Taidemaalaus 3 2011

taidemaalaustaidemaalariliitto 3/2011

”Särestöniemionohjannuttulostahaluamaansasuuntaanvieläsiveltimenvedoilla,joskusleveälläkinsudillataipalettiveitsellä,lisätenpaikoittainpigmenttimurusia,nokareita,useastihyvinkinrunsaasti.”

6 euroA

TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS TAPAHTUMAN 9.-18.3.2012 YHTEISTYÖSSÄ MUKANA

www.intrum.fi

Kuv

a: J

ohan

na Å

kerb

erg,

201

1

3taidemaalaus3/2011

pääkirjoitusTiinaLamminen

taidemaalaus

Numero 3/2011

Neljäs vuosikerta

julkaisija

Taidemaalariliitto

Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki

puhelin 09 6811 0530

faksi 09 6811 0550

www.painters.fi

päätoimittaja

Tiina Lamminen

puhelin 050 3646 674

[email protected]

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Jari Jula,

Tiina Lamminen, Jukka Pohjola

lehden sihteeri

Eeva Kilpinen

ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 4/2011 ilmestyy joulukuussa 2011,

aineistot lokakuun loppuun mennessä.

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta

ja hinnoista löytyvät osoitteesta

www.painters.fi/tmjulkaisu.html

tai ne voi tilata numerosta 09 6811 0530.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen.

KANSI

CG Hagström, lue lisää s. 35.

painos

2 700 kpl

ulkoasu Jaana Teräväinen

paino Painohäme Ylöjärvi 2011

kirjain

Garamond Premier Pro

paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi)

Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)

issn 1797-349x

Ja nyrkkiä pöytään

Kesällä tuohduin Suomen paviljongista Venetsian biennaalissa niin, että järkytin matkakumppanini ja vakuudeksi löin nyrkin pöytään. Edellisellä viikolla oli tapahtunut Norjan joukkomurha. Mielipuolisen murhaamisen lisäksi äärioikeistolaisuuden nousu ja sen historialliset esi merkit kaikkialla maailmassa ovat olleet laajasti esillä viimeisen vuoden aikana.

Venetsian biennaalin kansalliset paviljongit ovat mielenkiintoinen osa koko naisuudesta, johon kuuluvat offnäyttelyt, yksityiset näyttelyt, museonäyttelyt ja kuratoidut yhteisnäyttelyt. Esimerkiksi Montenegron paviljongin videoteoksessa Marina Abramovic kertoo kotimaastaan sijoituskohtee na ja Moldovian taiteilijattaret näyttäytyvät euroviisutyyliin.

Miten pienen maan kannattaisi biennaalissa esittäytyä edukseen?

Taiteilijana VesaPekka Rannikko jatkaa Suomen sodanjälkeisen modernismin ja funktionalismin tarinaa. Biennaalissa esillä olleessa videossa taiteilija tuhoaa toisen tekijän maalauksen valkoisella maalilla. Yli maa latta vien teosten aiheet ovat vanhus, romani ja omakotitalon pihapiiri, yksi on luontokuva. Katsoja haastetaan taitavasti.

Jos taiteilija tuottaa samaa näkyvää kuvamaailmaa kuin muu media, niin mikä on taiteilijan vastuu osoittaa oikea ja väärä? Biennaalinäyttelyjä ei taiteilija rakenna, vaan taiteilija kuratoidaan näyttelyyn ja puitteet teokselle tehdään. Oheismateriaalin puuttuminen ja nykyinen poliittinen ilmapiiri vaikuttivat siihen, että itsessään ansiokas videoteos näyttäytyi keskellä biennaalin sosiaalisuutta myös viiltävänä kansallisena käyntikorttina.

Venetsian biennaaliin osallistumista hoitaa Näyttelyvaihtokeskus Frame. Framen järjestäminen on levällään. Hallinnollisen tilanteen ratkaisemattomuus on poliittista peliä. Kenen eduksi, mitä oikeasti odotetaan? Uutta rahaa säätiölle tai laajempaa muutosta taidehallinnossa? Toiminnalle tilanne ei ainakaan ole etu.

Tampereella 1.10.2011

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittaja

4 taidemaalaus3/2011

5taidemaalaus3/2011

Lapin faarao – taiteilija Reidar Särestöniemen julkisuuskuvaTuija HautalaHirvioja

lapin faarao – taiteilija reidar särestöniemen julkisuuskuva

Reidar Särestöniemi oli vielä 34vuotiaana tuntematon. Takana olivat taideopinnot Suomen taideakatemiassa ja myöhemmin Repininstituutissa Leningradissa. Vuoden 1959 Helsingin yksityisnäyttely oli läpimurto ja Sä restöniemelle ennustettiin lupaavaa uraa. Lappi näytti saaneen aidon kuvaajansa.

Hänen maalauksissaan tuntuu Lapin autio ja suuri luonto persoonallisesti koettuna ja myytin ja tarun henki liikkuu niissä merkillisen aitona. (E.J. Vehmas, Uusi Suomi, 1960)

Artikkelit keskittyivät pääasiassa Säres tönie men taiteeseen, joskin ihmetystä herätti tai teilijan syrjäinen kotipaikka.

Mikä sinut pitää Särestövaarassa? (Särestövaa ra on Kittilän Kaukosessa, ja usein on ihmetelty, kuinka taiteilija jaksaa työskennellä niin kaukana kulttuurikeskuksista.)

No kun minä olen Särestöstä kotoisin. Moneen otteeseen olen yrittänyt olla Helsingissä

ja pakosta ollut muissa suurkaupungeissa, muttei siitä mitään tullut. (MaijaLiisa Talven kan ta, Elantolehti joulukuu 1960)

Menestyvän Reidarin julkisuuskuva

Media kiinnostui todenteolla Reidar Sä res töniemestä 1960luvun puolivälissä. Lehti kirjoit telu keskittyi taideteosten ulkopuolisiin seikkoihin: taiteilijan luonteeseen ja ulkonäköön, huomiota herättävään pukeutumiseen sekä murteeseen. Taiteilija kuvailtiin lyhyeksi, mutta katseen intensiivisyyden luonnehdittiin erottavan hänet muista suomalaistaiteilijoista: miilunpolttajan silmät. Vaatteet ja värjätty parta kiinnittivät huomiota: Reidar Säres tönemi on kuin irtileikattu palanen omaa tauluaan.

Artikkeleissa lainattiin Särestöniemen sutjakkaa puhetta, joskin murrelainat olivat usein pie lessä. Taiteilija kertoi, mielellään värittäen, kuu lumisistaan ja tekemisistään.

Särestöniemi joutui 1960luvulla sivuun etelään painottuneesta taidemaailmas ta, eikä hänelle myönnetty apurahoja. Taide maail man tilalle tuli vallan eliitti: kunnanjoh tajat, maaherrat, ministerit, suurlähettiläät, kuninkaalliset, itse presidentti Urho Kek ko nen.

Huolimatta Särestön syrjäisestä sijainnista vierailijoita kävi paljon. Reidar Särestöniemi rakennutti vuonna 1972 gallerian ateljee asuntonsa viereen taatakseen työrauhan. Ark ki teh

Reidar Särestöniemi: Puisto,

öljymaalaus kankaalle, 100 x 95 cm,

Särestöniemen Museosäätiö.

Kuvaaja Arto Liiti.

Särestöniemi-seminaari

”Kunnianosoitus

Reidar Särestöniemelle

– materiaalisuus ja

informalistinen maalaustapa

nykymaalareiden teoksissa”

järjestettiin 27.8.2011

Rovaniemellä.

Seminaaria hallinnoi

Lapin kesäyliopisto.

Reidar Särestöniemi

-symposiumin ja seminaarin

yhteistyökumppanit:

Särestöniemi-museo

Lapin aluetaidemuseo

Lapin yliopisto

Lapin kesäyliopisto

Lapin Taiteilijaseura

Taidemaalariliitto ry

Teksti on lyhennelmä

27.8.2011 pidetystä

esitelmästä.


tien Raili ja Reima Pietilän suunnittelema rakennus, jossa näyttelytilan lisäksi oli sauna ja uimaallas, sai paljon huomioita. 1970luvun alun lehtijutuissa taiteilijan kuu lui suus, taulujen hinnat ja varakkuus olivat keskeisiä aiheita. Julkisuuden ja taulujen menekin takia Sä restöniemeä pidettiin taiteilijana epäuskottavana.

Taiteilija oli tietoinen maineestaan ja puolus tautui muun muassa Uuden Maailman haas tattelussa 1971:

Net minun kaverini ovat irvistelleet, että mie annan lehtimiesten tulla tänne ja juttuja minusta – varsinkin kirjailijat, mutta mie olen sanonut heille, että teillä on kustan tajanne ja markkinamiehenne. Ei teijän tartte laittaa rikkaa ristiin töittenne myymi seksi, mutta minun on itte markkinoitava kaikki.

Värittynyt taiteilijakuva

Presidentti Urho Kekkosen ja muiden kuuluisuuksien vierailut Särestössä 1970luvun loppupuolella saivat palstatilaa. Uutena kirjoitusaiheena oli mukana taiteilijan näkemys luonnonsuojelusta ja erityisesti huoli Ounasjoen tulevaisuudesta.

Tuommoinen mentaliteetti, että minun jälkeeni maailmaloppu, on rikollista. Se on rikos luontoa vastaan ja ympärillä asuville monen miespolven ikävä. He ovat jättäneet meille kauniit pellot ja kunnostaneet talojaan vielä vanhoina miehinä. – – Miten käynee Ounasjoen jos valjastaminen toteutetaan, ei sinne jää kuin lirisevä puro. Sellainen on tulevaisuus. Jos ei ole mutterei

hin ja moottoreihin ihastunut, mielen valtaa jäätävä alakuloisuus. (Avotakka 1976)

Myös Reidarin tarve vetäytyä ja halu palauttaa oma yksityisyys olivat esillä. Toimittajat eivät Särestössä aina edes tavanneet taiteilijaa.

Täällä on niin moni hännystelijä laukannu kuluttamassa aikaansa, että oon ruvennu sanomaan jyrkästi ei. Mie oon tajunnu ettei miun tarvihe tinkiä omasta mielenrauhastani muitten vuoksi. Joku on ottanu kiellon pahuutena. Ihminen muuttuu sisäänpäin kääntyneeksi, eräänlaiseksi toisinajattelijaksi. Tulee tarve rauhoittua. (Apu 1977)

Särestöniemeä luonnehdittiin erilaisilla lem pinimillä: Tietäjä Lapista, Surrealisti Kit tiläs tä, Lapin sha maa ni, Mystillismodernistinen Lapin avant gar disti, Originelli luonnon mystik ko, ja Suomen kallein taiteilija. Ni miä keksittiin seuraavalla vuosikymmenellä li sää: Pohjolan Picasso, Luomisen demooni, Kan sallinen väriläikkä, Lapin faarao, Värien ruh tinas, Menninkäinen Kittilän Särestöstä, Kau kosen professori, Särestön ruhtinas, Au ringon ja maan poika, Kittilän shamaani, Sä res tön erakko, Toisen tasavallan taiteilija, Suo men pohjoisin julkkis, Hullu taiteilijakummitus, Värien mestari, Lapin maahinen.

Nimikkeet värittivät taiteilijakuvan, joka saattoi toimittajan hämmästykseksi osoittautua hyvinkin toisenlaiseksi. Vuonna 1977 Särestöniemi ihmettelee itse kin Apulehden toimit tajalle:

”Miksi taiteili jas ta tehdään puolihullu boheemi?” Artikkeli päättyy toteamukseen:

Reidar Särestöniemi: Istuva vanha mies

(Tolko Odin Boh, On vain yksi Jumala), 1958,

öljymaalaus kankaalle, 139 x 99 cm, Särestöniemen Museosäätiö.

Kuvaaja Arto Liiti.

7taidemaalaus3/2011

Pieni, partasuinen taiteilijaukko häipyy töyräältä piilopirttiinsä. Olen pettynyt kolmeensataan toimittajaan. Reidar ei ole lainkaan sitä, mitä tullessamme otaksuimme. Hän ei ole kummitus. Hän on ihminen.

Taiteilijan tarve työrauhaan

Tulipalo uudenvuodenattona 1977 tuhosi Särestöniemen kodin, 1965 val mis tu neen Honka pirtin. Galleria tauluineen saa tiin pelastettua, mutta kodin myötä tu hou tuivat jo eletyn elämän muistot. Pietilän ark kiteh ti pa ris kunnan suunnittelema uusi ateljeeasunto (1978) sijaitsee etäämpänä galleriasta. Näin taiteilija

pyrki turvaamaan itselleen työskentelyrauhan. Viimeisten vuosien 1978 – 1981 artikkeleissa nousevat esille tai tei lijan oman rauhan tarve ja halu vetäytyä jul kisuudesta.

Reidar Särestöniemi oli puhelias ja avoin luonne. Hän oli lappilaiseen tapaan loistava tarinankertoja. Kerrotut tarinat olivat sinänsä totta, mutta liioittelu, asioita tehostava kuvailu ja tarinan muuttaminen kuulijakunnan mukaan olivat sallittuja ja usein käytettyjä tehokeinoja. Julkisuus oli, ainakin aluksi, taulujen menekin takia tärkeää. Vuosien saatossa suhde lehdistöön muuttui monimutkaiseksi: taiteilija tarvitsi ja halusi julkisuutta, mutta samalla se oli hänelle taakka .


9taidemaalaus3/2011


”Kunnianosoitus






Rovaniemellä.

taito ja vimma, reidar särestöniemen maalauksia

konservaattorin näkökulmastaTaidekonservaattori Liisa HänninenPelz

taito ja vimma, reidar särestöniemen maalauksia konservaattorin näkökulmasta

Reidar Särestöniemen maalausten monimuotoinen, kerroksellinen maalaustapa on häikäisevä visuaalisuudessaan. Toisaalta se on luonut monia hämmentäviä ongelmia työhöni Sä res töniemen maalausten konservoinnissa.

Särestöniemi saattoi maalata varhaisemmassa vaiheessaan traditionaalisesti pohjustaen kankaan ja peittäen pinnan kauttaaltaan värein, joko siveltimellä tai palettiveitsellä. Pin nan elävyys on silloinkin havaittavissa sideaineen ja värin tarkoituksellisella läikikkyy dellä, rosoisuudella, viivojen korostuksella. Sä r estö niemi on toistanut tuolloin herkässä maa

lauksellisessa ajattelussaan kankaalle hetkellisen tunteen värien ja komposition avulla.

Puistomaalaukseen (sivulla 4) juuri tummat värit tuovat entistä raskaamman vaikutelman koska ne on maalattu vaalean viereen ja yli. Sama tummien värien efekti tapahtuu maalauksessa Istuva vanha mies (sivulla 7), jos sa taustan vaalea pastellisävyinen luontoaihe jatkuu keskeisen, korostetusti rajatun miehen valkeassa puserossa.

Kerroksellisissa värikohdissa nämä maalauk set ovat olleet alttiita halkeilemaan, mikä viittaa siihen että taiteilija ei ole odottanut ai kaisempien värikerrosten kuivumista maalatessaan uutta niiden päälle. Hyvin paksulti sivelty väri on myös jo sinänsä halkeilevaa kuivuessaan.

Vaikka Särestöniemi käytti pohjana tukevaa pellavakangasta (Aurinko ja riekko, sivulla 16), mikä kannatti erinomaisesti painavia öljyvärikerroksia jopa suurimmissa töissä, myöhempi kankaiden löystyminen oli osaltaan aiheuttamassa värien halkeilua ja poh jan deformaatiota.

Britamaalauksessa (seuraavalla sivulla) taiteilija on pyrkinyt yhä fyysisempään maalaustapaan pyyh kimällä ja raapimalla värialueita, maa laamal la uudestaan niiden päälle ja käyt

Reidar Särestöniemi: Maisema;

yksityiskohta samasta teoksesta, 1968,



Kuvaaja Liisa Hänninen-Pelz,

Aineen taidemuseo.



esitelmästä.


tämällä ohuita ja paksuja sideainepigmenttiseoksia. Tämän tyyppisessä maalauksessa konservaattorin on vaikea tietää mikä on tarkoituk sellinen värialueen raja ja missä vaiheessa väriä on pudonnut jos ollenkaan. Voi vain kiinnittää irtoamassa olevan värin ja harkita tapauskohtaisesti restaurointimaalauksen.

Reidar Särestöniemen tapa maalata, heittää syrjään ja ottaa takaisin työstettäväksi kankaita, tuo haasteita konservaattorille, jonka tehtäväksi pahimmissa tapauksissa jää märkinä rullalle kuivuneiden maalauskankaiden suoristaminen, taitteiden oikominen ja värien kiinnittäminen. Paksujen pellavakankaiden paikoittainenkin kuhmujen oikaisu raskaine värialueineen vaatii aina yksittäisen ongelmanrat kaisun.

Särestöniemi hallitsi sekä kerrokselliset että tasaiset maalipinnat (Maisema 1968). Jaara ja syvänpunainen Maisema ovat molemmat tasaisesti ja ohuelti maalattuja, osin vain pienin korostuksin siveltyjä kankaita, joissa tahallisten väririhmojen on annettu valua. Kangasta on sitten siirrelty ohuen värinesteen liikuttamiseksi pinnalla.

Vaikka värikerrokset ovatkin ohuita ja tasaisia, sekä Jaaran että Maiseman maalaus

prosessi on ollut nopea ja kokeileva kerroksineen, tuloksena liuskoina irtoamassa ollut väri. Kom po sitiot sisältävät myös raapimisjälkiä ja hankausta. On kutakuinkin varmaa sanoa että Sä restöniemi on tehnyt maalauksia myös kokeilumielessä, ajattelemattakaan työstää niistä valmiita teoksia, mutta osa teknisesti riskialt

Reidar Särestöniemi: Istuva ilves; yksityiskohta samasta teoksesta,


Kuvaaja Liisa Hänninen-Pelz, Aineen taidemuseo.

Reidar Särestöniemi: Brita,



Kuvaaja Arto Liiti.

11taidemaalaus3/2011

tiista maalauksista on signeerattu, mikä viittaa tuloksen hyväksymiseen taiteilijan omassa mielessä.

Ilman kokeiluja (esimerkiksi Talvi laskeutuu jängille, 1979) Särestöniemi ei olisi saanut aikaan sellaisia monimuotoisia kokonaisuuksia, jotka käsittävät hänen myöhemmän vaiheensa maalausten erittäin paksukerroksiset väriroiskeet ja valutukset, öljyväri kerrosten nahistumisen ja tarkoituksellisen hal keilun kankailla, jotka on vain paikoin pohjustettu ja osin jätetty kankaan syyt näkyviin.

Maalauspohja on siinä osa maalausta. Paikoit taisella runsaalla sideaineella on saatu aikaan elävän näköinen pinta kun siihen on sekoitettu tai ripoteltu pigmenttiä. Öljyvärin

sideaineen ja pigmentin määrä kulloisessakin kohdassa ratkaisee pinnan rakenteen.

Taiteilija on ohjannut tulosta haluamaansa suuntaan vielä siveltimenvedoilla, joskus leveälläkin sudilla tai palettiveitsellä, lisäten paikoittain pigmenttimurusia, nokareita, useasti hyvinkin runsaasti. Tulos on hallittu kokonaisuus, kaukaa katsoen hämmästyttävä visuaalinen esitys, läheltä tarkastellen toisenlainen, mutta ei yhtään vähemmän hämmästyttävä maalaustekninen suoritus.

Korkeaksi pakatuista pinnan kohoumista (Istuva ilves) väri on monesti rakoillut ja pudonnut, mutta missä vaiheessa? Sitä on mahdoton tietää jälkeenpäin, se on voinut sattua jo alkuvaiheessa taiteilijan siirrellessä maa

Reidar Särestöniemi: Ruska tunturissa; yksityiskohta samasta teoksesta,




lausta. Kiinnostavaa olisi tietää miten Sä restöniemi suhtautui loh jenneiden kohtien tai pigmentin varisemiseen?

Konservaattorin työnä ei ole lisätä uutta siihen mistä ei ole varmaa tietoa, tehtäväksi jää konservoida maalauksessa näkyvät parhaillaan irtoamassa olevat värikohdat ja halkeamat. Runsaasti irtopigmenttiä sisältävät maalaukset kuten Istuva ilves ja Maisemassa aurinko ja poroja, ovat olleet eräät vaikeimmista konservointikohteista. Molemmat olivat olleet vielä märkinä rullalla ja taittuneina, värin vielä erikseen mennen rullalle taitekohdissa ja kuivuneen paikoilleen. Rullalle jähmettyneet värit oli avattava varovasti lämmittäen kohdittain. Pintojen pigmenttijauhe, joka on osin irrallaan, menettää värin materiaalisen ominaisuuden ja intensiivisyyden jos sitä kiinnitetään, ja tämä vaikeutti lisää konservointityötä.

Istuva ilves maalauksessa irtopigmentti on hennon vihreää ja mustaa, kun taas Maise massa aurinko ja poroja maalauksessa pigment

ti on syvän sinistä. Pohjavärinä molemmissa oranssinpunainen ja vaaleanpunainen kuten niin useasti Sä res tö niemen maalauksissa.

Ruska tunturissa maalauksessa Sä res tö niemi käytti niin ikään pinnalle ripo tel tuja mustia pigmenttinokareita ja täpliä. Teok sessa ei ollut lainkaan värihalkeamia, se on maalattu paksua sideainetta sisältävällä öl jy värillä, jossa väriaines on vetäytynyt kiristyneiksi juovamuodostumiksi. Maalauksen paksu ja epätasai nen pintamuodostelma teki defor moi tuneen pohjakankaan suoristuksen haas tavaksi, ir to naisten pigmenttirakeiden lisäksi.

Reidar Särestöniemen öljy/tempera ja öljy väri maa lausten pintojen materiaalinen runsaus, yhä fyysisemmäksi muuttunut maalaustapa ai heut taa teosten vaurioituessa kalliin ja aikaa vievän haasteen kon servaattorille. Jo siksikin on tärkeää ennal ta ehkäistä vauriot hyvillä säilytysolosuhteilla niil le lukuisille verraten hy vässä kunnossa ole vil le maalauksille, joita Sä res töniemen tuotan nos ta on olemassa. .

Reidar Särestöniemi: Maisemassa aurinko ja poroja; yksityiskohta samasta teoksesta,




Spatialismi, tashismi, spontanismi, automa tistisuus ja informaalisuus, joista nuori arkkitehti Reima Pietilä kirjoitti Suomen Taiteen vuosikirjassa 1958 – 1959, sai Venet sian biennaalen 1960 jälkeen Suomessa yleisni men informalismi. Sitä suosi nykyhetken tai teeseen havahtunut kriitikko E. J. Vehmas. Sodan jälkeen suomalaisella taiteella oli ollut vähän kansainvälisiä kontakteja ja Venetsia paljasti millaiseen umpioon täällä oli jääty.

Pietilän artikkelin aikaan Reidar Särestö niemi lopetteli opintojaan Leningradissa. Keskustelu maalauksen uusista keinoista tavoitti hänet syksyllä 1959, kun hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä. Kiittävässä arviossaan E. J. Vehmas mainitsi Särestöniemen taideopinnot itänaapurissa ja sitten

”puh disti” hänet epäilyistä.

Hänen näyttelykokoelmassaan Pinxissä ei näe kuitenkaan jälkeäkään sosialistisesta realismista, vaan se edustaa aikamme vapaata modernismia, jota hän ei varmasti ole oppinut Venäjällä.

”Vapaasta modernismista” oli kylmän sodan aikakaudella tullut yksi länsimaisen elämänmuodon tunnusmerkeistä. Vehmas kiinnitti myös huomiota Särestöniemen tekniikkaan ja näki siinä primitivisointia ja tashistisia ihanteita, jotka liikkuvat ajassamme.

Hän on myös etsinyt materiaalin salaisuuksia turvautuen usein tashistisiinkin menetelmiin. Jälkimmäiset saattavat kyllä joskus päättyä vain ulkonaiseen aistikkuuteen ja pintahienostukseen, niin että tulos voi lähentyä esim. keramiikkalaatan pintavaikutusta.

Särestöniemen taide määrittyi siis ”vapaaksi” ja ajan hengen mukaiseksi jo puoli vuotta ennen käänteentekevää Venetsian biennaalia. Sen vaikutus kotimaan taiteeseen ei tullut miellyttämään kaikkia. Selkeimmin epäilynsä ilmaisi Olavi Valavuori vuosi biennaalen jälkeen kirjassa Suomen Taide 1961.

Seuraukset saaduista vaikutteista näkyivät hämmästyttävän nopeasti ja laajalti. Uutta linjaa eivät lähteneet noudattamaan vain nuoret taiteilijat eikä se levinnyt vain Helsinkiin, vaan sai vastakaikua kautta koko maan ja myös varttuneemman maalaripolven piirissä. Etenkin taiteilijat, jotka olivat epäonnistuneet siihenastisissa kokeiluissaan muuttuivat ’käden käänteessä’ informalisteiksi.

Syyttämättä suoraan ketään nimeltä Valavuori leimasi koko informalismiherätyksen epäonnis tuneiden maalareiden helpoksi tempuksi. Hän ei rohjennut kyseenalaistaa ulkomai



esitelmästä.

Särestöniemi ja informalismi Kuvatateilija, KuT Jyrki Siukonen

Särestöniemi ja informalismi


”Kunnianosoitus






Rovaniemellä.


sia taiteilijoita, mutta vähätteli kyllä kotimaiset. Vehmaksen ja Valavuoren erilaiset kannat kuvaavat sitä porinaa, jonka keskelle Sä restöniemen nousu osui.

Kemiallisia prosesseja

Pyytäessään 1970luvun alussa galleriarakennuk sensa suunnittelijaksi Reima Pietilän, Reidar Sä res töniemi saattoi muistaa vuoden 1959 artikkelin, jossa arkkitehti analysoi uuden maa lauksen ilmiötä. Ne muistuttivat hyvin pal jon Särestöniemen 1960luvun alun työsken telyä.

Pietilä pohti materiaalia, tekniikkaa ja kom positiota. Hänestä teknilliset ja materiaalin valintaa koskevat näkökohdat hallitsivat tai teellista suoritusta enemmän kuin kirjallinen aihe.

Lisäaineet tekevät värin milloin juoksevaksi nesteeksi milloin sitkoiseksi savimaiseksi massaksi tahi kuohkeaksi ja hauraaksi rappausaineeksi. Ainekoostumus määrää käsittelytekniikan ja tämä puolestaan komposition.

Käytetään hyväksi kemiallisia prosesseja ja mekaanisesti vaikuttavia muokkausvälineitä erilaisten ainevaikutusten synnyttämiseksi. Materiaali reagoi menetelmään ja samalla sille ominainen ainerakenne tulee selvemmäksi tai muuttuu toiseksi rakenteeksi.

Sommittelu on samanaikainen tapahtuma itse suoritustyölle. Se muuttuu ja täydentyy yhdessä aineellisen struktuurin kanssa.

Tämä oli tuttua Särestöniemelle, jota maalausmateriaalit ja kemialliset prosessit olivat kiinnostaneet kauan ennen informalismia, jopa niin että hän otti yksityistunteja kemiassa. Kun vuonna 1964 Särestöniemen ylle aseteltiin jo mestarin manttelia, niin kyse oli juuri täs tä taidosta. Kari Jylhä kirjoitti näyttelyar vostelussaan, että Särestöniemi on teknillisten kikkojen mestari joka löytää töihinsä usein yllättäviä efektejä. E. J. Vehmas, joka debyyttinäyttelyn yhteydessä puhui vielä tashismista, näki Särestöniemessä 1964 oman linjansa edustajan.

Informalismin uudet keinot ovat kiehtoneet myös Reidar Särestöniemeä, niin että hän maalaa nykyään rappausmaista materiaalipintaa, joka näyttää sopivan hänen tyyliinsä melkein paremmin kuin tavallinen öljyväri, koska hieman mielivaltaiset muodot sulautuvat siihen luontevasti.

Taiteen kentällä oli kuitenkin vuoden 1960 biennaalen jälkeen siirrytty ripeästi eteenpäin ja tämän myös Vehmas tajusi. Särestöniemen kohdalla hän alkoikin jo toppuuttelemaan.

Ehkä hän on kuitenkin innostunut vähän liiaksi informalismiin, sillä mukana on myös maalauksia, jotka ovat vain hieman sekavaa materiaalipintaa, eivätkä sano katsojalle paljoakaan.

Vehmas alkoi painottaa taas aihetta ja kannusti myös Reidar Särestöniemeä siihen suuntaan. Krii tik ko kaipasi pois siitä vapaudesta, jonka oli in formalismin nimellä Suomeen markkinoinut. .


Merita Koskimies: Riccardo, 2009, tussimaalaus ja viini paperille, 75 x 55 xm. Kuvaaja: Lorenzo Casebasse.

”Tussimaalauksissani traditionaalinen traditionaalinen informalismi lähenee ’ad-hoc’-tyyppistä improvisaa-

tiota. Värin ja eleen synestesiaan on kuitenkin sisäänkirjoitettu teoksen oliollisuus. Kromaattiset kontrastit

muodostavat näkyviä hahmoja taiteilijan ja teoksen välisessä yleisessä humuksessa.”

Riccardo Merita Koskimies


Reidar Särestöniemi: Aurinko ja riekko, öljymaalaus kankaalle, 118 x 126 cm, Särestöniemen Museosäätiö. Kuvaaja Arto Liiti.


kolme kertaa Taidemaalari Juhani Tuominen

kolme kertaa

Ensimmäisen kerran kohtasin Reidar Särestöniemen Oulussa Pekkalan kehys ja taiteilijatarvikeliikkeessä Asemakadulla. Se oli opiskeluaikojani 1970luvun alussa. Reidar oli ostamassa maalausmateriaalia. Emme tunteneet toisiamme emmekä myöskään keskustelleet mitään. Kiinnitin huomiotani hänen ostamaansa materiaalimäärään. Katselin sitä tietenkin silloisena taideopiskelijana ja opiskelijabudjetin näkökulmasta. Tuohon aikaan olin aika skeptinen Reidar Särestöniemen taidetta kohtaan.

Oulussa Reidar Särestöniemi oli varsin hyvin tunnettu. Ensimmäisen kerran siellä hänen töitään oli laajemmassa pohjoissuomalais ten taiteilijoitten näyttelyssä 1961. Näyt telyä oli suunniteltu ensimmäiseksi Poh jois suomalaisen taiteen biennaaliksi.

Ou lun taidemuseossa oli Särestöniemen näyttely 1971. Samaan aikaan järjestettiin ensimmäiset Ark ti sen hysterian päivät, jossa Reidar nimettiin ”Mr. Hysteriaksi”. Ou lun yliopiston yli oppilaskunnan Lapin paliskunta järjesti kesäerotuksia, joissa oli myös näyttelyitä. Niihin Reidar ei osallistunut vaikka pyydettiinkin. Hän oli kuitenkin mukana jälkipyykeissä, joita Reidarin saunassa järjestettiin Särestössä.

Reidar osallistui myös muun muassa Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston ulkomaan ekskursioon Puolaan 1970. Siellä hän oli opiskelijoitten kanssa tutkiskellut vanho

jen rakennusten rapautuneita portinpieliä ja kiinnityttänyt opiskelijoitten huomiota myös yksityiskohtiin ja rakennusten mikromaailmaan. Näitä ilmeisen vuorovaikutteisia kontak teja oli aika paljon oululaisten ja varsinkin arkkitehtuurin opiskelijoitten ja Reidarin vä lillä. Vuonna 1971 Välkkylässä, opiskelijaasun tolakylässä, valmistui uusi rakennusvaihe ja sinne avattiin ylioppilaskunnan ravinto la, jon ka nimeksikin tuli Reidar – Reidarin suostu muksella.

Ravintolassa oli myös yksi Särestöniemen maalaus. Tuohon aikaan hänen maalauksensa olivat jo merkittävissä hinnoissa. Minulle on jäänyt epäselväksi, miten maalaus sinne hankittiin ja mitkä sen vaiheet myöhemmin ovat olleet. Oulussa oli myös varatuomari Kalle Länsitie, joka keräsi taidetta, ja hänellä oli aika mittava kokoelma varsinkin Reidarin varhaisempaa tuotantoa. Eli Oulun näkökulmastakin katsottuna Reidar Särestöniemi tunnettiin varsin hyvin. Oululaisen Eeli Aallon dokumenttifilmi ”Reidarin värilliset aistimukset” kuvattiin ja esitettiin televisiossa 1973. Tuona aikana olin kuitenkin itse paljon pois Oulusta opiskelujeni vuoksi. Mielikuvaa Reidar Särestöniemestä muokkasi minunkin mielessäni myös hänen muu julkisuuskuvansa.

Toinen liki kohtaaminen tapahtui Särestöniemessä 1974 kesällä. Olin opettamassa maa lauskurssilla Ylitornion Taidekäsityön viikoil la. Kurssi oli aika pitkä ja siellä olivat pää



esitelmästä.


”Kunnianosoitus






Rovaniemellä.


roolissa eri käsi ja taideteollisten alojen opetusta antavat kurssit, mutta maalaus oli ensimmäistä kertaa myös osana kurssitarjontaa.

Viikonloppuna teimme ekskursion muun muassa Särestöön Kittilässä. Saavuimme sinne bussilla ja loppumatkan veneellä Ounasjoen yli. Reidar itse oli syrjässä, näimme hänet vain vilaukselta. Minulle jäi muistikuva, että Reidarin äiti oli kuollut ja sukua oli saapunut hautajaisten merkeissä ja he olivat vanhassa Särestössä. (Myöhemmin kävi ilmi, että äiti oli kuollut jo edellisenä syksynä, mutta sukua oli joka tapauksessa kokoontunut sinne.) Me vierailijat kävimme galleriassa ja hieman kurkimme ateljeenkin puolelle. Silloin ateljee sijaitsi gallerian vieressä. Anttu (Anton), Reidarin veli oli opastamassa meitä.

Gallerian seinillä ja siinä elinympäristössä havahduin ensimmäistä kertaa näkemään Sä restöniemen maalausten ja niitä ympä röivän maailman välittömän yhteyden ja jon kinlaisen harmonian niiden välillä. Maa lauk set tulivat minulle ensimmäistä kertaa hie man läheisemmiksi, jotenkin ymmärrettävämmiksi.

Olin kuitenkin edelleen juuri opiskelunsa päättänyt maalarinalku, jolla oli omasta mielestäni aika erilaiset ihanteet ja tavoitteet kuin Reidarilla. Olin edelleen hieman arrogantti noiden maalausten suhteen. Jotain olennaista muutosta oli kuitenkin mielessäni tapahtunut.

Kolmas tilaisuus kohtaamiseen oli Kit tiläs sä 1981 toukokuussa. Olin silloin Sinikka Tuomisen kanssa tullut Kittilän kirkon saarnastuolin konservointi ja restaurointityöhön. Mukana tuomiamme materiaaleja tarkastellessani huomasin, että valkoinen väripig mentti oli jäänyt kyydistä pois. Ryhdyin soitte lemaan lähiseudun maalikauppoihin ja muihin

paikkoihin, josta sitä olisi voinut saada. Maa liteol lisuus oli kuitenkin jo tuohon aikaan tehnyt tarpeettomaksi tavallisten rautakauppojen maali osastojen pigmenttivarastot. Jonkin aikaa asiaa pohdittuamme tulin ajatelleeksi, että Reidarilla varmaan on valkoista värijauhoa sen verran, että voisimme lainata. Tarkoitukseni oli soittaa illemmalla Särestöön ja tiedustella asiaa. Jossain vaiheessa kuitenkin muistin, että apteekeissahan on sinkkivalkoista. Kittilän

Reidar Särestöniemi: Särestö kesällä (Vanha Särestö),

1950-luku, öljymaalaus kankaalle, 67,5 x 79,5 cm.

Särestöniemen museosäätiö. Kuvaaja Harri Silander.

Maalaus on esillä Reidar Särestöniemi Kotoisia maalauksia

-näyttelyssä Taidekeskus Honkahovissa 11.12.2011 asti.

Taidekeskuksen osoite on Johtokunnantie 11, Mänttä.

Särestöniemen teoksia on myös Lapin taika -näyttelyssä

Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 8.1.2012 asti.


apteekista sitä sitten löytyikin juuri tarvitsemamme määrä, ja kirkonkylän apteekki oli lähempänä kuin Särestö. Sattumoisin oli syntymäpäiväni.

Seuraavana aamuna, kun olimme kirkossa saarnastuolin parissa työskentelemässä, tuli kirkkoherra Kulpakko kertomaan, että Reidar Särestöniemi oli kuollut edellisenä iltana. Puo lilta päivin, juuri kun Sinikka oli aloittanut saarnastuolissa olevan pienen enkelin sii

pien maalaamisen valkoisella värillä, Reidarin kuolinkellot soivat kirkon tapulissa.

Materiaalisuus ja sen rooli osana maalauksen sisällön ilmentämistä alkoi tulla minullekin tärkeäksi 1980luvun loppupuoliskolta läh tien. Katselen Särestöniemen maa lauk sia nykyään eri näkökulmasta kuin 1970lu vun alussa, eivätkä tavoitteeni ja ihanteeni ehkä olekaan enää niin kovin erilaiset kuin Rei dar Särestöniemellä, omanlaiseni kylläkin. .


Maali, maisemallisuus, kokemuksellisuus Kuvataiteilija, HUK, Jonna Hyry

Taidemaalari, professori Reidar Särestö niemen (1925 – 81) kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Särestöniemen tuotanto voidaan suhteuttaa oman aikakautensa suuntauksiin ja informalismin jatkumoon, mutta on tarkasteltavissa myös itsenäisenä ilmiönä osana suomalaisen maalaustaiteen historiaa. Mikä osuus materiaalisuudella on nyky maalauksen kommunikaatiossa? Millä ehdoin luontokokemus kytkeytyy edelleen suomalaisen maalaustaiteen tausta ker tomukseen?

Maisema virtaa

Jonna Hyry [katselee teoksia Särestön taiteilijasymposiumissa elokuussa 2011]: Näyttävät maisemilta.Ulla Remes: Mustaa Ounasjokea. Lähtö kohtana kuutamouinti – vaaleanpunainen taivas ja musta joki. Liukkaita, pieniä teräviä kiviä, aavistus syksyn purevuutta. Jokaisessa teoksessa on jotain virtaavaa – teoksen vastaanottoakaan ei voi hallita, joten on vain uskottava omaan näkemykseen.Jonna Hyry: Entä Reidar?Ulla Remes: Reidarin töissä puhuttelevinta on latautuneen värin lisäksi materiaalisuuden ja virtaavuuden kautta kommunikointi. Virtaavuus edellyttää heittäytymistä. On oltava rohkeutta tutkia tuntematonta.Jonna Hyry: Mistä se rohkeus löytyy?

Maali, maisemallisuus, kokemuksellisuus

Ulla Remes: Yleensä maalaamisessani on jonkinlainen luontokokemus alla, ei välttämättä nähty. Elämän kokee vuosi vuodelta entistä kokonaisvaltaisemmin. Maalauksissani materiaalisuus ilmenee muutenkin kuin maalikerroksina. Kuopion taidemuseolla aion esittää teoksen, joka koostuu alusvaatteista.Jonna Hyry: Näissäkin [toinen keskeneräinen maalaussarja] on kankaanpaloja.Ulla Remes: Olennaista on naiseuteen liittyvä materiaalisuus, kuten vanhat käsin tehdyt pitsiliinat, jotka ilmentävät kuria, järjestystä ja hallintaa… Teoksessa ne on silputtu, revitty ja aseteltu miten kuten. Tosin nämä liinat olivat jo valmiiksi rikkinäisiä. Yhdessä teoksessani, joka oli esillä Buda pestissa, oli kankaanpaloja, joissa oli pitsireunat. Teos käsitteli piiloteemanaan naisen elämän suorituskeskeisyyttä, sekä julkista että intiimiä puolta.Jonna Hyry: Mikä on pitsiliinojen yhteys nykyajan naisen elämän suorituskeskeisyyteen?Ulla Remes: Ylisukupolviset suorituskeskeiset odotukset vaikuttavat mielestäni yhä, kuten esimerkiksi millainen äiti on oltava. Haluan pohtia ja tiedostaa, kuinka sisäistetyt odotukset ilmenevät omassa elämässä – kuten ettei anna armoa itselleen: on osattava, pystyttävä ja tehtävä työnsä vähintäänkin hyvin. Käsittelen kuluvana talvena Kuopion taidemuseon LOVEnäyttelyssä myös julkisen ja intiimin suhdetta. Yksi tee ma on aikamme yli

Taidemaalariliitto ry

järjesti taiteilijasymposiumin

18. – 27.8.2011

Särestöniemi-museossa

Kaukosella.

Symposiumiin

valitut taidemaalarit olivat

Jasmin Anoschkin Keravalta,

Jonna Hyry Oulusta,

Jari Kallio Turusta,

Anu Osva Helsingistä ja

Ulla Remes Kuopiosta.

Taidemaalariliiton puolesta

symposiumiin osallistui

taidemaalari Tiina Lamminen

Tampereelta.


seksualisoituminen. Materiaalit tuodaan julkiseen tilaan ja henkilökohtainen työkokonaisuus toisaalta paljastaa jotain hyvin intiimiä. Tar kastelen myös ulkoisen ja sisäisen vapauden ja kontrollin välistä sekä näiden kahden suh detta.Jonna Hyry: Mitä välineitä käytät maalin levittämisessä?Ulla Remes: Sivellintä, mutta maalaan välistä sormin. Maalaamisessa on fyysisyys niin olennaista, että rakenteeltaan luovuus lähenee seksuaalisuuden rakennetta, vähän kuten imettämisessä maito kohoaa rintoihin. Luovuus kohoaa sormiin – täytyy päästä maalaamaan.Jonna Hyry: Maalaat sormin. Entä maalien myrkyt?Ulla Remes [nauraa]: Mulla on paksu nahka enkä maalaa sormin jatkuvasti.Jonna Hyry: Miten koet värin? Onko värejä, joilla on sinulle erityinen merkitys?Ulla Remes: Hahmotan värin – kliseisesti

– ikään kuin sävelinä, mutta niin se on. Olen henkeen ja vereen ekspressionistien perillinen, puhtaasti koloristi. Tunnen värin, se on minulle tunne, se on tapani olla olemassa. Olen tarkastellut raskautta, surua, vihaa, mutta myös lohdutuksen teemaa. Koen tärkeäksi, että teos voi kohdata tämän päivän katsojan. Jonna Hyry: Eikö tämän päivän teos kohtaa aina tämän päivän katsojan? Ulla Remes: Koen, että taiteelle on oltava kohtaajia. Taidehistorian valossa katsottuna aina on henkilöitä, jotka ovat edellä tai jäljessä aikaansa ja jäävät vaille kaikupohjaa, mutta kohtaajat kuitenkin joskus löytyvät. Kuten Anttu sanoi Reidarista: ”Teokset on tarkoitettu kansalle, ei nurkkaan pölyttymään”.

Puitteissa

Jonna Hyry: Maalaat [Särestön pihassa] – ilmei sesti maisemaa?Jari Kallio: Olen jumittunut niihin Rei

Särestöniemi-symposium 2011.

Ulla Remes: Ounastelen syviä vesiä I ja II,

akryylimaalaus MDF-levylle.

Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo.


darin gallerian lattiakiviin. Niitä tässä lähinnä olen tehnyt.Jonna Hyry: Vesivärein – käytännön syistäkö [vesivärit helppo kuljettaa mukana]?Jari Kallio: Käytännön syistä. En aiemmin ole tehnyt vesivärein. Olen maalannut öljyvärein. Materiaalisuus on läsnä, kun sitä ei kuitenkaan ole. Jonna Hyry: Onko maisemahavainto lähtökohta?Jari Kallio: Ensiksi on havainto – maisema on maalaamiselle tekosyy. Maiseman ja materiaalin kautta löytyvät aiheet. Jonna Hyry: Vaikuttaako Särestön ympäristö työskentelyysi?Jari Kallio: Ehdottomasti vaikuttaa. Tämä on vahva paikka ja paikalla on työskentelyn kannalta aina merkitystä. Täällä ”Reidarin henki vaeltaa” – tämä ei ole merkityksistä vapaa paikka. Jonna Hyry: Entä väri – oletko koloristi?

Jari Kallio: En osaa sanoa, seuraako muoto väriä vai päinvastoin. Jonna Hyry: Merkitseekö luontoyhteys työskentelyllesi?Jari Kallio: Aika vähän. Maisema on läsnä kun maalaan luonnossa. En koe Reidarin tavoin, että on vahva luontosuhde tai taiteen ja luonnon suhde. Toisaalta Reidarinkin teosten tulkintaan vaikuttaa myös Reidarista kerrottujen tarinoiden pohjalta muodostunut käsitys. Mitä luontosuhteeseeni tulee, edellisessä näyttelyssäni maalauksissani suhde ilmeni heinikon ja metsän kuvaamisessa – eikä lainkaan ironisesti, tai en tiedä.

Vesikirput luonnontieteenmaisemassa

Anu Osva: Mitä haluat [kysyy taululta].Taulu: Ruskeeta – mieluiten raakaa umbraa, ei poltettua.

Särestöniemi-symposium 2011. Jari Kallio: Ounasjoki 1, guassi paperille. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo.


Jonna Hyry: Sinivihreää, merellistä tunnelmaa?Anu Osva: Tää on maalaus vaan, ei meri eikä vettä. En pyri mihinkään esittävään, mutta kuitenkin tässä maailmassa elän. Jonna Hyry: Aina katsoja näkee jotain myös eiesittävässä kuvassa.Anu Osva: Katsojan oikeus, mutta tossa välissä voi olla myös muita ratkaisuja. Tekijäkään ei oman inhimillisyytensä ulkopuolelle pysty asettumaan. Yritän pysyä niin etäällä, että maalaus muuttuu abstraktioksi. Jonna Hyry: Luonnontieteillä on ilmeinen yhteys taiteelliseen työskentelyysi?Anu Osva: Luonnontieteiden näyttämällä

”toi sella maisemalla” – kutsun toiseksi maisemaksi maailmaa, joka tieteen ja tieteen väli

neiden kautta näyttäytyy. On monia maisemia, ei vain välittömästi aistein havaittava.Jonna Hyry: Kerroit, että sinulla on mukana vesikirppuja?Anu Osva: Kasvatan vesikirppuja ja kuljetin niitä mukaan tännekin, jotta pysyvät hengissä. Reidarin uimaaltaan vesikirput (Daphnia) ovat tuttuja. Olen perehtynyt poh joisten vesien ekologiaan. Tutkimukseen kytkeytyy Vesikirppusirkusperformanssi, joka sai alkun sa kolme vuotta sitten Kilpisjärven biolo gi sella asemalla. Olen suuntautunut yksiso luisiin planktonin leviin (vesikirput eläinplank tonia). Geneetikkona kiinnostaa elämän pe rusta – vesi – osana elämänkiertoa maailmas sa. Jonna Hyry: Luontosuhde – elämän synty ja


Anu Osva: Lumilevä, Jehkas, akryylimaalaus mdf-levylle. Kuvaaja Arto Liiti, Rovaniemen taidemuseo.

”Lumilevät elävät lumessa, lumikiteiden välisessä vesipatsaassa. Ne ovat yksisoluisia, viher-, pii- tai

sinileviä. Niitä esiintyy napa-alueilla ja korkeiden vuorten huipuilla. Punainen väriaine suojaa

UV-säteilyä vastaan, mikä lumessa voi olla erittäin kovaa, sillä kiderakenteiden kautta lumi heijastaa

40 – 90 % auringon valosta takaisin ilmakehään.”


ihminen osana väistämätöntä luonnon kiertokulkua ovat osa teostesi tulkintaa? Anu Osva: Niin, se on mielettömän hämmästyttävää. Perinnöllisyystieteet, kromosomit, DNA, en mystifioi sitä, elämän perusta on materiassa. Esimerkiksi volvox (yksisoluisista levistä koostuva pallo, joka pyörii vedessä) näkyy vain mikroskoopissa, se on kelluva kooste pieniä leviä, jotka asettuvat palloksi. Jonna Hyry: Onko maalauksillasi yhteys Reidariin?Anu Osva: Maalausprosessissa tunnistan samankaltaisuutta. Lopputuloksen kannalta maa lauksessa on olennaista leikki sattuman kans sa. Reidarin töissä viehättää kontrolloimat tomuus: valinnat, jotka on viety kankaalle, vaik ka lopputulos ei ole heti tiedossa. Jonna Hyry: Mitä maalaustekniikoita käytät?Anu Osva: Olen käyttänyt paljon öljyvärejä, mutta maalaan myös akryylivärein. Maailman mikrotasoja voidaan tarkastella optiikan, linssien ym. kautta. Tieteen kuvat, valokuvaus ja video ovat yleensäkin kuvia – maalaus on yhdenlainen kuva näiden joukossa. Jonna Hyry: Onko Lapissa erityistä tunnelmaa?Anu Osva: Jonkinlainen tunne, että on rajoilla – elämän kerros PohjoisLapin puuttomilla tuntureilla on ohut. Vedin Kilpisjärvellä Arktiset vedet työpajan, joka on myös dokumentoitu. Hydrofoneilla tallennettiin ääntä vedessä ja oli myös meitä ympäröivää elektromagneettista säteilyä ääneksi muuntava laite. Mukana oli eri alojen taiteilijoita. Jonna Hyry: Siirryit tutkijasta taiteilijaksi?Anu Osva: Kun lähdin opiskelemaan Turun pii rustuskou luun, valintani jatkaa taiteilijana ei ollut selvä. Mun taiteellinen työskente

ly pohjautuu art & science ajatteluun. Olennaista art & science ajattelussa on, että pyritään elävään kontak tiin tutkijoiden (luonnontieteilijät) ja taiteili joiden välillä – keskeistä on yhdessä tekeminen. Esimerkiksi Kilpisjärven biologiselle ase mal le (Helsingin yliopisto) kutsutaan vesikirppututkijoita sekä vesiekologian tutkijoita Helsingistä ja ulkomailta.

”Mitä enemmän mallin tuloa jännittää, sen parempi muotokuva”

Jonna Hyry: Aiotsä käyttää mua mallina?Jasmin Anoschkin: [kuvaa Jonnaa kameralla] Tästä tuli hyvä, toi musta tietska, vaatteet ja hirsiseinä, onko sun vaatteet kuivat?Jonna Hyry: On ne [uinut pari vuorokautta sitten Ounasjoessa vaatteet päällä].Anu Osva: Mitä?Jonna Hyry: Joo, uin vaatteet päällä.Anu Osva: Miksi?Jonna Hyry: Näytin esimerkkiä Jasminille… Aiot siis maalata vielä koiran tähän muotokuvaan?Jasmin Anoschkin: Koira tilattiin, mut tun tuu vaikeelta. Luultavasti maalaan koiran värin. Vetoketju villapaidassa näyttää koiran hihnalta. Laitoin kolme penkkiä, joista malli sai valita ja valitsi keinutuolin. Reidarillakin oli monissa kuvissa keinutuoli. Jonna Hyry: Maalaatko vain muotokuvia?Jasmin Anoschkin: Maalaan. Myös veistän, mutta jos maalaan, maalaan vain muotokuvia elävästä mallista, en valokuvasta. Suurin osa ei ole tilaustöitä. Pyydän kollegoita malliksi ja yleensä tarjoan lounaan.Tiina lamminen [katselee muotokuvia]: Toi on onnistunut.Jasmin Anoschkin: Mitä enemmän mal


lin tuloa jännittää, sen paremmin muotokuva yleensä onnistuu. Jonna Hyry: Tämä on Liisa Tervahaudan [Särestöniemimuseon johtaja] muotokuva.Jasmin Anoschkin: Mietin viisi päivää ennen kuin kehtasin pyytää malliksi. Se ei oo aikaisemmin istunut mallina. Joku sen kaveri on piirtänyt sitä. Jonna Hyry: Kauanko yleensä käytät aikaa muotokuvan maalaamiseen?Jasmin Anoschkin: Yleensä kolme viikkoa ennen mallin tuloa prosessoin hirveesti päässä. Kaksi päivää aikaisemmin valmistelen mallille paikan, laitan työvälineet valmiiksi, mietin mitä teetä tarjoan ja varmistan, että malli tulee. Maalaushetki kestää 3 – 6 tuntia, tosin valmistautuminen alkaa viikkoa aiemmin. Jonna Hyry: Millä tekniikoilla maalaat?Jasmin Anoschkin: Pääasiassa akryylein, öljyllä välillä. En osaa muita tekniikoita. Haluaisin opiskella munatemperaa, mutta

en jaksa lukea niitä ohjeita. Mun pitäis mennä kai jonkun taiteilijan oppiin.Jonna Hyry: Mikä akryylissä kiehtoo – onko akryyli käytännön sanelema valinta?Jasmin Anoschkin: Kuivuu nopeasti – sitten voi jatkaa taas.Jonna Hyry: Entä maalauksen materiaalisuus (värien sekoittaminen, materiaalin tuntu)?Jasmin Anoschkin: En tiedä – tulee vaan mitä tulee ulos.Jonna Hyry: Mulle tulee vaikutelma, että tässä [Liisa Tervahaudan muotokuva] on materiaalisuutta.Jasmin Anoschkin: Ai et laittaa klönttejäkin – kyllä, tykkään. Mulla oli yksi kuvanveistäjäkollega mallina, se nauroi, kun heittelin maaleja ja pursotin suoraan tuubista – tuli hyvä maalaus, oli paksua klönttiä.Yleisesti ottaen en tajuu, mitä maalarit puhuu, ne analysoi hirveesti, en kerta kaikkiaan pysy


Jasmin Anoschkin: Liisa Tervahauta,

akryylimaalaus kankaalle, 80 x 100 cm.



kärryillä. On hauska kuunnella, mutta en osaa ottaa osaa keskusteluun. Johtuu varmaan siitä, etten kouluaikana ollut juurikaan ollut tekemisissä maalareiden kanssa. Opiskelin veistoa: oli vaan, et kuinka vipuvarsi toimii, miten isot lohkareet saadaan siirrettyä auton kyytiin. Välillä hävettää oma tyhmyys, kun keskustellaan maalauksesta, mut on mulla silti kavereita. Yks kaveri kerran soitti, et mitä kuuluu, hulluhan sä oot, mut kaikki sen tietää. Kaveri tuli malliksi.Jonna Hyry: Mikä on sun suhde Reidariin?Jasmin Anoschkin: [hmm… tota… hahaha … ] sillä on tosi hienot roolivaatteet, ihailen niitä. Se lähtee etelään ja laittaa saame laisvaat teet päälle. Ihan lämmin suhde – tykkään ronskista otteesta – ja ehkä olen ihastunut jotenkin sellaiseen myyttihahmoon, joka lähtee Jäämerelle taksilla, ja helikopterilla… Sillä oli käsittääkseni lämmin suhde Eevasisareen – ihailen sisarsuhdetta, sielukoiraa,

sau nan katolta uimaan hyppäämistä – mitä muuta pöhköö se on tehnyt – jossain illanistujaisissa pukeutunut naiseksi ja jossain näytelmässä esittänyt naista – se on ihana, mut en oikeesti tiedä, mikä on totta, ne on tarinoita. Se oli värjännyt omia viiksiään (varmaan noilla pigmenteillä) ja taulut oli omakotitalon hintasia... Siinä oli hienoo törkeyttä ja röyhkeyttä ja kuitenkin se on yksinään täällä joutunut kiemurtelemaan. Reidarin kuolemasta on kirjoitettu japanilaisessa sanomalehdessä – siihen pyritään (en mitenkään samaistunut, mut kuitenkin)!Jonna Hyry: Koetko, että Särestön tai Lapin ilmapiiri vaikuttaa työskentelyysi?Jasmin Anoschkin: Toivon, että mystiikkaa olisi Seidassa (saamelaisten rituaalikeskus), jossa aiomme käväistä. Olisi silti vaikea kuvitella, että jäisi tänne vaikka vuodeksi. Vähän käynnistymisongelmia on ollut, mutta niitä on kyllä joka puolella. On täällä paljon rauhallisempaa. .


Jonna Hyry: Iltayö II , akvarelli ja guassi paperille.


Symposiumin taiteilijoiden

teoksista koostuva näyttely

avattiin Lapin yliopiston

galleria Katveessa 27.8.2011,

jolloin järjestettiin seminaari

”Kunnianosoitus




nykymaalareiden teoksissa”.

Näyttely kiertää syksyllä ja

ensi keväänä kiinnostuneilla

paikkakunnilla Lapin

aluetaidemuseon näyttelynä.

Lisätietoja:

www.korundi.fi


Asko Niemelä-Koura: Kivenlahdenranta, 2010, öljymaalaus pellavakankaalle, 92 x 92 cm. Kuvaaja Asko Niemelä-Koura.

KivenlahdenrantaAsko NiemeläKoura


spiral kokosi taiteilijat transylvaniaanKatariina Lager

Spiral, Taidemaalariliiton 12. Kan sain väli nen taiteilijasymposiumi järjestettiin Tran sil va niassa, Romaniassa 4. – 13.6.2011. Sym po siumiin osallistui 17 taiteili jaa Suomesta, Ruotsista, Transilvaniasta ja Nor jasta. Taidemaalariliittoa sympo siumissa edustivat Hanne Juga, Maaria Oi ka ri nen, Matti Rantanen, Mia Saharla ja Ka tariina Lager.

Taiteilijat työskentelivät Arcuksen kylän kulttuurikeskuksen tiloissa sekä viereisen Szentkeresztyn linnan mystisessä puistossa. Puistossa järjestettiin 1970luvulla kuvanveistosymposiumi, minkä jäljiltä rehottavan kasvillisuuden joukossa oli sammaloituneita puuveistoksia.

Symposiumin tärkeä anti työskentelyn lisäksi olivat vierailut osallistuvien transilvanialaisten taiteilijoiden ateljeissa, taiteilijaesittelyt ja esitelmät iltaisin sekä kirvoittavat pitkät kulttuurienväliset keskustelut, mitkä synnyttivät ajatuksia yhteisistä näyttelyistä ja jatkoivat tärkeää kansainvälistä verkostoitumista. Yhdessä retkeiltiin myös turismille vielä melko tuntemattomissa lähialueitten kulttuurikohteissa ja tervehdyttävillä mineraalilähteillä.

Symposiumin aikana tehdyistä teoksista koottiin näyttely Gyárfás Jenő taidegalleriaan, Sfântu Gheorghen kaupunkiin. Näyttely oli avoinna 12.7. – 28.8.2011. Näyttelyn avajaisissa vieraili muun muassa paikallisen televisioyhtiön kuvausryhmä, useita lehdistön edustajia sekä avajaispuheen pitänyt Transilvanian varapresidentti Demeter János. .

spiral kokosi taiteilijat transilvaniaan

SPIRAL

XII. INTERNATIONAL

ARTISTS’ SYMPOSIUM

Finnish - Hungarian – Swedish –

Transylvanian – Norvegian

Arcus, Transylvania, Romania

Szentkereszty castle

4. – 13.6.2011

Maaria Oikarinen: Abstraktio,

2011, puuväri paperille, 30 x 42 cm.

Kuvaaja Katariina Lager.


Toinen maisema – maalauksen ja tutkimuksen kohtaamisiaKuvataiteilija Anu Osva

Toinen maisema – maalauksen ja tutkimuksen kohtaamisia

1) Järvenpohjan sedimenteissä näkyy arktisten alueiden ympäristönmuutoshistoria. Kuvassa 9500 vuotta sitten elänyt vesikirppu. Näyte ja preparaatti Susanna Siitonen (ECRU/HY). 2) Ilmaston lämpeneminen muuttaa arktisia vesiä. Kilpisjärvellä tehdään vesiekologiaan liittyvää yhteistyötä tutkijoiden ja taiteilijoiden kesken. 3) Elävä vesi, 2010, installaatio (maalaus, video, ääni). 4) Ephippia, 2011, maalaus lähtökohtana vesikirpun lepomuna. 5) Geneettisen informaation avain. 6) ja 7) Volvox – leväyhdyskuntia ja Ounasjoen veden leviä, Särestöniemi/Kittilä. 8) Teeseitse mikroskooppi. 9) Vesikirpulla on yksi silmä, sydän ja se synnyttää eläviä poikasia, Jehkas/Kilpisjärvi. Kuvat Anu Osva.


mitämissämilloin?> näyttelykalenteri> museohaku

museot.fi

Sinikka

Kurkinen

6.10.11-1.4.12

Avoinna ti ja to 11-18, ke 11-19, pe 10-17, la 11-16, su 12-16

Varuskuntakatu 11 www.kouvola.fi/museot

Syksyiset muunnelmat, 1974, Kouvolan taidemuseo

Hannu Lindholm16.9.–6.11. HANNU LINDHOLM – PALUU ALKUUN16.9.–6.11. IBRAHIM MIRANDA (aula)28.10.–4.12. OUTMARK – OUTI HEISKANEN JA MARKUS JÄNTTI (Kaapon galleria)18.11.–8.1. RAUHA RAUHATTOMUUS2012 Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, William Dennisuk, Eeva-Liisa Isomaa, Jaakko Pakkala, Arvo Salosmaa ja Sofia Wilkman KOKOELMAT ESILLÄ

15.9.–31.12. YRJÖ SAARISEN maalauksia ja piirustuksia HELENE SCHJERFBECK -huone15.9.–16.10. ja 15.12.–31.12. KAAPO WIRTASEN teoksia ja FLORA LAURELLIN kokoelma

HYVINKÄÄN TAIDEMUSEOHämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkääpuh. 040 480 1644ti–to 11–18, pe–su 11–17liput 4/3/0 euroawww.hyvinkaantaidemuseo.fi

Hyvinkään taidemuseon syksyn -11 näyttelyohjelma


30.9. – 13.11.2011

Sivussa

Reidar Särestöniemi, Syksyn väriä, 1968,

pastelli samettipaperille,

Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma

Aineen taidemuseon kokoelmista koottu vaihtuva näyttely

joensuun taidemuseokirkkokatu 23, puh. 013 267 5388

avoinna: ti, to–su 11–16, ke 11–20

hannu väisänenisän kuvat

9.10. – 31.12.2011

Carl Larsson – Unelmia harmoniasta* 16.9.–8.1.Crème de la Crème – Mestariteoksia Turun taidemuseon kokoelmasta –5.2.STUDIO Sirpa Särkijärvi 16.9.–13.11. & Turun piirustusseura 18.11.–15.1.PIMIÖ/ANIMOI* Lars Arrhenius (SE) 16.9.–13.11. & Animaation apupyörä 18.11.–15.1.

TURUNTAIDEMUSEO.FI

*


www.helsingintaiteili jaseura.fiGalleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677säHKöposti [email protected]

GALLERIA KATARIINA

12.10.–30.10. Jouni Toni

12.10.–30.10.

2.11.–20.11.

23.11.–11.12.

14.12.2011–8.1.2012

Jouni Tonimaalauksia

Raija HeikkiläIlmassa leijuvat, tuulina tuntuvatmaalauksia

Antti-Ville ReinikainenHallittujen muutosten rakennusmiesinstallaatioita

Luukku aukiHelsingin Taiteilijaseuran jurytetty jouluripustus

TAMPEREEN TAIDEMUSEOPuutarhakatu 34

TERRITORIES OF DESIREContemporary Photographyfrom Russia

17.9. – 3.11. 2011

9th International Photo Festival in Tampere

Migration and Nomadic Living– Rural Traditions and Urban Hypes

Imag

e: © M

argo

Ovc

hare

nko

/ Fa

brica


4.3.-12.6.11

EMM

A - G

ALLERIA

AA

RNI - SU

OM

EN LELU

MU

SEO H

EVOSEN

KENKÄ

SUO

MEN

KELLOM

USEO

- KAM

U - H

ELINÄ

RAUTAVA

ARA

N M

USEO

Ahertajantie 5, Tapiola I w

ww

.weegee.� Galleria AARNI, WeeGee I Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo

Avoinna: t i , to, pe 11-18 I ke 11-20 I la-su 11-17p. 09 8163 1829 I www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni

SARI PALOSAARIISMO HYVÄRINENKARI VEHOSALO

osa Anssi Törrösen teoksesta: Nim

etönANSSI TÖRRÖNEN15.9.-9.10.

13.10.-6.11.10.11.-4.12. 8.12.-30.12.

TUOMO SAALI maalauksia 12. – 30.11.2011


TaidemaalausVuonna 2011 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Kuluvan vuoden lehdet voi tilata maksamalla Taidemaalariliiton tilille FI56 8000 1170 2604 27 vuosiker ran hinnan 22 euroa. Mer kitse mak sun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja osoite (katuosoite, postinumero ja toi mipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan.

Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta [email protected]. Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla osoitteessa http://issuu.com/taidemaalaus/docs

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan.

Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnal linen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi.

1815

166

167

161

1395

1405

125

126

4515

4525

471

4705

1805

165

168

1545

1385

140

124

119

4505

452

470

4695

1795

1655

1615

1535

1375

139

1235

118

4495

451

469

476

1788

1665

1605

1525

1365

138

1245

117

4485

450

4625

477

181

1675

1595

Orange021

143

137

1255

110

455

449

4635

478

180

1685

1585

151

144

136

1265

ProcessYellow

456

448

4645

483

179

175

158

152

145

135

133

111

457

462

4655

484

WarmRed

174

159

153

146

129

132

112

105

463

466

497

172

173

160

154

147

130

131

103

104

464

465

1815

Vaihde 010 422 5800Fax 010 422 5801www.painohame.fi

Painohäme Oy.Joutsenmerkitty painolaitos.Lupanumero 441-671

Painohäme OySomerotie 233470 Ylöjärvi

P A I N O H Ä M E


Lehden julkaisijaTaidemaalariliittoErottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinkipuhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550kotisivu www.painters.fi

Ilmoitusaineistot numeroon 4/201131.10.2011 mennessä, lehti ilmestyy joulukuussa.

IlmoituksetLehdensihteeriEeva Kilpinen, puhelin0968110530(ma–to9–17)sähkö[email protected]ähettääsähkö[email protected]

taidemaalaus netissähttp://www.painters.fi/tmjulkaisu.htmlhttp://issuu.com/taidemaalaus/docshttp://www.twitter.com/Taidemaalaushttp://www.facebook.com>Taidemaalaus-ryhmä

taidemaalaus

Taidemaalaus 3/2011KANnen taiteilija cG Hagström

CG (Carl Gustaf) Hagström (1940) on pitkän uran free lance kuvaaja. Hagströmin valokuvista on koottu näyttelyitä. Ajankohtaisia ovat ”Tove Jansson – Leijua, uneksia, elää” Tel Avivissa ja ”In Memoriam” Hangon kaupungintalolla. Henkilökuvista koottu Im Memoriam avautui Sinebrychoffin taidemuseolla ensi kertaa keväällä 2011. Särestöniemessä CG kävi kolmesti. Taidemaalauksen kansikuva ja oheinen kuva, jossa tyylikkäät partaniekat Hagström ja Särestöniemi nauttivat Koskenkorvaa, ovat tammikuulta 1980.

Valokuvaaja CG Hagström

ja taiteilija Reidar Särestöniemi Särestössä.

• TaiteenjatieteenalojenapurahansaajatvakuuttaaMela.

• VakuuttamisenedellytyksenäonSuomestavähintään neljäksikuukaudeksimyönnettyapuraha,jonkamäärä onvähintään300euroakuukaudessa.

Kiinnostuitkoasiasta?• www.mela.fi• asiakaspalvelu0206300650• [email protected]

Apurahatyöstä eläkettäja tapaturmaturva !

Documents

Taidemaalaus 3 2011