Taidemaalaus 1 2010

taidemaalaustaidemaalariliitto 1/2010

pohjanmaaltabulgariaanlontoomaalaaidästälänteenhenkilökohtaisiakohtaamisiatutunvierauS

5 euroA

TaidemaalariliiTon TeosväliTys TapahTuman 12.-21.3.2010 yhTeisTyössä mukana

www.intrum.fi

3taidemaalaus1/2010

pääkirjoitusTiinaLamminen

taidemaalaus

Numero 1/2010

Kolmas vuosikerta

julkaisija

Taidemaalariliitto

Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki

puhelin 09 6811 0574

faksi 09 6811 0550

www.painters.fi

päätoimittaja

Tiina Lamminen

puhelin 050 3646 674

[email protected]

toimituskunta (1.3.2010 alkaen)

Terhi Aaltonen, Jari Jula,

Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola

lehden sihteeri

Marina Zitting (28.2.2010 asti)

Eeva Kilpinen (1.3.2010 alkaen)

ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 2/2010 ilmestyy kesäkuussa 2010.

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta

ja hinnoista löytyvät osoitteesta

www.painters.fi/tmjulkaisu.html

tai ne voi tilata numerosta

09 6811 0574.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen.

kansi

Valokuvaaja Ralf Brück:

8178993, 2008, c-print, 60 X 50 cm

ulkoasu

Jaana Teräväinen

paino

Painohäme Ylöjärvi 2010

kirjain

Garamond Premier Pro

paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi)

Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)

issn 1797-349x

Ääri-individualismi, anarkismi, terrorismi

Taiteilijan työhön on liitetty sellaiset tavoitteet kuin riippumatto-muus, itsenäisyys ja lahjomattomuus. Nämä ihanteet mahdollistavat tai-deteoksen, mutta taiteilijaa eivät samat koskemattomuuden arvot kaunis-ta. Taiteilijan moraalia pitää puntaroida todellisessa, ihmisten maailmassa.

Ajatus romanttisesta, ääri-individualistisesta taiteilijasta on houkuttele-va: erityinen taiteilija, erityinen taiteilijuus, nerous, hulluus, jumalaisuus. Taiteilija saa olla myös poliittiinen, kun taas poliittisuus on usein halut-tu sulkea taiteen ulkopuolelle siihen kuulumattomana. Taiteilijan arki on sidoksissa tavalliseen maailmaan. Taiteilija maksaa veroja, vie lastaan päi-vähoitoon. Hänellä ei ole yhteiskunnassamme erityisasemaa vaan päinvas-toin, pienen ammattikunnan kysymykset on lainsäädännössä jätetty huo-mioimatta. Ja jopa niin, että helppo journalismi pitää yllä populistisia ja vääriä ennakkokäsityksiä siitä, millä keinoin taidetta tuetaan, millä perus-tein rahaa jaetaan, kuinka paljon sitä rahaa oikeasti on ja mitä on toimia taiteilijan ammatissa.

Niin & Näin -lehti 4/2009 käsitteli anarkismia ja terrorismia. Tere Vadénin haastattelussa Lasse Nordlund pohti demokraattisen valtio-jär jestelmän heikkouksia, sitä miten valtiovalta antaa kansalaisilleen val-heel lisen tunteen vaikuttamisesta mm. sallimalla mielenosoittamisen. Anar kismi oli tässä analyysissä tuhmaa, mutta leikkiä jolla on kehänsä.

Taiteilijoiden asemaa edistetään taiteilijajärjestöjen kautta. Kuva tai tei li-joiden edunvalvonnan työtä ei voi siirtää osuuskunnille, vapaille ryhmille tai luovuttaa pois taiteilijoilta itseltään muille alan toimijoille, yksittäisil le virkamiehille tai ministeriöille. Taiteilijajärjestöihin kuuluu valtaosa Suo-men taiteilijakunnasta. Järjestötoiminta on moniarvoista ja toimintaan kuu luvat mielipiteenvaihto ja kritiikki. Järjestötyö ei ole terrorismin muo-to ja taiteilijavaikuttajat eivät ole bresneviläisiä, vaikka näin joku ääri-indi-vi dualisti voi joskus anarkistisen tarkoitushakuisesti väittää.

Tampereella 2.2.2010

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittajaTaidemaalariliiTon TeosväliTys TapahTuman

12.-21.3.2010 yhTeisTyössä mukana

www.intrum.fi

4 taidemaalaus1/2010

Elina Försti: Matkalla Seinäjoelle, 2008–2009, öljymaalaus kankaalle 180 x 280 cm. Kuvaaja Aila Leppikangas.

5taidemaalaus1/2010

Erilaiset instituutiot ovat viime vuo-sina järjestäneet huomattavan monta kuvatai-teen vientinäyttelyä. Jokainen instituutio jul-kistaa oman tuotteensa onnistuneeksi ja me-nestyksekkääksi. Vähemmälle huomiolle, ja vaille rahoitusta, tuntuvat sen sijaan jäävän taiteilijoiden omaehtoiset, vuorovaikutteiset yhteistyöprojektit.

Liisa Malkamo: Osallistuin Eventa III:een Ruot sissa 1996 ja muutamiin muihin kansain-välisiin taiteilijoiden yhteistyöhön perus-tuviin tapahtumiin 1990-luvun lopulla. En-sim mäinen suurempi projekti, sitä olin myös itse järjestämässä, oli Die blaue Farbe als kul-tu relle Brücke Bramschessa, Saksassa.

Sinistä teimme myös Suomessa, Ne li mark-ka-museossa ja Latviassa Zvartavassa. Kut su-tut taiteilijat olivat kaikki Itämeren mais ta. Niin oli myös toisessa Winds of Seas -näyt te-lyi den ja -seminaarien sarjassa. Winds of Seas oli esillä Klaipedassa, Ruotsissa Karlskronassa ja Upplands Väsbyssä sekä Neli markka-mu-seossa. On hienoa ja tärkeää, että Neli markka-museon johtaja Leena Passi on ottanut kaik-kiin kansainvälisiin tapahtumiin aina myös tai teilijat mukaan heti suunnittelun alkuvai-heessa. Elina Försti: Muutettuani Alajärvelle osal-listuin ensimmäiseen kansainväliseen projek-tiin vierailemalla Rajaton sininen -projektin avoimessa työpajassa Nelimarkka-museolla

kesällä 2001. Silloin tutustuin Liisaan ja myö-hemmin Liisa kutsui minut osallistumaan Klaipedan symposiumiin kesällä 2002. Olin myös mukana Karlskronassa, Upplands Väs-byssä ja Nelimarkka-museon tapahtumissa.

Residenssien kautta saa helposti kansain-välisiä kontakteja. Bulgarialaisen yhteistyö-kump panin tapasimme, kun Daniela Todo-ro va työskenteli Nelimarkka-museon resi-dens sissä 2006. Ystävystyimme, ja Danielan pa lat tua Sofiaan yhteydenpito jatkui sähkö-pos titse. Alkoi yhteisen taideprojektin suun-nit telu. Todor Todorov oli ryhmässä he-ti alussa, tapasimme hänet ensimmäisen Suo-men näyttelyn yhteydessä 2008.

Matka-apuraha heltisi kolmannella yrittämällä

Vuosi 2007 käytettiin näyttelyhakemusten te-kemiseen ja rahoituksen suunnitteluun. Suun-nittelimme neljää näyttelyä kummassakin maassa. Saimme haluamamme näyttelypaikat niin Suomessa kuin Bulgariassa. Rahoituksen järjestyminen olikin sitten ongelmallisempaa. Elina Försti: Vuonna 2008 emme onnis-tuneet saamaan ainuttakaan maakunnallista tai valtakunnallista apurahaa. Matka-apuraha hel tisi kolmannella yrittämällä! Ilman Liisan hankkimaa sponsoria, Seinäjoen Energia Oy:tä, olisimme olleet pu las sa. Vuonna 2009 saim me kansainväliseen yh teistyöhön tarkoi-

pohjanmaalta bulgariaanTaidemaalarit Elina Försti ja Liisa Malkamo

pohjanmaalta bulgariaanTaidemaalarit Elina Försti

ja Liisa Malkamo

keskustelevat suomalais-

bulgarialaisesta

taideprojektista

2006 – 2010 ja

2011 – 2012.


tetun Taiteen keskustoimi kun nan apurahan, joka jaettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Suomalaiset taiteilijat ilmeisesti tekevät tänä päivänä niin paljon kansainvälistä näyttelytoi-mintaa, että tukea teoskuljetukseen ei välttä-mättä heru, ei vaikka näyttely olisi valtion tai-demuseossa, maan pääkaupungissa. Liisa Malkamo: Bulgarian näyttelyt olivat Bul garian valtion taidemuseossa ja Dobrichin alue taidemuseossa. Tuntui suoraan sanoen ir-vokkaalta saada hakemuksiin Framen vakio-vastaus: jotta apurahaa voitaisiin myöntää, pi-tää olla korkeatasoinen näyttelysuunnitelma. Sponsorin löytyminen pelasti projektin, on-neksi ehdimme tehdä sopimuksen juuri ennen uutisia alkavasta lamasta. Saamamme sponso-rirahoitus on jaettu kolmelle vuodelle. Elinan kanssa meillä on ollut selkeä työnjako, suunni-telman toteuttamisessa kummallakin on hoi-dettavanaan tietyt asiat.Elina Försti: Tuskin olisimme saaneet yh-tä korkeatasoisia näyttelypaikkoja Bulgariasta ilman Danielaa ja Todoria. Tämäntyyppistä näyttelyprojektia olisi ollut mahdoton toteut-taa ilman yhteydenpitoa paikallisiin taiteilijoi-hin. Sähköposti on mahdollistanut joustavan ja nopean yhteydenpidon.

Molempien maiden suurlähetystöt ovat tu keneet projektiamme. Suomen Bulgarian suur lähetystön mukaan yhtä laajaa taiteilija-lähtöistä näyttelytoimintaa maidemme välillä ei ole aikaisemmin ollut.

Pitkäjänteistä kulttuuriyhteistyötä,ei pelkästään vientinäyttelyitä

Toimintakulttuurit vaihtelevat eri maissa, se pitää kansainvälisessä työskentelyssä ottaa huomioon. Bulgariassa henkilökohtaisilla ta-paamisilla on suurempi merkitys kuin meil-lä. Meillä näyttelytilojen korkeat vuokrat nos-tavat kustannuksia. Bulgariassa ovat olleet niin radio kuin TV ja lehdistö sekä kuraat-torit erittäin kiinnostuneita projektistamme.

Suomessa hyvästä informaatiosta huolimat-ta on ollut vaikea saada tiedotusvälineitä kiin-nostumaan. Liisa Malkamo: Haluamme kehittää projek-tia kutsumalla ryhmään lisää taiteilijoita. 2009 ryhmän jäseneksi kutsuttiin Laina Koskela. Hän on mukana jatkossakin. Elina Försti: Tavoitteenamme on saada projektista kattava näyttelyluettelo, joka jul-kaistaan viimeistään Vaasan näyttelyn yhtey-des sä 2010. Luettelon toimittamisesta huoleh-tii Daniela. Bulgarian kulttuuriministeriö on lu vannut kustantaa puolet julkaisun kuluista, jos toinen puoli rahoituksesta saadaan Suo-mesta. Etsimme edelleen lisärahoitusta saa-dak semme luettelon julkaistua.

Mitä on saavutettu

Elina Försti: Lähtiessäni mukaan projek-tiin minulla ei ollut tähtäimessäni saada uu-sia rivejä CV:hen. Lähdin mukaan uteliaisuu-destani vierasta maata ja kulttuuria kohtaan. Myös Danielan persoona ihmisenä ja taiteilija-na kiinnostivat. Hänen kanssaan halusin teh-dä yhteistyötä! Projekti on teettänyt val tavasti työtä, mutta kokemukset molemmi ssa maissa, uudet tuttavat ja ystävyyssuhteet ovat olleet työn ja vaivan arvoisia. Olen osal listunut pro-jektin järjestelyihin noviisina ja arvostan suu-resti kaikkea oppimaani, sitä mitä olen saanut työskennellessäni paljon kansainvälistä yhteis-työtä tehneiden taiteilijoiden kanssa. Liisa Malkamo: Kokemus on ollut rikastut-tava. Taiteellisessa työssäni alkaa nyt jo näkyä projektin myötä saamiani vaikutteita. En ol-lut aikaisemmin käynyt Bulgariassa. Uusi maa, kieli ja kulttuuri avautuivat. Historia kiinnos-taa kaikkia meitä, Elinaa, Lainaa ja minua, sik-si vierailimme myös arkeologisissa kohteis-sa ja historiallisissa museoissa. Tutustuimme muun muassa Traakian kuningashautojen hau talöytöihin ja moniin taidenäyttelyihin. Tapasimme ystävällisiä, mielenkiintoisia ih-

Suomalais-

bulgarialainen

taideprojekti

2006 – 2012

Näyttelyt:

2008Kuusankosken

paperitaidegalleria

Valtion taidemuseo Sofia

Dobrichin aluetaidemuseo

Kansainvälinen

kulttuurikeskus Caisa,

Helsinki

2009Seinäjoen Taidehalli

Galleria Sredets, Sofia

Galleria Lessedra, Sofia

2010Vaasan Taidehalli

2011 – 2012 paperitaide-

näyttelyt ja workshopit

7taidemaalaus1/2010

misiä ja vierailimme heidän kodeissaan. Koen olevani etuoikeutettu saadessani työs ken nellä kansainvälisten taiteilijoiden kanssa. Luot-tamus on onnistuneen yhteistyön perusedelly-tys. Maailma ei ole sellainen, miksi minä sen teen, vaan sellainen, miksi me sen yhdessä teemme. Kansainvälisyys merkitsee minul-le ennen kaik kea yhteistyötä, se ei ole pelkkiä näyttelyitä.

Dobrichin aluetaidemuseon johtaja Eve-

li na Handzieva esitti ajatuksen yhteisis-tä paperitaidenäyttelyistä workshoppeineen kummassakin maassa. Toteutamme paperi-tai de workshopit ja näyttelyt elokuussa 2011 Neli markka-museossa ja kesäkuussa 2012 Dob richin Taidemuseossa. Voimme jatkaa vie lä suomalais-bulgaria lais ta yhteistyötä, täl-lä kertaa museoiden tuot tamana ja voimme kutsua projektiin vielä muutamia taiteilijoita kummastakin maasta..

Liisa Malkamo: Sol y sombra, 2009, diptyykki,

akryylimaalaus kankaalle, 120 x 85 + 120 x 130 cm.

Kuvaaja Liisa Malkamo.


Taiteen kansainvälisyydestä puhuttaes-sa mietitään yleisellä tasolla harvoin sitä, mit-kä maat ja kohteet olisivat suomalaistaiteelle tärkeitä.

Viennin kasvattamisen kannalta ei riitä, et-tä lähetämme Suomesta teoksia ulkomaille – mihin milloinkin kutsu käy – ja saamme toi-minnastamme instituutioiden, taiteilijoiden tai kuraattorien ansioluetteloihin kertaluon-teisesti arvostettavia mainintoja. Globaalissa maailmassa niin kustannusten kuin taidevien-nin seurannaisvaikutusten kannalta on entistä tärkeämpää miettiä, missä suomalaistaiteelle on joko luonnollista tai potentiaalista kysyn-tää ja missä voidaan saavuttaa kauaskantoisia koko alaa hyödyttäviä tuloksia.

Suomalaisen maalauksen pohjoismainen kysyntä on luonnollista

Omassa työssäni olen havainnut, kuinka suo-malainen maalaus on etenkin viime vuosina alkanut yhä enemmän kiinnostaa pohjoismai-sia museoita, kuraattoreja, keräilijöitä ja galle-rioita.

Mitä tulee ajankohtaiseen maalaukseen, kään tyy nyt monen ulkomaisen kiinnostus juuri Suomeen, koska maalaustraditio ei ole meillä missään vaiheessa katkennut. Media- ja valokuvataiteen kansainvälisen ”kultakau-den” aikana Suomessa – monista muista mais-ta poiketen – maalaus ja sen opetus on saanut

Viekäämmesuomalaistamaalausta!–muttaminne?FLtaidehistorioitsija,galleristiPilviKalhama

Viekäämme suomalaista maalausta! – mutta minne?

elää ja uudistua vahvana uusien alojen rinnalla. Suomi-valokuvan uraauurtava kyntötyö

ulkomailla on osaltaan vauhdittanut akuut-tina vellovaa maalauskiinnostusta. Nyt halu-taan nähdä jo jotain muutakin – jotain, joka meillä on vahvaa ja jota olemme valmiita näyt-tämään. Tähän kysyntään suomalaistaiteilijoi-den ja -toimijoiden on itse vastattava ja osatta-va sitä sopivasti vauhdittaa. Ei pidä olettaa, et-tä naapurimme itsestään tekevät sen taiteem-me puolesta.

Yhteys muihin Pohjoismaihin on käy tän-nön näkökulmasta luonteva. Toi min ta kult-tuuri ja tavat vastaavat toisiaan, etäisyydet ovat kustannustehokkaita ja inhimillisiä – eko te -hokkaita. Taiteen fyysisestä kuljetta mi ses ta-han kun ei maalauksen osalta täysin päästä. Jo pienehköillä panostuksilla voidaan saavuttaa suhteellisen merkittäviä tuloksia. Tästä huoli-matta viime aikoina pohjoismaista yhteistyötä ei ole juuri korostettu rahoituksessa tai sisäl-löllisesti: siihen suoraan suunnatut valtiolliset tuet ovat aiemmin olleet ohjelmallisia ja siten mittavampiin kaavoihin ajateltuja.

Hyödyntämättömiä aluevaltauksia

Osin löytämätöntä ja potentiaalista kysyn-tää suomalaismaalaukselle löytyisi puolestaan yhä Baltiasta ja laajemmin ajateltuna, koko Itä meren alueelta. Pohjoismaisesta vinkkelis-tä katsottuna toimintakulttuuri muuttuu toki

9taidemaalaus1/2010

kirjavammaksi laajennetulla lähialueella, mut-ta esimerkiksi Venäjällä kiinnostus taiteeseen on lähtökohtaisesti verissä. Kun siihen vielä li-sätään skandinaavisen linjakkuuden ja laadun arvostus, on oikeastaan hämmästyttävää, ettei Suomella jo ole olemassa valtiollista strategiaa siitä, miten suomalaistaide tehdään tunnetuk-si itärajan takana. Kun seuraava talouskasvu alkaa, on meillä suomalaisilla ehkä viimeinen mahdollisuus käynnistää operaatiomme tähän

suuntaan. Muutoin jäämme katsomaan, kun taiteesta ja ajankohtaisista virtauksista tietoi-set venäläiset lentävät ylitsemme Lontooseen, Berliiniin ja New Yorkiin etsimään lupaavaa taidetta.

Pohjoismaiseen yhteistyöhön pääsemme käsiksi tutuin keinoin, mutta venäjänyhteis-työ tekee viennistä väistämättä monimutkai-semman ja vaatii meiltä ehkä täysin uudenlai-sia toimintamalleja. Siksi rahoitusmuodoissa-

Mikka Vaskola, Nimetön, 2009, muste, akryyli,

rautaoksidi, hiili, liitu ja öljy kankaalle, 135 x 235 cm.

Valokuva: Gallery Kalhama & Piippo Contemporary.


kin olisi huomioitava, että nämä vientiprojek-tit ovat lähtökohtaisesti toteutukseltaan toi-mijoille kalliimpia. Tulokset neitseellisemmäl-lä maaperällä voivat kuitenkin olla onnistues-saan suurempia.

Mistä vientiresepti?

Viennissä tulisi ensi sijassa huomioida lähialu-eiden hyödyntämätön potentiaali, josta voivat hyötyä niin taiteilijat, galleriat ja kuraattorit kuin viime kädessä koko kansantaloutemme. Taide työllistää alan ydintoimijoiden lisäksi ison joukon erilaisia alihankkijoita ympäril-lään: painotaloja, kustantamoita, valokuvaajia, tuottajia, teknisiä osaajia, kirjoittajia, kääntä-jiä, graafikoita jne. Virkamiestermein ilmais-tak seni puhumme siis aidosti merkittävästä luovan talouden osa-alueesta.

Kuten kulttuuritoiminnassa yleensä, tu-lisi taideviennissäkin huomioida viitekehys-

ten ja projektien moninaisuus eikä luottaa yh-teen vientireseptiin. Tarvitsemme sekä pie-niä projekteja että isoja hankkeita: tarvitsem-me taiteilijoiden yksityisnäyttelyitä ulkomai-sissa mu seoissa ja gallerioissa sekä suomalais-gallerioiden messuponnisteluja. Tarvitsemme kuraat torien kokoamia aidosti ajankohtaisia, temaattisia ryhmänäyttelyitä, joissa suomalais-taiteilijat asettuvat rinnan kansainvälisen tai-teen kanssa. Tarvitsemme eri maiden museoi-den ja gallerioiden välistä vaihtoa ja yhteistyö-tä. Unohtaa ei pidä kotimaassa hyvin tuotet-tuja julkaisuja ja ammattimaista puhetta ulko-maisen median suuntaan.

Uskottava ja monipuolinen kuva suomalai-sesta maalauksesta syntyy ulkomailla samoin periaattein kuin kotikentälläkin. Jotta maa-laus voisi tehdä suuressa mittakaavassa ”valo-kuvat”, tämä pitäisi tehdä tinkimättömästi – nykymaalauksen monitahoista särmää ja sisäl-töjä kuitenkaan tasapäistämättä. .

Hannaleena Heiska:

At the Heart of Winter, 2009,

öljymaalaus mdf-levylle, 130 x 120 cm.

Kuvaaja Anni Löppönen.

11taidemaalaus1/2010

LÄHDÖNKUVIAKuvataiteilijaTiinaValkeapää

LÄHDÖN KUVIAPaikan merkitys

taidemaalari

Tuomas Mäntysen

taiteessa.

Tuomas Mäntynen on syntynyt vuonna 1932 Sippolassa (nykyinen Kouvola). Hänen äitinsä kuoli Mäntysen ollessa kahdeksanvuo-tias. Mäntynen asui Sippolan Myllykoskella armeijaan menoonsa saakka. Armeijasta pääs-tyään hän lähti töihin Suomen Gummitehdas Oy:n Savion tehtaalle. Nykyään rakennukses-sa toimii muun muassa Keravan taidemuseo. Sa moihin aikoihin Mäntynen kirjoittautui sil-loiseen Taideteolliseen oppilaitokseen, jossa opis keli vuosina 1952 – 54.

Taiteilijan ammattia pidettin tuolloin epä-vakaana, eikä Mäntynenkään saanut tukea va-linnalleen kotoaan. Hän oli omillaan. Vapaata Taidekoulua hän kävi lukuvuoden 1956 – 57 opettajinaan muun muassa Sam Vanni ja Un-to Pusa. Hän opiskeli myös Pariisissa kah-teen otteeseen 50- ja 60-luvun vaihteessa. Män tysen töitä oli ensimmäistä kertaa näyt-teil lä Strindbergillä 1961. Taidesalongissa hän pi ti ensimmäisen näyttelynsä 70-luvulla, josta lähtien on esitellyt töitään siellä säännöllises-ti. Mäntynen on asunut Lallukkan taiteilijako-dissa vuodesta 1975.

Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Tuomas Män ty nen teki Pariisiin vuonna 1958, en-sin laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Pa-riisiin, Gare du Nordin asemalle. Vaikka yk-sin matkus ta minen pelotti, silti vaan men-tiin, kuten Män tynen itse sanoo. Mika Wal-tarin neuvosta hän hakeutui Seinen vasem-man rannan tunnettuihin taiteilijakorttelei-hin. Asunto löyty Rue Vavinilta, edullisesta

Hô tel Danemarkista. Mäntynen kirjoittautui Académie de la Grande Chaumièreen, jossa tutustui ranska lai siin kollegoihin.

Maalaamisesta

Tuomas Mäntynen on matkustellut koko ikänsä, viettänyt pitkiäkin aikoja muualla – se-kä idässä että lännessä – mutta ensimmäinen matka on ollut hänen mukaansa se tärkein. Se on poistanut lähdön pelon. Lähteminen on hänelle ehkä myös ongelmanratkaisua, pakoa-kin. Hänen kuvissaan ei kuitenkaan ole pelkoa, ei ahdistusta eikä ristiriitaa. Kaipuuta kylläkin, mutta ei polttavaa vaan lempeää ja pehmeää.

Töiden lähtökohta voi olla hyvinkin paikal-linen, olipa se sitten Töölönlahti Helsingissä tai Petrus-laakso Luxembourgissa, mutta maa-laamisen myötä paikallisuus häviää ja tilalle tulee kuva paikasta, joka voi olla olemassa jos-sain tai sitten ei.

Mäntynen maalaa laseeraamalla sekä ak-ryyli- että öljyväreillä, kerros kerrokselta jos-kus myös vanhojen maalausten päälle. Työ on hidasta, ja hänellä onkin yleensä monta maa-lausta työn alla. Usein hän aloittaa akryylivä-reillä ja viimeistelee työn öljyvärikerroksilla. Ehkä tämä tekninen kerroksellisuus vahvistaa katsojan tunnetta siitä, että aiemmat työt si-sältyvät aina uuteen. Se ensimmäinen lähtö on kaikkien muiden perusta.

Vesiväritkin ovat kuuluneet kalustoon alus ta saakka. ”Niillä on helppo tehdä pois


Tuomas Mäntynen: Yöjuna, 2006,

akryylimaalaus kankaalle, 38 x 45 cm.

Kuvaaja Heikki Tuuli.

Vain sillä ken on vapaa, valmis lähtöön, on voimaa murtaa tottumuksen kahleet, ja kuolinhetkelläkin vielä kerran tajuta nuorin silmin uudet etäisyydet.

Herman Hesse


hei tettäviä, mutta vaikea saada sellainen työ, jo ka rauhoittaa vatsaa”, kuten hän itse sanoo. Mäntynen tekee myös pieniä, humoristisia grafiikanlehtiä.

Valo on tärkeää Mäntysen kuvissa. Se on usein omalaatuinen luonnonvalon ja keino-valon liitto, kuten muun muassa Kuutti La-vo nen on todennut. Rinnastamalla luonnon- ja keinovalon Mäntynen ehkä rinnastaa ole-massa olevan maiseman ja mielenmaiseman. Väri on myös tärkeää. Hänen värinsä ovat sy-viä ja pehmeitä ehkä juuri kerroksellisen maa-laustavan ansiosta. Vastaväririnnastuksia on usein, mutta ne eivät ole räikeitä.

Maalaaminen ei ole Mäntyselle rutiinin-omaista, säännönmukaista toimintaa, vaikka hän maalaakin joka päivä jotain, vaan hän pyr-kii ikään kuin keksimään värit aina uudestaan

– ja onnistuukin tässä. Töissä on tuulahdus vas-ta syntynyttä, tuoretta. ”Värin tunne on täällä,” hän sanoo ja taputtaa sydäntään. Mäntystä on sanottu esteetikoksi ja mollivoittoisten maala-usten tekijäksi. Miksei hän niitäkin ole, mutta minusta hän on vahvasti värillä kertova maala-ri. Vaikka hänen töissään voi nähdä myös ih-misiä sosiaalisina olentoina kanssakäymisessä keskenään, ainakin uusimmissa teoksissa tun-tuvat pääosassa olevan tilat ja tunnelmat. Ja ni-menomaan lähdön tunnelmat.

Lähdön runoja

Tuomas Mäntynen pukee kuvansa myös sa-noiksi. Vuonna 1976 julkaistiin ensimmäiset ru no ko koelmat Runoja ja Matkalla ja vuon-na 1999 kolmas Meri on matka Olli Hak-karaisen ja Pauli Murtomäen kanssa. Hä nen runonsa kietoutuvat usein saman kal-tai siin lähdön tunnelmiin kuin hänen maa-lauk sensa, mutta siinä missä maalari tuntuu usein olevan kuvassaan sivustakatsojana on ru-noi lija runossaan osallistujana.

Niin minä nousenhevoseni selkäänaurinkokorvassa

sana, jonka muovasivatPyreneitten tuulet

– ja minä tunnenkuinka muistot jäävät –

ohjaan kohden villinä ruskottavia puita– riemukkaasti nauraen hevoseni hirnuessa Reinin yllä Tuomas Mäntynen

Määrittely

Määrittelyt ja rajat ahdistavat Tuomas Män-tystä. Rutiineja on helppo paeta lähtemäl-lä pois. Lähteminen saa myös näkemään asiat toisin, uusin silmin, mikä on Mäntyselle tär-keää. Hän kehottaakin Eino Leinon tavoin (Lapin kesä) nuoria taiteilijoita lähtemään, mutta myös palaamaan.

Mäntysessä tuntuu olevan pinnanalaista päättäväisyyttä ja sitkeyttä, ehkä jääräpäisyyt-täkin. Sekä kuvissaan että elämässään hän on selkeästi oman tiensä kulkija, joka matkustaa-kin mieluiten yksin. Silloin kokee asiat, niin hyvät kuin pahat, voimakkaammin.

Mäntyselle maailma on kuin muurahais-pesä, jossa mennään ja tullaan, ihmisiä on ase-milla loputtomiin, ja hän seisoo joskus joukon reunamilla, joskus kokonaan sen ulkopuolella. Toisinaan hänet itsensä voi kuvitella kuvaan-kin, mutta edelleen ulkopuolisena kuten teok-sessa Yöjuna, jossa hän ehkä tarkkailee allaan levittäytyvää maisemaa yön ja sivullisuuden suojasta junassa istuessaan. Joskus hänet voi jopa nähdä kuvassa kuten maalauksessa Joki, jossa ihmishahmo katselee ohi kiitävää venet-tä joen rannalla yksin, mutta ei yksinäisenä.

Mäntynen toteaa, että sivussa on hyvä ol-la. Sivusta näkee kauemmas kuin keskeltä, ja Mäntysen pitää saada nähdä kauas. Ho ri-sontin täytyy näkyä, silloin lähtö on mahdol-lista. Tuomas Mäntynen on maailmankansa-lainen, joka ei tunne mitään erityistä paikkaa kodikseen ja on ehkä siksi altis ja valmis läh-temään. .


Kati Roover: Odottaja, 2009, tempera- ja öljyvärimaalaus puulle, 73 x 65 cm. Kuvaaja Ilkka Rautio.


tutunvierausTaidemaalaritJenniHiltunenjaKatriMononen

Janne Räisäsen mukaan yksi laajemmin vai kuttaneista suuntauksista suomalaises sa nuo ressa maalauksessa on uusrealismi. Maa-la rei den Wilhelm Sasnalin, Luc Tuy man-sin ja Michaël Borremansin vaikutus tu-lee näkymään pitkään. Jenni Hiltunen: Esimerkiksi Eeva-Riitta Eerolan maalauksissa Tuymansin vaikutus on ilmeinen. Eerolan maalaukset ovat yhtä aikaa niin tuttuja kuin vieraita. Ihan kuva-ai-heitten takia, mutta myös siksi, että niissä on jotakin tosi tuttua maalauksen ilmaisussa. Katri Mononen: Tuymansin vaikutuksen voi tunnistaa myös Kati Rooverilla. Roo-ver sanoo maalaustensa lähtökohdaksi muisti-jäl kien ja juurettomuuden kokemuksen tar-kas telun. Tähän sekoittuu sadunomaisuutta ja unimaailmaa. Vaikka Rooverin maalaukset ovat etäällä tämän päivän kuvastosta, silti niis-sä on paljon tuttua. Jenni Hiltunen: Rooverin kuvamaailman läh tökohdat ovat toiset kuin monella muul-la tämän hetken tekijällä, vaikka itselläni. Hä-nen maalauksensa ovat tuttuja niistä mieliku-vista, joita syntyi omassa lapsuudessa, kuvakir-jojen sivuilta ja tarinoista.

Maalauksen monet välineet

Janne Räisänen toteaa myös, että nykymaalauk-sen erot taa aikaisemmasta ainakin siitä, että ny kymaalarit eivät ole puhtaasti maalareita vaan käyttävät laajasti myös muita taiteen väli-neitä tai toimivat poikkitaiteellisesti. Jenni Hiltunen: Taiteilijan vapautuminen yh destä välineestä on avannut uusia väyliä tai-teen tekemiseen. Harvoin edes näkee näyt-te lyä, joka olisi toteutettu yhdellä tekniikal-

la. Teokset voivat olla muodoltaan hyvinkin poikkeavia, mutta käsittelevät silti samaa. Tai-tei lijan kädenjälki ei näy pelkästään sivelti-men vedoissa, vaan myös videon leikkaukses-sa, installoinnissa, valokuvassa. Katri Mononen: Videosi 24/7 Shiva on hy-vä maalausvideo! Sinähän esiinnyt videossa jonkinlaisena myyttisenä taiteilijahahmona, muut tanssivat ympärilläsi ja muuntuvat ma-te riaaliksesi. Videossa on osuvaa ja hauskaa re-vit telyä taiteilijuuteen liittyvillä kliseillä. Vä-lil lä suditaan pensseli perseessä, sitten vaivu-taan transsiin.

Maalauksen tuntu

Katri Mononen: Vaikkapa Berliinissä on pal jon näyttelyitä, joissa minimalistinen ja kä-sit teellinen suunta on hallitseva. Suomessa tä-män kaltaista maalausta näkee vähemmän juu-ri nyt. Jenni Hiltunen: Maalauksessa koroste-taan tällä hetkellä paljon maalaamista itseään. Maa laamisen prosessin annetaan näkyä ja sen pitää myös tuntua. Se on monelle oikeastaan koko maalauksen sisältö. Katri Mononen:Tarkoittaako reipas ja re-vittelevä kädenjälki välttämättä ekspressiivi-syyttä?Jenni Hiltunen: Voidaanko nykypäivänä edes puhua ekspressionismista? Siinä on niin van hahtava kaiku. On hankalaa erottaa tun-ne maalareita muista maalareista. Mitä se muu on? Ehkä käsitteellisyys piiloutuu Suomessa rai lakkaan esitystavan sisään. Katri Mononen: Omassa tekemisessäni maa lauksen fyysisellä tekemisellä on paljon mer kitystä, mutta mietin myös paljon aiheita-

Tutun vierausMitä tapahtuu

1970 – 80-lukujen

taitteessa syntyneiden

suomalaisten maalarien

teoksissa?

Jenni Hiltunen (s. 1981)

ja Katri Mononen

(s. 1981) keskustelevat

huomioistaan omassa

työskentelyssään sekä

yleisemmin. Aihetta

pohtivat myös kuva-

taiteilijat Jonna Johansson

ja Janne Räisänen

heille lähetettyjen

kysymysten pohjalta.

Paloja nuoresta

maalauksesta tarkastellaan

keskustelussa esiin

nousseiden teemojen

läpivalaisemana.


ni. Olen kuvannut ihmisen ja luonnon suhdet-ta, luontoa joka tunkeutuu rakennettuun ym-päristöön. Maalauksella sinällään on minulle samankaltainen merkitys kuin niiden kuvaa-milla aiheilla. Maalaus antaa mahdollisuuden heittäytymiseen ja pohdiskeluun. Jenni Hiltunen: Maalaamisen fyysinen ta-pahtuma on olennaista myös minulle, se nä-

kyy videoissanikin. Niissäkin sätkitään ja täris-tään ympäriinsä. Viime aikoina maalaamise-ni on kuitenkin kulkenut harkitumpaan suun-taan ja maalaamisen teon muodostaman sisäl-lön rinnalle on noussut rauhallisempi ja ajatel-lumpi ote. Olen ollut aina kiinnostunut myös kuvasta itsestään, katsomisesta ja katsomisen kokemuksesta. Maalauksiini on lisäksi alka-

Katri Mononen: Betonipolku, 2009, akryyli- ja öljymaalaus kankaalle, 116 x 100 cm. Kuvaaja Katri Mononen.


nut livahtaa tunnelmia yhä kaoottisemmaksi muuttuvasta maailmasta.

Vaaleanpunaiset suolet

Katri Mononen: 1/2 –lehdessä Veikko Hal-metoja käsitteli artikkelissaan Iik, miten söpöä! Muuttuuko ekspressionismi vaaleanpunai

seksi? muun muassa Eeva-Leena Eklundin maa lauksia ja Halmetoja nimesi niiden edus-taman tyylin vaaleanpunaiseksi ekspressionis-miksi.

Kaikki jutussa mainitut taiteilijat olivat nuoria naisia. Ikäistemme maalarien töissä on näkynyt jonkinlainen ero tyttö- ja poikamaa-larien välillä. Halmetoja käytti poikamaalari-

Jenni Hiltunen: Pink Mania, 2009, video, 3,47 min loop.


en töistä nimitystä suoliekspressionismi, esi-merk kinään Janne Räisänen. Jenni Hiltunen: Janne Räisänen on varmas-ti aloittanut jonkinlaista suuntaa, josta muut ovat jatkaneet, mutta kuuluuko hän edes suo-liryhmään? Tiedän, mihin sillä viitataan, mut-ta Jannen työt ovat muutakin, monipuoli sem-pia, herkempiä. Suolta voisi paremmin edus-taa Jyrki Riekki, joka todellakin on suoliajat-telija/maalari.Katri Mononen: On vaikeaa hah mot taa, mi tä on tyttömaalaus tai poikamaalaus. Esi-mer kiksi Samppa Törmälehdolle on leik-ki mielisesti sanottu, että hän maalaa kuin ty-töt, koska käyttää ohuita ja kuultavia väripin-toja! Jenni Hiltunen: Puhuttaessa tyttömaalareis-ta tarkoitetaanko tietynlaista tapaa maalata, vä riä vai aihetta? Mahtuuko vaaleanpunaiseen kou lukuntaan muutakin, kuin tyttöyttä käsit-te levät aiheet? Mihin lokeroon vaaleanpunai-nen ja kantaaottava maalaus laitettaisiin? En-tä Riiko Sakkinen, jolla on ollut smurffit ja muut, vähän kuin bambit Eklundilla? Onko tämä kuvamaailma vaan aikamme taiteilijoi-den juttu? Näiden kuvien keskelle olemme kas vaneet ja niistä on syntynyt materiaalia kä-si tellä valitsemiamme aiheita. Katri Mononen: En laittaisi töitäsi kum-paankaan em. lokeroon, töissäsi on sekä vaa-leanpunaista, että suolta ja suolethan ovat vaa-leanpunaisia! Jenni Hiltunen: Nyt minäkin olen tehnyt vaaleanpunaisen videon! Voi hitsinpimpulat, joudun vaaleanpunaiseen ryhmään! Entä kun siinä näkyy pippeli? Siinä ratsastetaan hepoil-lakin, ehkä se tasoittaa tilannetta. Katri Mononen: Pink mania -videossasi vaa leanpunainen ei ole viatonta ja hempeää, vaan ennemminkin irvokasta tai lihallista. Se on likaisen sumea vaaleanpunainen, joka voi-si olla huonon pehmopornoleffan maailmasta. Mik si valitsit vaaleanpunaisen?Jenni Hiltunen: Vaaleanpunainen edustaa

minulle epätodellista ja juu ri irvokasta. Se on sadun ja kiltteyden väri, mistä oudot, siihen kuulumattomat asiat hyp päävät silmille. Vaa-lean punainen on tässä ta pauksessa myös valin-ta sen sukupuolisidonnaisuuden takia, se an-taa kummallisen pohjan kertomukselle. Se on ikään kuin nykymaailman kuva, yhtä epätosi ja kauhea.

Pintakiiltoa

Jonna Johansson näkee nykymaalauksessa ajalle muutenkin ominaista nopeatempoisuut-ta ja pinnallisuutta. Hänen mielestään Suo-messa pääsee valitettavan vähän esille kantaa-ottavaa maalausta. Katri Mononen: Sirpa Särkijärven maa-laukset sarjasta Turhan tärkeys kuvaavat tuo-ta Johanssonin mainitsemaa pinnallisuutta hy-vin. Sarjan nimi on ironinen, mutta lempeä. Maalausten henkilöt tuudittautuvat kevyeen päiväunelmaansa, mutta maalausten värimaa-ilma on kylmä ja aiheestaan vieraannuttava. Maalausten henkilöiden kasvonilmeet vaikut-tavat välinpitämättömiltä. Jenni Hiltunen: Maalaukset perustuvat hää juhlaan. Maalaukset ovat kylmiä, olivatko-han häätkin? Häät ovat monelle vain syy pi-tää juhlat. Sitä kautta ajateltuna se on turhaa, merkityksetöntäkin. Kuten niin moni muu-kin asia nykyaikana, sisällötöntä. Katri Mononen: Vaikuttaa, että ihmisil-lä on tarve suorittaa tiettyjä kuvioita ja tehdä niistä niin elämyksellisiä kuin suinkin. Turhan tärkeys -maalausten henkilöt on kuvattu sellai-sena hetkenä, kun kaikki on täydellistä, mutta silti he ovat poissaolevia. Jenni Hiltunen: Itseäni on viime aikoina kiinnostanut maailman mielettömyys. Välillä kaikki tuntuu täysin absurdilta. Ihmiset ta-voittelevat käsittämättömiä, tehdään uraa ja kiirehditään. Sitten harrastetaan joogaa ja mietiskelyä, yritetään löytää mikä tahansa si-


sältö elämään, edes rauha tai tasapaino, joka jatkuvasti järkkyy tai puuttuu kokonaan. Si säl-lön tavoittelustakin on tullut suoritus, jonka seuraamisesta on tavallaan tullut minun tee-mani. Katson vierestä, kun ihmiset pyristele-vät elämässään ja valehtelevat itselleen. Olen samassa pyörityksessä ja kuitenkin ulkopuo-lella. Maalauksiini haluaisin saada palan sitä

järjettömyyttä näkyväksi ja toisaalta näyttää, miten vähän voisi riittää.Katri Mononen: Pink mania -videossasi on juuri tuota henkeä. Videon hahmot pyrkivät saa maan kicksejä mitä omituisemmista asiois-ta. Timanttien oksentaminen symboloi tätä hy vin. Kun kaikkea on liikaa, millään ei ole merkitystä. .

Sirpa Särkijärvi: Kuva sarjasta Turhan Tärkeys, 2009, akryylimaalaus kankaalle, 180 x 240 cm. Kuvaaja Sirpa Särkijärvi.


lontoo maalaa idästä länteen

LontoomaalaaidästälänteenKuvataiteilijaNastjaRönkkö

Lontoo on, New Yorkin ja Berliinin li-säksi, yksi maailman nykytaiteen keskuksista. Tate Modern, Lisson Gallery ja White Cube Damien Hirsteineen ovat taidemaailman yli-voimaista eliittiä, mutta Lontoon kiinnosta-vimmat taidenäyttelyt, keskustelut ja maalaa-minen tapahtuvat usein toisaalla.

Itä-Lontoo on pitkään ollut taiteilijoiden ja galleristien suosimaa aluetta. Muutamia vuosikymmeniä sitten asuntojen ja työtilojen halvat vuokrat houkuttelivat nuoria taiteili-joita. Nykyään Shoreditchin kaupunginosan ovat valloittaneet trendikkäät ja varakkaat muotoilijat sekä muotisuunnittelijat. Monet nuoret taiteilijat muuttavat edemmäs itään tai sitten aivan toisaalle, esimerkiksi Etelä-Lontooseen, lähinnä jengisodistaan surullisen kuuluisaan Peckhamiin.

Tilanpuute

Vyner Streetillä Hackneystä on löytynyt Itä-Lontoon gallerioiden keskittymä, lyhyehköl-lä kadulla sijaitsee tiiviisti rinnakkain kym-meniä gallerioita. Pikku hiljaa, lähes huomaa-matta, moni laadukasta maalaustaidetta esit-televistä gallerioista on muuttanut toisaalle ja kadun kuuluisalla nimellä ratsastavat, ma-talatasoiset ”galleriat” ovat valloittaneet seu-dun. Kiinnostavia pieniä gallerioita on ilmes-tynyt itäisempiin kaupunginosiin ja korkeata-soista maalaustaidetta näkee usein puolivahin-

gossa, kun kävelee vanhan kaupan tai tavara-talon ohi.

Mutta takaisin Peckhamiin: kun ensimmäi-sen kerran tulin trendikkäässä Area10 Project Space -tilassa järjestetyn näyttelyn avajaisiin, si sälle halliin satoi vettä. Kaksi kertaa Hel sin-gin rautatieaseman kokoisessa entisessä teol-li suus hallissa ei ollut ainoatakaan maa laus ta. Esi tellyt taideteokset soveltuivat ulkotilaan ja ne olivat jättisuuria.

Muualla Peckhamissa järjestetään kuiten-kin näyttelyitä, joissa nähdään myös maalaus-taidetta, mutta useasti se jää jättimäisten instal-laatioiden, videoteosten ja itsessään erikoisten näyttelypaikkojen varjoon. Peckhamissa galle-riaansa pitävä Hannah Barry järjesti erään näyttelyn hylätyssä parkkitalossa, josta oli nä-kymä Lontoon kattojen ylle.

Toisin kuin esimerkiksi New Yorkis sa, Lon toossa yksinkertaisesti ei ole enää tilaa. Sik si liikehuoneistot ja asunnot ovat pieniä ja nii den vuokrat korkeita. Nuorten ja vähäva-rais ten taiteilijoiden on lähes mahdotonta löy-tää työskentely- ja näyttelytiloja Lontoon kes-kus tasta.

Peckhamin suurin houkutin on tarjol la olevat halvat tilat, siksi muun muassa Area10 Pro ject Spacen ja Hannah Barryn jär jestämät taideprojektit on ollut mahdollista toteut-taa. Upe at tilat synnyttävät kokeilevia ja mah-tipontisia taideteoksia, tilaan tehdyt teok set toimivat erikoisissa puitteissa paremmin kuin


Jill Mulleady: The taxidermist, 2009, öljy kankaalle, 30 x 30 cm. Kuvaaja Jill Mulleady.


maalaukset, jotka tuntuvat häviävän betoni-seiniin...

Huolimatta Peckhamin nousevasta mai-neesta Lontoon taidemekkana, löytyvät kriit-tisimmät, mielenkiintoisimmat ja kekseliäim-mät maalaukset itäpuolen gallerioista, kuten Transition ja Wilkinson sekä jokavuotisista Open Studios -tapahtumista, joissa taidemaa-larit avaavat työhuoneensa suurelle yleisölle.

Koulussa

Lontoossa on Euroopan suurin taiteilijayhtei-sö, jonka muodostumiseen ovat vaikutta-neet Lontoon maineikkaat taidekoulut. Kau-pungissa toimii lähes kymmenen korkeatasois-ta taidekoulua. Niistä valmistuu taiteen kan-didaateiksi ja maistereiksi vuosittain noin 900 kuvataiteilijaa. Kilpailu näkyvyydestä on siis kovaa.

Lontoon taidekoulujen vahvuus on ope-tuk sen painottuminen omaan taiteelliseen työs kentelyyn, nykytaiteen kriittiseen tutki-miseen ja tulkitsemiseen. Opiskelijat tiedosta-vat sen mitä tapahtuu ympäröivässä taidemaa-ilmassa ja taiteen teoriassa. He ovat siten val-mistuttuaan valmiina artikuloimaan taiteensa lähtökohtia ja päämääriä.

Kääntöpuolena on, että Lontoon taide-kouluissa voi helposti luiskahtaa liian teoreet-tiseen tapaan keskustella maalauksesta. Joskus ei itse asiasta, maalista, puhuta lainkaan. Maa-lauksen kuvan sisältö konteksteineen on huo-mattavasti tärkeämpi puheenaihe kuin maa-lauksen materiaalisuus tai materiaalisuuden suhde teoksen konseptuaaliseen sisältöön.

Vasta viime vuosina on tullut hyväksyttä-väk si perustella maalauksessaan tekemiä va-lin toja tunteilla tai intuitiolla järjen sijas-ta. Minusta tämä muutos johtuu postmoder-nin jälkeisestä sekavasta yleisilmapiiristä tai-

demaailmassa. Kaikenlaisten post-käsitteiden valtakauden jälkeen on monia nuoria lontoo-laistaiteilijoita alkanut kiinnostaa taiteen teke-minen ja tutkiminen henkilökohtaisemmasta näkökulmasta.

Taidekoulussa pidettiin vastikään Personal Painting -seminaari. Seminaariin kutsuttiin sel laisia opiskelijoita, joiden taiteellinen työs-ken tely kumpuaa subjektiivisuudesta. Semi-naa riin osallistujan piti tuoda mukanaan maa-laus, jota hän piti kaikkein henkilökohtaisim-pana ja maalaus, jota vastaavasti piti vähiten henkilökohtaisena. Tehtävänä oli myös maini-ta esimerkki taiteilijasta, jonka työskentely oli opiskelijan mielestä henkilökohtaista ja taitei-lija, jonka maalaukset eivät olleet hänestä lain-kaan henkilökohtaisia. On kiinnostavaa, et-tei kukaan opiskelijoista pystynyt valitsemaan omaa tai toisen teosta, joka ei olisi ollut hei-dän mielestään henkilökohtainen.

Ainakin Lontoossa on kyllästytty kaiken-laisiin post-käsitteisiin ja taiteilijat etsivät kiel tä, jolla keskustella postmodernismin ja mui den -ismien jälkeisestä maalaustaitees-ta. Teoreettisen tyhjiön on koettanut täyttää muun muassa Tate Britannian viimevuotisen nel jännen Tate Triennaali -näyttelyn kuraat-to ri Nicolas Bourriaud nimeämällä tä-män post modernismin jälkeisen ajan Alter moder nik si. Kukaan ei tosin ottanut käsitettä hal-tuun sa. After Theory on sen si jaan ilmaisu, jo-ta käytetään taidekirjoituksis sa yhä useammin.

Lontoon maalauspiireissä vallitsee siis teo-rian jälkeinen -aika, jossa mikään käsite, ide-ologia tai edes materiaali ei määritä maalaus-taidetta ja sen rajoja.

Kaikki on sallittua, taidemaalauksena voi-daan tehdä aivan mitä tahansa, kunhan tä-mä ”mi tä tahansa” vain voidaan uskottavasti perustel la ja sijoittaa maalaustaiteen histori-aan ja nykyhetkeen. .


Painting1.2TaidemaalariBernatDaviu

Bernat Daviu: Painting 1.2, 2009, pigmentti ja lateksi kankaalle, 160 x 160 cm. Kuvaaja Kiku Corominas.


Taidemaalariliiton vuosittaiseen te os vä-litykseen osallistuu yli 500 ammattitaitei lijaa noin 1 400 teoksella. Teosvälitys on ainutlaa-tuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä millaisia te-kijöitä taidekentällä nyt on. Esillä on paljon teoksia vasta taidekouluista valmistuneilta nuorilta uraansa aloittelevilta taiteilijoilta.

Maalaus on ainutkertainen. Maalauksen kyky kuvata samalla niin ulkoista kuin sisäis-tä todellisuutta on viehättänyt ihmistä kautta aikojen. Maalaus tuo tilaan persoonallisuutta, maalaus on pysyvä arvo, johon muodin muu-tokset eivät vaikuta. Taidemaalariliiton teos-välityksessä ovat esillä maalauksen eri mah-dollisuudet, yhteys perinteiseen maalaukseen ja uteliaisuus uuteen. Teoksia on kaikista eri tyylisuunnista. Luonto, kaupunkimiljööt ja ihminen eri ympäristöissä ovat vahvasti esillä näytteillä olevissa maalauksissa.

Merikaapelihallin 3 500 m2:n tila poikke-aa perinteisestä näyttelytilasta. Teosvälityksen tavoitteena on löytää uutta kuvataideyleisöä, madaltaa kynnystä kuvataiteen näkemiseen. Vuosittain tilaisuudessa vierailee yli 10 000 kävijää. Katsojat ovat ottaneet teostarjonnan runsauden hyvin vastaan: suuresta määrästä löytää aina itseä koskettavia teoksia.

Teosten hinnat ovat taiteilijoiden määrit-telemiä, ostamansa teoksen saa heti mukaan ja ostajalla on mahdollisuus korottomaan osa-maksuun.

Taidemaalariliiton teosvälitysKaapelitehtaan Merikaapelihallissa12. – 21.3.2010Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Aukioloajat:ma–pe kello 12 – 18la–su kello 11 – 17

Rakastu maalaukseen – taidemaalarien opastamat yleisöesittelyt:la 13.3.2010, su 14.3.2010, la 20.3.2010 ja su 21.3.2010 klo 12 ja klo 14.

Teosvälityksen osoite:Kaapelitehdas, MerikaapelihalliTallberginkatu 1 c, 1. kerros, oo180 Helsinki

Teoskuvia vuonna 2010 esillä olevista teoksis-ta nähtävissä Taidemaalariliiton kotisivuilla: www.painters.fi

Lisätietoja:TaidemaalarilliittoKatariina Lager 09 6811 [email protected]

500 kuvataiteilijaa – 1 400 taideteosta

TAIDEMAALARILIITONTEOSVÄLITYS12.–21.3.2010KAAPELITEHTAANMERIKAAPELIHALLISSA


TrueRomance2006KuvataiteilijaNinaRantala

Kuvataiteilija Nina Rantalan True Romance 2006 -projektiM/F Stryn, välillä Manheller–Fodnes, Norja

Taiteilija kertoo: ”Asuin norjalaisella M/F Stryn lautalla ja piirsin miehistön ihoon variaatioita klassisista merimiestatuoinneista.

Aiheet tulivat miesten kertomuksista ja heidän elämästään lautalla. Piirsin usein yöllä kun lautalla oli hiljaista. Pehmeä iho liukui kynäni

alla, kohosi hengityksen tahdissa. Lähemmäksi ei voi toista ihmistä päästä. True Romance -valokuvien kautta miehet heijastivat omaa

identiteettiään autolautan miehistönä ja henkilöhistoriaansa valtamerillä. Teos koostui 35 valokuvatusta ihopiirustuksesta, jotka asetin esil-

le lautalle. Varustamo osti kuvat miehistön toivomuksesta, ne ovat laivassa pysyvästi. Miehistö sai itselleen omista kuvista toiset kappaleet.”

Rajapintoja käsittelevän sarjan on ideoinut kuvataiteilija Nella Keskisarja.


Henkilökohtaisia kohtaamisiaTaidemaalari Kaisu Aro

Grand Popo. Alkuperäiskansan kylälle anta-ma nimi on Xwlà, se merkitsee ”meren rannal-la”. Popo on portugalia ja tarkoittaa kalastajaa. Grand Popo merkitsee siis suurta kalastajaa.

Ensimmäisenä kohtasin siellä valon ja trooppisen ilmaston. Merelliset tuulet lieven-sivät auringon paahdetta ja suolaista kosteutta.

Tuntui kuin olisin tullut kotiin, vaikka kaikki siellä oli erilaista kuin täällä.

Eebenpuu

Afrikka on aiemmin vaikuttanut minuun tai-teen ja afro-amerikkalaisen musiikin kaut-ta. Lueskelin ennen matkaani puolalaisen Ryszard Kapuścińskin kirjaa Eebenpuu. Se on hyvä kirja, josta sain tietoa Afrikan mai-den lähihistoriasta ja afrikkalaisesta ihmisestä.

Kapuścińskille oleskelu ja työskentely maan osassa oli hänen elämänsä suuri mahdol-lisuus. ”Ei ole yhtä Afrikkaa, Afrikka on mo-nimuotoinen. Ihmisten henkinen maisema on rikas ja monikerroksinen. He uskovat, että on yhtä aikaa olemassa kolme erillistä limittäistä maailmaa. Näkyvä todellisuus, esi-isien maail-ma ja erilaisten henkien suuri joukko.”

Luonnonuskonto ja traditio

Beninissä animistinen voodoo on virallinen us konto ja valtaosa kansasta harjoittaa sitä. Voodoo tai vodun tarkoittaa jumalaa, ruko-

usta tai henkeä. Rannikolla palvotaan Mami Wataa, vedenjumalaa. Kylien porteilla ja auki-oilla ”vartioivat Legban fetissit”. Legba on vä-littäjähenki ihmisten ja jumaluuksien välillä.

Uskonnon, kuten perinteisten yhteisöjen-kin, säilyminen on uhanalaista. Toisaalta af-rikkalaisten aika orjuudessa tai kolonialismin vuodet eivät pystyneet sitä tuhoamaan.

Voodoo-sukuisten uskontojen leviämisen syyksi on sanottu niiden käytännönläheisyyt-tä. Niissä keskitytään elämään tässä ja nyt. Nii-tä on kuvailtu myös suvaitseviksi ja avoimiksi, ne osaavat omaksua uutta ja elää rohkeasti eri ajassa ja paikassa.

Grand Popolaisen voodoo-papin tavoin toi von, että jälkipolvet eivät unohtaisi uskon-toaan.

Rummutuksen transsimaisuus kuuluu se-remonioihin, samoin tanssi. Ne ovat ikimuis-toisista ajoista asti harjoitettuja rituaaleja py-hien baobap-puiden alla.

Paikallinen tunnettu muusikko Noel Saï-zonou on kertonut kysyttäessä suomalaisen mu siikin vaikutteista: ”...kiinnostavaa, erityi-sesti jazz, mutta minun traditioni on vahvuu-teni ja joka luopuu perinteistään menettää pal-jon asioita.” Ajattelen itsekin, että ilman tradi-tiota ei voi luoda uutta.

Aikakäsityksestä ja kauneudesta

Siellä aika on väljä, avoin ja subjektiivinen ka-

Tulin Beniniin

Länsi-Afrikkaan

elokuussa 2008

ja työskentelin

Villa Karossa

kaksi kuukautta.

henkilökohtaisiakohtaamisia

Yhteistyökumppanit

Villa Karon Ystävät

Sirpa Taulu

Galleria Kone

Virpi Wuori-Valtaoja

Galleria Ama

Jarmo Haapalainen

Galleria Art Clipper

Taina Lammassaari

Hämeenlinnan

Taidemuseo


tegoria. Afrikkalaisten mielestä sen kulkuun ja rytmiin voi vaikuttaa. Ajan olemassaolo ilme-nee tapahtumisen kautta ja riippuu ihmisestä.

Eräs Suomessa asuva beniniläinen muusik-ko on sanonut, että kiireeseen ja sen aiheut-tamaan stressiin on vaikeinta sopeutua. Kil-

pailuhenkisyydessä tuhoutuu monta luovaa hetkeä.

Afrikkalaiset ovat kärsivällisiä ja jaksavat odottaa. Kiireettömyydestä syntyy vapauden tunne, joka on henkeä ja aistimuksia täynnä.Valo vaikutti aisteihin heti. Katselin ja kuun-

Kaisu Aro: Kalastusta, 2008, vesiväri, 50 x 70 cm. Kuvaaja Hannu Salmi.


telin merta, sen valon mukana vaihtuvia voi-makkaita värejä ja aaltojen pauhua. Vapaa ho-risontti loi avaran tilan. Välissä hehkui hie no, loputon hiekkaranta. Se oli kaunista. Sa moin ihmiset meren äärellä. He syöksyivät veneillä aaltojen läpi kalaan, vetivät nuottaa ja toivat saalista kuivumaan hiekalle. Rannalla leijui-vat meren, kalojen ja palmunlehvämajojen sa-vujen hajut.

Päivät ja yöt vuorottelivat samanlaisina. Oli helppoa unohtaa mennyt ja elää tässä het-kessä. Yhteys aistien kautta ympäröivään to-dellisuuteen voimistui. En miettinyt ulkopuo-lisuuttani, vaikka olin yovo, ulkomaalainen.

Maalaamista

Kalastusta-nimisen vesivärimaalaukseni läh-tö kohtana on näkymä jokirämeikösta. Ihmiset kul kevat siellä vyötäröä myöten vedessä ja pyydystävät kasseihin neulamaisia kaloja. Ilta-päivän aurinko värjää kaiken keltaiseksi ja lä-vistää vihreän. Tilanteeseen liittyy ahdistavia ja pelottavia tunnelmia. Joen yli menevältä sil-lalta kuului jo kaukaa melskettä ja kiljahtelua. Kaikki kyläläiset olivat siellä. Nuoret ja lapset kuivalla maalla. Kuulin kysymyksiä ja pelotte-lua. Halusin silti jäädä.

Oli kirkasta ja sameaa. Ihmiset kahlasivat vedessä mangrove-pensaikon keskellä. Ruuan löytämisen välttämättömyyden takia. Ym mär-sin, että heillä oli nälkä.

Kokemuksia ja kohtaamisia

Kokemukset ja muistot matkalta ovat tosia, mutta häilyviä ja huolta aiheuttavia. Tieto Afrikan riistämisestä, työttömyydestä ja avun tarpeesta koskettaa ja vaivaa mieltä. Maanosan rosvoaminen jatkuu edelleen.

Ryszard Kapuściński käsittelee kirjas-saan myös valkoisen miehen, kolonialis-

tin, miehittäjän ja afrikkalaisen kohtaamis-ta. Syyllisyyden ongelmaa on vaikea ratkaista en nen kuin sen pystyy tunnustamaan. Orjuus, siir tomaavalta ja vääryyden vuodet olivat val-kois ten aikaansaannosta. Valkoisten? Siis mi-nun kin.

Tärkeintä olivat ihmisten kohtaaminen ja keskustelut heidän kanssaan. He olivat välittö-miä ja rentoja. Meistä tuli ystäviä.

Immacuilée oli monesti minulle mallina ja oppaana. Tapasin hänet kylätiellä.

Zogbessi, Louis’n vaimo, oli voodoon salaisuuksien tuntija. Näin hänet ensi kertaa, kun tulin Louis’n kanssa heidän kotiinsa. Hän nousi sipulimaalta ja suoristautui koko pituu-teensa, komeana, sininen ja vihreä kangas kie-dottuna vartalon ympärille, renkaat käsivarsis-saan. Sain olla usein vieraana tämän pariskun-nan luona. Louis toivoi minulta jotain lähti-äislahjaksi. Hän saikin paketin, johon olin käärinyt hienon pukukankaan.

Amélén tapasin kolmipäiväisessä Mami Wata -seremoniassa, kauempana sisämaassa.

Kulttuurivaihto

Vastavuoroinen kulttuurivaihto on tärkeää. Meillä on paljon opittavaa afrikkalaisilta. Ne ovat asioita, joita ei voi mitata tieteen eikä tek-nologian avulla. Täällä meillä arvojen puut-tuminen mietityttää. Kaikki on läpeensä tut-kittua ja mitattua, silti ihmiset eivät voi hyvin. Halu siirtää länsimaiden talousajattelu suo-raan afrikkalaisten ”kehittymättömiin” oloi-hin ei ole toiminut.

Pitääkö Afrikkaa auttaa hyödyntämään omia vahvuuksiaan? Sambialainen taloustie-teen tohtori Dambisa Moyo on julkaissut Dead Aid -nimisen kirjan, jonka mukaan val-tiolta valtiolle suunnattu kehitysapu köyhdyt-tää köyhiä maita entisestään ja kahlitsee nii-den talouskasvua. .

Kaisu Aro:

Immacuilée, 2008,

vesiväri, 70 x 50 cm.

Kuvaaja Hannu Salmi.

Zogbessi, 2008,


Louis, 2008,



Alvar Gullichsen: SUBCONTINENT, 2008, akvarelli ja guassi paperille, 52 x 61 cm, yksityiskokoelma.

Kuvaaja Chikako Harada. Teos on esillä Espoon modernin taiteen museossa 6.6.2010 asti.

Afrikan voima – kolme näkökulmaaEMMA – Espoon modernin taiteen museossa 24.2.– 6.6.2010


kuutamo ja etelän risti

kuutamo ja etelän ristiKuvataiteilija Kuutti Lavonen

Jos kuningas Midas piirtäisi veteen viivan, se muuttuisi kullaksi ja vaipuisi pohjaan, kim-meltäisi syvässä tummassa vedessä. Tuollaisia viivoja, kultaisia ja syviä, kuin haavoja tai hau-raita, tuoreita juuria kasvaa Leena Luos ta-risen maalauksissa.

Miten paljon kirk kautta tauluissa asuisi-kaan, miten paljon iloa, yhtä lailla niissä sul-keutuvat yön portit, entävät öiset huurut ja lo-pullisuus, tyhjyys. Kau kokaipuuta, väriä, us-koa ja menetettyä paratiisia – turha etsiä syyl-lisiä, nämä taulut on kuitenkin maalattu rak-kaudesta, poissaolevasta ja läsnäolevasta rak-kaudesta.

Kahdeksankymmentäluku vannoi uuden ekspressiivisyyden nimiin. Leena Luostarisen komeat tiikerit ja leopardit oli helppo tulkita uusekspressionismiksi, mutta niissä piili yhtä

suuri tihentymä romantiikkaa1. Tuosta tihey-destä tihkuu vieläkin tarkoitusta hänen maa-lauksiinsa. Autuus ja demonit, surun kukat ja liskot, kaamos ja keskiyön aurinko, siinä valon ja tunteen rytmiä hänen maalauksissaan.

Afrikan kuutamon alle hän on vienyt kai-puunsa tuntoja ja matkannut itse Kauko-Idäs-sä oppiakseen vanhan kiinalaistaiteen perin-teistä.

Unelmoida ja paeta, joutua vankilaan ja mat kata, mielikuvituksen siivin, maalaamisen ilon siivin, materiaalien hellän kitkan ja kos-ketuksen takia. Maalaus on värähtelevää tun-nelmaa, yrtti luostarin puutarhasta ja sameaa epätoivoa liian lähellä olevan menetyksen het-kellä.

Maalaaminen on epäonnistumista, siinä kasvamista ja hurmiota, uutta hurmiota uusi-

Taidemaalari

Leena Luostarinen

kutsuttiin

Taidemaalariliiton

kunniajäseneksi 2009.

Leena Luostarinen: Muuri,1984, öljymaalaus kankaalle, 190 x 350 cm. Kuvaaja Sakari Viika.


Leena Luostarinen: Sfax, 1984, öljymaalaus kankaalle, 190 x 350 cm. Kuvaaja Sakari Viika.

Leena Luostarisen öljymaalaukset vuodelta 1984 Muuri ja Sfax olivat

esillä Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija -näyttelyssä Hel sin gin

Taidehallissa 1988. Päiväntasaajan eri puolilla kuunsirppi näkyy vastak-

kaisesti. Päiväntasaajan eteläpuolella, Etelän ristin alla, valona aukeava

sirppi on c-kirjaimen muotoinen, Pohjantähden alla peilikuva.

en teosten syntymän hetkellä, hengittämistä, kuuntelua, antamista. Leena Luostarisen ku-vat ovat kaipuun ja läsnäolon kuvia. Niissä läs-näoleva ja kokeva subjekti kaipaa ja jättää tuos-ta kaipuusta jäljen, joka voi lisätä toisen ihmi-sen läsnäolon tunnetta, vakuuttaa.

Maalari on samalla maalaustensa haava ja tikari. Suurimmista puutteistaan hän voi luo-da suurimpansa, omista perusristiriidoistaan kas vattaa tuotantonsa. Omasta haavastaan hän voi antaa paljon muille. Kauneus on tai-teen tikari ja uhri. Sillä satutetaan syvimmälle, kau neus on rakkauden uhri.

Uskon elähdyttävään syvyyteen, jonka si-sältä, tummasta haudasta, löytyy kultana ki-maltelevia viivoja, kuin loistavan tähden säteet kirkkaalla yötaivaalla, pakkasessa tai kuunva-lossa. .

Artikkeli on muokattu tammikuussa 2010luetteloteks tistä XXIV BIENAL DE SAO PAULO 4.10. – 13.12.1998.

1 Delacroix

”Une passion pour Delacroix.La collection Karen B. Cohen”Näyttely avoinna 15.12.2009 – 5.4.2010Musee National Eugene Delacroix6 rue de Furstenberg, 75006 Paris


Of course it is not fair to compare one artist to another. If it’s not the same artists’ group or a specific school, then what have such comparisons got to do with anything meaningful whatsoever? Perhaps contrasts are better forms of introduction instead of com-parisons? For example, Marko Mäetamm and Alice Kask are two artists from Estonia, but what have they got common? The answer is, of course, that both of them are remarkab-le artists.

Marko Mäetamm was born on 1965 and has a background in graphic art. However, he rose to fame in the newly independent Estonia in the 1990s with his Neo-Pop pain-tings and hasn’t stopped experimenting with different formats ever since. Whether it’s drawn-painted-printed image, text, photo and/or installation, he’s interested in them all. For example, his latest “hobby” is animation.

By the way, Mäetamm has been the only ar-tist whose work has been selected to represent Estonia in the international Venice biennale twice – first in 2003 together with Kaido Ole (under a pseudonym John Smith) and then in 2007 with his own project (curated by Mika Hannula).

Alice Kask was born on 1976 and has studied painting. In 2003 she received the Konrad Mägi medal, which is perhaps one of the highest forms of institutional recognition a painter can achieve in Estonia. She was on-ly 27 years old then but it didn’t matter: the appearing/disappearing anonymous figures on her canvases perfectly epitomized a speci-fic Angst that stretches across generations and different times – at least here, by the Baltic Sea. However, she is not only a remarkable painter but also a brilliant draftsman, which anyone can see. .

Contrasts

ContrastsAndreas Trossek, Kunst.ee

Alice Kask: Untitled, 2005,

akryyli ja kynä, 42 x 30 cm.

Kuvaaja Stanislav Stepashko.


PLAYGROUNDS

Taidemaalari Marko Mäetamm

Marko Mäetamm: Teoksia sarjasta PLAYGROUNDS, 2007 – 2009, lyijykynä ja vesiväri paperille, 21 x 30 cm. Kuvaaja Marko Mäetamm.


arvioitsijat merellä

Taidemaalariliiton vs. pääsihteeri Ari Aaltonen

Arvioitsijat merelläPäätoimittajan pyynnöstä kirjoitan har-rastuksestani, haukivieheiden valmistukses-ta ja maalaustekniikoista. En tee niitä myyn-tiin, joten niiden ulkonäön ei tarvitse miel-lyttää muita kalastajia – ainoa relevantti ar-vioitsija työlleni on saaliskala, useimmiten Taalintehtaan ja Hiittisten välisen merialueen hauki. Tarjoan töitäni vaihtelevissa sääolois-sa eri vuodenaikoina tämän tuomariston ar-vioitavaksi ja aika ajoin saan märän rätin naa-malleni: ei kiinnosta, väärät värit, kehno uinti. Sen sijaan kalatusporukan vertaisarvijoisijoil-le, heidän armottomalle ja epäasialliselle kri-tiikilleen, en juuri anna painoarvoa.

Yksi keskeinen lähtökohta vieheille on kes-tävyys käytössä. Kaupallisten vieheiden elin-ikä on viikkoja tai korkeintaan kuukausi. Eri vaiheiden jälkeen kaikkein kovin uretaanilakka on osoittautunut ainoaksi suojaksi, joka saa vieheeni kestämään vuosia. Ksyleenipohjaisen uretaanilakan alla toimivat parhaiten vesi liu-koiset ak ryy li värit. Tärpättiohenteiset öl jy vä-rit tai ase to nipohjaiset värit kuplivat tai pa-la vat käyt tä mäni lakan kanssa. Rungot ovat apas si puuta ja ennen maalausta ne poh ja la ka-taan vähintään viiteen kertaan. Värien päälle tu lee vielä 8 – 10 kerroksen lakkaus. Vieheen hyvä uinti on kui ten kin kaiken perusta, joten oikea muoto, pai notus ym. löytyvät lukuisten kokeilujen ja prototyyppien kautta, mutta vieheen toi mi vuus varmistuu vasta, kun sitä tarjotaan ka loil le.

Käytän ruiskua ja pensseliä, ruisku on värien häivytyksessä paras tekniikka. Pensselillä maa-laan ykstyiskohdat, kidukset, evät jne. Suu-rilla silmillä, kiduskannen alta näkyvällä pu-nai sella ym. yksityiskohtien liiottelulla yri tän lisätä vieheen huomioarvoa. Tärkein on sil mä. Mustuaisen tulee olla mahdollisimman suu-ri valkuaiseen nähden, sillä saaliskalan mus-tuainen suurenee petokalan iskiessä.

Värien valinnassa on kaksi ääripäätä: luon-non mukaiseen lopputulokseen pe rus tu va väri-

maail ma ja ärsytysvärit. Luon non mu kai suu-teen pyritään hauen saaliskalojen värimaail-man avulla: vaalea vatsa ja tumma selkä. Pe rus-ta na ovat valkoisen, harmaan, mus tan, vihreän, rus kean ja sinisen sä vyt. Me tal li vä reistä hopea on perusväri merellä. Kor vaan sen usein alu-miiniteipillä, johon pai nan sap luu nalla suo-mu kuvion. Hu mus pi toi ses sa järvivedessä toi-mi vat myös kupari, mes sin ki ja kul ta.

Ärsytysvärien tarkoituksena on tulla huo-ma tuksi ja ne esiintyvät usein vastaväripareina tai jonkin tumman värin kanssa. Oranssi, pink ki, vaaleanvihreä, violetti, punainen, säh-kön sininen tai keltainen fluorihohtoisina nä-kyvät hyvin Itämeren vähäsuolaisessa ve-dessä. En ole kummankaan oppisuunnan van-noutunut kannattaja, mutta olen huo man-nut, että hyvässä haukivieheessä on aina pu-naista. Väri yhdistelmiä kuvataan usein lem-pi nimillä, kuten ambulanssi, joulupukki, pil-vi tai papukaija, joka sisältää oranssin, vaa-lean vihreän ja keltaisen. Vieheen kylkiin maa-lataan tyypillisesti kuvioita, joista mustat ah venraidat ovat kaupallisissa vieheissä ta-vallisimmat. Kaiken kaikkiaan abstraktit ku-viot, joissa on teräviä kulmia yms., toimivat pyö reitä paremmin ärsy tyk sen aikaan saa mi-seksi. Tummalla tai jopa täysin mustalla poh-jalla olevat punaiset tai pinkit kuviot ärsyttävät kalaa iskemään erityisen hyvin.

Kokemusteni mukaan luonnossa hyvin toi-mi via yleissävyiltään mustia, ruskeita tai har-mai ta vieheitä ei kaupallisissa vieheissä juu-ri ole. Yliedustettuina ovat sen sijaan kalasta-jien miel tymysten mukaiset räikeät värit. Sa-ma ilmiö nähdään vaikkapa valtioiden lipuissa, jois ta juuri ruskeaa tai harmaata löydy. Myyn-nin lisäämiseksi vieheisiin pyritään liittämään myös asiakkaiden mystisiä kalastustarinoita, joi ta kuvineen ja videoineen kannustetaan lä-het tämään nettiin. Minun vieheissäni ei ole mys tiikkaa, koska mystiikka kuuluu ihmisen maail maan. .


Samu Raatikainen: Negate, 2009, akryyli, muste ja kynä paperille, 116 x 152 cm. Kuvaaja Samu Raatikainen.


ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20 (18-20 maksutta)WeeGee, Ahertajantie 5, Tapiola. Kampista 106,110. Puh. 09-8165 7512. www.emma.museum

24.2. –6.6.10AFRIKAN VOIMACANDICE BREITZ

www. harrisilander.fi

Ostamme, välitämme ja myymme suomalaista arvotaidetta.Arviointeja • Aitoustutkimuksia • Konservointia

Taideteosten valokuvaus • Laaja taiteen kuva-arkisto

Fredrikinkatu 3500120 Helsinki

Ti – pe klo 11 - 17 La klo 11 - 15

Puhelin: 09 - 624 625GSM: 0400 - 703 590


KUNST.EE - an Estonian magazine of art and visual cul-ture (since 1958), published twice a year since 2009.

Apollonkatu 9 . 00100 Helsinki(09) 494 856 tai 0400 450 246sähköposti [email protected]

Ammattitaidolla. Kultaukset. Kehystykset. Entisöinnit. PuhdistuksetMyös alaanliittyvät erikoistyöt

IVONEN OYKehys- ja kultausliike



Outi Heiskanen

Pentti Kaskipuro

Viktor Kuusela Suomen Taidegraafikot ry:n kunniajäsenten kutsunäyttely

17.2. – 7.3.2010

GALLERIA GPieni Roobertinkatu 10, 00120 Helsinkipuh. 09 700 285 [email protected], www.taidegraafikot.fiavoinna: ti, to, pe 11–17, ke 11–18, la–su 12–16

WIL

HE

LM

SA

SN

AL

Co

nstr

uctio

n S

ite (

Bau

stel

le),

200

9.

Co

urte

sy o

f Hau

ser

& W

irth

Zür

ich.

Sara Hildénin taidemuseossa

Wilhelm Sasnal20.2. -- 30.4. 2010

Sukupolvensa kiinnostavimpiin kuuluvan puolalaisentaiteilijan maalauksia ja lyhytfilmejä

Laiturikatu 13, 33230 Tampere, puh. (03) 5654 3500. Ti – su 11 – 18, 6/3 €. www.tampere.fi /sarahilden

Eeva Nikkonen 3.2. - 28.2. muistonäyttelyJonna Johansson 4.3. - 28.3.Barbara Tieaho 31.3. - 25.4.Jarmo Kallinen 29.4. - 23.5. Hanna Seppänen 27.5. - 23.5.

Jonna Johansson: Day D

reaming for Free

Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo I p. 09 8163 1829Avoinna: ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20 I bussit Helsingistä: 106,110, 194w w w . e s p o o n k u v a t a i t e i l i j a t . f i / a a r n i


PORT PORTNykytaiteen kansainväliset suomalaiset Helsingin Taidehallissa 16.1.– 28.2.2010

Suomen Taideyhdistys on perustettu 1846. Sen tarkoitus on tukea suomalaista kuvataidetta. Yhdistys jakaa palkintoja ja apurahoja kuvataiteilijoille, ostaa teoksia ja järjestää näyttelyitä. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Koska yhdistyksellä ei ole omia kokoelmia, hankitut taideteokset arvotaan joka vuosi kaikkien jäsenten kesken. Liity jäseneksi: lähetä sähköpostia ”Haluan liittyä jäseneksi” [email protected]. Vuonna 2010 jäsenmaksu on 20 €.Nuorten taiteilijoiden apurahaa voivat hakea enintään 35-vuotiaat taiteilijat – hakuaika päättyy 31.3.2010. Katso tarkemmin www.suomentaideyhdistys.fi – otsikko Apurahat ja palkinnot.Suomen Taideyhdistys ry, Nervanderinkatu 3, 00100 Helsinki. Puh. 045 77 314 315 Sähköposti: [email protected].

Suomen Taideyhdistys esittää

(09) 454 2060 Nervanderinkatu 3www.taidehalli.fiLiput: 8 / 5,50 € alle 18-v. vapaa pääsy

ADEL ABIDINELINA BROTHERUS

MINNA L. HENRIKSSONGUN HOLMSTRÖM

LAURA HORELLI & ANN KANEKOHANNU KARJALAINEN

OLA KOLEHMAINENPIA L INDMAN

ROBERT LUCANDERKIRSI MIKKOLA

PILVI TAKALAKRISTI INA UUSITALO

www.tornio.fi/aineti–to 11–18

pe–su 11–15

TEEMU MÄKIMITEN ELÄÄ? MIKSI ELÄÄ? / HOW TO LIVE? WHY TO LIVE?

© T. Mäki: An Office Worker and a Striptease Artist, 2006

www.helsingintaiteili jaseura.fi

GALLERIA KATARIINA

24.2.–14.3. Laura Pohjonen Pienenä–grafiikkaajainstallaatio

17.3.–4.4. Salla Myllylä hiilipiirustuksiaja-animaatioita

7.4.–25.4. Sirkku Ala-Harja Arjuna–Barong–valokuvia

28.4.–16.5. Reima Nevalainen maalauksia

19.5.–6.6. Inka-Maaria Jurvanen Määre–lyijykynäpiirroksiavanerille

Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677säHKöposti [email protected]

17.3.–4.4.SallaMyllylä


RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

FRIMODIG OY

Frimodig-Kehys, Annankatu 2000120 Helsinki, puh. (09) 605 356

[email protected]

TÄYDELLINENKEHYSTYSPALVELU

Ajatukset eivät ole näkymättömiä.

Meidän työtämme ontehdä niistä näkyviä.

Somerotie 2

33470 Ylöjärvi

Puh: 010 422 5800

Fax: 010 422 5801

www.Painohame.FiPAINOHÄME OYJoutsenmerkitty painolaitoslupanumero 441-671

PAINOHÄMEpa ino luonnol l i suude l l a

Ehkä maailman parhaat öljyväritKaikki Old Holland -merkin

168 sävyä nyt saatavissa

taidemaalariliitossa

taiteilijatarvikevälitysEROTTAJANKATU 9 B, 00130 HELSINKI

09 6811 0511, (MA-TO 9.15 – 17, PE 12 – 17) [email protected]


Taidemaalauksen voi tilataVuonna 2010 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosi ker ran hin nan 20 eu-roa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mak-sun viestiksi merkintä ”Tai de maalaus”, ti laa jan nimi ja leh den toimitusosoite (katuosoite, postinumero ja -toi-mipaikka). Postitus kuuluu tilaushintaan.

Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Vanhoja Taidemaalauksen numeroita voi tilata osoit-teesta [email protected]. Lehdet maksavat 4 euroa + postituskulut. Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com).

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleis-tajuinen taidelehti. Uusi lehti sai kiinnostuneen vastaan-oton jo ensimmäisenä ilmestymisvuonnaan 2008. Kir-joit tajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juu-ri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnos-tavan.

Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnalli-nen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja ku-va tai teilijoiden aseman parantamiseksi.

Galleristit ry – Galleristerna rf

WWW.GALLERIAT.INFOWWW.GALLERIAT.NET

Taide / Konst / Art -esite

REPIN – INSTITUUTINKUVATAIDEKOULUTUS

2010 – 2011HAKU PÄÄTTYY 16.5.2010KuvataidekoulutuksentavoitteenaonvälittääPietarinkuvatai-deakatemiantaidekasvatuksenperinteisiämenetelmiä.Opiskeluonopintotukeenoikeuttavaa.Opinnotluetaanhyväksiyliopisto-opinnoissa.Sisältö 30.8. – 15.12.2010 (23 op)Maisemanjaasetelmanmaalausjapiirustus,plastinenanatomia,muotokuvanpiirustusjamaalaus.Sisältö 17.1. – 20.5.2011 (25 op)Muotokuvanpiirustusjamaalaus,plastinenanatomia,alastomanmallinpiirustusjamaalaus.

Lisätietoja:AleksandraHintsala/gsm0405955893/E-mail:aleksandra.hintsala@kotka.fiwww.kymenlaaksonkesayliopisto.fiwww.repininstituutti.nettisivu.org

Yhteistyössä:Kotkankaupunki,Pietarinkuvataideakatemia,KymenlaaksonkesäyliopistojaSuomenKulttuurirahastonKymenlaaksonrahasto.

TAIDEMAALAUS -LEHTI / Kevät 2010 LEHTI NRO. 1. KOKO: ¼ sivua 77 mm X 122 mm hinta 168 euroa

REPIN – INSTITUUTIN

KUVATAIDEKOULUTUS

2010 - 2011 HAKU PÄÄTTYY 16.5.2010

Kuvataidekoulutuksen tavoitteena on välittää Pietarin kuvataide-

akatemian taidekasvatuksen perinteisiä menetelmiä. Opiskelu on

opintotukeen oikeuttavaa. Opinnot luetaan hyväksi yliopisto-

opinnoissa.

Sisältö 30.8. – 15.12.2010 (23 op) Maiseman ja asetelman maalaus ja piirustus, plastinen anatomia,

muotokuvan piirustus ja maalaus.

Sisältö 17.1. – 20.5.2011 (25 op) Muotokuvan piirustus ja maalaus, plastinen anatomia, alastoman

mallin piirustus ja maalaus. Lisätietoja: Aleksandra Hintsala / gsm 040 595 5893 /

E-mail: [email protected] www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi

www.repininstituutti.nettisivu.org

Yhteistyössä: Kotkan kaupunki, Pietarin kuvataideakatemia,

Kymenlaakson kesäyliopisto ja Suomen Kulttuurirahaston

Kymenlaakson rahasto.


Ilmoitukset Taidemaalauksessa 2010

Aikataulu taidemaalaus 2/2010 ilmestyy kesäkuussa. Ilmoitusaineistot 30.4.2010. taidemaalaus 3/2010 ilmestyy lokakuussa. Ilmoitusaineistot 31.8.2010. taidemaalaus 4/2010 ilmestyy joulukuussa. Ilmoitusaineistot 29.10.2010.

Lehden julkaisija Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu http://www.painters.fi

Painos 3 000 kplIlmoitukset Lehdensihteeri,puhelin0968110574(ma–pe9–16) sähkö[email protected] sähkö[email protected](isottiedostot,kuvatjne.)

Kotisivut http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com>HaenimelläTaidemaalaus http://www.facebook.com>Taidemaalaus-ryhmä

taidemaalaustaidemaalariliitto

Apurahansaajanvakuuttaa MelaApurahansaajat ovat oikeutettuja lakisäätei- seen työeläke- ja tapaturmavakuutukseen. Ota yhteyttä, niin hoidetaan vakuutuksesi kuntoon. Palvelemme numerossa 020 630 0695 tai [email protected]. Lisätietoja myös internet-sivuiltamme www.mela.fi.

kuva

nvei

stäj

ä M

arja

tta

Kek

ki

TEEMAVIIKKO RUOVEDELLÄ 29.7. – 8.8.2010 PEKKALAN KARTANOSSA

TAITEILIJASYMPOSIUM 29.7. – 8.8.2010Suljettu haku Taidemaalariliiton jäsenille, lisätietoja jäsenkirjeessä.

ELLEN THESLEFFIN HENKI NYKYMAISEMAMAALAUKSESSA -SEMINAARI7.8.2010 Pekkalan kartanossa

SYMPOSIUM-TAITEILIJOIDENKUVATAIDENÄYTTELYavajaiset 7.8.2010 Viljamakasiinissa, RuovesiNäyttely kiertää seuraavasti:. syyskuussa Jaatsi, Sastamala;. lokakuussa Juhlatalo Rahkola Ikaalinen;. joulukuussa Taidetalo, Nokia; . tammikuussa 2011 Voipaala, Valkeakoski.Lisätietoja Pirkanmaan aluetaidemuseo, Marja-Liisa Linder, 040 8016 873,[email protected]

Ellen Thesleff:

Kolme figuuria maisemassa

öljy kankaalle, 80,5 x 90 cm.

Valokuvaaja:

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö

Teos on nähtävillä

Serlachius-museo Göstassa

(Joenniementie 47, Mänttä)

Ellen Thesleff -viikon aikana.

MAISEMAMAALAUSKURSSI HARRASTAJATAITEILIJOILLE 2. – 7.8.2010, Lisätietoja Ruoveden taideyhdistys, Antonia Hackman, 03 4760 147, [email protected]

Lisätietoja. Tampereen kesäyliopisto, Heli Antila, 044 2937 129 ,[email protected], ja Ritva Ojalehto, 040 5234 550, [email protected], .. Taidemaalaus, Tiina Lamminen, [email protected], 050 3646 674

Yhteistyössä muun muassaTampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Käy Kylässä -hanke, Pirkanmaan taidetoimikunta, Ruoveden kunta, Ruoveden taideyhdistys, Serlachius-museot, Tampereen kesäyliopisto, Taidemaalariliitto ry, Taidemaalaus-lehti

www.painters.fi/thesleff

ELLEN THESLEFF

Documents

Taidemaalaus 1 2010