1

Tourette-tyttö hyppi huoleksi asti

Liftaamalla Turusta Tampereelle – toimittajan reportaasi

Eettisyyttä ruokakassissa – lähiruoka kasvattaa suosiotaan

Tropiikin paratiisisaaret

KALLE AHOLA – romantikko runojen taikamaailmassa

Asennetta-päihdekasvatusbussi

suuntaa syksyllä Sallaan saakka

Mukana Kallen fanikuva!

4 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Bussin kuulumisia

10 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Tropiikin paratiisisaaret

18 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Eettisyyttä ruokakassissa

22 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _Puhdasta ruokaa, kiitos!

23 _ _ _ _ _ _ _ _ _ Haastattelussa Kalle Ahola

28 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Huumetalouden ketju

34 _ _ _ _ _ _ _ Tourette-tyttö hyppi huoleksi asti

40 _ _ _ _ _ _ _ Liftaamalla Turusta Tampereelle

46 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Kolumnit

48 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Ristikko

49 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Tukijamme

ASENNETTA 3/11 7. vuosikerta ISSN 1795-9705

TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi

PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo

TOIMITUS Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi LEVIKKI 15 000 kpl

TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Pauli Ketonen Heli Sarkapalo Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi

KANNEN KUVA Ville Akseli Juurikkala

NETISSÄ www.asennetta.fi

MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Tyttö joks hyppi huoleksi asti s.34

Huumetalouden ketju s.28

Eettisyyttä ruokakassissa s.18

Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fi

Syksy siirtää nuoria taas uusille luokille ja uusiin kouluihin. Edessä ovat uudet sosiaa-liset ympäristöt ja -tilanteet. Etenkin yläasteikäisten nuorten vanhempia mietityttävät myös mahdolliset uudet illanviettotavat. ”Nuori juo ekat kännit jossain vaiheessa joka tapauksessa, sehän on vain realistista myöntää? Haluan olla itse silloin paikalla”, saat-taa rento realistivanhempi ajatella, ja päätyä ostamaan lapselleen alkoholia. Hän pe-rustelee tätä sillä, että pystyy näin takaamaan ensikännit turvallisessa ympäristössä ja välttämään pimeät pullot. Haittojen minimointia?

Realistisuuden ajatellaan helposti toimivan synonyyminä järkevyydelle. Humalaha-kuinen juomakulttuurimme ei kuitenkaan muutu näin. Ensinnäkin alkoholin ostaminen alaikäiselle on rikos.

Toiseksi se humaltumisen hyväksyvä viesti, jonka vanhempi tällä toimenpiteellä lap-selleen välittää, on väärä. Kotikokeilun jälkeen kynnys seuraaviin känneihin on mata-lampi. Ja miksipä ei olisi, etenkin kun vanhempi on juuri siihen kotona sisään ajanut. Kun känniajokortti on suoritettu vanhempien valvonnassa niin miksi olla jatkamatta toimintaa kaveriporukassa? Siihenhän vanhemmat ovat toiminnallaan nuorta prepan-neet, että hän tietäisi mitä on tulossa? Yksi ”turvallinen” humalakokemus kotona, ei kuitenkaan mitenkään takaa seuraavien kännien turvallisuutta.

Kolmanneksi tämä ”turvallisesti” hankittu viina tuskin jää illan ainoaksi (jos nuori pääsee siis jatkamaan illan viettoa kodin ulkopuolella), vaan on lisä siihen määrään, jonka nuori kuitenkin hankkii muualta. (Tai tässä vaiheessa todennäköisesti on jo hank-kinut. Varmuuden vuoksi.) Nuoret juovat ensin vanhempiensa ostaman alkoholin, ja sen jälkeen todennäköisesti vielä kuitenkin ne sotkupullot. Sitten illan mokasaldoa listatessa, ja kadonneita puhelimia etsiessä on paljon vaikeampi asetelma lähteä enää kasvattamaan, kun vastassa on lause ”itsehän sä mulle sen viinan hankit”. Cool-van-hempi on hetkessä jo nuorenkin silmissä vastuuton.

Kaikki vanhemmat toki haluaisivat olla lastensa silmissä aina huippumukavia. Van-hempien tehtävä on kuitenkin myös tuottaa lapsille pettymyksiä. Nuorta ei tule mielis-tellä, vaan aikuisen tulee jaksaa olla aikuinen, vaikkakin se olisi välillä tylsää. Vanhem-man pitäisi olla vanhempi, ei kaveri eikä etenkään ryyppykaveri. Vanhemmilla on tässä myös tärkeä peiliin katsomisen paikka suhteessa omaan alkoholin käyttöön.

Okei, helppohan se nyt on sanoa kun omat lapset eivät vielä ole murrosiässä. Eh-kä sorrun itsekin ostamaan ensimmäisen oluen teinilleni, ja toivon ettei kukaan enää muista tätä kirjoitustani. Tämän kauhukuvan voimalla yritän jaksaa pysyä periaatteel-lisena edes tässä yhdessä asiassa. Lepsuilen sitten muissa asioissa, syökööt välillä sohvalla ja ajakoot mopokortit.

Selvää syksyä!

Tämä on tylsä pääkirjoitus tylsästä aiheesta, koska

ON TÄRKEÄÄ OLLA myös TYLSÄ

”Realistisuuden ajatel-laan helposti toimivan synonyyminä järkevyy-delle. Humalahakui-nen juomakult-tuurimme ei kuitenkaan muutu näin.”

4

Asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua päihdekysymyksistä, saada nuoret miettimään suhtautumistaan päihdekysymyksiin ja ottamaan niihin kantaa.Teksti: Mirkka Torikka Kuvat: Jukka Koponen ja Pasi Hakala

SykSy vie ASennettA-buSSin SAllA-tunturille SAAkkA

5

sennetta-päihdekasvatusbussin kalenteri on taas varattu vuodeksi täyteen tiivistä koulukierrosta, vanhempainiltoja ja nuori-sokoti-vierailuja. Bussimme on vakiinnut-tanut asemansa yhtenä keskeisenä eh-käisevän päihdetyön toteuttajana tärkeäl-lä ruohonjuuritasolla.

Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. Eräällä bussiin tulleella nuorella oli kerran kaulassaan kannabis-koru, mutta ei hän tiennyt, mitä se esitti. Juttelimme sillä kertaa koko vierailun ajan korusta. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulva-kaaos. Meillä ei ole olemassa ehdotonta läpivedettävää ohjelmaa. Kaikki ryhmät ovat erilaisia ja ammattitaitoinen päihde-ohjaajamme osaa valita oleelliset asiat keskusteluun kunkin ryhmän kehitystason mukaisesti.

Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosi-aalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriä-vänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida huumeiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta”?.

Perinteinen yksisuuntainen valistus on tehnyt vain hallaa las-ten ja nuorten oman ajattelun kehittymiselle. Nuoret ovat tur-tuneet päihteiden vaaroja liioittelevaan valistukseen. Omien ko-kemustensa kautta he huomaavat, että nämä pelottelut eivät

6

aina pidä paikkaansa ja se vie uskottavuuden faktoilta ja koko ehkäisevältä työltä. Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriit-tistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytken-nät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille.

Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä, vaikka tarkoituksena on esittää päihteetön elämä tärkeänä. Päihteistä informoijan pa-ras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole mer-kityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessa-kaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarin-taa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit. Bussissa käydään lä-pi myös yleisimpiä huumemyyttejä ja kumotaan niitä yhdessä. Huumeisiin kun liittyy paljon vääriä uskomuksia ja ylistystarinoi-ta, joita nuoret tulevat kuulemaan. Mietimme jo etukäteen, miksi nämä tarinat eivät ole totta.

Joissakin perheissä saatetaan ajatella, että kun huumeista ollaan hiljaa, niin ne eivät myöskään ole mielessä. Huumeista keskusteleminen ei kuitenkaan altista kokeiluille vaan päinvas-toin, se tarjoaa nuorelle mahdollisuuden miettiä suhtautumis-taan huumeisiin turvallisessa ympäristössä. Lapsen kanssa on keskusteltava päihdeasioista yhtä luonnollisesti osana kasva-tusta kuin esimerkiksi kotiintuloajoistakin. Asennetta-bussi voi aloittaa tämän tärkeän keskustelun.

Kuvataiteilija Jaakko Jäppinen loi asennetta jyväskyläläisen Studio Varjon seinään. Asennetta-kampanja kiittää taiteilijaa upeasta ASENNETTA-graffitista, sekä valokuvaaja Pasi Hakalaa seinätilasta ja valokuvasta.

TarviTseTKo PäTevää PäiHdeluennoiTsiJaa?Kauttamme voi myös tilata maksullista koulutusta esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajil-le. Koulutusta on tarjolla muun muassa päihteis-tä, väkivallasta, nuoren ihmisen rikosprosesseis-ta, lastensuojelusta, nuoren sijoituksesta laitok-seen ammattilaisen näkökulmasta, tämän hetken nuorisokulttuurista ja muista ajankohtaisista asi-oista. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaises-ti vastaamaan tilaajan tarpeita.

Ammattitaitoista puhujaa erilaisiin tilaisuuksiin voi tiedustella osoitteesta info@asennetta.fi tai soit-tamalla numeroon 045 139 8902

Tule TeKeMään TyöTä, Jolla on TarKoiTus!

Asennetta-kampanja myös työllistää nuoria. Jos olet sujuvasanainen ja sosiaalinen 16-vuotta täyttänyt tai vanhempikin pääkaupunkiseutulai-nen nuori, niin soita ihmeessä meille numeroon 045 126 8167.

Ota rohkeasti yhteyttä, niin katsotaan, voisiko juuri sinusta tulla myyntineuvottelijamme hyvä-henkiseen Asennetta-porukkaamme!

7

Elokuu24.-26.8 Valkeala, Valkealan yläkoulu

Syyskuu6.-7.9 Siikajoki, Ruukin yläkoulu

8.-9.9 Oulu, Oulun kansainvälinen koulu

13.9 Pudasjärvi, Rimminkankaan koulu

14.-15.9 Taivalkoski, Taivalkosken kirkonkylän perus-koulu

16.9 Salla, Sallatunturin koulu

20.-21.9 Pello, Pellon yläkoulu

22.9 Tervola, Lapinniemen koulu

Lokakuu4.-7.10 Tampere, Tesoman koulu + nuorisokahvila Uniikki

11.-12.10 Asennetta valtakunnallisilla päihde- ja mie-lenterveyspäivillä Tampereella

19.-20.10 Kajaani, Hauholan koulu

Marraskuu2.11 Lapinlahti, Lapinlahden lukio

3.-4.11 Vesanto, Vesannon yhtenäiskoulu

10.-11. Jyväskylä, Tikkakosken koulu

15.-16.11 Forssa, Forssan ammatti-instituutti

17.11 Forssa, Kuhalan koulu

30.11-1.12 Laitila, Seurakuntatalo

Joulukuu7.-9.12 Helsinki, Vartiokylän yläaste

13.-14.12 Joensuu, Pohjois-Karjalan ammattiopisto

Päihdekasvatusbussin aikataulua 2011

aikataulun muutokset ovat mahdollisia. aikataulu löytyy myös osoitteesta www.asennetta.fi

Kuluva vuosi ja ensi vuosi 2012 on varattu tällä hetkellä täyteen.

asennetta-Kampanja oy on ehkäisevää päihde-työtä toteuttava yksityinen sitoutumaton kam-panja, jonka päätehtävänä on herättää keskuste-lua päihdekysymyksistä. valtakunnallisesti kou-luja ilmaiseksi kiertävällä bussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan asennetta-lehdellä. asen-netta-kampanja myös työllistää nuoria lehden myyntineuvottelijoina.

laskutus, työhön haku ja muut asiat: p. 045 139 8902

info@asennetta.fi

Päihdekasvatus on ilmaista varsinaiselle kohde-ryhmällemme 5.-9.luokkalaisille.

Muille kohderyhmille vierailut ja koulutukset ovat maksullisia, ja ne toteutetaan aikataulujen sallies-sa. ilmaiset peruskouluvierailut ovat aina ensisi-jaisia.

luennot ilman bussia 800 € + alv. ja bussin kanssa 1500 € + alv.

ammattikoulut ja muut toisen asteen oppilaitokset 800 € + alv.

Bussin ollessa päivän koululla, saman päivän iltati-laisuus kuten esim. vanhempainilta 200 € + alv.

sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava

Petri Tyyneläpete@asennetta.fi

p. 045 126 8166

uudet vierailut ja materiaalit:aikatauluvastaava ja tiedottaja

Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fi

p. 045 126 8158

Bussin kuljettaja: Jukka Koponen p. 045 139 8913

jukka@asennetta.fi

28

Helposti ajatellaan, että huumeiden käyt-tö on jokaisen oma asia. Sitä se ei kuiten-kaan ole. Se on meidän yhteinen asiam-me – koko maapallon asia. Huumeiden tuotanto ja käyttö perustuvat monipol-viseen ketjuun, jolla on kauaskantoisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia vai-

kutuksia. Huumeita tuottavat maailman köyhimpien maiden köyhät ihmiset. Köyhinä he myös pysyvät, sillä huumeiden tuotanto ei ole kestävää kehitystä. Se on kehitystä, jonka seu-rauksena rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, ympäristömme tuhoutuu ja turvattomuus kasvaa.

Huumekauppa on monimutkainen vyyhti sortoa, lahjon-taa ja kiristystä. Jokaisella aineella – kokaiinilla, heroiinilla ja kannabiksella – on oma taloutensa, jonka logiikkana on yleensä tuotanto kehitysmaissa ja käyttö länsimaissa. Huumeiden maa-

ilmanlaajuisen liikevaihdoin arvioidaan olevan noin 400 mil-jardia dollaria vuodessa, se on enemmän kuin öljyn valmistuk-sen, turismin tai tekstiiliteollisuuden. Kyse on valtavasta laitto-masta liiketoiminnasta, jonka seuraukset näkyvät lähes kaikilla maapallon kolkilla.

Huumekasvien viljely elinkeinonaHuumekasvien – unikon, hampun ja kokapensaan – viljely liit-tyy paitsi perinteisiin ja luonnon olosuhteisiin, myös köyhyy-teen ja maailmankauppaan. Huumeiden viljelyssä on usein ky-symys köyhien viljelijöiden ja maatyöläisten välttämättömästä elinkeinosta. Taisteluun huumeita vastaan ei voida siis käydä yksinomaan tuhoamalla viljelmiä.

Kolumbian ja Andien alueen alkuperäiskansat Etelä-Ame-rikassa ovat tuhansien vuosien ajan käyttäneet kokalehteä us-konnollisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kolumbialaiset

Huumekauppa on yksi

maailman suurimmista

teollisuudenaloista.

Huumeiden käytössä ei

ole kysymys vain yksilön

valinnanvapaudesta,

vaan köyhien

sorrosta, epäreilusta

kauppapolitiikasta,

toteutumattomista

ihmisoikeuksista ja

luonnon tuhoutumisesta.

Teksti: Mirkka Torikka Kuvat: Lehtikuva ja Reilun kaupan edistämisyhdistys ja Huumaa.net

29

alkoivat kuitenkin vasta 30 vuotta sitten jalostamaan kokaleh-destä kokaiinia, ja heistä on sittemmin tullut maailman johta-via kokaiinin tuottajia ja kansainvälisiä kauppiaita. Andeilla maaperä ei sovellu helposti muiden kuin kokapensaiden vilje-lyyn. Paikallisille viljelijöille se on helppo ja luonnollinen elin-keinovaihtoehto. Tuotanto tullaan ostamaan suoraan ovelta, ja siitä saa paljon paremman hinnan kuin laillisista viljelykasveis-ta. Muutamat kolumbialaiset ovat rikastuneet kokaiinikaupalla uskomattoman paljon. Monet ovat turvautuneet siihen epätoi-voissaan selviytyäkseen köyhyydestä. Samanaikaisesti miljoo-nat kolumbialaiset ovat kärsineet sekä kokaiinikauppaan että huumeteollisuuden vastaisiin toimiin liittyvästä väkivallasta.

Heroiini valmistetaan oopiumia tuottavasta unikosta. Oo-piumia on käytetty Kaakkois-Aasiassa perinteisenä lääke- ja huumausaineena. Afganistanissa unikkoa viljellään kehnora-vinteisilla vuoristoalueilla, joissa se on lähes ainoa mahdollinen

hyötykasvi. Afganistan on ollut viime vuosina maailman johta-va oopiumin valmistaja. Vuonna 2004 oopiumintuotanto oli jo levinnyt maan kaikkiin 34 maakuntaan ja on nyt yksi suurim-pia talouden sektoreita. Noin kaksi miljoonaa ihmistä ja 350 000 maaseudun taloutta toimii huumeiden tuotannossa.

Vaikka oopium on maaseudun perheille elinehto ja oo-piumin lääke- ja nautintokäytöllä on pitkät perinteet, monet afganistanilaiset maanviljelijät suhtautuvat asiaan varauksel-lisesti. Heitä huolestuttaa unikon kasvatuksen muuttuminen laittomaksi huumeiden tuotannoksi, mikä on vastoin islamin opetuksia. Kun muut viljelykasvit ovat realistinen vaihtoehto, eli niitä voidaan viljellä ja ne saadaan kuljetettua markkinoil-le, viljelijät lopettavat mielellään oopiumin kasvatuksen, mutta korruptio vaikeuttaa usein hallituksen oopiuminhävityskam-panjaa. Rikkaammat viljelijät voivat lahjoa lainvalvojia, tai so-tilaat ja poliisit takavarikoida oopiumin ja myydä sen itse uu-

30

delleen. Koska toimivaa hallintoa ja realistisia vaih-toehtoisia elinkeinoja ei ole, hävityskampanjat koskevat vain köyhimpiä ja suojat-tomimpia viljelijöitä ja hei-kentävät Afganistanin val-tionhallinnon asemaa.

Marokko on tärkein kannabis-pihkan (hasis) tuottaja, ja sen tuotteita viedään erityisesti Euroo-pan markkinoille. On ar-vioitu, että jopa 200 000 perhettä on mukana kan-nabiksen viljelyssä. Tä-mä tarkoittaa 1 000 000 – 1 500 000 ihmistä maan noin 30-miljoonaisesta vä-estöstä. Vaikka Rifin alu-een köyhyyden vähentä-

misen ja vaihtoehtoisten tulonlähteiden löytämisen suhteen ei juuri ole tapahtunut edistystä, alueella on pantu toimeen vil-jelmien tuhoamistoimia, mikä on johtanut kärsimyksen lisään-tymiseen ja vaatimuksiin kannabiksen viljelyn laillistamisesta lääkinnällisiin ja teollisiin tarkoituksiin.

Jalostus ja sen aiheuttamat ympäristötuhotMyös huumekasvien jalostus tapahtuu kehitysmaissa. Andeil-la maanviljelijät jalostavat kokapensaan lehdistä kokatahnaa,

koska se on jopa kymmenen kertaa arvokkaampaa kuin pelkät lehdet. Huumeen jälleenmyyjät suosivat tahnaa, koska sitä on helppo salakuljettaa. Huumeiden jalostus ei vaadi suuria teol-lisuusinvestointeja, se on pikemminkin pienimuotoista puska-tuotantoa. Esimerkiksi Andien salaiset huumelaboratoriot ovat peltitönöjä viidakon siimeksessä. Jalostus lisää hieman viljeli-jöiden tuloja, mutta silti heidän osuutensa huumekaupan tu-loista jää alle prosenttiin.

Huumekasvien jalostusta viljelyn yhteydessä selittää myös se, että viljelyalueet sijaitsevat köyhillä syrjäseuduilla, joilta puuttuu paikallishallinto tai hallinto on hyvin heikko. Kehit-tymättömät poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset instituutiot eivät pysty tukemaan viljelijöitä tai estämään laitonta tuotan-toa. Poliiseja myös lahjotaan katsomaan läpi sormien huumela-boratorioiden toimintaa. Huumeiden jalostuksella on yhteyksiä myös terroristien ja sissien toimintaan. Ne perivät veroja huu-mekasvien sadonkorjuusta ja jalostuksesta, ja rahoittavat näin toimintaansa.

Huumeita jalostettaessa valmistuksesta syntyvät myrkylliset jätteet jäävät useimmiten pilaamaan viidakon ympäristöä. Kos-ka tuotanto ei ole laillisen valvonnan piirissä, kukaan ei seuraa luonnolle aiheutuvaa kuormitusta kuten muussa teollisessa tuo-tannossa. Kokaiinin jalostukseen käytetään erilaisia happoja ja liuottimia. Ne joutuvat puhdistamattomina maastoon ja saas-tuttavat luontoa. Ympäristötuhoja pahentaa se, että viljelyalu-eita ja laboratorioiden sijaintia vaihdetaan usein paljastumisen pelossa tai viranomaisten toiminnan seurauksena.

Heroiinin ja kokaiinin tuotanto tuhoaa vuoristoista sa-demetsää ja luontoa ennen kaikkea Etelä-Amerikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasiassa. Kannabiksen valmistamisessa

Vic

tor

r. c

aiV

an

o /

aP

/ L

eh

tik

uV

a

Huumeiden maailman-laajuisen liikevaihdon arvioidaan olevan noin 400 miljardia dollaria vuodessa, se on enemmän kuin öljyn valmistuksen, turismin tai tekstiili-teollisuuden.

Vaikka oopium on maaseudun perheille elinehto ja oopiumin lääke- ja nautintokäytöllä on pitkät perinteet, monet afganistanilaiset maanviljelijät suhtau-tuvat asiaan varauksellisesti. Heitä huolestuttaa unikon kasvatuksen muuttuminen laittomaksi huumeidentuotannoksi, mikä on vastoin islamin opetuksia.

Sip

a p

re

SS

/ L

eH

tik

uVa

31

ei yleensä käytetä myrkyllisiä kemikaaleja, mutta se aiheuttaa myös metsien katoamista, eroosiota ja maaperän köyhtymistä. Huumeiden vastaisessa sodassa viljelmiä tuhotaan kemiallises-ti. Samalla tuhotaan kaikki muutkin lähellä olevat kasvit, tape-taan eläimiä ja aiheutetaan sairauksia alueen asukkaille.

Vienti ja järjestäytynyt rikollisuusHuumetalouden ketjuun liittyvät mukaan rikollisliigat viimeis-tään siinä vaiheessa kun aineita aletaan kuljettaa massamark-kinoille. Huumeiden myynti ulkomaille on hyvin organisoi-tujen ryhmien käsissä, ja niillä on usein kokemusta erilaisesta laittomasta toiminnasta. Käytännössä jakelun hoitaa muutama vaikutusvaltainen rikollisryhmä, joilla on rahaa ja huomattavi-en huumemäärien hankkimiseen tarvittavat yhteydet. Pienten huume-erien salakuljetus ei ole kannattavaa, koska tuotto on melko pieni ja kiinnijäämisen riski suuri. Monet huomattavat talousrikolliset ovat siirtyneet vankilatuomion jälkeen huume-bisneksen organisoijiksi ja rahoittajiksi.

Rikollisliigojen johtajat suunnittelevat operaatiot, eivätkä osallistu aineiden valmistukseen, kuljetukseen tai jakeluun. Näin taataan toiminnan jatkuminen, vaikka osa ryhmästä jou-tuisi kiinni. Myös poliisien on erittäin vaikea päästä ryhmiä organisoivien henkilöiden jäljille. Ryhmien kesken vallitsee selkeä työnjako, kurinalaisuus ja reviiriajattelu. Lojaalisuus ja vaitiolo varmistetaan äärimmäisen väkivallan uhalla. Vaaralli-simmat ja kehnoimmin palkatut työt jäävät kouluttamattomille ja vähemmistöjen edustajille. Huumeiden välityksestä vastaa-

vat rikollisryhmät toimivat tehokkaasti eri puolilla maailmaa, tekevät yhteistyötä keskenään ja kehittävät määrätietoisesti ri-kollista liiketoimintaansa. Ne keräävät toiminnasta huomatta-vat voitot.

Lahjontaa ja rahanpesuaLahjonta liittyy kaikkiin huumetalouden vaiheisiin. Lahjotut viranomaiset eivät puutu huumekasvien viljelyyn ja laboratori-ot saavat toimia rauhassa. Lahjuksia käytetään myös kuljetuk-sessa, paikallisessa myynnissä ja rahanpesussa. Kehitysmaissa kaikki taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset instituutiot ovat vaarassa korruptoitua. Lahjonnan kohteina ovat muun muassa poliisit, viranomaiset, vanginvartijat, kansanedustajat, minis-terit, tuomarit, valamiehet, pankkiirit. Kohteena voi olla myös yllättäviä tahoja kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa lentoyhtiöi-den henkilöstö.

Yksi syy huumetalouden rehottamiseen kehitysmaissa on se, että lahjonta on siellä suhteellisen edullista. Poliiseille on tarjottu vuoden palkkaa vastaava summa siitä, että he ummis-tavat silmänsä huumekasvin viljelyltä ja jalostukselta. Lahjonta leviää läpi valtarakenteiden ja sen seurauksena koko maa köyh-tyy. Demokratialla ei ole mahdollisuuksia, mikäli poliittisia palveluksia voidaan ostaa.

Ennen kuin rikollisryhmät voivat sijoittaa huumetulot edel-leen rikolliseen toimintaan ja ylelliseen elämiseen rahan alku-perä häivytetään rahanpesulla. Ensimmäisessä vaiheessa rikol-liset pyrkivät katkaisemaan suoran yhteyden rikoksen ja saatu-

Miehet keräämässä satoa unikkopellolla kandaharissa, afghanistanissa. Jossain osissa maata hallinto onnistui tuhoamaan viljelmiä, mutta eteläises-sä kandaharissa tuhoamiskampanja ei kuitenkaan koskaan päässyt alkuun rahan puutteen vuoksi.

32

jen rahojen välillä. Seuraavassa vaiheessa yritetään estää raho-jen jäljittäminen, ja lopuksi rahat palautetaan rikollisten käyt-töön ilman että niiden alkuperä paljastuu.

Huumekuriirit heikoimmassa asemassaHuumemarkkinoiden laajentuessa salakuljetettavat huume-erät ovat koko ajan kasvaneet. Suuret huume-erät tulevat teol-lisuusmaiden markkinoille tavanomaisia kuljetusreittejä pitkin, yleensä rahtiliikenteen seassa. Muita kuljetustapoja ovat pa-ketti- ja kuorma-autot sekä asuntovaunut. Huumeet kätketään kuormaan tai piilotetaan ajoneuvojen rakenteisiin. Pakkauksia voidaan käsitellä niin, etteivät koirat tunnistaisi huumeita.

Salakuljetus voi tapahtua myös pieninä erinä kuriirien eli ”muulien” mukana. Huumeita voidaan imeyttää vaatteisiin ja kuljettaa nestemäisesti. Huumekuriiri saattaa niellä kondo-meihin pakatun huume-erän ennen lentomatkaa. Jos pakkaus hajoaa matkan aikana, seurauksena on usein kuriirin kuolema. Yhdysvaltain tulliviranomaiset ovat löytäneet huumeita, jot-ka on leikkauksella sijoitettu ihmisruumiin sisälle esimerkiksi jalkaan, vatsaonteloon tai mahaan. Eräässä tapauk-sessa huumeita löytyi pää-nahkaan liimatun peruu-kin alta. Salakuljetuksessa on käytetty myös eläimiä.

Kuriiriksi ryhtyvät usein hädänalaiseen ase-maan joutuneet, niin ke-hitysmaiden kuin länsi-maidenkin kansalaiset. He voivat olla laittomia maa-hanmuuttajia, velkaantu-neita tai muutoin syrjäyty-neitä henkilöitä. Kehitys-maissa huumekuriireiksi on värvätty köyhiä naisia, jotka tarttuvat tilaisuuteen

saadakseen rahaa lastensa elättämiseen. Suuresta riskistä huo-limatta palkkiot eivät ole suuria; isot voitot jäävät rikollisorga-nisaatioille. Osa luvatusta palkkiosta menee paikallisten viran-omaisten lahjomiseen.

Huomattava osa Yhdysvalloissa vangituista huumerikolli-sista on ulkomaisia kuriireja, ja heidät karkotetaan maasta he-ti tuomion kärsimisen jälkeen. Naisia on vangittuina huume-rikoksista suhteellisesti enemmän kuin miehiä. Monet heistä ovat kuriireita tai muutoin alistetussa asemassa huumetalou-dessa.

Huumeiden kansainvälistä salakuljetusta harjoittavat ri-kollisryhmät ovat kiinteästi mukana myös ihmiskaupassa, joka liittyy tiukasti huumetalouden eri vaiheisiin. Rikollisorgani-saatiot järjestävät laittomia maahantulokuljetuksia. Ne sitovat kuljettamansa ihmiset muun muassa seksipalveluun tai pime-äksi, kaikkia oikeuksia vailla olevaksi työvoimaksi ja käyttävät hyväksi uhriensa velkaannuttamista. Huumeiden salakuljetuk-sesta ja välityksestä vastaavat rikollisliigat keräävät suurimmat voitot huumekaupasta.

KuluttajilleHuumerahat kerätään jälleenmyynnistä eli käytännössä katu-myynnistä Japanin, Euroopan ja Yhdysvaltojen kaupunkien kaduilla. Eri arvioiden mukaan huumeiden hinta nousee 1000-2500 prosenttia matkalla tuottajalta kuluttajalle. Paikallista myyntiä hoitavat monet yrittäjät. Mukana on tukkukauppiai-ta, vähittäiskauppiaita, katumyyjiä ja käyttäjä-myyjiä. Valtaosa kiinni jääneistä huumerikollisista on katukauppiaita ja käyttä-jiä. Tukkukauppiaita vangitaan harvoin.

Huumeiden tukkukaupassa markkinat ovat hierarkkiset, ja jokaisella toimijalla on ennalta määrätty roolinsa vastuunkan-nossa, riskinotossa ja tuottojen jaossa. Yhden henkilön roolina saattaa olla vain paketin kuljettaminen paikasta toiseen. Kaup-piaat tuntevat yleensä huonosti ylä- ja alapuolellaan toimivia tahoja.

Sukulaissuhteet ja sama etninen tausta ovat tärkeitä tekijöi-tä myös tukkukaupassa, koska ne ovat perinteisiä luottamuksen

Huumeiden käyttäjä ei voi tietää, minkä vahvuista ainetta hän milloinkin käyttää, sillä välikädet maksimoivat voittojaan laimentamalla aineita.

33

lähteitä laittomassa toiminnassa. Huumevälityksen laajentumi-nen edellyttää kuitenkin, että yhteyksiä on muodostettava su-kujen ja etnisten ryhmien ulkopuolelle. Kolmas luottamukselli-sia suhteita luova verkosto syntyy vankiloissa. Ne ovat oivallisia paikkoja huumekauppaan liittyvän tietotaidon välittämiseen.

Edes äärimmäiset kovat tuomiot eivät ole onnistuneet py-säyttämään huumeiden katumyyntiä. Korkean työttömyyden oloissa huumekauppa on kouluttamattomille nuorille houkut-televaa. Huumediilerin työ houkuttaa enemmän kuin esimer-kiksi huonopalkkainen palveluammatti. Työ ei ole kuitenkaan tuottoisaa tai helppoa. Se on vaarallista ja vaatii ahkeruutta. Katumyyjät eivät pääse tekemään ”uraa” huumekaupassa, koska he joutuvat usein poliisin käsiin ja ovat helposti korvattavissa.

KäyttäjätHuumeiden käyttäjät ovat huumetalouden ketjussa kaikkein vaikeimmassa asemassa. Kauppiaat pyrkivät hankkimaan us-kollisia asiakkaita ja synnyttämään riippuvuuden. Keinoina ovat velaksi myynti, ilmaiset maistiaiset ja erikoistarjoukset uusista aineista. Asiakkaita opastetaan uusiin aineisiin ja niiden käyttöön, esimerkiksi pistämiseen. Kun asiakas on koukussa, aineen laatua voidaan heikentää.

Tukkukauppiaat, välittäjät, katukauppiaat ja käyttäjämyyjät maksimoivat omia voittojaan laimentamalla huumeita tai myy-mällä epäpuhtaita aineita. Tämän seurauksena loppukäyttäjä ei voi tietää, minkä vahvuista ja laatuista ainetta hän nauttii. Seu-rauksena on yliannostuksia ja huumekuolemia.

Terveydellisten ongelmien lisäksi huumeet synnyttävät sosi-aalisia ongelmia, jotka ulottuvat myös muihin kuin huumeiden käyttäjiin. Huumeiden synnyttämä riippuvuus on niin voima-kas, että se pakottaa koukkuun jääneet epätoivoisiin tekoihin ainetta saadakseen. Rikollisuuden kierre syntyy kun koukkuun jäänyt käyttäjä joutuu varastamaan yhä enemmän saadakseen huumetta. Varastettua tavaraa vaihdetaan suoraan huumeisiin, jolloin varastetun tavaran määrä kasvaa.

Vaihtoehtoja?Huumeiden viljelyä on pyritty vähentämään muun muassa YK:n kehitysohjelmilla, joiden tavoitteena on tarjota korvaa-via viljelyvaihtoehtoja. Myös Suomen ulkoministeriö on tuke-nut näitä hankkeita. Perussa on yritetty saada viljelijöitä vaih-tamaan kokapensas laillisiin viljelykasveihin, kahviin, riisiin, kaakaoon ja hedelmäpuihin. Uusien kasvien viljely vaatii kui-tenkin opettelua ja sadon kypsyttäminen vie enemmän aikaa. Vietnamissa huumekasveja on yritetty korvata mandariineilla,

appelsiineillä, teellä, luu-muilla, yrteillä ja soijapa-vuilla. Ongelma on sama kuin Perussa: korvaavat kasvit eivät pitkän ajan kuluttuakaan tuota yhtä paljon kuin huumekasvit.

Huumekauppiaat kuitenkin reagoivat tähän. Kun viljelijät siirtyivät osittain laillisiin kasveihin, kauppiaat korottivat ko-kapensaan lehdistä maksettavaa hintaan. Joissakin tapauksissa kauppiaat maksavat sadon etukäteen. Mikäli se jää odotettua pienemmäksi, viljelijä voi ajautua velkakierteeseen.

Vaihtoehtoisten elinkeinojen on kamppailtava maailman-kaupassa kehitysmaiden tuotteille asetetuin ehdoin. Tästä syystä kauppapolitiikalla ja erityisesti kehitysmaiden tuottei-den tullikohtelulla on huomattava merkitys huumekasvien vil-jelyn vähentämisessä. Mikäli länsimaat eivät pidä kiinni lu-pauksistaan kehitysmaiden maatalousviennin tukemisessa, on huumekasvien viljelijöiden helppo palata takaisin laittomaan viljelyyn.

Reilu kauppa on yksi keino, jolla vääristynyttä hintakilpai-lua pyritään korjaamaan ja tarjoamaan viljelijälle mahdollisuus laillisten kasvien viljelyyn. Reilun kaupan piirissä olevan vilje-lijän kanssa käydään kauppaa suoraan ilman välikäsiä, ja hä-nelle maksetaan tuotteesta oikeudenmukainen hinta, joka ta-kaa perheelle toimeentulon ja lapsille koulutuksen. Esimerkiksi reilun kaupan kahvista viljelijä saa lähes yhtä paljon rahaa kuin kokapensaan viljelemisestä. Valitsemalla reilun kaupan kahvin tavallisen sijasta tukee viljelijöiden mahdollisuutta kasvattaa huumeiden sijasta hyötykasveja.

Pelkkä huumeiden tarjontaan puuttuminen ei poista ongel-maa. Samaan aikaan ratkaisua on syytä hakea kysynnän vähen-tämisestä. Jokainen yksittäinen kannanotto on tärkeä. Yksin-kertaisimmillaan voit osallistua huumeettoman elämän edistä-miseen tekemällä henkilökohtaisen huumeboikotin eli päätök-sen siitä, että itse et käytä. Ne jotka eivät käytä huumeita eivät myöskään osallistu huumetalouteen, -tuotantoon, -rikollisuu-teen tai huumeiden käytön leviämiseen ja arkipäiväistämiseen pönkittämällä niitä ja lisäämällä aineiden kysyntää.

Lähteet ja lisätietoja:

www.huumaa.net

www.huumeboikotti.org

www.reilukauppa.fi

Huumeiden viljelyssä on usein kysymys köyhien maatyöläisten välttämättömästä elinkeinosta. Taisteluun huumeita vastaan ei voida siis käydä yksinomaan tuhoamalla viljelmiä.

Suomessa harrastetaan monia kilpailulajeja, joista ei muualla maailmassa ole kuultukaan. Olemme äärilaitojen kansaa ja se näkyy myös harrastuksissamme.

Suomalainen mielenlaatu kulkee tulikuumasta saunasta jääkylmään avantoon. Näissä lajeissa ikiaikainen viisaus ja hulluus lyövät kättä sulassa sovussa omintakeisen huumorin kanssa. Eikä pidä unohtaa sitä kuuluisaa suo-malaista sisua, sitä joka ei anna periksi ennen kuin on pakko, eikä sittenkään. Näissä lajeissa on asennetta!

Toivotaan, että nämä kummalliset kansanhuvit eivät ajan saatossa häviäisi, vaan päinvastoin kannustaisivat sellai-seen kestävään kulttuurinmuutokseen, jossa alkoholi ei enää näyttelisi pääosaa kaikessa hauskanpidossa.

Kalenterin tuotto käytetään Asennetta-päihdekasvatus-

bussin vierailujen kustantamiseen. Bussi kiertää ilmai-seksi kouluilla tavoittaen noin 10 000 nuorta vuodes-sa. 2012 on toimitamme kahdeksas täysi toimintavuosi uskollisten tukijoidemme ansiosta. Tilaamalla tämän ka-lenterin olet mukana varmistamassa, että kaikki haluavat tahot saavat bussin jatkossakin.

TILAA JO NYT!!! Lahjaksi ystävää naurattamaan, oman lapsen huoneen seinälle muistuttamaan että hullutella voi selvin päinkin tai sitten ihan vain omaa seinää korista-maan, ja muistuttamaan joka päivä siitä, että olet tehnyt jotakin tärkeää!

Saatavana lokakuussa!

Tilaukset: info@asennetta.fiToimitus: mirkka@asennetta.fi Lue lisää: www.asennetta.fi

Se on täällä taas:

ASENNETTA-seinäkalenteri 2012 - SELVÄSTI SUOMALAISELLA SISULLA

22

23

Viisi vuotta myöhem-min Aholan luotsaa-ma Don Huonot le-vytti Elävien kirjoissa -kappaleen singlensä b-puolelle. Kirjallisten mielenkiinnon kohtei-den näkyminen ei ole vierasta Aholan omis-

sakaan teksteissä. Tutulta kuulostavia viittauksia on löydettävis-sä niin Don Huonojen ajan materiaalista kuin soolotuotannosta-kin. Ja jo teini-ikäisenä hän sävelsi Mika Waltarin tekstin Sini-nen yö KOM-teatterin projektia varten. Edellisellä soololevyllä Audio Wunderbaum (2008) on kappale nimeltä Korppi, jonka lyriikka on Pentti Saarikosken käsialaa.

Nyt jo edesmennyt Melleri (1956-2005) ei kuitenkaan jättä-nyt Aholaa rauhaan. Liki 20 vuotta vaikuttavaa ensikosketusta myöhemmin on valmiina kokonainen levyllinen Mellerin runoihin sävellettyjä kappaleita. Alkukesästä julkaistu Pääkallolipun alla on Aholan viides soololevy – musiikillisesti rikas ja täynnä tun-netta oleva, kunnioittavaa innostusta henkivä retki runojen tai-kamaailmaan.

Olet sanonut, että sinulla oli tämän levyn kanssa ren-nompi ja helpompi olo kuin koskaan aiemmin studios-sa. Entäs nyt, kun levy on ulkona ja olet ehtinyt saamaan jo palautetta?Fiilis on edelleen hyvä. Palautteen perusteella se taika, mikä noiden runojen ympärille studiossa saatiin, on välittynyt myös ihmisille. Audio Wunderbaumin jälkeen mietin tosi tarkkaan, mi-kä olisi seuraava siirto ja mitä voisi tehdä vielä paremmin. Olen filosofoinut paljon sitä, mistä onnistunut levytys koostuu. Vuosi vuodelta tajuaa paremmin sen, että joka levyn jälkeen on yksi levy vähemmän tehtävissä. Ja sitä haluaa tarkemmin keskittyä olennaiseen.

Sävellyksiä Mellerin runoihin on syntynyt paljon ja pit-källä aikavälillä. Miten albumikokonaisuuden työstämi-nen tapahtui?

Työtapa oli nyt se, että päätuottaja Arttu Takalo tuli mun kans-sa perkaamaan valmiita biisejä. Mietittiin kokonaisuutta ja sitä, miten kappaleet väritetään. Käytiin niitä läpi ja vedettiin harjoit-telukeikkoja. Halusin biisien tulevan hänelle läpikotaisin tutuiksi ja menevän ihon alle ennen jousisovitusten miettimistä. Niissä Arttu on mestari. Sen jälkeen tuli Marzi Nyman mukaan, ja vä-hän myöhemmin Lauri Porra ja Mikko Kaakkuriniemi. Ihan loppuvaiheessa ennen studioon menoa pidettiin muutamat ses-siot koko bändin kanssa. Kaikki yritettiin saada mahdollisimman livenä purkkiin. Parhaimmillaan se rockin historiassa on onnis-tunut hyvin, huonoimmillaan se on täynnä kommelluksia. Nyt Risto Hemmi äänitti ja kaikki sujui hienosti, maagisiakin hetkiä koettiin.

Pitikö sinun selittää muille, mistä on kysymys? Oliko muulla bändillä suhdetta runoilijan tuotantoon?Kaikenlainen selittäminen on musiikissa aina vähän latistavaa. Mutta kyllä Mellerin runot olivat tuttuja muillekin, eihän se niin ihme ole, että muusikot runojakin lukevat. (naurua) Esimerkiksi Marzihan on ahkera kirjallisuuslehtien tilaaja ja hän on säveltä-nyt seuraavalle levylleen yhden Mellerin tekstin.

Tietysti keskeinen juttu, mitä Artun kanssa tuottajina haim-me, oli hyvin toimeen tulevat muusikot, jotka tuntevat toisensa ja ovat soittaneet yhdessä. Ainutlaatuinen tsägä, että saatiin nä-mä kaverit.

Mitä tämä projekti opetti sinulle?Tyhmänä kaverina en varmaan oppinut mitään. (naurua) Vaikka olen osallistunut tuotannolliseen puoleen aiemminkin, niin nyt uskalsin ottaa enemmän vastuuta, ja sain tehdä Artun ja Riston kanssa yhteistyötä. Kyllähän se jännitti, kun oli budjetti ja kaikki laskettu tosi tarkkaan. Siksi oli hienoa, että pystyi itsekin saa-maan purkkiin lauluraitoja, joita saattoi käyttää sellaisenaan. Eli vanhan liiton sääntöjen mukaisesti. Raakuus ja livemäisyys tuo sellaisen helposti lähestyttävän läsnäolon levyyn. Unelman to-teutuminenhan tämä oli. Pidän Mellerin teksteistä älyttömästi ja sain tehdä töitä huipputyyppien kanssa. Halusin tästä sel-laisen levyn, että kaikki kyynisimmätkin pääsevät tunnelmaan mukaan.

Teksti: Jussi Riihimäki Kuvat: Ville Akseli Juurikkala

Vuonna 1994 Töölössä asuva Kalle Ahola, nuori mies ja hyvässä nosteessa oleva muusikon alku, katseli televisiota ja näki Arto Mellerin lausuvan runon Elävien kirjoissa. Se kosketti ja runo sai sävelet.

24

Osaatko sanoa, mikä juuri Mellerin teksteissä on sel-laista, että säveltämissuoni alkaa pulputa?Hän pohti paljon hyvän kirjallisuuden, runouden ja rocklyriikan suhdetta. Sitä minäkin olen miettinyt, kun olen lauluja jo liki 20 vuotta kirjoittanut. Puolet Pääkallolipun alla -levyn teksteistä on lauluiksi kirjoitettuja, ja niissä kyllä näkyy tekninen hienous ja uskomaton rytminen vahvuus, mikä kaiken muun ohella häm-mästytti minua.

Mellerillä ei ole sellaista riimittelyä ja loppusointuja, mitä kotimaisessa rocklyriikassa muuten on paljon. Vaikka tykkään taitavista riimittelijöistä, joku siinä tyylissä on aina tökkinyt. Esi-merkiksi Juicen – rauha hänen muistolleen – riimittelyjen rin-nalla Dave Lindholmin tekstit kuulostavat helvetin paljon kes-tävämmiltä ja uskottavammilta. Dramaattisuus ja maanläheisyys yhdistyy Mellerillä sillä tavalla kuin se on elämässäkin aina läs-nä. Pääsääntöisesti ollaan jalat maassa ja imetään elämän ka-ruutta, mutta välillä pitää kuitenkin heittäytyä, tehdä jotain yl-lätyksellistä, ja luottaa tunteisiinsa. Muutenhan elämästä tulisi elämätöntä.

Täytyy myöntää, että Mellerin tekstit taipuvat käsitte-lyssäsi kunniallisella tavalla. Jo ensikuulemalta sellaiset kappaleet, kuten vaikkapa Tuulisella terassilla ja Varjon suura, kuulostavat siltä, että niiden koti on juuri sinun levylläsi. Yhdentoista kappaleen joukkoon mahtuu hy-vin erilaisia muusiikkityylejä ja tunnelmia, silti albumi on eheän tuntuinen kokonaisuus. Pientä ilkikurista hy-myilyäkin voi havaita, ellen ihan väärässä ole. Onko tä-mä juuri sitä taikaa ja tunnelmaa, mitä tavoittelit?Kun ihminen onnistuu olemaan tarpeeksi rento ja läsnä, ja nä-kemään tekstit kuvina omassa päässään, niin silloin tulee sellai-nen luontevuus, mikä välittyy toiselle ihmiselle. Olen sen verran romantikko, että uskon näin. Musiikin maagisuus ja voimat ovat konkreettisia, sitä ei voi kukaan kiistää. Ehkä joskus tulevaisuu-dessa aiheesta kirjoitetaan väitöskirja ja onnistutaan muutenkin musiikkiteknolgian keinoin mittaamaan, mistä ja miten se syn-tyy.

Levyn ensimmäisellä raidalla Puukkobulevardilla lau-lun ja runon minä etsii kadonnutta säettä vaikka mistä? Mistä lauluntekijä Ahola löytää oman säkeensä, jos se on hukassa?Monen mielestä minulla on kai ollut aina säe hukassa. (naurua) Elämä on sellainen, että se panee jatkuvasti polvilleen, ja joka päivä on läsnä ainakin miljoona biisin aihetta. Minulle laulut tule-vat ryppäinä ja ne ovat elämän sivutuotetta. Jos ei sairastu vaka-vasti ja onnistuu elämään kyynistymättä, lukee paljon ja on teke-misissä ihmisten kanssa, niin kyllä säkeitä löytyy.

Tietysti vuosi vuodelta joutuu miettimään enemmän sitä, riit-tääkö oma haltioituminen jostain biisistä sen levyttämiseen eli onko sillä merkitystä myös toisille. En halua hukata muiden ai-kaa. Elämä on niin lyhyt hetki, että sitä haluaa vain luoda musii-killisia hetkiä, joissa on painoarvoa ja tiivistettyä todellisuutta. Laulaminen tuo helpotusta elämään ja omaan oloon. Laulut ovat rukouksia ja hymnejä, eräänlaisia arjen taistelulauluja, jotka an-tavat virtaa.

Puhut paljon elämän ahdistavasta lyhyydestä ja levy-tettävien levyjen rajallisuudesta. Velmusta huumorista ja ironiasta huolimatta Mellerin teksteissä on alituises-ti myös haikea melankolia läsnä. Ja sinä itse täytät ensi vuonna 40-vuotta. Onko nyt niin, että keski-iän kriisi te-kee tuloaan?Keski-iän kriisi kuulostaa minun korvaan aina tyhmältä siksi, et-tä se vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen. Ja sata vuotta sitten Suomessa oli tasan kaksi prosenttia ihmisiä, joilla oli aika miet-tiä murheitaan kahvikupin ääressä, ja kaikki muut painoivat duu-nia. Kuoleman läheisyys on aina määrittänyt elämää, ja kaiken-ikäisiä ihmisiä kuolee. Kliseissä on tietysti aina paljon tottakin, vaikken tuohon keski-iän kriisiin usko. Itsellä 27-vuotta oli sellai-nen maaginen ikä. Kaikki legendat rockmaailmassa olivat joko kuolleet tai säveltäneet kovimmat juttunsa sen ikäisinä. Mietin, että nyt pitää tehdä jotain suurta ja vähän vikkelään. (naurua) Eikä siitä pääse mihinkään. Kuolema on rock- ja popmusiikin peruspilareita. Jokainen positiivinenkin laulu pitää sisällään sen kääntöpuolen ja vastavoiman.

Työstät parhaillaan studiossa omaa materiaalia kuudet-ta soololevyä varten. Onko laulujen tekemisen lisäksi jotain muuta, mitä haluaisit tehdä?Olen elokuvafriikki ja käsikirjoittaminen houkuttelisi. Jotenkin nauraminen on tullut tärkeäksi nykyään, ja television komedia-sarjat kiinnostavat ihan älyttömästi. Brittiläinen Pitkä Jussin ma-jatalo on ihan klassikko, samoin kuin suomalaiset Studio Julma-huvi ja Ihmebantu ovat ihan loistavia. Kaikista taiteilijoista olen aina ihaillut eniten kirjailijoita. Sellaisia kuin esimerkiksi Waltari, joka hallitsee tarinan kerronnan, kielen ja historian suvereenisti. Tiedän kyllä, ettei minusta sellaiseen ole. Mutta käsikirjoittami-nen voisi onnistua, näen asiat paljolti kuvina ja kohtauksina. Tai sitten se on vaan heikko luonne, kun antaa mielen viedä noin. (naurua).

Haastattelu on julkaistu aiemmin myös osoitteessa www.vertigo.cd.

25

46

Nathalie on 17-vuotias naisenalku Espoosta. Hän ottaa kantaa ajankohtaisiin

nuorien elämään liittyviin asioihin. Kommentteja, kysymyksiä ja aihe-

ehdotuksia saa lähettää osoitteeseen nathalie.asennetta@luukku.com

Lutkana marssimaan!

”Kulttuurimme on muututtava. Ihmisille on opetettava, kuinka olla raiskaamatta eikä kuinka välttää raiskatuksi tulemista”.

Bussipysäkillä seisoo nainen lyhyessä hameessa ja korkokengissä. On kesä, lämpöasteita yli 20. Pen-killä istuva vanhempi nainen kauhistelee ääneen, mihin jäi neidin housut, tuollaisessa asussahan oikein itse provosoi miehiä! Kadulla tuntematon mies huutaa perään: ”Kyllä mä lutkan tunnistan kun sellasen nään!”

Nainen on siis lutka, jos uskaltaa, kehtaa tai julkeaa paljastaa hieman enemmän ihoa, oli sitten helle tai ei. Minihameella saa ta-kuulla osakseen epäileviä katseita ja kuiskutteluja selän takana. Jos hameen kanssa pukee vielä stay-upit, verkkosukkahousut tai muita ”lutkamaisia” asusteita, antaa ohikulkeville itsestään auto-maattisen viestin: ”Hei, olen lutka, tee minulle mitä haluat.”

Ei kai se oikeasti mene näin? Naisten pukeutumisessa on edelleen tietyt kirjoittamattomat

säännöt, jotka hallitsevat mielipiteitämme ja saavat ihmiset vah-timaan ja kritisoimaan pienintäkin sääntöpoikkeumaa. Vahtijoita löytyy jokaisesta ikäpolvesta, sukupuolesta ja tuttavuusasteesta. Lapset saavat tuijottaa häikäilemättömän suoraan ja pitkään, nuo-rilta löytyy pokkaa huudella perään, aikuiset kyttäävät ja mulkoile-vat, vanhempi väestö tulee jopa nykimään hameen helmaa alem-mas, jos sen pituus ei heidän silmiään miellytä.

Millaisesta pukeutumisesta sitten saa huoran leiman? Miniha-me ja korkokengät, erikoisemmat sukat ja muut seksikkäämmät asusteet ovat ok baarissa, mutta arkipäivänä keskellä kirkasta päivää ne eivät sitten olekaan ok. Sillä tavoin pukeutuva nainen-han haluaa itse huomiota ja vihjailee pukeutumisellaan kosketta-maan ja kommentoimaan.

Suomessa on pukeutumispakko julkisilla paikoilla. Tämä laki ei kuitenkaan määrittele kiellettyjen vaatteiden tai asujen listaa, joten luulisi, että on itse vapaa valitsemaan mitä pukee päälleen. Vapaaehtoiselta päätökseltä oman asuni valitseminen ei kuiten-kaan tunnu, jos se kerran antaa muille oikeuden arvostella sitä kovaan ääneen missä ja milloin vain. Unohtamatta niitä tuijotuksia

ja kädestä kiinniottamisia, kun tuntematon ohikulkija haluaa ilmoit-taa, että minulle käy huonosti tällä pukeutumisella, enkä voi syyt-tää siitä muita kuin itseäni.

Oikeuttaako naisen tietynlainen pukeutuminen tekoihin, joita nainen ei halua kokea? Alastomuus yleisellä paikalla on lailla kiel-letty, mutta ei sekään oikeuta loukkaamaan toisen yksityisyyttä. Oli vaatteita päällä kuinka vähän tahansa, asu ei koskaan anna lupaa unohtaa toisen oman kehon koskemattomuuden oikeutta.

Jos vastauksesi on ei, olet samaa mieltä minun, ja yli 10 000 muun ihmisen kanssa (lähde: Facebook - SlutWalk-ryhmä). Lut-kaliike on mielenosoitus, jossa marssitaan naisten vapaan pukeu-tumisen puolesta. Mielenosoitus sai alkunsa Kanadan kaupungis-sa Torontossa, kun paikallinen poliisi neuvoi opiskelijattaria pu-keutumaan säädyllisesti, jotta he eivät joutuisi seksuaalisen ah-distelun tai raiskauksen uhreiksi. Tästä naiset kimpaantuivat, ja niin syntyi Lutkaliike, joka on levinnyt jo maailmanlaajuiseksi mie-lenosoitukseksi.

Lutkaliikkeen idea on yksinkertainen: naisella on oikeus pu-keutua juuri niin kuin itse haluaa, säilyttäen silti aina oikeutensa omaan kehoonsa. Naisen asu ei lupaa tai vihjaa mitään, eikä oi-keuta seksuaaliseen ahdisteluun.

Suomalaiset naiset, ja mikseivät miehetkin, marssivat 6. elo-kuuta Lutkamarssin riveissä Helsingissä, Turussa ja Tampereel-la. Päälle voi provosoivasti laittaa stereotyyppisen lutkan asun, kaulasta varpaisiin asti peittävät siveät vaatteet tai ihan omat ar-kivaatteet. Tärkeintä on aate, jonka puolesta marssitaan. Nainen ei anna asullaan sanatonta lupaa tai oikeutta kehoonsa. Nainen ei ole lutka vaatteidensa perusteella.

Helsingin Sanomat: Lontoon lutkamarssi julisti: Paljas pinta ei tarkoita seksiä, 11.6.2011.

47

Valitettavan monilla on vielä tänäkin päivänä ennak-koluuloja missejä kohtaan. Misseistä saa helposti pinnallisen, jopa ylimielisen kuvan, koska he ovat paljon esillä. Moni pitää missejä vain julkisuuden-hakuisia bimboina. Julkisuus on misseille kuitenkin työväline, mitä ilman he eivät menestyisi. Itsensä- ja vaatteiden- sekä esimerkiksi erilaisten tuottei-

den esittely ovat osa missin työtä. Mutta onko misseys itsessään ammatti? Lähestulkoon kaikki

missit hankkivat ainakin myöhemmin niin sanotusti ”oikean” työn misseyden rinnalle. Tai viimeistään sitten, kun työt missinä loppu-vat. Moni missi kuitenkin jää viihdealalle, kun kerran julkisuudes-sakin jo ollaan. Vaikka missit monesti siirtyvätkin mallintöihin, niin hyvin harva suomalainen menestyy niin hyvin, että elättäisi itsensä pelkästään mallintöillä. Missejä ja malleja saatetaan pitää samana asiana, mutta näillä termeillä on kuitenkin eronsa. Itse harhailen jossakin niiden välimaastossa.

On vaikeaa määritellä kriteerejä, millainen missin tai mallin täy-tyy olla. Heidän työssään on kuitenkin hiuksenhieno ero; missi te-kee työtään enemmän omalla persoonallaan, kun taas malli esitte-lee vain vaatteita tai tuotteita, eikä niinkään itseään. Missi on ko-koajan aidosti läsnä, toisin kuin mallit ovat ennemminkin vain ”vaa-tenaulakoita”, mallin oma persoona ei yleensäkään pääse työssä esiin. Ulkoisesti ammattimallit ovat usein hieman ”poikamaisia tik-kuja”, kun taas missillä saa olla muotojakin. Mallin ei tarvitse olla välttämättä edes kaunis. Riittää, kun omistaa persoonalliset kas-vot, jotka ovat helposti meikillä muokattavissa. Misseiltä taas vaa-ditaan klassisen kauniita kasvoja. Pelkkä ulkonäkö ei kuitenkaan riitä, vaan vaaditaan myös ”sisäistä kauneutta”, oikeanlaista luon-netta. Pitkiä heidän ainakin täytyy molempien olla. Se onkin yksi tekijä, miksi haluan olla missi. Tahdon jollain tapaa käyttää pituut-tani hyödyksi.

Ketkä sitten ovat missejä? Onko Suomessa aina vain yksi missi kerrallaan; hän, joka saa kirkkaimman kruunun vuosittain järjestet-

tävässä Miss Suomi- kilpailussa? Entä ovatko perintöprinsessat myös missejä? Entä muut Miss Suomi- finalistit, tai he, jotka ovat käyneet vain pienemmissä kauneuskilpailuissa? Tähän ei ehkä ole olemassa ainoastaan yhtä oikeaa vastausta. Mutta oma kantani on se, että jos on satojen hakijoiden joukosta päässyt kymmenen parhaan joukkoon, voi kutsua itseään missiksi. Itseäni en kuiten-kaan vielä pidä missinä, vaikka useita pienempiä kauneuskisoja olen jo kierrellyt ja menestystäkin on tullut.

Miss Suomi -kilpailu on ollut haaveenani niin pienestä saakka kun vain muistan, ja nyt olen päättänyt hakea kisaan mukaan. Olen saanut pienemmistä kauneuskilpailuista rutkasti itsevarmuutta ja arvokkaita kokemuksia, joita ilman tuskin olisin koskaan valmis Miss Suomeen. Miss Suomi -titteli on monen nuoren tytön unel-ma, mutta sellaiseksi se valitettavan monella jää, jos ei uskalleta tarttua tilaisuuteen.

Olen sitä mieltä, että missiksi voi päästä lähes kuka tahansa, jolla vain pituutta ja rohkeutta riittää. Misseistä kun näkee vaikka-pa meikittömiä kuvia, niin eivät he nyt kovin paljoa poikkea ”tavalli-sista” kansalaisista. Rakennekynsiä ja ripsien pidennyksiä voi kuka tahansa ottaa ja näyttää kauniilta. Lopulta oma asenne ratkaisee aina.

Onko Miss Suomi se määränpää, johon pyritään? Loppuuko misseily sitten siihen? Vai siitäkö se vasta alkaa? Mitä tapahtuu missikisojen jälkeen? Voiko aina pyrkiä eteenpäin, vaikka olisi jo valittu virallisesti Suomen kauneimmaksi? Mielestäni aina voi – ja täytyykin olla katse tulevaisuudessa. Itselläni seuraava etappi on valmistautuminen Miss Suomi- kilpailun hakutilaisuutta varten, mutta nähtäväksi jää, miten menestyn, sekä mitä mahdollisen kil-pailun jälkeen tapahtuu. Mutta eipähän sitten kolmekymppisenä ainakaan harmita, etten uskaltanut edes kokeilla. Aion nyt kuiten-kin tehdä kaikkeni. Jos se ei riitä, niin sitten ei mikään. Ainakin olen yrittänyt.

Mahtuvatko kauneus ja järki samaan päähän?

Kolumnin kirjoittaja Jonna Kolehmainen on 19-vuotias lähihoitaja Espoosta. Palautetta voi lähettää osoitteeseen: jonna.kolehmainen1@gmail.com

Kolumnistimme Jonna Kolehmainen on hallitseva Miss Espoo matkalla Miss Suomi -kisoihin.

18

Eettisyyttä ruokakassissa – lähi- ja luomuruuan suosio kasvaa

19

Vielä 80-90-lu-vun vaihteessa oli ”mummo an-kan tiloja”, joissa saattoi olla kym-menkunta leh-mää sekä muuta-

mia sikoja ja kanoja, jotka toivat elannon omistajilleen. Sittemmin karjan kokoa on kasvatettu, eikä sata lehmää ole mi-tenkään poikkeuksellisen suuri karja.

Mediassa on viime aikoina kohis-tu tuotantoeläinten oloista, minkä seu-rauksena esimerkiksi häkkikanalat on tämän vuoden alusta kielletty. Häkki-kanalat kieltävä EU-direktiivi säädettiin jo vuonna 1999 ja siirtymäaika loppuu vuoden vaihteessa. Kun eläinten mää-rä tiloilla on kasvanut, karsitaan eläin-ten hyvinvoinnista ja yhden eläimen hoitoon käytettävä aika on väistämättä pienentynyt. Hoitaminen on koneellis-tettu esimerkiksi lypsyrobotein. Myös viime vuosien ruokaskandaalit, kuten hullun lehmän tauti ja lintuinfluenssa ovat useimmiten seurausta tehotuotan-non ongelmista. Ainakin viallisten elin-tarvikkeiden jäljittäminen olisi helpom-paa, jos tuotteiden alkuperä on selvil-lä, eikä ketju pellolta pöytään ole kovin pitkä. Lähellä tuotettu ruoka ja tarkoin kriteerein määritelty luomuruoka tarjoa-vat vaihtoehdon tehotuotetuille ja usein kaukaa kuljetetuille elintarvikkeille.

Luotettavaa lähiruokaaLähiruualla tarkoitetaan yleensä alle sa-dan kilometrin säteellä tuotettua ruokaa. Kun kuluttaja ostaa ruokansa läheltä, voi hän näin varmistua ruuan tuoreudesta ja tuotteen alkuperästä sekä sen valmis-tusolosuhteista. Lisäaineita ei tarvita ly-hyiden kuljetusmatkojen ja säilytysaiko-jen vuoksi. Lyhyiden kuljetusmatkojen vuoksi myös fossiilisten polttoaineiden käyttö vähentyy ja pakkausmateriaaleja

tarvitaan vähemmän. Polttoaineen kal-listuminen peilautuu myös ruuan hin-taan, joten lähiruuan tulevaisuus näyttää hyvältä. Toisaalta kaukaa merten yli tu-levat elintarvikkeet toimitetaan yleensä laivarahtina. Laivarahtauksen sanotaan olevan suhteellisen ekologista, koska hiilidioksidipäästöt ovat alhaiset, mutta toki tällaisellakin kuljetusmuodolla on omat ekologiset ongelmansa. Suosimal-la lähiruokaa suosii aina myös samalla oman alueen taloutta ja työllisyyttä.

Kiinnostus eettiseen ja puhtaaseen lähiruokaan on osoittanut kasvun merk-kejä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa hil-jattain avatun suuren marketin sisälle on perustettu maalaistori, josta voi os-taa lähiseudun tuotteita. Myös erillisissä ekokaupoissa, toreilla ja kauppahalleissa myydään lähiseudun antimia. Monis-sa Euroopan maissa kuten Ranskassa ja Kreikassa haetaan ruoka yleisesti lähi-ruokakaupoista ja toreilta, ja lähellä tuo-tettujen tuoreiden raaka-aineiden saanti on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Ilmastokin toki vaikuttaa tähän, kasvu-kausi on pitkä ja torielämä mahdollista ympäri vuoden toisin kuin Suomessa.

Internetissä toimivat lähiruokapiirit ovat hyvä konsti saada pöytään lähiruo-kaa. Niiden kautta asukkaat voivat tila-ta lähialueiden tuottajien tuotteita ilman ylimääräisiä välikäsiä. Ajankohtaista tie-toa tulevista tilauksista saa liittymällä ruokapiirin sähköpostilistalle. Vapaaeh-toisvoimin pyörivän lähiruokapiirin tar-koituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan välittää tuoretta, terveellistä ja puh-dasta ruokaa lähiseudun tuot-tajilta asukkaille. Liitty-minen on ilmaista. Itse ruokati-laus tehdään verkkolomak-keella. Ainakin Keski-Suomes-

sa toimii useita lähiruokapiirejä ja lisää on tulossa. Monilla lähiruokapiireillä on jo myös omat Facebook-sivunsa.

Itse tuotettu ruoka omasta kasvi-maasta on toki kaikista läheisintä lähi-ruokaa. Kaupungissa asuville siirtola-puutarhat ovat perinteinen tapa viljellä omaa maapalstaa. Myös yrttien ja vaik-kapa chilien kasvatus omalla parvek-keella on monelle harrastus. Puutarha-kaupoissa on myytävänä erityisiä yrttien kasvattamoja, joissa on lamppu ja kaste-lujärjestelmä.

Yhä useammin kasvisruokavalioKasvissyönti ja kasvisten lisääminen ruokavalioon on nousussa. Viime aikoi-na on keskusteltu yhden kasvisruoka-päivän lisäämisestä kouluruokai-luun ja ainakin Helsingin seudulla se on jo to-teutettu. Tästä nou-si kohu ennen päätöksen teke-mistä. Kenties sik-si, että kasvisruuasta voi tulla mieleen epä-määräiset raasteet tai ruoka, josta nälkä ei lähde. Kuitenkin kas-visruoka on terveel-listä ja monipuo-lista. Etenkin itämaises-sa ja

vä-lime-

ren keit-tiöissä käy-

tetään paljon kas-viksia.

Joulukinkku Brasiliasta, omenoita Meksikosta, tomaatteja Espanjasta. Vai maitoa lehmistä, joita viime kesänä käytiin silittelemässä, lihaa lähitilalta, yrttejä omalta ikkunalaudalta? Hyllyssä on Reilun kaupan kahvia muutama kymmenen senttiä kalliimmalla kuin tavallista. Kulutusvalinnoilla voi vaikuttaa siihen, millaista ruokaa markkinoille tuotetaan. Teksti: Anne Nupponen Kuvat: Reilun kaupan edistämisyhdistys ja Lehtikuva

20

Moni valitsee kasvisruokavalion eet-tisistä syistä eläinten olojen ja toisaalta ympäristön vuoksi, koska vihannesten ja kasvisten tuotanto on ekologisempaa kuin lihan tuotanto. Kun kasvisruokaan laitetaan oikeat raaka-aineet, siitä saa kylliksi proteiinia ja muita elimistöl-le välttämättömiä ainesosia. Kasvikun-nan tuotteista pavuissa, pähkinöissä ja soijavalmisteissa on runsaasti proteiinia. Soija tuodaan yleensä Kaukoidästä, sen kotimainen runsasproteiininen vastine on hamppurouhe. Täysvegaanit tarvitse-vat foolihapon muodostumisessa tärkeää B12 vitamiinia ravintolisänä, koska sitä on vain eläinkunnan tuotteista.

Luomua ja Reilua kauppaaLuomusta tulee mieleen lehmät kesäi-sellä laitumella ja humisevat viljapellot. Luomutuotannon kriteerinä on käyttää puhtaita torjunta-aineettomia raaka-ai-neita. Väriaineet ja keinotekoiset ma-keutusaineet ovat kiellettyjä ja useim-

mat hyväksytyistä lisäaineis-ta ovat peräisin luonnosta. Myös säteilytys ja geeni-muuntelu ovat luomutuotan-nossa kiellettyjä.

Luomumaitoa löytyy nykyään pie-nemmistäkin kaupoista ja markkinoil-le on tullut muun muassa luomujuustoa ja -jogurttia. Luomumaito eroaa taval-lisesti maidosta niin, että sitä ei homo-genisoida eli maitorasvaa ei pilkota. Siksi maidon maku ja koostumus ovat hieman erilaisia, joten maitopurkkia tulisikin ravistaa, jotta rasva sekoittuu maitoon. Luomumaitoa tuottaville lehmille syöte-tään pääosin luomurehua.

Luomulihaa saa toistaiseksi ostettua parhaiten suoraan tiloilta. Luomutuot-tajat ovat harmitelleet, että heidän on vaikea saada lihatuotteita kauppoihin myytäviksi. Luomutuotteiden valikoima kaupoissa kuitenkin lisääntynee niiden kysynnän kasvaessa.

Luomutiloilla eläimille pitää mah-dollistaa olosuhteet niiden lajityypilli-selle käyttäytymiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että kanojen on päästävä kuopsut-tamaan maata ja nukkumaan orrella, si-kojen tonkimaan maata ja lehmien lai-duntamaan ja märehtimään. Laumaeläi-

mille mahdollistetaan niiden eläminen laumassa ja ne saavatkin liikkua vapaana tilassa. Eläimet saavat myös noudattaa normaalia päivärytmiä, eikä niiden tilaa pimennetä keinotekoisesti.

Vaikka suosisikin lähiruokaa, monet raaka-aineet, kuten kahvi, kaakao ja riisi tulevat ulkomailta. Globalisaatioon kuu-luu, että suositaan tuotantoa, joka tapah-tuu teollistuneissa kehitysmaissa, joissa tuottaminen ja työvoima ovat halpoja. Ruuan alkuperä ja ne olosuhteet, jois-sa vaikkapa teeplantaaseilla työskennel-lään, harvoin ovat selvillä länsimaalaisil-le kuluttajille.

Kauppoihin ilmestyivät aikoinaan ensin Reilun kaupan banaanit ja kahvi. Nyt Reilun kaupan sertifikaatin tuotteita löytyy paljon muitakin. On teetä, soke-ria, suklaata, keksejä ja ruusuja. Nykyään monilla työpaikoilla on ollut kampanjoi-ta käyttää Reilun kaupan kahvia kokous-kahvituksissa. Reilun kaupan periaattei-na on taata tuottajille takuuhinta ja asi-alliset työolot. Myös ympäristöasiat on otettu huomioon. Reilun kaupan merkki toivottavasti herättää ajattelemaan tuot-teiden alkuperää sekä sitä, miten ja ke-nen kustannuksella ne on tuotettu.

Kanojen on päästävä kuopsuttamaan maata ja nukkumaan orrella, sikojen tonkimaan maata ja lehmien laidun-tamaan ja märehtimään.

EKoKAuppojA

www.ekolo.fi Elintarvikkeita, hygieniatuotteita, ihon- ja hiustenhoitotuotteita ym. Myymälät Jyväskylässä ja Helsingissä, myös verkkokauppa.

www.ruohonjuuri.fi Laaja valikoima elintarvikkei-ta ja hygieniatarvikkeita sekä luonnonkosmetiikkaa. Myymä-lät Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

www.ekokauppaluonnotar.fi Reilun kaupan luomupuuvillasta valmistettuja vaatteita. Verkko-kauppa.

Sa

Ri G

uS

TafS

So

n /

LE

HTi

ku

Va

koEn Suyk / LEHTikuVa

21

Ruokakulttuurimme on muuttunut todella paljon vii-meisen vuosikymmenen aikana. Toisaalta lisään-tynyt vapaa-aika samoin kuin kiireisemmäksi tul-lut työelämä antavat kovin vähän aikaa ajatella si-

tä, mitä me syömme. Ruoan tulee olla mahdollisimman halpaa ja helppoa valmistaa ja myös nauttia. Ruokamme on muuttunut epäaidoksi ja jopa epäterveelliseksi, ja sen tuottaminen on jo epäeettistä ja epäekologista. Mihin me olemme oikein menossa ja mitä seurauksia tällä kaikella on meihin, eläimiin ja ympäris-töön?

Meidät kuluttajat on opetettu siihen, että ruoka ei saa mak-saa mitään. Halvan hinnan vaikutukset näkyvät koko ruokaket-jussa. Lisäaineilla korvataan aidot raaka-aineet, koska ne ovat kalliimpia. alhaiset tuottajahinnat johtavat alkutuotannon tehos-tamiseen. Tehostaminen on tarkoittanut lähinnä teollisten väki-lannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä, jotta saa-taisiin mahdollisimman suuri sato. kotieläinyksiköt ovat kasva-neet ja seurauksena ovat häkkikanalat, tehosikalat ja mullien jat-kokasvattamot.

Teollisuudella on mahdollisuus käyttää yli 400 erilaista lisä-, väri- ja säilöntäainetta, joista osa aiheuttaa reaktioita ihmisis-sä. Lisäaineiden yhteisvaikutuksia ei edes tunneta. Väkilannoit-teiden ja torjunta-aineiden myötä kasviksissa ja hedelmissä on korkeita nitraatti- ja nitriittiarvoja sekä myrkkyjäämiä. Lihassa saattaa olla hormoni- ja lääkejäämiä. ympäristömme kärsii lii-allisesta lannoituksesta ja ravinteiden huuhtoutumisesta vesis-töihin.

Eli halvan hinnan huuma on synnyttänyt ahneuden ja lisännyt ihmisten, eläinten ja ympäristön pahoinvointia. Meille myydään

aitoja ja perinteisiä tuotteita, joissa ei ole mitään aitoa tai perinteistä. olemme unohtaneet miltä aidot hyvät raaka-ai-neet maistuvat, miltä ihan oikeiden lihapullien tulisi mais-tua, miltä tuoksuu myrkyttämätön mansikka ja minkälaista on tuore pulla – joka jopa pilaantuu vanhetessaan. kuinka pitkälle me annamme tämän kaiken mennä?

Meillä on kuitenkin mahdollisuus muuttaa ja muuttua. Luomussa ei ole torjunta-aine-, väkilannoite-, hormoni- tai lääkejäämiä. Luomuelintarvikkeissa sallittujen lisäaineiden määrä on kymmenesosa, mitä tavanomaisiin saadaan lait-taa, ja näistä väriaineet ovat kokonaan kielletty. Luomutiloil-la eläinten hyvinvointiin on paremmat mahdollisuudet suu-remman tilan ja ulkoilumahdollisuuden myötä. Pellot ravi-taan lannalla ja viljelykierron avulla palkokasvien tuomalla typellä. Luomussa on myös huomattavasti korkeampi anti-oksidanttien ja flavonoidien määrä. Luomulihan rasvahapot ovat terveellisempiä kuin tavanomaisessa lihassa. Luomu maksaa hieman enemmän, mutta kuka ei olisi valmis mak-samaan oman, läheistensä, eläinten ja ympäristön hyvin-voinnista?

Kirjoittaja Jaakko Nuutila on väitöskirjantekijä ja Luomuliiton puheen-johtaja. Taustoiltaan hän on myös keittiömestari ja opettaja. Hän on kir-joittanut keittokirjoja, oppikirjoja sekä lukemattoman määrän ruoka-aihei-sia artikkeleita. Nuutila asuu perheensä kanssa maatilalla Saukkolassa. jaakko.nuutila@luomuliitto.fi, www.jaakkonuutila.fi

Voisinko saada aitoa ruokaa kiitos!

40

Suvisen Suomen tien varrella voi nähdä peukaloa heristävän kulkurin, liftaajan, joka on todennäköi-sesti matkalla johonkin kesätapahtumaan. Heidän määränsä on vähenemään päin, mutta kyllä heitä vielä on. Joillekin peukalokyyti on elämäntapa ja yksi seikkailemisen muoto. Muualta tullaan lif-

taamaan myös Suomeen, tutustumaan sen luontoon ja yöt-tömään yöhön. Miksi en siis itsekin seikkailisi näin, ensim-mäistä kertaa elämässäni?

Heinäkuu alkaa ja kesälomani päättyy. Aika suunnata kat-se arkeen ja työhön, mutta sitä ennen pitäisi käydä mummon luona Jyväskylässä. Mitä mainioin mahdollisuus liftaamisel-le. Unohdan junan mukavuudet ja ravintolavaunussa istumi-sen lehtiä tai kirjaa lukien. Juna olisi tietysti myöhässä, mutta sekin tuntuu pieneltä siihen verrattuna, että pitäisi antaa peu-kalon viedä ja luottaa tuuriin. Ja ihmisten hyvään tahtoon.

Päätän olla haukkaamatta liian isoa palaa. Jos pääsen Tu-rusta Tampereelle, niin hyvä niin. Loppumatkan menen ju-nalla. En tunne ikätovereita, jotka olisivat matkustelleet lif-taamalla. Emme ainakaan ole puhuneet aiheesta. Olen siis omillani.

Tai en ihan, värikkäitä urbaanilegendoja ja hurjia juttuja tulvii mieleen. Yhdenkään todenperäisyydestä en tosin tiedä mitään. Tuskin kukaan muukaan. Ystäväni suhtautuvat ai-

heeseen tunteella ja saan suoranaisia kieltoja lähteä vieraiden kyytiin. Ikävä kyllä tätä reissua ei voi muuten toteuttaa.

Liftaamisessa on jotain kutkuttavaa. Wikipediakin tuntee haamuliftarin legendan. Villimpien tarinoiden kaava on ku-takuinkin seuraava: ”Tuntematon liftaaja nousi kyytiin, silpoi kuljettajan ja katosi aamuhämärän usvaan jälkiä jättämättä”. Liftauksella ei siis aivan syytä ole omaa alagenreä kauhuelo-kuvien joukossa.

Päätän unohtaa turhan taivastelun ja käyttää tervettä jär-keä. Uskon, että muutamilla peruseväillä matkustamisen voi tehdä turvalliseksi niin kuin muunkin liikkumisen ja ihmis-ten kohtaamisen. En tosin kerro vielä mummolle, miten aion hänen luokseen matkustaa.

Kaunis jos mä oisin nainenEniten kannan huolta siitä, kelpaanko kyytiin. Ja jos, niin kuinka pitkä odottelun jälkeen. Kauniille naiselle kyyti to-dennäköisesti irtoaisi helpommin. Olen itsekin meinannut kaksi kertaa ottaa nätin tyttökaksikon kyytiin, mutta havah-tunut liian myöhään. Molemmilla kerroilla perässä ajava auto on poiminut marjat.

En siis ole kaunis nainen. Enkä myöskään kaunis mies, mitä pidän tässä tilanteessa jollain tavalla ihan huojentava-na asiana. Mummoni mielestä hiukset ovat liian pitkät, mut-

Peukalossa on arvaamatonta voimaa. Se voi viedä liftaajan niin kauas kuin kantti kestää.Teksti: Jussi Riihimäki, Kuvat: Lehtikuva ja Plugi

41

So

ile

Ka

llio

/ l

eh

tiK

uva

42

ta kuvittelen silti näyttäväni ystävälliseltä ja luotettavalta. Ei minua voi pelätäkään. Kaiken maailman juhavaljakkalat ja charlesmansonit ovat ihan toisesta puusta veistettyjä. Eivätkä sarjamurhamiehet panisi herätyskelloa soimaan ehtiäkseen aamupäivän aikana liftaamaan. Minä panin.

Menen Tampereelle vievän tien varteen levikkeelle, joka on risteyksen lähellä. Autot eivät ole tässä täydessä vauhdissa ja minut ehtii nähdä. Siinä on ollut liftaajia ennenkin. Ylläni on t-paita ja farkkushortsit, kapsäkki on jalkojen juuressa ja käsissä sojottavan peukalon lisäksi valkoinen pahvikyltti, jos-sa lukee isolla ”TRE”.

Yritän siis näyttää mahdollisimman luontevalta kesämat-kaajalta. Aurinkolaseja en pane päähän vaikka porotus on mieletön. Avoimet silmät ja katsekontakti viestivät aina re-hellisyydestä.

En ole päässyt kunnolla edes liftaamisen makuun, kun kullanruskea mersuvanhus hiljentää ja pysähtyy viereeni. Ei voi olla totta?! Tähän meni kahdeksan minuuttia. Panen TRE-kyltin kainaloon, nostan reppuni maasta ja hyppään pelkääjän paikalle. Tätä ennen kirjoitan kuitenkin taskussani olevalla kynällä rekisterinumeron ylös. Sen voi kätevästi lä-hettää tekstiviestinä kaverille, jonka haluaa tietävän matkan vaiheista.

Insinöörin siivelläEnkelini maantiellä on 58-vuotias insinööri Hannu Kemp-painen. Hän on menossa Loimaalle tarkastamaan erästä re-monttikohdetta. Loimaalle on Turusta reilu 50 kilometriä. Sinne asti pääsen siis kyydissä.

Parempi näin. Koko taival ei mene yhden ja saman ihmi-sen kyydissä. On vielä jotain, mitä odottaa.

Varovainen hypoteesini oli, että kyytiä tarjoavilla on jon-kinlainen suhde liftaamiseen, enkä olisi kenenkään ensim-

tätä ennen kirjoitan kuitenkin taskussani olevalla kynällä rekisterinumeron ylös. Sen voi kätevästi lähettää tekstiviestinä kaverille, jonka haluaa tietävän matkan vaiheista.

tuo

ma

S m

ar

tti

la /

le

hti

Ku

va

43

mäinen. Matkamiehiä ja -naisia on korjattu tienposkesta, eh-kä jopa itse liftattu. Niinpä pieni haastattelukin voi onnistua matkalla.

- Kyllä minä usein otan liftareita kyytiin. Pari viikkoa sitten oli kaksi tyttöä, jotka olivat reissanneet reput selässä pitkin Eurooppaa. Sitä aiemmin otin kyytiin slovenialaisen kaverin, joka oli täällä tuttaviaan tervehtimässä. Hänet vein ihan siihen osoitteeseen, mihin hän oli menossa, kun se sat-tui lähelle omaa reittiä, selittää Kemppainen.

Lehtien mukaan suomalaisten liftaajien määrä on vähäi-nen. Monissa muissa maissa liftaus on kuitenkin verraten yleistä, kuten esimerkiksi Virossa. Ulkomaalaisia peukalon-heiluttajia voi nähdä Suomessakin.

Kemppaisen omat liftauskokemukset ovat varsin perintei-siä ja miehisiä, armeijasta piti päästä kotiin ja lomille. Ja pian sittenkin.

- Varusmiehillä on aina kova kiire tyttöystävien luokse ja 70-luvulla liftaaminen oli nopeampi tapa kuin bussin odottelu. Harvalla nuorella oli omia autoja toisin kuin nykyään. Silloin tuli itsekin liftattua jopa Kauhavalta kotiin Kajaaniin joulun viettoon, muistelee Kemppainen ja lisää, että nykyisin suurin syy liftaukselle taitaa olla silkka seikkailunhalu ja elämäntapa.

Nykyään hän ottaa mielellään kyytiin liftaajan. Yksi ihan hyötypuoli on se, että pitkillä matkoilla väsymystä vastaan on helppo taistella, kun voi jutella jonkun kanssa. Entä oma tur-vallisuus, huolestuttaako sen puolesta ikinä?

- Kyllähän se ajatus aina käy mielessä, että onko tämä ih-minen liikkeellä puhtain aikein. 70-luvulla liikkui joitain ikäviä tarinoita, mutta itselle ei ole kyllä koskaan sattunut mitään.

Hän muistuttaa, että myös kyytiin nousijoiden kannattaa olla järkeviä, sillä joskus jo kuljettajan ajotyyli voi olla tur-vallisuusriski. Hurjastelijan matkasta on syytä jäädä pois. Kemppainen ajaa hillitysti eikä hurjastele, mutta nyt on mi-nun aika jäädä pois ja päästää hänet töihin. Kiitän kohteliaas-ti. Risteyksen tuntumassa on kahvila Mukkelsi, jossa päätän tankata ennen uutta koitosta.

Onko liftaaja turvassa...tai turvallinen?Takana on puoli tuntia matkustamista vieraan ihmisen kans-sa. Olen hengissä. En tuntenut oloani uhatuksi eikä sykkee-nikään kiipeile. Kävikö minulla vain tuuri?

Liikkuvan poliisin tiedottajan Jussi Pohjonen mukaan lif-taaminen on Suomessa niin harvinaista nykyään, ettei se juu-rikaan työllistä poliisia. Eikä viimeisen puolentoista vuoden ajalta ole yhtään ilmoitusta liftaamiseen liittyvistä väkivalta- tai siveysrikoksista.

- Ilmoitukset koskevat lähinnä tapauksia, missä liftari on varastanut autosta omaisuutta, kännykän tai rahaa esimerkik-si. Ei siis niin, että liftarille olisi käynyt ohraisesti. Tilastojen mukaan väkivalta ei ole ongelma. Ne ovat niitä legendoja ja dekkarijuttuja pikemminkin, selittää Pohjonen.

Kauhutarinoiden taustat ovat usein vuosikymmenten ta-kana. Harrastuksen harvinaistuminen on myös omiaan mys-tifoimaan vanhoja juttuja.

- Joskus parikymmentä vuotta sitten oli Pohjanmaalla ta-paus, missä kolme nuorta naista katosi jäljettömiin. Näihin tapauksiin liittyi ilmeisesti sama tekijä, joka otti naiset kyy-tiin, raiskasi ja tappoi. Ei siitä voi mitään yleistyksiä tehdä, vaikka se olikin tragedia, muistelee Pohjonen.

olen itsekin meinannut kaksi kertaa ottaa nätin tyttökaksikon kyytiin, mutta havahtunut liian myöhään. molemmilla

kerroilla perässä ajava auto on poiminut marjat.

44

- Liftaamista ilmiönä ei ole tilastoitu. On mahdotonta sa-noa, paljonko liftaajia kesäisin liikkuu, ja moniko heistä sit-ten on epärehellisiä ja tilaisuutta hyväkseen käyttäviä. Tuskin sitä varten kuitenkaan tarvitsee suuremmin pelätä.

Pohjonen muistuttaa, ettei liftaajien kanssa tarvitse ol-la epä- tai harhaluuloinen. Riittää kun on järkevä niin kuin muutenkin, eikä jätä tavaroitaan vahtimatta. Eihän kukaan jätä puhelintaan tai lompakkoaan ventovieraalle ihmiselle ra-vintolassa siksi aikaa, kun käy itse vessassa.

Liftaaminen on nykyään kuitenkin turvallisempaa kuin ennen kännyköitä. Yhteydenpito onnistuu, puhelimissa on kamera ja ne voi paikantaa. Pohjonen neuvookin pitämään puhelimen ladattuna ja lähellä, jos liftaamaan lähtee. Sen li-säksi on hyvä valikoida järkevä paikka, missä ei ole haitaksi muulle liikenteelle. Kaikkiin autoihin ei ole myöskään pakko nousta. Jos kuljettaja epäilyttää, voi kohteliaasti kieltäytyä ja jäädä odottamaan seuraavaa.

- Sosiaalisen median mukanaan tuomat kimppakyyti-palvelut ovat varmasti vähentäneet perusliftareiden määrää. On kätevää, että kyytiä tarvitsevat ja tarjoavat voivat kohdata jo ennen kuin matkalle pitäisi lähteä, huomauttaa Pohjonen modernista ja yleistyvästä liikkumisen muodosta.

Pohjonen harrasti liftaamista samoin kuin Kemppainen ja kokemukset olivat hyviä.

- Inttiaikoina tuli liftattua paljonkin. Sotilaspuku oli tehokas, se päällä ei tarvinnut kauan odottaa. Sil-loin tapasi paljon mielenkiintoisia ihmisiä, kuuli monia tarinoita ja näki kattavasti suomalai-sen yhteiskunnan koko kirjon.

Pientä kangerteluaVirallisesta osuudesta ja virkavallan väliintu-losta huolimatta ei

unohdeta kertomuksemme kulkijaa helteiselle Loimaalle. Matka ei ole vielä edes puolessa, Tampereelle on yli 100 kilometriä. Mutta ensin se Mukkelsi.

Liftausta harrastavien on pakko nauttia näistä paikoista. Erilaisista kahvila-huoltoasemista, persoonallisista ja itsenäi-

sistä, jotka eivät huuda kilometrien päähän jonkun ketjun tun-nuksia niin kuin kasvaimen voimalla levinneet kirotun ABC:t

Terasilla istuu vanhoja partoja, he tuskin kiinnittävät huo-miota vieraaseen. Ryystäminen ei taukoa, kuten länkkäreissä uuden kasvon astuessa saluunaan. Munkkikahville tulija ei ole täällä uhka. Sisällä pelikoneelle syötetään euroja ja se kilisee vaimean onnellisesti. Kassapoika metsästää ikkunassa surise-vaa ampiaista lasilla ja lautasella. Hyvin kesäistä ja suomalaista.

Rauhalliseen kahvilaidylliin ei ole aikaa jäädä lorvimaan. Mukkelsin vieressä on levike, josta matka maistuvan tauon jäl-keen jatkuu.

Aloittelijan tuuri on kuitenkin jättänyt minut, eikä kah-deksan minuuttia enää riitä. Ei puoli tuntiakaan. Autoja on mennyt ohi arviolta 200. Monissa kuljettajat ovat virnuilleet tai vilkuttaneet, tai sitten visusti välttäneet katsekontaktia. Helle on armoton ja hymyily hetki hetkeltä vaikeampaa, hiki valuu ja toinen puoli kasvoista paahtuu.

Tunti on kulunut. Mietin luovuttamista. Katson puheli-mella bussiaikatauluja Turun ja Tampereen välillä, mutta ta-juan, etten ole reitillä. Pahus.

Sitten tärppää. Valkoinen farmariauto pysähtyy. Unohta-kaa ylisanat insinööristä, tässä on todellinen en-

keli.Elisa Silvennoinen, 28, on matkalla Tu-

rusta kotiinsa Joensuuhun. Tampereelta hän on ottamassa kavereita kyytiin, joten pidem-mälle en pääsisikään. Mutta se sopii täydel-lisesti.

Silvennoisessa on selkeää hippitytön ha-vinaa. Hän on ollut lomailemassa Livonsaa-

ren ekokylässä ja antaa heti ymmärtää, että lif-taaminen on tuttu harrastus. Hänen mukaansa

liftaajan ottaa usein kyytiin ex-liftari. Takapenkillä istuvat Unto, 6, ja Oiva, 4.

Seikkailukin kannattaa suunnitellaOlen Silvennoisen tämän ke-sän toinen. Ensimmäinen lif-

taaja oli 64-vuotias mies, jonka oli päästävä Jämsästä Jyväskylään. Ikähaarukkaa siis löytyy, tämä ei ole pelkkä nuorisolaji. Omat ak-

tiiviset peukalomatkustusajat Sil-vennoisella olivat teini-iän viimeiset

vuodet. Silloin hän matkusti ulkomail-lakin, Tsekeissä, Belgiassa, Saksassa ja Isos-

sa-Britanniassa esimerkiksi.- Tarkoituksena oli mennä aina Espanjaan

saakka, mutta sitten tuli kiire opiskelemaan, eikä sinne olisi ehtinyt.

Oman innostuksen lähteenä oli vähän vanhemman kave-rin kannustus. Rahat olivat vähissä, mutta halu mennä, kokea jotain uutta ja tavata kiinnostavia ihmisiä sitäkin suurempi.

45

Ja statistiik-kaakin löytyy.

- Silloin pidet-tiin kaverin kanssa aika tarkasti kirjaa sii-tä, millaiset ihmiset tar-joavat kyytiä ja millai-sia matkoja keskimäärin pääsee kerrallaan. Sataa kilometriä kohti kannat-taa varata kaksi tuntia aikaa. Mersukuskit ei-vät yleensä ota kyytiin. Ja lapset eivät ole este, mutta jos autossa on yksikin van-ha ihminen, niin vieraita ei oteta.

Terävä havainto. Juuri vanhat

ihmiset, eri-tyisesti ikänei-dot, kat-soivat hyvin keskit-tynees-ti kau-

kaisuuteen minun ohi ajaessaan.

En ihmettele vaikka he vaistomaisesti olisivat hamunneet käsilaukkuaan kainalon suojaan. ”Mokomakin juippi, sivari ainakin”, ajattelivat varmaan. Insinööri Kemppainen mersu-kuskina sen sijaan oli siis tilastollinen harvinaisuus, ja olen siitä kiitollinen.

Rekkakuskeja Silvennoinen kehuu. Heidän kyydissä saat-taa päästä useita satoja kilometrejä, kun taas normaalin hen-kilöauton kyydissä satakin on jo pitkä matka. Alkuillasta rekkaterminaaliin kävelemällä ja kysymällä voi siis päästä pitkän siivun ja puoli Suomea kerralla.

- Joskus ulkomailla rekkakuskit tarjosivat yöpaikkaa ja silloin ei aina tiennyt, yrittivätkö he suojella vai halusivatko he seksiä. Painostava sävy on aina selkeä merkki, silloin kan-nattaa lähteä. Yleensä he ovat kuitenkin luotettavia, hehän ovat töissä.

Hän kertoo olleensa kerran erään miehen luona yötä Suo-messa, kun matka venähti myöhään. Mies kuitenkin soitti reh-disti ensin poissa kotoa olleelle vaimolleen, että onhan yövieras ok.

Riittävä lepo on matkoilla tärkeää, ja varsinkin ulkomail-la sitä pitää miettiä etukäteen. Telttoja ei voi pystyttää mihin tahansa. Silvennoisen mukaan pakolliset lautta- tai laivamat-kat kannattaa käyttää nukkumiseen; se on turvallisempaa ja paljon mukavampaa kuin istuvillaan torkkuminen jonkun huoltoaseman seinää vasten.

Internetin erilaiset kimppakyytipalvelut ovat osoittautu-neet myös Silvennoisen mielestä toimiviksi. Hän on saanut sitä kautta aina matkakaverin ja bensakuluihin osallistujan.

Tampere tulee yllättävän äkkiä. Ymmärrän, miksi yk-si liftaajien motiiveista on ihmisiin tutustuminen. Kukaan ei ole niin vaisu, etteikö keskusteltavaa sadan kilometrin ajaksi löytyisi. Silvennoinen jättää minut lähelle rautatie-asemaa ja jatkaa mukuloineen matkaa itään. Hänen vanhat laskelmat pitivät paikkansa: matka Turusta Tampereelle

kesti reilut kolme tuntia.Junassa mietin uutta matkustuskokemusta lämmöllä,

vaikka tajuan ikääntyvän ja mukavuudenhaluisen mie-hen minussa nauttivan paljon ilmastoinnista ja ravintola-

vaunun palveluista. Olen yhteiskunnan halveksunnas-ta huolimatta onnistunut pitämään kiinni opiskelija-kortista, joten kaikki tämä on vielä edullistakin.

Ai niin, ehdin tähän pendolinoon vain siksi, että se oli taas reilusti myöhässä. Nyt olen siitä ihan hyvillä-ni. Mutta vain nyt. Sillä jos jatkossa haluan seikkailla vailla aikatauluja ja tuijotella kaukaisuuteen odotellen

kyytiä, joka tulee ihan koska haluaa, menen tien var-teen ja nostan peukaloni.

Nettisivuja seikkailusta ja kimppakyydeistä kiinnostuneille:

http://hitchwiki.org/fi/Etusivu

www.kimppa.net

www.kyydit.net

10

Trooppiset paratiisisaaret Tahiti & Moorea

Tyyni valtameri peittää kolmasosan koko maailman pinta-alasta. Keskellä tuota ääretöntä merta sijaitsee alue, jota kutsutaan Ranskan Polynesiaksi. Se koostuu viidestä eri saariryhmästä, joista tunnetuin on Seurasaaret, joihin kuuluvat muun muassa Tahiti ja Moorea. Tahiti on

häämatkaajien ikuinen suosikki, kun taas Moorea on unelmakohde kaikille sukeltajille. Saaret ovat maineensa

veroisia. Ja vielä paljon enemmän.

Matias A. Martin

11

T ahiti on Ranskan Polynesian suurin saa-ri (1048 km²). Se on kuuluisa upeista ran-noistaan ja suurista aalloistaan. Esimerkik-si Teahupoon ranta on surffareiden mekka. Tahitin suurin yllätys on kuitenkin sen us-

komaton vehreys. Se on saari, jossa vihreän jokainen värisävy on edustettuna. Tuntuu kuin kaikkia muitakin värejä olisi käsi-telty kuvankäsittelyohjelmalla, ja kontrastit viety äärimmilleen. Niin luonnottoman kirkkaina ja puhtaina värit loistavat. Kai-ken kruunaavat kookospuut, joita on silmänkantamattomiin. Vältän paratiisi-sanan käyttöä viimeiseen asti, niin yliviljelty se on. Mutta kun kyseessä on Tahiti, täytyy minunkin jo antau-tua. Tahiti on todellinen paratiisisaari.

Pehmeä lasku tropiikkiinRanskan Polynesiassa asuu 280 000 ihmistä, joista 70 prosent-tia Tahitiilla. Luoteisrannikolla sijaitseva Papeete on Tahitin pääkaupunki ja se on samalla koko Polynesian sydän. Kaupun-gin välittömässä läheisyydessä on Faa’an lentokenttä, joka avat-

tiin vuonna 1961. Se on pieni, mutta toimiva. Se pitää osaltaan huolen siitä, että turismi jatkaa elintärkeää kasvuaan. Vuonna 1983 kävijöitä Tahitilla oli 125 000, nykyään 220 000. Alu-een bruttokansantuotteesta matkailun osuus on 25 prosenttia. Ei ihme, että turistia pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Oma matkanikin saa alkunsa kukituksella! Laskeudun lentokoneesta ja astelen kohti kentän aulaa, josta kuuluu musiikkia. Saan vas-taanottovirkailijalta trooppisen kukan käteeni, kauniin hymyn kera. Tervetuloseremoniaan kuuluu ukulelea soittelevat miehet ja lannevaatteisiin pukeutuneet naiset, jotka laulavat ja tanssi-vat polynesialaisten laulujen tahtiin.

Papeeten kaupunki on pienen kalastajakylän tapainen. Asuin- ja toimistorakennukset ovat pieniä ja matalia, muuta-maa hotellia lukuun ottamatta. Papeeten keskus levittäytyy sa-taman ympärille. Varsinkin yöaikaan satama on lumoavan kau-nis. Kymmenet myyntikojut myyvät mitä tahansa ruokaa, me-renelävistä nuudeleihin. Iltatorin tuoksut herättävät ruokaha-lun ja mielenkiinto herää. Wokkipannuissa tirisee öljy ja hiillos loimottaa grilleissä. Ruokalistojen tulkinta voi olla tosin haas-

Vaipahi Spring Garden, Tahiti

12

tavaa, sillä ne ovat pitkälti tahitin-, ranskan- ja kiinan kielisiä. Onneksi joistain annoksista on valokuvia. Polynesialaisten jäl-keen (78 prosenttia väestöstä) kiinalaiset ovatkin alueen suurin etninen ryhmä (12 prosenttia). Tunnelma satama-altaan ympä-rillä onkin kuin Aasiassa ikään.

Ihmeiden tavarataloJulkinen liikenne saarella on lähes olematonta. Bussit kulke-vat verkkaisesti, eikä aikatauluihin ole luottamista. Oman me-nopelin vuokraaminen on lähes elinehto onnistuneelle lomalle. Ajokortittomana tämä olisi minulle suuri ongelma, mutta on-neksi paikallinen ystävä toimii kuskinani seuraavat päivät. Hän asuu saaren itäosassa, Taravaossa, jonne on tunnin ajomat-ka lentokentältä. Matkan varrella pysähdymme tavaratalossa, jonka käytävillä riittää ihmettelemistä: vaatteita, vihanneksia, kukkia ja eksoottisia meren eläviä. Tuntuu kuin astelisi maali-kaupassa, niin räikeitä ja eloisia värejä on kaikkialla. Varsinkin kahvi- ja teepurkit tekevät syvän vaikutuksen; niissä on toinen toistaan kauniimpia etikettejä, jokainen kuin oma taideteok-sensa. Paikallisen olutpanimon logo on varmasti alallaan koko maailman kaunein (Hinano).

Taival vehreyden keskelläPoistun kyydistä Vaipahi Spring Gardenilla, jossa on nimen-sä mukaisesti puutarha, sekä kolme eri kävelyreittiä. Ilokseni

alueella ei peritä minkäänlaista pääsymaksua. Taipaleelle pi-tää sonnustautua asianmukaisin varustuksin, sillä metsässä on kuumaa ja kosteaa, vain vesiputouksen äärellä on viileää. Pi-simmän kävelyreitin (Great Loop) korkeuserot ovat 65-180 met-riä. Maisemat ennen kaikkea merelle päin ovat ikimuistoisia. Great Loopin päätepisteessä, sadan metrin korkeudella, on piknik- ja näköalapiste. Taival päättyy kauneimpaan näkyyn mitä kuvitella saattaa, sinisen meren eri värisävyihin ja valli-riuttaan.

Kävelymatkan päässä Vaipahista sijaitsee toinen nähtävyys, Papearin kasvitieteellinen puutarha ( Jardin Botanique de Papea-ri). Tämä on yksi suurimmista ja kauneimmista puutarhoista koko Polynesiassa. Kiitos ja kunnia siitä kuuluu amerikkalai-selle Harrison Smithille. Tämä Harvardin yliopiston opettaja ja fysiikan tohtori saapui Tahitiin maailmanympärimatkallaan 1903. Pysyvästi hän asettui tänne vuonna 1919. Puutarha oli hänen elämäntyönsä. Siellä on lukuisia kasveja ja ennen kaik-kea kummallisia puita. Bengalin puu (Ficus banghalensis) on kaikkein häkellyttävin. Rungon ympärysmitta on kymmeniä metrejä ja puunlatvoista roikkuu liaaneja. Se kasvaa kasvamis-taan, etenkin leveyttä. Se on kuin kokonainen metsä yhdessä ainoassa puussa.

Ikimuistoinen päivä päättyy auringonlaskuun Taravaon jyr-killä rinteillä, jonne saan kyydin. Aurinko kätkeytyy pilvien taakse, koko luomakunta hohkaa keltaisen ja oranssin sävyissä.

Infinity pool, Legends Resort, Moorea

Tämän surrealistisempaa maisemaa saa maapallolta hakea

13

Vuorten siluetti antaa näylle viimeisen silauksen. En voi mil-lään uskoa, että joillakin voi olla tällainen maisema takapihal-laan. Ja sama näytös joka ikinen ilta.

Tahiti tunnetaan helmistään Mustat helmet ovat Ranskan Polynesian kuuluisin vientituo-te. Helmet olivat arvossaan paikallisille jo vuosisatoja sitten. 1800-luvulta lähtien niitä himoittiin myös Euroopassa. Helmi-en perässä olivat etenkin Euroopan eliitti ja eri kuningaskun-nat. Mustia helmiä onkin kutsuttu aina kahdella eri nimellä: ”helmien kuningatar” ja ”kuningattarien helmi”. Aidot luon-nonhelmet olivat äärimmäisen harvinaisia.

Ensimmäiset teolliset helmiviljely-kokeilut tehtiin Bora Bo-ralla vuonna 1961, ja se todettiin menestykseksi kahta vuotta myöhemmin. Helmiviljelmiä on nykyisin lähes jokaisella saa-rella. Osterilajike on nimeltään Pinctada Margaritifera. Teolli-sessa viljelyssä simpukan sisään työnnetään manuaalisesti pie-ni, tiheää ainetta oleva ydin, jonka ympärille uusi helmi kasvaa. Uuden helmen kasvaminen kestää kaksi vuotta. Valmiit hel-met lajitellaan koon, muodon ja pinnan mukaan. Suosituim-mat helmet ovat muodoltaan pyöreitä. Muita kutsutaan nimillä nappi (yksi sileä pinta), pisara ja barokkihelmi, joka on täysin epäsymmetrinen. Helmien värit vaihtelevat harmaan, sinertä-vän ja vihreän kautta pikimustaan. Halvan pikkuhelmen voi saada kympeillä, laatuyksilöt maksavat satoja euroja.

Papearin kasvitieteellinen puutarha

Laskevan auringon taikaa, Taravao

Bengalin puu

14

Moorean saarta kutsutaan Tahitin pikkusiskoksi. Ta-hitista, Papeeten satamas-ta, lähtee Mooreaan lu-kuisia aluksia joka päivä. Vajaan kahdenkymmenen

kilometrin matka taittuu kolmessa vartissa. Moorean silu-etti on kuin peilikuva Tahitin siluetin kanssa. Saan Moorea Campingista rähjäisen huoneen, joka kuitenkin sijaitsee vain viisi metriä rannalta. Huoneen ”sisustus” ei päätä huimaa. Puinen sänky, jonka päällä on ohkainen patja. Seinällä on pieni peili ja katossa hehkulamppu, jossa ei ole edes varjos-tinta. Ikkunan virkaa tekee neliömetrin kokoinen lastulevy,

jonka voi työntää alhaalta käsin ja pitää avonaisena väliin lai-tettavalla lankunpätkällä. Vessa, suihku ja lavuaari löytyvät pihamaalta. Punkkaan maailman hirvittävimmässä läävässä, mutta kaikki muu on yliluonnollisen kaunista. Lumivalkeaa hiekkaa, palmuja, ja jopa pieni saari etualalla, jonka ympäri voi uida. Seuraavat päivät vietän rannalla kuin huomista ei olisi, tuntikausia joka ikinen päivä. Illat ihailen maalauksel-lisia auringonlaskuja ja niiden perään syttyvää tähtitaivasta. Äänet vaimenevat yön pimetessä ja tuuli puhaltaa armeliaas-ti. Jos onnen tunteeseen voisi seota, niin nyt oltaisiin lähellä.

Elämä näillä saarilla on silmittömän kallista. Hintataso on helposti kaksin, jopa kolminkertainen Suomeen verrattu-na. Yli puolet käyttötavaroista tuodaan Ranskasta tai muu-

15

alta, ja se selvittää paljon. Omalla matkabudjetillani minulla ei ole mitään asiaa paikallisiin ravintoloihin. Alkeellisimmat elintarvikkeetkin ovat aivan käsittämättömän kalliita. Kär-vistelen muutaman päivän kirkkaasti köyhyysrajan alapuolel-la. Sitten lyön elämän risaiseksi ja lähden sukeltamaan.

Syvä sininen meri Moorean sukellusvedet ovat maailmankuulut. Erityises-ti siksi, että siellä on aina paljon haita! Kaksi vajaan tunnin kestoista sukellusta (maksimisyvyys 24 metriä) kustantavat yhteensä 80 euroa. Ylivoimaisesti elämäni parhaimmat su-kellukset. Kaloja mielenkiintoisempia olivat kaikki ne har-vinaiset kummajaiset, joita en ollut koskaan ennen nähnyt,

kuten mustekala, kilpikonna ja mureena. Ikimuistoisinta oli kuitenkin olla suuren hai-parven ympäröimänä. Toistakym-mentä harmaariutta- ja mustaevähaita lipui ohitsemme, par-haimmillaan vain muutamien metrien päästä. Ne hyökkäävät ihmisten kimppuun vain jos niitä härnätään. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään! Paluumatkalla näemme vielä joukon delfiinejä, ihan kuin elämyksiä ei olisi jo ollut tarpeeksi yhden päivän osalle. Eikä siinä vielä kaikki. Jos Moorealle tulee ke-sä- ja lokakuun välisenä aikana, siellä voi nähdä myös valaita.

Le Belvederen postikorttimaisemaSukellusreissullani tutustuin argentiinalaiseen Andreonin perheeseen. Sovimme seuraavalle päivälle, että teemme vie-

Jos onnen tunteeseen voisi seota, niin nyt oltaisiin lähellä.

Le Belvedere, Moorea

16

lä yhteisen retken Moorean nähtävyyksille. Niinpä sitten hu-ristelemme pitkin metsäisiä teitä, kunnes saavumme suu-ren ananaspellon laitamille. Ajotie loppuu sinne, ja jatkamme matkaa jalan. Puoli tuntia tiheän metsän läpi taivallettuamme olemme näköalapaikalla nimeltä Le Belvedere. Ja mikä mai-sema sieltä avautuu! Moorean kaunein ja kuuluisin postikort-timaisema on juuri täältä. Suoraan edessä, lahtien välissä, on vuori nimeltä Rotui (899 metriä). Vuoren vasemmalla puolen on Opunohun lahti ja oikealla puolen Cookin lahti. Jälkim-mäisen edustalle on ankkuroitu valtava risteilijä. Maisema on kertakaikkisen mykistävä, tätä voisi katsoa maailman tappiin saakka. Palaamme autolle samaa metsäistä tietä pitkin ja ajaa hurautamme Hotel Intercontinentaliin. Hotelli edustaa ko-ko Moorean huikeinta ylellisyyttä: omasta residenssistä pää-see tikkaita laskeutumalla suoraan mereen. Yöpyminen kysei-sessä paikassa maksaa vaatimattomat 570 euroa yöltä! Kaiken huipuksi alueella toimii myös The Moorea Dolphin Center, ja altaalla on menossa juuri delfiinishow, kun sinne saavumme. Ikuistan yhden elämäni upeimmista valokuvista kun tuo delfii-ni ponnistaa ilmojen teille. Kuva on kuin suoraan Moorea Tou-rism Bureaun -lomaesitteestä.

Infinity Pool, äärettömyyksiin jatkuva uima-allasHotel Intercontinentalin takana sijaitsee toinen huippuluokan hotellikokonaisuus nimeltä Legends Resort, jonne matkaam-me välipalalle. Yöpymiseen ei ole varaa, sillä täällä majoitusku-lut ovat halvimmillaan 350 euroa yöltä. Hotellin ehdoton valt-tikortti on sen Infinity Pool, uima-allas, joka ikään kuin jatkuu äärettömyyksiin. Mäenrinteessä, noin 50 metrin korkeudella on näköalatasanne, ja sen äärelle on rakennettu allas, jollaista en ole ennen nähnyt. Sen siniset posliinilaatat sulautuvat ääret-tömän meren kanssa yhteen. Tyyni valtameri avautuu koko ho-risontin leveydeltä alapuolella. Olet uima-altaassa, mutta kun katsot sopivasta kulmasta merelle päin, voit yhtä hyvin kuvitel-la uivasi valtamerellä. Optinen harha tai mielikuvitusta, mutta tämän surrealistisempaa maisemaa saa maapallolta hakea.

Huristelemme lopuksi satamaan, jossa Luiz luovuttaa vuokra-autonsa ja nousemme viime tingassa laivaan. Auringon laskiessa Moorean taakse, sen tumma siluetti nousee merestä uhmakkaana. Matkani Polynesiassa on ylittänyt villeimmätkin odotukseni moninkertaisesti. Tällaista kauneutta, luonnon ja ihmisen välistä harmoniaa, en ole kohdannut missään muual-la. Ymmärtävätköhän paikallisetkaan millaiseen paratiisiin he ovat syntyneet?

Maisemat Seurasaarilla ovat henkeäsalpaavia: sahalaitai-sia vuorijonoja, syviä laaksoja, laava-onkaloita ja vesiputouksia. Tahitin ja Moorean virheettömät ran-nat taittavat valoa tumman laavakiven ja vaalean korallin eri sävyissä. Alueella vallitsee trooppinen ilmasto, keski-lämpötilan ollessa taivaalliset 26 astetta. Auringonpalvontaa kookospuiden katveessa, vuo-den jokaisena päivänä. Tästä ei loma enää parane.

Tahiti & Moorea Virallinen nimi: Ranskan Polynesian Territorio

Pääkaupunki: Papeete (26 000 as.)

Pinta-ala: 4167 km² (maapinta-ala)

Asukasluku: 280 000, joista Tahitilla noin 180 000

Aikavyöhyke: - 12 h

Ilmasto: trooppinen

Kielet: ranska ja tahiti

Rahayksikkö: Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP), 120

CFP = 1 euro

Ranskan Polynesiassa on viisi pääsaariryhmää: Austral-,

Gambier-, Marquesas-, Tuamotu- ja Seurasaaret, joihin kuu-

luu muun muassa Tahiti ja Moorea.

Viisumi: ei tarvita alle kolmen kuukauden matkalle

Tahiti on kaukana, maapallon toisella puolella. Sinne lentää

seitsemän eri lentoyhtiötä, esimerkiksi Air France, Qantas,

Lan Chile ja Air New Zealand. Lentoaika Pariisista Tahitiin

kestää 21 tuntia (17 100 km). Edestakainen lento Tahitiin

maksaa noin 2000 euroa. Kätevämpää on lentää Tahitiin niin,

että sen ottaa mukaan maailmanympärimatkalle. Maailman-

ympärimatkojen hinnat kun ovat lähes samaa luokkaa.

Lisätietoa:

www.intercontinental.com

www.tikivillage.pf

www.polynesie.org

www.tahitiguide.com

www.legendsresortvillas.com

www.moorea-fundive.com

17Hotel Intercontinental, Moorea

34

noissaan luokseni ja kertoo, miten sai uuden ystävän, jonka nimi on Emilia. Emmalla on tylsää, koska katselemme vaat-teita hänen äitinsä kanssa, ja hän haluaa huomiota, kuten ku-ka tahansa lapsi. Hän puhuu tauotta, hyppelee ja räpyttelee käsillään.

Emma vetää päähänsä tonttulakin ja ehdottaa sitä kesäha-tuksi, jota olemme hänelle etsimässä. En naura hänen mieles-tään tarpeeksi, ja hän kysyy monta kertaa, eikö vitsi ollut mi-

Lapsuus on jatkuvaa kehityshaasteisiin vastaamista. Monissa ikävaiheissa voi ilmetä ohimeneviä hermosto-oireita ja käytöshäiriöitä. Yksi tällainen lähes normaaliksi katsottava ilmiö on nykimis- eli tic-oire, joka alkaa usein päiväkoti- tai ala-astevaiheessa ja jää myöhemmin pois. Pienelle osalle ticit ovat kuitenkin elämää häiritsevä pitkäkestoisempi ongelma. Emma Ristimäki, 7, sai keväällä pitkittyneestä tic-oireilusta lopulta Touretten syndrooma diagnoosin. Teksti: Mirkka Torikka, Kuvat: Tiina ja Petri Ristimäki

un nimi on Emma, mä olen kotosin täältä Jyväskylästä, mutta nyt me asu-taan Vaasassa. Mikä sun nimi on?”, kuuluu kova sepustus lastenvaateliik-keen leikkipaikalta heti sen jälkeen, kun olemme astuneet sisään. ”Hei hei

Emilia”, Emma huutaa innokkaana perään, kun uusi tuttavuus poistuu hieman hämmentyneenä kaupasta. Emma säntää in-

35

nusta hauska. Hän selittää kovaan ääneen, että tietää kyllä, ettei tonttulakkia pidetä kesällä. Häntä vaivaa yhä se mah-dollisuus, etten ehkä ole tajunnut vitsiä. Emma kävelee kii-vaasti perässäni puhuen tauotta kovaan ääneen, selvästi ah-distuen koko ajan lisää, vaikka kuinka yritän vakuuttaa, että hän oli minusta oikein hauska. Tunnen ihmisten uteliaat kat-seet selässäni. Jotkut ovat selvästi jääneet seuraamaan tilan-netta.

Emma tietää omat tapansa ja kertoo niistä vuolaasti. ”Joskus mä jään tälläin jankkaamaan samaa asiaa, ja joskus mä olen ai-ka dramaattinen”. Kohta huomaan Emman silmissä kyyneleitä. Enää en tiedä mitä tehdä. Päädyn vain halaamaan häntä. Mut-ta halatessa Emmaa häiritsee, kun käteni osui hänen kasvoi-hinsa ”väärin”. Kävelemme ulos kaupasta Emman puhuen yhä tonttulakki-episodista kovaan ääneen. Emman äidin katse on paljon puhuva: ”tällaista meidän arki on”.

36

Tahatonta tohellusta

Todennäköisesti muut liikkeessä olevat ajattelivat Emman ole-van vain puhelias ja vilkas lapsi. Mutta hänen toiminnalleen on myös nimi, Touretten syndrooma. Tourette on neurologinen oireyhtymä, jolle on ominaista toistuvat ja tahdosta riippumat-tomat liikkeet (tics) sekä hallitsemattomat vokaaliset äännäh-dykset. Emmalla on lisäksi myös taipumusta pakkotoimintoi-hin- ja ajatuksiin (OCD).

Kaikki alkoi Emman ollessa 4-vuotias. Hänen äitinsä Tii-na Ristimäki alkoi kiinnittää huomiota tyttärensä erikoiseen hyppimiseen.

”Se oli erilaista kuin sellainen lasten rento ilosta hyppinen. Emma näytti kokevan pakottavaa tarvetta poistua kesken lei-kin tai syömisen hyppimään. Hän toisti hyppimisen aina sa-manlaisena rituaalina edestakaisin, eikä hän tuntunut sinä ai-kana kuulevan puhetta.”

Emma tuntui olevan hyvin persoonallinen ja herkkä lap-si, mutta silti oli vaikea ajatella minkään olevan vikana. Huoli kuitenkin alkoi kasvaa, kun Emma alkoi myös räpytellä silmi-ään tauotta.

”Räpyttely oli riittävän luonnollista, etten vienyt häntä silmälää-käriin, mutta samalla kuitenkin sen verran luonnotonta, että sen erotti tavallisesta silmien räpsymisestä”, Tiina muistelee.

”Uudet kengät pelottivat Emmaa, koska nauhojen reijät näyttivät silmiltä. Hän ei suostunut koskaan pitämään kyseisiä kenkiä. Kynässä oleva kuva häiritsi tyttöä niin paljon, ettei ky-seistä kynää voinut käyttää”, muistelee Tiina erikoisia tilanteita.

Neuvolassa ei sanottu mitään, vaikka Tiina mainitsi huoles-taan. Emman nelivuotistarkastuksessa neuvolakorttiin kirjoi-

tettiin: ”Reipas ja hienosti yhteistyötä tekevä tyttö. Motoriikka ikätasoista. Hyvä kynäote, kirjoittaa nimensä.”

Päiväkodissa Emma joko pystyi pidättelemään oireita tai sitten hoitajien täytyi olla Tiinan mielestä sokeita ja kuuroja, koska kukaan ei maininnut mistään poikkeavasta. Lohdutuk-seksi tarkoitetut kommentit, ”kaikki lapsethan hyppivät”, tun-tuivat loukkaavalta vähättelyltä. Äidinvaisto viestitti, että kyse oli muustakin.

Sitten alkoi rykiminen. ”Tuntui kun Emman kurkussa olisi ollut jatkuvasti jokin

roska. Sen lisäksi, että huoli rykimisen syystä kasvoi, rykimi-nen itsessään alkoi häiritä, se alkoi tehdä minut hulluksi”, ker-too Tiina.

Tiina puhui asiasta ystävälle, joka mainitsi tic-oireet. Ne ovat tavallisia lapsuudessa, jopa 24 prosentilla päiväkoti- ja ala-asteikäisistä on jonkinlaisia tic-oireita, yleensä juuri herkillä lapsilla, ystävä rauhoitteli. Kyseinen ystävä kertoi esimerkiksi hänen oman poikansa aukovan pakonomaisesti suutaan ja sihi-sevän kuin käärme. Vain pienellä osalla oireet jatkuvat, lisään-tyvät ja alkavat haitata jokapäiväistä elämää. Tieto ja vertaistu-ki helpottivat hetkellisesti.

Tiina päätyi kuitenkin etsimään tietoa internetistä ja järkyt-tyi tietokoneen äärellä luettuaan oireyhtymästä, joka voidaan diagnosoida, kun tic-oireet ovat jatkuneet yli vuoden säännölli-sinä. Emmalla oli niin paljon samoja piirteitä, ettei kyse voinut olla sattumasta. Vanhemmat alkoivat olla varmoja että Em-malla on Tourette. Kaikenlaiset kauhukuvat valtasivat mielen. Sitä tunnetta Tiina ei unohda koskaan.

Oireet vaihtelivat kausittain. Kun rykiminen loppui, alkoi Emma haistella toistuvasti käsiään. Oireet tulivat ja menivät. Tourette-yhdistyksen keskustelufoorumista Tiina luki tutun

37

kuuloisia kertomuksia aistiyliherkkyyksistä, omiin ajatuksiin unohtumisista ja puheripuleista. Vertaistuki auttoi ja ahdisti. Tiina luki monista oireyhtymän seurauksista ja liitännäison-gelmista, kuten oppimisvaikeuksista, itsetuhoisuudesta, eris-täytymisestä ja sosiaalisista ongelmista. Huoli Emman tulevai-suudesta kasvoi. Mitä jos häntä aletaan kiusata? Viisas ystävä lohdutti sanomalla, että erityislapsia annetaan vain erityisille vanhemmille. Ja että suhtautuminen on ympäristön ongelma, eikä Emman.

Koputuksia ja putkahduksiaSyksyllä 2009 Tiina mainitsee taas neuvolassa Emman käy-töksestä. Neuvolantädin mukaan Emman oireilu on kuitenkin tavallista ja menee ohi. Tic-sanaa, saati Tourettea ei mainita. Viisivuotistarkastuksessa neuvokorttiin kirjoitetaan: ”Reipas ja puhelias tyttö, ennakkotehtävät sujuneet hyvin.” Tämä rau-hoittaa vanhempia vähän, mutta huoli palaa pian.

Kerran junamatkalla papan luo Emma alkaa yhtäkkiä ko-puttaa junassa ikkunoihin. Äiti kieltää spontaanisti, mutta Emma sanoo, että hänen on pakko koputtaa. Loppumatkan Emma ramppaa junan toiselta puolelta toiselle koputellen ik-kunoihin.

Emmalle on alkanut tulla myös pakkoajatuksia, joita hän kutsuu ”putkahduksiksi. Niiden ääneen sanominen helpot-taa. Eräs tällainen putkahdus oli ”mitä jos mä tapan teidät?”, tai ”mä ajattelin, että mitä jos sä löisit mua?”. Emma saattaa saada näitä tahdosta riippumattomia putkahduksia kymmeniä-kin kertoja päivässä. Ne ovat olleet äidille niin raskaita, että on sovittu, että Emma käy kuiskaamassa ajatuksensa aina isän korvaan. Näin hän saa ahdistuksensa purettua ilman, että äi-

ti joutuu niitä kuulemaan. Ajatusten hurjien sisältöjen vuoksi Emmalle on jouduttu painottamaan, ettei putkahduksia saa sa-noa ääneen muualla kuin kotona. Tämä aiheuttanee Emmalle kovaa stressiä ajoittain.

Tahdosta riippumaton oireilu ei kuitenkaan poista kasvatuk-sen tarvetta. Päinvastoin, tällöin lapselle järjestys ja ohjaus ovat entistäkin tärkeämpiä. Lapselle voidaan opettaa, mikä on sopi-vaa ja mikä on sopimatonta käytöstä, vaikka häntä ei tulisikaan liikaa painostaa olemaan oireilematta. Liiat kiellot vain lisäävät

stres-

siä, mikä taas lisää oireita entisestään.

Koska syndrooma ei näy selvästi päällepäin, saatetaan aja-tella sitä sairastavien olevan huonosti kasvatettuja ja tottele-mattomia lapsia. Sosiaalisen paineen vuoksi vanhempi kokee-kin helposti tarvetta kieltää lasta toteuttamasta pakko-oiretta. Mutta miten voi asettaa lapsen sellaiseen tilanteeseen, että tä-mä joutuu taistelemaan pakko-oiretta vastaan miellyttääkseen vanhempaansa? Suurin haaste vanhemmille usein onkin hei-dän asennoitumisensa tähän sairauteen.

Helpottava diagnoosiKuusivuotistarkastuksessa elokuussa 2010 neuvolakorttiin kir-joitetaan: ”Reipas ja vilkas tyttö. Kynäote ok. Pituuskasvu ok,

Erityislapsia annetaan vain erityisille van-hemmille. Suhtautuminen sairauteen on ympäristön ongelma, ei Emman.

38

painokäyrä nousussa. Kuulo ok, näkö hyvä. Motoriikka ok. Siitepölyallergia.” Ei vieläkään reagointia tic-oireisiin. Tii-naa tuskastuttaa.

Päiväkodissa alkaa ilmetä ongelmia, kun leikit eivät suju-kaan Emman tahdon mukaan. Hän kuvittelee mielessään lei-kin etenevän tietyllä lailla, ja kun näin ei tapahdukaan, niin hän hätääntyy ja alkaa itkeä. Myöhemmin Emma kiertää pyytelemässä kohtuuttoman vuolaasti anteeksi hämmenty-neiltä leikkikavereiltaan. Emmaa aletaan kiusata. Joulukuus-sa 2010 pakko-oireiden kirjoon liittyy nykiminen. Vihdoin yksi hoitaja päiväkodista myöntää huomanneensa Emman nykivän, mutta on ajatellut sen olevan vain hikkaa. Lopulta myös poikkeavaan hyppimiseen alettaan kiinnittää huomiota päiväkodissa.

Nykiminen on välillä niin rajua, että vanhempien mieleen tu-lee myös epi-

lepsia. Emma ny-kii syödessä niin rajusti, että ruoka lentää suusta. Tii-

na varaa ajan lääkärille. Emma ticcaa lääkärin vastaanotolla juuri sopivasti. Ensimmäistä kertaa huoli otetaan todesta. He saavat kiireellisen lähetteen lastenneurologille, joka taas oh-jaa eteenpäin sairaalaan jatkotutkimuksiin. Sairaalassa Em-malle tehdään EEG-rekisteröinti, mikä sulkee pois epilepsi-an. Tutkimuksen aikana Emmalla on paljon tic-oireita, nyt-kähtelyä, ilman puhaltelemista poskiin, kakistelua ja yskäi-syjä.

”Tic-oireisiin liittyen jonkin verran rituaali- ja pakon-omaista käyttäytymistä OCD-tyyppisesti. Näin ollen kysees-sä ei vaikuta olevan epilepsia”, sanoo lääkäri. Sitten se tulee. Diagnoosi. ”Emmalla on laaja tic-oireilu, täyttäen Tourette oireyhtymän diagnoosikriteerit, koska tic-oireet ovat motori-set ja vokaaliset, ja ovat esiintyneet yli vuoden verran.”

Tiina on enää vain helpottunut siitä, että Emman toimin-nalla on nyt nimi. Samanaikainen äänellinen ja motorinen mo-nimuotoinen nykimishäiriö. Tourette. Enää ei tarvitse miettiä, mistä omituisuudet johtuvat. Lääkärin kanssa käydään läpi hoitomahdollisuuksia, lääkitysvaihtoehtoja ja pohdiskellaan myös, voisiko Emma hyötyä psykoterapiasta. Lääkäri sanoo, että hänestä tärkeintä tällä hetkellä on nyt lähiympäristön informoiminen. Emma ohjataan kuitenkin lastenpsykiatrille seurantaan, josta toista lääkäriä pyydetään ottamaan kantaa hoidon tarpeeseen.

Tourette tunnetaan huonosti ja moni tietää siitä vain ki-rosanojen huutelemisen. Esimerkiksi taannoin Touretesta kertova 4D-dokumentti provosoi otsikolla ”Pakko kiroilla”. Asiallinen tieto on kiven alla. Ja on käsittämätöntä, että tic-oireiden yleisyydestä huolimatta neuvoloissa puhutaan niis-tä niin vähän, jos mitään? Parasta mitä voi tehdä Tourettea sairastavien hyväksi, onkin oireyhtymästä tiedottaminen ja stereotypioiden poistaminen. Useimmat TS-diagnoosit ovat kuitenkin lieviä, eikä usein koko sairautta edes huomaa.

Erityispiirteitä, ei ongelmia

Vanhemmat turtuvat Emman ticcaamiseen niin, etteivät aina enää edes huomaa sitä. Ristimäet elävät normaalia lap-siperheen arkea, mikä sujuu, kun se vain suunnitellaan tark-kaan.

”Vaatteet seuraavaksi aamuksi pitää katsoa valmiiksi ja aina kun olemme lähdössä jonnekin, tulee ”säännöt” kertoa Emmalle etukäteen. Minne olemme menossa, miksi, mitä siellä tapahtuu ja miten siellä tulee käyttäytyä. Tämä helpot-taa arjen sujumista huomattavasti”, kertoo Tiina.

Arki toimii Emman ehdoilla. Hänen esimerkiksi täytyy aina pestä hampaansa itse, vaikka hänen ikäiselleen ham-maslääkäri vielä suositteleekin aikuisen apua harjaukseen. Sillä jos äiti auttaa, niin Emman on pakko kipristellä var-paitaan, eikä hän pidä siitä. Ruuan suhteen Emma on nirso. Kastikkeet kammottavat häntä, ketsuppi haisee sietämättö-män pahalle. Äidin tekemä jauhelihakastike kelpaa Emmal-le, samoin isän tekemä kalakeitto, mutta yksikin väärä keiton pinnalla kelluva mauste saattaa pilata kaiken. Emmalla ilme-nee myös aistiyliherkkyyksiä. Pukeminen on välillä vaikeaa, koska joskus vaatteista lähtee Emman korvaan ärsyttävä ää-ni. Emma on alkanut myös toistella erilaisia hokemia, ku-ten ”okei, okei, okei, okei”. Välillä Emma turhautuu ja alkaa repiä itseään hiuksista tai raapia ihoaan.

Mikä sitten on persoonallisuutta ja mikä neurologista häiriötä? Voidaksemme määritellä, mikä on epänormaalia käytöstä, tulisi ensin kyetä määrittelemään se, mikä on nor-maalia. Rajanveto on vaikeaa. Touretten syndroomaa sai-rastava ei yleensä voi täysin erottaa itseään taudistaan. Sik-si voidaankin puhua TS-persoonallisuudesta, johon liittyy myös positiivisia piirteitä, kuten poikkeuksellinen älykkyys, luovuus, spontaanius, energisyys ja taiteellisuus.

Tiina on oppinut mieltämään Touretten osaksi Emman ainutlaatuista persoonaa. Kaikilla meillä on omat omitui-suutemme, eivätkä ne tee meistä ihmisenä sen epäaidompia. Tourette-oireita ei tarvitse nähdä ongelmina, vaan ne voi mieltää erityispiirteiksi.

Kesällä 2011 psykiatriselta ei ole vielä kuulunut yhteyden-ottoa. Äidillä on luonnollisesti huoli siitä, miten tyttö selviää syksyllä alkavasta koulusta normaaliluokalla. Mitä jos Em-maa kiusataan taas? Ja mitä ellei Emma pysty syömään kou-luruokaa ja ymmärtämättömät opettajat pakottaisivat?

”Suhtaudumme sairauteen kuitenkin rauhallisin mielin. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Niillä korteilla täällä pelataan, jotka on saatu”, ajattelee Tiina viisaasti.

Monet Tourettea sairastavat pärjäävät hyvin normaaliluo-kalla. Opettajan kanssa voi sopia, että lapsi saa poistua välil-lä luokasta käytävään ticcailemaan. Tosin osa kärsii erilaisis-ta oppimisvaikeuksista. Jotkut Tourette-lapset saattavat tar-vita tukiopetusta johtuen keskittymisvaikeuksista, vaikeista ticeistä tai pakkotoiminnoista ja -ajatuksista.

Vaikka Tourettea sairastavilla on usein vaikeuksia tuntei-den säätelyssä, tarkoittaa se myös sitä, että ilon ja onnenkin hetket koetaan vahvasti. Emma juoksee äitinsä syliin, nauraa ja rutistaa kovasti. Onni asuu näissä hetkissä, joissa diagnoo-silla ei ole mitään merkitystä.

Opettajan kanssa voi sopia, et-

tä lapsi saa poistua välillä luo-

kasta käytävään ticcailemaan.

Tiinalle voi lähettää postia osoitteeseen: tiina.ristimak@gmail.com

39

Touretten syndrooma (TS)

• Touretten syndrooma on neurologinen oireyhtymä, jolle onominaista toistuvat ja tahdosta riippumattomat liikkeet se-kä hallitsemattomat vokaaliset äännähdykset (tic-oireet).Touretten oireyhtymä diagnosoidaan vuosittain noin 150-200kouluikäisellälapsella.Seon3-4kertaayleisempipojillakuintytöillä.

• TSonuseinperinnöllinen,muttavoimyössyntyäviallisestageenistä,jokaeioleperitty.Tourettensyndroomavoijoskusollaesimerkiksipienenaivovaurionseuraus.

• Tic-oireetovatyksinkertaisimmillaansilmienräpyttelyä,tois-tuvaa rykimistä,haukottelun tapaistasuunaukomista,päänheittämistä ikään kuin tukan poistamiseksi silmiltä tai olka-päiden kohauttelua. Monimuotoisemmat ticit voivat olla toi-senhenkilön taiesineen taputtelua, koskettelua tai/jahais-telua,erilaisiahyppelyitätaiaskelsarjoja.Harvinaisempiinoi-reisiinkuuluumuunmuassasosiaalisestiepäsopiviensano-jenhuutelujarumiensormimerkkiennäyttely.Oireetesiinty-väterihenkilöilläeritavallajaniidenvakavuusvaihteleehyvinlievästävaikeaan,suurinosatapauksistaonlieviä.

• Ticiteivätoleharkittuja,eikäniillämyöskäänolemitääntar-koitusta.Oireet vaihtelevatpäivästä, viikosta ja kuukaudes-ta toiseen sekä laadultaan että määrältään. Entiset pakko-oireet korvautuvat uusilla, usein yksinkertaiset monimuotoi-semmilla. Niitä voidaan tukahduttaa hetkellisesti, mutta sevaatiisuuriahenkisiäponnisteluja.Ticitpurkautuvataina lo-pultasamoinkuinaivastus.Oireilevaaeitulepainostetaanlo-pettamaan.Sevainlisäästressiä,mikätaaslisääoireitaen-tisestään.

• Yleisimminoireidenalkuhavaitaan5-8-vuodeniässä.Tic-oi-reetovattavallisialapsuudessa,jopa24prosentillalapsistahavaitaantic-oireita,eivätkänesuurimmassaosassatapauk-siamerkitseTourettenoireyhtymää.

• Jännitys, stressi, väsymys ja ahdistus lisäävät oireilua. Jos-kuskuitenkintoimettomuus,esimerkiksitelevisionkatselu,li-sääoireidenmäärää.Toimeliaisuustaasvähentääniitä:lap-siikäänkuinunohtaaoireensaleikkiessääntaitouhutessaanmuidenkanssa.

• Touretten syndroomaan saattaa liittyä myös keskittymishäi-riöitä, raivokohtauksia, ylivilkkautta, levottomuutta, kovaää-nistätauotontapuhetta,sekäimpulsiivisuutta.Useinmyösil-meneeahdistusoireita:pelkotiloja,poikkeavaahuolehtimista,neuroottistavarmisteluataijuuttumistatiettyihintekemisiin.

• Diagnoosi tehdään vanhempien antamien kuvausten, lää-kärin havaintojen ja usein myös neuropsykologisten testienavulla,sekäsulkemallamuitaneurologisiasairauksiapois.Eioleolemassaverikoettataimuitaerityisiätestejä,joidenavul-laTSvoitaisiintodeta.

• Oireyhtymään ei toistaiseksi ole parantavaa hoitoa, mut-ta oireita voidaan lievittää ja oppia hallitsemaan esimerkik-si lääkkeiden ja käyttäytymisterapian avulla. Monella oireetlievittyvätaikuisiässä,muttaosaoireista jatkuuyleensä läpikokoelämän.Tourette-lapsentulevaisuudennäkymätriippu-vatpaljonsaadusta tuesta jaoireyhtymänymmärtämisestä.Yleensä TS-ihmiset pystyvät elämään oireistaan huolimattatäyttäelämää.