OULUN YLIOPPILASLEHTI · 6/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

TENNILÄSTÄtoimittaja

s. 8

LINDY HOPswingaa

s. 7

OPELANhaikeus

S. 4

SEITSEMÄNkimppa

s. 14

OireilevatopiskelijatSisäilmaongelma ajoi hammaslääketieteilijätluentosaleista

2 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Vaivannäkö hillitsisi juomista

Opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry pamautti touko-kuussa ilmoille hurjia – joskaan ei yllättäviä – lukuja. Joka kuudes mies- ja joka kahdeksas naisopiskelija ko-kee juovansa yhteisön paineen vuoksi enemmän alko-holia kuin haluaisi. 39% vastanneista tuumi, että opis-kelijatapahtumissa käytetään liikaa alkoholia.

Tässä kohtaa voisi painaa foliohatun silmilleen ja he-ristellä sormea vähän joka suuntaan. Suomalainen juo-makulttuuri, teekkarit, ainejärjestöt, soo soo! Toisaalta voisi nostaa olkapäät korviin ja todeta, että ihminen on tekemisistään vastuussa itselleen. Täysi-ikäinen päät-täköön itse, kallista viinaa ei väkisin kenenkään kurk-kuun kaadeta.

Yritetään mennä ääripäiden välistä. Sekä silmien sulke-minen että asian voivottelu tai siinä piehtaroiminen ei-vät auta asiaa. Mennään ongelman juurille. Miksi jallu ja kalja virtaavat opiskelijatapahtumissa niin valtoime-naan? Vastaus on lopulta yksinkertainen, vaikka välillä tuntuu, ettei sitä saisi sanoa ääneen: se on järjestäjälleen varma nakki. Hommaa tila, lämmitä sauna, osta kaljaa. Muuta ei tarvitse, juhlaväki hoitaa lopun ja onnistunut ilta (tai vähintään illuusio siitä) on paketissa. Siinä se on, helppoa kuin leivän leipominen.

Onnistua voi myös ilman alkoholia, mutta se vaatii enemmän vaivaa. Itse asiassa samana päivänä (9.5.), jona Nyyti julkaisi tiedotteensa opiskelijakansan kollektiivi-sesta alkoholiongelmasta, Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan monen muun tahon kanssa yhteistyössä järjestämä Amazing Oulu viihdytti raitista opiskelijajoukkoa pitkin Oulua. Ihmiset viihtyivät vuorenvarmasti, mutta tapahtuman eteen oli nähty valtavasti vaivaa. Taustalla oli kuukaudeksi palkattu projektisihteeri, lukuisia hikisiä suunnittelukokouksia ja kymmeniä tunteja talkootyötä.

Palataan takaisin kohtaan, jossa sormea meinattiin heristää laput silmillä opiskelijajärjestöjen suun-taan. Mihinkään täysin (tai edes enimmäkseen) raittiiseen suuntaan ei opiskelijakulttuuria noin vain muuteta. Se ei olisi realistista – eikä edes järke-vää tai tarpeellista. Mutta ensimmäisessä kappaleessa esitetyt luvut ovat sellaisia, että enemmän vaivaa alkoholittomuuden eteen pitää voida nähdä.

Ei tyydytä siihen vuosittaiseen retkeen keilahallille tai lautapeli-iltaan kerran kuussa. Ei tehdä alkoholittomista illois-taa tylsää pakkopullaa, vaan panostetaan juuri niihin. Alkoholittomampi kulttuu-ri vaatii lopulta ainoastaan luovuutta ja vaivannäköä. Pitää kerätä porukka ka-saan ja kääriä hihat! Ei sen kummempaa.

Kirjoittaja on puolitoistavuotiaan esi-koisensa isä eli luultavasti tähänastisen elämänsä otollisimmassa kukkahattu-setäiässään.

Pääkirjoitus

OULUN YLIOPPILASLEHTI

6/201223.5.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238

ISSN 0355-9238 (Painettu)

ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskunta

Mannenkatu 1 A, 90130 OULU

toimitus@oyy.fi

PAINOBotnia Print, Kokkola

Painomäärä 4 500 kpl

TOIMITUSPäätoimittaja Ville Koivuniemi

040 526 7821

paatoimittaja@oyy.fi

Toimittaja Mikael Heikkinen

040 550 3927

toimitus@oyy.fi

KANSI Matias Partanen

ILMOITUSMYYNTISuoramarkkinointi Mega Oy

Maija-Liisa Kokko

044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoitukset

Pirunnyrkki Oy

020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamatto-

masta materiaalista. Lehden

vastuu rajoittuu ilmoituksen

hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy

20.6.2012. Materiaalit 11.6.2012 mennessä.

Ville Koivuniemiville.koivuniemi@oyy.fi

Hommaa tila, lämmitä sauna, osta kaljaa. Ja onnistunut ilta on pa-ketissa.”

”

36 / 2012

Sisäilmaevakot s. 10

» Oulun yliopiston hammaslääketieteen opiskelija Salla Alavaikko on kärsinyt viime vuodet huonosta sisäilmasta kampuksellaan. ”Vasta kun sain astmakohtauksen luen-nolla, tajusin että asialle pitää tehdä jotain”, Alavaikko sanoo.

Reportaasi

Kajaanin viimeiset s. 4

» Kajaanin opettajaksi opiskelevien Opela ry on palvellut opiskelijoita vuosikymme-net. Ensi vuoden heinäkuussa opettajankoulutusyksikön toiminta loppuu. ”Nyt on pinnalla haikeus siitä, että tämä porukka hajoaa syksyllä”, sotkamolainen Kaisa Lei-nonen toteaa.

Sukelluspukumaskotti kiltakommuunissa s. 14

Maantieteilijät asuvat kiltahuonekommuunissa kuuden muun ainejärjestön kanssa. Arki sujuu ongelmitta, kun sii-vous- ja käyttövuoroista on sovittu yhteisesti.

Artikkelit

SISÄLLYSLUETTELO

Palstat

Kampuksen kasvot » Tietotekniikan opiskeli-

ja Tuomas Salomäelle ra-dioamatööriys on ennen kaikkea sosiaalista toi-mintaa.

s. 7

Vaatekauppaan kerran vuodessa

» ”Vaatteen on oltava käy-tännöllinen ja kestettävä ainakin 20 vuotta”, sanoo Henni Ylänne.

s. 19

Mikä on taimitarhan kieli?

» Henna Rannanpää pohtii, miten tiedeyhteisöjen kan-nattaa kommunikoida kes-kenään.

s. 6

Haarukassa: Pelimies kaipaa pihviravintolaa

» Pelialalle haluava Daniel Fischer uskoo tulevan työpaikan löytyvän toden-näköisimmin Helsingistä.

s. 16

Pinnalla

Sarjakuvat

» Rakas päiväkirja s. 2 » Lyhyempi

oppimäärä s. 17 » Aino & Roosa s. 17

Arviot s. 18

Mitä helvettiä? Maailma David Shrigleyn mukaan

» David ShrigleyJag är inte rädd för mörket

» KentSecrets For Sale

» Year GoneThe Avengers

» Marvel Studios

Kv-tehopakkaus ja pelialan työmyyrä palkittiin s. 6

Kansainvälinen tutkinto-opiskelija ja ainejärjestöaktiivi Yu-hsuan Lee valittiin vuoden opiskelijaksi Oulun yliopiston alumnipäivillä. Vuoden alumnin tittelin nappasi LudoCraftin toimitusjohtaja, filosofian tohtori Tony Manninen.

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

Tennilä patistaa suomalaisia Barentsille s. 8

» Historiallisen 36-vuotisen eduskuntauran tehnyt Esko-Juhani Tennilä ihmettelee, miksi suomalaiset eivät kiilaa itseään Barentsille.

Ihan ensimmäiseksi Murmanskiin pitäisi

luoda lentoyhteys Rova-niemeltä.”

Esko-Juhani Tennilä

”

Kolumnit

Kielikylpylä » Poliittinen eläin s. 5

» Politics and the City s. 9

Käytöskukkasia » Tunteiden turbulenssissa s. 19

EU-raha ei haise

4 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kajaanin viimeisetKajaanissa on koulutettu opettajia vuodesta 1900 asti. Ensi vuoden heinäkuussa Oulun yliopiston alaisen opettajankoulutusyksikön toiminta päättyy lopullisesti. ”Tuntuu tosi haikealta, että toiminta Kajaanissa loppuu, mutta odotan myös jännityksellä Ouluun siirtymistä. Isompi sivuainevalikoima, uudet ihmiset ja kaupunki houkuttelevat”, syksyllä Ouluun muuttava Kaisa Leinonen sanoo.

Veera Adolfsen, teksti ja kuvat

KAHVIKOLO-KUPPILA on palvel-lut Kajaanin kampuksen opis-kelijoita jo vuosikymmenet. Kajaanilaisten opettajaksi opis-kelevien ainejärjestö Opela ry:n puheenjohtaja Niko Aikio ke-huu, että Kahvikolo toimii niin kiltahuoneena, opiskelutilana kuin kahvionakin.

”Olen itse täysin kahviad-dikti, joten kaikki vapaa-aikani kampuksella kuluu täällä. Kah-vin ääressä on hyvä suunnitel-la tunteja, lukea päivän lehdet ja vaihtaa kuulumiset”, toista vuotta luokanopettajaksi opis-

keleva Aikio kertoo. Niko Aikion ja Kaisa Lei-

nosen mukaan Kahvikolossa istujia puhuttavat yleensä ai-nejärjestön tapahtumat, urhei-lu, opinnot, opetusharjoittelut, miehet ja naiset. Viime aikoina opiskelu on kuitenkin kirinyt ykkösjuttuaiheeksi, sillä kam-puksen toiminnan vähittäisen supistamisen myötä opiskelusta on tullut haasteellisempaa. Esi-merkiksi kaikkia sivuaineryh-miä ei ole enää saatu muodos-tettua.

”On tosi tärkeää, että vaikka opiskelijamäärä pienenee, opis-kelun laatu pysyy hyvänä lop-puun asti. Sivuainevalikoiman

kutistuminen on harmi, vaikka yliopisto onkin onneksi luvan-nut maksaa tutkintoon sisälty-vät opinnot avoimessa yliopis-tossa”, Aikio sanoo. Ongelmia tuottaa myös se, että kirjaston kurssikirjojen siirtäminen Ou-luun on jo alkanut: opinnäy-tetyöhön tarvittavaa kirjaa voi joutua kyselemään ympäri Ou-lun lääniä.

Myös opiskelujen ajoitta-misessa riittää pohdittavaa. Osa Kajaanissa opiskelevista tähtää pikatutkintoon neljässä vuodessa. Toiset taas siirtyvät kandidaatintutkinnon jälkeen suorittamaan maisterivaiheen opintonsa Ouluun tai erillisva-

linnan kautta johonkin muuhun yliopistoon.

Kahvista ei luovuta

Kajaanin kampuksella on kes-kipäivälläkin rauhallista. Kun Opelassa oli kuusi vuotta sitten 450 jäsentä, nyt heitä on jäljel-lä 170 ja Aikion arvion mukaan syksyllä enää reilut sata. Osa vanhemmista opiskelijoista ei sitä paitsi enää kuluta kampus-alueen polkuja, vaan työskente-lee kotipaikkakunnallaan ja kir-joittaa samalla gradua.

”Väen väheneminen on vai-kuttanut myös Opelan toimin-taan. Rahaa ei ole enää yhtä paljon, ja esimerkiksi monista kahvion lehtitilauksista on pitä-nyt luopua. Kahvikolo kuiten-kin pidetään loppuun asti, vaik-ka se saattaa jossain vaiheessa muuttua vaikkapa paikaksi, jos-sa voi itse käydä keittämässä kahvia”, Niko Aikio pohtii.

Ainejärjestön toiminta on edelleen aktiivista, mutta opiske-lijoiden väheneminen vaatii ta-pahtumien järjestäjiltä luovuutta. ”Kun fukseja ei enää tule, fuksi-tapahtumat on korvattu kouluun-paluubileillä”, Aikio naurahtaa.

Opelalaiset toivovat myös

Kajaanin kampuksella on nykyään hiljaista.

Laura Jaakkosesta uusi ESN-leaderi

Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan (OYY) Erasmus Stu-dent Network -jaoston uudek-si puheenjohtajaksi on valittu kemian opiskelija Laura Jaak-konen. ESN järjestää kulttuu-ri- ja vapaa-ajan toimintaa kor-keakoulujen ulkomaalaisille ja paikallisille opiskelijoille.

Elokuussa toimikautensa aloit-tava Jaakkonen on toiminut viime vuonna jaoston varapu-heenjohtajana. Hänellä on ko-kemuksen lisäksi kehittämisi-deoita toiminnan parantamista varten.

ESN on yksi Euroopan suu-rimmista opiskelijajärjestöistä. Se toimii 36 maassa pääosin va-paaehtoisvoimin. Oulussa ESN on toiminut vuodesta 2000 ja on nykyisin OYY:n sääntömää-

räinen jaosto. ESN Ouluun pää-sevät mukaan kaikki halukkaat. Toiminta alkaa syksyn alussa.

Opiskelijavalinnat uudistuvat

Suomen hallitus esittää, että yli-opistojen ja ammattikorkeakou-lujen haku- ja valintajärjestel-mää uudistetaan vuoden 2014

alusta lähtien. Eduskunnalle annetun hallituksen esityksen mukaan yliopistojen ja ammat-tikorkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen haettai-siin korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa yhteishaussa. Ammattikorkeakoulujen neljä sähköistä hakujärjestelmää ja yliopistojen yksi sähköinen ha-kujärjestelmä yhdistettäisiin yh-deksi korkeakoulujen hakujär-jestelmäksi.

Hakija asettaisi yhteishaus-sa ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valitsemansa ha-kukohteet etusijajärjestykseen ja voisi tulla hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen syksys-tä 2014 alkaen.

Ensimmäistä opiskelupaik-kaansa hakevien aseman paranta-miseksi yliopistolakiin ja ammat-tikorkeakoululakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mu-kaan korkeakoulut voivat varata

LYHYET

56 / 2012

Olen touko-heinäkuun korkeakouluharjoittelussa Gene-vessä, Sveitsin ranskankielisellä alueella. Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa, ranska, italia ja retoromaani. Genevessä kuulee myös englantia ja lukemattomia mui-ta kieliä, sillä kantonissa ulkomaalaisia on yli 40% asuk-kaista. Kaupunki on varsinainen kielikylpylä. Harjoittelu onkin minulle oiva mahdollisuus petrata kielitaitoani.

Kielihistoriani on samanlainen kuin monella ikätoveril-lani. Äidinkieleni on Oulun murre. Englantia olen opis-kellut kolmannelta luokalta asti. Opettajan lisäksi kieltä minulle opettivat Spice Girlsit, internet ja Harry Potterit. Englannin kieleni on hyvällä tolalla, vaikka ääntämyksen läpi puskee joskus suomalaiskansallinen rally driver -ak-sentti. A2-saksan opiskelun jätin väliin, kun Seppo Räty sanoi, että Saksa on paska maa.

Suhtautumiseni toiseen viralliseen kieleemme oli puoles-taan muiden teinien tavoin nihkeä. Helpon kieliopin an-siosta arvosanat olivat kuitenkin hyviä ja virkamiesruotsi meni läpi heittämällä, vaikka en kieltä oikeastaan osaa-kaan. Ranskaa aloin lukea yläasteella vapaaehtoisena kie-lenä, sillä Amélie oli niin ihqu. Lukiossa ja yliopistossa tein pari hajakurssia. Opinnoista huolimatta en juuri ym-märrä, mitä ihmiset täällä puhuvat. Saksaa ja Arabiaa olen lukenut alkeiskurssit, joilla kieltä ei juuri jäänyt päähän.

Kielenopiskeluhistoriani on pitkä ja monivaiheinen. Lop-putuloksena on kuitenkin se, että äidinkielen lisäksi osaan kunnolla vain englantia. Onkohan syy tähän omassa pak-supäisyydessäni vai löytyykö ilmiölle muitakin selittäviä tekijöitä?

Luulen, että oppiakseen vieraan kielen kunnolla, täytyy sen opiskelu aloittaa riittävän varhain. Toinen vaihtoeh-to on intensiivinen kielikylpy vieraassa maassa. Tietenkin on myös luonnonlahjakkuuksia, joille homma käy hel-pomminkin. Ehkä muidenkin kuin englannin kielen opin-not olisi syytä aloittaa jo alaluokilla ja vaihto-opiskelu on enemmän kuin suositeltavaa. Suomalaisten ongelmana on myös uskalluksen puute. Vaikka kieltä osaisimmekin jonkun verran, emme uskalla puhua. Tämä saattaa joh-tua kouluopetuksen kielioppipainotteisuudesta. Onhan se hienoa osata kieliopin koukerot, mutta ei siitä mitään iloa ole, jos ei saa suutaan auki.

Vaikka en osaa sulavasti kuin suomea ja englantia, en usko, että opintoni ovat menneet hukkaan. Opiskelemal-la kieltä oppii myös kulttuureista ja maailmankuvista. Li-säksi kaikki opiskeltu menee jonnekin aivojen syöverei-hin. Toivottavasti saan tämän kesän aikana kaiveltua vä-hän ranskaakin aivojen perukoilta.

Englannin osaaminen on nykyään must ihan kaikille, mutta kaikkien ei tarvitse olla monikielisiä. Kansainvälisyyttä hai-kaileville muidenkin kielten osaaminen kannattaa, sillä kie-let avaavat maailman. Kun ei ymmärrä kunnolla maan kiel-tä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi vaikka englannilla saakin asiat hoidettua. Kielen oppiminen on integraation perusedel-lytys. Siinä opetus myös kotoiseen kotouttamispolitiikkaan.

Kielikylpylä

Hanna Sarkkinen

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhalli-

tuksen, kaupunginvaltuuston ja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

edustajiston jäsen.

Poliittineneläin

Onhan se hienoa osata kieliopin koukerot, mut-ta ei siitä mitään iloa ole, jos ei saa suutaan auki.”

”

voivansa pitää toimistosihtee-rinsä loppuun asti. Toimistosih-teerin vastuulla on Kajaanissa esimerkiksi ilmoittautumisten vastaanotto ja lukuvuositarro-jen jakaminen.

Katseet jo tulevassa

Toista vuotta opiskeleva Aikio ja kolmatta vuotta opiskeleva Leinonen lähtevät Kajaanista kandidaatintutkinnon jälkeen. Leinonen muuttaa syksyllä Ou-luun, Aikio aikoo hakea vuoden kuluttua Jyväskylään.

”Nyt on pinnalla haikeus siitä, että tämä porukka hajoaa syksyllä. Lisäksi on tietysti su-rullista, että Kajaanin yksikön toiminta loppuu. Ouluun on kuitenkin kiva mennä. Sivuai-nevalikoima on paljon parem-pi, kaupunki on isompi, ja on kiva tutustua uusiin ihmisiin”, sotkamolainen Leinonen toteaa. Hän uskoo kuitenkin jäävänsä kaipaamaan pienen kampuksen ilmapiiriä ja joustavuutta.

”Täällä voi käydä vähän en-nen tenttiä kysymässä opetta-jainhuoneen ovelta, että eikö sinne pääsisi, kun unohdin il-moittautua. Oulussa se ei ehkä onnistu”, Leinonen ounastelee.

Niko Aikio ja Kaisa Lei-nonen istuvat Kajaanissa

170-henkiseksi kutistu-neen Opela ry:n halli-

tuksessa. ”Olisi huippua päästä osallistumaan

ainejärjestötoimintaan myös Oulussa”, Kaisa

Leinonen sanoo.

osan haettavista opiskelupaikois-ta niin sanotuille ensikertalaisille. Tavoitteena on alentaa korkea-kouluopintojen aloittamisikää sekä kohdentaa opiskelupaikkoja nykyistä tehokkaammin.

SYL ja Elisa korttiyhteistyöhön

Tietoliikenneyhtiö Elisa on al-

kanut yhteistyöhön Suomen yli-oppilaskuntien liiton ja opiskeli-joiden omistaman Lyyran kans-sa. He tuovat yhdessä markki-noille uuteen, langattomaan tek-nologiaan perustuvan maksuta-van. Tuote on syksyllä käytössä kontaktittoman maksutavan ym-märtävillä maksupäätteillä esi-merkiksi opiskelijaravintoloissa.

Maksuvälineen käyttöön-ottoa ja hallintaa varten toteu-tettavasta käyttöliittymästä ja

teknisestä toteutuksesta vastaa Elisa.

Lyyrassa mukana olevien tai siihen syksyksi liittyvien ylioppilas- ja opiskelijakuntien jäsenet saavat itselleen syksyl-lä 2012 ilmaiseksi maksuvä-lineen, joka toimii pienmak-samisessa ilman erillistä pin-koodia. Myöhemmin kontakti-ton maksaminen tulee olemaan suoraan integroituna opiskeli-jakorttiin.

6 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

MILLÄ KIELELLÄ kannattaa Ou-lun yliopistossa julkaista pro gradu -tutkielmia ja tieteellisiä artikkeleita? Julkaisut ovat kes-keinen tapa kommunikoida tie-deyhteisöjen kesken. Joku lu-kee julkaisuasi, kirjoittaa siihen vastineen tai referoi sitä omas-sa tutkimuksessasi, ja voilà, olet mukana meiningeissä!

Entä jos kukaan ei lue jul-kaisuasi? Tieteellinen tutkimus on relevanttia, mutta kielimuu-ri voi estää kommunikoinnin. Mitä hyötyä on käydä tieteel-listä yksinpuhelua? Esimerkiksi Oulun yliopistossa on Suomen

ainoa aate- ja oppihistorian op-pituoli, seuraava lähin paikka on Ruotsissa ja oppiaineen pääkal-lopaikka on Amerikassa. Voi-daan pohtia, kuinka järkevää on tieteellisen yhteistyön kannalta kirjoittaa julkaisuja pelkästään suomen kielellä, jota osaa noin kuusi miljoonaa ihmistä.

Oulun yliopistossa tehdään merkittävää tutkimusta, jonka tulisi näkyä ja kuulua. Pieni as-kel voisi olla esimerkiksi gradu-jen abstraktien käännättäminen englanniksi tai jollekin toiselle merkitykselliselle kielelle. An-sioituneet pro gradu -tutkielmat

olisi hyödyllistä suoraan kään-nättää englanniksi.

RAHOITUKSELLA ON tietysti iso painoarvo tieteellisessä maail-massa. Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön rahoitusmalli ottaa huo-mioon kansainvälisten referee-julkaisujen määrän, mikä näkyy tiedekuntien rahoituksessa. Ai-nakin humanistisen tiedekunnan tulisi kasvattaa kansainvälisten julkaisujensa määrää. Yliopis-ton uuden strategian painoalojen myötä kansainvälisyyden tärkeys kasvaa merkittävästi.

Keskustelukulttuurin ylläpi-

toon ja kehittämiseen tarvitaan kieltä. Tietysti. Ja tieteen kieltä sekä keskustelukulttuuria har-joitetaan yliopistomaailmassa etenkin seminaari-istunnoissa. Seminaari-sana tulee latinan sanasta taimitarha, mikä on mielestäni varsin lohdullinen tieto. Graduseminaarissa istu-van opiskelijan ei tarvitse tie-tää kaikkea, vaan seminaarissa keskustellaan ja opitaan. Ra-kentavasti keskusteltaessa opi-taan uutta, opitaan tekemään tiedettä.

Oulun yliopistossa eräässä oppiaineessa ei edes järjestetä graduseminaarin aloitusistun-toa, saati säännöllistä graduse-minaaria. Kuinka voidaan olet-taa, että opiskelija ensinnäkään

oppii tai edistyy opinnoissaan ja kaiken lisäksi valmistuu, jos hän ei saa tarpeellista ohjausta?

On valtavan tärkeää, että opiskelija on aktiivinen ja kan-taa vastuun omasta oppimises-taan. Se on kuitenkin mahdol-lista vain, jos myös oppiaineen edustajat toi-mivat vas-tuullisesti.

KANSAINVÄLINEN tutkinto-opis-kelija ja ainejärjestöaktiivi Yu-hsuan Lee on valittu vuoden opiskelijaksi 2012. Kasvatus-tieteiden kandidaatti Lee nimet-tiin esimerkillisenä opiskelijana ja opiskelijajärjestötoimijana erityisesti monissa kansainvä-lisissä yhteyksissä. Nimeämi-sen teki Oulun yliopistoseura Rauhala-klubi ry:n esityksestä. Vuoden Opiskelija palkitaan PSOAS:n, Oulun ylioppilasapu ry:n ja Uniresta Oy:n 2000 eu-ron arvoisella stipendillä.

Lee on 26-vuotias opiskeli-ja Oulun yliopiston Education and Globalization -maisterioh-jelmassa. Lee on toiminut ak-tiivisesti Oulun yliopiston kan-

saivälisten asioiden jaostossa ja ollut kehittämässä NISO ry:n (Network of International Stu-dents) toimintaa.

Lisäksi Lee toimi vapaaeh-toistyöntekijänä YUME-pro-

jektissa ja syksyllä 2011 jär-jestetyssä konsertissa, jolla tu-ettiin Japanin maanjäristyksen uhreja.

Ouluun keväällä 2011 järjes-tetty World Press Photo 2011 -näyttely oli Leen ansiota ja hän toimi sen järjestäjänä. Näytte-ly huomioitiin Oulun 100-tekoa ohjelmassa keväällä yhdentenä-toista oululaisena tekona. Pro-jekti oli osoitus kansainvälisten opiskelijoiden aktiivisuudesta ja mahdollisuuksista Oulun ke-hittämisessä entistä kansainväli-semmäksi yhteisöksi.

Raadin arvion mukaan Lee on omistautunut ja rohkea opis-kelija sekä innoittava esimerkki niin kansainvälisille kuin suo-

malaisille opiskelijoille. ”Opis-kelutoverit kuuntelevat mielel-lään hänen neuvojaan ja näke-myksiään. Hänen iloisuutensa ja reippautensa auttavat luo-maan kannustavaa ilmapiiriä ja hyvää henkeä”, raadin arviossa todetaan.

VUODEN ALUMNIKSI valittiin puo-lestaan LudoCraftin toimitusjoh-taja, filosofian tohtori Tony Man-ninen. Nimeämisen perusteena on hänen ansiokas ja uraauurta-va työnsä peliteknologian kehit-tämisessä ja alan yritystoimin-nassa. Manninen on neljästoista Vuoden Alumni.

Diplomi-insinööriksi vuon-na 1999 Oulun yliopistosta

valmistunut Manninen väitteli vuonna 2004 aiheenaan vuo-rovaikutuksen merkitys luovan tuotekehityksen prosessissa ja luovien toimintaympäristöjen elementtinä.

Manninen tunnetaan oulu-laisen peliteollisuuden isänä. Hän on suunnitellut ja valmis-tanut pelikehitysympäristöjä niin tutkimus-, koulutus-, kuin tuotantokäyttöönkin. Manni-nen on hoitanut määräaikaista professuuria Oulun yliopistos-sa ja ollut vierailevana profes-sorina Newcastlen yliopistos-sa. Hän on osallistunut alansa kansainvälisiin konferenssei-hin ja julkaissut kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita.

Mikä on taimitarhan kieli?

Annika Heinonen (vas.), Jan Hermes, Joni Saijets ja Michelle Francett-Hermes iloitsivat Amazing Oulun voiton ratkeamista.

”Ota vuoronumero” suunnisti ykköseksiTOUKOKUUN ALUSSA seikkail-lun kaupunkisuunnistuskilpailu Amazing Oulun voittoon kiilasi Michelle Francett-Hermeksen, Annika Heinosen, Jan Hermek-sen ja Joni Saijetsin moudos-tama Ota vuoronumero -nimeä kantava joukkua.

Leikkimielinen, kuuden-nen kerran järjestetty Amazing Oulu keräsi 28 nelihenkistä joukkuetta kilpailemaan Oulun kaupunkituntemuksesta.

Fiilis on hyvä ja kaikkensa antanut”, huokaisee voittaja-joukkueessa suunnistanut Joni Saijets.

Voittajien on helppo hymyil-lä: ykköstiimin jäsenet saivat palkinnoksi kuusi tuntia kes-täneestä pyöräilyurakasta mm. ensi lukuvuoden Sporttipassin, ilmaisliput Oulun kaupunginte-atteriin ja kuntokeskus Hukan viikkojäsenyyden.

Ota vuoronumero voitti kil-pailun lopulta pisteen erolla

Team Scrotumiin (Salla Haka-la, Riikka Annila, Henna Antila ja Riikka Arola). Kolmannek-si ylsi Arvon herrat ja rouvat (Veera Juntunen, Esa Haataja, Heli Veteläinen ja Paavo Yli-luoma).

Kattavuudesta kiitosta

”Rastit olivat tosi monipuoli-sia”, kehui voittajajoukkueen kapteeni Michelle Francett-Hermes. Voittonsa salaisuudek-si joukkue nimesi hauskanpi-don ja täysillä painamisen yh-distelmän.

”Päivä on ollut aivan huikea. Joukkueet ovat heittäytyneet kaupunkiseikkailuun innolla, eikä sää olisi voinut olla pa-rempi. Kaikki meni nappiin”, sanoo Amazing Oulun järjeste-lyistä vastannut projektisihteeri

Suvi Pesonen.”Mikä olisikaan parempi

tapa viettää pyöräilyviikkoa ja Eurooppa-päivää kuin tutus-tua upeaan pohjoiseen kaupun-kiimme pyörän selästä. Tämä

on ollut mahtava elämys var-sinkin kaikille kansainvälisille joukkueillemme, joita oli tänä vuonna ennätykselliset yhdek-sän”, iloitsee puolestaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen.

Lisää Amazing-tuloksia: www.oyy.fi/amazingou-lu2012/tulokset

Niina Meskus

Kv-tehopakkaus ja pelialan työmyyrä palkittiinKansainvälisyyden edistäjä Yu-hsuan Lee vuoden opiskelija, FT Tony Manninen vuoden alumni

Yu-hsuan Lee valittiin vuo-den opiskelijaksi.

Henna Rannanpää

OYY:n hallituksen jäsen, vastuu-

alueet: kansainvälisyys ja viestintä

76 / 2012

NELJÄNNEN VUODEN arkki-tehtiopiskelija Noora Puusti-nen, 22, harrastaa tanssia, joka on pitkästä historiastaan huoli-matta monelle vielä uusi. Puus-tisen laji on Lindy Hop, jota kutsutaan kaikkien swing-tans-sien äidiksi.

Vauhdikas paritanssi löy-tyi kolmisen vuotta sitten, kun Puustinen etsi Ouluun muutet-tuaan uutta harrastusta. Aiem-paa suosikkia, ratsastusta, oli

hankalaa jatkaa ilman autoa. Tallit sijaitsevat kaukana, ja va-rusteita on kuskattava mukana paljon.

”Ratsastus on kyllä aika lä-hellä tanssia. Partneri vain vaihtuu”, Puustinen heittää.

Aluksi Puustinen kokei-li perinteistä lavatanssia. Sit-ten tanssikoulu Sulava päätti aloittaa swing-tanssiprojektin, jonka tiimoilta järjestettiin kursseja ja leirejä kahden vuo-den ajan.

”En ole rytmitajuinen enkä pidä improvisoinnista, mutta silti hurahdin Lindy Hopiin”, Puustinen nauraa. ”Ehkä valit-sin paritanssin siksi, ettei mi-nun tarvitse viedä.”

Lindy Hop ei ole ollenkaan kallis harrastus, sillä ainoa välttämätön hankinta ovat ken-gät. Niidenkään ei välttämättä tarvitse olla varsinaiset tanssi-kengät: tavalliset tennarit käy-vät hyvin, kunhan niihin vaih-dattaa suutarilla nahkapohjat. Mutta kun lajista innostuu, hankintojen määrä helposti kasvaa. Tulee ostettua tyyliin sopivia mekkoja, hameita ja

paitoja.”Iltabileisiin pukeudutaan

usein ajan hengen mukaises-ti. Meillä on ollut esimerkiksi 50-luvun teema.”

Puustinen on matkustanut tanssikurssien takia muun mu-assa Ahvenanmaalle ja Tam-pereelle. Tulevaisuuden tavoit-teena on osallistua legendaari-selle neljän viikon tanssileirille nimeltä Herräng Dance Camp. Se järjestetään vuosittain Ruot-sissa.

”Herrängin leirin tietävät kaikki. Se on sellainen kullan-hohtoinen tapahtuma, bileitä joka ilta.”

Oulussa Lindy Hopin har-rastajia on viitisenkymmentä, aktiiveja noin 20–30. Laji ve-tää puoleensa myös niitä, jotka eivät innostu perinteisistä lava-tansseista.

Lopuksi Puustinen kumoaa harrastukseensa liittyvän en-nakkoluulon.

”Tanssimista luullaan flirt-tailuksi ja parinhauksi, mitä se ei todellakaan ole. Kurssille voi tulla, vaikka oma puoliso jäisi kotiin.”

Swingiin hurahtanut

Tanssimis-ta luullaan

flirttailuksi ja parinhauksi, mitä se ei todel-lakaan ole. Kurs-sille voi tulla, vaikka oma puo-liso jäisi kotiin.”

Noora Puustinen

”

Kuvassa käsiradiota pitelevälle Tuomas Salomäelle radio-amatööriys on ensisijaisesti sosiaalista puuhaa.

Noora Vaarala, tekstit ja kuvat

Kampuksen KASVOT

Noora Puustisen harrastaman Lindy Hop -tanssin iltabileisiin pukeudutaan esimerkiksi 50-lukulaisen hengen mukaan.

TIETOTEKNIIKKAA n:nnettä vuotta opiskeleva Tuomas Sa-lomäki, 29, on radioamatööri. Hän aloitti harrastuksensa yli 10 vuotta sitten ollessaan lukiossa.

”Joku silloinen kaveri taisi houkutella kokeilemaan. Menin käymään kerholla ja tempau-duin mukaan.”

Tuo kerho on nimeltään Ou-lun teekkarien radiokerho. Ni-mestä huolimatta toimintaan ovat tervetulleita kaikki tiede-kunnasta ja muista ulkoisista ominaisuuksista riippumatta.

Radioamatöörejä luullaan usein yksinäisiksi, pimeässä kellarissa piipitystä kuuntele-viksi ukkeleiksi, sanoo Salomä-ki. Totuus on toinen: radioama-tööri-nimikkeen alle mahtuu laaja skaala erilaisia harrasta-misen tapoja.

Ei ole olemassa tyypillis-tä harrastajaprofiilia. Suurin osa Salomäen kerhon jäsenis-tä on teknistä alaa opiskelevia miehiä, mutta naisia ja muiden pääaineiden opiskelijoitakin

löytyy. Kerholla on tilat yli-opiston vieressä, Yliopistokatu 40:ssä.

”Harva eksyy mukaan yli-opiston toisesta päästä, mutta kaikki, jotka haluavat tutus-tua porukkaan, otetaan innolla vastaan.”

Salomäelle radioamatööriys on ensisijaisesti sosiaalista toi-mintaa. Kerhoporukan kanssa vietetään iltaa, toteutetaan eri-laisia projekteja ja järjestetään leirejä. Yhdessä oleskelu ja puuhailu on tärkeintä. Kerhossa on reilu kymmenen aktiivitoi-mijaa, jäseniä on useita kym-

meniä. Salomäen titteli on tällä hetkellä rahastonhoitaja, mutta hän sanoo vuosien varrella käy-neensä kaikki muutkin hallitus-nakit läpi.

Salomäki käyttää harrastuk-seensa keskimäärin muutaman tunnin viikossa, jos lasketaan varsinaiseen radioamatööritoi-mintaan kuluva aika.

”Mutta joiltain osin sitä voi-si sanoa elämäntyyliksi tai leik-kisästi jopa elämänfilosofiaksi”, hän lisää. ”Radioamatööreistä muodostunut yhteisö on suuri osa elämänpiiriä.”

Harrastuksensa kautta Salo-mäki on saanut valtavasti uu-sia tuttavuuksia sekä Suomesta että ulkomailta. Hän on oppi-nut tekniikkaan liittyviä taitoja ja kasvattanut tietojaan. Kon-takteista ja kaikesta opitusta voi olla hyötyä myös työelä-mässä.

”On meillä niitä menestys-tarinoita, että radioamatööri-piirien kautta työ ja tekijä ovat löytäneet toisensa. Verkostot ulottuvat yllättäviin paikkoi-hin.”

Lisätietoja: www.oh8ta.fi

Sosiaalinen radioamatööri

Radioama-tööreistä

muodostunut yhteisö on suuri osa elämänpiiriä.”

Tuomas Salomäki

”

Tuomas Salomäki ei istu pimeässä kellarissa kuuntelemassa piipitystä.

Noora Puustinen sanoo olevansa rytmitajuton, mutta rakastaa silti Lindy Hopia

8 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Tennilä patistaa suomalaisia BarentsilleEx-kansanedustaja on palannut toimittajan hommiin

Tuomas Kääriäinen, teksti ja kuvat

KUN NYKYINEN eduskunta aloit-ti vuosi sitten, yksi aikakausi Suomen poliittisessa historias-sa päättyi. Hallitusten kovaää-ninen arvostelija Esko Juhani Tennilä (vas.) päätti jäädä pois.

Lappilaiset olivat äänes-täneet hänet Arkadianmäelle vuodesta 1975 lähtien. ”Pää-tökseen oli monta syytä. 36 vuotta on pitkä aika. Toivoin myös vaihtoa nuorempaan edustajaan, minkä toteutumi-nen näytti mahdolliselta”, Ten-

nilä miettii.Vasemmistoliitto kuitenkin

menetti Lapissa edustajapaikan Perussuomalaisille.

Ex-kansanedustaja seuraa ta-pahtumia yhtä aktiivisesti kuin ennenkin. Hänen mukaansa va-semmistopuolueet ovat reagoi-neet uusiin asioihin liian hitaas-ti jo kauan.

Nykyisyyteen on tuudittau-duttu, mistä syystä esimerkiksi laajakaistoja ei alettu järjestää kaikille riittävän äkkiä. Myös pätkätöiden yleistymiseen ja li-sääntyvään köyhyyteen on ha-vahduttu myöhässä.

Perehtymiseen pitäisi satsata

Erityisesti vasemmistolla ja koko eduskunnalla olisi petrat-tavaa EU-asioissa. Brysselistä tulee valtavasti asiakirjoja, ja Tennilän mielestä edustajat ei-vät ehdi perehtyä tarpeeksi asi-oiden valmisteluun.

Suomessa havahdutaan vas-ta, kun päätökset on jo lyöty Brysselissä lukkoon. ”Edus-kunnassa ei ole riittävästi re-sursseja EU-asioihin. Jokai-sella ryhmällä pitäisi olla oma

EU-expertti.”Tennilä ihmettelee, kuinka

vasemmistopuolueet hyväksyi-vät Kreikan tukipaketin, joka pakottaa Kreikan leikkaamaan jo valmiiksi alhaista sosiaali-turvaa.

Hän pitää mahdollisena, että EU kaatuu, mutta hänen mielestään kenenkään ei pidä laskea sen varaan. Mieluum-min EU:hun kannattaa pereh-tyä enemmän ja osallistua asi-oiden valmisteluun nykyistä paremmin.

Esko-Juhani Tennilä on oi-keastaan palannut siihen, mitä

hän teki ennen eduskunta-vuosia: toimittamiseen. Hän kirjoittaa muun muassa kolum-neja sekä kahta kirjaa. Toinen kirja käsittelee Murmanskin kasvua, jossa Norja on mukana, Suomi ei.

Suomi putosi kelkasta Barentsilla

Tennilä kuvaa tilannetta para-doksaaliseksi. Neuvostoaikana Suomella oli paljon taloudel-

Eläköitynyt kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä (vas) seuraa edelleen aktiivisesti maailman menoa.

96 / 2012

lisia ja kulttuurisia yhteyksiä Barentsin alueelle, kun Natoon kuuluminen piti norjalaiset poissa.

Nyt alueella kuitenkin toi-mii useita norjalaisia yrityksiä ja Murmanskin yliopistossa voi opiskella norjaa, mutta ei enää suomea. Hienoista puheista huolimatta suomalaisia ei ole Murmanskissa kuin muutama

työntekijä konsulaatissa.Koillisväylä on aukeamassa

ja laivoja kulkee jo. Mahdolli-sesti Barentsin rahtiliikenne tu-lee kasvamaan huomattavasti, ja suomalaisten kannattaisi olla hereillä.

”Ihan ensimmäiseksi Mur-manskiin pitäisi luoda lentoyh-teys Rovaniemeltä. Venäjän tiet ovat surkeassa kunnossa.”

Tennilä ei ole hiljentynyt eläkkeelle. Rovaniemen kau-punginvaltuusto työllistää aina-kin syksyn kunnallisvaaleihin asti. Hän päättää jatkosta lähi-aikoina.

Ennen vaaleja tulee kesä, ja Tennilä käy Pohjois-Suomen tapahtumissa entiseen malliin. Hänet voi nähdä esimerkiksi PS Kemin ja Rovaniemen Pal-loseuran katsomoissa.

Kesä 2012 on Tennilälle ja muille penkkiurheilijoille mie-lenkiintoinen, sillä TV:stä näy-tetään jalkapallon EM-kisat ja Lontoon olympialaiset.

Esko-Juhani Tennilä

Syntynyt 10. lokakuuta 1947 Rovaniemellä

SKDL:n, Devan ja Vasem-mistoliiton kansanedustaja 1975-2011.

Edusti Karihaaran Tenhoa jalkapallon kolmannessa divisioonassa, pelipaik-ka toppari. ”Niin hidas ja kankea, ettei voinut har-hauttaa.”

Jalkapallon EM-kisa-ennustus: ”Jos Espanja saa pyörittää omaa peliä, sille ei pärjää kukaan. Mutta yleensä mestarit vaihtuvat.”

Toimittajan hommiin siirtynyt Tennilä on tuttu näky Kemin ja Rovaniemen jalkapallokatsomoissa. Jääkiekossa suosikki-joukkue on Oulun Kärpät.

Ihan ensim-mäiseksi

Murmanskiin pitäisi luoda len-toyhteys Rova-niemeltä. Venä-jän tiet ovat surkeassa kun-nossa.

”

Politics and the City

Toimittaja Elina Grundströmin jutut kannattaa lukea. Ta-valla tai toisella hätkähdän niistä aina. Jokin aika sitten hän kirjoitti Helsingin Sanomissa artikkelin, joka ei jättänyt ke-tään kylmäksi, ei ainakaan meitä, jotka olemme tekemisis-sä EU:n rakennerahastovarojen kanssa.

Grundström räjäytti potin jo otsikossa: Näkymättömät mil-joonat. Euroopan unionista Suomeen kanavoitavia miljoo-nia aluekehitykseen ja sosiaaliseen eheyteen tarkoitettuja euroja ei Grundströmin mukaan käsitellä missään vaka-vasti otettavissa talouspoliittisissa keskusteluissa. On kuin EAKR:n ja ESR:n (Euroopan aluekehitysrahaston ja sosi-aalirahaston) miljoonia ei olisikaan, vaan toinen toistaan turhemmat projektit valuttavat eurot näennäispuuhasteluun. Kyse ei ole mistään pikkurahoista: esimerkiksi kuluval-la kaudella Pohjois-Suomen EU-varat ovat kaikkinensa yli miljardi euroa. Kaudet ovat aina seitsemän vuoden mittai-sia, ja parhaillaan neuvotellaan seuraavasta vuonna 2014 al-kavasta rahoituskaudesta. Euroopan unionin budjetti on yli tuhat miljardia, ja siitä noin kolmannes ohjataan aluekehi-tykseen. Tavoitteena on tasata alueellisia eroja unionin alu-eella ja parantaa erityisesti uusien jäsenmaiden elintasoa.

Rikkaat jäsenmaat kuten Suomi eivät saa rahaa yhtä paljon kuin vähemmän kehittyneet alueet, mutta meillä paikalliset olosuhteet, eli harva asutus ja pitkät välimatkat, ovat perus-te erityistuelle. Niinpä nyt neuvoteltavana on taas yli mil-jardin potti, josta leijonanosa kanavoituisi Pohjois- ja Itä-Suomeen harvan asutuksen perusteella. Grundströmin mukaan kaikessa säästetään, mutta EU:sta tuleva tilipussi ei kiinnosta oikein ketään. Olen samaa mieltä ja eri mieltä. Samaa mieltä olen siinä, että EU-rakennerahasto-varat tulisi taantuman aikana tehdä näky-viksi ja ottaa laajemmin huomioon vaikka-pa tutkimus- ja kehitystoiminnan mitoi-tuksessa.

Esimerkiksi Oulun yliopiston tutki-musrahoituksesta huomattava osa on peräisin EU:sta. Siksi emme voi vain odottaa EU-varojen ko-tiutumista, vaan meidän on aktii-visesti valvottava etujamme parhaim-man tuloksen saavuttamiseksi.

Ja tässä olen eri mieltä Grundströmin kanssa: meitä kyllä kiinnostaa. Ou-lussa osataan tehdä hankkeita ja nii-tä tehdään ihan vakavissaan. Saat-taapa joku tämänkin Ylkkärin lukija aikanaan työllistyä johonkin EU-hankkeeseen.

Nyt neuvoteltavana on taas yli miljardin potti, josta leijonanosa kana-voituisi Pohjois- ja Itä-Suomeen harvan asutuk-sen perusteella.”

”

EU-raha ei haise

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustajaja Oulun kaupunginvaltuus-ton varapuheenjohtaja.

Sisäilma-evakotOulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella on laitettu luentosaleja käyttö-kieltoon sisäilmaongelmien vuoksi. Hammas-hoitolassa osa opiskelijoista saa vastaavia oireita lievempänä, mutta opiskelu jatkuu. Opiskelijoita vaivaavat muun muassa jatkuva päänsärky, hengitystieoireet ja tiedottomuus asioiden todellisesta tilasta.

Ville Koivuniemi, tekstitMatias Partanen, kuvat

JATKUVAA PÄÄNSÄRKYÄ. Hen-gitystie- ja silmäoireita. Ihot-tumia, niveloireitakin. Oulun yliopiston hammaslääketie-teellisen tiedekunnan opiskel-joille tehdyn epävirallisen ky-selyn mukaan huomattava osa opiskelijoista on kärsinyt vii-me vuosina huonon sisäilman vuoksi.

Neljännen vuoden hammas-lääketieteen opiskelija Salla Alavaikon ongelma kärjistyi astmakohtaukseen Aapistien kampuksella sijaitsevassa luen-tosalissa.

”Olen oireillut useamman vuoden ajan. Vasta tänä kevää-nä osasin yhdistää, että oireilu liittyy kampukseemme. Vasta kun sain astmakohtauksen lu-ennolla, tajusin että asialle pi-tää tehdä jotain.”

Kun Alavaikko alkoi selvit-

tää, miten voisi suorittaa luen-not loppuun, Hammaslääke-tieteen laitos reagoi ja laittoi laitoksen toisen kerroksen lu-entosalit käyttökieltoon sisäil-maongelmien vuoksi. Hammas-lääketieteen opiskelijat ovat tällä hetkellä evakossa yleisen lääketieteen luentosaleissa.

ALAVAIKKOA ÄRSYTTI oireilun lisäksi erityisesti tietämättö-myys kampuksensa tilasta. Hän päätti kysellä epävirallisesti hammaslääketieteen opiske-lijoilta, kuinka yleisesti muut opiskelijat ovat saaneet vastaa-via oireita. Kolmannen vuosi-kurssin opiskelijoista kymme-nen prosenttia, neljännen – ja viidennen vuosukurssin opiske-lijoista molemmista neljännes vastasi Alavaikolle saaneensa oireita.

”Moni sanoi, että päänsärky on pahin. Se on sellaista sär-kyä, johon ei oikein lääke auta.

Ja kun päätä särkee, ei voi esi-merkiksi harrastaa liikuntaa. Siinä mielessä se on pahempi oire kuin muut allergiamaisem-mat oireet”, Alavaikko kuvaa. Hänen mukaansa moni huoma-si erityisesti, että lomaviikolla oireet olivat helpottaneet.

KOLMANNEN VUOSIKURSSIN ham-maslääketieteen opiskelija ja Ou-lun hammaslääketieteen killan tiedotus- ja ulkoasianvastaava Nina Kantomaa ei itse kärsi oi-reista, mutta kertoo oireilun pu-huttavan opiskelijapiireissä.

Kantomaa on lisäksi Suo-men hammaslääketieteen opis-kelijain liiton (SHOL) koti-maanvastaava. ”SHOL:n nimis-sä meillä on tekeillä kannanotto asiaan”, Kantomaa toteaa.

Alavaikko on puolestaan mukana sisäilmatyöryhmässä, joka on perustettu hammas-lääketieteen työkaluksi sisäil-maongelmien ratkaisemiseen.

12 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

TÄLLÄ HETKELLÄ opiskelijat ovat luentosalien osalta turvassa si-säilmaongelmilta. Hammas-lääketieteen laitoksen johtajan Pertti Pirttiniemen mukaan ti-lanne on kaiken kaikkiaan vali-tettava. Laitos päätti sulkea lu-entosalit, vaikka niiden omistaja Suomen yliopistokiinteisöt ei käyttökieltoa asettanut. ”Emme me halua viivyttää ongelmati-lannetta opiskelijoiden kustan-nuksella”, Pirttiniemi toteaa.

AAPISTIE 3A:N yläkerrassa ole-vassa Suun terveydenhoitopii-rin opetusterveyskeskuksessa opiskellaan kuitenkin edelleen, vaikka joillekin opiskelijoilla tila aiheuttaa niin pahoja oirei-ta, etteivät he voi astua tilaan. Aapistie 3:n alakerran Suun erikoishoidon yksikkö on puo-lestaan kokonaan suljettu sisäil-maongelmien vuoksi.

Opetusterveyskeskus on Suo-men yliopistokiinteistöjen omis-tama, mutta se on vuokrattu Ou-lun kaupungille. Keskuksen pal-veluesimies Päivi Harju myön-tää, että käytössä olevat kak-koskerroksen tilat aiheuttavat herkimmille oireita. ”Kukaan ei kiellä, etteikö tässä talossa on-gelmia ole”, Harju tiivistää.

Hän kuitenkin korostaa, että oireilleille opiskelijoille on jär-jestetty tilaisuus suorittaa klii-ninen vaihe väistötiloissa.

”Opettajille suuri kiitos siitä, että ovat joustaneet ja käyneet valvomassa kliinistä vaihetta il-taisin. Jos tällaista palettia jou-tuisi joka vuosi pyörittämään, olisi se raskasta.

SISÄILMATYÖRYHMÄN kokouk-sessa 20. huhtikuuta työryhmän jäsenille esitettiin selvitystä, jonka mukaan huonon sisäilma liittyy tilan ulkovuoraukseen. ”Sellainen tieto meillä on, että rakennus on perusterve eli se voidaan korjata”, Harju toteaa.

Remontti tietää sitä, että jo ennestään ahtaisiin lääketieteen tiloihin ahdettaneen myös ham-maslääketieteen opiskelijat re-montin ajaksi.

Pirttiniemen mukaan opis-kelijoiden näkökulmasta ei oli-si kohtuullista siirtää heitä pois Kontinkankaan alueelta. ”Ah-dasta varmasti on, mutta näyt-täisi siltä, että syksylläkin mah-dutaan Kontinkankaalle.”

Remontteihin ei ole aina-kaan vielä ryhdytty, koska tällä hetkellä ei tiedetä täysin var-masti, mitä palveluja Aapistie 3:n alakertaan on tulossa. Vä-hintäänkin rivien välissä anne-taan ymmärtää, että Oulun kau-punki voisi olla päätöksenteos-sa sukkelampi.

OULUN KAUPUNGIN apulaiskau-punginjohtaja sekä sosiaali- ja

terveysjohtaja Sinikka Salo ei sulata vihjailua, jonka mukaan opiskelijoiden oireilua yritetään vierittää Oulun kaupungin, eli Aapistie 3A:n yläkerran vuok-ralaisen, harteille.

”Olemme sitoutuneet vuok-raamaan yläkerran. On erittäin ikävää, että siellä on ongelmia. Sisäilmaongelmista vastaa kui-tenkin Suomen yliopistokiinteis-töt eli omistaja, olipa vuokralla kuka tahansa”, Salo toteaa.

Salon mukaan kaupunki kyllä jatkaa Aapistien toisen kerroksen vuokralaisena. Muu-ta hän ei lupaa. ”Vastuullise-na työnantajana vastaan siitä, että oma porukkani voi hyvin”, Salo jatkaa viitaten Aapistien alakerran tällä hetkellä käyttö-kiellossa oleviin tiloihin.

SUOMEN YLIOPISTOKIINTEISTÖJEN (SYK) Oulun kampusmanageri Seppo Wiik korostaa, että SYK on valmis toimimaan, kunhan saavat käsiinsä tilaohjelman, jonka mukaan määritellään tu-levien asukkaiden vaatimusten mukaiset rakennuksen tilojen tarpeet ja pinta-alat.

”Kyllä se on käytännössä var-maa, että korjaus aloitetaan. Ra-hat ja suunnittelija on varattu”, Wiik sanoo. Hänen mukaansa mitään tietoa ei muutenkaan ke-neltäkään pantata. ”Tietoa jae-taan sitä mukaan kun sitä on.”

Aapistie 3A:n yläkerrassa olevassa Suun terveydenhoitopiirin opetusterveyskes-kuksessa opiskellaan ja tehdään töitä, vaikka herkimmät saavat tilassa oireita.

Salla Alavaikko sai kampuk-sensa luentosalissa astma-kohtauksen, minkä jälkeen luentosalit suljettiin.

136 / 2012

ARVIOLTA 30 PUHELUA ja 50 kuppia kahvia. Suurin osa kiireisille ihmisille, joiden työpäivät kulkevat juostessa palaverista toiseen. Sitä oli hammaslääketieteen sisäil-maongelmien vastuullisten selvittäminen.

Kuvio on konstikas. Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) omistaa Oulun yliopiston hammaslääketieteellisen käyttökiellossa olevat tilat. Periaatteessa sillä on puhtaat jauhot pussissa, koska se on reagoinut tilanteeseen ja lu-vannut korjata kiinteistön, kunhan saa tilaohjelman, eli tulevien asukkaiden vaatimusten mukaiset rakennuksen tilojen tarpeet ja pinta-alat kustannusarvioineen.

Sitten päästäänkin mielenkiintoiseen vyyhteen. Erityises-ti Aapistie 3A:n osalta ollaan eletty jonkin sortin pattiti-lanteessa. Oulun yliopisto on vuokrannut yläkerran tilan Oulun kaupungille. Tiloissa työskentelee kuitenkin sekä kaupungin työntekijöitä että opiskelijoita. Yliopisto vas-taa opiskelijoidensa turvallisuudesta, kaupunki työnteki-jöidensä turvallisuudesta.

Sekä SYK:n että yliopiston vastuuhenkilöt antavat ym-märtää rivien välissä, että asia korjaantuisi, mikäli Oulun kaupunki tekisi nopeita ratkaisuja tällä hetkellä Aapistie 3:n alakerran tilajärjestelyjen kanssa. Aapistie 3A:n yläker-taan kaupunki on sitoutunut pidemmäksi aikaa. Kaupungin vastuuhenkilöt puolestaan ihmettelevät, miten SYK:llä on pokkaa vaatia heiltä nopeita päätöksiä, kun puhutaan tilois-ta, jotka ovat tällä hetkellä osin käyttökelvottomat. Asiaa ei liiemmin helpota vuonna 2013 aloittava Uusi Oulu, jossa hammashoito luonnollisesti järjestetään yhteisesti.

AINOA TOTUUS ON, että hammaslääketieteen opiskelijat kärsivät fyysisesti ja henkisesti. Allergiaoireiden kaltai-sista oireista puhuminen on vähättelyä, jos opiskeluun tarkoitetut tilat aiheuttavat jatkuvaa päänsärkyä sekä hen-gitystie- ja silmäoireita isolle opiskelijajoukolle. Lääke-tieteen opiskelu on tunnetusti rankkaa jo valmiiksi. Kun siihen lyödään päälle jatkuva pääkipu ja pelko astman saamisesta, on taakka raskas.

Kenenkään yksittäisen henkilön tai ryhmän niskaan on-gelmaa ei voi kaataa. Sivusta katsoen ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että opiskelijoiden kärsimysnäytel-män kulisseissa pelataan kivi-paperi-sakset-leikkiä, jossa SYK, Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki vierittelevät ja väistelevät vastuuta keskenään. Sivusta katsottuna systee-mi toimii surkuhupaisan kankeasti kuin VR-Yhtymä. Raha siirtyy sukkelasti taskusta toiseen ja vastuu harteilta harteil-le, vaikka todellisuudessa koko lysti kustannetaan samoilla veronmaksajien (olkoonkin että välillä maksajana on valtio, välillä Oulun kaupunki) rahoilla.

Hammaslääketieteellisen tiedekunnan osalta ongelma ei ole tällä hetkellä edes pahimmillaan. Oireita aiheutta-neiden luentosalien ovet on laitettu säppiin ja ongelma tiedostetaan. Mutta julkisessa omistuksessa olevia ho-metaloja kyllä riittää. Aikapommin purkaminen lienee helpointa, jos kivi-paperi-sakset-pelille pannaan piste, myönnetään tosiasiat ja keskitytään niiden korjaamiseen.

Ville Koivuniemiville.koivuniemi@oyy.fi

Kivi-paperi-sakset-leikki vailla vertaa

KOMMENTTI

Sivusta katsottuna systeemi toimii surku-hupaisan kankeasti kuin VR-Yhtymä.”

”

HAMMASLÄÄKETIETEEN sisäil-maongelmista vastaa talon ra-kenteiden osalta Suomen yli-opistokiinteistöt Oy (SYK). SYK:n sisällä on sovittu, että sisäilmalausunnot antaa johta-va kiinteistönpidon asiantuntija Jarmo Perkiö.

”Nimenomaista tapausta (Ou-lun hammaslääketieteen laitok-sen tapaus) en tunne viimeisten käänteiden osalta niin tarkasti, että minun kannattaisi ottaa sii-hen suoraan kantaa, mutta voin sanoa, että me aloitamme sisäil-maolosuhteisiin liittyvän tutki-muksen käyttäjän reklamaatioi-den pohjalta”, Perkiö sanoo.

”Kiinteistön omistaja tietys-ti vastaa tilasta, mutta meidän täytyy aina selvittää tarkasti, mistä on kyse. Edelleen koros-tan, että en puhu yksittäistapa-uksesta, mutta meidän näkökul-masta oireiden laajuus vaikut-taa toimiimme.”

SISÄILMAONGELMIEN ratkaise-minen on Perkiön mukaan vai-keaa, koska tieteenalaa ei tun-neta vielä kovin hyvin. Sisäil-maongelmien korjaamisessa on menty eteenpäin viime vuosina, mutta osittain ollaan vielä lap-senkengissä.

”Sillä tavalla sitaateissa voi-

si sanoa, että edelleen osaan ongelmista joudutaan ratkaisuja ikään kuin aistimaan tai arvai-lemaankin”, Perkiö toteaa. ”Pu-hutaan todella monikulmaisesta ongelmasta, jonka ratkaisemi-seksi ei ole nopeaa reittiä”, Per-kiö sanoo.

Hän ei suostu kutsumaan on-gelmaa aikapommiksi, vaikka ei pidä vertausta suurena liioit-teluna. ”Toisaalta on niinkin, että rakennukset tulevat elin-kaariensa päähän. Pitää kuiten-kin muistaa, että kokonaisuu-dessaan tietoisuus sisäilmaon-gelmista ja niiden korjaamises-ta lisääntyy koko ajan.”

Sisäilmaongelmien ratkaisuun ei oikotietä

Salla Alavaikko (vas.) ja Nina Kan-tomaa ovat olleet

aktiivisesti teke-misissä hammas-lääketieteellisen

sisäilmaongelmien kanssa.

Opetusterveyskeskuksen omistaja on Suomen yliopistokiinteistöt Oy. Oulun kaupunki on tiloissa vuokralla.

Suun erikoishoidon yksikkö on suljettu sisäilmaongelmien vuoksi kokonaan.

14 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Sukelluspukumaskotti kiltakommuunissaSeitsemän ainejärjestöä jakaa saman tilan

Noora Vaarala, tekstit ja kuvat

MAANTIETEILIJÖIDEN kiltahuo-neen löytämiseen saattaa tarvi-ta karttaa – ainakin, jos pyrkii huoneeseen yliopistorakennuk-sen sisältä päin. Ulkoreitti on yksinkertainen. Täytyy vain astua sisään F4-ovesta ja kavu-ta portaat huoltokeskuksen toi-seen kerrokseen.

Normaalisti kiltahuoneelle pääsisi myös Kemiankatua pit-kin, mutta tällä hetkellä tie on remontin takia poikki. On siis kierrettävä Opintokadun kautta. Käytävillä hortoilu kannattaa, sillä Atlaksen kiltahuone osoit-tautuu mukavaksi paikaksi.

Kiltakommuunin asukit

Atlas asuu kiltakommuunis-sa eli kompleksissa, johon on sijoitettu useamman aine- ja kattojärjestön tilat. Huonetta esittelemään saapuneet Tiia Possakka ja Suvi Saarnio las-kevat, että kommuunissa on yhteensä seitsemän järjestöä. Possakka on Atlaksen puheen-johtaja ja toisen vuoden opis-kelija, Saarnio taas varapu-heenjohtaja ja neljännen vuo-den opiskelija.

”Jouduimme luopumaan vanhasta kiltahuoneestam-me pari vuotta sitten, kun se

otettiin muuhun käyttöön. Se oli oman laitoksemme lähellä pommisuojassa.”

Muutto harmitti aluksi, sillä kellarikerrokseen tehtyyn pe-sään oli kertynyt paljon muis-toja.

”Monilla vanhemmilla opis-kelijoilla oli tunneside huonee-seen.”

Onneksi uusi kiltiskin on otettu hyvin vastaan. Huone on hieman edellistä pienem-pi, mutta toisaalta yhteistiloja muiden järjestöjen kanssa on useita: kokoushuone, oleskelu- tai pelihuone, elokuvahuone, keittiö ja vessat. Isompienkin tapahtumien järjestäminen on helppoa, kun tilaa on paljon.

‹ Maantieteilijöi-den killan Atlas ry:n 25-vuotista taivalta juhlista-van julisteen paik-ka on huoneen seinällä.

Kiltahuonekom-muunista löytyy erikoistuneita huoneita aina keittiöstä oleske-lu-, elokuvankat-selu- ja kokous-huoneeseen. Kommuunin kilto-jen jäsenet voivat varata huoneita itselleen merkitse-mällä killan nimen huoneen varaus-listaan. »

156 / 2012

Monet oli-vat yrittä-

neet katsoa siitä aikaa aiemmin, vaikka se oli vain pölykapseli, mutta yhtenä aamuna siinä olikin kello.”

”

Kiltisfakta

Kiltahuoneen haltija: Atlas - Oulun yliopiston maantieteen opiskelijat ry

Huoneeseen mahtuu: vähän yli 20 ihmistä.

Miten sinne pääsee: F4-ovesta sisään, käännös vasemmalle ennen biologi-an osaston isoja portaita, käytävän päähän ja por-taat ylös toiseen kerrok-seen.

Pääasialliset käyttäjät: 1.–3. vuosikurssien opis-kelijat

Käytön aktiivisuusaste: väkeä arkipäivisin aamus-ta viiteen saakka

Varustelu: tietokone, sohva, suuret yhteistilat muiden kommuunin jär-jestöjen kanssa

Erikoista: sukelluspuku-maskotti Igor, pyörätuoli, robotin pää.

Kunkin huoneen saa varat-tua kirjoittamalla killan nimen oven varauslistaan.

Yhteisasuminen on sujunut mainiosti. Järjestöt ovat sopi-neet siivousvuoroista ja järjes-täneet yhteisiä peli-iltoja.

”Maantieteellinen läheisyys on yhdistänyt meitä”, Possakka ja Saarnio sanovat.

Sijaintiin atlaslaiset eivät ole täysin tyytyväisiä. Huone on tätä nykyä kauempana omasta laitoksesta, ja sisäkautta matka on turhan pitkä. Onneksi ulko-ovista maantieteen puolelle kä-velemiseen menee vain muuta-ma minuutti.

”Nyt kiltahuoneelle pitää tulla varta vasten, täällä ei voi vain pyörähtää nopeasti ohi

kulkiessa.”

Maailmaa nähnyt sukelluspuku

Possakka ja Saarnio esittele-vät Atlaksen ylpeyksiä, umpi-hankifutiksen voittopokaalia ja Igor-maskottia. Igor on peh-mokäärmeellä täytetty sukel-luspuku, jonka sukellusta har-rastanut maantieteilijä lahjoitti killalleen.

”Se on kuulemma nähnyt paljon maailmaa ja tuli siksi meille.”

Igor kulkee mukana monissa tapahtumissa, esimerkiksi fuk-siaisissa. Yleensä sitä kärrätään

ympäriinsä Atlaksen pyörätuo-lissa.

Kiltikselle on tuotu myös muistoesineitä vanhasta huo-neesta. Seinällä on mainosju-listeita markka-ajalta saakka, ja katonrajassa keikkuu olut-laatikosta rakennettu robotin pää.

”Se oli kokonainen robotti, joka oli vain eräänä päivänä il-mestynyt kiltahuoneelle. Se oli niin suuri, ettemme viitsineet tuoda tänne kuin pään.”

Samanlaisia mystisiä asioita sattui vanhalla kiltahuoneella muutenkin. Esimerkiksi seinäl-lä roikkuneeseen pölykapseliin ilmestyi yhtäkkiä kello.

”Monet olivat yrittäneet katsoa siitä aikaa aiemmin,

vaikka se oli vain pölykapseli, mutta yhtenä aamuna siinä oli-kin kello.”

Possakka ja Saarnio epäile-vät, että omituisten sattumien taustalla on yksi ja sama hen-kilö.

Viinimaapallo ja hurjat jutut

Atlaslaiset ovat luovia. Sen huomaa seinälle ripustetusta, itse maalatusta vuosijuhlajulis-teestakin.

25-vuotisjuhlien perua ovat hyllyn päällä komeilevat lahja-maapallotkin. Yksi niistä on ta-vallista hyödyllisempi: suuresta

maapallosta ja viinilaatikosta askarreltu viinimaapallo, jonka voi täyttää juomalla.

Possakan ja Saarnion mu-kaan Atlaksen kiltahuoneella vallitsee vapautunut tunnelma. Yleisimpiä puheenaiheita ky-syttäessä atlaslaiset purskahta-vat nauruun ja sanovat olevan-sa huumorintajuista, samanhen-kistä porukkaa.

”Täällä heitetään välillä aika rajuakin läppää. Ei paljon pu-nastella.”

Atlas ry:n lisäksi kiltahuone-kommuunin muita asukkeja ovat ESN, Niso, Histoni, OLTO, Biofyysikot sekä OLuT.

« Sukellusta harrastanut maantieteilijä lahjoitti Atlas ry:lle maailmaa näh-neen sukelluspuvun. Puku on sittemmin täytetty pehmokäärmeellä ja ristit-ty Igoriksi.

« Konekillan vuosijuh-lalahjassa miesnukke kannattelee harteillaan maapalloa.

‹ Killan puheenjohtaja Tiia Possakka (vas.) ja varapu-heenjohtaja Suvi Saarnio tutkivat killan Mantsa-kiltalehteä.

‹ Nykyään Välkkylän biljardisalina toimivassa tilassa palveli 1980-luvulla Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, PSOAS:n ja Ylioppilasapu ry:n ylläpitämä baari Reidar.

16 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Maija Pylväs,teksti ja kuva

Mitä kuuluu?Eipä kummempia, opiskelut

alkaa olla ohi tältä vuodelta. Kesää odotellessa.

Miksi lähdit opiskelemaan saksan kieltä?

Isä on saksalainen, ja mi-nua on aina kiinnostanut kään-nöshommat. Yksi tuttu profes-sori saksan kielen laitoksella sanoi, että se voisi olla hyvä

paikka meikälle. Opettaja-hommat ei ole koskaan kiin-nostaneet. Vähän mietin, olisi-ko pitänyt mennä taloustietei-den puolelle kokonaan, mutta ehkä tuosta saksasta on kielel-listä hyötyä.

Mitä töitä haluat tehdä tulevaisuudessa?

Olen kiinnostunut pelialas-ta ja sen huomioon ottaen olen valinnut sivuaineita. Videopelit on kovasti kasvava ala. Tällä hetkellä haluaisin päästä har-

joitteluun ja sitä kautta johon-kin mukavaan firmaan töihin. Oulun alueella ei vaan ole niin isoja pelifirmoja, joten pitää varmaan suunnata Helsinkiin.

Olet matkustellut paljon ja viimeksi kävit Brasiliassa. Mikä on ollut paras reissu?

Ehkä se, kun porukalla kier-rettiin kaksi kuukautta Aasi-aa. Minä ja kahdeksan jätkää, joten vauhtia ja vaarallisia ti-lanteita riitti. Myös Jenkeis-sä tehty road trip oli mahtava.

Opiskelusta olen ottanut aina vähän lomaa, että on päässyt reissuun.

Millainen tyyppi olet? Kuvaile itseäsi.

Olen kohtuu iloinen ja hel-posti lähestyttävä ihminen. Keksin kyllä aina jotain jutel-tavaa ihmisen kuin ihmisen kanssa. Joissakin asioissa olen vähän liian laiska ja olen hyvä keksimään tekosyitä jonkun asian siirtämiselle.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?Tykkään, mutta en jaksa

laittaa pelkästään itselle. Mie-lellään kokeilisin kaikennäköi-siä erikoisuuksia, mutta se tu-lee yleensä aika kalliiksi. Kun muutin itsekseen asumaan, osasin paistaa munan ja keittää nuudeleita. Nyt olen harjoitel-lut ja osaan enemmän.

Mikä on eksoottisinta, jota olet syönyt?

Ehkä heinäsirkat tai jotkut madot. Thaimaassa maistoin uppopaistettuja hyönteisiä. Ek-soottista oli myös käärmeviski: viskipullo, jossa oli käärme si-sällä.

Mitä tykkäsit tästä ruokapaikasta ja ruoasta?

Oli hyvää ja riittoisaa. Tu-lisuus ehkä jopa yllätti: keski-vahva oli sopivan tulinen. Ei tarvinnut itse höystää chiliä. Palvelu oli ystävällistä - mitä nyt pientä sähellystä kassalla. Jos Kauppurissa on liikaa jonoa ja tykkää itämaisista ruuista, niin voi tulla tänne.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville.

Saksan kieltä opiskelevan Daniel Fischerin tavoitteena on työllistyä pelialalle. Pelialan bisnespuoli ja liikeneuvottelut kiinnostaa, minkä vuoksi Fischer aloitti opiskelut myös kv-liiketoiminnan maisteriohjelmassa. Opiskelun ohessa Fischer on työskennellyt lihatiskillä, jossa hän oppi paljon lihan käsittelystä ja valmistamisesta. Ouluun hän kaipaisi kunnon pihviravintolaa.

Pelialasta kiinnostunut Daniel Fischer on helposti lähestyttävä ihminen, joka keksii aina jotain juteltavaa tuntemattomienkin ihmisten kanssa.

Pelimies kaipaapihviravintolaa

Ruokapaikka

Phuket - Thai Take Away

Missä: Kauppurienkatu 4.

Mitä: Thaimaalaista ruokaa.

Muuta: Noutoruokaa, mutta syömäänkin mahtuu baarijakka-roille.

Haarukassa

Daniel Fischer

Ikä: 26 vuotta.

Opiskelee: Saksan kieltä ja kansainvälistä liiketoimintaa Oulun yliopistossa, 6. vuosi.

Kotoisin: Kellon Kiviniemestä.

Asuu: Oulun Heinäpäässä.

Harrastukset: Videopelit ja kuntosali.

Lautasella: Naudanlihaa vihreällä currylla maustetussa kookosmaidossa.

176 / 2012

Lyhyempi oppimäärä

Essi Jouhki

Harri Filppa

Syntaksis rybiologia

Oikaisu

Ylkkärin edelliseen numeroon oli sattunut väärän väriset haa-larit Syntaksis ry:lle. Biologit pukeutuvat tummanvihreisiin haalareihin.

Melontaa! Tule kokeilemaan kanootteja seurakuntien leiri-keskukseen Hietasaareen (Hieta-saarentie 19) keskiviikkona 23.5. klo 18–20. Säävaraus.

Messu joka sunnuntai klo 10 Pyhän Luukkaan kappelilla Linnanmaalla. Messun yhtey-dessä on pyhäkoulu lapsille. Yliopistopastori vaihtuu. Ari Savuoja palaa takaisin yliopis-topastoriksi sijaisena toimineen Stiven Naatuksen tilalle 1.6. alkaen.

www.elossa.fi on Nuorten aikuisten seurakunta.

Sinua ja sinun asioitasi varten:Yliopistopastori Ari Savuoja (1.6. saakka Stiven Naatus)p. 044 3161 450työhuone TF101 keskusaulan läheisyydessä

etunimi.sukunimi@evl.fi

18 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

ARVIOT *****

KIRJA

DAVID SHRIGLEYMitä helvettiä? Maailma David Shrigleyn mukaanGummerus 2012

Brittiläisen sarjakuvapiirtäjän David Shrigleyn (s. 1968) en-simmäinen suomennettu teos on onnistunut valinta Gumme-rukselta. Kuvanveistäjä, valo-kuvaaja, taidegraafikko, ani-maattori ja muusikko ei ole Suomessa noussut esille, mutta taiteilijalla on ollut näyttelyitä ympäri Eurooppaa lähes parin-kymmenen vuoden ajan. What

the Hell Are You Doing -kokoelman (2011) poh-jalta Anu Silfverberg on toimittanut suomalaisen painoksen, joka kieltä-mättä outouttaa tehok-kaasti.

David Shrigleyn tyylissä on jotain hieman samaa kuin islantilaisen Hug-leikur Dagssonin mus-tanpuhuvissa ja vääris-sä tikku-ukkostripeissä. Myös Shrigley käyttää naivistista piirtotapaa, josta tulee mieleen lap-sen töherrykset. Absur-

dit yhdistelmät hiljentävät, ja kuvia on katsottava hetki, jotta niiden tarkoitus avautuu. Syn-tymäpäiväkortissa on synnyt-tävän naisen kuva. Shrigleyn työt ovat väliin vaikeita ja pe-lottavia: voiko tämä todella olla näin?

Kokoelma liikauttaa lukijan voimakkaasti vieraaseen mutta

samalla hyvin tuttuun maail-maan. Nimeämällä asioita toi-sin (tai ilmiselvästi) taiteilija pakottaa katsomaan totuutta sil-miin. Viivoittimella alleviivatut otsikot kiteyttävät kuvan hen-gen. Pyöveli käy katkaisemas-sa kaulan ja menee sen jälkeen ulkoiluttamaan koiraansa. Jos-kus lopputulos on julma, joskus oivallus naurattaa. Joihinkin on palattava myöhemmin uudes-taan. Tältä maailma todella jos-kus tuntuu. Oudolta.

*****Jenni Kinnunen

LEVYT

KENTJag är inte rädd för mörkret

Suomalaisillekin ylpeydenai-heita näyttävän uransa aikana tarjonnut Kent on kasvanut vai-vihkaa Ruotsin ellei koko Poh-joismaiden suurimmaksi rock-bändiksi. Matkalle on mahtunut monenlaista kehitystä sekä mu-siikillisia muutoksia. Muuta-malla edellisellä albumilla yh-tyeen levysoundiin on tuotu en-tistä enemmän kosketinosuuk-sia kitaroiden saadessa väistyä taka-alalle. Tuttu melankolinen perusvire on niillä silti säilynyt.

Samalla, kun yhtye uutukaisen-sa otsikossa sanoutuu irti pi-meän pelosta, koko äänimaail-maan tuntuu studion ikkunoista nyt tulvivan uudenlaista valoa. Piristysruiske napsahtaa myös kuulijan ahteriin, vaikkei Kent vieläkään ylihilpeään rallatte-luun sorru. Kesän kynnyksel-lä on kuitenkin helppo nähdä levyllä auringon vaikutus, ja

varmemmaksi vakuudeksi Joa-kim Berg tuo huoneeseen myös keinovalon: ”Släck inte ljusen / lämna lamporna på”.

Sävellyksellisestikin levy on vahvempaa tekoa kuin esimer-kiksi Röd tai En plats i solen; ilmeisesti siirtyminen Univer-salille eli ero BMG:n ja Sonyn kelkasta 16 vuoden yhteiselon jälkeen on antanut uutta virtaa. Myös kitaroiden ja kosketin-ten symbioosi tuntuu pätevässä kokonaisuudessa luontevalta,

vaikkei Sami Sir-viö kuningasriffe-jään vanhojen hy-vien aikojen mal-liin enää tiskiin lyökään. Pop-le-vyksi albumi vaa-tii silti yllättävän monta kuuntelua avautuakseen kun-nolla, mutta sinni-käs paneutuminen palkitaan.

*****Marko Pyhähuhta

YEAR GONESecrets For Sale

Vuoden yllättäjän viittaa voi tässä vaiheessa melko huole-ti sovitella oululaislähtöisen Year Gonen nelikon harteille. Livenäkin vakuuttavaksi to-detun ryhmän esikoisalbumi tärähti eetteriin vapun jälki-mainingeissa, eikä vastaavaa rokkiräjjäystä ole Suomessa aikoihin kuultu. Action rock

-termiäkin voisi Year Gonen kohdalla käyttää, sikäli sukke-lasti määritelmän lanseerannut Hellacopters tulee tässä yhtey-dessä mieleen.

Mielleyhtymät sen enempää Hellacoptersiin kuin D-A-D:hin eivät ole ollenkaan paha asia, sillä esikoisensa perus-teella Year Gone operoi gen-ressä tasapäisesti pitkäikäi-sempien tai jo edesmenneiden verrokkiensa kanssa. Huonoa tai tarpeetonta raitaa albumilta ei löydy, ja vilpitön oman te-kemisen energia välittyy kaut-ta linjan. Juurevasta jy-tämenostaan huolimat-ta materiaali kuulostaa tuoreelta ja biisit ovat tarttuvia.

Jämäkän soiton lisäk-si vakuuttavilla stem-moilla varustetut 12 laulua on hauskas-ti numeroinnin sijaan nimetty kuukausiksi (Jan–Dec). Näistä hel-mikuun kappale, ren-nosti rullaava Could It

Be More Monday? on tarttu-vuudessaan levyn huippukoh-ta. Tanssiyhteyksistä tuttujen Telemarkin kasvattien, rumpali Jussi Väänäsen ja basisti Jani Rasimuksen, muodostaman rytmiryhmän lisäksi Lari Pou-tasesta (laulu) ja Jussi Ylävaa-rasta (kitara) koostuvalle kvar-tetille voisi tällaisella tekemi-sellä jatkossa varovasti povata jopa kansainvälistä kuulija-kuntaa.

*****Marko Pyhähuhta

LEFFA

THE AVENGERSMarvel Studios

Marvel-studioiden ensimmäistä supersankareja samaan eloku-vaan kokoavaa The Avengers -elokuvaa on pohjustettu kah-della Iron Man -pätkällä (2008 ja 2010) sekä elokuvilla The Incredible Hulk (2008), Thor (2011) ja Captain America: The First Avenger (2011).

Joss Whedonin ohjaama ja kä-sikirjoittama The Avengers al-kaa Lokin (Tom Hiddleston) paluulla maapallolle kohteenaan ihmekuutio Tesserakti. Loki saa

kuution haltuunsa, mikä saa ai-kaan sodan, johon tarvitaan Iron Man -elokuvista tutun Kostajat-hankkeen sankareita. Elokuva ei juuri käytä aikaa vanhojen muisteluun, vaan toimintaa tar-joillaan koko kaksi ja puoli tuntia kestä-vässä pätkässä alusta loppuun.

The Avengersin läh-tökohdat ovat haas-tavat. Samaan ai-kaan pitäisi tehdä elokuva sekä sar-jakuvafanaatikoille että tavallisille kat-sojille.

Tuohon haastavuuteen elokuva hieman kompasteleekin. Tosi-fanit saavat haluamansa: tarina etenee sarjakuvien juonen tyy-

lille uskollisesti ja hahmojen väliset kemiat toimivat loista-vasti. Lisäksi 220 miljoonan dollarin budjetilla lopputulos

on varsin näyttä-vä ja hiottu.

Satunnaisen kat-sojan näkökul-masta lopputulos on keskinkertai-sempi. Erityi-sesti juonikuviot näyttäytyvät pin-nallisina ja kli-seisinä. Toisaal-ta pätkä tarjoaa kosolti huumo-ria, mahtiponti-suus ei mene yli

ja etenkin Robert Downey Jr. (Rautamies) ja Mark Ruffalo (Hulk) tekevät rooleistaan erit-täin hauskat sekä elämänma-kuiset.

Jos aiemmista supersankarielo-kuvista ei ole hajua, osa san-kareista – etenkin Thor (Chris Hemsworth) – näyttäytyy pin-nallisena pakkopullana. Sa-maan tapaan Kapteeni Ameri-kan (Chris Evans) toimimista Kostajien johtajana ei eloku-vassa juuri pohjustettu, vaikka syytä olisi ollut.

*****Ville Koivuniemi

Tältä maailma todella joskus tuntuu. Oudolta.

”

196 / 2012

Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Päälläni on itse tehty takki, mustat löysät housut ja kumisaappaat.

Kuinka usein ostat tai hankit vaatteita?

Oikeassa vaatekaupas-sa käyn oikeastaan vain silloin, kun tarvitsen jo-tain erityistä, eli suun-nilleen kerran vuodessa. Kirpputoreilla kiertelen useammin, mutta siellä-kin olen melko kriittinen ostaja. Vaatteen on olta-va käytännöllinen ja kes-tettävä ainakin 20 vuotta, mikä ei taida olla kovin realistista.

Mistä yleensä hankit vaatteesi?

Kirpparien lisäksi moni vaatteeni on päätynyt mi-nulle kavereiden tai suku-laisten kautta. Toisinaan korjailen tai muokkaan saamiani vaatteita.

Mitä pukeutumisesi kertoo sinusta?

Vaatteeni kertovat aina-kin mukavuudenhalustani ja käytännöllisyydestä-ni sekä siitä, että kivan väriset vaatteet piristävät itseänikin. En halua käyttää vaatteiden miettimiseen ja laittautumiseen paljoa aikaa.

Miten pukeuduitteini-ikäisenä?

Taisin sulautua melko hyvin tekokuitu- ja napapaitamas-saan. Ja oli minulla myös tak-

kutukkavaihe.

Mikä on vaatekaappisi häpeäpilkku?

Monet ulkoilu- ja ur-heiluvaatteeni ovat tyy-likkyydessään omaa luok-kaansa, enkä pukisi niitä välttämättä esimerkiksi yliopistolle. Toisaalta, ei-vät ne siinä vaiheessa hä-vetä, kun niitä tarvitsee. Opiskelet biologiaa. Onko mielestäsi ole-massa jokin stereo-tyyppinen biologityyli?

Uskoisin, että meidän käytävillä näkee enemmän saappaita, reisitaskuhou-suja ja flanellipaitoja kuin muualla, etenkin nyt, kun kesä ja maastokausi ovat alkamassa. Kaikki eivät kuitekaan pukeudu niin, ja vain murto-osa biolo-geista tekee maastotöitä.

Mitä et pukisi yllesi maksustakaan?

Kaikista suurimmat puistatukset taidan saada liian paljastavista asuista. Vaikkapa maalaushaalarei-hin voisin sen sijaan pu-keutua kaiket päivät.

Miten pukeutuu 80-vuotias Henni-mummo?

Ehkä juuri niin kuin 24-vuo-tias Hennikin. Tai ehkä ompe-len kaikki vaatteeni samoista verhoista. Etenkin, jos vaate-maku on periytyvää.

Käytöskukkasia

Minun feministinen periaatteeni liikkuvien kappaleiden suhteen on ollut pitkään seuraavanlainen: osaan avata ne itse, mutta saa ne minulle avatakin. Voin pyytää naapu-rinpojalta apua, kun moottoripyörän öljysäiliön korkki ei liikahda pitkän nykertämisen jälkeen. Olen vain lievästi itsepäinen.

Kerran mennessäni ammattikorkeakoululle edessäni ra-kennukseen paineli nuori mies. Olin vain muutaman as-keleen jäljessä, kun tyyppi avasi oven ja oletin, että hän työntää samalla tien auki minullekin. Mutta ehei. Jätkä nykäisi ovea vain sen verran, että itse mahtui luikahta-maan raosta. Minä jäin väliin jumiin. Ajattelin, että poika ei ollut huomannut minua.

Tulimme seuraavalle ovelle. Sama minimalistinen voi-mankäyttö toistui. Aloin ärtyä. Kolmannen vastaavan näytöksen jälkeen olin valmis potkimaan tyyppiä munille. Ei ollut enää sattumaa, että ovea ei voinut tyrkätä auki pe-rässä tulevalle – näinhän normaalisti tehdään! – vaan oli tarkoituksellista avata vain yhden hengen mentävä rako. Olin raivoissani tästä törkeästä kiusanteosta, jota jouduin kokemaan. Pojat treenaavat salilla, mutta eivät jaksa ovea reippaasti avata!

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin ovivam-maisen uhriksi. Aloin jo miettiä, näytänkö telaketjufemi-nistiltä, joka ehdottomasti haluaa avata omat ovensa?

Täysin päinvastaisen käytöksen kohteeksi pääsin mennes-säni ystävättäreni luo. Hänen isänsä oli ovella vastassa, toivotti tervetulleeksi, kätteli katsoen silmiin ja – auttoi takin pois yltäni. Olin shokissa. Taustalla soi jazz ja ta-kassa loimotti tuli. Olisin mennyt miehen kanssa naimi-siin välittömästi.

Toisen takkiepisodin koin, kun kirjailija Pekka Hiltunen auttoi takin päälleni haastateltuani häntä. Olin taas köm-pelö ja hämmentynyt. En osannut suhtautua luontevasti eleisiin, jotka ennen kuuluivat osaksi normaalia käytöstä ja kasvatusta. Tajusin, millaisessa puutteessa elin arkeni keskellä. Tämä oli kaunista etikettiä, johon tulisi pyrkiä, eikä sen missään tapauksessa kuuluisi olla vastaanottajal-leen shokinomainen tila.

Päätin seuraavan tilaisuuden tullen olla rauhallinen ja tyy-ni. Ja sattuikin niin, että vieraillessani ystävättäreni kans-sa jyväskyläläisessa baarissa, järjestyksenvalvoja auttoi lähtiessäni päälle sekä villapaitani että takkini. Minä osa-sin olla luonteva, enkä hötkyillyt turhia. Olin tyytyväinen. Olkoon maksavien naisasiakkaiden imartelua tai ei, mi-nusta tilanteessa oli tyyliä. Päätin olla vastaanottavaisem-pi näille eleille.

Kesäterassillakin saa olla herrasmies.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin ovivam-maisen uhriksi. Aloin jo miettiä, näytänkö telaket-jufeministiltä, joka ehdot-tomasti haluaa avata omat ovensa?

”

Vaatekauppaan kerran vuodessaBiologiaa opiskeleva Henni Ylänne, 24, rakastaa värikkäitä vaatteita mutta ei halua tuhlata liikaa aikaansa ulkonäön miettimiseen.

Henni Ylänteen värikkäät vaatteet ovat yleensä joko kotitekoisia tai kirpputorilta. ”Vaatteen on oltava käytännöllinen ja kestettävä ainakin 20 vuotta.”

Jenni Kinnunen

Kirjoittaja on maisteri-laulaja, joka

viihtyy vinnillä ja rohkeasti kopaisee

vähän.

Tunteiden turbulenssissa

Seuraava Ylkkäri

ilmestyy ke 20.6.

Materiaalit 11.6.

mennessä!

www.ylkkari.fi

Ainolan puisto www.ouka.fi/ppmPOHJOIS-POHJANMAAN MUSEO

Kultainen sapelija upseerin aarteet

EVERSTILUUTNANTTI L. POHJANHEIMONASEKOKOELMASÄÄTIÖN KOKOELMAT

Kuva

: M

ika

Frim

an /

Oulu

n t

aidem

use

o

Perjantaisin vapaa pääsy

PerusnäyttelytVaihtuvat näyttelytKoiramäki-osastoMuseokauppa

SATO Vuokraus ja myynti

Puh. 0201 34 4400Uusikatu 58 B, 90100 OuluPuhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston muk. koti kuten haluat

Etsitkö kotia?sato.fi

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

Vastaa Ylkkärin lukijatutkimukseenja voita leffalippuja!

Mikä on sinun näkemyksesi?

www.oyy.fi/lukijatutkimusVastausaika loppuu 31. toukokuuta!

haluaa kuulla kunniansa!