Naapurissa miehet auttavat naisten töissä vain, jos verhot ovat kiinni.

--

itäsiskot

Matkaajan elämä oli yhtä juhlaa. Sitten ystävistä kallein hylkäsi hänet.

--

reppureissaaja

Hjalliksen edessä poliitikkokin on vain ihminen.

--

hjallis

Groteski on ilmaisjakelulehti. Katso lehden sisältä, mistä sitä saa.

gro·tesque [groh-tesk] // helsingin Yliopiston Viestinnän opiskelijoiden lehti // kulttuuria, kapinaa ja kiimaa!

01n:o

--

MaGaZiNewww.groteski.f i

14 19 38

Ajatmuuttuvat ja meidän kaikkien on muututtava niiden mukana.

Sisältölähtöistä markkinointiviestintääwww.alma360.fi

Alma Media Lehdentekijät on nyt

tapio ikkala // Päätoimittaja

Tässä on se nyT on, kaikkien aikojen GroTeski!

--

pääkirjoitusgroteski

Odotus on päättynyt. Lempeä kevättuuli on kuivattanut painomusteen ja kuljetta-nut uudistuneen Groteskin

Suomenlahden halki Tallinnan painoko-neiden jyskeestä Helsinkiin julistamaan Median ilosanomaa.

Käsissäsi pitelemät 40 lämmöllä ja rakkaudella kirjoitettua, kuvitettua, toi-mitettua ja taitettua sivua ovat syntyneet vilpittömästä halusta tehdä niin visuaali-sesti kuin sisällöltäänkin laadukas lehti.

Ja voin sanoa, että se tehtiin. Kiitos kaikille panoksensa antaneille.

tämän vuoden ensimmäinen Grotes-ki käsittelee sukupuolta. Tarkoituksena oli käsitellä henkilökohtaista ja tunteita herättävää aihetta ennakkoluulotto-malla, ajattelemaan haastavalla tavalla. Jokainen päättäköön itse, kuinka tässä on onnistuttu.

Lehden sivuilta löytyy muun muassa mahdollisesti Suomen vihatuimman

tutkijan mielipide liikkeestä nimeltä feminismi sekä tarina miehestä, joka joutui luopumaan hameestaan elämänsä naisen takia. Lisäksi Groteski selvitti, minkälaiselta lastenvaatemallistojen tarjonta näyttää sukupuolineutraalin kasvatuksen kannalta.

Groteskiin on ilmestynyt myös uusia vakiopalstoja. Miksi kirjoitan –palstalla työkseen kirjoittavat avaavat suhdet-taan kirjoittamiseen, ja Mediakritiikissä tarkastellaan ajankohtaisia mediaan ja viestintään liittyviä ilmiöitä.

Paljon on uuden päätoimituksen myötä muuttunut, mutta lehden henki on säilynyt ennallaan. Alatyyliselle kuvitukselle, kummallisille reportaa-seille sekä kolme viikkoa deadlinesta myöhästyneille jutuille löytyy aina tilaa Groteskista.

Seksistit, feministit, stalinistit ja poliisit, olkaa hyvät.

päätoiMittaja:Tapio Ikkalatapio.ikkala@helsinki.fi

päätoiMittaja:Jussi Sippolajussisippola@gmail.com

päätoiMittaja:Iiris Lagusiiris.lagus@helsinki.fi

päätoiMittaja:Sonja Saarikoskisonja.saarikoski@helsinki.fi

ilMoitusMYYNti:

groteski.lehti@gmail.com

www.groteski.fi

art DireCtor Toni Kormano toni.kormano@gmail.com www.tonikormano.com

kaNNeN kuVitus:Tiina Koivikko www.tiinakoivikko.com

paiNoUniprint Oy - Tallinna Paperi: Munken Print Cream 100gKansi: Munken Pure 240gLiite: Arctic Volume Highwhite 100g

kirjoittajat: Kalle Jokinen, Katarina Vesikko, Linnea Lassila, Karolina Miller, Riku Mattila, Joanna Lahti, Matti Koivisto, Jaakko Laasanen, Verneri Ruohoranta

kuVaajat: Martti Penttilä, Emma Sarpaniemi, Niko Raappana, Rami Mar-jamäki, Elina Autio, Markku Niskanen, Emmi Lehikoinen

julkaisijaMedia ry. Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

jakeluKiasma, Helsingin keskustan kahvilat ja baarit, mm. Porvoonkadun Baari, mbar, Espresso Edge; TeaK, SibA, Kuvataid-eakatemia, Helsingin yliopisto

--

sisällYsluettelogroteski

Valtiotieteellisen tiedekunnan sheriffi, Tutkaimen toimituspäällikkö Erik Purdon tutus-tui päätoimituksen pyynnöstä ensimmäiseen Groteskiin, jonka teema on sukupuoli. Herra Purdon repeää nauruun, kun kuulee miesasiamies Henry Laasasen teeseistä. Laasasen mukaan miehen asema on Suomessa selvästi heikompi kuin naisen. ”Haha! Kerrankin joku puhuu asiaa, tätä minä lähden ehdottomati tukemaan!” Muu-tenkin sheriffi Purdon pitää arvossa Groteskin tasa-arvoisuutta. Sivuilta löytyy niin yksi pari tissejä kuin myös karvaista miehisyyttä.

”Mä luulen, että se on oikein hyvä kombinaatio. Siinä on jotain kaikille.”

sheriffi Purdon anTaa Tuomionsa uudeLLe GroTeskiLLe

tiesitkÖ: Tämä lehti on saanut Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan lehtitukea. Sillä maksettin Pentin uusi käsilaukku. ( katso sivu 27 )

5

01n:o

Tarvitaanko feminismiä? Miesasiamies Henry Laasanen, sosiologi Anna Kontula ja median nainen debatoivat.

--

FeMakotKarolina Miller

8

Groteski haastatteli mies-tä, jonka elämä muuttui, kun hän näki televisio-ohjelmassa hameen.

--

MuNaMiesJussi Sippola

24

Missi on naisen esikuva, sanoo perintöprinsessa Sara Sieppi. Unohtunut Mister Finland ei koe olevansa komeampi kuin muut.

--

sukupuoleNsa ValiotLinnea Lassila

34

Venäjällä nainen on nainen kunhan hän pysyy keittiössä ja pitää huolen, etteivät rinnat roiku.

--

itäNaapuriN VaiMotKatarina Vesikko

14

* Groteskin jokaisessa numerossa on vaihtuva teema, vaihtuvat kuvat ja vaihtuvat jutut. Pysyvää Groteskissa on asenne ja aikatauluissa pysyminen.

Tutkain -lehden toimituspäällikkö( tienaamassa rahaa lehdelleen )

--VuoDatustagroteski

--

kalle jokiNeNVallan vahtikoira

TyTTö LauLaa ja PiirTää kauniimmin kuin Poika

--

katariNa VesikkoItämaan tietäjä

VenäLäismies PeLkää LänsimaisTa naisTa

--

herra eliNEsineellistetty mies

aVoinTa journaLismia GroTeskin TyyLiin

--

liNNea lassilaMissitoimittaja

kauniiTa ihmisiä kannaTTaa joskus kuunneLLakin

6

tähän numeroon kuvasin reportaasin, joka kertoo re-pun tarinan. Lisäksi kirjoitin Media ry:n hallituksesta. Koska poliitikkojen puheisiin ei tunnetusti voi luottaa, päätin hoitaa hallituslaisten esittelyn kysymättä näiltä ainoatakaan kysymystä.mielestäni on lapsellista väittää tyttöjen ja poikien ole-van keskenään samanlaisia. Vuosien varrella olen huo-mannut, että todellisuudessa eroavaisuuksien määrä on valtava. Keskivertopoika on keskivertotyttöä harteikkaam-pi, puhuu matalammalla ää-nellä ja nukkuu pidempään. Poikaan verrattuna tyttö laulaa ja piirtää kauniimmin, halaa paremmin ja pitää teestä enemmän.Näistä eroista huolimatta sukupuoli ei tietenkään korre-loi ihmisen laadukkuuden kanssa. Minä ainakin tunnen paljon hyviä ihmisiä, sekä tyttöjä että poikia.

tämän groteskin pals-tatilaa käytin purkaakseni henkilökohtaisia traumojani Venäjän sukupuolittuneisuut-ta koskien. On hämmentävää oppia teoriassa omasta kulttuuristaan uusia asioita ulkopuolisen kirjoittamasta kirjasta ja soveltaa opittuja asioita viimeaikaisiin koke-muksiini.minusta on jännittävää vihdoin tietää, mikseivät vanhempieni miespuoliset opiskelutoverit pidä minusta. Länsimainen nainen uhkaa heidän epätasa-arvoaan, ja mikäs onkaan kypsempi puolustus kuin hyökkäys. Se taitaa olla yhtä syvällä kulttuurissa kuin blingillä ko-ristellut farkkujen persetaskut lähes jokaisella vastaantu-levalla naisella. Edellinen ei edes ollut stereotypia, vaan empiirisesti havainnoitu tilastollinen fakta. Henkilö-kohtainen sellainen.

herra elin paljasti itsensä Groteskille, koska trans-vestiittijutun päähenkilö ei siihen suostunut. Myös Elin halusi pysyä tunnistamatto-mana. ”äiti ei saa tietää, mitä mä täällä Helsingissä puuhaan”, Herra Elin perusteli Grotes-kille tiukkaa linjaansa.Sivulta 24 alkavan jutun kuvissa esiintyy siis anonyy-mi mies, jota ei haastatella jutussa. Avointa journalismia G:n tyyliin.

kauneuskilpailut ovat mystisiä: sukupuolten edustajat mittelevät siitä, kenen hymy ei vapise kansan edessä. Tähän Groteskiin sel-vitin, millaisia maailmankuvia harjoiteltujen ilmeiden takana piilee, ja haastateltavakseni päätyi niin yksi tuore missi kuin hieman konkarimpi mis-ter. Juttua tehdessäni opin, että vaikka kauniita ihmisiä on kiehtovaa paitsi katsella, kannattaa heitä toisinaan myös kuunnella. lehden teema on hyvin antoisa, sillä sukupuoli-sana kirvoittaa aina kielen kannat. Ei naisen tarvitse osata pestä pyykkiä oikeassa lämpöti-lassa, tai kysellä, mikä on paitsio. On kuitenkin hyvä, jos mies on perehtynyt mo-lempiin. Annetaan naisten karjua perkelettä pieruverk-kareissa matsin äärellä, ja pistetään miehet tuhoamaan pyykkivuori sillä aikaa. Elä-köön naiseus ja miehuus!

* Groteskin vuoden 2011 ensimmäisen numeron toimittamiseen osallistui lahjakkaita, fiksuja ja filmaattisia medialaisia. Ja tietenkin yksi mulkku.

Uutuus: SUHDENäiN hyödyNNät sosiaalista mediaa johtamisessa, markkiNoiNNissa ja viestiNNässä

Kirjauutuus SUHDE - Sosiaalinen media muuttaa johtamista, markkinointia ja viestintää opastaa mm. suunnitelmalliseen sosiaalisen median hyödyntämiseen, maineen hallintaan sosiaalisessa mediassa sekä sen seurantaan ja tuloksellisuuden mittaamiseen. Se antaa myös eväitä sosiaalisen median käytön ohjeistamiseen organisaatioissa.

Kirja on vastaus tämän hetken hämmennykseen ja kysymyksiin: kuinka sosiaaliseen mediaan kaikkine muotoineen oikein pitäisi suhtautua ja mitä hyötyä siitä oikein on?

Opas on suunnattu niin johdon kuin viestinnän ja mark-kinoinnin käyttöön.

Kirjoittajat Christina Forsgård ja Juha Frey valmen-tavat ja konsultoivat yrityksiä ja yhteisöjä sosiaalisen median hyötykäytössä.

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Se tarjoaa uusia tapoja markkinoida, viestiä ja johtaa. Uutuuskirjassa koke-neet konsultit avaavat uusien mahdollisuuksien koko kirjon sekä valistavat pelisäännöistä ja sudenkuo-pista.

”Käsikirja tulee tar-peeseen, sillä internet-avaruudessa on mistä valita” M&M 21/10

Suhde - sosiaalinen media muuttaa johtamista, markkinointia ja viestintää

Tilaa Forsgårdin ja Freyn uutuuskirja: http://www.infor.fi/KirjakauppaTutustu Suhdetoiminta-blogiin: www.suhdetoiminta.fiSeuraa Suhdetoimintaa Twitterissä: www.twitter.com/suhdetoimintaTule Suhdetoiminnan joukkoihin Facebookiin: www.facebook.com/suhdetoiminta

Tämä kirjoitus on omistettu miehille, jotka kuulleessaan sanan ”feministi” ehtivät pohtia asiaa puolikkaan nanosekunnin verran ja suoltavat saman tien argumentin, joka päättyy sanoihin ”…sama juttu kuin sovinisti”.

feminismi - Tasa-arVoa Vai miesTen moLLausTa?

odettakoon näille herrasmiehille, että feminismi tarkoittaa eri asioita riippuen määrittelijästä. Eli mitä? Lähdetäänpä matkalle Marsista Venukseen.

Feminismin ensimmäisen aallon sanotaan alkaneen 1700-luvun valistusajattelijoista ja jatkuneen pitkälle 1900-luvulle. Huomion-arvoinen seikka feminismin alkutaipaleen historiassa lienee se, että ensimmäinen tunnettu feministi oli mies. Vuonna 1748 syntyi Lontoossa Jeremy Bentham, joka jo 11-vuotiaana inspiroitui pohdiskelemaan

miesten ja naisten tasa-arvoa luettuaan erään kurtisaanin oikeustaistelusta. Bentha-min ajatuksia on mahdollista pitää hieman radikaaleina, sillä naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisäksi hän vaati totaalista tasa-arvoa myös ihmisten ja eläinten välille.

Poliittisen ulottuvuuden feminismi sai 1800-luvulla Euroopassa ja etenkin Yhdysval-loissa. Tämä ensimmäisen aallon liikehdintä sai alkunsa porvarisnaisten toimista, mutta pikkuhiljaa myös työväen naiset alkoivat järjestäytyä. Tavoitteet olivat suhteellisen selkeät: äänioikeus naisille. Naiset halusivat

myös poistaa yliopistoissa vallitsevan käy-tännön, jonka mukaan naisen olisi anottava ”vapautusta sukupuolesta”.

feminismin toinen aalto sijoittuu 1960-1980-luvulle. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa feminismin itsekkääksi ajaksi. Tällöin naisasialiike keskittyi nimenomaan naisnäkö-kulmaan korostaen naisen erityisyyttä ja erilaisuutta. Toista aaltoa on syytetty siitä, että se syyllistyi osittaiseen miesvihaan ja keskittyi liiaksi patriarkaattiteorioihin. Se pyr-ki luomaan naisille erityisolosuhteet, joiden

T

--

karoliNa MillerKuva: Emma Sarpaniemi

9Groteskinro. 01

kautta alisteista asemaa voitaisiin parantaa. Lievästä yliampuvuudesta huolimatta toisen aallon feministit saivat asioita aikaan: Yhdys-valloissa ja myöhemmin myös Euroopassa tuli voimaan laki, jonka mukaan miehille ja naisille tulisi maksaa samasta työstä samaa palkkaa.

Moniulotteinen ja ristiriitainen toinen aalto mahdollisti kolmannen aallon keskustelun. 1980-luvun kolmannen aallon feministit keskittyivät parjaamaan kollegoitaan ja muuttivat naisnäkökulman sukupuolinä-kökulmaksi. Viimeistään silloin feminis-

tinen liike hajautui moninaisiksi liikkeiksi ja ajattelutavoiksi. Listalta löytyy muun muassa anarkofeminismiä, ekofeminismiä ja liberaalifeminismiä. Feminismissä ruvettiin tutkimaan naisten välisiä eroja ja kriittistä miestutkimusta kehitettiin eteenpäin. Oppia-la laitostui ja akateemistui. teoriaa löytyy, mutta entä käytäntö? Suomessa jyllää keskustelu sukupuolten tasa-arvosta, joka alkaa yleensä seuraavalla tavalla: ”Naisen euro on 80 senttiä”. Tähän miehet vastaavat: ”Miehet tekevät ylitöitä ja

uskaltavat pyytää parempaa palkkaa”. Minä kysyn: Miksi keskustelu kulkee aina samoja ratoja pitkin? Vaikka edellä mainitusta keskustelusta käteen jää yleensä vain kiivaita sanoja ja ratkaisematon dilemma, keskuste-lua sukupuolten tasa-arvosta ei tule lopettaa. Liian monessa muussa maassa naisten euro on vielä paljon pienempi kuin 80 senttiä.

Feministit sanoivat:

Muutetaan sukupuolirooleja! Mitä miehet kuulivat? ”Anne-taan naisille lisää valtaa!” Fe-ministejä on leimannut kaut-ta aikojen heidän poliittisen agendansa epämääräisyys sekä lukemattomat aallot ja niiden mukana yhteiskunnal-lisen keskustelun rannikoille räpiköineet ajattelijat. Valta-taistelu jatkuu yhä. Se jatkuu myös Groteskin palstoilla, kun miesasiamies ja sosiolo-gi pääsevät ääneen.

He eivät tunnu olevan samaa mieltä juuri mistään.

TarViTaanko feminismiä?--heNrY laasaNeNSukupuolijärjestelmän tutkija

miksi feminismiä TarViTaan?--aNNa koNtulaSosiologi

10 Groteskinro. 01

Suomi on valtiofeministinen maa. Kaikki tasa-arvoelinten työntekijät ovat femi-nistejä. Tasa-arvoasiainneuvottelukun-nassa on edustus kahdella suurimmalla naisjärjestöllä, mutta ei miesjärjestöillä. Suomessa on viisi naistutkimuksen laitosta, mutta ei resursseja miesten tasa-arvon tutkimukselle. Puolueilla on erilliset naisjärjestöt, jotka edistävät feminististä agendaa puoluerajoista välittämättä.

Mediassa on voimakas feministinen bias ja poliittisen korrektiuden kulttuuri, joka estää miesten ongelmista puhumi-sen. Viikoittain saamme lukea feminis-tikolumnistien kirjoituksia lasikatosta, naisten vajaasta eurosta tai suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta. Loka-Laitinen on ainut miesasiakolumnisti, jolla on pääsy valtakunnalliseen mediaan.

Miesten asema Suomessa on selvästi naisten asemaa huonompi, kun tarkastel-laan sukupuolitettuja tilastoja. Siitä huo-limatta media pitää tasa-arvoa naisten aseman parantamisen synonyyminä.

Tarvitsemme vähemmän feminismiä ja enemmän miesasiaa. Kykeneekö median uusi sukupolvi kyseenalaistamaan tasa-arvon feministisen ”totuuden”?

Rakenteellisten, lainsäädännöllisten ja kulttuuristen syiden vuoksi naiset ovat edelleen monessa suhteessa altavas-taajia. Maailman ihmisistä 1,3 miljardia elää äärimmäisessä köyhyydessä ja heistä 70 % on naisia. Vastaavasti yli 80% maailman parlamentaarikoista on miehiä. Naiset tekevät 66% maailman työstä, mutta omistavat vain noin 10 % omaisuudesta.

Konflikteissa naisista ja lapsista on tullut väkivallan pääasiallinen kohde ja seksuaalisesta väkivallasta tietoinen sodankäynnin taktiikka. Silti raiskauksiin syyllistyneiden syyttämättä jättämi-nen on rauhanrakennusprosesseissa tavallista.

Lisäksi esimerkiksi Suomessa on sukupuolittuneita rakenteita, joista osa sortaa miehiä ja osa naisia. Perhe-elämän tasapainottaminen miesten ja naisten välillä olisi tärkeää, jotta äideillä olisi paremmat mahdollisuudet työelä-mässä ja isät pystyisivät osallistumaan enemmän lastenhoitoon.

Tasa-arvoisen ja vapaan yhteiskunnan rakentamiseksi naisliikkeen ja miesasian olisi puhallettava yhteen hiileen.

1 ) Pitkän kaavan kautta. Yhteistä aikaa, vanhojen muistelua, hyvää ruokaa ja rakkautta.

2 ) Nauraminen. Molemmin puolin – itselleen ja kaikelle muulle.

3 ) Erinomainen meininki ja hallitus-velvollisuudet.

--

sirpaleetmedia viihteellä

maTin sormeT LennäTTäVäT VarPaasi TaiVaaseen

noora kiiTTää mediaLaisia huonoisTa ViTseisTä

Veera nauraa iTseLLeen ja myös meiLLe muiLLe

--

Matti koiVisto25-vuotias neljännen

vuoden opiskelija

--

Noora happoNeN22-vuotias kolmannen

vuoden opiskelija

--

Veera VuotilaiNeN20-vuotias fuksi

GroTeski bonGasi hiPiT ja kysyi

11

--

riku MattilaKuva: Emmi Lehikoinen

1 ) Antamalla varvashieronnan.

2 ) Kahvi överisti aamulla, ennen luentoa.

3 ) Viimeisiä vaiheita, kun voi tuntea itsen-sä yhdeksi medialaisista. Toivottavasti kyseinen tuntemus pysyy kuitenkin yllä vielä pitkään.

1 ) Tarjoon bönthöä ja hauskoja läppiä.

2 ) Bönthö, mieluiten Loka-Saken ja MC Robon tahtiin.

3 ) Tääl on hyvää jengii. Mediabileissä pääsee ilmaisemaan huonoja vitsejä kaikille, eli pääsee ilmaisemaan itseään.

* Hippejä, napalmin tuhoamat kasvot ja hallusinaatio. Siinä tiivistys siitä, mitä tapahtui, kun Media ja TKK:n informaatioverkostojen kilta Athene kohtasivat perinteisillä ystävänpäiväs-itseillä. Illan teemana oli 60-luvun peace&love, joka sai Alina-salin pursuamaan toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja. Rakkautta jaettiin aamuun asti.

1 ) Miten hemmottelet ystäviäsi? 2 ) Mikä on lempihuumeesi ja miten nautit sitä? 3 ) Mikä pitää sinut Median bileissä mukana?

--

hallitus esittäYtYYgroteski

eLäinTen VaLLankumous

Älykkäästi puolustautuva siili on piikikäs yöeläjä. Se on Uudenmaan nimikkoeläin, vaikka tämän herran puheista sitä ei ehkä arvaakaan.

petja NYkäNeN TALOUS- JA URHEILUVASTAAVA

Sikailu viittaa usein häikäilemättö-mään käytökseen. Possu taas on hellyyttävä, sosiaalinen laumaeläin, joka kykenee myös urotekoihin.

Miia tirri VARAPUHEENJOHTAJA

saara VääNäNeN PUHEENJOHTAJA

Kissa on sisäsiisti ja kesy nisäkäs. Siitä joskus käytetty termi ”kotikis-sa” on harhaanjohtava, sillä katti on luonnostaan saalistaja.

aNNa korVeNoja ALUMNIVASTAAVA

Solidaarinen ja seesteinen lammas viihtyy lajitovereidensa ympäröimänä. Eläintä suojaa villainen ulkokuori, joka suojaa kolhuilta.

MiMMi piikkilä OPINTO- JA YMPÄRISTÖVAST.

Tunnetuimmat karhulajit: ruskea-karhu, karhukopla ja Karhuherra Paddington. Näiden yhdistelmä on hunajalle perso, mutta kohtelias eläin.

karoliNa Miller SIHTEERI JA TIEDOTTAJA

Kirahvi juoksee säikähtäessään herkästi karkuun. Pitkävartinen eläin on silti sosiaalisesti lahjakas ja elää vaihtuvissa pienryhmissä.

Veera VoutilaiNeN YRITYSSUHDE JA SUHDEVAST.

12

02 04 06

03 05 07

01

06

08

10

13

09

--

kalle jokiNeN

Media ry:n hallitus päättää siitä, mikä sen edusta-mille opiskelijoille on parasta.

Poliittisen avoimuuden ja läpinäkyyvyden nimissä on tullut aika paljastaa, miten päätökset todellisuudessa syntyvät, ja minkälaisia ihmisiä vallankahvassa tänä vuonna roikkuu.

Kun Groteski ratsasi hallituksen kokouksen Uu-della Ylioppilastalolla helmikuisena aamupäivänä, tulevaisuudennäkymiä hahmoteltiin vastikään leivotun pullan tuoksussa. Pyöreän pöydän ympä-rille kokoontuneen vaikuttajakaartin tapaamista väritti konsensushakuinen, hihittelynsekainen puheensorina.

Lämpimän ilmapiirin taustalta löytyi myös jaloja tavoitteita: medialaisille lupailtiin hyvän olon ja virkistäytymismahdollisuuksien lisäksi myös maailmanrauhaa.

Lopuksi hallituslaiset käänsivät katseen sisään-päin ja ryhtyivät tutkimaan itseään. Jokainen heis-tä piirsi itsestään kuvan, toteemieläimen. Oheiset luonneanalyysit perustuvat niihin.

Puheenjohtaja piirsi pallon, joka tulkitaan pallokalaksi. Se on maailman myrkyllisin kala, mutta siitä huolimatta harvinaista herkkua.

Silmälappuja käyttävä koira on meri-koira. Toivottavasti Median inter-netedustaja ei samaistu Adeninlah-della seilaaviin lajitovereihinsa.

lauri haaVisto JUHLA- JA VERKKOVASTAAVA

Pää alaspäin nukkuva yöeläjä ei yllättäen käytä juurikaan ravinnok-seen ihmisen verta. Tämä lienee hyvä uutinen ensi syksyn fukseille.

riku Mattila JUHLA- JA TUTORVASTAAVA

Siro kolibri on ulkoasultaan värikäs. Sen lentotyyli on näyttävä, mutta kuluttava: siipien räpyttäminen voi nostaa sykkeen liian ylös.

heNNa kokko KV- JA MATKAVASTAAVA

On tärkeää erottaa toisistaan kani ja pupu. Kanit ovat tuholaisia, joita ammutaan. Puput ovat sympaattisia hyvän tahdon lähettiläitä.

tuuli ekMaN KULTTUURI- JA MATKAVASTAAVA

Vaikka koira räksyttää paljon, se puree harvemmin. Lahjakas eläin osaa vahtia, opastaa ja pelastaa. Se on myös oiva temppuilija.

saNNa-kaisa Niikko VARAJÄSEN

Maailma sykkii kaaoksesta toiseen, mutta etana välttää stressin kiireet-tömällä tyylillään. Kuoreensa se vetäytyy vain hädän hetkellä.

liNNea lassila VARAJÄSEN08 10 12

09 11 13

01

02

03

04

05

07

11

12

* Median hallituksen jäsen on tyypillisimmillään ensimmäisen vuoden opiskelija, 21-vuotias, kotoisin pääkaupunkiseudulta ja sukupuoleltaan nainen.

* Median ry:n budjetti vuonna 2011 on 2550,00 euroa. Suurimmat yksittäiset menoerät ovat julkaisutoiminta (vuodesta toiseen tappiollinen Groteski) ja vuosijuhlat (vuodesta toiseen ankeat bileet).

* Vuonna 2011 Median hallituksen kokouksen keskimääräinen kesto oli 1 h 27,5 min.

Ei yhdeksän maan takana, vaan neljä tuntia itään sijaitsee kansakunta, jossa mies ei tiskaa ja kaikki homot ovat naisia.

naaPurin TyTöTkuLTTuurimuurin Takana

15Groteskinro. 01

Tätini, suuren firman nelikymppinen markkinointipäällikkö, pyörittelee minulle salaa silmiään. Hänen puoli-

sonsa huutaa serkuilleni sohvalta ja yrittää välissä kasvattaa myös minua.

Kaikki on huonosti, akat tekevät hitaasti ruokaa ja televisiosta ei tule mitään. Ei, kyseessä ei ole kännisten ukkojen domi-noima sukukokous, vaan tavallinen arki-ilta rakkaiden venäläisten serkkujeni vierailulla höystettynä.

illemmalla raivoan tädilleni hänen puo-lisonsa kamalasta luonteesta. Kysyn, miksei hän jo voisi ottaa kyseisestä sovinistista eroa ja päästää itsensä ja tyttärensä piinasta.

Vastaus on tuoliltapudotuttavan kauhistut-tava: ”Mutta kuka sitten vaihtaisi lamput?”

Haukon henkeäni. Kuinka vastaisin? En ole

koskaan väitellyt yhteiskunnallisista aiheista venäjäksi. En pysty nytkään. Tyydyn tuijot-tamaan eteeni ja miettimään kaikkia lyhyen elämäni aikana vaihtamiani lamppuja.

Puolen vuoden päästä hän soittaa. Yritän julistaa eteenpäin tasa-arvon jaloa aatetta. Täti huokaa: ”Voi kun teillä on siellä niitä feministejä. Raukat.”

On hämmentävää elää suomalaisen femi-nismin ja venäläisen sovinismin ristitulessa. Äitini olettaa miehen maksavan ensitreffeil-lä, minä en todellakaan.

Toisessa kotimaassani tarjoilijat kokevat suuren järkytyksen pyytäessäni erillistä laskua (suomalaisten) miesseuralaisteni kanssa.

hämmästyttävän moni korkeasti koulutet-tu, keski-ikää hipova naisyksilö on ollut sitä mieltä, että pariskunnan muuttaessa yhteen maksaa mies kaiken asumisen.

Kuinka järkyttävää heistä onkaan kuulla, että totta mooses aion jakaa vuokrani aika-naan puoliksi.

Ja antaa miehen tiskata, jos olen itse laittanut ruoan.

Tovereiden ilmeet ovat korvaamattomia.

16 Groteskinro. 01

ruotsinkielisen Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurénille kuuluu kunnia silmieni avaamisesta. Ennen hänen kirjojensa lukemista en ollut käsittänyt, kuinka sukupuolittunut itänaapurimme todella on.

Miehelle voi olla häpeällistä siivota. Siksi uroot auttavat rouviaan kotiaskareissa vain suljettujen verhojen takana, etteivät kuuden kaistan prospektin toisella puo-lella elävät vain huomaisi. Letut ne vasta ovatkin epämiehekkäitä – paitsi niiden syöminen.

naiset hankkivat silikonirintoja ja korkokenkiä näyttääkseen kauniimmilta, koska tennarimuoti on herralle kauhistus. Avainsana on naisellisuus, jonka lähtökohta on pyhä kolminaisuus: uskottavuus, talou-dellinen riippuvuus ja kasvatus.

Nuorta devushkaa ei oteta vakavasti. On näytettävä vähintään aikuiselta saadakseen jonkinlaista kunnioitusta vanhemmilta miehiltä.

On käyttäydyttävä maireasti, avuttomasti, siivosti. Aina on oltava oikeanlainen.

tästä päästään taloudelliseen riippuvuu-teen: vanhempien luota poismuuttaneella naisella on oltava mies pysyäkseen hen-gissä. Vuokrat Venäjän suurkaupungeissa jättäisivät Helsingin hinnoista marisevat sanattomiksi.

Ongelma nomer odin [numero yksi] on vapaiden, raittiiden ja työssäkäyvien miesten alitarjonta verrattuna kauniisiin, korkeasti kou-lutettuihin naisiin. Siksi miestenpyynnin eteen on tehtävä kaikkensa silikonitisseistä varpaan-kynsien mielikuvitukselliseen maalaamiseen.

Osa naisista jää miehen löydettyään kotirouviksi. Avioero ei tule kyseeseen kuin parhaiten tienaavien keskuudessa ja silloin-kin vain todella painavista syistä.

Pettäminen ei ole eron syy eikä mikään, valistavat omat vanhemmanpuoleiset tuttavani.

Avioero on aina naisen syytä. Hänen on kestettävä pikku kolhut hymyssä suin ja pidettävä liitto vahvana hellimällä miestä, meikkaamalla nätimmin… Lista jatkuu loputtomiin.

Laurénin mukaan rakastajattarien pitä-minen on miesten keskuudessa arkipäivää,

eikä vaimolla ole taloudellisesti riippuvaisen asemansa vuoksi vikisemistä.

Asetelman voi kääntää myös toisin päin. Suomalainen mies lähtee vaimonhaku-reissulle kaukaiseen maahan X, hurmaa siellä naikkosen ja tuo tämän käsivarsillaan Käpykylän torppansa kynnyksen yli. Tämän jälkeen helvetti pääsee irti, koska Suomes-sahan naiset eivät saa ajaa autoa tai puhua toisille miehille, saati poistua talosta ilman lupaa.

On ihan ok, jos mies hakkaa vaimoaan ja lapsiaan, se on täällä tapana.

Kuulostaa filippiiniläisen postimyyntimorsi-on kohtalolta, mutta on totisinta totta mais-terinsa suorittaneen venäläisnaisen kohdalla.

Kyseisellä yksilöllä sattui huono tuuri narsistipuolison kanssa. Esimerkki kertoo kuitenkin laajemmin venäläisen mentalitee-tin varjopuolista.

Miehen sana on laki, koska niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mies voi puhua puutaheinää ja vaimon on pakko uskoa, kos-ka omaan ajatteluun ei tällaisissa asioissa ole koskaan kannustettu.

Tämä ei taatusti ole yksittäistapaus

“..muTTa kuka siTTen VaihTaisi LamPuT?”

--

katariNa VesikkoKuvat: Toni Kormano

valitettavasti venäjällä tällaiseen maa-ilmankuvaan kasvatetaan. Niin pitkään kun homot antamis/ottamispreferensseistään huolimatta ovat naisia, siis alempiarvoisia, ja uusimmissa lastenpiirretyissä pojat ovat sankareita, tytöt taas ärsyttäviä vikiseviä valittajia (otoskoko: 2), on feminismin (tasa-arvon) kasvualusta kuin Siperia – kylmä ja hedelmätön.

neuvostoliiton ikeestä vapaana kasva-nut sukupolvi on ainoa toivo. He alkavat murtautua ujosti ulos normeista ja nyökyt-televät salaa paasatessani heidän äideil-leen tasa-arvon ylevää ideaa ja homouden ilosanomaa.

Englannintaitojen verkkainen kasvu on tu-tustuttanut heidät internetin saloihin. Tästä paholaisen keksinnöstä voi löytää riippumat-tomia mielipiteitä ja länsimaisia ajatuksia tasa-arvon kauneudesta/kauheudesta.

Vaikka vahvemman sukupuolen jalot eleet maksamisineen ja ovienavaamisineen voivat tuntua imartelevilta, rohkenen kuitenkin väit-tää, että me älä puhu, älä pussaa -kulttuu-rissa kasvaneet junttimiehinemme olemme onnellisempia.

Meillä on kuitenkin valta valita elämän-tyylimme ilman, että kulttuurinormit tai sosiaalinen ilmapiiri paheksuvat toisineläjät maan rakoon.

Tai hellan ja nyrkin väliin. Tai naimisiin.

“ÄlÄ tervehdi

MUA vAhingossA,

nAinen!”

“iiik, lUUlin sUA

sepoksi.”

juLkkis- bonGauksen niksiT

18 Groteskinro. 01

rakastan julkkisten bongailua. Koska olen kasvanut pikkukaupungissa (jonka ainoat tunnetut kasvot olivat Palanderin Kalle ja Väyrysen Paavo), minulle tuottaa suurta nau-tintoa, kun pääkaupungin katukuvassa vilise-vät iloisesti sekaisin niin näyttelijät, laulajat, juontajat, poliitikot kuin BB-julkkiksetkin.

Koko valtaisa julkkisten armeija vapaasti pällisteltävissä – ja vieläpä ilmaiseksi!

ensimmäinen sääntö julkkisbongauksessa on, että bongarin täytyy aina pitää aistit valp-paina. Hänen tulee näyttää rennolta ja coo-lilta mutta pystyttävä myös kohdentamaan katseensa joka suuntaan. Lisäksi on pidettävä korvat höröllä tv:stä tuttujen äänten varalta.

Toinen tärkeä sääntö on, ettei julkkiksen huomattuaan koskaan saa hönkiä kaverin korvaan tyypin nimeä tai tökkiä vihjailevasti kyynärpäällä.

Äärimmäisen noloa on, jos sattuu erehdyk-sissään tervehtimään Laitelan Ismoa.

mitä julkkisbongaus sitten antaa tunnis-tamisen riemun lisäksi? Itse saan julkkisbon-gailusta hieman kyseenalaista mielihyvää. Esimerkiksi taannoin törmätessäni Von Hertzen Brothersin jumalaiseen solistiin, joka oli wc-paperiostoksilla lähikaupassani, huokaisin helpotuksesta. Julkkis-Mikkokin on vain tavallinen, kakalla käyvä ihminen.

kaiken kaikkiaan julkkisbongailu tekee elämästäni hieman jännittävämpää ja täy-dempää. Ai miten niin minulla ei ole elämää laisinkaan? Minullahan sitä vasta onkin, kun lounastan Aku Louhimiehen kanssa, ja lenkki-seuranani on Vappu Pimiä!

* Ismo Youtubessa: Ismo Idols-karsinnoissa; Ismo Laitela, na-musetä; Ismo, Stellansin ikioma pervo, Ismo raiskaa Lauran; Ismo ei kaipaa SÄÄLIÄ; Ismo Laitela - Orjatar

--

liNNea lassilaKuva: Televisiosta

Ennen olimme aina kaksin. Minä kannoin Aapisen ja ensimmäiset teinikaljat. Muualla vietettyjen öiden jälkeen kuljetin mukanani rikkotuneiden pullojen ja sydä-mien sirpaleet. Pidin sisälläni suu-rimmat unelmat ja salaisimmat pelot. Olin siellä, missä minua tarvittiin.

Minun oli hyvä olla, mitkään vastoinkäymiset eivät voineet minua satuttaa. Uskoni riitti silloinkin, kun odotin Kantajaani siinä puistossa, jossa varhaiske-vään perjantait oli tapana viettää. Pudotessani kesämökin laiturilta

sameaan suolaveteen tiesin hänen tulevan hakemaan minua.

Vuosien saatossa kaljalastit kas-voivat kasvamistaan. Penkkaripäi-vänä pohjani oli jo revetä. Kestin kuitenkin kuin kunnon reppu, eihän tässä mitään olkalaukkuja olla. Hihnat löystyivät Kantajani kasvun myötä ja tunsin olevani yhä etäämmällä hänestä. Jaksoin silti uskoa yhteiseen huomiseen.

Eräänä päivänä tarinaan ilmestyi Kantajatar, jonka laukut vaihtuivat vuodenaikojen mukaan. Hän ei ollut kykeneväinen huolehtimaan omista kantamuksistaan, vaan

sysäsi markkinahirviönsä Kantajal-leni. Vähitellen ruutukuosi kipusi Kantajani vasemmasta kädestä olalle litistäen sisuskaluni tämän lapaluita vasten. Tiesin päivieni hupenevan.

Suomenlinnan apilaniitty on kaunis paikka. Paitsi tusinarepul-le. Kantajani kaivaessa kuuden karaatin timanttisormuksen merk-kiheitukan sivutaskusta ymmärsin itse lähteä. Mielenosoituksellises-ti vetoketjujani vingutellen otin hihnat alleni.

Siitä lähtien suuntani on ollut kirkas. Pois, tie selkänäni.

Minut on hylätty.

rePPu iLman seLkää

TEKSTI: kalle jokiNeN, tapio ikkala, VerNeri ruohoraNta // KUVAT: kalle jokiNeN

HUORA.

* Makustele on Elint-arvikekehityksen-klusteriohjelman vuosijulkaisu.

* Makustele on Elint-arvikekehityksen-klusteriohjelman vuosijulkaisu.

* Makustele on Elint-arvikekehityksen-klusteriohjelman vuosijulkaisu.

OLEN ERILAINEN.

REPUILTA PÄÄSY KIELLETTY.

KANTAJA?

KANNA MINUA.

JUHLAT.

SYNKKIÄ AIKOIJA.

”The Matrix. Se on mie-lestäni paras leffa, mitä on tehty. Siinä on hyvä kässäri ja kauniit erikois-tehosteet. Niin ja on siinä sanomaakin. Jatko-osat on tosin aivan perseestä. Se olisi pitänyt jättää siihen yhteen leffaan.”

”Pulp Fiction. Tarantinon leffoissa on pa-rasta dialogia koskaan. Se, missä Samuel L. Jackson ja John Travolta keskustelee siitä Bic Macistä, oli klassikko heti syntyessään.”

”Miesten vuo-ro, se suoma-lainen dokkari. En tajua, miten ne on saatu puhumaan ne miehet niin avoimesti siinä. Ja kun se loppukohtaus tuli, missä ne lauloi sitä biisiä, niin multa tuli itku.”

the MatriXSamuli, 25

pulp FiCtioNTero, 25

MiesteN VuoroKristiina, 34

* Groteski soitti tuntemattomille. Tuntemattomat kertoivat, mikä leffa heihin viimeksi kolahti.

raNDoMillaelokuvat

Miksi kirjoitaN?anu nousiainen, hs:n kuukausiliitteen toimittaja

“kirjoiTTaminen on TaPa oLLa maaiLmassa”

--

soNja saarikoskiKuva: Markku Niskanen

On vaikea sanoa, mitkä kaikki asiat ovat johtaneet siihen, että kirjoitan työkseni. Ainakin olen lukenut aina

paljon, ja kirjallisuus on minulle tärkeää. Olen haaveillut joskus jopa kirjan kirjoittami-sesta. Myöhemmin olen kuitenkin tajunnut, että minulla on huono mielikuvitus. Pysyn mieluummin tosiasioissa kuin keksin uusia todellisuuksia.

Lukioaikana ymmärsin, että kirjoittaminen on minulle ominaisin itseilmaisun muoto. Kirjoitin runoja ja ravijuttuja paikallisleh-teen. En ollut mikään hevostyttö, ja ravijutut alkoivat aika nopeasti tympiä. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan viestintää Helsingin yliopistoon.

työurani on kulkenut paikallislehdestä Helsingin Sanomien kaupunkitoimitukseen ja Aasian-kirjeenvaihtajuuden kautta takaisin kotimaahan ja lopulta Kuukausiliitteeseen.

Tajusin jo aika kauan sitten, että en ole parhaimmillani uutistoimittajana. Minulle sopii sellainen kirjoittamisen tapa, johon saa tuoda oman persoonansa mukaan.

Työ Kuukausiliitteessä on sitä, mitä nyt haluan tehdä.

aasiasta palattuani ymmärsin uudella tavalla, kuinka paljon maailmassa on köyhyyt-tä. Kärsin hetken motivaatiopulasta, koska tuntui, että Suomessa asiat ovat liian hyvin.

Ongelmat ovat kuitenkin suhteellisia. Halu parantaa maailmaa ajaa minua kir-

joittamaan. Uskon, että sanojen voimalla on mahdollista vaikuttaa asioiden kulkuun.

Itselleni oli kuitenkin yllättävää, kuinka paljon esimerkiksi joulukuun Kuukausiliit-teessä julkaistu Koivuniemi-juttu herätti keskustelua.

Tällaisia asioita on mahdotonta ennustaa etukäteen.

Olen iloinen, että muut tarttuivat aihee-seen, sillä en halua leimautua turhan tiukasti mihinkään. Lähtökohtaisesti en ole kenen-kään puolella.

Kirjoitan, koska minulle se on tapa olla maa-ilmassa. Olen aika huono puhumaan. Lausee-ni saavat muotonsa tekstissä. Parasta on, kun onnistuu kirjoittamaan yhdenkin asian juuri sillä tavalla kuin sen halusikin sanoa.

mies joLLa on munaaNelikymppinen Pentti pukeutui joka päivä naiseksi

viiden vuoden ajan. Tässä haastattelussa hän uhkaa tappaa toimittajan, mutta vain yhtä asiaa hän katuu.

25Groteskinro. 01

Sen televisio-ohjelman jäl-keen mikään ei ollut niin kuin ennen. Siinä ne mie-het patsastelivat lihakset

öljystä kiiltäen, kuten komeuskil-pailuissa on tapana.

Tällä kertaa miehet oli kuitenkin puettu hameisiin. Jokainen Mis-ter Finland -kisan osallistujista esitteli katsojille komeuttaan pit-kässä hamekankaassa.

Kolmekymppinen Pentti katseli ja ihmetteli: hame, miehellä.

Pitkä ruma hame. ”Ajattelin, että vihdoin miesten

pukeutuminen vapautuu, ettei aina tarvitse pukeutua samoi-hin saatanan housunretkuihin”, Pentti sanoo.

oli vuosi 1997. Hameet jäivät kytemään Pentin mieleen, kului pari päivää ja ”oli kuin salama olisi iskenyt päähän”, hän kertoo.

”Sytytin siinä saunan pesää, kun huomasin sanomalehdessä pilapiirroksen. Siinä oli suoma-lainen mies, jolla oli päällä hame – se ei ollut mikään transu, ei, se halusi vain pitää hametta.”

Sitten se oli menoa. Pentti lähti saman tien pienen itäsuomalai-sen kotikylänsä vaatekauppaan ja valehteli ostavansa vaatteita naisystävälleen.

”Eihän mulla edes ollut naisys-tävää.”

Alkoi viisi vuotta kestänyt elä-mänvaihe, johon keskittyminen vei Pentin työttömäksi ja joka paljasti Pentille ”ihmisen käsittä-mättömän typeryyden”.

Siitä alkoi Pentin elämä trans-vestiittina tai kuten Pentti sitä kutsuu: ”siitä alkoi ransuilu”.

tänä päivänä ransuilu on enää muisto. Pentti elää uutta elämää, jossa ransuilu on lähes kielletty puheenaihe, mutta siitä myö-hemmin.

Annetaan ensin Pentin kertoa, millaista oli elää transvestiitti-na, miehenä naisen vaatteissa, pienessä kylässä jossain itärajan liepeillä.

Helppoahan se ei ollut. Kun raavas mies kävelee huulipuna hehkuen ja korvakorut kimmeltä-en mykistävässä minihameessa pitkin impivaaralaista maisemaa, jollakulla voi olla siihen jotain sa-nottavaa.

”kaikki mieheT on homoja PaiTsi minä”

26 Groteskinro. 01

”Kaikenlaisia vittuilijoita siellä oli”, Pentti kertoo.

No millaisia?”Kerran lestadiolaiset soittivat

poliisit, kun pyöräilin kadulla. Poliisi tuli siihen sitten ja kysyi, onko kaikki hyvin. Sanoin, että on. Hetken se mullisteli ja lähti pois. Kaikenlaista oli, mutta tur-paani en koskaan saanut.”

monet Pentin ystävistä suhtau-tuivat miehen muodonmuutok-seen tyynesti. Liian moni osoitti ”käsittämätöntä typeryyttä”, ku-ten Pentti tapaa sanoa.

”Kun rupeaa ransuksi, näkee ihmisen luonteen. Että kuka on kunnon ihminen ja kuka mulk-ku. Paljon oli sellaisia, jotka oli heti luonnollisesti eivätkä välit-täneet mitään. Usein pahimpia olivat ne, jotka hoki koko ajan, että kyllä he ymmärtävät kyllä he ymmärtävät. Niitä pidin reiluina kavereina, jotka ei muuttuneet miksikään, eivätkä kyselleet.”

Pentillä on aiheesta teoria. Sen mukaan ihminen on jo ennen kysymystään päättänyt, mitä ha-luaa kuulla vastaukseksi. Tämä ihminen on tyytyväinen vasta sitten, kun hän saa vastauksen, joka hänelle sopii. Siksi Pentti oli kehittänyt vakiovastauksen pa-himmille kyselijöille.

”Vastasin, että mulkku ei seiso. Että siksi olen ransu. Se uskottiin ja siihen oltiin tyytyväisiä. Vaikka se on vale, kun mulkku seisoo vieläkin.”

Kysytään nyt kuitenkin: Pentti, miksi pidät naisten vaatteisiin pukeutumisesta?

”Ei siihen voi vastata. Se on sama, kuin yrittäisi vastata sii-hen, miksi joku on kiinnostunut perkele jalkapallosta. Miksi joku metsästää lintuja pyssyjen kans-sa, siihen ei vain kannata vasta-ta.”

27Groteskinro. 01

Pentin halu pukeutua naiseksi oli siis voimakas kuin drag quee-nin meikki, mutta naiseuden niksit olivat hukassa. Pentillä oli suuria vaikeuksia esimerkiksi meikkaamisessa ja hiusten laitta-misessa.

Kun kaverit ottivat Pentistä valokuvia ensimmäisten ehos-tautumisten jälkeen, kokematto-muus ripsivärin käytössä ja mie-hiset piirteet näkyivät armotta Polaroidin pinnalla. Teinityttökin meikkaisi paremmin.

Pentin oli mentävä kosmetolo-gille oppiin: 100 markkaa tunti ja kohta Pentti oli mestari.

Lopulta ammattimainen nai-seksi tälläytyminen vei Pentiltä niin paljon aikaa, että hän joutui lopettamaan työt rakennusmie-henä.

”Tuli hätä, että ei saatana, mi-nähän en kerkiä. Lopetin työt ja menin kortistoon, jotta sain ran-suilla tarpeeksi. Ei ehdi tehdä töi-tä ja olla nainen samaan aikaan. Vanhana tulee vanhaksi, ja minä olin silloin nuorempana todella sievän näköinen.”

sievä Pentistä todella tuli. Siitä kertoo esimerkiksi se, että häntä pokailtiin oikealta, vasemmalta, edestä ja takaa. Heterot, homot, akat ja ukkomiehet – iskureplaa tuli joka puolelta.

”Heteromiehet on jotenkin niin itserakkaita, että ne kuvittelee, että pukeutuisin naiseksi heitä varten. Paskat, kaikki miehet on homoja paitsi minä”, Pentti jy-rähtää.

Iskuyrityksiin liittyy kuitenkin ainoa asia, mikä Penttiä jäi kai-velemaan transvestiittiajoiltaan. Ainoa asia, mitä hän katuu, liittyy nuoriin naisiin.

”Kerrankin kaupalla oli nuoria kimmoja, jotka höpötti ja kikatti. Saatanan sieviä. Ne höpötti, että mennään mun kotiin meikkaa-maan. He pitivät selvänä, että minä olen hintti. Sitten minä per-keleen ääliö sanoin, että en ole homo, että ei kiinnosta miehet. Sitten niiden kiinnostus loppui siihen paikkaan.”

Ja nyt kuulemme tarinan ope-tuksen nelikymppiseltä Pentiltä: ”Se saatana kaduttaa, etten näy-tellyt hinttiä, kun olisin päässyt panemaan niitä kimmoja!”

”ei ehdi Tehdä TöiTä ja oLLa nainen samaan aikaan.”

--

jussi sippolaKuvat: Martti Penttilä

28 Groteskinro. 01

naiseksi pukeutuminen kui-tenkin tuntui Pentistä hyvältä. Se tuntui niin hyvältä, että Pentti kuvaa tuota viittä vuotta tietyllä tapaa hänen elämänsä parhaaksi ajaksi.

Tuo aika kuitenkin loppui odot-tamatta kuin lapsuus. Se loppui tavalla, joka on tuttu niin monis-ta muistakin tarinoista.

Mies tapasi naisen.”Hän ihastui minuun ensisil-

mäyksellä. Hän sanoi, että ei voi olla kanssani, jos olen ransu. Se loppui sitten siihen paikkaan, ransuilu. Työpaikankin hain.”

Alkoi uusi elämä, jossa hame vaihtui haalariin, korkokengät ku-misaappaisiin. Työt rakennuksilla jatkuivat ja nuorten naisten kat-seet ohittivat karskin työmiehen kuin koulukiusatun. Pentistä tuli näkymätön, kuten normaalista ihmisestä.

Kaikki oli taas kuin ennen, pait-si että kaikki oli erilaista. Nyt Pentti oli onnellisempi.

”Asiat tulevat arvaamatta, ja arvaamatta ne myös lähtevät, mutta olen onnellinen, että olin ransu. Tämä asia oli minulle ar-vokas, enkä häpeä sitä.”

Naisystävän toive kuitenkin es-tää Penttiä puhumasta transves-tiittiajoistaan omalla nimellään. Asian suhteen hän on ehdoton.

”Nimeäni et lehteen pane. Muuten minä tulen ja tapan. Mi-nua et sitten petä. Nimeä ei saa tulla, tai muuten tapan”, Pentti sanoo äänellä, joka on matalam-pi kuin Paavo Lipposella.

naisen vaatteissa kului kym-menesosa Pentin (nimi muutet-tu) elämästä.

Ryömiiköhän Pentin mieleen koskaan tuota viettelevää ajatus-ta, että entäs jos vielä kerran?

Ehkä huomenna kohta, kun aa-mun rusko tulee taivaan rantaan ja värjää itäisen taivaan punai-seksi kuin Marilyn Monroen huu-let, Pentti vetää stay-upit jalkaan, sivelee väriä luomiin ja antaa ajeltujen säärien nauraa hameen alta. Vielä viimeisen kerran.

”Kyllä sielussa tavallaan on sel-lainen oma tarve. Että tämä lop-pui vähän kesken. Joskus tulee mieleen, että vetäisi vaatteet ylle, mutta olen jo niin vanha oikeasti. Ei sitä viittisi olla vanha ransu.”

Sitä paitsi nyt Pentillä on muu-takin tekemistä. Autoa pitäisi rempata, lumityöt tehdä ja talon katto korjata. Kaikkea sellaista pientä, mitä tavataan kutsua miehen töiksi.

muodin sukuPuoLiTyttö vai poika - mitä väliä? Monet äidit, isit ja niiden eri kombinaatiot haluavat piilottaa lapsensa sukupuolen täysin. Lastenvaatevalmistajat ovat haistaneet ilmiössä markkinaraon. Ainakin Ruotsissa.

”suomessa unisex ei oLe oTTanuT TuuLTa aLLeen.”

--

joaNNa lahtiKuva: Elina Autio, Joanna Lahti

32 Groteskinro. 01

Sukupuolineutraaliin tai -sen-sitiiviseen kasvatukseen liittyy ajatus siitä, että lapseen kuuluu suhtautua yhdellä ja samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaa

sukupuolta tämä vielä tietämättään edustaa. Koska pikkulapsia ei juuri erota toisistaan muuten kuin pukeutumisen perusteella, stereotypioilta suojaamisen voi helpoiten aloittaa juuri vaatteista. Lapsensa tulevaa sukupuoli-identiteettiä ei tarvitse sekoittaa pysyvästi, mutta ylikorostamisen aika voisi hyvinkin olla jo ohi.

Pohjoismaissa sukupuolineutraalien vaatteiden löytäminen on kohtalaisen helppo suoritus, sillä monet täkäläiset merkit erot-tautuvat nimenomaan lapsekkailla malleilla ja kirkkailla väreillä, jotka eivät alleviivaa sukupuolta, vaan lapsuutta. Yksi tällaisista merkeistä on ruotsalainen Polarn O. Pyret, joka nettisivuillaan kertoo unisex-filosofias-taan ekologisuuden ja ajattomuuden ohella.

kampin kauppakeskuksessa sijaitsevassa liikkeessä kysellään kuitenkin hyvin harvoin nimenomaan unisex-malliston perään. Ennemmin henkilökunnalta tivataan, kum-malle sukupuolelle jokin vaate on tarkoitettu tai pohditaan, voiko pojalle tosiaan ostaa paitaa, jossa on tummansinisen lisäksi liilaa. ”Suomessa tämä unisex-juttu ei ole vielä oikein ottanut tulta alleen”, Kampin liikkeen myyjä ja somistaja Anu Boman toteaa. ”Mut-ta merkki onkin ruotsalainen”. Länsinaapuri

on taas edellä.Pian vestonomiksi valmistuva vaatesuun-

nittelija Eeva Pulkkinen sanoo suomalaisten asenteiden olevan tiukassa: erään kotimai-sen merkin lastenvaateprojektissa painotet-tiin, että mitään unisex-tuotteita ei missään nimessä aleta valmistaa, vaan molemmille sukupuolille on omat vaatelinjansa, jotka erotetaan toisistaan vähintään värityksellä tai printeillä. ”Lisäksi tyttöjen t-paidat ovat usein jo 2–5-vuotiaden mallistoissa kapeam-pia kuin poikien”.

kohderyhmän löytyminen on myynnissä ja markkinoinnissa tärkeää. Jos vaate ei osu mihinkään lokeroon, vaikeutuu jo esille-panokin. Sukupuolineutraalit näkemykset tunnetaan siis suunnittelu- ja myyntipuolella laajalti, mutta ne eivät ole mullistaneet alaa – ainakaan vielä. ”Omassa lastenmal-listossani olisi ehdottomasti enemmän unisex-vaatteita, ilman muuta, vaikka se onkin suunnittelijalle haasteellisempaa kuin tavallisten roolien ylläpitäminen”, Pulkkinen kertoo.

Suuren suomalaisen tavaratalon lasten-vaatteiden sisäänostajana ja suunnittelijana toiminut Anna-Mari Kokkola sanoo tyttöjen ja poikien mallistojen eroavan tosistaan edelleenkin väreissä, vaikka niiden kanssa ollaankin jo jonkin aikaa lipsuttu sukupuo-lineutraalimpaan suuntaan. ”Riippuu lop-pujen lopuksi tosi paljon brändistä kuinka sukupuolittuneita vaatteita otetaan myyntiin,

mutta sen voi sanoa, että tyttöjen ja poikien mallistot ovat sekoittumassa koko ajan enemmän ja enemmän”. Unisexin suuntaan ollaan siis menossa.

loppujen lopuksi toive lapsista tyystin ilman ilmeistä sukupuolta ja stereotypioita on melko pienen piirin juttu. Äärimmäinen ilmiö on kuitenkin merkki laajemmin muut-tuvista asenteista, ja näyttää siltä, että kyse on ennemmin sukupolvi- kuin sukupuoli-erojen korostumisesta. Tuoreimmat äidit ja isit edustavat tasa-arvoisinta sukupolvea tähän mennessä, ja itsensä ilmaiseminen pukeutumisen avulla on yhtä yleistä ja yhtä sallittua molemmille sukupuolille ja kaikille seksuaalisille suuntautumisille.

Lapsi on lapselle kuitenkin tyttö tai poika, ja kun pieni ihminen vasta opettelee hahmot-tamaan maailmaa, ovat stereotypiat tiukassa. Etenkin poikien väri- ja printtimaailma vai-kuttaa olevan tyttöjä paljon rajatumpi. ”Olen kuullut kuinka pikkulapset huomauttelevat toisilleen vääränvärisistä vaatteista”, Polarn O. Pyretin Anu kertoo. Pojalla ei yksinker-taisesti voi olla punaisia housuja ilman että koko tarharyhmä hämmentyy. Tytölle voi sentään tehdä autokuvioisesta kankaasta hameen, eikä mikään jää epäselväksi.

porttikongiin virtsaaminen ei ole kos-kaan ollut näin helppoa, hygieenista ja hauskaa! poissa ovat paheksuvat katseet, häpeä ja kiire, kun tähän antaa mennä ja lorottaa. Groteskille juoru-taan, että kyseinen posliini-ihme on ollut myös turistien suosiossa. tämä kaupunkisuunnittelun virtsanpylväs löytyy, totta kai, helsingin kalliosta.

Groteski kiittää!

--

huussi Mallia kallio

G:N tähteetgroteski

”Opettavai-nen läpileik-kaus brändi-bisnekseen. Antiteesinä kirjalle kannattaa lukea myös The Economistin Pro Logo –kirjoitus. ”

”Vitun hyvää kohellus-ta lähes viidensadan sivun verran. Mestariteos, vaikka mun painos onkin tamperelaisten koostama.”

”Tää on sella-nen kirja, jon-ka uskoisin kiinnostavan ihan tavallisia suomalaisjur-rikoita. Kirja on kyllä aika miehinen: sii-nä on viinaa, autoja ja vähän naisiakin.”

NaoMi kleiN, No loGoMinna, 23

huNter s. thoMpsoN, suuri haiNMetsästYsRane, 49

kari hotakaiNeN, klassikkoMarko, 39

* Groteski soitti tuntemattomille. Tuntemattomat kertoivat, minkä kirjan he viimeksi lukivat.

raNDoMillakirjat

--

uuDeN suoMeN kriisiViestiNtää

--

MeDia saa uuDet siVut

Groteskia julkaisevan Media ry:n nettisivut uudistuvat ihan just. Median hallituksen webjumala Lauri Haavisto on työstänyt uusia sivuja väsymättä. Tulossa on jytky!

Tarkkailkaa osoitetta: www.mediary.fi.

Päätoimitus vetäytyy miettimään tämän pals-tan tarkoitusta seuraavaa numeroa varten. Otamme vastaan ehdotuksia päin naamaa ja osoitteessa: groteski.lehti@gmail.com.

--

MikäkÖhäN tässä olisi poiNttiNa?

Kun ydinvoima-katastrofi kävi Japanissa kiih-keimmillään, Uusi Suomi -verkkolehti tyydytti kansa-laisten tiedon tarpeen erityisen ansiokkaasti. US ei kysynyt kommenttia professorilta tai ydinvoima-asiantuntijalta, vaan se päästi ääneen perussuomalaisten Veli-Pekka Kortelaisen. Poliitikko epäili, että Fukushimassa olisi sattunut ydinräjähdys. Kyllä persu tietää!

Kauniiden ihmisten on todistettava, ettei päässä kolise vain valkea hammasrivistö ja että kroppaa kannattelevat timmit jalat pysyvät tukevasti maankamaralla. Groteski selvitti, millaista on olla nuori ja hyvännäköinen ja edustaa ulkonäöllään koko Suomen kansaa.

34 Groteskinro. 01

Mitä on sellainen kauneus, jota vuosit-tain pysähtyy ihailemaan yli miljoona silmäparia?

Finn Artist Oy:n isännöimien Miss Suomi- kisojen voittajan kruunausta seurasi viime vuonna 1,4 miljoonaa katsojaa. Jo vajaan 70 vuoden ajan järjestetyt kauneusmittelöt ovat kuuluneet jo pitkään niin median kuin kansankin suosikkipuheenaiheisiin.

Misseys on ollut 19-vuotiaan Sara Siepin lapsuuden unelma. Tänä vuonna unelma oli lähempänä kuin koskaan - Sara valittiin vuoden 2011 ensimmäiseksi perintöprinsessaksi.

Sara on vakuuttunut siitä, että mis-sikisojen suosio tulee jatkumaan myös

tulevaisuudessa.”Missikisat ovat perinne, eivätkä ne

ole mielestäni menettäneet suosio-taan. Suomalaiset ovat tottuneet saa-maan joka vuosi missinsä – kauniin suomalaisen naisen.”

Millainen nainen on valmis kanta-maan kruunun taakan?

”Ulkoinen kauneus, muun muassa pituus ja sopusuhtainen vartalo ovat eduksi, mutta ne eivät takaa voittoa. On oltava myös sisäisesti kaunis ja järkeä päässä. Miss Suomi on kauneusihanne ja suomalaisen naisen esikuva. Edustustehtävään täytyy olla valmis, ja se on vietävä kunnialla loppuun.”

kuka muistaa, kuka oli viime vuoden Mr. Finland? Niin, en minäkään.

Mutta miksi kukaan ei tunnu tietä-vän Mr. Finland –kilpailusta muuta kuin sen, että joku kilpailijoista on liittynyt Hunksien riveihin tai hei-luttanut peittoa BB-talossa? Eikö mies-sukupuoli yksinkertaisesti ole riittävän mediaseksikäs, jotta se vetäisi vertoja missifinalistien ympärillä pyörivälle mediasirkukselle?

Mr. Finland 2004, 27-vuotias Hannu Reinikainen, puhuu vuoden 2004 kilpailusta vaivattomasti, mutta kun häneltä kysyy millaisen urhon kannat-taa kokeilla onneaan kisoissa, tulee vastaus hieman viipyillen.

”Kaikki kyllä tietävät, millaista ulko-näköä on oltava voittaakseen, mutta ei kyse ole vain siitä. Ne, jotka kilpailuun osallistuvat, ovat avoimia ja rempsei-tä, todella hyviä tyyppejä. Olen saanut kilpailusta elinikäisiä ystäviä. ”

Hannun mielestä vuodesta 1990 asti järjestetty Mr. Finland –kilpailu voisi

--

liNNea lassilaKuvat: Niko Raappana, Linnea Lassila

35Groteskinro. 01

olla paljon näyttävämpi tapahtuma. ”Nykyisellään koko kilpailun orga-

nisointi on yhden miehen harteilla. Kilpailu on yhä lapsen kengissä, koska miehet eivät yksinkertaisesti osallistu karsintoihin niin helposti kuin naiset kauneuskilpailuihin. Sain kuulla ka-vereilta naljailua pidemmänkin aikaa, mutta ei sitä kannata ottaa itseensä.”

Hannu kuitenkin näkee, että Miss Suomi –kilpailukaan ei ole enää yhtä hohdokas kuin aiempina vuosina.

”Ihmisten arvostus [missi-instituu-tiota kohtaan] on vähentynyt. Kilpailu antaa itse osallistujille enemmän kuin katsojille. Titteliä tavoitteleville kilpailu on kuitenkin hieno kokemus ja haaste, josta voi poikia tulevaisuudes-sa työmahdollisuuksia, kuten mallin töitä tai juontokeikkoja.”

missit ja Mr. Finlandit ovat lähes aina kuin samalla muotilla painettuja: neidot ovat pitkäsäärisiä ja -hiuksi-sia, kun taas urhot vähärasvaisia ja

pullealihaksisia. Onko tarpeen, että missikisojen kaltaisten mediatapahtu-mien kautta ylläpidetään stereotyyppi-siä kauneusihanteita, kun nuorilla on ulkonäköpaineita jo aivan riittämiin?

Sara ja Hannu eivät näe ristiriitai-suuksia näiden kahden asian välillä.

Saran mielestä missin tulee edustaa sopusuhtaista ja iloista nuorta naista, jolla on terveet elämäntavat ja hyvät arvot.

”Toki missi on eräänlainen kauneus-ihanne, mutta mielestäni hän on naisille esikuva koko pakettina, ei vain ulkonäkönsä puolesta. Ulkonäköpai-neet kuuluvat luonnollisesti jokaisen naisen elämään, ja media ilman muu-ta lisää paineita näyttää hyvältä.”

Hannu on Saran kanssa samoilla linjoilla.

”Naisilla on mielestäni yhä enem-män ulkonäköpaineita kuin miehillä, vaikkakin nykyään on myös paljon muotitietoisia miehiä. Mies luottaa enemmän ammattitaitoonsa, kun

taas naiselle ulkonäköpaineet ovat luonteenomaisempia.”

Onko kaunis kuorrutus sitten vain iloa silmälle, vai voiko siitä hyötyä?

”Itse en koe olevani komeampi kuin muut”, Hannu toteaa.

”On totta, että ulkonäkö voi mah-dollistaa joitain asioita, mutta uskon ja toivon, että saavuttamani asiat olen ansainnut muilla avuilla”, nykyään Kouvolan Tivolin ravintolapäällikkönä työskentelevä Hannu jatkaa.

Mitä voimme siis oppia näiltä sukupuolten edustajien kauneimmalta kermalta?

Ainakin sen, että kannattaa heittäytyä kohti suurta ja tuntema-tonta Mediaa, koska sittenpähän voi keinutuolissa ihastella, kuinka hyvältä näytti parikymppisenä pelkissä alusvaatteissa.

mies & media

--

koluMNigroteski

--

Matti koiVistoMedian mies

* Matti Koivisto on Groteskin entinen päätoimittaja. Matti muistetaan Groteskissa aikoinaan ilmestyneestä reportaasista, joka vei Matin ja Lauri Laavakarin synkälle matkalle spurguilun ytimeen. Voisitte tulla sieltä jo takaisin, pojat.

Likkabakteereille ei ole immuuni edes Median Mies. Matti Koivisto paljastaa kolumnissaan, kuinka hän sortui toisen sukupuolen paineen alla.

36

yhdeksänkymmentäluvun alussa vietin villiä kaksoiselämää. Toisinaan olin tyttöjen kanssa su-juvasti yhteistyötä tekevä Median Mies, toisinaan vastakkaista sukupuolta asiaankuuluvan verisesti inhoava kuusivuotias arvokonservatiivi.

En oppinut koskaan ymmärtämään, mikä teki tytöistä niin uskomattoman vastenmielisen ja leikkiseuraksi kelpaamattoman paarialuokan. Olin kuitenkin tietoinen likkojen pöpöjen muodossa levittämästä stigmasta. Varmemmaksi vakuudeksi heittelin näitä kivillä, mikäli mokomat pyrkivät jutteluetäisyydelle ja muita ronskeja miehiä oli paikalla todistamassa tilannetta.

Takaisin leikkikeittiöön siitä, ämmät! Täällä rääkätään muurahaisia.

en uhmannut pihapiirin poliittista painetta, ja leikkikavereikseni valikoitui pitkään säädyllisesti saman sukupuolen edustajia. Pikkusiskoja en oi-kein osannut edes tytöiksi lukea. Nuorimmainen lähinnä nukkui ja paskoi vaippoihinsa, keskimmäi-nen söi Lego-palikat, jos sen ryömimissuuntaa ei aina välillä muistanut kääntää, ja vanhin uhmasi sukupuolirooleja törmäilemällä pää edellä joka iki-seen Vantaan Ilolasta löytyvään terävään kulmaan.

Onnettomuusaltis pikkusiskoni tutustui tien toisella puolella asuvaan samanikäiseen tyttöön. Tytöllä oli minua vuotta vanhempi sisko, ja näiden vanhemmilla Thaimaasta tuotu pelikonsoli.

Pelikonsolin perässä ajauduin vaaralliselle tielle. Pian naapurissa totuttiin siihen, että säännöllisin

väliajoin pikkupoika tien toiselta puolelta ilmestyy oven taakse tiedustelemaan ”voiks Laura olla?”. Myöntävän vastauksen saatuani marssin onnesta soikeana aloittelemaan miljoonatta Contran läpipeluuyritystä.

Pelailuasteelta suhde syveni, Laura otti esille avioliiton mahdollisuuden. Mikäli tyttöystäväni yritti lähestyä julkisissa tiloissa, juoksin karkuun. Totuus veljeilystäni vastakkaisen sukupuolen kanssa ei saanut päästä leviämään.

ratkaisevan virheen tein, kun perustin Lauran kanssa paikallislehden: Viikon Puhe.

Sain esimakua viestintäalan arkeen, olinhan toimituksen ainoa poika. Muu toimitus törmäsi lasikattoon julistaessani itseni päätoimittajaksi.

Naisten alistaminen ja miehekkäät kummi-tusjuna-arvostelut eivät auttaneet: pari vuotta vanhempi pihapiirin kauhu sai vihiä kieroutunees-ta tyttöleikistä.

Tämän pussauskoppilällättelyn kuittasin nk. ”Berlusconi-argumentilla”, ennen Berlusconia itseään: väitin omien syntieni olevan pientä pi-hapiirin kauhun harjoittaman poikien pusuttelun rinnalla. Väite aikaansai lällättelyn fyysistymisen ”kuivaksi kaljaksi”: rystysten kivuliaaksi hieromi-seksi päänahkaan.

viimeistään peruskoulun loppuessa tytöille sai jo jutella melkein kuin normaaleille ihmisille. Vanhat asenteet eivät kuitenkaan kaikilta hevin katoa.

Amsterdamissa vaihdossa ollessani törmäsin jenkkiin, joka ei voinut sietää kämppistään. Tämä näet viettää kaiken aikansa tyttöjen kanssa. Vuo-datin kyyneleen miehen kovan kohtalon puolesta, ja toivotin tälle onnea loppuvaihdon ajaksi. Arve-lin sen tulevan tarpeeseen.

JAN

I R

EIN

IKA

INE

N

--

MeDiakritiikkigroteski

38

Tyhmiä kysymyksiäMediakriitikko Iiris Lagus oli aina inhonnut sivistymätöntä, tökeröä ja kaulatonta Hjallista. Sitten Iiris erehtyi avaamaan television. Siellä Hjallis istui ja kysyi tyhmiä kysymyksiä.

--

iiris laGusKuva: MTV3

laasaNeN Vs. laasaNeN jaakko laasanen

Erehtykääpä joskus avaamaan tele-visio torstai-iltana kello kahdeksan. Siinä nousee muuten verenpaine. Syy tähän on liikemies Hjallis Harkimo, joka on saanut oman talk

shown. Hjalliksen kanssa -keskusteluohjel-massa pureudutaan viikon ajankohtaisiin ai-heisiin viikoittain vaihtuvan vieraan kanssa.

Hjallis voi kysyä ohjelmassa ”ihan mitä vain”. Erityisesti Hjallis on kehuskellut sillä, kuinka hän pääsee puhumaan asioista, joita on ihan itse pohdiskellut. Tyypillinen johdat-telu aiheeseen alkaakin usein sanoilla ”sitä mä oon niinku miettiny” tai ”kerro mulle ku mua niinku kiinnostaa”.

Aiheet poukkoilevat niin, että tuskin on haastateltava ehtinyt vastata ensimmäiseen kysymykseen, kun Hjallis jo keskeyttää, ja penää vastausta seuraavaan. Väliin mahtuu aina pari nasevaa kommenttia, kuten ”mieti

nyt ite, eihän se noin voi olla” tai ”sä et voi mennä laukomaan ihan mitä vaa”.

Hjalliksen suoriin kysymyksiin tulee vastata nopeasti ja yksinkertaisesti. Muuten Hjallis toteaa, että ei kiinnostakaan. Kun Timo Soinin kanssa puhe kääntyi perussuomalais-ten ilmastopoliittiseen malliin, Hjallis totesi, että selitykset ”sä voit säästää A-studioon tai jonnekin”.

joskus haastateltavien vastaukset ovat myös vääriä, eikä Hjallis epäröi korjata niitä. Alexander Stubb kertoi kannattaneensa Nato-jäsenyyttä pikkupojasta saakka, mutta Hjallis oikaisi häntä toteamalla, että: ”Älä puhu paskaa. Pikkupoikana sä jahtasit naisia ja ryyppäsit.”

Kun politiikka alkaa kyllästyttää, Hjallis siirtyy henkilökohtaisempiin aiheisiin. Keskustelua on viritelty muun muassa Jutta

Urpilaisen rakkaudesta (kysymys jäi avonai-seksi, sillä Urpilainen käänsi keskustelun politiikkaan) ja Timo Soinin liikuntatottu-muksista (tai pikemminkin niiden puuttees-ta, minkä Hjallis tuomitsi).

Raivostuttavaa! Miten muka mies, joka on sivistymätön ja tökerö ja jonka ratkaisu kaikkiin ongelmiin on antaa kenkää, voi haastatella uskottavasti poliitikkoja?

Jotenkin sitten kuitenkin. Vaikka Hjallis töksäyttelee ja keskeyttää, hän onnistuu jossain, missä muut keskusteluohjelmat eivät. Hjalliksen ansio on nimenomaan yksinkertaisuus.

Tyhmät kysymykset, sellaiset jotka alkavat jo tuntua itsestään selviltä, ovat oikeastaan juuri niitä tärkeimpiä.

* "Älä puhu paskaa. Pikkupoikana sä jahtasit naisia ja ryyppäsit", Hjallis huusi Alexander Stubbille. Hjalliksen edessä Alexanderkin muisti olevansa vain ihminen.

kuLTTuuria, kaPinaa

ja kiimaa!

GROTESKI.LEHTI@GMAIL.COM

MuTTA On GROTESKIn

LuKIjOILLA MyöS OSTOvOIMAA.

ILMOITA!

Tähän hintaan vainAhvenanmaalta tomitettuna!

Hinta sis. kuljetuksen.

Avoinna: ark. 9-21

la 9-18su 12-18web 24h

Hinnat voimassa toistaiseksi. Tarkista aina tuotteiden päivän saatavuus ja hinta netistä. Löydät tuotteet helposti kirjoittamalla tuotekoodin hakukenttään sivuil-lamme. Lue myös kuvastomme osoitteesta www.verkkokauppa.com/katalogi

PhotoNav-navigaattoriPienikokoinen, näppärä ja edullinen 3.5” näytöllä sekä Suomen tiekartoilla varustettu GPS-navigaat-tori uudella PhotoNav-navigointiohjelmistolla alv 0% hintaan, kirjeenä kotiinkuljetettuna Ahvenan-maalta. PhotoNav ohjaa sinut aina perille, helposti ja luotettavasti. Mukana nyt ensimmäistä kertaa myös tarkat Helsingin ilmakuvakartat. Helppo myös muokata omaan käyttöön, asenna vaikkapa TaskuLoisto maasto- ja merikartat laitteeseen!

Anton Olivermikroaaltouuni grillilläPienikokoinen 23 litran mikroaaltouuni kvartsigrillillä ja kahdeksalla eri automaattiohjelmalla! Mikron teho 800 W ja grillausteho 1000 W. Mukana erillinen grillauskoroke. Kello ja ajastin. Lapsilukko.

Zaggia Double Coffee -kahvinkeitin

Kunnon kahvi päivän aloittaa! Zaggia Double Coffee on pienikokoinen yhden tai kahden kupin kahvinkeitin. Mukana myös kaksi keraamista kahvikup-pia sekä ekologinen pestävä suodatin. Työmaalle, verstaalle, toimistoon - aina on tilaa pienelle Zaggia Double Coffee -keittimelle!

43.40Tuote

45152

69.90Tuote

47136

14.90Tuote 6408

UV-Print kustomointitietokoneen kanteenVaadi jotain aivan uutta ja tilaa kannettavasi tyylikkäällä UV-Print-kustomoinnilla. UV-Print-kustomointi toteutetaan uudella lähes valokuvatasoisella tulostustekniikalla, jolla kuva tulostetaan suoraan tuotteen pintaan.

19.90Tuote

19250

Muut kustomoinnitlaserkaiverruksista lähtien

löydät sivuiltamme!