Opiskelijaleipäjonossa

VTM vs.MASSA-TUTKINNOT

ONKOPUOLUEILLAEROJA?

YKSITIEDEKUNTA

13 lehteä

Tutkain1/2011

kaikkien valtsikalaisten lehti

Kuva

: Jos

eph

B

Kannunvalajien66. vuosijuhla

14.5.2011Ravintol a

Hima & SaliKaapeliteHda S

tutkain perustettiin 47 vuotta sitten vastaa-maan jo pitkään tiedostettuihin tarpeisiin. Tiedekuntaan tarvittiin kanava yhteiskunnalli-selle keskustelulle sekä oma äänenkannattaja parantamaan valtiotieteen kandidaatin tutkin-non tunnettuutta ja yleistä arvostusta. Erityisen tärkeä tavoite oli myös tiedekunnan oppiainei-den välisten raja-aitojen madaltaminen.

Viidessä vuosikymmenessä moni asia on muuttunut. Enää ei haeta Valtsikaan, vaan Valtsikan oppiaineisiin, ja ainejärjestöt ovat saaneet omat lehtensä yhteisöllisyyden tueksi. Tiedekuntamme on aina ollut jäsenistöltään heterogeeninen, mutta ainejärjestöjen identi-teettien vahvistumisen myötä on aiheellista pohtia, onko Valtsika 2010-luvulla jopa entistä-kin eriytyneempi.

Tarvitsemme poikkitieteellistä yhteis-toimintaa ja keskustelua laajentaaksemme ja monipuolistaaksemme yhteiskunnallista katsantoamme ja kontaktiverkostojamme. Tarvitsemme yhteenkuuluvuudentunteen ja yhteisen identiteetin pystyäksemme yhdessä nostamaan valtiotieteiden maisterin tutkinnon arvostusta ja kehittämään työllistymistämme. Tarvitsemme yhteistä, jaettua itsevarmuutta.

Kaikkia valtsikalaisia yhdistävän tiedekun-tajärjestön ja sen lehden merkitys on vuosien saatossa vain korostunut.

vuonna 2011 Tutkain tarttuu määrätietoisesti lehden lähes puoli vuosisataa sitten määriteltyi-hin, edelleen ajankohtaisiin tavoitteisiin. Lehti toimii yhdyssiteenä eri tahojen välillä: keskus-telua käydään sekä opinnoissaan eri vaiheissa olevien ja eri oppiaineita lukevien opiskelijoi-

den, yliopiston henkilökunnan, alumnien että erilaisten yhteiskunnan vaikuttajien kesken.

Pyrimme herättämään ja pitkäjänteisesti ylläpitämään keskustelua valtsikalaisuudesta, opiskelusta, työllistymi-sestä ja työelämästä sekä opintojemme kohteesta: yhteiskunnasta. Toisaalta Tutkain myös viihdyttää ja ilahduttaa sekä doku-mentoi tuleville polville aikamme opiskelijaelä-mää.

vuoden ensimmäisessä numerossa valtsikalaiset ovat käyttäneet puheen-vuoronsa pohtimalla muun muassa millaisia etuja tiedekuntamme ammatti-identiteettiin liittyy (s.32) ja miksi Valtsikassa julkaistaan 13:a lehteä (s.23). Myös suomalainen puolue-järjestelmä (s.10) sekä Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona (s.16) on asetettu tiukkaan syyniin.

Tutkain on kaikkien valtsikalaisten lehti. Jokainen valtsikalainen on tervetullut osallistu-maan yhteisen lehtemme kehittämiseen, ideoi-miseen ja tekemiseen! Kokouksista tiedotetaan Kannunvalajat ry:n sähköpostilistalla.

Tiina Liukkonenpäätoimittaja

Yhteistyötä kaiken erottavan ylitse

kuva: emmi lehikoinen

pääkirjoitus

Kuva

: Jos

eph

B

Kannunvalajien66. vuosijuhla

TUTKAIN 1/2011 • 3

TEKIJäTTUNNUSTAVAT

EErik, toimituspäällikkö

Aseistettuna tylpällä mutta hitaalla basistin järjenjuoksulla, rätisevällä nauhurilla ja oikuttelevilla office-ohjelmilla käyn taistoon Tutkaimen rinnalla kohti laatujournalismin voittoa. Rankka taisto vaatii rankat huvit, joten vapaa-ajallani olen yllytettävissä juo-makilpailuihin.

Liisa, toimituspäällikkö

Akseli Huhtasen mainio juttu tiedekun-tamme lehdistä joutui melkoisten leikkaus-ten uhriksi: merkkejä oli noin 7 000 liikaa palstatilaan nähden. Romukoppaan päätyi varsinaisia helmipätkiä, muiden muassa eräs oivallinen bönthöö-vitsi. Tämä tuotti minulle suurta surua; voivottelin asiaa todis-tetusti myös unissani.

karoLina, toimittaja

Kolmannella luokalla sain haukkuja siitä, että kyselen liikaa. 11 vuotta myöhemmin samainen asia valjastettiin Tutkaimen käyt-töön. En omista mikrofonia, koska en tiedä mistä niitä saa. Kynäni on kuitenkin aina teroitettu. Terkkuja äidille.

Lauri, art director

Otin Tutkaimen uuteen ulkoasuun vaikut-teita niin Ylkkäristä, Tulvasta, Imagesta, Kodin Kuvalehdestä kuin Tekniikan Maail-masta. Lehden mentyä painoon karkasin ulkomaille. Kaksi viikkoa oli juuri ja juuri tarpeeksi taittourakasta palautumiseen.

toimitus

julkaisija

Kannunvalajat ry

Vastaava päätoimittaja

Tiina Liukkonen, tiina.liukkonen@helsinki.fi

Toimituspäälliköt

Liisa Aalto, liisa.aalto@helsinki.fi

Eerik Purdon, eerik.purdon@helsinki.fi

Art Director

Lauri Haavisto, lauri.haavisto@helsinki.fi

Toimittajat

Liisa Aalto, Vilma Hakala, Jani Hellström,

Iida Sofia Hirvonen, Akseli Huhtanen, Topi

Hulkkonen, Leena Itkonen, Elina Kostiainen,

Riku Mattila, Minna Mayer, Karolina Miller,

Eerik Purdon, Aki Reinimäki, Iris Sandelin,

Maisa Soininen, Anniina Virtanen, Veera

Voutilainen, Ozan Yanar

Kuvaajat ja kuvittajat

Lauri Haavisto, Topi Hulkkonen, Jaakko

Kalske, Mikko Kuusisalo, Lauri Laavakari,

Emmi Lehikoinen, Minna Mayer, Karolina

Miller, Anu Paajanen, Emilia Suokko, Jussi

Välipirtti

Kannen kuva

Jussi Välipirtti

Teema

Identiteetti

Ilmoitusmyynti

Maikki Sipinen, maikki.sipinen@helsinki.fi

Painopaikka ja painos

Picaset Oy Helsinki, Maaliskuu 2011

350 kpl

palaute

tutkain@kannunvalajat.fi

Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat

kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa

Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea.

4 • TUTKAIN 1/2011

MINNE MENET, SUOMEN PUOLUJäRJESTELMä? Haastattelussa politiikan tutkija Sami Borg.

RENTOUdU, VALTIOTIETEILIJä! Saimme univormun, vaikka ammattia ei annetukaan.

KANNUNVALAJIEN UUSI hALLITUS Hallitus fiilistelee, katuu ja unelmoi upeassa julisteessa!

YKSI TIEdEKUNTA, KOLMETOISTA LEhTEä Mihin niitä kaikkia tarvitaan?

FAKTOJA, EI MIELIKUVIA Nuoret maahanmuuttajapoliitikot keskustelevat kuumasta vaaliteemasta.

MITä VALTSIKA LUKEE? Ei ainakaan Dostojevskiä! Suuri vääryys.

KAAVATON JA VAPAA “Ammatti-identiteettimme on sisäsyntyinen, ja siten kestävämpi kuin massatutkintoja suorittavilla.”

KUKA BEATLE OLISIT? Yliopisto tarjoaa Beatles-kursseja, Tutkain Beatles-testin.

FAcEBOOK AhdISTAA OPISKELIJAA Kun Fabo valtaa elämän...

ääNENKANNATTAJAT Tiedekuntamme suuri mysteeri.

10

14

20

23

26

30

32

34

36

38

PääKIRJOITUS

TEKIJäT TUNNUSTAVAT

IRTAIN

TUTKIVA JOURNALISTI Lama loppui, ruokajonot jäivät. Miksi?

KOLUMNI: YLPEä VALTSIKALAINEN VTM Aki Reinimäki kertoo, miltä valmistuminen tuntuu.

KOLUMNI: URATIE Helsingin yliopiston urapalveluiden Leena Itkonen pohtii valtsikalaisuuden etuja ja sudenkuoppia.

hALLITUS Mitä puheenjohtaja Lardot’n CV:ssä lukee?

ALUMNI Apulaiskaupunginjohtaja ikävöi vapautta, hulluutta ja järjestötoimintaa.

VALTSIKA JUhLII Saitko oman kuvasi lehteen?

16

19

22

29

35

39

ERIKOISET

VAKIOT

tutkain 1/11 • sisältö

Miksi valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelu on etuoikeus? Sivu 32.

”Leipäjonojen oli tarkoitus olla vain väliaikainen vastaus laman aiheuttamaan hätään.” Sivu 16.

KuVA

: MIn

nA

MAYER, Ku

VITuS: A

nu

PAA

JAn

En

TUTKAIN 1/2011 • 5

KuVA

: cLA

ud

IO c

IcA

LI

Olen aina halunnut asua Helsingissä. Olen halunnut olla tyylikäs ja urbaani suurkaupunkilainen, mennä ratikalla kouluun ja käydä sunnuntaibrunsseilla. Olen halunnut sopia tapaamisia Stockan kellon alle, ottaa aurinkoa Hietsussa ja lenkkeillä ympäri Töölönlahtea. Kaikesta tästä huolimatta kotkalainen minussa huusi vastaan sinä päivänä, kun kävelin maistraattiin ja helsinkiläistin itseni. Yhdessä hetkessä minusta tuli se suur-kaupungin tyttö, joka olin aina halunnut olla. Valitettavasti stadilaiseksi ei muutu-ta vain laittamalla rasti ruutuun.

hEi miä hELsinkiLäistyn!

Koska tulen viettämään Helsingissä ainakin opiskeluvuoteni, olen yrittänyt pohtia, miten tämä kaupunki muuttuisi kodiksi ja miten minä muuttuisin kau-punkilaiseksi. Olen ottanut missiokseni tehdä itsestäni jotain muutakin kuin vain paperilla helsinkiläisen.

Kovasta yrittämisestä huolimatta helsinkiläistymisprosessini on kuitenkin vielä puolitiessä. En saa itseäni kannus-tamaan HIFKiä ja minulta puuttuu kyky morkata espoolaisia. Ratikka on edelleen ratikka eikä spåra ja moikkaan vieläkin bussikuskeja, vaikka he eivät ikinä moik-

kaa takaisin. Eksyn tasaisin väliajoin, piirrän karttoja enkä ikinä löydä oikeaa uloskäyntiä Rautatieasemalta. Sitä Töö-lönlahteakaan en ole vielä ehtinyt kiertää.

Vaikka sisäinen helsinkiläistymiseni ei ehkä olekaan täydellinen, on minuun kuitenkin jonkun verran stadilaista tarttunut. 21 vuotta Meripäiviä, KTP:tä ja Kymenlaaksoa ei kuitenkaan karise pois tuosta vain, ja useimmiten nämä stadilaisuuden rippeet taistelevat sen vahvemman kotikaupunki-identiteetin kanssa. Siinä missä helsinkiläinen mi-nussa vähät välittää bussissa viereen istu-vasta salkkaritähdestä tai kadulla vastaan kävelevästä ex-pääministeristä, pikku-kaupunkilainen minä lisää uuden nimen mielikuvituslistaansa ja soittaa siskolle. Kun helsinkiläinen minä hymähtelee turisteille ja kiirehtii ohi Tuomiokirkon, Olympiastadionin ja Eduskuntatalon, kotkalainen minä ei vieläkään saata uskoa asuvansa täällä.

Niin se vain taitaa olla, että Hesasta Stadiin on melko pitkä matka. Ja vaik-ka reilut kuusi kuukautta ei ehkä teekään minusta pesunkestävää helsinkiläistä, on minulla onneksi vielä monta vuotta ai-kaa kyllästyä julkkisbongailuun ja oppia ne Rautatieaseman uloskäynnit. Niin stadilainen minusta tuskin kuitenkaan tulee, että kykenisin kannustamaan HIF-Kiä, meni kuinka monta vuotta tahansa.

maisa soininen

6 • TUTKAIN 1/2011

irtain

Elina Komulainen 24, oikeustiede

Oma identiteetti on vahvistu-nut ja paikka yhteiskunnassa tarkentunut. Omaa opiskelija-yhteisöä tulee yleensä tarkas-teltua muita tiedekuntia vasten. Kaikilla tiedekunnilla on omat stereotypiansa ja norminsa.

Liisa Halonen 18, teologia

Yliopistoyhteisöön kuulumi-nen merkitsee vaikuttamista ja opiskelijatapahtumiin osallis-tumista. Ydinporukka koostuu oman alan opiskelijoista, mutta olen pitänyt myös poikkitieteel-lisyydestä.

Henri Aalto 21, viestintä

Olen saanut yhteiskunnallisiin asioihin uuden ulottuvuuden, kun olen päässyt keskustele-maan niistä samanhenkisten, eri puolilta Suomea tulleiden ihmisten kanssa.

Annika Hard 22, suomen kieli

Mielestäni yhteisöllisyys raken-tuu pääasiassa ainejärjestöjen toiminnan varaan. Akateemi-suus on yksi yhdistävä tekijä yhteisössämme.

tutkain kysyy:

Mitä yliopistoyhteisöön kuuluminen merkitsee sinulle? teksti Karolina Miller kuvat henri aalto

Speksin ensitapaaminen järjestettiin syyskuus-sa. Voisihan siellä käväistä, ajattelin. Viiden kuukauden päästä heräsin turkulaiselta vuode-sohvalta kahden näyttelijän ja yhden tanssijan välistä. Takana edellisillan viimeinen näytös ja kaikki muu.

Jokaisella speksiläisellä on varmasti oma tarinansa produktiosta. Omani on aika mutka-ton: nautin tekemisestä mielettömästi. Monet kyselivät, kuinka paljon speksi vie aikaa. Vas-tailin yleensä päätä pudistellen, että paljonhan se vie, aikamoista, pitää vaan jaksaa. Huijasin sanoillani. Ei speksi mitään vie, se ainoastaan antaa!

Speksi on henkisen pääoman kehto. Moni-kymmenpäinen joukko raataa sen eteen satoja tunteja, palkatta, pyrkien silti parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.

Kyse on sitoutumisesta yhteiseen tavoitteeseen: saada valmis näytelmä yleisön eteen, viihdyttää heitä, saada palautetta ja halauksia. Koen ryhmäm-me onnistuneen. Vielä onnistuneempana koen yhteisen matkamme tavoit-teeseen.

”Miten yhdestä opinah-josta voi löytyä näin paljon erilaisia lahjakkuuksia?”, ihmetteli isäni. Meiltä vaan löytyy. Speksi ruokkii ainakin tekijöitänsä hienoilla muistoilla vielä pitkään, mutta aina tulee uusi speksi. Pidetäänhän taas huoli siitä, että se tehdään.

riku mattila

tuhat kirjainta spEksistä

KuVA: MIKKO KuuSISALO

TUTKAIN 1/2011 • 7

irtain

Luetko Hesaria vai Seiskaa? Katsotko televisiosta ”vain dokumentteja ja ajan-kohtaisohjelmia” vai tosi-tv:tä? Vastauk-

sesi kertoo paljon sinusta ja siitä, millaiseen jouk-

koon haluat samastua.

Ajattelet ehkä, ettei vapaa-ajan mediankäy-

tölläsi ole merkitystä. Se on silti tärkeä osa arkeasi. Aamulla selaat lehden, luennoilla elät symbioosissa läppärisi kanssa ja illalla katsot telkkaria. Kulutat median parissa tuntikausia. On selvää, että media vaikuttaa jotenkin ajatteluu-si – varsinkin, kun varmasti suuri osa seuraelämästäsi tapahtuu sosiaalisissa medioissa.

Valintasi mediankäytössä vaikuttavat siihen, millaisena näet itsesi. Viihde ei

tarjoa vain elämyksiä, vaan se vaikuttaa ajatteluumme esimerkiksi stereotypi-oiden kautta. Samastumme fiktiivisiin hahmoihin sekä eläviin idoleihin ja ver-taamme itseämme heihin. Viihde ohjaa meidät asettamaan tavoitteita: täytyyhän minullakin olla mahdollisuus tv-sarjojen glamourintäyteiseen unelmaelämään! Media kertoo meille, mikä on tärkeää.

anniina virtanen

EErik: puolesta

Tiloista saisi pienin elementein akateemisen keitaan: istuma-

tyynyryhmittymiä ja kirjallisuutta, ikkunalaudoille leikkokukkia,

ja taustalle Ville Salo tulkitsemaan hipsterimusiikkia omaan

pehmeään ja herkän maskuliiniseen tyyliinsä.

Innokkaat hallitusten edustajat toisivat tarjolle tekemiään

leivonnaisia ja luomumehuja sekä järjestäisivät lukupiirejä ja

teemapäiviä. Järjestyksenvalvonta ei olisi velvoite vaan kun-

niatehtävä, josta hallituslaiset kilpailisivat keskenään.

Mikä olisi tentti- tai tutkielmastressin painaessa ihanampaa

kuin tietää, että on olemassa paikka, joka on täynnä ystävällisiä

ja vertaistukea tarjoavia kanssatieteenharjoittajia.

Hengailutilassa voisi verkostoitua ja luoda elämän läpi kestäviä

ystävyyssuhteita toisiin valtsikalaisiin!

Liisa: vastaan

uuden tilat ovat kolkot ja useimmiten päihteiden ja eritteiden

hajuiset. Sinne luultavasti raahattaisiin virttyneitä, muodotto-

miksi röhnötettyjä sohvia, jotka kuhisisivat ötököitä.

Hengailun organisointi olisi taas yksi lisävelvollisuus hallituslai-

sille. Heille moisen toiminnan järjestäminen merkitsisi käytän-

nössä lisää epämiellyttäviä roudaus- ja siivouskeikkoja.

Koko ideasta tulee mieleen aikuisten iltapäiväkerho, jossa

pelataan Monopolya ja askarrellaan koristeita tuleville sitseille.

Joku tätimäinen pyytäisi kaikkia mukaan rinkiin leikkimään

nimileikkejä, mikä aiheuttaisi vaivaantunutta kiemurtelua,

muminaa ja joukkopaon.

Harvalla olisi aikaa käydä Alina-hengailuissa, joten niistä luulta-

vasti muodostuisi pienen porukan inside-juttu.

+ -

+

-

+-

+ -

DEBatti:

Uudelle ylioppilastalolle valtsikalaisten hengailutila?

Kannunvalajat ry:n uusi hallitus on tutkaillut mahdollisuutta hyödyntää Kannun hallussa olevia, Uudella ylioppilastalolla sijaitsevia tiloja valtsikalaisten yhteiseen hengailuun parina päivänä viikossa. Tutkaimen toimituspäälliköt ottivat yhteen asian tiimoilta.

LopputuLos: Liisa myönsi kiivaan väittelyn päätteeksi haluavansa palavasti ystävystyä uusien tuttavuuksien kanssa Uudella.

OLET MITä KATSOT

8 • TUTKAIN 1/2011

irtain

mistä sinä ostat imagosi?

Minä ja sinä vihaamme niitä. Niiden tekijät ovat luokitelleet sinutkin moniin kategorioihin. Osta, palvele ja niiaa. Paradoksina pohjalla sinä, joka vihaat niitä, tarvitset niitä.

Illuusiomainen maailma on raken-nettu millintarkasti vastaamaan ideaaliti-laa. Jokainen hetki on suunniteltu. Useat kuvakulmat ja niiden nopeat vaihdot – ylinopeutta, hidastettua taustaa ja efektejä. Kuvailluusioon tehoa valaisulla. Äänisuunnittelulla maailmalle luodaan sielu. Tätä luovuutta ei tehdä taskulaskin kädessä. Voiko tätä edes vihata?

Ei mainoksissa voi pelkästään valeh-della, sillä valheella on tapana paljastua ja se ei tuota voittoa. Osaa symboliikan elementeistä – kuten turvallisuutta, käyttöikää ja hygieenisyyttä - voidaan mitata suhteellisen tarkasti. Turvallisim-pien autojen on todella oltava turvallisia. Hygieeninen tuote ei tuo mukanaan ikävää ihottumaa. Se osa, jota ei voi mitata, kallistuu usein makukysymyksi-en puolelle.

Mitattavissa tai ei, jokainen hakee adjektiivinsa itse näiltä markkinoilta. Itseään ja muita varten. Vastaaminen tähän kysyntään lienee älykkyyttä.

Koko ”identiteettitehtaan” hallinnoi-minen yrityksessä on vaativa tehtävä. On osattava tarjota ihmisille oikeat ideaalit, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja ennen kaikkea oikealla tavalla. Kyse on ammattitaidosta, jota ei voi tehdä pelkäs-tään Facebookissa.

Mainonta on nykyään erottamaton osa identiteettiämme.

jani hellström

Haluatko kuulla salaisuuden? Mua ärsyttää. Ärsytyksen syytä ei aina ole helppo määritellä tai kuvailla, koska se voi koostua monesta eri tekijästä: on Kannunvalajien puheenjohtajia, kansain-välisesti jahdattuja vasikoita ja bussilas-tillinen mummoja, jotka haluavat nousta penkiltä aivan liian aikaisin pysäkkiin nähden. Tällä kertaa sen sijaan tiedän aivan tarkkaan, mikä on pielessä. Kaikki on niin ennennäkemättömän täydellistä.

Vaalit tulevat ja kansa saa ansaitse-mansa edustuksen. Perussuomalaiset porskuttavat kannatuslistojen kärkipääs-sä, ja hetkeen ei ole tarvinnut viherkas-veista kuulla. Itämaiset etelänmaat saivat vihdoin yhteisen syyn ottaa tosissaan yh-teen – ja vielä omien rajojensa sisäpuo-lella! Ruotsalaisetkin käyttävät dopingia. Myös alkoliongelmaisia riittää. Koko talven kestävät paukkupakkaset pitävät siitä huolen. Kansoilla on se, mitä he oikeasti kaipaavat.

Kuka ei siis voisi kiittää luojaa kai-kesta tästä onnesta ja tasapainosta, joka maailmaamme tällä hetkellä hallitsee? No esimerkiksi ateistit. Niin mikä olikaan koko kirjoituksen pointti? Kysy populisteilta.

topi hulkkonen

roskaa

LauLukirjan hELmiä

Sarjassa esitellään yön pimeinä tunteina Valtsika veisaa -opukseen ilmestyneitä riimejä. Lähetä omasi osoitteeseen tutkain@kannunvalajat.fi

Olen onnellinen siitä, että tavattiin! Ystävystytään lisää.

Rakkaudella, V

irtain

TUTKAIN 1/2011 • 9

“Niillä, jotka jättävät äänestämättä, on velvollisuus tuoda

esille, miksi he niin tekevät. Muuten kyseessä on vain

hiljainen protesti, joka ei vie yhteiskuntaa eteenpäin.”

10 • TUTKAIN 1/2011

eduskuntavaalien alla tiedotusvälineet ovat täynnä vaaleihin liittyvää uutisointia. Päivittäismediassa pystytään kuitenkin vain harvoin jäsentyneeseen ja taustoja kartoittavaan keskusteluun puoluejärjestelmän pidempiaikaisista kehityslinjoista.

- Kyse on yhtäältä puolueiden järjestöllisestä muutoksesta ja toisaalta median pitkäaikaismuutoksesta ja uudistumisesta, sanoo Suomen yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja, valtio-opin tohtori Sami Borg.

Kun vaalien alla kannatusluvut ja puolueiden kampanjointi vievät leijonanosan tilasta politiikan uutisoinnissa, on kontekstin hahmottamiseksi välillä syytä ottaa etäisyyttä päivittäiseen vaali-uutisointiin ja pohtia laajemmin taustalla pyörivän koneiston tu-levaisuutta.

jaottELun juurEt

Borgin mukaan monet perusoppikirjojen esittämät jaot poliitti-sesta järjestelmästä ovat edelleen merkityksellisiä Suomen puolue-kenttää hahmotettaessa. Historiallisesti kolmea suurinta puoluetta erottanut ammatti- ja elinkeinorakenteen pohja on vieläkin näky-vissä niin, että kokoomus on edelleen selvästi elinkeinoelämän puolue ja sen toiminnassa on paljon omistaja- ja työnantajapuolta mukana. Keskusta on järjestölliseltä ytimeltään yhä maaseutuval-taisten alueiden ja maatalousyrittäjien puolue. SDP ja vuosikym-menien saatossa eri nimillä toimineet äärivasemmiston puolueet ajavat työväestön etuja.

Perinteisistä jaotteluista myös kielijako ja kristillisdemokraat-tien myötä uskonnollinen jako jäsentävät edelleen suomalaista puoluemaisemaa. Uusina erotteluina ovat nousseet puolueiden

suhtautuminen ympäristökysymyksiin sekä jako arvokonserva-tismiin ja -liberalismiin. Perussuomalaisten nousun yhteydessä jälkimmäistä erottelua on tuotu turhankin painokkaasti esille suo-malaisessa mediassa.

- Perussuomalaiset puolueena menee melkein kaikilla olennai-silla arvoulottuvuuksilla konservatismin puolelle, mutta muiden puolueiden kohdalla se on täysin teema- ja asiakysymyskohtaista, Borg sanoo.

Määrittelyä hankaloittaa myös historiallinen muutos. Borg kertoo, että vielä 1970- ja 1980-luvuilla kokoomus käännettiin joissakin yhteyksissä englanniksi Conservative Partyksi virallisen National Coalition -nimen sijaan, kun taas nykypäivänä kukaan vakavasti otettava tutkija ei voisi kääntää liberaalilla linjalla ole-van kokoomuksen nimeä näin. SDP on sen sijaan Borgin mukaan selvästi konservatiivinen joissakin asioissa, mutta kuitenkin talou-dellisten ja toiminnallisten vapauksien kannalla ja tässä mielessä muuttanut linjaansa historian saatossa.

-Varsinainen liberaalipuolue on kuihtunut ja kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän juuri perustavissa talouskysymyk-sissä omaksuneet talousliberaalin asenteen, johon koko länsimai-nen markkinatalous perustuu.

’’‘‘Populistisille puolueille on tyypillistä, että niiden kannatus nousee sekä myös putoaa nopeasti.

teksti Eerik Purdon kuvat Topi Hulkkonen

minne menet, suomenpuoluejärjestelmä?Puoluejärjestelmät ovat hitaassa murroksessa kaikkialla länsimaissa ja muutos tulee näkymään myös Suomessa. Politiikan tutkija Sami Borg kertoo näkemyksistään Suomen puoluepolitiikan historiallisesta taustasta, ongelmista ja tulevaisuudesta.

TUTKAIN 1/2011 • 11

onko puoLuEiLLa Eroja?

Monen maallikon näkökulmasta Suomen puoluejärjestelmässä on hankala tehdä eroja etenkin kolmen perinteisesti suurimman puolueen tavoitteissa. Borgin mukaan jo vuosikymmeniä ylivoi-mainen valtaosa kansalaisista on kyselytutkimuksissa sanonut, että puolueet eivät tahdo erottua toisistaan. Borg kuitenkin pai-nottaa, että keskustelussa puolueiden eroista on hyvin monta ta-soa. Hänen mukaansa tapa, jolla puolueet näyttäytyvät poliittises-sa julkisuudessa johtaa siihen, että sen pohjalta on erittäin vaikea hahmottaa puolueiden eroja. Suomessa useimmat suuret puolueet ovat Borgin mielestä selvästi yleispuolueita ja tavaratalopuolueita. Myös pienemmät puolueet linjaavat erityisesti vaalien alla toimin-taansa siten, että ne kosiskelevat kaikkia valitsijaryhmiä taakseen.

Osasyy erottelun vaikeuteen on Borgin mukaan se, että po-litiikka on nykypäivänä hyvin medioitunutta. Hahmotamme politiikkaa paljon sen perusteella, mitä näemme ja kuulemme tiedotusvälineissä. Erityisesti vaalien alla, kun poliittinen agenda esitetään viikosta toiseen samalla tavalla ja samat puolueen edus-tajat ovat vastaamassa samoihin kysymyksiin, uusia näkökulmia ei välttämättä nouse esiin. Erityisesti kyse on Borgin mukaan mielikuvista: siitä, mitä puolueet haluavat itse aktiivisesti itsestään välittää ja toisaalta siitä, minkälainen mielikuva kansalaisilla on puoluejärjestelmästä kokonaisuutena.

- Puolueohjelmatasolla ja käytännössä eroja kuitenkin löytyy. Jos asiaa ryhdytään tutkimaan asiakysymys kerrallaan, voidaan puolueissa nähdä paljonkin hajontaa, Borg huomauttaa.

Kevään vaalien tiimoilta eräs puhutuimpia aiheita on perus-suomalaisten räjähdysmäinen suosion kasvu. Viimeisimpien ky-selyiden yhteydessä ollaan puhuttu jo neljästä suuresta puolueesta perussuomalaisten ollessa lähes samoissa kannatusluvuissa SDP:n kanssa. Borg kuitenkin suhtautuu varovaisesti siihen, että neljän suurimman puolueen asetelma olisi perussuomalaisten osalta pitkäkestoinen. Hänen mukaansa perussuomalaisten kaltaisille populistisille puolueille kansainvälisesti ja Euroopan kannalta kat-sottuna on tyypillistä, että niiden kannatus sekä nousee että myös laskee nopeasti.

Borg näkee populistipuoleet ylipäätään puoluejärjestelmään liittyvänä tilapäisenä ilmiönä, joka on ollut melko harvinainen Suomessa. Hän pitää mahdollisena, että jos politiikan kentälle tulee karismaattisia henkilöitä, jotka onnistuvat lyömään itsensä

läpi mediassa, myös uusien populistipuolueiden nousu on mah-dollista.

- Populistipuolueiden elinehto ovat vahvat persoonat, jotka an-tavat äänen tyytymättömille.

kapuLoita järjEstELmän rattaissa

Borgin mukaan eräs Suomen puoluejärjestelmän ongelmista piilee vaalipiirijaon pysyvyydessä ja väestömuutoksissa. Näiden yhdistelmä on synnyttänyt tilanteen, jossa pienissä vaalipiireissä on toistaiseksi ollut vaikea muuttaa puolueiden välisiä asetelmia. Tämä on myös osaltaan ylläpitänyt puoluejärjestelmän rakennetta. Puoluejärjestöjen toiminta – tai toimimattomuus – viimeisten 20-30 vuoden aikana on Borgin mielestä johtanut tilanteeseen, jossa puoluetoimintaan ei ole saatu juurikaan uusia jäseniä. Jäsenkato ja toiminnan jähmettyneisyys koskevat kaikkia vanhoja eduskun-tapuolueita.

Huoli kansalaisten äänestysaktiivisuuden laskemisesta nou-see toisinaan esiin keskustelussa demokratian toiminnasta. Asiaa tutkineen Borgin mielestä edustuksellinen demokratia on paras tapa järjestää yhteisiä asioita modernissa yhteiskunnassa. Tämä ei tarkoita, että järjestelmä olisi ongelmaton vaan pikemminkin paras huonoista järjestelmistä. Järjestelmän toimiminen edellyttää kohtuutasoista kansalaisosallistumista ja kansalaisten kiinnitty-mistä poliittisiin ryhmittymiin. Puolueuskollisuuden ei tulisi olla kritiikitöntä, mutta vaaleissa kansalaisten tulisi osoittaa kiinnitty-misensä.

Kansalaisaktiivisuuden osalta olisi Borgin mukaan järjestel-män toimivuuden kannalta parasta, jos kansalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan. Kysymys kohtuullisesta äänestystasosta ja siitä, kuinka paljon äänestyslaiskuudesta tulisi olla huolissaan, on Bor-gin mukaan vaikeampi. Hänen mielestään huolissaan ei pidä ikinä olla siitä, jos ihmiset jättävät äänestämättä hyvistä syistä.

- Mutta niillä, jotka jättävät äänestämättä, on velvollisuus tuo-da esille, miksi he niin tekevät. Muuten kyseessä on vain hiljainen protesti, joka ei vie yhteiskuntaa eteenpäin.

Eräs kansalaisaktiivisuuteen läheisesti liittyvä ongelma on Borgin mielestä demokratiaan ja yhteiskuntaan liittyvän opetuk-sen vähäisyys kouluissa. Borg ei peräänkuuluta tietyn poliittisen aatteen tai yhden ainoan kansalaisvaikuttamismallin opettamista koulussa vaan toivoo, että erilaisia vallankäyttämisen tapoja ope-tettaisiin monipuolisesti.

uuDistustEn kynnyksELLä

Elämme Suomen puoluejärjestelmän tulevaisuuden kannalta kiin-nostavia aikoja. Puoluejärjestelmä on selvän muutoksen alla ja kaikkein vanhin ja perinteinen jako ammatti- ja elinkeinoraken-

’’‘‘Jäsenkato ja toiminnan jähmettyneisyys koskevat kaikkia vanhoja eduskuntapuolueita.

12 • TUTKAIN 1/2011

sami Borg

Syntynyt vuonna 1965.•

Suomen yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja, valtio-•opin dosentti ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

YLEn vaaliasiantuntijana useita vuosia toiminut Sami Borg •kertoo päätyneensä vaalitutkijaksi puoliksi sattumalta. Isän esimerkki vaikutti siihen, että hän hakeutui opiskelemaan valtio-oppia.

Borg on tutkinut vaaleja ja kansalaisten poliittista aktiivi-•suutta sekä äänestyskäyttäytymistä.

’’

teeseen on murtumassa. Merkittävä kysymys onkin, mille arvo- ja ristiriitaulottuvuuksille tulevaisuuden puoluejärjestelmät tulevat rakentumaan. Ilmiö ei koske pelkästään Suomea. Puoluejärjestel-mät ovat kaikkialla länsimaissa hitaassa murroksessa. Jää nähtä-väksi, onko seuraava jako esimerkiksi tuloperusteinen tai joillekin muille kuin poliittisille ideologioille perustuva.

Myös muutosten tahti on vielä arvoitus. Suomen puoluejärjes-telmä on Borgin mukaan ollut pitkään hyvin vakaa eikä hän usko, että muutokset tapahtuisivat vielä näissä vaaleissa. Sen sijaan noin 10-20 vuoden aikavälillä monissa suurissa puolueissa tulee tapah-tumaan puoluejärjestöjen sisällä merkittävä sukupolvenvaihdos, mikä voi hyvinkin muuttaa koko järjestelmää. Myös vaalijärjes-telmän uudistus voi muuttaa puolueiden voimasuhteita pitkällä aikavälillä.

- Jos eduskuntavaaleihin esitetty kolmen prosentin valtakun-nallinen vaalikynnys menisi läpi, se tarkoittaisi, että uusien puolu-eiden kynnys päästä eduskuntaan moninkertaistuisi. Olen kolle-goideni kanssa kritisoinut tätä erittäin voimakkaasti.

Viestintäteknologian kehityksen vaikutukset yltävät myös po-litiikan kentälle. Tulevista vaaleista ei Borgin mielestä voida vielä puhua laajasti sosiaalisen median vaaleina, mutta tulevaisuudessa internet tulee osaltaan määrittelemään sitä tapaa, jolla poliittisiin puolueisiin kuulutaan.

- Entisenkaltaiselle yhdistysrakenteelle ja tilaisuuksissa käymi-selle ei ole enää samassa määrin tarvetta, kun voidaan kommu-

nikoida muilla tavoin. Ne puolueet, jotka osaavat käyttää taita-vimmin tätä muuttuvaa teknologista tilannetta, saavat suhteellista kilpailuetua.

Teknologian rooli myös itse äänestysprosessissa on asia, johon Borg peräänkuuluttaa pikaista muutosta. Hän toivoo, että Suo-messa siirryttäisiin mahdollisimman nopeasti sähköiseen äänes-tämiseen. Esimerkiksi oppilai-toksissa olisi mahdollista testata versioita sähköisistä äänestys-järjestelmistä, jotka voitaisiin sitten ottaa käyttöön yleisissä vaaleissa. Jos ei kustannusten säästäminen riitä perusteeksi äänestysjärjestelmän siirtämiseksi sähköiseksi, uskoo Borg, että kansalaispaine viimeistään johtaa siihen.

Jutun alussa mainitusta politiikan uutisoinnin tabloidisoitu-misesta puhuttaessa Borg muistuttaa, että kyse on laajasta yhteis-kunnallisesta ilmiöstä eikä tiettyjen puolueiden tai ryhmittymien omasta agendasta politiikan sisällä. Puoluepoliittista informaatio-ta välitetään nykyään pääasiassa median välityksellä ja näkyvyys on eräänlainen elinehto. Borgin mukaan kauniit kasvot, intiimit asiat ja human interest nousevat esiin kun pohditaan, millä kei-noin näkyvyyttä on helpointa saada. Henkilöityneet ja sensaatio-hakuiset otsikot ovat myös poliitikoille eräänlainen elinehto nyky-julkisuuden kentällä, jossa näkyvyys on valtaa.

‘‘Borg toivoo, että erilaisia vallankäyttämisen

välineitä opetettaisiin kouluissa monipuolisesti.

t

TUTKAIN 1/2011 • 13

’’

’’

RENTOUdU, VALTIOTIETEILIJä!

teksti Veera Voutilainen kuva Emmi Lehikoinen

kuinka ihanaa olisikaan joskus todeta:Olen palomies. Valmistun sairaanhoitajaksi. Pudotan lunta. Pe-

laan koripalloa. Pelastan ihmishenkiä. Hoidan kissoja. Rakennan taloja. Kasvatan vihanneksia.

Mikään näistä esittelyistä ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, ei valtiotieteiden ylioppilaalle. Kahden sanan lauseet ovat hänelle muutenkin tuntematon asia. Ansioluetteloon on nimittäin han-kalaa tiivistää sitä, miten hyödyllistä on ajatella sosiologisesti. Lä-hes yhtä kiusaantunut hän on selittäessään sukulaismummolleen kerta toisensa jälkeen, ettei hän kaikesta huolimatta valmistukaan suoraan suurlähettilääksi. Silloin valtiotieteiden ylioppilas haa-veilee aseistariisuvan suorasta määritelmästä, jonka avulla hän ennaltaehkäisisi jokaisen tukalan kysymyksen. Hän muistuttaakin itselleen usein, että minustahan voi tulla mitä vain.

Tai sitten ei. Luennolla opiskelija siristelee silmiään nähdäk-seen powerpoint-esityksen, johon on kiteytetty professorin vii-meisimmän romaanin sisältö. Kaukana hohtava diashow tuottaa kuitenkin pettymyksen, eikä kerro mitään hänen tulevaisuudes-taan. Vastauksia itseään etsivälle opiskelijalle ei ojenna sosiaalitie-teiden laitos, eikä edes oppimiskeskus Aleksandria – lupaavasta nimestään huolimatta.

parina juhlapäivänä vuodessa valtiotieteiden opiskelija osaa poikkeuksellisesti kertoa itsestään paljonkin, sanaakaan sanomat-ta. Yliopisto ehkä kieltäytyi tarjoamasta hänelle ammattia, mut-ta suostui sentään lainaamaan univormua. Lääkärit tunnistavat toisensa valkoisista takeista, sotilaat sulautuvat maastokuvioon ja poliisit näyttäytyvät säännöllisesti syvänsinisissä puvuissaan. Kisakatsomoiden Suomi-fanit heiluttelevat toisilleen tervehdyk-seksi siniristilippujaan. On siis täysin oikein, että valtiotieteilijällä on punaiset haalarinsa. Ne kertovat kaiken tarpeellisen. Ai kuka olen? Esittelyjä kaivattaessa ylioppilas saa yksinkertaisesti osoittaa kirkasta asukokonaisuuttaan itsetietoiseen tyyliin. Hän tietää mi-hin ryhmään kuuluu ja mihin ei.

Pinkki haalarimerkki oikeassa lahkeessa todistaa parhaim-piinsa pukeutuneen ylioppilaan urheilullisuuden: hän on kokeil-lut yliopistoliikunnan jokaista tanssilajia ansaitakseen sen. Merkit kertovat valtiotieteilijän kiinnostuksesta ihmisoikeuksiin, puu-jalkavitseihin, kansantaloustieteeseen ja kestävään kehitykseen. Viime vuonna Kauppatorin uima-altaassa tavatusta ihastuttavasta koneteekkarista jäi muistoksi flunssa ja Insinöörikiltaa mainosta-va somistus vasempaan hihaan.

Kauempaa katsoen merkkejä ei kuitenkaan erota punaisesta

14 • TUTKAIN 1/2011

kankaasta ilman kiikareita. Niinpä per-soonalliset haalarimerkit ovatkin lopulta täysin toissijaisia punaiseen kokoasuun verrattuna. Haalari on kuin se koulupu-ku, jota valtiotieteiden ylioppilas ei kos-kaan saanut.

tiedekunnan pihalle leiriytyneet opis-kelijat muodostavat punaisia ympyröitä vihreälle nurmikolle. Ympyröiden jou-kosta etsitään oman ainejärjestön edus-tajista koostuva ryhmä, jonka seuraan liitytään loppupäiväksi. Ainejärjestöjen turvallisista leireistä tehdään satunnaisia iskuja muihin rinkeihin.

Keskustaan opiskelijat matkustavat huojuvassa jonossa. Ylioppilaan olo on kevyt ja helpottunut, vaikka vessassa käyminen vaikeaa haalarissa onkin. Täs-sä vaiheessa tukea voi ottaa viereen osu-van punahaalarisen olkapäästä samalla, kun kuulumisia vaihdetaan estottomas-ti. Tunteellinen muistelu etenee sulavan epäjohdonmukaisesti lapsuuden per-hesuhteisiin. Entäs sitten, jos tuttavuus olikin aiemmin rajoittunut tiedekunta-tentissä heitettyyn varovaiseen hymyyn ja molemminpuoliseen nyökkäykseen Klixillä. Ylioppilaat sopivat lounastavan-sa tästä lähtien joka päivä yhdessä.

Valtiotieteiden ylioppilas tunsi itsen-sä viimeksi yhtä onnelliseksi ala-asteella sovittuaan parhaan kaverinsa kanssa, että ystävänpäivänä pukeudutaan samanlai-siin vaatteisiin ja ollaan koko päivä.

Ohikulkijan mielestä haalarit istuisi-vat paremmin rakennusmiehelle. Seuraa-vana muodostelman ohittava lenkkeilijä huomauttaa ystävälleen, että haalarikan-sa pilaa tämänkin kauniin päivän. Oliko-han kaulaan ripustettu serpentiinirulla sittenkin liioittelua?

Ei ollut, sillä valtiotieteilijä ei tunne oloaan yhtään epävarmaksi.

‘‘ ’’Minustahan voi tulla mitä vain.

TUTKAIN 1/2011 • 15

t

Anna meille meidänjokapäiväinen leipämme

suomi on pohjoismainen hyvinvointi-valtio, sanotaan. Rinnakkain virallisen totuuden kanssa elää kuitenkin todelli-suus, jossa Suomi ainoana Pohjoismaana ottaa vastaan EU:n ruoka-apua ja paik-kaa lisäksi kolmannen sektorin tuella kansalaisten vaillinaista perusturvaa. Kun poliitikot vannovat tehokkuuden ja dynaamisuuden nimeen, kasvaa ruoka-avun tarve jatkuvasti. Leipäjonoista on tullut normaali ilmiö, joka ei enää herätä samalla tavoin median mielenkiintoa kuin pahimpina lamavuosina. Tarkoit-taako tämä osaltaan sitä, että olemme hyväksyneet ne osaksi suomalaista yhteiskuntaa, osaksi niin kutsumaamme hyvinvointivaltiota?

mitä alkuperäiseen hyvinvointi-

valtioideaaliin kuuluu?

Tanskalainen Gösta Esping-Andersen kehitti 1990-luvun alkupuolella hyvin-vointiregiimiteorian, jossa länsimaat voi-daan jakaa liberaaliin, konservatiiviseen ja sosiaalidemokraattiseen hyvinvointi-järjestelmään. Suomalainen järjestelmä, muiden Pohjoismaiden ohella, edustaa jälkimmäistä, jossa universalismiin†, tasa-arvoon ja julkiseen vastuuseen perustuvaa ajattelua voidaan kutsua poh-

joismaisen hyvinvoinnin lähtökohdaksi. Tarkoituksena on taata vähimmäisapu ja perusturva kaikille sitä tarvitseville erilaisten riskien, kuten työttömyyden tai sairauksien yllättäessä.

1990-luvulla Suomea pahasti koetel-lut lama aiheutti kuitenkin suuria vaike-uksia hyvinvointitavoitteiden toteutta-miselle. Kansantuote laski merkittävästi, työttömyys kasvoi ja julkisia menoja jouduttiin leikkaamaan. Samaan aikaan tukea tarvitsevien osuus kasvoi, ja näin ongelman ratkaisuna nähtiin osavas-tuun siirtäminen kolmannelle sektorille, erityisesti kirkolle. Leipäjonojen olikin tarkoitus olla vain väliaikainen vastaus laman aiheuttamaan hätään.

Näin ei kuitenkaan ollut. Suomen kansantalous alkoi kasvaa bruttokansan-tuotteella mitattuna 1990-luvun puolivä-listä alkaen ja saavutti lamaa edeltäneen tason varsin nopeasti. Leipäjonot tulivat kuitenkin jäädäkseen. Kolmannen sektorin tarjoama ruoka-apu vakiin-nutti asemansa taloudellisesta kasvusta huolimatta. Tätä voidaan pitää suoma-laisen hyvinvointivaltion heikkenemisen

symbolina ja voidaan jopa kysyä, las-ketaanko Suomea enää pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

matka kallioon ja takaisin

Esping-Andersenin ajatukset tuntu-vat kaukaisilta lähestyessäni Hurstin toimipistettä Helsingin Kalliossa eräänä aamupäivänä. Pitkä jono kiemurtelee Helsinginkatua pitkin kun ihmiset odot-tavat tarvitsemaansa. Vaikka jono on siinä, aivan lähellä, tuntuu sen kohtaa-minen vaikealta. On vaikeaa hyväksyä sitä, että vieressä sijaitsevaan Alepaan ei kaikilla ole asiaa. Myös aamulla juomani kahvi tuntuu väärältä – olinhan itse valinnut sen merkin ja juomani määrän. Tunnen itseni jopa tekopyhäksi, sillä sosiaalipolitiikan opiskelijana minun tulisi kai olla valveutuneempi siitä, mitä kotikaupungissani oikeasti tapahtuu.

Päässä pyörivät ajatukset eivät lain-kaan helpota lähestymistä, sillä pelkään kuulostavani todellisuudesta vieraantu-neelta pikkutytöltä. Huomaan kuitenkin pian, että tuntemukseni ovat liioiteltuja.

† Tässä yhteydessä universalismilla tarkoitetaan valtiolta tasapuolisesti kaikille tulevia etuuksia, jotka eivät riipu saajan tuloista tai muista ansioista. Hyvä esimerkki tästä on Suomessa lapsilisä ja peruskoulu.

teksti Iris Sandelin kuvitus Anu Paajanen

tutkiva journalisti

KeNttätutKiMus:

taustat:

16 • TUTKAIN 1/2011

Miksi hyvinvoivassa Suomessa yhä suurempi määrä ihmisiä saa päivittäisen ruokansa leipäjonosta? Lähdimme ottamaan asiasta selvää: kävimme Kalliossa keskustelemassa apua saavien ihmisten kanssa ja haastattelimme asiantuntijaa.

Tutkiva journalisti on kiinnostunut, huolestunut ja ihmeissään. niinpä hän ottaa selvää

yhteiskunnan epäkohdista: hän lähtee kentälle, tarkkailee ja vaatii vastausta.

Jonossa seisovat ihmiset näyttävät aivan tavallisilta suomalaisilta, eivätkä he herättäisi huomiotani, jos kävelisivät minua kadulla vastaan.

Hessuksi itsensä esittelevä mies ker-too olleensa jo useita vuosia työttömä-nä. ”Ei oo enää korkeeta kynnystä ollu moneen vuoteen, ei oikeestaan ikinä”, hän vastaa, kun kyselen, miltä jonoon tuleminen kerta toisensa jälkeen tuntuu. Hessun lisäksi monet muutkin jonossa kertovat olleensa työttöminä jo kauan.Tapaan esimerkiksi Irman, kansan-eläkeläisen, joka kuvailee ruokakassia ainoaksi selviytymiskeinoksi. ”En minä muuten hengissä pysyisi”, hän kertoo ja poistuu paikalta ruokaa pullottavan muovipussin kanssa.

Samaan aikaan läheisessä ruoka-kaupassa on hulina päällä asiakkaiden jonottaessa kassalle. Kun kaupassa asioivat ihmiset ovat voineet itse, omien mieltymyksiensä mukaan, valita tarvitse-

mansa elintarvikkeet, ei kaikille ole tätä mahdollisuutta annettu. Ilmiötä on tutkinut Helsingin yliopiston sosiaali-politiikan lehtori ja dosentti Tiina Sil-vasti. Hän tuo artikkelissaan Rikkaiden ruoka-apu ja ekologinen kansanterveys esille Janet Poppendieckin ajatuksen siitä, kuinka ruoka-avun varassa elävien ihmisten valinnanvapaus on uhattuna, kun hyväntekeväisyytenä jaettu ruoka joudutaan ottamaan vastaan sen mu-kaan, mitä kassissa kulloinkin on.Tämä tapahtuu täysin riippumatta ihmisten omista tarpeista ja mieltymyksistä. Jaettu ruoka on näet muilta käyttämättä

jäänyttä residuaaliruokaa ja osittain ja-koprosessia voisi verrata kehitysmaiden ilmiöön, jossa köyhät hakevat ravintonsa kaatopaikoilta. Ei ruokakassia koostet-taessa allergioita katsella vaan se otetaan, mitä saadaan.

Silvastin mukaan ruokakysymys yhdistyy myös taloudelliseen järjestel-määmme. ”Vallitsevassa elintarvike-järjestelmässä oikeus ruokaan on niillä, joilla on varaa maksaa. Jos kuluttajalla ei ole rahaa, hänellä ei ole markkinoilla oikeutta ruokaan”, hän selittää. Koska ruoka-apu on lähtökohtaisesti lahja, jonka varassa avustettava elää, ei puut-teista valittaminen ole helppoa. Ainahan on näet mahdollisuus, että saatu lahja otetaan pois.

mitä tulevaisuudessa?

Tiina Silvastia haastatellessani minulle selviää koko ongelman laajuus. Vaikka mitään patenttiratkaisua ei ongelmaan löydy, voisi mahdollinen alku olla perusturvan vähäinen nostaminen, sillä

etuuksien pieni nosto ei Silvastin mu-kaan aiheuttaisi merkittäviä muutoksia kansantaloudelle. Esimerkkinä perus-turvan paranemisen hyvistä vaikutuk-sista hän tuo esille, kuinka muutama vuosi sitten nostettu asumistuki lyhensi ruokajonoja. Ongelmana on kuitenkin se, kuinka saada hyvinvoiva keskiluokka suostumaan muutokseen.

Polarisoituvassa Suomessa saattaa olla vaikeaa vakuuttaa hyvinvoivalle ja vaurastuvalle väestönosalle, että kaikkien osa ei ole yhtä hyvä. Silvasti kirjoittaakin artikkelissaan: ”Hyvänte-keväisyyden lisääntyminen on eriarvois-tumisen kasvamisen oire siinä mielessä, että se paljastaa yhteiskunnan hylänneen aiemmin poliittisena päämääränä olleen

tutkiva journalisti

’’‘‘Lasketaanko Suomea enää pohjoismaisten

hyvinvointivaltioiden joukkoon?

aNaLysoiNti Ja MahdoLLiset ratKaisut:

’’‘‘On siirrytty köyhyyden estämisen pyrkimyksestä

vahinkojen hallintaan.

TUTKAIN 1/2011 • 17

köyhyyden poistamisen tavoitteen. Kun tavoitteena ei enää ole köyhyyden hävit-täminen, tyydytään sen hallinnoimiseen. On siis siirrytty köyhyyden estämisen pyrkimyksestä vahinkojen hallintaan.”

Samoin ongelman institutionali-soiduttua avautuu valtiolle mahdollisuus vetäytyä vastuusta ja vedota kirkkoon. Silvasti toteaakin, että hyvinvointival-tio on heittänyt heikko-osaisimmat kolmannen sektorin huomaan. Onko suomalainen yhteiskunta siis siirtymässä kokonaan pois universalismin tavoittees-ta ja kohti amerikkalaista mallia, jossa ihmisten niin sanotun epäonnistumi-sen ajatellaan olevan heistä itsestään lähtöisin?

Ruoka-avusta keskusteltaessa noste-taan myös usein esiin kysymys siitä, li-sääkö tarjonta kysyntää. Silvasti myöntää tämän olevan mahdollista, mutta ottaa esille myös samaan aiheeseen liittyvän keskustelun niin kutsutusta kannus-tinloukkuongelmasta, jossa epäillään toimeentulotukea käytettävän väärin. On totta, että osa ruoka-apua hakevista

ihmisistä ei välttämättä palavasti olisi sen tarpeessa, mutta luultavasti ongelma on pieni verrattuna siihen joukkoon, jol-le ruoka-avusta olisi hyötyä, mutta joka ei jostain syystä ota sitä vastaan.

Sama ilmiö näkyy myös toimeentu-lotuen saamisessa. Silvasti kertoo naises-ta, joka haki ruokajonosta täydennystä ruokavarastoonsa tarkoituksenaan sääs-tää kaihileikkaukseen. Vaikka itse ruoan tarve ei hänen kohdallaan välttämättä ollut ongelma, kertoo tapahtunut siitä huolimatta puutteellisesta perusturvasta ja yhteiskunnassa esiintyvästä suhteelli-sesta köyhyydestä. Jokaisella tulisi näet olla mahdollisuus huolehtia terveydestään. Silvasti korostaakin, että olisi tär-keää kiinnittää huomiota paikkoihin, joissa suoma-laisen järjestelmän tuki ei riitä. Esimerkiksi eläkkeiden pienuus on pakottanut osan eläkeläisistä ruoka-avun varaan, kun yhteiskunnalta saatu tuki ei yksinkertai-sesti riitä.

Vaikka ruoka-avun tarve kertoo vahvasti yhteiskunnassa vallitsevasta epäkohdasta, on ilmiössä toki jotain hyvääkin. Köyhyyteen helposti liitty-vä yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat merkittäviä ongelmia. On hyvä, että esimerkiksi kirkon järjestämissä soppa-keittiöissä, joissa ihmiset voivat pientä korvausta vastaan ruokailla, saattaa syntyä yhteisöllisyyden ja toveruuden kokemuksia. On myös hienoa, että jokin taho on ottanut epäkohdan hoitaakseen, erityisesti kun kiitos tehdystä työstä saattaa olla tiukassa. Kuten alkuperäinen ajatus oli, diakoniatyön tulisi kuitenkin olla vain väliaikainen apu - lopullisen helpotuksen ongelmaan tulisi lähteä Arkadianmäeltä.

tutkiva journalisti

t

18 • TUTKAIN 1/2011

19 • TUTKAIN 1/2011

ylpeä valtsikalainen

valmistuin valtiotieteiden maisteriksi tammikuun 26. päivänä, ja kävin parin kaverin kanssa illallisella. Muuten en ole opiskelujen päätöstä sen kummemmin juhlinut. Mutta aion kyllä, oikein pe-rusteellisesti.

Mielestäni Suomessa on vähän nurinkurinen tapa juhlia kou-lutusta. Ylioppilaspäivä on suuri juhlapäivä, ja sitä ennen on pynt-täydytty vanhojen tansseja varten. Monet kuitenkin valmistuvat maisteriksi arkisesti: itsekin hain todistukseni tiedekunnan kans-liasta lounastauolla. Tiedekunta järjestää kyllä valmistujaisjuhlia, mutta vain osa osallistuu niihin. Minusta se on hölmöä.

Olen sitä mieltä, että maisteriutta pitää juhlia. Vaikka yliopis-toista valmistuu maistereita moninkertaisesti enemmän kuin edel-lisen sukupolven aikaan, on tutkinto mielestäni itses-täänselvästi arvokas asia. Olen sukuni toinen maisteri, ”tavallisen” perheen esikoinen pienen paikkakunnan lukiosta. Mutta vaikka olisin akateemisen suvun vesa, arvostaisin omaa saavutustani aivan yhtä korkealle kuin edeltäjieni.

Valmistuminen merkitsee itselleni ennen kaikkea pitkän opiskelujakson päätöstä ja osoitusta siitä, että olen saavuttanut tietyn oppineisuuden. Olen tullut yliopistoon oppiakseni uutta, kasvaakseni ihmisenä ja luodakseni sen perustan, jolle loppuelämäni raken-tuu. Koen, että maailma on nyt kohdallani avoin. Aion aloittaa saavutukseni juhlinnan Floran päivänä ja päättää sen ke-säkuun viidennen päivän auringonnousuun Tähtitorninmäellä.

Osallistun siis tiedekunnan XIII juhlalliseen maisteri- ja toh-toripromootioon.

Pidän akateemisista perinteistä ja ylioppilasliikkeen historial-lisesta roolista yhteiskunnassamme. Minusta promootio on ainut-laatuinen mahdollisuus kieriskellä muutaman päivän ajan akatee-

misuudessa ja juhlistaa maailman avautumista.Promootion aikana puhutaan latinaa, sidotaan laakerinlehdis-

tä seppeleitä, teroitetaan miekkoja, pukeudutaan tiukkojen koodi-en mukaisesti, tanssitaan vanhoja tansseja ja kuunnellaan puheita. On hautavierailuja, illallisia, purjehdus ja yökulkue.

Jollekin nämä tarkoittavat vastenmielistä pönötystä ja elitis-tistä itsen korostusta. Promootio ehkä merkitsee heille turhuuden huipentumaa. Näin ei mielestäni todellakaan ole.

Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1643. Juhla kantaa mukanaan historian painoa, minkä vuoksi sen jär-jestäminen on tasapainoilua menneen ja nykypäivän välillä. Tällä kertaa muun muassa järjestämme ensimmäistä kertaa ekumee-

nisen jumalanpalveluksen vaihtoehtona tunnustuk-settoman tilaisuuden. Myös promootion esimerkiksi puheissa ja illallismenuissa näkyvä teema Rajaton yhteiskunta – yhteinen vastuu kuvaa tämän päivän maailmaa.

Pohjimmiltaan promootiossa ei todellakaan ole kyse vanhojen tapojen mekaanisesta toistamisesta. Promootioon toki kuuluvat olennaisena osana tietyt rituaalit, kuten seppeleet ja tohtorinmiekat – samalla tavalla kuin ylioppilaslakki ja lyyra lukiosta valmis-tumiseen. Kyse on ennen kaikkea sivistyksen ja opin juhlimisesta, oman osaamisen arvostamisesta.

Me valtsikalaiset sorrumme aivan liian usein tutkintomme vähättelyyn. Itse koen kirjastoissa, luentosaleissa ja seminaareissa viettämäni ajan ehdottomasti parhaaksi ajaksi elämässäni. Yliopis-to ja etenkin valtiotieteellinen tiedekunta kasvattivat minut. Aion häpeilemättä toitottaa olevani valtsikalainen, kannunvalaja, aka-teeminen yhteiskuntaosaaja. Olen Helsingin yliopiston alumni ja helvetin ylpeä siitä.

’’‘‘Koen kirjastoissa,

luentosaleissa ja seminaareissa

viettämäni ajan ehdottomasti

parhaaksi ajaksi elämässäni.

maisterina juhlitaan

Aki ReinimäkiKirjoittaja on VTM, Helsingin yliopiston

alumni ja helvetin ylpeä siitä.

t

13

11

7

4

5

3

2

12

6

1

10

8

9

ka

nn

un

ha

llit

us

2011 Ku

VA: L

Au

RI L

AAV

AKA

RI

1. A

KS

ELI

hU

hTA

NE

N, K

äYTä

nn

öLL

InEn

fIL

OSO

fIA

, O

PIn

TO- J

A w

EBVA

STA

AVA

fiilistele

n k

oulu

tusp

olit

iikka

a, m

etsä

ä, V

aasa

nkat

ua, n

ietz

-sc

heä,

aka

teem

ista

pöy

täju

hlap

erin

nett

ä ja

aik

aisi

a aa

mu-

kahv

eja.

kadun

, mut

ta s

e ei

est

ä m

inua

teke

mäs

tä s

amoj

a vi

rhei

tä

uude

lleen

.unelm

oin

yht

eisö

llise

stä

kann

uklu

ster

ista

uud

ella

Ylio

ppila

s-ta

lolla

ja s

arja

sta

koke

ellis

ia k

esäs

itse

jä. u

sein

myö

s nu

kku-

maa

n jä

ämis

estä

.

2. M

AIK

KI S

IPIN

EN

, YLE

InEn

VA

LTIO

-OPP

I (M

AA

ILM

An

PO-

LITI

IKA

n T

uTK

IMu

S), Y

RITY

S- J

A A

LuM

nIS

uH

dEV

AST

AAV

Afiilistele

n k

ävel

ylen

kkej

ä ko

iran

kans

sa a

urin

kois

ena

päiv

änä

kevä

ttal

vella

. Kot

iin p

ääst

yä v

oi a

vata

koi

ranr

uoka

purk

in,

tehd

ä ka

hvia

ja lu

kea

Hes

aria

soh

valla

.kadun

jos

josk

us jä

tän

asia

t viim

e ti

nkaa

n.unelm

oin

siit

ä, e

ttä

valt

sika

lais

ten

olis

i hel

pom

pi p

ääst

ä m

onen

lais

iin tö

ihin

. Täm

ä ed

elly

ttäi

si tu

tkin

tom

me

tunn

et-

tuud

en li

sääm

istä

ja s

itä,

ett

ä yl

eiss

ivis

tyks

en li

säks

i ylio

pist

o ta

rjoa

isi l

aaje

mm

in ta

itoja

, joi

lla p

ärjä

ä ty

öelä

mäs

sä.

3. I

FE

OM

A K

ULM

ALA

, KäY

Tän

nö

LLIn

En f

ILO

SOfI

A,

SIH

TEER

I JA

TIE

dO

TTA

JAfiilistele

n ih

mis

iä, j

otka

ova

t loi

stos

saan

vuo

dest

a to

isee

n,

kute

n M

avis

Sta

ples

iä, G

il Sc

ott-

Her

onia

ja J

ari L

itm

asta

, sek

ä ku

utte

ja.

kadun

syv

ästi

sää

nnöl

lisin

väl

iajo

in.

unelm

oin

tele

port

taus

toim

inno

lla v

arus

tetu

sta

rann

ekel

los-

ta, m

aailm

anra

uhas

ta ja

järj

estö

tila

sta,

jonk

a la

ttia

ei o

le

tahm

aine

n.

4.S

AN

NI L

Eh

TIN

EN

, YLE

InEn

VA

LTIO

-OPP

I (H

ALL

Inn

On

JA

ORG

An

ISA

ATIO

IdEn

Tu

TKIM

uKS

En L

InJA

) Su

Hd

E- J

A

KuLT

Tuu

RIVA

STA

AVA

fiilistele

n s

uhde

- ja

kult

tuur

ivas

taav

an p

esti

ni tu

omaa

mah

-do

llisu

utta

tutu

stua

uus

iin m

iele

nkiin

tois

iin ih

mis

iin to

isis

ta

oppi

aine

ista

, tie

deku

nnis

ta ja

jopa

tois

ista

ylio

pist

oist

a.kadun

tois

inaa

n ilm

enev

ää li

ialli

sta

tunn

ollis

uutt

ani.

unelm

oin

hau

skas

ta h

allit

usvu

odes

ta, v

alm

iista

kan

dint

yöst

ä ja

läm

pim

ämm

ästä

sää

stä.

5. L

YY

dIA

AA

RN

INS

ALO

, PO

LIIT

TIn

En H

ISTO

RIA

, TI

LA- J

A T

ASA

-ARV

OVA

STA

AVA

fiilistele

n p

äivi

ä, jo

lloin

voi

olla

teke

mät

tä m

itää

n.

kadun

sit

ä, e

tten

lait

tanu

t tal

ipal

loja

par

vekk

eelle

ni s

illon

, ku

n si

ellä

vie

lä k

ävi p

aljo

n lin

tuja

. nyt

kun

ole

n ri

pust

anut

ta

lipal

lot,

yksi

kään

lint

u ei

enä

ä kä

y si

ellä

. Ole

n vä

hän

katk

e-ro

itun

ut.

unelm

oin

Kan

nun

tilo

ista

, jot

ka o

lisiv

at s

iisti

t ja

jois

sa o

lisi

oike

asti

muk

ava

viet

tää

aika

a.

6. R

OS

A S

ALM

IVU

OR

I, SO

SIA

ALI

- JA

Ku

LTTu

uRI

An

TRO

POLO

GIA

, fu

KSIV

AST

AAV

Afiilistele

n u

uden

hal

lituk

sen

inno

kkuu

tta

para

ntaa

Kan

nun

imag

oa ja

tavo

itett

a ko

hent

aa v

alts

ikal

aist

en y

htei

shen

keä.

kadun

haa

limie

ni k

urss

ien

ja tö

iden

luom

an ty

ömää

rän

vaik

u-tu

sta

alku

vuod

en h

allit

uspa

nost

ukse

en.

unelm

oin

tote

utun

eide

n ha

aste

iden

tuom

ista

onn

istu

mis

en

koke

muk

sist

a ja

yht

enäi

sem

mäs

tä V

alts

ikan

hen

gest

ä vu

o-de

n pä

ätty

essä

.

7. K

AIS

A L

EN

KK

ER

I, TA

LOu

S- J

A S

OSI

AA

LIH

ISTO

RIA

, KA

nSA

InVä

LISY

YSVA

LIO

Kun

nA

n P

uH

EEn

JOH

TAJA

fiilistele

n a

urin

kois

ia ta

lvip

äivi

ä, la

skia

ispu

llia,

Hun

gove

r O

wls

-siv

usto

a, d

isne

yn k

lass

ikoi

ta, a

prik

oosi

linss

ikei

ttoa

, kv

-sit

sejä

...

kadun

lähe

s jo

ka a

amu

sitä

, ett

ä en

men

nyt a

ikai

sem

min

nu

kkum

aan.

unelm

oin

koi

rast

a. O

ma

pikk

u no

vasc

otia

nnou

taja

olis

i iha

na.

8. E

MIL

IA K

OS

TIA

INE

N, S

OSI

OLO

GIA

, LI

IKu

nTA

- JA

VIR

KIST

YSVA

LIO

Kun

nA

n P

uH

EEn

JOH

TAJA

fiilistele

n k

ivoj

a ih

mis

iä, j

oita

ole

n fu

ksis

yksy

n ai

kana

tava

n-nu

t. fi

ilist

elen

myö

s yl

iopi

stol

iikun

taa

ja tu

pakk

akop

peja

yli-

päät

änsä

. Ehk

ä tä

män

taki

a ol

en v

irki

stys

- ja

liiku

ntav

asta

ava.

kadun

ään

et o

vat i

ltai

sin

hilja

isia

, Hel

sink

i on

öisi

n ka

unei

m-

mill

aan!

unelm

oin

täyd

ellis

estä

maa

ilmas

ta, j

ossa

kai

kki o

vat t

asa-

arvo

isia

ja ra

kast

avat

tois

iaan

. Täm

ä un

elm

a ko

skee

niin

Ka

nnun

vala

jia k

uin

Valt

sika

a ko

kona

isuu

dess

aan.

9. I

RIS

SA

Nd

ELI

N, S

OSI

AA

LIPO

LITI

IKKA

, O

PIn

TO- J

A Y

MPä

RIST

öVA

STA

AVA

fiilistele

n p

ulla

taik

inan

vai

vaam

ista

, kev

ään

ensi

mm

äisi

ä ju

oksu

lenk

kejä

, tul

evie

n ed

usku

ntav

aalie

n va

alis

irku

sta

sekä

ti

eten

kin

Belle

& S

ebas

tian

ia.

kadun

teht

yjä

mok

ia v

iralli

sest

i, m

utta

sal

aa n

aure

skel

en

pöyd

än a

lla.

unelm

oin

mat

kast

a Si

peri

an h

alki

, Kan

nun

mie

lett

ömis

tä

vuos

ijuhl

ista

, sel

keis

tä k

oulu

tusl

injo

ista

sek

ä m

onia

tunt

eja

kest

ävis

tä s

unnu

ntai

aam

un b

runs

seis

ta.

10

. JO

ON

AS

OT

TM

AN

, KäY

Tän

nö

LLIn

En f

ILO

SOfI

A,

VARA

PuH

EEn

JOH

TAJA

fiilistele

n k

eske

nerä

isiä

pro

sess

eja,

luki

oaik

aisi

a ys

tävi

äni j

a lu

sikk

a-as

ento

a.kadun

sos

iaal

ista

lais

kuut

tani

kah

den

ensi

mm

äise

n op

iske

lu-

vuot

eni a

ikan

a. Y

liopi

stol

ta lö

ytyy

mon

enla

isia

mie

lenk

iinto

i-si

a ja

ant

oisi

a el

ämän

muo

toja

. Ole

n vi

ime

aiko

ina

tutu

stun

ut

mon

iin m

ahta

viin

tyyp

peih

in m

yös

mui

sta

aine

järj

estö

istä

ja

tied

ekun

nist

a –

jopa

osa

kunn

ista

!unelm

oin

Kan

nunv

alaj

at r

y:st

ä, jo

ka o

sais

i kuu

nnel

la V

alts

ikan

ai

nejä

rjes

töjä

, ja

aine

järj

estö

istä

, jot

ka o

sais

ivat

ott

aa o

ppia

to

isis

taan

.

11

. JA

NN

E L

AR

dO

T, S

OSI

AA

LIPO

LITI

IKKA

, PJ.

fiilistele

n K

annu

nval

ajie

n vu

oden

201

1 m

ahta

vaa

halli

tust

a,

face

book

in c

hatt

ia ja

läm

mit

tävi

ä ju

omia

.kadun

sit

ä, e

ttä

grad

uni e

i luu

ltav

asti

edi

sty

tänä

vuo

nna

sivu

akaa

n.unelm

oin

työh

arjo

itte

lupa

ikas

ta u

lkom

ailla

kes

ällä

, Val

tsik

an

opis

kelij

oide

n yh

teis

heng

en v

alta

vast

a no

usus

ta s

ekä

krap

u-la

ttom

ista

sun

nunt

aiaa

mui

sta.

12

. TO

PI h

ULK

KO

NE

N, K

An

SAn

TALO

uST

IEd

E,

TALO

ud

EnH

OIT

AJA

fiilistele

n m

ielu

iten

nin

tend

o-kl

assi

koit

a ka

lliin

sko

ttiv

iski

n ja

su

klaa

n ke

ra.

kadun

joka

het

ki s

itä,

ett

en s

ynty

nyt 5

0-lu

vun

Am

erik

kaan

.unelm

oin

ura

sta

Vlad

imir

Puti

nin,

Mes

ut ö

zilin

ja n

ikke

Kn

atte

rton

in ri

stey

tyks

enä

- ja

usko

n, e

ttä

omis

ta ja

mui

den

kyvy

istä

joht

uen

kaik

ki tä

mä

on h

allit

usvu

oden

aik

ana

mah

dolli

sta.

13

. TII

NA

LIU

KK

ON

EN

, VIE

STIn

Tä,

TuTK

AIM

En P

ääT

OIM

ITTA

JAfiilistele

n T

utka

imen

inno

kast

a ja

uhr

autu

vaa

työr

yhm

ää

sekä

Kan

nunv

alaj

ien

kasv

oille

ni k

erta

tois

ensa

jälk

een

hym

yn

tuov

aa h

allit

usta

. Myö

s un

ohtu

mat

tom

at, a

amuö

iset

mus

a-fii

liste

lyt a

kate

emis

ten

juhl

ien

jatk

oilla

ova

t viim

e ai

koin

a lä

mm

ittä

neet

mie

ltän

i.kadun

, jos

jätä

n lii

kaa

rohk

eutt

a kä

yttä

mät

tä. E

n si

is jä

tä.

unelm

oin

road

trip

eist

ä, n

uoti

olau

luis

ta, L

apin

kes

ästä

ja

seik

kailu

ista

.

KuVA

: LA

uRI

LA

AVA

KARI

vAlTsIKAlAINeN IdeNTITeeTTINI

22 • TUTKAIN 1/2011

urapolku

identiteetti on monivivahteinen asia, osin piilossa ja osin hyvinkin näkyvä. Identiteettiä voi verrata sipuliin, jossa jokainen kerros vastaa oman identiteetin eri osia. Jossain näissä kerroksissa on myös valtsikalainen identiteettimme – ehkä.

Onko valtsikalaista identiteettiä olemassa? Vai olemmeko kuitenkin sosiologeja, sosiaalipsykologeja, kansan-taloustieteilijöitä tai vaikkapa yhteiskun-tahistorioitsijoita? Minun aikani tent-tibileissä saatoimme ottaa tiukastikin asiasta yhteen ja sanansäilää käyttäen kisata siitä, mikä pääaine on mielekkäin ja mikä on taas täyttä humpuukia. Us-

koimme myös tunnistavamme ulkoisen habituksen perusteella eri pääaineiden opiskelijat. Ulospäin olimme kuitenkin yhtä rintamaa.

petri niitamon ajatuksissa ihmisen kom-petenssi muodostuu kerroksista, joissa uloimpana on ihmiselle kertyvät tiedot ja taidot. Siis se, mitä yliopistollakin op-pii. Sisempänä on ihmisen persoonalli-suus ja temperamentti – se syvin minuus. Uloimpaa kompetenssikerrosta on hel-pointa muokata ja muuttaa, sisimpäm-me muuttuu hitaammin. Jonkinlainen vuorovaikutus kuitenkin on olemassa. Opitut asiat vaikuttavat persoonaamme, käsitykseemme itsestämme ja maail-mankuvaamme. Tästä vuorovaikutukses-ta löytynee avaimia myös valtsikalaiseen identiteettiin.

Opiskelussa muodostuneella identi-teetillä on ehkäpä siksi niin suuri merki-tys, että ammatti-identiteettiä ei meille opiskelujen aikana muodostu, toisin kuin professioalan opiskelijoilla, jotka jo opintopäätöksiä tehdessään sovittelevat ylleen lääkärin takkia tai opettajan nut-turaa. Ammatti-identiteetti voi valmis-tumisen jälkeenkin olla häilyvä, koska tyypilliset valtsikalaiset ammattinimik-keet ovat kovin epämääräisiä ja vaihtuvia. Suunnittelija, tarkastaja, projektiohjaaja, koordinaattori…? Valtsikalaiset ovat valtsikalaisia – aina.

Identiteetti muodostuu elämän eri rooleista. Osa identiteetistä nou-see voimakkaasti itsestämme. Toisille identiteeteille on taas ominaista se, että se muodostuu suhteessa muihin, vähän niin kuin lausahduksessa ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, ol-

kaamme siis suomalaisia”. Tärkeää on se, miten muut meidät näkevät ja mitä he meistä ajattelevat.

jotain selkeitä, yhteisiä piirteitä näyttää valtsikalaisten kaartista löytyvän. Yksi niistä on tietynlainen maailmanparan-tajuus. On helppo nähdä eriarvoisuutta siellä, missä sitä on muodostumassa. Meillä on yliherkkyyttäkin tunnistaa yhteiskuntaluokkia ja niiden vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Muille tämä näyttäytyy ehkä joskus paasaamisena ja epäkohdista jankuttamisena.

Toinen yhdistävä tekijä, edelliseen-kin liittyen, on laaja-alaisuus, analyyt-tisyys ja kriittisyys. Asioita pohditaan ja punnitaan niin monelta kantilta, että ratkaisujen teko saattaa kärsiä. Eräs opis-kelukaverini muistelee: ”Kun aloimme opiskella, avausluennolla meille sanot-tiin, että haluamme kasvattaa teistä kriit-tisiä kansalaisia. Lääkiksessä aloittaneille kavereilleni puolestaan sanottiin, että olette tämän kansakunnan helmiä.” Siinä on vissi ero, onko kriittinen kansalainen vai kansakunnan helmi.

Välillä tämä kriittisyys kääntyy itse-ään vastaan. Se, mitä hienosti nimitetään kriittisyydeksi, muuttuukin heikon lenkin, virheen ja puutteen etsimiseksi ja sitä kautta turhaksi negatiivisuudeksi, kyynisyydeksi ja ikäväksi asenteeksi. Sitä kannattaa varoa.

Valtsikalainen todellisuus jakautuu kätevästi nelikenttiin. Se on meidän lahjamme maailmalle. Ja jos nelikenttä-ajattelu ei miellytä, voi lohduttautua sillä, että aina aika ajoin tarjolle tulee uusia identiteettejä. Minun uusin on avantoui-mari-identiteetti.

helsingin yliopiston urapalveluiden suunnittelija ja Valtsikan alumni Leena itkonen pohtii työelämään siirtymisen haasteita.

t

helmikuisena myöhäisiltana kuuluu Aleksandriassa melkoinen naputus. Ahkerat valtsikalaiset ne varmaankin siellä tekevät tunnollisesti esseitään, raporttejaan ja kvantin harjoituksiaan. Väärin. Suurin osa pakertaa sen jutun kimpussa, jonka sattuivat lupaamaan ainejärjestölehtensä päätoimittajalle Kuppala-illan päätteeksi. Syntyy kaikkea runoista sosiaalipoliittisiin vitsipal-stoihin ja syväanalyyseistä räppärihaastatteluihin.

Kaikki, jotka järjestöleh-tiin kirjoittavat, toki kiroavat ylimääräistä deadlinea, mutta samalla ottavat kiitollisina vastaan julkaisupaikan omille ajatuksilleen. Järjestölehtijutun päästäminen hyppysistään päätoimit-tajan muokattavaksi ja yleisön armoille sattuu syvälle sydämeen, mutta samalla sen näkeminen painettuna oikeassa lehdessä on todella innoittavaa.

Järjestölehti tarjoaa akateemista tietoammattia kohti ajautuvalle opiske-lijalle erinomaisen ja motivoivan paikan kokeilla ja kehittää omia kirjoitustaito-jaan. Se, että osaa roiskaista tenttikirjan

sisällön lauantaiaamuna paperille ei riitä kirjoitustaidon mittariksi, ja niinpä moni haluaa testata tekstiensä vastaanottoa järjestölehden kautta.

suuri runsaus

Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on 13 ainejärjestöä, jotka tekevät yhteensä

kahtatoista eri järjestölehteä. Näiden lisäksi on Tutkain. Kun suurin osa lehdistä ilmestyy neljästi vuodessa, on tuloksena kelpo määrä dokumentteja tuleville opiskelijaelämän his-torioitsijoille: yhteensä noin 45 numeroa vuodessa. Yhdessä julkaistussa numerossa on keskimäärin ehkä noin 12 jut-

tua, jolloin julkaistujen tekstien määrä nousee arviolta 550 tienoille. Siis puoli tuhatta juttua vuodessa valtsikalaisten tuottamaa journalismia. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että joku lukee tätä kaikkea.

Tiedekunnan kirjastoon tulee jakoon vuosittain tu-hansia kappaleita eri lehtiä, joita voi poimia luettavak-si aulan ikkunalaudalta. Lehtiä ottavat mukaansa julkaisevan ainejär-jestön jäsenet. Vaikka lehdet ovatkin jaossa koko tiedekunnan opiskelijamassalle, koostuu pääasiallinen lukijakunta juuri ainejärjestöläisistä.

LEhDEt järjEstöiDEntitEE-

tin sELkärankana

Syy oman järjestön lehden valitsemi-seen löytynee tuttuudesta: on mukavaa lukea tuttujen kirjoittajien juttuja, joiden aiheet ovat enemmän tai vähemmän oman alan parista. Ja toisaalta voi olettaa lehden olevan hyvä jutunaihe lounaalla tai Kuppa-lassa, sillä kaikki ovat kuitenkin lukeneet sen, ja monet tietysti myös kirjoittaneet siihen.

Toinen syy oman ainejärjestön lehden va-lintaan voisi olla se, että se on oman ryhmän yhteinen juttu. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että järjestölehdet pyrkisi-vät olemaan jonkinlaisia jäsenlehtiä. Päinvastoin, lehtivalikoimaa Klixillä

tarkkaillessa tulee ilmi kaksi pääajatusta, joita lehden tekijöillä tuntuu tietoisesti tai

tiedostamatta olevan: tehdään joko uskottavaa aikakauslehteä

tai puolitieteellistä, yhteiskun-nallisiin asioihin keskittyvää

julkaisua.Ainejärjestöt sijoittavat

lehtiinsä ison osan omasta identi-teetistään. Yhdistyksen toimintakult-

tuurin jatkuvuus voi hyvinkin olla täysin lehden harteilla: kaikilla järjestöillä ei ole

Yksi tiedekunta kolmetoista lehteä

’’‘‘Ainoa jatkuva, pysyvä ja perinteinen osa järjestöstä onkin

usein sen julkaisema lehti.

teksti Akseli Huhtanen kuvitus Ainejärjestölehdet

TUTKAIN 1/2011 • 23

tapahtumaperinteitä saati irtainta omai-suutta, hallitukset tulevat ja menevät ja nettisivuja ei kukaan lue tai ainakaan päivitä. Niinpä ainoa jatkuva, pysyvä ja perinteinen osa järjestöstä onkin usein sen julkaisema lehti. Tiedekunnan ja Metsätalon kirjastoissa säilytetään kaik-kien ainejärjestölehtien vuosikertoja, ja muutamia, kuten Poleemia, on säilötty perustamisvuodesta lähtien. Myös kansallisarkisto on ajoittain pyytänyt kappaleita lehdistä kulttuurihistoriallista säilytystarkoitusta varten.

Monille vanhoille aktiiveille, jotka nyt ovat esimerkiksi professoreita, voikin järjestölehti olla ainoa side aineen nyky-opiskelijoihin. Monissa lehdissä, kuten Minervan Pöllössä, on myös pyydetty oppiaineen nuorempia tutkijoita kirjoit-tamaan lehteen. Näin lehti liittää tutkijat ja opiskelijat yhdeksi yhteisöksi ja avaa opiskelijoille hieman tutkijan näkökul-maa. Tässä korostuukin ainejärjestöleh-tien yhteisöllisyyttä luova funktio.

taLouDELLinEn taakka

ainEjärjEstöiLLE

Järjestölehtien kovasta arvostuksesta jäsenistön parissa kertoo se, että usein pienen järjestön vuosittaisista tuloista lähes kaikki menee lehden painamiseen ja muuta toimintaa joudutaan pyörit-tämään likimain nollabudjetilla. Tämä voi jatkossa aiheuttaa ongelmia, mikäli puheet HYY:n järjestölehtituen lakkauttamis-esta pitävät paik-kansa. Rahoituk-sen järjestäminen voi muodostua vaikeaksi varsinkin pienten järjestöjen pienilevik-kisillä lehdillä, sillä mainoksien saamin-en voi olla hyvin hankalaa.

Ratkaisu voisi löytyä tilaajakannan luomisesta. Lehtien laatu on yleisesti ottaen varsin korkea ja siksi esimerkiksi alumnit voisivat hyvinkin olla kiinnos-tuneita tilaamaan oman alansa julkaisua, jonka ote ei aina ole niin vakava. Kun pahimmasta nettimediahuumasta on myös ainejärjestökentällä vähitellen toivuttu, voisi tyylikkään, kiinnostavan ja tuoreen paperilehden mainostaminen lähiryhmille olla varsin tuottoisaakin. Jos yhdistykset kerran arvostavat lehtiään lippulaivoina, joihin ollaan valmiita pa-nostamaan, eikö myös varainhankinta ja tilaajien saaminen olisi vaivan arvoista?

VaLtsikan LEhDEt

yhtEiskunnassa

Pääosin lehdet pyrkivät painottamaan muuta kuin sisäpiirimateriaalia. Pää-toimittajat pyrkivät tähän valitsemalla teemoiksi yhteiskunnallisia tai muuten yleisesti kiinnostavia aiheita ja teemoja. Kuitenkin lehdet heijastelevat pikem-minkin kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä kuin ainejärjestön yht-eneväistä mielipidettä. Yhteiskunnal-lisuus tulee mukaan kokonaiskuvaa tarkasteltaessa.

Järjestölehtien vahva yhteiskun-nallinen ote antaa kuvan voimak-kaista poliittista ja maailmaapa-rantavista pyrkimyksistä. Harva päätoimittaja kuitenkaan myöntää tekevänsä lehteä vaikuttusmah-dollisuudet mielessään, vaikka

osatavoitteena ne ovat monilla. Sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan yhtei-nen lehti Kajahdus on päätoimittajiston

mukaan olemassa yhteisöllisyyden, tie-donvälityksen ja harjoittelun vuoksi. ”Ja samalla tulee se maailmakin pelastettua”, lisää päätoimittaja Minna Nurminen. Samansuuntaisia ajatuksia tuntuu olevan enemmistöllä päätoimittajista.

Tarinan mukaan tiedekunnan lehdis-tä vanhinta, Tutkainta, tilasi aikoinaan myös presidentti Kekkonen. Vuonna 1964 perustettu lehti oli hyvä kanava nuorten yhteis-kunta-aktiivien ajatusmaailman seuraamiseen, var-sinkin poliittisesti räväköinä taisto-laisuuden aikoi-na. Nykyisinkin järjestölehtiä toisinaan postitetaan kansanedustajille ja muille vaikuttajille, sillä yhteiskunnallisen alan opiskelijoi-den mielipiteet rehellisessä järjestöleh-dessä voivat olla tehokasta lobbausta.

yLLättäVyyDEssään hiEnoja

Ainejärjestölehden asemaa yhteiskun-nassa ja erilaisten aikakauslehtien tulvassa pohti Kontaktin pää-toimittaja Pauli Komonen numerossa 4/2007: ”Se ilmes-tyy milloin sattuu, se sisältää mitä sattuu ja sitä lukevat ketkä sattuu.” Järjestölehti on väistämät-tä katkonainen, sekalainen ja outo. Mutta tässä on Komosen mielestä juuri sen paras puoli, sillä kevyeen ”pintamoskaan verrattuna ainejärjes-tölehti on jaloa, viisasta apurahataidet-ta”. Ainejärjestölehden hienous piilee juuri siinä, että olemattoman laadun- ja sisällönvalvonnan takia lehteen päätyy ennalta-arvaamattoman hienoa sisältöä, joka huonoimmillaankin herättää uusia ajatuksia.

’’‘‘Yhteiskunnallisen alan opiskelijoiden mielipiteet

rehellisessä järjestölehdessä voivat olla tehokasta lobbausta.

t

24 • TUTKAIN 1/2011

ktto: kapitaaLi

Perustamisvuosi: Käpykaarti

1974, Kapitaali 1992

Päätoimittajat 2011:

Jaakko Meriläinen ja Matti

Mitrunen

”Meillä on paljon vaihtuvia

palstoja, ja pysyvyyttä

tuovat mielenkiintoiset

ja perinteikkäät vakiopalstat. Viime

vuonna lehdessä ilmestyi myös keskiaukea-

man tyttö.”

kEho: kEhotus

Perustamisvuosi: 1992.

Päätoimittaja 2011: Aleksi

Mallea

”Kehotus pyrkii pitämään edes

jossain määrin pinnalla kehityksen

kannalta tärkeitä aiheita.”

Voo: poLicy

Perustamisvuosi: 1978

Päätoimittaja 2011: Antti Ojala

”Policy on aktiivinen valtio-opin opiskelijoiden

äänitorvi, joka laadukkaan opiskelijajourna-

lismin ohella valvoo lukijoidensa etuja. Policy

lähetetään kaikille VOO:n jäsenille kotiin.”

poLho: poLEEmi

Perustamisvuosi: 1975

Päätoimittajat 2011: Simo Ortamo, Veikko

Jarmala, Hanna Marjoranta ja Eetu Jokela

”Lehti on mielestäni olemassa ennen kaikkea

siksi, että poliittisen historian opiskelijoilla

on foorumi, jolla parantaa ja harjoitella

kirjoittajan, kuvittajan tai vaikkapa taitta-

jan taitojaan vapaassa ilmapiirissä. ”

status: status-LEhti

Perustamisvuosi: 1975

Päätoimittajat 2011:

Otto Halmesvaara ja Topias

Haikala

”Jokaisen lapsen unelma on

saada askarrella oma lehti!”

mana: Väki

Perustamisvuosi: 1997

Päätoimittaja 2011: Emma

Rimpiläinen

”Parasta Väessä on spontaanius ja

ennakkoluulottomuus: joka nume-

rossa on tosi erilaisia juttuja ihan eri

aihepiireistä, mutta jotenkin ne aina

onnistuvat liittymään antropologiaan.”

stigma ja styDi: kajahDus

Perustamisvuosi: 1974 Sospoli, 1984

Stigma-lehti, 2004 Kajahdus

Päätoimittajat 2011: Minna

nurminen, Veli Airikkala ja Petra

Malin

”Lehti luo yhteisöllisyyttä opis-

kelijoiden kesken ja antaa tietoa

ainejärjestöjemme toiminnasta,

alastamme ja alamme opis-

kelijoista. Ja samalla tulee se

maailmakin pelastettua.”

mEDia: grotEski

Perustamisvuosi: 1979

Päätoimittajat 2011: Iiris

Lagus, Tapio Ikkala, Sonja

Saarikoski, Jussi Sippola

”Groteski on ennakkoluulot-

tomille ideoille ja hyville teks-

teille avoin julkaisu, joka an-

taa viestinnän opiskelijoille

oivan mahdollisuuden

päästä toteuttamaan itse-

ään ja hankkia arvokasta

kokemusta lehdenteosta.”

DiLEmma: minErVan pöLLö

Perustamisvuosi: 1979

Päätoimittajat 2011: Vesa Korkku-

la, Ifeoma Kulmala, Juho Pääkkönen

”Pöllö kertoo paljon omasta ajas-

taan ja siksi onkin valaisevaa lukea

vaikkapa 1990-luvulla julkaistuja

numeroita.”

taso: irtoLainEn

Perustamisvuosi: 1996

Päätoimittaja 2011: Jaana Kiesiläinen

”Parasta Irtolaisessa on sen vapaamuotoisuus

ja -mielisyys. Toisin kuin monissa muissa

ainejärjestölehdissä, Irtolaisessa ei ole

teemanumeroita, vaan

aihe on aina vapaa.

Tuloksena on mainio

kevyttä, vakavaa ja kaik-

kea siltä väliltä yhdistävä

sillisalaatti.”

mooDi: tyyppiarVo

Perustamisvuosi: 1985

Päätoimittaja 2011: Kaisa

Kunnas

”Lehti yhdistää pientä ainejärjestöämme:

se informoi tulevista tapahtumista ja antaa

kuvan siitä, missä ja miten tilastotiedettä käy-

tetään. Uusille tulokkaille se toimii tärkeänä

infopakettina tilastotieteestä ja Moodista.”

kontakti: kontakti

Perustamisvuosi: 1974

Päätoimittaja 2011: Siiri Saastamoinen

”Lehti on olemassa hauskanpitoa

varten. Lehtemme toimii foorumina

pikkusosiologien asiallisten ja härs-

kien ajatusten jakamiseen.”

kannunVaLajat: tutkain

Perustamisvuosi: 1964

Päätoimittaja 2011: Tiina Liukkonen

”Tutkain tarjoaa avoimen fooru-

min kriittiseen keskusteluun ihan

kaikille valtiotieteellisen tiedekunnan

opiskelijoille. Tutkaimen tarkoituksena on

herättää keskustelua Valtsikassa opiskelusta,

työelämään siirtymisestä sekä ajankohtaisista

yhteiskunnallisista aiheista. Lisäksi Tutkain

rakentaa valtsikalaisten yhteistä identiteettiä,

viihdyttää, valaisee ja inspiroi.”

TUTKAIN 1/2011 • 25

karkotettavia mummoja, tappouhkauksia maahanmuuttomi-nisteri Astrid Thorsille, Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti sanan-vapauden rajoista. Keskustelu maahanmuutosta on kärjistynyt Suomessa äärimmilleen. Huhtikuun eduskuntavaalien kiinnos-tavimmat maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj, SDP:n Nasima Razmyar ja vihreiden Husein Muhammed pureutuivat kohuttuun vaaliteemaan.

maahanmuuttokEskustELuLLa

Liian suurEt mittasuhtEEt?

Maahanmuutosta on puhuttu viimeisen vuoden aikana Suomessa enemmän kuin koskaan. Asian kimpussa ovat olleet niin tutkijat, toimittajat, poliitikot kuin nettikeskustelijatkin.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 Suomen väestöstä vain 2,9 prosenttia oli ulkomaalaisia. Se on kan-sainvälisesti verrattuna pieni määrä. Ko-koomuksen Fatbardhe Hetemaj ja vihreiden Husein Muhammed ih-mettelevätkin, kuinka suureksi maahanmuuttokeskustelu on paisunut.

”Keskustelun lisäänty-minen johtuu siitä, että po-liitikot olivat 1990-luvulla liian kaunispuheisia eivätkä uskaltaneet puhua maahan-muuton haasteista”, sanoo He-temaj. Muhammedin mielestä maahanmuutto on poliitikoille helppo aihe, sillä monella maahanmuutta-

jalla ei ole äänioikeutta eikä moni äänioikeutetuista äänestä. SDP:n Nasima Razmyar pitää keskustelua tervetulleena. Hän

vakuuttaa, että myös maahanmuuttajat ovat kaivanneet kriittistä keskustelua. Keskustelun laatu ja kapeakatseisuus kuitenkin har-mittavat häntä. ”Ei usein kerrota faktoista vaan luodaan pelkoil-mapiiriä mielikuvilla”, miettii Razmyar.

pErussuomaLaisEt hErättänEEt

maahanmuuttokEskustELun

Perussuomalaiset hätyyttelevät gallupeissa jo vanhoja suuria puo-lueita eikä suosio johdu pelkästään maahanmuuttopolitiikasta. Talouskriisi, lainanannot EU:n kriisimaille, vaalirahasotkut ja työttömyys ovat olleet synnyttämässä protestimielialaa. Perussuo-malaiset pyrkivät esiintymään uutena vaihtoehtona suomalaispo-litiikassa.

Muhammedin mielestä on harhakuva, että perussuoma-laiset asettuisivat kaikkia muita puolueita vastaan: ”Pe-

russuomalaisuus on sekalaista oikeistolaista politiik-kaa, jossa myötäillään kokoomusta ja esiinnytään perinteisten vasemmistolaisten puolueiden vaihto-ehtona”, Muhammed jatkaa.

Hetemaj sen sijaan huomauttaa, että päättäjiä on helppo kritisoida populistisilla lausunnoilla ilman konkreettisia parannusehdotuksia.

Perussuomalaisten nousun ja keskustelun aktiivisuuden myötä maahanmuuttokriittisiä ääniä kuullaan kuitenkin yli puoluerajojen. Esi-merkiksi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen

aiheutti kohun lainaamalla perussuomalaisten käyttämää ”Maassa maan tavalla” -sloga-

nia. Razmyaria harmittaa, että

husein Muhammed

teksti Ozan Yanar kuvat Topi Hulkkonen

FAKTOJA, EI MIELIKUVIAMaahanmuuttajapoliitikot vaativat rakentavaa keskustelua

26 • TUTKAIN 1/2011

puolueen maahanmuuttolinjaa mustamaalataan keskittymällä yhteen lausahdukseen. ”Sillä sanon-nalla haluttiin muistuttaa maahanmuuton oikeuk-sista ja velvollisuuksista”, hän mainitsee.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Ryd-man puolestaan ehdotti kiintiöpakolaisten vas-taanoton lopettamista ja Suomen monikulttuuris-tumisen estämistä. Hetemaj pitää mielipide-eroja ja itsenäistä ajattelua vain vahvuutena: ”Vihreissä potkitaan ihmisiä ulos, kun ajatukset eivät ole yksi yhteen muiden edustajien kanssa. Meiltä löytyy niin liberaaleja kuin konservatiivisiakin.”

maahanmuuttajiLta

VaaDitaan sopEutumista

Joidenkin maahanmuuttajien sopeutumattomuus kantaväestöön ja syrjäytyminen suomalaisesta yh-teiskunnasta ovat nousseet maahanmuuton haas-teiksi. Hetemaj myöntää, että joillakin ihmisillä on asenneongelmia. ”On täyttä roskaa, että kaikki maahanmuuttajat haluaisivat sopeutua Suomeen”, hän kommentoi.

Haastatellut maahanmuuttajaehdokkaat asetta-vatkin maahanmuuttajille velvollisuuksia. He ovat yksimielisiä siitä, että suomen kieli on opeteltava ja Suomen lakia noudatettava. ”Maahanmuuttajille ei voida myöntää erityisoikeuksia heidän tapakult-tuurinsa vuoksi, jos siihen kuuluu Suomen lain mu-kaan laittomuuksia”, Muhammed kuvailee.

Monikulttuurisuus ei saisi myöskään tarkoittaa valtakulttuurin köyhtymistä. Ehdokkaat eivät luo-puisi suomalaisista perinteistä tasa-arvon nimissä. Suvivirren kristillisten sanojen muuttamisesta on laajasti väitelty peruskouluissa. ”Miksi ihmeessä Suomen pitäisi luopua omista perinteistä? Kosovo ei ikinä muuttaisi perinteitään, jos siellä olisi pahas-tuneita maahanmuuttajia.” Hetemaj ihmettelee.

kotouttaminEn sEL-

kEyttää pELisääntöjä

Ehdokkaat korostavat valtion roolia kotouttamisessa. Valtion pitäisi tukea maahanmuut-tajia kielen oppimisessa, lakiin perehtymisessä ja työllistymisessä.

”Automaattinen kielenopiskelu koskee vain pakolaisia. Muilla se on omasta aloitteesta kiinni. Yhteiskunnasta, byrokratiasta ja laista ei ole informaatiota tarjolla. Kielikursseja on kysyntään ver-rattuna liian vähän”, Muhammed kiinnittää huomiota.

Razmyar on samoilla linjoilla. ”Kieliopetuksen pitäisi olla jatku-vaa. Yhtä kielikurssia voi seurata puolen vuoden tauko, jolloin kie-litaito ruostuu. Kielenopetus pitää sitoa työhön, työharjoitteluun tai oppisopimukseen, jotta ollaan kosketuksissa valtaväestöön eikä olla kotinurkilla.”

Kotouttamispolitiikka tarvitsee ehdokkaiden mielestä enemmän resursseja. Säästöpaineiden alla olevalla julkisella sektorilla ei tähän kuitenkaan ole varaa. Hetemaj korostaakin maa-hanmuuttaj ien omaa aktiivisuut-ta kotoutumisessa.

”Kun me tulimme Suomeen, ei ollut kotouttamislakia. Me jouduimme käyttämään maalaisjärkeä.” Mu-hammed huomauttaa, että kotouttamisresursseista leikkaaminen olisi virhe. ”Jos nyt ei satsata yhteis-kuntaan sopeuttamiseen, se tulee myöhemmin pal-jon kalliimmaksi.”

Ehdokkaat näkevät parantamista myös kan-tasuomalaisten asenteissa. Yksittäisten ryhmien haukkuminen huolettaa. ”Kotoutuminen on kak-sisuuntaista. Toivon, että kantaväestö ei suhtautuisi ihmisiin eri tavalla erilaisen ihonvärin tai uskonnon perusteella”, sanoo Razmyar.

’’

’’

‘‘

‘‘

Päättäjiä on helppo kritisoida populistisilla lausunnoilla ilman

konkreettisia parannusehdotuksia.

Jos nyt ei satsata yhteiskuntaan sopeuttamiseen, se tulee

myöhemmin paljon kalliimmaksi.

Nasima razmyar

TUTKAIN 1/2011 • 27

kuka saa tuLLa suomEEn?

Maahanmuuttokriitikot arvostelevat Suomen maa-hanmuuttopolitiikkaa liian löysäksi. Ehdokkaiden mielestä Suomi on kuitenkin pysynyt hyvin EU:n ja kansainvälisten velvoitteiden vaatimissa rajoissa. Ulkomaalaislakia tiukennettiin entisestään viime elokuussa suojaamaan väärinkäytöksiltä perheen yhdistämis- ja EU-kansalaisten turvapaikkahake-mistapauksissa.

Ehdokkaat hyväksyvät työperäisen ja humani-taarisen maahanmuuton. Hetemaj painottaa kui-tenkin, että Suomen tulisi ottaa vain sen verran pa-kolaisia kuin pystyy hyvin kotouttamaan. Razmyar huomauttaa, että työperäisen maahanmuuton sijaan pitäisi ensisijaisesti työllistää kotimaan työttömät.

Todellisuudessa Suomeen hakevien ulkomaa-laisten määrä on todella pieni. Razmyarin mukaan hakemusten määriä ei voida edes verrata muihin Pohjoismaihin, puhumattakaan Etelä-Euroopan maista. Sen sijaan Muhammedin mielestä on ongel-mallista, että Suomi ei houkuttele tarpeeksi osaavia ja koulutettuja maahanmuuttajia. ”En valitettavasti usko, että moni koulutettu maahanmuuttaja vapaa-ehtoisesti haluaisi Suomeen, jos saisi mahdollisuu-den valita muiden EU-maiden väliltä”, Muhammed kuvaa nykytilannetta.

maahanmuuttajat muuttaVat

suomaLaispoLitiikkaa

Maahanmuuttovastustajat pelkäävät suomalaisen kulttuurin tuhoutuvan, kun Suomeen muutetaan ulkomailta. Suomalaiset ja heidän arvonsa ovat muuttuneet kautta aikojen eikä muutos lopu, vaik-ka Suomi sulkisi ovensa.

”Ei ole olemassa yhtenäistä maahanmuuttaja- ja kantasuomalaiskulttuuria, jotka olisivat täysin eril-lään toisistaan. Maahanmuuttajat sijoittuvat eri suo-malaisalakulttuureihin. Monilla maahanmuuttajilla saattaa olla enemmän yhteistä suomalaisten kans-sa kuin muiden maahanmuuttajien kanssa”, toteaa Muhammed.

Ehdokkaat eivät usko monikulttuurisuuden uh-kaavan suomalaista kulttuuria ja perinteitä. He nä-kevät itsensä suomalaisten ehdokkaina, mutta eivät halua peittää ulkomaalaisia juuriaan. Muhamme-din mukaan ei ole tarvetta kulttuurisesti muuttua

pelkästään suomalaiseksi, koska ihmi-nen voi samanaikaisesti olla eurooppa-lainen, suomalainen, helsinkiläinen ja muutakin: ”Identiteetit eivät poissulje toisiaan.”

Erilaisuus ja monikulttuurisuus arkipäiväistyvät Suomessa. Joidenkin vuosikymmenien jälkeen on tavan-omaista, että erivärinen on Suomesta kotoisin. Tämä vaikuttaa katukuvan li-säksi myös suomalaiseen politiikkaan.

Razmyar tiivistää: ”Kymmenen vuoden päästä joka neljäs oppilas pääkaupunkiseudun kouluissa on muu kuin syntyperäinen suomalainen. Uskon, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus päästä eduskuntaan ja heidän kasvavilla äänillä on vaikutusta politiikassa.”

husEin muhammED (vihreät)

Syntynyt Irakin Kurdistanissa 1980, •

Suomeen vuonna 1994

Juristi Pakolaisneuvonta ry:ssä•

Oikeustieteen maisteri•

Kirjoittanut kirjan ”Yhtä erilaiset – Islam ja •

suomalainen kulttuuri”

nasima razmyar (sdp)

Syntynyt Afganistanissa 1984, •

Suomeen vuonna 1992

Projektipäälikkö Monika-naiset ry:ssä•

Vuoden pakolaisnainen 2010•

Opiskelee yhteisöpedagogiksi (AMK) •

FatBarDhE hEtEmaj (kokoomus)

Syntynyt Kosovossa 1985, Suomeen vuonna 1992•

Valmistuu kesällä kauppatieteiden maisteriksi•

Vuoden pakolaisnainen 2009•

Viime joulukuun HS-gallupin mukaan •

eduskuntavaalien yhdeksänneksi vetovoimaisin

ehdokas Helsingin vaalipiirissä.

Fatbardhe hetemajt

28 • TUTKAIN 1/2011

oulusta kotoisin oleva Janne Lardot opiskelee sosiaalipolitiikkaa viidettä vuotta. Viime marraskuussa hänet valittiin tiedekuntajär-jestömme puheenjohtajaksi selvällä äänienemmistöllä.

Edelliset kaksi vuotta Lardot vaikutti Stigman hallituksessa, eikä hän ennen viime lokakuuta ollut lainkaan varma ehdolle asettumisestaan. Mutta koska hän pitää yliopistoelämästä, tiede-kunnastamme, järjestötoiminnasta ja valtsikalaisista, oli päätös lopulta helppo.

Puheenjohtajuus on Janne Lardot’lle kunnia-asia, ja hän suh-tautuu tehtävään sen vaatimalla vakavuudella ja sopivan rennolla otteella.

Puheenjohtaja Lardot, mitä CV:ssäsi lukee?Työkokemuksen osalta CV:ssäni lukee, että olen sählännyt tekstiviestiso-vellusten parissa silloisella Radiolinjalla ja valuttanut hanaolutta baarissa Tom Cruisen Cocktail-eloku-van hengessä. Siviilipalve-luksen suoritin aikoinaan Katajanokan vankilassa IT-asiantuntijana.

Koulutuksen osalta CV:ssäni kerrotaan, että olen laskentatoimen mer-konomi. Innostuin opis-kelusta toden teolla vasta

aikuislukiossa. Sosiaalipolitiikkaa päädyin lukemaan hieman sat-tuman kautta: Töölön kirjaston hyllystä ei löytynyt muita valtsikan pääsykoekirjoja.

Mitä puheenjohtaja tekee?Puheenjohtaja vetää kokouksia ja vastailee sähköpostiviesteihin, joita tulee välillä 50 päivässä. Muiden hallituslaisten tavoin osallis-tun kaikenlaisiin järjestelytehtäviin sohvien kantamisesta ja yösii-

hallitus

Tätä et tiennyt Kannunvalajien tuoreesta puheenjohtajasta: hän on käynyt pikkupoikana shakkikilpailuissa ja opettanut si-varivuotenaan murhaajille tietokoneen käyttöä. Kuivan brittiläisen tilannekomiikan ystävä pitää edustamisesta ja puheiden pitämisestä, mutta ei halua Kannun henkilöityvän häneen.

KANNUN KAhVASSA

vouksista Tallinnan ostosreissuihin.

Vaikka jokaisella hallituksemme jäse-nellä on oma vastuu-alueensa, olen minä aina lopullisessa vastuussa kaikesta. Edustustehtäviä on myös pal-jon. Nautin ihmisten tapaamisesta ja pidän mielelläni puheita.

Millainen on Kannun uusi hallitus? Mitkä ovat sen haasteet?Meillä on innokas ja ahkera porukka. Hallituslaisemme ovat mah-tavia tyyppejä ja arvostan jokaisen heistä antamaa panosta. Haas-teenamme on varmaankin se, että hoidettavia asioita on paljon. Toivonkin, ettei kukaan meistä väsy työmäärään; tämänhän on tarkoitus olla hauskaa yhdessä tekemistä.

Mikä on Kannunvalajat ry:n merkitys? Kannu merkitsee varmasti eri ihmisille eri asioita. Aiemmin se tuntui minusta etäiseltä, mutta nyt kun olen Kannun toiminnassa mukana, tiedän että järjestöllämme on tärkeä rooli valtsikalaisten yhteensaattajana: mikään tiedekuntamme yksittäinen ainejärjestö ei voi koota kaikkia opiskelijoitamme yhteen.

Lisäksi Kannunvalajat ajaa tavallisten valtsikalaisten etuja ja edustaa heitä tiedekuntaan ja muihin järjestöihin päin. Tulevai-suudessa toivon Kannun nostavat profiiliaan ja hankkivan sen iki-oman tilan, josta on haaveiltu jo pitkään.

huhujen mukaan Janne Lardot kehittelee mielellään sosiaalipoliit-tisia vitsejä. Pyysinkin häntä haastattelun alussa kertomaan yhden. Lardot pahoitteli, ettei ole tottunut vitsailemaan tuosta noin vain, saati sitten selvinpäin. Hetken mietittyään hän lohkaisi kuitenkin jotakin - painokelvotonta tosin.

Pari päivää myöhemmin Jannelta tulee viesti: ”Hei, olen Jan-ne Lardot ja puhun köyhien ja vähäosaisten puolesta. He sanovat moi!” Jos edellinen ei naurattanut ja haluat mieluummin kuulla, mitä Freudin äidille tapahtui, löydät Lardot’n varmasti valtsikan seuraavista bileistä.

‘‘ ’’Tulevaisuudessa toivon

Kannun nostavan profiiliaan ja hankkivan sen ikioman tilan, josta on haaveiltu jo pitkään.

teksti Liisa Aalto kuva Lauri Haavisto

t

TUTKAIN 1/2011 • 29

hannu kivimäki, 25, kansantaloustiede

Intensiivisten opiskeluperiodien 1. jälkeen ehtii yleensä lukea, samaten

lomilla. Luen fiktion sijaan tietokir-2.

jallisuutta. Siihen liittyen minua kiinnostavat kaikki eri genret. Monet aiheista liittyvät kuitenkin

opiskelemaani alaan. Välillä on jopa vaikeaa löytää aihetta,

joka ei liittyisi mitenkään talouteen.

Steven Pinkerin3. The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature.

Suosittelen sitä kaikille.Minulla on ylike-4.

hittynyt mielenkiinto kaikkea kohtaan. Tilaan Amazonista suu-

rimman osan kirjoista, ja niitä tuleekin ostettua

paljon. Amazonissa olevien arvostelujen avulla voi löytää hyviä ja laadukkaita kirjoja. Kirjoista tarttuneiden faktojen merkitys on kaksinainen: niillä voi päteä tai häätää ihmiset ympäriltä.

Luen yleensä samaan aikaan noin 30:a eri kirjaa. Yksi hyvä on 5. John J. Rateyn Spark: The Revolutionary New Science of Exercise and the Brain. Se kertoo liikunnan vaikutuksista aivoihin.

vili lähteenoja, 22, sosiaali- ja kulttuuriantropologia

Luen yleensä kausittain: joskus useamman tunnin päivässä, 1. toisinaan en ollenkaan.

Luen enimmäkseen klassikoita, mutta myös paljon filosofisia 2. kirjoja. Kotimaisten ja ulkomaisten kirjailijoiden välille en tee eroa. Enemmän luen kuitenkin ulkomaalaisten kirjailijoiden teoksia. Ranskalaiset ovat välillä ärsyttäviä, ja klassikoista maini-takseni: Karamazovin veljekset on surkea kirja.

Oscar Wilden3. tuotanto.Lukemisen tarve sijoittuu jonnekin itsensä kehittämisen ja 4.

pätemisen välimaastoon. Kyse on henkisen pääoman hankkimi-sesta. Klassikoita luen, koska niihin viitataan todella usein yhteis-kunnallisissa teorioissa ja ne ovat pohjana yleissivistykselle.

Haluaisin lukea 5. Juha Itkosen kirjan Seitsemäntoista.

Ehditkö lukea vapaa-ajalla? 1.

Millaista kirjallisuutta luet? 2.

Liittyykö se opiskelemaasi alaan? Mikä on lempikirjasi?3.

Miksi luet? Mitä lukeminen antaa sinulle? 4.

Jos sinulla olisi rajattomasti vapaa-aikaa, 5.

mihin kirjaan haluaisit tarttua juuri nyt?

mitä valtsika lukee?Vai lukeeko Valtsika oikeasti mitään? Käytävillä puhutaan kirja-tenttiahdistuksesta ja kurssikuvaukset pursuavat kirjallisuutta, joka vaihtelee relevantin ja uskomattoman turhan välillä.

Tutkain selvitti, jaksaako valtsikalainen tarttua kirjaan opintojen ulkopuolella, ja jos jaksaa, niin minkä ihmeen takia? Neljää opiskelijaa pyydettiin kertomaan lukutottumuksistaan ja lempikirjoistaan. Kaksi heistä antoi moitteita Dostojevskille.

teksti & kuvat Karolina Miller

30 • TUTKAIN 1/2011

juho pääkkönen, 23, käytännöllinen filosofia

En pahemmin. Joudun lukemaan niin paljon tentteihin, että 1. vapaa-ajan lukeminen jää vähemmälle. Lomilla tulee kuitenkin luettua.

Luen enimmäkseen fiktiivistä kirjallisuutta, mutta myös 2. hälyttävän paljon filosofisia teoksia. Kaunokirjallisuuteen on toisinaan vaikea suhtautua, sillä saatan lukea sitä samalla tavalla kuin kurssikirjoja – analysoiden liikaa. Koska aika on rajallista, en lue mitä vain, vaan yritän panostaa hyviin kirjoihin. Mielessä-ni on listoja kirjoista, jotka haluaisin lukea ja usein tartun myös sellaisiin, joita kaverit ovat kehuneet.

Erittäin vaikea sanoa. Jos pitää mainita yksi, se olisi 3. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Venäläiset kirjailijat ovat yleensä hyviä, mutta mielestäni esimerkiksi Dostojevskin tuotanto on laadultaan vaihtelevaa.

Taustalla on halu kehittyä kirjoittajana ja myös yleinen tarve 4. kehittää itseään.

Haluaisin lukea pöydälläni lojuvan 5. Kafkan Nälkätaiteilijan novellikokoelman.

julia uotila, 20, sosiaalipsykologia

Lomilla tulee pakostikin tartuttua johonkin kirjaan. Olen 1. myös ottanut yleisen kirjallisuustieteen kursseja, joiden aikana luetaan paljon erilaisia teoksia.

Luen vaihtelevasti sekä tieteellistä tekstiä että kaunokirjal-2. lisuutta. Saatan koulussa opiskeltavista asioista innostuneena tarttua johonkin ajankohtaiseen teokseen. Kirjallisuustieteessä luemme ja analysoimme erilaisia klassikoita, kuten Tolstoita ja Dantea. Olen oikeastaan oppinut aivan uuden tavan lukea näitä ajattomia klassikoita.

En osaa yhtään sanoa! Niitä on liikaa.3. Kaunokirjallisuus yleensä tasapainottaa koulussa opiskeltavia 4.

asioita. En kuitenkaan lue mitä tahansa, vaan kirjan tyyli ratkai-see jatkanko lukemista. Chick-lit -kirjallisuudesta en esimerkiksi välitä. Lukeminen merkitsee minulle usein rentoutumista.

Olen jo pitkään halunnut lukea loppuun 5. Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon.

Juho Pääkkönen

Vili Lähteenoja

Julia uotila

t

TUTKAIN 1/2011 • 31

ammatti-identiteettiä koskevissa kes-kusteluissa yhteiskuntatieteilijät esitetään lähes aina väliinputoajina. Emme ensi näkemältä vaikuta vahvimmalla ammat-ti-identiteetillä varustetuilta asiantunti-joilta. Uskallan kuitenkin väittää toisin.

Fuksivuonna meistä ei leivota yhtä massaa, ainakaan samoin kuin teekka-reista tai kyltereistä. Heillä ryhmäyttämi-nen on tehokasta, ja se tapahtuu ennen kuin nopeimmatkaan ehtivät ajatella itseään muista erillisinä – yksilöinä. Leima painetaan otsaan nopeasti. Pidätte tekniikasta ja matematiikasta, äänestätte kokoomusta, haluatte yritysjohtajiksi... Meille muille he vaikuttavat olevan yhtä iloista porukkaa. Keksitään kivoja kep-

posia ja kaikilla on hauskaa. Onhan? Luin äskettäin jutun työuupumuk-

sesta, jossa haastateltiin erästä diplomi-insinööriä. Hän oli kokenut olleensa kahden vuosikymmenen ajan väärällä alalla. Vasta 46-vuotiaana hän uskalsi

irtisanoutua ja hakeutua haaveammattiinsa.

Viime vuosina julki-suudessa on esitetty yhä enemmän näitä tarinoi-ta pyörästä hypänneistä, todellisen itsensä löytä-neistä elinkeinoelämän entisistä vaikuttajista, nykyisistä sankareista. Burnoutin jälkeen he ovat löytäneet arjen merkityksen lopulta juuri merkityksistä, ei materiasta. Tämä juna kulkee yhteen suuntaan.

Vai oletteko koskaan kuulleet alan töissä työskentelevästä yhteiskuntatieteilijästä, joka valittaisi työn pinnallisuudesta?

samanLaisuutta Vai

samankaLtaisuutta?

Olen lukenut kyseisiä työuupumusjuttuja aina hieman huvittuneena. En toki naura ongelmalle, vaan sille, miten monelle rahan kyvyttömyys tuottaa suoraa hyvin-vointia on yllätys. Meillä valtiotieteelli-

sessä tämä kerrotaan suoraan opintojen alussa ja luemme siitä myös kirjoista. Jo-kainen meistä osaa siteerata Nikomaiok-sen etiikkaa. Kaikki yhdessä: raha ei ole se hyvä jota etsimme, vaan sillä on arvoa ainoastaan jonkin muun hankinnassa. Jokainen valtiotieteellisestä valmistuva (ja suurin osa fukseistakin) tietää, ettei hieno jakkupuku tee itsevarmaa osaajaa vaan sen pitää tulla sisältäpäin.

Kaikilla kovan paineen, pitkien päivien ja vastuullisen työn yhdistelmä ei kuitenkaan johda loppuun palamiseen. Esimerkkinä mainittakoon poliitikot, joilla usein on yhteiskuntatieteellinen tausta. Mikä sitten erottaa ne, jotka jak-savat niistä, jotka eivät? Adam Rudolph on todennut, että ihmisen identiteetti näyttäytyy toden hetkillä. Jos sinulla ei ole vankkaa ammatti-identiteettiä, olet pulassa.

Mietitäänpä valtiotieteiden maisteri Ilkka Armas Mikael Kanervaa. Luke-mattomista kriiseistä huolimatta Ike, 63, on vaaleissa jälleen kerran ehdolla. Facebookista hänet löytää nimellä Mei-dän mies. Toinen käsittämätön jaksaja on Alexander Stubb. Olen kunnioitta-nut häntä siitä lähtien, kun tapasimme sattumalta eräänä aamuna klo 6.30 Kolmen sepän patsaalla. Alexilla oli asiaa eurovaaleista ja itse yritin rämpiä aamuvuoroon Alkoon.

Ammatti-identiteetin muodostaminen on hankalaa puuhaa. Melkeinpä käy työstä, jos sitä yrittää pakottaa. Me täältä valtio-tieteellisestä emme valmistu tiettyyn työhön eikä meille tuputeta tiettyä elämisen tai olemisen mallia fuksivuodesta saakka. Luulin aluksi, että valmiin kaavan puuttuminen alallamme olisi heikkous. Nyt ajattelen toisin.

Kaavaton & vapaateksti & kuvat Minna Mayer

32 • TUTKAIN 1/2011

Entäpä sitten pääministerimme? Tätä keskeistä poliittista virkaa ovat hoitaneet Holkerin kaudesta lähtien valtiotieteellisestä tiedekunnasta val-mistuneet henkilöt: Harri, Esko, Paavo, Matti ja Mari. Poikkeuksen sääntöön tekee Anneli, oikeustieteen kandidaatti. Onko sattumaa, että hänen kautensa jäi tyngäksi?

Väitän, että on olemassa perustavan-laatuinen ero yhteiskuntatieteilijöiden ja massatutkintojen suorittajien identitee-teissä. Eri opinahjot tuottavat erilaisia ammatti-identiteettien rakennelmia – toiset heikompia ja toiset vahvempia.

Kysyin eräältä teekkarilta kokeeko hän olevan samankaltainen vai saman-mielinen vertaisryhmänsä kanssa. Vas-taus oli samankaltainen. Ulkosyntyisen identiteetin selvin merkki lienee suora samaistuminen vertaisryhmään. Onko hedelmällisempää viettää varhainen aikuisikä sovittamalla omaa identiteet-tiä tarjolla olevaan kaavaan, vai viettää se oivaltamalla oman identiteetin eri vahvuuksia rajoitta? Ulkosyntyinen identiteetti ei voi olla yhtä kestävä kuin sisäsyntyinen.

Väitän, että yhteiskunnallemme on epätäydellisten identiteettiprosessi-en kautta syntynyt valtavasti henkistä velkaa. Kasvavaan valtionvelkaamme yhdistettynä tilanne on taloudellisesti jopa vaarallinen. Työelämässä tarvitaan motivoituneita työntekijöitä, ei itseään edelleen etsiviä aikuisia.

yhtEiskuntatiEtEiLijän kooDi

Valmistumista odotellessa olen haikeana pohtinut opinahjomme erityislaatuisuut-ta. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, miten helppoa opiskelu tiedekunnas-samme on ollut. Koska kukaan ei etsi absoluuttista totuutta, tuomitseminen näkökulmapainotusten perusteella on silkkaa ajanhukkaa. Vaikka uudet naa-mat ovat kursseilla jännittäneet, ystäviä on ollut helppo löytää. Opintojen loppupuolel-la heitä onkin kertynyt hyvä otos niin hallituk-sesta kuin oppositiosta, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei samanmielisyytemme johdu yhteisistä elämän-arvoista vaan kunnioi-tuksesta. ”Mutta ethän sä valmistu miksikään”, oli entisen esimieheni kommentti, kun pyysin palkankorotusta kandiksi valmistumisen jälkeen. Louk-kaannuin, mutta myöhemmin ymmärsin miksi olen voittaja. Minua ei ole koulu-tettu valtiotieteellisessä tiedekunnassa väheksymään muita, vaan kunnioitta-maan kaikkia. Tästä ymmärryksestä on työelämässä monin verroin enemmän hyötyä kuin suorasta ylimielisyydestä. Meille tämä on itsestään selvää, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Professori Alf Rehnin mukaan tutkimuksetkin osoittavat, että ”työelämässä tarvitaan myös niitä hankalia tyyppejä” (Taloussa-nomat, 13.2.2011).

taVataan työELämässä

Osallistuin viime vuoden ajan SVAL:n mentorointiohjelmaan. Suosittelen sitä kaikille pian valmistuville. Prosessin aikana mietittiin erityisesti osaamisen

kehittämistä työelämän näkökulmasta. Omalla kohdallani parasta antia oli vuorovaikutus samanmielisen mentorin kanssa ja se, miten oma identiteettini ki-teytyi harjoitusten ohessa kuin itsestään.

Ohjelman loputtua minulla oli selvä käsitys siitä, mitä olen. Samaan aikaan palautettu gradu sulki ympyrän. Val-mistumisen korvilla huomasin yllättäen olevani valmis. Se on hieno tunne. Sitä

mukaa kun sisäinen valaistumisen taso kasvoi, arvostukseni ulkoisia ammat-tisymboleita kohtaan karisi. En koe tarpeelliseksi mainostaa tutkintomme lisäarvoa muille tai keksiä meille kivaa määrittelevää lempinimeä. Muiden ajatuksilla tai mielikuvilla ei ole mitään väliä vaan riittää, että tiedän itse kuka olen ja mitä haluan.

Me valtiotieteilijät luomme työl-lämme merkityksiä koko yhteiskuntaan. Kaavaton ja vapaa koulutuksemme antaa meille oikeat eväät – järjestelmään pitää vain luottaa. En ole enää huolissani pärjäämisestäni, sillä tiedän, että teitä samanmielisiä löytyy kaikkialta, jonne haluan urallani edetä.

Päätän tämän kirjoituksen samoilla sanoilla, joilla dekaani Hannu Niemi aloitti omat opintoni. Valtiotieteellises-sä opiskelu on etuoikeus.

‘‘ ’’Minua ei ole koulutettu

väheksymään muita, vaan kunnioittamaan kaikkia.

t

TUTKAIN 1/2011 • 33

Beatlesiä on tutkittu hyllymetreittäin akateemisissa kor-keuksissa asti ja yhtyeen ilmiömäisyyttä on selitetty muun muassa nelikon sisäisellä henkilökemialla. Neljä tyystin erilaista persoonaa näyttivät täydentävän toisiaan ja aina-kin alkuun kykenevän saumattomaan yhteistyöhön.

ihminen on jo evoluution saatossa kehittyneiden aivojensa jähmei-den toimintamekanismien armoilla taipuvainen luokitteluun ja yleistyksiin. Monet tuntevatkin osittain vastentahtoista intohimoa horoskooppeja sekä erilaisia persoonallisuuden kärjistettyjä tyy-pittelyteorioita kohtaan.

Keskiajalla arabialaiset lääkärit jakoivat ihmiset neljän perus-nesteen mukaisesti sangviiniseen, koleeriseen, melankoliseen sekä flegmaattiseen persoonallisuustyyppin. Nämä karkeat jaottelut ovat säilyneet psykologiassa elinvoimaisina näihin päiviin saakka ja jopa Beatlesin neljä jäsentä tuntuvat kukin osuvan tyyppien ku-vauksiin. Keneen heistä sinä samaistut?

john lennon oli voimakastahtoinen, vahvoi-hin kokemuksiin heittäytyvä ja idealisti-nen koleerikko. Hän ei pahemmin pyr-kinyt mielistelemään tai kaunistelemaan asioita, vaan halusi toteuttaa intohimoi-

set näkemyksensä loppuun saakka. John Lennonilla oli kompromisseja karttavana

taiteilijana myös helposti riitaantuvan ja vai-kean henkilön maine. Tyypillisen Lennon-veisun

lyriikat kuvasivat voimakkaita tunnetiloja, mielipiteitä tai visuaalisia näkyjä.

paul mccartneyn voidaan nähdä edustavan ekstroverttiä sangvii-nista ihmistyypiä, joka suhtautuu maailmaan kirkassilmäi-sesti ja kerää vaikutteita eri puolilta. McCartney oli sosiaalisena seurapiirihaina kiinnostunut ihmisistä ja Beatlesin puhtoisen julkisuuskuvan ylläpitämi-sestä. Hänen kirjoittamansa musiikki tukeutuu kokeellisimmillaankin tuttuihin harmonioihin ja traditioihin. Lyriikkapuolella McCartneyn teks-tit lähentelevät moninaisine henkilöhahmoineen ja tuokiokuvineen kaunokirjallista kerrontaa.

george harrison, rauhallinen ja arvoi-tuksellinen komppikitaristi, oli monen tyttöfanin päiväunten kiintiöhahmo sekä luova lauluntekijä, joka karsasti int-

roverttina henkilönä alusta alkaen maa-ilmansuosiota ja levottomia stadionkon-

sertteja. Beatles lopettikin kiertueet vuonna 1966 ja bändi matkasi Intiaan, missä George

sai muutkin yhtyeen jäsenet kiinnostumaan ja hakemaan vaikutteita meditaatiosta ja mystiikasta.

ringo starr oli sovitteleva ja humoristi-nen flegmaatikko, joka ei pyrkinyt Beat-

lesin aikana kovinkaan kiihkeästi par-rasvaloihin eikä osallistunut laulujen

tekoon kuin poikkeustapauksissa. Ringon tekemät kappaleet oli helppo tunnistaa yksinkertaises-ta tarttuvuudesta ja monotonisesta laulannasta. Ringo tasapainotti nelikkoa ja oli ainoa Beatlesin jäsen, joka pysyi läheisissä väleissä jokaisen entisen bänditoverinsa

kanssa hajoamisen jälkeenkin.

kuka beatle olisit?

teksti Iida Sofia Hirvonenkuvitus Anu Paajanen

t

34 • TUTKAIN 1/2011

ennen siirtymistään apulaiskaupunginjohtajaksi Tuula Haatainen toimi usean vuoden ajan politiikassa: demareiden naisjärjestön pääsihteerinä, kansanedustajana, opetusministerinä ja sosiaali- ja terveysministerinä. Vuodesta 2007 hän on vastannut Helsingin kaupungin sivistystoimesta ja henkilöstöhallinnosta. Apulaiskau-punginjohtajan vastuualueet ovat moninaiset: opetuksesta kult-tuuriin ja liikunnasta nuorisoasioihin.

työELämä

Millainen on tavallinen työpäiväsi? Tavallista työpäivää ei ole, mutta yleisesti ne ovat pitkiä, 8-15-tuntisia. Päivät täyttyvät muun muassa kokouksista: tapaan lau-takuntia ja johtokuntia. Maanantai-iltaisin on aina kaupungin-

hallituksen kokous ja joka toinen keskiviikko valtuuston kokous.

Mikä on työssäsi parasta? Entä tylsintä?Parasta työssäni on vaihtelevuus ja mahdolli-suus laittaa itsensä likoon joka päivä. Työtahti on kova, mutta tehtävät monipuolisia ja kiin-nostavia. Tylsintä puolestaan on se, etten ehdi iltaharrastuksiini. Välillä taitankin työmatkat metron sijaan juosten.

Millaiset asiat ovat olleet tärkeitä uralla etenemisessä? Tärkeintä on ollut valmius kehittää itseään koko ajan. Pidän esi-merkiksi huolta kielitaidostani ja luen paljon faktaa ja fiktiota. Vä-lillä on myös uskallettava heittäytyä ja ottaa riskejä.

opiskELuELämä

Millainen opiskelija olit? Päivät opiskelin tiiviisti ja illat vietin järjestöissä. Toimin muun muassa opiskelijapolitiikassa, HYY:n edustajistossa ja Stigman hallituksen puheenjohtajana. Lisäksi ehdin harrastaa juoksua ja

muuta urheilua. Viikonlo-put ja lomat tein töitä, jotta saatoin kesäisin lähteä kier-telemään junalla Eurooppaa. Ensimmäinen lapseni syntyi opintojeni loppuvaihees-sa. Gradun sain valmiiksi, mutta viimeiset tentit jäivät roikkumaan vuosiksi.

Mitä kaipaat opiskeluajoilta?Kaipaan vapautta ja hullut-telua, hienoja keskusteluja ja toimintaa järjestöissä. Haus-kimmat muistoni liittyvät osakuntabileisiin; toimin osakuntani huvipäällikkönä opintojeni alussa. Millaista hyötyä koet tutkinnosta olleen?Valtiotieteen maisterin tutkinto antaa laajat valmiudet erilaisiin tehtäviin. Se auttaa hahmottamaan yhteiskuntaa ja sen lainalai-suuksia, ja hankkimaan tietoa eri ilmiöistä.

KAMPUKSELTA ESPALLE vauhdikkaasti kahdessakymmenessä vuodessa

alumni

jos nyt saisit VaLita:

Opintolaina ☑ vai osa-aikatyö ☑?

Nopea valmistuminen ☐ vai rennompi opiskelutahti ☑?

”Maisterivaiheessa voi höllentää opiskelutahtia

hankkiakseen työkokemusta.”

Vinkki VaLtsikaLaisELLE:

”Opiskele sitä, mikä kiinnostaa, mutta myös sitä,

mitä uskot tarvitsevasi työelämässä.”

Tuula Haatainen oli ilmeisen tehokas jo opiskeluaikoinaan: Vuonna 1985 hän oli pääaineensa sosiaalipolitiikan ainejärjestön puheenjohtaja. Graduvaiheessa hän taas työskenteli Kelalla tutkimusapulaisena ja sai ensimmäisen lapsensa. Nyt Haatainen tekee jopa 15-tuntisiksi venyviä työpäiviä apulaiskaupunginjohtajana. Tutkain vieraili hänen työhuoneessaan kaupunginta-lolla. Haatainen tarjosi suklaakonvehteja; oli sattumoisin hänen syntymäpäivänsä.

’’‘‘Kaipaan

vapautta ja hulluttelua,

hienoja keskusteluja ja toimintaa järjestöissä.

teksti Liisa Aalto kuva Emilia Suokko

t

TUTKAIN 1/2011 • 35

”Facebook on yliopiston sosiaalinen kokemus internetissä”, uho-aa Jesse Eisenbergin esittämä Mark Zuckerberg elokuvassa Social Network. Vaikka nykyisin Facebook on levinnyt ympäri maailmaa ja sitä käyttää yli 500 miljoonaa ihmistä, on sillä edelleen vahva merkitys nimenomaan opiskelijaelämässä. Monelle liittyminen ta-pahtuukin juuri opintojen alkamisen yhteydessä.

Kuitenkin yhä useampi opiskelija on alkanut kokea Faceboo-kin käytön myös ahdistavaksi ja on esimerkiksi rajannut Face-book-profiilinsa tiedot näkyviksi vain valitulle joukolle Facebook-kavereista. Jotkut ovat lopettaneet Facebookin käytön kokonaan. Mitä vaikutuksia tällä on sosiaalisiin suhteisiin ja mitkä ovat syyt ahdistuksen taustalla?

tarkistELua takki pääLLä

Eräs keskeisimpiä Facebookin käyttöön liittyviä ongelmia on sen riippuvuutta aiheuttava vaikutus. Tämä on usein vahvasti tunne-peräistä, sillä käyttäjällä on Facebook-kavereihinsa jonkinlainen todellinen tunneside. Tärkeää on myös oman identiteetin ilmaise-minen profiilisivun kuvien ja statuspäivitysten kautta. Tästä seu-raa, että Facebookiin käytetään paljon aikaa.

- Viime aikoina on pelottanut se, kuinka riippuvainen Face-bookista olen. Useimmiten sivujen tsekkaaminen on ensimmäi-nen asia, jonka teen kotiin tultuani - toisinaan vielä takki päällä,

Opiskelijoiden perjantai-ilta on siirtynyt ainejärjestöbileistä Facebookiin ja verkostoitumisen kannalta siellä on pakko olla. Tämä ahdistaa ja aiheuttaa riippuvuutta, mutta silti vain harva on todella lopettanut Facebookin käytön.

FAcEBOOK AhdISTAA OPISKELIJAA

sosiologiaa opiskeleva Elina Tuusa miettii.Ilmiö on tyypillinen. Omaa Facebook-profiilia käydään tarkis-

tamassa useita kertoja päivässä ja monella opiskelijalla illat mene-vät koneen ääressä istuen. Useissa työpaikoissa Facebookin käyttö on jo jouduttu kieltämään työaikana.

Facebookin käyttö on muuttanut kommunikointia ja käsi-tyksiä ihmissuhteista. Tästä on seurannut uudenlaisia ongelmia. Kenet lisätä kaveriksi? Mitä tietoa heille jakaa? Miten reagoida bi-letyskuviin, joita muut itsestä julkaisevat? Rajanveto voi olla mo-nelle vaikeaa.

Liian raskasta tiEtoa

Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Emilia koki, että muiden tekemät statuspäivitykset alkoivat vaikuttaa negatiivisesti hänen mielialaansa.

- Jos kaikilla muilla tuntui menevän helvetin hyvin, se oli ma-sentavaa. Jos heillä toisaalta meni huonosti, sekin oli ahdistavaa.

Myös englantilaista filologiaa opiskeleva Satu Lundström koki

teksti Vilma Hakala kuvitus Charis Tsevis

‘‘ ’’Nykyään olen tekemisissä niiden ihmisten

kanssa, joiden kanssa oikeasti haluan.

36 • TUTKAIN 1/2011

muiden tekemät statuspäivitykset ahdistavina. - Huomasin tietäväni muista aivan liian henkilökohtaisia asi-

oita. Koin sen tarpeettomana ja ehkä vähän raskaanakin, hän ker-too.

Facebookissa kommunikointi voi myös hämärtää sen, kuinka monelle tietoa loppujen lopuksi jakaa. Huolimattomasti kirjoitetut statuspäivitykset leviävät helposti sadoille ihmisille ja monet työn-antajat seuraavat alaistensa kirjoituksia sosiaalisessa mediassa.

Kysymys tiedon jakamisesta linkittyy tietoturvaan. Face-bookin käyttäjilleen tarjoamaa tietoturvaa on alusta asti pidetty heikkona ja Facebookia on syytetty käyttäjien tietojen jakamisesta mainostajille. Myös tietoturva-asetusten muokkaamista on kriti-soitu käyttäjille vaikeaksi. Oma huolellisuuskaan ei aina riitä, sillä ystävät voivat jakaa esimerkiksi kuvien kautta tietoa, josta käyttäjä ei ole selvillä. Huoli siitä, jäävätkö kerran kirjoitetut tiedot Face-bookin käyttöön, on monelle opiskelijalle todellinen.

- Kyllä se (tietoturva) oli keskeinen syy siihen, että lopulta pää-tin lähteä Facebookista, Lundström myöntää.

ELämä FacEBookin jäLkEEn

Lundström ei ole päätöksensä kanssa yksin. Yhä useampi opiskeli-ja on lopettanut Facebookin käytön. Muutamat eivät ole koskaan käyttäjätiliä hankkineetkaan. Opiskelijoiden lähtö Facebookista on yleistyvä, mutta ei kuitenkaan yleinen ilmiö. Normina tuntuu edelleen olevan asianmukainen profiili sopivilla kuvilla varustet-tuna.

Onko opiskelijan siis syytä pelätä, että Facebookista lähtemi-sestä olisi sosiaalisten suhteiden kannalta hänelle haittaa?

- Facebookista lähtö oli minulle sosiaalinen itsemurha. Bile-kutsut tyrehtyivät ja monille hyvänpäiväntutuille kai käytännössä lakkasin olemasta, Emilia toteaa.

Kaikki eivät kuitenkaan tätä näkemystä allekirjoita. Lund-ström kokee vahvasti, että ihmiset osaavat ottaa häneen yhteyttä, vaikka hän ei ole enää Facebookissa. Facebookista lähtö olikin hä-nelle sosiaalisten suhteiden kannalta helpottavaa.

- Laatu korvaa määrän. Koen, että nykyään olen tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti haluan.

Mikä motiivi ihmisillä on tehdä Face-book-profiili ja tuottaa sisältöä verkossa?- Motiiveja on varmasti paljon erilaisia, mutta omassa vuosi sitten valmistuneessa tutkimuksessani oli tähän liittyen kolme motiiviryhmää. Ensimmäinen motiivi oli verkon kehityksessä mukana oleminen ja oppiminen. Toinen motiivi oli itsensä ilmaiseminen. Esimerkiksi Facebookissa tuotetaan koko ajan kuvaa ja kasvoja, ja verkko ylipäätään on avannut ihmisil-le mahdollisuuden ihan toisella tavalla ilmaista itseään. Tutkimuksessa kolmas motiiviryhmä oli sosiaalisuus ja jakaminen, eli että halutaan olla kanssakäymisessä ja jakaa erilaisia asioita.

Millaisia riskejä Facebookin käyttöön liittyy?- Riskit liittyvät yleisemminkin verkon käyttöön eivätkä pelkästään Facebookiin, vaikka monelle se tuntuukin olevan nyky-

ään jonkinlainen mini-internet. Ajatte-lematon kuvien ja ajatusten jakaminen voi olla riski, sillä monelle on epäselvää, kuinka moni esimerkiksi Facebook-kuvat ja -kirjoitukset lopulta näkee. Jos Facebook alkaa jäsentää liikaa omaa arkielämää niin jonkinlainen Facebook-riippuvuus voi myös muodostua riskiksi. Mutta niin kuin muutkin opiskelijaelämän lieveilmiöt, uskon sen hiipuvan pikku hiljaa pois siinä vaiheessa, kun mennään töihin ja peruste-taan perhettä.

Tuottaako Facebook jonkinlaisen velvolli-suuden jakaa tietyn verran tietoa itsestä?- Kyllä varmaan monille tulee siihen sosiaalinen paine. Ihan perinteisessäkin keskustelussa, jossa toinen avautuu omasta elämästään ja toinen ei kerro mitään, syntyy tietty epäsuhta. Jos verkossa ei kerro itsestään mitään, ei tavallaan ole olemassa. Tosin Facebookissa ihminen on olemassa

esimerkiksi kuvana toisen kaverilistassa, vaikka ei itse Facebookiin kirjoittaisikaan. Sosiaalinen paine jakaa asioita verkossa liittyy myös ikään. Mitä epävarmempi ih-minen on omasta itsestään, sitä enemmän esimeriksi kaverit vaikuttavat ja helposti sosiaalisessa mediassa jakaa asioita, joita ei oikeasti haluaisi. Tähän liittyy esimer-kiksi se, millaisia valokuvia nuoret laittavat itsestään verkkoon.

Voiko Facebookista pois jättäytymisestä koitua opiskelijalle ammatillista tai sosi-aalista haittaa?- Se riippuu siitä, millaisiin töihin tähtää. Esimerkiksi viestinnän alan töissä jos ei yhtään Facebookia tai muuta sosiaalista mediaa tunne, niin se on puute ammattitai-dossa. Mutta en usko, että muun tyyppisis-sä töissä opiskelijoiden tarvitsee olla huolis-saan. Facebook on kuitenkin viihdettä.

jannE matikaisEn (yLiopistonLEhtori, Vtt) haastattELu

t

TUTKAIN 1/2011 • 37

Elina Kostiainen

tutkaimen toimituksessa kukaan ei ollut kuullutkaan valtiotietei-lijöiden omasta kuorosta, Äänenkannattajista. Legenda kuitenkin elää ja tietää kertoa, että sellainen jossain keskuudessamme ly-myää. Sisäinen Vesku Loirini nosti päätään ja päätin lähteä sel-vittämään, missä ja milloin olisi mahdollista päästää suloäänensä ilmoille – siis muutenkin kuin oman suihkuverhon varjossa.

Aherrus palkittiin ja löysin lopulta etsimäni, mutta helppoa se ei ollut.

kaDonnEEn kuoron mEtsästys

Ajattelin kaikkitietävän internetin kertovan minulle nopeasti ja vaivatta, mistä kuoron tavoittaa. Googlen ensimmäiseksi hakutu-lokseksi osuikin Äänenkannattajien ilmoitus, jossa kerrotaan kuo-ron harjoittelevan torstaisin iltaseitsemästä yhdeksään Hietanie-menkatu neljässätoista. Menin paikalle sovittuna päivänä ajoissa ja äänihuuliani viritellen, mutta perillä odotti karvas pettymys: ra-kennus on kyseisen numeron kohdalta massiivisen remontin alla. Sinne keskelle ei kyllä minkään sortin kuoroa mahtuisi.

Palasin hämmentyneenä kuukkelin ää-reen ja klikkasin tällä kertaa toista hakutulos-ta. Tärppäsi! Äänenkannattajilla on toinenkin sivusto, jolla treenien kerrotaan olevan Saksa-laisella koululla. Aikaa seitsemään oli onneksi vielä pari minuuttia ja puskin viimassa tieni puhtaalla tahdonvoimalla päämäärään. Perillä nuori vahtimestari repesi kuitenkin raikuvaan nauruun, kun esitin hengästyneen kysymyksen kuoron harjoitte-lutilasta. Kyselyistäni huolimatta ei miekkoselta herunut edes joh-tolankoja; pään pudistuksia ja huvittunut virne vain. Ei tärpännyt tälläkään kertaa.

Päätin käydä Kannunvalajien verkkosivuilla. En voinut uskoa silmiäni kun havaitsin, että uutta tietoa löytyi sieltäkin! Kannun-valajien mukaan kuoron harjoitukset pidettäisiin torstaisin seit-semästä yhdeksään Uudella ylioppilastalolla. Kuinka usein tämä salainen yksikkö oikein joutuu vaihtamaan kokoontumispaik-kaansa? Aiemmista virheistä viisastuneena en kuitenkaan lähtenyt päätä pahkaa ilmoitettuun osoitteeseen, vaan lähetin ensin säh-

köpostia henkilölle, jonka samassa yhteydessä mainittiin olevan kuoron johtaja. Varovaisuuteni palkittiin: vastauksena tuli viesti, jossa ilmoitettiin, että kuoron harjoitukset pidettäisiin Pub Peten takatiloissa. Allekirjoittanut ei kuitenkaan enää toiminut kuoron johtotehtävissä. Vyyhti sen kuin sakeni, mutta oli liian myöhäistä perääntyä.

kärsiVäLLisyys paLkitaan

Uuden torstain koittaessa astelin epävarmoin askelin Pub Peteen. Mission Impossiblen alkutahdit jammasivat päässäni, kun baa-rimikko pudisteli päätään tiedustelulleni kohta alkavista kuoron harjoituksista. Ja vielä naurun kera, jälleen. Juuri kun luulin juma-lien ja koko luomakunnan hylänneen riepotellun sieluni lopulli-sesti, kuulin takaani jonkun huikkaavan olevansa ”vain läpikulku-matkalla takahuoneeseen”. ”Kuorotreeneihinkö?” hihkaisin äänen suuntaan epäterveellisen innostuneesti. Bingo!

Harjoitukset itsessään olivat varsin leppoisaa arki-illan ajanvie-tettä, ja niihin kasautuneiden odotusten laukeaminen toi vielä lisä-

tyydytystä kokemukseen. Ainoaksi haastavaksi elementiksi muodostui laulaminen sopraanoi-den joukossa. Olin erehtynyt parkkeeraamaan reunimmaiselle tuolille tarkoituksenani aset-tua mahdollisimman lähelle ulko-ovea. Kan-nattaa siis käydä istumaan keskemmälle kaarta, jos ääni ei ole ihan Celine Dionin tasolla. Har-joitukset pidettiin englanniksi, sillä paikalla oli

myös jonkin verran vaihto-oppilaita. Kuoron johtaja Tiina Sinne-mäki veti harjoituksia positiivisesti ja innostavasti.

Sitten se koko jutun tarkoitus ja olennaisin osa (ja jonkin ver-ran netistä kopioitu): Äänenkannattajat on rento ja kansainväli-nen opiskelijoiden kuoro, jonne kaikki ovat tervetulleita mukaan tiedekunnasta riippumatta. Lauluja lauletaan monilla eri kielillä, pääosin suomeksi ja englanniksi. Koelaulua ei suoriteta, vaan har-joitukset ovat avoimia kaikille laulamisesta kiinnostuneille. Suo-sittelen kokemusta lämpimästi, kunhan pidätte seuraavan mieles-sä: HARJOITUKSET TORSTAISIN KLO 19–21, PUB PETEN TAKATILOISSA.

’’‘‘Menin paikalle sovittuna päivänä ajoissa ja äänihuuliani

viritellen, mutta perillä odotti karvas pettymys.

aanenkannattajat tiedekunnan suuri mysteeri

♩

♮

♭♩♪ ♬

♬

♯

♫

♫♩♩

t

38 • TUTKAIN 1/2011

39 • TUTKAIN 1/2011

valtsika juhlii

♩

Puheenjohtajat näkevät valoisan tulevaisuuden

Talviriehan jatkot olivat eläimellisetAlinan synt

inen sivuhuone

V for Victory!

Leikki, jonka sääntöjä ei ymmärtänyt kukaan

VOO:n vuosijuhlien jatkot euphorisissa tiloissa

Media<3Athene -sitseillä nähtiin

rauhan ja rakkauden performansseja

Hallitustenvälisillä sitseillä erotiikka oli käsinkosketeltavaa

Otitko valokuvia Valtsikan tapahtumassa? Ota yhteyttä tutkain@kannunvalajat.fikuvat Jaakko Kalske, Lauri Laavakari, Emmi Lehikoinen, Karolina Miller, Jussi Välipirtti

1: Kaikki opiskelijat työskentelevätjossain vaiheessa opintoja.

2: Työelämässä on kiemuroita,joista ei aina ota selvää.

3: Onneksi on asiantuntijoita,joilta saa apua kaikissa työelämäasioissa. Olitpa sitten “oman alan töissä” tai et, saat neuvoa, apua ja turvaa liitosta.

Jäsenmaksu opiskelijoilla vain 2 euroa / kk!Tsekkaa jäsenedut netistä ja liity!

www.sval.f i

w w w . s v a l . f i

Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry