Naudanlihan jalanjälkiä voidaan keventääNaudanlihan eri tuotantotapojen vaiku-tuksia ympäristöön lasketaan ensi kertaa laajassa MTT:n tutkimuksessa. Sivu 7

Omenapuumetsät kasva-vat vielä vuorten rinteillä Luonnonvaraiset villiomenapuumetsät ihastuttavat viljellyn omenan alkuko-dissa Kazakstanissa. Metsät kaipaavat suojelua. Sivu 8

Luonnonhoitopelloilta saadaan energiaaLuonnonhoitopeltoja voitaisiin käyttää aktiivisemmin sekä energiantuotantoon että maan rakenteen kohentamiseen. Sivu 12

Lihaluujauho tekee paluuta rehuihinLihaluujauhon täyskäyttökielto poistuu asteittain. Evira valvoo rehuja dna-tes-teillä, mutta sen tarkkuudessa on vielä viilattavaa. Sivu 15

Ikiaikainen humala sopii oluen maustajaksiKotimaiset geenivarahumalat sopivat oluen valmistukseen aromin antajik-si. Katkerohumalat tulevat kuitenkin ulkomailta. Sivu 13

Luomuviljan sato on hyvä, mutta pieni…s. 14

Lihakarjan jalostukseen teurasominaisuuksien ulottuvuus…s. 18

Paputuotteet tunnetaan vielä huonosti…s. 16

JAANA NISSI/MTT

Ruoantuotannon kestävyys ja kilpailukyky ovat koe-tuksella, kun tuotantoympäristö ja ilmasto muuttuvat. Tutkimus hakee vastauksia muutoksen herättämiin kysymyksiin.

Kansallinen humalan geenivarakokoel-ma sijaitsee Mustialassa ja sitä pitää yllä Hämeen ammattikorkeakoulu.

Lypsylehmä kuluttaa maitorasvan tuotantoon jopa kolmanneksen energiastaan. Lehmä ei kuitenkaan pysty syömään niin paljon ruokaa kuin poikimisen jälkeen alkava maidontuotanto vaatisi. Oikealla ruokavaliolla maitorasvan tuotantoa saa-daan supistettua, jolloin myös energiavaje helpottuu ja hedelmällisyys paranee.

Sivut 4-5

Räätälöity ruokavalio vähentää maidon rasvapitoisuutta ja helpottaa lehmän energiavajetta

Liite 4/2013 | 16.12.2013

Maataloudelle kestävää kilpailukykyä

Piritta Hakala hoitaa tarvittaessa myös siemennykset hedelmällisyyskäynnillään. Terhi Valkama seuraa.

Lypsylehmän maitorauhasen toimintaan pystytään vaikuttamaan ruokinnalla. MTT:ssä on kehitetty dieetti, joka vähentää maidon rasvapitoisuutta jopa 12 prosenttia.

JANNE LEHTINEN/MTT:N ARKISTO

MARKKU VUORIKARI

Terhi ja Pasi Valkaman tilalla Valkeakoskella karjan hedelmällisyyttä seurataan systemaat-tisesti. Mitään ei jätetä sattuman varaan.

Faban hedelmällisyysasiantunti-ja Piritta Hakala käy Valkaman tilal-la vähintään kerran kuukaudessa.

Hän tekee varhaistiineystarkastuksia eläi-mille, joiden siemennyksestä on 5–6 viikkoa. Tiinehtymättä jääneet havaitaan näin heti.

Tarkastettavaksi otetaan myös leh-miä, jotka eivät ole näyttäneet kiimaansa selkeästi. Hakala selvittää, eikö kiima-kierto ole lähtenyt ollenkaan käyntiin vai onko kiima vain ollut hiljainen.

”Hedelmällisyysseuranta auttaa löy-tämään hiljaiset kiimat, pitämään poiki-mavälin lyhyenä ja pääsemään heti kiinni ongelmatapauksiin”, Terhi Valkama toteaa.

Varsinkin isossa karjassa tark-ka seuranta on tärkeää.

Lehmien poikimaväli on Suomessa keskimäärin yli 400 päivää. Valkaman karjassa keskiarvo on 390 päivää.

”Hyvä ruokinta, hyvä hoito ja tarkka kiimanseuranta”, Valkama luettelee keinot, joilla hedelmällisyyttä voidaan parantaa.

Sivut 10-11

Karjan hedelmällisyys tarkassa seurannassa

2

Liite 4/2013

KESTÄVÄ JA KILPAILUKYKYINEN ruoan-tuotanto -tutkimusalue kattaa suuren osan perusmaatalouden tutkimuksesta ja kehittä-misestä MTT:ssä. Tutkimusalueen hankkeet tavoittelevat ruoantuotannon kestävyyden ja kilpailukyvyn kehittämistä ja turvaamista muuttuvassa tuotantoympäristössä. Vastauk-sia haetaan sekä biologisin ja geneettisin että tuotantoteknisin ja taloudellisin keinoin.

TUTKIMUSALUEELLE on suunniteltu vuonna 2014 noin sata tutkimus- ja kehit-tämishanketta. Merkittävä osa hankekoko-naisuudesta määräytyy lopulta rahoittajien ja asiakkaiden päätösten perusteella. Vuon-na 2014 käynnistyvistä hankkeista kannat-taa mainita Lihaketjun kestävä kilpailukyky -hanke, jonka aloitukseen MTT panos-taa merkittävästi strategista rahoitustaan. Hankkeessa pyritään vastaamaan lihaket-jun taloudellisen ja biologisen kilpailuky-vyn tulevaisuuden moninaisiin ja koviin-kin haasteisiin.

TUTKIMUKSESSA otetaan huomioon myös kuluttajaryhmien tarpeet ja yhä selkeämmät odotukset esimerkiksi tuotantoketjun vas-tuullisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja lihan alkuperän suhteen. Tuotannon maahan, ve-sistöihin ja ilmastoon kohdistuvat ympäris-tövaikutukset sekä lihan laatu- ja tuoteinno-vaatiokysymykset ovat osa kokonaisuutta. Tutkimukseen odotetaan osallistuvan kol-men vuoden aikana merkittävästi liha-alan toimijoita ja rahoittajia, joilla on mahdolli-suus olla myös mukana suuntaamassa työtä tärkeimpiin kohteisiin. Odotamme tutki-mukselta paljon.

YHÄ KESKEISEMPI OSA tutkimusalu-een työtä on ilmastonmuutokseen ja siitä ruoantuotannolle koituvien vaikutusten tutkimus. Tämä sisältää sekä muutokseen sopeutumisen että sen hidastamisen mah-dollisuudet. Ilmastonmuutoksen vaiku-tuksia mallinnetaan, ja mallien pohjalta kuvataan erilaisia vaihtoehtoisia tulevai-suuden kehityskulkuja. Tutkimuksen li-sääntyessä ja laajentuessa mallit tarkentu-vat ja tuottavat myös tarkempia ennusteita. Tutkimusalueella tehdään tällä aihealueella korkeatasoista tieteellistä työtä, jonka tu-lokset julkaistaan kansainvälisissä huippu-julkaisuissa.

MITEN JA MILLOIN kotimainen elinkei-no ja ruoantuotanto hyötyvät tästä tut-kimuksesta? Konkreettinen hyöty seuraa luonnollisesti melko pitkällä viipeellä. Par-haan käytettävissä olevan tiedon mukaan olosuhdemuutokset Suomessakin tulevat olemaan suuria. Niihin on varauduttava ajoissa tietämällä enemmän, osaamalla pa-remmin, ennakoimalla muutoksia ajoissa ja tiedottamalla niistä.

ILMASTONMUUTOS ei ole erillinen eikä ainoa suuri muutos, joka ruoantuotantoon kohdistuu lähivuosikymmeninä. Muu-tosten yhteisvaikutukset sekä yrittäjien ja muiden osallisten päätökset lopulta muok-kaavat tulevaisuuden kilpailukykyisen ja kestävän ruoantuotannon.

HARRI HUHTA Tutkimuspäällikkö

Kestävä ja kilpailukykyinen ruoantuotanto

Lihanautatiloilla tuotantokustannus-ten kasvu on ollut 191 prosenttia, por-sastuotantotiloilla 172 prosenttia, lypsy-karjataloutta ja muuta nautakarjataloutta harjoittavilla tiloilla 125 prosenttia ja lyp-sykarjatiloilla 111 prosenttia.

Muuta laidunkarjataloutta harjoittavil-la tiloilla kustannukset ovat kasvaneet 94 prosenttia, lihasikatiloilla 85 prosenttia, yhdistelmäsikatiloilla 76 prosenttia, emo-lehmätiloilla 63 prosenttia sekä yhdistettyä emolehmä- ja lihanautatuotantoa harjoit-tavilla tiloilla 48 prosenttia.

PUOLET TILOISTA ON LOPETTANUT TOIMINTANSATällä vuosituhannella maatalousalan voi-makas rakennemuutos on jatkunut. Vuo-sina 2000–2011 kotieläintilojen määrä on puolittunut: 28 111 tilasta toimintansa on lopettanut 13 924 tilaa.

Porsastuotantotiloista lopetti 72 prosent-tia, yhdistelmäsikatiloista 62 prosenttia, sianlihatiloista 59 prosenttia, lypsykarjati-loista 52 prosenttia ja muuta nautakarjata-loutta harjoittavista tiloista 47 prosenttia.

Emolehmätilojen määrä on sen sijaan lisääntynyt 34 prosenttia ja lammastilojen 14 prosenttia.

TUOTANTOKUSTANNUS KASVOI TILAKOKOA NOPEAMMINRakennemuutoksen vaikutusta maatalou-den tuotantokustannuksiin on tarkastelta-va ottaen huomioon pidemmän aikavälin muutokset.

Tuotantokustannusten kasvua selittävät yhtäältä tuotantopanoshintojen eli rehujen, lannoitteiden, polttoaineiden ja raaka-ai-neiden hinnat sekä pääomakustannusten eli korkotason ja velkaantuneisuuden kasvu.

Toisaalta kustannusten kasvua selittää myös tilojen koon kasvu. Kannattavuus-kirjanpidossa maatalousyritysten tilakoko määritetään taloudellisen koon mukaan pe-rustuen standardituotoksista laskettavaan summaan. Standardituotoksilla tarkoite-taan kullekin viljelykasville tai tuotanto-eläimelle alueittain laskettua viiden vuoden tietoihin perustuvaa tuotosta, joka vastaa joko yhdestä hehtaarista tai eläimestä saata-vaa tuotosta ilman tukia.

Standardituotoksen määrällä mitattu-na kotieläintilojen koko on keskimäärin 1,6-kertaistunut. Tilakoko on enemmän kuin kaksinkertaistunut lihanautatiloilla,

lypsykarjataloutta ja muuta nautakarjatalo-utta harjoittavilla tiloilla. Porsastilojen ko-ko on kaksinkertaistunut.

Tuotantokustannukset ovat kuitenkin kasvaneet tilakoon kasvua nopeammin. Li-hasikatiloilla ne ovat nousseet 2,2-kertai-siksi, yhdistelmäsikatiloilla 1,9-kertaisiksi, lihanauta- ja porsastuotantotiloilla 1,4-ker-taisiksi, muuta laidunkarjataloutta harjoit-tavilla tiloilla 1,3-kertaisiksi ja lypsykarja- ja emolehmätiloilla 1,2-kertaisiksi.

Lypsykarjataloutta ja muuta nautakarja-taloutta harjoittavilla tiloilla standardituotos ja kustannukset ovat lisääntyneet samaan tahtiin. Ainoastaan emolehmä- ja lihanauta-tuotantoa harjoittavilla tiloilla standardituo-tos on kasvanut kustannuksia enemmän.

Alina Sinisalo ja Jarkko Niemi, MTT

Lisätietoja: alina.sinisalo@mtt.fi ja jarkko.niemi@mtt.fi Puh. 029 531 7757

Maatalouden kestävyys ja kilpailukyky tutkimuksen kärjessä

Kotieläintilojen tuotantokustannukset kaksinkertaistuneet tällä vuosituhannellaKokonaistuotantokustannus on kasvanut kotieläintiloilla koko 2000-luvun ajan. Tuotantokustannus on yli kaksinkertaistunut 12 vuoden aikana. Sama-na aikana puolet kotieläintiloista on lopettanut toimintansa ja jatkaneiden tilojen keskikoko on kasvanut.

NIINA PITKÄNEN/MTT

TAPIO TUOMELA/MTT:N ARKISTO

TOIMITTANUT:Niina Pitkänen, MTT

70. vuosikertaISSN 1796-8763 (painettu)ISSN 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

YHTEISTYÖSSÄ: TOIMITUSKUNTA:MTT: Jyrki Aakkula,Sanna Marttinen,Juha-Matti Katajajuuri,Niina Pitkänen,Harri Huhta,Hilkka VihinenMaaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MAASEUDUN TIEDEMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskusHumppilantie 9 A31600 Jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Taustalla kirjanpitoaineistoTarkastelussa käytettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskes-kuksen (MTT) keräämää maa- ja puutarhatalouden yrityskohtais-ta kirjanpitoaineistoa vuosilta 2000–2011.

Rakennekehitystiedot on poimittu Taloustohtorin sivustolta, maa- ja puutarhatalouden rakennekehitys – osiosta. Euromääräiset tiedot on deflatoitu vuoteen 2011 hintoihin.

3

Ruokajätteen hyödyntämiseen ener-gian- ja ravinteiden tuotannossa on kiinnostuttu eripuolilla Eurooppaa.

MTT oli mukana Valorgas-hankkeessa, jos-sa tutkittiin ruokajätteen keräysjärjestelmi-en tehokkuutta ja ruokajätettä raaka-ainee-na käyttävän biokaasuprosessin toiminnan optimointia.

Hankkeessa tutkittiin myös biokaasun jalostusta liikennepolttoaineeksi, käsittely-jäännöksen käyttöä lannoitteena sekä koko ketjun energia- ja kasvihuonekaasutaseita.

NELJÄNNES SUOMALAISTEN RUOKAJÄTTEESTÄ KAHVINPOROJARuokajätteen koostumusta selvitettiin Isos-sa-Britanniassa, Suomessa, Portugalissa ja Italiassa. Kaikissa maissa hedelmien ja vi-hannesten osuus oli noin 45–70 prosenttia kokonaispainosta.

Lihan ja kalan osuus oli samansuuruinen kaikissa maissa, mikä on korkeiden proteii-ni- ja typpipitoisuuksien takia tärkeä huo-mio biokaasuntuotantoprosessin vakauden kannalta.

Suurin vaihtelu ruokajätteen koostumuk-sessa oli kategorioissa valmisruoat ja juomat, mikä heijastaa todennäköisesti maiden välisiä kulttuurieroja sekä jätteenkeräysjärjestelmien eroja. Esimerkiksi teepussien osuus ruokajät-teestä Isossa-Britanniassa oli 7 prosenttia ja kahvinporojen osuus Suomessa 25 prosenttia.

KÄSITTELYJÄÄNNÖS SOPII LANNOITTEEKSIRavinteiden määrä ja bioturvallisuus ovat tär-keässä roolissa, kun jäännöstä käytetään maa-taloudessa lannoitekäyttöön. Ruokajäte sisäl-tää sokereita, kuituja, rasvoja ja proteiineja.

Biokaasuprosessissa orgaaninen typpi muuttuu vesiliukoiseksi ja kasveille käyt-tökelpoiseksi ammoniakiksi. Tutkimuksen mukaan ruokajäte on tutkituissa maissa lo-pulta melko samanlaista. Kuiva-ainepitoi-suus on noin 26 prosenttia, josta orgaanista ainesta on noin 90 prosenttia. Kokonaistyp-peä on noin 30g kilossa kuiva-ainetta ja ko-konaisfosforia 4,1 g kilossa kuiva-ainetta.

Ruokajäte ja siitä valmistettu lannoite-valmiste sisältävät myös kaliumia ja hiven-aineita, jotka ovat tärkeitä kasvien kasvulle. Kasvatuskokeet osoittivat, että biokaasupro-sessissa käsitellyn ruokajätteen jäännöksessä olevat ravinteet ovat kasveille hyvin käyt-tökelpoisessa muodossa, sillä kasvit tuotti-vat enemmän kasvimassaa kuin jäännöksen NH4-N pitoisuuden perusteella oli arvioitu.

Ruokajäte voi kuitenkin sisältää myös kas-veille haitallisia aineita, jotka voivat vaikuttaa jäännöksen käytettävyyteen kasviravinteena. Tutkimuksen tulokset osoittavat kuitenkin, että jäännöksellä on potentiaalia lannoitteena sellaisenaan, ilman esi- tai jälkikäsittelyä, sillä tutkitut näytteet sisälsivät patogeeneja ja ras-kasmetalleja alle sallittujen raja-arvojen.

RUOKAJÄTTEESTÄ ENERGIAA SATA KUUTIOTA TONNILTARuokajätteestä tuotettua biokaasua voidaan käyttää lämmön- ja sähköntuotantoon tai biometaaniksi jalostettuna liikenteen poltto-aineeksi. Ruokajätteen metaanintuottopo-tentiaali on noin 100 m3/tonni.

Jos kaikelle tuotetulle lämmölle on käyt-töä ympärivuotisesti, energia- ja kasvihuo-nekaasupäästötaseiden kannalta on sama,

miten tuotettu energia käytetään. Lämmön käyttö ympärivuotisesti voi kuitenkin olla haasteellista, ja energiatase voi mennä pel-källä sähköntuotannolla jopa negatiiviseksi.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta biokaasuprosessi on tehokas jätteen-käsittelymenetelmä, vaikkei kaikkea energi-aa voitaisikaan hyödyntää. Alueelliset erot on kuitenkin huomioitava, sillä ruokajätteen erilliskeräys kuluttaa energiaa ja tuottaa kas-vihuonekaasuja. Harvaan asutuilla alueilla ruokajätteen erilliskeräys voi kuluttaa enem-män energiaa kuin jätteestä voidaan tuottaa.

Valorgas on EU:n 7. puiteohjelman ra-hoittama hanke. Julkaisut ovat nähtävissä hankkeen Internet-sivuilla: http://www.val-orgas.soton.ac.uk/index.htm

Saija Rasi, MTT ja Jukka Rintala, Tampereen teknillinen yliopisto

Lisätietoja: saija.rasi@mtt.fi Puh. 040 570 1596

Kerran juoduista kahvinporoista polttoainetta ja lannoitteitaRuokajätteen hyödyntämisellä energiantuotannossa voitaisiin polttoaineen tuotannon lisäksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tuottaa ravinteita pelloille. Suomalaisten ruokajätteestä neljännes on kahvinporoja.

Ruokajätteen sisältämä energia voidaan hyödyntää esimerkiksi maataloudessa työkoneiden polttoaineena ja jäännöksen sisältämät ravinteet lannoitevalmisteena.

Valorgas-hankkeessa selvisi, että neljännes suomalaisten ruokajätteestä on kahvinporoja.

NIINA PITKÄNEN/MTT

TAPIO TUOMEL A/MTT:N ARKISTO

4

Maidontuotannon alkuvaiheessa lehmät joutuvat usein turvautumaan elimistön energiavarastoihin, koska ne eivät kyke-ne syömään niin paljon kuin käynnistynyt maidontuotanto vaatii. Syvä tai pitkäkestoi-nen negatiivinen energiatase heikentää leh-mien vastustuskykyä ja hedelmällisyyttä, ja voi johtaa vakaviin energia-aineenvaihdun-nan ongelmiin.

MAITORASVAN TUOTTAMINEN VIE ENERGIAALehmä kuluttaa maitorasvan tuottamiseen jopa kolmanneksen ravinnosta saamastaan energiasta. Maitorasvan määrään voidaan kuitenkin ruokinnalla vaikuttaa.

Erityisesti ruokinnat, jotka sisältävät run-saasti monityydyttymättömiä rasvahappoja tai pötsissä nopeasti fermentoituvaa tärkke-lystä vähentävät maidon rasvapitoisuutta. Tätä ruokinnan aiheuttamaa maitorasvan

vähenemistä kutsutaan maitorasvan taantu-maksi. Se on seurausta lehmän pötsissä ta-pahtuvista mikrobitoiminnan muutoksista.

MTT:ssä tehdyssä tutkimuksessa etsit-tiin keinoja lehmän energiataseen paranta-miseksi maitorasvan tuotantoa hillitsemällä. Koesarjassa testattiin erilaisten ruokintojen käyttökelpoisuutta maitorasvan säätelyssä ja tunnistettiin tekijöitä maitorasvan taantu-man taustalta.

Ensimmäistä kertaa selvitettiin yhtäai-kaisesti vaikutuksia lehmän fysiologiaan, maitorasvan eritykseen, pötsin mikrobieko-logiaan ja metaanin muodostukseen sekä maitorauhasen geenitoimintaan.

RUOKINNAN MUUTOS VAIKUTTAA MAITORAUHASEENMaitorasvan taantuma on monimutkainen prosessi, jossa maitorauhanen vastaa ravin-nosta tuleviin signaaleihin aineenvaihdun-

taansa säätämällä. Pötsimikrobit ja maito-rauhaskudoksessa toimivat geenit ovat tässä vuorovaikutuksessa avainasemassa.

Maitorasvan taantuma on seurausta pöt-simikrobien välittämien rasvahappojen pel-kistysreaktioiden muutoksista. Pötsissä diee-tin monityydyttymättömistä rasvahapoista muodostuu tyydyttyneen rasvan sijaan poikkeuksellisia rasvahappoja, jotka aihe-uttavat muutoksia maitorauhasen toimin-nassa. Oletettavasti dieetin koostumuksen muuttuessa muuttuvat myös pötsimikrobis-ton voimasuhteet.

Tutkimuksessa tunnistettiin pötsin mik-ro-organismeja ja niiden suhteellisia osuuk-sia uudella dna:n emäsjärjestyksen selvittä-miseen perustuvalla menetelmällä. Dieetin koostumuksen havaittiin vaikuttavan joi-denkin tärkeiden pötsimikrobiryhmien ylei-syyteen.

Havaitsimme merkittäviä muutoksia

bakteerisukujen tasolla, useimmiten vastee-na dieetin tärkkelyspitoisuuden muutoksil-le. Muutokset saattavat liittyä parempaan rehuhyötysuhteeseen ja parantaa eläimen energiatasetta.

RASVAHAPOT SÄÄTELEVÄT MAITORAUHASEN GEENITOIMINTAAMaitorasvan taantuman aiheuttavat pötsis-sä muodostuvat poikkeukselliset rasvahapot, jotka maitorauhaseen päädyttyään muuttavat sen toimintaa geenitoiminnan kautta. Aikai-semmissa tutkimuksissa on tunnistettu muu-tamia rasvahappoja, joiden uskotaan aihe-uttavan maitorasvan taantumaa. Tunnetuin näistä on konjugoitu linolihappo eli CLA.

Maitorauhasen epiteelisolujen tehtävä on tuottaa ja erittää rasvaa maitoon. Toimin-ta on tarkoin säädeltyä ja edellyttää tietty-jen geenien ja niitä säätelevien tekijöiden yhteispeliä. Tutkimuksessa havaittiin, että

Maitorasvan säätely helpottaa lehmien energiavajettaKorkeatuottoiset lypsylehmät kärsivät usein energia-aineenvaihdunnan ongelmista. MTT:ssä tehtävässä nutrigenomiikkatutkimuksessa onnistuttiin räätälöi-mään dieetti, joka vähentää maidon rasvapitoisuutta noin 12 prosenttia.

Poikimisen jälkeen lehmä ei kykene syömään niin paljon ruokaa kuin maidontuotanto vaatisi, sillä maitorasvan tuottaminen vie paljon energiaa. MTT:ssä on kehitetty nurmisäilörehuun perus-tuvaa ruokintaratkaisua, joka vähentäisi maidon rasvapitoisuutta.

ANTTI HAAVISTO/MTT:N ARKISTO

5

maitorasvan pitoisuuden vähentyessä yhden tutkitun geenin toiminta muuttuu. Tämä geeni koodaa solussa toimivaa PPAR-γ -tu-mareseptoria, jolla on merkittävä rooli solun oman rasvatuotannon säätelyssä.

Vaikuttaa siltä, että maitorasvan taantu-massa maitorauhaseen kuljetetut, pötsissä muodostuneet poikkeukselliset rasvahapot hiljentävät solun omaa rasvatuotantoa aina-kin tämän reseptorin välityksellä.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kes-kityttiin vain muutamaan valittuun geeniin.

Seuraavaksi tavoitteena on tunnistaa kaikki maitorasvan taantuman taustalla vai-kuttavat geenitoiminnan verkostot, sekä kaikki rasvahapot, jotka tätä geenitoimintaa säätelevät.

Sirja Viitala, MTT

Lisätietoja: sirja.viitala@mtt.fi Puh. 029 531 7896

Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistostawww.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Räätälöity ruokavalio vähentää maidon rasvapitoisuutta ja pienentää metaanipäästöjäTutkimuksen päätavoitteena oli löytää nur-misäilörehuun perustuvia ruokintaratkai-suja, joilla voidaan vähentää maidon ras-vasynteesiä ilman että sillä olisi haitallisia vaikutuksia rehun syöntiin tai maitotuo-tokseen. Tulokset ovat lupaavia. Tutkimuk-sessa onnistuttiin räätälöimään dieetti, joka vähentää maidon rasvapitoisuutta noin 12 prosenttia.

Maitorasvan vähentymisestä huolimat-ta päivittäinen maitotuotos säilyy ennal-laan, vaikka dieetti heikentääkin hieman kuiva-aineen syöntiä. Dieetti muuttaa myös maidon rasvahappokoostumusta siten, että tyydyttyneen rasvan osuus pienenee ja tyy-dyttymättömän kasvaa. Lisäksi metaanin-tuotto pienenee 13 prosenttia maitokiloa kohden.

Dieetin toimivuutta ja vaikutuksia var-mennetaan kaksivuotisessa ruokintakokees-sa. Tavoitteena on selvittää, voidaanko di-eetin lyhytkestoisella käytöllä poikimisen jälkeen ennaltaehkäistä negatiivista energia-tasetta ja parantaa näin ollen lehmien hedel-mällisyyttä ja hyvinvointia myös käytännön tilaolosuhteissa.

Hyvä hedelmällisyys on ensiarvoisen tärkeää kestävälle maidontuotannolle. Poikimisen jälkeinen energiavaje alentaa merkittävästi lypsylehmien hedelmällisyyttä.

ENERGIATASEELLA YHTEYS HEDELMÄLLISYYTEENMeneillään olevan tutkimuksen tavoittee-na selvittää mahdollisimman laajasti ener-giataseen ja lisääntymisfysiologian välis-tä yhteyttä useamman kerran poikineilla maidontuotannossa olevilla lehmillä. Koe-lehmien poikimisen jälkeiseen energiata-seeseen pyritään vaikuttamaan ruokinnan keinoin.

Kahdelle koeryhmälle aiheutetaan ruo-kinnallisesti maitorasvan taantuma kolman-nen koeryhmän toimiessa kontrollina. Ole-tuksena on, että ryhmissä, joissa todetaan maitorasvan taantuma, lehmien energiatase pysyy poikimisen jälkeen positiivisempana kuin kontrolliryhmässä, millä toivotaan ole-van positiivisia vaikutuksia lehmän lisäänty-misterveyteen.

Lehmien energiataseita seurataan ko-keen aikana koko eläimen tasolla aineen-vaihdunnan mittausten avulla ja ku-dostasolla valikoitujen kudosnäytteiden analyysien avulla.

VARHAISALKIONKEHITYKSESSÄ AVAIN HEDELMÄLLISYYTEENHedelmällisyystutkimuksissa keskitytään varhaiseen alkionkehitykseen: munasolu-jen kehitykseen munasarjoissa, sekä alkion kehitykseen munanjohtimessa ja kohdussa ennen alkion kiinnittymistä kohdun lima-kalvoon.

Maidosta tehtävistä keltarauhashormo-nimäärityksistä arvioidaan kiimankiertojen käynnistymistä poikimisen jälkeen. Koe-lehmistä kerätään lisäksi munasoluja 80 päivää poikimisesta, jotta voidaan selvittää poikimisen jälkeisen energiataseen vaiku-tus munasarjassa kehittyvien munasolujen laatuun.

Munasolujen keruun lisäksi koelehmistä huuhdellaan eri kehitysvaiheessa olevia alki-oita, jotta nähdään, miten hyvin lehmien li-sääntymiselimistön olosuhteet tukevat var-haista alkionkehitystä eri ruokintaryhmissä.

MUNASOLUN LAATU RATKAISEEKerättyjen munasolujen ja alkioiden laa-dun arvioinnissa keskitytään niiden rasva-aineenvaihduntaan. Munasolujen osalta selvitetään myös niiden kehityspotentiaalia laboratorio-olosuhteissa. Kerätyt munasolut kypsytetään ja hedelmöitetään laboratorios-sa, minkä jälkeen niiden kehitysaikataulua seurataan.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, heijastuivatko veren seerumin mahdolliset muutokset lisääntymiselimistön olosuhtei-siin ja mitkä vaikutukset näillä olosuhteilla on munasolun kehityspotentiaaliin eli ky-kyyn hedelmöittyä ja tukea varhaista alkion-kehitystä.

KOHTUUN KIINNITTYMINEN EDELLYTTÄÄ VUOROVAIKUTUSTAAlkion ja kohdun limakalvon välinen vuo-rovaikutus signalointimolekyylien avulla mahdollistaa alkion kiinnittymisen kohdun limakalvoon. Alkion kehitysaikataulun yh-denmukaisuus kohdun limakalvon kanssa on tärkeää kiinnittymisen onnistumiselle. Kohdun limakalvon toimintaan vaikuttavat paitsi alkio itse myös munarakkulan puh-keamiskohtaan syntyvän keltarauhasen erit-tämä keltarauhashormoni.

Jaana Peippo, MTT

Lisätietoja: jaana.peippo@mtt.fi Puh. 029 531 7604

Maitorauhasesta haetaan ratkaisua hedelmällisyysongelmaanRuokinnalla voidaan vaikuttaa lehmien hedelmällisyysongelmaan. MTT:n tutkimus selvittää poikimisen jälkeisen energiataseen ja varhaisen alkionkehityksen välistä yhteyttä.

Poikimisen jälkeinen energiavajaus heiken-tää lypsylehmän hedelmällisyyttä.

YRJÖ TUUNANEN/MTT:N ARKISTO

RODEO

Nurmisäilörehuun perustuva lypsylehmän ruokavalio muuttaa myös maidon rasvahap-pokoostumusta, jolloin tyydyttyneen rasvan

osuus pienenee.

6

Kotieläintuotannon eettiset kysymykset ovat monimutkaisia. Esimerkiksi eläinten hyvinvointiin liittyvät tavoitteet ja toimin-tatavat vaikuttavat koko tuotantoketjussa. Kotimaisen lihan tuotantoketju tilalta kaup-paan on usein suoraviivainen, mutta globaa-leilla markkinoilla lihan tuottamiseen ja al-kuperään liittyvää tietoa ei aina ole helposti saatavilla.

Eettisten kysymysten käsittely vaatii nä-kökulman laajentamista ja muiden aseman huomioimista. Siksi on tärkeää, että koti-eläintuotannosta käydään eettistä keskuste-lua, johon myös tuotantoketjun asianosaiset osallistuvat. MTT:n Reilu sika -tutkimuk-sessa kuluttajat ja tuottajat istuivat saman pöydän ääreen pohtimaan suomalaisen sian-lihantuotannon eettisyyttä.

Keskusteluissa selvisi, että kuluttajien ja tuottajien mielestä reiluus sikaa kohtaan tarkoittaa hyvää ja arvostavaa kohtelua sekä tarpeiden huomioimista. Heidän mielestään ihmisen ei tulisi aiheuttaa sialle kärsimystä, ja sian elämän tulisi loppua kivuttomasti. Tuottajan ja sian hyvinvoinnin välillä näh-dään kiinteä yhteys, joka vaikuttaa toimin-taan tilalla ja koko tuotantoketjussa.

MYÖS TULONJAON OLTAVA REILUAKeskusteluissa nousi esiin erityisesti tulon-jaon reiluus sianlihantuottajien ja mui-den ketjun yritysten välillä. Kuluttajien on vaikea arvioida tulonjaon reiluuden to-teutumista tuotantoketjussa, koska ym-märrettävää tietoa ketjun yritysten tulon-muodostuksesta ja kannattavuudesta ei välttämättä ole tarjolla.

Ryhmissä pohdittiin, voisivatko lihate-ollisuus ja kauppa pyrkiä nykyistä kohtuul-lisempiin tavoitteisiin, mikä saattaisi tuoda sikayrittäjälle nykyistä parempaa tuloa. Toi-vottiin myös ketjun tulonjaon huomioimis-ta yritysten eettisissä linjauksissa.

Reiluuden periaatteen soveltaminen on-

kin vaikea kysymys yritysten käytännön toiminnan ja muiden eettisten periaattei-den toteutumisen kannalta. Keskusteluis-sa kuluttajat ja tuottajat totesivat, että hyvä kannattavuus ja mahdollisuus kilpailuun li-säävät yritysten hyvinvointia. Kun kannat-tavuus on huono ja jaettavaa niukasti, tu-lonjaon reiluutta pidettiin kuitenkin hyvin tärkeänä.

KOHTELU REILUKSI KAIKILLE KETJUSSAReiluuteen liitettiin myös erikokoisten yri-tysten tasavertainen kohtelu markkinoil-la. Kuluttajat ja tuottajat kokivat suurten yrityksen pystyvän vaatimaan ja myös saa-van helpommin reilua kohtelua kuin pien-ten. Toivottiin myös, että kaupan ja julkis-ten hankintojen yhteydessä näkyisi se, että Suomessa säädökset ovat tiukemmat kuin muualla esimerkiksi sikojen hyvinvointiin liittyen.

Tuottajat ja kuluttajat pitivät reiluna, et-tä sianlihan hinnan olisi kohtuullinen ku-luttajalle, mutta he toivoivat myös tuotta-jalle toimeentuloa yrityksestään. Sianlihan edullisuus ja kaupan tarjoustuotteet nähtiin reiluina pienet tulot omaaville kuluttajille, mutta toisaalta hyvin halpa liha herätti ku-luttajissa kysymyksiä tulonjaon reiluudesta ja eläinten hyvinvoinnin toteutumisesta.

Hilkka Siljander-Rasi ja Tiina Kortelainen, MTT

Lisätietoja: hilkka.siljander-rasi@mtt.fi Puh. 029 531 7750

Eettiset periaatteet ovat yleisiä velvollisuuk-sia ja toiminnan lähtökohtia, joita punni-taan suhteessa muiden periaatteiden vaati-muksiin.

Reiluus on yhteiskuntien ja kansainväli-sen yhteisön toiminnan kannalta keskei-nen hyve eli eettisesti arvokas toiminnan piirre.

Reilusti toimittaessa kaikille yhteiskun-nan jäsenille pyritään takaamaan yhtäläi-set oikeudet ja velvollisuudet osallistua sen normaaliin toimintaan. Voimavarat jaetaan niin, ettei näitä vaatimuksia loukata.

Voimavarojen jaossa pyritään huomioi-maan erityisesti heikoimmassa asemassa ole-vien ihmisten tilanne. Kotieläintuotannossa kysymyksen reiluudesta voi laajentaa eläi-miin ja ympäristöön, joihin ihmisten toi-minta vaikuttaa.

MTT:n tutkimuksessa ”Reilu sika –

Sianlihantuotannon eettiset periaatteet tuottajien ja kuluttajien arvioimina” ku-luttajat ja sianlihan tuottajat arvioivat yhdessä, mitä eettiset periaatteet kuten hyvinvointi, itsemäärääminen ja reiluus tarkoittavat suomalaisessa sianlihantuo-tannossa sialle, sianlihan tuottajalle, li-hateollisuudelle, kaupalle ja kuluttajille. Tutkimusta rahoittaa Maatilatalouden ke-hittämisrahasto Makera.

Reilu sianlihaketju alkaa hyvästä kohtelusta ja päättyy reiluun hinnoitteluunKuluttajan luottamusta ruoantuotannon eettisyyteen koetellaan lähes päivittäin. Lihantuotantoa ravistelevat toistuvasti toimintatapoihin liittyvät kohut. Monen kuluttajan käsitys sian ja sianlihantuottajan arjesta ja lihantuotannon reiluudesta muodostuu vain median välityksellä.

Sianlihantuotannon eettisistä kysymyksistä tarvitaan keskustelua, koska kuluttaja koh-taa sian ja sianlihan tuottajan enää harvoin.

Kesäpossunsa itse kasvattanut Suvi Saarinen tietää, että eläinten olot olivat kunnossa.

Kuluttajat ja tuottajat arvioivat, mitä eettiset periaatteet kuten hyvinvointi, itsemäärää-

minen ja reiluus tarkoittavat suomalaisessa sianlihan tuotantoketjussa.

SUVI SAARINEN

Hyvinvointi

HyvinvointiTasapuolisuus

TasapuolisuusItsemäämääräminen

Itsemäämääräminen

Reiluus

Reiluus

Eettiset periaatteet ja reiluus ohjaavat ihmisen toimintaa

7

Suomessa noin 85 prosenttia naudanlihas-ta on yhteydessä maidontuotantoon. Koska maidontuotanto on tehostunut viime vuosi-kymmeninä voimakkaasti, yhdistetystä mai-dontuotannosta tulevan naudanlihan osuus pienenee, kun taas lihakarjan osuus kasvaa.

Käynnissä olevassa MTT:n Footprint-Beef-hankkeessa tutkitaan laajasti naudan-lihatuotannon eri tuotantotapojen ympä-ristövaikutuksia ja niiden vähennyskeinoja yhteistyössä alan yritysten kanssa.

Hankkeessa etsitään esimerkiksi ruokin-tavaihtoehtoja sekä rehujen viljelytapoja, joilla hiilijalanjälkeä sekä tuotannossa synty-viä rehevöittäviä ja happamoittavia päästö-jä voidaan vähentää satotasoja ja tuotannon kannattavuutta heikentämättä.

Parhaillaan ollaan rakentamassa biologis-ta mallia ympäristövaikutusarvioinnin poh-jaksi. Lisäksi tarkastellaan lannankäsittelyn ja -varastoinnin päästöjä sekä nautojen ruu-ansulatuksen metaanipäästöjä.

KOHTI TILAKOHTAISTA LASKENTAAMTT:llä on kehitetty kansainvälisestikin ai-nutlaatuisia laskentaohjeita, jotka sisältä-vät myös yksityiskohtaisia laskentamalleja maaperän suorien typpioksiduulipäästöjen arviointiin.

Mallit ovat erityisen mielenkiintoiset

juuri nautakarjan osalta, sillä niiden mu-kaan monivuotisten nurmien viljelyn maa-peräpäästöt ovat pienemmät kuin yksivuo-tisten viljojen viljelyn suhteessa käytetyn typpilannoitteen määrään.

Hankkeen tulokset kertovat aikanaan, kuinka paljon uudet laskentamallit vaikut-tavat runsaasti nurmirehuja hyödyntävän tuotannon ilmastokuormitukseen.

Hankkeessa saadaan tietoa naudanli-

hantuotannon kokonaisvaikutuksista, mikä mahdollistaa sektorin kehittämisen koko-naisuutena. Ympäristövaikutusmallinnus mahdollistaa myös tulevaisuudessa tarkem-pien tilakohtaisten mallien kehittämisen.

Hannele Pulkkinen, MTT

Lisätietoja: hannele.pulkkinen@mtt.fi Puh. 029 5317 629

Naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia vähennetään tarkentamalla tuotantotapojaKansainvälisten tutkimusten mukaan yhdistetystä maidon- ja lihantuotannosta saatavan naudanlihakilon päästöt ovat pienemmät kuin pihvilihakarjan tuotan-nossa. Laajassa hankkeessa selvitetään ensimmäistä kertaa, millä tavoin suomalainen naudanlihantuotanto vaikuttaa ympäristöön.

Yhdistetyn maidon- ja lihantuotannon ympäristövaikutukset ovat kansainvälisten tutkimusten mukaan pienemmät kuin pelkkään lihakarjaan perustuvan tuotannon. MTT:n tutkimuksessa halutaan kehittää molempia tuotantotapoja.

ANTTI HAAVISTO/MTT:N ARKISTO

Länsimaissakin potentiaalia keventää jalanjälkiäFAO julkaisi tänä syksynä jatkoraportin maailmanlaajuisen keskustelun synnyttä-neelle Livestock’s long shadow -raportille. Uuden raportin mukaan lihatuotannon on mahdollista vähentää päästöjään globaalisti jopa 30 prosenttia.

Raportissa kuitenkin todetaan, että suu-rimmat päästöleikkaukset ovat mahdolli-sia kehittyvissä maissa, joissa tuotantotavat eivät ole vielä yhtä tehokkaita kuin länsi-maissa. Länsimaissa päästöleikkaukset ovat jo paljon tiukemmassa, sillä tuotanto on jo suhteellisen tehokasta. Länsimaiden suurten tuotantomäärien vuoksi pienenkin päästöjä

vähentävän toimenpiteen käyttöön otto voi johtaa merkittäviin päästövähennyksiin.

Esimerkiksi energiaa paljon käyttävien teollisuusalojen päästöjä on mahdollista pie-nentää kehittämällä niiden energiatehokkuut-ta tai siirtymällä uusiutuviin energialähteisiin. Maataloudessa päästöjen pienentäminen on huomattavasti vaikeampaa, kun pitäisikin ke-hittää biologisia prosesseja kuten maaperän toimintaa tai pötsin käyttäytymistä.

FootprintBeef-hankkeessa tutkitaankin skenaarioiden avulla, miten erilaiset päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet vaikut-tavat yhdessä eri ympäristövaikutusluokkiin.

Laaja selvitysFootprintBeef-hankkeessa (2012–2014) ovat mukana HK Agri Oy, Raisioagro Oy ja Yara Suomi Oy.

Ympäristövaikutusten arviointiin tarvittava tausta-aineisto perustuu Pro Agrian lohkotietopankkiin, Ti-ken tietoihin sekä MTT:n aikaisem-piin tutkimuksiin.

Ilmastovaikutusten arviointi pe-rustuu MTT:n viime vuonna jul-kaisemaan kansalliseen suosituk-seen, joka on tarkoitettu yrityksille niiden tuotantoketjujen vaikutus-ten arviointiin.

FootprintBeef on osa laajempaa, Tekesin Green Growth -ohjel-man rahoittamaa NUTS (Transi-tion towards sustainable nutrient economy) -hankekokonaisuutta. Lisätietoja: www.nutrient.fi

8

MIELIPIDE Marjo Keskitalo

Viime kesänä Seinäjoen Farmari-maa-talousmessuilla päivystin MTT:n eri-koiskasviosastolla, kun puolen päivän aikaan yleisö ryhtyi yhtäkkiä seuraa-maan lähistöllä liikkuvaa seuruetta.

Seurue pysähtyi erikoiskasviteltan kul-maukseen ja ryhtyi keskustelemaan erikoiskasveista. Kävelin muutaman metrin päähän seurueesta, jossa tun-tui olevan hyväntuulisia ihmisiä. Kuulin Urho Karin esittelevän syysrypsille so-veltuvaa harjukylvökonetta. Samassa koko seurue siirtyi taaksepäin, jolloin olin yhtäkkiä keskellä tapahtumia sekä presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jen-ni Haukion seuruetta.

Kun syysrypsikeskustelu loppui, ker-roin että Suomessa viljellään paljon muitakin erikoiskasveja, yhteensä noin 200 000 hehtaarin alalla. Siitä Nii-nistö innostui, osoitti kysymyksensä suoraan minulle ja kysyi, mitä muita kasveja. Kerroin, että Suomi on suu-rin yksittäinen kuminantuottajamaa maailmassa, ja markkinaosuutemme on noin 25-30 prosenttia.

TÄMÄN JÄLKEEN PRESIDENTTI tie-dusteli, mikä tekee suomalaisesta ku-minasta menestyjän ja mitkä ovat sen vahvuudet maailmalla. Tähän ehdotet-tiin Suomen pitkän päivän vaikutusta. Itse lisäsin, että suomalaisesta kumi-nasta tekee ylivoimaisen tuotantoket-jun toimivuus: Suomessa on ammat-titaitoisia viljelijöitä, viljelysopimuksia tekeviä kuminayrityksiä, neuvontaa ja MTT:n tuottamaa tutkimustietoa. Ker-roin, että kuminan onnistumisesta kan-nattaisi ottaa oppia myös muiden eri-koiskasviketjujen kehittämiseen.

Lopuksi Niinistö otti vielä esille suo-malaisen kuminan korkean öljypitoi-suuden. Hän pohti sitä tyypillisesti ot-sa hieman rypyssä ja sanoi, ettei sitä ole ehkä vielä riittävästi hyödynnetty

markkinoinnissa. Hän lisäsi, että mo-nenlaista asiaa väitetään, ja samal-la kun seurue oli jo osittain lähdössä, hän vielä kääntyi katsomaan minua, ja kuin yhdestä päätöksestä molemmat totesimme: ”Mutta tämä asia on tosi!”. Hetki oli aika hauska, sillä tuo yhteen ääneen lausuminen sai meiltä molem-milta suut hymyyn. Aivan kuin olisim-me päässeet asiasta yhteisymmärryk-seen!

Näin jälkeenpäin muisteltuna tapah-tuma jää mieleeni hetkenä, jolloin sain kertoa presidentille jotain siitä, mikä on ollut työssäni tärkeää jo 16 vuoden ajan, eli kuminan tuotannon kehittä-minen ja suomalaisen kuminan maa-ilmanvalloitus. Kuminaa olen tutkinut eri hankkeissa vuodesta 1997 lähtien eli siitä saakka kun olen MTT:ssä työsken-nellyt. Kuminaan olen aina uskonut, vaikka olen saanut myös monenlais-ta palautetta. Lisäksi hankkeet ja eri-tyisesti niihin vaadittavan rahan haku ovat vuosien aikana vaatineet työtä vä-lillä kellon ympäri.

VIELÄ 1990-LUVULLA viljanviljeli-jät pitivät kuminaa lähinnä ”akkojen” harrastuksena. Tässä akoilla tarkoite-taan maatilan emäntien yrttipalstoja ja niiden pienimuotoista merkitystä. Nyt kun kumina on yksi kiinnostavimmista erikoiskasveista, ”viljamiehet” istuvat seminaareissa lisätietoa janoten, sillä kasvi soveltuu viljatilan kiertoihin mo-nella tavalla.

Paatuneenakin tutkijana tuntuu suo-rastaan mieltä hivelevältä, että presi-dentillä oli aikaa kuminakeskusteluun. Jotenkin tuntuu, että kuminan maine vähäpätöisenä akkojen harrastukse-na sai nyt vihdoinkin lopun. Kumina on siirtynyt uudelle tasolle, joka puhutte-lee jo maan presidenttiäkin.

Kirjoittaja on MTT:n erikoistutkija.

Akkojen harrastuksesta presidentin puheisiin

OLGA PIHLMAN/MTT:N ARKISTO

Viljellyn omenan alkukodissa kasvaa vielä omenapuumetsiä

Suomalaisia paikallisomenalajikkeita tutkiva MTT:n kolmihenkinen tutkimusryhmä tu-tustui syyskuussa Etelä-Kazakstanissa näihin villiomenoihin ymmärtääkseen paremmin viljellyn omenan kehityshistoriaa ja suoma-laisten tarhaomenalajikkeiden arvoa.

KESKIAASIALAINEN METSÄOMENAViljellyllä omenalla, Malus domestica, ei ole luonnonvaraista kantamuotoa, vaan se on useamman lajin risteymä. Nykykäsityk-sen mukaan yksi viljellyn omenan pohjana olevista lajeista on Malus sieversii. Kauko-idän silkkitietä pitkin M. sieversii-omenat ovat vuosisatoja sitten kulkeutuneet itään ja länteen ja risteytyneet muiden luonnonva-raisten Malus-lajien kanssa. Näin itäiset ja läntiset omenalajikkeet muodostuivat peri-mältään hieman erilaisiksi.

Kazakstanin villiomenametsät Tien Sha-nin vuoristossa löysi saksalainen tutkija Jo-hann Sievers, jonka mukaan laji on nimetty vuonna 1796. M. sieversii -lajia on tutkit-tu Venäjällä pitkään ja maailmankuulu kas-vitieteilijä Nikoli Vavilov esitti sen olevan tärkeä osa viljellyn omenan perimää. Tut-kimus on virinnyt uudestaan 1990-luvulta lähtien Kazakstanin itsenäistyttyä.

Sieversiin hedelmä on pienehkö, keltainen tai vihreä väritykseltään. Muodossa ja koossa on siemenlevintäiselle kasville tyypillistä vaih-televuutta. Samoin maku vaihtelee hapok-kaan kirpeästä melko makeaankin. Paikalliset asukkaat ovatkin käyttäneet näitä omenia ra-vinnokseen sekä varttaneet niihin jalostettu-ja lajikkeita. Ne ovat kuitenkin sellaisenaan kaukana nykyisestä viljellystä omenasta.

SUOJELUALUEET TURVAAVAT Kaupunkien laajentuessa luonnonvaraiset omenametsät ovat kovaa vauhtia supistuneet. Tarhaomenan viljelyn yleistyminen lähellä omenametsiä johtaa M. Sieversiin risteytymiseen, jolloin lajin säilyminen aitona vaarantuu. Villiomenapuita uhkaa myös laiduntaminen omenametsissä, sillä lehmät ja lampaat syövät puiden juurivesoja ja uusia siementaimia.

Kazakstanissa M. Sieversii -lajin säily-mistä turvaa neljä luonnonsuojelualuetta. Itä-Kazakstanin Zjungar Alataun vuoristo-seudulla on jäljellä laajoja ja tiheitä vanhoja

villiomenametsiä. Muilla suojelualueilla M. Sieversiitä kasvaa enemmän yksittäisinä pui-na, kuten Keski-Aasian vanhimmalla, vuon-na 1926 perustetulla luonnonsuojelualueella Aksu-Zabaglyssä Etelä-Kazakstanissa, aivan Kirgisian tuntumassa.

Maarit Heinonen, Hilma Kinnanen ja Ritva Valo, MTT

Lisätietoja: maarit.heinonen@mtt.fi Puh. 029 5317 199

Vasemmalla Aksu-Zabaglyn luonnonsuojelualueella kasvavia Malus Sieversii -omenia ja oi-kealla kazakstanilaisia jalostettuja tarhaomenia.

Villiomenapuut kasvavat Kazakstanissa vai-keakulkuisissa, hyvin jylhissä maisemissa.

HILMA KINNANEN/MTT

MAARIT HEINONEN/MTT

Keski-Aasian vuoristojen rinteillä ja kanjoneissa, 1 500–2 500 metrin korkeudes-sa kasvaa luonnonvaraisia omenapuita, tieteelliseltä nimeltään Malus Sieversii.

Omena tarvitsee suojeluaYhtä lailla suojelua vaatii Suomeen vuosisa-tojen kuluessa viljelyssä muodostunut ainut-laatuinen tarhaomenalajikkeisto, joka on so-peutunut pohjoisiin olosuhteisiimme.

Koska omenoiden paikallislajikkeita on syntynyt eri puolilla Suomea, suojelu ei jär-jesty suojelualueena. Paikallislajikkeistom-me on säilynyt yksittäisten ihmisten ponnis-telujen ansiosta.

Paikallislajikkeiston kokoaminen tutki-muslaitosten, koulutilojen ja yhdistysten huo-lehdittavaksi tukee paikallista suojelutyötä.

Suomalaisen kuminan maailmanvalloitus kiinnosti myös presidentti Sauli Niinistöä.

9

Useiden eri Fusarium-sienten aiheuttama sipulimätä on aiheuttanut viime vuosina merkittäviä tuhoja luomusipulin tuotan-nossa mädättämällä sipuleita pellossa ja erityisesti varastossa. Pahimmillaan yli 70 prosenttia sadosta on pilaantunut taudin takia.

Tauti leviää huonolaatuisen istukassipu-lin mukana. Peltoon päästyään taudinaihe-uttajat voivat säilyä maassa useita vuosia. Fusarium-sienet voivat tartuttaa sipulin ohella myös monia muita kasvilajeja.

LEVIÄÄ MYÖS TERVEEN NÄKÖISISSÄKesällä 2013 tutkittiin neljältä eri luomusi-pulinviljelijältä huhti-toukokuussa kerät-tyjen puna- ja keltasipulin istukaserien ter-veydentila ja määritettiin niissä esiintyneet Fusarium-lajit. Keskimäärin runsaat 5 pro-senttia istukassipuleista oli silmävaraisesti arvioituna sairaita tai huonolaatuisia.

Sekä huonolaatuisista (524 kpl) että terveeltä näyttävistä (726 kpl) istukkais-ta leikattiin juuripäästä näytepala, joka laitettiin agar-ravintoalustalle. Näytteistä kasvaneet sienilajit tunnistettiin mikro-skoopin avulla.

Viherhomeita (Penicillium-lajit) oli yli 90 prosentissa ja mustahomeita (Aspergil-lus-lajit) yli 16 prosentissa istukasnäytteis-tä. Viher- ja mustahomeet eivät varsinaisesti mädätä sipuleita, mutta runsaana esiintyes-sään ne voivat haitata sipulin kasvua.

Fusarium-lajeja löytyi keskimäärin run-saasta 23 prosentista istukassipuleita. Huo-nokuntoisista istukkaista 19 prosenttia ja terveen näköisistä 26 prosenttia oli taudin-kantajia.

Yleisimmät Fusarium-lajit olivat F. oxysporum (8,3 %) ja F. redolens (8,1 %), jotka on monissa ulkomaisissa tutki-muksissa todettu hankaliksi sipulimädän aiheuttajiksi. Näitä lajeja oli enemmän oi-reettomissa kuin huonolaatuisissa istukkais-sa. Lisäksi istukkaista löytyi F. tricinctum- (3,8 %) ja F. solani- (2,2 %) lajeja, joiden myös tiedetään mädättävän sipuleita.

Samoja Fusarium-lajeja löytyi myös mel-ko yleisesti sipulitiloilta kerättyjen viherlan-noitus- ja kerääjäkasvien juurista ja varsien

tyviltä. Vielä ei tiedetä, vioittavatko nämä kannat sipulia. Asiaa tutkitaan tulevan tal-ven aikana.

SIPULIN SIEMENET PÄÄOSIN TERVEITÄSipulin siementen terveyttä selvitettiin kuu-desta eri lajikkeesta, joista kustakin idä-tettiin agar-ravintoalustoilla 120 siemen-tä. Jokaisesta siemenestä määritettiin niissä esiintyneet sienet.

Tutkitut siemenerät olivat hyvälaatui-

sia. Niiden itävyys oli keskimäärin yli 90 prosenttia. Erilaisia homesieniä, lähin-nä viherhomeita löytyi noin 11 prosentis-sa siemenistä. Fusarium oxysporum -sienen tartuttamia siemeniä oli noin 1 prosentti. Muita varsinaisia taudinaiheuttajia sieme-nistä ei löytynyt.

Tämän perusteella sipulin tuotanto sie-menistä kasvatetuilla taimilla näyttää ke-hittämisen arvoiselta keinolta vähentää Fusarium-ongelmaa. Lisäksi luomusipu-lin siementen peittaukseen on hyväksytty biologinen Mycostop-valmiste. Sipulin tai-

mikasvatusta ja sipulin tuotantoa taimis-ta tutkitaan käynnissä olevassa EKOkas-hankkeessa.

Asko Hannukkala ja Pirjo Kivijärvi, MTT sekä Hanna Avikainen ja Sari Iivonen, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: asko.hannukkala@mtt.fi Puh. 040 700 0606

Löytyykö ratkaisuja luomusipulia vaivaavaan sipulimätäongelmaan?Luomutuotannon riesaksi noussut sipulimätä leviää oireettomienkin istukassipulien mukana. Sipulin siemenet ovat sitä vastoin istukkaita huomattavasti ter-veempiä. Sipulintaimiin perustuvan sipulintuotannon kehittäminen on varteenotettava keino vähentää sipulimätää.

Sipulimätä alkaa yleensä sipulin juuriosasta. Se voi pilata sipulin kokonaan hyvin nopeasti.

ASKO HANNUKKAL A/MTT

Sekä oireettomista että huonolaatuisista istukassipuleista löytyi neljää eri Fusarium-lajia, joiden tiedetään mädättävän sipulia.

2 PALSTAA 125 mm

0

2

4

6

8

10

12

F. solaniF. tricinctumF. redolensF. oxysporum

Fusarium-lajit luomusipulin istukasnäytteissä

Biologinen torjunta sopivilla menetelmillä voi vähentää sipulimätääLuomusipulitiloilla on testattu biologisten kasvinsuojeluaineiden, Prestopin ja Mycos-topin sekä mikrobivalmiste FZB 24:n tehoa sipulimätää vastaan istukaspeittauksin kas-vukausina 2012 ja 2013.

Vuonna 2012 istukkaat upotettiin 15 minuutiksi 0,01 % Mycostop- tai 0,5 % Prestop-vesiliuokseen, jonka jälkeen yli-määräinen vesi valutettiin pois ja sipulit is-tutettiin peltoon. Yhdellä tilalla biologiset kasvinsuojeluaineet (Mycostop 0,14 % ja Prestop 3,3 %) ruiskutettiin maahan istu-tuksen yhteydessä.

Vuonna 2013 kokeissa oli edellisten li-säksi mukana myös FZB 24-mikrobivalmis-te käyttöväkevyydellä 0,2 %. Vuoden 2013 kokeissa istukkaita kuivattiin 15 minuutin upotuskäsittelyn jälkeen kolme vuorokautta ennen istuttamista.

Prestop ja Mycostop-upotuskäsittelyt ei-

vät vähentäneet tautisuutta kumpanakaan vuonna. Sitä vastoin ruiskuttaminen istu-tuksen yhteydessä vähensi tauteja ja lisäsi kauppasatoa. FZB 24-käsittely vähensi tau-tisten sipuleiden osuutta sadossa käsitte-lemättömään tai muihin käsittelyihin ver-rattuna. Kauppakelpoisen sadon määrä oli myös suurin FZB 24-käsittelyssä.

Istukkaiden upotuskäsittely ilman istuk-kaiden kuivatusta käsittelyn jälkeen ei siis suojaa sipulimädältä. Kuivatusajan pituuden vaikutusta torjuntatehoon upotuskäsittelyn jälkeen sekä torjuntavalmisteiden muunlai-sia käyttötapoja on syytä vielä tutkia.

Tulokset on tuotettu MMM Makeran rahoittamassa Suomalainen kannattava ja voimistuva luomupuutarhatuotanto sekä ELY-keskusten rahoittamassa Luomu- ja IP-kasvistuotannon kehittäminen- EKOkas-hankkeissa.

10

Piritta Hakala tutkii, onko Yllätys tiine. Terhi Valkama kirjaa havainnot muistiin.

KUVAT: MARKKU VUORIKARI

VALKEAKOSKI (MT)Jos karjan hedelmällisyysongelmia ei havaita eikä niitä pyritä heti korjaamaan, tila saattaa menettää melkoisesti maitotuloja.

Faban hedelmällisyysasiantuntija Pirit-ta Hakala kertoo, että menetys on kolmen euron luokkaa jokaista päivää kohti ennen kuin lehmä on saatu tiineytettyä.

Terhi ja Pasi Valkaman tilalla Valkeakos-kella hedelmällisyys on tarkassa seurannassa. Mitään ei jätetä sattuman varaan.

Valkamat ovat jo usean vuoden ajan teh-neet yhteistyötä Faban kanssa. Hakala käy tilalla vähintään kerran kuukaudessa, syksyl-lä parikin kertaa kuussa.

Jokaisella kerralla käydään läpi parikym-mentä eläintä, jotka Terhi Valkama on va-linnut valmiiksi.

”Kaikilla tiloilla isäntäväki ei ole yhtä ak-tiivisia. Usein minä käyn ennen käyntiä läpi eläinkohtaiset tiedot ja valitsen, mitkä eläi-met otetaan tutkittaviksi”, Hakala kertoo.

TYHJIKSI JÄÄNEET HAVAITAAN HETIKäyntiin kuuluvat varhaistiineystarkastuk-set eläimille, joiden siemennyksestä on 5–6 viikkoa. Tiinehtymättä jääneet havaitaan näin heti.

Lisäksi tutkitaan eläimiä, joiden poikimi-

sesta on kulunut noin kuukausi.Tarkastettavaksi otetaan myös lehmiä,

jotka eivät ole näyttäneet kiimaansa selke-ästi. Hakala selvittää, eikö kiimakierto ole lähtenyt ollenkaan käyntiin vai onko kiima vain ollut hiljainen.

Rektalisoinnissa eli peräsuolen kautta ta-pahtuvassa tutkimuksessa saatetaan löytää esimerkiksi toimintahäiriöitä munasarjoissa. Ne estävät kiiman. Tällaisessa tapauksessa eläin ohjataan eläinlääkärin hoidettavaksi.

Jos hiljainen kiima on jäänyt huomaa-matta, Hakalan arvio kiimakierron vai-heesta auttaa talonväkeä. He osaavat ottaa eläimen täsmäseurantaan, kun seuraavan kiiman aika koittaa.

TIINEENÄ VAI EI?Hakala työntää käsivartensa Yllätyksen pe-räsuoleen ja tunnustelee sitä kautta kohtua ja munasarjoja.

Yllätyksen arvioitiin viime käynnillä ole-van niin varhaisessa tiineysvaiheessa, ettei sitä voinut varmasti todeta. Nyt Hakala ha-vaitsee, ettei eläin ole tiine.

”Munasarjatoiminta on kunnossa ja Yl-lätyksen kiima on odotettavissa noin viikon sisällä”, Hakala kertoo emännälle, joka kir-jaa tietoja muistiin vieressä.

KIIMANTARKKAILU ON TAITOLAJIKiimantarkkailu on yksi karjanhoidon vai-keimmista tehtävistä, Terhi Valkama kertoo. ”Ja samalla yksi mielenkiintoisimmista.”

Valtaosa eläimistä näyttää kiimansa sel-keästi. Ne hyppivät toistensa selkään, ryh-tyvät ylettömän seurallisiksi tai pidättävät maitoaan robotilla.

Valkama kertoo tuntevansa eläimensä niin hyvin, että näkee kiiman usein jo pel-kästään lehmän tavallista vilkkaammista sil-mistä.

Joukossa on kuitenkin aina niitä, jotka eivät näytä kiimaansa. Ne eivät hypi eivätkä eritä limaa.

Korkeatuottoisilla lehmillä kiima voi li-säksi olla niin lyhyt, että se jää herkästi huo-maamatta.

Lisäksi samankin yksilön eri kiimat voi-vat olla täysin erilaisia.

”Hedelmällisyysseuranta auttaa löytä-mään hiljaiset kiimat, pitämään poikimavä-lin lyhyenä ja pääsemään heti kiinni ongel-matapauksiin”, Valkama toteaa.

Varsinkin isossa karjassa tarkka seuranta on tärkeää. ”Voi muistella, että juurihan tuo siemennettiin, mutta yhtäkkiä onkin men-nyt pari kuukautta. Jos lehmä ei olekaan tii-ne, paljon päiviä on mennyt hukkaan.”

KAIKKI LEHMÄT OVAT YKSILÖITÄLehmien poikimaväli on Suomessa keski-määrin yli 400 päivää. Valkaman karjassa keskiarvo on 390 päivää.

Terhi Valkaman mielestä poikimaväli ei yksin sovi hedelmällisyyden mittariksi.

Korkeatuottoista, pitkään heruvaa leh-mää ei välttämättä kannata siementää ennen kuin kolmen–neljän kuukauden kuluttua poikimisesta, hän sanoo.

Hakala korostaa, että juuri siksi hedel-mällisyysasiantuntija tekee tiivistä yhteis-työtä isäntäväen kansa – nämä tuntevat eläi-mensä parhaiten.

HYVÄÄ SIEMENNETÄÄN SITKEÄSTI Tarkan hedelmällisyysseurannan avulla sie-mennyskertoja tiineyttä kohti voidaan vä-hentää.

Valkaman tilalla keskiarvo on 1,8.”Mutta tämäkään ei ole hyvä mittari yk-

sinään”, Terhi Valkama sanoo.Hyvää, tervettä, pitkälypsyistä lehmää

kannattaa siementää useammankin kerran. Se tulee halvemmaksi kuin laittaa eläin teu-raaksi ja ottaa uusi hieho tilalle.

SATU LEHTONEN

Valkaman tilalla tartutaan hedelmällisyysongelmiin heti”Hedelmällisyysseuranta auttaa löytämään hiljaiset kiimat, pitämään poikimavälin lyhyenä ja pääsemään heti kiinni ongelmatapauksiin”, Terhi Valkama toteaa.

11

VALKEAKOSKI (MT)Valkeakoskelaiset Terhi ja Pasi Valkama aloittivat maidontuotannon vuonna 1997 20 lehmän karjalla. Kymmenessä vuodessa lypsävien määrä nostettiin 150:een. Sen jäl-keen eläinainesta on parannettu karsimalla huonompia yksilöitä.

Lämmin robottipihatto valmistui 2006. Kahden robotin rinnalla käytetään edelleen vanhaa lypsyasemaa. Siellä lypsetään juuri poi-kineet, umpeen menevät sekä antibioottilääki-tyksellä olevat. Asema on tarpeen myös silloin, kun robottien toiminnassa on häiriöitä.

Tilalla työskentelee isäntäparin lisäksi kaksi ukrainalaista työntekijää. Lisäksi käy-tetään virolaisen yrittäjän palveluja.

Karjan keskituotos on 9 200 kiloa, mai-don valkuaispitoisuus 3,5–3,6 prosenttia ja rasvapitoisuus hiukan päälle 4 prosenttia.

Karjakokoa ei enää aiota kasvattaa. Seu-raava tavoite on nostaa keskituotos 10 000 kiloon.

KAHDEN RODUN PARHAIMMISTOA60 prosenttia eläimistä on ayrshirejä ja 40 prosenttia holsteineja. Terhi Valkama arvioi, että parin vuoden sisällä kumpaakin on puo-let. ”Mustilta on tullut niin hyviä jälkeläisiä.”

Tosin nyt karjaan on kasvamassa myös ay-huippuainesta.

Tilan kasvatti, Asmo Isnes Et oli vuonna 2012 ayrshirerotuisten hiehojen genomitu-loksissa toisella sijalla.

Isnes ei vielä ole itse poikinut, mutta siltä on huuhdeltu alkioita jo kahdesti. Niillä on saatu aikaan seitsemän tiineyttä.

Kaksi Isnesin pirteää jälkeläistä kasvaa parhaillaan navetan pikkuvasikkakarsinoissa.

UTARE JA JALAT TÄRKEIMMÄTTerhi Valkamalle jalostuksen ykköstavoitteet ovat hyvä utarerakenne ja terveet jalat.

”Sopusuhtainen utare on robotilla äärim-mäisen tärkeä. Pihatossa lehmän pitää myös olla hyväjalkainen, jotta se pystyy käymään sujuvasti lypsyllä ja syömässä.”

Maidon määrä ja koostumus ovat toki tärkeitä nekin. ”Ei riitä, vaikka eläin olisi kuinka kaunis. Maito on se josta maksetaan.”

Jalostussuunnitelma tehdään Valkaman tilalla yhdessä jalostusasiantuntijan kanssa.

Asiantuntija käy tilalla kahdesti vuodessa. Käynnin yhteydessä tehdään poikineiden

hiehojen rakennearvostelu. Toinen rakennearvostelu ajoittuu kolman-

nen poikimisen jälkeen. Silloin nähdään, mi-ten lehmän rakenne on säilynyt: onko utare repsahtanut tai jalkojen asennot muuttuneet.

TAVOITTEENA KESTÄVYYSTerhi Valkama arvostaa kestäviä lehmiä.

”Meillä on tämän 15 vuoden aikana ollut kaksi satatonnaria ja 50-tonnareita 40.”

50 000 kilon tuotokseen pääseminen ei Valkaman mukaan ole kovin vaikeaa. Uu-sia 50-tonnareita karjaan tulee 6–7 joka vuosi.

100 000 kilon tuotos sen sijaan on ko-va juttu. ”Siihen päästäkseen lehmän pitää poikia 8–9 kertaa. Siinä alkaa jo vanhuus tulla vastaan.”

Valkaman tilalla lehmät poikivat keski-määrin 2,8 kertaa, kun valtakunnan keski-arvo on 2,3.

”Silloin, kun lehmiä oli 20, keskipoiki-makerta oli 3,4. Nyt se on taas koko ajan nousussa.”

Valkaman lehmien keskimääräinen elin-ikäistuotos on 30 000 kiloa, kun valtakun-nan keskiarvo on 21 000 kiloa.

SATU LEHTONEN

Kymmenessä vuodessa 20 lehmästä 150:een

”Tämä on malliyksilö.” Terhi Valkama näyttää, millaiseen rakenteeseen karjan jalostuksessa pyritään.

Tilan huippuhieholta, Asmo Isnes Et:ltä huuhdotusta alkiosta kasvanut vasikka on toivotta-vasti perinyt emänsä parhaat puolet.

VALKEAKOSKI (MT)”Ruokinta on ykkönen”, Terhi Valkama ja Piritta Hakala listaavat heikon hedelmälli-syyden syitä.

Kivennäis- tai hivenainepuutokset hei-kentävät hedelmällisyyttä, samoin valkuais-yliruokinta.

”Lehmä panostaa maidontuotantoon. Tiinehtymiseen paukkuja riittää vasta, kun ruokinta on kunnossa”, Valkama sanoo.

Toinen tärkeä tekijä on valo. Pimein ai-ka vuodesta on hankalin tiinehtymisen kan-nalta.

”Talviaikaan navetan valot kannattaisi pi-tää päällä koko päivän”, Hakala sanoo.

Myös lämpötila vaikuttaa. Kesän kuumat säät heikentävät hedelmällisyyttä selvästi.

”Hyvä ruokinta, hyvä hoito ja tarkka kii-

manseuranta”, Valkama luettelee keinot, joilla hedelmällisyyttä voidaan parantaa.

APUVÄLINEITÄ TARJOLLAKiimanseurantaan on tarjolla apuvälineitä, kuten aktiivisuusmittareita.

Valkama pitää aktiivisuusmittareita lii-an kalliina. ”Saan hyvän tuntipalkan omalle kiimanseurannalleni.”

Uusimmissa lypsyroboteissa on maidon progesteroniin perustuva kiimamittaus. Pro-gesteronitaso on korkea silloin, kun eläin ei ole kiimassa, ja alhainen kiiman aikaan.

Progesteronia voi nyt mitata myös Faban P4-pikatestillä. Sitä Valkamankin tilalla on käytetty.

SATU LEHTONEN

Ruokinnan puutteet pääsyy huonoon hedelmällisyyteen

Kiimaa voi mitata Faban pikatestillä.

12

Biokaasun tuottaminen biomassasta tarjoai-si merkittävän energianpanoksen ja samalla mahdollisuuden ravinteiden kierrätykseen. Luonnonhoitopeltolohkoilla (LHP) voitai-siin parantaa myös maan rakennetta. Olisi-ko otettava aktiivisempi ote hyödyntämään LHP-lohkoja?

LHP-nurmilla on ympäristön hoitoon liittyviä tavoitteita. Kasvustoja ei saa lan-noittaa, mutta sadon saa hyödyntää. Hoi-dettu viljelemätön pelto biokaasuksi -hank-keessa selvitettiin luonnonhoitonurmien kasvimassan määrää ja laatua, jos sato kor-jattaisiin biokaasulaitokseen bioenergian tuotantoa varten.

SADON MÄÄRÄN VAIHTELEE LOHKOITTAINNiitetyn kasvimassan kuiva-ainesadot vaih-telivat lohkoilla välillä 1 300–10 300 kg/ha. Luonnonhoitonurmissa on siis myös sellaisia lohkoja, joissa kasvimassaa on runsaasti. Kes-kimääräinen sato oli 4 610, 5 120 ja 5 610 kg kuiva-ainetta/ha vuosina 2010, 2011 ja 2012.

Myös kasvuston koostumuksessa vaihtelu oli suurta. Heinämäisiä kasveja sadosta oli keskimäärin 71–81 prosenttia. Palkokasvien keskimääräinen osuus oli 7–17 prosenttia ja leveälehtisten rikkojen 12–22 prosenttia eri vuosina.

Luonnonhoitopeltoja voitaisiin hyödyntää osana viljelykiertoa. Timotei-puna-apilakas-vusto pystyy tuottamaan ilman lannoitusta 2–3 vuoden ajan huomattavia biomassasato-ja, ja apilan biologisesti juuriin ja kasvustoon sitoma typpi alentaa tarvetta seuraavan kas-vin typpilannoitukseen. Maan rakenteen pa-raneminen on myös todennäköistä.

PINTA-ALA KERTYY ISOILTA LOHKOILTA Useimmat LHP-lohkot ovat pieniä. Val-taosa luonnonhoitonurmien alasta kertyy kuitenkin lohkoilta, jotka ovat kooltaan yli 2 hehtaaria. Silloin lohkon koko ei vaikuta voimakkaasti korjuukustannuksiin.

Sadosta saatavan energian alhainen arvo suhteessa korjuu- ja jalostuskustannuksiin on nykyisin hyödyntämisen kompastuskivi.

Jos hintaperusteet muuttuvat suotuisam-miksi, luonnonhoitopellot tarjoaisivat mer-kittävän kotimaisen energiareservin. Samalla ne kohentaisivat peltoviljelyn ravinnehuol-toa biologisen typensidonnan ja biokaasulai-tosten mädätysjäännöksen hyödyntämisen kautta.

Oiva Niemeläinen, MTT

Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi Puh. 029 531 7547

Luonnonhoitopellot sopivat energian lähteeksiErilaisia luonnonhoitopeltoja ja niitä vastaavia kasvustoja on Suomessa lähes kymmenen prosenttia peltoalasta. Voitaisiinko niiden satoa hyödyntää bioenergian tuotantoon?

2 PALSTAA 125 mm

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

8000

9000

10000

VH+RH VH+TI TI+ PA RH

1 niitto

2 niittoa

Jokioisten ja Sotkamosten tulokset keskimäärin vuosilta 2011 ja 2012, kun kasvustot on perustettu vuonna 2010.

HVP-kasvustojen satoisuus keskimäärin Jokioisissa ja Sotkamossa

VH=vuohenherne, RH=ruokohelpi, TI=timotei, PA=puna-apila

2 PALSTAA 125 mm

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

8000

9000

2011 2012 2013

VH+RH VH+TI

TI+PA RH

HVP-kasvustojen satoisuus kenttäkokeissa vuosina 2011-2013 kerran kasvukaudessa niitettynä. Jokioisten ja Sotkamon tulokset on yhdistetty.

Timotei-puna-apila (TI+PA), vuohenherne-ruokohelpi (VH-RH), vuohenherne-timotei (VH+TI) ja ruokohelpi (RH) kasvustojen sadot Jokioisissa ja Sotkamossa keskimäärin vuosina 2011, 2012 ja 2013. Kasvustot perustettiin vuonna 2010 ja korjattiin kerran kasvukaudessa. Kasvustoja ei lannoitettu. Kasvustojen satoisuus säilyi varsin korkeana kolme satovuotta ilman lannoitusta.

LHP-kasvustojen sato vaihteli suuresti lohkolta lohkolle. Suurimmat sadot olivat yli 10 000 kg ka/ha. Tämän Vihdissä olevan lohkon sato oli 10 300 kg ka/ha vuonna 2010. Apilan osuus oli silloin 69 prosenttia. Vuonna 2011 sato oli 10 260 kg ka/ha, mutta apilan osuus vain 3 prosenttia. Kasvusto oli perustettu vuonna 2009. Siemenseoksessa oli vain 2 prosenttia puna-apilaa. Kuva on otettu 19. heinäkuuta 2010.

OIVA NIEMELÄINEN

Timotei-puna-apila (TI+PA), vuohenherne-ruokohelpi (VH-RH), vuohenherne-timotei (VH+TI) ja ruokohelpi (RH) kasvustojen sadot Jokioisissa ja Sotkamossa keskimäärin vuosina 2011 ja 2012, kun kasvustot niitettiin kerran kasvukaudessa (elokuussa) tai kaksi kertaa kasvukauden aikana (heinäkuun lopulla ja kasvukauden päättyessä).

Timotei-puna-apilaseos on suositeltavaMillaisella seoksella luonnonhoitonurmet tu-lisi perustaa, jos lohkon sadolle on käyttöä? LHP-kasvustoja ei saa lannoittaa. Silloin typ-peä sitova palkokasvi edesauttaa kasvuston typpihuollossa. Nykyiset luonnonhoitopellot sijoittuvat useita vuosia samalle lohkolle.

Vuohenherne on pitkäikäinen palkokas-vi olosuhteissa, joissa se viihtyy. Vuohenher-neen soveltuvuutta LHP-peltoihin tutkittiin kenttäkokeessa Jokioisissa ja Sotkamossa vuosina 2010–2013. Vuohenherneseosten ohella mukana kokeessa oli puna-apila-ti-moteiseos sekä ruokohelpi.

Kokeessa tehtiin yksi ja kaksi niittoa kas-vukaudessa. Koe kylvettiin kesäkuun lopul-la vuonna 2010. Perustamisvuonna kasvus-toja ei niitetty.

Tulosten perusteella timotei-puna-apila-seos on suositeltavin seos, jos LHP-pellolta

halutaan 2–3 vuoden aikana tuottaa paljon biomassaa. Yksi timotei-puna-apilaseoksen etu on, että se voidaan perustaa jo LHP-vuotta edeltävänä vuonna suojaviljaan ja jo ensimmäisenä LHP-vuonna on sato korjat-tavissa. Kaksivuotinen sopimus sopisi muun muassa sellaiseen tilanteeseen, että apilanur-men typpilannoitusvaikutus hyödynnetään seuraavan kasvin viljelyksessä.

LHP-nurmien niitto suositellaan tehtä-väksi myöhään kasvukaudella, eli/viimeis-tään elokuussa. Yhdellä niitolla saadaan LHP-pelloilta lähes yhtä suuri sato kuin kahdella niitolla. Myöhäinen niitto pienen-tää talveksi jäävän kasvuston määrää ja ra-vinteiden huuhtoutumisriskiä. Tässä kent-täkokeessa peltojen satoisuus säilyi kolme satovuotta, vaikka sato korjattiin ja lannoi-tusta ei annettu.

13

MTT ja Suomen kansallinen kasvigeeniva-raohjelma kuuluttivat vuonna 2012 vanhoja humalakasvustoja, joiden viljelyhistoriasta on jonkinlaista tietoa tallessa.

Humalakuulutuksessa saatiin 75 näytettä yksityishenkilöiltä. Lehtinäytteiden lisäksi pyydettiin tietoja humalakasvuston histori-asta, alkuperästä ja käytöstä. Vertailunäyt-teet kerättiin seitsemästä luonnonvaraisesta humalakasvustosta. Tässä osittain Olvi-sää-tiön rahoittamassa hankkeessa tutkittiin Suomen humalakasvustojen monimuotoi-suutta dna-analytiikan avulla.

Dna-analyysin tulokset viittaavat siihen, että humalaa on kuljetettu talosta toiseen sekä juurakkoina että siemenestä kasvanei-na taimina. Kuten aiemmissakin tutkimuk-sissa, luonnonvaraisissa oloissa kasvaneet humalat osoittautuivat ilmeisesti viljelmiltä kulkeutuneiksi siementaimiksi. Varsinaista viljelylajikkeista erottuvaa ”villihumalaa” ei löytynyt.

IKIAIKAISIA HUMALAKASVUSTOJANykyiset kasvupaikat kuvaavat hyvin hu-malan entistä asemaa hyöty- ja verokasvina. Lehtinäytteitä lähetettiin vanhojen karta-noiden, pappiloiden, maatilojen, torppien, erämaatilojen ja salotupien mailta. Osal-la tiloista on edelleen asutusta, toisista on jäljellä enää rauniot. Yleisimpiä kasvupaik-koja ovat entisen savusaunan tai navetan seinusta.

Humalan kasvatuksen historiasta on jois-sakin taloissa säilynyt kirjallisia merkintö-jä jopa 1700-luvulta asti: tietojen mukaan ”torpan kontrahtiin on kuulunut toimit-taa humalaa kartanoon”. Yleisimmin tieto humalan viljelystä on kulkenut suullisena perimätietona. Humalakasvustojen ikää oli vaikea määritellä, ja yleisin vastaus olikin ”humalaa on ollut aina”.

Viljelymenetelmistä saatiin hyvin vähän tietoa. Yksi vastaajista kertoi, kuinka van-ha humalakasvusto hävitettiin aina keväisin

kulottamalla. Satoa on säilytetty kuivattuna säkeissä vintillä.

Humalat ovat olleet tärkeitä kasveja, koska niitä on siirretty ihmisten muutta-essa. Monet vastaajista ovat tuoneet juu-rakoita vanhalta kotipaikaltaan, sillä hu-malan katsotaan kuuluvan maalaistalon pihapiiriin. Humalaa on myös tuotu evak-komatkalta Karjalasta. 1930-luvulla muis-tetaan kotitalousneuvojien ja opettajien tuoneen muualta muuttaessaan mukanaan oman humalansa. Vanhimpien muistitie-tojen mukaan papit olivat tuoneet syrjäi-sille tiloille humalaa muiden hyötykasvien mukana.

OLUTMAUSTEESTA KORISTEEKSIHumalaa on käytetty yleisimmin oluen, kaljan ja sahdin valmistuksessa ja mausta-misessa. Kahdessa näytteitä lähettäneessä kartanossa on ollut oma panimo. Esimer-kiksi Sysmän suunnalla omaa humalaa on käytetty sahdissa vielä 1950-luvul-la ja Haukivuorella kaljan valmistukses-sa 1980-luvulle asti. Humalaa on käytet-ty myös siman valmistuksessa. Humalaa on vanhastaan käytetty myös lääkintään ja myyty jopa apteekkiin.

Nykyisin humalakasvustot ovat enim-mäkseen koristekäytössä köynnöksenä tai esimerkiksi aidan peittokasvina. Eräs vastaa-

jista käyttää kukkivia oksia kukkasidonnas-sa. Kaksi vastaajaa käyttää kuivattuja käpyjä rauhoittavana iltateenä. Joillakin pihoil-la sitkeä humalakasvusto on koettu rikka-ruohoksi.

Kristiina Antonius ja Maarit Heinonen, MTT

Lisätietoja: maarit.heinonen@mtt.fi Puh. 029 531 7199

Sitkeä humalaVanhojen kartanoiden, pappiloiden ja torppien mailla kasvava humala on ikivanha suomalainen viljelykasvi.

Humala on ikiaikainen viljelykasvi. Useimmiten se on kasvanut savusaunan tai navetan seinustalla, mutta Mustialassa se kasvaa museon takana.

JAANA NISSI/MTT

Suomalainen humalaIkivanha viljelykasvi. Lakisääteisiä määräyksiä humalan kasvattami-sesta löytyy 1300-luvulta lähtien.

Kun 1850-luvulla olutpanimot siir-tyivät baijerilaiseen oluen valmis-tustapaan, humalasta tuli tuonti-tavaraa.

Kotitekoisen oluen ja kaljan valmis-tukseen käytetty 1900-luvulle asti.

Kasvaa luonnonvaraisena varjoi-sissa puronvarsilehdoissa aina Ro-vaniemien korkeudelle asti.

Vanhoilla viljelypaikoillaan säily-neet kasvit muodostavat elävän geenivarannon, josta voitaisiin valita hyvin menestyviä lajikkeita viljelyyn, esimerkiksi paikallisten erikoisoluiden tuotantoon.

Humalat ovat pääosin 1990-luvulla Pohjois-Karjalan humalakerhon ja Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksen yhteistyönä keräämiä ko-timaisia humalakantoja, joiden käyttöä vilje-lykasvina tuolloin selvitettiin. Viljelykokeet osoittivat kotimaisten humalien sopivan vilje-lyyn ja niiden sisältämän α-happopitoisuuden riittävän aromilajikekäyttöön.

Humalakokoelman hoidosta vastaa Hä-meen ammattikorkeakoulun yrityspalvelu-päällikkö Lassi Puupponen maaseutuelin-keinojen koulutusohjelmasta. Hän järjestää panimokursseja sekä tutkinto-opiskelijoille että avoimen ammattikorkeakoulun kautta muillekin.

VAALEA NÄKÖ JA VIHREÄ MAKULassi Puupponen on kokeillut geenivarahu-malia oluen panossa kolmena vuotena.

”Ensimmäisen kerran Suoma-nimistä geenivaraolutta tehtiin vuonna 2011, ja sitä on ollut siitä lähtien saatavilla hanaoluena”, Lassi Puupponen kertoo.

Suoma on vaalea, tuoretuoksuinen, hen-non vihreän makuinen olut. Lassi Puuppo-sen luomassa oluessa maltaisuus ja katke-rohumalointi eivät peitä geenivarahumalan

hienovaraista aromia. Suoman omaperäiseen makuun on voi-

nut tutustua myös jokavuotisissa Suu-ret oluet - pienet panimot - messutapah-tumissa. Mustialassa valmistettuja oluita myydään myös Mustialan panimoravintola Isossa Piipussa.

GEENIVARA ON HYVÄ AROMIHUMALAGeenivarahumalan käyttö katkerohuma-lana edellyttää sadon α-happopitoisuuden määrittämistä, mikä on kallista ja tehdään ulkomailla. Sen sijaan geenivarahumali-en käyttö oluen aromin antajana onnistuu hienosti.

”Geenivaraoluet sopivat paikallisiksi eri-koistuotteiksi”, toteaa Lassi Puupponen.

Ensi vuonna Suoman aromihumaloin-tiin käytetään ainoastaan Kiteeltä Niini-kumpu-nimisestä talosta kerättyä humala-kantaa. Tässä humalassa kävyt olivat jopa kuusi senttiä pitkät ja sadon korjuu oli nopeaa.

”Jatkossa testaamme yksitellen, miten kansallisen kokoelman humalakannat so-pivat Suoman maustajiksi. Kehitteillä on myös uusi olut, johon käytämme vain Niinikummun humalaa”, Puupponen ker-too.

Merja Hartikainen, MTT

Lisätietoja: merja.hartikainen@mtt.fi Puh. 029 531 7185

Suomassa maistuu geenivarahumalaLounais-Hämeen Tammelassa, Mustialan maataloushistoriallisen museon takana kasvaa Suomen kansallinen humalakokoelma. Kokoelmaan kuuluu kahdek-san eri humalakantaa.

Lassi Puupponen tarjoilee Suoman maiste-lijoille myös tarinoita geenivarahumalista ja Kuninkaankartanon panimosta.

Ensi kesänä Suoma-olutta valmistetaan vain yhden talon humalakannasta. Viime kesänä korjatut Niinikummun humalat odottavat pakasteessa vakuumiin pakattuina.

NIINA PITKÄNEN/MTT NIINA PITKÄNEN/MTT

14

Luomuviljan ja tavanomaisesti tuotetun viljan satotasoissa on merkittäviä eroja. Tämä selvisi, kun satotasoja sekä kauran ja rukiin laatutekijöitä tarkasteltiin tilas-tollisesti. Luomuviljan satotasoluokat pai-nottuivat matalampiin luokkiin, kun ta-vanomainen vilja jakautui korkeampiin satotasoluokkiin.

Kauran ja rukiin hehtaarisadoissa oli mer-kittävä ero, P<0,0001. Luomutuotannossa keskimääräinen kaurasato oli 2 444 kg/ha, kun tavanomaisessa tuotannossa kauran sato-taso oli 4 029 kg/ha. Luomurukiin keskimää-räinen sato oli 1 763 kg/ha, kun tavanomai-sessa tuotannossa se oli 3 657 kg/ha.

ROSKAA JA RIKKAJYVIÄ LUOMUSSALuomukauran ja tavanomaisen kauran tek-nisen käyttölaadun voidaan todeta olleen lähes samanlaista. Tilastollisesti tarkastel-tuna merkittävät erot olivat roskapitoi-suudessa ja tuholaisen vioittaminen jyvien määrässä, joissa luomuviljan laatu oli vä-hän heikompi.

Tutkittujen näytteiden perusteella 98 prosenttia luomukaurasta oli hehtolitra-painoltaan vähintään 52 kiloa ja 62 prosent-tia vähintään 58 kiloa. Tavanomaisessa kau-rassa vastaavat osuudet olivat 96 prosenttia ja 58 prosenttia.

Yleisimmät lajikkeet aineistossa olivat Veli, Peppi ja Venla luomutuotannossa ja tavanomaisessa tuotannossa Belinda, Fiia ja Akseli. Lajikkeittain ei laadussa ollut eroja luomun ja tavanomaisen tuotannon välillä.

LUOMURUKIIN LAATU HEIKOMPIRukiin kokonaisrikkapitoisuudessa, roska-pitoisuudessa, surkastuneiden ja tuholais-ten vioittamien jyvien määrässä luomuviljan

laatu osoittautui hieman heikommaksi kuin tavanomaisesti tuotetun rukiin laatu.

Hehtolitrapainot olivat korkeita: luomu-näytteistä 83 prosenttia ja tavanomaisista näytteistä 93 prosenttia oli hehtolitrapai-noltaan vähintään 71 kiloa. Luomuruis oli kevyempää (P<0,006). Hehtolitrapaino oli keskimäärin 74,9 kg/hl, kun tavanomaisen rukiilla se oli 77,3 kg/hl.

Tutkimus täydentää luomuviljelystä ole-vaa tilatason tutkimustietoa, sillä aiemmin ei luomuviljasadon laadusta ole kerätty kat-tavaa tilastotietoa käytännön viljelyksiltä. Kyseessä on yhden satokauden tulokset, jo-ten tulokset ovat suuntaa antavia.

Anne Mäittälä ja Elina Sieviläinen, Evira

Lisätietoja: anne.maittala@evira.fi Puh. 040 740 1300

Luomuviljan satotaso on matala, mutta käyttölaatu hyväLuomuviljan satotaso on merkittävästi tavanomaista tuotantoa matalampi. Viljasadon laatuseurannan perusteella näytteiden teknisessä käyttölaadussa ei ole merkittävää eroa tuotantotapojen välillä lukuun ottamatta rikkapitoisuuden osatekijöitä ja rukiin hehtopainoa.2 PALSTAA 125 mm

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

<=2000

2001-2800

2801-3200

3201-3700

3701-4000

4001-4300

4301-4500

4501-5000

5001+

Osuu

s nä

ytte

istä

(%

)

Satoluokat (kg/ha)

Tavanomainen Luomu

Luomu- ja tavanomaisen viljan yleisyys eri satotasoluokissa. Kuvassa on yhdistettynä kaura, ruis, vehnä ja ohra.

Kauran ja rukiin keskilaatutulokset tavan-omaisessa ja luomutuotannossa vuodelta

2012. (P < 0,001, tulos on tilastollisesti erittäin merkitsevä; 0,001 ≤ P < 0,01, tulos

on tilastollisesti merkitsevä; 0,01 ≤ P < 0,05, tulos on tilastollisesti melkein merkitsevä;

0.05 ≤ P < 0,10, tulos on suuntaa antava).

2 palstaa

Tavanomainen kaura LuomukauraKeskiarvo Keskiarvo P-arvo

HLP 57,9 58,1 0,716Valkuainen 12,0 12,2 0,368Rikkapitoisuus 5,7 5,8 0,737Roskapitoisuus 0,5 0,9 0,000Surkastuneet jyvät <2 mm 4,8 4,4 0,328Torajyvät 0,00 0,00 0,066Tuholaisten vioittamat 0,0 0,1 0,001Vihreät jyvät 0,1 0,1 0,161

Tavanomainen ruis LuomuruisKeskiarvo Keskiarvo P-arvo

HLP 77,3 74,9 0,006Valkuainen 9,7 9,5 0,46Sakoluku 170,2 154,9 0,208Rikkapitoisuus 7,5 11,4 0,018Roskapitoisuus 0,4 0,9 0,009Surkastuneet <1,8 mm 5,6 8,8 0,038Torajyvät 0,06 0,10 0,419Tuholaisten vioittamat 0,1 0,3 0,011

Tilatason tietoaElintarviketurvallisuusvirasto Evi-ran tekemässä viljasadon laatu-seurannassa kerättiin vuodelta 2012 tietoa luomuviljan laadusta lohkokohtaisten näytteiden ja nii-den taustatietojen avulla.

Viljan laadussa huomioitiin heh-tolitrapaino, valkuaispitoisuus, rikkapitoisuus ja siihen sisältyvät osatekijät, kuten roskapitoisuus, surkastuneet jyvät, tuholaisen vioittamat ja torajyvät.

Satotaso on viljelijän ilmoittama arvio. Tutkimuksessa ei huomioitu hometoksiinien tai itävyyden vai-kutusta viljan laatuun.

Vuosina 1987–1997 raivosi Brittein saarilla hullun lehmän tauti. Se sai alkunsa märehti-jöille syötetystä lihaluujauhosta, joka sisälsi tartuntaa levittävää märehtijän teurasjätettä. Yhtenä torjuntatoimena oli lihaluujauhon käyttökielto.

Ensin kielto koski märehtijöiden rehua ja vuodesta 2001 alkaen kaikkia tuotanto-eläinten rehuja. Torjuntatoimet tehosivat. Vuonna 2012 EU:n alueella todettiin alle 20 tautitapausta, kun pahimpina vuosina niitä oli noin 30 000.

Nyt lihaluujauhon käyttökieltoa ollaan asteittain poistamassa. Kesäkuusta alkaen on ollut sallittua käyttää sioista ja siipikarjasta tehtyä lihaluujauhoa kalanrehuissa. Lihaluu-jauhojen käyttöä laajennetaan muidenkin

tuotantoeläinten rehuun lukuun ottamatta märehtijöiden rehuja.

Kalajauho on ollut koko ajan sallittua sii-pikarjan ja sian rehuissa. Evira valvoo, että

lihaluujauhon käytössä noudatetaan kanni-balismikieltoa eli eläinlajia ei saa ruokkia sa-masta lajista tehdyllä rehulla. Märehtijää ei saa olla missään tuotantoeläinten rehussa.

KÄYTÖSSÄ KAKSI ERI MENETELMÄÄ Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on otettu käyttöön tutkimusmenetelmä märeh-tijän dna:n tunnistamiseksi rehuista. Tar-koituksena on valvoa lihaluujauhon eläin-lajikohtaista käyttöä hullun lehmän taudin torjumiseksi. Ongelmana on, että menetel-mä antaa positiivisen tuloksen myös salli-tuista rehuaineista kuten herasta.

Mikroskooppisella menetelmällä pysty-tään erottamaan rehussa olevat maaeläinpar-

tikkelit (yleensä luu) sallitusta kalajauhos-ta. Maaeläinten luuhippusista ei kuitenkaan nähdä, mistä eläinlajista on kyse. Tämän takia Evirassa on otettu käyttöön dna-me-netelmä eläinlajikohtaiseen tunnistamiseen. Ensimmäisenä on käyttöön saatu märeh-tijän dna:n toteaminen. Sian ja siipikarjan osalta menetelmää vielä kehitellään.

MENETELMÄN HERKKYYS TUOTTAA ONGELMIAMärehtijöiden dna:ta tunnistettaessa me-netelmä antaa positiivisen tuloksen myös sallituista rehuaineista kuten herasta ja mai-tojauheesta. Näitä ei tarvitse edes olla raaka-aineena tuotteessa, riittää että niitä on jäänyt rehuun vaikkapa edellisestä valmistuserästä.

Lihaluujauho tunnistetaan nyt eläinlajeittainLihaluujauho on arvokasta proteiinia, jolle olisi kysyntää. Lihaluujauhon käyttökieltoa ollaan asteittain poistamassa. Tämän vuoden kesäkuusta alkaen on ollut sallittua käyttää sioista ja siipikarjasta tehtyä lihaluujauhoa kalanrehuissa.

EVIRA

15

3 PALSTAA 190 mm

Tuotantoeläimet (ei turkiseläimet)Märehtijät Muut kuin

märehtijät(ei kalat)

Kalat Lemmikki- ja turkis-eläimet

Prosessoitu eläinproteiini märehtijöistä (ei verijauho eikä kalajauho) K K K S

Prosessoitu eläinproteiini muista kuin märehtijöistä (ei verijauho eikä kalajauho) K K S S

Verijauho märehtijöistä K K K S

Verituotteet märehtijöistä K K K S

Gelatiini märehtijöistä K K K S

Verijauho muista kuin märehtijöistä K K S S

Kalajauho K* S S S

Verituotteet muista kuin märehtijöistä K S S S

Eläinperäinen di- ja trikalsiumfosfaatti K S S S

Hydrolysoidut proteiinit ei-märehtijöistä tai märehtijöiden vuodasta ja nahasta saadut S S S S

Gelatiini muista kuin märehtijöistä S S S S

Kananmunat, munatuotteet, maito, maitotuotteet, ternimaito S S S S

Muut kuin edellä mainitut eläinproteiinit K S S SK= kielletty S=sallittu

* = maidonkorvikkeet, jotka sisältävät kalajauhoa ja jotka on tarkoitettu vain vieroittamattomille märehtijöille, on sallittu

Rehukieltoa koskevat säännökset 2013

Eri alkuperää olevien ayrshire-rotuisten leh-mien tuotosominaisuuksista on käyty paljon keskustelua, koska eläinaineksen tuonti on lisääntynyt viime aikoina.

Tuontieläinten vaikutusta tuotosomi-naisuuksiin tutkittiin käyttämällä valtakun-nallisen tuotosseurannan ja jalostuksen tie-tokannan tietoja. Mukaan valittiin vuosina 2009–2013 poistetut ayrshire-rotuiset lehmät. Elinikäistuotoksen eroja tarkastel-tiin neljän eläinryhmän välillä, johon eläi-met jaettiin niiden alkuperän eli isän ja emänisän alkuperämaan perusteella.

EROJA ELINIKÄISTUOTOKSESSATutkimuksessa laskettiin keskimääräinen elinpäiväkohtainen maitotuotos, jotta huo-mioitaisiin myös uudistuskustannus. Tulos-ten perusteella kanadalaistaustaiset eläimet (A, C) tuottavat jopa 3 kg vähemmän maitoa per elinpäivä verrattuna pohjoismaalaistaus-taisiin eläimiin (B, D). Ryhmän A eläimet poikivat ensimmäistä kertaa keskimäärin 11–19 päivää muita ryhmiä vanhempina.

Ryhmien B ja D tuloksissa ei ollut mer-kittäviä eroja maidontuotanto-ominaisuuk-sissa. Kanadalaistaustaisten eläinten luku-määrä oli aineistossa huomattavasti pienempi kuin pohjoismaalaistaustaisten eläinten.

ELÄINTEN POISTOT ERÄÄNÄ SELITTÄJÄNÄKun tarkasteltiin tuotokseen liittyviä poiston syitä, huomattiin, että kanadalaistaustaisia eläimiä on poistettu huonon tuotoksen tai jalostusarvon vuoksi 3-4 prosenttia enem-män kuin pohjoismaalaistaustaisia eläimiä.

Lisäksi kanadalaistaustaisia eläimiä on poistettu huonon lypsettävyyden vuoksi 1-2 prosenttia enemmän verrattuna pohjoismaa-laistaustaisiin eläimiin. Kuitenkin ryhmän A eläimillä näyttäisi olevan parempi utarera-kenne, sillä niitä on poistettu muita ryhmiä vähemmän huonon utarerakenteen vuoksi.

EROJA MYÖS EMIEN ELINIKÄISTUOTOKSISSARyhmän C eläinten emien keskimääräinen elinikäistuotos ja elinpäiväkohtainen tuotos

ovat huomattavasti suurempia kuin muiden ryhmien eläinten emillä. Kanadalaisia son-neja oli siis käytetty korkeatuottoisille eläi-mille, mikä parantaa tyttärien tuloksia.

Ryhmän A eläinten emät lypsivät elin-ikänään muiden ryhmien eläinten emiä vä-hemmän maitoa, mutta niiden tuotanto-päiväkohtainen tuotos oli hieman suurempi kuin pohjoismaistaustaisten eläinten emien.

Tutkimusten tulosten perusteella kanada-laisten sonnien tyttäret tuottavat vähemmän maitoa kuin pohjoismaalaisten sonnien tyt-täret. Erityisesti tämä näkyy elinikäistuotok-sissa. Tutkimusta on tarpeen jatkaa muun muassa kokonaistaloudellisuuden sekä eläinryhmien lypsykausikohtaisten maidon-tuotanto-ominaisuuksien tarkastelulla.

Johanna Häggman ja Jarmo Juga, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: johanna.haggman@helsinki.fi Puh. 050 311 2466

Alkuperä näkyy suomalaisen ayrshiren elinikäistuotoksessaKanadalaisten sonnien tyttäret lypsävät elinikänään vähemmän maitoa kuin pohjoismaisten sonnien tyttäret. Lisäksi kanadalaistaustaiset eläimet poistettiin karjasta nuorempina kuin pohjoismaalaistaustaiset eläimet.

Kanadalaistaustaiset eläimet (A, C) tuottavat jopa 3 kiloa vähemmän maitoa per elinpäivä verrattuna pohjoismaalaistaustaisiin eläimiin (B, D).

Kanadalaistaustaisia ayrshire-lehmiä poistettiin enemmän kuin pohjoismaalaista taustaa olevia eläimiä.

3 palstaa

Eri alkuperää olevien lehmien ja niiden emien keskimääräinen elinikäistuotosRyhmä LEHMÄT Maitoa

(kg)Tuotantoikä

(pv)Ikä 1. poikimisessa

(pv)Maitoa(kg)/elinikä

(pv)Maitoa (kg)/tuotantoikä

(pv)Eläinten

lkm.Isä, emänisä:

A Kanada 15417 716 815 9,0 21,5 646B Pohjoismaa (sama) 25828 1133 796 12,2 22,7 168410C Kanada, Pohjoismaa 19778 853 804 10,6 22,8 4171D Pohjoismaa (myös eri) 25692 1121 796 12,2 22,8 198422

EMÄT Maitoa (kg)

Tuotantoikä (pv)

Ikä 1. poikimisessa (pv)

Maitoa (kg)/elinikä (pv)

Maitoa (kg)/tuotantoikä (pv)

Ryhmän A emät 27606 1155 798 13,1 23,8Ryhmän B emät 30605 1327 789 13,4 22,9Ryhmän C emät 35780 1386 791 15,3 25,4Ryhmän D emät 30477 1314 788 13,5 23,0

Dna-tutkimusten käyttöönoton jälkeen on ongelmaksi osoittautunut myös veri-jauho. Kuluvan vuoden aikana on EU:ssa raportoitu useita tapauksia, joissa rehuun tarkoitetussa verijauhossa on todettu märeh-tijän dna:ta. Sianverestä valmistettua veri-jauhoa saa käyttää kalanrehuissa.

Aika näyttää, kuinka sopiva uusi mene-telmä on valvonnan tutkimuksiin. EU:n ver-tailulaboratoriossa Belgiassa on jo kehitteillä samaan tarkoitukseen käytettävä vähemmän herkkä immunofluoresenssimenetelmä.

Arja Pohto, Evira

Lisätietoja: arja.pohto@evira.fi Puh. 040 489 3450 http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/rehut/tiedotteet/tied_2013/tiedote_4652_0405_2013.pdf

16

Pavut ja palkokasvit ovat ravitsemukselli-sesti monipuolisia ja hinnaltaan suhteel-lisen edullisia raaka-aineita. Miten pal-kokasveihin suhtaudutaan tänä päivänä? Koetaanko ne luontevaksi arki- ja juhla-ruoaksi vai eettiseksi valinnaksi? Löytyisi-kö palkokasveille lisää syöjiä uudenlaisten tuotteiden myötä?

Maa- ja elintarviketalouden tutkimus-keskus MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus toteuttivat alkuvuodesta 2013 kyselytutki-muksen, jossa tarkasteltiin suomalaisten pa-pu- ja tofutuotteiden kulutusta ja niitä kos-kevia mielipiteitä.

Tulosten mukaan palkokasvien käyttö on tällä hetkellä hyvin vähäistä, vaikkakin lähes viidennes vastaajista ennusti lisäävänsä papu-jen kulutusta lähivuosina. Noin kolmannes vastaajista ilmoitti syövänsä papuja kerran kuukaudessa tai useammin, alle 45-vuotiaat useammin kuin heitä vanhempi sukupolvi. Sukupuolten välillä ei kulutuskerroissa ollut suuria eroja. Papujen syöntiä pidettiin hyvin-vointia lisäävänä, terveellisenä ja eettisenä.

PAPUIHIN KÄYTETÄÄN KYMPPI KUUSSAMiten papujen syöntiä voitaisiin sitten lisä-tä? Syynä papujen ja soijatuotteiden vähäi-seen käyttöön on niiden heikko tuntemus. Vastaajista 59 prosenttia kertoi, ettei ole tottunut syömään papuja ja peräti 70 pro-senttia puolestaan ei ole tottunut syömään soijatuotteita.

Papu- ja soijaruokareseptien huono tun-temus sekä kiinnostuksen puute kysei-siä ruokia kohtaan ovat myös merkittäviä syitä niiden vähäiselle käytölle. Vain noin neljännes vastaajista valitteli vatsavaivojen tai epämiellyttävän maun olevan merkittä-vä syy papujen vähäiselle käytölle. Kyselyn mukaan eniten papujen ja soijatuotteiden syöntiä lisäisi ruokareseptien ja tuotteiden parempi tuntemus.

Papuja vähintään kerran kuukaudessa syö-viltä vastaajilta tiedusteltiin papuihin käy-tettäviä rahasummia. Rahankäyttö vaikutti

hyvin maltilliselta. Puolet vastaajista kertoi käyttävänsä papuihin kuukaudessa 10 euroa tai vähemmän. Tofuun ja muihin soijatuot-teisiin käytetään rahaa hieman enemmän.

HÄRKÄPAPUJUUSTO JA JÄÄTELÖ HOUKUTTELEVATKuluttajilta kysyttiin myös syitä papujen ja soijatuotteiden käytölle. Papujen käytön tärkein syy oli hyvä maku, tofun ja muiden soijatuotteiden taas niiden vaihtoehtoisuus lihalle tai kalalle. Muita tärkeitä syitä mo-lempien ruoka-aineiden kulutukselle olivat muun muassa sopivuus valmistettuihin ruo-kalajeihin sekä terveellisyys.

Vaikka reilu enemmistö eli yli 60 pro-

senttia kuluttajista on edelleen sitä mieltä, että lihasta saa maukkaampaa ruokaa kuin pavuista ja että vieraille he tarjoavat mie-luiten liharuokaa, ovat kuluttajat kuitenkin myös varovaisen uteliaita ja kokeilunhaluisia uusia paputuotteita kohtaan.

Härkäpapumaidosta tehtyä juustoa, jo-gurttia tai jäätelöä olisi valmis kokeilemaan noin joka kolmas vastaajista. Naiset olivat hieman valmiimpia uusiin tuotekokeilui-hin kuin miehet. Papujen katsotaan sopi-van suomalaiseen ruokakulttuuriin ja niiltä myös toivotaan suomalaisuutta.

Kyselyyn vastasi 1 048 iältään 15–64-vuotiasta kuluttajaa. Aineisto paino-tettiin edustamaan suomalaisväestöä. Kysely

on osa laajempaa kotimaisen kasviproteiinin valmistuksen ja käytön edellytyksiä selvittä-vää hankekokonaisuutta, jossa mukana on myös Helsingin yliopisto sekä suomalaisia elintarvikeyrityksiä.

Jaana Kotro, MTT ja Katja Järvelä, Kuluttajatutkimuskeskus

Lisätiedot: jaana.kotro@mtt.fi Puh. 029 531 7391

Maistuisiko härkäpapujäätelö?Tunnetuin palkokasvista valmistettu ruoka lienee jokatorstainen hernesoppa, mutta mikä on papujen ja palkokasvien asema suomalaisten ruokapöydässä? Uudet paputuotteet herättävät orastavaa kiinnostusta kuluttajissa.

Kyselyn perusteella parhaiten tunnetaan herneet ja vihreät pavut, kun taas linssejä,

tofua ja soijatuotteita käytetään vielä vähän.

3 PALSTAA 190 mm

3

15

23

38

52

68

59

57

75

5

15

18

24

26

17

19

18

14

34

35

28

22

14

8

14

13

6

26

19

14

7

2

2

3

4

2

24

13

11

6

4

2

3

4

1

8

4

5

2

3

2

2

3

1

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Herneet (esim. pakastetut, hernekeitto)

Tuoreet ja pakastetut vihreät pavut

Kuivatut tai säilötyt pavut (esim. kikherneet, ruskeat,kidneypavut, härkäpavut)

Linssit

Tofu

Soijamaito

Soijamaitotuotteet (esim. soijakerma, -jogurtti, -jäätelö)

Muut soijatuotteet (esim. soijarouhe, -suikaleet, -nakit)

Papu -tai soijapohjaiset terveys- & urheilutuotteet (esim. Femisoija, kasvispohjaiset proteiinijauheet)

%

Kuinka usein syöt seuraavia ruoka-aineita/tuotteita kotona tai kodin ulkopuolella?

En koskaan Harvemmin kuin kerran vuodessa Joitakin kertoja vuodessa

Noin kerran kuukaudessa Pari, kolme kertaa kuukaudessa Vähintään kerran viikossa

Kaikki vastaajat, n=1048

MTT:n Vastuullisuuden jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen viljaket-jussa -hankkeessa on selvitetty kulutta-jien tiedontarpeita liittyen viljaketjun vastuullisuuteen ja viljatuotteiden omi-naisuuksiin.

Kolmeen syys- ja lokakuussa järjestet-tyyn ryhmäkeskusteluun osallistui yhteensä 27 kuluttajaa. Kaksi keskusteluista järjes-tettiin Helsingissä ja yksi Salossa. Keskuste-lu painottui leipätuotteiden valintaan, joka vaikutti helpolta lähtökohdalta miettiä vilja-ketjun vastuullisuutta.

TIETOA HELPOSTI JA LEIPÄÄ TUOREELTAANVaikka monet muutkin viljatuotteiden omi-naisuudet olivat tutkimukseen osallistuneiden keskustelijoiden mielestä kiinnostavia, maun todettiin kuitenkin olevan kaikkein tärkeintä. Sitä ei pidä unohtaa, kun muita ominaisuuk-sia kehitetään tai tehdään tunnetuiksi.

Makuun liittyen kaikkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi leivän osalta nousi tuoreus. Keskustelijat totesivat, että tieto leivonta-ajankohdasta vaikuttaisi ostopäätökseen, sillä nyt he eivät aina tiedä, kuinka tuoretta leipää

ostavat. Myös pakkauskoko ja leivän tyyppi vaikuttavat valintaan. Keskustelijoiden mu-kaan usein ei tule ajatelleeksi, mitä kaikkia tietoja tuotteesta voisi olla mahdollista saada, eikä kauppareissulla ehdi miettiä ostoksia ko-vin monesta näkökulmasta. Olennaisimpien tietojen tulisi siis löytyä pakkauksesta helpos-ti ja selkeästi merkittynä.

SUOMALAISUUS TAKAA LAADUNTuotteen ja raaka-aineen alkuperä oli mo-nelle keskustelijalle olennainen tieto. Kulut-

tajat pitävät kotimaisuutta elintarvikkeiden tärkeänä ominaisuutena, josta voisi viestiä entistä selkeämmin. Viljatuotteet eivät tee siinä poikkeusta.

Kotimaisuus yhdistettiin usein puhtau-teen, laatuun ja kotimaisen tuotannon tu-kemiseen. Myös lähiruuasta keskusteltiin paljon. Osa keskustelijoista koki sen maku-kysymyksenä: syy ostaa paikallisia tuotteita oli halu tutustua paikallisiin erikoisuuksiin ja löytää uusia makuelämyksiä. Osa taas pai-notti paikallisen tuotannon tukemista.

Keskusteluissa puhuttiin myös viljelijän

Kuluttaja kaipaa tuoretta, suomalaista leipääMaku, tuoreus ja kotimaisuus nousivat suureen arvoon, kun kuluttajakeskusteluissa pohdittiin leivän ja muiden viljatuotteiden valintaperusteita. Myös monet muut tiedot kiinnostavat, mikäli ne ovat helposti saatavilla. Ruuan on oltava terveellistä ja luonnollista. Kuluttajan kiireiden ja markkinointiviestien runsauden keskellä viljatuotteen keskeisten viestien tulee olla helposti saatavilla.

17

saamasta korvauksesta ja tulojen jakautumi-nen ketjussa kiinnosti monia kuluttajia. Vil-jelijän esittely pakkauksessa jakoi puolestaan mielipiteitä. Osa piti hyvänä asiana viljeli-jöiden tuomista lähemmäs kuluttajaa esitte-lyin ja kuvin, mutta osa koki sen turhaksi ja liian markkinoinnilliseksi viestinnäksi.

HYVÄN EI OLE PAKKO OLLA HALPAAKeskusteluissa selvitettiin myös, vaikuttaa-ko tuotteeseen liittyvän lisätiedon saaminen kuluttajien maksuhalukkuuteen. Keskuste-lut viittaavat siihen, että mikäli kuluttajal-le merkitykselliset leivän laatuominaisuudet täyttyvät, tieto niistä nostaa maksuhaluk-kuutta merkittävästi.

Tämä riippuu kuitenkin leivän käyttö-tarkoituksesta. Niin sanotun arkileivän on

oltava kohtuullisen edullista. Mikäli leipää syödään harvemmin tai se ostetaan herkut-telutarkoituksessa, siihen voidaan panostaa rahallisesti enemmän.

Ryhmäkeskustelututkimus toteutettiin MTT:n ja Kuule Oy:n yhteistyönä. MTT:n koordinoimaa hanketta rahoittavat MMM Laatuketju, Agroteknologiaverkosto ja Inno-W. Hanke päättyy tänä vuonna.

Maija Järvinen ja Jaana Kotro, MTT

Lisätietoja: jaana.kotro@mtt.fi Puh. 029 531 7391

Kohtaaminen ruoantuottajien kanssa kiin-nostaa kuluttajia ja voi vaikuttaa ruoan ostotapoihin. Hankkeen kyselytutkimuk-sen perusteella lähes puolet kuluttajista on ostanut elintarvikkeita suoraan tuottajilta ja vielä useampi aikoo tehdä niin tulevai-suudessa.

Suoralla asioinnilla tavoitellaan muun muassa takuuta tuotteiden tuoreudesta, maukkaudesta ja lisäaineettomuudesta. Se koetaan myös mahdollisuudeksi tukea pai-kallista tuotantoa ilman välikäsiä ja saada tuottajilta tietoa tuotteista ja tuotannosta.

Tuottajien kanssa suoraan asioineista ku-luttajista 18 prosenttia mainitsee asioinnin vaikuttaneen heidän tapaansa ostaa ja valita ruokaa.

Sekä hankkeen työpajoihin osallistuneet tuottajat että kuluttajat toivoisivat kulut-tajien tuntevan maataloustuotannon arkea nykyistä paremmin. Myös huoli suomalai-sen maataloustuotannon jatkuvuudesta on noussut esiin PTT:n, Kuluttajatutkimuskes-kuksen ja MTT:n tutkimushankkeen työpa-jakeskusteluissa.

RUOKAKAUPASSA VAI MAATILALLA?Kyselyn perusteella kuluttajat tapaisivat tuottajia mieluiten ruokakaupassaan. Myös kasvokkain kohtaaminen toreilla ja kaup-pahalleissa kiinnostaa. Tuottajat puolestaan asioisivat kuluttajien kanssa mieluiten suo-raan omilla maatiloillaan.

Peräti yli kolmasosa tuottajista oli-si halukas luomaan kumppanuuksia ku-luttajien kanssa, ja kuluttajista noin joka kymmenes on kiinnostunut tällaisesta yh-teistyöstä. Joka kolmas tuottaja toimittaisi tuotteita ruokapiireille ja lähes yhtä moni voisi tulla vähittäiskauppoihin kuluttajia tapaamaan.

Vuorovaikutus voi olla myös välillistä, jol-loin muut ruokajärjestelmän toimijat välittä-vät tietoa tuotteista ja tuotannosta läpinäky-västi kuluttajille. Samoin maataloustuotannon tuttuutta voidaan edistää niin tuottajien omalla viestinnällä kuin julkisessa keskuste-lussa, kampanjoilla ja ruokakasvatuksella.

TULEEKO VUOROVAIKUTTEINEN VERKKOKAUPPA?Kohtaamisista kiinnostuneista kuluttajis-ta 8 prosenttia ja tuottajista 14 prosent-tia haluaisi asioida toistensa kanssa inter-netissä olevan keskustelukanavan kautta. Verkkokaupan välityksellä kohdata haluaa 17 prosenttia kuluttajista ja 15 prosenttia tuottajista.

Hankkeen työpajassa tuottajat ja kulut-tajat arvioivat vuorovaikutuksen verkossa lisääntyvän tulevaisuudessa. Virtuaalivies-tintä voisikin olla kompromissi toivotuim-mille, mutta arjessa helposti kiireen varjoon jääville kohtaamisen tavoille.

Sosiaalinen media on oiva kanava moni-ääniseen keskusteluun. Maatalousyrittäjät voivat vaihtaa näkemyksiä laajemman koh-deryhmän kanssa ja vinkata aiheeseen liitty-vistä sisällöistä verkossa. Tärkeäksi koettuja asioita voidaan nostaa yhdessä pohdittaviksi ja haastaa myös isot toimijat mukaan kes-kusteluun.

Työpajassa heitettiin ilmaan jopa pien-tuottajien ja paikalliseen ruokaan eri-koistuneen verkkokaupan perustaminen. Verkkokaupan yksi etu onkin mahdol-lisuus välittää helposti tuotepakkausten tietoja täydentäviä viestejä. Voisiko tuot-tajien ja kuluttajien kumppanuusmalli-na perustettava vuorovaikutteinen verk-kokauppa olla yksi ratkaisu kohtaamisen haasteisiin?

Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elin-tarvikeketju -hankkeen julkaisut löytyvät osoitteesta www.ptt.fi/vuorovastuu. Kysely-tulokset on julkaistu joulukuussa raportissa Yrjölä & Rinta-Kiikka 2013.

Laura Koistinen, MTT ja Tapani Yrjölä, PTT

Lisätietoja: laura.koistinen@mtt.fi ja tapani.yrjola@ptt.fi Puh. 029 531 7366 ja 040 164 8042

Tuottajat ja kuluttajat etsivät hyviä kohtaamispaikkojaVähemmän välikäsiä sisältävästä ruoanjakelusta on syntynyt viime vuosina runsaasti kokeiluja. Liikehdintä kertoo tarpeista, joihin nykymuotoinen ruokajärjes-telmä ei täysin vastaa. Maatalousyrittäjillä on paljon mahdollisuuksia kohdata kuluttajia ja lisätä ruoantuotannon tuttuutta.

POIMINTOJA TUOTTAJAN TEHTÄVÄLISTALLE

;; Kehitä yhteistyöverkostoja suoramyyntisi ja tuotantosi markkinoimiseksi. Viesti Facebookissa, paikallisessa kaupassa ja kunnan nettisivuilla. Jaa esitteitä tilamyynnistä alueen asukkaille ja mökkeilijöille.

;; Perusta myyntipiste pien-tuottajien tuottamalle ja paikalliselle ruoalle. Vaikkapa alueesi kuluttajien suosimille kauppapaikoille yhteistyössä muiden tuottajien kanssa.

;; Perusta kollegoidesi kanssa ruokaosuuskunta. Ottakaa kuluttajia mukaan osakkaiksi ja räätälöikää jäsenistön tarpeisiin parhaiten vastaava jakelumalli.

;; Esittele tuotteitasi vähittäis-kaupoissa. Organisoi toiminta alueesi tuottajien yhteistyöksi.

;; Kerää kasaan kampanjaporukka.Kertokaa kuluttajille suomalaisen ruoantuotannon arjesta lähialueen kaupoissa.

;; Perusta pientuottajien ruokaan erikoistunut verkkokauppa. Verkkokaupan rinnalle ”showroom”, jossa kuluttajat voivat ostaa tai tutustua

tuotteisiin ennen ensimmäistä verkkotilausta.

;; Kutsu toimittaja kylään. Kerro arjestasi ja esittele tuotantoasi.

;; Osallistu julkiseen keskusteluun. Kirjoita kolumneja, reportaaseja ja kerro näkemyksiäsi ruoantuotannosta ja sen tulevaisuudesta.

;; Bloggaa ja twiittaa. Anna kuluttajille mahdollisuus tehdä virtuaalivierailu tilallesi.

;; Osallistu tai ole aloitteentekijä vapaaehtoisten tuotemerkintöjen määrittelyssä.

;; Avaa ovesi koululaisille. Ota yhteyttä paikalliseen kouluun ja kutsu luokkia vierailulle tai käy lähialueen kouluissa kertomassa työstäsi. Ota koululainen tilallesi suorittamaan työelämään tutustumisjakso.

;; Aloita yhteistyö kuluttajien kanssa. Pyydä kuluttajaa kirjoittamaan tilavierailun jälkeen kokemuksistaan verkko- tai sosiaalisen median sivuillesi. Hyödynnä joukkorahoitusmalleja toimintasi kehittämiseksi.

2x190mm

Kuluttaja kaipaa tuoretta, suomalaista leipää

Arkileivän on oltava kuluttajien mielestä edullista, mutta herkutteluun tarkoitetusta

leivästä voi maksaa enemmän.

MAIJA JÄRVINEN/MTT

18

”Kaisa, nämä alkiosonnit ovat niin mahta-via, että sinun pitää tulla katsomaan niitä!”

Faba Osuuskunnan jalostusagronomi Kaisa Sirkko sai pari vuotta sitten puhelun lihakarjantuottajalta. Tuottaja oli vilpittömän tyytyväinen ja ylpeä alkionsiirrolla syntyneis-tä lihakarjasonneistaan ja halusi jakaa ilonsa.

”Tällainen vilpitön innostus tarttuu. Pa-ras palkinto minulle on, että tuottaja on tyytyväinen eläimiinsä”, Kaisa Sirkko toteaa.

Kaisa Sirkon työkenttä kattaa koko nau-danlihan tuotantoketjun: hän saattaa olla normaalin työpäivänsä aikana yhteydessä niin lihantuottajan, jalostusasiantuntijan, teuras-tamon edustajan ja kotieläintutkijan kans-sa. Hän vastaa Fabassa kaikesta, mikä liittyy emolehmien ja lihakarjan jalostukseen tai lyp-sykarjan risteytyksiin lihakarjaroduilla.

Hän esimerkiksi auttaa tuottajia löytä-mään sopivia jalostussonneja ja neuvottelee teurastamojen kanssa tiedonsiirrosta. MTT:n tutkijoiden kanssa hän työstää parhaillaan li-hakarjan jalostusarvostelua modernimpaan suuntaan. Nyt tehty teurasominaisuuksien valintaindeksi on ollut suuri askel eteenpäin.

”Nämä ovat uusia työkaluja jalostuksen helpompaan suunnitteluun”, Kaisa Sirkko kertoo.

TUOTEKEHITYSTÄ JA TILAKÄYNTEJÄKaisa Sirkolla on työn alla myös lihakarjan yhteispohjoismainen rakennearvostelun uu-distus. Siinä rakenneominaisuuksien arvos-teluskaalat on harmonisoitu, jotta pohjois-maisista rakennetiedoista saadaan keskenään vertailukelpoisia.

Rakennearvosteluun liittyen jalostusasi-antuntijoille on tulossa käyttöön kämmen-tietokoneet, joilla he voivat tehdä arvos-teltavalle eläimelle pisteytyksen suoraan navetassa. Tiedon helppo tallentaminen ja vertailtavuus vievät lihakarjan jalostusta taas yhden askeleen eteenpäin.

Lihakarjan kasvattajat ovat Kaisa Sirkolle lähes tuttuja, sillä Faban tarkkailutiloja on noin 320. Hänen mukaansa tuottajat ovat hyvin kiinnostuneita rakennearvostelusta.

”Monet tuottajat soittavat minulle suo-raan ja ehdottavat tuotekehitysideoita.”

Tilakäyntejä Kaisa Sirkko pääsee teke-mään useimmiten silloin, kun kirjoittaa ar-tikkeleja Faban omaan Nauta-lehteen.

”Tykkään hirveästi käydä tiloilla, vaikka omia nimikkotiloja minulla ei olekaan.”

TALOUSTILANNE NÄKYY KENTÄLLÄTällä hetkellä epävakaa taloudellinen tilanne näkyy myös lihakarjatiloilla. Koska jalostus-eläinten hankintaan tarkoitetut investoin-

tituet loppuivat jo muutama vuosi sitten, eläinten kauppa on Kaisa Sirkon mukaan melko hiljaista. Myös Venäjän rajan sulkeu-tuminen nautaeläimiltä vienniltä Suomesta Venäjälle on hiljentänyt välillä vilkkaanakin käynyttä eläinkauppaa.

”Geneettisesti tarkasteltuna ala on kui-tenkin mennyt eteenpäin. Keinosiemennys on yleistynyt ja alkionsiirto on alkanut kiin-nostaa. Rakennearvostelu on tullut uudel-le aikakaudelle, kun palvelut ovat kehitty-neet”, hän toteaa.

Kentän tilanne näyttää hänestä lupaaval-ta, sillä tuottavuus on parantunut, kun kas-vattajien ruokintaosaaminen ja eläinten olo-suhteet ovat parantuneet.

Sitä mukaa kun kuluttajien tietoisuus eettisesti tuotetusta pihvilihasta on nous-

sut, myös erikoislihan tuotemerkit ja tilojen suoramyynti ovat lisääntyneet. Kaisa Sirkko toivoo, että tulevaisuudessa jalostustyö nä-kyisi myös lihan hinnassa.

”Olisihan se hienoa, että isotkin teu-

rastamot pystyisivät huomioimaan jalos-tustyön arvon nykyistä paremmin”, Kaisa Sirkko toteaa.

Niina Pitkänen, MTT

Eläimiinsä tyytyväinen tuottaja on paras palkintoLihakarjantuottajien innostus tarttuu myös jalostuspalvelujen kehittäjään. Lihakarjasektori on pieni, joten jalostusagronomi tuntee tarkkailutilat melkein henkilökohtaisesti.

Faban jalostusagronomi Kaisa Sirkko seuraa lihakarjan jalostuksen kehittymistä näköalapaikalta.

SANNA LOHENOJA/NAUTA-LEHTI

Faba OsuuskuntaFaba tarjoaa jalostus-, keinosie-mennys- ja neuvontapalveluja suo-malaisille kotieläinyrityksille.

Taustalla kotieläinten jalostusyh-distyksiä 1900-luvun alusta alkaen.

Työllistää noin 400 henkilöä, jois-ta suurin osa seminologeja ja ja-lostusasiantuntijoita.

Omistaa neljänneksen pohjoismai-sesta genetiikkayritys Viking Ge-neticsistä.

Faba on lyhenne vuonna 1969 syn-tyneen Suomen Kotieläinjalos-tusyhdistyksen englanninkielises-tä versiosta ”The Finnish Animal Breeding Association”.

Kaisa Sirkko42-vuotias jalostusagronomi, asuu Tuusulassa.

Puuhailee vapaa-ajalla kahden hevosen kanssa.

Lisäksi harrastaa koirien kanssa id-jälkitunnistusta ja toimii Etsijäkoiraliitossa.

Vuoden 2014 alusta alkaen kotimaisen li-hakarjan jalostusohjelmassa pystytään pa-rantamaan kolmea ruhon ominaisuutta: teuraspainoa, ruhon lihaksikkuutta ja ru-hon rasvaisuutta.Uusi teurasominaisuuk-sien jalostusarvostelu on kehitetty Faba:n, Maatalouden Laskentakeskuksen ja MTT:n yhteistyönä.

Teurasominaisuuksien jalostus varmen-taa, että eläimen kasvu kohdistuu ruhon ar-vokkaimpiin osiin, ja että ruhon koostumus olisi elinkeinolle mahdollisimman sopiva.

Uuden jalostusarvostelun teurastiedot mi-tataan viidellä isolla suomalaisteurastamolla EU:n laajuisen standardin mukaisesti. Liha-teollisuuden tutkimuskeskus vastaa ruhojen luokittajien koulutuksesta ja valvoo luokitte-lua. Teurastamoista tiedot lähetetään Maata-louden Laskentakeskukseen ja FABA:lle.

Jalostusarvostelussa kukin eläin saa arvi-on sen potentiaalista periyttää hyvää ruhon laatua. Eläimen potentiaalin laskemisessa käytetään kaikki mittaustieto sen sukulai-sista, esimerkiksi jälkeläisistä ja sisaruksista.

Siksi eläinten perinnöllinen potentiaali voi-daan laskea ja parhaita eläimiä käyttää pari-tuksissa, vaikka niiden omia teurasmittauk-sia ei vielä ole.

Seuraavassa vaiheessa jalostusarvosteluun lisätään poikimahelppous, joka kuvaa emon taipumusta helppoon vasikointiin.

Kotimaisesta naudanlihasta noin 10 pro-senttia tulee puhdasrotuisista lihakarjaro-duista ja 10 prosenttia lihakarjarotujen ja maitorotujen risteytyksistä. Liharotuja ovat esimerkiksi brittiläiset hereford, aberdeen

angus ja highland cattle sekä manner-Eu-roopan simmental, charolais ja limousin. Liharodut on jalostettu erityisesti lihantuo-tantoon sopiviksi, ja rotujen suomalainen jalostusohjelma tukee samaa tavoitetta.

Antti Kause ja Ismo Strandén, MTT

Lisätietoja: antti.kause@mtt.fi Puh. 029 531 7324

Lihakarjan jalostusarvosteluun uusia ulottuvuuksia

19Seuraava Maaseudun Tiede -liite

ilmestyy 10.3.2014

KOLUMNI

Suomi rämpii. Sellainen tunne on tullut, kun viime vuosien hitaat alamäet välillä muuttuvat upottavaksi mudaksi.

Kaikki alkoi Kemijärveltä, jossa Stora-Enson Karvisen tuiman katseen saat-tamana kannattava tehdas sai globali-saatiolta kyytiä. Silloin se vielä tuntui joltain, mutta viime aikoina ei ole edes jaksanut laskea epäonnistumisten tai irtisanomisten määrää. Niiden ohessa valtion ja kuntien ähky alkaa olla jo tu-kehduttavaa. Yhtä Talvivaaraa.

Sveitsissä äänestettiin kumoon mielen-kiintoinen lakiehdotus, jossa yritysjoh-don palkkio voisi olla enintään 12-kertai-nen suhteessa alimpaan palkkatasoon. Tähän voisi lisätä vielä koko yrityksen henkilökunnalle vastuukertoimilla ja-etun tulospalkkion. Tuloerot eivät ai-noastaan kerro epätasa-arvosta, vaan jakautuvasta yhteiskunnasta, joka oirei-lee kaikilla elämän osa-alueilla. Johtajat eivät johda vain organisaatioitaan, vaan yhteiskuntaa omalla esimerkillään, ei-vätkä työntekijät voi vain osoittaa syyt-tävillä sormilla herroja, vaan toimia itse.

Työttömyys ja työllistäminen ovat suu-ria kysymyksiä. Sosiaalitukien viidakko, kannustinloukut ja työllistämisen han-kaluus tulisi perata. Ajaessani Lavian Riuttalan routavaurioista pahoin kärsi-neellä tiellä mieleen ponnahti työllistä-vä perustoimeentulo.

Eri päivärahat korvaava perustoimeen-tulo tulisi olla vastikkeellista. Se or-ganisoitaisiin TE-toimistot korvaavi-en, kuntien omistamien, vuokratyötä välittävien yritysten kautta. Kestävien työsuhteiden rakentaminen ja jatko-koulutus tulisi olla tätä sosiaalista yri-tystoimintaa ohjaava ajatus. Tehdystä

työpäivästä saisi lisän, työstä kieltäy-tymisestä miinuksen ja muina päivinä perustoimeentulon. Vapaaehtoistyössä tai matalan tuottavuuden aloilla, kuten tieteessä ja taiteessa toimivat ammat-tilaiset voisivat tehdä yhteiskunnalli-sesti tärkeää työtään ja saisivat vasti-neeksi perustoimeentulon.

Soveltuvia töitä löytyy kaikille ja kysy-mys on ennen kaikkea työn tekemisen mielekkyydestä ja vallankäytön dilem-masta. Kaikkien kannalta yksilön aktii-visuus on paras ratkaisu. Tämän tulisi johdattaa ajattelua pois poteroista, jois-sa työtöntä työttömyysturvaa pidetään onnellistavana perusoikeutena. Tarpeel-liseksi itsensä kokeminen on tärkeäm-pää ja työllistävän perustoimeentulon avulla sitä voidaan edistää.

Saksan kilpailukyky on ärsyttävä esi-merkki Suomen tippumisesta kehityk-sen kelkasta. Mutta minkä kehityksen? Saksassa työttömyysturva on merkittä-västi heikompi kuin meillä, ja pienpalk-ka-alojen realiteetit eivät ole erityisen hohdokkaita. Kuitenkin heidän mahdol-lisuutensa pitää kiinni hyvinvoinnin pe-rustekijöistä, kuten kaikkien saatavilla olevasta terveydenhuollosta ja koulu-tuksesta, on realistisempi kuin velkaan-tuvalla Suomella.

Talkoita ei tehdä yksin eikä eriarvois-tuva yhteiskunta ole otollinen positii-viselle kehitykselle. Tekisi mieli panna kansalaiset riviin tulotasoon katsomat-ta ja vaihtaa muutama turha oikeus pa-riin inspiroivaan vastuuseen. Jokaiselle jotakin.

Työllistävät terveiset Risikolle

Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

LAMPAITA

Eläintaudit leviävät tilojen välisten kontak-tien, esimerkiksi eläinkuljetusten ja vieraili-joiden käyntien avulla. Toimivalla tautisuo-jauksella leviämisriskiä voidaan vähentää.

Esimerkiksi tautisulku, joka edellyttää tilan suojavaatteiden ja saappaiden vaihta-mista päälle eläintiloihin mentäessä, liiken-teen järjestelyt, erillisen lastaustilan käyttö ja haittaeläinten torjunta ovat keinoja vähentää tautien leviämisriskiä. Tuottajat ovat avain-asemassa tautisuojauksen käytössä tiloilla.

Suomen nauta- ja sikatilojen tautisuo-jaustasoa ja tuottajien asenteita tautisuoja-usta kohtaan tutkittiin kyselytutkimuksen avulla vuonna 2011. Kysely lähetettiin 3 000 nautatilalliselle ja 1 000 sikatilalliselle. 44 prosenttia tilallisista vastasi kyselyyn.

AIEMMAT ONGELMAT LISÄÄVÄT TAUTISUOJAUSTAKyselyn mukaan eniten tautisuojaukseen vaikuttaa halu suojata oman sekä naapuriti-lan eläimiä. Eläinlääkärin neuvot sekä teu-rastamon ja meijerin ohjeet, suositukset ja vaatimukset vaikuttavat myös verrattain pal-jon tautisuojaustoimien valintaan.

Tautisuojauksen kustannuksia pidetään sen sijaan seikkana, joka vähentää haluk-kuutta tautisuojaukseen. Tuottajien käsitys tautisuojaustoimenpiteiden kustannuksista vaihtelee kuitenkin todella paljon.

Aikaisemmat tautiongelmat tilalla lisä-sivät tautisuojauksen käyttöönottoa. Jos tilalla on ollut tautiongelmia, motivoi se tilallista parantamaan tautisuojausta. Toi-saalta aikaisempien merkittävien taution-gelmien puute on yksittäinen tekijä, joka eniten vähentää halua kehittää tautisuoja-usta. Nämä tilalliset eivät näe syytä paran-taa tautisuojausta.

Yli 80 prosenttia tuottajista on tyytyväi-siä tautisuojaukseen tilalla, vaikka käytössä olevassa tautisuojauksessa onkin puutteita. Tautisuojaukseen tyytyväisillä on tilallaan kuitenkin enemmän tautisuojaustoimia käy-tössä kuin suojaukseen tyytymättömillä.

OVET LUKOSSA TAUTIEN VUOKSINautatilalliset ovat sitä mieltä, että eniten parantamisen varaa on vierailijoiden saap-paiden ja suojavaatteiden käytössä, haitta-eläinten torjunnassa ja tautisulun käytössä.

Sikatilalliset puolestaan näkevät paranta-misen varaa yleisimmin haittaeläinten tor-junnassa, tautisulun sekä erillisen lastaustilan ja raatojenkeräilyastian käytössä. Ovien lu-kossa pitämisessä on parantamisen varaa sekä sikatilallisen että nautatilallisen mielestä.

Eläinlääkäri voi asiantuntemuksellaan auttaa tilallista antamalla hyviä neuvoja tau-tisuojauksesta. Tilan tautisuojauksessa tuot-tajalla itsellään on kuitenkin suurin vastuu siitä, että tautisuojaus on riittävää.

Koko Suomen eläintautitilanne riippuu pitkälti siitä, miten hyvällä tasolla suoma-laisten tilojen tautisuojaus on: hyvä tauti-suojaustaso on koko elinkeinon etu.

Leena Sahlström, Jonna Kyyrö ja Tapani Lyytikäinen, Evira

Lisätietoja: leena.sahlstrom@evira.fi Puh. 029 530 0400

Sika- ja nautatilojen tautisuojauksessa on parantamisen varaaTautisuojaus tiloilla on tärkeää, koska ennaltaehkäisevä työ vähentää eläinten tautitapauksia ja hoitotoimenpiteitä.

Hyvä satovuosi ei kohentanut maatalouden kannattavuuttaMaatalouden keskimääräinen kannattavuus vuonna 2013 säilyy lähes edellisvuoden ta-solla, kertoo MTT:n ennuste. Kannatta-vuustavoitteesta saavutetaan 47 prosenttia. Nousua näkyy vain puutarhataloudessa ja naudanlihan tuotannossa. Eniten kannat-tavuus heikkenee siipikarjataloudessa ja vil-janviljelyssä.

Vuonna 2013 yrityskohtainen kokonais-tuotto eli myyntituottojen ja tukien summa on keskimäärin 137 000 euroa, mikä on va-jaat kaksi prosenttia enemmän kuin edellis-vuonna. Tukien osuus kokonaistuotosta on 36 prosenttia.

Tuotantokustannukset kasvavat kolme prosenttia 168 000 euroon. Tuotantokus-tannusten vähentämisen jälkeen maa- ja puutarhatalouden tulos jää 25 100 euroa tappiolle. Tappio on 2 400 euroa suurempi kuin vuonna 2012.

Yrittäjätuloa jää 22 300 euroa, eli seit-semän prosenttia vähemmän kuin edellis-vuonna. Kun yrittäjätulo jaetaan palkka- ja korkovaatimusten summalla, saadaan suh-teellista kannattavuutta kuvaava kannat-tavuuskerroin. Se alenee 0,51:stä 0,47:ään

vuonna 2013. Yrittäjäperhe saa siis 7 euron tuntipalkan

tekemälleen maataloustyölle ja samanaikai-sesti 2,5 prosentin korkotuoton yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle.

20

Vaalea glögi1 l omenatäysmehua2 tähtianista2 kanelitankoa1 vaniljatanko6 mausteneilikkaa2 cm pala inkivääriä2 rkl hunajaa

Punainen glögi2 dl laimentamatonta mustaherukkamehua7 dl vettä10 mausteneilikkaa2 kanelitankoa1 tl kardemumman siemeniä2 cm pala inkivääriä5 maustepippuriafariinisokeria maun mukaan mikäli mehu ei ole makeutettua

Lisää nesteeseen mausteet ja kiehu-ta kattilassa noin 10-15 minuuttia. Siivilöi ja nauti sellaisenaan tai teräs-tettynä alkoholilla. Höystä mante-lilastuilla ja rusinoilla. Mausteita ja niiden määriä varioimalla saat eri ma-kuisia, juuri omaan makuun sopivia glögejä.

Maustekakku mamman tapaan200 g voi-kasviöljyseosta (Oivariini, Dellariini tai vastaava)2 dl sokeria3 kananmunaa3 dl täysjyvävehnäjauhoja2 tl leivinjauhetta2 tl jauhettua kanelia2 tl jauhettua neilikkaa2 tl jauhettua kardemummaa2 tl vaniljasokeria1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Voi-makkaimman maun saat, kun jauhat mausteet juuri ennen leivontaa. Jau-hoina voit käyttää täysjyväjauhoja tai hiivaleipäjauhoja, koska kakun väri on joka tapauksessa tumma.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasvase-os ja sokeri. Lisää kananmunat yksitel-len välillä voimakkaasti vaahdottaen. Lisää jauhoseos varovaisesti sekoittaen. Paista rengasvuoassa 175 asteessa noin tunti.

Reseptit

HYVÄÄ JOULUAja onnellista uutta vuotta!

Intialaisen keittiön mausteet, kaneli, in-kivääri, kardemumma ja mausteneilikka tuovat suomalaisen mieleen joulun. Jou-

lumausteita on käytetty leivonnaisissa varsin lyhyen aikaa.

Piparkakut tulivat 1300-luvulla idäntu-liaisina ensin Saksaan ja sieltä paljon myö-hemmin Ruotsin kautta Suomeen. Vielä 1800-luvulla piparkakut olivat harvinaisia ja vasta 1900-luvun alussa niitä alettiin pais-taa suomalaisissa kotiuuneissa. Piparkakut päätyivät joululeivonnaisiksi, koska juuri jouluna haluttiin herkutella hienommin ja paremmin.

Glögi on vielä uudempi tuttavuus suo-malaisessa joulupöydässä kuin piparka-kut. Sen käyttö yleistyi maassamme vas-ta 1960-luvulla. Aidoimmillaan glögi on maustettua viiniä, mutta suomalaiset val-mistavat glöginsä yleensä maustetusta me-husta ja terästävät sitä väkevällä viinalla.

MAUSTEILLA MONTA HYÖTYÄPaitsi ruuan ja juoman maustamiseen, mausteita on käytetty hajusteena, palsa-moinnissa, ruuan säilömiseen, hyönteisten karkottamiseen ja lääkkeenä. Mausteiden terveys- ja lääkevaikutuksia on osoitettu lu-kuisissa tutkimuksissa. Myös epäterveellisen suolan käyttöä voi vähentää korvaamalla osa suolasta mausteilla.

Kaikilla joulun mausteilla on todettu ole-van terveysvaikutuksia. Niitä ei kuitenkaan kannata nauttia ylettömiä määritä. Täl-löin terveysvaikutukset saattavat muuttua sairausvaikutuksiksi. Yksi gramma erilaisia

mausteita päivässä riittää. Kun mausteiden terveysvaikutuksista

puhutaan, kurkumaa ei voi jättää mainitse-matta, vaikka se ei olekaan joululle tyypilli-nen mauste. Kurkuma on osoittautumassa yhdeksi tärkeimmistä mausteista ehkäise-mään kansansairauksia, kuten sydän- ja ve-risuonitauteja, tyypin 2 diabetesta, syöpää ja muistisairauksia. Kurkuma eli keltajuuri on monivuotinen ruoho, jonka juurakois-ta mauste saadaan. Aktiiviaineet imeytyvät siitä parhaiten, jos samanaikaisesti nautitaan öljyä tai rasvaa.

KANELIA KAKKOSTYYPIN DIABETEKSEEN Kanelimauste saadaan kanelipuun oksien kaarnakuoren sisimmästä kerroksesta, joka rullataan kanelitangoiksi. Kanelia on kah-ta eri lajia, aitokanelia ja kassiaa. Kaupois-ta saatava kaneli on enimmäkseen kassi-aa, mutta aitokanelia arvostetaan makunsa puolesta enemmän.

Kanelitankoja käytetään kuivattuina sel-laisenaan tai jauhettuna. Kaneli on erittäin antioksidatiivista. Kaneli alentaa verenso-keria ja kolesterolia ja sopii näin esimerkik-si tyypin 2 diabeteteksesta kärsivän ruoka-valioon.

On kuitenkin huomioitava, että eten-kin kassiakaneli sisältää runsaasti kuma-riinia, joka on maksalle myrkyllinen aine. Eviran (www.evira.fi) mukaan kassiakane-lin säännöllinen käyttö ei ole suositeltavaa. Erityisesti pienten lasten ei pitäisi nauttia useita kanelia sisältäviä tuotteita päivit-täin.

NEILIKASTA APUA VATSAVAIVOIHIN JA FLUNSSAANMausteneilikkaa saadaan neilikkapuun kuivatuista kukannupuista. Mausteneilik-ka parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, poistaa pahoinvointia sekä estää mahahaa-vaa muun muassa torjumalla helikobak-teeria.

Se helpottaa talvikauden flunssaa irrot-tamalla limaa ja lievittämällä kuumetta. Neilikka torjuu myös monia bakteereja, viruksia ja sieniä sekä lievittää muun mu-assa lihas-, nivel- ja pääkipua. Maustenei-likoita pureksimalla voi raikastaa hengi-tystä.

INKIVÄÄRI HELPOTTAA JOULUN ÄHKYÄ Inkivääri on monivuotinen ruohokasvi, jon-ka juurakkoa käytetään maustamiseen joko tuoreena, säilöttynä, kuivattuina paloina tai hienoksi jauhettuna. Sillä on hyvin moni-naisia vaikutuksia. Inkivääri parantaa ruu-ansulatusta, mikä on hyvä uutinen joulu-mässäilijöille.

Inkiväärillä on edullinen vaikutus sydä-men ja verenkiertoelimistön toimintaan, ja se lievittää vilustumistauteja ja reumaattisia niveltulehduksia. Inkivääri saattaa myös tor-jua syöpää, osteoporoosia ja migreenikoh-tauksia.

Joulumausteet kannattaa käyttää vuoden aikana intialais- ja aasialaistyyppisiin ruo-kiin, niin voit ostaa taas tuoreet mausteet seuraavaksi jouluksi.

Pirjo Mattila ja Raija Tahvonen, MTT

Idän eksoottiset mausteet ryydittävät suomalaista jouluaTuoksu tuntuu jo ovella. Sisään astuessa kanelin, inkiväärin, kardemumman ja neilikan ihana tuoksukimara tulvahtaa nenään. Piparkakut ovat jo uunissa, korvapuustit kohoamassa, glögi kuumenemassa. Riisipuurolautanen on saanut kanelikuorrutteen.

Mamman maustekakun voi valmistaa myös kuitupitoisemmista täysjyväjauhoista.

Mausteisen glögin hehku lämmittää mukavasti talvi-iltoja myös joulun jälkeen.

NIINA PITKÄNEN/MTT