32 Suomen Kuvalehti | 27/2006

◼ Ahti Partanen ja Mika Kuivanen, rauhanturvaajat vuosilta 1956 ja 2006.

Ensimmäinen keikka

27/2006 | Suomen Kuvalehti 33

Teksti Petri Pöntinen Kuvat Petri Kaipiainen

Mono on oikea jalkine, eh-dottomasti.”

Ahti Partanen, 80-vuo-tias rauhanturvaamisen pioneeri, pudistaa kui-tenkin torjuvasti pää-tään mustille monoille: liian uudenaikaiset au-

tiomaan santaan.Satakuntalaisessa armeijan myymälässä on

tarjolla myös ruskeita 1950-luvun monoja.”No nyt on oikeat kengät!”

Ensimmäinen keikka

SK vei rauhanturva-veteraanin tapaamaan

nuorta ammatti sotilasta. Veteraani kertoi, mitä on

sodan julmuus.

Teksti Petri Pöntinen Kuvat Petri Kaipiainen

▶

SK vei rauhanturva-veteraanin tapaamaan

nuorta ammatti sotilasta. Veteraani kertoi, mitä on

sodan julmuus.

”

34 Suomen Kuvalehti | 27/2006

Partanen on pukenut jo ylleen ruskean sarkapuvun ja -lakin. Puvun kauluksiin on ommeltu sodanajan laatat ja laattaan kiin-nitetty vääpelin leveä sakara.

Hän seisoo ja hymyilee lasiseinän edes-sä. Muistivalokuva puolen vuosisadan ta-kaa on haalistumaton.

Maailma varpaillaanJoulukuun 8. päivänä 1956 Partanen seisoi samanlaisessa asussa Kaartin kasarmin pihalla. Hän seurasi katseella, kun presi-dentti Urho Kekkonen tarkasti YK:n Suo-men komppanian.

Partanen näki, että uutta ylipäällikköä ohjattiin hienovaraisesti hihasta.

Kaksi päivää myöhemmin sarkapukuisia sotilaita halattiin lentokentällä, kangasne-näliinoja kaivettiin taskusta. Uteliaita tun-geksi paikalle, Seutulan tiellä mateli kilo-metrien jono.

Maailma seisoi varpaillaan. Neuvos-topanssarit olivat vyöryneet Budapestin kaduille, kiista Suezin kanavasta oli lau-kaissut sotilaallisen kriisin Siinain niemi-maalla. Suomessa Tuntematon sotilas pyöri täysille saleille, Lauantain toivotuissa An-nikki Tähti lauloi Kuningaskobrasta.

Partanen ja 257 muuta miestä nousivat amerikkalaisiin kuljetuskoneisiin.

Kolmikerroksinen Globemaster liikkui kiitoradalla kuin valtava valas.

Kello 11.15 matka Siinaille oli alkanut.

Rokkaa ei huolittuKyltissä lukee Huovinrinne, Porin prikaa-ti. Reservin sotilasmestari Partanen antaa ajo-ohjeita, hän tuntee Säkylän kuivat hiek-kakankaat.

”Poikani palveli komppanian vääpelinä, on jo eläkkeellä.”

Täällä koulutetaan ensimmäisiä suo-malaisia ammattisotilaita EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Ensi vuoden alus-ta 160 suomalaissotilaan komppania päi-vystää osana saksalais-hollantilaista taiste-luosastoa. Jos käsky käy, he lähtevät viiden päivän varoitusajalla 6 000 kilometrin sä-teelle Brysselistä, unionin pääkaupungis-ta.

Sähäkkä oli lähtö myös joulukuussa 1956.

Ensimmäisiä rauhanturvaajia etsittiin lehti-ilmoituksella, hakuaikaa oli viisi päi-vää. Viikon kuluttua hausta valvon-tajoukko – rauhanturvaajista ei vielä puhuttu – oli kasassa Merikasarmilla, nykyisessä ulkoministeriössä. Kokelaat laitettiin ”psycotesteihin”, ensimmäi-siin laatujaan puolustusvoimissa. 1.)

Joukkoon pyrki amatöörinäytteli-jä Reino Tolvanen. Sama mies, joka näytteli valkokankaalla Tuntematto-

man Antti Rokkaa, esimiehiään kumarta-matonta alikersanttia.

”Reino läpäisi testit, mutta ei sitä otettu mukaan”, Partanen muistaa. ”Ehkä ajatel-

tiin, että se alkaa näytellä Rok-kaa.”

Neljännes lähtijöistä oli evak-koja, monet vielä juurtumatto-mia parikymppisiä poikamie-hiä. ”Suezin komppaniaan” pyrki nainenkin, sodankäynyt muonituslotta, joka puhui su-juvasti ruotsia, englantia ja ur-

dua, oli matkannut Suezin kanavan läpi useasti ja asunut Aasiassa. Mutta vielä ei ollut naisten aika. 2.)

Partasta, Ihantalan evak-koa, houkutteli raha. Hän tuli toimeen päivärahalla, 15:llä Ruotsin kruunulla, ja puolen Egyptin punnan saippuarahalla. Säästöil-lä hän osti itselleen nahkaiset lakeeriken-gät.

Kuukausipalkka, 58 117 silloista mark-kaa, 1 407 euroa, maksettiin Suomeen. 3.)

1.) Nopean toimin-nan joukkojen (NTJ) suomalaisosasto va-littiin psykologisissa ja fyysisissä testeis-sä. Osa hakijoista putosi reputettuaan mm. 2 400 metrin juoksutestissä.

2.) NTJ:ssa on kuusi naista. Pääosa heis-tä on jääkäreinä suojauskomppanian vartiojoukkueissa.

◼ Kolme kolmiker-roksista Globemas-ter-kuljetuskonetta vei 258 rauhantur-vaajaa Suomen en-simmäiseen operaa-tioon.

◼ Lääkintä-aliupseeriPartanen ruis-kuttaa hyöntei-siä käsin pumpat-tavalla ruiskulla Port Saidissa jou-lukuussa 1956.

© L

EH

TIK

UV

A©

AH

TI

PA

RTA

SEN

KO

TIA

LBU

MI

”Kotiin jäi vaimo ja neljä lasta. Se raha oli todelliseen tarpeeseen.”

Perkele ja tuima ilmeKasarmin portilla odottavat nopean toiminnan joukkojen lääkäri Art-tu Lahdenperä ja muonittaja Mika Kuivanen. Maailmaa nähneitä mie-

hiä: 39-vuotias Lahdenperä on pal-vellut Kosovossa ja Afganistanissa, 27-vuotias Kuivanen Etelä-Libano-nissa. 4.)

Useimmille Suezin sotilaille len-tokone oli uusi kokemus, ulkomaat ylipää-tään. Silloin 30-vuotias Partanen oli käynyt sotilasottelussa Kiovassa.

”Siellä ammuin neuvostoliittolaisten kanssa ensimmäisen kerran kah-teentoista vuoteen samaan suun-taan.”

Valinnoissa arvostettiin kieli-päätä, mutta harvalla sitä oli. 5.) Arabiankielisiä tulkkeja ei ollut, ongelmia ratkottiin elekielellä ja piirtämällä.

”Kyllä sitä puhuttiin suomea”, Partanen sanoo. ”Se per-kele ja tuima ilme olivat parempi kuin huono englanti.”

Ajokortti oli plussaa, mutta au-tot olivat Suomessa kortilla siinä missä viina, niitä oli rekisteröity reilut satatuhatta. Eräs sotilaslen-

täjä oli lentänyt lähes kaikilla ilmavoimien koneilla, suihkuhävittäjästä kaksimootto-riseen pommittajaan, mutta ajokorttia hä-

nellä ei ollut. 6.)

Rauhanturvaajat ajoi-vat YK-ajokortteja Egyp-tissä. Kairossa vietettiin keikan ainoa loma, kak-si päivää. Suurkaupun-

gin kaaos oli hämmentävä kokemus riihimäkeläiselle lää-kintävääpelille.

”Autoja kulki vierekkäin kuu-della kaistalla, ja kuka tahansa saat-toi koukata oikealta tai vasemmalta eteen annettuaan äänimerkin.”

Vain happipullo säilynytLahdenperä esittelee lääkintä-Pa-sia: monitoreja, letkuja, nestepus-seja. Miehistönkuljetusvaunuun on rakennettu nykyaikainen lää-käriyksikkö. Lahdenperä selittää,

että kriittisessä tilassa oleva potilas voi-daan leikata ja jatkaa hoitoa kuljetuksen aikana.

Partanen silmäilee vempaimia ja tekee yksiselitteisen johtopäätöksen: ”Vain hap-pipullo on säilynyt samana 50 vuodessa.”

27/2006 | Suomen Kuvalehti 35

6.) NTJ:n ajokoulu-tus kestää Säkyläs-sä kaksi kuukautta. Monissa operaatiois-sa on nähty, että paikallinen liikenne on yksi suurimmista riskeistä.

3.) NTJ:ssa jääkärin peruspalkka on kou-lutus- ja valmius-aikana 1 665 euroa, päivärahojen ja sotaharjoituskor-vausten kanssa noin 2 715 euroa kuussa.

◼ Lääkäri Arttu Lahdenperä näyttäänykyaikaisen lääkintä-Pasin varustusta entiselle lääkintävääpelille.

4.) NTJ:n 160 soti-laasta 72 on ollut rauhanturvatehtä-vissä aiemmin.

5.) NTJ:n suomalais-sotilaan on osat-tava englantia jo turvallisuussyistä, jotta yhteistyö toi-mii taisteluosaston saksalaisten ja hol-lantilaisten kanssa.

Neljännes lähtijöistä oli evakkoja, monet vielä juurtumattomia parikymppisiä poikamiehiä.

▶

36 Suomen Kuvalehti | 27/2006

Hän muistaa yhä joulukuisen päivän Port Saidissa 1956. Oli annettu hälytysvalmius, suomalaisten lääkintämiesten piti varautua ottamaan vastaan tuhat turvapaikanhakijaa. Komppanian lääkäri oli kadonnut lääkkei-den kanssa norjalaiseen kenttäsairaalaan.

Vääpeli Partasella ja kahdella lääkintä-miehellä 7.) oli vain yksi lääkintäaliupseerin

laukku, jossa oli siteitä, särky- ja yskänlääkettä, ripulitablet-teja ja voidetta.

”Tuli mietittyä monta kertaa, mitä olisin tehnyt, jos olisi tul-lut rähinä. Onneksi ei tullut.”

Suezin komppania oli eh-tinyt olla yhdessä kolme viik-koa, ennen kuin se lennätettiin Egyptiin. Puolenkymmentä ro-

kotetta takapuoleen ja menoksi – se oli ajan henki.

”Olimme täysin ulalla niistä oloista, joihin menimme”, Partanen sanoo.

Arabikulttuurin tuntemus oli nolla 8.), ja uudenkarhea sarkapuku oli sopima-ton Siinain autiomaahan, jonne joukot siirrettiin Port Saidista. Mahtoi kamele-ja paimentavia beduiineja ihmetyttää: sinikypäräisiä miehiä paksussa kuosis-sa paahtavassa auringonpaisteessa.

”Onneksi saatiin kevyempää intialaista vaatetta. Tosin yöllä sarka oli hyvä, vartios-sa oli kylmä.”

Kun komppaniassa oli lähes sadan amma-tin osaajia, puutteita korjattiin itse. Auton peräkoukusta tehtiin koukku ja koiranraa-dosta saatiin syötti. Pian syötiin hainlihaa.

Sauna rakennettiin tietysti, beduiinien vanhaan kalamajaan. 9.)

”Sitä lämmitettiin ulkopuolelta kamelin-lannalla.”

”Menen kanssasi Egyptiin”Siinä he ovat vierekkäin, rauhanturvaajat vuosilta 2006 ja 1956.

Muonittaja Mika Kuivasel-la on repeytymätön, hengittä-vä maastopuku, luotiliivit ja pe-rästä taitettava rynnäkkökivääri. Reservin sotilasmestari Ahti Partanen on pukenut kuva-usta varten ylleen hiutuneen sarkapuvun, kädet kannat-televat museosta lainattua konepistooli -44:ä.

Kevyt, pitkälippainen ase tunnettiin ”pel-tiheikkinä”.

”Yhtään laukausta en ampunut operaa-tion aikana.”

Kotimaassa kenttäpiispa oli lähettänyt miehet matkaan to-teamalla, että ”minä menen kanssasi Egyptiin”. Sinkkiarkuis-ta ei puhuttu, mutta tappioihin

Tuli mietittyä monta kertaa, mitä olisin tehnyt, jos olisi tullut rähinä. Onneksi ei tullut.”

7.) NTJ:n kahdella lääkärillä on apu-naan kuusi ”me-diciä”, lääkintä-miestä, he ovat kokeneita sairaan-hoitajia, ensihoita-jia ja perushoitajia.

8.) NTJ laati mahdol-lisista kriisialueista maakansioita. Kaikki käydään ennakkoon läpi: kulttuurit ja uskonnot, poliittiset ja sotilaalliset jän-nitteet, ilmasto- ja hygieniaolot.

9.) NTJ:n varustei-siin kuuluu teltta-sauna – saunaoluet on kielletty, kuten kaikki alkoholi ope-raation aikana.

◼ Muonittaja Mika Kuivanen esittelee ammattisotilaan asunnon. Majoitus ja muona ovat ilmaiset. ”

▶

EU:n nopean toiminnan joukot estävät konfl iktien puhkeamista sodiksi, suorittavat siviilien eva-

kuointeja, osallistuvat humanitaarisiin operaatioihin ja valvovat aseidenriisun-taa. Kovimmillaan joukot erottavat tais-televat osapuolet toisistaan voimaa käyt-täen.

Pystyvätkö nopean toiminnan joukko-jen 2 000 sotilasta estämään kansanmur-han, everstiluutnantti Petri Mattila Porin prikaatista?

”Joukko pystyy estämään etnisen puh-distuksen jossain rajatussa taajamassa tai kaupungissa. Mutta jos vastassa on 10 000 miestä, joukkoa ei voi heittää sellaista voi-maa vastaan.”

Osallistuuko suomalaiskomppania myös rauhaan pakottamiseen asein?

”Saksalainen pataljoona on taistelu-

osaston voiman-käytön päänyrkki, mutta taisteluosastoa johtava saksalais-komentaja voi käyttää suojauskomppa-niaa vastaaviin tehtäviin. Siksi meidän on oltava henkisesti ja fyysisesti valmiita ko-viin paikkoihin.”

Miten rajua aseellista voimaa taistelu-osasto voi käyttää?

”Säännökset ovat operaatiokohtaisia, mutta jokainen tilanne on harkittava vie-lä erikseen. Ongelmat yritetään ratkaista keskustelemalla, sitten voimaa näyttä-mällä, esimerkiksi kutsumalla hävittäjät yläpuolelle. Voimankäyttö on viimeinen keino, siinäkin edetään askel askeleelta.”

Mitä se tarkoittaa?”Riippuu tehtä-

västä, mutta väki-joukkoja voidaan hallita pampuin ja suojakilvin. Seuraa-va vaihe on varoitus-laukausten ampumi-nen. Aseita käytetään joukkoja vastaan, mikäli se on ainoa keino pelastaa oma henki.”

Afrikassa aseen ta-kana voi olla lapsiso-tilas. Saako lapsisoti-lasta ampua?

”Jos joku avaa tu-len meitä vastaan ja henkemme on uhat-tuna, meidän on vas-tattava tuleen itse-

puolustukseksi, oli aseen takana lapsi tai nainen.”

Kuka kantaa vastuun, jos aseita käyte-tään vastoin ohjeita?

”Jokainen sotilas on itse vastuussa voi-mankäytöstä annettujen valtuuksien puit-teissa. Jos on syytä epäillä, että ohjeita on rikottu, jokainen tapaus tutkitaan.”

Voiko Suomi kieltäytyä operaatiosta sen vaarallisuuden takia?

”Jos taisteluosaston saksalaiset ja hol-lantilaiset joukot ovat valmiit lähtemään, voi olla poliittisesti vaikea todeta, että Suomi ei osallistu operaatioon.” ▪

Saako lapsisotilasta ampua?Suomen on vaikea kieltäytyä vaarallisesta operaatiosta,jos taisteluosaston saksalaisetja hollantilaiset ovat valmiitlähtemään.

▶

◼ Mahdollinenlähtö voi ollaAfrikkaan. ”Siel-lä toimii huonos-ti organisoituneita mutta arvaamat-tomia joukkoja”, everstiluutnantti Petri Mattila sa-noo.

27/2006 | Suomen Kuvalehti 37

▶ Yhteensä 32 500 suomalaista on osallistunut 29 rauhantur-vaoperaatioon vuosina 1956–2006.▶ Eniten Suomi on lähettänyt joukkoja Kyprokselle, 10 000.▶ Rauhanturvaajia on meneh-tynyt 45, joista operatiivisissa tehtävissä 14, yksi varsinaisessa taistelutilanteessa.▶ 31 rauhanturvaajaa on kuollut sairauksiin, itsemurhiin, liiken-neonnettomuuksissa ja tapatur-missa.▶ Menehtyneille rauhanturvaa-jille omistettu muistomerkki sijaitsee Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

Suezilta Kabuliin

◼ Rauhanturvavete-raanilla on keräily-harvinaisuus, ”Suezin komppanian” baretti ja kokardi.

38 Suomen Kuvalehti | 27/2006

varauduttiin. Polttohautausta selvitettiin, ja matkaan otettiin kaava yksityistä ehtoollisen jakamista varten.

Tilanne Egyptissä rauhoittui, englantilai-set, ranskalaiset ja israelilaiset vetäytyivät taisteluitta. Raskaasti aseistautuneita jouk-koja vastaan eivät olisi auttaneet muutamat ruotsalaiset panssarinyrkit ja konekiväärit

– tai itse koottu jeeppi. 10.)

Myös onni varjeli. Yhteen jääkäriin osui harhaluoti Port Saidin poliisiaseman katolla. Huhupuheissa mies oli jo kuollut, mutta vain ol-kapäässä oli pieni reikä. Toi-nen jääkäri toheloi tykin ruu-din ja tupakan kanssa. Pahat

palovammat, mutta henki säilyi.Arki autiomaassa oli pääosin hiljaiseloa.

Vartiossa vaatetus oli vapaamuotoinen, pal-jas ylävartalo ja puolihousut (shortsi-sanaa ei tunnettu) jalassa. Vapaalla hikoiltiin pel-tiparakeissa 11.), uitiin valtameressä ja otet-tiin aurinkoa.

”Kilpailtiin, kenelle tuli jyrkin rus-ketusraja. 3–4 vyöhykettä siinä erot-tui.”

Huolet kasautuvat reissussaPorin prikaatin pihamaalla saappaat rummuttavat tahdissa, soppatykin

katveessa lusikkahaarukat raapivat pak-kien pohjaa. Jossain kauempana kuuluu tasaista raskasta jytkettä.

Partanen astuu sotilaskodista ja laittaa vanhan, vaaleansinisen baretin päähän. Sen sisälle on kirjoitettu nimi ja laitettu kuva nuoresta miehestä. Rauhanturvave-teraani on palvellut Siinailla 1956 ja 1974 sekä Kyproksella 1964.

”Jos on murheita tai tyttöystävä roikkuu korvassa kiinni, on parempi jäädä kotiin”, hän sanoo.

”Sotareissussa yllättäviä ongelmia tulee ihan tarpeeksi.”

Lääkäri Lahdenperä ja muonittaja Kui-vanen nyökkäävät. Lahdenperä on ollut Pu-naisen Ristin lääkärinä useilla katastrofi -alueilla.

”Olen nähnyt kaikenlaista. Tuskin koh-taan uutta, joka enää järkyttää.”

Kuivanen sanoo, että nopean toiminnan joukot koulutetaan ja varustetaan parem-min kuin yksikään aiempi suomalaisosasto. 12.)

”En pysty ajatte-lemaan sellaista ti-lannetta, josta en selviäisi fyysisesti ja psyykkisesti.”

Kuivanen esitte-lee vielä ammatti-

sotilaan asunnon. Rivitalohuoneisto, johon on majoittunut kolme miestä. Olohuonees-sa peltikaappeja, televisio, Playstation, no-jatuoleja ja matto.

Sitten on jäähyväisten aika. Partanen pu-ristaa kädestä, katsoo silmiin ja liikuttuu.

”Jos joudut rähinään, onnea ja menes-tystä.”

Tapa tai tule tapetuksiKesä 1941, Savitaipale.

Ahti Partanen oli 15-vuotias koulupoika. Jatkosota oli alkanut, isä kutsuttu riviin, äi-ti lähtenyt lottana sotaan. Pihapiirin pari vuotta vanhemmat ystävät kaikkosivat rin-tamalle.

Ahti ajatteli, että yksin ei tänne jää.Hän tarjoutui neljännen armeijakunnan lähetiksi, hänet kelpuutettiin vapaaeh-toisena mukaan.

Lähetti siirtyi Viipurin puhdistus-joukkoihin ja sieltä kaupungin valleille ilmatorjuntaan. Kesällä 1944, Kannak-sen suurhyökkäyksen aikaan, 18-vuotias nuori mies latasi ja suuntasi ilmantor-juntatykkiä Ihantalan torjuntataiste-luissa.

◼ Vapaa-aikana rauhanturvaajat ottivat kilvan aurinkoa valtameren rannalla Siinain autiomaassa.

10.) NTJ:n ajoneu-vokalustoon kuuluu mm. panssaroituja miehistönkuljetus-vaunuja, esikunta-vaunuja ja raskasta kuljetuskalustoa.

11.) NTJ majoittuu il-mastoituihin ja läm-mitettäviin ilmakaa-ritelttoihin, joissa jokaisella sotilaalla on oma solu.

12.) NTJ:n koulutus kestää seitsemän kuukautta, se sisäl-tää kansainvälisen harjoittelujakson saksalaisten ja hol-lantilaisten kanssa marraskuussa Sak-sassa.

© A

HT

I P

AR

TASE

N K

OT

IALB

UM

I

27/2006 | Suomen Kuvalehti 39

▶Lisää rauhanturvaamisesta www.suomenkuvalehti.fi

Rautaa satoi ylhäältä ja edestä. Nälkää, väsymystä ja pelkoa päivästä toiseen.

”En osaa kuvata, mitä se oli”, Partanen sanoo.

Yhtä vaikeaa on kuvitella, millaista olisi lähteä ammattisotilaana turvaamaan rau-haa tänä päivänä. Suezilla puolueettomat rauhanturvaajat valvoivat osapuolten välis-sä aselepolinjaa. Nyt rintamat ovat kadon-neet, siviiliä ei aina erota sotilaasta, valtion armeijaa yksityisestä palkka-armeijasta.

”Ei sodan laki mihinkään ole muuttunut äärimmäisessä tilanteessa. Tapa tai tule it-se tapetuksi.”

Partanen sanoo, että jokainen pelkää, jos joutuu taisteluun. Mutta pelko on siedettä-vä ja itsesuojeluvaisto säilytettävä.

”Moni nuori ei kestä painetta, maristaan jo pienestä. Se on vaikein juttu.”

Lentoemäntä liikuttuiAuto kaartaa armeijan myymälän eteen. Pi-hassa seisoo vanhoja, ruostuneita ilmator-juntatykkejä. Ahti Partanen kävelee sisään ja palauttaa lainavaatteet ja -kengät.

Samanlaiset sarkavaatteet ja monot oli pakattu puoli vuosisataa sitten SAS:n ko-neeseen.

Valvontajoukon ensimmäinen rotaatio

palasi puolen vuoden komennukselta. 13.) Oli 18. kesäkuuta 1957.

NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov oli juuri tehnyt viikon vierailun Suomeen, Nes-teen Naantalin jalostamoon odotettiin en-simmäistä maaöljylastia Neuvostoliitosta.

Partasta harmitti. Ruoan kanssa oli tarjoiltu yksi ainoa olut, mutta kreikkalainen ohra-juoma oli humpsahtanut ilma-kuopassa asetakin rinnuksille, kun hävittäjät olivat pakotta-neet koneen lentämään ukkos-myrskyn läpi Jugoslavian yllä.

Vihdoin Seutula lähestyi. Miesjoukko yltyi reippaaseen yhteislauluun: Kotimaamme onpi Suomi, Suomi armas syn-nyinmaa. Lentoemäntä puhkesi kyyneliin.

Kello 21.10 Ahti Partanen oli palannut Siinailta. SK

Suomen Kuvalehti seuraa muonittaja Mika Kuivasta nopean toiminnan joukoissa. Kou-lutus alkoi toukokuussa 2006, päivystysaika kestää ensi vuoden alusta 6 kuukautta.

◼ Panssaroidut miehis-tönkuljetusvaunut suo-jaavat ammattisotilai-ta maailmalla. ”Siinailla suomalaiset rakensivat itse jeepin osista”, Parta-nen muistaa.

13.) NTJ:n operaatio kestää pisimmil-lään neljä kuukaut-ta. Suomi päivystää kuusi kuukautta vuosien 2007 ja 2008 alusta.

”Ei sodan laki mihinkään ole muuttunut äärimmäisessä tilanteessa. Tapa tai tule itse tapetuksi.”