A social theory of learningEtienne Wenger

Heli Karjalainen, 5.12.2011

Etienne Wenger Amerikkalainen Wenger syntyi Sveitsin

ranskankielisessä osassa vuonna 1952 Opiskeli tietojenkäsittelytiedettä

Sveitsissä ja USA:ssa, kirjoitti väitöskirjan tekoälystä

Tutkijana 10 vuotta Institute Research on Learning Palo Altossa, Kaliforniassa

Kirjoitti siellä kuuluisan kirjan Jean Laven kanssa: Situated Learning: Legitimate Peripheral Participation (1991)

Kirjassa esiteltiin käsite ”communities of practice” = käytäntöyhteisöt

Käsite, jonka Wenger sinetöi kirjassaan ”Communities of Practice: Learning, meaning, and identity” (1998)

Kuva: http://www.ewenger.com/

JohdantoPerinteinen ajattelu,oppiminen: yksilöllinen prosessi parasta erottaa kaikesta

muusta tekemisestämme opettamisen tulos siinä on alku ja loppu tapahtuu esim.

luokkahuoneessa tai tietokonepohjaisesti yksin

arviointi testein, joissa yhteistyö on huijausta

-> oppiminen on tylsää ja raskasta, meillä ei ole lahjoja oppimiseen

Wengerin ajattelu,oppiminen: sijoitetaan elettyyn

elämään ja kokemuksiin yhtä luonnollinen osa

elämää kuin syöminen tai nukkuminen

elämää ylläpitävä ja väistämätön

on pohjimmiltaan sosiaalinen ilmiö

reflektoi syvää sosiaalista luonnettamme ihmisinä, jotka kykenevät osaamaan

-> olemme aika hyviä oppimisessa

Muut teoriat vs. Wenger On monia erilaisia oppimisen teorioita Painottavat eri puolia oppimisesta ja jokainen

teoria on hyödyllinen erilaisiin tarkoituksiin Oppimisen monitahoinen ongelma Olennaiset erot knowledge (tieto), knowing

(osaaminen) ja knower (tietäjä) oletuksissa Mikä vaikuttaa oppimiseen Oppimisen sosiaaliseen teorian, jota Wenger

ehdottaa, ei ole tarkoitus korvata muita oppimisen teorioita vaan antaa erilainen näkökulma ongelmaan

Sillä on kuitenkin omat oletuksensa ja oma fokus

Wengerin 4 lähtökohtaa: Olemme sosiaalisia olentoja. Tämä fakta on

keskeinen osa oppimista. Tieto (knowledge) on kyvykkyysasia Osaaminen (knowing) on osallistumisen

kysymys tällaisten hankkeiden tavoittelemisessa ja harjoittamisessa eli aktiivinen osallistuminen maailmassa

Merkitys (meaning) on lopulta se mitä oppiminen tuottaa, kykymme kokea maailma ja sitoutuminen sen kanssa on mielekästä

Oppiminen sosiaalisena osallistumisena

Osallistuminen:◦ Paikallisissa tapahtumissa

tietyissä toiminnoissa tiettyjen ihmisten kanssa

◦ Aktiivinen osallistuja sosiaalisten yhteisöjen toimintatavoissa (practices)

◦ Identiteettien (identities) rakentaminen suhteessa näihin yhteisöihin

◦ Esim. leikkipaikan nurkkakunta tai työtiimi

Oppiminen sosiaalisena osallistumisena on Wengerin teoriassa päähuomiossa

Oppiminen sosiaalisena osallistumisena Osallistuminen ei ainoastaan ohjaile mitä

teemme vaan myös ketä olemme ja kuinka tulkitsemme mitä teemme

Oppimisen sosiaalisen teoria integroi tarvittavat komponentit luonnehtiakseen sosiaalista prosessia oppimisen ja tietämisen prosessina

Oppimisen sosiaalisen teorian komponentit

OPPIMINEN

(learning)

IDENTITEETTI

(identity)

YHTEISÖ(community)

KÄYTÄNTÖ(practice)

MERKITYS(meaning)

OPPIMINEN JOKSIKIN

TULEMISENA(learning as becoming)

OPPIMINEN KUULUMISEN

A(learning as belonging)

OPPIMINEN TEKEMISENÄ

(learning as doing)

OPPIMINEN KOKEMUKSEN

A(learning as experience)

Oppimisen sosiaalisen teorian komponentitMerkitys

(meaning): Tapa puhua meidän (muuttuvasta) kyvystä kokea elämäämme ja maailmaa mielekkäästi, yksilöllisesti ja kollektiivisesti

Käytäntö (practice): Tapa puhua yhteisistä historiallisista ja sosiaalisista voimavaroista, kehyksistä ja näkökulmista, jotka voivat ylläpitää keskinäistä sitoutumista toimintaan

Oppimisen sosiaalisen teorian komponentitYhteisö

(community): Tapa puhua sosiaalisista kokoonpanoista, jotka hankkeemme ovat määritelleet tavoittelemisen arvoisiksi ja osallistumisemme tunnustetaan pätevyydeksi

Identiteetti (identity): Tapa puhua siitä kuinka oppiminen muuttaa sitä ketä olemme ja luo henkilökohtaisia historioita siitä kuinka tulemme yhteisöjämme yhteyteen

Käytäntöyhteisöt (Community of practices)Kaikki kuulumme käytäntöyhteisöihinKuulumme useisiin

käytäntöyhteisöihinKäytäntöyhteisöt muuttuvat

elämämme aikanaKäytäntöyhteisöjä on kaikkialla

Esimerkkejä: PERHE

TYÖNTEKIJÄT

OPISKELIJATMUUT YHTEISÖT

KäytäntöyhteisötOleellinen osa jokapäiväistä

elämäämmeEpävirallisia ja kaikkialle leviäviä,

tulevat harvoin huomion kohteeksi, mutta samasta syystä ne tunnetaan varsin hyvin

Vaikka termi voi olla uusi, kokemus ei ole

Ei ole nimeä eikä jaa jäsenyyskorttejaVoidaan löytää omasta elämästä

käytäntöyhteisöjä, joihin kuulumme nyt, olemme kuuluneet aiemmin tai haluaisimme kuulua tulevaisuudessa

Tiedämme, ketkä kuuluvat käytäntöyhteisöihimme ja miksi

Ydinjäsenyys ja toissijainen jäsenyys

Ajatellaan oppiminen uudestaan Yksilölle se tarkoittaa, että oppiminen on

osallistumisen kysymys ja edistää omien yhteisöjen käytäntöjä

Yhteisöille se tarkoittaa, että oppiminen on käytäntöjen hiomiskysymys ja varmistetaan uusi sukupolvi jäseniä

Organisaatioille se tarkoittaa, että oppiminen ylläpitää yhdistettyjä käytäntöyhteisöjä, joiden kautta organisaatio tietää mitä se tietää ja siten tulee tehokas ja arvokas

Ajatellaan oppiminen uudestaan Oppiminen ei ole erillistä toimintaa Se ei ole jotain, jota teemme kun emme tee

mitään muuta tai jonka lopetamme kun teemme jotakin muuta

Oppiminen on tehostettua kun: ◦ tilanteet ravistavat tuttuuden tunnetta◦ meidät haastetaan ilman, että meillä on kykyjä

vastata◦ haluamme harjoittaa uusia käytäntöjä◦ haluamme liittyä uusiin yhteisöihin

Ajatellaan oppiminen uudestaan Yhteiskunta asettaa meidät tilanteisiin, joissa

oppimisen kysymys vaikeutuu ja vaatii keskittymistä

On myös tilanteita, joissa oppiminen jähmettää Tilanteet, joissa oppiminen on painopisteenä,

eivät välttämättä ole niitä tilanteita, joissa opimme eniten tai syvimmin

Oppiminen on jotain, mitä voimme olettaa tapahtuvan

Oppimisen epäonnistumiseenkin liittyy se, että opimme siitä jotakin muuta

Oppiminen jokapäiväisessä elämässäMielikuvat oppimisesta:

luokkahuone, koulutustilaisuudet, opettajat, oppikirjat, kotitehtävät ja harjoitukset

Oppiminen on olennainen osa jokapäiväistä elämäämme

Oppiminen on osa osallistumista yhteisöissä ja järjestöissä

Oppiminen jokapäiväisessä elämässä Ongelma ei ole, että tiedämme tämän, vaan että

meillä ei ole kovin järjestelmällistä tapaa puhua tästä tutusta kokemuksesta

Vaikka asiana Käytäntöyhteisöt kattaa enimmäkseen asioita, jotka kaikki tietävät jollakin tapaa, järjestelmällinen sanasto puhua siitä tekee eron

Riittävä sanavarasto on tärkeää, koska käsitteet, joita käytämme, antaa järkeä maailman tuntemukseen sekä havaintoihimme ja tekoihimme.

Kiinnitämme huomiota siihen, mitä odotamme näkevämme

Kuulemme sitä, jonka voimme sijoittaa ymmärrykseemme

Toimimme saamiemme maailmankatsomusten mukaan

Oppiminen huolenaiheena Kehitämme kansallisia opetussuunnitelmia,

kunnianhimoisia yhteisiä koulutusohjelmia ja monimutkaisia koulutusjärjestelmiä

Haluamme: ◦ aiheuttaa oppimista◦ ottaa vastuun oppimisesta◦ johtaa oppimista◦ nopeuttaa oppimista◦ vaatia oppimista◦ jopa lopettaa oppimisen tielle menemisen

Mitä ajattelemme oppimisesta vaikuttaa siihen, missä tunnistaminen oppimista sekä siihen, mitä teemme kun päätämme, että meidän täytyy tehdä asialle jotakin – yksilöinä, yhteisöinä ja organisaatioina

Oppiminen huolenaiheena Oppimisen luonteen perusoletuksia on syytä

reflektoida, sillä muutoin otamme riskin, että käsityksillämme on harhaanjohtavia seurauksia

Maailmassa, joka muuttuu ja yhdistyy yhä monimutkaisemmin kiihtyvällä tahdilla, huolet oppimisesta ovat varmasti perusteltuja

Mutta ehkä enemmän kuin oppiminen sinänsä, oppimiskäsitys on se, joka tarvitsee kiireellistä huomiota, kun päätämme sekaantua siihen nykyisessä mittakaavassaan

Mitä enemmän huolehdimme itsestämme minkäänlaisen hankkeen kanssa, sitä syvällisemmät ovat diskurssiemme vaikutukset aiheessa, johon haluamme puuttua. 

Oppiminen huolenaiheena Mitä kauemmas tavoittelet, sitä enemmän varhaiset

virheet merkitsevät.  Kun meistä tulee kunnianhimoisempia yrityksissämme

järjestää elämämme ja ympäristömme, näkökulmiemme vaikutukset, teoriat ja uskomukset laajentuvat edelleen

Kun otamme enemmän vastuuta tulevaisuudestamme suuremmassa mittakaavassa, tulee entistäkin tärkeämmäksi, että pohdimme näkökulmia, joita kerromme hankkeistamme

Avainseuraus siitä, että yritämme järjestää oppimista on, että meidän on tultava reflektiivisiksi suhteessa oman oppimisen diskursseihin, ja niiden vaikutuksista tapoihimme kuinka suunnittelemme oppimista. 

Teorian käytännöllisyys Jos uskomme, että tieto

koostuu paloista tietoa, joka on tallennettu aivoihin, silloin on järkevää varastoida tämä tieto hyvin suunniteltuihin yksilöihin, koota tieto mahdollisille vastaanottajille luokkahuoneessa ja toimittaa tämä tieto heille niin ytimekkäästi ja selvästi kuin mahdollista

Teorian käytännöllisyys Jos uskomme, että tietojen

tallentaminen ed. mainitulla tavalla on vain pieni osa osaamista/tietämystä (knowing), ja että osaaminen/tietämys edellyttää ensisijaisesti aktiivista osallistumista sosiaalisiin yhteisöihin, silloin perinteinen muoto ei näytä niin tuottavalta.

Otetaan opiskelijat mukaan toimiin, keskusteluihin ja pohdintoihin

Teorian käytännöllisyys Jos uskomme, että

tuottavat ihmiset organisaatioissa ovat organisatoristen prosessien ahkeria toteuttajia ja uskomme, että…

organisaation suorituskyvyn avain ovat yhä tehokkaammat ja yksityiskohtaisemmat prosessit, joihin henkilöstön toiminnot on määrätty -> on järkevää suunnitella ja uudelleen suunnitella nämä prosessit abstrakteilla tavoilla ja avata ne auki täytäntöönpanoon

Teorian käytännöllisyys Jos uskomme, että

ihmiset organisaatioissa edistävät organisaation tavoitteita osallistumalla kekseliäästi käytäntöihin, joita emme voi koskaan täysin vangita institutionalisoituneilla prosesseilla, niin tällöin minimoimme määräyksen/ohjeen, epäilemällä, että liian paljon siitä lannistaa kekseliäisyyttä, joka tekee käytännöistä tehokkaita

Teorian käytännöllisyys Meidän on varmistettava,

että organisaatiomme ovat yhteydessä yhteisöihin, jotka kehittävät näitä käytäntöjä, jotka voivat menestyä

Meidän on annettava arvoa yhteisön rakentamistyölle ja varmistaa, että osallistujilla on pääsy tarvittaviin resursseihin oppia, mitä he tarvitsevat oppia osatakseen toimia ja tehdä päätöksiä, joihin he täysin sitoutuvat asioista perillä olevasti

Yhteenvetoa Wengeriltä Jos tämä tuntuu järkevältä, meidän täytyy kysyä

itseltämme, miksi instituutiomme eivät ainoastaan epäonnistu saadakseen tavoiteltuja vaikutuksia vaan toimivat vaikutuksia vastaan armottoman innokkaasti

Syitä: Eturistiriidat, valtataistelut, ihmisten pahuus -> liian yksinkertaista ja pessimististä

Instituutiomme ovat malleja ja mallit ovat panttivankeja ymmärryksellemme, näkökulmillemme ja teorioillemme

Tässä mielessä teoriamme ovat hyvin käytännöllisiä, koska ne eivät vain kehystä tapaa toimia vaan myös tapoja, miten voimme perustella tekojamme itsellemme ja toisillemme

Yhteenvetoa Wengeriltä Oppimisen sosiaalinen teoria ei ole ainoastaan

akateeminen hanke Merkitystä jokapäiväisissä toimissamme,

menettelytavoissa ja teknisissä, organisatorisissa ja koulutusjärjestelmissä, joita suunnittelemme

Uudesta käsitteellisestä kehyksestä siihen miten ajattelemme oppimista, on arvoa paitsi teoreetikoille myös meille kaikille, joiden täytyy tavalla tai toisella ryhtyä toimenpiteisiin, joilla edistetään oppimista suhteissamme, yhteisöissä ja järjestöissä

Muita teorioita Neuropsykologiset teoriat: Keskittyvät oppimisen

biologisiin mekanismeihin. Ne ovat informatiivisia fysiologisista rajoista ja rytmeistä ja stimulaation asioista ja muistiprosessien optimoinnista (Edelman 1993; Sylwester 1995).

Behavioristiset teoriat keskittyvät käyttäytymisen muutokseen ärsyke-reaktio parien ja valikoivan vahvistaminen kautta. Pedagoginen painopiste on kontrollissa ja sopeutumisreaktiossa. Koska he täysin sivuuttavat merkityksen kysymykset, käyttökelpoisuus/hyöty piilee tapauksissa, joissa sosiaalisen merkityksen osoittaminen on mahdotonta tai sillä ei ole merkitystä, kuten automaattilaitteet, vakavat yhteiskunnalliset toimintahäiriöt tai eläinten koulutus (Skinner 1974).

Muita teorioita Kognitiiviset teoriat keskittyvät sisäisiin kognitiivisiin

rakenteisiin ja oppimista katsotaan muutoksina näissä kognitiivisissa rakenteissa. Pedagoginen painopiste on tiedon käsittelyssä ja siirtämisessä viestinnän, selitysten, uudelleen yhdistymisen, eron, päättelyn ja ongelmanratkaisun kautta. Ne ovat hyödyllisiä suunniteltaessa käsitteellisen materiaalin jaksoja/ketjuja/järjestyksiä/ (sequences), jotka perustuvat nykyisiin tietorakenteisiin. (Anderson 1983; Wenger 1987; Hutchins 1995).

Konstruktivistiset teoriat keskittyvät prosesseihin, joista oppilaat rakentavat omia mielen rakenteita vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Pedagoginen painopiste on tehtäväsuuntautunut. He suosivat käytännöllistä, itseohjautuvaa toimintaa, joka on suuntautunut suunnitteluun ja löytämiseen. Ne ovat hyödyllisiä oppimisympäristöjen jäsentämisessä, kuten keinotekoiset maailmat, joten on varaa rakentaa tiettyjen käsitteellisten rakenteiden kautta sitoutumista itseohjautuviin tehtäviin (Piaget 1954; Papert 1980).

Muita teorioita Sosiaalinen oppimisen teoriat ottavat sosiaalinen

vuorovaikutuksen huomioon, mutta silti ensisijaisesti psykologisesta näkökulmasta. He asettavat painopisteen ihmisten välisiin suhteisiin kytkien mallioppimisen ja mallintamisen mukaan, ja näin ollen keskittyvät tutkimuksessa kognitiivisiin prosesseihin, joissa havainnoinnista voi tulla oppimisen lähde. Ne ovat hyödyllisiä yksityiskohtaisten tietojenkäsittelyn mekanismien ymmärtämisessä, joissa sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa käyttäytymiseen (Bandura 1977).

Aktiivisuus teoriat keskittyvät tehtävien rakenteeseen historiallisesti muodostuneina yhteisöinä. Pedagoginen painopiste on kuroa umpeen kuilua toiminnan historiallisen tilan ja henkilön kehitysvaiheen osalta, että toimintaa - esimerkiksi kuilu kielen nykytilan ja lapsen kykyä puhua kyseistä kieltä. Tarkoituksena on määritellä "lähikehityksen vyöhyke " jossa opiskelijat, jotka saavat apua, voi harjoittaa toimintaa, jota he eivät pystyisi tekemään itse (Vygotsky 1934; Wertsch 1985, Engeström 1987).

Muita teorioita Sosialisaatio teoriat keskittyvät uusien tulokkaiden

jäsenyyden hankintaan funktionalistisen puitteen sisällä, jossa jäsenyyden hankkiminen määrittelee sisäistämisen normit yhteiskunnalliseen ryhmään (Parsons 1962).  Väitän, on hiuksenhieno ero mallioppimisen tai normien sisäistämisen välillä yksilöiden ja identiteettien rakentamisessa käytäntöyhteisöissä.

Organisaatioteoriat huolehtivat itsestään sekä tavoilla, joissa yksilöt oppivat organisaation yhteyksissä ja tavoilla, joissa järjestöt voivat sanoa oppivansa organisaationa. Pedagoginen painopiste on organisaation järjestelmissä, rakenteissa ja toimintatavoissa sekä institutionaalisissa muistissa (Argyris ja Schön 1978; Senge 1990; Brown 1991, Brown ja Duguid 1991; Hock 1995, Leonard-Barton 1995, Nonaka ja Takeuchi 1995; Snyder 1996 ).

Kysymyksiä keskustelun pohjaksi

Mihin käytäntöyhteisöihin kuulut ja olet kuulunut elämäsi aikana?

Mihin käytäntöyhteisöihin kuvittelet kuuluvasi tulevaisuudessa?

Yhteenveto käytäntöyhteisöstä (lähde Wengerin internet-sivut)

Ryhmä ihmisiä, jotka jakavat saman huolen tai intohimon johonkin mitä he tekevät ja oppivat kuinka tehdä sen paremmin kun he ovat yhteydessä tosiinsa säännöllisesti

Ei ole ystäväkerho tai verkoston yhteyksiä ihmisten välillä. Se on yksilöity jaetun yhteisen kiinnostuksen mukaan.

Sama työ tai titteli ei ole käytäntöyhteisö ellei jäsenet ole yhteydessä toisiinsa ja opi yhdessä

Oppiminen voi olla syy yhteisön tapaamisiin tai se voi olla tahaton tulos jäsenten vuorovaikutuksesta

Esimerkki: hoitajat, jotka käyvät säännöllisesti lounaalla -> keskustelujen lomassa kehittävät kokoelman tarinoita ja caseja, joista tulee jaettu repertuaari käytäntöihin