverkostoon kuului julkisen ja kolmannen sektorin edustajien li-säksi yksityisiä yrityksiä. Verkosto tihentyi toimintakauden aikana nuorten tarpeidenmukaiseksi.(Hietaniemi 2001, 80-88; Mannila ym. 2001, 64).

Suhteessa toimintarakenteisiin ja toimintatapoihin hyvissä käytännöissä ko-rostuvat hyvien hankkeiden fokusoituneisuus, ne ovat luonteeltaan jäsentyneitä”täsmähankkeita”, joiden kohde, tavoitteet ja toimintamenetelmät ovat tietoisestikehiteltyjä ja harkittuja. Samalla hyvät projektit ja käytännöt ovat tarvelähtöisiäsiten, että niiden olemassaololle on olemassa analysoitu ja koettu tarve asiakkais-ton keskuudessa.

TEVE eli Työ tekijäänsä neuvoo -projekti syntyi Pohjois-Karjalassa tilanteeseen, jos-sa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien määrä oli nousussa samaan aikaan kunns. invalidien suojatyöhön ei enää juuri lainkaan otettu uusia asiakkaita. Räätälöi-tyyn täsmätyöllistämiseen perustuvan projektin kohderyhmänä olivat psyykkisesti, fyy-sisesti tai sosiaalisesti vajaakuntoiset tai muut vaikeasti työllistettävät, joiden työttö-myys uhkasi muodostua pitkäaikaiseksi ja joille osa-aikatyö oli soveltuva ja realistinentavoite työelämässä. Uutta osa-aikatyömallia kehittävän ja kokeilevan projektin ta-voitteena oli työttömyyden katkaisu, pysyvän työmarkkinaratkaisun löytyminen jaosa-aikatyömallin kehittäminen. Projektissa pyrittiin selvittämään, voisiko palvelu-kokonaisuuksien käyttö palvella vajaakuntoisten osa-aikaista työllistämistä ja mitälainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai toimeentuloon liittyviä ongelmia osa-aikatyöhönliittyy. Projektin yksilöllisesti räätälöidyt palvelukokonaisuudet sisälsivät mm. työkun-non arviointia, työkokeilua, työvoimakoulutusta ja osa-aikatyötä työllistämistuella.Projekti toimi jalkautuneesti ja markkinoi itseään etenkin pk-yrityksille, joilla tarjot-tiin mahdollisuutta saada työllistämiseen työaikaan suhteutettua palkkatukea.

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


Projekti oli tarvelähtöinen ja fokusoitunut sekä työllistävien yritysten että asiakkaidennäkökulmasta. Projektin avulla saatiin kehitetyksi vaikeasti työllistettäville va-jaakuntoisille sekä vammaisille eläkeläisille osa-aikatyöhön kannustava kansantalou-dellinen malli. Projektissa saatiin muokattua pienten yksityisten yritysten asenteitapositiivisemmaksi vajaakuntoisten työllistämistä kohtaan ja työllistämään heitä osa-aikaisesti. (Mannila ym. 2001, 66-71, http://www.esr.fi/).

Hyvien rakennerahastohankkeiden käytäntöihin kuuluu myös asiakkaiden ai-to osallistaminen ja aktivointi hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Mestari-kisälli -projekti kuului maakunnalliseen Lex Kainuu Erityistyöpajahanke-kokonaisuuteen. Projektin kohderyhminä olivat ammattitaitoiset, vaikeassa elämän-tilanteessa olevien nuorten kanssa työskentelemään pystyvät vanhemmat työttömät se-kä lähes ammattitaidottomat ja vaikeasti työllistettävät nuoret henkilöt, joista suu-rimmalla osalla oli rikostuomioita. Projektin yleistavoitteena oli edistää jo syrjäytynei-den tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten elämänhallintaa. Mestari-kisälli -malliperustui toiminnalliseen työssä oppimisen menetelmään, jossa pitkään työelämässä ol-lut, mutta työttömäksi joutunut ammattihenkilö ja nuori muodostavat tiiviin mesta-ri-kisälli-työparin. Työssä oppimisessa siirtyvät sukupolvelta toiselle ammattitraditioi-den lisäksi työn tekemiseen liittyvät kulttuuriset tavat.

Mallissa oleellista on ollut osallistaminen, mikä on tarkoittanut toiminnan kohteen asian-tuntijuuden hyödyntämistä heidän asioidensa suhteen sekä oikeutta vaikuttaa itseään kos-kevien asioiden käsittelyyn ja päätöksiin. Projektissa nuoret saivat osallistua oman tulevai-suuteensa suunnitteluun. He valitsivat itse ammatillisia valmiuksia lisääviä tai työskente-lyyn tutustuttavia erikoiskoulutusjaksoja sekä elämänhallinnan käsittelyyn keskittyviä ak-tivoivia intensiivijaksoja. He saivat vaikuttaa myös annetun koulutuksen toteutukseen.Annetun aktivoivan ja osallistavan työskentelykokemuksen ja koulutuksen lisäksi projektis-sa oli keskeistä tiiviiden ihmissuhteiden verkoston muodostaminen nuoren tukemiseksi.(Hietaniemi 2001, 89-96; Heinämäki 2002, http://www.esr.fi/).

Hyvät käytännöt saavat voimavaroja myös kyvystä ylittää eri hallinnonalojen rajojaja parhaimmillaan niillä on tiivis kytkentä paikallistasolle eri toimijoiden yhdessä neu-vottelemaan työllisyyden kehittämisen strategiaan, josta johtuen kukin toimija tietääoman toimintansa paikan paikallisen strategian kokonaisuudessa.

Työllisyyspolkuhanke Vantaa oli osa Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien sekäsilloisen Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimiston keskinäistä Pitkäaikaistyöttö-mien palvelukeskus -hanketta. Projektin kohderyhmänä olivat yli 25-vuotiaat van-taalaiset pitkäaikaistyöttömät tai pitkäaikaistyöttömyyden uhkaamat. Tavoitteena olipitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy ja katkaisu sekä elämäntilanteen helpottaminen jatyövalmiuksien säilyttäminen tai parantaminen niillä, jotka eivät työllistyneet. Käy-tännön asiakastyössä Vantaan Työllisyyspolku tarkoitti palvelupistettä, jossa etsittiin

17

18

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisumalleja työllisyyspolulla etenemiseen. Asiakkaallaoli halutessaan mahdollisuus tavata leimautumatta projektin tiloissa velkaneuvojaa,sosiaalityöntekijää tai psykologia.

Toimintamallin moottorina oli laaja yhteistyöverkosto, joka rakentui kaupunkikohtaisestikunkin alueen pitkäaikaistyöttömien parissa työtään tekevistä toimijoista. Vantaalla pal-veluverkosto koostui työelämän verkostosta, koulutusverkostosta sekä elämänhallintaa jahyvinvointia tukevasta verkostosta. Vantaalla kaupungin hallinnoimalla hankkeella olikontaktit kaupungin eri toimialoihin ja sitä kautta tarjolla oleviin työharjoittelu-, työko-keilu- ja tukityöpaikkoihin sekä Palvelukeskus-hankkeen välityksellä toisiin kaupunkei-hin. Tiivistä yhteistyötä tehtiin myös kriisipalvelun, seurakuntien, uusyrityskeskuksen japaikallisten yritysten sekä työttömien yhdistyksen kanssa. Työllisyyspolulla oli yhteispalvelu-sopimus työvoimatoimiston kanssa. Lisäksi projektissa kokeiltiin sosiaalihallinnon ja työlli-syysasioiden yhdistämistä palvelutoimiston asiakaspalvelutiloissa. (Arnkil ym. 1997, 64;Hietaniemi 2001, 21-28, http://www.esr.fi/.).

Kirkkonummi ja Siuntio:

Kirkkonummen ja Siuntion alueella pitkäaikaistyöttömyys vähentyi suhteellisen hi-taasti, sillä alueen teollisuudesta oli laman myötä kadonnut runsaasti koulutusta jaammattitaitoa edellyttämättömiä työtehtäviä. Työmajakka-projektin kohderyhmänäolivat pitkäaikaistyöttömät ja pitkäaikaistyöttömyysuhan alaiset yli 25-vuotiaat. Pro-jektin yhtenä tavoitteena oli saada syrjäytymisuhan alaisille henkilöille paremmatedellytykset pysyvään työllistymiseen tai löytämään jokin muu henkilökohtainen rat-kaisu. Toisena tavoitteena oli saada työnantajat ja yritykset tiedostamaan omat hen-kilöstötarpeensa ja palkkaamaan projektiin osallistuvia töihin. Kolmantena tavoittee-na oli kehittää syrjäytymistä ehkäisevä menetelmä ja yhteistyökäytäntö, joka toimisimyös projektin päättymisen jälkeen. Asiakkaille järjestettiin intensiivikuntoutusjakso,teemaryhmätoimintoja, ohjattua koulutusta, työnantajan tarpeiden mukaista räätä-löityä täsmäkoulutusta, työkyvyn arviointia ja kuntoutusta sekä muita tukitoimenpi-teitä. Työnantajayhteistyötä tehtiin jalkautumalla yrityksiin, joissa kartoitettiin hen-kilöstörakenne sekä mahdolliset piilevätkin koulutus- ja rekrytointitarpeet.

Työmajakka toimi sillanrakentajana eri osapuolten tarpeiden yhteensovittamiseksi ja pyrkiaktiivisesti kehittämään monitoimijaista verkostotyötä osana paikallista aktiivistrategiaa.Projektin avulla pyrittiin lähentämään työnantajia ja syrjäytymisvaarassa olevia kuntalai-sia kytkemällä vaikeimmin työllistyvien työntekijöiden kysymykset osaksi alueen elinkeino-ja työvoimapolitiikkaa. Sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta projekti pyrki tuke-maan pitkäaikaistyöttömiä kuntalaisia yksilöllisillä kehittämisohjelmilla. Asiakastyötätehtiin yhteistyössä alueen viranomaisverkoston kanssa mm. pitämällä työvoimatoimiston,sosiaalitoimiston, seurakunnan, KELAn ja terveyskeskuksen yhteisiä verkostopalavereita.(Karjalainen & Lahtinen toim. 2001, 38-50).

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


Suhteessa perusorganisaatioiden, erityisesti työhallinnon, palvelujärjestelmiin hy-vissä käytännöissä on onnistuttu tuomaan rakennerahastoprojektin toimintame-netelmät ja tulokset osaksi ”normaalipalveluita”. Toisaalta ”valtavirtaistamisen”problematiikka jää rakennerahastokokemusten perusteella varsin kiperäksi kysy-mykseksi, josta seurauksena on ollut pitkä ja vaikea keskustelu ”hyvistä käytän-nöistä” ja niiden ”yleistämisestä”, johon tässä raportissa palataan myöhemmin.

Somaattiset siivet -projekti oli Kokkolan alueella toteutettu ja somaattisesti va-jaakuntoisille kohdistettu työllistymis- ja kuntoutumisprojekti, joka toimi mielenter-veysongelmista ja elämänkriiseistä toipuville työttömille työnhakijoille suunnatunprojektin rinnakkaisprojektina. Somaattiset siivet -projektin tavoitteena oli yhteenso-vittaa vajaakuntoisten lääkinnällistä ja ammatillista kuntoutusta asiakkaan edunmukaisella tavalla siten, että syntyy uusia, palveluiden saatavuutta ja kohdentumistalisääviä poikkihallinnollisia yhteistyömuotoja. Projektissa pyrittiin myös kehittämääntyökyvynarviointimenetelmiä sekä työllistämään osallistujia. Projektissa asiakkailletehtiin perusteelliset työ- ja toimintakyvyn ja persoonallisten voimavarojen kartoituk-set sekä työllistymiskyvyn mittaamista varten ammattitaitokartoitukset. Projektissajärjestettiin ohjaavaa koulutusta, työkokeiluja ja yksilöohjausta.

Projektin poikkihallinnollinen ja moniammatillinen ohjausryhmä valitsi kuntoutukseenosallistujat, toimi kuulumisten ja kehitystarpeiden välittäjänä sekä perinteisistä asiakasyh-teistyöryhmistä poiketen kehitti alueelle uusia toimintamalleja kuntoutujien työllistymisenedistämiseksi. Projektin vaikutuksesta paikkakunnalla käynnistettiin laaja moniammatilli-nen ja vajaakuntoisten omia kokemuksia hyödyntävä arviointi- ja kehittämistoiminta sekäryhdyttiin hyödyntämään kuntoutujien kanssa työskenteleviä viranomaisia toimintamallienja verkostoitumisen kehittämisessä. Projekti oli mukana kehittämässä Resurssikeskusta, jokajatkossa koordinoi alueen vaikeasti työllistyvien ja vajaakuntoisten työllistämis- ja työkun-toutustoimintaa. (Karjalainen & Lahtinen toim. 2001, 20- 30, http://www.esr.fi/).

ESR-toiminnan tarkastelu asiakaskohtaamisen ja paikallistoiminnan näkökul-masta voidaan kiteyttää seuraavan kuvion muotoon.

Kuvion vasempaan osaan on koottu ominaisuudet, jotka nousevat esiin analy-soitaessa ”hyviä käytäntöjä”, jotka liittyvät ennen kaikkea asiakaskohtaamiseen jaoikealla ovat ominaisuudet, jotka liittyvät palvelujen/ projektien hallinnon toi-mintatapaan. Jo tästä on pääteltävissä, että ”hyvä käytäntö” ei ole sellaisenaan mo-nistettavissa ja omaksuttavissa abstraktissa, yhteydestään irrotetussa muodossa.

”Hyvä käytäntö” rakennetyöttömyysongelmissa onkin pikemminkin monienhyvien käytäntöjen ”asetelma”, jossa eri osien on pelattava yhteen, tuettava toisi-aan, jotta tuloksia saadaan aikaan kestävällä pohjalla. Hyviä käytäntöjä on siteneri tasoilla: asiakastyössä, palvelujen toteutuksessa ja organisoinnissa, palvelujenjohtamisessa ja horisontaalisesti suhteessa kumppaneihin, kilpailijoihin ja verkos-toihin. Kaiken lisäksi hyvän käytännön asetelmat ovat aina kontekstija aikasi-

19

20

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

donnaisia eli ankkuroituneena tiettyyn toimijoiden yhteisöön, kulttuuriin, aikai-sempaan oppimiseen ja luottamuksen asteeseen. Nämä seikat on otettava huomi-oon, kun halutaan edistää hyvien käytäntöjen levittämistä Niitä ei voi monistaa,vaan ne on omaksuttava toimintayhteisöjen oppimisen kautta.

Hyvässä käytännössä on myös aikaulottuvuus. Toimintatilanne muuttuu ja se,mikä on viisas toimintatapa tämän päivän työmarkkinoilla, ei ole välttämättä vii-sasta tulevaisuudessa. Tämän vuoksi hyvään käytäntöön kuuluu myös muuntau-tumiskyky, mikä edellyttää toimijoilta joustavuutta, palautejärjestelmää ja kon-takteja sekä oppimista. Tilanteiden kehittämisessä on vielä suurta alueellista vaih-telua, mikä on tyypillistä Suomessa juuri nyt ja lähitulevaisuudessa. Lähteekötyöttömyys laskuun vai nousuun? Millä alueilla ja aloilla? Mitä tästä seuraa raken-netyöttömyydelle ja viisaille toimintatavoille sen suhteen? Tarvitaan siis varautu-mista epävarmoihin olosuhteisiin ja valmiutta toiminnan muunteluun. Tämävaatii eriytynyttä otetta hyvien käytäntöjen toimintayhteisöjen luomisessa ja tu-kemisessa. Luvussa 3 palataan näihin kysymyksiin

Kuvio 1. Hyvät käytännöt asiakaskohtaamisessa ja paikallistasolla ESR-kokemusten mukaan

��

��

��

��

��

��

��

��!��

��

"��

#� ��$��

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


2.2 Osuuskuntiin ja sosiaalisiin yrityksiin kohdistuneet ESR-

projektit rakenteellisen työttömyyden näkökulmasta

Jari Karjalainen, LTT -Tutkimus Oy

Johdanto

Suomessa on asukasta kohti pieniä ja keskisuuria yrityksiä Tilastokeskuksen tieto-jen mukaan suunnilleen saman verran kuin EU-maissa keskimäärin, mutta yritys-ten perustamisaste on Suomessa kuitenkin EU:n alhaisimpia ja yrittäjien osuustyöllisistä on runsaat 3 prosenttiyksikköä EU-maiden keskiarvoa pienempi. Suo-men laskennallinen yrittäjyysvaje muihin EU-maihin verrattuna on eri tutkimus-ten mukaan noin 50 000-75 000 henkilön verran1.

Vuonna 2001 sekä yritysten että yrittäjien määrä kääntyi laskuun ja lähivuosi-na tulossa olevat sukupolvenvaihdokset lisäävät uusien yrittäjien tarvetta entises-tään. Yrittäjäksi haluavien osuus aikuisväestöstä on Suomessa kuitenkin pieni,vain 1,5 %. Positiivista toisaalta on, että pakkoyrittäjyyden – yrittäjäksi päädytäänmuiden toimeentulon hankkimisen mahdollisuuksien puuttuessa – taso on Suo-messa myös erittäin alhainen. Vuonna 2001 työikäisestä väestöstä 9,3% oli jokoperustamassa omaa yritystä tai toimi yrittäjänä uudessa yrityksessä, mutta pakko-yrittäjyyden taso oli vain 0,7%2.

Tarkasteltaessa työllistämisessä menestyneitä ESR-projekteja on yrityksen perusta-minen työllistymiskeinona nähty vaikeaksi ratkaisuksi, sillä oman yrityksen perusta-minen ja hoitaminen vaatii tavanomaisten työtaitojen lisäksi aivan erityisiä kvalifikaa-tioita; sitoutumista, ajankäytön muutoksia ja riskinottoa. Harvaan asutuilla alueilla onlisäongelmana yleinen pk-yrityssektorin kehittymättömyys. Työttömältä edellytetäänyleensä myös huomattavaa ajattelutavan muutosta, mikä ei voi tapahtua hetkessä. Tä-män vuoksi työttömänä oleville ja yrittäjyydestä kiinnostuneille henkilöille on pyrittyrakentamaan polkumalleja väyläksi yrittäjyyteen3.

Pitkä työttömyys voi heikentää yritystoiminnan onnistumisen mahdollisuut-ta, koska työtön ei välttämättä pääse samalla tavoin näkemään uusia liiketoimin-tamahdollisuuksia kuin toisen palveluksessa olevat työntekijät4. Yksi mahdolli-suus työttömällekin ylittää yrittäjyyskynnys ovat uudet osuuskunnat. Vajaakun-toisten henkilöiden kohdalla on viime vuosina asetettu lisäksi toiveita ns. sosiaali-siin yrityksiin, jotka onnistuessaan mahdollistavat työsuhteisen työllistymisenkeskimääräistä alhaisemmalla tuottavuuden tasolla.

1. Esim. Impacts of the EES s. 24 2. Mannila ym. 2001 s. 102, Arenius ym. 2001 s. 23. Mannila ym. 2001 s. 102, Reimavuo ym. 1999 s. 324. Arenius ym. 2001 s. 6

21

22

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

Uusia osuuskuntia on Suomessa perustettu viime vuosina erityyppisiä pää-määriä varten. Julkisuudessa osuuskuntia on tarkasteltu paljolti työllisyyshankkei-na, mutta suuri osa uusista osuuskunnista, myös 1990-luvulla laajalti yleistyneistätyöosuuskunnista, on selkeästi yrityksiä5.

Osa uusista osuuskunnista on selkeän liikeidean omaavia ja hyvään työllistä-vyyteen kykeneviä, tulos- ja markkinaorientoituneita ”business-osuuskuntia”. Jä-senien (omistajien) työmarkkina-asema on useissa tapauksissa jo osuuskuntaa pe-rustettaessa tai siihen liityttäessä varsin hyvä. Rakenteellisen työttömyyden näkö-kulmasta mielenkiintoisempia ovat kuitenkin ne osuuskunnat, joiden toiminnas-sa korostuvat myös sosiaaliset tavoitteet, esimerkiksi työttömien integrointi takai-sin työelämään. Sosiaalisten osuuskuntien jäsenkuntaa työllistyy eripituisiintyösuhteisiin, mutta huomattava osa heistä voi olla edelleen työttöminä ja hyötyämahdollisesti jäsenyydestään muilla tavoin. Osuuskuntatyyppien välillä voi ta-pahtua myös siirtymiä ja toiminnan juridinen muoto on mahdollista muuttaaosakeyhtiöpohjaiseksi (Kuvio 2).

Samoin sosiaalisissa yrityksissä on määritelmätasolla ollut tapana erottaa työl-listävä sosiaalinen yritys (social firm) ja palveluja tuottava sosiaalinen yritys tai yh-teisö (social enterprise)6. Jälkimmäisellä on tarkoitettu organisaatiota, jonka toi-mintaan voi sisältyä työhön valmennusta, kuntoutusta, koulutusta, kaupallisiatoimintoja ja vapaaehtoistyötä. Yritystyypin tarkoituksena on edistää epäedulli-sessa asemassa olevien henkilöiden taloudellista ja sosiaalista integraatiota. Palve-luja tuottavilla sosiaalisilla yrityksillä ja yhteisöillä on Suomessa aiemmin yleensä

5. Pättiniemi 2002

Kuvio 2. Osuuskunnat, sosiaaliset yhteisöt ja yritykset suhteessa työllisyyteen

6. Esim. Stenholm ja Lehto 2000 s. 37

'(��'��

��

��

��

��

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


viitattu työkeskuksiin tai kuntoutus- ja koulutusorganisaatioihin. Käytännössäsosiaalisten yritysten jakaminen näihin luokkiin ei ole aina yksiselitteistä ja nii-denkin välillä voi tapahtua siirtymiä.

Pyrittäessä työllistämään rakenteellisesta työttömyydestä kärsiviä henkilöitäavoimille markkinoille ovat huomionarvoisia sosiaaliset osuuskunnat siltä osinkuin ne työllistävät jäseniään sekä työllistävät sosiaaliset yritykset. Seuraavissakappaleissa tarkastellaan näiden yritysmuotojen viimeaikaista kehitystä Suomessasekä keskeisimpiä piirteitä niiden kehittämiseen kohdistetuista ESR-projekteista.Kaudella 1995-1999 tuettiin osuustoimintaa verraten laajalti eri ohjelmien kaut-ta, sosiaalisten yritysten kehittämisessä ovat olleet keskeisiä erityisesti yhteisöaloit-teet, aiemmin kaudella Employment-ohjelma ja nyt Equal-ohjelma.

Uusosuustoiminnan kehitystilanne

Osuuskunta on yksi yritystoiminnan organisoitumisen muoto, jossa usein huo-mioidaan taloudellisten arvojen ohella myös muita, sosiaalisia arvoja. Työllisty-misen näkökulmasta tilanne on kuitenkin lähtökohtaisesti sama kuin muissakinorganisaatiomuodoissa: täysin työkykyisen ja ammattitaitoisen henkilön on hel-pompi työllistyä osuuskunnassa tai sen avulla kuin niiden työttömien, joilla nämäedellytykset ovat puutteellisia.

Osuustoiminnassa on silti tekijöitä, joiden vuoksi sen katsotaan sopivan erityisestityöttöminä olevien henkilöiden yritysmuodoksi:

- osuuskunnan perustaminen on verrattain helppoa eikä minimipääomaa vaadita- yhteisön antama tuki ja synergiaedut voivat edesauttaa työllistymistä ja pa-

rantaa elämänhallintaa- osuuskuntayrittäjyys on yksinkertainen yrittämisen muoto, joka mahdollis-

taa jäsenten keskittymisen varsinaiseen osaamisalueeseensa osuuskunnan hoitaessa palvelut kuten palkanlaskennan, kirjanpidon ja laskutuksen.

- osuuskuntaan voi liittyä ja siitä voi erota joustavasti eikä vähintään seitsemän jäsenen osuuskuntaan liittyvälle synny yrittäjän statusta, mikä mahdollistaa säilymisen palkansaajien työttömyysturvan piirissä

- osuuskuntaa voidaan käyttää yrityshautomona testaamaan liikeideaa, joka voidaan myöhemmin toteuttaa omassa yrityksessä.

Vuoden 1969 jälkeen perustettuja, ns. uusosuuskuntia on tällä hetkellä noin 1200.Niiden yhteenlasketuksi kokonaisliikevaihdoksi vuonna 2001 arvioidaan noin 95miljoonaa euroa ja kokonaisjäsenmääräksi noin 15 000 henkilöä. Toiminnan työllis-tävä vaikutus vuoden 2001 aikana oli osuuskuntien omiin arviointeihin perustuennoin 3000 henkilötyövuotta7.

23

24

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

Työllistymisen arviointiin liittyy eräitä epävarmuustekijöitä. Se perustuuosuuskuntien omaan, tarkemmin määrittelemättömään arvioon. Näin ollen eivoida varmuudella sanoa, miten on tulkittu esimerkiksi osuuskunnan ulkopuolel-le työllistyneet jäsenet ja oman yrityksen perustaneet henkilöt. Kovin sirpaleistentyösuhteiden arviointi henkilötyövuosina sisältää myös virhemahdollisuuksia.

Työllistävyyttä selvitettiin edellisen kerran työministeriön toimesta vuonna1999, jolloin työllistäväksi vaikutukseksi saatiin noin 2500 henkilötyövuotta. Ai-empi tulos tukee melko hyvin tämänhetkisestä arviota työllistävyydestä.

Uusien yhteisöllisten rakenteiden rajoitteena on pidetty sitä, että niiden toi-minta näyttää olevan sidoksissa talouden yleiseen kehitykseen eli ne kehittyväthelpoimmin alueilla, joilla taloudellinen kasvu on nopeaa8. Osuuskuntiin kohdis-tuva mielenkiinto lisääntyy perinteisesti taloudellisten lamakausien aikana jamyös Suomessa uusien osuuskuntien perustaminen on osaltaan lievittänyt suh-dannetyöttömyyttä 1990-luvulla, kun koulutettua työvoimaa oli vapaana niitäperustamaan. Vuosittain perustettujen uusien osuuskuntien määrällä mitattunakasvu kuitenkin taittui vuonna 2001.

ESR-toiminnassa siirryttiin vuonna 2000 uudelle ohjelmakaudella ja kansallistentyöpoliittisten painopisteiden muututtua osuustoimintaan kohdistuvan ESR-rahoi-tuksen määrä väheni merkittävästi. Alueellisten osuustoiminnan neuvontaprojektienrahoitus pääosin päättyi ja niiden määrä koko maassa supistui kahteen.

7. Lehto ja Karjalainen 20028. Suikkanen ym. 1998 ref. Mannila ym. 1999 s. 86

Kuvio 3. Vuosittain perustetut uusosuuskunnat 1992-20011

1. Pellervo-seura 2002

0

50

100

150

200

250

v 1992 v 1993 v 1994 v 1995 v 1996 v 1997 v 1998 v 1999 v 2000 v 2001

Lkm

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


On vaikeaa selkeästi erottaa, mikä on ESR-rahoituksen vähenemisen merkitys pe-rustettavien osuuskuntien määrän vähenemiseen, sillä samanaikaisesti yleinen epävar-muus taloudessa lisääntyi aiheuttaen muutoksia kokonaiskysynnässä. Myös yleinenyritysten perustamisaktiivisuus kääntyi laskuun. Ilmeinen vaikutus rahoituksen vähe-nemisellä kuitenkin on, tosin uusien osuuskuntien lukumäärä ei luonnollisesti ole itse-tarkoitus vaan oleellisempia ovat niiden aikaansaamat vaikutukset.

Keskeisimpiä osuustoimintaprojektien tyyppejä

KTM:n taholta on arvoitu kaikkiaan noin 50:n projektin saaneen rahoitusta uu-den osuustoiminnan kehittämiseen. Kyseessä lienevät puhtaasti osuustoiminta-projektit, sillä lukuisiin yrittäjyys- ja työllisyysprojekteihin on sisältynyt erimittai-sia osuustoiminnallisia osioita.

Yleisesti ottaen onnistuneeksi katsottavat osuustoimintaprojektit sisältävät samat ele-mentit ja tunnuspiirteet kuin muutkin hyvät projektit. Tyypillistä niille on ollut seu-raavien hyvien käytäntöjen toteuttaminen ja onnistunut yhdisteleminen:

- toimivat paikalliset tai alueelliset yhteistyösuhteet julkiseen, yksityiseen ja kolmanteen sektoriin

- jalkautunut toiminta ja osallistujille räätälöidyt toimenpiteet- ennakoiva työote markkinoiden ja työvoiman kysynnän suhteen- osallistujien ammattitaidon parantaminen kouluttamalla tai päivittämällä- motivoitunut ja osuustoiminnan erityispiirteet tunteva projektihenkilöstö- tehtäviinsä kykenevät ja sitoutuneet osuuskuntien vetäjät

Neuvontaprojektit

Osuustoiminnan neuvontaprojektit ovat olleet rakennetyöttömyydenkin näkökul-masta merkittävin osuustoimintaan kohdistunut ESR-projektitoiminnan muoto.Niiden toiminta on luonnollisesti ollut huomattavasti laajempaa kuin pelkästään ra-kennetyöttömyyteen liittyvää. Ne ovat edistäneet osuustoimintaa monin tavoin kutentiedottamalla, konsultoimalla, arvioimalla liikeideoita, järjestämällä koulutusta yms.Työttömien henkilöiden harkitessa yrittäjäksi ryhtymistä on neuvontaprojektien tukija rohkaisu merkittävässä roolissa.

Esimerkkejä onnistuneista osuustoiminnan neuvontaprojekteista on useita.Seuraavassa esitellään lyhyesti vaikealla työttömyysalueella Kainuussa toiminuttavoite 6-ohjelman hanke esimerkkinä onnistuneesta alueellisesta yhteistyöstäosuuskuntien kehittämisessä työelämäkynnysten ylittämisen yhdeksi välineeksi.

25

26

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

Case: Kainuun uusosuustoiminnan kehittämiskeskus9

Vähäisellä rahoituksella toiminut Kainuun uusosuustoiminnan kehittämiskeskusoli alueellinen kattohanke, jossa on kehitetty uusia yhteisöllisiä toimintamallejahelpottamaan työn ja työttömyyden välisiä siirtymiä. Hanke on tuottanut hyviätuloksia sekä tavoite että institutionaalisen innovaation alueella. Määrälliset, tosinvälillisesti tuotetut, työllistämistulokset ovat myös hyvät ja toiminta on ollut eks-pansiivista sillä tavoin, että sen hyödyt eivät ole jääneet vain kehiteltyjen toiminta-mallien tai osuuskunnan jäsenten piiriin. Hankkeesta kertyneiden kokemustenmukaan uusosuustoiminta sopii hyvin harvaan asutuille alueille, jossa ei usein-kaan ole mahdollista saada koko elantoa yhdestä lähteestä. Työttömillä ei useinole muuta vaihtoehtoa työllistymiseen kuin kerätä työ pienistäkin pätkistä.Osuustoiminnan kautta tämä on mahdollista, mikä vähentää myös harmaata ta-loutta. Toiminta luo alueelle uusia työllistymistä edistäviä institutionaalisia ra-kenteita ja uutta infrastruktuuria, jonka avulla voidaan osittain korvata syrjäseu-duilta karsittuja palveluja.

Kainuun uusosuustoiminnan kehittämiskeskus -hanke 1998-2000 jatkoi Kai-nuun uusosuustoiminnan aktivointiprojektin 1996-98 käynnistämää työtä. Han-ketta hallinnoi Sotkamon kunta ja sen käytännön toteutuksesta vastasi 20 vuodenkokemuksen yritysjohtajana omannut projektipäällikkö. Hankkeen toiminta-alu-eena oli Kainuun 10 kuntaa, joissa on yhteensä 90 000 asukasta ja noin 10 000työtöntä.

Projektin tarkoituksena oli yrittäjyyden edistäminen osuuskuntien perustami-sen ja niiden toiminnan kehittämisen kautta. Tavoitteena oli työttömien aktivoi-minen ja heidän työllistymisensä yrityksiin tai kotitalouksiin uusosuustoiminnanavulla. Ensimmäisen projektin eli aktivointiprojektin tuloksena Kainuuseen pe-rustettiin 17 osuuskuntaa, joissa projektin päättyessä työskenteli noin 300 henki-löä. Tässä kuvatun jatkohankkeen päättyessä Kainuun alueella toimi 31 uus-osuuskuntaa. Näistä 19 on varsinaisia työosuuskuntia, jotka pyrkivät ensisijaisestiedistämään jäsentensä työllistymistä. Kaikissa Kainuun kunnissa toimii ainakinyksi työosuuskunta. Muiden kuin työosuuskuntien ensi sijaisena tavoitteena onjäsentensä elinkeinon tukeminen, mutta myös niiden toiminnalla on työllistymis-tä edistäviä vaikutuksia.

Hankkeessa tiedotettiin osuustoiminnasta ja sen mahdollisuuksista työllistäjä-nä mm. järjestämällä käytännönläheisiä osuustoimintaa koskevia tiedotus-, kou-lutus- ja neuvontatilaisuuksia. Osuustoiminnasta järjestettiin 475 eri tilaisuutta,joihin osallistui yli 2 600 henkilöä. Uusille ja suunnitteilla oleville osuuskunnillejärjestettiin neljä osuuskuntayrittäjyyskoulutusta. Lisäksi hanke järjesti yhdessätyövoimatoimiston kanssa työvoimapoliittista koulutusta osuustoiminnasta.

9. Mannila ym. 2001 s.71-75

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


Osuuskuntia neuvottiin, opastettiin ja autettiin käytännössä etenkin perustamis-vaiheessa. Jo toiminnassa olevia osuuskuntia konsultoitiin ja tuettiin tarpeen mu-kaan yrityksen kehittämiseen liittyvissä asioissa, esimerkiksi tuotteistamisessa.

Tiedon levittämiseksi osuustoiminnasta hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötäetenkin työttömien yhdistysten ja kyläyhdistysten kanssa. Yhteistyö alueellistenviranomaisten ja kuntien kanssa on ollut erityisen tärkeää hankkeen toiminnanedistymisen kannalta. Yrittäjien kanssa tehtiin paikoin tiivistäkin yhteistyötä,vaikka osalla yrittäjistä olikin tiedon puutteesta johtuvia ennakkoluuloja. Projek-tin ohjausryhmässä oli mukana Kainuun yrittäjien toimitusjohtaja, jonka kauttaluotiin suhteita jäsenjärjestöihin ja tiedotettiin osuustoiminnasta.

Toimiviin osuuskuntiin kohdistuneet kehittämisprojektitLukuisia osuuskuntia perustettiin lamavuosina sellaisten työttömänä olleidenhenkilöiden tai työttömien yhdistysten toimesta, joiden tietämys yritystoiminnas-ta oli puutteellinen. Osuuskuntien kehittämisprojekteissa on kehitetty liikeideoi-ta ja liiketoimintasuunnitelmia sekä viety liiketoiminnan osa- alueita ammatti-maisempaan suuntaan. Ne ovat voineet olla osa neuvontaprojektia tai itsenäisiä,kuten Adapt-ohjelmassa osuuskuntien avainhenkilöstöä tuloksellisesti koulutta-nut Haviva-projekti10. Kehittämisprojektit ovat edistäneet osuuskuntien työllis-tämisvalmiuksia kehittämällä kilpailukykyä, auttamalla uusien tuotteiden kehit-tämisessä ja luomalla yhteyksiä.

Onnistunut sosiaalisten osuuskuntien kehittäminen on mahdollistanut myösyhdistystoiminnan ja osuustoiminnan rinnakkaisen toteuttamisen sekä työllistä-misen polkumallit, joissa on tavoitteellisesti integroitu työttömiä työmarkkinoil-le. Työllistyvälle valitaan alkuvaiheessa soveltuvin työ ja työelämän pelisääntöjäharjoitellaan yhdistelmätuella yhdistyksessä. Mikäli tässä onnistutaan, voi työharjoittelun jälkeen jatkua pysyvänä palkkatyönä osuuskunnassa tai muun työn-antajan palveluksessa. Esimerkiksi Espoolaisen osuuskunta Hyvä Arki-palvelujenja sen ohessa toimivan yhdistyksen työllistymispolulle vuosina 1998-2000 tulleis-ta pitkäaikaistyöttömistä sijoittui yhdistelmätukijakson jälkeen 80% joko töihintai koulutukseen.

KoulutusprojektitKoulutuksen kautta on syntynyt myös vaikeimmin työllistyviä henkilöitä työllis-täviä uusia osuuskuntia, mutta niitä ei kuitenkaan ole lähtenyt liikkeelle kovinrunsaasti. Syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden valmiudet toimia itsenäisestiyrittäjinä vapaasti kilpailluilla markkinoilla ovat yleensä heikot eikä vaikeimmassatyömarkkina-asemassa olevien henkilöiden yhdistäminen ole hedelmällisin tapaaloittaa osuustoimintaakaan. Mukaan tarvitaan pari – kolme osuuskunnan vetä-jiksi motivoitunutta ja kykenevää henkilöä11.

10. Auvinen ym. 2000 s. 87, 95

27

28

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

Seuraavassa esitellään yksi koulutusprojektin tuloksena syntynyt ja menestynytosuuskunta Meredi. Esimerkistä käy ilmi, miten tärkeitä työllistymisen kannalta ovattiedossa olevat asiakkaat ja heidän varhainen integroimisensa projektiin.

Case Meredi12

URKU-projektin toimintatapana oli etsiä asiakasyrityksiä aloilta, joiden työvoi-mantarpeet vaihtelevat ja luoda työvoimapoliittisilla kursseilla koulutetuista hen-kilöistä osuuskuntina toimivia työvoimareservejä näiden yritysten tarpeisiin.Koulutuksen kohderyhmänä olivat uusmaalaiset, yli 40-vuotiaat pitkäaikaistyöt-tömät tai syrjäytymisuhan alaiset ja vaikeasti työllistettävät henkilöt.

Projekti käynnisti huhtikuussa 2000 yhteistyössä kansainvälisen huolinta- jakuljetusliike Varova Oy:n kanssa neljä kuukautta kestäneen työvoimapankki-osuuskuntakurssin logistiikka- ja varastoalalle, joka tuolloin oli yksi Uudenmaantyövoimakapeikkoaloista. Kurssille valittiin 19 henkilöä, joista 18 suoritti kurssinloppuun. Valtaosa osanottajista oli pitkäaikaistyöttömiä ja yhdeksän heistä olimaahanmuuttajia. Koulutus muodostui osuustoimintayrittäjyyskoulutuksesta,logistiikka-alan koulutuksesta ja työharjoittelusta. Harjoittelu nivottiin osaksikoulutusta jo kurssin alkuvaiheessa, millä pyrittiin pitämään kurssilaisten moti-vaatiotaso korkealla.

Osuuskunta Meredi perustettiin kurssin aikana. Tavoitteena oli, että osuus-kunta toimii työvoimapankkina Varova Oy:lle työllistäen täsmäkoulutettujaosuuskunnan jäseniä. Keräämillään osuusmaksuilla osuuskunta pystyi maksa-maan toimitilojensa vuokratakuun. Syksyllä 2000 osuuskunnalle myönnettiinomatoimisuusavustusta vajaat 25 000 markkaa työttömien aloitteellisuuden tu-kemisesta annetun asetuksen perusteella. Avustuksen saamisen edellytyksenä ol-leessa ProStart-yrityshankkeen arvioinnissa todettiin osuuskunnan olevan yritys-mäisesti hoidettu.

Alkuvaiheessa Varova vuokrasi Merediltä 6-7 työntekijää päivässä, mutta mää-rä kohosi melko nopeasti ja Meredi kasvoi Varovan suurimmaksi alihankkijaksi.Meredin toiminta eteni kuitenkin siinä määrin, ettei se ollut kauaa riippuvainenalkuperäisestä asiakasyrityksestään. Asiakkaiksi hankittiin muita huolinta- ja kul-jetusalan yrityksiä ja toimintaa laajennettiin myös muille toimialoille. Helmi -maaliskuussa 2001 osuuskunnan liikevaihto yritti miljoonan markan rajan. Tällähetkellä osuuskunta työllistää pysyvästi noin 40 henkilöä.

Osuuskunnan erinomaisen menestyksen taustalla ovat onnistunut tiimityö-ajattelu, hyvä henki ja perusteellinen koulutus työtehtäviin. Lisäksi on erityisestikorostettava osuuskunnan kahden vetäjän ratkaisevaa ja aktiivista roolia. Toisella

11. Esim. Eskonen ja Järvelä 2000 s. 4912. Inkinen 2002 s. 16-17

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


on yrittäjätaustansa ansiosta läheinen tuntuma siihen, mitä yrityksen hallinnointija hoito käytännössä merkitsee ja vaatii, toinen hallitsee monipuolisen työtaustan-sa vuoksi toiminnan vaatimat paperityöt.

Sosiaalisten yritysten kehitystilanneSosiaalisista yrityksistä on viime aikoina keskusteltu paljon, mutta yksimielisyyttäniiden määrittelystä ja toiminnan kohderyhmästä ei vielä toistaiseksi ole. Käsiteon rajoiltaan epämääräinen ja sillä viitataan hyvin erityyppisiin organisaatioihin japrojekteihin, käyty keskustelu on tosin liittynyt paljolti työkeskusten toiminnanmarkkinaperusteiseen kehittämiseen. Useilta tahoilta onkin esitetty sosiaalisenyrityksen juridista määrittelyä ja samalla niiden aseman selkeyttämistä13.

Jyrkimpien näkemysten mukaan sosiaalisia yrityksiä ei Suomessa lainkaan ole,koska niitä ei ole lainsäädännössä määritelty. Tällöin katsotaan, että on vain sosi-aalisia yhteisöjä, joista osa nimittää itseään sosiaalisiksi yrityksiksi tai vaihtoehtoi-sesti tavallisia yrityksiä, joiden toiminnassa on mukana myös sosiaalisia päämää-riä14. Useimmiten tämä kenttä kuitenkin jaetaan mahdollisuuksien mukaan sosi-aalisiin yhteisöihin ja sosiaalisiin yrityksiin.

Yksi avoinna oleva kysymys on, tulisiko sosiaalisen yrityksen kilpailla avoimil-la markkinoilla ollakseen yritys. Kriittisesti tarkasteltuna yksinomaan julkisensektorin ostama tuotos ei ole riittävä tekemään organisaatiosta sosiaalista yritystä,vapaamman tulkinnan mukaan on riittävää, jos suhde julkiseen sektoriin on pel-kästään normaali liikesuhde. Epäselvää myös on, pitäisikö uudet osuuskunnat si-sällyttää sosiaalisiin yrityksiin. Lukumääräisesti jäsentensä työmarkkinaintegraati-oon tähtääviä osuuskuntia on satoja. Mikäli ne katsotaan sosiaalisiksi yrityksiksi,ovat ne merkittävä suomalaisen sosiaalisen yrittämisen muoto.

Vajaakuntoisten työllistettävien määritelmäkään ei ole yksiselitteinen. Työkykyi-syys- tai kyvyttömyys on joka tapauksessa keskeinen vajaakuntoisuuden ulottuvuus15.Suppeasti määriteltynä kohderyhmän vajaakuntoisuus on diagnosoidusta vammasta,sairaudesta tai vajavuudesta aiheutunutta. Laajan määritelmän mukaan vajaakuntoi-suus määritellään yksilön kyvyttömyydeksi tai rajoitukseksi sellaisten tehtävien tai toi-mintojen suorittamisessa tai sellaisissa roolitehtävissä, joita yksilön sosiaalinen ympä-ristö hänelle asettaa16. Tällöin kohderyhmään voidaan sisällyttää myös pitkäaikais-työttömät, päihderiippuvaiset, maahanmuuttajat jne.

Vuoden 1999 tilanteeseen pohjautuvan vammaisten ja vajaakuntoisten työl-listämisen kokonaiskartoituksen määrittelyn mukaisia työllistämisyksiköitä oliko. vuoden lopussa toiminnassa arviolta kaikkiaan 310 ja niissä vajaakuntoistatyöntekijöitä yhteensä 11 000 (Liite 2). Pääsiallisesti työsuhteisiin työllistäviä in-

13. Esim. Sosiaalisen yritystoiminnan edistäminen-työryhmän loppuraportti 2002 s.8 14. Esim. VATES 200215. Stenholm ja Lehto 2000 s. 1516. Ylipaavalniemi 2001 s. 27

29

30

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

validihuoltolain mukaisia työkeskuksia ja työllistäviä sosiaalisia yrityksiä oli 70 janiissä vajaakuntoisia työntekijöitä 275017. Selkeästi työllistävinä sosiaalisina yri-tyksinä toimivien yritysten määräksi arvioidaan tällä hetkellä noin 1018, ja niidentyöllistäväksi vaikutukseksi alle 1000 henkilöä.

Työ- ja monipalvelukeskuksetUutena käsitteenä on ryhdytty käyttämään myös tuotannollista työllistämisyksik-köä, jolla edellämainittujen organisaatioiden lisäksi viitataan työllistymisen moni-palvelukeskuksiin, joita ylläpitävät muun muassa sosiaalipalvelusäätiöt. Niidentoimintaan liittyy läheisesti myös sosiaalisia yrityksiä tai samantyyppistä toimin-taa, joista on periaatteessa mahdollista eriyttää uusia yrityksiä.

Viime vuosien trendi on ollut yhä useamman perinteisen työkeskuksen kehit-tyminen monipalvelukeskus -konseptin mukaiseksi valmentavaksi työllistämisyk-siköksi, joka toimii aktiivisessa yhteistyössä avoimien työmarkkinoiden kanssa.Toiminta koostuu paitsi vajaakuntoisten työllistämisestä (suojatyö, työllistämi-nen työllistämistukien avulla, työtoiminta), myös ”muusta kuntouttavasta toi-minnasta”, kuten työkokeilut, työhönvalmennus, työharjoittelu, koulutus jakurssit. Tämä laajentaa toimintojen kohderyhmää, lisää rahoituslähteitä sekä pa-rantaa työntekijä-kuntoutujien mahdollisuuksia edetä työllistymisen polulla tailöytää optimaalinen ratkaisu elämäntilanteeseensa. Monipalvelukeskusten katso-taan vastaavan aiempaa paremmin palveluiden tarpeeseen lähestyen yksikkötasol-la erityistyöllistämisen ideaalimallia19.

Invalidihuoltolain mukaisten työkeskusten kohdalla muiden kuin diagnosoitujenvajaakuntoisuuden syiden osuus (pitkäaikaistyöttömyys, päihdeongelma, sosiaalinensyy) merkitys kasvoi 1990-luvulla selvästi. Vuoden 1999 lopussa yli kolmanneksella(34 %) yksiköiden vajaakuntoisista pääasiallinen vajaakuntoisuuden syy oli ”muusyy”, kun se vuonna 1992 oli pääasiallinen syy vain 15 prosentilla20.

Myös työkeskusten määrässä ja ylläpitäjäjakaumassa on 90-luvun aikana ta-pahtunut selkeä muutos. Työkeskusten kokonaismäärä on vähentynyt liki puo-leen, yksityisten ylläpitäjien (järjestö, yhdistys, säätiö) työkeskusten määrä on li-sääntynyt ja kunnallisten yksiköiden määrä ja suhteellinen osuus ovat puolestaanselvästi vähentyneet. Yksityisten ylläpitäjien työkeskukset edustivat vuonna 1999lähes puolta (44 %) kaikista yksiköistä ja jo yli puolta kaikista vajaakuntoisistatyöntekijöistä (55 %) ja erityisesti ne olivat kehittymässä monipalvelukeskus-konseptin mukaiseksi työllistämisyksiköksi. Kuntien ja kuntayhtymien yksiköil-

17. emt. s. 1618. Esim. Sosiaalisen yritystoiminnan edistäminen-työryhmän loppuraportti 2002 s.319. Ylipaavalniemi 2001 s. 2120. emt s. 21

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


lä kehitys kohti monipalvelukeskusta on ollut selvästi verkkaisempaa, osin siksi,etteivät kaikki yksityisille työkeskuksille mahdolliset rahoituslähteet ja työllistä-mispalveluiden ostajat ole kuntien ja kuntayhtymien yksiköissä käyttökelpoisia21.

Lukumäärän muutoksissa on osin kyse myös siitä, että kuntien toimesta onperustettu sosiaalipalvelusäätiöitä, joita on tällä hetkellä Suomessa kahdeksan.Säätiömuodon valintaan ovat vaikuttaneet muun muassa imagosyyt ja vuonna2001 voimaan tullut laki kuntouttavasta työtoiminnasta, joka rajaa osakeyhtiötpois toiminnan tuottajista22.

TyöllistämismenetelmätVammaisten ja vajaakuntoisten erityistyöllistämisen ideaalimallin tavoitteena ontyöllistämismenetelmien toimiva kokonaisrakenne, jonka lopullisena tavoitteenaon työ avoimilla työmarkkinoilla ilman tukitoimia. Kaikille vajaakuntoisryhmilleon oltava toimiva työllistämisen toimenpiteiden ”portaikko” sekä riittävät ja oi-kein mitoitetut tukitoimet edesauttamassa kuntoutumista kohti avoimia työ-markkinoita23.

Tuetussa työllistymisessä vajaakuntoinen pyrkii sijoittumaan työsuhteeseentavalliselle työpaikalle erityisen työvalmentajan tuella ja mahdollisesti aiemmintoteutettujen muiden toimenpiteiden (avotyötoiminta, työkokeilut jne.) jälkeen.Työllistävä sosiaalinen yritys puolestaan kilpailee tavallisten yritysten kanssa nor-maalisti, eikä vajaakuntoinen enää välttämättä pyri ”normaaliin yritykseen”. In-tegraatio toteutuu siten, että työllistävän sosiaalisen yrityksen henkilökunnastahuomattava osa ei ole vajaakuntoisia24.

Sosiaalipalvelusäätiöiden piirissä on havaittu, että pääosin yhteiskunnan kus-tantaman valmennuksen läpikäyneistä henkilöistä arviolta neljännes ei prosessinjälkeenkään kiinnity työelämään ja heille työnteko sosiaalisessa yrityksessä saattai-si olla soveltuva ratkaisu. On myös esitetty näkemyksiä, että sosiaaliset yrityksetvoisivat olla tätä laajempikin työllistymisvaihtoehto kattaen 20-30 prosenttia vai-keasti työllistettävistä henkilöistä25.

Seuraavassa esitellään lyhyesti yksi tunnetuimmista sosiaalipalvelusäätiöistä,vuonna 1997 perustettu ja monipalvelumallia toteuttava Raina-säätiö, joka yh-dessä Tekopoint Oy:n kanssa muodostaa Raina-konsernin.

21. emt s. 2122. Vates info 2/2002 s. 523. Ylipaavalniemi s. 2424. emt s. 2525. Vates 2002, Vates info 2/2002 s. 9

31

32

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

Case Raina 26

Raina-säätiön toiminta-alueena on Varsinais-Suomi ja sen viisi seutukuntaa. Hal-lintoneuvostossa ja hallituksessa ovat edustettuina paikalliset viranomaistahot,palvelujen ostajat sekä alueellisia ja valtakunnallisia järjestöjä ja yhdistyksiä. Säätiöjärjestää sosiaalisena palveluna työtoimintaa, ammatillista kuntoutusta ja koulu-tusta vajaakuntoisille ja eri tavoin vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville henki-löille. Henkilöstöä on 40 ja useilla heistä on sekä oman ammattialansa että sosiaa-lialan tutkinto. Vuonna 2001 säätiön kuntoutuspalveluissa olleista asiakkaistatyöllistyi palvelun jälkeen 30%, koulutuspalvelujen asiakkaista työllistyi 26%.

Tekopoint Oy, aiemmin työkeskus Raina, tekee metallialan alihankintatöitä sekävalmistaa omina tuotteinaan esimerkiksi savupiipun suojahattuja ja loimusavustimia.Yhtiön omistaa Sosiaalipalvelusäätiö Raina. Yhtiöjärjestyksensä ja toiminta-ajatuksen-sa mukaan yhtiö toimii sosiaalisena ja yleishyödyllisenä yrityksenä.

Tekopointin kaikki työntekijät ovat kuntoutuneet normaaliin työkuntoonRaina-säätiössä, mutta muilta osin se toimii normaalin yrityksen tavoin ja maksaatyöntekijöilleen alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Yhtiö tarjoaa lisäksityöharjoittelupaikkoja säätiön kuntoutus- ja koulutusasiakkaille, joissa he tutus-tuvat ohjatusti metallialan eri ammatteihin, tehtäviin ja työtapoihin sekä kartoit-tavat omaa työkykyisyyttään oikeassa työympäristössä.

Mikäli sosiaalisella yrityksellä olisi juridinen määritelmä, haluttaisiin Rainantapauksessa perustaa uusi sosiaalinen yritys erilliseksi yritykseksi ja kuntoutuspro-sessin jälkeiseksi ratkaisuksi heikompikuntoisille vajaakuntoisille, jotta he voisivattyöskennellä siinä subventoidusti ja ansaita näin elantonsa.

Keskeisimpiä sosiaalisten yritysten ESR-projekteja

Vuoden 1999 kartoituksen27 mukaan invalidihuoltolain mukaisten työkeskusten(sisältää työllistävät sosiaaliset yritykset) toiminnan rahoituksesta ESR-projektira-hoitus muodosti vain 1,3% ja työllistävien sosiaalisten yritysten kohdalla osuuson oletettavasti tätäkin pienempi. Työllistävissä sosiaalisissa yrityksissä on osintietoisesti - ja lainsäädännön puuttumisen vuoksi - pidetty yrityksen toiminta eril-lään taustayhteisön toiminnasta, jolloin vältytään syytöksiltä kilpailunvääristämi-sestä. Tällöin voidaan samalla joutua hyväksymään alhaisempi liiketoiminnantuotto, koska vajaakuntoisia työntekijöitä saatetaan tarvita normaalikuntoisiaenemmän.

26. Alaranta 2002, Vates info 2/2002 s. 4-627. Ylipaavalniemi 2001 s.45

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


Sosiaalisia yrityksiä ja etenkin sosiaalisia yhteisöjä on silti pyritty kehittämäänmyös ESR-rahoituksella, mutta pysyviä tuloksia työllistävien sosiaalisten yritystensuhteen on syntynyt hitaasti. Projektit ovat kuitenkin oletettavasti muokanneetsosiaalisten yritysten maaperää suotuisammaksi esimerkiksi lisäämällä niiden tun-nettuutta ja vaikuttamalla toimintaedellytyksiin.

Sosiaalisiin yrityksiin kohdistuneista ESR-projekteista olivat ensimmäiselläohjelmakaudella keskeisiä Stakesin vuosina 1996 - 1997 koordinoimat Emplo-yment – Horizon ohjelmaan kuuluneet hankkeet, E.C.H.O ja STEPS sekä näi-den tuloksia myöhemmin levittänyt Mainstreaming. E.C.H.O ja STEPS-hank-keissa kehitettiin menetelmiä ja toimintamalleja mielenterveyskuntoutujien javammaisten työllistämiseksi. Sosiaalisten yritysten perustaminen oli jossain roo-lissa yhdeksässä osahankkeessa.

Sosiaaliset yritykset olivat E.C.H.O-projektin käynnistyessä uusi toiminta-muoto. Projektin aikana pyrittiin systemaattisesti kokoamaan eurooppalaisia ko-kemuksia eri käytännöistä ja luomaan näin pohjaa suomalaisille ratkaisuille. En-simmäiset sosiaaliset yritykset ja osuuskunnat perustettiin vasta projektin loppu-vaiheessa, joten käytännön kokemuksia toiminnasta ei projektiaikana juuri ennä-tetty saada. E.C.H.O- ja STEPS-projekteissa syntyi yhteensä 437 uutta, valtaosinmääräaikaista työpaikkaa, joista sosiaalisiin yrityksiin 1928.

Tarkasteltaessa tällä hetkellä tiedossa olevia toimivia sosiaalisia yrityksiä onE.C.H.O- ja STEPS-hankkeissa mukana olleista yritysaihioista löydettävissä enäävain järvenpääläinen osuuskunta Oma oksa. Useissa tapauksissa yrityshankkeetjäivät projektin päättymisen jälkeen melko yksin, jolloin niiden toiminnan kehit-täminen pysähtyi ja toiminta hiipui.

Ensimmäisen ohjelmakauden loppupuolella vuosina 1998 - 2000 Horizon-ohjelmassa toteutettiin myös merkittävä, Vates-säätiön koordinoima Kyvyt käyt-töön tietoisuutta lisäämällä: Sosiaalisten yritysten kehittäminen-projekti.

Projektin lähtökohtana oli kehittää Suomeen soveltuvia sosiaalisten yritystentoimintamalleja ja seurata Euroopan eri maissa tapahtuvaa kehitystä. Tavoitteinaolivat mm. sosiaalisen yrityksen käsitteen määrittely ja selkiinnyttäminen, yrittä-jyyden ja liiketoiminnallisuuden lisääminen, kehittämisyhteistyö sekä kokemus-ten vaihto kansallisesti ja eurooppalaisella tasolla. Tällä luotiin pohjaa kansallisentukirakenteen muodostumiselle.

Projektin tuloksena syntyi Suomen sosiaalisten yritysten yhdyssiteeksi SOFI-verkosto, jonka tarkoituksena on tiedon välitys, kokemusten vaihto, kouluttami-nen, kansainväliset yhteydet, neuvonta, vuorovaikutus, yhteistyö ja henkilökoh-taisten kontaktien luonti.

28. Työhön, elämään, työelämään 1998 s. 105, 108, 150

33

34

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

Projektissa toteutettiin myös sosiaalisten yritysten yrittäjyyskoulutusohjelma, suo-ritettiin työllistämisyksiköiden konsultointia ja edesautettiin sosiaalisten yritysten ke-hittämistä. Työllistämisvaikutuksia ei tilastoitu ja projektin osuutta niistä pidettiinvaikeasti mitattavana, mutta varovaisesti arvioitiin sosiaalisiin yrityksiin syntyneen uu-sia työpaikkoja vuosina 1998 - 2000 noin 400 - 600 kappaletta29.

Ohjelmakaudella 2000 - 2006 Vates-säätiö on toteuttanut tavoite 3-ohjelmas-sa jo päättyneen Uusien alkavien sosiaalisten yritysten liiketoimintaedellytystenselvittäminen-hankkeen osana ”Laatua työllistäviin ja kuntouttaviin yrityksiin”-projektia. Kyseessä oli välittäjäorganisaatiohanke, jonka tavoitteena oli saada sosi-aalisten yrityshankkeiden (6 kpl) toteutumisedellytykset selvitettyä siten, ettähankkeiden taustayhteisöt kykenevät tekemään ehdotukset sosiaalisten yritystenperustamispäätöksiä varten. Lisäksi oli tavoitteena hankkia käytännön näkemysvajaakuntoisia tai vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä työllistäviensosiaalisten yritysten perustamisongelmista sekä taustayhteisöjen kyvystä ja re-sursseista sosiaalisten yritysten käynnistämiseen. Tuloksena saatiin käytännön ko-kemuksia alkavien, vajaakuntoisia työllistävien sosiaalisten yritysten toiminta-mahdollisuuksista ja ongelmista30.

Yhteenveto

Osana työsuhteiden monimuotoistumista ja uusia transitionaalisten työmarkki-noiden rakenteita nousivat osuuskunnat ja sosiaaliset yritykset esiin ESR-ohjel-makauden 1995-2000 aikana.

Toteutetuilla projekteilla on pyritty tukemaan osuuskuntien ja sosiaalisten yritys-ten perustamista ja elinkelpoisuutta. Näiden yritysten tuotteiden ja palveluiden ky-syntää vahvistavia projekteja ei suoranaisesti ollut lainkaan, ellei sellaisiksi katsota työ-voimanvuokrausosuuskuntien perustamiseen tähdänneitä, yhteistyössä asiakasyritys-ten kanssa toteutettuja koulutusprojekteja. Tarvetta kehittämisprojekteille ja roolinselkeyttämiselle on edelleen, sillä ennakkoluuloja näitä toimintamuotoja kohtaanesiintyy sekä yrittäjien että työttömien keskuudessa. Yrittäjiä pelottaa kilpailun vääris-täminen ja työttömiä arveluttaa muun muassa tulotaso.

Näiden transitionaalisten työmarkkinarakenteiden toimivuus edellyttää ESR-ohjelmista tehtyjen arviointien mukaan kuitenkin niiden yhteyttä perinteisem-piin sektoreihin ja uusien rakenteiden niveltymistä olemassa oleviin rakenteisiinja järjestelmiin. Esimerkiksi yhdistelmätuen avulla on voitu tukea pitkäaikaistyöt-tömien siirtymistä polkumallin kautta osuuskunnan työntekijöiksi ja vaikeilla ra-kenteellisen työttömyyden alueilla on linkitetty vajaatyökykyisiä kuntouttaviensosiaalisten yhteisöjen toimintaa kumppanuushankkeisiin.

29. Projektin loppuraportti 200030. Projektin loppuraportti 2002

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


Osuuskunnille näyttäisi kasvavassa määrin avautuvan työtilaisuuksia hoiva- jakotitaloustyössä, mikä antaa mahdollisuuksia myös työttömille, sillä kyseisissätehtävissä ei välttämättä edellytetä pitkää koulutusta. Uusien osuuskuntien perus-tamisaktiivisuudella näyttää kuitenkin olevan yhteyttä alueellisen osuustoiminta-neuvonnan olemassaoloon.

Neuvontarakenteiden merkitys korostuu työttöminä olevien henkilöidenkohdalla, koska normaalin yrittäjyysneuvonnan lisäksi he tarvitsevat rohkaisuavastuunottoon ja sitoutumiseen. Vaikka henkilöstöomisteinen yrittäminen voiparhaimmillaan olla hyvin motivoivaa, edellyttää se työntekijöiltä usein myös pe-rinteistä palkkatyötä aktiivisempaa asennetta, joten se ei sovellu kaikille työttö-mille ratkaisuksi.

Tällä hetkellä osuuskuntien ohjelmallinen kehittämistoiminta on suvantovai-heessa ja projektien määrä on vähäinen. Uusosuustoiminnan aseman vahvistami-nen osana pk-yritysten kenttää edellyttänee huomion uudelleen kiinnittämistäerityisesti osuuskuntamuotoisia yrityksiä tukeviin projekteihin.

Sosiaalisten yritysten kehittämiseen tähdänneiden projektien kesto on monissa ta-pauksissa osoittautunut liian lyhyeksi uusien työllistävien yritysten perustamiselle japysyvän toiminnan aikaansaamiselle. Työkeskusten kehitys kohti työllistymisen mo-nipalvelukeskuksia on viime vuosina ollut huomattavaa, mutta selkeiden työllistäviensosiaalisten yritysten lukumääräinen kehitys on ollut vähäistä. ESR-projektien avullaon kokeiltu uusia malleja ja luotu toimintaedellytyksiä, mutta tällä hetkellä toimivattyöllistävät sosiaaliset yritykset ovat syntyneet pääosin muilla tavoin. Käynnissä olevaEQUAL-ohjelma on merkittävä ja rakenteeltaan innovatiivinen panostus sosiaalistenyritysten kehittämiseen, mutta kehittämiskumppanuuksien tehollinen toiminta-aikajää tässäkin ohjelmassa verraten lyhyeksi.

Sosiaalisten yritysten toimijat näkevät toiminnan valtavirtaistamisen edellytyksenäolevan sektorin selkeän legitimoinnin. Yritysten toiminta on monissa tapauksissa kui-tenkin vielä niin vakiintumatonta, että projektipohjaisia kehittämismahdollisuuksiaon lainsäädännöstä riippumatta useilla liiketoiminnan osa-alueilla.

Koska työn tuottavuuden vaatimukset ovat viime vuosina jatkuvasti kasva-neet, voidaan myös kysyä, onko työvoiman optimaaliseen käyttöön pyrittäessäperusteltua yrittää integroida nykyiseen työelämän vaatimustasoon kaikkia niitätyöttömiä henkilöitä, joiden työn tehokkuus ei ole ollut riittävä aiemmistakaantyöelämän vaatimuksista selviytymiseen. Osalla heistä sosiaalinen yritys voisi ollasoveltuva ratkaisu; he voisivat työskennellä rauhallisemmalla tahdilla ja saada työ-kykynsä täysimääräisenä käyttöön.

35

36

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

2.3 ESR-rahoitteisten ja kansallisten työvoimapoliittisten toimien

vaikuttavuuden vertailu

Simo Aho - Tampereen Yliopisto, Työelämän Tutkimuskeskus

Johdanto

Tutkimusryhmäni on viime vuosina tehnyt ja tätä kirjoitettaessa parhaillaankintekee tutkimusta työvoimapoliittisten toimien yksilötason vaikuttavuudesta myö-hempään työllistymiseen. Tähän raporttiin päätettiin sisällyttää näihin tutkimuk-siimme perustuva sovellus, jossa ESR-rahoitteisten ja kansallisten toimien vaikut-tavuutta tarkastellaan erikseen.

Yksilötason vaikuttavuuden tutkimuksen kohteena on nettovaikuttavuus, jollointarkoituksena on mitata toimenpiteeseen osallistumisen vaikutusta verrattuna siihen,että osallistumista ei olisi tapahtunut. Toimenpiteen jälkeen työllistyneiden määrä(”bruttovaikutus”) ei ilmaise toimen vaikutusta, koska on mahdollista että työllistymi-nen olisi tapahtunut ilman osallistumistakin. Koska sama henkilö ei voi yhtä aikaa se-kä osallistua että olla osallistumatta toimeen, vaikuttavuustutkimuksessa joudutaankonstruoimaan tämä vertailutilanne. Tähän on kehitetty kolme vaihtoehtoa: koease-telma, tilastolliset mallit tai työllistymiseen keskeisesti vaikuttavien seikkojen suhteenmahdollisimman yhdenmukaistetut vertailuryhmät. Tutkimusryhmäni on – laajojenrekisteriperusteisten aineistojen antaessa siihen mahdollisuuden – päätynyt viime mai-nittuun vaihtoehtoon. (Vaikuttavuuden mittaamisen peruskysymyksistä ks. lähem-min Aho & Kunttu 2001, 2-6)

Aineisto

Aineistona seuraavassa on käytetty 25 prosentin satunnaisotosta työnhakijarekisterintyöttömistä työnhakijoista 31.12.1997 (101.625 henkilöä). Otoksen henkilöille onyhdistetty lukuisia tietoja eri hallinnollisista rekistereistä. Aineisto on muodostettu Ti-lastokeskuksessa. Olemme käyttäneet vuosia 1995-1999 koskevia työssäkäyntiä, työt-tömyyttä ja työvoimapoliittisiin toimiin osallistumista koskevia tietoja sekä erilaisiaväestöä koskevia demografisia ja mm. koulutusta koskevia tietoja. Olemme korjan-neet työssäkäyntiä koskevia tilastokeskuksen muuttujia siten, että työllistämistyö voi-daan erottaa työstä avoimilla työmarkkinoilla. Rekisteriaineiston luonnetta ja luotetta-vuutta sekä korjattujen muuttujien muodostamista on laajemmin käsitelty aiemmassaraportissa (Aho, Halme & Nätti, 1999, luku 4.2.).

Vertailuasetelman määrittely

Toimenpiteisiin osallistuneiden ryhmiin on poimittu aineistosta ne henkilöt, jotkaaloittivat jonkin työvoimapoliittisen toimen vuoden 199831 aikana ja myös päättivättämän toimen ennen saman vuoden loppua. Vertailuryhmät kuhunkin toimenpide-

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


tyyppiin osallistuneille poimittiin niiden otokseen kuuluvien joukosta, jotka vuonna1998 eivät osallistuneet mihinkään toimeen siten, että he käytettävissä olevien muut-tujien suhteen olivat muutoin mahdollisimman samanlaisia kuin osallistuneet. Tut-kittaviin ryhmiin otettiin mukaan vain henkilöitä, jotka kuuluivat työvoimaan (olivattyöllisiä, työttömiä tai osallistuivat parhaillaan työvoimapoliittiseen toimeen) seuran-tavuoden 1999 lopussa. Perusteluna tälle ratkaisulle on se, että eläkkeelle tai muutointyövoiman ulkopuolelle poistuvien osuus toimiin osallistuneista oli paljon pienempikuin muista työttömistä, ja jotta tämä ei olisi vinouttanut tuloksia, kaikki työvoimastapoistuneet jätettiin pois vertailusta.

Vaikuttavuuden kriteerinä on käytetty työllistymistä avoimille työmarkkinoil-le toimeen osallistumista seuraavana vuonna. Mittarina käytimme niiden osuutta,jotka olivat työssä avoimilla työmarkkinoilla vuonna 1999 vähintään kolme kuu-kautta. Vaihtoehtoisilla, esimerkiksi työssäoloajan keskiarvoon tai työssä seuran-tavuoden lopussa olevien osuuteen perustuvilla mittaustavoilla, joita olemme ai-kaisemmin lisäksi käyttäneet, saadut nettovaikutusta koskevat tulokset eivät huo-mionarvoisesti poikkea tällä mittarilla saaduista tuloksista. Nettovaikutus (osallis-tumisen vaikutus verrattuna siihen että ei olisi osallistuttu tarkasteltuun toimeen)on laskettu yksinkertaisesti osallistuneiden ja mahdollisimman samankaltaisenvertailuryhmän työllistyneiden välisenä erotuksena. Vertailuasetelmaamme onhavainnollistettu kuviossa 4.

Vertailuryhmät on muodostettu siten, että kullekin osallistuneelle on toimeenvuonna 1998 osallistumattomien joukosta etsitty pari, joka yhteensä kymmenenmuuttujan suhteen kuuluu samoihin muuttujien luokkiin; yhteensä eri luokkia

31. Vuoden 2003 alussa tutkimusryhmältäni on valmistumassa vaikuttavuustutkimus, jossa tutkimusasetelmaa ja matsausmenetelmää on edelleen kehitetty ja jossa arvioidaan myös vuosina 1999 ja 2000 toteutettujen toimien vaikuttavuutta. Tulemme toteuttamaan täs-säkin tutkimuksessa ESR- ja kansallisten toimien vertailun, jonka tulokset täydentävät ja varmentavat tässä raportissa esitettyjä. Vali-tettavasti näitä tuloksia ei voitu saada valmiiksi tämän hankkeen aikataulun puitteissa.

Kuvio 4. Vaikuttavuustutkimuksen tutkimusasetelma

�� +��

��

,��

��

��

*��+,�� $��

,��

��

��

37

38

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

on 31. Käytetyt muuttujat ja luokitukset on esitetty taulukossa 5. Luokitusta laa-dittaessa lähtökohtana on ollut se, miten aiemman analyysin perusteella olemmehavainneet eri seikkojen vaikuttavan työllistymisen todennäköisyyteen. Kaikkienmuuttujien suhteen yhdenmukainen vertailupari löydettiin noin 90 prosentilleosallistuneista. Ne tapaukset, joissa yhdenmukaista ”matsiparia” ei aineistostalöytynyt, jätettiin pois vertailusta. (Aiemmassa tutkimuksessa näille tapauksille et-sittiin lähes yhdenmukainen pari, jolloin luokitusta joiltain osin hieman väljen-nettiin. Tällä kertaa emme pitäneet sitä tarpeellisena, koska sillä ei ole huomion-arvoista vaikutusta tuloksiin.)

Tutkimusasetelma ja -menetelmä on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin edelli-sessä tutkimuksessamme, paitsi että vertailuparien vakioinnissa oli mukana kaksi uuttamuuttujaa (kansalaisuus ja työttömyysturvan laji). Menetelmän yksityiskohdista jatehtyjen ratkaisujen perusteista ks. lähemmin Aho & Kunttu (2001) ja menetelmänluotettavuudesta käydystä keskustelusta ks. Aho (2001) ja Aho (2002).

ESR-rahoitteisten ja kansallisten toimien erottaminen toisistaan

ESR-rahoitteiset toimet voitiin erottaa muista toimista työnhakijarekisteriin kir-jatun tätä koskevan tiedon perusteella. ESR-projektit ovat osin laajempia koko-naisuuksia, joihin liittyy muitakin elementtejä kuin jokin osallistujalle maksettutyöllistämis- tai koulutustuki, mutta tästä käytettävissämme ei ollut mitään tieto-ja. Analyysi mahdollistaa siis ESR- ja kansallisten toimien vertailun vain hyvinmuodolliseen kriteeriin perustuvalla tavalla.

Toimenpiteistä huomioimme vain ne, joita oli kohtalaisen usein toteutettuESR-rahoituksella. Tästä syystä yhdistelmätuki, joka otettiin käyttöön ensi kertaaasetelmamme perusvuonna 1998, sekä valtiolle työllistäminen, eivät ole mukanavertailussa. On mahdollista, että muina vuosina ESR-rahoituksen osuus eri toi-menpidetyypeistä on ollut erilainen kuin 1998.

Tulokset

Taulukossa 2 on esitetty työllistymisvertailun tulokset toimenpiteittäin. Taulu-kossa on esitetty kunkin ryhmän koko, osallistuneiden ja yhdenmukaisen vertai-luryhmän työllistyneiden osuus seurantavuonna sekä näiden osuuksien erotus(nettovaikutuksen tunnusluku).

Eräissä ryhmissä ESR-rahoitteisiin toimiin osallistuneiden määrä aineistos-samme on vain muutamia kymmeniä henkilöitä. Kun otos on niinkin suuri kuin25 prosenttia, melko pienetkin ryhmät ovat tilastotieteellisessä mielessä osallistu-jien perusjoukkoa hyvin edustavia, mutta kuitenkin riski siihen, että havaitsemat-tomista valikoitumiseroista johtuvat erot vinouttavat osallistuneiden ja vertailu-ryhmien välisiä työllistymiseroja, voi olla melko suuri. Alle sadan henkilön ryh-miä koskeviin vertailutuloksiin on syytä suhtautua varauksella.

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


Yleisesti ottaen vaikuttavuutta koskevat tuloksemme ovat saman suuntaisia kuinaiemmissakin tutkimuksissamme. Yrittäjärahan vaikuttavuus näyttää erittäin hyvältä,mutta tämän toimen kohdalla vertailuasetelma on harhaanjohtava – koska yrittäjära-han saamisella on erityisiä ehtoja (yrittäjävalmiudet, realistiseksi arvioitu liikeidea), sitäsaaneita tulisi verrata pikemminkin muihin uusiin yrittäjiin kuin muihin työttömänäolleisiin. Yksityiselle sektorille työllistämisen näyttää selvästi edistävän myöhempäätyöllistymistä, mutta muiden toimien kohdalla nettovaikutus on vähäinen tai osallis-

Taulukko 1. Vertailuparien poiminnassa vakioidut muuttujat ja niiden luokitukset

Muuttuja Käytetty luokitusIkä 1 = 15-20 -vuotiaat

2 = 21-30 -vuotiaat3 = 31-40 -vuotiaat4 = 41-52 -vuotiaat5 = yli 52 -vuotiaat, ei eläkeputkessa6 = yli 52 -vuotiaat, eläkeputkessa

Sukupuoli 1 = Miehet2 = Naiset

Kansalaisuus 1 = Suomen kansalainen2 = Muun maan kansalainen

Koulutus 1 = Ei ammatillista koulutusta2 = Alempi keskiasteen koulutus3 = Ylempi keskiasteen koulutus4 = Korkea-asteen koulutus

Vajaakuntoisuus 0 = ei vajaakuntoisuusluokitusta1 = on vajaakuntoisuusluokitus

TE-keskusalue 1 = Uusimaa ja Turku2 = Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi 3 = muut alueet

Työttömyysturvan laji 1 = ansiosidonnainen päiväraha2 = muut

Työssäolo vuonna 1997 0 = ei työssä1 = korkeintaan puolet työmarkkinoillaoloajasta työssä2 = yli puolet työmarkkinoillaoloajasta työssä

Työssäolo vuosina 1995-96 0 = ei työssä1 = työssä korkeintaan kolmasosan työmarkkinoillaoloajasta

2 = työssä korkeintaan 2/3 työmarkkinoillaoloajasta

3 = työssä yli 2/3 työmarkkinoillaoloajasta

Toimiin osallistuminen 0 = ei toimissavuosina 1995-97 1 = yksi sijoitus

2 = yksi koulutus3 = vähintään 2 toimea

39

40

LUK

U 2

Rak

enne

raha

stot

oim

inna

n hy

vät k

äytä

nnöt

, sos

iaal

inen

yri

ttäj

yys

ja v

aiku

ttav

uus

tuneet ovat työllistyneet jopa jonkun verran heikommin kuin vertailuryhmä. ”Muuntyövoimakoulutuksen” osalta on syytä todeta, että kyse on suurimmalta osalta sellai-sesta ohjaavasta koulutuksesta, jonka vaikuttavuutta ei ehkä tulisi mitata välittömääntyöllistymiseen perustuvalla mittarilla.

Tässä yhteydessä kiinnostavinta on ESR- ja kansallisten toimien vertailu. Kunkatsotaan osallistuneiden myöhempää työllistymistä, havaitaan että työllistynei-den osuuksissa ei ole merkittäviä eroja, paitsi työmarkkinatuella tapahtuvan työ-harjoittelun osalta, joissa ESR-projektien harjoittelijat ovat työllistyneet selvästiharvemmin kuin muut tällaiseen harjoitteluun osallistuneet. Oletamme, että seli-tys on havaitsemattomassa valikoitumisessa.

Tarkasteltaessa osallistuneiden suhteen yhdenmukaistettujen vertailuryhmientyöllistymistä, havaitaan että ESR-projekteissa yrittäjärahaa ja harjaantumistukeasaaneiden vertailuryhmät ovat työllistyneet huomattavasti heikommin kuin vas-taavaa kansallista tukea saaneiden vertailuryhmät, ja samansuuntainen vähäisem-pi ero havaitaan myös työmarkkinatukiharjoittelun kohdalla. Tämän eron taus-talla on se, että näiden tukimuotojen kohdalla ESR-toimiin on valikoitu henkilöi-tä, joiden työllistymisedellytykset ovat keskimäärin selvästi heikommat kuin kan-sallisiin toimiin osallistuneilla, mikä näkyy myös matsatun vertailuryhmän työl-listymistodennäköisyydessä. Kun ESR-toimet ainakin periaatteessa on tarkoitettupääosin muita vaikeammin työllistyville, vastaavia eroja vertailuryhmien työllisty-misessä tulisi näkyä myös muiden toimityyppien kohdalla. Kun näitä ei havaita,ainakaan sellaisia valikoitumiseroja, jotka ilmenisi vertailuryhmien vakioinnissa

Taulukko 2. ESR- ja muihin toimiin vuonna 1998 osallistuneiden ja heidän vertailupariensa työs-kentely avoimilla työmarkkinoilla vuonna 1999

sijoitus kunta

yrittäjä-raha

sijoitus yksityi-

nen

Har-jaantu-minen

työharj työ-

markki-natuella

oppiso-pimus-sijoitus

muu työvoi-makou-

lutus

ammat työvoi-makou-

lutusESR-toimiosallistunnet N 426 69 169 32 88 63 536 477osall työssä 3 kk+ v 99 (%) 33 78 55 44 30 75 24 48vert työssä 3 kk+ v 99 (%) 44 48 43 31 42 67 31 52erotus (%-yksikköä) -12 +30 +12 +13 -13 +8 -8 -3Muu toimiosallistunnet N 3285 192 1148 313 1159 156 1254 3082osall työssä 3 kk+ v 99 (%) 33 80 59 43 44 72 22 47vert työssä 3 kk+ v 99 (%) 41 54 44 58 47 70 33 53erotus (%-yksikköä) -8 +27 +14 -15 -3 +2 -11 -6

LUK

U 2

Rakennerahastotoim


käytettävissä olevien seikkojen suhteen, ei ilmeisesti ole huomattavassa määrin ol-lut. (Sen sijaan valikoitumiseroja yksilöllisten työllistyvyyteen vaikuttavien ha-vaitsemattomien seikkojen suhteen on saattanut olla.)

Päätuloksemme on, että ESR-rahoitteisten ja kansallisten toimien vaikutta-vuudessa ei näytä keskimäärin olevan merkittävää eroa. Poikkeukset tästä koske-vat harjaantumistukea ja oppisopimusta, joiden kohdalla vaikuttavuus näyttäisiolevan vähän parempi, ja työharjoittelua työmarkkinatuella, jonka vaikuttavuuson mittauksessamme selvästi heikompi. Nämä ryhmät ovat kuitenkin varsin pie-niä, ja erot saattavat olla satunnaisten tai havaitsemattomien seikkojen aiheutta-mia. Työmarkkinatuen harjoittelu ESR-hankkeiden yhteydessä saattaa usein ollaesim. nuorten työpajojen tyyppisiin toimiin osallistuvien erityisryhmien työko-keiluluontoista toimintaa, kun muutoin työmarkkinatukiharjoitteluun valikoi-tuu varsin ”tavallisia” nuoria. Harjaantumisrahan kohdalla taas on huomionar-voista, että sinänsä työllistyminen ESR- toimen jälkeen on samaa tasoa kuin kan-sallisen toimen jälkeen, ja ero nettovaikuttavuustuloksessa johtuu vertailuryhmi-en työllistymiseroista, jolloin voisi päätellä että tällöin on lähtökohdiltaan heikonryhmän kohdalla saatu hyviä tuloksia; ryhmä on kuitenkin liian pieni luotettavienyleistyksien tekemiseksi.

Loppupäätelmä

Todennäköisesti ESR-toimiin osallistuneet eroavat kansallisiin toimiin osallistu-neista jossakin määrin siten, että heidän työllistymisedellytyksensä ovat keskimää-rin heikommat, mutta nämä seikat ovat siten yksilöllisiä ettei rekisteröityihinyleisluontoisiin taustatekijöihin perustuva matsausmenetelmämme niitä havaitse.Jos tämä pitää paikkansa, on pidettävänä myönteisenä tuloksena, että työllisty-mistulokset ovat yleisesti samaa tasoa kuin kansallisissa toimissa.

41

42

LUK

U 3

”Ei v

ielä

” –

työm

arkk

inat

ilant

een

nyky

tilan

a

3. ”EI VIELÄ” – TYÖMARKKINATILANTEEN NYKYTILANA JA POTENTIAALINEN KEHITYS RAKENNETYÖTTÖMYYDEN TORJUMISEN KONTEKSTINA


Yhteenvetona rakennerahasto-ohjelmien kokemuksesta voidaan todeta, että edel-lisen ohjelmakauden rakennerahastotoimet kohdistuivat pääasiassa työttömientyöllistymisedellytysten kohentamiseen, niiden vaikuttavuus oli pääpiirteittäinkansallisten toimien tasoa ja niissä pantiin alulle huomattavaa uusosuustoiminta-työtä ja sosiaalisen yrittäjyyden ituja. Työvoimapoliittisesti pääpaino oli työvoi-man tarjonnassa. Tätä heijastaa mm. se, että edellisen kauden ESR Tavoite 3:nkohderyhmänä oli voittopuolisesti työttömät kun nykyisellä ohjelmakaudellaESR 3:n pääkohdejoukkona on koko ohjelmatasolla työssäkäyvä työvoima32 ( ks.Arnkil ym. 2000; Hietala 2000; Arnkil ym. 2002b). Painotus heijasti ohjelma-kauden työllisyystilannetta.

Suhteessa vuosiin 1995-1999 työllisyystilanne on oleellisesti parantunut. Tällöintyöttömiä oli keskimäärin 408 000, kun taas syyskuussa 2002 työttömiä oli noin275 000. Yli 50 -vuotiaita työttömiä oli 1995-1999 keskimäärin 104 000, syyskuussa2002 vajaat 93 000. Yli vuoden työttömänä olleita oli 1995-1999 keskimäärin122 000, syyskuussa 2002 noin 76 000 (http://www.mol.fi/tiedotus/tauluk1.html).

Nykyinen työllisyystilanne on kuitenkin kahtiajakoinen. Alueellisesti ja aloit-taisesti koetaan jopa työvoimapulaa samalla kun kokonaistyöttömyys pysytteleesitkeän korkealla suhteessa muihin Pohjoismaihin ja EU:iin keskimäärin (Työ-voima 2020, TM 2002, väliraportti).

Työvoiman kysynnän kasvaessa painottuu tarve integroida projektien toimin-taan ja niiden hyviin käytäntöihin jo alusta alkaen työvoiman kysyntä (yritys-/työnantajanäkökulma). Tämänsuuntaisia projekteja saatiin alulle jo ohjelmakau-della 1995-1999.

Esimerkkejä projekteista, joissa asiakaslähtöisellä tavalla ja räätälöidysti ratkaistaanvaikeaa integroimiskysymystä löytyy jo viime ohjelmakaudeltakin. Silloin näiden pro-jektien myötä muutamat keskeiset hankesuunnat, kuten sosiaalisen yritystoiminnankehittäminen, tuettu työllistyminen, integroiva työllistyminen ja vaihtovalmennus-saivat alkunsa tai uutta vauhtia. Samantyyppisiä hankkeita ja edellisen kauden projek-tien jatkokehittämishankkeita on käynnistetty uudellakin ohjelmakaudella. Jotain on

32. Edellisellä ohjelmakaudella nykyisen tavoite 3 -ohjelman kattamaa toimintaa toteutettiin paitsi tavoite 3 myös tavoite 4 ohjelmassa. Havainto painopisteen siirtymästä pitää tämä ohjelmarakenteen muutos huomioidenkin paikkaansa.

LUK

U 3

”Ei vielä” – työmarkkinatilanteen nykytilana

jo otettu ns. normaalipalveluiden valikoimaankin (esim. tuettu työllistäminen). Mer-killepantavaa on se, että em. hankesuuntien projektit ja toimijat ovat muodostaneetverkostoja ja tukirakenteita (ks. Kaakinen ym. 2000; Pääskylä 2000; Ilmonen 2002;Juutinen 2002).

Em. hankkeissa työnhakijakohderyhmistä ovat painottuneet yhtäältä vammai-set ja vajaakuntoiset (tuettu työllistyminen, sosiaaliset yritykset) ja toisaalta työt-tömät, joilla on joko hyvä ammattikoulutus tai työkokemus (vaihtovalmennus,Keko -hankkeet, muut täsmäkoulutushankkeet, joissa koulutus suunnitellaan yri-tysten kanssa/toteutetaan yrityksissä 33).

Alunperin vammaisille räätälöityjä toimintamalleja ollaan nyt vahvemminsuuntaamassa muillekin "heikossa työmarkkina-asemassa oleville" ryhmille. Uu-dessa tilanteessa tulisi myös niitä kysyntälähtöisiä toimintamalleja, jotka on nähtysopivimmiksi työttömille, joilla on melko hyvä koulutus ja työkokemus, tulisi yk-silö- ja tapauskohtaisesti räätälöidyllä tavalla voida ottaa käyttöön myös muidentyöttömien kohdalla.

Hyvien käytäntöjen jatkumisesta myös meneillään olevalla ohjelmakaudella on identifioitavissa esimerkkejä:

- Hyvä esimerkki ESR -toiminnasta, jossa osallistujina ovat samanaikaisesti se-kä työttömät että yritykset/ työnantajat, on integroivan työllistymisen toi-mintamallia toteuttavat projektit. Toimintamallissa "ylävirtainen" yhteistyö työnantajan -ja myös työyhteisön- kanssa on keskeisessä asemassa. Ammatil-linen valmentautuminen tapahtuu työpaikoilla, toiminta perustuu moniam-matilliseen yhteistyöhön, työllistyjän oman vastuunkannon lisäämiseen ja positiiviseen julkisuuskuvaan 34 Valmentautujat ovat työnhakijoita, joilla on "työllistymiseen liittyviä erityistarpeita tai hidasteita" (Pääskylä 2000, Pääs-kylä 2002).

- Toimintamalli kehitettiin edellisellä ohjelmakaudella Employment -ohjel-man Into Work -projektin Hämeessä ja Pirkanmaalla toteutetussa osahank-keessa. Työyhteisöissä tapahtuvaan valmennukseen perustuva malli katsot-tiin jo silloin lupaavaksi vaikeasti työllistyvien työelämäkynnyksen alentami-

33. Vaihtovalmennus, job rotation on koulutusta, jossa työhönsijoitusta tukevan koulutuksen saava työtön lähtee tuuraamaan koulu-tukseen menevää työntekijää. Työttömän ei tarvitse välttämättä mennä yrityksessä juuri siihen tehtävään, josta vakituinen työntekijä koulutukseen lähtee. Tavoitteena on tukea yrityksen ja sen henkilöstön kehittämistä. Tavoite on että työtön työkokemuksen, osaamisen ja kontaktien lisääntymisen myötä jatkossa työllistyy.Alunperin kansallisena käynnistettyjä KEKO -hankkeita varten oli ESR 3 -ohjelmassa edellisellä kaudella oma toimenpidekokonaisuu-tensa Työttömien erikoiskoulutettujen koulutus pk -yrityksissä. Tavoitteena oli pk -yritysten kilpailukyvyn tukeminen sekä työttömien työllistyminen yrityksissä tapahtuvan koulutuksen avulla. Toimenpidekokonaisuuden tarpeen perustelu edelliskaudella oli mm. se, että yritykset tarvitsivat työvoimaa, jota periaatteessa oli saatavana, koska koulutettua työvoimaa (esim. insinöörejä) oli työttömänä. Osaa-minen vaan ei aina osunut täysin yhteen yritysten tarpeiden kanssa.34. Edellisen kauden Into Work -hankkeessa painottui paikalliseen urheilutoimintaan liittyvä yrityksille ja suurelle yleisölle suunnattu tiedottaminen ja urheiluseuran yhteistyökumppaniyritysten osallistuminen. Työllistyjät rekrytoituivat projektiin työvoimatoimistojen ja muiden palvelujen kautta, mutta hankkeen yhteydessä ei puhuttu pitkäaikaistyöttömistä, vajaakuntoisista, syrjäytyvistä tai vaikeasti työllistyvistä. Valmentautujia työllistäneet yritykset saivat hankkeen kautta julkisuutta hyvinä työllistäjinä.

43

44

LUK

U 3

”Ei v

ielä

” –

työm

arkk

inat

ilant

een

nyky

tilan

a

sen näkökulmasta (ks. Mannila ym. 1999; NAP 1999, Kaakinen ym. 2000). Hankkeen työllistymistulokset olivat hyvät. Tällä ohjelmakaudella integroi-van työllistymisen toimintamallia sovelletaan ja kehitetään ainakin Rehti meininki -projektissa, joka kuuluu EQUAL -yhteisöaloitteeseen. Uutta on toimintamallin kytkeminen projektin myötä perustettaviin seudullisiin re-surssikeskuksiin (Pääskylä 2002). Hyvien käytäntöjen eri ulottuvuuksille (yksilöinterventiot, yhteisöinterventiot) sijoittuvat toimintamallit (ks. Man-nila ym. 1999) pyritään siten tässä hankkeessa yhdistämään.

- Paitsi humanitaarisista syistä myös lähitulevaisuuden työvoimakysymyksiin vastaamisen kannalta on tärkeää se miten Suomessa jo asuvien maahanmuut-tajien työllisyys ja työllisyyden laatu voidaan nyt turvata. Yhä useampi maa-hanmuuttaja tulee Suomeen töihin. Kaikki maahanmuuttajat eivät siten ole "vaikeasti työllistyviä", mutta muista syistä kuin työpaikan vuoksi maahan muuttaneille työelämän kynnys on usein erityisen korkea. Kynnyksen ylittä-miseksi ja työuralla edetäkseen maahanmuuttajat tarvitsevat alkuvaiheen kie-likoulutusta, täydennyskoulutusta ammattitaidon päivittämiseksi suomalai-sen työelämän tarpeita vastaavaksi sekä intensiivisiä tuettuja kontakteja työ-markkinoille (Forsander 2002). ESR -hankkeilla on ollut edellisellä ja nykyi-sellä ohjelmakaudella tärkeä osa kun kynnystä on pyritty alentamaan. Alku-vaiheen kielikoulutuksen ja pitkälti ammatillisen täydennyskoulutuksen tarpeeseen pitäisi jatkossa vastata riittävällä kansallisella panoksella, vaikka ESR -hankkeilla on palvelujen riittämättömyyttä jouduttu näilläkin alueilla paikkaamaan.

- Erityisesti intensiivisten ja tuettujen työmarkkinakontaktien luomiseen ja työssäoppimisen kautta toteutuvaan ammatilliseen pätevöitymiseen keskitty-vistä ESR -projekteista yksi esimerkki on edellisen ohjelmakauden tavoite 3 -ohjelmassa toteutettu Maahanmuuttajien työllistämis- ja koulutusprojekti (PASO). Sen tavoitteena oli työllistää maahanmuuttajia sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloille ja tarjota maahanmuuttajille räätälöityä ammatillista tai lisä-koulutusta. Projekti onnistui tavoitteidensa toteuttamisessa hyvin. PASO:n keskeisiä toimintaperiaatteita ovat tiivis, "ylävirtainen" ja räätälöivä työnan-tajayhteistyö, työssäoppiminen, maahanmuuttajien oman etnisen taustan ja olemassa olevan osaamisen kunnioittaminen. (Ks. Projektiraportti www.mol.fi; Mannila ym. 1999).

- Uuden ohjelmakauden hankkeista (tavoite 3 -ohjelma) mm. Kotopolku -projektissa (Arnkil ym. 2002a), jonka pääkohderyhmänä ovat maahanmuut-tajat, toteutetaan osahanke, jossa kohderyhmänä ovat maahanmuuttajat ja työnantajat. Sekä työnantajan että maahanmuuttajan tarpeista lähtien räätä-löidään juuri työllistymiskynnyksen ylittymisen kannalta kussakin tapauk-sessa ratkaiseviin asioihin kohdentuvaa täsmäkoulutusta.

LUK

U 3

”Ei vielä” – työmarkkinatilanteen nykytilana

Tällä hetkellä Suomi valmistautuu suurten ikäluokkien työmarkkinoilta läh-töön ja työvoiman oleelliseen vähenemiseen kuluvan vuosikymmenen loppupuo-lella, erityisesti vuodesta 2005 alkaen (Työvoima 2020, TM 2002, väliraportti),jota ei voida korvata nuorilla ikäluokilla eikä välttämättä edes työvoiman tuotta-misella ulkomailta (Työvoima 2020; Arnkil & Spangar & Nieminen 2000). Ky-symys työvoiman riittävyydestä on saanut strategisen aseman Suomen työvoima-politiikan suunnittelussa. Samalla kysymys ”vaikeasti työllistettävistä” kytkeytyyyhä selkeämmin huoleen työvoiman riittävyydestä suhteessa lisääntyvän työvoi-man kysyntään. Vaikeasti työllistyvistä on tulossa mielenkiintoinen potentiaali,työvoimareservi, eikä pelkästään ”syrjäytymisen” torjumisen kohde.

Tilanteeseen sisältyy kuitenkin monensuuntaisia epävarmuustekijöitä ja ambi-valensseja. Tätä kirjoitettaessa tiedotusvälineet raportoivat irtisanomisista ja lo-mautuksista ja ylipäätään epävarmuudesta kansantaloudessa. Epävarmuus myösglobaalissa taloudessa on samanaikaisesti pikemminkin lisääntymässä kuin anta-massa vakiintumisen signaaleja. Pitkän tähtäimen työvoimakehityksen ennusta-minen on monien epävarmuustekijöiden varassa ja siten varsin uskaliasta.

Strategisesti varaudutaan siten työvoimapulaan samalla kun työttömyys onsuhteellisen korkealla tasolla ja työllisyyden kehitys lyhyelläkin tähtäimellä epä-varmaa. Ollaan ikään kuin ”ei vielä” (työvoimapula) -tilanteessa, jossa suhteelli-sen pitkään jatkunut työllisyystilanteen paraneminen on hidastunut ja tulluteräänlaiseen tasannevaiheeseen ja edessä on erilaisten vaihtoehtojen joukko, joi-den toteutumista ei voida varmuudella päätellä. Eletään työvoimapoliittisen(kin)epävarmuuden aikaa. Tilannetta voi ehkä havainnollistaa seuraavalla kuviolla.

Kuvio 5. Työttömyys ja potentiaalinen työmarkkinoiden kehitys

,��

��

��

��

-..�...

)..�...

/..�...

��00- %..% %..- %.�.

45

46

LUK

U 3

”Ei v

ielä

” –

työm

arkk

inat

ilant

een

nyky

tilan

a

Työvoimapoliittisesti ollaan siten eräänlaisessa tasannevaiheessa, jossa on po-tentiaalisti samanaikaisesti työttömyyden uudelleenkasvun mahdollisuus ja toi-saalta työttömyyden edelleen laskun ja työllisyyden edelleen kohoamisen mahdol-lisuus. Suurten ikäluokkien ja työvoiman vähenemisen tilanne vuosikymmenenlopulla voidaan siten kohdata hyvin erilaisista lähtökohdista. Yksinkertaistetustiilmaistuna vuosikymmenen loppuun voidaan tulla hyvän kehityksen jatkumisenpositiosta, jolloin työttömyysongelmaa helpottaa oleellisesti lisääntynyt työvoi-man tarve. Toisaalta on mahdollisuus ”huonoon kehitykseen” siten, että työttö-myys kääntyy lähiaikoina uudelleen nousuun ja loppuvuosikymmenen potentiaa-listi hyvä tilanne kohdataan korkean työttömyyden positiosta, jolloin työvoimanlisääntynyt tarve ei tuo välttämättä helpotusta työttömyyteen mitä siltä on odotet-tu. Työvoimapoliittiset toimet rakennetyöttömyyden suhteen on siten lähivuo-siksikin suunniteltava olosuhteissa, joihin sisältyy useita samanaikaisia ja ambiva-lentteja kehitystrendejä.

Erityisesti ESR-toimien ja rakennetyöttömyyden suhteen haasteeksi asettuu”ei-vielä-työvoimapula” -tilanteessa kehittää kysyntään kytkeytyviä yksilöiden ak-tiivisuutta ja työllistymistä tukevia välittäviä ja tukevia rakenteita. Edellä mainit-tujen ESR- hanketyyppien lisäksi vaikuttavat lupaavilta uudella ohjelmakaudellatavoite 1 ja tavoite 3 -ohjelmissa käynnistetystä välittäjäorganisaatiotoiminnastasaadut kokemukset. Välttämättä tarvitaan myös uutta työllisyyttä luovia ratkaisu-ja, jotka voivat tarjota toimeentulon antavan työn – ja samalla mahdollisuudenosallistumiselle ja osaamisen kehittymiselle – niille, jotka joutuisivat muutamanvuoden lisää odottelemaan "suuren sukupolvenvaihdoksen" realisoimaa työvoi-man kysyntäboomia. Sosiaalisen yritystoiminnan toimintaedellytysten vahvista-misen tarve on tätä näkymää vasten hyvin ajankohtainen tehtävä.

LUK

U 4

Rakenteellisen työttöm

yyden helpottamisen rakenteellisia haasteita

4. RAKENTEELLISEN TYÖTTÖMYYDEN HELPOTTAMISEN RAKENTEELLISIA HAASTEITA


”Ei-vielä” -konteksti asettaa kysymyksen siitä, millaisia rakenteellisia ratkaisujatarvitaan tilanteessa, jossa ei vielä olla työvoimapulan tilanteessa, mutta jossa työt-tömien ”varannosta” olisi pidettävä huolta ja sitä kehitettävä siten, että sen työ-markkinavalmiudet säilyvät riittävinä tulevaa työllistymistä silmällä pitäen. Tans-kan ja Ruotsin esimerkit näyttäisivät viittaavan siihen suuntaan, että työvoimapo-liittisten aktiivitoimien taso olisi hyvä pitää suhteellisen korkeana (Kiander 2002)Toisaalta tarvitaan kokonaisvaltaisia asiakkaiden kohtaamisen foorumeita ja orga-nisaatioita, johon suuntaan erityisesti Yhteispalvelupisteet35 ovat askel sinänsä.Koska yhteispalvelukokeiluilla haetaan ratkaisuja moniin rakennetyöttömyydenkanssa toimimisen ongelmiin, arvioimme tuonnempana yhteispalvelun alkutai-paleen kokemuksia.

Siirtymävaiheen tarpeisiin liittyy myös tarve kehittää palveluiden jatkumoitakuntouttavasta työtoiminnasta osuuskuntiin ja sosiaalisiin yrityksiin askeleinakohti avoimia työmarkkinoita tai mahdollisuutena sijoittua usein alentunuttatyökykyä vastaaviin tehtäviin lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Tämä kehitysliittyy suomalaisittain ajankohtaiseen tarpeeseen selkiyttää julkisen puitteissa toi-mivien, usein asemaltaan epäselvien ja tilapäisten hankkeiden asemaa ja toiminta-edellytyksiä sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin keskinäisiä toiminta-rakenteita, tilaaja-tuottajasuhteita, sopimuspolitiikkaa sekä kumppanuuksia.

Rakennerahastotoimien analyysi antaa sinänsä melko selkeän kuvan onnistu-neista ja hyvistä käytännöistä vaikeasti työllistettävien suhteen. Onnistumisille onollut tyypillistä intensiiviyksilöllisyys, saattaen vaihtaminen, henkilökohtaistami-nen, räätälöinti jne. Onnistuneet toimet ovat olleet fokusoituja, tarvelähtöisiä japaikalliseen työllisyysstrategiaan kumppanuuksin kytkeytyneitä, yli hallinnollis-ten rajojen toimivia. Samalla niissä on kyetty kytkemään työnantajat -työvoimankysyntä - mukaan.

Tarkasteltuna erityisesti työhallinnon näkökulmasta yksilöllisyys ja palvelui-den räätälöinti asettaa työhallinnolle haasteita, joihin vastaamisen edellytyksetovat riippuvia myös henkilöstöresurssien riittävyydestä ja laadusta. MäärällisestiSuomen työhallinnon kokonaisasiakasmäärät suhteessa virkailijoiden määrään ei-vät mahdollista kovinkaan yksilöllisen asiakaspalvelun toteuttamista.

35. Yhteispalvelupisteillä viitataan tässä valtakunnallisen yhteispalveluhankkeen alaisuudessa toimiviin palvelupisteisiin, joissa Kelan, kunnan ja työvoimahallinnon viranomaiset toimivat yhteistyössä pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi.

47

48

LUK

U 4

Rak

ente

ellis

en ty

öttö

myy

den

help

otta

mis

en ra

kent

eelli

sia

haas

teita

Yksilöllisyys ja asiakaspalvelun räätälöinti edellyttää asiakaspalveluhenkilöstönosaamistason kohottamista ja erityisesti henkilöstön ohjauksellisten työtaitojenkehittämistä. Työhallinnon ammatinvalinnanohjaus on viritetty näin jo tradi-tionsa vuoksi, mutta onko ammatinvalinnanohjaushenkilöstön määrä riittävä?Työvoimaohjaajien palkkaaminen on ollut viime vuosien pontevin panostus nos-taa henkilöstön ohjauksellista kyvykkyyden tasoa, mutta yritys, jonka voi arvioidajääneen kesken erityisesti hajanaisten toimenkuvien vuoksi ja virkojen tultua täy-tetyksi suurelta osin muilla kuin ohjausasiantuntemusta omaavilla (Arnkil, Span-gar & Nieminen 2000). Työvoimaneuvojien laaja käynnissä oleva PD-koulutuson positiivinen askel myös ohjauksellisten kompetenssien kehittämisen suuntaan.

Täsmäyksilöllisyys, intensiiviyksilöllisyys edellyttää myös samalla työvoima-palveluiden joustavan käytön mahdollisuutta. Tanskan virkailijakohtaiset, suh-teellisen autonomisesti käytettävissä olevat toimintamenomomentit ovat eräsmahdollinen ratkaisutapa. Palveluiden räätälöinti edellyttää räätälöintiä myössuhteessa työnantajiin ja työnhakija-työnantaja -linkin aiempaa tiiviimpää integ-rointia. Kysymys on samalla tälläkin ulottuvuudella sosiaalisen vuorovaikutuksenkorostumisesta (Arnkil, Spangar & Nieminen 2001).

”Vaikeasti työllistettävien” suhteen Suomen ESR-toiminnan hyvät käytännötviittaavat hyvin pitkälti samaan suuntaan kuin mitä Ruotsin työhallinto on to-teuttanut Aktivitetsgarantissaan, jossa vaikeasti työllistettäville annetaan ”takuu”siitä, että heidät saatetaan työmarkkinoille, koulutukseen tai muuhun ratkaisuuneikä toimia lopeteta ennen kuin jokin ratkaisu on saatu aikaan.

Ruotsin Aktivitestgaranti liittyy Ruotsin omaksumaan ”kaksoisstrategiaan”.Julkinen työvoimahallinto keskittyy henkilökohtaisella intensiiviotteella työvoi-mapalveluissaan työmarkkinoiden ”huonoon päähän” ja pyrkii edesauttamaan”hyvää päätä” toimimaan omatoimisesti ja itsenäisesti panostamalla voimakkaastisähköisiin ja itsepalveluihin. Mihin Suomen työhallinnon palvelukokonaisuudenstrategiaan liittyvät vaikeasti työllistettävät ja heidän palvelunsa?

Hollannin työhallinnon ”Gateway-ratkaisu” pyrkii lisäarvoon ja uusiin tulok-siin uudistamalla julkisen työhallinnon roolia palveluiden tuottajana ja/tai tilaaja-na. Kysymys on siis siitä roolista, joka julkiselle työhallinnolle halutaan kussakinmaassa asettaa. Mitkä ovat Suomen työhallinnon ratkaisut vaikeasti työllistettävi-en palveluiden suhteen? Tuotetaanko ne ”sisällä” vai ”ulkona”, osana ”normaalia”palvelua vai ”erityispalveluina”, ostetaanko ne yksityisiltä vai julkisilta toimijoiltavai molemmilta, vapaaehtoisjärjestöiltä vai kolmannelta sektorilta.? Mikä on seorganisaatio, jolla hyvän ostajan osaaminen Suomen työhallinnossa toteutetaan?

Rakennetyöttömyysongelman helpottamistoimet ja niiden organisointi riip-puvat siten oleellisesti siitä, miten Suomen työhallinto ”asemoi” itsensä suhteessaylipäätään työmarkkinoiden uusiin haasteisiin. Samalla ESR-hyvät käytännötosoittavat, että ei ole samantekevää, miten työhallintoa johdetaan. Tukeeko joh-

LUK

U 4

Rakenteellisen työttöm

yyden helpottamisen rakenteellisia haasteita

taminen palveluiden yksilöllistämistä, henkilöstön riittävän autonomian ja kom-petenssien kehittymistä, tukeeko työhallinnon tulosjohtaminen oikealla tavallavaikuttavuutta asiakastyön yksilöllistämisessä ja työvoiman tarjonnan ja kysynnän”täsmäyhteensovittamista”?

Työvoimapolitiikan strategiassa ESR-hyvät käytännöt näyttävät asettavan sel-keästi haasteen kehittää alueellisen ja paikallisen merkitystä työvoimapolitiikassa.EU:n sisäisessä keskustelussa on puhuttu välttämättömyydestä kehittää Euroopantyöllisyysstrategiaa kansallisella tasolla herkemmäksi alueellisille ja paikalliselleominaispiirteille, on puhuttu NAP:in ”alueellistamisesta” alueellisten työllisyys-strategioiden kautta (RAP:t) tai paikallisten työllisyysstrategioiden (LAP:t) avulla.Suomeen suhteutuvissa maissa Tanskassa alueellinen kolmikantaisuus on keskei-nen työvoimapolitiikan väline (Arnkil & Spangar 2000) ja erityisesti Itävallassaon oltu aktiivisia uudenlaisen alueellisen sopimuspolitiikan vahvistamiseksi julki-sen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä alueellisissa työllisyysstrategioissa.Suomessa ”alueellinen” käsitteellisesti samaistetaan kuitenkin lääneihin, maakun-tiin tai TE-keskuksiin ja on yleisesti todettu, että Suomen välihallinnon rakenneon hajanainen ja tullee sellaisena säilymäänkin melko pitkän ajan päätellen sen ke-hityspolusta, aikaisemmista ratkaisuyrityksistä ja siitä ambivalenssista joka koh-distuu sen uudistamispyrkimyksiin (esim. Ståhlberg). Tarkasteltuna ESR:n hyvis-tä käytännöistä voidaan todeta, että käytännössä Suomessa on käynnissä kehitys-kulku, joka painottaisi sitä, että tarvitaan ”SAP”:ja, seutukuntakohtaisia työlli-syysstrategioita, joissa luontevat paikalliset toimijat toimivat koordinoidusti työl-lisyyden edistämiseksi alueellaan, mukaan lukien vaikeasti työllistettävät. Tämäolisi ”hyvien käytäntöjen” toimintayhteisöjen luomiseksi konkreettinen kontekstija samalla vastaisi sitä kehityskulkua joka on parhaillaan käymässä hajanaisenkuntarakenteen uudistamiseksi ”alhaalta ylös”.

Uusi työmarkkinatilanne odotettavissa olevien työvoimapulineen asettaahaasteen kokonaisvaltaisen ajattelutavan kehittämiselle suhteessa Suomen koko-naistyövoimaan. ”Vaikeasti työllistettävät” käsitteellistetään usein ”ulkopuolisik-si” suhteessa työvoiman enemmistöön ja siksi heitä pitää houkutella tai patistella”sisälle” erilaisin työvoimapoliittisin keinoin. Kuitenkin Suomi ja sen kilpailuky-kykin katsotaan yhä useammin liittyvän korkeaan sosiaaliseen koheesioon, siihenettä ”me kaikki” olemme ”sisällä”.

49

50

LUK

U 5

Kes

kust

elua

ja jo

htop

äätö

ksiä

5. KESKUSTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ


5.1 Asiakastason hyvät käytännöt

ESR-hankkeiden hyvien käytäntöjen viesti on sinänsä selkeä, mutta se jää abstrak-tiksi, ellei sitä pohdita työvoimapalvelujen, työmarkkinoiden, Suomen alueraken-teen kehityksen ja ylipäänsä rakennetyöttömyyden kanssa toimivien tahojen”evoluutiokehyksessä”.

ESR-hankkeiden arviointien sanoma kohdistuu pääasiassa asiakastasoon, jos-kin niissä on myös arvioitu palvelujen, johtamisen ja ”generatiivisten mekanismi-en” (hyvien käytäntöjen kehittämisen, levittämisen, verkottumisen ja oppimisen)kehitystä.

Asiakastasolta viesti on siis se, että ”rakennetyöttömien” kanssa tuloksia saavu-tetaan vain asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaisesti huomioivalla, täsmäyk-silöllisellä, intensiivisellä, jatkuvuuteen ja ratkaisukeskeisyyteen perustuvalla työ-otteella.

Kysymykseksi muodostuukin, millä edellytyksillä tällaista työotetta voi julki-sissa palveluissa, työvoimapalveluissa ja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorintoimintaverkostoissa yleistää? Yksilöllinen palvelu on resurssi-intensiivistä ja onselvää, että esimerkiksi työvoimahallinnon koko henkilöstöä on mahdotonta – javarmaan myös epätarkoituksenmukaista – pyrkiä siirtämään ”kokonaisuudes-saan” em. tyyppiseen työotteeseen.

Ratkaisua on pikemminkin haettava työvoimapolitiikan strategian painotuk-sen, johtamisen kehittämisen, verkostoyhteistyön voimistamisen ja selkiyttämisenja työvoimapalvelujen roolin ja toimintatavan uudistamisen yhdistelmästä.

Kuvio 6. Työttömyys ja potentiaalinen työmarkkinoiden kehitys

��

,�� !��

��

*��

LUK

U 5

Keskustelua ja johtopäätöksiä

5.2 Työvoimapolitiikan strategia ja painotus

Työvoimapolitiikan painotuksessa on kysymys kannan muodostamista perusstra-tegiaan, eli esimerkiksi lähdetäänkö selkeämmin vaikkapa Ruotsin logiikkaan,jossa työmarkkinoiden ”hyvälle päälle” luodaan kohtaamisen, itsepalvelun jaoma-aloitteisuuden puitteita ja välineitä ja vapautetaan näin resursseja täsmäyksi-lölliseen toimintaan. Suomen strategialle on edelleen ominaista ”kaiken painotta-minen” ja julkisissa työvoimapalveluissakin pyritään edelleenkin ”kaiken tekemi-seen”. Tällä strategialla on oma viisautensa yksipuolisuuksien välttämisessä, mut-ta toisaalta ongelmana strategian ja painopisteiden kaikenkattavuus ei viesti riittä-vää erilaisten toimenpiteiden keskinäistä priorisointia ja uhkaa tulla raskaaksi to-teuttaa työvoimapolitiikan arkipäivässä.

5.3 Lisäarvoa verkostoista

Myös verkostoyhteistyöstä saadaan lisäarvoa monella tavoin: sujuvampi yhteistyö,moniammatillisempi asiantuntemus, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voi-mavarojen yhdistäminen, yksityissektorin ja kolmannen sektorin vastuun ja aloitteelli-suuden parempi mobilisointi jne. Ruotsin mallissa tämä ulottuvuus on ollut vähem-män esillä, kuin esimerkiksi Itävallassa tai Hollannissa. Suomen kontekstissa verkosto-yhteistyön lisäarvon esille saamisessa on kuitenkin monia ajankohtaisia haasteita ja on-gelmia, jotka ovat ilmenneet mm. yhteispalvelukokeilun alkutaipaleella.

Yhteispalvelukokeiluhan sinänsä näyttäisi potentiaalisesti sisältävän moniaESR-toiminnasta esiin nousevia ”hyvien käytäntöjen” elementtejä: kokonaisval-taista otetta, moniammatillisuutta, yhden luukun periaatetta jne. Suhteellisessamielessä yhteispalvelujen alkutaipaleen kokemukset näyttävätkin viittaavan siihensuuntaan, että asiakaspalvelun, asiakaskontaktin ja myös moniammatillisten tii-mien toimintakulttuurien tasolla on tapahtunut edistystä ja asiakkaat ovat tämänhyvin ottaneet vastaan. Ongelmat ilmenevät toisilla tasoilla, ennen kaikkea johta-misessa, ylisektorisessa johtamisessa, tilaaja-tuottaja- rakenteiden ja sopimuspoli-tiikan epäselvyyksissä, kehittymättömyydessä ja epätasaisessa kehityksessä eripuolilla maata. Myös yhteispalvelun suhde ”emotoimintoihin” (työvoimahallin-to, kuntien terveys- ja sosiaalitoimi, Kela) on monella tavoin osoittautunut pul-malliseksi. Tämä liittyy monella tavoin samanaikaiseen kuntien talouden kiristy-miseen ja kuntien palvelurakenteen muutokseen. Yhtä kaikki, yhteispalvelukokei-lun alkutaival osoittaa hyvin selvästi, että ”hyvä käytäntö” ei esiinny vain asiakas-tasolla, vaan kokonaisen toimintajärjestelmän, toimintayhteisön eri osien asetel-massa, jossa kaiken lisäksi eri puolilla maata on erilainen tilanne.

51

52

LUK

U 5

Kes

kust

elua

ja jo

htop

äätö

ksiä

5.4 Johtamisen kehittäminen

Vaikuttaa siltä, että johtamisen kehittäminen on hyvin ajankohtainen teema hy-vien käytäntöjen levittämisen kannalta. Tähän on useita syitä. Yksi syy on se, ettäajankohtaisesti on olemassa useita skenaarioita ja suuri epävarmuus siitä, mitenyhteiskunta-, talous- ja työmarkkinakehityksessä tulee käymään niin globaalilla,eurooppalaisella kuin suomalaisella tasolla. Epävarmuuden olosuhteissa korostuusellainen johtaminen, joka suosii hyvää kontaktipintaa muutoksiin ja nopeaa op-pimista ja muuntelukykyä. Omissa toimintatavoissa ja verkostokontakteissa tulisiolla moninaisuutta ja vaihtoehtoja, joita tarpeen mukaan voi kasvattaa ja supistaaja muunnella. Perinteiset johtamistavat joissa on pitkät suunnittelu- ja toteutus-syklit ja heikot palautemekanismit ja muuntelumahdollisuudet, joutuvat vaike-uksiin epävarmuuden olosuhteissa.

Toinen ajankohtainen syy, joka haastaa johtamista on ylisektorisuus ja kumppa-nuudet. Suomessa on käynnissä hyvin vilkas kehityskausi molemmissa ja tämä haastaaperinteisen sektorijohtamisen vakavalla tavalla. Suhteellisessa mielessä asiakaspalvelu-jen tasolla on jo siirrytty moniammatillisuuden, tiimien ja verkostojen aikaan, siinämissä Suomessa johtamistavat julkisella sektorilla erityisesti elävät vielä varsin vahvasti”siiloaikaa”, eli kutakin toimintaa johdetaan pääosin sektoriajattelulla. Tällaisen asian-tilan ongelmallisuus tulee esille ESR-toiminnan ja hyvien käytäntöjen osalta monintavoin lähtien jo siitä, että itse ESR-toiminta on pitkälle sektoroituneesti johdettua jariittämättömästi integroitu normaalitoimintaan ja johtamiseen. ESR-ohjelmien ja nii-den osien toteutuksessa on niinikään törmätty monella tavoin ministeriöiden reviirei-hin ja käytäntöjen erilaisuuksiin. Hanketasolla esimerkiksi EQUAL-ohjelman kump-panuuksien ylisektorinen johtaminen on suhteellisessa mielessä paljon heikompaakuin toimintakyky itse asiakaskontaktitasolla. Sama pätee yhteispalvelukokeiluun,jonka ajankohtaiset ongelmat kulminoituvat pitkälti juuri ylisektorisen johtamisenongelmiin, sitoutumisen, perehtymisen ja mielenkiinnon puuteisiin. Johtamiseltapuuttuu ylisektorisia oppimisfoorumeita, palautemekanisemeja ja kykyä korjata toi-mintaa toiminnan kuluessa nopeasti ja joustavasti. Voidaan siis puhua, myös ESR-ko-kemusten myötä, projektitoiminnan, hankkeiden, kumppanuuksien ja ylisektorisennormaalin toiminnan aliohjautuvuudesta ja johtamisvajeesta. Uusia hyviä käytäntöjätarvittaisiin siis johtamiseenkin. ESR-kokemuksista ei ole sinänsä tähän kovin paljonammennettavissa suoraan, vaan itse toiminta on kääntänyt tämän tarpeen esiin.

LUK

U 5

Keskustelua ja johtopäätöksiä

5.5 Generatiiviset mekanismit

Johtamisen ohella generatiivisten mekanismien hyvät käytännöt ovat jääneet liianvähälle huomiolle ja ESR-hankkeista on näihin saatavissa aika niukasti eväitä.Ohjelmien toteutuksen generatiivisella tasolla tarkoitetaan niitä mekanismeja,joilla projekteissa luotuja malleja ja välineitä, johtamistapoja, kehittämismenetel-miä jne. tunnistetaan, kannustetaan ja levitetään. ESR-toiminnassa eniten huo-miota edellisellä kaudella kiinnitettiin lähinnä dokumentaarisiin aineistoihin (jul-kaisut, ”hyvien käytäntöjen” tietopankit, jne.), sekä jonkin verran vuorovaikuttei-siin keskustelufoorumeihin ja projektien väliseen verkottumiseen ja yhteistyöhön.Toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden panostus varsinkin jälkim-mäisiin on ollut ja on edelleen riittämätöntä. Voidaan siis puhua selkeästä genera-tiivisten mekanismien vajeesta.

5.6 Työhallinnon palvelujen uudelleenasemointi ja johtamisen

kehittäminen

ESR-toiminnan viitoittamien asiakastason hyvien käytäntöjen toteuttaminen onresurssi-intensiivistä. Se vaatii asiakaskuormituksen kohtuullisuutta, jotta yksilöl-linen ote ja intensiivinen, ratkaisuihin menevä työote voidaan toteuttaa. Tämä eipuolestaan ole mahdollista nykyisellä julkisten työvoimapalvelujen toteutustaval-la. Mahdollinen uudelleenasemoinnin skenaario voisi lähteä siitä, että julkisettyövoimapalvelut Suomessa kehittyvät enemmän työmarkkinoiden toimivuudenasiantuntijan, hyvien työmarkkinapoliittisten ”oppimistilojen” järjestäjän, työ-markkinapoliittisen ”takaajan”, taitavan verkottajan ja räätälöityjen palvelujen os-tajan suuntaan. Missä määrin tähän suuntaan mennään on paitsi linjauskysymys,myös markkinoiden (tuottajien) kehittyneisyyskysymys ja alueellisten erojen jatarpeiden kysymys. Mikäli tällaiseen suuntaan mentäisiin, tarvitaan paitsi perin-teisten osaamisalueiden laadullista kehittämistä, myös vasta itumuodossaan ole-van ja/tai aivan uuden osaamisen kehittämistä. Rinnalla tulisi kulkea tuottaja-markkinoiden evoluutio, jossa mm. sosiaalisen yrittäjyyden ja esimerkiksi kuntienpalvelurakenteiden kehitys ja selkiyttäminen ovat olennaisia kysymyksiä.

53

54

LUK

U 5

Kes

kust

elua

ja jo

htop

äätö

ksiä

Edellä kuvattu rakenteellisten tekijöiden analyysi toi esille teemoja ja haasteita,jotka voidaan koota hyvinä käytäntöinä ja/tai hyviä käytäntöjä puitteistavina teki-jöinä seuraavasti:

Taulukko 3. Hyvien käytäntöjen tematisointi ja haasteet

Teema Haasteet Asiakaskohtaaminen Kokonaisvaltaisuus, täsmäyksilöllisyys, jatkuvuus, asia-

kashenkilöstöresurssit, kompetenssit, ohjauksellisuusAlueellisuus, paikallisuus, toimintarakenteiden kehittäminen

”SAPit”, sosiaaliset yritykset, säätiöt, tilaaja-tuottaja-ra-kenteet, ylisektorisuus

Johtaminen Epävarmuuden johtaminen, priorisoiva multistrategiaGeneratiiviset mekanismit Verkosto-oppimisen ja oppivien verkostojen ja toimintayh-

teisöjen tukeminen, ”oppimistilojen” järjestäminenAsenneilmasto Kaikki ovat ”sisällä”Työhallinnon tulosjohtaminen Paikallisuuden, SAP:n tukeminen, vuoropuhelu vaikutta-

vuuden edistämiseksi Työhallinnon palvelujen uudelleenasemointi Itse vai tilaajana? Rakennetyöttömien palvelun positio pal-

veluvalikoimassa?

LUK

U 6

Suosituksia

6. SUOSITUKSIA


Edellä kuvatuilla perusteilla on ESR-kokemusten hyvien käytäntöjen edistämises-sä kiinnitettävä huomiota monitasoiseen ja samanaikaiseen kehittämiseen ja toisi-aan tukevien toimintakokonaisuuksien ja -tasojen yhteispeliin.

Asiakaskohtaamisen tasolla kaikista arvioista ja katsauksista tulee suurin piir-tein sama viesti, eli yhdellä sanalla sanottuna täsmäyksilöllisyyden olennainenvahvistaminen. Samalla kun yksilöllisen työotteen kehittämiseen liittyy osaamis-ja koulutushaasteita ja suosittelemme ohjaavan ja konsultoivan työotteen osaami-sen vahvistamista työhallinnossa, haluamme korostaa, että tässä onnistuminenedellyttää myös julkisten työvoimapalvelujen perusteellisempaa uudelleenase-mointia, verkostoresurssien taitavampaa käyttöä, palvelutuotannon markkinoi-den ja sopimispoltiikan kehitystä, alueellisen (seudullisen) työvoimapoliittisenyhteistyön ja sen rakenteiden kehitystä ja myös johtamistapojen ja menetelmienkehitystä.

Alueellisuuden kehityksessä oletamme, että julkisten työvoimapalvelujen ke-hittämisessä on tärkeää linkittyä aktiivisesti parhaillaan käynnissä olevaan kuntientoiminnan seudullistumiseen ja ylipäänsä seudullisen yhteistyön kehitykseen.Merkittävä koe tässä suhteessa on mm. yhteispalvelukokeilu, jonka alustavat ha-vainnot viittaavat siihen, että samalla kun itse asiakastasolta ja tiimitasolta on saa-tavissa positiivisia kaikuja, on yhteistyö-, verkottumis- ja johtamisvajetta yhteis-palvelun kehityksen kannalta olennaisessa ylisektorisessa johtamisessa. Myös pal-velurakenteiden kehitys (tilaaja-tuottaja- suhteet, sopimuspolitiikka, sosiaalisetyritykset, jne. ) ja näihin liittyvä osaaminen ovat hyvin epätasaisessa ja suureltaosin kehittymättömässä tilassa. Suosittelemme voimakkaan huomion kiinnittä-mistä näihin kysymyksiin ja pitkäjänteisten rakenteiden ja normaalin toiminnanyhteistyön kehittämiseen.

Johtamisen kehittämishaasteista olemme identifioineet ”epävarmuudenajan”, jossa ”melkein ollaan jossakin, mutta ei sittenkään”. Myös tämä asiantila onomiaan korostamaan paitsi sisäisen toimintakyvyn ja vaihtoehtoisen toiminnanvalmiuksien luomista, myös taitavaa verkostoresurssien ja niiden moninaisuudenkäyttöä ja kehityksen edesauttamista. Suosittelemme siten sellaista johtamisen ke-hittämistä, jossa verkostoitumisen, oppimisen ja palvelukokonaisuuksien taitavaorkesterointi julkisen näkökulmasta olisivat keskeisiä teemoja.

55

56

LUK

U 6

Suo

situ

ksia

Generatiiviset mekanismit, eli hyvien käytäntöjen levittämis-, oppimis- ja ke-hittämismekanismit ovat analyysimme mukaan ESR:ssä ja myös kansallisessa toi-minnassa vielä heikossa ja epätasaisessa kehitysvaiheessa. On olemassa ohjelmia,kuten TEKES, jossa generatiiviset mekanismit ovat varsin kehittyneitä. Myös TY-KE-ohjelmassa, varsinkin sen toisella kaudella, on kiinnitetty huomiota generatii-visiin mekanismeihin. Nämä ohjelmat ovat tietysti luonteeltaan ja kohteeltaanerilaisia kuin esim. ESR-ohjelmat, eivätkä niiden mekanismit tietenkään sellaise-naan ole monistettavissa rakennetyöttömyyden hyvien käytäntöjen hyviksi gene-ratiivisiksi menetelmiksi. Mutta yhtä kaikki on mielestämme selvää, että ESR-toi-minnassa on vallinnut ja vallitsee edelleen generatiivisten mekanismien vaje ja ali-investointi. Suosittelemme, että rakennetyöttömyysproblematiikkaa pohdittaes-sa, hyvien käytäntöjen levittämisessä otettaisiin vakavasti huomioon se, että kysy-myksessä on kokonaisten toimintamekanismien ja oppimisverkostojen rakenta-minen ja suosiminen, ei pelkästään abstrakti hyvä käytäntö sinänsä. Käytännössätämä tarkoittaa sitä, että työvoimapalvelujen ja niiden johtamisen kehitykseen onsisään rakennettava nykyistä tehokkaampia hyvien käytäntöjen välittymisen me-kanismeja ja foorumeita.

Työhallinnon uudelleenasemoinnissa ja johtamisen kehittämisessä oletam-me, että todennäköinen kehityskulku on työhallinnon kehitys kohti ”kaiken teke-västä” hallinnosta kohti enemmän verkostoresursseja hyödyntävää palvelujen ta-kaajaa ja tilaajaa, joka taitavalla verkottumisella ja tilaamisella voi edistää julkisenhallinnon tehtävää. Missä määrin ja miten tarkemmin ottaen tähän suuntaan ede-tään on sekä poliittinen että käytännöllinen kysymys. Joka tapauksessa on selvää,että tähän uudelleenasemointiin on otettava strateginen perspektiivi, sillä monetonnistumisen tekijät, kuten palvelujen tarjonnan ja niiden markkinoiden kehitysvie aikansa ja kehitys on epätasaista eri puolilla Suomea. Työhallinnolla tulisi ollatässä uudelleenasemoinnissa proaktiivinen rooli.

LUK

U 6

Suosituksia

Taulukkoon 4 on koottu identifioimamme teemat, haasteet ja suositukset ra-kennetyöttömyyden kanssa toimimisen hyvien käytäntöjen edistämisessä.

Taulukko 4. Yhteenveto teemoista, haasteista ja suosituksista

Teema Haasteet Suosituksia1. Asiakaskohtaaminen Kokonaisvaltaisuus, täsmäyksilölli-

syys, jatkuvuus, asiakashenkilöstö-resurssit, kompetenssit, ohjauksellisuus

Vahvistettava täsmäyksilöllisen otteen osaamista, mutta vaatii tu-ekseen 2- 7

2. Alueellisuus, paikallisuus, toi-mintarakenteet Seudullisuuskehitys, sosiaaliset yrityk-

set, säätiöt, tilaaja-tuottaja-rakenteet, ylisektorisuus

SAPien kehittäminen,Tilaaja-tuottaja-rakenteiden ase-mien, sopimuspolitiikan ja osalli-suuden olennainen selkiyttäminen, pyrkimys pitkäjänteisempiin raken-teisiin

3. Johtaminen ”Johtamisvaje”, varsinkin ylisektori-sen johtamisen vaje.Epävarmuuden johtaminen, priorisoi-va multistrategia, integrointi, ylisekto-risuus

Ylisektorisen ohjauskyvyn, verkot-tumisen, vuoropuhelun ja näihin liittyvän osaamisen olennainen vahvistaminen

4. Generatiiviset mekanismit ”Generatiivisten mekanismien vaje”Verkosto-oppimisen ja oppivien ver-kostojen ja toimintayhteisöjen tukemi-nen tärkeys, ”oppimistilojen” järjestämisen tärkeys

Tietoinen huomio hyvien käytäntö-jen levittämisen mekanismeihin oppivan vuorovaikutuksen pohjalla

5. Asenneilmasto Kaikki ovat ”sisällä” (strategisessa mielessä rajalliset työvoimavarat)

”Suomen tilanteen” strategisten haasteiden voimakas kommuni-kointi ja sitouttaminen

6.Työhallinnon tulosjohtaminen Paikallisuuden, SAP:n tukeminen, vuo-ropuhelu vaikuttavuuden edistämisek-si.

Selkeä askel konkreettisen alueel-lisuuden(seudullisuuden) ja vuoro-puhelun vahvistamiseen. Verkottumisen ottaminen Tujoon

7.Työhallinnon palvelujen ase-mointi Itse vai tilaajana?

VerkottuminenRakennetyöttömien palvelun positio palveluvalikoimassa?

Julkisten työvoimapalvelujen rooli enemmän taitavana tilaajana ja voimavarojen verkottajana ja työ-markkinoiden asiantuntijana, kuin palvelujen tuottajana. Tuotetut palvelut kaikki laadullisesti ja mää-rällisesti täsmäpalveluja

57

58

LUK

U

Läht

eet

LÄHTEET

Aho S. & Kunttu S. (2001). Työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuuden tutkiminen rekisteriaineistojen avulla. Menetelmäkehittelyä ja 1994-1997 toteutettuja toimia koskevia tuloksia. Työpoliittinen tutkimus 233. Helsinki: Työministeriö.

Aho S. (2001). Miksi työvoimapoliittisten toimien työllisyysvaikuttavuus on vaatimaton? Keskustelua arviointitulosten luotettavuudesta ja tulkinnasta sekä aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteista.. Työpoliittinen aikakauskirja 44:4, 45-56.

Aho S. (2002). Työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuusmittauksen ongelmista – vastaus Pekka Tiaiselle. Työpoliittinen aikakauskirja 45:2, 131-135.

Aho S., Halme J. & Nätti J. (1999). Tukityöllistämisen ja työvoimakoulutuksen kohdentuminen ja vaikuttavuus 1990-96. Työpoliittinen tutkimus 207. Helsinki: Työministeriö.

Alaranta A. (2002). Esitys Työllisyyskumppanuus-konferenssissa 28.6.2002 (http://www.kunta-liitto.fi/kumppanuus/Alaranta.rtf).

Arenius P., Autio E., Kovalainen A. ja Reynolds P. (2001). Global entrepreneurship monitor. 2001 finnish executive report. Helsinki University of Technology, Center for Technology Management Research Reports 1-2001.

Arnkil, R., Nieminen, J. & Säkäjärvi, M. (1997) Yksilölliset palvelukokonaisuudet pitkäaikaistyöttömille ja niille, jotka ovat vaarassa joutua pitkäaikaistyöttömiksi. ESR-julkaisut 10/1997, Helsinki.

Arnkil, R., Spangar, T. (2000). Tanskan ”aktivoiva työvoimapolitiikka” – esikuva Suomelle? Työpoliittinen aikakuaskirja 3/2000.

Arnkil, R., Spangar, T. & Nieminen, J. (2000). Suomen työvoimapoliittisen uudistuksen arviointi palveluprosessin ja paikallistoimistojen näkökulmasta. Työpoliittinen tutkimus 219. Helsinki: Työministeriö.

Arnkil, R., Nieminen, J., Säkäjärvi, M., Mure, J. & Vähämöttönen, T. (2000). Poluista yksilöllisten siirtymäkynnysten ylittämiseen ja tilapäisestä strategiseen kumppanuuteen ja oppimiseen. ESR-julkaisut 60/2000, Helsinki.

Arnkil, R., Spangar, T. & Nieminen, J. (2001). Incentive Measures – Silta Suomen työhallinnon modernisointiin? Evaluoinnin loppuraportti. Työhallinnon julkaisu 298. Helsinki: Työministeriö.

Arnkil, R. ym. (2002). ESR:n tavoite 3-ohjelman toimintalinja 2 ”Tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen työelämässä”. Arvioinnin toinen väliraportti 13.09.2002.(a)

Arnkil, R. ym. (2002) ESR:n Tavoite 3-ohjelma. Arvioinnin toinen väliraportti 1.10.2002.(b)

Auvinen, A-M., Ala-Vähälä, T. & Kovero, J. (2000) Suomen Adapt-ohjelman evaluoinnin loppuraportti. ESR-julkaisut 78/2000, Helsinki.

Bühler, A. (2001). Finding good practices at the European level: EU-wide evaluation of CI Employment. Teoksessa Good Practice in Finding Good Practice. International Workshop in Evaluation. Working Papers 23/2001. Rehabilitation Foundation, Helsinki, 7-24.

LUK

U

Lähteet

Eskonen T. ja Järvelä S. (2000). Pitkät polut. Syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden voimavaraistumisen rakenteelliset edellytykset. Adapt/Employment-julkaisut No 28. Työministeriö

Forsander, A. (2002). Maahanmuuttajat suomalaisilla työmarkkinoilla - porstuaan vai peremmälle? Julkaisussa Mannila, S. ym.: Työelämäkynnykset ja haasteelliset ryhmät työllisyyspolitiikan näkökulmasta. Työministeriö, Helsinki

Heinämäki, P. (2002). Heikossa työmarkkina-asemassa oleville ja vaikeasti työllistettäville kohdennettujen projektien hyvin ja huonoja käytäntöjä. Välittävät työmarkkinat –konsortiolle tehty kooste.

Hietala, K. (2000). Projekteista menestystä PK -sektorille. Tavoite 4 -ohjelman arviointi. ESR -julkaisu 66/2000.

Hietaniemi, E. (2001). Asiakas verkoston keskipisteenä: Hyviä käytäntöjä syrjäytymisen ja syrjinnän ehkäisemisen ESR-hankkeissa. Työministeriö, Helsinki.

http://www.esr.fi/esr1995-1999/ESR-projektikuvaukset/Loppuraportteja

Ilmonen, M-R. (2002). Vaihtovalmennushankkeet Suomessa vuosina 1993-2001. Työministeriö, Helsinki.

Impacts of the EES. (2002). National evaluation of the effects of the European Employment Strategy in Finland. Euroopan työllisyysstrategian vaikutusten kansallinen arviointi. Final report. Ministry of Labour.

Inkinen K. (2002). URKU-loppuraportti. Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 76.

Juutinen, S. (2000). Valtavirtaistaminen työllisyysprojekteissa. Pienistä puroista vahvaksi virraksi. Toimintamallin kuvaus. Stakes, Helsinki.

Järvelä, S. & Laukkanen, M. (2000). Näkökulmia voimavaraistamiseen. Employment Integra –projektien empowerment -teematyöraportti.

Kaakinen, J., Arnkil, R., Nieminen, J. & Spangar, T. (2000). Employment -yhteisöaloite Suomessa. Arvioinnin loppuraportti. ESR -julkaisu 79/2000, Helsinki.

Kangasharju, R. (2001). Identifying and disseminating or mainstreaming good practice. Teoksessa Good Practice in Finding Good Practice. International Workshop in Evaluation. Working Papers 23/2001. Rehabilitation Foundation, Helsinki, 1-6.

Karjalainen, V. & Lahti, T. (2001). Kokeilusta käytännöksi. Miten edistää pitkäaikaistyöttömien aktiivikäytäntöjen yleistymistä ? Raportteja 264. Stakes, Helsinki.

Karjalainen, V. & Lahti, T. toim. (2001). Projekti jättää jälkiä. Kuusi kuvausta aktiiviprojektien innovatiivisuudesta ja uusien käytäntöjen yleistymisestä. Työpapereita 2. Stakes, Helsinki.

Kiander, J. (2002). Onko paluu täystyöllisyyteen mahdollista? Yhteiskuntapolitiikka, 67; 4. 308-314.

Kyvyt käyttöön -projektin (970 703) loppuraportti 2000. Vates-säätiö.

Lehto J. ja Karjalainen M. (2002). Uusosuuskuntien työllistävä vaikutus noin 3000. Osuustoiminta-lehti 5/2002.

Mannila S., Ala-Kauhaluoma M., Valjakka S. (1999). Työelämäkynnysten ylittäminen. ESR-projektien hyvät käytännöt. Stakes.

59

60

LUK

U

Läht

eet

Mannila S., Valjakka S., Ala-Kauhaluoma M. (2001). Työelämäkynnysten ylittäminen harvaan asutuilla alueilla. ESR-projektien hyvät käytännöt. Työministeriö.

Mannila, S., Ala-Kauhaluoma, M. & Valjakka, S. (1999). Työelämäkynnysten ylittäminen. ESR-projektien hyvät käytännöt. Loppuraportti. Stakes, Helsinki.

Mannila, S., Ala-Kauhaluoma, M. & Valjakka, S. ed. (2001). Good Practice in Finding Good Practice. International Workshop in Evaluation. Working Papers 23/2001. Rehabilitation Foundation, Helsinki.

Mannila, S., Forsander, A., Hummasti, A. & Vehviläinen, J. (2002). Työelämäkynnykset ja haasteelliset ryhmät työllisyyspolitiikan näkökulmasta. Työministeriö, Helsinki.

Mannila, S., Valjakka, S. & Ala-Kauhaluoma, M. (2001). Työelämäkynnysten ylittäminen harvaan asutuilla seuduilla. Työministeriö, Helsinki.

NAP (1999). EU:n työllisyyssuuntaviivojen mukainen Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma. Toukokuu 1999.

Nio, I. (2001). Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia tilastoseurannan pohjalta – Kolme näkökulmaa vaikuttavuuteen. Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2001.

Pättiniemi P. (2002). Osuustoiminnan neuvonta kehittyy. Osuustoiminta-lehti 3/2002.

Pääskylä, J. (2000). Suomen Integroivan työllistymisen verkosto. Julkaisussa Pääskylä, E. (toim): Lex Kainuu -toinen kirja Lex Kainuu työllisyyskokeilusta 1999-2003. Kainuun liiton julkaisusarja B:38, Porvoo

Pääskylä J. (2002). Rehtiä meininkiä Etelä-Pohjanmaalla - näytön paikkoja ja peliaikaa työelämässä. Seinäjoen Kumppanuus ry, Kumppanuusuutiset 1/2002.

Reimavuo S., Händelin M. ja Reimavuo L. (1999). Paikallisten kumppanuushankkeiden arviointi. Loppuraportti. ESR-julkaisut 56/99. Työministeriö.

Richardson, M.S. (1993). Work in people’s lives: A location for counselling psychologists. Journal of Counselling Psychology, 40(4), 425-433.

Räisänen, H. (2002). Rakenteellinen työttömyys. Tutkimusinventaari ja politiikkajohtopäätökset. VATT tutkimuksia 92. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki.

set/index.htm).

Sosiaalisen yritystoiminnan edistäminen. Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman työryhmän loppuraportti 2002. (http://www.vates.fi/sofi/esitykset/sosyritthak.htm).

Suikkanen A., Linnakangas R., Kallinen S. ja Karjalainen A. (1998). Palkkatyömarkkinat. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1998:9.

Työhön, elämään, työelämään. (1998). E.C.H.O ja STEPS-projektien loppuraportti. Stakes.

Uusien alkavien sosiaalisten yritysten liiketoimintaedellytysten selvittäminen – osaprojektin (S00648) loppuraportti 2002. Vates-säätiö.

Vainio, A., Katajamäki, H., Huuhka, A. (1997). Euroopan sosiaalirahaston tavoite 3 -ohjelman kokonaisarviointi 1995-1997. ESR-julkaisut 9/1997, Helsinki.

Vates info-lehti 2/2002. Vates-säätiö.

LUK

U

Lähteet

Vates-säätiö (2002). Työllistävän sosiaalisen yrityksen perustaminen ja toiminnan edistäminen. SOFI-kehittämisryhmän toimenpide-esitys hallituksen työryhmälle. (http://www.vates.fi/sofi/esityk-

Ylipaavalniemi P. (2001). Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen kokonaiskartoitus. Sosiaali- ja terveysministeriön

61

62

LUK

U

Liitt

eet

LIIT

TEET

Liite

1. Y

hte

en

veto

ES

R-t

oim

inn

an

hyvis

tä k

äytä

nn

öis

tä.

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

Hyvä

toim

inta

koh

dery

h-m

ien

ja p

roje

ktie

n ta

sol-

la

(asia

kkaa

n koh

taam

inen

, as

iaka

sryh

mie

n kan

ssa t

oi-

mim

inen

, pro

jekt

ien r

aken

-ta

min

en)

* tue

n ta

rjoam

inen

: ve

rtaist

ukee

n per

ustu

vat

toim

inta

mal

lit, v

erta

ismen

-to

roin

ti ve

rtaiso

hjaa

jajä

rjes-

telm

ä, ai

kuist

en lu

oma

tukiv

erko

stot

nuor

ille

* yks

ilölli

syys

: yk

silöl

liset

koul

utus

suun

ni-

telm

at* e

rilai

set k

oulu

tusm

al-

lit: lu

kkar

inko

ulut

us-m

alli,

as

iant

untij

asta

kons

ultik

si –

koul

utus

; inte

rnet

in ja

vide

o-ne

uvot

telu

n käy

ttö ko

ulut

uk-

sess

a ko

ulut

usvo

uche

rit, o

ppiso

-pi

mus

koul

utuk

sen l

isääm

i-ne

n ja s

en ko

hder

yhm

än

laaj

enta

min

en, k

oulu

tuks

en

ja ty

ön vu

orot

telu

* työ

eläm

äval

miu

ksie

n ke

hittä

min

enet

ätyö

n ajo

kortt

i, sim

uloi

tu

yrity

s* t

äsm

ätyö

llist

ämin

en:

välit

töm

ään t

yövo

iman

ky-

synt

ään

vast

aava

t pro

jek-

tit, jo

issa o

hjat

aan

ja

valm

enne

taan

työt

töm

iä

täyt

täm

istää

n od

otta

viin

työp

aikk

oihi

n, ko

ntak

tityö

-pa

ikkam

alli,

työt

töm

ien

palkk

aam

inen

yrity

ksiin

op

into

piiri

en ve

täjik

si* u

uden

työl

lisyy

den

luo-

min

en:

työt

töm

ien o

hjaa

min

en pe

-rin

teise

en ta

i sos

iaal

iseen

yr

ittäj

yyte

en, h

oiva

-ala

n et

ätyö

toim

inta

mal

li

* yks

ilölli

syys

ja o

salli

s-ta

min

en:

asia

kkai

den a

ktiiv

isuus

, as

iaka

svet

oise

t osa

llist

avat

ha

nkke

et, o

salli

stuj

ien o

mi-

en vo

imav

aroj

en ak

tivoi

mi-

seen

peru

stuv

a ry

hmät

oim

inta

, yks

ilölli

set

palve

lut j

a jou

stot

, täs

mäy

k-sil

öllis

yys:

yksil

öllis

esti

rele

-va

ntit

siirty

mäk

ynny

kset

, pa

ikalli

nen r

äätä

löin

ti, ku

u-ro

jen t

yöas

iam

iesv

erko

sto

ja ty

övoi

map

alve

luje

n tar

-jo

amin

en vi

ittom

akie

lellä

* han

kkei

lla o

n ol

lut s

el-

vä te

ema

* hal

linno

inti:

proj

ektin

kysy

ntäl

ähtö

isyys

, ha

nke p

erus

tunu

t esis

elvi-

tyks

een,

pot

entia

alist

en h

a-kij

oide

n, ko

ulut

tajie

n ja

työn

anta

jien k

ohta

amisp

aik-

kana

toim

ivat r

ekry

toin

tise-

min

aarit

; ava

into

imijo

iden

va

rhai

nen m

ukaa

ntul

o; m

o-le

mm

inpu

olin

en, v

uoro

vai-

kutte

inen

aktiv

oitu

min

en;

yhde

n luu

kun

peria

ate;

pr

ojek

tin it

sear

vioin

ti, ke

hi-

tyst

arve

selvi

tys

* kok

emus

ten

levi

ttäm

i-ne

n:lis

äänt

ynyt

ja la

adul

taan

m

uuttu

nut t

iedo

ttam

inen

, op

pim

ater

iaal

it, ju

lkaisu

t, m

ultim

edia

tuot

teet

, kou

lu-

tuks

en ja

työv

oim

apal

velu

i-de

n tuk

irake

ntei

siin

kehi

tetty

web

-foor

umi

* hyv

ien

käyt

äntö

jen

tun-

nist

amie

n ja

vaki

innu

tta-

min

en

proj

ektis

sa ke

hite

ttyä t

oi-

min

tam

allia

on h

yödy

nnet

ty

myö

hem

min

kin, t

uetu

n ty

öl-

listä

mise

n mal

lin ja

sosia

a-lis

ten y

ritys

ten

kehi

ttäm

isohj

elm

a; hy

vien

käyt

äntö

jen s

trate

gine

n joh

-ta

min

en ja

toim

inna

n jou

s-ta

vuus

eli t

oim

inta

ansa

m

uunt

elem

aan p

ysty

vien

ha

nkke

iden

tuke

min

en

LUK

U

Liitteet

* inn

ovat

iivis

et ty

öpaj

at,

joita

hyöd

ynne

ttiin

oppi

sopi

-m

usto

imin

nass

a, n

uorte

n yr

ittäj

yyttä

tuke

vass

a toi

-m

inna

ssa,

työp

ajak

oulu

is-sa

, am

mat

illist

en

oppi

laito

sten

työp

ajoi

ssa,

m

esta

ri-kis

älli –

toim

inna

s-sa

, toi

min

take

skus

toim

in-

nass

a ja j

o syr

jäyt

ynei

den

nuor

ten t

ukem

isess

a

Hyvä

toim

inta

syst

eem

in

eli t

oim

inta

rake

ntee

n ja

kä

ytän

töje

n ta

solla

(pro

-je

ktin

ulko

puol

inen

järje

s-te

lmä,

paika

llist

ason

sy

stee

mit

ja ty

öhal

linno

n er

i tas

ot)

* vas

tavi

rtapr

ojek

tit, jo

i-de

n av

ulla

pyr

itään

tuk

e-m

aan e

rityis

esti

heiko

mm

assa

ase

mas

sa

olev

ia ku

ten

ikään

tyviä

ja

koul

utta

mat

tom

ia

* yht

eist

yön

lisää

ntym

i-ne

n :uu

denl

aine

n yht

eist

yö ko

u-lu

tuks

en su

unni

ttelu

ssa j

a to

teut

ukse

ssa,

ko

ulut

taja

n ja

työn

anta

jan v

älin

en ti

imi-

työ,

koul

utus

tarp

eide

n en-

nako

inni

n keh

ittäm

inen

yr

ityks

issä

* yht

eisö

inte

rven

tiot:

työt

töm

ien o

hjaa

min

en

osuu

skun

tayr

ittäj

iksi, r

e-su

rssik

esku

kset

, hoi

va-a

lan

osto

palve

lukä

ytän

nöt

* yrit

yste

n os

allis

tam

i-ne

n: yr

itysk

äynn

it, yr

ittäj

i-en

osa

llist

umin

en

koul

utet

tavie

n val

inta

an,

kum

mito

imin

ta

* täs

mäh

anke

: yr

ityst

en ja

työn

anta

jien k

anss

a suu

nnite

ltu ja

selke

ästi

ra-

jattu

proj

ekti;

alha

alta

ylös

- per

iaat

etta

edist

ävät

ja pa

ikal-

lista

kum

ppan

uutta

luov

at pr

ojek

tit

* hal

linno

llise

t raj

at yl

ittäv

ä ku

mpp

anuu

stoi

min

ta

ja ve

rkos

toitu

min

en:

erila

iset y

htei

styö

verk

osto

t, ko

ulut

tajie

n kum

ppan

uus,

in-

tegr

oiva

n työ

llist

ymise

n ver

kost

o * k

ytke

ntä

stra

tegi

aan

pare

mm

at ky

tken

nät S

uom

en ty

övoi

map

oliti

ikan s

tra-

tegi

siin k

ysym

yksii

n ja s

en al

ueel

lis-p

aika

llisii

n erit

yis-

piirt

eisii

n kai

kess

a toi

min

nass

a

* tuk

ijärje

stel

män

uud

is-

tam

isee

n tä

htää

vät t

oi-

men

pite

et:

35 es

ityst

ä sis

ältä

vä to

i-m

enpi

deoh

jelm

a, M

ains

tre-

amin

g-pr

ojek

ti, pr

ojek

tien

infra

stru

ktuu

rin ja

gene

roin

-ni

n keh

ittäm

inen

eli p

roje

k-tie

n va

likoi

nnin

ke

hittä

min

en, la

adun

nos

ta-

min

en ja

oppi

mise

n inf

ra-

stru

ktuu

rin ke

hittä

min

en

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

63

64

LUK

U

Liitt

eet

Hyvä

toim

inta

koh

dery

h-m

ien

ja p

roje

ktie

n ta

sol-

la

(asia

kkaa

n koh

taam

inen

, as

iaka

sryh

mie

n kan

ssa t

oi-

mim

inen

, pro

jekt

ien r

aken

-ta

min

en)

* kar

toitu

kset

: te

rvey

star

kast

ukse

t, jo

iden

pe

rust

eella

lisäa

rvio

inni

t, ku

ntou

tus t

ai m

ahdo

llisu

u-de

n tar

joam

inen

fyys

isen

kunn

on ko

hotta

mise

en; v

oi-

mav

aroj

en ka

rtoitu

kset

kun

-to

utus

tarp

eide

n kar

toitu

s* k

unto

utta

va to

imin

ta:

päih

deku

ntou

tusja

kso,

sosi-

aalin

en ku

ntou

tus,

työv

oi-

mak

oulu

tuks

een s

isälly

tetty

ku

ntou

tus

* kou

lutta

utum

isen

olo

-su

htei

den

help

otta

mi-

nen:

vä

limat

kaon

gelm

ien r

atka

i-se

min

en jä

rjest

ämäl

lä ko

u-lu

tust

a eri

paikk

akun

nilla

, ta

rjoam

alla

ryhm

äkou

lutu

s-ta

ilman

paikk

akun

tako

htai

-sia

opisk

elijo

iden

vä

him

mäi

smää

rära

joitu

k-sia

, mak

sam

alla

osal

listu

jil-

le m

atka

korv

auks

ia ta

i os

tam

alla

osal

listu

jille

hei-

dän t

arpe

iden

sa m

ukai

sia

koul

utus

paikk

oja m

uual

ta

Suom

esta

, opi

skel

un al

oit-

tam

inen

puht

aalta

pöyd

ältä

-to

imin

tam

alli

* työ

llist

ymis

valm

iuks

i-en

keh

ittäm

inen

ja ty

öl-

listy

mis

en e

dist

ämin

en:

työk

unto

kurs

sit, v

älim

atka

-on

gelm

ien r

atka

isem

inen

he

lpot

tam

alla

työs

säkä

yn-

tiä pa

rem

man

työv

oim

an ky

-sy

nnän

alue

ella

, ty

önha

ku- j

a ura

ohja

us-

suun

nite

lmat

, am

mat

inva

-lin

nan t

ehoy

ksikk

ö am

mat

titai

don a

rvio

inti,

työ-

ja

toim

inta

kyvy

n kar

toitu

k-se

t, ur

asuu

nnitt

elu,

työn

-ha

un ak

tiivip

äivä

t, ty

önha

kuklu

bit

* yks

ilölli

syys

ja o

salli

s-ta

min

enko

hder

yhm

än om

ien

järje

s-tö

jen j

a hen

kilöv

erko

stoj

en

käyt

tö pr

ojek

tiin r

ekry

toin

-ni

ssa,

täsm

äyks

ilöllis

yys,

palve

lun a

joitu

s osu

va su

h-te

essa

eläm

änku

lun k

oko-

naisu

utee

n, se

n ta

paht

umiin

ja vi

imea

ikai-

seen

kehi

tyks

een

sekä

työn

-ha

kijan

tu

leva

isuud

ensu

unni

telm

iin

yksil

öllin

en pa

lvelu

ohja

us,

yksil

öllis

et ty

öhön

sijoi

tus-

ja

kunt

outu

sneu

vonn

an pa

lve-

lut;

asia

kast

a osa

llist

ava j

a ne

uvot

tele

va to

imin

tara

ken-

ne, t

avoi

te- j

a ohj

ausk

esku

s-te

lut,

osal

lista

va ja

to

imin

nalli

nen p

arity

ömen

e-te

lmä,

polku

mal

lit: p

itkät

po

lut j

a mon

ipol

kum

alli,

ver-

taisr

yhm

ien,

-o

hjaa

jien j

a –ty

öpar

ien

käyt

tö, t

yöttö

mie

n erit

yis-

palve

lupi

stee

t

* koh

dery

hmät

ieto

isuu

s:re

kryt

oinn

in m

erkit

ys: k

oh-

dery

hmie

n tun

tem

us ja

ana-

lysoi

nti; k

yky t

oim

ia

työn

anta

jien e

hdoi

lla se

kä

kiele

llise

sti, k

ulttu

urise

sti

että

sisä

llölli

sest

i * t

eem

apro

jekt

it:te

emat

yö, t

eem

oitta

iset s

e-m

inaa

rit* j

oust

avuu

s: ta

rveo

hjau

tuvu

us, t

avoi

ttei-

den j

oust

avuu

s tila

ntee

n m

ukaa

n * h

allin

noin

ti:oh

jaus

ryhm

ä, jo

nka t

avoi

t-te

ena o

n keh

ittää

uus

ia to

i-m

inta

mal

leja

; koh

dery

hmän

ka

nssa

työs

kent

elev

ien v

i-ra

nom

aist

en kä

yttä

min

en

toim

inta

mal

lien j

a ver

kos-

toitu

mise

n keh

ittäm

isess

ä;

tavo

itetie

toisu

us, s

itout

umi-

nen,

oike

at ja

riitt

ävät

re-

surs

sit

* pro

jekt

itoim

inta

on

pe-

rust

unut

nor

maa

lin to

i-m

enpi

deva

likoi

man

hy

ödyn

täm

isee

n* k

okem

uste

n le

vittä

mi-

nen:

tied

otuk

sen,

vuor

opu-

helu

foor

umei

den,

re

fleto

ivien

vuor

opuh

eluf

oo-

rum

eide

n sek

ä op

etuk

selli

-se

ssa m

iele

ssä t

oim

inta

a ja

käyt

äntö

jä e

sitte

levie

n kou

-lu

tust

ilaisu

uksie

n avu

lla

* hyv

ien

käyt

äntö

jen

tun-

nist

amin

en ja

vaki

innu

t-ta

min

en:

koul

utus

- ja t

yöko

keilu

ja vo

i-tii

n hyö

dynt

ää ka

nsal

lisel

la

taso

lla, p

roje

ktiss

a keh

ite-

tyn

atk-

koul

utus

pake

tin h

yö-

dynt

ämin

en

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

LUK

U

Liitteet

* ver

tais

tuki

: pro

jekt

ityön

-te

kijöi

den o

mak

ohta

iset k

o-ke

muk

set,

ve

rtaisr

yhm

ätoi

min

ta

* mui

den

ryhm

ien

anta

-m

a tu

ki: lu

otto

henk

ilön j

a ai

kuist

en kä

yttä

min

en, m

es-

tari-

kisäl

liase

telm

a, m

ento

-ro

inti

muk

anak

ulke

misp

alve

lu

* elä

män

halli

ntaa

tuke

-va

toim

inta

: akt

ivoin

ti- ja

vir

kisty

sjaks

ot, p

äivä

toim

in-

ta, a

rkie

läm

än su

juvu

utta

li-sä

ävät

toim

inna

t sek

ä so

siaal

isten

kont

aktie

n ja

taito

jen t

arjo

amin

en* a

senn

emuu

toks

een

täht

ääm

inen

: el

ämän

tilan

teen

häiri

ötek

i-jö

iden

poist

amin

en m

m. y

m-

päris

tönv

aihd

okse

lla,

aktii

visuu

den k

ontro

lloin

ti,

uusie

n ym

pyrö

iden

luom

i-ne

n

* ohj

aava

ja va

lmiu

ksia

an

tava

kou

lutu

s:

amm

attit

aito

test

i, om

atoi

-m

iseen

opisk

eluu

n kan

nus-

tam

inen

, its

eohj

autu

va

oppi

min

en, t

ukity

öjak

soon

pä

ätty

vä oh

jaav

a kou

lutu

s-

ja ku

rssit

oim

inta

, työ

kyky

i-sy

yden

arvio

intie

lem

entte

jä

sisäl

tävä

ohja

ava k

oulu

tus,

kielik

oulu

tus

* asi

akka

ille

räät

älöi

ty

koul

utus

räät

älöi

ty tä

smä-

koul

utus

, pal

uum

uutta

jille

su

unna

ttu m

aaha

nmuu

tta-

jako

ulut

us,

proj

ektis

sa on

koul

utet

tu yr

i-ty

ksiin

työp

aikk

aohj

aajia

ja

–kou

lutta

jia se

kä nä

yttö

ko-

keid

en va

staa

notta

jia, o

ppi-

misk

esku

kset

* a

mm

atill

inen

kou

lutu

s:

oppi

sopi

mus

koul

utus

, työ

-pa

jat,

amm

atilli

nen t

äyde

n-ny

skou

lutu

s

* työ

mar

kkin

akyn

nyk-

sen

ylitt

ämin

en:

tera

pian

ja ty

ön yh

dist

ämi-

nen,

työk

okei

lut,

kunt

outta

-va

työt

oim

inta

, sos

iaal

is-am

mat

illise

n kun

tout

ukse

n m

alli,

räät

älöi

nti t

yöha

rjoit-

telu

paikk

ojen

valin

nass

a ja

työl

listä

mise

ssä,

ns. r

äätä

-lö

ity tä

smät

yölli

stäm

inen

eli

yksil

ökoh

taise

n tue

tun t

yöl-

listy

mise

n mal

lin so

velta

mi-

nen o

sa-a

ikaty

össä

, ty

öpol

iittis

esta

toim

enpi

de-

valik

oim

asta

erill

ään o

leva

ty

öpaj

atoi

min

ta; v

alm

en-

nusm

alli,

sijo

itusm

alli j

a siir

-ty

mie

n akt

ivoin

timal

li, ko

lmip

orta

inen

työt

oim

in-

ta, n

elip

orta

inen

kunt

outu

s-, k

oulu

tus-

ja ty

öllis

täm

isjär

-je

stel

mä

* asi

akas

palv

elun

asi

a-ka

släh

töis

yys (

palv

elu-

para

digm

an m

uuto

s):

yhde

n luu

kun p

eria

ate j

a yh-

teisv

asta

anot

ot, y

ksilö

koh-

taise

n pal

velu

ohja

ukse

n to

imin

tam

allin

sove

ltam

i-ne

n, om

avirk

ailija

-käy

tänt

ö,

runs

aam

pi aj

ankä

yttö

asia

-ka

styö

ssä,

pro

jekt

ihen

kilös

-tö

n epä

viran

omai

smai

nen,

sit

outu

nut,

inte

nsiiv

inen

, ko-

kona

isval

tain

en, p

itkäj

änte

i-ne

n, yk

silöl

linen

työo

te;

mol

emm

inpu

olin

en, v

uoro

-va

ikutte

inen

aktiv

oint

i; pro

-se

ssim

aisu

us, s

aatta

en

vaih

tam

isen –

peria

ate p

o-lu

lla ed

etes

sä, e

tsivä

työ,

ko

hder

yhm

än ko

htaa

min

en

heid

än om

illa a

suin

alue

il-la

an ja

omas

sa to

imin

taym

-pä

ristö

ssää

n hei

dän o

mill

a eh

doill

aan,

aktii

vinen

ote

työm

arkk

inoi

den

kehi

tyk-

seen

, työ

paiko

ille j

alka

utu-

min

en; p

aika

llise

t, er

i vir

anom

aist

en ja

toim

ijoid

en

yhte

istyö

hön p

erus

tuva

t po

ikkih

allin

nolli

set r

ekry

-to

intiv

erko

stot

* tie

dotta

min

en:

viest

intä

stra

tegi

a ja a

ktiiv

i-ne

n tie

dotta

min

en, p

roje

k-tie

n pal

velu

tarjo

nnan

pa

ikalli

nen n

äkyv

yys

* arv

ioin

ti:m

onia

mm

atill

isen j

a os

allis

-tu

jien k

okem

uksia

hyöd

yn-

tävä

n ar

vioin

ti- ja

ke

hittä

mist

oim

inna

n käy

n-ni

stäm

inen

, jatk

uva

itsea

rvi-

oint

i, ulko

puol

isella

teet

etty

ar

vioin

ti to

imin

nast

a, as

ia-

kasp

alau

te

* seu

rant

a:os

allis

tujie

n toi

min

nan j

at-

kose

uran

ta

* pro

jekt

itoim

inta

on

pe-

rust

unut

nor

maa

lin to

i-m

enpi

deva

likoi

man

hy

ödyn

täm

isee

n* k

okem

uste

n le

vittä

mi-

nen:

tied

otuk

sen,

vuor

opu-

helu

foor

umei

den,

re

fleto

ivien

vuor

opuh

eluf

oo-

rum

eide

n sek

ä op

etuk

selli

-se

ssa m

iele

ssä t

oim

inta

a ja

käyt

äntö

jä e

sitte

levie

n kou

-lu

tust

ilaisu

uksie

n avu

lla

* hyv

ien

käyt

äntö

jen

tun-

nist

amin

en ja

vaki

innu

t-ta

min

en:

koul

utus

- ja t

yöko

keilu

ja vo

i-tii

n hyö

dynt

ää ka

nsal

lisel

la

taso

lla, p

roje

ktiss

a keh

ite-

tyn

atk-

koul

utus

pake

tin h

yö-

dynt

ämin

en

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

65

66

LUK

U

Liitt

eet

* ver

tais

tuki

: ty

öttö

mät

koul

utet

tu ko

ulut

-ta

jiksi

ja tu

tore

iksi, o

ma-

apuo

hjaa

jiksi

sekä

työp

ooli-

en oh

jaaj

iksi, j

oiss

akin

tapa

-uk

sissa

yhtä

aika

isest

i m

uide

n osa

llist

ujie

n kan

ssa

* yrit

täjy

ysko

ulut

us:

sisäi

sen y

rittä

jyyde

n kou

lu-

tusm

alli,

maa

seud

ulla

käy-

tety

n yrit

täm

iskou

lutu

ksen

so

velta

min

en ka

upun

kimai

-se

ssa y

mpä

ristö

ssä

* u

uden

tyyp

pise

t kou

lu-

tusm

allit

ja in

tens

iivi-

koul

utus

jaks

ot

* työ

ssä

tuke

min

en:

tuet

un ty

öllis

täm

isen m

alli,

ty

öval

men

taja

mal

li, yh

dis-

telm

ätue

n laa

jenn

etut

käyt

-tö

mah

dolli

suud

et, k

evye

t pa

jat,

vanh

asta

uutta

luov

at

työs

sä op

pim

isen m

enet

el-

mät

kute

n mes

tari-

oppi

poi-

kam

alli,

verta

isryh

mät

ja

rinna

lla ku

lkeva

verta

istuk

i-he

nkilö

* t

yöpa

jat j

a ty

össä

opp

i-m

inen

:ty

öhar

joitt

elun

ja op

iskel

un

yhdi

stäm

inen

, toi

min

nan j

a-ot

telu

eri a

mm

attia

loitt

aisii

n tii

mei

hin,

jotk

a on m

uodo

s-te

ttu ty

ömar

kkin

oide

n ky-

synn

än ja

osal

listu

jien

kiinn

ostu

ksen

muk

aan,

si-

mul

oitu

harjo

itusy

ritys

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

LUK

U

Liitteet

* työ

hön

sijo

ittam

inen

:ty

öllis

täm

inen

työh

arjo

itte-

lun,

työk

okei

lun t

ai pa

lkka-

tuel

la si

joitt

amise

n avu

lla,

sisää

ntul

otyö

paika

t * u

uden

työl

lisyy

den

luo-

mis

een

suun

taut

uvat

pr

ojek

tit

uusie

n työ

aloj

en lö

ytäm

i-ne

n koh

dery

hmäl

le: li

ikunt

a-ra

joitt

eise

t tur

vava

lvojik

si,

pitk

äaika

istyö

ttöm

ät ym

pä-

ristö

alal

le ta

i sos

iaal

ipal

ve-

luih

in; v

älim

atka

onge

lmie

n ra

tkai

sem

inen

etä-

ja os

a-ai

katy

ön m

uoto

ja ke

hittä

-m

ällä

Hyvä

toim

inta

syst

eem

in

eli t

oim

inta

rake

ntee

n ja

kä

ytän

töje

n ta

solla

(pro

-je

ktin

ulko

puol

inen

järje

stel

-m

ä, pa

ikalli

stas

on sy

stee

mit

ja ty

öhal

linno

n eri

taso

t)

* kun

tout

tava

ja tu

keva

, jä

rjest

elm

än m

uuto

k-se

en tä

htää

vä to

imin

ta:

kolm

anne

n sek

torin

työt

eh-

tävii

n sov

eltu

va ku

ntou

tus-

mal

li, va

nkie

n tuk

iverk

osto

* yrit

täjie

n os

allis

tam

i-ne

n ko

ulut

ukse

en:

proj

ektin

aika

na ko

ulut

ettu

se

kä uu

sia ja

entis

iä ty

önte

-kij

öitä

että

pien

yritt

äjiä

itse

-ää

n, yr

ittäj

ät va

ikutta

neet

ko

ulut

etta

vien v

alin

taan

* työ

nhau

n ed

istä

min

en:

työn

etsij

äkok

eilu

, am

mat

ti-yh

dist

ykse

n, ty

öyht

eisö

jen

ja ko

lman

nen s

ekto

rin m

u-ka

an ot

tam

inen

työl

listä

mi-

seen

ja ty

össä

selvi

ytym

istä

edist

ävää

n toi

min

taan

, vä-

littä

jäor

gani

saat

ioid

en kä

yt-

tö

* hal

linno

llise

t raj

at yl

ittäv

ä ku

mpp

anuu

stoi

min

ta

ja ve

rkos

toitu

min

en:

uude

t toi

min

ta- j

a yht

eist

yöra

kent

eet,

uusie

n toi

mijo

iden

m

ukaa

n kyt

keyt

ymin

en; p

aika

llise

t mon

ipal

velu

kesk

ukse

t, va

stav

irtai

nen s

itout

umin

en, m

onito

imiju

us, v

älitt

äjäo

rga-

nisa

atio

t; po

olita

lot,

jotk

a ova

t toi

min

eet u

usie

n yh

teisö

l-lis

ten r

atka

isuje

n toi

miti

loin

a, pä

ihde

hoito

työn

yh

dist

ämin

en ty

öhal

linno

n työ

kultt

uurii

n, so

siaal

i- ja

työl

li-sy

ysas

ioid

en yh

dist

ämin

en; s

ekto

riraj

at yl

ittäv

ä mon

ipuo

-lin

en pa

ikallis

ia to

imijo

ita yh

dist

ävä v

erko

stot

yö, jo

ka

vähe

ntää

pääl

lekk

äisy

yttä

; toi

min

ta us

ean

TE-k

esku

ksen

al

ueel

la

* tuk

ijärje

stel

män

uudi

sta-

mise

en tä

htää

vät t

oim

enpi

-te

et:

osa-

aika

työh

ankk

eess

a py-

ritty

vaiku

ttam

aan j

oust

otur

-va

-asio

ihin

mm

. alo

ittei

den,

tie

dotta

mise

n ja t

yöry

hmis-

sä ty

öske

ntel

yn a

vulla

.

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

67

68

LUK

U

Liitt

eet

* työ

eläm

äyht

eist

yö ja

yr

ityst

en o

salli

stam

inen

: klu

bita

loto

imin

ta, in

tegr

oi-

va ty

öllis

täm

inen

, työ

llist

ä-m

ismal

lien k

ehitt

ämin

en

kolm

anne

lle se

ktor

ille,

kum

-m

iyrity

kset

, työ

koke

iluja

k-so

illa kä

ytet

tävä

t ve

turiy

rityk

set;

yrity

svie

rai-

lut,

joid

en av

ulla

pyrit

tiin

karto

ittam

aan

piile

viäkin

ko

ulut

us- j

a rek

ryto

intit

ar-

peita

, työ

n vuo

rotte

lu

* par

empi

yhte

ys ty

ö-m

arkk

inap

oliti

ikka

an ja

se

n pa

ikal

lisiin

erit

yis-

piirt

eisi

in:

alue

ellis

iin ol

osuh

teisi

in s

o-vit

ettu

työp

ooli,

joss

a tuo

te-

taan

päivi

ttäisp

alve

luita

, va

lmen

nusk

esku

styy

ppin

en

alue

ellis

ia ja

paika

llisia

yh-

teist

yöra

kent

eita

tuke

va to

i-m

inta

,

työe

läm

äsuu

ntau

tunu

t ko-

tout

tam

isohj

elm

amal

li, oh

-ja

ttu ty

ö- ja

toim

inta

kesk

us

vaike

asti

työl

listy

ville

ty

öllis

tym

ismah

dolli

suuk

si-en

kehi

ttäm

inen

ns. a

lhai

-se

n tuo

ttavu

uden

työh

ön ja

so

siaal

italo

utee

n

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

LUK

U

Liitteet

* yht

eisö

inte

rven

tiot:

re

surs

sikes

kuks

et, a

siant

un-

tijav

erko

stot

, inte

rnet

-asia

n-tu

ntija

verk

osto

, uu

sosu

usku

nnat

, mm

. ym

-pä

ristö

osuu

skun

ta, y

ritys

-ha

utom

ot, s

osia

alise

t yr

ityks

et, p

uite

yrity

s

Hyvä

toim

inta

stra

tegi

sella

taso

llaHy

vän k

äytä

nnön

krite

erit

ESR-

ohje

lman

tote

utus

rake

nnet

yöttö

myy

den

näkö

kulm

asta

ADAP

T* h

anke

tote

utet

aan u

udel

la ta

valla

, siin

ä tuo

teta

an jo

tain

uutta

to-

teut

taja

n om

aan k

äyttö

ön ja

/tai s

iinä t

ueta

an os

allis

tuja

n inn

ovat

ii-vis

ta to

imin

taa.

*

hank

keen

inno

vatii

vinen

stra

tegi

a eli s

e, m

iten p

roje

ktin

tote

utus

on

tuke

nut i

nnov

aatio

n työ

stäm

istä j

a tuo

tteist

amist

a. K

ritee

reitä

ol

ivat e

sisel

vitys

ten t

ekem

inen

, osa

llist

ujie

n kou

lutu

star

peid

en ka

r-to

ittam

inen

, pro

jekt

in to

teut

usta

van j

a asia

sisäl

töje

n uut

uus,

tuot

-te

en ke

hittä

min

en in

nova

atio

n poh

jalta

, arv

ioin

nin t

ekem

inen

sekä

se

n mer

kitys

kehi

tyst

yön t

ukem

isess

a

* pro

jekt

ien k

ohde

ryhm

iksi e

i val

ikoitu

nut i

hmisi

ä, jo

illa o

li suu

rin ri

s-ki

jout

ua ra

kenn

etyö

ttöm

iksi. K

ohde

ryhm

iä o

livat

mm

. kou

lute

tut,

tieto

tekn

iikan

käyt

töä o

saav

at, t

ilapä

isest

i lom

aute

tut j

ne. E

nsim

-m

äise

ssä

ohje

lmav

aihe

essa

kaks

i han

ketta

29:st

ä ko

hdist

ui su

o-ra

an ty

öttö

mill

e. To

isess

a vai

hees

sa ol

i vai

n yks

i työ

ttöm

ille

kohd

istet

tu ha

nke

EMPL

OYM

ENT

* kyt

kent

ä muu

toks

iin ja

stra

tegi

siin h

aast

eisii

n työ

mar

kkin

oilla

, m

uuto

sten

ja ty

övoi

man

kysy

nnän

enna

koin

ti; va

hva y

ksilö

lline

n as

iaka

sorie

ntaa

tio se

kä va

hva a

siaka

span

os; s

uunt

autu

min

en tu

lok-

siin j

a kyn

nyst

en yl

ittäm

iseen

; sel

keä k

ohde

nnus

; pai

kalli

nen k

ohde

, id

ea ja

yhte

istyö

; tode

lla ”y

lävir

tain

en” k

umpp

anie

n ja a

siano

saist

en

osal

listu

min

en; t

aita

va ve

rkos

toitu

min

en ja

hyvä

t opp

imisk

äytä

nnöt

* yht

eisö

aloi

ttees

sa us

kalta

udut

tiin k

ohde

ntua

haas

teel

lisiin

ryh-

miin

ja ti

lant

eisii

n ete

nkin

toise

lla ka

udel

la* p

roje

ktie

n toi

min

ta ja

teem

at o

livat

uusia

suht

eess

a vak

iintu

nee-

seen

kans

allis

een p

alve

lu- j

a työ

llist

ämist

oim

inta

a sek

ä suh

tees

sa

siihe

nast

iseen

ESR-

toim

inta

an S

uom

essa

. Kui

tenk

aan

kytk

entä

työ-

mar

kkin

oihi

n ja t

yövo

imap

oliti

ikkaa

n ei o

llut k

ovin

selke

ä.

Proj

ektin

aika

iset t

oim

inna

tPi

tkäk

esto

isiin

vaiku

tuks

iin

täht

ääm

inen

Ohje

lma-

arvio

inni

tKo

hder

yhm

äTo

imin

tara

kenn

e

eläm

änha

llint

a sek

ä fyy

si-se

n ja h

enkis

en ty

ökyv

yn ke

-hi

ttäm

inen

koul

utus

työl

listä

min

enpr

ojek

tin to

teut

us(a

siaka

spal

velu

) pr

ojek

tin to

teut

us

(pro

jekt

inha

llint

a)ka

nsal

linen

palve

lujä

rjest

el-

mä j

a val

tavir

taist

amin

en

69

70

LUK

U

Liitt

eet

TAVO

ITE-

OHJE

LMA

3 (19

95-1

999)

* pro

jekt

ien t

oteu

ttajie

n muk

aan h

ankk

een i

nnov

atiiv

isuud

en m

itta-

reita

oliva

t han

kkee

n uud

enla

inen

tote

utus

tapa

, osa

llist

ujie

n yks

ilöl-

lisyy

den h

uom

ioim

inen

, työ

voim

apol

itiika

n tar

joam

ien k

eino

jen j

a to

imen

pite

iden

laaj

amitt

aine

n käy

ttö ja

yhdi

stel

emin

en se

kä os

allis

-tu

jien a

ktivo

inti

ja tu

kem

inen

(199

7)* a

rvio

itsijo

iden

muk

aan k

onte

kstu

aalis

en ja

men

etel

mäl

lisen

inno

-va

tiivis

uude

n yhd

istym

inen

eli h

ankk

een i

nnov

atiiv

isuus

suht

eess

a po

hjoi

smai

seen

hyvin

voin

tival

tioon

ja aj

anko

htai

seen

työm

arkk

inat

i-la

ntee

seen

sekä

oike

aan k

ohte

esee

n ja

tavo

ittee

seen

löyd

etty

oma-

perä

inen

lähe

stym

is- ja

ratk

aisu

tapa

. Krit

eere

itä ol

ivat u

uden

laist

en

toim

ijoid

en ak

tivoi

tum

inen

, tul

okse

t avo

imill

a ty

ömar

kkin

oilla

sekä

ty

ömar

kkin

oide

n kys

ynnä

n luo

ntee

n muu

ttum

isen h

uom

ioon

otta

mi-

nen e

li työ

n ja t

oim

inna

n mie

ltäm

inen

muu

nkin

laise

na ku

in pe

rinte

i-se

nä pa

lkkat

yönä

, tar

kem

pi fo

kus,

paika

llisu

us se

kä h

eiko

mm

assa

as

emas

sa ol

evie

n ase

man

vahv

istam

inen

(199

7)

* puo

let h

ankk

eide

n tot

eutta

jista

arvio

i pro

jekt

illaa

n ole

van p

aljo

n m

erkit

ystä

kans

allis

ta ak

tiivis

ta ty

övoi

map

oliti

ikkaa

tuke

vana

toi-

men

pite

ensä

* 3.1

proj

ektit

eivä

t koh

dist

unee

t kai

kkei

n vai

keim

min

työl

listy

viin.

Es

imer

kiksi

oppi

sopi

mus

per

usko

ulut

ukse

na –

toim

enpi

deko

kona

i-su

uden

suor

ittan

eist

a milt

ei pu

olet

oli s

uorit

tanu

t jon

kin ke

skia

stee

n tu

tkin

non.

Myö

skää

n opp

isopi

mus

lisäk

oulu

tuks

ena

–toi

men

pide

ko-

kona

isuud

essa

kohd

eryh

män

ä eivä

t olle

et su

urim

mas

sa sy

rjäyt

ymis-

vaar

assa

olev

at, v

aan e

nnal

taeh

käise

väst

i koh

dery

hmän

ä oliv

at va

in

lyhye

hkön

aika

a työ

ttöm

änä o

lleet

henk

ilöt.

* hy

viä kä

ytän

töjä

tuot

tava

t tai

luov

at el

emen

tit: t

oim

inta

an os

allis

-tu

vien o

ma-

aloi

tteisu

us; e

ri ta

hoje

n, va

rsin

kin yr

ityst

oim

inna

n ja

kans

alai

sten

varh

aine

n yht

eist

yö ja

toim

inta

an si

tout

umin

en; m

oni-

näkö

kulm

aine

n vuo

ropu

helu

; kys

yntä

läht

öisy

ys se

kä pa

ikalli

nen

ankk

uroi

tum

inen

ja py

rkim

ys yk

silöl

lises

ti m

iele

kkäi

den s

iirty

mäk

yn-

nyst

en yl

ittäm

iseen

(200

0)

* han

kkei

den i

nnov

atiiv

isuus

jäi k

ansa

llisen

toim

ien t

asoi

seks

i ja to

i-m

enpi

teid

en la

atu k

eskin

kerta

iseks

i, mm

. pol

ut ep

ätäy

delli

siksi

ja

yhte

istyö

vaill

inai

seks

i. Hal

linno

intii

n liit

tyvä

t sää

nnöt

ja kä

ytän

nöt

kute

n työ

polii

ttine

n lai

nsää

dänt

ö ja s

ekä

ohje

lmaa

n sisä

ltyvä

t eri-

tyiss

äädö

kset

rajo

ittiva

t inn

ovat

iivist

en ha

nkke

iden

suun

nitte

lua j

a to

teut

tam

ista.

* E

SR-o

hjel

man

kytk

entä

työm

arkk

inoi

hin j

a työ

voim

apol

itiikk

aan o

n ol

lut k

okon

aisu

uten

a mie

lekä

s, m

utta

kytk

entä

alue

ellis

iin ja

paika

l-lis

iin st

rate

gioi

hin e

päty

ydyt

tävä

.

Hyvä

toim

inta

stra

tegi

sella

taso

llaHy

vän k

äytä

nnön

krite

erit

ESR-

ohje

lman

tote

utus

rake

nnet

yöttö

myy

den

näkö

kulm

asta

LUK

U

Liitteet

Muu

hyvii

n käy

tänt

öihi

n liit

tyvä

kirja

llisu

us

Hyvä

n käy

tänn

ön ja

hyvä

n han

kkee

n mää

ritel

miä

Bühl

er, A

. (200

1)

* Em

ploy

men

t-yht

eisö

aloi

ttees

sa ka

nsal

liste

n arv

ioits

ijoid

en kä

yttä

miä

inno

vatii

visuu

den k

ritee

reitä

oliva

t uud

et m

enet

elm

ät ja

koul

utus

-sis

ällö

t; uu

det k

ohde

ryhm

ät se

kä al

ueel

linen

verk

osto

itum

inen

* I

nnov

aatio

tyyp

eiks

i mää

ritel

tiin p

rose

ssi-,

tavo

ite- j

a kon

teks

ti-in

nova

atio

t. Pr

oses

si-in

nova

atio

t liit

tyvä

t toi

min

tam

allie

n ha

kem

iseen

ku-

ten

uusii

n am

mat

illise

n kou

lutu

ksen

ja ko

hder

yhm

ien i

nteg

roim

iseen

täht

äävii

n men

etel

miin

tai o

lem

assa

olev

ien m

enet

elm

ien k

ehitt

ämi-

seen

. Tav

oite

inno

vaat

iot k

ohdi

stuv

at ko

hder

yhm

ien a

mm

atill

isen k

oulu

tuks

en pä

ämää

rien m

uoto

iluun

kute

n uus

iin kv

alifi

kaat

ioih

in ja

uu

sien t

yölli

syys

aree

noid

en lu

omise

en ko

hder

yhm

ille.

Kon

teks

ti-in

nova

atio

lla py

ritää

n pol

iittis

ten j

a ins

titut

iona

alist

en ra

kent

eide

n muu

-to

ksee

n kut

en ko

hder

yhm

ien a

mm

atill

iseen

koul

utuk

seen

ja in

tegr

aatio

on.

Man

nila

, S. y

m. (1

999)

sekä

Man

nila

, S. y

m. (2

001)

* Tul

okse

llisu

us. T

yölli

stäm

isen k

anna

lta hy

vä kä

ytän

tö on

toim

inta

a, jo

ka on

tuot

tanu

t hyv

iä m

äärä

llisiä

tulo

ksia

tai jo

ka to

imin

nan k

uva-

ukse

n per

uste

ella

tuot

taa n

iitä

* Tyy

pitte

ly in

nova

tiivis

uusu

lottu

vuud

en se

kä yk

silö-

vs. y

htei

söul

ottu

vuud

en av

ulla

. Inno

vatii

visuu

sulo

ttuvu

uden

äärip

äivä

t ova

t uud

en to

i-m

inta

mal

lin ke

hittä

min

en ja

sove

ltam

inen

sekä

teho

kas p

erus

asia

kast

yö. Y

ksilö

inte

rven

tioid

en va

stap

arin

a ova

t yht

eisö

inte

rven

tiot e

li ra-

kent

eellis

iin tu

loks

iin tä

htää

vät h

yvät

käyt

ännö

t

Man

nila

, S. y

m. (2

002)

* Hyv

än ha

nkke

en om

inai

suuk

sia ov

at si

tout

umin

en, t

avoi

tetie

toisu

us, o

ikeat

ja ri

ittäv

ät re

surs

sit; a

idot

verk

osto

, yks

ilölli

nen a

siaka

styö

se

kä bo

ttom

up –

näkö

kulm

a

Karja

lain

en, V

. & La

hti, T

. (toi

m.) 2

001

* Pai

kkak

unna

lla kä

yttö

ön ot

etut

uude

t, ai

kaise

mm

asta

toim

inta

tava

sta p

oikk

eava

t akt

ivoiva

t men

etel

mät

ja m

allit

sekä

paika

llise

t yht

eis-

työv

erko

stot

sekä

verk

osto

n yht

eine

n opp

imin

en

* Asia

kkai

den n

äkök

ulm

asta

inno

vatii

vista

on ol

lut p

rose

ssim

aine

n työ

sken

tely,

joss

a as

iaka

s-ty

önte

kijä –

suht

eess

a on e

nem

män

aika

a su

unni

ttelu

un ja

tuke

en se

kä vu

orov

aiku

tus j

a kok

emus

ten v

aiht

o mui

den s

amas

sa as

emas

sa ol

evie

n kan

ssa.

Työn

tekij

än nä

köku

lmas

ta in

-no

vatii

visuu

s on o

llut a

mm

atill

isuud

en uu

delle

en ar

vioin

tia, d

ialo

gist

en vu

orov

aiku

tusr

aken

teid

en lis

ääm

istä j

a ver

kost

oiss

a toi

mim

iseen

ha

rjaan

tum

ista.

Palve

lujä

rjest

elm

än nä

köku

lmas

ta in

nova

tiivis

uus o

n liit

tyny

t uus

iin pa

lvelu

- ja y

htei

styö

rake

ntei

siin.

Karja

lain

en, V

. & La

hti, T

. (200

1)

* Akt

iivi-i

nnov

aatio

: pitk

äaika

istyö

ttöm

ille k

ehite

lty ve

rkos

tom

aine

n ja

yksil

öllin

en pa

lvelu

mal

li, jo

ssa o

lenn

aist

a on

uutu

us ja

pare

mpi

toi-

mivu

us su

urem

pien

ja py

syvä

mpi

en m

uuto

ksen

aika

ansa

amin

en ai

kaise

mpi

in pi

tkäa

ikaist

yöttö

mie

n akt

ivoitu

mist

a ja t

yölli

stym

istä t

uke-

viin k

äytä

ntöi

hin v

erra

ttuna

. Työ

llist

ymist

ulok

sia tä

rkeä

mpi

on uu

sien p

alve

lun

ja tu

en m

uoto

jen

kehi

ttym

inen

pai

kalli

siin

palve

luih

in

Juut

inen

, S. (2

000)

* Inn

ovaa

tioita

edist

äviä

tekij

öitä

ovat

: se,

että

hank

keiss

a on p

erus

palve

luih

in ve

rrattu

na vä

hem

män

asia

kkai

ta, jo

lloin

yhtä

asia

kast

a koh

-ti

on en

emm

än ko

keilu

ja ja

tuke

a mah

dolli

stav

ia re

surs

seja

; kan

sain

välin

en yh

teist

yö; h

yvie

n käy

tänt

öjen

tunn

istam

inen

ja ed

elle

en m

ark-

kinoi

nti o

n osa

ohje

lmaa

sekä

uusie

n par

tner

eide

n tai

aina

kin er

ilaisi

lla to

imia

loill

a ole

vien p

artn

erei

den l

isäks

i uus

ien h

enkil

öide

n m

ukaa

notto

tutu

ista o

rgan

isaat

ioist

a * H

yviss

ä käy

tänn

öiss

ä ole

ellis

ta on

niid

en va

ltavir

taist

amin

en el

i sys

tem

aatti

sest

i ja lu

otet

tava

sti t

unni

stet

tuje

n hyv

ien k

äytä

ntöj

en su

un-

nite

lmal

linen

levit

täm

inen

ja m

arkk

inoi

nti; p

aika

llise

n tas

on sa

umat

tom

ien p

alve

luke

tjuje

n keh

ittäm

inen

sekä

pros

essin

käyn

nist

ämin

en

halli

nnol

liste

n ja a

mm

atilli

sten

trad

itioi

den m

uutta

mise

ksi s

ekä l

ains

äädä

ntöö

n ja t

oim

inta

polit

iikka

an va

ikutta

mise

ksi

Kang

asha

rju R

. (200

1)

* Hyv

ien k

äytä

ntöj

en ja

otte

lu ry

hmiin

: yht

eist

yön j

a kum

ppan

uude

n lisä

änty

min

en; y

ksilö

llise

sti r

äätä

löid

yt to

imen

pite

et ja

työl

listy

mise

en

joht

avat

polu

t työ

ttöm

ille j

a syr

jäyt

ymisv

aara

ssa o

levil

le; y

hden

luuk

un pe

riaat

e; uu

det y

rittä

jien t

arpe

ista l

ähte

vät j

a työ

ssä

oppi

mist

a ko-

rost

avat

työl

listy

mism

alli;

enna

koiva

t men

etel

mät

ja ko

ulut

usta

rpei

den a

rvio

intii

n käy

tettä

vät m

enet

elm

ät; t

yönv

uoro

ttelu

mal

lien k

ehitt

ä-m

inen

sekä

uusie

n yrit

täjyy

skou

lutu

ksen

ja yr

ittäj

yysm

uoto

jen k

ehitt

ämin

en

71

72

LUK

U

Liitt

eet

Liite 2. Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisyksiköiden

volyymi 1999

Lähde: Vammaisten ja vaajaakuntoisten työllistämisen kokonaiskartoitus Ylipaavalniemi 2001, s. 16

Yksiköitä 31.12.1999 Vajaakuntoisia31.12.1999

IHL:n mukaiset työkeskukset ja työllistävät sosiaaliset yritykset 70 2 570

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköt 175 6 000

Tuetun työllistymisen yksiköt ja projektit 31 710

Mielenterveyskuntoutujien klubitalot 11 850

Mielenterveyskuntoutujien työtoimintayksiköt 22 380

Sosiaalihuollon työtoiminta-yksikkö 1 530

Yhteensä 310 11 040

10_missa_lymyavat 13.01.2004 10:47 Page 1



10/03

www.mol.fi

Missä lymyävät hyvätkäytännöt?Rakennetyöttömyys ja hyvät käytännötrakennerahastoissa

Sosiaalikehitys OyRobert Arnkil, Timo Spangar,

Jarmo Nieminen,Sari Pitkänen



ESR Tutkimukset ja selvitykset 10/03

Missä lym

yävät hyvät käytännöt? / Rakennetyöttömyys ja hyvät käytännöt rakennerahastoissa

Documents

rakennerahastoissa käytännöt? · löllisyydestä, alueellisella tasolla "SAP":ie n, seutukuntakohtaisten työllisyysstrate- ... Kokonaisrahoitus vuosille 2000-2006 on 17,7 miljar-dia