UUNO

Tuition fees:

A pill to cure an earthquake 26

How Irish are the Finns? 27OULUN YLIOPPILASLEHTI · 10/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Millä ehdoilla opiskelijan vatsa

täytetään?s.14

MUKONpojat

s. 7

SOOPANmukana

s. 18

MEDIAlounge

s. 6

PALATuusiksi

s. 8

OYY:n paneeli

s. 4

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

To the EU, or not to the EU: that is the question!

No one expected this: The European Union won the 2012 Nobel Peace prize. ”I find this absurd,” says the leader of Norway’s anti-EU membership organisation. The Chairman of the Norwegian Nobel Committee argues that this is a reminder of what would be lost “if the union is allowed to collapse”.

Margarita KhartanovichUuno Project Coordinator in Oulu Student Magazine

RAKAS PÄIVÄKIRJA

OULUN YLIOPPILASLEHTI

10/1224.10.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238ISSN 0355-9238 (Painettu)ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskuntaErkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULUtoimitus@oyy.fi

PAINO Botnia Print, KokkolaPainomäärä 4 500 kpl

TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi, Toimittaja Mikael Heikkinen, 040 550 3927, toimitus@oyy.fi.Uuno Coordinator Margarita Khartanovich, uunoproject@oyy.fi.

KANSI Mikael Heikkinen

LEHDEN TEKIJÄT Anna Vuorinen, Maija Pylväs, Harri Filppa, Janne Toriseva, Jenni Kinnunen, Marko Pyhähuhta, Saga Skiftesvik, Sanna Häyrynen, Bianca Beyer, Maria Yarandaykina, Julie Aelbrecht, Matti A. Kemi, Hannu Tikkala, Juhani Oivo, Linda Oilinki, Minna Koivunen, Anni Jyrinki, Nestori Törmä, Karoliina Kemppainen

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega OyMaija-Liisa Kokko044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoituksetPirunnyrkki Oy020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamattomas-ta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 28.11.2012. Materiaalit 19.11.2012 mennessä.

ville.koivuniemi@oyy.fi

Pääkirjoitus

Oulun yliopiston lellityin vähemmistö?

SUOMEN YLIOPISTOKIINTEISTÖT (SYK) on irtisanonut arkkitehtiopiskelijoiden niin sanotun vanhan puolen päärakennuksen vuokrasopimuksen. Mitään ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta rehtori Lauri Lajusen puheista (rehtoraatin kyselytunnilla 16.10.) voi vetää johtopäätöksen, että arkkitehtien mahdollisuudet saa-da jäädä Oulun keskustaan ovat erittäin ohuet. Ark-kitehtiopiskelijoille ja monille heidän opettajilleen muutto Linnanmaalle ei sovi. Melkoinen taistelu lie-nee siis luvassa.

The New York Times julkaisi aikanaan artikkelin, jon-ka mukaan suomenruotsalaiset ovat maailman lellityin vähemmistö. Jos Oulun yliopiston opiskelijat rankattai-siin samantapaiseen järjestykseen, arkkitehtiopiskelijat pääsisivät listauksessa luultavasti melko korkealle.

On luonnollisesti ymmärrettävää, että kaupunkiympä-ristö ja erityisesti nykyiset arkkitehtoonisesti arvokkaat rakennukset luovat inspiroivan ympäristön arkkiteh-tien opiskeluun. Ja on päivänselvää, että inspiroivalla ympäristöllä on vaikutusta tuloksiin noinkin luovalla alalla. Sekin on hyvin todennäköistä, että siirtyminen Linnanmaalle ei olisi mutkatonta.

Mutta sitten tulee muutamia isoja muttia. Oulun yli-opiston tilankäytössä olisi valtavasti tehostettavaa. On hurjaa, että tilatyöryhmissä keskutellaan tällä hetkel-lä muun muassa kokonaisen lukion (Oulun normaali-koulu) sijoittamisesta väliaikaisesti yliopiston tiloihin. Luentosalien käyttöasteet ovat puolestaan niin matalia, että ajatus joidenkin tilojen pitämisestä kylmänä ei ole ainoastaan huono vitsi.

Lajusen mukaan arkki-tehtien majoittaminen Oulun keskustaan mak-saa jo ilman peruskor-jausta noin 600 000 eu-roa vuodessa. Vertailun vuoksi saman tiedekun-nan samaa kokoluokkaa olevan Tuotantotalou-den osaston tilavuokrat ovat alle kolmanneksen tuosta summasta.

TAISTELEMATTA LUOVUTTAMINEN ei kuulu suomalaiseen mielenmaisemaan. Eikä pidäkään. Jos ja kun arkkiteh-tuurin osaston väki haluaa pysyä Oulun keskustassa, on luonnollista, että he asiansa puolesta taistelevat.

Mutta siinä vaiheessa, kun ilmoitus Linnanmaalle siir-tymisestä tulee, marttyyriksi heittäytymisen sijaan kannattaa katse nostaa tulevaisuuteen. Peiliin katso-malla ja esittämällä kriittisiä kysymyksiä itselleen saattaa päästä pitkälle.

Tässä muutama. Niillä päässee alkuun. Onko reilua, että tilavuokramme per opiskelija ovat huomattavasti muita korkeammat? Voisimmeko löytää ratkaisuja, joilla sai-simme inspiroivat tilat Linnanmaalle? Olemmeko todel-la niin riippuvaisia keskustan läheisyydestä kuin annam-me ymmärtää, vai pelottaako meitä oman rauhan ja va-kiintuneiden käytäntöjen muuttuminen? Voisiko muiden laitosten läheisyydestä olla meille hyötyä?

Kirjoittaja ymmärtää ymmärtävänsä arkkitehtien tarpees-ta työskennellä Oulun keskustan läheisyydessä vähem-män tai yhtä paljon kuin siat ymmärtävät helmistä.

Ville Koivuniemi

Kun ilmoitus Linnanmaalle

siirtymisestä tu-lee, marttyyriksi heittäytymisen sijaan kannattaa katse nostaa tule-vaisuuteen.”

”

SO, WHAT IS THE European Un-ion for you? Is it an experiment, a dream or utopia? Anti-European sentiment has been growing in many nations across the continent, with different political parties ask-ing for referendums to leave the Union. Nationalist parties and an-ti-Semitism are on the rise again bringing back the dangers that the EU was created to prevent.

But let’s stop here for a while and look around. In what kind of a world are you living now? Is there peace? Is there safety? Do you enjoy your life or do you struggle for it? Are human rights and the rights of nature important to you? Are you free to travel? How difficult is that for you to study abroad and to have interna-tional friends? What would you choose: to “live to work” or “to

work to live”, belongings or be-longing, “soft power” or aggres-sion? And finally, do you have a dream – the European Dream?

THE EUROPEAN UNION is the first mega governing institution in hu-man history to be born out of the ashes of endless wars. It sought to ensure that the past would never again be repeated. And so, it has offered a new way of thinking, a new global consciousness, and a new vision for the future that fo-cuses not on a territory or a na-tion, but rather the human race. EU citizens have become the first in the world whose rights are no longer dependent on the nation-state, but, rather, are universal and enforceable by law.

According to Jeremy Rifkin, to be free is “to have access to many in-

terdependent relationships”. Even if disbanding Europe were pos-sible, it would come at enormous cost. The alternative to disman-tling the EU is to strengthen it. And that depends on a vital sense of European solidarity, doesn’t it? Recent EVA survey shows that Finns’ attitude towards EU mem-bership has become more positive. It is believed to safeguard peace and promote economic prosperity.

Now look around again but more carefully. Don’t you think that you take too many things for granted?

EDITORIAL • uunoproject@oyy.fi

10/2012 | 3

Pinnalla4 Opintopisteiden suoritta-misen tehostuminen rehto-raatin toiveissa4 Opiskelijaehdokkaat sat- saisivat joukkoliikenteeseen6 Lisää muunneltavuutta6 Opiskelijat vaativat arkki-tehtiosaston säilyttämistä keskustassa

Artikkelit5 Korkeakulttuuria opiskeli-javoimin7 Valokeilaan Mukon kellarista9 Tiedekuntajako uusiksi14 Unirestan pahin kilpailija on eväslaatikko

Reportaasi18 Tuntureiden sylissä

Palstat20 Kampuksen kasvot 21 Haarukassa: Tari Polet 24 Näytät hyvältä tänään: Joonas Mäntymaa

Kolumnit21 Valta(valta) kokouspöy-dältä: Uusia kasvoja etsimäs-sä valtavan kokouspöydän ääreen23 Tunteiden turbulenssissa: Suden hetkellä25 Sivuhuomautuksia

Arviot23 Jenny Kangasvuo: Sydänveri23 Muse: The 2nd Law23 Ninni Forever Band: Ninni Forever Band

Sarjakuvat2 Rakas Päiväkirja25 Lyhyempi oppimäärä25 Betonisaappaat

Uuno26 Tuition fees: A pill to cure an earthquake27 How Irish are the Finns?

ENSI NUMEROSSA:Sigman kiltahuone.

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

twitter.com/ylkkari

oyynblogi.tumblr.com

Tiedekuntajako uusiksiOulun yliopiston nykyinen tiedekunta-jako on uusiutumassa. Uudistus on osa suurempaa rakenteellista uudistusta, jonka Oulun yliopisto kohtaa lähitule-vaisuudessa.

Rakenteellista uudistamista tutki-neen työryhmän puheenjohtaja Juha-Pekka Kallunki pitää etenkin perus-tutkinto-opiskelijoiden näkökulmasta tärkeänä, että joustaviin opintopolkui-

hin satsataan. ”Joustaviin opintopol-kuihin pitää panostaa siten, että kandin jälkeen on paljon luontevia mahdol-lisuuksia jatkaa opintoja”, Kallunki sanoo. 8

Uuno’s undercover agent Bianca Beyer continues her journalistic investigation of the Finnish society. This time she chose to observe it in an international setting – at the Irish Festival of Oulu. Could it be an ideal place for international and Finnish students to mingle and make friends? 27

How Irish are the Finns?

UUNO SECTION • pg. 26-27

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) tilat löytyvät nyt Linnanmaan kampuksen yläväylältä. Työntekijät ja hallitus muuttivat vanhan kielikeskuk-sen paikalle avattuihin tiloihin loka-kuun alussa.

Keskelle tilaa suunnitellaan parasta aikaa kaikkia opiskelijoita palvelevaa

tilaratkaisua. Työnimellä opiskelijan olohuone kulkevan tilan syntymisen aikataulua ei ole lyöty lukkoon.

Perustoiminta tiloissa lähti pyöri-mään heti muuttopäivän jälkeen. Toimisto palvelee opiskelijoita maanantaista torstaihin kello 8–16 ja perjantaisin 8–14. Ruokatunnilla kello

11-11.30 toimisto on suljettu.Ensimmäisen vuoden opiskeli-

joiden pienryhmävierailut uusissa tiloissa ovat alkaneet. Uusien tilojen osoite on:

Erkki Koiso-Kanttilankatu 1, X-ovi, 2.krs, 90570 Oulu.

OYY: Tervetuloa uudelle toimistolle Linnanmaalle

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

tulossa: 28.10. Kuntavaalien

äänestyspäivä

OYY:N VAALIPANEELI • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Opiskelijaehdokkaat satsaisivat joukkoliikenteeseen

KUN IDEOLOGISESTI äärilaitoja edustavat opiskelijaehdokkaat laitetaan keskustelemaan opis-kelijalle tärkeistä kysymyksis-tä, suuria näkemyseroja on vai-kea löytää. Sen osoitti torstaina 11. lokakuuta järjestetty Oulun kuntavaaleihin liittynyt paneeli Linnanmaan kampuksen Aula-ravintolassa.

Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan (OYY) järjestämässä paneelissa esimerkiksi Kor-vensuoran yläasteen tarpeesta, homekoulujen pikaisesta kor-jaamisesta ja joukkoliikenteen kehittämisestä edustajat olivat liikuttavan yksimielisiä.

Ville Siikaluoman ja Sampo Rissasen juontamaan paneeliin osallistuivat Hanna Sarkkinen (Vasemmistoliitto), Eero Man-ninen (Kansallinen Kokoomus), Junes Lokka (Muutos 2011), Tuukka Lampela (Vapaa va-

semmisto), Sebastian Tynkky-nen (Perussuomalaiset), Kauko Keskisärkkä (Suomen sosiaali-demokraattinen puolue), Jaakko Mäki-Petäjä (Suomen Keskus-ta), Kerttuli Heikkilä (Suomen Kristillisdemokraatit) ja Jenni Pitko (Vihreät).

Eniten polemiikkia tilaisuu-dessa herätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) ku-poon eli kunnallispoliittiseen ohjelmaan liittynyt kysymys. Kysymyksessä pyydettiin ker-tomaan, mikä kupossa on paras-ta, mikä huonointa, ja mitä siitä puuttuu. Hanna Sarkkinen kom-mentoi juontajille, että kysymys on epäreilu, koska panelisteina on OYY:n hallituksen nykyi-nen (Eero Manninen) ja enti-nen (Jenni Pitko) puheenjohta-ja. ”Sinä itse ehdotit mainintaa opiskelijoiden lähiliikuntapai-koista ohjelmaan”, Jenni Pitko

vastasi Sarkkiselle.Kun kupon pääkohdat oli

kerrattu, panelistien kesken vallitsi yksimielisyys siitä, että erityisesti joukkoliikenteessä on paljon kehittämisenvaraa. Vaikka lähijunan tai raitiovau-nun saamista Ouluun ei pidetty todennäköisenä aivan lähitule-vaisuudessa, yksikään panelis-ti ei näyttänyt raideliikenteelle punaista valoa.

Kouluverkolle ja koulutukselle toivottiin lisärahaaJoukkoliikenteen ohella panelis-teja puhutti kouluverkon kehit-täminen Oulussa. Kysymyksen-asettelussa mainittiin Korven-suora, josta puuttuu tällä hetkel-lä yläkoulu.

”Ensisijaisena tavoitteena pi-täisin homekoulujen korjaamis-

OYY:n vaalipaneeli osoitti, että opiskelijan näkökulmasta kriittisiin asioihin kuten kouluverkon toimivuuteen ja joukkoliikenteeseen halutaan satsata nykyistä enemmän.

Aula-ravintolassa käydyssä OYY:n vaalipaneelissa sapelejaan kalistelivat Kauko Keskisärkkä (ylärivissä vasemmalla, sd.), Jenni Pitko (vihr.), Kerttuli Heikkilä (kd.), Hanna Sarkkinen (vas.), Eero Manninen (kok.), Jaakko Mäki-Petäjä (kesk.), Sebastian Tynkkynen (ps.), Tuukka Lampela (Vapaa vasemmisto) ja Junes Lokka (Muutos 2011).

REHTORAATIN KYSELYTUNTI • teksti Ville Koivuniemi

Koko rehtoraatti eli koulutusrehtori Olli Silvén (vas.), tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi ja Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen vastasivat ”kyllä” muun muassa tenttiakvaariolle.

Opintopisteiden suorittamisen tehostuminen rehtoraatin toiveissaOULUN YLIOPISTON rehtoraatin mielestä Oulun yliopistolla olisi paljon tehostettavaa lukuvuosien ajankäytön tehokkuudessa. Yli-opiston talouden näkökulmasta asialla on entistä enemmän mer-kitystä, sillä yliopistojen uudessa rahoitusmallissa 55 opintopisteen suorittamista pidetään yhtenä ra-hanjaon mittarina.

”55 opintopisteen opiskelu-tahti ei ole valitettavasti kiinni useinkaan opiskelijasta, vaan rakenteellisista seikoista”, kou-lutusrehtori Olli Silvén sanoo.

”Kela vaatii 45 opintopistet-tä vuodessa, yliopiston näkö-kulmasta 55 olisi optimaalinen. Meidän näkökulmasta tuo 10 opintopisteen gäppi on vaikea. Opiskelija katsoo tietysti Kelan lukua”, Silvén jatkaa.

SILVÉNIN MUKAAN yksi ajan-käytön ongelma on siinä, että Oulun yliopistolla opiskellaan aktiivisesti keskimäärin vain 27 viikkoa lukuvuodessa. Hä-nen lääke lisäajan taikomiseen olisi tenttipäivistä luopuminen. Tentit sijoitettaisiin aina kunkin kurssin viimeiselle kerralle ja rästitenttejä helpottamaan toteu-tettaisiin mahdollisesti tenttiak-vaario. ”Saisimme 25 lisäpäivää vuoteen. Toinen asia, jonka tar-vitsisimme, on lounastauko. Se tekisi opiskelusta tehokkaam-paa, enemmän oikean työpaikan oloista”, Silvén toteaa.

Myös lukuvuosien pituuden venyttäminen saa rehtoraatilta kannatusta. ”On tietysti mie-lekästä olla oman alan töissä, mutta esimerkiksi kahden en-simmäisen vuoden aikana se on sen verran vähäistä, että noiden lukuvuosien kesälomaa

voisi lyhentää”, tutkimusrehto-ri Taina Pihjajaniemi ehdottaa viitaten esimerkiksi teknillisen tiedekunnan neljän kuukauden kesälomaan.

Rehtoraatin mielipiteet kä-vivät ilmi Oulun yliopiston yli-oppilaskunnan (OYY) järjestä-mällä rehtoraatin kyselytunnilla 16. lokakuuta, jonne opiskelijat olivat saaneet lähettää kysy-myksiä. Kaksituntisen kysely-tunnin juonsi OYY:n koulutus-poliittinen sihteeri Annakaisa Tikkinen.

Toiselle opintopsy-kologille ei siunaustaAjankäytön tehokkuuden vas-tapainoksi keskustelua herätti myös opiskelijoiden jaksami-nen, jonka pohjalta rehtoreil-ta kysyttiin opintopsykologien määrän lisäämisestä. Yliopis-tolla työskentelee tällä hetkellä yksi opintopsykologi, jolla on kädet täynnä töitä.

Rehtoraatti ei lämmennyt täysin toisen opintopsykologin palkkaamiselle. Erityisesti Sil-vén korosti, että mieluummin pitäisi hoitaa ongelmia opin-topsykologille hakeutumisen taustalla. Hänen mielestään esi-merkiksi omaopettajajärjestel-mää kehittämällä opintopsyko-login kysyntä vähenee.

Lajusen kanta asiaan oli mal-tillisempi. ”Se on totta, että oirei-ta hoidetaan Suomessa yleensä ottaen enemmän kuin sairautta. Pidän Ollin idealismista, mut-ta käytännössä tilanne on niin akuutti, että tarvetta näyttää ole-van”, Lajunen sanoi, mutta varsi-naista lupausta toisen psykologin palkkaamisesta ei herunut.

10/2012 | 5

1.11. - 30.11.

Movember

3.11. - 4.11.

Mozartin Requiem

Cassiopeian

esittämänä

7.11.

Ihmisen

kuolevaisuus

-seminaari

9.11.

Go North

-tapahtuma

19.11. Opiskelija

-Cooper

23.11.- 24.11.

SYL:n liittokokous

ta. Korvensuoralle pitäisi saada yläkoulu, mutta valitettavasti se ei liene realismia ensi valtuus-tokaudella. Jättilukioista en ole innostunut”, Hanna Sarkkinen linjasi ajatuksiaan oululaisen kouluverkon kehittämisestä.

”Peruskorjausten tekeminen on tosiaan ensisijaista. Ja niil-le on rahaa saatukin. Itse olen isosta lukiosta, ja minusta sii-nä oli paljon hyviäkin puolia”, Eero Manninen vastasi.

”Pienet koulut ovat ylipään-sä parempia kaikille lapsille”, Junes Lokka jatkoi.

Tuukka Lampela oli Sark-kisen kanssa samoilla linjoilla Korvensuoran yläkoulun tar-peellisuudesta. Hän lisäsi, että lukiokin saattaisi olla alueella tulevaisuudessa tarpeellinen.

”Korvensuoran alue on muu-tenkin kasvamassa. Yläkoulu pitäisi saada sinne ehdottomas-ti”, Kauko Keskisärkkä totesi.

Sebastian Tynkkynen oli Sarkkisen kanssa eri mieltä siitä, että nimenomaan lukioiden isoa kokoa pitäisi pelätä. ”Minun mielestä varhaisemmassa päässä eli alakoulussa pitäisi erityisesti pitää huoli, että koulujen koot ovat pieniä”, Tynkkynen sanoi.

Jaakko Mäki-Petäjä puo-lestaan muistutteli, että suuret koulukoot eriarvoistavat poiki-en ja tyttöjen oppimistuloksia. ”Poikien oppimistulokset ovat tyttöjä huonompia. Tutkimustu-lokset osoittavat, että isot kou-lukoot suurentavat tuota eroa”, Mäki-Petäjä muistutti.

”Pienet koulut ovat muuten-kin turvallisia”, Kerttuli Heik-kilä lisäsi.

Vihreiden ehdokas Jenni Pit-kon mukaan on puolestaan eri-tyisen tärkeää, että koulut ovat koululaisille pyöräilymatkan päässä. ”Se kyllä maksaa itsen-sä takaisin, kun lapset oppivat kulkemaan koulumatkan, ja sitä kautta tulevaisuudessa työmat-kan pyörällä”, Pitko sanoi.

Ehdokkaat piikittelivät toisiaan täsmä-kysymyksissäVäittelyn lopuksi ehdokkaat pää-sivät kysymään toisiltaan yhden kysymyksen. Kysymysjärjestyk-sen päättivät juontajat. Kauko Keskisärkkä halusi tietää Jenni Pitkon vaaliteeman. Pitkon mu-kaan keskustan tiivistäminen ja kaupungin elävöittäminen sekä ilon tuominen ovat hänen tulo-kulmansa vaaleihin.

Pitko halusi puolestaan tie-

Lue OY:n ja OYY:n yhtei-

sen vaalipaneelin kulusta Ylkkärin nettisivuilta ylkkari.fi

!

tää Kerttuli Heikkilältä, miten nuorisotyöttömyys laitetaan ku-riin. ”Luomalla lisää työpaik-koja”, Heikkilä hauskuutti ylei-söä, mutta vakavoitui ja kertoi opiskelevansa itse toista tut-kintoa, koska ensimmäinen ei antanut hänelle parhaita eväitä työelämään.

Heikkilä halusi udella Han-na Sarkkiselta, voidaanko kun-nan palveluja yksityistää. ”Ih-misen hätä ei saa olla kilpailu-tettu. Terveys- ja sosiaalipalve-luja en yksityistäisi. Ei kunnan

silti kaikkea tarvitse kyetä te-kemään. Esimerkiksi tierempan hoito yksityistämällä on ok”, Sarkkinen vastasi. Sarkkisen kysymys Eero Manniselle kos-ki kokoomuslaista ryhmäkuria. ”Miten toimit tilanteessa, jossa kokoomuksen etu ei ole opiske-lijan etu, mutta ryhmäkuri vaa-tii sen tottelemista?”

”Se riippuu tietysti todella paljon tilanteesta. Sen ainakin tiedän, että uskallan olla asi-oista ääneen sitä mieltä, mitä olen”, Manninen vastasi ja sai Sarkkisen nyökyttelemään.

Mannisen piikikäs kysymys kohdistui Jaakko Mäki-Petäjäl-le. ”Jaakko, eikö olekin niin, että kun Keskustan mainok-sessa sanotaan, että on kotiin-tulon aika, niin se mainos on suunnattu suoraan persuja vas-taan?”, Manninen tivasi ja sai yleisön hymähtelemään.

”No varmasti tämäkin on taustalla. Mutta keskustalaisil-le koti on yhteiskunnan ykkös-pilari. Sekin on tässä varmasti mukana”, Mäki-Petäjä muis-tutti ja pääsi esittämään oman kysymyksensä sopivasti perus-suomalaiselle Sebastian Tynk-kyselle. ”Miltä se tuntuu olla tällaisten yhden asian ajajien kuten hakkaraisten ja immosten kanssa samassa puolueessa?”, Mäki-Petäjä jatkoi piikikästä kysymyksenasettelun linjaa.

”Perussuomalaisiin liitetään usein tämä yhden asian leima. Mutta meidän vaaliohjelmaan kannattaa tutustua. Tai meidän kanssa kannattaa tulla juttele-

maan ständeille. Olemme paljon muutakin”, Tynkkynen totesi.

Kouluruoka ja maahanmuutto kiistakapuloinaTynkkysen kysymys kohdistui Tuukka Lampelalle. ”Miten Va-paa vasemmisto eroaa Vasem-mistoliitosta”, hän uteli ytimek-käästi.

”Synnyimme kunnallisvaaleja varten. Emme ole puolue vaan ryhmittymä, joten emme saa käs-

kyjä ylempää”, Lampela vastasi.Lampelan kysymyksen koh-

de oli Junes Lokka. Perinpoh-jaisesti alustettu kysymys käsit-teli sitä, mitä kouluruokailussa pitäisi muuttaa. ”Ei tule mitään mieleen. Uniresta on ok, ja ter-veellisyys myös”, Lokka totesi. Vastaus ei miellyttänyt Lampe-laa, joka muistutti, että alakou-luissa valtaosa ruuasta tulee ul-komailta. ”No kotimaisuuteen pitäisi pyrkiä”, Lokka ehdotti ja sai Lampelan nyökyttelemään.

Lokka halusi kysyä Kauko Keskisärkältä, miksi Heikinhar-jun vastaanottokeskusta ei voi-taisi sulkea. Lokan perustelu oli, että sen ylläpitäminen on kallista. Lokka vihjasi lisäksi, että maa-hanmuuttoa Suomeen pitäisi ra-joittaa ankaralla kädellä. ”No ei missään nimessä lakkauteta Hei-kinharjua. Maahanmuuttajilla, joiden henkeä uhataan kotimaas-sa, on todellakin oikeus tulla Suomeen”, Keskisärkkä vastasi.

Ylkkäri oli muovautumassa jo kovaa vauhtia paperille 19. loka-kuuta, jolloin järjestettiin Oulun yliopiston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan perinteinen vaalipaneeli.

Miltä se tuntuu olla tällaisten yhden asian ajajien kuten

hakkaraisten ja immosten kanssa samassa puolueessa?”Jaakko Mäki-Petäjän kysymys Sebastian Tynkkyselle

”

ERÄÄNÄ KESKIVIIKKOILTANA Saalastinsali on täynnä ihmisiä. Kapellimestari Jari Välimäki tarttuu tahtipuikkoonsa. Salin jännittyneen odottava hiljaisuus täyttyy jousisoitinstemmoista. Normaalisti Mozartin Requi-emin aloittavan Introitus-osan ensitahtien jälkeen mukaan tu-lisivat puhaltimet, mutta nämä Cassiopeia-kuoron ja Oulun yliopiston kamariorkesterin yh-teisharjoitukset pidetään vielä ilman puhallinsektiota.

Cassiopeian bassorivistö ryhdistäytyy ja aloittaa kuoron osuuden. Välimäki keskeyt-tää ja kohdistaa ohjeensa lau-

lajille persoonalliseen tyyliin-sä. ”Kuoro, älkää uiko sisään! Siellähän lukee että forte!” Vaatimattomuus ei siis kaunista ainakaan maailman kuuluisinta sielunmessua. Requiem ei ole mikään läpihuutojuttu.

Opiskelijat kulttuurivoimanaCassiopeian hallituksen pu-heenjohtaja ja kamariorkeste-rissakin soittava Antti Kana-nen kertoo, että alun perin idea haastavan teoksen esittämiseen opiskelijavoimin syntyi syksyl-lä 2010 Cassiopeian kuorolei-rillä Pyhäjärvellä.

”Joku johtokuntalaisista mai-nitsi, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä kamariorkesterin kans-sa. Sitten joku toinen sanoi, että Requiemia on esitetty yhdessä edellisen kerran 1990-luvun lo-pulla.”

Keväällä 2011 ajatus konser-tista esiteltiin Jari Välimäelle ja orkesterin hallitukselle, ja pro-jekti laitettiin alulle. Se huipen-tuu pyhäinpäiväviikonloppuna 3. ja 4.11. 2012 Oulun tuomio-kirkossa. Solisteina kuullaan Anna-Maria Jurvelinia, Virpi Räisästä, Aki Alamikkotervoa ja Petri Antikaista. Nimekäs ne-likko täydentää talkoovoimin

tuotettua projek-tia. Yksi sen kes-keisistä tarkoi-tuksista on ko-rostaa opiskeli-joiden merkitystä kaupungin kult-tuuritoimijoina.

Myyttinen joutsenlauluRequiem kuuluu perinteikkäästi monien pyhäin-päiväohjelmis-toon. Teokseen liittyy myös ar-voituksellisuutta, sillä Mozart kuo-li kesken sen sä-veltämisen. Ny-kytiedon mukaan Mozartin oppi-las Franz Xavier Süssmayer vii-

meisteli Requiemin sävellys-työt. Yksi tiiviimmin teoksen ympärillä pyörivistä myyteistä on arvio Mozartin aikalaisen Antonio Salierin osuudesta sen valmistumiseen.

Varmaa on vain, että yhteis-harjoitusten päätyttyä Saalastin-saliin laskeutuu jälleen hiljai-suus, mutta odottava tunnelma jää leijumaan jokaisen soitta-jan ja laulajan ylle. Into päästä esiintymään näin ainutkertaisel-la porukalla on tarttuvaa.

Kirjoittaja on Cassiopeian kakkosaltto, joka ensimmäistä kertaa elämässään odottaa pyhäinpäivää innolla.

Korkeakulttuuria opiskelijavoimin

SEKAKUORO CASSIOPEIA: MOZARTIN REQUIEM

• teksti Linda Oilinki

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

OULULAISTEN arkkitehtiopiske-lijoiden kirjaston viihtyvyys pa-ranee lähitulevaisuudessa. Ou-lun Arkkitehtikilta ja Oulun yli-opiston arkkitehtuurin osaston kirjaston kehittämistyöryhmä järjestivät Media lounge –ide-akilpailun, jonka pohjalta kir-jastoa aletaan muovata nykyistä toimivammaksi ja houkuttele-vammaksi.

Ideakilpailun voittoon ylsi arkkitehtiylioppilas Siiri Mur-tolan SIM-nimeä kantava ehdo-tus. ”Olen tehnyt työympäristö-suunnittelua ennenkin. Tärkeä juttu tässä on muunneltavuus. Kalusteet ovat kevyitä, ja tila sopii moneen eri tarkoituk-seen”, Murtola toteaa.

Murtolan mielestä erityisesti arkkitehteja palvelevan kirjas-

ton täytyy olla toimivuuden li-säksi myös näyttävä ja inspiroi-va. ”Hain värimaailmalla kont-rastia ja raikkautta.”

Palkintolautakunnan perus-teluissa todetaan, että voittaja-ehdotusta on työstetty erittäin realistisista lähtökohdista. ”Tila on muunneltavissa tarpeiden mukaan ja sitä voidaan käyt-tää myös opetustilana; tämä ajatus on siirrettävissä muihin kirjastoyksiköihin. Lisäksi osa tiloista on käyttäjälähtöisesti muunneltavia työtiloja, mikä niin ikään on laajasti hyödyn-nettävissä oleva ajatus”, palkin-tolautakunnan raportissa kiitel-lään. Työtilojen muuttaminen on järkevää, koska elektronis-ten aineistojen käyttö lisääntyy koko ajan.

TULEVAAN KIRJASTOON saata-neen ideoita myös toiseksi tul-leesta ehdotuksesta, joka sekin palkittiin arkkitehtien kirjastos-sa torstaina 11. lokakuuta jär-jestetyssä palkintojenjakotilai-suudessa.

Toiseksi tulleen, Dino-nimeä kantavan ehdotuksen suunnitte-livat kolmannen vuoden arkki-tehtiylioppilaat Joonas Koskela ja Paulus Sipilä. Kilpailulauta-kunta kiitteli rohkeaa muotoa, jota ehdotuksessa on käytetty. Ideaa on helppo kopioida mui-hinkin kirjastoihin. Ideakilpai-lun jälkeen alkaa toteutusvaihe, jossa parhaiden ideoiden poh-jalta aletaan suunnitella kirjas-ton uudistuksen käytännön to-teutusta.

Ideakilpailun isän, Oulun

arkkitehtikillan puheenjohtaja Aleksi Rastaan mukaan kirjaston uudistaminen tulee tarpeeseen. ”Tavallinen kirjasto ei ole arkki-

tehtiopiskelijoiden työskentelylle luonteva paikka. Meidän opis-kelussa ei esimerkiksi syvenny-tä yhteen kirjaan tuntien ajaksi kerrallaan. Olisi siistiä saada tu-levasta kirjastosta superoppimis-paikka. Paras tulos tulee varmas-ti juuri näin, kun opiskelijat teke-vät tätä itselleen”, Rastas sanoo.

RAHOITUS KILPAILUUN järjes-tyi Oulun yliopiston, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja yliopiston ainejärjestöjen yhtei-sestä Universitas-hankkeesta.Voittajatyö palkittiin 600 eu-ron palkinnolla, toiseksi tullut työ 400 euron palkinnolla. Pal-kintojen lisäksi jokainen kil-pailuun osallistunut opiskelija sai hyvitykseksi käyttämästään ajasta kaksi opintopistettä. Jos kilpailuun osallistui parina, pis-teitä annettiin yksi kummalle-kin osallistujalle.

Kilpailun voittaja Siiri Mur-tola pääsee jatkamaan kirjaston toteutussuunnittelun parissa ark-kitehtikillan ja kirjaston kehittä-mistyöryhmän edustajien kanssa. ”Se on aina todella mielenkiin-toista, kun pääsee oikeasti teke-mään näitä juttuja. Odotan sitä kyllä innolla”, Murtola sanoo.

ARKKITEHTIOPISKELIJOIDEN KIRJASTON IDEAKILPAILU • teksti ja kuvat Ville Koivuniemi

Lisää muunneltavuuttaArkkitehtiopiskelijoiden kirjaston ideakilpailun voittaja Siiri Murtola haki toimivuutta kevyillä kalusteilla, mutta halusi tilasta myös arkkariopiskelijoita inspiroivan.

Voittajatyöstä palkitun Siiri Mur-tolan ehdotus perustuu muun-neltavuuteen. ”Kalusteet ovat kevyitä, ja tila sopii moneen eri käyttötarkoitukseen.”

Ideakilpailussa palkittiin voittaneen Siiri Murtolan (oik.) lisäksi toiseksi tulleen ehdotuksen tekijät Joonas Koskela (vas.) ja Paulus Sipilä. Mur-tola sai vaivanpalkaksi 600 euron palkinnon, mieskaksikko 400 euroa.

YLIOPISTON TILOJEN UUDELLEENJÄRJESTELY • teksti Minna Koivunen

Opiskelijat vaativat arkkitehtiosaston säilyttämistä keskustassaARKKITEHTIOPISKELIJAT ovat huolissaan omien tilojensa puo-lesta, sillä kun arkkitehtiosas-toon kuuluvan kivikoulun pe-ruskorjaus aloitetaan syyskuus-sa 2013, he menettävät suuren osan opiskelutiloistaan.

Oulun Arkkitehtikillan hal-lituksen puheenjohtaja Aleksi Rastas peräänkuuluttaa sitä, että olisi tärkeää säilyttää korttelin muut rakennukset arkkitehti-osaston käytössä. Tällä hetkellä uhkana on koko arkkitehtiosas-ton siirtyminen Linnanmaal-le, mistä yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund kertoi Kalevassa (4.10.).

Oulun yliopiston rehtori Lau-ri Lajunen kommentoi osaston

säilymistä rehtoraatin kysely-tunnilla 16. lokakuuta suora-sukaisesti. ”Arkkitehdit voisi säilyttää keskustassa raha. Olisi hienoa, jos Oulun keskustassa pystyisi pitämään osaston, mutta SYK (Suomen yliopistokiinteis-töt) irtisanoi vanhan puolen pää-rakennuksen vuokrasopimuk-sen, eikä se suostu jatkamaan sitä, jos me emme maksa perus-korjausta. Sellaista rahaa ei ole näköpiirissä”, Lajunen selitti.

”Tuntuu siltä, etteivät päät-täjät näe yliopiston säilymistä keskustassa arvona ja sillä veruk-keella he eivät jaksa miettiä, mitä tehdä arkkitehtiosaston säilymi-selle keskustassa”, Rastas pelkää.

Huolestuttavaa tilanteessa

Rastaan mukaan on se, ettei ti-lajärjestelyistä vastaavissa työ-ryhmissä istu asiantuntijoita lainkaan. Ihmiset luulevat, että arkkitehtuuria opiskellaan kir-joista pänttäämällä.

”Heiltä puuttuu kokonaiskä-sitys opiskeluistamme täysin. Työryhmälle on jouduttu pitä-mään tiedotustilaisuuksia, jois-sa on kerrottu, millaista opis-kelumme on. Pelottaa, että he vain laskeskelevat neliöitä ja sen mukaan valitsevat meille ti-lat Linnanmaalta.”

TORINRANNASSA SIJAITSEVA arkkitehtikortteli on tärkeä niin kulttuurihistoriallisesti kuin ark-kitehtiopintojen luonteen vuok-

si. Opetusta on enimmäkseen pienryhmissä, ja jokaisella kan-divaiheen opiskelijalla on oma työpöytä. Rastas epäilee, ettei heille löydy asianmukaisia tiloja Linnanmaan kampukselta. Ny-kyiset tilat vuonna 2003 valmis-tunutta uudisrakennusta myöten ovat nimenomaan arkkitehti-opiskelijoille räätälöityjä.

Opiskelutilojen sijainti kes-kustassa on arkkitehtiopiskeli-joille välttämätöntä myös siitä syystä, että keskusta itsessään on heille oppimisympäristö. Tu-tustuminen eri kohteisiin sekä työskentely kaupunkiympäris-tössä on olennainen osa opis-kelua. Rastas vertaa tilannet-ta lääkäriopiskelijoihin, joiden

opiskelu olisi mahdotonta ilman läheistä sijaintia sairaalaan.

Jos arkkitehtiosasto siirtyisi Linnanmaalle, keskusta jäisi il-man yliopistoa.

”Miten Oulu pystyy jatkos-sa profiloitumaan opiskelija-kaupunkina, jos ei ole mitään paikkaa, jossa se näkyy? On sairasta, kuinka paljon Oulun näkyvyyteen opiskelijakaupun-kina on käytetty aikaa ja rahaa, kun on tehty hienoja videoita ja nettisivuja. Koko homma on-kin yhtäkkiä samanlaista huttua kuin kosmetiikkamainokset.”

Adressi arkkitehtiosaston kes-kustassa säilymisen puolesta: adressit.com/arkkitehtiosasto

10/2012 | 7

”MEISTÄ EI SELVÄSTIKÄÄN saa aikaseksi mitään kovin rajuja lehtijuttuja.” Pitkään odotet-tu Satellite Storiesin debyytti-albumi Phrases To Break The Ice on juuri julkaistu ja bändin kitaristisolisti Esa Mankinen istuu Ravintola Puistolassa ih-mettelemässä bändistä kirjoi-tettua lööppiä Seitsemän Päivää -lehdessä.

Oman kuvaelmansa mukai-sesti “party-indietä” soittavan oululaisen bändin esikoisjul-kaisulta löytyvän Helsinki Art Scene -kappaleen kertosäkees-sä lauletaan “I don’t wanna be in Helsinki Art Scene”. Juo-rulehden toimittajat ovat koit-taneet vängällä tehtailla kap-paleen sanoituksista Helsinki vastaan Oulu -vastakkainasette-lua. Mankisen mielestä on hie-man huvittavaa miten toimitta-jat aina kyselevät Helsinki Art Sceneen liittyen, onko bändillä jotain Helsinkiä vastaan, vaik-ka kappaleen alkuperäinen tar-koitus oli vain ilmaista miten Suomessa on mahdollista tehdä musiikkia muuallakin kuin Hel-singissä.

SATELLITE STORIESILLE oululai-suus ei selvästikään ole ollut haitta, sillä keikkaa on riittänyt sekä ympäri Suomea että rajo-jen ulkopuolella.

Helsinki Art Scenen pari vuotta sitten tapahtuneen jul-

kaisun jälkeen yhtye on roik-kunut Hypem-internetmusiik-kisivuston etsityimpien nimien listoilla sekä seikkaillut ympäri internetiä blogien kirjoituksis-sa. Kappaleen sijoitus MTV:n Jersey Shore -realitysarjan taustamusiikiksi toi lisänsä bändin kohuun, johon kotimai-nen valtamedia on heräämässä jälkijunassa.

Japanilaiset kiinnostuneita

“Aloitimme alun perin tree-naamalla salaa yliopiston mu-siikkikasvatuksen laitoksen kellarissa”, Mankinen kertoo kahvikuppi kädessään bändin syntyperästä. Vaatimattomista lähtökohdista on nyt kulunut kolme ja puoli vuotta. Luvalli-sen treenikämpän lisäksi bändi on sittemmin löytänyt itsensä soittamasta lavoilta ympäri Eu-rooppaa sekä kiertueelta Japa-nissa.

“Japanista oltiin kiinnos-tuneita useammankin levy-yhtiön taholta, mutta viimein päädyttiin yhteistyöhön Rallye nimisen levy-yhtiön kanssa”, Mankinen valaisee taannoisen Japaninkiertueen lähtökohtia. “Japanissa oli aivan erilainen fanikulttuuri”, laulaja pohtii. “Soitettiin paikallisessa levy-kaupassa keikka ja tauon ai-kana meidät istutettiin pöydän

ääreen, jossa ensimmäisellä kierroksella käteltiin ihmiset ja seuraavalla fanit antoivat lah-jansa ja me kirjoitimme nim-marit levyihin”, hän jatkaa hieman hämmentyneenä. Ul-komaankeikkojen lisäksi bändi laskee historiansa kohokohtiin myös syyskuussa pidetyn lop-puunmyydyn levynjulkkarikei-kan Oulussa. “Pitää olla koti-kenttätuki”, Mankinen toteaa tunteella.

SATELLITE STORIES on jo eh-tinyt toteuttaa monia asioita, jotka toisille bändeille olisivat utopistisia tavoitteita.

Mankinen suhtautuu yhty-eeseen tuoreeltaan kohdistu-vaan kiinnostukseen rennosti. “Ei sitä itse huomaa onko ym-pärillä hypeä, kun keskittyy te-kemiseen.”

Berliiniläisellä XYZ-levy-merkillä ulos tullutta koko-pitkäänsä Satellite Stories on valmistellut käytännössä koko julkaisuun johtaneen lähes ne-livuotisen historiansa ajan. Nyt on aika keskittyä keikkailuun.

Yhtyeen tulevaisuudesta ky-syttäessä Mankinen miettii het-ken ja vastaa varovasti: “Seu-raava kuukausi keikkaillaan Eurooppaa. Kiertueen jälkeen on luvassa lisää keikkoja koti-maassa sekä uusien biisien te-kemistä. Julkaisua tulee kevät-rintamalla... Toivottavasti. ”

SATELLITE STORIES • teksti Juhani Oivo

Valokeilaan Mukon kellarista

OYY:n kuntavaaliblogissa raskaan sarjan kirjoittajiaOulun yliopiston ylioppilaskunnan kuntavaali-blogiin on kirjoittanut liuta raskaan sarjan kir-joittajia. Kuntavaaliteemalla blogijulkaisun ovat kirjoittaneet lukuisten opiskelijavaikuttajien li-säksi muun muassa Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen ja Oulun kaupunginjohtaja Mat-ti Pennanen. Kuntavaaliblogi löytyy osoitteesta kuntavaalit2012.tumblr.com.

Taso yllätti lukiolaisten ideakilpailun järjestäjätTaloustieteen tiedekunnan opiskelijoiden järjes-tämä liikeideakilpailu lukiolaisille oli järjestäjien mukaan menestys. Lokakuun alkupuolella rat-kenneen kilpailun voitti Madetojan musiikkilu-kion Julius Hintsala, jonka kehittelemässä sijoi-tusrahastomallissa vanhus pystyy tavoittelemaan itselleen taloudellista hyötyä sekä turvaamaan it-selleen asunnon.

LYHYET

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

10/2012 | 9

OULUN YLIOPISTON HALLINTORAKENTEEN UUDISTAMINEN • teksti Ville Koivuniemi • kuvitus Harri Filppa

Tiedekuntajako uusiksiOulun yliopiston hallintorakenteen uudistamista pohtinut työryhmä laittaisi nykyisen tiedekuntajaon todelliseen remonttiin.

OULUN YLIOPISTON NYKYINEN tiedekuntajako uusiutunee lähi-tulevaisuudessa. Yliopistouudis-tuksen ja keväällä 2010 päivä-tyn Oulun yliopiston strategian enteilemät vaikutukset yliopis-ton hallinto- ja toimintarakentei-siin ovat olleet työn alla käytän-nössä vuoden alusta lähtien.

Rehtori Lauri Lajusen yli-opiston hallituksen pyynnöstä asettama työryhmä on tutkinut asiaa tämän vuoden alusta läh-

tien. Toukokuun lopussa se jul-kaisi työryhmäraportin, jonka hedelmiä punnitaan tällä het-kellä tieteenalapohjaisissa työ-ryhmissä.

”Tämä on ollut laaja toimek-sianto. Aluksi benchmarkka-simme yliopistoja, jotka edus-tavat tieteenalojensa puolesta Oulua. Esimerkiksi Harwardin yliopisto kuului yliopistoihin, joihin Oulun yliopistoa verta-simme”, työryhmän puheen-

johtaja, professori Juha-Pekka Kallunki kertoo.

Raha keskeinen lähtökohtaKallunki myöntää heti kättelys-sä, että yksi keskeisimpiä syi-tä rakenteen uudistamiselle on raha. ”Kyllä raha on tässä kes-keinen lähtökohta. Tutkimus-tuotannon pitää parantua. Mut-ta samalla pitää muistaa, että

uusia oppiaineita tai rahaa itse uudistusta varten ei ole luvassa. Tai toisaalta mitään oppiainetta ei olla ottamassa pois.”

Kallunki korostaa, että ra-portti lähtee tieteenalojen sisäl-löistä. Raportin lopussa on esi-telty kolme esimerkkiä, joilla Oulun monitieteisen yliopiston mahdollisuuksiin ja haasteisiin pystyttäisiin työryhmän mieles-tä vastaaamaan.

”Työssä ovat olleet mukana

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

rehtoraatti sekä edellisiä rehto-reita ja vararehtoreita. Lisäksi mukana ovat olleet dekaanit ja laitosten johtajia. Toki keskus-teluja on käyty osastoillakin. Yleisesti ottaen voin sanoa, että joidenkin mielestä nykyinen jako on hyvä. Suurimman osan mielestä nykyistä pitää paran-taa”, Kallunki jatkaa.

Hyötyä myös perusopinnoille?Oulun yliopiston ylioppilaskun-nan koulutuspoliittinen sihteeri Annakaisa Tikkinen suhtautuu raportissa esitettyihin ajatuksiin varovaisen myönteisesti. ”Esi-tyksistä ei voi sanoa, että niissä joku häviäisi tai toisaalta var-masti voittaisi. Kaikki riippuu toteutuksesta. Uskon, että jokai-sen näistä voi toteuttaa hyvin tai huonosti. Siksi onkin hyvä, että raportin esityksiä käsitellään työryhmissä”, Tikkinen sanoo.

Hänen mukaansa kysymys-merkkejäkin löytyy. ”Tutkimuk-selle näistä esimerkeistä koituisi varmasti synergiaetuja. Mutta onko etuja myös koulutuksen

puolella. Jos esimerkiksi ma-temaattisten tieteiden laitos ja teknillisen tiedekunnan mate-matiikan jaos yhdistettäisiin, voitaisiinko taata, että teekkarit saisivat edelleen riittävän räätä-löityjä matematiikan kursseja?” Tikkinen kysyy.

Kallunki korostaa, että he ovat toimineet asiantuntijaroo-lissa, ja työ jatkuu tieteenala-pohjaisissa ryhmissä. Yksittäi-siin kysymyksiin laitosten mie-lipiteisiin liittyen hän ei halua ottaa kantaa.

Ristiriitaista palautetta eri työryhmistäOulun yliopiston ylioppilas-kunnan hallituksen jäsen Matti Särkelä toimii opiskelijajäse-nenä kahdessa eri työryhmäs-sä. Toisessa tarkastellaan ma-temaattisten tieteiden laitoksen ja teknillisen tiedekunnan ma-tematiikan jaoksen yhdistymis-tä, toisessa tieteenalapohjaista yksikköä, jossa sähkötekniikan, tietoliikennetekniikan ja tieto-tekniikan sekä tietojenkäsittely-tieteiden oppiaineet nivottaisiin

samaan yksikköön.”Täytyy sanoa, että noista

ryhmistä on erilaista kerrotta-vaa. Periaatteessa kenelläkään ei ole mitään matematiikan lai-toksen ja teekkareiden matema-tiikan jaoksen yhdistämistä vas-taan. Mutta käytännössä näyttää siltä, ettei se olisi järkevää”, Särkelä sanoo.

Hänen mukaansa toisen työ-ryhmän osalta suhtautuminen on aivan toisenlaista. ”Sano-taanko näin, että siellä on tultu siihen tulokseen, että asiaa kan-nattaa ehdottomasti tutkia.”

Rehtori Lajunen: Uusiin rakenteisiin mennäänRehtoraatin kyselytunnilla 16. lokakuuta puolestaan ilmeni, että rehtoraatin mielestä raken-nemalleja on uudistettava, vaik-kei se olisi jokaisen tiedekun-nan mieleen. Heitä pyydettiin vastaamaan kysymykseen ”jää-kö koulutusohjelmille viimei-nen sana rakenteellisen kehit-tämisen päätöksissä?” Rehtori Lauri Lajunen, koulutusrehtori Olli Silvén ja tutkimusrehtori

Taina Pihjajaniemi olivat kaik-ki sitä mieltä, että ei jää.

”Strategia sanelee, että uu-siin rakenteisiin ja toiminta-malleihin mennään”, Lajunen sanoi.

”Tällä hetkellä emme etene globaalin kehityksen mukana”, Pihlajaniemi jatkoi. ”On myös mielenkiintoista havaita, kuin-ka paljon esimerkiksi nuoren tohtorikunnan ajatukset eroavat vanhemman polven ajatuksis-ta. Monessa tiedekunnassa nuo nuoret eivät vaan saa ajatuksi-aan läpi”, Silvén muistutti.

Ajettiinpa tieteenalojen jako läpi enemmän tai vähemmän sopuisissa merkeissä, yksi kes-keisistä ajatuksista sen ympäril-lä on valtiovallan pyrkimykset lyhentää tutkintojen suoritusai-koja. Tähän haasteeseen vasta-takseen yliopistojen on satsatta-va joustavuuteensa.

Joustavat opintopolut isossa roolissaKallungin mukaan raportissa ja ehdotuksissa on painotettu perustutkinto-opiskelijoiden nä-

kökulmasta erityisesti joustavia opintopolkuja. ”Joustaviin opin-topolkuihin pitää panostaa siten, että kandin jälkeen on paljon luontevia mahdollisuuksia jat-kaa opintoja”, Kallunki sanoo.

”Se ongelmahan meillä on, että opiskelijoiden vaihtaessa alaa he hakeutuvat uusille aloil-le edelleen paljon päähakujen kautta. Ja se on hankaloitumas-sa tulevaisuudessa, jos edus-kunta hyväksyy hallituksen esityksen opiskelijavalintojen uudistuksesta”, Annakaisa Tik-kinen muistuttaa.

Raportin konkreettisessa osas-sa eli tiedekuntajaon ehdotuksis-sa nykyisistä tiedekunnista pu-hutaan ”schooleina”. Kallungin mukaan taustalla ei ole mitään sen kummempaa. ”Tiedekun-ta on hyvä nimi, jos sen haluaa suomentaa. Tässä haluttiin laittaa englanninkieliset nimet, koska halusimme näyttää, että puhum-me aidosta muutoksesta”, Kal-lunki toteaa.

Tikkinen on yhtä mieltä siitä, että aitoon muutokseen on aihet-ta. ”Kyllä yliopiston hallintora-kenne tuulettamista kaipaa.”

Vaihtoehto 2

Vaihtoehto 3

Rakennetyöryhmän ehdotukset uudeksi hallintorakenteeksi

Vaihtoehto 1

Nykyinen kasvatustieteiden tiedekunta olisi ainoa yksikkö, joka ei missään vaihtoehdossa kokisi muutoksia.

Teknillisen tiedekunnan tuotantotalouden osaston sijoittumispaikaksi väläytellään taloustieteiden ”schoolia”.

Kulttuurimaantiedettä suunnitellaan sijoitet-tavaksi humanistiseen ”schooliin”.

Teknillisen tiedekunnan matematiikan jaos on liitetty suunnitelmissa osaksi nykyistä matemaattisten tieteiden laitosta.

Suurimmat muutos-suunnitelmat koskettavat teknillistä ja luonnon-tieteiden tiedekuntaa. Esimerkiksi tietojenkäsit-telytieteet sijoitettaisiin yhteen sähkötekniikan, tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan kanssa.

Kansan edustaja.

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

10/2012 | 13

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Unirestan pahin kilpailija on eväslaatikkoOululainen opiskelijaruokailu juhlii tänä syksynä 50-vuotissyntymäpäiviään.

”UNIRESTA ON OLLUT mukana opiskelijoiden ja henkilökun-nan päivittäisessä ravitsemi-sessa Oulun yliopiston alku-vaiheista lähtien”, Unirestan hallituksen puheenjohtaja Wille Leppämäki muistaa.

Nykyisin Linnanmaan kam-pusalueelta löytyy kaikkiaan kuusi Unirestan ravintolaa ja kahvilaa. Lisäksi yrityksen ruokapaikkoja on myös kau-pungin keskustassa sekä yli-opiston lääketieteen tiedekun-nan hammaslääketieteen lai-toksella Aapistiellä.

Ainoa poikkeus Unirestan valta-asemaan yliopistolla löy-tyy lääketieteen tiedekunnas-ta, jonka ravintolapalveluista vastaa Sodexo. Käytännössä Sodexo on Unirestan suurin

kilpailija Oulun Yliopiston toi-mipisteissä opiskelijaravintola-puolella.

Opiskelijoiden omistamaKoko maan mittapuulla katsot-tuna Uniresta on pieni toimija, mutta Oulussa opiskelijaravin-tolapuolella merkittävä.

”Uniresta toimii kilpailluil-la markkinoilla. Meillä on toi-mintaa henkilöstö- ja opiskeli-jaravintolasektorilla sekä juh-la- ja catering-palveluissa ja kaikki sektorit ovat kilpailtuja toimialoja. On totta, että Lin-nanmaalla ei ole muita ravin-toloitsijoita, mutta esimerkiksi lääkiksellä Unirestan ravintola Pruxis kilpailee Sodexon,

PPSHP:n ja Oulun kaupungin ravintoloiden kanssa”, Unires-tan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen valottaa oulu-laisyrityksen markkinoita.

Ravintoloiden kilpailutuk-sesta vastaavat kiinteistöjen omistajat tai käyttäjät, kuten Suomen Yliopistokiinteistöt ja Oulun Yliopisto.

”Emme todellakaan ota itses-täänselvyytenä sitä, että Linnan-maalla saamme ravintolatoimin-taa pyörittää. Aina täytyy paik-kansa ansaita ja varautua siihen, että tilanteet muuttuvat. Voim-me vain tehdä parhaamme”, Sil-vennoinen pohtii.

Samoilla linjoilla on myös Leppämäki: ”Emme mitenkään

ilakoi ”mono-poliasemal-

le” tai ylihinnoittele tuotteitam-me sen turvin. Yhteistyö kiin-teistön omistajien ja yliopiston kanssa on sujunut mutkattomas-ti ja olemme toiminnallamme lunastaneet joka päivä paikkam-me yliopistoyhteisössä. Unires-talla on suora yhteys asiakkai-siin ja kuuntelemme asiakkai-den ja vuokranantajien toiveita tarkalla korvalla”, hallituksen puheenjohtaja vakuuttaa.

Uniresta on täysin oululainen opiskelijayhteisöjen omistama yritys. Omistajia ovat Oulun yli-oppilasapu ry ja Oulun yliopis-ton ylioppilaskunta. Yliopiston opiskelijat hyötyvät siitä, että Unirestalla menee hyvin.

”Iso osa Unirestan tulok-sesta, joka vuonna 2011 oli 25 879 euroa, ohjautuu osinkojen

50-VUOTIAS OULULAINEN OPISKELIJARUOKAILU • teksti Anni Jyrinki • kuvitus Nestori Törmä ja Mikael Heikkinen

Kela maksaa ateriasta vähintään 40%. Kelan osuus yhden ateria-kokonaisuuden hinnasta on aina 1,84 euroa.

1,84

Unirestalle yksi normaaliateria tuottaa bruttona 4,54 euroa.4,54

Valtioneuvoston ohjeiden mukaan opiskelija-aterian tulee sisältää ruoan lisäksi salaatti, leipä, levite ja juoma. Ruoan tulee olla myös monipuolista sekä yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset täyttävää.

10/2012 | 15

muodossa omistajayhteisöil-le. Omistajayhteisöt käyttävät osinkoja opiskelijoiden hyväk-si. Esimerkiksi Oulun ylioppi-lasapu ry jakaa stipendejä opis-kelijoille. Unirestan tavoitteena ei ole voiton maksimoiminen, vaan tasainen riittävä tulostaso ja hyvä hinta-laatusuhde ravin-toloissamme”, toimitusjohtaja Silvennoinen huomauttaa.

Kaiken kaikkiaan Uniresta on siis Oulussa varsin merkit-tävä toimija, mutta valtakunnan tasolla edelleen pieni ja, kuten Kaija-Liisa Silvennoinen asian muotoilee, pienellä toimijal-la ei ole isompien toimijoiden suuruusetuja. Uniresta pitää kilpailuvalttinaan Oulussa it-senäisyyttään ja asiakaslähtöi-syyttään.

”Tällä hetkellä Unirestan suurin kilpailija yliopistolla on eväslaatikko, mutta kaupan ruokakorihintoja seuranneena voisi todeta, että hinta ei ole syy jättää lounas opiskelijara-vintoloissa syömättä. Yliopis-tolla pyrimme myös tarjoamaan päivittäin monipuolisia vaihto-ehtoja, jotta asiakkaamme löy-täisivät tarpeitaan ja halujaan

vastaavat ateriat. Ruokailija-määrä yliopistolla on kasvanut ja tarpeet monipuolistuneet. Näihin vastaaminen rajallisissa puitteissa on lähiaikojen mer-kittävimpiä haasteitamme”, Wille Leppämäki täydentää.

Mikä määrittää ruuan hinnan?

Ei ole ihan se ja sama, mitä opiskelijaravintoloissa asiak-kaille tarjoillaan tai millä hin-nalla. Unirestan ravintoloissa edullisin ateria maksaa 2,05 eu-roa (keittolounas), peruslounas maksaa 2,70 euroa. Kun tähän lisätään Kelan maksaman ate-riatuen määrä 1,84 euroa, saa-daan selville yhden lounasruu-an kokonaishinta.

Silvennoinen ja Leppämäki valottavat hinnan muodostusta:

”Ateriatu-en suuruus on kiinteä ja se riippuu edus-kunnan hyväk-symän valtion talousarvion määrärahoista, ja se annetaan

jokaisesta ateriatukiasetuksen mukaisesti ateriakokonaisuudek-si tulkitusta ateriasta. Uniresta tarjoaa peruslounaan ohella kal-liimmista raaka-aineista valmis-tettuja erikoisannoksia sekä pe-ruslounasta edullisemman kevyt-

lounas-vaihtoehdon”.Kelan tuen piiriin kuuluvat

siis lounas ja erikoisannos eli kalliimpi vaihtoehto, jolle Kelan asettama ylähintaraja on 5,05 euroa. Myös salaattiannos voi olla yksi lounasvaihtoehdoista, samoin hampurilainen jos ateria on vain koostettu oikein.

Millainen tämä oikein koot-tua ateria sitten on?

Kelalta selviää seuraavaa:”Opiskelija-ateria on ate-

riakokonaisuus, joka sisältää pääruoan lisäksi juoman, sa-laatin, leivän ja levitteen. Eri-koisannos on kalliimmista raa-ka-aineista valmistettu ateria-kokonaisuus. Valtioneuvoston asetuksen sekä korkeakoulu-ruokailun periaatteita koskevan suosituksen mukainen ateriatu-keen oikeuttava opiskelija-ate-ria on monipuolinen ja yleiset terveydelliset ja ravitsemuk-selliset vaatimukset täyttävä”. Tarkempia ohjeita ravintoloille annetaan muun muassa ruokien suolapitoisuuksista ja ravinto-rasvojen laadusta.

Silvennoinen tarkentaa mo-nimutkaista vyyhtiä kertoen, että opiskelija-aterioiden tuke-

Emme todel-lakaan ota

itsestäänselvyy-tenä sitä, että Linnanmaalla saamme ravinto-latoimintaa pyö-rittää.”

Kaija-Liisa Silvennoinen, Unirestan toimitusjohtaja

”

Opiskelija maksaa ateriastaan enintään 2,70 euroa.

Eli maksimissaan 60% aterian kokonaishinnasta.

2,70

Kela maksaa ateriasta vähintään 40%. Kelan osuus yhden ateria-kokonaisuuden hinnasta on aina 1,84 euroa.

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

minen perustuu ateriatukiase-tukseen, jonka antaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Kela puo-lestaan valvoo asetuksen toteu-tumista. Asetuksessa määrätään ateriatuettujen lounaiden enim-mäishinnoista, ja ravintoloitsija voi vapaan harkintansa perus-teella määritellä oman hintata-sonsa. Tällä hetkellä tuon ase-tuksen mukaan opiskelijaruoka saa maksaa enintään 2,70 eu-roa. Juuri sen verran se Unires-tan ravintoloissa nyt maksaa.

”Valtion uuteen talousar-vioesitykseen sisältyy esitys ateriatuen lisäämisestä, jolloin opiskelijan maksama hinta jäl-leen alenee”, Silvennoinen lu-pailee ja jatkaa, että opiskeli-jalounaan hinta korotettiin Uni-restan ravintoloissa 1.9.2012 alkaen Kelan asettamalle mak-simitasolle. Syy korotukseen on kustannusten nousu. Ruo-an raaka-aineiden tukkuhinnat ovat kohonneet helmikuusta 2008 kuluvan vuoden helmi-kuuhun runsaat 14 prosenttia. Samoin työn hinta alalla on noussut”.

”Opiskelija-aterioiden enim-mäishintoja on korotettu har-voin, vaikka kustannukset ovat nousseet. Uniresta Oy:n halli-tus päättää opiskelija-aterioiden hinnoittelusta. Päätimme ke-väällä, että hintoja ei koroteta

välittömästi maaliskuun alussa enimmäishintoihin, koska koro-tus olisi tuntunut merkittävästi opiskelijan kukkarossa. Uni-restan keskeisin tehtävä on kui-tenkin tarjota ravitseva lounas. Laadun turvaamiseksi olemme joutuneet nostamaan hintamme maksimiin”, Wille Leppämäki kommentoi.

Kahvi ei ole osa suositusateriaaPienempää ja suurempaa pur-nausta opiskelijoiden keskuu-dessa on herättänyt se, ettei kahvi enää nykyisin kuulu ate-rian hintaan. Silvennoinen ker-too, että kahvi ei kuulu Kelan ohjeistuksen mukaiseen lou-naaseen.

”Kahvi on kuulunut opiske-lijoidenkin lounastuotteeseen vain muutamissa yksiköissäm-me. Selvyyden ja yhtenäisen käytännön vuoksi tästä me-nettelystä on luovuttu”, jatkaa Leppämäki.

Tähän saakka Unirestan ra-vintoloissa ei ole ollut saatavil-la luomu-ruokaa, johtuen sen hinnasta. Luomutuotteita ol-laan kuitenkin lisäämissä ensin kahvilatuotevalikoimiin vuo-den 2013 alussa. Lähiruokaa puolestaan käytetään koko ajan enemmän.

www.jannehakkarainen.fiwww.facebook.com/hakkarainen.janne

Mai

nos

mak

sett

u yk

sity

ishe

nkilö

iden

lahj

oitu

ksill

a.

Janne Hakkarainenvaravaltuutettu, aineenopettajaopiskelija

35

Kaupunki kuuluu kaikille

RAVINTOLA JULINIASSA lou-nastavat kansantaloustieteilijät Kalle Mäkäräinen ja Ari Aho-kas sekä johtamisen opiskelija Tuija Raatikainen antavat kii-tosta Unirestan ruuille.

”En ymmärrä, miksi poruk-ka valittaa ruuista. Ei täällä mi-tään gourmet’ta tarvitse tarjo-ta”, Raatikainen toteaa.

Kolmikon mielestä hinta-laa-tusuhde on Unirestan ravintolois-sa kohdallaan, kun peruslounaan 2,70 euron hinnalla saa pääruuan, leivät, juoman, salaatin ja herne-

keittopäivinä pannukakkuakin. ”Jos miettii, mitä tuolla raha-

summalla saisi kotona laitettua, niin ei paljon mitään”, Ahokas sanoo.

Elämää helpottaa sekin, et-tei ruokaa tarvitse itse tehdä. Esimerkiksi sitsien jälkeisessä väsymyksessä lautasen saa täy-teen vaivatta.

”On hyvä, että Unirestalla on ravintoloita myös keskustan alueella, niin siellä päin asu-vanakin ruokaa on edullisesti tarjolla”, Mäkäräinen kiittelee.

Opiskelijoiden mielestä ke-hittämistä kaipaa ravintoloiden tilasuunnittelu, sillä lounasai-kaan ruokalat tuppaavat ole-maan todella ruuhkaisia. Lisäk-si Raatikaisen toiveissa olisi, että lisukkeena olisi perunan ja riisin ohella myös pastaa.

Kaikki kolme ovat sitä miel-tä, että kokonaisuutena Unires-tan palvelut toimivat niin hyvin, ettei ongelmakohtia tule edes ajateltua. Purnaamiseen ei tun-nu olevan pahemmin aihetta.

Sanna Häyrynen

Ei pahemmin purnaamista

Kalle Mäkäräinen (vas.), Tuija Raatikainen ja Ari Ahokas ovat tyytyväisiä Unirestan ruokiin ja palveluihin.

Sanna Häyrynen

10/2012 | 17

KOMMENTTI • Ville Koivuniemi, ville.koivuniemi@oyy.fi • kuvitus Mikael Heikkinen

Puolentoista euron pähkinä

EDELLISEN AUKEAMAN otsikko väittää, että eväslaatikko on Unirestan pahin kilpailija. Onko väite totta? On ja ei. Mitään välitöntä uhkaa Unirestalla ei Linnanmaan kam-puksella ole, mutta yleisellä tasolla se ei luonnollisesti-kaan ole ainoa taho, jota opiskelijaruokabisnes kiinnostaa (siksi lehden kansikuva antaa ymmärtää, että kilpailua on, ja se on kovaa).

Oulussa on 27 opiskelijaravintolaa, joilla on oikeus laittaa korkeakouluopiskelijan ateriasta 1,84 euroa Kelan piikkiin. Niistä 11 kuuluu Unirestalle, 7 Sodexolle ja 3 Fazer Food Services Oy:lle. Viimeksi mainittu on Fazer-konserniin kuuluva yhtiö, joka ilmoittaa olevansa johtava ruokailupal-velujen osaaja Pohjoismaissa ja Baltiassa. Sodexo on puo-lestaan ateria-, toimitila- ja kiinteistöpalvelujen ammattilai-sena Euroopan seitsemänneksi eniten työllistävä yritys.

Unirestan omistus on puolestaan astetta mielenkiintoi-sempi vyyhti. Sen omistavat yhdessä Oulun yliopis-ton ylioppilaskunta ja Ylioppilasapu ry. Ylioppilasavun omistavat puolestaan Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Oulun kaupunki ja Oulun yliopiston tukisäätiö. Yhtä kaikki: Uniresta on tukevasti oululaisessa ja oululaisen opiskelijan etua ajavassa omistuksessa.

Asetelmasta voi vetää nopean johtopäätöksen: Sodexo ja Fazer Food Services ajavat osakeyhtiöinä lähtökohtai-sesti omia asioitaan, Uniresta puolestaan Oulun yliopis-ton opiskelijan asioita. Mutta ei asia toki ruokaa syövän opiskelijan näkökulmasta niin yksinkertainen ole. Opis-kelija ei keskimäärin rahassa kylve, joten ruuan hinta-laatusuhde on tärkeä osa opiskelijan viihtyvyyttä.

Suunnitellessamme juttua 50-vuotiaan Unirestan tii-moilta, Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelija-kunta OSAKO:n Ympäristötiimi toteutti Parempaa kou-luruokaa –tempauksen, jossa opiskelijoita kannustettiin lakkoilemaan Sodexon ravintoloissa yhden päivän ajan. Uniresta on kerännyt toiminnastaan opiskelijoilta yllät-tävänkin paljon kiitosta.

Ruuan maun ja laadukkuuden arvottaminen ja suhteut-taminen hintaan on aina subjektiivista. Toinen tykkää muhkummasta ja niin edelleen.

TUHANNEN TAALAN KYSYMYS kuitenkin kuuluu: pystyy-kö pieni Uniresta tarjoamaan sellaisen diilin, että ruuan laadukkuus ja Unirestan muut edut opiskelijoille tuovat opiskelijayhteisölle riittävän lisäarvon suuriin toimijoi-hin verrattuna, joilla on luonnollisesti mahdollisuuksia painaa aterian hintaa huomattavasti Unirestaa alemmas? Esimerkiksi Sodexon opiskelija-ateria on pystytty pai-namaan jopa 1,15 euron tuntumaan.

Mitään aukotonta vastausta kysymykseen ei ole ole-massa, mutta oman vastaukseni voin muotoilla ytimek-kääksi. Kyllä pystyy. Unirestan ruuasta saa maksaa pro-sentuaalisesti huomattavasti Sodexoa enemmän, mutta puolentoista euron lisäsatsauksella per ateria sekä opis-kelijayhteisö että keskiverto-opiskelijan makuhermot saavat mielestäni riittävästi lisäarvoa. Mutta samalla pi-tää toki muistaa, että Unirestan asema yliopisto-opiske-lijan vatsantäyttäjänä ei tule jumalilta, vaan mahdolli-simman hyvän opiskelijaruuan eteen pitää tehdä kovasti töitä jatkossakin.

Kirjoittaja ei ole vielä päättänyt, tykkääkö hän muhkummasta.

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

EN MUISTA, milloin minulla oli-si viimeksi ollut näin kurja olo. Vaatteeni ovat läpimärät, olen umpiväsynyt, nälissäni ja vi-luissani, eikä vesi tahdo kie-hua trangiassa sitten millään. Tuulee ja sataa tauotta. Ajatus märkien vaatteiden riisumises-ta kylmänkosteassa teltassa ei houkuttele vähääkään. Ja tätä riemua on nyt sitten edessä vii-si päivää. Kaikkea sitä ihminen saakin päähänsä.

Olen seurannut Oulun yli-opiston partiolippukunnan eli SOOPA ry:n sähköpostilistaa jo pitkään, ja haikaillut samalla niin sanotusti takaisin luontoon.

Heinäkuussa haikailu saa riittää: ilmoittaudun elämäni en-simmäiselle vaellukselle. Eikä kyseessä ole mikä tahansa luon-

toretki, vaan viikon telttavaellus Pohjois-Norjan vaativissa mai-semissa.

“Lyngenin alue tiedettiin vaativaksi korkeuserojen ja maaston vaikeuden vuoksi. Pohdimme, oliko liikaa luvattu reissun sopivan aloittelijoille”, kertoo SOOPAn tiedottaja Antti Pekkala. “Olosuhteet osoittau-tuivat vieläkin vaikeammiksi, kun alkupäivinä satoi vettä ja lunta. Reissun jälkeen saimme kuitenkin hyvää palautetta en-sikertalaisiltakin. Huikaisevat maisemat olivat mahtava pal-kinto haastavasta vaelluksesta!”

Ihanaa kärsimystäSOOPAn vaellukset ovat mai-nio keino perehtyä eräelämään,

sillä mukana on aina koke-neempia vaeltajia. Eikä tarvitse pelätä, että joutuisi vahingossa ryhmään, joka haluaa vaikkapa valloittaa vuorenhuippuja aa-musta iltaan.

“Pitkillä reissuilla vaelletaan ryhmissä, joiden kuntotaso ja tavoitteet on sovitettu yhteen il-moittautumislomakkeen perus-teella. Ryhmä pitää ennen vael-lusta tapaamisen, jossa jäsenet tutustuvat ja sopivat tavoitteis-ta. Hyvässä ryhmässä viikon telttareissukin muodostuu nau-tittavaksi kokemukseksi, kun ensikertalaisella on ryhmän tuki ja ryhmässä hyvä henki,” Pekkala vakuuttaa.

Vihdoin vesi kiehuu, ja tuo-kion kuluttua upouusi pakkini on täynnä höyryävää italianpa-

taa. Se ei tunturituulessa kauaa kuumana pysy, mutta lämmin ruoka virvoittaa niin kehoa kuin mieltäkin. Hampaita kiris-tellen olen vaihtanut litimärän lämpökerrastoni kuivaan ja olo on helpottanut pikkuisen.

Ensimmäinen vaelluspäi-vä on todellakin ottanut luulot pois keltanokalta. Jäimme bus-sista valtavan soramontun koh-dalla, ja jo maastoon pääsemi-nen oli melkoinen urakka. Ka-pusimme pöpelikköistä rinnettä loputtomalta tuntuvan matkan, eikä rinkan kanssa tasapainoilu varsinaisesti helpottanut tilan-netta. Kun vihdoin pääsimme vuorten väliin, oli edessä hilpe-ää, lukuisten puronylitysten ja laajojen kivilouhikoiden sävyt-tämää maastoa.

SOOPA ry

•Oulun yliopiston partiolippukunta, perustettu vuonna 1990

•Jäsenistö koostuu nykyisistä ja entisistä opiskelijoista

•Vuoden päätapahtumia ovat syys-, kaamos- ja pääsiäisvaellus

•Lisäksi järjestetään koulutuksia, viikonloppuretkiä ja illanviettoja

•Tasavuosia juhlistetaan kaukaisemmalla vaellusreissulla, tähän mennessä on käyty Huippuvuorilla, Grönlannissa ja Perussa

•Oma tila eli kolo sijaitsee T2-portaikon kellarikerroksessa

•Kaikki SOOPA ry:n toiminta on päihteetöntä

•Tietoa toiminnasta saat postituslistalta, nettisivuilta ja Facebookista

•SOOPA etsii parhaillaan uusia aktiiveja toimintaansa

Tuntureiden sylissäMiten käy, kun mukavuudenhaluinen kaupunkieläjä vaihtaa korkkarit vaelluskenkiin ja pikkulaukun kuudentoista kilon rinkkaan? SOOPA ry:n syysvaellus Pohjois-Norjan Lyngeniin tarjosi vaellusnoviisille rutkasti haasteita ja elämyksiä.

REPORTAASI TUNTUREIDEN SYLISTÄ • teksti ja kuvat Karoliina Kemppainen

Iltakävelyn maisemissa ei ollut valittamista.

10/2012 | 19

Silti olen ajoittain jopa naut-tinut. Loputonta rinnettä ka-vutessa tuntui kierolla tavalla nautinnolliselta pinnistää voi-mansa äärimmilleen. Ensim-mäinen puronylitys liukkaita kiviä pitkin oli sellainen tein-päs sen -hetki, ja suurilla ki-venlohkareilla loikkiminen kar-kotti viimeisetkin arkihuolet.

Ulos mukavuusalueeltaSilmiä hivelevä ympäristö, sa-moin kuin vaeltamisen nautin-nollisuus, pääsevät kunnolla oikeuksiinsa, kun sää kahden ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen selkenee. Toisen päi-vän iltapäivä on yhtä juhlaa: pääsemme karusta solasta veh-reämpään ja helppokulkuisem-

paan maastoon, löydämme kar-tasta retkeilymajan ja taivaskin alkaa kirkastua. Kun mutaisen ylämäen jälkeen saavumme majalle, tunnen oloni äärim-mäisen onnelliseksi: mahdol-lisuus nukkua kamiinan läm-mittämissä sisätiloissa ja saada kamat kuiviksi! Illalla vuorten välistä pilkistää aurinko, eikä fiilis voisi olla paljon parempi.

Seuraavina päivinä otam-me kaiken irti niin säästä kuin mökkiolosuhteistakin. Käym-me Jäämeren rannalla huljut-tamassa käsiämme hyytävässä vedessä, vuorijonojen peilau-tuessa veden pinnasta. Vaellam-me kivilouhikoiden yli jäätikön reunamille, missä turkoosien jäämassojen majesteetillisuus mykistää pienen kulkijan.

Kun viimein hyvästelemme retkeilymajan ja aloitamme kah-den päivän matkan kohti pääte-pistettä, vuorten sylissä kulki-essa tuntuu kuin vaeltaisimme ajasta irrallaan, seuranamme vain porot ja lampaat. Alan ym-märtää, miksi ihmiset ovat val-miita heittäytymään vapaaehtoi-sesti erämaan armoille – vastaa-vaa ei vain koe merkityillä rei-teillä, luontokeskusten kupeessa.

Vaeltaminen on itsensä ja oman mukavuusalueensa haas-tamista parhaimmillaan. Mi-ten kestää kroppa, miten pää? Miten pärjää pumpulissa elävä nykyihminen maastossa, ilman sänkyä, suihkua, vesivessaa ja – kauhistusten kauhistus – in-ternetiä! Itselläni paukkui kyl-lä mukavuusraja jos toinenkin,

lähtien kuuden päivän suihkut-tomuudesta. Oli myös hienoa huomata, miten paljon oma keho jaksaa, vaikken missään huippukunnossa olekaan. Ehkä hienointa oli kuitenkin se, että ylipäänsä sain lähdettyä ja to-teutettua yhden pitkäaikaisen unelmani. SOOPA ry:n tiedot-taja Antti Pekkala tietää hyvin, mikä touhussa viehättää.

“Kun keskittyy vaeltami-seen, ruoanlaittoon ja leirielä-mään, pikkuhiljaa arjen huolet haihtuvat kauas pois. Monipuo-linen luonto ja luonnon kaune-us tulevat lähelle. Elämykset ja kokemukset vahvistuvat ryh-mässä ja ryhmä antaa omiin havaintoihin uusia näkökulmia. Tärkeäksi tulee lopulta hetki tässä ja nyt, ei itse päämäärä.”

1) Kivilouhikoiden ylittäminen rinkka selässä ei ole tehtävistä helpoimpia. 2) Sateisella vaelluksella kenkien kuivatusmahdollisuus nousee arvoon arvaamattomaan. 3) Välillä on hyvä pysähtyä kunnolla ihastelemaan näkymiä. 4) Tytebaerdalenin karun kaunista maastoa. 5) Muutaman päivän suihkuttomuuden jälkeenkään Jäämeren lämpötila ei houkutel-lut pulahtamaan. 6) Jäätikköjärveen laskeva vesiputous kuului reissun kohokohtiin.

1

2

3

4

5

6

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kuningaskalaa narraamassaMikko Melamies on sitä mieltä, että itse pyydystetty kala maistuu aina vähän paremmalta kuin kaupasta ostettu.

SATUNNAINEN MATO-ONGINTA vaihtui vähi-tellen ympärivuotiseksi kalastamiseksi, kun yleistä historiaa kolmatta vuotta opiskeleva Mikko Melamies, 25, kolmisen vuotta sit-ten kokeili virveliä, jonka hänen isänsä sai syntymäpäivälahjaksi. Melamies huomasi, miten mukavaa kalastaminen on hyvillä vä-lineillä.

”Kesäkuusta elokuuhun tulee oltua ka-lassa lähes päivittäin. Talvella sitten siirryn pilkkimään heti kun jäät kestävät”, Mela-mies kertoo.

Syksyisin kalastajan vuodenkierrossa on vuorossa lippoaminen, joka on laiturilta ta-pahtuvaa kalanpyyntiä haavilla. Ensi kesä-nä Melamies aikoo kokeilla perhokalastus-ta ja myöntää, että varsinkin aloittelija saa harrastukseen uppoamaan yllättävän paljon rahaa, kun uusia välineitä pitää ostaa ja tes-tailla.

Kalastaminen on Melamiehen mukaan parasta stressilomaa ja loistava vastapaino opiskelulle. Välillä touhu voi turhauttaa, kun kala ei syö, mutta jostain motivaatio ka-lojen narraamisen aina löytyy.

”Jos pyöräilee Toivoniemen siltojen yli ja näkee, että lohen selkä vilahtaa, ei voi muuta kuin lähteä kokeilemaan onneaan”,

Melamies kuvailee. Oulujokisuisto on Raatissa venettään

säilyttävän miehen suosikkikalapaikkoja. Muutaman kerran vuodessa hän suuntaa Lappiin viikon mittaisille reissuille kalas-tamaan ja vaeltamaan. Mikko Melamies on käynyt esimerkiksi Utsjoella Kaldoaivin erämaa-alueella ja Muotkatuntureilla Inaris-sa. Tunturijärvillä houkuttelee Oulun vesis-töjä jalompi kalalajisto, sillä sieltä voi saada esimerkiksi rautua tai harjusta.

Melamies mainitsee hienoimmiksi saa-liikseen Pohjois-Lapista napatut yli 45-sent-tiset taimenet sekä kuusikiloisen hauen. Unelmien täyttymys Melamiehelle olisi, jos vedestä saisi vielä jonain päivänä nostettua lohen. Joskus lohet kuulemma ovat suo-rastaan pomppineet veneen vieressä, mutta niitten kiinni saaminen ei ole aivan yksin-kertaista.

”Lohta ei turhaan sanota kuningaskalak-si. Se ei ihan kenen tahansa vieheisiin iske”, Melamies toteaa.

Kalastava historioitsija Mikko Melamies saattaa toisinaan vältellä tylsään tenttiin

lukemista lähtemällä kalaan.

KULTTUURIANTROPOLOGIAN kolmannen vuoden opiskelija Elina Hänninen, 22, ajau-tuu toisinaan vaatekriisiin.

”Jos olen vaikka perjantaina lähdössä il-tamenoihin, päivällä voi tulla tunne, ettei kaapissa ole mitään, mitä haluaisin illalla pukea päälleni. Sitten tutkailen kangasva-rastojani ja ompelen uuden vaatteen illaksi”, kulttuurintutkija selittää.

Lähestulkoon kaikki Hännisen vaatteet ovat hänen itse tekemiään tai kirpputorios-toksista muokattuja. Uusia vaatteita hän ei osta juuri lainkaan, vaan ideana on hyö-dyntää käytettyjä materiaaleja. Kankaita ja vaatteita on kertynyt nurkkiin kuulemma säkkikaupalla.

”Välillä tuskastun, kun joka paikka pur-suilee kankaita, mutta kaapin perukoilta voi löytyä unohdettuja aarteita, joista myöhem-min innostun tekemään vaatteen.”

Hänninen on ommellut ala-asteikäises-tä lähtien. Aluksi hän teki vaatteita uusista kankaista ja valmiiden kaavojen pohjalta, mutta nykyään vaatteet syntyvät kierrätys-materiaaleista omien mallien mukaan.

Hänninen ei tee asuja enää vain itselleen, vaan myös kaverit ovat huomanneet hänen

kykynsä: tilauksesta tulee tehtyä pikku tuu-nausoperaatioita, mekkoja ja muusikkoystä-vän esiintymisasuja.

Hänninen haaveilee, että voisi pitää opin-noistaan vuoden vapaan, jolloin keskittyisi kunnolla ompeluprojekteihin. Myös om-pelutarvikkeille ja -materiaaleille pyhitetty työhuone olisi unelmien täyttymys.

Ompelijalla on jo yritysideakin muhi-massa.

”Haluaisin perustaa jossain vaiheessa pienen nettikaupan, jonka kautta voisin saa-da töitäni esille ja myydyksi.”

Ammattia Hänninen ei vaatetusalalta ha-vittele, vaikka ovet aukenivat tekstiilisuun-nittelun opintoihin pari vuotta sitten. Kult-tuuriantropologia vei tuolloin voiton.

”Vaatetusalan opiskelu olisi mukavaa, mutta haluan pitää ompelun harrastuksena. Joskus mietin, että voisin tutkia käsityöperin-teitä, mutta nyt ajatus on jäänyt taka-alalle.”

Ompeluharrastusten parissa saattaa yllät-täen hurahtaa kokonainen päivä, kun flow’n saa päälle, niin koukuttavaa hommaa ompe-leminen on. Myös vanhojen materiaalinen muokkaaminen taas käyttökelpoisiksi tuo Hänniselle aina hyvän mielen.

Perjantaivaate parissa tunnissaElina Hänninen saa ompeluinspiraation nähdessään täysin hyödynnettävissä olevan vanhan kankaan tai vaatteen.

KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Elina Hänninen tekee parhaillaan muusikkoystävälleen keikka-asua. ”Meillä on diili, että saan olla bändin hovivaatettaja, kun heistä tulee kuuluisia”, Hänninen nauraa.

10/2012 | 21

Maija Pylväs,teksti ja kuva

Miten menee?Ihan hyvin menee. Viikon-

loppua odotellessa.

Miksi lähdit opiskelemaan varhaiskasvatusta?

Tykkään olla lasten kanssa, mutta tähän koulutusohjelmaan päädyin vähän sattumalta. Hain kolmeen paikkaan, mutta pää-sin varhaiskasvatukseen. Olen tykännyt ja aion käydä ainakin kandivaiheeseen asti. Erityis-opettajan tai luokanopettajan työ on ollut kauemminkin haa-veena, joten pitää katsoa, jos vielä joskus hakisi opiskele-maan lisää.

Mitä harrastat?Käyn salilla ja lenkillä. Nuo-

rempana harrastin tanssia. Oli-si ollut kiva jatkaa sitä, mutta se vei paljon aikaa, eikä moti-vaatio riittänyt. Blogia pidän omaksi ilokseni - ja ehkä kave-reittenkin.

Millainen tyyppi olet? Kuvaile itseäsi.

Olen aika puhelias ja tulen

yleensä hyvin juttuun kaikkien kanssa. Toisaalta olen aika itse-päinen ja määrätietoinen.

Mistä haaveilet?Tällä hetkellä olisi kiva läh-

teä kaverin kanssa vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Se on kyllä ihan realistinen haave. On kai niitä kaikenlaisia pilvilinno-ja, mitä voisi rakennella.

Olit nuorempana kahdesti au pairina, Sveitsissä ja Italiassa. Tuleeko käytyä paljon reissussa?

Sveitsissä ollessa tuli mat-kusteltua lähimaissa ja perheen kanssa on koluttu rantaloma-kohteita Euroopassa. Nyt ha-luaisin jonnekin kauemmas, esimerkiksi New Yorkissa olisi kiva käydä

Tykkäätkö laittaa ruokaa?Jonkin verran, mutta aika

usein syön opiskelijaravinto-loissa. Nyt kun seurustelee, on kivempi laittaa ruokaa yhdessä. Yksin tuntuu turhalta vääntää hirveitä annoksia. Eilenkin teh-tiin tortillalasagnea.

Mikä on eksoottisinta

ruokaa, jota olet maistanut?Ei ole sen eksoottisempaa

kuin mustekalat. Kaikista ek-soottisinta on ollut kuitenkin omat lätyt, johon laitoin puoli pakettia rasvaa. Ulkomailla tu-lee syötyä aika perusruokia.

Mitä tykkäsit tästä ravintolasta ja ruuasta?

Ravintola on tunnelmalli-nen, pihvit olivat hyvät. Ihan hyvää palvelua, ei moitittavaa. Olisi mielenkiintoista käydä täällä joskus illallakin. Jälkkäri oli hyvää - makeaa mutta pie-nissä erissä oikein hyvää.

Varhaiskasvatusta opiskeleva Tari Polet kiinnostui jo varhain lasten parissa työskentelemisestä. Tällä hetkellä lastentarhan-opettajan työhön houkuttaa myös alan hyvä työtilanne. Opiskelun ohella Tari toimii lähiavustajana, urheilee moni-puolisesti sekä hengailee kavereidensa kanssa kahviloissa. Omien sanojensa mukaan Tari on ”semmoinen höpöttelijä, joka ei pysy kauaa paikallaan”.

Tari Polet voisi ajatella lähtevänsä kaverin kanssa vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. ”Se on kyllä ihan realistinen haave.”

Kaksin kokkaaminen on kivempaa

Ruokapaikka

Ravintola Hagia Sofia.

Missä: Kirkkokatu 2, Franzénin talossa.Mitä: Turkkilaista ruokaa.Muuta: Tunnelmallinen, rauhallinen paikka.

Haarukassa

Tari Polet

Ikä: 22 vuotta.

Opiskelee: Varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa, 3. vuosi.

Kotoisin: Oulusta.

Asuu: Oulun Tuirassa.

Harrastukset: Kuntosali, lenkkeily, bloggaaminen.

Lautasella: Turkkilaiset jauhelihapihvit barbecue-kastikkeella.

Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsen,

jonka mielestä kaikki byrokratia toimii parhaiten

kofeiinihöyryissä

Valta(valta) kokouspöydältä

Uusia kasvoja etsimässä valtavan kokouspöydän ääreen

Uusi yliopistolaki on ollut voimassa vuoden 2010 ensi-päivästä lähtien. Samana päivänä aloitti myös yliopiston hallitus nelivuotisen hallitusvastuunsa. Vaikka aikaa hallituskauden päättymiseen on jäljellä yli vuosi, uutta hallitusta valmistellaan jo täydellä byrokratian höngällä.

Olin vuonna 2009 nimeämässä nykyistä hallitusta. Koska senaikainen hallitus ei voinut nimetä itselleen seuraa-jaansa, perusti hallitus väliaikaisen kollegion uuden halli-tuksen nimeämiseen.

Silloinen, jäsenistöltään kaksi kertaa nykyistä hallitusta suurempi yliopiston hallitus perusti työryhmän esittä-mään hallituksen ulkopuoliset jäsenet väliaikaiselle kolle-giolle. Työryhmän esitys meni lopulta vaivattomasti läpi; yliopiston hallitus sai haluamansa talous- ja hallitustyös-kentelyssä kokeneet konkarit hallitukseensa.

Tulevaan hallituksen valintaan päästään hel-pommista lähtökohdista. Nykyinen yliopistolaki on määrittänyt hallituksen uuden kokoonpanon va-linnan ja vahvistamisen kollegiolle, eikä väliai-kaisen kollegion kal-taisia toimielimiä tarvitse pystyttää valintaprosessin ajaksi. Lisäksi kollegio on valintaprosessissaan hy-vissä ajoin liikenteessä.

Nykyisestä hallituksen kokoonpanosta toivoisin mahdol-lisimman monen olevan hallitustyöskentelyyn käytettä-vissä, joskin ymmärrän toisen nelivuotiskauden olevan aikamoinen uhraus etenkin Oulun yliopiston ulkopuo-lisilta jäseniltä. Heidän kalenterimerkinnöissä Oulun yliopiston hallituksen kokoukset ovat vain yksi luotta-mustoimi muiden työkokousten parissa.

Hallitustyöskentelyyn nykyiset hallituksen jäsenet ovat omistautuneet antaumuksella, mikä näkyy korkeina läs-näoloprosentteina kokouksissa. Ehdotonta eliittiä halli-tuksen kokouksiin osallistumisissa ovat muuten opiskeli-jaedustajat täydellä sadan prosentin läsnäolollaan.

Allekirjoittanut ei ole käytettävissä toiseen kauteen, joten ainakin ylioppilaskunnan edustajistossa nähdään vuoden päästä tyrkkyfakseja ja kuumottavia haastatteluita hallituksen opiskelijajäseneksi pyrkiville. Ja jos oikein ti-manttisesti käy, opiskelijat saavat hallitukseen vastuunja-kamista helpottamaan toisenkin opiskelijajäsenen paikan. Valtavan kokouspöydän ääressä nähdään reilun vuoden päästä joka tapauksessa ainakin yhdet tuoreet kasvot.

Matti A. Kemi

KOLUMNI

Valtavan ko-kouspöydän

ääressä nähdään reilun vuoden päästä joka tapa-uksessa ainakin yhdet tuoreet kasvot.”

”

facebook.com/

oulunylioppilaslehti

issuu.com/

oulunylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehtiwww.ylkkari.fi

Oulun ylioppilaslehti nyt myös Twitterissä!

@ylkkari

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vuonna 1962 oululaisen opiskelijan ravinnolliset perusasiat laitettiin uuteen uskoon: perustettiin Oulun

ylioppilasapu ry, tavoitteenaan ravitseva ruoka ja opiskelija-

ystävällinen hinta.

Tänä päivänä opiskelijoiden lisäksi kaikki hyvästä ruuasta pitävät ovat

tervetulleita Unirestan, ylioppilasavun jatkajan, ravintoloihin. Myös juhla-

ja cateringpalveluiden merkeissä.

www.uniresta.fi

10/2012 | 23

Suden hetkellä

”Tämä käsidesi ei sisällä alkoholia.”

Se lukee seinällä riippuvassa kyltissä, joka on päällystetty kontaktimuovilla. Vieressä on lavuaari, peili ja saippua-teline. Tuijotan kylttiä. En ymmärrä viestin merkitystä. Miksi käsidesissä ei ole alkoholia? Miksi on tärkeää tietää, ettei käsidesissä ole alkoholia?

Katseeni harhailee pitkin huonetta. Silmäni takertuvat te-levisiossa pyörivään otsikkoon, joka ilmoittaa avaruussuk-kula Endeavourin lähteneen viimeiselle matkalleen pitkin Los Angelesin katuja. Aivoni käsittelevät tekstiä hitaasti. Viimeinen matka katuja pitkin. Haudataanko se? Vai kul-kevatko avaruussukkulat nykyään kadulla? Onko se niin kuin raitiovaunu?

Radio on päällä. Sieltä kaikuu sekalaisia lauseita. En saa kiinni ajatuksista niiden takana. Mitä Suo-messa tapahtuu?

”Kekkoslaisuus on taantu-massa YYA-sopimus Stalin, Stalin, Stalin kiitän kansan rauhan juhlatilaisuuden Moskovan ylioppilaisiin Stalinin rauhanpalkinto.”

Mikä on Stalinin rauhanpal-kinto? Joku nainen on saanut Stalinin rauhanpalkinnon ja kiittää siitä. Kenelle ojennetaan Hitlerin suvaitsevaisuus-palkinto?

”Suuri Kirja sanoo Helvetti. Ihminen lähestyy ihmistä.”

Miksi en ymmärrä näitä lauseita? Totisesti, ihminen lä-hestyy ihmistä. Mies hoipertaa eteenpäin ja hokee joo-joojoo joooohjoojooh joojoojooohjoohjoooooooh jooh. Hän kulkee ohitseni. En halua katsoa. Mummo kurkistaa nurkan takaa ja haluaa istumaan.

Happi Oxygen. Happi on tärkeää. Fotosynteesi. Miksi täällä ei ole kasveja? Tuleeko toisesta venttiilistä happea ruotsiksi? Vai englanniksi? Hengitämmekö eri kielillä?

Television otsikko kehottaa: Ei voi kuin olla kärsivällinen. ”Ei atomipommikaan armoa anna”, sanoo radio. ”Tämä ei ole Hiroshimaa.” Ei ole, kyllä minä sen tiedän. En minä ole sekaisin.

Espanja nuiji Valko-Venäjän, televisio kertoo. Miten maalla voi olla nimi? Sehän voisi aivan hyvin olla ihmisen nimi. Sielläkin on tapeltu, vai sodittu? Soditaanko Euroopassa?

”Honkanen.”

Yksitellen ihmisiä katoaa. Minne he menevät? Vieressäni istunut kärsimätön mies lähti eikä palannut.

”Valkoisista soluista viidennes, punaisista kolmannes.”

Punainen tytär itkee valkoisen äidin vieressä.

Miestä kärrätään paareilla. Kohta hän kävelee tupakalle. Isä hakee vihaisen tyttären kotiin. Poika ei löydä kah-viautomaatista tavallista kahvia. Hän pyytää hoitajaa apuun. ”Kokeile suodatinkahvia.” Tippapulloteline ki-tisee lattiaa vasten.

”Pelko ei ole koskaan ollut näin oikeutettua ja aiheellista.”

Minä valvon. Mestan tyttö hakee kolmannen kahvikupin.

Radio on päällä. Sieltä

kaikuu sekalaisia lauseita. En saa kiinni ajatuksista niiden takana. Mitä Suomessa tapahtuu?”

”

Kirjoittaja opettelee käyttämään sanoja

musiikin lailla.

Tunteiden turbulenssissaJenni Kinnunen

KOLUMNI

JENNY KANGASVUOSudenveriTeos 2012. 313 s.

On aina ilo törmätä tuttuun ni-meen kirjallisuuden kentällä. Oman yliopistomme kasvatti, kulttuuriantropologi Jenny Kan-gasvuo (s. 1975) palkittiin kus-tannussopimuksella Teoksen kir-joituskilpailussa kaudella 2010–2011. Voiton myötä valon näkee Kangasvuon esikoisromaani, joka valmistui suomalaista bi-seksuaalisuutta käsittelevän väi-töskirjan työstämisen ohella.

Hanna Korhosta ei enää ole. On Varga, helsinkiläistynyt ku-vataiteilija, joka haluaisi unoh-taa menneisyytensä hetket su-tena ja elää elämäänsä Marras-kuun, pakanauskoisen tekstiili-taiteilijan rinnalla. Varga kokee järkytyksen, kun hänen ovelleen ilmestyy Laumasta paennut epä-muotoinen poika Rasmus, joka ei halua elää sutena. Vargan muistot avautuvat. Martta, Lau-man johtajanaaras, saapuu itse hakemaan poikaa pohjoiseen, jotta Lauman salaisuus säilyisi. Loppuratkaisu ei saavu mullis-tuksetta.

Kangasvuo kirjoittaa sujuvaa tekstiä, jossa eri kertojat saavat tasapuolisesti äänensä kuuluviin. Luvut ovat sisällöltään nasevia ja niiden vaihtuminen luontevaa. Ihmissusien ja susien yhteiselä-mä on mielenkiintoinen aihe. Parhaiten toimivat pohjoiseen sijoittuvat, Martan ja Vargan muistoihin perustuvat jaksot, joissa on luontokuvausta ja his-toriaa. Rakkaustarina tuntuu yli-määräiseltä elementiltä, samoin sen mukanaan tuoma pakanuus. Kangasvuo kurkottaa kohti Jo-hanna Sinisalon Ennen päivän-laskua ei voi -teosta (2000), muttei mystisyydestään huoli-matta yllä sen maagisuuteen.

Jenni Kinnunen

KIRJA

MUSEThe 2nd Law

Jousitaustoineen Bond-tunna-rilta kalskahtava Supremacy saa nimeään myöten mahti-pontisena prologina kunnian avata brittiläisen Musen pal-jon puhutun uutuuslevyn. Trio on onnistunut vuonna 1999 julkaistun esikoisensa jälkeen kasvattamaan itsestään yhden maailman massiivisimmista bändibrändeistä, ja The 2nd Law osoittaa, että tuolla statuk-sella pystyy jo tekemään, mitä huvittaa.

Edellistä huomiota allevii-vaa esim. kakkosbiisin kitara-soolo, joka on häpeilemättä na-pattu suoraan Queenin I Want to Break Free -kappaleesta.

Muutenkin tyylillisesti kum-puilevan repaleinen albumi on täynnä vaikutteita sieltä täältä, minkä perusteella vaikuttaa sil-tä kuin Muse haluaisi osoittaa hallitsevansa genren kuin gen-ren. Niin ärsyttävää kuin tämä onkin, on sitä pakko myös vä-hän ihailla.

Tässä kontekstissa olympia-fanfaariksi kirjoitettu ja vielä kesäkisojen aikaan huvittavan-kin korkealentoiselta tuntunut Survival kuulostaa jopa tutun turvalliselta Muselta. Massii-visuuden vastapainoksi levyl-lä on kuitenkin yllättävänkin hillittyjä pop-kappaleita, joista koko joukon symppispalkinnon pokkaa Explorers ollen lienee ”puhtoisinta” poppia Musen historiassa.

Yhteenvetona voisi todeta, että vaikka levyn laaja-alaisuus on kuulijalle haaste, The 2nd Law materiaalillaan kepittää esimerkiksi kolmen vuoden ta-kaisen The Resistancen men-nen tullen, ja yhdestä kappale-turhakkeesta (Sustainable) huo-limatta kohu albumin dubstep-elementtien ympärillä herättää ainakin tässä kuulijassa suuresti hämmennystä.

Marko Pyhähuhta

LEVYT

NINNI FOREVER BANDNinni Forever Band

Äänetön on uusi kuvataiteilija-muusikoiden Ville Pirisen ja Sami Sänpäkkilän perustama levy-yhtiö, jonka ensimmäi-nen julkaisu on Pintandwefall-yhtyeestä tutuksi tulleen Ninni Luhtasaaren soololevy. Ninni Forever Band -nimeä kantavan yhden naisen yhtyeen esikoisen taustalta löytyy muun muassa mies nimeltään Risto Ylihärsilä.

Ninni Luhtasaarta kuvaillaan ”yhden naisen taidekollektii-viksi”. Kieltämättä monialaista ajattelua ja muuntautumisky-

kyä tällainen multi-instrumen-talistinen sooloteos vaatii, vaik-ka N4EB:n elektroakustinen pop melko yksinkertaista ja naivistista onkin. Siinäkin mie-lessä tuottaja Ylihärsilän Risto-yhtye liippaa Luhtasaaren soo-lomaailmaa melko likeltä.

Vaikka paikoin hupaile-van kevyenä ja ajoittain taas alasajetun melankolisena soi-va 11-raitainen albumi koos-tuu enimmäkseen alle nelimi-nuuttisista biiseistä (pari alle kaksiminuuttistakin löytyy), jokin sen atmosfäärissä pakot-taa melkein lopettamaan en-simmäisen kuuntelun kesken. Analyyttisempi lisämakuste-lu tuottaa takaraivoon lopulta ajatuksen, että vaikka materi-aali on periaatteessa ihan laa-dukasta, ei kappaleiden sisällä ole riittävästi nyansseja kanta-maan kokonaista albumia alus-ta loppuun – ehkä olisi vielä kannattanut mieluummin ra-kentaa vaikka EP-levy ylivoi-maisen Mortal Kombat -biisin ympärille.

Marko Pyhähuhta

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7:Messu sunnuntaisin klo 10.English Service sunnuntaisin klo 16.KappeLive-konsertti la 3.11. klo 19.

Elohuone, Isokatu 11:Sarastus-kuoron harjoitukset torstaisin klo 18–20.

Kastellin kirkko, Töllintie 38:Tuomasmessu la 17.11. klo 18.

Vanha pappila, Asemakatu 6:Raamis ke 24.10. klo 18.

Heinätorin seurakuntatalo, Aleksanterinkatu 71:Lenkkiryhmä torstaisin klo 18.

Oulugospel 2.–4.11.2012 www.oulunseurakunnat.fi/oulu-gospel.

Tervetuloa mukaan!

Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101puh. 040 524 5919yliopistopastori@oulu.fi

Palveleva puhelin ja palveleva netti: puh: 01019 0071, klo 20-24www.palvelevanetti.fi

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Paita ja housut ovat Cotton-fieldin ja huivi Selectedin. Neu-le on Zarasta ja kengät Clarksin.

Miten kuvailisit tyyliäsi?Pyrin pukeutumaan suhteel-

lisen fiksusti, sillä tuleva työn-antajahan voi kävellä milloin tahansa vastaan. En koe tarvet-ta erottua suuremmin joukosta. Pidän istuvista, aikuismaisista ja miehekkäistä vaatteista.

Miten pukeuduitn teininä?Housut alkoivat roikkua ala-

asteella, ja vielä yläasteellakin housut olivat löysät. Mitä van-hemmaksi tulen, sitä slimmim-mät ovat housut.

Millaisia vaatteita et suostu pukemaan päällesi?

Mikä tahansa vaate käy, jos se vain istuu ja tuntuu muka-valta. Kun kirjoitan kirjastolla gradua, olen mieluiten college-housuissa ja Reino-tossuissa.

Millainen pukeutuminen kiinnittää huomiosi kadulla?

Kiinnitän huomiota tyylik-käisiin kokonaisuuksiin. Tie-tysti myös täysin massasta poikkeava tyyli kääntää pään. Miehet eivät katso niinkään naisten vaatteita vaan enem-mänkin kokonaisuutta. Jos on hyvässä kunnossa ja pukeutuu kivasti, niin se näyttää hyvältä. Mikään fitness-guru ei silti tar-vitse olla.

Käyt salilla, lenkkeilet, hiihdät ja pelaat sulkapalloa. Liikutko ulkonäön vai ihan muiden syiden vuoksi?

Liikunta on minulle terapiaa. Vapaudun stressistä ja jaksan hymyillä ja tehdä asioita, kun liikun säännöllisesti. Kaikki muu on positiivista sivuvaiku-tusta.

Miten tyttökaverisi on vaikuttanut tyyliisi?

Makumme eivät ehkä aina mene ihan yksiin. Tyttökave-

rini seuraa enemmän muotia. Jos hän saisi päättää, käyttäisin converseja enkä näitä mustia Clarksejani.

Nautitko shoppailusta?Pidän vaatteista, mutta ostan

niitä vain tarpeeseen. Pienen-nän koko ajan vaatereserviäni ja vien vaatteita Pelastusarmei-jaan. Pyrin ostamaan laaduk-kaita vaatteita ja kenkiä, sillä ne kestävät parhaimmillaan vuosia.

Aiemmin ostin usein vaat-teita ulkomaanmatkoilta. Ny-kyisin en juurikaan. Nyt päällä oleva paitani tosin on ostettu Rodokselta. Menin tyttökaverin perässä kauppaan ja ajattelin, että aika kuluu paremmin, kun katselen jotain itsellenikin.

Mistä pidät eniten ulkonäössäsi?

191 sentin pituus on kiva

juttu, samoin vuosikymmenien treenauksen tuoma atleettinen kokonaisuus. Kaljuuntuminen-kin on ihan jees, sillä kampaus on aina kunnossa.

Miten pukeutuisit, jos olisit nainen?

Pukeutuisin naisenakin istu-viin vaatteisiin. Välttelisin eh-dottomasti olkatoppauksia ja liian kireitä ja paljastavia vaat-teita. Naisten kannattaa aina pukeutua oman kokonsa mu-kaan eikä ahtaa itseään liian pieniin vaatteisiin.

Mainitse vielä lopuksi muutama tyylikäs mies

Daniel Craig, Jason Statham ja tietysti Brad Pitt. Siinä on kovakuntoisia, tyylikkäitä mie-hiä. Robert Downey Jr. ja Leo-nardo Di Caprio ovat myös ka-rismaattisia.

Johtamista opiskeleva Joonas Mäntymaa, 27, kirjoittaa graduaan mieluiten Reino-tossuissa ja college-housuissa.

• teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

Kauppatieteiden opiskelijan Joonas Mäntymaan lempivärejä ovat musta, tummanharmaa ja sininen. Inhokkiväri on oranssi.

Tyttöystävän perässä vaate-kauppaan

Jos muotia seuraava tyttöystävä saisi päättää, kävelisi Joonas Mäntymaa Converseissa Clarksien sijaan.

10/2012 | 25

Lyhyempi oppimääräHarri Filppa

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä.

BetonisaappaatJanne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjes-täytyneen rikollisuuden arjesta chicagolais-suomalaisella tyylillä.

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

www.oulunperussuomalaiset.fi

CASSIOPEIA Oulun yliopiston

kamariorkesteri ja ylioppilaskun-

nan suuri sekakuoro Cassiopeia

esittävät pyhäinpäivän viikonlop-

puna 3.-4.11.2012 Oulun tuomiokir-

kossa yhden Mozartin tunnetuim-

mista teoksista – hänen Requi-

eminsä. Solisteina maailmanluo-

kan laulajat sopraano Anna-Maria

Jurvelin, altto Virpi Räisänen,

tenori Aki Alamikkotervo sekä

basso Petri Antikainen. Kapelli-

mestarina toimii Jari Välimäki. Li-

put Lippupalvelun nettisivuilta tai

myyntipisteistä. Tervetuloa! www.

lippupalvelu.fi

OULUN TIETOTEEKKARIT RY Puoli vuotta Wappuun! Pikku-

Wappu ti 6.11. klo 22 alkaen Club

Dionessa. Illan liveosuudesta vas-

taa räjähtävä AC/DC-tribuutti The

Flaming Family Jewels. Syksyn

wappuisimpia bileitä ei kannata

jättää väliin, jottei Wapun odotus

käy liian raskaaksi. Liput 4/5e.

OLO RY Oulun luokanopettaja-

opiskelijat ry:n (ent. Pedagogian

ylioppilaat ry) sääntömääräinen

syyskokous pidetään 7.11.2012

alkaen klo 16.15 luokassa HU206.

Kokouksessa valitaan ensi kau-

den toimijat hallitukseen.

FINANSSI RY Vuoden 2012 kuu-

mimmat Poikkitieteelliset Haala-

ribileet saapuvat Oulun Tivoliin

torstaina 8.11. klo 22! Nyt ei enää

säästellä, sillä lavalle astelee RED-

RAMA! Kiskaise siis haalarit jal-

kaan, suuntaa kohti Tivolia ja tule

nauttimaan illasta yhdessä kave-

reidesi kanssa opiskelijaystävällis-

ten juomien parissa. Tervetuloa!

Liput ovelta 5e, ennakkoon 3e:

Yliopiston vihreät naulakot 6.–8.11.

klo 11-15, Lääkis to 8.11. klo 11-13.

SOOPA RY Sääntömäärinen

syyskokous 14.11. klo 18.00. Paikka

ilmoitetaan tarkemmin sähköpos-

tilistan ja ilmoitustaulun kautta.

EPO RY Etelä- ja Keskipohjalai-

sen osakunnan sääntömääräinen

syyskokous tiistaina 27.11 salissa

TF 105. Kokouskahvit klo 16.30

aulakahvilassa ja kokous alkaa

kello klo 17. Asialistalla EPOn uusi-

en toimijoiden valinta. Tervetuloa!

MENOT • 24.10. – 27.11. • Seuraava Ylkkäri ilmestyy 28.11. Ilmoita menot 19.11. mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi

Kolumnisti toivoo Ryan Giggsin kaltaista uraa.

Yhdeksänsataa kolumnia ja viimeiselläänkin

osuu maalipuiden väliin.

Sivuhuomautuksia

Huippumuotia Nazisissa

JOURNALISMIN KUOLINILMOITUS, joka on päivätty loka-kuun puoleen väliin. Syntymäpaikaksi oli laitettu Turku ja kuolinpaikka Nazisi. Kuva, jossa kolme hahmoa kokoontuu ilmakehässä. Vladimir Putin lentää kurjella, kissa joutsenella ja base-hyppääjä Felix Baumgartner aikoo pudottautua alas avaruuspuvussaan. Video, jossa Adolf Hitler kuulee Nazisin taistelusta. Hitler suuttuu, kun hänelle kerrotaan, ettei tais-telua ole olemassa. Kyse on MTV3:n käännösvirheestä.

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen nimitti kolumnissaan (16.10) sosiaalista mediaa viiden-neksi valtiomahdiksi, eikä nimitys ole tuulesta temmattu. Valtakunnalliset sanomalehdet ja iltapäivälehdet saavat kyytiä sosiaalisen median foorumeissa. Ja syystä. Kuo-linilmoitus irvailee MTV3:n uutiselle, jossa puhuttiin venäläisen euroviisuehdokkaan isän kuolleen Nazisin taistelusta. Lapsus, joka olisi pitänyt huomata.

Mutta vielä kovempaa kyytiä media saa Hitler-videossa. Vi-deossa valtakunnanjohtaja soimii Maikkarin omistajaa Bon-nieria. Hitler kertoo, kuinka muutaman vuoden takaista yri-tyskauppaa on seurannut yt-neuvottelujen sarja. Diktaattori vetää suorat johtopäätökset irtisanomisista ja ulkoistamisista. Miten laadukasta journalismia voidaan tuottaa, kun mediata-loissa on 700 työntekijää vähemmän kuin vuonna 2008.

LISÄÄNTYNEET ULKOISTAMISET ja yt-neuvottelut ovat saa-neet toimittajat vastarintaan. Vihreän Langan päätoimit-taja Juha Honkonen ja STT-Lehtikuvan toimittaja Jussi Lankinen julkaisivat syyskuun lopussa Huonoja uutisia -pamfletin, joka julisti mediatalojen repivän voittonsa yhä enemmän toimittajien selkänahasta.

Toimitusten tuottavuus on noussut hurjaa tahtia viime vuosien aikana, eli yhä pienempi joukko toimittajia yrittää selviytyä lisääntyneistä työtehtävistä. Samaan aikaan tutki-mukset osoittavat, että median kuluttajat arvostavat hidasta journalismia. Juttuja joissa aiheita syväluodataan läpi. Sen sijaan heille tarjotaan klikkausjournalismia, joissa koros-tuvat kohukuvat ja Jenni Haukion kauniit puvut.

JOURNALISMI ON ALA, joka on altis inhimillisille virheille. Ja kun kiire kasvaa, inhimillisyys korostuu toimituksissa. Välillä tämä näkyy siinä, että perusasiat toimituksissa jäävät vaille huomiota. Esimerkiksi Koillissanomien uutinen joutsenen selässä lentävästä kissasta kopioitiin sellaisenaan valtakunnan mediaan. Ainoana lähteenä uuti-sessa toimi kissan omistaja, eikä tarinan todenperäisyyttä epäilty. Vasta seuraavina päivinä lehdet kyselivät asian-tuntijoilta, onko tarina edes mahdollista olla totta.

Tällöin on hyvä, että viides valtiomahti nostaa päätään. Kaikkea ei pidä ottaa annettuna. Ei varsinkaan aikoina, jolloin kirjallisuuden nobelisteista tulee Yo Maneja, kissat lentävät joutsenilla ja norjalaisille ei kelpaa presidentin kauniit puvut. Ei edes Nazisissa.

Hannu Tikkala

KOLUMNI

26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Oulu = next Silicon ValleyIt might be that Santa has finally gone through

the Mayor’s New Year wish list as the Fortune

Magazine referred to Oulu as one of the 7 best new

global cities for start-ups. Among other cities are

Copenhagen, Dublin, Zurich, Stockholm, Singapore

and Eindhoven. How cool is that? Oulu is now

globally recognized as the place for companies

seeking a mix of talent, curiosity, original thinking

and risk taking. The University of Oulu works

closely together with such businesses. It means

that you won a jackpot, guys – you can either get

a very perspective workplace or start your own

business here. Just do it!

Oulu = Smart City of the yearHey, smarty pants!

Get proud, that’s your

city! The Intelligent

Community Forum this

year included Oulu in Top

7 of Smart Cities. Once again

Oulu attracted the attention of

big kicks with being one of the most innovative

high tech centers in Europe. Its business

community rocks because business, government

and citizens altogether are warming up for it. Be

part of it while the heat is on!

Oulu ♥ Business Kitchen & DemolaGood news for future entrepreneurs! There are

organizations in Oulu that can help develop your

ideas into a real business. In Business Kitchen

you will learn to run small businesses. In Demola

Oulu you will gain real business experience by

participating in various true-life projects! Be

proactive! Join their events and learn more:

businesskitchen.fi and demola.net

Oulu. Business OuluNot sure if James Bond will ever come to help

you… But Business Oulu will definitely do! It is

always out there with its wide range of services.

Whether you just have an innovative idea or it

is time to expand your company to international

market. No business yet but have something in

mind? Then put your business idea into BO’s

incubator and see how it grows and develops like

a baby! Visit businessoulu.com

Oulu SESNo experience in doing business yet? No

problem! Oulu SES can improve your skills in

pitching, making business plans, marketing, self-

awareness, public speaking and more. These

guys organize different events through which

students can network in Oulu. Don’t waste your

time and sign up right now! Visit ouluses.fi

Hi, 5 Reasons to start your business in Oulu

HI, 5 • text Maria Yarandaykina

APRIL 21, 2010. I’m march-ing alongside with other 2,000 protesters, mostly Finnish. Our route is from Helsinki’s Senate Square to Parliament House. Our goal is to make known our views on the introduc-tion of tuition fees. The MGMT’s song “Kids” is playing on the back-ground: “You were a child/Crawling on your knees toward it…”

I won’t discover Amer-ica by saying that the main reason for Non-EU residents to study in Fin-land is free education, to a large extent. They must have €6, 000 on their ac-count annually to obtain a visa and cover the living costs. But that is a rea-sonable price to pay for a high quality European education.

University reforms are taking place almost eve-

rywhere in Europe as the governments react to eco-nomic and technological globalisation. And even though higher education free of tuition fees is re-garded as the cornerstone of the Nordic welfare state, all Scandinavian countries have already in-troduced them. Finland was the last one to do that.

THE AVERAGE COST of a bachelor degree in Finland is said to be €47,000. Matti Virén, professor of economics at Turku University, says that university graduates should contribute to their own education rather than being subsidised from the taxes. The Ministry of Ed-ucation and Culture has suggested the New Uni-versities’ Act based on its vision of “a good Finnish university in 2020”. The

aim is “a better, more effi-cient international univer-sity system”.

Charging tuition fees to students from outside the EU has been put for-ward as one of the ways to improve the flexibility of the Finnish system and increase the proportion of university funding from non-government sources. If the fees-for-foreign-students pilot scheme is a success, policy-makers and universities might de-cide that charging domes-tic students would be a logical next step.

Do they seriously be-lieve that charging tuition fees to Non-EU residents only will increase “qual-ity, effectiveness and in-ternationalisation” of high-er education in Finland? Foreign students made up about 3.8% of all univer-sity enrolments in 2008. Half of these came from Europe, and most would not be required to pay fees. In other words about 96% of the student body would be tuition fee-exempt. The fees received would repre-sent only about 1% of the

total income.

AND EVEN THIS percentage doesn’t count as the uni-versities currently pay the tuition fees. For example, in the University of Oulu a scholarship scheme has been established: it either covers the tuition fees (fully/partly) or the fees plus living costs. “This is a great opportunity to communicate about the internationality of our university and show our international students how important they are to the whole community,” says Vice-rector Olli Silvén.

I recall the demonstra-tion of 2010 again. My Finnish friends are in the middle of a heated dispute. They tell me that tuition fees will have an impact on low-income earners, and that cross-border stu-dent mobility will be lim-ited. They are also afraid that imposing fees on for-eign students will reduce one of Finland’s sources of international links. They call it the thin edge of the wedge. Or is it a pill to cure an earthquake?

Tuition fees:

A pill to cure an earthquake

The most awesome

community spirit – with the power of over 200 000

intelligent minds.

UUNO

This year All Saints’ Day in Fin-

land will be celebrated on No-

vember 3rd. People in Finland

and all over the world will com-

memorate those loved ones

that have passed away. Leave

it to a Belgian nerd to tell you

that All Saints’ Day used to be

a pagan holiday. Oh yeah, the

night of October 31st hasn’t al-

ways been another excuse for

dressing up slutty and rack-

eteering sweet stuff. Our Ger-

manic ancestors believed that

the veil between the worlds of

the deceased and ours was at

its thinnest on that night. Then

again, they didn’t come up with

anything smarter to celebrate it

with than dancing around in for-

ests and setting things on fire.

Speaking of a thin veil be-

tween two worlds… The Swed-

ishness Day, more commonly

known as the Finnish Swedish

Heritage Day, will challenge

Finnishness on November 6th.

I may tend to call it “All Hip-

sters’ Day” but I cannot ne-

glect its great meaning for the

Swedish speaking Finns as a

linguistic minority. Whether

you’re a Finnish, a Swedish or

an international student why

not rejoice this occasion by

eating köttbullar and going

crazy in IKEA. Bazinga!

NERD ALERT • by Julie Aelbrecht

ALL SAINTS’

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Anna Chernykh

Uuno Coordinator Margarita Khartanovichuunoproject@oyy.fi

Oulu student life in English

10/2012 | 27

A DAY WITH FINNS • text by Bianca Beyer • pictures by Juha-Pekka Maaninen

How Irish are the Finns?

THE NORTHERNMOST Irish Fes-tival in the world was first held in Oulu in 2006. It is said to be “versatile, lively, colour-ful, magical and friendly”. It is packed with storytelling, art, poetry, theatre, film, workshops, dance, and, of course, Irish mu-sic. Sounds like fun, right? So, let’s go and track down a bunch of hip local residents.

“You have to work hard for Finnish friendships – it is as if you have to deserve it to be their friend,” says So-

phie Ledieu from France. I run into her at a music session in Hemingway’s Pub. The band “Turas” is playing, and besides listening to their music the girl is seeking new contacts with Finnish people. According to the fest producer Annamari Martinviita, the Irish Festival opens up Finns and creates a totally new Oulu. “During the festival it will be like being in another country”, she says.

“The 5 days of Irish Fest in Oulu is like being on a lit-

tle trip to Ireland,” confirms Liisa Hildinger, an internation-al student. “There was a great atmosphere, and there were a lot of younger people listen-ing – more international people though than Finns. I was sur-prised to bump into two girls from Australia there!”

“A stranger just grabbed me and danced with me!” exclaims Rebecca Tedeschi, an Australian volunteer and exchange student. She assumes he was Finnish, as he didn’t say a word. Contact-

ing local residents was really not as easy as I thought it would be. I totally didn’t expect to face problems asking people to an-swer a few questions – some of them refused to talk to me.

“There was this “Green and White” – physical theatre per-formance – on Thursday,” Li-isa continues. “And the main performer was trying to get the audience on stage! The actress wanted to give the audience a role in parts of the performance, making them run around the stage or do some dancing at the end of the performance. Sure there was some inhibition in the audience, but surprisingly well they went into it!”

WHEN THE IRISH music ses-sion starts, everyone is sitting or standing motionless. Af-ter a couple of songs Annukka Siponkoski, a Finnish student, explains to me that this is to-tally normal. At the concerts, so she says, people in Finland just stand still and stare at the band blankly. At least half an hour later the atmosphere changes a bit: some people begin to clap, others start to dance, and it saves the mood. They are most-ly organizers and volunteers of the festival.

“I was thinking, maybe the Irish culture has something the Finnish culture is missing, some sort of “open-mindness”, “cheerfulness”. Maybe, that’s why it works here in Oulu,” suggests Liisa. “It is sort of a mystery – the Irish thing here in Oulu… What is it about Ire-land in Finland?”

AT LEAST ONE Irish pub is to be found in each Finnish city. “Be-ing in an Irish pub is like being in someone’s living room,” Der-mot Lyons, an Irish student, ex-plains. “When times were bad, which was often in Ireland, peo-ple would socialize and gather at pubs, for warmth (literally, and of course, in companion-ship), for games, for drinks, talking, music and to meet the community. Irish pubs have an idea that they are a home away from home, an extension of your living space, a place to feel comfortable and welcome.”

“Of course, they are differ-ent here,” admits Dermot. Ac-cording to him, this is probably due to the fact that the custom-

ers consist of local residents to a huge part. There are more “mixed” nationalities than in a regular Finnish pub but it is not yet enough to engage Finns into socialization.

Having a university student life as a social background helped Dermot a lot to integrate and establish networks in Fin-land. Nevertheless, he wishes international students had more opportunities to meet and min-gle with Finns. Living a day-to-day life in Finnish society doesn’t seem to be that hard at first – the language of commu-nication can easily be English. But the tricky part is to adapt and not to feel alone. And for that, you need a helping hand of the local people, don’t you?

Uuno’s undercover agent Bianca Beyer continues her journalistic investigation of the Finnish society. This time she chose to observe it in an international setting – at the Irish Festival of Oulu. Could it be an ideal place for international and Finnish students to mingle and make friends?

Toimeentuloa jahyvinvointiateknologian

avulla• Oulusta Suomen ykkösbrändi• Merellistärakentamistajaviihtyisyyttä• Työpaikkojen turvaamiseksi

Oulu Fennovoiman osakkaaksi• Monipuolisia lähipalveluja palveluseteleitä ja teknologiaa

hyödyntämällä• Yliopistotasonsiirtymäkoulutustapalkaansaajastayrittäjäksi 350386

OULU

Jukka Orava Olavi Kangas

Ilmoituksen maksaja: Kokoomuksen Oulun kunnallisjärjestö ry.

Toivoa on, nyt tarvitaan vahvaa tahtoa. Suomi kaipaa uudistusta, jotta meillä olisi hyvin-vointiyhteiskunta tulevaisuudessakin. Ja uudistus onnistuu, kunhan uskallusta riittää. Peruuttamalla kun ei pääse eteenpäin.

SUOMENUUDISTAJIAUudesta Oulusta

421Tarja

VikströmYrittäjä, toimitusjohtaja

422Jaana

VuorenhuhtaOffice administrator,

merkonomi

423Pekka

YlönenVaratuomari

424Minna

Åman-ToivioFilosofian maisteri,

yrittäjä

327Allu

AlataloYrittäjä,

myyntipäällikkö

328Jorma

AxelssonInsinööri

329Pirjo

BastmanJärjestelmäpäällikkö

325Tuomas

AarniFilosofian maisteri

(tietojenkäsittelytiede)

326Valtteri

AineValtiotieteen

ylioppilas

334Outi

EskolaMerkonomi

330Maija

BolszakLääkäri

331Sirpa

Erkkilä-HäkkinenInsinööri, maisteri

332Outi

ErvastiRehtori, kasvatustieteiden

maisteri

333Jari

EskolaYrittäjä

373Lauri

LouhivirtaDiplomi-insinööri

385Mika

NurmelaJalkapalloilija,

urheilutoimenjohtaja

386JukkaOrava

Diplomi-insinööri,alueasiamies

411Esa

SuutariYrittäjä,

projektipäällikkö

412Tiina

SuutariFilosofian maisteri,

ryhmäpäällikkö

409KaisuSimilä

Toimistosihteeri

410Pekka

SimonenSuunnitteluinsinööri

399MaaritRaitio

Hammaslääketieteen tohtori, eläkkeellä

397Arto

PoussuFilosofian maisteri,

opettaja

398Juha

RahkolaToiminnanjohtaja,

insinööri

339Juha

HumppiYhteyspäällikkö

340Marja-Leena

HuovialaYlihoitaja, eläkkeellä

341Juha

HänninenKapteeni (evp.),

liikunnanohjaaja (amk)

342Maija

IjäsYrittäjä

343Helena

JaakkolaPerushoitaja,

toimittaja

344Tauno

JokinenTekniikan tohtori,

yrittäjä

345Petri

JuntunenToimitusjohtaja,

herastuomari

337Niilo

HeinonenOpiskelija

338Marko

HoikkaniemiAluepäällikkö,

opettaja

346Tomi

KaismoYrittäjä

347Janne

KalinainenInsinööri,

myyntipäällikkö

335Merja

HaapaviitaDiplomikosmetologi

336Henri

HeikkinenAMK-opettaja, yrittäjä

418Timo

TuovinenOpiskelija,

lääketieteen kandidaatti

413Tiina

TakalokastariTerveystieteen

kandidaatti, opiskelija

414Mari-Leena

TalvitieYmpäristötekniikan DI,

kaupunginhallituksen pj.

415Paula

TamminenErikoissairaanhoitaja,

terveystieteen maisteri

416Jukka

TaskinenDiplomi-insinööri,

kehityspäällikkö

417Anu

TiihonenYrittäjä

419Martti

TurkkaMaanviljelijä,

yrittäjä

420Anri

VeijolaSosiaalityöntekijä, yhteis-

kuntatieteen maisteri

400Lyly

RajalaToimittaja, yrittäjä

406PaulaSalo

Filosofian maisteri, lehtori

401Antti

RautioTerveydenhuolto- ja

turvallisuusalan kouluttaja

402Ulla

RegelinFilosofian maisteri,

opettaja

403Matti

RoivainenRehtori, eläkkeellä

404Teija

RuokamoTuottaja,

tuotantopäällikkö

405Mika

RuostesuoDiplomi-insinööri,

toimitusjohtaja

407Lotta

SavolaOpiskelija,

järjestösihteeri

408Tiina

SavolaDiplomi-insinööri

375Anne

LukkarilaDiplomi-insinööri,

specialist

376Anna-Liisa

LämsäKasvatustieteiden tohtori,

tutkimuspäällikkö

382Sirkka-Liisa

MyllyläPalvelukeskuksen johtaja, eläkkeellä

377Matti

MannermaaHallituksen

puheenjohtaja

378Eero

ManninenHumanististen tieteiden

kandidaatti, opiskelija

379Roy

MattsonLastentarhanopettaja,

tiimivastaava

380Jaana

MellanenJohdon assistentti

381Mikko

MerihaaraTuotantotalouden DI,

luottamushenkilö

374Sami

LuhtaanmäkiKonetekniikan diplomi-

insinööri, toimitusjohtaja

383Jasmin

MäntyläJuontaja, esiintyjä

384Markku

NissinenEverstiluutnantti (evp.)

348Erkki

KangasRehtori (eläkkeellä),

opetusneuvos

351Kyösti

KekkonenDiplomi-insinööri,

eläkeläinen

352Tiina

Kellokumpu-TyveläKasvatustieteiden maisteri,

koulutussuunnittelija

358Sari

KoskelaMyymäläpäällikkö

353Heidi

KemppainenAmmatillisten aineiden

opettaja (yrittäjyys)

354JormaKivelä

Diplomi-insinööri,toimitusjohtaja

355Markku

KoivuperäYrittäjä, insinööri

356Henna

KorhonenDiplomi-insinööri

357Pia-Riitta

KorvenheimoKasvatustieteiden maisteri,

luokanopettaja

349Mari

KangasInsinööri

350Olavi

KangasDiplomi-insinööri,

liikkeenjohdon konsultti

359Johanna

KoskelainenToimitusjohtaja

360Tuula

Koski-TervoTurkkuri, yrittäjä

363Markku

KuuseloKauppatieteiden maisteri,

yrittäjä

364Milla

KynkäänniemiVanhempi

rikoskonstaapeli

370Minna

LehtovaaraKasvatustieteiden maisteri,

luokanopettaja

365JormaKärnä

Kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja

366Virve

LappalainenTyövoimaneuvoja

367Jari

LaruKasvatustieteiden maisteri,

yliopisto-opettaja

368Ulla-Riitta

LattulaErikoissairaanhoitaja

369Jukka

Latva-RaskuValmentaja, urheilu-

akatemiakoordinaattori

361Mika

KukkonenOpiskelija,

vartija

362Hannu

KuparinenMateriaalipäällikkö,

toiminnanjohtaja

371Timo

LindborgToimitusjohtaja,

professori

372Suvi

LindénFilosofian maisteri,

erityislähettiläs

387Kirsti

PaloniemiToimitusjohtaja,

kouluttaja

388PaulaParollYrittäjä

394Maria

PortaankorvaKasvatustieteiden maisteri,

musiikkiluokanopettaja

389Tommi

PekkalaPalvelukotiyrittäjä

390Harri

PelkonenKapteeni (SIT.)

391Jussi

PeltolaAmmatillinen opettaja,

toimittaja

392Heikki

PesämaaYrittäjä

393Heli

PihlajamaaSähkötekniikan

diplomi-insinööri

395Pasi

PossakkaKoneteknikko

396Aila

Postareff-JurvelinAluejohtaja