Taidemaalaus 4 2011

taidemaalaustaidemaalariliitto 4/2011 6 euroA

aihetta toistamalla sanoma hioutuu

LINSSIN ARMOILLA

Tehtaat kankaalla: yritysjohtajan ja taiteilijan maisema

TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS TAPAHTUMAN 9.-18.3.2012 YHTEISTYÖSSÄ MUKANA

www.intrum.fi

Kuv

a: J

ohan

na Å

kerb

erg,

201

1

3taidemaalaus4/2011

pääkirjoitusTiinaLamminen

taidemaalaus

Numero 4/2011

Neljäs vuosikerta

julkaisija

Taidemaalariliitto

Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki

puhelin 09 6811 0530

faksi 09 6811 0550

www.painters.fi

päätoimittaja

Tiina Lamminen

puhelin 050 3646 674

[email protected]

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Jari Jula,

Tiina Lamminen, Jukka Pohjola

lehden sihteeri

Eeva Kilpinen

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen.

KANSI

Iikka Tolonen, lue lisää s. 31.

painos

3 000 kpl

ulkoasu Jaana Teräväinen

paino Painohäme Ylöjärvi 2011

kirjain

Garamond Premier Pro

paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi)

Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)

issn 1797-349x

Maailma muuttuu kuitenkin

En minä pidä ajatuksesta, että Suomessa kehitetään uusliberalistisia malleja taiteen tukemiseksi perinteisen taidehallinnon kehittämisen sijasta. En pidä mistään muutoksesta, koska olen konservatiivinen. Toivon, että laajemmin nähtäisiin, ettei taloudellisia välttämättömyyksiä ole, vaan markkinatalous on moraalitalous. Talous kertoo aikansa moraalikäsityksistä, ei taloudellisesta välttämättömyydestä.

Se, mikä on pysyvää, on oma taiteilijan ammatti. Kilvoittelu oman ilmaisun kanssa ja suunnaton onni saada olla oman työnsä kanssa kahden.

Mutta maailma muuttuu kuitenkin. Apurahoja vastaan halutaan tulosvastuullinen budjetti ja että sivutyöt vähenevät. Ehdotettu ratkaisu on, että taiteilija heittäytyy elämään aikamme moraalitalouden ehdoin. Taiteilija unohtaa kiintymyksensä välineeseensä ja luo malleja, jotka ovat käytännöllisesti kiinni ”erilaisissa hankkeissa”. Nykytaiteen aiheita eivät ole maisema, muotokuva ja asetelma vaan platform, creative partnership ja innovation flow.

Tämä on viimeinen Taidemaalaus. Lehden 13:ssa numerossa on esitelty noin 150 suomalaista nykymaalaria, kirjoittamalla lehteä on avustanut yli 90 henkilöä. Lehteä on ollut hieno tehdä. Lehden lopettamisesta huolimatta välineeseensä kiintyneen taiteilijan puheelle ja siitä tiedottamiselle on edelleen olemassa peruste ja tarve.

Kansalaispalkkaa odotellessa,

Tampereella 1.12.2011

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittaja

4 taidemaalaus4/2011

Silja Rantasella

on retrospektiivinen

näyttely Sara Hildénin

taidemuseossa.

Kuvataiteilija

Silja Rantanen on

Kuvataideakatemian

maalauksen professori.

aihetta toistamalla sanoma hioutuu Taidemaalari Tiina Lamminen

aihetta toistamalla sanoma hioutuu

M.A. Nummisen luento

26.10.2011

Kuvataideakatemiassa:

1960-luvun Suomi

– miksi kulttuurin kumous

oli mahdollinen.

Kuvataiteilija Silja Rantasella on retrospektiivinen näyttely Sara Hildénin taidemuseossa. Rantasen työn kiinnittäminen aikaan on mielenkiintoinen asia. Rantanen on postmodernin ajan maalari, joka kiinnittyy modernin traditioon, eikä näiden suuntien välistä rajaa jää nähtäväksi – ajattelee modernia ja postmodernia sitten taidehistoriallisena tyylinä, aatteellisina suuntauksina tai ajanjaksoina.

Joka kerran kun koetan asettaa Rantasen teoksen jäsennettäväksi johonkin tai mihin tahansa, muuntuu koko sijoittamisen ajatus typeräksi. Sijoittamisen kysymys ei kenties ole tänä päivänä ajankohtainen samoin kuin muutama vuosikymmen sitten.

Myös keskustelussa tulee esille dialoginen päättymättömyys. Modernista ja postmodernista myös Rantanen itse on sitä mieltä, että ne tunnistetaan pian yhden ja saman ilmiön eri kehitysvaiheiksi.

silja rantanen Modernismin kaudella maalaustaide alkoi analysoida omaa väli nettään. Postmodernismin kaudella todettiin, että analyysi oli joiltakin osin mennyt harhaan. Analyyttisyys jäi kuitenkin taiteeseen. Se ilmenee nykytaiteessa vanhojen sommitte luvälineiden kriittisenä toistona ja muunte luna. M. A. Numminen lausui luennossaan Kuvataideakatemiassa, että 1960luvun jäl keen ei ole keksitty taiteessa mitään uut

ta. Ajatus ei ole yksinomaan provokatiivinen. Lisäisin, että 1960luvun jälkeen taiteilijat ovat oppineet suhteuttamaan sitä mitä työhuo neella tapahtuu muuhun maailmaan.

Retrospektiivinen

Keskustelemme, mikä on retrospektiivinen. tiina lamminen Se on sarja historiallisessa ajassa syntyneitä teoksia? silja rantanen Ateljeessa on tapahtunut muutoksia, ja taiteessa ja ulkomaailmassa on tapahtunut muutoksia. Takautuvassa näyttelyssä katsojan on helpompi tavoittaa taiteilijan kokonaisajatus.

Esillä olevassa näyttelyssä on teoksia kolmenkymmenen vuoden ajalta. Sara Hildénin näyttelyn yläkerran huoneissa kronologinen teosjärjestys seuraa Silja Rantasen varhaisia yksityisnäyttelyjä: Galerie Forsblom 1984 ja 1985, Galerie Artek 1987. Museon alakerta muuntuu pelikentäksi.silja rantanen Siellä eriikäiset teokset syn nyttävät vaikutelman lastenkamarista. Esil lä on kai kenlaisia tiedon alkeisosasia, kuten aakkosia, värikarttoja, pienoismalleja ja lyi jykynällä havainnon mukaan piirrettyjä piirus tuksia.

Silja Rantanen ei allekirjoita ajatusta retrospektiivisestä ajattelusta. missä taiteilija tekisi

5taidemaalaus4/2011

Silja Rntasen

retrospektiivinen näyttely

Sara Hildénin taidemuseossa

Silja Rantanen – Giotton talo

ja muita teoksia

17.9.2011 – 22.1.2012.

Näyttelyn yhteydessä

on julkaistu kaksi kirjaa:

Silja Rantasen tuotantoa

esittelevä kirja ja näköispainos

hänen laatimastaan

Vargvändonin

puutarhakirjasta.

ensin yksittäisiä irrallisia teoksia ja siirtyisi sitten julkisiin teoksiin.silja rantanen Se määritelmä ei sovi minuun. Olen toki tehnyt yli viisi tilaustyötä työhistoriani aikana, mutta eivät ne määritä kehitystäni samalla tavoin kuin yksittäiset teokset. Valitsemani teemat limittyvät ja toistuvat rinnakkaisina tuotantoni ajan.

Väitelausumia

Keskustelemme siitä, voiko taideteos olla väitelausuma tai traktaatti. tiina lamminen Tieteenaloittain väitelauseen kovuus vaihtelee.silja rantanen Nuorena taiteilijana kuvittelin, että maalausten ideat ovat ikään kuin

väitelausumia ja ajattelin, että riittää kun ilmaisee ideansa kerran. Sitten näin, että aihetta toistamalla sekä teoksen muoto että sen sanoma hioutuvat ja saavat täsmällisemmän ilmiasun.

Vantaan Hämeenkylän kirkon maalaukset (1992) olivat italialaisten freskojen taustaaiheiden kolmas tuleminen. Tämä kolmas toisinto on Rantasen mukaan myös paras. Teeman toistaminen on parantanut aiheen maalauk sellista ilmiasua.

Aiheita

Silja Rantasen maalausten aiheet eivät ole profaaneja, vaan ne nousevat esiin keskeisestä län

Silja Rantanen: Värikartta, 1999, öljyväri kankaalle, liimattu puulle, 246 x 480 cm.

Valtion taidekokoelma, Suomen suurlähetystö, Berliini. Kuvaaja Jussi Tiainen


simaisesta traditiosta. Mutta hän toteaa myös, että italialaisaiheet ovat sattumaa.

silja rantanen Matkustin ensin Italiaan ja näin renessanssiajan seinämaalauksia. Jos olisin matkustanut Kiinaan, aihepiirini olisi muodostunut toisenlaiseksi.

Kuvataideakatemian opettajalta Matti Kujasalolta Rantanen ymmärsi, että myös lainaaminen on sallittua, kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Ruusun määritelmä (1987) oli ensimmäisiä maalauksia, joka oli kokonaan ilman esikuvaa.

Ehdotukseeni itse maalaustapahtuman me di tatiivisuudesta maalauksen itsenäisenä arvona Silja Rantanen suhtautuu kriittisesti.silja rantanen Niin kutsuttu meditatiivinen maalaus voi olla pinnallinen tyylilaji. Som mittelun hiominen suhteessa merkityksiin on kommunikatiivisempaa. Monet maalarit, joita pidämme itsetiedottomina nautiskelijoi na kuten Vincent van Gogh, pohtivat mer kityksiä ja rakenteita ja nautiskelu syntyi tuosta pohdinnasta. Kysymys on toistamisella saavutettavista vivahteista.tiina lamminen Jos teokset ovat sitaatteja kulttuurisesti tunnetuista mallikuvista, toteutuneet maalaukset eivät kuitenkaan viittaa siihen, mitä esikuva esittää sisällöllisenä merkityksenä, vaan itsessään siihen mikä kuva on, sommitelma. Jos pohjakuva on puuttunut ja teoksen sommittelu on taiteilijan itsensä luoma, on taiteilijalla oikeus vedota leikkiin maalauksen merkityksellistäjänä.

Väri

Teokset Burano (1997 – 98), Berliinin suurlähetystön tilaustyö Värikartta (1999) ja Espoon kaupungin tilaustyö Tietoa lattialla (2004) ovat taiteilijan tekemiä värikarttoja kankaalla

päällystetylle puulle. Taiteilija on maalannut tiiliskiven muotoisen elementin viideltä sivulta. Valmis teos on installaatio, jonka elementtien sivuille syntyvä värillinen varjo saa taiteilijan innostumaan syntyvästä vaikutelmasta, todellisesta tapahtumasta osana taideteosta.silja rantanen Kappaleen sivun maalaami nen innostaa minua aina yhtä paljon. Värihavainnon lakeja ei lakkaa ihmettelemästä, vaikka ne tuntisi kuinka hyvin.

Burano on pienoismalli, se on mielikuva Buranon saarten rakennuksista oikean värisinä. Ber liinin suurlähetystön maalaus Vä ri kartta on 180 erivärisen öljyvärein maalatun kap paleen reliefi. Kappaleet ovat esillä arvotussa järjes tyksessä. Tietoa kankaalle on syntynyt huulipunaväreistä toisintamalla ne maalaamalla.

Julkisen tilan maalaus

Nyt Silja Rantaselta on tilattu värikartta, 80 metriä pitkä julkisivuteos malmöläisen ostoskeskuksen ulkoseinään. Ostoskeskuksen arkkitehti on Gerd Wingård. Hänen suunnittelemansa on myös Arlandan lennonjohtotorni, johon Rantanen suunnitteli julkisivuteoksen (2000 – 2001). Uusi teos valmistuu vuonna 2012.

Silja Rantanen kertoo, että valmis teos tehdään valokuvareproduktioina maalatuista pinnoista. Teosta voi Rantasen mielestä verrata lavasteeseen.

silja rantanen On jännittävä nähdä, miten maalauksen erityisyys tulee toistumaan teoksessa. Kaupunkitilassa on paljon merkityksetöntä värillisyyttä. Miten onnistuu toistamaan maalauksen puhdas väri ja käsityön jälki, jotka itsessään ovat niin merkityksellisiä? Miten säilyttää öljyvärillä maalatun lumo julkisen tilan maalauksessa? .

7taidemaalaus4/2011

Silja Rantanen, Ruusun määritelmä, 1987, öljy- ja grafiittimaalaus kankaalle, 220 x 165 cm. Hämeenlinnan taidemuseo.

Kuvaaja Jussi Koivunen.


linssin armoilla Kuvataiteilijat Sara Orava ja Stiina Saaristo

linssin armoilla

Vasemmalla Sara Orava käsissään kuva Gottfried Helnweinin teoksesta Kindskopf

ja oikealla Stiina Saaristo pitelee kuvaa jälkibysanttilaisesta Neitsyt Marian ikonista

1500-luvulta. Kuvaaja Mirka Kleemola.

Pusikossa rahisee. Tuulen tuiverrus ylhäällä puissa ei estä tarkkakorvaista kuulemassa raskasta hengitystä pensaiden katveesta. Kiroilua ja sadattelua. Murinaa. Kaksi vihaista taiteilijaa ilmestyy aluskasvillisuudesta hurja kiilto silmissään.

Stiina Saaristo Taidemaailma odottaa tai teilijalta tuoreutta, laadukkuutta ja jatkuvaa uudistumista. Auttaako valokuvan avulla

työs kentely tähän? Valokuvaa apuna käyttäen pää see hyppäämään monen pitkän, epätietoisen ja kivuliaan hetken yli. Työn hallinta hel pot tuu ja tulos on valokuvanomainen, tunnis tet tava, taitavasti tehty ja taiturimainen.Sara Orava Olisiko niin, että maalaukseltakin odotetaan ikään kuin kirjoitettua, nopeasti ymmärrettäväa sisältöä, jonka valokuvaan viittaaminen helposti välittää?

9taidemaalaus4/2011

Kuvataiteilijat Sara Orava ja

Stiina Saaristo keskustelevat

nykymaalareiden suhteesta

valokuvaan ja sen käyttöön

maalaustaiteessa.

Stiina Saaristo Näin koen. Kävin katsomassa Liisa Ihmemaassa valokuvanäyttelyn Logomossa ja mietin nykyvalokuvan ja maalauksen yhteyttä. About kaikissa näyttelyn teoksissa oli jokin yksi juju, jonka löysi aika helposti. Valokuvan avulla toteutetussa maalauksessa on myös etäännytetty tuttu raami, jonka kautta voi tarkastella työn sisältöä häiriöittä.

Sara Orava Valokuva on niin voimakkaasti kaikkialla läsnä, että sen välittämä näkymä voi tuntua jopa todemmalta kuin silmillä nähty. Miksi se silloin ei olisi uskottava myös maalaustaiteessa? Se tuo maalauksen lähemmäs muuta nykytaidetta ja on kantaaottava. Poliittisena pidetyt maalarit pohjaavat valokuvaan.Stiina Saaristo Syntyy näyttävää taidetta kliinisesti. Joskus tuntuu, että kliinisyyden vaatimus on olemassa nykytaiteessa. Sara Orava Kliinisyyteen kuuluvat väriskaalan supistuminen ja valokuvamaiset välöörit. Stiina Saaristo Niin. Valokuvassa on vaan murtoosa luonnon väreistä ja sävyistä.

Sara Orava Moni nykymaalaus muistuttaa technicolorelo kuvasta otettua stillkuvaa, valokuvaa, jossa on maalattu lämpötilaltaan tasaiset värit alla olevan mustavalkoisen kuvan päälle ja joka on hiukan epäselvä niin, että syntyy liikkeen vai kutelma.

Stiina Saaristo Oliko opiskeluaikanasi Vapaassa Taidekoulussa valokuvan käyttäminen maa lauksen apuna kiellettyä?Sara Orava Silloin taidekouluissa ei käytetty yleisesti valokuvia töiden pohjana ja Vapaan Tai dekoulun opetus perustui erityisesti värihavaintojen tutkimiseen. Valokuva tuli työskentelyyni mukaan vaivihkaa: ensin figuratiivisia elementtejä, joiden mallina oli valokuva ja lopulta työni muuttuivat lähes fotorealistisiksi. Minun piti aina löytää kuva, joka jollain tapaa muistutti sisälläni

olevaa kuvaa, muistutti, sillä täysin samanlaistahan ei voi löytyä, mutta jokin vastaavuus niiden välillä.Stiina Saaristo Et käytä nykyisin enää lainkaan valokuvaa. Kuinka vaikeaa irtautuminen oli? Tyylisi oli etäännytettyä, fotorealistisesti minimalisoitua ja monotoonisessa väriskaalassa liikkuvaa. Nykyään tämänkaltainen kuvaus on suosittua.Sara Orava Koin valokuvan käytön rajoittavana. Irtaannuin valokuvasta rakentamalla elementtejä kankaista ja oksista ja piirtämällä itseäni. Kävi niin, että valokuvaan pohjaava figuuri ensin hajosi ja sitten hävisi.Stiina Saaristo Näpsyotokset ja di gi kamera ovat varsin uusi ilmiö. Ny kyi sin kuvia pur suaa joka puolelta, mediasta ja kännyköistä. Ihmisillä ei ole enää aikaa nähdä, mikä on mielenkiintoinen kuva, tai ei ainakaan osata keskittyä yhteen kuvaan kun pari sekuntia.

Sara Orava Parhaimmillaan maalaus alkaa vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti ihmiseen, joka on samassa tilassa, ei ainoastaan silloin kun teosta katsotaan, vaan ikäänkuin jo läsnäolonsa kautta. Stiina Saaristo En ymmärrä lähtökohtaa, jossa taiteilijan pyrkimyksenä on trendikkään kokemuksen tai laatuesineen luominen. Kyllähän taideteoksessa pitäisi olla palanen sieluakin.Sara Orava Sinä teet täysin figuratiivista taidetta. Miten rakennat komposition, kun et käytä valokuvaa? Laitat sen figuurin siihen keskelle – se on varmaan luontaista, kun ihminen on symmetrinen.Stiina Saaristo Minulle tärkeintä on tarinan synnyttäminen ja muodon muovaaminen. En koe jäljentäväni todellisuutta, käytän ajoittain töissäni valokuvaa, mutta hyvin vähän. Kuvan synnyttäminen ilman valokuvaa, ilman selviä olemassaolevia raameja, muuttumatonta mallia ja taustaa on vaikeaa. Siksi sijoitan usein hahmoni maneerisesti työn kes


kelle, ja koetan luoda ympäristön toimimaan samassa maailmassa. Mitä enemmän elementtejä ja mitä suurempi tila, sitä vaikeampi kuvaa on hallita. Sara Orava Värissä muodon illuusio perustuu lämpötilaeroihin. Tämä on työskentelyssäni aina vain tärkeämpää. Aika harvalla taiteilijalla piirustus ja väri ovat yhtä vahvoja, yleensä toinen hallitsee. Sinulla se on ilmiselvästi muoto. Stiina Saaristo Muoto on lähtökohta, mitä en pysty saavuttamaan. Turhaudun kun tuntuu etten pääse tarpeeksi syvälle. En voi veistää paperia.Sara Orava Katsoessani teoksiasi tuntuu kuin tirkistelisin ovisilmän läpi suljettua tilaa, jossa kaikki on hirvittävän selvää. Ovisilmän linssi suurentaa jokaisen yksityiskohdan niin, ettei mitään jää piiloon vaan jokainen laatikko on avattu ja sisältö laitettu näkyville. Linssi ei ole kuitenkaan kameran linssi.Stiina Saaristo Valokuva on sekundäärinen apu minulle. Se on yksiulotteinen ja lättänä, ja palvelee paremmin toisenlaisia tarkoitusperiä.

Sara Orava Olit muotokuvakurssilla viime kesänä opettajana. Kerroit, että oppilaat reagoivat mallin saapumiseen ottamalla esiin kameran luonnoslehtiön sijaan. Stiina Saaristo Valokuvausta puolusteltiin sillä, että malli oli paikalla vain puolitoista päivää, joka lyhyt aika perinteiselle muotokuvamaalaukselle. Ajateltiin, että valokuvan pohjalta maalausta voisi jatkaa myöhemmin. Sara Orava Eikö se ole helppo puolustus ja tekosyy? Havainnon pohjalta työskentely on vaikeata.Stiina Saaristo Tilanne oli ikävä. Tekijät olivat taitavia, mutta luulen, että suorituspaineita pienensi tieto digikamerassa olevasta rajatusta valmiista kuvasta. Koin asenneongelmaksi, ettei ensin tutkittu omilla silmil

lä. Taiteilijat olivat ehkä kuitenkin kiinnostuneempia suorituksesta kuin oppimisesta ja näkemisestä. Sara Orava Minäkin olen opettaessani törmännyt aggressioihin kiellettyäni valokuvankäytön tehtävänannossa.

Stiina Saaristo Valokuva avaa maalarille ovia paikkoihin ja näkyihin, joihin meillä ei ole mahdollisuutta päästä muuten, rajallisessa elämänpiirissämme. Valokuvahan on kaikkien saatavilla nykyisin, edullinen ja teknisesti korkeatasoinen, ja kuvankäsittely laajentaa vielä kuvankäyttömahdollisuuksia entisestään. Se on tätä päivää. Minkä takia olemme siis niin valokuvaa vastaan?Sara Orava Monet valokuvaan pohjaavat teokset ovat todella hienoja. En koe, että valokuvan käyttö sinänsä olisi ongelma, mutta siinä, että figuratiivinen maalaustaide nykyisin tuntuu lähes yksinomaan perustuvan valokuvaan, on jotain ongelmallista. Ei voi enää sanoa, että kaikki alkaa piirtämisestä, käden ja silmän yhteispelistä, kun kaikki alkaa linssistä.Stiina Saaristo Nykyisin valokuva on tärkein väline monen taiteilijan työ vä li nepakissa. Mietitäänpä hypoteettista nykytrendien mukaista valokuvasta maa lattua teosta. Jos se tehtäi siin ilman valokuvaa, niin lopputulos ei luul tavasti olisi niin laadukas, kustannustehokas ja näyttävä.Sara Orava Työ olisi toisenlainen mallin mu kaan tehtynä. Onko ylipäätään taiteilijana olemisessa kysymys siitä, että tehdään mahdol lisimman paljon näyttelyitä ja valmiita töitä?Stiina Saaristo Tämä ristriita on se ongelma nykyisin. Miten taiteilija voi kehittyä omassa työssään suorituskeskeisessä maailmas sa, jos jatkuvasti pitää suorittaa taiteilijuuttaan ja todistaa tuottavuutensa? Tärkeille harhaaskeleil le ei ole sijaa.Sara Orava Se on se illuusio, että taiteilijuus

11taidemaalaus4/2011

olisi ammatti muiden joukossa. Valokuva liittyy yhteiskunnan kiireellisyyteen.Stiina Saaristo (Näyttää mainoskuvaa, jossa istuu naismalli.) Ajattele, että tekisit tästä valokuvasta maalauksen. Miten toimisit?Sara Orava Siirtäisin kaksiuloitteisen pinnan toiselle kaksiulotteiselle pinnalle. En

muuttaisi olomuotoa kuten jos siirtäisin kolmiuloitteisen asian kaksiulotteiselle pinnalle.Stiina Saaristo Jos tämä tyttö istuisi mallinasi, olisit tuntemattoman edessä. Tehtävien valintojesi määrä olisi huikea.Sara Orava Valokuva on jo valinnut puolestasi. .

Henry Wuorila-Stenberg: Maria Egyptiläinen, 2010,

öljymaalaus, 200 x 150 cm. Heinon kokoelmat.

Kuvaaja Jussi Tiainen.


Gösta Serlachiuksen taidesäätiöllä on Män tässä kaksi museota: Gösta ja Gustaf.

Gös ta on taidemuseo ja Gustaf – museojohtaja Pauli Sivosen mukaan ”se Ser lachiuk sen mu seo, joka ei ole taidemuseo”. Gös

tan, taidemuseon, laajennusosa valmistuu 2014. Tarve uudelle museorakennukselle syntyi halusta saada paremmin esille omat taidekokoelmat ja panostaa myös vaihtuviin nykytaiteen näyttelyihin. Uusi museorakennus

Serlachiusmuseo tuottaa elämyksellistä historiaa Taidemaalari Tiina Lamminen

Serlachius-museo tuottaa elämyksellistä historiaa


mahdollistaa parempien palvelujen tarjoamisen museovieraille ja museo saa lisää tarvitsemaansa teknistä tilaa.

Museon toiminta laajenee nykytaiteeseen

Tulevaisuudessa Serlachiuksen kartanossa keskitytään esittelemään vanhaa taidetta, kun taas uudisrakennus on varattu nykytaiteen vaihtuville näyttelyille. Museon näyttelytilat kolminkertaistuvat: uutta tilaa saadaan lisää yli 1000 neliötä. Näyttelyitä tullaan avaamaan kuudesta kahdeksaan, kun nykyisin kartanossa on avautunut yksi näyttely vuodessa.

Museon näyttelytoiminnan moninkertaistaminen onnistuu museonjohtaja Sivosen mukaan käyttämällä ulkopuolisia kuraattoreja, yhteistyöllä muiden museoiden kanssa ja oman osaamisen vahvistamisella. Vuonna 2012 valmistuu museon kokoelmapoliittinen ohjelma, missä muun muassa määritellään, miten säätiössä kerätään nykytaidetta. On todennäköistä, että säätiö luultavasti alkaa jossain määrin taas kerätä myös nykytaidetta. Pauli Sivonen Säätiömme hallituksessa on pohdittu, että ostoja tehtäisiin samalla aja

tuksella, kuin mitä niitä teki vuorineuvos Serlachius aikoinaan. Keskitytään muutamiin taiteilijoihin ja kerätään heidän teoksiaan järjestelmällisesti.

Museolla on runsaasti Hannes Autereen ja Akseli GallénKallelan teoksia.

Autereelta teoksia hankittiin tilaustyönä ja monet kultakauden teoksista liittyvät paikkaan: kansallismaisemaan Ruo vedellä, missä GallénKallela asui tai muo tokuviin perheenjäsenistä. Pauli Sivonen myöntää, ettei nykytaide synny enää näin vahvasti paikkaan sidoksissa.

Mänttä-Vilppula on taidekaupunki

Taidekaupunkiimagoa on rakennettu tietoisesti kulttuuripääkaupunkihakemuksesta 2006 lähtien. Kaupungin taidetoimijoiden – Män tän kuvataideviikkojen, musiikki juh lien ja Kauko Sor jo sen säätiön omistaman Honka hovin sekä Serlachiusmu seoiden – välinen yh teistyö nähdään tärkeäksi. Si vo nen kertoo, et tä vielä kymmenen vuotta sitten kuvataideviik kojen nykytaidetta vierastettiin Mäntässä,

Sulho Sipilä: Kodin hetki, 1927, öljymaalaus kankaalle,

141 x 140,5 cm. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Maalaus on julkaistu teoksessa Marjo-Riitta Simpanen, Suvi-Mari Eteläinen (toim.)

Göstan helmiä – Suomalaista maalaustaidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön

kokoelmista. Helsinki 2011. Tekstit suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.


Kati Immonen: Olipa kerran metsäpuron rannalla, 2010, vesivärimaalaus, 114 x 159 cm.


mutta nyt tapahtunut sukupolvenvaihdos on muuttanut tilanteen.

Mäntän kaupungin rahoittajaroolin Pauli Sivonen haluaisi vahvistuvan. Nyt se saa taidekaupungin maineen vapaamatkustajana: talkoo työn tekijöiden ja varakkaan säätiön ansiosta.

Gustaf-veli

Gustaf on elämyksellinen historiallinen museo. Sitä ei voi luonnehtia teollisuusmuseoksi, vaikka museo on vahvasti kiinni paikkakunnan, tehtaan ja sen omistajien historiassa.Pauli Sivonen Vielä 1970luvulla historiakin nähtiin kovana tieteenä, mutta se ei ole sitä enää.

Taiteilijat koostavat Gustafin näyttelyt: eivät kuitenkaan kuvataiteilijat vaan elokuvan, teatterin ja kirjallisuuden ammattilaiset. Sik si näyttelyt ovat totuttua visuaalisempia. Museonäyttely lähestyy fiktiivistä ja museojohtaja Pauli Sivonen haluaa tietoisesti korostaa tarinallisuutta.

Serlachiusmuseossa koottu Miltä sota tuntuu? – Veteraanit näyttely herätti mielenkiinnon erilaisen visuaalisuutensa ansiosta. Näyttelyn esillepano oli lavastus eikä Sivosen mukaan esillä ollut museoesineitä. Teemaa katsottiin Mäntän seudun veteraanien näkökulmasta, näyttely oli heidän tarinansa.

Veteraanitnäyttely kiinnosti venäläisiä kult tuurihistorioitsijoita ja viime keväänä se päätyi Anna Ahmatovan museoon Suomen Pietarin konsulaatin tuella. Pietariin näyttely

vietiin Mäntästä sellaisenaan, ilman muutoksia. Pauli Sivonen Rajan toisella puolella käsitys vihollisesta ja voittajasta on toinen. Näyt telyn ajatus oli kertoa, että sota on myös viholli selle kärsimys. Pietarilaiset olisivat halun neet näyttelyyn selittäviä näyttelytekstejä, mutta kielsimme ne. Sen sijaan museohenki lökunta koulutettiin esittelemään näyttelyä.

Pietarissa fiktiivinen näyttely, joka ”lähenee taideteosta”, avattiin historiallisella performanssilla, missä suomalaiset veteraanit kohtasivat Anna Ahmatovan museossa venäläiset veteraanit. Iäkkäät miehet olivat kolme päivää median huomionpisteenä ja salamavalojen räiskeessä. Pauli Sivonen Veteraanien kohtaamisen tilanne oli hienointa näyttelyssä.tiina lamminen Voisiko ajatella, että toinen maailmansota olisi Suomen ainoa todellinen museonäyttelyjen vientibrändi maailmalle?Pauli Sivonen Ei noin voi sanoa. Veteraanit syntyi tarpeesta tehdä se, se oli minulle henkilökohtaisestikin tärkeä. Näyttely pitää tehdä sellaisesta aiheesta, mikä koskettaa ja on tärkeä itsellekin. Ja sitten tehdä se.

Ajatukseen kansainvälisestä yhteistyöstä jatkossakin museonjohtaja Pauli Sivonen suhtautuu myönteisesti.Pauli Sivonen Pietarin talousalue on hyvässä kasvuvaiheessa ja yhteistyö ulkomaille on tietysti kiinnostavaa. Mutta nyt keskitymme museolaajennukseen. Omaan Serlachius

brändiin täällä Mäntässä. .


Juhani Linnovaara: Hommage à Juuso Walden

1967, öljymaalaus kankaalle, 145 x 234 cm. Kaarle Waldenin yksityiskokoelma.

Kuvaaja Rauno Träskelin.

Tehtaat kankaalla: yritysjohtajan ja taiteilijan maisema

Tehtaat kankaalla: yritysjohtajan ja taiteilijan maisemaFilosofian tohtori Kristina Linnovaara

Juhani Linnovaara maalasi teoksen Hommage á Juuso Walden 1966 – 1967. Maalaus oli Yhtyneitten Pape ri teh taitten johdon syntymäpäivälahja yri tys joh taja, vuorineuvos Juuso Waldenille hänen 60vuotispäivän johdosta. Vaikka maalaus ta ei sijoitettu julkisiin tiloihin, vaan se tilattiin nimenomaan

Waldenin yksityiskodin ruokasalin seinälle, sen monumentaalisuus on silmiinpistävä.

Ei pelkästään teoksen koko vaan myös sen sisältö ja ilmaisutapa ilmentävät vahvasti jotain suureellista. Yhtyneitten Paperitehtaitten kaikki seitsemän Suomessa olevaa tehdasta on kuvattu yhdellä kankaalla. Taiteilijalle anne


Juhani Linnovaara

ja fantasioiden voima

3.9.2011 – 29.1.2012

Didrichsen

Kuusilahdenkuja 1

Helsinki

tussa toimeksiannossa ei yksilöity sen enempää aihetta, toivottiin vain että maalaus kuvaisi tehtaita. Juhanille esiteltiin helmikuisena päivänä kaikki seitsemän tehdasta.

Maalauksessa välittyy helmikuun paukkupakkaset suoraan ylöspäin savuavine tehdaspiippuineen. Taiteessa tehtaat ovat symboloineet teollistamisen ja kehityksen ylistystä. Ne

ilmaisivat vaurautta sodanjälkeisessä jälleenrakentamisessa. Tehtaat merkitsivät työtä ja työ yhteiskunnallista hyvinvointia. Taide on demonstroinut taloudellisen eliitin yhteiskuntavastuuta ja tehokkuutta, mikä on ollut tärkeää kun taloudellinen eliitti on legitimoinut etuoikeutettua asemaansa yhteiskunnassa. Tehtaiden kuvaaminen on myös ollut osa suur


Kirjallisuus

Linnovaara, Kristina (2008)

Makt, konst, elit –

konstfältets positioner,

relationer och resurser

i 1940- och 1950-talens

Helsingfors, Dimensio 5,

Statens konstmuseums

vetenskapliga serie,

Statens konstmuseum,

Helsingfors.

Nordberg, Toivo (1998)

Vuosisata paperiteollisuutta III.

Yhtyneet Paperitehtaat

osakeyhtiö 1950 – 1969.

Juuso Waldenin aikaan.

UPM-Kymmene Oyj,

Valkeakoski.

Ruohonen, Johanna (2011)

Monumentaalimaalaukset.

Teoksessa Juhani Linnovaara,

Fantasioiden voima. Fantasins kraft.

The Power of Fantasy, 114 – 131.

Didrichsenin taidemuseon

julkaisu nro 42, Didrichsenin

taidemuseo, Helsinki.

Juhani Linnovaaran

haastattelu 27.10.2011

ten teollisuuspaikkakuntien perintöä. Monien tehdasyhdyskuntien tehtaat on esitetty kansallismaisemien ja virtaavien koskien ympäröiminä luonnon keskellä. 1960luvun taiteellinen ilmaisukieli antoi mahdollisuuden poiketa aikaisemmasta perinteestä. Ympäristö ja luontoarvot puuttuvat maalauksesta kokonaan. On paradoksaalista että samoihin aikoihin Yhtyneet Paperitehtaat joutuivat tekemisiin versovien ympäristöongelmien kanssa.

Taloudellinen eliitti mittasi menestystään ennen kaikkea kasvavalla taloudellisella pääomalla ja sen maalaus toi esiin kiitettävästi. Waldenin sanotaan olleen kiinnostuneen tonneista, ei markoista, joten volyymit olivat hänelle tärkeät. Sen tiesivät teoksen tilaajat, talouseliittiä edustavat yrityksen hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenet.

Yrityksen koko taloudellinen pääoma ei kuitenkaan näkynyt maalauksessa. 1960luvun lopulla Yhtyneet Paperitehtaat omistivat laivoja sekä useita paperikoneita ulkomailla. Ku itenkin Suomessa olevat tehdasrakennukset, eli Juuso Waldenin valtakunta, ovat maalauk sen ydin. Tämä manifestoi ennen kaikkea Wal denin vaikutusvaltaa ja yhteiskunnallista ase maa hänen omalle piirilleen, talouseliitille, paremmin kuin mitä henkilökuva olisi tehnyt. Yritysjohtajat käyttivät taidetta oman prestiisinsä kasvattamisessa talouden kentällä, mikä vuorostaan kasvatti heidän statustaan yritysmaailmassa.

Kun Juhani valittiin lahjateoksen toteuttajaksi, oli valinta helppo, sillä valinnan puolesta puhui moni tekijä. Juhani koettiin paikkakunnan omaksi pojaksi, vaikkakin hän oli asunut Valkeakoskella lapsena vain muutaman vuoden.

Waldenille paikallisuus merkitsi välittämistä ihmisistä, valkeakoskelaisista. Ranskalaisen kulttuurisosiologin Pierre Bourdieun mu

kaan erilaiset taiteesta riippumattomat tekijät voivat muodostua ansioiksi ja arvostuksen näkymättömiksi mittareiksi sellaisessa yhteydessä, jossa niille annetaan arvoa. Juuso Walden oli tuntenut taiteilijan isän, Esko Linnovaaran, joka oli työskennellyt lyhyen ajan Valkeakosken tehtailla ja Linnovaaran sukua oli asunut paikkakunnalla. Sekä Esko Linnovaara että Juuso Walden arvostivat ruumiin kulttuuria ja isänmaallisuutta. Lisäksi molemmilla oli upseeritausta. Edellisten sukupolvien ansiot ja arvot muodostavat symbolisen pääoman, joka voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle ja muodostua heille myönteiseksi resurssiksi tietyssä sosiaalisessa kontekstissa.

Lahjan antajat seurasivat myös sitä näkymätöntä lainalaisuutta joka oli vallinnut talouden kentällä. Taloudellinen eliitti ei halunnut erottautua makukysymyksissä taidekentän mausta, mutta se ei myöskään halunnut samaistua siihen yhteiskuntakriittiseen vasemmistoradikaaliin ideologiaan, joka esiintyi 1960luvulla taideeliitin piirissä. Juhani oli luonut mainetta taidekentällä ja saavuttanut jo aiemmin taideeliitin piirissä aseman. Hänen taidettaan oli myös helppo lähestyä.

Maalaus toimii dokumenttina – todisteena vauraudesta ja vallasta – mutta Waldenin tehtaat, kuten vaurauskin, ovat katoavaisia. Kuin korttitalo, jona Juhani itse maalauksen tehdasrakennuksia kuvailee. Maalaus on aiheeltaan ja ilmaisutavaltaan suhteellisen pelkistetty. Teoksessa rakentuu tila, jossa rakennukset ovat lavastuksina, pintoina, lähes hylätyssä maisemassa. Tehdasmaisema tuntuu toisaalta todelliselta, toisaalta epätodelliselta.

Maalauksen erikoinen valaistus sekä sen lavastuksenomainen tunnelma on esiintynyt Juhani Linnovaaran aikaisemmissakin asetelmissa. Samat elementit esiintyvät nyt tehdasasetelmassa. .


maalaustaide voi fantastisen hyvinMaaria Märkälä

maalaustaide voi fantastisen hyvin

Kun markkinoiden vetovoima maailmassa ehtyy, astuvat näyttämöille taiteen ja kulttuurin humaanimmat arvot. Työstään taloudellisista syistä irtisanotut saavat vihdoin aikaa maalata haaveilemansa taulun. Tai mahdollisuuden kohdata muuten arkipäivän luovuutensa keksiessään ilmaisia tai edullisia tapoja viettää lisääntynyttä vapaaaikaansa.

Esimerkiksi Helsingin tuoreessa kulttuuristrategiassa kulttuuri on määritelty yhteiskunnan ja kaupunkilaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävä osaalueeksi, jonka tulee olla saavutettavissa kaikille kaupunkilaisille koko heidän elinkaarensa ajan. Kulttuuri lisää yhteisöllisyyttä ja kuuluu kaupungin peruspalveluihin. Kulttuuri, taide ja luovuus ovat yhteiskuntaa muuttava ja uudistava voima. Helsinki on huomannut kulttuurin merkityksen yhtenä kaupungin menestystekijöinä.

Taiteilijoiden merkitys kulttuurimyönteisessä yhteiskunnassa korostuu. Maalaustaide voi hyvin, sillä se on erilaisista kuvataiteen muodoista se helposti lähestyttävä ja kaikkien tavoitettavissa oleva taidemuoto. Kuvatai teilijoista valtaosa on maalareita, siksi maalaus taiteen kohtaa kuvataiteen eri muodoista useimmin. Kun maalaukseen perehtyy, löytyy sen erilaisista tekniikoista ja perinteistä jokaiselle jotakin.

Kulttuurin merkityksen korostuminen yhteiskuntien, alueiden ja kuntien kehityksessä on tapahtunut tosiasia. Samoin se, että kulttuuri on noussut talouden rinnalle keskeiseksi tekijäksi. Kun puhutaan tavoitteellisesta taiteilijoiden aseman parantamisesta, on tavoitetta toteuttamassa monia toimijoita julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta.

Jotta ylipäätään olisi jotakin luovuutta, mistä ammentaa, tulee myös taiteilijan vapaa tila ja itseisarvoisen taiteen tekeminen pystyä turvaamaan. Jos viimeksi mainittu kaventuu kovin pieneksi, ei taiteilija todennäköisesti pysty tuottamaan mitään kovinkaan luovaa kentälle.

Paitsi kaupunkien ja valtion myötavaikutuksella, taide ja taiteilijapolitiikkaa tehdään myös yhteistyössä toisten taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen kanssa. Parhaimmillaan toiminta virittäytyy yhteiseksi positiivisuuden energiaksi kuin tanssi. Oikean rytmin löytyessä keinahdellaan samaan tahtiin, nyökytellään yhteisille ajatuksille ja nautitaan yhteisistä sävelistä – kavaljeerin varmassa ja tukevassa otteessa. Sellaisten tanssiaisten ei toivoisi loppuvan koskaan. Näitä yhteisiä asioita on onneksi paljon ja niiden eteenpäin vieminen yhdessä on ilo. Asiat voi toki jättää tämän varmaotteisen kavaljeerin eteenpäin vietäviksi, mutta harvoin varmaotteisinkaan kavaljeeri ehtii aivan kaikkea. Silloin on etsittävä itse omat yhteistyökumppanit tärkeiksi katsomiensa asioiden läpisaamiseksi. Taiteilijan paras ei saa jäädä toteutumatta.

Maalaustaide on julistettu 1900luvun alusta lähtien useita kertoja kuolleeksi. Mutta moninkertainen vainaja, maalaus tai de, voi fantastisen hyvin. Kävipä museossa tai nykytaidetta esittelevissä gallerioissa, koskettavia, herättäviä – jopa henkeäsalpaavia maalauksia tulee säännöllisesti vastaan. Taidemaalariliitossa tehdään nyt ja tulevaisuudessa aktiivista työtä taidemaalarin työn mahdollistamiseksi, taloudellisten ja ammatillisten edellytyksien parantamiseksi sekä sosiaalisten yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Maalauksella on paikkansa. .


Vaula Valpola: Lumenlähtö, 2010, öljymaalaus kankaalle, 120 x 170 cm.


taidemaalareiden eläkeennusteet ovat surkeitaTerhi Aaltonen

taidemaalareiden eläke-ennusteet ovat surkeita

Taulukko 1. Kuvataiteilijoiden karttuneiden lakisääteisten eläkkeiden rakenne ikäryhmittäin syntymävuoden mukaan jaoteltuna:

%-osuudet yksityinen julkinen yrittäjätyö yhteensä työsuhde työsuhde + apuraha

Kaikki 46,0 38,7 5,4 9,9 100

1970 – 56,5 29,0 11,0 3,5 1001960 – 1969 58,1 34,9 1,1 5,9 100 – 1959 22,8 53,9 2,0 21,3 100

© Ari Aaltonen

Vapaan kentän taidemaalareiden eläketurva on tällä hetkellä riittämätön. Tämä käy ilmi vuonna 2010 tehdystä tutkimuksesta. VTM Ari Aaltonen tarkasteli Taidemaalariliiton jäsenistön lakisääteisen eläketurvan karttumista vuoden 2009 loppuun. Tutkimuksella ha luttiin selvittää, millainen on taidemaalareiden kertyneiden eläkkeiden suuruus, rakenne ja eläkeennuste sekä verrata taidemaalareiden ja muiden eläkkeensaajien eläketurvaa toisiinsa.

Tutkimus tehtiin otantatutkimuksena. Jäsenel tä pyydettiin valtakirja, jotta voitiin selvittää taiteilijan lakisääteisen eläkkeen karttu

mi nen Eläketurvakeskuksesta, Kuntien eläke vakuutuksesta, Valtiokonttorista ja Kansaneläkelaitoksesta. Vastausprosentti oli korkea (78 %) ja otos edusti hyvin Tai de maa larilii ton jäsenistöä.

Taulukko 1. Kuvataiteilijoiden karttuneiden lakisääteisten eläkkeiden rakenne ikäryhmittäin syntymävuoden mukaan jaoteltuna:

Eläkekarttumien perusteella tarkasteltiin eläk keen rakennetta ja tehtiin arvio tulevan eläk keen määrästä mikäli eläkkeelle jäädään 63 tai 65vuotiaana. Ennuste perustuu taitei

VTM Ari Aaltosen

eläketutkimus ja taiteellisen

työn eläkemalli ovat

luettavissa kokonaisuudessaan

Taidemaalariliiton sivulla

http://www.painters.fi/

ajankohtaista.html


Taulukko 3. Kuvataiteilijan eläke suhteessa keskimääräiseen 63-vuotiaan työeläkkeeseen

%-osuus Taiteilija eläkkeelle 63-vuotiaana 65-vuotiaana

Kaikki 35,1 37,5

1970 – 23,4 24,91960 – 1969 24,4 26,1 – 1959 58,5 62,7 © Ari Aaltonen

Taulukko 2. Kuvataiteilijan eläke-ennuste ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan

Eur/kk Elinaikakerroin huomioiden Ilman elinaikakerrointa Eläkkeelle 63-v 65-v Eläkkeelle 63-v 65-v

Kaikki 563 602 611 654

1970 – 375 400 439 4691960 – 1969 392 419 437 467 – 1959 938 1005 971 1040

Miehet 409 437 439 470Naiset 682 729 747 799 © Ari Aaltonen

lijan koko siihenastiseen työuraan ja lähtökohtana oli, että taiteilijan ura jatkuu samanlaisena.

Taulukko 2Kuvataiteilijan eläke-ennuste ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan

Kuvataiteilijan eläkeennustetta verrattiin suomalaisten keskimääräiseen työeläkkeeseen.

Taulukko 3 Kuvataiteilijan eläke suhteessa keskimääräiseen 63-vuotiaan työeläkkeeseen

Kuvataiteilijan työeläke (kertynyt eläke ja arvio eläkekertymästä yhteensä) on huomattavan pieni verrattuna keskimääräiseen palkansaajan eläkkeeseen. Kun elinaikakerroin otetaan huomioon, on eläkkeelle jäävän 63 vuotiaan taiteilijan eläkeennuste 563 eur/kk ja 65


Taulukko 4. Viitteellinen laskelma eläketulosta, -maksusta ja tulevasta eläkkeestä kuvataiteilijan kannalta, kun tavoite-eläke yhtä suuri.

Eläketulo vuodessa Eläkemaksu vuodessa Tuleva eläke eur/kk (eläkkeensaajan osuus)TyEL ym. 35 000 1 645 1 460MyEL 35 000 3 850 1 460YEL 35 000 7 560 1 460

© Ari Aaltonen

vuotiaan 602 eur/kk. Vuonna 2008 eläkkeelle siirtyneiden 63 vuotta täyttäneiden suomalaisten keskimääräinen työeläke oli 1604 eur/kk.

Tutkimuksen tekijä, Ari Aaltonen toteaa: ”Tutkimusjoukon vanhimpien kuvataiteilijoiden, eli 1940 tai 1950luvulla syntyneiden, tilanne on eläkeennusteen osalta vielä siedettävä, mutta nuorempien ikäluokkien tilanne on erittäin huolestuttava. Elinaikakerroin pienentää entisestään nuorempien ikäluokkien pieniä eläkkeitä, vaikka työura jatkuisi 65vuotiaaksi.”

Tutkimuksesta käy ilmi, että kuvataiteilijan eläketurva kertyy palkansaajana, ei yrittäjänä tai apurahoista. Taidemaalarin eläke muodostuu ensisijaisesti julkisista ja yksityisistä työsuhteista, ei yrittäjätoiminnasta (YEL) tai apurahoihin perustuvasta (MyEL) eläkkeestä.

Yrittäjäeläkejärjestelmän kannustinloukku

Taidemaalari on koko työuran kestävässä eläketurvan kannustinloukussa yrittäjäeläkkeen

(YEL) osalta. YELvakuutus tuottaa työeläkettä 367 e/kk, jos eläkettä on maksettu 40 vuotta minimityötuloista ja eläkkeelle siirrytään 63vuotiaana. Summa jää huomattavasti alle takuueläkkeen (688 eur/kk). Laskelma havainnollistaa eri eläkejärjestelmien kustannuksia eläkkeensaajalle. Eri eläkejärjestelmissä maksetuilla, saman suuruisella maksulla ei kerry saman suuruista eläkettä.

Taulukko 4 Viitteellinen laskelma eläketulosta, -maksusta ja tulevasta eläkkeestä kuvataiteilijan kannalta, kun tavoite-eläke yhtä suuri.

Apurahansaajan eläketurva ei paikkaa ongelmia

Tuottaako 1.1.2009 voimaan tullut apurahansaajan eläketurva todella eläketurvaa kuvataiteilijoille? Jos kuvataiteilija saa valtion taiteilijaapurahaa 10 vuoden ajan, vanhuuseläkettä kertyy 250 eur/kk. Tavallisesti kuvataiteilijoilla on huomattavasti tätä vähemmän apurahavuosia.

Vasta noin 30 vuoden pituinen apurahajakso tuottaa takuueläkkeen suuruisen eläk


keen. Apurahansaajien eläketurva ei ratkaise kuvataiteilijoiden eläketurvan ongelmia.

Takuueläke yhteensovitetaan taiteilijaeläkkeeseen

Ylimääräinen taiteilijaeläke on tunnustus ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Taiteilijaeläke ei ole luonteeltaan ansioeläke ja sitä ei soviteta yhteen työeläkkeiden tai kansaneläkkeen kanssa. Taiteilijat, joille taiteilijaeläke on myönnetty, ovat oikeutettuja myös työeläkkeeseen ja mahdolliseen kansaneläkkeeseen.

Jos kansaneläke ja työeläkkeet yhteensä jäävät takuueläkkeen alle, voidaan eläkkeensaajalle maksaa aina 688 eur/kk takuueläkettä. Uusi laki takuueläkkeestä tuli voimaan 1.3.2011.

Eläkkeet ja korvaukset vähentävät takuueläkettä täysimääräisesti. Myös valtion ylimääräinen taiteilijaeläke ja sen perheeläke vähentävät takuueläkettä. Jos taiteilijalla on täysi kansaneläke 586,46 eur/kk (2011) hän saa takuueläkettä 101,24 eur/kk. Jos taiteilijalla on ylimääräinen taiteilijaeläke, hän ei saa takuueläkettä. Yhteensovituksesta kärsivät pienimpiä eläketuloja saavat taiteilijaeläkkeen saajat.

Muutoksia tarvitaan

Taidemaalarit ovat työeläkejärjestelmän väliin putoajia. Erityisen huonossa asemassa ovat 1970 ja sen jälkeen syntyneet taiteilijat.

Vuonna 1960 ja sen jälkeen syntyneiden elä keennuste ei yllä takuueläkkeen suuruiseksi. Heidän yrittäjäeläkkeen mukainen eläke

ennusteensa on 13 – 23 eur/kk. Siksi YELeläkejärjestelmä muodostaa kannustinloukun. Taiteilijan ei kannata kartuttaa YELeläkettä, vaan pyrkiä välttämään sitä. Nuorempien taidemaalarien eläketurva on edelleen heikkenemässä, siksi tilanteelle on tehtävä jotain.

Uusi eläkelaki taiteilijoille

Taidemaalariliitto on vaatinut eläketurvan parantamista. Taidemaalareita, kirjailijoita, säveltäjiä ja sanoittajia varten on hahmoteltu uusi oma eläkelaki, taiteellisen työn eläkelaki (TtEL). Se korvaisi näillä taiteilijoilla tällä hetkellä käytössä olevat, yrittäjätoimintaa varten luodun yrittäjien eläkelain ja apurahoja varten olevan maatalousyrittäjien eläkelain.

Uusi laki on tarpeen, koska nykyinen järjestelmä ei mahdollista vapaille taiteilijoille riittävää työeläketurvaa. Tulevaisuudessa taiteilijoiden eläketurva heikkenee edelleen. Yhteiskunnan kustannukset kasvavat valtaosan taiteilijoista jäätyä takuueläkkeen varaan.

Uudessa taiteilijoiden eläkelakijärjestelmässä taiteilijoiden eläkemaksut tulee mitoittaa vastaamaan likimain palkansaajien maksamia eläkemaksuja (5 – 6 %). Taiteilijoita tulee kannustaa rakentamaan itse kohtuullisilla eläkemaksuilla oma työeläketurvaansa.

Taiteilijoiden sosiaaliturvan varmistaminen turvaa samalla taiteilijoiden edellytyksiä oman työnsä tekemiseen. Uudistuksen myötä tunnustetaan myös se tosiasia, että taiteilijat eivät toimi samalla tavalla markkinatalouden piirissä kuin yrittäjät, vaan taiteilijan työtä voidaan verrata esimerkiksi perustutkimukseen. .


Annukka Laine: Paratiisista karkoitus – Lupaus Vapahtajan syntymästä, 2005, öljymaalaus kankaalle, 70 x 100 cm. Yksityiskokoelma.

paratiisista karkoitus Taidemaalari Annukka Laine


Sinun kanssasi Taidemaalari Annukka Laine

Sinun kanssasi

yhdellä elämäni pakomatkoista astuin kirkkoon illan hämärässä. Matkasta uupuneena itkin hylätyksi tulemisen tunnetta. Silmien totuttua pimeään kirkkoon minut valtasi tunne, kuin jos joku katsoisi…

Nostin katseen kirkon kupoliin: sieltä katsoivat maailman kauneimmat silmät. Ar mahtavan rakkauden silmät katsoivat minua ja kertoivat sydämelleni: Älä pelkää. Minä näen sinut, olen sinun kanssasi ja olet minulle rakas.

Koin syvän ja merkityksellisen tunteen kirkkotilassa, Jeesuksen elämästä kertovien kuvien ympäröimänä.

Kirkollisen maalarin matkasta

Minut johdatettiin kirkon jumalanpalvelukseen lapsena. Istuin yksin Tampereen Tuo miokirkossa. Hugo Simbergin maalaukset ihmetyttivät. Pienestä tytöstä käärme katossa oli pelottava, mutta onneksi enkelisiipien ympäröimä. Myös Kuoleman puutarha hämmensi. Maalauksessa luurangot hoivaavat puutarhan kasveja. Luurangoilla vain ei ole silmiä vaan kauhistuttavat, tyhjät aukot silmien paikalla.

Haavoittuneen enkelin koin lohdullisena. Siinäkin pohdittavaa riitti: Mitä on tapahtunut? Miksi pojat kantavat enkeliä? Ovatko pojat olleet mukana vahingoittamassa enkeliä? Ainakin he auttavat haavoittunutta.

Matka tytöstä kirkollisia aiheita työstäväksi maalariksi on ollut monivaiheinen. Näen, että lapsuuden kirkkomatkat olivat kutsu aihepiiriin ja nykyiseen ammattiini. Kirkkotila ja sen kuvaohjelma sekä jumalanpalveluksen järjestys tuovat Jumalani lähelle. Sakraalikuvat ovat läsnä myös työhuoneessani ja kotonani.

Sakraalien kuvien maalaaminen auttaa minua suunnistamaan maallisen informaatio ja kuvatulvan keskellä. Kauneus ja hyvyys ovat

totta. Henkilökohtaisessa surussa ja menetyksissä olen saanut lohdutusta ja ymmärrystä Kristuksen sovitustyöstä.

Pyhät kuvat

Koska pyhät, Jumalan kunniaksi tehdyt kuvat vetoavat minuun, olen tehnyt opintomatkoja Eurooppaan. Keskeisinä sisältöinä katolisessa perinteessä ovat Kristuksen kärsimyshistoria ja 16 Ristin tien pysäkkiä. Työskentely Grassinassa: matkat Firenzen ja Rooman kirkkoihin ja luostareihin, tekivät minulle eläviksi nämä Raamatun tapahtumat. Jeesus Kristus nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Se on oman elämäni toivo.

Italialaisista mestareista ovat minulle tulleet läheisiksi Giotto ja dominikaaniveli Fra Angelico. Myöskään idänkirkon Andrei Rub levia en saata jättää mainitsematta.

Alkukirkon kuvista

Länsimaisen taiteen kehitys juontaa juurensa antiikkiin ja varhaiskristillisen ajan taiteeseen. Keskeistä taiteessa on ihmisen ja ihmisen elämän – kuoleman – käsitteleminen ja kuvaaminen. Yhtenäisen, jakamattoman kirkon aika kesti ensimmäisen vuosituhannen ajan. Kirkon, idän ortodoksisen ja lännen katolisen, yhteisen kuvaperinnön voi löytää yhä muun muassa Rooman katakombeista ja Ravennasta. Täs tä kuvallisesta pe rinnöstä minä ammennan maalausteni aiheet. Kirkkojen yhteis työn edis täminen on minulle tärkeätä.

Reformaatio ja katolinen vastauskonpuhdistus toivat kirkkotaiteen perintöön myös lisänsä. Tätä perintöä toivoisi enemmän jatkettavan myös suomalaisissa kirkkotiloissa, etsivien ja kaipaavien ihmisten sieluille. .


mitämissämilloin?> näyttelykalenteri> museohaku

museot.fi

Galleria AARNI, WeeGee I Ahertajantie 5, Tapiola, EspooAvoinna: t i , to, pe 11-18 I ke 11-20 I la-su 11-17p. 09 8163 1829 I www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni

SAMPO MALIN

ISMO HYVÄRINENKARI VEHOSALO

osa Ismo Hyvärisen teoksesta: Kaiken takana tuuli

VILLE RÄTY4.1. - 29.1.2012 1.2. - 26.2.2012

10.11. - 4.12.20118.12. - 30.12.2011

MARKUS K ÅHRE

RAVINTOLA PIDOT | 26.11.2011-5.2.2012

PUUTARHAKATU 34, 33101 TAMPERE, PUH. 03 5656 6577WWW.TAMPERE.FI/TAIDEMUSEO

Tero

Laa

kson

en: J

oulu

täht

i, 19

92, A

inee

n K

uvat

aide

säät

iön

koko

elm

a

Joulutähti ja talviyöAineen taidemuseon kokoelmista

koottu vaihtuva näyttely


Löytöjä – Outsider Art from Finland on kehitysvammaisten taiteen hakuteos, joka esittelee Suomen 13 taidekeskusta sekä 5 kehitysvammaisille taidekoulutusta järjestävää oppilaitosta. Mukana on teoksia kolmeltakymmeneltä taiteilijalta. Kirja on kaksikielinen (suomi ja englanti). Hinta 25 euroa (+ postituskulut)Tilaukset [email protected], 044 259 2294


30.11. – 21.12.2011 Sirpa Häkli

4.1. – 22.1.2012 Outi Pienimäki

25.1. – 12.2.2012 Eija Isojärvi

15.2. – 4.3.2012 Erno Enkenberg

7.3. – 25.3.2012 Paula Holopainen

28.3. – 15.4.2012 Markku Arantila

18.4. – 6.5.2012 Marikka Kiirikoff

9.5. – 27.5.2012 Tuukka Tammisaari

30.5. – 21.6.2012 Mirimari Väyrynen

27.6. – 22.7.2012 Panu Ollikainen

tm•galleria avoinna: ti-pe 11 - 17, la 11 - 16, su 12 - 16Erottajankatu 9B, sisäpiha, 00130 Helsinki [email protected], 09 68 110 575, www.painters.fi

Panu Ollikainen, Neliööljy kankaalle 40 x 40 cm, 2010

25.2 – 14.3.2012

MATTI KOLEHMAINEN Infante

www.helsingintaiteili jaseura.fi

Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16( suljettu 23.-25.12., 31.12., 1.1., 6.1. )KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677säHKöposti [email protected]

GALLERIA KATARIINA

Luukku aukiHelsingin Taiteilijaseuran jouluripustus

14.12.2011–8.1.2012

Marja Hakala, Laura Kansanen-Stavale, Erja Laakkonen, Tuija Markonsalo,

Maaria Märkälä, Paula Puoskari, Elina Sarlin, Leila Sarola, Heli Tuhkanen

Lopettajaiset su 8.1. klo 12-16


1815

166

167

161

1395

1405

125

126

4515

4525

471

4705

1805

165

168

1545

1385

140

124

119

4505

452

470

4695

1795

1655

1615

1535

1375

139

1235

118

4495

451

469

476

1788

1665

1605

1525

1365

138

1245

117

4485

450

4625

477

181

1675

1595

Orange021

143

137

1255

110

455

449

4635

478

180

1685

1585

151

144

136

1265

ProcessYellow

456

448

4645

483

179

175

158

152

145

135

133

111

457

462

4655

484

WarmRed

174

159

153

146

129

132

112

105

463

466

497

172

173

160

154

147

130

131

103

104

464

465

1815

Vaihde 010 422 5800Fax 010 422 5801www.painohame.fi

Painohäme Oy.Joutsenmerkitty painolaitos.Lupanumero 441-671

Painohäme OySomerotie 233470 Ylöjärvi

P A I N O H Ä M E

”Teossarjassa The End prosessoin isäni kuolemaa ja kasailen palasiani uuteen järjestykseen. Vaikka kuolema ei tullut yllätyksenä, on siitä toipuminen ollut raskaampi prosessi kuin osasin odottaa. Isän kuolema on merkinnyt elämässäni väistämättömästi erään aikakauden loppua.

The End teossarjani valmistui syksyllä 2010 ja näyttely on ollut esillä yksityisnäyttelyissäni Rantagalleriassa Oulussa, TR1:ssä Tampereella ja valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä. Yksityisnäyttelyiden lisäksi sarja on ollut mukana Polkuyhteisnäyttelyssä Mäntän Hon kahovissa syksyllä 2010, sekä Mäntän kuvataideviikoilla kesäl lä 2011. ”

TaidemaalausKädessäsi on taidemaalaus lehden viimeinen numero. taidemaalauslehden kaikki ilmestyneet numerot (13 kpl) voi tilata hintaan 50 euroa (sisältää postimaksun) tai hintaan 40 euroa noudettuna Taidemaalariliitosta.Numerot ovat:1/2008, 2/2008, 1/2009, 2/2009, 3/2009, 1/2010, 2/2010, 3/2010, 4/2010, 1/2011, 2/2011, 3/2011 ja 4/2011

Numeroihin voi tutustua maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla osoitteessa http://issuu.com/taidemaalaus/docs

Saat lehdet maksamalla Taidemaalariliiton tilille 50 euroa tai 40 euroa riippuen toimitustavasta:FI56 8000 1170 2604 27BIC:DABAFIHH

Lisätietoja:Eeva KilpinenTaidemaalariliitto rypuhelin 09 68 110 [email protected], [email protected]

Taidemaalariliiton jäsenet ovat saaneet lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Taidemaalaus 5/2011KANnen taiteilijaiikka tolonen


Lehden julkaisijaTaidemaalariliittoErottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinkipuhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550kotisivu www.painters.fi

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan.

Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnal- linen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi.

taidemaalaus netissähttp://www.painters.fi/tmjulkaisu.htmlhttp://issuu.com/taidemaalaus/docshttp://www.twitter.com/Taidemaalaushttp://www.facebook.com>Taidemaalaus-ryhmä

taidemaalaus

RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

FRIMODIG OY

Frimodig-Kehys, Annankatu 2000120 Helsinki, puh. (09) 605 356

[email protected]

TÄYDELLINENKEHYSTYSPALVELU

taidemaalauskiittää lukijoitaja yhteiskumppaneita.

Documents

Taidemaalaus 4 2011