Talous ja Yhteiskunta 2/2013

Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon kansantalouden asiantuntijayksikkö. Laitoksessa tehdään taloustieteellistä tutkimusta ja laaditaan suhdanne-ennusteita. Lisäksi laitoksen tutkijat toimivat ulkopuolisissa asiantuntijatehtävissä sekä osallistuvat aktiivisesti julkiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Palkansaajien tutkimuslaitoksen toiminnan tavoitteena on tarjota tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun sekä päätöksenteon tueksi.

Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtävän tutkimustyön painopiste on tilastollisiin aineistoihin perustuvassa empiirisessä tutkimuksessa. Sen taustalla on vahva teoreettinen näkemys ja tieteellisten menetelmien asiantuntemus.

Pitkänsillanranta 3 A, 6. krs00530 Helsinki Finland

P +358 9 2535 7330F +358 9 2535 7332www.labour.fi

Vuosikerta 24,00 €Irtonumero 8,00 €

ISSN-L 1236-7206ISSN 1236-7206 (painettu)ISSN 1795-181X (pdf)

<< BAS2 - Itella Posti Oy <<Itella Green T&Y

talous ja yhteiskuntanro 2 | 2013 | Irtonumero 8,00 Euroa | www.labour.fi

Ruotsin malliEläkkeet

KuntauudistusHannu Uusitalon

haastattelu

talou

s ja yhteisk

un

ta nro 2 | 2013

Palkansaajien tukimuslaitoksen julkaisuja

julkaisijaPalkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6.krs)

00530 HelsinkiP. 09 - 2535 7330

Fax: 09 - 2535 7332

toimitusPäätoimittaja Seija Ilmakunnas

Toimittaja Heikki TaimioP. 09 - 2535 7349

toimitusneuvosto:Jaakko Haikonen

Tuomas HarpfOlli Koski

Marjo OllikainenJaana Pohja

Jari Vettenranta

tilaushinnatVuosikerta 24,00 EuroaIrtonumero 8,00 Euroa

tilauksetIrmeli Honka

P. 09 - 2535 [email protected]

valokuvausMaarit Kytöharju

Kansi ja ulkoasuNiilas Nordenswan,

Nordenswan & Siirilä Oy

TaittoIrmeli Honka

PainopaikkaKirjapaino Jaarli Oy

ISSN-L 1236-7206

ISSN 1236-7206 (painettu)

ISSN 1795-181X (pdf )

Sisällys 2|2013

1 Heikki TaimioPääkirjoitus

2 Markus JänttiTyön tarjonta ja työlinja Ruotsissa

9 Merja KauhanenRuotsin työlinjasta on saatu

laihoja tuloksia Kommentti Markus Jäntin artikkeliin

12 Gabriella Sjögren Lindquist

Mitä Ruotsin hallitus on tehnyt vanhemman työvoiman tarjonnan ja

kysynnän lisäämiseksi?Katsaus 2000-luvun uudistuksiin

18 Jaakko KianderRuotsin ja Suomen eläkejärjestelmät

eivät ole kovin erilaisia Kommentti Gabriella Sjögren Lindquistin

artikkeliin

20 Kolumni, Kari Hämäläinen

Tehdäänpä tutkimukseen perustuva aktivointipolitiikan

kokonaisuudistus

22 Heikki RäisänenRuotsin ja Suomen

työvoimapolitiikan uudistusten vertailua: Ympäri käydään ja yhteen

tullaan?

28 Kari HämäläinenTyöllisyysoppia Ruotsin malliin?

Kommentti Heikki Räisäsen artikkeliin

41 VUOSIKERTA | 4 NUMEROA VUODESSAvuosikerta 24,00 EUROA irtonumero 8,00 EUROA

www.labour.fi

T&Y -lehti

Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutki-muslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnal-lisista kysymyksistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus.

Lehden toimitus p. 09–2535 7349Tilaukset www-sivujen kautta tai p. 09–2535 7338

Tutkimuksia

Tutkimuksia -sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimusten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvista tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustulok-sia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle.Julkaistaan verkossa laitoksen kotisivuilla.Tilaukset p. 09–2535 7338

Raportteja

Raportteja -sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.Julkaistaan verkossa laitoksen kotisivuilla.Tilaukset p. 09–2535 7338

Työpapereita

Työpapereita -sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimush-ankkeiden väliraportteja sekä kansainväliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan koko-naisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla.

www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitus ja sisällysluettelo, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta.

30 Roope UusitaloVuoden 2005 eläkeuudistus myöhensi

eläkkeelle siirtymistä vain vähän

36 Lukuvihje, Mari Kangasniemi

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen: Konsulttidemokratia - Miten

valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton

37 Lukuvihje, Heikki TaimioSeppo Lindblom: Huojuva tasavalta

38 Seija Ilmakunnas ja Reija Lilja

Vanhuuseläkkeen alaikärajan nostosta ei ole ihmelääkkeeksi

45 Lukuvihje, Ohto KanninenNassim Nicholas Taleb: Antifragile:

Things That Gain from Disorder.

46 Kauko AronenKuntauudistus kokonaisuuden

hyväksi - tutkimuksen puheenvuorot toistaiseksi vinoutuneita

52 Haastattelu, Heikki Taimio

Työeläkkeet ovat kestävällä pohjalla - Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu

Uusitalon haastattelu

T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 2013 01

PÄÄKIRJOITUSHEIKKI TAIMIOErikoistutkija

palkansaajien tutkimuslaitos [email protected]

Pehmeää puhettaLehtemme tämän numeron kolme ensimmäistä ar-tikkelia kommentteineen perustuvat Palkansaajien tutkimuslaitoksen 11.3. järjestämän "Työllisyysoppia Ruotsin mallista?" -seminaarin alustuksiin. Lähtö-kohtana on, että Ruotsin ja Suomen työttömyysas-teissa ei ole juuri eroa, mutta 15-64-vuotiaista on työllisiä naapurissa viitisen prosenttia enemmän kuin meillä. Tämäkin ero tosin kutistuu selvästi, kun Ruotsin runsaslukuisemmat osa-aikatyölliset muunnetaan kokoaikatyöllisiksi.

Pari vanhaa ruotsalaista mallia on meillä jäänyt turhan vähälle huomiolle. Jos valtio ja kunnat työl-listäisivät suhteessa yhtä monta meillä kuin heillä, meillä olisi noin 200 000 julkisen sektorin työn-tekijää nykyistä enemmän. Toisaalta ruotsalaisten varttuneiden työntekijöiden irtisanomissuoja on pa-rempi kuin suomalaisilla ikätovereillaan, mikä osal-taan selittää heidän korkeampaa työllisyysastettaan.

Ruotsin työmarkkinoita ja uudistuksia on hehku-tettu malliksi Suomelle. Tosiasiassa kuitenkin mo-lemmissa maissa on tehty samansuuntaisia uudis-tuksia ja niiden vaikutuksista työllisyyteen tiedetään toistaiseksi aika vähän. Esimerkiksi työllistymisen kannustimet ovat hyvin samanlaisia molemmissa maissa, eikä niiden pienillä muutoksilla liene ollut merkittävää vaikutusta työllisyyteen. Eläkeuudis-tuksella ei Ruotsissa ole onnistuttu kohottamaan keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Hehkutus on siis ollut melko pehmeää puhetta.

Puuttuva tutkimustieto ja tuulesta temmatut väitteet nousevat nykyään esiin monissa muissakin yhteyksissä. Tämä koskee esimerkiksi Suomen 2005 eläkeuudistuksen sisältämien superkarttumien ja nykyään laajalti esitetyn eläkeiän noston liioitel-

tua merkitystä työurien pidentämisessä. Toisaalta pyrkimykset toteuttaa kuntauudistus terveyden-huoltojärjestelmän ehdoilla eivät ole nojautuneet tutkimustietoon eivätkä parhaaseen asiantunte-mukseen. Kolmantena esimerkkinä mainittakoon syvälle juurtunut harhakäsitys, että julkisen talou-den paisuminen euroalueen eräissä jäsenmaissa olisi ajanut ne kriisiin.

Onkin hämmästyttävää, kuinka helposti nykyään voidaan esittää uudistuksia, joilla väitetään olevan suuri merkitys mutta joita ei tue mikään riippumat-tomasti tutkittu tieto. Esimerkiksi melkein minkä ta-hansa uudistuksen väitetään ilman sen kummempia perusteluja synnyttävän työpaikkoja suomalaisille. Media uutisoi lobbarien vaatimuksia ja poliitikkojen löysiä lupauksia, mutta eikö sen samalla tulisi kertoa myös, milloin ne perustuvat virheellisiin tietoihin tai jopa suoranaiseen harhautukseen?

Vielä huolestuttavampia ovat poliitikkojen pyr-kimykset ohjailla talous- ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Äkkiväärimmät amerikkalaiset republi-kaanit ovat tässä asiassa esiintyneet kärkijoukkona. He kuuntelevat vain heidän laillaan ajattelevia ja yrittävät jopa kongressissa blokata riippumatonta tutkimustietoa.

Kehnosti perusteltujen hankkeiden takaa kannat-taa etsiä niiden vaikutuksia tuloeroihin. Ne kertovat monesti parhaiten, mistä todellisuudessa on kyse. Kansanvallan kannalta kaikkein pahinta on, jos ne, jotka tällaisista uudistuksista eniten hyötyvät, pal-kitsevat poliitikkoja vaalirahalla - ja nämä taas tu-kijoitaan veronkevennyksillä ja muulla kahisevalla. Tällaiset epäilykset eivät ole ihan pehmeää puhetta ainakaan rapakon takana.

02 T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 2013

markus jänttiProfessori

Tukholman [email protected]

Kuvatmaarit kytöharjuartikkeli

Ruotsia toista kautta hal-litseva porvarihallitus on pääministeri Fredrik Rein-feldtin ja valtiovarainmi-nisteri Anders Borgin joh-

dolla toimeenpannut ns. työlinjaa (ruots. arbetslinjen). Maltillisen kokoomuspuo-lueen johtama koalitio kävi vaaleihin ja voitti ne vuonna 2006 tuon nimikkeen alla ja on määrätietoisesti pyrkinyt kas-vattamaan työn tarjontaa.

Modernissa taloustieteessä laajalle hyvinvointivaltiolle on selvä tehok-kuustehtävä (Barr 2004). Yksilöt ja kotitaloudet kaihtavat riskejä, joten niin työttömyyden kuin työkyvyttömyydenkin aiheuttamia tuloriskejä vastaan halutaan vakuutussuojaa. Useiden riskien kohdalla yksityiset vakuutusmarkkinat eivät toimi ja julkinen vakuutus on ratkaisu tähän nk. markkinaepäonnistumiseen. Elin-

kaareen liittyvien riskien varalle asetetut hyvinvointivaltiotehtävät, kuten eläkkeet tai lapsiperheiden tuki, perustellaan hie-man toisin. Olennaista on kuitenkin se, että laajat hyvinvointivaltion tulonsiir-rot rahoitetaan pääasiassa työtä ja kulu-tusta verottamalla. Keskeinen edellytys järjestelmän kestävyydelle on korkea työllisyysaste yli elinkaaren.

Ruotsin porvarihallitus ei suinkaan ole edelläkävijä työlinjan edistämisessä tai korkean työllisyysasteen painottamises-sa. Mutta Reinfelt-Borg-hallitukset ovat silmiinpistävän sinnikkäästi painottaneet työlinjaa poliittisena ohjelmana.

Ruotsin RefoRmit 2007-Mikäli työn tarjontaa yli elinkaaren halu-taan lisätä, on hyödyllistä pohtia erikseen elinkaaren eri vaiheita. Nuorten työn tar-jontaa vähentävät tauot opintojen lomas-

sa, varsinkin eri koulutustasojen välillä, ja kitkat siirtymissä opinnoista työelä-mään. Jos opintotason ja -suuntauksen sovittaminen omiin kykyihin on puut-teellista, voi seurauksena olla tyhjäkäyn-tiä koulutuksessa vaihtojen seurauksena. Varsinkin korkeammassa koulutuksessa opintojen tehokkuus kärsii samanaikai-sesta työssäkäynnistä. Työssäkäynti opin-tojen aikana sinänsä lisää eikä vähennä työpanosta yli elinkaaren, mutta se vä-hentää täysipäiväistä työuraa ja toden-näköisesti myös opintojen tehokkuutta.

Keski-ikäisten työpanosta voidaan kas-vattaa vähentämällä siirtymisiä työstä työttömyyteen ja työvoiman ulkopuolelle ja kasvattamalla siirtymisiä työhön. Elin-kaareen kuuluvia katkoja työelämässä - vanhempainvapaita, työkyvyttömyysjak-soja ja työttömyyttä - tulee vähentää ja lyhentää. Inhimillisen pääoman huolto

Työn TarjonTaja

Työlinja ruotsissa•

Artikkelissa tarkastellaan Ruotsin kahden viime hallituksen vuoden 2006 jälkeen toimeenpanemia, työn tarjonnan kasvattamiseen tähtääviä politiikkatoimenpiteitä. Näkökulma on toimenpiteiden

vaikutuksissa työn tarjontaan ja tulonjakoon. Toimenpiteitten vaikutus tulonjakoon riippuu niiden vaikutuksesta työn tarjotaan. Jälkikäteisarvioinnit eivät tue käsitystä, että työn tarjonnan kasvattami-sessa oltaisiin oltu kovin menestyksekkäitä. Tähänastisen tiedon valossa vaikutus on todennäköisesti

ollut tuloeroja kasvattava. Tänä aikana Ruotsin työllisyys ei näytä kehittyneen Suomea paremmin.


markuS jäntin mielestä Ruotsin työlinjan toimivuudesta työn tarjonnan kasvattamisessa on vain heikkoa näyttöä ja eriarvoisuuden nopea kasvu on vakava huolenaihe.


kuten aikuiskoulutus tulee järjestää si-ten, että katkot työssä ovat mahdollisim-man lyhyet.

Ikääntyneiden työpanosta vähentävät iän myötä kasvava työkyvyttömyysris-ki ja varhainen eläköityminen. Työuran pidentäminen ja uudelleentyöllistymi-sen edistäminen ovat keskeisiä keinoja lisätä työpanosta elinkaaren tässä vai-heessa.

Taulukko 1 listaa valikoivasti Ruotsis-sa toimeenpantuja reformeja vuodesta 2007 lähtien. Taulukkoon on valittu pääasiassa niitä reformeja, jotka vai-kuttavat työn tarjontaan ja tulonjakoon. Varsin paljon julkista keskustelua Ruot-sissa ovat herättäneet työkyvyttömyyden ehtojen tiukennukset ja sosiaalivakuu-tusten korvausten alennukset. Budjet-tivaikutuksiltaan merkittävimmässä asemassa on kuitenkin ollut ansiotulo-vähennys (ruots. jobskatteavdraget), jota laajennettiin neljässä vaiheessa vuosina 2007-2010 ja johon kaavaillaan lisälaa-jennuksia tälläkin hallituskaudella (ks. kuvio 1).

Ruotsin ansiotulovähennys ulottuu verrattain korkealle, sillä vähennyksen määrä kasvaa vielä noin 380 000 kruu-nun (n. 44 400 euron) vuosituloilla, eikä vähennyksen arvo vähene missään vaiheissa. Neljännessä vaiheessa vä-hennyksen arvo on 20 000 kruunua (n. 2 340 euroa), mikä 400 000 kruunun (n. 46 740 euron) vuosituloilla on 5 pro-senttia. Ansiotulovähennys Ruotsissa poikkeaa tässä suhteessa anglosaksisis-sa maissa toteutetuista matalatuloisten työssäkäyntiä tukevista järjestelmistä kuten Yhdysvaltain Earned Income Tax Credit:stä (EITC), missä tuen määrä tyy-pillisesti pienenee saavutettuaan mak-siminsa.

Hallituksen toimenpiteiden tulonjako-vaikutukset arvioidaan joka vuosi kevät-budjettiin laskemalla jokaiselle käytet-tävissä olevien tulojen kymmenykselle1 tulojen kasvuprosentti. Jos kasvu on joka kymmenyksessä sama, eivät suhteelliset

Taulukko 1. Ruotsin reformeja 2007-.

Vuosi Politiikan muutos 2007 Ansiotulovähennys 1. vaihe; Työttömyyskorvausten alennus, kasvanut omavastuu ja jäsen-

maksukorotukset; Alemmat työkyvyttömyys- ja vanhempainlomakorvaukset; Alemmat matkakorvaukset; Varallisuusveron poisto; Kiinteistöveron alennus

2008 Ansiotulovähennys 2. vaihe; Alemmat työkyvyttömyyskorvaukset; Pidennetty karenssiperiodi työttömyyskorvauksessa ja heikennetty osa-aikainen työttömyyskorvaus

2009 Ansiotulovähennys 3. vaihe; Eläketulon perusvähennyksen nosto; Korkeampi alin veroluokka; Matalammat työttömyysvakuutusmaksut; Matkakorvausten muutokset

2010 Ansiotulovähennys 4. vaihe; Eläketulon perusvähennyksen nosto; Korkeampi asumistuki työkyvyttömille

2011 Eläketulon perusvähennyksen nosto; Lapsilisän monilapsilisän nosto; Opintotuen nosto 2012-2014 Ansiotulovähennyksen lisälaajennukset; Alimman (nolla) veroluokan ylärajan nosto;

Eläketulon perusvähennyksen nosto

Lähde: Government of Sweden (2011).

20000

15000

10000

5000

06000004000002000000

ANSIOTULOVÄHENNYS 2010ANSIOTULOVÄHENNYS 2007ANSIOTULOVÄHENNYS 2008

ANSIOTULOVÄHENNYS 2009

Ansiotulo

Kuvio 1. Ansiotulovähennys eri tulotasoilla, kruunua.

Lähde: Edmark et al. (2012).

181614121086420-2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

6 11 15 18 20 23 25 28 33 61

SUORA VAIKUTUS

PITKÄN AIKAVÄLIN VAIKUTUS

Kuvio 2. Hallituksen toimenpiteitten tulonjakovaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Huom. Mukautetut käytettävissä olevat tulot ovat kotitalouden kokonaistulot mukautettuna huollettavien määrän mukaan. Bruttotulot ovat vuoden 2011 hintatasossa.

Lähde: Government of Sweden (2011).

Ruotsin hallituksen RefoRmien ennustetut suoRat vaikutukset tulonjakoon ovat lisänneet tuloeRoja.


tuloerot muutu. Jos kasvu on pienituloi-silla suurempaa, pienenevät tuloerot ja jos kasvu on suurempituloisilla suurem-paa, kasvavat tuloerot.

Kuvio 2 tuo esiin sen, kuinka keskeistä Ruotsin reformien tulonjakovaikutusten suhteen on tietää, miten ne vaikuttavat työn tarjontaan. Kuvion tulonjakovaiku-tukset on laskettu kahdesti. Ensin on las-kettu suorat tulonjakovaikutukset, joissa otetaan huomioon, miten veroja tulon-siirtojärjestelmän muutokset annetuilla työtuloilla vaikuttavat käytettävissä ole-vaan tuloon. Suorien muutosten tulokse-na tulojen kasvu on sitä suurempaa mitä korkeammalla ollaan tulonjaossa. Suorat (mustalla piirretyt) vaikutukset ovat siis tuloeroja kasvattavia eli regressiivisiä. Kahden alimman tulokymmenyksen tulot kasvavat noin neljä prosenttia ja neljän ylimmän kymmenyksen tulot kasvavat noin seitsemän prosenttia.

Näkemys kuitenkin muuttuu, jos työn tarjonta otetaan huomioon (harmaalla piirretyt). Toisen kymmenyksen tulojen kasvu on nyt kaksi prosenttiyksikköä suurempaa kuin vain suorat vaikutukset huomioiden, eli kuusi prosenttia. Alim-man kymmenyksen tulot kasvavat tämän arvion mukaan peräti 17 prosenttia. Työn tarjonta huomioiden hallituksen reformit siis näyttävät progressiivisilta.

On tärkeä huomata, että kevätbudje-tin laskelmat eivät ole jälkikäteisarvioita vaan simulointituloksia ja ennusteita. Se, kummat laskelmat ovat oikeita - suorat vaikutukset vai työn tarjonnan huomioi-vat vaikutukset - ei näistä käy ilmi. Ero varsinkin alimmassa desiilissä on kuiten-kin varsin iso - tulojen kasvu on yli neljä kertaa suurempaa otettaessa ennustettu työn tarjonta huomioon.

Ruotsissa työmarkkinoiden ja niiden reformien evaluaatiolla on vahva pe-rinne. Porvarihallituksen reformien ar-viointi on kuitenkin vasta aluillaan. On syytä muistaa, että aineiston kerääminen ja analyysityö vievät aikaa. Reformeilla pitää myös olla aikaa vaikuttaa.

Koska ansiotulovähennys on budjet-tivaikutuksiltaan suurin ja reformeista myös se, jolla on potentiaalisesti varsin iso merkitys tulonjaolle, ovat ansiotu-lovähennysten vaikutukset varsin suu-ren mielenkiinnon kohde. Yllä esitellyt kevätbudjetin työn tarjontavaikutukset huomioivat laskelmat on tehty ennen reformia eli ne ovat ennustettuja, eivät toteutuneita vaikutuksia.

Ruotsin ansiotulovähennysten työllisyysvaikutukset saattavat

jäädä taloustaantumassa pieniksi työvoiman kysynnän

heikkouden takia.

Ensimmäinen tutkimus, jossa Ruot-sin ansiotulovähennyksen vaikutuksia työn tarjontaan pyrittiin arvioimaan, oli Edmark et al. (2012). Valitetta-vasti nykytiedon valossa näyttää siltä, että ansiotulovähennyksen vaikutuksia työn tarjontaan ei ole mahdollista arvi-oida normaalin arviointitutkimuksen menetelmin. Syy on yksinkertainen: ei ole mahdollista muodostaa kontrolliryh-mää, eli sellaista ryhmää, jota ansiotu-lovähennys ei koske. 2000-luvun lopun taloustaantuma ei myöskään helpota muutosten vaikutusten arviointia, koska heikentynyt työn kysyntä saattoi estää ennustetun työn tarjonnan kasvun.

Kevätbudjetin laskelmat perustuvat nk. rakenteelliseen työntarjontamalliin. Rakenteellinen malli on yksi tapa saada tietoa verotuksen työntarjontavaikutuk-sista, mutta sitä ei taloustieteessä pidetä kovin vakuuttavana tietolähteenä. Ei siis ole mitään tapaa tietää, kummat kuvion 2 pylväistä - oranssit, työn tarjonnan muu-tokset huomioivat, vai siniset, jotka eivät niitä ota huomioon - ovat toteutuneet. Itse suhtaudun oransseihin pylväisiin skeptisesti - mm. koska alimman kym-menyksen muutokset vaatisivat nelinker-taisen muutoksen käytöksessä verrattu-

na suoraan vaikutukseen. On kuitenkin syytä korostaa, että laskelmat perustuvat parhaaseen mahdolliseen ennen refor-meja käytettävissä olevaan aineistoon ja hyvään taloustieteelliseen tutkimukseen.

Hallituksen muista reformeista on niukasti arviointitutkimukseen perus-tuvaa tietoa. Ikääntyneille suunnattua veronalennusta arvioinut Laun (2012) sai tulokseksi, että ikääntyneiden työn tarjonta lisääntyi reformien seuraukse-na. Vaikutukset ovat kuitenkin pieniä ja reformi oli tuloksiin nähden kallis.

Samantyyppiseen tulokseen päätyivät Egebark ja Kauitz (2013), jotka arvioi-vat nuorille suunnattua työvoimaverojen alennusta. Tämä reformi ei ole taulukossa 1, koska se ei suoraan vaikuta työn tar-jontaan eikä tuloihin. Reformi on kallis, koska se alentaa kaikkien eikä pelkästään työllistyvien työvoimamaksuja. Vaiku-tukset ovat parhaimmillaan pieniä ja uuden työpaikan hinta - jopa yli 700 000 euroa per uusi työpaikka - varsin korkea.

”Nykytiedon valossa työlinjan ei voida sanoa

selvästi lisänneen työntekoa Ruotsissa.”

Nykytiedon valossa työlinjan ei voi-da sanoa selvästi lisänneen työntekoa Ruotsissa. Suurimman menoerän eli an-siotulovähennyksen vaikutuksia ei voi arvioida normaalin arviointitutkimuksen menetelmin. Myönteisiin vaikutuksiin uskovat tukeutuvat rakenteelliseen työn tarjontamalliin ja ulkomaisiin, lähinnä yhdysvaltalaisiin kokemukseen ja veto-avat aneemisen tulokehityksen edessä taloustaantumaan.

työllisyyden kehitys Ruotsissa ja suomessaOnko työllisyys Ruotsissa kehittynyt merkittävästi paremmin kuin Suomessa Reinfeldt-Borg-hallitusten aikana? Tar-

Ruotsin hallituksen RefoRmien vaikutuksia työn taRjontaan ja tulonjakoon on ollut hankala

aRvioida luotettavasti.


kastelen tätä kysymystä Eurostatin jul-kaisemien työllisyystilastojen valossa. Keskityn työllisyysasteeseen, jolla tässä tarkoitan työllisiä suhteessa väestöön.

On huomattava, että Suomessa työnte-on kannustimia on pyritty kohentamaan varsin tarmokkaasti vuodesta 1995 läh-tien (Honkanen ym. 2007). Myös Suo-messa ansiotulovähennys (kunnallisvero-tuksessa) on ollut keskeinen keino.

Aloitan tarkastelemalla tasoeroja työl-lisyysasteessa ennen Reinfelt-Borg-hal-litusten reformeja vuoden 2006 toisella neljänneksellä. Nuorten (alle 29 vuotta) parissa Suomen työllisyysaste oli vuon-na 2006 yhtä korkea tai korkeampi kuin Ruotsissa. Ikäluokissa 30-54 ruotsalaiset miehet olivat 2-5 prosenttiyksikköä use-ammin työllisiä. Ero oli suurimmillaan ikäluokassa 50-54. Naisten parissa Suo-messa 30-39-vuotiaat olivat 3-5 prosent-tiyksikköä harvemmin työssä, mutta ikä-luokissa 40-54 suomalaiset naiset olivat useammin työllisiä.

Suurimmat erot työllisyydessä niin miehillä kuin naisilla Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 2006 vallitsivat ikäluo-kissa 50-59 ja 60-64 (kuvio 3). Tasoero vuonna 2006 ei kuitenkaan paljasta mi-tään muutoksesta ennen tuota vuotta tai varsinkaan sen jälkeen. Alle 50-vuotiai-den parissa vuoden 2006 jälkeen työlli-syyserot Ruotsin ja Suomen välillä eivät ole juurikaan muuttuneet.

Rheinfelt-Borgin hallitusten aikana vuodesta 2006 Ruotsin työllisyys ei näytä kehittyneen

Suomea paremmin.

Miehillä ikäryhmissä 55-59 ja 60-64 työl-lisyys Ruotsissa nousi hieman suhtees-sa Suomeen, mutta näissä ikäryhmissä suomalaiset naiset taas kuroivat eroa umpeen (ks. kuvio 4). Koska työmark-kinareformit Ruotsissa olivat sukupuo-lineutraaleja - esimerkiksi veronalennuk-

Kuvio 3. Työllisyysasteet Suomessa ja Ruotsissa vuoden 2006 2. neljänneksellä eri ikä-ryhmissä, %.

Lähde: Eurostat.

Kuvio 4. Työllisyysasteet Suomessa ja Ruotsissa eri ikäryhmissä vuosina 2000-2010, %.

Lähde: Eurostat.

toiveet tulojen nopeasta kasvusta tulonjaon alapäässä eivät Ruotsissa ole toteutuneet.

80

60

40

20

0

60

40

20

0

Miehet50-54

80

Miehet65-69

Miehet60-64

Miehet55-59

Miehet70-74

Naiset50-54

Naiset65-69

Naiset60-64

Naiset55-59

Naiset70-74

FI SE SE SEFI FIFI SE FI SEMaa

Työl

liset

/väe

stö

2000 20102005 2000 20102005

2000 20102005 2000 20102005 2000 20102005

80

0

20

4060

80

0

20

4060

Työl

liset

/väe

stö

Vuosi

Miehet50-54

Miehet65-69

Miehet60-64

Miehet55-59

Miehet70-74

Naiset50-54

Naiset65-69

Naiset60-64

Naiset55-59

Naiset70-74

SUOMI RUOTSI


Taulukko 2. Tuloerojen muutos OECD maissa - keskimääräinen tulojen kasvu tulonjaon eri osissa n. 1985-2008.

%-muutosKaikki Alin 10 % Ylin 10 %

Tanska 1,0 0,7 1,5 Suomi 1,7 1,2 2,5 Ranska 1,2 1,6 1,3 Saksa 0,9 0,1 1,6 Italia 0,8 0,2 1,1 Norja 2,3 1,4 2,7 Ruotsi 1,8 0,4 2,4 Iso-Britannia 2,1 0,9 2,5 USA 1,3 0,5 1,9 OECD27 1,7 1,3 1,9

Lähde: OECD (2011).

Taulukko 3. Kannustimet ja tulonjako Suomessa - lainsäädäntö ja toteutunut eriarvoisuus.

1995 2000 2004Koko tulonjako log(p90/p10)

Simuloitu 105, 2 112, 1 113, 8 Toteutunut 94, 6 109, 1 113, 1

Tulonjaon alapää log(p50/p10)

Simuloitu 52, 8 58, 7 60, 0 Toteutunut 49, 2 56, 7 59, 3

Huom. Kun persentiilien tulojen suhteesta otetaan logaritmi ja kerrotaan se 100:lla, niin logaritmien muutos vastaa likimain prosentiaalista muutosta persentiilien tulojen suhteessa.

Lähde: Honkanen ym. (2007).

vuosina. Esimerkiksi vuoden 2005 jäl-keen yksinhuoltajakotitalouksien lasten köyhyysaste kasvoi noin 7 prosentista noin 17 prosenttiin. Reaalitulojen kasvua ei tulonjaon alapäässä ollut juuri lain-kaan, vaikka myös kriisivuosina muissa tulonjaon osissa reaalitulot kasvoivat (Björklund ja Jäntti 2011). Ainakaan 2000-luvun lopulle tultaessa ennusteet nopeasta tulojen kasvusta tulonjaon ala-osissa eivät siis olleet toteutuneet, eikä tilanne vuoteen 2011 tultaessa Ruotsin ti-lastoviraston lukujen mukaan ollut juuri muuttunut.

Yksi tapa arvioida käyttäytymisvai-kutuksien, pääasiassa työn tarjonnan, roolia tulonjaon muutoksessa on ver-rata (ilman työn tarjontaa) simuloitua tulonjaon muutosta toteutuneeseen. Simuloidun ja toteutuneen eroa voivat toki selittää monet tekijät, jotka voivat vaikuttaa osin eri suuntiin. On esimer-kiksi mahdollista, että työn tarjonta voisi nostaa tuloja tulonjaon alapäässä, mutta suhdannetekijät samaan aikaan heiken-tävät työllisyyttä ja lisäävät työpaikkojen menetyksiä.

Viime vuosina Ruotsin tuloerot ovat kasvaneet

dramaattisesti.

Tietääkseni tällaista selvitystä ei Ruotsis-ta ole tehty. Suomen työnteon kannusti-mien kohentamiseksi tehtyjä reformeja arvioinut tutkimus sen sijaan laati tällai-sen selvityksen (Honkanen ym. 2007). Itse reformien vaikutuksia työn tarjon-taan oli Ruotsin lailla vaikea arvioida: koska vero vaikutti samalla lailla kaikkiin ryhmiin, ei voitu muodostaa vertailuryh-mää, johon reformi ei olisi vaikuttanut (ks. kuitenkin Laine ja Uusitalo 2001). Tulonjaon muutoksista reformit kuiten-kin selittivät valtaosan.

Taulukossa 3 näkyy ero toteutuneessa ja simuloidussa tulonjaon kehityksessä

”suomessa työn taRjonnan lisäämiseen tähdänneet toimenpiteet eivät lisänneet työn taRjontaa mutta

lisäsivät Roimasti tuloeRoja.”

sen suuruus ei riipu sukupuolesta - ei ole helppoa selittää, miksi miesten ja naisten suhteellinen työllisyysero muuttui eri ta-voin maiden välillä. Minusta näyttääkin siltä, että työllisyyserojen ikäluokittainen muutos Suomen ja Ruotsin välillä ei kieli työllisyyden systemaattisesti nopeam-masta kehityksestä Ruotsissa suhteessa Suomeen vuoden 2006 jälkeen.

tuloeRot ovat kasvaneetOn kohtuullista odottaa, että työllisty-misestä saatavan nettohyödyn kasvaes-sa työn tarjonta kasvaa varsinkin niin kutsutulla ekstensiivisellä marginaalil-la, eli työhön (so. työmarkkinoille) osal-listuminen kasvaa (Jäntti ym. 2013). Kuten alempana osoitan suomalaisella aineistolla, työnteon kannustimien ko-hentaminen saattaa heikentää tuloja tu-lonjaon alapäässä.

Taulukossa 2 on OECD:n (2011) laskel-mista poimittu tulojen kasvuvauhti eri osissa tulonjakoa noin 25 vuoden ajalta. Taulukossa näkyy tulojen keskimääräi-nen kasvuvauhti ja niin alimman kuin ylimmänkin tulokymmenyksen tulojen kasvu. Ero kasvussa kielii tuloerojen muutoksesta. Kuten taulukosta käy ilmi, kasvoivat tuloerot useissa maissa kolmen viime vuosikymmenen aikana. Ruotsissa tuo ero oli poikkeuksellisen suuri - tulot ylimmässä kymmenyksessä kasvoivat kuusi kertaa nopeammin kuin alimmas-sa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä tu-loerojen kasvun katsotaan olleen varsin suurta viime vuosikymmeninä, tulojen kasvu ylimmässä kymmenyksessä oli vain neljä kertaa nopeampaa kuin alimmassa kymmenyksessä.

Ruotsissa onkin nähty varsin dra-maattisia muutoksia tulonjaossa viime


(simulointi on tehty käyttäen vuoden 2004 aineistoa simuloimalla taaksepäin; toteutunut on kunkin vuoden aineistossa toteutunut eriarvoisuus). Tulonjaon ala-pää on erityisen mielenkiinnon kohteena, koska siellä työn tarjonnalla on parhaat mahdollisuudet kasvattaa tuloja. Eriar-voisuus mediaanin ja 10. persentiilin2 välillä kasvoi noin 10 prosenttiyksikköä (49,2-59,3). Valtaosa tuosta muutokses-ta - peräti seitsemän kymmenesosaa - saadaan, kun käännetään tulonsiir-to- ja verolainsäädäntöä vuonna 1995 vallinneeseen (1995: 52,8; 2004: 60,0). Eli vuosien 1995 ja 2004 välillä valtaosa eriarvoisuuden kasvusta tulonjaon ala-osassa selittyy lainsäädännön suorilla vaikutuksilla. Työn tarjonnalle ja kai-kille muille muutoksille jää vain kolme kymmenystä. Hieman karrikoiden voi siis sanoa, että Suomessa työn tarjonnan li-säämiseen tähdänneet toimenpiteet eivät lisänneet työn tarjontaa mutta lisäsivät roimasti tuloeroja.

lopuksiLaaja hyvinvointivaltio edellyttää kor-keaa työllisyysastetta yli elinkaaren. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että korkea työllisyysaste ei ole päämäärä it-sessään vaan keino edistää yhteiskunnan jäsenten hyvinvointia varmistamalla hy-vinvointivaltion rahoituspohja.

Taloustieteessä on tärkeätä pitää mie-lessä, mitkä ovat päättäjien, tässä tapa-uksessa talouspoliittisten päättäjien, rajoitteita ja mitkä päämääriä. Talou-dellisen aktiviteetin taso keskipitkällä tähtäimellä, johon keskeisesti vaikuttaa työllisyysaste yli elinkaaren, on tärkeä rajoite. Mutta työllisyyden maksimointi tuskin on ainakaan ainoa tavoite. Jos vain työllisyyden tasolla on merkitystä, kan-nustinongelmiin olisi yksinkertainen rat-kaisu; tulonsiirrot voisi korvata matalalla perustulolla tai negatiivisella tuloverolla, tai ne voisi poistaa kokonaan.

Meillä on kuitenkin tulonjakotavoittei-ta. Työlinjan korostaminen tulonjakota-

kirjallisuus

Barr, N. (2004), The economics of the welfare state, 4. painos. Oxford: Oxford University

Press.

Björklund, A. & Jäntti, M. (2011), Inkomstfördelning i Sverige (Income distribution in

Sweden). Välfärdspolitiska rådets rapport. Stockholm: SNS.

Edmark, K. et al. (2012), Evaluation of the Swedish earned income tax credit. Institute

for Evaluation of Labour Market ja Education Policy (IFAU), Uppsala, Working Paper

2012:1.

Egebark, J. & Kauitz, N. (2013), Do Payroll Tax Cuts Raise Youth Employment, Institute

for Evaluation of Labour Market ja Education Policy (IFAU), Uppsala,Working Paper,

tulossa.

Government of Sweden (2011), Fördelningspolitisk redogörelse (Distributional

consequences of government budget). Bilaga 3, vårpropositionen (Appendix to spring

budget).

Honkanen, P. & Jäntti, M. & Pirttilä, J. (2007), Työn tarjonnan kannustimet Suomessa

1995-2004, teoksessa Sinko, P. & Vihriälä, V. (toim.): Rekrytointiongelmat, työvoiman

tarjonta ja liikkuvuus, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2007.

Jäntti, M. & Pirttilä, J. & Selin, H. (2013), Estimating labour supply elasticities based

on cross-country micro data: A bridge between micro and macro estimates? Luxembourg

Income Study, LIS Working Paper 583 .

Laine, V. & Uusitalo, R. (2001), Kannustinloukku-uudistuksen vaikutukset työvoiman

tarjontaan. VATT Tutkimuksia 74.

Laun, L. (2012), The effect of age-targeted tax credits on retirement behavior. Institute

for Evaluation of Labour Market ja Education Policy (IFAU), Uppsala, Working paper

2012:18.

OECD (2011), Divided We Stand: Why Inequality Keeps Rising, Paris: OECD.

voitteen kustannuksella on nähdäkseni mennyt liian pitkälle Ruotsissa. Ruotsis-sakin olisi aika käydä keskustelua ei vain rajoitteista, kuten työn tarjonnasta, vaan myös tavoitteista. •

• Kiitän Merja Kauhasta, Juhana Vartiaista ja

Jukka Pirttilää kommenteista.

viitteet

1 Kun tulonsaajat asetetaan järjestykseen

heidän tulojensa suuruuden mukaan, alimpaan

tulokymmenykseen (eli desiiliin) tulevat

pienituloisimmat 10 prosenttia tulonsaajista,

toiseen tulokymmenykseen seuraavat 10 prosenttia

jne.

2 10. persentiilin alle jää 10 prosenttia

tulonsaajista. 50. persentiili vastaa mediaania,

sillä sen molemmille puolille asettuu puolet

tulonsaajista.

Ruotsissa työlinjan koRostaminen tulonjaon kustannuksella on mennyt liian pitkälle.


Ruotsin työlinjasta on saatu laihojatuloksia Kommentti Markus Jäntin artikkeliin

Merja KauhanenTutkimuskoordinaattoriPalkansaajien [email protected]

Markus Jäntti käsit-telee artikkelissaan hyvin ja kattavasti Ruotsin porvarihal-lituksen edistämän

työlinjan keskeisiä reformeja, joissa ve-rotuksen keinoin on pyritty edistämään työn tarjontaa, niiden vaikutusarvioita ja tähän politiikkaan liittyviä huolen-aiheita. Hän vertailee myös Ruotsin ja Suomen työllisyyskehitystä porvari-hallituksen valtaantulon jälkeen. Kom-mentissani esitän joitakin täydentäviä huomioita työlinjan niistä reformeista, jotka ovat keskittyneet työttömyystur-vaan. Lisäksi täydennän Jäntin esittämää Ruotsin ja Suomen työllisyyskehityksen vertailua muutamalla työmarkkinoiden toimintaa kuvaavalla lisäindikaattorilla. Vertailen lyhyesti myös Ruotsin ja Suo-men työttömyysturvan tasoa ja ansiosi-donnaista työttömyysturvaa saaneiden osuuksia.

työlinjan työttömyystuRvaRefoR-mit – poikkea ako Ruotsi suomesta?Ruotsissa vuonna 2006 valtaan astuneen porvarihallituksen toimeenpanemaan työlinjaan liittyvien reformien kaksi päävälinettä olivat verotuksen muutok-set, erityisesti ansiotulovähennyksen käyttöönotto ja sen laajennukset, sekä työttömyysturvan muutokset. Työttö-myysturvaan tehtiin joukko muutoksia, joilla mm. tiukennettiin sen saantiehto-ja, lyhennettiin ansiosidonnaisen työt-tömyysturvan saantiaikaa ja alennettiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan kor-vaustasoa. Uudistusten tavoitteena oli työnteon kannustinten lisääminen luo-malla suurempia tuloeroja työssäkäyvien ja työttömien välille (Holmlund 2011).

Kuten Jäntti tuo esille, Ruotsin työ-linjaan liittyvät uudistukset eivät ole poikkeuksellisia. Aktivointipolitiikka, jolle on ollut tyypillistä sosiaaliturvan tiukempi ehdollistaminen ja työvoiman

tarjontapuoleen liittyvien toimenpitei-den korostaminen, on ollut yleinen sosi-aali- ja työvoimapolitiikan trendi myös Suomessa, monissa muissakin Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Samoin yleinen suuntaus näyttäisi olevan aktivointipo-litiikkojen jonkinasteinen yhdenmu-kaistuminen eri maaryhmiin kuuluvissa maissa (Eichorst ja Kondle-Seidl 2008). Ruotsin reformeissa näkyy ns. workfare-politiikan kasvava merkitys ja työvoiman tarjontapuoleen liittyvien toimenpiteiden korostuminen, kuten helpotukset työnantajan työntekijöistä maksamiin sosiaaliturvamaksuihin ja ansiotulovähennyksen lisääntyvä käyt-tö. Samalla Ruotsin työvoimapolitiikas-sa näyttäisi tapahtuneen aktiivitoimien vähenemistä 2000-luvulla.

Jäntin mukaan Ruotsissa työmarkki-noiden evaluaatioilla on pitkä perinne, mutta porvarihallitusten reformien arvi-ointitutkimus on vasta aluillaan. Tämä on


-3,0

-2,0

-1,0

0,0

1,0

2,0

3,0

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

%

SUOMI

RUOTSI

Kuvio 1. Työllisyyden vuotuinen muutos Suomessa ja Ruotsissa v. 2001-2011, %.

Lähde: Eurostat.

Kuvio 2. Työttömyysasteen trendi Suomessa ja Ruotsissa (15-74-v.), 2001:1-2013:3.

Lähde: Eurostat.

ja työllisyyden vuotuinen kasvu parem-paa kuin Ruotsissa talouskriisin alkuun asti - myös ajanjaksolla, jolloin Ruotsin porvarihallitus oli jo vallassa. Vuoden 2008 kriisin jälkeen Suomen talous ei ole toipunut yhtä hyvin, mikä on myös heijastunut hitaampana työllisyyden kasvuna verrattuna Ruotsiin. Ruotsissa talouskasvua edesauttoi Ruotsin kruu-nun merkittävä devalvoituminen suh-teessa euroon vuosina 2008 ja 2009, joka paransi ruotsalaisen tehdasteollisuuden kilpailuasemaa suomalaiseen verrattu-na aina vuoteen 2011 asti (Lehmus ym. 2013).

Vaikka Ruotsissa työllisyysaste on korkeampi kuin Suomessa, Ruotsissa tehdään selvästi enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa, mikä näkyy siinä, että ko-koaikatyöllisyydellä mitattuna ero Suo-men ja Ruotsin välillä ei ole niin suuri kuin tavanomaisella työllisyysasteella (työlliset suhteutettuna 15-64-vuoti-aaseen väestöön) mitattuna. Ennen talouskriisin alkamista vuonna 2008 15-64-vuotiaiden kokoaikatyöllisyysas-teiden ero Ruotsin ja Suomen välillä oli ainoastaan 0,6 prosenttiyksikköä Ruotsin hyväksi (Suomi 67,2 % ja Ruotsi 67,8 %). Vuonna 2011 ero oli 3 prosenttiyksikköä.

Kokoaikatyöllisyydellä mitattuna työllisyysaste on ollut vain hiukan korkeampi Ruotsissa kuin Suomessa.

On hyvä ottaa myös huomioon, että Ruot-sissa julkisen sektorin työllisten osuus on noin viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomessa (ks. Suoniemi ym. 2011). Voidaan ajatella, että myös Suomessa työllisyys olisi korkeammalla tasolla, jos julkinen sektori työllistäisi yhtä paljon kuin Ruotsissa.

Kun verrataan Ruotsin ja Suomen työ-markkinakehitystä, on hyvä käyttää in-dikaattorina myös työttömyyskehitystä. Kuviossa 2 on esitetty työttömyysasteen trendi Ruotsissa ja Suomessa 2000-luvun alusta tuoreimpaan kuukausihavaintoon maaliskuussa 2013. Huolimatta heiken-nyksistä ja kiristyksistä työttömyystur-vaan Ruotsin työttömyys on kasvanut enemmän kuin Suomessa ja on tällä het-

tilanne myös työttömyysturvaan tehtyjen reformien kohdalla: näistä reformeista on käynnissä tutkimushankkeita, mutta tuloksia uudistusten vaikutuksista ei ole vielä saatavilla. Holmlundin (2011, 69) mukaan ei ole selviä merkkejä siitä, että uudistukset olisivat parantaneet työttö-mien työnhakijoiden ja avointen työpaik-kojen välistä kohtaantoa, vaan tilanne on pikemminkin päinvastoin.

Aiempien työttömyysturvaan tehtyjen reformien arviointitutkimusten1 perus-teella tiedämme, että vaikutukset eivät ole välttämättä kaikille ryhmille saman-suuruisia eivätkä edes aina samansuun-taisia (esim. Bennemarker ym. 2007). Samoin myös samanlaiset reformit työt-tömyysturvaan voivat aiemman tutki-muksen (esim. Kauhanen ym. 2008)

mukaan tuottaa erilaisia vaikutuksia eri maissa.

täydentäviä huomioita Ruotsin ja suomen työmaRkkinakehityksestä Jos verrataan Suomen ja Ruotsin ta-louskehitystä ja työllisyyden kehitystä 2000-luvulla ennen talouskriisiä, voi-daan todeta, että Suomi on pärjännyt varsin hyvin. Talouskasvu oli Suomessa 2000-luvulla voimakkaampaa kuin Ruot-sissa ja muissa EU-maissa keskimäärin

Ruotsin työlinjaan liittyvät uudistukset ovat olleet

samanlaisia kuin Suomessa ja monissa muissakin maissa.

0,01,02,03,04,05,06,07,08,09,0

10,0

2001:012001:072002:012002:072003:012003:072004:012004:072005:012005:072006:012006:072007:012007:072008:012008:072009:012009:072010:012010:072011:012011:072012:012012:072013:01

%

SUOMIRUOTSI


kellä korkeammalla tasolla kuin Suomes-sa.

Työmarkkinoiden toiminnasta kertovat myös työttömyyden keskimääräiset kes-tot. Meneillä olevien työttömyysjaksojen keskimääräisten kestojen ikäryhmittäi-nen vertailu Ruotsin ja Suomen välillä osoittaa, että Suomessa ainoastaan yli 55-vuotiaiden työttömien meneillään ole-vien työttömyysjaksojen keskimääräiset kestot ovat pidemmät kuin ruotsalaisilla. Muissa ikäryhmissä kestot ovat Suomes-sa lyhyemmät kuin Ruotsissa.2

katseet kohdistettava työvoiman kysyntä än ja kansalaisten hyvin-vointiinRuotsin ansiosidonnainen työttömyys-turva on siihen tehtyjen reformien jäl-keenkin kokonaisuudessaan anteliaam-pi kuin Suomessa. Samoin myös niiden työttömien, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tai ovat pudonneet siltä pois, saamat tuet ovat Suomessa alhaisemmat kuin Ruotsissa, puhumattakaan Tanskasta tai Norjasta (ks. tarkemmin NOSOSCO 2011).

Mietittäessä työttömyysturvan kan-nustinvaikutuksia on myös hyvä huo-mata, että työttömissä työnhakijoissa on paljon niitä, jotka eivät saa ansiosi-donnaista työttömyysturvaa, vaan he saavat tasoltaan paljon alhaisempaa työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Vuoden 2011 lopussa Suomessa työmark-kinatukea tai peruspäivärahaa saaneiden osuus työttömistä työnhakijoista oli 49,6 prosenttia. Työmarkkinatuen saajista ansiosidonnaiselta tai peruspäivärahal-ta pudonneita oli 44,7 prosenttia sama-na vuonna. Huomionarvoista on, että Ruotsissa ansiosidonnaista työttömyys-turvaa saaneiden osuus oli vain noin 36 prosenttia vuonna 2012 ja vakuuttamat-tomien määrä kolminkertaistui Ruotsissa neljässä vuodessa (2008-2012). Tämä ei kuitenkaan ole edesauttanut poistumis-ta työttömyydestä, vaan on lisännyt toi-meentuloasiakkaiden määrää.

Suomessa peruspäiväraha ja työmark-kinatuki ovat jääneet jälkeen ansiotason kehityksestä 24,6 prosenttia vuodesta 1994 ja 16,4 prosenttia vuodesta 2000 (Moisio 2009)3, mikä on johtanut sii-hen, että köyhyys on kasvanut selvästi voimakkaammin työttömien keskuu-dessa kuin koko väestön keskuudessa keskimäärin.

Suomalaisilla työmarkkinoilla työt-tömyyden pitkittyminen koskettaa erityisesti ikääntynyttä työvoimaa. An-siosidonnaisen päivärahakauden päätty-misen ja siirtymisen selvästi heikomman toimeentulon tarjoamalle perusturvalle tulisi parantaa työllistymistä, mutta näin ei näytä käyvän ikääntyneiden kohdalla. Syynä ei ole kannustinongelma, vaan ongelmana on se, että kysyntää ikäänty-neelle työvoimalle ei tunnu löytyvän (ks. Ilmakunnas ja Lilja 2013).

On helppo yhtyä Jäntin huomau-tukseen, että korkea työllisyys ei ole päämäärä itsessään vaan keino edistää kansalaisten hyvinvointia varmistamal-la hyvinvointivaltion rahoituspohja. Päättäjien tulisi ottaa huomioon myös hyvinvointinäkökulma ja tulonjakovai-kutukset. Tarvitsemme lisää tutkimusta myös suomalaisten aktivointitoimien vaikutuksista. Näissä tutkimuksissa tu-lisi selvittää työllisyysvaikutusten ohella myös niiden hyvinvointivaikutukset. •

viitteet

1 Ks. myös Tatsiramos ja van Ours (2011),

joka käsittelee työttömyysturvan kannustimia

sekä taloustieteen teorian että empiirisen tutki-

muksen valossa.

2 Ks. www.labour.fi/Seminaarit/Kauha-

nen110313.pdf.

3 Viime vuoden alusta työmarkkinatukeen ja

peruspäivärahaan tehtiin ensimmäistä kertaa

kymmeneen vuoteen tasokorotus, joka nosti

peruspäivärahan ja työmarkkinatuen määrää

noin 120 eurolla kuukaudessa.

aktivointitoimien työllisyysvaikutusten ohella on täRkeä selvittää myös niiden hyvinvointivaikutukset.

kirjallisuus

Bennemarker, H. & Carling, K. &

Holmlund, B. (2007), Do Benefit Hikes

Damage Job Finding? Evidence from

Swedish Unemployment Insurance

Reforms, Labour, 21, 85-120.

Eichorst, W. & Kondle-Seidl, R.

(2008), Contingent Convergence: A

Comparative Analysis of Activation

Policies, IZA Discussion Paper no.3095.

Ilmakunnas, S. & Lilja, R. (2013),

Vanhuuseläkkeen alaikärajan nostosta ei

ole ihmelääkkeeksi. Talous&Yhteiskunta,

41:2, 38-44.

Holmlund, B. (2011), Ruotsin työ-

markkinat kahden eri kriisin aikana,

Talous&Yhteiskunta, 39:3, 62-69.

Kauhanen, M. & Bolvig, I. & Hardoy,

I. & Lilja, R. & Røed, M. (2008),

The Incentive Effects of Tightened

UIB Entitlement Rules - Empirical

Evidence from Three Nordic Countries,

Palkansaajien tutkimuslaitos,

Työpapereita 242.

Lehmus, M. & Lehto, E. (2013),

Palkkojen alentamisesta ja sen

vaikutuksista, Talous & Yhteiskunta 41:1,

40-47.

Moisio, P. (2009), Vähimmäisturva ja

köyhyysraja Suomessa. Selvitys

sosiaali-turvan kokonaisuudistus (Sata)

-komitealle, THL Avauksia 9/2009.

NOSOSCO (Nordic Social Statistical

Committee) (2011), Social Protection in

the Nordic Countries 2009/10.

Suoniemi, I. & Tanninen, H. &

Tuomala, M. (2011), Julkisen vallan

tehtävät ja niiden oikea toteutustaso.

Julkisten menojen tyypittelyä ja

vaikutusten arviointia. Valtioneuvoston

kanslian raporttisarja 9/2011.

Tatsiramos, K. & van Ours, J.

(2011), Incentives Related to

Unemployment Insurance. Bilaga 9

till Långtidsutredningen 2011, Fritzes,

Stockholm.


Gabriella Sjögren LindquistDosentti

Tukholman [email protected]


Talouden työtuntien on li-säännyttävä, jotta on va-raa hyvinvointivaltioon ja erityisesti eläkkeisiin ja vanhustenhoitoon sekä

näiden tason ylläpitämiseen, kun väestö ikääntyy. Yksi tapa tehdä tämä on lisätä nuorten osallistumista työvoimaan ly-hentämällä opiskeluaikoja ja vähentä-mällä nuorisotyöttömyyttä. Toinen tapa on lisätä työssäkäyvien työtunteja. Mo-net, etenkin naiset tekevät osa-aikatyötä. Keskimääräistä työviikkoa voidaan pi-dentää. Kolmas tapa lisätä työtunteja on kasvattaa ikääntyneiden työn tarjontaa ja myöhentää heidän jäämistään eläkkeelle.

Luultavasti työtuntien on lisäännyt-tävä kaikissa kolmessa ryhmässä, jotta hyvinvointivaltio voidaan rahoittaa tu-levaisuudessa. Tässä artikkelissa1 kä-sittelen kuitenkin ainoastaan sitä, mitä Ruotsin valtio on 2000-luvulla tehnyt pyrkiäkseen lisäämään ikääntyneiden työn tarjontaa ja kohottaakseen eläk-keellesiirtymisikää.

ikä äntyneiden työn taRjonta pohjoismaissaVarttuneiden työntekijöiden työn tarjon-ta vaihtelee voimakkaasti Pohjoismaiden kesken. Taulukot 1 ja 2 esittävät miesten ja naisten työvoimaosuuksia 55-64 vuo-den iässä. Työvoimaosuus on korkein Is-lannissa, vaikka se onkin miehillä alen-tunut vuoden 2000 jälkeen. Suomessa työvoimaosuus vanhemmissa ikäluokissa on hyvin alhainen. Vaikka se onkin nous-sut sekä miehillä että naisilla viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, se on edelleen paljon alemmalla tasolla kuin

Ruotsin eläkejärjestelmästä tehtiin vuoden 2001 uudistuksessa aiempaa joustavampi, mutta se ei muuttanut eläkkeellesiirtymisiän keskiarvoa, ainoastaan lisäsi sen hajontaa voimakkaasti. Sääntöjen kiristäminen on vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeitä, joskin niiden määrä on edelleen hyvin suuri. Varttuneet työntekijät voivat edelleen käyttää

työttömyyskorvausta työstä poistumisen reittinä. Toisaalta ikääntyneiden hyvä irtisanomissuoja on pitänyt heidän työllisyysastettaan korkeana. Ikääntyneisiin kohdistettujen veronkevennysten ja työnantajamaksujen alennusten on

havaittu lisänneen heidän työllisyyttään hyvin vähän ja silloinkin vain miehillä.

Käännös ruotsinkielisestä alkutekstistä: Heikki Taimio.



muissa Pohjoismaissa. Kannattaa myös huomata, että Suomessa vanhempien naisten työn tarjonta on jonkin verran suurempaa kuin miesten työn tarjonta.

mikä mä äRä ä eläkkeelle-siiRtymisiän?Tutkijat ovat identifioineet lukuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat eläkkeelle-siirtymisikään. Ne voidaan jakaa insti-tutionaalisiin tekijöihin, ikääntyneiden työn kysyntään vaikuttaviin tekijöihin ja heidän työn tarjontaansa vaikuttaviin te-kijöihin.2 Institutionaalisia tekijöitä ovat

Taulukko 2. Naisten työvoimaosuus ikäryhmässä 55-64 vuotta, prosenttia.

2000 2003 2006 2009 2011Tanska 46,2 52,9 54,3 51,7 55,3Suomi 40,9 48,5 54,3 56,5 57,2Islanti 74,4 78,9 80,3 76,4 76,7Norja 61,2 63,5 61,6 64,6 66,1Ruotsi 62,4 66,8 67,1 66,8 69,1

Lähde: OECD Labor Statistics Indicators.

Taulukko 1. Miesten työvoimaosuus ikäryhmässä 55-64 vuotta, prosenttia.

2000 2003 2006 2009 2011Tanska 61,9 67,3 67,1 64,9 63,8Suomi 43,7 51,4 54,8 54,7 56,7Islanti 94,2 87,6 89,3 85,0 82,4Norja 73,1 73,5 73,2 72,8 72,9Ruotsi 67,7 71,1 72,4 73,3 75,9

Lähde: OECD Labor Statistics Indicators.


Gabriella Sjögren Lindquist sanoo, että Ruotsin viimeaikaiset uudistukset ovat tehneet vaikeammaksi poistua työmarkkinoilta erilaisten sosiaalivakuutusten

kautta. Vimeisin vanhuuseläkeuudistus ei kuitenkaan onnistunut nostamaan keskimääräistä

eläkkeellesiirtymisikää.


esimerkiksi eläkejärjestelmä, eläkeiät ja muut sosiaalivakuutukset, jotka voivat toimia vaihtoehtoisina työstäpoistumis-teinä. Eläkejärjestelmä voi olla suunni-teltu lisäämään ikääntyneiden kannus-timia työssä jatkamiseen siten, että he pitävät parempana myöhäistä poistumis-ta tai katsovat elinaikaisia tuloja, jotka tuottavat sitä korkeampia eläkkeitä mitä kauemmin ollaan töissä ja mitä myöhem-min siirrytään eläkkeelle.

Ikääntyneiden työn kysyntään vaikut-tavia tekijöitä ovat esimerkiksi heidän valmiutensa, ammattinsa ja koulutuksen-sa. Rakennemuutoksissa voi varttuneiden työntekijöiden työn kysyntä alentua, mi-käli heidän osaamistaan ja ammattejaan ei enää kysytä. Tällöin riskinä on, että he poistuvat työvoimasta ennenaikaisesti. Myös ikääntyneiden syrjintä voi vaikut-taa kysyntään.

Varttuneista työntekijöistä on nuoria suurempi osa itsenäisiä ammatinhar-joittajia. Tähän voi löytyä monia syitä. Selitys voi olla, että ikääntyneet arvos-tavat joustavampia työehtoja ja löytävät sellaisia suuremmassa määrin itsenäisinä ammatinharjoittajina. Toinen selitys voi olla se, että ikääntyneiden työn kysyntä on niin vähäistä, että suuri osa niistä, jot-ka haluavat jatkaa työssä, voi tehdä sen ainoastaan itsenäisen ammatinharjoitta-jan ominaisuudessa.

Vanhempien ikäryhmien työn tarjon-taan vaikuttaa mm. heidän koulutusta-sonsa. Korkeamman koulutuksen saaneet jättävät työelämän myöhemmin kuin ne, joilla on lyhyempi koulutus. Terveys vai-kuttaa eläkkeellesiirtymisikään. Myös omaisuudella on merkitystä - ne, joilla on varaa jäädä pois työelämästä etuajas-

sa, tekevät sen suuremmassa määrin. Perhetekijät kuten se, milloin puoliso jää eläkkeelle, vaikuttavat myös siihen, milloin poistutaan työelämästä.

Tärkeimmät eläkkeellesiirtymisikään vaikuttavat tekijät ovat institutionaalisia ja erityisesti niitä ovat eläkejärjestelmän ikärajat (ks. esim. Gruber ja Wise 2004; Benítez-Silva ja Yin 2009; Börsch-Supan et al. 2009; Behaghel ja Blau 2012).

ikä äntyneiden työn taRjonnan lisä ämiseksi tehdyt uudistukset Ruotsissa 2000-luvullaLaajasti ottaen Ruotsin hallitukset ovat ensinnäkin vaikeuttaneet vanhempien ikäryhmien poistumista työelämästä vaihtoehtoisia reittejä pitkin. Näin on tehty ennen kaikkea kiristämällä työttö-myysvakuutuksen sääntöjä ja sairausva-kuutuksen kriteerejä. Toisena askeleena on istuva hallitus lisännyt ikääntyneiden kannustimia myöhentää siirtymistään eläkkeelle siten, että se on toteuttanut ansiotulojen veronkevennyksen, ns. an-siotulovähennyksen. Se on myös yrittänyt kannustaa työnantajia kysymään van-hempaa työvoimaa alentamalla työnan-tajamaksuja.

Aikaisen työelämästä poistumisen reittejä: vanhuuseläkeRuotsin uusi eläkejärjestelmä on otettu käyttöön asteittain vuodesta 2001 alkaen, ja ensimmäiset eläkkeet maksettiin vuon-na 2003. Vanhassa järjestelmässä eläke perustui 15 parhaaseen ansiotulovuoteen 30 työvuodesta. Eläkeikä oli 65 vuotta. Eläkkeen saattoi ottaa 61 vuoden iästä alkaen 0,5 prosenttiyksikön alennuksel-la aikaistettua kuukautta kohti ennen 65 vuoden ikää. Eläkkeen voi myös lykätä 70 vuoden ikään, jolloin siihen liitettiin bonus. Jokaista lykättyä kuukautta kohti 65 vuoden iän jälkeen lisättiin eläkettä 0,7 prosenttiyksiköllä.

Uudessa eläkejärjestelmässä eläke pe-rustuu elinaikaisiin ansiotuloihin, min-

kä katsotaan lisäävän kannustimia pysyä kauemmin työelämässä. Mitään eläkeikää ei ole. Eläkkeen voi ottaa 61 vuoden iäs-tä alkaen, ja sen voi lykätä niin pitkälle kuin haluaa. Eläkettä sopeutetaan aktu-aarisesti. Eläke perustuu mm. eläkeläi-sen oman ikäluokan eliniän odotteeseen - kun elinikä pitenee, niin eläke pienenee kussakin ikäluokassa.

Uudessa eläkejärjestelmässä on kui-tenkin yksi etuus, takuueläke, jonka voi saada vasta 65-vuotiaasta lähtien. Ta-kuueläkettä maksetaan niille, joilla on ollut matalat ansiotulot tai ei tuloja lain-kaan. Suunnilleen 25 prosenttia uusista eläkkeensaajista, saa takuueläkettä - he ovat etupäässä naisia.

Kuten jo mainitsin, eläkejärjestelmäs-sä ei ole mitään yläikärajaa. Sitä vastoin työsuhdeturvalaissa on ikäraja, joka sal-lii työnantajan irtisanoa työntekijä ilman erityisiä syitä, kun tämä täyttää 67 vuotta. Ikärajaa oikeudelle pysyä työelämässä nostettiin laissa 65 vuodesta 67 vuoteen vuonna 1991. Käytännössä ikäraja oli kui-tenkin 65 vuotta vuoteen 2003 saakka, koska työmarkkinaosapuolet saattoivat sopia alemmasta ikärajasta. Näin tehtiin kutakuinkin kaikissa työehtosopimuk-sissa. Vuonna 2003 kiellettiin työehto-sopimukset, jotka alentavat työelämäs-sä pysymisen ikärajaa alle 67 vuoden. Jo voimassa olleiden sopimusten sallittiin jatkuvan vuoteen 2003 saakka.

Miten eläkkeellesiirtymisikä on muut-tunut sen jälkeen kun uudet säännöt astuivat voimaan? Taulukko 3 esittää eläkkeelle siirtyneiden osuudet eri ikä-luokista.

Vuonna 2003 maksettiin ensimmäiset eläkkeet uudesta eläkejärjestelmästä sa-malla kun käytännössä nostettiin ikäraja oikeudelle pysyä työelämässä 65 vuodes-ta 67 vuoteen. Tuona vuonna vajaat 80 prosenttia siirtyi eläkkeelle kuukauden sisällä 65-vuotissyntymäpäivästään. Lähes joka kymmenes siirtyi eläkkeel-le ennen 65-vuotissyntymäpäivänsä ja viisi prosenttia sen jälkeen. Vuonna

Ruotsissa alle 67-vuotiailla vaRttuneilla työn-tekijöillä on vahva iRtisanomissuoja.

Eläkkeellesiirtymisikään vaikuttavat tekijät voidaan jakaa

institutionaalisiin sekä työn kysyntään ja sen tarjontaan

vaikuttaviin tekijöihin


2011 meillä oli aivan toinen eläkkeelle siirtymisen malli; puolet otti eläkkeen 65-vuotissyntymäpäivänsä aikoihin, mel-kein kolmannes ennen 65 vuoden ikää, ja vajaa viidennes siirtyi eläkkeelle 65 ikävuoden jälkeen. On mielenkiintoista todeta, että keskimääräinen eläkkeel-lesiirtymisikä ei ole muuttunut, vaan ainoastaan hajonta eri ikäryhmiin on muuttunut, kun eläkejärjestelmästä on tehty joustavampi.

Aikaisen työelämästä poistumisen reittejä: ansioeläkeVajaalla 90 prosentilla eläkeläisistä on ansioeläke. Se on erityisen tärkeä niille, joiden palkka ylittää yleisen eläkkeen an-siokaton. Ansioeläkkeitä on myös uudis-tettu sopimaan paremmin yhteen uuden yleisen eläkkeen kanssa, ja se on muut-tunut pääasiassa etuuspainotteisuudesta sellaiseksi, että eläkkeet joko kokonaan tai osaksi ovat maksuperusteisia. Siitä, että pääasiassa loppupalkka määräsi an-sioeläkkeen tason, on nyt tultu siihen, että koko elinajan ansiotulot lasketaan

mukaan. Tämän katsotaan lisäävän kan-nusteita työssä pysymiseen.

Suuri osa poistuu työelämästä ansio-eläkkeelle. Niistä, jotka ottivat yleisen eläkkeen 65 vuoden iässä vuonna 2009, 17 prosenttia miehistä ja 12 prosenttia naisista oli jo siirtynyt työelämästä ansio-eläkkeelle (Sjögren Lindquist 2012). Ansioeläkkeen voi ottaa yksityisellä sek-torilla jo 55-vuotiaana ja julkisella sekto-rilla 61-vuotiaana.

Ruotsalainen palkkamalli perustuu vapaaseen neuvotteluoikeuteen. Valtio ei siksi puutu työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin ansioeläkkeistä.

Aikaisen työelämästä poistumisen reittejä: työkyvyttömyyseläkeEnnen vuotta 2003 työkyvyttömyyseläke oli osa vanhuuseläkettä. Kun uusi yleinen eläke otettiin käyttöön, luotiin uuden-muotoinen työkyvyttömyyseläke3. Se las-ketaan keskiarvona ansiotulojen kolmen korkeimman vuoden tuloista 5-8 vuoden aikana riippuen vakuutetun iästä. Yleisen työkyvyttömyyseläkkeen korvaustaso on

64 prosenttia näin lasketuista ansiotu-loista. Vajaat 90 prosenttia työssäkäyvis-tä on katettu työehtosopimuksissa pää-tetyllä työkyvyttömyyseläkkeellä, joka yhdessä yleisen työkyvyttömyyseläkkeen kanssa antaa 75-80 prosentin korvausta-son riippuen sektorista, jolla henkilö on työskennellyt. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään jopa 64 vuoden iässä. 65 vuoden iästä lähtien työkyvyttömyyseläkevakuu-tetut ohjataan vanhuuseläkkeelle.

Vuonna 2008 otettiin käyttöön anka-rampia sääntöjä työkyvyttömyyseläk-keiden myöntämiselle. Ennen vuotta 2008 työkyvyttömyyseläkepäätökset tehtiin sosiaalivakuutuslautakunnassa, joka koostui paikallispoliitikoista. Oli il-maantunut arvostelua, että oikeusturva oli uhattuna, koska oli olemassa viitteitä siitä, että sosiaalivakuutuslautakunnat, joiden enemmistö koostui vasemmisto-laisista ja sosiaalidemokraattisista polii-tikoista, myönsivät suuremmassa määrin työkyvyttömyyseläkkeitä kuin lautakun-nat, jotka koostuivat oikeistopuolueiden edustajista. Poliittisesti nimitetyt sosiaa-livakuutuslautakunnat lakkautettiin 1. tammikuuta 2008. Odotuksena oli, että myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähenisi, kun varhaiseläkkeiden myöntäminen siirtyi virkamiespäätök-seksi.

Työkyvyttömyyseläkkeiden saantia vaikeutettiin siirtämällä

se virkamiespäätökseksi ja kiristämällä sen ehtoja.

1. heinäkuuta 2008 lakkautettiin tilapäi-nen työkyvyttömyyseläke. Tätä ennen voitiin myöntää tilapäinen työkyvyttö-myyseläke, jos henkilön työkyvyn katsot-tiin olevan alentunut vähintään vuoden ajaksi eteenpäin. Nyt voitiin myöntää työkyvyttömyyseläke ainoastaan, jos työ-kyvyn katsottiin olevan pysyvästi alentu-nut kaikissa työmarkkinoilla esiintyvissä työtehtävissä.

Kuvio 1 esittää ikääntyneen aktiivivä-estön sen osuuden, joka on työkyvyttö-myyseläkkeellä. Näemme, että työkyvyt-tömyyseläkkeellä olevien osuus kasvaa iän myötä, se on vähentynyt hieman jo-kaisessa ikäluokassa 2000-luvulla, ja että

Taulukko 3. Myönnetyt uudet työeläkkeet, prosenttia ikäryhmään kuuluvista.

Ikäryhmä 2003 2005 2007 2008 2009 2010 2011 (toukokuu)61-64 v 13 17 22 28 28 28 3165 v 82 71 64 59 57 54 5165 v +1 5 12 14 13 15 18 18

1 Sisältää yhden kuukauden 65. syntymäpäivän jälkeen ja ajan siitä lähtien.

Lähde: Pensionsmyndigheten.

Lähde: Omat laskelmat Statistiska centralbyrån ja Försäkringskassan työkyvyttömyystilastoista.

05

1015202530354045

55-59 v. 60 v. 61 v. 62 v. 63 v. 64 v.

NAISET 2008MIEHET 2003NAISET 2003

MIEHET 2005NAISET 2005

MIEHET 2007NAISET 2007

MIEHET 2008

%

Ikä

Kuvio 1. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus väestöstä.


työsuhteet ovat keskimäärin pitempiä kuin nuorilla. Ammattiliitot ja työnanta-jat voivat kuitenkin sopia, että poiketaan vuorojärjestyssäännöistä. Sopimuksiin si-sältyy usein myös se, että työnantaja mak-saa irtisanotuille taloudellisia korvauksia.

Taulukot 4 ja 5 esittävät työttömien osuuksia naisten ja miesten eri ikäluo-kissa. Vuosina 1998 ja 2005 näemme voimakkaan lisäyksen 62-63-vuotiailla miehillä ja jonkin verran pienemmän lisäyksen naisilla. Tämän lisäyksen eräs tulkinta on, että työnantajat irtisanoi-vat monia ikääntyneitä huolimatta sii-tä, että työsuhdeturvalaki oikeastaan suojeli heitä, sillä kesään 2007 saakka oli mahdollista saada kaksi peräkkäistä työttömyyskorvausjaksoa ilman että täyt-ti työssäoloehdon niiden välillä. Uudet säännöt julkistettiin vuonna 2006, mikä voi olla selitys sille, että emme näe yhtä voimakasta nousua 62-63-vuotiaiden työttömien osuudessa. Lisäys tapahtuu sen sijaan 63-64-vuotiailla, koska työt-tömyysvakuutusjakso kattaa koko tien eläkkeelle asti niille, jotka jäävät työt-tömiksi 64-vuotiaina, jos eläke otetaan 65-vuotiaana.

Taulukko 4. Työttömien osuudet eri ikäluokista, prosenttia työvoimasta1998, 2005-2008, miehet.

Ikä, vuosia 1998 2005 2006 2007 200855-59 6,6 3,9 3,9 3,8 3,760 8,1 5,6 5,2 4,9 3,861 6,2 4,5 3,5 4,7 3,162 6,4 3,9 3,7 4,4 5,763 10,1 10,1 5,2 5,4 4,764 8,6 9,8 8,6 5,8 5,316-64 6,9 6,2 5,4 5,9 5,9

Lähde: Statistiska centralbyrån (SCB), Arbetskraftsun-dersökningarna (AKU).

-100 %

-50 %

0 %

50 %

100 %

150 %

200 %

250 %

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11

Kuukausi

Prosentuaalinen muutos

60 v.61 v.62 v.63 v.64 v.

Kuvio 2. Myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrien erot vuosien 2007 ja 2008 välillä.

Lähde: Försäkringskassan tilasto-osasto.

naisilla on enemmän työkyvyttömyys-eläkkeitä kuin miehillä. Niiden osuus, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuin he poistuvat työelämästä, on hyvin korkea - kokonaista 40 prosenttia naisista ja 30 prosenttia miehistä on työ-kyvyttömyyseläkkeellä 64 vuoden iässä!

Johtiko poliittisesti nimitettyjen so-siaalivakuutuslautakuntien lakkaut-taminen ja työkyvyttömyyseläkkeiden sääntöjen tiukentaminen myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemi-seen? Kuvio 2 kuvaa vuosina 2007 ja 2008 myönnettyjen työkyvyttömyyseläk-keiden eroa. Tammikuussa 2008 myön-nettiin 50 prosenttia vähemmän työky-vyttömyyseläkkeitä kuin tammikuussa 2007, mikä merkitsee, että sosiaaliva-kuutuslautakuntien lakkauttaminen johti harvempien työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämiseen.

Keväällä 2008 ilmoitettiin, että sääntö-jä terävöitetään 1. heinäkuuta lähtien. Ne, jotka jättävät hakemuksensa ennen tätä päivämäärä, saavat kuitenkin hakemuk-sensa käsitellyksi vanhojen sääntöjen mukaan. Tämä johti siihen, että työky-vyttömyyseläkehakemusten määrä koho-si korkeuksiin ja suurelle osalle se myös myönnettiin. Näemme, että työkyvyttö-myyseläkkeitä myönnettiin ikäryhmästä riippuen 100-225 prosenttia enemmän kesäkuussa 2008 kuin kesäkuussa 2007. Sääntöjen kiristämisen jälkeen vuoden 2008 toisella puoliskolla myönnettiin

likimain puolet vähemmän työkyvyttö-myyseläkkeitä verrattuna vuoden 2007 jälkipuoliskoon. Kaiken kaikkiaan vuon-na 2008 myönnettiin 23 prosenttia vä-hemmän työkyvyttömyyseläkkeitä kuin vuonna 2007.

Aikaisen työelämästä poistumisen reittejä: työttömyysvakuutusEnnen vuotta 2001 oli 57-64-vuotiailla 450 päivän työttömyysvakuutusjakso, kun normaali korvausjakso oli 300 päi-vää. Oikeus työttömyysvakuutukseen päättyi 65 vuoden iässä. Varttuneet työntekijät ovat käyttäneet työttömyys-korvausta poistumisreittinä. 2000-luvul-la on kiristetty sääntöjä, joiden mukaan voi saada oikeuden uuteen työttömyys-vakuutusjaksoon. Ennen vuotta 2007 voitiin hyväksyä kaksi peräkkäistä kor-vausjaksoa ilman, että työttömän tarvitsi täyttää työssäoloehto niiden välillä.

Ruotsin työsuhdeturvalain periaate ”viimeisenä sisään -

ensimmäisenä ulos” suosii usein varttuneita työntekijöitä.

Ruotsin työsuhdeturvalain (1982:80) mu-kaan pitempään työsuhteissa olleilla on irtisanomissuoja. Periaate ”viimeisenä sisään - ensimmäisenä ulos” on voimas-sa, mikä usein suosii ikääntyneitä, joilla

Taulukko 5. Työttömien osuudet eri ikäluokista, prosenttia työvoimasta1998, 2005-2008, naiset.

Ikä, vuosia 1998 2005 2006 2007 200855-59 4,1 2,8 3,1 3,1 3,360 4,9 2,3 3,0 3,1 3,561 7,1 2,4 3,0 3,4 2,362 5,1 3,3 2,7 4,5 3,063 5,4 5,7 5,1 4,2 4,964 9,0 4,7 5,9 6,0 4,916-64 6,0 5,7 5,2 6,4 6,4

Lähde: Statistiska centralbyrån (SCB), Arbetskraftsun-dersökningarna (AKU).


työssä pysymisen lisäkannustimet ikä äntyneille Ruotsin istuva hallitus on toteuttanut uudistuksia lisätäkseen ikääntyneiden kannustimia työssä jatkamiseen kohdis-tamalla heille työn verotuksen keven-nyksiä. Lisätäkseen yritysten kysyntää vanhemmalle työvoimalle hallitus on alentanut tämän ryhmän työnantaja-maksuja.

Vuoden 2007 alusta otettiin käyttöön ”ansiotulovähennys”, joka merkitsee iästä riippumatta verohelpotusta kaikil-le työntekijöille. Yli 65-vuotiaille veron-kevennys oli korkeampi kuin nuorille. Vuonna 2007 ikääntyneet saivat 800 euron vuotuisen lisäkevennyksen. Hei-dän veronkevennystään lisättiin edelleen 900 euroon vuonna 2008 ja 1 300 euroon vuonna 2009. Samanaikaisesti alennettiin vanhempien ikäryhmien työnantajamak-sua 26,37 prosentista 10,21 prosenttiin yritysten ikääntyneisiin kohdistaman työvoiman kysynnän lisäämiseksi.

Varttuneille työntekijöille säädetyn ansiotulovähennyksen ja alennettujen työnantajamaksujen arvioinneissa ei ole ollut mahdollista erottaa eri veron-kevennysten vaikutuksia toisistaan. Laun (2012) havaitsi, että 65-vuotiaat keskimäärin lisäsivät työllisyyttään 1,8 prosenttiyksiköllä, mikä vastasi viiden prosentin lisäystä. Vaikutus tuli miehil-tä, jotka lisäsivät työllisyyttään 2,4 pro-senttiyksiköllä. Naisilla ei havaittu mi-tään merkitsevää työllisyyden lisäystä, kun analyysi tehtiin erikseen miehille ja naisille. Miesten keskuudessa erityisesti itsenäiset ammatinharjoittajat lisäsivät työllisyyttään, 5,5 prosenttiyksiköllä.

yhteenveto2000-luvulla Ruotsin hallitus on to-teuttanut uudistuksia lisätäkseen van-hempien ikäryhmien osallistumista työvoimaan. Tämä on tehty osittain vaikeuttamalla ikääntyneiden varhaista poistumista työelämästä, osittain lisää-mällä heidän kannustimiaan jatkaa työssä

ja yritysten kannustimia palkata vanhem-paa työvoimaa.

On otettu käyttöön uusi joustava eläke-järjestelmä, jossa korvaustaso rakentuu koko elinajan ansiotuloille, minkä kat-sotaan lisäävän ikääntyneiden kannusti-mia jatkaa pitempään työelämässä. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön asteittain. Aluksi vuonna 1954 ja sen jälkeen syn-tyneet ikäluokat saivat koko eläkkeensä uuden järjestelmään mukaan laskettui-na. Sen jälkeen kun ensimmäiset eläkkeet maksettiin vuonna 2003 on ikääntynei-den keskuudessa eläkkeellesiirtymisiän hajonta kasvanut voimakkaasti. Suu-rempi osa ottaa eläkkeen aikaisemmin ja myös suurempi osa myöhemmin. Kui-tenkin keskimääräinen eläkkeellesiirty-misikä on pysynyt ennallaan.

Työkyvyttömyyseläkkeille ja työttö-myysvakuutukselle on otettu käyttöön ankarampia sääntöjä, joilla pyritään tekemään ikääntyneille vaikeammaksi poistua työelämästä näitä vaihtoehtoisia väyliä pitkin. Niiden osuus, jotka poistu-vat työelämästä työkyvyttömyyseläkkeel-

kirjallisuus

Behagel, L. & Blau, D.M. (2012), Framing Social Security Reform: Behavioral Responses to

Changes in the Full Retirement Age, American Economic Journal: Economic Policy, 4:4, 41–67.

Benítez-Silva, H. & Yin, N. (2009), An Empirical Study of the Effects of Social Security Reforms

on Benefit Claiming Behavior and Receipt Using Public-Use Administrative Micro-data, Social

Security Bulletin, 69:3, 77–95.

Börsch-Supan, A. & Brugiavini, A. & Croda, E. (2009), The Role of Institutions and Health in

European Patterns of Work and Retirement, Journal of European Social Policy, 19, 341-358.

Laun, L. (2012), Om förhöjt jobbskatteavdrag och sänkta arbetsgivaravgifter för äldre, Institutet

för arbetsmarknads- och utbildningspolitisk utvärdering, IFAU Rapport 2012:16.

Gruber, J. & Wise, D.A. (2004), Social Security Programs and Retirement around the World:

Micro-Estimation, Chicago, IL: University of Chicago Press.

Sjögren Lindquist, G. & Wadensjö, E. (2009), Arbetsmarknaden för de äldre, Rapport till

Finanspolitiska Rådet, 2009/7.

Sjögren Lindquist, G. (2012), Sjukersättning och yrke, Underlagsrapport till

Pensionsåldersutredningen.

le, on kuitenkin yhä hyvin korkea, noin 40 prosenttia naisista ja 30 prosenttia miehistä, joskin virtaus on vähentynyt kaikissa ikäluokissa, myös ikääntyneillä. Pitemmän päälle tämä tulee johtamaan siihen, että pienempi osa poistuu työelä-mästä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Veronkevennykset, joita on toteutet-tu varttuneiden työntekijöiden työssä pysymisen kannustimien lisäämiseksi sekä heidän työvoimansa kysynnän li-säämiseksi, ovat tuottaneet hyvin pieniä vaikutuksia, ja silloinkin vain miehille. •

viitteet

1 Artikkeli perustuu suurelta osin Sjögren

Lindquistin ja Wadensjön (2009) raporttiin.

2 Sjögren Lindquist ja Wadensjö (2009)

sisältää syvällisemmän selvityksen näistä

tekijöistä ja viittauksia niitä käsitelleisiin erilaisiin

tutkimuksiin.

3 Ruotsissa työkyvyttömyyseläkkeestä käytetään

termiä sjukersättning. ("Sairauskorvaus", toim.

huom.)

ikääntyneisiin kohdistetut työnantajamaksun alennus ja ansiotulovähennys ovat lisänneet vain miesten

työllisyyttä ja sitäkin vain vähän.


Suomessa on jo pidemmän ai-kaa keskusteltu ruotsalaisen eläkejärjestelmän parem-muudesta täkäläiseen verrat-tuna. Tiedotusvälineissä ovat

toistuneet näkemykset, joiden mukaan Ruotsissa ei ole julkisen talouden kestä-vyysvajetta eikä eläkeikää, ja että ikään-tyneiden työllisyysaste on Ruotsissa sel-västi korkeampi kuin Suomessa. Vahva sivujuonne tässä keskustelussa on ollut usko siihen, että Ruotsissa on harjoitettu parempaa eläkepolitiikkaa kuin Suomes-sa. Todellisuudessa Suomen ja Ruotsin eläkejärjestelmien erot eivät kuitenkaan ole kovin suuria.

Ruotsissa toteutettiin viimeisin eläke-uudistus vuonna 2001, jolloin valtiollisen ansioeläkkeen ansaintaehtoja ja ikärajoja uudistettiin. Suomessa vastaava uudis-tus tuli voimaan hieman myöhemmin eli vuonna 2005. Ruotsin uudistuksessa otettiin käyttöön joustava eläkeikä, eläk-

keen perusteeksi tuli loppupalkan sijaan koko työuran ansiot ja lisäksi eläkkeisiin tuli sopeutuskertoimia, joilla järjestel-mää suojataan elinajan pitenemisen ja elatussuhteen heikkenemisen riskeiltä. Nämä uudistukset olivat hyvin samanlai-sia kuin Suomessakin.

Vaikka Ruotsissa ei olekaan varsinaista eläkeikää, voi työntekijä nykyään siirtyä ansioeläkkeelle 61 vuoden iässä. Ylära-jaksi muodostuu 67 vuoden ikä, jolloin työsuhdeturva lakkaa – toisin sanoen työnantaja voi halutessaan irtisanoa tä-män ikäiset työntekijät.

Ruotsalaisessa valtiollisessa ansioelä-kejärjestelmässä on eläkekatto, joten se tarjoaa ansioon suhteutetun eläkevakuu-tuksen vain niille, joiden ansiotaso on keskimääräistä matalampi. Tällä hetkellä eläkekattoa vastaava palkkataso on noin 3800 euroa kuukaudessa ja ansioeläk-keen rahoittamiseksi kerättävä maksu 18,5 prosenttia palkasta. Tästä maksusta

16 prosenttiyksikköä käytetään suoraan jakojärjestelmänä nykyisten eläkkeiden maksuun ja loppuosa eli 2,5 prosenttia palkasta rahastoidaan henkilökohtaiselle eläketilille.

Suomessa ei ole eläkekattoa mutta Ruotsissa on, mikä luo

kysyntää lisäeläkkeille.

Eläkekaton vuoksi Ruotsissa on kysyntää hyvätuloisten lisäeläkkeille. Lisäeläkkeet ovat tyypillisiä toimihenkilöille, ja ne pe-rustuvat työmarkkinaosapuolten keski-näisiin sopimuksiin. Lisäeläkekustannuk-set työnantajille ovat noin 10 prosenttia palkasta. Lisäeläkkeet ovat useimmiten maksuperusteisia eli niiden todellinen suuruus riippuu siitä, millaisiksi muo-dostuvat maksujen avulla kartutettujen eläkerahastojen sijoitustuotot. Lisäeläk-

Ruotsin ja Suomen eläkejärjestelmät eivät ole kovin erilaisia Kommentti Gabriella Sjögren Lindquistin artikkeliin

Jaakko KianderJohtaja

Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen

[email protected]


keet mahdollistavat joissakin tapauksissa eläkkeelle siirtymisen jo 55 vuoden iässä.

Ruotsin eläkeuudistuksen vertailu Suomeen osoittaa, että maiden väliset erot ovat vähäisiä. Suomessa on myös siirrytty työuraperiaatteeseen eläkkeen määräytymisessä sekä otettu käyttöön elinaikakerroin ja joustava eläkeikä. Suomessa ei sen sijaan ole eläkekattoa eikä siten myöskään tarvetta toimihen-kilöiden kollektiivisille lisäeläkkeille. Tältä osin suomalainen järjestelmä on kattavampi ja yksinkertaisempi.

Joustavaan eläkeikään siirtymisen li-säksi Ruotsissa on viimeisen 10 vuoden aikana edistetty työllisyyttä tiukenta-malla työkyvyttömyyden kriteerejä, lyhentämällä ansiosidonnaisen työttö-myysturvan kestoa ja ottamalla käyttöön verotuksen ansiotulovähennys. Näis-tä toimista käytetään välillä nimitystä ”työlinja” – olennaista eroa Suomen ja Ruotsin välillä ei tässäkään suhteessa ole.

Millaisia tuloksia ruotsalainen elä-keuudistus ja työlinja ovat sitten tuot-taneet? Ruotsalaiset ovat hyödyntäneet joustavaa eläkeikää siten, että varhainen ja myöhäinen eläkkeelle jäänti on yleisty-nyt. Tarvetta yksilöllisille valinnoille on selvästikin ollut. Keskimääräinen elä-köitymisikä on kuitenkin pysynyt lähes muuttumattomana.

Ikääntyneiden työllisyys on parantunut. Varttuneiden työntekijöiden eli 55 vuot-ta täyttäneiden työllisyysaste on noussut (miehillä 8 ja naisilla 7 prosenttiyksikköä) ja on kansainvälisessä vertailussa hyvin korkea (73 prosenttia). Tämän vuoksi Ruotsin eläkeuudistusta voidaan pitää menestyksellisenä. Toisaalta Suomen kehitys on ollut vielä parempi. Suomessa varttuneiden työllisyysasteet ovat vuosina 2000-2011 nousseet todella merkittävästi: miehillä 13 ja naisilla peräti 16 prosent-tiyksikköä. Noususta huolimatta suoma-lainen työllisyysaste jää selvästi ruotsa-laista matalammaksi eli 57 prosenttiin.

Molemmille maille on yhteistä se, että koko väestön työllisyysaste on noussut

vain vähän samaan aikaan kun ikäänty-neiden tilanne on parantunut. Jossain määrin varttuneiden työntekijöiden parantunut työllisyys on siis ollut pois nuoremmilta ikäluokilta eikä työurien pidentäminen niiden loppupäästä ole johtanut vastaavaan kokonaistyöllisyy-den parantumiseen.

Suomen heikompaa työllisyyttä on vaikea selittää sosiaaliturvajärjestelmän tai verotuksen merkittävillä eroilla, kos-ka sellaisia ei ole. Pieniä eroja toki on, mutta ne eivät auta selittämään Ruotsin korkeampaa työllisyyttä; verot ja työnan-tajan sivukulut ovat Ruotsissa korkeam-mat kuin Suomessa ja eläkejärjestelmän ikärajat Suomea alhaisemmat.

Eläkejärjestelmät eivät selitä Suomen ja Ruotsin työllisyysasteiden eroa.

Suomen heikommalle työllisyydelle voidaan hakea selitystä historiasta ja hajanaisesta aluerakenteesta. 1990-lu-vun erittäin korkea työttömyys vaikut-taa luultavasti edelleen niin, että keski-ikäisten ja varttuneiden ikäluokkien työllisyys on jäänyt pysyvästi heikolle tasolle. Suomessa on myös merkittäviä alueellisia eroja työllisyydessä. Parhailla alueilla kuten Etelä- ja Länsi-Suomessa työllisyysasteet ovat lähellä ruotsalais-ta tasoa, kun taas heikoimmilla alueilla

Itä- ja Pohjois-Suomessa työllisyysaste on lähempänä eteläeurooppalaista ta-soa. Suuria alueellisia työllisyyseroja ei voi selittää kannustintekijöillä, koska ne ovat samat koko maassa.

Tehdessämme työllisyysvertailuja Ruotsin kanssa on kaksi keskeistä teki-jää jäänyt suomalaisessa keskustelussa vähälle huomiolle. Ensimmäinen on se, että Ruotsin suuri julkinen sektori tarjo-aa huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin Suomen julkinen sektori. Ruotsin työikäisestä väestöstä noin 22 prosenttia on töissä julkisella sektorilla, kun Suo-messa vastaava luku on noin 17 prosent-tia. Yrityssektorin työvoimaosuus on sen sijaan molemmissa maissa samaa tasoa.

Toinen merkittävä ero on ruotsalai-nen työsuhdelainsäädäntö, joka säätelee tarkkaan yritysten irtisanomisjärjestystä. Lain mukaan paras työsuhdeturva on pit-käaikaisimmilla työntekijöillä, mikä käy-tännössä tarkoittaa sitä, että vanhimpia työntekijöitä ei voi irtisanoa lainkaan. Heillä on siten eräänlainen subjektiivinen oikeus työpaikan säilyttämiseen, mikä nä-kyy eläkkeelle jäännin lykkäämisenä sil-loin kun se on taloudellisesti kannattavaa. Tieto vahvasta työsuhdeturvasta luulta-vasti parantaa myös työssä viihtymistä ja tukee osaltaan työuran pidentämistä loppupäästä. Suomessa on taas tyypillistä, että saneeraustilanteissa lähellä eläkeikää olevat irtisanotaan, mikä on omiaan luo-maan epävarmuutta ja alentamaan tämän ikäryhmän työllisyysastetta. •

Ruotsin eläkeuudistus ei ole juuRi vaikuttanut keskimääRäiseen eläkkeellejäämisikään.

Taulukko. Suomen ja Ruotsin eläkejärjestelmien vertailua.

Ruotsi SuomiTakuueläkkeen ikäraja 65 65Työeläkejärjestelmän ikärajat (55) 61-67 63-68Elinaikakerroin kyllä kylläAnsioeläkkeen perusteena koko työura koko työuraEläkejärjestelmän periaate maksuperusteinen etuusperusteinenLykkäyskannustin kyllä kylläTyökyvyttömyyseläkkeen korvaustaso noin 70 prosenttia noin 60 prosenttiaTyökyvyttömyyden kriteerit tiukat tiukatTyöttömyysturvan kesto ikääntyneillä työntekijöillä 300 päivää 500 päivääIkääntyneiden verokannustimet kyllä eiEläkevakuutusmaksut, prosenttia palkasta 18,5 / n. 30 (sis. lisäeläkkeen) n. 23


KARI HÄMÄLÄINENJohtava ekonomisti

[email protected]

Kuvatmaarit kytöharju

Työttömien aktivointi on arkipäivää. Nuorilla ja pitkäaikaistyöttömillä on aktivointikausia, eikä mui-takaan työttömiä päästetä

pahasti passivoitumaan. Aktivointikepil-lä vähennetään työttömänä pysymisen houkutuksia, ja aktivointiporkkanalla parannetaan työllistymismahdollisuuk-sia. Aina tosin toinen käsi ei tunnu tietä-vän toisen tekosia. Toisinaan toista kättä ei taida edes kiinnostaa toisen touhut. Asetutaanpa hetkeksi päättäjän tuolille ja laitetaan kädet heilumaan tutkimus-tiedon avulla.

Useat tutkimukset raportoivat, miten lähestyvä aktivointijakso lisää poistumi-sia työttömyysturvaetuuksien piiristä. Jos poistujat ovat helposti työllistyviä, niin aktivointi on oiva keino ohjata niu-kat resurssit niitä eniten tarvitseville. Entäpä aktivoinnin kireys? Liian löysänä se ei seulo apua tarvitsemattomia etuuk-silta. Liian kireät pakotteet puolestaan leikkaavat todellisten avuntarvitsijoi-den etuuksia erilaisten sanktioiden vä-lityksellä. Kuulostaa hankalalta, joten jätetään tarkennukset vielä hetkeksi hautumaan.

Toinen yleinen tulos on, että aktivoin-titoimet eivät juuri edistä osallistujien

työmarkkinauraa. Tämä on huono uuti-nen, sillä työvoimapoliittisten toimen-piteiden lisääminen olisi mukavampaa kuin pakotteiden kiristäminen. Voisihan tietysti puhua työkyvyn ylläpitämisestä, mutta mitenkähän kauan työkykyä pitäisi ylläpitää? Toimien vaikuttamattomuutta on nimittäin raportoitu useiden vuosien aikajänteellä. No, ei takerruta aktivoin-tijaksolle siirtyvien auttamiseen, vaan mennään eteenpäin.

Kolmas tutkimuskirjallisuudesta kum-puava havainto kertoo pakollisten ja sanktioin höystettyjen aktivointijärjes-telmien toimivan vapaaehtoisia järjes-telmiä paremmin. Nämä tulokset tosin koskevat Yhdysvaltoja, joka on kovin kaukana Suomen universaalista sosiaa-lipolitiikasta. Parempaakaan tietämystä ei ole, joten otetaan tämä lähtökohdaksi. Saadaan ainakin yksi asia kiinnitettyä.

Höystetään soppaa vielä yhdellä tie-donmurusella. Tutkimusten perusteella Suomessa yli 500 päivää työmarkkinatu-ella olleille asetettu aktivointikausi ei li-sännyt työllistymisiä. Luonteva johtopää-tös tästä havainnosta on, että aktivointi pitää aloittaa aikaisemmin.

Näillä tiedoilla pitäisi sitten suunnitel-la aktivointipolitiikan kokonaisuudistus. Päätöksenteko on kuulemma kiireistä

hommaa, joten aloitetaan pakollisuu-desta. Aktivointi kuuluu siis julkiselle vallalle. Aktivointia kannattaa myös varhentaa nykyisestä. Kohdellaanpa eri työttömyysturvalajeja yhdenvertaisesti ja sidotaan aktivointijakson alku työnhaku-jakson pituuteen. Tämä motivoi ihmisiä poistumaan työttömyydestä, mutta mo-nikohan näin tekee? Ja mitä pitäisi tehdä aktivointijakson aikana?

Paniikki nousee. Toimenpiteiden lisäksi pitäisi päättää vielä aktivointi-jakson ajankohta ja pituus, valvonta, il-moittautumiset, sanktiot... Tutkimukset kertovat tiukemman valvonnan ja tiu-hempien ilmoittautumisten lyhentävän työttömyysjaksoja, mutta mitenkähän usein niitä pitäisi tehdä? Sanktioistakin taisi olla tuloksia, mutta eipä niissäkään ollut kovin tarkkoja suosituksia. Deadli-ne lähestyy, lisätietoa kaivataan, mutta kovin harva tuntuu tutkivan näitä asioita.

Olkoot. Pakko nostaa keppi- ja pork-kanakädet pystyyn ja todeta, että tutki-mustulosten pohjalta kokonaisuudistus jäi lähtötelineisiin. Näitä palikoita on melkoisen hankala kirjoittaa yksityiskoh-taisiksi lakipykäliksi. Onneksi meillä on lakeja kirjoittavat virkamiehet ja päätök-siä tekevät päättäjät. Miten he sen oikein tekevät? •

Tehdäänpä tutkimukseenperustuva aktivointipolitiikan

kokonaisuudistus

KOLUMNI



KARI HÄMÄLÄINEN työskenteli tutkijana Palkansaajien tutkimus-

laitoksessa vuosina 1999-2001.



Miksi työmarkkinoi-den vertailu juuri Ruotsin kanssa on olennaista Suomel-le? Jos lähdetään vä-

estöstä, kuten työvoima-asioissa on hyvä lähteä, mutta otetaan vielä maantiedekin mukaan, huomataan, että niin väestön, työvoiman kuin työttömyydenkin tihey-det muistuttavat läheisesti toisiaan näissä maissa. Meillä on neliökilometrillä noin 16 henkilöä ja Ruotsissa 21, meillä työvoi-maan kuuluvia on 8 ja Ruotsissa 11, työt-tömiä meillä on 0,7 ja Ruotsissa 0,9. Tans-kassa on samansuuruinen väestö kuin Suomessa, mutta eroa työmarkkinoille luo Tanskan 128 asukasta, 68 työvoimaan kuuluvaa ja 5 työtöntä neliökilometrillä. Saksan vastaavat luvut ovat vielä hurjem-mat: 229, 117 ja 8 (Räisänen et al. 2012).

Työmarkkinoiden tiheys on asia, joka on minua kiinnostanut ja vaivannut pit-kään, mutta siihen on ollut vaikea päästä kunnolla kiinni. Kuitenkin intuitiivises-ti ja indikaattorienkin valossa vaikuttaa vahvasti siltä, että sillä täytyy olla mer-

Ruotsin ja Suomen työvoimapolitiikkojen vertailua voidaan motivoida samankaltaisella väestön ja työvoiman tiheydellä. Ruotsin työvoimapolitiikka on profiililtaan Suomea aktiivisempaa - passiiviturvan piirissä on saman-

tasoisesta työttömyydestä huolimatta vähemmän ihmisiä ja kustannukset ovat alhaisemmat. Ruotsissa työvoima-politiikalla pyritään työvoiman tarjonnan kasvattamiseen pitkällä aikavälillä. Meillä voitaisiin oppia Ruotsin tavasta integroida erilaisia vaikeasti työllistettäviä ryhmiä työmarkkinoille. Työvoimapolitiikalla on Ruotsissa myös pitkän

aikavälin rakennepoliittisia tehtäviä. Suomessa toteutetaan usein ”toimeenpanouudistuksia”.

Työvoimapolitiikka jaetaan yleensä aktiiviseen ja passiiviseen osaan.

Aktiivinen työvoimapolitiikka:- julkinen työvoimapalvelu- työvoimakoulutus- tuettu kuntoutus ja työllistäminen- suora työpaikkojen luominen julkiselle sektorille- työllisyysinsentiivit (yksityisen sektorin

työllistämistuet)- yrittäjyysinsentiivit (tuki aloittavalle yrit-täjälle, kuten startti- eli yrittäjäraha)

Passiivinen työvoimapolitiikka:- työttömyysturva- varhaiseläke

Heikki RäisänenTutkimusjohtaja

Työ- ja elinkeinoministeriöDosentti

Tampereen [email protected]


RUOTSIN JA SUOMEN TYöVOIMA-POLITIIKAN UUDISTUSTEN

VERTAILUA:Ympäri käydään ja yhteen tullaan?

kitystä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kannalta – ja etenkin näiden kohtaannon, mistä työvoimapolitiikassa paljolti on kyse. Vertailu on siis motivoitu.

Budjetti- ja osallistumispRofiilitParhaan yleiskuvan Ruotsin ja Suomen työvoimapolitiikkojen pitemmän aika-välin kehityksestä saa vertailemalla ak-tiivisen työvoimapolitiikan keskeisten ohjelmalajien, koulutuksen ja työllistä-misen rahoituksen bkt-osuuksia. Vaikka luokitukset ovat tarkastelujaksolla muut-tuneet, saadaan kuitenkin kokonaiskuva muodostettua luotettavasti. Mukana tar-kastelussa ei ole kuntouttava työ, joka on

etenkin Ruotsissa ollut joinakin vuosina varsin suuri ohjelmalaji.

Vertailusta nähdään, että vuonna 1995 Suomi oli Ruotsia jäljessä sekä koulutus- että työllistämispanostukses-sa, mutta vuonna 2000 erot olivat lähes hävinneet. Tämän jälkeen on kuitenkin alkanut tapahtua: Ruotsi on panostanut työllistämiseen ja samalla romahduttanut työmarkkinaperusteisen koulutuksen. Suomessa kehitys on ollut maltillisem-pi, mutta päinvastainen: koulutukseen on panostettu, kun työllistäminen on supis-tunut hitaasti.

Huomionarvoista on, että Ruotsissa julkiseen työvoimapalveluun, siis työnvä-


HEIKKI RÄISÄNEN näkee Ruotsin ja Suomen työvoimapolitiikan tärkeimmäksi eroksi Suomen

selvästi suuremmat passiivimenot, mikä tekee samalla Ruotsin politiikasta kokonaisuutena

aktiivisempaa.


litykseen ja välittömästi siihen liittyvään hallintoon panostetaan kansantuote-osuutena liki kaksinkertaisesti Suomeen nähden. Onkin sanottu, että aiemmin yksi syy Ruotsin työmarkkinoiden hyvälle toi-minnalle oli runsas työnvälittäjien mää-rä: he tunsivat asiakkaansa ja pystyivät ohjaamaan heitä sopiviin työpaikkoihin.

Joka tapauksessa Suomi on muuttunut työvoimapolitiikaltaan koulutuspainot-teiseksi, kun Ruotsi on vahvasti työllis-tämispainotteinen. Suomessa joudutaan käyttämään passiiviseen työvoimapoli-tiikkaan eli työttömyysturvaan ja var-haiseläkkeisiin huomattavasti enemmän resursseja kuin Ruotsissa tehdään. Ruot-si panostaa edelleen aktiivipolitiikkaan hieman enemmän kuin Suomi, vaikka se onkin tullut lähemmäs Suomen tasoa. Politiikan kokonaissisältö on kuitenkin huomattavasti aktiivisempi Ruotsissa.

Suomessa aktiivitoimissa on hieman Ruotsia suurempi määrä osuutena työ-voimasta, vaikka panostus on suhteelli-sesti pienempi. Kummassakin maassa on kuitenkin nelisen prosenttia työvoimasta koko ajan aktiivitoimissa. Tämä joukko tietysti vaihtuu jatkuvasti. Passiivitoi-mien määräluvut paljastavat Suomen työvoimapolitiikan luonteen osuvasti: yli 10 prosenttia työvoimasta on koko ajan passiivietuuksien piirissä, vaikka työttömyysaste vuonna 2010 oli vain 8,4 prosenttia. Varhaiseläke-etuuksia maksetaan työvoiman ulkopuolisille ja työttömyysturvaa esimerkiksi sovitellun turvan osalta työssä oleville. Ruotsi on kuitenkin selvinnyt olennaisesti pienem-millä passiivietuuksien kustannuksilla ja varannoilla. Suomen työvoimapolitiikan aktiivisuutta on mahdollista parantaa kahdella tavoin Ruotsiin verrattuna: joko panostamalla jonkin verran lisää aktiivi-toimiin tai rajoittamalla eri keinoin pas-siivietuuksien piirissä oloa ja maksettavia etuuksia.

Ruotsin työvoimapolitiikan uudistuksiaRuotsin työvoimapolitiikan uudistuksia 2000-luvulla leimaa pyrkimys työvoi-man tarjonnan kasvattamiseen pitkällä aikavälillä. Tässä mielessä aktiivisen työvoimapolitiikan uudistukset kytkey-tyvät laajempaan politiikkalinjaan, jossa on lisätty eriasteista aikuiskoulutusta,

00,10,20,30,40,50,60,70,80,9

1

1995 2000 2005 2010

SUOMI KOULUTUSRUOTSI KOULUTUSSUOMI TYÖLLISTYMINENRUOTSI TYÖLLISTYMINEN

Kuvio 1. Aktiivisen työvoimapolitiikan pääkategorioiden bkt-osuudet Ruotsissa ja Suomessa vuosina 1995, 2000, 2005 ja 2010, %.

Lähde: OECD (1996, 2002, 2007 ja 2012).

0,18

0,53

0,13

0,1

0,09

0,02

1,48

0,3

2,82

0,35

0,09

0,45

0,24

0

0,02

0,72

0

1,15

1,87

0 0,5 1 1,5 2 2,5 3Julkinen työvoimapalvelu

KoulutusTyöllisyysinsentiivit

Tuettu työllistäminen ja kuntoutusSuora työpaikkojen luominen

YrittäjyysinsentiivitTyöttömyysturva

VarhaiseläkeAktiivitoimet yhteensä

Kaikki yhteensä

SUOMIRUOTSI

1,04

Kuvio 2a. Työvoimapolitiikan osa-alueiden rahoituksen bkt-osuudet Ruotsissa ja Suomessa vuonna 2010, %.

Lähde: OECD.

2,11

0,79

0,31

0,62

0,2

8,54

1,76

4,03

10,31

0,31

2,3

0,98

0

0,1

6,14

0

3,7

6,14

0 2 4 6 8 10 12

KoulutusTyöllisyysinsentiivit

Tuettu työllistäminen ja kuntoutusSuora työpaikkojen luominen

Yrittäjyysinsentiivit

TyöttömyysturvaVarhaiseläke

Aktiivitoimet yhteensä

Passiivitoimet

SUOMIRUOTSI

Kuvio 2 b. Työvoimapolitiikan toimien osallistujavarannot Ruotsissa ja Suomessa vuonna 2010, % työvoimasta.

Lähde: OECD.


parannettu työnhaun kannustimia, tiu-kennettu työttömyysturvaa, alennettu nuorten sosiaaliturvamaksuja ja luotu verotukseen kotitalousvähennys. Tähän samaan politiikkaan kuuluu työtulojen verokohtelun tekeminen aiempaa edul-lisemmaksi, sairausvakuutuksen muu-tokset ja panostaminen infrastruktuuriin (Räisänen et al. 2012). Vartiainen (2013) on kutsunut tällaista tarjontaa kasvattavaa politiikkaa ”ruotsalaiseksi työlinjaksi”.

Ruotsin malli on tähdännyt työvoiman tarjonnan

kasvattamiseen pitkällä aikavälillä.

Nyt voi tietysti kysyä, mitä merkitystä infrastruktuuri-investoinneilla on työ-markkinoiden toiminnan kannalta. Pal-jonkin. Esimerkiksi liikenneyhteyksien toimivuus vaikuttaa olennaisesti työs-säkäyntialueisiin, työn hakemiseen ja vastaanottamiseen.

Ruotsissa inklusiiviset työmarkkinat on ollut pitkään tärkeä linjaus. Tämä koskee useita haavoittuvia ryhmiä, erityi-sesti maahanmuuttajia ja osatyökykyisiä. Ruotsin väestöä kasvattaa jatkossa vain nettosiirtolaisuus, joten maahanmuut-tajien tehokas integrointi koulutukseen ja työhön on olennaista. Tässä tärkeim-mäksi ryhmäksi on vielä nostettu uudet maahanmuuttajat. Ruotsissa on myös luovuttu EU:n ulkopuolisista ns. kol-mansista maista tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta. Julkinen työvoi-mapalvelu vastaa pitkäaikaissairaiden työkyvyn selvittämisestä.

Volyymiltaan tärkeimmät aktiivisen työvoimapolitiikan ohjelmat ovat nimel-tään ”työ- ja kehitystakuu” ja ”nuorten työtakuu”, jotka edustavat yhdessä noin 70 prosentin osuutta kaikista toimista. Yli 25-vuotiaille tarkoitettu työ- ja ke-hitystakuu tulee voimaan 300 työttö-myyspäivän jälkeen. Nuorten työtakuu taas astuu voimaan kolmen työnhaku-kuukauden jälkeen neljän kuukauden tarkastelujaksolla. Molempien ohjelmi-en tarkoitus on katkaista pitkiä työttö-

myysjaksoja ja luoda tiukka orientaatio työmarkkinoille.

Edellä kuvattu painopisteen muutos tukityöllistämiseen työvoimakoulutuk-sen sijasta selittyy myös pitkän aikavälin seurantatutkimuksen (Långtidsutred-ningen 2011) tuloksilla. Sen mukaan työvoimapolitiikan tulokset olivat posi-tiivisia 1980-luvulla, mutta 1990-luvulla vaikutukset hävisivät tai muuttuivat jopa negatiivisiksi, kunnes 2000-luvulla taas saatiin myönteisiä vaikutuksia. Aivan viime vuosina työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin olleet vaatimattomia. Julkisen työvoimapalvelun seurannan perusteella työhön sijoittuminen on ollut 1990-luvul-ta lähtien selvästi parempaa työllistämis-toimien jälkeen kuin työvoimakoulutuk-sen jälkeen. Kaikkiaan arviointitulokset osoittavat, että mitä likeisemmin toimen-pide muistuttaa normaalia työntekoa, sitä paremmat sen vaikutukset ovat.

Työvoimapolitiikan vaikutukset eroa-vat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä: Tas-limin (2011) mukaan vähäisiä tai jopa negatiivisia lyhyen aikavälin vaikutuksia saavat ohjelmat osoittavat pitkällä aika-välillä merkittäviä myönteisiä vaikutuk-sia. Syynä tähän on se, että toimenpitei-siin lukittuminen (ohjelmien aikainen keskeytys työnhaulle) kumoaa ohjelman vaikutukset lyhyellä aikavälillä, mutta ohjelman vaikutus on määräävä pitkällä aikavälillä.

Ruotsin työvoimapolitiikan hallintoa on uudistettu voimakkaasti 2000-lu-vulla. Aiempi kolmiportainen hallinto (työmarkkinahallitus, läänitaso ja työvoi-matoimistot) uudistettiin vuonna 2008 Työnvälitykseksi (Arbetsförmedlingen) eli Ruotsin julkiseksi työvoimapalveluksi, joka on yksi viranomainen. Eräs tärkeä uudistus on myös pienten yksityisten palveluntarjoajien mukaantulo julkisen työvoimapalvelun ohjelmien tuottajaksi. Vuonna 2010 työnvälityksellä oli sopimus 938 palvelutarjoajan kanssa ja yli 180 000 henkeä osallistui näiden tuottamiin eri toimiin vuoden aikana. Vuonna 2012

Ruotsissa työvoimapolitiikka on kokonaisuutena huomattavasti aktiivisempaa kuin suomessa.

SUOMI

RUOTSI

1,04

4,03

1,78

10,3

1,15

3,7

0,72

6,14

0 2 4 6 8 10 12

Atp bkt

Atp määrä

Ptp bkt

Ptp määrä

Kuvio 3. Aktiivi- ja passiivitoimien bkt-osuudet ja määrät suhteessa työvoimaan Ruotsissa ja Suomessa vuonna 2010, %.

Atp = aktiivinen työvoimapolitiikka, Ptp = passiivinen työvoimapolitiikkaLähde: OECD.


otettiin käyttöön arviointityökalu, jolla työnhakijan palvelutarve selvitetään pro-filoivien kysymysten avulla.

Aktiivipolitiikkaan kytkeytyvään työt tömyysturvaan on tehty useita uu-distuksia, lähinnä tiukennuksia. Oma-vastuuaikaa on lisätty 7 päivään ja osa-aikatyöllisten turvan kesto on rajattu 75 päivään, mikä merkitsee noin 7 kuukaut-ta osa-aikaisena. Työnantajien ei myös-kään enää tarvitse todistaa työaikoja työttömyysturvan saamista varten, mikä voi olla usein toistuvana prosessina tär-keäkin hallinnollinen kevennys.

Painopisteet työvoimapolitiikassa ovat yhteensovituksen parantaminen, työt-tömyysturvan toimiminen konversio-politiikkana (suomeksi voisi ehkä sanoa ”muutosturvana”) sekä työllisyyden kas-vattaminen pitkällä aikavälillä. Parhail-laan Ruotsissa ei käydä juurikaan keskus-telua työvoimapolitiikan uudistamisesta.

suomen uudistuspolitiikkaSuomen työvoimapolitiikan uudistuk-sia voisi kuvata 1990-luvulta lähtien aktivointipolitiikan tehostamiseksi, työnhakuaktiivisuuden nostamiseksi ja työnhakijoiden palvelujen eriyttämiseksi suoraan työmarkkinoille hakeutuville ja enemmän palveluja tarvitseville. Työ-voimapolitiikan vuoden 1998 perusuu-distuksessa strategiana oli vaikutusten hakeminen työmarkkinavirtojen kautta: passiivista työmarkkinatukea aktivoi-tiin työllistämiseen, laaja työnhaku-valmennus otettiin käyttöön ja työvoi-mapalveluja uudistettiin. Uudistuksen valmistelussa pyrittiin hyödyntämään tutkimustietoa (ks. Skog ja Räisänen 1997), ja myös uudistusta ohjaavassa ryhmässä oli tutkijoita. Uudistusta arvi-oitiin myös poikkeuksellisella intensitee-tillä (Aho ym. 2000, Arnkil ym. 2000, Malmberg ym. 2000, Tuomala 2000, Valtakari 2000) ja se herätti myös kansainvälistä mielenkiintoa (Räisänen 2001). Uudistusta jatkettiin ns. toisen aallon toimilla (Toinen aalto 2001).

Julkisen työvoimapalvelun palvelu-rakenne uudistettiin jakamalla se työn-hakukeskuksiin (työvoimatoimistot) ja työvoiman palvelukeskuksiin vuosina 2004-2006. Tarkoitus oli kohdentaa pal-veluja paremmin moniammatillista tukea tarvitseville ja toimia tässä yhteistyössä kuntien ja Kelan kanssa (Arnkil ym. 2004). Ikääntyneitä ja heidän työnanta-jiaan pyrittiin kannustamaan työssä py-symiseen työttömyysturvan ns. eläkeput-ken alaikärajan korotuksilla, millä onkin saatu työttömyysriskiä alentavia vaiku-tuksia (Kyyrä ja Wilke 2004, Kyyrä ja Ollikainen 2008). Työmarkkinatukea on pyritty aktivoimaan pitkään työttömä-nä olleiden ryhmissä ja uudistamalla kus-tannusten jakoa valtion ja kuntien kesken työmarkkinatuessa ja toimeentulotues-sa. Työnhakualueet yhtenäistettiin 80 kilometriin vuonna 2010. Omaehtoinen koulutus työttömyysturvalla tuli mahdol-liseksi v. 2010 ja siitä tuli nopeasti varsin suosittua. Vuonna 2001 käynnistettiin myös kuntouttava työtoiminta, jonka toteuttamisessa kunnilla on tärkeä rooli. Vuonna 2005 käynnistetty muutosturva (Arnkil ym. 2007) oli esimerkki uuden-laisesta yhteistyöstä ja toimintamallista, jolla muutostilanteissa työvoimapalvelut tuotiin jo ennen irtisanomista työnteki-jöiden työpaikalle ja myös työnantaja osallistui toimintaan.

Suomessa työvoimapolitiikkaa on uudistettu aktiivisempaan

suuntaan.

Työllisyys- ja työvoimapolitiikassa on myös toteutettu kokeiluja, esimerkiksi työnetsijäkokeilu (2002-2004), ikään-tyneiden matalapalkkatuki (2006-2010), starttirahan laajennuskokeilu (2005-2007) ja yksinyrittäjätukikokeilu (2007-2011). Työllistämiskokeiluja koskeva tutkimusevidenssi ei kuitenkaan osoita erityisempiä työllisyysvaikutuksia tai

ne ovat epävarmoja (Räisänen 2013), vaikka on toteutettu useita kokeiluja eri kohderyhmille ja eri menetelmillä.

Ehkä 2000-luvulla on myös tehty työ-voimapoliittinen uudistus ilman uudis-tusta, kun aktiivitoimia on suunnattu vaikuttavampiin ja edullisempiin toimiin. Erityisesti kalliita ja vaikuttavuudeltaan heikkoja julkisen sektorin tukityöllistä-mistoimia on karsittu.

Vuoden 2013 alussa tuli voimaan nuori-sotakuu, jossa jo korkealla intensiteetillä toteutettua nuorten työttömien aktivoin-tia edelleen tehostettiin ja lisättiin koh-deryhmäksi myös alle 30-vuotiaat vasta-valmistuneet. Vain muutamaa kuukautta aiemmin tuli voimaan pitkäaikaistyöttö-myyden kuntakokeilu. Nuorten ammatti-kouluttamattomien velvoitetta hakeutua koulutukseen kevennettiin, työttömyyden määrittelyä väljennettiin ja yrittäjien työttömyysturvaan tehtiin muutoksia.

Suurin uudistus vuonna 2013 oli kui-tenkin työ- ja elinkeinotoimistojen rakenneuudistus ja palvelulinjat. TE-toimistoja on nyt 15 ja niillä 120 toimi-paikkaa. TE-palveluverkkoon kuuluvat myös työvoiman palvelukeskukset, yh-teispalvelupisteet ja seudulliset yritys-palvelut. Jokaisessa TE-toimistossa on kolme palvelulinjaa: työnvälitys- ja yri-tyspalvelut, osaamisen kehittämispal-velut ja tuetun työllistämisen palvelut. Ainakin lainsäädännön tasolla myös ter-minologiaa uudistettiin. Palvelujen tar-jonnassa on etenkin 1990-luvulta lähtien kehitetty voimakkaasti sähköisiä palve-lujen tarjoamistapoja niin työnantajille kuin työnhakijoillekin.

menestyksellinen työvoima-politiikan RefoRmi – mitä opittavaa Ruotsista?Työmarkkinasuoriutumista kuvaavien indikaattorien perusteella ero Ruotsin ja Suomen välillä on nimenomaan työl-lisyydessä, ei työttömyydessä. Varsinkin ikääntyneiden työllisyydessä Ruotsi on saavuttanut erinomaisia tuloksia, vaikka

tutkimustulokset suomen työllistämiskokeiluista eivät ole osoittaneet selviä työllisyysvaikutuksia.


myös Suomi on tässä merkittävästi paran-tanut. Työmarkkinoiden dynamiikka on kansainvälisesti verrattuna molemmissa maissa suurta mutta Ruotsissa vielä voi-makkaampaa.

2000-luvulla toteutetuissa työvoi-mapolitiikan reformeissa Ruotsissa on Suomea voimakkaammin tuotu yksityi-siä palveluntarjoajia mukaan julkisen työvoimapalvelun toimintaan, aktivointi-politiikan uudistukset ovat olleet merkit-täviä ja nuoret on nostettu Suomea var-hemmin tärkeänä kohderyhmänä esille. Osatyökykyisiin Ruotsi on panostanut Suomea enemmän. Suomi on puoles-taan 2000-luvulla panostanut enemmän ikääntyneisiin ja työnantajien palveluun.

Jos ajatellaan kaikkein innovatiivi-simpia politiikkaelementtejä, on pitkän aikavälin työvoiman tarjonnan kasvat-taminen Ruotsissa ilman muuta sellai-nen. Tähän kuuluvat myös inklusiiviset työmarkkinat, joilla heikkoja ryhmiä pyritään tehokkaasti integroimaan työ-elämään. Suomessa muutosturvamallia ja työttömien omaehtoista koulutusta voidaan pitää 2000-luvun innovaatioina.

Jos ajatellaan menestyksellisen työ-markkinareformin piirteitä, on sen kat-tavuus (työttömyysturva ja muut etuu-det, julkisen työvoimapalvelun rooli ja organisointi, aktivointipolitiikka ja pääkohderyhmät) olennaista tulosten aikaansaamisen kannalta. Voidaan sa-noa, että reformin tulisi olla sisällöltään laaja-alainen, eri osien suhteen johdon-mukainen ja uudistuspolitiikan uskotta-vaa ja pitkäjänteistä. Olennaista on myös vuorovaikutus palkanmuodostuksen ja muun talouspolitiikan kanssa.

Suomessa on varmaan liiaksi keskitytty kertaluontoisiin ja suhteellisen kapea-alaisiin uudistuksiin. Työmarkkinare-formit eivät ole yleensä muodostaneet jatkumoa, joka luo uskottavuutta ja jo-hon eri toimijat sopeuttavat omaa toi-mintaansa. Kun keskeisistä uudistuslin-jauksista sovitaan jo hallitusohjelmassa, tulee työmarkkinauudistuksista helposti ”toimeenpanouudistuksia” eli jo päätetyn tavoitteen toteuttamista. Uudistuksilla ei siten usein ole ollut työmarkkinateoreet-tista pohjaa ja tutkimusten käyttö voi ra-joittua valitun linjan verifiointiin.

Ruotsista me suomalaiset voisimme pyrkiä oppimaan pitkän aikavälin työvoi-

man tarjontapolitiikkaa ja sen vaatimuk-sia. Ikääntyneiden parempi työllisyys on myös otettava opiskelun kohteeksi. On myös huomattava, että työvoima-politiikalla ei ole Ruotsissa ainoastaan stabilisaatio- ja jakopoliittinen tehtävä, vaan myös merkittävä rakennepoliittinen

kirjallisuus

Aho, S. & Holttinen, J. & Vehviläinen, J. & Virjo, I. (2000), Vuoden 1998 työvoimapoliittisen

uudistuksen arviointia. Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 224.

Arnkil, R, & Spangar, T. & Nieminen, J. (2000), Suomen työvoimapoliittisen uudistuksen

arviointi palveluprosessin ja paikallistoimistojen näkökulmasta. Evaluoinnin loppuraportti.

Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 219.

Arnkil, R. & Jokinen, E. & Spangar, T. & Syrjä, H. & Karjalainen, J. (2007), Muutosturva

uudenlaisen yhteistyön airuena. Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 331.

Arnkil, R. & Karjalainen, V. & Aho, S. & Lahti, T. & Lyytinen, S.-M. & Spangar, T. (2004),

Yhteispalvelusta palvelukeskuskonseptin kehittämiseen. Yhteispalvelukokeilun arvioinnin

loppuraportti. Työministeriö, Työhallinnon julkaisu 339.

Kyyrä, T. & Wilke, R.A. (2004), Reduction in the Long-Term Unemployment of the Elderly: A

Success Story from Finland. Centre for European Economic Research, Discussion Paper 04/63.

http://econstor.eu/bitstream/10419/24071/1/dp0463.pdf

Kyyrä, T. & Ollikainen, V. (2008), To Search or Not to Search? The Effects of UI Benefit

Extension for the Older Unemployed. Journal of Public Economics, 92, 2048-2070.

Långtidsutredningen (2011), Huvudbetänkande, Stockholm, SOU 2011:11.

Malmberg-Heimonen, I. & Vuori, J. (2000), Työnhakuryhmätoiminnan vaikutukset työmark-

kina-asemaan ja koettuun terveyteen. Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 221.

OECD (1996), Employment Outlook. Paris: OECD.




Räisänen, H. & Alatalo, J. & Henriksen, K.K. & Israelsson, T. & Klinger, S. (2012), Labour

Market Reforms and Performance in Denmark, Germany, Sweden and Finland. Publications of

the Ministry of Employment and the Economy, Employment and Entrepreneurship 19/2012,

Helsinki.

Räisänen, H. (2001), Implementation Issues in Finland: Experiences, Developments and

Context of Labour Market Policy Measures. Teoksessa OECD (2001): Labour Market Policies

and the Public Employment Service. Paris: OECD.

Räisänen, H. (2013), Onko yksikään työllisyyskokeilu onnistunut Suomessa? TEM-analyyseja

47/2013. www.tem.fi

Skog, H. & Räisänen, H. (1997), Toimivampiin työmarkkinoihin. Selvitysmiesten raportti työ-

voimapoliittisen järjestelmän uudistamiseksi. Helsinki: Työministeriö.

Taslimi, M. (2011), Vad vet vi om arbetsmarknadspolitiska långsiktiga effekter och

konjunkturella mönster? Arbetsförmedlingen, Stockholm, Working Paper 2011:3.

Toinen aalto (2001), Työvoimapolitiikan uudistuksen jatkaminen. Työministeriö, Työhallin-

non julkaisu 269.

Tuomala, J. (2000), Työnhakukoulutuksen vaikutusten arviointi. Työministeriö, Työpoliittinen

tutkimus 222.

Valtakari, M. (2000), Työvoimapoliittisen järjestelmän uudistuksen rekrytointia edistävät

vaikutukset. Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 220.

Vartiainen, J. (2013), Saadaanko työvoimareservit käyttöön? Työpoliittinen aikakauskirja, 56,

18-28.

rooli. Politiikan arviointi on Ruotsissa systemaattisempaa ja alan tutkimus-toimintaa on useissa laitoksissa, mm. työvoima-arviointeihin keskittyneessä laitoksessa (IFAU). Suomessa sellaista laitosta ei ole. •


Heikki Räisäsen kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että Suo-mi ja Ruotsi vastaavat monilta osin toisiaan,

mikä tekee maiden työmarkkinarefor-mien vertailusta opettavaista. Naapuri-maita on ajan saatossa vertailtu useaan otteeseen, ja vaaka on heilahdellut ajan-jaksosta ja asiasta riippuen joskus sinne ja toisinaan tänne. Työmarkkinoiden osalta vaaka on viime aikoina tuntunut kallistuneen Ruotsin hyväksi.

Räisänen kehottaa Suomea oppimaan Ruotsin innovatiivisista politiikkaele-menteistä, joiksi hän nostaa pitkän ai-kavälin työn tarjonnan kasvattamisen ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmi-en kiinnittämisen työmarkkinoille. Ak-tiivinen työvoimapolitiikka on osa näitä koskevaa yleisempää politiikkalinjausta,

joten käsittelen kommentissani hieman laajemminkin Suomen ja Ruotsin työ-markkinoita.

Ennen varsinaista työmarkkinarefor-mien vertailua on syytä vilkaista maiden samankaltaisuuksien lisäksi työmarkki-noiden eroja. Artikkelissa todetaan mai-den olevan samalla viivalla, jos vertailu suoritetaan työttömyysasteilla, mutta työllisyysasteissa Ruotsilla on reilun neljän prosenttiyksikön kaula Suomeen nähden. Ero on kuitenkin ollut olemassa jo parin vuosikymmenen ajan, joten tun-tuisi kovin vaikealta selittää eroa pelkäs-tään työvoimapolitiikan viimeaikaisilla muutoksilla. Voisiko taustalla olla jokin työmarkkinoita koskeva rakenteellisempi tekijä?

Mahdollisia rakenteellisia tekijöitä arvioitaessa kannattaa huomioida kol-me seikkaa. Ensinnäkin osa-aikatyö on

Ruotsissa huomattavasti yleisempää kuin Suomessa. Ruotsissa lähes joka neljäs työllinen työskentelee osa-aikaisena, kun Suomessa vastaava prosenttiluku on noin 14. Toiseksi julkinen sektori on Ruotsissa merkittävämpi työllistäjä kuin Suomessa. Ja kolmanneksi työvoiman ulkopuolella oleva työikäinen ruotsalai-nen on suomalaista kanssasisartaan tai -veljeään todennäköisemmin sairaana tai vajaakuntoisena (28,3 % vs. 18,6 %) mut-ta huomattavasti harvemmin eläkkeellä (7,9 % vs. 24.2 %).

Työvoimapolitiikan toimintaympäris-tö on kieltämättä monilta osin samanlai-nen maiden välillä, mutta edellä esitetyn vertailun perusteella siinä on myös mit-tavia eroja. Jo pelkästään sillä, että jul-kisen sektorin työllisyys olisi Suomessa samalla tasolla Ruotsin kanssa, Suomen työllisyysaste nousisi 71 prosenttiin ja ero

Työllisyysoppia Ruotsin malliin? Kommentti Heikki Räisäsen artikkeliin

Kari HämäläinenJohtava ekonomisti

[email protected]


Ruotsin työllisyysasteeseen kaventuisi 2,5 prosenttiyksikköön. Tämä on tietysti yksinkertaistettu laskelma, joka ohittaa erilaiset kerrannais- ja syrjäyttämisvai-kutukset. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki muut Pohjoismaat ovat onnistuneet yhdistämään Suomea laajemman julkisen sektorin Suomea kor-keampaan työllisyysasteeseen. Julkisen sektorin rooli työllistäjänä ja sen yhteys työvoimapolitiikkaan sekä työmarkkinoi-den alue-eroihin tarjoaisi potentiaalisesti kiinnostavan lisänäkökulman maiden vä-liseen vertailuun.

Mitä luultavimmin työllisyysero mai-den välillä kaventuisi myös, jos osa-ai-katyö olisi Suomessa yhtä yleistä kuin Ruotsissa. Yksi pohdinnan arvoinen kysymys työvoimapolitiikan vertailussa olisi ollut, missä määrin osa-aikatyö kyt-keytyy Ruotsissa vallitsevaan inklusiivi-sen työvoimapolitiikan linjaan, ja missä määrin tämä heijastuu maiden välisiin eroihin työvoiman ulkopuolella olemi-sen syissä.

Rakenteellisten erojen lisäksi voi-daan kysyä, mikä on Ruotsin valitseman työlinjan rooli maiden välisissä työlli-syyseroissa. Ruotsi on viime vuosina toteuttanut mittavia veroja sosiaali-turvajärjestelmää koskevia uudistuk-sia. Ruotsin valtiovarainministeriössä tehtyjen laskelmien mukaan leijonan osa pitkän aikavälin myönteisistä työlli-syysvaikutuksista syntyy työssäkäyvien ansiotulovähennyksen ja työttömyystur-van tasoa tai kestoa laskevien uudistus-ten välityksellä (Ministry of Finance 2012). Uudistukset ovat kiistatta paranta-neet työn vastaanottamisen kannustimia Ruotsissa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että uudistusten myötä kannustimia mittaavat keskimääräiset työllistymis-veroasteet ovat laskeneet jotakuinkin Suomen tasolle (Hämäläinen 2012). Käytettävissä olevat tulot kasvavat siis yhtä paljon molemmissa maissa, jos työt-tömän työllistyminen tapahtuu samalla bruttopalkalla.

Maiden välisiä työllisyyseroja on täten hieman vaikea selittää erilaisilla työllis-tymisen kannustimilla. Pelkästään näihin perustuen Suomen työllisyysasteen pitäi-si vieläkin olla jotakuinkin Ruotsin tasol-la, ellei jopa hieman korkeampi. Vaikka tulevaisuudessa Ruotsin työllisyysaste lähtisi uudistusten seurauksena nousuun, niin uudistuksia edeltäneitä työllisyys-eroja niiden vaikutuksilla ei kuitenkaan kyetä selittämään.

Työllistymisen kannustimet ovat Suomessa vähintään yhtä

hyvät kuin Ruotsissa.

Aktiivisen työvoimapolitiikan osalta ar-tikkelissa mainitaan Ruotsin ryhtyneen painottamaan aiempaa voimakkaammin työllistäviä toimenpiteitä. Artikkelin ku-vion 1 perusteella tämä ei tosin ole aivan niin selvä johtopäätös. Vuosien 2005-2010 välillä näyttäisi enemmänkin siltä, että työvoimapoliittisia toimenpiteitä on leikattu kautta linjan. Voitaisiinko jopa sanoa, että Ruotsin viimeaikainen työlin-ja on ensisijaisesti tarkoittanut siirtymis-tä perinteisistä aktiivisista toimenpiteistä kohti työttömien kannustimiin vaikut-tamista? Aiempaa vähäisempiä aktiivi-sia toimenpiteitä on vain kohdennettu heikoimmassa asemassa oleville, joihin kuuluvat maahanmuuttajat, pitkäaikais-työttömät, nuoret ja pitkäaikaissairaat.

Pitkäaikaissairaita lukuun ottamatta Ruotsin työvoimapolitiikan uudistukset tuntuvat sellaisilta, joita ainakin jossa-kin muodossa on toteutettu myös Suo-messa. Yhdessä asiassa maat kuitenkin liikkuvat selvästi eri suuntiin. Suomessa ansiosidonnaisen työttömyysturvan työs-säoloehtoa on harkittu lyhennettäväksi jo siinä määrin, että se täyttyisi tyypillisellä kuuden kuukauden palkkaperusteisella toimenpiteellä. Ruotsissa tämänkaltais-ten tilanteiden syntyä on puolestaan py-ritty estämään. Suomessa työssäoloehdon

lyhentämistä ei tosin ole vielä toteutettu, joten sekään ei auta selittämään vallin-neita työllisyyseroja.

Ylipäätään valtaosa Ruotsissa toteu-tetuista uudistuksista näyttää paperilla sellaisilta, jotka ovat käytössä Suomes-sakin. Havainto alleviivannee yhtäältä maiden samankaltaisuutta ja toisaalta työmarkkinareformeja koskevien aja-tusten yleismaailmallista luonnetta. Tätä taustaa vasten ei liene kovin yllättävää, että Ruotsissa viime aikoina toteutetut uudistukset eivät ole ainakaan silmämää-räisesti katsottuna heijastuneet maiden välisiin työllisyyseroihin. Väite vaatisi tietysti tarkempaa tutkimusta, mutta osa pitkään kestäneiden erojen selityksistä löytynee myös rakenteellisista tekijöistä. Näihin osaltaan lukeutuu myös Ruotsin pyrkimys pitää kaikki ikään, sukupuoleen ja syntymämaahan katsomatta työmark-kinoiden yhteydessä ja käytettävissä.

Olen täysin samaa mieltä Heikki Räi-säsen kanssa siitä, että Suomessa työ-markkinauudistukset ovat kerrallisia ja kapea-alaisia eikä tutkimustietoa pyritä systemaattisesti kerryttämään. Olen sa-maa mieltä myös siitä, että työvoiman riittävyydestä pitää olla huolissaan. Tu-levan työvoiman tarjonnan varmistami-seksi kannattaa ehdottomasti ottaa mallia Ruotsista. Huomattavasti hankalampi ky-symys on kuitenkin, mistä osasta Ruotsin työmarkkinoita ja työmarkkinauudistuk-sia mallia otetaan. •

kirjallisuus

Ministry of Finance (2012), How Should

the Functioning of the Labour Market Be

Assessed?, Stockholm: Ministry of Finance,

Reports 2012:5.

Hämäläinen, K. (2012), Näkökulmia

Suomen ja Ruotsin työmarkkinoihin, teok-

sessa Kilpailukyky ja työn tarjonta – oppia

Ruotsin kokemuksista?, Valtioneuvoston

kanslian raporttisarja 4/2012.

Ruotsin viime aikojen uudistukset eivät näytä nostaneen työllisyysastetta veRRattuna suomeen.


Vuonna 2005 tehtiin Suo-men eläkejärjestelmään suuria muutoksia. Ylei-sestä 65 vuoden van-huuseläkeiästä luovuttiin

ja siirryttiin joustavaan eläkeikään niin, että työntekijä voi valita vanhuuseläk-keelle jäämisiän 63 ja 68 vuoden väliltä. Samalla mahdollisuuksia siirtyä eläkkeel-le ennen vanhuuseläkeikää rajoitettiin. Työttömyyseläkkeet ja yksilölliset var-haiseläkkeet lakkautettiin kokonaan; osa-aikaeläkkeiden ja varhennettujen vanhuuseläkkeiden ikäraja nousi. Myös eläkkeiden laskentatapa muuttui. Jat-kossa työeläkettä karttuu koko työuran ajalta. Karttumaprosentti riippuu iästä tavalla, joka pyrkii kannustamaan lähellä eläkeikää olevia jatkamaan työuraansa.

Uudistusten perimmäinen tavoite oli turvata eläkejärjestelmän kestävyys. Niiden valmisteluvaiheessa käytettä-

vissä olleiden arvioiden mukaan elä-keläisten määrän odotettiin kasvavan voimakkaasti keskimääräisen eliniän noususta johtuen. Tämän entistä suu-remman eläkeläisjoukon eläkkeiden maksamisen laskettiin edellyttävän joko eläkkeiden leikkaamista, eläkemaksujen korottamista tai keskimääräisen eläk-keellejäämisiän nousua. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa sovittiin eläkkeiden automaattisesta leikkaamisesta eliniän odotteen kasvusta riippuvalla elinaika-kertoimella. Eläkemaksut jäivät vuoden 2005 uudistusta koskevassa sopimukses-sa ennalleen, mutta niitä on sen jälkeen korotettu useampaan otteeseen. Lisäksi eläkeuudistuksen arvioitiin lykkäävän keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2-3 vuodella.1

Vuoden 2005 eläkeuudistus pyrki luo-maan taloudellisia kannustimia eläkkeel-le jäämisen lykkäämiseksi. Erityisesti

Yhtenä vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena oli eläkejärjestelmän kestävyyden vahvistaminen eläkkeellesiirtymisikää nostamalla. Varhaiseläkkeelle pääsy muuttui vaikeammaksi ja vanhuuseläkkeelle jäämisen lykkäämistä pyrittiin tekemään taloudellisesti houkuttelevaksi. Uudistuksen aidot vaikutukset

ovat kuitenkin olleet pieniä. Eläkkeellesiirtymisiän viime vuosien nousu selittyy lähinnä työttömyys-eläkkeiden korvaamisella työttömyysturvan lisäpäivillä. Vanhuuseläkkeen ikärajojen ja taloudellisten

kannustimien muutos on pikemminkin alentanut eläkkeellesiirtymisikää.

Roope UusitaloProfessori

HECER, Helsingin [email protected]


Vuoden 2005 eläkeuudisTus

myöhensi eläkkeelle siirtymistä vain vähän


ROOPE UUSITALON mukaan taloudellisilla kannustimilla on merkittäviä vaikutuksia

eläkkeelle siirtymiseen. Vuoden 2005 uudistus ei silti oleellisesti muuttanut keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, koska kannustimien

muutokset olivat keskimäärin suhteellisen pieniä



vanhuuseläkkeiden superkarttuman - karttumisen ansioista tavallista kor-keamman prosentin mukaisesti 63-68 vuoden iässä - tarkoitus oli houkutella pysymään työelämässä alinta mahdollista vanhuuseläkeikää pidempään. Myös elä-kekustannusten kasvun rajoittamiseksi käyttöön otetun elinaikakertoimen toi-vottiin kannustavan työnteon jatka-miseen.2 Vaikutuksen tehostamiseksi käynnistettiin informaatiokampanja, ja esimerkiksi Eläketurvakeskuksen (ETK) sivuille sekä Työeläke.fi -informaatio-portaaliin ilmestyi laskureita, joiden avulla voi laskea, kuinka pitkään työn-tekoa pitää jatkaa elinaikakertoimen eläkettä pienentävän vaikutuksen kom-pensoimiseksi.

Yksi vuoden 2005 eläke-uudistuksen tavoitteista oli

myöhentää eläkkeelle jäämistä.

Eläkkeellejäämisiän nostoon pyrittiin myös vaikeuttamalla varhaiseläkkeel-le pääsyä. Uudistusta valmisteltaessa keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli noin 59 vuotta, kuusi vuotta yleistä vanhuuseläkeikää alempi. Eläkkeelle-siirtymisiän myöhentäminen vaati siis varhaiseläkkeelle pääsyn rajoittamis-ta. Eläkeuudistuksen merkittävimmät muutokset koskivatkin työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkkeiden ehtoja. Vuo-den 2005 uudistuksessa työttömyyselä-kejärjestelmä lakkautettiin kokonaan. Eläkeikää lähestyvien työttömien toi-meentulo turvattiin työttömyyseläkkeen sijaan oikeudella saada ansiosidonnaista päivärahaa vanhuuseläkeikään asti. Työt-tömyysturvan lisäpäiväoikeuden eli ns. työttömyyseläkeputken ikärajaa korotet-tiin samalla kahdella vuodella. Myös yk-silöllinen varhaiseläkejärjestelmä lope-tettiin. Samalla työkyvyttömyyseläkkeen ehtoja kuitenkin lievennettiin lisäämällä yli 60-vuotiaiden työkyvyttömyyseläke-

päätöksiin ”ammatillisia kriteerejä” kos-kevaa harkintaa.

Olemme talven aikana yrittäneet Satu Nivalaisen kanssa arvioida eläkeuudis-tuksen vaikutuksia lähellä eläkeikää olevien työllisyyteen, työttömyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen. Tutkimuksessa on käytetty Eläketurvakeskuksen rekis-tereistä poimittua 10 prosentin otosta 50-70 -vuotiaista suomalaisista vuosilta 2000-2011. Tutkimusraportti (Uusitalo ja Nivalainen 2013) on julkaistu Val-tioneuvoston kanslian julkaisusarjassa. Tässä artikkelissa käyn läpi arviointipro-jektin joitakin keskeisiä tuloksia. Analyy-sin yksityiskohdat löytyvät varsinaisesta raportista.

mikä selittä ä eläkkeellesiiRtymi-siän muutoksen?Eläkkeellesiirtymisikää koskevat tavoit-teet on sidottu Eläketurvakeskuksen vuosittain raportoimaan eläkkeellesiir-tymisiän odotteeseen. Indikaattori kuvaa sitä, mikä olisi 25- tai 50-vuotiaan odotet-tu eläkkeellesiirtymisikä, jos eläkkeelle siirtyvien osuus kussakin ikäluokassa säilyisi laskelman tekovuoden tasolla. Esimerkiksi hallituksen ja työmarkkina-järjestöjen 11.3.2009 tekemän sopimuk-sen tavoitteena on Eläketurvakeskuksen laskeman 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymi-siän odotteen nostaminen niin, että se olisi 62,4 vuotta vuoteen 2025 mennessä.

Eläkkeellesiirtymisiän odote on nous-sut nopeasti 2000-luvulla. Vuosien 2000 ja 2011 välillä 25-vuotiaan odote kohosi 58,8 vuodesta 60,5 vuoteen eli 1,7 vuo-della ja 50-vuotiaan odote 60,4 vuodesta 62,4 vuoteen eli 2,0 vuodella. Valtaosa kasvusta on tapahtunut vuoden 2005 jälkeen, ja joissakin puheenvuoroissa odotteen kasvua pidetään merkkinä elä-keuudistuksen onnistumisesta.3

Eläkkeellesiirtymisiän odotteen nou-su selittyy lähinnä työttömyyseläkkeel-le siirtyneiden määrän vähenemisellä. Työttömyyseläkkeelle pääsi 2000-luvun alussa 60-vuotiaana kahden vuoden työt-

tömyysajan jälkeen. Pitkäaikaistyöttömiä oli paljon ja 60 vuotta tästä syystä yleinen eläkeikä. Työttömyyseläkkeiden määrä väheni 2000-luvun alussa työttömyys-putken ikärajojen noston vuoksi ja putosi nollaan työttömyyseläkejärjestelmän lak-kauttamisen vuoksi vuosina 2010-2012.

Kuviossa 1 olemme hajottaneet eläk-keellesiirtymisiän odotteen nousun työttömyys-, työkyvyttömyys- ja van-huuseläkkeelle siirtyneiden määrän muutosten selittämään osuuteen. Kuvion vasemmassa yläkulmassa on tutkimuk-sessa käytetystä otosaineistosta laskettu eläkkeellesiirtymisiän odote, joka vastaa suhteellisen hyvin ETK:n julkaisemaa odotetta. Odotteen muutos on sitten ha-jotettu eri eläkkeiden ikäryhmittäisen alkavuuden - eli eläkkeelle siirtyneiden osuuden edelleen työssä olevista - muu-tosten vaikutukseen. Esimerkiksi va-semmassa alakulmassa raportoitu työt-tömyyseläkkeiden kontribuutio kuvaa sitä, miten eläkkeellesiirtymisiän odote olisi muuttunut, jos kaikkien muiden eläkkeiden ikäryhmittäin laskettu alka-vuus olisi pysynyt ennallaan, mutta työt-tömyyseläkkeiden alkavuus olisi alentu-nut 2000-luvulla toteutuneella tavalla.

Kuten kuviosta 1 näkyy, eläkkeellesiir-tymisiän odotteen nousu selittyy lähin-nä työttömyyseläkkeiden alkavuuden laskulla. Myös työkyvyttömyyseläkkei-den alkavuuden lasku on lievästi nos-tanut eläkkeellesiirtymisiän odotetta. Tämä johtuu osittain eläkeuudistukses-ta. Työkyvyttömyyseläkkeisiin lasket-tavien yksilöllisten varhaiseläkkeiden lakkauttaminen vaikeutti työkyvyttö-myyseläkkeelle pääsyä ja nosti siksi eläk-keellesiirtymisiän odotetta. Sen sijaan vanhuuseläkkeiden alkavuus on vuoden 2005 jälkeen kasvanut ja tämä on alenta-nut eläkkeellesiirtymisiän odotetta.

Kuviossa 1 raportoitu työttömyyseläk-keiden vaikutus on kuitenkin osittain näennäistä. Työttömyyseläkkeiden lak-kauttaminen ei poistanut pitkäaikais-työttömyyttä. Uudistuksen jälkeen pit-

”jos työttömyyseläkeläiset olisi laskettu työttömiksi myös ennen eläkeuudistusta, ei eläkkeellesiiRtymisiän odote olisi

noussut kuin noin puolella vuodella 2000-luvun aikana.”


käaikaistyöttömät eivät enää päässeet työttömyyseläkkeelle, mutta he voivat saada sen sijaan ansiosidonnaista työttö-myyspäivärahaa vanhuuseläkeikään asti. Kelan ja Finanssivalvonnan julkaisemien tilastojen mukaan yli vuoden ansiosidon-naista työttömyyspäivärahaa saaneiden 60-64 -vuotiaiden määrä kasvoi uudis-tuksen jälkeen noin 50 prosentilla ja yli kaksi vuotta päivärahaa saaneiden määrä kasvoi 12-kertaiseksi. Työttömyyseläk-keiden muuttuminen työttömyysturvan lisäpäiviksi selittää valtaosan eläkkeelle siirtymisiän havaitusta muutoksesta. Jos työttömyyseläkeläiset olisi laskettu työt-tömiksi myös ennen eläkeuudistusta, ei eläkkeellesiirtymisiän odote olisi nous-sut kuin vajaalla puolella vuodella koko 2000-luvun aikana.

vanhuuseläkkeelle jä ämisen taloudelliset kannustimetEläkeuudistuksen mielenkiintoisimmat elementit liittyivät vanhuuseläkejärjes-telmän muutoksiin. Samalla kun ylei-

sestä 65 vuoden eläkeiästä siirryttiin joustavaan eläkeikään, pyrittiin luomaan taloudellisia kannustimia eläkkeelle siir-tymisen lykkäämiselle. Vuodesta 2005 lähtien eläkettä on karttunut 63-68 vuo-den iässä 4,5 prosenttia vuosipalkasta. Tämän superkarttuman tarkoituksena oli houkutella jatkamaan työssä alinta vanhuuseläkeikää pidempään.

Jo ennen uudistusta eläkejärjestel-mässä oli kannustimia eläkkeelle siir-tymisen lykkäämiseen. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle saattoi ennen eläke-uudistusta jäädä jo 60-vuotiaana, mutta jokainen kuukausi, jolla eläkettä aikaisti ennen varsinaista eläkeikää, pienensi eläkettä 0,4 prosentilla. Vastaavasti elä-kettä saattoi lykätä varsinaista eläkeikää myöhemmäksi, jolloin eläkettä korotet-tiin 0,6 prosentilla kultakin lykkäyskuu-kaudelta. Eläkeuudistuksessa nämä var-hennusvähennykset ja lykkäyskorotukset korvattiin osittain superkarttumalla. Superkarttumaprosentti laskettiin niin, että kannustimet eläkkeelle siirtymi-

sen lykkäämiseen säilyivät keskimäärin suunnilleen ennallaan. Superkarttuma siis kannustaa lykkäämään eläkkeelle siirtymistä, mutta keskimäärin suurin piirtein sama vaikutus oli aiemman jär-jestelmän varhennusvähennyksillä ja lykkäyskorotuksillakin.

Vaikka siirtyminen varhennusvähen-nyksistä ja lykkäyskorotuksista super-karttumaan oli eläkkeelle siirtymisen kannustimien kannalta keskimäärin suurin piirtein neutraali, kohteli muutos eri ryhmiä eri tavalla. Varhennusvähen-nykset ja lykkäyskorotukset tehtiin eläk-keellesiirtymisikään mennessä ansait-tuun eläkkeeseen, superkarttuma taas perustuu vuosiansioihin 63-68 -vuotiaa-na. Lisäksi muutos karttumaprosenteissa riippui iästä jo senkin tähden, että ennen eläkeuudistusta ei eläkettä enää karttu-nut yli 65-vuotiaana tehdystä työstä.

Muutoksen hahmottamiseksi teim-me joukon esimerkkilaskelmia, jois-sa eläkkeelle siirtymisen lykkäämisen kannustimia verrattiin vanhan ja uuden eläkejärjestelmän mukaisissa tilanteis-sa. Kuviossa 2 on yksi esimerkki näistä laskelmista. Poimimme aineistosta suh-teellisen tyypillisen tapauksen, tässä ta-pauksessa henkilön, joka on 62-vuotiaana edelleen työssä, jonka kuukausipalkka on 3000 euroa ja joka on 62 vuoden ikään mennessä ehtinyt kartuttaa 1500 euron kuukausieläkkeen. Laskimme sen jäl-keen, paljonko esimerkkihenkilö saisi eläkettä kussakin mahdollisessa eläkkeel-lesiirtymisiässä. Tässä laskelmassa ote-taan huomioon varhennusvähennykset ja lykkäyskorotukset, karttumaprosentit kussakin iässä ja eläkkeiden indeksointi kulloinkin vallinneiden sääntöjen mu-kaan. Lisäksi laskelman takana on joukko oletuksia; oleellisin niistä on palkkatason kasvu keskimääräisen ansiotasoindeksin vuosimuutoksen mukaisesti.

Kuvioon 2 on piirretty, paljonko eu-romääräinen kuukausieläke kasvaa, jos eläkkeelle siirtymistä lykätään yhdellä vuodella. Tasoa oleellisempaa on kui-

supeRkaRttuman kannustinvaikutukset ovat keskimääRin yhtä suuRia kuin aiempien vaRhennus-

vähennysten ja lykkäyskoRotusten.61

61.5

6262

.5O

dote

2000 2005 2010Eläkkeellesiirtymisvuosi

Odotteen muutos

6161

.562

62.5

Odo

te


Vanhuuseläkkeiden alkavuuden kontribuutio

6161

.562

62.5

Odo

te


Työttömyyseläkkeiden alkavuuden kontribuutio

6161

.562

62.5

Odo

te


Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden kontribuutio

Kuvio 1. Eri eläkkeiden alkavuuden vaikutus eläkkeelle siirtymisiän odotteeseen.


tenkin katsoa uuden ja vanhan järjestel-män välistä eroa. Esimerkkihenkilöllä uudistus kasvattaa kannustimia lykä-tä eläkkeelle jäämistä 62 vuoden iästä 63 vuoden ikään. Tämä johtuu lähinnä uuden järjestelmän aikaisempaa anka-rammasta varhennusvähennyksestä. Uudessa järjestelmässä eläkkeen aikais-taminen vuodella pienentää eläkettä 7,2 prosenttia, kun vanhassa järjestelmässä yhden vuoden vaikutus oli 4,8 prosenttia. 62-vuotiaita uudistus siis kannustaa py-symään työssä 63-vuotiaaksi asti.

Sen sijaan 63- ja 64-vuotiaiden kan-nustimet jatkaa työssä heikkenivät uu-distuksen vuoksi. Uuden järjestelmän superkarttuma luo esimerkkihenkilölle vanhan järjestelmän varhennusvähen-nystä pienemmän kannustimen työssä jatkamiseen. Yli 65-vuotiaita uudistus kohtelee esimerkkihenkilön palkkata-solla suurin piirtein neutraalisti.

Kuviossa 2 esitetyn tapauksen lisäksi laskimme eläkeuudistuksen vaikutuk-sia eläkkeelle siirtymisen lykkäämisen kannustimiin kaikille tutkimusotoksen henkilöille. Kuukausieläkkeen sijaan teimme laskelmat mittaamalla eläkkeel-le siirtymisen lykkäämisen vaikutuksia odotettavissa olevan eliniän aikaisiin tuloihin. Eläkkeelle siirtymisen lykkää-minen kasvattaa tuloja, koska myöhem-min eläkkeelle jäävät saavat palkkatu-loja pidempään ja koska eläke kasvaa sitä suuremmaksi mitä myöhemmin jää eläkkeelle.

Näistä laskelmista on esimerkki ku-viossa 3. Tässä verrataan eläkkeelle siirtymisen lykkäämisen vaikutusta lop-puelämän aikaisten tulojen nykyarvoon vanhan ja uuden eläkejärjestelmän välil-lä. Kuviossa on eläkeuudistuksesta aiheu-tuvan kannustimien muutoksen jakauma otospopulaatiossa. Muutos on raportoitu ikäluokittain 62-65 -vuotiaille.

Kuvion 3 perusteella em. esimerkki-henkilö edustaa aineistoa suhteellisen hyvin. Koko aineistosta laskettuna eläk-keelle siirtymisen lykkäämisen kannusti-

met tyypillisesti kasvoivat 62-vuotialle ja vähenivät 63-64 -vuoitaille. Keskimäärin kannustimien muutos kaikkien ikäryhmi-en yli laskettuna oli lähellä nollaa.

Koska vanhuuseläkkeelle jäämisen taloudellisten kannustimien muutos oli lähellä nollaa, ei ole yllätys, ettei van-huuseläkkeiden alkavuuskaan oleellisesti eläkeuudistuksen vuoksi muuttunut. Uu-

”63- ja 64-vuotiaiden kannustimet jatkaa työssä heikkenivät uudistuksen vuoksi.”

distus kuitenkin kohteli eri ikäryhmiä eri tavalla. Kuvion 3 mukaan voisi ennustaa, että eläkkeelle siirtyminen 63- ja 64-vuo-tiaana yleistyisi ja eläkkeiden alkavuus mahdollisesti vähentyisi 62- ja 65-vuo-tiaana. Empiiristen laskelmien mukaan täsmälleen näin kävi.

Kuvioon 4 olemme laskeneet eläkkeel-le siirtymisen taloudellisten kannustimi-

Palkka 3000 €/kk, karttuma 50%

0

5

10

15

20

63-62 64-63 65-64 66-65 67-66 68-67

UUDET SÄÄNNÖT VANHAT SÄÄNNÖT

%

Kuvio 2. Esimerkkilaskelma eläkkeelle siirtymisen lykkäämisen vaikutuksesta eläkkeeseen.

Kuvio 3. Eläkeuudistuksesta aiheutunut muutos eläkkeelle siirtymisen lykkäämisen talou-dellisissa kannustimissa eri ikäryhmissä.

050

010

0015

0020

000

500

1000

1500

2000

-20000 -10000 0 10000 20000 -20000 -10000 0 10000 20000

62 63

64 65Frek

rens

si

Muutos lisätyövuoden vaikutuksessa eläkevarallisuuteen


en muutoksia sukupuolen, iän ja työkoke-muksen pituuden mukaan luokitelluissa ryhmissä. Koska eläkeuudistus kohteli eri tavalla eri ryhmiä, oli kannustimien muu-toksissa merkittäviä eroja. Uudistuksen vaikutuksen kannalta mielenkiintoista on, muuttuiko eläkkeellesiirtymiskäyt-täytyminen kannustimien muutoksen kanssa samansuuntaisella tavalla. Tämän arvioimiseksi olemme samaan kuvioon piirtäneet eläkkeellesiirtymisriskin muu-toksen vertaamalla eläkkeelle siirtynei-den osuutta kussakin ryhmässä vuoden 2005 jälkeen ennen uudistusta vallinnee-seen tilanteeseen.4

Kuvion 4 vaaka-akselilla on kunkin ryhmän kannustimissa tapahtuneen muutoksen keskiarvo ja pystyakselil-la eläkkeellesiirtymisriskin muutos kussakin ryhmässä. Kuvioon piirretty suora kuvaa kannustimien muutoksen vaikutusta eläkkeellesiirtymisriskin muutokseen. Tämä suora on ennuste yksinkertaisesta regressiomallista, jossa eläkkeellejäämisriskiä selitetään kannus-timien muutoksella painottaen havainto-ja kunkin ryhmän koolla.

Kuvion 4 mukaan taloudellisilla kan-nustimilla on yllättävänkin voimakas vaikutus eläkkeelle siirtymiseen. Mitä enemmän eläkkeelle siirtymisen lykkää-minen kasvattaa eläkettä, sitä pienempi osa kustakin ryhmästä jää eläkkeelle. Tu-los on tilastollisesti merkitsevä ja esti-maatti huomattavan suuri. Vanhuuseläk-keelle jäämisen todennäköisyys kasvoi vuoden 2005 uudistuksen jälkeen eniten 63- ja 64-vuotiaiden joukossa. Näissä ikä-luokissa myös työssä jatkamisen talou-delliset kannustimet heikkenivät.

Mitä enemmän työssä jatkaminen kasvattaa eläkettä, sitä

harvemmat jäävät eläkkeelle.

Ihan kaikkea eivät taloudellisten kan-nustimien muutoksetkaan silti selitä. 65-vuotiaina edelleen työssä olevien eläkkeellesiirtymisriski pieneni selvästi enemmän kuin mitä kannustimien muu-toksen perusteella voisi ennustaa. Tämä saattaa liittyä yleisestä 65-vuoden eläke-iästä luopumiseen, joskin tällaisen vai-kutuksen toteen näyttäminen empiirisen

-.6-.4

-.20

.2.4

Eläk

keell

e jää

misr

iskin

muu

tos

-.01 0 .01 .02 .03Suhteellinen muutos lisätyövuoden vaikutuksessa eläkevarallisuuteen

62 6262

62 6262

6363

63

63

636364

6464

64

64 64

656565 65656566

66

66

66

66

6667

67

Kuvio 4. Taloudellisten kannustimien vaikutus vanhuuseläkkeelle siirtymiseen.

aineiston avulla on hankalaa. Vastaavasti vaikka 62-64 -vuotiaiden eläkkeellesiir-tymiskäyttäytymisen muutokset sopivat hyvin yhteen työssä jatkamisen taloudel-listen kannustimien muutoksen kanssa, olisi silti liian rohkeaa väittää, että elä-kejärjestelmän ikärajoilla ei olisi muista kuin taloudellisista tekijöistä johtuvaa vaikutusta eläkkeelle siirtymiseen.

lopuksiVuoden 2005 eläkeuudistus muutti suomalaista eläkejärjestelmää monin tavoin läpinäkyvämmäksi ja eläkkeiden karttumisen kannalta reilummaksi. Sa-malla elinaikakertoimen käyttöönotto takaa, että eläkejärjestelmä suoriutuu velvoitteistaan vaikka elinikä kasvaa ja eläkkeellä vietettyjen vuosien määrä li-sääntyy. Lisäksi järjestelmään rakennettu automaattinen sopeutusmekanismi te-kee eläkepolitiikasta ennustettavampaa eikä vaikeita eläkkeiden leikkauspää-töksiä tarvitse erikseen tehdä elinajan pidentyessä.

Sen sijaan tavoite, että eläkeuudis-tus pidentäisi työuria, näyttää olevan toteutumassa vain osittain. Varhais-eläkkeille pääsy on eläkeuudistuksen jälkeen aikaisempaa vaikeampaa, koska työttömyyseläke- ja yksilöllinen var-

kirjallisuus

Uusitalo, R.& Nivalainen, S. (2013), Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirty-

misikään. Valtioneuvoston kanslian raportteja 5/2013.

haiseläkejärjestelmä on lakkautettu. Työttömyyseläkkeen korvaaminen työt-tömyysturvan lisäpäivillä nosti eläkkeel-lesiirtymisikää mutta kasvatti samalla työttömyysturvaa saavien määrää. Yh-teenlaskettunakin työttömyys- ja työky-vyttömyyseläkkeiden muutosten ”aito” vaikutus työurien pituuteen oli vain noin yksi kuukausi. Vanhuuseläkkeen ikärajo-jen ja taloudellisten kannustimien muu-tos taas on pikemminkin alentanut eläk-keellesiirtymisikää. Tämä johtuu 63- ja 64 -vuotiaiden aikaisempaa heikommista kannustimista työssä jatkamiseen ja täs-tä seuranneesta eläkkeellesiirtymisriskin kasvusta. •

viitteet

1 Työmarkkinajärjestöjen sopimus 12.11.2001.

2 Ks. www.etk.fi/fi/service/elinaikakerroin/256/

elinaikakerroin. Tässä lehdessä julkaistava Hannu

Uusitalon haastattelu sisältää tietoboksin työeläke-

järjestelmän keskeisistä piirteistä.

3 Esimerkiksi Ilmarisen entisen toimitusjohta-

jan Kari Puron haastattelu Työeläke-lehdessä

17.2.2012.

4 Eläkkeellesiirtymisriskillä tarkoitetaan tässä

vuoden aikana eläkkeelle siirtyneiden osuutta

edellisen vuoden lopussa työssä olleista.


LUKUvihjemari kangasniemi

Vanhempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

[email protected]

hanna kuusela ja matti ylönenKonsulttidemokratia - Miten valtiosta

tehdään tyhmä ja tehoton. Gaudeamus, 2013, 183 s.

Filosofi Pekka Himasen valtioneuvostolle tekemä konsulttiselvitys muhkeine hin-talappuineen on komeillut viime kuukau-sina sanomalehtien otsikoissa. Konsultti nimikkeenä on toistuvasti ollut vähiten arvostettujen ammattien listalla. Kult-tuurintutkija, Suomen Akatemian tut-kijatohtori Hanna Kuusela ja toimittaja ja tutkija Matti Ylönen, joka aiemmin on työskennellyt mm. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa, ovat haastatelleet kymmeniä eri tavoin valtion käyttämien konsulttipalvelujen kanssa sidoksissa olevaa ihmisiä. Johtopäätös on synkeä: valtio on haksahtanut korvaamaan vir-kamiehiä kalliilla konsulttipalveluilla. Tämä on johtanut paitsi julkisen rahan valumiseen hukkaan, myös virkamiehen vastuusta vapaan ja salailevan konsultti-en ammattikunnan kukoistukseen.

Kirjoittajat tuovat esille kilpailuttami-sen ja hankintalain ongelmia. Hankinta-laki määrää yli 30 000 euron hankkeet kilpailutettavaksi, mutta tyypillisesti

luottokonsulttien sopimuksia ketjute-taan, vaikka tämä on sääntöjen vastais-ta. Konsultit laskuttavat julkista sektoria melko sumeilematta, ja työn sisältö ja määrä ovat sopimuksissa heikosti mää-riteltyjä.

Avoimuus ei valtion hankintatoimin-nassa myöskään toimi: kirjoittajien mu-kaan tietoja konsulttisopimuksista on vaikea saada, ja vaikka asiakirjoja yleises-ti koskee julkisuusperiaate, ne on helppo julistaa salaisiksi vedoten liiketoimintaa koskeviin tietoihin. Alle 30 000 euron hankkeista järkevän tiedon saaminen on suunnattoman työn takana, ja valtion yhteishankintayksikön Hanselin kautta tehtyjen puitesopimusten yksityiskoh-dista ei ole juurikaan mahdollisuutta saada informaatiota. Konsulttien käytön kasvu on lisännyt salaisuuksien määrää. Itse kilpailutus on usein suhteettoman raskasta ja todellisten markkinoiden olemassaolo kyseenalaista. Työelämäval-mennuksen, joka useimmiten hoidetaan konsulttien voimin, kirjoittajat ja heidän haastateltavansa tuomitsevat jokseenkin yksiselitteisesti hömpäksi.

Valtiontalouden tuottavuusohjelma, nykyisin nimeltään vaikuttavuus- ja tu-loksellisuusohjelma, on johtanut valtion henkilötyövuosien määrän tuntuvaan laskuun mutta usein samalla konsultti-en alati kasvavaan käyttöön. Perustellusti kirjoittajat kyseenalaistavat sen, kuinka paljon todellisia säästöjä tai tehokkuus-hyötyjä tällä tavoin saavutetaan.

Vaikka kirjoittajat toteavat johdan-nossa, että konsulttidemokratia ei ole seurauksiltaan yksiselitteisen paha tai hyvä ilmiö, kirjan nimestä lähtien sitä maalataan melkoisen synkillä väreillä. Tuntuu järkevältä ajatella, että joissa-kin tilanteissa ulkopuolisten tekemä evaluaatio valtionkin toiminnoista voi olla enemmän kuin tarpeellinen: sel-lainenhan kirjoittajien omakin analyysi pohjimmiltaan on. Ratkaisuna Kuusela

ja Ylönen peräänkuuluttavat lisäresurs-seja Valtiontalouden tarkastusvirastolle, lain valmistelutyölle selkeämpiä sääntöjä ja tuottavuuskeskustelun täyskäännöstä.

Teoksen lähestymistapa on pääosin kvalitatiivinen, ja toki sellaisenaan tar-peellinen. Kirjoittajien vahvuus on myös selvästi tällaisessa analyysissä. Toimien vaikuttavuuden määrällinen tutkiminen olisikin haasteellista, näin laajassa mit-takaavassa jokseenkin mahdotonta. Kirja olisi onnistunut vakuuttamaan ainakin taloustieteestä ja tilastoluvuista kiinnos-tuneen lukijan jopa paremmin, jos muu-tama huolimaton ja heikosti pohjustettu sohaisu kvantitatiiviseen tutkimukseen, esimerkiksi työllisyysskenaarioihin, oli-si jätetty kokonaan pois tai viitattu huo-mattavasti kattavammin olemassa oleviin tutkimuksiin.

Vaikka Kuusela ja Ylönen toteavat, et-tei tarkoituksena ollut kirjoittaa pamflet-tia, kirja on monilta osin hyvin pamfletin-omainen. Konsulttiongelman analyysistä siirrytään saumattomasti maalailemaan demokratian tulevaisuudenvisioita, ”roh-keaa valtiota” ja pohtimaan ruohonjuu-ritason demokratiaa. Voidaan pohtia, onko Kallio-liikkeen Ravintolapäivän kohtaama byrokratia tarpeellista ra-portoida tässä yhteydessä. Tutkijana on helppo yhtyä kirjoittajien toteamukseen, että rohkea valtio kannustaa tutkimus-yhteisön monimuotoisuuteen ja jopa ristiriitaan. Tutkimustulokset tulisi ottaa päätöksenteossa vakavasti silloinkin, kun ne eivät miellytä.

Kaiken kaikkiaan kirjoittajien visiot ovat kuitenkin monelta osin järkeenkäy-piä: tehokas ulkoistettujen palveluiden käyttö edellyttää toimivia markkinoita kilpailutettavalle tuotteelle ja analyysiä siitä, milloin on järkevämpää käyttää ja kehittää organisaation sisäistä osaamista. Demokratia taas edellyttää kansalaisen mahdollisuutta arvioida tämän toimin-nan järkevyyttä. •


LUKivihjeheikki taimioErikoistutkija

Palkansaajien [email protected]

seppo lindblomHuojuva tasavalta. Otava, 2013, 272 s.

Monien asiantuntijoiden mukaan Euroo-pan talous- ja rahaliiton tulevaisuudessa on vain kaksi vaih-toehtoa, liittovaltio tai hajoaminen. Kannattajia löytyy myös kol-mannelle tielle: he eivät halua luopua eu-rosta ja vaativat EMUn instituutioiden, sääntöjen ja niiden valvonnan kehittä-mistä ilman, että samalla jouduttaisiin turvautumaan esimerkiksi jäsenmaiden yhteiseen budjettiin, verotukseen, ve-lanottoon ja valtiovarainministeriöön. Myös Suomen hallitus on valinnut tä-män tien.

Seppo Lindblomin mielestä rahaliitto on täydellisesti epäonnistunut. Hän ei hyväksy liittovaltiokehitystä ja pelkää kolmannen tien johtavan vähitellen sii-hen. Niinpä hän näyttää tulevan ainoaan jäljelle jäävään johtopäätökseen: Suomen on erottava rahaliitosta. Ihan näin kate-gorista kannanottoa ei kirjasta tosin löy-dy, koska hän "ei pysty antamaan korskei-ta neuvoja poliittisille vastuunkantajille". Lindblomin näkemysten painoarvoa

nostaa hänen poikkeuksellisen mittava uransa Suomen kansantalouden näkö-alapaikoilla mm. tutkijana, ministerinä ja pankinjohtajana. Hän toimi myös PT:n edeltäjän Työväen Taloudellisen Tutki-muslaitoksen ensimmäisenä esimiehenä 1970-luvun alussa.

Lindblomin ajattelussa kansallinen itsemääräämisoikeus (suvereniteetti) ja kansanvalta käyvät kansantalouden edel-lä. Ero eurosta saattaisi hyvinkin johtaa jonkinlaiseen talouskatastrofiin joksikin aikaa, mutta hän on valmis ottamaan tä-män riskin: jos jotain on jätettävä arvai-lujen varaan, niin olkoon se ennemmin kansantalous kuin kansanvalta. Kirjoit-taja katsoo myös, että kertarutina (ero eurosta) on parempi kuin ikuinen kiti-nä (euroalueen rämpiminen kasvavien ongelmien parissa). Hän toivoo, että tasavallan presidentti voisi ottaa tässä tilanteessa johtavan roolin.

Lindblomin mukaan kaikkein ongel-mallisinta eurokriisissä on pyrkimys ratkaista se keinoilla, jotka johtavat politiikan demokratiavajeeseen, yhä etäämmälle kansanvallan kontrollis-ta. Hän ei hyväksy Suomen hallituksen budjettiesitysten kierrättämistä Brys-selin kautta, suhdanteiden sääntelyn kansallisen liikkumavaran rajoittamista, eikä rahaliiton pelisääntöjen muitakaan muutoksia, jotka vievät talouspoliittista valtaa kansallisvaltiolta ylikansallisille elimille. Toisaalta yleiseurooppalainen parlamentarismi on hänestä pelkkää haihattelua. Hän on huolissaan siitä, että puuhataan byrokraattista kuria ja samalla unohdetaan maiden väliset kulttuurierot, jotka omalta osaltaan johtivat nykyiseen kriisiin.

Kirjoittaja pohtii myös muita tasa- ja kansanvaltaa huojuttavia uhkia. Euro-kriisin myötä kansalaisille on syntynyt rämettynyt kuva niin politiikasta kuin taloudestakin, mikä horjuttaa heidän luottamustaan poliittiseen järjestelmään.

Hän arvostelee yhteiskunnallisen moraa-lin rappeutumista, viihteellistynyttä ja pinnallistunutta mediaa, virkamiesten ja etenkin valtiovarainministeriön vallan kasvua sekä poliitikkojen reformikilpai-lua. Hyvinvointivaltioon kohdistuvat ylivaatimukset eivät ole toteutettavissa ilman velkaantumista, mikä johtaa po-liittiseen luottamuspulaan ja demokra-tian vaarantumiseen. Finanssimaailman moraalikato on luonut mahdollisuuksia politiikan moraalikadolle.

Kirjan suurin avoin kysymys on kui-tenkin se, missä määrin eurokriisi joh-tuu julkisen talouden liiallisesta paisu-misesta ja velkaantumisesta. Kirjoittaja tulkitsee niin eurokriisin kuin Suomen 1990-luvun lamankin poliitikkojen re-formikilpailun aiheuttamaksi velkaan-tumiskriisiksi, vaikka - Kreikka selvänä poikkeuksena - ennen kriisiä näiden maiden julkiset taloudet olivat hyvin hallinnassa. Suomen 1980-luvun lopun "kasinotalouden huuma" ja euroalueen kriisimaiden kuplan muodostuminen pe-rustuivat ennen muuta ulkomaisen velan ottoon yksityiselle sektorille. Kriisimaak-si päätymistä ennusti vaihtotaseen vajeen paisuminen paremmin kuin julkisen ve-lan kasvu.

Nyt tietysti voidaan kysyä, oliko jul-kinen talous näissä maissa kestävällä pohjalla, jos kerran siihen kuplan puh-jettua repesi ammottava aukko. Mutta verokertymät olisivat romahtaneet ja sosiaalimenot olisivat kasvaneet siinäkin tapauksessa, että yksityisen sektorin vel-kakriisi olisi iskenyt pienempikokoisen julkisen sektorin olosuhteissa - ja vielä pahemmin valtion ja kuntien ydintoimin-toihin. Joka tapauksessa yritykset kuroa umpeen syntynyttä julkisen talouden va-jetta leikkaamalla menoja ja kiristämällä verotusta ruokkivat lamaa, kun devalvaa-tiot ovat poissuljettuja ja EKP:n rahapo-litiikka ei toimi riittävän ekspansiivisena vastavoimana. •


Seija IlmakunnasJohtaja


Reija LiljaTutkimusjohtaja


artikkeli


Pääministeri Matti Vanhasen vuonna 2009 Rukan lumilla keksimä ajatus nostaa van-huuseläkkeen alaikärajaa 63 vuodesta 65 vuoteen on

saanut tukea useilta poliittisilta päättä-jiltä ja myös joiltakin taloustieteilijöiltä. Sen taustalla on ollut, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edel-lyttää korkeaa kokonaistyöllisyysastetta, jota pidemmät työurat ja myöhäisempi siirtyminen vanhuuseläkkeelle tukevat. Ajatuskulkua on helppo ymmärtää. Tästä syystä monet - sen enempää asiaa miet-timättä - ovat sitä varauksetta kannatta-neet. Vanhuuseläkeiän alarajan noston hyödyllisyyttä ei kuitenkaan voida näin yksioikoisesti arvioida, vaan asia vaatii huolellisemman analyysin.

Kun erilaisia hyvinvointiuudistuksia suunnitellaan, ainakin kahteen asiaan tulee kiinnittää huomiota: Miten tehok-kaasti suunniteltu uudistus vie asetet-tuun tavoitteeseen? Kuinka oikeuden-mukaisena uudistusta voidaan pitää? Tästä näkökulmasta onkin yllättävää, että vanhuuseläkkeen alaikärajan nostoa

puoltavat eivät ole yleensä esittäneet ar-vioita siitä, kuinka paljon tällä toimenpi-teellä työurat pitenisivät ja työllisyysaste nousisi. Ehdotuksen puoltajat eivät ole myöskään kiinnittäneet huomiota sii-hen, kohteleeko vanhuuseläkeiän alara-jan nosto kansalaisia tasa-arvoisesti vai kasvattaako se eriarvoisuutta.

Työn tarjonnan lisäämiseen tähtäävät uudistukset, kuten juuri vanhuuseläk-keen alaikärajan nosto, eivät automaatti-sesti takaa toivottua työllisyyden kasvua, jos työn kysyntä ei reagoi työn tarjonnan kasvuun odotetulla tavalla. Työn tarjon-taa lisäävien toimien esittäjät korostavat usein pelkästään teoreettisten oletusten pohjalta, että uudistukset kasvattavat työllisyyttä pitkällä aikavälillä. He eivät koe tarpeelliseksi lähteä arvioimaan, mi-ten pitkään näitä mahdollisia hyödyllisiä vaikutuksia joudutaan odottamaan (ks. esim. Vartiainen 2013). Kysymys sii-tä, voivatko esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset olla oletettuja heikompia ja osoittautua erityisesti lyhyellä aikavälillä kohtuuttomiksi toimien kohteeksi joutu-neille, ei heille ole oleellinen.

Eläkeikärajan nosto saattaa lyhyellä aikavälillä heikentää

kansalaisten hyvinvointia kohtuuttomasti.

Jos uudistuksen ajatellaan tuottavan hedelmää vasta hyvin pitkällä aikavälil-lä, vastuullisen päätöksentekijän tulisi myös huolellisesti arvioida, mitkä ovat uudistuksen vaikutukset kansalaisten hyvinvointiin lyhyemmällä aikavälillä. Pitkän aikavälin tarjontatoimet - oletet-tuine hyötyineen - eivät automaattisesti tuota hyvinvointiyhteiskunnan kannalta parasta mahdollista tulosta.

vanhuuseläkkeen alaikäRajan nostolla heikot työllisyysvaikutukset Vuonna 2005 voimaan astuneen eläke-uudistuksen jälkeen Suomessa on voitu siirtyä joustavasti vanhuuseläkkeelle 63 ja 68 ikävuosien välillä. Tätä ennen, erityisesti yksityisellä sektorilla, ylei-

Vanhuuseläkkeen alaikärajan nostoa pidetään liki ihmelääkkeenä työurien pidentämisessä, vaikka uudistus-ehdotuksen tehoa ja oikeudenmukaisuutta ei ole kunnolla arvioitu. Keskeinen este uudistuksen onnistumisel-

le on työvoiman kysyntä: varttunutta työvoimaa palkataan edelleen heikosti ja työnantajat ovat haluttomia eläkeikärajojen nostoon. Keskustelussa on unohdettu myös elinaikakertoimen vaikutus ja se, että vuoden

2005 eläkeuudistuksen jälkeen vanhuuseläkkeelle pääsyn alaikärajaa on jo nostettu kolmella vuodella. Ikärajan nostoa ei voida myöskään pitää kaikkien palkansaajien kannalta oikeudenmukaisena: erityisesti

pienituloiset työntekijät, joilla on suuri työttömyys- ja työkyvyttömyysriski sekä keskimääräistä alhaisempi odotettu elinikä, joutuvat tällaisen uudistuksen maksumiehiksi.


Seija Ilmakunnaksen (vas.) ja Reija Liljan

mielestä työnantajien haluttomuus palkata

varttunutta työvoimaa rajoittaa työllisyyden

kasvua.


nen eläkeikä oli 65 vuotta. Emme tässä yhteydessä arvioi vuoden 2005 eläke-uudistuksen työllisyysvaikutuksia, sillä sitä tehdään eri tahoilla erikseen.1 Poh-dimme sen sijaan hypoteettista tilannet-ta, jossa vanhuuseläkkeen alaikärajaa nostettaisiin nykyisestä 63 vuodesta 65 vuoteen.

Olisi tärkeää nostaa työllisyysastetta eri

ikäryhmissä jo ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.

Kuviossa 1 on verrattu 55-68 -vuotiaiden työllisyysasteita vuosina 2004 ja 2012.2 Kuviosta ilmenee, että 55 vuotta täyt-täneiden työllisyysasteet olivat vuonna 2012 selvästi korkeammat kuin 2004 kai-kissa ikäluokissa, myös 63-64 -vuotiaiden joukossa, joilla oli vuonna 2012 oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle.3 Vuonna 2012 valtaosa, 80 prosenttia, 55-vuotiaista oli työssä, kun 62-vuotiaista töissä oli enää 48 prosenttia.

Kuvion 1 viesti on selvä. Jotta ko-konaistyöllisyysaste pysyisi korkeana, olisi tärkeää pyrkiä puuttumaan ennen

varsinaista vanhuuseläkeikää tapah-tuvaan työllisyysasteen hiipumiseen. Vaikka vuonna 2004 vanhuuseläkeiän alaraja oli kaksi vuotta korkeampi kuin vuonna 2012, matalammat työllisyysas-teet 55-vuotiaiden ja tätä vanhempien joukossa ennen varsinaista vanhuuselä-keikää johtivat siihen, että vuonna 2004 työllisyysasteet olivat kautta linjan alhai-semmat kuin vuonna 2012. Jos vuonna 2012 työllisyysasteet olisivat olleet 55-68 -vuotiaiden ikäryhmissä vuoden 2004 ta-solla, olisi tänä vuonna ollut yli 108 000 työllistä vähemmän.

Jotta julkinen talous olisi kestävällä pohjalla, on arvioitu, että kokonais-työllisyysasteen tulisi nousta noin 75 prosenttiin. Vuonna 2012 tämän ta-voitteen saavuttaminen olisi vaatinut, että työllisten määrä olisi ollut 213 000 henkilöä toteutunutta suurempi. Mi-ten lähelle tätä tavoitetta periaatteessa päästäisiin, jos vanhuuseläkeiän alaraja nostettaisiin 63 vuodesta 65 vuoteen? Oletetaan, että ikärajan nosto aiheuttai-si sen, että 63-64 -vuotiaiden työllisyys-aste nousisi 62-vuotiaiden tasolle. Tätä korkeammaksi se tuskin voisi ainakaan pitkään aikaan nousta ottaen huomioon iän myötä yleisesti heikentyvä työlli-

syyskehitys. Vuoden 2012 tietojen poh-jalta tämä arvio tuottaisi noin 33 000 työllistä lisää.

Karkean laskelmamme mukaan van-huuseläkkeen alaikärajan noston myö-tä 213 000 työllisten määrän yleisestä kasvutavoitteesta olisi siis saavutettu vajaat 16 prosenttia. Siten vanhuuseläk-keen alaikärajan nostoa ei voi pitää kovin keskeisenä eikä tehokkaanakaan keinona kokonaistyöllisyysasteen parantamisek-si. Pikemminkin tarvitaan toimenpiteitä, joilla työllisyysaste saadaan nousemaan ja pysymään korkeana ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.4

suomalaisilla työmaRkkinoilla ei aRvosteta kokemusta Työn tarjonnan uudistusehdotusten yh-teydessä on syytä myös kysyä, kuinka suomalaisilla työmarkkinoilla työn tar-jontaan vastataan. Erityisesti vanhuus-eläkkeen alaikärajan noston seurausten selvittämiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten vanhempien ikäryhmien työn tar-jonta otetaan nykyisillä työmarkkinoilla vastaan. Tämän arvioimiseksi olem-me ottaneet tarkempaan tarkasteluun vuonna 2007 työttömiksi jääneet, joi-den työn kysyntää (työllistymistä) seu-raamme vuonna 2008.5 Jotta voisimme tarkemmin arvioida puhtaan iän vaiku-tusta työllistymiseen, olemme rajanneet tarkastelumme kaikkein osaavimpaan työvoimaan eli korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin (kuvio 2).

Jopa korkeasti koulutettujen on vaikea työllistyä varttuneella iällä.

Kuvion 2 tulos on hätkähdyttävä: suo-malaisilla työmarkkinoilla ei näytetä arvostettavan osaavienkaan työttömien kokemusta. Korkea-asteen koulutuksesta huolimatta työttömäksi jääneiden toden-näköisyys saada uutta työtä vuoden si-

”vanhuuseläkkeen alaikäRajan nostoa ei voi pitää kovin keskeisenä eikä tehokkaanakaan keinona

kokonaistyöllisyysasteen paRantamiseksi.”

0

20

40

60

80

100

55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68Ikä

20042012

%

Kuvio 1. Työllisyysaste iän mukaan, 55-68 -vuotiaat, vuodet 2004 ja 2012.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus.


Lähde: Työssäkäyntitilastoon perustuvat tiedot, Pekka Myrskylä, Tilastokeskus.

kyinen vanhuuseläkkeen alaikäraja tun-tuu sopivalta. Ainoastaan murto-osa, 6 prosenttia, työnantajista piti 63 vuoden alaikärajaa liian matalana. Tätä erittäin pientä työnantajajoukkoa voidaan siis pi-tää sellaisena, joka selvästi haluaisi pitää ikääntyneestä työvoimastaan pitempään kiinni.

Kyselytutkimuksen mukaan vain 6 prosenttia työnantajista pitää 63 vuoden eläkeikärajaa

liian matalana.

Työstä suoraan vanhuuseläkkeelle siir-tyneet palkansaajat ovat työnantajia tyy-tyväisempiä nykyiseen vanhuuseläkkeen alaikärajaan; 86 prosenttia piti 63 vuoden alaikärajaa sopivana ja vain 3 prosenttia piti tätä ikärajaa liian korkeana. Tätä myönteistä tulosta selittää osin se, että kyselyn kohdejoukoksi on valittu palkan-saajat, jotka ovat jatkaneet työuraansa vanhuuseläkeikään asti.

Työnantajien kriittisiä asenteita ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan kuvaa myös se, että kaksi kolmesta työnanta-jasta pitää nykyisen joustavan vanhuus-eläkkeen 68 vuoden yläikärajaa liian korkeana. Tämän asenteen ovat tunte-neet nahoissaan noin viidennes van-huuseläkkeelle siirtyneistä palkansaa-jista, jotka olisivat halunneet eläkkeelle siirtymisen sijasta jatkaa työskentelyä. Vanhuuseläkkeelle siirtyneistä palkan-saajista lähes puolet pitää 68 vuoden yläikärajaa sopivana, joten asenteiden muokkauksessa erityisesti työnantajilla olisi parantamisen varaa.

Kun Eläketurvakeskuksen vuoden 2011 työnantajakyselyssä tiedusteltiin erikseen toimipaikkojen halukkuutta työllistää 63 vuotta täyttäneitä, van-huuseläkeiän saavuttaneita henkilöitä tulevaisuudessa, vain 13 prosenttia toi-mipaikoista ilmaisi voivansa työllistää tämän ikäisiä nykyistä enemmän. Tällai-sessa asenneilmastossa vanhuuseläkkeen alaikärajan mekaaninen nosto 63 vuo-desta 65 vuoteen näkyisi siten vain hyvin pieneltä osin näiden ikäluokkien työlli-syyden kasvuna. Sen sijaan odotettavissa olisi, että paine työkyvyttömyyseläkkeel-le kasvaisi ja ikääntyneitten työttömyys

Kuvio 2. Vuonna 2007 työttömäksi jääneiden työllistyminen vuonna 2008, korkea-asteen tutkinnon suorittaneet, %.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

15–24-vuotiaat

25–34-vuotiaat

35–44-vuotiaat

45–49-vuotiaat

50–54-vuotiaat

55–59-vuotiaat

60–64-vuotiaat %

Taulukko 1. Työnantajien ja palkansaajien näkemykset joustavan eläkeiän rajoista, vuosi 2011.

Liian matala Sopiva Liian korkea Ei osaa sanoa Yhteensä% % % % %63 vuoden alaikäraja

Työnantajat 6 70 21 3 100Palkansaajat 8 86 3 3 100

68 vuoden yläikärajaTyönantajat 2 29 66 3 100Palkansaajat 3 48 44 5 100

Lähde: Tuominen ym. (2012, 200).

sällä laskee voimakkaasti iän myötä. Kun korkea-asteen tutkinnon suorittanut työ-tön on 45-49 vuoden iässä, työllistymisen todennäköisyys jää jo alle 50 prosenttiin. Ikäryhmässä 55-59 -vuotiaat enää runsas viidennes työllistyy seuraavana vuonna. Työllistyminen on lähes olematonta 60-64 -vuotiaiden työttömien joukossa, jois-ta vain 8 prosenttia työllistyy seuraavan kalenterivuoden aikana.6

Nykytyömarkkinoilla kokonaistyölli-syysaste tuskin nousisi merkittävästi, jos vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettaisiin mekaanisesti 65 vuoteen ilman, että ikääntyneiden työvoiman kysyntä onnis-tuttaisiin samalla kääntämään kasvuun. Ikääntyvien työttömien heikko työllisty-minen näyttää olevan työmarkkinoillam-me pysyvämpi ilmiö; esimerkiksi vuonna 2000 ikäprofiili korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömien työllistymi-sestä oli yhtä masentava kuin vuonna 2007 sillä erotuksella, että työllisten osuudet tuolloin olivat kuvion 2 lukuja jonkin verran alhaisemmat.7

työnantajat penseitä eläkeiän koRotukselleYritysten into palkata vanhempaa työvoi-maa on vuosien saatossa ollut laimeaa; ikääntyneitä on rekrytoitu vähemmän kuin heidän osuutensa työllisistä antaisi aihetta odottaa. 1990-luvun alusta viime vuosikymmenen puoliväliin yli 50-vuo-tiaiden rekrytoinnit eivät yleistyneet, vaikka samaan aikaan ikääntyneiden työllisyys parani selvästi (Ilmakunnas ja Ilmakunnas 2013).

Eläketurvakeskuksen työnantaja- ja työntekijäkyselyihin perustuva tuore tut-kimus (Tuominen ym. 2012) joustavan eläkeiän toimivuudesta selittää omalta osaltaan sitä, miksi ikääntyneiden työt-tömien työllistymismahdollisuudet ovat edelleen heikot. Niinkin suuri osuus kuin viidennes työnantajista piti vanhuuseläk-keen 63 vuoden alaikärajaa liian korkea-na (taulukko 1). Nämä työnantajat olisivat siten toivoneet työntekijöiden siirtyvän eläkkeelle ennen 63 vuoden ikää. Valta-osalle, 70 prosentille, työnantajista ny-


kääntyisi nousuun. Tällaista lopputulosta tuskin kukaan toivoo.

Ikääntyneiden työllisyyteen vaikuttaa myös työkyvyttömyyseläkkeiden rahoi-tusmalli. Yritysten omaa kustannusvas-tuuta korostavalla maksuluokkamallilla tähdätään työkykyongelmien ennaltaeh-käisyyn ja sitä kautta työurien pidentä-miseen. Järjestelmä vaikuttaa kuitenkin myös uuden työvoiman palkkaamiseen ja erityisesti siihen, minkä ikäiseen työ-voimaan rekrytoinnit kohdistuvat. Näin rahoitusmalli voi johtaa varovaisuuteen palkata varttunutta työvoimaa, jolla työ-kyvyttömyyden riski on iän myötä kasva-nut. Maksuluokkamallin rekrytointivai-kutuksia on näin ollen syytä tarkastella kriittisesti eläkejärjestelmän tulevissa uudistuksissa.

Varttuneiden työntekijöiden näkö-kulmasta heikot uudelleentyöllistymis-mahdollisuudet ovat entistä suurempi ongelma, koska varhaiseläkevaihtoehtoja

on jyrkästi karsittu. Irtisanomisesta seu-raa nyt aiempaa suurempi ja pysyvämpi elintason lasku ilman uutta työtä jääväl-le työntekijälle. Mikäli vanhuuseläkkeen alaikärajat jatkossa entisestään nouse-vat, työttömäksi jäävän tilanne pahenee entisestään ja elämänvaiheesta työn ja eläkkeen välissä muodostuu nykyistä pidempi.

elinaikakeRRoin vaikutta a eläkeikätavoitteisiin Kysymys ”oikeasta” vanhuuseläkeiästä liittyy luonnollisesti väestön ikääntymi-seen ja tarpeeseen hillitä eläkemenojen kasvua sekä vahvistaa julkisen talouden rahoituspohjaa korkeammalla työlli-syydellä. Suomessa väestön ikäraken-teen muutokseen varaudutaan ennen kaikkea elinaikakertoimella ja pidem-millä työurilla. Elinaikakerroin leikkaa uusien eläkeläissukupolvien eläkkeitä samassa tahdissa kuin elinikä jatkossa

pitenee, jolloin se kompensoi täysin li-säelinvuosista johtuvan eläkemaksujen korotustarpeen. Se on automaattinen ja tehokas menohillinnän keino.

Elinaikakertoimen johdosta eläke-turvan taso voi kuitenkin tulevina vuo-sikymmeninä laskea liikaa, jos eläkettä kartuttavia työvuosia ei samanaikaises-ti kerry entistä enemmän. Sen rinnalla tavoitellaan myös pidempiä työuria. Pyrkimyksenä on ”tuplapotti”: toisaalta eläkkeiden riittävän tason säilyminen ja toisaalta kohtuullisen rajoissa pysyvä eläkemaksujen nousu.

Lisätyövuodet ovat tarpeen, koska elinaikakerroin leikkaa

eläkkeitä.

Monien varhaiseläkereittien lopettami-sen jälkeen vanhuuseläke on nyt eläkeuu-distusten ytimessä. Usein esitetty ehdo-tus vanhuuseläkkeen ikärajojen nostosta elinajan pitenemisen tahdissa kuulostaa yksinkertaiselta. Kun eläkkeitä kuiten-kin samanaikaisesti leikataan elinaika-kertoimella, ikärajojen nostojen kautta tavoiteltava eläkeiän myöhentäminen on kaikkea muuta kuin suoraviivainen yhteiskuntapolitiikan kysymys.

Useimpien mielestä on oikein ja koh-tuullista, että elinaikojen pidetessä nuo-remmat ja entistä terveemmät sukupol-vet työskentelevät nykyistä pidempään saadessaan nauttia elämän lisävuosista. Mutta missä tahdissa työurien pitäisi pi-detä? Esimerkiksi vuoden 2005 suureen työeläkeuudistukseen sisältyi lisäelin-vuosien ”tasajakomalli”: työuran loppuun tulee saada lisätyövuosia puolet siitä määrästä, jolla elinikä pitenee, ja puo-let lisävuosista nautitaan lisääntyneenä vapaa-aikana eläkkeellä. Uudistuksen myötä eläkkeellesiirtymisiän arvioitiin tuolloin myöhentyvän kolmella vuodel-la vuoteen 2050 mennessä (Risku 2010). Tämä vastasi noin puolta väestöennus-

ellei vaRttuneiden työntekijöiden työn kysyntää lisätä, eläkeiän alaRajan nostosta seuRaa lisää työttömyyttä.


teiden mukaisesta elinajan pitenemises-tä vastaavana aikana. Pian uudistuksen jälkeen vuonna 2009 asetettu uusi työ-uratavoite mullisti aikataulun: kolmen vuoden myöhentymisen tulisi toteutua jo vuoteen 2025 mennessä ja työuran lisä-työvuosien määrän tulisi kasvaa samassa tahdissa (tai jopa nopeammin) kuin eli-najat pitenevät.

Elinaikakerroin saa ihmiset myöhentämään eläkkeelle siirtymistä ilman virallisen

eläkeiän nostamistakin.

Nykyistä työuratavoitetta voikin tulkita siten, että elinaikakertoimen (alkavien eläkkeiden euromääräisen tason) ohella nyt myös eläkkeellesiirtymisikä on sidot-tu suorassa suhteessa eliniän pitenemi-seen: vuosi lisää elinaikaa lisää tavoitel-tavia työvuosia vuodella. Näiden pitäisi ennemminkin olla keskenään vaihtoeh-toisia eläkemenojen vakauttamismeka-nismeja, sillä molempien tavoitteena on sama; poistaa elinikien pitenemisestä ai-heutuva menopaineen kasvu. Kumman-kin tuominen sisään eläkejärjestelmään merkitsee kahdenkertaista eläke-etujen leikkausta. Maiden välisessä vertailussa tämä on poikkeuksellista, sillä tyypilli-sesti muissa maissa on valittu jompikum-pi automaattisen sopeutuksen tapa.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhtey-dessä elinaikakertoimen arvioitiin tulevi-na vuosikymmeninä johtavan eläkkeelle siirtymisen myöhentymiseen. Tällöin aivan perustellusti ajateltiin, että elin-aikojen pidetessä tulevat sukupolvet pyrkivät kompensoimaan elinaikaker-toimen eläkkeitä leikkaavaa vaikutusta työskentelemällä pidempään. Paraneva terveys ja toimintakyky antavat tähän myös hyvät edellytykset. Tuoreimmissa pitkän aikavälin ennustelaskelmissa ei kuitenkaan ole oletettu vakuutettujen juurikaan pidentävän työuriaan, vaik-ka ennustettu elinaika on pidentynyt ja elinaikakerroin leikkaa aiempaa arvio-ta enemmän eläke-etuja. Tätä voi pitää ristiriitaisena. Todennäköistä onkin, että nykyiset eläkemenolaskelmat aliarvioi-vat toteutuvaa eläkkeellesiirtymisiän myöhentymistä.

myös sosioekonomiset eRot on syytä huomioidaKäytännössä taustaominaisuuksiltaan eri-laisten palkansaajien eliniät pitenevät eri tahtiin, kun taas yleisessä eläkejärjestel-mässä eläkkeitä tai eläkeikiä sopeutetaan keskimääräisen eliniän muutoksen mu-kaan. Leikkaukset keskimääräisen eliniän perusteella kohtelevat eri palkansaajaryh-miä eri tavoin. Suomessa erot sosioeko-nomisten ryhmien välillä ovat erityisen suuret. Viime vuosina erot ovat pikemmin kasvaneet kuin kaventuneet huolimatta pyrkimyksestä kuroa niitä pienemmik-si. Esimerkiksi vuosina 1989-2007 ero 50-vuotiaiden elinajan odotteessa työn-tekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden välillä kasvoi miehillä 4,3 vuodesta 4,9 vuoteen ja naisilla 2,5 vuodesta 2,9 vuo-teen (Myrskylä et al. 2013). Elinajano-dotteiden tarkastelu tulojen suuruuden suhteen osoittaa, että erot ovat kasvaneet pienituloisten ja suuritulosten välillä vie-lä tätä enemmän (Tarkiainen ym. 2011).

Mikään ei viittaa siihen, että kehitys muuttaisi ainakaan nopeasti suuntaansa. Keskimääräiseen elinikään pohjautuvaan elinaikakertoimeen perustuva eläkkeiden leikkaus tai eläkeiän korotus rokottaa täl-löin raskaammin alempia sosioekonomi-sia ryhmiä. Jos käytössä ovat molemmat eläkemenojen vakautusmekanismit, niin vaikutus tuplaantuu.

Lähtökohdat työuran pidentämiselle eivät ole samat kaikille palkansaajille.

Kuvio 3 kuvaa vuoden 2007 tietojen pe-rusteella sitä, miten 50-vuotiaan miehen loppuelämä jakaantuu työmarkkinoille ja eläkeaikaan eri palkansaajaryhmissä. Elinajan odotteissa on noin viiden vuo-den ero ylempien toimihenkilömiesten eduksi verrattuna työntekijämiehiin. Vanhuuseläkevuosissa on 4,5 vuoden ero ja työllisessä ajassa 3,8 vuoden ero. Työttömänä ja varhaiseläkkeillä työnte-kijämiehet ovat puolestaan yhteensä noin 3,5 vuotta pidempään kuin ylemmät toi-mihenkilömiehet.

Alemmat sosioekonomiset ryhmät ehtivät olla

vanhuuseläkkeellä muita lyhyemmän ajan.

Kuvio 3 heijastaa myös sitä seikkaa, että korkea työttömyysriski on tiiviisti sidok-sissa matalaan koulutukseen ja heikom-paan työmarkkina-asemaan. Samalla se kertoo myös siitä, että vanhuuseläkkeen alaikärajan nosto esimerkiksi kahdella vuodella kohdattaisiin eri palkansaa-jaryhmissä selvästi eri lähtökohdista. Työntekijäammateissa työuran jatka-minen vanhuuseläkkeelle asti on epäto-dennäköisempää korkeamman työttö-myys- ja työkyvyttömyysriskin vuoksi. Lyhemmästä elinajasta johtuen työnte-kijöiden vanhuuseläkkeen nautinta-aika

Kuvio 3. Työllisen, työttömyysajan ja eläkeajan odotteet eri palkansaajaryhmissä vuonna 2007, 50-vuotiaat miehet.

Lähde: Myrskylä ym. (2013).

Työntekijät

MUUVANHUUSELÄKE

MUU VARHAISELÄKETYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE

TYÖTÖNTYÖLLINEN

0

Ylemmättoimihenkilöt

Alemmattoimihenkilöt

40302010


jää lähtökohtaisesti lyhyemmäksi kuin toimihenkilöammateissa.

loppuhuomioitaTyöurien pidentäminen on perusteltu tavoite, jota on syytä tavoitella tark-kaan punnituilla keinoilla. Analyysim-me tuovat esille, että vanhuuseläkkeen alaikärajojen korottamista ei voida pitää ihmelääkkeenä, jolla tavoiteltu työlli-syysasteen nousu ja työurien pidentä-minen automaattisesti saavutetaan. Ko-konaistyöllisyysasteen nousun kannalta vanhuuseläkeiän nostoa oleellisempaa olisi eri keinoin pyrkiä puuttumaan ennen varsinaista vanhuuseläkeikää tapahtuvaan yleiseen työllisyysasteen hiipumiseen.

Tuomme esille, että erityisen tarkkaan on huomioitava se, miten ja millä aika-taululla työvoiman kysyntä sopeutuu, jos vanhuuseläkeikää päätetään korottaa. Vanhuuseläkkeen alaikärajan korotus ei näytä vastaavan työnantajien toiveita. Mikäli vanhuuseläkkeiden alaikärajaa nostettaisiin nopeassa tahdissa samaan aikaan kun työnantajien mahdollisuudet työllistää 63 vuotta täyttäneitä pysyisivät heikkoina, ikääntyneiden rekrytoinnit vähenisivät entisestään. Onkin realismia hyväksyä työvoiman kysynnän hidas so-peutuminen ikääntyneen työvoiman tar-jonnan kasvuun.

Työurien pidentämiseen liittyvää so-peutumistaakkaa ei ole syytä sälyttää vain palkansaajien harteille. Aiemmat muutokset ovat palkansaajien osalta ol-leet jo merkittäviä: ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta varhennetun vanhuus-eläkkeen alaikäraja oli 60 vuotta, ja ensi vuoden alusta vanhuuseläkkeelle pääsee aikaisintaan 63 vuoden iässä. Vajaassa kymmenessä vuodessa on vanhuuseläk-keelle pääsyn alaikärajassa siis toteutu-nut kolmen vuoden nousu.

Muutos työuratavoitteissa asettaa suuria paineita erityisesti suurten ikä-luokkien jälkeen eläkeikään tuleville. Tavoitteen vaativuutta on omiaan kas-

vattamaan näköpiirissä oleva hitaan ta-lous- ja työllisyyskasvun kausi. Korkean työttömyyden vallitessa on epätodennä-köistä, että esimerkiksi varttuneella iällä työttömäksi jääneiden tilanne kohenisi tulevina vuosina juurikaan nykyisestä. Eläkeuudistukset koskettavat kaikkia ja niiden on oltava sosiaalisesti oikeuden-mukaisia. Niiden hyvyyttä ja huonoutta ei voida perustella vain keskiarvoilla. Ratkaisuja haettaessa on syytä huomioi-da tiedossa olevat sosioekonomiset erot elinikien pituudessa ja työmarkkina-asemassa. •

viitteet

1 Eläkeuudistus oli kokonaisuus, ja vanhuuseläke-

iän muutokset olivat vain osa sitä. Roope Uusitalon

ja Satu Nivalaisen arvio vuoden 2005 eläkeuudis-

tuksesta valmistuu keväällä 2013 (ks. Uusitalon

artikkeli tässä lehdessä). Arvio eläkeuudistuksen

eläkeuudistuksessa tulee huomioida sosioekonomiset eRot elinikien pituudessa ja työmaRkkina-asemassa.

vaikutuksista sisältyy myös ylijohtaja Jukka Pek-

karisen eläketyöryhmän tänä vuonna valmistuvaan

raporttiin.

2 Työllisyysasteet kuvaavat, kuinka suuri osa väes-

töstä kussakin ikäryhmässä on ollut töissä.

3 Ikäryhmässä 16-74 -vuotiaat työllisyysaste oli

vuonna 2012 vajaan prosenttiyksikön suurempi

kuin 2004.

4 Samaan johtopäätökseen on tullut Tilastokes-

kuksen tuore selvitys (Rapo 2013).

5 Vuodet on valittu niin, ettei finanssikriisi sotke

liiaksi päättelyä. Tarkasteluun valitut henkilöt

olivat olleet vuonna 2006 työllisinä ja siten kiin-

nittyneinä työmarkkinoihin ennen kohtaamaansa

työttömyyttä.

6 Tähän lukuun vaikuttaa muita ikäryhmiä enem-

män työn tarjonta sitä kautta, että ns. työttömyys-

putkessa olevilla työttömillä on mahdollisuus ha-

lutessaan jäädä eläkkeelle 62-vuotiaana ja kaikilla

työttömillä 63-vuotiaana.

7 Samanlainen ikäprofiili on molempina tarkaste-

luvuosina havaittavissa kaikilla koulutustasoilla,

joskin korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla

ikäprofiili on - yllättäen - kaikkein jyrkin.

kirjallisuus

Ilmakunnas, P. & Ilmakunnas, S. (2013), Age Segregation and Hiring of Older Employees:

Low Mobility Revisited, International Journal of Manpower (tulossa)

Myrskylä, M. & Leinonen, T. & Martikainen, P. (2013), Life Expectancy by Labour Force

Status and Social Class: Recent Period and Cohort Trends and Projections for Finland, Finnish

Centre for Pensions, Working Papers 2/2013.

Rapo, M. (2013), Työuria pidennettävä etenkin keskeltä, Tieto&trendit, 1/2013, http://

tietotrendit.stat.fi/mag/article/17/

Riski, I. (2010), Eläkkeelle siirtymisiän odote Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmissa,

teoksessa Eläketurvakeskuksen selvityksiä 2010:1.

Tarkiainen, L. & Martikainen, P. & Laaksonen, M. & Valkonen, T. (2011), Tuloluokkien

väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988-2007, Suomen Lääkärilehti 48/2011.

Tuominen, E. & Tuominen, K. & Kahma, N. (2012), Joustava vanhuuseläkeikä.

Työnantaja- ja työntekijäkyselyihin perustuva tutkimus joustavan eläkeiän toimivuudesta,

Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 02/2012.

Vartiainen, J. (2013), Työvoima tehokkaaseen käyttöön, Tehokkaan Tuotannon

Tutkimussäätiö, Julkaisusarja 3.


LUKUvihjeOhto KanninenVanhempi tutkija


Nassim Nicholas talebAntifragile: Things That Gain from

Disorder. London: Allen Lane, 2012. 519 s.

Nassim Taleb on yhteiskunnallisena ajat-telijana värikäs ja vaihtoehtoinen hah-mo. Hän hahmottaa maailmaa todennä-köisyysteorian ja tilastotieteen kautta ja toimii mm. riskinhallinnan professorina New Yorkin yliopistossa. Hänet tunne-taan parhaiten kirjoistaan ”Satunnaisuu-den hämäämä - sattuman salattu vaikutus elämässä ja markkinoilla” ja ”Musta jout-sen”, missä hän popularisoi harvinaisia, merkittäviä ja ennustamattomia tapah-tumia kuvaavan musta joutsen -käsit-teen. Musta joutsen -tapahtumat eivät Talebin mukaan selity olemassa olevilla teorioilla, vaikka jälkikäteen on tapana, että niille etsitään ja kuvitellaan löyty-vän useitakin niitä selittäviä tarinoita ja teorioita. Yhteiskunnallisen tiedon ja teorioiden rajallisuus onkin eräs Talebin keskeinen teema.

Uusimmassa teoksessaan Taleb hah-mottaa ilmiöitä suhteessa niiden hau-rauteen. Hänen lähtökohtansa on, että haurauden vastakohta ei ole kestävyys, vaan ”antifragility” eli antihauraus. An-tihauraat asiat vahvistuvat kohdattaes-sa pieniä määriä stressiä, epävarmuutta, kaaosta, volatiliteettia, entropiaa, ajan kulumista, virheitä, satunnaisuutta tai lopputulemien hajautumista. Antihaura-us on myös epälineaarisuutta, sillä myös antihauraat ilmiöt vahingoittuvat kohda-

tessaan liian suuren määrän joitakin yllä mainituista vaikutuksista.

Yleisesti antihauraita ilmiöitä yhdistää niiden kompleksisuus. Kompleksisuus kuvaa ilmiöitä, jotka syntyvät monista toisiinsa vaikuttavien osien vaikeas-ti ymmärrettävistä yhteyksistä. Tästä syystä Taleb kykenee soveltamaan kä-sitettään myös yhteiskunnallisiin ilmi-öihin. Esimerkiksi toimivat markkinat ovat antihauraat. Sokkien ja ajan kanssa huonoimmat ja heikoimmat yritykset poistuvat markkinoilta. Kokonaisuus voi olla antihauras, vaikka kokonaisuuden muodostavat yksiköt olisivat hauraita.

Taleb keskittyykin politiikkasuosituk-sissaan antihauraiden järjestelmien ra-kentamiseen. Rakennetaan yhteiskunta, joka hyötyy ja oppii virheistä sen sijaan, että keskittyisimme tulevaisuuden en-nustamiseen. Emme kuitenkaan kykene ennustamaan monia olennaisia tapah-tumia.

Taleb myös varoittaa suuren julkisen ja yksityisen velkaantumisen vaaroista, sillä suuri velkavipu tekee talouksista haurai-ta kasvattamalla suurten heilahtelujen ja siten negatiivisten musta joutsen -tapah-tumien todennäköisyyttä. Taleb suositte-lee rakentamaan mieluummin sellaisen maailman, joka kestää välttämättömän ennustamattomuuden ja jopa vahvistuu siitä. Nyrkkisääntönä tuntuu olevan se, että päätöksentekoa tulisi hajauttaa mah-dollisimman paljon. Esimerkiksi hajau-tetun poliittisen rakenteen Sveitsiä hän kehuu maana erityisen antihauraaksi ja pohjoismaisen mallin vahvuudeksi hän mainitsee vahvat kunnat. Tästä voinee päätellä, että hänen mielestään ei kannata muodostaa liian suuria kuntia Suomeen.

Taleb jakaa yhteiskunnan toimijat kol-meen ryhmään. Ensimmäisellä ryhmällä, joka sisältää muun muassa byrokraatit, konsultit, poliitikot, pankkiirit ja kes-kitetyn hallituksen, ei ole ole panosta pelissä eli he saavat hyödyt, mutta muut kustantavat haitat ja realisoituneen ne-gatiivisen riskin. Toiseen ryhmään kuu-

luvat ihmiset, jotka ottavat ja kustantavat omat riskinsä eli heillä on panos pelissä. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kansalaiset, yrittäjät ja kaupunkivaltioi-den hallitukset. Kolmannella ryhmällä on suorastaan sielu pelissä eli he ottavat ris-kejä muidenkin puolesta ja uhrautuvat. Tähän Talebin ihannoimaan ryhmään kuuluvat toisinajattelijat, innovoijat, taiteilijat, ritarit sekä kunnallishallituk-set. Talebin tarkasta jaottelusta ja koko kolmannen kategorian tarpeellisuudesta voidaan olla monta mieltä, mutta sinänsä olennainen havainto esimerkiksi pank-kisektorin toiminnasta ja hauraudesta liittyy juuri siihen, että toimijat eivät itse kohtaa negatiivisia riskejä vaan sen tekevät veronmaksajat. Kokonaisuuden kannalta olisi parempi jos useampi toi-mija saataisiin siirrettyä ensimmäisestä ryhmästä toiseen tai Talebin lähes mie-likuvitukselliseen kolmanteen ryhmään.

Taleb onnistuu kirjassaan vakuutta-maan lukijan siitä, että antihaurauden käsitettä tarvitaan. Hän on myös oikeas-sa vakuutellessaan, että monesti on olen-naisempaa tutkia prosessin luonnetta ja muokata siitä antihauras kuin lähteä ennustamaan spesifisti tulevaisuutta ja varautua tähän ennustettuun skenaari-oon. Hänen kehikostaan katsoen tulisi yhteiskunnassa sallia pientä jatkuvaa heiluntaa ja luovaa tuhoa, joka vahvistaa järjestelmää.

Talebin tyyli voi herättää lukijassa vah-voja tunteita, sillä hän keskittyy suures-sa osassa tekstiä itsensä kehumiseen ja muiden haukkumiseen. Taloustieteilijät ja akateeminen maailma saavat suuren osan vihasta niskaansa. Kirjan luke-minen kuitenkin palkitsee, sillä Taleb osaa myydä käsitteensä taitavasti useilla eläväisillä esimerkeillä ja sovelluksilla. Lisäksi lukijan pitää kiinni kirjassa hä-nen poikkeuksellinen yleissivistyksensä ja kykynsä rinnastaa ajatuskehikkonsa avulla useiden eri aihealueiden ilmiöitä tavalla, joka taatusti laajentaa kenen ta-hansa lukijan ymmärrystä maailmasta. •


Tutkimustiedolla luuli-si olevan keskeinen osa suunniteltaessa ja arvioi-taessa niin suurta refor-mia kuin käynnissä oleva

kuntarakenneuudistus. Kuitenkin tähän mennessä tutkimuksessa esiin nousseet argumentit eivät useinkaan ole olleet kuntauudistusta tukevia.

Ehkä tasapainoisinta taloustieteellistä keskustelua aiheesta on roolinsa mukai-sesti käynyt VATT (Moisio 2012). Tut-kimuksen tuloksia esiteltiin syksyllä se-minaarissa, jossa kysyttiin, mistä johtuu uudistuksen kohtaama kova vastarinta, kun kaikki ovat yksimielisiä uudistuk-sen tarpeellisuudesta. Tähän hyvään ky-symykseen vastattiin suppeasti viitaten vain nykyisten kuntapäättäjien ja viran-haltijoiden henkilökohtaisiin etuihin.

Tätä keskustelua kannattaa jatkaa. Tässä artikkelissa esitän arvioita siitä, mistä johtuu kuntarakenneuudistuksen kohtaama vastarinta. Kuntien lausunnot rakennelaista osoittavat, että keskuskau-pungit ovat jääneet miltei yksin ajamaan

kuntarakenneuudistusta. Sen vuoksi on väitetty, että kaupungit haluavat me-nestyvien ympäristökuntien verorahat pönkittämään pohjattomia hallintojaan ja ylisuuria menojaan.

Onko siis kuntauudistus kaupunkien yksipuolisen edun ajamista kokonaisuu-den kustannuksella, kun vain kaupungit sitä puoltavat? Ei ole. Keskuskaupunki-kunnat tulevat seuraavassa käsitellyistä syistä luontaisesti edustaneeksi enem-män kokonaisuuden etua kuin kuntauu-distusta vastustavat ympäristökunnat.

kaupungit kehityksen etu-Rintamassa Tulevaisuus on yhä enemmän kaupunki-maisten elinkeinojen varassa. Itse asias-sa strategisessa mielessä kuntatalouden nykyisyys on sitä jo, mitä osoittaa kau-punkimaisiin elinkeinoihin tukeutuva työssäkäyntialueiden laajeneminen. Keskuskaupungit investoivat jatkuvasti (Toimiva kaupunkiseutu 2009) kau-punkimaisuutensa kehittämiseen, infra-struktuuriin, kulttuuriin, liikenteeseen,

tekniikkaan jne. Ne investoivat kaupun-kimaisten elinkeinojen uusiutumiseen, innovatiivisiin ympäristöihin ja elinkei-nojen rakennemuutoksen korvaamiseen uusilla työpaikoilla. Kaupungit tukevat joukkoliikennettä. Ne pyrkivät ehyeen yhdyskuntarakenteeseen, joka mahdol-listaa joukkoliikenteen.

”Tulevaisuus on yhä enemmän kaupunkimaisten elinkeinojen

varassa.”

Keskuskaupungit kantavat myös sosi-aalista vastuuta. Kaupunkikehitykseen kuuluu luontaisesti myös väestöryhmiä, joiden oma taloudellinen kyky rahoittaa tarvitsemiaan palveluita on keskimää-räistä heikompi. Nämä ihmiset kasvat-tavat lapsia. Kaupungit ovat katsoneet, että asuinalueiden leimaavuudesta tai sosiaalisista ongelmista aiheutuvat syr-jäytymisongelmat, köyhyyden periytymi-nen jne. vaativat toimenpiteitä. Kaupun-

Kauko AronenKaupunkitutkimuspäällikkö

Suomen [email protected]


Kuntauudistuskokonaisuuden hyväksi

- tutkimuksen puheenvuorot toistaiseksi vinoutuneita

Varsin usein esitetään väite, että kuntarakenneuudistus ei perustu mihinkään tutkimustietoon. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin niitä tutkimuksellisia argumentteja, joita on esitetty kuntauudistusta vastaan. Vastustavat puheenvuorot ovat olleet tietyllä tapaa voitolla, mutta ne ovat usein hyvin vinoutuneita. Tutkimusten perusteella

voi päätyä siihen, että uudistus onkin kokonaisuuden edun mukainen hyvinvointia edistävä hanke, ja vastustus johtuu erityisintressien vaalimisesta kokonaisuuden kustannuksella. Kaupunkiseutujen keskuskaupungit ovat

jääneet yksin perustelemaan uudistusta. Artikkeli väittää, että ne edustavat keskustelussa kokonaisuuden etua ja hyvinvointia.


Kauko Aronen korostaa, että keskuskaupungit

edustavat kokonaisuu-den näkökulmaa

kuntauudistuksessa.


git ovat ottaneet käyttöön ns. positiivisia erityistoimia ongelmaisten alueiden kokonaisvaltaiseksi kohentamiseksi ja erityisesti koulujen opetusolojen paran-tamiseksi niin, että todellinen mahdolli-suuksien tasa-arvo voisi toteutua.

yksikkökustannusten u-käyRä yksi osoitus palveluiden eRilaisuudestaKun on mitattu kuntien eri palveluiden yksikkökustannuksia, on päädytty usein ns. U-käyrään, jossa palveluiden kustan-nukset ovat korkeimmat aivan pienissä ja usein syrjäisissä kunnissa ja korkeat toisaalta myös suurkaupunkikunnissa. Sen sijaan alhaisimmat kustannukset ovat vähän palvelusta riippuen 30 000-50 000 asukkaan kunnissa. Tämä mittaus ei kuitenkaan ota riittävästi huomioon palveluiden laadullisia eroja. Ruotsissa (Berggren m.fl. 2006) onkin tehty ha-vainto, että jos suurkaupungit jätetään pois tarkastelusta, kustannukset nouse-vat suuremmasta pienempään kuntaan mentäessä.

Taloustutkijat (mm. Solakivi ja Virén 2006) ovat liian helposti lähte-neet siitä, että erilaisten kuntien palve-lut ovat laadultaan samanlaisia Syväl-lisimmissä tutkimuksissa esitetäänkin varaus: Kuntien tarjoamien palvelujen laatu vaihtelee (Loikkanen ja Susi-luoto 2005; Mäntysalo ym. 2012; Jauhiainen ja Huovari 2013, 17). Kun U-käyrän mukaisia yksikkökustannus-eroja kuitenkin esitellään, niihin myös suorasukaisesti nojaudutaan ja esitetään jopa suurimpien kuntayksiköiden pilk-komista pienemmiksi tämän argumentin perusteella (Vuorento 2012). Tämä va-rauksellisesti esitettyjen tietojen käyttö-tapa ei voi olla yllätys tutkijoille. Vinou-tunut se kuitenkin on.

Toki osa suurten kaupunkien korkeista yksikkökustannuksista voi olla seurausta takavuosien hyvien taloudellisten olojen ja muita kuntia paremman rahoitusase-man heijastumisesta itsetarkoituksel-liseenkin palvelubyrokratiaan, kuten

Solakivi ja Viren (2006) pyrkivät osoittamaan. Kuntataloushan on tasa-painotaloutta. Etupäässä U:n muotoinen yksikkökustannuskäyrä voidaan nähdä tuloksena siitä, että kaupungit joutuvat vastaamaan ja ovat vastanneet omassa ti-lanteessaan avautuviin palvelutarpeisiin (laatu, monipuolisuus, tukipalvelujen tar-ve, kielet….). Yhteiskunnan muuttuessa palvelujen tarve tulee muuallakin muut-tumaan tähän suutaan. Haastankin tut-kijat edelleen tutkimaan kuntien palve-lutuotannon kustannuseroja tarkemmin huomioiden palvelujen laatuerot ja erot konteksteissa, joissa palveluita tarjotaan.

Pienempien kuntien kesken on voima-varojen yhteen kokoaminen helpompi ja itse asiassa ainoa mahdollinen tapa vas-tata palveluiden kehittymisen ja moni-puolistumisen tarpeeseen. Osa jatkuvasti kehittyvistä ja monipuolistuvista palve-lutarpeista tulee siis leviämään vähitel-len koko maahan, ja kaupungit ovat tällä hetkellä näissä palveluissa kehityksen eturintamassa korkeampine kustannuk-sineen. Osa tästä monipuolisesta laadusta leimaa jatkossakin vain suurkaupunke-ja (esimerkiksi monien kielten tarve). Sen vuoksi on päättelyvirhe, kun yksik-kökustannusten U-käyrään nojautuen esitetään, että kuntien yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi niiden omassa maantieteellisessä kontekstissa siirtäisi syntyvän suuremman kunnan korkeampiin yksikkökustannuksiin.

valikoivan muuttoliikkeen pysyvät piiRteet ja taloudelliset seuRauksetAlussa totesin, että kuntarakenneuudis-tuksen vastustus on suurinta suurten kaupunkien ympäristökunnissa. Ympä-ristökunnat vastustavat kuntarakenne-uudistusta siksi, että ne voivat nykyisen

kuntarakenteen avulla turvata suppeita mutta omassa kunnassaan vahvoja eri-tyisintressejä kokonaisuuden kustan-nuksella.

Yksi paljon keskustelussa ollut erityis-intressin tapainen asia on hyötyminen muuttoliikkeen valikoivuudesta. Ym-päristökuntiin muuttajia ovat kahden auton omakotitalojen valkoisten aitojen takana maailman menolta tai ainakin osasta sen aiheuttamista kustannuksis-ta turvassa olevat keskiluokkaiset lap-siperheet. Yhdysvaltojen esimerkillä tätä edunsaajaryhmää luonnehtii hyvin Glaeser (2011). Nämä keskiluokkaiset perheet muuttavat esikaupunkiin riit-tävän lähelle kaupunkia elääkseen siitä mutta ollakseen sekä koulupiirirajan että verorajan takana. Korostettakoon Glaeserin tapaan, että turvallisuushakui-suudessa tai väljyyden etsimisessä ei ole mitään väärää, mutta siinä on vääristymä, jos samalla voidaan jättäytyä sivuun sen kokonaisuuden erilaisista kustannuksis-ta, jonka varassa kuitenkin eletään.

Kaupunkiseudun muuttoliikkeestä hyötyvät kehyskunnat, mutta siitä

kärsii keskuskaupunki.

On paljon kiistelty siitä, hyötyvätkö kaupunkiseuduilla ympäristökunnat valikoivasta muuttoliikkeestä. Suomes-sa Aron (esim. 2011, 2013) tutkimukset osoittavat aukottomasti, että muuttolii-ke kaupunkiseuduilla on valikoivaa. Siitä hyötyvät kehyskunnat, mutta siitä kärsii keskuskaupunki.

Muuttoliikkeen valikoivuus on Aron tutkimusten mukaan myös hyvin py-syvää. Keskuskaupunki saa jatkuvasti muuttovoittoa nuorista, opiskelijoista, pienituloisista ja työttömistä. Ympäristö-kunta voittaa vastaavasti keskimääräistä korkeammin koulutetuista, työssäkäyvis-tä ja hyvätuloisista lapsiperheistä, jotka elämän vaiheensa mukaisesti suosivat

kuntien yhdistyminen ei välttämättä johda palvelujen kustannusten nousuun, pikemminkin se avaa mahdollisuuksia

tehokkuuteen.

Erilaisten kuntien palvelut eivät ole samanlaisia.


väljyyttä. Tuon elämänvaiheen mentyä ohi he ja heidän lapsensa nuorina aikui-sina muuttavat takaisin keskuskaupun-kiin ja heidän tilalleen ympäristökuntaan muuttaa uusi hyvätuloinen lapsiperhe. Juuri ilmiön pysyvyys osoittaa, että kyse on suurelle kaupunkiseudulle luontaises-ta dynamiikasta ja seudun yhteen kietou-tuneisuudesta. Ilmiön luontainen pysy-vyys kumoaa eräiden ympäristökuntien taholta esitetyn näkemyksen, että on kau-pungin omaa syytä, jos se ei houkuttele näitä hyvätuloisia veronmaksajia.

kuntien ma ankäyttöpolitiikan kautta jakamat edut jä äneet tutkijoilta huoma amatta Pelkästään kuntien taloustilastoja tar-kastelemalla on vaikea tunnistaa muut-toliikkeen kaikkia vaikutuksia (Toimiva kaupunkiseutu 2009). Luvut osoitta-vat ja ympäristökunnat selittävät, että ne joutuvat investoimaan tarvittaviin peruspalveluihin ja sillä tavoin kanta-vat osansa koko kaupunkiseudun taa-kasta. Kuntien yhdistymisselvityksissä on kuitenkin tullut esiin, että kunnat voivat tinkiä kuntataloudellisesta tulok-sestaan kokonaisuuden kustannuksella kuuntelemalla maankäyttöpolitiikassaan maanomistajien toivomuksia esimerkik-si haja-asutuksen muodostamisesta. Eli se, mitä toisaalla oltaisiin voittamassa ns. hyviltä veronmaksajilta Aron tutki-musten mukaan, jakaantuukin esimer-kiksi lisääntyvinä investointi-, palvelu-, koulukyyti- jne. kustannuksina toisaalle, mutta tässä välissä myös maanomistajat hyötyvät.

Ympäristökunnat suosivat maanomistajia kokonaisuuden

kustannuksella.

Maankäyttöpolitiikan toimintatapojen erot kuntien välillä ovatkin merkittävin ero, joka on liitoselvityksissä tullut esiin. Usein kuntarakennetutkimuksissa maan-käyttöpolitiikan toimintatapojen eroa pyöristellään sellaiseksi kuin että kuntien yhdistymien on vaikeaa kuntakulttuurien eroista johtuen (Leinamo 2010).

On esitetty laskelma, että maankäyt-töpolitiikan jäntevöittämien ja tiiviin ja

taloudellisen yhdyskuntarakentamisen lisääminen merkitsisi kaupunkiseudul-la niin ja niin suurta pudotusta maan hinnassa (Maaseudun tulevaisuus 24.11.2011). Siis sen lisäksi, että ympä-ristökunnat edustavat hyvätuloisen kes-kiluokan turvallisuushakuisia suppeita etuja, ne edustavat kunnissa maankäyt-töpolitiikan omissa käsissä pitämisen kautta kanavoituvia maanomistajien etuja. Nämä molemmat edut voidaan tiivistää niin, että halutaan elää kau-pungista mutta ei kaupungissa, so. saada elinvoima kaupungista, mutta jättää osa kokonaisuuden kustannuksista muiden harteille. Kokonaisuuden kustannuksiin kuuluvat mm. koko seudun vetovoimaa parantavat elinkeinopoliittiset inves-toinnit, kulttuuri- ja liikuntahankkeet ja kokonaisuudessa välttämättä esiintyvien sosiaalisten ongelmien ja segregaation haittojen torjunta.

Kuntatalouden tutkijat ovat kiistelleet siitä, näyttävätkö kuntien tilinpäätöslu-vut toisten hyötymistä toisten kustan-nuksella. Tuloksia on saatu vaihtelevas-ti (ks. Mäntysalo ym. 2012). Usein on jäänyt huomioimatta, että kunta ei välttä-mättä pyri maksimaaliseen taloudelliseen tulokseen vaan tuottamaan hyvinvointia jäsenilleen. Haastankin eri alojen tutkijat tutkimaan kuntien päätöksentekofunk-tiota koko laajuudessaan. Kunnat eivät ole vain vero-palvelu-paketteja tuottavia

yksiköitä vaan myös maankäyttöpoliit-tisia päätöksentekijöitä. Kehyskunnat pyrkivät myös tuottamaan hyvinvointia maanomistajille maan hinnan korkealla pitämisen kautta.

kuntien välinen kilpailu tiiviillä seudulla on hyödytöntäKuntien kesken kaupunkiseuduilla käy-tävässä rakennekeskustelussa on yllät-tävästi tukea saanut tieboutilainen1 nä-kökanta, jonka mukaan kuntien välinen kilpailu nimenomaan kaupunkiseuduilla olisi hyödyllistä. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että mallia koskeva tutkimus on monesti osoittanut mallin rajoitteet (Parviainen 1996; ks. myös Melfsen 2007 ja Pylkkänen 2009). Mallin mu-kaan kunnat tarjoaisivat keskenään kil-paillen erilaisia vero-palvelupaketteja eri tavoin arvostaville ihmisille. Asukkaat valitsisivat preferenssejään parhaiten vastaavan kunnan. Kokonaisuus hyö-tyisi tästä kuntien välisestä kilpailusta ja palvelukustannukset pysyisivät al-haisina. Tämän malli edellyttää ymmär-tääkseni ainakin kahta perustavaa laatua olevaa asiaa: asukkailla on vapaa oikeus ja mahdollisuus hakeutua mieleiseensä kuntaan, ja kunnilla ei ole merkittäviä ulkoisvaikutuksia toinen tosiinsa.

Kaupunkialueilla on yleensä sään-nönmukaiset sosioekonomiset piirteet. Kaupunkien asuntomarkkinoita jäsen-


tää luontainen valikoivuus. Nykyiset kuntarajat jakavat mallin mukaan luon-taisesti jäsentyvää yhtenäisesti toimivaa kaupunkitilaa. Köyhät eivät voi muuttaa kalliiden merenrantatonttien alueelle. Tiebout-malli edellyttäisi, että köyhil-läkin olisi mahdollisuus valita useiden erilaisten kuntien erilaisten vero-palve-lupakettien välillä.

Köyhillä ei ole varaa kilpailuttaa kuntia valitsemalla itselleen edullisimman veroja

palvelupaketin.

Tiebout-malli edellyttäisi lukuisten pien-ten kuntien verkkoa (Melfsen 2009). Tähän suomalaiset suurten kaupunki-seutujen kunnat ovat aivan liian suuria, ja nykyisellään kuntarajat jossakin mää-rin käyvät yksiin ja vahvistavat kaupun-kiseutujen luontaisen sosioekonomisen erilaistumisen piirteitä. Glaeser (2011) ottaa mielenkiintoisella tavalla yhtenä tähän suuntaan vaikuttavana tekijänä esiin keskuskaupunkien joukkoliiken-teen tukemisen ja rakentamisen, joka on kaupungin toimivuuden kannalta vält-tämätöntä ( ja siis kaikkien etu), mutta joka on myös sellainen osa palvelupaket-tia, joka luontaisella tavalla houkuttelee heikompituloisia piiriinsä. Tämä näkyy myös pääkaupunkiseudulla esimerkiksi radanvarren ja hajautuneemman yhdys-kuntarakenteen kuntien eroina (Asikai-nen ym. 2013).

Toinen Tiebout-mallin toimivuuden vaatimus tarkoittaisi, että kunta ei toi-misi urbanisaation muutosvoimana, ei investoisi kehitykseen, infrastruktuu-riin tai elinkeinopolitiikkaan eli että sillä ei olisi merkittäviä rajansa ylittäviä ulkoisvaikutuksista. Mallin vaatimuk-set täyttävä kunta huolehtisi todellakin vain peruspalveluista asukkailleen heil-tä koottavalla verorahoituksella. Meil-lä Suomessa on nykyisen kuntamallin

vahvuutena nimenmaan pidetty sitä, että kunnalla on laaja palveluiden jär-jestämis- ja rahoitusvastuu sekä vastuu verotulopohjan kehittämisestä. Laaja toimivalta merkitsee, että kunnalla on kannustin kehittää palveluiden rahoituk-sessa tarvittavaa veropohjaa. Haastankin ekonomistit edelleen tutkimaan Tiebout-mallin vaatimuksia ja niiden sopivuutta pohjoismaiseen kuntarakenteeseen ja kuntien tehtäviin.

kuntauudistus ei ole nykyisten kuntien yhteenlaskuJauhiainen ja Huovari (2013) ovat moittineet kuntarakenneuudistusta myös siitä, se vain hieman parantaa kuntien huoltosuhde-eroja ja vain hyvin rajallisesti auttaa helpottamaan kuntata-loudelle tulevia haasteita. Tutkimuksen mukaan kuntien radikaalikaan vähentä-minen ei lisää taloudellisesti vahvoissa kunnissa asuvan väestön määrää. Vasta maakunnan kokoiset kunnat parantaisi-vat kuntien elinvoimaa. Tutkimuksessa on tarkasteltu väestörakenteen vaikutus-ta sekä kuntien ansiotulojen kehitykseen että niiden eri palveluiden menopainei-den kehitykseen.

Jauhiaisen ja Huovarin ajattelu menee niin, että ihmisiähän on palveltava jat-kossakin, ja he vanhenevat kuntarajoista riippumatta. Ekonomisten tarkasteluksi tällainen staattinen, trendien projisoin-tiin perustuva tarkastelu on yllättävän yksioikoista. Tällaisesta kuntien yhteen-laskusta pitäisi taloustieteellisen tutki-muksen vasta alkaa.

Kuntien yhteenlaskussa jäävät huo-miotta kuntien yhteen liittämisen tarjo-amat tuottavuushyödyt. Panemalla 4-7 kuntaa yhteen voidaan nyt rinnan samoja palveluita tuottavasta henkilöstövoima-varasta saada vastauksia palveluiden laa-dun ja erilaistamisen tuleviin vaateisiin. Saadaan siis samalla voimavaralla enem-män, mikä merkitsee tuottavuuskasvua (esimerkiksi pitkäaikaiset tulokset seu-dullisesta yhteistyöstä eri hankkeissa).

Kuntien yhdistämisen jälkeen voidaan tarkastella aiempaa kokonaisvaltaisem-min palvelupisteiden verkkoa ja hallita paremmin kasvua mutta myös mahdol-lista taantumista. Toki tämä voi merkitä palveluiden tarjontapisteiden harventu-mista, mutta samalla se voi merkitä myös palvelun laadun monipuolistumista asi-akkaiden kehittyvien tarpeiden mukai-sesti jäljelle jäävissä palvelupisteissä. Toisaalta se voi merkitä mahdollisuutta sopeuttaa palvelun tarjonta vähentynyt-tä väestömäärää vastaavaksi helpommin kuin erillisten yksittäisten kuntien palve-lupisteissä. Suuremmissa kokonaisuuk-sissa laatu voidaan turvata ja sitä kehit-tääkin muuttuvia tarpeita vastaavasti palvelupisteiden määrästä tinkimällä. Myös henkilöstön saanti moderneihin palvelupisteisiin on varmasti helpompaa. Nämä tuottavuutta parantavat muutok-set jätetään usein käsittelemättä, kun puhutaan vain siitä, että huoltosuhde heikkenee joka tapauksessa kuntarajoista riippumatta.

Kuntien yhdistyminen voi parantaa tuottavuutta,

dynamiikkaa ja palveluiden laatua.

Toinen puutteellisesti tarkasteltu asiako-konaisuus ovat kuntaliitoksen dynaami-set vaikutukset. Kuntaliitos 4-7 kunnan yhdistymisenä sellaisella maantieteelli-sellä alueella, jossa työssäkäynti alueen mitassa on kohtuullisin työmatkakuluin mahdollista, mahdollistaa ko. kuntien kehittämisvoimavarojen kohdentami-sen alueen kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin. Se siis merkitsee strategista voimien kokoamista tällä alueella. Kun-tarakenneuudistuksessa synnytettävien kuntien omaehtoisen elinkeinopolitiikan vahvistaminen voisi olla tärkeä osa kan-santalouden kasvu- ja työllisyysohjelmaa. Kun näin toteutettavassa strategisessa kuntauudistuksessa onnistutaan, saa-

kunnilla on meRkittäviä ulkoisvaikutuksia toisiinsa, mikä puoltaa yhteistyötä kilpailun sijasta.


daan maan eri osien kehittämisresurssi-en ja potentiaalien mobilisoinnista myös dynaamisia hyötyjä kansantalouden kas-vuun. Haastankin ekonomistit ylittämään staattiset asetelmat kuntarakenneuudis-tuksen vaikutuksia tutkittaessa ja otta-maan huomioon myös rakenneuudistuk-sen tuottavuusvaikutukset ja dynaamiset vaikutukset.

kuka vahtii kokonaisuuden etua?Kaiken edellä olevan perusteella voi to-deta, että kuntauudistuskeskustelussa keskuskaupungit edustavat kokonaisuu-den etua paremmin kuin ympäristökun-nat. Sen vuoksi valtiollisille päättäjille usein esitetty toivomus, että pitää tasa-puolisesti kuulla erilaisia kuntia ja sitten

kuntia yhdistettäessä tulisi kuunnella keskuskaupunkeja, eikä siinä kannattaisi nojautua vapaaehtoisuuteen.

kirjallisuus

Aro, T. (2011), Muuttoliikkeen vaikutus kuntien vetovoimaan, Vesilahti ja Liminka parhaista parahimpia. Kuntalehti 12/2011.

Aro, T. (2013), Kuuden suuren kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky. Valtiovarainministeriö, Muut asiakirjat 7.2.2013.

Asikainen, J. & Paqvalin, R. & Mononen, K. & Tuimala, A. & Turunen, J. & Myllyniemi, P. (2013), Metropoli meille kaikille. Metropolialueen

esiselvitys - selvityshenkilöiden suositus ja ehdotukset. Helsinki.

www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=142303&lan=fi

Berggren, I. & Haglund, A. & Melin, T. & Norrlid, A. (2006), Storleken som kommunalekonomiskt problem. Samband mellan kommunstorlek och

kostnadsläge i Sveriges primärkommuner. Stockholm: Rådet för främjande av kommunala analyser.

Glaeser, E. (2011), Triumph of the City - How Our Greatest Invention Makes Us Richer, Smarter, Greener, Healthier and Happier. London: Macmillan.

Inman, R.B. & Rubinfield, D.L. (1997), The Political Economy of Federalism. Teoksessa Muller, D.C. (Ed.): Perspectives on Public Choice. A Handbook.

Cambridge: Cambridge University Press.

Jauhiainen, S. & Huovari, J. (2013), Kuntarakenne ja alueiden elinvoima - laskelmia väestöstä, työpaikoista ja kuntataloudesta. KAKS - Kunnallisalan

kehittämissäätiö, Tutkimusjulkaisu 72.

Laesterä, E. & Hanhela, T. (2012), Kuntien talouden kehittyminen 1997-2024. Valtiovarainministeriö, Muut julkaisut 1.2.2012.

Leinamo, K. (2010), yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Vuosina 2001–2009 toteutettujen maaseutu–kaupunki -kuntaliitosten tarkastelua. Vaasan

yliopisto, Levón-instituutti.

Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I. (2005), Paljonko verorahoilla saa? Kuntien peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuuden erot ja niitä selittävät tekijät

vuosina 1945-2002. Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu 50.

Maaseudun tulevaisuus 24.10.2011: Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen huolestuttaa Turun seudulla

Melfsen, J. (2007), Paikallisen julkishallinnon hajauttaminen suurkaupunkialueella. Tampereen yliopisto, Kansantaloustiede, pro gradu-tutkielma.

Moisio, A. (Ed.) (2012), Rethinking Local Government: Essays on Municipal Reform. VATT-julkaisuja 61.

Parvianen, S. (1996), Optimaalinen työnjako fiskaalisessa federalismissa. VATT-keskustelualoitteita 123.

Pylkkänen, E. (2009), Kuntien ja valtion väliset verotussuhteet. VM muistio

Solakivi, M. & Virén, M. (2006), Kuntien henkilöstö, tehokkuus ja kuntakoko. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut 57.

Toimiva kaupunkiseutu (2009), Kaupunkiseutujen keskuskaupunkien ja kehyskuntien taloudellisia vuorovaikutus ja kehitystekijöitä selvittäneen

asiantuntijatyöryhmän selvitys - Case Turun ja Jyväskylän kaupunkiseudut. Valtiovarainministeriön julkaisuja 22/2009.

Vuorento, R. (2012), Kuntatalous ja kuntauudistus. Talous&Yhteiskunta, 40:3, 36-42.

hakea keskitien ratkaisu tai jopa pienin yhteinen nimittäjä, on virheellinen.

Myös pitkän ajan antaminen proses-sille ja nojautuminen vapaaehtoisuu-teen voi olla kokonaisuuden edulle va-hingollisempaa kuin selkeästi johdettu uudistus. On todettu, että kun kunnat keskenään vapaaehtoisuuden pohjalta tekevät liitossopimuksia, ne altistuvat os-tamaan liitoksen sitoutumalla jatkamaan kaikkea esimerkiksi palveluverkoissa ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa kuten ennenkin. Näitä sitoutumisia on sitten liitoksen jälkeen talousympäristön muututtua kovasti kaduttu (Laesterä ja Hanhela 2012).

Keskustelua kuntarakenneuudistuk-sesta on käyty pitkään toinen toisensa

ohi puhumisen vaiheessa. Pallon heittä-minen kunnille ja toiveikas vapaaehtoi-suuteen nojautumien merkitsevät usein myös pienimmän yhteisen nimittäjän hakemista. Nyt on aika lopulta tehdä ratkaisuja enemmän kokonaisuuden nä-kökulmasta. Analyysi, jossa rakentavana osana olisi edellä kuvattuihin tutkimuk-sellisiin haasteisiin vastaaminen, helpot-taisi ratkaisuja. •

viite

1 Tiebout -mallin edellytyksistä ja niiden

voimassaolon realistisuudesta ks. Inman ja

Rubinfield (1997).


Heikki TaimioErikoistutkija


Kuvatmaarit kytöharjuHaastattelu

kuinka vanha tekijä olet työeläkeasioissa?Olen nyt ollut 12 vuotta tekemisissä eläkepoli-tiikan kanssa, valmiste-

luhommissa. Koen vieläkin, ettei minul-la ole sitä pitkää muistia, mitä joillakin tämän alan ihmisillä on. Pikemminkin omaa uraani luonnehtii halu tuoda tut-kimus ja kunnolla perusteltua tietoa päätöksentekoon. Aloitin akateemisella uralla. 14 vuotta yliopisto-opettajana ja siitä huomattava osa hyvinvointivaltion tutkijana vei kiinnostuksen ”pelkästä” tutkimuksesta lähemmäs päätöksente-koa. Sellainen mahdollisuus avautuikin, kun pääjohtaja Vappu Taipale teki roh-kean tempun ja rekrytoi yliopistomiehen johtamaan sosiaali- ja terveyshallituksen tietopalveluosastoa vuonna 1991. Sieltä siirryin Stakesin ylijohtajaksi ja vuonna 2001 Eläketurvakeskuksen johtajaksi, vastuualueina tutkimus, suunnittelu ja tilastointi.

Olet ollut aika lailla avainasemissa, kun tätä nykyjärjestelmää on luotu.

Tullessani Eläketurvakeskukseen neu-vottelut vuoden 2005 uudistuksesta oli-vat jo käynnissä. Loppuvuodesta 2001 Kari Puron johtama ryhmä sai aikaan sopimuksen, ja sen jälkeen alkoivat sii-hen liittyvät valmistelut, ja sitä täyden-nettiin seuraavan vuoden syksyllä. Niis-sä valmisteluissa olin mukana, mutta täytyy myöntää, että alkuvaiheessa olin oppimassa ja katsomassa ja käynnistä-mässä selvittelytyötä, joka Eläketur-vakeskuksessa tehtiin. Me seuraamme täällä ETK:ssa tilastoin ja tutkimuksin koko ajan, ollaanko menossa asetettujen tavoitteiden suuntaan ja missä tahdissa.

Jos lähdemme isosta kuvasta, niin mitä tässä suomalaisessa järjestelmäs-sä on suomalaista tai voiko sitä verrata muihin maihin?Kahta samanlaista eläkejärjestelmää ei löydy. Suomen eläkejärjestelmä on oma-leimainen siinä, että se kuuluu Euroopan unionin silmissä ns. ensimmäiseen pila-riin eli lakisääteisiin järjestelmiin, mutta se vastaa myös toisen pilarin eläketurvas-ta eli ansiosidonnaisista eläkkeistä. Totta

Työeläkkeet ovat kestävällä pohjalla - Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu Uusitalon haastattelu

Hannu Uusitalon mukaan Suomen työeläkejärjestelmä on varautunut hyvin väestön ikääntymiseen. Sen vahvuuksiin kuuluvat myös rahoittajien osallistuminen päätöksentekoon ja yksityisalojen eläkevarojen sijoittaminen hajautetusti yksityisten eläkelaitosten

kautta. Eläkeläisten toimeentulo on viime aikoina parantunut. Eliniän piteneminen on epävarmaa, mutta nykyiset väestöennusteet perustuvat sen jatkumiseen, mikä saattaa uhata eläkkeiden riittävyyttä. Olisi tutkittava tarkemmin mahdollisuuksia vaikuttaa yli

63-vuotiaiden eläkkeelle siirtymiseen.

Haastattelu on tehty 10.4.2013.

kai sitä voidaan verrata Pohjoismaihin, koska kyllä tässä tiettyä yhtäläisyyttä on Ruotsiin, ja mehän olemme Ruotsista ot-taneet tässäkin asiassa aika paljon mal-lia monessa mielessä. Sitten esimerkiksi Hollanti on sellainen maa, jolla on jossain mielessä samankaltainen järjestelmä. Mutta kyllä ne erilaisia ovat.

Suomen varautuminen väestön ikääntymiseen on kansainvälisesti verrattuna

hyvällä tolalla.

Yksi keskeisimmistä eroista on se, onko järjestelmä rahastoiva vai ei. Suomes-sahan rahastointi on aika pitkällä ver-rattuna moniin muihin maihin, joten siinä mielessä meillä on varauduttu vä-estön ikääntymiseen aika hyvin. Onko muita maita, joissa on varauduttu vielä paremmin?Kyllä vuoden 1962 työeläkelaki oli ihme juttu, kun alusta alkaen ruvettiin kerää-mään rahastoja. Se oli silloin kansainvä-



lisesti ottaen tällaisissa lakisääteisissä järjestelmissä hyvin poikkeuksellista. Minulla ei ole tiedossa, oliko sitä muu-alla.

Meidän varautumisemme tällä hetkellä on kansainvälisesti katsoen todella hyväl-lä tolalla. Hollanti on maa, jossa on myös hyvin varauduttu, samoin Ruotsi vähän toisenlaisin keinoin.

työeläkejäRjestelmä on työmaRkkinajäRjestöjen välinen sopimusYksi erikoispiirre on varmaan sekin, että vaikka työeläkejärjestelmä on la-kisääteinen, se on alusta lähtien ollut käytännössä pohjimmiltaan työmark-kinajärjestöjen välinen sopimus. Onko tämä mielestäsi hyvä menettelytapa jatkossakin, kun eläkejärjestelmää kehitetään?Minä pidän sitä hyvänä järjestelmänä. Tämän systeemin maksavat työnantajat ja palkansaajat. Minusta olisi outoa, jos ra-hoittajilla ei olisi sanansijaa siihen, miltä systeemi näyttää. Suomessa on kuitenkin tuotu lakimääräinen säätely päälle, joka ehkä pelkkää sopimusta paremmin tur-vaa sen kestävyyden pitkällä aikavälillä. Tässä on silloin mukana myös paitsi ra-

Kuitenkin järjestöt tekevät heitä kos-kevia päätöksiä. Esimerkiksi eläkeläis-ten piirissä on ollut kritiikkiä.Nythän tämä systeemi rakentuu periaat-teessa sillä tavalla, että jos eläkejärjestel-mään tehdään muutoksia, niin ne koske-vat työelämään tulevia ja siellä olevia ja vasta vähitellen eläkeläisiä. Eli sopimuk-set tehdään sillä hetkellä työelämässä olevien eläketurvasta. Totta kai mukaan tulee mm. indeksikysymyksiä, joihin var-masti tässä viittaat, ja jotka koskevat eri-tyisesti eläkkeellä olevien tulokehitystä.

Työeläkejärjestelmän piiriin on ajan myötä tultu yhä

pienemmillä ansiotuloilla.

Sitten on tämä nuoria koskeva kysymys. Jos ajatellaan, että työmarkkinajärjestöt eivät ole sopivia sopimaan eläkkeistä, niin mikä taho sitten, koska ne polvet eivät ole vielä edes päätösvaltaisia poli-tiikassa eivätkä muuallakaan? Se on siis aika hankalaa.

Niin, puhuin opiskelijoista. Tämän kritiikin tausta-ajatus lienee ollut se, että itse asiassa päätökset pitäisi tehdä vain eduskunnassa. No joo, sitten tullaan siihen edellä käsi-teltyyn kysymykseen, mikä sana rahoit-tajilla on systeemissä. Jos meillä olisi verorahoitettu järjestelmä, niin silloin asia olisi vähän toisennäköinen...

Työeläkemaksut ovat vakuutusmaksuja,

eivät veroja.

...niin, mutta jos ajatellaan vaikkapa sosiaalipalvelujen rahoitusta, niin yhtä laillahan siellä ajatellaan niin, että ra-hoittajia ovat kansalaiset, jotka äänes-tävät edustajansa eduskuntaan.Kyllä, sosiaalipalveluthan ovat verora-hoitteisia. Usein kysytään, ovatko TyEL-maksut tai eläkemaksut veroa vai ei. Se on akateeminen kysymys, mutta pitää muistaa, että etuuden ja maksun välinen suhde on tiivistynyt aika rankasti. Siinä on aika läheinenkin yhteys, ja joka tapa-

– työeläke karttuu ansioista 18-68 vuoden iässä– karttumisprosentti riippuu iästä - 18-52: 1,5 %, 53-62: 1,9 %, 63-67 (kannustinkart-tuma): 4,5 % palkasta– ansiot tarkistetaan eläkkeen alkamis-hetken tasolle palkkakertoimella, jossa ansiotason muutoksen paino on 80 % ja hintojen muutoksen paino 20 %– kullekin syntymävuosiluokalle määri-tellään elinaikakerroin, joka pienentää al-kavaa eläkettä, jos 62-vuotiaan tilastoista (ei siis ennusteista) laskettu elinajan odote nousee; 1951 syntyneille elinaikakerroin alensi kuukausieläkettä noin 2 prosenttia– eläkeaikana työeläkkeitä tarkistetaan työeläkeindeksillä, jossa ansiotason muu-toksen paino on 20 % ja hintojen muutok-sen paino 80 %työeläkejärjestelmästä maksetaan • vanhuuseläkkeitä, joille voi jäädä 63-68- vuotiaana• työkyvyttömyyseläkkeitä• osa-aikaeläkkeitä, joille voi jäädä 61-67-

vuotiaana• perhe-eläkkeitä leskille ja lapsille– työeläkkeet rahoitetaan työeläkemak-sulla, josta työnantajat maksavat noin 75 prosenttia, työntekijät noin 20 prosent-tia ja yrittäjät 5 prosenttia; lisäksi valtio osallistuu yrittäjien, maatalousyrittäjien ja merenkulkijoiden eläkkeiden kustan-nuksiin– karttuneista eläkemaksuista tehtyjen työeläkesijoitusten arvo on nyt noin 150 miljardia euroa, joka on noin neljäsosa eläkevastuista eli jo ansaittujen eläkeoi-keuksien pääoma-arvosta– työeläkejärjestelmän toimeenpanosta huolehtivat yksityisillä aloilla seitsemän työeläkeyhtiötä sekä 20 työeläkekassaa ja -säätiötä. Maatalousyrittäjien eläketur-vaa hoitaa Mela ja merimiesten eläkkeitä Merimieseläkekassa. Julkisen sektorin eläketurva hoidetaan valtaosin Kevassa (ent. Kuntien eläkevakuutuksessa) – alan lakisääteisenä yhteiselimenä toimii Eläketurvakeskus (ETK)

Suomen työeläketurvan peruspiirteet

hoittajien myös valtion intressit. Tämä kolmikantainen systeemi on minusta perusrakenteeltaan mainio.

Onko siinä kuitenkin se ongelma, että on ihmisiä, jotka ovat työmarkkinoi-den ulkopuolella ja tehdään heitä kos-kevia päätöksiä työmarkkinajärjestö-jen kesken?Tässähän sovitaan ansioeläkkeestä, ja se karttuu työansioista. Meillä on tietysti perusturvajärjestelmä, siis kansaneläke-puoli, jonka pitää hoitaa ne, joilla ei ole lainkaan tai on hyvin vähäisessä määrin työansioita. Nämähän ovat nykyisin hy-vin symbioosissa.

Jos katsomme pitkää linjaa, niin työ-eläkejärjestelmän kehitys on mennyt koko ajan siihen suuntaan, että entistä pienemmät ansiot tulevat työeläketurvan piiriin. Aikaisemmin oli pitkiä karensse-ja, kuukausia. Nyt kun ansaitsee noin 60 euroa kuukaudessa, niin tulee työeläke-vakuutetuksi.

Tavoittelin sitä pientä kritiikkiä, jota on joskus esiintynyt, että työmarkki-najärjestöt ajattelevat omia jäseniään, jotka ovat töissä eivätkä välttämättä niitä, jotka ovat työvoiman ulkopuo-lella kuten eläkeläisiä ja opiskelijoita.


uksessa se on aika erikoislaatuinen vero, jos sitä halutaan veroksi luonnehtia. Itse pidän työeläkemaksua vakuutusmaksu-na, en verona.

yksityisten vakuutuslaitosten RooliSuomelle erityinen piirre on myös se, että yksityiset vakuutuslaitokset hoi-tavat yksityisen sektorin lakisääteis-tä työeläkejärjestelmää. Mikä Sinun näkemyksesi on tästä järjestelmästä? Onko se toiminut tehokkaasti ja elä-keläisten etujen mukaisesti? Pitäisikö sallia myös ulkomaisten yhtiöiden tulo näille markkinoille, siis kilpailun li-sääminen? Sehän ei lain mukaan taida olla ihan mahdollista, mutta lakiahan voidaan aina muuttaa.On se mahdollista, jos ulkomainen yhtiö perustaa Suomeen työeläkeyhtiön, jolloin voi kilpailla ihan samoilla ehdoilla. Mutta ulkomailta käsin ei, ja se liittyy yhteisvas-tuuseen, joka järjestelmään sisältyy: jos joku eläkevakuuttaja joutuu vararikkoon, niin sieltä eläkkeensä saavat eivät mene-tä eläkettään, vaan kulut jaetaan muiden eläkevakuuttajien maksettaviksi. Tästä syytä eläkevakuuttajien vakavaraisuu-den valvonta on tärkeää, ja se voi toimia kunnolla vain, jos eläkevakuuttaja toimii Suomessa.

Alun perinhän se oli tavallaan poliitti-nen kompromissi, että työeläkejärjestel-mä saatiin ylipäätään aikaan. Ruotsalai-set työnantajajärjestöt neuvoivat Suomen työnantajia hyväksymään tämän, kun kerran he saavat rahat yksityiseen piiriin. Kyllähän eläkebisneksessä selvästi on suuruuden ekonomiaa. Me voimme ha-vaita sen Suomenkin työeläkejärjestel-mää katsottaessa. Kun siellä tosi isot volyymit kulkevat, niin tietotekniikalla ja muilla keinoin saadaan nuppikohtaisia kustannuksia alas. Jossain katsannossa voisi varmasti ajatella niin, että monopoli olisi taloudellisesti edullisempi. Toisaalta työeläkevakuuttajat kilpailevat asiakas-hyvityksillä ja palveluilla.

Sitten toinen asia, jota pidetään tärkeä-nä ja jonka minä pitkälti allekirjoitan, on se, että eläkerahat ovat yksityisissä kä-sissä, joka tarkoittaa sijoitustoiminnan vahvaa hajauttamista paremmin kuin jos ne olisivat yksissä käsissä. Sillähän on aika paljon merkitystä. Se tarkoittaa sijoitustoiminnan parempaa hajautusta ja toisaalta sitä turvaa, että tätä järjestelmää ei kaapata valtion erilaisten akuuttien rahoitustarpeiden kattamiseen. Meillä-hän on tällä hetkellä esimerkkejä mo-nista maista, joissa valtio on pulassaan kaapannut eläkerahoja, kun se on ollut mahdollista.

Yksityiset vakuutuslaitokset eivät voi ottaa yhtä suuria sijoitusriskejä kuin Keva.

Kun kysytään, tuottaako suomalaisen järjestelmän hajautus jotain etua, niin Suomi hoitaa tämän tosi halvalla. Tämä

nähdään, kun verrataan ykkös- ja kak-kospilarin yhteenlaskettuja hallintoku-luja eri maissa. Meillä on nyt siitä uutta näyttöä kuuden maan vertailussa, jossa Suomi on ihan kärjessä (kuvio 1).

Ylimääräinen byrokratia on onnistut-tu välttämään.Joo. Esimerkiksi Sveitsissä on yli 2000 ja Hollannissa yli 500 eläkevakuuttajaa, mikä tarkoittaa, että ne ovat aika pieniä. Jokaisella on omat hallintonsa ja jokai-sen pitää rakentaa tietojärjestelmät ja kaikki muukin. Aika helposti ymmärtää sitä kautta, että vaikka meilläkin va-kuuttajia on yli 30, niin se on kuitenkin tehokkaampaa kuin tosi monien toi-mijoiden järjestelmässä. Tätä Suomen kokonaisuutta on lisäksi kohtuullisen helppo hallita verrattuna moniin mui-hin maihin.

Miten eläkevarojen sijoituspolitiikka eroaa näiden yhtiöiden kesken ja toi-saalta verrattuna Kevaan?

yksityisten eläkelaitosten sijoitusvaRoja ei kaapata valtion akuuttien RahoitustaRpeiden kattamiseen.

0

50

100

150

200

250

300

Alankomaat Sveitsi Saksa Ruotsi Norja Suomi Saksa

€TYÖMARKKINAELÄKE

LAKISÄÄTEINEN

Kuvio 1. Lakisääteisten ja työmarkkinaeläkejärjestelmien hallintokulut vakuutettua ja eläk-keensaajaa kohti vuonna 2011.

Vertailun vuoksi Suomen työeläkkeet on tässä rinnastettu työmarkkinaeläkkeisiin.

Lähde: Mielonen, A. & Puuperä, E. & Ramberg, H. & Vidlund, M. (2013).


Kun yksityisalojen vakuutuksia hoita-villa laitoksilla on aika tiukat vakavarai-suussäännökset ja esimerkiksi Kevalla ei sellaisia ole, niin kyllähän siinä näkyy, että Kevan sijoitustoiminta on ollut pi-demmällä aikavälillä tuottavampaa. Kun eläkerahat pitää sijoittaa turvaavasti ja tuottavasti, niin turvaavuus tarkoittaa yksityisillä eläkevakuuttajilla sitä, että ne eivät voi tehdä aivan yhtä riskipitoi-sia sijoituksia.

Muuten tietenkin jos katsotaan yksi-tyistä sektoria yleensä, niin mitä parem-min se hoitaa hommansa, sitä riskipi-toisemmin se voi myös sijoittaa. Mutta nykyisillä vakavaraisuussäännöillä tai niitä modifioimalla se ei koskaan pääse Kevan tilanteeseen.

Suomessa palkansaajat eivät kuiten-kaan voi itse kilpailuttaa työeläkeyh-tiöitä. Ruotsissahan on vähän toisella tavalla, ja eräissä muissakin maissa. Mitä mieltä olet tästä piirteestä?Nicolar Barr (2013), joka juuri arvioi Suomen eläkejärjestelmää, piti tätä va-linnanvapauden rajoitusta Suomen vah-vuutena! Ja sitä se onkin.

Miksi?No, katsotaan Ruotsia. Siellä palkansaajat voivat itse sijoittaa 2,5 prosenttiyksikköä eläkemaksustaan. Alussa se herätti jon-kun verran kiinnostusta, mutta nyt se menee valtaosin sinne oletusrahastoon, jos vakuutettu ei tee aktiivista valintaa. Ei ole kiinnostusta. Voi olla tietysti, että kysymys on niin pienestä eli 2,5 pro-senttiyksiköstä. Toisaalta mietipä itseä-si: jos joudun valitsemaan tällä hetkellä kai noin 700 rahastosta, niin kyllä minä nostaisin kädet pystyyn ja antaisin men-nä sinne oletusrahastoon. Se ei ole hyvä systeemi.

Esimerkiksi amerikkalaisessa järjes-telmässä tämä menee vielä pitemmäl-le. Siellä on ilmeisesti hirveitä heilah-teluja ihmisten eläkkeissä sen takia,

että eläkevarojen sijoituksilla menee joko hyvin tai huonosti.Kyllä, juuri näin.

Meillä tämä vaihtoehto on paljon ris-kittömämpi ja tasaisempi.Kyllä. Työeläkevakuuttaja on itse ensim-mäinen riskipuskuri. Jos se pettää, riski lankeaa työnantajille ja työntekijöille korkeampana eläkemaksuna. Jos oikein pahaksi menee, niin myös eläkeläiset osallistuvat riskin kantoon sitä kautta, että joudutaan kajoamaan eläke-etuuk-siin.

eläkeläisten toimeentulo on kehittynyt myönteisestiMiten hyvin meidän eläkejärjestel-mämme on huolehtinut eläkeläisten toimeentulosta? Tulos näyttää pääsääntöisesti hyväl-tä. Eläketurvakeskus julkaisi vuoden 2011 lopussa katsauksen eläkeläisten toimeentuloon vuosina 2000-2010 (Kautto 2011). Päätulos oli, että elä-keläisten toimeentulon kehitys on ollut myönteistä. Reaalitulojen kehitys on ol-

lut vahvasti positiivinen. Tämä johtuu osittain siitä, että vieläkin työeläkejär-jestelmä kypsyy, eli ihmiset ovat vasta nyt voineet koko uransa ajan kerryttää eläkettä. Talouskasvu ja reaalipalkkojen nousu on nostanut eläkkeitä, samoin in-deksijärjestelmä.

Huomiota kiinnittävä asia on ollut työkyvyttömyyseläkeläisten jotakuin-kin olematon reaalitulokehitys ja jäl-keen jääminen vanhuuseläkeläisistä ja myös työttömyyseläkeläisistä. Havainto ei nyt tullut kuin salama kirkkaalta tai-vaalta, mutta tutkimus toi sen selvästi näkyviin.

Työkyvyttömyyseläkkeiden vaati-mattomaan kehitykseen on vaikuttanut se, että työeläkejärjestelmän piiriin on tullut entistä enemmän ihmisiä, jotka ovat olleet jo alun perin vajaatyökykyi-siä. Työeläkevakuutuksen piiriin tulee nyt huomattavasti pienemmillä ansioilla kuin aikaisemmin. Päälle viisikymppi-sinä työkyvyttömyyseläkkeelle tulevil-la eläketasot eivät välttämättä ole niin huonot kuin tämä keskimääräinen kuva on.

ei kannata siiRtää eläkevaRojen sijoittamistehtävää palkansaajille itselleen.

Kuvio 2.Köyhyysriskit eläkeläisillä ja koko väestössä vuosina 2000-2009, 60 ja 50 prosentin köyhyysrajat.

Lähde: Rantala (2011, 102).

02468

1012141618

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

KOKO VÄESTÖ60ELÄKELÄISET60KOKO VÄESTÖ50ELÄKELÄISET50

%

T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 2013 57 T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 2013 57

Onko eläkeläisten köyhyys lisäänty-nyt?On se jonkun verran lisääntynyt (kuvio 2). Kyse on osittain suhdanteistakin: kun taloudessa menee hyvin, työikäis-ten ansiot kasvavat mukavasti ja eläkkeet jäävät jälkeen, ja kun taloudessa menee huonommin, eläkeläisten tulokehitys ei samalla tavalla jousta alaspäin kuin työssä olevien. Köyhyyden määritelmä-kin vaikuttaa asiaan. Jos otetaan EU:n ja Tilastokeskuksen käyttämä 60 prosenttia mediaanitulosta köyhyysriskin rajaksi, niin silloin eläkeläisten köyhyysaste on korkeampi kuin koko väestöllä. Mutta jos katsotaan 50 prosentin rajaa, se on taas matalampi. Se tarkoittaa, että meillä on iso joukko eläkeläisiä, jotka ovat juuri ja juuri siinä 60 prosentin köyhyysrajan ylä- ja alapuolella, ja aika vähän jää alle 50 prosentin....

Työkyvyttömyyseläkkeet ovat jääneet jälkeen muista

eläkkeistä.

...jonne sitten sijoittuu taas opiskeli-joita enemmän......sinne sijoittuu opiskelijoita ja työttö-miä.

Tuleeko Suomessa jatkossakin toi-meen lakisääteisellä eläkkeellä? Mil-laista täydentävän turvan pitäisi olla?Kyllä sillä pääsääntöisesti tulee toimeen. Aika monilla on oma eläkevakuutus. Totta kai ihmisillä on oikeus ottaa van-huuden ajan turvaksi vakuutus, joka täy-dentää yleistä eläkettä, mutta olennainen kysymys on, miten julkinen sektori nii-hin suhtautuu. Pitääkö niitä kannustaa joillakin julkisilla keinoilla, esimerkiksi veroporkkanoilla? EU:n politiikka tässä suhteessa on siinä mielessä mielenkiin-toista, että pitäisi tukea ns. kolmatta pilaria eli juuri näitä yksilöllisiä järjes-telmiä. Mutta minun perusnäkemykse-

ni, kun katsotaan pitkän aikavälin ke-hitysnäkymiä, on se, että valtaosa tulee jatkossakin pärjäämään lakisääteisellä työeläkkeellä.

Mutta totta kai tämä kysymys on mut-kikas, kun siihen liittyy koko julkisten palvelujen hinnoittelupolitiikka ja kaikki tällaiset asiat, joiden kehityksestä meil-lä on vielä hirveän vähän tietoa. Mutta eläkkeiden ostovoima tulee olemaan huo-mattavasti parempi kuin nyt - suhteessa kyseisen vuoden ansiotasoon ehkä jonkin verran alempi kuin tällä hetkellä. Kyllä minun näkemykseni mukaan työeläkejär-jestelmä jatkossakin tuottaa kohtuullisen eläketurvan hyvän työuran tehneelle ih-miselle.

Kuitenkin on ollut sensuuntaisia eh-dotuksia, että ajettaisiin eläkeläisiä purkamaan varallisuuttaan tavalla tai toisella - esimerkiksi käänteisillä asuntolainoilla - joka voisi täydentää eläkettä tai eläke määriteltäisiin vasta sen jälkeen, kun on katsottu, kuinka paljon pystyy eläkeiässä oloaan ra-hoittamaan omalla omaisuudellaan. Tä-mähän koskee myös julkisia palveluja, mutta jos puhutaan nyt vain eläkkeistä. Mitä mieltä olet tämänsuuntaisista eh-dotuksista?Varallisuussidonnaisuus ei sovi ollenkaan työeläkejärjestelmän luonteeseen. Työ-eläke karttuu työansioista. Palvelupuo-lella ratkaisua odottavat monet isot asiat. Kannattaa miettiä, kuinka järkevää on se, että omaisuutta ei tarvitse ollenkaan purkaa, jos juoksevat hoitomaksut ovat verraten isot ja julkinen sektori subven-toi sitä ja samanaikaisesti ihmisellä on iso omaisuusmassa. Ymmärrän, että tämä on hyvin monimutkainen kysymys, kos-ka omaisuutta voidaan purkaa jo hyvissä ajoin ja valmistautua tällaiseen.

Eläkekaton puuttuminen on yksi jär-jestelmämme piirre, jota kansalaisten on ilmeisen vaikea sulattaa. Millä pe-rustelet sen puuttumisen?

Näennäisesti epätasa-arvoinen, siis eroja ylläpitävä järjestelmä minun näkemyk-seni mukaan kuitenkin tuottaa vähin-täänkin yhtä tasa-arvoisen, ellei tasa-arvoisemman lopputuloksen. Jos meillä olisi eläkekatto, niin hyväosaiset ihmiset puhkaisisivat sen muilla järjestelmillä - joko työnantajan ottamilla, niin kuin Ruotsissa ja Tanskassa on tapahtunut laajamittaisesti, tai sitten yksilöllisesti. Tällaisen järjestelmän kattavuus ei ole sataprosenttinen. Tällaisia vakuutuksia ei oteta pienissä yrityksissä työskente-leville, keikkatyöntekijöille tai määräai-kaisissa työsuhteissa oleville. Lopputulos voi hyvinkin olla eriarvoistavampi kuin meidän näennäisesti epätasa-arvoinen järjestelmämme. Eläkekatto edistää tasa-arvoa!

pitäisikö yleisiä eläkeikiä eRiyttä ä?Meillä on kaikille yhteinen, joskin liukuva vanhuuseläkkeelle siirtymi-sen ikä, joidenkin ammattiryhmien poikkeuksia lukuun ottamatta. Kui-tenkin keskimäärin naiset elävät monta vuotta pitempään ja siis voi-vat nauttia eläkettä kauemmin kuin miehet. Joissakin maissa naisilla ja miehillä on erilaiset eläkeiät. Olisiko oikeudenmukaisempaa, että miehet voisivat jäädä eläkkeelle aikaisemmin kuin naiset?Se ei ole mielipidekysymys. Se on EU:n perustuslaista johdettu periaate, että lakisääteisessä järjestelmässä ei voi olla erilaisia ikiä miehille ja naisille. Sen takia niissä EU-maissa, joissa on eri eläkeikiä naisille ja miehille, ollaan niistä luopu-massa. Paradoksaalista sinänsä nämä ovat kaikki sellaisia maita, joissa naisilla on alempi eläkeikä.

eläkekaton poistaminen ei vähentäisi eRiaRvoisuutta.

”Valtaosa tulee jatkossakin pärjäämään lakisääteisellä

työeläkkeellä.”


Mutta tottahan se on, että Suomen elä-kejärjestelmä eläkepääomamielessä siir-tää aika paljon rahaa miehiltä naisille miesten lyhyemmän eliniän odotteen kautta.

Samantyyppinen kysymys koskee myös terveyserojen kasvua ja siis sitä, että hyvätuloiset ja korkeammin koulutetut elävät pitempään. Pitäisi-kö näitä sosioekonomisia eroja ottaa huomioon myös eläkkeissä?On huolestuttavaa, että sosioekonomiset kuolleisuuserot ja varmaan terveyserot-kin ovat kasvussa. Ylemmän toimihen-kilön ja duunarin välinen ero on aika merkittävä. Lähtökohtaisesti ylemmät toimihenkilöt ovat pitemmän aikaa eläk-keellä kuin duunarit eli nauttivat ”eläke-hyvää” pitemmän aikaa. Toisaalta vas-takkaiseen suuntaan vaikuttaa se, että työntekijät jäävät esimerkiksi työkyvyt-tömyyden takia aikaisemmin eläkkeelle kuin ylemmät toimihenkilöt. Tätä kysy-mystä paraikaa selvitetään tarkemmin Eläketurvakeskuksessa.

jatkuuko eliniän piteneminen?Kuinka paljon yleistä eläkeikää pitäisi nostaa? Millä keinoin?Tämä on päätöksentekijöiden asia. Suun-nittelun näkökulmasta voin valottaa olennaisia näkökulmia. Tulevaisuuden ennakointi perustuu ensinnäkin kes-keiseltä osin siihen, mitä oletetaan vä-estökehityksestä. Siitä me tiedämme 20 vuoden perspektiivillä paljon, koska se ei muutu niin lyhyessä ajassa paljon. Mutta kun mennään 50 tai 70 vuoteen - mehän ennustamme hyvinkin pitkälle - niin vä-estöennusteiden haarukat ja luottamus-välit kasvavat isoiksi. Siltä kannalta sitä pitää miettiä.

Esimerkiksi Nicholas Barr (2013) esitti, että koska meillä on näin paljon epävarmuutta jopa näissä perusasioissa, niin kannattaa vakavasti pohtia, olisi-ko syytä sitoa eläkeikä jotenkin elin-iän odotteen muutokseen. EU ajaa tätä ajatusta Suomelle ja muille maille kuin

käärmettä pyssyyn tällä hetkellä. Siihen on aika paljon painetta. Se toisi uuden niin sanotun automaattisen sopeuttajan

tähän järjestelmään. Niitähän on paljon jo ennestään. Joka tapauksessa kannat-taa pitää mielessä, että tällä hetkellä väestötutkijoiden enemmistö ajattelee eläkeikäisen eliniän pidentymisen jatku-van. Toisaalta on paljon merkkejä siitä, ettei näin välttämättä käy.

Eikö esimerkiksi Yhdysvalloissa ole tapahtunut käänne siinä?

Eläkeikäisten sosioekonomisia eroja pitää tarkastella

lähemmin.

Ei ole itsestään selvää, että jatkossa ihmiset

elävät keskimäärin yhä vanhemmiksi.


Se on tasaantunut, mutta ei siellä vielä suorastaan trendin kääntymisestä voi kai puhua. Ihan vakavasti otettavat yhdys-valtalaiset väestötieteilijät ovat mallin-taneet lähinnä ylipainon, diabeteksen ja muiden sairauksien kuolinriskiä ja sitä kautta katsoneet tulevaisuuteen. He ovat arvioineet, että elinikä kääntyy siellä laskuun. Suomessahan on samanlaisia kansanterveysongelmia. Tältä kannalta

ei ole mitenkään sanottua, että se po-sitiivinen kuva, jossa koko ajan eliniän pidentymistä tapahtuu, jatkuu vuosi-kymmeniä.

Se on vähän samalla lailla vaikea asia ennustaa kuin innovaatiot. Paitsi että terveelliset elintavat saattavat yleis-tyä, niin myös lääketiede voi kehittyä ja tapahtua ihmeellisiä asioita saira-uksien parantamisessa. Tämä voi olla vain väliaikainen ilmiö.Kyllä, tämä vasta-argumentti on esitetty. Me emme tiedä, mitä hoitoteknologiassa tai väestön elintavoissa tapahtuu. Epä-varmaa on.

Mitä luulet kuitenkin, miksi kansalai-set hyvin jyrkästi vastustavat eläkeiän nostoa?En tiedä, onko se nyt ihan niin. Siinä on kuitenkin menty myönteisempään suun-taan ainakin EVAn tuoreimman mieli-pidetiedustelun mukaan (Haavisto 2013). Minun tulkintani niistä on, että kansalaismielipide on nyt otollisempi kuin aikaisemmin tälle ratkaisulle.

Joissakin aikaisimmissa tätä kysy-mystä sivunneissa haastatteluissa on tullut esille se, että eläkeiän noston vastustus on oikeastaan käännettävis-sä kysymykseksi työhyvinvoinnista. Työssäoloaikana ihmiset näkevät, että he haluavat päästä eroon pa-hoinvointitekijöistä, jotka vielä ehkä kasaantuvat sinne lopulle. Ehkä he myös näkevät, että heillä ei ole ollut vapaa-aikaa siinä määrin, mitä he tarvitsisivat. He haluavat käyttää sitä eläkeiässä.Kyllä, se on hyvin pitkälle työhyvin-vointi- ja työterveyshuoltokysymys. Ruotsin juuri julkaistussa eläkepoli-tiikan muuttamista koskevassa selvi-tysmiesraportissa ehdotetaan paitsi eläkeiän nostoa myös monenlaisia toi-mia, jotka tähtäävät työhyvinvoinnin parantamiseen.

Kaikki tuntuvat olevan yhtä miel-tä siitä, että työuria tulisi pidentää myös alusta ja keskeltä. Tästä on käy-ty hiljattain aika kiivasta keskustelua, erityisesti nuorten ja kotiäitien patis-tamisesta työelämään, ja vajaakun-toisten työllistäminen liittyy tähän samaan. Mitä mieltä olet tämän tär-keydestä eläkepolitiikan kannalta? Totta kai ne vaikuttavat eläkkeiden ta-soon. Jokaisen työpanos tuottaa eläkettä. Se tarkoittaa, että mitä enemmän ollaan duunissa, sitä parempi eläke tullaan saa-maan. Tältä kannalta se on tietysti toivot-tavaa ja hyvää.

Ja eläkemaksujen maksamisen kan-nalta.Kyllä, ja julkisen talouden kannalta. Se on monessa mielessä hyödyllinen asia. Mi-näkin olen saarnannut pitkän aikaa, että tilanne työmarkkinoilla tulee oleellisesti muuttumaan. Koko toisen maailmanso-dan jälkeisen ajan näihin päiviin olemme eläneet aikaa, jolloin työmarkkinoille on koko ajan tullut enemmän porukkaa kuin siltä poistuu. Nyt se on kääntynyt päin-vastaiseksi ja kun tämä jatkuu väestöen-nusteiden mukaan vuosikymmeniä, niin eikös sen vähitellen pitäisi johtaa siihen, että oikeasti työvoimapulaakin ilmenee? Mutta nyt olen pikkaisen ruvennut epäi-lemään, onko se näin. Esimerkiksi Jaakko Kiander on kysynyt, tuleeko työvoima-pulaa koskaan. Kyllä tässä sekä tarjonta- että kysyntätekijät pitää ottaa huomioon. Se on epäselvempi kysymys kuin mitä ai-kaisemmin ajattelin.

mitkä ovat työuRien pidentämisen kannustimet?Maahanmuutto on ollut yllättävän runsasta, mikä on jossain määrin

eläkeiän mahdollinen nostaminen on myös työhyvinvointi- ja työteRveyshuoltokysymys.

Työvoiman tarjontaa ja kysyntää tulee edistää

tasapainoisesti.


vaikuttanut tähän. Suomen talouske-hitys ei näytä kauhean hyvältä tässä lähiaikoina, joten työvoimapula tuskin ihan heti iskee. Mutta pohjimmiltaan-han on kysymys siitä, pitääkö työuria pidentää työvoiman tarjontaa vai sen kysyntää lisäämällä.Tämä on enemmän ekonomistien ky-symys. [Naurua.] Uskon, että varmasti molemmilla tavoilla. Jollakin tavallahan niiden ihmisten, jotka eivät kuitenkaan saa duunia, toimeentulosta pitää huo-lehtia. Jos työvoiman tarjontaa halutaan lisätä, niin kenelle siitä syntyvä mah-dollinen hyvinvointitappio kirjataan? Se näkyy kuitenkin etuuksien mene-tyksenä, jotta tätä tarjontaa saadaan lisää. Kysynnän lisääminen on minusta myös tärkeää. Näitä pitäisi katsoa tasa-painoisesti.

Sain eilen Roope Uusitalolta käsikir-joituksen artikkeliin, jonka päätulok-sista yksi on, että vuoden 2005 eläke-uudistus on itse asiassa myöhentänyt eläkkeelle jäämistä lähes yksinomaan sitä kautta, että työttömyyseläkejär-jestelmää ja varhaiseläkkeitä on pu-rettu. Tulos on meidän omien arvioidemme kanssa samansuuntainen. Se vahvistaa sitä käsitystä, joka minulla on ollut ai-kaisemmin.

Olisiko jotakin muutakin kuin varhais-eläkejärjestelmien purkamista? Kun alennettiin yleistä eläkeikää 65:stä 63:een, niin ajattelu oli, että saamme työkyvyttömyysmassaakin vähän pie-nennettyä, koska horisontti on vähän lyhyempi. Eli ”kyllä mä nyt sinnittelen 63-vuotiaaksi”. Pulmana tässä on se, että sen 63:n jälkeen näyttää, ettei kannustin-karttuma pure toivotulla tavalla. Valtaosa jää silloin eläkkeelle. Ongelma on, miten työurat pitenisivät myös siltä puolelta eikä vain varhaiseläkepuolelta niin kuin on nyt tapahtunut niiden tiukennusten takia.

Pitäisi saada jotakin tuntuvampaa kannustinta sinne.Se on vaikeaa, koska tällä hetkellä kan-nustinkarttuma on suurin piirtein kus-tannusneutraali. Mutta jos tavallaan työeläkemaksujen kustannuksella sinne pantaisiin vielä lisäkannusteita, niin en tiedä, toimisiko. Meillä on kokeilematta empiirisesti elinaikakertoimen vaikutus, joka on tavallaan leikkaus. Miten paljon se kannustaisi? Ei se kaksi prosenttia vielä ketään heilauta. Se on vielä avoin kysymys. Sen varsinaista vaikutusta me emme kykene kunnolla vielä arvi-oimaan.

Jos kuitenkaan mikään muu ei toimisi eläkejärjestelmän pelastamiseksi, niin kumman valitsisit, eläkemaksujen ko-rottamisen vai eläkkeiden leikkaami-sen?Ensinnäkin eläkejärjestelmän pelasta-misesta se huomio, että eläkejärjestelmä tulee aivan hyvin toimeen nykyisellään. Meidän ei tarvitse sen puolesta välttä-

nykyisenlaisilla kannustimilla ei välttämättä saada yli 63-vuotiaita pidentämään työuRaansa.

kirjallisuus

Barr, N. (2013), Suomen eläkejärjestelmä: Riittävyys, kestävyys ja järjestelmän rakenne,

Eläketurvakeskus, Suomen eläkejärjestelmän arvio / Osa 1.

Haavisto, I. (2013), Kadonneen kasvun metsästäjät. EVAn arvo- ja asennetutkimus 2013.

Helsinki: EVA.

Kautto, M. (toim.) (2011), Eläkkeet ja eläkkeensaajien toimeentulo 2000-2010,

Eläketurvakeskuksen raportteja 04/2011.

Mielonen, A. & Puuperä, E. & Ramberg, H. & Vidlundm, M. (2013), Laki-sääteisten eläkkeiden

ja työmarkkinaeläkkeiden hallintokulut esimerkkimaissa. Eläketurvakeskuksen selvityksiä

01/2013.

mättä tehdä mitään. Tässä on sellainen automatiikka, että ansioista karttuu elä-ke, ja jos jäädään aikaisemmin eläkkeelle, niin ansiokarttuma jää pienemmäksi ja eläkemaksut myös sitä myöten pienem-miksi.

Tämä on enemmän julkisen talouden kysymys tällä hetkellä. Mutta on tämä sii-nä mielessä eläkejärjestelmän kysymys, että jos tämä uhkaa eläkkeiden riittävyyt-tä ja jos pitkällä aikavälillä elinaikaker-roin leikkaa rajusti - niin kuin se tulisi leikkaamaan nykyisten väestöarvioiden mukaan - ja ihmiset eivät siitä huolimatta pidennä työuriaan, niin silloin eläkkeet jäävät mataliksi automaattisesti. On hyvä miettiä, että jos eliniät pitenevät, niin millä tavalla ihmiset saataisiin tekemään pitempään duunia.

Niin, sen sijaan että alettaisiin hurjasti nostamaan eläkemaksuja.Ei, prioriteetit ovat ilman muuta suoma-laisilla sellaiset, että jos näitä on asetettu vastakkain, niin kyllä mieluummin nos-tetaan maksuja kuin leikataan eläkkeitä. Kyllä minä yhdyn tähän. Ei suomalainen eläketurva missään eurooppalaisessa kat-sannossa ole mikään runsas. Se on koh-tuullinen ja kelvollinen, mutta ei sitä voi sanoa mitenkään hirveän anteliaaksi. Se on tässä mielessä hyvällä ja kestävällä pohjalla. •

Jos työurien pidentäminen ei onnistu, niin suomalaiset mieluummin korottaisivat maksuja kuin leikkaisvat

eläkkeitä.

Palkansaajien tukimuslaitoksen julkaisuja

julkaisijaPalkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6.krs)

00530 HelsinkiP. 09 - 2535 7330

Fax: 09 - 2535 7332

toimitusPäätoimittaja Seija Ilmakunnas

Toimittaja Heikki TaimioP. 09 - 2535 7349

toimitusneuvosto:Jaakko Haikonen

Tuomas HarpfOlli Koski

Marjo OllikainenJaana Pohja

Jari Vettenranta

tilaushinnatVuosikerta 24,00 EuroaIrtonumero 8,00 Euroa

tilauksetIrmeli Honka

P. 09 - 2535 [email protected]

valokuvausMaarit Kytöharju

Kansi ja ulkoasuNiilas Nordenswan,

Nordenswan & Siirilä Oy

TaittoIrmeli Honka

PainopaikkaKirjapaino Jaarli Oy

ISSN-L 1236-7206

ISSN 1236-7206 (painettu)

ISSN 1795-181X (pdf )

Sisällys 2|2013

1 Heikki TaimioPääkirjoitus

2 Markus JänttiTyön tarjonta ja työlinja Ruotsissa

9 Merja KauhanenRuotsin työlinjasta on saatu

laihoja tuloksia Kommentti Markus Jäntin artikkeliin

12 Gabriella Sjögren Lindquist



18 Jaakko KianderRuotsin ja Suomen eläkejärjestelmät

eivät ole kovin erilaisia Kommentti Gabriella Sjögren Lindquistin

artikkeliin

20 Kolumni, Kari Hämäläinen

Tehdäänpä tutkimukseen perustuva aktivointipolitiikan

kokonaisuudistus

22 Heikki RäisänenRuotsin ja Suomen

työvoimapolitiikan uudistusten vertailua: Ympäri käydään ja yhteen

tullaan?

28 Kari HämäläinenTyöllisyysoppia Ruotsin malliin?

Kommentti Heikki Räisäsen artikkeliin

41 VUOSIKERTA | 4 NUMEROA VUODESSAvuosikerta 24,00 EUROA irtonumero 8,00 EUROA

www.labour.fi

T&Y -lehti

Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutki-muslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnal-lisista kysymyksistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus.

Lehden toimitus p. 09–2535 7349Tilaukset www-sivujen kautta tai p. 09–2535 7338

Tutkimuksia

Tutkimuksia -sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimusten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvista tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustulok-sia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle.Julkaistaan verkossa laitoksen kotisivuilla.Tilaukset p. 09–2535 7338

Raportteja

Raportteja -sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.Julkaistaan verkossa laitoksen kotisivuilla.Tilaukset p. 09–2535 7338

Työpapereita

Työpapereita -sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimush-ankkeiden väliraportteja sekä kansainväliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan koko-naisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla.

www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitus ja sisällysluettelo, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta.

30 Roope UusitaloVuoden 2005 eläkeuudistus myöhensi

eläkkeelle siirtymistä vain vähän

36 Lukuvihje, Mari Kangasniemi

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen: Konsulttidemokratia - Miten

valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton

37 Lukuvihje, Heikki TaimioSeppo Lindblom: Huojuva tasavalta

38 Seija Ilmakunnas ja Reija Lilja


45 Lukuvihje, Ohto KanninenNassim Nicholas Taleb: Antifragile:

Things That Gain from Disorder.

46 Kauko AronenKuntauudistus kokonaisuuden

hyväksi - tutkimuksen puheenvuorot toistaiseksi vinoutuneita

52 Haastattelu, Heikki Taimio

Työeläkkeet ovat kestävällä pohjalla - Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu

Uusitalon haastattelu

Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon kansantalouden asiantuntijayksikkö. Laitoksessa tehdään taloustieteellistä tutkimusta ja laaditaan suhdanne-ennusteita. Lisäksi laitoksen tutkijat toimivat ulkopuolisissa asiantuntijatehtävissä sekä osallistuvat aktiivisesti julkiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Palkansaajien tutkimuslaitoksen toiminnan tavoitteena on tarjota tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun sekä päätöksenteon tueksi.

Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtävän tutkimustyön painopiste on tilastollisiin aineistoihin perustuvassa empiirisessä tutkimuksessa. Sen taustalla on vahva teoreettinen näkemys ja tieteellisten menetelmien asiantuntemus.

Pitkänsillanranta 3 A, 6. krs00530 Helsinki Finland

P +358 9 2535 7330F +358 9 2535 7332www.labour.fi

Vuosikerta 24,00 €Irtonumero 8,00 €

ISSN-L 1236-7206ISSN 1236-7206 (painettu)ISSN 1795-181X (pdf)

<< BAS2 - Itella Posti Oy <<Itella Green T&Y

talous ja yhteiskuntanro 2 | 2013 | Irtonumero 8,00 Euroa | www.labour.fi

Ruotsin malliEläkkeet

KuntauudistusHannu Uusitalon

haastattelu

talou

s ja yhteisk

un

ta nro 2 | 2013

Government & Nonprofit

Talous ja Yhteiskunta 2/2013