taidemaalaustaidemaalariliitto 2/2011

Näinsentein

akvarellisoi

minustatuntuu,etteisaaollaliikaasääntöjä

6 euroA

TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS 2011 TAPAHTUMAN YHTEISTYÖSSÄ MUKANA

www.intrum.fi

Kuv

a: J

ohan

na Å

kerb

erg,

201

1

3taidemaalaus2/2011

pääkirjoitusTiinaLamminen

taidemaalaus

Numero 2/2011

Neljäs vuosikerta

julkaisija

Taidemaalariliitto

Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki

puhelin 09 6811 0574

faksi 09 6811 0550

www.painters.fi

päätoimittaja

Tiina Lamminen

puhelin 050 3646 674

tiina.lamminen@artists.fi

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Jari Jula,

Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola

lehden sihteeri

Eeva Kilpinen

ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 3/2011 ilmestyy lokakuussa 2011,

aineistot elokuun loppuun mennessä.

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta

ja hinnoista löytyvät osoitteesta

www.painters.fi/tmjulkaisu.html

tai ne voi tilata numerosta 09 6811 0530.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen.

KANSI

Hideyuki Igarashi, lue lisää s. 43.

painos

2 700 kpl

ulkoasu Jaana Teräväinen

paino Painohäme Ylöjärvi 2011

kirjain

Garamond Premier Pro

paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi)

Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)

issn 1797-349x

punaviiva, siniviiva

Olen niin iloinen, että suomalaisilla on hyvä usko itseensä. Kär­sivällisyyttä luottaa omaan peliin ja toimia itseohjautuvana tiiminä. Pit­kään jääkiekko­ottelut hävittiin etukäteen tai viimeistään peliajan viimei­sillä sekunneilla. Kapteeni Mikko Koivulla on myötäluova mieli, hän joh­taa joukkoaan uhrautuvasti, luomalla aktiivisesti tilaa toisille.

Oppimisessa uskotaan suoritusten määrään: kun olet toistanut kymme­nentuhatta kertaa ilmaveivin, lämärin, hypyn ja eleen, sinä osaat sen ja olet siinä hyvä. Hyvän suorituksen on ajateltu olevan universaalisti tunnistet­tava. Lisäksi huippusuorituksessa on itseluottamusta ja tekemisen iloa. Liiallinen voiton tavoittelu sitoo tarkkaavaisuutta itse suorituksesta.

Urheilun ja taiteen erottaa toisistaan kilpailu.

Kilpailussa on säännöt, joiden avulla ratkeaa paremmuus: lopputulos on yleensä kiistaton tai vähintäänkin läpinäkyvä. Taiteessa samanlaisia sään­töjä ei ole. Paremmuutta voi perustella, mutta ehdotonta perustelua ei voi olla. Taiteen tekijän ja katsojan pitää sietää epävarmuutta, hyväksyä ettei loppuratkaisua ole.

Tampereella 1.6.2011

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittaja

4 taidemaalaus2/2011

Ville Laaksonen: Pidättekö Chopinista? 2010, öljy- ja akryylimaalaus kankaalle, 230 x 270 cm. Kuvaaja Ville Laaksonen.

5taidemaalaus2/2011

Täällä on kulttuuri KUIN kotonaan

Täällä on kulttuuri KUIN kotonaan Kuvataiteilija ja kuraattori Ville Laaksonen

Artikkeli perustuu haastatteluun, jossa Turku 2011 ohjelmajohtaja Suvi Innilä, Tai­tei lijaseura Arte ry:n puheenjohtaja, kuvatai­teilija Jari Kallio, Turun Taiteilijaseuran pu heenjohtaja, kuvataiteilija Nana Her mu­nen sekä turkulaistunut taidemaalari Heikki Marila pohtivat tilannetta vuoden alussa.

Nana Her mu nen: Ensi ajatukset kulttuuri­pääkaupunkivuodesta olivat omaan taiteelli­seen työskentelyyn liittyviä toiveita ja odotuk­sia. Oletin, että paikalliset kuvataiteilijat pää­sevät esille. Paikallisten taiteilijoiden suurim­mat haaveet ovat kuitenkin laantumassa.

Suvi Innilän mukaan Turku 2011 esittelee turkulaista sekä suomalaista kulttuuria ja sen parasta osaamista muulle maailmalle. Kyse ei kuitenkaan ole vain nykytilan esittelemises­tä. Kulttuuripääkaupunkinimitystä ei anne­ta kaupungille siksi, mikä se jo on, vaan siksi, miksi se aikoo tulla.Jari Kallio: Ei näissä juhlissa taiteilijat pää­se hurjastelemaan, eikä se liene tarkoituskaan. Turku 2011 virallisen ohjelman ei ole tarkoi­tus olla kattava kuvaus tarjolla olevasta taitees­ta.

Maksava ja hyvinvoiva yleisö

Kulttuuripääkaupunkivuoden lähtökohtia ovat muun muassa kulttuurin laajan ymmär­täminen ja uusien kohderyhmien houkuttele­

minen. Päätavoitteista kulttuurihyvinvointi on noussut erityisen tärkeäksi: miten taide ja kulttuuri voivat tehdä ihmiselle ja ympäristöl­le hyvää.

Laajan näkökulman painottaminen ja laa­jempien taideyleisöjen tavoittelu vaikuttaa vä­hentävän taiteen elitistisyyttä. Samalla useat kuvataiteilijat jäävät ilman kulttuurivuodel­ta odottamaansa lisänäkyvyyttä ja taloudellis­ta tukea.Nana Her mu nen: Kuvataide on jäänyt hie­man jalkoihin. Kunhan eivät marginaalissa ole vat taiteilijat jäisi jättihankkeiden katvee­seen. Suuria yleisöjä saadaan kenties liikkeelle, mutta auki jää, kantavatko vaikutukset myös sinne, minne raha ei ole mennyt?

Kulttuuripääkaupunki tarjoaa oivan näkö­kulman taiteen laajempaan yhteiskunnalliseen tilaan, jossa taiteelle kohdistuu odotuksia ja mahdollisuuksia.Nana Her mu nen: Taiteen omaksuminen merkittävänä osana henkistä hyvinvointia oli­si hieno homma. Toivon tämän kasvavan sel­laisiin mittoihin, että kaupunki ratkaisee vuo­sikymmeniä muhineen työhuoneongelman.

Taiteen mitta

Kulttuurin kentällä taide on osa laajempaa ko­konaisuutta, jonka toiminnan motiivit ovat yhteiskunnalliset.

Tätä kulttuurista toimintaa mitataan ja

6 taidemaalaus2/2011

ana lysoidaan. Mitattavuus on myös vaatimus tuottavuudesta ja hyödyllisyydestä.

Heikki Marila: Toivottavasti vuosi ei lisää kulttuurivihamielisyyttä tulevan taloudelli­sen tappion myötä tai lisää kulttuurin ja jon­kin muun asian vastakkainasettelua.

Yhteiskunnallisesti aktivoivan ja osallista­van taiteen korostaminen on yksi kulttuurin kentällä voimakkaasti vaikuttavista suuntauk­sista.

Taiteen luonteeseen kuuluu myös, että se kommentoi vallalla olevaa kulttuuria, taidekä­sityksiä ja yhteiskunnallista ajattelua. Taide on tapa jakaa kokemuksia ja elämyksiä.Heikki Marila: Taiteen ja kulttuurin kent­tä on muuttunut, ja toivottavasti se muuttuu edelleen. Vaikka elämysteollisuus eräänä myö­häiskapitalismin muotona herättää epäilyksiä, en moralisoi suurten kulttuuriyleisöjen tavoit­telua. Kuvataide on Suomessa marginaalissa ja taiteilijalle positiivista, jos taide saa väkeä liik­keelle.

Yleisilmapiirissä on kulttuurimyönteisyyt­tä. Kulttuuria ei nähdä vain ylimääräisenä ku­lueränä, vaan yhä enenevästi keskeisenä, yh­teiskunnan kaikkia pilareita läpäisevänä toi­mintana.

Virallista ohjelmaa tutkiessa huomaa, että kulttuurin alle mahtuu melkein kaikki. ”Tää­llä on kulttuuri KUIN kotonaan”, kuten eräs kulttuuripääkaupungin mainoksista miljoo­nahankeen, kulttuurikeskus LOGOMOn kyl­jessä julistaa. Toisen suurrakennushankkeen, uuden T­Sairaalan kyljessä kerrotaan: ”Kult­tuuri paranee pian”. Kuvataiteilijan kannalta saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, että kulttuu­ri on jotain muuta, kuin se mitä hän luonnol­lisesti tekee.

Kaikkea kaikille

Innilän mielestä on tärkeää, että helposti lä­hestyttävien sisältöjen lisäksi löytyy myös tai­

teellisesti haastavia ja uutta luovia, ainutlaatui­sia kokonaisuuksia.Suvi Innilä: Joskus hyvää voi tehdä ajattele­maan haastava, alkuun jopa ärsyyntymään saa­va taideteos, jos se lopulta avaa kokijalleen uu­sia näkökulmia.

Kallio on enemmän kiinnostunut Turku 2011 lieveilmiöistä. Hänen mukaansa hank­keen reunamilla syntyy uutta ajattelua ja idea­rikkaita toteutuksia. Moottoriksi ei tarvita mittavia tuotantokoneistoja, vaan sisältö syn­tyy tarpeesta tehdä taidetta.Jari Kallio: Turku 2011 on varmasti synnyt­tänyt jo monenlaista ajatuksenvaihtoa. Kun il­massa on jännitteitä, tapahtuu yllättäviä asioi­ta. Tarvitaan vastavoimia aiheuttamaan liiket­tä.

Turku 2011 ­ohjelmassa korkeatasoinen tai teen tekeminen on ytimessä, mutta käsi­tyk siä kulttuurista elitistisenä ja harvo jen jutt una on tietoisesti haluttu murtaa. Kult­tuuripääkaupungissa keskitytään paljolti mat­kai luun ja suureen yleisöön ja se näkyy hanke­valinnoissa ja mainonnan linjauksessa.

Nana Her mu nen: Ehkä 2011 herättelee kokijoitaan jatkamaan kulttuuritapahtumi­en ja taiteen parissa. Mielenkiinnolla odotan Turun yliopiston tutkimusta vaikutuksista pitkällä tähtäimellä. Tarkastelujakso ulottuu vuoteen 2016.Jari Kallio: Viihdekulttuuri on ajanvietettä, jonka päällimmäinen tarkoitus ei ole vaikut­taa kokijaan erityisen syvällisesti, vaan pitää tyytyväisenä ja johdattaa mainostauolle.

Vertailun vuoksi kokemus Berliinistä, jossa kolmen tunnin galleriakierros saa aikaan äh­kyn. Tarjolla on 3D anaglyyfisiä maalauksia, tulosteinstallaatioita, provokaatiota ja niin teoreettisen tuntuisia töitä, että kirjastoon oli­si hyvä suunnata. Erityisyyden tavoittelun kes­kellä, uutuuden viehätyksen päätyttyä, rehel­lisyys nousee arvonsa. Se mitä minulle jää kä­teen on se, minkä koen aidoksi. .

7taidemaalaus2/2011

Tor Arne: Maalaus, 2004 – 07, vesiväri paperille, 37 x 60 cm. Kuvaaja Jussi Tiainen.

EMMA – Espoon modernin taiteen museo julkaissut näyttelyyn liittyen kaksikielisen taidekirjan:

Tor Arne, toim. Timo Valjakka, Parvs Publishing, Helsinki 2011.

Tor Arne – Maalauksia vuosilta 1978 – 2010EMMA – Espoon modernin taiteen museo

4.3.– 12.6.2011

8 taidemaalaus2/2011

Zsuzsa Demeter syntyi 1.4.1956 Bu da­pestissä, mutta hän ei ole aprillipila, vaan oman arvonsa hyvin tunteva taidemaala­ri. Taiteilijalla on elämässään ollut vain kak­si osoitetta: ensimmäinen Pestissä ja toi­nen Ateljeetalossa Tampereen Kalevassa. Muutto Suomeen vuonna 1987 oli shokki. Sosialistisen Unkarin hyviä puolia olivat ol­leet halvat ja runsaat kulttuuripalvelut, teat­teri, elokuvat ja konsertit. Näihin Suomessa ei enää ollut varaa.

Myös ystävät jäivät Unkariin ja uusien suhteiden luominen vei aikaa. Suurkaupunki vaihtui välillä liiankin hiljaisten suomalaisten seuraan. Kielimuurin vähittäinen murtuminen muutaman vuoden suomen opintojen jälkeen auttoi sopeutumista. Demeter maalaa pääasi­assa akvarelleja ja öljymaalauksia. Kuvantekijä kuljettaa melkeinpä aina mukanaan akvarel­listin kenttävarustusta. Akvarelli on Zsusza Demeterille tapa merkitä muistiin ohikii­täviä hetkiä. Näitä maalauksia on kertynyt opiskeluajoilta lähtien lapsista, naapureis­ta ja vieraista, pihamiljööstä, maisemasta ja arkkitehtuurista.

Ihminen kasvoista kasvoihin

Punaisena lankana Zsusza Demeterin maa­lauksissa on ihminen. Muotokuvat ystävistä, kollegoista, perheenjäsenistä, naapureista, ai­kalaisista ja merkkihenkilöistä ovat tuotan­

non ydin. Mielenkiintoiset kasvot herättävät Demeterin maalarinvietin. Maalaukset synty­vät aina elävästä mallista.

Viralliset muotokuvat ovat ensisijaises­ti öljymaalauksia, mutta Tampere­talon en­simmäisten johtajien Kaarina Suonion ja Carl Öhmannin vuonna 2010 valmistuneet muotokuvat ovat akvarelleja. Lisäksi taiteili­ja maalasi Suonion ehdotuksesta julkistamis­tilaisuutta varten kolmekymmentäkolme pie­nempää, vähemmän virallista muotokuvaa ta­lon henkilökunnasta.

Vuonna 2003 Zsuzsa Demeter aloitti ku­vasarjan Kyllikistä. Ihminen katsoo näissä ak­varelleissa suoraan toista ihmistä. Mallin ka­raktääri on tavoitettu tarkasti. Säveltäjä Arvo Pärt on sanonut, ettei taiteessa ole mahdol­lista ottaa edistysaskeleita samoin kuin tie­teessä. Olen samaa mieltä: taiteessa voi vain mennä syvemmälle ja kokea herkemmin. Maalauksissaan Kyllikistä Zsusza Demeter pääsee pinnan alle ja tavoittaa elämän pohja­sykkeen.

Laskoksien alta löytyy ihminen

Zsuzsa Demeter kertoo uransa alkuaikojen maalaus ten syntyneen innostuksesta kuva­ta niiden vaatteiden laskoksia, joihin hänen henkilönsä olivat kääriytyneet, melkeinpä pii­loutuneet. Tilanne, missä taiteilijalla on elä­vä malli, on vaativa. Kyseessä on kahden ih­

Opiskelijana

Zsusza Demeter työskenteli

Budapestin taidemuseossa.

Zsusza käy tänäänkin

vuoropuhelua taidehistorian

kanssa. El Creco, Rembrandt,

Velázsquez ja Bonnard ovat

hänen lempitaiteilijoitaan.

Joukosta ei löydy abstraktia

maalaria - kuten ei

abstraktia teosta hänen

omasta tuotannostakaan.

INTOHIMONA IHMINEN Kuvataiteilija, vapaa kirjoittaja Marja­Liisa Torniainen

INTOHIMONA IHMINEN

9taidemaalaus2/2011

misen, kahden erilaisen maailman, kohtaami­nen. Työn alkuun taiteilijaa inspiroi monasti pieni, visuaalisesti herkullinen yksityiskohta. Hyväntahtoinen ironia on Demeterille tyypil­linen suhtautumistapa mallien inhimillisten ulottuvuuksien edessä.

Akvarelleissaan hän käyttää alla prima­tek­niikkaa, maalaa työnsä kerralla hyvin pingote­tulle ja kupruilemattomalle pohjalle. Niissä on zen­mestareiden tekniikkaan verrattavaa osu­matarkkuutta.

Usein toistetaan fraasia siitä, että taiteen

Zsuz sa Demeter: Kyllikki, 2004,

vesiväri, tussi paperille, 40 x 28 cm.

Kuvaaja: Zoltán Kakuszi.

ollakseen taidetta tulisi olla skandaali. Näin joskus onkin, kun taiteilija puhkoo joitain yh­teiskunnan mätäpaiseita. Useammin skandaa­li on kuitenkin vain toimittajien kriitiikitön­tä ilottelua taikka taiteilijan tapa ”päästä lä­pi”. Skandaali sinänsä ei tee mistään taidet­ta. Sen ymmärtääkseen tarvitsee vain hiljen­tyä, keskittyä ja antaa kuvan puhua, katsoa Rembrandtin piirroksia, katsoa zen­maala­rei den tyhjän tilan käyttöä ja – katsoa Zsuz sa Demeterin akvarellisarjaa vanhan naisen elä­mästä! .

Teksti perustuu

Zsuzsa Demeterin

haastatteluihin syksyllä 2010

ja keväällä 2011 sekä

keskusteluihin vuosina

2003 – 2011.

10 taidemaalaus2/2011

AKVARELLI SOI Kuvataiteilija Marja Hakala

Taidemaalari Erkki Hirvelä toteaa, et­tä akvarelleja on maalattu kautta historian. Akvarelli muuntuu hyvin erilaisiin tyylisuun­tiin. Erkki Hirvelälle itselleen vesiväri on ollut ensisijainen maalaustekniikka koko hänen tai­teilijauransa ajan.

Kuvataideakatemiassa Hirvelän opetta­

ja Tapani Raittila arvosti piirustustai­toa. Hirvelä näkee, että piirtäminen on ryt­mil lisesti samankaltaista vesivärimaalauk­sen kanssa. Valon ja värin leikki; impressio­nistit ja koloristit innoittivat nuorta maala­ria. Erkki Hirvelästä tuli ”ranskalainen ilmai­sun” kannattaja. Ystävä, taidemaalari Carl

Akvarelli soi

11taidemaalaus2/2011

Erkki Hirvelä: Punainen, 2010,

akvarelli paperille, 25 x 35 cm.

Kuvaaja Tomi Aho.

Wargh opiskeli Hirvelän kanssa samaan ai­kaan Kuvataideakatemiassa. Molemmille tai­teilijoille piirtäminen oli tärkeää ja myöhem­min he ovat maalanneet paljon yhdessä – vesi­värillä molemmat.

Maalauksen aiheista Hirvelän tuotannossa

Ihmisen kuvaaminen, asetelmat, abstraktiot, maisema ja ympäristö ovat vaihdelleet Erkki Hir ve län taiteen motiiveina.

Henkilökuvat ovat olleet keskeisiä. Venä­läi nen akvarellisti Andrei Mylnikov opetti Hirvelälle imeytystekniikan, jolla saa pehmei­tä liukumia muotokuviin. Paperi kostutetaan sienellä ja vesi imeytyy tasaisesti paperiin, sit­ten pinnan annetaan vähän kuivahtaa, mut­ta kosteus paperin sisällä imee väriä maalaa­misen ajan. Tekniikka synnyttää kauniin peh­meän jäljen, mikä sopii hyvin henkilökuviin – miksei myös abstraktioihin.

Abstraktiot mahdollistavat kokeiluja. Sel­keät pinnat ja niiden väliset suhteet antavat ilmaisulle voimaa. Hirvelä maalaa useita vä­ri kerroksia ja vaihtelee niiden värisuhteita. Muo to on tärkeä. Joskus hän lisää maalauksiin symbolistisia merkkejä ohuella siveltimellä.

Musiikilla, Bachista Piazzolaan, on Erk ki Hirvelälle suuri merkitys. Vivaldia ja Bartolia taiteilija kuunteli 2000­luvun al­kupuolella. Viimeisimpien abstraktien maala­usten siivittäjinä Hirvelälle ovat olleet muun muassa sopraano Soile Isokoski ja bassoba­ritoni Juha Uusitalo. Musiikin merkityk­sestä kertoo sekin, että koti­ateljeen avajaisten yhteydessä on säännöllisesti niin musiikkiesi­tyksiä kuin konsertteja.

Maiseman rytmi näkyy Hirvelän monis­

Taidemaalari Erkki

Hirvelällä (s.1937) on

valoisa, arkkitehti

Jyrki Kalkkeen

suunnittelema ateljee

kotitalon yhteydessä

Jämsässä,

Keski-Suomessa.

Taiteilijapolitiikassa

aktiivisesti toiminut Hirvelä

on ollut mm. Taidemaalariliiton

puheenjohtaja 1986 – 1990.,

hän on ollut perustamassa

Ateljeesäätiötä ja toiminut

sen puheenjohtajana

1989 – 1997.

Hirvelä on lisäksi

ympäristötaiteen pioneereja

Suomessa.

sa teoksissa. Hän on maalannut merta ja ran­nikkoa eri valaistuksissa. Lohtajan dyynit ovat siirtyneet paperille useaan kertaan. Oivallus ympäristöstä voi tapahtua salaman lailla. Het­kellinen impressio synnyttää voimakkaita tun­teita. Vesi, aallot, rannan puut, hiekka, kaikki luonnon elementit antavat voimaa.

”Kun ateljeessa ei suju, tarvitsee vain avata ikkuna, sieltä tulee happea ja elämä virtaa si­sään”, toteaa Hirvelä.

”Ei se ole monimutkaista, se on suoraa ko­kemusta.”

Maalaaminen on ilo

Kokeneena opettajana Erkki Hirvelä neuvoo aloittelijoita, että kannattaa hankkia heti hy­vät välineet: korkealuokkainen paperi ja peh­meä ja jäykkä sivellin. Imevä paperi on perusta vesivärityön onnistumiselle. Sopivien välinei­den ja tekotavan löytäminen on jokaiselle hen­kilökohtaista. Jokaisella on oikeus omaan per­soonalliseen ilmaisuun.

Akvarelli on Hirvelälle ilon leikkiä. ”Maa­laa minen ei ole tosikkomaista.” Joskus taitei­lija voi purskahtaa nauruun maalaamisen an­ta man puhtaan ilon vuoksi. Akvarelli tuo va­pau den – maalaamisen vapauden, mutta myös tunnetilojen käsittelyn vapauden. ”Jos on mie­li musta, maalatessa tulee parempi olo. Hen­kinen puoli on koko ajan mukana. Ak va rel­lissa on sielu.”

Maalauksia on kertynyt monta salkullista. Taiteilija ei ole kiinnostunut retrospektiivises­tä näyttelystä, vaan hän haluaa mieluummin sukeltaa uuteen. Eri aikakausina valmistuneil­la teoksilla on kuitenkin kysyntää. Hyllystä löytyy – toistaiseksi. .

12 taidemaalaus2/2011

Vesivärimaalaukselle ovat luonteen­omaisia hyvin ohuet, huntumaiset väripinnat. Vesiväri ei oikeastaan muodosta maalikalvoa, vaan toimii enemmänkin värjäysaineen ta­paan jättäen pohjamateriaalin pintarakenteen näkyviin. Maaliaineen tulee olla sellaista, et­tä sitä voi ohentaa pitkään, kunnes väristä on vain häivähdys jäljellä.

Vesivärin nimi on poikkeuksellinen maa­laustekniikoiden joukossa, koska se on nimet­ty liuottimen mukaan. Yleensä maalit nime­tään sideaineen mukaan. Vesiväri kuivuu aino­astaan fysikaalisesti, mikä tekee mahdolliseksi kuivien värinappien käytön. Se on myös hyvin poikkeuksellinen maaliaineen muoto, maalit kun ovat yleensä nesteitä tai tahnoja. Kuivan värinapin pinnasta voidaan pyyhkäistä vain ai­van pieni määrä väriä, jonka jälkeen nappi jää odottamaan seuraavaa maalauskertaa hyvässä kunnossa, pilaantumattomana.

Vesivärien sideaine

Arabikumi on vesivärien ensisijainen sideaine. Vesiväreissä käytetään joskus myös dekstrii­niä, joka on helppoliukoista tärkkelystä. Se on huomattavasti arabikumia edullisempaa, mut­ta sen kalvo on sameampi. Peiteväreissä sen sa­notaan parantavan sivelyominaisuuksia.

Arabikumia saadaan tietyistä akasiapuu­lajeista. Sillä on käyttöä elintarviketeollisuu­dessa, joten sen saatavuus on hyvä. Sitä voi os­

taa myös valkoisena, hienojakoisena jauheena, mutta useammin se esiintyy taiteilijatarvike­liikkeissä vaaleankellertävinä rakeina tai suu­rempina ruskehtavina kokkareina. Usein se­assa on roskaa, joten valmistettavat liuokset on syytä siivilöidä huolella. Arabikumia myy­dään myös valmiina liuoksina. Arabikumin ve siliuos muodostaa kirkkaan, kiiltävän kal­von. Liuoksen sävy voi olla melko tumma, mut ta ohuena kerroksena ja varsinkin pig­men toituna sideaineen värillinen vaikutus on hyvin vähäinen.

Pelkkä arabikumi ei toimi hyvin. Sen kal­vo on hauras ja niin hidasliukoinen, ettei kui­vasta napista saisi enää väriä irti. Vesiväreissä on aina lisänä jotakin hygroskooppista apuai­netta, yleensä jokin sokeri kuten hunaja ja gly­seroli, joka myös käsivoiteissa on kostuttava­na aineena. Glyserolia voi hankkia apteekis­ta. Aineet pitävät värikalvot notkeina ja aut­tavat liukenemisessa. Liika määrä kosteuteen reagoivaa apuainetta aiheuttaa sen, ettei kui­vahtaneen värialueen yli voi maalata ilman, et­tä väriä irtoaa. Vesiväri on silloin liian nopea­liukoista. Yksinkertaisimmillaan vesiväriside­aine voi koostua pelkästä arabikumiliuoksesta sekä hunajasta, siirapista tai glyserolista.

Muita vesivärisideaineresepteissä esiinty­viä aineita on muun muassa säilöntäaine. Elin­tar vi ke liikkeistä saatava, Säilöntä tabletin ni­mellä myytävä, puhdas natriumbentsoaat ti toimii hyvin. Se estää sideaineen käymisen ja

VESIVÄRIEN VALMISTUS

VESIVÄRIEN VALMISTUS Konservaattori Malla Tallgren

Kirjoittaja on

Kuvataideakatemian

maalaustaiteen

materiaaliopin

päätoiminen

tuntiopettaja.

13taidemaalaus2/2011

tuubivärien pilaantumisen sekä kauan märkä­nä olevien nappien homehtumisen. Reseptissä voi esiintyä myös kostutusaine. Se ei ole välttä­mätön, mutta vaikuttaa värin leviämiseen maa­lattaessa sekä auttaa pigmentin kostutuksessa maaleja valmistettaessa. Kostutusaineeksi so­pii taiteilijatarvikeliikkeistä saatava häränsap­pineste. Myös filminpesuneste (esim. Ilfotol) toimii hyvin. Kostutusaineen määrää voidaan vaihdella riippuen maalaustavasta. Vedeksi suositellaan usein tislattua vettä. Meillä vesi­johtovesi toimii oivallisesti, mutta jos haluaa olla erityisen huolellinen, huoltamolta voi os­taa akkuvettä sideaineen valmistukseen.

Artikkelin lopussa on Ralph Mayerin materiaalioppikirjassa oleva laaja vesiväriside­aineresepti. Se on osoittautunut hyvin toimi­

vaksi, mutta monenlaiset, muistakin lähteis­tä löytyvät ehdotukset ovat hyviä lähtökoh­tia. Kyse on yksinkertaisesta maalausmenetel­mästä, ja jos ymmärtää reseptien ainesosien vaikutuksen, voi niiden määräsuhteita vaih­della itselleen sopivaksi. Yleensä arabikumi käytetään kylläisenä liuoksena. Arabikumille kylläisyys on noin 500 grammaa litraan vettä. Erilaisissa ohjeissa hygroskooppista apuainet­ta voi olla esim. yksi viidesosa tai jopa puolet arabikumiliuoksen tilavuudesta.

Sideaine on helppo valmistaa. Arabikumi voidaan liuottaa aluksi annettuun vesimää­rään. Mitä karkeampaa se on, sitä hitaammin se liukenee ja vaatii säännöllistä sekoittamis­ta. Sitä ei pidä jättää lämpimään pitkäksi ai­kaa ilman säilöntäainetta, muuten se käy pilal­

1.

Arabikumia eri muodoissa.

2.

Epäorgaanisesta nikkelititaanikeltaisesta

hierretty vesiväri kaadetaan muottiin.

Tahnan juoksevuus on sellaista,

joka yleensä sopii orgaanisille väriaineille.

Tästä huolimatta nappi halkeili kuivuessaan,

ei onneksi kuitenkaan liikaa.

3.

Valmiita itse tehtyjä vesivärinappeja.

Muut ovat kuivia paitsi vaaleankeltainen.

Kuvat Malla Tallgren

14 taidemaalaus2/2011

le. Kaikki tarvittavat ainesosat voi myös laittaa purkkiin kerralla ja ravistella vähitellen tasai­seksi. Ennen värien valmistusta neste on syytä siivilöidä hienosilmäisen kankaan läpi. Myös liuoksen seisotus saattaa laskettaa pohjalle mustaa roskaa riippuen arabikumin puhtau­desta. Silloin sakka erotellaan kaatamalla puh­das neste hitaasti toiseen astiaan.

Väriaineet

Vesiväripigmenteillä tulisi olla hyvä valon­kesto, koska sideaine ei anna minkäänlais­ta suojaa valon haalistavaa vaikutusta vastaan. Lisäksi pigmenttimäärä on erittäin pieni ohu­essa värikerroksessa. Vähäisen hunnun haalis­tuessa se on vaarassa kadota kokonaan näky­vistä. Osalla orgaanisista väriaineista on huo­no valonkesto, joten asia on hyvä tarkistaa pig­menttejä hankittaessa. Vesiväreissä on suo­sittu luonnostaan läpikuultavia pigmentte­jä, koska ne muodostavat kirkkaimmat lasuu­rit. Muuten väriaineiden tulee olla niin pieni­hiukkasisia, että ne eivät erotu pisteinä.

Pigmenttien hiukkaskoolla on muutakin merkitystä silloin kun halutaan valmistaa kui­via vesivärinappeja. Eri pigmenttien kokovaih­telu voi olla jopa 500­kertainen ja se vaikut­taa tarvittavaan sideainemäärään. Pigmentit jakaantuvat kahteen pääryhmään kemialli­sen luonteensa mukaan, orgaanisiin ja epäor­gaanisiin. Epäorgaaniset pigmentit kuten rau­taoksidit (maavärit), ultramariini, kobolttipig­mentit, valkoiset sekä useat mustat ovat yleen­sä suurempia hiukkaskooltaan. Sitä vastoin or­gaaniset värit kuten ftalosyaniinit, kinakrido­nit ja atsoväriaineet ovat pääsääntöisesti pie­nempiä. Pienet hiukkaset ovat myös preussin­sinisellä sekä nokimustalla, jotka ovat epäor­gaanisia. Sideaineen ja pigmentin määräsuh­detta käsitellään tuonnempana.

Kuivilla värijauheilla työskenneltäessä tu­lee myös huomioida niiden terveyshaittavai­kutukset. Orgaanisten väriaineiden ongelma­

Mayerin sideaineresepti esimerkkinä

Mitat ovat hieman pikkutarkkoja, mutta ne on muutettu unsseista eikä niitä ole lähdetty pyöristämään.

1,6 desilitraa arabikumijauhetta tai 113 grammaa arabikumirakeita liuotetaan 2,4 desilitraan vettä.Apuaineiksi lisätään 0,75 desilitraa siirapin paksuista hunajavettä tai siirappia, 0,9 desilitraa glyserolia, 4 – 12 tippaa kostutusainetta sekä 1,5 grammaa (1,5 pilleriä) natriumbent­soaattia (Säilöntätabletti, Vitabalans Oy).

Sideaineen kokonaistilavuus on noin viisi desilitraa. Se säilyy huoneenlämmössä, mutta pitkäaikaisena varastona jääkaappi voi olla varmempi.

Ralph Mayer, 1991, The Artist’s Handbook,Faber and Faber

na on voimakas pölyäminen, vaikka niiden akuutti terveyshaitta muuten onkin alhai­nen. Epäorgaanisten ryhmästä löytyvät hai­tattomimmat ja haitallisimmat pigmentit. Pai­nonsa takia epäorgaanisilla on hieman vähäi­sempi taipumus leijua. Lisäksi vesivärisideaine kostuttaa yleensä niitä helpommin.

Vesivärien hiertäminen

Sideaineen ja väriaineen yhdistäminen tapah­tuu parhaiten sisäpinnaltaan lasittamattomas­sa posliinihuhmaressa. Sellaisen saa keittiö­tarvike­ tai taiteilijatarvikeliikkeestä. Sen tu­lee olla riittävän kovaa posliinia ja sileäpintai­nen. Huhmare voidaan pestä vedellä ja pesuai­neella. Mikäli se värjäytyy voimakkaasti, siinä

15taidemaalaus2/2011

voi hiertää liitujauhovelliä tai hangata vesihio­mapaperilla. Huhmareen, jonka halkaisija on noin 12 senttiä, laitetaan yhdestä kahteen ruo­kalusikallista pigmenttijauhetta. Huhmareen koosta riippuu kuinka suuri määrä voidaan kerrallaan hiertää. Sideainetta kaadetaan pig­mentin sekaan pieni määrä, aluksi vain yksi tai kaksi ruokalusikallista. Survimella painellaan kevyesti pigmentti­sideaineseokseen, jolloin nopeasti huomataan aikooko sideaine kos­tuttaa väriaineen vai kelluuko jauhe vain nes­teen pinnalla. Mikäli pigmentti ei kastu, seok­seen lisätään tipoittain denaturoitua etanolia (Sinol tms.) ja sekoitetaan uudelleen kevyes­ti. Etanolia lisätään kunnes pintajännitys las­kee tarpeeksi ja sideaine ryhtyy kostuttamaan kunnolla. Etanoli haihtuu vähitellen pois.

Kun huhmareessa ei enää erotu kuivaa pig­menttijauhoa, sitä ryhdytään hiertämään sur­vimella. Vellin näyttäessä tasaiselta koemaala­uksella saa parhaiten tietää, onko maali val­mista. Kupissa oleva ainehan on tässä vaihees­sa nestemäistä vesiväriä ja käyttökelpoista maa­laamiseen suoraan huhmareesta. Maalia levi­tetään paperille siveltimellä ja laimennetaan vedellä ohueksi laveeraukseksi. Hiertäminen on riittävää, kun väri leviää tasaisesti eikä jätä pigmenttikertymiä tai rantuja.

Sideaineen ja pigmentin määräsuhde voi­daan määritellä kokeellisesti. Mikäli sideai­netta on liian vähän, kuivuneen värialueen yli ei voi maalata pelkällä vedellä ilman, että vä­riä irtoaa. Liikaa sideainetta ei oikeastaan voi olla sillä arabikumiliuos apuaineineen kui­vuu myös yksinään riittävän ohuena kerrokse­na. Pelkällä vesivärisideaineella maalaaminen ei kuulu perinteiseen vesivärimaalaustraditi­oon, mutta on kohtalaisen toimivaa. Tämä te­kee mahdolliseksi myös erilaisten värjäysainei­den, elintarvikevärien, mehujen, sävytyspasto­jen tms. lisäämisen itse tehtyyn sideaineeseen.

Mikäli valmistetaan kuivia vesivärinappe­ja, pigmenttijauhetta on oltava riittävän pal­jon. Tässä on kuitenkin omat rajoituksen­

sa. Mikäli pigmenttiä on liikaa, nappi mure­nee kuivuessaan. Kun pigmenttiä on liian vä­hän, nappi kuivuu todella hitaasti tai jää tah­meaksi. Sopiva sideainemäärä näyttää noudat­televan ainakin pigmentin hiukkaskokoa. Epä orgaanisista pigmenteistä valmistetaan niin jäykkä tahna, että sen saa muottiin vain lu sikalla auttamalla, kun taas orgaanisen pig­men tin värivelli on ohuemmin valuvaa; niihin laitetaan siis suhteessa enemmän sideainet ta. Ohuen vellin koostumus koskee myös muun muassa preussinsinistä sekä nokimustaa. Jos­kus voi joutua tekemään koekakkusia useam­man kin kerran.

Hyviä muotteja ovat esimerkiksi erilaiset muovipurkkien pohjat tai kannet. Sopiva pak­suus märkää värivelliä muottiin on korkein­taan noin yksi sentti, muuten kuivuminen on hidasta. Napit kuivuvat yleensä muutamasta vuorokaudesta muutamaan viikkoon. Lähes ainoa kriteeri napin toimivuudelle on se, et­tei se murene irtomurusiksi kuivuessaan, pelk­kä halkeilu ei haittaa. Irtomuruset voidaan liu­ottaa huhmareessa jälleen pehmeäksi tahnaksi. Hierretään hieman lisää sideainetta mukaan ja valetaan väri uudelleen muottiin.

Peiteväri

Peitevärin ainoa oleellinen ero vesiväriin on se, että se sisältää aina myös jotain täyteainetta. Täyteaineena toimii esimerkiksi liitu tai ba­riumsulfaatti. Täyteaineen lisäys tekee mah­dolliseksi paksummat, hyvin tasaiset ja peittä­vät värikerrokset. Täyteaine kuitenkin muut­taa vesivärin samalla hieman maitomaisek­si. Liitu toimii heiveröisen valkoisen pigmen­tin tapaan samalla, kun se vahvistaa maalikal­voa ja tuo siihen aineellisuutta. Pelkästä liidus­ta sekä sideaineesta voidaan valmistaa erikseen purkkiin tai tuubiin velli, jolla vesiväri muute­taan peiteväriksi maalaustilanteessa. Tämä on mainio lisämahdollisuus, kun ryhtyy itse val­mistamaan vesivärejä. .

16 taidemaalaus2/2011

17taidemaalaus2/2011

Taidemaalari Tapio Lötjönenkertoo teoksestaanFantasia papukaijalla.

Maalasin akvarelleilla ja öljyväreillä. Ak ryyleissa havaitsin amerikkalaiset Grum­bac herin värituubit erityisen hyvälaatuisiksi.

Viitisentoista vuotta sitten Taidemaa lari­liiton taiteilijatarvikevälitys esitteli uutuus­tuot teena Grumbacherin vesiliukoiset öljyvä­rit. Esittelytilaisuuksia oli seuraamassa kym­meniä Taidemaalariliiton jäseniä, joista kui­tenkaan ei lopulta ole moni tainnut jäädä va­kituiseksi vesiliukoisen öljyvärin käyttäjäksi.Värit ovat ennakkoluuloista huolimatta kas­vattaneet suosiotaan varsinkin Euroopassa. Sel laiset värivalmistajat kuten Winsor & New ton, Lucas, Talens ja Maimeri ovat kehit­täneet omat vesiliukoiset sarjansa.

Hyviä ominaisuuksia vesiliukoisissa öljy­väreissä on, sen lisäksi ettei maalatessa tarvit­se altistua liuottimien höyryille, mahdollisuus käyttää niitä vedellä ohennettuna toisiinsa su­lautuen akvarellin tapaan tai peittävämmin, paksumpana seoksena normaalin öljyvärin

näin sen tein Taiteilijat kertovat teosten synnystä

tekniikoilla. Sopivimmaksi maalausalustaksi itselleni olen havainnut levypohjan gessopoh­justuksella. Normaali kangaspohja kupruilee helposti kostuessaan liikaa.

Vesiliukoisilla öljyväreillä maalauksen pin­ta jää elävämmäksi kuin akryylimaalaukses­sa ja onnistuessaan taiteilija saattaa tavoittaa maalauksellaan akvarellin ilmavuuden ja sa­malla öljyvärin vakuuttavuuden.

Näin sen Tein: punainen

Taidemaalari Ursula Kianto kertooteoksestaan Punainen.

Aloitan maalaamisen märälle akvarellipa­perille. Käytän mieluiten karheapintaisia, pai­noltaan ainakin 300 gramman akvarellipaperi­arkkeja. Arkista on helpompi repiä sopivanko­koisia maalauspohjia kuin lehtiöstä.

Kastelen paperin suihkupullosta vedellä. Li sään paperille vettä useita kertoja, tarvittaes­sa vielä isolla siveltimellä. Kun vesikerros osit­tain lainehtii, aloitan ensimmäisen värikerrok­sen. Annan pohjan kuivahtaa ja jatkan väriker­

Näin sen Tein: fantasia papukaijalla

Tapio Lötjönen: Fantasia papukaijalla,

2010, vesiliukoinen öljymaalaus levylle, 52 x 45 cm.

Kuvaaja Heikki Tuuli.

18 taidemaalaus2/2011

Ursula Kianto: Punainen, 2007, akvarelli, 17,5 x 21 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

roksia välillä tarkentaen värirajoja talouspape­rilla tai siveltimellä. Saatan myös pestä sienel­lä väriä pois saadakseni esiin vaaleampia sävyjä.

Pidän isohkoista öljyvärimaalaukseen tar­koitetuista siveltimistä, joissa on tankeat har­jakset. Myös rautakaupan siveltimet ovat käy­tössä. Sen sijaan akvarellimaalaukseen tarkoi­tetut näädän­ ja oravankarvasiveltimet sekä vastaavat tekokuituiset tuntuvat työskentelys­säni liian pehmeiltä ja hitailta syvien väriker­rosten levitykseen.

Maalaan mieluiten venäläisillä akvarelli­

väreillä. Niissä on minulle sopivasti sekä pig­menttejä että erilaisia värisävyjä. Kastelen ak­varellilaatikon värit suihkupullolla maalaami­sen alkuvaiheessa.

Hyvälaatuisissa eurooppalaisissa pienis­sä akvarelliputkiloissa on myös runsaasti pig­ment tiä, mutta niiden käyttäminen on jäänyt yksittäisiin väreihin. Haluan, että koko väripa­letti on käyttövalmis alusta asti, vaikka käyt­täisinkin vain paria väriä.

Akvarelli merkitsee minulle syviä, osin peittäviäkin värikerroksia. En tavoittele niin­

19taidemaalaus2/2011

kään keveyden vaikutelmaa tai vaaleaa läpi­kuultavuutta, vaikka akvarelleja maalaan useim miten kesällä. Maalaamisen alkuvaihees­sa lopputulos on vielä salaisuus.

Näin sen Tein: kukkien tuoksuTaidemaalari Marjukka Paunila kertooteoksistaan Kukkien tuoksu ja Tuulahdus.

Maalaukseni Kukkien tuoksu on aloitet­tu kastelemalla paperi kunnolla. Paperin alus­tana olen käyttänyt kapalevyä, koska se on hy­vin kevyt ja sitä on siksi helppo käsitellä. Levy on ollut hiukan kallellaan, noin 30 astetta.

Kastelussa käytän kasvien myrkyttämi­seen käytettävää suihkupulloa. Siinä on tasai­nen suihku ja suihkuttaminen onnistuu nap­pia painamalla.

Riippuen siitä, minkälaista vesijohtove­si on, käytän sitä joko suoraan tai keitettynä (noin 10 minuuttia). Jos olen epävarma veden laadusta, käytän tislattua vettä.

Aloitan kastelun hivenen paperin reunojen ulkopuolelta, koska reunat jäävät helposti epä­tasaisesti kostutetuiksi. Kuljetan suihkua ylä­reunasta aloittaen tasaisesti reunasta reunaan. Kun olen kastellut koko paperin, käännän sen ympäri ja kastelen toisen puolen samalla ta­voin. Teen tämän huolellisesti pari kertaa, an­nan paperin vetäytyä, ja jatkan kastelua hetken päästä kunnes paperi on ikään kuin liimautu­nut alustaan, eikä siinä ole näkyvissä yhtään kuplaa. Tämä on hyvä varmistaa tarkastele­malla lepäävää paperia eri suunnista.

Voin myös käännellä paperia kastelemisten välissä, jotta vesi imeytyy tasaisesti. Paperin kastelussa tärkeää on huolellisuus. Suih kut­

telussa ei saa olla liian nopea, jotta paperi ei kastu epätasaisesti.

Jos taas kastelee paperin liottamalla, pa­perista liukenee liimaa, mikä saa aikaan värin haalenemista värin kuivuessa. Samoin käy sie­nellä kastellessa, minkä huonona puolena on lisäksi mekaaninen paperin kosketus.

Jätän paperin kuivahtamaan niin kauaksi aikaa, että sen pinta ei kiillä.

Maalaus Kukkien tuoksu on kohtalaisen iso, 75 x 110 cm, kostutus oli hyvä tehdä huo­lellisesti, siksi teosta ei tarvinnut maalaa mi sen ajaksi kiinnittää, vaan se kuivui suoraksi.

Maalaaminen oli elämys, kun väri ei levin­nyt eikä painunut paperin sisään.

Maalausta aloitettaessa paperin oikea kos­teustaso on minulle ratkaiseva. Paperin pinta ei saa olla liian märkä eikä se saa olla liian kui­va. Tämä vaikuttaa värin loistavuuteen, siihen millaiseksi väri jää kuivuttuaan.

Vaikka kaikki muut asiat − värin sekoitus tai väriopilliset seikat olisivat kohdallaan, niin paperin käsittelyn laiminlyöminen ja maa­laamisen aloituksen väärä ajoitus voi kiusata työskentelyä ja lopputulosta. Silloin akvarel­lin kuivuttua tuntuu, että kaikki väri on pai­nunut paperin sisään.

Maalauskerrosten rakentaminen on mi­nulle nautinto. Aloitan suoraan tummista vä­reistä, jolloin saan kiinni maalauksen raken­teen. Maalaan ensimmäisen kerroksen pyrkien jo lopulliseen tulokseen. En koske enää mär­känä jo siveltyyn väriin, vaan annan työn kui­vua täysin. Sen jälkeen suihkutan työn kevyes­ti molemmin puolin ja annan paperin taas täy­sin kuivua, jonka jälkeen suihkutan maalauk­sen jälleen kevyesti molemmin puolin. Se saa kuivahtaa sen verran, että kiilto häipyy, ja sit­ten maalaan toisen kerroksen. Näin jatkan ve­sieristysten ja maalauskerrosten kanssa kunnes työ on lopullisesti valmis.

Kukkien tuoksussa on paikoitellen jopa kaksikymmentä kerrosta. Tämä ei olisi mah­

Marjukka Paunila

on kirjoittanut kirjan

Akvarellimaalaus,

(Kustannus Oy Taide,

Helsinki 2005).

Kirjassa on myös

Päivi Ukkosen artikkeli

Konservaattorin näkökulma.

20 taidemaalaus2/2011

dollista ilman vesieristyksiä. Kun suihkutan vesieristyksen, paperista liukenee hiukan lii­maa ja se eristää päälle tulevan värikerroksen alemmasta, jolloin saadaan hienoja optisia vä­risekoituksia. Maalaaminen on näin työsken­nellen hidasta, mutta se sopii aina liikkees­sä olevaan sieluuni. Voin tehdä montaa työ­tä yhtaikaa, ja lepään kun näen värin elävän. Silloin koen itsekin eläväni.

Joskus taas teen toisin.Maalaus nimeltään Tuulahdus on pieni

30 x 30 sileälle puuvillapaperille kerralla maa­lattu kertomus eräästä heinäkuun hetkestä. Paperin kostutus on tehty samalla tavoin kuin edellisessä akvarellissa. Paperin kallistus on näin pienessä työssä pienempi, noin 15 astetta.

Tärkeää on, että vesi ei valu liian nopeasti pois pinnasta eikä toisaalta vesi jää lillumaan pape­rin pinnalle irrottaen liimaa paperista.

Sekoitin tässä kahdesta väristä harmaan, jolla laveerasin koko arkin. Sitten annoin pin­nan kuivahtaa hetken. Otin ison näädänkarva­siveltimen ja maalasin kuivalla, puhtaalla sivel­timellä mallina olleen kasvin. Tässä se tarkoit­taa, että poistin väriä haluamistani kohdista.

Tämä taas täytyi tehdä nopeasti ennen kuin pinta kuivui, sillä korjata ei voinut. Maa­laaminen vastaa nyt sitä perinteistä käsitys­tä akvarellimaalauksesta paitsi, että tämä on jon kinlainen negaatio. Näädänkarvasivellin on tässä ehdoton, koska sen värinottokykyä ei mi kään muu materiaali ylitä.

Marjukka Paunila: Kukkien tuoksu, 2006, akvarelli, 75 x 110 cm. Kuvaaja Pekka Sinisalo.

21taidemaalaus2/2011

Näin sen Tein: kesäkuuTaidemaalari Tuija Suutari kertooteoksestaan Kesäkuu.

Puhdas paperi. Siperian viimeisen vuoris­tonäätäuroksen kolme viimeistä häntäkarvaa. Vettä. Väriä. Akvarellin arvostus taiteena ja omana maalaustekniikkanaan on välillä suku­puuttoon kuolemassa. Tässä muutama koti­konsti vedenvaraisen maalauksen saloihin.

Vesi vie.Suuria maalausarkkeja täytettäessä on kak­

si vaihtoehtoa. Pala palalta ja täydellinen suo. Hillittömin työ saattaa tosin ilmaantua näky­viin näiden kahden tavan vuorotellessa.

Paperi imee, kelluttaa, rantuilee. Olen valmistanut tämän maalauksen aloit­

tamalla toonauksella. Siihen käy mikä tahan­sa väri. Nyt hento punainen.Toonauksen aika­na syntyvät ensimmäiset mielikuvat. Ollaanko merellä, maalla, puun alla, komerossa. Hen ki­löitä saattaa ilmaantua. Tila on avoin ja mah­dollinen. Sitten otan sattuman siveltimen. Se on viritetty epätoivoisella värillä.

Taas on kaksi mahdollisuutta.

Kosteaan pintaan hapuilua, lorotuksia ja kuivaamista. En vieläkään halua päättää tulee­ko tumma vai vaalea. Joku sieltä tulee; kaula. Silmä. Taas näitä helvetin päitä.

Pestään. Paljon vettä, hellästi huomaamatta kau­

la pois, silmä pois, jalka pois. Voi käyttää peh­meää kangasta, hameen helmaa tai vaan kaataa vettä vinolle pohjalle.

Kattellaan.Laitetaan vaakaan, vatupassiin. Paperi kup­

ruilee, tekee järviä ja ojia. Kaivetaan mutave­si pois. Kaunis pitää olla maalauksen, puhdas, ihana, upea väri. Kuvan pitää olla vapaa.

Ollaan hiljaa hetki.Ei kattella mitään erityistä, kymmenen mi­

nuuttia. Pää tyhjäksi.Ei mitään oo missään.Taas sattuman sivellin ja uusi väri. Juuri

keksitty. Sinne heilahtaa. Telmien punainen

Marjukka Paunila: Tuulahdus,

2009, akvarelli, 30 x 30 cm.

Kuvaaja Jussi Tiainen.

22 taidemaalaus2/2011

Tuija Suutari: Kesäkuu, 2011, akvarelli, 125 x 85 cm. Kuvaaja Hannu Miettinen.

ja keltainen, ikuiset kaverit ja hyvältä näyttää. Pyöritään ylhäällä. Ei pysty näkemään

sommittelua. Palataan alalaitaan. Liikaa tava­raa ylhaallä, rätillä pois.

Makea maalaus hymyilee ja alkaa kuivatel­la jossain kohdin. Tulisiko sieltä enää ketään. Ei tule. Vedän sinistä lautaselle, transparenttia. Pudottelen sinne tänne. Kuka keksi vihreän ja ruskean. Syksy. Kevät.

Äkkiä pois. Millä vaan. Kaikki pilalla. Rauhotutaan. Paperi kestää. Italianpoika

on hommansa takana. Pinta raikas, ei liian huokoinen ja karkea, väri hengittää. On tyy­tyväinen vähäeleisyytensä. Lähes minimalisti­nen pinkki. Annetaan kuivua.

Seuraavan päivän murhe, mitä tuli.Neuvottelut kuvan tapahtumista alkavat.

Näin sen Tein: melankolia ja myrskyTaidemaalari Hanna Kantokorpikertoo teoksistaan Melankolia ja Myrsky.

Melankolia... voiko kukaan olla tuntematta melankoliaa, ellei sitten ole tunnekylmä nar­sisti? Maalauksissani kohtalonsa luojat ja tra­gedioiden tahattomatkin toteuttajat elävät maisemassa elämänsä sivuhenkilöinä, hahmo­ni ovat kuin näyttelijöitä teatterissa.

Teokset liikkuvat antiikin maisemassa. An­tiikin paimenrunous on ollut minulle tärkeä

23taidemaalaus2/2011

innoittaja. Monissa maalauksissani on antiik­kiin viittaavia elementtejä eräänlaisina frag­ment teina. Maalaukset ovat surumielisiä ku­vauksia, raunioromantiikkaa, menneitä idylle­jä ja arkadioita.

Maalausteni tunnelma pyrkii hengeltään ole maan rokokoon tai romantiikan ka ltais ta. Maa larina minua ovat innoittaneet Claude Lorrain ja Nicolas Poussinin teokset se­kä Antoine Watteaun ja Honore Frago­nardin surumielisen sirostelevat idyllit, jois­sa on kepeyden sisällä tiettyä surumielisyyttä. Runoilijaihanteeni on Carl Michael Bell­man.

Eleginen tunnelma vallitsee tussi­ ja pastel­li maalausteni idyllissä. Runouteni on pieni­muo toinen kontrastisävelmä, herkkä ja toivot­tavasti tyylikäs vastaisku herooiselle eeppisel­le tyylille. Runoilija on pappi tai papitar luon­non temp pelissä. Sijoittumalla maalaismaise­

Hanna Kantokorpi: Melankolia, 2008,

muste pergamentille, 68 x 48 cm. Kuvaaja Heikki Rapo.

Hanna Kantokorpi: Myrsky, 2010, tussi,

54 x 74 cm. Kuvaaja Janne Kantokorpi.

24 taidemaalaus2/2011

maan runoilija voi saada hahmon, jonka luon­to ilmaisee. Pastoraalin paimenen rooli kuvas­taa taiteilijan roolia. Elegia on ristiriita, kutsu­mus henkilöityy muusaan ja kuolemattomaan mai neeseen. Satiirissa lohdutus on vain houre. Vanitas, kaiken turhuus, nousee esiin.

Ihmismieli koostuu käsitteistä aika, maise­ma ja muisti. Vesielementti merkitsee runoili­jan sielun hautapaikkaa panteistisenä allego­riana, jossa luovuus, kuolema ja joki yhtyvät mielikuvituksen ja ajan virtana.

Maalaukseni Myrsky käsittelee surullis­ta ja samalla rohkeaa naista, joka on luon­nonvoimien armoilla. Kyseessä ei ole mikään Luonnotar, vaan nainen, joka selviytyy ja säi­lyttää arvokkuutensa eikä suostu olemaan myytti vaan ihminen.

Käytän tussimaalauksissani mustekynää ja sivellintä pergamentille värikkäästikin, har­maa­asteikon lisäksi seepiaa ja erilaisia ruskei­ta ja jopa voimakkaasti valkoista.

Näin sen Tein: FresKOTaidemaalari Riikka Wesamaakertoo teoksestaan Fresko.

Aloitin maalauksen vuoden 2010 kevääl­lä. Alkuperäinen aihe kulkeutui toisesta maa­lauksesta, johon halusin maalata tällaiset hah­mot, joiden välissä olisi jokin virtaus, liikkuva yhteinen alue. Asiat kehittyivät kuitenkin niin, että ensimmäisessä maalauksessa hahmot tuli­vat ensin yhdeksi, sitten erkaantuivat, sulivat maahan ja katosivat.

Tämän maalauksen maalasin ensin keltai­seksi, tai kultaiseksi, ja jos jotain muuta olin­kin suunnitellut, vaelsivat nuo edelliset hah­

mot siihen ja alkoivat oikeastaan sitten sanel­la minulle mitä tehdä. Vaikka en niin mitään tiennyt, kaikki oli kuitenkin selvää heti alusta asti. Se, että olisi jokin muotoutuva olento ja tila, josta olento samalla olisi osa. Minua kieh­too alati ihmisolennon erottuminen ja sulau­tuminen ympäristöönsä ja toiseen. Rajat, ai­ne ja tila.

Maalauksen nimi on fresko. Ensiksi siksi, että fresko, niin kalkkimaalaustekniikkaa kuin se nimeänä tarkoittaakin, on alkanut minul­le tarkoittaa jonkinlaista valtavaa kuvaa, joka koskettaa samanaikaisesti useampaa aistia ja ikäänkuin kaikuu ja synnyttää aikaa. Itselleni juuri tämä maalaus on freskon tavoin valtava kuva. Freskoa olen ajatellut paljon tämän ja muiden samanaikaisesti toteuttamieni tempe­ramaalausten kohdalla myös siksi, että nykyi­nen työhuoneeni on kovin pieni. Ajattelin, et­tä hitto, maalaan ”freskoja”, maalaan avaruu­den pieneen huoneeseeni.

Freskoa muistuttaa myös tämä tempera­maalauksen tekniikka, jota olen käyttänyt (munankeltuaistempera), sillä väri muut tuu arvaamattomastikin kuivuessaan. Enim mäk­seen värit vaalenevat ja joskus harvoin tum mu­vat. Koska maalaustapani ei ole kovin järjes tel­mällinen on maalauksesta nousseen impuls­sin, värin sekoittamisen, taustalla vaeltavien ajatusten ja varsinaisen maalausteon liikeh­dinnästä vaikea erottaa teknisiä yksityiskohtia ja olla tarkkana. Jossain taustalla joku kuiten­kin laskee munankuorellisia vettä ja arvioi vä­riseoksen koostumusta − väriä, vettä, munaa − niin, että noita kolmea olisi toisiinsa suhtees­sa sopivasti, jotta maali toimii yhteen edellisen maalauskerroksen kanssa. Maalaan mielelläni kerroksittain. Rakastan pehmeää syvyyttä, jo­ka syntyy osittain läpikuultavien maalikerros­ten vaikutuksesta.

Tämä tekniikka on vetinen ja vaikea ja sitä on joskus niin vaikea korjata.

Etenkin tällä tavalla maalatessa, kun ei ole

25taidemaalaus2/2011

selvästi rajautuvia muotoja tai pintoja, toisis­taan erillisiä elementtejä, vaan kaikki on kuin yhtä ainetta. Värin on orgaanisesti seuratta­va ajatusta maalaushetkellä ja asetuttava pai­kalleen kuitenkin niin, että se säilyttää ajatuk­sen liikkeen. Toisella hetkellä ajatus on toinen, ja munavesiemulsiokin on vahvuudeltaan eri­lainen. Paitsi ajatukset, temperamaalauksessa liikkuu kaikki muukin, maaliaine on kevyttä ja herkkää. Pigmentit vaeltavat ja vesi väreilee.

Näin sen Tein: kuka kehtoa keinuttaa, osa 4

Kuvataitelija Eija Keskinenkertoo teoksestaan.

Kuka kehtoa keinuttaa, osa 4 ­maalaus kuuluu kuuden kuvan sarjaan. Kuusiosaisessa kokonaisuudessa on kolme puuväripiirustus­ta ja kolme piirustuksista kumpuavaa akvarel­lia. Tämä neljäs osa, akvarelli tekosilmillä, on sarjan ensimmäisen osan tunteenomainen ja suurpiirteinen toisinto.

Riikka Wesamaa: Fresko, 2010,

tempera kankaalle, 210 x 200 cm.

Kuvaaja Heikki Tuuli.

26 taidemaalaus2/2011

Kuvat kertovat tekijänsä maailmasta. Pyrin mer kityksellistämään elämääni teoksilla­ni. Metsä, kärpässienet, neliapilat, kolmikäti­set madonnat, käivärät ja pienet kummajaiset ovat mieluisia aiheita. Symbolit voivat toimia al legorioiden tavoin − ja tunnistettavuuden­kaltaisuus tarjonnee katsojallekin mielikuvia. Teos syntyy prosessissa, niin tietoisessa kuin vahingossa. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää, te­ki jänkään, saati selitellä.

Tein tätä akvarellia viitenä eri työpäivänä. Jokaisella kerralla kastelin ensin paperin sumu­tinpullolla, jotta värin valumien ja liukenemi­sen mahdollisuudet olisivat yhdenmukaiset jokaisena työskentelypäivänä. Käytin aitoa pe­susientä veden pyyhkimiseen: usein myös liian paljon ja monesti. Akvarellityöskentely on mi­

nulle oikeastaan sattumankauppaa. Ei ole har­vinaista, että kohtaan työhuoneella maalauk­sen, jollaista en sinne ole mielestäni edellisenä päivänä jättänyt.

Akvarellin ihanuus ja kamaluus on minul­le sen hetkellisyydessä; vedenkirkas hohde kuivuu, enkä saa sitä millään loistamaan sa­malla tavoin valmiina. Mutta tämä on myös tekniikan ehdoton HH − hekuma ja haus­kuus. Minusta akvarellityöskentely onkin lep­poisampaa kuin esimerkiksi piirtimen käyttö. On miellyttävää heittäytyä sumeilemattoman luottavaisesti sattumien armoille.

Maalauspohjana käytin Montvalin 300­grammaista akvarellipaperia. Väreinä minulla olivat St. Petersburg­ ja Schmincke­akvarellit. Schmincken Phtalo­vihreä on yksi mieliväreis­

Eija Keskinen: Kuka kehtoa keinuttaa, osa 4, 2011, akvarellivärit, tekosilmät, 65 x 50 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

27taidemaalaus2/2011

täni. Kuvan graafisemmat elementit on teh­ty Lyran akvarellikynillä. Lyralla on mielestä­ni erityisen kaunis vaalea sininen. Tekosilmiä on aina työhuoneellani varastossa; joihinkin töihin niitä täytyy laittaa ja tämä oli sellainen. Teoksessa niitä on yhteensä 224 kappaletta ja silmien liimaus oli viimeinen työvaihe. Joku tätäkin kehtoa keinutti.

Näin sen Tein: ESITYS IKrista Kortelainen kertooteoksestaan Esitys I.

Kostutetulle paperille maalatut ensim­mäiset puhtaat vedot ovat päihdyttäviä. Lop­pu onkin pelkkää taistelua, vesiväri on herkkä ja yleensä oikutteleva. Paperi kupruilee ilman syytä, ja välillä väri kieltäytyy yhteistyöstä.

Tein maalausta kauan, ehkä kuukauden, ja sinä aikana maalaus sai syvyyden.

Maalauk sessa sattui kumminkin virhei­tä, väärien vetojen poistaminen on akvarellil­la pelottavaa toimintaa. Kamppailujen jälkeen tä mäkin työ lopulta kuitenkin kertoi olevan­sa valmis.

Esitys I oli esillä näyttelyissäni Porvoossa 2010 ja Helsingissä 2011.

Helsingissä se päätyi kavereineen uuteen kotiin jatkamaan elämäänsä tekijästään irral­laan..

Krista Kortelainen: Esitys I , 2010, akvarelli 38 x 45 cm. Kuvaaja Jukka Siikala.

Akvarellimaalaukset

uudessa kodissaan.

Tuija ja Kim Ramberg

juhlistavat hankintaansa.

28 taidemaalaus2/2011

Lauri Ahlgrén ja Antti Lassila ovat tun­teneet toisensa 1970­luvulta. Ahlgrén muistaa, että olisi tutustuttu Elitessä, missä tapaamises­sa olisi ollut myös Tuomas Mäntynen mu­kana; jatkoille oli tultu Lallukkaan, missä oli laulettu ja kerrottu hauskoja juttuja.

Lauri Ahlgrén pääsi kansakoulusta 1942. Töihin oli päästävä. Hän lähti tykkitehtaan tehdasammattikouluun Vammalaan. Tuolloin hän osti ensimmäiset taidekirjansa ja kävi ABC­piirustuskoulua, jota on Ahlgrénin mie­lestä halveksittu turhaan. Perustehtäviä, lavee­rausta ja seepiamaalaustakin opeteltiin. Li säk­si koulu antoi tietoa jatkokoulutusmahdolli­suuksista. Niinpä Ahlgrén osasi heti mennä haluamastaan Suomen Taideakatemian kou­lun ovesta, eikä erehtynyt Taideteolliseen op­pilaitokseen, Ateneumin B­rapun toisessa ker­roksessa.

Lauri Ahlgrén Taiteilijalla oli ennen pal­jon tärkeää tehtävää valtakunnan arkielämäs­sä. Itse taiteen tekemistä oli sitten vähemmän.

Ahlgrénkin on työskennellyt muun muassa mainosmiehenä, johon saatu vuoden koulutus piti leivässä kouluajan.

Opiskelu oli varsin akateemista. Tehtiin ase­telmia, maisemia ja henkilökuvia. Koulun kir­jastossa ei löytynyt kirjallisuutta kuin renes­sanssin ajan taiteeseen asti. Oppia otettiin myös Ateneumin museossa esillä olleesta ko­

timaisesta taiteesta, joka ajoittui 1930­luvul­le. Picasso, Matisse ja Legér tulivat tutuik­si Ranskan ja Italian taiteen suurista näytte­lyistä Taidehallissa 1950­luvulla. Siihen viit­taa muun muassa Ahlgrenin dukaattipalkinto­maalaus Putkiasetelma vuodelta 1954.

Professori Ahlgrénilla on takanaan paljon eri­laista työtä: korkeakouluopettajana, taiteili­jana, mutta myös taidepoliittisena toimijana, mm. Taiteen keskustoimikunnan puheenjoh­tajana (1983 – 88). Taidetoimikuntalaitoksen syntyyn (1968) liittyi Ahlgrénin mukaan tai­teilijoiden puolelta paljon poliittista väärinkä­sitystä. Lauri Ahlgrén Ensin se, että ajateltiin val­tion haluavan heti taiteen yhteiskunnallista val jastamista. Toiseksi ilmassa oli ennakkoluu­loja poliittisten päättäjien halusta vaikuttaa sii­hen, keitä asiantuntijoita valtion taidehallin­

Keskustelemassa Lallukassa,

Lauri Ahlgrénin kotona, keittiössä

Lauri Ahlgrén, Antti Lassila

ja Tiina Lamminen

lauantaina 7.5.2011

kello 11 – 18.

Minusta tuntuu, ettei saa olla liikaa sääntöjäTaidemaalari Tiina Lamminen

Professori Lauri Ahlgren on

kutsuttu Taidemaalariliiton

kunniajäsenksi 1996.

Lauri Ahlgrén:

Valkoinen tanssi,

1964, akvarelli ja tussi,

29,5 x 23,5 cm.

Kuvaaja Anssi Ahlgrén.

Minusta tuntuu, ettei saa olla liikaa sääntöjä

29taidemaalaus2/2011

30 taidemaalaus2/2011

toon valitaan. Valtioneuvosto nimesi asian­tun tijajäsenet taidehallintoon laajan harkin­nan jälkeen ja toimivaksi se osoittautui.

Vesivärimaalauksesta

Lauri Ahlgrén soimaa itseään huonosta pape­rin tuntemuksestaan, mutta muistaa kehua Fab rianon 600 gramman paperia, jota voi kas­tella vain pinnalta tai sitten molemmin puolin. Kostea ja paksu paperi pysyy hyvin suorassa.

Hän kertoo Osmo Visurin käyttävän pa­perin alla lasilevyä. Itse hän käyttää sinkkile­vyä, koska niitä on litografian tekemisestä jää­nyt. Kostea paperi ottaa hyvin kiinni alustaan tai sitten paperin voi teipata alustalle.

Antti Lassila mainitsee kostean paperin etuna sen, että kostutettu paperi ei vedä si­sään sä liikaa väriä. Hän mainitsee esimerkin myös toisenlaisesta tekniikasta. Tapani Rait­tilan näyttelyssä Taidesalongissa 2008 oli pa periteoksia, joita oli tehty ohuelle ja liuk­kaalle paperille piirtämällä ja sitten kuin lyö­mällä väri laitettu päälle. Jos käytössä on ohut paperi, sitä ei voi aina kastella.

Antti Lassila Riippuu mitä tavoittelee, jos­kus paperi voi olla liukastakin.Lauri Ahlgrén Akvarellipaperin laatuisuu­dessa on tärkeää, että kuidut ovat sekaisin. Sil­loin märkä paperi laajenee tasaisesti ja kuivuu tasaisesti. Konevalmistetuissa papereissa kui­dut ovat yhdensuuntaisia ja kuivuvat epätasai­sesti. Paperi taipuu myös vain yhteen suuntaan.Antti Lassila Yhdistys teki tutustumismat­kan Tervakoskelle, missä paperimestari esitte­li paperin valmistusta. Tervakoskella tehdään loistavia papereita.Lauri Ahlgrén Sellainen matka kannattaisi tehdä uudelleen.

Kun akvarellistit Lauri Ahlgrén ja Antti Las­sila kertaavat hyviä maaleja, tunnetut merkit saavat molemmilta hyväksynnän.

Lauri Ahlgrén Sitä vaan tulee aina niitä mielipiteitä, kun on tottunut käyttämään jo­takin.Antti Lassila Mutta jos tehtaat muuttavat ja vaihtavat omistajaa, ei voi tietää mitä väreil­le tapahtuu.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että aloit­telijan ei kannata hankkia kalleimpia välinei­tä. Studiovärit ovat harrastajalaatuisia värejä. Niissäkin erityisesti maaväreillä on hyvä hin­ta­laatu­suhde.Lauri Ahlgrén Kun maalasin Brondan vin­tillä 1950­luvulla, niin käytimme tapettia har­joituspaperina. Ei se valonkestävää ole, mutta edullista ja taustapuoli imee hyvin.

Kysymykseen, mistä sitten tietää, että kannat­taisi ja saisi jo siirtyä parempiin materiaaleihin, saa kohteliasta naurua osakseen. Lauri Ahlgrén Se on varallisuuskysymys, voi verrata esimerkiksi viineihin.Antti Lassila Kun joku sanoo, että olet tehnyt hyvän maalauksen, pääsee näyttelyyn. Kyllä sen itsekin huomaa.Lauri Ahlgrén Kyllä, itse sen huomaa!

Lauri Ahlgrén Sitten ovat siveltimet, hyvät näädänkarvasiveltimet. Minä olen kyllä käyt­tänyt kaikenlaisia, kun on vain tarpeeksi pitkä karva, että se imee tarpeeksi. Jos on tarpeek­si märkä paperi, väri leviää pinnalle hämypin­naksi.

Sitten voi tehdä tamponeja laittamalla su­perloni pehmeän kankaan, flanellin tai käyte­tyn puuvillakankaan sisään. Ensin liottaa vä­riin tai esimerkiksi laimennettuun tussiin. Jos­kus olen käyttänyt pahvilastaa. Kaikki pahvi­materiaalitkin jättävät erilaisen jäljen.

Värin määrässä pitää olla tarkka, aluk­si laittaa siveltimellä riittävästi, toisaalta sit­ten huolehtia, ettei lopuksi jää sellaista värika­saa. Pitää harjoitella, sitten voi pensselillä lait­taa jotakin yksityiskohtia taustalaveerauksen päälle (…) minulla on muuten yksi Hokusai.

31taidemaalaus2/2011

Lauri Ahlgrén Katsushika Hokusai (1760 − 1849) on tunnetuin japanilainen puupiir­rostaiteilija. Tarina kertoo, että keisari pyysi Hokusain maalaamaan jonkun linnun tai esi­merkiksi kukon. Hokusai kasteli tupon tussiin ja heitti sen keisarin jalkoihin, mistä värin räis­kymisestä keisari suuttui. Hokusai sanoi, että odota vähän ja otti pensselin ja muutamalla vedolla teki mestarillisen kukon räiskeestä: sii­täkö keisari ihastui ja sanoi, että kyllähän minä heti tiesin, että tässä on mestari.

Antti Lassila Mitä sanot aidosta pesusie­nestä kastelemisessa?Lauri Ahlgrén Pesusieni on varmasti hyvä.

Paperin pinta on vaan herkkä ja pitää muistaa, että sitä ei hierrä rikki. Paperia pitää käsitellä hellävaraisesti ja kosketella mahdollisimman vähän paperin pintaa, ettei jää rasvaisia jälkiä. Ei saa sormeilla liikaa, ettei jää rasvaa, sillä ak­varelli on herkkä rasvalle, sillä siitä jää valkea jälki, samoin kuin litografiaankin. Aukusti Tuhka opetti, miten ihminen on täynnä ras­vaisia kohtia, josta niitä jälkiä jää.

Tiina lamminen Entäs sitten se koulukun­takysymys, saako maalausta paikata valkoisel­la guassilla?Lauri Ahlgrén Jos teos on hyvä saa olla kuinka paljon epämääräisiä kohtia hyvänsä.

Lauri Ahlgrén: Vuoristoilmaa,

1998, akvarelli, 26 x 51 cm.

Kuvaaja Anssi Ahlgrén.

32 taidemaalaus2/2011

Antti Lassila Näyttelyssä on tiukka linja, tosin Nandor Mikolalla on maalauksis­saan vaikka miten paljon valkoisia pilkkuja.Lauri Ahlgrén Kyllä minusta tuntuu, ettei saa olla liian tiukkoja sääntöjä. Dürerillä on vaikka miten paljon guassia, ja näillä ruot­sa laisilla mestareilla, kuten Zornilla ja Lars sonilla. Mestari voi aina tehdä mitä vaan haluaa.

Antti Lassila Minun Helsinkini ­näyttelys­sä aiheutti kerran keskustelun teos, jossa taitei­lija oli peittänyt suuria aloja guassilla. Teoksia ei sitten laitettu näyttelyyn. Teokset ripustet­tiin lopulta johtoportaan neuvotteluhuonee­seen, mistä niitä sitten myytiinkin. On toki niinkin, että monet akvarellivärit ovat itses­sään peittäviä.Lauri Ahlgrén Tasaista, isoa pintaa ei saa akva rellivärillä. Silloin on guassi ainoa vaihto­ehto. Mutta jos on teos, missä näin on, ei ole pak ko viedä sitä Akvarellitaiteenyhdistyksen näyttelyyn. Myy sen vaikka. Akvarellin taus­ta tehdään aina ensin, värillinen muste on hy­vä, kunhan ei sitä levitä liian märälle pinnalle.

Antti Lassila Lajityyppierojakin on: Carl Warghin jälki on joskus varsin piirustuksen­maista.Lauri Ahlgrén Lajittelu ei ole tärkeää. Kun­han saa vain aikaiseksi, mitä haluaa. Mut ta jos akvarellissa laittaa liian paljon päällekkäin, se menee kyllä tukkoon. Ei tarvitse kuin komple­menttivärejä laittaa, niin tukkoon menee ja tulee harmaata.Tiina lamminen Eikö akvarellin valotila täs­sä lähene lasimaalausta? Lauri Ahlgrén Kyllä niissä samankaltaisuut­ta on.

Maalauksista

Lauri Ahlgrén Poikani teki kotona olevis­ta teoksistani tällaisen pienipainoksisen luet­telon: täällä on muun muassa tämä Valkoinen tanssi ­teos. Jokaisella taiteilijalla on teos tai teoksia, jot­ka ovat olleet käänteentekeviä, se on sellai­nen sytkähdys, niihin liittyy havainto tai aja­tus joka vie eteenpäin, ihan uuteen. Tämä Val­koinen tanssi (1964) oli juuri sellainen. .

Lauri Ahlgrén:

Purjehdus Niilillä, 2005,

akvarelli, 45 x 57 cm.

Kuvaaja Anssi Ahlgrén.

luettavaksi

Lauri Ahlgrén,

kustantaja Parv Publishing, 2010.

Kirjoittajat Lauri Ahlgrén,

Tore Tallqvist ja Otso Kantokorpi.

33taidemaalaus2/2011

Suomen Akvarellitaiteen yhdistys– Miten se sitten syntyi?

Jos olet kiinnostunut toiminnasta,

ota yhteyttä sihteeri Taina Rasiin,

puhelin 050 5279821

sihteeri@akvarellitaiteenyhdistys.fi

www.akvarellitaiteenyhdistys.fi

Kotisivuja

Nordiska Akvarellsällskapet,

www.akvarellen.org

European Confederation

of Watercolour Societies (ECWS),

www.aquarelinstituut.be/ecws

www.akvarellmuseet.org

www.royalwatercoloursociety.co.uk

suomen akvarellitaiteen yhdistys Taidemaalari Tiina Lamminen

Asuessaan Lontoossa Antti Lassila tu­tustui maailman vanhimman vuonna 1804 pe rustetun akvarellitaiteen yhdistyksen The Royal Watercolour Societyn näyttelyihin. Yh­dys valloissa ollessaan hän taas näki, että on mo nenlaisia, myös esimerkiksi paikallisia ak­va rellitaidetta edistäviä yhdistyksiä.

Syntyi ajatus perustaa akvarellitaiteen yh­distys myös Suomeen. Ensimmäisen kerran yhdistyksen perustamisesta oli puhetta tal­vella 1989 – 90. Silloin Antti Lassila esitti Tuomas Mäntyselle kysymyksen, että kos­ka te sen yhdistyksen perustatte.

Vuonna 1998 yhdistys sitten perustettiin. Kun uudelle yhdistykselle mietittiin ni­

meä, vaihtoehtoina olivat Akvarelliyhdistys ja Akvarellitaiteen yhdistys. Antti Lassilan esi­tyksestä valittiin sana, jossa on taide mukana: silloin korostuu tekniikka, eivätkä sen tekijät.

Lassila toimi kymmenen vuotta puheenjoh­tajana (1998 – 2008). Sittemmin hänet on va­littu yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.

Professori Lauri Ahlgrénin lisäksi mui­ta uuden yhdistyksen taustahahmoja profes­soriTuomas Mäntynen ja taidemaalari Osmo Visuri sekä galleristi Pek ka Väinölä.

Antti Lassila Akvarellitaiteen yhdistys ei ole kilta, niin kuin ovat perinteiset ammattilii­tot. Yhdistys oli alkujaan avoin kaikille, myös keräilijöille. Nyttemmin kaikki hyväksytyt ovat tekijöitä. Jäseniä on nyt 650.

Ensimmäinen iso ponnistus oli näyttely Vaa­sassa Nandor Mikola ­museossa. Isojen näytte­lyjen sarjaa ovat jatkaneet Minun Helsinkini

­näyttelyt. Näyttelyjä on neljän vuoden vä­lein ja ne ovat toteutuneet kolme kertaa Sa­nomatalossa. Museonjohtaja Berndt Arell oli ensimmäisissä kuraattorina ja taidemaalari Tello Anttila tärkeä taustahahmo.

Lauri Ahlgrén Kyllä pitää mainita, että mi­ten Antti, sait meille Sanomatilan ja ilmoituk­set hankituksi.Antti Lassila Siinä oli hyvä tilaisuus, kun Sa nomatalo oli uusi ja paikalle haettiin pro­fiilia.

Akvarellitaiteen yhdistys on Nordiska Ak va­rellsällskapetin ja eurooppalaiseen Eu ropean Confederation of Watercolour So cie tiesin jä­sen.

European Confederation of Watercolour So cieties on eurooppalaisten vesivärimaala­reiden neuvosto, johon kuuluu 11 jäsenyhdis­tystä. Järjestö antaa vuosittain jäsenyhdistyk­sen järjestettäväksi yhteisnäyttelyn siihen tar­joutuneessa jäsenmaassa. Tänä vuonna näyt­tely järjestetään Suomen Joutsenessa, Forum Marinumissa, Turussa 1. – 24.7.2011. Näyt­telyssä on esillä taiteilijoita kaikista yhdestä­toista jäsenmaasta, suomalaiset taiteilijat valit­si professori Tuomas Mäntynen.Lauri Ahlgrén Näyttelyiden taso on nous­

34 taidemaalaus2/2011

sut valtavasti. Järjestö lähti heti onnistunees­ti liikkeelle. Siinä on mukana osaavia, aikui­sia ihmisiä. Jär jestöön on myös löytynyt uusia ihmisiä, jotka ovat samanmielisiä ja joilla on

– mikä on tärkein tä – yhdessä pirun hauskaa.

Kurssitoiminnassa ovat keskeisiä Har ja vall an akvarellikesä, joka toteutetaan Suo men Ak­va rellitaiteen yhdistyksen, Huit tisten Seu dun

Kansalaisopiston ja Emil Ceder creutzin mu­seon yhteishankkeena sekä Lapin leirit.

Tärkeä osa kokonaisuutta on kurssilais­ten jurytetty näyttely, joka järjestetään Emil Cedercreutzin museossa 31.7 – 2.10.2011.

Akvarellitaiteeseen keskittynyttä AKVART­galleriaa ylläpitää osuuskunta. Galleria sijait­see Taka­Töölössä Helsingissä, sen osoite on Humalistonkatu 1. .

Viron akvarellistien yhdistys on ammattitai­teilijoiden yhdistys, jossa on nelisenkymmen­tä jäsentä. Yhdistys toimii järjestämällä yhteis­näyttelyitä, joihin kutsutaan myös yhdistyk­sen ulkopuolisia taiteilijoita.

Mukana ovat olleet muun muassa Leon­hard Lapin, Marje Üksine, Jaan Elken, Jüri Kask, Jüri Arrak ja Malle Leis. Yh­distyksen pitkäaikaisimpia jäseniä ovat Enno

Lehis ja Valli Lember­Bogatkina.Laaja virolaisen akvarellitaiteen näytte­

ly oli Suomessa Kuusankoskitalon galleriassa 2008. Turun näyttelyssä kesällä 2011 muka­na ovat Mari Roosvalt, Mall Paris, Milvi Torim, Tiiu Pallo­Vaik ja Marje Ûksine.

Seuraava yhdistyksen näyttely Virossa on ensi lokakuussa Türissa. Tiiu Pallo­Vaik toi­mii nykyisin yhdistyksen puheenjohtajana. .

Eesti Akvarellistide Ühendus

Tiiu Pallo-Vaik:

Nordic Landscape 1,

akvarelli. Kuvaaja:

Stanislav Stepashko.

35taidemaalaus2/2011

Taidemaalari Senja Vellonen kertoo aluksi pyytäneensä aina jotakuta avukseen pa­peria kääntämään, mutta apu ei ole aina lähel­lä. ”Paperiin täytyy tarttua reilusti kiinni, se pi­tää heittämällä kääntää. Ei saa olla liian arka.”

Paperi kiinnitetään isolle levylle liimapa­perilla. Senja Vellonen maalaa märkää märälle tekniikalla eikä liimapaperi aina pidä paperia koko työskentelyn ajan. Kokemus on opetta­nut taiteilijaa: paperi pitää ennen teippaamis­ta niitata taustalevyyn kiinni.

Vellonen maalasi isoa Ruusujen valtakun­ta ­teosta lattialla useamman viikon ajan. Hän maalasi yhtä osaa kerrallaan. ”Aloitin ruususta, joka on teoksen keskellä ja sitten aloin maalaa­maan lisää ruusuja ympärille. Minulla oli ruu­

suja malleina. Olen maalannut myös kuivat­tuja ruusuja, mutta tässä maalauksessa ruusut olivat tuoreita. Ne olivat läsnä.”

Senja Vellonen käyttää Archesin 300 gram­man paperia ja Windsor & Newtonin sekä Schminckenin akvarellivärejä. Ruusujen valta­kunnan kulmia hän kertoo kuullottaneensa vähitellen rakentaen siten maalauksen reuna­alueita. Hän sekoittaa harvemmin punaisen sävyjä itse, sillä valmiissa punaisissa väreissä on hehkua, jota hän haluaa ruusumaalauksiinsa.

Valmiita maalauksia Vel lonen säilyttää ka­palevyjen välissä. Ison akvarellin kehystämi­nen valmiiksi ei ole kannattavaa. ”Jos maala­ukseen laittaa lasin päälle, teoksesta tulee pai­nava ja sitä on vaikea liikutella.”.

Senja Vellonen: Ruusujen valtakunta, 2000, akvarelli, 110,5 x 187 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

SeNja vellonen: näin sen tein Taidemaalari Tiina Lamminen

36 taidemaalaus2/2011

mitämissämilloin?> näyttelykalenteri> museohaku

museot.fi

Gösta esittää nyt Mäntässämetsän kuvia ja kokelmansa helmiä

SERLACHIUS-MUSEOTp. (03) 488 6800www.serlachius.fi, www.facebook.com/serlachiusGÖSTA, Joenniementie 47, MänttäGUSTAF, R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä

Avoinna ympäri vuodentalvella 1.9.–31.5. ke 14–20, to–su 12–17,kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18 ja ke 10–20Yhteislippu 8e/5e/1e/perhe 16e

MetsäSuomalaisten taiteilijoiden metsäkuvia 1850-luvulta nykypäiväänTuori, Järnefelt, Kivi, Kirves, Holmberg, Lindholm, Gallen-Kallela, Soldan, Autere, Lampisuo, Lehto, Tikkanen, Uusitalo, Enckell, von Wright, Ollila, Pusa, Lavonen, Lönnberg, Halonen, Nelimarkka, Markkula, Ruutsalo, Stenius, Salokivi, Mäntynen, Hirvimäki, Gottberg, Vanni, Simberg, Krohn, Soinio, Cawén, Finne, Kuitula, Munsterhjelm, Salmenkivi, Halso, Savolainen, Heiskanen, Seppo & Kovalainen, Kovalainen, Laine & Heiskanen, Iso-Lähteenmäki, Kurunsaari, Churberg, von Swetlik

Göstan helmetGösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelman tunnettuja teoksia, mukana myös Gallen-Kallelan TalonpoikaiselämääWiik, Runeberg, Berndtson, Schjerfbeck, Enckell, Edelfelt, Gallen-Kallela, Simberg, Lundahl, Westerholm, Börjeson, Vallgren, Mäntynen, Hämäläinen, Halonen, Collin, Kamppuri, Wikström, Nelimarkka, Lönnberg, Munsterhjelm, Finne, Cawén, Monet, Teniers nuorempi, Thomé, Sallinen, Aaltonen, Fragonard, von Becker, van Noordt, Danielson-Gambogi

Mai

ju S

alm

enki

vi, o

sa te

okse

sta P

uun

taka

na II

200

5-20

06,

akry

yli j

a öl

jy k

anka

alle,

98

x 68

cm, A

mos

And

erso

nin

taid

emus

eo

1.8. – 2.10.2011 Suomen Akvarellitaiteen  yhdistyksen kesäkurssien jurytetty näyttely

Mai

kki H

aapa

la, T

osca

na im

prom

ptu

(yks

ityis

koht

a)

Emil Cedercreutzin museo Museotie 1, Harjavalta p. (02) 535 1200 www.harjavalta.fi/palvelut/museo

Siveltimien Sato

37taidemaalaus2/2011

TAJU 2011 – PUUN TAJU, 10.6.–28.8.Hyvinkään taidemuseon ja Hyvinkään Taiteilijaseuran jo perinteeksi muodostu-nut yhteinen nykytaiteen kesänäyttely.

HANNU LINDHOLM paluu alkuun, 16.9.–6.11.Taiteilija ja hänen maisemamaalauksensa tänään ja vuosikymmeniä sitten.

Pysyvät kokoelmat 15.9. alkaen:– Sonckin kokoelma Yrjö Saarisen maalauksia ja piirustuksia– Helene Schjerfbeck -huone– Kaapo Wirtasen perikunnan kokoelma 15.9.–16.10. – Flora Laurellin kokoelma 15.9.–16.10.

HYVINKÄÄN TAIDEMUSEOHämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs.)puh. 040 480 1644avoinna ti–to 11–18, pe–su 11–17www.hyvinkaantaidemuseo.fi

38 taidemaalaus2/2011

4.3.-12.6.11

EMM

A - G

ALLERIA

AA

RNI - SU

OM

EN LELU

MU

SEO H

EVOSEN

KENKÄ

SUO

MEN

KELLOM

USEO

- KAM

U - H

ELINÄ

RAUTAVA

ARA

N M

USEO

Ahertajantie 5, Tapiola I w

ww

.weegee.� Galleria AARNI, WeeGee I Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo

Avoinna: t i , to, pe 11-18 I ke 11-20 I la-su 11-17p. 09 8163 1829 I www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni

ALEKSI TOLONENJUHANI TUOMINENANNELI HILLIKESÄNÄYTTELYANSSI TÖRRÖNEN

osa Juhani Tuomisen teoksesta II M

urat MAIJU SALMENKIVI ja26.5.-19.6.

22.6.-17.7.20.7.-14.8. 18.8.-11.9.14.9.-9.10.

STUDIO Anna-Maija Aarras & PIMIÖ/ANIMOI David Shrigley (UK)* –4.9. Crème de la Crème – Mestariteoksia Turun taidemuseon kokoelmasta –5.2.Opastukset su klo 13 ja 15 sekä ti klo 17.30.

TURUN TAIDEMUSEO ti–pe klo 11–19, la–su klo 11–17Aurakatu 26, (02) 2627 100, www.turuntaidemuseo.fi

*

10.6.–28.8.

etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseonelimarkka-museo

PERUSNÄYTTELY

Eero Nelimarkka – Taiteen tien kulkija

VAIHTUVAT NÄYTTELYT

12.6. – 14.8. Visiitillä mystinen mesenaatti– teoksia Raision museo Harkon kokoelmista

28.8. – 23.10. Finnish – Bulgarian Art Project

Pekkolantie 123, 62900 Alajärvi06 5572 129, info@nelimarkka-museo.fi

ti-pe 11 – 17, la 12 – 16, su 12 – 17, ma suljettu, 5 euroa / 3 euroa

www.nelimarkka-museo.fi

39taidemaalaus2/2011

www.helsingintaiteili jaseura.fiGalleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677säHKöposti Hannele.nyman@HelsinGintaiteilijaseura.fi

GALLERIA KATARIINA

8.6.–27.6.

29.6.–17.7.

20.7.–7.8.

10.8.–28.8.

31.8.–18.9.

21.9.–9.10.

Leena Niivuoripiirustusmaalauksia

Mona Hoelmaalauksia

Silja Puranenteoksia

Dominik Wlodarekgrafiikkaa

Hannu Leimumaalauksia

Kaija Kiuruveistoksia ja installaatioita

31.8.–18.9. Hannu Leimu

40 taidemaalaus2/2011

Nyt

Kestotilaus 17 €Opiskelijat/työttömät 14 €Ammattitaiteilijat 14 €

tilaukset@puolilehti.fi

www. .fiYhden suhde toiseen

Kestotilaus 17 €vuodessa!

Korkealaatuinen kirkkotaiteen sarjajulkaisu.Ainutlaatuinen koko maailmassa!

TILAA IKONIMAALARIKun teet kestotilauksen nyt, saat yhden

Ikonimaalarin ilmaiseksi (etu 28 €). Kestotilauksen hinta 54 € / vuodessa + toimituskulut (Irtonumerot 28 €). Tarjous voimassa 31.12.2011 asti.

Tilaukset puh. 09-751 2020 • www.maahenki.fi

41taidemaalaus2/2011

Kätevän värien sekoitus-pyörän ja kahdeksan askel askelelta etenevän projektin avulla kehität akvarelli-maalaustaitojasi.

TILAA KIRJA osoitteesta

www.tammi.fi/taidemaalaus

Kannessa interaktiivinen

värikiekko!

Kirja kesän taideharrastuksiin, kursseille ja muuten vain iloksi ja opiksi

Tilaukset: www.kustannustaide.fiSaatavana myös hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

Marjukka PaunilaAkvarellimaalaus

Kaikki tarpeellinen akvarellimaalauksestaammattilaisille ja vakaville harrastajille.

Ensimmäinen suomalainen akvarelli -maalauksen oppikirja.

Pinnallisten niksien sijaan kirjassa on keskitytty olennaiseen: erilaisiin materiaaleihinja välineisiin sekä niiden ominaisuuksiin. Lisänä on Ateneumin taidemuseon konservaattori Päivi Ukkosen kirjoittama perinpohjainen luku akvarellien ja materiaalienkestävyydestä ja säilytyksestä.

ISBN 978-951-608-051-5Hinta 35 €

Avoin Taidekoulu on perustettu vuonna 2008. Koulun sisällön voi kiteyttää kahteen sanaan: maalaustaide ja meditaatio. Koulun perustajat Matti Kurki ja Nagashila ovat luoneet kolmivuotisen opetusohjelman, joka syventää intuitiivisen maalaamisen taitoa ja opastaa meditaation harjoittamiseen. Opetus pyrkii vahvistamaan ja haastamaan oppilaan omaa taiteen tajua eikä painota mitään tiettyä maalaustaiteen tyylisuuntaa. Ilmoittautuminen 3-vuotiselle opintolinjalle:puh. 040 547 1522, 050 351 7994www.avointaidekoulu.net

42 taidemaalaus2/2011

tilaa TaidemaalausVuonna 2011 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosiker ran hinnan 22 euroa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mer kitse mak sun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja osoite (katuosoite, postinumero ja ­toi mipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan. Jos haluat tilata lehden kestotilauksena, merkitse viestikenttään ”kestotilaus”.

Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaatti­sesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaala­us@artists.fi. Vanhoja numeroita voi selailla maksut­ta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com).

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvatai­teilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan.

Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnal­linen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi.

1815

166

167

161

1395

1405

125

126

4515

4525

471

4705

1805

165

168

1545

1385

140

124

119

4505

452

470

4695

1795

1655

1615

1535

1375

139

1235

118

4495

451

469

476

1788

1665

1605

1525

1365

138

1245

117

4485

450

4625

477

181

1675

1595

Orange021

143

137

1255

110

455

449

4635

478

180

1685

1585

151

144

136

1265

ProcessYellow

456

448

4645

483

179

175

158

152

145

135

133

111

457

462

4655

484

WarmRed

174

159

153

146

129

132

112

105

463

466

497

172

173

160

154

147

130

131

103

104

464

465

1815

Vaihde 010 422 5800Fax 010 422 5801www.painohame.fi

Painohäme Oy.Joutsenmerkitty painolaitos.Lupanumero 441-671

Painohäme OySomerotie 233470 Ylöjärvi

P A I N O H Ä M E

43taidemaalaus2/2011

Lehden julkaisijaTaidemaalariliittoErottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinkipuhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550kotisivu www.painters.fi

Ilmoitusaineistot numeroon 3/201031.8.2011 mennessä, lehti ilmestyy lokakuussa.

IlmoituksetLehdensihteeriEeva Kilpinen, puhelin0968110530(ma–to9–17)sähköpostitaidemaalaus@artists.fiIsottiedostotvoilähettääsähköpostillaosoitteeseentaidemaalaus@gmail.com

taidemaalaus netissähttp://www.painters.fi/tmjulkaisu.htmlhttp://issuu.com>HaenimelläTaidemaalaushttp://www.twitter.com/Taidemaalaushttp://www.facebook.com>Taidemaalaus-ryhmä

taidemaalaus

RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

FRIMODIG OY

Frimodig-Kehys, Annankatu 2000120 Helsinki, puh. (09) 605 356

frimodig@kolumbus.fiwww.frimodigkehys.fi

TÄYDELLINENKEHYSTYSPALVELU

Apollonkatu 9 . 00100 Helsinki(09) 494 856 tai 0400 450 246sähköposti ivonenoy@kolumbus.fi

Ammattitaidolla. Kultaukset. Kehystykset. Entisöinnit. PuhdistuksetMyös alaanliittyvät erikoistyöt

IVONEN OYKehys- ja kultausliike

Taidemaalaus 2/2011KANnen taiteilija Hideyuki Igarashi

Taiteilija Hideyuki Igarashi kertoo prosessista: ”Teos valmistui yhdistämällä tai oikeastaan kerrostamalla kah­ta erilaista ilmaisukeinoa: maalausta ja valokuvausta.”

”Tiputan väripisaroita maalauspohjalle, joka on vaakata­sossa pöydällä. Tämän jälkeen valokuvaan maalauksen pinnan matalasta, viistosta kulmasta.”

”Printtaan valokuvan, asetan sen vaakatasoon pöydälle ja tiputan ylle uusia pisaroita. Prosessi toistuu nyt valoku­vaamalla tuoreita pisaroita.”

Hideyuki Igarashi:

Figure of Pigments, 2009,

piezograph/digital print,

145 x 112 cm.

Teos oli esillä keväällä 2011

Hideyuki Igarashin

ja Anita Jensenin

Punctum 2 -yhteisnäyttelyssä

Villa Macissa Tampereella:

www.mac-art.net.

TAITEILIJASYMPOSIUM SÄRESTÖNIEMI-MUSEOSSA 18. – 27.8.2011.SÄRESTÖNIEMI-SEMINAARI JA SYMPOSIUMIN NÄYTTELYN AVAJAISET LAPIN YLIOPISTOSSA ROVANIEMELLÄ LAUANTAINA 27.8.2011.

YHTEISTYÖKUMPPANIT

Lapin kesäyliopistowww.lapinkesayliopisto.fi

Lapin taiteilijaseurawww.lapintaiteilijaseura.fi

Lapin yliopistowww.ulapland.fi

Rovaniemen taidemuseo - Lapin aluetaidemuseowww.korundi.fi

Särestöniemi-museo Särestöniemi­museo, Reidar Särestöniementaiteilijakoti, Kittilän Kaukosessa esittelee taiteilija Reidar Särestöniemen (1925 – 1981) taidetta ja työympäristön.Osoite Särestöntie 880, 99110 Kaukonenwww.sarestoniemenmuseo.filiisa.tervahauta@sarestoniemenmuseo.fi

Taidemaalariliitto ry, Taidemaalaus-lehtiwww.painters.fi Anu Osva, Helmitaulu, 2005, 95 x 200 cm.

SÄRESTÖNIEMI

Kuv

a: S

äres

töni

emi­m

useo

TAITEILIJASYMPOSIUM, SEMINAARI JA NÄYTTELY18. – 27.8.2011 SÄRESTÖNIEMI