Sulake 4/08

4 • 20

08

Pohjoisen voiman puolestaSulake

Suomen turve voittaa Pohjanmeren öljyn

Professori Korhola:

Säätely ei pysäytä ilmastonmuutosta

Säästä sähköävähentämällä pyykkiä

Suomi on kylmä pohjoinen maa, joka tarvitsee suhteellisen paljon energiaa. Omia fossiilisia polttoainevarantoja - hiiltä, kaasua tai öljyä - meillä ei ole, ja sen vuoksi turve varsinkin Pohjois-Suomessa on arvokasta omaisuutta.

Suot ovat Suomen kansallisrikkaus siinä missä öljylähteet tai hiilikaivokset muualla maailmassa. Turve työllistää ja luo siten elinmahdollisuuksia ja hyvinvointia varsinkin huonosti työllistyville alueille maaseudulla. Turvetuotannosta saa Suomessa elantonsa noin 7000 ihmistä.

Energiantuotannon lisäksi turvetta käy-tetään myös viherrakentamiseen ja öljypääs-töjen torjuntaan, mutta myös tekstiileihin ja terveyskylpylöiden parantaviin hoitoihin. Turpeesta on siis moneksi. Ja Suomessa sitä riittää sekä tuotantoon että virkistyskäyttöön, sillä meidän suopinta-alamme on noin neljän-nes koko maapinta-alastamme.

Suuri erimielisyys vallitsee siitä onko turve uusiutuva vai uusiutumaton energianlähde, vai jostain siltä väliltä. Suomen ilmastostrate-giassa turve on luokiteltu hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Tavoitteena on, että se luokiteltaisiin näin myös EU:ssa, jossa se tällä hetkellä on fossiilisten polttoaineiden luokassa.

Julkisuudessa käydään voimakasta kes-kustelua siitä tulisiko turvetta yleensäkään käyttää energiantuotannossa. Kannattajilla ja vastustajilla on molemmilla hyvin vahvat ja

perustellut mielipiteet asiasta. Suota ei luonnollisestikaan hyödynnetä

haitoitta. Tuotannossa oleva turvesuo ei ole kaunista katseltavaa, siellä eivät kasva hillat tai karpalot eivätkä pesi kurjet eivätkä joutsenet. Mutta ympäristömääräykset ovat tiukkoja ja tiukentuvat koko ajan ja niiden noudattamista valvotaan. Turvetuottajilla on myös halu, saadakseen toiminnalleen yleisen hyväksynnän, tehdä enemmän kuin minimin. Tuotannosta poistettuja soita on alettu entisöidä. Hyvä esimerkki on Rantsi-lan Kurunnevan suo. Keväällä siellä käydessä-ni joutsenten huutoja ja lokkien kirkunaa kuullessani en olisi voinut uskoa, että se vielä muutama vuosi sitten oli ikävännäköinen tuotantosuo.

Turpeen energiakäytön puolesta puhuu sen tuoma omavaraisuus. Se, että emme ole riippuvaisia tuontienergiasta, lisää turvalli-suuden tunnetta. Vaikka turve ei ongelmaton polttoaine olekaan niin uusien energiantuo-tantomuotojen keksimistä odotellessa turve on hyvä vaihtoehto.

Nautitaan talven pimeydestä. Sytytetään kynttilä ja annetaan joulun tulla.

Mali Seppälä[email protected]

SulakePohjoisen voiman puolesta

JULKAISIJAOulun Sähkönmyynti OyKasarmintie 6, PL 11690101 OuluPuhelin: (08) 5584 3200Telefax: (08) 5584 3350ISSN 1797-2078

PÄÄTOIMITTAJAMali Seppälä[email protected]

TOIMITTAJATKari Arokylä, Jarno Forssell, Hilkka Lahti ja Päivi Mäkinen

VALOKUVAAJATKati Leinonen, Jari Tikka ja Juha Korhonen

TAITTODarwin

PAINOPAIKKAKalevaprint Oy

POHJOISTA VOIMAA -YHTIÖT:Oulun Sähkönmyynti Oy(08) 5584 3200www.oulunsahkonmyynti.fiOulun Energia(08) 5584 3100www.oulunenergia.fiKemin Energia Oy(016) 259 317www.keminenergia.fiTornion Energia Oy(016) 432 478www.tornio.fiKeminmaan Energia Oy(016) 458 8400www.keminmaanenergia.fiRantakairan Sähkö Oy(016) 215 7700www.rantakairansahko.fiHaukiputaan Sähköosuuskunta(08) 5612 610www.hso.fiTenergia Oy(016) 242 441www.tervola.fiRaahen Energia Oy(08) 439 3908www.raahenenergia.fi

Omassa vara parempi

2 Sulake – Pohjoisen voiman puolesta

Sivu 4Hupisaarten puistossa Oulun keskustassa on pienpuroja usean kilometrin verran. Mikäli purot kunnostettaisiin ja niissä virtaisi vesi läpi vuoden, voisivat arvokalat polskia niissä kaupunkilaisten ja matkailijoiden iloksi.

Sivu 6Suomalainen turve on yllättävä energiapakkaus. Turvesoissamme piilee teknisesti hyödynnettävissä olevaa energiaa 13 000 terawattituntia. Pohjanmeren öljyvarat jäävät energiamäärältään kauas taakse.

Sivu 8Peter von Bagh muistaa lapsuutensa Pohjois-Suomesta tasan kaksi lehtijuttua. Molemmat olivat lyhyitä, mutta sitäkin parempia ja mieleen painuvia. Mitä nämä jutut olivat? Sen von Bagh paljastaa kolumnissaan.

Sivu 10Professori Atte Korhola ei usko, että rajoituksilla ja sääntelyllä pystytään hillitsemään ilmastonmuutosta. Sen sijaan hän toivoo, että yhteiskunta satsaisi puhtaamman energiantuotannon kehittämiseen.

Sivu 13Haukiputaan kunta kasvaa kohisten ja yritystoiminta on vireää. Haukiputaan Sähköosuuskunta palvelee kuntalaisia ja yrityksiä jo 90 vuoden kokemuksella.

Sivu 14Pohjoista voimaa parhaimmillaan ovat Suomen mestaruudet omissa lajeissaan tänä vuonna voittaneet Oulun Kärpät, Pattijoen Urheilijat ja Oulun Luistinseura.

Sivu 17E-laskuun siirtyminen on ekoteko.

Sivu 18Teekulttuuri on vahvistunut Suomessa huomattavasti ja yhä useammat tutustuvat teen saloihin. Tuoksultaan, maultaan, alkuperältään, historialtaan ja muodoltaan erilaisia teelaatuja onkin valtava määrä.

Sivu 20 Energiatehokkaasti pyykille

Sivu 22 Sähköenergiahinnasto

Sivu 23 Ristikko

3Sulake – Pohjoisen voiman puolesta

L ohia ja taimenia Hupisaarten puroissa? Voisiko Hupisaarten puis-tosta Oulussa tulla kansainvälisesti tunnettu nähtävyys, jonka ve-tovoima perustuisi arvokaloihin kaupungin keskustassa, hienoon

ympäristöön ja oikeanlaisiin palveluihin?Voisi hyvinkin, vastaa joukko oululaisia asiantuntijoita, jotka ovat

jo jonkin aikaa ideoineet puiston kehittämistä.Esillä on etenkin ollut ajatus puiston läpi virtaavien purojen viher-

rakentamisesta ja kunnostamisesta sekä arvokalojen saamisesta niihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n erikoistutkija, do-sentti Aki Mäki-Petäys sanoo, että parhaassa tapauksessa Hupisaarista voisi kasvaa Salmon Park – Lohipuisto – joka kohottaisi kaupungin mainetta, lisäisi kaupunkilaisten viihtyvyyttä ja kasvattaisi matkailua.

Osaaminen riittääSuunnitelma on vielä aivan alkuvaiheessa, mutta haihattelusta ei ole kysymys. Aki Mäki-Petäys huomauttaa, että Oulussa on paljon sellaista tietotaitoa, jota työssä tarvittaisiin – täällä on muun muassa teknistä ja hydrologista sekä kalojen ekologian osaamista. Remontin kustannuksia ei vielä ole arvioitu, mutta erityisen suureksi summa tuskin kasvaisi.

Mikäli suunnitelmat toteutuisivat, saattaisi kalastaminenkin Hupi-saarilla olla mahdollista – ainakin rajoitetussa mitassa.

”Ihan heti ei kaloja tosin pääsisi narraamaan. Purot on ensin kunnostettava, viherrakennettava, vesitettävä ja sitten niihin on vielä is-tutettava kalat. Luonnollisen kalakannan syntyminen puroihin saattaa kestää 5-10 vuotta”, laskee Mäki-Petäys.

Kartoitus kesällä 2009Ensimmäiset varovaiset askelet Lohipuiston suuntaan otetaan kesällä 2009. Tuolloin toteutetaan Oulun kaupungin, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja RKTL:n yhteistyönä projekti, jossa kartoitetaan Hupisaarten alueen virtavesialueet, arvioidaan niiden soveltuvuus lohi-kalojen elinympäristöksi ja laaditaan alustava kunnostussuunnitelma.

Peruslähtökohta tietysti on, että kalat eivät menesty Hupisaarilla, ellei puroissa virtaa vesi ympäri vuoden. Nyt ne ovat talvet kuivillaan.

Mallia lohipuiston rakentamisessa oululaiset voivat ottaa Kanadan

ArvokAlA polskimAAnHUPiSAARTEn PUROiHin

Oulun keskustan Hupisaarista voisi tulla lohipuisto.Teksti: kari Arokylä Kartta: Ari pirttisalo

Newfoundlandissa sijaitsevasta St. John sin kaupungista. Sen keskus-tassa on puisto, jonka puroissa on kalojen kutualueita ja yksi maailman suurimmista taimentiheyksistä.

Oulun Energia varovaisen myönteinenToimitusjohtaja Tapani Kurkelan mukaan Oulun Energia on valmis pohtimaan osallistumistaan Hupisaarten kunnostukseen myönteisessä hengessä.

”Koska käytämme Oulujokea hyväksemme energian tuottamisessa, on meidän omalta osaltamme huolehdittava myös jokeen liittyvistä ympäristöarvoista”, hän sanoo.

Kurkela muistuttaa, että Oulun Energia tekee vuosittain erilaisia ympäristötekoja. Hupisaaret-hankkeeseen osallistuminen voisi olla yksi sellaisista. Merkittävä ympäristöteko oli esimerkiksi kalatien rakenta-minen Hupisaarille vuonna 2003.

”Kalatie on toiminut erittäin hyvin. Sitä rakennettaessahan ei ollut varmuutta, että tuleeko siitä menestys vai turhapuro. Onneksi tuli menestys”, naurahtaa Kurkela.

Juuri hyvin onnistunut kalatie antaa uskoa myös Hupisaarten puro-jen remontin onnistumiseen. Nyt ei kuitenkaan olisi kysymys uudesta kalatiestä, vaan jo olemassa olevien uomien hyödyntämisestä.

Vesi kunniaan OulussaOulun yliopiston Thule-instituutin tutkimusprofessori Erkki Ala-saarela korostaa, että Hupisaarten purojen mahdollisessa kunnostuk-sessa on kysymys laajemmastakin asiasta.

”Vesi on aikoinaan ollut Oulussa paljon nykyistä näkyvämpi tekijä. Se hallitsi kaupunkia vuosisatojen ajan. Miksi emme palauttaisi vettä takaisin sille paikalle, jolle se Oulussa kuuluu”, hän kyselee.

Alasaarelan mielestä nyt täytyy miettiä, kuinka Oulujoesta saatai-siin irti paljon nykyistä enemmän – ja muutakin kuin energiaa. Tähän yhteyteen Hupisaarten mahdollinen kehittäminen sopii mainiosti.

Oulussa on jo pitemmän aikaa valmisteltu kaupunki ja vesi


Hupisaarten puistossa on pienpuroja noin 2-3 kilometriä.

P

L i

EVESI ON aIKOINaaN OlluT OuluSSa NyKyISTä NäKyVämPI TEKIjä. SE HALLiTSi KAUPUnKiA VUOSiSATOJEn AJAn.

-hankekoria, johon myös Hupisaarten remontoiminen osana Oulujokisuiston laajempaa kunnostamista sopisi erittäin hyvin. Korin muut osat koskevat Sanginjoen sekä Pyykös- ja Kuivasjärven kunnostamista ja käytön edistämistä.

Mukana hankekorin valmistelussa ovat Oulun kau-punki, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimus-laitos sekä Oulun yliopisto.


suomen turve VOiTTAA POHJAnMEREn öLJyn

Turvevaroissa on energiaa 13 000 terawattituntiaTeksti: kari Arokylä Kuva: kati leinonen

Rantsilan Kurunneva oli turvetuotantoalueena vuosina 1977–2006. Suolta on nostettu kaikkiaan noin 16 000 rekkakuormallista turvetta. Turvetuotan-nosta poistuneelle alueelle rakennettiin kymmenen vuotta sitten Kurunnevan lintuvesi. Se oli valtakunnallinen kokeiluhanke turvetuotantoalueiden uusio-käytöstä. Alueella vierailee vuosittain 4000–5000 suoluonnosta kiinnostunutta.

TuRVETTa VOIdaaN HaluTTaESSa KaSVaTTaa aIVaN SamallE PaIKallE mISTä SITä ON OTETTuKIN. TäTä Ei PySTyTä TEKEMään VARSinAiSiLLA FOSSiiLiSiLLA POLTTOAinEiLLA – KiViHiiLELLä, MAAKAASULLA TAi öLJyLLä

Suomen turvesoissa piilee valtava ener-giamäärä – niin suuri, että ne päihit-tävät mennen tullen Pohjanmeressä

olevan öljyn. Teknisesti hyödynnettävissä olevat tur-

vevarat Suomessa sisältävät energiaa 13 000 terawattituntia. Tämä vastaa 1 100 miljoo-naa ekvivalenttista öljytonnia. Pohjanmeren öljyvarat on arvioitu suuruudeltaan noin 600 miljoonaksi ekvivalenttiseksi öljytonniksi. Ekvivalenttisella öljytonnilla kuvataan raaka-öljyn sisältämää energiamäärää.

”Suomen maaperän turpeessa on yllättävän paljon energiaa”, vahvistaa Geologian tutkimus-keskuksen erikoistutkija Kimmo Virtanen.

Energian lähteenä turve on kuitenkin kiistelty ja maineeltaan suorastaan kehno – Virtasen mielestä jokseenkin syyttä.

”Turve ei ole sen saastuttavampi kuin öljy, kivihiili tai puu. Kaikesta palamisesta tulee ilmaan hiilidioksidia”, hän toteaa.

Toki turvetuotanto aiheuttaa ympäristö-vaikutuksia. Ne on kuitenkin mahdollista hallita nykyisellä osaamisella ja teknologialla.

Kimmo Virtanen korostaa myös soiden suojelun tärkeyttä. Hän huomauttaa, että Suomessa riittää mainiosti soita sekä tuotan-toon että suojeltavaksi. Tuotantokäytössä on vain noin 0,5 prosenttia soista. Näidenkin palauttaminen ennalleen tuotannon jälkeen on täysin mahdollista. Mikäli ne jätetään soistumaan ja niiden hydrologiasta huolehdi-taan asiallisesti, alkavat ne jälleen kerrostaa hiiltä rahkasammaleen muodossa.

”Kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei edes huomaa, että suot ovat olleet tuotannossa”, hän sanoo.

Käyttö kasvussaTurpeen käytön Suomessa ennustetaan jatkossa pysyvän suunnilleen nykyisellään tai hieman nousevan. Nyt sitä käytetään vuosit-tain noin 25 terawattitunnin edestä sähkön ja lämmön tuotantoon. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen ja konsulttiyhtiö Pöyryn arvioiden mukaan määrä on vuoteen 2020 mennessä nousemassa 31–32 terawattituntiin.

Suurempiakin lukuja on vilauteltu. Mikäli turpeesta ryhdytään valmistamaan biodie-

seliä, nousee sen vuotuinen käyttö noin 35 terawattituntiin.

Erikoistutkija Virtasen mielestä turpeella onkin paljon vahvoja puolia. Se on kotimais-ta, sen saatavuus on hyvä ja sen tuotanto- ja ympäristöketju on kokonaan kotimaisissa käsissä. Turpeen puolesta puhuu myös hinta. Muut polttoaineet seuraavat öljyn hinnan kehitystä, mutta turve ei sitä tee.

Toki turpeessa on myös huonoja puolia. Sen kuljettaminen maanteitse on kallista ja kuormittaa luontoa. Ja vaikka turpeen saatavuus sinänsä onkin hyvä, vaihtelee se vuosittain. Tietyllä tavalla pulmallista on myös se, että suomalaiset kaupungit ovat varsin riippuvaisia turpeesta.

Päästöoikeuksien hinta avainasemassaTurpeen kohtalo tulevaisuudessa riippuu erikoistutkija Virtasen mielestä paljolti siitä, mille tasolle päästöoikeuksien hinnat asettuvat. Selvää kuitenkin on, että turpeen käyttö ei Suo-messa ole kovin nopeasti ainakaan loppumassa.

”Täällä on noin sata turvetta käyttävää lai-tosta ja niihin on investoitu miljardeja euroja. Ei niitä voi noin vain sulkea. Sitä paitsi parhaillaan-kin on vireillä noin 30 turvelaitoksiin liittyvää uus- tai korvausinvestointia”, hän sanoo.

Virtanen muistuttaa myös, että EU:n lin-jausten mukaan energia-asiat ovat kansallinen kysymys ja omaa paikallista energiantuotan-toa pitäisi tukea.

Fossiilista vai ei?Pitkään on kinasteltu siitä, että onko turve fossiilinen vai uusiutuva energianlähde. Kim-mo Virtasen mielestä molempien näkökanto-jen puolesta on hyviä perusteluja.

Fossiilista polttoainetta turve muistuttaa sii-nä mielessä, että energiantuotantoon soveltuvat turvevarat loppuvat Suomesta noin 300 vuodes-sa. Nyt hyödynnettävä turve on myös vanhaa, keskimäärin noin 2 500 vuoden ikäistä.

Uusiutuvaa energiaa turve taas on sikäli, että nykyisen käsityksen mukaan turvetta kasvaa saman verran kuin sitä käytetäänkin. Valtava määrä turvetta Suomessa – noin kaksi miljardia kuutiota eli saman verran

kuin metsissä on puuta – on alle sata vuotta vanhaa. Lisäksi turvetta voidaan haluttaessa kasvattaa aivan samalle paikalle mistä sitä on otettukin. Tätä ei pystytä tekemään varsinai-silla fossiilisilla polttoaineilla – kivihiilellä, maakaasulla tai öljyllä.

Turvetuotannosta on poistunut Suomessa noin 20 000 hehtaaria soita. Valtaosaa näistä ei ole soistettu uudelleen, vaan alueet on joko metsitetty tai niitä on ryhdytty käyttämään esimerkiksi ruokohelpin viljelyyn.

Turve palaa muuallakinTurvetta poltetaan energiaksi useissa maissa, mutta kovin tavallista se ei kuitenkaan ole. Vahvoja turvemaita EU:ssa ovat Suomen li-säksi Ruotsi, Irlanti ja Viro. Jonkin verran sitä käytetään Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. EU:n ulkopuolella turvetta palaa varsinkin Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa.

Varsinaiset turvejättiläiset ovat kuitenkin kokonaan Euroopan ulkopuolella. Kanadalla on valtavat turvevarat ja se on myös iso tuottaja, vaikka onkin keskittynyt pelkästään kasvutur-peeseen. Yllätys monille saattaa olla, että myös esimerkiksi Indonesiassa on suota hurja määrä.

Pinta-alaan suhteutettuna Suomessa on kuitenkin suota enemmän kuin missään muualla. Noin neljännes maamme alasta on tai on ollut suon peittämää.

GTK kartoittaa ja tutkiiGeologian tutkimuskeskus GTK on keskei-nen suomalaisen suon tutkija. Se muun mu-assa kartoittaa turvevaroja. Urakkaa riittää pitkälle tulevaisuuteen, sillä vieläkin noin 36-37 prosenttia isoista soista on kartoittamatta.

Lisäksi GTK puuhaa yhtä ja toista muu-takin soiden parissa. Se muun muassa tutkii turpeen kasvunopeutta, millaisia kaasuja soissa syntyy ja tekee soiden kemiaan ja fysiikkaan liittyvää perustutkimusta.

Niin ja kuinka paksusti sitä turvetta sitten suolla sitten on?

”Keskimäärin 1,5 metriä. Lounais-Suomessa on kuitenkin soita, joissa turveker-roksen paksuus on jopa 12,5 metriä”, vastaa erikoistutkija Virtanen.


Muistan lapsuuteni Pohjois-Suomesta tasan kaksi lehtijuttua jotka ovat niin hyviä että ne passaa kertoa vieläkin. Ensim-mäinen, lyhyt kuten molemmat, oli yksinkertaisesti herätys-

kokouksen mainos. Siinä mainittiin jotain ohjelmasta ja illan kuluessa puhuvan maalikkosaarnaajan nimi. Ja mainoksen lopussa oli lakonises-ti: ”Illan päättää raina taivaasta.”

Tälle sopii nauraa, mutta hiukan jarrua pistää se että tunnistan tuossa infantiilissa hetkessä yhä nykyisen itseni. Ja siinä sivussa ehkä monen muunkin lähimmäisen. Meillä on taipumusta haaveilla tavoit-tamattomasta ja tuonpuoleisestakin aivan riippumatta siitä, mitä itse kunkin uskonnollisuuden aste on.

Tuolloisessa elämänpiirissä nyt ainakin oli tuhlaavaisen paljon vasti-neita samanlaisille reaktioille. Lähdetään vaikka elokuvien lastennäytök-sistä. Muuankin tieteiskuvitelma päättyi – näin tapahtui usein, eikä se hätkähdyttänyt edes herkimpiä lapsia – maailmanloppuun ja pieni joukko valioyksilöitä oli keskellä niittymaisemaa joka vaikutti vesivärimaalauksel-ta. Kirkas lapsen ääni katsomosta heläytti: ”Ovatko ne nyt taivaassa?”

Lastennäytökset olivat muotti jonka on täytynyt jäädä yhtenä tärkeim-mistä vaikutuksista mielen pohjalle. Parhaasta päästä nähtiin Tarzan-elokuvia (sekä alkuperäistä Weissmülleriä että myöhempiä kyseenalaisia uroksia), Hopalong Cassidy -länkkäreitä, Ohukaista ja Paksukaista (ja näiden jälkeen farssin valtikan ottaneita Abbottia ja Costelloa). Muuan ensimmäisen Pekka Puupää-elokuvan vitsi nauratti minua viikkokau-sia hervottomasti. Pätkä sanoi: ”Täällä on niin pimeä etten kuule mitä sanot.” Siitä ei vitsi, silloisen käsitykseni mukaan, enää voinut parantua.

Kun sanoin ”parhaasta päästä”, tarkoitan että toinen puoli elämyk-sistä oli paljon tässä mainittuja alkeellisempia juttuja, eräänlaista ihmi-sen ajattelun ja julkiseksi tulevan toiminnan aluskasvullisuutta. Joka sekin näin jälkikäteen ajatellen oli ”ihmiseksi kasvamisen” ponniste-luissa yhtä tärkeää kuin jos olisi istunut vastaavan ajan ullakkohuonees-sa ja lukenut Goetheä, Dantea tai Uuno Kailaksen runoutta.

Rakennuspuita ei voi pistää mihinkään tärkeysjärjestykseen. Tietokin, kuten tuo nykyään niin usein kadonneeksi luonnonvaraksi mainittu yleistieto, koostuu mitä moninaisimmista elementeistä. Olen aiemmin tällä palstalla tunnustanut kouluvaiheeni kasvitiede-opintojen säälittävän tilan. Nyt joudun jatkamaan paljastamalla että en oppi-koulua lopetellessani tiennyt historiasta yhtikäs mitään. Miksi näin? Jalosti voisin sanoa että syy oli sekä kuivissa opettajissa että itsessäni, fifty-fifty. Olen tästä sittemmin kärsinyt ja kärsin yhä, koska erinäiset työni kirjojen tai radio- ja televisio-ohjelmien parissa ovat velvoittaneet usein aika monimutkaistenkin kuvioiden hallintaa. Itseopiskelu ei ole voinut tästä syystä loppua hetkeksikään.

Otan kohtuullisen omituisen esimerkin. Olin mukana tekemässä kolmiosaista elokuvaa yhdestä maamme historian ristiriitaisimmista henkilöistä - suuresta kysymysmerkistä nimeltä Otto Wille Kuusinen. Tein silloin elämän ainoan matkan Itä-Karjalaan jossa olin viikon verran haastattelemassa sikäläisiä avaintodistajia, ennen kaikkea paikallisia kirjai-lijoita. Tapasin samalla matkalla myös moskovalaisen historioitsijan jonka haastatteluhetken päätteeksi oletti puhuneensa Helsingin yliopiston histo-rianprofessorin kanssa. Tiesin ja tiedän olevani kaukana sellaisista tiedoista mutta toisaalta elämä opettaa ja karaisee, ja tuossa tiheässä tilanteessa alitajunta toi mieleen paljon sellaista rajatietoa joka ei ole edes tietoista.

Mihin sitten perustui Itä-Karjala -tietämykseni? Jälleen kerran varhaiseen elämykseen. Ostin 1950-luvun puolivälissä kellarikerrok-sessa sijaitsevasta kirjakioskista Outsiderin sodanaikaisen dekkarin ”Talo Dzersinskajan varrella”. Sen dekkarisankari oli ”kuukasvoinen arkkitehti” Klaus Karma. Tässä tekstinäytettä:

”Samoihin aikoihin kuin Harna jätti haastateltavansa, suuntasi Klaus Karma askeleensa Äänisen rannalla olevalla sairaala-alueella. Hänellä ei ollut mitään varsinaista päämäärää, mutta tuo korkean lank-kuaidan ympäröimä, sokkeloinen kortteli veti häntä jollakin merkilli-sellä tavalla puoleensa. Siellä olivat puistikon varjossa vanhat, tsaarin aikuiset sairashuoneet jylhine ulkosivuineen ja pienine ikkunoineen, ränsistyneet puistopaviljongit kupolikattoineen, entiset koristeelliset henkilökunnan asunnot nyt rappeutuneina muotoineen ja bolsevikkien rakentamat, vailla tyyliä ja arkkitehtuuria olevat talot.”

Oikeana aikana, lapsena, luettu marginaalinen teksti oli yhtä tärkeä johtolanka kuin kaikki kouluajan jälkeen rationaalisemmin hankittu tie-to. Tietämisemme rakentuu kerta kaikkiaan omalaatuisia reittejä pitkin.

1950-luku, näiden muistojen keskipiste, on kuin aikakapseli. 1940-luku oli sodan tuhojen, aineellisten ja psyykkisten, aikaa. 1960-luku oli historiamme suurinta mullistusta, maaltapakoa ja muuttoliikettä, mikä kaupunkien ja kylien miljöökuvassa ilmentyi paniikkireaktiona. Vanhaa ja kaunista pantiin matalaksi tahtiin johon edes sota ei ollut yltänyt. 1950-luku siinä välissä oli toiveen, itse rakennuksen, omaku-van lujittamisen aika - sellainen josta kelpaa uneksia.

Toinen, itse asiassa lehdessä selostettu sähke, on ajankohtainen nyt, kun Yhdysvaltojen sotaisat toimet Lähi-idässä ja Aasiassa tuottavat huolta muulle maailmalle ja kun maan talouden ongelmallinen tila saat-taa tuoda laineita meidänkin arkeemme. Tuo Oulun seuduilta lähtevä sähke sijoittuu välittömään sodanjälkeiseen aikaan jolloin suomalainen vasemmisto, myös sen vasen laita, olivat nousseet ennennäkemättömään kulmaan. Ja näin kuului voitonvarma suoraan Valkoiseen taloon osoitet-tu teksti: ”Varo Amerikka. Koskelankylän demokraattiset naiset.”

Peter von Bagh

Rainoja taivaasta

KOLUMni


Kansainvälinen energiajärjestö iEA on myöntänyt Suomelle täydet viisi tähteä tehok-kaasta tavasta käyttää energiantuotannossa yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa. iEA julkaisee nyt ensimmäisen kerran arvionsa eri maiden yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotan-non sekä kaukolämmön tilanteista.

iEA pitää yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa yhtenä tehokkaimmista ja tärkeim-mistä maailmanlaajuisista energiantuotan-non tehostamiskeinoista. Järjestö korostaa myös kaukolämmityksen merkitystä tehok-kaana keinona vähentää hiilidioksidipäästöjä rakennusten lämmityksessä.

iEA arvioi eri valtioiden energiapoliittisia toimenpiteitä kahden strategisen tavoitteen-sa kautta. Strategisia tavoitteita ovat valtioi-den energiahuoltovarmuuden parantaminen sekä energiantuotannon ympäristövaiku-tusten hillitseminen. yhteistuotanto edistää molempia tavoitteita.

yhteistuotanto ja kaukolämpö ovat moni-puolista ja tehokasta energiaa, jota voidaan

tuottaa useilla polttoaineilla ja tekniikoilla. Uusiutuvien energialähteiden lisääntyvän käytön myötä tuotantomuotojen ympäristö-myötäisyys ja tehokkuus kasvavat entisestään.

Pienet päästöt, suuret säästötSuomessa säästetään kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannon avulla vuosittain noin seit-semän miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa sähkö ja lämpö tuotettaisiin erillisesti. yhteistuotannon hyöty-suhde on parhaimmillaan jopa yli 90 prosenttia

Energiajärjestelmämme on rakentunut pitkälti kylmän ilmaston, energiaa käyttä-vän teollisuuden, pitkien etäisyyksien ja tuontipolttoaineiden käytön varaan, joten tehokkuuskysymyksiä on jouduttu mietti-mään aina. Meillä yhteistuotanto ja kattava kaukolämpöverkko ovat arkipäivää, mutta niiden kansainvälisessä tunnettuudessa on vielä paljon parantamisen varaa.

Lähde www.energia.fi

ViiDEn TäHDEn yhteistuotAnto

Sähkönkulutukset selville KULUTUSMiTTARiLLAKulutusmittari on helppokäyttöinen apuväline, jolla voidaan mitata pisto-tulppaliitännäisten laitteiden sähkön kulutusta. Mittauksen tuloksen perusteella pystyy päättelemään onko esimerkiksi pakastin tai jääkaappi huollon tai vaihdon tarpeessa. Laite ei sovellu lieden tai saunan kiukaan kulutuksen mittaamiseen.

Useat sähköyhtiöt lainaavat mittareita veloituksetta omille asiakkailleen. Tiedustele omasta verkkoyhtiöstäsi!

oulun energian ʶ Toppilan voimalaitokset ovat yhteistuotantolaitoksia. Toppila 1 on vastapainelaitos, joka tekee aina sekä sähköä että lämpöä. Toppila 2 puolestaan voi toimia joko yhdistetyssä tuotannossa tai lauhdetuotannossa. yhdistetyssä tuotan-nossa se jauhaa lämpöä 180 ja sähköä 105 megawatin teholla. Lauhdetuotannossa se tekee pelkästään sähköä. Tällöin sen teho on 130 megawattia.

voimalaitosten kattiloissa ʶ palaa vuosit-tain noin 39 000 rekkakuormallista puuta ja turvetta.

oulun energia ʶ tuottaa hankkimastaan sähköstä noin 60 prosenttia yhteistuotan-nolla. Kaukolämpö on lähes sataprosent-tisesti yhteistuotannon tulosta. Se tehdään Toppilan voimalaitoksilla ja tarvittaessa ostetaan paikallisilta teollisuuslaitoksilta.

oulussa yhteistuotannon ʶ ansiosta hiilidioksidipäästöt ovat 350 000 tonnia pienemmät erillistuotantoon verrattuna.


Atte Korhola istuu alas työhuonees-saan Viikin yliopistokampuksella ja hengähtää. Takana on kolme tuntia

luennoimista ympäristön- ja luonnonsuojelu-biologian perusteista kansakunnan toivoille. Ympäristönmuutoksen professorin takki on hetken aikaa tyhjä.

Korhola johtaa Helsingin yliopistossa Ympäristömuutoksen tutkimusyksikköä ECRU:a (Environmental Change Research Unit), joka tuottaa tietoa pitkän aikavälin ympäristönmuutoksesta. Yksikkö kerää tietoa ”luonnonarkistoista” – esimerkiksi Lapin järvien pohjasedimentistä – joihin tallentunut tieto kertoo, mitä ympäristössä on tapahtunut mitattujen aikasarjojen ulkopuolella.

”Minulla on juuri takana ajanjakso, jol-loin pääsin pitkästä aikaa tekemään kunnolla tutkimusta ja kirjoittamaan artikkeleja. Huo-masin taas kuinka hauskaa se on ja muistin, miksi hakeuduin tälle alalle. Tutkimuksen tekeminen on kiehtovaa ja se on osa minuut-tani”, Korhola kertoo.

Tutkimuspiirien ulkopuolella Atte Korho-la tunnetaan aktiivisena keskustelijana, joka tieteellisen työnsä pohjalta ottaa osaa yhteis-kunnalliseen keskusteluun. Viime kesänä hän sai ympäristöjärjestöt takajaloilleen yhdessä vaimonsa, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan, kanssa kirjoittamallaan artik-kelilla. Helsingin Sanomien julkaisemassa debattikirjoituksessa Korholat kritisoivat ym-päristöjärjestöjen ilmastopolitiikkaa ”sarjaksi virhearvioita”.

”Tavoitteenamme oli vapauttaa keskustelu yhden tahon dominoinnista. Olimme tör-männeet usein tilanteeseen, että jos olit josta-kin asiasta eri mieltä kuin ympäristöjärjestöt, olit ympäristöpetturi tai ilmaston vihollinen. Uskon, että saimme keskusteluun tervettä piirrettä: vastakkain eivät ole lähtökohtaisesti ”oikeat” ja ”väärät”, vaan erilaiset mielipiteet. Keskustelussa pitää punnita, mitkä niistä ovat tehokkaimpia.”

Maailma ei muutu rajoituksinAtte Korholalla on mielipiteitä ja hän on valmis tuomaan ne esille. Hän aloittaa vääristä keinoista, joilla ilmastonmuutosta tällä hetkellä pyritään hillitsemään: käytössä ovat rajoitukset ja säätely, jotka äärimmilleen vietyinä muuttaisivat täydellisesti länsimaisen yhteiskunnan.

”Jos elämäntapaa muuttamalla haluttai-siin merkittävästi vaikuttaa ilmaston tilaan, se tarkoittaisi reaalipalkkojen ja asuntoneliöi-den puolittamista”, Korhola muistuttaa.

Toinen säätelyn ongelma Korholan mielestä on, että se ei toimi kunnolla. Kioton sopimuksen ratifioineiden maiden päästöt ei-vät ole vähentyneet, vaan lisääntyneet nelisen prosenttia. Lisäksi suuri osa maailman valti-oista on edelleen päästökaupan ulkopuolella.

Jos rajoitukset koskevat vain osaa maailman maista, sen pelätään vääristävän kilpailua ja aiheuttavan tuotannon ja hiilidioksidipäästöjen siirtymistä enemmän saastuttaviin maihin. Esimerkiksi Kiinaan on päätetty rakentaa 582

uutta kivihiilivoimalaa vuoteen 2012 mennessä. ”Pelkona on, että kokonaispäästöt vain

nousevat toimilla, joilla niitä yritetään vähen-tää”, Korhola sanoo.

Rajoitusten logiikkanahan on että, niiden kautta kohonnut energian hinta toimisi porkkanana puhtaamman teknologian kehi-tykselle. Tähän porkkanaan Korhola ei usko. Hänen mukaansa kukaan poliitikko ei suostu nostamaan hiilen hintaa niin korkealle, että sillä olisi mitään vaikutusta sen käyttöön.

”Ja vaikka me pystyisimmekin maksa-maan energian hinnan nousun, maailman miljardille köyhimmälle ihmiselle se olisi katastrofi.”

Teknologiaan on satsattavaSäätelyvetoisen ilmastopolitiikan sijaan Atte Korhola toivoo, että yhteiskunta satsaisi ”luo-vuuden, älyn ja mielikuvituksen ehtymättö-miin luonnonvaroihin”. Näin voitaisiin saada aikaan ratkaisuja, jotka veisivät eteenpäin puhtaampia tapoja tuottaa energiaa. Posi-tiivisina merkkeinä tutkija mainitsee muun muassa edistysaskeleet biovedyn tuotannossa ja hiilidioksidin talteenotossa.

Korhola sanoo kuitenkin pettyneensä eri-tyisesti energia-alan yrityksiin niiden vähäisten tutkimus- ja tuotekehityspanosten vuoksi.

”Energiayhtiöiden, jotka ovat päästö-kaupan hyötyjiä, pitäisi nyt kehittää pitkän aikavälin ratkaisuja ja tehdä investointeja teknologiseen kehitykseen.”

Myös koko kansainvälisen yhteisön pitäisi

RAJOITUKSeT JA KIeLLOT EiVäT RATKAiSE iLMASTO-OnGELMAA

Ilmastonmuutoksen vastustaminen ei edellytä länsimaisen elämäntyylin romuttamista. Professori Atte Korholan mukaan

nyt pitäisi satsata vahvasti uusiin energiamuotoihin.Teksti: Jarno Forssell Kuvat: Jari tikka


”jOS ElämäNTaPaa muuTTamalla HaluTTaISIIN mERKITTäVäSTI VaIKuTTaa IlmaSTON TIlaaN, se tArkoittAisi reAAlipAlkkoJen JA Asuntoneliöiden puolittAmistA.”


ottaa uusien energiamuotojen kehittäminen keskeiseksi tehtäväkseen. Korhola kaipaa jotakin toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun kaltaista ponnistusta puhtaamman teknologian puolesta.

”Nyt tarvitaan kollektiivinen päätös, vaikkapa kansainvälinen teknologiarahasto, johon kehittyneet maat satsaisivat huomattavasti. Se voisi rahoittaa kilpailutuksen kautta haettavia parhaita ideoita ja hankkeita”, hän ehdottaa.

Korhola mainitsee Kansainvälisen atomienergiajärjestön puheenjoh-tajan vastikään sanoneen, että ihmiskunnalla voisi olla kolmessakym-menessä vuodessa käytössään teknologia, joka mahdollistaisi rajatto-man ja puhtaan energiansaannin. Se edellyttää kuitenkin nykyiseen verrattuna moninkertaisia satsauksia.

”Pelkään pahoin, että tarvitaan kuitenkin jonkinlainen kriisi, jotta uusien energiamuotojen kehittämiseen saadaan vauhtia”, Korhola epäilee.

Kehityskulku on muutettavissaYmpäristönmuutoksen professori nostaa pöydältään kirjan Break Through: From the Death of Environmentalism to the Politics of Possibi-lity. Korhola sanoo jakavansa kirjoittajien – Michael Shellenbergerin ja Ted Nordhausin – ajattelun siitä, että ilmastomuutosta vastaan ei pitäisi taistella rajoittamalla hiilidioksidipäästöjä, vaan synnyttämällä hiilivapaa yhteiskunta.

”Kasvihuonekaasuihin suhtaudutaan nyt kuin saasteisiin, vaikka ne eivät sitä olekaan. Hiilessä ei ole kuitenkaan kysymys tuotantoon liittyvästä sivutekijästä, vaan tuotantoa ylläpitävästä tekijästä, johon koko maailman talous perustuu! Ongelmaa ei voi ratkaista vain yhtä kemiallista yhdistettä rajoittamalla.”

Atte Korhola toivoo, että ilmasto-ongelma nähtäisiin mahdollisuu-tena siirtyä uuteen yhteiskuntaan, joka olisi luonnonvarojen kannalta nykyistä kestävämpi. Uuden maailman rakentamiseen tarvitaan profes-sorin mukaan kuitenkin hiilellä hankittua hyvinvointia ja varallisuutta, jota ei saa lyhytnäköisesti eliminoida.

Tulevaisuuden energiamuotoina Korhola mainitsee auringon, vedyn ja fuusioydinvoiman. Näiden kolmen yhdistelmällä nykyisen länsimai-sen elämäntavan – asumisen ja liikkumisen – ei välttämättä tarvitsisi muuttua kovinkaan paljon.

”Jos saamme tämän vuosisadan puoliväliin mennessä kehitettyä näitä uusia energiamuotoja, ilmastonmuutoksen kehityskulku on muutettavissa. Mitään täysin peruuttamatonta ei ole välttämättä vielä tapahtunut. Luonnonjärjestelmillä on uskomaton elastisuus ja puskuri-kyky muutoksia vastaan”, Korhola sanoo.

Vielä on aikaa toimiaTutkijat ovat lähes yksimielisiä yhdestä asiasta: ilmasto lämpenee. Siitä, kuinka paljon ja millä vauhdilla, on jo hyvin erilaisia arvioita. Ennustemalleja on monenlaisia, mutta niiden ongelmana on alhainen tietämyksen taso monista lämpenemiseen liittyvistä taustatekijöistä.

nobel-palkinnon viime vuonna saanut Kansainväli-nen ilmastopaneeli iPCC ennustaa ilmaston lämpene-vän tämän vuosisadan aikana 1,8 - 4,2 astetta. Vaihte-luväli on suuri, ja maailma on Atte Korholan mukaan hyvin toisenlainen vaihteluvälin ääripäissä.

”Kyse on riskiarvioinneista, ja viisainta olisi varautua pahimpaan vaihtoehtoon ja kehittää sopeutumistoimia järkevissä mittasuhteissa: lisätä joustavuutta ja sopeutu-miskykyä kaikilla yhteiskunnan aloilla.”

Monet arvioivat lämpenemisen jatkuvan, vaikka hiilidioksidipäästöistä päästäisiin eroon saman tien. Korholan mukaan nykyisillä toimilla voidaan silti vaikut-taa siihen, mille tasolle lämpeneminen kehittyy. Siksi tarvitaan keinoja, jotka vaikuttavat heti.

”Tärkein on energian säästö ja sen käytön tehosta-minen. Esimerkiksi moottoriteknologian kehittämisellä pystytään saamaan aikaan muutosta nopeammin kuin kehittämällä korvaavia polttoaineita. Markkinoille on tulossa jo autoja, joiden kulutus on vain 2,5 litraa sadalla kilometrillä”, professori Korhola toteaa.

KORHOLA TOiVOO, ETTä iLMASTO-OnGELMA näHTäiSiin MAHDOLLiSUUTEnA SiiRTyä UUTEEn yHTEiSKUnTAAn, jOKa OlISI luONNONVaROjEN KaNNalTa NyKyISTä KESTäVämPI.


Ihan äkkiseltään osuuskunta ei kuitenkaan joudu haasteisiin vastaamaan – tämän syksyn aikana on tullut kuluneeksi jo 90 vuotta sen perustamisesta.

”Osuuskunta perustettiin ja sai ensimmäi-set jäsenensä syyskuussa 1918. Pienestä alusta on kasvanut merkittävä ja monella tapaa Haukiputaan elämään osallistuva osuuskun-ta”, toteaa toimitusjohtaja Markku Annala.

Haukiputaan Sähköosuuskunnalla on nykyisin noin 8 800 asiakasta. Keskijän-niteverkkoa osuuskunnalla on noin 242 ja pienjänniteverkkoa 643 kilometriä. Sähkö-energian haukiputaalaisille toimittaa Oulun Sähkönmyynti Oy, jonka osakas se myös on.

Saneerausta ja investointejaHyvän palvelutason varmistaakseen Hauki-putaan Sähköosuuskunta saneeraa jatkuvasti sähköverkkoaan.

”Saneerauksen tarve näyttää pysyvän lähes entisen suuruisena, vaikka sen osuus on jo vuosia ollut lähes puolet kaikista investoin-neistamme”, sanoo Annala.

Asukkaiden ja yritysten määrän kasvuun Haukiputaan Sähköosuuskunta vastaa muun

muassa rakentamalla uusia jakelumuuntamoi-ta lähes kymmenen kappaleen vuosivauhtia. Nyt osuuskunnalla on jakelumuuntamoita kaikkiaan jo noin 290.

Omia sähköasemia osuuskunnalla on kolme: Haapasuolla, Häyrysenniemessä ja Kellossa.

Annalan mukaan Kellon sähköaseman ja siihen liittyvän Nurmesojan ja Kellon välisen 110 kilovoltin linjan rakentaminen vuonna 2002 ovat olleet osuuskunnan historian suurimpia investointeja.

Merkittäviä yritysjärjestelyjäOsuuskunnan historiaan liittyy myös merkittäviä yritysjärjestelyjä. Vuonna 1980 Haukiputaan Sähköosuuskunta ja Kellon Sähköosuuskunta fuusioituivat.

”Toimintojen yhdistämisen perusteluna oli voimavarojen käytön tehostaminen. Lisäk-si katsottiin, että kaksi erillistä sähköyhtiötä yhden kunnan alueella olisi häirinnyt kehi-tystä”, kertoo Annala.

Osuuskunnan sähkönmyynti puolestaan siirtyi vuoden 2003 alussa Oulun Sähkön-myynti Oy:lle, jonka osakas osuuskunta on ollut vuodesta 2002 lähtien.

HAUKiPUTAAn SäHKöOSUUSKUnTAPALVeLee RIVAKASTI KASVAVAA KUNTAA

Sähköosuuskunnan hallituksen pj Mark-ku Korvala ja toimitusjohtaja Markku Annala vaihtavat kuulumisia hallituksen jäsenen Ante-ro Pohjasen ja hänen puolisonsa Elsan kanssa.

Haukiputaan kunta kasvaa rivakasti ja yritystoiminta kunnassa on erittäin vireää. Tämä asettaa isoja vaatimuksia sähkön jakelusta kunnan alueella vastaavalle Haukiputaan Sähköosuuskunnalle.

Teksti: kari Arokylä

Viimeisin järjestely liittyy vuonna 1991 Haukiputaan kunnan ja sähköosuuskunnan perustamaan Haukiputaan Energia Oy:hyn, joka vastaa kaukolämpötoiminnasta kunnan alueella. Yhtiön omistus jaettiin aikoinaan tasan osapuolten kesken. Tämän vuoden syyskuussa Haukiputaan Energia siirtyi ko-konaan Oulun Energian omistukseen.

UUSi PAHASTi POiKKi -KAnSALAiSOPAS AUTTAA SELViäMään SäHKöKATKOiSTATurvallisuus- ja puolustusmessuilla julkistettiin Puolustusministeriön ja Turvallisuus- puolustusasiain komitean johdolla laadittu ”Pahasti poikki - näin selviät pitkästä sähkökatkosta” –kansalaisopas. Opas kertoo harvinaisten mutta vakavien pitkien sähkökatkosten vaikutuksesta arkeen sekä neuvoo miten katkoihin voi varautua ennalta.

Oppaaseen kannattaa tutustua yhdessä koko perheen voimin ja siitä kannattaa ottaa paperi-kopio kotiin ja työpaikalle.

Pahasti poikki -kansalaisopas on ladattavissa osoitteista:www.defmin.fi ʶwww.pohjoistavoimaa.fi ʶ


Nuorille urheilijoille esikuvat ovat tärkeitä ja pohjoisessa niitä löytyy roppakaupalla omasta takaa. Pohjoista voimaa on ollut tukemassa Oulun Kärppien, Pattijoen Urheilijoiden ja Oulun Luistinseuran kamppailua lajiensa Suomen mestareiksi. Sankarijoukkueiden tähtiä ovat Ilkka Mikkola, Topi Kosonen ja Samuli Niskanen.Teksti: mika kulju Kuvat: kati leinonen

Pohjoista Voimaa menestyksessä mukana

SuOmEN mESTaREITa moneen lähtöön

alas. Mestareiden liigassa olemme päässeet testaamaan kansainvälistä tasoamme ja ne ovat olleet todella mielenkiintoisia pelejä, Kärppien kapteeni arvioi.

”Kukaan ei tule huipuksi hetkessä”Viime pesäpallokausi oli Pattijoen Urheili-joiden juhlaa. Seura täytti 80 vuotta, järjesti Itä-Länsi-tapahtuman ja voitti vielä kaiken kukkuraksi Suomen mestaruuden.

Mestarijoukkueen suurimpia sankareita oli lukkarivelho Topi Kosonen, joka sotki vastustajien sisäpelin mallikkaasti. Kososen kauden kruunasi valinta vuoden pesäpalloi-lijaksi. Vaikka kausi oli henkilökohtaisella

Kärppien puolustuksen tukipilari Ilkka Mikkola on Suomen mestaruuksien määrässä mitattuna valtakunnan me-

nestynein jääkiekkoilija.29-vuotiaan Mikkolan palkintokaapista

löytyy peräti kahdeksan Suomen mestaruut-ta, joiden lisäksi hän on voittanut aikoinaan 18-vuotiaiden Euroopan mestaruuden ja 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Mo-nista mestaruusjuhlista huolimatta menestyk-sen nälkää löytyy edelleen.

– Pelatessani en mieti mestaruuksia ja ennätyksiä, Mikkola naurahtaa.

– Mestaruuksien määrällä ei ole mitään merkitystä motivaation kannalta. Lajin

hienous on siinä, että voittamiseen pitää aina keskittyä. Etukäteen selviä pelejä ei ole olemas-sakaan, Mikkola jatkaa.

Mikkolan juniorivuosina esikuvia ei tar-vinnut hakea kaukaa, vaan niitä löytyi omalta kotikylältä Kiimingin Jäälistä.

– Janne Niinimaa oli nuorempana esikuva ja hänen tekemisiään tuli seurattua tarkkaan. Lisäksi tietenkin Reijo Ruotsalaisen vierailut kärppäpaidassa 1990-luvulla jäivät hyvin mie-leen, Mikkola muistaa.

Kuluvalla kaudella Kärppien mestaruusko-ne on yskinyt ajoittain, mutta kautta on vielä paljon jäljellä.

– SM-liigassa pelit ovat menneet ylös ja

Kärpät juhlisti keväällä mestaruutta kotiyleisön edessä Oulun Energia-Areenalla.

URHEiLU


tasolla pesäpalloilijan unelma, jäi Kososen mukaan kuitenkin parantamisen varaa.

– Asioita voi aina tehdä paremmin, sillä urheiluhan on täydellisyyden tavoittelua, Kosonen sanoo.

Pattijoen joukkue oli läpi kesän ylivoimai-sesti supersarjan paras. Mestaruus olisi tosin voinut tulla jo vuotta aiemmin, mutta syksyn 2007 ratkaisupeleissä Kosonen joutui nilkut-tamaan lautasen ääressä vamman vuoksi ja samalla Pattijoen ulkopeli sekosi.

Tänä syksynä terve Kosonen oli ulkopelin kuningas, joka vei ajoittain finaalivastustaja Sotkamon Jymyä kuin pässiä narussa.

– Peruspelaamisemme oli loppukaudesta varmaa, toteaa Kosonen vaatimattomasti mestaruusreseptin ainekset.

Lukkarivelho Topi Kosonen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi.

TiESiTKö? Pohjoista voimaa on mukana tukemassa alueensa urheiluseuroja ja edustusjoukkueita. Tuen tavoitteena on synnyttää korkeatasoista urheilukulttuuria, jotta alueen nuorille urheilijoille syntyy esikuvia menestyneistä urheilijoista. Hyvät esikuvat antavat nuorille tavoitteita ja kannustusta heidän omassa urheiluharrastuksessaan.

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kosonen siirtyi Raaheen Mäntyharjun ja Jyväskylän ykkössarjajoukkueiden kautta. Hieman yllät-täen Kososen nuoruuden esikuvat löytyivät pääasiassa muualta kuin pesäpallon parista.

– Seurasin paljon kaikenlaista huippu-urheilua ja mäkihyppääjä Toni Nieminen oli sen ajan suuria voittajia. Lisäksi jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995 oli mieleen-painuva juttu, 26-vuotias Kosonen kertaa.

– Nuorena kannattaa pyrkiä seuraamaan

läheltä huippujoukkueiden toimintaa ja oppia sieltä miten asioita tehdään. Menestys tulee kovan työnteon kautta askel kerrallaan. Kukaan ei tule huipuksi hetkessä, Kosonen opastaa.

Legenda saa energiaa nuorista pelikavereistaOulun Luistinseuran kapteeni Samuli Niskanen on legenda jo pelatessaan, sillä hän on voittanut jääpallossa lähes kaiken mahdollisen. ▶

Sulake – Pohjoisen voiman puolesta

KuN NäKEE NuORTEN KaVEREIdEN INNOSTuKSEN, ON VaIKEa Olla INNOSTumaTTa ITSEKIN, niSKAnEn SAnOO.

41-vuotias Niskanen aloitti uransa talvella 1987-88 Oulun Palloseurassa, mutta vaihtoi sinikeltaisiin jo seuraavalla kaudella. Oulun Luistinseurassa Niskanen on voittanut Suo-men mestaruudet vuosina 1990, 1991, 2001, 2003 ja 2008.

Ruotsin mestaruuden hän on saalistanut kaksi kertaa 1998 ja 1999 Västerås SK:n paidassa. Suomen tähän asti ainoaa maail-manmestaruutta Niskanen oli voittamassa neljä vuotta sitten.

Vaikka miehen kaikki meriitit eivät mah-du tämän artikkelin raameihin, Niskanen ei edes suunnittele lopettamista.

– Viime kausi oli todella mukava, sillä pääsimme juhlimaan mestaruutta hyvässä joukkueessa. Ainakin tämä kausi jatketaan entiseen malliin, Niskanen hymyilee.

Niskasen mukaan konkarikin vertyy nuoruusvuosien vauhtiin, kun panokset ovat tarpeeksi kovat.

– Runkosarja on valmistautumista kevään ratkaisupelejä varten, Niskanen painottaa.

Nykyään Niskanen on joukkueessaan osalle pelaajista isähahmo jo ikänsä puoles-ta. Samalla hän on esikuva, joka ammentaa energiaa nuorista pelikavereista.

– Kun näkee nuorten kavereiden innos-tuksen, niin on vaikea olla innostumatta itsekin, päättää Niskanen.

Samuli Niskanen on oululainen jääpallokonkari.

Osallistu Sähkösalkun kyselyyn yritysasiakkaille –

VOITA VUOdeN SÄHKÖT KOTIISI

Yritysten ePartner-sopimuksen tunnistat

tästä merkistä.

Sähkösalkku.fi on Oulun Sähkönmyynnin uusi verkkopalvelu yritys-asiakkaille. Sähkösalkusta saat apua yrityksesi sähkön hankintakustan-nusten ja markkinariskien minimoimiseen. Tarjoamme palvelussa myös monipuoliset työkalut sähkönkulutuksen seurantaan ja yrityksesi oman sähkösalkun hallintaan.

Tutkimme nyt yritysasiakkaidemme sähkösopimustilannetta kehit-tääksemme toimintaamme. Kyselyyn voit osallistua osoitteessa www.sahkosalkku.fi. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden kesken arvom-me 5000 kilowattitunnin verran kotitaloussähköä.


E-laskuun siirtyminen ekotekoenergia-lehti 6/2008 kirjoittaa: 15 miljoonaa puuta, 400 000 tonnia paperia, 2700 tonnia mustetta, 160 miljoonaa bensalitraa ja 1400 gigawattituntia sähköä säästyisi joka vuosi, jos eurooppalaiset yritykset luopui-sivat paperilaskuista ja asiakkaat siirtyisivät maksamaan laskunsa internetin välityksellä. Euroopassa paperille painetuista laskuista syntyy vuosittain 2,8 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt.

Suomessa suuryrityksissä e-lasku on jo arkipäivää, mutta pk-yrityksistä vasta noin kaksikymmentä pro-senttia lähettää asiakkailleen sähköisiä laskuja.

Suomessa pieniä alle 10 työntekijän yrityksiä on 233 000. Oletetaan, että nämä yritykset lähettävät vuodessa 30 miljoonaa laskua. Jos laskut hoidettaisiin e-laskuina, säästyisi 72 miljoonaa paperiarkkia, mikä puolestaan keventäisi hiilidioksidikuormaa 2200 tonnil-la. Helsingin kauppakorkeakoulun selvityksen mukaan yhden paperille tulostetun laskun käsittely eri vaihei-neen maksaa 40 euroa.

Paperiton sähkölaskuPaperiton sähkölasku on helppo ja ympäristöä sääs-tävä ratkaisu. Vältät tili- ja viitenumeroiden näppäilyn vaivan ja näppäilyvirheiden mahdollisuus pienenee. Samalla vähennät kierrätettävän paperin määrää.

Kuluttajan e-laskun saat käyttöösi omassa verkko-pankissasi täyttämällä sähköisen sopimuslomakkeen. Jatkossa sähkölaskusi tulee suoraan verkkopankkiisi ja voit maksaa sen yhtä aikaa muiden laskujesi kanssa. Tarvittaessa voit tulostaa laskun.

Yrittäjän e-laskun saat käyttöösi ilmoittamalla asia-kaspalveluumme oman verkkolaskuosoitteesi (ovt-tun-nus) ja operaattorisi. Jatkossa paperilaskua ei postiteta. Tarkistat ja hyväksyt yrityksesi laskun verkkopankissa. Tarvittaessa voit tulostaa sen.

MUUTOKSiA KEMin ASiAKASPALVELUSSAOulun Sähkönmyynnin Kemin toimipisteen asiakaspalvelun palvelunumero ja sähköpostiosoitteet ovat muuttuneet. Asiakkaita palvelevat edelleen samat tutut henkilöt, vaikka he jatkossa ovatkin Oulun Sähkönmyynnin palveluksessa. Toimipaik-ka säilyy nykyisessä Kemin Energian toimipisteessä, Kalkkinokantie 5, 94700 Kemi.

Uusille asiakkaille maksuton palvelunumero on 0800 30 5000Sähköpostiosoite [email protected] henkilöille osoitettu sähköposti [email protected]

UUSi SäHKöASEMA KiiMinKiinKiimingin Hakomäkeen valmistui uusi sähköasema lokakuussa. Asema tur-vaa häiriöttömän sähkönsaannin Kiimingin kotitalouksille ja yrityksille. Oulun kupeessa sijaitseva Kiiminki on yksi Suomen nopeimmin kasvavista kunnista. Asukkaita tällä hetkellä noin 12 500 ja määrä nousee kahden prosentin vuosi-vauhdilla.

Kiimingin sähköt tähän asti turvannut sähköasema rakennettiin vuonna 1981. Asema vastasi tuon ajan tarpeita, eikä yksistään enää riittänyt takaamaan toimitusvarmuutta. Sen vuoksi Hakomäkeen rakennettiin toinen asema, joka tuplaa sähkönsyöttökapasiteetin Kiimingin alueelle.

Oulun Energia Siirto ja Jakelun tärkein tavoite on sähkön toimitusvarmuu-den turvaaminen asiakkailleen. yhtiö onkin onnistunut tavoitteessaan, sillä viime vuonna häiriökeskeytyksiä Oulun ja Kiimingin alueella oli yhteensä vain 15. Keskeytysaika oli keskimäärin vain kuusi minuuttia, kun se vielä vuonna 2006 oli kahdeksantoista minuuttia.


humaan. Ensimmäinen kirja, Teehetki, syntyi jouluksi 2006. Kaikki sitä tehdessä kertynyt tieto ei mahtunut yksiin kansiin, joten seuraavaksi alkoi kirjaprojekti teen terveysvaikutuksista. Vihreä tee – terveyttä ja hyvin-vointia teestä ilmestyi 2007. Syyskuussa ilmestyneessä Teehetkien herkuissa (Sitruuna Kustannus) puolestaan on yli 70 reseptiä maailman eri teekulttuureista.

Muutaman vuoden sisällä teekulttuurissa ollut aukko on täyttynyt. Oulunkin kahviloissa voi nyt itse hauduttaa teensä eivätkä maustetut mustat pussiteet ole enää ainoa vaihtoehto. Kahviloiden rinnalle on Helsin-kiin ja muualle Etelä-Suomeen tullut jo teehuoneita. Suvilehto arvelee, että asiakaskuntaa teehuoneelle voisi Oulussa nyt olla. Oulussa oli pieni teehuone muutama vuosikymmen sitten.

Nosteesta huolimatta jokapäiväinen teekulttuuri Suomesta puuttuu.

”Kahvia suvaitaan edelleen paremmin. Jos jokin asia on normaalia, sitä käsitellään koulussa. Kahvia siellä kyllä opetellaan keittämään, mutta teestä ei puhuta

PPussista tupsahtaa pöydälle jotain pieneen, rapisevaan ja kiiltävään kääreeseen pakattua. ”Ne eivät sitten ole karkkia”, sanoo tyrnäväläinen teekirjailija Pirjo Suvi-

lehto. Pastillien sijaan tarjolla olisi puristettua vihreää teetä. Eivätkä teen eri muodot siihen lopu. On pulveria, pääskysen-pesää, suitsukekartioita, teelehtiä torneina ja kukkina, jopa muinoin maksuvälineenäkin käytetty kutakuinkin kirjan kokoinen teetiili. Ja hajuvesipullo.

Teehen mahtuu niin paljon makuja, muotoja ja estetiik-kaa, että halutessaan aihepiiriin voi hautautua niin syvälle kuin pystyy. Tuoksuista puhumattakaan: pusseja ja purkkeja nuuhkiessa voi aistia toffeeta, ruohoa ja jopa tervaleijonaa. Tervaleijonan tuoksuinen tee ei tosin ole Oulusta, vaan savunmakuinen Lapsang Souchong on kotoisin Kiinasta.

Teellä on nyt nostettaSuvilehdon miettiessä ensimmäistä teekirjaansa teekulttuuri oli vielä marginaalissa. Kauppojen teevalikoimat olivat suppe-at. Kahviloista ei erikoisia teelaatuja saanut. Suvilehdolla oli kuitenkin sormenpäissään kutina, että teestä tullaan vielä pu-

Tee tekee tuloaanKuuma juoma avaa oven uusien tuoksujen, makujen ja muotojen maailmaanTeksti: päivi mäkinen Kuvat: Juha korhonen


muuten kuin ’keitä vettä ja lisää teepussi’”, sanoo Suvilehto.

”Englannissa teekulttuuri ulottuu joka paikkaan, ja siellä lapsille on teekeiju-tarra-kirjoja, joissa keijut pitävät teekutsuja.” Teen asemasta saarivaltakunnassa kertonee jotain myös Four Cups a Day -kampanja, joka aloi-tettiin, kun nuoriso näytti juovan huolestut-tavan vähän teetä!

Terveyttä ja makuelämyksiäTee on monissa maissa vieraanvaraisuuden symboli siinä missä kahvi Suomessa. Tee liittyy vahvasti myös kulinarismiin ja uusien makuelämyksien hakemiseen.

”Tee on jotain uutta. Kun kaikki on jo nähty, aukeaa teestä oma viehättävä maailman-sa”, pohtii Suvilehto. Teetä voi nauttia juustojen kanssa, sitä voi juoda läpi koko aterian siinä missä kuohuviiniä, ja teejuomaa tai -lehtiä voi käyttää myös antamaan makua leivonnaisiin.

Kosmetiikkateollisuus on jo vihreän teen löytänyt, mutta valkoinen tee on Suvilehdon mukaan vielä vihreääkin terveysvaikuttei-sempaa.

”Teetä on käytetty myös mielenterveyden

ongelmissa. Teen sisältämä L-teaniini vaikut-taa keskushermostoon lisäämällä mielihyvää, rauhoittamalla ja virkistämällä. Osansa asias-sa on myös teehetken rituaalinomaisuudella. Siinä rauhoitutaan tähän hetkeen ja juomaan teetä.” Kahvikupin ääressä Suvilehto ei usko samanlaisen asetelman aivan onnistuvan.

L-teaniini lisää myös keskittymiskykyä ja oppimista. Myös teen sisältämä kofeiini eli teiini stimuloi keskushermostoa, mutta vaikuttaa hitaammin kuin kofeiini. Erityises-ti vihreässä teessä on myös paljon C-, B-, ja E-vitamiinia ja hivenaineita.

Pussitee sallittu!Täysin teepuritanisti Suvilehto ei sano olevansa, mutta teefriikki kylläkin. Päivässä voi kulua teetä parikin litraa, mutta aamuisin maistuu myös kahvi. Pussitee ei ole hänen mielestään paha asia.

”Se miellyttävin teelaatu pitää löytää itse, ja jos pussiteestä tykkää, sen juominen on aivan sallittua.”

Teen valmistustavalla on kuitenkin väliä. Vihreä tee kitkeröityy liian kuumasta vedestä ja pitkästä haudutusajasta, mutta musta tee

kestää pidemmänkin haudutuksen kiehah-taneessa vedessä. Vihreälle teelle sopiva haudutuslämpötila on korkeintaan 90 astetta. Joka teelaadulla on omat haudutusohjeensa, mutta teen tulisi saada hautua vähintään kolme minuuttia, jotta hyvät ainesosat ehtivät kunnolla liueta. On myös teelaatuja, jotka vaativat vain puolen minuutin haudutuksen. Haudutusohjeet voivat olla hyvinkin tarkko-ja: Oolong-tee esimerkiksi vaatisi minuutin, parin haudutuksen 93-asteisessa vedessä.

Ei myöskään ole aivan sama, millaisesta kupista teetä juodaan. Riittävän suuressa ku-pissa juoma pysyy pitkään kuumana. Pienistä teekupeista tarjottava tee on luku erikseen. Esimerkiksi iranilainen tee on tarkoituskin juoda niin kuumana, että pieni kuppi ei haittaa laisinkaan.

Maidon lisääminen teehen on makuasia. Maailmalla siihen ovat tykästyneet erityisesti englantilaiset. Maito jäähdyttää juoman so-pivaksi ja toisiin teelaatuihin maito sopiikin. Vihreään teehen ei Suvilehto laittaisi maitoa missään nimessä. Intiassa puolestaan juodaan chaita, mustaa teetä, jossa on maitoa ja maus-teita kuten inkivääriä, anista ja fenkolia.

”SE MiELLyTTäVin TEELAATU PiTää LöyTää iTSE, JA JOS PUSSiTEESTä TyKKää, SEn JUOMinEn On AiVAn SALLiTTUA.”

Teetä voi maustaa kuivatuilla ruusunnupuilla.

Tee on Pirjo Suvilehdon mielestä sielukas juoma. Teekupin ääressä on runoiltu ja maalattu tauluja, mutta teestä on tehty myös ooppera


”Pyykinpesun perusta on vaatteiden lajittelu”, neuvoja Marja-Leena Pirkola Pohjois-Pohjanmaan Martat ry:stä sanoo.

Pyykkärin painajainen on epämääräiset likavaatekasat ympäri huus-hollia. Siinä vaiheessa kun pyykkäri koukkii isännän haisevia urheilu-sukkia sohvan alta, pirttihirmun syntysanat lausutaan.

”Kyllä kaikki perheenjäsenet lajittelun oppivat”, Pirkola lohduttaa. ”Se vaatii vain hieman koulutusta ja vaivannäköä.”

Lajittelua helpottaa, kun eri värisille pyykeille on omat korinsa. Kirjoita korin kylkeen, mitä sen kuuluisi sisältää. Viestiä tehostaa piirros. Koulutus on syytä aloittaa jo eskari-ikäisenä. Murkkuikäiset ja puoliso

ENERgIaTEHOKKaaSTI PYYKILLe

saadaan kuriin lahjonnalla, pakottamisella ja kiristämisellä.Kun pyykit ovat lajiteltu materiaalin ja värin mukaan, ne siirtyvät

koneeseen käden käänteessä. Eikä tarvitse pelätä, että mukaan vahingossa luikertanut vihreä sukka värjää emännän vaaleat pikkuhousut tiskiveden väriseksi. Jonka seurauksena pesukone laulaa taas.

Pese täysi koneellinen!Kun peset pyykkiä, pese täysiä koneellisia. Se on energiansäästöneuvoista numero yksi. Nykyajan pesukoneet ovat sähkö- ja vesipihejä, mutta niiden ominaisuudet eivät pääse täyteen tehoonsa, jos konetta ei huolleta.

Tympäisevätkö puolipitoiset vaatteet, epämääräisen väriset pikkuhousut ja sukkia nielevä pyykinpesukone? Ei hätää.

Martan neuvoilla pyykkäri säästää aikaa, rahaa ja energiaaTeksti: hilkka lahti Kuvat: kati leinonen


Pese pyykki energiatehokkaasti

Pese aina täysi koneellinen pyykkiä. ʶälä survo pyykkiä koneeseen, vaan laita se mikä suosiolla sopii. Tyhjennä taskut, sulje vetoketjut, käännä nurinpäin.

Valitse pesulämpötila ja -ohjelma ʶvaatteen hoito-ohjeen mukaan.

noudata pesuaineen annostelu- ʶohjeita. Jos pesuainetta on liikaa, joutuu huuhtelemaan enemmän.

Kun lämpötila nostetaan 40:stä 60 ʶasteeseen, energiankulutus kaksin-kertaistuu.

Mitä mikin painaa? ʶT-paita 100 g Farkut 800 g College 500 g Tyynyliina 150 g Pussilakana 800 - 1000 g Aluslakana 500 - 700 g

Sitruunahappopesu: 100 g jauhetta ʶpesuainekoteloon. Pese kone tyhjänä 95 asteessa. Pese toistamiseen taval-lisella pyykinpesuaineella.

”Pesukoneen puhtaus on tärkeää, sillä likainen kone ei pese kunnolla ja on myös energiasyöppö”, Pirkola painottaa. Nukkasih-din puhdistaminen säännöllisin väliajoin on tarpeen, samoin koneen tiivisteiden pyyhki-minen sekä letkujen ja pesuainelokeron puh-distaminen. Jos kone haisee, se pitää pestä apteekista saatavalla sitruunahappojauheella tyhjänä 95 asteessa. Hajun lisäksi poistuvat kalkkisaostumat. Sitruunahappopesu kan-nattaa toistaa pari kertaa vuodessa. Koneen huoltoa on myös pestä kaarituelliset rintaliivit ja sukkahousut pesupussissa.

Valitse ympäristöystävällinen pyykinpesu-aine ja käytä sitä ohjeen mukaan. Jos vaate on likainen, pese ensin tahrat tai käytä tahran-poistoainetta, älä lisää pesuainetta.

Osta sopiva kone!Pyykinpesukoneen koko kannattaa mitoittaa perheen tarpeisiin, sillä likaisten vaatteiden säilyttäminen pitkään syö vaatetta ja likakin pinttyy. Jos kone on hyvin iäkäs, sen säh-könkulutus kannattaa mitata. Mittareita saa lainaksi sähköyhtiöiltä.

”Kun hankit uuden pesukoneen, mieti, mitä tarvitset. Älä osta ominaisuuksia, joita et koskaan käytä”, Pirkola neuvoo. Kun kerrot minkälaista pyykkiä koneeseesi useimmiten työnnät, myös myyjä osaa opastaa sinua koneen valinnassa.

Kun ostat uuden koneen, satsaa energia-pihiyteen.

Vähennä pyykkiä!Parasta energiansäästöä on vähentää pyykin määrää. Vain likaisen vaatteen peseminen on energiatehokasta niin sähkölaskun kuin pyykkärin ajankäytönkin kannalta.

”Hyvin usein pyykkikoneen täyttävät puo-lipitoiset vaatteet, jotka lojuvat epämääräisessä paikassa, eikä omistajakaan enää tiedä, onko sitä edes päällänsä käyttänyt”, Pirkola sanoo.

Hän nostaisi kunniaan vanhan kunnon ajatuksen siitä, että ihmisellä olisi koulu- ja työ-vaatteet ja kotivaatteet erikseen. Kun lapsi tulee

koulusta, hän laskostaa kouluvaatteensa sievästi tuolin karmille ja pukee kotivaatteet päälleen. Kun isä tulee toimistosta ja alkaa valmistaa iltaruokaa, hän ensin vaihtaa prässihousut verk-kareihin tai ainakin sitaisee essun eteensä.

”Parempia pitovaatteita ei tarvitse silloin pestä niin usein, jolloin ne kuluvat vähem-män ja pysyvät pitempään parempana”, Pirkola perustelee.

Kun vaatteita hoidetaan oikein, niiden käyttöikä pitenee, ja taas kertyy säästöä, myös kansantaloudelle. Vaivannäkö on vähäinen: tutki vaatteen pesuohjeet ja silitysohjeet ja myös noudata niitä. Mitä hienompi ja kalliimpi vaate, sen tärkeämpää on kohdella sitä kunnioittavasti, mutta myös arkivaatteet kiittävät hyvästä huollosta.

Kuivaa ulkona!Pyykin kuivaamista helpottaa tehokas linkous, varsinkin syksyisin ja talvisin. Yhä useampi kuivattaa pyykkiään kuivausrum-mussa, joka tarvitsee enemmän sähköä kuin pyykin peseminen. Syöppöyttä voi vähentää pitämällä kuivausrumpu puhtaana ja pölyttö-mänä. Huolehdi myös ilmanvaihdosta.

”Ulkokuivatus on kaikkein energiaystä-vällisintä ja samalla vaatteet saavat raikkaan tuoksun. Myös jälkikäsittely helpottuu, koska ulkona vaatteet eivät kuivu korpuiksi”, Pirkola sanoo.

Talvisaikaan pyykkiteline voi olla sijoitet-tuna vaikka makuuhuoneeseen, sillä kuivues-saan pyykit myös kostuttavat ilmaa.

Kun pyykki on kuivaa, se kannattaa laskostella saman tien kaappiin. Kun pyykin oikoo jo kuivumaan ripustaessa kunnolla, silit-tämisen ja mankeloinnin tarve pienenenevät.

Kun vaatteen elinkaari on päässään, sen voi vielä tuunata uusiokäyttöön. Lakanoista tulee hyvää poppana- ja matonkudetta tai sii-vousliinoja ja pyykkipusseja. Vanhat T-paidat sopivat autonpesuun tai räteiksi esimerkiksi remontointiin.

Marja-Leena Pirkola kuuluu pesun- kestäviin Marttoihin.

PaRaSTa ENERgIaNSääSTöä ON VäHENTää PyyKIN määRää: VAin LiKAiSEn VAATTEEn PESEMinEn On EnERGiATEHOKASTA.


ainaVirta-hinnasto 1.10.2008 alkaen

yleissähkö 1 (alle 10 000 kWh/vuosi)perusmaksu 1x25-35 A, 3x25-3x63 A 2,50 €/kkenergia 6,71 snt/kWh

yleissähkö 2 (yli 10 000 kWh/vuosi)perusmaksu 3x25-3x63 A 5,00 €/kkenergia 6,41 snt/kWh

Aikasähköperusmaksu 3x25 A-3x63 A 5,00 €/kkpäiväenergia (klo 7-22, kesäaikana klo 8-23) 6,34 snt/kWhyöenergia (klo 22-7, kesäaikana 23-8) 5,67 snt/kWh

kausisähkö Perusmaksut kuten aikasähkössätalviarkipäiväenergia 6,47 snt/kWhmuun ajan energia 5,98 snt/kWh

tuulivirta Perusmaksu hinnaston mukaanenergia, tuulisähkölisä 0,10 snt/kWh

ainaVirta-sopimus on voimassa toistaiseksi. Hinnanmuutoksista ilmoitamme kirjallisesti kuukausi etukäteen. Sopimuksen irtisanomisaika on kaksi viikkoa. Sopimukseen sovelletaan voimassaolevia sähkönmyyntiehtoja.

VarmaVirta-sopimus on määräaikainen. Sähkön hinta pysyy samana koko sopimuskauden, mikäli veroihin ei tule muutoksia. Sopimus tulee voimaan sähköntoimituksen aloituspäivänä ja on voimassa sovitun sopimuskauden. Määräajan päättymisen jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana Oulun Sähkönmyynnin erikseen ilmoittamilla hinnoilla ellei muuta sovita.

Muuttaessasi sopimus päättyy. Sopimuksen siirrosta uuteen koh-teeseen voidaan sopia erikseen tai voit tehdä uuden sopimuksen sillä hetkellä voimassaolevilla hinnoilla.

Sopimukseen sovelletaan voimassaolevia sähkönmyyntiehtoja.

SäHKöEnERGiAHinnASTOHinnat eivät sisällä siirtomaksuja ja sähköveroa. myyntituote määräytyy verkonhaltijan siirtotuotteen mukaisesti.

VarmaVirta-hinnasto 1.12.–31.12.2008

2 vuotta 1 vuosi

yleissähkö 1 (alle 10 000 kWh/vuosi)perusmaksu 2,50 €/kk 2,50 €/kkenergia 6,95 snt/kWh 7,25 snt/kWh

yleissähkö 2 (yli 10 000 kWh/vuosi)perusmaksu 5,00 €/kk 5,00 €/kkenergia 6,65 snt/kWh 6,95 snt/kWh

Aikasähköperusmaksu 5,00 €/kk 5,00 €/kkpäiväenergia (klo 7-22, kesäaikana klo 8-23) 6,99 snt/kWh 7,35 snt/kWhyöenergia (klo 22-7, kesäaikana klo 23-8) 5,99 snt/kWh 6,30 snt/kWh

kausisähköperusmaksu 5,00 €/kk 5,00 €/kktalviarkipäiväenergia 7,15 snt/kWh 7,55 snt/kWhmuun ajan energia 6,30 snt/kWh 6,55 snt/kWh

tuulivirta Perusmaksu hinnaston mukaanenergia, tuulisähkölisä 0,10 snt/kWh

oivaturva Mahdollista liittää kahden vuoden määräaikaiseen sopimukseenyleissähkö 1 1,5 €/kk tai 36 €/kertamaksuyleissähkö 2 2,5 €/kk tai 60 €/kertamaksuAikasähkö 3,5 €/kk tai 84 €/kertamaksukausisähkö 3,5 €/kk tai 84 €/kertamaksu

OivaTurva-vakuutuksen voit liittää kaksivuotiseen varmavirta -sopimukseen, jolloin sinulla on oikeus kesken sopimuskauden tehdä uusi määräaikainen sopimus Oulun Sähkönmyynti Oy:n kanssa.

OivaEtu myönnetään kaikkiin vakituisen asunnon lisäksi Oulun Sähkönmyynnin toimituksessa oleviin kohteisiin. näistä kohteista annamme perusmaksusta alennusta 50 %. Etu koskee kotitalousasiakkaita ja edellyttää, että kohteet laskutetaan samalla laskulla.


Tämänkertaisen ristikon palkintona arvotaan 10 kappaletta energiansäästölamppuja.lähetä vastauksesi 31.12.2008 mennessä osoitteeseen: Oulun Sähkönmyynti Oy/Ristikko, Pl 116, 90101 Oulu

Nimi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Osoite

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Postinumero ja -toimipaikka

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Nyt oN oikea hetki

varmistaa sähkösi

hiNta.

Oulun Energia, Kemin Energia Oy, Tornion Energia Oy, Haukiputaan Sähköosuuskunta, Haukiputaan Energia OyKeminmaan Energia Oy, Raahen Energia Oy, Rantakairan Sähkö Oy, Tenergia Oy sekä Oulun Sähkönmyynti Oy

www.pohjoistavoimaa.fi

VarmaVirta-asiakasta eivät huoleta sähkön hinnan muutokset, sillä sähkön hinta pysyy vakiona koko sopimuskauden ajan. Sopimukseen liitettävä OivaTurva* varmistaa, että voit hintojen laskiessa vaihtaa sopimushintasi edullisemmaksi.

Säästöä ja mielenrauhaa tuovan VarmaVirta-sopimuksen saat kotiisi yhdeksi tai kahdeksi vuodeksi. Vaihda nykyinen sähkösopimuksesi VarmaVirtaan osoitteessa www.pohjoistavoimaa.fi tai ottamalla yhteyttä asiakaspalveluumme 0800 30 5000.

* Saatavilla kahden vuoden sopimuksiin. Hinnasto tämän lehden sivulla 22.

Turvallista sähköä ilman yllätyksiä – Varma se on!

-asiakasta ei huominen huoleta

Documents

Sulake 4/08