Taidemaalaus 1 2009

/

,

/

��

www.intrum.fi

Taidemaalariliiton Teosvälitys-tapahtuman 20. – 29.3.2009 yhteistyössä mukana

/

��

www.intrum.fi

Tiina Lamminen

Numero /

Toinen vuosikerta

Taidemaalariliitto

Erottajankatu

Helsinki

puhelin ()

faksi ()

www.artists./painters

Tiina Lamminen

puhelin

tiina.lamminen@artists.

Terhi Aaltonen, Paula Holopainen,

Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola

Eeva-Liisa Rautalahti

Taidemaalaus / ilmestyy kesäkuussa .

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta

ja hinnoista löytyvät osoitteesta

www.artists./painters/tmjulkaisu.html

tai ne voi tilata projektisihteeri

Eeva-Liisa Rautalahdelta,

puhelin () .

Annie Besantin ja Charles W. Leadbeaterin kuva

Auratutkimuksia ja väritulkintoja Leadbeaterin

teoksessa Man visible and invisible, Lontoo,

Kuvaaja Pasi Autio

Jaana Teräväinen

Painohäme Ylöjärvi

Garamond Premier Pro

Galerie Art Gloss g (kansi)

Galerie Art Gloss g (sisäsivut)

-

Ystävä kertoi, että hänen lapsensa haluaa pukeutua ainoastaan vaale-anpunaiseen. Myös värilaatikon kynistä käyttöä löytyy vain vaalean-punaiselle värille. Mieliväriään kun ei voi vastustaa.

Sanallistetut värimerkitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja sopimuk-senvaraisia. Ne ovat rajoittuneita ja yksinkertaistavia. Punainen vä-ri ei ole yhtä kuin rakkaus. Poliittisilla puolueilla on nimikkoväre-jä, kansalaisjärjestöihin puolueisiin sitoutunut yksivärisyys ei kuu-lu. Toimiminen taiteilijajärjestössä ei ole enää vuosiin tarkoittanut samaa kuin olla punainen.

Väri syntyy koneruudulla valossa ja painotuotteessa monivärisistä pisteistä. Maali on ainetta. Englanninpunainen, preussinpunainen, caput mortuum – punaiset maavärit ovat rautaoksideja. On taiteili-jan tehtävä pysäyttää värin alkemiallinen hajoaminen ja valita teok-sessa paikka värille. Väriä käyttäessään taidemaalari tietää mitä tah-too. Taiteilijuuden subjektiivisuus on itseisarvoista.

Kuvataiteilijoita pitää käyttää asiantuntijoina muulloinkin kuin silloin kun päätetään taidehankinnoista ja taiteilija-apurahoista. Olennaista on synnyttää sellaisia ratkaisuja, joille elämä voi tulevai-suudessa rakentua. Taiteilijapolitiikka on tämän laaja-alaisen haas-teen yksi väline. Nykytaidetta ei todellakaan tueta siksi, että muse-aalinen kertomus menneisyydestä vahvistuisi.

Tampereella ..

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittaja

/ /

,

, Markus Tuormaa

, pro-fessori - käsittelee väitöskirjassaan maaliaineen ja värin ilmaise-vuutta itsessään. Kävin katsomassa hänen kanssaan kolmea maalausta lähietäisyydeltä, siveltimenvetojen muotoja, maalin paksuutta ja kerroksisuutta eli sitä, miten maali on tah-tonut tehdä kuvan.

Amélie Lundahl:maalauksellinen päiväkirja

: maalauk-sen taustaseinä väreilee hienovaraisissa punai-sen ja vihreän sävyissä. Saman kohdan voi näh-dä punaisena ja vihreänä melkeinpä samanai-kaisesti. Tunnen erityistä mielihyvää tällaisis-ta kohdista maalauksessa, jotka näyttävät sa-manaikaisesti vastaväreiltään. Joidenkin mie-lestä sen ei pitäisi olla mahdollista.-: Väriteoriteorian mu-kaan vastaväreistä pitäisi tulla harmaata, mut-ta niin ei tässä käy. Tuossakin on kohta, jota ei voi sanoa harmaaksi, mutta on todella vaikea sanoa minkä värinen se on! Ehkä taustaseinäs-sä näkyy myös akateemisen tradition vaikutus. Ensin maalataan esimerkiksi vihreällä poh-javäri ja sen päälle aletaan rakentaa muotoa punaisen sävyillä. Lundahl maalaa joissakin kohdissa myös ristikkäisin siveltimenvedoin. Siinäkin on akateemisen tradition juonne.

: Ristikkäisyys tuo alempien si-veltimenvetojen harjakohdat mehevästi esil-le. Amélie Lundahlin maalauksessa tytön kas-

vot taas on maalattu ohuin kerroksin ja paljon maalausnestettä käyttäen. Läheltä katsottu-na Lundahlin maalauksessa tuntuu olevan ai-van eri tavoin maalattuja alueita. Kasvot ovat kuin väreilevää lammenpintaa ja tausta rehe-viä niittyjä.

Tohtorintutkintoon liittyvässä kirjassa-si Liian haurasta kuvaksi on useiden maala-usta käsittelevien tekstien keskellä yksi lu-ku, jossa käsitellään ympäristötaiteilija näyttelyä. Taiteilijana Vartiainen tekee enimmäkseen jalkaisin matkoja ja niiden aikana lukemattomia aistihavaintoja. Koke-muksensa hän tuo näyttelyihinsä installaatioi-na, valokuvina ja äänitteinä. Lukiessani mietin, miten tuo liittyy maalaukseen.

Voisiko maalauksen pintaa pitää kuin maa-na, jossa voi kuljeskella, ja maata tavallaan myös maalauksena?-: Miksipä ei. Maalatessa, kuten maisemassa kulkiessakin, olennaista on moniaistinen havaitseminen. Maalauksen pintaan muodostuu alustoja erilaisille aisti-muksille ja tuntemuksille. Kun maalausta ra-kentaa, niin sitä maalaa erilaisella mielentilal-la eri päivinä. Tytön kaulus on kuin repeämä muuten hyvin pehmeästi maalatussa kuvas-sa. Siitä avautuu toisenlaisen maailman kuva. Kaulus näyttää vaativalta. Siinä on jotain pis-tävää, maalin levittämisen tavassa on kulmia-kin. Aivan kuin taiteilija olisi käyttänyt sivelti-men sijasta miekkaa.: Lundahlin akateeminen maalaus-tapa kurkottaa ekspressiivisyyttä kohti.-: Ekspressionismia ei vie-

/ /

lä ollut taidesuuntauksena . Mutta onhan kautta taidehistorian ollut ekspressiivisyyttä, kuten vaikka jo -luvulla.

: Käsien yläpuolella on kaunis kohta värin kannalta. Koen sen maisemana. Tummaa vihreää voisi ajatella metsänä ja tuo vaalea on kuin taivas sen yläpuolella.-: Jos kaulus on repeämä, niin tuo on jotakin ehyempää. Siinä on voima-kas tunnelmallisuus.

: Tunnelman näkee sitä voimak-kaammin mitä lähempää katsoo. Se tekee

tuosta kohdasta salaperäisen. Se tuntuu kuin imevän katsojaa itseensä.-: Siinä on voimakkaat va-löörierot. Mutta tuon pienen vaalean maali-läiskän muoto on ihan outo. Rumasti sanottu-na kuin räkä – se ei esitä mitään, mutta se aset-tuu ympäristöönsä hyvin. Tuo todellakin au-keaa omaksi maisemakseen. Siinä on jännittä-vä väri ja valotila.

: Tuntuu siltä, että Lundahl on vii-pynyt tämän työn äärellä tosi pitkään. Tässä on yhden kevään, yhden vuoden tai parinkin vuoden ajalta ikään kuin päiväkirjaa, erilaisia

Amélie Lundahl: Bretagnelaistyttö ruukku kädessä, , öljymaalaus kankaalle, x cm. Ateneumin taidemuseo. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto.

Mallituntuuolevan

Lundahlillepikemminkin

verukesille,ettähänvoi

vainollajakatsoa,elää

maalaamisenkautta.

/ /

tunnetiloja ja päiviä, erilaisella otteella maa-lattuja kohtia. Kokonaisuutena tämä maalaus näyttää kuitenkin hyvin harmoniselta.-: Hänellä tuntuu olleen oma tuskansa siinä, kuinka saada hahmo oi-kein sekä maalaukseen oikea vaikutelma ja tuntu. Tämä maalaus ei ehkä ole helpolla syn-tynyt. Ja silti työhön on jäänyt elävyys ja liik-kuvuus. Valkoinen kaulus tuo välittömyyden tunnetta, hetkellisyyttä.

Malli ei tunnu olevan Lundahlille pelkäs-tään kohde, jota taiteilija kuvaa. Se on pikem-minkin veruke sille, että hän voi vain olla ja katsoa, elää maalaamisen kautta.

Ajattelen, että maalauksessa on kyse aisti-sesta suhteesta todellisuuteen ja toisaalta it-sensä tutkimisesta, tiedostamattoman kohtaa-misesta. Maalaus on tavallaan aistisesti työste-

tyn maaliaineen puhetta, johon tiedostama-ton soluttautuu.

Kaarina Haka:maalilla on tahto

-: on maalannut ensin täyteen puhallettujen ilma-pallojen pintaan ja hän on jatkanut maalaa-mista sen jälkeen kun pallot ovat menneet ka-saan.

Siinä on kaksi vaihetta, kaksi erilaista työs-tämisprosessia. Vanhasta on syntynyt kiteyty-mä ilmapallojen mentyä kasaan ja maalipin-nan rypistyttyä. Toisessa maalausvaiheessa on valunut maalauksen alareunaan pisara maa-laus nestettä. Pisara antaa siihen tuoreudentun-nun. Siinä on sekä vanha ja rupsahtanut että

Kaarina Haka:

nimetön, ,

akryylimaali, akrylaatti

ja ilmapallot,

cm x n. cm.

Kuvaaja Markus Tuormaa.

/ /

tuore ja syntyvä. Vastakkaisuudet kohtaavat myös maalauksen muodossa. Katon ja lattian välissä, ilmassa roikkuessaan siinä on aistitta-vissa ilmapallon pyrkimys ylöspäin, yhtä lailla kuin kasaan rypistävä, alaspäin vetävä paino-voima. Minulle tulee tuosta mieleen tuliperäi-nen maasto ja laava – ehkä sen takia, että täs-sä on paljon taiteilijan tahdosta riippumaton-ta. Tässä maalauksessa maalilla on voimakas oma tahto.

: Taiteilija on voinut vaikuttaa ry-pistymiseen vain hiukan – ohuesti maalatut kohdat ovat rypistyneet pienipiirteisemmin kuin paksusti maalatut. Maalauksen muo-don on päättänyt maali itse. Muodossa on jo-tain hyvin epämääräistä, samalla tavoin kuin Lundahlin maalauksen vaaleassa väriläiskäs-sä, joka oli muodoltaan mielestäsi kuin räkää. Ehkä epämääräinen muoto tuo värin tarvitse-maa vapautta.-: Väri on vapaana siinä mielessä, että se tuntuu kieltävän monessa koh-dassa muotoa. Yksi väri liukuu toiseksi välittä-mättä muodon rajoista.

Maalaus vertautuu saksalaisen tilallisiin teoksiin, joissa väri on spreijattu ohuesti, leijailevan ilman kaltaises-ti, arkkitehtoniseen tilaan. Väri liukuu seinäl-tä kattoon tai lattiaan pysähtymättä näiden ra-joille. Syntyy vaikutelma fyysisten realiteet-tien ylittämisestä tai kahden vastakkaisen lo-giikan päällekäisyydestä.

Grosse ja Haka sisällyttävät esteettiseen, kauniiksikin luokiteltavaan ilmaisuunsa jo-tain kyseenalaista. Grossen työ viittaa graffi-tiin ja julkeaan tilan sotkemiseen. Hakan maa-laus sisältää karnevaalin jäänteitä, ylevän kau-neuden sijasta pikemminkin koristeellisuutta, jonka modernismi mielsi vähäarvoiseksi ja tai-teen alueelle kuulumattomaksi.

Sara Toivonen: maalauksellisuus synnyttää aiheen

-: maa-lauksessa taustan maaväri nousee hahmolle ol-kapääksi ja vaatteeksi. Siveltimenveto nostaa sen jännittävällä tavalla taustasta, vaikka vä-

ri ja jopa vaatteen ja taustan maalauksellinen kieli ovat samaa. Aihe on kiinni maalatussa taustassa, sen kieltä on vain vähän murrettu.: Minusta näyttää siltä, että pui-nen maalauspohja on innostanut taiteilijaa maalaamaan horisontaalisia siveltimenvetoja puunsyitä noudatellen. Sitten siveltimenvetoi-hin on tullut muutos ja ihmishahmo on synty-nyt. Taiteilija lähtee liikkeelle maalauspohjas-ta ja tekemisestä eikä aiheesta.

-: Toivonen kääntää maa-lauksellisen eleen esittäväksi elementiksi. Sa-manaikaisesti ja yhtä lailla hän säilyttää sen ihan vain siveltimenvetona. Taaempi jalka on jätetty hienosti kesken. Se tuntuu uppoa-van kuvaan. Kun ylempänä tumma maaväri nousee aiheeksi, jalan kohdalla aihe kääntyy ja tuntuu menevän maalauspohjan sisälle. Sii-nä tapahtuu tavallaan sama ele, mutta toisin-päin. Aihe, tanssiva ihminen, on jossakin maa-lauksellisen eleen ja maalauspohjan materiaa-lisuuden välissä.

: Lundahlilla maalauksellisuus elää aiheen sisällä, mutta Toivosella maalaukselli-suus tuntuu synnyttävän aiheen.-: Siltä vaikuttaa. Aiheella Toivonen antaa maalauksellisuudelle tietyn merkityksen. Ehkä hän haluaa osoittaa katso-jalle, että hänen käyttämänsä maalauksen kie-li kantaa myös ihmisenäoloon liittyviä mer-kityksiä. Minusta näkyvä aihe voi kuiten-kin olla tekosyy. Maalauksen varsinainen ai-he saattaa poiketa ilmeisestä esittävyydestään. Toivonenkin saattaa tarkastella samaa aihet-ta näyttelykokonaisuutensa kaikissa teoksissa, vaikka ne ilmiasultaan ovatkin erilaisia.

: Sanoit Lundahlista, että aihe on veruke sille, että voi vain olla ja työstää jota-kin asiaa. Eikö veruke tarkoita samaa kuin te-kosyy?-: Maalauksellisuus on niin elävää ja puhuvaa Lundahlilla, että esit-tävä aihe tuntuu jäävän hänelläkin toissijai-seksi. Mutta silti ajattelen, että tänä päivänä ilmeinen aihe on vielä vähemmän olennainen kuin Lundahlin aikaan. Abstrakti taide pyyh-

/ /

ki esittävyyden pois, samalla kun valokuva korvasi maalauksen dokumentaarisen puolen. Koko modernin abstraktin maalauksen idea oli, ettei guratiivinen kuva-aihe ole tärkeä. Nyt elämme sen jälkeisessä ajassa. Nykyajan maalaamisessa on kyse enemmänkin maalaa-misesta sinänsä tai maalauksen kielen tutkimi-sesta. Avoimesti valittavaksi jää, minkälaisen viestin, sisällön tai merkityksen – esittävän tai abstraktin kaikkine välimuotoineen – kukin sille haluaa antaa.

: Toivosella teoksen aihe on lähes yhtä maalauksellisen ilmaisun kanssa. Tanssi

muistuttaa liikkeenä siveltimen liikettä.-: Tässä aihe on muodos-tunut ilmiselväksi. Joissakin toisissa Toivosen maalauksissa on voimakkaan värillisesti ko-rostettuja, tarkkaan rakennettuja muotoja, joiden esittävästä aiheesta en voi olla varma. Niihin tuntuu sisältyvän sellaista voimallista intensiteettiä, joka on vasta piilevästi määrit-tymässä aiheeksi. Nyt vielä se pakenee tunnis-tettavuutta. Silti se on katsojalle näkyvä, muo-tona jopa eksakti. Voisiko kyseessä olla tiedos-tamaton aihe? Jokin maalauksen kieltä haasta-va, tiedostamattomasta voimansa saava eksak-ti valinta. ■

Sara Toivonen: Tanssi , , öljymaalaus puulle, x cm. Kuvaaja Mirka Kleemola.

TarjaPitkänen-Walterin

kuvataiteentohtorin-

tutkinnonkirjallinenosuus

onjulkaistukirjana:

TarjaPitkänen-Walter,

Liianhaurastakuvaksi–

maalauksenaistisuudesta.

Like/Kuvataideakatemia.

/ /

– Taidemaalari Mikko Paakkola

taidekoko-elmansa. Taidekokoelma tekee alueesta sivis-tysvaltion ja ihmisjoukosta kansakunnan. Ko-koelma on oman arvon tunnus.

Kansakuntien synnyllä ja valtiolla mese-naattina näyttäisikin olevan yhteys. Idea kan-sallisvaltiosta vakiintui vasta -luvun jäl-kimmäisellä puoliskolla. Käsitteessä yhdisty-vät valta, kulttuuri ja kieli. Ajatusta voisi pitää taantumuksellisena, ellei muistaisi, mitä edel-tävät valtiomuodot tarjosivat – nälkää, kyl-mää ja kuolemaa. Julkinen taidekokoelma ei ole historiallisesti juuri vanhempaa perua. Voi pohtia munan ja kanan järjestystä, oliko kan-sallinen taide olemassa ennen kansakuntaa ja edellytys tämän synnylle.

Täällä kansallisvaltioiden pohjolassa val-tion ylläpitämä taidekokoelma on ideologi-nen itsestäänselvyys. Eikä sitä kannata vähätel-lä, sillä kansallisvaltiot ovat useimmiten sitou-tuneita parlamentaariseen demokratiaan, jon-ka ilmenemismuoto on myös valtion taideko-koelma. Eli taide oikeuttaa äänestämään.

Provokatiiviset taideteoksetjäävät hankkimatta

Vuonna perustettu Suomen Taideyhdis-tys on kerännyt taidetta alkuajoistaan lähtien. Valtion ylläpitämä taidekokoelma syntyi vas-ta , kun ryhdyttiin ”kaunistamaan julki-sia rakennuksia taideteoksilla”.

Museoiden tehtävänä on kerätä kulttuuris-ta muistia. Valtion taidekokoelma on julkista

taidetta, sen ensimmäinen tehtävä on yksin-kertaisesti sijoittua tilaan.

Valtion rakennuksissa arkkitehtuuri ja ti-laratkaisut pitävät sisällään painavia arvoja, taideteosten on paremminkin sopeuduttava kuin luotava tilaa. Taiteen sopeutuminen kos-kee kuitenkin vain tiloja ja esineitä, poliittisen vallan on pidettävä näppinsä irti taiteen sisäl-löistä. Vaikka hankinnat seuraavat uskollises-ti aikaansa ja aikakautensa taidetta, provoka-tiivisemmat taideteokset jäävät hankkimatta. Myös muodollisia rajoja rikkova taide joutuu etsimään kotinsa muualta, sillä valtion koko-elmissa taideteosten on oltava taideteoksiksi tunnistettavia. Tehtävänantonsa mukaisesti.

Laadukasta taidetta valtion tiloihin

Valtion taideteostoimikunnan tilasidonnai-nen tehtävä on tehnyt toimikunnasta tuot-tajan. Valtio on maamme merkittävin tilaus-töiden teettäjä ja taidekilpailujen järjestäjä. Vuodelle taideteoksia varten on varattu euroa. Summasta eurolla teh-dään hankintoja gallerioista ja taiteilijajärjes-töjen teosvälitystilaisuuksista.

Suomen Taiteilijaseuran jäsenliitot ovat edustettuina toimikunnassa. Taidemaalariliit-to nimeää oman ehdokkaansa siihen ja myös muut yhdeksän jäsentä edustavat ensisijaises-ti jotakin taiteenalaa. Pyrkimys on hankkia mahdollisimman laadukasta taidetta valtion tiloihin ja itsenäisesti työskentelevä, ammat-

–

KirjoittajaonValtion

taideteostoimikunnan

jäsen.

/ /

tiorganisaatioihin sitoutunut toimielin on mi-tä mainioin keino päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi halpa. Taiteilijajärjestöissä on totuttu työskentelemään hengen voimalla, joten val-tiokin selviää asiantuntemuksen hankinnasta sopuhintaan eli kokouspalkkioin. Jos hankin-nan tekisivät taidekonsultit, konsulteille jäisi perin vähän tehtävää. Palkkioiden jälkeen han-kintoihin ei yksinkertaisesti olisi enää varoja.

Valtakunnallisuutta toimikuntatyöskente-lyyn tuovat kuvataiteen ammattiliitot, ku-ten Taidemaalariliitto. Alueellisuutta Taiteili-jaseurassa edustaa Suomen Kuvataidejärjestö-jen Liitto (SKjL). Vaikka teoksia hankitaan Suomessa maamme eri puolille, taiteenhan-kinnan painopiste on meillä keskittynyt pää-kaupunkiseudulle.

Ruotsalainen malli

Taiteilijoiden valtakunnallinen kattojärjestö Ruotsissa on Konstnärs Riksorganisation, jo-ka on taiteilijajäsenjärjestö. Järjestö on ollut myös mukana suunnittelemassa Ruotsin val-tion mallia taideteoshankinnoille.

Ruotsin Statens konstråd palkkaa kuvatai-teilijoita osapäiväisesti toimimaan projektijoh-tajina taiteen tilaamisessa ja hankinnas-sa. Osapäiväisyys tarkoittaa työmäärää, joka on rajoitettu tuhanteen työtuntiin vuodessa. Näin varmistetaan asiantuntijoitten asiantun-tijuus, taataan taiteentuottajien (projektijoh-taja) mahdollisuus omaan ammatinharjoitta-miseen. Taiteilijoista ei tehdä virkamiehiä, vaan heidän ajatellaan paneutuvan tehtävään paremmin, mikäli heillä on aikaa omiin tai-teellisen työhön.

Statens Konstråd maksaa projektijohtajil-leen kruunun (noin euron) tuntipal-kan. Vuositasolla projektinjohtajien toimeen-tulo alkaa olla turvattu.

Taideteostoimikunnassa keskustellaan

Ruotsissa projektijohtajat tekevät hankinnat, meillä taideteostoimikunta. Naapurissa tai-teen asiantuntijaksi on kiinnitettynä kuusi ammattilaista ja heillä on itsenäinen päätäntä-valta. Taustalla on myös hallituksen nimeämä

toimikunta, jolla ei kuitenkaan ole käytännön vastuuta toiminnasta. Ruotsissa pääkaupun-kiseutua ja Keski-Ruotsia varten on palkattu kolme taiteilijaa, Malmön ja Göteborgin seu-dut työllistävät yhden kumpainenkin ja poh-joiselle alueelle on varattu oma tuottajansa. Ruotsissa taiteen korkeakouluopetus noudat-taa vastaavanlaista alueellisuutta, joten län-sinaapurissamme seurataan samaa jakoa sekä taiteilijoiden että taideteosten tuottamisessa. Taiteenlajit eivät ole muodostamassa ruotsa-laista järjestelmää. Rajaukset eivät kuitenkaan ole sitovia, taiteilijatuottajat tekevät yhteis-työtä yli maantieteellisten alueiden ja taiteen-lajien rajojen. Ruotsin tuottajapohjainen toi-mintamalli on selkeä ja virtaviivainen. Se, mil-laista taidetta hankitaan, on täysin tuottajan oman harkinnan varassa.

Mutta meidän jahkailevalla lautakunnal-lamme on puolensa. Taidehankinnoista pää-tetään perusteellisen keskustelun kautta, sa-moin toimikunta kykenee seuraamaan tai-teen kenttää laajemmin kuin yksi toimija. Laadunvalvonnassa meillä on käytössä erilai-set mekanismit, joissa molemmissa on hyvät puolensa. Vertaisarviointi on moneen ker-taan koeteltu ja hyväksi havaittu työmeto-di. Ruotsissa on lisäksi toimintaohjeena kan-sainvälisyys. Näin lukuisten suomalaistaiteili-joidenkin teoksia kuuluu Ruotsin valtion tai-dekokoelmiin.

Taidehankinnat ovatnykytaiteen tukemista

Tuottajamallia kokeillaan Suomessakin, kuten Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hank-kiessa taidetta yliopistollisen keskussairaalan laajennusosiin. Vaikka projekti alkoi sattu-manvaraisesti, tällä hetkellä kompleksin tai-dekokoelmaa suunnitellaan euron budjetilla paikallisen taidetoimikunnan erik-seen palkkaaman projektityöntekijän johdol-la. Liikkeelle lähdettiin vaiheessa, jolloin ra-kennuksesta ei ollut vielä olemassa muuta kuin piirrokset ja monttu.

Ruotsissa sairaalataiteen hankinnoista vas-taavat maakunnat, jotka lisäksi keräävät omia taidekokoelmiaan, samoin kuin kunnat ja

Se,millaistataidetta

hankitaan,ontäysin

tuottajanomanharkinnan

varassaRuotsin

tuottajapohjaisessa

toimintamallissa.

/ /

kaupungit. Isompia projekteja puolestaan to-teutetaan usein yhteistyönä valtion toimikun-nan kanssa. Muuallakin julkisen sektorin tai-dehankinnoissa, esimerkiksi koululaitoksen piirissä, Statens Konstråd on erittäin halut-tu kumppani, ei ainoastaan resurssiensa vaan myös toimialaosaamisensa vuoksi.

Ruotsin ja Suomen taideteostoimikun-nat pyrkivät tukemaan nykytaidetta hankki-malla sitä julkisiin tiloihin. Pääperiaatteina ovat arkkitehtoninen yhteensopivuus ja de-

mokraattisten periaatteitten kunnioittami-nen. Taideteostoimikuntamme tuottavat tä-nä vuonna historiansa ensimmäisen yhteistyö-projektin. Valtiolliseen erkaantumiseen johta-neen vuoden sodan muistomerkiksi ti-lataan teokset kahdelta taiteilijalta. ja luo-vat oman taiteellisen vuoropuhelunsa ensi syksyksi Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen edustalle. Kansallisen itse-määräämisoikeuden kunniaksi. ■

ArtikkelionosaEtelä-

Suomenlääninhallituksen

rahoittamaaTaidemaalari-

liitonESR-osahankkeen

Taiderakennetussa

ympäristössämateriaalia.

Hankemateriaali

löytyymyöhemmin

kokonaisuudessaan

hankkeenkotisivulta

www.art.fi

Mari Rantanen: Imprisoned by beauty , , kukin x mm, akryylimaalaus ja pigmentti kankaalle. Kuvaaja Tedd Soost.

/ /

Sinikka Tuominen: Vesimaa, , akryylimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Jussi Tiainen.

Taidemaalari Sinikka Tuominen ja kuvataiteilija Reijo Hukkanen olivat Wihuri-säätiön Temppelikadun taiteilija-ateljeen

ensimmäiset käyttäjät .. – ...

/ /

” symbolisoi?”, kuuluu kappalaisen kysymys. Olen ripustamassa äsket-täin valmistunutta alttaritauluani. Minulla on suu täynnä ruuveja ja nauloja, enkä voi heti vas-tata. Onneksi. ”Niin kyllä minun täytyisi tietää mitä taiteilija kullakin värillä tarkoittaa. Minä olen siitä jollakin tavoin edesvastuussa seura-kuntalaisille. He tulevat kuitenkin kyselemään minulta niistä. Ja siinä saa olla meikäläinen oi-komassa vääriä käsityksiä.” Tutkin mielestäni kaikki mahdolliset ulospääsytiet. Muistan seu-raavan yhtälön: Punainen on yhtä kuin rohke-us, rakkaus, intohimo, aistivoimaisuus, veri ja viini. Naisten väri johon miehillä on yksinoi-keus. Julkea jumalinen, julistava. Minkä näistä attribuuteista valitsen. Kannattako nyt sanoa että olen vain yrittänyt tulkita tiettyä lämpöti-laa? Tiedänhän minä että värien ympärille on punottu koko joukko kansainvälisiä sopimuk-sia joista kommunikaation vuoksi olisi pidettä-vä kiinni. Ja muutenkin minähän olen aina ol-lut pitävinäni kertomuksen puolta…

.Liturgiset värit. Tässä ne tulevat täysin epäjär-jestyksessä: Punainen, vihreä, valkoinen, vio-letti, musta. Leimattuina kristillisillä hyveil-lä. Jokainen niistä sisältää universumeja, vasta-kohtaisuuksia. Jokainen niistä riittää yksin he-rättämään levottomuutta tai luomaan mielen-rauhaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä kuin edessä-ni vaeltaisi viisi vankia jokaisella polttomerk-ki otsallaan.

Niille on sälytetty erilaisia tehtäviä. Mutta miksi vain violetti joutuu kantamaan katu-muksen taakkaa? Miksi se symbolisoi katu-

musta? Synteettisen hekumansa vuoksi? Nuo-ruuttaanko? Mutta mitä on katumus joka pro-jisoidaan väriin? Väristä tulee sylkykuppi, ei myötäelämisen väline. Järkyttävää on tällai-nen nimittely. Violetti joutuu esittämään por-ton osaa näytelmässä jossa muut ovat anasta-neet sankarilliset roolit, kuoleman, rakkauden, viattomuuden ja elämän. Syntinen Jolanda käy kirkkoon violetissa taihameessaan ja muut värit kääntävät päänsä.

.Kirjaimia, numeroita ja värejä.Työpaikkaa hakiessa saattaa joutua omituisiin testeihin. Psykologi sanoo: Mitä väriä K-kir-jain mielestänne edustaa? Sanot: punaista, ja pelisi on pelattu. Enemmistö sanoo: Keltaista tai sinistä. Olet paitsiossa.

Samalla tavalla numerot: Nekin on psy-kologisoitu ja väritetty keskivertomielikuvien mukaan. Muista, siis aina, että viisi on punai-nen, neljä on vihreä, kahdeksan on siniharmaa, yhdeksän on oranssi, yksi on musta, kaksi on valkea, kymmenen on vaaleansininen, jne; yli-päätään, muista, että parilliset värit ovat kyl-miä ja parittomat lämpimiä, muuten olet jäävä ainiaaksi tiskin tuolle puolen.

.Sen sijaan että ajateltaisiin että ihminen on terve jos kerran pystyy assosioimaan yhteyksiä omalla erityisellä tavallaan, hänen poikkeuk-sellisuuttaan pidetään vaaratekijänä, joka voi sotkea yrityksen hälytysjärjestelmän.

.

Kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisänen

/ /

Siveellisyys ja järjestelytahto ovat länsimaisen ihmisen väri-assosioinnin keskeisimmät vai-kuttimet. Näin värit tullaan mieltämään lo-pulta enemmän kielellisinä kuin puhtaasti vi-suaalisina ilmiöinä. Värikokemuksen takana on koko joukko moraalisia kytkentöjä, alita-juisia hyvän ja pahan vaikuttimia. Eettisistä kytköksistä vapaa, irrationaalinen värikoke-mus tuntuu olevan vielä ulottumattomissa. Mutta on inhimillistä haluta eheytymistä ja si-tä varten peliä ja sitä varten sääntöjä.

Kun värille asetetaan kielen ehtoja sen kan-tokyky on koetuksella. Mutta väri on vahva ja kulumaton ja kestää kielipelit. Ja värille anne-tut siveelliset edustustehtävät saattavat olla kiinnostaviakin; varsinkin jos ne vastaavat va-pauden ja uteliaisuuden haasteisiin. Mutta mi-kä pettymys niin usein.

Muutamat länsimaiset väriteoreetikot ovat kyllä usein kaivautuneet syvälle itämaisiin juu-riin mutta heidän esoteerisimmatkin väriteo-riansa näyttävät lopulta vain tottelevan ju-deokristillisiä eettisiä mielikuvia ja ideoita. Väreistä tulee tapakulttuuria.

Ei pidä myöskään luulla että varsinai-nen loisto ja lumo olisi värin kielettömyydes-sä, sen absoluuttisuudessa, sen abstraktiudes-sa. Maailma on luotu riippuvaisuussuhteista ja ihanimmatkaan ilmiöt eivät ole täydellisiä. Ne viestivät, kertovat, kielivät, tihkuvat informaa-tiota. Kaikkialla, nimettömissä väreissäkin on labyrinttejä ja jokainen kide on universumin haarautumispiste. Niin kuin jokainen pieni-kin ilmiö sisältää itsessään alkuperäisen luo-mistapahtuman, vastakohtaisuudet, luovan ja tuhoavan, miehen ja naisen jne, niin jokainen värikin sisältää jo itsessään komplementääri-

syyden. On selvää että jos universumi olisi pu-nainen se tarjoaisi edelleen yhtä paljon sävyjä, ja mikä tärkeintä, värillisiä vastakohtaisuuksia ei luo nälkäinen ihmismieli, vaan ne todella-kin ovat olemassa ja kaiuttavat alkuperäistä luomistyötä loputtomiin.

.Venetsian ja Rion karnevaalit yhdessäkään ei-vät voi antaa yhtä rikasta kuvaa värin ja kielen symbioosista kuin sukeltaminen meren poh-jaan. Täällä, syvässä hiljaisuudessa värien toi-minta-ala ja funktio näyttää rajattomalta. Ne toteuttavat kielen, hengissäpysymisen ja kau-neuden ehtoja ja kaiken lisäksi ne valaisevat. Merenpohja on värillisten kielien ja signaalien baabelintorni, jossa yltäkylläisyys ja suoranai-nen pröystäily saa kannatusta. Lopulta tämä merenalainen vapaakaupunki saa tarkastelijan ottamaan takapakkia, sillä vaikka kuinka seli-tetään, että tämä on tarkoituksellista kauneut-ta, lajiominaisuuksia, pienintä turkoosia evää myöten käytännöllistä, sen kohtuuttomuus näyttää luhistuvan yhtä aikaa, kun se lumoaa.

Siveellisyys tuo sinut takaisin merenpin-taan.

.Eri kulttuurit mieltävät värejä tietysti toisis-taan poikkeavasti. On mielenkiintoista tode-ta miten väriin liitetyt attribuutit saattavat ol-la täysin päinvastaisia eri kulttuureissa. Ja yli-päätään koko värin funktio. Jaavalaisessa lo-soassa keltainen on esimerkiksi ensisijaisesti estämässä uneliaisuutta, sininen hoitaa taute-ja, musta torjuu nälän, vihreä torjuu halut, val-koinen himon, roosa pelon, punainen pahan

/ /

ja purppura torjuu häijyt ajatukset.Mitä doktriinia seurata yhdentyvässä maa-

ilmassa?Kung Fu-tsen keskitien oppi edellytti koh-

tuullisuutta kaikessa. Viisi väriä, viisi sointua, viisi makua. Mutta onhan selvää että kahdel-lakin värillä saa jo aikaan räikeän vaikutelman pelkästään niiden lämpötiloja vaihtelemal-la. Viiden värin hypoteettiset mahdollisuu-det ylittävät kaiken kohtuullisen. Värit ovat ensin lähtevinään mukaan ihmisten järjestel-miin ja nousevatkin lopulta kapinaan (Vert. Korealainen kansantanssiryhmä).

Arvioimatta millään tavalla - ja . auratut-kimuksia ja väritulkintoja esitän vain pari näi-hin auratutkimuksiin liittyvää kysymystä:

– Miksi näinkin ennakkoluuloton väritut-kielma perustuu siveellisyyskonventioille?

– Miksi ekumeeniselta pohjalta tehty väri-tutkimus osoittautuu katekismukseksi?

– Onko ymmärrettävä, että tämänkaltainen auratutkimus valmistaa maaperää maalaustai-teelle vai psykologialle? Jälkimmäisessä tapa-uksessa haittavaikutukset ovat suuremmat.

– Onko vielä perustettu yhtiöitä, joiden toimialaan kuuluisi epäonnistuneiden auro-jen uudelleen värjääminen ja kunnostaminen? Aurakonsultointia?

.Vielä luettelo värjättävistä paheista: ylpe-ys, itsekäs kiintymys, saituus, viha, aistilli-suus, petos, kateus, pelko ja depressio. (Annie Besantin ja Charles W. Leadbeaterin ruumiin auroja koskeva tutkimus ja siihen liittyvä kirja julkaistiin vuosisadan alussa ja oli osaltaan vai-

kuttamassa teosoaan taipuneiden, abstraktin taiteen pioneerien työhön).

Miksi Fransiskus Assisilainen pyysi tul-la käärityksi harmaisiin käärinliinoihin, kun kuolisi? Oman viehtymyksensä vuoksi vai-ko nöyryyttään? Tietäen että keskiharmaata ei ole olemassakaan sitä miettii minne päin Assisilaisen käärinliinojen harmaa on kallis-tunut. Toscanan vai Umbrian sävyihin? Joka tapauksessa kaikki käsittävät että kyseessä on hurskauden apoteoosi jota Giotton upottava sinikään ei pysty uhkaamaan.

Saframinkeltainen turbaani kääntyy Ave-nue de Clichylle. Seuraan sitä. On pakko seu-rata. Olen itseasiassa menossa matkalla os-tamaan värejä mutta en voi olla seuraamatta tuota päähinettä. Se on kuin uskonnollinen julistus. Majesteetillinen. Ymmärrän niin hy-vin Kiinan keisarin keltaisen joka ei koskaan saanut joutua vertailuun ja alamaisten piti pi-dättäytyä keltaisen käytöstä. Nyt keltaisen kei-sarin sydän on ceylonilaisessa päässä ja vaatii takaisin valloituksiaan. Mitään kovaäänisiä ei tarvita. Ohikulkijoiden köyhät värilliset kyhä-elmät saavat ryhtiä. Mutta vain yksi on muita päätä pitempi. Vain yksi on yhtäaikaa viriili ja emansipoitu. Palaan tuotapikaa kotiin. Päätän maalata keltaisen sydämen jota musta riikin-kukko kantaa. Käytän siinä neljää, viittä eri-laista keltaista. Taustalle levitän hekumalli-sen violetin taivaan ja punaiset kalliot. Annan työlleni nimen ”Mielenrauha”. ■

Teksti on julkaistu Helsingin Taidehallin vuosijulkaisussa Taidehalli .

AnnieBesantinja

CharlesW.Leadbeaterinkaavio

Auratutkimuksiajaväritulkintoja

onkuvattutämänlehden

kanteen.

/ /

Tiina Forsman: Mene sinä peipposten kanssa Babyloniaan, minä jään tiikerin kanssa Assyriaan,

– , öljymaalaus mdf-levylle, x cm. Kuvaaja Janne Jaakola.

/ /

: ja suuremman vaikutuksen minuun on teh-nyt . lähtee liikkeelle luonnon ja ihmi-sen välisestä vuorovaikutuksesta, havainnos-ta. Goethe sanoi, että hänen useita vuosikym-meniä kestänyt tutkimuksensa ja teos Zur Farbenlehre ovat vain väriopin luonnos. Hän tutki värien vaikutusta aisteihin ja eettisyyteen sekä väriteorian suhdetta muun muassa mate-matiikkaan, luonnonhistoriaan ja säveloppiin. Goethe kehottaa meitä luomaan omat väriop-pimme. Pääsääntöisesti maalaan akryyli- ja öl-jyväreillä, mutta Goethen värikurssin jälkeen tein akvarelleja goethelaiseen henkeen märkää märälle -tekniikalla. : Itten perustaa värioppinsa Albersia konkreettisemmin maalaustaiteen his-toriassa käytettyihin värikontrasteihin. Näiltä väriajattelijoilta puuttuu kuitenkin maalarin kannalta olennaisin eli värin struktuurien ja fyysisen ominaisuuden – aineellisuuden – vai-kutukset. uudessa kirjassa käsitellään värien pintaominaisuuksia.

Mielestäni taidemaalarin on hyvä tuntea väriteoriat. Niistä on kuitenkin vain vähän hyötyä itse maalaamisessa. Koko -vuotisen urani aikana tärkein ja luotettavin tieto on ai-na tullut kokemuksen kautta. Olen huoman-nut, että eteenpäin pääsee vain epäilemällä.

Maalaamisen ja värien sekoittamisen oppii vain maalaamalla ja sekoittamalla värejä. Ikävä kyllä tätä tietoa ei nykyään arvosteta edes am-mattipiireissä, maalareiden olisi syytä vaalia

tietoa ammattiylpeydellä. Taidemaalarin ura näyttelyineen on enemmän kuin lainatiedoil-la kyhätty väitöskirja. Jos maalaa pitkään, jol-loin keskittyy olennaiseen, kokemus muuttuu tiedoksi, losoaksi… ajatteluksi. Kiirettä ei kannata pitää.

Mitä merkityksiä värillä on,onko väri ihmiselle voimavara?

: Joskus käytän teoksissani värien symbolisia merkityksiä. Tavallisesti pyrin toi-mivaan kokonaisuuteen niin, että värisommit-telu minua miellyttää. : Uusimmissa, vaellusmaalauksiksi kut-sumissani teoksissa, valon läsnäolo on havain-toa, väri on ilmaisua ja aihe, vuori ja vaeltaja, on teosteni symbolinen osa. Maalaan maala-ukseni selkeästi kolmeen tilatasoon, jotka pe-rustuvat havaintoon valosta. Väri on tärkein aiheeni, vähitellen alan ymmärtää myös valon vaikutuksen siihen.: Olen pitänyt Väri voimavara-na -kursseja, joissa väriä on lähestytty terapeut-tisessa mielessä. Kurssilaiset ovat kokeneet har-joitukset vapauttavina ja työstäessään värejä tunteneet niiden fyysisen ja psykologisen vai-kutuksen. Värillä on vaikutus: sillä, millaises-sa väriympäristössä ihminen elää, on tutkitus-ti merkitys hänen hyvinvoinnilleen. Väri voi kiihdyttää, latistaa, rauhoittaa tai antaa ener-giaa.

Sairaalat ja erilaiset laitokset voisivat hyö-dyntää enemmän tätä tietämystä värien vaiku-

TaidemaalaritJariJärnström

jaTuomoSaalitapasivatloppiaisena

6.1.2009jakeskustelivatväristä.

Taidemaalarit Tuomo Saali

ja Jari Järnström

/ /

tuksesta ja hankia värikkäitä maalauksia luo-maan miellyttäviä väriympäristöjä. Maalaami-nen ja värien kanssa työskentely on myös itsel-leni jonkinlaista terapiaa ja tapaa olla maail-massa – ilman sitä varmaan hajoaisin.: Maalaaminen hyvinä päivinä voi olla transsendentiaalinen kokemus.

Väriajatteluni tärkein työväline on maala-uspalettini värilajitelma. Kutsun palettia maa-larin soittimeksi. Maalarin täytyy ennen maa-laamista rakentaa itse soitin ja virittää se tilan-netta ja henkistä vireyttä vastaavaksi. Paletilla täytyy olla valmiiksi sekoitettuna riittävä mää-rä ”värisointuja”.

Väriä on oltava myös erilaisissa olomuodois-sa, eri tavoin sekoitettuna erilaisia tarpeita var-ten. Olomuodoilla tarkoitan värin paksuutta ja kuultavuutta sekä peittävyyttä. Vaikka tä-mä tieto on materiaalioppia, se on keskeisintä maalatessa tarvittavaa tietoa.

Öljyväri vastaa parhaiten siihen haastee-seen, jonka itselleni asetan. Öljyväri aineena on maagista, se on jotakin sanoinkuvaamaton-ta tunnetta.

Miten rakennat maalauksesi värisommittelun?

: Maalauksen värisommittelu syn-tyy työprosessin edetessä. En tee luonnoksia. Väri vaatii lähelleen toista väriä – niin se ete-nee. Yleensä aloitan työskentelyn neutraaleilla ja murretuilla sävyillä: harmaa, ruskea ja rus-kean harmaa. Myöhemmin mukaan tulevat

kirkkaat värit. Viime aikoina vain yksi tehok-kaampi värikontrasti on riittänyt.: Kun aloitan maalaamisen, minulla on vain hatara suunta siitä, mitä aion tehdä. En tee luonnoksia tai oikeammin kaikki mitä teen on luonnosta. Mitään sellaista, joka olisi lopullista, en ole vielä onnistunut tekemään.

Kankaalle syntyy ehkä yksi tai useampi vä-rillinen pinta, abstraktio. Sitten ympärille il-mestyy joitakin pensselin sivalluksia. Kään-telen maalausta ja etsin tietä eteenpäin, katse-len ja mietin. Muutan värin moneen kertaan.

Monet vaiheet tuntuvat sattumanvaraisil-ta, ehkä ne eivät ole sitä. On vaikea määritel-lä alitajuntaa. Useasti maalaukseni menee pie-leen, koska on paljon niitä päiviä, jolloin tun-tuu, että kaikki on kadoksissa. Hyväksyn asi-an, asiat eivät tunnu miltään, ellei ole taistelua. Maalauksen epäonnistuminen ei onneksi enää masenna niin kuin nuorempana. Odotan viik-koja, hion ja jatkan eteenpäin. Mielestäni jo-kainen maalaus voi olla jopa mestarillinen, jos en anna periksi.

Onko sinulla joihinkin väreihin erityinen mieltymys tai voidaanko ylipäätään puhua harmonisista tai disharmonisesta väriyhdis-telmästä maalaustaiteessa?

: On kausia, jolloin jokin väri kiinnostaa enemmän ja toinen tuntuu vieraal-ta. Olen käyttänyt paljon vihreää väriä – tein useita vuosia melko yksivärisiä, vihreitä töitä. Sitten hylkäsin vihreän vuosiksi. Sininen on

Tuomo Saali:

Auringonlaskun vaeltaja,

, öljymaalaus kankaalle,

maalatut puukehykset,

x cm.

Kuvaaja Tuomo Saali.

/ /

ollut minulle vaikea, kunnes tein maalauksia teemanäyttelyyn Sininen. Voi sanoa, että kaik-ki värit tekevät vaikutuksen, ei ole olemassa epämiellyttäviä värejä, jotkut ovat läheisempiä juuri nyt kuin toiset. : Minulla ei ole mielivärejä, paremmin-kin tietyt väriyhdistelmät kiehtovat. Pyrin tu-tustumaan väreihin, joita en ole aikaisemmin osannut käyttää. Yleensä olisi helpompaa teh-dä kaikki niin kuin edelliselläkin kerralla, mut-ta se on taatusti myös tylsintä. Onneksi liikku-matila värissä on rajaton. Vaikka värisävy olisi oikea, se ei riitä. Koko tunnetilan ja asenteen on oltava maalatessa oikein. Olennaisinta on, miten väri levitetään ja millaisen pintaraken-teellisen kontrastin se tekee viereisen värin kanssa. Siirtymäväreillä – alueilla, joissa väri-pinnat vaihtuvat toisiksi – on yhä tärkeämpi merkitys maalauksissani. Aivan kuin runossa, ajatus on rivien välissä.: Värejä ei voi erottaa itsenäisik-si, vaan ne ovat aina suhteessa muihin värei-hin. Ei ole vastausta siihen, mitkä väriyhdistel-mät ovat harmonisia tai disharmonisia. Väri-esitykseen vaikuttavat myös värin määräala, valööri ja henkilökohtaiset mieltymykset.

Pienen värialueen lisääminen voi olla ko-konaisuuden kannalta erittäin merkittävä – se on pienestä kiinni. Värien kanssa työskentely on kuin keskustelisi ihmisten kanssa tai niin kuin näytelmässä, jossa on pää- ja sivuroolit. Kaikki voi hetkessä muuttua täysin.: Harmoniakäsityksemme on varmaan peräisin luonnon tasapainottavasta vaikutuk-

sesta. Ympäristön havainnointi harjaannuttaa parhaiten silmää. Havainnosta saatu tieto on

”järkeä”, jos muuten liikutaankin sfääreissä, me-tafyysisessä tai tunteen maailmassa. Oikean henkisen vireyden ja mielentilan löytäminen on maalaamisen tärkeimpiä tavoitteita ja ne il-maistaan värin avulla.

Riittääkö pelkkäväri-ilmaisu taiteen sisällöksi? : Pelkkä väri-ilmaisu riittää tai-teen sisällöksi, mutta on vaara, että teos jää pin-nalliseksi jäljittelyksi. Koen vaikeaksi sen, et-tä pelkällä värillä ilmaisisin, mitä teoksillani haluan sanoa. Teokseni ovat melko graasia, käytän maaliaineita ohuesti ja läpikuultavasti, maalausprosessin fyysisyys tai maalin aineelli-suus ei minulle ole tällä hetkellä tärkeää.

Olen siirtymässä käsitteellisempään suun-taan ja poliittinen uusrealismi on alkanut kiin-nostaa. Katsojana olen kyllä liikuttunut silloin tällöin nähdessäni upean abstraktin värimaa-lauksen. Mielestäni maalaustaide voi hyvin, sillä on sanottavaa ja vaikutusta tässä ajassa.: Pelkkä väri-ilmaisu riittää minulle, tai se on minulle keskeisintä. Aiheesta riippumat-ta maalaus voidaan ilmaista missä väriskaalas-sa tahansa.

Vaikka maalaisin kantaaottavaa poliittista mielipidettä, viestini leviää laajemmalle, jos maalaus toimii myös visuaalisesti hyvin. Tä-hän mielipiteeseen vaikuttaa varmaankin se, että olen modernismin kasvatti. ■

Jari Järnström:

Voitto, , akryyli- ja

öljymaalaus, x cm.

Kuvaaja Jari Järnström.

Kirjallisuutta

JosefAlbers:

VärienVuorovaikutus.

VapaaTaidekoulu.

HaraldArnkil:

Värithavaintojen

maailmassa.Taik.

JohannesItten:

Värittaiteessa.Taide.

/ /

aallonpi-tuudet – nanometriä, väriseviä tap-pisoluja verkkokalvossa, pääväri pigmenteissä, mutta vihreän ja punaisen sekoitus värillises-sä valossa, orpimentti, okra, sahrami, lehmän pissa, metallin oksidit pigmenteissä. Jumalan, taudin, huoran ja juutalaisen tunnusmerkki ja mitä muuta – minä rakastan keltaista, koska ra-kastan valoa. Siinä erilaisia lähtökohtia keltai-sen ajattelemiselle.

Taiteilija sanoo Eu-roopan kärsivän kromofobiasta, värikammos-ta. Tarvitsee vain kävellä kaupungilla tai katsoa huonekaluliikkeiden mainoksia vakuuttuak-seen asiasta. Musta, ruskea, harmaa ja valkoi-nen ovat useimmin näkyvissä. Mutta miksi, kun maailma on täynnä hurmaavia värejä, joi-ta nykyaikaisella teknologialla olisi mahdollis-ta käyttää ihan joka paikassa. Tämä asiain ti-la ei miellytä kaikkia. mukaan ihminen on maanpaossa kaukana värillisestä sielustaan. Tämä tarkoittanee eurooppalaista ihmistä, Aasiasta ei pidä sanoa samaa.

Värikammossa, niin kuin monessa muussa-kin asiassa, sylttytehdas on antiikin Kreikassa. Vapaalle miehelle sopivina harrastuksina pidet-tiin asioita, jotka eivät vaatineet ruumiillista työtä. Jaloin vapaalle miehelle sopiva taiteenla-ji oli tästä syystä runous. Kuvat ja veistotaide olivat usein orjien työtä. Renessanssiaikana, kun antiikkia ihailtiin kaikissa asioissa, taide-maalarit vaativat itselleen arvoa ja arvostusta piirustuksen perusteella. Väiteltiin piirustuk-sen ja värin keskinäisestä arvojärjestyksestä.

Väri hävisi tässä riidassa, koska sen käyttö on kaiken kaikkiaan epäsiistimpää ja käsityötai-toa vaativampi laji. Geometriaa ja perspektiivi-oppia sekä kirjallisen aiheen ylevyyttä pidet-tiin suuremmassa arvossa. Voisi hyvinkin sa-noa, että tappioksi taiteelle.

Minua on ihmetyttänyt keltaisen epäsuo-sio Euroopassa. Keltainen on kromaattisista väreistä kaikkein huomiovoimaisin ja saa tääl-lä raaimman käsittelyn. Varoitusmerkeissä on musta teksti keltaisella pohjalla, koska yh-distelmällä on niin voimakas huomiovaiku-tus. Siinä yhdistyvät voimakas tumma-vaa-lea kontrasti ja sävyllisen ja sävyttömän värin kontrasti. Myrkylliset, helposti syttyvät, räjäh-tävät tai radioaktiiviset aineet merkitään täl-lä tavalla. Keltamustaraitaisella teipillä merki-tään vaaralliset raput, koneet ja kulmat.

Keltaiseen liitetään assosiaatiotutkimuk-sissa ahneus, kateus, egoismi ja valehtelu. Kun maalaa freskoa kavalta-misesta, hän pukee kel-taiseen viittaan. On arveltu, että eurooppalai-set vieroksuvat keltaista, koska se heille ihon-värissä tarkoittaa sairautta. Laivalla keltaista lippua käytettiin karanteenin merkkinä. Kes-kiajalla kaupungissa nostettiin keltainen lip-pu ruton merkiksi.

Keltainen väri kuului niille, joita halveksit-tiin. Prostituoidut ja aviottomat äidit joutui-vat käyttämään keltaista liinaa. Juutalaisten pi-ti käyttää keltaista hattua. Keltainen väri juuta-laisuuden merkkinä on siis vanhaa perua eikä suinkaan -luvun keksintö. Halveksitun

Kuvataiteilija Marra Lampi

/ /

Sakari Marila:

Aurinkotarha,

– , guassi,

x cm. Kuvaaja

Jonatan Marila.

tai vararikon kärsineen ihmisen ovi maalattiin entisaikaan keltaiseksi.

Mutta sen, minkä keltainen symbolisena merkkinä Euroopassa häviää, se voittaa ylen-palttisesti Aasiassa. Kiinassa väri merkitsee onnenautuutta, mainetta, viisautta ja korkein-ta kulttuuria. Kiinalaisille keltainen luonnos-

sa on hedelmällisyyden väri: Pohjois-Kiinaan ajautuu jatkuvasti Gobin autiomaasta keltais-ta, hedelmällistä lössimaata. Keltainen edus-taa hyvin konkreettisesti varallisuuden perus-taa. Kiinan ensimmäinen legendaarinen kei-sari, joka toi kansalle sivistyksen, oli keltainen keisari. Keltainen oli keisarin, valtion ja us-

/ /

konnon väri. Japanilaisille keltainen merkitsee kunniallisuutta ja aristokratiaa. Intialaisille, jotka totisesti eivät kromofobiasta kärsi, keltai-nen on pallean kohdalla olevan ensimmäisen henkisen voimakeskuksen eli chakran väri. Alemmat chakrat, punainen ja oranssi, edusta-vat animaalista voimaa.

Keltainen onäärettömän herkkä

Vain viisi prosenttia ilmoittaa keltaisen lempi-värikseen väripreferenssitutkimuksissa. Kun keltainen liittyy positiivisiin asioihin, sitä ku-vaillaan usein kullanväriseksi: kypsät viljavai-niot, lempeä valonhohde, syksy ja sadonkor-juu. Ehkä eurooppalaisetkin ovat toipumassa keltakammostaan? Ainakin pikagallup ystävä-piirissä tuotti positiivisia mielleyhtymiä: läm-pö, aurinko, tila, dynaamisuus ja kesäinen voi-kukkapelto. Eräs ystävä sanoi ensimmäisen vahvan esteettisen kokemuksensa olleen syk-syiset vaahteran lehdet sinisillä kivillä. Tai sit-ten ystäväni vain sattuvat olemaan dynaamisia ja uuteen suuntautuvia, sillä nämä ominaisuu-det kuvailevat mukaan hen-kilöitä, jotka pitävät keltaisesta.

sanoo keltaisesta kau-niisti: ”Kuten on vain yksi totuus, on vain yk-si keltainen. Sekoitettu totuus on sairas totuus, se on valhe. Samoin sekoitettu keltainen il-maisee kateutta, petosta, vääryyttä, epäluuloa ja erehdystä.” Keltainen on todella äärettömän herkkä. Pienikin epäpuhtaus tuhoaa sen luon-teen ja tekee sairaalloisen vaikutelman.

Suuret määrät ajattelua väristä tuotettiin - ja -lukujen vaihteessa. Samaan ai-kaan impressionistit alkoivat vaatia maineen-palautusta värille ilmaisukielenä. Myös väri-aineiden saatavuus oli parantunut huomatta-vasti. Maaleja alettiin myydä kätevissä metalli-tuubeissa, mikä auttoi ulkona suoraan havain-nosta maalaamisessa. Tämä nosti kylmä–läm-

min -kontrastin valoisuuskontrastia tärkeäm-mäksi. Abstrakti taide toi värille itseisarvon.

Vähän aikaa sitten luin väriteorioiden his-toriaa teoksesta Colour in Art. Hyvin nopeasti se alkoi vaikuttaa mielipuoli-selta. Katsokaa vaikka väriteoreetikko maalauksia. Ne näyttävät sil-tä kuin Runge olisi ajatellut: ”Nyt minulla on ylevä kirjallinen aihe hyvin piirrettynä, värite-täänpä seoikein tieteellisesti niin hieno tulee.” miettii geometristen muotojen ja värin suhdetta, Runge monen muun tavoin ke-hittelee erilaisia väripalloja ja -kappaleita, jois-sa kaikki mahdolliset sävyt sijoitetaan omalle viralliselle paikalleen. Mitä ihmettä nämä ih-miset oikein ovat olleet tekemässä? Tulin sii-hen tulokseen, että he yrittivät hahmottaa jo-takin uutta, mikä tietysti oli vaikeaa ja tuotti suuren määrän sekavia manifesteja.

Sinä aikana, niin kuin kyllä vieläkin, luon-nontieteellisen menetelmän johdonmukai-suutta pidettiin salonkikelpoisen ajattelun pe-rustana. Näyttää siltä, että haluttiin valmistaa jonkinlainen pomminvarma luonnontieteel-linen menetelmä onnistuneen kuvan tekemi-seksi. Tässä joukossa Johannes Itten erottuu ehdottomasti edukseen käyttämällä aineisto-naan olemassa olevia kuvia ja eriyttämälla nii-den rakennetekijöitä.

, joka oli -luvulla Ittenin kollega väriteorioiden keskiössä Bauhaussissa, totesi ykskantaan, että tieteellisten sääntö-jen mukaan maalaaminen merkitsee sielun rikkaudesta luopumista. Kuvataiteilija käyt-tää kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia: älyä, intuitiota, tunnetta, käsityötaitoa ja aiste-ja. Muistoja, tietoja ja taitoja. sanoo monin tavoin hienossa kir-jassaan Gilead: ”Niinpä sinun ei pidä arvioida sitä, mitä minä tiedän, sen perusteella, mille löydän sanoja.”

Värin oivallisin mittalaite on silmä ja sie-lu. ■

/ /

Taidemaalari Raili Tang

Raili Tang: Ruusun varjossa, , öljymaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Jussi Tiainen.

Tang, Anita Snellman ja Marjukka Paunila avasivat Taidemaalariliiton -vuotisjuhlavuoden tm.galleriassa.

/ /

ja taidekon-servaattori keskustelivat temperatekniikasta Eeva Pesosen työhuoneel-la tammikuussa .

Pohjustaminen

: Maalaan liitupohjille. Taideakate-miassa -luvulla opetuk-sessa opittiin tekemään vanhat perinteiset pohjustukset. Koen olevani käsityöläinen. Mi-nusta on kivaa lähteä työskentelemään niin, että ensin odotan kun liima turpoaa, sitten lämmitän sen, lisään jauhoa ja sivelen. : Pohjan ja pohjusteen valinta ovat tärkeä osa maalausprosessia. Kankaan tai le-vyn struktuurillakin on merkitystä.

: Kankaana käytän halpaa puolalais-ta pellavakangasta.: Halpakin pellava päihittää puuvil-lan. Suuremmissa töissä maalin painokin voi riittää venyttämään puuvillaa. Yleensä pohjus-taminen helpottuu, kun tuntee käyttämänsä kankaan, kankaat ovat aivan yksilöllisiä.: Nyt en uskalla enää käyttää muuta kangasta, tiedän varmasti miten tämä käyttäy-tyy. Pingottaessani kankaan kiilapuihin en ki-ristä sitä ollenkaan.: Ihan oikein. Sinulla on tosi hy-vä pohja.: Teen liimauksen jänisliimalla, se-koitussuhteena g jänisliimaa litraan vettä.: Vähän tuhti määrä, minä olen suositellut g jänisliimaa litraan vettä. Puo-liöljypohjien kanssa on joskus ollut ongelmia, pohjat ovat ruvenneet halkeilemaan kuivues-sa. Periaatteessa pitäisi käyttää mahdollisim-man vähän liimaa. Esiliimauksessa suosittelen jänisliiman ohella liivatteen käyttöä, – g liivatetta litraan vettä ja kahta liimauskerrosta ennen pohjustusainetta.: Liimaan vain yhden kerroksen esi-liimatessa.: Laihemmalla liimalla kaksi ker-rosta liimatessa on etuna tasaisempi liimaus.

Pigmentit ja maalausemulsio

: Pigmenttien (värijauheiden) palet-teina käytän munakennoja ym. Pidän eri sävyt omissa kennoissa ja ns. herkkuvärit omissaan. Olen hankkinut Italiasta paljon pigmenttejä

: Katariina Lager, valokuvat Pasi Autio

/ /

mm. tämän Lohikäärmeen veren, joka kyllä sekoittuu aika huonosti. Joudun hiertämään väriä aika kauan, välillä lietän sen veteen.: Sävy muistuttaa rautaoksidin pu-naista, mutta aito Lohikäärmeen veri on or-gaaninen väriaine.: Maalatessa kannattaa usein teh-dä vesiliete pigmenteistä eli jäykkä tahna pig-mentistä ja vedestä, koska silloin pigmentti sekoittuu helpommin sideaineeseen ja välte-tään pölyongelma. Temperaa voi maalata hy-vin monella tavalla, mutta työhygieniakin on tärkeää.: Välillä on tosiaan hankaluuksia jonkin pigmentin sekoittamisessa maalausai-neeseen, joskus joudun pigmenttiä hankaa-maan aika kauankin. : Joskus maalauksessa voi olla aika heikko rakenne, jos sideainetta on käytetty vä-hän, mutta sinä maalaat ohuella, joten sitä on-gelmaa ei maalauksissasi varmaan ole.: Jos olen laittanut liian vähän maa-lausainetta, lisään sitä seuraavaan maalausker-rokseen.: Oletko kokeillut etanolia, sitä voi pipetillä sekoittaa pienen tipan pigmenttiliet-teeseen, etanoli kostuttaa pigmenttiä.: En, mutta käytän pikkupipettejä emulsion ja veden siirtämiseen paletille.: Nerokasta, pystyt tarkasti mitoit-tamaan kuinka paljon emulsiota tarvitset.

: Maalausaineeksi teen munaemulsi-on: osa kananmunaa, osa raakaa pellavaöl-jyä ja osaa vettä.

: Standöljy eli paksuöljy käy myös, se tekee vielä vahvemman kalvon. Pel-lavaöljyvernissaa sen sijaan en käyttäisi ollen-kaan, se haurastuttaa ja kellastuttaa temperaa.: Emulsio säilyy noin kuukauden jää-kaapissa puhtaassa kannellisessa astiassa. Jos olen unohtanut emulsioastian jääkaappiin ja se haiskahtaa, en käytä enää samaa lasipurkkia. Pidän tässä astiassa päivittäin tarvitsemani maalausaineen, ylimääräisen heitän aina pois.

: Olen jostain kuullut, että kannat-taa käyttää luomumunia.: Varmaan minulta, se on puhtaasti tekninen asia. Valkuainen ja kolestroli toimi-vat emulgaattoreina. Käytät öljy vedessä emul-siota, silloin kolestroli toimii päinvastaisena. Mitä stressaantuneempi kana on, sitä enem-män on kolestrolia munassa. Mitä vähemmän kolestrolia on, sitä parempi pysyvyys on öljy ve-dessä -emulsiossa. Vesi öljyssä täysrasvaisessa temperaemulsiossa, jossa käytetään ohentime-na tärpättiä tai öljyä, ja joka lähenee öljymaa-lia, voisi taas valita korkea kolestrolipitoisen kananmunan. Valkuainen on erittäin hyvä emulgaattori, hyvä olla tuore muna, vanhoja munia on vaikea saada emulgoitumaan. : En käytä tärpättiä enkä dammaria ollenkaan, maalaan mahdollisimman kuivalla.: Temperat jakautuvat emulgaatto-rin mukaan, kananmunan lisäksi voi emulgoi-da esimerkiksi kaseiinilla tai arabikumilla.Oletko koskaan maalannut pelkällä keltuai-sella? Pelkkä keltuainen on kirkkain. Sekoitat keltuaisen ja vettä – osaa. Vähän voi lait-taa etikkaa, se rikkoo pintajännitystä, mutta se ei ole välttämätöntä. Heti kun emulgoidaan li-sää aineita emulsio samenee, koska sen raken-ne monimutkaistuu. : En ole maalannut, mutta voisi ol-la kiva kokeilla.: Kannattaa huvin vuoksi kokeilla lasille eroa käyttämäsi emulsion kanssa, silloin huomaa selkeästi eron värin kirkkaudessa.

Maalaaminen

: Värin uudelleen sekoittamisessa on ongelmana, ettei aina saa samaa sävyä, jo-ta on ajatellut. Täytyy sekoittaa tarpeeksi kau-an. Temperassa on sama kuin akvarelleissa, sä-

/ /

vy muuttuu hieman kuivuessaan. Joudun aina sekoittamaan värin uudestaan, pigmentti pai-nuu helposti paletin pohjalle. Maalaan kevy-en värikerroksen ja annan sen kuivua seuraa-vaan päivään. Olen joskus yrittänyt heti jat-kaa samaa työtä, väri ei ole silloin tarttunut kunnolla.: Sinulla on valtava etu tuosta ohu-ella maalaamisesta. Jos temperalla haluaa kom-paktin tasaisen läpikuultamattoman pinnan, pitäisi se maalata useita kerroksia, jotka saa-vat kuivua välissä. : Paletteina käytän kertakäyttölau-tasia. Hierrän pigmentin emulsioon, kaste-len pensselin veteen halutessani ohutta jälkeä, otan väriä ja maalaan.

Silloin kun aloitin temperamaalauksen koin hankalaksi sen, etten saanut tasaista si-veltimenjälkeä, pohja imee heti, kun sivellin koskee pintaan. Sitten hyväksyin, että näin se on, ja aloin käyttää jälkeä hyväkseni.

Ensin pinta saattaa olla hyvinkin hentoi-nen, sitten lisään ja lisään temperaa vähän kuin tekisi puuvärikynällä. Aluksi saatan ot-taa pyöreän pensselin, jolloin tavallaan tulee se jälki että olisikin työstetty puuvärikynällä.

: Tekniikkasi lähenee vanhoja – -luvuilla viirulla tehtyjä maalauk-sia. Tempera toimii teknisesti noin erittäin hyvin. Olet tavallaan luonnollisesti löytänyt tuon tekotavan. Värit sekoittuvat optisesti.: Alunperin säästäväisyyssyistä maa-lasin ensin temperalla öljyväripinnan alle, ny-kyisin temperapinnat säilytän temperapintoi-na, öljypinnat öljypintoina. Öljyissä saatan jat-kaa siitä mistä pidän eli että sekoitan väriä me-kaanisesti ja väri pysyy sävynä, jota olen pale-tilla sekoittanut. Temperassa taas ei ole kiiltoa ja se menee syvälle pinnassa, ja pohjan valkoi-suus jää kuultamaan. : Maalityyppinä tempera on peittä-vä verrattuna öljyyn. Sinä käännät ne päinvas-toin. Maalaat temperalla vähän vesivärin ta-paan ohuina kerroksina. Mielenkiintoista mi-ten ne asettuvat tilallisesti, pakotat niitä taval-laan toiseen suuntaan.: En pidä kompaktista voimakkaas-ta temperapinnasta. Saan värin elävämmäksi maalaamalla kerroksittain esim. vihreän pääl-le okria, keltaisia, punaisia tai sinisiä sävyjä, vä-rit saavat sekoittua optisesti. : Perinteisesti, kun tempera- ja öljy-

/ /

sekatekniikalla on maalattu esim. muotokuvia, niin värejä on saatettu käyttää pitkälti niin, et-tä öljyllä on tehty varjoalueita. Öljy vetäytyy tummemmaksi, tempera tulee lähelle, kohti.

: Määrittelen öljypintojen alueet maalaamisen alussa. Öljyvärin alle maalaan aina temperalla, tämä tekee tavallaan puoliöl-jypohjan. Saan silloin haluamani jäljen nope-ammin.

: Pitää olla tietynlainen kosketus, et-tei väri valu. Häränkarvasiveltimellä saan vä-rin sulautuen levittymään. Joskus väriä valuu-kin, mutta ei se haittaa.: Jos haluaa maalata ohuesti ja tasai-sesti, niin pehmeä sivellin on öljyssäkin hyvä.: Huvittavaa, että nyt kun ikänäköä on tullut, niin olen alkanut käyttää pienem-piä pensseleitä, nyhräämään, teen pienempiä viivoja.: Et ole sinisten sävyjen käyttöä li-sännyt, sinisen näkö kun heikkenee iän myötä.: Minulla on vähän sinisiä pigment-tejä, ultramariininvihreää käytän kyllä paljon.: Aikaisemmin kun maalasin vain pohjamaalauksen temperalla riitti harvemmat sävyt, nyt kun maalaan optisesti huomaan, et-tä sävyjä pitää olla enemmän. Sekoittelen pig-menttejä aika paljonkin. Viimeisessä vaihees-sa saatan maalata vain yhdestä pigmentistä val-mistetulla värillä.

Aikajana, maalausten säilyvyys

: Miten sijoitat itsesi ajallises-ti? Olet tekemisen kautta löytänyt temperan oleellisia asioita.: Olen liikkunut aika paljon Italiassa, kolunnut siellä museoita ja kirkkoja, fresko-tekniikan vähän kalkkimainen, imeytyvä jäl-ki on aina kiinnostanut. Olen tutkinut, miten kuultava jälki on saatu maalauksissa aikaisek-si. Tempera on kuitenkin usein ollut peittävää, kompaktia. Myös väripigmenttien kauneuden takia kiinnostuin temperamaalauksesta.

Aloitin ensin temperalla maalaamisen puo-liöljypohjalle, se ei toiminut. Ehkä sain ker-roksen maalattua, mutta sen jälkeen jatkoin öljyllä. Kerran kokeilin liitupohjalle, ja tek-niikka toimi.

: Lakkaamattomassa temperassa suuri uhka on ns. kiillottumanaarmu. Se tu-lee aika vähästä kosketuksesta, jos vähänkin vetäisee jollain. Hyvin ohuesti maalatessa ve-siliukoinen pohjustus on myös lähellä, mutta jos emulsiota on sivellyt joka paikkaan, maala-uksen kestävyys paranee.

: Saatan joskus loppukerroksissa vä-hentää veden määrää emulsiossa.: Johdonmukaista, silloin maa-laus ”lihavoituu” pintaan päin, pintakerrokset muodostavat suojaa. Maalauksen yli voi vetää ohennettua emulsiotakin, se suojaa maalauk-sen pintaa.: Olen joutunut tekemään sitä välil-lä, kun pigmentti on ruvennut irtoamaan.: Pohjustuksen päällekin voi ennen maalaamista vetää emulsiokerroksen.

Aito viridian, terra di etna..

: Aito viridian, tämä on laseeraava, ihan historiallinen sävy. Se on ollut hyvin kes-keinen tärkeä väriaine -luvun loppupuo-lelta lähtien.: Olen miettinyt, koska alan itse teh-dä pigmenttejä. Etnan rinteiltä Sisiliasta olen kaivanut maasta tätä Terra di Etnaa, en ole vie-lä käyttänyt sitä maalatessa.: Hieno matkamuisto, kaunis sävy. Sen voi jauhaa ja siivilöidä, ja sen jälkeen erot-taa vedellä hienojakoinen aines pigmentiksi. ■

EevaPesosen

näyttelyonesillä

tm.galleriassa,Helsingissä

. – ...

/ /

Taidemaalari Janne Kaitala

Janne Kaitala: Kerran kannoin sinua, , akryylimaalaus kankaalle, x cm. Kuvaaja Nick Tulinen.

Helmikuussa Kaitalan ja Vaula Valpolan teoksia on esillä Galleria Pictorissa Vihdissä.

/ /

kuvataidetapahtuma jär-jestetään Kaapelitehtaalla Helsingissä .. – ... Taidemaalariliiton vuosittaiseen teosvälitykseen osallistuu noin Taide-maalariliittoon kuuluvaa ammattitaiteilijaa, Merikaapelihallin m²:n tilassa on esillä yli teosta.

Teosvälitys on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen taiteesta ja sii-tä, millaisia tekijöitä taidekentällä tänä päi-vänä on. Katsojat ovat kokeneet teostarjon-nan monipuolisuuden mahdollisuutena: suu-resta määrästä löytää aina itseään koskettavia teoksia. Sekä tunnustetut eturivin taidemaa-larit että vielä tuntemattomat kuvataiteilijat esittäytyvät kukin enintään kolmella teoksel-la. Mukana on paljon maalauksia vasta taide-kouluista valmistuneilta ja uraansa aloittele-vilta taiteilijoilta.

Maalaus on ainutkertainen. Maalauksen kyky kuvata samalla niin ulkoista kuin sisäis-tä todellisuutta on viehättänyt ihmistä kaut-ta aikojen. Tapahtumassa ovat esillä maalauk-sen kaikki mahdollisuudet – yhteys perintei-seen maalaukseen ja uteliaisuus uuteen. Esillä on teoksia kaikista eri tyylisuunnista esittäväs-tä abstraktiin, minimalistisista voimakkaisiin värimaalauksiin. Luonto, kaupunkimiljööt ja ihminen eri ympäristöissä ovat vahvasti esillä näytteille asetetuissa teoksissa.

Taidemaalariliiton teosvälityksellä on pit-kät perinteet. Tilaisuus oli -luvulla val-tion taidehankintojen ostotilaisuus. Nykyisin

teosvälityksen kävijöistä valtaosa on yksityis-henkilöitä. Vanha tehdasrakennus tarjoaa mielenkiintoiset puitteet perinteisestä taide-näyttelystä poikkeavalle näyttelylle, ja se hou-kuttelee paikalle myös runsaasti yleisöä galle-ria- ja museonäyttelyiden kävijäkunnan ulko-puolelta. Taiteilijat hinnoittelevat teoksensa ja ostetun teoksen saa välittömästi mukaan-sa. Tilaisuudessa vierailee vuosittain yli kävijää.

Kaapelitehdas, MerikaapelihalliTallberginkatu c Helsinki

Aukioloajat:.. – ..Avoinna: ma–pe –, la–su –Vapaa pääsy. Tervetuloa! Rakastu maalaukseen yleisöesittelytlauantaina .. ja .. kello .Tilauksesta esittelyitä ryhmillemyös muina aikoina. Lisätietoja:TaidemaalariliittoKatariina Lager, puhelin () [email protected]./painters

–

/ /

(–) oli kosmopoliit-ti, kansainvälisen modernismin ja abstraktin ilmaisun puolestapuhuja aikana, jolloin ulko-maisia vaikutteita ja nonguratiivisuutta kar-sastettiin Suomessa. Vannin taiteilijaluontees-ta puuttui tyystin suomalainen sisäänpäin-kääntyneisyys ja melankolia. Hänen värejä, energiaa ja optimismia pursuavat abstraktit sommitelmansa olivat poikkeus koleassa taide-ilmastossamme. Hän kuului harvoihin taiteili-joihimme, jotka ’ ja ’ -luvuilla omaksuivat keskieurooppalaisia vaikutteita ilman suoma-laiskansallisia ehtolauseita ja suodattimia.

Taiteelle ja taiteilijoille oli itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä varattu vakava tehtä-vä: ”Suomalaiset eivät voi luoda leikkivää ja eleganttia taidetta, Suomessa voittaa vasta-

kaikua vain karu päättäväinen vakavuus”, to-tesi taidehistorioitsija vuon-na . Hinzen lausahdus kuvaa hyvin suo-malaisen ja mannermaisen kulttuuri-ilmaston eroa, silloin ja nyt. Erityisesti Ranskassa, jos-ta suomalaiset modernistit hakivat vaikuttei-ta, on kuvataiteessa vahva décoration-perin-ne, kun taas kirjalliseen perinteeseen nojaa-vassa Suomessa vallitsevana on ollut illustra-tion, kuvittaminen.

Niinpä kriitikko kuvasi Vannin teoksia ”… paoksi maan todelli-suudesta, irrationaaliseen kauneuteen ja täy-dellisemmälle tähdelle.” Suomalaisessa katsan-nossa dekoraatio on pinnallisuutta kun taas gallialaisille ja eteläeurooppalaisille se on vält-tämättömyys vähän samaan tapaan kuin hyvä

Sam Vanni: Suhteita (Punainen kompositio),

, öljymaalaus kankaalle, x cm,

Imatran taideyhdistyksen kokoelma,

Imatran taidemuseo. Kuvaaja Eero Laajo.

Jokainenuusikangas

aloittaauudenseikkailun;

tuleeollavarautunut

selviämäänsiitä

–SamVanni

: Taidemaalari, lehtori Harald Arnkil

/ /

ruoka ja viini. Vanni yhdisti decorationin hie-nolla tavalla omiin pyrkimyksiinsä. Itse hän il-maisi asian näin: ”Taulu ja taulun tekeminen vaatii tiettyä kurinalaisuutta, jotta se toimisi. Jos se toimii, se on realiteetti. Jos se ei toimi, se on pelkkä dekoraatio. Parasta minusta on, jos taulu on sekä dekoraatio että realiteetti.”

Realiteetti korvasi Vannin taiteessa esittä-vän hahmon tai tarinan. Se edusti todenmukai-suutta ja uskollisuutta sekä omille sisäisille tunnoille että kuvan lainalaisuuksille. Vanni toistaa ja varioi teoksissaan muutamia muo-to-aiheita, mutta väritys on jokaiselle teok-selle ainutkertainen. Tämä on hyvin harvi-naista; yhtä objektiivista koloristia kuin Vanni on vaikea löytää. Objektiivisuudella tarkoi-tan sitä, että Vannilla ei ollut lempivärejä tai koloristista ohjelmaa, kuten tai , vaan hän viritti palettinsa tarkasti uudelleen jokaisen maalauksen tun-nesisältöön sopivaksi. Nimenomaan viritti, sillä Vanni oli yhtä väriensä suhteen yhtä tark-ka kuin parhaimmat kapellimestarit tai sävel-täjät oikean sointivärin suhteen. Hän oli tyy-tyväinen lopputulokseen ”vasta kun ovat löy-tyneet sävyt, jotka yhdessä sanovat ”. Se tarkoitti ennen muuta ja omaksuttua värien simultaani-suutta, kromaattisen epäsymmetrian liikkeel-le panevaa energiaa. Vanni muisteli kirjassa Sam Vanni – valkoinen kangas ja valtameri, et-tä Matisse kehotti aina jättämään kirjon seit-semästä väristä pois kaksi. Näin syntyisi liike ja jännite, koska katsoja täydentää mielessään kuvasta puuttuvat värit. Sekin on kuvan reali-teetti, optinen ja fysiologinen tosiasia.

Maalaus Suhteita (Punainen kompositio) on kaudelta, jolloin Vanni alkoi vapautua esi-kuviensa , ’ ja suoras-ta vaikutuksesta, muttei vielä ollut otta-nut käyttöön omaksumaansa kineettisyyttä. Ilmaisu on persoonallista ja vah-vaa, mutta siinä näkyy samalla koko vaikuttei-den syvyys ja - lähtien. Tässä, niin kuin kaikissa Vannin maalauksissa, on voimakas ja hallittu liikkeen tuntu.

Vanni totesi myöhemmin Vasarelya sitee-raten, että abstrakti taide vapautti kaksiulot-teisen kuvan perspektiivi-illuusion esittämi-

sestä. Tästä seurasi, että kun kolmatta ulot-tuvuutta ei enää tarvittu, sen aseman peri pin-nassa syntyvän ajan ja liikkeen abstrakti kuva-us. Liikevaikutelman avulla Vanni kuvasi yhtä tärkeimmistä käsitteistään: kaaoksen purkau-tumista järjestykseksi.

Suhteita on hieno esimerkki Vannin teos-ten kerroksellisuudesta. Teos on monensuun-taisessa liikkeessä yhtä aikaa ja liikkeen käyt-tövoimana on väri. Kuvan roosanvärisen tilan kulmikkaista aukoista avautuu toinen, sma-ragdinvihreissä sävyissä välkehtivä ja kineetti-nen tila. Mutta tilan voi nähdä myös kääntei-sesti: vihreät tulevatkin kohti nousten roosas-ta avaruudesta. Vanni oli mestari luomaan täl-laisia tilaparadokseja, huippuna voimakkaasti kineettinen Helsinki vuodelta .

Suhteita-maalaus on siihen verrattuna sees-teisempi. Roosat ja vihreät ovat rytmiltään an-karassa synkoopissa, mutta kromaattisesti har-monisessa tasapainossa. Suuret lämpimänpu-naiset aksentit jäsentävät kokonaisuutta kuin patarummun lyönnit. Kaiken yli viuhuu kaa-revia ja suoria arkkitehtonisia linjoja. Viileän ja lämpimän punaisten kirpeänmakea suhde muistuttaa musiikin dissonoivaa sekunti-in-tervallia. Se on epätavallinen Vannin tuotan-nossa, mutta Vanni etsi aina – ja löysi – tällai-sia ”harvinaisia värejä”.

Vannin mielestä värien ja muotojen dynaa-minen jännite ja vastavuoroisuus olivat verrat-tavissa musiikin kontrapunkti-raken-teeseen. Vannilla oli kotonaan yli äänilevyl-listä Bachin musiikkia. Säveltaide oli hänelle innoittaja ja todistus siitä, ettei vakavasti otet-tavan taiteen tarvitse esittää mitään: ”… abst-raktin taiteen nyt tarjoamat uudet mahdolli-suudet ovat edellytyksenä ilmaisun vapaudel-le, joka on verrattavissa säveltäjän vapauteen”, hän sanoi.

Vannia on pidetty, kenties geometrisen ra-kenteellisuutensa vuoksi, älyperäisenä ja vii-leänä taiteilijana, ”teoreetikkona”. Mutta Van-nin rakenteellisuus oli keino, ei päämäärä. Van-ni ei vastustanut tunnetta vaan sen kahlitse-vaa ylivaltaa luomisprosessissa. Vasta objektii-vinen suhde tunteisiin ja ilmaisuun vapauttaa löytämään uutta: ”Vaikka kaiken taiteen poh-jana onkin tunne, meidän on käsiteltävä sitä tietoisesti, mikä taas antaa tilaa uusille tunteil-le”, Vanni sanoi. ■

Kirjallisuutta

TuijaKuutti,toim.(),SamVanni:opettajaja

esikuva.Helsinginkaupungin

taidemuseonjulkaisuja,Helsinki.

HelenaSederholm,toim.

(),Pinx–Maalaustaide

Suomessa:Siveltimenvetoja.

Weilin+Göös,Porvoo.

JormaHautala,(),PinnassajaTilassa:

kirjoituksiavuosilta

– .Jack-in-the-Box,Helsinki.

PäiviLahtela,toim.(),SamVanni–Valkoinen

kangasjavaltameri.Suomen

Taiteilijaseura,Jyväskylä.

/ /

:

Kuvataiteilija Juha Sääski

värikästä unoh-dusta harmaan arjen keskellä vai pitäisikö sen yhä rajummin ravistella todellisuuden koh-taamista vältteleviä kansalaisia. Kun ei todel-lisuuden rankkuuskaan herätä, voisiko taide siinä onnistua eskapistisen viihteen keskellä nuokkuessamme.

Jokainen tunnustaa jotain poliittista väriä joko tietoisesti rakennetun, vanhemmilta pe-rityn tai melkein kuin huomaamattavalta kult-tuurista imetyn maailmankatsomuksen poh-jalta. Niin taiteilijatkin.

Miten poliittinen väri näkyy taideteoksis-ta? Poliittisten puolueiden värisymboliikka ei tässä suhteessa ole relevantti tunnistamis-koodi. Voiko taiteilija olla täysin poliittisesti väritön ja arvoneutraali puhtaan taiteen hen-gessä?

Katsojalla (ja taidemaailman toimijoilla) on valta tehdä johtopäätöksiä ja jotkut teke-vätkin pitkälle meneviä arvioita jopa teoksia näkemättä. Taideteoksen sisällöllisten viit-tausten ja koodien avaamisessa syntyy uu-sia tulkintoja katsojan projisoidessa teokseen omien arvojensa mukaisia sisältöjä, joita tai-teilija ei kenties ole teoksessaan lainkaan poh-tinut. Vasemmistolainen tai oikeistolainen maailmankatsomus ei useinkaan ole suoranai-sesti luettavissa teoksista. - ja -lukujen taiteen puoluepoliittinen kytkös on muuttu-nut yleisemmällä tasolla ja monipuolisemmin ilmeneväksi huoleksi maailman tilasta. Kan-salaisaktivismi lisääntyy ja taiteilijoiden kei-not laajentuvat aktivistitaiteen ja interventi-oiden suuntaan.

Maalaus on hidas väline esimerkiksi päivän-politiikan kommentointiin, sehän on usein esillä vuoden parin viiveellä valmistumishetkes-

tään. Sitäpaitsi maalaus on materiaaliselta olo-muodoltaan artefaktinen esine, jonka vah-va sidos taidemarkkinoihin ohjailee sisältö-jä. Hitaudestaan huolimatta, tai juuri sen ansi-osta, maalauksella on kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet pohdiskella hitaasti muuttu-via tai pysyväisluonteisia ihmisen toiminnan ei-toivottaviakin puolia.

Väri on sisällön palveluksessa kuten vä-rittömyyskin. Kuvataiteen historiassa musta-valkoisten teosten, erityisesti maalausten, si-sältö on usein yhteiskunnallinen. Guernicassa, Saksan trau-maattisen lähihistorian kuvauksissa, useimmissa teoksissa tai maalauksellisissa hiilipiirustuksissa ja valokuvissa aiheen ankaruus korostuu kun värien synnyttämät tunnevaikutukset on kar-sittu teoksesta.

Voisiko taideteoksen sisältönä yleisesti tor-juttua rankkaakin yhteiskuntakritiikkiä ujut-taa katsojan tajuntaan iloisella tai koloristis-esteettisellä värimaailmalla? Olisiko silmäkark-kien käyttö huijausta vai käyttökelpoinen me-netelmä toivotunlaisen pohdinnan synnyttä-miseksi katsojan mielessä? Vesittyisikö asiasi-sältö jos käytettäisiin miellyttäviä ja viihdyttä-viä väriharmonioita riitasointujen, inhovärien ja mustavalkoisuuden sijasta?

Sen lisäksi, että yhteiskunnallisia aiheita kä-sittelevää tai avoimen poliittista taiteilijaa ar-vostellaan räikeiden ja raakojen väriyhdistel-mien tai ankeitten ja synkkien harmaaskaalo-jen käytöstä, hän usein saa pessimistin ja tosi-kon raskaan mustan viitan harteilleen. Kirjaili-ja mietelause auttaa näke-mään toisin: ”Eivät optimistit muuta maail-maa vaan pessimistit”. ■

/ /

Jyrki Riekki: Suuri Uskonnollinen, , akryylimaalaus ja kollaasi kankaalle, x cm. Kuvaaja Antti Laitinen.

/ /

Maalaamisen arvoistaTaidemaalariliiton

-vuotisjuhlanäyttely .. – ..

Petri Ala-MaunusTuula Anttonen

Kaisu AroStig BaumgartnerCarolus Enckell

Bo HaglundRaija HeikkiläTapani HyypiäTeemu Kangas

Haruka KashimaMarikka Kiirikoff Jouko KorkeasaariPetri MakkonenHeikki MarilaJaakko Mattila

Mauno MecklinTommi Mäkelä

Tuomas MäntynenAntti Ojala

Reija Palo-OjaSilja RantanenJenny Renlund

Vaula SiiskonenArvo SummanenMilla Toivanen

Pauliina Turakka-PurhonenKristiina Uusitalo

Anna-Leena Vilhunen

Amos Andersonin taidemuseoYrjönkatu ,

Helsinki

Taidemaalariliiton-vuotisjuhlanäyttelyn

yhteydessä järjestetään ..seminaari,

jossa kysytään mm. Onko taiteella itseisarvoa?

Vuonna ilmestyy helmikuus sa, kesäkuussa ja lokakuussa. Maaliskuussa julkaistaan li-säksi erikoisnumero. Vuoden tilaus astuu voi-maan, kun olet maksanut vuosi ker ran hin nan euroa Taidemaalariliiton tilille – . Mak sun viestiksi merkintä ”Taidemaalaus”, ti laa jan nimi ja leh-den toimitusosoite (katuosoite ja postinumero ja -toimi-paikka). Postitus kuuluu tilaushintaan.

Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Vanhoja numeroita (/ ja /) voi tilata sähköpostiosoitteesta taidemaalaus@ artists. . Lehdet maksavat euroa + postituskulut.

on Taidemaalariliiton julkaisema yleis-tajuinen taidelehti. Uusi lehti sai kiinnostuneen vastaan-oton jo ensimmäisenä ilmestymisvuonnaan . Kirjoit-tajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri tai-teilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnalli-nen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja ku-vataiteilijoiden aseman parantamiseksi.

/ /

��

��

��

��

� ��

� ��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

/ /

17.1. - 8.3.2009Piikki lihassapoliittinen pilakuva ja karikatyyri Suomessa

21.3. - 31.5.2009Maailmassa Susanne Gottberg, Marjo Heino-Fihlman, Mikko Paakkola, Vaula Siiskonen

Lönnströmin taidemuseo Valtakatu 7 26100 RaumaAvoinna ti-ke 11-16 to 11-20 pe-su 11-16www.lonnstromintaidemuseo.fi 02-8387 4700

Marjo Heino-Fihlman, Määränpää, 2008, öljy, 13 x 22 cm.

lonnstrom_taidemaalaus09.indd 1 23.1.2009 13:49:10

��

��

��

��

��

Anu Tuominen: Omenasiideriä, 2003 Esineteos. Aineen taidemuseon kokoelma/

Aineen taidemuseon kuva-arkisto

/ /

h g

h gaiemaaareienunvaontaa jo uoesta 1968

Myynnissä muun muassamaahantuomamme

HUIPPULAADUKKAATOLD HOLLAND -ÖLJYVÄRIT

edulliseen hintaan

Taidemaalariliiton taiteilijatarvikevälitys

Tarvikevälitys toimii osoitteessaErottajankatu 9 B00130 Helsinki

Avoinna ma – to klo 9.15 – 17.00pe klo 12.00– 17.00

ervetuoa

��

��

��

��

��

��

��

��

��

/ / /

28.2.-17.5.2009ENZO CUCCHI

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

/ /

/ /

Aikataulut / ilmestyy .. Ilmoitusaineistot .. / ilmestyy .. Ilmoitusaineistot ..

Lehden julkaisija Taidemaalariliitto Erottajank. , sisäpiha, Helsinki puhelin () , faksi () kotisivu http://www.artists./painters

Painos kpl

Ilmoitukset Eeva-Liisa Rautalahti, puhelin () (to–pe 9 – 16) sähköposti [email protected] [email protected] (isot tiedostot, kuvat jne.)

��

��

��

��

Documents

Taidemaalaus 1 2009