lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehtimed.utu.fi/tutke/kipina1/2010

Potilaat opettajina

Moniammatillisuus

2 | Kipinä 1/2010

Sisällys

Kipinä 1/2010

18.2.2010

Julkaisi ja

TUTKE, Lääketietee l l inen t iede-

kunta, Turun y l iopisto

Päätoimit taja

Pekka Kääpä

Toimitus

Helena Haapanen, Vel i-Mat t i Le i-

nonen, Jetro Tuular i

Graafinen suunnit telu ja tait to

Ant t i Tarponen

Kannen kuva

Ant t i Tarponen

Yhteyst iedot

www.med.utu.f i / tutke/k ip ina /

3 Pääkirjoitus:Potilaat - uusi voimavara koulutuksessa!

Koulutustutkimus:Mitä tulevat lääkärit oppivat potilailta?Potilaatko terveydenhuollon opettajiksi?Virtuaalipotilaat lääkärikouluttajina

11

Kokemuskoulutus avuksi myös lääketie-teen koulutukseen?

10

POTILAAT OPETTAJINA

Moniammatillista opetusta Porin opetusterveyskeskuksessa

5

Hyvät monitieteiset opetuskäytännöt9

MONIAMMATILLISUUS

Kolumni:Ajankohtaisia mietteitä perustutkinto-opetuksesta tiedekunnan näkökulmasta

4

Lääkäri 2008 -tutkimus13

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla vuonna2010

12

OATK - opinto- ja ammattiasiantoimi-kunta

8

AJANKOHTAISTA

Anna palautetta ja osallistu lehden tekemiseen!

Kipinä 1/2010 | 3

Potilaat – uusi voimavara koulutuksessa!

Otsikko saattaa herättää kummastusta lukijassa, onhan po-tilaiden merkitys terveydenhuollon ammattilaisten koulutukses-sa ollut perinteisesti hyvinkin keskeinen. Potilaat ovat kuiten-kin tällöin yleensä jääneet passiiviseksi osapuoleksi, vain kou-lutustapahtuman kohteeksi, ikään kuin koulutusmateriaaliksi. Opiskelijoiden ja potilaiden vuorovaikutusta kehitettäessä onkin useimmiten keskitytty ohjaajan/opettajan roolimallin korostami-seen, eikä niinkään potilaiden ja opiskelijoiden suoran keskinäi-sen yhteistoiminnan analysointiin. Viimeisen vuosikymmenen aikana on kuitenkin herätty yhä lisääntyvässä määrin kiinnittä-mään huomiota myös potilaiden aktiivisen roolin merkitykseen terveydenhuollon koulutuksessa. Erityisesti potilaiden opiskeli-joille aktiivisesti antama palaute ja ohjaus on nähty kiinnosta-vana mahdollisuutena edistää koulutuksen ja oppimisen laaduk-kuutta lääketieteellisissä tiedekunnissa, tiedetäänhän palautteen ohjaavan opiskelijoiden oppimisprosessia.

Kokemuskouluttajat ovat uusi potilasryhmä, joka aktiivi-sesti etsii yhteyksiä terveydenhuollon ammattilaisten koulutus-tahoihin. Nämä koulutetut potilasjärjestöjen edustajat ovat tois-taiseksi vähäisissä määrin osallistuneet esim. lääketieteen ja hammaslääketieteen peruskoulutukseen myös Turussa. Uusia avauksia kokemuskouluttajien käytöstä koko lääketieteellisen tiedekunnan koulutustoiminnassa ollaankin aktiivisesti etsimäs-sä. Kipinän tässä numerossa kerrotaan tarkemmin kokemuskou-luttajien toiminnasta.

Aitojen potilaskontaktien lisäksi on kehitelty myös opetus-muotoja, jotka tuovat vaihtelevissa määrin potilasnäkökulmaa mukaan koulutukseen. Viimeisen vuosikymmenen aikana on mm. kliinisten ja kommunikaatiotaitojen opetuksessa ja opittu-jen taitojen testauksessa otettu käyttöön ns. standardoituja poti-laita, useimmiten näyttelijöitä, joille on annettu tietty potilaan rooli esitettäväksi ja jotka on koulutettu palautteenantoon. Tä-män lisäksi tietotekniikan kehittyessä koulutuksessa hyödynne-tään myös ns. virtuaalipotilaita, esim. sähköisessä muodossa esi-tettyjä potilastapauksia, joiden kohdalla aito potilasnäkökulma jää luonnollisesti vähäiseksi tai olemattomaksi.

Kokemusten ja tutkimustulosten karttuessa on siis opittu tunnistamaan potilaiden ja myös näitä mallintavien näyttelijöi-den tärkeä merkitys terveydenhuollon eri alojen koulutuksessa. Potilaiden antama aktiivinen palaute auttaa seuraamaan oppi-misen edistymistä ja koulutuksen laatua ja on siksi tärkeä sekä opiskelijoille että koko tiedekunnalle. Koulutuksen laatuyksiköl-lekin tässä on selvä kehitystyön paikka.

Pääkirjoitus

Pekka Kääpä

“Potilaiden antama aktiivinen palaute

auttaa seuraamaan oppimisen edistymistä ja koulutuksen laatua”

4 | Kipinä 1/2010

Ajankohtaisia mietteitä perustutkinto-opetuksesta tiedekunnan näkökulmasta

Kirjoittaja on lääketieteelli-sen tiedekunnan dekaani.

Laitosneuvostot jäävät tie-dekunnassamme pian his-toriaan. Opetusohjelmista johtokuntamme teki juu-ri päätöksen, jonka mu-kaan niitä valmistellaan entiseen tapaan tutkinto-jen suunnittelutoimikun-nissa eikä laitoksissa kuten uusi yliopiston johtosään-tö pääsääntöisesti edellyt-tää. Laitosjohtajien valta ja vastuu kuitenkin yleisesti korostuu, mutta todennä-köistä on, että laitosjohta-jat keräävät ympärilleen pienen johtoryhmän, jossa on edustus professoreista, keskiryhmästä ja opiskeli-

joista.Suuri mahdollinen ongelma, joka

voi vaikuttaa myös opetukseen, on tiukka ja epävarmuustekijöitä sisältä-vä taloustilanne. Tätä kirjoitettaessa ei vieläkään ole allekirjoitettu vuoden 2010 tulossopimusta. Vaikka alustavi-en tietojen mukaan näyttää siltä, että emme joutuisi kohdistamaan säästö-jä opetushenkilökunnan palkkaami-seen juurikaan viime vuotta enempää, emme voi olla tästä vielä varmoja. Epä-varmuutta aiheuttavat ns. ALV-kom-pensaation riittävyys ja varsinkin se,

Uudenmuotoinen yliopisto ottaa ensi askeleitaan. Hallinnossa on tapahtunut tai ta-pahtumassa monenlaisia muutoksia. Alunperinkin oli kuitenkin selvää, että opetuksen

sisältöön ei uusi yliopistolaki tule aiheuttamaan merkittäviä muutoksia etenkään sel-laisissa tiedekunnissa, joissa koulutetaan selkeästi tiettyyn ammattitaitoon pätevöit-tävään tutkintoon. Lääketieteellisessä tiedekunnassa ei myöskään ole odotettavissa

lähivuosina merkittäviä muutoksia sisäänotettavien opiskelijoiden määrässä.

että tiedekunnan tulee tänä vuonna itse kerätä ulkopuolisen rahoituksen over-headeistä liki 2 miljoonaa euroa pysty-äkseen selvitymään kaikista kiinteistö-kustannuksista.

Alkanut vuosi on ensimmäinen kolmesta, jolloin tiedekunnallamme on opetuksen laatuyksikköstatus. Tämä tietää myös sitä, että saimme käyttööm-me 255.000 euroa vuodessa käytettä-väksi opetuksen kehittämiseen. Tälle määrärahalle on jo nyt tiedossa paljon enemmän kohteita kuin mihin raha riit-tää. Päätöksiä rahan kohdentamisesta tehdään lähiaikoina, kun tiedekunnan muu budjetti on saatu valmiiksi.

Kansainvälisyyden lisääminen tie-dekunnassamme, erityisesti opetukses-sa on asia, jossa meillä on parantamisen varaa. Opetusministeriö listaa kansain-välisyyden yhdeksi yliopiston tuloskri-teeriksi. Meidän tulee pyrkiä opiskeli-javaihdon lisäämiseen, englanninkie-lisen kurssitarjonnan lisäämiseen sekä harkita mahdollisuuksia englanninkie-listen maisteriohjelmien käynnistämi-seksi TERBIO:n puitteissa ensi syksy-nä alkavan biokuvantamisen maiste-riohjelman lisäksi.

Opetuksen hajauttaminen sekä lää-käri- että hammaslääkärikoulutuksen kliinisessä vaiheessa on muuntokoulu-tuksen, ja hammaslääkärikoulutuksen

“Uskon, että tiedekuntamme

pärjää hyvin myös uudistuvassa yliopistossa.”

Teksti Tapani RönnemaaKuva Turun yliopiston viestintä

Kolumni

4 | Kipinä 1/2010

Kipinä 1/2010 | 5

uudelleen käynnistymisen myötä saa-nut huomattavat mittasuhteet. Palaute niin opiskelijoilta kuin hajautuspaik-kojen henkilökunnalta on ollut positii-vista. Lääkärikoulutuksessa olemme periaatteessa sitoutuneet jatkamaan hajautusta Satakunnan alueella myös muuntokoulutusprojektin päättymi-sen jälkeen, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Aivan viime kuukausi-na olemme käynnistäneet neuvottelut Vaasan sairaanhoitopiirin kanssa tar-koituksena hajauttaa lääkärikoulutusta myös Vaasan keskussairaalaan ja ter-veyskeskukseen. Tavoitteena on, että voisimme kohentaa Etelä-Pohjanmaan rannikkoseudun heikkoa lääkäritilan-netta erityisesti ruotsinkieltä hyvin tai-tavien lääkäreiden suhteen. Hammas-lääkärikoulutuksen osalta hajautusta Vaasaan onkin jo suunnattu aiemmin.

Tiedekuntamme opiskelijat valmis-tuvat lähes 100%:sti suunnilleen siinä ajassa, mitä opinto-ohjelmat edellyttä-vät. Tämä kertoo hyvästä motivaatiosta ja siitä, että opiskelijavalinnat ovat on-nistuneet hyvin. Viime aikoina on vali-tettavasti ilmennyt ongelmia siinä, että kaikki opiskelijat eivät ole sisäistäneet pakollisiksi ilmoitettujen opetustilai-suuksien velvoittavuutta. Tässä tarvi-taan toisaalta ryhtiliikettä opiskelijain keskuudessa ja toisaalta opettajilta asi-an korostamista opiskelijoille ja valitet-tavasti myös tiukempaa valvontaa.

TUTKE-yksikkö on vähitellen va-kiinnuttanut toimintansa opetuksen tuki- ja kehittämisyksikkönä. Huomat-tava määrä opettajia on osallistunut sen järjestämille pedagogisille kursseille. Tutor-toiminta on laajentunut ja vakiin-tunut. Yksikkö tuottaa säännöllisesti tilastotietoa opettajiin ja opiskelijoihin kohdennettuihin kyselyihin perustuen. Mahdollisuuksien mukaan voisi aja-tella TUTKE:n jatkossa osallistuvan myös vielä lähempänä käytännön ope-tusta oleviin toimintoihin kuten OSCE-tenttien organisointiin.

Uskon, että tiedekuntamme pärjää hyvin myös uudistuvassa yliopistos-sa, sen takaavat pätevä opetus- ja muu henkilöstömme ja se, että toiminnal-lamme on takuuvarma ”yhteiskunnal-linen tilaus”. ■

Opetushenkilökunta on vähentynyt aloitusvuosista pieneksi tehok-kaasti toimivaksi tiimiksi. Opiskelijamäärät ovat hieman vähenty-neet, mutta oppiaineina jatkavat edelleen yleislääketiede, kirurgia ja ihotaudit. Opetus on moniammatillista tiimityötä, jossa oppimi-nen perustuu vuorovaikutukseen ja tekemisen kautta tapahtuvaan vieriopetukseen. Palautetta saadaan ja annetaan reaaliaikaisesti.

Lääketieteen opiskelijat tulevat Turun yliopistosta, ja suorittavat opetusterveyskeskuksessa osan Satakuntaan hajautetusta klii-nisestä opiskelustaan. Hoitotyön opiskelijat tulevat seuraavista koulutusorganisaatioista: Satakunnan ammattikorkeakoulu (sai-raanhoitaja- tai terveydenhoitajaopiskelijoita), Diakonia-ammat-

Teksti ja kuvat Marju Sjösten

Moniammatillista opetusta Porin opetusterveys-keskuksessa

Porin opetusterveyskeskus on tänä keväänä 2010 toiminut viisi vuotta. Toiminta on vakiintunut, mutta kehittyy yhä edelleen uusien vaatimusten ja haas-teiden mukaan.

Kliininen opettaja Ritva Lähteenmäki ohjaa opiskelijan työskentelyä potilaan kanssa.

6 | Kipinä 1/2010

tikorkeakoulu, Pori (sairaanhoitajaopiskelijoita) ja Porin ammattiopisto (lähihoitajaopiskelijoita) sekä muutamia sosiaalityön opiskelijoita Tam-pereen yliopiston Porin yksiköstä.

Moniammatillinen tiimi, professori, kliiniset opettajat, koulutussuunnittelija ja opetus-hoitaja ovat kehittäneet koulutusmallin, jossa toiminnan ohjaavia arvoja ja lähtö-kohtia ovat opiskelija-, potilas- ja työelä-mälähtöisyys sekä tutkimus- ja kehittä-misperustainen toiminta (ks. kuvio alla) ja arviointimenetelmät, joiden avulla ke-rätään opiskelija- ja potilaspalautetta.

YLEISLÄÄKETIETEEN MONIAMMATILLI-SET HARJOITTELUJAKSOT

C6/C7 (kolmas ja neljäs vuosikurssi) harjoittelu-jakso koostuu neljästä (4) päivästä. Ensimmäisenä päivänä on kaikkien opiskelijoiden yhteinen pereh-dytys. Ensimmäisen päivän päätteeksi on jokai-sella opiskelijalla yksi potilasvastaanotto. Toisena ja kolmantena päivänä on potilasvastaanottoa ja neljäntenä päivänä potilasvastaanoton jälkeen on yhteinen palautetilaisuus, jossa käydään läpi viikon tapahtumia ja tuntemuksia sekä henkilökohtaisten tavoitteiden toteutuminen. Opiskelijat palauttavat myös kirjallisen palautelomakkeen.

Hoitotyön opiskelijat osallistuvat potilasvastaanot-totilanteeseen yhdessä lääketieteen opiskelijan ja kliinisen opettajan kanssa, haastattelevat potilas-ta ennen vastaanottoa, toimivat hoitotyössä eri-laisissa toimenpiteissä, tekevät erilaisia vieriteste-jä, antavat potilaille terveysohjausta ja huolehtivat yhdessä opetushoitajan kanssa potilaiden koko-naisvaltaisesta ohjauksesta ja jatkohoidosta. Po-tilasvastaanotolla hoitotyön opiskelijat saavat vah-vistusta omaan oppimiseensa ja osallistuvat mo-niammatillisen tiimin jäsenenä potilaan hoitoon. Arvokasta on potilaan, lääketieteen opiskelijan ja kliinisen opettajan (=opettajalääkäri) kanssa käy-tävä yhteinen hoidon suunnittelukeskustelu, jossa hoitotyön opiskelijalla on valmiuksistaan riippuen mahdollisuus tuoda esiin tärkeänä pitämiään asi-oita potilaan hoidossa. Harjoittelu on paitsi monia-mmatillista myös tiivistä vieriopetusta, jossa oppi-mista tapahtuu tekemisen kautta, palautetta saa-daan ja annetaan reaaliaikaisesti.

C10 (viides vuosikurssi) yleislääketieteen harjoit-telujakso on kahden viikon pituinen. Tähän har-joittelujaksoon sisältyy potilasvastaanoton lisäk-

Moniammatillinen harjoittelu Porin opetuster-veyskeskuksessa

OPETUSHOITAJA(=ohjaava sairaanhoitaja)

HOITOTYÖNOPISKELIJA

KLIININEN OPETTAJA(ohjaava lääkäri)

LÄÄKETIETEENOPISKELIJA

Opisk

elijalähtöisyys Potilaslähtöisyys

Tutkimus ja kehittäminen Työelämälähtö

isyys

si äitiys-ja lastenneuvolaharjoittelua, koulu- ja/tai opiskelijaterveydenhuoltoa, kotisairaanhoitoa, työ-terveyshuoltoa, erilaisia luentoja ja joskus myös opintokäyntejä. Harjoittelu on monipuolisempaa ja potilasvastaanoton kesto tällä harjoittelujaksolla on 45 min (päivystysaika 30 min), kun se C6/C7 har-joittelussa on pääsääntöisesti 90 min. Myös näil-lä viikoilla hoitotyön opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua harjoitteluun.

Porin opetusterveyskeskuksessa on toteutunut (2009) viikon mittainen valinnainen moniammatilli-nen harjoittelu, jossa opiskelijoina on ollut kolme viidennen vuosikurssin (C10), kolme hoitotyön ja kolme sosiaalityön opiskelijaa.

KIRURGIAN PIENTOIMENPITEIDEN MONIAMMA-TILLINEN HARJOITTELU

Lyhyen perehdytyksen jälkeen lääketieteen opis-kelijat suorittavat kirurgin ohjaaman pienkirurgisia toimenpiteitä esim. luomien, pattien poistoa sekä kirjaamista sähköiseen potilaskertomukseen. Hoi-totyön opiskelijat valmistelevat potilaan toimenpi-dettä varten, avustavat toimenpiteessä ja huoleh-tivat potilaiden kotihoito-ohjauksesta. Opiskelijalla on myös mahdollisuus seurata toisen opiskelijan toimenpiteen kulkua erillisestä tilasta toimenpide-

Kipinä 1/2010 | 7

Moniammatillinen opetustilanne opetuster-veyskeskuksessa.

Vastaanottohuone opetusterveyskeskuksessa.

Toimenpidehuone opetusterveyskeskuksessa.

Opetusvastaanoton tiimi opetusterveyskes-kuksessa.

Hoitotyönopiskelija

LkLk Lk

Opetushoitaja

Kliininen opettaja

kameran välittämän kuvan avulla. Toimenpitees-tä välittyy ainoastaan kuva toimenpidealueesta, joten potilaan tietosuoja on turvattu. Tähän eril-liseen tilaan opiskelijoille on järjestetty aseptiik-kaan ja käden taitoihin liittyviä toimintapisteitä, joissa opiskelijat itsenäisesti ja ryhmänä ratko-vat oppimistehtäviä, esimerkiksi ompeluharjoi-tuksia, steriilien käsineiden pukemista, injektion annostelua ja käsihygieniaan liittyvää tietotestiä. Kokonaisuudessaan päivän aikana voidaan it-searvioinnin kliiniseltä opettajalta ja opetushoi-tajalta saadun palautteen lisäksi aktivoida opis-kelijoita vertaisarviointiin (toimenpidekameran käyttö). Opiskelijoita ohjeistetaan etukäteen kiin-nittämään huomiota esimerkiksi aseptiseen toi-mintaan, vuorovaikutukseen potilaan kanssa ja yhteistyöhön lääketieteen ja hoitotyön opiskeli-joiden sekä ohjaavien opettajien välillä. Näihin teemoihin palataan yhteisessä palautekeskus-telussa, joka on tärkeä potilaan hoitoa kokoava elementti.

Kaikilta opiskelujaksoilta on kerätty opiskelija-palautetta ja muutamilta viikoilta potilaspalautet-ta. Palautteet ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Opiskelijat toivovatkin tämänkaltais-ta opetusta enemmän. Tällaisessa harjoittelussa toteutuu omien tietojen ja taitojen soveltaminen, vahvuuksien tukeminen ja heikkouksien vahvis-taminen, potilasvastaanoton vaatimuksiin so-peutuminen ja moniammatillinen yhteistyö niin opettajien kuin muiden opiskelijoiden kanssa. Potilaat ovat tyytyväisiä vastaanottojen kiireettö-myyteen, opiskelijoiden kykyyn kuunnella ja tun-tevat saavansa asiantuntevaa hoitoa. ■

8 | Kipinä 1/2010

”Kurssikriitikkomme totesi aikoi-naan pyrkiessään tehtäväänsä, että eni-ten ärsyttävät ne ihmiset, jotka valit-tavat, mutta eivät tee asioille mitään. Aloittaessani LL-opinnot useampia yliopistoja koluttuani kihisin suuresta hämmästyksestä, että 1943 perustetus-sa tiedekunnassa oli opiskelijan näkö-kulmasta niin moni asia vielä kesken ja kehittämättä. Vuoden ihmeteltyäni (ja purnattuani opiskelijatoverieni korvat täyteen) päätin lopettaa valittamisen ja tarttua toimeen. Niinpä marssin sähkö-posti-ilmoituksen perusteella OATK:n kokoukseen ja aloin perehtyä opiskeli-joiden vaikutusmahdollisuuksiin. Tuos-ta hetkestä lähtien olen alkanut ymmär-tää, miten paljon kehitystyötä tiedekun-nassamme tehdään ja kuinka tärkeänä opiskelijoiden mielipidettä pidetään. Osallistumalla opintojen kehitystyöhön olen saanut mielenrauhan ja riittävästi puuhaa.” -KM

TLKS:n opinto- ja ammattiasiain-toimikuntaan ovat kutsuttuja kurssien isännät, kurssikriitikot sekä seuran hal-linnon opiskelijaedustajat eli hallope-dit tiedekunnan ja yliopiston eri toimi-

elimistä. Kokouksiin osal-listuvat usein myös seuran opinto-ohjaajat ja eri yhteis-työtahojen, kuten Suomen medisiinariliiton edustaja. Lisäksi toimikuntaan voi liittyä jäseneksi kuka tahan-sa opintoasioista kiinnostu-nut kandiseuralainen tule-malla paikalle kokoukseen. Toimikunnan puheenjohta-jana toimii seuran opinto- ja ammattiasiainministeri ja varapuheenjohtajana opin-toasiainministeri. Kokouk-siin voidaan kutsua vieraiksi myös tiedekunnan edustajia keskustelemaan ajankohtai-sista aiheista.

OATK:n tärkein toi-mintamuoto ovat kokoukset ja jokaisen hallopedin yh-teistyö tiedekunnan kanssa.

Toimikunta pyrkii olemaan avoin fooru-mi, jossa opiskelua ja ammatinharjoit-tamista koskevista ongelmista keskus-tellaan ja mietitään mahdollisia toimia niiden ratkaisemiseksi. Esiin nousseita asioita voidaan tarpeen vaatiessa vie-dä eteenpäin ensin seuran hallitukselle ja sitä kautta tiedekunnan tietoisuuteen. Lisäksi kokouksissa käydään läpi run-saasti mm. opintoihin ja amanuenssuu-reihin liittyviä asioita, jolloin vanhempi-en opiskelijoiden kokemus tarjoaa arvo-kasta tietoa nuoremmille opiskelijoille. Käytännössä kuka tahansa seuran jäsen voi pyytää asiaansa käsiteltäväksi otta-malla yhteyttä puheenjohtajaan tai vara-puheenjohtajaan.

OATK tekee ehdotukset seuran hal-litukselle uusista hallopedeistä tiede-kuntaneuvostoon, laitosneuvostoihin sekä muihin toimikuntiin ja esim. pro-fessorinvirkojen täyttöä suunnitteleviin työryhmiin. Lisäksi toimikunta tekee ehdotuksen seuran hallitukselle Vuoden Luennoitsijasta, joka julkistetaan vuosit-tain Proffajuhlissa. Tiedekunnan pyyn-nöstä toimikunta voi tehdä ehdotuksia myös muiden palkintojen saajiksi. ■

Teksti ja kuva Jetro Tuulari

OPINTO- JA AMMATTIASIANTOIMIKUNTA

OLETKO HARMISTUNUT, KOS-

KA KURSSISI TENTTITULOKSET

EIVÄT OLE VIELÄKÄÄN SAAPU-

NEET, VAIKKA TENTTI OLI JO

KOLME VIIKKOA SITTEN? OTTA-

KO PÄÄHÄN, KUN AIKAISEMPIEN

VUOSIKURSSIEN HEHKUTTAMA

OPINTOJAKSO LOPETETTIIN JUU-

RI, ENNEN KUIN PÄÄSIT OSALLIS-

TUMAAN SILLE? JA MIKÄ IHME

ON HALLOPEDI?

Kipinä 1/2010 | 9

Teksti Marjo KauppilaKuva Leena Salminen

Gerontologista opetusta ja tutki-musta toteutetaan usealla eri

tieteenalalla. Vanheneminen kosket-taa elämän kaikkia osa-alueita, ja se on siksi monelta eri taholta lähtevän kiinnostuksen kohde. Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella on toteutettu gerontologisen hoitotieteen opintoko-konaisuutta monitieteisesti jo 1990- luvulta lähtien. Opetuksesta ovat

vastanneet hoitotieteen ja sosiaali-politiikan lehtorit sekä taidepedagogi. Opintoihin ovat osallistuneet vanhus-työhön suuntautuneet hoitotieteen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan eri laitosten opiskelijat. Opiskelijat ovat pitäneet tärkeänä sitä, että opin-noissa on opittu tuntemaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vanhenemis-prosesseja sekä vanhenemisen ja vanhuuden kulttuurisia ja yhteiskun-nallisia yhteyksiä. Yhteiset opinnot on koettu hyödyllisiksi, sillä toimiminen

monialaisissa asiantuntijatiimeissä edellyttää muiden tieteenalojen näkö-kulman tuntemusta.

Opetus on suunniteltu niin, että siitä hyötyvät sekä hoitotieteen

että sosiaalipolitiikan opiskelijat. Opetusmuotoina on käytetty luento-opetusta ja seminaarityöskentelyä. Hoitotiede on tuottanut tietoa mm.

ikääntyvästä ihmisestä hoitotyön asiakkaana, ikääntyvän ihmisen ko-tona selviytymisestä, omaishoitajista, hoito-työn toimintamalleista, auttamismenetelmistä ja laitoshoidosta. So-siaalipolitiikan opiske-lijaa hoitotieteellinen tieto auttaa tuntemaan esimerkiksi kotona sel-viytymisen kannalta keskeisiä psyykkisen ja fyysisen toimin-takyvyn arviointi- ja auttamismenetelmiä. Ikääntyneiden parissa

työskentelevällä hoitotieteen asian-tuntijalla täytyy olla puolestaan tietoa vanhuspoliittisesta lainsäädännöstä, julkisesta ja yksityisestä sosiaali- , ter-veys- ja kulttuuripalvelujärjestelmäs-tä. Yhteiskuntatieteellisestä näkökul-masta on lisäksi tarkasteltu opintojen aikana ikääntyneiden elämää hait-taavia vaikeita sosiaalisia tilanteita. Seminaareissa on syvennetty tietoa esimerkiksi ikääntyneiden päihde-ongelmista, omaishoitosuhteesta, kaltoinkohtelusta ja ikääntyneiden

taloudellisista vaikeuksista johtuvista ongelmista.

Kaikki ikääntyneiden paris-sa työskentelevät tarvitse-

vat tietoa hoitoympäristöstä ja kulttuurista.”Arkipäivän kulttuuri ikääntyneiden hoidossa” opintojakso on syntynyt 1990- luvulla, jolloin kult-tuurinen näkökulma ikääntyneiden hoidossa oli uutta ja ennakkoluulo-tonta. Arjen kulttuuria havainnoimalla on löydetty uusia näkökulmia ikään-tyneiden hoitotyöhön arkipäivän kult-tuurista, ja saatu välineitä muuttaa hoitoympäristöä paremmaksi. Opis-kelijat ovat tehneet havaintoharjoituk-sia esimerkiksi torilla, tavaratalossa, julkisissa liikennevälineissä, palveluta-loissa ja vanhainkodeissa. Harjoitus-töissä on käytetty taiteen metodeja ja opittu uudenlaisia ilmaisumuotoja: harjoitustyö voi olla kuvasarja pitkä-aikaispotilaan vuoteesta avautuvasta näkymästä, joka voi pysäyttää pa-remmin kuin kirjallinen kuvaus hoi-toympäristön epäkohdista. Ikäänty-neen kodin ja hoidon taitekohtaa on pohdittu aivan uusista lähtökohdista, kun on vierailtu vanhan ihmisen koto-na ja kuultu hänen elämäntarinaansa.

Opettajille monitieteinen geronto-loginen opetus on haasteellista,

sillä se edellyttää monen eri tutkimus-perinteen tuntemusta ja eri tieteen-alojen kunnioitusta. Monitieteisellä alueella liikuttaessa opettajilla on olta-va halua uudistua ja kykyä avoimesti tarkastella eri tieteiden tutkimustulok-sia. ■

Hyviä käytänteitä

Ikääntyvän ohjausta kotiympäristössä.

10 | Kipinä 1/2010

okemuskouluttaja on hen-kilö, jolla on joko pitkäai-kaissairaus tai vamma. He kuuluvat kaikki omiin poti-lasjärjestöihinsä. Heillä on

pitkä kokemus potilaana ja/tai asiak-kaana suomalaisessa terveydenhoi-tojärjestelmässä, ja tämän pohjalta heidät on nyt koulutettu kertomaan omia kokemuksiaan alan opiskelijoil-le. Tulokset tällaisen ”elävän” potilaan kanssa keskustelemisesta ja hänen tuntojensa kuulemisesta ovat olleet hyviä. Opiskelijat ovat paremmin pys-tyneet ymmärtämään mm. vuorovai-kutustaitojen opetuksen tärkeyden sen jälkeen.

okemuskoulutushanke aloitti Polku-projekti nimel-lä toimintansa jo 1990-lu-vun lopulla. Tuolloin alettiin raha-automaattiyhdistyk-

sen avustuksella kouluttamaan en-simmäistä kertaa potilasjärjestöjen edustajista ns. kokemuskouluttajia, joita silloin vielä kutsuttiin tuutoreiksi. Nyt muutaman vuoden hiljaiselon jäl-keen toiminta on uudelleen viriämäs-sä. Uudessa projektissa onkin nyt koulutettu yli kaksikymmentä uutta kokemuskouluttajaa ja aiemman kou-lutuksen saaneiden tietoja on myös päivitetty. Viime vuonna alkoi myös valtakunnallinen ns. KOko projek-ti, jossa kootaan yhteen kaikki Suo-men kokemuskouluttajat ja luodaan koulutuksen avulla yhteiset raamit toi-minnalle. Kokoontumisia asian tiimoil-

ta onkin ollut marraskuussa 2008 ja syyskuussa 2009 Helsingissä.

iime vuonna juhlimme Tu-run kokemuskoulutuksen 10-vuotista taivalta mar-

raskuussa Pharmacityssä. Tilaisuu-dessa puheenvuoron käytti mm. ”Kokemuskoulutuksesta pätevää”-johtoryhmän jäsen , MS-liiton toi-mitusjohtaja Helena Ylikylä-Leiva: ”Toiminnan tavoitteena on jakaa sai-rastuneen ihmisen omaa, hiljaista kokemustietoa ja varmistaa, että he puhuvat terveysalan ammattilaisten kanssa yhteistä kieltä. Samalla py-ritään myös siihen, ettei sairastavan omaisia ja läheisiäkään unohdettai-si vuorovaikutuksesta”. Tiedekunnan edustajana paikalla oli Tutken pro-fessori Pekka Kääpä, jonka mukaan ”lääketieteen koulutuksessa anne-taan suuri arvo potilasjärjestöjen ko-kemuskoulutuksen käytännön tiedol-le. Kokemuskoulutus auttaa ymmär-tämään lääkärityön keskeistä asiaa, potilastyötä ja siihen liittyvää monita-hoista vuorovaikutusta”. Vauhdikkaan puheenvuoron potilaan edustajana käytti turkulaiskirjailija Niina Repo, jonka puheenvuoro perustui omiin kokemuksiin syöpäpotilaana. Tervey-denhuollon ammattilaisille hän toivot-tikin kannustusta ja reippautta peliin suhtautumisessa potilaisiin.

urun yliopiston lääke-tieteellisessä tiedekun-nassa on toistaiseksi

hyödynnetty vielä varsin vähän ko. ryhmän asiantuntemusta. Opetta-jatuutorointiin liittyen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille on jo use-ampana vuotena järjestetty ”Am-mattina lääkäri/hammaslääkäri”- il-tapäivä, jossa työelämässä olevien kollegoiden lisäksi myös kokemus-kouluttajat ovat kertoneet kokemuk-siaan. Nyt olemme kuitenkin juu-ri opettajatuutorointiin liittyen suun-nittelemassa lisää tilaisuuksia, jossa kokemuskouluttajat voisivat olla mu-kana. Onkin ilmeistä, että kokemus-kouluttajien kanssa keskusteleminen hyödyttäisi tulevia lääkäreitä ja ham-maslääkäreitä heidän kohdatessaan koulutuksen aikana ensimmäisiä ker-toja vaikeasti sairaita ihmisiä tai val-mistautuessaan siirtymään vastuul-liseen työelämään. Toivottavaa toki olisi, että muussakin tiedekunnan opetuksessa voitaisiin hyödyntää to-dellisia asiantuntijoita potilaan äänen esiintuojina.

llekirjoittanut on ollut vuo-desta 2004 lähtien tiede-kunnan edustajana Koke-muskoulutushankkeessa

ja nyt myös uudessa Koko-hank-keessa. Pystynkin välittämään kai-kille kiinnostuneille tarkempaa tietoa kokemuskouluttajien käytöstä esim. omassa opetuksessa. Jatkossa kaik-ki yhteystiedot tullaan viemään verk-koon, jonne esim. opetuksesta vas-taavilla avainhenkilöille annetaan oi-keudet. Ottakaapa siis yhteyttä! ■

K

K

V

T

A

Teksti Helena Haapanen

Kipinä 1/2010 | 11

Mitä tulevat lääkärit oppivat potilailta?Potilaiden ja yhteiskunnan esittämät lisääntyvät hoidolliset vaa-timukset korostavat lääketieteen opiskelulle asetettavia vaati-muksia. Samanaikaisesti asetetaan myös lääketieteen koulu-tukselle oppimistavoitteita ja etsitään metodeja, joilla ne voidaan saavuttaa. Tällöin on nostettu esiin potilaiden ja opiskelijoiden suoran ja aktiivisen vuorovaikutuksen merkitys oppimistuloksiin kliinisen harjoittelun yhteydessä. Koulutettuja näyttelijäpotilaita on lisääntyvässä määrin otettu mukaan lääketieteen koulutuk-seen, mutta ei ole selvitetty voivatko he ja missä määrin kor-vata aitoja potilaskontakteja. Hollantilaiset tutkijat tarttuivat ai-heeseen ja selvittivät kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tutkimus-ten avulla lääketieteen ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoilta (n=163) heidän kokemuksiaan oikeiden astmapotilaiden ja ast-maatikkoja mallintavien näyttelijöiden kohtaamisista.

Tuloksissa todettiin, että yleisellä tasolla potilaiden kohtaaminen nähtiin positiivisena ja itseluottamusta lisäävänä. Aidot potilas-kontaktit koettiin parhaiten auttavan muistamaan kliinisen tilan-teen, edistävän parhaiten kliinisen tutkimuksen taitoja ja lisää-vän eniten motivaatiota. Näyttelijäpotilaiden kohtaaminen puo-lestaan katsottiin parhaiten edistävän kommunikaatiotaitojen harjoittelua. Heiltä myös saatiin opiskelijoiden mielestä parhai-ten yksilöityä palautetta toiminnasta. Tutkimuksen mukaan siis erilaatuisia potilakontakteja tarvitaan lääketieteen peruskoulu-tuksessa, sekä taitojen opettelemiseen että niiden testaukseen. Potilaiden perusteellinen informointi ja potilaskontaktien suun-nitelmallinen ajoitus koulutuksen aikana nähtiin tärkeiksi tehok-kuutta edistäviksi elementeiksi. Kuitenkin selvästi lisätutkimuk-sia aiheesta kaivataan. ■

Potilaatko terveydenhuollon opettajiksi?Potilaat ovat terveydenhuollon koulutuksessa usein passiivisia kohteita, toistaiseksi vain harvoin aktiivisia osapuolia koulutus-tapahtumassa. Tässä laajassa kirjallisuuskatsauksessa selvitet-tiin eri koulutusyksiköiden kokemuksia potilaiden mukaanotosta koulutuksen aktiivisiksi toimijoiksi. Yleisesti opiskelijat olivat tyy-tyväisiä aktiivisiin potilasopettajiin. Opiskelijoiden itsevarmuus li-sääntyi, tekniset taidot ja empaattinen lähestymistapa potilai-siin koettiin parantuneiksi. Potilaat puolestaan kokivat saavansa arvostusta ja hyvää hoitoa. Tekijät toteavat potilaiden aktiivisen roolin kasvattamisen olevan paikallaan terveydenhuollon kou-lutuksessa. Edelleen tarvitaan kuitenkin tutkimuksia tämän toi-minnan vaikutuksista ja vaikuttavuudesta. ■

Koulutustutkimus

Lähdeartikkeli:

Bokken L, Rethans J-J, Jobsis Q, Duvivi-er R, Scherpbier A, van der Vleuten C. In-structiveness of Real Patients and Simulat-ed Patients in Undergraduate Medical Edu-cation: A Randomized Experiment. Acad Med 2010; 85(1): 148-154.

Lähdeartikkeli:Towle A, Bainbridge L, Godolphin W, Katz A, Kline C, Lown B, Madularu I, Solomon P, Thistlethwaite J. Active patient involve-ment in the education of health profession-als. Med Educ 2010; 44: 64-74.

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla vuonna 2010

TUTKE on kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushen-kilökuntaa, opetuksen koordinointitehtä-vissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liitty-viä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta http://www.med.utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuska-lenteri/

TULEVAA KOULUTUSTA:

Lääkärikouluttajien kesäkoulu - Vaikuta ja vaikutu! 17.-18.6.

Katisten Kartano, Hämeenlinna, 17.–18.6.2010

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjestää yhteistyössä Lääketieteen koulutuksen yhdistyksen (LKY) kanssa Lääkärikouluttajien kesäkoulun tänä vuonna toista kertaa. Koulutus on suunnattu lääketieteen koulutuksen ja opettamisen parissa työskenteleville sekä lääkärikouluttajan erityispä-tevyydestä kiinnostuneille. Lääkärikouluttajien kesäkoulu tukee lääkäri-kouluttajien verkostoitumista. Tänä vuonna painopiste on kouluttajalääkä-rin vaikuttamistaitojen kehittämisessä; pohditaan miten koulutukseen saa-daan sisältöä ja vaikuttavuutta sekä miten toteutetaan vaikuttava pieni tai suuri koulutustilaisuus.

Tutkimustietoutta virtuaalipotilaiden eli tietokoneavusteisesti esi-tettyjen potilastapausten käytöstä terveydenhuollon koulutuk-sessa on runsaasti, mutta tutkimusasetelmat ovat erittäin vaih-televat ja tulokset siten myös hajanaisia. Mayo kliniikan tutkijat päättivät selvittää mikä on tutkimustulosten perusteella virtuaa-lipotilaiden rooli lääketieteen koulutuksessa.

Tekijät toteavat, että virtuaalipotilaiden käyttö soveltuu selvästi parhaiten kliinisten päättelytaitojen harjoitteluun, mutta erittäin huonosti anamneesin oton, statuksen teon, kommunikaation ja toimenpiteiden harjoitteluun. Lisäksi vasta-alkajat tarvitsevat selkeän ohjeistuksen, kun taas pidemmälle ehtineille voidaan tarjota haastavampia tehtäviä ja vähemmän ohjeistusta. Toisaal-ta pitkälle kehittyneen multimedian hyödyllisyydestä virtuaalipo-tilastapauksissa ei ole toistaiseksi mitään näyttöä, vaan yksin-kertaisemmat sovellutukset voivat usein olla kustannustehok-kaampia. Hyväätarkoittava, kokematon kouluttaja saattaakin käyttää virtuaalipotilaita tehottomasti edistämättä juuri lainkaan oppimista. Yhteenvetona tekijät toteavat, että näyttö virtuaalipo-tilaiden käytön hyödyllisyydestä koulutuksessa on edelleen erit-täin huono ja lisää tutkimuksia tarvitaan. ■

Virtuaalipotilaat lääkärikouluttajina

Koulutustutkimus

Lähdeartikkeli:Cook DA, Triola MM. Virtual patients: a critical literature review and proposed next steps. Med Educ 2009; 43: 303-311.

Lue lisää potilailta oppimisesta:Bleakley A, Bligh J. Students Learning from Patients: Let’s Get Real in Medical Educa-tion. Adv Health Sci Educ 2008; 13: 89-107.

Wykurz G, Kelly D. Developing the role of patients as teachers: literature review. BMJ 2002; 325: 818–21.

12 | Kipinä 1/2010

Kipinä 1/2010 | 13

Lääkäri 2008 -tutkimus

Kuvioiden lähde: Heikkilä T, Vänskä J, Hyppölä H, Halila H, Virjo I, Mattila K, Kujala S. & Isokoski M. 2009. Teok-sessa Lääkäri 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:19.

Terveyskeskustyön opetukseen tyytyväisten osuus (%) koulutusyksikön mukaan vuosina 1988, 1993, 1998, 2003 ja 2008.

Sairaalatyön opetukseen tyytyväisten osuus (%) koulutusyksikön mukaan vuosina 1988, 1993, 1998, 2003 ja 2008.

19

25

21

86

77

3633

28

85

80

35

4447

84

76

35

56

48

80

74

36

63

46

81

75

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Helsinki Turku Oulu Kuopio Tampere

%

1988

1993

1998

2003

2008

8686

72

65

77

68 67 68 67

77

60

71

66

75

80

59

71

65

70

77

68

74

66

8279

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Helsinki Turku Oulu Kuopio Tampere

%

1988

1993

1998

2003

2008

Suomen lääketieteellisissä tiedekunnista valmistuneiden lääkäreiden tyytyväisyys peruskoulutuksen sairaalatyön ja terveyskeskustyön opetukseen eri seurantajaksoina. Erityisesti huomionarvoista on terveyskeskusopetukseen tyy-tyväisten lääkäreiden osuuden jatkuva lisääntyminen Turussa.