TEEMABiolääketiede

1/2012lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehtimed.utu.fi/tutke/kipina

Tiedekunnan opintopäällikkö ja hammaslääketieteen koordinaattori esittäytyvät

Anna palautetta ja

osallistu lehden tekemiseen! Ota yhteyttä toimitukseen tästä!

Kipinä 1/2012 8.3.2012Julkaisija TUTKE, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pekka Kääpä Toimitus Helena Haapanen,

Maiju Toivonen, Erika Österholm-Matikainen, Jetro Tuulari, Leena Salminen, Anni Luoto, Heidi Mattila, Sasu HaapanenKansi ja taitto Antti Tarponen

Yhteystiedotwww.med.utu.fi/tutke/kipina/facebook.com/tutke/

ISSN 1798-8624

SisällysPääkirjoitus: Opettajillekin osaamistavoitteet

3

Opettaisimmeko professionalismia?9

Tiedekunnan toinen opintopäällikkö Sari Iinattiniemi

10

”Hampaat ovat mielenkiintoisia kapistuksia”12

160 lisää!18

Koulutuskalenteri20

Uusi sähköinen ePorftfoliojärjestelmä yliopistolle?

19

TEEMABiolääketiede

1/2012lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehtimed.utu.fi/tutke/kipina

Tiedekunnan opintopäällikkö ja hammaslääketieteen koordinaattori esittäytyvät

TEEMA Biolääketiede

Fuusioitunut, uusi biolääketieteen laitos4

MSc Degree Programme in Biomedical Imaging – the 1st international endeavour in the Faculty of Medicine

6

Terveyden biotieteet - biolääketieteen airut14

Terbio opiskelijan silmin16

Kolumni: Monipuolistuva koulutustarjonta13

Pääkirjoitus

Löydät TUTKEn myös Facebookista. Käy tutustumassa sivustoon osoitteessa facebook.com/tutke/ ja liity TUTKEn joukkoon.

Opettajillekin osaamistavoitteetUseat tiedekuntamme koulutusohjelmat, sekä perus- että jatkokoulutuksen alueella, ovat tehneet tai ovat tekemäs-sä osaamistavoitteita valmistuvalle terveydenhuollon am-mattilaiselle. Nämä osaamistavoitteet edistävät paitsi kou-lutuksen suunnittelua myös määrätietoista opiskelua ja etenemisen arviointia sekä osaltaan takaavat tiedekunnan koulutuksen laatua. Laatu edellyttää kuitenkin, että myös opetus on tavoitteellista ja laadukasta. Nykynäkemyksen mukaan terveydenhuollon ammattilaisia kouluttavien opet-tajien tulee hallita substanssinsa ja samalla mm. pyrkiä sitouttamaan opiskelijat opiskeluun, muokkaamaan ope-tustaan opiskelijakeskeiseksi sekä keräämään palautetta

opetuksestaan ja arvioimaan myös itse oman työn suoritustaan. Myös opetta-jalla tulee siis olla osaamistavoitteita.

Useat tiedekuntamme opettajat ovat hankkineet pedagogista osaamista eri-laisissa koulutustilaisuuksissa. Tiedekunnassamme jo lähes 180 opettajaa on tähän mennessä menestyksellä suorittanut laajan pedagogisen kurssimme. Hoitotieteellä toisaalta kaikki opettajat ovat suorittaneet pedagogisen opetta-jakoulutuksen. Edelleen kuitenkin monet tiedekuntamme opettajista aloittavat opettajanuransa ilman asianmukaista koulutusta tai ohjausta. Tämä koskee erityisesti kliinisessä työssä olevia lääkäriopettajia. Laajat kirjallisuusselvityk-set ovat toisaalta osoittaneet, että juuri nämä opettajat hyötyisivät pedagogi-sesta koulutuksesta. Mutta mistä hakea koulutusta ja osaamista, mistä löytää oikeanlaista, tarvitsemaansa koulutusta ja kuinka nivoa hankittu tieto kokonai-suudeksi?

Yliopisto järjestää yksittäisiä ja laajempia pedagogisia koulutustilaisuuksia. Lääkäriopettajille järjestetään nykyisin yhä lisääntyvässä määrin yleistä ja suunnattua pedagogista koulutusta, sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Näitä järjestämässä ovat sekä lääkärijärjestöt että Lääketieteen koulutuksen yhdistys (LKY). Suomessa on myös mahdollisuus hankkia Suomen Lääkäri-liiton ja Hammaslääkäriliiton myöntäminä lääkärikouluttajan erityispätevyys. Tilaisuuksia siis koulutukseen on. On kuitenkin ilmeistä, että tiedekunnan ta-solla, miksei laajemminkin, tulisi vihdoin päästä sopimukseen siitä, mitkä tie-dekunnan opettajien osaamistavoitteet tulisi olla ja kuinka niiden saavuttamis-ta voitaisi yhtenevästi edistää ja arvioida.

Professori Pekka Kääpä

4 | Kipinä 1/2012

Uusi laitos edustaa lääketieteen ja biotieteiden perus-tutkimusta ja -opetusta, translationaalista tutkimusta, sekä monenlaista potilasdiagnostiikkaa. Uuden laitok-sen tutkimus- ja opetusalueet ovat toisiaan täydentäviä ja luovat jatkumon laboratoriosta potilashoitoon. Lääke-tieteellisen tutkimuksen hakiessa yhä syvempää ”trans-lationaalisuutta” ja tiiviimpää yhteyttä kliiniseen lää-ketieteeseen, integraatio hyödyntää paitsi itse laitosta ennen kaikkea koko tiedekuntaa.

Yhdistyminen antaa merkittävän synergiaedun ja luo entistä hedelmällisemmän maaperän tutkimukselle ja tutkijakoulutukselle sekä ulkopuolisen rahoituksen hankkimiselle. Uusi laitos luo valmiudet kehittää tut-kimuspalveluiden asiantuntevaa tuottamista ja saata-vuutta. Tärkeä näkökohta on, että laajan lääketieteelli-sen tutkimusalueen kattavan, suuren yksikön näkyvyys ja houkuttelevuus lisääntyvät tutkijarekrytoinnissa. Edellytyksenä uusille avauksille ja olemassa olevien ja

Teksti Pirkko Härkönen, Olli CarpénKuvat Antti Tarponen, Jaakko Liippo

Fuusioitunut,uusi biolääketieteen laitos

vapautuvien resurssien tarkoituksenmukaiselle ja te-hokkaalle käytölle on kattavan tutkimusstrategian laa-timinen, mikä työ onkin jo uudessa laitoksessa aloitettu.

Uusi laitos vastaa lähes kokonaisuudessaan lääketie-teen ja hammaslääketieteen prekliinisestä opetuksesta. Lisäksi lääketieteelliseen tiedekuntaan siirtynyt tervey-den biotieteiden koulutusohjelma toteutetaan biolääke-tieteen laitoksen toimesta. Laitosten yhdistyminen luo mahdollisuuden opetuksen sisällölliselle uudistamiselle ja käytännön järjestelyiden kehittämiselle. Oppiaineiden keinotekoisten raja-aitojen madaltuminen hyödyttää opetuksen järkevää ja kokonaisvaltaista toteuttamista. Fuusio luo yhtenäisen perustan koulutusohjelmalle.

Infrastruktuuritoiminnoissa laitokset ovat tehneet mer-kittävää yhteistyötä jo usean vuoden ajan. Fuusion myötä etuja ovat mm. resurssien tehokas käyttö, han-kinta- ja laiteosaamisen parantaminen ja sijaistamis-

Turun yliopiston hallituksen päätöksen (16.11.2011) mukaisesti biolääketieteen laitos ja kliinis-teoreettinen laitos yhdistyivät 1.1.2012 lukien.

Uuden laitoksen nimi on biolääketieteen laitos.

Kipinä 1/2012 | 5

järjestelyjen helpottuminen. Myös mahdollisuus tilojen määrätietoiseen ja suunnitelmalliseen käyttöön kasvaa.

Laitoksella on viisi maksullisen palvelutoiminnan yksik-köä. Fuusio lisää mahdollisuuksia elintärkeän yhteistyön kehittämiseen Turun yliopistollisen keskussairaalan ja UTULabin suuntaan. Oppiaineiden ja tutkimusryhmi-en osaaminen ja asiantuntemus ovat olleet ratkaiseva lähtökohta palvelutoiminnan käynnistämiselle ja ylläpi-dolle. Palvelutoiminnat ovat tarjonneet myös ratkaise-

van tärkeätä jatkokoulutusta sekä työtilaisuuksia koulu-tetulle henkilökunnalle.

Uusi laitos juhli fuusioitumistaan järjestämällä henki-lökunnalle yhteisen juhlan 13.2.2012 Osmo Järvi –sa-lissa ja Medisiinan aulassa. Iltapäivän aikana laitoksen yhdeksän oppiainetta ja viisi maksupalveluyksikköä esittäytyivät lyhyesti, jonka lisäksi juhlaväki sai nauttia hetkisen muusta ohjelmasta, tarjoilusta, vapaasta kes-kustelusta ja yhdessäolosta. ■

Olli Carpén, biolääketieteen laitoksen varajohtaja

Pirkko Härkönen, biolääketieteen laitoksen johtaja

6 | Kipinä 1/2012

The ideas behind Turku Bioimaging started evolving several years before the official establishment of this umbrella orga-nization of the universities in Turku. From the early planning phase on, it was clear that education at Masters and PhD le-vels was of equal importance to establish open access imaging infrastructures. Up-to-date high quality science based teach-ing was the obvious goal, however the means of reaching this was far from clear. With the decline of the budget funding, the task of setting up a complete and new Masters programme with the desired PhD “flavours” was not easy. Recruitment of teachers had to be based on “volunteers”, people that teach because of their love of science and because teaching is fun. Now, going on the second year of the Masters program with almost 30 international students shared by the two hosting universities, we have come to realize that this love of science is also contagious. The students, if not infected at the time of arrival, have quickly found their place in the community with many of them working with their own projects on their spa-re time. “If we can offer the students courses and practical training in the most modern techniques, it is obvious where the motivation comes from” says Pekka Hänninen, the main responsible professor at the Faculty of Medicine of the Uni-versity of Turku.

along the lines of the latest advances in the field of biomedi-cal imaging. Tying together the administrative and educatio-nal components creates some challenges, but also enriches the programme content and strengthens the collaboration between the universities.

BIoMEdIcAl IMAgINgthe 1st international endeavour in the Faculty of Medicine

MSc Degree Programme in

The MSc Degree Programme in Biomedical Imaging was established in 2009 and is jointly administrated by the two universities in Turku, Åbo Akademi University and the Uni-versity of Turku. The active steering committee is the heart of the programme. The committee, chaired by the Åbo Akademi University Professor John Eriksson and vice-chaired by Pekka Hänninen brings professors and teachers from the both uni-versities together by the same table once a month. The board members share the interest in developing the programme

Coordinating is Challenging but a lot of fun!

how did it all start…

Getting to know the students already begins during the app-lication process, when the motivated students start bom-barding the two programme coordinators Dr. Maritta Löy-tömäki & Dr. Eeva Rainio with their eager questions. Most students want to approach the coordinators, although the application process itself is centralized through the admis-sion and pre-processing service, University Admissions Finland. The third application call has just finished and the coming months will be extremely busy when all the applica-tions will be evaluated by the programme steering commit-tee. The best candidates will be selected for Skype or phone interviews. This approach is unique among the international Masters programmes at the University of Turku. The inter-view week is intensive, but helps the admission board to evaluate the students and gives the applicant a chance to impress the board and get the first real contact to the pro-gramme. After the admission decisions, both coordinators have to be constantly available to respond to student enqui-ries regarding studies, accommodation, residence permit, but also to very extraordinary things. With some students the communication evolves into regular exchange of e-mails. “When the admitted students finally arrive to Turku, it already feels like we have known them for a long time”, say Eeva and Maritta. During the 2-year programme, the coordi-nators interact with the students nearly on daily basis adjus-ting schedules and helping with practical matters. Although this requires a lot of patience, meeting so many different na-tionalities and personalities spices up the working day.

bioimaging brings the two universities together

Kuva Terhi Tuokkola

Kipinä 1/2012 | 7

When the student arrives and starts the studies, one of the very first persons to meet is the teacher tutor. Both universi-ties offering the programme have nominated a teacher tutor, whose responsibility is to plan the studies together with the students. This ensures that the students will get their degree as planned in the schedule and that the students always find a person who is motivated to help them throughout their studies. The teacher tutors also offer the students advice for planning their future careers. Dr. Annika Meinander and MSc Sami Koho are the responsible teacher tutors for Åbo Akade-mi University and the University of Turku, respectively. Here they describe their experiences as mentors:

“The first one and a half years into the Biomedical Imaging Masters program have been a very educating experience for a teacher tutor. Partially, this is due to the fact that students accepted to the Master’s programme already have done their Bachelors, some even have previous Master’s or even Docto-ral degrees. Hence, all the students are very motivated and have specifically chosen to study biomedical Imaging. For a teacher tutor this is both a benefit and a challenge. On one hand, the students know what they want, but on the other hand it is, at least partially, the teacher tutor’s job to make all these desires to fit the 120 credit Masters program fra-mework. In addition, most of the students in the program come from outside Finland. The official language for all com-munications within the programme is English. Working as a mentor in such an environment sometimes creates small difficulties, as foreign students are not always aware of how the universities in Finland work; a Finnish native in a Finnish university tends to take certain practicalities for granted. Ho-wever, a multi-cultural, multi-lingual, multi-disciplinary envi-ronment provides for unique possibilities, both to teachers

most of the students in the program come from outside Finland”

”

effiCient study and Career planning from the beginning is the key to suCCess!

Kuva Elli Narvi

Kuva Ahmed Musrati

Kuva Markku Saari

8 | Kipinä 1/2012

and students. They learn much more than what is written on PowerPoint slides, and have a special opportunity to create social networks essential for a career in a global working en-vironment.“

The academic year 2010-2011 was exceptional, because it was the first year of the programme and the first nine stu-dents were the true pioneers experimenting with the content

hard work pays off

”The program requires hard work,

but I have learned more in one year

studying at this programme than

I ever thought possible”

authors:Prof. Pekka Hänninen, UTUProgramme Coordinators Maritta Löytömäki & Eeva Rainio, ÅAU&UTU Teacher tutors Annika Meinander, ÅAU & Sami Koho, UTUMSc student Joanna Pylvänäinen, UTU

More information on the programme: www.bioimaging.fi

of the programme. Their feedback has now been valuable in refining the curriculum further. MSc student Joanna Pylvä-näinen is one of the first students to start her studies in the programme. Here Joanna tells about her experiences:

“My name is Joanna and I am a second year student at Bio-medical Imaging Masters programme. The program requi-res hard work, but I have learned more in one year studying at this programme than I ever thought possible. The warm bio-community in Turku played a significant role in my deve-lopment as a researcher. I also completed the practical part of my Masters thesis at the Cell Imaging Facility of North-western University in Chicago. I feel that the international experiences I have gained from both this exchange and the Biomedical Imaging Masters programme will be significant for my career progression. Overall, I have enjoyed the Biome-dical Imaging Masters programme very much and it has been a fulfilling experience!”

Joanna, together with her study mates also created a Face-book group for the programme. This social network is very active also in organizing leisure time activities. The good spi-rit within the programme seems to spread throughout the bioimaging community in Turku, to professors, teachers and students. Hence, it feels almost sad that the first Biomedical Imaging students will graduate very soon! ■

Kuva Marcus Prest

Kuva Hanna Oksanen

Kipinä 1/2012 | 9

Professionalismia, ammattimaisuutta, pitäi-si opettaa lääketieteen opiskelijoille. Monet ovat olleet tästä pitkään yhtä mieltä. Pelkkä hyvistä roolimalleista oppiminen ei nykymaa-ilmassa riitä. Opettajakunta voi antaa myös huonoja roolimalleja. Tämän on todettu vai-kuttavan kielteisesti ammattimaisen käyttäy-tymisen kehittymiseen.

Tavoitteiden, opetuksen ja arvioinnin ja pitäisi olla linjassa: Sitä, mitä arvioidaan, pitäisi opet-taa. Tämä pätee myös professionalismiin.

Vietin syksyn Montrealissa, McGillin yliopis-ton Lääketieteen opettamisen keskuksessa (Centre for Medical Education), oppimassa lisää lääketieteen opettamista . Professiona-lismin tutkimus on ollut keskuksessa vankkaa jo puolentoista vuosikymmentä. Professorit Richard ja Sylvia Cruess ovat työtovereineen kehittäneet professionalismin teorian. Sen pohjalle rakentuu systemaattinen aiheen ope-tus. Curriculum, opetussuunnitelma, kiertyy lääkäriksi ja ammattilaiseksi kasvamisen ym-pärille. Ei siis ihme, että McGillissä ensimmäi-nen luento uusille lääketieteen opiskelijoille käsittelee juuri professionalismia.

Mcgilliläinen teoria lähtee lääkärintyön kah-desta ulottuvuudesta: olemme sekä ammat-tilaisia että parantajia. Tautia ei aina voida parantaa (cure), mutta potilasta voidaan silti auttaa (heal). Määreet ja ominaisuudet ku-vaavat näitä rooleja. Parantaja välittää ja on läsnä. Ammattilaisuuteen taas kuuluvat muun muassa itsesäätely ja vastuu yhteiskunnalle. Jotkut ominaisuudet, kuten pätevyys ja sitou-tuneisuus, ovat yhteisiä parantajalle ja am-mattilaiselle.

Lääkäriprofession ja yhteis-kunnan välillä on olemas-sa sopimus, suurelta osin kirjoittamaton . Sen rikko-misesta seuraa ongelmia, kumpi tahansa sen tekeekin. McGillin lääketieteellises-sä tiedekunnassa pidetään tärkeänä, että jokainen valmistuva lääkäri tietää ”yhteiskuntasopimuksen” olemassaolon. Lääkäri on vastuussa sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Am-mattikunnan autonomia on ansaittava. Hankalissa tilan-teissa on helpompi keskus-tella, kun terminologia on selvä.

Seurasin Suomen uusinta, toivottavasti viimeistä, va-lelääkärikohua sähköisten viestimien välityksellä Mont-realissa. Professionalismin systemaattinen opettaminen alkoi tuntua entistäkin tär-keämmältä.

Toimisiko mcgilliläinen pro-fessionalismin opetus Turun lääketieteellisessä tiedekunnassa? Tätä on tar-koitus kokeilla muutamassa tuutorryhmässä tämän vuoden aikana. Professionalismista on toki olemassa muitakin teorioita kuin montreali-lainen. Opetusta laajennetaan, mikäli alustavat kokemukset viittaavat hyvään. Professionalis-mista ja sen opettamisen tärkeydestä on ensin vallittava yhteisymmärrys. ■

opettaisimmeko professionalismia?

Raportti

Kirjoittaja Outi Kortekangas-Savolainen (Ihotautien erikoislääkäri, TYKS; do-sentti, kliininen opettaja, TY) toimi vierailevana pro-fessorina Montrealin McGill yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa syyskuusta 2011 - tammikuuhun 2012

10 | Kipinä 1/2012

Maisterin paperit sain liikuntatieteellisestä tie-dekunnasta (nyk. Jyväskylän yliopiston terve-ystieteiden tiedekunta) Jyväskylän yliopistosta 12 vuotta sitten. Työprojektejani 2000-luvulla olivat virtuaaliammattikorkeakoulun tervey-den edistämisen verkko-opintokokonaisuus ja AMK-jatkotutkintohanke Oulun seudun am-mattikorkeakoulussa. Pienen työpätkän hoidin myös Opetus- ja kulttuuriministeriössä (ent. OPM), jossa kokosin kansalliset terveysalan AMK:n ja lääkärikoulutuksen opetussuunnitel-mat muuntokoulutusprojektin käynnistyksen yhteydessä. Enpä tuolloin arvannut että vuosi-kymmen myöhemmin esittelen johtoryhmässä lääketieteen tiedekunnan opetussuunnitelmia.

Saavutin filosofian tohtorin oppiarvon Oulun lääketieteellisessä tiedekunnassa kansanterve-ystieteen oppiaineessa. Väitöstutkimuksessa selvitin fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kaatu-

misvammoihin kahden vuoden seurannassa 85 vuotta täyttäneillä kotona asuvilla henkilöillä (N=555). Tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus oli turvallista korkeassa vanhuudessa, ja se vä-hensi kaatumisia sellaisilla henkilöillä, jotka liik-kuivat ulkona ilman apuvälinettä. Aineisto oli poikkeuksellisen ainutkertainen korkean van-huuskohorttinsa ja pohjoisen tutkimussijaintin-sa ansiosta. Kaatumistapaturmat haastateltiin kolmen kuukauden välein ja vammakaatumiset vahvistettiin potilaskertomuksista.

2000-luvun puolivälissä siirryin lääketieteen tiedekunnan palvelukseen. Ensin Ouluun ja myöhemmin Turkuun, jossa oli hiljattain sol-mittu vsshp:n kanssa yhteistyö kliinisen toh-torikoulutuksen vahvistamiseksi. Yhteistyö on mielestäni kannattanut, sillä kansallisesti Turkuun on kohdentunut runsas kolmannes Suomen Akatemian ja Opetus- ja kulttuurimi-

Sari IinattiniemiTiedekunnan toinen opintopäälikkö

Tiedekunnan nykyinen opintopäällikkö Anita Toivola jäi helmikuun alusta osa-aikaeläkkeelle ja toisena opintopäällikkönä hänen rinnallaan työskentelee FT Sari Iinattiniemi. Seuraavassa Sari kertoo taustastaan.

Sarin väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9026-8

Turku on vahva kliinisen koulutuksen keskus: http://www.utuonline.fi/sisalto/ajankohtaista/turku_on_vahva_kliinisen_koulutuksen_keskus.html

Peruskoulutuksen opintopäällikön tehtäväjärjestelytLääketieteellisen tiedekunnan peruskoulutuksen opintopäällikkö Anita Toivolan siirtyessä helmi-kuun 2012 alusta lukien osa-aikaiseen työsuhtee-seen, opintopäällikön tehtävät hoidetaan jatkossa hänen ja FT Sari Iinattiniemen toimesta. Heidän työnjakonsa on pääsääntöisesti seuraava:

Anita Toivola hoitaa mm. lääketieteen, hammas-lääketieteen ja terveystieteiden perustutkintojen opiskelijavalinta-asiat ja opiskelijavalinnan valta-kunnallisen yhteistyön, opintosuorituksia ja opis-kelijavalintaa koskevat oikaisupyynnöt ja valitus-asiat, Valviran selvitykset ja Valvira-yhteistyön, opiskelijoiden passiivirekisteriasiat ja LL-opintojen viivästymiseen liittyvät asiat, tutkintojen tavoiteai-koihin liittyvät asiat, peruskoulutuksen opintoasioita koskevat lausunnot, peruskoulutuksen stipendi- ja apuraha-asiat ja muut erikseen määrätyt tehtävät.

Sari Iinattiniemi hoitaa lääketieteen perustutkin-non opetussuunnitelma-asiat, osin terveystieteiden perustutkinnon opetussuunnitelmaan liittyvät asiat, lääketieteen opintojen suorittamiseen ja opintojen kulkuun liittyvät asiat, opinto-neuvojien kautta hoidet-tavaan opinto-ohjaukseen liittyvät asiat, tutkintojen valmistumiseen ja publiikki/valatilaisuuksiin liittyvät asiat ja muut erikseen määrätyt tehtävät. Iinattinie-mi hoitaa em. tehtävien lisäksi myös tiedekunnan kliinisen tohtoriohjelman koordinaatiotehtävät.

Kummankin em. henkilön työpiste sijaitsee Vil-la Joukahaisessa (Joukahaisenkatu 2).

Anita Toivolatavattavissa ma-ke (to-pe osa-aikavapaalla)anita.toivola@utu.fi, (02) 333 8407

Sari Iinattiniemitavattavissa ma Variassa, ti-pe Joukahainensari.iinattiniemi@utu.fi, (02) 333 7916

nisteriön osoittamasta kliinisen tutkimuksen tutkijapalkkarahoista. Menestyksen avain hy-vän tutkija-aineksen lisäksi on sairaanhoitopii-rin koordinaationtuki kliiniseen tutkimukseen, jota ei käsitykseni mukaan muissa sairaanhoi-topiireissa järjestettä.

Opintopäällikön tehtävässäni haluan olla ope-tus- ja tutkimuslähtöinen, laadukkaiden ja inno-vatiivisten opetussuunnitelmien organisaattori ja hyvä työtoveri, jolla on luova suhtautuminen perus- ja tohtoriopiskelijoihin opinto- ja tutki-musasioihin mm. vaihto-opintoasioissa. Omia opintojani suoritin 90-luvulla Yhdysvalloissa ensin lukiolaisena La Grange high School’ssa (Teksas) ja myöhemmin Brigham Young -yli-opistossa (Utah). Kansainvälistymisen myötä kieli- ja kulttuurien kohtaamiskynnys madaltuu.

Tutkija- ja opettajataustani auttavat opetus-suunnitelmien valmistelutehtävissä. Väitöstut-kimukseni osoitti että tapaturmat ovat yleisiä ja vaativat moniammatillista preventiivistä suh-tautumista. Moniammatillista ja poikkitieteel-listä näkökulmaa edellyttävät mielestäni myös tiedekunnan koulutusohjelmien opetussuunni-telmat. Opettajan näkemys opetussuunnitel-man valmistelussa toivon mukaan merkitsee kokonaisuuden ymmärtämistä, joka voisi nä-kyä LL-opetussuunnitelmassa mm. lukukausi-en yksilöityinä osaamistavoitteina. Myönteistä painetta LL-curriculumiin asettaa tällä hetkellä mm. sairaanhoitopiirin uudistuva hoito-organi-saatiomalli ja hajautetun opetuksen tarve klii-nisessä vaiheessa. Tiedekuntia haastaa lisäksi valtioneuvoston päätös, jossa se on hyväksynyt LL-aloituspaikkojen lisäyksen toimintakaudelle 2013-16. Oppimiskäsitykseni tukee yhteisöllistä oppimista, jossa hyödynnetään verkkometode-ja. Tämä saattaa konkretisoiutua tiedekunnassa piankin, esim. Duodecimin kustantamien oppi-kirjojen digitalisoitumisen myötä tai luentojen etäseuraamisen mahdollisuutena.

Aurinkoista kevätlukukautta kaikille!

Kipinä 1/2012 | 11

12 | Kipinä 1/2012

Karjalaisen ”oppipoikana” lasten ilokaasuhoitoihin perehtymisen. Toimin myös keväällä pidettävän ilokaasukurssin koordinoijana.

Luoto odottaa uudelta työltään ensisijaisesti haastavuutta, luovuutta, uusien asioiden löytämistä ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Mielenkiin-toisinta ja toisaalta myös haasta-vinta työssään hän näkee uusien asioiden oppimisen ja niiden soveltamisen jo opittuihin.

Turkua kauniiksi paikaksi ku-vaava opetuskoordinaattori nauttii kesällä auringossa istuskelusta. Mitä muuta haluat lukijoiden tietävän sinusta?

”On kuulemma hupaisaa, että olen aina muistanut ja tun-nistanut ihmiset parhaiten heidän hampaiden perus-teella. Hampaat ovatkin aina olleet mielestäni mielenkiintoisia kapistuk-sia - ihan lapsuudesta asti”, hän kertoo. Työkaverien ei kuitenkaan kannata yrittää tunnistaa Annia hänen hiustensa perusteella; väri ja malli vaihtuvat tämän tästä. Vapaa-aikana Annin huomio kohdistuu piirtämiseen sekä maa-laamiseen ja luonnonhel-massa pääskysten lauluun sekä metsätähtiin. ■

Peruskoulutukseltani olen hammaslääkäri, mutta teen yliopis-tolla vähän kaiken-

laista. Hammaslääketieteen laitoksella teen opetuskoor-dinaattorin töitä sekä opetan sosiaalihammaslääketieteen puolella. Turkuun minut toi mahdollisuus erikoistumiseen sekä opetuskoordinaattorin työt; teen myös väitöskirjaa lasten hammashoitopelosta ja siihen liittyvistä taustate-kijöistä. Lisäksi olen mukana FinnBrain -tutkimuksessa hammashoitopelon arvi-oijana. Hammaslääkärin työssä kiinnostukseni kohde on lasten hammashoito ja pääsin aloittamaan Sára

Hampaat ovat mielenkiintoisia kapistuksia”

sano

o av

ojal

akan

enta

ppau

s Ou

lust

a

Tammikuussa 2012 ham-maslääketiede sai uuden opetuskoordinaattorin, Anni Luodon. Näin hän kertoo itsestään Kipinän lukijoille:

”Teksti Erika Österholm-MatikainenKuva Antti Tarponen

Kipinä 1/2012 | 13

Lääketieteellisissä tiedekunnissa on perinteisesti koulutettu lääkäreitä ja hammaslääkäreitä sekä osassa myös hoitotieteen asiantuntijoita. Lääkärikoulutuksessa lääketieteel-lisen tiedon räjähdysmäiseen kas-vuun ja sen hyödyntämiseen po-tilastyössä on pyritty vastaamaan koulutusta monipuolistamalla ja kehittämällä opiskelijoiden valmiuk-sia tiedonhaussa sekä uuden tiedon merkityksen arvioinnissa ja sovelta-misessa. Lääkäri kantaa päävastuun diagnostiikasta ja hoidon suunnit-telusta, mutta optimaalisen hoito-tuloksen saavuttamiseksi kliiniseen potilastyöhön kytkeytyy tulevaisuu-dessa entistä moniammatillisempi ja laajempi osaajien joukko.

Koska kaikkea uutta tietoa ei voida sisällyttää lääkärikoulutukseen, jon-ka perimmäinen tavoite on kliinisen potilastyön osaaminen, maailmalla on syntynyt kokonaan uusia lääke-tiedettä lähellä olevia tieteen alueita ja niihin liittyviä koulutusohjelmia. Tässä kehityksessä tiedekuntam-

Monipuolistuva koulutustarjonta

me on ollut Suomessa uraauurtava. Kun terveyden biotieteiden (ter-bio) koulutusohjelma aloitettiin v. 1998, se oli maamme ensimmäinen monitieteellinen bioalan ohjelma. Kaksiportaisen terbio-ohjelman LuK-tutkinnon pääaine on biolää-ketiede ja FM-tutkinnon lääkekehi-tystiede. Myös Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto ovat hiljattain aloittaneet samantyyppiset kou-lutusohjelmat, jotka tosin eroavat profiililtaan turkulaisesta mallista. Terbio-ohjelman lisäksi lääketie-teellinen tiedekunta vastaa yhdessä Åbo Akademin kanssa v. 2010 aloi-tetusta biokuvantamisen maiste-riohjelmasta, joka on tiedekuntam-me ensimmäinen kansainvälinen koulutusohjelma. Uusien koulutus-ohjelmien onnistumisen takeena on vahva tutkimusosaaminen ja sitä tukeva infrastruktuuri (esim PET-keskus, TCDM, CRST) näillä aloilla, erinomaiset jatkotutkintomahdolli-suudet (esim TuBS, FPDP-D) ja tie-dekunnan voimakas sitoutuminen monipuoliseen ja moderniin koulu-

tustarjontaan. Osaamispohjaa on pyritty myös laajentamaan aloitta-malla terveyden biotieteisiin liitty-vää koulutusyhteistyötä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

Mikä on uusien koulutusohjelmien merkitys tiedekunnalle? Lyhyesti voisi todeta, että ne tuottavat eri-tyisosaajia lääketieteen nopeasti kehittyville osa-alueille kuten mole-kyylilääketieteeseen, solubiologiaan, biokuvantamiseen, neurotieteisiin, lääkekehitystieteeseen ja transla-tionaaliseen lääketieteeseen. Bio-lääketieteellisten koulutusohjelmien kautta lääketieteen kehitys nopeu-tuu ja laajenee, mistä hyötyy erityi-sesti perustutkimus, mutta josta ai-kaa myöten myös kliininen tutkimus voi ammentaa osaamispotentiaalia ja kasvua. Uudet koulutusohjelmat tarjoavat myös erinomaisen mah-dollisuuden tiedekunnan muiden koulutusohjelmien opiskelijoille sy-ventää ja laajentaa omia tietojaan lääketieteen lähialueilla hyödyntä-mällä runsasta koulutustarjontaa. Bioalalla on suuri taloudellinen mer-kitys lääketeollisuuden, bioalan pal-veluyritysten ja diagnostiikkateolli-suuden muodossa sekä alueellisesti että kansallisesti. Kasvava ja moni-puolinen bioalan yritystoiminta tar-vitsee menestyäkseen uudenlaisia osaajia, joille molekyylilääketiede, biolääketieteen modernit tutkimus-menetelmät ja lääkeinnovaatioiden kehitystyö ovat jo yliopistollisen peruskoulutuksen kautta tuttuja. Myös lääkkeiden ja elintarvikkeiden viranomaisvalvonnassa tarvitaan laaja-alaisia biolääketieteen osaajia. Lääketieteellinen tiedekunta onkin vastannut ennakkoluulottomasti yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin uusien koulutusohjelmiensa muo-dossa. ■

Kolumni

Markku Koulu, lääkekehityksen professori

TAuSTAA Terveyden biotieteiden koulutusohjel-ma aloitettiin v. 1998 lääketieteellisen ja matemaattis-luonnontieteellisen tie-dekunnan yhteisenä koulutusohjelma-na. Suuntautumislinjoja oli alunperin kolme: elintarvikekehitys, lääkekehitys ja synteettinen lääkekemia. Koulutus-ohjelman tavoitteena on alusta lähtien ollut kouluttaa biolääketieteen alueelle asiantuntijoita, joilla on laaja bio- ja mo-lekyylilääketieteen osaaminen yhdis-tettynä vahvaan perusluonnontieteiden hallintaan. Terbio-ohjelman kytkeyty-mistä lääketieteen osa-alueisiin on hah-moteltu kuvassa 1.

Valmistuneet terbio-maisterit ovat si-joittuneet hyvin tutkijoiksi ja kouluttajik-si yliopistosektorille ja bioalan yrityksiin (bioalan palveluyritykset, diagnostiik-kateollisuus, elintarviketeollisuus, lää-keteollisuus) sekä viranomaistehtäviin. Merkittävä osa valmistuneista maiste-reista suorittaa tiedekunnassamme jat-kotutkintoa.

NYKYTIlATerbio-koulutusohjelman sisällön suun-nittelu, toteutus ja suoritettavat tutkin-not siirtyivät kokonaan lääketieteellisel-le tiedekunnalle v. 2011 alussa. Tässä yhteydessä kaksiportaisen tutkintoa uu-distettiin voimakkaasti: LuK-tutkinnon

(180 op; 3 vuotta) pääaineeksi valittiin biolääketiede ja sivuaineiksi farmako-logia ja toksikologia sekä kemiallinen biologia. LuK-tutkinnon sisältöön lisät-tiin merkittävästi ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan, solu-ja molekyylibio-logiaan, molekyylilääketieteeseen, immunologiaan, patologiaan ja tauti-mallinnukseen liittyviä opintokokonai-suuksia. Terbio-opiskelijoiden ammatil-lisen identiteetin kehittymiseen on myös panostettu voimakkaasti ammatillinen kasvu ja kehitys-opintokokonaisuuden muodossa. Sen keskeiset teemat käy-vät ilmi kuvasta 2. Keinoina on opetta-jatuutorointi, urapolkuseminaaripäivät, yritysesittelyt, portfoliotyöskentely ja vuosittaiset leiripäivät Saaristomeren tutkimuslaitoksessa Seilin saarella. Tut-kimus-ja tiedeajattelun kehittämiseksi em. opintokokonaisuuteen kuuluu myös LuK-ja gradu-tutkielmaseminaareihin osallistuminen sekä verkostoituminen ja yhteisprojektit Itä-Suomen yliopiston terbio-opiskelijoiden kanssa.

Terbion FM-vaiheen (120 op; 2 vuot-ta) pääaineena on lääkekehitystiede ja sen tavoitteena on kouluttaa osaajia lääkekeksintöjen kehittämiseen ja lää-ketutkimuksen pariin sekä translatio-naaliseen lääketieteeseen. Tähän antaa erinomaiset valmiudet laajasti biolää-ketieteeseen painottuva LuK-tutkinto.

FM-vaiheeseen liittyy 10 op:n laajui-nen englanninkielisenä toteutettava lääkekehitysprojekti, jossa opiskelijat suorittavat tiimityöskentelynä lääke-kehitykseen liittyvän harjoituksen koh-deproteiinia moduloivan virtuaalisen lääkemolekyylin kehitystyöstä. Lääke-kehitysprojektiin on integroitu projekti-työskentelyn toimintatapojen opettelun lisäksi myös esitystaidon harjoittelua ilmaisutaidon opettajan johdolla sekä englanninkielisen tekstin tuottamista projektiraporttien muodossa. Koke-mukset tästä opintokokonaisuudesta ovat olleet erittäin positiivisia ja saavu-tetut tulokset korkeatasoisia. Terbion FM-tutkintoon on sisällytetty laaja tut-kimusprojekti ja siihen perustuva pro gradu-tutkielma (yhteensä 55 op), millä pyritään varmistamaan opiskelijoiden riittävä perehtyneisyys tutkimustyöhön ja lisäämään valmiuksia tieteelliseen ajatteluun. Tutkimusprojektit tehdään suurelta osin lääketieteellisen tiedekun-nan tutkimusryhmissä, mutta osin myös lääketeollisuudessa.

TulEvAISuuSKoulutusohjelman tulevaisuuden haas-teena on biolääketieteen ja siihen liitty-vän teknologian nopeassa kehityksessä mukana pysyminen. Lyhyellä tähtäimellä on mietittävä tulisiko terbion FM-vaihe muuttaa kansainväliseksi maisteriohjel-

Teksti Markku Koulu, Sari Mäkelä

biolaaketieteen airut

terveyden biotieteet -

14 | Kipinä 1/2012

Kipinä 1/2012 | 15

maksi ja laajentaa koulutusyhteistyötä sekä kotimaisten että ulkomaalaisten yliopistojen kanssa. Näin voitaisiin var-mistaa riittävä osaaminen tulevaisuu-dessa, profiloituminen ja kilpailukyky muiden bioalan koulutusohjelmien jou-kossa sekä kasvattaa uusien opiskelijoi-den rekrytointipohjaa. On mahdollista, että FM-vaiheen suuntaumisvaihtoeh-toja lisätään voimavarojen niin salliessa.

YhTEINEN TAhToTIlAOn ollut ilo havaita, että tiedekuntamme oppiaineet ja opettajat ovat olleet innos-tuneina kehittämässä terbio-koulutus-ohjelmaa. Koulutusohjelmasta on muodostunut tiedekun-nan tutkimus-ryhmille elin-

Biomarkkerit Patologia

Immunologia

Geenitieto Yksilöllinen hoitoBiokuvantaminen

Diagnostiikka

Terveyden-huolto

Potilashoito

Solubiologia

Anatomia

Biokemia

Fysiologia

Tautimallinnus

Farmakologia

KLIININENLÄÄKETIEDEBIOLÄÄKETIEDE

Mikrobiologia

tärkeä, koska se tuottaa merkittävän osan kaikista biolääketieteen laitoksen jatko-opiskelijoista. Hyvän yhteishen-gen ansiosta koulutus on erinomaisesti kytkeytynyt tiedekunnassa tehtävään tutkimukseen ja onkin lupa odottaa, että koulutusohjelman jatkuva uudistuminen ja elinvoimaisuus on turvattu.

Yliopiston ulkopuoliset sidosryhmät ovat myös havainneet terbion merki-tyksen, minkä vuoksi monet tahot lää-keteollisuudessa ja paikallisissa bioalan yrityksissä ovat pyyteettömästi osallis-tuneet koulutuksen kehittämistyöhön

ja avustaneet koulutuksen toteuttami-sessa.

Lääketieteellinen tiedekunta uskoo vah-vasti siihen, että biolääketieteen alueelle suuntautuvat modernit koulutusoh-jelmat monipuolistavat ja laajentavat tiedekunnan osaamispohjaa nopeasti kehittyville, lääketiedettä lähellä oleville tieteen alueille.

Onnistumisen keskeisenä edellytyksenä on lahjakkaat ja motivoituneet opiske-lijat, jotka luovat innostuneen ja myös opettajia stimuloivan ilmapiirin. Olem-

mekin ylpeitä ja iloisia opiskeli-joistamme! ■

Kuva 1: Terve-yden biotietieden koulutusohjelman kytkey-tyminen lääketieteen eri osa-alueisiin.

Kuva 2: Amma-tillinen kasvu ja kehitys-opintokoko-naisuuden teemalli-sia sisältöjä. Tämän osion laajuus on 6 op LuK-vaiheessa.

•••••

•••••

••••••

•••••

16 | Kipinä 1/2012

SIlMINTERBIooPISKElIJAN

ä ää

ää +

Terveyden biotieteilijöistä valmistuu lääkekehityksen asiantuntijoita. Terbiolaisia

kiinnostaa ihmiselimistön toiminta ja potilaiden auttaminen — näemme itsemme

osana ketjua, jossa alan ammattilaiset yhteistyössä toimivat sairaan ihmisen hyväksi. Lääketieteestä innostuneelle

Terbio tarjoaa varteenotettavan alavaihtoehdon perinteisten

terveydenhoitoalan ammattien rinnalle.

+ Käytännön työskentely alkaa heti opintojen alussa.

Tehokasta luento-opetustaKäytännössä opiskeluun sisältyy mo-nipuolisesti luentoja ja harjoitustöitä. Osa kursseista suoritetaan massa-luennoilla yhdessä lääketieteen tai kemian opiskelijoiden kanssa. Jotkut opintojaksot on suunniteltu nimen-omaan terbiolaisille, jolloin opetus tapahtuu kotoisasti noin kahdenkym-menen hengen ryhmissä. Pienryh-mäluennoissa parasta on matala kynnys kysyä ja kommentoida.

Käytännönläheistä ja työ-elämään suuntautunuttaSoluviljelyä, biokemian perustyö-menetelmiä ja dissektioita sisäl-tävät harjoitustyöt valmistavat opiskelijoita erinomaisesti tulevaan työhön. Käytännönläheinen opis-kelu auttaa ymmärtämään asioita syvemmin ja tuo mukavaa vaih-telua koulupäivään. Valmiuksia työelämään antavat myös muun muassa bioetiikkaan ja laatujär-jestelmiin perehdyttävät kurssit.

Monipuolista osaamista TerbiostaKoulutusohjelma eroaa esimerkiksi biokemian opinnoista siinä, että

suurin osa kursseista keskittyy ihmisen elintoimintoihin ja saira-uksiin. Fysiologiaa ja anatomiaa käsitellään syvällisesti. 180 opin-topisteen kandidaatintutkintoon on sisällytetty esimerkiksi tau-timallinnusta ja patologiaa sekä vastapainoksi opintoja täyden-täviä kieli- ja viestintäkursseja.

Maisteriopinnot keskitty-vät lääkekehitysprosessiin120 opintopisteen laajuiset mais-teriopinnot kattavat koko lääkeke-hitysprosessin aina lääkekohteen identifioinnista kliinisiin kokeisiin.

Olennainen osa lääkekehitystie-teen opintoja on englanninkielinen kurssi, jolla virtuaalisesti kehitel-lään lääke annettuun kohteeseen. Projektin yhteydessä harjoitellaan myös esimerkiksi arvioimaan lääkkeen kaupallista potentiaa-lia ja hiotaan esiintymistaitoja.

ura asiantuntijatehtävissäLuonnontieteiden maisteriksi valmistuminen avaa uramahdol-lisuuksia niin julkisella kuin yksi-tyiselläkin sektorilla tuotekehitys-, opetus- ja asiantuntijatehtävissä. Koulutusohjelma antaa monipuoli-

Teksti Titta Kivikoski, Olli Metsälä, Heli SihvonenKuvat Heli Sihvonen

Kipinä 1/2012 | 17

+ Toimistolla opiskellaan ja vietetään vapaa-aikaa hyvässä seurassa.

+ Työelämään tutustutaan muun muassa yritysvierailuilla.

set eväät pyrkiä pitkälle. Jo opetus-suunnitelma sisältää ammatillista identiteettiä kehittäviä kursseja. Työelämävalmiuksia hankitaan lisäksi ekskursioiden ja alalla työs-kentelevien, entisten terbiolaisten pitämien luentojen avulla. Tässä opiskelijat toimivat yhteistyössä henkilökunnan ja koulutusohjelman omien opinto-ohjaajien kanssa.

Pieni ryhmä on iso etuTerbion pienessä ryhmäkoossa on paljon etuja. Harjoitustöissä aikaa ei kulu vuoron odotteluun ja opettaja ehtii opastaa jokaista henkilökohtaisesti. Tutustuminen opiskelijoihin myös oman vuosikurs-sin ulkopuolelta tapahtuu luonte-vasti tiiviin yhteishengen ansiosta. Vanhemmat terbiolaiset voivat jakaa arvokkaita neuvoja opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Jokaisella opiskelijalla on myös realistiset mahdollisuudet päästä vaikutta-maan, oli kyse sitten opiskelusta tai vapaa-ajanvietosta. Ensimmäistä vuotta opiskeleva pilttikin uskaltaa lähteä mukaan ainejärjestötoimin-taan päättämään yhteisistä asioista.

Terbiolaisilla on yhteis-henki kohdallaanTerbiossa kaikki viihtyvät keske-nään, eikä ryhmä hajoa helposti

porukoihin. Opiskeluilmapiiri on rento, mutta pieni positiivinen kilpailuhenkisyys opiskelijoiden välillä kannustaa tekemään töitä opintojen eteen. Riski pudota kyy-distä on vähäinen, kun kurssikaverit katsovat toinen toistensa perään.

Elävää ainejärjestökulttuuriaTerveyden biotieteilijöiden aine-järjestö In Vitro Aboensis ry:lle, tutummin IVA:lle, on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt kehittyä oma vahva kulttuurinsa. Perinteis-tä mainitsemisen arvoiset ovat pikkujoulut, joissa lämpimässä tunnelmassa nautitaan puurosta ja vuosikursseittain valmistelluista teemallisista esityksistä. Vappuna terbiolaiset suuntaavat makkara-paketein varustautuneena perin-teiselle päiväretkelle Ruissaloon. Ulkoilmasta nauttimisen ohessa valmistaudutaan illan lakitukseen ja lippukulkueeseen. IVA:lla on myös vahva sitsiperinne, ja niin luonnon-tieteellisen kuin lääketieteellisenkin

tiedekunnan ainejärjestöjen kanssa sitsataan monta kertaa vuodessa.

Toimisto on IvA:n sydänSitseiltä siirrytään usein IVA:n Dentaliassa sijaitsevalle toimistolle. Toimisto on IVA:laisille tärkeä koh-taamispaikka, jossa tehdään koulu-tehtäviä ja vietetään luentojen välissä aikaa kahvikupin äärellä. Toimistolla kokoontuu myös Terbion miesedus-tajille suunnattu Herraklubi. Tämä herrojen kerho järjestää pokeri-iltoja ja viimeisimpänä saavutuksena hankki toimistolle pöytäjalkapallon.

valinta, joka ei kadutaIVA on olennainen tekijä siinä, miksi Terbiossa on niin mukava opiskella. Pienen mutta aktiivisen ainejärjestön sisällä solmitaan ystävyyssuhteita ja jaetaan auliisti kokemuksia. Moni terbiolainen on aloittanut opintonsa tietämättä lainkaan, mitä odottaa — ja toden-nut myöhemmin, ettei olisi voinut onnistuneempaa valintaa tehdä. ■

18 | Kipinä 1/2012

Teksti Linus Törnqvist, TLKS:n hallituksen puolestaKuvat Antti Tarponen

potilaita, viikossa. Neljännen vuosikurssin isäntä Sebastian Abrahamsson totesi puheenvuorossaan, että kliinisten käden taitojen harjoittelu uhkaa jo

nyt jäädä riittämättömäksi. Puhakan kurssilla aloittikin 75 opiskelijaa vuonna 1993 – viime syksyn sisäänotto-määrä oli taas 120 opiskeli-jaa.

Samalla kun opiskelija-määriä on nostettu, myös opiskelijoiden määrä per opettaja on valitettavasti kasvanut. Opettajaa kohti oli Turussa vuonna 2000 4,4 opiskelijaa, mutta vain yhdeksässä vuodessa tämä oli kasvanut 25 %, ja 2009

tämä oli siis jo 5,5 opiskelijaa per opettajaa. Pro-senteissahan tämä on huikea muutos! Miten tämä on vaikuttanut opetushenkilökunnan työmäärään ja välillisesti myös opetuksen laatuun, voi jokainen itse arvioida.

Mielenilmauksessa ei SML eikä TLKS ole siis otta-neet ollenkaan kantaa siihen, mikäli on ylipäänsä järkevää nostaa koulutusmääriä, vaan puoltavat koulutuksen laadun säilyttämistä korkeana. Jos läh-detään nostolinjalle, vaaditaan opetuksen tason yl-läpitämiseksi tarvittavat lisäresurssit - lisää kliinisiä opettajia ja suurempia luentosaleja kun ei saa ilmai-seksi. Mainittakoon lopuksi vielä, että sosiaali- ja terveysministeriö on toistaiseksi katsonut nykyisen koulutustahdin riittävän, näkemys johon lääkäriliit-to yhtyy. ■

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosia 2011–2016 koskevassa kehittämissuunnitelmassa kaavaillaan, että Suomessa nostettaisiin LL-sisäänottomäärää noin 160 opiskelijalla, nykyi-sestä 610:stä noin 770:een. Tämä voisi tarkoittaa Tur-kuun 20–30 sisäänotto-paikkaa lisää. On tietenkin toivottava, että kun kerran tällaisia suunnitelmia laa-ditaan, niin suunniteltai-siin myös korvamerkittyjä resursseja tähän nostoon. Toistaiseksi nostojen ra-hoituksesta ei ole kuulunut OKM:ltä sanaakaan.

Tämä näkymä huoles-tuttaa väistämättä meitä alan opiskelijoita hiukan, joten lounasaikaan 8.2. parisataa opiskelijaa ja henkilökunnan jäseniä ko-koontuivat vajaaksi tunniksi Medisiinan edustalle pakkaslukemia uhmaten. Kyseessä oli Suomen Me-disiinariliiton (SML:n) ja Turun Lääketieteenkandi-daattiseuran järjestämä mielenilmaus laadukkaan koulutuksen puolesta. Mielenilmaus järjestettiin samanaikaisesti kaikissa viidessä lääketieteellises-sä yliopistokaupungissa, ja epävirallisten arvioiden mukaan osallistuja oli kaiken kaikkiaan noin 2 000.

Turun mielenilmauksen puheenvuorossa EL Ant-ti Puhakka esimerkillisti kokemuksellaan mihin suuntaan viime vuosien kehitys on mennyt: vielä 90-luvun puolessa välissä kandidaatti saattoi kli-nikkajaksojen aikana tutkia 3-4 potilasta päivässä. Nykypäivän kandidaatti tutkii kyllä saman verran

160lisää!

Kyvyt.fi on suomalaisille oppilaitoksille ja koulutusalan

organisaatioille tarkoitettu ePortfolio-palvelu.

Se tarjoaa työkaluja oman sähköisen portfolion

rakentamiseen ja kehittämiseen verkossa.

Palvelun pilotointi aloitettiin Turun yliopistolla viime

syksynä kestäen koko lukuvuoden 2011–2012. Tämän

jälkeen yliopisto päättää hankitaanko kyseinen

palvelu opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön.

Lääketieteellisessä tiedekunnassa palvelun

alustavaan testaamiseen kutsuttiin mukaan LL-

kurssien nettivastaavat. Kävimme heidän kanssaan

palvelun peruskäyttöä läpi atk-luokassa 7.2.2012.

Kokemukset olivat pääasiassa positiiviset, vaikkei

mahdollinen siirtyminen nykyisestä WorkMates-

pohjasta Kyvyt.fi -palveluun ongelmatonta olisikaan.

Palvelun pilotoimista jatketaan lääketieteellisessä

tiedekunnassa edelleen kevään 2012 aikana.

Käyttökokemuksia oikeissa tuutoriryhmissä pyritään

kerryttämään syksyllä 2012. Tällöin olisi alustavan

suunnitelman mukaan tarkoitus, että Terveyden

biotieteet -koulutusohjelmassa aloittavat uudet

opiskelijat ja heidän kolme opettajatuutoriaan

alkaisivat käyttämään Kyvyt.fi -palvelua.

Mahdollisesti vuonna 2013 portfoliopalvelu voitaisiin

laajentaa LL- ja HLL -koulutusohjelmiin. ■

- kehittyvä, monimuotoinen palvelu

- suunniteltu juuri portfoliotyöskentelyä varten

- siirtyy opiskelijan mukana (jatkokouluttautuminen, työelämä)

- tekniset toiminnot (profiili, chat)

- personointi mahdollistuu

- portfoliotehtävien tekeminen on teknisesti yksinkertaisempaa, kätevämpää

- tuutorin on helppo kommentoida ja antaa palautetta opiskelijan tehtävistä ja HOPSista

- mac-yhteensopivuus (ei nykyistä ongelmaa)

- tekninen tuki on palvelun tarjoajalla

hYväT PuolET KYvYT.fI -PAlvEluSSA

- uuden järjestelmän käytön opettaminen tuhannelle opiskelijalle ja sadalle tuutorille

- liikaakin vaihtoehtoja

- mahdollista julkaista henkilökohtaisia tietoja liian laajalle kohderyhmälle vahingossa

- portfoliotyöskentelyn tuki ja kontrolli vaikeutuu opiskeluhallinnon näkökulmasta

MIINuKSET

Uusi sähköinen ePorftfoliojärjestelmä yliopistolle?

Kipinä 1/2012 | 19

20 | Kipinä 1/2012

29.8.-1.9.2012ADEE 2012: Hammaslääketieteen koulutuksen Euroopan yhdistyksen kongressi, Lyon, Ranska.

25.-29.8.2012AMEE 2012: Lääketieteen koulutuksen Euroopan yhdistyksen kongressi, Lyon, Ranska

6.6.2012Lääkäkouluttajan kesäkoulu Seilin saarella: Ryhmä -voimavara ja haaste

3.-4.5.2012Duodecimin XXI Opetuksen kehittämisseminaari – Lääkäriksi osana kokonaisuutta

16.4.2012 Vaikeat ohjaustilanteet -seminaari

13.4.2012 Koulutusristeily opettajatuutoreille

12.4.-18.5.2012 Pedagogiikan perusteet -verkkokurssi

22.3.2012Satakunnan opetuksen iltapäivä

20.03.2012Opettajakahvit

18152228

29162329

310172430

411182431

7142127

6132026

5121925

KOULUTUSKALENTERI

2012Koulutuskalenteri

TUTKE kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta www.med.utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuskalenteri/

Hyvää alkanutta kevättä!