Elämää kulttuuriympäristössä

1

ElämääK U L T T U U R I Y M P Ä R I S T Ö S S Ä

O PA S M A A N O M I S TA J A L L E

2 2

Toimittaja: Miinu MäkeläGraafinen suunnittelu ja taitto: Tuija Luokola

Julkaisija: Pirkanmaan maakuntamuseo Tampere 2005

ISBN 951-609-255-1 ISSN 1237-5276

Tampereen museoiden julkaisuja 83

3

Hannele KuitunenUlla LähdesmäkiAino Nissinaho

ElämääK U L T T U U R I Y M P Ä R I S T Ö S S Ä

O PA S M A A N O M I S TA J A L L E

4 4

Tämä opas on luotu erityisesti pirkanmaalais-ten maanomistajien tarpeisiin. Pirkanmaalta tunnetaan tällä hetkellä yli tuhat lain suo-jaamaa muinaisjäännöstä. Rakennettua pe-rintöä ei ole laskettu samalla tavalla, mutta varovaisesti arvioiden maakunnasta löytyy tuhansia arvokkaita rakennuksia ja satoja arvokkaaksi luokiteltuja kulttuurimaisema-kokonaisuuksia. Tämä merkitsee, että Pir-kanmaalla on tuhansia maanomistajia, jotka omistavat arvokasta kulttuuriympäristöä.

Mitä maanomistajan on hyvä tietää oi-keuksistaan ja velvollisuuksistaan? Mitä mahdollisuuksia maanomistajalla on hyödyn-tää kulttuuriympäristöä elinkeinotoiminnas-sa? Mitä kulttuuriympäristö antaa?

Elämää kulttuuriympäristössä –opas pyr-kii osaltaan vastaamaan näihin kysymyksiin. Sen tavoitteena on antaa maanomistajille

käyttökelpoista tietoa ja pyrkiä hälventä-mään tarpeettomia ennakkoluuloja kulttuu-riympäristön suojelusta ja hoidosta.

Monille merkityksellisen ja arvokkaan historiallisen ympäristön omistaminen on vastuullinen asia ja sen onnistunut hoita-minen vaatii tuekseen ajantasaista tietoa. Tämä maanomistajan opas antaa perustietoa ja ohjaa tiedonlähteille. Vaikka lainsäädäntö luo viranomaisille puitteet ottaa kulttuuri-ympäristö huomioon, ainoastaan pirkanmaa-laisten oma ymmärtämys ja kulttuuritahto takaavat sen, että kulttuuriperinnön hoidos-sa voi syntyä kestävää kehitystä. Maanomis-tajat ovat kulttuuriympäristön vaalimistyös-sä avainasemassa!

Opasta laadittaessa ajatuksissa on ollut erityisesti maaseudun kulttuuriympäristö. Kirjanen sopii kuitenkin myös laajempaan

Hyvät luk i j a t ,

5

käyttöön ja kaupunkiolosuhteisiin. Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo, että

kulttuuriympäristön omistaminen muodos-tuisi maanomistajille innostavaksi ja posi-tiiviseksi asiaksi. Kaikissa kulttuuriympäris-töön liittyvissä asioissa palveluksessanne on Pirkanmaan maakuntamuseon osaava henki-lökunta museokeskus Vapriikissa.

Tampereella 15. joulukuuta 2004

Tuija-Liisa SoininenYksikön päällikköPirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö

Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot

6 6Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo

7

Kaunis maaseutumaisema mielletään yleisesti kulttuuriympäristöksi, mutta myös

kaupunki-, työ-, teollisuus- ja liikenneympäristöt ovat kulttuuri ympäristöä.

Kuva: Miinu Mäkelä, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Kulttuuriympäristö on ihmisen muovaamaa ympäristöä, esimerkiksi muinaisjäännöksiä, ra-kennuksia, teitä tai maatalousmaisemaa. Kult-tuuriympäristö on tulosta ihmisten tuhansien vuosien aikana tekemästä työstä, koko ajan muuttuva kokonaisuus, johon jokainen suku-polvi jättää omat jälkensä.

Vastuu ja oikeus monimuotoisen kulttuu-riympäristön säilyttämiseen koskevat meitä kaikkia. Kulttuuriympäristö on erilaisten mer-kitysten ja arvojen, jopa elämänkatsomusten ja eturistiriitojen kohde. Toiset pitävät ympäristö-ään vain oman elämänsä näyttämönä ja hyö-dyntämiskohteena; toisille se on esi-isiemme työn tulos, sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoa siitä, keitä olemme ja mikä on meidän histori-amme.

Ku l t tuur i ympär i s tö ?

8 8

Suomalaisen kulttuuriympäristön vanhimmat jäljet ulottuvat yli 10 000 vuoden taakse, jol-loin jääkausi oli loppunut ja kivikauden ihmi-nen alkoi asuttaa luontoamme. Pyynnillä ja ke-räilyllä eläneet ihmiset muuttivat luontoa vain vähän, mutta heidän asumustensa jäänteitä on säilynyt muistona ja tietovarantona varhaisim-mista vaiheistamme.

Vasta maanviljelys muutti luonnonympä-ristöä merkittävästi. Nykyaikaan asti säilyneitä viljelymaisemia alkoi syntyä rautakaudella, jol-loin peltoviljely omaksuttiin Etelä-Suomessa. Ensin otettiin käyttöön parhaat viljelymaat ja rantoja asutettiin Pirkanmaan eteläosissa aina Tampereelle ja Kangasalle asti. Maanviljelyn ja karjanhoidon seurauksena syntyi uudenlaisia kasvi- ja eliöyhteisöjä, esimerkiksi niittyjä ja

Lempäälän Päivääniemen kalmiston uhriröykkiö kertoo rautakauden talonpojan uskosta.

Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

erilaisia laidunalueita, joita nykyään kutsutaan perinnemaisemiksi.

Keskiajalla siirryttiin sarkajaon viljelyjär-jestelmään. Peltoaukeat ympäröivät tiiviisti ra-kennettuja kyliä ja karja laidunsi rannoilla ja metsissä, joten maisema pysyi avarana. Asuttuja alueita erottivat laajat metsät. Samat näkymät

Miten nyky inen ku l t tuur i ympär i s tömme on k eh i t t ynyt ?

9

Keskiajalla rakennetut kivikirkot nousivat kiintopisteiksi avaran viljelymaiseman ja ma-

talien, maalaamattomien asuinrakennusten keskellä. Samaan aikaan perustettiin myös

vanhimmat kartanot. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Pappilat ja kartanot olivat talonpoikaistaloille esikuvia niin rakennustyyli-

ensä kuin työtapojensakin puolesta. Laukon kartano Vesilahdelta. Kuva: Eija

Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo

ovat yhä tyypillisiä maalaismaisemallemme.Väestön kasvaessa vanhat eräalueet Pirkan-

maan pohjoisosissa olivat luonnollinen suunta uudisasutukselle. Siellä, missä oli hyvät edel-lytykset maataloudelle, asutus kasvoi pieniksi kyliksi. Monissa paikoissa viljelymaata oli vain yhden talon tarpeisiin, jolloin asutus jäi har-vaksi.

Sarkajaossa kaikkien piti tehdä maatyöt yhtä aikaa. 1700-luvulla tämän koettiin hi-dastavan maatalouden kehittämistä ja maanja-koa uudistettiin isojaossa. Pellot jaettiin talo-jen kesken suurempiin lohkoihin ja maisema muuttui. Peltoaukeat säilyivät samoina, mutta osassa kylistä asutus hajaantui, kun rakennukset siirrettiin lähelle tilan peltoja. Vanhoja kylän paikkoja autioitui. Joissakin kylissä rakennukset

10 10

kuitenkin säilyi-vät kylätonteilla ja vanha kylärakenne on yhä tärkeä osa maise-maa. Kylien reunamille ja takamaille perustetut torpat ja mäkituvat rikastuttivat niin kyläyh-teisöä kuin maisemaakin.

Paikallishallinto, liikenne, liike-elämä, kou-lulaitos ja yhdistystoiminta kehittyivät voi-makkaasti 1800-luvun loppupuolella. Koulut, sahat, meijerit ja muut tuotantolaitokset mo-nipuolistivat kylien rakennuskantaa, ja seu-rantaloja, palokuntataloja, liikerakennuksia ja kunnantaloja rakennettiin kuntien keskuksiksi muotoutuneisiin kirkonkyliin.

Kaupungistuminen voimistui 1800-luvul-la teollistumisen vanavedessä. Tehtaita syntyi paikkoihin, joissa pystyttiin yhdistämään raa-

ka-aineiden ja energian saanti,

työvoima sekä hyvät kulkuyhteydet. Teolli-suuden ympärille kasvoi tiiviisti rakennettuja, kaupunkimaisia yhdyskuntia kuten Nokia, Val-keakoski ja Kyröskoski. Taajamissa keskusta- ja asuinalueiden suunnittelu tuli tarpeelliseksi ja kaavoittaminen vakiintui 1930-luvun alussa.

Rintamamiestalot rakennettiin usein van-

hoille, avoimille pelloille. Vuosikymmenten

kuluessa alueista on kehittynyt viihtyisiä

omakotialueita. Kuvat: Miinu Mäkelä, Pir-

kanmaan maakuntamuseo

Kirkonkylien rakentamiselle haettiin 60-luvulla malleja kaupungeista.

Kuva: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

11

Jälleenrakennuskausi muutti maisemaa niin maalla kuin kaupungeissakin. Siirtolaisille ja rintamamiehille lohkottiin pientiloja, taajamis-sa heille osoitetut tontit muodostivat omako-tialueita. Suunniteltiin tyyppitaloja, jotka nyt ovat näkyvä osa suomalaista maisemaa. 60-lu-vulla maaseudun pienviljelijän elämä kävi han-kalaksi ja monet ihmiset muuttivat taajamiin ja kaupunkeihin.

Elintaso nousi ja liikenteen kehitys mah-dollisti asutuksen leviämisen kauas kuntakes-kuksista. Rakennusteollisuus toi mukanaan uusia rakennusmateriaaleja ja teknisiä ratkai-suja, perinteinen puusta rakentaminen väistyi. Energiaa säästävä, matala, usein tasakattoinen omakotitalo levisi kaikkialle Suomeen.

Aluerakentamisen periaatteella tehdyt lähiöt sijoitettiin usein rakentamattomille

alueille, jolloin uutta voitiin suunnitella olemassa olevasta rakennuskannasta

välittämättä. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo

12 12

Haja-asutuksen leviäminen kuntakeskusten ulkopuolelle vaikeuttaa nykyään palveluiden ja liikkumisen järjestämistä, mutta samalla uu-disasutus pitää maaseudun elävänä. Talotehtai-den hallinnassa olevassa omakotirakentamisessa suositaan romanttista, mutta suomalaiselle ra-kennusperinteelle vierasta, puurakennustyyliä. Vanhan rakennusperinnön ja perinnemaise-man arvostus on kasvussa.

Tampereen Hervantaa. Kuva: Eija Haapalainen,

Pirkanmaan maakuntamuseo

13

Arvoilla tarkoitetaan sitä mikä on hyvää, arvo-kasta ja tavoiteltavaa – inhimillisen toiminnan tärkeimpiä päämääriä. Ympäristön merkitystä

Rujot ja epäsiistit ympäristöt, kuten vanhat teollisuusalueet, voivat toiminnallis-

ten ja historiallisten arvojensa ansiosta olla arvokkaita kulttuuriympäristöjä.

Tampereen Santalahti oli 1900-luvun alussa eräs kaupungin keskeisistä teolli-

suusalueista. Kuva Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Kulttuur iympär istö sisältää er ilaisia arvoja

Ku l t tuur i ympär i s tö on a rvoka s

14 14

voidaan arvioida monesta näkö-kulmasta. Tämä opas esittelee ympäristön kult-tuurihistoriallisista arvoista syntyviä velvoittei-ta ja mahdollisuuksia. Ympäristöä voi arvottaa myös taloudellisten tai teknisten merkitysten perusteella.

Kulttuuriympäristöä ei voi määritellä hy-väksi tai huonoksi, eikä kauneus tai rumuus vaikuta ympäristön arvoon. Myöskään käsityk-set ympäristön oikeasta ja väärästä kohtelusta eivät määritä kulttuuriympäristön arvoa. Vaik-ka emme esimerkiksi hyväksyisikään luonnon tuhoamista, vanha, ympäristöään saastuttanut

kaivos voi olla arvokas histori-allisen merkityk-sensä vuoksi. Po-liittiset arvotkaan eivät saa vaikuttaa

kulttuuriympäristön arvoon, vaikka politiikka on muovannut ympäristöämme.

Muinaisjäännökset ovat esihistorian ainutlaatuisina tietolähteinä aina arvok-kaita, ja siksi ne ovat Muinaismuistolailla rauhoitettuja. Pirkanmaalaisten elämästä on kirjoitettua tietoa vain lähimmän 700 vuoden ajalta, joten valtaosa Pirkanmaan kymmentuhatvuotisen asutushistorian tiedoista on säilynyt ainoastaan muinais-jäännöksissä.

Hyvin säilynyt vanha rakennus kertoo

havainnollisella ja konkreettisella tavalla

syntyajankohtansa rakennustavoista ja

ihanteista. Tällaisilla kohteilla on histo-

riallista todistusarvoa. Arvoksi voidaan

lukea myös keskeinen ja näkyvä sijainti

maisemassa. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkan-

maan maakuntamuseo.

15

Muun kulttuuriympäristön kohdalla suo-jelun tarve mietitään tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rakennuksia tarkasteltaessa kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua kohteen rakennushistoriaan, historiaan tai sijaintiin keskeisellä paikalla.

Kulttuuriympäristön merkittävyyttä arvioi-daan muillakin perusteilla. Pitkä ikä on ylei-nen peruste. Esimerkiksi kaikkia yli 200 vuotta vanhoja rakennuksia pidetään arvokkaina. Ne ovat Suomessa harvinaisia, joka voi myös olla arvon peruste. Ainutlaatuisuus on aina säilyttämisen arvoista, mutta myös tyypilli-syys voi olla merkittävää. Esimerkiksi raken-nukset voivat olla hyvä näyte tietylle alueelle tyypillisestä rakennustavasta.

Harmonisuus ja yhtenäisyys tai toi-

Yhtenäiset asuinalueet, kuten Tampereen Kaleva, ovat hyviä esimerkkejä 1940-

ja 1950-lukujen rakennustyyleistä ja asumisen ihanteista.

Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot

Suomen rakennuskanta on varsin nuorta. Vain noin 5 % rakennuksis-

tamme on rakennettu ennen vuotta 1921, ja suuri osa rakennuksista on

tehty toisen maailmansodan jälkeen. Ympäristöllemme onkin leimallis-

ta modernin arkkitehtuurin yksinkertaisuus ja selkeys. Alle 50-vuotiaat

rakennukset alkavat kaivata kunnostusta, joten myös niiden ominais-

piirteiden suojelua on ryhdyttävä pohtimaan.

16 16

”Kylällä on toivottavasti oma selkeä identiteetti, josta osan muo-

dostaa juuri se, miltä meillä näyttää. Jos pystytään harmonisesti

kehittämään kylää, niin ominaisilme säilyy. Kylätoimijat pystyvät

halutessaan vaikuttamaan näihin asioihin yhdessä maanomistajien

ja rakentajien kanssa. Kylätoiminnalla voidaan myös nostaa esille

oman ympäristön arvoja. Esimerkiksi retkillä, luennoilla ja kyläkä-

velyillä voidaan avata kaikkien silmiä näkemään kulttuuriarvoja ja

sovittamaan omaa toimintaa niihin. Kyläläisten juuret vahvistuvat,

kun tunnetaan omaa historiaa ja rakennetaan sen varaan.”

(maanviljelijä Merja Markkula, Sahalahti)

17

saalta kerroksisuus ja monimuotoisuus ovat esimerkkejä tekijöistä, joilla arvioidaan laajempia alueita. Myös aitous ja säilynei-syys merkitsevät. Koskematon muinaisjäännös on parempi tiedon lähde kuin osittain tuhot-tu, perinteisenä säilynyt maisema taas kuvastaa vanhaa maankäyttötapaa. Joku kohde voi olla myös erityisen kertova ja elämyksellinen. Tämä pätee esimerkiksi toimivalla maatilalla, jossa modernien tuotantotapojen ja –raken-nusten rinnalla on säilytetty vanhat maatalous-rakennukset.

Yksikin edellä mainituista ominaisuuksis-ta tekee kulttuuriympäristöstä vaalimisen ar-voisen, mutta samalla alueella on usein monia arvotekijöitä. Siellä voi olla alueelle tyypillisiä perinteisiä rakennuksia, muinaisjäännöksiä,

hyvin säilynyttä viljelymaisemaa ja lisäksi van-haan maisemaan hyvin sopeutuvaa uudempaa rakennuskantaa. Monipuolisuus ja eri ai-kakausien näkyminen ovat myös ominai-suuksia, joilla kulttuuriympäristöä arvotetaan.

Kulttuurihistoriallista arvoa voi olla nimekkään arkkitehdin luomuksella, hyvin

pidetyllä hirsisellä talonpoikaistalolla tai rakennuksella, jolla on kerrottava-

naan mielenkiintoinen tarina, kuten tällä Kalle Päätalon rakentamalla ja omista-

malla omakotitalolla. Kuva: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo

18 18

Suojeltu kulttuur iympär istö

Vastuu kulttuuriympäristöstä koskee jokaista, koska kaikki asuinympäristöt ovat kulttuuri-ympäristöjä. Kulttuuriympäristön merkitys ja arvot koetaan yhteiskunnassamme tärkeiksi, mikä näkyy esimerkiksi lainsäädännössä. Kult-tuuriympäristön suojelulla tarkoitetaan mene-telmiä, joilla varmistetaan, että yhteinen kult-tuuriperintömme siirtyy tuleville sukupolville. Sillä, miten lähiympäristöä hoidetaan ja min-ne uudisrakennuksia sijoitetaan, on merkitys-

tä kaikille asukkaille, ei pelkästään kohteiden omistajille.

Suojelua tarvitaan, koska kulttuuriympäris-töön kohdistuu uhkia. Joidenkin maankäyttö-hankkeiden toteuttaminen tuhoasi kokonaisia historiallisia alueita, toisaalta kulttuuriympä-ristöä tuhoutuu vähä vähältä esimerkiksi ra-kennusten purkamisen ja väärän korjaustavan takia. Maaseudun rakennemuutos tuo omat uhkatekijänsä; paikoin koko viljelymaisema on häviämässä. Kulttuuriympäristön historialliset ja esteettiset arvot ovat olemassa vain aineeseen sidottuna, joten kohteen tuhoutuessa menete-tään myös sen sisältämät merkitykset.

Kulttuuriympäristön suojelu varmistaa, että yleinen etu menee yksityisen edun edelle ja kaikkien asianomaisten kohtelu on tasapuolis-

Kylmäkosken Kalpekinharjun töyräällä olevasta kivikauden asuinpaikas-

ta ei ole havaittavissa maanpäällisiä merkkejä. Kuva: Eija Haapalainen,

Pirkanmaan maakuntamuseo

19

ta. Suojelu toimii puskurina muutosprosesseis-sa. Se pakottaa ajattelemaan, mitkä vaikutukset muutoksilla on ja harkitsemaan niiden tarpeel-lisuutta. Suurissa muutoksissa ”lapsi voi mennä pesuveden mukana”. Esimerkiksi Tampereen Amurin 1970-luvulla puretut puutalokorttelit olisivat nyt todennäköisesti kaupungin arvos-tetuimpia asuinalueita.

Ristiriitatilanteita syntyy tiedon puuttees-ta. Tontin ostajalle saattaa tulla yllätyksenä, että alueella on rauhoitettu muinaisjäännös, tai ra-kennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja ei ole tiedostettu. Tällöin suojelu on nimike toimen-piteille, jotka auttavat sovittamaan ristiriitoja. Käytännössä suojelu tapahtuu yleensä kaavoit-tamalla.

Tärkeä osa suojelutyötä on tiedon välittämi-nen suojelukohteista ja hyvistä menettelyta-voista. Maakuntamuseon asiantuntijat jakavat yleistä kulttuuriympäristötietoa sekä vastaavat kansalaisten ja yhteisöjen kulttuuriympäristö-kohteita koskeviin kysymyksiin.

Sääksmäen Rapolan laaja muinaisjäänösalue on valtakunnallisesti arvokas.


20 20

21

Valtakunnallisesti, maakun-nallisesti tai paikallisesti ar-vokas

Kulttuuriympäristöt voivat olla arvokkaita maailmanlaajuisen, valtakunnallisen, maakunnal-lisen tai paikallisen kulttuuriperinnön kannalta. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset ja rakennetut ympäristöt ovat keskeisiä ja moni-puolisia esimerkkejä Suomen kehityksestä, joten niillä on erityistä arvoa kansallisena kulttuuripe-rintönämme.

Vaikka kohde ei olisikaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas, se voi olla paikallisesti hyvin tärkeä. Esimerkiksi kyläkoulu, mylly ja vil-jamakasiini kertovat kylän asukkaiden historiasta, ja niillä on usein keskeinen sija maisemassa.

Arvot muuttuvat

Ympäristömme arvot ovat enemmän tai vä-hemmän omaan hetkeensä sidottuja ja siten hitaassa, mutta jatkuvassa muutostilassa. Vielä 1900-luvun alussa kritisoitiin voimakkaasti 1800-luvun rakennusten rikasta koristelua ja haluttiin yksinkertaisempaa tyyliä. Myös sotien jälkeen rakennetut ns. rintamamiestalot saivat aikanaan osakseen arvostelua ja noppamaisen ulkoasun katsottiin olevan sopimaton suoma-laiseen maaseutumaisemaan. Nyt kummankin aikakauden rakennustyylit ovat arvossaan.

Uuden ihannointi loi säilyttämisen ja vaa-limisen arvoisia ympäristöjä, mutta samaan aikaan myös tuhottiin paljon vanhaa ja arvo-kasta. Viime vuosikymmeninä arvomaailma on

Tänä päivänä voisi olla vaikeaa perustella esimerkiksi 1960-luvulla suunniteltua Tampereen raatihuoneen purkamista.

Kuva: Jenni Kuuliala, Pirkanmaan maakuntamuseo.

22 22

”Jokainen miettii, mikä on arvokasta itselleen tässä ympäristössä.

Työn välineet, elämän muut puitteet, sukupolvelta toiselle siir-

rettävissä olevat taidot, kertomukset siinä muodossa kuin ne juuri

minun ympäristössäni on puhuttu.” (Esko Koskenvesa)

”Tilojen toiminnan pitää olla jokaisen sukupolven aikana kannat-

tavaa, jotta löytyy aikaa ja resursseja tilojen rakennusten ja ym-

päristön hoitamiseen. Näin ollen ei yhdelle sukupolvelle tule liian

suurta taakkaa hoidettavaksi. Kukin puu, rakennus, pelto jne. ker-

too omaa tarinaansa. Jos pystyy pistämään kortensa kekoon, tun-

tee tehneensä osansa, kokee hyvää mieltä.”

(Erkki ja Anneli Mäkijärvi, Sahalahti)

23

muuttunut enemmän perinteitä ja historiaa kunnioittavaksi. Nyky-yhteiskunnassa perin-teiden säilyttämistä ja uuden luomista ei aina nähdä kilpailevina, vaan toisiaan rikastuttavina asioina.

Kuka arvon määr ittelee?

Kulttuuriympäristöä arvotetaan useimmiten uusien rakennushankkeiden yhteydessä. Ym-päristön arvoja selvitetään myös tutkimukselli-sen mielenkiinnon vuoksi. Kulttuuriympäris-töä tutkivat ja luokittelevat alan asiantuntijat: arkeologit, rakennushistorioitsijat, arkkitehdit ja maisematutkijat.

Kansalaiset ja erityisesti maanja kiinteistöjen omistajat määrittelevät kulttuuriympäristön arvoa omalla toiminnallaan. Silloin mukana on myös tunne- ja käyttöarvoja. Rakennusten kunnossapito ja ympäristönhoito säilyttävät ja lisäävät kulttuuriympäristön arvoa. Toisaalta

Rakennustutkija työssään. Kuva: Tapani Koiranen, Pirkanmaan

maakuntamuseo

24 24

piittaamattomalla toiminnalla kulttuuriympä-ristöä voidaan turmella ja sen arvoa siten vä-hentää huolimatta laeista, määräyksistä ja yh-teisesti sovituista maankäytön suunnitelmista.

Yksilötasolla arvot määritellään oman elä-män kautta. Kulttuuriympäristöillä on mer-kitystä omien kokemuksien, elämänvaiheiden ja tapahtumien paikkoina. Eri elämänvaiheissa ja rooleissa merkitykset voivat vaihdella. Su-kutilan omistajalle, uuden omakotitalon ra-kentajalle ja opiskelemaan lähtevälle nuorelle kotipaikan merkitys on erilainen. Identiteetti ja sukupolvien välinen jatkumo ovat kuiten-kin monesti myös henkilökohtaisten arvojen rakennuspuuna.

Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot.

25

”Onneksi maanviljelijät ovat

kulttuurin vaalijoita jos ketkä.

Viljellä (cultura) on yhtä kuin

vaalia: peltoa, maisemaa, ympä-

ristöä. Vain jatkuva viljely säi-

lyttää viljelymaisemaa, joka on

oleellinen osa maaseudun kult-

tuuriympäristöä.”

(maanviljelijä Merja Markkula, Sahalahti)


26 26

Kulttuuriympäristöllä on sekä taloudellista että rahalla mittaamatonta merkitystä. Esimerkiksi viljelmät ja niihin sijoitettu työpanos ovat kan-sallisvarallisuuttamme. Vuosisatoja yhtäjaksoi-sesti viljellyn, metsittymään päästetyn maaseu-tumaiseman uudelleenraivaaminen on työlästä ja kallista, eikä perinteen jatkumoon liittyvää arvoa saada koskaan takaisin.

Rakennuksissa on rahat kiinni

Rakennettu ympäristö muodostaa noin kak-si kolmasosaa kansallisvarallisuudestamme. Rakennuksiin on sidottu runsaasti työtä, ma-teriaaleja, energiaa ja pääomia, joten ei ole yhdentekevää, miten niitä hoidetaan. Raken-nusperinnön hoito on taloudellisesti järkevää,

Mitä hyötyä ku l t tuur i ympär i s tö s tä on?

koska se tehostaa rakennuksiin sidotun pää-oman hyödyntämistä.

Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö nos-taa kiinteistöjen hintaa, ja rakennuksen sijainti kansallismaisemassa on mainosvaltti asunto-ja myytäessä. Vanhaa kunnostamalla voi myös säästää kustannuksissa. Satavuotiaan hirsitalon punahonkainen runko on huomattava talou-dellinen panos, jos vertaa siihen, mitä hirsikehä maksaisi talotehtaalta tilattaessa.

Kulttuur iympär istön hoitoon voi saada avustusta

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan raken-nuksen korjaamiseen voi hakea avustusta ja muinaisjäännöksen hoidosta saada lisätuloja.

27

Vanhan rakennuksen remontoijan kannattaa selvittää, olisiko hänelle hyötyä esimerkiksi Museoviraston tai ympäristökeskusten jaka-mista korjausavustuksista. Avustuksia myönne-tään rakennusten säilyttävään kunnostamiseen, perusparannustyöt ja normaali kunnossapito on maksettava omasta pussista.

Muinaisjäännösten hoitoon voi hakea TE-keskuksen Maaseutuosastolta EU:n maatalou-

Pälkäneen Hyllin kalmisto on lampaiden laiduntama haka.

Kuva: Olli Soininen, Museovirasto.

Pälkäneläisellä maanviljelijä Olli Hyllillä on

pitkä kokemus perinnemaisema-alueella si-

jaitsevan Hyllin viikinkiaikaisen kalmiston

hoidosta ja ympäristötuesta. Lammaslaitu-

meksi aidattu katajahaka, rautakautinen

kalmisto ja asuinpaikka ovat näkyvä muisto-

merkki viikinkiaikaisen talonpojan suvusta.

”Tähän rakennettiin yli 400 metriä riukuaitaa

talkootyönä. Siihen tarvittiin liki 900 riukua

ja 700 tolppaa. Nykyisin hakaa ja kalmistoa

ympäröivää, raskaille koneille hankalaa pelto-

kuviota pidetään avoimena viljelemällä siinä

heinäkasveja. Ympäristötukea tilalle on myön-

netty hoitotyön kustannuksiin. Kuluja on ollut

pääasiassa riukuaidan rakentamisesta, puus-

ton ja pusikkojen raivauksesta ja raivausjät-

teen kuljetuksesta ja niityn perustamistyöstä

peltolohkolle.”

28 28

den ympäristötuen erityistukea. Sitä myönne-tään mm. hoitotyöstä johtuviin kustannuksiin, kuten puuston ja pensaikon raivaukseen ja rai-vausjätteen kuljetukseen, laitumen aitaamiseen ja aitojen uusimiseen, alueen ylläpitoraivauk-seen tai niityn perustamiseen. Hoitosopimuk-sen tehneet maanomistajat pitävät toiminnan tärkeimpinä perusteluina ympäristön hoita-mista, esivanhempien työn arvostamista, kiin-tymystä omaan maahan sekä ylpeyden tunnet-ta kansallisomaisuudesta.

Arvostettu asuinympär istö

Vanhan säilyttämisellä on voimakas sosiaalinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Ihmisen maail-mankuva kiinnittyy hänen asuinpaikkaansa, oli

kyse sitten uudesta asukkaasta, sukutilan omis-tajasta, lapsesta tai vanhuksesta. Monipuolista ja perinteikästä kulttuuriympäristöä pidetään viihtyisänä.

Elinympäristön tutut, pysyvät piirteet li-säävät turvallisuutta ja vahvistavat ihmisten si-toutumista oman ympäristönsä hoitoon. Tämä puolestaan alentaa yhteiskunnalle välillisesti tulevia ympäristön hoidon kuluja. Hoidettu

Monipuolinen ja arvostettu kulttuuriympäristö lisää asuinalueen suosiota.

Tampereen Pispala. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

29

”Onnistumisen tunteen sain esimerkiksi siitä, että päätin

tehdä erään välipohjarakenteen niin kovin vaikean näköiset

puuliitokset sittenkin vanhan kaltaisina – ja totesin, että

voin oppia käyttämään kirvestä ihan kohtuullisesti. Olem-

me tehneet kunnostustyöt lähes 100 % kahdestaan puolisoni

kanssa, joten taloudellisesta näkökulmasta olemme säästä-

neet pitkän pennin. Omaan kotiin alle 500 eurolla per neliö-

metri ei liene ihan huono saavutus.” (Pasi Virtamo, Tampereen Pispala)

”Vahva paikallinen identiteetti innostaa vaalimaan omaa

kulttuuriympäristöä. Tällainen osallisuus luo jo sinällään

hyvinvointia niin yksilö- kuin yhteisötasollakin.”

(Seppo Rinne, Sahalahti)

30 30

ja arvossapidetty kulttuuriympäristö vetää alu-eelle uusia asukkaita, ja ympäristöön, jossa on yhteisiä arvoja ja historiaa, on helppo kotiutua ja tuntea yhteisöllisyyttä muiden asukkaiden kanssa. Omaan ympäristöön vaikuttaminen vahvistaa yksittäisten ihmisten yhteiskunnal-lisia sidoksia. Monet asukasyhdistykset ovat-kin saaneet alkunsa tilanteissa, joissa jokin on uhannut asukkaiden lähiympäristöä.

Kannattaa tulla kauempaakin

Kulttuuriympäristöllä on merkitystä myös elinkeinoille. Matkailulle se on usein elinehto ja välillisesti siitä on hyötyä muillekin palvelui-den tuottajille. Nähtävyydet ovat useimmiten arvokkaita kulttuuriympäristöjä, ja esimerkiksi

maatilamatkailuyrittäjät ja ohjelmapalveluiden järjestäjät voivat hyödyntää lähiseudun his-toriallisia paikkoja sekä perinteisillä että elä-myksellisemmillä tutustumisretkillä. Maakun-tamuseosta ja Museovirastosta saa sisältötietoa kohteista sekä ohjeita varsinkin muinaisjään-nöksillä toimimiseen. Ilman erityistä palvelu-tarjontaakin vanhat aitat, navetat tai riihet sekä alueen muinaisjäännökset, hevoslaitumet tai lammashaat saattavat olla maaseudun yrittäjille ratkaisevia vetonauloja.

Tutustumiskäynti arkeologisella kaivauksella.

Kuva: Ulla Lähdesmäki, Pirkanmaan maakuntamuseo.

31

”Parhaimmillaan hoidettu kulttuuriympäristö luo hyvää

imagoa, jatkuvuuden tunnetta, niin maanomistajalle

kuin koko kylälle. Se viestii muille elävästä, toimivas-

ta, uudistuvasta maaseudusta, jossa huolehditaan ym-

päristöstä arvostaen aikaisempien sukupolvien työtä.

Tämä on tärkeää tuotettaessa elintarvikkeita, matkai-

luelinkeinoa harjoitettaessa, kun halutaan uusia asuk-

kaita kylään tai kulttuurielämyksiä tarjottaessa.”

(Erkki ja Anneli Mäkijärvi, Sahalahti)

32 32

Juuret syvällä kulttuur iym-pär istössä

Rikas kulttuuriympäristö on virikkeellinen kasvuympäristö lapsille. Ajan kulku konkreti-soituu esimerkiksi eri-ikäisissä rakennuksissa. Kotiympäristössä voi olla rakennustaidon näyt-teitä parin sadan vuoden ajalta. Lapsista on jän-nittävää tietää, että ”täällä on asuttu jo joskus kivikaudella”. ”Kivikautinen” ei ole vain jo-takin todella vanhaa, vaan aika muuntuu osaksi omaa historiaa ja taustaa, kun lapsi toteaa, että juuri tällä paikalla ihmiset silloin asuivat. Eri aikojen ympäristön muutokset tulevat tutuiksi luontevasti arjessa eläen.

Kulttuuriympäristö voi olla myös antoisa harrastus, joka yhdistää luonnossa ja rakenne-

”En ole koskaan edes aja-

tellut, onko vanha raken-

nuskanta ja tämä paikka

minulle mahdollisuus vai

rasite, se vain on. Ei tuli-

si mieleenkään asua mis-

sään muualla ja rikkoa su-

kupolvien ketjua.”

(talonemäntä Helena Ikola, Kangasala)

Nuorimpiin muinaisjäännöksiin kuuluvia 1910-luvun puolustusvarustuksia Vesi-

lahden Hurskasvuorella. Kuva Pirkanmaan maakuntamuseo.

33

34 34

tuissa ympäristöissä liikkumisen ja omien juu-rien etsimisen. Harrastuksesta kiinnostuneet voivat liittyä erilaisiin yhdistyksiin, joiden kaut-ta myös omaan kulttuuriympäristöön vaikut-taminen voi olla helpompaa. Yhdistykset jär-jestävät mm. luentoja ja retkiä, joiden vetäjinä toimivat alan asiantuntijat, ja yhdistysten kautta on mahdollista osallistua myös tutkimustyöhön, esimerkiksi arkeologisille kaivauksille.

Vapaa-ajan asunnon perinteinen ympäristö on monille tärkeä osa arjesta irtautu-

mista. Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot.

35

Kaikkien ympäristöä koskevi-en päätösten tulee perus-

tua riittävään tietoon. Kun jokaisen kun-nan muinaisjään-nöksiä, rakennuksia

ja rakennettuja ympäristöjä koskevat tiedot ovat ajan tasalla, maanomistajien ja -käyttäjien oikeusturva toteutuu yhtäläisesti.

Ennestään tuntemattomia muinaisjäännök-siä ja esihistoriallisia esi-

neitä löytyy jatkuvasti esimerkiksi peltoja muokattaessa, raken-nustöissä tai maata muuten kaivettaessa. Rakennus- ja maise-makohteet ovat helpommin näkyvillä, joten suurin osa niistä on ainakin paikallisesti tun-nettuja, vaikkei niiden arvoa olisikaan kirjattu virallisesti.

Miten a rvokkaat koht e e t l öy tyvät ?

Kivikirveet ja -taltat ovat yleisimpiä museolle ilmoitettuja löytöjä.

Kuvat: Reetta Lepistö, Tampereen museot.

36 36

Järjestelmällisemmin tietoa kulttuuriympä-ristökohteista kerätään yleensä inventoinneil-la. Inventoinnissa et-sitään, kartoitetaan ja dokumentoidaan esimer-kiksi muinaisjäännökset tai arvokkaat rakennetut ympäris-töt tietyltä alueelta ja määritellään niiden arvo.

Asukkaat ja kiinteistön tai maan omistajat ovat oman elinympäristönsä asiantuntijoita. Heidän toivotaan osallistuvan inventointeihin välittämällä tutkijalle tietoa alueiden raken-nuksista, muista rakennelmista ja historiasta. Tärkeitä tietolähteitä ovat myös vanhat va-

lokuvat, kartat ja muut dokumentit. Tiedon ke-rääminen voi olla myös yhteistyötä erilaisten kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kesken.

Inventointihankkeille on mahdollista saada rahoitusta

esimerkiksi EU:n rakennera-hastoista.

Monissa kunnissa on tehty kulttuuri-ympäristöohjelmia, joissa kartoitetaan paikal-lisesti arvokkaita kohteita ja annetaan ohjeita niiden hoidosta. Muita tietolähteitä ovat esi-merkiksi kirjat Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, Rakennettu kulttuuriympäristö ja Pirkan-maan kiinteät muinaisjäännökset.

37

Arkeologista inventointia Ruoveden maastossa kivikauden asuinpaikalla. Kuva: Timo Jussila, Mikroliitti Oy.

38 38

Toimenpide

Arkeologisen kohteen maastotar-kastus

Rakennetun ympäristön maastotarkastukset

Arkeologinen inventointi tai rakennusinventointi

Arkeologinen kaivaus

Maastokatselmus

Koekaivaus

Ku l t tuur i ympär i s tön tutk imus tapo ja

Tavoitteet

Yksittäisen löydön (esine tai raken-nelma) paikantaminen maastossa, löydön arviointi

Kartoitetaan rakennuskohdetta tai aluetta koskeva tilanne; onko ky-seessä suojelu tai muu ajankohtai-nen asia

Selvittää säilyneet muinaisjäännök-set tai rakennetut ympäristöt ja missä ne sijaitsevat

Tutkitaan muinaisjäännös tieteelli-sin menetelmin

Arvioidaan hankkeen vaikutus mui-naisjäännökseen, työhankkeen to-teutustavan harkinta

Selvittää miten laaja muinaisjään-nös on, mikä on sen säilyneisyys ja arvo

Toteuttamistapa

Löytäjä on yleensä mukana oppaana

Viranomaisen, esimerkiksi maakun-tamuseon rakennustutkijan tekemä maastokäynti yhdessä omistajan ja muiden asianosaisten kanssa

Etsintä ja dokumentointityö maas-tossa, arkeologinen inventointi ei sisällä kaivausta

Erilaisia toteuttamistapoja

Mukana yleensä hankkeen toteutta-ja ja esim. kunnan rakennustarkas-taja

Yhden muinaisjäännöksen suppea maastotutkimus, esim. koekuopitus

39

Pelastuskaivaus

Työkohteen arkeologinen seuranta

Rakennusdokumentointi, pintatutkimukset

Rakennuksen kuntotutkimus

Rakennuksen kuntoarvio

Muinaisjäännöksen tutkiminen ja poistaminen kokonaan jonkin työ-hankkeen kohdalta

Arkeologi seuraa tuleeko työhank-keessa esille muinaisjäännökseen viittaavia jälkiä, työn pysäyttämi-nen tarvittaessa

Tiedon kerääminen kulttuuriperin-nöstämme, kartoittaa rakennuksen eri vaiheita korjaussuunnittelun perustaksi

Määritellään rakennuksen tekninen kunto

Määritellään rakennuksen yleis-kunto

Arkeologinen kaivaus, jossa tal-lennetaan yksityiskohtaisesti tie-toa muinaisjäännöksestä

Seurantatutkimus, esim. kaivinkone työskentelee arkeologin tarkkail-lessa paljastuvia maakerroksia

Esim. konservaattorin tekemä pin-tatutkimus, jossa tutkitaan tapetti-, maali- tai rakennekerroksia

Mittamaalla ja rakennusosia avaa-malla selvitetään rakennuksen kun-to, vauriot ja niiden aiheuttajat

Määritellään rakennuksen yleis-piirteinen kunto silmämääräisesti arvioiden

Toimenpide Tavoitteet Toteuttamistapa

40 40

Maankäyttöä suunnitellaan kaavoittamalla

Maankäyttöä - toisin sanoen rakentamista, toimintojen sijoittelua ja yhdyskuntien kehit-tämistä - suunnitellaan kaavoittamalla. Kult-tuuriympäristön suojelu tapahtuukin nykyään yleisimmin ja tehokkaimmin asema- ja yleis-kaavojen avulla.

Kunnat laativat aluettaan koskevat suun-nitelmat ja ne vahvistetaan kunkin kunnan demokraattisissa päätöselimissä. Kunnan- tai kaupunginvaltuustot päättävät siis esimerkik-si yleis- ja asemakaavoista. Kuntien toimintaa valvoo alueellinen ympäristökeskus yhteistyös-sä maakuntamuseon, Museoviraston, tiehallin-non, maakuntaliiton ja muiden viranomaisten

kanssa. Kaavoitusprosessissa kuullaan myös kansalaismielipiteitä ja -aloitteita, ja kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus vaikuttaa kaavan lopputulokseen. Käytännössä suunnitteluun voi osallistua jättämällä mielipiteensä kirjalli-sesti tai osallistumalla keskustelutilaisuuksiin. Kaavan vahvistamispäätöksestä voi tarvittaessa valittaa.

Maankäytön suunn i t t e lu j a ku l t tuur i ympär i s tön suo j e lu

41

Osallistumis- ja arviointisuunnitelman laa-timinen

luonnoksen laatiminen

ehdotuksen laatiminen

kaavan vahvistaminen

Kaavo i tuk s en e t eneminen :

Kaava Miten voi vaikuttaa

ilmoittautuminen osalliseksi

muistutusten jättäminen kirjallisesti tai suul-lisesti

muistutusten jättäminen kirjallisesti tai suul-lisesti

valittaminen kaavan vahvistamista koskevasta päätöksestä

42 42

Merkittävissä kulttuuriympäristöissä uudis-rakentaminen, esimerkiksi suuri tiehanke tai uuden teollisuusalueen perustaminen, edellyt-tää hankkeen vaikutusten tarkkaa arviointia. Muun muassa kulttuuriympäristön arvojen ja ominaispiirteiden selvittäminen on tärkeää. Näin maankäytön suunnittelusta tulee pitkä-jänteistä ja harkittua, mikä parantaa maanomis-tajien ja asukkaiden oikeusturvaa.

Muinaisjäännökset ja raken-nettu ympäristö kaavoituksessa

Muinaisjäännökset ovat aina rauhoitettuja ja kaikki tunnetut muinaisjäännökset ovat Mu-seoviraston ylläpitämässä valtakunnallisessa muinaisjäännösrekisterissä. Pirkanmaalla ajan

Tampereen Tammelan pientalojen väliin nousee uusia kerrostaloja.


tasalla oleva tilanne selviää maakuntamuseon tietokannasta.

Jo suunnittelun alkaessa on syytä kysyä maakuntamuseosta ajan tasalla olevia tietoja muinaisjäännöksistä. Kaavoitushankkeen osal-listumis- ja arviointisuunnitelma, luonnos ja ehdotus lähetetään museoviranomaiselle lau-suntoa varten. Museon arkeologi tarkistaa, tunnetaanko alueelta tai sen läheisyydestä mui-naisjäännöstä.

43

• Mikäli inventointitiedot ovat vanhen-tuneet, arvioidaan inventoinnin tarve ja mahdollinen aikataulu. • Muinaisjäännökset merkitään kaikkiin kaavoihin rauhoitettuina suojelukohtei-na (SM tai sm), eikä jäännöksen ja suo-ja-alueen paikalle saa kaavassa osoittaa muinaisjäännöksen säilymistä uhkaavaa maankäyttöä.

Rakennusten kulttuurihistorialliset arvot sen si-jaan määritellään tutkimuksella, esimerkiksi ra-kennusinventoinnilla. Inventoija tekee esityksen kohteen arvoiksi ja niistä käydään keskustelua kaavoituksen yhteydessä. Ratkaisun perustee-na ei aina ole kulttuurihistoriallinen arvo, myös muut intressit otetaan huomioon.

Inventoija tarkastaa rikkonaista tienpiennarta, jossa saattaa erottua kivikauden

asuinpaikan jälkiä. Kuva: Timo Jussila, Mikroliitti Oy.

44 44

Kaavoitusjärjestelmämme koostuu seuraavista tasoista:

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteetValtioneuvoston näkemys valtakunnallises-ti merkittävistä alueidenkäytön kysymyksistä. Päätöksessä ei oteta kantaa kysymysten ratkai-suun, vaan tavoitteet toteutuvat maakuntien ja kuntien maankäytön suunnittelussa. Tavoitteis-sa edellytetään muun muassa valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyttämistä.

Maakuntakaava Sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa. Toimii ohjeena yleis- ja asemakaavoitukselle.

Yleiskaava Maankäytön pääperiaatteiden yleissuunni-telma, jota usein tarkennetaan asemakaaval-la. Maaseudulla yleiskaava jää usein ainoaksi maankäyttösuunnitelmaksi. Yleiskaavassa voi-daan nimetä arvokkaita kohteita ja alueita ja antaa niiden säilyttämistä koskevia, suosituk-senomaisia määräyksiä. Määräykset eivät saa olla maanomistajan kannalta kohtuuttomia.

AsemakaavatTarkkoja maankäyttösuunnitelmia, joissa mää-ritellään mitä, mihin ja kuinka paljon voi ra-kentaa. Asemakaavoissa voidaan antaa sitovia suojelumääräyksiä sekä määräyksiä esimerkiksi rakennuksen sisätilojen säilyttämisestä.

45

Yhteiset kulkutiemme

Tiet ovat toiminnan ja maiseman runko.

Vanhastaan mutkikkaiksi muotoutuneet,

hitaasti kuljettavaksi tarkoitetut, sorapin-

taiset kylätiet ovat muutoksen kourissa.

Liikennemäärät lisääntyvät. Vaikka käytän-

nössä kyseessä on eniten tien varren asuk-

kaita koskettava asia, satoja vuosia vanha

tie on myös yhteistä rakennettua kulttuu-

riperintöämme. Teitä voidaan parantaa ym-

päristöön sopivalla tavalla luopumalla tien

voimakkaista suoristuksista ja tasauksista

sekä harkitsemalla asvaltoinnin tarpeelli-

suutta. Asvaltti kuuluu ensi sijassa kau-

punki- ja valtatieympäristöihin ja soratien

voi kunnostaa ilman kestopäällystystäkin.

Asvaltointi ja tien suoristaminen nostavat

nopeuksia ja vähentävät turvallisuutta.


46 46

Muinaisjäännösten suojelu

Muinaisjäännös on rauhoitettu muinais-muistolailla, ja siihen kuuluu suoja-alue.

Suojelu on arkeologisen perinnön siirtämistä tuleville polville. Maanomistajalle muinaisjään-nös on usein mielenkiintoinen osa elinympä-ristöä, jolloin sen suojelu on luontevaa. Aina ei ole mahdollista välttää sitä, että muinaisjäännös vaikeuttaa maankäyttösuunnitelmia ja aiheuttaa epätietoisuutta. Muinaisjäännöksestä voi tulla rasite ja haitta. Silloin suojelu on nimike toimen-piteille, jotka auttavat sovittamaan rauhoitukses-ta syntyviä ristiriitoja. Arkeologin koulutuksen saanut museoviranomainen on maanomistajan lähin yhteistyökumppani muinaisjäännösalueel-la – niin hyvässä kuin pahassakin.

Arkeologit arvioivat koekaivauksen tulosta Kangasalan Sarsan kivikautisel-

la asuinpaikalla. Kuva Aino Nissinaho, Pirkanmaan maakuntamuseo.

47

MuinaismuistolakiLaki on säädetty turvaamaan ainutlaa-tuisen arkeologisen perinnön säilymi-nen muuttuvassa ympäristössä. Se on erityislaki, joka ilmaisee rauhoituksen, määrittelee muinaisjäännökset, toteaa suoja-alueen, velvoittaa selvittämään muinaisjäännökset yleisessä työhank-keessa tai kaavoituksessa ja antaa sään-nökset muinaisjäännöksen löytyessä maata kaivettaessa tai muussa työssä sekä sen tutkimisesta ja hoitamisesta. Laki säätää myös irtainten muinaisesi-neiden löytymisestä ja vedenalaisista löydöistä.

Maanomistajan on tärkeää tuntea mm. lain periaate siitä, että tieto mahdollisista muinaisjäännöksistä tulee hankkia ajoissa ja aina ennen työhankkeen aloittamis-ta. Näin vältetään rakentamisen aikana muinaisjäännöksistä johtuvat odottamat-tomat yllätykset, työn viivästyminen ja siihen mahdollisesti liittyvät taloudelliset

menetykset.”Jos maata kaivettaessa löytyy ennes-

tään tuntematon muinaisjäännös, työ on muinaisjäännöksen kohdalla keskeytettä-vä heti ja paikalla tehdään arkeologinen tutkimus.”

Muinaismuistolain rikkomisesta on säädetty rangaistukset Muinaismuistolais-sa ja Rikoslaissa.

RakennussuojelulakiSuojelee erityisesti niitä kohteita, joita ei asemakaavoissa voi merkitä suojelluik-si. Voi koskea yksittäistä rakennusta, sen kiinteää sisustusta, pihapiiriä, pihamaata, puistoa tai kokonaista aluetta

Asetus valtion omistamien rakennusten suojelustaTäydentää edellistä lakia ja koskee valtiol-le kuuluvaa rakennuskantaa. Voi koskea

yksittäistä rakennusta, sen kiinteää sisus-tusta, pihapiiriä, pihamaata, puistoa tai kokonaista aluetta

Maankäyttö- ja rakennuslakiMaankäyttöä ja rakennusperinnön vaali-mista keskeisimmin ohjaava laki. Antaa määräyksiä kaavoituksesta, rakentamises-ta, selvitysten tekemisestä ja vaikutusten arvioinnista.

KirkkolakiSuojelee automaattisesti evankelis-lute-rilaiset, ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot, kirkolliset rakennukset, kirkkomaat ja niihin liittyvät rakenteet. Uudemmat kirkot voidaan suojella erillisellä päätök-sellä.

48 48

Rakennusten suojelu

Rakennusten säilymisen ensisijainen tae on

se, että omistajat pitävät ne kunnossa. Pitkällä

aikavälillä rakennuksia voidaan suojella myös

lainsäädännöllisin keinoin. Yleisin tapa määri-

tellä rakennus suojelukohteeksi on laatia ase-

makaava, johon sisältyy suojelumerkintä ja

määräys. Suojeluvelvoite voi koskea yksittäistä

rakennusta tai rakennusryhmää, aluetta tai pi-

hapiiriä rakennuksineen, rakenteineen ja istu-

tuksineen.

Tirkkosen talo on yksi Pirkanmaan reilusta kymmenestä rakennussuojelulain nojal-

la suojellusta kohteesta. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

49

E lämää ku l t tuur i ympär i s tö s s ä

Arkielämä on muovannut kulttuuriympäristöä

ja osana arkea se säilyy ja kehittyy parhaiten.

Elämä arvokkaassa kulttuuriympäristössä vaa-

tii kuitenkin ympäristön huomioimista. Niin

yksittäistä muinaisjäännöstä kuin laajempaa

pihapiiriäkin tulee hoitaa kokonaisuutena. Ar-

vokkaan kulttuuriympäristökohteen ymmär-

rettävyys voi kadota, jos sen ympäristö muut-

tuu voimakkaasti.

Erityisen tiukassa puristuksessa ovat kasvavien kaupunkien keskellä olevat vanhat

maalaisympäristöt. Maatilojen pellot on rakennettu täyteen ja vanha päärakennus

on jäänyt uusien talojen keskelle.

Kuva: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo

50 50

Vesijohtolinjaa kaivetaan arkeologin seuratessa työtä.

Kuva: Ulla Lähdesmäki, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Koti haudan partaalla

Muinaisjäännös rajoittaa aina maanomistajan oikeutta käyttää maataan. Monissa tapauksissa muinaisjäännös ei kuitenkaan muuta arkista elämää alueella. Esimerkiksi maata kaivettaes-sa tai uusia rakennuksia suunniteltaessa mui-naisjäännös on kuitenkin otettava huomioon. Lain mukaan muinaisjäännökseen ei saa puut-tua millään tavalla – sitä ei voi kaivaa, purkaa, muuttaa tai peittää, jottei jäännös rikkoutuisi ja sen sisältämä tieto tuhoutuisi. Muinaisjään-nökset on luokiteltu 1.-3. luokkaan, koska ne eivät aina ole esimerkiksi säilyneisyydeltään saman arvoisia.

Seuraavat esimerkit koskevat yksityistä maanomistajaa ja pienehköjä työhankkei-

ta. Museoviranomainen ratkaisee kuhunkin hankkeeseen sopivat toimintatavat, jotka pe-rustuvat muinaismuistolain säädöksiin.

Kunnan, muun julkisen yhteisön tai suuren yksityisen tahon työhankkeissa arkeologiset selvitykset ja tutkimukset kustantaa hankkeen toteuttaja. Pienemmissä yksityisissä hankkeis-sa Museoviraston koekaivausryhmä voi tutkia kohteita valtion varoilla erikseen sovittavalla aikataululla.

51

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Vammalan Kallialassa.

Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo

52 52

Peltojen viljely

Metsänhoito

Normaalissa kyntösyvyydessä voidaan viljellä entiseen tapaan.

Metsäsertifi ointiin sisältyy mj:n huomioon ottaminen muinaismuistolain mukaisesti.

Mj-alueella maata ei saa rikkoa tai kaivaa.

Mj:n päälle ei kaadeta puita tai kasata hak-kuutähteitä.

Tarkempia toimintaohjeita museovirastosta ja tapiosta.

Kun pa i ka l l a on muina i s j äännö s :

53

Pihan, omakotitalon tai loma-asunnon rakentaminen

Pellon raivaus tai salaojitus

Vesi- ja viemärilinjan, tien tms. rakentaminen

Hankkeelle haetaan lupa, asiassa pyydetään mu-seoviranomaisen lausunto. jos mj on tarpeeksi etäällä rakentamispaikasta, hankkeen voi toteut-taa suoraan. Arkeologi arvioi etäisyyden riittä-vyyden.

Jos rakentamispaikalla tai sen välittömässä lähei-syydessä on mj, jonka rajoja ja arvoa ei tunneta, rakennuspaikka siirretään etäämmälle muinais-jäännöksestä

Jos se ei ole mahdollista, mj:llä voidaan tehdä koekaivaus (museoviraston koekaivausryhmä¹), jossa selvitetään, voiko rakentaa

1. kaivaustuloksen perusteella voi rakentaa• joko suoraan tai arkeologin seuratessa työtä tai• muinaisjäännöksen pelastuskaivauksen jälkeen, jolloin rauhoitus on päättynyt

2. jos tulos osoittaa, että paikalla on ainutlaatui-sen arvokas mj, se tulee säilyttää koskemattomana eikä rakennushanketta voi toteuttaa• kajoamislupahakemus ympäristökeskukselle jos lupaa ei myönneta, korvauskanne²

mj = muinaisjäännös ¹ museovirasto antaa tietoja koekaivausryhmän aikataulusta. ² kajoamisluvasta ja korvauskanteesta on säädetty erityisiä ehtoja muinaismuistolaissa (11-12 §).

54 54

Muinaisjäännös hyvässä hoidossa

Muinaisjäännöksiä hoidetaan pitämällä nii-tä ympäröivä kasvillisuus kurissa. Näin ne hahmottuvat paremmin maisemassa ja voivat maanomistajan niin halutessa olla myös ope-tus-, nähtävyys- ja matkailukohteita. Muinais-jäännöksen hoidossa tulee ottaa huomioon Muinaismuistolaissa muinaisjäännösten hoi-dosta erikseen säädetyt periaatteet. Arkeologit antavat käytännön neuvoja esimerkiksi mui-naisjäännösalueella olevan pihapiirin hoidosta.

Muinaisjäännösten hoidosta vastaa Mu-seovirasto, joka voi antaa maanomistajalle tai kolmannelle osapuolelle (esim. yhdistys tai seura) hoitoluvan. Helpoimmin muinaisjään-nöksiä hoidetaan osana muuta tilan- tai ympä-

ristönhoitoa, ja siihen on saatavissa rahoitusta TE-keskukselta. Hoidossa pyritään käyttämään perinteisiä työtapoja, mutta myös nykyaikaiset menetelmät ovat mahdollisia. Muinaisjäännös-tä ei voida hoitaa ilman maanomistajan lupaa.

Laiduntaminen on pitänyt kasvillisuuden matalana rautakauden hautaröykkiöllä.


55

Muinaisjäännöksen hoitolupaa haetaan Museovirastolta vapaamuotoisella hake-muksella, josta ilmenevät• muinaisjäännöksen nimi ja sijainti, kiin-teistöt rajoineen sekä maanomistajat• jokaisen maanomistajan kirjallinen suostumus hoitoon• karttaotteelle merkitty hoitoalue ja hoi-tosuunnitelma (=hoidon perustelut ja ta-voite, aikataulu, toimenpiteet ja ylläpitä-vän hoidon järjestelyt)• hankkeen vastuullinen johtaja ja toteut-taja

Ohjeita suunnitelman ja hakemuksen laatimisessa saa Museoviraston muinais-jäännösten hoitoyksikön Hämeen toimi-pisteestä.

Kulttuuriympäristön hoitamisessa käytetään usein perinteisiä työmenetelmiä.

Kuva: Olli Soininen, Museovirasto.

56 56

Kulttuuriympäristöystävälli-siä valintoja

Jos metsität peltoa, säästä vuosisatoja

käytössä olleet ja metsitä nuorimmat

pellot. Vanhimmista peltoalueita saat

tietoa vanhoista tilus- tai isojakokar-

toista, joiden kopioita voi tiedustella

maanmittauslaitosten arkistoista.

Perinteisen rakennuksen puutarha- ja

piha-alue kuuluvat kokonaisuuteen, jon-

ka uusimisessa harkinta on paikallaan.

Mieti, sopivatko asvaltointi, voimakkaat

katetut pengerrykset, vesiaiheet yms.

pihallesi vai löytyisikö perinteeseen pa-

remmin istuvia ratkaisuja. Puutarhakas-

veistakin on nykyään saatavilla vanhoja

maatiaislajikkeita, joiden menestys il-

mastossamme on testattu.

Jos suunnittelet uusia talousrakennuk-

sia maatilallesi, sijoita ne mieluummin

erilliseen ”talouspihaan” kuin vanhan

perinteisen asuinpihan yhteyteen. Tätä

itse asiassa perinteistä tapaa on toteu-

tettu onnistuneesti monilla paikoilla.

Vanha piha perinteisine rakennuksineen

säilyy eheänä kokonaisuutena ja uudet

mittakaavaltaan usein massiiviset talo-

usrakennukset muodostavat oman koko-

naisuutensa.

Jos olet aikeissa myydä haja-asu-

tusalueella olevaa maatasi omakotiton-

teiksi, valitse sellainen alue, joka ei ole

vanhojen rakennusten ja maiseman kan-

nalta keskeinen. Yksikin ”vääränlainen”

rakennus esimerkiksi näkyvällä paikalla

keskellä kylää saattaa pilata maiseman.

Laajat, avoimet peltomaisemat ovat täs-

sä suhteessa erityisen haavoittuvia.Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

57

Miltä meidän taloa suojellaan?

Jos rakennus on merkitty suojelukohteeksi, se tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että rakennus tulisi säilyttää. Suojelun yhteydessä annettu erillinen suojelumääräys selvittää tarkemmin tarkoit-taako päätös, ettei rakennusta saa missään ta-pauksessa purkaa, vai onko kyseessä enemmän suosituksenomainen tavoite.

Suojeltua taloa voi asua ja kunnostaa nor-maaliin tapaan, mutta arvokohteeseen kannat-taa suhtautua kunnioituksella. Jos suojelu aihe-uttaa omistajalleen kohtuutonta haittaa, syntyy korvausvelvollisuus. Kohtuuttomia eivät ole esimerkiksi tavanomaisen kunnossapidon ai-heuttamat kustannukset. Lisätietoja suojelu-määräyksen sisällöstä saa kunkin paikkakun-

nan kaavoituksesta vastaavalta viranomaiselta ja maakuntamuseosta.

Arvorakennus saa kulua käytössä

Arvokkaiden rakennusten säilymisen turvaa vain sopiva käyttötarkoitus. Rakennus on aina kokonaisuus, johon kuuluvat myös sisätilat tila-ratkaisuineen. Käytön tulisi soveltua rakennuk-sen ominaispiirteisiin, joten esimerkiksi van-hasta, paritupatyyppisestä talonpoikaistalosta saattaa olla vaikeaa tehdä nykyaikaista asuntoa rikkomatta rakennuksen alkuperäisiä huone-järjestelyitä ja rakenteita. Joskus omat tavoit-teet ja rakennuksen antamat mahdollisuudet eivät sovi yhteen. Mikäli on vasta etsimässä

58 58

perhee l leen uutta kotia, on tällaisissa

tapauksissa parasta jatkaa omiin tarkoituksiin sopivan talon etsimistä.

Käytöstä pois jääneelle talousrakennukselle voi olla vaikea löytää käyttötarkoitusta. Mitä tehdä esimerkiksi maatilan vanhalle riihelle tai heinäladolle, joka uhkaa lahota pellon reunal-le? Jokainen maatalon pihapiirin rakennus on arvokas osana kokonaisuutta ja siten säilyttämi-sen arvoinen, parhaimmillaan aidossa ympäris-tössään eikä esimerkiksi siirrettynä kesämökin rantasaunaksi. Ennakkoluulottomasti mietti-mällä vanhasta piharakennuksesta voi löytyä tila esimerkiksi harrastuksille, saunalle tai kun-nollisen kokoiselle kodinhoitohuoneelle.

Kun haluan remontoida, pur-kaa tai rakentaa uutta

Rakentamisen luvanvaraisuudesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä kunta-kohtaisissa rakennusjärjestyksissä. Laajempaa remonttia varten tarvitaan rakennuslupa, jos-ta päättää kunnan rakennusvalvontaviran-omainen. Rakennus- ja remontointihankkeita suunnitellessa kannattaa ensin selvittää oikeat menettelytavat oman kunnan rakennusvalvon-nasta. Myönnetystä rakennusluvasta voivat va-littaa muun muassa naapurit.

Rakennusvalvontaviranomaiset neuvottele-vat Museoviraston tai maakuntamuseon kanssa siitä, ovatko muutosaikeet sopivia arvokkaaksi määriteltyyn, esimerkiksi asemakaavalla suo

Katon kunnostaminen, vaikka aaltopellillä, antaa yleensä aikaa miettiä rakennuksen tulevaisuutta.

Kannattaa myös tarkistaa, ettei rakennus ole pihamuutosten yhteydessä jäänyt maan sisään lahoamaan.

Kuva: Tapani Koiranen, Pirkanmaan maakuntamuseo

59

Lisäeristäminen ei aina maksa itseään takaisin

Rakennuksen vetoisuus saattaa johtua

huonosti tiivistetyistä liitoksista tai ylä-

ja alapohjan riittämättömistä, ehkä pai-

nuneista eristeistä. Rankarakenteisissa,

purueristeisissä taloissa eristeet painu-

vat usein ikkunoiden alta, jolloin kylmä

pääsee sisälle. Lämmin ilma nousee ylös-

päin ja karkaa yläkautta, joten eristettä

kannattaa lisätä ullakolle. Lisäeristeen

asentaminen rakennuksen ulkopuolelle

pilaa vanhan rakennuksen mittasuhteet.

Sisäpuolelle asetettava huokoinen kuitu-

levy on usein hyvä ratkaisu esimerkiksi

hirsiseinän pintalämpötilan ja tiiviyden

lisäämiseksi, mutta tällöin lisäeristämi-

nen voi pilata sisätilan arvokkaat vanhat

tapetit.

Perinteisillä materiaaleilla

Vanhan rakennuksen korjaaminen käy

luontevasti vanhoilla tai niitä vastaavilla

materiaaleilla ja menetelmillä. Kannat-

taa perehtyä siihen, millaisia rakennus-

teknisiä ratkaisuja ja materiaaleja talos-

sa on aikanaan käytetty, ja suunnitella

toimenpiteet sen pohjalta. Hirsiseinää ei

esimerkiksi kannata tiivistää muovikal-

volla, koska se muuttaa seinärakenteen

ja saattaa vaurioittaa taloa.

Suunnittele ja säästä

Ennen korjaustoimia kannattaa tutus-

tua taloon tarkasti, mieluiten asua sii-

nä vuosi. Tällä tavoin välttää turhat ja

hätiköidyt toimenpiteet. Liian kovakou-

rainen korjaus hävittää usein ne vanhat

piirteet, joiden vuoksi talo on ostettu ja

remonttiin ryhdytty.

Kuva: Anna-Lea Nissi.

60 60

jeltuun rakennukseen. Rakennuksen omistaja voi itsekin kysyä esimerkiksi maakuntamuseon näkemystä jo siinä vaiheessa, kun uudisraken-nus tai remontti on vielä suunnitteluasteella. Näin parhaat menettelytavat saadaan selville ajoissa, eikä aikaa kulu suunnitelmien mahdol-liseen korjailuun.

Remontin suunnitteluun kannatta panos-taa. Apuna voi käyttää vanhojen rakennusten kuntotutkimuksiin, rakenne- ja arkkitehti-suunnitteluun pätevöityneitä henkilöitä. Kun muutokset halutaan tehdä rakennuksia säästä-vällä tavalla, ammattilaisen avulla huomataan usein, että remonttia vaativia kohteita onkin kuviteltua vähemmän. Rakennusten korjaa-minen vaatii tietoa vanhoista rakentamistavois-ta sekä oikeaa asennetta. Nykyään käytännön

töihin koulutetaan taas perinnerakentamisen osaavia henkilöitä, Pirkanmaalla muun muas-sa Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitok-sessa. Remontin suunnittelussa pääsee alkuun esimerkiksi kutsumalla Pirkanmaan maakun-tamuseon perinnerakennusmestarin ilmaiselle neuvontakäynnille.

Lain mukaan rakennuksen purkaminen ei saa hävittää rakennetun ympäristön perinne- tai kauneusarvoja. Asemakaava-alueella ra-kennuksen purkamiseen tarvitaan purkulupa. Lupaa haetaan paikalliselta rakennusvalvonta-viranomaiselta. Jos purettavaksi suunnitellaan hyvin pienimuotoista rakennelmaa, esimerkik-si huusia, tai toimitaan asemakaava-alueen ul-

Vanhojen ikkunoiden kunnostamisesta selviää kokemattomampikin Remontti -Reiska.

Ikkunat ovat merkittävä osa vanhan rakennuksen ilmettä. Ikkunoita vaihtamalla hävite-

tään pala rakennuksen historiaa. Vasemmalla vanha, oikealla uusi ikkuna.

Kuvat: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

61

Rakennuksen purkamiseen asemakaava-alueella tulee hakea purkulupa. Purku talo

Tampereelta. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Haastava rakennuspaikka on vanha, rakennuskannaltaan yhtenäi-

nen alue, esimerkiksi jälleenrakennuskauden omakotialue. Tässä

uusi talo (oik.) istuu hyvin ympäristöönsä. Kuva Hannele Kuitunen,

Pirkanmaan maakuntamuseo.

kopuolella, riittää purkuilmoituksen teko kun-nan rakennusvalvontaan. Perustellusta syystä, esimerkiksi jos kohteella oletetaan olevan kulttuurihistoriallista arvoa, tällaisessakin tapa-uksessa voidaan vaatia purkuluvan hakemista.Ilmoitus on siis syytä tehdä hyvissä ajoin ennen talopaketin tilaamista. Purkuluvan myöntämi-sestä tai myöntämättä jättämisestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on mm. ym-päristökeskuksella.

Oman kodin rakentaminen on unelmien toteuttamista. Mitä keskeisemmälle alueelle ra-kennushanke sijoittuu, sitä enemmän on kyse meille kaikille yhteisen maiseman muutok-sesta. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää uudisrakennukselta sopivuutta ympäristöönsä.

Arimpia uudisrakennuspaikkoja ovat avoimet peltomaisemat, erityisen arvokasta vanhaa ra-kennuskantaa omaavat taajama-alueet tai ky-läkeskustat.

Kodin suunnittelun tulee lähteä paitsi omista tarpeista myös rakennuspaikasta ja sen ominaisuuksista eli siitä, onko oma idea to-

62 62

teutuskelpoinen suhteessa maaston muotoihin (rinne vai tasamaatalo), ympäröiviin raken-nuksiin (puutaloalueelle ei sovi lohkotiilitalo) tai mittakaavaan (alueella on huoneen ja keit-tiön puutaloja ja itse haluaisit 300 neliömetriä asuinpinta-alaa).

Myös tontin kaavatilanne on syytä tarkistaa ennen tarkemman suunnittelun aloittamista. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota sii-hen, onko alueella arvoja tai suojelumääräyk-siä, jotka rajoittavat tai ohjaavat rakentamista.

Uudisrakentamista koskevia rajoituksia voi liittyä erityisesti alueisiin jotka ovat• inventoinneissa arvokkaiksi määriteltyjä• valtakunnallisesti merkittäviä rakennet-tuja ympäristöjä

• maakunnallisesti merkittäviä rakennet-tuja ympäristöjä• arvokkaaksi todettua peltomaisemaa

Parhaiten ympäristöönsä sopiva rakennus syn-tyy, kun huomioidaan alueen olemassa olevan rakennuskannan ominaispiirteet, kuten mitta-kaava, materiaalit, sijoittelu maisemassa, väritys sekä pihasuunnittelu, ja käytetään samoja peri-aatteita nykyaikaisella tavalla.

63

Lopuk s i

Kulttuuriympäristö elää ja säilyy vain jos siellä eletään, ympäristön suojelun tarkoitus ei ole museoida maisemaa tai taloja. Elinympäristön kehittäminen ja kulttuuriympäristön vaalimi-

nen eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehto-ja. Sovittelemalla menneisyys, nykyaika ja tule-vaisuus kohtaavat ja rikastuttavat ympäristöä.


64 64

arkkitehtuuri, rakennustaide tilan ja massan taidetta, käytännössä tarkoitetaan yleensä jotakin tiettyä tyyliä edustavaa rakennusta tai nimekkään arkkitehdin aikaansaannoksia

esihistoria Suomessa 8400 eKr.–1300 jKr., aika jolta ei ole kirjal-lista lähdemateriaalia, jakautuu kivi-, pronssi- ja rau-takauteen

inventointi etsitään ja kartoitetaan esim. muinaisjäännökset tai arvokkaat rakennetut ympäristöt tietyltä alueelta, pai-kannetaan ja dokumentoidaan ne sekä määritellään nii-den arvo, edellyttää alan koulutusta

inventointiraportti inventoitujen kohteiden paikkatiedot ja lyhyet kuvauk-set

Sana s to

irtolöytö muinaisesine, jonka löytöpaikalla ei todeta kiinteää muinaisjäännöstä, esine on esim. hukattu tai siirtynyt paikalle muualta

isojako viljelymaat ja metsät jaettiin kuten nykyään suuriin, kunkin talon erillisiin lohkoihin, sijoittuu useimmiten 1700-luvulle

kaavoittaminen etukäteissuunnitelma maa-alueen käytöstä

keskiaikaSuomessa 1200–1520, Suomesta tulee osa Ruotsia ja kristillisen kirkon aluetta, rakennetaan kivilinnoja ja –kirkkoja

kivikausi 8400–1300 eKr, veden pinta oli nykyistä korkeammal-la, joten rannoilla sijaitsevat asuinpaikat ovat nykyisin

65

rinteillä, ei tunnettu metalleja, joten tarvekalut valmis-tettiin esimerkiksi kivestä ja luusta, pyyntikulttuuri

kulttuurihistoria ihmisyhteisön henkisten, aineellisten ja sosiaalisten käytäntöjen sekä maailmanhahmottamisen historiaa

kulttuuriperintö kaikki fyysisestä ympäristöstä löytyvät inhimillisen toiminnan jäljet, sisältää tietoa ihmisten elämästä ja toimista sekä taiteellisten ja teknisten taitojen kehi-tyksestä

kulttuuriympäristö ihmisen muovaamaa ympäristöä, esimerkiksi muinais-jäännöksiä, rakennuksia, teitä tai maatalousmaisemaa

kylätontti alue jolla kaikkien kylän tilojen rakennukset sijaitsivat vieri vieressä, yleinen Pirkanmaan eteläosien kylissä 1500–1700-luvuilla

moderni arkkitehtuuri tarkoittaa usein sotien jälkeistä, teollista rakennusta-paa, sille on leimallista yksinkertainen, pelkistetty ul-koasu ja tilaratkaisujen tarkoituksenmukaisuus

modernisoituminen ilmiö, johon kuuluvat mm. rahatalous, työskentely ko-din ulkopuolella, kaupungistuminen ja teollistuminen

muinaisesine yli 100 vuotta vanha esine jonka omistajaa ei enää tie-detä, yhteistä kulttuuriomaisuutta, löytöpaikka tulee ilmoittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon tai Museovi-rastoon

muinaisjäännös ympäristössä säilyneitä ihmistoiminnan jälkiä 10 000 vuoden ajalta: asuinpaikkoja, tulisijoja, työvälineiden valmistuspaikkoja, hautoja ja kalmistoja, uhri- ja muita rituaalipaikkoja, kalliomaalauksia, pako- ja turvapaik-koja, linnoitusrakenteita jne.

66 66

mäkitupa vuokramaalle rakennettu mökki ja juurikasmaa

osallistumis- ja arviointisuunnitelmakertoo käynnistymässä olevasta suunnitteluhankkees-ta: mitä tullaan suunnittelemaan, miten suunnittelu etenee, ketkä suunnitteluun voivat osallistua

perusparantaminen parantaa olennaisella tavalla vanhan rakennuksen tasoa

pronssikausi 1300 eKr.–500 eKr. metallien käyttö tulee vähitellen tutuksi, pyyntikulttuuri

rakennusperintörakennukset ja ihmisten toteuttamat rakenteet kuten tiet, sillat, aidat, torit, puistot, satamat ja kanavat

rakennussuojelu rakennetun ympäristön arvokkaina pidettyjen ominais-piirteiden vaaliminen.

(museon) rakennustutkija museon palveluksessa työskentelevä rakennusperintö-asioiden asiantuntija, jonka tehtäviin kuuluu mm. ra-kennussuojeluasioiden seuranta ja tutkimustyön koor-dinointi

rautakausi 500 eKr–1300 jKr, metallien käyttö ja maatalous yleis-tyvät, kansainvälinen kauppa ulottuu Suomeen

sarkajakokylän jokaisesta pellosta jaettiin tiloille niiden verolu-kua vastaava määrä sarkoja eli tilan maat koostuivat eri pelloilla sijaitsevista kapeista kaistaleista

67

suoja-alue Muinaismuistolaki määrää muinaisjäännöksen ympärille suoja-alueen, joka turvaa jäännöksen säilymisen ehjä-nä ja ymmärrettävänä muuttuvassa ympäristössä

torppa päätilasta erottamaton vuokratila

tyyppitalo valmiiden, rakennuspaikkaa huomioimattomien, monis-tettaviksi tarkoitettujen piirustusten mukaan rakennet-tu talo

viranomaisneuvottelu Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen neuvottelu maankäyttöhankkeen aloitusvaiheessa sekä tarvittaes-sa myöhemminkin, jos ristiriitoja on paljon

68 68

Suojelu-, kaavoitus- ja lupa-asiat

Museovirasto, Nervanderinkatu 13 / PL 913, 00101 Hki, www.nba.fi , puh. (09) 40501- Ylin kulttuuriympäristön suojelusta vastaava toimija, joka on siirtänyt osan tehtävistään maakuntamuseoille - Arkeologian osasto (esihistoriallisten muinaisjään-nösten suojelu ja tutkimus, muinaisjäännösten hoito, vedenalaisten löytöjen suojelu ja tutkimus)- Rakennushistorian osasto (historiallisen ajan muinais-jäännösten suojelu ja tutkimus, rakennetun ympäristön suojelu ja tutkimus)

Pirkanmaan maakuntamuseo,Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi /vapriikki, puh. (03) 3146 5140- muinaisjäännöksiin ja arkeologiaan liittyvät asiat (arkeologi Ulla Lähdesmäki)- rakennusten arvoon tai suojeluun liittyvät asiat (rakennustutkija Hannele Kuitunen)- vanhojen rakennusten kunnostamiseen liittyvät asiat (perinnerakennusmestari Tapani Koiranen, rakennustutki-ja Hannele Kuitunen)- kaavoitukseen liittyvät asiat, kun kaava koskee kulttuu-rihistoriallisesti arvokasta ympäristöä (yksikön päällikkö

Tuija-Liisa Soininen, arkeologi Ulla Lähdesmäki, raken-nustutkija Hannele Kuitunen)

Pirkanmaan ympäristökeskus, Rautatienkatu 21 B / PL 297, 33101 Tampere, www.ymparisto.fi , puh. (03) 242 0111- maankäytön seuranta, rakennusperinnön suojelun seuranta, lainsäädännöllinen asiantuntemus

Pirkanmaan liitto, Nalkalankatu 12 / PL 76, 33201 Tampere, www.pirkanmaa.fi /liitto, puh. (03) 248 1111- maakuntakaavoitus

Kaupunkien/kuntien rakennusvalvontaviranomaiset, rakennustarkastajat- rakennuslupa-asiat, purkulupa-asiat

Kaupunkien/kuntien kaavoituksesta vastaavat viranomaiset- uudisrakentaminen, rakennuspaikat, rakennusten suojelu kaavoituksella

Aluearkkitehdit- useamman kunnan yhteisiä kaavoituksen ja rakentami-sen asiantuntijoita

Mis tä s aa t i e toa ?

Helena Väisänen: Viiala, UrjalaMarja-Liisa Mytkäniemi: Luopioinen, Pälkäne, SahalahtiSirkka Sortti: Mänttä, Ruovesi, Vilppula

Tärkeitä tietolähteitä- Seutukaava 1997, maakuntakaavaehdotus 2004- Maankäyttö- ja rakennuslaki- Muinaismuistolaki

Tietoa Pirkanmaan kulttuuriympäristöstä

Pirkanmaan maakuntamuseo,Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi /vapriikki, puh. (03) 3146 5140- Pirkanmaata koskevat inventointiaineistot- maakuntamuseon tutkijat vastaavat kulttuuriympäris-töä koskeviin kysymyksiin

Kaupunkien/kuntien kaavoituksesta vastaavat viranomaiset - kuntaa koskevat inventointiaineistot

69

Kirjallisuutta- Arkkitehtuurin ABC. Löytöretki rakennettuun ympäris-töön. SAFA 2004.- Eeva Eitsi ja Pauliina Tiusanen Kangasalan maaseutu-alueiden kulttuuriympäristöohjelma. Kangasalan kunta 2004.- Mistä tietoa rakennusten historiasta? Lähdeopas ammattilaisille ja asianharrastajille. Suomen rakennus-taiteen museo 2001.- Eija Teivas ja Annu Tulonen Nokian kulttuuriympäristö-ohjelma. Pirkanmaan ympäristökeskus 2001.- Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Tampereen seutukaavaliitto 1990.- Lauri Putkonen Rakennettu kulttuuriympäristö. Valta-kunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäris-töt. Ympäristöministeriö ja Museovirasto 1993.- Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Museovirasto, Ympäristöministeriö ja Rakennustieto Oy 2001.- Rakennusperintöstrategia. Osaamista, vastuuta ja voimavaroja rakennusperinnön hoitoon. Valtioneuvoston päätös 13.6.2001. - Eija Teivas Kumpuja ja kivinavettoja. Oriveden kulttuuri-ympäristöohjelma. Oriveden kaupunki 2003.- Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset. Pirkanmaan liitto 1996.

- Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi, Leena Kääntönen, Tiina Schultz, Kirsti Krogerus, Maritta Palokoski Pirkanmaan perinnemaisemat. Pirkanmaan ympäristökeskus 1999.- Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuripe-rinnön hoitoon. Museovirasto 1999.- Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinais-jäännökset. Museovirasto 2001.

Vanhan rakennuksen korjaaminen

Pirkanmaan maakuntamuseo,Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi /vapriikki, puh. (03) 3146 5140- perinnerakennusmestari Tapani Koiranen neuvoo ilmai-seksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostamisessa sekä puhelimessa että paikan päällä.

Historiallisiin rakennuksiin perehtyneet arkkitehdit, tutkijat ja rakennusalan ammattilaiset.- yhteystietoja on kerätty maakuntamuseon Taitajarekis-teriin, jonka voi printata maakuntamuseon www-sivuilta www.tampere.fi /vapriikki tai tilata ilmaiseksi museon toimistosta puh. (03) 3146 5140

Kirjallisuutta- Panu Kaila Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. WSOY 1998.- Museoviraston korjauskortisto- Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Rakentajain kustannus Oy 1987.- Talo kautta aikojen, julkisivujen historia. Rakentajain kustannus Oy 1987.

Kulttuuriympäristön hoito

Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikön Hämeen toimipiste, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre puh. (03) 2124185 / 050-4285556 - arkeologisten kohteiden hoito Pirkanmaalla (tutkija Olli Soininen)

ProAgria Pirkanmaan maaseutukeskus, Näsilinnankatu 48 D / PL 97, 33101 Tre, www.mmtalo.sci.fi , puh. (03) 250 3111-suunnitelmat maatalouden ympäristötuen erityistuki-hakemukseen

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Soidinkuja 4, 00700 Helsinki, www.tapio.fi , puh. (09) 156 21 - muinaisjäännökset metsien käsittelyssä

70 70

Pirkanmaan liitto, Nalkalankatu 12 / PL 76, 33201 Tampere, www.pirkanmaa.fi /liitto, puh. (03) 248 1111- maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen hoidon edistäminen

Maa- ja kotitalousnaiset, Näsilinnankatu 48 D / PL 97, 33101 Tre, www.pirmk.sci.fi /mktn, puh. (03) 250 3111- neuvontaa ja koulutusta kulttuuriympäristön hoitoon

Kansalaisjärjestö ja harrastustoiminta

Arkeologian harrastajayhdistyksiä Pirkanmaalla: www.arkeonet.net

Arkeologian harrastajat Sarsa ry., http://koti.mbnet.fi /sarsa, pj. Heikki Reskola puh. 0400-53 6976 [email protected] , siht. Ritva Salminen puh. 040-5377268 [email protected] arkeologiasta kiinnostuneiden yhdistys

Muinais-Kyrön kulttuuriseura Virka ry., www.verkkomestari.net/~muinaisk

pj. Marianne Kortesoja puh. 050-367 4932 [email protected]ön alueen arkeologiasta ja historiasta kiin-nostuneiden yhdistys

Tavastia Navalis ry., PL 755, 33101 TAMPERE, [email protected] , www.pe.tut.fi /~navalis- vedenalainen arkeologia

Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys, Raija Mikkola puh. 050-532 5309- rakennetun ympäristön historiallisten, kulttuurihistori-allisten ja maisemallisten arvojen säilyminen ja varjelu

Rakennusperinteen ystävät ry., Puolalanpuisto 7 b, 20100 Turku, www.tuuma.net, pj. Hannele Salenius, puh. 040-5307518, [email protected] rakennusperinteestä ja kulttuuriympäristöstä kiinnos-tuneiden valtakunnallinen yhteistyökanava

Vastedes ry, Kehräsaari B, 33200 Tampere, [email protected] , www.vastedes.fi , puh. (03) 214 7046 - edistää sellaisten arvojen ja elämänmuotojen synty-mistä, kehittämistä ja säilyttämistä, jotka poistavat ihmisten ympäristölle ja kulttuurille aiheuttaman uhan

Tampereen rakennussuojeluseura, PL 358, 33101 Tampere, pj. Juha Toutain,puh. 041-5604563

Kotiseutu- ja asukasyhdistykset

Avustukset ja koulutus

Pirkanmaan maakuntamuseo,Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi /vapriikki, puh. (03) 3146 5140- neuvonta ja kulttuuriympäristöopetus

Pirkanmaan TE-keskus, Maaseutuosasto, Kauppakatu 4 / PL 467, 33101 Tre, puh. (03) 256 5300, www.te-keskus.fi /pirkanmaa - ympäristötuen erityistuki maiseman kehittämiseen ja hoitoon

Maa- ja kotitalousnaiset, Näsilinnankatu 48 D / PL 97, 33101 Tre, www.pirmk.sci.fi /mktn, puh. (03) 250 3111- neuvontaa ja koulutusta kulttuuriympäristön hoitoon

71

Pirkanmaan ympäristökeskus, Rautatienkatu 21 B / PL 297, 33101 Tampere, www.ymparisto.fi , puh. (03) 242 0111- avustuksia vanhojen rakennusten kunnostamiseen

Museovirasto, Nervanderinkatu 13 / PL 913, 00101 Hki, www.nba.fi , puh. (09) 40501- avustuksia vanhojen rakennusten kunnostamiseen

72 72

73

Kunnianosoitus maaomistajien tekemälle kulttuuriympäristön hoitotyölle!

Kulttuuriympäristö on ihmisen muovaamaa ympäristöä, esimerkiksi mui-

naisjäänöksiä, rakenuksia, teitä tai maatalousmaisemaa. Maan omistajat

ovat kulttuuriympäristön vaalijoina avainasemassa, mikä edellyttää

tietoa kultturiympäristön arvoista sekä maanomistajan oikeuksista ja

vastuusta. Tämä Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön

julkaisema kirja vastaa moniin kulttuuriympäristössä toimimista koske-

viin kysymyksiin. Oppaan välityksellä Kulttuuriympäristöyksikkö haluaa

tukea maanomistajien työtä yhteisen ympäristömme hyväksi.

Documents

Elämää kulttuuriympäristössä