OULUN YLIOPPILASLEHTI · 1/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Koomikkoelää ja kuolee naurustasivut 14-17

SALASANANanatomia

sivut 12-13

TIIMA-HUONEavasi ovensa

sivut 10-11

LEVON Zoltar

sivu 9

HALLITUSpiinapenkissä

sivut 4-5

2YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Eläköön kahvipöytäkeskustelu

Tunnustan. Syyllistyn siihen itsekin. Kirjoitan itsestäni sosiaalisessa mediassa yksikön kolmannessa persoonas-sa. Siellä se on normaalia. Sen ulkopuolella tuota muo-toa käyttävät lähinnä alle kouluikäiset lapset ja Tarzan.

Ongelma ei ole kirjoitusasussa itsessään, vaan siinä, mi-ten hahmotamme ja ymmärrämme aikaamme. Maailman suurin yhteisöpalvelu Facebook pyytää käyttäjältään tau-koamatta vastausta kysymykseen: mitä mietit? Se laittaa ajattelemaan, että minä olen kaiken keskipiste.

Kun ystävä ilmoittaa paistaneensa pitsaa, meillä on yleensä hänelle kysymyksiä. Oliko hyvää? Mitkä täyt-teet? Oho, olitko aiemmin kokeillut? Teitkö pohjan itse?

Kun puolituttu ystävä lataa Facebook-seinälleen kuvan paistamastaan pitsasta, meillä herahtaa vesi kielelle, ja nuo samat kysymykset tulvivat mieleen. Emme kuiten-kaan kehtaa esittää niitä julkisesti, joten tyydymme vain tykkäämään statuksesta. Ja niin edelleen.

Nykyisen sosiaalisen median käytetyimmät sovellukset (Facebook ja Twitter etunenässä) ajavat meidät Minä-Minä-Maahan, jossa ei ensisijaisesti mietitä, mitähän sil-le kaverille kuuluu. Sen sijaan oma elämä hahmotetaan päivityksinä sen mukaan, mitä itselle sattuu kuulumaan.

Mutta on sitä vielä parasta muotoaan hakevaa keskus-telua muuallakin internetissä. Suurelle osalle nettikes-kustelua on yhteistä, ettei keskustelu noudattaisi samoja uria kahvipöydän äärellä. Minun lapsuudessani trolli oli peikkoa muistuttava nukke, jonka hiusten väri muistutti 80-luvusta, ja joka saattoi asua esimerkiksi ala-asteikäi-sen tytön pulpetissa. Tänään trolli on viesti, joka filmaa kuin portugalilainen jalkapalloilija. Sen ainoa tarkoitus on ärsyttää, heittää lisää vettä myllyyn tai kuitata aiem-min lipsahtanut virhearvio vitsiksi.

Kahvipöytäkeskustelussa trollaaja saisi luultavasti tur-paansa, tai vähintäänkin juoda kahvinsa seuraa-van kerran yksikseen. Internetissä sille on vai-kea laittaa suitsia paikoilleen. Siitä päästäänkin sopivalla aasinsillalla toiseen nettikeskustelun paholaiseen: turhaan nimettömyyteen. Nimet-tömyydessä sinällään ei ole mitään pahaa. On selvää, että mies puhuu esimerkiksi erek-tiovaivoistaan mieluummin nimettömänä kuin omana itsenään. Ja se hänelle suo-takoon.

Mutta nimettömyyden suojista on hirvittävän helppoa tietää asioita, joista ei ole todellisuudessa mitään käsitystä. Ihmiset tuntuvat turtuvan nimettömissä keskusteluissa railakkaa-seen eipäs juupas -sananvaihtoon, jolla ei ole mitään tekemistä älykkään kes-kustelun kanssa.

Nimettömyydelle tai tunnistamattomuu-delle on varmasti internetissä paikkansa, mutta varmuuden vuoksi on sille melko huono – joskin turhan yleinen – perustelu.

Ei tämä silti oikeasti näin synkkää ole. In-ternet ja sen keskustelumahdollisuudet yhdistävät samanhenkisiä ihmisiä en-nennäkemättömällä tavalla. Siinä piilee valtavasti voimaa ja potentiaalia.

Ehkä internet tarjoaa jonain päivänä maailman, joka on kuin suuri kahvipöytä, jossa voi käydä älykästä keskustelua valtavan ih-misjoukon kanssa. Isokin ehkä on parem-pi kuin ei ehkää ollenkaan.

Pääkirjoitus

OULUN YLIOPPILASLEHTI

1/201211.1.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238

ISSN 0355-9238 (Painettu)

ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskunta

Mannenkatu 1 A, 90100 OULU

toimitus@oyy.fi

PAINOBotnia Print, Kokkola

Painomäärä 4 500 kpl

TOIMITUSPäätoimittaja Ville Koivuniemi

040 526 7821

paatoimittaja@oyy.fi

Toimittaja Mikael Heikkinen

040 550 3927

toimitus@oyy.fi

KANSIMatias Partanen

ILMOITUSMYYNTISuoramarkkinointi Mega Oy

Maija-Liisa Kokko

044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoitukset

Pirunnyrkki Oy

020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamatto-

masta materiaalista. Lehden

vastuu rajoittuu ilmoituksen

hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy

8.2.2012. Materiaalit 30.1.2012

mennessä.

Ville Koivuniemiville.koivuniemi@oyy.fi

31 / 2012

Naurata tai ole naurettava s. 14

» Stand up koomikko elää ja kuolee naurusta – kirjaimellisesti. Onnistumisen mittari on raaka: jos yleisö nauraa esitykselle, se on onnistunut, ja päinvastoin. Siitä huolimat-ta tunnelma aloittelevien stand up -koomikoiden bäkkärillä on mieluummin leppoisa kuin jännittynyt.

Reportaasi

Lipasto vinossa s. 6

» Queer Uni -ryhmään kuuluva Annamari Martinviita ko-kee yliopiston erittäin suvaitsevaiseksi ympäristöksi. ”Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti ovat kuitenkin iso osa ihmisen persoonaa, ja jos ne poikkeavat oletetus-ta, monista on kiva tuntea muita samanlaisia”, Martin-viita toteaa.

Historiaa ja sivistystä Tiima-huoneella s. 10

Tiiman kiltahuone kätkee si-säänsä kuvakokoelman van-hoista opettajista, mini-Puti-nin ja Uppo-Nallen.

Analogimusiikkia videopeli-estetiikalla s. 9

Oululainen musiikkituottaja Levon Zoltar rakensi vanhasta Commodore-64 -tietokoneesta kannettavan syntetisaat-torin. ”Analogisaundi on raffimpaa, lämpimämpää, ei niin kliinistä”, Zoltar sanoo.

Artikkelit

Kolumnit

Vanhassa vara parempi? » Poliittinen eläin s. 7

Annus horribilis » Politics and the City s. 11

Kuninkaita ja vähän presidenttejäkin » Tunteiden turbulenssissa s. 21

SISÄLLYSLUETTELO

Palstat

Kampuksen kasvot » Oulun yliopiston ylioppi-

laskunnan uudet vuoden 2012 puheenjohtajat esit-täytyvät.

s. 8

Oman maailmansa tyylikkäin mies

» Sebastian Tynkkynen ei ymmärrä baarijonossa palelevia tyttöjä.

s. 20

Marsut teekutsuilla » Elisa Svento jakaa kak-

sionsa 15 marsun kanssa. Marsuista kertoo myös Elisan blogi Cavy Dreams.

s. 21

Haarukassa: Haasteisiin hakeutuva pohdiskelija

» Itselleen Hannu Tikkala laittaa mikrossa Saariois-ten maksalaatikkoa.

s. 20

Uusi hallitus veti hatusta s. 4

» Ylkkäri laittoi ylioppilaskunnan uuden hallituksen pii-napenkkiin. Mitä kenen tahansa suomalaisen korkea-kouluopiskelijan elämään liittyvää epäkohtaa pitäisi parantaa hallitusvuotesi aikana?, hallituksen puheen-johtaja Eero Manninen.

Tietoturva palasina verkossa s. 12

» Tusinatietoturvaan luottavia yhtiöitä löytyy Suomesta vielä massoittain. Jos ne eivät herää talvihorroksestaan, on kohuotsikoita tietovuodoista luvassa myös jatkossa.

Pinnalla

Sarjakuvat

» Rakas päiväkirja s. 2 » Lyhyempi

oppimäärä s. 19 » Betonisaappaat s. 19

Arviot s. 22

Sydämen mekaniikka » Mathias Malzieu

El Camino » The Black Keys

Bestival Live 2011 » The Cure

Rochard » Recoil Games

Monet sa-teenkaari-

ihmiset eivät edes kaipaa elä-määnsä mitään queer-porukkaa.Annamari Martinviita

”

Vulcanalia on jo huip-

pupisteessään. Se tavoittaa laa-jan opiskelijajou-kon lukuvuoden avajaisbileinä.

Aino-Kaisa Manninen

”

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

twitter.com/OYYtwiittaa

oyynblogi.tumblr.com

4YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Uusi hallitus veti hatustaOulun yliopiston ylioppilaskunnan uudistunut hallitus aloitti toimintansa virallisesti tammikuun alussa. Kulisseissa upouusia hallituksen jäseniä ehdittiin prepata reilusti jo joulukuun puolella. Ylkkäri laittoi hallituksen nostamaan ajankohtaisia kysymyksiä hatusta. Kysymyksen nostajalla oli valta päättää, kenelle kysymyksen kohdisti.

Teksti ja kuvatVille Koivuniemi ja Mikael Heikkinen

Ensimmäisen kysymyksen pää-si nostamaan itseoikeutetusti hallituksen puheenjohtaja, edel-lisvuotisen hallituksen varapu-heenjohtaja Eero Manninen.

Voiko ylioppilaskunta mie-lestäsi uskottavasti olla min-kään järjestön (esim. Seta) kan-natusjäsen? Miksi voi tai miksi ei voi?, Manninen kysyi Janne Hakkaraiselta.

”Kyllä – ylioppilaskunta on 12 500 intellektuellin pooli. Olisi sääli olla ottamatta kan-taa ympärillä oleviin asioihin. Yhdenvertaisuus on tärkeää. Tässä maailmantilanteessa on perusteltua ottaa rohkeasti kan-taa yhteiskunnallisiin asioihin. Edustajisto linjaa näitä asioita. En näe estettä sille, että voi-taisiin olla järjestön kannatus-jäsen. Se, että uskonnolliset ihmiset pahastuu, on huonoin argumentti kannatusjäsenyyttä vastaan ikinä”, Hakkarainen to-tesi kuin apteekin hyllyltä.

Vulcanalialle lisää painoarvoa?

Hakkaraisen nostama kysymys oli astetta kevyempi. Pitäisi-kö ylioppilaskunnan panostaa nykyistä enemmän suuriin ta-pahtumiin kuten Vulcanalia tai

Amazing Oulu?, Hakkarainen kysyi Aino-Kaisa Manniselta.

”Mielestäni voitaisiin keskit-tyä olemassa oleviin tapahtu-miin, Vulcanalia on jo huippu-pisteessään. Se tavoittaa laajan opiskelijajoukon lukuvuoden avajaisbileinä. Amazing Oulus-ta voitaisiin puolestaan tehdä yhtä hieno tapahtuma. Se vaatii töitä ja voimavaroja,” Manni-nen sanoi ja pääsi nostopuuhiin.

Busseja vai pyöriä?

Pitäisikö ylioppilaskunnan vai-kuttaa ensisijaisesti mieluum-min paikallisen linja-autolii-kenteen vai pyörätieverkoston toimivuuden parantamiseen? Miksi?, Aino-Kaisa Manninen kysyi Henna Rannanpäältä.

”Julkisiin täytyy panostaa enemmän kuin pyöräverkos-toihin. Kilpailua pitäisi saada kehiin tähän kaupunkiin, siten että kaupunkilaiset ja turistit saavat kulkea julkisilla silloin, kun se heille itselleen sopii, eikä silloin kun auto kulkee. Pyöräteidenkin täytyy tietenkin olla kunnossa, mutta julkisissa enemmän kehitettävää.” Ran-nanpää mietti.

Rannanpään nostama kysy-mys koski yhtä puhuttavimmis-ta lähitulevaisuuden aiheista.

Ylioppilaskunta on muut-tamassa Linnanmaalle, mikä

aiheuttanee kustannuksia. Voi-daanko Linnanmaalle muutto perua, jos kustannukset tuntu-vat nousevan liian korkeiksi?, Rannanpää kysyi osoittaen ky-symyksen Sampo Rissaselle.

”Kustannusten täytyy olla todella korkeat että ne lopettai-sivat pitkäaikaisen tavoitteen Linnanmaalle siirtymisestä”, Rissanen painotti.

Tulisiko ylioppilaskunnan olla kauttaaltaan kaksikielinen (suomi ja englanti)? Perustele!, kuului Rissasen kysymys Veera Adolfsenille.

”Se olisi todella tärkeää, että kaikista tapahtumista ja toimin-noista saisi tietoa myös eng-lanniksi, kv-opiskelijat täytyy ottaa viestinnässä huomioon. Mutta en näe järkevänä alkaa korvata esimerkiksi Ylkkärin sivuista puolia englanninkie-lisellä tekstillä. Myös edus-tajiston kokouksessa on hyvä olla kielenä suomi. Olisi tosin ehdottomasti hienoa saada kv-tutkinto-opiskelijoita mukaan ylioppilaskunnan toimintaan”, Adolfsen pohti.

Miten nuoria ehdolle?

Adolfsenin nostama kysymys koski ajankohtaista aihetta. Millä konkreettisilla konsteilla ylioppilaskunnan pitäisi tuoda kunnallisvaaleja esiin jäsenil-

leen?, Adolfsen kysyi ja valitsi vastaajaksi Laura Pistemaan.

”Vaalipaneelit pitää olla eh-dottomasti. Samoin laaja tie-dotuskampanja on aina tärkeä. Vaalikylä isona ja näkyvänä kampanjan osana pitää olla mu-kana myös.”, Pistemaa sanoi ja sai muut vielä heittelemään ideoita kehiin.

”Miksei mentäisi haastat-

telemaan kaikkia ehdokkai-ta, tehtäisiin opiskelijaläheisiä kysymyksiä. Ylkkäriin sitten juttua, kriittisen journalismin keinoin tottakai. Lisäksi otettai-siin Ylkkäri ja sen kaupunkija-kelunumero hyvään käyttöön”, Eero Manninen sanoi.

”Ja sitten provokatiivinen kansi Ylkkäriin”, Janne Hakka-rainen lisäsi.

Eero ManninenHum. kand.Suomen kieliHuKa

Henna RannanpääFilosofian ylioppilasArkeologiaHuKa

Janne HakkarainenFilosofian ylioppilasGermaaninen filologiaVihreä Vaaliliitto

Laura PistemaaKauppatieteiden ylioppilasMarkkinointiTeTa

Liikunta-mahdolli-

suuksien on oltava lähellä! Cooper-tapah-tuman tapaisia juttuja lisää!

”

51 / 2012

Suurin opiskelijan elämän epäkohta?

Koska hallituksen jäsenet Jon-ne Kettunen ja Matti Särkelä eivät päässeet Ylkkärin pereh-dytystilaisuuteen, Pistemaan kysymykseen vastasi automaat-tisesti Eero Manninen. Kysy-mys kuului: Mitä kenen tahan-

sa suomalaisen korkeakoulu-opiskelijan elämään liittyvää epäkohtaa pitäisi parantaa hal-litusvuotesi aikana?

”Jos ajatellaan laajemmin, tulee mieleen ainakin koulu-tuksen laadun parantaminen. Se on kirjattu myös tulevaan rahoitusmalliin, siis että siihen on satsattava enemmän. Tut-kinto-oikeuden rajauksenkin

myötä tuntuu, että vain vauh-dilla on merkitystä. Niin se ei saa olla.”

Kysymyskierroksen loputtua hatusta löytyi vielä kaksi ky-symystä, joihin vastausvuoron saivat kaikki. Ensimmäinen ky-symyksistä kuului: Miten kor-keakouluopiskelijoita voisi in-nostaa liikkumaan enemmän?

Hallituslaiset alkoivat ideoi-

da parannuskeinoja saman tien. ”Ei automaattisesti ilmaisia, mutta edullisia liikuntamahdol-lisuuksia ja palveluita paljon! Kaikesta pitää tiedottaa hyvin! Liikuntamahdollisuuksien on oltava lähellä! Cooper-tapahtu-man tapaisia juttuja lisää!”, uu-det hallituksen jäsenet ideoivat. Lähtenyt liikkumaan -kampan-jan onnistumisesta oltiin myös

yksimielisiä ja sille toivottiin jatkoa.

Entäs sitten viimeinen ky-symys: Miten kehittäisit Oulun ylioppilaslehti Ylkkäriä?

Ylkkärin kehittämiseksi pe-rustettu Lehtityöryhmän jat-kaminen nousi ensimmäisenä esiin. Lehteen toivottiin myös lisää juttuja ylioppilaskunnan te-kemisistä, mielellään kiinnosta-valla ja kärjistävälläkin tavalla.

Opiskelijoiden asioita halut-tiin entistä paremmin esille. Tu-lorajoista tai töiden tekemisestä opiskeluaikana haluttiin lukea. Lisäksi Ylkkärille toivottiin en-tistä selkeämmin omaa, tunnis-tettavaa asennetta.

Hallituksen puheenjohta-ja Eero Manninen pääsi kysymään ensimmäisenä. Mannisen vieressä istuva Janne Hakkarainen mietti vastausta kysymykseen, voiko ylioppilaskunta mielestäsi uskottavasti olla minkään järjestön (esim. Seta) kannatusjäsen? Miksi voi tai miksi ei voi?

Sampo RissanenFilosofian ylioppilasKemiaKokoomusopiskelijat

Aino-Kaisa ManninenTekniikan ylioppilasTuotantotalousTeTa

Matti SärkeläTekniikan ylioppilasSähkötekniikkaTeTa

Veera AdolfsenFilosofian ylioppilasSuomen kieliHuKa

Jonne KettunenKauppatieteiden ylioppilasJohtaminen ja organisaatiotTeTa

Hallitusfakta

Hallitus käyttää toimeen-panovaltaa Oulun yliopis-ton ylioppilaskunnassa (OYY).

Sen tehtäviin kuuluu hoi-taa ylioppilaskunnan ta-loutta, rahavaroja ja muu-ta omaisuutta talousarvi-on ja edustajiston päätös-ten mukaisesti yhdessä pääsihteerin kanssa.

Lisäksi hallitus valvoo ylioppilaskunnan etua ja ryhtyy kaikkiin toimen-piteisiin, joita OYYn etu vaatii.

Hallitus tuo lisäksi julki OYY:n kannanottoja, ja tarvittaessa antaa ohjeita ylioppilaskuntaa edusta-ville henkilöille.

Oulun yliopiston edusta-jisto valitsee hallituksen vuodeksi kerrallaan.

6YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Queer Uni (QU)

Mikä: Syyskuussa 2011 perustettu Oulun Setan ryhmä Linnanmaalla.

Kenelle: HLBT-henkisille (yhdistelmä sanoista homo, lesbo, bi ja trans) kiinnostuneille.

Milloin: Kahvituokiot joka tiistai klo 13.45-14.15, Caio-illat kerran kuussa.

Lisätietoa: Queer Unin Facebook-sivuilta (myös englanniksi).

Lotta Hannonen (vas.), An-namari Martinviita ja Janne Hakkarainen viihtyivät Queer Uni -ryhmän pikkujouluissa.

71 / 2012

Vanhat ja vähän nuoremmatkin väittävät usein, että ennen kaikki oli paremmin. Menneisyys on ihannetila, johon yh-teiskuntapolitiikan avulla pitäisi pyrkiä palaamaan. Ennen ihmiset olivat yhteisöllisempiä ja nuoret kirkasotsaisem-pia. Ennen suomalainen työ oli arvossaan, ja suomalai-nen työmies oli rautaa ja laivat puuta, lapset hiihtivät kou-luun ja kuorivat itse perunansa. Samaan syssyyn todetaan, kuinka nykyajan nuoret ovat rappiolla ja yhteisöllisyys on kuollut, eikä suomalaista työtä arvosteta kun puolalaista saadaan halvemmalla. Suomalaisten kultaisena mennei-syytenä viitataan usein 80-lukuun, hyvinvointiyhteiskun-nan kulta-aikaan, jolloin tuloerot olivat pienimmillään, ul-komaalaisia ei juuri näkynyt ja vienti veti.

Menneisyyden myyttisiä eldorado-kertomuksia kuunnel-lessa herääkin kysymys, kultaako aika muistot vai oliko ennen kaikki jollain mystisellä tavalla paremmin? Itse en ole nuoresta iästäni johtuen elänyt tässä kiiltokuvien ajas-sa, joten joudun pohdinnoissani tukeutumaan historiankir-joitukseen ja muiden muistoihin.

Luulenpa, tai olen oikeastaan aivan varma, ettei kaikki ol-lut ennen paremmin. Asioiden paremmuus ja huonommuus riippuu myös aina tarkastelijasta ja hänen henkilökohtai-sesta asemastaan ja arvostuksistaan. On kuitenkin varot-tava sortumasta ajatteluun, jonka mukaan historian kulku on väistämätöntä edistystä kohti parempaa. Näinhän ei ole, vaan me kulloisetkin ihmiset joko teemme tulevaisuudesta parempaa tai pahempaa. Muutos on kuitenkin väistämätön-tä. On turha haikailla johonkin menneeseen, kuvitteelliseen tai todelliseen, sillä historiaa ei voi kelata taaksepäin. Jo-kainen ajanhetki on uniikki ja toistumaton. Historialliset olosuhteet muuttuvat väistämättä, joten asiat, jotka toimi-vat ennen eivät välttämättä enää toimi samalla tavalla.

Erityisesti poliittisessa ajattelussa pitäisi päästä pois men-neisyyteen tuijottamisesta. Menneisyydestä voi ja pitääkin toki ottaa oppia, mutta tulevaisuuteen tähtäävää politiik-kaa ei voi tehdä suoraan kopioimalla menneisyyden rat-kaisuja ja ajattelumalleja. Jos halutaan ratkaista nykyisyy-den ja tulevaisuuden ilkeitä ongelmia, on rohkeasti haet-tava uudenlaisia ratkaisuja tai sovellettava vanhoja hyviä temppuja uudella tavalla.

Nykyään emme esimerkiksi voi enää tehdä ratkaisuja otta-matta huomioon luonnonvarojen ehtymistä, ihmisten kan-sainvälistä liikkuvuutta ja jäykän sosiaaliturvan epäkohtia. Kuitenkin uudenlaiset poliittiset avaukset kuten perustulo, joustavat työajat, hajautettu energiantuotanto tai ympäris-töperusteinen arvonlisäverotus herättävät usein jyrkkää vastustusta. Uudet avaukset tyrmätään ennen kuin niihin on edes tutustuttu. Ongelmiin yritetään tarjota vanhoja tut-tuja ja turvallisia lääkkeitä tai ne sivuutetaan täysin. Kel-loa ei voi kääntää taaksepäin, mutta nykyisyyteen ja tule-vaisuuteen voi vaikuttaa. Herää Suomi, huominen kutsuu!

Vanhassa vara parempi?

Hanna Sarkkinen

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhalli-

tuksen, kaupunginvaltuuston ja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

edustajiston jäsen.

Poliittineneläin

On varottava sortumasta ajatteluun, jonka mukaan historian kulku on väistä-mätöntä edistystä kohti parempaa.

”

Lipasto vinossaQueer Uni kokoaa yliopiston sateenkaari-ihmisiä kahville, kaljalle tai keilaamaan.

Veera Adolfsen,teksti ja kuva

Oulun yliopiston järjestöske-neen ilmestyi syyskuussa uusi tulokas, kun Oulun Setan alai-nen Queer Uni -ryhmä aloitti toimintansa. Ryhmän perustaja Annamari Martinviita kertoo kypsytelleensä ajatusta Queer Unista jo pidempään. Sopiva tilaisuus tuli, kun entinen aine-järjestöaktiivi ja englantilaisen filologian jatko-opiskelija pala-si yliopistolle viime syksynä.

“Oulussa yliopisto on kau-kana keskustasta ja samalla Se-tan toimistosta, joten Linnan-maalla toimivalle ryhmälle on tilausta. Opiskelijalla on paljon pienempi kynnys piipahtaa lu-ennon jälkeen kahvilla yliopis-tolla kuin lähteä kaupungille et-simään Setan toimistoa”, Mar-tinviita toteaa. Myöskään liitty-mispakkoa Setaan ei ole.

“Toiminta on lähtenyt käyn-tiin aika pienimuotoisena. Yli-opistolla pidetään kerran vii-kossa kahvihetki, ja kerran kuussa meillä on Caio-ilta. Olemme kuitenkin tavoittaneet jo ihan mukavasti uusia ihmi-siä, ja ryhmästä on tullut paljon myönteistä palautetta.”

Keilarata kutsuu

Myös esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa toimii HLBT-opiskelijoille suunnattu-ja ryhmiä. Miksi niille on yli-

päätään tarvetta? Martinviidan mukaan kyse ei ole siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähem-mistöihin kuuluvilla opiskeli-joilla menisi huonosti. Hän on itse kokenut yliopiston hyvin suvaitsevaiseksi ympäristöksi.

“Monet sateenkaari-ihmiset eivät edes kaipaa elämäänsä mitään queer-porukkaa. Sek-suaali- ja sukupuoli-identiteetti ovat kuitenkin iso osa ihmi-sen persoonaa, ja jos ne poik-keavat oletetusta, monista on kiva tuntea muita samanlaisia”, Annamari Martinviita sanoo. Vertaistuki-sanaa hän ei kui-tenkaan käyttäisi: Queer Uni rinnastuu hänestä lähinnä har-rastejärjestöön.

Tänä vuonna ryhmän toi-mintaa on tarkoitus vähitellen kasvattaa. Alkuvuodesta on kahvi- ja Caio-tapaamisten li-säksi suunnitteilla leffailta ja keilausta. “Tai siis gaylausta”, Martinviita virnistää.

Kaapin ovi käy tiuhaan

Janne Hakkarainen kuuluu tänä syksynä sateenkaarilipun alla kahvitelleisiin opiskelijoihin. Hän kertoo olleensa mielissään, kun huomasi Queer Unin lehtisiä Vulcanalian järjestömessuilla.

“On hienoa, että tällaista toi-mintaa järjestetään. Parasta on, jos tällaisesta ryhmästä saa ka-vereiden lisäksi myös rohkeut-

ta tulla ulos kaapista”, viidettä vuotta germaanista filologiaa opiskeleva Hakkarainen sanoo. Hänestä queer-ihmisten pitäisi vältellä turhaa uhriutumista ja olla sen sijaan rohkeasti sitä, mitä ovat.

“Homovastaiset äänet kato-aisivat äkkiä yhteiskunnasta, kun jokaisen lähipiiristä löy-tyisi joku seksuaali- tai suku-puolivähemmistöön kuuluva. Kaapista tulijalla on myös val-tavasti voitettavaa, kuten mah-dollisuus rakkauteen, ystävyy-teen ja uusiin kokemuksiin”, Hakkarainen innostuu.

Ensimmäisen vuoden kirjal-lisuuden opiskelija Lotta Han-nonen tunnustaa kuikuilleensa Queer Unin Facebook-sivua hyvän aikaa ennen kuin uskal-tautui ensimmäisille Humus-kahveilleen.

“Fuksina on toisinaan tyhmä olo, kun pitäisi lähteä mukaan juttuihin. Kahvilahengaus oli kuitenkin niin kivaa, että tulin myös pikkujouluihin ja aion jatkaa ryhmässä keväälläkin”, Hannonen kehuu.

Myös Hannonen sanoo, ettei ole kohdannut syrjintää. Tois-tuvat kaapistatulot sen sijaan tuntuvat välillä vaikeilta. Keille vaikkapa uusista opiskelukave-reista haluaa mainita seksuaali-sesta suuntautumisestaan, missä vaiheessa tutustumista ja miten?

“Onkin hyvä, että on ole-massa ryhmä, jossa koko asiaa ei tarvitse miettiä”, Hannonen kiteyttää.

Keskustaopiskelijat hallitustaistelun häviäjä

Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan edustajisto valitsi uu-den hallituksen viime vuoden viimeisessä kokouksessaan. al-lituksen puheenjohtajaksi valit-tiin Eero Manninen. Hallituk-seen valittiin Mannisen lisäksi Aino-Kaisa Manninen (TeTa), Jonne Kettunen (TeTa), Matti Särkelä (TeTa), Laura Pistemaa (TeTa), Sampo Rissanen (Ko-koomus), Janne Hakkarainen (Vihreä vaaliliitto), Henna Ran-nanpää (HuKa) ja Veera Adolf-sen (HuKa). Edustajisto äänesti päätöksestä kahden kilpailleen listan pohjalta. Äänet jakautui-vat lukemin 23-14.

Hallituspaikoista taistelun suurimpana häviäjänä voidaan pitää Oulun keskustaopiskeli-joita, joilta jäi hallituspaikka saamatta, vaikka heidän paik-

kamääränsä nousi edustajisto-vaaleissa kahdesta viiteen.

Edustajiston puheenjohta-jaksi valittiin Antti Heikkinen. Varapuheenjohtajaksi valittiin lääketieteen kandidaatti Juho Pitkänen. Päätös oli sekä Heik-kisen että Pitkäsen kohdalla yk-simielinen.

Matti Kemi yliopiston hallitukseen

Oulun yliopiston ylioppilaskun-ta valitsi Oulun yliopiston halli-tuksen opiskelijajäseneksi Matti Kemin. Kemi voitti äänestyk-sessä Jenni Pitkon äänin 23–14.

Oulun yliopiston hallitus päättää muun muassa yliopis-ton toiminnan ja talouden kes-keisistä tavoitteista, strategiasta ja ohjauksen periaatteista.

Opiskelijajäsenen lisäksi hallitukseen kuuluu yhdeksän

yliopiston edustajaa. Hallituk-sen puheenjohtajana toimii täl-lä hetkellä tutkimusprofessori Hans Söderlund.

Niina Meskuksesta kokopäiväinen viestintäsihteeri

Oulun yliopiston ylioppilas-kunta (OYY) päätti laajentaa puolipäiväisen tiedotussihtee-rin työnkuvaa kokopäiväiseksi viestintäsihteeriksi ja muuttaa järjestösihteerin toimenkuvan järjestö- ja hallintosihteeriksi.

Aiemmin tiedotus- ja järjes-tösihteerinä työskennellyt Niina Meskus jatkaa viestintäsihteeri-nä. Järjestö- ja hallintosihteerin paikka laitettiin puolestaan avoi-meen hakuun (hakukuulutus tä-män lehden takasivulta).

OYY on julkisoikeudellinen yhteisö, joka toimii 12 500 opis-kelijan etu- ja palvelujärjestönä.

LYHYET

8YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kemistä kotoisin oleva 24-vuotias Antti Heikkinen opiskelee ympäristötek-niikkaa viidettä vuotta. Hän on toiminut aiemmin yliop-pilaskunnan hallituksen jä-senenä ja kiltansa puheen-johtajana, joten aivan uutta opiskelijapolitiikka ei hä-nelle ole.

Heikkinen kertoo harrastavansa liikuntaa, kuten telemark-hiih-toa, ja filmivalokuvausta, jon-ka hän tosin huomauttaa viime vuosina jääneen vähemmälle. Viekö ylioppilaskuntatoiminta siis kaiken ajan?

”Ihan sopivasti se vie”, Heikkinen vakuuttaa ja kertoo kartuttaneensa hallitusvuo-tensa aikana kaksikymmentä opintopistettä. ”Mitään uutta ei oikein pysty aloittamaan,

mutta kesken jääneet ehtii teh-dä valmiiksi”, hän kuvailee. Edustajiston puheenjohtaja eh-tii onneksi opiskella enemmän kuin hallituksen jäsen, jopa melkein normaalisti. ”Tulevas-ta vuodesta on vielä mahdo-tonta sanoa, mutta niin se me-nee, että OYY ensin ja opiske-lut sitten.”

Heikkisen tulevaisuudennä-kymiin saattaa kuulua esimer-kiksi liikennesuunnittelua – se on työ, jota hän voisi koulutuk-sensa ja kokemuksensa pohjalta tehdä. Mutta mikään ei ole vie-lä varmaa. Tuleva asuinpaikka-kin on auki.

Ylioppilaskunnassa toimi-misesta on ollut joka tapauk-sessa hyötyä. ”Olen saanut tie-

tämystä esimerkiksi yhteiskun-nallisesta päätöksenteosta ja kokoustekniikasta”, Heikkinen listaa. Homman huono puoli on hänen mukaansa eräänlai-nen epäsäännöllisyys: elämää on vaikea suunnitella eteen-päin, kun tehtäviä tulee lyhyel-lä varoitusajalla. ”Esimerkiksi kolmen viikon päässä olevaan tenttiin voi olla mahdotonta il-moittautua.”

Edustajiston puheenjohtajan tehtävästä Heikkinen ei juuri hermoile. Se häntä vähän jän-nittää, että millainen keskus-telukulttuuri uuteen edustajis-toon muodostuu. Tarkoituksena on viedä läpi joitakin pitkään suunniteltuja uudistuksia ja sääntömuutoksia.

Vantaalta Ouluun muut-tanut Eero Manninen, 27, opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta. Hänelläkin on jo takana vuosi OYY:n hallituksessa. Tuolloin Man-nisen titteli oli varapuheen-johtaja – tänä vuonna hän on siis noussut askeleen korkeammalle.

Manninen harrastaa ulkoilua koiriensa kanssa, golfia, lumi-lautailua ja lukemista. ”Minul-la on koko ajan kolme tai neljä kirjaa työn alla.” Hän myöntää, että ylioppilaskuntahommia tulee tehtyä kotonakin, mutta sanoo pitävänsä työn ja vapaa-ajan erillään. ”Se on paljon it-sestä kiinni, kuinka paljon ai-kaa tähän käyttää.”

Tulevalla kaudellaan halli-tuksen puheenjohtaja haluaa olla viemässä läpi ainakin yh-den merkittävän muutoksen: ylioppilaskunnan muuton Lin-nanmaalle. ”Se on asia, josta on puhuttu jo vuosikymmenet.”

Manninen haluaa painottaa myös tulevia kunnallisvaaleja, joissa OYY nostaa kampanjas-

saan esille nuorten ja opiskeli-joiden asian. Manninen haluaa-kin kannustaa nuoria ehdolle ja vaaliuurinille. ”Oulussa on ollut surkea äänestysprosentti nuorten keskuudessa”, hän toteaa.

Mannisen tulevaisuuden ammatti on äidinkielenopetta-ja. Hän pitää opettajan työstä, muttei usko unohtavansa järjes-töpuoltakaan. Oulussa viihtynyt pääkaupunkiseutulainen on val-mis muuttamaan sinne, missä on töitä.

OYY-kokemustaan hän pi-tää valtavana etuna työelämän kannalta. ”Olen oppinut aivan mielettömän paljon, esiintymis-taidoista lähtien”, Manninen sanoo. Yhdeksi hallituksen pu-heenjohtajan suureksi haasteek-si hän nimeää sen, miten saada erilaisista taustoista tulevat hal-lituksen jäsenet puhaltamaan yhteen hiileen.

Mannisen mielestä monilla yliopisto-opiskelijoilla on yli-oppilaskunnasta väärä kuva. ”Tämä ei ole mikään pikku-poliitikkojen temmellyskenttä, niin kuin luullaan. Kyllä täällä tehdään ihan oikeaa työtä.”

Kampuksen kasvot

Noora Vaarala, tekstit ja kuva

Viekö yli-oppilas-

kuntatoiminta kaiken ajan?”

OYY:n uusi johto

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on saanut uudet pu-heenjohtajat. Edustajistoa johtaa tekniikan ylioppilas Antti Heikkinen, hallitusta humanististen tieteiden kan-didaatti Eero Manninen. Ylkkäri kertoo, millaisia he ovat titteleidensä takana.

Taustaryhmien yhdistäjä

Ylioppilaskunta ensin, opinnot sitten

Ylioppilaskunnan hallituksen uusi puheenjohtaja Eero Manninen (vas.) ja edustajiston puheenjohtaja Antti Heikkinen kokevat saaneensa ylioppilaskunnalta paljon hyvää kokemusta, kuten esiintymistaidon karttumista ja tietämystä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta sekä kokoustekniikasta.

ZOLTAR

Analogimusiikkia videopeliestetiikalla

Juhani Oivo, tekstiSami Kukkonen, kuva

2011 oli oululaiselle Levon Zol-tarille kiireinen vuosi. Saavutus-ten listalle voidaan laskea muun muassa omakustannevinyylinä julkaistu debyytti-EP “Fabulo-us Babylon”, Jodarok-räppärin kanssa tehty kollaboraatio ni-meltään “Anna Riikinkukon Lentää”(joka valittiin juuri Bas-soradion Kultabassokerhon vuo-den kotimaiseksi räp-kappaleek-si) sekä valmistuminen tietojen-käsittelytieteen kandidaatiksi.

”En kokenut ikinä, että tie-tojenkäsittely olisi ollut täysin minun juttuni. Yritin suuntau-tua digitaaliseen mediaan, sillä minua olisi kiinnostanut ani-maatio ja äänisuunnittelu, mut-ta koin lyhyimmän kokonai-suuden antavan aiheeseen vain pintaraapaisun”, Zoltar muiste-lee menneitä opintojaan.

Miksi entinen tietojenkäsit-telyn opiskelija tuottaa musiik-kia lähinnä analogilaitteistolla, eikä läppärillä kuten suurin osa nykypäivän musiikintekijöistä?

”Innostuin 80-luvun boo-giediskosaundeista. Mr Oizon Analog Worms Attack on myös inspiroinut estetiikassaan. Ana-logisaundi on raffimpaa, lämpi-mämpää, ei niin kliinistä”, tuot-taja avaa näkemyksiään.

Internetin kautta tilailtujen ana-logisyntetisaattoreiden lisäksi Levon Zoltar on rakentanut it-selleen vanhasta Commodo-re-64 -tietokoneesta kannetta-van syntetisaattorin.

”Se on vanha Commodore-64, jossa on midiportti, 7-tuumainen tft-näyttö ja muutama potikka joilla voi säätää saundeja. Koko homma on yhdessä paketissa, jot-ta sitä voi käyttää keikoilla.”

Videopelit ovat muutenkin olleet omalta osaltaan vaikut-tamassa tuottajan musiikinteke-misprosessiin.

”Eniten diggaan vanhoja vi-deopelejä. Yksinkertainen on kaunista. Taiteellisesti pelihah-mon luominen muutamilla pik-seleillä on paljon luovempaa kuin kasvojen realistinen mal-lintaminen.”

Samaa estetiikkaa on Levon Zoltarin musiikissa. Suosittu dubstep-tyyli on usein ahdet-tu täyteen ääniä ja tapahtumia, Zoltarin musiikissa annetaan elementtien hengittää ja mu-siikin kehittyä rauhassa. Moni voisi silti mieltää miehen musii-kin dubstepiksi. Kokeeko tuot-taja vertauksen negatiivisena?

”Luokittelu ei haittaa, mut-ta koen rytmiikkani olevan lä-hempänä roots reggaeta.”

Musiikillisista inspiraatiois-taan kysyttäessä Levon Zoltar kertoo ammentavansa vanhasta dub-musiikista; artisteista ku-ten King Tubby ja Scientist.

”Dubissa minua viehättää luonnollinen rytmi, siistit kaiut, sekä melodioiden kaihoisuus.”

Opintojaan Zoltar ei aio näillä näkymin jatkaa kandia pidemmälle mutta muutoin hän odottaa alkavaa vuotta innolla. Luvassa on uusi orientaalisesta musiikista vaikutteita ammen-tava Sultans Of Zoltar EP, Fa-bulous Babylonin digitaalinen julkaisu, keikkoja, sekä ainakin yksi musiikkivideo.

”Odotan että maailma tu-houtuu, on kuitenkin vesimie-hen vuosi. Suuria muutoksia on luvassa. Hyvillä mielin lähden tähän uuteen vuoteen!”

LEVON

Kasvonsa peittävä musiikkituottaja Levon Zoltar rakensi kannettavan syntetisaattorin vanhasta Commodore 64 -tietokoneesta.

10YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Historiaa ja sivistystä Tiima-huoneellaHistorianopiskelijoiden kiltahuone, joka tunnetaan paremmin nimellä Tiima-huone, sijaitsee humanistisen tiedekunnan kolmannessa kerroksessa historian käytävällä. Oven avaa 7. vuoden opiskelija, Tiiman hallitusaktiivi Juho Karjalainen.

Yllä Uppo-Nalle kui-kuilee hyllyllä Putinia esittävän maatuska-lelun takaa.

Alla Historian laitoksen vanhalta asemapaikal-ta, kasarmilta, tuotu tupakan kellastama seinäkangas kuvaa vanhoja opettajia.

Oikealla alla Kiltahuo-neen erikoisuuksiin kuuluuvat ainejärjestön tunnusvärinen tynnyri ja käsintehty kivi-pape-ri-sakset -areena.

Noora Vaarala,teksti ja kuvat

111 / 2012

Politics and the City

Vuodenvaihteessa mieli tapaa tehdä tiliä menneen kanssa. Viime vuotta ajatellessa sävyt ovat voittopuolisen synk-kiä: kulunut vuosi oli huonojen talousuutisten vuosi, kata-strofien ja tragedioiden vuosi.

Talouskriisi pisti velkaantuneen Kreikan, Irlannin, Portu-galin ja Italiankin polvilleen. Japanin maanjäristys aihe-utti ennennäkemättömät tuhot. Norjassa mielenvikainen maahanmuuttokriitikko kylvi kuolemaa aikamme mur-heellisimmassa joukkosurmassa. Epävarmuus koetteli kaikkia ja kaikkialla; myös Oulussa esimerkiksi Nokian uusi strategia aiheutti huolta monissa perheissä.

Vuosi 2011, annus horribilis, kauhea vuosi. Vai oliko sit-tenkään? Milloinkaan maailma ei ole vain musta. Viime vuonna tapahtui myös paljon hyvää ja toivorikasta. Esi-merkiksi arabikevään kansannousut vahvistivat uskoa ihmisen kaipuuseen vapauteen ja demokratiaan. Diktaat-toreita kaatui. Japanin kauhistuttava ydinturma synnytti ryhtiliikkeen ydinturvan parantamisessa, ja ydinvoimaloi-den stressitesteillä suljetaan pois uusia katastrofeja.

Täällä kotimaassa saatiin kevään eduskuntavaalien jäl-keen neuvoteltua laajapohjainen hallitus. Suomi voitti jääkiekon MM-kullan. Syksyn hyviin uutisiin kuului se, että työmarkkinoilla kyettiin sopimaan kattava raamiso-pimus, jolla saatiin aikaan talouskasvua vauhdittavaa va-kautta. Ja täällä Oulussa iloittiin uudistuneesta lentoase-masta, joka on todellinen käyntikortti maailmalta tänne matkaaville sekä portti maailmalle meille oululaisille.

Silti epävarmuus ja kriisit eivät ole poistuneet vuoden 2012 näkymistä. Voimme kuitenkin valita kuinka siihen suhtaudumme. Martin Luther King ei lausunut sattumalta puhees-saan sanoja ”I have a dream – minulla on unelma”. Olisiko puhe käynnistänyt mi-tään mullistavaa, jos se olisi kaikunut huolta ja synkkyyttä, ”pelkään, että …”? Tarvitsemme näkymän parem-masta, toivoa ja tavoitteita. Ensi vuosi voi olla vuosi, jolloin löy-dämme eettiset ratkaisut finans-sikapitalismin kriisiin; vuosi, jol-loin kestävän kehityksen periaatteita juurrutetaan syvälle yhdyskuntien perustaan ja energian tuotantoon. Me emme ole vain sivustaseuraajia, vaan voimme vaikuttaa. Jokainen voi vai-kuttaa itse omaan tulevaisuuteensa. Oman vastuun ohella tarvitaan poli-tiikkaa ja johtajuutta, joka ei kään-nä kansakuntaa nurkkaan, vaan pi-tää ovet rohkeasti auki maailmalle.

Milloinkaan maailma ei ole vain musta. Viime vuonna tapahtui myös paljon hyvää ja toivo-rikasta.

”

Annus horribilis

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustajaja Oulun kaupunginvaltuus-ton varapuheenjohtaja.

Pienehkö mutta kotoisa huone on koristeltu ai-nejärjestön tunnusväril-

lä vaaleanvioletilla. Joulun alla nurkassa on kuusi. Pyöreän pöy-dän keskellä nököttää palapeli-karttapallo ja hyllyn päällä miet-teliään näköinen Uppo-Nalle.

Huoneen takaosasta löytyy lepäilyä varten perinteisellä kukkakuosilla varustettu sohva. Karjalainen kehuu sen olevan erinomainen päiväunipaikka, ”vaikka ulkomuodon perusteel-la ei ehkä uskoisikaan”.

Historian havinaa

Historia on läsnä Tiima-huo-neessa, kuten asiaan kuuluu. Yksi seinä peittyy melkein ko-konaan seinäkankaaseen, johon on kuvattu vanhoja opettajia. Kangas on tuotu historian lai-toksen vanhalta asemapaikalta kasarmilta. ”Se on kellastunut, koska aiemmin sai polttaa si-sällä”, Karjalainen selittää.

Huoneen seinällä on myös kalenteri, josta opiskelijat voi-vat tarkistaa ainejärjestön ku-luvan kuukauden tapahtuma-tarjonnan. Karjalaisen mukaan Tiima-huoneella on kävijöitä ensimmäisestä seitsemännen vuoden opiskelijoihin. ”Eniten täällä käy toisen ja kolmannen vuosikurssin ihmisiä.” Kaik-kein aktiivisimmat kiltahuone-hengailijat ovat yleensä halli-tuksen jäseniä.

Kahvia ja klassista musiikkia

Tiima-huoneella saa nauttia ilmaista kahvia ja teetä. Mo-nesti on tarjolla myös keksejä tai pullaa. Opiskelua varten on kolme tietokonetta, tulostin,

pieni kirjasto ja arkistokaappi – historioitsijoiden on opittava arkistoinnin salat.

”Täällä voi laittaa cd-soit-timeen klassista musiikkia ja kirjoitella rauhassa esseetä”, Karjalainen sanoo. Hänellä on tapana tulla kirjoitushom-miin aamulla, kun huone on vielä tyhjillään. Ryhmätöiden tekemiseen paikka on suosion-sa vuoksi vähän liian meluisa, mutta se sopii hyvin kohtaa-mispaikaksi.

Kiltiksen ohella histori-anopiskelijoilla on tapana ta-vata humanistisen tiedekunnan kahvilassa, Humuksessa. Kar-jalainen kiittelee Tiima-huo-neen optimaalista sijaintia: se on opettajien työhuoneiden ja atk-luokkien lähellä.

Kehäraakit

Tiiman aktiivisen liikuntahar-rastuksen huomaa urheiluva-rustuksen määrästä: jalkapal-loja, miekkoja, hyppynaruja, pulkka.

Ainejärjestön ylpeys on itse askarreltu kivi-sakset-paperi-kehä, joka on aseteltu tiiman-värisen tynnyrin päälle. Kehää käytetään vuosittaisessa turna-uksessa, tynnyriä taas kulje-tetaan mukana tapahtumissa. Vastaavia askarteluprojekteja voi toteuttaa kaapista löytyvillä materiaaleilla.

Tiima-huoneen yleisimmät puheenaiheet liittyvät ajankoh-taisiin aiheisiin, politiikkaan ja opiskeluun. Usein käydään myös filosofisia keskusteluja. ”Välillä mennään aika syviin vesiin”, Karjalainen kuvailee. Urheilusta taas puhutaan vä-hemmän. Kiivaisiin väittelyi-hinkin ajaudutaan silloin täl-löin. ”Tiima-huone on aika si-vistävä paikka”, Karjalainen toteaa.

Kiltisfakta

Kiltahuoneen haltija: Historianopiskelijoiden ai-nejärjestö Tiima ry

Huoneeseen mahtuu enintään: 20–30 ihmistä

Miten sinne pääsee: menemällä humanistisen tiedekunnan kolmanteen kerrokseen, atk-luokkien lähettyvillä sijaitsevalle historian käytävälle.

Pääasialliset käyttäjät: hallitusaktiivit, 2. ja 3. vuoden opiskelijat

Käytön aktiivisuusaste: väkeä joka arkipäivä

Varustelu: kahvin- ja ve-denkeitin, kolme tietoko-netta, tulostin, urheiluväli-neitä, cd-soitin

Erikoista: Tiima-tynnyri, kivi-paperi-sakset-kehä

Tiimalainen hallitusaktiivi Juho Karjalainen kehuu Tiima-huoneen sohvan olevan päiväuni-paikka vailla vertaa.

12YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

CERT: Hyvä salasana ei löydy sanakirjastaCERT:n mukaan hyvää sa-lasanaa ei voi löytää sana-kirjasta. Erityisen tärkeää on, että salasana ei ole nimi millekään.

Numeroiden laittaminen salasanan perään ei tee huonosta salasanasta erityi-sen hyvää.

Pituus on avain vaikeas-ti keksittävälle salasanal-le. Kahdeksan merkkiä on

lähtökohtaisesti vähän. Viisitoista merkkiä on hyvä lähtökohta.

Samaa salasanaa ei kanna-ta kierrättää eri palveluissa.

CERT (Computer Emergency Response Team)on Suomessa Viestintäviraston alaisuudessa toimiva organisaatio, joka ennal-taehkäisee ja ratkaisee tietotur-vaan liittyviä uhkia. Yhteistyötä tehdään maailmanlaajuisesti.

Tietoturva palasina verkossa

131 / 2012

Mikael Heikkinen, teksti ja kuvitus

Ihmisten henkilökohtaisia tie-toja aina sähköpostiosoitteis-ta ja salasanoista henkilö- ja pankkitietoihin varastettiin ja vuodettiin isolla mitalla syk-syn mittaan. Murroista myös tiedotettiin - rikoksen tekijöille epätyypillisesti ensiksi varkaan puolelta.

Suomalaisten tietoturvatie-tous on noussut tiuhaa tahtia uutisointia ja aiheutunutta kes-kustelua seuratessa. Moni on valveutunut kohtaamaan ja suo-jautumaan verkossa vaanivaa uhkaa vastaan.

Pelottavaa kehitystä

Phishing-hyökkäys, eli suo-meksi sähköpostilla ja nettisi-vulla käyttäjätunnusten kalaste-lu, on tullut suomalaispankkien asiakkaille tutuksi termiksi.

Normaaliin internetkäyttä-jään kohdistuvat hyökkäykset ovat kehittyneet huvittavista miljoonapalkkioita lupaavista nigerialaiskirjeistä tai salamana taivaalta iskevistä malli-vaimo-ehdokkaista hyvin hienovarai-siin ja huomaamattomiin käyt-täjän koneelle livahtaviin koh-distettuihin haittaohjelmiin.

Kesällä huijaussähköposteja alkoi tulvia huonolla suomen-kielellä, mutta jo loppusyksys-tä viestien kielioppi ja ulkoasu oli muuttunut pelottavan lähelle uskottavaa. Varmasti moni van-hempi ja kokemattomampi net-tipankin käyttäjä on tähän hal-paan mennytkin.

Esimerkiksi Osuuspankki

pyytää nykyään ylimääräisen avainluvun ennen maksun hy-väksymistä - käyttäjän koneella toimiva haittaohjelma kun voi yrittää muuttaa käyttäjän syöt-tämiä maksutietoja ennen lo-pullista hyväksymistä.

Murtojen marraskuu

Marraskuussa sitten pamahti. Yli 16000 henkilön yksityis-kohtaiset tiedot henkilötunnuk-sella ja kotiosoitteella vuotivat marraskuun alussa, kerättyinä ilmeisesti useammasta eri läh-teestä. Ainakin Suomen Opis-kelija-Allianssi – Osky ry ja Itä-Suomen Yliopisto vahvisti-vat vuodettujen tietojen ja hei-dän rekisteriensä yhteneväisyy-den vaikka varmuutta murrosta järjestelmiin ei ole.

Pari viikkoa eteenpäin ja tie-toturvaa laiminlyöneen Netcar.fi-palvelun käyttäjätietoja vuosi nettiin. Samoin puolen miljoo-nan suomalaisen sähköposti-osoitteet ja luettelot tuhansista salasanoista laitettiin jakoon.

Pelkkä sähköpostiosoite si-nällään on vapaata tietoa ja vastaava lista on mahdollista kerätä julkisista tiedoista ko-koamalla. Oikea osoite oikeaan salasanaan yhdistettynä muut-taa tilanteen ja on epäselvää ovatko sähköposti- ja salanalis-tat yhteydessä toisiinsa.

”Koska pystyin siihen.”

Tietomurtojen tekijöiden motii-vina on mitä luultavimmin ollut

ennemmin kiusanteko kuin ta-loudellisen hyödyn tavoittelu. Vuotojen tiuha tahti ja ilmeinen kohdejärjestelmän helppo an-tautuminen murtajien alla lie-nee ennemmin merkkinä huo-noista tietoturvakäytännöistä ja laiminlyönneistä kuin mestari-hakkerien kansannoususta.

Järjestelmiin on päästy kä-siksi vanhentuneiden ohjelmis-tojen tietoturva-aukkoja hyväk-sikäyttäen. Palvelujen ylläpitä-jien ammattitaidottomuuden ja piittaamattomuuden puolesta puhuu Netcar.fi-palvelun vuo-detut, selväkielisinä tietokan-nassaan pidetyt käyttäjien sala-sanat. Tällöin käyttäjän vahvas-ta ja oikeaoppisesti valitusta ei ole mitään hyötyä.

Parannuksen paikka

Vastuun monista Suomen hyökkäyksistä on ottanut Anon-ymous Finland -nimen takana toimiva porukka, jonka olemas-saolosta ja järjestäytyneisyy-destä ei ole varmuutta.

Loppuvuoden tietomurtosar-ja ei ennusta hyvää alkaneelle vuodelle. Tusinatietoturvan ta-kana olevia järjestelmiä Suo-mesta varmasti vielä löytyy, tiedot kypsinä odottamassa poimijaansa. Jos yritykset ja järjestöt eivät herää talvihor-roksestaan ja aloita parannuk-sen tekemistä pikapuoliin niin saamme lukea lisää omista ruo-katottumuksistamme ja lempi-väreistä iltalehtien etusivuilta.

Siinä tilanteessa eivät käyt-täjän 15 merkkiä pitkät sattu-manvaraiset välimerkkinume-rosalasanat auta.

Vuosi 2011 oli monisärmäisen mielipaheen ja kansainvälisen sekasorron leimaama, näin myös tietoverkkojen puolella. Suuren luokan tietomurtoja tehtailtiin tiuhaan tahtiin ja syksyn mittaan myös Suomen pikkuhakkerit kunnostautuivat kiusanteossa.

Tietoturva palasina verkossa

KOMMENTTI Mikael Heikkinen ja Ville Koivuniemi

Kohtuus puuttuu salasanakohkaamisessa

Suomen suosituin salasana on ”salasana”. Se kertoo paljon. Ihmiset eivät joko tiedosta ai-heuttamaansa vaaraa tietotur-valleen, tai sitten eivät yksin-kertaisesti välitä asiasta.

Puhtoinen ei ole myöskään Viestintäviraston tietoturvayk-sikkö CERT. Se pesee kätensä asiasta toteamalla antaneensa pomminvarmat ohjeet hyvästä tietoturvasta.

Ohjeet eivät toimi käytän-nössä. Ei ihminen voi muistaa kymmeniä vähintään 15 merkin mittaisia salasanoja, jotka eivät tarkoita mitään.

Viralliselta taholta toivoisi väliintuloa. Minkä salasanan tai salasanojen tietoturva on tärkein? Entä viihteelliset pal-velut, joissa salasanojen taka-na ei ole mitään tärkeää. Miksi ihmeessä niihin kaikkiin pitäisi olla omat salasanansa? Voisiko tähän saada jotain kohtuutta?

Salasanojen hallintaan saa apua. Kirjautumisen turvalli-suutta on parannettu monis-sa palveluissa kaksivaiheisella kirjautumisella, jossa varmis-tuskoodi välitetään esimerkiksi tekstiviestin avulla.

Useissa palveluissa ennestään tuntemattomasta laitteesta kirjau-duttaessa järjestelmä voi varoit-taa käyttäjää tämän halutessa.

Vaihtovaatimus ei synny tyhjästä

Yksi päänvaiva useiden salasa-nojen kuormittamille ihmisille on vaatimus niiden uudistami-sesta. Todellisuudessa salasa-nan uusiminen vakauttaa tieto-turvaa siinä määrin, että vaade ei ole karhunpalvelus käyttä-jälleen. Esimerkiksi Oulun yli-opistolla paju-palvelimen käyt-täjät pakotetaan uusimaan sala-sana kolmen kuukauden välein.

Salasanat tuntuvat olevan tällä hetkellä yksi internettieto-turvan tärkeimmistä kulmaki-vistä. Tulevaisuudessa näin ei välttämättä ole.

Esimerkiksi mobiilitunnis-tautuminen tekee tuloaan. Se tuskin saa jalkaansa tietoturva-järjestelmien oven väliin vielä aikoihin, koska sen yhdistämi-nen nykyisiin järjestelmiin on vielä hankalaa. Kosketusnäyt-

töjen nopea leviäminen mah-dollistaa liike- ja kuvapohjaiset kirjautumiset: puhelimen ruu-dulla tehtävä käyttäjän mää-rittämä siksak-liike avaa näp-päinlukon ja tulevaisuudessa tietokoneelle kirjaudutaan tök-kimällä sukukuvasta mummon nenää ja vetämällä sormi ser-kun olkapäältä vaarin polveen.

Yksi ratkaisu monien salasa-nojen kanssa tuskailevalle ovat palvelut, jotka tarjoavat tunnis-tautumista jonkin toisen suuren ja luotettavan palvelun kautta. Esimerkiksi Facebook on otta-nut tällaisessa toiminnassa in-nokkaasti roolia.

Tässä tullaan moraaliseen ongelmaan: kaupalliset palvelut ottavat roolia, jonka on aiemmin ottanut jokin virallinen taho. Kaupan etukortti ei toimi hen-kilöllisyystodistuksena baarissa, miksi se toimisi internetissä?

Suomessa tätä kehitystä ei olla nähty mörkönä. Esimerkik-si Kela pyytää tunnistautumaan palveluunsa pankkitunnuksilla.

Tuloksetonta valmistelua

Virallisen tahon tarjoama ratkai-su tunnistautumiseen olisi äly-kortti. Itse asiassa sellainen on keksitty 12 vuotta sitten. Käyttä-jämäärä on olematon, koska ih-miset eivät luonnollisesti halua maksaa palvelusta ja laitteista, jolle ei ole tällä hetkellä selkeitä käyttökohteita. Ainoastaan muu-tamat virastot ja julkiset laitok-set käyttävät älykorttia – työn-antajan vaatimuksesta.

Joissain maissa (kuten esi-merkiksi naapurissa Virossa) vastaavia älykortteja on jaet-tu kansalle ilmaiseksi. Ja siellä homma toimii.

Taistelussa tietoturvan kehit-tämiseksi on yksi isompi kom-pastuskivi: raha. Internetin tieto-turva olisi huomattavasti nykyis-tä parempaa, jos suurin osa toi-mijoista olisi tehnyt työtä yhden suunnitellun kaavan mukaan.

Hyviä toimintatapoja on unohdettu ja uusia turhia kek-sitty. Samalla kinastellaan koko ajan siitä, kuka saa periä rahaa missäkin välissä, kun yksityis-henkilöt ja yhtiöt liikuttelevat rahaa ja palveluita verkossa.

Reportaasi

Naurata tai olenaurettavaStand up –koomikolle lava on elämän ja kuoleman paikka. Onnistuminen mitataan yleisön reaktioilla. Jos se nauroi, koomikko onnistui. Jos jätti nauramatta, koomikko epäonnistui. Ylkkäri tiiraili open mic stand up klubi -Remakan kulisseihin viime vuoden lopussa.

Teksti Ville KoivuniemiKuvat Matias Partanen

Tunnelma on erittäin jännittynyt. Tulevaisuuden stand up -koo-mikoille tarkoitettu klubi avaa ovensa puolen tunnin päästä. Illan esiintyjät istuvat baarissa, juovat olutta ja keskustelevat il-lan käsikirjoituksistaan.

…

Koomikkojen mukaan pahin jännitys ei ole tässä hetkessä. Se on joko takana tai vielä edes-sä. ”Minua jännittää eniten, kun astun bussista ulos ennen keik-kaa”, Nina ”Ninnu” Kukkonen kertoo.

Hänen mukaansa jännitys laantuu, kun pääsee paikan päälle.

”Suurin osa tosin tarvitsee keskittymisrauhan ennen omaa

esitystä”, Kalle Hyypiö sanoo. Hänellä on tapana käydä omaa esitystä yksikseen läpi hetki en-nen lavallemenoa.

Stand up -koomikko on la-valla todella alaston. Yleisö on tullut paikan päälle nauramaan, eikä se naura koomikolle sää-listä. Jos yleisöä ei meinaa saa-da nauramaan, tulee tilanteesta hankala. Puhutaan lavakuole-masta. ”Kun menee lavalle, on olo epävarma. Mutta kun saa yleisöltä ensimmäiset naurut, homma alkaa rullata”, Hyypiö kertoo.

…

Klubi avaa ovensa. Yleisö al-kaa valua kohti ravintola 45 Specialin ylimmässä kerrok-

sessa pidettävää Remakka-klu-bia. Ensimmäisellä puoliajalla esiintyvät koomikot ovat siirty-neet valmistautumaan takahuo-neeseen. Seremoniamestarin viittaa kantava Jarno Väistö aikoo aloittaa yleisön naurat-tamisen vitsailemalla syntymä-kaupungistaan Oulusta.

…

Ensimmäisellä puoliajalla esiintyvät ovat kaikki miehiä. Koomikoiden sukupuolija-kauma on muutenkin miehinen.

”Se varmaankin johtuu siitä, että miehet ovat kaveriporukois-saan yleensä naurattajia. Naisten pitää lähinnä näyttää hyvältä, miesten osaksi jää yrittää saada huomiota vebaalisin keinoin”,

Väistö veistelee ja saa muut miehet nyökkäilemään.

”Stand up -komiikassa on kyse loppujen lopuksi pokas-ta”, Hyypiö jatkaa.

…

Nina Kukkonen, illan ainoa naisesiintyjä, saapuu takahuo-neeseen. Stand upin miesten lajiksi nimennyt miesporukka katselee Kukkosta alta kulmi-en. ”Mitäs täällä juonitaan?”, Kukkonen kysyy.

…

Valtava miesylivoima saa myös Kukkosen pohtimaan asi-aa. ”Naiset eivät kehtaa ehkä laittaa itseään niin rumasti pe-liin”, hän arvioi.

Y leisö on asettunut aloil-leen ja valmis naura-maan. Seremoniamesta-

ri Väistö käy lämmittelemässä yleisöä. Yksi ensimmäisen puo-liajan esiintyjistä on Remakka-klubin toinen isäntä Esa ”Awe” Vengasaho. Vengasaho on päättänyt vääntää asiaa Tikus-ta, eli puhuu yleisölle lapsuu-tensa sankareista – Turtleseis-ta. Vengasahon tämänkertainen esitys perustuu kahteen stand up -komiikalle tyypilliseen piir-teeseen: sanaleikkeihin sekä to-della härskiin huumoriin. Hän kertoo muun muassa unestaan, jossa Donatello työnsi kätensä Silppuriin.

…

Aiemmin takahuoneessa koo-mikot kävivät keskustelua juu-ri tuosta härskistä huumorista, jota stand up -koomikot usein viljelevät. Yhteinen käsitys on,

että härskien juttujen hauskuus perustuu juuri stand up -tilai-suuksien intiimiin tunnelmaan. Koomikon roolissa tabuilta tun-tuvista asioista on ikään kuin lupa puhua.

”Siihen se juuri perustuu: ju-tut ovat niin räävittömiä, ettei niitä kehtaisi kertoa kahvipöy-dässä”, kokeneempaa koomik-kokaartia edustava Matti Patro-nen sanoo.

…

Toisella puoliskolla yleisö ottaa uudet esiintyjät vastaan tottu-neemmin kuin ensimmäisellä puoliajalla. Patronen on päät-tänyt hauskuuttaa yleisöä ajan-kohtaisilla puheilla. Kansan-edustaja James Hirvisaari on saanut kuluneella viikolla tuo-mion rikosnimikkeellä kiihotta-minen kansanryhmää vastaan. Patronen hakee asiasta huu-moria kääntämällä asian toi-

sinpäin. ”On se nyt aikamoinen juttu, että yli 50-vuotias perus-suomalainen mies ylipäänsä todistetusti kiihottaa ketään”, Patronen vitsailee ja saa ylei-sön nauramaan.

Nina Kukkonen rikkoo pe-rinteisen tyylin esittää stand upia kipuamalla lavalle kitara seuranaan. Hän esittää kaksi kappaletta, joista ensimmäi-nen kertoo Elmu-kelmun käytön hankaluudesta, toinen laulun sanojen keksimisen vaikeudes-ta. Koska kyseessä on vuoden viimeinen Remakka-klubi, Re-makan isännät Vengasaho ja Iikka Kivi tulevat kiittelemään yleisöä illan päätteeksi.

…

Stand up -koomikko vit-sailee enimmäkseen mi-nä-muodossa. Usein on

siis luontevaa, että hän ammen-taa vitsinsä omasta elämästään.

”Ainakin minulle monet ideat tulevat päähän todella raakilei-na. Niitä joutuu sitten työstä-mään”, Matti Partonen kertoo.

Hän kertoo käyneensä vasta jääkiekkopelissä, jossa erätauon mainoskatkon herättämät aja-tukset poikivat vitsin, jonka hän lopulta esitti stand up -klubilla. Kaikki lähti ajatuksesta, kuin-ka hassulta mainoskatko siinä hetkessä tuntui. ”Aloin ajatella, missä muualla mainoskatkoja voisi olla. Miten esimerkiksi po-liisit voisivat puhalluksen yhtey-dessä näyttää ihmisille mainok-sia”, Partonen jatkaa.

…

Vuoden viimeinen Remakka-klubi päättyy. Valot syttyvät palamaan kuin limudiscossa. Klubiin osallistuvalta yleisöltä ei peritä osallistumismaksua, joten klubi tehdään muuten-kin talkoilla. Esiintyjät autta-

Siihen se juuri perus-

tuu: jutut ovat niin räävittömiä, ettei niitä kehtai-si kertoa kahvi-pöydässä.”Matti Patronen

”

Jarno Väistö Esa ”Awe” Vengasaho

Vaikka stand up -koomikot heittävät vitsejä myös bäkkärillä, useimmat tarvitsevat rauhaa ennen omia vetojaan.

Stand upia moneen makuun

Ookko nää nauranu (ONN) on Jean-Eric ”Zaani” Chaumentinin ja Ville Walleniuksen viitisen vuotta sitten perustama oululainen stand up -klubi. ONN:n ensimmäiset esitykset pidettiin Oulun yliopistolla. Ne siirtyivät suosion myötä Pohjankartanon saliin. Lippuja on myyty aina myös yliopistolla.

Remakka on open mic stand up -klubi, jonka taustalla on ONN:n kaksikko. Remakkaa isännöivät Chaumentinia oppi-isänään pitävät Iikka Kivi ja Esa ”Awe” Vengasaho. Remakka-klubit ovat maksuttomia.

Myös Teatteri Rio järjestää Oulussa stand up -iltoja.

vat kantamaan klubiin liittyvän rekvisiitan takaisin paikoilleen.

…

Illan seremoniamestari Jarno Väistö ja toinen isäntä Esa Ven-gasaho pysähtyvät ja fiilistele-vät nopeasti hyvin menneillä osuuksillaan.

”Aina klubin jälkeen on sellainen fiilis, että olisi har-mittanut, jos olisi jäänyt välis-tä. Kannatti tulla”, Vengasaho sanoo.

”Olo on raukea. Aivan kuin olisi saanut”, Väistö jatkaa pil-ke silmäkulmassaan. Vengasaho naurahtaa ja nyökkäilee. Mo-lempien kasvoilta voi kuitenkin lukea, että vitsiksi tarkoitetussa heitossa pilee osatotuus. Stand up -koomikko on lavalla niin alaston, ja joutuu laittamaan it-sensä niin kokonaisvaltaisesti likoon, että vertaus lienee todel-lisuudessa osuva.

Raakuus viehättää

” Set up ja punch. Set up ja punch”, Remakka-klubin isäntä Iikka Kivi tiivistää

stand up –komiikan perusra-kenteen.

Vapaasti suomennettuna jut-tu pitää alustaa, jonka jälkeen siltä vedetään matto jalkojen alta. Sen jälkeen yleisö joko nauraa tai jättää nauramatta.

”Se tässä oikeastaan vie-hättää. Jos yleisö nauraa, olit hyvä. Jos ei naura, olit huono”, Kivi sanoo.

Hänen mukaansa uskottavat jutut liittyvät kiinteästi koo-mikon omaan elämään. ”Sa-notaanko, että jutuista noin 80 prosenttia on totta, 20 prosent-tia sitä Lapin lisää.”

Lavalla luodaan illuusio spontaanista jutustelusta, vaik-

ka suurimman työn stand up -koomikko tekee käsikirjoitta-essaan ja harjoitellessaan juttu-jaan, Kivi selittää.

Kiven mukaan harjoitus te-kee mestarin. Jos mielii tienata leipänsä koomikkona, on ko-miikan syntymiseksi nähtävä valtavasti vaivaa.

”Inspiraation puute on lais-kojen tekosyy. Sanotaan, että stand up -koomikolla menee seitsemän vuotta saada aikaan hyvä kahdenkymmenen minuu-tin show.”

Kivi on koomikkona vasta-alkaja, mutta on ehtinyt tehdä keikkaa lyhyen ajan sisään pal-jon. Jean-Eric ”Zaani” Chau-mentin ehdotti Kivelle ja toisel-le aloittelevalle oululaiskoomi-kolle Esa ”Awe” Vengasaholle

yhteistyötä Remakka-klubin järjestämisessä.

Ajatus oli jatkaa pienehköllä liekillä pyörinyttä open mic eli avoimien ovien stand up -klu-bia Oulussa.

Remakan oli ja on tarkoitus olla ponnahduslauta aloittele-ville koomikoille. Siellä me-nestynyt koomikko voidaan löytää esimerkiksi isommille yleisöille toimivalle oululai-selle Ookko nää nauranu -klu-bille.

”Ollaan kyllä oltu huuli pyö-reänä siitä, miten se on menes-tynyt”, Kivi toteaa.

Kahdeksan kertaa järjestet-ty Remakka on vetänyt tuvan täyteen joka kerta. Isoimpana kunnianosoituksena Remak-kaa kohtaan Kivi pitää kui-

tenkin sitä, että ammattikoo-mikot ympäri Suomen ovat osoittaneet kiinnostusta klubia kohtaan.

”Moni on sanonut aikovan-sa tulla itse, ja tuoda mukanaan aloittelevia koomikoita vuonna 2012”, Kivi sanoo.

Remakka saa siis jatkoa myös tänä vuonna. Klubi pyörii nollabudjetilla. Tapahtumapaik-kana toimiva ravintola 45 Spe-cial antaa tilat, narikkamaksua kummempaa sisäänpääsymak-sua ei ole.

”Ei tähän voisi minun mie-lestä sotkea lipun hintaa, kun ei ole laatutakuuta”, Kivi sanoo.

Vuoden 2012 ensimmäiset Re-

makat 10.1., 24.1. ja 7.2. 45 Spe-

cialissa, narikkaa vastaan.

Kalle Hyypiö Matti Patronen

Stand up -komiikassa

on kyse loppujen lopuksi pokasta”

Kalle Hyypiö

”

Iikka Kivi (vas.) pitää stand up -komiikan raakuudesta, jossa yleisön palaute on suora. Nina Kukkonen tekee stand upia omalla tyylillään, kitara apunaan.

18YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Miten Hannulla hurisee?Hyvän stressin merkeissä

menee. Joulua ja uutta vuotta en ehtinyt oikein viettää, kun olin töissä.

Alkoiko sinullakin uusi elä-mä vuodenvaihteessa?

En tehnyt uudenvuodenlu-pauksia. Jos jotain päättää, sen voi tehdä muulloinkin. Tietysti toivon, että alkaisi parempi elä-mä, mutta miten se sillä lupaa-misella paranee?

Miksi lähdit opiskelemaan historiaa?

Se tuntui vain ainoalta vaih-toehdolta, kun lukiossa tuli kymppejä kokeista. Jälkikäteen kun ajattelee, olisi voinut pa-nostaa matematiikkaan ja hakea vaikka lääkikseen tai oikikseen. En usko niin sanottuun oikeaan alaan, mutta ihan tyytyväinen olen ollut opintoihini. Yritän saada SMP:n vuoden 1970 vaa-livoitosta kertovan graduni val-miiksi tämän kevään aikana.

Teet toimittajan töitä. Halu-atko tehdä niitä jatkossakin?

Haluan. Parasta on se, kun saa päivittäin jutella asiantun-

tijoiden kanssa ja kysellä sem-moisia asioita, mitä ei itse tie-dä. Myös historianopettajan työ on vaihtoehto.

Keräät vinyylilevyjä. Miksi?Jos ostaa levyn, kaipaa ma-

teriaa – että oikeasti saa jotain, josta on maksanut. Cd:t ovat tylsiä, vinyyleissä on vanhan ajan tuntua. Toisaalta, kun on tullut spotifyt ja muut, niin into levyjen ostamiseen on laskenut.

Minne haluaisit matkustaa?Haaveena olisi päästä jo-

honkin maahan tai kaupunkiin pitemmäksi aikaa, että pääsisi kulttuuriin sisälle. Tällä het-kellä kiinnostaisi mennä Eng-lantiin ja tutustua työväen-kulttuuriin. Rakennukset eivät kiinnosta, vaan enemmänkin ihmisten väliset suhteet ja mi-ten ihmiset toimivat eri puolil-la maailmaa. Minulla on myös hypoteesi, että ihmiset ovat sa-manlaisia kaikkialla. Haluaisin

käydä kokeilemassa sitä hypo-teesia jossain pidemmän aikaa.

Millaisia ominaisuuksia ihai-let ihmisissä?

Sitä, että on pirun kova jos-sakin – kuten Ryan Giggs jal-kapallossa. Ehkä se on miehi-nen piirre, että pitää saada ar-vostus jossain asiassa, niin sit-ten on hyvä.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?Tykkään tehdä ruokaa jol-

lekin ja kokkailla kaveriporu-kassa. Jos olen yksin kotona ja ruokaa pitää saada, niin aika nopeasti kuitenkin se Saariois-ten maksalaatikko kaivetaan esille.

Mitä pidit tästä ruokapai-kasta ja ruoasta?

Tärkeintä on ruoka – ja se oli hyvää. Tosin sitä olisi saa-nut olla enemmän. Sisustus ihmetyttää, pitääkö aina vetää kliseiden mukaan?

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville. Meksikolaisruokaa testaa Hannu Tikkala.

Historiaa opiskelevan Hannu Tikkalan mukaan historian opiskelu antaa yleissivistystä ja ymmärrystä, mutta ei tuo leipää pöytään. Opiskelun ja töiden vastapainoksi Hannu pelaa jalkapalloa 6. divarissa ja kerää vinyylilevyjä. Hannu kuvailee itseään peruskiltiksi pohdiskelijaksi, joka uskoo, että asiat hoituvat puhumalla. Jos tarpeeksi lypsää, miehen saa tunnustamaan myös pienoisen vauvakuumeen.

Pohdiskelija haluaa sisälle kulttuureihin

Haarukassa

Hannu Tikkala

Ikä: 27 vuotta.

Opiskelee: Historiaa Oulun yliopistossa, 6. vuosi.

Kotoisin: Kemistä.

Asuu: Oulun keskustassa.

Harrastukset: Vinyylilevyjen kerääminen, jalkapallo, lihaksien hankkiminen.

Lautasella: Naudan ulkofilepihvi.

Ruokapaikka

Rio Bravowww.riobravo.fi

Missä: Kirkkokatu 55, Crecianin vieressä.Mitä: Meksikolaisia liha-, kala- ja kasvisruokia, erilaisia dippiannoksia nachojen kera, jälki-ruokia.

Maija Pylväs,teksti ja kuva

191 / 2012

MenotTämän lehden menot ovat ajalle 11.1. - 7.2. Ilmoita seuraavan numeron me-not (ajalle 8.2. - 6.3.) ma 30.1.2012 mennessä osoit-teeseen menotpalsta@oyy.fi

ATLAS RY Vuoden valkeimmat kekkerit ke 18.1.2012 klo 22-04. 45 Special. Liput ennakkoon 2 e, ovelta 3 e. Teemana talvi, valkoinen. Paras asu palkitaan. Sinustako lumi-kuningatar tai -kuningas?

DROIT RYVuoden Wiralliset AwajaisPi-leet yökerho Kaarlenholvissa 18.1. klo 22. Liput ennakkoon 2e ja ovelta 4 e. Ennakkoliput vihreiltä naulakoilta: ma 16.1., ti 17.1. ja ke 18.1. klo 11-14.

CRYO RYTalviMaracon 27.-29.1. Kaijon-harjun nuorisotalolla. Tarjolla rooli-, kortti, figu- ja lautape-lejä ja peliseuraa! Tuo myös omat pelisi! K18. Tapahtuma on päihteetön. www.cryo.fi

OTAsNAPsi RYKorkkaa kultasi -bileet 1.2. Kaarlenholvissa klo 22 eteen-päin. Liput 2e ennakkoon, ovel-ta 4e. Lipunmyynti 30.1. - 1.2. klo 10-14 vihreillä naulakoilla.

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä.

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

Betonisaappaat

Janne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjestäytyneen rikollisuuden arjesta chicagolais-suomalaisella tyylillä.

20YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Timo Takalo,teksti

Kaikki alkoi siitä, kun 90-lu-vun puolivälissä eräät tietotek-niikan puolen työntekijät Oulun yliopistossa kyllästyivät asenta-miensa käyttöjärjestelmäpäivi-tysten bugisuuteen. He alkoivat miettiä kuinka itse voisivat pa-rantaa tilannetta. Tästä lähti liik-keelle Oulu University Secure Programming Group (OUSPG), jonka tavoitteena on tutkia ja kehittää testausmenetelmiä.

Kun ensimmäinen projektira-hoitus päättyi vuonna 2001, kol-me työryhmän työntekijää päätti

perustaa yrityksen joka tuottaa kaupallisia sovellutuksia saman teknologian pohjalta. Tälle yri-tykselle annettiin nimeksi Co-denomicon. Lokakuun alussa he juhlistivatkin kymmenvuotista taivaltansa sekä tietoturvasemi-naarin että viihteellisempien ta-pahtumien merkeissä.

Rauli Kaksonen, yksi perus-tajista, muistelee yrityksen alku-aikoja: “Aluksi ajattelimme, että katsotaan nyt muutama vuosi, miten tämä sujuu. Nyt on kuiten-kin samalla idealla pärjätty kym-menen vuotta. Firman nimen vaihtamisestakin on välillä ollut kilpailuja, mutta se on pysynyt samana, kun kerran meidät tun-netaan Codenomicon-nimellä.”

Yrityksen tarjoamat testa-ustyökalut perustuvat fuzzing-tekniikkaan. Siinä testattavalle ohjelmalle syötetään sellaista informaatiota, mitä se ei odota. Jos ohjelma reagoi tavalla jota sen tekijä ei ole tarkoittanut, ky-seessä on bugi. Tämä testaus-menetelmä mahdollistaa sellais-ten ongelmien löytämisen, jotka jäävät huomaamatta perinteisillä

menetelmillä. Nykyään yritys tarjoaa myös omien asiantunti-joidensa testauspalveluja.

Codenomicon pitää yllä edel-leen yhteyksiä OUSPG:een. Yh-dessä he pyrkivät kehittämään avointa kulttuuria tietoturva-alalla, ja auttamaan asiasta kiin-nostuneita saamaan tietoa. Tä-hän sisältyy muun muassa eri-laisten alan seminaarien järjes-täminen. Viime kesänä Coden-omicon osti Clarified Networks -yrityksen, joka myös lähti liik-keelle OUSPG:n toiminnasta.

Oulussa ja maailmalla

Kymmenen toimintavuotensa ai-kana Codenomicon on laajentu-nut onnistuneesti. Asiakkaita on ympäri maailmaa monilta tieto-tekniikkaa käyttäviltä aloilta te-lekommunikaatiosta pankkeihin. Myös useat valtionvirastot käyt-tävät yrityksen tuotteita, ja hei-dän asiantuntijuutensa on huo-mattu jopa Valkoisessa talossa.

Toisaalta asioiminen tällais-ten suurten toimijoiden kanssa merkitsee myös sitä, että Co-

denomicon näkyy vähän kes-kivertokansalaisen elämässä. Monien jokapäiväisten tietotek-niikkatuotteiden ja -palveluiden taustalla on kuitenkin heidän tuottamiansa testejä.

Kansainvälinen toiminta kai-paa kansainvälistä henkilökun-taa. Erityisesti myyntihenkilös-töä on nykyään kolmella man-tereella. Vaikka Codenomiconin johto on tänä päivänä keskitty-nyt Yhdysvaltoihin, tekninen tuotekehittely tehdään edelleen pääasiassa Oulussa, tarkemmin sanottuna yliopiston kupees-sa Teknologiakylässä. Valtaosa työntekijöistä täällä onkin Ou-lun yliopiston kasvatteja.

Jykevästi juurillaan

Monet vakituiset työntekijät ovat päätyneet Codenomico-nille kesätöiden kautta. Toki tietotekniikka-alan yrityksessä on tarvetta muullekin kuin vain tekniselle henkilökunnalle. Kun Codenomicon haki kymmen-vuotishistoriikillensa kirjoitta-jaa, myös siitä lähti ilmoitus yli-

opiston humanistisen tiedekun-nan historianopiskelijoille.

Codenomicon on ahkerasti mukana yliopiston PESTI-päi-villä, ja sama jatkuu tänä vuon-na. Yleensä yritys tarjoaa kiin-nostuneille pieniä ohjelmointi-pähkinöitä ratkottavaksi stän-dillänsä. Näin pääsee näppä-rästi esittelemään osaamistansa mahdolliselle työllistäjälle.

Codenomicon pitää yllä yh-teyksiä opiskelijoihin myös säännöllisesti järjestämillään Crash Test Partyilla. Siellä opiskelijat pääsevät takomaan koneita ja ohjelmia Codenomi-conin testityökaluilla ja näin parantamaan omin käsin mei-dän kaikkien käyttämiä tuottei-ta. Löydettävistä bugeista ei ole puutetta monimutkaisissa tieto-tekniikkatuotteissa.

Suunnitelmissa ei ole kos-kaan ollut viedä toimintaa pois Oulusta. “Codenomiconin tek-nistä keskusta ei kannata yrittää siirtää muualle. Siinä menetet-täisiin paljon kokenutta työ-voimaa. Myös uusien työnteki-jöiden kouluttaminen onnistuu parhaiten kun vanhoja osaajia on paikan päällä”, toimitusjoh-taja David Chartier kertoo nä-kemyksensä asiasta.

Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Sebastian Tynkkynen on 22-vuotias tuleva kansan-kynttilä ja kritittyjen arvo-jen lähettiläs kasvatustie-teiden käytäviltä. Suuri osa suomalaisista tuntee hänet BB-Sebastianina.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?Biancon kengät löysin kirp-

parilta kahdella eurolla ja Dr. Denimin housut sain kaverilta-ni. Takki, hanskat ja paita ovat Helsingin Zarasta, ja niiden alla on hihaton kirpparipaita.

Miten kuvailisit tyyliäsi?Tyylilleni on ominaista tyy-

littömyys. En pukeudu min-kään yksittäisen tyylisuunnan mukaan. Tänään kuljen tum-manpuhuvassa kostyymissä, huomenna iloittelen väreillä. Ympäristöstä on hauska hakea kontrastia. Yliopiston harmailla käytävillä on kiva laittaa koko väripaletti peliin, ja kävelylle puhtaan valkoisen lumen kes-kelle taas on mukava lähteä pi-kimustissa vaatteissa.

Pukeuduitko BB-talossa sa-moin kuin ulkomaailmassa?

En raaskinut ottaa taloon rakkaimpia kuteitani, sillä viikkotehtävissä ne kärsivät ja menevät hukkaan. Vaikka leh-distö puhui minusta talon tyy-likkäimpänä asukkaana, jäivät persoonallisimmat vaatteet

silti kotiin. Ja hyvä niin, sillä näin ne eivät varastaneet huo-miota siltä asialta, jota lähdin BB-taloon ajamaan; kristillisiä arvoja.

Antoiko sarja sinusta todenmukaisen kuvan?

Uskon, että minusta on lähe-tetty vastaanottimiin rosoinen ja inhimillinen kuva. Minulle oli aivan ensisijaisen tärkeää, että olen aito kaikessa toimin-nassani, enkä myy niitä peri-aatteita, jotka olen havainnut oikeaksi, vaikka se voisi näyt-tää muiden silmissä typerältä. Palautteen perusteella katsojat ovat saaneet minusta juuri täl-laisen rouhean kuvan.

Pukeutuvatko naiset nykyään liian paljastavasti?

Seuraan hyvin vähän muoti-villityksiä, varsinkaan naisten. Riippuu pitkälti paikasta, kuin-ka paljon palellaan. Seurakun-tapiireissä kroonisilta kylmä-kyhmyiltä yleensä vältytään, mutta toista se on nuorilla ty-töillä, jotka talvisin palelevat Tivolin jonossa. Seksuaalinen vetovoima menee terveyden edelle, ja siinä ei ole mitään järkeä. Meillä on kuitenkin vie-lä paljon riisuttavaa, jos ver-taamme itseämme stereotyyp-piseen venäläisnaiseen.

Ketä ovat Suomen tyylik-käimmät mies ja nainen?

Olen oman pienen maail-mani tyylikkäin mies ja tule-

va vaimoni tulee olemaan sen tyylikkäin nainen. Jokaisen on hyvä arvostaa itseään ja ulkois-ta olemustaan huolimatta siitä, miltä muiden mielestä näyttää! Amen.

Onko sinulla pukeutumisesikuvia?

Minulla on ainoastaan yksi pukeutumisesikuva, ja se on Ju-malan sota-asu. Tämä kostyy-mi koostuu seuraavista kaikille rippikoulustakin tutuista vaate-kappaleista: vyö (totuus), paita (vanhurskaus), kengät (alttius julistaa rauhan evankeliumia), metallilaatta (usko), hattu (pe-lastus) ja ase (Raamattu). Tätä taivaallista muotia löytyy kata-login sivulta Ef. 6.

Mitä et pukisi maksustakaan yllesi?

Vaatekappaleita, jotka pilk-kaavat tai ovat ristiriidassa Ju-malan tahdon kanssa. BB-talos-sa en suostunut pukemaan ylle-ni vaatteita, joilla rakkaudesta tehtiin kauppatavaraa.

Mitä vaatteita olet viimeksi ostanut ja mitä haluaisit vielä tänä talvena hankkia?

Olen ostanut kirpparilta jo-tain randomeja tekstiilejä, jois-ta voi sitten yhdistellä vaate-kokonaisuuksia. Suuntaan vaa-teostoksille alennusmyyntien aikaan, sillä en halua tuhlata vaatteisiin omaisuuksia, kun niiden alla on kuitenkin jotain arvokasta.

Oman maailmansa tyylikkäin mies

Hakkerointia hyvän palveluksessaOululainen Codenomicon-yritys on jo kymmenen vuoden ajan tarjonnut IT-alalle uudenlaista testaus-menetelmää: Hanki ohjelma joka hakkeroi omia ohjel-mistotuotteitasi, ja löytää bugeja ja turva-aukkoja ennen ulkopuolisia! Coden-omicon on edelleen maa-ilmanluokan johtaja tässä teknologiassa.

211 / 2012

Marsut teekutsuilla

Veera Adolfsen, teksti ja kuva

24-vuotias Elisa Svento innos-tui lemmikkiensä kuvaamisesta vuosi sitten, kun keksi sattu-malta letittää ja koristella ruse-teilla pitkäkarvaisen marsunsa turkin. Lopputulos näytti haus-kalta, joten Svento nappasi siitä kuvan ja laittoi Facebookiin.

“Sain marsukuvista Face-book-kavereiltani paljon myön-teistä palautetta ja tykästyin teemakuvaamiseen itsekin. Marsuja on kiva kuvata, ja ne pysyvät yleensä myös kiltis-ti paikoillaan kuvaussession ajan”, Svento kertoo.

Cavy Dreams -blogin kuvissa marsut istuvat pienissä korituo-leissa teepöydän ääressä tai po-seeraavat tylliunelmaan puettui-na. Lopputuloksen takana saat-taa olla paljonkin näpertelyä, sillä esimerkiksi marsujen mi-nikokoiset asusteet ovat yleensä Sventon omaa tuotantoa.

“Maailmalla pidetään jyr-sijänäyttelyiden yhteydessä myös marsujen pukukilpailuja.

Suomessa niitä ei valitettavasti juuri järjestetä, vaikka kisoihin ei ainakaan eläintensuojelun vuoksi tarvitsisi suhtautua kriit-tisesti. Yleensä marsua ei edes kiinnosta, onko sillä jokin vaate päällä”, Svento huomauttaa.

Ulkoilu- ja sohvaseuraaViimeisen kymmenen vuoden aikana marsuharrastus on Sven-ton mukaan vähitellen muuttu-nut elämäntavaksi. Hän käyttää marsujaan näyttelyissä ja teettää niillä pentueita yhteistyössä kas-vattajakaverinsa kanssa. Seuraa-vaksi kansantaloustieteen opis-kelija suunnittelee oman kasvat-tajanimen perustamista.

Aikuisen marsuharrastus on Sventon mukaan monen mie-lestä hämmentävä tai hassu il-miö. Hänestä marsuja voi ver-rata koiriin: ne ovat fiksuja, sosiaalisia ja kilttejä, ja niiden kanssa voi harrastaa. Marsu ei kuitenkaan sido samalla tavalla kuin kissa tai koira, vaan ne on

helpompi jättää jonkun muun huostaan vaikkapa matkalle lähtiessä.

“Ennen kaikkea marsu on ihana, pehmeä lemmikki, jota voi rapsutella sohvalla leffaa katsoessa. Marsut myös köm-pivät aina häkkien reunalle ra-pistelemaan, kun tulen kotiin”, Svento fiilistelee. Toisinaan marsulauma aiheuttaa omista-jalleen myös hupaisia tilanteita.

“Naapurit kyselevät joskus, mitä minulla oikein on kämpäs-säni, kun raahaan heinäsäkkiä ylös portaita. Kesällä ulkoilu-tan marsuja valjaissa, mikä he-rättää ihmetystä. Joku jopa ky-syi, millainen kissa minulla oi-kein on”, Svento naurahtaa.

Cavy Dreamscavy-dreams.blogspot.com

Mikä: Marsublogi, jossa keskeisessä roolissa ovat kuvat bloggaajan eri ta-voin stailatuista marsuista.

Ketkä lukevat: Marsujen kasvattajat, kirjoittajan tu-tut ja pienet tytöt.

Erikoista: Sadunomaiset kuvat ja harvinainen genre. Suomenkielisiä marsublo-geja on vain muutama.

Blogifakta

Kansantaloustieteitä opiskeleva Elisa Svento jakaa kaksionsa 15 marsun kanssa. Niistä kertoo myös Elisan blogi Cavy Dreams, jonka kuvissa marsut poseeraavat mielikuvituksellisissa asuissa tai asetelmissa. “Marsut ovat minulle elämäntapa. Ne ovat kuin pieniä koiria, mutta helpompia pitää.”

Elisa Sventon Malaxi’s Zulu Prince-marsu on tottunut linssilude. Yliopistolle se pääsi tyylik-käässä city-kopassa.

Ehdin joululomallani viimein tarttumaan Hilary Man-telin Susipalatsi-teokseen (2011). Lähes 800-sivuisen, 1500-luvun politiikkaa käsittelevän kirjan keskiössä oli kuningas Henrik VIII:n neuvonantaja Thomas Cromwell. Itse kuningashan oli ensimmäinen brittien monarkki, joka aiheutti suuren kohun avioerollaan. Katariina Aragonia-lainen sai lähteä Anna Boleyn tieltä, ja Englannin refor-maatio alkoi. Otin teoksen junamatkalukemiseksi, mutta pelkäsin sivujen loppuvan kesken, sillä veturi levisi, no, kovan pakkasen ja suuren lumimäärän vuoksi.

Toisen brittien kuningashuoneen kohun kohtasin joulu-pukin vanhemmilleni lahjoittaman Kuninkaan puhe -elo-kuvan (2010) myötä. Tällä kertaa juuri kruunattu Edvard VIII, tuttavallisemmin David, päätti luopua kruunusta voidakseen naida kahdesti eronneen amerikkalaisen Wal-lis Simpsonin. Kruunun painon sai sen jälkeen tuta pu-heongelmista kärsivä pikkuveli Bertie, myöhemmin Yrjö VI:na tunnettu hallitsija. Colin Firth ja Helena Bonham-Carter olivat täydellisiä rooleissaan. Osaavat ne kirota kuninkaatkin!

Vuoden lopussa törmäsin vielä kerran samoihin aiheisiin. Yle näytti kolmiosaisen minisarjan Kahden kerroksen väkeä, joka jatkoi samannimistä vanhaa sarjaa. Tapitin tiukasti lady Agnesin ja sir Hallamin sekä heidän palve-lusväkensä touhua toisen maailmansodan kynnyksellä. Eräissä juhlissa ilmeni pieni ongelma: rouva Simpsonin mukana ei saapunutkaan tuleva kuningas, vaan Herr von Ribbentrop. Kömpelöstä palveluspojasta oli kerrankin hyötyä, ja ei-toivotut vieraat saatiin ulos talosta.

Tämän kuninkaallisen yliannostuksen keskellä postiluu-kusta putosi presidentinvaalien äänestyslippu. En tieten-kään voinut olla muistamatta, että Suomesta oli aikoinaan tulla kuningaskunta. Kun naapurissamme lahden toisella puolella penätään kuninkaan öisiä reissuja, tuntuu turval-liselta omata presidentti, joka sauvakävelee. Itämainen tanssi on viatonta verrattuna Berlusconin harrastuksiin.

Presidentti on maansa keulakuva, kuten kuninkaat ennen ja nyt. Vaikka asioista päättävät hallitukset ja parlamen-tit, neuvonantajat ja asiantuntijat, ihmiset haluavat joh-toon ihmisen, johon tiivistää usko ja toivo tulevaisuu-desta. Oli kyseessä vaalein valittu tai veren valtuutta-ma hallitsijuus, on viittaa kannettava edustaen. Joissain maissa tuo asema muuttuu tukahduttavaksi diktatuurik-si, joissain patsasteluksi kansan varoilla. Uskokaamme, että meillä Suomessa se on edelleen fiksun ja pätevän ihmisen paikka.

Kuninkaita ja vähän presidenttejäkin

Jenni Kinnunen

Kirjoittaja on maisteri-laulaja,

joka viihtyy vinnillä ja rohkeasti

kopaisee vähän.

Tunteiden turbulenssissa

Kun naapurissamme lah-den toisella puolella pe-nätään kuninkaan öisiä reissuja, tuntuu turvalli-selta omata presidentti, joka sauvakävelee.

”

22YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

KIRJA

MATHIAS MALZIEUSydämen mekaniikkaGummerus 2011. 221 s.

Ranskalaisen vaihtoehtorok-kia soittavan Dionysos-bändin keulakuva Mathias Malzieu (s. 1974) on ottanut tosissaan ny-kyajan multimediavaatimukset. Vuonna 2007 ilmestynyt levy La mécanique du coeur sai pa-rikseen samannimisen kirjan. Nyt suomennettu tarina on val-mistumassa animaatioeloku-vaksi tämän vuoden loppupuo-lella. Laulaja-lauluntekijä-kir-jailija Malzieu toimii itse toise-na ohjaajana.

Minämuotoisen tarinan pää-henkilö Jack saa heikon sy-dämensä tueksi tohtori Made-leinen asentaman käkikellon. Orpokodissa varttuvan Jackin tärkein tehtävä on suojella sy-däntään: hän ei koskaan saa rakastua. Näin tietenkin käy. Pieni, silmälasien käyttöä välttelevä flamencolaulajatar Miss Acacia houkuttaa Jackin perässään Edinburghista Es-panjaan, jossa tikittävä sydän joutuu koetukselle kilpakosija Joen ilmestyessä samaan tivo-liin. Jackin on kasvettava ai-kuiseksi, eivätkä sitä harhauta edes elokuvataiteilija Mélièsin trikit.

Varsin timburtonmainen fanta-siaromanssi ei aivan yllä esi-kuvansa tasolle. Henkilöiden ja miljöön välillä vallitsee outo ristiriita, ja dialogista, laulun-pätkistä ja kirjeistä koostuva kokonaisvaikutelma tuntuu kä-sikirjoitusmaiselta. Teos on osa suurempaa taidekokonaisuutta. Idea taustalla on silti viehko, ja käkikellonsa kanssa taistele-vasta Jackista on helppo pitää. Visuaalisuutta sivuilta ei myös-kään puutu. Kun sen yhdistää musiikkiin, konseptin lopputu-los voi olla varsin viihdyttävä.

*****Jenni Kinnunen

LEVYT

THE BLACK KEYSEl Camino

Vuonna 2001 perustetun, ame-rikkalaisen Black Keys -duon muodostavat Dan Auerbach ja Patrick Carney pääsivät toissa vuonna viimein suuremman ylei-sön tietoisuuteen, kun kumppa-nusten seitsemäs studioalbumi Brothers hyökkäsi listoille ympä-ri maailmaa. Vaikea sanoa, miksi juuri tuo levy sai moisen hyöky-aallon aikaan Grammy-ehdok-kuuksineen päivineen, mutta täy-tyy sanoa, että oli aikakin. Pääs-tyään maailmankartalle veikko-set eivät myöskään kaikesta pää-tellen ajatelleet ihan heti lopettaa.

Raudan takominen kuumana saattaa joskus kannattaa, mikä on helposti todettavissa Black Keysin uusimmalta. El Cami-no on edeltäjäänsäkin kovempi ja ennen kaikkea komeasti rul-laavampi rocklevy. Avausraita ”Lonely Boysta” lähtien albumi nappaa imuunsa, ja mieli mat-kaa yhtäkkiä jonnekin kauas kuumalle baanalle sormien na-puttaessa pöydänkulman sijasta kuvitteellista kojelautaa.

Ainoa huono puoli levyssä on se, että sen yhdentoista virheet-tömän ja täydellisellä tyylitajul-la työstetyn raidan myötä Black Keysin bluespop on eittämättä saavuttamassa kulminaatiopis-tettään – tästä paremmaksi on genressä kohta paha pis-tää. Ihastuttavinta jo loistavaan Brothersiin verrattuna on, että enää BK ei turhia hengähdys-taukoja tarjoile, vaan antaa pa-laa alusta loppuun. Ja sen verran rouheaa meno on, että nyt tuli vinyyliostoksille lähtö.

*****Marko Pyhähuhta

THE CUREBestival Live 2011

The Cure on yhtye, jonka uraa voi joka ikinen vaihtoehto-rockia soittava muusikko maa-ilmassa vain ihailla. Robert Smithin ympärillä ovat 35 vuo-den aikana kokoonpanot vaih-delleet, mutta uupumaton maa-

ilman kiertäminen fanaattisten yleisöjen edessä jatkuu. Kol-mentoista studioalbumin lisäksi bändi on tehnyt vuosien varrel-la neljä livelevyä, ja vastikään julkaistu Bestival Live 2011 on lajissaan viides.

Live on uskollisen fanin herk-kua: se on täydellinen taltioin-ti Curen syyskuiselta Isle of Wightin festivaalikeikalta sisäl-täen molemmat encoret ja yh-teensä 32 kappaletta ”Best of” -tyyliin yhtyeen koko tähänasti-sen uran varrelta. Nelihenkinen kokoonpano ei tietystikään kuu-losta yhtä värikkäältä kuin bändi suurimmillaan, mutta hienot tul-kinnat se kappaleistaan 50 000 hengen yleisölle loihtii.

Ryhmään jälleen virallisesti liit-tyneen kosketinsoittaja Roger O’Donnellin roolia ei tämän-kään perusteella voi vähätellä – sen verran vaikea olisi Curen materiaaliaan enää kitara-bas-so-rummut -combona kuvitella esittävän, vaikka ote massiivi-simpia aikojaan minimalisti-sempi onkin. Ehkä Smith myös tarvitsee luottomiehiä ympäril-leen, sillä vanhuus ei tule yksin: mieshän unohtaa nanosekunnik-si jopa laulunsa sanat! Uusvan-han kokoonpanonkin täten esit-televä tupla on joka tapauksessa vahva näyte aikamme suurim-piin kuuluvan yhtyeen nykykun-nosta, vaikkei live-taltiointina bändin paras olekaan.

*****Marko Pyhähuhta

PELI

RECOIL GAMESRochard

Suomalaisten peliveteraanien vuonna 2007 perustaman Re-coil Gamesin sivultapäin ku-vattu kaksi-ja-puoli-D-toimin-tapuzzleilu Rochard yhdistelee muista peleistä tuttuja konsep-teja saaden aikaan viihdyttävän illanvietteen, jolle on todella vaikea suuttua.

Päähenkilö John Rochard on tu-levaisuuden raskaan työn raata-ja, avaruuskaivostyömies. Hän

etsii tiiminsä kanssat huonolla menestyksellä arvokasta polt-toainetta louhittavaksi, kunnes he tekevät kummallisen löydön, ja työnantaja lähettää asiantun-tijaryhmän paikalle. Kaikkien yllätykseksi luihukasvoinen ja harvahiuksinen pomo osoittau-tuu juonittelijaksi ja Rochard tiimeineen joutuu asteroidin ja avaruuspiraattien väliin. Sano-mattakin selvää, että Rochardis-sa juoni toimii vain pelaajan ke-vyenä etenemismotivaattorina.

Tiimi pulassa ja vaaran uhates-sa myyntiargumentiksi nousee koko shown ydinidea: kaivos-miehen perustyökalusta, pelita-soilla lojuvien laatikoiden siir-telyyn tarkoitetusta painovoima-pyssystä kehkeytyy täydellinen työkalu myös itsepuolustukseen, tasoloikkaan sekä pähkinöiden ratkaisemiseen. Peli pysyy hie-nosti pääidealleen uskollisena ja painovoimatyökalua päivitetään tasaisin välein uusilla ominai-suuksilla ja parannuksilla. Tah-dittaminen on Rochardissa erit-täin onnistunut.

Suomalaisartistin säveltämä mu-siikki, Rochardin äänenä myös Duke Nukemia tulkinnut Jon St. John ja lukuisat hassut populää-rikulttuurin viittaukset tuovat hymyn huulille. Pirteä leffaju-listeista tuttu sini-kelta-oranssi värimaailma ja hurmeton toi-minta vetoaa niin kasuaali- kuin hc-pelaajaan. Rochard on hyvä peli. Alle kymmenellä eurolla ja noin kuuden tunnin kestolla kaikki on kohdallaan.

*****Mikael Heikkinen

Arviot *****

231 / 2012

Debating improves analytical thinkingJingjing Liu and Ayano Nakahodo

The 1st Finnish National De-bating Championship 2011, with British Parliamentary style, lasted 3 days. After the two-day preliminary rounds in Helsinki University from De-cember 4th to December 5th, the Grand Final was held on December 6th in Helsinki City Hall. Lee Yu-hsuan and Ayano Nakahodo from University of Oulu participated in the finals.

The competition was initi-ated by Georgiana Mihut, the organizer of Oulu Debate Club, with the aim of promoting de-bating in Finland and strength-ening the bonds between the different debating societies around the country. The event was organized by Aalto Debat-ing Society and Helsinki De-bating Society. The University of Oulu was one of the spon-sors for the tournament. Among the others were Helsinki Uni-versity, The English-Speaking Union, and Richard Lewis.

The motions of the debates were announced in the begin-ning of each round, and the de-baters had 15 minutes to pre-pare their arguments. The de-bated topics were mostly based on the Finnish or the European context, such as the state mo-nopoly of alcohol, whether Finland should leave the euro zone, and whether there should be a European Defense Force; meanwhile there were a few topics derived from wider con-texts, such as whether health insurance should cover plastic surgery. The judges were from Helsinki University Debating Society, Oulu Debating Club, and Turku Debate Society, and

Oulu Debate Club team. People from left to right: Alfredo Efrain Vilchez, Martin Pirness, Kiyoko Uematsu, Ayano Nakahodo, Georgiana Mihut, Lee Yu-hsuan, Maxwill Braga, Jingjing Liu.

Ayano Nakahodo (left), Martin Pirness, Lee Yu-hsuan and Maxwill Braga

all of them are long-time de-baters with experience acting as a judge. The two debaters from the University of Tampere won the championship after the Grand Final.

‘It is enjoyable’, Lee Yu-hsuan and Ayano Nakahodo, the representatives of Oulu De-bating Club who participated in the finals, described the whole three days experience “a jour-ney full of challenges and fun”. The competition was a great chance for the participants to get together and have heated debates and at the same time provide the audiences great op-portunities to explore the inter-esting side of debating.

Oulu Debate Club, the first debate club not only in the Uni-versity of Oulu but also in Oulu,

has gathered students who are interested in debate from the University of Oulu since Janu-ary 2011.

After months of practice, they feel that debating provides good opportunities to learn ana-lytical thinking, and to use Eng-lish more fluently. Their argu-ment skills such as responding to others’ opinions have been improved. All these skills are beneficial to academic work. Also, debate club is a good place to meet new people and make friends and to catch up with the current hot topics and news. Oulu Debate Club is an open group that welcomes all students who are interested in debating, willing to improve de-bating skills and meeting more friends.

Oulu Student Magazine Ylkkäri and International Student

Newsletter Uuno will be collab-

orating in the future to deliver

English content on the pages

of Ylkkäri.

Uuno is a free distribution

newsletter leaflet aimed at

foreign students. Uuno’s con-

tent is mostly written by ex-

change students in the Univer-

sity of Oulu.

Here’s a sneak peek of what

fruits the labor of cooperation

can bring. Interested in writ-ing? Contact kvsihteeri@oyy.fi!

Ylkkäri and Uuno

Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys.Toimimme 16 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin (www.talentum.fi).

SOITA JA KYSY LISÄÄ! Veijo Fröjd, puh. 045 7731 3859

TUNTUUKO TUTULTA?

Kirkkokatu 17 C 2890100 Oulu www.sm-mega.fi

Tänäkään talvena ei pelkällä opinto-tuella elä…

…mutta meillä voit tehdä opiskelujen ohella ilta- ja osa-aikatyötä oman valintasi mukaan, ja hankkia possulle täytettä!

Takuu-/provisiopalkka, joten pääset itse vaikuttamaan palkkaasi! Tilipussi kahden viikon välein.

vakituiseen täysipäiväiseen työsuhteeseen.

Oletko sosiaalinen ja erinomaisilla vuorovaikutustaidoilla varustettu

organisaattori ja järjestötoimija, joka hetkessä ratkaisee ongelman kuin ongelman?

Tämä on loistava tilaisuus päästä mukaan reippaaseen organisaatioomme.

Lisätietoja työstäwww.oyy.fi/JHS

12 500 opiskelijan edunvalvonta- ja palvelujärjestöetsii nuorekkaaseen joukkoonsa lisävahvistukseksi

JÄRJESTÖ- JA HALLINTOSIHTEERIÄ