Maa- ja puutarhatalouden kannattavuus, terveellinen ja laadukas ruoka sekä ruuan saatavuuden varmista-minen ovat lähtökohtia Kestävä ja kilpailukykyinen ruoantuotanto -tutkimusalueen toiminnassa.

MTT:n jalostama mansikkalajike Valotar kesti parhaiten talven koet-telemukset Pohjois-Suomessa. Myös norjalainen Frida tarjoili hyvän ja makean sadon, mutta monet eteläisemmät lajikkeet eivät talvea kes-täneet. Herukka tuotti marjoja vielä Rovaniemelläkin, mutta vadel-mien ja tarhamustikan makuun aivan pohjoisessa ei enää päästä.

Sivut 6–7

Mansikat ja herukat menestyivät pohjoisessa

Liite 2/2012 | 28.5.2012

NurmikonleikkaajanunelmaviheriöLapista lähtöisin oleva tunturinurmikka olisi laiskan puutarhurin unelma: sitä ei tarvitse leikata kuin pari kertaa kesässä. Suosiota rajoittaa vielä siementuotanto, sillä Suomessa tuotettu siemen ei pärjää hintakilpailussa.

Sivu 4Katemuovi parantaakannattavuuttaInvestointi muovikatteeseen paransi selvästi mustaherukan satoa ja viljelyn kannattavuutta pohjoisessa. Mansi-kan ja vadelman viljelyssä kausihuone, tunneli tai sadekatos tuo tasaisemman sadon ja kannattavuuden, kunhan myös tuottajahinta pysyy hyvänä.

Sivu 7Maatilojen työmailla sattuu heinäkuussaMaatilatalouden tapaturma sattuu tyypillisimmin heinäkuussa tuotantora-kennuksen korjaus- tai uudisrakennus-työmaalla. Syy tapaturmaan on yleensä kehnoissa rakennustelineissä. Viljelijät tuntevat työturvallisuusvastuunsa huonosti.

Sivu 8Tyrnin sadonkorjuuvaatii lajikkeelta paljonTyrnin poimiminen käsin on hidasta ja kallista. Koneellisessa leikkuukor-juussa oksat leikataan ja pakastetaan marjoineen päivineen. Satoisia tyrnin luonnonkantoja etsitään edelleen, jotta teollisuus saisi raaka-aineekseen tar-peeksi kotimaista tyrniä.

Sivut 14-15

Petopunkit metsästävät mansikkatiloilla … s. 9Yksipuolinen vehnän viljely vähentynyt … s. 13Natalajikkeiden erot näkyvät …s. 16-17

Kestävyys ja kilpailukyky kärjessä

Marjojen lajikekokeissa selvitettiin mansikan, vadelman, herukan ja tarhamus-tikan selviytymistä pohjoisissa oloissa.

KaTI HoppuLa

Koeruudut viljelläänsekuntitahtiinTutkimuslohkojen ja koeruutujen viljely on periaatteessa tavallista maanviljelyä, mutta käytännössä eroja löytyy. Taval-lisia koneita ei voi useinkaan käyttää. Siispä koeruutujen viljelystä vastaavat tutkimusmestarit toimivat itse trakto-reina. He säätelevät torjunta-aineiden ruiskutusta omin käsin ja jaloin.

Sivu 18

KarI SaLonen

Marjan poiminta, pakastus, sulatus, hilloksi keitto, pakkaus, kelmutus, hyllytys, syöminen. Siinä on Meritalon hillon kiertokulku, kertoo Su-sanna Lindstedt.

nIIna pITKänen

Sanni Junnila tarkistaa kellosta, että Matti Eskola ja Anne Muotila päästävät koeruudulle tismalleen oikean määrän kasvinsuojeluaineita.

Marjakin poimitaan maasta”Tuotteen pitää olla niin hyvä, että jos jo-ku vahingossa ostaa sen, hän ostaa myös toiste”, marjahilloja ja -mehuja valmista-va Susanna Lindstedt sanoo. Hän uskoo myös terveysbuumin lisäävän marjojen syöntiä.

Ja marjojen pitää olla kotimaisia. Sen Su-sanna ja Olavi Lindstedt päättivät visus-ti, kun perustivat Marjajaloste Meritalon 1995. Siinä oli mukana halua näyttää, että EU:n jalkoihin ei jäädä.

Eikä jääty. Meritalo ostaa hilloja ja me-huja varten marjoja eri puolilta Suomea niin viljelmiltä kuin luonnonmarjojen ke-

rääjiltä. Oma mansikanviljely loppui, kun jatkojalostus kasvoi täyspäiväiseksi.

Pro Agrian puutarhatalouden yritysneu-voja Ismo Ruutiainen on niin ikään koti-maisen marjan puolesta puhuja.

”Muut tuotteet mainostavat itseään mar-jojen avulla”, Ruutiainen muistuttaa mar-jojen maineesta. Hän patistaa suomalaisia marjojen tuottajia ja jalostajia olemaan yl-peitä työstään.

Markkinointiin Ruutiainen perää ajatte-lua ”asiakkaan aivoilla”.

Tulevalle kesälle Ruutiainen toivoo pit-kää mansikan satokautta.Toissa vuonna

mansikka kypsyi melkein kerralla. Se ro-mautti hinnat ja kannattavuuden.

Luonnonmarjoja kerätään myyntiin 15 miljoonan ja kotiin 30 miljoonan euron arvosta vuodessa, Arktisten Aromien toi-mitusjohtaja Simo Moisio tietää. Niihin lukuihin tarvitaan ulkomaalaisiakin poimi-joita.

Moisio on ilahtunut siitä, että kotimaan luonnonmarja kiinnostaa jalostajia.

Marjoista 8–9 miljoonaa kiloa menee vientiin. Se tuo muualta Suomeen tuloja 30 miljoonaa euroa.

Sivut 10–11

Viljeltyjen marjojen lisäksi luonnosta kerätään marjoja lähes 50 miljoonan euron arvosta.

2

Liite 2/2012

KESä oN KASvuN aikaa niin puutarhassa kuin pelloillakin. Parhaan kasvun edelly-tykset takaamme, kun valitsemme oikean kasvin oikeaan paikkaan ja pidämme huol-ta, että kasvualusta on kunnossa, vettä ja ravinteita on riittävästi, kasvitaudit ja tu-holaiset ovat kurissa ja että rikkakasveja on vähän.

MTT oN yli sadan vuoden ajan tuotta-nut tietoa kasvinviljelyn parhaaksi. Tä-män Maaseudun Tiede -liitteen teemana on marjanviljely. Eri tutkimus- ja kehittä-mishankkeiden kautta MTT on tuottanut markkinoille uusia marjalajikkeita, testan-nut ja verrannut lajikkeiden satoisuutta ja kestävyyttä eri puolilla Suomea, tuottanut valiotaimia lisäykseen sekä kehittänyt vilje-lymenetelmiä.

AvoMAATuoTANNoN LiSäKSi MTT on ollut myös vahvasti mukana kehittä-mässä energiatehokkaampia kasvihuoneita. MTT palkitsikin tänä vuonna puutarha-tutkimusta vuodesta 1995 lähtien johta-neen professori Risto Tahvosen vuoden in-novaattoriksi.

TuTKiMuKSESSA TuoTETTu tieto ei ole jäänyt vain tutkijoiden käyttöön vaan sitä on viety eteenpäin viljelijöille artikkelei-den, oppaiden ja koulutuspäivien kautta. Tiedon vieminen käytäntöön onkin yksi MTT:n päätehtävistä.

MArJAT JA muut puutarhakasvit sekä avomaalla että kasvihuoneissa sekä niihin

liittyvä jalostus ja viljelymenetelmien ke-hittäminen ovat osa MTT:n ”Kestävä ja kilpailukykyinen ruoantuotanto” -tutki-musaluetta. Tutkimusalue tuottaa tietoa ja käytäntöjä biologisesti tehokkaaseen, eet-tisesti ja ekologisesti kestävään ruoantuo-tantoon.

TuTKiMuSAihEidEN TAvoiTTEiNA on parantaa maa- ja puutarhatalouden tuotta-vuutta ja kannattavuutta, tuottaa terveel-listä ja laadukasta ruokaa kuluttajille ja varmistaa ruuan saatavuus. Tutkimusalu-eella selvitetään maatalous- ja puutarhasek-torin tilatason kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa myös kehitetään työkaluja tuotannon optimointiin ja talo-udellisten riskien hallintaan muun muassa etsimällä keinoja kannattavuuden vuotui-sen vaihtelun hillitsemiseksi. Yksi tärkeä teema on myös selvittää ilmastonmuutok-sen tuomia riskejä ja mahdollisuuksia Suo-men maa- ja puutarhataloudelle.

MArJAT, SEKä metsästä poimitut että puutarhoissa tuotetut, ovat perinteises-ti kuuluneet suomalaiseen ruokakulttuu-riin. MTT tekee osaltaan työtä sen eteen, että kotimainen marja on laadukasta ja sen tuottaminen on kannattavaa. Kotimainen marja on paras marja.

PEKKA uiMAri tutkimuspäällikkö

Kestävä ja kilpailukykyinen ruoantuotanto

pekka.uimari@mtt.fi

Euroopan komissio antoi lokakuussa 2011 lainsäädäntöehdotuksensa EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoden

2013 jälkeen. Satovahinkojen varalta ehdolla on vakuutustuki.

Vuoden 2014 alusta viljelijät ostaisivat niin halutessaan satovahinkovakuutukset muiden vakuutusten tapaan vakuutustuot-teita tarjoavilta vakuutusyhtiöiltä tai muilta finanssitavarataloilta. Julkinen sektori voisi edelleen tukea vakuutusten ostamista. Suu-rimmillaan tuki saisi kuitenkin olla vain 65 prosenttia vakuutustuotteiden hinnasta.

Lisäksi Euroopan komissio on ilmoittanut antavansa keväällä 2013 ehdotuksensa uusis-ta valtiontuen suuntaviivoista. Ne ratkaisevat, onko nykyinen satovahinkojärjestelmä vielä mahdollinen.

riSKiArvioiNTi hANKALAAUudet vakuutustuotteet voivat olla kolmea perustyyppiä. Vakuutusyhtiöt voivat raken-taa perinteisen satovahinkojärjestelmän kal-taisia satovahinkovakuutuksia. Tilakohtais-ten satotasojen ja satoriskien arviointi on kuitenkin tässä vaihtoehdossa haasteellista.

Hinnoittelun tueksi tarvitaan liikenneva-kuutuksista tutun bonusjärjestelmän kaltais-ta satovahinkoriskin tilakohtaista luokitte-lua. Satovahinkojen tarkastamisesta aiheutuu myös huomattavia kuluja.

Perinteinen vakuutus kattaa tarkasti sadon menetyksen, johtuipa se sitten sääilmiöistä tai viljelijän omista toimista. CAP-uudistuksen ensimmäisessä versiossa ehdotetaan vakuu-tuksien olevan tätä tyyppiä.

iNdEKSi vAKuuTTAA SAdoNMaatalousekonomistit useista EU-maista ovat kuitenkin ehdottamassa järjestelmän pohjaksi niin sanottuja indeksivakuutuksia. Indeksiva-

kuutuksen ideana on, että tilakohtaista arvi-ointia ei tarvita, vaan viljelijä vakuuttaa jon-kin satoon vaikuttavan sääilmiön tai omalla alueellaan havaitun keskimääräisen sadon.

Järjestelmän etuna on, että se antaa tasa-puolisen suojan epäedullisia sääilmiöitä vastaa erilaisilla satotasoilla toimiville tiloille. Näin säilyvät kannusteet omaehtoiseen satovahin-goilta varautumiseen, esimerkiksi ojituksesta huolehtimiseen.

Epäedullinen sääilmiö, kuten kasvukauden aikainen matala tehoisan lämpötilan summa tai sateisuus, voi laukaista korvauskynnyksen. Vahinkoa ehkäisevien panostusten ansiosta viljelijä voi silti saada satoakin. Järjestelmään kuuluu myös se, että tilalla voi sattua satova-hinko, jota ei korvata. Tämä vakuutustyyppi ei kuitenkaan toistaiseksi täytä CAP-uudis-tuksen linjauksia.

YhdiSTELMä KoLMANTENAKolmas mahdollinen vakuutustyyppi on näi-den yhdistelmä. Sääilmiö laukaisee ensimmäi-sen kynnyksen ja vakuutuskorvauksen maksa-minen vaatii vielä tilakohtaisen tarkastuksen.

Uudet vakuutustuotteet toteutettaisiin ns. Public-Private-Partnership (PPP) -mallilla, jossa julkisen sektorin myötävaikutuksella va-kuutustuotteista saataisiin markkinakelpoisia. Julkisen tutkimusrahoituksen avulla tutki-taan tällä hetkellä erilaisia vakuutusratkaisu-ja ja niiden markkinakelpoisuutta Suomessa. Myöhemmin tuki voisi olla myös vakuutus-ten oston tukemista.

Sami Myyrä, MTT

Lisätietoja: sami.myyra@mtt.fi puh. 040 551 5904

oMA MArJA, paras marja

Satovahinkojärjestelmä muutoksessaperinteinen satovahinkojärjestelmä voi poistua Cap-uudistuksen myötä vuo-den 2013 lopussa. uudistus ei olisi kuitenkaan huono, sillä satovahinkojärjestel-mä ei ole antanut korkean satotason tiloille suojaa satovaihtelun varalle.

TapIo TuoMeLa

uudet satovahinkovakuutukset voisivat kannustaa omaehtoiseen satovahingolta varautu-miseen, mutta suojaisivat myös sääilmiöistä johtuvalta satovahingolta.

LaurenT DaMbIeS/roDeo

ToiMiTTANuT:niina pitkänen, MTT

69. vuosikertaISSn 1796-8763 (painettu)ISSn 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

YhTEiSTYöSSä: ToiMiTuSKuNTA:MTT: Jyrki aakkula,Markku Järvenpää,Juha-Matti Katajajuuri,niina pitkänen,pekka uimari,Hilkka VihinenMaaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

MAASEuduN TiEdEMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskusHumppilantie 9 a31600 Jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Marjat, sekä metsästä

poimitut että puutarhoissa

tuotetut, ovat perinteisesti

kuuluneet suomalaiseen

ruokakulttuuriin.

3

Mansikan kausihuonetuotanto kannattaa, jos satoa saadaan enemmän tai jos siitä saa-daan parempi hinta. Koska pohjoisessa ei saada hintahyötyä sadon aikaistumisesta, on kausihuonetuotannon satotasojen oltava pa-rempia.

Selkeimmät kausihuoneen hyödyt ovat kukinnan parantumisesta ja marjakoon kas-vusta johtuva sadonlisäys sekä homeen ja lin-tuvaurioiden vähentyminen. Koska investoin-ti on suuri, ei heikkosatoisten ja epävarmojen lajikkeiden viljely kannata. Kausihuoneesta on otettava mahdollisimman suuri sato.

MTT:n Sotkamon ja Ruukin tutkimus-asemilla mansikan kauppakelpoista satoa saa-tiin lisättyä vuosina 2010-2011 merkittävästi, kun mansikat viljeltiin maassa kausihuo-neessa. Sen sijaan Rovaniemellä kausihuo-ne ei tuottanut millään lajikkeella ja minään

vuonna sadonlisäystä, joka olisi ollut kausi-huoneinvestoinnin takaisinmaksun kannalta riittävä.

KAuSihuoNEEN TuoTETTAvA PArEMMiNTestilajikkeina olivat Honeoye, Polka, Boun-ty, Sonata ja Salsa. Istutustiheys oli 40 000 tainta/ha. Polka, Bounty ja Salsa kannattivat Sotkamossa ja Ruukissa kausihuoneessa hy-vin, mutta Sonata ja Honeoye juuri ja juuri.

Kun mansikan myyntihinta on 3,70 €/kg ja kausihuoneen takaisinmaksuaika 10 vuotta, pitää kausihuoneessa kasvatettavasta mansikasta saada lisää satoa 5 760 kg/ha. Toi-saalta jos satotaso on sama 7 000 kg/ha sekä kausihuoneessa että avomaalla, on mansikan myyntihinnan oltava kausihuonetuotannossa 1,90 €/kg suurempi kuin avomaalla.

Mansikan pöytäviljelyllä tarkoitetaan viljelymenetelmää, jossa taimet nostetaan telineille, jotka ovat poi-

minnan kannalta optimikorkeudella. Taimia kasvatetaan turvesäkeissä tai ruukuissa joko kausihuoneessa tai avomaalla.

Pöytäviljelyssä ei tarvita viljelykiertoja, koska kasvualusta vaihdetaan aina taimia uusittaessa. Lisäksi pöytäviljely nopeuttaa poimintaa ja mahdollistaa erittäin tiheän is-tutuksen.

Kausihuoneiden ja avomaatuotannon yhdistelmällä satoa pystytään jaksotta-maan Etelä-Suomessa usean kuukauden ajalle.

TAiMET EiväT TALvEhdi SuoMESSAMTT tutki mansikan pöytäviljelyä Sotka-mon, Ruukin ja Rovaniemen tutkimusase-milla vuosina 2009-2011 sekä kausihuo-neessa että avomaalla. Kokeet istutettiin odotuspetitaimista Kekkilän vihanneslevyi-hin ja kasteltiin sekä lannoitettiin tihkukas-telulla. Testatut lajikkeet olivat Polka, Sona-ta ja Salsa.

Odotuspetitaimien ensimmäinen sato määräytyy taimistolla. Istutusvuonna satoa saadaan siis 400-500 g/taimi.

Taimia yritettiin talvehdittaa laskemal-la ne maahan ja käärimällä harsoihin. Vaik-ka lumipeite oli paksuimmillaan pitkästi yli puoli metriä, taimet eivät talvehtineet avo-maalla. Talven jälkeen Polka tuotti avomaal-la 60 g/taimi, Salsa 40 g/taimi ja Sonata 10 g/taimi.

Sotkamossa taimia yritettiin talvehdit-taa myös kausihuoneessa ja siinä tulos oli kohtalainen. Lämmin ja pitkä syksy paran-si kausihuoneessa talvehtimista niin paljon, että paras lajike Polka antoi talven jälkeen satoa kausihuoneessa keskimäärin 320 g/taimi. Salsa antoi 250 g/taimi ja Sonata 230 g/taimi.

KorKEAT TuoTANToKuSTANNuKSET Pöytäviljelyssä tuotantokustannus vaih-telee taimitiheyden mukaan. Kun taimis-ta otetaan vain yksi sato ja istutustiheys on 39 000 kpl/ha, niin tuotantokustannus on 6,40 €/kg.

Vastaavasti tiheydellä 52 000 kpl/ha tuo-tantokustannus on 5,53 €/kg ja tiheydellä 78 000 kpl/ha tuotantokustannus on 4,62

€/kg. Taimikohtaiseksi sadoksi on kaikissa tapauksissa laskettu 300 g/taimi.

Suuri kustannustekijä on taimien ja kasvualustan kertakäyttöisyys. Talveh-timinen on puolestaan haasteena koko

Suomessa ja vielä Etelä-Ruotsissakin. Sen sijaan esimerkiksi Englannin rannikkoseu-duilla, missä ei ole talvella pakkasia, pys-tytään taimia talvehdittamaan. Suomessa on siis käytettävä ensimmäisenä vuonna

mahdollisimman suuren sadon tuottavia taimia.

MAKu Jäi MiEdoKSiMansikan maku jäi pöydillä selvästi mie-dommaksi kuin avomaalla. Syinä toden-näköisesti olivat lannoitus ja kastelu, jotka rajatussa kasvualustassa vaativat erityistä huomiota. Maun kehittäminen vaatisi lisä-tutkimuksia.

Kalle Hoppula, Kati Hoppula, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Kaisa Soppela, Sirkka Luoma ja Hanna Kekkonen, MTT sekä Markku Kajalo, oulun yliopisto

Lisätietoja: kalle.hoppula@mtt.fi puh. 029 531 7228

Mansikan pöytäviljely on kallista, mutta tehokastaMansikan pöytä- eli tabletop-viljely on nopeasti yleistynyt euroopassa tautivapaan peltomaan puutteen vuoksi. Menetelmä mahdollistaa tehokkaan mansikan-viljelyn. Suomessa pöytäviljelyn nopeaa yleistymistä tuskin on odotettavissa.

Mansikan harmit eli home ja lintujen aiheuttamat vahingot vähenevät kausihuoneessa.

KATi hoPPuL A

Mansikkalajikkeiden keskimääräiset sadot Ruukissa ja Rovaniemellä

Lajike kausihuone tn/ha

avomaa tn/ha

erotus tn/ha

Bounty 23,0 11,9 +11,1

Honeoye 15,9 9,2 +6,7

Polka 25,5 15,2 +10,3

Salsa 28,5 16,7 +11,8

Sonata 21,5 14,7 +6,8

Kausihuoneen ja avomaatuotannon yhdistelmällä mansikan satoa pystytään jaksottamaan usean kuukauden ajalle.

Kausihuone kannattaa pohjoisessakin

Teema

4

Nurmikot leikataan tavallisesti kerran viikos-sa. Kuivuusjaksoilla leikkuuvälit ovat pidem-mät. Joka tapauksessa nurmikko pitää leikata monta kertaa kesässä.

Leikkuu onkin keskeinen nurmikon hiili-jalanjäljen aiheuttaja. Olisiko leikkuutarpees-ta mahdollisuus säästää, vaikka nurmikko ha-luttaisiin pitää lyhyenä?

Lapista polveutuva nurmilajike tuntu-rinurmikka näyttäisi luovan tähän mahdolli-suuksia: sitä voitaisiin käyttää monessa nur-mikkokohteessa, ja sitä tarvitsee leikata vain kerran tai kaksi kertaa kasvukaudessa.

Suomen lajikeluetteloon on vuonna 1999 hyväksytty Borealin Halti-tunturinurmikka-lajike. Käyttäjät arvostaisivat lajikkeen vähäis-tä leikkuutarvetta niin kustannussyistä kuin ekologisista syistä. Pulmana ovat olleet sie-mentuotannon haasteet, eikä lajikkeesta ole tällä hetkellä siementä nurmikkokäyttöön.

Pohjoista alkuperää olevan tunturinurmi-

kan siementuotanto Suomea selvästi eteläi-semmillä alueilla saattaa kohdata päivän- ja kasvukauden pituuteen liittyviä ongelmia.

MiLJooNA KiLoA SiEMENTäSuomessa käytetään vuosittain lähes miljoona kiloa siementä nurmikkoalueiden perustami-seen. Siemen on pääosin punanataa ja niitty-nurmikkaa.

Ulkomaisia, hyvin maahamme soveltu-via lajikkeita on saatavilla, ja kaikki siemen tuodaan tällä hetkellä ulkomailta. Niittynur-mikan ja punanadan kotimaista siementuo-tantoa onkin ollut vaikea saada kilpailukykyi-seksi.

Tunturinurmikan kotimaisen siementuo-tannon kilpailumahdollisuudet saattavat olla paljon paremmat. Perustelu löytyy rahasta: kalliimmallekin siemenelle löytynee kysyntää, jos tietyn lajikkeen käytöllä pystytään pienen-tämään nurmikon koko elinkaaren aikaisia

hoitokustannuksia. Siemenenkustannus on joka tapauksessa lähes mitätön osa nurmikon perustamisen kustannuksista.

Norjassa on saatu hiljattain rohkaisevia tuloksia tunturinurmikan siementuotanto-kokeiluissa. Suomessa niin MTT:n tutkimus kuin Boreal ovatkin tehostamassa Halti-lajik-keen siemenlisäystä.

oiva niemeläinen, Markku niskanen ja Lauri Jauhiainen, MTT

Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi puh. 029 531 7547

Nurmikko, jota ei tarvitse leikataMonen toive on kaunis vihreä nurmikko, joka pysyy tasaisena ja jota ei tarvitse leikata. Tunturinurmikka voisi olla vastaus tähän toiveeseen. Vielä tunturinurmi-kan siementä ei ole saatavilla kotinurmikoihin ja puistoihin, mutta mahdollisesti jo lähivuosina.

halti-tunturinurmikka muodostaa peittävän ja vähäkasvuisen nurmikon. Tunturinurmikan kasvukorkeus on matala. Lehti on leveähkö. Laji aloittaa kasvun varhain keväällä ja on tal-venkestävä. väri on hieman vaaleanharmaa, ja nurmikko menettää värinsä syksyllä sangen varhain.

Eräiden lajikeluettelossamme olevien niittynurmikkalajikkeiden kasvukaudenaikainen lisäkasvu ja keskimääräinen vihreäpeittävyys suhteessa halti-tunturinurmikkaan MTT:n nurmikon lajikekokeissa (halti=100, jolloin kasvu on 36 cm ja vihreäpeittävyysprosentti 86.). halti on niukkakasvuinen lajike, jonka vihreäpeittävyysarvot ovat korkeat.

oivA NiEMEL äiNEN

0

20

40

60

80

100

120

140

Halti Limousine Conni Fortuna Bartender Esto Baron Julia

Kasvu Vihreäpeittävyys

Niittynurmikkalajikkeet

0

20

40

60

80

100

120

140

Halti Limousine Conni Fortuna Bartender Esto Baron Julia

Kasvu Vihreäpeittävyys

Niittynurmikkalajikkeet

Syyskyntö on perinteinen maanmuokka-uksen menetelmä, joka torjuu rikkakasve-ja, multaa kasvijätteet ja kuohkeuttaa maan routaantumisen tehostamiseksi ja kevätkos-teuden varastoimiseksi.

Kevennetyissä muokkausmenetelmis-sä kyntö jätetään tekemättä. Maanpinnan kasvipeite säilyy myös kasvukausien välisellä ajalla, minkä takia maan eroosio ja ravin-nehuuhtoumat pellolta pienenevät, maan pintakerroksen humuspitoisuus lisääntyy, mururakenne paranee, lierojen toiminta vil-kastuu ja veden haihtuminen hidastuu.

Suorakylvö tehdään yleensä sänkipel-toon ilman erillistä muokkausta. Keven-netyissä muokkausmenetelmissä ja suo-rakylvössä pellolle jäänyt kasvijäte voi vaikeuttaa viljelyä mm. lisääntyneen kasvi-tautiriskin takia.

AiNEiSTo LAATuSEurANNASTAElintarviketurvallisuusvirasto Evira on seu-rannut vuodesta 1966 viljasadon laatua

viljelijöiden lähettämien lohkokohtaisten näytteiden perusteella.

Laatuseurannan aineistosta tarkasteltiin vuosien 2007-2011 kauranäytteiden hehto-litrapainoa, valkuaispitoisuutta ja surkastu-neiden, seulonnassa alle 2 mm jäävien jyvien määrää. Taustatiedoista huomioitiin maan-muokkausmenetelmä ja sadon määrä. Viiden vuoden aineiston tarkastelu tasoitti vuosien

välistä vaihtelua.Maanmuokkausmenetelmistä vertailtiin

syyskyntöä, kevytmuokkausta ja suorakylvöä. Kevätkyntö jätettiin tarkastelun ulkopuolel-le, koska se sopii viljanviljelyssä vain harvoille maatyypeille. Tarkastelussa huomioitiin kysei-sen satovuoden maanmuokkausmenetelmä. Sitä, kuinka pitkäaikaisesta muokkausmene-telmästä on kyse, ei voitu selvittää.

Maanmuokkaustavaksi oli ilmoitettu syyskyntö 63 prosentilla, kevytmuokkaus 21 prosentilla ja suorakylvö 6 prosentilla lohkoista.

Kaurasato oli suurin kevytmuokatulla loh-koilla, mutta hehtaarisadoissa ei ollut tilastol-lisesti merkitsevää eroa eri muokkaustapojen välillä, kun vuosien välinen vaihtelu tasoittui viiden vuoden tarkastelujaksossa.

Valkuaispitoisuus oli matalin suorakylve-tyillä lohkoilla ja suurin syyskynnetyillä loh-koilla (P<0,001). Hehtolitrapaino oli suurin suorakylvetyillä lohkoilla, mutta eri menetel-mien välinen vaihtelu jäi pieneksi. Surkas-tuneita jyviä oli vähiten syyskynnettyjen ja eniten suorakylvettyjen lohkojen näytteissä (P<0,05).

anne Mäittälä ja elina Sieviläinen, evira

Lisätietoja: anne.maittala@evira.fi puh. 040 740 1300

Maanmuokkausmenetelmä vaikuttaa kaurasadon laatuun ja määräänKäytännön viljelyksillä tehty seuranta paljastaa, että suurin sato kertyi kevytmuokatuilta lohkoilta. Valkuaispitoisuus puolestaan oli suurin syyskynnetyillä lohkoilla.

Maanmuokkausmenetelmän vaikutus kaurasadon laatuun ja määrään tilatasolla.

Maanmuokkausmenetelmän vaikutus kaurasadon laatuun ja määrään

  Satokg/ha (n)

Hehtolitrapainokg (n)

Valkuaispitoisuus% (n)

Surkastuneet jyvät

<2,0 mm % (n)

Kauran keskiarvo 3915 (1784) 55,7 (1945) 12,6 (1944) 6,2 (1218)

Syyskyntö 3853 (1129) 55,5 (1228) 12,9 (1227) 6,1 (777)

Kevennetty muokkaus 4032 (375) 55,7 (411) 12,4 (411) 6,4 (255)

Suorakylvö 3902 (110) 56,0 (118) 12,2 (118) 6,3 (77)

Maanmuokkausmenetelmän vaikutus kaurasadon laatuun ja määrään

  Satokg/ha (n)

Hehtolitrapainokg (n)

Valkuaispitoisuus% (n)

Surkastuneet jyvät<2,0 mm % (n)

Kauran keskiarvo 3915 (1784) 55,7 (1945) 12,6 (1944) 6,2 (1218)

Syyskyntö 3853 (1129) 55,5 (1228) 12,9 (1227) 6,1 (777)

Kevennetty muokkaus 4032 (375) 55,7 (411) 12,4 (411) 6,4 (255)

Suorakylvö 3902 (110) 56,0 (118) 12,2 (118) 6,3 (77)

harmaanvihreä ja tiheä nurmilajikeTunturinurmikan (Poa alpina) Halti-lajike polveutuu Suomen Lapista kerätyistä kan-noista. Lajike muodostaa tiheän nurmikon. Se aloittaa kasvun aikaisin keväällä ja tulee röyhylle Etelä-Suomessa jo varhain touko-kuussa. Lajin kasvu on vähäistä ja kasvukor-keus matala.

Haltin väri on harmaanvihreä. Mo-

net katsojat ovat pitäneet väristä, vaikka se poikkeaakin hieman muista nurmikkohei-nälajikkeista.

MTT:n nurmikkokokeissa laji on myös ollut hyvin talvenkestävä. Lajin heikkous on sen aikainen talveentuminen syksyllä, eli kasvuston väri muuttuu harmaaksi muita lajikkeita selvästi aikaisemmin.

5Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta

www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

MTT:ssätutkittua

uudEN perunaruton torjunta vaatii erilaisten menetelmien kirjon. – nykyinen perunarutto on aivan eri tauti kuin 1800-luvun puolivälis-sä Suomeen saapunut rutto, sanoo MTT:n vanhempi tutkija Asko han-nukkala.

Hän tarkasteli väitöstutkimukses-saan perunaruton leviämistä, esiin-tyvyyttä ja taudinaiheuttajassa tapahtuneita muutoksia vuodesta 1845 aina tähän päivään asti.

perunarutto tuli Suomeen Keski-euroopasta vuonna 1845. Sano-malehtiartikkeleista ja tutkimus-raporteista Hannukkala selvitti, että maanlaajuinen ”potaattitauti” aiheutti Suomessa vakavia tuhoja muutaman kerran vuosikymmenes-sä 1980-luvulle asti. rutto ilmaan-tui perunaan tavallisesti elokuun loppupuolella ja aiheutti suurinta tuhoa pilaamalla mukuloita.

1990-luvulla Meksikosta tuotiin ruttoisen perunan mukana euroop-paan perintötekijöiltään täysin uusi ruttopopulaatio, joka levisi nope-asti Suomeenkin ja syrjäytti van-han tautikloonin. Tämä suvullisesti lisääntyvä perunaruton muoto on pohjoismaissa monimuotoisem-pi kuin muualla euroopassa. ruton kahden pariutumistyypin risteyty-essä syntyy munaitiöitä.

– Munaitiöt joutuvat peltomaahan ruttoisten kasvinjätteiden mukana ja säilyvät siellä muutamia vuosia. ne voivat tartuttaa jo nuoria, tai-melle tulevia perunoita, Hannukka-la kuvaa.

uuden perunaruton ilmaantumi-nen pelloille on myös aikaistunut kuukaudella, kesä-heinäkuun tait-teeseen, mikä on lisännyt kemial-listen rutontorjuntaruiskutusten tarvetta. Vielä 1970-luvulla ruton hillitsemiseen riitti enintään kolme ruiskutusta loppukesällä mutta nyt samaan lopputulokseen tarvitaan tuplamäärä käsittelyjä.

Tällä hetkellä runsas torjunta-ainei-den käyttö pitää perunaruton hal-linnassa tavanomaisessa viljelyssä. uusi eu-direktiivi ja laki kasvinsuo-jeluaineista velvoittavat kuitenkin vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ja siirtymään integroituun kasvinsuojeluun. Myös kauppa ja kuluttajat toivovat entistä luonnon-mukaisemmin tuotettua perunaa.

– Meidän tutkijoiden on kehitettä-vä toteuttamiskelpoisia toiminta-malleja ruttoruiskutuksille. Myös viljelykäytäntöjä, kuten hyvää hy-gieniaa, rutonkestävien lajikkei-den viljelyä ja kasvinvuorottelua on edistettävä.

MTT kerää tietoja vanhoista paikallisista maa- ja puutarhatalouden kasvikannoista. Tutkimus on osa eurooppalaista hanketta, jossa kartoitetaan maatiaiskasvien nykyvil-jelyn laajuutta Suomessa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa.

Etsimme eri puolilta Suomea paikallises-ti syntyneitä omenan ja päärynän lajikkei-ta, joita on yli 70 erilaista. Etsimme lisäksi ryvässipuleita sekä todella vanhoja humalan kasvustoja. Näistä tehdään DNA-analyysillä kantavertailuja.

Lisäksi hakusessa ovat yhä viljelyssä ole-vat vanhat viljakannat rukiista, kaurasta, ohrasta ja vehnästä.

AiTAorAPihLAJAN PEriNTöä ETSiTääNLounais-Suomesta kaipaamme tietoja aita-orapihlajan erittäin vanhoista kasvustoista. Tutkimme DNA-analyysilla, periytyykö ai-taorapihlaja suomalaisen tutkimusmatkai-lijan Pehr Kalmin 1700-luvun puolivälissä Pohjois-Amerikan matkalta tuomista aita-orapihlajan siemenistä.

Vanhimmat ja kiinnostavimmat aitaora-pihlajien kannat istutetaan osaksi taiteili-ja Jan-Erik Anderssonin suunnittelemaa ympäristötaideteosta, joka sijaitsee Turussa Sibelius-museon tontilla Kalmin tammen varjossa.

PAiKALLiSET NiMET JA TAuSTAT TiETooNSuomalaiset puutarhat ovat täynnä vanhoja omenapuita, joiden lajikkeista omistajalla ei ole tietoa. Hankkeessamme ei ole mahdol-lista tutkia näitä kaikkia, vaan erityisen ar-

vokasta on tieto paikallislajikkeen nimestä. Kokoamme myös muistitietoa paikallislajik-keiden syntyhistoriasta sekä viljelyyn leviä-misestä.

Esimerkiksi Grenmanin omenasta tiede-tään, että se on syntyjään Mikkelin Ranta-kylän kartanosta 1800-luvun puolivälistä. Nimensä se on saanut kartanon omistajan apteekkari Grenmanin mukaan. Kaipaam-me tietoa siitä, elääkö yhä alkuperäinen emopuu ja entä löytyykö Grenmanin ome-nasta vanhoja puuyksilöitä Savosta.

Sen sijaan suomalaisista paikallisista pää-rynälajikkeista on erittäin niukasti tietoa, ja

kokoamme laveammin tietoa vanhoista pää-rynäpuuyksilöistä.

Maarit Heinonen ja Hilma Kinnanen, MTT

LiSäTiEToJA: maarit.heinonen@mtt.fi puh. 029 5317 185

MTT etsii pitkään viljeltyjen maatiaiskasvien tarinoitaTiedätkö, missä kasvaa paikallinen omena, päärynä, ryvässipuli ja vanha humalakasvusto? Viljeletkö vielä vanhaa rukiin, kauran, ohran tai vehnän viljakantaa? entä onko aitaorapihlajasi todella vanhaa kantaa?

ryvässipuli on jakosipuli, joka jakautuu kasvunsa aikana 3–15 sipulin ryppääksi. ryvässipuli on tullut Suomeen idästä, ja se on muualla Euroopassa harvinainen.

MaarIT HeInonen

huvitus löytyi muistitiedon avullavuonna 2010 MTT paikansi Lou-nais-Suomessa Korpelan torpan pihalla kasvaneen omenapuun tyngän huvitus-lajikkeeksi.

huvitus-puu löytyi alkuperäiseltä kasvupaikaltaan yläneläisen muis-titiedon ja vanhan pomologisen kirjallisuuden avulla. Lajike saatiin varmistettua lehtinäytteestä teh-dystä dNA-analyysistä.

Etsimme nyt muita siemenestä syntyneitä ja paikalliseen viljelyyn levinneitä omenan ja päärynän paikallislajikkeiden mahdollisesti elossa olevia emopuita ja vanhoja puuyksilöitä.

HämeOmenat: Andelin, Jalkaranta, Jalmarin talviomena, Jenny,Lantun talvi, Lepaan liereä, Lepaan meloni, Mannerheimin omena, Melkkala, Osmolan syys, Osmolan talvi, Paasikiven omenat (talvi, no:2 ja no:3), Padasjoen talvi, Rautell, Waldemar.Päärynä: Aunen päärynä.

Keski-SuomiOmenat: Ahosen lakkaomena, Anna-Maija, Cautonin kesäomena, Helenan kulta, Minna Canth, Pekkalan puu, Pieksämäen omena.

KymenlaaksoOmenat: Aholan aikainen vaha, Aholan keltainen vaha, Pohjolan ruusu, Valkealan kesä, Valkealan syys.Päärynä: Jukka.

PirkanmaaOmenat: Eppulainen, Gallen, Kangasalan talvi, Kerppolan kesä, Sariola, Turso, Ylä-Kautun omena.

PohjanmaaOmenat: Gerbyn aikainen, Gerbyn kaneli, Gerbyn astrakaani, Gustavs bästa, Oton omena, Railamo, Ranta-ahon herkku, Vaasan talvi.Päärynät: Vaasan päärynä, Porin päärynä.

SavoOmenat: Grenman, Kenttämies, Kersti, Piispan omena, Eliakselan nauris, Suomen suurin.

UusimaaOmenat: Achrenin syys, B.J.Lindberg, Jägerhorn, Kaikuvuori, Kirkniemen talviomena, Linnan omena, Lohjan Kirkas, Marguno�, Snygg, Svartholman punainen, Tammisaari, Viikari.

Päärynät: Billnäsin leiviskä, Forssin päärynä, Ahtialan punapäärynä, Tohtorin päärynä.

KainuuOmena: Ämmänsaari (myös Aino-nimellä).

Varsinais-Suomi ja SatakuntaOmenat: Hannulan talvi, Huvitus, Lavia, Lemun talvi, Louhisaaren ananas (myös Willnäsin nimellä), Luotsi, Långsjön päärynäomena(myös Sagulin ja Esteri nimellä), Viurilan ananas, Yltöisten sitruunaomena, Sunilan vaha.

Päärynät: Lückin päärynä, Jullaksen herkkupäärynä, Kuusiston sokeripäärynä,Bussilan päärynä, Spurilan päärynä, Kustavin päärynä, Lempisaaren päärynä, Hannulan päärynä.

Nyt kaivataan muistitietoa paikallisten omena- ja päärynälajikkeiden kasvupaikoista.

6

Mansikkalajikkeista lupaavimmat olivat nor-jalainen Frida ja MTT:n jalostama Valotar. Frida oli kookas, hyvin tumma ja makea. Satoisuudeltaan Frida oli Polka-lajikkeen ve-roinen, mutta talvenkestävyys oli hieman heikompi. Frida oli satoisa Kainuun ja Poh-jois-Pohjanmaan alueella, mutta Rovaniemel-lä talvenkestävyys oli huonoa. Frida ei ollut arka harmaahomeelle, mutta lievää härmää sillä esiintyi.

Valotar on keskikokoinen, heleänpunai-nen ja maultaan sopivan hapokas. Talvenkes-tävyydeltään se oli lajikekokeen paras, myös Rovaniemellä. Sadoltaan Valotar oli keskin-kertainen ja tasainen. Valotar ei ollut herkkä harmaahomeelle tai härmälle.

Heikosti satoa tuottivat ja huonosti talveh-tivat Flair, St Jean d´Orleans, Blink, Nisga’a, Stolo, Iris ja Gudleif. Niitä ei voida suositella viljeltäviksi pohjoisessa.

hEruKKA-MiKAEL SAToiSA JA KESTäväHerukan lajikekokeissa parhaat mustaheru-kat olivat MTT:n koejaloste 15 ja Mikael. Ne olivat talvenkestäviä ja satoisia myös Rova-niemellä.

Jaloste 15 oli sadoltaan Mikael-lajiketta parempi, mutta erittäin voimakkaan makunsa vuoksi se soveltuu lähinnä teollisuusmarjak-si. Mikael oli maultaan yksi kokeen parhaita. Molemmat lajikkeet olivat ominaisuuksiltaan Öjebyn-lajiketta huomattavasti parempia.

Lajikekokeen pystykasvuisimmat mustahe-rukat Marski ja jaloste 25 olivat hyväsatoisia Etelä-Kainuussa ja Oulun korkeudella. Na-papiirin alueella ne saivat jonkin verran talvi-vauriota, mutta olivat kuitenkin satoisampia kuin Öjebyn. Jaloste 25 oli hieman Marski-lajiketta satoisampi, mutta Marski talveh-ti varmemmin. Marski oli maultaan hyvä ja marjat olivat suuria. Jaloste 25 oli suurimar-jainen ja maku oli vahva.

Uudet viherherukat Vilma ja Venny sai-vat jonkin verran talvivaurioita. Ne tuottivat kuitenkin hyvän sadon Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa ja kohtalaisen sadon myös Rovaniemellä. Vilma oli Venny-lajiketta varmempi talvehtija ja keskimäärin myös sa-

toisampi. Venny oli kuitenkin maultaan ma-keampi. Viherherukat olivat sadoltaan huo-nompia kuin uusimmat mustaherukat, mutta parempia kuin Öjebyn tai Mortti. Öjebyn ja Mortti tuottivat kokeen heikoimmat sadot.

vAdELMiSSA GLEN AMPLE SAToiSiNTalvivaurioita havaittiin kaikilla vadelmalajik-keilla. Glen Ample ei ollut talvenkestoltaan paras, mutta Sotkamossa ja Ruukissa se oli satoisin vadelmalajike. Hyvän sadon tuottivat myös Ottawa ja Maurin Makea, Sotkamossa venäläinen Kolokolsik ja unkarilainen Fertödi Venusz, sekä Ruukissa Muskoka ja Jenkka.

Rovaniemellä vadelman satotasot olivat huomattavasti muita heikommat. Lajikeko-keen satoisin ja kestävin oli Ville. Sen marjat olivat pieniä ja hyvänmakuisia, mutta hyvin pehmeitä.

TArhAMuSTiKKA äärirAJoiLLAANEtelä-Lapin olot olivat jo liian ankarat tarha-mustikoille. Kestävin lajike oli varpumustik-ka Tumma. Muut lajikkeet kärsivät erittäin pahoja talvivaurioita. Tarhamustikat eivät tuottaneet satoa Rovaniemellä, joten yhtään testatuista lajikkeista ei voida varauksetta suo-sitella Lappiin.

Talvivaurioita esiintyi säännöllisesti myös Sotkamossa ja Ruukissa. Satoa poimittiin kaikista lajikkeista, mutta sadot olivat pie-niä. Millään lajikkeella sadot eivät yltäneet Etelä-Suomen satomääriin. Talvenkestävim-mät lajikkeet olivat Aino ja Sine. Sadoltaan ja talvehtimiseltaan heikoimmat olivat Arto ja Patriot.

Lajikekokeen tulokset ja talouslaskelmat löytyvät Kasperin puutarhaosiosta. Kokeet olivat osa Marjanviljelystä vahva elinkeino

Pohjois-Suomeen -hanketta, joka rahoitet-tiin Euroopan maaseuturahastosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten kautta.

Kati Hoppula, Kalle Hoppula, Tarja Hietaranta, risto Tahvonen, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Kaisa Soppela, Sirkka Luoma ja Hanna Kekkonen, MTT

Lisätietoja: kati.hoppula@mtt.fi puh. 040 194 8018 www.mtt.fi/kasper

Marjalajikkeet testattiin Pohjois-SuomessaMTT:n tutkimusasemilla Sotkamossa, rovaniemellä ja ruukissa etsittiin uusia, talvenkestäviä ja satoisia marjalajikkeita pohjois-Suomeen vuosina 2008-2011. Mansikalta, herukoilta ja vadelmilta löytyi hyviä lajikkeita. Tarhamustikat eivät enää kunnolla menestyneet pohjoisessa.

vadelmissa on eroja: viljelykokeen satoa edustavat ylhäältä vasemmalta alkaen heisa, Fallgold, ville, Maurin Makea, GlenAmple ja ottawa.

MTT testasi vadelman viljelymenetelmiä Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä vuo-sina 2008-2011 lajikkeilla Fallgold, Heisa, Jatsi, Jenkka, Maurin Makea, Muskoka, Ot-tawa ja Ville.

Sotkamossa ja Ruukissa tihkukastelun ja muovin käyttöönotto vadelmanviljelyssä keskimäärin kaksinkertaisti satotasot. Kau-sihuoneen käyttöönotto lisää satoja vielä tästä yleensä 30-50 prosenttia, vaikka lajik-keiden välillä on suurta vaihtelua.

Rovaniemellä tihkukastelulla ja muovilla saatu sadonlisäys oli vuodesta riippuen vain 20–40 prosenttia. Kausihuoneen tuoma sa-donlisäys tihkukastelun ja muovin päälle oli vuodesta riippuen 40–230 prosenttia. Kyl-mänä kesänä Rovaniemellä kausihuone saat-taa olla ratkaiseva tekijä sadontuotossa.

2 tn/ha satotasolla ja 9 €/kg hinnalla tar-vitaan noin 25 prosentin sadonlisäys per

vuosi, jotta tihkukastelusta ja katemuovista aiheutuvat kustannukset saataisiin katettua. Vastaavasti kausihuoneinvestoinnin katta-miseen tarvitaan 9 €/kg hintatasolla noin 3,3 tn/ha/v lisää satoa, jos lähtötaso avo-

maalla viljeltäessä tihkukastelulla ja muovil-la on 3 tn/ha.

MTT:n kokeet istutettiin kahden met-rin rivivälillä eli normaalia tiheämmäksi. Koetulosten perusteella tihkukastelun ja

katemuovin käyttö on yleensä kannattavaa. Kausihuoneinvestoinnin kannattavuus on epävarmempaa, vaikka kokeiden keskimää-räisten satojen perusteella kausihuonekin kannattaisi.

Parhaimmillaan Sotkamossa ja Ruukissa saatiin kausihuoneessa satoa 15-20 tn/ha ja Rovaniemelläkin noin 15 tn/ha. Lajikkeet käyttäytyivät paikkakunnilla eritavoin. Tal-vivauriot aiheuttivat huonoina vuosina suu-ria sadonmenetyksiä.

Kalle Hoppula, Kati Hoppula, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Kaisa Soppela, Sirkka Luoma ja Hanna Kekkonen, MTT sekä Markku Kajalo, oulun yliopisto

Lisätietoja: kalle.hoppula@mtt.fi puh. 029 531 7228

Tehokkaalla viljelyllä vadelmasta huippusatoja Pohjois-SuomessaTehokkailla viljelymenetelmillä ja oikeilla lajikevalinnoilla vadelmasta voidaan saada pohjois-Suomessakin hyvinä vuosina satoa 8–9 tonnia hehtaarilta.

Vadelman satotasot (kg/ha) MTT:n Pohjois-Suomen tutkimusasemilla

KH+K+M K+M kontrolli

Sotkamo 2010 13 170 7 069 5 416

Sotkamo 2011 6 312 4 158 2 127

Rovaniemi 2010 2 857 2 100 1 487

Rovaniemi 2011 11 580 5 099 4 277

Ruukki 2011 12 089 10 363 5 758KH = kausihuone, K = tihkukastelu, M = muovikate, kontrolli = avomaalla ilman kastelua ja muovikatetta

viljelykokeiden tarkemmat tulok-set ja talouslaskelmat ovat luetta-vissa MTT:n Kasper-nettisivustol-ta www.mtt.fi/kasper

Teema

7

Suomen ilmastossa rankimmat sateet osu-vat tyypillisesti heinä-elokuulle juuri sii-hen aikaan, kun mansikan ja vadelman avomaasato on kypsymässä ja on herkintä sateen vaikutukselle.

Suomen ympäristökeskus on mitannut rankkasateiden riskiksi valtaosassa Suomea 10,5 prosenttia, mikä tarkoittaa, että vii-tenä kesänä kahdestatoista pellolle osuisi rankkasade.

SääTAPPioiTA Ei KorvATAValtion ylläpitämän satovahinkojärjes-telmän perusteella viljelijöille korvataan merkittäviä, säätapahtumista aiheutu-via määrällisiä ja laadullisia satotappioi-ta. Mansikka ja vadelma eivät kuitenkaan kuulu lain piiriin, vaan säiden aiheuttamat tappiot jäävät yksin viljelijälle.

Yksi tapa suojata satoa on ottaa satova-kuutus, mutta toistaiseksi sadon vakuut-tamismahdollisuudet ovat melko suppeat. Toinen tapa suojata marjasatoa on tunne-li-investointi. Se ei kuitenkaan yksin rii-tä, vaan tunnelista on saatava myös muita hyötyjä.

MuoviN TALviPoiSTo MAKSAATunneleiden investointikustannukset vaih-televat 2,50–7,80 €/m2 välillä (ALV 0%) tunnelityypistä riippuen. Näin ollen lisä-kustannuksia tunneleista muodostuu noin

1 200 € per 1 000 m2 vuodessa. Tästä noin 400 € on kustannusta sii-

tä, että tunneleiden muovit tulee poistaa talveksi. Tunneleiden rakenne ei kestä lu-mikuormaa, ja Suomessa kasvustot eivät talvehdi kunnolla ilman lumen tuomaa suojaa.

Jos mansikka- ja vadelmapellon koh-dalle osuu rankkasade viitenä kesänä kahdestatoista, ja satotappioiden mää-rä noudattaa tiettyä jakaumaa, mansikan keskimääräisten satotappioiden arvo on 260 € per 1 000 m2 vuodessa. Vadelmal-

la satotappio on 350 € tuhatta neliömet-riä kohti.

TuoTANToA oN NoSTETTAvATunnelissa sato on mahdollista ajoittaa pa-remmin avomaaolosuhteisiin verrattuna. Tunneli myös takaa paremmat kasvuolot.

Laskelmien mukaan tunnelituotanto on Suomessa kannattavaa mansikalla ja vadel-malla, kunhan vain saadaan riittävän korkea sato ja sadosta hyvä hinta.

Keskimääräisillä tunnelituotannon kustan-nuksilla esimerkiksi mansikan tuottajahinnal-la 5 €/kg (ALV 0%) pitäisi saada noin 7 500 kg/ha sato, jotta tuotanto olisi kannattavaa. Vadelman 8 €/kg tuottajahinnalla satoa pitäi-si saada vähintään 5 400 kg/ha.

Kun keskimääräinen avomaamansikan sa-totaso on tällä hetkellä 3 800 kg/ha ja vadel-man 1 700 kg/ha, edellyttää tunnelituotanto tuotannon intensiteetin nostoa.

Pelkästään tunnelin rakentaminen ei juu-rikaan lisää satoa, vaan myös lannoituksen, kastelun, taimitiheyden ja kasvinsuojelun on muututtava tunnelituotannon olosuhteiden mukaisesti.

anu Koivisto ja Sanna niemi, MTT

Lisätietoja: anu.koivisto@mtt.fi puh. 029 531 7370

Kastelulla ja kastelulannoituksella ei saatu muovikateviljelylle sadonlisää. Rovaniemellä satotasot olivat alhaisia ja tuotantopanosten lisääminen ei kannattanut.

Laskelmissa on verrattu kolmea eri mus-taherukan viljelymenetelmää: ensimmäises-sä viljellään perinteisesti avomaalla, toisessa käytetään muovikatetta ja kolmannessa käy-tetään tihkukastelua, kastelulannoitusta ja muovikatetta.

Laskelmissa mustaherukan emokasvimaa perustetaan 0,1 hehtaarille ja loput (0,9 ha) lisätään pistokkaista seuraavana keväänä. Vil-jelykierto on 10 vuotta ja sadonkorjuuvuosia on kahdeksan. Teollisuudelle tarkoitetun sa-don korjaa urakoitsija.

SAToTASoT JA TuoTANTo-KuSTANNuKSET bALANSSiiNKun perinteisessä avomaaviljelyssä kauppa-kelpoinen sato on ensimmäisenä satovuonna 1,5 tn/ha ja seuraavina vuosina 4 tn/ha, on tuotantokustannus 1,36 €/kg. Muovikatevil-jelyssä päästään samoilla satotasoilla samaan tuotantokustannukseen.

Tihkukastelu-, kastelulannoitus- ja muo-vikateviljelyssä satotasojen pitäisi olla ensim-mäisenä vuonna 1,5 tn/ha ja seuraavina 5,1 tn/ha.

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton mu-kaan teollisuus maksaa mustaherukasta tällä hetkellä 0,85-0,90 €/kg (alv 0 €). Perintei-sessä avomaaviljelyssä ja muovikateviljelyssä

sadon pitäisi olla ensimmäisenä sadonkorjuu-vuotena 1,5 tn/ha ja seuraavina vuosina 7,85 tn/ha, jotta päästäisiin 0,90 €/kg tuotanto-kustannukseen. Vastaavat luvut tihkukastelu-, kastelulannoitus- ja muovikateviljelyssä ovat 1,5 t/ha ja 10 t/ha.

SoTKAMoSSA JA ruuKiSSA hYöTYä MuoviKATTEESTAMTT:n viljelykokeissa vuonna 2011 muo-vikateviljelyssä päästiin Sotkamossa vajaan 8 tonnin ja Ruukissa reilun 9 tonnin hehtaari-satoihin. Rovaniemellä sato jäi alle 2 tn/ha.

Tihkukastelu-, kastelulannoitus- ja muo-vikateviljelyssä päästiin Sotkamossa vajaan 7 tonnin ja Ruukissa noin 8,5 tonnin hehtaa-risatoihin. Rovaniemellä sato jäi jälleen alle 2 tn/ha. Perinteisessä avomaaviljelyssä hehtaa-risadot liikkuivat 2 tonnin molemmin puolin kaikissa toimipaikoissa.

Sotkamon ja Ruukin satotasoilla päästiin siis muovikateviljelyn tuotantokustannuksis-sa teollisuuden maksamiin hintoihin (0,85 - 0,90 €/kg). Tihkukastelu-, kastelulannoitus- ja muovikateviljelyssä kannattavuus oli hyvää tasoa Sotkamossa ja Ruukissa.

Rovaniemellä sen sijaan hyödyt jäivät sel-västi Ruukkia ja Sotkamoa pienemmiksi. Sa-totasoja tarkasteltaessa on huomattava, että kasvustojen vanhetessa satotasot luultavasti tasoittuvat eri viljelymenetelmien välillä.

Mustaherukan viljelymenetelmäkokeet oli-vat osa MTT Sotkamon vuosina 2008-2011 vetämää hanketta ”Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen.” Mustaherukan tuotantopanosten käytön kannattavuuteen liittyvistä talouslaskelmista vastasi Oulun yli-opisto.

Markku Kajalo, oulun yliopisto sekä Kati Hoppula ja Kalle Hoppula, MTT

Lisätietoja: markku.kajalo@oulu.fi puh. 040 183 3995

Sateen riski ei riitä perusteeksi tunnelituotannolle

Katemuovilla katetta mustaherukan tuotantoon

Talveksi tunnelin muovikate pitää riisua.

anu KoIVISTo

MTT:ssätutkittua

PoroNhoidoN talouden kannat-tavuus koheni toukokuun lopussa päättyneenä poronhoitovuonna. po-ronlihan hinnannousu ja maltillinen kustannuskehitys siivittivät yrittäjä-tulon 28 prosentin kasvuun.

porotalouden keskimääräinen yrit-täjätulo kohosi 6 380 eurosta 8 150 euroon yritystä kohti. edellisten vuo-sien tapaan kannattavuus on kuiten-kin edelleen heikko.

poronhoitovuonna 2010/2011 kan-nattavuuskerroin oli 0,38, eli yrittä-jätulo kattoi 38 prosenttia yrittäjä-perheen palkkatavoitteesta ja oman pääoman korkotavoitteesta. Yrittä-jäperhe sai palkkaa 5,30 euroa teke-milleen 1 320 työtunnille ja 1,9 pro-sentin koron yritykseen sijoitetulle noin 60 000 euron omalle pääomalle.

porotalouden kokonaistuotto kasvoi edellisvuodesta 19 prosenttia, 29 700 euroon. Tuottoja kasvattivat poron-lihan 10 prosentin hinnannousu sekä vahingonkorvausten kaksinkertais-tuminen noin 4 000 euroon yritys-tä kohti. Tukien osuus kokonaistuo-tosta säilyi ennallaan 18 prosentissa. Kokonaistuottoa kertyi 162 euroa eloporoa kohti.

Tuotantokustannukset kasvoivat edellisvuodesta 5 prosenttia, 42 900 euroon. ruokintamenot ja konekus-tannukset kasvoivat, mutta oman työn palkkavaatimuskustannus pie-neni työtuntien vähenemisen myö-tä. Koska keskimääräinen yrityskoko kasvoi, eloporoa kohti lasketut tuo-tantokustannukset pysyivät 235 eu-rossa. Yrittäjäntappiota muodostui 73 euroa eloporoa kohti.

Tulokset laskettiin 75 kannattavuus-kirjanpitotilan luvuista painotettuna, jolloin ne ovat yleistettävissä kuvaa-maan noin 1 000 suurimman poro-talousyrityksen keskiarvotuloksia. porotalouden tulokset ovat nähtä-vissä MTT:n Taloustohtori-sivustolla osoitteessa www.mtt.fi/taloustoh-tori/porotalous.

MTT Arvioi ruoan hinnan nousevan Suomessa vuonna 2012 noin neljä prosenttia vuoden 2011 keskimääräi-sestä tasosta. Lihatuotteiden hin-toihin odotetaan runsaan viiden pro-sentin ja maitotuotteiden hintoihin vajaan neljän prosentin nousua. Lei-pä- ja viljapohjaisten tuotteiden hin-tojen nousu jää vajaaseen kolmeen prosenttiin.

elintarvikkeet alkoivat kallistua vuo-den 2010 puolivälin jälkeen raaka-ai-neiden hintojen nousun myötä. Hin-nat nousivat varsinkin alkuvuodesta 2011, kun elintarviketeollisuuden ja kaupan uudet sopimukset tulivat voimaan.

Lihan ja viljapohjaisten tuotteiden hintojen nousu oli vuonna 2011 run-saat viisi prosenttia ja maitotuottei-den lähes neljä prosenttia.

herukan viljelymenetelmäkokeessa ruukis-sa selvisi, että muovikatteesta on hyötyä.

Katettu tuotanto eli mansikan ja vadelman viljely kausihuoneissa, kasvutunneleissa tai sadekatoksissa on yleistynyt pohjoismaissa voimakkaasti viime vuosina. Myös Suomessa katettu tuotanto on saamassa jalansijaa.

Siirtyminen perinteisestä avomaaviljelystä muovikateviljelyyn paransi huomattavasti mustaherukan satotasoa ja viljelyn kannattavuutta Sotkamossa ja ruukissa.

MarKKu KaJaLo

Teema

8

MiELiPidE Maarit heinonen, Merja hartikainen ja Jaana Laamanen, MTT

Kansallinen kasvigeenivaraohjelma ja MTT vaalivat suomalaisia maa- ja puu-tarhatalouden arvokkaiksi todettuja kasvikantoja. niitä säilytetään Suomes-sa kasvullisina kokoelmina ja kylmä-säilytettynä, ja niiden siemenet lähete-tään pohjoismaiden geenivarakeskuksen nordGeniin säilytykseen. Suomalaisia kasvigeenivaroja ylläpidetään myös vilje-lemällä niitä pelloilla ja puutarhoissa.

MTT valitsee parhaita puutarhojen kas-vikantoja taimituotannon emokasveiksi. näitä varmennettuja ja terveitä emo-kasveja taimistot lisäävät suomalai-sen viherrakentamisen ja puutarhojen käyttöön. osalla kasveista on Fine®-tavaramerkki, joka viestittää kasvien kor-keasta laadusta ja auttaa valitsemaan kestävät kasvit. Fine®-valikoima kattaa yli 180 kasvikantaa.

MYYNNiSSä oLEvAT kestävät kasvit löytyvät Kasperista. Vuonna 2011 MTT:n Kasper-verkkopalveluun avattiin puutar-hakasvien valiotaimituotannon ja Fine®-kasvien sivut osoitteeseen www.mtt.fi/fine. Sivuilla on kaikkien kasvikantojen tarkat nimitiedot, kuvaukset ja valoku-vat. Jatkossa tietokantaan tallennetaan myös tutkimustuloksia.

Valiotaimituotannon verkkosivut on suunnattu suomalaisille taimistoille ja sieltä on tällä hetkellä mahdollista hakea kasvikantoja lajikenimen tai kasviryh-män mukaan. Sivuilta löytyvät myös tai-mistoille myytävät taimien tyypit, hinnat ja toimitusajat.

Fine®-sivut puolestaan palvelevat ku-luttajia ja puutarha-alan ammattilaisia, kuten puutarhasuunnittelijoita ja taimi-kauppiaita. Jatkossa myös näiltä sivuil-ta on mahdollista tehdä erilaisia hakuja kasvivaihtoehdoista.

MTT:N KASvuLLiSiiN kokoelmiin on ke-rätty suomalaisia kasvikantoja hedel-mä- ja marjakasveista, koristekasveis-ta, vihanneksista ja yrteistä. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma kokoaa tietoja näistä kokoelmista pohjoismaiden gee-

nivarakeskuksen ylläpitämään SeSTo-tietokantaan.

Tällä hetkellä SeSTossa on lajiketiedot 252 omenalajikkeesta tai jalostuslinjas-ta. Vuoden loppuun mennessä saatavil-la ovat omena- ja mansikkanäytteiden säilytys- ja alkuperätiedot sekä tiedot muun muassa kasviyksilöiden kasvupai-kasta, emokasvista ja lisäyksestä.

EurooPPALAiSET MAATiAiSKASviT kootaan myös yhteen viljelyn tietokan-taan. MTT on mukana eurooppalaisessa hankkeessa, jossa kartoitetaan maati-aiskasvien nykyviljelyn laajuutta pelloilla ja puutarhoissa Italiassa, Iso-britannias-sa ja Suomessa.

Maatiaiskasvien alkuperään, viljelyyn ja käyttöön liittyvät tiedot kootaan ke-hitteillä olevaan viljelysuojelun tieto-kantaan. Tietoa kerätään kasvikuulu-tuksin ja kyselyin yhä viljelyssä olevista vanhoista paikallisista kasvikannoista, kuten maatiaisviljoista, ryvässipuleis-ta sekä paikallisista hedelmälajikkeista. Suomen aineisto toimii tietokannan tes-tiaineistona.

Tavoitteena on rakentaa yleiseurooppa-lainen tietokanta, joka kokoaa ensim-mäistä kertaa euroopan maatiaiskas-vien viljelytiedot. Tietokantaa voidaan hyödyntää tutkimuksessa, mutta ennen kaikkea turvaamaan maatiaiskasvien vil-jelyn jatkuvuutta.

Arvokkaat kasvit löytyvät tietokannoista

Mistä on turvalliset maatilojen rakennustyömaat tehty?Viljelijät tuntevat huonosti työturvallisuus-vastuunsa ja tavat vaikuttaa työmaan tur-vallisuuteen. Työmailla tapahtuu paljon onnettomuuksia, jotka voitaisiin hyvällä suunnittelulla ehkäistä. Yhteistyö muiden työmaatoimijoiden kanssa auttaa.

Maatilat ovat kasvaneet Suomen EU-jäse-nyyden aikana huomattavasti. Kasvu on tar-koittanut isoja investointeja uusiin tuotan-torakennuksiin. Rakentamisessa on siirrytty pienimuotoisista, omaa puutavaraa ja omaa työpanosta sisältäneistä hankkeista suuriin hallimaisiin projekteihin.

Suhteellisesti vaarallisimmat työtehtävät suurimmassa osassa maatalousyrityksiä löy-tyvät tutkimusten mukaan maatilatalouden ”muista töistä” sekä rakennus- ja metsätöistä.

TAPATurMAT TYYPiLLiSiMMiN hEiNäKuuSSAMaatalousyrittäjien eläkelaitoksen MATA-tie-tokannan mukaan eniten tapaturmia sattuu tuotantorakennusten korjaus- ja kunnossa-pitotöissä (39,5 %), peruskorjaus- ja laajen-nustöissä (18,6 %) sekä uudisrakentamises-sa (26,5 %). Nämä tapaturmat aiheuttavat maatalousyrittäjille yhteensä 46 505 työky-vyttömyyspäivää. Keskimääräinen tapatur-man aiheuttama työkyvyttömyysaika on 38,6 päivää. Tyypillisin ajankohta tapaturmalle on heinäkuu.

Rakennustelineet ja irtotikkaat ovat maa-taloudessa edelleen hyvin yleinen tapaturman aiheuttaja. Tämä kertoo ennen kaikkea tie-tämättömyydestä, mutta valitettavasti myös välinpitämättömyydestä työturvallisuusasiois-sa. Samaan aikaan ammattimaisen rakentami-sen piirissä rakennustelineiden osuutta tapa-turmiin on tehokkaasti vähennetty näkyvillä kampanjoilla.

vASTuu TuNNETAAN huoNoSTiViljelijät tuntevat työturvallisuusvastuunsa huonosti. Haastattelujen perusteella viljeli-jällä ei useinkaan ole tietoa esimerkiksi siitä, kenelle erilaisissa urakkamuodoissa työturval-lisuudesta huolehtiminen kuuluu, tai miten työturvallisuusasiat tulee kirjata sopimuksiin. Tilannetta heikentää usein vielä se, että työ-maalla vastaavan työjohtajan tehtäviä hoide-taan pääsääntöisesti nimellisesti.

Suunnittelijat sitä vastoin tuntevat työsuo-jelulainsäädännön selvästi viljelijöitä parem-min. Sen jalkautus työmaille ei kuitenkaan toimi, koska suunnittelijat eivät pääsääntöi-sesti osallistu varsinaiseen rakennushankkeen toteutukseen.

Rakennuttajana toimiva viljelijä pystyy parhaiten vaikuttamaan rakennusprojektin työturvallisuuden tasoon yhdessä suunnitteli-jan ja päätoteuttajan kanssa.

Yhteistyössä pystytään asettamaan toimin-nalle turvallisuustavoitteet, joihin myös käy-tännön toimenpiteet tähtäävät. Tavoitteena pitää olla nolla tapaturmaa ja toimintatapana ”turvallisuus tulee aina ensin”.

Maarit Hellstedt, Tapani Kivinen, Kim Kaustell ja Tiina Mattila, MTT

Lisätietoja: maarit.hellstedt@mtt.fi puh. 029 531 7203

rakennustyömaan hyvä järjestys ja siisteys ovat edellytyksiä hyvälle työturvallisuudelle. Näin ei kuitenkaan aina ole.

KIM KauSTeLL

Kasperin FinE-osiosta löytyvät kuvat ja kuvaukset puutarhakasvien parhaimmistosta.osoite on www.mtt.fi/fine

Turvalliset toimintatavat ja vaatimuksetw Suunnittelussa on mukana tur-vallisuus- ja toteutettavuusnäkö-kulmaw Samat turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkiaw Kaikilta projektin työntekijöiltä vaaditaan turvallisuuskoulutuk-seen osallistumistaw Yhteisellä työpaikalla kaikilla siellä toimivilla on lakisääteinen velvollisuus toimia siten, ettei hei-dän toimintansa vaaranna muiden työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttäw Yleiset turvallisuusohjeet sisäl-tyvät urakkasopimuksiinw Kaikista työntekijöiden onnet-tomuuksista vaaditaan välitöntä raportointiaw Turvallisuus sisällytetään aina palavereiden asialistalle, turvalli-suuskeskustelut käydään jokaisen palaverin alussaw Työmaan jokainen työntekijä pe-rehdytetään ennen töiden aloitta-mistaw Lisätietoja: Maatilarakentami-sen turvallisuus, MTT:n raportteja 39. http://www.mtt.fi/mttraport-ti/pdf/mttraportti39.pdf

SeSTosta voi etsiä tietoa seuraavasti:

www.nordgen.org/sesto valitse sivun alalaidasta

Finnish scope g Taxon g

Malus domestica g Cultivars g

valitse jokin lajike g cultivar details

9

Mansikkapunkki on yksi mansikkatilan vaikeimmin torjuttavista tuholaisista. Pie-nen pieni punkki viihtyy pensaan sisäosissa avautumattomien lehtien poimuissa. Moni-vuotisessa viljelyssä puhdaskin pelto yleensä saastuu ennen kolmatta satokautta.

Torjunta on vaikeaa, ja sitä on aikaisem-min tehty pääosin edellisen vuoden ko-kemuksiin perustuen. Tuhot tulevat esiin yleensä vasta sitten, kun punkkikanta on korkea ja torjunta vaikeaa, jollei mahdo-tonta.

MTT:n IPM-APU -hankkeessa seurat-tiin tuholaisten esiintymistä kuudella man-sikkatilalla. Torjuntakeinoina olivat perin-teiset ”punaisen linjan” laajatehoiset aineet, ”vihreän linjan” valikoivat aineet ja biologi-sena torjuntana petopunkin käyttö mansik-kapunkin torjunnassa.

hAvAiNNoiNTiA LäPi KASvuKAudENKoelohkoksi valittiin olosuhteiltaan tasai-nen, normaalissa viljelyssä oleva mansikka-pelto. Lähtötilanteessa keväällä selvitettiin mansikkapunkkitilanne keräämällä kaikilta lohkoilta suppulehtinäytteet. Havainnointia jatkettiin läpi kasvukauden.

Kukkavananäytteet kerättiin, kun ensim-mäiset marjat alkoivat kypsyä. Tällä perus-teella tehtiin arvio potentiaalisesta sadosta ja analysoitiin marjojen vioitukset. Näin selvi-tettiin, miten suuri osa sadosta päätyi muu-alle kuin isäntäväen myyntipöydälle.

PEToPuNKiT TöihiN NoPEASTiLohkon toisella puolella käytettiin perintei-

siä laajatehoisia, IPM-viljelyssä ”punaisella listalla” olevia torjunta-aineita. Näiden tor-junta-aineiden ongelma on huono yhteen-sopivuus biologisen torjunnan kanssa.

Lohkon toisella puolella kasvinsuojelu hoidettiin IPM- yhteensopivilla ”vihreän listan” punkkitorjunta-aineella (Envidor) ja hyönteistorjunta-aineella (Calypso).

Molemmille koelohkoille levitettiin pe-

topunkit torjumaan mansikkapunkke-ja heti, kun torjunta-aineiden varoajat sen sallivat. Toinen levitys tehtiin 2-4 viikkoa myöhemmin.

arja raatikainen, proagria ja Irene Vänninen, MTT

Lisätietoja: arja.raatikainen@proagria.fi puh. 050 377 9530

biologinen torjunta mukaan mansikkatilan kasvinsuojeluunKuudella mansikkatilalla eri puolella Suomea testattiin kasvukaudella 2011 biologisen torjunnan yhdistämistä kemialliseen kasvinsuojeluun. Tulokset rohkaise-vat biologisen torjunnan käyttöön.

Kun petopunkit on levitetty mansikan lehdille, vain seosaine jää näkyville. Punkit hakeutuvat nopeasti saalistamaan.

vaasalainen Kalevi hauhtonen kokeilee, miten petopunkkien levitys mansikkakasvustoon käytännössä sujuu.

arJa raaTIKaInen

Petopunkit voittivat luottamuksenKoelohkojen tulok-set yllättivät vil-jelijät. Kaikilla koelohkoilla petopunkit pystyivät pitä-mään mansik-kapunkkikan-nan kurissa tai hillitsemään punk-kien lisääntymistä. Vihreän linjan lohkoille pedot voitiin levittää aikaisemmin, ja se näkyi selvästi tuloksissa. Näillä lohkoilla pedot saivat helpommin yli-vallan mansikkapunkeista.

Kokeilussa mukana olleet tilat tekivät tor-juntapäätökset yhteistyössä ProAgrian neuvo-jan ja MTT:n erikoistutkija Tuomo Tuovisen kanssa. Reaaliaikainen tieto tuholaistilantees-ta tuki päätöksentekoa. ProAgrian neuvoja teki kesällä kenttätyöt, eli keräsi näytteet ja le-vitti petopunkit.

”Kokemus oli hyvä ja opettavainen. Em-me ole ennen käyttäneet petopunkkeja, mut-ta tutkimustulokset loivat uskoa asiaan”, toteaa marjanviljelijä Jukka Pentti Hämeen-kyröstä.

”Toteutus oli vaivatonta. Jatkossa otamme biologisen torjunnan käyttöön. Käytämme petopunkkeja myös vadelmalla, koska vadel-man vihannespunkkitorjunta on erittäin on-gelmallista”, Pentti jatkaa.

Marjanviljelijä Ilkka Kopo Kokemäeltä kertoo, että keskustelut neuvojan kanssa kas-vukauden mittaan olivat hyödyllisiä. Samoin hyödyllistä oli se, että sai verrata oman tilan tuloksia muiden tilanteeseen.

”Lisäksi saimme tietoon tuholaisten koko-naistilanteen. Nyt tuntuu, että voisimme it-sekin lähettää suppulehtinäytteitä analysoita-vaksi ennen torjuntapäätöstä”, hän kertoo.

Mikä iPM?Muutama peräkkäinen ruiskutus saman torjunta-aineryhmän val-misteella voi saada aikaan niin tautien kuin tuholaistenkin resis-tenssin.

MTT:n iPM-APu -hankkeessa hae-taan keinoja luoda toimivat käy-tännöt integroidun torjunnan to-teutukseen.

iPM (integrated Pest Manage-ment) on kasvinsuojelua, jossa yh-distellään erilaisia torjuntamene-telmiä harkitulla tavalla.

iPM:ssä pitää olla mukana neljä peruselementtiä:– suunnittele, estä ja ehkäise– tarkkaile ja tunnista– käytä kynnysarvoja– yhdistele harkitusti eri torjuntamenetelmiä

Teema

10

PERNIÖ (MT)”Se oli valinta alusta alkaen.” Näin yrittäjä Susanna Lindstedt kertoo, kuinka marjan-jalostamo Meritalo alkoi valmistaa hilloja ja mehuja vuonna 1995 ainoastaan kotimaisis-ta tuotteista.

Itse asiassa liittyminen Euroopan unio-niin aiheutti sen, että kotimaisuudesta tuli yrittäjäpariskunnan Susanna ja Olavi Lind-stedtin tuotemerkki.

”Kun rajat vapautuivat, ajattelimme, että nyt tulee maahan tuutin täydeltä tuonti-marjaa. Suomalaiselle tuli ikään kuin vas-tareaktio, ja päätimme tuottaa pelkästään suomalaista hilloa.”

Alku oli vaatimaton – tyhjästä aloitettiin. ”Toivottiin, että onnistaa ja sana kiertää.”

Nykyään Meritalon tuotteet menevät ympäri Suomea. ”Pääosin keskusliikkeil-le.”

hiLLoihiN vAiN LAAduKASTA MArJAALindstedtit viljelivät alussa Perniössä itsekin mansikkaa marjojen jatkojalostuksen lisäksi.

”Kun tämä hillopuoli lähti kasvamaan, mietimme, ettei molempia voi tehdä täys-päiväisesti.”

Marjat tulevat nykyään Meritalolle kaik-

kialta Suomesta. ”Osa ihan lähialueelta, metsämarjat pääosin Keski-Suomesta.”

Hilloon käytettävien marjojen on oltava laadukkaita. ”Tarvitaan niin hyvä marja, et-tä sen söisi raakanakin. Esimerkiksi mansi-kalla on oltava hillossa hyvä värinpitävyys.”

Monet kotimaiset mansikkalajikkeet so-pivat Lindstedtin mukaan hilloihin. ”Olisi tietysti ihanteellista, että olisi jalostettu erik-seen hillomarja”, emäntä nauraa.

TuoTANTo rAJoiTTAA MArJoJEN SAANTiNykyään Meritalo tuottaa 18 eri tuotetta mansikkahillosta tyrnirouheeseen. 80 pro-senttia tuotteista on hilloja, loput mehuja. ”Käytämme lähes kaikkia suomalaisia mar-joja”, Susanna Lindstedt sanoo.

Tuotantopäivänä valmistuu tuhat kiloa hilloa.

Tuotantoa voisi lisätä, mutta ongelmana

olisi marjojen saanti. Esimerkiksi lakkaa ei ole tällä hetkellä saatavilla lainkaan.

”Emme halua myydä ei-oota. On pidet-tävä huoli, että on mitä myydä.”

KoTiMAiSTA vAALiTTAvAKotimainen marja on kallista, mikä johtuu lähinnä korkeista poimintakuluista. Yrittäjä ei kuitenkaan anna sen lannistaa.

Marjojen jalostaja valitsi kotimaisuuden alusta alkaenMarjanjaloste Meritalo käyttää tuotannossaan ainoastaan suomalaisia marjoja ja hedelmiä. Se on yrittäjäpariskunta Susanna ja olavi Lindstedtille selkeä valin-ta, joka on ja pysyy.

Kotimaisten marjojen markkinoinnin tulisi olla asiakaslähtöisempää, sanoo Pro Agrian puutarhatalouden yritysneuvoja Ismo Ruu-tiainen.

”Ajatusmalli on tuotantolähtöistä, vaikka pitäisi ajatella asiakkaan aivoilla.”

Ruutiaisen mukaan marjojen markkinoin-ti on kuitenkin erittäin monipuolista. ”Ei ole yhtä tapaa.”

Ongelmia aiheuttaa muun muassa ylituo-tantopiikit. ”Se vetää vuoden kannattavuuden alas. Näin kävi vuonna 2010 mansikalla.”

Tuolloin sato oli pieni ja sesonki lyhyt. ”Kaikki marja meni yhtä aikaa markkinoille.”

Ruutiaisen mukaan vastaavaa yritetään

välttää tilakohtaisella toiminnalla. ”Maanlaa-juisesti ei ole keinoa välttää moista.”

Marjojen markkinointi on kehittynyt Ruutiaisen 30-vuotisen neuvojan uran aika-na. ”Koulutusta ja työtä tehdään koko ajan.” Hänen mukaansa tätä on helpottanut vilje-lijöiden väheneminen ja ammattitaidon kas-vaminen.

”Heillä on aiempaa enemmän pelissä.”Vaikka kotimaisten marjojen maine on

hyvä ja ruokkii itse itseään, omaa alaa ei Ruu-tiaisen mielestä arvosteta riittävästi.

”On hiukan surullista, ettei itse hyödy-tä arvostetusta maineesta. Muut tuotteet esimerkiksi mainostavat itseään marjojen

avulla. Myös myyntipakkaukset ja -paikat olisi huomioitava paremmin. Ja viljelijöiden tulisi olla ylpeämpiä työstään”, Ruutiainen kannustaa.

Myös marjayrittäjä Susanna Lindstedt sanoo, että kotimaisilla marjoilla on hyvä maine, jota tulisi hyödyntää.

”Pitäisi miettiä, kuinka saada suomalai-suus läpi. Kotimaisten kasvisten ja marjojen kohdalla on saatu paljon aikaa. Uskon, että marjojen kulutus pysyy – mutta ilman rum-mutusta ei.”

Kulutuksen vuoksi olisi tärkeää, että marjoja käytetään jatkossakin - muodossa tai toisessa.

Marjojen markkinointia asiakkaan aivoilla

Susanna Lindstedt kertoo, että hillon menekki on tasaista ympäri vuoden, mehut taas ovat flunssa-aikaan suosiossa.

KuVaT: KarI SaLonen

11

”Hinnalla emme pysty kilpailemaan, mutta uskon, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan kotimaisesta tuotteesta”, Susan-na Lindstedt sanoo.

Lindstedt näkeekin kotimaisissa tuotteis-sa muutakin kuin makeaa herkkua lettujen päälle.

”Marjat ovat tärkeä tulonlähde Pohjois-Suomen ihmisille. Sitä ei saa väheksyä”, hän sanoo vakavana.

Yrittäjä on sitä mieltä, että marjat on ke-rättävä metsistä. ”Jos suomalaiset eivät poi-mi, voidaan käyttää ulkomaista työvoimaa.”

PEriNTEiSTä JA TErvEELLiSTäSuomessa on kova terveysbuumi, joka vai-kuttaa Lindstedtin mukaan marjojen käyt-töön.

”Osa ihmisistä käyttää marjatuotteita ihan terveyssyistä.”

Vaikka tuotanto on Lindstedtin mukaan paisunut ensimmäisistä vuosista ”kuin hillo-taikina”, on tuotteen laadun pysyttävä edel-leen korkeana.

”Tuotteen täytyy olla niin hyvä, että jos joku vahingossa ostaa sen, hän ostaa myös toiste.”

Lindstedt on tyytyväinen, että suomalai-set antavat tuotteista palautetta – sekä ruu-suja että risuja.

”Suomalaiset kuluttajat ovat valveutunei-ta ja hyvä niin.”

TeKSTIT: TuuLa LeHTonen

Luonnonmarjoja kerätään kaupalliseen tar-koitukseen 15 miljoonan euron arvosta vuosittain, kertoo Arktisten Aromien toi-minnanjohtaja Simo Moisio.

”Kotitaloudet poimivat arviolta 30 mil-joonan euron edestä, eli kokonaisarvo on 45–50 miljoonaa euroa. Määrä on ollut nousussa, ehkäpä koska ulkomaiset poimijat poimivat aiempaa enemmän.”

Moisio uskoo myös, että luonnonmarjo-jen hyvä imago suosii nyt niiden käyttöä.

”Ne tiedetään ympäristöystävällisik-si, hiilijalanjälki on alhainen. Käytännössä luonnonmarjat ovat pelkkää aurinkoenergi-aa”, hän kertoo.

Myös marjojen jatkojalostaja Susanna

Lindstedt Meritalosta uskoo, että kotimais-ten marjojen ympäristöystävällisyyttä arvos-tetaan.

”Osa ihmisistä osaa arvostaa tuotetta juuri tämän takia.”

Kotimaisten marjojen ympäristöystä-vällisyyttä voisi Lindstedtin mukaan tuoda enemmänkin esiin. ”Se olisi maaseudulle tärkeää.”

Lisäksi kotimainen marja on laadukasta ja kohtuuhintaista, Lindstedt jatkaa. ”Hyviä tuotantotapoja tulee tietenkin noudattaa.”

PoiMiNEN Ei iNNoSTA SuoMALAiSiAUlkomaalaiset poimivat Moision mukaan

luonnonmarjoja ehdottomasti eniten. ”Suu-ret ikäryhmät ovat ainoa väki, joka on jon-kin verran kiinnostunut. Enemmänkin soisi olevan.”

Moisio pelkää, että mikäli poiminta vä-henee, myös pienyrittäjät kärsivät ja osto-pisteet katoavat.

”Kotimaista tarvitaan. Ulkomaille vie-dään suomalaista marjaa 8–9 miljoonaa ki-loa vuodessa. Arvo on noin 30 miljoonaa euroa.”

Moisio näkee kotimaisen luonnonmar-jan tulevaisuuden kuitenkin valoisana. ”Ko-timaan teollisuus on aktivoitunut ja entistä enemmän tulee uusia tuotteita.”

n

Marjoilla pieni hiilijalanjälki

Kotimaisista marjoista tehdyistä mehuista joutuu maksamaan virvoitusjuomaveron.

Meritalon Susanna Lindstedtiä harmittaa valtion suhtautuminen marjamehuihin. Vir-voitusjuomavero puree kovalla voimalla ter-veellisiinkin tiivisteisiin.

Tiivistemehujen vero määräytyy valmiin juomamäärän perusteella. Hinta voi nousta tiivistemehuilla paljonkin verrattuna limona-deihin, Lindstedt kertoo.

”Herää kysymys, miksi vero? Kyse on ter-veellisistä juomista – tämä ei istu ajatusmaail-maani”, Lindstedt pohtii.

Yrittäjä toivoo, että kotimaiset mehut sai-sivat lisää nostetta.

”Osan tuontimehuista voisi aivan hyvin korvata kotimaisella tuotannolla. Kyse on kuitenkin terveellisestä tuotteesta, jos vertaa vaikka runsassokerisiin appelsiinimehuihin.”

Kilpailu on alalla kovaa, etenkin pienyrit-täjällä.

”Hyllyt pursuavat tuotteita. Tämä on jat-kuvaa hintataistelua myös tuontimarjoja vas-taan. Kuljetuskustannukset nousevat myös. Mutta samalla viivalla tässä muiden yrittäjien kanssa ollaan.”

virvoitusjuomavero harmittaa

Meritalon hillot valmistetaan entisessä navetassa. rakennuksen ulkosivu on jätetty navetan näköiseksi kunnioittamaan maalaismaisemaa, kun sisältä löytyvät kaikki tuotantolaitteet

hilloa tehdään Meritalolla sitä mukaan kun tarvetta on. Esimerkiksi puolukkahilloa tuotetaan vuodessa yli 100 000 purkkia. Tuotantopäivän aikana valmista hilloa tulee 1000 kiloa.

12

Suomessa on voimassa yleinen EU:n vihan-neskasvien kasvilajikeluettelo, johon lajik-keet on saatu muista maista.

Satafood Kehittämisyhdistys ry:llä oli vuosina 2008-2010 EU-hanke ”Uusien vi-hanneslajien ja -lajikkeiden etsiminen vil-jelyyn”. Hankkeessa koeviljeltiin värikkäitä porkkanoita, avomaantomaattia, kurpitsoi-ta, öljykurpitsoita, Sugar Baby-vesimelonia ja pensaspapuja. Myös värikkäitä kukkakaa-leja ja yrttejä viljeltiin.

Koeviljelyyn saatiin mukaan viisi viljelijää. Satoa saatiin koemyyntiin maatiloilla ja kau-poissa. Viljelijöille ja alan harrastajille järjes-tettiin pellonpiennarpäivä.

AvoMAANToMAATTiA JA hALLowEEN-KurPiTSoJAAvomaantomaatin, pensaspavun, kurpitsoi-den, öljykurpitsan ja vesimelonin taimet kas-vatettiin muovihuoneessa. Taimien kasvatuk-sen jälkeen myös viljely onnistui hyvin.

Avomaantomaatin kasvatus muovitetussa penkissä ilman tukea onnistui hyvin. Aikai-simmiksi lajikkeiksi osoittautuivat runkoto-maatit Outdoor Girl ja Matina, jotka aloit-tivat sadon tuoton ennen aikaisena pidettyä Sibiria-lajiketta.

Pensaspavusta oli kokeilussa sekä keltaista

vahapapua että violettia ja vihreää pensaspa-pua. Pensaspavut olivat kasvukaudella yllättä-vän hallankestäviä, vaikka kasvukauteen sattui hallayö keskelle kesää. Pavut selvisivät hallasta

hyvin, paremmin kuin avomaan kurkku.Kurpitsoita oli kasvamassa useita lajikkei-

ta. Öljykurpitsa Herakles tuotti suuria kur-pitsoita. Oranssi USA:ssa palkittu Sunshine

F1 -kurpitsa meni hyvin kaupaksi halloween-tyyppisenä kurpitsana. Vesimeloni Sugar Ba-by tuotti pienehköjä pyöreitä sokerisia melo-neja.

väriKKääT PorKKANAT ihASTuTTivATErityistä ihastusta herättivät värikkäät pork-kanat. Kasvamassa oli keltaista Yellowstone-, moniväristä Rainbow- ja violettia Purple Ha-ze F1 -lajiketta.

Purple Haze F1 -porkkanalla on hyvin eri-koinen ulkonäkö: se on päältä violetti ja sisäl-tä oranssi. Purple Haze F1:ssä oli kuitenkin melko paljon epämuodostuneita, monihaa-raisia juuria.

Rainbow-lajike on värien kirjo: siinä on keltaisia, oransseja ja valkoisia porkkanoi-ta. Värikkäät porkkanat olivat maukkaita tuoreina syötyinä ja menivät hyvin kaupaksi koemyynnissä.

Marketta Saastamoinen, Kaija Vesanen, Jaana Laurila ja Merja Mäkinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Lisätietoja: marketta.saastamoinen@satafood.net puh. 050 537 5034

uudet vihanneslajikkeet värittävät viljelmiäVärikkäitä porkkanoita, kurpitsoita, vesimelonia ja pensaspapuja. Satafood Kehittämisyhdistyksen koeviljelmillä Satakunnassa kasvoi mielenkiintoisia, uusia vihan-neslajeja ja -lajikkeita. erityisesti värikkäät porkkanat herättivät ihastusta.

Jatkojalostukseen ja pitkään varastointiin so-veltuvia lajikkeita testattiin kolmen kasvukau-den ajan eteläpohjalaisella tilalla. Testauksessa oli mukana 11 lajiketta.

Satoisin testatuista lajikkeista oli Olimpo (VAC 51). Sen juuri on tasaisen kartiomai-nen ja sileäpintainen, ja se soveltuu pitkään varastointiin. Seuraavaksi satoisimpia olivat Silvano (VAC 48) ja Finley. Molemmat sovel-tuvat jatkojalostukseen, mutta varastointikes-tävyys on vaihdellut vuosien välillä.

Cupar-lajike on satoisa, mutta soveltuu juuren muodoltaan huonosti kuorintaan. Ko-keissa verrannelajikkeena ollut Nigel oli sa-toisimpien lajikkeiden joukossa. Se soveltuu myös hyvin jatkojalostukseen ja pitkään va-rastointiin.

PALJoN PorKKANAruPEAVuonna 2010 lajikkeissa oli runsaasti pork-kanarupea lukuun ottamatta Olimpo- ja Silvano-lajikkeita, jotka olivat täysin ruven-kestäviä. Fontana-lajikkeen rupitartunta oli erittäin voimakas.

Keittokokeissa suurimmat erot eri lajik-keiden välillä olivat keittohävikissä. Kokeissa parhaiten menestyneiden lajikkeiden keitto-hävikki oli 18-22 prosenttia. Aistein arvioin-neissa erot lajikkeiden välillä olivat vähäisiä. Arvioidut ominaisuudet olivat makeus, värin voimakkuus, värin tasaisuus, aromikkuus ja pehmeys keitettynä.

vArhAiSPorKKANAT TASAiSiAToukokuun alkupäivinä vuonna 2011 kylve-tyssä varhaisporkkanan tilalajikekokeessa oli kahdeksan lajiketta: Circeo, Coreo, Exelso, Jereda, Laguna, Musico, Napoli ja Rosalie. Lajikkeet antoivat 34-40 tonnin hehtaarisato-ja lukuun ottamatta Laguna-lajiketta, jonka sato oli lähes puolta pienempi.

Pestyistä porkkanoista tehdyssä arvioin-

nissa edukseen erottuivat Napoli ja Musi-co, joiden porkkanat olivat tasakokoisia ja sileäpintaisia. Varhaislajikkeiden sadossa on usein paljon pieniä, alle 50 grammaa painavia porkkanoita, jolloin sadon kauppakelpoisuus jää alhaiseksi.

LuoMuSSA MAESTro YLivoiMAiNENLuomuporkkanan tilakokeessa vuonna 2011 oli mukana neljä lajiketta. Maestro oli yli-vertainen niin sadon määrän, 49 t/ha, kuin laadunkin suhteen. Namdal antoi 40 tonnin hehtaarisadon, mutta porkkanoista osa oli lii-an suuria pussiporkkanoiksi. Negovian heh-taarisato oli 35 tonnia, ja porkkanat olivat suurelta osalta pussiporkkanoiksi sopivia.

Miami-lajikkeen porkkanat kasvoivat liian suuriksi harvan taimettumisen vuoksi, joten ne eivät soveltuneet pussiporkkanoiksi. Lajik-

keiden satotasoa alensi huono taimettuminen sekä kasvun loppuvaiheessa paha porkka-napoltetartunta, mikä vaikeutti myös nostoa.

Porkkanan lajikekoetulokset on tuotettu Uutta vipuvoimaa kasvi- ja puutarhatuotan-toon Etelä-Pohjanmaalla (VIPU)- ja Vihan-nesketjun kehittäminen (VIKKE)-hank-keissa, joita rahoittivat Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Savon ELY-keskukset, alueiden kunnat ja yritykset.

pirjo Kivijärvi, Veikko Hintikainen ja anne Tillanen, MTT sekä Hanna avikainen ja anne piirainen, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: pirjo.kivijarvi@mtt.fi puh. 040 828 8254

Testattu tieto auttaa valitsemaan porkkanalajikkeenpitkään viljelyssä olleen varastoporkkana Fontanan rinnalle on nousemassa uutuuslajikkeita. Luomuviljelyssä Maestro pitää edelleen pintansa. Lajiketestauk-silla saadaan seulottua laajasta porkkananlajikekirjosta viljelyoloihimme ja eri tuotantosuuntiin soveltuvat lajikkeet.

Koemyynnissä olleet värikkäät porkkanat kiinnostivat asiakkaita. Keltaiset, oranssit, valkoi-set ja violetit porkkanat menivät hyvin kaupaksi.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

0

10000

20000

30000

40000

50000

60000

70000

80000

90000

100000

Olimpo* Nigel** Warmia** Silvano Fontana* Finley Belgrado Cupar Caradec Tra�ord* Bolero**

%Kg/ha

Kokonaissato, kg/ha Jalostukseen kelpaavan sadon osuus, %

Teollisuusporkkanan lajikekokeiden vuosien 2009-2011 keskiarvosadot

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

0

10000

20000

30000

40000

50000

60000

70000

80000

90000

100000

Olimpo* Nigel** Warmia**Silvano Fontana* Finley Belgrado Cupar Caradec Tra�ord*Bolero**

%Kg/ha

Kokonaissato, kg/ha Jalostukseen kelpaavan sadon osuus, %

Teollisuusporkkanan lajikekokeiden vuosien 2009-2011 keskiarvosadot

Teollisuusporkkanan lajikekokeiden vuosien 2009-2011 keskiarvosadot. * = lajike kokeissa kahtena vuotena, ** = lajike kokeissa vain yhtenä vuotena

Pohjois-Suomen parhaat tulokset ruukistaMTT Sotkamossa, ruukissa ja ro-vaniemellä kokeiltiin porkkanala-jikkeiden menestymistä poh-joisessa. Kokeessa oli varhais-, kesä-, varasto- ja teollisuuslajik-keita.

Pisimmät ja painavimmat pork-kanat saatiin ruukista. Sotkamos-sa ja rovaniemellä esiintyi paljon pieniä, alle 50 g painavia porkka-noita.

ruukissa ja Sotkamossa teolli-suusporkkanalajikkeet olimpo ja Silvano saivat suurimman koko-naissadon ja kokoluokan 50–250 g sadon. varastolajikkeista parhaim-man tuloksen saavuttivat Jerada ja Maestro.

rovaniemellä parhaimmat ko-konaissadot tuottivat teollisuusla-jike olimpo ja varastolajike Jerada. Kokoluokassa 50–250 g parhaiten menestyivät olimpo ja Morelia. rovaniemellä myyrät tuhosivat osan sadosta. Lisäksi epämuodos-tuneita, haaraisia ja pieniä porkka-noita oli runsaasti.

anu räty, MTT

Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi puh. 040 749 8126

13

Julkaisut ja kirjatPro AGriAN TiETo TuoTTAMAAN -SArJASSA oN iLMESTYNYT KEvääLLä 2012 SEurAAvAT JuLKAiSuT:

w peltokasvilajikkeet 2012 (ilm. 14.3.)w Vasikasta huippulypsylehmäksi (ilm. toukokuussa 2012)Julkaisut löytyvät: http://www.proagria.fi/tuotteet/new/haku.asp

MTT:N KASvu- JA rAPorTTi-SArJoiSSA oN iLMESTYNYT KEvääLLä 2012 MuuN MuASSA:w Virallisten lajikekokeiden tulokset 2004–2011w Monimuotoisuudesta sopeutumiskykyä – ruokaketju uusille raiteille?w Kansainvälinen bioenergiakauppa – biopolttoaineta-voitteiden vaikutukset maatalouteen ja viljelyalan käyt-töönJulkaisut löytyvät: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut/julkaisuhaku

Yksipuolinen vehnän viljely sekä pelkkien kevätviljojen viljely on vähentynyt vuosina 1995–2011. Kasvinviljelytilojen viljelykier-roissa on aiempaa enemmän nurmia, rypsiä tai rapsia, palkokasveja tai muita erikoiskas-veja.

Tilan koko näyttää vaikuttavan viljely-kiertoihin ja viljelykasvilajistoon. Pienillä, alle 25 hehtaarin tiloilla viljelykierrot ovat yksipuolisempia ja pelkät kevätviljakierrot ovat suurempia tiloja yleisempiä.

Pienillä tiloilla viljelykierroissa on ylei-semmin nurmia, kun taas suuremmat tilat viljelevät kierroissa viljojen lisäksi enemmän muita siemensatokasveja kuten rypsiä tai rapsia, palkokasveja ja erikoiskasveja.

KEväTviLJoJA YLi PuoLET PELLoiSTAVuoden 2010 viljelykasvilajiston mukaan kevätviljoja viljeltiin kaikissa tilakokoluokis-sa yli puolet peltopinta-alasta, mutta suu-rimmilla tiloilla eri viljalajeja viljeltiin tasa-puolisemmin.

Kevätkylvöisiä erikoiskasveja, joista kak-si kolmasosaa on rypsiä tai rapsia, viljellään kaksi kertaa yleisemmin suurilla tiloilla. Eri-laisia tuotanto- tai luonnonhoitonurmia on pienimmillä tiloilla runsas neljäsosaosa ja suurimmillakin lähes viidesosa pinta-alasta.

Pienet tilat myös kesannoivat suhteellisesti enemmän.

öLJYKASviEN TuoTANTo huiPuSSAANHieman yllättävästikin havaittiin, että ke-vätviljatuotannon rinnalle on kehittynyt merkittävää muiden kasvilajien tuotantoa. Öljykasvien pinta-alat olivat koko Suo-messa huipussaan vuonna 2010, jolloin suuret tilat viljelivät rypsiä ja rapsia lähes-tulkoon laajimmillaan, jotta kierrossa voi-taisiin pitää suositeltavaa viittä tai kuutta välivuotta.

Suurilla ja pienillä tiloilla näyttää ole-van erilainen tulevaisuusstrategia. Suu-ret tilat ovat ryhtyneet monipuolistamaan peltoviljelyä, jolloin tuotantoriskit jakau-tuvat useammalle kasville. Sen sijaan pie-nillä tiloilla, joilla on heikommat mahdol-

lisuudet useiden viljelykasvien viljelyyn samana vuonna, nurmet ovat tulleet osaksi tuotantoa. Mahdollisuus monipuolistaa tuotantoa riippuukin tilan koosta, mikä tulisi huomioida myös tulevassa CAP-uu-distuksessa.

Marjo Keskitalo ja Lauri Jauhiainen, MTT

Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi, puh. 050 3164 990

Tilan koko vaikuttaa viljelykierron toteutukseenpellon käyttö ja viljelykierrot ovat hieman yllättävästikin monipuolistuneet viimeisten 16 vuoden aikana. Suurimmat kasvinviljelytilat ovat ottaneet viljanvilje-lyn rinnalle rypsiä ja rapsia, palkokasveja sekä muita erikoiskasveja. erilaisten nurmien viljely on puolestaan yleisempää pienillä tiloilla. Tilojen tuotantostrate-giat näyttävätkin olevan erilaisia ja koosta riippuvaisia.

Yksipuolisen kevätvehnän viljelyn tilalle on tullut aiempaa enemmän nurmia sekä erilaisia erikoiskasveja.

TapIo TuoMeLa/MTT:n arKISTo

Kasvinviljelytilojen kevätvehnää sisältävät viljelykierrot ja yleisyys (%) vuosina 1995-2011

  KAIKKI ELY-KESKUKSET

  1995-1999 2001-2005 2007-2011

Vehnän monokulttuuri 6,44 5,32 3,67

Viljelty pelkkiä kevätviljoja 27,50 28,81 24,32

Viljelty kevät- ja syysviljoja 8,34 8,00 4,56

Viljelty kevätvehnää ja nurmea 1,54 2,02 3,26

Viljelty kevätviljaa ja nurmea 4,25 4,99 8,10

Viljelty kevätvehnää ja kesannoitu välillä 1,63 1,56 0,39

Viljelty kevät- ja syysviljoja sekä kesannoitu 8,80 7,37 2,12

Viljelty kevätviljoja ja rypsiä tai rapsia 20,58 20,63 27,97

Viljelty kevät- ja syysviljoja ja rypsiä tai rapsia 3,72 5,50 5,96

Mukana kierrossa palkokasveja 3,56 2,84 4,55

Mukana kierrosssa perunaa ja/ta sokerijuurikasta 3,00 2,48 2,13

Muut kierrot (kevätvehnän lisäksi 2-3 kasvi) 10,64 10,49 12,97LÄHDE: Maaseutuvirasto, maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä.

Kasvinviljelytilojen kevätvehnää sisältävät viljelykierrot ja yleisyys (%) vuosina 1995-2011

  KAIKKI ELY-KESKUKSET

  1995-1999 2001-2005 2007-2011

Vehnän monokulttuuri 6,44 5,32 3,67

Viljelty pelkkiä kevätviljoja 27,50 28,81 24,32

Viljelty kevät- ja syysviljoja 8,34 8,00 4,56

Viljelty kevätvehnää ja nurmea 1,54 2,02 3,26

Viljelty kevätviljaa ja nurmea 4,25 4,99 8,10

Viljelty kevätvehnää ja kesannoitu välillä 1,63 1,56 0,39

Viljelty kevät- ja syysviljoja sekä kesannoitu 8,80 7,37 2,12

Viljelty kevätviljoja ja rypsiä tai rapsia 20,58 20,63 27,97

Viljelty kevät- ja syysviljoja ja rypsiä tai rapsia 3,72 5,50 5,96

Mukana kierrossa palkokasveja 3,56 2,84 4,55

Mukana kierrosssa perunaa ja/ta sokerijuurikasta 3,00 2,48 2,13

Muut kierrot (kevätvehnän lisäksi 2-3 kasvi) 10,64 10,49 12,97LÄHDE: Maaseutuvirasto, maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä.

Sadan vuoden tilastot peltojen käytöstäSuomessa on pohdittu pitkään pellon käy-tön mahdollista yksipuolistumista, mikä koetaan yleisesti haitalliseksi sekä tuotan-non että ympäristön kannalta.

Peltojen vuosittaista käyttöä on tilastoitu sadan vuoden ajan, joten eri viljelykasvien pinta-aloista on hyvät tiedot saatavilla. Ne eivät kuitenkaan kerro sitä, miten samoilla peltolohkoilla tuotantoa harjoitetaan, mikä on oleellinen kysymys suunniteltaessa kes-tävämpiä viljelyjärjestelmiä kuten viljely-kiertoja.

Maaseutuviraston maaseutuelinkeino-

hallinnon tietojärjestelmistä saatujen loh-koaineistojen avulla MTT selvitti pellon käyttöä ja viljelykiertoja. Maaseutuviraston viljelykasvitilasto sisältää vuosittaiset tiedot peruslohkoilla viljellyistä kasveista ja niiden pinta-aloista.

Näiden perusteella tunnistettiin kun-kin peruslohkon sisältämät kasvulohkot ja selvitettiin niiden viljelyhistoria vuosilta 1995–2011. Lisäksi vuoden 2010 aineistos-ta selvitettiin, kuinka tilalla viljelty kasvi-lajisto riippuu tilan tuotantosuunnasta ja peltopinta-alasta.

Öljykasvien pinta-alat olivat koko Suomessa

vuonna 2010 huipussaan.

14

Vuonna 2009 alkaneessa VIPU-hankkeessa kehitetään leikkuukorjuuta. Siinä sato-oksat leikataan marjoineen ja pakastetaan, jonka jälkeen marjat, lehdet ja oksat erotellaan ra-vistelemalla ja seulojen avulla. Tyrni tekee sadon edellisen vuoden ja sitä vanhempiin versoihin, mistä syystä leikkauksessa on pi-dettävä vähintään yksi välivuosi, jotta mar-joja pääsee muodostumaan.

Tällä menetelmällä Saksassa korjataan kaikki tyrnisato. Ruotsissa menetelmää on testattu koeoloissa kymmenisen vuotta hy-vin tuloksin.

SuoMALAiSET LAJiKKEET viELä hArvASSA Tyrninviljelyyn on tuonut ongelmia ilmas-toomme sopimattoman ulkomaisen taimi-

aineksen käyttö, jolloin talvivaurioiden ja versolaikkutaudin vaivaamat kasvustot ovat jääneet lyhytikäisiksi.

Kotimaiset marjovat lajikkeet Terhi ja Tytti sekä pölyttäjät Tarmo ja Rudolf ovat talven- ja taudinkestäviä, mutta niiden vil-jely ei ole yleistynyt ulkomaisia lajikkeita pienemmän marjakoon takia. Koneellises-sa korjuussa marjakoko ei ole tärkeää, vaan pensaan sadontuotto, pitkäikäisyys ja uudis-tumiskyky.

LuoNNoNKANToJA hAETAAN TuTKiMuKSEENVIPU-hankkeessa etsitään olemassa olevien kotimaisten lajikkeiden rinnalle lisää valin-nanvaraa. Päätavoitteena on löytää voima-kasta leikkaamista kestäviä ja uudistumisky-kyisiä lajikkeita, jotka pystyvät tuottamaan

useamman kilon sadon joka toinen tai joka kolmas vuosi.

Suurin osa lajiketestauksiin valittavista yksilöistä on luonnonkantayksilöitä pitkin Pohjanlahden rannikkoa. Tyrnin luonnon-kantojen marjojen koko, satoisuus ja kasvu-voimakkuus vaihtelevat luontaisesti paljon. Vihjeitä satoisista luonnonkantayksilöistä otetaan edelleen vastaan.

Lisäksi kokeiluun tulee mukaan joitakin kestäviksi havainnoituja venäläisten ja luon-nonkantaa olevien tyrnien risteytyksiä.

Sanna Kauppinen, MTT

Lisätietoja: sanna.kauppinen@mtt.fi puh. 040 183 4845

Tyrnin lajikkeissa ja viljelytekniikassa vielä kehitettävääTyrninviljelyn haastavin vaihe on sadonkorjuu. Käsin ja imurilla korjuu on hidasta ja kallista. Jotta elintarvike-, kosmetiikka- ja luontaistuoteteollisuus saisi koti-maista tyrniraaka-ainetta kohtuuhintaan, ja tyrnipinta-alat saataisiin tuotantomittakaavaan, on sato korjattava koneellisesti.

Arvioitavana oli viisi Ferrarian rinteeseen is-tutettua tyrnipensasta, jotka ovat Helsingin yliopiston jalostusaineistoa. Tyrnit on kerätty Suomesta, Venäjältä, Kiinasta ja Tanskasta, ja osa pensaista on näiden risteymiä. Tuloksena on ainutlaatuinen kokoelma pensaita, joissa on eri värisiä, muotoisia ja makuisia marjoja.

Marjat poimittiin pensaasta itse. Sen jäl-keen arvioitiin marjan poimittavuus, koko, muoto, makeus, happamuus ja yleinen miel-lyttävyys.

SiPEriALAiNEN oLi PArAS Kaikkien mielestä parhaaksi osoittautui Sipe-riasta kerätty tyrnikanta 58. Se oli yhtä arvos-teluominaisuutta lukuun ottamatta paras kai-kissa arvosteluominaisuuksissa.

Koululaiset, aikuiset ja ammattilaiset ar-vottivat tyrnien ominaisuuksia eri tavalla. Koululaiset pitivät eniten marjojen koosta, mutta eivät välttämättä muodosta. Koululais-ten mielestä tyrnit olivat myös helpommin

poimittavia kuin ammattilaisten ja aikuisten mielestä.

Aikuisryhmä arvosti eniten tyrnien make-

utta ja miellyttävyyttä. Koululaiset antoivat heikoimmat pisteet makeudesta, happamuu-desta ja yleisestä miellyttävyydestä. Ammatti-

laiset antoivat eniten pisteitä marjojen muo-dolle ja happamuudelle, mutta poimittavuus ja koko saivat heiltä vähiten pisteitä.

Tyrnien kirjo maistui koululaisille

Terhiä ja Tyttiä pidetään hidaskasvuisina lajikkeina, mutta säännöllinen leikkaus innostaa ne kasvamaan ja tuottamaan satoa pitkään vuosiversoon.

ruotsin maatalousyliopiston leikkuukorjuukoeala on kuin tiheää pensasaitaa, joka leikataan noin metrin korkeudelta joka toinen vuosi. Kor-juuvuonna satoa saadaan 6-7 kg/pensas.

Tyrnin makutestin tulokset

Tyrnikanta Alkuperä Arvojärjestys Ominaisuudet

58 Siperia 1 Paras makeus, happamuus,yleinen miellyttävyys, poimittavuus ja muoto, toiseksi paras koko

156 Pori, Suomi 2 Parhaimman kokoinen, toiseksi paras poimittavuus, keskivertohappamuus ja -muoto Heikoin sijoitus: makeus

167 Himanka, Suomi 3 Keskiverto poimittavuus, koko ja muotoHeikoin makeus, happamuus ja yleinen miellyttävyys

H15 todennäköisesti Kiina 4 Toiseksi paras makeus ja happamuus

Heikoin poimittavuus, koko ja muoto

S17 Tanska 5 KeskivertomakeusHeikko happamuus, poimittavuus, koko, muoto ja yleinen miellyttävyys

Miltä maistuu satakuntalainen tyrni, entä miltä siperialainen? Viime elokuussa MTT kutsui Jokioisten Miinan koulun viidennen luokan arvioimaan Ferrarian rinteen tyrnimarjoja. Maisteluun osallistui myös jokioislaisia aikuisia sekä ammattilaisia.

Tyrni osa isoa hankettaTyrniä viljellään Suomessa noin 190 hehtaarin alalla. Yli 60 pro-senttia viljelyalasta on Etelä-Poh-janmaalla, Pohjanmaalla ja Poh-jois-Pohjanmaalla.

Tyrninviljelyn kehittäminen on osa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuk-sen rahoittamaa uutta vipuvoimaa kasvi- ja puutarhatuotantoon Ete-lä-Pohjanmaalla-hanketta.

Mukana ovat seudun kunnat ja viljelijät. hankkeen muita kehit-tämisalueita ovat avomaanvihan-nekset, öljykasvit ja nurmikasvien siementuotanto.

Teema

15

SAMAN MArJAN Eri ArvioTEvaluointi oli mainio tapa tutustua tyrnin maun monimuotoisuuteen. Aistinvarainen arvostelu onnistuikin hyvin kaikissa ryhmis-sä. Tutkimuksessa saatiin tietoa siitä, miten erilaiset käyttäjäryhmät arvottavat monimuo-toisuutta.

Kasvien geenivarojen säilytys ja niiden eva-luointi kuuluu oleellisesti viljelykasvien moni-muotoisen perimän vaalimiseen. Evaluointia eli esimerkiksi marjojen makuarviointia on perinteisesti tehty geenipankkikokoelmista, ja arvioijat ovat olleet alan asiantuntijoita.

Suomen kansallinen kasvigeenivaraoh-jelma halusi kokeilla uudenlaista evaluoin-titapaa, jossa erilaiset käyttäjäryhmät – tässä tapauksessa koululaiset ja varttuneempi väki – osallistuvat evaluointiin.

Merja Hartikainen, Tuomo Tupasela ja Merja Veteläinen, MTT

Lisätietoja: merja.hartikainen@mtt.fi puh.029 531 7185 Koululaiset ja aikuiset laittoivat tyrnien ominaisuudet järjestykseen aistinvaraisessa arvioin-

nissa.

MaarIT HeInonen

Lihakarjan laidunnuksen vaikutuksista kasvillisuuteen ja eläintuotoksesta ranta-laitumilla on ollut niukasti tietoa saata-villa.

Luonnonniittyjen hoidossa yleistyneen lihakarjan ja aiemmin yleisemmin käytetty-jen maitorotuisten hiehojen laidunnuksen vaikutuksia merenrantaniittyjen kasvillisuu-teen verrattiin Suomen ympäristökeskuksen VACCIA-hankkeessa.

Tutkittavina oli seitsemän lihakarjan, pääasiassa emolehmien laiduntamaa ranta-niittyä, kuusi maitorotuisten hiehojen lai-duntamaa rantaniittyä sekä vertailuksi kuusi hoitamatonta rantaniittyä Perämeren ranni-kolla vuosina 2009-2010.

hYviä hoiToTuLoKSiAMolemmat karjatyypit saivat aikaan toi-vottuja tuloksia rantaniityillä: kasvillisuus oli merkitsevästi matalampaa kuin hoi-tamattomilla niityillä, ja matalakasvuisia kasvilajeja kuten suolakkolajeja esiintyi yleisemmin.

Oletusten mukaisesti liharotuinen karja laidunsi tehokkaammin kuin maitorotuiset hiehot. Tehokkuus näkyi lihakarjalaitumi-en suurempana syödyn kasvuston ja paljaan maan osuutena sekä alhaisempana kuolleen kasvuston peittävyytenä.

Eri karjatyyppien laiduntamilla niityillä ei havaittu merkitseviä eroja kasvilajistossa. Tätä voi selittää niittyjen suhteellisen lyhyt laidunhistoria nykyisillä karjatyypeillä.

TuoTTAvuuS hEiKKoA, LAATu hYväMerenrantalaidunten rehusadon määrää ja laatua sekä lihakarjavasikoiden kasvua arvi-oitiin MTT:n LUMOLAIDUN -hankkees-sa neljällä tilalla vuosina 2003-2005.

Ensisato kesäkuun lopulla oli maksimis-saan keskimäärin 1 700 kg kuiva-ainetta/ha ja heinäkuun lopulla 2 590 kg ka/ha, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin viljelty-jen nurmilaidunten satotaso.

Kasvuston laatu oli sen sijaan kohtalaisen hyvä: kesäkuun 22. päivän tienoilla D-arvo oli keskimäärin 714 g/kg ka ja raakavalku-aispitoisuus 128 g/kg ka. Laiduntamatta jääneessä kasvustossa rehun laatu kuiten-kin heikkenee voimakkaasti kesän loppua kohden.

Rantaniittyjen alhainen satotaso hei-jastuu vasikoiden kasvuun ja emolehmien kuntoutumiseen. Vasikoiden päiväkasvu oli keskimäärin 1 kg/vrk vuosina 2003-2005. Kasvu on pienempää verrattuna nurmilaitu-mien tuottamaan kasvuun.

EMoJEN KuNToLuoKKA ALENiEmojen kuntoutumista rantalaidunkau-den aikana tutkittiin vuonna 2010 kolmel-la tilalla VACCIA -hankkeessa yhteistyössä MTT:n InnoNauta -hankkeen kanssa.

Tulokset osoittivat emojen kuntoutumi-sen olevan heikkoa, sillä emojen kuntoluok-

ka laski laidunkauden aikana kaikilla tutki-muslaitumilla.

Kevätpoikivien emojen tulisi kuntoutua laidunkauden aikana vasikoiden vierotuk-seen mennessä kuntoluokkaan 3. Kahdella tilalla jäätiin selkeästi tämän tavoitteen alle, mikä lisää talviajan ruokintakustannuksia.

Marika niemelä, arto Huuskonen ja Maiju pesonen, MTT

Lisätietoja: marika.niemela@mtt.fi puh. 029 531 7545

Lihakarja hoitaa rantaniittyjä, mutta eläintuotoksessa parannettavaaperämeren rannikon merenrantaniittyjen laidunnuksella on saavutettu hyviä luonnonhoidollisia tuloksia. rantaniityillä laiduntavan karjan kasvu ja emoleh-mien kuntoutuminen on kuitenkin suhteellisen heikkoa.

Ferrarian rinneJokioisten kunnassa Kanta-hä-meessä sijaitseva puisto, jossa kasvaa suomalaisia marja- ja he-delmäkasvien eri lajikkeita ja kas-vikantoja.

Marjoja ja hedelmiä saa maistella. Satoa tuottavat jo herukat, vadel-mat, karhunvatut, tyrnit ja pen-sasmustikat.

Maksuton ja yleisölle avoin, lisä-tietoa: www.mtt.fi/ferrarianrinne

Puiston perustaja on Suomen kan-sallinen kasvigeenivaraohjelma. ohjelma suojelee maa- ja puutar-hatalouden kasvigeenivaroja ku-ten maatiaiset, vanhat lajikkeet ja jalostuslinjat. Lisätietoa: www.mtt.fi/kasvigeenivarat

Lihakarjaemojen kuntoluokan kehitys rantalaidunkauden aikana

  PäärodutTutkittujen

emojen lukumäärä

Kunto- luokka

alkukesällä

Kunto- luokan

muutos *

Tila 1 simmental, charolais 32 3,09 -0,56

Tila 2 simmental 24 2,07 -0,50

Tila 3 hereford 21 3,55 -0,18* Kuntoluokan muutos = kuntoluokka laidunkauden jälkeen - ennen sitä (alkukesä).

Lihakarjaemojen kuntoluokan kehitys rantalaidunkauden aikana

 Päärodut Tutkittujen emojen

lukumääräKuntoluokka alkukesällä

Kuntoluokan muutos *

Tila 1 simmental, charolais 32 3,09 -0,56

Tila 2 simmental 24 2,07 -0,50

Tila 3 hereford 21 3,55 -0,18

* Kuntoluokan muutos = kuntoluokka laidunkauden jälkeen - ennen sitä (alkukesä).

Laidunnus on tärkeä hoitomuoto meren-rantaniityillä, jotka on nykyisin luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyypiksi. Perämeren rannikolla perinnebiotooppien hoidon piirissä olevasta lähes 3 000 hehtaa-rin ranta-alasta noin 90 prosenttia hoide-taan laiduntaen, pääasiassa lihakarjalla.

Perämeren rantalaitumilla käytetään pää-asiassa isoja liharotuja (simmental, limou-sin, charolais), mikä osaltaan selittää heik-koa eläintuotosta. Keskikokoiset liharodut (esim. hereford, aberdeen angus) tulevat paremmin toimeen luonnonlaidunten niu-kalla rehulla.

Eläinaineksen muuttaminen tähän suun-taan parantaisi todennäköisesti rantanii-tyiltä saatavaa eläintuotosta. Rotutaustasta riippumatta heikkokuntoisia emoja ei tulisi laittaa niukkatuottoisille luonnonlaitumille.

Emoja pienikokoisemmat hiehot tulevat paremmin toimeen luonnonlaidunten niu-kalla sadolla alhaisempien energia- ja ravin-tovaatimustensa vuoksi.

Myös luonnonhoidon kannalta kevyem-pi eläinaines sopisi paremmin kosteapoh-jaisille merenrantaniityille, joilla ilmaston-muutoksen ennustetaan entisestään lisäävän maaperän vettymistä.

Keskikokoiset rodut sopivat luonnonlaitumelle parhaiten

16

Kasvavassa nurmessa käy jatkuva kuhina: uusia versoja ja lehtiä muodostuu ja vanho-ja kuolee. Kokonaisten versojen kuolema on harvinaisempaa kuin yksittäisten lehtien, ja versokuolemia tapahtuu eniten stressiolosuh-teissa kuten pian niiton jälkeen.

Sen sijaan lehtien elinikä on varsin rajal-linen, yleensä muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Lisäksi lehtisolukot voivat kuol-la ennenaikaisesti varjostuksen, kuumuuden, ravinteiden tai veden puutteen sekä kasvintu-hoojien vuoksi.

NurMiSiLMä ENNuSTAALehdet ovat heinäkasvien keskeisin yhteyttä-miskoneisto ja yksittäisen verson kasvumah-dollisuudet riippuvat tämän systeemin toi-mintakunnosta. Lehden vihreä väri ja eheys kertovat sen olevan iskussaan.

Säilörehun jälkisatojen korjuuajan mää-rittämisessä kasvustojen silmäilystä on apua. Satoa kertyy ja laatu paranee, kun nurmeen kehittyy uusia, tuoreita versoja ja lehtiä. Sen sijaan solukoiden kuolema sekä heikentää sadon laatua että hukkaa jo kasvatettua bio-massaa.

Versojen muutamien ylimpien lehtien tu-lisi olla eläviä, vaikka alimmat lehdet alkavat kuihtua pois; silti kuolevien lehtien osuuden pitäisi olla vähäinen suhteessa koko kasvuston määrään.

Kannattaa myös kurkata, mitä kasvuston tyvellä tapahtuu: onko sinne kehittymässä uusia versoja ja lehtiä vai alkaako kasvuston tyviosa lahota. Jälkisatojen oikean korjuuajan ennustamiseksi ei ole toistaiseksi olemassa pa-rempaa mallia kuin nurmensa hyvin tuntevan viljelijän nurmisilmä.

SoLuKoiLLA oN EriLAiNEN rEhuArvoNurmiheinien kasvinosat ja D-arvo kehitty-vät eri vauhtia. Nämä muutokset määräävät sadon rehuarvon. Solukoista lehdet ja kukin-not sulavat yleensä huomattavasti paremmin kuin korret.

Ensimmäisessä sadossa korren osuuden

kasvu ja D-arvon nopea heikentyminen ovat-kin keskeisin rehuarvon alenemisen lähde. Myös kuihtuvan ja kuolleen lehtisolukon D-arvo on varsin huono.

Jälkikasvuissa kortta syntyy vähemmän, jolloin useammat lehdet päätyvät kasvamaan lähekkäin ja varjostamaan toisiaan. Keskike-sälle sattuu myös hyvin lämpimiä ja kuivia jaksoja. Näistä syistä jälkisadon kasvustoon alkaa kertyä ensimmäiseen satoon verrattuna huomattavia määriä kuollutta solukkoa, eten-kin jos niittoaika siirtyy myöhäisemmäksi.

Samaan aikaan erot elävän ja kuolleen so-lukon D-arvoissa tulevat merkittäviksi: kas-veissa vielä kiinni olevan kuihtuneen solukon sulavuus heikentyy 15 prosenttia ja irtoavan

kuolleen solukon 30 prosenttia verrattuna elävään solukkoon. Siksi suuri kuolleen solu-kon määrä toisessa tai kolmannessa niitossa alentaa D-arvoa.

Ensimmäisessä sadossa kuolleen solukon määrä on merkityksetön (0–5 prosenttia) ja vain karisevien lehtien D-arvo on eläviä lehtiä selvästi matalampi.

Kirsi pakarinen, perttu Virkajärvi, Maarit Hyrkäs ja raija Suomela, MTT

Lisätietoja: kirsi.pakarinen@mtt.fi puh. 029 531 7591

Mitä merkitystä on nurmeen kertyvällä kuolleella solukolla?Säilörehun toiseen ja kolmanteen satoon kertyy nopeasti kuollutta solukkoa, jonka D-arvo on heikko. osa karisee pel-toon, mutta rehuun tuleva osa voi heikentää sadon rehuarvoa. Kasvitautitorjunta vähentää kuolleen solukon kertymis-tä hieman, mutta rehunurmilla siitä ei ole käytännön keinoksi.

Jälkisadon oikean korjuuajan ennustamiseen ei ole parempaa välinettä kuin nurmensa hyvin tuntevan viljelijän silmä.

1. sato: y = 0.013x - 3.0R² = 0.55

2. sato: y = 0.033x - 10.4R² = 0.59

3. sato: y = 0.046x - 6.2R² = 0.63

0

5

10

15

20

25

30

35

0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000

Kuolleen solukon osuus (%)

Kasvuun vaikuttanut lämpösumma ( ° C vrk)

1. sato

2. sato

3. sato

voiko kertymistä vähentää?Jälkisatojen kasvuoloissa eri stressitekijöiden ja lehtilaikkutautien tiedetään lisäävän lehti-kuolemia. Voisiko kemiallinen tautitorjunta tai korjuuajan säätö vähentää rehuun tulevaa kuollutta solukkoa?

Maaningan kenttäkokeessa havaittiin, että nurminataan kertyi kuollutta lehteä enem-män kuin timoteihin. Tautitorjunnan vaiku-tukset näkyivät selvemmin timoteillä: aluksi torjunta lisäsi kuolleen solukon määrää aikai-sessa niitossa torjuntavioitusten takia, mutta vähensi lehtikuolemien määrää myöhäisessä niitossa. Tautitorjunta ei parantanut sadon D-arvoa, timoteillä pikemminkin päinvastoin.

Molemmilla lajeilla kuolleen solukon osuus väheni enemmän korjuun aikaistami-sella kuin tautitorjunnalla. Käytännössä tau-tiruiskutuksiin ei rehunurmilla kannata tai voikaan ryhtyä pitkien varoaikojen ja kustan-nusten vuoksi, mutta korjuuvälien tihentä-mistä voi harkita.

MTT:ssätutkittua

huoNo siemen hukkaa miljoonia satokiloja. Joka vuosi suuri määrä Suomen viljavainioiden sadosta jää saamatta huonolaatuisen siemenen vuoksi. Sertifioitu laatusiemen tai huolellisesti kunnostettu tilan oma siemen lisäisi viljasatojamme miljoo-nia kiloja, arvioi MTT:n professori Pir-jo Peltonen-Sainio.

Siemenen laatuun panostamiseen on aihetta. MTT:n LaaTuSIeMen-hankkeen tulosten mukaan serti-fioitu siemen tuottaa keskimäärin 12 prosenttia paremman sadon ver-rattuna itävyydeltään kelvolliseen, kunnostamattomaan raakasieme-nerään. peittaamalla ja lajittelulla kunnostettu tilan oma siemen (ToS) puolestaan lisää satoa 8 prosenttia.

Satohyödyn takana on siemenen pa-remman elinvoiman suorat vaiku-tukset tuotantokykyyn. elinvoimai-sempi siemen tuottaa enemmän taimettuvia oraita, lähtee tasaisem-min kasvuun ja selviää paremmin kasvukauden haasteista. Myös lajik-keet kehittyvät koko ajan.

Viime vuosina ohran sertifioidun siemenen käyttöaste oli Suomes-sa keskimäärin vain 36 prosenttia, vaihdellen selvästi eri alueilla. noin puolet viljelijöistä kunnostaa ohran ToS-siemenen idätyksin, lajitteluin ja peittauksin. Loput menevät kyl-vöille riskillä.

– Jos sertifioidun siemenen käyttöas-te olisi maassamme 100 prosenttia, nousisi ohran keskisato reilut 450 kiloa hehtaarilta. Sen vaikutus koko-naistuotantoomme olisi huimat 250 000 tonnia vuodessa, kertoo pir-jo peltonen-Sainio.

– Vaikka olisimme maltillisia ja lisäi-simme sertifioidun ohran siemenen käyttöastetta 75 prosenttiin ja loput 25 prosenttia olisi viljelijän kunnos-tamaa ToS-siementä, satoetu olisi edelleen huimat 420 kiloa hehtaaril-ta ja 230 000 tonnia vuodessa.

17

Timotein ja ruokonadan siementuotannos-sa Moddus-kasvunsäädekäsittelyllä sadot nousevat ja lako pienenee, kun ruisku-tus toteutetaan stressittömissä olosuhteis-sa. Nurminadan kohdalla vaikutus satoon vaihtelee enemmän.

Nurmikasvien kasvinsuojelua tutkittiin MTT:ssä Ylistarossa vuosina 2009-2011. Kasvunsääteiden lisäksi kokeessa tutkittiin kasvitautien torjuntaa sekä tautitorjunnan ja säädekäsittelyn yhdistämistä.

STrESSi vAiKuTTAA SAToihiNModdus-käsittelyt lisäsivät timotein sie-mensatoja kahtena ensimmäisenä koe-vuonna. Kolmantena vuonna jaettu Moddus-käsittely lisäsi timotein siemensa-toa selvästi. Muilla käsittelyillä ei ollut vai-kutusta satoon.

Vuonna 2011 timotein Moddus-käsitte-ly tehtiin hellejakson aikaan, jolloin kasvit kärsivät kuumuudesta. Suuret kasvunsää-teen kerta-annokset vaikuttivat satoihin.

Ruokonadan siemensatoja Moddus-käsittelyt nostivat. Vuosina 2009 ja 2010 sadonlisä oli käsittelystä riippuen 15–39 prosenttia. Vuonna 2001 Moddus jopa kaksin- tai kolminkertaisti sadot.

Nurminadalla Modduksen vaikutus sa-toihin oli vaihtelevin. Vuosina 2009 ja 2010 kasvunsääteillä ei saatu sadonlisää.

Säädekäsittelyn ja tautitorjunnan yhdistä-minen lisäsi satoa 25–30 prosenttia.

Viimeisenä koevuonna 2011 Modduk-sen käyttö lisäsi siemensatoa käsittelys-tä riippuen 131–185 kg/ha. Sadonlisä oli suuri suhteessa käsittelemättömään koejä-seneen, jonka sato oli hieman yli 100 kg/ha.

ModduS hidASTAA LAoN ALKuA Timoteillä ja ruokonadalla Modduksen vai-kutus näkyi selvästi pienempänä lakoontu-misena vielä puintiaikaan elokuussa. Nur-minadan käsittelyt eivät alentaneet lakoa loppukasvukaudesta yhtä selvästi. Puintiai-kaan Moddus-käsitellyn nurminadan lako oli noin 50 prosenttia, kun timotein ja ruo-

konadan lako oli selvästi pienempi, alle 10 prosenttia.

Modduksella oli selvä vaikutus nurmina-dan laon alkamiseen. Kesä-heinäkuun vaih-teessa käsittelyjen vaikutus lakoon näkyi selvästi nurminatakasvustossa. Modduksella voidaankin myöhästyttää nurminadan la-koontumista, jolloin kasvusto pysyy pystys-sä sadonmuodostuksen kannalta kriittisen kukinta-ajan ohitse.

Tässä koesarjassa ei kasvitautitorjunnalla saavutettu selvää sadonlisää millään kasvila-jilla. Vain ruokonadan sadot nousivat hie-man kasvitautien torjunnan avulla.

Vuonna 2009 kaikki Moddus-käsittelyt alensivat timotein itävyyttä kuusi prosent-tiyksikköä. Puinnin aikaan kasvunsääteitä saaneiden koejäsenten puintikosteudet oli-vat hieman korkeampia kuin käsittelemät-tömien koejäsenten.

Kasvuston hieman hitaampi tuleentumi-nen kannattaakin huomioida kasvukausina, jolloin puintiolot ovat kosteat ja tuleentu-minen hidasta.

Markku niskanen, MTT

Lisätietoja: markku.niskanen@mtt.fi puh. 029 531 7559

Kasvunsääteistä on hyötyä nurmikasvien lakoontumisen estoonKasvunsääteen käyttö lisää yleensä nurmikasvien siemensatoja. Käsittelyn ajankohtaa kannattaa miettiä tarkkaan, jos kasvusto kärsii stressistä. Silloin jaettu käsittely tai selvästi ohjetta pienempi annostus on paikallaan.

Modduksen käyttö hidastaa nurminadan lakoontumisen alkua. oikealla näkyy käsittelemät-tömän alueen raja. Kuva on otettu 28.6.2011.

oIVa nIeMeLäInen

Koska MTT:n virallisissa lajikekokeissa tut-kitaan lajien puhdaskasvustoja, natojen erot tulevat selvemmin esiin kuin käytännön nurmisiemenseoksia viljeltäessä. Vuosien 2005-2011 kokeissa, joista on tehty myös laatumääritykset, tarkasteluun otettiin neljä lajiketta kuvaamaan kutakin kasvilajia.

Nurminatalajikkeet olivat Ilmari, Inke-ri, Kasper ja Valtteri. Ruokonatalajikkeet olivat Karolina, Kora, Retu ja Swaj, ja rai-natalajikkeet olivat Felina, Hykor, Fojtan ja Paulita. Muut lajikkeet ovat Suomen

lajikeluettelossa paitsi rainadat Fojtan ja Paulita.

Etenkin Paulitan käyttäytyminen poik-kesi huomattavasti muista tutkituista rai-nadoista, joten erityisesti rainadan tuloksia kannattaa tarkastella lajiketasolla mieluum-min kuin tässä lajien yleisominaisuuksia ku-vattaessa.

Kasvukauden kokonaissadot olivat tässä tarkastelussa ruokonadalla 10 780 kg ka/ha, nurminadalla 9 490 kg ka/ha ja rainadalla 9 260 kg ka/ha.

rYTMiEN JA LAAduN EroT NäKYväTNurminadan kasvukauden sadosta selväs-ti suurempi osa muodostuu ensimmäisessä niitossa (45 prosenttia) kuin ruokonadalla (36 prosenttia) ja rainadalla (32 prosenttia). Natojen välisillä eroilla sadon rytmittymi-sessä kesän aikana saattaa olla suuri merki-tys joissakin tuotantotilanteissa. Esimerkiksi laitumen hallinta olisi helpompaa, jos kasvu olisi tasaista koko kesän ajan.

Selkeimmin laatuerot lajien välillä näkyi-vät valkuaispitoisuudessa, joka selittyy sato-määrällä, kun lannoitus oli kaikilla lajeilla sama. Niittoajan ja lannoituksen tarkenta-minen lajikohtaisesti on tarpeen.

Erityisesti rainadan lajikkeissa voi olla huomattavia eroja. Suomen lajikeluettelossa olevat Felina ja Hykor ovat hyvin saman-kaltaisia markkinoilla olevien ruokonatojen kanssa. Ruokonadan D-arvo näyttäisi ole-van toisessa ja kolmannessa niitossa hieman alhaisempi kuin nurminadan D-arvo.

oiva niemeläinen, Markku niskanen ja Lauri Jauhiainen, MTT

Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi puh. 029 531 7547

Natalajikkeiden erot näkyvät nurmen kasvussa ja rehun laadussarehuviljelyssä nurminata on tuttu kasvilaji. Viime vuosina on lisääntynyt vahvasti ruokonadan käyttö, ja lajikeluetteloomme on hyväksytty myös kaksi rainata-lajiketta. Lajeissa on eroja viljelyn kannalta. Kasvukauden aikana sadot rytmittyvät eri niittojen kesken eri tavoin. eroja on myös laatuominaisuuksissa.

0

1000

2000

3000

4000

5000

1.niitto 2.niitto 3.niitto

Nurminata Ruokonata Rainata

0

1000

2000

3000

4000

5000

1.niitto 2.niitto 3.niitto

-Natojen kuiva-ainesadot (kg ka/ha) eri niitoissa

Natojen kuiva-ainesadot (kg ka/ha) eri niitoissa

Nurminata Ruokonata Rainata

Natojen kuiva-ainesadot (kg ka/ha) eri niitoissaSato 1. niitto 2. niitto 3.niittoNurminata 100=4240 100=3480 100=2360Ruokonata 93 133 132Rainata 69 117 130Valkuaispitoisuus 1. niitto 2. niitto 3. niittoNurminata 100=13,5 100=14,9 100=13,1Ruokonata 103 89 92Rainata 110 89 90D-arvo 1. niitto 2. niitto 3. niittoNurminata 100=69,9 100=70,7 100=70,7Ruokonata 99 96 97Rainata 100 95 98

Nurmi-, ruoko- ja rainadan kuiva-ainesadot (kg ka/ha) eri niitoissa. Nurminadan sato painot-tuu ensimmäiseen niittoon. ruokonadalla on tasainen satoprofiili eri niittojen kesken.

Nurmi-, ruoko- ja rainadan sato (kg ka/ha), valkuaispitoisuus (%) ja d-arvo eri niitoissa suh-teessa nurminadan saamiin arvoihin. Kutakin kasvilajia edustaa neljän lajikkeen tulokset.

18

uudethankkeet

KuTTEriNPuruLLA höYSTETTY hevosenlanta hajoaa hitaasti ja sitoo peltomaasta typpeä. MTT Sotka-mossa tehostetaan lannan kompos-tointia pakkaamalla se muovituu-biin.

Hevosenlanta on vanhastaan tie-detty arvokkaaksi lannoitteeksi. Se muuttuu jätteeksi, kun kuivikkeena käytetään kutterinpurua tai muuta puupohjaista kuiviketta. Kuivikkeen osuus hevosenlannassa on jopa 50–90 prosenttia.

riittävän kauan kompostoitunut purukuivikelanta sopii maanparan-nusaineeksi, mutta sen lannoitusvai-kutus on vähäinen. MTT Sotkamon tutkimuksissa kompostoinnin tulos arvioidaan vuoden kuluttua.

SuurET hEvoSKESKiTTYMäT si-jaitsevat usein kaupunkien laitamil-la, eikä niillä ole omaa peltomaata lannan levitykseen. Suomen yli 74 000 hevosesta alle puolet on maatiloilla.

Turpeella tai olkipelletillä kuivitet-tu lanta ei ole ongelma kaikilla isoil-lakaan talleilla. Viljelijät hakevat sen sellaisenaan peltolannoitteeksi. puupohjainen kuivike sen sijaan ha-joaa hitaasti pellossa eikä se kelpaa biokaasun raaka-aineeksi. eu-sään-nökset ja kansallinen tulkinta sallivat lannan polttamisen ainoastaan jät-teenpolttoluvan omaavissa laitok-sissa.

Monessa kunnassa hevosenlanta päätyy kaatopaikalle. Joka tapauk-sessa lannan loppusijoitus maksaa.

YKSi MAhdoLLiSuuS tehostaa kompostointia on pakata purulanta muovituubiin. Muovi pitää kompos-tin sopivan kosteana ja estää valu-mat.

Kalliita pohjaratkaisuja ei tarvita, vaan alustaksi riittää tasainen pelto-maa. Tekovaiheessa tuubiin syöte-tään kaksi salaojaputkea ilmastusta varten.

aimo Kortteen Konepajan valmista-ma pakkauskone käsittelee lantaa 100 tonnin tuntivauhdilla. Kone so-pii tallikeskittymän tai urakoitsijan käyttöön. Sen veroton hankintahinta on 32 000 euroa.

MTT Sotkamon kokeissa tuubitetaan eri tavoin kuivitettua hevosenlantaa ja lantaseoksia. Myös tuubituksen taloudellinen kannattavuus arvioi-daan. MTT Sotkamo tutkii hevosen-lannan hyötykäyttöä osana biojäte ja hepolanta -hanketta. Hankkeen päärahoittaja on euroopan aluekehi-tysrahasto Kainuun eLY-keskuksen kautta.

elina Virkkunen, MTT

elina.virkkunen@mtt.fi puh. 040 759 9640

Kuiva soratieristeys vain pöllyää, kun Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutki-musmestari Matti Eskola poikkeaa peltotielle Tammelan Torrolla.

Hän on huhtikuussa ottanut yhteyttä pai-kalliseen maanviljelijään ja kysynyt, olisiko viljelijällä syysvehnälohkoa, jolle voisi perus-taa keväällä kasvinsuojeluaineiden tutkimuk-sen koeruudukon. Viljelijä on toivottanut MTT:n tervetulleeksi.

Pellolle jalkautuu nyt kasvinsuojelututki-muksen iskujoukko, tutkija Sanni Junnila sekä tutkimusmestarit Matti Eskola ja Anne Muotila. Tarkoitus on ruiskuttaa koeruuduk-ko uusilla, markkinoille tulevilla kasvinsuoje-luaineilla. Vertailua tehdään markkinoilla jo oleviin aineisiin.

– Tämä näyttää todella hyvältä. Lohkolla on hyvä kasvusto ja paljon rikkakasveja. Tääl-tä löytyy näköjään ainakin mataraa, sauna-kukkaa, lemmikkiä ja orvokkia, Matti Eskola luettelee ja nyppii rikkakasveja pellosta.

YhTEiSPELi oN SEKuNNiNTArKKAAHetkessä iskujoukko on pystyttänyt pellon reunaan sääaseman, numeroinut koeruudut ja koonnut koeruuturuiskun.

Koeruuturuisku on kolme metriä leveä, kankaalla päällystetty putkirakennelma. Sii-hen voidaan valita erilaisia suuttimia sen mu-kaan, paljonko kasvinsuojeluainetta halutaan koeruudulle ruiskuttaa. Paine ruiskuun saa-daan tutkimusmestarin selässä keikkuvasta paineilmapullosta, torjunta-aineet tulevat vat-sapuolelle nostettavista säiliöistä. Koko paket-ti painaa parikymmentä kiloa.

– Olimme niin onnellisia talvella, kun Matti lähti kahdeksi viikoksi hiihtämään ja hankkimaan hyvää kuntoa ihan näitä hom-mia varten, Sanni Junnila ja Anne Muotila nauravat.

Tutkimuksen tarpeisiin ruiskuttaminen on yhteispeliä: kun Matti Eskola antaa lähtömer-kin, ruiskun toista päätä kannatteleva Anne Muotila lähtee kävelemään ja Sanni Junnila käynnistää kellon.

Kävelyvauhdin pitää olla sama jokaisella koeruudulla: yksi metri sekunnissa. Kymme-nen vuotta tutkimusmestarina työskennellyt Matti Eskola osaa pitää vauhdin tasaisena il-man kelloakin.

– Mitä pidempi matka, sitä helpommin vauhti osuu kohdalleen. Jopa 30 metrin mat-ka on saatu osumaan täysin sekunnilleen, hän toteaa.

oLoSuhTEET KirJATAAN TArKASTiKun koko tutkimusala on ruiskutettu, sää-asemasta tarkistetaan vielä olosuhteet: ilman lämpötila, tuulen nopeus, ilmankosteus, maan märkyys, kasvuston kasteisuus ja tai-vaankannen pilvisyys. Samoin maan lämpöti-la mitataan.

Koeruuduille palataan kasvukauden aika-na kolme kertaa. Silloin ruuduilta havainnoi-daan rikkakasvien määrä. Aiemmin tutkimus-mestarit keräsivät koeruudulta rikkakasvit sekä laskivat, kuivasivat ja punnitsivat ne. Ny-kyään tutkimustapaa on kevennetty visuaali-seksi havainnoinniksi.

Syksyllä Matti Eskola palaa puimaan koeruudun ruutupuimurilla. Silloinkin jo-kaisen ruudun sato puidaan erikseen omaan säkkiinsä. Lopuksi siemenet vielä lajitellaan ja punnitaan.

Entä mitä tutkimusmestari tekee, kun kas-vukausi on päättynyt?

– Silloin pidetään pois ylityötunteja ja hiihdetään! Lisäksi ruiskujen kalibrointia, testausta ja muiden laitteiden kunnossapitoa on niin paljon kuin ehtii tehdä, Matti Eskola toteaa.

niina pitkänen, MTT

Eskolan Matti viljelee maata tutkimuksen tarpeisiinMaanviljely on maanviljelyä myös silloin, kun pellolta kerätään tietoa tutkimusprojekteihin. Viljelyt ja sadonkorjuut pitää tehdä sään armoilla ja työajoista välittämättä.

Sään ehdoillaKevät on kiireistä aikaa niin MTT:n tutki-joille kuin tutkimusmestareille, sillä kaikki koeviljelmät pitäisi saada valmiiksi samaan aikaan. Työn tahdin sanelee sopiva sää, mutta Matti Eskola on tottunut tekemään töitä parin tunnin varoitusajalla.

Alun perin agrologin erikoistumishar-joitteluun MTT:lle tullut Eskola on pitänyt

tutkimusmestarin työstään, joka on toisaal-ta aivan tavallista maanviljelyä, mutta toi-saalta paljon pienimuotoisempaa ja tarkem-paa kuin kotitilan viljely Lammilla oli.

– Kaikki asiat tapahtuvat vuodesta toi-seen samalla tavalla ja samaan aikaan, mut-ta joka vuosi tulee myös jotain uutta, Matti Eskola toteaa.

valtion ja viljelijöiden pelloillaMTT:n hallinnassa on kaikkiaan noin 1 640 hehtaaria peltoa sekä tutkimus- että viljelykäytössä.

Lisäksi tutkimushankkeilla on yh-teistyötiloja ympäri Suomen.

MTT:llä on XX tutkimusmestaria, jotka vastaavat tutkimusviljelmien ja eläinten hoidosta sekä tutkimus-viljelykoneiden kunnossapidosta

Matti Eskola36-vuotias agrologi (amk).

Asuu Jokioisilla, kotoisin Lammilta.

Tuli MTT:lle alun perin kasvinviljely-harjoittelijaksi.

vuodesta 2004 työskennellyt vaki-tuisena tutkimusmestarina.

Tutkimusmestari Matti Eskola huolehtii, että kasvinsuojeluaineiden tutkimuksen suunnitel-mat pitävät myös käytännössä.

Koeruuturuisku on rakennettu varta vasten MTT:n käyttöön.

KuVaT: nIIna pITKänen

19

KoLuMNi

oma sukupolvenvaihdosprosessini muhi suunnilleen 15 vuotta. Kotikuntaa ja maataloutta kohtaan kokemani antipatia, jopa viha, kääntyi ajatukseen omien juurien vaalimisesta, maalla asumisen eduista ja maatalouden tärkeydestä. Löysin itsestäni konservatiivin, halun säilyttää ja vaalia. nyt alkaa aika olla kypsä välitilinpäätöksel-le. olemme vääntäneet vaihdosta kasaan puolentoista vuoden ajan. Loppua ei näy, mutta on ainakin jotain sanottavaa. PEriNTö. epäonnistunut sukupolvenvaih-dos vaanii kolmanteen polveen ja kampit-taa realismin mennen tullen. Kysymys ei useinkaan ole rahasta vaan vallankäytöstä ja oikeudenmukaisuuden sovelluksista: kun pappa jätti sisarukset perinnöttömiksi, pi-tää sinun siskosi saada puolet ja soutajalle jääkin sitten perkuujätteet. KAuPPA JA hiNTA. Sukupolvenvaihdok-sessa jaetaan pelimerkit. ne, jotka mak-savat tilastaan kahdenkymmenen vuoden työpanoksen, kuolevat pois onnekkaimpien tieltä. Verottajan tapa arvioida maatalous-omaisuuden hinta ja sukupolvenvaih-dosneuvojien kritiikitön tuijottaminen maagiseen lahjaverorajaan kiristävät maatalouden hengiltä. emme elä ikuisesti, emme pelkästään työtä varten, eikä kenenkään tulisi lunastaa maatalouden elinkelpoisuutta omasta selkänahastaan tai sisarusten oikeuksi-en puolesta. Sen, ettei tilaa voida panna lihoiksi vapailla markkinoilla, tulisi kuulua sopimukseen ja kaikki muut lakiseuraa-mukset suhteessa perimisjärjestykseen tulisi poistaa. Sukupolvenvaihdoksen tulee olla yrityskauppa, jonka tulisi maksaa satsaus takaisin korkeintaan kymmenessä vuodessa. KuLTTuuri. elämäntavan kehittäminen ja siirtäminen eteenpäin muodostavat kult-tuurisen kokonaisuuden. Yksilönpalvonnan aikana lojaliteetti muiden elämäntyötä ja arvoja kohtaan on harvinaisuus. Valamon rekrytointipäivillä ei kolmannen kierroksen

hakijoita testata konsulttifirman voimin, ja maatalouden jatkajan tulee ahkeruuden lisäksi olla ideologisesti vahva. TYöNKuvA. Maajussin arkea on kakistaa itsestään putki-, sähkö- ja rakennusmies sekä tilitoimisto. Monialaisuuden ongelma-na on se, että taloudellinen tulos tehdään jalostamalla, ja monialainen alkutuottaja jää helposti markkinoiden jalkoihin. pitäisi erikoistua.

Maatalouden rakennemuutoksessa, erityisesti sukupolvenvaihdoksessa, pitäisi monialaisuuden välttämättömyydestä tehdä hyve. esimerkiksi keskikokoisen kasvinviljelytilan on mietittävä homma uudestaan, sillä naurettava kannattavuus on hyvä vitsi, mutta huono isäntä. LuoNTo. Sukupolvenvaihdosta voi ajatella yhteiskunnallisesta näkökulmasta: kau-pungistuneen väestön ja maaseudulla asu-vien tiiviimpi yhteistyö tuottaa ymmärrystä ja tuloksia, jotka johtavat järkevämpään kuluttamiseen ja tasaisempaan tulonja-koon. Luonnon kanssa tasapainossa eläminen on vaikea laji. Maanviljelijät voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa luonnon itseisarvon säilyttämiseksi ja haastaa kuluttajat yhteistyöhön jakamalla vastuuta yhteisistä satsauksista. Luomutuotanto, irrottau-tuminen tukkukaupan orjan roolista, tuotteiden jalostus ja suoramyynti sekä maanviljelijöiden välinen yhteistyö ovat avainasemassa maatalouden yhteiskunnal-lisessa sukupolvenvaihdoksessa. ProSESSi. parhaiten onnistunut sukupol-venvaihdos on hidas pedagoginen prosessi, jossa tietotaito ja innostus siirtyvät eteen-päin. Suuri vastuu varsinaisesta kaupan-teosta jää proagrialle, jonka kokemuksen varassa maatalouden uusi sukupolvi veisaa ”maksamme velkaa” tai jotain hieman pirtsakampaa traktorirallia. Terveisiä isälle!

Sukupolven- vaihdoksen tähystysleikkaus

Seuraava Maaseudun Tiede -liiteilmestyy 22.10.2012

Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

LAMPAiTA

Kuminapelloilta löytyi yllättävän paljon uutta tuholaistaKuminan tilakartoitukset aloitettiin täy-dessä laajuudessaan viime kesänä, jolloin kartoitettiin 102 kuminalohkon kunto. Sil-miinpistävin huomio oli uuden kasvintu-hoojan, kuminanrengaspunkin aiheuttami-en vioitusten yleisyys ja runsaus.

Kuminanrengaspunkin vioitusta havait-tiin 85 prosentilla tutkituista lohkoista. Yli 40 prosentilla lohkoista punkkivioitusta esiintyi kauttaaltaan lohkolla. Eniten punk-kiongelmia oli Etelä- ja Länsi-Suomessa, mutta myös Pohjanmaalta löytyi punkin vioittamia lohkoja. Ennakko-oletuksista poiketen punkkia löytyi runsaasti myös en-simmäisen satovuoden lohkoilta.

Kuminan tilakartoituksen yhteydessä lohkoilta havainnoidaan kuminakasvusto-jen kasvintuhoojaongelmia (kasvitaudit, tu-hoeläimet, rikkakasvit) ja satopotentiaalia (kasvitiheyttä ja kukkivien kasvien määrää). Tavoitteena on kaivaa esiin kuminanviljelyn ongelmat ja onnistumiset sekä etsiä uusia ratkaisuja kuminan satotason ja viljelyvar-muuden parantamiseen.

KuMiNAKoi JA riKKAKASviT TorJuNNAN KohTEENAKuminakoin torjunta kuminan satovuosina on tavanomainen kasvinsuojelutoimenpide. Torjunnan ajoitus on kuitenkin usein han-kalaa. Kuminakoin vioitusta havaittiin 84 prosentilla lohkoista. Vajaalla kolmannek-sella lohkoista vioitusta esiintyi kauttaaltaan kasvustossa.

Rikkakasveja esiintyi tavallisimmin pe-säkkeinä, mutta 17 prosenttia kuminaloh-koista oli pahoin rikkakasvien valtaamia. Kuminalohkoilla useimmin esiintyneet rik-kakasvit olivat saunakukka, juolavehnä ja ohdake. Myös valvatti, pujo, pillike, savik-ka, timotei ja voikukka olivat yleisiä.

PAhKAhoMETTA, LAiKKuTAuTEJA, KuihTuNEiTA KuKiNToJAPeltokäyntien yhteydessä pahkahometta ha-vaittiin noin joka neljännellä kuminaloh-kolla. Myös erilaiset versojen kuihtumis- ja laikkutautioireet yksittäisissä kasveissa olivat yleisiä.

Viime kesänä kukintojen kuivuminen oli yleistä, mikä johtui kuminan kukinta-aikaan osuneesta poikkeuksellisen kuumasta ja kuivasta sääjaksosta.

KASviNTuhooJiEN MErKiTYS vAihTELEEKaikki kasvintuhoojat vähentävät satoa, mutta tuhoojien merkitys ei aina ole sama. Koska kasvintuhoojien esiintymien ja run-saus riippuu paljon sääoloista, alueellinen ja kasvukausien välinen vaihtelu voi olla suurta.

Toinen tilakierroskesä antanee lisävalais-tusta kuminakasvustojen kunnosta ja niistä tekijöistä, jotka ratkaisevat kuminanviljelyn onnistumisen.

erja Huusela-Veistola, MTT

Lisätietoja: erja.huusela-veistola@mtt.fi puh. 040 149 8332

Kuminan rengaspunkin vioitusta.

erJa HuuSeLa-VeISToLa

Peltojen todellisuus tietoonYlivoimainen kuminaketju – hank-keeseen liittyen MTT:n tutkijat jal-kautuvat ensi kesänä jo toista ker-taa kuminapelloille kartoittamaan kuminakasvustojen kuntoa ja kas-vintuhoojien esiintymistä.

Tavoitteena on selvittää kuminan satovaihteluiden syitä ja niiden yh-teyksiä erilaisiin viljelykäytäntöihin.

Kartoitus toteutetaan kuminan päätuotantoalueella uudellamaal-la, varsinais-Suomessa, hämees-sä, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjan-maalla.

20

Kolmen sipulin piiras500 g valmista voitaikinaa 6 sipulia 1 pienehkö purjo 5 valkosipulin kynttä 1 tl provencale yrttiseosta mustapippuria 100 g pekonikuutioita ½ vihannesliemikuutio 1 dl vettä voiteluun kananmunaa

Kuumenna pekoneja pannulla ja lisää joukkoon pilkotut sipulit, valkosipulin kynnet ja purjo. Kuullota hetki ja lisää 1 dl vettä sekä puolikas murennettu vihannesliemikuutio. Hauduta seosta pannulla noin 10 minuuttia ja lisää 1 tl provencale-yrttimaustetta sekä ripaus mustapippuria.

Kauli taikina kahdeksi pyöreäksi levyk-si. Vuoraa toisella levyllä voideltu pii-rasvuoka. Kaada täyte vuokaan ja peitä toisella taikinalevyllä, käännä reunat alle. Voit halutessasi tehdä suika-loidusta, kaulitusta taikinasta ristikon piirakan päälle.

Voitele piirakka kananmunalla, pistele haarukalla ja kypsennä uunissa 200 oC:n lämpötilassa noin 30 minuut-tia.

Lisäkkeeksi sopii muun muassa to-maatti-mozzarellasalaatti.

Kesän tapahtumakalenterissa:• Ruokakulttuuri-ilta 27.6.• Maatiaiseläinkierros 28.7.• Suurpetoilta 15.8.

www.mtt.fi/elonkiertoOjaistentie 44, JokioinenAvoinna kesäkuusta syyskuun puoliväliin

Satoa odotellessa voi käydä ostamassa si-pulipiirakan ainekset lähimarketin vihan-nesosastolta. Sipulipiirakassa tavallinen ruokasipuli ja purjo loistavat pääroolissa valkosipulin antaessa lisäpotkua.

SiPuLEiTA JoKA LähTööNSipulit ovat tomaatin jälkeen merkittävim-piä kasviksia kansainvälisessä kaupassa, ja ne kuuluvat myös suomalaisten lempikas-viksiin. Sipulien suosiota on lisännyt niiden maku- ja terveysominaisuuksien lisäksi hyvä varastointikestävyys.

Maailmalla viljellään yli kahtakymmen-tä erilaista sipulityyppiä, meilläkin noin kymmenkuntaa. Suomessa lähes kaikki-en ruokakauppojen valikoimaan kuulu-vat tavallisen ruokasipulin (kepasipuli eli keltasipuli) lisäksi puna-, valko-, purjo- ja ruohosipulit.

Hyvin varustetuista kaupoista saa myös erikoisempia lajikkeita, kuten jätti-, salaat-ti-, salotti-, ja hopeasipuleita. Useista sipu-lityypeistä ja -lajikkeista löytyvät suosikit monenlaisiin ruokiin joko mausteeksi, li-sukkeeksi tai pääraaka-aineeksi.

PiLKKoMiSESSA oN oMAT NiKSiNSäSipuli säilyy parhaiten viileässä, pimeässä ja ilmavassa paikassa. Liian lämpimässä sipulit alkavat kasvaa ja valkosipulit kuivuvat ajan myötä kasaan.

Kannan säilyttäminen ehjänä pitää sipulin kasassa leikkaamisen aikana. Puolita kuorittu sipuli pituussuunnassa. Aseta puolikas leik-kuulaudalle siten, että pidät kantapuolesta kiinni. Leikkaa sipulinpuolikkaaseen veitsellä ohuita viiltoja pituussuunnassa niin, että kan-ta jää ehjäksi. Leikkaa lopuksi viillot leveys-suuntaan.

Silmien kirvelyä voi lieventää viilentämäl-lä sipulia ennen leikkaamista ja käyttämällä pilkkomiseen terävää veistä.

FLAvoNoidEJA, riKKiYhdiSTEiTä JA PrEbiooTTEJASipuleilla uskotaan olevan useita terveysvai-kutuksia. Sipuleissa on useita yhdisteryhmiä, jotka saattavat vaikuttaa niiden terveyttä edis-täviin ominaisuuksiin. Eniten tutkittuja ovat flavonoidit, orgaaniset rikkiyhdisteet ja prebi-ootit (fruktaanit, frukto-oligosakkaridit). Si-puleissa on myös jonkin verran C-vitamiinia.

MTT:n tutkimusten mukaan ruokasipulit

sisältävät erittäin runsaasti kversetiini-nimistä flavonoidia. Punasipulien kversetiinipitoisuus on tätäkin suurempi ja lisäksi ne sisältävät värillisiä flavonoideja, joita kutsutaan anto-syaaneiksi. Flavonoidit saattavat estää useita kroonisia kansansairauksia, kuten syöpää ja sydän- ja verisuonitauteja.

Sipulin rikkiyhdisteet ovat alkyylikysteiini-sulfoksideja, jotka vaikuttavat myös flavorin muodostukseen. Kun sipulia pilkotaan, sen rikkiyhdisteistä vapautuu allinaasientsyymin vaikutuksesta uusia yhdisteitä, jotka antavat sipulille sen ominaisen maun ja tuoksun sekä saavat silmät kirvelemään ja vuotamaan.

Rikkiyhdisteiden on raportoitu ehkäisevän syöpää, sydän- ja verisuonitauteja sekä ast-maa. Lisäksi niillä on antibakteerisia vaiku-tuksia. Eniten tutkimuksia on tehty valkosi-pulilla.

Sipulin kuidusta suuri osa on fruktoosi-johdannaisia, joita ihmisen ruuansulatusent-syymit eivät hajota. Fruktoosijohdannaiset ovat hyvää ravintoa hyödyllisille suolistomik-robeille eli ne toimivat prebiootteina.

pirjo Mattila, MTT

Sipulit maustavat ja antavat täyteläistä makua lähes kaikille ruuille. Sipulit eivät ole pelkästään mauste, vaan niitä voi käyttää monipuolisesti erilaisten ruokien raaka-aineena. ruokasipulin istutusaika on nyt parhaimmillaan, joten istukkaat maahan ja odottelemaan mehukasta satoa!

Maistele rohkeasti, minkälaisia makuja erilaiset sipulit tarjoilevat!

Suloinen sipulitäyte piiloutuu kaulittu-jen taikinalevyjen väliin.

reseptit

Piiraan muheva ydin on hyvin haudu-tettu sipulipaistos.

ihanat sipulit!