KEVÄT 2016

2 3

N/LN/L eli nousussa/laskussa kertoo kansalaisille sen, mikä on siisteintä just nyt ja ennen kaikkea sen, mikä maailmassa on perseestä. Ilmiöitä ihmettelee someriippuvainen ärsyttävän pätemisen mestari, kissakoira-ihminen, oman elämänsä ylifyysikko ja maailman surkein kokki.

LASKUSSA FACEBOOK, INSTAGRAM JA TWITTER – NOUSUSSA SNAPCHAT JA PERISCOPE

Totuus on, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Mikään ei ole yhtä kätevää kuin se, että mukana kannettavalta pieneltä mobiililaitteelta voi päivittää kaikille tuhannelle ystävälleen päivän kuulumiset ja saada vastarakkautta ystäviltä satojen tykkäyksien ja hymiöitten muodossa. Vaativalle kaveripiirille ei kuitenkaan enää riitä karttapaikannus, tunteiden kuvailu hymiöillä, pätkä tekstiä tai kuva – nyt vaaditaan enemmän.

Pomon, turhien julkkisten ja vuosien takaisten luokkakaverien mukaan on päästävä reaaliaikaisen kuvan ja äänen muodossa 24/7, vaikka sitten todellisuudessa kohdatessa ei edes tervehditä. Miksi edes ottaa enää selfietä, kun samalla vaivalla voi ottaa muutaman

sekunnin videoklipin, jossa selittää nopeasti sen hetkiset kuulumiset, eli käytännössä katsoen hoitaa koko sosiaalinen elämä kerralla kuntoon.

Pikaisen (noin kymmenen hengen otannan) gallupin mukaan teini-ikäisillä on Facebook-sovellus puhelimessaan enää ainoastaan tapahtumakalenteria ja chattia varten, sillä varsinainen somettaminen on mukavampaa hoitaa ajantasaiseen videoon

perustuvissa Periscopessa ja Snäpissä. Videopätkä näkyy vain 24 tuntia ja katoaa sitten, joka tietenkin lisää koukuttavuutta ja jatkuvaa sovelluksen kyttäystä. Periscopen

käytännöllisyyteen ovat heränneet myös Itä-Suomen ja Oulun yliopistot, jotka striimaa-vat osan luennoista suoraan sovellukseen. Näin varmistetaan, että esimerkiksi vappuna ne vähäisetkin oikeasti ahkerat opiskelijat jäävät kotiin luennolle menemisen sijaan.

2

LASKUSSA FITNESS-BUUMI - NOUSUSSA BODY POSITIVE-AJATTELU

Hiiteen juttagustavsbergit, kahvakuulat ja maitorahkat – parin viime vuoden aikana valtoimenaan jyllännyt Fitness-buumi alkaa olla mennyttä. Vaikka kansantervey-delle teki ainakin tilastollista parannusta jokamiehen innostus kanaan, parsaan ja salilla bulkkaukseen, niin pidempiaikaisten tosiharrastajien mielestä se ei ollut lainkaan mukavaa.

Urheilutarvikebisnekselle buumi toi kivasti lisätuloja, mutta se, mikä menee nopeasti ylös, tulee myös äkkiä alas. Enää ei tarvitse jokaisen Pertti Peruslenkkeilijän omistaa kymmenen kilon heraproteiinisäkkiä ja aktiivisuusranneketta, ja bodycombat-tunneille mahtuvat taas oikein mukavasti ne, jotka sinne oikeasti haluavat.

Fitness-buumin vastapainoksi Amerikan maalta on Suomeenkin rantautumassa body positive-ajattelu. Tämä liikekanta vastustaa barbiemai-sen pitkään ja hoikkaan kroppaan keskittyvää kauneusihannetta, ja pelkällä #bodypositive-tagilla löytyy Instagramista yli miljoona osumaa. Muun muassa näyttelijä Jennifer Lawrence, Girls-sarjan luoja Lena Dunham ja mallipiireissä pyöri-vä muusikko Taylor Swift ovat kampanjoineet näkyvästi ainaista laihduttamista vastaan ja sallivamman kehonkuvan puolesta. Nyt voidaankin vain odotella, että joko vihdoin alettaisiin ihannoimaan yleisesti hyvinvointia ja terveyttä, vai onko 2-tyypin diabetes seuraava tavoiteltava muoti-ilmiö.

LASKUSSA KESÄMÖKKEILY – VIELÄ ENEMMÄN LASKUSSA KESÄFESTARIT

Joka kesä on pakko päästä mökille, vaikka siellä ei ole edes hauskaa. Urbaani nykyih-minen ei yksinkertaisesti voi nauttia olostaan, jos ympärillä on hyttysiä, kraanasta ei tule lämmintä vettä ja lähimmän huippunopean wifin vaikutusalueelle on kymmeniä kilometrejä.

Viikon saunomisen ja kaljanjuonnin jälkeen olo on lähinnä turvonnut ja nihkeä, ja vähäisenkin rentouden tappaa se, kun kaiken löhöämisen jälkeen mökki täytyy siivota puhtaammaksi kuin mitä se tullessa oli. Huoltoasemilla nautitut havaijinleikkeet ovat tolkuttoman kalliita ja pahoja, ja loppukesän pakollinen huussintyhjennysoperaatio oksettaa jo valmiiksi. Pitkät matkat kuumassa ja täyteen pakatussa autossa ajovuoroista kiistellessä eivät nekään oikeasti ole parasta mitä ihminen vähäisellä vapaa-ajallaan voi tehdä. Netflix and chill ihan vaan omassa sängyssä olisi ollut sata kertaa mukavampi ja halvempi vaihtoehto.

Jos mökkeily on huono vaihtoehto, niin sitäkin alemmas vajoaa kauan odotettu ja huolella organisoitu festarikesä 2016! Suomen ”kulttuuritoiminnan” jäätävin häpeä-pilkku on festarikesän tarjonta, mutta silti sinne täytyy lähteä riehumaan, koska muuta tarjontaa urbaaneissa olosuhteissa ei ole.

Himoksella, Tahkolla, Provinssissa, Ruisrockissa, Ilosaaressa, Qstockissa, Tammerfes-teillä, Suomipopissa sekä Kotkan meripäivillä esiintyy kaikissa Cheek, Chisu, Sanni, Antti Tuisku ja JVG. Monipuolisuutta tarjontaan ei löydy myöskään vähemmän tunnetuilta festareilta, sillä kaikilla syrjäkylien ilmaiskeikoillakin esiintyy aina vähintään kaksi artistia edellä mainituista. Raskaamman musiikin ystäville jokaisilta fes-tareilta tuntuu löytyvän Diablo, Children of Bodom ja Amorphis, jotka nekin taisivat elää kulta-aikaansa noin kymmenen vuotta sitten.

”Netflix and chill ihan vaan omassa sängyssä olisi ollut sata kertaa mukavampi ja halvempi

vaihtoehto.”

”Pelkällä #bodypositive-tagilla

löytyy Instagramista yli miljoona osumaa.”

Kuvitus ja taitto: Sanni MykkänenTeksti: Oona Häikiö

4 5

PERSOONALLISUUS VALTAA KADUT

”OSTAN MASSAJUTTUJA, JOS NE ISKEVÄT”

Tyylikkääseen mustaan hattuun pukeutunut Jenna Alaste on kiinnostunut muodista. Hän seuraa paljon, mitkä ovat asiat ovat pinnalla.

- Luen eri blogeja ja selaan insta-gramia, Alaste listailee inspiraation lähteitään.

Tämän kevään muoti-ilmiöksi Alaste mainitsee kivat farkkukuosit. Hänen ostoslistallaan seuraavana ovat girlfriendfarkut.

- Vielä ei ole löytynyt sellaisia, mitkä istuisivat täydellisesti, Alaste harmittelee.

Alaste ostaa vaatteita sieltä, mistä niitä löytyy. Hän myöntää kuitenkin, että meneillään olevat trendit vaikutta-vat aika paljon hänen pukeutumiseensa

ja vaateostoksiinsa. Massajuttuja Alaste ostaa, jos ne iskevät, mutta omasta tyylistä pidetään silti kiinni.

- Tämä lakki on justiinsa sellainen hyvä esimerkki massajutusta.

”KEVÄÄN MUOTI ON LIIAN HEMPEÄÄ”

Noora Kesti ei ole lämmennyt tämän kevään muodille.

- Liian hempeää mun makuun, Kesti tuskastelee.

Farkkuhameiden paluun takaisin trendikkääksi ilmiöksi Kesti lyttää täysin.

- Tulee vain mieleen äidin farkku-hameet, eivätkä ne muutenkaan kuulu tyyliini.

Romanttisuutta tai hempeitä vi-vahteita Kestin vaatekaapista ei löydy. Kesti kertoo pukeutumisensa kulma-

kiviksi tummat värit ja mustat farkut. Hän nostaa suosikeikseen lisäksi nahkatakit ja mustat hameet.

- Mustat housut, musta takki ja joku sellainen piristävä tekijä, Kesti summaa tyylinsä.

”KEVÄÄN YKKÖSHANKINTA ON PITKÄ FARKKUTAKKI”

Söpöille saparoille tukkansa laittanut Miia Äärelä kuvailee tämän kevään muotia vahvasti afrikkalaishenkiseksi ja todella rennoksi.

- Paljon kuoseja ja värejä. Äärelä myöntää menevänsä

trendien mukana, mutta enimmäkseen hän pyrkii pukeutumaan aina fiiliksen mukaan. Erityisesti isot kuosit ovat miellyttäneet hänen silmäänsä tänä keväänä.

- Rihannalla on siisti tyyli.

K-21 selvitti tämän hetken kuumimmat trendit ja millaisia eri tyylejä katukuvasta löytyy.

Kaikki haluavat persoonallisuuden näkyvän pukeutumisessaan.

JENNA ALASTE, 20 NOORA KESTI, 21 MIIA ÄÄRELÄ, 24

Blogeja Äärelä kertoo lukevansa jonkin verran, ja niistä hän saakin inspiraatiota pukeutumiseensa.

Kirppareilla Äärelä kertoo käy-neensä ennen useammin, mutta nyt viime aikoina se on jäänyt. Nykyään hän ostaa vaatteensa aikalailla netistä.

- Tämä pitkä farkkutakki oli sellainen, mikä oli pakko hankkia, Äärelä selittää innoissaan kevään hankinnastaan

”MAANLÄHEISET VÄRIT INSPIROIVAT”

Eppu Pastinen liputtaa kierrätetyn tavaran puolesta. Jos hän jostain ostaa vaatteita, niin kirppareilta.

Kevään muodille Pastinen naurahtaa, ettei hän nyt osaa mitään sanoa.

Pastinen kertoo seuraavansa huonosti muodin uusimpia aaltoja. Vilkuillessaan ohi meneviä ihmisiä hän kuitenkin kiinnittää huomiota, että tällä hetkellä katukuvassa näyt-täisi olevan selkeästi paljon vihreää ja mustaa väriä.

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Pastinen huomauttaa, että siellä ihmiset ovat pukeutuneet tänä keväänä selkeisiin ja kirkkaisiin väreihin.

Vihreään pitkään takkiin pukeutunut Pastinen saa inspiraatiota pukeutumiseensa maanläheisistä väreistä.

- Etsin maanläheisiin väreihin sopivia pillifarkkuja.

Pastinen paljastaa kuitenkin, ettei vielä ole käynyt varsinaisilla kevätostoksilla.

”HALUAN POIKETA MASSASTA”

Jarno Määttä haluaa erota massasta, eikä valtavirran mukana kulkeminen ole vaihtoehto.

Määtälle pukeutumisessa tär-keintä on persoonallisuus. Hän myös huomauttaa, että sana muoti ehkä ymmärretään monesti väärin.

- Muoti on enemmän sitä, jos ihmi-nen haluaa pukeutua persoonallisesti.

Määtästä on hyvä asia, että nykyään ihmiset uskaltavat pukeutua massasta poiketen.

Vaatteita Määttä ostaa eniten netistä. Tämän kevään ykköshankinta-na hän esittelee päälle olevaa bomber-takkiansa ja tuumaa, että ainahan sitä jotain hankintoja on mielessä.

- Seuraavaksi haluan ostaa raik-kaita kesävaatteita, Määttä sanoo unelmoiden.

Määttä yhdistelee mielellään erilaisia tyylejä keskenään.

- Smart casual ja street style yhdis-tettynä sekaisin.

Määttä asettelee aurinkolasit muotitietoisesti päähänsä ennen kuvanottoa.

”PITKÄ MUSTA TRENSSI ON PAKKO SAADA”

Anni Mahlakaarto ei halua lokeroida pukeutumistaan ainoastaan yhteen tyyliin. Tärkeintä on, että vaatteet ovat sellaisia, joissa on mukava olla.

Tämän kevään muotia Mahla-kaarto kuvailee street style henkiseksi.

- Nyt on paljon kaikkia bombertak-keja ja vähän isompia huppareita.

Inspiraatiota pukeutumiseen Mahlakaarto hakee Tumblr:n lisäksi vastaantulijoista.

EPPU PASTINEN, 25 JARNO MÄÄTTÄ, 24 ANNI MAHLAKAARTO, 18

”Tärkeintä on, että vaatteet ovat sellaisia, joissa on mukava olla.”

- Tuntemattomat ihmiset, ketkä tulevat vastaan, niin kahtelee mitä heillä on päällä.

Julkkiksista esimerkiksi Se-lena Gomezin tyyli miellyttää Mahlakaartoa.

Mahlakaarto ostaa vaatteita lähinnä kirppareilta. Viimeisimmäksi huippulöydöksi hän nostaa Hilfigerin vintagecollegen, joka oli maksanut vain neljä euroa.

- Pitkä musta trenssi on pakko saada, Mahlakaarto haikailee.

Kuvitus ja taitto: Saara SavusaloTeksti: Annika Veteli

6 7

Festarikult tuuri

Kaikenkansan suomiräpin sekä perus-popin tiivis ylimystö Cheekin, Sannin, Antti Tuiskun ja Chisun johdolla nähdään jälleen päälavoilla ympäri Suomea. Onko Suomen ennen niin musiikkitietoinen ja vahvasti eri gen-reihin jaettu kansa taantunut musiikil-lisesti, vai ovatko edellä mainitut nimet yksinkertaisesti vain niin järkyttävän hyviä?

– Kyseisten artistien tuotanto on ihmisille, jotka eivät muuten kuuntele musiikkia.

Laadullisesti nykymuusikot eivät siis hetkauta ainakaan oululaista

musiikin monitoimimiestä, Miku Mertasta, 46. Mies on festarikävijäin aatelia, ja hän onkin käynyt elämänsä aikana yli 200 eri festivaalilla. Osassa tapahtumista hän on ollut työntekijä, mutta myös lavan edestä on esityksiä tullut seurattua lukemattomat kerrat.

– Ensimmäinen festarikokemuk-seni on vuodelta 1986 Saapasjalka-rokista. Silloin mentiin katsomaan Metallicaa. Siitä eteenpäin tahti on ollut kymmenkunta tapahtumaa kesäs-sä, tosin nykyään käyn enää kahdessa pakollisessa.

RAHA RATKAISEE

Kokeneen kehäketun mielestä tämän päivän festaritarjonta on kasvanut varjossa vinoon jo useamman vuoden ajan. Syyt asialle löytyvät vanhasta sa-nonnasta: Se piirtää, jolla on liitua - eli rahasta. Pääesiintyjiin ei nykyään enää satsata entiseen malliin. Nykyteknolo-gian myötä levynmyynti on laskenut, ja bändien on ollut pakko korottaa hintalappuaan.

– Yksittäisille keikoille yhtyeitä on taloudellisesti vaikea saada, joten festarien kotimaiset pääesiintyjät ovat

Tulevan kesän festaritarjonta on musiikinystävän herkille korville jälleen alakuloista kuultavaa.

Ananastukka-artistien fanittamisen sijaan lyriikkaa ja soittotaitoa arvostavien pitänee jatkossakin

keskittyä keskiolueen.

matanee korvissa.. ..jo valmiiksi kiertueella olevia bändejä. Nämä samat ”tsiikit” ja mitkä lie ovat sitten kaikkialla.

Juuri Cheek on kuitenkin hul-laannuttanut etenkin nuoremman kansanosan. Fanipohjakin on edellä mainitulla artistilla valtava, mikä näkyy loppuunmyydyistä Helsingin olym-piastadionin keikoista. Kyseinen her-rasmies jyrää myös sosiaalisen median eri osa-alueilla vakuuttavaan malliin.

Ongelmaksi koituu kuitenkin se, että lähes jokaisen festivaalin esiinty-jäluettelon yläpäästä löytyvät jo kaikki edellä mainitut artistit. Suomalaisesta musiikkikansasta on siis tullut sokea lammaslauma, joka seuraa aivan yhtä sokeaa paimentaan.

Ruotsissa, Saksassa ja muualla maa-ilmalla samaa ongelmaa ei ole, koska tarjontaa on niin paljon enemmän. Siellä festareita on pystytty eriyttä-mään paremmin, eikä tarjonta sekoitu.

– Tosin on myönnettävä, että esi-merkiksi Ruotsissa ei olla yhtä aktiivi-sia festareiden suhteen kuin Suomessa.

”Nykyaikainen kaikenkansanmusiikki

hyväksytään lähes kaikissa tapahtumissa.”

Menipä kesällä siis Provinssiin, Tammerfesteille tai vaikkapa Kotkan Meripäiville, ei suosionsa huipulla olevilta kotimaisilta artisteilta vältytä. Mikä Mertasen mukaan Sannissa, Chisussa, Antti Tuiskussa tai Cheekis-sä sitten mättää?

Miku Mertanen on todistanut festarimusiikin muutosvuodet läheltä.

– Nämä Vain elämää -bändit myös soittavat kappaleitaan osaksi, ellei ko-konaan nauhalta, mikä on jo osaltaan kuulijoiden huijaamista.

LOPUN ALKUA?

Ratkaisua festaritarjonnan yksipuoli-suudelle ei ole havaittavissa ainakaan lähitulevaisuudessa. Solmu olisi Mer-tasen mukaan avattavissa festareiden systemaattisella eriyttämisellä, jolloin tietyt tapahtumat keskittyisivät enem-män yhteen genreen.

– Nykyaikainen kaikenkansan-musiikki hyväksytään lähes kaikissa tapahtumissa. Jos samoille festareita kiertäville ihmisille järjestettäisiin

tapahtuma, jossa ei olisi bändejä ollenkaan, liput myytäisiin luultavasti loppuun.

Suomen suvessa kaikuvat siis ensi kesänäkin tutut virret, jotka saavat festarikansan huojuvin jaloin liikkeelle. Vaikka alan miehiltä kritiikkiä laarista sataakin, on muistettava se, että mu-siikki kehittyy samaan tapaan kaiken muun kanssa yhteiskunnassa. Nyt vain sattuu olemaan niin, että suomiräp ja -pop elävät omaa kultakauttaan. Ehkä-pä jonain päivänä myös paatuneimmat musiikinystävät löytävät vaikkapa JVG:n. Vai mitä kyseisestä yhtyeestä tuumaa Miku Mertanen?

– En mä saatana tiedä niistäkään yhtään mitään.

Kuvitus ja taitto: Kiia ValaniemiTeksti: Akseli Wiik

Kukapa ei haluaisi olla oman elämänsä Albert Einstein? WhatsApp-rinki hälyttää iltapäivällä jatkuvaa huutoaan. Ketkä pääsevät tänään paikalle? Kaikki viisi, hyvä! Oulun Torikadulla sijaitseva Sticky Wingers on valmiina vastaan-ottamaan visailijat sisälle. Tai ainakin melkein.

– Eihän tämä ole vielä edes auki, ihmettelee Kari ja Karvattomien ur-heilutietoguru Iiro Lampinen.

Ei niin. Ravintola aukeaa neljältä, samalla kellonlyömällä visan pitäisi alkaa. Kukaan ei halua myöhästyä aloi-tuksesta. On tärkeää saada aina samat istuinpaikat ravintolasta. Taikauskoa, sitä se on.

URHEILUVISA

Baaripähkinä on tällä hetkellä Suo-men suosituin ravintolavisailu. Siinä kisaillaan 1-5 hengen joukkueilla. Valittavana on kolme erilaista kon-septia: yleisvisa Baaripähkinä, mu-siikkivisa Musapähkinä ja urheiluvisa

Urheilupähkinä.Kari ja Karvattomien mieluisin

päivä on torstai, kun Sticky Wingersissä pidetään viikon ainoa Urheilupähkinä. Konsepti on joukkueelle tuttu. Visassa on kolme osiota, jokaisessa osiossa seitsemän kysymystä.

Ensimmäisestä osiosta voi saada pisteitä maksimissaan 7, toisesta 14 ja kolmannesta 21. Jälkimmäisissä osioissa joukkue voi nostaa riskitasoa ja laittaa tiedon niin sanotusti varmak-si. Rasti ruutuun, jos kyseessä ei ole arvaus. Mutta vastaavasti miinuspisteet uhkaavat nuoralta tipahtavaa tanssijaa.

‒ Onko täällä tänään uusia jouk-kueita? Yhtään kättä ei nouse, säännöt ovat siis selvät. Kerrataan ranking-ti-lanne. Kolme joukkuetta on varmista-nut paikkansa jo toukokuun finaaliin. Aloitetaan visailu, juontaja kertoo.

Mikä jääkiekon SM-liigajoukkue keräsi eniten jäähyminuutteja runko-sarjassa kaudella 2015-2016?

– Hei jätkät, minä tiedän. Oikea vastaus on Lahden Pelicans, Lampinen

kuiskaa vahvassa etukumarassa tiedon vastaanottavien joukkueenjäsenten kuunnellessa tarkasti.

Fistbumpit, vieno hymynkare huu-lilla, ja kohti seuraavaa kysymystä. Tie-dossa on vastaukset niin jalkapalloilija Jens Lehmannin viimeisestä seurasta kuin kuva-arvoituksessa komeilevan alppihiihtolegenda Alberto Tomban syntymävuodestakin. Tämähän sujuu leikiten.

KOHTI KLIIMAKSIA

Kari ja Karvattomat sai ensimmäisestä osiosta täydet pisteet ja joukkue on luonnollisesti visailussa piikkipaikalla. Rivit alkavat kuitenkin rakoilla toisen osion kolmannen kysymyksen koh-dalla. Juontaja kysyy amerikkalaisen jalkapallon säännöistä.

– Siitä saa neljä pistettä, vink-kaa joukkueen besserwisser Jere Saastamoinen.

– Ei varmasti saa! Minä tiedän tämän. Siitä saa kuusi pistettä, rehvas-

Kari ja KarvattomatTosissaan, vaan ei totisena. Torstai on toivoa

täynnä urheiluvisailussakin. Joukkue nimeltä Kari ja Karvattomat on valmiina koitokseen.

telee puolestaan Lampinen.Joukkueen muut jäsenet uskovat

Lampista. Saastamoinen laittaa kädet puuskaan, huulet menevät mutruun, kuuluu syvä huokaus ja mies romahtaa vahvaan takakenoon röhnöttämään.

Lampinen oli oikeassa. Joukkue porskuttaa hyvässä myötätuulessa eteenpäin, mutta sitten tulee paha kysymys. Joukkue luulee tietävänsä – vähintäänkin arvaavansa – oikean vastauksen ja rustaavat vastauksen varmaksi tiedoksi. Ensimmäiset mii-nuspisteet ovat tosiasia. Toisen osion jälkeen joukkue on toisena, pisteen perässä kärkijoukkueesta.

Kolmas osio menee kuitenkin täydellisesti. Joukkue tietää kaikki seitsemän kysymystä – ainakin omasta mielestään ja rastittaa kaikkiin merkik-si varman tiedon.

Visailussa on vielä yksi kysymys. Se on siltä varalta, jos kaksi joukkuetta on tasatilanteessa visan lopussa. Kysymys on aina arvio. Tällä kertaa kysytään välimatkaa saksalaisen jalkapallojouk-kueen Wolfsburgin kotistadionilta espanjalaisen kärkijoukkueen

Real Madridin stadionille. Kari ja Karvattomilla on aavistus, joka osuukin lopulta aika lähelle. Tasatilan-nekysymystä ei kuitenkaan tällä kertaa tarvittu.

JUHLAN PAIKKA

Visailujuontajalla on tapana tarkis-taa joukkueiden lopullisia vastauksia tarvittavaa kauemmin, jotta jännitys tiivistyy kunnolla ennen lopputulosten julkaisemista. Samalla visailuravintola saa ottaa ruoka- ja juomatilaukset rauhassa.

Kuvitteellinen rummunpärinä aloit-taa jännityksen tiivistämisen. No jän-nittäähän se. Voittajalle on luvassa 30 euron lahjakortti ravintolaan. Olisihan se mukava syödä vaikka wings-ateria illan urakoinnin päälle. Lampinen hekumoi sydän pamppaillen tilannetta.

– Siis me saatiin varmuudella maksimipisteet viimeisestä osiosta. Tuo toinen joukkue ei varmasti tiennyt koripallokysymystä.

Juontaja kertoo ensin kolmanneksi sijoittuneen joukkueen. Ei kuulunut

Karvattomien nimeä. Sitten toiseksi tulleen nimen. Ei vieläkään. Fistbump! Juontaja äityy kunnon hehkutukseen voittajaa julistaessa.

Ja illan voittaja on uskomattomal-la loppukirillä Kari ja Karvattomat! He saivat maksimipisteet viimeisestä osiosta.

Fistbump. Mitä tänään syötäisiin? Nälkähän tuo jo kurnii, kun keittiös-tä leijailee tulisen wings-kastikkeen tuoksu.

Wingsit tuodaan lopulta pöytään, ja siinä dippikastikkeita vaihdellen joukkue kertaa visailun antia. Jopa Saastamoinen on leppynyt.

– Mutta seuraavalla kerralla ei oteta tuollaista riskiä, jos ei oikeasti ole varmaa tietoa.

Urheilupähkinä osoittautuu jälleen kerran, sekä loistavaksi ajanvietteek-si, että samasta asiasta kiinnostuvien ihmisten sosiaaliseksi tapahtumaksi. Vaikka Kari ja Karvattomilla olikin visailun aikana omat erimielisyytensä, se johtui vain intohimosta urheiluvisai-lua kohtaan. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto.

Visailun juontaja tarkistaa vastauksia.

Kuvitus ja taitto: Elias VarilaTeksti: Tuomas Virtanen

10 11

Room escape -pelit, eli pakopelit, ovat nousseet nopeasti suursuosioon.

Porukallapakoon

Ovi sulkeutuu, ja 60 minuutin kello käynnistyy. Ainoat etukäteen annetut ohjeet olivat, ettei mihinkään tarvitse käyttää voimaa ja henkilökuntaan saa yhteyden radiopuhelimella. Ryhmän etenemistä tarkkaillaan kameroiden välityksellä.

Alkuinnostus vaihtuu nopeasti turhautuneisuuteen, kun seuraava ovi ei aukeakaan niin helposti kuin aluksi oli odotettu. Pienen huoneen ilma käy nopeasti raskaaksi, ja hikikarpalot alkavat valua otsalle ryhmän miettiessä kuumeisesti oikeaa avainkoodia mur-hatun Rouva Lou Loun ulko-oveen.

Vihjeitä joudutaan pyytämään useampi kuin yksi. Lopulta ryhmä saa oven auki ja pääsee etenemään seuraavaan huoneeseen, kun ajasta on kulunut jo yli puolet. Jos alku vai-kutti haastavalta, ei jatkokaan ole sen yksinkertaisempi.

Toisenkin huoneen autuas raikkaus alkaa olemaan muisto vain. Johto-lankoja on kyllä löytynyt yllin kyllin, mutta mikä ihme niitä yhdistää. Apua ja neuvoja on tässäkin huoneessa pyy-detty jo niin paljon, että nolottaa.

Kello ei anna armoa ja aika loppuu kesken. Lukuisista vihjeistä huolimatta ryhmä ei kyennyt ratkaisemaan mur-haa, eikä löytänyt ulospääsyä huonees-ta. Ovi aukeaa, tällä kertaa valitettavas-ti ulkoa päin.

Sisään astuu pakopeliyritys Exit Oulun perustaja Petteri Keinänen. Hän näyttää löytämättä jääneet johto-langat ja auttaa ratkaisemaan huoneen loppuun. Sieltä täältä kuuluu turhau-tuneita äännähdyksiä, kun huoneen loputkin salat paljastuvat.

PETTYMYKSESTÄ BISNEKSEKSI

Keinänen kokeili itse pakopelejä nii-den alkulähteellä Budapestissa. Hän jäi välittömästi koukkuun ja on siitä läh-tien kiertänyt useita erilaisia huoneita.

Ajatus omasta yrityksestä syntyi, kun pakopelit saapuivat Suomeen, ja Keinänen kävi kokeilemassa peliä Helsingissä.

– Se oli pettymys, kun on itse ul-komailla nähnyt niin paljon parempaa. Siitä syntyi idea, että miksipä en tekisi omaa.

Exit Oulu avasi ovensa viime elokuus-sa ja oli Oulun kolmas pakopeliyritys. Keinänen kertoo, etteivät paikalliset yritykset kilpaile keskenään vaan enemmänkin tukevat toisiaan.

– Huoneita on kuitenkin rajallinen määrä. Sitten kun yrityksiä on samas-sa kaupungissa yli kymmenen, niin voidaan alkaa puhua kilpailusta.

”Kuka tahansa voi rakentaa tilat.”

Tällä hetkellä hän työllistää yhteen-sä viisi henkilöä, joista osa on töissä lähes päivittäin ja osa tarvittaessa. Hän itse pyörittää yritystä päivätöidensä ohella.

– Asiakkaita käy viikossa parisataa. Alun perin kohderyhmäksi oli ajateltu nuoria aikuisia, mutta perheet ja työ-porukat ovat löytäneet pelin nuoriakin paremmin.

SUOSION SALAISUUS

Pakopelien suosion Keinänen arvelee johtuvan ihmisten halusta haastaa itsensä ja testata omaa ongelmanrat-kaisukykyään. Niiden räjähdysmäisen kasvuun on vaikuttanut osin myös perustamisen helppous.

– Kuka tahansa voi rakentaa tilat, eikä se vaadi edes kovin paljoa rahaa.

Keinänen on itse suunnitellut ja rakentanut huoneet. Ensimmäinen huone avautui yleisölle elokuun lopulla 2015, kolmas ja uusin huone avattiin saman vuoden lokakuussa. Ideoita hän on ammentanut muiden tekemistä peleistä.

– Ei mitään voi keksiä uudestaan. Samat ideat ja teemat kiertävät mones-sa paikassa, ja toistoa syntyy väkisinkin.

Keinäseltä kysytään usein, aikoo-ko hän laajentaa toimintaansa. Uusia huoneita on suunnitteilla, ja tiloja niille etsitään.

– Pakko kai se on ruveta tekemään

lisää, kun sitä jatkuvasti kysellään, hän naurahtaa.

Keinäsen mukaan vain noin 10 prosenttia kävijöistä selvittää tiensä ulos tavoiteajassa. Odotustilan seinällä on liitutaulu, jossa näkyy kaikkien huoneiden viisi parasta aikaa, ja ne saavuttaneet joukkueet.

– Aluksi saattaa ajatella, että tämä-hän on helppoa kun nuo ajat on noin lyhyitä. Totuus on kuitenkin, että tuossa näkyvät ajat ovat aivan huippuluokkaa.

Parhaimmillaan pako-pelit tarjoavat mahtavia onnistumisen elämyksiä ja ryhmähengen koho-tusta. Testiryhmämme osalta päällimmäis-seksi tunteeksi jäi lähinnä turhautu-neisuus. Pulmien ratkominen yhdessä oli

kuitenkin hauskaa, ja aika kului liian-kin noepasti. Ryhmä on yksimielisesti sitä mieltä, että kyseessä on mainio tapa viettää vapaa-aikaansa kavereiden kanssa, ja kaikki ovat kiinnostunei-ta kokeilemaan uudestaan. Peleissä koukuttanee juuri epäonnistumisen kautta syntyvä halu yrittää uudestaan.

Saivat alkunsa Unkarista vuonna 2010

Helsinkiin avattiin ensimmäinen 2014

Suomessa on jo yli 60 erilaista huonetta

Hinta yleensä n. 20–30 euroa/hlö

Petteri Keinänen vertaapakopelien hintaa elokuvalippuun

pakopelit

Kuvitus ja taitto: Iida-Maria LaitalaTeksti: Anttijussi Ripaoja

14

10 käskyä nettiin

ÄLÄ OTA ASIOITA LIIAN VAKAVASTI

Välillä keskustelupalstoilla törmää vääriin mielipiteisiin ja asiattomiin kommentteihin. Internet on keskuste-lua varten, mutta ymmärrä ettei toisia vain pysty hiljentämään. Osa ihmisistä provosoi muita huvikseen ja vain in-nostuvat, kun heidät otetaan todesta.

Vaikka väittelyvastustajasi olisi-vatkin tosissaan, he, kuten myös sinä, harvemmin vaihtavat näkökulmaansa ja vielä harvemmin myöntävät olevansa väärässä. Paras tapa säästää hermojaan keskustelun kiihtyessä on vaihtaa sivua.

VARO ISOVELJEÄ

Isoveli on aina ääliö, niin oikeassa elämässä kuin virtuaalisessakin. Goo-gle ja Facebook ovat nivoutuneet jo erottamattomaksi osaksi arkielämääm-me, mutta ovat myös pahamaineisia tiedonkeruustaan.

Ne tallentavat tietoa siitä, miten käytät niiden palveluita, millä laitteella ja jopa missä käytät niitä. Evästeiden avulla ne voivat myös tarkkailla mitä muita sivustoja käytät. Näitä tietojasi ne käyttävät mainostukseen ja omien palveluidensa parantamiseen.

Vaikket siitä välittäisikään, tutustu kuitenkin käyttämiesi palveluiden

käyttöehtoihin, tyhjennä välimuisti tasaisin väliajoin ja tarkkaile keksejäsi aina välillä takaisin.

ÄLÄ LANKEA ROSKAPOSTIIN

Suurin osa kansalaisista ovat jo niin edistyneitä tietoturvan suhteen, ettei-vät nigerialaiset prinssit, potenssi- ja laihdutuspillerit tai yllättävät lottovoi-tot saa enää heitä avaamaan roskapos-tia. Siltikin uutisten otsikoissa varoi-tellaan jatkuvasti pankeilta tulleista valesähköposteista.

Tehkööt se siis tästä päivästä läh-tien kaikille selväksi. Viranomaiset tai pankit eivät ikinä, missään tapauksessa

Me kaikki tiedämme ne, mutta kukaan ei niitä koskaan muista. Lue tästä uudestaan nämä

kymmenen perustotuutta, jotka jokaisen on hyvä opetella ulkoa ja ottaa sydämeensä.

pyydä sinua luovuttamaan verkko-pankkitunnuksiasi sähköpostin tai puhelimen kautta.

ÄLÄ JULKAISE KUVIA ITSESTÄSI…

…ellet ole aivan absoluuttisen varma, että tiedät mitä teet. Omien alastonku-vien lähettäminen omalle mielitietylle tai vaikkapa laajalle yleisölle voi olla jännittävää seksuaalisuuden ilmaisua, mutta tee se vain, mikäli luotat täysin kuvien vastaanottajaan ja olet valmis tilanteen räjähtämiseen.

Kerran lähetettyä kuvasi, menetät niiden hallinnan täysin. Ihmiset ovat sen jälkeen täysin vapaita kopioimaan, jakamaan, kuolaamaan ja ilkkumaan niitä. Mikäli kuviasi ilmestyy sopimat-tomille sivustoille, voit yleensä pyytää ylläpitoa poistamaan kuvat, mutta et voi saada käsiisi kuvastasi otettuja kopioita.

Varsinkin jos olet nuori, sinun on syytä etsiä ensin tietoa Amanda Toddista, ennen kuin lähetät yksityisiä kuviasi.

ANNA FREEWARELLE MAHDOLLISUUS

Välillä unohtuu, että Windowsin ja Mac OS:in lisäksi on myös muita käyttöjärjestelmiä. Ennen Linux-poh-jaisia käyttöjärjestelmiä on pidetty vain nörttien harrastuksena, mutta useat niistä ovat muuttuneet myös tavallisille ihmisille sopiviksi.

Näihin liittyy tavallaan GPL-li-senssi(GNU General Public License). Sen omaavat ohjelmat ovat ilmaisia ja niitä saa vapaasti muokata ja jakaa uudelleen.

Lähes jokaisesta tunnetusta ohjel-masta löytyy myös ilmaisia vastaavia softwareja, jotka joissain tapauksissa voivat olla jopa parempia kuin tunnet-tu ja yleinen versio. Esimerkiksi ilmai-nen Telegram on aivan kaikilla tavoin edistyneempi kuin yleinen WhatsApp. Tue niitä.

Etsi kuitenkin tietoa uusista ja tun-temattomista ohjelmista, ennen kuin kokeilet niitä.

HUOLEHDI TIETOTURVASTASI

Pidä huoli, että tietoturvaohjelmasi ovat laadukkaita ja ajan tasalla. Lue useita vertailuja eri ohjelmistoista, käytä niihin rahaa ja päivitä niitä usein. Aja säännöllisesti virustarkistuksia. Tiedä kuitenkin, että tärkein tietotur-vaohjelma sijaitsee hiustesi alla.

Älä luovuta salasanojasi missään tapauksessa kellekään. Älä klikkaa omituisia linkkejä. Älä lataa mitään, ellet ole varma mitä lataat. Tarkista ladatut ohjelmat. Vältä hämärimpiä sivuja, vaikka niiltä löytyisikin tyttövi-deoita. Tiedät kyllä.

ÄLÄ TAVOITTELE TOISTEN MAINETTA

Youtube on tehnyt tavallisille ihmisille mahdolliseksi viihdyttämisen ja itsensä ilmaisemisen. Se on poikinut uuden sukupolven viihdyttäjiä, jotka jotkut jopa tienaavat elantonsa videoiden tekemisellä. Youtuben tunnetuimmat tekijät tienaavat jopa miljoonia vuo-dessa mainosten kautta.

Tämä on myös poikinut satoja, ellei tuhansia matkijoita, jotka janoavat sähköistä mainetta. Mikäli koet, että pelisessioidesi kuvaaminen tuo sinulle helppoa rahaa, ajattele uudestaan. Pa-nosta ennemmin omaan itseilmaisuusi ja luo luomisen ilosta, mutta älä matki muita saadaksesi huomiota. Käytä memejä säästeliäästi.

OLE KUNNOLLA

Taitava netinkäyttäjä osaa välttää valvovaa silmää. On olemassa VPN, Tor-selain ja lukemattomia muita ano-nyymiyden mahdollistavia sovelluksia. Suosittelemme tutustumaan näihin jo pelkästään tietoturvan ja sananvapau-den nimissä.

Tiedä kuitenkin, ettei lain rikko-minen ole suositeltavaa. Tietovuotajat, puhuttiin sitten Edward Snowdenista tai the Fappeningin pilvimurrosta, jää-vät lähes aina kiinni. Mitä vakavampi tekosi on, sitä vakavammin poliisivoi-mat etsivät sinua. Ole varovainen.

KYSEENALAISTA JA TUTKI KAIKKI

Internet on vapauttanut tiedonsaan-nin ja tehnyt uuden oppimisesta hieman liiankin helppoa. Jokaiseen salaliittoteoriaan on helppo törmätä hämärillä sivustoilla ja löytää niihin läjäpäin todisteita. Nämä teoriat on myös kumottu useaan kertaan. Jopa vakavat nettijulkaisut syyllistyvät juttujen liioittelemiseen ja joskus jopa valehtelemiseen.

Tästä syystä on elintärkeää, että jo-kaista tietoa kohden tutkit itse niiden todenperäisyyttä. Esimerkiksi ilmainen Telegram ei ole aivan kaikin tavoin WhatsAppia parempi, vaikka näin aiemmin väitettiin. Älä luota kehen-kään, edes itseesi tai edes meihin.

SULJE KONEESI JA KÄNNYKKÄSI VÄLILLÄ

2000-luvulla elämä on muuttunut ihmeelliseksi. Internet ja tietokonei-den kehitys on mahdollistanut monia asioita meille, eikä edistystä pidä ottaa pelolla vastaan. Välillä on kuitenkin hyvä sulkea tietokone ja laittaa puhelin syrjään. Tylsyys ja hiljaisuus ovat hupe-nevia luonnonvaroja, joita ilman ihmi-sen on mahdotonta käyttää luovuutta tai tutkia sielun syvyyksiä.

Aina välillä, sulje koneesi töiden jälkeen, äläkä vastaa puhelimeesi. Mil-loin olet viimeksi lukenut oikeaa kirjaa, käynyt juoksemassa tai vain tuijottanut tyhmästi seinää? Pyhitä lepopäivä.

15

LINKKEJÄ

http

s://w

ww.vi

estin

tavi

rasto

.fi/k

yber

turv

allisu

us/

http

s://w

ww.st

artp

age.c

om/

http

s://w

ww.to

rpro

ject.o

rg/

http

s://w

ww.fa

cebo

ok.co

m/le

gal/t

erm

sht

tps:/

/www

.face

book

.com

/abo

ut/p

rivac

yht

tps:/

/www

.face

book

.com

/help

/coo

kies

http

s://w

ww.g

oogl

e.com

/intl/

en/p

olici

es/p

rivac

y/?fg

=1ht

tp://

www.

gnu.

org/

licen

ses/

quick

-gui

de-g

plv3

.htm

lht

tp://

nobu

llyin

g.co

m/a

man

da-t

odd-

story

/

Kuvitus ja taitto: Anna KupsalaTeksti: Toni Musta

14 15

– Mä kerään rohkeuden aina sillä, että ajattelen olevani menossa pelas-tamaan sen Titanicin Jackin sieltä hyisestä vedestä. Se oikeesti toimii.

Tuiran hiekkarannalla Oulussa on elämää heinäkuun hellejakson ja Jaakon heittämän kylmän kiven jälkeenkin. Myös 22-vuotias opiskelija Saana Viinikkala on päättänyt heittää talviturkin vielä kun maassa on paikoin lunta.

– Kaduttaa jo, Viinikkala sanoo ja katsoo Oulujoessa uivaa naista.

Hän ei ole uimassa tähän aikaan vuodesta ensimmäistä kertaa: nuo-

rella naisella on ollut tapana heittää talviturkki yleensä jo mahdollisimman aikaisin keväällä.

PUKUHUONEEN TUNNELMAA

Uimarannan pukuhuoneessa hai-see märkä koira, ja lattia on täynnä mutaisia jalanjälkiä. Pöydällä on lista, johon uimassa käyneet saavat kirjoittaa nimen ja käyntinsä päivämäärän. Seinällä on lappu, johon on koottu ohjeita uimareille: ensimmäisellä ker-ralla kannattaa vain kastautua, saunasta ei saa mennä suoraan veteen, eikä uimaan saa mennä alkoholin vaikutuk-sen alaisena.

Yleisesti ottaen huoltorakennus on siisti ja pöydän pitkästä nimilistasta päätellen hyvin suosittu.

Rakennuksessa on käytössä talvisin sähköinen avainjärjestelmä: kausi-

maksun makset-

tuaan avaimen saa käyttöönsä

vuodeksi eteenpäin. Kausimaksun voi maksaa ja

avaimen noutaa Raatin uimahallin palvelupisteeltä.

Kun vaatteet on riisuttu ja ui-mapuku vihdoin pitkän empimisen jälkeen päällä, täytyy vihdoin siirtyä ulos. Pyyhkeeseen kääriytyneenä ilma tuntuu vieläkin kylmemmältä. Varpaita palelee. Tekisi mieli perääntyä.

KUKA HULLU UI TALVELLA?

Ohi juoksee pipoihin ja tuulitakkei-hin sonnustautuneita lenkkeilijöitä. Paikalle ilmaantuu iltalenkillään olevat Tiina Lempinen ja Maria Huha, jotka jäävät hämmästelemään laiturilla tutisevia talviturkin heittäjiä.

– Just mietittiin, kuka hullu us-kaltaa mennä tähän aikaan vuodesta uimaan, Lempinen sanoo.

Katse kääntyy hymyssä suin uivaan mieheen, jolla on karvalakki päässään. Eikä hän ole ainoa hullu: talviuintia harrastavat kaiken ikäiset.

– Nuorin meidän seurassa on 7-vuotias, mutta suurin harrastaja-joukko koostuu 40–75-vuotiaista, kertoo kymmenkertainen talviuinnin maailmanmestari Maarit Sihvonen, joka toimii Oulun talviuimarit ry:n puheenjohtajana.

TERVEYSLIIKUNTAA

Kaksi nuorta miestä astelee laituril-ta jokeen ja asettuu kaulaa myöten kylmään veteen. Ilmekään ei värähdä. Heidän jälkeensä eläkeläismies ui kol-me kierrosta ja kävelee sitten rauhalli-sin askelin kohti pukuhuonetta.

– Talviuinti on matalan kynnyksen terveysliikuntaa, jossa kaikki uimarit ovat yhdenvertaisia, Sihvonen kertoo.

Talviuinnin suosio onkin helposti ymmärrettävissä: sillä on todistetusti paljon terveydellisiä vaikutuksia.

– Muun muassa stressin lievitys, lihasten rentoutus, unen laadun paran-tuminen ja ennen kaikkea hyvän olon tunne uinnin jälkeen, Sihvonen listaa.

Vaikka talviuinti sopii kaikille,

joissakin tilanteissa on syytä kysyä am-mattilaisen mielipide, onko uiminen järkevää.

– Eri sairauksille, kuten reuma ja sydänsairaudet, on hyvä kysyä lää-käriltä lupa, eikä sairaana saa mennä uimaan, Sihvonen muistuttaa.

ÄN-YY-TEE – NYT!

On aika heittää talviturkille hyvästit. Vesi tuntuu jäätävän kylmältä, mutta tahdonvoiman avulla jalat laskeutuvat alas portaita veteen. Nyt pelastetaan Jack uppoavasta laivasta.

Viinikkala laskeutuu veteen, su-keltaa ja kiipeää sitten kiireen vilkkaa takaisin laiturille.

– Hirveetä! Sukeltaminen oli virhe, hän huudahtaa kipittäessään kohti suihkutilaa.

Koko vartalo on samalla tavalla puutunut kuin paleltuneet varpaat paukkupakkasilla. Ihoa kihelmöi. Vähi-tellen lämpö palaa: ensin käsiin, sitten jalkoihin.

– Enää ei tunnu niin pahalta. Nyt

on oikeastaan aika hyvä olo. Sen su-keltamisen jälkeen musta tuntui siltä, etten edes muistanut, miten hengite-tään, Viinikkala kertoo.

Hyvä olo alkaa virrata koko kehoon. Olo on virkistynyt. Kylmän veden jälkeinen olotila ei ole hullumpi.

ILOISTA SEURAA

Nopean suihkun ja pukemisen jälkeen on aika lähteä. Nyt uintia ennen ilmennyt panikointi naurattaa, vaikka ennen koetusta naamat olivat jäykkinä jännityksestä.

Lukuisten terveydellisten syiden lisäksi talviuinti tuokin harrasta-jalleen myös jotakin ehkä vieläkin tärkeämpää:

– Talviuinnilla on myös sosiaalinen merkitys: se on yhdessäoloa hyvässä ja iloisessa seurassa, Sihvonen muistuttaa.

Se on helppo uskoa. Jännityksen, tahdonvoiman keräilyn, uinnin jälkei-sen hyvän olon ja itsensä ylittämisen jälkeen päällimmäinen ajatus on: Jes, me tehtiin se!

Kuvitus ja taitto: Liubov AlekseevaTeksti: Anna Asplund

Hyytävä tuuli tuivertaa posket punaiseksi, harmaiden pilvien välistä näkyy pieni pala taivasta. Uimapukuun

pukeutunut nainen riisuu keltaisen pyyhkeensä laiturille ja astelee päättävin askelin hyiseen jokeen.

Jääkylmä pulahdus

16 17

Suurempana kuin koskaan

Vectorama on Suomen kolmannek-si suurin lan-tapahtuma Helsingin Assemblyjen ja Tampereella järjestet-tävän Lantrekin jälkeen. Tapahtuman kasvattaminen on ollut järjestäjien tavoitteena koko historian ajan. Nyt tapahtuma järjestetään jo kolmatta vuotta Raksilan jäähallissa.

Suuren lan-tapahtuman järjestä-minen vaatii paljon työtä ja asioiden järjestelyä. Vectoraman järjestelyt on tänä vuonna aloitettu jo hyvissä ajoin

syksyllä. Järjestelyt ovat sujuneet hyvin ja ne ovat pysyneet aikataulussa.

– Vectoraman järjestäminen on monimutkainen juttu: tapahtumaan tarvitaan noin kilometri pöytää, useita kilometrejä valokaapelia, kymmeniä verkkokytkimiä ja -palvelimia sekä 360 kilowattia sähkötehoa energian näl-käisille tietokoneille - vain tärkeimmät mainitakseni, projektipäällikkö Petri Liimatta kertoo.

Pöytäkilometrin lisäksi on lanittajille järjestettävä myös oheistoimintaa. Jäähalliin on rakennettu ”pärinäput-ki”, johon yhteistyökumppanit ovat tuoneet omia laitteitaan, joita lanittajat sekä vierailijat pääsevät testaamaan.

– Tänä vuonna alueelta löytyy muun muassa Amiga retro -pelejä, roolipe-lejä, autosimulaattoreita sekä Oulun alueen oppilaitosten hienoimpia vimpaimia.

Vectorama-tapahtuma on paisunut 17 vuodessa muutaman kymmenen henkilön lanituksesta

massatapahtumaksi, jossa vajaa tuhat innokasta lanittajaa valvoo yönsä energiajuoman voimalla.

VEKKULIMAINEN HISTORIA

Vectorama on tiettävästi Suomen vanhin lan-tapahtuma. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 Pohjankartanon koululla, jossa tapah-tuma järjestettiin vuoteen 2007 asti. Pohjankartanon aikana tapahtuman konepaikkojen määrä kasvoi reilusta 40 paikasta 380 paikkaan.

Pohjankartanon kahtena viimei-senä vuonna lanittajat keksivät myös raid-idean. Tässä tarkoituksena oli ”rai-data” jokin ruokapaikka. Tämä tarkoitti sitä, että koko lan-porukka siirtyi ruokapaikkaan vain paria minuuttia ennen sulkemisaikaa, jotta sen aukiolo venyisi. 2006 kohteena oli lähistöllä sijaitseva Hesburger ja vuonna 2007 paikallinen jäätelökioski.

Vectorama on menestynyt hy-vin etenkin viime vuosina, ja kaikki konepaikat on myyty loppuun vuosi toisensa jälkeen.

”EDISTYSASKELEENA 2014”

Vielä vuonna 2008 tapahtuman kävijämäärä kasvoi, kun se siirtyi Pohjankartanolta Club Teatrialle. Tuossa tapahtumassa järjestettiin myös robosota-turnaus. Teatrian ensimmäisen vuoden konepaikkojen määrä oli vajaa neljäsataa, mitä ei tapahtumassa onnistuttu ylittämään vasta kuin vuonna 2014. Seuraavina vuosina tapahtuma palloili Club Teatrian, Pohjankartanon, Rajakylän koulun ja Ritaharjun monitoimitalon välillä, mutta pelaajamäärät jäivät joka vuosi alle kolmensadan. Vuonna 2012 tapahtumassa järjestettiin ensimmäinen e-urheilun ammattilaisturnaus. Kyseessä oli 32 pelaajan StarCraft 2 -turnaus. 2014 tapahtuma järjestettiin Raksilan jäähallissa ensimmäistä kertaa. – Suurimpana edistysaskeleena lienee 2014, kun saimme Oulun Energia -areenan vuokralle, jossa lanit

järjestetään tänäkin vuonna. Ensimmäisenä vuonna Raksilassa konepaikkoja oli 550, ja ne myytiin loppuun jo ennen ovien aukeamista. Seuraavan vuonna paikkojen määrä nousi yli seitsemänsadan, jolloin vain neljätoista paikkaa jäi myymättä. Tänä vuonna paikkoja on 862. – Viime vuoden onnistuneen tapahtuman johdosta nostimme konepaikkojen määrää noin sadalla paikalla. Liimatta kertoo tapahtumaan odotettavan noin tuhatta kävijää, kun mukaan laskee myös tapahtuman järjestelyissä mukana olevat henkilöt.

PÄÄPOTTI 5000 EUROA

Counter Strike -pelissä järjestetään Vectoraman ainoa puoliammattilaisturnaus ja ainoa rahapalkintoturnaus. Turnauksessa on mukana yhteensä kahdeksan joukkuetta, joista kuusi pääsee mukaan kutsulla ja kaksi online-karsintojen kautta. Järjestäjien tavoitteena on saada turnaukseen mukaan Suomen kärkijoukkueita. – Tapahtumaan kutsutaan kuusi Suomen kovinta joukkuetta aiempien meriittien perusteella. Pro-turnauksen joukkueet ovat selvillä online-karsinnan jälkeen. Vectorama on ainakin aiemmin toiminut hyvänä ponnistuslautana suomalaisille joukkueille. Viime turnauksen voitti Epiphany Bolt, joka nykyään pelaa nimellä RCTIC Esports. Joukkue nousi viime ja tämän vuoden aikana ulkomaalaisiinkin turnauksiin mukaan. Joukkue on voittanut tänä vuonna muun muassa Nordic Masters -turnauksen Ruotsin Älmhultissa.

2000 Järjestettiin ensimmäistä kertaa. Vajaat 50 osallistujaa. Pohjankartanolla Oulun Karjasillalla.

2008 Siirtyi Club Teatrialle. Konepaikkoja oli 380. Robosota-turnaus.

2012 Ensimmäinen e-urheilun ammattilaisturnaus.

2014 Järjestettiin ensimmäistä kertaa Raksilan jäähallissa

Konepaikkoja oli 550, ne myytiin loppuun jo ennen ovien aukeamista.

2016

Kuvitus ja taitto: Ida HyvönenTeksti: Juuso Koivumäki

18 19

MOSSE

Oululaisen Pitbull Tattoon omistaja Mosse on tatuoinut pitkästi päälle kaksikymmentä vuotta. Ensimmäi­sen oman liikkeensä hän avasi 1994. Tyypillistä asiakasta miehellä ei tänä päivänä ole. Asiakas on mies tai nainen, iältään jotain 18 ja 70 väliltä. Asiakaskunta on monimuotoinen, samaten tatuointien aiheet.

– Nuorilla on välillä muotiaiheita. Muutama vuosi sitten oli alasel kä­tribaalit ja kiinalaiset merkit, nyt mandala­kuviot. Vanhempi porukka taas ottaa mitä sattuu. Perusaiheet ei mene muodista pois koskaan.

Tatuointien sisältö on henkilö­kohtaista. Pelkkä ruusu voi sisältää eri kulttuureissa niin monia merki­tyksiä, ettei ihokuvien tarkoitusta voi miten kään yksiselitteisesti määritellä. Syy tatuoinnin ottamiselle voi olla periaatteessa mikä vain, eikä siihen välttämättä sisälly sen kummempaa symboliikkaa.

– Tatuointeja otetaan ulkonäön vuoksi, koristukseksi, ihan muuten vaan. Tai sitten joku asia vain mer­kitsee jollekin paljon. Symboliikka aiheeseen etsitään itse.

Tatuointia ei valita selailemalla valmiita kuvia. Joskus asiakkaalla on tarkka visio haluamastaan kuvasta, joskus ei. Potretteja lukuun ottamatta tatuoija pääsee usein vaikuttamaan tatuoinnin ilmeeseen.

– Tänä päivänä tatuoija saa usein vapaat kädet. Aiheet annetaan ja tatuoija suunnittelee. Hyvin harvoin tehdään valmiista mallista.

Aivan kaikenlaisia kuvia ei tehdä kaikille asiakkaille. Kasvotatuointien tekeminen vaatii erityistä harkintaa, eikä niitä tehdä hirveän nuorille asiak­kaille. Sormet ja kädet ovat puolestaan nykyään arkipäiväisiä tatuointipaik­koja. Ei ole ennenkuulumatonta, että joku ottaisi ensimmäisen merkkinsä kämmenselkään. Ennen tatuoinnit otettiin piiloon, nyt mahdollisimman näkyvälle paikalle.

– Jos kahdeksantoistakesäinen nuo­ripari haluaa tatuoida toistensa nimet, niin en välttämättä tee. Tai hakaristiä otsaan tai jotain muuta järjetöntä. Se riippuu ihmisestä. Tutulle tyypille tehdään mielellään jotain erikoista.

VIRVE

Tatuointien tekemiseen sisältyy oma etiikkansa ja omat toimintamallinsa. Virve Kiviniemi kirjailee ihmisten ihoa Shaman Arts Tattoossa. Liik­keen yhteisten sääntöjen mukaisesti Kiviniemi ei tee tatuointeja kasvoihin

Tatuointien aiheita on yhtä paljon kuin tatuoinnin ottajia. Iholle piirrettyjen kuvien symboliikka on ensisijaisesti henkilökohtaista. Syvällistä syytä

mustemuiston ottamiselle ei aina ole.

”Tatuointeja otetaan ulkonäön vuoksi,

koristukseksi, ihan muuten vaan.”

Hei olen kuvateksti. ped ut ea sa voluptatet ommolore is et erio. Bitis andunte cus quia nis ilitius.

Mosse

Kuvitus ja taitto: Janika Kaunio & Antti KorkalaTeksti: Antti Korkala

20 21

tai intiimialueille, eikä toisten tatuoi­jien töitä suostuta liikkeessä kopioi­maan. Myös rasistiset tatuoinnit ovat pannassa.

– Suoranaisesti mauttomia tai rasis­tisia kuvia en itse ala tekemään, koska pyrin kuitenkin säilyttämään tietyn tason ja tyylikkyyden omissa töissäni.

Nahkaan nakutettu kuva on mustetaiteilijan käyntikortti. Yksi­kään tatuoija ei halua tehdä väkisellä sellaista kuvaa, johon ei ole itse tyyty­väinen. Tatuoijan ja tatuoitavan välinen vuorovaikutus onkin oleellisessa osassa tatuointiprosessissa.

– Lähtökohtaisesti pyritään siihen, että tatuoinnista saadaan mahdollisim­man toimiva, selkeä ja tyylikäs koko­naisuus. Mikäli toiveita samaan kuvaan liittyen on paljon, pyritään elementtejä karsimaan pois, ettei kokonaisuus mene liian sekavaksi.

Tatuointimuoti kulkee käsi kädessä muun muodin kanssa. Asiakkaat poi­mivat ideoita julkisuuden henkilöiltä ja kansainväliset virtaukset valuvat Suo­meen hieman jälkijunassa. Eläinaiheet ovat yleisesti ottaen aina pinnalla.

– Esimerkkinä trendeistä mainitta­koon vaikkapa mandalat, unisiepparit, sulat, mietelauseet ja vesiväritatuoinnit. Sketsaustyyliin tehtyjä kuvia näkyy paljon ulkomaisten liikkeiden sivuilla, mutta niitä ei Suomessa vielä osata kysellä.

Kiviniemen omilla tatuoinneilla on useita tekijöitä, osan tatuoijaneito on tehnyt itse. Yhdenkään kuvan ottami­nen ei ole harmittanut tai kaduttanut. Ja vaikka jokin ikimerkeistä alkaisikin häiritsemään, ovat ne pääsääntöisesti peitettävissä tai korjattavissa.

– En ole katunut tatuointejani, vaikka osa itsetehdyistä ei mitään taidonnäytteitä olekaan. Niillä on kui­tenkin merkitys siinä mielessä, että en välttämättä työskentelisi alalla, mikäli en olisi kyseisiä kuvia tehnyt.

ILKKA

Ilkka Kettunen ei muista tatuointien­sa tarkkaa määrää. Isoja ja pieniä kuvia on ympäri kehoa yli kaksikymmentä – kasvoissakin pari. Vaikka ohjel­mistosuunnittelijana työskentelevän miehen kuvitettu olemus on takuu­varma katseenvangitsija, ei näkyvien tatuointien vaikutus arkielämään ole ollut merkittävä.

– Ehkä olisi, jos välittäisin siitä, miten ihmiset katsovat joka paikassa. Mutta ei se muuten ole vaikuttanut ar­keen. Töissäkin on ihan hyvä meininki. Toimitusjohtajakin kävi katsomassa miten arpikuvani on parantunut.

Kettusen tatuoinnit eivät ole kaikkein tavanomaisimpia. Korvan ylä­puolella on amputaatiossa käytettävä lääketieteellinen instrumentti, oikeassa olkapäässä hahmo H.P. Lovecraftin Cthulhu­mytologiasta, vasemmassa sääressä SS­asuinen Jutta Urpilainen.

– Ei niihin kaikkiin sisälly symbo­liikkaa. Joihinkin jotain saatanallista tai okkultistista, mutta ei välttämättä. Ennemminkin estetiikkaa. Ei Juttaan­kaan sisälly politiikkaa, vaan pelkkää erotiikkaa.

Television tatuointiohjelmissa kuvilla on aina jokin syvällinen tarina. Oikeassa elämässä näin ei läheskään aina ole. Tatuointeja ei aina edes suunnitella hirveästi. Joskus ideaa ei ole ollenkaan.

– Kunhan tehdään jotain! Viimeksi kun menin yhdelle kaverille ottamaan tatuointia, eikä keksitty mitään, niin ei sitten tehtykään mitään.

JUHO

Suuren tatuoinnin ottaminen vaatii kärsivällisyyttä. Juho Mikkosen va­semman käden kuvittaminen kesti tau­koineen puolisentoista vuotta. IT­alan yrityksen general managerin käden parissa on operoitu lähes kymmenen kertaa. Projektin parissa työskennel­tiin silloin, kun asiakkaan ja artistin aikataulut sallivat.

– Pitkiä taukoja oli välissä. Silloin tehtiin, kun ehdittiin. Minulla on niin herkkä iho, että senkin pitää antaa parantua ennen kuin jatkaa.

Kuvituksen verkkainen tahti ei ole laimentanut innostusta. Seuraavaksi vuorossa on rinta, sitten luultavasti oi­kea käsi. Vaikka iholle todennäköisesti onkin tulossa lisää mustetta tulevai­suudessa, ei Mikkonen koe olevansa koukussa tatuointeihin. Niinkin voi jollekin käydä. Ihmiset ovat tässäkin mielessä erilaisia.

– Ei tatuointeihin varsinaisesti koukkuun jää, mutta kyllä niitä haluaa lisää ja lisää. Jotkut haluavat peittää itsensä kokonaan. Toisille riittää yksi. Tai kaksi. Tai viisi.

Tatuoinnit ovat nykyään niin yleisiä, etteivät ne välttämättä herätä isompaa huomiota. Satunnaiset kom­mentitkin ovat useimmiten sävyltään positiivisia, ja kuvitettu nahka saate­taan nähdä jopa muodikkaana. Omaa tatuointiaan Mikkonen pitää peri­aatteessa taiteena, syvempää tarinaa kuvilla ei tarvitse olla.

– Minusta tatuoinnit ovat kauniita. Hieno tatuointi on sellainen, joka on hyvin tehty.

”Jotkut haluavat peittää itsensä kokonaan. Toisille

riittää yksi. Tai kaksi. Tai viisi.”

Kuvitus: Krista Tyni

24

Piristä parisuhdetta

PITÄKÄÄ KIPINÄÄ YLLÄ

1. Kertokaa kumppanille omista haaveistanne ja toiveistanne niin parisuhteeseen kuin muihinkin asioihin liittyen.

2. Kertokaa, mikä toisessa ilah- duttaa erityisesti juuri tänään.

3. Laittakaa puhelimet, table- tit ja tietokoneet sivuun,

kun olette yhdessä.

4. Hankkikaa jotain pientä ekstraa iltapalalle.

5. Järjestäkää liikunta-, elokuva-, konsertti- tai museotreffit.

6. Kattakaa kynttiläillallinen kotona. Somistuksella

saa paljon aikaan, samoin pukeutumisella.

8. Tehkää eväsretki pyöräillen tai soutuveneellä.

9. Muistakaa arjen yllätyk- set: siivous, ruuanlaitto, vapaahetken tarjoaminen, yllätystreffit, yllätysjuhlat, hieronta, kukat, suklaa…

10. Katselkaa tähtitaivasta. Tai katselkaa pilviä. Minne toi voisitte niiden vievän teidät?

11. Kysykää toisiltanne asioista, tunteista ja kuulumisista. Kuunnelkaa, mitä

toinen sanoo.

12. Luottakaa, kunnioittakaa ja sitoutukaa.

13. Rikkokaa rutiineja.

14. Arvostakaa toistenne itsenäisyyttä.

15. Uskaltakaa heittäytyä. Antakaa hetken viedä teidät kaksi mennessään.

Parisuhdetta pitää katsastaa, huoltaa ja kunnostaa, jotta se toimii ja antaa iloa ja voimaa. Työ- ja perhe-elämän ja harrastusten yhteensovittaminen asettaa haasteita

parisuhteelle. Vahvakaan suhde ei kukoista kauaa, ellei siitä pidä huolta.

Parisuhteen hoitamiseen on tarjolla monenlaisia apukeinoja, mutta jo arjen pienet helmet saavat suhteen kipinöimään. Parisuhteen päivä koostuu monesta tapaamisesta ja hyvästijätöstä. Panosta näihin pieniin, mutta tärkeisiin hetkiin: tervehdi, hyvästele, toivota hyvää huomenta ja hyvää yötä, halaa, pussaa ja vaihda pikakuulumiset.

Varatkaa esimerkiksi joka kuukauden ensimmäiseksi lauantaiksi päivä tai ilta vain teitä kahta varten. Voitte suunnitella treffit yhdessä tai vuorotellen yksin. Niiden ei tarvitse olla suurta glamouria, vaan usein pelkkä läsnäolo, silmiin katsominen ja toisen kuunteleminen riittää. Pääasia on, että toinen saa tietää olevansa rakastettu ja tärkeä.

Keskustelun kautta molemmat ovat selvillä parisuhteen tilasta. Yhteinen aika ja avoin keskustelu ovat hyvän parisuhteen peruskiviä. Muistakaa, että olette onnekkaita, kun teillä on toisenne. Armollisuus itseä ja toista kohtaan on tärkeää eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa alusta.

25

VINKKEJÄ NAISELLE:

Tunne itsesi, hyväksy myös mielesi ja kehosi.Hyväksy kumppanisi sellaisena kuin hän on.Hyväksy hänen tapansa täyttää astianpesukone tai pukea lapsi.Kerro suoraan ja selvästi, mitähaluat tai toivot.Ilmaise rakkautesi sanoin ja teoin.Puhu nätisti. (Siis: Älä naljaileja nalkuta.)Anna hänelle omaakin aikaa.Myös mies tarvitsee huomiota ja hellyyttä.

VINKKEJÄ MIEHELLE:

Arvosta itseäsi.Älä pidä kumppaniasi itsestäänselvyytenä; tee työtävoittaaksesi hänen rakkautensajoka päivä.Kiitä ja kehu häntä.Keskity niihin asioihin, joita rakastat hänessä.Ota vastuu omista tunteistasiPuhu niistä.Naura ja naurata, helli jahemmottele.Kehu naistasi, myös muidenkuullen.Yllätä.Muista merkkipäivät.

TARJOLLA ON MONENLAISTA APUA:

Väestöliiton nettikurssit ja luennot Terveyskeskus Pari- tai seksuaalineuvonta Yksilö-, pari- tai seksuaaliterapia Perheasiain neuvottelukeskus Seurakunnan diakoniatyöntekijät

Kuvitus ja taitto: Saija MateroTeksti: Heli Säkkinen

YSTÄVYYS ON PARISUHTEEN PERUSTA

Pari- ja seksuaaliterapeutti Hilkka Putkisaaren mukaan turvallisessa parisuhteessa molemmat osapuolet sekä antavat että saavat huolenpitoa. Hän toteaa:

– Terveen parisuhteen perusta on kumppanien välinen ystävyys. Ystävyyteen liittyy molemminpuolinen kunnioitus, yhteisten hetkien vaaliminen, luottamus, huolenpito ja hellyys.

Putkisaari muistuttaa pariskuntia olemaan kiinnostuneita toisistaan ja muistamaan asiat, jotka ovat toiselle tärkeitä. Hän nostaa esille myös hyväntahtoisuuden ja suo-peuden toista kohtaan. Konfliktien kanssa kannattaa opetella tulemaan toimeen, sillä riidatonta yhteiseloa ei parisuhdeasiantuntijan mukaan ole olemassa.

Ystävyys on pohjana myös hyvään seksuaalisuuteen, Putkisaari sanoo.– Halu seksiin pohjautuu nimenomaan haluun toista ihmistä kohtaan, ei vain

haluun itse seksuaalitoimintaa kohtaan. Tällöin seksi on molemminpuolista saamista ja antamista. Hyvä seksuaalisuus kestää myös pettymyksiä ja ristiriitoja.

Hilkka Putkisaari kehottaa pariskuntia tutustumaan toistensa arvoihin, mielipitei-siin, kokemuksiin, iloihin ja huoliin. Ihailua ja kiintymystä kannattaa osoittaa päivit-täin. Terapeutti liputtaa asioiden jakamisen puolesta.

– Luo yhteistä toimintakulttuuria ja yhteisiä tavoitteita. Jaa unelmasi.

24 25

Do goodJos haaveena on tehdä jotain hyvää ja samalla nähdä ja kokea jotain ainut-laatuista, kannattaa harkita lomaa va-paaehtoistyön parissa. Vaihtoehtoja on useita. Kohdetta valikoidessa kannattaa kuitenkin olla huolellinen ja varmistaa, että järjestö on oikealla asialla.

EHRA, Elephant-Human Rela-tions Aid järjestö toimii Namibiassa ja sen tavoitteena on suojella aavik-koelefantteja ja helpottaa niiden ja paikallisväestön yhteiseloa koulutuksen ja avustustyön kautta. Kahden viikon jaksoissa kulkeva vapaaehtoisleiri kerää ihmisiä eri puolilta maailmaa. Ensim-mäinen viikko vietetään töitä tehden, esimerkiksi rakentaen suojamuureja

kaivojen ympärille. Hikisen työviikon jälkeen likaiset leiriläiset pääsevät kauan kaivattuun suihkuun ja samal-la tankataan muonavarastot. Toinen viikko vietetään autiomaassa seuraillen elefantteja niiden omassa elinympäris-tössään. Ennen pimeäntuloa leiriy-dytään, illat vietetään leirinuotiolla ruokaa laittaen ja tarinoiden ja yöt nukutaan afrikan upean tähtitaivaan alla.

Leirielämä ilman puhelinta ja internettiä tuo ihanan tauon normielä-män hektisyyteen ja laittaa miettimään millaisessa maailmassa haluamme elää. Jos siis koet, että turistikohteet on niin nähty, on vapaaehtoistyö hyvä vaihtoehto.

Kuvitus ja taitto: Tiina RämetTeksti: Tiina Rämet

26 27

Kun kevään valo imee kaiken energian, epätoivoiset ajatukset valtaavat mielen ja peiton alle käpertyminen houkuttaa, oireet viittaavat kevätväsymykseen.

Jos vuodenajan vaihtuminen aiheuttaa uupumisen lisäksi selviä masennuksen oireita, kuten toiminta-kyvyn menetyksen, puhutaan vuoden-aikamasennuksesta. Kaamosmasennus on näistä yleisin, mutta myös syys- ja kevätmasennusta esiintyy. Näissä kaikissa oireet liittyvät nimenomaan tiettyyn vuodenaikaan.

YHDEN ONNI, TOISEN PIINA

Auringonvalo on keväisin kirkkaam-paa, sitä on päivässä enemmän ja aurinkoisia päiviä alkaa olla useammin. Suurimmalla osalla ihmisistä valon lisääntyminen kohottaa mielialaa: tarmokkuus ja sosiaalinen aktiivisuus lisääntyvät, unentarve vähenee ja paino kevenee ruoanhimon hellittäessä. Heidän voi olla vaikea käsittää, miksi ihmeessä jotkut väsyvät keväisin.

Voimakas auringonpaiste on toiselle

siunaus, toiselle kärsimys. Etenkin jo valmiiksi masentuneelle kirkkaus saattaa aiheuttaa rauhattomuutta, ah-distuneisuutta ja univaikeuksia – jopa fyysistä kipua. Tässä tapauksessa valo ei piristä mieltä, vaan voi jopa pahentaa masennusoireita.

KAIKEN TAKANA ON VALO

Silmän kautta elimistöön tuleva valo vaikuttaa kehossa kahdella tavalla. Koska valo aktivoi silmän kautta ai-

Miten valo voi muka väsyttää? Talven pimeydessä haaveillaan kevään tuomasta valosta, mutta keväällä monet lamaantuvat siitä. Elämä neljän vuodenajan maassa ei ole aina lastenleikkiä. Onneksi ihminen

sopeutuu nopeasti.

Ja valo tuli

vojen talamuksen hermosoluja, kehon vireystila nousee välittömästi. Valon toinen tärkeä tehtävä on sisäisen kellon tahdistaminen. Valo aktivoi aivoja niin, että aamuvalo aikaistaa ja iltavalo viivästää unirytmiä.

”Voimakas auringonpaiste on

toiselle siunaus, toiselle kärsimys.”

Pitkän pimeän ajanjakson jälkeen ei siis ole ihme, että kehon oma vuoro-kausirytmi on sekaisin. Oman sisäisen vuorokausirytmin yhteensovittaminen ulkoa tulevan valon kanssa on jokaise-na vuodenaikana haaste.

YLÖS JA ULOS TOTUTELLEN

Vuodenajan vaihtuminen tietää muutosta kaikkeen: ympäristön lisäksi muutos näkyy myös omassa elämänti-lanteessa ja elintavoissa.

Suomalaisten sosiaalisessa aktiivi-suudessa on huvittavan suuri ero kesän ja talven välillä. Kesällä on suorastaan pakko ulkoilla kellon ympäri ja elää kuin viimeistä päivää; talvella on ikään kuin lupa olla sisällä viiden vaateker-roksen alla passiivisesti telkkarin ääres-sä. Talven elintavat, kuten herkuttelu ja vähäinen ulkoilu, jäävät huomaamatta päälle. Keväällä kirkas auringonpaiste houkuttelee virkistymään ja elämään

taas villiä elämää, vaikka itse haluaisi vain käpertyä sohvannurkkaan. Muu-tos vaatii totuttelemista.

PATTERIT KULUVAT

Syy kevätväsymykseen voi löytyä myös elävästä elämästä. Keväisin harras-tukset, opinnot ja työt päättyvät, ja projektit kasaantuvat ennen kesää. Nuorilla ratkaisevimmat opinnäytteet, taso- ja pääsykokeet ajoittuvat aina kevääseen. Lisäksi monen on tehtävä merkittäviä päätöksiä tulevaisuudes-taan, ja lähestyvän kesänkin työkuviot voivat olla epäselvät.

Mieltä vaivaavat asiat syövät energi-avarastoja ja vaikuttavat koko kehoon muun muassa univaikeuksina. Henki-nen painolasti voikin olla todellinen syy uupumuksen takana, joten omaa jaksamista on hyvä tarkkailla.

AUTA ENSIN ITSEÄSI

Ympäri vuoden samat perusasiat auttavat pitämään mielen virkeänä ja energiatasot kohdillaan. Riittävä ja säännöllinen uni, sopiva määrä liikun-taa sekä terveellinen, monipuolinen ravinto ovat kaiken ytimessä.

Elintavat kannattaa laittaa aika ajoin syyniin, sillä oma hyvinvointi heitetään liian usein taka-alalle mui-den asioiden tieltä. Itsestä saa kuiten-kin paljon enemmän irti, kun olo on energinen. Lentokoneen turvaohjeet kiteyttävät sen hyvin: laita happinaa-mari ensin itsellesi – vasta sen jälkeen voit auttaa muita.

NÄIN SELVIÄT VUODENAIKOJEN MYLLERRYKSESTÄ

Näillä vinkeillä voit parhaiten vas-tata jokaisen vuodenajan tuomiin lisähaasteisiin.

KEVÄT

Etenkin keväällä kannattaa pitää kiinni säännöllisestä unirytmistä, sillä valoisat illat houkuttelevat valvomaan pitem-pään. Unensaantia helpottavat pimen-nysverhot. Lenkkarit kannattaa kaivaa talven jälkeen esiin ja ottaa ulkoilu osaksi päivärutiinia. Keväisin monen riesana on myös siitepölyallergia, ja joillakin allergialääkkeillä on väsyttävä vaikutus. Sopiva lääkitys kannattaa etsiä yhdessä lääkärin kanssa.

KESÄ

Valoisat kesäyöt valvottavat ja vir-kistävät, joten pimennysverhoihin ja huoneen viileyteen kannattaa panos-taa. Jos uni ei silti tule, iltaisin ennen nukkumaanmenoa otettu pieni annos melatoniinia voi auttaa unensaannissa.

SYKSY Alkusyksystä tuntee usein itsensä pirteäksi kesän jäljiltä, mutta aikuisella unentarve on yhä sama, 6—9 tuntia yössä. Päivä lyhenee huomaamatta, joten päivänvalossa kannattaa oleskella aina kun mahdollista. Jos tietää oireilevansa kaamosaikana, kirkasvaloa voi nauttia jo loppusyksystä.

TALVI

Keskitalven pimeyttä voi helpottaa kirkasvalohoidolla. Vähintään 2 500 luksia tuottavaa valoa aamun tunteina nautittuna auttaa sisäistä kelloa pysy-mään tahdissa. Parasta on oleilla ulko-na päivänvalossa aina, kun mahdollista. Talvikuukausina myös D-vitamiinin riittävästä saannista täytyy huolehtia.

Kuvitus ja taitto: Saara SiirtolaTeksti: Saana Viinikkala

LÄHDE

Timo Partonen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

28 29

Kahden kauppareissu

Yleisestä heikosta rahatilanteesta joh-tuen kummankin budjetti on vain 20 euroa, joten molempien tulee miettiä jokaista tuotevalintaansa tarkkaan.

Nuori ja viriili maalaisori Juuso Koivumäki saapuu paikalle pilke silmäkulmassa, mutta Stadin kirkkai-den valojen loisteessa varttuneen Iiro Lampisen kasvoilta on luettavissa itkun- ja pelonsekaisia tunteita.

Ohjeet on nyt annettu. Kumpikin odottaa parkkipaikalla innokkaana läh-tökäskyä. Mutta ennen kuin aloitetaan, niin pojat, millaisia kaupassakävijöitä olette?

– Olen laiska kaupassakävijä. Ostan kerralla paljon tuotteita ja seuraavan kerran lähden kauppaan, kun jääkaappi näyttää tyhjältä, Koivumäki kertoo.

Vastaavasti Lampinen tunnustaa, ettei hän suunnittele kaupassakäyntejä etukäteen, jonka vuoksi kauppareissuja kertyy viikon aikana useita.

– Kauppaan mennessä en usein tiedä mitä haluaisin syödä, joten kaup-pareissut venyvät pitkiksi ja mukaan saattaa tarttua heräteostoksia.

POHDINTAA JUUSTOHYLLYLLÄTesti voi nyt alkaa. Koivumäellä on mennä sormi suuhun heti alkumet-reillä, sillä Prisman pyörivät ovet ovat hänelle uusi tuttavuus. Pienestä maa-laiskylästä kotoisin oleva Koivumäki on hämillään, miten näitä pyöriviä kapistuksia tulisi käyttää.

Ensimmäisenä pojat saapuvat juustohyllylle. Koivumäki kävelee määrätietoisesti hyllylle ja nappaa käteensä Edam-juuston. Kyseinen juusto on valmistettu Tanskassa, joten tässä vaiheessa on sopiva kysyä, miksi et valinnut kotimaista tuotetta?

– Valmistusmaalla ei ole minulle väliä. Katson pelkästään hintaa ja laatua, Koivumäki kuittaa.

Vastaavasti Lampinen luottaa ko-timaiseen työvoimaan ja valitsee Suo-messa valmistetun Salaneuvos-juuston.

– Hyvä maku ja kotimaisuus ovat minulle tärkeitä. Kyllä minua kiinnos-taa ruuan alkuperä. Jos joku tuottaja sortaa työntekijöitään, niin ei minua kiinnosta niiden tuotteet, Lampinen linjaa.

Seuraavaksi vuorossa ovat mai-totuotteet. Lampinen ei juo maitoa, mutta Koivumäen hennot maitoviik-set odottavat jo kiivaasti seuraavaa annosta.

– Kotikonnuilla olisin ostanut Maitokolmion maitoa, mutta täällä sitä ei näköjään ole. Etenkin kotiseu-dulla ruuan alkuperään tulee kiinni-tettyä enemmän huomiota kuin täällä kaupungissa.

VOITTO KOTIINTuotteet löytävät tiensä ostoskoriin ka-tegoria toisensa perään. Puolen tunnin kuluttua kaksi hymyilevää ja helpottu-nutta koekaniinia saapuvat kassalle.

Molemmat ovat onnistuneet löytä-mään kahdeksan mieleistään tuotetta, ja ennen kaikkea, kumpikin on pysynyt budjetissa. Koivumäellä ostoksien yhteishinnaksi muodostui 17,97 euroa ja Lampisella 16,51 euroa.

– Voitin, Lampinen naurahtaa heittäen samalla fist bumbia.

– Mutta mulla onkin enemmän rahaa, Koivumäki kuittaa takaisin.

Jatketaan aiheesta.– Rehellisesti sanoen minulla ei

olisi ollut ihan tällaiseen ostoskoriin varaa. Joudun miettimään ostoksia-ni paljon ja välillä tyydyn syömään koulussa halpaa opiskelijalounasta, Lampinen avautuu.

Mutta ei aikaakaan, kun Lampinen jälleen hymyilee. Fistbumbit Koivu-mäen kanssa ja matka kohti 17 neliö-metrin opiskelijalukaalia voi alkaa.

Ei se ole helppoa Koivumäelläkään. Edessä on vielä 8 kilometrin matka kovassa vesisateessa. Pyörällä.

Kylmä ja sateinen kevätilta on kääntymässä ehtoopuolelle, kun kaksi koekaniinia kohtaavat kaupan parkkialueella. Tehtävä on valita

kahdeksasta tuotekategoriasta yksi tuote ja perustella valinta.

1 . JUUSTO

I iroSalaneuvos juusto 350g / 4,69 €– Tämä on laatukamaa. Asun yksin,joten voin syödä välillä vähän kalliimpaa juustoa.

JuusoEdam juusto 950g / 3,75 €– Tämä on hyvää juustoa. Hintalaatusuhde on lähes täydellinen.

2. MAITO

I iroPlay maitokaakao 1l / 1,98 €– Tämä menee välipalajuomana. En juo ollenkaan maitoa, mutta maitoka-tegoriassa tämä on minun suosikki.

JuusoLaktoositon rasvaton maito 1l / 1,19 €– Minulla on laktoosi-intoleranssi, joten siksi laktoositon. Maidon tulee ehdottomasti olla rasvatonta ja tämä on niistä halvin tuote.

3. KANANMUNAT

I iroVapaan kanan muna 6kpl / 0,98 €– Pieni ja halpa rasia riittää. Myös kananmunien eettisyys on tärkeä asia, joten valitsin siksi vapaan kanan munat.

JuusoIsot kananmunat 15kpl / 2,39 €– Syön usein kananmunia, joten mi-nulle tulee halvemmaksi ostaa kerralla iso paketti kananmunia.

4. ALKOHOLIJUOMA

I iroLime kaktus 0,5l / 2,99 €– Lonkero on suosikki alkoholijuomani. Tämä lonkero on mukavan keväinen ja raikas juoma.

JuusoKarhu III olut 0,33l / 1,40 €– Kalja pitää juoda ehdottomasti lasi-pullosta. Olisin valinnut Lapin Kullan, mutta täällä ei ollut sitä valikoimassa.

5. HEDELMÄ

IiroKiivirasia 500g / 1,25 €– Erikoinen ja hyvä hedelmä. Kiivi on makea ja sopii hyvin välipalaksi.

JuusoViinirypälerasia 450g / 2,29 €– Viinirypäleitä on mukava napostella. Vihreät viinirypäleet ovat punaisia halvempia, joten valitsin siksi ne.

6. MAKKARA

IiroUunilenkki 400g / 0,79 €– Tämä on halpa ja hyvä makkara. Tuote tulee suoraan HK:n tehtaalta, joten sekin vaikutti valintaan.

JuusoWilhelm chilisulatejuusto 400g / 1,97 €– Syön makkaraa vain grillattuna. Juusto tirraa sopivasti paistettaessa sen pinnalle, joten tämä on minun ykkösvalinta.

7. HERKKU

IiroKanes soda lemon & dragon fruit 0,33l / 1,44 €– Tämä on fressi ja hyvänmakuinen limu, loistava valinta.

JuusoDoris tryffelikeksi 250g / 2,99 €– Aivan taivaallisen makuisia keksejä. Vaikea valinta Filipinoksen ja tämän välillä.

8. OMA VALINTA

IiroAurajuusto 170g / 2,39 €– Maailman paras juusto. Ei ole toista samanlaista.

JuusoYlikypsä pekoni 150g / 1,99 €– Tämä on sitä aitoa pekonia, eikä mitään jenkkipaskaa. Lähentelee sitä pekonia, jota saa lihatiskiltä.

0€ 2,50€ 3,75€ 5€1,25€

I iro

Juuso

Kuvitus ja taitto: Jere Saastamoinen ja Riikka MartinTeksti: Jere Saastamoinen

rajat rikki

Lahtelainen Joosua Visuri, 23 on omistanut lähes koko elämänsä ur-heilulle. Rakkaus liikuntaan syttyi jo 6-vuotiaana, kun Visuri liittyi paikalli-seen junior-futistiimiin. 10-vuotiaana jalkapallon ohelle tuli myös itsenäinen lihaskuntoharjoittelu, ja täysi-ikäisenä treenaaminen oli ollut jo vuosia erit-täin tavoitteellista. – Olen aina ollut tosi urheilullinen. On tosi siistiä pystyä rikkomaan omia rajoja ja vähän rääkätä itseään. Minus-sa taitaa asua sisäinen masokisti, Visuri naurahtaa.

Jalkapalloura kuitenkin tyssäsi vakavaan jalkavammaan, ja kahden vuoden kuntouttaminen oli Visurille rankkaa aikaa varsinkin henkises-ti. Hän on kuitenkin jollain tasolla

kiitollinen siitä, että yhden urheilulajin lopettaminen avasi ovet monille muille liikuntamuodoille.

LIIKUNNASTA AMMATTI

Nykyään Visuri opiskelee liikuntaneu-vojaksi Pajulahden liikuntakeskuksessa, sekä toimii personal trainerina. Ur-heilun lisäksi elämään mahtuu perhe, tyttöystävä ja kaverit.– Eihän tässä paljon muuta ehdi har-rastaakkaan. Kaiken päälle pitäisi vielä ehtiä päivittää somea ja levätä.

Visuri kertoo, että kaikista palkitse-vinta treenaamisessa on se, kun oppii jonkun uuden liikkeen tai rikkoo oman henkilökohtaisen ennätyksen jossain. Vaikeinta ovat loukkaantumiset ja niis-tä johtuva toimettomuus. Viime syk-synä Visurilla todettiin ylikunto, joka johti puolen vuoden liikuntakieltoon. Näinkin pitkä aika ilman hikiliikuntaa

oli hänen kaltaiselle himourheilijalle kova paikka.

– Siinä sitä tuli sitten puoli vuotta vain himmailtua. Se oli kamala koke-mus, mutta samalla myös hyvin opet-tavainen. Personal trainerina minun on hyvä oppia oman kehon rajat jotta voin neuvoa asiakastani paremmin. Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei suutarin lapsella ole koskaan kenkiä!

Olen niin kova ”ruokadiggari”, ettei mikään Hesburgerin pikaruoka luultavasti

menisi edes alas.

Visuri kertoo olevansa hyvin kiin-nostunut yrittämisestä. Tällä hetkellä häntä inspiroivat erityisesti yrittäjät

Muutamia vuosia sitten Suomeen rantautui jo maailmalla tutuksi tullut fitnessbuumi.

Edelleen suuri osa suomalaisista vinguttaa salikorttiaan, kuluttaa Fitnesstukun tuotteita ja

vannoo avokadon nimeen.

Johannes Laine (Green street) ja Tomi Kokko (Fitness ja lifestyle). Tulevaisuudessa hän unelmoi tekevän-sä jotain isoa, joka tarkoittaa hänelle esimerkiksi jonkun parhaimmillaan kansainvälisen liikuntayrityksen- tai palvelun perustamista.

HYVÄ OLO KORVAA HERKUT

Huippu-urheilijan on tunnetusti noudatettava tietynlaista ruokavaliota, mutta Visurille sellaisen noudattami-nen on ollut jo kauan osa elämää, eikä tuota minkäänlaisia vaikeuksia.

– Minulla on niin sanottu ”cheat-

tipäivä” kerran kahdessa viikossa, jolloin joko teen itse jotain hieman epäterveellisempää ruokaa, tai syön jäätelöä. Karkkien ja sipsien ystävä en ole ikinä ollut.

Visuri kertoo harvoin lipsuvansa ruokavaliostaan. Hän pitää kovasti itse tehdystä kotiruuasta, eikä syö iki-nä mitään pakosta. Hänestä herkutto-muus ei tunnu lainkaan pakotetulta.

– Olen niin kova ”ruokadiggari”, ettei mikään Hesburgerin pikaruoka luultavasti menisi edes alas. Jos mie-leni tekee hampurilaista, valmistan sen itse.

Nuorempana Visuri saattoi hyvin-

kin viikonloppuna juoda humalanha-kuisesti ja potea krapulaa seuraavana päivänä. Huippu-urheilijana korkki pysyy kiinni ja se onkin Visurille niin nähty juttu, ettei hän nykyään harrasta sellaista, ellei kyseessä olisi jokin hyvin erityinen tilaisuus. Joskus hän nauttii punaviiniä ruuan kanssa, mutta siihen se jää. – En koe, että olisin joutunut luopumaan mistään. Saan terveellisistä elämäntavoista niin paljon energiaa ja hyvän olon, että se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin vaikka baarireis-sut tai pikaruoka.

31

Kuvat ja taitto: Joosua Visuri, Saara HolappaTeksti: Vilma Kaikkonen

Kuvitus ja taitto: Jenna Hepo-ojaTeksti: Matias Huttunen

Allekirjoittanut on itseoppinut selfhelp-oppaita kanavoiva apukouluttaja ja ajatusten Tonava. Kirjoittaja on tunnetusti sosiaaliasioiden selvittelijä, populaarimusiikin henkinen viisari, ilmojen kirves ja moottorisaha.

Tunnetko olosi tukalaksi pohtiessasi pääsi puhki ihmissuhdeasioiden kanssa? Etkö uskalla kysyä

kavereiltasi tai ammatiauttajalta omalla nimellä ja naamallasi? Kysy Matialta!

Olenko normaali? Terveisin epänormaali.

Hyvä epänormaali, todennäköisesti olet vaikka epäiletkin normaaliuttasi. Älä huoli, vaan jatka elämässäsi kuten parhaaksi näet.

Olen 21-vuotias mies ja koen ajoittain outoa pullotusta etumuksessani, joskus jopa oppitunnilla. Olenko normaali? Pitäisikö hakeutua lääkäri in? Terveisin nimim. Jörskäyttelijä.

Hyvä Jörskäyttelijä, olet näköjään saavuttanut murrosiän vielä näin myöhäisessä vaiheessa! Erektio, eli peniksen jäykistyminen, on täysin normaali asia sukukypsyyden saavuttaneelle urokselle hänen kohdatessaan jotain häntä eroottisesti stimuloivaa tai mahdollisesti kohdatessaan hankausta etumuksessaan. Olet siis normaali.

Onko pakko käydä suihkussa, jos ei tullut edes hiki? N imim. Li ikkamaikka.

Hei Liikkamaikka! Tunnetusti hiki lähtee vain kainalot ja kasvot pesemällä, jolloin suihkussa käynti ei ole pakollista. Tietenkin jos olet kasvanut yli teini-iän liikuntatuntitraumoista, suosittelen suihkussa käyntiä ja myös muun henkilökohtaisen hygienian ylläpitämistä.

En ole saanut miestä hetkeen, olenko ok? Voinko ump eutua? N imim. Hunajakolo.

Tervehdys sinulle Hunajakolo! Oletan, että olet naispuoleisen ihmisen anatomialla varustettu henkilö. Älä huoli, sinun ei ole mahdollista umpeutua, vaikka et ole mehiläistä päästänytkään kukintoosi. En myöskään usko urbaanilegendaan, että hämähäkinseittejä muodostuu naisen alapäähän, jos mestoja ei pääse ulkoiluttamaan. Tavanomaisella kuukautiskierrollahan päästät yhden tai useamman munasolun itsestäsi joka kuukausi. Suosittelen kyllä pitämään huolta alapääpesusta ja muusta intiimihygieniasta. Myös karvoituksesta voi pitää huolta ihan oman maun mukaan, eihän sitä koskaan tiedä milloin se mieleinen kimalainen lentää vastaan rakkauden kesässä.Jos taas olet miespuoleinen kimalaismetsästäjä niin et todellakaan voi. Samasta reiästä nimittäin lasket jätteesi.

Voiko muija olla yhtäaikaisesti kaunis ja älykäs, vai pitääkö valita? Entä jos ei ole kumpaakaan, onko toivoa silti? Nimim. Raijjja.

Kiitos kysymyksestäsi Raijjja ja kyllä, muija voi olla yhtäaikaisesti kaunis ja älykäs. Tietenkin jokaisen oma objektiivinen mielihalu ja esteettinen silmä antaa oman painotuksensa myös naismaussa, mutta kauniita ja älykkäitä naisia löytyy runsain määrin meidän

kotosuomestammekin. Ja mikäli ei koe itseään kauniiksi saati älykkääksi, on varmasti olemassa joku, joka kokee asian toisin! Ei muuta kuin rehvakkaasti kylille ja klubeille tätä myyttistä patriarkaalisen yhteiskuntamme luomaa markkina-arvoa mittailemaan!

En tiedä miten flir ttaillaan. Miten lähestyisin ihastustani? Nimim. Misantilooppi.

Hyvä Misantilooppi! Flirtin salat eivät aina aukea elämän ihmissuhdekoulun apuluokalla, vaan tämän mystisen taidon hallitseminen vaatii usein useita tuskallisia yritys-erehdys-metodin läpikäymisiä. Tyypillisin flirtin muoto on kuitenkin vain rehellinen hymyily. Suosittelenkin hymyilemään avoimesti ja vilpittömästi ihastuksen kohteelle, ja tämän pitäisi yleensä tuottaa tunnetusti tulosta kohteen hymyilynä ja sitä myötä jonkinlaisen kontaktin luomisena. Astetta vaikeampaa flirttailua edustavat mm. kaksimielisten juttujen kertominen (tyylitaju on tässäkin asian a ja o) ja fyysisen kontaktin luominen ilman ahdistavan ilmapiirin luontia.

Onko hammaspilluja oikeasti olemassa? Luin ni istä netistä, enkä uskalla enää lähestyä naisia. Nimim. Pelokas.

Hyvä nimim. Pelokas, vaikka internet saattaa tarjota monenmoista lukemistoa ja kuvitusta aiheeseen kuin aiheeseen, on hyvä pitää mielessä aina terve kriittisyys. Hammaspilluja ei myöskään ole koskaan tunnetusti tavattu naisilla, vaikka tunnettu voimailmaisu onkin ”emättimen ikenet!”, eli voit aivan huoletta jatkaa naisten lähestymistä ilman pelkoa näistä huolestuttavista hampaista.

Mikä si inä on, että jotkut panee joskus ja toiset ei koskaan, onko naamassani jotain vikaa kun panen aina? Nimim. Orjatar 71.

Hyvä Orjatar, naamassasi ei todennäköisesti ole mitään vikaa, päinvastoin! Seksuaalinen haluttavuus tiettyyn pisteeseen asti koetaan pelkkänä positiivisena piirteenä yhteiskunnassamme, joten suosittelen sinun olevan tyytyväinen statukseesi. Tietenkin mikäli paneminen ja panoseuran jatkuva hakeminen alkaa saamaan huolestuttavia mittasuhteita, suosittelen hakemaan apua addiktioosi alan asiantuntijalta.

Vieläkö ehti i kysyä? Nimim. VIE15SMJO.

Hyvä VIE15SMJO, valitettavasti lehti on jo painettu ja deadline paukkunut aikoja sitten. Palataan asiaan seuraavassa numerossa.

36 37

Kanamuna pelastaa myös krapula- aamut. Kananmunan runsaasti sisältä-mä kysteiini hajottaa tehokkaasti kra-pulaa aiheuttavia toksiineja, puhdistaa maksaa ja helpottaa oloa.

Täydellisen aamupalan, eggs benedictin, kerrotaan saaneen al-kunsa 1800-luvun loppupuolella newyorkilaisen pankkiirin pitkään venyneestä illasta. Seuraavana aamuna hän suuntasi kohmelossaan ylelliseen Waldorf -hotelliin ja pyysi kokkia tuomaan jotain helpottamaan tukalaa oloaan. Eteensä hän sai paahtoleivälle nostetun uppomunan, jonka päällä oli voita tihkuvaa hollandaise -kastiketta. Klassikko oli syntynyt.

MUNA PELASTAA

Muna on jokaisen ympäristötietoisen varma valinta. Kananmunan hiilija-lanjälki on lähes olematon naudanli-haan verrattuna ja juuston syöminen

vaikuttaa lähinnä ympäristörikokselta kananmunan rinnalla. Samalla kun munalla saa pelastettua maapallon, pelastaa sillä myös lompakkonsa seu-raavaan tilipäivään asti.

Herkullisia, edullisia ja ekologisia. Mutta saako niitä nykyisin syödä? Sydän- ja verisuonitauteihin kaatuvaa kansakuntaamme on peloteltu pahalla ja kavalalla kolesterolilla jo vuosikym-menien ajan. Uusien tutkimustulosten mukaan munat ovat kuitenkin vihdoin pääsemässä pannasta.

- Hysteriaan ei ole enää tarvetta, vakuuttaa Itä-Suomen yliopiston ra-vitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen.

Virtasen vastikään julkistetun tut-kimuksen mukaan kanamunan syönti ei nostakaan veren kolesterolitasoja kattoon ja aja ihmistä vääjäämättä ohitusleikkauksen kautta mullan alle.

Maailmassa syödään vuosittain melkein kaksi biljoonaa kananmunaa, joista kiinalaiset nauttivat 40 prosenttia. Mitä vanhempi kana, sen suurempi muna. Vie muna kylppäriin - sekoita kaksi kananmunankeltuaista ja ruokalusikallinen vettä, pese hiukset kuin shampoolla ja avot - luomupuhtaat kutrit! Myyttinen muna on kautta kosmoksen historian symboloinut elämän alkua. Sotkan munasta on kalevalaisen tarunkin mukaan maailma syntynyt. Portugalissa vuonna 2012 paistettuun maailman suurimpaan omelettiin käytettiin 145 000 kananmunaa.

TIESITKÖ TÄMÄN?LIEMI JA LÖRTSY

Keitetty, paistettu, kokkeli ja munakas. Keittiön parjattu moniottelija on mai-nettaan parempi ja vaatimaton muna on saanut aikojen saatossa osakseen kohtuutonta ryöpytystä. Kolesterolia tihkuva proteiinipommi piti pitkään lääkärien hyihyi –listan kärkisijaa. Ja luulitko, että uusavuttomana keittiötai-teilijana osaisit ainakin keittää vettä ja paistaa kananmunia? Tuskinpa!

MONIEN MOKIEN MUNA

Internet, tuo jokaisen kansalaisen reseptitaivas, on pullollaan ruokaohjei-ta ja hakusanoilla ”how to fry an egg”

saa yli 37 miljoonaa osumaa. Miten hankalaa kananmunan paistaminen oikeasti voi olla?

- Yleisin kotikeittiössä tehty virhe on paistaa muna kuumalla pannulla, opastaa keittiömestari Sami Puumalainen.

Kun kananmunan heittää huolella öljytylle ja kuumaa hehkuvalle pannul-le, saa kotikokki väistellä ympäriinsä lentäviä öljyn roiskeita ja palkinnoksi arvistaan kumimaisen roiskeläpän. Ar-vonsa tuntevat huippukokit vinkkaavat aloittamaan kananmunan paistamisen kylmältä pannulta ja antaa sen pikku-hiljaa pannun kuumetessa hyytyä.

MUNASTA ON MONEKSI

Kotona into ja mielikuvitus riittävät yleensä kananmunan keittämiseen tai paistamiseen. Muna kuitenkin taipuu moneen.

Helppo tapa valmistaa kanamunia on heittää ne uuniin tomaattikastik-keen päälle rikottuna. Jos kaapista löy-tyy vielä juustonkannikka, on gourmet ateria hanskassa.

- Jos kotona haluaa hieman juh-lavampaa fiilistä, kannattaa kokeilla ilman kuoria keitettyjä uppomunia, Puumalainen vinkkaa.

Liemi ja lörtsy esittelee keittiön saloja yksi raaka-aine kerrallaan - millä kuvun saa täytettyä helposti

ja halvasti, kikkailua unohtamatta. Kirjoittaja on wannabe keittiömestari, ärsyttävä ruokahifistelijä ja arjessaan nakkikeittoa vääntävä kolmen lapsen äiti.

Kuvitus ja taitto: Artturi KiveläTeksti: Hanna Lahti

38 39

EGGS BÉNÉDICTINE

• paahdettu leipäviipale • pieni kourallinen paistettua nokkosta (tai pinaattia) • uppomuna • hollandaisekastiketta

Nosta voidellulle leipäviipaleelle pais-tettua nokkosta ja uppomuna. Peitä leipä kastikkeella.

Upp omuna

• 1 l vettä• 1 dl väkiviinaetikkaa• 1 tl suolaa• kanamuna

Kiehauta vesi, suola ja etikka. Sää-dä liesi siten, että vesi juuri ja juuri kiehuu. Riko kananmunat yksitellen keittokauhaan ja kumoa ne kauhan avulla liemeen, siten että valkuainen peittää keltuaisen. Hauduta 4 minuut-tia. Nosta munat lopuksi reikäkauhalla kylmään veteen jäähtymään.

KRAPULANKARKOITIN

• 2 dl tomaattikastiketta tai murskaa• 2 kanamunaa (kennosta) • juustoa (jääkaapista) • maitoa (purkista)

Kaada desi tai pari tomaattikastiketta uuninkestävään kulhoon. Riko kaksi kananmunaa varovasti tomaattimurs-kan päälle ja kaada vielä loraus maitoa. Ripottele hieman juustoraastetta ym-pärille ja paista uunissa (200C) n. 10 minuuttia. Jos kaapissa on myös leipää dippaa sitä.

Hollandaise

• 1 rkl valkoviiniä• 2 tl valkoviinietikkaa• loraus sitruunan mehua• valkopippuria• kananmunan keltuainen• 40 g kirkastettua suolatonta voita

Kiehauta viinietikkaa, viiniä, sitruunamehua ja pippuria, kunnes neste on kuihtunut noin puoleen. Pane keltuaiset pyöreäpohjaiseen kulhoon. Siivilöi liemi keltuaisten päälle ja saos-ta kastiketta vesihauteessa (max. 82C). Nosta kulho pöydälle ja sekoita voi ohuena nauhana kastikkeen joukkoon. Mausta suolalla ja tarkista maku.

LÖRTSY JA LIEMI VINKKAA!

Jos et omista uunia, voit

laittaa komeuden viideksi

minuutiksi mikroon täydelle

teholle. Jos et omista kulhoa

,

unohda!

LIEMI JA LÖRTSY VAROITTAA: Hollandaisen teko on aluksi H-A-N-K-A-L-A-A: säästä hermot ja aikaa ja osta hollandaise purkissa tai pussissa.

Tällä hetkellä meitä on täällä luokassa vain muutama opiskelija paikalla, taululla olevat luonnokset alkavat olla viimeisiä hiomisia vaille valmiina. Tilanne on

jännittävän kutkuttava, saanen jo tässä vaiheessa todeta.

Vaan mitenpä tämä lehti sitten syntyikään? Nimi ainakin syntyi kahvihuoneessa vahvan huutelun seurauksena. Halusimme tällä kertaa osoittaa paikallisuudelle ovea ja päästää sisälle hengellinen annos urbaania kaupunkilaista asennetta. Olikin loppujen lopuksi aika yllättävää kuinka paljon sitä lehden sisälle päätyi. Hyvät lukijat, voin ylpeänä todeta: Tästä

tuli oikeasti aika hyvä.

Journalistien ja visuaalisten suunnittelijoiden yhteistyö oli saanut vähän ankean aloituksen viime syksynä toteutetun Keltanokka-projektin ansioista. Joitakin yhteinen työskentely saattoi jopa hiukan ahdistaa. Mitä jos tästäkin tulee sekava, Facebookin kautta tapahtuva yksintyöskentely?

Taittoviikolla se sitten saatiinkin huomata: pelko oli turhaa. Haluankin käyt-tää tämän mahdollisuuden muistuttamaan niin tulevia opiskelijoita, kuin myös opettajia: Ei ole mitään parempaa tapaa työskennellä tällaisen projektin parissa, kuin kasvotusten ja samassa tilassa. Oli jopa innoittavaa nähdä, kuinka jotkut journalistit vaelsivat ympäri koulumme käytäviä kysymässä mielipiteitä jutustaan. Tähän haluttiin todellakin panostaa.

Kaikki se panostus näkyy viimeistellyssä lopputuloksessa: K-21:stä tuli värikäs ja persoonallinen kokonaisuus. Painostimme journalisteja kirjoittamaan itsensä näköisiä tekstejä ja voisin melkein väittää, että tunnistaisin kirjoittajan, vaikken näkisi kirjoittajan nimeä. Nostan monia eriskummallisia hattujani teidän suuntaanne.

Vaan älkää pahastuko visut, sama nosto on myös omistettu teille. Ilman teitä, olisi tästä lehdestä tullut ylipitkillä teksteillä ja tärähtäneillä kuvilla täyteen ah-dettu raamattu, jonka lukemiseen oltaisiin tarvittu vähintää kuusi litraa päihdyt-täviä aineita, sekä vahva mielenterveysongelma. Hyvä teksti on aina hyvä teksti, mutta hyvällä ulkoasulla siitä tulee paras teksti.

Toimituspäällikön tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja hauska. Kertoneeko se sitten siitä, teinkö töitäni tarpeeksi? Ehkä en, mutta toivottavasti se kelpaa teille. Onneksi muu johtoryhmä on tehnyt erinomaista työtä. Kiitos siis Sannalle, Riikalle ja Sonjalle.

Kiitos myös Veikolle ja Ninalle! Homma saatiin jämäkästi käyntiin, ja kauttanne tulleet ohjeet helpottivat myös meitä journalisteja työskentelemään visuaalisesti. Suuret kiitokset Hannelelle, voin suoraan sanoa, ettei tästä lehdestä olisi tullut niin hyvä, ilman saamaamme ohjeistusta. Ainakin päätoimittajan ja toimituspäälikön tehtävät helpottuivat.

Jotain negatiivista kuitenkin. Kuten projektin alkupäässä toivoin, halusin leh-teen paljon kuvia Spidermanistä. Missä ne ovat? Toimituspäällikön arki on hyvin kurjaa, jos kaikki pitää tehdä itse. Joten, tässä teille kuva Spidermanistä.

Olkaa hyviä.

Viimeisiä viedään

Teksti: Ville Muikkula Kuva ja taitto: Sanna Voltti ja Sonja Jaako