VAPAAMPITULEVAISUUS

KUINKA KAUAS ELÄKEPÄIVÄT KARKAAVAT?

ELÄKEUUDISTUS EDELLYTTÄÄ MUUTOKSIA IT-JÄRJESTELMIIN

IISALMEN IKÄOHJELMA HELPOTTAA ELÄKÖITYMISTÄ

EKONOMI KUNTATYÖSSÄ – HARVINAINEN ILMIÖ

KEVA PÅ SVENSKA S. 27

www.keva.fi3-15

Ministeriä innostaa, että kuntien toimintavapaus lisääntyy eikä

uusia velvoitteita tule.

ANU VEHVILÄINEN

JULKAISIJA Keva (33. vuosikerta) PÄÄTOIMITTAJA Jouni Kempas, jouni.kempas@keva.fi, p. 020 614 2802, Unioninkatu 43, PL 425, 00101 Helsinki TOIMITUSNEUVOSTO Keva: Frederik Forssell, Roman Goebel, Jouni Kempas, Leena Kymäläinen, Tero Manninen, Marjatta Ollila ja Ulla Palmroos Fondamenta Media Oy: Susanna Cygnel, Helinä Hirvikorpi ja Kirsi Poikolainen TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki TOIMITUSSIHTEERI Susanna Cygnel, susanna.cygnel@fondamenta.fi ULKOASU Marko von Konow SVENSK ÖVERSÄTTNING Översättningsenheten vid Keva PAINO Libris Oy, Helsinki ISSN 1455-4720, verkkojulkaisu ISSN 1979-5107 OSOITELÄHDE Keva, lehtirekisteri TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET keva-lehti@keva.fi

KANNEN KUVA Carl Bergman kuvasi Anu Vehviläisen

L askelmien ja tutkimusten mukaan on sel-vää, että työuria pitää pidentää. Yksi kei-no on nostaa vanhuuseläkkeen ikärajaa. Vuonna 2017 voimaan tulevan uudistuk-

sen myötä eläkeikä nouseekin asteittain. En muista kuulleeni, että työurien pidentämistä olisi kukaan vii-me aikoina vastustanut juhla- tai muissa puheissa.

Aivan toisenlaisia keskusteluja käydään työpaikoilla. Vaikuttaa siltä, että kun paineet tehostamiseen ja sääs-tämiseen johtavat henkilöstön vähentämiseen, monet

pitävät parhaana ja pehmeimpänä keinona vanhimpien työnteki-jöiden siirtymistä tai siirtämistä eläkkeelle. Kuntien ja valtion leipä on tuntunut turvatum-malta kuin yksityisellä sektorilla, mutta Ke-van tutkimusten mu-

kaan usko turvallisempiin julkisen sektorin työpaikkoi-hinkin murenee hiljalleen.

Yt-neuvottelujen tuoksinassa kuusikymppiset ja vä-hän nuoremmatkin työntekijät tuntevat olonsa epävar-maksi. 1990-luvun lamavuosina työkyvyttömyyseläke-hakemusten määrä kasvoi merkittävästi, ja myöhemmin talouden nousun myötä hakemusten määrä jälleen väheni. Ehdottavatko työnantajat iäkkäille työkyvyt-tömyys- tai muita eläkejärjestelyjä jälleen 2010-luvun puolivälissä ja toistuuko hakemuspiikki?

Toisaalta työkaverit kyselevät 60-vuotisjuhliaan lä-hestyviltä ”etkö jo haluaisi viettää enemmän aikaa las-tenlasten kanssa” ja ”eikös sinulla ole jo asuntolainat maksettuina”. Vaatii vähintäänkin pientä itsepäisyyttä, että tässä tilanteessa haluaa jäädä vielä muutamaksi vuodeksi tehostettuun organisaatioon.

Eläköitymisen tai eläkkeelle siirtämisen houkutte-levuus vaikuttaa arkiseen kielenkäyttöömmekin: eläk-keelle päästään, kun samaan aikaan työttömäksi joudu-taan. Monet todella nauttivat sosiaalisesti hyväksytystä vapaudestaan, ja eläke tuntuu ansaitulta kiitokselta teh-dystä työstä. Työttömyys sitä vastoin voi merkitä ihmi-selle ajatusta, että hänet on yksilönä suljettu työn, työ-markkinoiden ja sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle.

Työuria on vaikea pidentää ja ikääntyneiden arvos-tusta ja halua jatkaa työssä lisätä, jos työtä ei ole. Juhla-puheiden ja ihmisten arjessa kokeman välinen ristiriita on kestänyt vuosia, eikä sitä voi helposti poistaa tai edes vähentää. Pelkään, että ristiriita voi nakertaa eläkejär-jestelmän muutosten uskottavuutta ja sitä kautta muu-tosten hyväksyttävyyttä.

Asenteet ikääntyviä työntekijöitä kohtaan muuttu-vat hitaasti, ja asennemuutokset aiheuttavat muutoksia käytännössä eli avaavat työmahdollisuuksia ikäänty-neille vielä hitaammin. Toivon, että puheet ja ihmisten kokema arki alkavat lähestyä toisiaan, kun Suomen talous vihdoin lähtee kasvuun.

Jouni KempasPäätoimittaja

Puheet ja arki eivät kohtaa

Pääkirjoitus.

Eläkkeelle päästään, kun samaan aikaan työttömäksi joudutaan.

2 KEVA 3-15

12 VaikuttajaKuntaministeri Anu Vehviläinen uskoo, että tulevaisuuden kunta voisi olla enemmän elinvoimaisuuden ja vetovoiman moottori kuin peruspalveluautomaatti. Joka tapauksessa kunnan tehtävät muuttuvat ja toimintavapaus lisääntyy.

16 ReportaasiEläkeiän alaraja nousee. Tavoitteena on pidentää työuria, jotta eläkkeet maksettaisiin jatkossakin työtätekevien rahoilla. Se vaikuttaa muun muassa kirjastosihteerin, sairaanhoitajan ja nuorisotyöntekijän eläkeikään.

2 PÄÄKIRJOITUS

4 SUOMEN KUVIA. Aamulenkki.

6 OTTEITA. Kevan sijoitukset tuottivat ensimmäisellä vuosipuoliskolla hyvin. Sote-alueiden eläkkeet Kevaan. Kuntajohtajat somettavat työssään. Kevan työelämäasiantuntija Satu Haapakoski tuntee kuntien henkilöstöpalvelutarpeet. Pelastus-laitosten työhyvinvointi myötätuulessa. Karoliina Kiuru lakiasianjohtajaksi.

22 KEVA. It-johtaja Paula Sivunen kertoo, että eläkeuudistuksen takia Kevan tietojärjestelmiä pitää muuttaa melkoisesti.

24 ELÄMÄÄ ARJESSA. Ekonomi Sami Sipilä on Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän talousjohtaja ja harvinaisuus kunta-alalla.

26 KOMMUUNISTI ihmettelee kreikkalaista eläkejuttua.

27 KEVA PÅ SVENSKA. Ledaren. I Idensalmi används ett nytt program för planering av pensioneringen. Kommunminister Anu Vehviläinen gläder sig över kommunernas nya handlingsfrihet. Pensionsreformen förlänger yrkeskarriärerna för att pensionerna också framöver ska kunna betalas med arbetstagarnas pengar. Pensionsreformen kräver betydande ändringar i Kevas datasystem.

PALSTAT

6 LUOTTAMUKSELLA. Työterveyslaitoksen Antti Koivula korostaa työntekijän arvoa monimutkaisten asioiden ratkaisijana.

9 NÄIN SEN TEIMME. Iisalmessa ikäohjelma auttaa eläkkeelle siirtymisen suunnittelussa.

10 MITEN ON? Hannele Kantanen kertoo, nostaako kuntoutus eläkeikää.

11 TUTKITUSTI. Kuntajohtajien hyvinvointi tutkittiin.

Sisältö.

3-15 KEVA 3

Aamulenkki

Haukiputaan Pallon jalkapalloilijat tekevät aamulenkkiään Oulujoen varrella. He valmistautuvat illan otteluun Rovaniemen FC Santa Clausia vastaan.

Tämä Lasaretinsaari on yksi Oulun hienoimpia paikkoja ja vain noin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Ennen vanhaan tässä kuohusi vapaa Merikoski, mutta se padottiin jo 1940-luvulla. Oulu on merenrantakaupunki, vaikkei sitä aina muisteta – Oulujoki johdattaa lopulta avomerelle.

Illan peli päättyi 8 – 1 Haukiputaan Pallon voittoon, joten aamulenkki Pohjois-Pohjanmaan kulttuurimaisemassa kannatti.

– Valokuvaaja Kai Tirkkonen, Oulu

Suomen kuvia.

4 KEVA 3-15

Suomen kuvia.

3-15 KEVA 5

Luottamuksella.

Meillä ei ole enää yksinkertaisia töitä, vaan ihmisten pitää oppia nopeasti paljon ja hallita monimutkaisia asioita. Oleellista on kehittää työtä, teknologiaa ja ihmistä kokonaisuutena, sanoo Työterveyslaitoksen uusi pääjohtaja Antti Koivula.Miksi työssäjaksaminen ja työterveys ovat tärkeitä tee-moja?

Kaikki lähtee hyvinvoivasta ja motivoituneesta työnte-kijästä. Suomessa työväestö on keskimäärin vanhempaa kuin muualla, joten meidän on erityisen tärkeää huolehtia ikääntyvien työkyvyn ja -ilon säilymisestä.

Mitä on jo saavutettu ja mitä vielä tehtävänä? Tilastojen valossa on menty eteenpäin: muun muassa

työtapaturmien määrät ovat vähentyneet. Mutta uusia haasteita tulee. Digitalisaatio muuttaa työtehtäviä ja työn tekemisen tapoja. Oleellista on kehittää työtä, teknologiaa ja ihmistä kokonaisuutena eikä kutakin erikseen.

Millainen on työhyvinvointijohtamisen tulevaisuus? Yksilön arvo monimutkaisten asioiden ratkaisijana

kasvaa koko ajan. Uskon, että kaikki työntekijät tuntevat parhaiten oman työnsä, ja siksi he ovat parhaita ihmisiä vastaamaan oman työnsä johtamisesta. Johtajien tehtävä-nä on edellytysten luominen ja työntekijöiden tukeminen.

Meillä on oltava kyky nähdä uudella tavalla ja rohkeutta tehdä asioita ajoissa. Samalla on hyväksyttävä, että mat-kan varrelle osuu epäonnistumisiakin.

Kuinka hallitusohjelma vaikuttaa työhyvinvoinnin edistä-misen raameihin?

Tämä syksy ratkaisee pitkälti suunnan. Meillä on poik-keuksellisen paljon päätettävää. Yhteiskuntasopimuksen piti sisältää monia työelämän ja työhyvinvoinnin element-tejä, kuten eläkeasioita, työterveyshuoltoa, työaikaa ja kuntoutuslinjauksia.

Monet työelämää kehittävät systeemimme on viritetty suurten yritysten tarpeisiin. Suomi vastaa kasvuhaastee-seen melko varmasti yrittäjyyden, start-up:ien ja pk- yritysten voimin. On mietittävä, miten työsuojelu, työ- terveyshuolto ja työhyvinvointi kehitetään vastaamaan näiden kasvua edistävien ryhmien tarpeita.

Miten työaikojen pidentäminen vaikuttaa työhyvinvointiin? Muutamien tuntien muutokset viikkotyöajoissa eivät ole

useimmille kriittisiä, mutta jotkin erityisryhmät, kuten pien-ten lasten vanhemmat ja osatyökykyiset, tarvitsevat tukea.

Jos työhyvinvointi ei ole kunnossa – esimerkiksi ihmi-nen ei selviä töistään, yksikössä on huono työilmapiiri tai esimieheltä ei saa tukea - neljänkin tunnin työaika tuntuu tuskalliselta. Toisaalta monet tekevät ylitöitä mielellään, kun työ vie mukanaan. Pitäisi varmistaa, että ihmiset le-päävät riittävästi.TEKSTI SARI ALHAVA / KUVA RISTO TÖRRÖ

– Muutamankin tunnin työaika tuntuu tuskalliselta, jos ihminen ei selviä töistään tai työilmapiiri on huono, huomauttaa Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivula.

Rohkeasti työhyvinvoinnin tukena

6 KEVA 3-15

Otteita.

KUNNAT JA KUNTAYHTYMÄT eivät jatkossa enää tuota sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja, ehdottaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen sekä itsehallintoalueiden perustamiseen perehtynyt selvityshenkilötyöryhmä.

Tehtävät siirtyvät perustettaville itsehallintoalueille. Tämä merkitsee mittavaa omaisuuden ja henkilöstön siirtoa pois kunnilta. Henkilöstön siirroissa noudatetaan liikkeenluovutusperiaatetta. Ehdotuksen mukaan itse-hallintoalueen henkilöstön asemaan, palvelussuhteen ehtoihin sekä eläketurvaan ja eläkejärjestelmään olisi pe-rusteltua soveltaa kuntien henkilöstöä koskevia säädöksiä.

– Eläkevakuutukset tulisi hoitaa keskitetysti Kevassa, eli samoin kuin jos henkilöstö pysyisi kunnan palveluksessa, sanoo selvitystyöryhmän puheenjohtaja, Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti.

Ehdotettu ratkaisu vaatii muutoksia lainsäädäntöön, mutta kyseessä on kuntatalouden ja eläkejärjestelmän vakauden kannalta erittäin tärkeä asia.

– Työnantajan muutos koskee lähes puolta KuEL-vakuu-tetuista. Jos näin iso osa eläkevakuutetuista siirtyisi muual-le, vaikutus kuntatalouteen olisi dramaattinen jo kertynei-den eläkevastuiden kannalta, Kevan toimitusjohtaja Jukka Männistö kommentoi.

– On hienoa, että Pöystin johtama työryhmä on ottanut huomioon tämän näkökulman. Se osoittaa, että työryhmä on tehnyt tarkkaa ja harkittua työtä. TEKSTI KATARIINA KRABBE / KUVA CARL BERGMAN

KEVAN SIJOITUKSET TUOTTIVAT vuoden ensimmäisellä puoliskolla 6,6 pro-senttia, mikä on erittäin hyvä saavutus epävakailla markkinoilla. Sijoitusten markkina-arvo oli kesäkuun lopussa 44,9 miljardia. Euromääräinen tuotto oli 2,8 miljardia.

Paras tuotto tuli osakkeista ja osakerahastoista, peräti 13,6 prosenttia. Korko sijoitusten tuotto oli 1,8 prosenttia ja kiinteistösijoitusten 3,5 prosenttia.

Keva myi riskipitoisia sijoituksiaan alkuvuoden aikana, minkä seuraukse-na likvidien varojen määrä oli kesäkuun lopussa ennätysmäisesti yli neljä miljardia.

– Alkuvuoden myynnit vähentävät menetyksiämme osakekurssien laskies-sa, kertoo sijoitusjohtaja Ari Huotari.

Hän kuvailee vuoden alkukuukausia suorastaan epätodellisen suopeak-si sijoittajille. Siksi olikin perusteltua myydä osa sijoitussalkusta. Kertynyt käteiskassa, joka on nyt suurempi kuin koskaan aikaisemmin Kevan sijoi-tushistoriassa, mahdollistaa tarvittaessa tarttumisen nopeasti uusiin, hyviin sijoituskohteisiin.

Huotarin mukaan Keva pyrkii edelleen lisäämään kiinteistöjen osuutta sijoi-tussalkussaan. Tällä hetkellä niiden osuus on noin kuusi prosenttia.

– Epävarmassa taloustilanteessa kiinteistöt tarjoavat vakaata kassavirtaa ja inflaatiosuojaa, Huotari perustelee.

Suomen taloustilanne näyttää nyt kehnolta ja saattaa vielä heiketäkin, mutta Huotarin mukaan se ei vaikuta isommin Kevan sijoituksiin, koska kiinteistöjä lukuun ottamatta niiden painopiste on muualla kuin kotimaisissa kohteissa.

Kevan sijoitusvarallisuudesta korkosijoitusten osuus oli kesäkuun lopussa 44,2 prosenttia, osakkeiden ja osakerahastojen 36,5, kiinteistösijoitusten 6,3, pääomasijoitusten ja noteeraamattomien sijoitusten 6,2, hedge-rahastojen 6,2 ja hyödykesijoitusten 0,6 prosenttia.

Keva onnistui hyvinsijoituksissaan

Sote-alueiden eläkkeet Kevaan

KEVAN LUVUT

Joka neljäs kuntajohtaja hyödyntää sosiaalista mediaa omassa johta-misessaan. Eniten sitä käyttävät naiset, nuoret ja suurten kaupun-kien johtajat.

Sosiaalisen median avulla kunta-johtaja saa pidettyä yllä aktiivista vuorovaikutusta kuntalaisten kans-sa ja tiedotettua kunnan asioista. Myös oman johtamisen näkyväksi tuominen ja henkilöbrändin ke-

hittäminen luonnistuvat somessa. Haasteeksi muodostuu helposti se, että sosiaalisen median kautta on vaivatonta antaa julkista kansa-laispalautetta ja sen läpikäyminen kuormittaa.

Kuntajohtajien suhdetta sosiaa-liseen mediaan tarkasteltiin osana Kevan ja Kuntajohtajat ry:n tote-uttamaa Kuntajohtajien työhyvin-vointi -tutkimusta.

Kuntajohtaja somettaa Noin 200 000 kuntatyöntekijän työnantaja vaihtuu sote-uudistuksen myötä.

6 047henkilöä siirtyi tammi-kesäkuussa vanhuuseläkkeelle kunnan, valtion tai kirkon palveluksesta. Vanhuuseläkkeelle jäätiin keskimäärin 64 -vuotiaana.

3-15 KEVA 7

K un Satu Haapakoski, 43, työskenteli Hämeenlinnan kaupungin henkilöstöpalveluissa, hän osallistui Kevan järjestämiin työpa-joihin ja seminaareihin. Mielen perukoille jäi muhimaan, että tekevätpä he mielenkiintoista työtä. Kun Kevassa avautui viime

syksynä työelämäasiantuntijan pesti, Haapakoski tiesi sen olevan häntä varten. – Työhyvinvoinnin asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Tällä hetkellä kirjoitan

työn ohella työoikeudellista gradua, jonka aiheena on työnantajan oikeudelliset velvoitteet työurien pidentämisessä. Olen saanut työpaikalta paljon ideoita ja inspiraatiota, Haapakoski kertoo.

Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja sosiaalipyskologi. Tänä syksynä hän valmistuu myös hallintotieteiden maisteriksi.

Haapakoski työskentelee Työelämäpalvelut-yksikön kehittämistiimissä. Hänen vastuullaan on erityisesti aktiivisen tuen toimintatapa, siihen liittyvä kehittämi-nen ja konsultaatio asiakasorganisaatioihin päin.

– Aktiivisen tuen toimintatapa tarkoittaa tapaa, jolla organisaatiossa joh-detaan työntekijöiden työkykyyn ja työhyvinvointiin liittyviä asioita. Eli mitä esimiehet ja työyhteisöt tekevät, jotta ihmiset viihtyisivät töissä mahdollisimman pitkään.

– Olemme kehittäneet työpaikoille myös aktiivisen tuen toimintatavan itse-arviointityökalun, joka julkaistaan netissä. Minä konsultoin tarvittaessa, jotta organisaatio pääsee eteenpäin.

Yksikön asiakkaita ovat kaikki kunnat, kaupungit, kirkko ja Kela. Haapakosken viimeisin isompi projekti oli Oulun hiippakunnan seurakuntien kehittämishanke, joka vei hänet useaan otteeseen Ouluun kehittämisryhmän tapaamiseen. Palve-luun kuului myös seurakuntien esimiesten valmennusta.

Työelämäasiantuntijat tekevät myös työhyvinvointikyselyjä. Ne ovat laajoja puolen vuoden kehittämishankkeita, joihin haetaan kaksi kertaa vuodessa. TEKSTI VIRPI MELLERI KUVA CARL BERGMAN

”Jotta töissä voitaisiin hyvin”

Otteita.

Pelastuslaitosten työhyvinvointi- ja turvallisuusasiat ovat saaneet uutta pontta. Sisäministeriön asettaman valtakunnallisen yhteistyöelimen tehtävänä oli noin neljän vuoden aika-na laajasti tarkastella pelastuslaitos-ten työturvallisuus- ja työterveysasioi-ta sekä pohtia ratkaisuja havaittuihin ongelmiin. Suuntaviivoja vedettiin ja toimintamalleja rakennettiin.

– Nyt on luotu hedelmällinen pohja toimivien käytäntöjen rakentamiseen yhdessä. Merkittävintä on, että sekä työnantaja- että työntekijäpuolet sitoutuvat pelastuslaitosten työhyvin-voinnin edistämiseen, kertoo Kevan ylilääkäri Lisbeth Forsman-Grönholm, yksi yhteistyöelimen jäsen.

Projektin tärkeä osa, työhyvinvointi-kysely toteutettiin toissa keväänä. Sen tavoitteena oli saada valtakunnallises-ti tietoa pelastuslaitosten henkilöstön, kuten palomiesten ja ensihoitajien työhyvinvoinnista. Pelastuslaitosten työntekijät kokevat vastausten pe-rusteella työssään vahvuuksina muun muassa osaamisen, työn tavoitteiden selkeyden, sitoutumisen, hyvän fyy-sisen ja henkisen kunnon sekä työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon.

Kehittämistä olisi esimerkiksi johta-misen avoimuudessa ja oikeudenmu-kaisuudessa, työuran kehittymismah-dollisuuksissa ja työhyvinvoinnissa. Huolta herätti pelko, ettei pääsisi terveenä eläkkeelle.

Kyselyssä selvisi, että pelastuslai-tosten työhyvinvointia pitää pilkkoa pienempiin paloihin.

– Eri osa-alueita edistetään kes-kenään täysin erilaisin työkaluin. Siksi muodostettiin työryhmiä, jotka pureutuivat kukin yhtä tiettyä asian-tuntijuutta vaativiin kysymyksiin, Forsman-Grönholm luonnehtii.

Pelastuslaitokset myötätuuleen

Työelämäasiantuntija Satu Haapakoski tietää, millaista tukea kuntien henkilöstöpalvelut tarvitsevat.

INFOKIERTUE ELÄKEUUDISTUKSESTA

Keva järjestää vuonna 2017 voi-maan tulevasta eläkeuudistuksesta kertovan infokiertueen ensi vuoden tammi–toukokuussa. Eläkeuudistus-infoja järjestetään ympäri Suomen,

yhteensä 60 suomenkielistä ja 10 ruotsinkielistä tilaisuutta.

Lisää tietoa: www.keva.fi (Tapahtumat)

8 KEVA 3-15

Työuran loppupuolella työn-tekijän työkyky ja hyvinvointi sekä työuran summittainen kesto ovat työnantajalle

tärkeitä tietoja.– Ensisijaisesti haluamme huolehtia työn-

tekijän jaksamisesta työuran loppuvaiheessa. Kun tiedämme, missä mennään, voimme tarjota juuri oikeanlaista tukea tarvittaessa, toteaa Iisalmen kaupungin henkilöstöpäällik-kö Sinikka Laatikainen.

Tiedot auttavat myös henkilöstösuunnit-telussa. Rekrytointi ja perehdytys pystytään aloittamaan ajoissa, kun eläköitymisaikeet tiedetään.

– Virka- ja työehtosopimuksen mukaan ilmoitus eläkkeelle jäämisestä voidaan tehdä työnantajan näkökulmasta melko myöhään. Töihin jäävien työntekijöiden jaksamisen kannalta on tärkeää, ettei jouduta toimimaan pitkiä aikoja vajaamiehityksellä, Laatikainen jatkaa.

IISALMESSA ON LAADITTU Lähellä elä-keikää -ohjeistus esimiehen työkaluksi. Siinä on muun muassa kysymyksiä työ-uran loppupuolelta. Ohjeistusta käytetään kehityskeskusteluissa tasapuolisesti kaikilla organisaatiotasoilla joka vuosi siitä lähtien, kun työntekijä täyttää 60 vuotta. Utelut työ-kyvystä ja eläkesuunnitelmista eivät siis tule kenellekään yllätyksenä, sillä samat kysy-mykset esitetään kaikille.

Tänä vuonna 60 täyttänyt Elli Kettunen keskusteli toukokuussa esimiehensä kanssa ensimmäistä kertaa uuden mallin mukaisesti.

– Kävimme asiat aika nopeasti läpi, koska edellisestä kehityskeskustelusta ei ollut kulu-nut kauan. Kirjasimme minun ja työyksikköni tämän hetken tilanteen, Kettunen sanoo ja kertoo jatkavansa työuraansa näillä näkymin vielä kolme vuotta.

Kettunen on päiväkodin johtajana itsekin esimies ja pitää ohjeistusta tarpeellisena.

Terveenä ja tyytyväisenä eläkkeelle

IISALMEN OHJEISTUS LÄHELLE ELÄKEIKÄÄ

• Eläköitymisen pelisäännöt ovat esimiehen työkalu kaikkien yli 60-vuotiaiden työntekijöiden vuosittaisissa kehityskeskustelussa.

• Tarkoitus on selvittää, mitä tukea työntekijä tarvitsee työssä jaksamiseen, ja milloin voi olla tarve rekrytoida uusia työntekijöitä eläkkeelle jäävien tilalle.

• Työyhteisöstä nousi esiin neljä kehitysaluetta, jotka haluttiin ohjelmaan: työkyvyn ylläpitäminen, henkilöstön osaaminen, työn ja työajan joustot sekä työyhteisön kehittäminen.

• Ikäohjelman tavoitteena on henkilöstön hyvinvointi, sairauspoissaolojen vähentäminen, resurssien riittäminen palvelujen tuottamiseen ja kuntalaisten palvelujen joustavuus.

kattaa koko työuran: työelämään astuminen, erilaiset haasteet sekä kriisit työvuosien var-rella ja vanhuuseläkkeelle jääminen. TEKSTI SARI ALHAVA / KUVA RISTO ANTIKAINEN

Näin sen teimme.

– Tähän on koottu hienosti kaikki työssä jaksamista edistävät keinot. Tämä työ on fyysisesti raskasta. On tärkeä tietää, miten työntekijää voi tukea, että hän pystyisi tekemään töitä eläkeikään saakka tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä.

– Työaikajoustot ovat mahdollisia. Olemme myös antaneet eläkeikää lähestyville enem-män päiväunille nukuttamisvuoroja, jolloin pääsee lepuuttamaan jalkoja ja olemaan me-luttomassa tilassa. Olemme lisäksi siirtäneet heitä isompien lasten ryhmiin, joissa ei ole niin paljon nostamista, Kettunen kertoo.

ELÄKKEELLE JÄÄMINEN on ainutkertainen, herkkäkin tapahtuma.

– Haluamme kunnioittaa selkeällä toimin-tamallilla työntekijää ja hänen työuraansa. Tavoitteenamme on, että jokainen työntekijä lähtee meiltä eläkkeelle terveenä ja tyytyväi-senä, Sinikka Laatikainen sanoo.

Lähellä eläkeikää -ohjeistus on osa huhti-kuussa käyttöön otettua Iisalmen ikäohjel-maa. Siinä käsitellään laajemmin ikäjohtamis-ta eli eri-ikäisten työntekijöiden tarpeiden huomioon ottamista työpaikalla. Ohjelma

Eläkkeelle siirtyminen on monelle henkilökohtainen asia. Siksi Iisalmessa kehitettiin esimiesten työkalu kehityskeskusteluihin.

Elli Kettunen, 60, aikoo jatkaa työuraansa vielä 3 vuotta. Henkilöstöjoh-taja Sinikka Laatikainen kertoo, että Iisalmessa halutaan ihmiset terveenä eläkkeelle.

3-15 KEVA 9

Nostaako kuntoutus eläkeikää?KYSYMYS: Olen ollut kuutisen vuotta osa-työkyvyttömyyseläkkeellä. Täytin kevääl-lä 63 vuotta. Kuvittelin, että voin silloin lopettaa työt ja saan täyden eläkkeen. Mutta mitään ei kuulunut, joten kysyin asiasta ja sain vastauksen, että eläkkeeni muuttuu vanhuus eläkkeeksi vasta noin vuoden päästä. Työpaikallani on ollut muitakin osatyöky-vyttömyyseläkeläisiä, ja he ovat päässeet täydelle eläkkeelle 63-vuotiaina. Minulle sanottiin, että oltuani aiemmin kuntoutuk-sessa eläkeikäni on korkeampi. Miten se voi vaikuttaa, kun kuntoutuksesta on kulunut jo melkein kymmenen vuotta?

VASTAUS: Olet todennäköisesti saanut kuntoutuksesi aikana joko kuntoutusrahaa tai kuntoutustukea ja se todellakin on syynä siihen, ettet saa vanhuuseläkettäsi vielä 63-vuotiaana. Kun työkyvyttömyyseläke alkaa kuntoutusrahan tai kuntoutustuen jälkeen, eläkettä ei lasketa uudelleen vaan se määräytyy ns. entisin perustein. Se tarkoit-taa, että eläke on samansuuruinen kuin aiem-pi kuntoutusetuuskin oli. Näin tehdään, kun eläke alkaa välittömästi kuntoutusetuuden päättyessä tai kuntoutusetuuden päättymi-sestä on kulunut alle kaksi vuotta.

Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuus-eläkkeeksi siinä iässä, joka henkilöllä oli työkyvyttömyyden alkaessa. Kuntoutusraha ja kuntoutustuki lasketaan samoin periaat-tein kuin työkyvyttömyyseläke. Näin ollen

Kevan eläke-tiedottaja Hannele Kantanen vastaa tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin.

KEVASSA JOKAISELLA työnantaja- asiakkaalla on oma asiakaspäällikkö, jo-hon voi olla yhteydessä kaikissa asioissa.

– Asiakkaiden on sujuva toimia Kevan kanssa, kun tuttu asiakasvas-taava hoitaa asioita. Palvelu nopeu-tuu, kun ei tarvitse pohtia, minne päin Kevaa missäkin asiassa tarvitsee olla yhteydessä, kertoo asiakkuuspäällikkö Jaana Kekäläinen.

Yleisimmin asiakaspäällikön kanssa käydään läpi eläkemaksuihin vaikuttavia asioita, yhtiöittämisiä, työkykyj ohtamista ja Kevan tarjoamia palveluja. Uudet asiakkaat saavat pe-rehdytystä Kevassa asioimiseen.

Kaikissa asiakasorganisaatioissa ei pystytä käymään, mutta tarkoituksena on, että jokaiseen työnantaja-asiak-kaaseen ollaan henkilökohtaisesti yh-teydessä vähintään kerran vuodessa.

Keva on jatkossa yhä aktiivisempi ja asiakkaita aiempaa tarkemmalla korvalla kuunteleva eläketalo. Työn-antajan oma asiakasvastaava on osa uutta asiakaskeskeistä ajattelutapaa, jota on rakennettu viime syksystä alkaen. Samalla pyritään parantamaan palvelujen vaikuttavuutta, esimerkik-si suuntaamaan työkykyjohtamista tukevia palveluja asiakkaille, joille ne ovat eniten hyödyksi. Tavoitteena on myös hyödyttää mahdollisimman monia vakuutettuja.

– Asiakasprosessien ja asiakkuuk-sien johtamisen jäntevöittämisellä pystymme parantamaan asiakas-kokemusta, tarjoamaan palvelujamme yhä vaikuttavammin ja olemaan yhä lähempänä asiakkaita, kertoo Kevan asiakkuustoiminnasta vastaava vara-toimitusjohtaja Kimmo Mikander.

OTK KAROLIINA KIURU on aloittanut työnsä Kevan uutena lakiasiainjohtajana. Hän seuraa tehtävässä eläkkeelle siirtynyttä Anne Perä-lehto-Virkkalaa.

Keva ja eläkeala lakeineen ovat tulleet Kiurulle tutuksi jo vuodesta 2004. Edelli-sessä tehtävässään lakiasianpäällikkönä hän muun muassa osallistui julkisten eläkelakien yhdistämisen ja eläkeuudistuksen valmiste-lun taustatyöhön.

- On tulossa jännittävä syksy. Kiinnostava nähdä, millaisia asioita eläkeuudistuksen ja

Kevasta annettavan lain eduskuntakäsittelys-sä nousee esille, hän pohtii.

Kiurun johtama lakiyksikkö palvelee koko Kevaa esimerkiksi eläkelakien tulkinnassa, ja hän osallistuu Kevan toimintaan liittyvien lakien valmisteluun.

- Teen läheisesti työtä Kevan johdon ja kaikkien kevalaisten kanssa. Se on yksi tämän uuden tehtäväni parhaista puolista.

Kiuru on tutustunut Kevan toimintaan myös Kevan hallituksen, valtuuskunnan ja johtoryhmän sihteerinä.

Ota yhteyttä asiakaspäällikköösi

Kiuru lakiyksikön johtoon

VOIT ANTAA PALAUTETTA osoitteessa keva-lehti@keva.fi.

kuntoutusetuuden alkamisajankohta on määrännyt sinulle sen iän, jossa eläkkeesi muuttuu vanhuuseläkkeeksi. Ja kun kuntou-tusetuus on alkanut ennen vuotta 2006, se on laskettu silloin voimassa olleiden säännös-ten mukaan.

Vuonna 2005 voimaan tulleen muutok-sen mukaan vuonna 2006 tai sen jälkeen alkanut osatyökyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä (tai sitä alemmassa ammatillisessa eläkeiässä). Mutta vaikka osatyökyvyttömyyseläke olisi alkanut vuonna 2006 tai sen jälkeen, se saattaa silti olla ns. vanhojen sääntöjen mukainen. Jos työkyvyttömyyseläke on myönnetty entisin perustein, se on määräytynyt ensimmäisen päätöksen antamisajankohdan mukaan. Jos on esimerkiksi myönnetty useita määräaikai-sia eläkkeitä, se ensimmäinen päätös, jossa eläkkeen määrä on laskettu, saattaa olla useiden vuosien takaa. Jos eläke on määräy-tynyt entisin perustein, siitä on aina maininta eläkepäätöksessä.

miten on?Otteita.

Kevan palvelut asiakas lähtöisimmiksi

10 KEVA 3-15

K unnan johtaminen on selvästikin inspiroivaa työtä, sillä usea kuntajohtaja tuntee itsensä vahvaksi, tarmokkaaksi ja innostuneeksi. Työ tuo tyydytystä ja antaa voimavaroja.

– Tehtävään hakeutuu henkilöitä, jotka nauttivat työskente-lystä näköalapaikalla poliittisen vallan ja kuntalaisten välimaas-tossa. Kuntajohtajana voi oikeasti vaikuttaa asioihin, perus-telee Kurikan kaupunginjohtaja Paavo Tyrväinen, Suomen Kuntajohtajat Ry puheenjohtaja.

Kuntajohtajien työkyky ja työtyytyväisyys ovat korkealla, sillä selvästi isoin osa kokee voivansa työssään henkisesti hyvin tai jopa erinomaisesti. Palkkauskin on kunnossa eli tehtävien vaativuus ja siitä saatava korvaus ovat tasapainossa. Tiedot perustuvat elokuussa julkaistuun Kevan ja Suomen Kuntajoh-tajat Ry:n tutkimukseen.

VAAKAKUPISSA TYÖN TUOMAN tyydytyksen kanssa painavat kuormittavat tekijät, joita kyllä riittää kunnan ruorissa. Stressiä kokee reilusti yli puolet.

– Nyt meneillään olevat sote-uudistukset ja kuntarakentei-den muutokset yhdistettynä julkisen talouden heikkoon tilan-teeseen ovat omiaan lisäämään stressiä. Mutta paineita pitää tässä työssä sietää, Tyrväinen huomauttaa.

Kuntajohtaja viipyy työssä keskimäärin 49,5 tuntia viikossa, mutta silti tekemättömät työt tuntuvat kasaantuvan. Samaan aikaan monella on tunne siitä, että kotiasioita tulee laiminlyö-tyä päivittäin.

– Kuntajohtaja on käytännössä aina töissä. Hän elää jatku-vasti läsnä kuntalaisten arjessa, oli virka-aika mikä tahansa, Tyrväinen kertoo.

PERHE ON KUNTAJOHTAJAN tärkein tukija, vaikka sille ei aina liikekään aikaa. Myös kunnan hallituksen puheenjohtaja, johtoryhmän jäsenet, ystävät ja toiset kuntajohtajat kuuluvat tukiverkostoon. Lisäksi etenkin poliittiset päättäjät ovat tärkeä viiteryhmä.

– Kaikkein eniten kuntajohtajan työtä tukisi avoin keskustelu johtavien poliitikkojen kanssa, Tyrväinen kiteyttää.

Kaksi kolmesta kuntajohtajasta käy kehityskeskusteluja esimiehensä, kuten kunnan hallituksen tai valtuuston puheen-johtajan, kanssa. Keskustelujen koetaan vastaavan tarpeita ja odotuksia. Kahdella kolmesta on johtajasopimus, jossa määri-tellään ehtoja työtehtäviin, palkitsemiseen ja irtisanomiseen.

– Kehityskeskustelut ovat tärkeitä. Niihin pitää liittää tulos-keskustelu eli sen läpikäyminen, mitä kunnanjohtajalta odote-taan, Tyrväinen toteaa. Hänelle Kurikka on kuudes johdettava kunta.

– Paras kombinaatio kunnanjohtajan kehityskeskustelussa on itse työrukkasen lisäksi kunnan valtuuston puheenjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Joskus minulla on ollut pöydän toisella puolella kokonainen johtajistorivi, mutta se ei ole he-delmällisin keskusteluasetelma.

ETENKIN NYT KUNNISSA velloo muutos – ja siihen lähes jokai-nen kuntajohtaja on mielestään valmis.

Noin joka kolmannes kuntajohtajista sanoo, että keskustelu rakenteellisista uudistuksista vaikuttaa työhyvinvointiin. Siitä huolimatta myllerrykset eivät ihan helposti pääse kuntajoh-tajan ihon alle, sillä melko harva pelkää oman työpaikkansa puolesta ja aika monella on suunnitelma siltä varalta, että työ loppuu. TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN

Työ antaa, kantaa ja kuormittaaKuntajohtaja on tyytyväinen ja vahva työssään, vaikka elämä on tasapainoilua muutoksen, stressin, tekemättömien töiden ja perhe-elämän välillä.

Tutkitusti.

MIKÄ TUTKIMUS? Keva toteutti Kuntajohtajien työhyvinvointi 2015 -tutkimuksen Suomen Kuntajohtajat Ry:n kanssa. Kyselyyn vastasi yhteensä 146 kuntajohtajaa (vastausprosentti 48).

3-15 KEVA 11

Lisää vapautta kunnille

Kuntaministeri Anu Vehviläinen haastaa kuntapäättäjät pohtimaan: ehkä kunta on

tulevaisuudessa enemmän elinvoiman edistäjä kuin peruspalveluautomaatti.

TEKSTI HELINÄ HIRVIKORPI / KUVAT CARL BERGMAN

usi hallitus on strategiansa luonut. Menossa on hallitusohjelman täs-mentäminen ja toimeenpano. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläi-nen on innostunut siitä, että kunnat saavat lisää toimintavapautta.

– Kunnat tuntevat parhaiten omat olosuhteensa. Toimintaympäristöt ovat varsin erilaisia, joten asiat eivät ole

useinkaan monistettavia. Jyrki Kataisen hallitus päät-ti, että kuntien tehtäviin ja velvoitteisiin haetaan säästö-jä miljardilla eurolla. Konsensus on myös siitä, että kun-nille pitää suoda enemmän toimintavapautta, ministeri Vehviläinen sanoo.

Kuntaministeri Henna Virkkusen aikana laskettiin, että kunnilla oli 535 tehtävää ja lähes tuhat velvoitetta. Parin viime vuoden aikana on tehtäviä vielä lisätty.

– Nyt hallitusohjelmassa luvataan, ettei tehtäviä ja velvoitteita lisätä.

Uudet tehtävät syntyvät Vehviläisen mukaan usein niin, että eduskunta tekee erityislainsäädäntöä hyvissä aikeissa ihmisten elinolojen parantamiseksi ja samalla aina syntyy kunnille uusia velvoitteita. On laadittava selvityksiä ja suunnitelmia. Valvontaviranomaiset ha-luavat omia raporttejaan.

– Näin kuntien elämästä on tehty melko säädeltyä. Suomi on kansainvälisestikin varsin lainsäädäntöinten-siivinen maa. Monet asiat on säädelty lakitasolla. Perus-tuslakikin on varsin velvoittava.

Ministeri Vehviläinen arvioi, että kunnissa myös alempitasoisesta ohjauksesta on tullut velvoittavaa. Suo-situkset nähdään usein kuin määräävä laki. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa raportointi vie paljon varsi-naista toiminta-aikaa, eli aikaa ihmisten kohtaamiselta.

KUNNAT SAAVAT VAPAAMMAT kädet järjestää palvelun-sa ja soveltaa määräyksiä.

– Tässä täytyy olla tarkka, ettei sovelleta miten tahan-sa. Palveluissa täytyy säilyttää ihmisten tasavertaisuus. Toimintavapaus voi olla vaikka sitä, että ei anneta täs-mällisiä ryhmäkokosäädöksiä siitä, minkä verran luo-kassa on oppilaita, mitkä ovat päivähoidon ryhmäkoot tai henkilöstömitoitukset. Liikkumavaraa täytyy olla, koska silläkin on merkitystä, millainen ryhmä on koos-tumukseltaan, Vehviläinen linjaa.

Hänen mielestään kunnat voivat myös itse hakea luo-via ratkaisuja yhteistyössä toistensa kanssa. Esimerkiksi tuskin mikään kunta haluaa lopettaa kirjastoaan, onhan se tärkein kulttuuripalvelu kunnassa, mutta aineistot voivat olla kuntien yhteistä.

– Otan esimerkin omasta maakunnastani Pohjois-Kar-jalasta: Liperi alkoi kokeilla vuonna 2012 tuntiperusteis-ta maksua päivähoidossa, ja nyt on jo hyvät tulokset. 10 000 asukkaan kunnassa on saatu lähes puolen mil-joonan säästöt vuositasolla. Valtioneuvoston linnassa ei välttämättä tiedetä kuntien paikallisia haasteita, ja kun-nat ovat itse parhaita asiantuntijoita.

– Minusta on tärkeää, että kunnat hakevat myös itse omia malleja, ovat innovatiivisia ja kokeilevat rohkeasti. Esimerkiksi kyytipalvelujen järjestämisessä Kelan, sosi-aali- ja terveyspalvelun sekä sivistyspuolen kuljetuksis-sa varoja voidaan käyttää tehokkaammin.

HALLITUSOHJELMAN MAINITSEMA suurpiirteisempi oh-jaus ei Vehviläisen mukaan tarkoita sitä, ettei millään ole mitään väliä. Tärkeintä on katsoa tiukan sääntelyn sijaan, mitä tulokset ovat ja millaisia palveluja ihmiset saavat, eikä ensisijaisesti sitä, millä keinoin kuntalaisten tasavertainen palvelu on saavutettu.

Vaikuttaja.

12 KEVA 3-15

Vaikuttaja.

– Kunnat saavat aiempaa vapaammat kädet. Suosi-tuksia on usein pidetty kuin lakina, kunta- ja uudistus-ministeri Anu Vehviläinen sanoo.

3-15 KEVA 13

Kunnilla on vahva itsemääräämisoikeus. Se on Veh-viläisen mielestä erittäin tärkeä ja sitä pitää kunnioit-taa. Esimerkiksi kuntaliitoksiin ei voida pakottaa, vaan niitä on tehtävä vapaaehtoisuuden pohjalta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ministeri Juha Rehulan vastuulla, ja siinä asioita ratkaistaan kuntien puolesta.

– Kunnat ovat uuden edessä: kuntien rooli ja tehtävät muuttuvat sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat isommilla harteilla. Nyt on aihetta pohtia, mikä on kuntien tehtävä tulevaisuudessa, kun ne eivät enää ole peruspalvelukuntia. Ehkä 2020- ja 2030-luvuilla kun-nista tulee enemmän ihmisten yhteisöjä, jotka huoleh-tivat seudun elinvoimaisuudesta sekä houkuttelevuu-desta elinkeinoelämän ja yritysten sijoittumiskohteena. Kunnat järjestävät myös kulttuuri- ja vapaa-ajanpalve-luita, ministeri Anu Vehviläinen ennakoi.

– Haastan kuntalaiset ja kuntapäättäjät pohtimaan tätä asiaa! Ihmisille asuinpaikka on tärkeä identiteetti-kysymys. Oman paikkakunnan identiteetti voi säilyä, vaikka tehtävät ja kuntarajat muuttuvat. Itse olen nykyi-sestä Joensuusta. Siellä on tehty viime vuosina lukuisia kuntaliitoksia. Identiteetiltään kiihtelysvaaralaiset ovat edelleen kiihtelysvaaralaisia. Siellä on otettu käyttöön pitäjäneuvosto, joka tukee asukkaiden paikallisuutta ja aloitteellisuutta alueensa kehittämisessä.

UUDISTUSMINISTERI ON VEHVILÄISEN toinen tehtävä. Kaikki ministerit tekevät uudistuksia, mutta ministe-ri Vehviläisellä on vastuu koordinoida julkisen puolen digi talisaatioon ja kokeilutoimintaan kuuluvia asioita.

Hallituksella on viisi keskeistä tavoitetta: hyvinvoin-ti, osaaminen, työllisyys ja kasvu, biotalous sekä toimin-tatapojen muuttaminen.

– Suomi halutaan nostaa jaloilleen. Säästäminen ja rakenneuudistukset eivät riitä, vaan tarvitsemme myös toimintatapojen uudistusta. Nimenomaan kunnissa pi-täisi järjestää kokeiluja ja testata rohkeasti asioita.

Kesällä Porin SuomiArenassa professori Vesa Put-tonen naureskeli hallitusohjelman kohtaa kokeilukult-tuurista. Talousmies ei ajatellut, että monia käytännön asioita on syytä kokeilla ja testata pienemmässä mit-takaavassa, ennen kuin ne otetaan valtakunnallisesti käyttöön. Eiköhän siinä säästy julkista rahaakin.

DIGITALISAATIO ON ISO MÖHKÄLE, jonka arvioidaan uudistavan toimintatapoja joka taholla. Vehviläinen ar-vioi, että digitalisaation avulla myös julkisella puolella voidaan parantaa tuottavuutta, kun monet prosessit on digitalisoitu eli ne hoituvat sähköisesti.

– Hyvä esimerkki on verohallinnon tekemä vero-ehdotus. Iso juttu tulee olemaan kansallinen tulorekis-teri, jota valtiovarainministeriö valmistelee. Kun se on käytössä, voidaan koko ajan toimia esimerkiksi työttö-myyskorvausten ja lyhytaikaisen työn vastaanottami-sen helpottamiseksi.

Ministerin mielestä asiat täytyy muuttaa digimuo-toon käyttäjät huomioiden. Samoja tietoja ei tarvitse antaa kuin kerran, mutta tietoturvan on oltava kattava.

”LUIN PÄÄAINEENA YLIOPISTOSSA kotimaista kirjallisuutta, kunnes politiikka vei. Kirjallisuus on edelleen minulle tärkeää vapaa-aikanani.

Joka kesä luen uudelleen kirjan Höytiäisestä, järvestä Joensuun pohjoispuo-lella. Se on minulle rakas. Vapaa-ajan paikkani on Kontiolahdella, siinä rannalla. Järvi ja sitä ympäröivä luonto antavat voimaa. Ja tietysti lukeminen.

Pyrin seuraamaan ja lukemaan kotimaista kirjallisuutta, jota on mielestäni tuettava lukemalla. Kirjallisuus on tärkeä osa kulttuuriamme. Esimerkiksi Pirjo Hassisen kirjoista pidän. Antoisia lukuelämyksiä ovat olleet Riikka Ala-Harjan Maihinnousu, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, Antti Heikkisen Pihkatappi ja Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät.”

Kuka: Anu VehviläinenMikä: kunta- ja uudistusministeri 2015Syntynyt: 1963 LeppävirrallaKoulutus: filosofian maisteri 1994Ura: kansanedustaja 1995–2003 ja 2007–, liikenneministeri 2007–2011Perhe: leski, 14-vuotias poikaMotto: Aamu on iltaa viisaampi.

SIVUPE RSOONA

- Kansallinen tulorekisteri, jota valtiovarainministeriö valmistelee, helpottaa lyhytaikaisen työn vastaanottamista, kertoo Anu Vehviläinen.

Vaikuttaja.

14 KEVA 3-15

”Ehkä kunnista tulee enemmän ihmisten yhteisöjä, jotka huolehtivat seudun elinvoimaisuudesta.”

Vaikuttaja.

– Aina pitää olla myös mahdollisuus siihen, että asiat saa hoidetuksi muullakin tavalla. Digitalisoinnin arki-päiväistäminen tarkoittaa myös laajakaistayhteyksiä kaikkialle, jotta ihmiset voivat hoitaa asiat sähköisesti. Nyt jo 80 prosenttia maanviljelijöistä tekee tukihake-muksensa sähköisesti.

KASVUKESKUKSET KASVAVAT ja pienet haja-asutus-alueet hiipuvat. Kuntien yhdistyessä palvelut siirtyvät isoihin keskuksiin. Joidenkin mielestä Suomea ei tar-vitse pitääkään asuttuna kuin paikoin. Ministeri Veh-viläinen sanoo vierastavansa sitä, että olisi erikseen maaseutu politiikkaa ja kaupunkipolitiikkaa.

– Suomen hyvinvointi on kiinni siitä, että ajatellaan koko Suomea. Maakunnissa on paljon osaamista. Luon-nonvarat, biotalous ja elintarviketuotanto ovat perus-asiaa, mutta digitalisaatio mahdollistaa työn, joka ei ole

paikasta kiinni. Monia töitä voi tehdä kasvukeskusten ulkopuolella. Siksi hallitusohjelmassa on kirjaus, että myös haja-asutusalueille rakentamisen pitäisi olla ny-kyistä helpompaa.

– Ne, jotka tietoisesti valitsevat haja-asutusalueen, ovat valmiit siihen, ettei palveluja ole heti nurkan taka-na. Kaksoiskuntalaisuuttakin kannattaa harkita.

Vehviläinenn asuu itse kolmessa kodissa: työaikana kerrostalossa Helsingin Kruununhaassa sekä Joensuus-sa rivitalossa 14-vuotiaan pojan kanssa ja vapaa-ajalla Kontiolahdella Höytiäisen rannalla.

Ministeri Anu Vehviläinen oli Kevan hallituksessa vuoteen 2007 saakka, jolloin hänen oli jätettävä tehtävä tullessaan liikenneministeriksi. Nykyisen kuntaminis-terin tehtävään kuuluu Kevan valvonta.

– Keva on tärkeä instituutio, ja sen rooli on laajentu-nut entisestään, hän sanoo.

3-15 KEVA 15

TEKSTI KATARIINA KRABBE / KUVAT CARL BERGMAN

Kuinka kauas eläkepäivät karkaavat?

Reportaasi.

Eduskunta käsittelee eläkeuudistusehdotusta syksyllä, ja tavoitteena on eläkeiän

nostaminen. Uudistus vaikuttaa esimerkiksi monen kirjastosihteerin, sairaanhoitajan ja

nuorisotyönohjaajan tulevaisuuteen.

irjastosihteeri Leena Nord-man, 62, on seurannut julki-sen sektorin eläkeuudistusta tarkkaan. Eläkeiän lähestyes-sä on paljon mietittävää, ja

totta kai häntä kiinnostaa, miten uudistus vaikuttaa omassa elämässä.

Julkisen sektorin eläkeuudistus noudattelee yksityis-ten alojen eläkesopimusta, ja eläkeikä nousee asteit-tain. Nykyisin vanhuuseläkeiän alaikäraja on 63 vuotta. Muutokset eläkeiän määrittelyssä vaikuttavat vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeisiin, joten Nord-manin eläkeikä säilyy ennallaan.

– Eläkeikä ei ennen sen saavuttamista ole mikään saa-vutettu etu, toisin kuin jo kertyneet eläkkeet. Silti ih-misten on voitava varautua näin suuriin asioihin ajoissa,

sanoo hallitusneuvos Erik Strömberg sosiaali- ja ter-veysministeriöstä.

Lakiesitys tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn, ja sen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2017 alussa.

– Vuonna 1955 syntyneet täyttävät 63 vuotta vuonna 2018, ja heidän eläke-ikänsä on 63 vuotta 3 kuukautta. Seuraavana vuonna syntyneillä on vuosi enemmän ai-kaa varautua, ja heidän eläkeikänsä nousee kuudella kuukaudella, Strömberg selittää uudistuksen logiikkaa.

Eläkeikää korotetaan siis aina kolme kuukautta ikä-luokkaa kohden, kunnes päästään 65 vuoden eläke-ikään. Vuonna 1962 syntyneet on ensimmäinen ikäluok-ka, jonka eläkeikä on 65 vuotta.

Monilla julkisella sektorilla työskentelevillä eläke-ikä on kuitenkin 65 vuotta tai lähellä sitä jo nyt. Noin 100 000:lla ennen vuotta 1960 syntyneellä, julkisella

16 KEVA 3-15

Reportaasi.

Leena Nordman ei jää Helsingin yliopiston kirjastosta eläkkeelle vielä 63-vuotiaana, vaikka voisi.

3-15 KEVA 17

JULKISELLA SEKTORILLA ON JOITAKIN ammatteja, jois-sa eläkeikä voi olla yleistä eläkeikää alhaisempi. Täl-lainen ammatillinen eläkeikä on esimerkiksi sellaisilla poliiseilla, palomiehillä, opettajilla sekä sairaanhoitajil-la ja muilla hoitoalan ammattilaisilla, jotka ovat olleet työssä valtion tai kunnan palkkalistoilla jo vuonna 1989 ja ovat tuolloin valinneet ammatillisen eläkeiän säilyt-tämisen. Nyt heidän eläkeikäänsä nostetaan samassa suhteessa kuin muidenkin. Maksimissaan korotus voi olla kaksi vuotta.

– Tämä joukko ei ole kovin iso. Vuonna 2018, jolloin uusi laki alkaa vaikuttaa eläkeikään, heitä on noin 8 500, Strömberg toteaa.

Kaikkiaan julkisella sektorilla on noin puoli miljoo-naa palkansaajaa.

Henkilöstöjärjestöt eivät ole hyväksyneet ammatillis-ten eläkeikien korotusta. Strömberg pitää kuitenkin tär-keänä, etteivät eläkeikäerot julkisen ja yksityisen sekto-rin välillä kasvaisi.

Lisäksi hän muistuttaa, ettei ammattinimike välttä-mättä kerro työn kuormituksesta.

– Ammatit vaihtuvat, niitä katoaa ja syntyy. Sosiaali-turvan pitää olla yhtenäinen systeemi. Työnantajan teh-tävä on huolehtia ihmisten jaksamisesta.

Esityksen mukaan myös sotilaiden eläkeikää noste-taan samassa suhteessa kuin muidenkin, mutta tästä-kään asiasta ei ole yksimielisyyttä. Sotilaat pääsevät ny-kyään eläkkeelle useimmiten 55-vuotiaina.

SAIRAANHOITAJA KAISA KEKKI, 29, tekee fyysisesti ras-kasta työtä Lastenklinikan leikkaussalihoitajana.

– Voisin hyvin kuvitella jatkavani sairaanhoitaja-na eläkeikään asti. Meillä on nytkin töissä lähemmäs

sektorilla pitkään työskennelleellä on vielä voimassa henkilökohtainen eläkeikä. Esimerkiksi Erik Strömber-gin henkilökohtainen eläkeikä on 64 vuotta ja 4 kuu-kautta. Nämä yleistä ikärajaa korkeammat henkilökoh-taiset eläkeiät jäävät ennalleen.

Leena Nordman on työskennellyt valtion palveluk-sessa, Helsingin yliopiston kirjastossa, vuodesta 2002 lähtien, ja hänen eläkeiäkseen on eläkeotteissa merkitty täsmälleen 65. Viimeisimmässä eläkeotteessa oli kui-tenkin yllätys, sillä eläkeikä olikin laskenut 63:een.

– Soitin Kevaan ihmeissäni, hän kertoo. Selvisi, että alempi eläkeikä johtui siitä, että hän oli

astunut valtion palvelukseen vuoden 1992 jälkeen, eikä hänellä siten ole henkilökohtaista eläkeikää. Yleinen eläkeikä laski vuoden 2005 uudistuksen yhteydessä 65 vuodesta 63:een.

– Niillä, jotka ovat tulleet palvelukseen vuoden 1992 jälkeen, on samat eläke-edut sekä julkisella että yksityi-sellä sektorilla, eli jo lähes 80 prosentilla palkansaajista. Nyt on neuvoteltu ennen vuotta 1993 julkisen sektorin palvelukseen astuneiden eläke-eduista, Strömberg se-littää.

Vaikka Nordman voisi jäädä eläkkeelle kaksi vuotta aikaisemmin kuin oli luullut, hän ei muuta suunnitel-miaan.

– Tuntuisi todella hurjalta lähteä eläkkeelle jo vuoden päästä. Minulla ei ole mitään paineita siirtyä eläkkeelle, sillä olen terve ja työkykyinen, työni ei ole liian kuormit-tavaa ja työilmapiiri on hyvä, hän sanoo.

Nordman työskenteli aiemmin matkailualalla. Se oli niin hektistä ja stressaavaa, että tilanne voisi olla toisen-lainen, jos hän ei olisi opiskellut uutta ammattia lähes viisikymppisenä.

Reportaasi.

”Ammatteja katoaa ja syntyy.Sosiaaliturvan pitää olla yhtenäinen systeemi.”

Leikkaussalihoitaja Kaisa Kekin eläkeikä on tällä hetkellä 67 vuotta ja 5 kuukautta. Hän uskoo jaksavansa sinne asti töissä.

18 KEVA 3-15

JULKISEN SEKTORIN eläkeuudistuksen valmistelujen yhteydessä on sorvattu kun-tien, valtion ja kirkon eläkelait sekä Kelan henkilöstön eläkkeiden säädökset yhdeksi eläkelaiksi. Uusi julkisten alojen yhteinen eläkelaki tulee voimaan samaan aikaan elä-keuudistuksen kanssa vuoden 2017 alusta.

– Yhdistettävänä on 117 pykälää. Lisäksi voimaanpanolakiin kirjoitettiin kolmisen-kymmentä pykälää, hallitusneuvos Erik Strömberg sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo.

Vielä voimassaolevien lakien sisällöis-

sä on eroa lähinnä vain yksityiskohdissa, joten vaikka työ oli iso, se oli luonteeltaan teknistä. Sanamuodoissa oli kuitenkin pal-jon eroavaisuuksia, joten jokainen pykälä käytiin läpi ja kirjoitettiin uudestaan.

Kun eläkelakeja muutetaan, kaikki ennen muutosten voimaantuloa kartutetut eläkkeet jäävät voimaan, sillä niillä on perustuslain suoja. Ennen vuotta 1993 palvelukseen as-tuneilla on voinut olla parempia eläke-etuja kuin muilla. Siksi tarvittiin paljon aikarajoja, jotka kirjattiin erilliseen voimaanpanolakiin.

– Siirtymäkauden jälkeen, kun aikarajat

ovat menneet ohi, voimaanpanolakia ei enää tarvita. Varsinainen eläkelaki koskee kaikkia samalla tavalla.

Suuri osa julkisen sektorin eläkeuudis-tukseen liittyvästä valmistelusta on tehty Kevassa.

– Erityisesti Kevan lakiasianjohtaja Anne Perälehto-Virkkala, johtava asiantuntija Pertti Männistö sekä matemaatikko Antti Soininen ovat tehneet talven mittaan valtavan työmäärän. Heidän panoksensa on ollut valmistelutyössä erittäin tärkeä, Strömberg kiittää.

Julkisten alojen eläkelait yhdistetään

Reportaasi.

70-vuotiaita, jotka tekevät keikkaa. Se on siis ainakin mahdollista, jos vain pysyn terveenä.

Sairaanhoitajan työssä seistään, kävellään edestakai-sin ja nostellaan potilaita. Erityisen raskaita ovat päi-vystysvuorot.

– Niistä pääsee usein kotiin vasta puolen yön jälkeen. Myös kotona on oltava aamuun asti varalla niin, että työpaikalle ehtii puolessa tunnissa. On kuitenkin suh-teellisen harvinaista, että kotiin päästyä tarvitsisi läh-teä enää uudestaan töihin.

Kekki ei koe työtään henkisesti kuormittavaksi. – Lapset useimmiten paranevat hyvin ja ovat ihania

potilaita, jotka suhtautuvat sairauteensa hyvin.Eläkejärjestelmä ehtii todennäköisesti vielä muuttua,

ennen kuin Kaisa Kekki saavuttaa eläkeikänsä, joka on Eläketurvakeskuksen laskurin tämän hetkisen arvion mukaan 67 vuotta ja 5 kuukautta. Tulevaa työkykyä tai jaksamistakaan on vaikea arvioida realistisesti. Työn kuormittavuutta voi kuitenkin tarvittaessa vähentää.

– Vanhemmat kollegat eivät yleensä enää tee päivys-tysvuoroja. Itse jään pian äitiyslomalle ja töihin pa-lattuani haluaisin tehdä lyhyempää työaikaa, mikä on yleensä meillä onnistunutkin. On erittäin tärkeää, että työ joustaa elämäntilanteen mukaan.

Jos Kekki jatkaa nykyisessä työssään koko työuran-sa, hänellä voisi olla nykyisen järjestelmän mukaisesti mahdollisuus hakea 63-vuotiaana työuraeläkettä. Sitä voi hakea, jos on tehnyt siihen mennessä raskasta tai kuluttavaa työtä 38 vuotta. Oikeutta työuraeläkkeeseen ei kuitenkaan määrittele ammatti, vaan työn kuormit-tavuus, joka arvioidaan henkilökohtaisesti. Se voi olla fyysistä tai henkistä.

ELÄKEIKÄ ON UUDISTUKSESSA sidottu elinajanodot-teeseen. Tarkoituksena on pitää eläke- ja työssäoloajan suhde vuoden 2025 tasolla. Jos odotettavissa oleva eli-nikä pitenee, eläkeiän alarajaa nostetaan vuodesta 2030 lähtien vuosittain enintään kahdella kuukaudella.

Töölön seurakunnan nuorisotyönohjaaja Mikko Saa-ri, 46, ei tästä hetkahda. ETK:n eli Eläketurvakeskuk-

sen laskurin mukaan hänen arvioitu eläkeikänsä olisi 65 vuotta ja 9 kuukautta.

– Loppujen lopuksi aika pienistä ajanjaksoista tässä puhutaan. Ymmärrän hyvin, että eläkeikää pitää nos-taa, koska valtion talous on kuralla. Olisi tuulimyllyjä vastaan taistelua, jos rankkoja päätöksiä ei nyt tehtäisi. Siltä kannalta hyväksyn uudistuksen täysin.

Saarella on esikuvanaan useampia henkilöitä, jotka ovat tehneet kirkon nuorisotyötä eläkeikään asti. Hän uskoo jatkavansa työssään eläkeiän alaikärajan yli.

– Minulla oli ikäkriisi jo kolmikymppisenä, vuon-na 2000, kun tulin töihin Töölön seurakuntaan. Olin aiemmin työskennellyt Helsingin NMKY:ssä, jossa olin aloittaessani ollut vain vähän nuoria vanhempi luottokaveri. Yhtäkkiä nuoret suhtautuivatkin minuun kuin aikuiseen. Nythän tässä käydään jo viittäkym-mentä, ja äijäytyminen näkyy paitsi ohimoilla, myös sielussa. Mutta ei täällä tarvitsekaan olla epätoivoisen nuorekas.

Saari vastaa seurakunnan rippikoulun jälkeisestä nuorisotyöstä. Hän pitää muun muassa nuorten iltoja kolmena iltana viikossa ja organisoi Pop-messuja. Per-jantaisin hän on vetänyt nuorten yökahvilaa jo 15 vuo-den ajan.

– Monet kaverit ihmettelevät, miten jaksan vuodesta toiseen viettää perjantai-illat nuorten kanssa, mutta mi-nulle tämä työ sopii. Valitsisin saman ammatin uudes-taan, jos olisin nyt parikymppinen.

Nuorisotyönohjaajalla ei ole määriteltyä työaikaa. – Tämä on enemmän elämäntapa kuin työ. Uskon, että

teen elämäni loppuun asti sekä kirkollista nuorisotyötä että toimittajan työtä, jota olen aina tehnyt ohessa free-lance-pohjalta. Niiden keskinäinen suhde voi vaihdella, mutta uskon jatkavani molempia jossain määrin myös eläkkeellä.

Eläkkeen riittävyyteen Saari suhtautuu luottavaises-ti, vaikka palkkioina maksetuista freelance-töistä ei ole eläkettä karttunutkaan.

– Luotan siihen, ettei tässä maassa kukaan nälkään kuole.

3-15 KEVA 19

Reportaasi.

KIRJASTOSIHTEERI LEENA NORDMAN on huolissaan toi-meentulostaan eläkkeellä.

– Olen aina työskennellyt melko pienipalkkaisilla aloilla, joten eläke ei tule olemaan kaksinen. Olin ajatel-lut, että superkarttuma auttaisi, mutta nyt en ehdikään kartuttaa sitä kuin puoli vuotta.

Jatkossa eläkettä karttuu 1,5 prosenttia palkasta, pait-si 53 vuotta täyttäneille karttuu 1,7 prosenttia vuoden 2025 loppuun asti.

ELÄKEUUDISTUKSEN TAVOITTEENA on pidentää työuria, jotta eläkkeet tulisivat jatkossakin maksetuiksi työtätekevien rahoilla. Koska eliniän odote kasvaa ja työelämään tulevat ikäluokat pienenevät, yhtälö ei ole mahdollinen, ellei eläkkeelle siirtymistä myöhennetä.

– Silloin liian pienen ihmismäärän pitäisi maksaa liian monen eläkkeitä, hallitusneuvos Erik Strönberg sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.

Eliniän pidentyminen on tuonut ihmisille lisää terveitä ja hyväkuntoisia vuosia. Samaan aikaan työ on muuttunut fyysisesti vähemmän kuormit-tavaksi kuin ennen. Ei siis ole myöskään tarkoituksenmukaista, että täysin työkykyiset ihmiset viettäisivät eläkkeellä vuosikymmeniä. Työkyvyttö-myyseläke säilyy uudistuksessa ennallaan.

Tavoitteena työurien pidentäminen

Nykyinen 4,5 prosentin superkarttuma poistuu kai-kilta heti lain tullessa voimaan 1.1.2017. Sen tilalle tulee lykkäyskorotus. Jos työskentelyä jatkaa oman ikäluok-kansa vanhuuseläkkeen alarajan jälkeen, karttunutta eläkettä korotetaan 0,4 prosenttia jokaista työskente-lykuukautta kohti. Jos henkilökohtainen eläkeikä on korkeampi kuin yleinen vanhuuseläkeikä, korotus las-ketaan yleisestä eläkeiästä lähtien.

Lykkäyskorotus sinänsä ei vaikuta Nordmanin pää-tökseen jatkaa töissä yleisen eläkeiän jälkeen, mutta palkalla on vaikutusta haluun jatkaa. Hän on kuitenkin kiinnostunut myös osa-aikaeläkkeen mahdollisuudesta.

Osa-aikaeläke poistuu eläkeuudistuksen myötä. Nordman voisi kuitenkin vielä halutessaan jäädä osa-ai-kaeläkkeelle vanhoin säännöin ennen vuotta 2017.

– Meille Kevaan on tullut paljon kyselyjä siitä, säilyy-kö osa-aikaeläkkeen mahdollisuus siihen oikeutetuilla ja jatkuuko osa-aikaeläke uudistuksen jälkeen, syksyllä itsekin eläkkeelle jäävä lakiasiainjohtaja Anne Peräleh-to-Virkkala kertoo. Hänellä on myös vastaus:

– Osa-aikaeläke jatkuu, jos sille jää vanhoin säännöin, mutta jos se keskeytyy vuonna 2017 tai myöhemmin yli kuudeksi kuukaudeksi, sitä ei voi enää saada takaisin.

Osa-aikaeläkkeen tilalle tulee osittainen varhennettu vanhuuseläke, jolle voi jäädä aikaisintaan 61-vuotiaana. Osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä voi nostaa

Nuorisotyönohjaaja Mikko Saari hyväksyy eläkeiän noston. Hänen mielestään kyse on aika pienistä ajanjaksoista.

20 KEVA 3-15

Reportaasi.

joko 25 tai 50 prosenttia eläkkeen alkamiseen mennes-sä kertyneestä eläkkeestä. Siihen tehdään 0,4 prosentin varhennusvähennys jokaiselta kuukaudelta, jolta eläk-keen alkamisaikaa varhennetaan omasta alimmasta vanhuuseläkeiästä. Varhennusvähennys jää pysyväksi myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Eläkkeen loppu-osan saa täysimääräisenä vanhuuseläkeiän ylityttyä.

– Sana varhennettu on tässä hieman harhaanjohtava, sillä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi jäädä myös vanhuuseläkeiässä tai sen jälkeen, jolloin varhennusvähennystä ei tietenkään tehdä. Päinvastoin, jos jää osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle vas-ta oman ikäluokkansa vanhuuseläkeiän täyttämisen jäl-keen, myös ensimmäisenä nostettavaan eläkkeen osaan tehdään lykkäyskorotus. Jäljelle jäävään osaan tehdään lykkäyskorotus sitten, kun henkilö jää kokonaan van-huuseläkkeelle, Perälehto-Virkkala selittää.

OSITTAINEN VARHENNETTU vanhuuseläke on osa-ai-kaeläkettä joustavampi, sillä se ei sisällä mitään tulora-joja tai työssäkäyntivelvoitetta.

– Tämä helpottaa eläkkeensaajan elämää ja karsii by-rokratiaa. Osa-aikaeläkkeen ansionseuranta pyörii koko ajan, ja eläkkeiden takaisinperintä on ollut aikamoinen rumba, kun tulorajat ovat ylittyneet. Uudessa järjestel-mässä eläkkeensaaja voi huoletta tehdä ruuhka-aikoina

ylitöitä ja pitää vaikka pidempiä vapaita välillä, Peräleh-to-Virkkala kertoo.

Nordman pitää joustavuutta iloisena uutisena. – Tekisin mielelläni jossain vaiheessa esimerkiksi ne-

lipäiväistä työviikkoa, mutta osa-aikaeläkkeen puitteis-sa se ei ole mahdollista. Uusi systeemi saattaisikin siis olla houkuttelevampi.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke ei sisällä tulorajoja tai työssäkäyntivelvoittteita.

• v. 1954 ja sitä ennen syntyneellä 63 vuotta• v. 1955 syntyneellä 63 v 3 kk• v. 1956 syntyneellä 63 v 6 kk• v. 1957 syntyneellä 63 v 9 kk• v. 1958 syntyneellä 64 v• v. 1959 syntyneellä 64 v 3 kk• v. 1960 syntyneellä 64 v 6 kk• v. 1961 syntyneellä 64 v 9 kk• v. 1962–1964 syntyneellä 65 v

Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneen työntekijän alin vanhuus-eläkeikä sopeutetaan eliniän muutokseen ja ikä vahvistetaan vuonna, jona työntekijä täyttää 62 vuotta.

Työttömän oikeus jäädä eläkkeelle 62-vuotiaana säilyy vuoteen 2020.

Vanhuuseläkkeen alaikäraja

3-15 KEVA 21

Talous.

Tietojärjestelmät ajan tasalle

It-johtaja Paula Sivunen arvioi Kevan tietojärjestelmien muutostöiden

maksavan vajaat 1,5 miljoonaa euroa.

V uonna 2017 voimaan astuva eläkeuu-distus on monimutkainen kokonai-suus, joka vaatii monia tietojärjestel-mien muutoksia.

Työeläkejärjestelmän tietojärjestelmämuutosten kus-tannuksiksi on arvioitu yhteensä noin 20 miljoonaa eu-roa. Summa koskee koko työeläkealaa ja kohdistuu suu-rimmaksi osaksi Arek Oy:n ylläpitämiin järjestelmiin. Pienempi osa on työeläkeyhtiöiden omia kustannuksia. Arvio on alustava, tällä hetkellä tiedossa olevien muutos-ten mukaan laskettu ja täsmentyy sitten, kun hallituksen esitys eduskunnalle eläkelainsäädännön muuttamisesta hyväksytään lopullisesti ja tietojärjestelmien muutosten määrittelyt valmistuvat.

KEVAN OSUUS TIETOJÄRJESTELMÄMUUTOKSISTA mak-saa noin 1,2 –1,5 miljoonaa euroa. Omaa sisäistä henkilö-työtä työeläkemuutosten takia on arviolta noin 1 100–1 300 henkilötyöpäivää. It-töissä Kevassa työskentelee noin 50 henkilöä. Tietojärjestelmiin pohjautuu eläkeyh-tiöiden toiminnasta merkittävä osa.

– Työmäärä on kohtalaisen suuri. Se jakaantuu työ-eläkealan yhteisiin tietojärjestelmiin, joita ylläpitää Arek Oy, ja Kevan omien tietojärjestelmienmuutostöi-hin, täsmentää Kevan it-johtaja Paula Sivunen.

Työeläkeala on keskittänyt yhteisiä tietojärjestelmiä yhteiseen ylläpitoon, mistä saadaan kustannushyötyä koko alalle.

Esimerkiksi eläkkeiden laskentaan liittyvät muutok-set voidaan tehdä koko alalle yhteisesti yhteisiin tieto-järjestelmiin. Arek on toiminut kymmenkunta vuotta.

– Kevassa ylläpidettäviä ja kehitettäviä tietojärjestel-miä ovat muun muassa eläkkeiden käsittelyyn, maksa-tukseen ja rahoitukseen liittyvät tietojärjestelmät sekä henkilöasiakkaan ja työnantajien verkkopalvelut, Paula Sivunen sanoo.

TYÖELÄKEUUDISTUKSESSA TULEE kokonaan uusi eläke-laji: osittainen vanhuuseläke.

– Tällaista eläkemuotoa ei ole aiemmin ollut, ja se ai-heuttaa isoimman työn eläkeuudistusta rakennettaessa. Uuden eläkemuodon käsittely ja laskenta on rakennet-tava tietojärjestelmiin alusta saakka. Tietojärjestelmien kannalta monimutkaisuutta lisää se, että eläkeuudis-tuksessa on aina siirtymäsäännöksiä, eli se vaikuttaa eri ikäluokkiin eri tavalla. Vanhaa järjestelmää on edelleen ylläpidettävä, kun tietyt ikäluokat ovat vanhan lainsää-dännön piirissä ja rinnalle tulevat uudet ominaisuudet.

– Tämä tuo tietojärjestelmiinkin monimutkaisia muu-toksia. Siirtymäajat ovat aina eläkemuutoksille tyypilli-siä, eivätkä muutokset milloinkaan koske kaikkia vakuu-tettuja samalla tavalla yhtä aikaa, Sivunen huomauttaa.

Tietojärjestelmäuudistus toteutetaan kahdessa vai-heessa. Ensimmäisessä vaiheessa, syksyyn 2016 men-nessä tehdään valmiiksi arviolaskentapalvelut, koska ihmiset haluavat arvioida lain uudenlaisia vaikutuksia ennen lain voimaantuloa – eli laskea omaa eläketur-vaansa.

Varsinaiset eläkkeelle hakemisen ja rahoituksen pal-velut saadaan valmiiksi lain voimaantuloon eli 1.1.2017 mennessä.

– Pyrimme satsaamaan asiakaspalveluun, koska elä-keuudistus kiinnostaa ihmisiä ja he voivat meidän verk-kopalvelumme kautta arvioida uuden lain mukaista elä-keturvaansa.

Toteutusaikataulua it-johtaja Sivunen pitää tiukkana. Muutoksia voi vielä tulla, vaikka työt ovat jo alkaneet. Muutokset järjestelmissä on aina myös testattava huo-lellisesti.

– Tietojärjestelmien määrittely ja testaus vaatii hy-vää asiantuntijuutta eläketurvasta ja tietojärjestelmistä. Asiantuntijaresurssit ovat tässä tiukassa aikataulussa keskeisessä roolissa, Sivunen tähdentää.

keva.

TEKSTI HELINÄ HIRVIKORPI / KUVA CARL BERGMAN

22 KEVA 3-15

keva.

Työeläkeala on keskittänyt yhteisiä tietojärjestelmiä yhteiseen ylläpitoon.

AREK RAKENNUTTAA ja ylläpitää työeläkevakuutta-misessa tarvittavia tietojärjestelmiä ja tarjoaa työelä-kealan yhteisessä käytössä olevien tietojärjestelmien kautta tuotettavia järjestelmäpalveluita. Palveluita ovat esimerkiksi ansioiden rekisteröinti, eläkkeen las-kenta ja työeläkeote.

– Arek huolehtii siitä, että alan yhteiset järjestel-mäpalvelut pysyvät ajan tasalla ja käytettävyys olisi mahdollisimman helppoa ja turvallista. Huolehdimme Arekissa järjestelmien ylläpidosta ja kehityksestä. Viime vuosien aikana olemme toteuttaneet monia järjestelmämuutoksia työeläkealan yhteisiin tietojär-jestelmiin. Viimeisin merkittävä hanke oli järjestelmä-muutos, jolla yhdenmukaistettiin julkisten eläkelakien mukaisten työansioiden rekisteröinti. Parhaillaan on menossa sotilaseläkkeiden laskennan uudistus, kertoo Arekin toimitusjohtaja Matti Ylilammi.

Työeläkeuudistus työllistää areklaisia päivittäin, sillä yhteisiin järjestelmäpalveluihin on päivitettävä uuden 2017 voimaan tulevan eläkelainsäädännön tuomat uudistukset. Uudistukset tehdään tiiviissä yhteistyössä Arekin asiakkaiden eli työeläkevakuuttajien kanssa. Työ kulkee Arekissa nimellä Laki2017-hanke.

– Tämä on ensimmäinen iso lakiuudistus aikana, jol-loin kaikki työeläkealan yhteisessä käytössä olevat tie-tojärjestelmät ovat Arekin hoidossa, Ylilammi sanoo.

Laki2017-hankkeella on vuonna 2016 kolme käyt-töönottoa. Huhtikuun käyttöönotossa toteutetaan muutoksia vain eläkkeen laskentaan. Marraskuussa Arek vie tuotantoon muutokset ansioiden rekiste-röintiin. Pääkäyttöönotossa 31.12.2016 tehdään loput laskennan ja tietojen rekisteröinnin muutokset.

Arek hoitaa työeläkealan yhteisiä tietojärjestelmiä

It-johtaja Paula Sivunen on ollut tässä toimessa vuoden verran, mutta kehittänyt Kevassa tietojärjestelmiä jo toistakymmentä vuotta.

3-15 KEVA 23

E nsin Sami Sipilästä piti tulla historianopet-taja, sitten pankkimies. Hän valmistui vuoden välein filosofian maisteriksi ja kauppatieteiden maisteriksi ja kokeili mo-

lempia ammatteja, mutta päätyi tekemään uraa kunta-sektorin taloushallinnossa.

Ensimmäinen alan pesti oli Joutsassa terveydenhuol-lon kuntayhtymän talouspäällikkönä.

– Tuntuihan se isolta haasteelta vastavalmistuneelle ekonomille pyörittää 10 miljoonan euron budjettia, Si-pilä muistelee.

Muutama vuosi myöhemmin hän hallinnoi 100 mil-joonan euron budjettia Siilinjärven terveydenhuollon kuntayhtymän talousjohtajana, ja työssään hän pääsi aikamoiseen mankeliin: valmistelemaan kuntayhtymän purkua sekä rakentamaan uutta sosiaali- ja terveyden-huollon liikelaitosta.

NYT 37-VUOTIAANA SAMI SIPILÄ on työskennellyt nel-jä vuotta Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän talousjohtajana. Budjetti on kasvanut 400 miljoonaan euroon ja työkavereiden määrä 4 000:een.

– Muistelen välillä sitä ihanuutta ja kurjuutta pie-nemmissä kunnissa, kun talousjohtajan nimike kattoi parhaimmillaan henkilöstöjohtajan ja isännöitsijän hommia sekä ravintohuollon ja logistiikkapalvelujen esimiehen tehtäviä. Välillä suunniteltiin terveyskes-kuksen peruskorjausta. Työnkuvan monipuolisuus on tehnyt tehtävistä mielenkiintoisia, Sipilä kertoo.

Nykyisessä työssä ison organisaation talousjohtajana työ on puhtaasti taloustoimintojen johtamista.

– Julkisissa organisaatioissa liikutellaan miljardeja euroja veronmaksajien rahoja. Itse haluan olla edesaut-tamassa, että niitä minunkin veroeurojani käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi.

Kuntayhtymän hallinnon työtilat sijaitsevat samalla kampuksella keskussairaalan kanssa. Vielä vuosi sitten Sipilän työhuone oli kirjaimellisesti sairaalassa, potilas-osastojen yhteydessä.

– On hienoa olla toiminnan ytimessä, koska täällä näen sekä kuulen potilaiden tarinoita ja saan valtavasti tietoa ihmisten hoitamisesta ja sosiaalisista ongelmista. Ei tätä työtä voi tehdä, jollei inhimillinen elämä kiinnos-ta tai sitä ei ymmärrä.

Sipilän mukaan sairaalan läheisyys tekee konkreet-tisella tavalla näkyväksi, miksi taloushallinnon työ on tärkeää. Kuntayhtymän taloushallinnossa pääsee vai-kuttamaan kaikkien suomalaisten arjessa näkyvien pal-veluiden toimivuuteen ja kustannuksiin.

KUNTASEKTORILLA TYÖSKENTELEVÄ ekonomi on har-vinainen ilmestys. Kauppatieteilijöitä on Suomessa kym-meniä tuhansia, mutta kuntasektorilta on vain joitakin satoja kauppatieteen maistereita muissa kuin opetusteh-tävissä. Monesti taustalla on ennakkoluuloja tai vanhen-tuneita käsityksiä esimerkiksi päätöksenteon hitaudesta, huonosta johtamisesta tai alhaisesta palkkatasosta.

– Yksityisen ja julkisen sektorin väliset palkkaerot ovat kaventuneet viiteen prosenttiin, ja palkat ovat yhä useammin neuvoteltavissa myös kuntasektorilla, Sipilä huomauttaa.

Hän toivoo näkevänsä enemmän ekonomikollegoja kunta-alan töissä, sillä osaajille on kysyntää.

– Ekonomikoulutus on erinomainen peruskoulutus, joka antaa valmiudet johtamis- ja kehittämistyöhön. Eko-nomeille voi löytyä töitä hankinta-, markkinointi-, vies-tintä-, talous- ja laskentapuolelta. Lisäksi kunnissa tarvi-taan järeää johtamisosaamista, jota voi löytyä esimerkiksi henkilöstöhallintoon orientoituneilta ekonomeilta.

Tällä hetkellä parhaat työpaikat menevät muiden alo-jen ammattilaisille, kuten tradenomeille ja hallintotie-teilijöille.

Myös kuntasektorin pitäisi Sipilän mielestä aktivoi-tua karistamaan ennakkoluuloja, mutta kaupunkien ja kuntien edustajia näkee hyvin harvoin esimerkiksi yli-opistoissa tai kauppakorkeakouluissa markkinoimas-sa itseään. Samoin hän toivoisi, että myös yliopistojen opetus ohjelmissa huomioitaisiin paremmin julkisen puolen ominaispiirteet.

– Eikö se kuulu korkeakoulujen ja ekonomien yhteis-kuntavastuuseen, että kuntasektorin töissä ja johtotehtä-vissä olisi mahdollisimman paljon fiksuja ja koulutettuja kavereita? Emmekö me kaikki toivo kustannustehokkai-ta palveluja ja mahdollisimman pieniä veroja?

Talousjohtaja Sipilä viihtyy erinomaisesti kuntayhty-män palveluksessa. Hän arvostaa joustavuutta ja inhimil-lisyyttä, joiden ansioista hän, 2- ja 4-vuotiaiden tyttöjen isä, on voinut pitää lähes maksimimäärän perhevapaita.

Inhimillistä taloudenpitoa

TEKSTI VIRPI MELLER / KUVA CARL BERGMAN

Elämää arjessa.

Ekonomit voisivat hakea rohkeammin kuntiin töihin, ehdottaa Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän talousjohtaja Sami Sipilä.

24 KEVA 3-15

Talousjohtaja Sami Sipilän vapaa-aika kuluu melko tarkasti perheen touhuissa tai liikunnan parissa. Työ on hyvin sosiaalista, joten tuntuu hyvältä päästä välillä aivan yksin juoksemaan, uimaan tai hiihtämään.

Elämää arjessa.

”Emmekö me kaikki toivo mahdollisimman pieniä veroja?”

3-15 KEVA 25

KU

VIT

US

LO

TT

A N

IEM

INE

N

BIL

D C

AR

L B

ER

GM

AN

Kommuunisti.

KOMMUUNISTI on innovatiivinen taustavaikuttaja, joka ei kumartele kuvia. Hän tuntee julkisen puolen työeläkejärjestelmän kuin omat taskunsa ja kokee velvollisuudekseen kyseenalaistaa.

ÄKKISELTÄÄN TUNTUISI mukavalta ajatukselta, että elä-kettä karttuisi vuodessa itsekseen kaksi kuukautta lisää, oma eläkemaksu olisi mitätön ja eläkkeelle pääsisi var-hain.

Niin Kreikassa on tähän asti ollut – miellyttävän il-maston, raikkaan Retsinan ja maukkaan Feta-juuston lisäksi.

Kreikkalaisia ei kuitenkaan käy kadehtiminen, sillä nyt ovat kivat eläke-edut eilispäivää, eläkeikä karannut kauas ja eläkeleikkuri viuhuu kuin Zorbaksen tahtiin konsanaan. Kreikassa puhutaan eläketragediasta.

Yhtään väheksymättä kreikkalaisten hätää kannat-taa hetki miettiä, mitä kaikkea tragedia pitää sisällään. Yksilötasolla kyse voi olla aidosti murhenäytelmästä, mutta yhteiskunnalle Kreikan eläkejärjestelmän uudis-taminen on aidosti satyyrinäytelmä, siis mahdollisesti hieman hävytönkin matkan varrella, mutta siinä on on-nellinen loppu.

MONI NÄLKÄINEN JA KODITON kreikkalainen ei todel-lakaan koe uudistusten tulosta onnellisena. Tragediaa

tässä lienee lähinnä se, millainen eläkejärjestelmä Kreikassa on tä-hän asti ollut. Käytetään muoti- ilmaisua: taloudellisesti kestämä-tön.

Itse asiassa Kreikassa on nyt uudistettu eläkejärjestelmä suu-rin piirtein samanlaiseksi kuin Suomessa on vuoden 2017 eläke-uudistuksen jälkeen jälkeen. Ky-seessä on siis järkiratkaisu, logos! Traagiseksi koko näytelmän te-

kee se, että uudistuksia ei tehty ajoissa ja vähä vähältä eläkejärjestelmää muokaten ympäristön muutosten mu-kana. Kertarysäys sattuu.

Myös Suomessa ja varsinkin kunnissa monia sattuu eläkeuudistuksen vuoksi. Jotkut ammatilliset eläkeiät kun ovat olleet matalia niin pitkään, että niiden yhtäk-kinen korotus tuntuu lähes kreikkalaiselta toiminnalta. Kuitenkin eläkeikien nostaminen on väistämätöntä. Se mikä ei seuraa perässä, on tunne, emootio.

Aivan kaikista ei niin ikään tunnu kivalta, että julki-sen puolen eläkkeet ovat joutuneet samaan talutusnuo-raan yksityisen puolen eläkkeiden kanssa. Tätäkin kehi-tystä voi mielestäni silti kutsua loogiseksi.

VIELÄ ON KÄSITTELEMÄTTÄ yksi kreikkalaisen näy-telmän muoto, ja se on komedia. Antiikin Kreikan ajan huvi näytelmissä hauskuutettiin yleisöä pilkkaamal-

la poliitikkoja tai muita tunnettuja henkilöitä. Tässä mielessä suomalaisen eläkeuudistuksen neuvottelijat täyttivät komedian ehdot, sillä pitkään jatkuneista neu-votteluista tehtiin pilakuvia ja eläkeuudistuksen val-misteluista saatiin sisältöä jopa television viihdeohjel-miin. Se on sentään jo saavutus!

Pilkattiinko poliitikkoja? No, sellaisiakin ääniä kuu-lui, että poliitikot pidetään kepin matkan päässä varsi-naisista eläkeneuvotteluista. Väitän päinvastoin, että parlamentaarinen valtiovalta oli tällä kertaa lähempänä näyttämöä, orkhestraa, kuin aikaisimpien eläkeuudis-tusten aikana.

Hyvin käsikirjoitettu ja sopivalla retoriikalla siivitetty draama saatiin siistiin lopputulemaan. Kaikki estradilla vaikuttaneet ja lopulta katsojatkin tiesivät, että eläke-uudistus pitää tehdä. Se on nyt toteutuksen vaiheessa. Toivokaamme sille satyyrinäytelmän tavoin onnellista loppua.

Anna Kommuunistille palautetta: kommuunisti@keva.fi

Kreikkalainen eläketragedia

Eläkeiän yhtäkkinen korotus tuntuu lähes kreikkalaiselta toiminnalta.

26 KEVA 3-15

Keva på svenska28 Ledaren28 I Idensalmi används ett nytt program för

planering av pensioneringen.29 Kommunminister Anu Vehviläinen gläder sig

över kommunernas nya handlingsfrihet. 30 Pensionsreformen förlänger yrkeskarriärerna

för att pensionerna också framöver ska kunna betalas med arbetstagarnas pengar.

31 Pensionsreformen kräver betydande ändringar i Kevas datasystem.

BIL

D C

AR

L B

ER

GM

AN

3-15 KEVA 27

Stort gap mellan festtal och verklighet

Kalkyler och undersökningar be-kräftar att yrkeskarriärerna mås-te förlängas och ett sätt är att höja

åldersgränsen för den lagstadgade ålders-pensionen. Efter reformen 2017 kommer åldersgränsen att höjas stegvis. Så vitt jag kan minnas har ingen under den senaste ti-den motsatt sig höjningen, vare sig i festtal eller i övriga sammanhang.

På arbetsplatserna är diskussionen en helt annan. Då trycket på effektivisering och sparåtgärderna leder till personal-minskningar verkar det bästa och enklaste sättet oftast vara att de äldsta arbetstagar-na får gå i pension. Hittills har kommunala och statliga arbetsplatser verkat tryggare än jobben i den privata sektorn men enligt Kevas undersökning försvagas också den-na uppfattning så småningom.

Vid samarbetsförhandlingar känner sig såväl sextioåringar som lite yngre arbets-tagare sig osäkra. Under depressionen på 1990-talet ökade antalet ansökningar om

invalidpension markant men sjönk senare i och med uppsvinget i ekonomin. Kommer arbetsgivarna nu i mitten av 2010-talet igen att föreslå invalidpension eller olika typer av pensionsarrangemang för de äld-re arbetstagarna? Kommer vi åter att se ett rekordantal ansökningar?

Å andra sidan får de som närmar sig 60-årsåldern svara på arbetskamrater-nas frågor: Vill du inte ha mer tid för dina barnbarn? Har du inte redan återbetalat dina bostadslån? Det kräver minst sagt en gnutta envishet att i den här situationen ännu jobba ett par år till i en allt effektiva-re organisation.

Pensionen lockar och många uppskattar verkligen denna allmänt accepterade fri-het: pensionen känns som ett tack för det arbete man gjort. Blir man däremot arbets-lös kan det betyda att man som individ ute-sluts från arbetet, arbetsmarknaden och det sociala nätverket.

Det är svårt att förlänga yrkeskarriä-

rerna och öka uppskattningen för de äldre arbetstagarna och motivera dem att arbeta längre om det inte finns arbete. Innehållet i festtalen och vardagen har inte motsvarat varandra på många år, och det finns inga enkla lösningar på situationen. Jag befarar att detta sänker trovärdigheten i de änd-ringar som görs i pensionssystemet och att de därför blir svåra att godkänna.

Inställningen till äldre arbetstagare ändras långsamt, och helt konkret går det ännu långsammare att få arbetsgivarna att sysselsätta äldre arbetstagare. Jag hoppas att gapet mellan festtalen och verkligheten blir lite mindre när den finländska ekono-min äntligen börjar återhämta sig.

Jouni KempasChefredaktör

LEDAREN

När arbetstagaren börjar närma sig slutet av yrkeskarriären är det viktigt att arbetsgivaren vet hur

arbetstagaren mår och har en uppfattning om arbetsförmågan och den ungefärliga tidpunkten för pensioneringen.

– Vi vill i första hand garantera arbets-tagarens ork i arbetet när yrkeskarriären går mot sitt slut. När vi känner till arbets-tagarens situation kan vi bistå med rätt typ av stöd vid behov, konstaterar Idensalmi stads personalchef Sinikka Laatikainen.

Uppgifterna hjälper också vid personal-planering. Rekryteringen och inskolning-en kan inledas i tid om pensioneringen har diskuterats.

– Det är framför allt viktigt med tanke på dem som blir kvar på arbetsplatsen att

de inte behöver arbeta länge med underbe-manning, fortsätter Laatikainen.

I Idensalmi har man tagit fram anvis-ningar som chefen kan använda som verk-tyg vid diskussioner med personer som är nära pensionsåldern. Anvisningarna om-fattar bland annat frågor som gäller slutet av karriären. Anvisningarna används i ut-vecklingssamtal på samma sätt på alla or-ganisationsnivåer varje år efter att arbets-tagaren fyllt 60 år.

Elli Kettunen har fyllt 60 år i år och i maj hade hon sitt första utvecklingssamtal med chefen enligt den nya modellen.

– Vi gick igenom alla frågor ganska fort eftersom det inte hade gått så lång tid se-dan det föregående samtalet. Vi anteckna-de min och min enhets aktuella situation,

berättar Kettunen. Hon har för avsikt att fortsätta arbeta ännu tre år.

Kettunen är daghemsföreståndare och chef också själv, och hon anser att anvis-ningarna behövs.

– Anvisningen omfattar alla olika sätt som kan användas för att främja ork i arbe-tet. Det här är ett fysiskt tungt arbete. Det är viktigt att veta hur arbetstagarna kan stödas för att de ska kunna arbeta fram till pensionsåldern eller åtminstone så länge som möjligt.

– Flexibilitet i arbetstiden är en möjlig-het. De som närmar sig pensionsåldern får också oftare passa barnen vid middags-vilan. Då kan de vila fötterna och slipper bullret, berättar Kettunen. TEXT SARI ALHAVA

Keva på svenska.

Äntligen i fred!Pensioneringen är en personlig sak för många och chefens frågor kan kännas pinsamma. I Idensalmi utvecklades med tanke på detta ett verktyg som cheferna kan använda vid utvecklingssamtalen.

28 KEVA 3-15

Den nya regeringen har sin strategi klar, och nu preciseras och verk-ställs regeringsprogrammet. Kom-

mun- och reformminister Anu Vehviläi-nen ser positivt på att kommunerna får större handlingsfrihet.

– Kommunerna känner själva bäst till sin situation. Den operativa miljön är inte likadan i alla kommuner och ofta går det inte heller att tillämpa samma handlings-sätt. Jyrki Katainens regering beslöt att en miljard euro ska användas för att lätta kommunernas uppgifter och skyldigheter. Konsensus råder också om att kommuner-na ska ges större handlingsfrihet, säger mi-nister Vehviläinen.

Under kommunminister Henna Virkku-nens period beräknades kommunerna ha 535 uppgifter och närmare tusen skyldig-heter. Under de senaste åren har antalet uppgifter ökat ytterligare.

– Enligt det nya regeringsprogrammet kommer antalet uppgifter och skyldigheter inte att öka.

KOMMUNERNA FÅR FRIARE händer att ord-na sina tjänster och tillämpa bestämmel-serna.

– Man bör dock vara noga med att inte tillämpa hur som helst. Servicen måste ordnas så att människornas jämlikhet iakt-tas. Handlingsfriheten kan till exempel be-tyda att man inte har några exakta bestäm-melser om gruppstorlekar, det vill säga antalet elever per klass eller antalet barn i dagisgrupper, eller om dimensionering av personal. Spelrum behövs eftersom också gruppens sammansättning är av betydelse, säger Vehviläinen.

Hon anser att kommunerna också kan samarbeta för att tillsammans ta fram kre-ativa lösningar. Knappast någon kommun vill till exempel stänga sitt bibliotek som är en av de viktigaste kulturtjänsterna, men materialet kunde vara gemensamt för flera kommuner.

– Jag anser att det är viktigt att kommu-nerna också själva skapar egna modeller, är innovativa och provar på nya verksamhets-sätt. Till exempel färdtjänsterna kan kost-nadsmässigt ordnas effektivare i fråga om FPA:s, social- och hälsovårdssektorns och utbildningssektorns transporter.

Mer frihet till kommunernaKommunminister Anu Vehviläinen utlyser nytänk bland kommunbeslutsfattarna: kanske kommunen framöver är en aktör som främjar livskraft i stället för en producent av grundläggande service.

Keva på svenska.

DEN FRIARE STYRNINGEN i enlighet med regeringsprogrammet innebär enligt Ve-hviläinen inte att man helt struntar i be-stämmelserna. I stället för strikt reglering är det viktigast att se på resultaten och på hurdana tjänster som erbjuds och inte främst tänka på hur kommunen har ordnat den jämlika servicen för sina invånare.

Det kommunala självstyret är betydan-de. Vehviläinen ser det som mycket viktigt och anser att det måste respekteras. Till exempel kommunsammanslagningar ska inte vara obligatoriska utan de ska grunda sig på frivillighet.

– Kommunerna står inför nya tider: de-ras roller och uppgifter kommer att ändras när social- och hälsovårdstjänsterna ord-nas i större enheter. Nu gör man klokt i att fundera på kommunernas roll i framtiden, då de inte längre är grundservicekommu-ner. Kommunerna är kanske på 2020- och

2030-talet mer som organisationer som sörjer för livskraften i regionen och som ser till att kommunen är attraktiv ur näringsli-vets och företagens synvinkel. Kommuner-na ordnar också kultur- och fritidstjänster, visionerar minister Anu Vehviläinen.

– Jag utmanar kommuninvånarna och beslutsfattarna att fundera på det här! Hemorten är en viktig identitetsfråga för människor. Den egna ortens identitet be-höver inte försvinna trots att uppgifterna och kommungränserna ändras. Själv är jag hemma från det nuvarande Joensuu. Där har flera kommunsammanslagningar ägt rum under de senaste åren. De som är hem-ma från Kiihtelysvaara är till sin identitet fortfarande Kiihtelysvaarabor. Där har man inrättat ett sockenråd som stöder in-vånarnas lokala identitet och uppmuntrar till initiativ för att utveckla hembygden. TEXT HELINÄ HIRVIKORPI / BILD CARL BERGMAN

3-15 KEVA 29

B ibliotekssekreterare Leena Nord-man, 62, har följt noga med pen-sionsreformen i den offentliga

sektorn. Det finns en hel del att tänka på när pensionsåldern närmar sig och hon är självfallet intresserad av hur reformen in-verkar på hennes eget liv.

Pensionsreformen inom den offentliga sektorn är i linje med pensionsavtalet inom den privata sektorn, och pensionsåldern kommer att stiga stegvis. Nu är den ne-dre åldersgränsen för ålderspension 63 år. Bestämningen av pensionsåldern ändras för personer födda 1955 och senare, vilket betyder att Nordmans pensionsålder inte kommer att ändras.

– Pensionsåldern är i motsats till intjäna-de pensioner ingen förvärvad rättighet för-rän den uppnås. Människorna måste ändå

kunna förbereda sig i tid när det är fråga om så här stora saker, säger regeringsrådet Erik Strömberg på social- och hälsovård-sministeriet.

Lagförslaget behandlas i riksdagen på hösten och lagen är avsedd att träda i kraft från ingången av 2017.

– De som är födda 1955 fyller 63 år 2018, och deras pensionsålder är 63 år 3 måna-der. De som är födda 1956 har ett år mer på sig att förbereda sig och deras pensionsål-der stiger med sex månader, säger Ström-berg om logiken i reformen.

Pensionsåldern höjs alltså alltid med tre månader per årsklass tills pensionsåldern är 65 år. Personer födda 1962 är den första årsklassen vars pensionsålder är 65 år.

Många som arbetar inom den offentliga sektorn har emellertid en pensionsålder

på cirka 65 år redan nu. Omkring 100 000 anställda som är födda före 1960 och som har arbetat länge i den offentliga sektorn har ännu en personlig pensionsålder. Till exempel Erik Strömbergs personliga pen-sionsålder är 64 år 4 månader. Dessa per-sonliga pensionsåldrar som är högre än den allmänna åldersgränsen ändras inte.

Leena Nordman har arbetat i statlig tjänst på Helsingfors universitets bibliotek sedan 2002 och hennes pensionsålder har på pensionsutdragen varit exakt 65 år. Det senaste pensionsutdraget innebar dock en överraskning eftersom pensionsåldern hade sjunkit till 63 år.

– Jag var helt förundrad över det och ringde till Keva, berättar hon.

Det visade sig att den lägre pensionsål-dern beror på att hon hade trätt i statlig

Hur länge måste vi snart arbeta före pensionen?Riksdagen behandlar förslaget om pensionsreformen på hösten och målet är att höja pensionsåldern. Reformen inverkar till exempel på framtiden för många bibliotekssekreterare, sjukskötare och ungdomsarbetsledare.

Keva på svenska.

30 KEVA 3-15

Pensionsreformen 2017 är en kompli-cerad helhet som kräver flera änd-ringar i IT-systemen.

Kostnaderna för IT-ändringarna i ar-betspensionssystemet uppskattas uppgå till totalt cirka 20 miljoner euro. Summan gäller hela arbetspensionsbranschen och hänför sig främst till de system som upp-rätthålls av Arek Ab. Arbetspensionsbola-gens egna kostnader är mindre. Uppskatt-ningen är preliminär och grundar sig på de ändringar som nu är kända. Beloppet preciseras när regeringens proposition till riksdagen med förslag till ändring av arbetspensionslagstiftningen blir slutligt antagen och definitionerna av IT-ändring-arna bli klara.

Kevas andel av kostnaderna för IT-änd-

ringarna är cirka 1,2–1,5 miljoner euro. Den arbetsinsats som ändringarna kräver på Keva är uppskattningsvis 1 100–1 300 dagsverken. Keva har cirka 50 IT-anställ-da. En betydande del av pensionsbolagens verksamhet grundar sig på datasystem.

– Ändringsarbetet är rätt betydande. Det fördelar sig mellan arbetspensions-branschens gemensamma datasystem som upprätthålls av Arek Ab och Kevas egna system, preciserar Kevas IT-direktör Pau-la Sivunen.

Centralt underhåll för gemensamma IT-system i arbetspensionsbranschen be-tyder kostnadsfördelar för hela branschen.

Till exempel de ändringar som hänför sig till beräkningen av pensionerna kan göras på en gång i hela branschens gemensamma

system. Arek startade sin verksamhet för drygt tio år sedan.

– De datasystem som underhålls och utvecklas hos Keva är bland annat sådana system som hänför sig till handläggning, utbetalning och finansiering av pensioner samt webbtjänsterna för personkunder och arbetsgivare, säger Paula Sivunen.

Arbetspensionsreformen för med sig ett helt nytt pensionsslag: partiell ålderspen-sion.

– Det nya pensionsslaget är den största utmaningen vid reformen. Handläggning-en och beräkningen av det nya pensions-slaget måste byggas in i datasystemen helt från noll. TEXT HELINÄ HIRVIKORPI

tjänst efter 1992 och därför inte har någon personlig pensionsålder. I samband med reformen 2005 sjönk den allmänna pen-sionsåldern från 65 till 63 år.

SJUKSKÖTARE KAISA KEKKI, 29, arbetar i ett fysiskt tungt arbete som operations-salsskötare på Barnkliniken.

– Jag kan väl tänka mig att fortsätta jobba som sjukskötare fram till pensionsåldern. Just nu arbetar inhoppare som är närmare 70 år hos oss. Det är med andra ord möjligt förutsatt att jag håller mig frisk.

I sjukskötarens arbete står man mycket, går av och an och lyfter patienter. Jour-tjänstgöring är särskilt belastande. Kek-ki anser ändå inte att arbetet är psykiskt tungt.

– Barnen tillfrisknar oftast bra och de är underbara patienter som har en fin inställ-ning till sin sjukdom.

Pensionssystemet hinner sannolikt ännu ändras innan Kaisa Kekki når sin pen-sionsålder som Pensionsskyddscentralens räknare nu uppskattar till 67 år 5 månader. Det är svårt att på ett realistiskt sätt bedö-ma den kommande arbetsförmågan eller hur man orkar i arbetet. Vid behov kan be-lastningen minskas.

PENSIONSÅLDERN HAR i reformen bundits till den förväntade livslängden. Syftet är

att bevara förhållandet mellan pensions- och arbetstiden på samma nivå som 2025. Om den förväntade livslängden blir längre kommer den nedre gränsen för pensions-åldern från och med 2030 att höjas årligen med högst två månader.

Ungdomsarbetsledare i Tölö församling Mikko Saari, 46, bekymrar sig inte över det. Enligt Pensionsskyddscentralens räk-

nare är hans uppskattade pensionsålder 65 år 9 månader.

– Sist och slutligen är det fråga om rela-tivt korta perioder. Jag förstår väl att pen-sionsåldern måste höjas på grund av de eländiga statsfinanserna. Det blir en kamp mot väderkvarnar om inga drastiska beslut fattas nu. TEXT SARI ALHAVA / BILDER CARL BERGMAN

Keva på svenska.

IT-systemen uppdaterasIT-direktör Paula Sivunen uppskattar att ändringarna i Kevas IT-system kostar knappa 1,5 miljoner euro.

3-15 KEVA 31

20 vuotta sittenTULEVIEN ELÄKEKUSTANNUSTEN KANNALTA keskeinen kysymys on, missä iässä henkilöstö jää eläkkeelle, ei vanhuuseläkeikä. Viimeksi tehtyjen eläkeratkaisujen peruste onkin saada henkilöstöä pysymään työelämässä aikaisempaa pidempään.Henkilöstöpäällikkö, varatuomari Pekka Palola, Kuntien eläkevakuutus 3/1995

NytELÄKEUUDISTUKSEN TAVOITTEENA on pidentää työuria, jotta eläkkeet tulisivat jatkossakin maksetuiksi työtätekevien rahoilla. Keva-lehti 3/2015