TUTKAINValtiotieteellinen ylioppilaslehti

4/2012

VANHAT

JAKSAA,

PARLEVUU!

»8

selvitimme tieteen tabut

»16

teivo teivaisen elämä

»35

kakkosoluet testissä

»22

TUTKAINValtiotieteellinen ylioppilaslehti

4/2012

Tutkain 4/2012 3

aatanan saatana, kerrotaan Kek-koslovakia kansantasavallan val-tionpäämiehen sanoneen usein suutuspäissään. Saatanan saata-na, kirjoitin minä, kun en kek-sinyt mitään muuta raflaavaa ta-paa aloittaa tätä pääkirjoitusta.

Vaikka sitaatin käyttöä joskus suositellaan hyväksi tavaksi aloittaa teksti, pitäisi sitaatin liittyä jollakin tapaa tekstin sisältöön. Kos-ka saatanan saatana ei mitenkään varsinaisesti lii-ty tämän tekstin sisältöön, tulin rikkoneeksi kon-ventioita. Koska pitäähän niitäkin joskus rikkoa.

Tieteellisessä tutkimuksessakin on monia asi-oita, joiden sorkkimista ei tiedeyhteisö katso hy-vällä. Näistä tieteen tabuista kerromme tämän

lehden sivulla 16.Toki kevyempiäkin aihei-

ta muhkeasta 44-sivuisesta lu-kupaketistamme löytyy. Kan-sijuttua varten tapasimme neljä vähän pidemmän aikaa järjestötoimintaa valtsikassa harrastanutta (sivu 8). Kaik-ki ovat aloittaneet yliopistol-la oman ainejärjestönsä hal-lituksessa. Se onkin yksi valt-sikan ehdottomasti parhaita puolia; on paljon pieniä jär-

jestöjä, jolloin suhteellisesti varsin suuri osuus opiskelijoista pääsee mukaan luottamustehtäviin ja erilaisia tapahtumia järjestämään.

Järjestötoiminta on arvokasta työkokemusta, jossa samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Ainejär-jestössä vietetyn hallitusvuoden jälkeen voi vaik-ka ryhtyä rakentamaan yhteisvaltsikalaisuutta Kannun hallituksessa (sivu 6) tai jopa elävöittä-mään kaupunkikulttuuria (sivu 26). Jotta järjes-tötoiminnalle, opiskelulle (sivu 12 sekä sivu 30) tai kaljan juonnille (sivu 22) kiireen keskellä jäi-

si enemmän aikaa, kan-nattaa kokeil-la arjen rutiinien tehostamista (10 vinkkiä sivul-la 29).

KaiKenlaista KaKKosesta KaKsKaKKosellaKun vuosi sitten kerroin ystävälleni tulleeni va-lituksi Tutkaimen päätoimittajaksi, ja aikovani myös taittaa lehteä koko vuoden, kehotti hän hy-västelemään yöunet. Se sai pohtimaan, että ei tainnut olla ihan kaikki intiaanit kanootissa, kun tällaiseen piti ryhtyä.

Nyt neljä Tutkainta myöhemmin on hyvä kat-soa taaksepäin. Kulunut vuosi on ollut äärimmäi-sen hieno mutta samalla myös hyvin raskas koke-mus. Yöunia en hyvästellyt, mutta paljon muulle sain sanoa heihei. Onneksi en pidä opintopistei-den keräilyä juuri minään, muuten saattaisi vitut-taa.

Ja mitään en kadu. Lehden teko kun sattuu olemaan sangen opettavaista puuhaa. Tätä vii-meistä numeroa tehdessä olen oppinut monia uusia kiinnostavia asioita:

Kakkosolut on hyvä blandis.Kakkosolut on oikein hyvää muutenkin.Kakkosoluestakin tulee känniin.Lämmin A. Le Coq on pahaa selvin päin.Kannuklusterin kokoushuone Marxin sopival-

la korkeudella olevan pyöreän pöydän jalka on rikki.

Suomen kielen opiskelijat järjestävät oikeasti Harry Potter -teemabileitä.

Savon viina on pahaa.Loppuun haluan vielä lässyn lässyn ja niin

edelleen (sivu 7). Nyt menen syömään ruisleipää.

Mikko VirtaPäätoimittaja

Pääkirjoitus

Ruisleipää, saatana!

S”Onneksi en pidä opintopisteiden

keräilyä juuri minään, muuten saattaisi vituttaa.”

ku

va:

Te

em

u P

er

hiö

4 Tutkain 4/2012

TUTKAIN4/2012

Tekijät

Eetu Jokela, 22-vuotias poliittisen his-torian opiskelija, kirjoitti kaupunkikult-tuurista.

”On siistiä, että Helsingissä tapahtuu ja ih-misten suhde kaupunkiin muuttuu. Halu-sin syventyä asiaan, koska välillä kaupun-kikulttuuri on minusta tuntunut vain sen toimeentulevan, koulutetun keskiluokan puuhailulta.”

Laura Luoto, 23-vuotias valtio-opin opiskelija, haastatteli nuortenkirjailija Elina Rouhiaista.

”Elina Rouhiaisen haastattelun jännitys-tä lisäsi se, että 13 vuotta vanhasta nauhu-ristani loppui virta kesken kaiken. Onnek-si Rouhiainen neuvoi, että puhelimella voi nauhoittaa, ja haastattelu saatiin onnelli-sesti loppuun.”

’’Olisipa hienoa, jos yliopiston time management -järjestelmät perustuisivat puutarhurin aikaan!”

Professori Leif Åberg pärisee Tutkaimen kolumnistina sivulla 31.

Johanna Räty, 21-vuotias poliittisen historian opiskelija, haastatteli pitkän linjan järjestöaktiiveita.

”Haastattelut venyivät poikkeuksetta pit-kiksi ja valtavan mielenkiintoisiksi keskus-teluiksi, joista jokainen toi erilaista näkö-kulmaa aiheeseen. Haastavinta olikin lo-pulta tiivistää kaikki esiin nousseet hienot ajatukset mahdollisimman ytimekkäästi.”

JulkaisijaKannunvalajat ry

PäätoimittajaMikko Virta

ToimituspäällikköTeemu Perhiö

ToimitussihteeritEevi Heikkinen

Hanna-Kaisa HämäläinenLaura Luoto

GraafikkoVera Khryashcheva

Ulkoasu ja taittoMikko Virta

Kirjoittajat Miran Hamidulla, Hanna-Kaisa

Hämäläinen, Eetu Jokela, Roosa Kokkonen, Laura Luoto, Teemu

Perhiö, Johanna Räty, Pirre Seppänen, Karoliina Suonpää,Aarni Suvitie, Teivo Teivainen,

Mikko Virta ja Leif Åberg

Kannen kuvaMikko Virta

IlmoitusmyyntiElina Uutela

elina.k.uutela@helsinki.fi

PainoWhyprint Oy, Helsinki

Painos250 kpl

ISSN0787-0035

Palautetutkain2012@gmail.com

www.kannunvalajat.fi/tutkain

Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea

Tutkain 4/2012 5

vanhat jaksaa, parlevuu!Mikä saa opiskelijan tekemään vuosi toisensa jälkeen työtä yhteisen hyvän eteen?

toinen kierros yliopistollaMoni tulee valtsikaan tekemään toista tutkintoa, miksi?

tieteen tabutMinkä aiheiden tutkimista tiedeyhteissä ei katsota hyvällä?

kakkoset vertailussaTutkain testasi, voisiko kakkonen olla opiskelijalle joskus myös ykkönen?

kaupunkikulttuuriaHarrastetaanko elävää kaupunkikulttuuria vain kantakaupungissa?

10 vinkkiÄ vÄheMpiin tiskeihinNäillä vinkeillä opiskelija puolittaa tiskien määrän ja säästää arvokasta aikaa.

suuri piirustuskilpailuÄänestä valtsikan paras luentopiirustus ja voita itsellesi huikea yllätyskirjapalkinto!

kirjailija ja sosiologiNuortenkirjailija ja sosiologi Elina Rouhiainen haastattelussa.

8

12

16

22

Sisällys

22

26

29

30

32

kanSi

VakiotPääkirjoitusAjankohtaistaInspehtorin pärinätUratarinaEdarista kajahtaaVessan seinältäGallup

3

6

31

35

36

37

38

32

Eetu ja Ilpo

Laulukirjan helmiäArviot

Kannusta kaikuu

Lukijakilpailu

Luvut

Kannukka

39

39

40

41

42

42

44

128

aukeaman kuvaT: mikko virTa

kanSi

kanSi

kanSi

6 Tutkain 4/2012

ajankohtaista

Kannulle uusi hallitus 2013• Kannunvalajat ry sai vaalikokouksessa uuden hallituksen vuodelle 2013.• Uudessa hallituksessa on yli puolet valtio-opin opiskelijoita.

ku

va:

mik

ko

vir

Ta

TeksTi Roosa KoKKonen

annunvalajien vaalikokous pi-dettiin keskiviikkona 28.11. Porthaniassa. Kokouksessa oli läsnä yhteensä 95 äänioikeu-tettua kannunvalajaa.

Vuoden 2013 puheenjohtajaksi valit-tiin Laura Luoto.

- Haluan tehdä valtsikasta kotoisan niin fuksille kuin n:nnen vuoden opiske-lijalle, julisti Laura Luoto ennen puheen-johtajaäänestystä.

Luodon ja hänen vastaehdokkaansa Jaakko Kalskeen välillä ei ollut merkit-täviä linjaeroja: molemmat painottivat yhteisvaltsikalaisuutta ja opiskelijoiden edunvalvontaa.

Inspehtori Leif Åberg julisti Luodon

uudeksi puheenjohtajaksi äänin 62–33. Luoto oli vuoden 2012 Kannunvalajien hallituksen kv- ja tasa-arvovastaava.

Opintosihteereiksi valittiin äänestyk-sellä Salla Huttunen politiikan ja talou-den tutkimuksen laitokselta sekä Anni Nelimarkka sosiaalitieteiden laitokselta. Taloudenhoitajaksi valittiin Asta Teräväi-nen ja alumni- ja yrityssuhdevastaavaksi Vili Lähteenoja.

Muut uuden hallituksen jäsenet ovat Johannes Anttila, Kaisa Arkkila, Niina Arvila, Anne Hietaharju, Sini Hyytiäi-nen, Jaakko Kalske ja Matti-Petteri Pön-tiö. Hallituksen jäsenistä yli puolet opis-kelee valtio-oppia.

- Haasteena tulevalle vuodelle on,

kuinka kaikki valtsikalaiset saadaan in-nostettua mukaan toimintaan ja jaka-maan mielipiteitään, kommentoi vasta-valittu opintosihteeri Huttunen.

Tutkaimen päätoimittajaksi valittiin Miran Hamidulla. Hän aikoo kehittää lehden verkkouutisointia ja parantaa yh-teiskunnallisten ajankohtaisaiheiden kä-sittelyä.

Kokouksessa esitettiin myös koonti Kannunvalajien strategiasta. Sen tavoit-teena on järjestön parempi toiminta ke-hittämällä tiedollista ja taloudellista jat-kuvuutta.

Kokousta oli mahdollista seurata myös Facebookissa livestreamin ja mikroblog-gauksen välityksellä.

Kannunvalajien vuoden 2013 hallitus takaa vasemmalta: Jaakko Kalske, Anni Nelimarkka, Vili Lähteenoja, Matti-Petteri Pöntiö, Asta Teräväinen, Niina Arvila, Kaisa Arkkila ja Miran Hamidulla. Edestä vasemmalta: Sini Hyytiäinen, Johannes Anttila, Laura Luoto, Anne Hietaharju ja Salla Huttunen.

K

Tutkain 4/2012 7

Valtsikalaiset valtasivat edustajiston

utkain valittiin maanantai-na 19.11. HYY:n järjestölehti-kilpailun parhaaksi lehdeksi. HYY:n tiedotteessa kerrottiin voitosta seuraavaa:

Valtiotieteiden opiskelijoiden tiedekun-tajärjestö Kannunvalajien julkaisema Tut-kain voitti tämän vuoden parhaan järjestö-lehden palkinnon HYYn kilpailussa. Kilpai-lusarjaan otti osaa yhteensä 9 lehteä.

Tutkaimen nähtiin olevan hyvin kiinni tiedekunnan opiskelijoiden arjessa samalla tarjoten mielenkiintoisia juttuja myös muil-le lukijoille. Lehden linja nähtiin selkeäksi, mutta monipuoliseksi. Kiitosta lehti sai myös hyvästä visuaalisesta ilmeestään niin taiton kuin ammattimaisten kuvien osalta. Lisäk-si raati haluaa mainita Tutkaimen verkko-palvelun, josta löytyy niin ajanhermolla ole-via uutisia kuin painetun lehden näköispai-nokset.

TavOiTTeisiin pääsTiinTutkaimen päätoimittaja Mikko Virta, miltä nyt tuntuu?

- No, tuntuuhan tämä kieltämättä hienolta.

Tuliko voitto yllätyksenä?- Ei tällaisia koskaan voi etukäteen

tietää. Asetimme kyllä toimituksessa

vuoden alussa tavoitteeksi, että haluam-me tarjota lukijoillemme yliopiston par-haan lehden, ja olemme tehneet kovasti töitä sen eteen. Nyt voisi sanoa, että ta-voitteisiin päästiin.

Päätoimittaja Virta ei halua ottaa kunniaa voitosta ainoastaan itselleen.

- Kunnia ja kiitos kuuluvat kaikille lehdentekoon tänä vuonna osallistuneil-le sekä tietysti lukijoillemme, jotka ovat antaneet rakentavaa palautetta ja kan-

nustaneet eteenpäin.Millaisin mielin Virta jättää päätoi-

mittajan pestinsä vuoden lopussa?- Levollisin mielin tietysti. Tänä vuon-

na on tehty lehden eteen näkyvän työn lisäksi paljon näkymätöntä perustyötä – kuten alkuvuoden lukijatutkimus – joka helpottaa ensi vuoden toimituksen urak-kaa. Uskon vilpittömästi, että vuoden 2013 Tutkain on uuden toimituksen voi-min entistäkin parempi lehti.

Tutkain valittiin parhaaksi lehdeksi

• Syksyllä valitussa uudessa edustajistossa on runsaasti valtsikalaisia.

TeksTi MiKKo ViRta

T

TeksTi MiKKo ViRtak

uva

: m

ikk

o v

irTa

Syksyllä käydyissä edustajistovaaleissa oli runsaasti valtsikalaisia ehdolla, ja varsin moni heistä myös raivasi tiensä ylioppi-laskunnan 60 henkiseen edustajistoon.

Helsingin yliopiston ainejärjestöläis-ten (HYAL) listoilta edariin valittiin ta-loustiedettä opiskeleva Ozan Yanar ja yhteiskuntahistorian opiskelija Miran Hamidulla.

Sitoutumattoman vasemmiston ri-veistä edustajistoon pääsivät Veikko Eranti sosiologiasta, Joonas Kinnunen talous- ja sosiaalihistoriasta sekä Mia Hag lund sosiologiasta.

Helsingin yliopiston vihreiden listal-

ta valituksi tulivat Viljami Kankaanpää sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta sekä sosiologi Verna Castrén.

Osakuntien listoilta tiensä edariin raivasivat kolme valtio-opin opiskelijaa: Matti Lehto, Antti Ojala ja Ella Keski-Panula.

Edustajiston 60 jäsenestä valtsikalai-sia on siis yhteensä 10 eli 16,7 prosent-tia. Se on suhteessa enemmän kuin valt-sikalaisten osuus kaikista yliopiston opis-kelijoista, mikä on 12 prosenttia.

Toisen kauden edustajistossa aloitta-va Antti Ojala ei näe valtsikalaisten suh-teellisen suurta edustusta ongelmana.

- Äänestäjät päättävät, ketkä edusta-jistoon valitaan.

Hän ei osaa kuin arvailla syitä valtsi-kalaisten runsauteen edarissa.

- Valtsikalaisille käytännöllinen poliit-tinen toiminta tukee teoriapainotteisia opintoja. Myös ehdolle lähtemisen kyn-nys voi olla matalampi – varsinkin kun edustajistovaaleihin voi lähteä sitoutu-mattomana.

Entä osakuntien edustajien voolaisuus?- Silkkaa sattumaa! Voolaisten veren-

perintöönhän kuuluu taito osata solut-tautua erilaisiin organisaatioihin, Oja-la nauraa.

• Tutkain valittiin parhaaksi lehdeksi HYY:n järjestölehtikilpailussa.

8 Tutkain 4/2012

vanhat jaksaa, parlevuu!

Olin ensin kaksi vuotta ainejär-jestöni Dilemman hallitukses-sa, taloudenhoitajana ja sen jälkeen puheenjohtajana. Nyt

olen Kannunvalajien varapuheenjohta-ja, ja sitä kautta myös yhdistyksen omis-taman Kannustin Oy:n hallituksessa. Toiminnantarkastajana olen edelleen mukana myös Dilemman toiminnassa, vaikka roolini ei enää olekaan yhtä ak-tiivinen.

Oma periaatteeni on, etten aktiivises-ti hakeudu luottamustoimiin, vaan teh-tävään on oltava ensin kehotus joltakin toiselta. Fuksina tuntuikin hienolta tul-la pyydetyksi mukaan ainejärjestön toi-mintaan. En ollut aluksi ajatellut edes hakea mukaan Kannuun, mutta kun menin vaalikokoukseen, minua ehdo-tettiin puheenjohtajaksi. En tullut vali-tuksi, mutta päätin joka tapauksessa läh-teä mukaan. En ole katunut, sen sijaan tuntuu melko haikealta nyt kun vuosi al-kaa olla lopuillaan. Vielä yksi vuosi Kan-nunvalajissa ei välttämättä olisi lainkaan hullumpi ajatus.

Kuulostaa kliseeltä, mutta minus-ta on hienoa olla hyödyksi kanssaopis-kelijoille ja päästä järjestämään yhteistä toimintaa samaa alaa opiskeleville. Tot-takai jälkikäteen on myös miellyttävää saada kiitosta omasta toiminnastaan ja kuulla, että on jonkun mielestä tehnyt asioita oikein. On hienoa huomata, et-tei oma työ ole ollut turhaa ja vaipunut unholaan, se lisää motivaatiota.

Yhteisöllisyyden lisäksi ainejärjestö-toiminta on väkisinkin hyvin opetta-vaista, enkä vähättelisi siitä saadun ko-kemuksen merkitystä myöhemmässä

elämässä. Käsitys siitä, millaista järjestö-toiminta ylipäätään on, on lisännyt kiin-nostustani jatkaa mukana ja lähteä uu-siin tehtäviin. Kannustimen kautta olen päässyt myös tutustumaan yrityksen ar-keen. Ilman ainejärjestöistä saamaani kokemusta tuskin olisin mukana talo-yhtiöni hallituksessa, ja tulevaisuudes-sa voin nähdä itseni työskentelemässä myös kolmannella sektorilla.

Toki järjestötyöstä saa helposti kulut-tavaa, koska tekemistä on niin paljon. Mutta jos löytää itselleen sopivan roolin ja kiinnostavia vastuualueita, jaksaa pi-dempään. Eri toimilla on myös tapana kasaantua: jos tuntee paljon ihmisiä, tu-lee myös helposti pyydetyksi uusiin teh-täviin. Silloin täytyy käyttää omaa har-kintaa, vaikka voi tuntua vaikealta kiel-täytyä.

Parasta järjestötoiminnassa on se, että jokaiselle löytyy tekemistä. Varsin-kin fukseille toiminta on arvokasta, kos-ka sen kautta pääsee lennokkaasti sisään tähän yhteisöön. Valtsikassa on niin pal-jon järjestöjä ja kaikki tapahtuu suurella volyymilla. Järjestöt ovat lisäksi todella vahvoja ja jatkuvasti läsnä opiskelijoiden arjessa, mikä luo yhteisöllisyyttä. Siksi en ihmettele yhtään, miksi monet ovat niin innostuneita ainejärjestöistä ja nii-den toiminnasta.

Matti-Petteri Pöntiö valittiin haastattelun jälkeen jatkamaan Kannunvalajien hallituksessa vielä toi-sen vuoden ajan.

yhteistä toimintaa rakentamassaMatti-Petteri Pöntiö

• Syntynyt Helsingissä 1987• Opinnot aloitti psykologiassa 2008 ja

käytännöllisessä filosofiassa 2009

Matti-Petteri Pöntiö

Tutkain 4/2012 9

vanhat jaksaa, parlevuu!TeksTi Johanna Räty kuvaT MiKKo ViRta

Arto Aniluoto on kulkenut koko tien ainejärjestön hallituksesta aina Helsingin yliopiston ylioppilas-kunnan pääsihteeriksi asti.

Olen ehtinyt toimia hyvin mo-nipuolisesti eri järjestöissä, mutta tavallaan kaikki läh-ti ainejärjestöaktiivisuudesta.

Menin heti fuksina mukaan ainejärjes-töni Kontaktin hallitukseen, jossa viih-dyin useamman vuoden, samoin kuin sen jälkeen Kannunvalajien hallitukses-sa. Samalla jatkoin Kontaktissa virkaili-jana ja kirjoitin Tutkaimeen. Olin heti fuksina ehdolla myös edustajistovaaleis-sa, mistä muodostui poliittinen kytkös.

Ensimmäisen vuoteni Kontaktin hal-lituksessa toimin nuorempana opinto-vastaavana. Kiinnostus opintoasioihin johti ylioppilaskunnan silloiseen koulu-tuspoliittiseen jaostoon, joka vastaa ny-kyistä opintovaliokuntaa. Se ei ollut mi-tenkään suunnitelmallista, yksi asia vain johti toiseen ja lopulta järjestötoiminta kasvoi ikään kuin ammatiksi.

Olen toiminut yliopiston hallinnos-sa monissa eri tehtävissä myös valmistut-tuani. Oltuani ylioppilaskunnan pääsih-teerinä vuosina 2005–2008, ajattelin jo, etten lähtisi enää uusiin tehtäviin. Mais-teriksi valmistuttuani päädyin kuitenkin vielä Eteläsuomalaisen osakunnan ku-raattoriksi ja ylioppilaskunnan varapu-heenjohtajaksi. Tällä hetkellä olen opin-tovapaalla työstäni kansalaisjärjestön toi-minnanjohtajana ja teen väitöskirjaani.

Ainejärjestötoimintaan mukaan läh-teminen tuntui luontevalta, sillä olin jo lukiossa ollut aktiivinen. Varsinkin fuksi-na se oli myös helppoa, sillä uusia opis-kelijoita houkuteltiin mukaan kaikkeen mahdolliseen. Myöhemmin kynnys akti-voitua samalla tavoin voi olla suurempi.

Järjestötoiminnassa on paljon mah-

dollisuuksia, jos vain itse on innostunut. Jos tarjolla olisi ollut jatkuvasti saman-laisia tehtäviä, olisin varmasti kyllästynyt nopeasti. Toiminnan hauskuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet oppia loput-tomasti uutta, myös erehdyksen kaut-ta, ovat saaneet jatkamaan näin pitkään. Toki joku voisi myös sanoa, etten ole oppinut sanomaan ei. Vaikka olen ha-lunnut kokea mahdollisimman paljon, olen kuitenkin ehtinyt elää myös yliopis-ton ulkopuolista elämää ja valmistua hy-vin arvosanoin.

Pidän hirvittävän tärkeänä myös jär-jestöjen yhteisöllistä puolta. Meidän ai-kamme palvoo yksilöllisyyttä yhä enem-män, mutta uskon yhdessä tekemisen olevan paljon parempi tapa hoitaa asioi-ta. Tavallaan kaikella toiminnalla olen-kin pyrkinyt edistämään yhteisöllisem-pää maailmaa. On hienoa, että valtsikas-sa korostuu yksittäisten ainejärjestöjen rinnalla yhä enemmän myös yleisvaltsi-kalainen identiteetti.

Jonkinlainen järjestöihminen olen varmasti hautaan saakka, siitä on huo-maamatta tullut niin suuri osa elämää. Kannunvalajien toimintaankin olen jää-nyt vielä mukaan siten, että tuomaroin jokakeväisiä neppisajoja, ainakin kun-nes väitöskirjani on valmis. Senkin jäl-keen yhteys varmasti säilyy alumnitoi-minnan kautta.

järjestötoiminta kasvoi ammatiksiArto Aniluoto

• Syntynyt Helsingissä 1976• Opinnot aloitti sosiologiassa 1995• Valmistui valtiotieteiden maisteriksi 2004 ja

aloitti valtio-opissa tohtoriopinnot 2005

Arto Aniluoto

10 Tutkain 4/2012

’’ ’’Yleensä kuitenkin huonoissakin hetkissä on tietynlaista nostalgiaa, ja myöhemmin voi yhdessä naureskella sitä, kuinka epätoivoisesti joskus siivottiin aamuviideltä.”

Lähdin mukaan ainejärjestötoi-mintaan fuksina, kun minut va-littiin Polhon hallitukseen sih-teeriksi. En itse päässyt vaaliko-

koukseen, mutta järjestön hallituksessa jo edellisenä vuonna ollut ystäväni eh-dotti minua. Jatkoin Polhon hallituk-sessa toisen vuoden varapuheenjohtaja-na ja taloudenhoitajana. Lisäksi vuonna 2007 toimin järjestön lehden, Polee-min, päätoimittajana ja vuonna 2010 olin vuosijuhlatoimikunnassa.

Vuosina 2005–2009 olin kaksi kaut-ta HYY:n edustajistossa, jolloin toimin vuoden myös edustajistoryhmän pu-heenjohtajana. Lisäksi olin varaedustaja-na vielä kaudella 2009–2011. Edustajis-toon pyrkimisen taustalla vaikutti myös ainejärjestössä toimiminen, sillä tilakysy-mykset olivat silloin esillä. Vuonna 2005 Kannunvalajien tilat siirtyivät Uudel-ta ylioppilastalolta Domus Academical-le, mikä herätti valtsikan järjestöissä mel-koisen myrskyn. Tällöin korostui yksittäi-sen järjestön sijaan myös valtsikalaisuus ja kannunvalajuus. Edustajistossa avautui myös täysin toisenlainen vallan kenttä.

Olisi ollut hienoa kokea vielä myös Kannunvalajien hallitus, mutta se, sa-moin kuin vaihtovuosi, ovat niitä asioita jotka jäivät väliin. Toisaalta yleisvaltsika-laiseen toimintaan voi osallistua muilla-kin tavoin, itse olin esimerkiksi mukana vuoden 2011 promootiotoimikunnassa.

Halu osallistua konkreettisesti oli var-maankin ensisijainen syyni lähteä järjes-tötoimintaan. Oman ainejärjestön toi-mintaan houkutteli mukaan hyvä yh-teishenki. Vaikka alusta asti tutustuin muihinkin opiskelijoihin, omat fuksika-verit ja ainejärjestö muodostivat sen vii-tekehyksen, johon koin vahvasti kuu-luvani. Myös monet eri tapahtumat ja erityisesti pikkujoulujen järjestäminen

fuksina aktivoi mukaan, kun kaikki käy-tännön järjestelytkin pääsi tekemään itse. Moni lähtee helposti muualle jos oma järjestö ei ole aktiivinen.

Jossakin vaiheessa kyse oli varmasti myös kunnianhimosta ja halusta päästä vastuullisempiin ja vaativampiin tehtä-viin, sellaisiinkin, jotka vähän hirvittivät. Nykyään, niin sanotusti dinosaurusosas-tolla, osallistun ainejärjestötoimintaan jos koen erityisesti voivani olla avuk-si jossakin asiassa. Olen ainejärjestön kautta tutustunut eri aikoina aloitta-neisiin opiskelijoihin, joiden kautta on helppo pysyä toiminnassa vielä muka-na. Silloin tulee myös helposti pyydetyk-si mukaan uusiin asioihin. Hallitukseen en enää lähtisi, mutta on hienoa olla hyödyksi muilla tavoin.

Valmistumiseni jälkeen olen vähen-tänyt luottamustoimia ja keskittynyt työ-höni HYY:n World Student Capital -pro-jektin koordinaattorina. Lisäksi olin vii-me kunnallisvaaleissa ehdokkaana. En usko,x että olisin lähtenyt ehdolle ilman historiaani järjestöissä ja ylioppilaskun-nassa, joten tavallaan kaiken voi sanoa alkaneen siitä kun fuksina lähdin mu-kaan Polhon hallitukseen.

Tottakai järjestötoiminnassa on ikä-vätkin puolensa, mutta myös vähemmän miellyttävät velvollisuudet täytyy olla val-mis hoitamaan. Yleensä kuitenkin huo-noissakin hetkissä on tietynlaista nostal-giaa, ja myöhemmin voi yhdessä naures-kella sitä, kuinka epätoivoisesti joskus siivottiin aamuviideltä.

kaiken takana on ainejärjestöAura Kostiainen

Aura Kostiainen toimi Helsingin yliopiston ylioppi-laskunnan hallituksessa viestintä- ja strategiavas-taavana vuoden 2008.

• Syntynyt Helsingissä 1983• Opinnot aloitti poliittisessa historiassa 2003• Valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna

2011

Aura Kostiainen

Tutkain 4/2012 11

’’Järjestö muodosti yhteisön, jota ei tarvinut etsiä, ja fuksisyksyn jälkeen halusin itsekin kantaa korteni kekoon tuon yhteisön puolesta.”

Aloittaessani talous- ja sosiaali-historian opinnot olin vasta muuttanut Helsinkiin, enkä tuntenut täältä ketään. Ta-

soon oli kuitenkin helppo päästä mu-kaan, ja ensimmäisten viikkojen aikana huomasin, että opiskelujen aloitus oli muillekin samanlaista kaaosta. Järjestö muodosti yhteisön, jota ei erikseen tar-vinnut etsiä, ja fuksisyksyn jälkeen halu-sin itsekin kantaa korteni kekoon tuon yhteisön puolesta.

Lähdin fuksina Tason hallitukseen ja puoliksi sattumalta päädyin vastaa-maan yhdistyksen suhteista Historian opiskelijain liitto HOL:iin ja kansain-väliseen historian opiskelijoiden järjes-tö ISHA:an. Samalla olin molempien järjestöjen hallituksissa ja pääsin näke-mään myös muunlaista järjestötoimin-taa. Siksi olikin luontevaa jatkaa seu-raavana vuonna Kannunvalajien suh-devastaavana. Kannun hallitukseen oli helppoa lähteä mukaan osittain myös siksi, että olin ehtinyt tutustua ihmisiin ja pääsin tekemään sitä, mistä pidin.

Harkitsin myös toista vuotta Kannun-valajien hallituksessa, mutta elämänti-lanteeni oli silloin liian kiireinen. Sen sijaan olen ollut aktiivinen Helsingin yliopiston ainejärjestöläisissä, jonka hal-lituksessa olen nyt toista vuotta. Tällä hetkellä HYAL:issa ja ylioppilaskunnas-sa toimiminen tuntuukin sopivimmalta. Nyt kun olen fuksi maatalous-metsätie-teellisessä tiedekunnassa, olen leikitellyt ajatuksella osallistua järjestötoimintaan muutenkin, kuin vain käymällä tapahtu-missa. En kuitenkaan näe sitä erityisen todennäköisenä vaihtoehtona.

Ainejärjestötoiminta on tietysti haus-kaa, mutta olen aina kokenut sen myös muuten merkityksellisenä. Identiteetti tietyn aineen opiskelijana jäsentyy juuri

ainejärjestöjen kautta, eikä opetus vält-tämättä samalla tavalla synnytä mitään yhteistä kokemusta. Eri järjestöissä toi-miminen on hiljalleen muuttanut omaa identiteettiäni, ensin yleisvaltsikalaisek-si ja lopulta koko yliopiston tasolla. On kiinnostavaa huomata, kuinka erilaista kulttuuri ja toiminta eri tiedekunnissa ja järjestöissä on, vaikka pohjimmiltaan kyse onkin samoista asioista.

Ainejärjestöissä on hienoa myös se, että kynnys osallistua on usein mata-la katsomatta siihen, kuka olet. Tärke-ää on se, että haluat olla mukana. Ei esi-merkiksi ensimmäisen ja viidennen vuo-den opiskelijoilla välttämättä ole muita kovin luontevia tilaisuuksia kohdata toi-siaan. Verkostoitumisesta puhuminen on kornia, mutta kyllähän järjestötoi-minnassa tutustuu erilaisiin ihmisiin ja näkemyksiin. Siinä oppii väkisinkin ym-märtämään myös muiden ajatusmaail-maa.

Valtsikassa kiertonopeus järjestöissä on suuri, mikä on toisaalta hyvä asia. Sil-loin kun samat ihmiset pyörivät mukana vuodesta toiseen, kokemus tietysti kart-tuu eri tavalla, mutta toiminta voi myös helposti käydä liian rutiininomaisek-si. Sellaisen olen halunnut välttää ja an-taa tilaa uusille. Ehkä hyödyllisintä, mitä vanhempi toimija voi tehdä, on olla seu-raajiensa käytettävissä ja osoittaa kiin-nostusta ilman turhaa päsmäröimistä tai jääräilyä. Totta kai haluan edelleen olla osa yhteisöä, mutta aktiivisuuttakin on monenlaista.

uusia ihmisiä ja ajatusmaailmojaAarni Suvitie

Aarni Suvitie halusi ainejärjestön hallitusvuoden jälkeen edistää yleisvaltsikalaisuutta, ja hakeutui Kannunvalajien hallitukseen suhdevastaavaksi.

• Syntynyt Jyväskylässä 1986• Opinnot aloitti talous- ja sosiaalihistoriassa

2008 sekä elintarvike-ekonomiassa 2012

Aarni Suvitie

12 Tutkain 4/2012

TeksTi MiRan haMidulla kuvaT MiKKo ViRta

toinen kierrosYLIOPISTOLLA

iime vuosien koulutuspoliit-tisessa keskustelussa on tois-tuvasti nostettu pinnalle vaa-timuksia saada opiskelijoita aiempaa nopeammin luento-salien penkeiltä työelämän pa-riin. Valmistumisten nopeutta-mistavoitteista huolimatta yli-

opistomaailmassa pyörii silti myös suuri joukko opiskelijoita, jotka haluaisivat viipyä täällä jopa yhtä tutkintoa kauemmin.

Maisteritutkinnon jo entuudestaan suoritta-neella opiskelijalla on mahdollisuus hakea toisen tutkinnon opiskelijaksi suoran maisterivalinnan kautta, mutta osa valitsee silti uuden pääsyko-keen. Tällöin opiskelu alkaa täysin alusta kandi-vaiheesta lähtien.

Innolle opiskella toista tutkintoa ei ole löydet-tävissä yksiselitteistä syytä, vaan useimmiten taka-na on niin halua itsensä kehittämiseen kuin pyr-kimyksiä edistää omaa työuraansa. Myös valtio-tieteellinen tiedekunta saa osansa näistä toisen kierroksen opiskelijoista, vaikka väitetäänkin, et-tei tiedekunnasta edes valmistu miksikään.

KirJan KauTTa uusiin OpinTOihinHelsingin yliopiston kemian laitoksella epäor-gaanisen kemian jatko-opiskelijana työskentele-vä Jere Tupala kävi tuttavansa kanssa keskustelua lukemastaan atsteekkeja käsitelleestä artikkelista, millä oli yllättäviä vaikutuksia.

- Keskustelun seurauksena kaveri lainasi sosi-aali- ja kulttuuriantropologian kurssikirjan esi-merkiksi, mikä johti ensin sivuaineopintoihin ja lopulta pääsykokeeseen.

Jatko-opiskelijan työt Kumpulassa ja antropo-logian opinnot keskustakampuksella ovat toisi-naan olleet hankalasti yhteen sovitettavissa, vaik-

ka Tupala onkin edennyt uuden aineensa opin-noissa jo lähes kandin tasolle sangen lyhyessä ajassa.

- Koska olen työsopimuksella töissä laitoksella, en voi lähteä kesken kaiken luennolle. Tämä on pakottanut minut kirjatentteihin, vaikka haluai-sinkin suorittaa enemmän luentokursseja.

Vaikka luonnontieteiden ja valtiotieteiden luulisi tieteinä olevan melko kaukana toisistaan, on pitkän linjan tieteenharjoittaja löytänyt näi-den välillä myös yhtäläisyyksiä.

- Antropologia on kuitenkin aineena vähän siltä väliltä. Sekin on jossakin määrin kokeellista tiedettä, joka liittyy ihmisten tekemisiin.

Merkittävimpänä erona luonnontieteisiin Tu-pala pitää yhteiskuntatieteiden mahdollisuutta keksiä jo keksittyjä asioita tavallaan uudelleen, kun niitä katsotaan hieman eri kantilta.

- Luonnontieteissä on tottunut siihen, että jo keksitty on jo keksitty, ja pitää keksiä jotain täysin uutta. Uudelleenkeksiminen on kuitenkin ollut yllättävän kivaa.

Kiinnostus antropologiaan ei kuitenkaan ole kemistin ainoa motiivi tavoitella valtiotieteiden maisterin tutkintoa. Moniin valtion virkoihin palkataan mieluummin valtiotieteilijöitä, vaikka haussa oleva työtehtävä vaatisi enemmänkin ke-mian tietämystä.

- Valtiotieteilijät palkkaavat valtiotieteilijöitä, Tupala kärjistää.

vauhTia diplOmaaTTiuraanTupalan tapaan myös Linda Jerjomin koki valtio-tieteilijän statuksen avaavan uusia ovia työural-la valtionhallinnossa, vaikka hänellä olikin työko-kemusta suurlähetystöistä jo ennen valtsikaan tu-loaan.

- Vaativimpiin paikkoihin VTM on ehdoton.

V

Tutkain 4/2012 13

Lukiosta päästyään Jerjomin oli halunnut päästä suoraan yliopistoon, ja päätynyt opiske-lemaan Venäjän kieltä ja kirjallisuutta humanis-tiseen tiedekuntaan. Sivuaineopintojen myötä hän tutustui myös poliittiseen historiaan, ja päät-ti valmistumisensa jälkeen hakea aineeseen mais-terivalinnan kautta.

- Hain maisteriopintoihin valtiotieteelliseen, sillä valtiotieteellisen ja kieliopintojen yhdistel-mä on varsin hyödyllinen tulevaa uraani ajatel-len.

Poliittisen historian tietämyksestä onkin ol-lut jo hyötyä Suomen ETYJ-edustustossa Wienis-sä työharjoitteluaan parhaillaan suorittavalle Jer-jominille.

- Valtsikan takaamasta laajasta yleissivistyksestä on ollut apua ETYJ-alueen ongelmien ja mahdol-lisuuksien hahmottamisessa.

Jälkikäteen ajateltunakaan Jerjomin ei ole va-lintojaan katunut, vaikka pitääkin valtsikaa ehkä enemmän omana juttunaan aiempaan humanis-tiseen tiedekuntaan verrattuna.

- Valtsikassa on ollut ehkä enemmän oman-tyyppisiäni ihmisiä ja parempia bileitä. Muutoin olen erittäin tyytyväinen ratkaisuihini ja tupla-maisteriyhdistelmääni, Jerjomin toteaa.

Kaipuu TaKaisin OpisKeliJaKsiOikeustieteen maisteriksi jo valmistunut Maija Anttila huomasi opintojensa jälkeen, ettei ollut

saanut opiskelijaelämän iloista vielä kyllikseen. Ratkaisuna hän päätti hakea lukemaan yleistä valtio-oppia, eikä ole valintaansa katunut.

- Olen viihtynyt erinomaisesti. Valtsika on tie-dekuntana sen verran pienempi, että ihmisiin tu-tustuu helpommin.

Uudessa opiskelupaikassa on ilahduttanut myös aiempaan verrattuna helpommat opinnot.

- Oikis oli ehdottomasti vaativampi. Tenttikir-jojen määrä oli hirvittävä.

Muiden tapaan myös Anttila uskoo uusien opintojensa edistävän tulevaa työuraa.

- Tiedän juristituttuja, joille valtsikaopinnoista on ollut hyötyä.

Valtsikan ja oikiksen välille pyritään toisinaan virittelemään leikkimielistä vihollisuutta, mutta Anttila on ainakin toistaiseksi välttynyt aiheeseen liittyvältä kuittailulta niin uusilta kuin myös enti-siltä opiskelukavereilta.

- Vastaanotto valtsikassa on ollut erittäin posi-tiivista. Oikiskaverinikin ovat olleet kiinnostunei-ta valtsikan opinnoistani. Muutama kertoi jopa haluavansa takaisin koulunpenkille kuultuaan opiskelijaelämäni riemuista, Anttila hihkaisee.

TeKniiKan Ja TalOuden liiTTOSähköverkkojen ja suurjännitetekniikan diplomi-insinööriksi Otaniemessä opiskellut Stefan Fors-ström huomasi Vantaan Energialla sähköverk-kojen kehitystehtävissä työskennellessään sähkö-

Takaisin kampukselle! Mai-ja Anttila halusi palata työ-elämästä opiskelijaelämän pariin eikä ole valintaansa katunut.

14 Tutkain 4/2012

alan olevan vahvasti kiinni yhteiskunnassa.- Olin muutenkin kiinnostunut taloustieteestä

ja lukenut paljon alan kirjallisuutta. Huomasin, että työtehtäviini liittyi lähes aina teknillistalou-dellinen näkökulma.

Myös työnantaja oli samoilla linjoilla ja otti erittäin myönteisesti vastaan uutisen Forsströmin saavuttamasta taloustieteen opiskelupaikasta.

- Talouden saralla suoritetut lisäopinnot ovat jo nyt muuttamassa tehtäviäni työpaikalla.

Työnantaja katsoi ylipäätänsä kaikenlaisen it-sensä kehittämisen myönteiseksi asiaksi ja osoit-tautui erittäin joustavaksi opiskelun sekä työn yh-teensovittamiseen liittyvissä ongelmissa.

- Olin ensimmäisen vuoden osittaisella opin-tovapaalla ollen kolme päivää vapaalla ja kaksi päivää töissä. Vapaa tuli yllättävän sujuvasti.

Vaikka Forsströmin edellisistä opinnoista oli-kin jo vierähtänyt melkoisesti aikaa, oli paluu opiskelijaksi yllättävän helppoa.

- Siitä oli apua, että olin jo aiemmin teh-nyt opintoja Aallon avoimessa yliopistossa. Toki aloittaminen vaati vähän totuttelua, mutta oli helpompaa kuin edellisten opintojen alkaessa.

Nykyistä ja edellistä oppiainetta verrates-saan Forsström ei näe merkittäviä eroja johtu-en kummankin aineen yksityiskohtaisuudesta matemaattisen puolen osalta. Erojakin kuiten-kin löytyy.

- TKK:lla kurssit olivat hieman paremmin organisoituja, ja opiskelu ehkä hieman vaati-vampaa tahkoamista. Taloustieteessä on myös enemmän kvalitatiivisuutta. Erot olisivat kuiten-kin suurempia, jos opiskelisin esimerkiksi sosio-

Jere Tupalan päivät kulu-vat töissä kemian laitoksel-la ja illat valtsikan tenttikirjo-jen parissa.

Tutkain 4/2012 15

logiaa.Oppimisen ilosta ja itselleen näyttämisen ha-

lusta opiskeluintoa itselleen ammentava Fors-ström ei välttämättä aio jättää opiskelijaelämää taakseen vielä valtsikasta valmistumisenkaan jäl-keen.

- En näe mahdottomana ajatusta siitä, että suorittaisin pelkän maisterin esimerkiksi vaikka-pa kauppakorkeakoulussa, Forsström pohtii.

riiTTääKö virTa?Toista tutkintoaan suorittavat opiskelijat työsken-televät usein opiskelujensa ohessa aiempaan tut-kintoon liittyvissä työtehtävissä. Tämä aiheuttaa samalla myös ajankäyttöön ja jaksamiseen liitty-viä haasteita verrattuna ensimmäistä tutkintoaan suorittaviin päätoimisiin opiskelijoihin.

- Lisäopiskeluista pitää nauttia tai muuten hommasta ei tule mitään. Työn ohessa tehtävää luku-urakkaa pitää ajatella hyvänä iltalukemise-na, kemisti Jere Tupala suosittaa.

Kahden tutkinnon suorittamisen ohessa työs-kentely on tarpeellista myös työkokemuksen am-mentamisen vuoksi.

- Jos opiskelee päätoimisesti kaksi tutkintoa käymättä välissä töissä, jäävät työkokemuksen an-tamat urahyödyt saavuttamatta, huomauttaa Ste-fan Forsström.

Vaikka kaikki haastatellut katsoivatkin valtsi-kassa suoritettavien lisäopintojen olevan hyödyk-si tuleville urilleen, ei yksikään heistä silti ollut niiden välttämättömyyden kannalla. Lisäopintoi-hin kannattaakin ryhtyä vain innon ja jaksamisen ollessa riittävän korkealla tasolla.

Jatkuvasta itselleen näyttä-misen halusta opiskeluintoa ammentava Stefan Fors-ström haaveilee jopa kol-mannesta tutkinnosta.

Opiskelut veivät Linda Jer-jominin maailmalle lähetys-tötehtäviin.

ku

va:

Lin

Da

je

rjo

min

in a

rk

iST

o

16 Tutkain 4/2012

Tieteen TABUTToimiTus KaRoliina suonpää kuviTus teeMu peRhiö

Ensimmäisistä kursseista lähtien yliopistossa painotetaan kriit-tisen ajattelun ja kyseenalaistamisen tärkeyttä. Mitään ei pidä ottaa annettuna vaan aiemmat käsitykset tulee asettaa tieteel-lisen tarkastelun kohteeksi. Mutta onko tiedeyhteisölläkin omat uskonkappaleensa, joiden haastamista ei sallita? Kuusi tutkijaa pohtii tieteen ja arvojen suhdetta.

1. Onko teidän tutki-musalallanne teori-

oita, joita ei ole sallittua kyseenalaistaa tai aihei-ta, joiden tutkimista ei pidetä sopivana?

2. Mitä alanne käsi-tyksiä olette itse

nostanut kriittisen arvi-oinnin kohteeksi? Onko alallanne kysymyksiä, joita ette eettisistä syis-tä tahtoisi tutkia?

3. Miten kolleganne ovat suhtautuneet

tutkimukseenne?4. Minkä tieteenalal-

lanne vallitsevi-en käsitysten kyseen-alaistamiseen tahtoisitte rohkaista opiskelijoita ja tulevia tutkijoita?

KYSYMYKSET

Tutkain 4/2012 17

Tieteen TABUT1. Psykologia on tieteenalana onneksi niin laaja-alainen,

ettei koko alaa hallitsevia klikkejä pääse syntymään yhtä helposti kuin kuppikuntaisemmilla erikoisaloilla. Monet tutkijat kyllä välttelevät joitain herkkiä aiheita, ku-ten älykkyyttä, rotueroja, geenejä, poliittisia asenteita tai sukupuolieroja. Mutta tulenarkojenkin aiheiden kohdal-la tieteellisen argumentoinnin ja maltillisuuden säilyttäviä tutkijoita useimmin kunnioitetaan kuin halveksitaan, ai-nakin pitkällä tähtäimellä.

2. Oman tutkimukseni tavoite on ollut ensisijaisesti uu-sien tutkimussuuntauksien avaaminen, esimerkiksi

väestötieteellisten prosessien psykologisen perustan selvit-täminen. Jos siinä sivussa tulee joitain aiempia oletuksia kyseenalaistaneeksi niin sillä hyvä. Luultavasti jotkut vali-koivaa muuttoliikettä, ulkonäköä tai älykkyyttä käsittelevät tutkimukseni tulevat aiheuttamaan hieman jupinaa, mut-ta ei tätä pidä pelätä. Tieteellisen tutkimusetiikan puitteis-sa en keksi mitään aihetta, jonka jättäisin tutkimatta eet-tis-moraalisista syistä.

3. Varsin positiivisesti, tai vähintään neutraalisti. Monet ovat yleisellä tasolla epäilleet sosiaalisen selittämistä

biologisella ja psykologisella, mutta omaa tutkimustani ei juurikaan ole kritisoitu. On kuitenkin tärkeä pitää etäisyys omaan tutkimukseensa myös itse, esimerkiksi myöntämäl-lä sen menetelmälliset heikkoudet eikä puolustaa sitä vain siksi, että sen on itse tehnyt.

4. Haluaisin rohkaista tulevia tutkijoita lähestymään yh-teiskunnallisia ilmiöitä rehellisesti, avoimesti ja kat-

tavasti. Jos tutkit sosiaalista liikkuvuutta, älä teeskentele etteikö yksilöiden älykkyydellä ole tutkimuksesi kannal-ta merkitystä. Jos tutkit sukupuolieroja, älä yritä pakot-taa kaikkia havaintojasi kasvatuksen tai kulttuurin piik-kiin. Jos tutkit väkivaltaisuuden siirtymistä sukupolvien yli, älä kuvittele kaiken olevan vain oppimista ja vanhempi-en matkimista. Yhteiskuntatieteen aiheet ovat haastavia tie-teellisen tutkimuksen kohteita. Tämä haaste pitää ottaa vas-taan, eikä haudata päätään diskursiivisen yhteiskuntapoh-diskelun hattaraan, vaikka se niin pehmeältä tuntuukin.

Markus JokelaVTM, FT, persoonallisuus- ja kehityspsykologian dosentti, yliopistotutkija

18 Tutkain 4/2012

1. Jokaisella tieteenalalla on omat vaihtelevat "muoti-ilmiönsä"; 1990-luvulla Venäjän tutkimus tangeera-

si "transitio-tutkimuksen" kanssa. Ajatuksena oli, että Ve-näjä on "transitiossa" ja että siitä tulee vähitellen (ja aika pian) ns. normaalivaltio (kiltti karhu, jolle annetaan huna-jaa/rahaa, jos se on kiltti). Nyt tämä käsitys lienee kärsinyt jonkinlaisen haaksirikon ja meidänkin "siirtymätalouksien instituuttimme" ovat jo "normalisoituneet".

2. Itse katson kuuluvani kansainvälisen Venäjän tutki-muksen ns. "mainstreamiin"; sen "Russian Studies"

-perinteeseen. Meillä Suomessa 1990-luvulla Venäjän tut-kimus monopolisoitui entisen (ja nykyisen) vasemmiston johtamaksi linjaksi. Vielä 1980-luvulla he eivät harrasta-neet liiemmin Venäjää, mutta kun poliittinen torvi soi ja rahaa löytyi, niin heistä tuli Venäjän tutkijoita. Opetusmi-nisteriömme ajatuksena oli ilmeisesti se, että siellä vasem-malla se viisaus piilee. Olen tästä syystä koettanut herätel-lä ajatusta siitä, että Venäjä on tärkeä asia ja että sitä ei saisi "politisoida" jonkin koulukunnan tai lahkokunnan tutki-mukseksi. Ajatuksena on ollut se, että Venäjän tutkimus voisi olla a) kriittistä ja b) arvovapaata. Itse en ole min-kään entisen poliittisen sydeemin osa...

3. Kansainvälisesti ihan mukavasti. Olen saanut yli 20 kansainvälistä arviota ulkomailta ja ne ovat olleet

kauttaaltaan positiivisia. Suomessa vastaanotto on ollut

vaihtelevaa; vuonna 2000 julkaisin kirjan Hajoaako Venä-jä? ja keskustelin Venäjän uudesta eliitistä - "sekurokratias-ta". Helsingin Sanomien eräs päätoimittaja oli silloin sitä mieltä, että sellaista ei saa väittää. Tämä osoituksena siitä, että Venäjän uusimman historian tutkimus eli ns. "contem-porary history" saattaa herättää kaikenlaisia tunteita. Syy tähän on tietysti meidän vanha, suomettuneisuuden ajan historiamme varovaisuus, ts. kyyristely kannattaa. Toinen asia: meillä ei ole perusteoksia suomen kielellä, ja se on äärimmäisen paha asia opiskelijoita ajatellen. Olen katso-nut, että eräs velvollisuuteni on parantaa tätä tilannetta.

Minusta Venäjä kuitenkin ansaitsee sen, että sitä tutki-taan sellaisena kuin se on - ei sellaisena kuin sen haluttai-siin olevan. Tässä viimeksi mainitussa on pieni "rasismin" maku... että me voisimme mestaroida Venäjää ja olla muo-vaamassa sitä, tai että tutkijoiden pitäisi olla supsuttelemas-sa poliitikoille korvaan. Että meidän pitäisi ottaa "white man's burden..." ...ja auttaa näitä sympaattisia ja ah... niin jäsentymättömiä venäläisiä. Minä taas uskon, että he osaa-vat hoitaa omat asiansa itse.

4. Olkaa rohkeita ja kiistäkää entiset "totuudet"! Alas van-hat parrat! Venäjää ei voi tutkia silkkikäsineillä vaan

sinne on mentävä ja kieli on opeteltava. Kansainvälistymi-nen on tärkeää; kun täällä Suomessa on ummehtunutta näin pienellä alalla, niin pyrkikää opiskelemaan ulos ja jos mahdollista, työskentelemään siellä pari vuotta! Rohkeutta!

Arto LuukkanenTT, yleisen kirkkohistorian dosentti, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori

Tutkain 4/2012 19

1. Jos teoria ei ole kestävä, se kyseenalaistuu itsestään tieteellisesti pitävän tutkimuksen edetessä. Sen sijaan

tutkimusaiheita, joita ei mielellään sallittaisi tutkittavan, koska vallalla olevat käsitykset saattavat kyseenalaistua, on kaikilta yhteiskuntatieteen alueilta runsaasti. Siellä erilai-set asenteet ja subjektiiviset arvovaraukset ovat aina jarrut-taneet tieteen eteenpäin menoa. Näitä tunnelatautuneita, "ei-sallittuja" aiheita ovat esim. biologisten erojen merki-tys tyttöjen ja poikien käytöseroissa, vanhempien (ja siel-tä lapselle siirtyvien) perinnöllisten taipumusten merkitys vanhempien sosiaaliluokan muodostumisessa (missä mää-rin vanhempien koulutus on lapsen ympäristötekijä, missä määrin perintötekijä; missä määrin vanhempien koulutus on heidän perinnöllisten taipumustensa ohjaama valinta, jotka taipumukset siirtyvät lapselle) jne.

2. En itse ole tarkoituksella nostanut mitään, mutta teen tutkimusta yhteistyössä geneetikkojen kanssa,

ja tutkimustulokseni osoittavat virheelliseksi käsityksen, että ihmisen persoonallisuus olisi kokonaan ympäristön (kasvatuksen ja kokemusten) aikaansaama. Genetiikka on osoittanut persoonallisuuden vankan perinnöllisen lähtökohdan. Ympäristö vaikuttaa, mutta kehitys ei läh-de ympäristön vaikutuksesta, vaan jo vauva reagoi ympä-ristöönsä geneettisten taipumustensa mukaisesti. Kysees-

sä on aito vuorovaikutus. En haluaisi tutkia rotujen synnynnäisiä älykkyyseroja.

Niitä ihan ilmeisesti on olemassa, mutta emme tiedä, mitä nämä erot lopulta merkitsevät ja mitä ne selittävät. Erojen toteamisesta ei seuraa mitään hyvää, tieto voi johtaa hallit-semattomiin ja epäeettisiin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin.

3. En oikein ymmärrä kysymystä. Lähetän tutkimustu-lokseni arvioitavaksi alan kansainvälisiin lehtiin, ja jos

tutkimus on riittävällä tieteellisellä tarkkuudella tehty, se julkaistaan. Saman alan kollegat ovat kiinnostuneita sii-tä, mitä olen löytänyt. Ei meillä käydä sellaista keskuste-lua, että pitikö joku toisen tutkimuksesta vai eikö pitänyt. Muuta suhtautumista ei ole olemassa kuin tulosten mie-lenkiinto.

4. Kentälle meneviä psykologeja tulisi rohkaista nyky-ään käytössä olevien persoonallisuuden arviointime-

netelmien kyseenalaistamiseen sen nojalla, mitä tutkimus nykyään persoonallisuudesta tietää. Tieteenalan käsitykset kyseenalaistuvat itsestään, kun tutkimus tuo uutta tietoa.  Opiskelijoiden on tärkeää ymmärtää, että he eivät kyseen-alaista vallitsevia käsityksiä siksi, että minä siihen kehotan vaan siksi, että he ymmärtävät uusimpien tieteellisten tut-kimustulosten siihen kehottavan.

Liisa Keltikangas-JärvinenFT, psykologian professori

20 Tutkain 4/2012

1. Jos kriminologiaa tarkastellaan globaalisti ja kansain-välisesti, sellaisia kysymyksiä ei ole. Joskus tosin tun-

tuu, että Suomessa ajattelulle on aika ahtaat rajat, ainakin kun tarkastellaan yliopistojen yhteiskunta- ja sosiaalitie-teitä. Aitoa tieteidenvälisyyttä kohtaan esiintyy ennakko-luuloja, voidaan esimerkiksi karsastaa biososiaalisia nä-kökulmia tai yleisemmin yksilötasoisten tekijöiden huo-mioimista. Vaikutelmani on, että tutkimuslaitoksissa on enemmän akateemista vapautta kuin yliopistoissa ainakin yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden saralla.

2. Olen pitänyt tärkeänä sitä, että kriittiset näkökohdat tuodaan julkisen koettelun piiriin. Tuorein esimerk-

ki tästä on feminististä väkivaltatutkimusta käsittelevä ar-tikkelini Tieteessä tapahtuu –lehdessä. Siinä tarkastelin, millaiseen tutkimusnäyttöön feministisen väkivaltatutki-muksen yliopistolliset oppikirjat nojaavat. Näyttö osoittau-tui pulmalliseksi, lisäksi kirjoissa jätetään huomioimatta kansainvälisen tiedeyhteisön laaja-alainen väkivaltatutki-mus. Aiemmin olen käsitellyt mm. teoksessani Paha tieto (Nemo, 2003) evoluutioteoreettiseen ihmistutkimukseen kohdistuvaa moralisoivaa paheksuntaa.

Eettisen arvioinnin osalta nostaisin esiin yhden näkö-kohdan. Aineistojen keräämisen ja tutkimustulosten so-veltamisen kohdalla eettinen näkökulma on erittäin tär-keä. Empiiristen tietoväitteiden totuudenmukaisuuden arvioinnissa eettisellä punninnalla ei kuitenkaan ole roo-lia. Ei siis ole immanentisti ”epäeettisiä faktoja”. Olen ha-vainnut, että tämän keskeisen erottelun hahmottami-

nen saattaa olla osalle tutkijoista ja opiskelijoista vaikeaa. Esiintyy ajattelua, että todellisuuden kuvaukset olisi joh-dettava etiikasta tai että todellisuus on kuvattava sellai-seksi, että se on linjassa jonkin moraalis-poliittisen maail-mankuvan kanssa. Mielestäni yliopistoissa pitäisi tehostaa analyyttisen filosofian ja logiikan opetusta kaikille yhtei-senä oppiaineena. Lisäksi tutkijakoulutuksen edellytykse-nä pitäisi olla jokin määrä näiden alojen lisä- tai kertaus-opintoja.

3.Varsin myönteisesti. Aivan valtaosin tutkimukseni on kriminologiaa ja julkaisen eniten ulkomaisilla fooru-

meilla. Jos kysymyksellä tarkoitetaan niitä kotimaisia kes-kustelupuheenvuoroja, joissa olen nostanut esiin eräi-tä tabukysymyksiä, yleisin palaute on ollut: ”kiva että joku uskaltaa”. Palautteesta tulee kieltämättä kyllä joskus hie-man omituinen kuva suomalaisesta yliopistolaitoksesta. Yliopistoissa pitäisi jotenkin miettiä, miten akateemista keskustelun- ja sananvapautta voitaisiin yhteiskunta- ja so-siaalitieteiden puolella tukea.

4. Sosiologiassa rohkaisen opiskelijoita ja tulevia tutki-joita ottamaan analyysissa huomioon yksilötasoisten

tekijöiden, kuten esimerkiksi suhteellisen vakaiden per-soonallisuuden piirteiden, vaikutuksen. Sosiaalisten teki-jöiden ja sosiaalisen rakenteen vaikutusta ei saada esiin, ellei yksilötason valikoitumisprosesseja huomioida. Siksi yksilötason muuttujien periaatteellinen vastustaminen on lyhytnäköistä ja haitallista.

Janne Kivivuori VTT, sosiologian dosentti, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja

Tutkain 4/2012 21

1. On aiheita, joiden tutkimista ei pidetä sopi-vana tai joita pidetään arkaluontoisina. Esi-

merkiksi älykkyys, sukupuolierot (esim. älykkyy-dessä ym.), ihmisluonto, ihmisen ominaisuuk-sien periytyminen, temperamentti ja tietenkin rotujen väliset mahdolliset erot. Ja on teorioi-ta, joita ei pidetä sopivina, siis joiden tieteelli-syys asetetaan kyseenalaiseksi, erityisesti evoluu-tioteoria.

2. Olen kyseenalaistanut ennen kaikkea aja-tuksen kaiken tutkimustiedon konstruoi-

tavuudesta ja erilaisista, keskenään ristiriitaisis-ta totuuksista, joita ei voi arvioida, kuten väitteet älykkyydestä, ihmisluonnosta, sukupuolten erois-ta ja evoluutioteoriasta.

3. Joko jättäneet kommentoimatta tai torjuen melko jyrkästi.  

4. Ehkä erityisesti rohkaisisin opiskelijoita ky-seenalaistamaan ajatuksen siitä, että sosiaali-

nen ympäristö vaikuttaisi sataprosenttisesti ihmi-seen, niin että hän olisi kokonaan muokattavissa. Ja lisäksi ajatuksen siitä, että sosiaalinen ympäris-tö olisi taas täysin konstruktion tuotetta. Tutki-ja ei ole suoranaisesti osa kohdettaan ja periaat-teessa on täysin mahdollista säilyttää kohtuulli-nen puolueettomuus suhteessa kohteeseen, jopa silloin, kuin se on henkilökohtaisesti varsin lä-heinen. Nähdäkseni kohtuullisen arvovapaa tut-kimus on täysin mahdollista.

1. Teoriassa kaikkea saa ja kuuluukin kyseenalaistaa. Toinen asia on se, miten kritiikkiä kuunnellaan ja mihin se johtaa.

Evoluutiopsykologia oli 90-luvun alkuun asti selkeästi torjuttu ala, mutta nyt se on vähitellen tullut hieman näkyvämmäksi. So-siaalitieteiden suurin ongelma on tällä hetkellä edelleen, että erityisesti "suurten" teorioiden aloilla teorian suosio ei ole yhte-ydessä sen empiiriseen selitysvoimaan. Muistan, miten jo 90-lu-vulla Vesa-Matti Lahti osoitti ympäristösosiologian väitöksessään, että Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin oletukset "riskiyhteis-kunnasta" eivät vastanneetkaan ihmisten reaktioita ympäristö-uhan kohdatessa. Odotin suurta keskustelua, mutta yksilöllisty-misteoreetikoiden opetus ja suosio jatkuivat kuin mitään ei oli-si tapahtunut. Sama koskee liian monia sosiologian klassikkoja Durkheimista Latouriin.

Vahvojen teoreetikoiden ohella tänään niin sanottu sosiaali-nen konstruktionismi on yhtä suosittu kuin epämääräinen teoreet-tinen huppu, jota vedetään päähän, jotta ei tarvitsisi analyyttises-ti eritellä eri käyttäytymiseen ja ajatteluun vaikuttavia syitä. Eli suu-rin ongelma löytyy teorian ja empirian välisestä suhteesta. Jollei ole testattavia hypoteeseja, on hyvin vaikea nähdä, miten aineisto voisi ikinä "puhua vastaan" ja miten teoria voisi siten kehittyä.

2. Minua kiinnostavat erityisesti sukupuolijärjestelmä ja perhe-suhteet: niin niiden universaalit piirteet kuin vaihtelevuuskin.

On selvää, että ihmisen evoluutio on vahvasti muokannut kumpaa-kin, vaikka tätä ei edelleen opeteta sosiaalitieteissä. En ole joutu-nut pohtimaan aiheiden rajoittamista eettisistä syistä. Usein mie-tin, miten joillekin ryhmälle epämiellyttäviä tutkimustuloksia voisi esittää järkevästi ja loukkaamatta, esimerkiksi vaikka tutkimustu-loksia avioeron vaikutuksesta pienen lapsen kehitykseen. Toisaalta ihmisiä kiinnostavat "kovat faktat" ja minulla on usein se olo, että vankka tutkimustieto voi toimia vapauttavasti, joskin se tietenkin voi myös sattua. Tämä haaste koskee tietenkin koko sosiaalitieteel-listä tutkimuskenttää, ei vain evoluutioteoriaa.

3. Suomalaisten yhteiskuntatieteiden suhtautumisesta evolu-tionismiin on jo ilmestynyt hyvä pienoistutkimus, jonka Jan-

ne Kivivuori teki Yhteiskuntapolitiikka-lehteen vuonna 2007. Sii-nä eritellään, miten "vaaralliseen tietoon" voi suhtautua hyvin eri lailla, pienistä vitseistä aina "hullun leimaan". Tunnistan kaikki sii-nä esitetyt muodot. Monet kollegat ovat tietenkin varsin asiallisia tai aidosti kiinnostuneita. Oli mielenkiintoista, kun siirryin Helsin-gin yliopistosta Väestöliittoon: järjestöissä ja sektoritutkimuslaitok-sissa koen, että asiantuntijoita kiinnostaa ennen kaikkea uusi tieto ja toimivat ajatukset, harva välittää siitä minkä teoreettisen koulu-kunnan varpaille nyt astuttiin.

4. Kun kuulet sanat yksilöllistyminen ja konstruktionismi, pyydä selkeää empiiristä näyttöä, jossa tutkitaan myös vaihtoehtoisia

selityksiä. Jos sosiaalitieteessä haukutaan toista tieteenalaa, tutustu sen alan omiin teksteihin itse.

J.P. RoosVTT, sosiaalipolitiikan emeritusprofessori

Anna RotkirchVTT, sosiaalipolitiikan ja naistutkimuksen dosentti, Väestöliiton tutkija

22 Tutkain 4/2012

Tutkain selvitti, voisiko kakkonen olla ykkönen.

KAKKOSETVERTAILUSSA

TeksTi MiRan haMidulla kuvaT MiKKo ViRta TesTiRYHmÄ MiRan haMidulla, teeMu peRhiö, Johanna Räty, aaRni suVitie, MiKKo ViRta

Tutkain testasi

Tutkain 4/2012 23

eskiolutta laimeampi ns. kak-kosolut on tullut tutuksi mo-nelle Ruotsiin risteilleel-le keinona elpyä edellisillan rasituksista matkalla kohti pa-luuillan uusia pettymyksiä.

Tutkain päätti selvittää kelpaisiko tämä Pohjan-lahden itäpuolellakin vähitellen yleistyvä vain 3,5 prosenttinen mallastuote myös opiskelijan jan-ojuomaksi.

Kakkonen kiihottaa ainakin internetissä. Fa-cebookin oluen ystävien perustama ”Kansa ei kaipaa kakkosolutta” -ryhmä on parissa vuodessa kerännyt liki kolmetuhatta tykkääjää. Sen vasta-pelurina nettisodassa toimii Terveyden ja hyvin-voinnin laitos, joka pääjohtajansa Pekka Puskan johdolla kampanjoi miedomman oluen puoles-ta. Tämä on jo tuottanut tulosta, sillä panimoista Hartwall ja Olvi ovat luoneet kakkosen ystäville keskiolutta miedommat Lahden Sininen ja Sven Tuuva -oluet.

Testiryhmämme makuhermoissa testatut kak-koset yllättivät positiivisesti. Molemmat saivat lä-hes poikkeuksetta paremmat arvosanat kuin ver-rokkina käytetty tyypillinen opiskelijan juoma olut; virosta rahdattu taskulämmin A. Le Coq IV.

Voittajaksi valikoitui tiukassa kokonaiskilpai-lussa Lahden Sininen, vaikka Sven Tuuva keräsi-kin raikkautensa ansiosta muutamalta testaajal-ta enemmän pisteitä. Vaikka lämmin A. Le Coq ei makunsa puolesta pärjännyt kakkosille, on sen valttina kuitenkin korkea alkoholiprosentti. Jois-sain opiskelutapahtumissa kun saatetaan poik-keuksellisesti harjoittaa humalahakuista juomista.

Oluen ollessa mietoa, tarvitaan avuksi viinaa. Testattaessa oluita sekä viinan jälkeen että vii-naan sekoitettuna, alkoivat erot kaikkien olui-den välillä kaveta. Varsinkin loppua kohden alunperin jääkylmien kakkosten lämmetessä, ja testiryhmän humalatilan noustessa erot tasoittui-vat merkittävästi. Jopa lämmin A. Le Coq alkoi tuiskeessa maistua siedettävältä tutussa ympäris-tössä Uudella ylioppilastalolla sitsilaulun jälkeen nautittuna.

Lopputuloksena raati oli yksimielinen siitä, että tarpeen vaatiessa humalatila on saavutetta-vissa (ja saavutettiin) kakkosellakin. Emme kui-tenkaan tyytyneet pelkkään omaan arvioomme, vaan jalkauduimme varsinaisen vertailun jälkeen tässä vaiheessa jo kovin huonelämpöisen Sven Tuuvan kanssa Uudella juhlineiden humanistien pariin. Näillä olikin hyvin kirjavia mielipiteitä.

- Kuin lämmin ummehtunut kesäpäivä ja pel-to jota korjataan, yleistä kirjallisuustiedettä opis-keleva Hanna Raatikainen totesi suorastaan ru-nollisesti.

Pääsääntöisesti testikierroksellamme aavistuk-senomaisessa humalatilassa olleet uhrit pitivät olutta laimeana, keskinkertaisena ja potkuttoma-na. Toisaalta myös haastateltavan kokemuksella-kin näytti olevan merkitystä opiskelijan kyvylle saada kakkonen uppoamaan.

- Vetistä mutta ok. Ihan dokattava, olen juo-nut huonompiakin, opiskelija-aktiivina koko tien aina Suomen ylioppilaskuntien liittoon asti kul-kenut Juha Töyrylä totesi haastattelukierroksem-me lopuksi.

Ehkäpä kokemus on valttia myös kakkosasioissa?

Oluita testattiin opiskelijoille tyypillisissä juomatilanteis-sa, kuten kuvassa sitsilau-lun jälkeen nautittuna.

Lopputulokset näet

seuraavalla sivulla. •

K

24 Tutkain 4/2012

• Marxin pyöreän pöy-dän äärellä kakkosta kokei-li myös (kuvan perusteella) alaston (mitä?! ei muistiku-vaa??) tuntematon huma-nisti (?). Hänen mielipidet-tään ei kukaan kirjoitta-nut ylös.

• Savon viina loppui kes-ken vertailun, joten osa vii-naa sisältäneistä kohdis-ta suoritettiin koskenkorvaa käyttäen.

• Kävimme illan pimeinä tunteina varsinaisen vertai-lun jälkeen maistattamassa oluita myös Uuden ylioppi-lastalon humanistiklusterilla. Kuvassa tyypillinen huma-nisti kokeilemassa kakkosta oraalisesti.

Tutkain 4/2012 25

Lahden sininen3,53,44

3,93,53,9

3,75

Testi Sven Tuuva2,83,23

3,23,625003,141593,62500

Lämmin A. Le Coq1,81,22,51,9

1,251,4

3,25

Verrokkina käytettiin tyy-pillistä opiskelijan juomaa olutta, Etelä-Helsingistä (ns. Tallinnasta) rahdattua, läm-mintä A. Le Coqia.

• Olutvertailu suoritettiin Kannuklusterin kokoushuo-ne Marxin pyöreän ja so-pivalla korkeudella olevan pöydän äärellä. Pöytä ei ole muuten enää nykyään tu-keva, koska yksi sen jalois-ta on rikki.

• Olutvertailu oli tiedekun-tatenttiin verrattavissa oleva raskas kirjallinen suoritus.

• Mikäli vertailu olisi tehty täysin objektiivisesti, olisi se tehty kuvan osoittamalla tavalla.

Maku yleisesti

raikkaus

Dokattavuus

juomanopeus

Maku viinan jälkeen

Maku viinan blandiksena

Maku juomalaulun jälkeen

kommentteja "Aavistuksen humalainen""Raikas"

"Jälkimaussa maistuu siideri""Aika mehuisaa"

"Lämmin" "Ehkä hedelmäinen" "Onko pakko juoda?"

"Pahvista""Ällöttävää"

"Raikas" "Aavistuksen kirpeä"

"Sopivan hapan""Viinan kanssa maistuu siniseltä"

"Helppo ja kepeä"

Arvosanat annettiin asteikolla 1–5, taulukon pisteet ovat saatujen pisteiden keskiarvoja.

Parasturrutin

Testi-voittaja

Tiski-vettä

26 Tutkain 4/2012

KantakaupungistaLÄHiöiHiNTeksTi eetu JoKela kuviTus VeRa KhRyashcheVa

n marraskuinen lauantai ja vuoden neljäs Ravintola-päivä. Istun pienen HOAS-asunnon olohuoneessa Me-ri-Rastilassa, Itä-Helsingissä, ja nautin kiinalaisten vaihto-oppilaiden pop-up-ravinto-lan tarjoiluista: perinteisestä

kiinalaisesta hampurilaisesta ja hyytelökeitosta, joista jälkimmäinen on varmasti omituisin ruo-ka, jota olen koskaan maistanut. Ravintola sijait-see Helsingin äänestysalue 54B:n alueella, jonka äänestysaktiivisuus viime kuntavaaleissa oli 45,6 prosenttia – kaksitoista prosenttiyksikköä alhai-sempi kuin koko kaupungin.

Ravintolapäivä mainitaan usein esimerkki-nä uudenlaisesta kaupunkikulttuurista, ilmiös-tä joka on noussut helsinkiläisten tietoisuuteen muutaman viime vuoden aikana. Kallio-liikkeen aktiivin ja tuoreen kaupunginvaltuutetun Erkki Perälän mukaan kaupunkikulttuuri on erittäin laaja käsite.

- Helsingin kontekstissa kaupunkikulttuuri on tarkoittanut ennen kaikkea tapahtumapohjais-ta toimintaa: Kallio-liike on järjestänyt esimerkik-si korttelibileitä ja puistokirppiksiä. Hänen mu-kaansa kaupunkikulttuurille ominaista on ver-

kostoitunut ruohonjuuritason tekeminen.- Sosiaalinen media on mahdollistanut uuden

kaupunkilaissukupolven spontaanin, hyvin no-peajänteisen tapahtumajärjestämisen, Perälä jat-kaa.

Helsinkiläistä kaupunkikulttuuria käsittelevän Helsinki Beyond Dreams -kirjan toimittanut ark-kitehti Hella Hernberg painottaa myös kaupun-kikulttuurin merkitystä ihmisten jokapäiväises-sä elämässä.

- On hienoa, että Helsingissä on nähty myös yhteiseen hyvään tähtääviä projekteja. Tapahtu-mien lisäksi tärkeää on pitkäjänteisesti kaupun-kilaisteen arkeen vaikuttava toiminta, yhteisöt ja yhteisöllisyys, Hernberg toteaa.

KanTaKaupungin JuTTu?Uutiskynnyksen ylittäneet kaupunkikulttuurin il-mentymät, kuten Töölö- ja Kallio-liikkeet sekä Punajuuri Block Party ovat tapahtuneet eteläises-sä Helsingissä, umpikortteleiden kantakaupun-gissa. Marraskuun Ravintolapäivän pop-up-ravin-toloista valtaosa sijaitsi Punavuoren, Kampin ja Kruunuhaan kaltaisissa kaupunginosissa. Esimer-kiksi 8 440 asukkaan Punavuoressa, jonka työttö-myysaste oli vuonna 2010 noin viisi prosenttia ja keskitulo 35 149 euroa, ravintoloita oli vajaat 30.

O

Tutkain 4/2012 27

KantakaupungistaLÄHiöiHiN Muutaman viime vuoden aikana Helsingissä on nähty ennennäke-

mätön määrä ihmisten ruohonjuuritason toimintaa yhden päivän ra-vintoloista konttiaukioihin. Mutta onko kaupunkikulttuuri jäämässä vain Helsinginniemen umpikortteleiden ilmiöksi?

Itäisessä suurpiirissä, jossa on 100 000 asukasta, vastaavat luvut ovat noin yksitoista prosenttia, 25 236 euroa ja yksi ravintola. Onko kaupunkikult-tuurista tulossa vain toimeentulevien ja sosiaalis-ta pääomaa omaavien ihmisten asuttaman keski-kaupungin juttu? Erkki Perälä jakaa huoleni ai-nakin osittain.

- Kaupunkikulttuuri ilmiönä on kyllä keskit-tynyt kantakaupungin alueelle, mutta toisaal-ta esimerkiksi Itä-Helsingin alueella on ollut jo kauan aktiivista asukastoimintaa, Perälä sanoo. Esimerkkeinä Perälä mainitsee Kontufestin Kon-tulassa sekä Roihuvuoren aktiivisen asukasyhdis-tyksen. Listaan voidaan lisätä myös Mellunkylä, jonka aktiivisesta asukasverkostosta Hella Hern-bergin toimittamassa kirjassa kerrotaan.

Hernbergin mukaan vaarana saattaa olla, että asukasaktiivisuuden keskittyminen tietyille alueil-le vaikuttaa kaupunginosien väliseen eriarvoistu-miseen. Kysymystä kaupunkikulttuurin elitismis-tä Hernberg kuitenkin sekä ymmärtää että ei ym-märrä.

- Vapaaehtoisvoimin järjestettyä avointa ta-pahtumaa ei voi sanoa kovin elitistiseksi. Tapah-tumat kuitenkin järjestää tietty verkosto, joka ta-voittaa tietyt ihmiset, eikä ulospäin toiminta vält-tämättä näytä niin avoimelta kuin sisältäpäin

katsottuna, Hernberg sanoo.

Perälänkin mukaan ilmiöön tulee kiinnit-tää huomiota. Hän kuitenkin huomaut-taa, että kyseessä ei ole nollasummapeli.

- Kaupunkikulttuu-ri tuskin ainakaan li-sää eriarvoisuutta kau-pungissa. Kallio Block Party Vaasankadulla ei mi-tenkään ole Itä-Helsingiltä pois.

TilOJa Ja asuKasdemOKraTiaaSekä Hernbergillä että Perälällä on selkeitä aja-tuksia sen suhteen, minkälaiset edellytykset ruo-honjuuritason kansalaistoiminnalle on ja miten sitä voisi syntyä myös lähiöiden Helsingissä.

- Tällaisen toiminnan pitäisi lähteä liikkeelle sisältäpäin ja paikallisin keinoin – töölöläiset ei-vät voi lähteä perustamaan Jakomäki-liikettä ja-komäkeläisten puolesta. Olisi kuitenkin mahdol-lista tarjota työkaluja, joiden avulla yhteishenki saataisiin houkuteltua esiin, Hernberg toteaa.

Party Vaasankadulla ei mi-tenkään ole Itä-Helsingiltä

TilOJa Ja asuKasdemOKraTiaa

28 Tutkain 4/2012

Myös Perälän mu-kaan kaupungin tahol-

la tulisi miettiä, miten ruo-honjuuritason aktivismia saa-

taisiin tuettua. Hänen mukaansa sopivien tilojen löytämisessä voisi olla

ongelman avain.- Tila on tyypillisesti sellainen asia, joka par-

haimmillaan synnyttää asukastoimintaa tai kau-punkikulttuuria, hän sanoo. Tässä olisi Perälän mukaan kaupungilla mahdollisuus toimia:

- Kaupungin omistamista tiloista merkittävä osa makaa tyhjillään, jolloin ne ovat pelkkä ku-luerä. Antamalla näitä tiloja asukasyhdistysten tai vaikka pienyrittäjille käyttökustannuksilla voi-taisiin luoda jotain uutta ja kiinnostavaa, hän sa-noo. Hylättyjen tilojen väliaikaista uusiokäyttöä diplomityössään tutkinut Hernberg on samoil-la linjoilla.

- Tyhjää tilaa on Helsingissä valtavasti, mutta niiden käyttöönottoon liittyy runsaasti haasteita, joita voisi lähteä ratkaisemaan, Hernberg sanoo.

Kaupunkilaisten mielikuvitukselle näyttää kui-tenkin olevan vain taivas rajana. Helsingin Sano-mat pyysi viime kesäkuussa lukijoiltaan käyttöeh-dotuksia tyhjille tiloille, joita lehden toimittaja oli Hernbergin kanssa käynyt metsästämässä. Lu-kijoiden ehdotukset vaihtelivat ikäihmisten peli-paikasta elämystoriin.

Myös Perälä tahtoisi purkaa turhaa byrokra-tiaa.

- Kaupungin avustuslomakkeiden täytön si-jaan kaupunkikulttuurille sopivampi malli on Kickstarter-tyyppinen joukkorahoitus, hän sa-noo.

Poliittisista puolueista erityisesti vihreät on ot-tanut asiakseen ajaa Helsinkiin lähidemokrati-aa perustamalla kaupunginosiin demokraattises-ti valittuja asukasneuvostoja. Helsingin kaupun-kikin on aloittanut Demokratiapilotti-nimisen hankkeen, joka aikoo toteuttaa kansalaisilta ke-rättyjä ehdotuksia lähidemokratian parantami-seksi vuoden 2013 aikana. Lisäisikö lähidemo-kratia ihmisten kiinnostusta omaan elinympäris-töönsä?

- Asukasneuvostot voisivat varmasti saada ih-

misiä kiinnostumaan oman asuinalueensa asiois-ta, toteaa Hella Hernberg. Erkki Perälä puoles-taan suhtautuu asukasneuvostoihin kriittisem-min.

- Edustuksellisen demokratian kriisiä tuskin ratkaistaan luomalla lisää hierarkkisia rakenteita. Tärkeämpää olisi saada ihmiset kiinnostumaan päätöksenteon valmistelusta, missä Helsingissä käytetään suurinta valtaa, Perälä sanoo.

Hella Hernberg suhtautuu lähiöiden kaupun-kikulttuurin tulevaisuuteen toiveikkaasti.

- Verrattuna Kallioon, jossa väki vaihtuu vii-den vuoden välein, on lähiöissäkin ainekset vaik-ka mihin, hän sanoo. Kaupunkikulttuuria ei hä-nen mukaan pidä sanoa kantakaupunkilaisten jutuksi, koska lähiöissäkin voi tapahtua vaikka kuinka paljon – se ei vaan välttämättä ole ylittä-nyt uutiskynnystä.

- Kahden kolmen viime vuoden liikehdintä on ollut niin räjähdysmäistä, että se varmasti laa-jenee vielä, arvelee Hernberg.

edustuksellisen demokratian kriisiä tuskin ratkaistaan luomalla lisää hierarkkisia rakenteita.”’’

Tutkain 4/2012 29

vähempiin tiskeihin10vinkkiä

1. Älä käytä lasia juodessa. Ellei ole ai-van pakko. Esimerkiksi Lidl-mai-

don tai A.Le Coq -oluen laatu ei kärsi ollenkaan, vaikka sen joisi suoraan töl-kistä.

2. Jos käytät lasia, käytä sitä uudes-taan. Jos juot samaa juomaa samas-

ta lasista, ei vanhasta juomasta jää edes häiritsevää lisämakua. Ei suositella mai-don kaltaisilla juomilla, mutta toisaalta ne voi juoda suoraan Lidl-tölkistä.

3. Älä käytä ruokailuvälineitä. Esimer-kiksi Saarioisten pizzan voi syödä

aivan hyvin leikkaamatta sitä ensin pala-siksi. Jos pizza on muodoltaan löysä, voi sen vaikka kääriä rullalle tai vähintään taittaa kahtia.

4. Käytä Hackmanin ruokailuvälinei-tä useamman kerran. Iittalan lau-

tasta on vaikea nuolla puhtaaksi ruokai-

lun jälkeen, mutta haarukan tai lusikan kohdalla se on helppoa. Hyvin puhtaak-si nuoltua Hackman-lusikkaa voi hy-vin käyttää useammankin kerran tiskaa-matta.

5. Tiskaa Fairylla paljon kerralla. Pyri aina tiskaamaan Fairylla mahdolli-

simman paljon kerralla, koska se on te-hokkaampaa. Suurtiskausta odotelles-sa tiskit kannattaa säilöä Ikean maini-oon Faktum-keittiökaappiin, jossa ne eivät ole tiellä tai vieraiden käydessä edes näkyvillä.

6. Syö Tupperware-säilytysastioista. Jos teet ruokaa useammaksi päiväksi

ja säilytät sitä Electrolux-jääkaapissa esi-merkiksi muovirasioissa, kannattaa jo-kaisen päivän ruoka laittaa omaan pie-nempään Tupperware-muovirasiaan ja syödä se suoraan sieltä. Lautaset ovat täysin yliarvostettuja.

7. Syö ruoka ostopakkauksessa. Esi-merkiksi Saarioisten roiskeläppien

mukana tulee erinomaisen kätevä pah-vialusta, jolta darraläpyskä maistuu ihan yhtä hyvältä kuin Iittala-lautaseltakin.

8. Keskitä ruoanlaitossa toiminnot sa-moihin astioihin. Esimerkiksi Soi-

appétit-soijarouheesta kastiketta teh-dessä voi rouheen liottaa Evian-veteen Tefal-paistinpannulla, ja sen jälkeen haihduttaa ylimääräisen veden ja tehdä kastikkeen samalle pannulle.

9. Hanki Expertiltä Bosch-astianpesu-kone. Bosch-astianpesukone pesee

Arabian astiat puolestasi.

10. Syö Unicafessa. Näin voit syödä maukkaita ja monipuolisia ateri-

oita käyttäen joka kerta puhtaita ruokai-luvälineitä ja astioita, eikä sinun tarvitse ikinä tiskata niitä.

TeksTi anonyyMi tisKaaJa kuva MiKKo ViRta

Kyrpiikö tiskaaminen? Ei hätää! Näillä vinkeillä opiskelija vähentää tiskikerrat ainakin puoleen tavallisesta!

30 Tutkain 4/2012

1.2.

3.

SUURITutkaimen

Piirustuskilpailu

Tutkaimen toimituskunta valitsi kaikista lukijakilpailuun lähetetyistä luentopiirrus-tuksista neljä parasta finaaliin.

Äänestä mielestäsi parasta piirrustusta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tutkain2012@gmail.com otsikolla "äänestys" ja kerro viestissä, mikä kuva miellyt-tää silmää eniten.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan yllätyskirjapalkinto ja yllätyskirjapal-kinnon saa myös äänestyksen voittaneen työn tekijä.

4.

Tutkain 4/2012 31

SUURIPiirustuskilpailu

inspehtorin pärinät

Tuomion päivä lähestyy – oletko valmis?

ika on aika mielenkiintoinen suure. Kävin joskus hurjassa nuoruudessani neuvostoval-lan aikana jääkiekon MM-ki-soissa Moskovassa. Itse kisoista en juurikaan muista. Mieleeni jäi kuitenkin puisto-osaston ah-kera työprikaati, joka lumituis-

kua ja pikkupakkasta uhmaten istutti uusia pui-ta Gorkin puistoon. Vuoden työsuunnitelmassa luki, että puut istutetaan huhtikuun viimeisel-lä viikolla.

Vuosia myöhemmin päädyin filosofoimaan, että elämme samaan aikaan kolmessa aika-ava-ruudessa. On lineaarinen kalenteriaika. On sir-

kulaarinen puutarhurin aika. Ja on itse koettu aika, joka välillä matelee ja jos-kus rientää.

Pirullisin lineaariseen kalenteriaikaan liittyvä kä-site on kalmonviiva (engl. deadline, jap. 死んだ). Il-man niitä olisi vähemmän stressiä.

Olisipa hienoa, jos yli-opiston time management -järjestelmät perustuisivat puutarhurin aikaan!

Että noin.Tämän vuoden talvipäi-

vän seisaus on hieman eri-lainen kuin aikaisemmat.

Aika nimittäin loppuu.Näin mikäli käytät maya-kansan pitkälasku-

kalenteria. Sen alkupäivä oli 11.elokuuta vuon-na 3114 eaa. Loppupäivä on joulukuun 21. tänä

vuonna. Jatkosta ei ole tietoa. Tunnetut mayaprofes-

sorit sanovat, että sitten alkaa vain uusi pitkälas-kun jakso – joka siis ulottuu vuoteen 7138 – ja että entisajan allakantekijät vain eivät viitsineet takoa kiveen muuta kuin sen aikaisen nykyajan. New ageen höyrähtäneet, anteeksi vihkiytyneet, taasen kertovat meille, että siitä alkaa ihmiskun-nan uuden tietoisuuden aika, sillä solar maxi-mum säteilee synergiaa aikaansaaden spirituaa-lisen transformaation. Normaalitieteelliset ast-ronomit tyytyvät toteamaan, että jo loppiaiseen mennessä päivä ensi vuonnakin on kukonaske-leen pitempi.

Yleensä opiskelijoille riittää vuotuinen alma-nakka. Siihen voi helposti merkitä tedarit jatkoi-neen, sitsit, speksit ja vuosijuhlat.

Vaan miksei Helsingin yliopiston almanakka-toimisto tee viiden vuoden kalentereita? Siihen voisi fuksi heti orientoivien opintojen alkuhetkil-lä merkitä viimeiselle sivulle: MAISTERI!!!

Tällaisella viiden vuoden kalenterilla olisi huomattavia etuja mayojen pitkälaskuallakkaan verraten. Se painaa vähemmän ja on pienempi. Löytyneet mayakalenterit ovat kivestä ja painavat noin 45 kiloa. Niihin on huomattavan vaikea kai-vertaa vuosijuhlan päivää.

Kuitenkin tämmöinen maisterikalenteri kun-nioittaisi muinaisten mayojen perinnettä: kun kalenteri loppuu (eli kun olet maisteri), alkaako uuden tietoisuuden aika vai tuleeko maailman-loppu?

Leif ÅbergKirjoittaja on Kannunvalajien inspehtori, tiedekunnan yvv-varadekaani ja organisaatioviestinnän professori.

Palstalla Kannunvalajien inspehtori, professori Leif Åberg analysoi ajankohtaisia teemoja kulttimaineessa olevan energiajuoman voimalla.

a

ku

va:

vaLT

ioTi

eTe

eLL

ine

n T

Dk

, k

uva

ma

niP

uLo

iTu

”Löytyneet mayakalenterit ovat kivestä ja painavat noin 45 kiloa. Niihin

on huomattavan vaikea kaivertaa

vuosijuhlan päivää.”

32 Tutkain 4/2012

ublinissa vuonna 2010 Elina Rouhi-aiselle suositeltiin käyntiä National Leprechaun -mu-seossa. Seikkailu-puistomaisen muse-

on uloskäynnillä oli perinteinen irlanti-lainen toivomuskaivo, jonne sai heittää leprechaun-kolikon. Rouhiainen toivoi, että hänen romaanikäsikirjoituksensa julkaistaisiin.

- Olen ajatellut käydä kertomas-sa siellä museossa, että heidän kaivon-sa toimii, ja että alkaisivat markkinoi-da sitä.

Vuosi aiemmin Rouhiainen oli juuri päässyt valtsikaan lukemaan sosiologiaa, vaikka aluksi oli näyttänyt huonolta.

- Junassa matkalla kotiin pääsyko-keesta soitin kaverilleni, että meni kyl-lä ihan vituiksi tämä homma, kai se on pakko mennä takaisin Jyväskylään ja opiskella siellä vielä vuosi. Mutta sitten sieltä tulikin se paksu kirjekuori.

Sosiologia oli alkanut kiinnostaa Eli-naa kun hän oli opiskellut liikuntatietei-tä Jyväskylässä vuoden.

- Minulla oli liikuntatieteellisessä kurssi nimeltä liikuntasosiologia, jon-ka kirja oli sama kuin sosiologian pääsy-kokeessa. Ajattelin, että se oli siihen asti ensimmäinen kurssi, joka nappasi.

Silloin Rouhiainen elätteli vielä toi-veita tutkinnosta, jolla saattaisi jopa olla kysyntää työmarkkinoilla.

Samana syksynä kun valtsikan ovet aukenivat, Rouhiainen aloitti kirjoitta-

misen opinnot Jyväskylän avoimessa yli-opistossa.

- Siinä vaiheessa olin jo luopunut kai-kista työllistymisajatuksista, eli ei ollut mitään väliä, mitä opiskelin.

TOive TOTeenJo toisena opiskeluvuonna Rouhiainen lähti Dublinin Trinity Collegeen vaih-toon. Siinä vaiheessa Kesytön oli jo val-mis. Piti enää vain hioa kieltä ja tuoda kerrontaa lähemmäs sitä, minkälaisek-si hän alun perin oli sen ajatellut. Uu-det piirit saivat Rouhiaisen tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi käsikirjoituk-sensa suhteen.

- Suomessa tuppasin häpeillä sitä, että kirjoitan jotain. Dublinissa monet olivat kannustavia ja kyselivät, koska se julkaistaan. Naureskellen vastasin, että katsotaan, katsotaan.

Viimeisinä viikkoi-naan Dublinissa Rou-hiaisella oli vielä yli-opistolta ostamaan-sa tulostuskiintiötä jäljellä. Se riitti Ke-syttömän käsikirjoi-tukseen, jonka hän postitti Suomeen. Tammi otti kuukauden päästä yhteyttä, ja vuosi sen jälkeen Kesytöntä sai jo kir-jakaupoista.

Rouhiainen yllättyi kirjan saamas-ta hyvästä vastaanotosta. Hän oli odot-tanut paljon ankarampaa arvostelua, etenkin kun kirja edustaa lajityyppiä, joka on Suomen kirjallisuusperinteessä

marginaalissa.- Kun kirjoittaa teinitytöille, saa tie-

tyn leiman. Ne kun ovat jotenkin niin naurettavia olioita tässä yhteiskunnassa, mistä voi miettiä vähän, että mistäköhän sekin johtuu.

iTselle Ja muilleJoskus sosiologian ja kirjoittamisen yh-distäminen on ollut haastavaa. Rouhiai-nen ei pidä muotista, johon tieteellises-sä kirjoittamisessa on itsensä laitettava.

- Sosiologia on parhaimmillaan erit-täin luovaa, mutta sen yhdistäminen tie-teelliseen ajatteluun on äärimmäisen vaikeaa. Välillä toivon, että voisin olla vapaampi, antaa vain ajatuksen kulkea eikä välittää muotoseikoista.

Tästä syystä ja myös siksi, että Kesyt-tömän ensi kesänä julkaistava jatko-osa työllistää niin paljon, Rouhiainen on vii-

me aikoina pohtinut enemmän proosansa sosiologista puolta.

Rouhiainen tun-nistaa sosiologiset näkökulmat opinto-jensa ansiosta hel-pommin tarinastaan. Kesytön ei ole ilmi-

selvästi yhteiskunnallisesti kantaaottava kirja, mutta Rouhiaisen mielestä siinä on kantaaottavia puolia.

- On mahdotonta kirjoittaa mitään tarinaa ilman, että siinä olisi minkään näköistä kannanottoa mihinkään suun-taan.

Hänen on aina mietittävä mitä sa-

Sosiologiaa ja nuortenkirjallisuutta

Sosiologian opiskelija Elina Rouhiainen kirjoitti menestyneen nuortenkirjan Kesytön tytön ja ihmissuden välisestä romanssista.

TeksTi lauRa luoto kuvaT MiKKo ViRta

”kun kirjoittaa teinitytöille, saa tietyn leiman.”

D

34 Tutkain 4/2012

noo, sillä kirjan lukijakunta koostuu pääasiassa nuorista tytöistä.

- Mietin koko ajan minkälaisen sano-man annan heille, mikä on heidän ase-mansa yhteiskunnassa ja miten sitä saisi parannettua.

Hän ei kuitenkaan koe olevansa te-kemässä täysin hyvää kirjallaan.

- Se ei ole loppupeleissä kirjallisuu-den tarkoitus, mutta sitä on hyvä poh-diskella, Elina toteaa.

Toisaalta Rouhiainen tunnistaa eron siinä, mitä hän kirjoittaa ja min-kälaisen viestin lukija saa. Eräs lukija oli arvos-tellut Kesyttö-män päähenki-löä itsekkääksi.

- Olin siitä oi-keastaan tyyty-väinen, sillä sen ikäiset ihmiset ovat itsekkäitä. Halusin myös, että päähenki-löllä on joku oma tahto. On yleistä tä-män lajityypin kirjallisuudessa, että tyt-telit vain ajelehtivat eikä heillä ole ikinä mitään sanottavaa eivätkä saa mitään ai-kaiseksi.

Rouhiainen pohtii, miksi nuorten naisten suosiossa oleville asioille tupa-taan naureskelemaan niin paljon.

- Kaikki ilkkaremekset saavat porskut-taa tuolla ilman, että kukaan tulee ky-symään, että miksi sä nyt tällaista shais-sea kirjoitat.

Tulevaisuuden valinTOJaKesyttömän jatko-osa, Uhanalainen, on jo olemassa. Kirjoitusprosessi on ol-lut todella erilainen kuin ensimmäisen

osan kohdalla. - Silloin se oli

vielä inside-läp-pä, nyt se on am-mattimaista. On odotuksia. On 12-vuotiaita tei-nityttöjä, jotka lähettelevät mi-nulle sähköpos-tia, että kirjoita nyt nopeasti ja, että he toivovat, että seuraava oli-si vähintään yhtä

hyvä kuin ensimmäinen, Elina kertoo. Kirjoitusurakasta huolimatta opin-

notkin ovat sujuneet hyvin. Rouhiai-nen oli saanut aiemmin haastattelupäi-vänä tekstiviestin, jossa kerrottiin hänen

kandidaatin tutkintonsa rekisteröimi-sestä. Kandin aiheena on sukupuolen-tutkimus, ja pro seminaari -työ valmis-tui nuorten kirjallisuudesta. Aineistoa jäi kandista käyttämättä sen verran, että Rouhiainen on miettinyt gradun teke-mistä samasta aiheesta. Tällä hetkellä kuitenkin kirjoittaminen tuntuu realisti-semmalta vaihtoehdolta kuin gradun te-keminen. Ajatus kahdesta isosta kirjoi-tusprojektista ahdistaa.

- Juuri nyt on vaikea nähdä, että teki-sin VTM:n papereilla yhtään mitään.

Parhaaksi kirjoituskouluksi osoittau-tui lopulta oma teos. Rouhiainen on nyt sinut lajityyppinsä kanssa ja uskoo, että sillä on oikeus olla olemassa.

-Vaikka aluksi helvetisti hävettikin, Elina nauraa.

Elina Rouhiainen kirjoittaa tällä hetkellä kirjalleen jatko-osaa, mutta tällä kertaa eri lähtökohdista: ”Yhtäkkiä kaikilla on mielipide siitä, miten tarinan pitäisi jatka.”

”on 12-vuotiaita teinityttöjä, jotka

lähettelevät minulle sähköpostia,

että kirjoita nyt nopeasti.”

• Syntynyt 1988• Opinnot Valmistunut ylioppilaaksi Kallion

lukiosta, opiskellut sosiologiaa vuodesta 2009, valtiotieteiden kandidaatti

• Tuotanto Kirjoittanut Kesytön-nimisen kesällä julkaistun menestysnuortenkirjan Suomen susirajalle sijoittuvasta tytön ja ihmissuden välisestä paranormaalista romanssista. Kirjoittanut myös novellin nimeltä 11.10.2002, joka on julkaistu antologiassa Vakavalla tavalla onnellinen.

Elina Rouhiainen

Tutkain 4/2012 35

ain pyynnön hahmotella sitä, miten olen päätynyt maailman-politiikan professoriksi. Koska kaikkea en kuitenkaan kehtaa tunnustaa, keskityn opiskeluun ja sen lieveilmiöihin. Monella tapaahan opiskeluvuoteni jatku-vat yhä. Oppiminen on yksi pro-

fessorin ydintehtävistä. Pääsin yllätyksekseni lakkiaisvuonna yliopis-

toon opiskelemaan valtio-oppia. Varsinainen tavoitteeni oli ollut joskus myöhemmin panos-taa teoreettisen filosofian pääsykokeeseen. Kuu-lin sisäänpääsystä Intiassa, jonne olin lähtenyt ih-mettelemään elämää ravintola Old Baker´sissa tiskaamalla tienatuilla rahoilla. Intiassa ainoa kosketukseni uuteen tulevaisuuteeni oli, kun majaillessani Buddhan valaistumiskylässä sijait-

sevassa burmalais-luostarissa joku toi ovelleni kylän raitil-ta löydetyn Ilkka Ar-misen. Niissä oloissa oli muutoinkin har-vinaista törmätä suo-malaisiin, mutta jo tuolloin viisaan oloi-sen Armisen sädeke-hää kirkasti myös ih-meellisen korkea aka-teeminen status. Hän oli nimittäin valtiotie-teellisen tiedekunnan opiskelijatuutori.

Armisen opintotarinoiden siivittämänä mat-ka jatkui. Hong Kongista sai halpoja yhdistelmä-lippuja Tyynenmeren yli. Matkakassaa kartutin opettamalla englantia Taiwanissa ja Japanissa.

Suomeen palasin vasta seuraavan vuoden syk-synä. Suunnittelin vielä fuksivuonna siirtyväni ti-laisuuden tullen filosofiaan. Jotenkin silti jämäh-din valtio-opin puolelle. Valtio-opin älyllinen ilmapiiri ei aina vastannut orastavaan radikalis-min kaipuuseeni, mutta ihmiset säteilivät läm-pöä. Laitos, jonka johtaja kertoi luennoillaan toivovansa jonkun repivän opetusministeriön kansliapäälliköltä vatsan auki, ei toki ollut täysin

vailla särmää-kään.

Päädyin viettämään joitakin vuo-sia eri puolilla maailmaa, enimmäkseen Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Säilytin silti kytköksen Hel-sinkiin, jonne myös vähitellen suoritin kaikki tut-kintoni. Yhdysvalloissa läheisin akateeminen ko-tini oli New Yorkin valtionyliopiston sosiologian laitos Binghamtonissa. Se oli vielä parikymmen-tä vuotta sitten yksi akateemisen radikalismin globaaleista pyhätöistä. Sieltä myös liftasi kivut-tomasti Manhattanille, jossa kävin esimerkik-si Charles Tillyn seminaareissa kriittistä teoriaa hengittävässä New School for Social Researchis-sa. Opiskelin välillä elämää Allen Ginsbergin ko-tonaan pitämissä beat-kokoontumisissa.

Suunnittelin aluksi ryhtyväni Intian tutki-jaksi. Kun päädyin viettämään hullun vuoden 1989 Etelä-Amerikassa, Intia sai jäädä myöhem-mäksi. Palattuani Suomeen pääsin Ylioppilas-lehden toimittajaksi. Rakas päätoimittajamme Elina Grundström onnistui toisinaan hillitse-mään toimittajaparini Aleksi Bardyn ja minun häröimpiä oivalluksia, mutta lehdestä tuli sil-ti aika villi.

Ylkkärivuoden jälkeen toimin amanuenssi-na ja tutkijana iberoamerikkalaisessa keskukses-sa. Samalla Perusta tuli toinen kotipesäni pitkäk-si aikaa. Välillä olin Perun katolisessa yliopistossa vierailevana professorina taloustieteen laitok-sella ja nimesin opettamani poliittisen taloustie-teen osion erittäin poliittiseksi taloustieteeksi.

Perustin Etelä-Amerikan vanhimpaan yliopis-toon San Marcosiin demokratian ja globaali-muutoksen ohjelman, joka täyttää nyt keväällä kymmenen vuotta. Ohjelmassa pääsin yhdistä-mään taidetta ja tiedettä mitä moninaisimmis-sa tapahtumissa. Niiden jatkoksi kehittelin Suo-meen professoriksi muutama vuosi sitten siirryt-tyäni maailmanpoliittiset rock-iltamat ja toivon mukaan vielä joskus jotain muutakin.

Teivo TeivainenKirjoittaja on maailmanpolitiikan professori valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Olipa kerran ura

”Laitos, jonka johtaja kertoi luennoillaan toivovansa jonkun

repivän opetusministeriön kansliapäälliköltä vatsan auki, ei toki ollut täysin

vailla särmääkään.”

Palstalla valtsikasta valmistuneet kertovat, mitä reittejä ovat päätyneet nykyisiin työpaikkoihinsa.

SBurmalaisluostaristavaltsikaan

ku

va:

Teiv

o T

eiv

aiS

en

ar

kiS

To

36 Tutkain 4/2012

Edarista kajahtaa

kuviTuS: vera khryaShcheva

TeksTi aaRni suVitie

Palstalla pureudutaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan.

lämme kiinnostavia aikoja. Edustajistovaalien tuloksen perusteella olisi voinut olettaa poliitti-sen asetelman säilyvän entisellään: vaalien voit-tajia olivat ainejärjestöläiset ja vasemmisto, hä-viäjiä taas osakunnat ja oikeisto. Hallitusneu-

vottelujen tulos kuitenkin paljasti tilanteen muuttuneen ratkaisevasti – Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset jäi-vät oppositioon, seuranaan sosiaalidemokraattien yksi edustaja.

Uusi hallituspohja kattaa poliittiset ryhmät oikealta vasemmalle, ruotsinkieliset järjestöt sekä oikeus- ja lää-ketieteellisten tiedekuntien järjestöt. Kokoonpanoon on onnistuttu saamaan paitsi vaalien suurin voittaja – vasem-miston ja vihreiden maailmanpyörä – myös paikkoja hä-vinneet ryhmät, mukaanlukien kokoomuksen ja keskus-tan oikea suunta. Koalition ryhmiä yhdistää käytännössä vain yksi seikka: he eivät ole ainejärjestöläisiä.

The sTOrY sO farVaalien tulos – puoluepoliittisesti sitoutuneista ryhmis-tä vasemmisto vahvistui, ja sitoutumattomista ryhmistä ai-nejärjestöläiset kasvattivat kannatustaan – tekee hallitus-koalition synnystä kiinnostavan: siihen on kerätty vaalien kaikki häviäjät. Koalition ryhmät toteavat tiedotteessaan olevansa “valmiita joustavaan yhteistyöhön ja [löytävän] luontevasti yhteisen linjan”. Joustava yhteistyö on neljäs-tä keskisuuresta ja kahdesta pienestä edustajistoryhmäs-tä koostuvassa koalitiossa varmasti tarpeen. Kenties tällä tarkoitetaan myös tapaa, jolla hallituskumppanit ovat ol-leet valmiita sopimaan asiakysymykset etukäteen ennen-näkemättömän laajasti.

Mainittu yhteinen on sekin kiintoisa, sillä ainut koali-tiota laajemmin yhdistävä tekijä näyttäisi olevan ainejär-jestöläisiä nuivempi suhtautuminen HYY:n järjestökent-tään. Puhe luontevasta yhteisestä linjasta paljastaa myös jotain laajempaa. Tilanne, jossa puoluepoliittisen kentän oikea ja vasen laita näkevät toisensa mitä luontevimpina yhteistyökumppaneina, asettaa usein kuullut väitteet si-toutumattomien poliittisesta epämääräisyydestä erikoi-seen valoon.

Luultavin selitys syntyneelle hallituspohjalle löytyykin

valtapoliittisista seikoista. Tilanne, jossa yksi ryhmä on kooltaan merkittävästi muita suurempi, asettaa toimivan poliittisen koalition rakentamiselle merkittäviä haasteita – jollei tuota suurinta pudoteta kokonaan pois.

miTä TäsTä seuraa?Ylioppilaskuntamme poliittisen kulttuurin kannalta ti-lanne on kiintoisa, ei vähiten siksi, että ainejärjestöläiset ovat istuneet hallituksessa yhtäjaksoisesti viisitoista vuot-ta. Vaikutukset ylioppilaskunnan toiminnalle ovat vai-keammin arvioitavissa. Koalitio ilmaisee halunsa “panos-taa voimakkaasti edunvalvontaan”, mutta nykyisessä ta-loustilanteessa resurssit uudenlaisiin panostuksiin ovat kortilla. Toisaalta edunvalvonnan uudelleenorganisointi ei ennenkään ole opiskelijan arjessa juurikaan tuntunut.

Järjestöjen arjessa uusi hallituspohja sen sijaan saattaa näkyä. Ainejärjestöläisten valtakaudellakin on järjestö-tuista ja -palveluista jouduttu tekemään merkittäviä leik-kauksia. Koalition puheet “järjestöjen näkemisestä edel-leen tärkeinä” ovat kauniita, mutta liikkuvat huhupuheet kaavailluista järjestötukien leikkauksista sekä tilojen uu-delleenjärjestelyistä kuulostavat monen korvaan pelotta-van uskottavilta.

Elämme kiinnostavia aikoja.

E

... on aika muutoksen?Tuskin kukaan osasi ennustaa, millainen kokoonpano edarivaalien jälkeen muodostaisi HYY:n hallituksen. Mitä nyt tapahtuu?

Tutkain 4/2012 37

ku

vay

hD

iSTe

LmÄ

: m

ikk

o v

irTa

Vessan seinältäTeksTi hanna-Kaisa häMäläinen

Palstalla tutkitaan yliopiston saniteettitiloihin tehtyjä kirjoituksia. Osa 4: Päärakennuksen vessa.

uoden päätteeksi ves-sapalsta suuntaa vessa-kirjoitusten Mekkaan ja muuten-kin perin

hengelliseen paik-kaan, päärakennuk-sen alakertaan. Tääl-lä jos missä voi kulut-taa aikaansa lukien ties kenen mielenjuoksua vessojen ovis-ta. Miesten puolella on oltu luovia ja kirjoitettu jopa kaakeleiden sau-moihin.

Pääkkärin vessoissa on erään kirjoittajan mukaan ollut tekstiä jo vuosikymmeniä sitten, kun hän kävi paikalla ensimmäisen kerran. Vanhat tekstit ovat haalistuneet harmaaksi massaksi. On vaikeaa sa-noa, miten vanhoja nykyiset kir-joitukset ovat, sillä vessanseinällä ei synny runsasta keskustelua päi-vän polttavimmista puheenaiheista. Kun eräskin kirjoittaja toteaa Jor-ma Ollilan olevan pahuuden käty-ri, on vaikea arvioida milloin täl-lainen purkaus on oveen rus-tattu. “$aulin $uomesta” on varmaankin kirjoitettu tä-män vuoden puolella.

Kuten kampuksen muis-sakin vessapalstan analysoimis-sa vessoissa, myös täällä miesten

Vpuolella puhe on suorempaa ja puute ilmeisen suuri. Naisten vessoissa taas vatvotaan ihmis-suhteita ja esimerkiksi äitiyttä.

Se mikä erottaa pääraken-nuksen vessat muista, on uskon-toon liittyvän sisällön runsaus. Vaikka näitä vessoja käyttävät monen eri alan ihmiset, on sei-nillä nähtävissä kuitenkin vah-va teologinen suuntaus. Tai ken-ties teologisen tiedekunnan lä-heisyys inspiroi muualta tulevia vessavierailijoita kirjoittamaan seinille mietteitään uskonnos-ta. “En halua taivaaseen josta ju-listatte, sillä sen perusteella min-kälaiset ihmiset sitä julistavat ja sinne uskovat pääsevänsä, ky-seessä olisi ahdasmielinen hen-kilökohtainen helvetti”, toteaa eräs naisten vessan kävijä. Yllät-täen miesten puolella puoles-taan julistetaan Jeesuksen pelas-tavan ja hehkutetaan ylösnou-semusta. Onko jompi kumpi provokaatiota? Vaikea tietää, sil-lä niin monia ääniä ja mielipitei-tä mahtuu näihin pieniin kop-peihin.

Eräs miesten vessan kävijä on silti tehnyt teksteistä omat johto-päätöksensä: “Huomaa että yli-opisto kasvattaa idiootteja”.

Jeesus vessassa

38 Tutkain 4/2012

Kysyimme Kaisa-kirjastossa, mitä valtsikalaiset toivovat Kannun hallituksen tekevän vuonna 2013?

Gallup

”Toivon että kannu pitäisi enemmän yhteyttä järjestöi-hin, sillä se on niille aika kau-kainen. Tällä hetkellä kan-nu kilpailee järjestöjen kanssa samoista opiskelijoista, joten yhteistyötä pitäisi lisätä.”

”Enemmän hyviä bileitä ja vä-hemmän huonoja. Kannun pitäisi tuoda paremmin esille, mitä se tekee.”

”Idea kevätsuunnistuksen muuttamisesta ainejärjestöjen väliseksi kilpailuksi on mainio. Ylipäänsä pitäisi saada lisää yhteistoimintaa ainejärjestö-jen välille niin, että kannu toi-misi pääkoordinaattorina.”

”Kannusta pitäisi tulla entis-tä helpommin lähestyttävä, ja toimintaan pitäisi saada mu-kaan muitakin kuin vain aine-järjestöaktiiveja. Enemmän yhteistyötä!”

Ville, valtio-oppi Leevi, taloustiede Eveliina, talous- ja sosiaalihistoria

Katinka, talous- ja sosiaalihistoria

TeksTi teeMu peRhiö kuvaT MiKKo ViRta

Tutkain 4/2012 39

TeksTi teeMu peRhiö kuvaT MiKKo ViRta

Laulukirjan helmiä

Eetu ja ilposaRJakuva teeMu peRhiö

Uusi sarjakuva Eetun ja Ilpon elämästä soluasunnossa julkaistaan joka perjantai osoitteessa www.kannunvalajat.fi /tutkain.

Palstalla julkaistaan satunnaisia, aamuyön pikkutunneilla raapustettuja kirjoituksia tai piirroksia valtsikan punaisen laulukirjan sivuilta. Lähetä omasi meille: tutkain@kannunvalajat.fi

Tutkaimen joululahja sinulle; joulukortti! Leikkaa irti ja ilahduta lähimmäistäsi.

Hyvää joulua!

Panisin sua rajusti ellei keravalaisen paneminen

olis kuin oman siskon paneminen! Joten jätän

sut rauhaan!

TerveisinM****

40 Tutkain 4/2012

Neljän kirjoittajan yhteistyönä syntynyt pipokirja on syksyn uutuuskirjo-ja. Mukavasti lankojen ja puikkojen seassa mukana kulkeva kirja on värikäs ja selkeästi taitettu.

Neuleohjeet on esitelty kuvien kera alussa yhdel-lä aukeamalla. Kuviin olisi toisaalta voinut liittää si-vunumerot, jotta ohjeiden löytäminen olisi helpom-paa. Kuvat ovat selkeitä ja ohjeet seikkaperäisiä. Alussa on perusteellinen lista ruutupiirrosten merk-kien selityksistä, mutta silti aloittelijalle jotkut mallit saattavat olla haastavia. Esimerkiksi Mobiuksen nau-han silmukoiden kiertäminen saattaa olla hankalaa ilman selkeyttävää kaaviota.

Kirjan ohjeissa on käytetty laadukkaita lankoja. Allerginenkin voi neuloa hyvillä mielin itselleen pi-pon alpakkalangasta. Myös miehille ja lapsille löytyy ohjeita. Suosittelen kirjaa kenelle tahansa, joka kai-paa puuhaa pimeneviin syysiltoihin!

Tieteen popularisoinnin grand old manin, Esko Valtaojan teokset ovat helppoa luettavaa etenkin niille tähtitieteestä kiin-nostuneille, joiden mate-maattiset kyvyt eivät riitä

alan opiskeluun yliopistotasolla. Herran uusimman teoksen nimi on kunnianhimoinen: Kaiken käsikir-ja. Löytyyköhän teoksesta syy vaikkapa perussuoma-laisten nousuun tai lyömätön pullaresepti?

Ei. Valtaoja kiteyttää kirjassa maailman ja ihmis-kunnan kannalta oleelliset asiat suhteutettuna maa-pallon koko elinkaareen. Tällaisessa mittakaavas-sa maailmansodatkaan eivät merkitse paljoa. Alussa käydään läpi maailman syntyyn liittyvät asiat ja lop-pupuolella ihmiskuntaa koskevia seikkoja, kuten us-kontoa, taiteen merkitystä ja moraalikäsityksiämme.

Valtaojalla on kyky kertoa monimutkaisistakin il-miöistä kansantajuisesti ja havainnollistavin, haus-koin vertauskuvin. Nimestään huolimatta kirja ei ole käsikirja aivan kaikkeen. Lohdutuksena lopusta löy-tyy kuitenkin Irish Coffeen resepti.

pipo onpääasia

Kaiken käsikirja

Kirjailija Hanna-Kaisa Hämäläinen kuvailee Tutkaimelle kirjaa Pipo on pääasia.

Niina Hakkarainen, Suvi Heikkilä, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Kristel NybergMinerva 2012kirja

Esko ValtaojaUrsa 2012kirja

’’valtsikalaistenkin kannattaa neuloa pipoja, joita pitää päissään – ja selvänä.”

arviot

TeksTi lauRa luoto TeksTi hanna-Kaisa häMäläinen

Tutkain 4/2012 41

aajoja kandeja, valinta- ja perio-diuudistusta, lobbausta ja tuhat tuntia kokouksia. Näistä on vuo-si 2012 valtiotieteellisen tiedekun-nan kulissien takana tehty!

Edunvalvonnan puolella on ol-lut poikkeuksellisen mielenkiin-toinen sekä työteliäs aikakau-

si Kannussa. Opetusministeriön linjausten ja yliopiston strategian puitteissa on lähdetty teke-mään tiedekunnassamme tutkintorakenneuudis-tusta, joka laaja-alaistaisi kanditutkintoja ja pois-taisi päällekkäisyyksiä.

Keväällä perustettiin työryhmä suunnittele-maan yhteisiä opintoja alkamaan vuodesta 2014. Olin aluksi hieman skeptinen uudistuksen suh-

teen, etenkin kun ratkaisua kutsuttiin työnimellä ”laajat -kandit”. Perehdyttyäni nyt suurempaan kuvaan olen kuitenkin vakuuttunut, että kunhan uusista sisällöistä saadaan kaikkia opiskelijoi-ta hyödyttäviä järkeviä koko-naisuuksia, on kyseessä vain mahdollisuus.

Työryhmässä suunnitte-lu sujui suhteellisen mutkat-tomasti ja saimme aikaan hy-viä konkreettisia ehdotuksia.

Herkuttelimme ideoilla uusista kursseista, jotka yhdistäisivät valtsikan pääaineiden parhaimmistoa niin tieteen kuin opettajienkin suhteen. Valitet-tavasti vastaanotto oppiaineissa oli mahdollisuu-den sijaan lähinnä uhkaan keskittyvä. Kaikki pala-set huomioiden tiedekunta on liikkeissään ketterä kuin Kansaneläkelaitos. Parinkin tahon vastustus voi toimia kehityksen peruutusvaihteena.

Koska uudistuksen tarve ja paine on kuiten-kin olemassa, jatkoimme työskentelyä ja päätös

osittain yhteisis-tä perus-opinnois-ta hyväksyttiin. Opiskelijat huomioitiin hyvin koko prosessin ajan, koska lähdimme osallistu-maan keskusteluun nimenomaan positiivisessa hengessä.

Mihin muualle on Kannun vaikuttava käsi yl-tänytkään? Kommentoimme mm. kriittisesti yli-opiston periodiuudistusta sekä saimme tiedekun-nan aloittamaan selvitystyön tenttiakvaariosta. Ongelmien onnistuneen tunnistuksen ansiosta olemme pidempien ja raskaampien periodien si-jasta saamassa intensiivijaksoja lukukauden huk-kapaloihin joustavoittamaan suorituksia. Tent-tiakvaariotakin on nyt lupa odottaa helpotta-maan suoritussykliä.

Edunvalvonnan arkeen on lisäksi kuulunut opiskelijavalintauudistus, joka pohjautuu haku-kohdeviidakon selventämiseen. Pääaineet eivät siis katoa tai vähene, mutta mahdollisesti vuonna 2014 tai 2015 opiskelijat hakevat tiedekuntaan ja valitsevat itselleen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot pääaineista. Lisäksi koko korkeakouluhakujärjes-telmässä ollaan ottamassa käyttöön kiintiöt, jol-loin opiskelupaikan tai tutkinnon omaavat hake-vat paikkoja eri kiintiössä. Tämä voi muodostua uhkaksi etenkin opiskelijoille, jotka eivät saa en-simmäisellä hakukerralla haluamaansa opiskelu-paikkaa.

Kaikista meneillään olevista uudistuksista voisi kyllä kirjoittaa kokonaisen Tutkaimellisen. Opin-to-Tutkainta odotellessa voit kuitenkin seurata ti-lanteen kehittymistä liittymällä kannu-opinto-sähköpostilistalle!

Pirre SeppänenKirjoittaja on Kannunvalajien hallituksen opintosihteeri.

kannusta kaikuu

”Kaikki palaset huomioiden

tiedekunta on liikkeissään ketterä kuin

Kansaneläkelaitos.”

Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia jäsenistölle.

L ku

va:

mik

ko

vir

Ta

Opintoasioissa uhkia ja mahdollisuuksia

42 Tutkain 4/2012

Lukijakilpailu

ÄÄNESTÄ PARAS LUENTOPIIRUSTUS!

Tutkaimen toimituskunta valitsi kaikista lukijakilpailuun lä-hetetyistä luentopiirrustuksista neljä parasta fi naaliin. Valitut piirrustukset ovat nähtävissä sivulla 30!

Äänestä mielestäsi parasta piirrustusta lähettämällä sähkö-postia osoitteeseen tutkain2012@gmail.com otsikolla "ää-nestys" ja kerro viestissä, mikä kuva miellyttää silmää eni-ten.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan yllätyskirjapalkin-to, ja yllätyskirjapalkinnon saa myös äänestyksen voittaneen työn tekijä.

Ei oikaisua

Tutkain on niin hyvä lehti, ettei sen kolmannessakaan numerossa julkaistu mitään oikaistavaa. Repikää siitä.

kuukauden kysymys

5623

3415

2658

Luvut

Tutkaimen numeron 1/2012 lukijamäärä Issuu.comissa.

Tutkaimen numeron 2/2012 lukijamäärä Issuu.comissa.

Tutkaimen numeron 3/2012 lukijamäärä Issuu.comissa.

Kysyimme verkossa, kumpi vaali valtsikalaisia kiinnostaa enemmän. Kyselyyn vastasi 130 lukijaa. Tulokset ovat seuraavat:

4Tutkaimen lukijakilpailuun saapuneiden

piirrosten lukumäärä puolen vuoden kilpailuaikana...

©2012 Accenture. All rights reserved.

This is your invitation to join an organization offering greater opportunity, greater challenge and greater satisfaction. An organization dedicated to teamwork and collaboration. An organization working in the forefront of technology, helping 18 of Finland’s 20 largest companies to reinvent business. Our capabilities are so broad, you can even change jobs without ever changing companies. Talk to Accenture and discover how great you can be. Visit accenture.fi/tyopaikat

Tutkain 4/2012 43

©2012 Accenture. All rights reserved.

This is your invitation to join an organization offering greater opportunity, greater challenge and greater satisfaction. An organization dedicated to teamwork and collaboration. An organization working in the forefront of technology, helping 18 of Finland’s 20 largest companies to reinvent business. Our capabilities are so broad, you can even change jobs without ever changing companies. Talk to Accenture and discover how great you can be. Visit accenture.fi/tyopaikat

kannukka kuvaT MiKKo ViRta

Kannunvalajat ja arkkitehtiopiskelijat juhlivat yhdessä Suuria ja mahtavia sitsejä kommunismin hengessä Otaniemessä Servin mökissä eli Smökissä 19. lokakuuta 2012.

Kannunvalajien puheenjohtaja Rosa Salmivuori saapui suoraan kolhoosilta.

KTTO:n puheenjohtaja Ohto Soininvaara oli pukeutunut dosentiksi.

Tuntematon arkkitehti oli varsinainen työn sankari.