Talous ja Yhteiskunta 3/2005

&

3/2005

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Talousennuste2005-2006

KulutusbudjetitEMUn välitilinpäätös

Ammatillinenjärjestäytyminen

Pentti Vartianhaastattelu

Heikki TaimioPääkirjoitus ...................................................................................... 1

Talousennuste 2005–2006Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta ............................................. 2

Heli MäkinenKuluttavatko suomalaiset vähemmän kuin muut? Euroopan kulu-tusbudjettien vertailua ..................................................................... 9

Jukka PekkarinenEMUn välitilinpäätös ....................................................................... 16

Petri Böckerman ja Roope UusitaloMistä johtuu ammatillisen järjestäytymisen lasku? ........................ 23

Sari Aalto-MatturiTyöelämän muutos järjestäytymisen haasteena ............................... 29

Matti HynynenJärjestäytymisaste kääntyy nousuun ay-liikkeen yhteisvoimin ......... 32

Jarmo NurmioJärjestäytymisaste laskusta nousuun ............................................... 35

Heikki TaimioRiippuvuutemme muista maista on hinta hyvinvoinnistamme– Pentti Vartian haastattelu ............................................................. 38

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 46

33. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Markku Niemi

ISSN 1236–7206

&

3/2005

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Talousennuste2005-2006

KulutusbudjetitEMUn välitilinpäätös

Ammatillinenjärjestäytyminen

Pentti Vartianhaastattelu

3 2005

Heikki Taimio

Terve järki sanoo, että kansantuotteenja elintason noustessa meillä pitäisi ollavaraa lisätä julkisia hyvinvointipalvelu-ja. Nyt niiden tuottamisesta vastaavienkuntien johtajat kuitenkin valittavat, ettävelvoitteita on liikaa ja palvelut on mi-toitettava kuntien kantokyvyn mukaan.Mistä oikein on kysymys?

Julkisessa keskustelussa kenelläkäänei näytä olevan kokonaiskuvaa tilan-teesta. Sille olisi kuitenkin polttava tar-ve – ennen kuin mennään tekemäänmitään tyhmyyksiä.

Ensinnäkin lienee selvää, ettei valtioole viime aikoina määrännyt kunnilleniin paljon lisävelvoitteita, että selvitäk-seen niiden on täytynyt jäädyttää in-vestointinsa, nostaa veroäyriään, vel-kaantua ja lähteä valtion hätäapuluu-kulle. Eiköhän kuntien verotuksenalentaminen ole ollut suurin syy nii-den talousahdinkoon. Tämä linja päät-tyy ensi vuonna, kun verotusta keven-tää vain valtio.

Elintason noustessa kansalaiset halu-avat enemmän ja parempia palveluita.Mielipidemittausten mukaan he ovatmyös valmiita käyttämään niihin suu-

remman osan tuloistaan maksamallakorkeampia veroja. Veronkevennyspo-litiikka sotii tätä vastaan.

Palvelut tuppaavat myös kallistumaan,monestakin syystä ja ilman, että nii-den määrää välttämättä lisätään. Siksipalvelutuotannon tehostamista kaiva-taan kipeästi. Viime vuosina valtio onyrittänyt painostaa kuntia tuottavuus-talkoisiin kiristämällä niiden taloutta.Tämä ei ole onnistunut, vaan kunnatovat reagoineet jäädyttämällä inves-tointinsa ja käyttämällä hyväkseen löy-sien lakien suomaa mahdollisuutta luis-taa palvelujen laadusta.

Valtio on nyt kääntänyt kelkkaansaja puuhaa kuntauudistusta, jonka tu-loksena olisi oleellisesti nykyistä pie-nempi määrä kuntia. Ihan ensiksi kan-nattaisi kuitenkin miettiä, miksi nyt suu-rimmassa kunnassa monien julkistenpalvelujen kustannukset ovat valtakun-nan huippua. Huolestuttavinta tässä onse, ettei ole olemassa tutkimuksia, jotkaosoittaisivat selkeästi kuntaliitosten te-hokkuusedut. Uudet suurkunnat saat-taisivat käyttäytyä toisin kuin nyt osa-taan kuvitella.�

Kunnatkinosaavatkäyttäytyä

LISÄLUKEMISTA

� Tuore katsaus talouspolitiikkaanEMUssa löytyy kirjasta Kiander,Jaakko & Pekkarinen, Jukka &Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka:Suomi maailmantaloudessa. Uudenajan talouspolitiikkaa, Edita, 2005.Euroopan unionin talous- ja finans-siministerien Ecofin-neuvoston si-vuilta http://ue.eu.int/emu/fi/index.htm löytyvät sen keskeiset ta-louspoliittiset asiakirjat (enimmäk-seen) suomen kielellä. Sivulla ole-vasta valikosta voi valita suomenkielen. Euroopan unionin komissi-on pääsivulta www.europa.eu.int/comm/index_fi.htm pääsee talous-ja rahaliiton osastoon (Economicand Financial Affairs), jonka asia-kirjat ovat suurelta osin englannin-kielisiä.� EU ohjaa kansallista finanssipoli-tiikkaa lähinnä vakaus- ja kasvuso-pimuksella (Stability and GrowthPact), jolla on omat sivut osoittees-sa http://europa.eu.int/scadplus/leg/en/s01040.htm. Samasta osoit-teesta pääsee tutustumaan myös ta-louspolitiikan laajoihin suuntaviivoi-hin (Broad Economic Policy Gui-delines), jotka eivät ole yhtä velvoit-tavia jäsenmaille kuin vakaus- jakasvusopimus. Euroopan keskus-pankin englanninkielisillä sivuillawww.ecb.int on useita asiakirjojayms. myös suomeksi. EKP:n suo-menkielisiä julkaisuja löytyy myösSuomen Pankin sivuilta www.bof.fi.� EMUn kehitystä kriittisesti arvi-oivista instituutioista mainittakoonLontoossa sijaitseva CEPR (www.cepr.org), Brysselissä toimiva CEPS(www.ceps.be) ja saksalainen CE-Sifo (www.cesifo-group.de). Ezo-neplus-projektissa (www.ezoneplus.org) tutkitaan EMUn mahdollistalaajenemista uusiin jäsenmaihin. Pai-navaa sanottavaa EMUsta on myösKansainvälisellä valuuttarahastolla,jonka EMU-aineisto aukeaa osoit-teesta www.imf.org/external/np/exr/facts/emu.htm, sekä OECD:lla(www.oecd.org), jonka EMU-ai-neisto löytyy ko. hakusanalla.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Suomen kokonaistuotannon kasvu hi-dastui alkuvuonna sitä kuvaavan kuu-kausi-indikaattorin mukaan. Tähänvaikutti ennen kaikkea teollisuustuo-tannon kasvun tyrehtyminen koko-naan. Metsätalouden seisokki, jonkavaikutus ulottui myös kuljetuksiin, olimerkittävin syy teollisuustuotannonmatalaan tasoon. Myös muun teolli-suuden kehitys oli odotettua vaatimat-tomampaa. Vastapainoksi tälle palve-lutuotanto ja siinä erityisesti kauppakasvoi ripeästi. Tämä ei kuitenkaanriittänyt kompensoimaan teollisuustuo-tannon hidastumisen vaikutusta koko-naistuotantoon. Talouskasvun paino-pisteen ollessa palveluissa työllisyyskehittyi kuitenkin myönteisesti – jopaennustettua paremmin. Alkuvuonnatyöllisiä oli keskimäärin 39 000 enem-män kuin viime vuoden vastaavana ai-kana.

Teollisuuden hitaasta kasvusta huo-limatta tavaravienti kasvoi tammi-ke-säkuussa reippaasti viime vuodesta.Reaalisesti se kasvoi 4,7 prosenttia,ja ilman metsäteollisuuden seisokkiakasvu olisi yltänyt lähes 9 prosenttiin.Ylipäätänsä viennin ja kokonaiskysyn-nän muiden komponenttien kehitysviittaisi tuotantolukuja nopeampaankasvuun. Arvailujen varaan jää, selit-tääkö tätä ristiriitaa viennin tuontipa-nosten käytön nopea lisääntyminen vaise, että kansantalouden tilinpidon tar-jontapuolta korjataan paremmin ky-syntäpuolta vastaavaksi vasta myö-hemmin, kun tämän vuoden taloudel-lisesta kehityksestä kertyy nykyistäluotettavampaa tietoa.

Loppuvuoden ja ensi vuoden talous-näkymät ovat kuitenkin kiistatta pa-rantuneet alkuvuoteen verrattuna sekäSuomen että koko Euroopan unionin

Talousennuste 2005–2006

Talouskasvuvahvistuuloppuvuodesta

PalkansaajientutkimuslaitosMerja KauhanenEero LehtoIlpo SuoniemiHeikki Taimio

Ennuste on julkaistu 25.8.2005

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

osalta. Suomessa erityisesti perinteisenmetalliteollisuuden ja rakentamisentuotantonäkymät ovat vahvistuneet.Työllisyyden lisääntyminen nojaa kui-tenkin edelleen pitkälti palvelualojenkasvuun. Palkansaajien tutkimuslaitosennustaa, että kokonaistuotanto kas-vaa tänä vuonna 2,5 prosenttia viimevuodesta. Ennuste olettaa, että talous-kasvu kiihtyy loppuvuodesta. Vielämaaliskuussa tämän vuoden kasvuen-nuste oli 3,6 prosenttia. Metsäteolli-suuden seisokki leikkasi kasvusta noin0,9 prosenttiyksikköä, mutta se nos-taa ensi vuoden kasvulukua yhtä pal-jon. Vuoden sisäinen kasvu pysyy ensivuonna kohtuullisen hyvänä ja koko-naistuotanto tulee olemaan 3,9 pro-senttia tämänvuotista suurempi.

Euroalueen alkuvuosi olivaisu

Euroalueen bruttokansantuote kasvoikuluvan vuoden ensimmäisellä puolis-kolla vain 1,3 prosenttia edellisvuodes-ta. Alkuvuoden vaatimattoman kehi-tyksen vuoksi tämän vuoden kasvuen-nuste alennetaan 1,5 prosenttiin aiem-masta 1,9 prosentista. Ennusteen to-teutuminen edellyttää, että kasvu no-peutuu loppuvuodesta. Siihen viittaateollisuuden ja palvelualojen talousnä-kymien parantuminen. Euroalueenkasvu nojaa sekä kotitalouksien että

yritysten vahvistuneeseen rahoitusase-maan, ja sitä auttaa myös euron hei-kentyminen suhteessa dollariin sekäkorkojen pysyminen matalana vieläpitkälle ensi vuoteen. Kallistunut öljyon toisaalta hidastamassa talouskas-vua, ja se on myös kasvua eniten uh-kaava riskitekijä. Se ei kuitenkaan haa-voita kasvua EU:ssa yhtä paljon kuinesimerkiksi USA:ssa.

Euroalueen talouskasvun kiihtyessä jotämän vuoden puolella sen kokonais-tuotanto tulee olemaan ensi vuonna2,1 prosenttia tämänvuotista suurem-

pi. Euroalueen ulkopuolisissa EU-mais-sa kasvu on tätä selvästi nopeampaa.Tämä koskee erityisesti Baltiaa ja muitaentisiä sosialistisia maita, mutta myösRuotsissa talous kasvaa nopeamminkuin EU:ssa keskimäärin. Ison-Britan-nian kasvu taas hidastuu mutta pysyyedelleen EU:n keskitasoa nopeampa-na.

Euroalueen kuluttajahintainflaatioon pysynyt noin 2 prosentissa. Ilmanenergiatuotteita hintojen nousu jäärunsaaseen prosenttiin. Hitaahko ta-louskasvu estää näillä näkymin kallis-tuneen öljyn valumisen muihin hin-toihin, joskin euron heikentyminen ai-heuttaa lisäpaineita hintoihin. Koskaeuroalueen sisällä ei ole inflaatiota voi-mistavaa dynamiikkaa, EKP tuskinnostaa korkoja ennen kuin se vakuut-tuu siitä, että talouskasvu on tuntu-vasti voimistunut ja synnyttänyt sa-malla hintoja nostavaa painetta. Tä-män mukaan korkojen nousua saa-daan odottaa pitkälle ensi vuoteen.Orastava talouskasvu ja euron heiken-tyminen suhteessa dollariin merkitse-vät toisaalta myös sitä, ettei EKP enäälaske korkoaan.

USA:n taloustilanne poikkeaa oleel-lisesti Euroopasta. Kokonaistuotantokasvaa vakaasti, ja kuluttajahintojen

Lähde: BEA, IMF, OECD, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2004 2005e 2006e

Yhdysvallat ................................................ 4,2 3,6 3,2Euro–12 .................................................... 2,0 1,5 2,1Saksa ......................................................... 1,6 1,2 1,8

Ranska ................................................... 2,3 1,6 2,4Italia ....................................................... 1,2 0,0 1,0

EU–25 ....................................................... 2,4 1,7 2,3Ruotsi ..................................................... 3,6 2,8 3,0Iso-Britannia .......................................... 3,2 2,3 2,5

Japani ......................................................... 2,7 1,5 2,0Venäjä ........................................................ 7,2 6,0 6,0Kiina .......................................................... 9,5 9,5 9,0

Taulukko 1.Kansainvälinen talous.

Kuvio 1.Korot ja valuuttakurssi 1995:01–2005:07.

Lähde: Suomen Pankki.


nousuvauhti nopeutui heinäkuussa yli3 prosenttiin. Ilman energiaa inflaatiojää vähän 2 prosentin yläpuolelle. Val-litsevassa taloustilanteessa USA:n kes-kuspankki jatkaa ohjauskorkonsa nos-tamista 0,25 prosenttiyksikköä kerral-laan ainakin ensi talveen asti. Tämämerkitsee sitä, että ohjauskorko nou-see helmikuun 2006 alkuun mennes-sä 4,5 prosenttiin nykyisestä 3,5 pro-sentista. Vielä vuosi sitten ohjauskor-ko oli vain 1,5 prosenttia. USA:n jaEuroopan välinen korkoero onkin suu-rentumassa edelleen, mikä osaltaanheikentää euron arvoa dollareissa. Vas-tavoiman tälle muodostaa kuitenkinUSA:n ulkomaankaupan piintynytvaje, joka on omiaan lisäämään kan-sainvälisen talouden kriisiherkkyyttä.Kauppatase ei ole oleellisesti pienen-tymässä, vaikka USA:n talouskasvuhidastuukin tänä ja ensi vuonna. Näil-lä näkymin USA:n talous kasvaa tänävuonna 3,6 prosenttia ja ensi vuonnakasvu hidastuu 3,2 prosenttiin. Kasvunojaa edelleen kotimaiseen kysyntään– kotitalouksien kulutukseen ja asun-toinvestointeihin sekä yritysten inves-tointeihin.

Vastoin yleistä näkemystä Kiinan ta-louskasvu ei heikentynyt alkuvuonna.Kokonaistuotanto kasvaakin tänä vuon-na 9,5 prosenttia eikä kasvu tästämerkittävästi hidastu ensi vuonnakaan.Kiinan keskuspankin heinäkuinen pää-tös revalvoida valuuttaansa (renmin-bi) 2,1 prosenttia suhteessa USA:ndollariin ja siirtyä samalla sääntelemäänvaluuttansa arvoa USA:n dollarin si-jaan suhteessa (myös euron sisältä-vään) valuuttakoriin, voi olla merkit-tävä avaus kohti renminbin markkina-ehtoista määräytymistä. On kuitenkinennenaikaista päätellä, onko tämä pää-tös todella johtamassa Kiinan valuu-tan yliarvostuksen purkautumiseen.Toisen Aasian nousevan talouden, In-tian, talouskasvu on vielä Kiinankinkasvua nopeampaa. Suomen viennilletärkeän Venäjän talouden kasvu on taashidastumassa jonkin verran. Öljynkorkea hinta kuitenkin luo edellytyk-siä kasvun pysymiselle siellä noin 6prosentissa.

Vienti vahvassa vedossa

EU:n ulkopuolelle suuntautuva tava-ravienti kasvoi meillä alkuvuonna re-aalisesti noin 11 prosenttia. Tämänvaikutuksesta myös koko tavaravien-nin kasvu oli yllättävän nopeata, reaa-lisesti lähes 5 prosenttia, vaikka pape-riteollisuuden viennin seisokki leikkasivientiä EU-alueelle. Tavaroiden ja pal-veluiden viennin määrän ennustetaankasvavan tänä vuonna vajaat 5 prosent-tia edellisvuodesta. Ensi vuonna hei-kentynyt euro, tämänvuotisen paperi-teollisuuden viennin seisokin heijastu-minen ensi vuoden kasvulukuun sekälaivatoimitusten arvon nousu lähesmiljardilla eurolla tästä vuodesta ovatnostamassa viennin määrän kasvunlähes 7 prosenttiin. Vienti kasvaa edel-leen EU:n ulkopuolelle – ennen kaik-kea Venäjälle ja Kiinaan – keskimää-räistä nopeammin.

Tavaratuonnin arvo kasvoi tämänvuoden ensimmäisellä vuosipuoliskol-la 14 prosenttia edellisvuodesta. Tuon-nin arvoa kasvatti kallistunut öljy, muttamyös tuonnin määrän 8 prosentin re-aalikasvu on ollut yllättävän nopeatakokonaiskysynnän maltilliseen kasvuunnähden. Tänä vuonna tavaroiden ja

palveluiden tuonnin määrä kasvaakin5,5 prosenttia ja ensi vuonna 5 pro-senttia.

Tuontihinnat ovat jo vuosia nousseetvientihintoja nopeammin. Tähän onvaikuttanut öljyn hinnan jatkuva nou-su ja elektroniikkatuotteiden hinta-eroosio. Ensi vuonna tuontihintojennousu hidastuu, koska öljy ei enääkallistu merkittävästi. Kun metsävien-nin hinnat lisäksi nousevat, vaihtosuh-de jopa paranee pitkästä aikaa. Tämävahvistaa osaltaan kauppatasetta.

Sähkötekninen teollisuusjäänyt ennusteesta

Sähköteknisen teollisuuden tuotan-non siirtyminen ulkomaille on johta-nut toimialan tuotannon kasvun hi-dastumiseen eikä tilanne tältä osin olemuuttumassa lähivuosinakaan. Suo-men perusmetalliteollisuuden tuottei-den kysynnän notkahdus jäänee sensijaan väliaikaiseksi. Metallituote- sekäkone- ja laiteteollisuuden tuotannonkasvun voimistuminen näyttää selväl-tä, ja laivanrakennus on jo laajentu-nut merkittävästi viime vuodesta.Muun teollisuuden kehitys on tätä ta-

Kuvio 2.Ulkomaankaupan vaihtosuhde ja kauppatase 1998–2006.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.


saisempaa. Energiatuotanto on vähen-tynyt tänä vuonna odotettua enem-män, kun tuotannon painopiste onsiirtynyt Norjaan ja Ruotsiin Skan-dinavian vesialtaiden täytyttyä. Ensivuonna kotimainen sähköntuotantoelpyy jonkin verran.

Rakennustuotannon vaisusta alku-vuodesta huolimatta toimialan tämänvuoden kasvu nousee 3 prosenttiin.Ensi vuonna rakennustuotanto on 3,5prosenttia tämänvuotista suurempi.Palvelualoista erityisesti kaupan kasvuon nopeaa, 4,8 prosenttia tänä vuon-na ja 4 prosenttia ensi vuonna. Teolli-sen työn rakennemuutos jatkuu ja teol-lisuutta tukevien palveluiden kasvunopeutuu 3,5–4 prosenttiin. Metsäte-ollisuuden kuljetusten pysähtyminenhidastaa liikenteenkin kasvua tänävuonna. Ensi vuonna alan tuotantokasvaa vajaat 4 prosenttia. Terveys-,sosiaali- ja koulutuspalveluiden kasvuon noin 2,5 prosenttia tänä ja ensivuonna.

Työllisyyskehitys myönteistä

Talouskasvun elpyminen käänsi työl-lisyyden kasvuun viime vuoden jäl-kimmäisellä puoliskolla. Työllisyydenkasvu jatkui tämän vuoden alkupuo-liskolla varsin ripeänä. Tammi-kesä-kuussa työllisiä oli keskimäärin 39 000enemmän kuin viime vuoden vastaa-vana aikana. Ennakoidusti kasvu onpääasiassa ollut palvelusektorin varas-sa. Työllisten määrä on lisääntynyteniten julkisissa ja muissa palveluissasekä vähittäiskaupassa, jossa näkyykaupan alan hyvä myynnin kehitys.Rakentamisen hyvä suhdannetilanneon myös näkynyt alan työllisyydenkasvuna. Alkuvuodesta rakentamisentyöllisten määrä lisääntyi yli viidelläprosentilla. Tehdasteollisuudessa työl-listen määrän lasku on pysähtynyt,mutta selkeää käännettä kasvuun eiole vielä tapahtunut. Loppuvuottakohti koko työllisyyden kasvu hiemanhidastuu, mutta alkuvuoden voimak-kaan kasvun ansiosta työllisten mää-rä kasvaa tänä vuonna yhteensä 30 000

henkilöllä ja ensi vuonna 21 000 hen-kilöllä. Työllisyysaste nousee tänävuonna 68 prosenttiin ja ensi vuonna68,4 prosenttiin.

Huomionarvoista työllisyyskehityk-sessä on se, että naisten työllisyys kas-voi alkuvuodesta selvästi miesten työl-lisyyttä paremmin. Naisia oli tammi-kesäkuussa työllisenä keskimäärin26 000 enemmän kuin viime vuodenvastaavana aikana. Miesten työllisyy-den kasvu oli 13 000 vastaavana aika-na. Taustalla oli hyvä työvoiman ky-synnän kasvu naisvaltaisilla aloilla ku-ten terveydenhuolto- ja sosiaalipalve-luissa sekä vähittäiskaupassa.

Työvoiman tarjonnan kehitys on seu-rannut työvoiman kysynnän kehitys-tä. Hyvä työllisyyskehityksen myötävarsinkin naiset ovat palanneet takai-sin työvoimaan sen ulkopuolelta. Työ-voimaan kuului tämän vuoden tammi-kesäkuussa keskimäärin 28 000 hen-kilöä enemmän kuin viime vuonnavastaavana ajanjaksona. Naisten työ-voimaosuus oli alkuvuonna 64 prosent-tia, mikä oli prosenttiyksikön verransuurempi kuin vuotta aikaisemmin.Miesten työvoimaosuus nousi vain 0,1prosenttiyksikköä. Ikäryhmittäin kat-sottuna työvoimaan osallistuminen

kasvoi kaikissa ikäryhmissä. Tänä vuon-na hyvän työvoiman kysynnän myötätyövoiman tarjonta kasvaa yhteensä 0,8prosentilla, mikä nostaa työvoima-osuuden 66,3 prosenttiin. Ensi vuon-na työvoimaosuuden ennakoidaannousevan 66,4 prosenttiin työvoimankysynnän vanavedessä.

Koska työvoiman kysynnän kasvu olivoimakkaampaa kuin työvoiman tar-jonnan kasvu, työttömien määrä laskialkuvuodesta keskimäärin 10 000 hen-kilöllä viime vuoteen verrattuna. Työt-tömyysaste laski kaikissa ikäryhmissä.Tänä vuonna työllisyyden paranemi-sen myötä työttömien määrä alenee jatyöttömyysaste laskee 8,4 prosenttiin.Ensi vuonna työttömyysasteen enna-koidaan laskevan 8,1 prosenttiin.

Rakentamisen suhdanteetelpyvät

Investoinnit kääntyivät viime vuonnaviiden prosentin kasvuun parin vuodensupistumisen jälkeen. Investointien kas-vu jatkuu tänä vuonna vajaan kolmenprosentin vauhtia. Rakentamisen suh-dannetilanne on pysynyt vuoden aika-na hyvänä. Asuntotuotanto, teollisuus-


Kuvio 3.Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2006.


rakentaminen sekä maa- ja vesiraken-taminen pitävät yllä rakentamisen kas-vua. Talonrakentamisessa korjausra-kentamisen merkitys kasvaa edelleen.Ensi vuonna investoinnit kasvavat ylineljä prosenttia. Investointien kasvu onyksityisten investointien varassa julkis-ten investointien supistuessa.

Kotitalouksien ostovoimakasvussa

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu mää-rää ansiokehityksen tänä ja ensi vuon-na. Näiltä osin palkansaajien ostovoi-man kehitys on vakaata ja helposti en-nakoitavaa. Palkkaperintö ja liukumathuomioon ottaen ennustamme ansio-tason nousevan tänä vuonna 3,6 pro-senttia. Vuonna 2005 ansiotaso nou-see maltillisemmin, 2,6 prosenttia,mutta veronkevennyksillä tuetaan vas-taavasti palkansaajien ostovoiman ke-hitystä. Palkkaratkaisu mahdollistaasuotuisan työllisyyskehityksen. Tehdyttyötunnit lisääntyvät tänä vuonna 0,8ja ensi vuonna 1,6 prosenttia. Palkka-summa kasvaa näinä vuosina taas 4,3ja 4,5 prosenttia ja siten ansiotasoanopeammin. Paperiteollisuuden työsul-ku aiheuttaa selvän korjauksen keväänennusteeseen ja alentaa tämän vuoden

osalta työtunteja. Ensi vuonna työtais-telun vaikutus poistuu, mikä heijastuutyötuntien määrän ja palkkasummannopeutuvana kasvuna.

Viime vuonna varautuminen pää-oma- ja yhteisöverouudistukseen kas-vatti kotitalouksien omaisuustuloja jaerityisesti osinkotuloja. Tänä vuonnaosingonmaksuhalukkuus vähentyy japääomatulojen kasvu hidastuu. Ensivuonna yritysten kannattavuuden ko-heneminen kasvattaa taas kotitalouk-sienkin pääomatuloja. Kotitalouksienkäytettävissä olevat tulot, jotka mää-räytyvät pitkälti palkkatulojen mukaan,kasvavat tänä vuonna 3,8 ja ensi vuon-na 4,1 prosenttia.

Ei yllätyksiä kulutuskysyn-nässä

Viime vuoden suotuisa tulokehitys einäkynyt koko mitassaan kulutuksenkasvuna, vaan osa siitä kanavoitui asun-tomarkkinoille. Myös säästämisastekohosi. Tänä vuonna kotitaloudet voi-vatkin säästämistä vähentämällä pitääyllä vakaata kulutuksen kasvua, vaik-ka paperin työtaistelu hidastaakin nii-den tulojen kasvua.

Kulutuksen kasvua tukevat vahva ku-luttajien luottamus, matalat korot ja

vakaat talousnäkymät. Vuosien 2005ja 2006 tulokehitys antaa mahdollisuu-den yksityisen kulutuksen määrän noinkolmen prosentin tasaiseen kasvuun.Ennusteemme on jonkin verran kor-keampi kuin kulutuksen kasvun pit-kän aikavälin keskiarvo. Arviotammetukevat kaupan alkuvuoden kasvulu-vut.

Kulutuskysynnän rakenteen osaltamerkittävää on autokaupan tasaantu-minen, kun pahimmat kulutuspaineeton saatu purettua. Kestokulutustava-roiden hankinnat kasvavat paria viimevuotta hitaammin, ja ne suuntautuvataiempaa enemmän kodinkoneisiin,elektroniikkaan ja huonekaluihin. Asun-tojen hintojen äkillistä laskua ja siitäaiheutuvaa kuluttajien luottamuksenromahdusta ei ole odotettavissa. Myös-kään korkokehitys ei vaaranna ensivuoden kulutusnäkymiä.

Palkkojen osuus nousee tila-päisesti paperin työtaistelunseurauksena

Paperiteollisuus on pääomavaltaista.Työselkkauksen vaikutus näkyy palk-kasumman kehitystä voimakkaammintuotannossa ja toimintaylijäämässä.Toisaalta ulkomaankaupan vaihtosuh-teen heikkeneminen on rasittanut yri-tysten tulosta. Näistä syistä palkkojenosuus yritysten nettotuloista nouseetänä vuonna, mutta vaikutus jää lyhyt-aikaiseksi. Ensi vuoden palkankorotuk-set ovat maltillisia, ja yksityisen sekto-rin toimintaylijäämä kasvaa. Palkkojenosuus yritysten arvonlisäyksestä laskeesamalle tasolle kuin se oli pari vuottasitten.

Inflaatiovauhti jää euroaluet-ta matalammaksi

Elokuussa raakaöljyn hinta on nous-sut uudelle ennätystasolle. Sitä vastoinkotimaiset inflaatiopaineet ovat olleetvähäiset ja alkuvuoden inflaatiovauhtijopa alitti keväisen ennusteemme. Nytinflaatiovauhti on noin prosentin luok-


Taulukko 2.Kysynnän ja tarjonnan tase.

2004 2004 2005e 2006e Mrd. € Määrän prosenttimuutos

Bruttokansantuote ................................ 149,7 3,6 2,5 3,9Tuonti ..................................................... 48,5 6,0 5,5 5,0Kokonaistarjonta ................................. 198,2 4,2 3,2 4,2

Vienti ...................................................... 56,6 5,6 4,7 6,7Kulutus ................................................. 111,4 2,8 2,6 2,7– Yksityinen kulutus ............................... 77,7 3,2 2,9 3,1– Julkinen kulutus ................................... 33,7 1,6 1,8 1,8Investoinnit ............................................. 28,2 5,0 2,6 3,6– Yksityiset investoinnit .......................... 23,7 5,6 3,9 4,5– Julkiset investoinnit .................................4,5 2,1 –4,7 –1,9Varastojen muutos(ml. tilastollinen ero) .................................2,0 0,2 0,0 0,0Kokonaiskysyntä ................................. 198,2 4,2 3,2 4,2


kaa. Alkoholijuomien veronalennuksenseurauksena viime vuoden kuluttaja-hintainflaatio jäi poikkeuksellisen alhai-seksi, 0,2 prosenttiin. Koska veronalen-nus vaikutti inflaatioon maaliskuuhunasti, ennustamme tämän vuoden inflaa-tioksi 1,0 prosenttia ja ensi vuodelle1,2 prosenttia. Raakaöljyn hinnan odo-tetaan pysyvän korkealla tasolla myösensi vuonna. Korkotaso säilyy tänävuonna ennallaan, eikä muita kuin öl-jynhinnan aiheuttamia inflaatiopainei-ta ole näkyvissä. Suomen inflaatio jääedelleen selvästi muuta euroaluetta hi-taammaksi.

Eläkemaksujen nostojenvaikutuksesta koko julkinentalous pysyy ylijäämäisenä

Valtiontalouden rahoitusylijäämä piene-ni viime vuonna odotettua vähemmän,vain 200 miljoonaa euroa lähinnä tulo-veron tuoton ja osinkotulojen hyvänkasvun sekä valtion kulutusmenojenkasvun hidastumisen ansiosta. Valtion-talous jäi lievästi ylijäämäiseksi. Sen si-jaan kuntien rahoitusalijäämä paisuiennustetusti lähes 300 miljoonalla eu-rolla. Veronkevennysten takia kunnal-

lisveron kertymä kasvoi vain 0,7 pro-senttia, kun toisaalta kuntien kulutus-menot lisääntyivät peräti 6,1 prosent-tia. Kun työeläkelaitosten ja muidensosiaaliturvarahastojen rahoitusylijäämäpysyi lähes edellisvuoden tasolla, supis-tui koko julkisyhteisöjen rahoitusylijää-mä (EMU-ylijäämä) selvästi, ja sen

suhde bruttokansantuotteeseen aleni2,5:sta 2,1:een prosenttiyksikköön. Ali-jäämän kasvusta huolimatta julkisyhtei-söjen yhteenlasketun velan (EMU-ve-lan) suhde bruttokansantuotteeseen ale-ni 0,2 prosenttiyksikköä, koska brut-tokansantuote kasvoi voimakkaasti.

Kuluvana vuonna valtiontalous painuunoin 200 miljoonaa euroa alijäämäiseksi.Valtiotalouden heikkeneminen johtuulähinnä tuloveron kevennyksistä. Ansio-tulojen verotusta on kevennetty inflaa-tiotarkistuksella ja muuttamalla veroas-teikkoa. Pääomatulo- ja yhteisöverojentuottoa heikentää vuoden alussa toteu-tettu verouudistus ja valtion yhteisöve-ro-osuuden alentaminen kuntien hy-väksi. Myös varallisuusveroa on uudis-tettu ja sen tuotto supistuu. Yhteensävaltion tulo- ja varallisuusveron tuottosupistuu noin 100 miljoonaa euroa. Sa-manaikaisesti EU-maksut ja valtion-osuudet kunnille kasvavat selvästi.

Kuntien taloutta parantaa myös nii-den verotulojen vahva kasvu, kun kun-nallisveroon ei tehdä kevennyksiä, kun-nallisveroprosentti nousee ja yhteisö-veroon tulee sen hyvityksen poisto jajako-osuuden nosto. Samalla kuiten-kin kuntien kulutusmenojen voimakaskasvu jatkuu muun muassa kansalli-

Kuvio 4.Palkansaajakorvausten osuus yritystoiminnassa 1975–2006.


Kuvio 5.Valtion ja kuntien investointimenojen muutokset kiintein hinnoin 1995–2006.



sen terveysohjelman velvoitteiden joh-dosta niin, että niiden rahoitusalijää-mä pienenee vain hieman.

Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali-turvarahastojen ylijäämä kasvaa tänävuonna noin 600 miljoonaa euroa, kuneräitä maksuprosentteja korotetaanhiukan, sosiaaliedut ja -avustukset kas-vavat hitaammin ja niiden investoinnitsupistuvat. Koko julkisyhteisöjen rahoi-tusylijäämä suhteessa bruttokansan-tuotteeseen pysyykin ennallaan. Valtionveronkevennyksistä huolimatta vero-aste nousee kuitenkin 0,3 prosentti-yksiköllä. Tätä selittää palkkatulojenkansantuloa nopeampi kasvu. Erityi-sesti kunnallisveron ja sotumaksujenkertymät kasvavat suhteessa kokonais-tuotannon arvoon.

Vuonna 2006 valtiontalouden rahoi-tusalijäämä kasvaa runsaaseen 700 mil-joonaan euroon. Yritysten reilusti pa-ranevat tulokset siivittävät valtion osin-ko- ja yhteisöverokertymät selvään kas-vuun, mutta tästä huolimatta tulo- javarallisuusveron tuotto supistuu edel-leen hiukan, kun varallisuusvero pois-tuu kokonaan ja ansiotulojen huomat-tavat veronkevennykset kohdistetaanainoastaan valtion veroihin. Valtion-osuuksien ja sosiaaliturvarahastoille siir-rettävien varojen vahva kasvu jatkuu.

Kuntien rahoitusalijäämä supistuuensi vuonna 400 miljoonalla eurolla,kun niiden verotulot kasvavat voimak-kaasti. Tässä on ennakoitu kunnallis-verotuksen kiristyvän edelleen 0,2 pro-senttiyksiköllä. Kuntien kulutusmeno-jen voimakas kasvu jatkuu niille ase-tettujen velvoitteiden takia. Kuviostanähdään, että valtion ja kuntien sääs-tötoimet ovat viime vuosina johtaneetjulkisten investointien hyvin niukkaankasvuun (ja kunnissa jopa supistumi-seen). Velvoitteiden kasvun paisutta-essa kuntien kulutusmenoja ne joutu-vat tinkimään investoinneistaan, kuntaas valtion investointeja rajoittavat me-nokehykset ja sen omaisuuden myyn-titulojen käytöstä tehty sopimus. Tämäei voi olla johtamatta ennen pitkää pa-toutuneiden investointipaineiden pur-kautumiseen kuten kävi 1990-luvullaja vuosituhannen taitteessa.

Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali-turvarahastojen maksutulojen ennakoi-daan kasvavan ensi vuonna yli 6 pro-senttia, kun eräitä maksuja korotetaanedelleen. Matalapalkkaisen työn tuenvaikutus maksukertymään on kokonai-suuden kannalta pieni. Samalla työt-tömyysturvamenojen ennakoidaan su-pistuvan selvästi. Työeläkelaitosten jamuiden sosiaaliturvarahastojen ylijää-mä kasvaakin selvästi ja yhdessä kun-tien parantuvan rahoitustilanteen kans-sa kääntää julkisyhteisöjen EMU-yli-jäämän selvään nousuun. EMU-velkasuhteessa bruttokansantuotteeseensupistuu 0,9 prosenttiyksiköllä ja ve-roaste puolella prosenttiyksiköllä.

Veronalennusvara supistuu

Suhdannetilanne on Suomen kannal-ta hyvä tänä ja ensi vuonna. Toteute-tut ja ensi vuodeksi päätetyt veronalen-nukset ovat kasvattaneet kotitalouksi-

en ostovoimaa, hillinneet palkkavaati-muksia ja siten osaltaan edistäneet ta-louskasvua ja työllistymistä. Julkisentalouden rahoitusasema on kuitenkinselvästi heikentynyt ja heikentymässäedelleen. Varsinkin kunnat joutuvatjatkossakin tasapainoilemaan kasvanei-den menovelvoitteiden ja riittämättö-män verokertymän puristuksessa. Vaik-ka valtio pyrkii lievittämään kuntata-louden ahdinkoa kunnille suunnatullatuella, kuntien epäyhtenäinen talous-tilanne ja piintyneet vajeet ovat pakot-taneet kunnat tinkimään investoinneistaja pitkäjänteisestä tuottavuustyöstä.Kuntatalouden rahoituksen turvaami-nen sekä toisaalta varautuminen suh-danteiden heikentymiseen eivät sallivaltiontalouden rahoituspohjan lisäka-ventamista. Tämän mukaan uusiin ve-ronalennuksiin ei lähivuosina ole syytämennä. Mittavat infrastruktuuri-inves-toinnit on myös syytä ajoittaa pikem-minkin heikkoon kuin vahvaan suh-dannetilanteeseen.�

Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Taulukko 3.Ennusteen keskeisiä lukuja.

2004 2005e 2006e

Työttömyysaste (%) ................................... 8,8 8,4 8,1Työttömät (1 000) ..................................... 229 221 213Työlliset (1 000) ........................................ 2 365 2 395 2 416Työllisyysaste (%) ...................................... 67,2 68,0 68,4

Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%)............ 0,2 1,0 1,2Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ................. 3,6 3,6 2,6Kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulot (%) ........................................... 5,3 2,7 3,3

Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .................. 6,2 4,1 5,6Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ................ 10,3 8,8 10,6

Valtiontalouden rahoitusylijäämämrd. €. .............................................. 0,4 –0,2 –0,7% bkt:sta ................................................ 0,2 –0,1 –0,4

Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämämrd. €. ................................................... 2,8 3,0 4,0% bkt:sta ................................................ 1,9 1,9 2,5

Velkaantumisaste (Emu-velka)% bkt:sta ................................................ 45,1 45,5 44,6

Veroaste, % ................................................ 44,3 44,7 44,2

Lyhyet korot (3 kk:n euribor) ..................... 2,1 2,1 2,3Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ........ 4,1 3,5 4,0


Euroopan yhteisöjen tilastotoimistoEurostatin kulutustutkimus vuodelta1999 on osa EU:ssa noin viiden vuo-den välein tehtävää kulutustutkimus-ten sarjaa. Sen tiedot on yhdistetty erimaiden tilastotoimistojen itsenäisestitekemistä kulutustutkimuksista. En-simmäisen tutkimuksen tiedot olivatvuodelta 1988. Suomi on osallistunuttutkimuksiin vuodesta 1994.

Kulutustutkimuksia tehdään ensisijai-sesti sitä varten, että saataisiin yksityis-kohtaista tietoa Euroopan maiden ko-titalouksien kulutuksesta ja sen raken-teesta. Näkökulma on tällöin mikro-taloudellinen, kuluttajan hyötyä ja sii-nä tapahtuvia muutoksia painottava.Vastakohtaisesti esimerkiksi kansanta-louden tilinpidossa kotitalouksien ku-lutus on eräs makrotalouden kompo-

Heli MäkinenKauppatieteiden yo

Kuluttavatkosuomalaisetvähemmänkuin muut?Euroopan kulutus-budjettien vertailua

Kotitalouksien kulutus on eräs elintason

mittari, ja se vaihtelee suuresti eri EU-maissa.

Eurostatin kulutustutkimuksessa pyritään

saamaan vertailukelpoisia tietoja eri maista.

Heli Mäkinen työskenteli Palkansaajien tutkimuslaitoksessatutkimusharjoittelijana touko-syyskuussa 2005.


nentti ja määrittyy suhteessa koko ta-louden tuloihin ja kulutukseen.

Jotta kulutustieto ilmaisisi mahdolli-simman hyvin kulutuksesta saatua hyö-tyä, siinä pitäisi ottaa huomioon myöserilaiset kulutusta säännöstelevät teki-jät, esimerkiksi sen rajoittaminen vä-

littömällä verotuksella ja kulutusmah-dollisuuksien tasaaminen julkisesti tuo-tetuilla palveluilla. Eurostatin tutkimuk-sessa arviointikohteena on ollut koti-talouksien ns. lopullinen kulutusmeno,johon nämä erilaiset hyvinvointipalve-lut tai ns. luontoismuotoiset sosiaali-

set tulonsiirrot eivät sisälly. Hyvinvoin-tipalveluiden pois jättäminen aliarvioierityisesti sellaisten maiden kulutus-mahdollisuuksia, joissa julkisten palve-lujen osuus kokonaiskulutuksesta onsuuri.

Kansallisella tasolla tärkeä tutkimus-ten käyttökohde tulonjako- ja kulutus-tutkimuksen ohella on kuluttajahintain-deksissä olevien tuotteiden painojenmäärittäminen. Monet maat käyttävätkulutustietoa myös määrittääkseenpainot EU:n harmonisoituun kulutta-jahintaindeksiin, jolla mitataan mm.talousalueen inflaatiota.

Koska maat tekevät tutkimuksia eritahtiin, uusin tieto kulutuksesta ei vält-tämättä ole saatavissa Eurostatin kiin-nittämältä vuodelta. Esimerkiksi kulu-tustutkimuksessa vuodelta 1999 käy-tetty suomalainen kulutustutkimus olitehty vuonna 1998. Tällöin tiedot ondeflatoitu eli ne on muunnettu vastaa-maan samaa kulutusta vuoden 1999hintatasolla.

Tutkimuksessa olivat mukana myösuudet jäsenvaltiot (Kypros, Malta, Lat-via, Liettua, Viro, Slovakia, Slovenia,Tshekki, Puola ja Unkari) sekä kaksijäsenehdokasmaata (Bulgaria ja Ro-mania). Tieto näiden maiden kulutuk-sesta ja sen rakenteesta olisi erityisenkiinnostavaa elintasoerojen vertailunkannalta. Kerätyissä tiedoissa on kui-tenkin puutteita, jotka vaikeuttavat nii-den vertailua vanhoista jäsenmaista ke-rättyihin tietoihin.

Kulutustiedot on kerätty haastatteluil-la, kulutuspäiväkirjoista ja osin myöshallinnollisista rekistereistä. Perinteisenkulutuksen kuten kaupassa käynnin li-säksi kulutukseen on luettu myös koti-talouksien oma tuotanto (esim. maan-viljelijöiden omaan käyttöön tuotetutelintarvikkeet) ja saadut luontaisedut.

Kokonaiskulutus

Kuviossa 1 on kuvattu kotitalouksienkeskimääräinen kulutus tutkimukses-sa mukana olleissa maissa. Luvut onilmaistu ostovoimakorjattuina (PPS =Purchasing Power Standard). Tällä onLähde: Eurostat.

Kuvio 1.Kotitalouksien keskimääräinen kulutus vuonna 1999 (PPS).


pyritty siihen, että maiden väliset erotkuvaisivat lähinnä kulutettujen hyödy-kemäärien eroja eivätkä hintojen (japalkkojen) eroja.

EU-15-maista laskettu keskimääräi-nen kulutus vuonna 1999 oli 24 772PPS1, joka oli noin 17 prosenttia Lu-xemburgin jälkeen eniten kuluttavaamaata, Irlantia matalampi. Suomessakulutus oli EU-15-maista matalinta,noin neljäsosan keskiarvoa matalam-pi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset kotita-loudet kuluttivat jonkinverran Suomea enem-män, mutta Pohjois-maat jäivät kuitenkinselvästi EU-15:n keski-arvon alapuolelle.

Uusien EU-maidenmukaan lukeminen las-ki EU:n keskimääräistäkulutusta noin 8,9 pro-senttia. Näistä maista Slovenia (19 815PPS) oli Kyproksen ja Maltan jälkeenlähimpänä EU-15:n keskiarvoa. Jäsen-ehdokasmaat Bulgaria ja Romania jäi-vät uusien EU-maiden keskiarvon (9 469PPS) alapuolelle.

Kuviossa näkyy selvä ero seitsemänvähiten kuluttavan EU-maan ja Suo-men välillä. Näiden maiden kulutus-tieto (Slovakia pois lukien) ei kuiten-kaan ollut täysin vertailukelpoinenmuiden maiden kanssa, koska niissäasumismenoihin oli luettu vain todelli-set vuokramenot eikä asunnonomis-tajien laskennallista vuokraa kuten EU-15-mailla, Maltalla, Kyproksella, Slo-venialla ja Slovakialla. Tähän oli osit-tain syynä se, että monet uudet jäsen-maat olivat vuonna 1999 vielä osittainkommunistisen vallan jälkeisessä siir-tymätalousvaiheessa, eikä laskennalli-sen vuokran määrittämisen oltu kat-sottu olevan säännöstellyillä vuokra-markkinoilla mahdollista (Lux 2000).

EU-15-maissa asunnonomistajienlaskennallinen vuokra lisäsi kulutustakeskimäärin noin 17 %. Vaikka eri-

laisten asuntomarkkinoiden ja asumis-muotojen vuoksi laskennallisen vuok-ran vaikutusta oli lähes mahdotontaarvioida, on selvää, että asumismeno-jen yhtenevä käsittely kaventaisi eroaenemmän kuluttaviin maihin.

Kuvion 1 luvut ilmaisevat sitä, kuin-ka paljon maan kotitalouksissa kulu-tetaan keskimäärin. Luvut eivät kui-tenkaan kerro kulutuksen jakautumi-sesta kotitalouksien jäsenten kesken.Jossakin maassa kulutus saattaa olla

suurta siksi, että kotita-loudet ovat varakkaam-pia ja niillä on enemmänresursseja kuluttaa, jatoisessa maassa taas ko-titalouksien korkea ku-lutus johtuu suurestaperhekoosta. Eräs elin-tasomittari saataisiin,mikäli kotitalouksien

yhteenlaskettu kulutus jaettaisiin kaik-kien niiden jäsenten lukumäärällä. Täl-löin jäisi huomioimatta lasten vähäisem-pi kulutus, sekä se, että kotitalouksienjäsenet hyötyvät yhteisistä kulutusmah-dollisuuksista, kuten aterioista ja mat-koista.

Elintasovertailun näkökulmasta koti-talouksien koon määritteleminen ns. ai-kuisekvivalentteina yksikköinä antaaparemman kuvan elintasosta. Eurosta-tin tutkimuksessa on käytetty OECD:nmuunnettua skaalaa, jossa ensimmäi-nen aikuinen saa arvon 1, muut yli 13-vuotiaat arvon 0,5 ja alle 13-vuotiaatarvon 0,3. Aikuisekvivalentti keskimää-räinen kulutus on esitetty kuviossa 1niistä maista, joista se on laskettu.

Mikäli keskiarvoa laskettaessa jaka-jana käytetään aikuisekvivalentteja yk-siköitä, Suomen keskimääräinen ku-lutus nousee vertailussa Portugalin jaEspanjan ohitse. Näiden maiden suu-rempaan kulutukseen Suomeen näh-den vaikuttavat siis suuret ja enemmäntarvitsevat kotitaloudet, ei niinkään se,että yksittäisellä kotitalouden jäsenelläolisi enemmän resursseja kulutukseen.

Uusista EU-maista aikuisekvivalent-teja yksiköitä ei laskettu johtuen lähin-nä siitä, ettei tutkimukseen osallistu-neiden ikää ole rekisteröity. Keskimää-

räinen kotitalouksien koko oli kuiten-kin uusissa EU-maissa korkeampi(2,94) kuin EU-15:ssa (2,44), jotentässä mielessä ero vanhoihin EU-mai-hin voisi olla aikuisekvivalentissa kes-kimääräisessä kulutuksessa suurempi.

Uudet ja vanhat jäsenmaat

Erot laskennallisen vuokran käsittelys-sä uusien ja vanhojen jäsenmaiden vä-lillä vaikeuttavat maiden kulutuksenrakenteen vertailua. Ero on pyritty ot-tamaan tässä huomioon vertaamallaEU-15-maiden keskimääräistä kulutus-ta2 erikseen niiden uusien jäsenmaidenkeskimääräiseen kulutukseen, jotka ovatmäärittäneet laskennallisen vuokran janiihin, jotka eivät ole määrittäneet vuok-raa. EU-15-maiden kulutusmenot ontällöin määritetty vastaavasti

Kuviossa 2a esitettävät asumismenotmuodostivat suurimman osan (27 %)EU-15-maiden kulutuksesta. Mikälivain vuokramenot otetaan huomioon,osuus putoaa lähes puolta pienemmäksi(15 %), mikä vääristää kulutuksen ra-kennetta huomattavasti. Toisaalta niis-sä uusissa jäsenmaissa, joissa laskennal-linen vuokra on otettu huomioon, asu-misen osuus on huomattavasti EU-15-maita pienempi (14 %), mikä viittaa sii-hen, että erot asumismenoissa saatta-vat olla myös rakenteellisia. Asumisme-nojen vertailu uusien ja vanhojen jäsen-maiden kesken onkin tutkimuksen tie-tojen perusteella käytännössä mahdo-tonta. Joitakin päätelmiä kulutuksenrakenteesta voidaan kuitenkin tehdä.

Elintarvikkeiden ja juoman osuus oliuusissa jäsenmaissa 26 % laskennalli-sen vuokran sisältävästä kulutuksestaja 30 % ilman laskennallista vuok-raa. Tämä oli siis selvästi EU-15-mai-ta suurempi, jossa osuudet olivat 14 %ja 16 %. Toisaalta vapaa-aikaan jakulttuuriin uhrattiin EU-15-maissa

1Eri alueiden keskimääräinen kulutus onlaskettu painottamalla maiden keskimää-räisiä kulutuksia niiden osuudella kokoalueen kotitalouksien määrästä.

2 Eri alueiden keskimääräisen kulutuk-sen rakennetta määritettäessä maita onpainotettu osuudella yhteenlasketusta lo-pullisesta kulutuksesta kansantalouden ti-linpidossa.

Suomessa kotitalo-uksien kulutus olimatalinta verrattu-na kaikkiin van-hoihin EU-maihin.


3 Vuoden 1994 pienen vastausprosentin(10 %) vuoksi luku ei välttämättä ole luo-tettava.

suurempi osa kulutuksesta (10 %; 11 %)kuin uusissa jäsenmaissa (8 %; 8 %).

Liikenteen osuus vaihteli EU-15:n 16ja 13 %:sta uusien jäsenmaiden 13 ja10 %:iin. Tähän erään vaikuttavat mm.maantieteelliset seikat sekä maan inf-rastruktuuri, mutta sen osuus ei kui-tenkaan vaihtele kovin paljon. Suomes-sa liikenteen osuus oli EU-15-maistakorkein, 17 % keskimääräisestä kulu-tuksesta, hieman yli prosenttiyksikönEU-15 keskiarvoa korkeampi.

Muiden menojen osuus EU-maidenkulutuksesta oli keskimäärin noin 6–8

prosentin luokkaa. Erä on vähiten ver-tailukelpoinen kuvaamaan kulutusta.Se pitää sisällään esimerkiksi hyvin-vointipalveluja, joiden tarjonnassa onsuuria eroja EU-maiden välillä.

Kulutuksen rakenne vanhois-sa jäsenmaissa

Erityiseriä kuten asumista lukuun otta-matta uusien ja vanhojen jäsenmaidenvälinen kulutusbudjettiosuuksien vertai-lu antaa tyydyttävän kuvan siitä, miten

näiden maaryhmien kulutus on pääpiir-teissään muodostunut. Toisaalta erimaiden kulutusrakenteiden vertailu tar-joaa astetta kiinnostavampaa, muttamyös vaikeammin tulkittavaa tietoa.Vanhoista jäsenmaista vertailu voidaantehdä, koska niistä kerätty tieto on har-monisoidumpaa ja demografisilta tie-doiltaan vähemmän puutteellista kuinuusien jäsenmaiden kulutustieto. Kai-kista maista on olemassa myös vertai-lutieto vuodelta 1994.

Jotta maiden kulutustottumuksistavoitaisiin tehdä hyviä ja luotettavia pää-telmiä, tutkimuksessa käytetyn otoksentulisi edustaa ominaisuuksiltaan kokomaan kotitalouksia. Joissakin maissaotoksesta on kuitenkin jo etukäteensuljettu pois tiettyjä väestöryhmiä: Ruot-sissa yli 74-vuotiaat on luettu pois, jaSaksassa on käytetty ns. kiintiöotantaa.Tämä vaikeuttaa osaltaan tulosten tul-kintaa, koska tietyn hyödykeryhmänsuuri kulutusosuus saattaa johtua myössiitä, että maan otoksessa kyseisiä hyö-dykkeitä paljon käyttävät ovat yliedus-tettuina, eikä siitä, että hyödykkeenkulutus todella olisi ollut maan kotita-louksissa suurta. Tästä lähtien kuiten-kin oletetaan otoksien edustavan po-pulaatiota. Luxemburgia ei oteta ver-tailussa huomioon, koska maan pienenkoon vuoksi kotitalouksien keskimää-räisen kulutuksen rakenne on huomat-tavan erilainen kuin muissa maissa.

Asuminen ja energia vei Portugalia(19 %; pienin osuus) lukuun ottamat-ta eniten, yli 20 % jäsenmaiden kulu-tusbudjetista. Asumisen osuus oli suu-rin Saksassa (31 %), jossa erä myöskasvoi eniten (yli 6 prosenttiyksikköävuodesta 1994).

Vuosina 1994–99 EU-15-maidenbudjettiosuuksien muutoksista merkit-tävin oli ruuan osuuden väheneminen.Ruuan, alkoholittomien juomien ja tu-pakan osuus keskimääräisestä kulutuk-sesta pieneni kaikissa muissa EU-15-maissa paitsi Belgiassa, jossa se kasvoi1,7 prosenttiyksikköä3. Eniten ruuan

Kuvio 2a ja 2b.Keskimääräinen kulutuksen rakenne EU-15-maissa ja uusissa jäsenvaltioissa;% kulutusbudjetista.

Lähde: Eurostat.


kulutus väheni Espanjassa (4,2 pro-senttiyksikköä) ja vähiten Tanskassa(0,5 prosenttiyksikköä) ja Ranskassa(1,0 prosenttiyksikköä).

Ruuan kulutusosuuden vaihtelu sekäeri EU-maiden välillä että yli ajan onsopusoinnussa saksalaisen tilastotietei-lijä Ernst Engelin 1800-luvulla kehit-tämän lain kanssa, jonka mukaan elin-tason noustessa ruuan osuus kulutus-budjetista laskee (Zimmerman 1932).Engelin mukaan ruuan osuus olisi ”pa-ras aineellinen mittari elintasolle”.

Esimerkiksi Suomessa ruuan osuusoli verrattain pieni (17,1 %), joka olijo-pa EU-15-maiden keskiarvon (17,4%) alapuolella. Engelin mittarin mu-kaan Suomen elintaso olisi siis ollutmaiden välisessä vertailussa korkeam-pi kuin mitä kokonaiskulutus antaaolettaa. Muista Pohjoismaista ruuanosuus oli huomattavan pieni myösTanskassa (13,8 %), tosin tanskalai-set myös kuluttavat Suomea enem-män. Pieni ruuan osuus suomalaises-sa kulutuksessa korostuu erityisestivertailussa muihin vähän kuluttaviinEU-14-maihin, kuten Espanjaan jaPortugaliin, joissa ruuan osuus on sel-västi suurempi (yli 20 %). Teoreettis-ta perustelua haettaessa voidaan aja-

tella, että suuri ruuan osuus näissämaissa johtuu kotitalouksien raken-teesta: perheet ovat suuria ja suuriosa kulutuksesta käytetään ruokaan.Toisaalta lastenhoito vie oman osan-sa tulonansaitsemismahdollisuuksista

ja kokonaiskulutus on näin ollen pien-tä. Suomessa taas pieni kokonaisku-lutus voisi johtua muista tekijöistä kuinsuurista perheistä, esimerkiksi välit-tömästä verotuksesta ja julkisesti tuo-tetuista palveluista.

Myös laman vaikutus oli jossain mää-rin näkyvissä Eurostatin tutkimukses-sa, esimerkiksi siinä, että suomalai-sessa otoksessa työttömiä viitehenki-löitä (kotitalouksista valittuja henki-löitä, joista kerättiin enemmän tietoakuin muista) oli vertailtavista maistaeniten (5,9 %). Lama ja työttömyysvoisivat selittää etenkin pientä koko-naiskulutusta.

Suomalaisen tutkimuksen tiedot oli-vat varsinaisesti vuodelta 1998, jolloinlama oli jo ohi, mutta se vaikutti vieläkulutukseen ja kulutusrakenteeseen.Kotitalouksien yhteenlasketut reaalisetkulutusmenot olivat kylläkin vuonna1998 8 % suuremmat kuin lamavuonna1990, mutta kotitaloutta kohden las-ketut kulutusmenot olivat reaalisestivuonna 1998 vielä pienemmät kuinvuonna 1990 (Ahlquist ja Pajunen2000). Kulutuksen kokonaiskasvu joh-tui paljolti väestörakenteen muutoksis-

Heli Mäkisen mielestä hyvinvointipalveluiden käytön mittaaminen eri maissa toisi myöstaloudelliseen keskusteluun aivan uusia sävyjä.

Kuvio 3.Eniten ja vähiten tiettyä hyödykeryhmää kuluttavat EU-14-maat (% kulutus-budjetista).

Lähde: Eurostat.

Lyhenteet: E = Espanja, EL = Kreikka, FIN = Suomi, D = Saksa, I = Italia, IRL = Irlanti,NL = Hollanti, P = Portugali, S = Ruotsi, UK = Englanti


ta, kun kotitalouksien koko pieneni jalukumäärä kasvoi.

EU-14-maista suomalaiset kuluttivatvähiten kodin kalusteisiin (4,5 %) javaatteisiin (4,6 %), joiden kulutus eimyöskään ollut vielä vuonna 1998 la-maa edeltävällä tasolla (Ahlquist ja Pa-junen 2000). Toisaalta suomalaisetkuluttivat eniten liikenteeseen ja vies-tintään (19,8 %), jonka osuus myöskasvoi Suomessa eniten (3,3 prosent-tiyksikköä). Erään kuuluvat tietoliiken-nemenot kasvoivat kaikissa maissa.

Hyvinvointipalvelujen mittaa-minen

Tutkimuksen tavoitteena oli mitata sel-laista kulutusta, joka olisi mahdollisim-man vertailukelpoista eri maiden kes-ken. Tästä syystä hyvinvointipalvelujaei ole luettu mukaan. Kyseiset palve-lut kuten esimerkiksi erilaiset kuntientarjoamat koulutus- ja terveyspalvelutmuodostavat vaikeasti vertailtavan eräneri maiden kesken. Kyse ei ole ainoas-taan mitattavuudesta vaan myös eri-laisista käytännöistä.

Terveysmenot ovat Euroopassa ylei-sesti valtion kustantamia, mutta niidenrahoitustavat vaihtelevat. Useimmissamaissa osa terveydenhoidosta on kä-vijöille maksutonta, suoraan verorahoil-la rahoitettavaa ja osasta haetaan erik-seen korvauksia. Tällainen järjestelmäon esimerkiksi Suomessa.

Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissaterveydenhoitomenot maksetaan tyy-pillisesti veroista (n. 100 %), kun taasBelgiassa noin 99 % menoista on kor-vausjärjestelmän piirissä (Eurostat1998). Vaikka saatujen korvauksienosalta menoja voidaankin oikaista, jul-kisista palveluista saatu hyöty jää väis-tämättä huomioimatta. Mittaamison-gelma on huomattava myös koulutus-menojen osalta, joissa maksuton osuuson vieläkin suurempi.

Eurostat on pyrkinyt yhdessä jäsen-maiden kanssa kehittämään menetel-miä, joilla terveys- ja koulutusmeno-jen ns. todellinen kulutus voitaisiinmitata. Eräs mahdollisuus olisi lasken-

nallisten arvojen käyttäminen kotita-louksilta kerättyjen kulutustietojen si-jaan. Tällöin menot määritettäisiin eri-tyisestä tietokannasta ja allokoitaisiinkotitalouksiin tiettyjen kriteereidenperusteella. Toinen mahdollisuus olisikerätä kotitalouksilta tieto todellisestakäytöstä esimerkiksi lääkärikäyntienperusteella.

Vuoden 1999 tutkimuksessa terve-ysmenot oikaistiin saatujen korvauk-sien osalta. Jäljelle jäävä osuus (keski-määrin hieman yli 3 % menoista) olisuuri lähinnä sellaisissa maissa, joissayli 60-vuotiaita viitehenkilöitä oli pal-jon, kuten Kreikassa ja Italiassa.

Kreikassa sekä koulutusmenojenosuus (2,4 %) että terveysmenojen

osuus (6,3 %) oli EU-15-maista suu-rin. Terveysmenojen kohdalla tähänvaikutti osittain yli 60-vuotiaiden suuriosuus (41 %), mutta Kreikan kotitalo-uksilla myös julkisesti tuotettujen pal-velujen osuus kulutuksesta on yksi Eu-roopan pienimpiä. Näiden tietojen pe-rusteella voi siis olettaa, että julkistenpalvelujen pois jättäminen lisäsi jonkinverran Kreikan kotitalouksien mitattuakulutusta muihin maihin nähden.

Hyvinvointipalvelut lisäävätostovoimaa

Julkisesti tuotetut palvelut kuuluvatolennaisesti Suomen samoin kuin

Kuvio 4.Julkisesti tuotettujen palvelujen osuus kotitalouksien keskimääräisestä oikais-tusta käytettävissä olevasta tulosta vuonna 1999 (PPS) (Slovenia, Kypros,Malta ja Luxemburg eivät ole mukana vertailussa).

Lähde: Eurostat.


muiden Pohjoismaiden kotitalouksienkulutusmahdollisuuksiin.

Julkisten palveluiden vaikutusta ku-lutuksen määrään voi arvioida kan-santalouden tilinpidon tulotileiltä. Tut-kimuksen kulutukseen verrattavissaoleva tulo on ns. käytettävissä olevatulo. Kuviossa 4 keskimääräiseen käy-tettävissä olevaan tuloon on lisätty jul-kisesti tuotetut palvelut. Tällöin saa-daan oikaistu käytettävissä oleva tulo.Kuvion 1 kulutuserien tavoin tulot onilmaistu ostovoimakorjattuina. Ne il-maisevat tällöin ostovoiman eroja erimaiden välillä.

Julkisten palvelujen mukaan ottami-nen parantaisi Suomen ostovoimaanoin kolmanneksella. Vain Tanskalla(39 %) ja Ruotsilla(42 %) julkiset pal-velut lisäsivät enemmän käytettävis-sä olevien tulojen reaalista ostovoi-maa. Kaikkiin muihin maihin nähdenjulkisten palvelujen mukaanotto pa-rantaisi Suomen asemaa. Erityisestiero näkyy Kreikan kohdalla, jossajulkisten palvelujen osuus oli pienin,8 %.

Käytettävissä oleviin tuloihin perus-tuvassa vertailussa Italia ja Espanja oli-sivat sijoittuneet ostovoimavertailussaensimmäiseksi ja kuudenneksi, muttaniiden alhainen julkisten palveluidenosuus (17 % käytettävissä olevasta tu-losta) pienensi oikaistua käytettävissäolevaa tuloa eli suhteessa niihin mai-hin, joissa julkinen osuus oli suurem-pi. Ranska on esimerkki maasta, jossasekä käytettävissä oleva tulo että julki-set palvelut kotitaloutta kohti olivatEuroopan maista kolmen korkeimmanjoukossa.

Seuraava kulutusbudjettien vertailuEU-maissa on tarkoitus tehdä vuodel-ta 2005. Mittaamisongelmien vuoksivertailuun ei todennäköisesti vielä otetamukaan hyvinvointipalveluja. Niidenmukaan lukeminen kuitenkin tarjoaisihieman erilaisen kuvan Euroopan ko-titalouksien kulutusmahdollisuuksista.Julkiset palvelut sisältävän, todellisenkulutuksen mittaaminen on Euroopanmaiden tilastokeskuksille haaste, jokatoivottavasti tulevissa tutkimuksissatoteutuu.�

KIRJALLISUUS

Ahlquist, K. & Pajunen, A. (2000),Kotitalouksien kulutusmenojen muutok-set 1990-luvulla, Tilastokeskus, Tulot jakulutus 28/2000.

Eurostat (1998), Social ProtectionExpenditure, ESSPROS: EuropeanSystem of Integrated Social Protection,Luxembourg 1998.

Eurostat (2003), Household BudgetSurveys in the EU: Methodology andRecommendations for Harmonization-2003, Luxembourg 2003.

Eurostat (2004), Household BudgetSurveys in the Candidate Countries:Methodological Analysis 2003, Luxem-bourg 2004.

Lux, M. (2000), The Housing PolicyChanges and Housing Expenditures inthe Czech Republic. Sociological Papers1/2000, Academy of Sciences, Prague,Institute of Sociology.

Puente, A. (2005), The EuropeanConsumer in the Enlargened Union,Statistics in Focus 2/2005, Eurostat.

Zimmerman, C.C. (1932), ErnstEngel’s Law of Expenditures for Food,Quarterly Journal of Economics, 47, 80.


Euroalueen yhteinen rahapolitiikkakäynnistyi vuoden 1999 alussa. Eurotuli käteisrahana käyttöön kolme vuot-ta myöhemmin. Vaikka etenkin suur-ten rahasummien tajuaminen edellyt-tää meiltä monilta edelleen eurojenmuuttamista ”mummonmarkoiksi”,

olemme jokapäiväisessä elämässämmealkaneet tottua euroon. Yhteinen rahaon osoittanut kätevyytensä, kun mui-hin euroalueen maihin matkustettaes-sa ei enää tarvitse kantaa huolta rahanvaihdosta ja kun hinnat siellä ovatmeikäläisiin suoraan verrattavissa.

Jukka PekkarinenJohtajaPalkansaajien [email protected]

EMUnvälitilinpäätösEuroopan talous- ja rahaliiton perustamisesta

on kulunut kohta seitsemän vuotta, ja sen

pulmalliset piirteet ovat käyneet yhä

ilmeisemmiksi.

Jukka Pekkarinen johti vuosina 1996–1997 asiantuntijaryhmää, joka analysoi Suomen tule-van EMU-jäsenyyden vaikutuksia.


EMU-jäsenyyteen kohdistui Suo-messa etukäteen pelkoja. Ensimmäi-sessä aallossa tapahtunut siirtymisem-me euroon ymmärrettiin kyllä poliit-tisesti perustelluksi. Mutta huoltakannettiin siitä, miten Suomi pärjääyhteisen rahapolitiikan oloissa yksi-puolisen ja EU:n ydinalueista poik-keavan tuotantorakenteensa kanssa.Kysyttiin, ymmärtävätkö työmarkki-najärjestöt uuden ympäristön palkan-muodostukselle asettamat tiukat eh-dot vai kasvaako työttömyys, kun hin-takilpailukyky murenee eikä deval-vaation mahdollisuutta enää ole.Nämä omat pelkomme eivät ole to-teutuneet.

Yllättävän pian ajankohtaiseksi ja as-karruttavaksi on sen sijaan osoittau-tunut kysymys, jota me suomalaisetpohdimme etukäteen paljon vähem-män kuin omaa pärjäämistämme: Me-nestyykö EMU kokonaisuutena? Kaik-k i jäsenmaat, etenkään euroalueensuuret maat, eivät ole sopeutuneeteuro-oloihin yhtä hyvin kuin me.Talous- ja rahaliitto on taloudellises-sa ja poliittisessa kriisissä. On alettupuhua jopa euroalueen hajoamises-ta.

Puheet talous- ja rahaliiton repeämi-sestä voi panna turhan huomiontavoit-telun piikkiin. On silti perusteltua esit-tää kriittisiä kysymyksiä euroalueentalouspolitiikasta ja sen instituutioidentoimivuudesta. Tällaisilta kysymyksil-tä ei välty Euroopan keskuspankin ra-hapolitiikka eikä, ennen kaikkea, jä-senmaiden finanssipolitiikkaa säätele-vä vakaus- ja kasvusopimus. Yhteiseksitaustatekijäksi euroalueen talouspoliit-tisille vaikeuksille paljastuu talouspo-liittisen koordinaation ongelma: Mitensovittaa yhteen jäsenmaiden poliittis-ten päätöksentekijöiden demokraatti-nen vastuunalaisuus taloudellisesta ti-lanteesta, ennen kaikkea työllisyydes-tä, kotimaassaan ja heidän valmiuten-sa sitoutua yhteisiin, koko euroalueentalouspoliittisen uskottavuuden kan-nalta tarpeellisiin pelisääntöihin ja ra-joitteisiin. Vakaus- ja kasvusopimus eiole osoittautunut toimivaksi ratkaisuksitähän ongelmaan.

Itse olemme pärjänneet hyvin

EMU-aika on Suomessa ollut makro-taloudellisesti vakaata. Korot ovat aset-tuneet ennätyksellisen alhaiselle tasol-le, samoin inflaatio. Erittäin hyvä hin-takilpailukyvyn taso, johon osaltaanmyötävaikutti markan aliarvostettumuuntokurssi euroon siirryttäessä, onsäilynyt. Taloudellinen kasvu on ollutmeillä euroalueen nopeimpia (kuvio1). Työttömyys on supistunut euroalu-een keskitason alapuolelle (kuvio 2).

Etukäteen pelättyjä, maakohtaistenhäiriöiden aiheuttamia kriisejä emmeole joutuneet EMUn oloissa kokemaan.Taloudellinen vakautemme on säilynyt,vaikka taloutemme suhdannekiertoonkin poikennut muusta euroalueesta.

Kiitos Nokia-ilmiön koimme EMU-kauden aluksi viime vuosikymmenenlopulla, emme pelättyä negatiivistashokkia, vaan positiivisen häiriön. Ta-loudellinen kasvu Suomessa oli kerta-luokkaa voimakkaampaa kuin yleensäeuroalueella. Tämä ei kuitenkaan joh-tanut aiempien vuosikymmenten kal-taiseen inflaatiokierteeseen. Meillä so-vittiin keskitetysti maltillisista palkan-korotuksista, jotka pitivät työmarkki-noilla hyvin. Inflaatio-odotukset pysyi-vät rauhallisina.

EMU-ajan pelisäännöt on opittu työ-markkinoillamme hyvin. Joku voisiväittää, että työmarkkinat on pitänytrauhallisena työttömyys, joka on edel-leen poikkeuksellisen korkea. Työttö-myydellä on varmaan ollut oma osuu-tensa. Mutta EMU-aikaa edeltäneen,vuoden 1994 liittokierroksen aikaisetpalkkapaineet kielivät siitä, että palk-kakierteeseen olisi viime vuosinakinollut potentiaalia.

Vuonna 2001 alkanut kansainvälinenlaskusuhdanne näkyi nopeasti myösSuomessa. Toisin kuin useimmissa Eu-roopan maissa työttömyys ei kuiten-kaan alkanut meillä uudelleen kasvaa.Kansantalouden kasvu jatkui muutaeuroaluetta nopeampana. Taloudenpositiivinen yleiskuva säilyi. Viimevuonna bruttokansantuotteen kasvukohosi jo 3,6 prosenttiin.

Suomen taloudellisen tilanteen va-kauteen on myötävaikuttanut ekspan-siivinen finanssipolitiikka. Rakenteel-lista, suhdannevaihteluiden vaikutuk-sesta puhdistettua julkisen talouden yli-jäämää purettiin meillä veronkevennyk-sin ja julkisten menojen lisäyksin vuo-desta 2000 vuoteen 2004 yhteensä lä-hes 4 prosenttia bruttokansantuottees-ta vastaavalla summalla, eli noin 5 mil-jardilla eurolla. Tämä oli suhteellisesti

Lähde: Eurostat.

Kuvio 1.BKT:n muutos euroalueella ja Suomessa vuosina 1998–2004.


yhtä suuri finanssipolitiikan kevennyskuin presidentti Bushin kiistellyn ve-ronkevennys- ja varusteluohjelmanvaikutus Yhdysvaltojen budjettialijää-mään.

Finanssipolitiikan elvytysruiske pitiyllä kotimaista kysyntää. Tähän myö-tävaikutti se, että meillä, toisin kuin esi-merkiksi Saksassa, kotitalouksien luot-tamus säilyi. Kansalaiset eivät säilöneetveronkevennysten tuomaa ostovoimanlisäystä sukanvarteen, vaan kotimainenkulutus kasvoi. Kansallisen finanssipo-litiikan voimin toteutettu ”sillanraken-nus” kansainvälisen noususuhdanteenyli onnistui. Tällainen yrityshän oli joehtinyt saada kansainvälisesti huononmaineen, kun sen katsottiin johtaneen1970-luvun alun öljykriisin jälkeenmonissa maissa ojasta allikkoon. Meillätaas tällaista sillanrakennusta oli aiem-min uskallettu harvoin edes yrittää.EMU-ajan alku näyttää merkinneen,paradoksaalista kyllä, perinteisten key-nesiläisten finanssipoliittisten reseptienmaihinnousua Suomeen.

Näihin myönteisiin kokemuksiimmevoi liittää monta varausta. Voi kysyä,onko menestyksemme juuri EMUnansiota. Vaikka esimerkiksi Ruotsi on

jäänyt euroalueen ulkopuolelle, on ta-loudellinen kehitys ollut siellä suunnil-leen yhtä hyvää kuin Suomessa.

Viime vuosien vertainen finanssipo-liittinen elvytys ei liioin meillä enää tois-tune. Valtion ja kuntien talouteen onsyntymässä rakenteellinen alijäämä,jota työvoiman supistu-minen, veropohjan ka-peneminen ja vanhusvä-estön määrän kasvu uh-kaavat pahentaa lähi-vuosikymmeninä enti-sestään. Finanssipolitii-kan pelivara pienenee.

Nämä varaukset eivätkuitenkaan vie pohjaaomalta kannaltammemyönteiseltä EMU-ko-kemusten ensi arviolta.Koko euroalueen näkökulmasta teh-tävä arvio osoittautuu sen sijaan syn-kemmäksi.

Yhteinen rahapolitiikka käyn-nistynyt kohtuullisen hyvin

Euroopan keskuspankki on onnistu-nut rahapolitiikkansa käynnistämises-

sä. Teknisesti euron käyttöönotto onmennyt hyvin. EKP:n rahapoliittisenstrategian täsmentämisessä on toisaaltaollut alkuhämminkiä. Kahden pilarin,rahan määrän ja inflaatiotavoitteen, va-raan perustuva strategia osoittautui al-kuunsa vaikeaselkoiseksi. Inflaatiota-

voitteen merkitys raha-politiikan muotoutumi-sessa ja arvioinnissa on-kin pikku hiljaa koros-tunut.

EKP:n alkuperäistäinflaatiotavoitetta, jon-ka tulkittiin edellyttä-vän hintatason kohoa-misen jäämiseksi nollanja kahden prosentinvälille vuodessa, pidet-tiin liian kireänä. Ni-

melliset hinnat ja palkat eivät käytän-nössä hevin alene. Kansantaloudenjoustavalle toiminnalle välttämätön suh-teellisten hintojen muutos kävisi tällöinparemmin päinsä, jos se voisi tapah-tua kohtuullisen inflaation oloissa niin,että toiset hinnat kohoavat vähän no-peammin kuin toiset. Kovin monienhintojen ei kuitenkaan tarvitsisi varsi-naisesti laskea. Liian alhainen inflaatiovoi aiheuttaa sen, että suhteellisten hin-tojen muutos estyy nimellisten hinto-jen jäykkyyden takia. Tämä hidastaarakenteellista sopeutumista ja aiheut-taa työttömyyttä.

EKP on korjannut inflaatiotavoittaan.Nyt sen tavoitteleman vuotuisen inflaa-tion tulkitaan asettuvan aiempaa ka-peampaan haarukkaan aivan kahdenprosentin pintaan. Mutta inflaatiotavoi-tetta voisi sopivan tilaisuuden tullenkorjata edelleen. Rahapolitiikan peli-varaa lisäisi, ja rahapoliittinen strate-gia olisi helpommin ymmärrettävissä,jos EKP:n inflaatiotavoite olisi Ison-Bri-tannian ja Ruotsin keskuspankkien ta-paan selkeän symmetrinen. Inflaatiovoisi tällöin liikkua tietyissä, etukäteenasetetuissa rajoissa. Inflaatiohaarukankeskikohdan olisi samalla suotavaa ollahieman nykyistä korkeammalla.

Euroopan keskuspankkia on moitit-tu rahapoliittisissa liikkeissään varovai-seksi ja myöhäliikkeiseksi. Vuosikym-

EMU-ajan alkunäyttää merkinneenperinteisten keyne-siläisten finanssi-poliittisten resepti-en maihinnousuaSuomeen.

Lähde: Eurostat.

Kuvio 2.Työttömyysaste euroalueella ja Suomessa vuosina 1998–2005.

* 1. vuosipuolisko kausitasoitettuna.


menen alun laskusuhdanteen alettuasen väitettiin alentavan ohjauskorko-aan liian hitaasti. Tilalle tarjottiin Fe-din esimerkkiä Yhdysvalloista. Kritiik-ki voimistui viime keväänä uudelleen.Jopa OECD vaati EKP:ta alentamaanohjauskorkoa. Tilannetta mutkistiEKP:n näkökulmasta kuitenkin se, ettätaloudellinen tilanne oli euroalueen erimaissa erilainen. Suurissa jäsenmais-sa, etenkin Saksassa ja Italiassa, se olihyvin heikko, mutta monissa pienissäeuroalueen maissa, samoin kuin Es-panjassa, se oli taas suhteellisen hyvä.Euroalueen suurten maiden taloudel-liset näkymät ovat sitä paitsi alkaneetaivan viime viikkoina kirkastua. Ko-ron alentamista ei viimekesänä, ennen öljyn uut-ta hintapiikkiä, enäävaadittukaan yhtä tar-mokkaasti kuin kevääl-lä.

EKP:n voi kaiken kaik-kiaan sanoa onnistuneenrahapolitiikassaan uu-deksi, monessa suhtees-sa ennen kokematto-missa olosuhteissa toimi-vaksi instituutioksi aikahyvin. Euroalueen kor-kokanta on alhainen. EKP:n matalallaprofiililla toteuttamat rahapolitiikanstrategian tarkistukset ovat ottaneethuomioon esitettyä kritiikkiä.

EKP:n rahapolitiikkaan liittyy kuiten-kin poliittis-institutionaalinen ongelma.Kysymys on itsenäistä rahapolitiikkaatoteuttavan itsenäisen keskuspankinsekä talouspolitiikan muita lohkoja hoi-tavien, yhteisten tai kansallisten, insti-tuutioiden välisestä suhteesta. Tarvekoordinoida EKP:n rahapolitiikkaa jä-senmaiden finanssipolitiikan ja raken-teellisten uudistustoimien kanssa onkiistakysymys, jonka merkitys on ko-rostunut euroalueen taloudellisten on-gelmien kärjistymisen myötä. EKP onsanoutunut irti tällaisesta koordinoin-nista ja julistautunut kapea-alaiseksirahan arvon vartijaksi. Arvostelijat ovattaas väittäneet, että EKP sysää vastuuntyöttömyydestä ja muista taloudellisis-ta vaikeuksista jäsenmaiden hallitusten

finanssipolitiikalle ja kyvyttömyydelletoteuttaa rakenteellisia uudistuksia.Tällä eristäytymisellään se vain vai-keuttaa hallitusten mahdollisuuksiahuolehtia julkisen talouden tasapainos-ta ja toteuttaa rakennereformeja.

Vakaus- ja kasvusopimuksenkriisi

Talouspolitiikan koordinoinnin ongel-mista on ollut eniten esillä finanssipo-litiikka. Maastrichtin sopimus edellyt-tää, että yhteiseen rahapolitiikkaanosallistuvien maiden budjettialijäämä eiylitä kolmea prosenttia bruttokansan-

tuotteesta. Lisäksi onsäädetty ns. liiallisen ali-jäämän menettelystä,jota sovelletaan, jos jo-kin jäsenmaa uhkaarikkoa alijäämärajan.Ennen yhteisen raha-politiikan käynnisty-mistä vuonna 1997EU-maat sopivat tätämenettelyä sääteleväs-tä vakaus- ja kasvuso-pimuksesta. Jos jokinjäsenmaa joutuu liialli-

seen alijäämään eikä korjaa tilannet-taan asetettuun määräaikaan mennes-sä, se voidaan tuomita maksamaan tal-letuksia, jotka myöhemmin muuttuvatperuuttamattomiksi sakoiksi. Liiallis-ten alijäämien välttämiseksi sopimuk-sessa korostetaan julkisen talouden yli-jäämää keskipitkän ajan tavoitteena.Lisäksi on sovittu jäsenmaiden laati-mista, EU:lle raportoitavista kansalli-sista vakausohjelmista.

Vakaus- ja kasvusopimus joutui viimevuonna kriisiin. Saksa ja Ranska aset-tuivat uhmaamaan itseensä kohdistu-vaa liiallisen alijäämän menettelyä. Sa-malla liiallisen alijäämän menettelynuhka alkoi koskea lähes puolta euro-alueen maista. Sopimuksen soveltami-sessa oli ilmennyt jo aiemmin vaikeuk-sia ja sen tulkintaa oli jouduttu EU:npiirissä tarkistamaan. Mutta nyt sopi-mus näytti ajautuneen umpikujaan.Hämmentävää niinikään oli, että sopi-

muksen väljentämistä voimakkaimminajoi juuri Saksa, maa, jonka vaatimuk-sesta sopimus alun perin laadittiin.

EU:n valtiovarainministerit onnistui-vat maaliskuussa välttämään välittömänumpikujan. Ne sopivat listasta lieven-täviä tekijöitä (kuten T&K-investoin-nit, EU:lle suoritettavat nettomaksutsekä eläkeuudistuksiin ja EU:n laajen-tamiseen liittyvät kulut), jotka voidaanliiallisen alijäämän menettelyä sovellet-taessa ottaa lieventävinä tekijöinä huo-mioon.

Sopimuksen tulevaisuus on nyt auki.Liialliselle alijäämälle asetettu raja, kol-me prosenttia bruttokansantuotteesta,on yhä voimassa, samoin velvoite kor-jata alijäämä määräajan kuluessa sekätämän laiminlyönnistä seuraavan sank-tion mahdollisuus.

Sopimusta lieventävien tekijöiden listaon toisaalta niin pitkä, että jäsenmaavoi halutessaan löytää kohdan johonvedota halutessaan välttää itseensä koh-distuvat sanktiot. Euroopan tuomiois-tuin on sitä paitsi vahvistanut jäsenmai-den valtiovarainministereistä koostuvanneuvoston harkintavallan vakaus- jakasvusopimuksen soveltamisessa.Suurten jäsenmaiden johtajat, esimer-kiksi liittokansleri Schröder, tekivät so-pimuksesta käydyn kiistan yhteydessäomalta osaltaan selväksi, että finanssi-politiikka on jäsenmaiden asia.

Johtopäätös on, että vakaus- ja kas-vusopimukseen sisältyvien sakkojenkäyttö on poissa näköpiiristä. Sopi-musta on nyt pidettävä lähinnä poliit-tisena asiakirjana. Sen vastainen ase-ma riippuu siitä, miten vakavissaan jä-senmaat sitoutuvat finanssipolitiikanyhteiseen arviointi- ja koordinointijär-jestelmään ja minkä painon kansalli-sessa päätöksenteossaan ne saamilleenarvioinneille, suosituksille ja poliittisil-le painostustoimille antavat.

Kansallisella finanssipolitii-kalla keskeinen rooli

Euroalueelle luontevassa talouspoliit-tisessa työnjaossa finanssipolitiikka onensisijaisesti kansallista. Yhteisessä ra-

EKP:n rahapolitii-kan pitäisi tukeatalouden rakenne-muutosta määritte-lemällä inflaatiota-voitteensa nykyistäkorkeammaksi jasymmetriseksi.


hapolitiikassa ei voida näet ottaa huo-mioon taloudellisen tilanteen eroja erijäsenmaiden välillä. Tästä syystä onluonnollista, että jäsenmaat käyttävätkansallista finanssipolitiikkaa korjatak-seen oman taloudellisen tilanteensapoikkeamia euroalueen keskimääräi-sestä. Tämä on myös koko euroalu-een etu, koska jäsenmaat voivat omaakansantalouttaan vakauttavin finanssi-poliittisin toimin estää häiriön leviämis-tä muihin euromaihin. Yhteinen raha-politiikka lisää sitä paitsikansallisen finanssipo-litiikan tehokkuutta.Korkokanta näet mää-räytyy koko euroalueentasolla eikä se reagoi, eiainakaan pienen maantapauksessa, kansalli-seen finanssipolitiik-kaan.

Vakaus- ja kasvusopi-muksen tulkinnan kuu-luisikin siis olla sillä ta-valla joustavaa, että sil-lä ei estetä finanssipolitiikan perustel-tua käyttöä maakohtaisten suhdanne-ongelmien lievittämiseen. Neuvostos-sa tapahtunut sopimuksen tulkinnanväljentäminen oli tästä näkökulmastaymmärrettävää.

Asian ymmärtämiseksi voi pohtia vä-hän tarkemmin Saksan tapausta. Sak-san budjettikriisi on viime vuosien huo-non taloudellisen kehityksen, ei holtit-toman finanssipolitiikan seuraus. Sa-mat OECD:n arviot, jotka osoittavatesimerkiksi Yhdysvaltojen ja Suomenkeventäneen julkisen talouden tulo- jamenoperusteita useita prosenttiyksik-köjä BKT:sta vastaavalla määrällä,osoittavat Saksan osalta finanssipoli-tiikan lievää kiristymistä vuodesta 2001vuoteen 2004. Se, että budjettialijää-mä on Saksassa kasvanut, vaikka itsepäätösperäistä finanssipolitiikkaa on ki-ristetty, on johtunut siitä, että talou-dellinen kasvu on jäänyt maassa näinävuosina olemattomaksi. Budjettialijää-män pitäminen vakaus- ja kasvusopi-muksen säätämällä tasolla olisi edel-lyttänyt finanssipolitiikan kiristämistävielä enemmän – ja todennäköisesti

vielä heikompaa taloudellista kehitys-tä ja vielä korkeampaa työttömyyttäkuin Saksassa nyt on toteutunut.

Saksan finanssipolitiikkaa arvioita-essa on otettava myös huomioon, ettämaassa on toimeenpantu monia raken-teellisia uudistuksia sosiaaliturvajärjes-telmässä sekä työvoima- ja hyödyke-markkinoilla. Rakenteelliset uudistuk-set ovat heikentäneet taloudellista ti-lannetta lyhyellä ajalla. Inflaatio on ol-lut Saksassa alhainen, ja maan hinta-

kilpailukyky on paran-tunut EMU-kaudellakymmenisen prosent-tia. Saksasta on tullutmaailman suurin vien-timaa, ja sen ulkomaan-kauppa on vahvasti yli-jäämäinen.

Olisikin ollut huonoatalouspolitiikkaa, josSaksaa olisi huonojentaloudellisten olosuh-teitten lisäksi rangaistuvakaus- ja kasvusopi-

muksen alijäämärajan ylityksestä rap-sahtaneella sakolla. Se olisi painanutSaksaa vain entistä syvemmälle talou-dellisten ja poliittisten vaikeuksien suo-hon. Vakaus- ja kasvusopimuksen tul-kinnan on oltava sillä tavalla joustavaa,että sillä ei estetä finanssipolitiikan pe-rusteltua käyttöä maakohtaisten suh-danneongelmien lieventämiseen.

Julkisen talouden kestävyysyhteisenä intressinä

Mutta jäsenmaiden finanssipolitiikkaanliittyy myös euroalueen yhteinen int-ressi. On näet rahaliiton kaikkien jä-senmaiden yhteisen edun mukaista, ettäjokainen jäsenvaltio pitää oman julki-sen taloutensa kestävällä pohjalla. Nii-den yhteisessä intressissä on estää sel-lainen tilanne, jossa jonkin rahaliitonjäsenmaan julkisen velan bruttokansan-tuoteosuus alkaa kierteenomaisesti,vuodesta toiseen ja suhdannekuopas-ta toiseen, kasvaa. Jos rahoitusmark-kinoilla leviää käsitys, että kyseinenvaltio ei enää pysty huolehtimaan omis-

ta vastuistaan, syntyy paniikki, jonkaseurauksena korot nousevat koko eu-roalueella. Euron kurssi heikkenee.Inflaatio kiihtyy.

Tällaisen epäluottamuksen kierteenestäminen edellyttää finanssipolitiikankoordinaatiota euromaiden välillä.Tämä on vakaus- ja kasvusopimuk-sen perustelu. Euroopan keskuspan-kilta, samoin kuin toisilta jäsenmail-ta, on Maastrichtin sopimuksessa to-sin kielletty toisen, velkojensa kanssavaikeuksiin joutuneen hallituksen ra-hoittaminen. Kiellolla pyritään siihen,että yksittäisen jäsenmaan velanhoi-tovaikeudet heijastuisivat rahoitus-markkinoilla sen omien velkapaperei-den luottoriskin kasvuna. Tällä taval-la markkinat voisivat toimia hälytys-signaalina. Mutta markkinoilla on tai-pumus reagoida liian myöhään – jasilloin myös liian rajusti. Vakaus- jakasvusopimuksen edellyttämän koor-dinaation on tarkoitus toimia ennaltaehkäisevästi.

Julkisen talouden kestävyys riippuumonesta eri tekijästä, joiden arviointion vaikeaa. Arviointia ei voi kiteyttääyhteen tiettyyn, kaikille maille sopivaanalijäämärajaan. Alle kolmeen prosent-tiin bruttokansantuotteesta jäävä bud-jettialijäämä ei ole välttämätön, eimyöskään riittävä ehto julkisen talou-den kestävyydelle. Julkisen taloudenkestävyyttä arvioitaessa on otettavakantaa sellaisiin, ehkä vasta kaukana-kin tulevaisuudessa realisoituviin muut-tujiin kuin kansantalouden pitkän ajankasvuvauhti, vastainen korkokehitys,julkisten menojen kasvunäkymät sekäpoliittisesti ja taloudellisesti hyväksyt-tävä veroaste.

Neuvoston äskettäin päättämissä uu-distuksissa painotetaan aiempaa enem-män nimenomaan julkisen taloudenkestävyyteen kohdistuvaa yhteistä int-ressiä. Mutta ratkaisevaa jatkossakinon, miten jäsenmaat ottavat huomioontämän intressin omassa, kansallisessapäätöksenteossaan. Tämä yhteisen int-ressin välittymisen ongelma nostaa esil-le EU:n poliittisen koheesion heikkou-det finanssipolitiikan koordinaationesteenä.

Vakaus- ja kasvu-sopimuksella eipitäisi estää kan-sallisen finanssipo-litiikan perusteltuakäyttöä suhdanne-vaihteluiden tasaa-miseen.


Finanssipolitiikan koordinaa-tio pohjimmiltaan poliittinenongelma

Ennen Suomen EMU-ratkaisua meil-lä kiisteltiin yhteisen valuutan poliitti-sista seuraamuksista. Toiset olivat sitämieltä, että rahaliiton jäsenyys merkit-see askelta liittovaltion suuntaan. Yh-teinen rahapolitiikka ja yhteinen kes-kuspankki tarvitsevat vastapainokseentehokkaan poliittisen yhteisön.

Toiset puolestaan kiistivät, että EMU-jäsenyydellä sinänsä olisi merkittäviäpoliittisia vaikutuksia. Heidän mieles-tään yhteiseen rahapolitiikkaan siirty-misessä oli kysymys yhdestä, selvästirajatusta toimivallan siirrosta jäsenmail-ta yhteisötason itsenäiselle elimelle,EKP:lle. Yksittäisen jäsenmaan talous-politiikan kannalta muutos olisi pitkältiverrattavissa siirtymiseen kiinteään va-luuttakurssiin. Rahapoliittinen autono-mia menetettäisiin. Tämän vastapai-noksi finanssipolitiikan merkitys ja tehokasvaisivat.

Lukeuduin itse niihin, jotka vähätte-livät talous- ja rahaliiton poliittista ulot-tuvuutta. Kokemus EMUn toiminnas-

ta osoittaa jo nyt, että tätä käsitystä onsyytä tarkistaa. Talous- ja rahaliitollaon poliittinen ulottuvuus, jota etukä-teen aliarvioitiin.

Kysymys on siitä, että rahaliiton jä-senmailla on joukko sellaisia yhteisenintressin asioita, joita niiden kuuluuomassa kansallisessa päätöksenteos-saan vaalia. Jos jäsenmaat eivät piittaatästä, ajautuu yhteinen raha ennen pit-kää ongelmiin.

Julkisen talouden kestävyydestä huo-lehtiminen on keskeinen yhteisen int-ressin asia. Jäsenmaiden sitoutumisenkestävään finanssipolitiikkaan pitäisiolla sitä suuremmalla syyllä itsestäänselvää, kun solidi julkinen talous onmyös niiden omassa, kansallisessa int-ressissä. Jos näet julkinen talous ei olekestävällä pohjalla, siirtää yhteiskuntajulkisen talouden ylläpidon rasitustakohtuuttomassa määrin tulevien suku-polvien harteille. Ennen pitkää tämäjohtaa repivään sukupolvien väliseenkonfliktiin.

On kuitenkin merkkejä siitä, että jä-senmaiden poliittiset johtajat ovat val-miita käyttämään lyhytnäköisesti hy-väkseen niitä tilapäisesti väljempiä kan-

sallisen finanssipolitiikan reunaehtoja,joita yhteinen raha, yhteinen, aiempaaalempi korkokanta, yhteinen valuut-takurssi – ja myös vakaus- ja kasvuso-pimus – näyttävät antavan. Tästä tar-joaa esimerkin Italian tapaus.

Pitkien korkojen alentuminen EMU-jäsenyyden myötä on helpottanut suu-resti Italian valtion suuren velkataakanhoitoa. Maa pääsi lisäksi rahaliittoonmukaan selvästi aliarvostetulla valuut-takurssilla. Se näyttää kuitenkin syö-neen nämä kummilahjansa nopeasti.Italian hintakilpailukyky on murentu-nut. Korkomenoista ja suhdannevaih-teluista puhdistettu, hallituksen omis-ta päätöksistä riippuvainen budjettiali-jäämä on kasvanut EMU-kaudella ylikolmea prosenttiyksikköä bruttokan-santuotteesta vastaavalla määrällä. Jul-kisen velan BKT-osuus on kääntynyt– yli 100 prosentin tasolla – uudelleennousuun. Vakaus- ja kasvusopimuk-sen alijäämäraja on ylittynyt korkojenlaskun tuoman hengähdystauon jäl-keen.

Yhteisen strategian ongelma

Vakaus- ja kasvusopimuksesta, samoinkuin EU:n perustuslakiehdotuksesta,käytyjen kiistoja yhteydessä on käynytilmi, että kansallisessa politiikassa onvaikea välttää houkutusta tehdä EU:staja sen piirissä toimivista yhteisistä in-stituutioista syntipukki oman maanongelmille. Poliittisten johtajien joukos-sa esiintyy kaksinaamaisuutta, kun heasettuvat kotimaisilla areenoilla vastus-tamaan sellaisia velvoitteita, joita heovat itse olleet EU:ssa hyväksymässä.Valtiovarainministerit saattavat tunteaEcofinissä aitoa yhteishenkeä kantaes-saan huolta julkisen talouden kestävyy-destä jäsenmaissa. Mutta tämä yhtei-seen hiileen puhaltamisen henki ei ulo-tu suurten jäsenmaiden valtionpäämie-hiin.

Pienille maille ulkoisten rajoitteiden,yhteisten pelisääntöjen ja koordinaa-tion hyväksyminen sekä asettuminenniiden tueksi myös kotimaisessa poli-tiikassa on luontevampaa kuin suu-

Jukka Pekkarisen mielestä talouspoliittisen kokonaisstrategian puute on pahentanut euro-alueen umpikujaa. Poliittisen sitoutumisen yhteiseen strategiaan tulisi tapahtua valtion-päämiesten tasolla.


rille. On tuskin sattuma, että pienetmaat ovat myös menestyneet viimevuosina taloudellisesti paremmin kuinsuuret.

EU:n nostamista syntipukiksi helpot-taa unionin piirissä toimivien yhteisteninstituutioiden eristäytyneisyys. Nämä,laajan itsenäisen toimivallan saaneet jasuorasta poliittisesta vastuusta vapaattoimielimet tyytyvät taloudellisten on-gelmien edessä heristelemään sorme-aan kansallisille poliittisille päättäjille,joilla taas on omassa talouspolitiikas-saan käytettävissään huonot kortit. Esi-merkiksi Euroopan keskuspankki nä-kee Euroopan työttömyyden pelkäs-tään rakenteellisena, rahapolitiikastariippumattoman ongelmana. Se onvaatinut myös vakaus- ja kasvusopi-muksen piiruntarkkaa noudattamista.Rahapolitiikka taas on rajautunut in-flaatiotavoitteen varjelemiseksi. Euro-alueen sisäisten inflaatiopaineiden väis-tyttyä rahapolitiikan seuraamisesta ontullut tylsää puuhaa.

Talouspoliittisen kokonaisstrategianpuute on pahentanut euroalueen um-pikujaa. Hidas tuottavuuden kasvu onkorostanut rakenteellisten uudistustentarvetta. Korkea työttömyys ja heikotkasvunäkymät ovat toisaalta ruokki-neet ihmisissä muutoksen pelkoa jaheikentäneet kotimaisen kysynnän kas-vua. Budjettialijäämien paisuminen onkaventanut finanssipoliittisen pelivaranolemattomiin. Inflaatiotavoitteeseenkiinni naulautunut rahapolitiikka ei oletuonut helpotusta taloudelliseen tilan-teeseen.

Euroalue tarvitsee nyt yhteistä, ylei-sön luottamusta vahvistavaa talouspo-liittisista strategiaa taloudellisen kas-vun voimistamiseksi, työttömyydenalentamiseksi ja julkisen talouden kes-tävyyden turvaamiseksi. Rahapoli-tiikka ja finanssipolitiikka tulisi so-vittaa nykyistä paremmin yhteen.Kevyenä pysyvän, investointeja jakasvua tukevan rahapolitiikan vasta-painoksi jäsenmaiden finanssipolitiik-kaa voitaisiin vastaavasti kiristää.Näin euroalueen maat voisivat par-haiten varautua väestön vanhenemi-sen asettamiin haasteisiin. Poliittisen

sitoutumisen yhteiseen talouspoliitti-seen strategiaan tulisi tapahtua valtion-päämiesten tasolla. Sitoutuminen eisaisi liioin jäädä pelkiksi korulauseik-si, kuten Lissabonin strategian osaltanäyttää tapahtuneen.

Yhteisen strategian luominen edellyt-tää myös rahapolitiikan tukea. EKP:nolisi tulkittava rahapoliittista strategia-ansa nykyistä väljemmin. Tämän eitarvitsisi vaarantaa keskuspankin inflaa-tiotavoitteen uskottavuutta. Kun euro-alueella ei ole sisäisiä inflaatiopaineita,on rahapolitiikassa mahdollista antaavakaan rahan arvon ohella aiempaaenemmän painoa kokonaistaloudelli-sen tasapainon, kasvun ja työllisyydenvahvistamiselle. Liiallinen puhdasoppi-suus inflaatiotavoitteen tulkinnassa voijatkossa olla haitaksi EKP:n omanaseman kannalta, taloudellisesta kas-vusta ja työllisyydestä puhumatta-kaan.�


Palkansaajien järjestäytymisasteen pit-kään jatkunut nousu päättyi Suomes-sa 1990-luvulla. Ammatillisen järjestäy-tymisen lakipiste saavutettiin vuonna1993. Tuolloin lähes 85 prosenttia kai-kista palkansaajista kuului ammattiyh-distysliikkeeseen. Laman päättymisenjälkeen järjestäytymisaste on alentunutyli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Jär-jestäytymisasteen lasku Suomessa 12viime vuoden aikana on ollut samaasuuruusluokkaa kuin pääministeriThatcherin aikaan 1980-luvulla tapah-

tunut muutos Isossa-Britanniassa.Palkansaajien järjestäyymisaste on Suo-messa silti yhä kansainvälisesti verrat-tuna varsin korkea.

Järjestäytymisasteen muutosta on se-litetty mm. työvoiman ja työpaikkojenrakenteessa tapahtuneilla muutoksilla.Myös työttömyyden aleneminen 1990-luvun puolivälin jälkeen on voinut vä-hentää kiinnostusta liittyä ammattiliit-toon. Suuri muutos on ollut myös am-mattiliitoista riippumattoman työttö-myyskassan syntyminen vuonna 1992.

Petri BöckermanVanhempi tutkijaPalkansaajien [email protected]

Roope UusitaloTutkimuskoordinaattoriPalkansaajien [email protected]

Mistä johtuuammatillisenjärjestäytymisenlasku?Suomen korkea ja nouseva järjestäytymisaste

kääntyi laskuun 1990-luvun laman jälkeen.

Mitkä tekijät ovat alentaneet ammattiliittoihin

kuuluvien osuutta palkansaajista?


Tähän Loimaan kassana tunnettuunYleiseen työttömyyskassaan kuului vuo-den 2004 lopussa 240 000 jäsentä, jase on nykyään suurin yksittäinen työt-tömyyskassa. Tässä artikkelissa eritte-lemme järjestäytymisasteen laskun syitäja arvioimme, mikä osa siitä voidaanselittää työvoiman koostumuksen jatyöllisyystilanteen muutoksilla.

Tutkimusaineisto

Empiirinen analyysimme perustuu Ti-lastokeskuksen tulonjakotilaston aineis-toon, jossa ammattiliittojen jäsenyyttäon kysytty vuodesta 1991 lähtien. Ai-neistossa on vuodesta 1992 alkaen tie-to myös kuulumisesta pelkkään työttö-myyskassaan. Useimmiten tämä vastaakuulumista ns. Loimaan kassaan.

Tilastokeskuksen tulonjakotilastoavarten haastatellaan vuosittain noin25 000 henkilöä. Sama kotitalous onhaastattelussa mukana kahtena peräk-käisenä vuotena, ja puolet otoksestakorvataan vuosittain uudella vastaaja-joukolla. Haastattelutietoja täydenne-tään eri rekistereistä kerätyillä tiedoil-

la. Tieto ammattiyhdistyksen jäsenyy-destä perustuu kuitenkin haastattelu-vastauksiin. Aineistossa on myös ve-rotusrekisteriin perustuva tieto jäsen-maksuista tehdyistä verovähennyksis-tä, mutta tämä tieto ei erittele pelk-

kään työttömyyskassaan kuuluvia am-mattiliittojen jäsenistä. Lisäksi rekiste-ritieto koskee koko vuoden aikanamaksettuja jäsenmaksuja, kun haastat-telutieto taas perustuu tilanteeseenhaastatteluhetkellä. Näistä syistä jäsen-maksuihin perustuva laskelma yliarvi-oisi jonkun verran ammattiliittojen jä-senmäärää. Haastattelutietoihin perus-tuva tulonjakotilaston antama kuvaammatillisen järjestäytymisen muutok-sista on sen sijaan hyvin samanlainenkuin mitä saadaan Työministeriön työ-olobarometrin tai Tilastokeskuksentyövoimatutkimuksen perusteella.

Tulonjakotilaston etu on, että siinä onmyös lukuisia taustamuuttujia, joidenavulla voidaan selittää kuulumista am-mattiliittoon. Aineisto sisältää tietojamm. vastaajien iästä, sukupuolesta,tuloista, koulutustasosta, toimialasta jatyömarkkina-asemasta. Rajaudummetässä artikkelissa palkansaajiin ja jätäm-me tarkastelusta pois mm. yrittäjät,opiskelijat ja eläkeläiset.

Keskeiset tulokset

Kuviossa 1 on esitetty ammattiliittoi-hin kuuluvien osuus kaikista palkan-

Kuvio 1.Palkansaajien kuuluminen ammattiliittoihin ja pelkkään työttömyyskassaan.Piste-estimaattien ympärille on piirretty 95 prosentin luottamusvälit.

Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto.

Roope Uusitalo ja Petri Böckerman ovat tutkineet palkansaajien kuulumista ammattiliit-toihin Palkansaajasäätiön rahoittamassa hankkeessa, jonka tuloksia selostetaan yksi-tyiskohtaisemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen työpaperissa “Union Membership andthe Erosion of the Ghent System: Lessons from Finland”.


saajista vuosina 1991–2002, ja siinänäkyy myös työttömyyskassoihin kuu-luvien osuus. Kuvion mukaan järjes-täytymisaste kasvoi nopeasti 1990-lu-vun alussa. Vuoden 1993 jälkeen pal-kansaajien järjestäytymisaste on laske-nut joka vuosi vuotta 2000 lukuun ot-tamatta. Yhteensä järjestäytymisaste onalentunut vuoden 1993 jälkeen yli kym-menellä prosenttiyksiköllä. Työttö-myyskassoihin kuuluvien osuus on las-kenut ainoastaan muutamalla prosent-tiyksiköllä. Kasvava ero työttömyyskas-sojen ja ammattiliittojen jäsenmääränvälillä selittyy käytännössä melkeinkokonaan ammattiliitoista riippumat-toman Loimaan kassan jäsenmääränvahvalla kasvulla.

Taulukossa 1 on kuvattu järjestäyty-misasteen kehitystä eri palkansaajaryh-missä. Naiset kuuluvat miehiä useam-min ammattiliittoihin, ja järjestäytymis-aste on myös keskimääräistä korke-ampi julkisella sektorilla ja korkeastikoulutettujen keskuudessa. Vähitenammattiliittoihin kuuluvat nuoret, yk-sityisten palvelualojen työntekijät, mää-räaikaisessa työsuhteessa olevat, pie-nituloiset ja Etelä-Suomessa asuvat.Pelkkään työttömyyskassaan kuulumi-nen on yleisintä yksityisillä palvelualoil-la. Myös Etelä-Suomessa asuvat jasuurituloiset ovat muita useamminpelkän työttömyyskassan jäseniä.1

Tulonjakotilaston avulla voidaan tar-kastella myös palkansaajien liittymisiäammattiliittoihin ja eroamisia niistä,koska aineistossa on tietoja samoistahenkilöistä kahtena peräkkäisenä vuo-tena. Liittymisten ja eroamisten koko-naismäärät ovat yllättävän suuria ver-rattuna ammatillisen järjestäytymisennettomuutokseen. Toisin sanoen pal-kansaajien edestakainen liike ammat-

1 Kokonaan ansiosidonnaisen työttö-myysturvan ulkopuolella ovat todennäköi-simmin nuoret, heikosti koulutetut ja osa-aikaiset työntekijät eli henkilöt, joilla onkeskimääräistä huomattavasti korkeampityöttömyysriski. Tämä kielii siitä, että hen-kilökohtainen työttömyysriski ei ole vält-tämättä ainakaan tärkein tekijä, joka oh-jaa ihmisten valintoja heidän päättäessäänliittymisestä ammattiliittoon tai pelkkääntyöttömyyskassaan.Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto.

Ammattiliitto: Työttömyyskassa:1991 1995 2000 1992 1995 2000

SukupuoliNainen 79 83 80 2 3 6Mies 72 80 72 2 4 8

Ikä15–24 53 62 46 1 3 425–34 74 78 70 2 3 835–44 81 84 79 2 4 845–54 82 86 83 2 4 755–64 77 82 85 2 3 5

KoulutustasoMatala 73 81 74 1 3 7Keski 77 81 75 2 4 7Korkea 82 84 82 2 4 5

PalkkaAlin neljännes 66 70 62 1 3 5Toiseksi alin 81 87 81 1 4 6Toiseksi ylin 81 87 81 2 4 7Ylin neljännes 77 82 78 4 6 10

TyösopimusPysyvä/jatkuva . . 77 . . 8Määräaikainen . . 70 . . 4

PääsektoriYksityinen 72 77 70 3 5 10Julkinen 85 90 89 1 1 2Kolmas sektori 65 76 81 1 3 4

ToimialaMaa- ja metsätalous 64 74 69 1 1 7Teollisuus 80 85 82 2 4 6Energia ja vesihuolto 88 87 89 1 2 5Rakentaminen 75 81 72 2 5 9Kauppa 62 67 56 4 7 16Hotelli- ja ravintoala 63 68 60 2 6 11Kuljetus 74 74 69 2 4 9Tietoliikenne 87 90 82 1 1 5Rahoitus ja vakuutus 76 85 71 4 5 12Muut yksityiset palvelut 56 69 60 4 8 10Julkinen hallinto 86 91 87 1 1 5Koulutus ja T&K 84 85 86 2 1 2Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut 86 90 89 4 1 2Muut julkiset ja henkilökohtaisetpalvelut 63 76 71 1 4 6

AlueetEtelä 70 77 69 3 5 10Länsi 81 87 82 1 2 3Itä 82 89 85 1 2 5Pohjoinen 85 87 85 0 1 3

Taulukko 1.Ammatillinen järjestäytymisaste ja kuuluminen pelkkään työttömyyskassaaneri palkansaajaryhmissä (%).


Lähde: Lesch, 2004.

Taulukko 2.Palkansaajien ammatillinen järjestäytymisaste eräissä maissa vuosina 1961–2000. Taulukossa raportoidut luvut ovatkymmenen vuoden keskiarvoja.

1961/1970 1971/1980 1981/1990 1991/2000 Maksimiarvo Maksimiarvonvuosi

Ghent -maat:Ruotsi 66.4 73.4 81.5 85.9 88.6 1998Suomi 40 64.5 70.2 77.2 79.6 1995Tanska 61.3 69.1 76.8 76.6 79.5 1994

Keskiarvo 55.9 69.0 76.2 79.9 82.6 1996

Eräitä muita maita:Hollanti 39.1 36.6 27.7 24.5 41.7 1960Italia 28 46.9 43 38.7 50.5 1976Iso-Britannia 40.9 47.6 40.8 32.5 50.1 1979Itävalta 58.3 52.7 50.4 40.6 60 1960Japani 34.1 32.5 27.5 23.3 34.8 1964Norja 51.5 52.1 55.5 54.8 56.4 1990Ranska 20.1 21 13.8 10.5 22.2 1969Saksa 32.9 34.1 33.9 29.1 35.9 1991Sveitsi 33.5 31.1 27.9 23.2 37 1960Yhdysvallat 26.9 22.9 18.2 14.8 29.4 1960

Keskiarvo 36.3 37.3 33.3 28.7 41.2 1970

tiliiton jäsenyyteen ja sieltä pois on ta-vallista. Esimerkiksi vuosina 1995–2002 runsaat 150 000 palkansaajaavuosittain erosi ammattiliitoista ja toi-saalta liittyi niihin. Jäsenmäärän net-tomuutos oli lähellä nollaa.

Keskeinen teema ammatillista järjes-täytymistä koskevassa viimeaikaisessakirjallisuudessa on ollut se, missä mää-rin järjestäytymisasteen muutoksia voi-daan selittää työvoimantai työpaikkojen raken-teessa, makrotaloudelli-sessa ympäristössä jalainsäädännössä tapah-tuneilla muutoksilla(esim. Schnaber 2003).Suomessa voisi olettaa,että esimerkiksi sellaisettekijät kuin julkisen sek-torin koon muutos, elinkeinorakenteenpalveluvaltaistuminen, koulutustasonkohoaminen, määräaikaisten työsuh-teiden yleistyminen, työttömyysriskinkasvu tai vaikkapa työpaikkojen koonmuutos olisivat vaikuttaneet ammatti-liittojen suosion laskuun.

Olemme arvioineet näiden rakenteel-listen tekijöiden vaikutusta estimoimal-la vuosien 1991–2000 tulonjakotilas-ton aineistosta mallin, jossa ammatti-liittoihin ja kassaan kuulumista selitet-tiin työntekijöiden sukupuolella, iällä,koulutuksella, lasten määrällä, toimi-alalla, osa-aikaisuudella, asuinläänillä jatyöttömyysriskillä. Malli on yksinker-tainen todennäköisyysmalli, ja sen tu-

loksia on kuvattu tar-kemmin Palkansaajientutkimuslaitoksen jul-kaisusarjassa ilmesty-neessä englanninkieli-sessä työpaperissa(Böckerman ja Uusitalo2005). Kaikki nämätekijät selittävät yhdes-sä ainoastaan noin nel-

jänneksen järjestäytymisasteen laskus-ta. Monet näistä rakennetekijöistä ovatitse asiassa muuttuneet tavalla, jonkatulisi johtaa järjestäytymisasteen kas-vuun. Esimerkiksi suomalaisten kes-kimääräisen koulutustason rivakallaparanemisella pitäisi olla taulukon 1

lukujen perusteella positiivinen vaiku-tus järjestäytymisasteeseen. Harvojajärjestäytymisasteen laskua selittäviätekijöitä ovat julkisen sektorin osuu-den pieneneminen ja yksityisen palve-lusektorin osuuden kasvu.

Hyviä selityksiä järjestäytymisasteenlaskulle on muualtakin vaikea löytää.Esimerkiksi määräaikaisten työsuhtei-den yleistyminen alentaa järjestäyty-misastetta, mutta 1990-luvulla tapah-tunut muutos määräaikaisessa työsuh-teessa olevien osuudessa ei riitä selit-tämään kuin murto-osan järjestäyty-misasteen laskusta. Lisäksi on syytähuomata, että määräaikaisten työsuh-teiden osuus kaikista työsuhteista onlaskenut vuodesta 1997 lähtien, muttasamaan aikaan järjestäytymisasteenaleneminen on jatkunut. Selitykseksiei kelpaa edes työllisyyden muutos si-ten, että laman aikana työssä olisi ol-lut ammattiliittoihin kuuluvien ydin-joukko ja työllisyyden parantuessa työ-elämään tulisi enemmän ammattiliit-toihin kuulumattomia. Järjestäytymis-asteen muutos on näet hyvin saman-

Ammattiliitoistariippumaton Loi-maan kassa onvienyt jäseniä am-mattiliitoilta.


kaltainen, vaikka työssä olevien sijaantarkasteltaisiin järjestäytymisasteenmuutoksia koko työikäisessä väestös-sä.

Ainoa jäljelle jäävä selitys järjestäyty-misasteen laskulle onkin ammattiliitois-ta riippumattoman Yleisen työttömyys-kassan synty vuonna 1992. Ansiosi-donnainen työttömyysturva on tär-keimpiä syitä kuulua ammattiliittoon.Esimerkiksi Taloustutkimuksen vuon-na 2003 tekemässä kyselyssä 58 %ammattiliittojen jäsenistä katsoi, ettäansiosidonnainen työttömyysturva on’erittäin tärkeä’ syy kuulua ammatti-liittoon. Niin kauan kuin ammattiliitothallinnoivat työttömyyskassoja oli työt-tömyyskassaan liittyminen yksinkertai-sinta liittymällä ammattiliittoon, vaik-ka periaatteessa kuuluminen pelkkääntyöttömyyskassaan on aina ollut mah-dollista. Työttömyyskassojen toimintaaohjaava, edelleen voimassa oleva vuo-den 1984 työttömyyskassalaki ei edesmainitse ammattiliittoja. Vasta Loi-maan kassan synty rikkoi linkin työt-tömyysturvan ja ammattiliiton jäsenyy-den välillä.

Järjestelmää, jossa ammattiliitot hal-linnoivat valtion subventoimaa työttö-

myysturvajärjestelmää, kutsutaan bel-gialaisen synnyinkaupunkinsa mukaanGhent-järjestelmäksi.Suomen lisäksi Ghent–järjestelmän maita ovatRuotsi2, Tanska ja joi-denkin laskujen mu-kaan edelleen Belgia.Taulukossa 2 verrataanjärjestäytymisasteen ke-hitystä Ghent-maissamuutamiin muihinOECD-maihin vuosina1961–2000. Siitä nä-kyy, että järjestäytymis-aste on noussut tasaisesti kaikissaGhent-maissa, kun taas useimmissamuissa maissa järjestäytymisasteessa onollut selkeä aleneva trendi 1980-luvunalusta lähtien. Pehkosen ja Tannisen

(1997) mukaan myös Suomessa jär-jestäytymisasteen pitkän aikavälin ko-hoaminen selittyy suurelta osiltaan sil-lä, että ammattiliitot hallinnoivat työt-tömyyskassoja.

Jää nähtäväksi, seuraako Loimaankassan kasvusta Ghent-järjestelmänperusteiden asteittainen mureneminenSuomessa, ja mitä tapahtuu järjestäy-tymisasteelle, jos linkki ammattiliitto-jen ja työttömyysturvan välillä edelleenheikkenee. Tämän kehityksen yhtenäoireena on se, että eräät ammattiliitotovat alkaneet markkinoida mahdolli-suutta kuulua pelkkään työttömyyskas-saan. Loimaan kassan perustamistaseurannut ja vuodesta 1993 alkanutyhtäjaksoinen järjestäytymisasteen las-ku ei tässä suhteessa ole erityisen hyvämerkki suomalaisten ammattiliittojenkannalta.

Yksi mahdollinen tapa arvioida tule-vaa kehitystä on jakaa järjestäytymis-asteen lasku palkansaajan iän, tarkas-teluvuoden ja syntymävuoden (kohor-tin) aiheuttamaan vaikutukseen. Suu-

ri kohorttivaikutus en-nakoisi järjestäytymis-asteen laskun jatkumis-ta, jos nuoremmat vä-hemmän järjestäyty-neet ikäluokat pikkuhiljaa korvaavat työ-markkinoilla vanhem-mat kohortit. Tällaistahajotelmaa ei luonnol-lisesti voi yhden vuo-den poikkileikkausai-neistosta tehdä, koska

eroja syntymävuodessa ei voi erottaaikäeroista.

Useita peräkkäisiä vuosia kattavassapaneeliaineistossakaan tällainen hajo-telma ei ole ihan suoraviivainen, kos-ka ikä, vuosi ja syntymäkohortti ovatkeskenään suoraan riippuvaisia. Esi-merkiksi kaikki syntymäkohorttienväliset erot voidaan selittää aika- ja ikä-vaikutuksilla. Vain normeeraamallayksi näistä kolmesta voidaan kaksimuuta estimoida. Kuviossa 2 on nor-meerattu iän vaikutus nollaksi 35 ja 45vuoden iän välillä. Olettamalla siis, ettäjärjestäytymisaste ei kasva vanhenemi-

2 Myös Ruotsissa on nykyään mahdollis-ta kuulua työttömyyskassaan kuulumattaammattiliittoon. Vuonna 1998 peruste-tussa Alfa-kassassa oli tosin vuonna 2004vain 69 000 jäsentä, 1,6 % Ruotsin työlli-sistä. Yksi ilmeinen selitys alhaisemmallejäsenmäärälle on se, että ruotsalaisen Alfa-kassan vuosimaksu on noin kolminkertai-nen suomalaisen Yleisen työttömyyskassanjäsenmaksuun verrattuna.

Ammatillisen jär-jestäytymisasteenlaskua selittää se,että nuoret liittyvätselvästi aikaisem-paa harvemminliittoihin.

Ammattiliittoihin kuuluvien osuus palkansaajista on laskenut vuodesta 1993 alkaen. RoopeUusitalo ja Petri Böckerman eivät näe merkkejä suunnanmuutoksesta.


sen vuoksi tässä iässä, voidaan kohort-tien ja tarkasteluvuosien väliset erot las-kea.

Kuvion 2 vasemmassa yläkulmassaon seurattu järjestäytymisasteen ke-hitystä viiden vuoden välein valituissasyntymäkohorteissa siinä iässä, kunnämä kohortit osuvat vuodet 1991–2002 kattavaan aineistoon. Kuvionoikeassa yläkulmassa näkyy ikä- ja ko-horttivaikutuksista puhdistettu vuosi-vaihtelu. Kuviossa 2 näkyy samanlai-nen järjestäytymisasteen nopea kas-vu 1990-luvun alussa ja sitä seuran-nut lasku kuin kuviossa 1. Vasemmas-sa alakulmassa näkyy iän vaikutus jär-jestäytymiseen. Merkittävin tulos on,että nuoret ovat oleellisesti vanhem-

pia harvemmin liittojen jäseniä. Jär-jestäytymisaste näyttää myös kasva-van lähellä 55 vuoden ikää. Ei lienesattumaa, että tämä on samalla työt-tömyyseläkeputken alaikäraja ja ikä,jossa työttömyysturva muuttuu entis-täkin tärkeämmäksi. Mielenkiintoisintulos on kuitenkin oikean alakulmankohorttivaikutus: 1960-luvun alun jäl-keen syntyneet ovat selvästi vanhem-pia kohortteja harvemmin ammatti-liittojen jäseniä.

Lopuksi

Järjestäytymisaste kasvoi Suomessa jo-kaisena vuotena 1960-luvun lopulta

lähtien vuoteen 1993 asti. Sen jälkeenjärjestäytymisaste on laskenut vuotta2000 lukuun ottamatta 12 peräkkäi-senä vuotena. Tämä lasku näyttää pi-kemminkin trendin kääntymiseltä kuintilapäiseltä suhdanteista johtuvaltamuutokselta.

Ammattiyhdistysliikkeellä on keskei-nen rooli paitsi varsinaisessa palkan-muodostuksessa myös monilla muillayhteiskuntapolitiikan lohkoilla sovellet-taessa kolmikantamenettelyä. Näköpii-rissä ei tässä suhteessa ole välittömiämuutoksia, mutta jos järjestäytymisas-teen lasku osoittautuu pysyväksi ja seajan mittaan laskee yleiseurooppalai-selle tasolle, on sillä epäilemättä kau-askantoisia vaikutuksia työmarkkinoi-

Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto.

Kuvio 2.Palkansaajien järjestäytymisaste jaettuna vuosi-, ikä- ja syntymäkohorttivaikutukseen.


den toimintaan ja palkanmuodostuk-seen Suomessa.

Tutkimuksen valossa laman jälkeentapahtunutta järjestäytymisasteen ale-nemista ei voida selittää työvoimankoostumuksen muutoksilla. Se selit-tyy ennen kaikkea ns. Loimaan kas-san kasvulla, joka on asteittain mu-rentanut ansiosidonnaisen työttömyys-turvan ja ammattiliittojen välistä kyt-köstä. Tämä kertoo epäsuorasti siitä,että ansiosidonnaisen työttömyystur-van tarjoama vakuutussuoja on olluteräs keskeinen ammattiliittojen jäse-nyyttä selittävä tekijä. Kun ansiosidon-naisen työttömyysturvan järjestäminenalkoi käydä kätevästi päinsä myösLoimaan kassan kautta, alkoi amma-tillinen järjestäytyminen laskea. Työt-tömyysturvan hankkiminen pelkänkassajäsenyyden kautta tulee oleelli-sesti halvemmaksi, ja näyttää siltä, ettähalukkuutta maksaa ammattiliittojenmuista palveluista on entistä vähem-män.

Lisäksi näyttää siltä, että 1960-luvunalun jälkeen syntyneet ikäluokat ovatliittyneet aiempia ikäpolvia vähemmänammattiliittoihin. Tämä merkitsee to-dennäköisesti sitä, että heidän järjes-täytymisasteensa ei tule olemaan myös-kään heidän ikääntyessään yhtä kor-kealla tasolla kuin aiempien sukupol-vien. Tästä voi päätellä, ettei ammatil-lisen järjestäytymisen aallonpohjaa olemitä ilmeisimmin vielä saavutettu.�

KIRJALLISUUS

Böckerman, P. & Uusitalo, R. (2005),Union Membership and the Erosion ofthe Ghent System: Lessons from Finland,Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpape-reita No. 213.

Lesch, H. (2004), Trade Union Densityin International Comparision, CESifoForum, 4/2004, 12–18.

Pehkonen, J. & Tanninen, H. (1997),Institutions, Incentives and Trade UnionMembership, Labour, 11:3, 579–598.

Schnaber, C. (2003), Determinants ofTrade Union Membership, teoksessaAddison, J. T. & Schnaber, C. (toim.),International Handbook of Trade Unions,Aldershot: Edward Elgar, 13–43.

1990-luvun alun lamassa, vain muu-tamassa vuodessa Suomen palkansaa-jien järjestäytymisaste nousi peräti kah-deksalla prosenttiyksiköllä. Laman jäl-keen on vuosikymmenen kuluessa pa-lattu jokseenkin samoihin, lamaa edel-täneisiin järjestäytymislukemiin. Mitäänsuurta järjestäytymisen kriisiä ei siisSuomessa ole ainakaan vielä nähty.Kiinnostavaa on kuitenkin, onko nytikään kuin palattu suomalaisen järjes-täytymisen ”normaalitasolle”, vai jat-kuuko järjestäytymisasteen vähittäinenlasku läpi työelämän meneillään ole-van sukupolvenvaihdoksen.

Sari Aalto-MatturiViestintäpäällikkö[email protected]

TyöelämänmuutosjärjestäytymisenhaasteenaEpätyypillisten työsuhteiden yleistyminen

varsinkin nuorten keskuudessa on suuri

haaste ammattiyhdistysliikkeen jäsen-

hankinnalle.


jestäytymiseen. Työelämänpainopiste on Suomessa kui-tenkin yhä enemmän siir-tymässä teollisuudesta pal-velusektorille, jossa järjes-täytymisaste on matalampikuin teollisuudessa. Tämämerkitsee, että rakenteelli-silla syillä on väistämättäollut olennainen vaikutusjärjestäytymisasteen kehityk-seen. Tutkimus ei ota kantaanäiden sektorikohtaisten vaih-teluiden taustalla oleviin te-kijöihin. Olennaisiin tekijöi-hin lukeutunee ainakin pal-velualojen pätkätyövaltai-suus.

Ammattijärjestösitoutumi-sen kannalta keskeinen te-kijä on Jokivuoren mukaanluottamus paikalliseen luot-tamusmieheen ja omaanammattiliittoon jäsenkun-nan etujen ajajana. Olennais-ta on myös kokemus jäsen-kunnan yhtenäisyydestä,mikä alleviivaa jäsenyydenkollektiivista luonnetta. Epä-vakaissa työsuhteissa ja työ-yhteisöissä tällainen yhteysluottamusmieheen ja yhtei-syyden kokemus jää herkästisyntymättä.

Yksityisissä ja julkisissa palveluissaneljännes työntekijöistä on määräai-kaisessa työsuhteessa, ja erityisesti pal-velualojen nuoret ovat määräaikaisis-sa, osa-aikaisissa ja sirpaleisissa työ-suhteissa. Palvelualoilla myös työsken-nellään erityisen usein pienillä työpai-koilla, joilla luottamusmiehet ovatharvassa. Tällöin niissä ei myöskäänisompien työpaikkojen tapaan synnyluottamusmiehen kautta luontevaayhteyttä ammattiyhdistysliikkeeseen.Luottamusmiehen ohella jopa työto-verit usein jäävät pätkätyöntekijälleetäisiksi, eikä suhde ammattiliittoonpääse muodostumaan myöskään ko-keneempien työntekijöiden kautta.Nuorten pätkätyöntekijöiden tavoit-taminen edellyttääkin ammattiliitoiltauudenlaista luovuutta.

Nuoret ovat ay-myönteisiämutta passiivisia

Tilannetta helpottaa se, ettei nuorillanäytä olevan ainakaan asenteellista vas-tarintaa ammattiyhdistysliikkeeseen,vaan perusasenne ay-liikkeeseen onvarsin myönteinen. Taloustutkimus(2003) selvitti keväällä 2003 nuortensuhtautumista ammattiyhdistysliikkee-seen ja yhteiskunnalliseen vaikuttami-seen. Kyselyyn vastanneista 17–29-vuo-tiaista vain joka kymmenes totesi, etteikoskaan aio liittyä ammattiliittoon, javain joka kuudes uskoi pärjäävänsä il-man ammattiliittoakin. Edelleen vain 14prosenttia piti ammattiliittoja ei-houkut-televina, ja kaksi prosenttia totesi, etteijärjestäytyminen ole ajan hengen mu-kaista. Vastaajista puolet ei vielä kuulu-

Petri Böckermanin ja Roope Uusi-talon (2005) tutkimuksessa sukupol-venvaihdos näyttää nousevan keskei-seksi järjestäytymisen muutokseen vai-kuttavaksi tekijäksi. Nuoret eivät vart-tuneempien sukupolvien tavoin enääliity ammattiliittojen jäseneksi. Samahavainto on tehty myös ammattiliitois-sa, joissa on kuitenkin myös todettu,ettei kyse ole niinkään iästä, vaan työ-elämän muutoksesta, joka heijastuu eritavoin eri ikäryhmiin.

Epätyypillisissä työsuhteissaliitytään harvemmin ammat-tiliittoon

Ammattiliittojen jäsenyyspäätös teh-dään aikaisempaa myöhemmällä iällä– vasta kun työn ja opiskelun vuorot-telu on päättynyt ja oma asema työ-markkinoilla on vakiintunut. Vaikka ni-menomaan pätkätyöntekijät saattaisi-vat erityisen kipeästi tarvita ammatti-liiton tukea, liiton jäsenyys ei ilmeises-ti tunnu ajankohtaiselta niin kauan kuntyöura on epävarmalla pohjalla eikänuori välttämättä koe vielä edes ole-vansa omalla alallaan.

Myös Pertti Jokivuori (2002) havait-si organisaatio- ja järjestösitoutumistakäsitelleessä väitöskirjassaan, että vaik-ka sitoutuminen ay-järjestöihin vaih-teli olennaisesti iän mukaan, selittävä-nä tekijänä ei ollut niinkään ikä. Pi-kemminkin taustalla oli työsuhteen laa-tu: pätkätyöntekijöiden sitoutuminensekä omaan työorganisaatioon että ay-organisaatioon oli selvästi heikompaakuin vakituisten työntekijöiden. Pätkä-työt puolestaan kasautuvat nuoremmil-le ikäryhmille. Onkin vaikea tietää tar-kasti, missä määrin järjestäytymiseentodellisuudessa vaikuttaa työelämääntulevien uusien sukupolvien erilainensuhtautuminen ay-liikkeeseen, missämäärin taas uran alkutaipaleen sirpa-leisuus ja ammatti-identiteetin hidasmuotoutuminen.

Yksi Böckermanin ja Uusitalon tut-kimuksen johtopäätöksistä on, ettätyöelämän rakenteellisilla muutoksil-la on vain toissijainen vaikutus jär-

SAK:n viestintäpäällikkö Sari Aalto-Matturi on omassa li-sensiaatintutkimuksessaan pohtinut ay-liikkeen sukupolven-vaihdosta ja toimintatapojen uudistamistarpeita.


nut ammattiliittoon. Järjestäytymättö-myyttä perusteltiin sillä, ettei kukaan olevielä tarjonnut jäsenyyttä tai ei muutenvain ole vielä tullut liityttyä jäseneksi.Nuoret myös totesivat tarvitsevansa li-sää tietoa liitoista ja niiden toiminnasta.

Nuorten myönteinen perusasenne eikuitenkaan tarkoita, etteikö sukupol-venvaihdos olisi am-mattiliitoille suuri haas-te. Tero Mamian (2001)tutkimus SAK:laisistanuorista vuodelta 2001kertoi, että nuoret kyl-lä suhtautuvat ay-liik-keeseen myönteisesti,mutta suhde on passii-vinen. Enemmistö nuo-rista jäsenistä ajattelee,että ay-liikkeen toimin-ta on ”jonkun muun hommia”. Tämäei toisaalta välttämättä ole hälyttävätulos – kautta aikojen nyrkkisääntö onollut, että noin 10 prosenttia jäsenistäon aktiivisia ja valmiita esimerkiksi ot-tamaan luottamustehtäviä hoitoonsa.Kiinnostus vaihtelee elämäntilanteenmukaan, ja esimerkiksi SAK:laistenliittojen nykyisistä jäsenistä luottamus-tehtäviä on ollut noin joka neljännellä(Laukkanen 2000). Taloustutkimuk-sen kyselyssä vuodelta 2003 vain 14prosenttia nuorista ilmoitti, ettei olevalmis osallistumaan mihinkään ay-toi-mintaan eli ”liitto hoitakoon hommatjäsenmaksua vastaan”.

SAK:n jäsenkyselyssä joulukuulta2003 (Seppälä 2003) alle 30-vuotiais-ta jäsenistä vain joka viides oli koke-nut, etteivät ay-liikkeen asiat oikeinpuhuttele nuoria. Itse asiassa varttu-neemmat jäsenet arvelivat nuorten nä-kemykset huomattavasti kriittisemmik-si ay-liikettä kohtaan kuin nuoret itse.

Meneillään olevaa sukupolvimurrostaei kuitenkaan ole syytä vähätellä. NiinSuomessa kuin muuallakin maailmassaon havaittu, että nuoret todellakin ovaterilaisia kuin vanhempansa. Nuoret ei-vät enää vanhempiensa tavoin sitoudulaajoihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin jaaatteisiin. ”Suuret tarinat” hyvästä japahasta, jumalasta, solidaarisuudesta taityöväenaatteesta eivät enää puhuttele

samalla tavoin kuin ennen. Suurten ta-rinoiden ja isojen aatteiden sijaan etsi-tään henkilökohtaisia projekteja (ks.mm. Castells 2000 ja Helve 2002).

Voisi sanoa, että nuoret vanhempien-sa ja isovanhempiensa tavoin haluavatparantaa maailmaa, mutta perinteiset”maailman parantamisen organisaatiot”

– kansalaisjärjestöt, kirk-ko tai puolueet – eivätenää välttämättä kiin-nosta. Ay-liikkeen suurihaaste onkin, kuinka sepystyy vastaamaan tä-hän muutokseen ja tar-joamaan alustan ja foo-rumin myös näille ”pro-jekti-identiteeteille” –uusia osallistumisen javaikuttamisen muotoja,

jotka eivät edellytä sitoutumista luotta-mustehtäviin vuosiksi ja vuosikymme-niksi (Aalto-Matturi 2004).

Haasteita riittää sekä tutki-joille että liitoille

Böckermanin ja Uusitalon tutkimuk-sessa henkilökohtainen työttömyysriskiei näytä selittävän järjestäytymistä.Lamavuosien lähes 10 prosenttiyksi-kön nousu järjestäytymisasteessa kui-tenkin kertoo, että tuolloin koettu työt-tömyyden uhka sai monen sellaisen liit-tymään ammattiliittoon, jolle jäsenyysei aikaisemmin ollut tuntunut houkut-televalta. Nyt osa tämäntyyppisestä tur-vallisuushakuisuudesta on suuntautu-nut yksityiseen työttömyyskassaan.

Järjestäytymisasteen muutoksien suh-teen Böckermanin ja Uusitalon johto-päätöksissä korostuu mielestäni kui-tenkin liikaa Loimaan kassan rooli.Vaikka Loimaan kassan asiakasmääräon kasvanut varsin nopeasti, sen asia-kasmäärä on kuitenkin vain reilu kym-menesosa ammattiliittojen jäsenmää-rästä. Kassaan on liittynyt moni sellai-nen, joka ei esimerkiksi ideologisistasyistä halua kuulua ammattiliittoon.Toisaalta kassasta on kulkenut virtaamyös ammattiliittoihin – pelkkä työt-tömyysturva ei sittenkään ole ollut riit-

tävä ”vakuutus” työelämän uhkiin jaongelmiin. Kun järjestäytymisessä onkuitenkin suuria eroja myös työvoimanominaisuuksien suhteen, kannattaanäitä syitä selvitellä jatkossa lisää.

Lamavuosien jälkeen on vähitellen pa-lattu lamaa edeltäneeseen järjestäytymis-asteeseen, mutta ammatillisen järjestäy-tymisen perinne on Suomessa edelleenvahva. Ammattiliitot ovat olennainen jaarvostettu osa yhteiskuntaa. Sukupolven-vaihdosta läpikäyvässä suomalaisessa työ-elämässä on erityisen tärkeää, että myösnuoret aikuiset edelleen pitävät amma-tillista järjestäytymistä arvossa. Järjestäy-tymisen vahvan perinteen jatkumista eikuitenkaan tule pitää itsestään selvänä.Sukupolvenvaihdoksen ohella myösmm. työsuhteiden muuttuminen epätyy-pillisemmiksi ja työpaikkarakenteenmuutokset merkitsevät ammattiliitoilleuusia haasteita. Ammattiyhdistysliikkeenon myös jatkossa kyettävä tavoittamaannuoret, perustelemaan oma olemassa-olonsa ja tarjoamaan sellaisia edunval-vontaa, palveluja ja osallistumismahdol-lisuuksia, jotka puhuttelevat myös työ-elämään uusia sukupolvia.�

KIRJALLISUUS

Aalto-Matturi, S. (2004), Verkostakouuden ajan työväentalo. Verkkoviestin-nän mahdollisuudet ammattiyhdistys-liikkeessä, Helsinki: SAK.

Castells, M. (2000), The InformationAge: Economy, Society and Culture,Volume 1. The Rise of the NetworkSociety, Second Edition, Oxford: OxfordUniversity Press.

Helve, H. (2002), Arvot, muutos januoret, Helsinki: Yliopistopaino.

Jokivuori, P. (2002), Sitoutuminen työ-organisaatioon ja ammattijärjestöön –Kilpailevia vai täydentäviä? JyväskyläStudies in Education, Psychology andSocial Research 206, Jyväskylä: Jyväs-kylän yliopisto.

Laukkanen, E. (2000), Muutoksen te-kijät. SAK:n järjestötutkimus 2000, pe-rusraportti, Helsinki: SAK.

Mamia, T. (2001), Nuori työntekijä jaay-liike. Tutkimus SAK:n nuorista 2000-luvulla. Julkaisematon moniste.

Seppälä, V. (2003), SAK:n jäsenkysely2003. Tietoverkkojen käyttö ja käsityksetnuorten aktivoinnista, Helsinki: SAK.

Taloustutkimus (2002), Nuorisotutki-mus 2002. Julkaisematon moniste.

”Nuoret eivät enäävanhempiensatavoin sitoudulaajoihin yhteiskun-nallisiin liikkeisiinja aatteisiin.”


Talvisodan kynnyksellä vuonna 1939järjestäytymisaste maassamme oli 12 %.1950–60-luvuilla yhä useampi palkan-saaja järjestäytyi, mutta ratkaisevakäänne tapahtui 1960-luvun lopussa.Kun ensimmäisessä tulopoliittisessasopimuksessa – Liinamaa ykkösessä1968 – sovittiin, että ay-jäsenmaksutperitään suoraan palkasta ja ne ovatverovähennyskelpoisia, jäsenmäärät

ponkaisivat rajuun nousuun. Tämänjälkeen nousu oli tasaista, ja huippusaavutettiin vuonna 1993.

Suomi syöksyi lamaan 1990-luvunalussa. Vuodesta 1991 maata hallitsipääministeri Esko Ahon johtama hal-litus. Työmarkkinajärjestöt tekivät so-pimuksia, jotka merkitsivät nollakoro-tuksia palkkoihin. Yhteenotot maanhallituksen ja ay-liikkeen välillä olivat

Matti [email protected]

Järjestäytymis-aste kääntyynousuunay-liikkeenyhteisvoiminAy-liike ei nykyään tavoita työelämään tulevia

ja liittoihin kuulumattomia työntekijöitä. Sen

on panostettava enemmän jäsenhankintaan.


toistuvia. Erityisesti valtiovarainminis-teri Iiro Viinanen käytti lukuisia pu-heenvuoroja, joissa hän kehotti kuu-lumaan pelkästään työttömyyskassaan.Hän jopa itse erosi omasta ammattilii-tostaan.

Ay-liike uhkasi hallitusta kolme ker-taa yleislakolla vuosina 1992, 1993 ja1994. Keskustelua käytiin tuollointyöttömyysturvan tasosta ja kestosta,lakko-oikeudesta ja työelämän peli-säännöistä. Poliittinen ilmapiiri oli suo-tuisa yksityisen työttömyyskassan pe-rustamiseen, ja näin syntyi ns. Loi-maan kassa. Ay-liikkeen tuolloiset ar-viot menivät täysin pieleen. Arveltiin,että yksityiseen kassaan siirtyisi pari tu-hatta palkansaajaa. Vauhtiin päästyäänLoimaan kassa on saanut 20 000 jä-sentä vuodessa, eli yksi prosentti pal-kansaajista on vuosittain tehnyt tämän

valinnan. Keskusteluavastavoimista Loimaal-le on käyty, mutta pää-sääntöisesti johtopäätöson ollut, ettei ainakaanaggressiiviseen vasta-kampanjaan ryhdytä.

Ay-liikettä arvos-tetaan

Suomalaisten arvostusetujärjestöjen tekemäätyötä kohtaan on li-sääntynyt – ja erityisestipalkansaajajärjestöjäkohtaan. Ammatillisenjärjestäytymisen tar-peellisuus hyväksytäänkaikissa väestöryhmis-sä, ja myös nuortenkohdalla tilanne onhyvä (Työmarkkinapo-liittinen mielipideilmas-to kevät 2005).

Tärkeimmät syyt kuu-lua ammattiliittoihinovat selkeät. Joka toi-nen katsoo tärkeim-mäksi syyksi palkka- jatyösuhdeturvan. Jokaneljäs perustelee jäse-

nyyttä ansiosidonnaisella työttömyys-turvalla. Ay-liikkeen vahvuuksina näh-dään mm. sen tarpeellisuus myös tu-levaisuudessa, sosiaali-sen oikeudenmukai-suuden ja tasa-arvontavoittelu, oleminentavallisen kansalaisenpuolella hädän ja tur-vattomuuden hetkellä,yhteiskunnallinen vas-tuuntuntoisuus, ja se,että se on toiminutmaan kokonaistilan-teen kannalta maltilli-sesti ja järkevästi sekä huolehtinuthyvin jäsenten eduista (Järjestöluotain2003).

Arvostelusarakkeesta löytyvät väit-teet: tulisi ajaa palkansaajien etuja jä-merämmin, liian poliittinen ja etään-

tynyt jäsenistä ja heidän tarpeistaan.Myös jäsenmaksujen suuruudesta pur-nataan.

Syksyllä julkaistavassa STTK:n Toi-mihenkilöbarometrissä kysyttiin, mil-laisilla keinoilla uusien jäsenten han-kintaa ammattiliittoihin voitaisiin tehos-taa. Yhdeksästä vaihtoehdosta pyydet-tiin nimeämään kolme tärkeintä. Vas-taajien mielestä paras keino on tiedot-taa jäsenyyden eduista uusille työnte-kijöille (70 %), sitten tulevat opiskeli-jajäsenyys (51 %), luottamusmies tar-joaa jäsenyyttä (38 %), tapahtumat työ-paikoilla (34 %), jäsenmaksun alenta-minen jäsenyyden alkuajaksi (32 %),jäsenyyden tarjoaminen internetinkautta (12 %) ja palkkioiden maksa-minen jäsenhankkijoille (12 %).

Paljon on tehty jäsenhankinnan te-hostamiseksi muttei kuitenkaan riittä-västi. Jäsenvirrat kääntyvät ammatti-liittojen suuntaan koko ay-liikkeenyhteisin ponnistuksin. On mentävä sin-ne, missä palkansaajat ovat eli työpai-koille. Arkipäivän edunvalvonnan kul-makivi on luottamusmies. Valitettavastijoka viidenneltä työpaikalta henkilös-tön edustajat puuttuvat.

Toimihenkilöbarometrin mukaan lä-hes joka toinen sttk-lainen ei tiedä,onko hänen työpaikallaan ammattiliit-toihin kuulumattomia työntekijöitä.Nähdäänkö ammattiliiton jäsenyys yk-sityisasiaksi, jota ei kehdata kysellä työ-toverilta? Eikö kahvi- ja ruokatauoilla

käydä työmarkkinakes-kusteluja?

Lähivuodet ratkai-sevat

Järjestäytymisasteen loi-va lasku on ollut läheskaikkien läntisten teolli-suusmaiden ongelma.Englannissa ja Saksassa

joka kolmas palkansaaja on järjestäyty-nyt, Yhdysvalloissa joka kymmenes ontarttunut jäsenyyteen. Tätä vasten jär-jestäytymisaste Pohjoismaissa on kor-kea Norjaa lukuun ottamatta, jossa seon niukin naukin yli 50 prosenttia.

Opiskelijajäsenienhankkiminen olisitehokkain keinokääntää STTK:njäsenmäärä nou-suun.

Matti Hynynen johtaa STTK:n järjestöyksikköä, joka vastaamm. jäsenhankinnasta.


Suomessa vuonna 1991 työttömyys-kassoihin kuului 1,77miljoonaa pal-kansaajaa ja viime vuoden lopussa 1,95miljoonaa palkansaaja. Kassoihin onvirrannut 14 vuodessa lähes 200 000jäsentä enemmän. Kasvun on korjan-nut pääsääntöisesti Loimaan kassa.Yrittäjien kahteen kassaan kuuluu yli15 000 jäsentä. Ammattiliitot ovat lä-hes pitäneet asemansa, ja näin ei jär-jestäytymisasteen romahduksesta ai-nakaan vielä voida puhua.

Huolestuttavin kehitys on ollut se,että työttömyyskassoihin kuuluu315 700 yksilöjäsentä jakaantuen seu-raavasti: Loimaa 240 000, yrittäjät15 000, merkonomit 17 000, IAET16 000, terveydenhuolto 4 000, lää-kärit 3 000, opettajat 2 500 ja muutkassat 18 200.

Tehokkaimpana keinona kääntää ke-hitys toiseen suuntaan on panostaa ai-empaa enemmän opiskelijajäsenyyteen.Sttk-laisissa liitoissa on tällä hetkellä noin50 000 opiskelijajäsentä. Suurten ikä-luokkien eläköityessä tämä määrä eiturvaa nykyistä jäsenpohjaa. Ay-liikkeenlähivuosien tärkein järjestöllinen haasteon, miten työelämään tulevat tai sielläolevat järjestäytymättömät saadaan am-mattiliittojen suojaan.

Jäsenmääristä kiistellään

Ammattiliitot käyttävät julkisuudessajäsenmääristä tietoja, jotka ovat ns.bruttolukuja, eli kokonaisjäsenmäärätkertovat liiton työssä olevat jäsenet,työttömät, eläkeläiset, opiskelijat ja jois-sakin liitoissa vapaajäsenet.

Tilastokeskuksen Tulonjakotilasto pe-rustuu noin 25 000 henkilön haastat-teluun. Tämän tilaston yksi ongelmaon, etteivät kaikki vastaajat tiedä, ovat-ko he ammattiliiton jäseniä vai ei.Myöskään oma keskusjärjestö ei olekaikille selvillä.

Vakuutusvalvontavirasto julkaiseevuosittain tiedot työttömyyskassoista(ks. Vakuutusvalvontavirasto 2005).Oheinen kuvio esittää työttömyyskas-sojen jäsenmäärän kehitystä vuosina1991–2004. Toisaalta verottajalla ontarkat tiedot siitä, kuinka moni palkan-saaja on tehnyt verovähennyksen ay-jäsenmaksuista. Tässä tilastossa näky-vät myös henkilöt, jotka ovat olleet jä-senenä vain osan vuotta.

Olisi hedelmällisestä analysoida kaik-ki yllämainitut tilastot, niin järjestäyty-misen kaikki tekijät saataisiin selville.

Järjestäytymisen haasteet ovat ay-liikkeen edessä. Työmarkkinoilta pois-

Kuvio 1.Työttömyyskassojen jäsenmäärän kehitys vuosina 1991–2004. Palkansaajienluvuissa mukana ammattiliittojen jäsenet sekä kassojen yksilöjäsenet.

tuu enemmän väkeä kuin sinne tulee.Jäsenhankinta tulee olemaan ay-liik-keen järjestötoiminnan ykkösasia.Kun yritykset panostavat asiakasläh-töisyyteen, ay-liikkeen tulee perustuajäsenlähtöisyyteen. Ay-liikkeen voimaon jokapäiväinen, elävä yhteys jäsen-kuntaan.�

KIRJALLISUUS

Vakuutusvalvontavirasto (2005), Työt-tömyyskassat 2004, Vakuutusvalvonta-viraston julkaisusarja Tilastot 2005:2.

Järjestöluotain 2003, TNS Gallup Oy.STTK:n toimihenkilöbarometri 2005.Työmarkkinapoliittinen mielipideil-

masto kevät 2005, TNS Gallup Oy.


Järjestäytymisen turvaaminen on jo-kaisen suomalaisen ammattiliitonedunvalvonta- ja järjestötoiminnanavaintehtäviä. Järjestäytyminen on am-mattiliiton vaikuttamistoiminnan vält-tämätön edellytys. Ilman jäseniä ei oleliittoja ja ilman järjestäytyneitä liittoja

ei ole vaikuttamistoiminnan vaatimaaay-liikettä.

Korkea järjestäytymisaste antaa pe-rustan ammattiliittojen vaikutusvallal-le. Menestyksellinen sopimustoimintaja muu edunvalvonta tarvitsee nojak-seen korkean järjestäytymisasteen.

Jarmo NurmioJärjestöpäällikkö[email protected]

Järjestäytymis-aste laskustanousuun

Jarmo Nurmio on toiminut AKAVAn järjestöpäällikkönä vuodesta 2000.

AKAVA on keskusjärjestöistä ainoa, jonka jäsen-

määrä on kasvanut. Silti sielläkin kannetaan

huolta uusien jäsenten rekrytoinnista.


Tämä pätee erityisesti Suomessa jamuissa Pohjoismaissa, joissa hyvinvoin-nin rakentaminen ja yhteiskunnallinenrauha tuotetaan pitkälti sopimusyhteis-kuntamallilla.

Korkea järjestäytymisaste on omiaantakaamaan palkansaajille ja ay-liik-keelle tarvittavan puhe- ja vaikutus-vallan, jonka avulla varmistetaan pal-kansaajille osa työn ja tuottavuudentuloksista. Ay-liikkeen sisäisillä järjes-täytymistä kuvaavilla keskinäisillä suh-teilla on erityinen merkitys kilvoitte-lussa kakun jakamisessa. Järjestäyty-misaste on kova panos palkanmuo-dostuksessa, kolmikantaisessa yhteis-kuntavaikuttamisessa sekä työmark-kinoiden toimivuudessa.

Järjestäytymisasteella on ammattiliit-tojen toimintamallissa muitakin stra-tegisia merkityksiä. Se on itse asiassamyös yksi liittojen toiminnan loppu-tuotteista, sillä korkea järjestäytymis-aste tuottaa ns. markkinaposition jär-jestöjen toimialalla. Se on siis jo si-nällään toiminnan lopputulema, vaik-ka jäsenmäärän kasvuun ei suhtau-duttaisikaan itseisarvoisena päämää-ränä.

Tilastoinnin ongelma

Tässä lehdessä julkaistussa artikkelis-saan Petri Böckerman ja Roope Uusi-talo toteavat, että ammatillisen järjes-täytymisen lakipiste saavutettiin vuon-na 1993 ja että laman jälkeen järjes-täytymisaste on laskenut yli kymme-nellä prosenttiyksiköllä. He päätyvättähän empiirisellä analyysillä, joka pe-rustuu Tilastokeskuksen tulonjakotilas-ton aineistoon.

Artikkelissaan Böckerman ja Uusita-lo myös hakevat syitä ja selityksiä jär-jestäytymisasteen laskulle. Suurim-maksi selittäjäksi he nostavat yksityi-sen työttömyyskassan eli ns. Loimaankassan kasvun. He myös povaavatpalkansaajien järjestäytymisasteen las-kun yhä jatkuvan.

Järjestäytymisasteen aleneminen1990-luvun huippuvuosista 2000-lu-vulle tultaessa on kiistatonta. Laskun

suuruusluokka ja alenemisen selityk-set antavat kuitenkin aiheen muuta-maan huomautukseen ja lisäselityk-seen. Järjestäytymistä voidaan lisäksieritellä tarkemmin, esimerkiksi ryhmit-täin.

Tilastokeskuksen tulonjakotilasto täy-dennettynä verorekisteritiedoilla sovel-tuu sinänsä hyvin järjestäytymisasteentutkimiseen. Aineiston keruutapa voikuitenkin johtaa vinoutumiin, sillä ky-seessä on otosaineisto, johon on yh-distetty haastattelu- ja rekisteritietoja.Haastattelussa kaikki vastaajat eivät tie-dä, mihin ammattiliittoon he kuuluvatvai kuuluvatko mihinkään. Akavalai-sia koskevan aineiston osalta keskei-nen ongelma on myös koulutustiedonkarkeus.

Luvut eivät myöskään ole yksiselit-teisiä, kun tarkastellaan rinnalla työs-säkäyntitilastoa, työolobarometriä, ti-lastollista vuosikirjaa ja ammattiliitto-jen itsensä antamia jäsenmääriä. Yksi-selitteisen lopputuloksen varmistami-seksi olisikin syytä analysoida kaikkinämä tilastot ja aineistot. Näin vahvis-tettaisiin johtopäätöksiä.

Korkeasti koulutettujenjäsenmäärä kasvanut

Böckerman ja Uusitalo toteavat, ettäjärjestäytymisaste on keskimääräistäkorkeampi korkeasti koulutettujenkohdalla. Akavalaiset ammattiliitotovatkin jatkuvasti kasvattaneet jäsen-määräänsä. AKAVA on ollut jo vuosiaainoa jäsenmäärältään kasvava palkan-saajakeskusjärjestö Suomessa (kuvio1). Tämä selittyy luonnollisesti pitkältikorkeasti koulutettujen henkilöidenmäärän kasvulla.

On selvää, että akavalaiset ammatti-liitot ovat onnistuneet rekrytoinnissaan,sillä vastaavaa korkeasti koulutettujenjärjestäytymistä tavataan vain Pohjois-maissa ja Virossa. Suomessa korkeas-ti koulutettujen järjestäytymisellä onvahva perinne. Järjestäytymisperiaateon koulutustaso ja/tai työtehtävienvaativuus. Järjestäytyminen ammatti-kunnittain luo ammatti-identiteetinkautta samanhenkisyyttä joukkovoi-man sytykkeeksi.

Kun tätä täydennetään työuran mit-taisella edunvalvontakonseptilla, yksilöl-lisellä jäsenpalvelulla ja ammatillisellaedunvalvonnalla, syntyy pitkäkestoistasitoutumista. Eräiden ammattikuntienjärjestäytymisaste lähentelee sataa pro-senttia. Hyvin ratkaisevaa on ollut myös

Kuvio 1.AKAVAn jäsenmäärän kehitys vuosina 1990–2005.


tulevien jäsenten kohtaaminen jo hei-dän opiskeluaikanaan yliopistoissa jaammattikorkeakouluissa. Pysyvät jäsen-suhteet luodaan jo opiskeluaikana. Voi-makkaan opiskelijatoiminnan seurauk-sena akavalaisiin ammattiliitoihin kuu-luu lähes 100 000 opiskelijajäsentä.

Ay-liikkeen menestyksenhinta

Böckerman ja Uusitalo päättelevät, ettäpalkansaajien järjestäytymisasteen ale-neminen selittyy ennen kaikkea ns.Loimaan kassan kasvulla. Selitys onpuutteellinen. Totta on,että Loimaan kassankasvulla ja ammattiliit-tojen järjestäytymisas-teen alenemisella onselvä yhteys. Palkansaa-jien käyttäytymisenmuutokseen on kuiten-kin monia muita, asian-tilaa syvemmin selittä-viä taustatekijöitä.

A m m a t t i l i i t t o j e nedunvalvonnan historiaon suuri menestystari-na. Näyttää siltä, että sillä on hintan-sa. Palkansaajien olot ovat muuttuneetparemmiksi ja hyvinvointi kasvanut sii-nä määrin, että paremmat ehdot ovatmuuttuneet monelle yksilölle ikään kuinitsestäänselvyydeksi. Yhteyttä ammat-tiliittojen aikaansaannoksiin ei enäänähdä. Huolto pelaa ja liittojen rooliaei enää välttämättä huomata.

Jos moni ajattelee, että pelkän talou-dellisen työttömyysturvan ostaminentyöttömyyskassasta riittää, voidaan sa-noa, että ay-liike on organisaationa ai-nakin osittain oman menestyksensäuhri. Ay-liike on ollut hyvin yhteiskun-tavastuullinen. Näkyvää radikalismia,mafiasta puhumattakaan, ei Suomes-sa ilmene. Median tarvitsemien suur-ten vastakohtaisuuksien vähäisyys onvoinut johtaa yksilötasolla harhakäsi-tyksiin ay-liikkeen todellisesta merki-tyksestä ja arvosta.

Laman aikana suhtautuminen järjes-täytymiseen oli kollektiivista. Nyt tun-

Järjestäytymisasteenlaskua selittääsekin, etteivätpalkansaajat enäänäe yhteyttä hyvin-vointinsa ja liittojenaikaansaannostenvälillä.

tuu, että on selviydyttävä työttömyy-destä tai tuottavuuden ja tehokkuu-den vaatimuksista yksin. Yksilöllisyyttäsuosiva trendi ruokkii tätä. Seurauson, että yhteisöllisyys rapautuu. Pät-kätöissä ei synny pysyviä työtoveruus-suhteita. Ay-liikkeellä on todellinenhaaste luoda tarjonta tämänkaltaiseenkysyntään.

Jäsenpito ja rekrytointi tasa-painoon

Ay-liikkeen on myös syytä katsoa pei-liin. Tärkeintä on nyt löytää keinot

katkaista järjestäytymis-asteen lasku ja tehdäjärjestäytymisen kas-vusta taas valtavirta.Sitä on ensin tuettavapitävällä jäsenpidolla,mikä eittämättä vaatiitoimintatavan muutos-ta jäsenläheisemmäksiesimerkiksi omistajajä-sen-ajattelutavan mu-kaiseksi.

Ammattiliittojen eikannata hukata liikaa

panoksia keskinäiseen järjestökilpai-luun jo järjestäytyneistä jäsenistä. SeSuomen oloissa ällistyttävän suuriomasta edustaan piittaamaton tai vail-la oikeaa tietoa oleva työvoiman osa,joka on kokonaan vailla ammattiliitto-jen palveluja, on jäsenrekrytoinnin kan-nalta todellinen yhteistyöhaaste am-mattiliitoille. Yhteistyön merkitys ja si-sällöllinen kehittäminen korostuvat tu-levina vuosina, kun järjestäytymisorien-toituneet ikäluokat eläköityvät ja uu-det ikäluokat astuvat työelämään.

Tämä on ammattiliitoille vielä kes-keisempi kysymys kuin pelkästääntyöttömyyskassoihin kuuluvien liittojä-sensuhde. Ay-liikkeen tuleva menes-tystarina voi olla kilpailukyvyn paran-taminen järjestäytymättömien ja työ-elämätulokkaiden markkinoilla. Luon-nollisesti kilpailukyky nykyisten jäsen-ten suhteen on myös säilytettävä. Tässäon onnistuttava, sillä epäonnistumiseenei ole varaa.�


Olet tehnyt pitkän ja ansiokkaanuran ETLAn palveluksessa 1970-lu-vun alusta lähtien – ensin tutkijana,sitten tutkimusjohtajana ja viimeiset22 vuotta toimitusjohtajana. Väliinmahtui vain muutama vuosi 1970-

luvun puolivälissä apulaisprofessori-na Helsingin yliopistossa. Tällainen“uraputki” viittaa siihen, että oletnähnyt ETLAn aivan erityisen oival-lisena paikkana tehdä ja johtaa kan-santaloustieteellistä tutkimusta...

Heikki TaimioVanhempi tutkijaPalkansaajien [email protected]

Haastattelu on tehty 9.8.2005

”Riippuvuutemmemuista maistaon hinta hyvin-voinnistamme”– Pentti Vartian haastattelu

Suomessa talouskasvun ja hyvinvoinnin

edellytykset ovat hyvät, mutta maa on

perifeerinen ja herkkä maailmantalouden

häiriöille. Kannattaa varautua vaikeisiinkin

aikoihin.


“ETLAssa tehdään tutkimusta tee-moista, jotka liittyvät Suomen kansan-talouden ongelmiin ja mahdollisuuk-siin. Niistä käydään myös yhteiskun-nallista keskustelua. Työ on ollut mie-lenkiintoista ja olen oppinut paljon.ETLAssa on hyviä tutkijoita, ja heidänkanssaan on ollut kiva tehdä työtä.Työni kautta olen myös tutustunutkotimaiseen ja kansainväliseen tutki-musyhteisöön sekä päättäjiin yrityksis-sä, järjestöissä ja julkisessa hallinnos-sa.”

Syksyllä 1973 apulaisprofessorinaluennoit Valtiotieteellisessä tiedekun-nassa uusille opiskelijoille – joidenjoukossa olin itsekin – kurssin “Suo-mi ja maailmantalous”. Kehitysmaa-kysymykset olivat tuolloin paljon esil-

lä, ensimmäinen öljy-kriisi puhkesi, elettiinmaailmantalouden suur-ta murrosta, ja aika oliSuomessa muutenkinvarsin myrskyisää. PianSuomi vaipui vakavaantaantumaan, johon ve-doten presidentti Kekko-nen pystytti ”hätätila-hallituksen”. Miten ver-taisit Suomen asemaamaailmantaloudessa sil-loin ja nyt – mitä siinäoli mielestäsi keskeis-tä?

“Kun olemme nous-seet tulovertailussa lä-hemmäs eturintamamai-ta, olemme samalla in-tegroituneet paitsi kau-pan ja pääomamarkki-noiden, myös tieteen jateknologian kautta lä-heisemmin maailmanta-louteen. Siellä kurssilla-kin – jos muistan oikein– käsiteltiin myös Eu-roopan integraatiota jaSuomen asemaa. OliEEC sekä SEV ja Neu-vostoliitto. Silloin pu-huttiin siitä, kuinka eriblokkien välistä kaup-

paa voisi kehittää ja miten Suomi siinähommassa sijoittuisi. Mutta nythänSuomi on sitten EU:n jäsen, ja tilanneaivan toinen.

Nykyisin korostetaan joskus liikaakinpäätöksentekoa EU-tasolla. Olemmekyllä rahaliitossa, ja raha- ja valuutta-kurssipolitiikka on yhteistä. Samointulliunionissa meidän Venäjän kauppa-politiikkamme on yleistä EU:n politiik-kaa. Kuitenkin lähes kaikki keskeisetasiat ovat edelleen kansallisvaltion pää-tettävissä. Meidän täytyy tietysti pyr-kiä vaikuttamaan siihen, että EU te-kee järkeviä päätöksiä, mutta ennenkaikkea meidän täytyy itse tehdä jär-keviä päätöksiä.”

Toinen asia, joka silloin oli eri lail-la, oli YYA-sopimus ja bilateraalinen

idänkauppa, joka vaikutti myös Suo-men sopeutumiseen näihin öljykrii-seihin. Tavallaanhan nyt on vähänsamantyyppisestä tilanteesta kysymys,kun öljyn hinta on noussut hurjasti:Venäjällä on varaa ostaa meiltä enem-män.

“On mielenkiintoista, että mekanis-mi toimii myös ilman bilateraalikaup-paa. Kun Neuvostoliiton tuontipoten-tiaali kasvaa, niin se voi tuoda enem-män kaikista maista. Suomalaiset luu-livat bilateraalikaupan aikaan, että tämäjohtuisi nimenomaan bilateraalisuudes-ta, vaikka taustalla oli Neuvostoliitontuontipotentiaalin suuri vaihtelu. KunVenäjän kauppa oli Suomelle tärkeäm-pää kuin muille, niin tämä tasapainot-tava mekanismi toimi meillä paljonvoimakkaammin kuin esimerkiksi Rans-kassa.”

Niin, siinä olivat omat poliittiset syyt,ja ehkä maantieteellinen läheisyyskinja yhteinen rautatieverkko…

“Jos tarkastellaan kahta vierekkäistäpientä ja suurta maata, esimerkiksimaapareja Itävalta ja Saksa tai Kana-da ja Yhdysvallat, niin aina pienellemaalle sen vieressä oleva suuri maa ontärkeä kauppakumppani.

On ehkä yllättävää, mutta globaali-talouden ongelmat ovat hyvin saman-laisia kuin 1970-luvulla. Jotkut maatovat vaurastuneet, mutta suuri osamaista ei ole päässyt kasvuun mukaan.Kasvun esteiden pohdiskelu on edel-leen hyvin ajankohtaista.”

1990-luvun lama oli monientekijöiden summa

Vuonna 1986 öljyn hinta puolittui, jos-ta seurasi, ettei vienti Neuvostoliit-toon enää vetänytkään, vaan se su-pistui. Ilmeisesti se vaikutti myös senjärjestelmän romahdukseen, ja se olitavallaan lopun alkua.

“Öljyllä oli suuri merkitys Neuvos-toliitossa, jossa sen korkea hinta aut-toi ratkaisemaan erilaisia ongelmia so-peutumisen sijasta rahalla. Öljyn hin-nan lasku vaikutti Neuvostoliiton ta-

Valtiotieteen tohtori Pentti Vartia toimi Elinkeinoelämän tutki-muslaitoksen toimitusjohtajana vuodesta 1983 kuluvan vuo-den elokuun loppuun saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.


loudelliseen ja poliittiseen romahtami-seen. Se heijastui myös meille. Jos Neu-vostoliiton kauppamme olisi ollut1990-luvun alussa korkeammalla ta-solla, niin Suomen Suuri Lama olisiollut pienempi. Neuvostoliiton kaupanputoaminen sattui huonoon aikaan,sillä meillä oli tuolloin länsipuolellakinongelmia.”

Siihen tuli sitten myös Itä-Saksanromahdus ja Saksojen yhdistyminen,ja siihen tilanteeseen liittyi korkojennousu, joka heijastui meille. Meilläoli omiakin syitämme, jotka nostivatkorkoja.

“Euroopan korot seurailivat Saksankorkoja. Saksan budjettialijäämät joh-tivat ensin kasvuimpulssiin, mutta sit-ten pelättiin – syystäkin – inflaatiota,ja Saksan keskuspankin kiristävä poli-tiikka heijastui tänne meille. Lisäksi olivaluuttakurssiepävarmuus, josta tuli li-säkorkoa. Voidaan sanoa, että oli sii-nä talouspolitiikallakin jonkin verrantekemistä, mutta meillä kävi myös huo-no tuuri.”

Siitähän keskusteltiin hyvin paljon, jaitsekin osallistuit keskusteluun aktii-visesti. Jos nyt katso-taan 15 vuoden kulut-tua, niin mitä siitä la-masta on jäänyt mie-leesi päällimmäisenäasiana?

“Ensimmäisenä se, et-tä vaikeita aikoja aina sil-loin tällöin tulee, ja mei-dän pitää varautua nii-hin tulevaisuudessakin.Varautuminen edellyttää tervettä talou-denpitoa. Nykyisin korostetaan aivanoikein julkisen sektorin taloudenpitoa,mutta 1990-luvun lamassa lähtökoh-tana oli kansantalouden ulkoinen ta-sapaino. Vaihtotaseemme oli pahastialijäämäinen, kun kansantaloutemmeylikuumeni. Jos tuonti kerta kaikkiaanylittää viennin, niin kyllä siitä täytyy ollahuolissaan. Meillä prosessi meni ko-vin pitkälle.

Halusimme integroitua Länsi-Eu-rooppaan ja ymmärsimme, että pää-

omamarkkinoiden integroituminen ontie, jota Eurooppa kulkee. Suomenaseman muutos liittyi myös poliitti-siin muutoksiin Neuvostoliitossa.Meille tuli vähän kiire, eikä ehdittytekemään muutosta rauhallisesti. Pe-rusongelma oli, että talous pääsi yli-kuumenemaan, ja tulimme heikoillejäille, samalla kun vaihtotase oli on-gelmallinen. Sitten tuli vielä heikkolänsivienti, vientihinnat putosivat suh-teessa tuontihintoihin, devalvaatio-odotukset nostivat muutenkin korkeaakorkoa, korkeat korot vauhdittivatvelkadeflaatiota, jne. Lopulta julkisensektorin alijäämätkin nousivat kestä-mättömälle tasolle. Se oli monien te-kijöiden summa.”

Tulevaisuuden riskit

Olet monissa tutkimuksissasi ja kir-joituksissasi käsitellyt Suomen talou-den pitkän ajan kasvua. Miten nuo1970- ja 1990-luvun kriisit mielestäsiasettuvat suhteessa pitkän ajan kas-vu-uraamme nyt, kun niitä katsellaanmonien vuosien kuluttua? Todella pit-kän ajan perspektiivistähän näyttäisi

siltä, että ne olivat vainpieniä notkahduksiatrendissä.

“Näin on. Kun kasvujatkuu muutaman pro-sentin vauhdilla, niin setuottaa vuosikymme-nissä valtavia eroja.Suomessa on ollut voi-makkaita suhdanne-vaihteluita, mutta mei-

dän keskimääräinen talouskasvummeviimeisten sadan vuoden aikana on ol-lut huippuluokkaa. Katsoimme nämä1900-luvun kasvuluvut hiljattain An-gus Maddisonilta tulleen uuden kirjanperusteella. Kyllä Suomi on ihan kär-kitiloilla.”

Tähän liittyy kuitenkin riskejä, pait-si tällaisten pienempien ja suurem-pien notkahdusten muodossa, myösniin, että meidän kasvumme jollakinpysyvällä tavalla hidastuisi oleellises-

ti. On tuotu esiin erilaisia kauhuske-naarioita, esimerkiksi että Nokiallaalkaa mennä paljon huonommin, taiVenäjällä tapahtuu jotain, tai sittenglobalisaatio tai Kiina-ilmiö jotenkinoleellisesti muuttaa Suomen asemaamaailmantaloudessa. Miten arvioisitnäitä?

“Investoinnit henkiseen ja fyysiseenpääomaan – siis koulutukseen ja tut-kimukseen sekä koneisiin ja laitteisiin– hyvä infrastruktuuri ja hyvin toimi-vat instituutiot ovat olleet suomalaisenkasvuprojektin salaisuus jo 1800-luvunloppupuolelta lähtien. Näistä on pal-jon kirjoitettu, ja on yllättävää, kuinkakäsitykset näistä kasvun perusedelly-tyksistä ovat säilyneet. Suomessa nämäedellytykset täyttyvät nykyisinkin aikahyvin.

Meidän kannaltamme keskeinen uhkaovat maailmantalouden poliittiset jataloudelliset kriisit, jotka vaikuttavatpaljon tämmöiseen pikkumaahan, jokaon niin voimakkaasti riippuvainenmuista. Hinta vauraudesta ja hyvin-voinnista, jota ulkomaankaupan ja kan-sainvälisen kanssakäymisemme kaut-ta saamme, on se, että samalla olem-me tulleet maailmasta riippuvaiseksi.Ja kun riippuvaisuus on suuri, niin suu-ret kansainvälisen talouden ja politii-kan häiriöt heijastuvat meille. Nytolemme EU:ssa sisämarkkinoilla, ja osahäiriöistä, jotka aikaisemmin olisivat ol-leet tällaiselle pienelle kansallisvaltiollekohtalokkaita, ei toteudu. Kansainvä-lisen politiikan, terrorismin, AIDSin,jonkun yllättävän sairauden tai jonkunkummallisen ympäristöhäiriön pohjaltavoidaan edelleen kehitellä erilaisia kau-hukuvia, mutta niiden todennäköisyyson pieni.”

Tulee mieleen sellaisia historiallisiaesimerkkejä, joissa alun perin vau-ras maa on taantunut. EsimerkiksiArgentiina ja Uusi Seelanti ovat ol-leet tällaisia maita. Ymmärtääkseniniissä tunaroitiin maan sisäisessä po-litiikassa. Heikko kausi on sitten kes-tänyt todella pitkään.

“On mahdollista, että kasvu voi py-sähtyä jonkinlaisen talous- tai yhteis-

Laman tärkeinopetus oli, ettävaikeisiin aikoihintulee varautuaterveellä talouden-pidolla.


kuntapoliittisen virhearvion kautta.Meillä on Suomessa toistaiseksi edel-lytykset välttää tämänkaltainen kehi-tys. Kun Suomea on heitelty aika lail-la, niin meillä maailman muuttuminenon yleensä myös hy-väksytty. Joissakin isois-sa maissa on ehkä vai-keampi hyväksyä muu-tosta. Kokonaisuudenkannalta tarpeellistenmuutosten hyväksymi-nen ei aina ole helppoa,koska muutokset ovatusein joillekin ryhmillekivuliaita.

Esimerkiksi työpaik-kojen siirtyminen Kii-naan luo valtavasti vientipotentiaalia.Jos on työpaikkoja mennytkin, niin onmyös syntynyt valtavan paljon vientiäKiinaan. Se on luonut meille uusia pa-remman palkkatason työpaikkoja.”

Kiina on meille suurimahdollisuus

Näet siis, että Kiina on meille ennem-minkin mahdollisuus kuin uhka.

“Kyllä, Kiina on suuri mahdollisuus.Kiinaan on kyllä helppo liittää myöserilaisia riskejä. ETLA tekee parhail-laan Suomen Pankin kanssa Kiinan ris-keihin liittyviä selvityksiä, joista on syytämuistuttaa nyt, kun Kiina-innostus onhyvin suurta.”

Voidaan myös ajatella, että tässä Kii-nan ja myös Intian tapauksessa onkysymys vähän samantapaisesta ilmi-östä mutta paljon suuremmassa mit-takaavassa kuin olivat Japani tai Ete-lä-Korea sotienjälkeisenä aikana. Jos-sakin vaiheessa kuitenkin se vauhtivääjäämättä hidastuu, mutta mitta-suhteet ovat aivan toista luokkaa.

“Mittasuhteet ja vaikutukset maail-mantalouteen ovat suurempia, kunKiina on kerta kaikkiaan niin suuri.Täytyy myös muistaa, että Kiina ontulotasoltaan vielä aika kaukana näistäkärkimaista. Kiina voi parikymmentävuotta vielä painaa aika rauhassa ny-

kyistä vauhtia ennen kuin se jarru ru-peaa pelaamaan.”

Onko se edes mahdollista maailman-talouden resurssien sallimissa puit-

teissa? Kiinan kasvuvaikuttaa raaka-aine-hintoihin, ja saastumi-nen on suuri ongelmasiellä…

“Osaltaan Kiinan kas-vun tähdenhän öljyn hin-ta on näin korkealla.Venäjänkin markkinatvetävät hyvin osittainKiinan ansiosta. Kiinas-sa energiatehokkuus jaraaka-aineiden käyttöte-

hokkuus on valtavan huono. Jos asiatmenevät hyvin, niin siellä on myös va-raa parantaa. Se edellyttää Kiinassa val-tavia muutoksia teknologiassa ja myösvähän samantapaisia muutoksia kuinmeilläkin: työpaikkojen täytyy muuttua.Toisaalta joudutaan sulkemaan koko-naisia tehtaita ja toisaalta aloittamaanuusia. Se edellyttää investointeja. Van-hanaikaisen tuotantotavan täytyy osit-tain syrjäytyä, jotta uudenlaisilla tuotan-tomenetelmillä ja ehkä ihan eri ihmisil-läkin saadaan aikaan uutta tuotantoa.Sopeutuminen on myös Kiinassa ja In-tiassa poliittisesti vaikeaa.”

Kilpailukykymittarit ennakoi-vat huonosti kasvua

Jos tulemme takaisin Suomen talou-den pitkän aikavälin kehitys- ja kas-vumahdollisuuksiin, niin voidaannähdä, että ETLAn nykyiset neljä tut-kimusohjelmaa kytkeytyvät aika lail-la tähän. Oikeastaan ne voitaneen tii-vistää kahteen sanaan: kilpailukykyja ikääntyminen, eikö niin?

“Kansantalouden kilpailukykytutki-mukset kattavat monia asioita: globa-lisaatio, toimialatutkimus, työmarkki-noiden toiminta, koulutus, teknologiaja tiede, kansallisvaltioiden järjestelmä-kilpailu, organisatoriset ja institutionaa-liset innovaatiot. Kaikki eivät pidä sa-nasta kilpailukyky; se on vähän samaa

kuin puhuisi tehokkuudesta. On ehkähelpompi puhua vaurastumisen edel-lytysten luomisesta.”

Nämä on siis nähty Suomen kansan-talouden keskeisimpinä haasteina nytja tulevaisuudessa, ja siitä nyt harvalienee kovin paljon eri mieltäkään.

“Useimmat, jotka taloudesta keskus-televat ovat näiden teemojen tärkey-destä yksimielisiä.”

Jatkakaamme kilpailukyky-teemasta,jota ETLAssa on paljon tutkittu. Ku-ten tunnettua Suomi on sijoittunutkärkisijoille viimeaikaisissa kansain-välisissä kilpailukykymittauksissa.ETLAsta on aina välillä kommentoitunäitä sijoituksia, että niihin tulee suh-tautua varauksella. Kuitenkin samal-la on ihmetelty, että Suomeen inves-toidaan niin vähän ja työllisyys pa-ranee niin hitaasti. Mikä mielestäsiselittää tämän ristiriidan kilpailuky-kyvertailujen sijoitusten ja Suomen vii-meaikaisen menestyksen välillä?

“Ongelma on kiinnostava, ja hank-kiuduimme joitakin vuosia sitten kan-salliseksi partneriksi sekä IMD:lle ettäWEF:lle1. Saamme sitä kautta yksityis-kohtaisempaa dataa Suomesta ja muis-ta maista. Me olemme olleet aika kriit-tisiä näiden mittareiden suhteen, jaolemme myös tehneet erilaisia kehit-tämisehdotuksia. Tällä hetkellä esi-merkiksi suomalaisten otos vastaajissaon parempi kuin ennen.

Yksi näiden tutkimusten tulos on, ettäkilpailuindikaattoreiden ennustuskykyon hyvin heikko. Vaikka maa on jos-kus pärjännyt hyvin, se ei välttämättätakaa hyvää kehitystä jatkossa.”

Kertooko se esimerkiksi siitä, etteikilpailukyky ole kuitenkaan kaikkikaikessa talouskasvun tai työllisyy-den kannalta? Jos ajattelee esimer-kiksi Japania, miten korkealla se olisiellä joskus 1980-luvulla, niin eikö

Talouskasvun jat-kumisen edellytyk-set ovat meillähyvät, ja kauhuske-naarioiden toden-näköisyydet ovatpieniä.

1 IMD = International Institute for Ma-nagement Development ja WEF = WorldEconomic Forum julkaisevat kansainväli-siä kilpailukykyvertailuja.


sen putoaminen ole johtunut lähinnäsisäisistä eikä ulkomaisiin taloussuh-teisiin liittyvistä syistä?

“Japanissa on ollut viime vuosinamuun muassa deflaatiota, julkisen ta-louden ongelmia ja pankkikriisi. Heovat ratkaisseet ongelmansa hitaan so-peutumisen tietä, joka on tuottanut 10vuotta hidasta kasvua. Suomella ei yk-sinkertaisesti ollut tähän 1990-luvunalussa varaa. Kriisi oliniin paha. Vaikka Japa-ni oli kansainvälisissäkilpailukykyvertailuissakorkealla, kun stagnaa-tio alkoi, on sen sijoitusnyt pudonnut paljon.

Kilpailukykyvertailuis-sa on mukana budjetti-alijäämät ja monia mui-ta mittareita, jotka mittaavat kansakun-nan tilaa tasomielessä paremmin kuindynamiikkaa ja tulevaa kasvunopeut-ta. Periaatteessa on vähän samantapai-nen kysymys kuin urheilussa; jos oletmenestynyt mm-kisoissa, niin kylläyleensä pärjäät seuraavana vuonna ai-nakin maakuntatasolla, mutta maail-manmestaruus ei ole itsestään selvä.Hyvä sijoitus ei takaa jatkossa kovinpaljoa, mutta on tietysti erittäin epä-todennäköistä, että Suomi putoaisivauraudessa Afrikan tasolle.”

Mikä sitten ennakoi paremmin kas-vua? Onko kilpailukykymittareillevaihtoehtoja?

“Kasvuteorian korostamat tekijät –järkevät investoinnit, koneet, laitteet,henkinen pääoma, hyvät instituutiot,makrovakaus, hyvä talouspolitiikka jasopeutumisvalmius – ovat ihan järke-viä. Ne takaavat edellytyksiä, sittentarvitaan vielä hyvää tuuriakin. Jos maakäy sotaa niin kuin tälläkin hetkellä mo-nessa Afrikan maassa on laita, yritys-ten investointihalukkuus on pieni.”

Eivätkö nämä IMD:n ja WEF:n mit-tarit ole kehitetty bisnesväen odotuk-sia ajatellen? Niiden siis pitäisi ker-toa kansainvälisille yrityksille, kan-nattaako tähän maahan investoida.Kuitenkaan Suomeen ei investoida.

“Suomalaisten yritysten asema onmuuttunut siten, että ne eivät ole enääpelkästään kaupallisesti kansainvälisiä,vaan ne voivat myös tuottaa tavaroitaja palveluita muissa maissa. Tämä si-jaintipaikan valintamahdollisuus tuot-taa sen, että Suomesta investoidaanusein muualle. Mennään esimerkiksimarkkinoiden ja asiakkaiden, alempi-en tuotantokustannusten tai raaka-ai-

neiden perässä. Ulko-maille investoinnin taus-talla eivät ole pelkäs-tään kustannustekijät,vaikka esimerkiksi Kii-na-ilmiön yhteydessäpuhutaan usein suhteel-lisista kustannuksista.

Jos ajatellaan Suomeaulkomaiden kannalta,

niin meidän periferia-asemastammejohtuu, että käymme eräänlaista puo-lustustaistelua. Meidän täytyy houku-tella ulkomaisia investointeja. Meillä-hän on ”Invest in Finland”-byrookin,joka miettii näitä kysymyksiä.”

Ottavatko kilpailukykymittaukset tätäperifeerisyyttä millään lailla huomi-oon?

“Minusta aika huonosti. Siellä ei olemitään etäisyysmittaria tai muuta sel-laista. Ruotsi saattaa olla pohjoismai-sille yrityksille tai Pohjoismaiden mark-kinoilla toimiville ulkomaisille yrityk-sille luonnollinen paikka. Meillä ontietysti Venäjä; saatetaan ajatella, että tääl-tä pääsee Venäjän tai Baltian markki-noille. Mutta jos katsomme saman-laisia tilanteita vaikkapa Yhdysvaltainpohjoisissa osavaltioissa, tai joissakinmuissa isoissa maissa, niin periferiantuomia alueongelmia on olemassa. Seei tarkoita, etteikö periferiassakin olemahdollista menestyä. Meillä on myösluonto, metsät ja matkailupotenti-aalia. Kun on vähän väkeä ja kaunis-ta luontoa kesällä, niin matkailu voiolla tärkeämpi elinkeino jatkossa kuinnyt.”

Kaipaako Suomi mielestäsi yhtä pal-jon investointeja kuin ennen vai onkotilanne muuttunut?

“Pääsemme ehkä jatkossa hieman vä-hemmillä investoinneilla Suomeen kuinsotienjälkeisenä aikana. Jos mietimmeinvestointityyppistä toimintaa, niin in-vestointimme eivät ole pudonneet niinpaljon kuin ensi näkemältä näyttää.Investoinneista menee osa ulkomaille,ja Suomi on pärjännyt tutkimus- ja tuo-tekehitystoiminnan menoissa, jotkaovat myös investointityyppisiä meno-ja.

Olemme viime vuosina saaneet kas-vua aikaan hiukan pienemmillä inves-toinneilla, ja on tärkeää, että investoin-nit ovat tehokkaita. Sodanjälkeisenäkautena investointeja pyrittiin tuke-maan korko-, veroja muullakin ta-louspolitiikalla. Se oli siinä vaiheessajärkevää, mutta samanlainen politiik-ka ei enää ole mahdollista. Investoin-teja tietysti tarvitaan, se on kasvunedellytys.”

Köyhyys- ja tuloloukuista tar-vitaan uusi selvitys

Siirtykäämme sitten työllisyyteen, jokaon kärsinyt laman pitkästä varjosta.Se on parantunut lähes yhtäjaksoises-ti ja varsinkin 1990-luvun lopulla,mutta monien mielestä liian hitaas-ti. Onko siinä ollut kysymys vain la-man pitkästä varjosta vai onko siinäjoku muu ongelma?

“Kyllä laman pitkä varjo on ihan kes-keinen tekijä. Tietysti voidaan myöskysyä, mitä laman pitkä varjo tarkoit-taa. Minulle laman pitkä varjo tarkoit-taa ns. hysteresis-ilmiötä ja sitä, ettämeillä on heikommin koulutettuja jaiäkkäitä ikäluokkia, joita on vaikea työl-listää. Mutta se ei selitä sitä, miksinuorten työttömyys on korkea.“

Se on myös kilpailukyvystä kiinni…“Kyllä, ja myös koulutuspolitiikasta.

Tälläkin hetkellä löytyy paljon avoimiatyöpaikkoja, esimerkiksi rakentamises-sa ja monella teollisuuden toimialalla.Työllistyminen riippuu myös alueelli-sesta ja ammatillisesta liikkuvuudesta.On myös köyhyys- ja tuloloukkuja.Niitä on kyllä poistettu, mutta meillä

Meidän periferia-asemamme tekeesen, että käymmeeräänlaista puolus-tustaistelua.


on yhä erittäin korkeita marginaalive-roasteita, jos otamme huomioon tuki-en menettämisen.”

Oletko sitä mieltä niin kuin on viimeaikoina esitettykin, että näistä lou-kuista pitäisi tehdä uusi selvitys?

“Kyllä se kannattaisi tehdä. Ja josruvetaan tarkasti katsomaan eri tyyp-pisten perheiden tuloloukkuja, niinpitäisi ottaa huomioon myös vapaa-ajan arvo. Jos korvausasteet ovat hy-vin korkeita, niin tietyntyyppisissä ko-titalouksissa kotityön arvo voi rat-kaista työllistymispäätöksen. Tämäliittyy Tanskan malliin, jossa koros-tetaan myös työn vastaanottovelvol-lisuutta.”

Tavallaan tässä on kaksi selkeää uh-kaa Suomen talouskasvulle. Yksi ontämä kilpailukyvyn rapautuminen jatoinen on väestön ikääntyminen jasitä kautta vääjäämättä kasvuvauhtiputoaa. Tähän ikääntymisongelmaanon tarjottu perusratkaisuksi työllisyys-asteen nousua kuten esimerkiksi val-tiosihteeri Sailaksen työllisyystyöryh-män esityksissä…

“…jotka ovat ihan järkeviä…”

…mutta riittääkö se? Teillähän ontehty paljon pitkän aikavälin arvioi-ta…

“ETLAssa on tosiaan tehty paljon työ-markkinoiden toimintaan liittyviä sel-vityksiä, ja kansantalouden työllisyys-astetta voidaan varmasti nostaa. Jois-sakin uudistuksissa kuten eläkeuudis-tuksessa on myös siirrytty oikeuden-mukaisempaan suuntaan. Ihmisillä onerilaisia elämäntilanteita, ja eläkkeellesiirtymispäätöksen pitää olla entistävapaampi. On tärkeää, että kannusti-met on rakennettu oikein ja ihmisiä py-ritään pitämään työelämässä. Uusi jär-jestelmä on myös selkeämpi: saa ta-vallaan ulos sen, mikä järjestelmään onlaittanut. Se on minusta hyvä ominai-suus nyky-yhteiskunnassa, jossa onentistä enemmän epätyypillisiä työhis-torioita. Työmarkkinat ovat muuttu-neet, ja myös eläkejärjestelmien pitäämuuttua.”

Tässä yhteydessä on puhuttu myöstyömarkkinoiden joustoista, joihin lii-tetään joskus myös verotuksen kan-nustavuus. Ilmeisesti ETLAssa on kal-listuttu sille kannalle, että avainkei-no ikääntymiseen vastaamiseksi jatyöllisyyden lisäämiseksi olisi työ-markkinoiden joustojen lisääminen.

“ETLA teki yhdessä Palkansaajientutkimuslaitoksen kanssa laajan tutki-muksen palkanmuodostuksen joustois-ta. Aika yleinen käsitys on myös se,että makrostabiliteetin ylläpitäminen ontärkeää. Joustot siinä mielessä, että so-pimuspalkankorotukset voisivat vaih-della enemmän eri toimialoilla ja yri-tyksissä, on ihan oikea suunta.”

Nämä varmaan tulevat seuraavallatupo-kierroksella uudelleen esille.

“Kyllä, työntekijä- ja työnantajapuoliovat taas kerran sopineet, että asioitatässä välillä taas mietitään.

Jousto-sana on myös problemaatti-nen. Samoin kuin tehokkuuteen jatuottavuuteen, niin siihenkin kohdis-tuu erilaisia pelkoja. Mutta jollakin ta-valla ajatus joustoista pitäisi saada suo-malaisille myytyä. Joustoista on hyö-tyä. Ne voivat johtaa parempaan työl-

lisyyteen, suurempiin verotuloihin japarempiin julkisiin palveluihin.”

Tuottavuus ja säästöt julkises-sa taloudessa

Ikääntymisongelmaan pitkällä aika-välillä kytketään myös julkisen ta-louden säästöt, jotta veroaste ei nou-sisi liikaa ja jos nyt ei työllisyydellesaada ihan ihmeitä aikaan. Pitäisiluoda ikään kuin tilaa niille eläkkeil-le ja sosiaali- ja terveysmenoille, mit-kä seuraavat ikääntymisestä. On näh-ty, että tämä luo uudenlaisia painei-ta julkisen sektorin säästöihin – toi-senlaisia kuin mitkä olivat silloinlaman jälkeen, kun velkaa tuli ja sitäpiti maksaa pois. Jos nyt katsoo vaik-ka päivälehtiä, niin ei voi välttyä use-alta artikkelilta, jotka liittyvät näi-hin säästöihin. Onko siinä ilmiössätosiaan jo kysymys ikääntymisen ai-heuttamasta paineesta vai jostakinmuusta?

“Uskoisin, että ikääntymisen aiheut-tama paine on nykyisin kaikkien ta-louskehitystä seuraavien sisäistämä jut-tu. Sillä voidaan perustella myös sitä,

Pentti Vartian mielestä kunnissa on paljon mahdollisuuksia toimintojen järkeistämiseen jatuottavuuden nostamiseen.


että tehdään asioita ennalta ehkäise-västi, vähän aikaisemmin kuin on pak-ko.”

Tässähän Suomi on kunnostautunut,jos katsotaan mitä muissa EU-mais-sa…

“Mehän opimme edellisestä lamastasen, että hyvän talouspolitiikan teke-minen on ennen kaikkea meidänomassa intressissämme. Suomi on pär-jännyt viime vuosina hyvin julkisen sek-torin vajeita ja velkaantumisasteita ver-tailtaessa.

Toisaalta täytyy muistaa, että jos kas-vuvauhti on jonkinlainen, niin verotu-lot kasvavat, vaikka kevennämmekinveroastetta. Kasvun myötä julkisensektorin tulo-osuuskin kasvaa kunmeillä on vielä progressiivisuuttakin.Vaikka julkisessa sektorissa on tehtysäästöjä ja verotusta on kevennetty, niinjulkisella sektorilla ei ole ikinä ollut niinpaljon resursseja kuin nykyisin. Ja kos-kaan meillä ei ole käytetty niin paljonterveydenhuoltoon ja koulutukseenrahaa kuin nyt. Koko sodanjälkeisenajanhan julkiselle sektorille on tullutlisää työvoimaa, yksityinen sektori eiole juuri kasvanut.

Meillä tehtiin kyllä 1990-luvulla to-dellisia säästöjä, ja tämä on jatkunutvaltiolla, mutta kunnissa on kuljettu eritietä. Kuntien työllisyyskehityksestä onsyytä olla huolissaan.

On mielenkiintoista, että yleinen kä-sitys julkisen sektorin laman jälkeises-tä kehityksestä on kansalaisten keskuu-dessa toisenlainen: usein kerrotaan ettänämä lamanaikaiset leikkaukset olisi-vat viime vuosina jatkuneet.”

Mutta kun joka päivä toitotetaan leh-dissä niitä tai näitä säästöjä, lakkau-tetaan kouluja ja muuta sellaista…

“Mutta opettajien määrä ei ole vielälähtenyt pienenemään. Se on mieles-täni hyvä esimerkki. Meillä todella olisuuret ikäluokat, ja meillä on nyt ollutpieneneviä ikäluokkia. Voidaan kysyä,miten meidän pitää koulutoimi mitoit-taa. Terveydenhuollon piirissä on pal-jon pieniä yksiköitä, ja meillä ei voi ollavaraa siihen, että joka paikkakunnalla

on erikoissairaanhoitoa. Myös tervey-denhuollon ja sosiaalitoimen parissatyöskentelevien määrä on kasvanut.

Jos taloudella menee hyvin, niinmeillä on myös varaa terveydenhuol-toon, kulttuuriin ja moneen muuhun-kin hyvään. Siksi kasvun turvaaminenon tärkeää.”

Tähän liittyy suoraan ns. Baumolintauti2, joka on vähän huonosti ym-märretty ilmiö. Pelkistäen siinä onkysymys siitä, että kun on niin vai-kea saada aikaan tuottavuusparan-nuksia työvaltaisella julkisella sekto-rilla, ja kuitenkin palkat tai työvoi-makustannukset nousevat suurin piir-tein samaan tahtiin kuin muuallakin,niin se lisää kustannuspaineita ja sitäkautta myös säästöpaineita. Kuinkamerkittäväksi ongelmaksi näet tä-män?

“Se on todella tärkeä ongelma. Asi-aan liittyy monia näkökohtia, joista yksion juuri tuottavuuden mittaamisongel-ma. On tärkeää, että pystytään arvioi-maan, kuinka hyvin palvelumme tuo-tetaan. Jos Ruotsissa tai vaikkapa Tam-pereella keksitään joku hyvä tapa, niinon luontevaa ottaa se Helsingissäkinkäyttöön.

Mutta muutos on usein vaikeaa. Joskeskitetään esimerkiksi erikoissairaan-hoitoa Tampereelle, niin siihen liittyyvaikeita sopeutumisongelmia. Suurtuo-tanto on usein yksi tapa nostaa tuotta-vuutta – tietysti laatutekijät pitää ottaahuomioon.

Kysymys ei ole oikeastaan tuottavuu-den mittaamisen vaikeudesta, vaanpalvelujen tuotannon mittaamisen on-gelmasta. Se ajatus on väärä, etteituottavuutta palvelutuotannossa voitai-si nostaa ihan niin kuin teollisuudessa-kin. Tarvitaan organisatorisia ja insti-tutionaalisia muutoksia, uusia inves-tointeja ja uutta teknologiaa.

Esimerkiksi terveydenhuollossa suu-ri osa uusista hoitomenetelmistä onteknisiä ja tieteellisiä parannuksia, uu-sia lääkkeitä, jne. Julkinen sektori saa

kyllä resursseja rahoitusmielessä, muttasuuri ongelma jatkossa on se, ettei työ-voima voi enää lisääntyä kuten ennen.Ratkaisu tulee olemaan työn tuotta-vuuden nostaminen.”

Siis loppujen lopuksi et näe, että täl-lainen tendenssi julkisen sektorinosuuden kasvamiseen olisi jotenkinväistämätön, tai kääntäen sitten senestämiseksi leikkaukset olisivat väis-tämättömiä. Tuottavuutta voidaansillä tavalla aidosti kasvattaa, ettätämä kehitys pysyy hallinnassa.

“Jos on olemassa joku tapa hoitaa asi-at mukavasti, niin minkä tähden kan-sakunta, yhteisö tai perhe ei ottaisi tätätapaa käyttöön? Olen sillä tavalla op-timisti, että uskon uudenlaisten ja en-tistä parempien ratkaisujen löytymi-seen. Jos joku maa tai kunta ei niitäota käyttöön, niin muutos tulee kui-tenkin lopulta demonstraatioefektinkautta. Ensin jotkut muut keksivät, hepärjäävät, heillä menee taloudellisestiparemmin, ja tulemme kateellisiksi jateemme lopulta samoin perässä.”

Kysymys on siis viime kädessä siitä,toimiiko poliittinen järjestelmä.

“Kyllä.”

Mikä on näkemyksesi kansantalous-tieteellisen tutkimuksen tilasta Suo-messa?

“Suomessa on nyt taloustieteellises-sä tutkimuksessa enemmän väkeä jaresursseja kuin 1970-luvulla. Taso onmielestäni noussut, ja aika paljon onmyös kansainvälistä kanssakäymistä.ETLAssakin on paljon esimerkiksi eri-laisia EU-projekteja, olemme tulleetosaksi tätä kansainvälistä puuhaa. Tämäon ollut hyväksi tutkimuksellemme.On tietysti tärkeää, että tutkimukses-sa otetaan huomioon suomalaiset ins-tituutiot. Vaikka tutkimus on kansain-välistä, niin kansalliset instituutiot, po-litiikka ja talouspolitiikka ovat tärkeitäpitää mielessä.”

Kolmen suurimman yksityisen tutki-muslaitoksen – ETLA, PT ja PTT –takaa voidaan löytää melko vahvat

2 Taloustieteilijä William J. Baumolinmukaan.


taustaryhmät, ja ne tekevät paljon yh-teistyötä paitsi keskenään myös val-tion tutkimuslaitosten, ministeriöidenja muiden virastojen kanssa. Yliopis-tojen ekonomistit eivät sen sijaan tuo-ta paljoakaan tutkimuksia, joihinkiinnitettäisiin huomiota julkisuudes-sa tai päätöksenteossa. Ulkomaalais-ten mielestä tällainen tilanne saat-taa vaikuttaa oudolta. Onko tässäasetelmassa Sinun mielestäsi mitäänerikoista?

“Uskoisin, että meille tulee jatkossaenemmän yliopistolaitoksia, jotka te-kevät samantyyppistä soveltavaa tut-kimusta kuin mainitsemasi tutkimus-laitokset. Siinä suhteessa korkeakoulu-jen taholta Palkansaajille ja ETLAlletuleva kilpailu lisääntyy. Se on ihanhyvä.”

Onko Suomen kansantaloustieteelli-nen tutkimus mielestäsi nykyään kes-kittynyt oikeisiin asioihin? Mihin senpitäisi jatkossa suuntautua?

“Esimerkiksi työmarkkinatutkimus-ta tehdään paljon enemmän kuin ai-emmin, mutta edelleen löytyy myösalueita, joita pienessä maassa ei tutki-ta tarpeeksi. Esimerkiksi koulutustut-kimusta, kasvututkimusta ja law andeconomics -tyyppistä, tai vaikkapa tek-nologia- ja innovaatiotutkimusta voisilisätä. Myös globalisaatioon ja integ-raatioon liittyvät ongelmat ovat ainaajankohtaisia.”�

46

Suhdanteet yhdellä silmäykselläSuhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan

1995:01–2005:08

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Työttömyysaste Suomessa1995:01–2005:07

Lähde: Tilastokeskus.

Korot1997:01–2005:08

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2005:07

Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2005:06

Lähde: Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2005:08

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

47

Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Tilaus 2005Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 20,00 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Nimi

Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

O s o i t t e e n m u u t o s

48

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossalaitoksen kotisivuilla.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

R a p o r t t e j aRaportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista. Vuosikerta 20,00 €

Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

Government & Nonprofit

Talous ja Yhteiskunta 3/2005