Saara TuohimeTSä/mTT

Digiajan maatalous käyttää ja tuottaa paljon tietoa: paikannus, peltorobotit ja kännykkäsovellukset ovat jo arkea. älykkäät ratkaisut tukevat kestävää ruoantuotantoa.

Traktoreiden ja työkoneiden navigointijärjestelmät eivät vielä toimi yhdes-sä. MTT:ssä kehitetty navigointijärjestelmä kylvi hehtaarin kokoisen pellon ilman ihmisen apua. Suorilla ajolinjoilla työkoneen suurin virhe oli alle viisi senttimetriä, ja mutkaisillakin ajolinjoilla virhe jäi alle 10 senttimetrin.

Sivu 5

Automaattiset navigointijärjestelmät parantavat tarkkuutta

Liite 3/2014 | 17.10.2014

Biotalouden arvokkaat massat kartalleRakenteilla olevaan Biomassa-atlakseen kerätään biomassojen paikkatietoja sekä tietoja niiden käytöstä. Atlasta voisi käyttää esimerkiksi maatilalleen biokaasulaitosta suunnitteleva viljelijä.

Sivu 6

Sekaviljely vahvistaa pellon käyttöäSekaviljelyssä lajit voivat kasvaa vuorori-vein, kaistoina, päällekkäin tai täysin se-koittuneena. Lajit valitaan niin, että ne kilpailevat mahdollisimman vähän ra-vinteista, valosta, vedestä ja kasvutilasta.

Sivu 7

Bakteerien antibiootti- vastustuskyky kasvaaSuomessa tuotantoeläimistä tavatut bak-teerit ovat herkkiä antibiooteille, mutta tilanne on huononemassa. Eviran seu-rannassa sikojen indikaattoribakteereilla todettiin resistenssiä useille lääkkeille.

Sivu 9

Vasikkatalossa vasikka kasvaa terveenäVasikoiden kasvatuksen tulisi ta-pahtua erillään lehmähallista, joka on varsinainen sairauksien riski-hautomo. Suomessa vasikkatalojen buumi odottaa vielä tuloaan.

Sivu 13

Syväpakkanen toimisi omenapankkinaOmena on ainoa Suomessa menes-tyksellä viljeltävä hedelmä. Kenttä-kokoelmissa säilytettävät lajikkeet voivat olla vaarassa, jos karanteeni-taudeiksi luokitellut kasvintuhoojat rantautuvat Suomeen. Syväjäädytys voisi sopia oksien varasäilytykseen.

Sivu 17

Äly on jo pelloilla

Säilörehu sopii sialle sellaisenaan ja myös puristeena. …s. 7

Kannattaisiko rakentaa biokaasulaitos? …s. 14

Mistä löytyvät eroosiolle herkät peltolohkot? …s. 19

Tutkimusmestari Esko Kaskioja tekemässä kiertokoetta kylvökoneen automatii-kan avustamana.

LiiSa PeSonen/mTT

Pekka faLi

Arvokkaat omenalajikkeet kasvavat toistaiseksi kenttäkokoelmissa.

Prosessissa syntyvä typpipitoinen neste säilötään altaaseen, josta se voidaan levittää nurmelle. Säiliön yläpuolelle tulee pallomainen kupu, joka varastoi biokaasua.

Lokakuun lopussa Sotkamossa käynnistyy uudentyyppinen biokaasulaitos. Se toimii kuivamädätystekniikalla eli raaka-aineena on kiinteä nurmirehu eikä esimerkiksi lie-telanta.

Nurmi sopii biokaasun raaka-aineeksi, koska karjatilojen määrä vähenee ja pelto-alaa vapautuu ruuantuotannosta. MTT:n vanhemman tutkijan Elina Virkkusen

mukaan pelloilla kasvava nurmi voi tuot-taa seitsenkertaisen energiamäärän lantaan verrattuna, mutta sitä ei ole vielä juurikaan hyödynnetty.

Säilörehu kaasutetaan biokaasureaktoris-sa. Kaasu lämmittää MTT Sotkamon kiin-teistöt ja korvaa näin fossiilisen polttoöljyn. Biokaasulla käyvät tulevaisuudessa myös tutkimusaseman auto ja traktori.

Käsittelyjäännöksenä muodostuu typpi-pitoista nestettä sekä fosforipitoista kiinto-ainesta, joita voidaan käyttää lannoitteina pellolla.

Biokaasu parantaa maatilan riippuvuutta tuontipolttoaineista ja kohentaa aluetalout-ta. Lisäksi se edistää ravinteiden kierrätystä sekä Kainuun ja koko maan biokaasuosaa-mista. Sivut 10-11

mTT Sotkamoon valmistuu pian Suomen ensimmäinen biokaasulaitos, joka käy nurmirehulla. käsittelyjäännöksenä muodostuu lannoitetta pellolle.

Biokaasua lehmän tapaan

2

Liite 3/2014

DigiTALiSoiTuMinEn TuLEE MuLLiS-TAMAAn elämäämme enemmän kuin sähkö. Sähköiset asiointipalvelut ja mobii-lilaitteet ovat vasta ensiaskelia tässä kehi-tyksessä. Älypuhelin kädessä syntyneillä di-ginatiiveilla on aivan toisenlaiset valmiudet omaksua älyteknologia osaksi työntekoa kuin edellisillä sukupolvilla.

Maatalouteen älyteknologia on jo rantau-tunut erilaisina mittaus- ja automaatioso-velluksina, jotka siirtävät viljelijää kuor-mittavaa työtä koneille, säästävät aikaa ja vähentävät maatalouden ympäristökuormi-tusta. Itämeri kiittää täsmäviljelijää, jonka työkone päättelee ensin kasvin ravinteiden tarpeen ja sen perusteella annostelee sopi-van määrän lannoitetta.

Toinen suuri käynnissä oleva muutos on fossiilisiin luonnonvaroihin nojaavan yh-teiskuntamme siirtyminen biotalouden aikaan. Maatalous on metsien ohella mer-kittävä biotalouden raaka-ainevarojen tuottaja. Digitaaliset järjestelmät tuovat uusia mahdollisuuksia myös yksittäisille yrittäjille päästä osaksi biotalouteen raken-tuvaa liiketoimintaverkostoa.

TiETo on VALTAA, sanoo vanha viisa-us. Kuka siis omistaa maatalouskoneiden keräämän tiedon ja kuka siitä hyötyy? Toi-saalta, vain jaettu tieto voi jalostua. Jos vaikkapa kymmenen tomaatinviljelijää ja-kaa kasvihuoneissaan kertyvän tuotanto-tiedon, jonka tutkija analysoi ja koodari muuttaa digitaalisiksi tuotannon ohjaus-ohjelmiksi, voi hyöty tulla viljelijälle mo-

ninkertaisena takaisin. Tiedon omistami-sen ja käytön pelisäännöistä on kuitenkin sovittava.

Tieto jalostuu tietämykseksi ja ymmärryk-seksi tutkijan päässä. Tutkimusraporttiin kirjoitettuna tämä ymmärrys ei täysin siir-ry viljelijän käyttöön. Tieto on muutettava koodeiksi ja ohjelmiksi ja tuotava helppo-käyttöisinä sovelluksina älypuhelimiin ja muihin mobiililaitteisiin.

Digitaalinen tiedonsiirto mahdollistaa myös ruisleivän jäljittämisen jyvästä kau-pan hyllylle. Matkaan mahtuu monenlaista tietoa – miten ja missä vilja viljeltiin, kuka leipoi leivän, paljonko kului luonnonvaro-ja. Tämä tieto voidaan liittää leipäpakka-ukseen, jolloin kuluttaja voi valita ostok-sensa oman arvomaailmansa mukaan.

TuLEVAiSuuDEn MAATALouS näyttää melko erilaiselta kuin tänään. Traktori oh-jaa itseään, ja tieto siirtyy koneiden välillä viljelijän päätöksenteon tueksi reaaliaikai-sesti. Ihan kaikkea ei digitekniikka kuiten-kaan muuta. Vilja kasvaa ja multa tuoksuu kuten ennenkin.

Kyllä, uskon maatalouden kiinnostavan myös diginatiivia.

SAnnA MArTTinEn Tutkimuspäällikkö

älykkäästi uusiutuvista luonnonvaroista

sanna.marttinen@mtt.fi Puh. 029 531 7499

Ilman avustavia järjestelmiä pelloilla tehdään paljon turhaa työtä. MTT:ssä tutkimme ko-keneiden kuljettajien peltoajojen tarkkuutta neljän vuoden ajalta.

Tulokset olivat yksiselitteisiä: esimerkik-si neljän metrin kylvöurien mukaan tehdyn 16-metrisen ruiskutustyön lopputuloksessa oli keskimäärin 15 prosenttia päällekkäistä aluetta. Tästä kolmannes tapahtui päistealu-eella ja loput pellon suorilla ajo-osuuksilla, eli käytännössä traktorilla ajettiin keskimää-rin 1,5 metriä liian lähellä edellistä ajolinjaa.

Vastaavan kokoisella pintalevittimel-lä päällekkäistä työtä oli puolet vähemmän, sillä aukkopaikkoja ei tarvitse varoa yhtä paljon. Kylvölinjat vuorostaan olivat nekin keskimäärin 30 cm päällekkäin. Resursseja menee koko ajan hukkaan.

iLMAinEn gPS-KorjAuSPALVELu VErKoSSAGPS-laitteistojen hankinta on tasapainotte-lua kertainvestoinnin ja vuosittaisten kulujen sekä saavutettavan tarkkuuden kanssa. Edul-lisillakin GPS-laitteilla voi päästä parempaan lopputulokseen.

MTT:n peltotesteissä edullisen Garmin 19x:n keskihajonta on ollut alle kahden met-rin luokkaa ilman mitään korjauksia. Sen sijaan ilman apuja tehty ruiskutustyö oli kymmenen ajolinjan jälkeen ajautunut kes-kimäärin jo 15 metriä.

Geodeettinen laitos on tänä vuonna avannut kehitteillä olevan ilmaisen GPS-korjauspalvelun, joka perustuu koko maan kattavaan FinnRef-verkkoon. Korjausdata saadaan GPS-laitteeseen internetin välityk-sellä.

Tämän palvelun haittapuolena on tällä

hetkellä se, ettei palvelun saatavuutta ja laa-tua voida varsinaisesti taata. Palvelun käyt-töönotto ei vaadi paikannuslaitteistolta kum-moisia, mutta läheskään kaikki laitteistot eivät sitä tue. Vanha DGPS-kalusto saattaa toimia ilman ongelmia ja jotkut laitteistot saattavat vaatia versiopäivityksen.

TArKiSTA LAiTTEiDEn yhTEEnSoPiVuuDETMikäli laitteen ohjekirjasta löytyy RTCM-lyhenne ja GPS-laitteessa on mahdollisuus kahteen sarjaporttiliitäntään, on melko to-dennäköistä, että tätä ilmaista palvelua voi hyödyntää. Egnos, WAAS ja SBAS eivät täs-sä hyödytä, vaan lyhenteet viittaavat satelliit-tivälitteisiin korjaustietoihin, joiden toimin-tavarmuus Suomen leveysasteilla on ollut epävarmaa.

Mikäli yhteensopiva kalusto löytyy, voi palvelua käyttää ilman investointeja hyödyn-täen kännykän dataliittymää, kannettavan tietokoneen sarjaporttiliitäntää ja esimerkik-si ladattavissa olevaa ilmaista NTRIP Client -ohjelmaa. Android-laitteella tietokoneen voi pudottaa välistä pois. Tarkoitukseen on myös olemassa kokonaan omia käytössä kes-täviä laitteita. Valitettavasti ilmaisia pelto-navigointiohjelmistoja ja laitteita ei vielä ole saatavilla.

Lisätietoja korjauspalvelusta: http://eu-ref-fin.fgi.fi/fgi/fi/paikannuspalvelu/dgnss-palvelu

Jere kaivosoja, mTT

Lisätiedot: jere.kaivosoja@mtt.fi Puh. 029 531 7295

Kiinnostaako maatalous diginatiivia?

Tarkempaa työtä gPS:n avullaGPS-paikannusta hyödynnetään traktoreiden ajo-opastimissa, automaatti-ohjauksissa ja täsmäviljelyssä. Laitteet ja vähentävät päällekkäistä työtä.

ToiMiTTAnuT:niina Pitkänen, mTT

71. vuosikertaiSSn 1796-8763 (painettu)iSSn 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

yhTEiSTyöSSÄ: ToiMiTuSKunTA:mTT: Jyrki aakkula,Sanna marttinen,Juha-matti katajajuuri,niina Pitkänen,harri huhta,hilkka Vihinenmaaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MAASEuDun TiEDEmaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskushumppilantie 9 a31600 Jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

0 50 100 m

Pellon ruiskutus

Pellon reunaviivatKerran ruiskutettuPäällekkäinen ruiskutustyöKolminkertainen ruiskutus

TTyön määrä 1,13

Korjauspalvelu oikaisi virheitäMTT:llä Vihdissä tes-tattiin pelto-olosuh-teissa Geodeettisen laitoksen korjauspal-velun nykytilaa. Ilman korjausta testatun Trimble 5700 -vas-taanottimen paikan-nusvirheen keskiarvo oli 90 cm ja keskiha-jonta 46 cm.

Geodeettisen lai-toksen avoimen dif-ferentiaalikorjauksen kanssa virheen keski-arvo oli 60 cm luok-kaa ja keskihajonta 20 cm luokkaa.

Koekäytössä oleval-la RTK-tasoisella kor-jauksella virhe ja kes-kihajonta olivat enää tuuman tasolla. Käy-tössä ei ollut kahden päivän testien aikana katkoksia. Toteutunut pellon ruiskutuskartta, jossa 13 % on päällekkäistä.

3

Paikkaan sidotun ajankohtaistiedon saatavuus on parantunut tavatto-man nopeasti: tieto virtaa viljelijälle

muun muassa oman Facebook-yhteisön tai uutispalveluiden kautta. Näitä tietoja ovat esimerkiksi sadetutkahavainnot, lämpösum-man kertyminen, sääennusteet ja tulvatie-dotteet.

MTT tuottaa kasvinsuojelua tukevaa tietoa viljelijän päätöksentekoon. Tunne-tuin muoto tästä ovat kasvukauden ajan-kohtaistiedotteet, joita julkaistaan sekä Kasper-verkkosivulla että Maaseudun Tu-levaisuudessa. Tekes-rahoitteisessa MMEA-hankkeessa yhdessä päättelykykyisiä semant-tisia järjestelmiä toimittavan Profium Oy:n kanssa kehitettiin uusi tapa tuoda ajankoh-taista kasvinsuojelutietoa viljelyyn.

TiEDoT LohKoSijAinnin jA KASVin PEruSTEELLAHankkeessa suunniteltiin järjestelmä, joka välittää viljelijälle kasvinsuojelun ajankoh-taistiedotteita ja muita tietoja lohkojen si-jainnin ja valittujen kasvilajien perusteella.

Kasvukaudella 2014 koekäyttäjät vas-taanottivat tietoja kännyköihin tai tablettei-hin ladatun Viljavahti-sovelluksen kautta. Sovellus tarjoaa käyttäjälle myös mahdolli-suuden tehdä, tallentaa ja jakaa omia tuhoo-jahavaintoja.

Käyttäjän näkymä on dynaaminen ja näyttää oman, päivittyvän sijainnin kartta-pohjalla. Palvelu myös avustaa käyttäjää kas-vintuhoojan tunnistamisessa.

Jatkossa sovellus pystyy lisäksi esittämään ajantasaista tietoa tiettyjen kasvintuhoojien levinneisyydestä. Parhaimmillaan järjestel-mä osaa tietoa jakaessaan jo ennakoida, mi-tä käyttäjä tiedon luettuaan tekee. Näin jär-jestelmä auttaa hoitamaan asian loppuun.

Esimerkiksi tieto lähialueella tapahtu-neesta tuhoojahavainnosta voidaan varus-taa pääsyllä tuhoojaa koskeviin tarkempiin torjuntaohjeisiin, tai vaikkapa yhteydenot-

tomahdollisuuteen alueen kasvinsuojeluai-netoimittajille.

”Kasvinsuojeluun liittyy paljon erilai-sia asioita ja kokonaisuuksia, joiden hallin-ta vaatii tietotaitoa. Sähköisillä palveluilla tuetaan viljelijän päätöksentekoa nopeasti ja tarkasti”, kertoo hankkeeseen osallistu-nut viljanviljelijä ja MTT:n tutkija Sakari Raiskio.

KoSKETuSnÄyTöT ViELÄ hAnKALiA PELLoLLASovellusta testattiin yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Testaajilta saatiin arvokasta palau-tetta sovelluksen toimivuudesta ja ideoita jatkokehitystä varten. Käytettävyyden help-pous nousi merkittäväksi vaatimukseksi, sil-lä jokainen ylimääräiseksi koettu vaihe vie aikaa ja turhauttaa.

Testauksessa ilmeni, että lisätieto ajan-kohtaisesta tuhoojatilanteesta tai tuki tu-hoojan tunnistamiseen on usein arvokkainta juuri silloin, kun ollaan pellolla tekemässä havaintoja ja päätöstä mahdollisesta torjun-tatarpeesta. Kuitenkin kosketusnäytöllisten laitteiden ulkokäyttö on aina vähän hanka-laa, koska sormissa kulkeutuu pölyä ja likaa, verkkoyhteys on usein hidas tai taustakartan tarkkuus ei alueella riitä.

Myös tiedon avoimuus nostaa kysymyk-

siä. Vaikka tilat verkostoituvat ja toimivat yhteistyössä, ei ole itsestään selvää, että vil-jelijä haluaa jakaa tekemänsä tauti- ja tuho-laishavainnot avoimesti. Saman alueen vil-jelijän juuri tekemä ensihavainto tuhoojasta saattaa olla muille arvokasta ajankohtaistie-toa, mutta riittääkö ”yhteinen hyvä” mo-tivoimaan havainnon tekijää? Tätä ei vielä päästy tutkimaan, sillä sovelluksessa havain-not jäivät käyttäjien omaksi tiedoksi.

Tutkimuksessa käytetyn sovelluksen voi ladata ilmaiseksi iPad- tai iPhone-laitteeseen AppStoren kautta. Sovellus löytyy nimellä Viljavahti.

hanna huitu ja marja Jalli, mTT

Lisätietoja: hanna.huitu@mtt.fi Puh. 029 531 7233

Kasvinsuojelun tilannetiedot reaaliajassa pelloilleälykäs teknologia kulkee viljelijän mukana reaaliajassa. uusi tilanne muuttaa tiedontuottajan, tiedon, ja tiedon vastaanottajan rooleja: tiedon pitää löytää käyttäjänsä silloin, kun tietoa tarvitaan. kasvinsuojelun ajankohtaistieto tuotiin viime kesänä viljelijöiden älypuhelimiin.

Tarpeenmukainen torjunta edellyttää kasvintuhoojien lohkokohtaista tarkkailua. Ajankohtaistiedotteet muistuttavat, milloin tarkkailu on syytä aloittaa. hankkeessa tiedotettiin viljelijöitä muun muassa hernekääriäisen esiintymisriskistä hernepelloilla.

erJa huuSeLa-VeiSToLa/mTT

Tietämyksen hallinta yhdistää datan ja kokemuksenKattavakaan datavarasto ei auta viljelijää en-nen kuin se voidaan yhdistää hänen omaan kokemukseensa. Tällöin viljelijä kykenee te-kemään oikeita päätöksiä tarvittavista toi-menpiteistä.

Kasvintuotannon teknologian tiimi tutkii tarkemmin tietämyksen hallintaa. Tietämyk-sen hallinta tarkoittaa järjestelmissä sijaitsevan datan ja käyttäjän oman asiantuntemuksen yhdistelmän hallinnointia ja hyväksikäyttöä.

Käyttäjälle tietämyksen hallinta näyttäytyy

saatavilla olevan datan näyttämisenä tilan-teeseen sopivilla menetelmillä. Tällöin data tukee käyttäjää ja auttaa häntä toimimaan oi-kein monimutkaisissakin tilanteissa.

Taustalla tietämyksen hallinnasta voi huo-lehtia kehittynyt ohjelmisto, joka kykenee itsenäisesti päättelemään, mitä dataa käyttä-jä milloinkin tarvitsee, ja millä tavalla se tulisi hänelle esittää.

Jussi nikander, mTT

Sovellus pellollaViime kesänä tiedot kasvintuhoojista kulkivat viljelijöiltä tutkijoille ja takaisin Viljavahti- sovelluksen kautta.

Tutkimuksessa käytetyn so-velluksen voi ladata ilmai-seksi iPad- tai iPhone-lait-teeseen AppStoren kautta. Sovellus löytyy nimellä Vil-javahti.

4

Kuljettajan työtaakkaa on pyritty keventä-mään ja työn tarkkuutta parantamaan navi-gointijärjestelmillä, jotka siirtävät osan kul-jettajan tekemästä työstä koneen tehtäväksi. Traktorin ajolinjojen tarkkuus saadaan py-symään halutulla tasolla koko työpäivän ajan jo nyt saatavilla olevilla kaupallisilla järjestelmillä.

Peltotyökoneiden tehokkuutta on puo-lestaan pyritty parantamaan yhä vain suu-rentamalla työkoneiden kokoa. Suuremmat työkoneet ovat useimmiten hinattavia, ja osassa työkoneista on toimilaitteita, joilla työkoneen paikkaa suhteessa traktoriin voi-daan ohjata. Markkinoilla on jo ohjausjär-jestelmiä tällaisille työkoneille, mutta niitä ei ole kunnolla yhdistetty traktorin navi-gointijärjestelmään.

Monessa tilanteessa olisi edullisempaa, jos traktori poikkeaisi halutulta ajoreitiltä, jotta työkone pysyisi sillä paremmin. Tällai-sia tilanteita ovat esimerkiksi jyrkät mutkat ja rinteet, joissa työkone valuu sivusuun-nassa.

ESTEET jA KATKoKSET PiTÄÄ SELViTTÄÄAalto-yliopiston, MTT:n ja Helsingin yli-opiston yhteisessä Agromassi-tutkimus-hankkeessa on yhtenä tutkimusteemana tutkittu ja kehitetty traktorin ja hinattavan työkoneen yhteistä navigointijärjestelmää, joka pystyisi toteuttamaan koko peltotyön ilman ihmisen välitöntä ohjausta.

Navigointijärjestelmä toteutetaan avoi-

mena, maataloustyökoneiden tiedonsiirto-standardia ISO 11783 (kauppanimeltään ISOBUS) tukevana järjestelmänä. Tällöin kokonaisjärjestelmä muodostuu useamman eri valmistajan komponenteista, jotka kaikki toimivat yhdessä.

Navigoinnin käyttöönoton olisi oltava helppoa maanviljelijälle. Tästä syystä hank-

keessa tutkittiin navigointijärjestelmän ase-tusten automaattista viritystä. Jotta ihmisen toimia ei ajon aikana tarvittaisi, kehitettiin menetelmiä pellossa olevien esteiden kuten sähkötolppien tunnistamiseen ja väistämi-seen sekä automaattiseen päistekäännösten tekemiseen.

GPS-katkoksista selviämiseen kehitettiin

keinoja, jotka perustuvat työstetyn ja työstä-mättömän alueen havainnointiin. Kehitetty tunnistusmenetelmä paransi myös työko-neen tarkkuutta pelkkään GPS:ään perustu-vaan navigointiin verrattuna.

Juha Backman, mTT

Lisätiedot: juha.backman@mtt.fi Puh. 029 531 7388

navigointijärjestelmä parantaa tarkkuutta ja helpottaa työtäJulkisuudessa on viime aikoina puhuttu robottiautoista, jotka ajaisivat tiellä ihmisen puolesta. maataloudessa tällaiset ohjausjärjestelmät ovat olleet arkipäivää jo useita vuosia.

Peltoviljelyssä käytettävien maatalousko-neiden automaatio on kasvanut jo pitkän aikaa. Lähellä markkinoita ovat jo koneet, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti. Täl-laisilla koneilla on maailmalla tehty tutki-musta jo pitkän aikaa.

Peltoviljelyssä toimitaan lähes aina trak-torin ja työkoneen tai useamman työkoneen yhdistelmällä. ISOBUS-liitännällä varustel-lut koneet pystyvät tiedonvaihtoon toisten ISOBUS-koneiden kanssa, ja koneiden kes-kinäinen tiedonvaihto mahdollistaa entistä kehittyneemmän automaation toteuttami-sen. Pitkälle automatisoidut ISOBUS-ko-neet alkavat jo ikään kuin yhdistyä yhdeksi koneeksi.

Automaatiolla pyritään parantamaan te-hokkuutta. Samalla kuitenkin valmistajia ja käyttäjiä huolestuttaa koneyhdistelmien tur-vallisuus ja käyttövarmuus.

TurVALLiSuuS LÄhTEE SuunniTTELuSTAAutomatisoiduissa koneissa käytetään usein turvatoimintoja turvallisuuden varmista-miseen. Nykyisiä sähköisiä ohjausjärjestel-män turvajärjestelmiä ei voida enää täysin testata, sillä riittäviä testimenetelmiä ei ole,

ja täydellisten testien läpikäyminen kestäisi vuosia.

Ohjausjärjestelmien turvallisuus varmis-tetaan oikean suunnittelun ja suunnittelun aikaisten testien avulla. Suunnittelua ohjaa-vat lukuisat standardit, joiden avulla var-mistetaan, että suunnittelussa otetaan kaikki oleellinen huomioon ja että laitteeseen var-masti päätyy toimiva järjestelmä. Järjestel-mien pitää esimerkiksi kestää erilaisia vikoja sekä pystyä tunnistamaan niitä ja sopeutu-maan niihin.

AuToMAATio VAATii uuTTA yMMÄrrySTÄKun kaksi konetta yhdistyy ja alkaa toimia yhdessä, eivät vanhat suunnittelustandardit enää riitäkään varmistamaan kokonaisuu-den turvallisuutta. Syntyy siis tarve uudelle suunnittelulle. Pelkkä vastaus kysymykseen, miten toimintoja pitäisi rakentaa, ei riitä. Tämän takia suunnittelu on aloitettava ko-konaisuuden ja käyttötarkoituksen ymmär-tämisellä.

Turvatoimintojen suunnittelun perus-

tana on, että käyttäjä ymmärtää, miten ko-neet toimivat, mitä ne tekevät ja mitä ne juuri nyt voivat tehdä. Lisäksi koneet eivät saisi tehdä mitään muuta kuin mitä niiden vallitsevassa tilanteessa on tarkoitus tehdä.

Käyttäjän ja koneen vuorovaikutuksen ymmärtäminen ja kehittäminen ovat erit-täin tärkeitä osia turvallisen koneen luo-misessa. Konetta ei nimittäin vain käytetä, vaan niitä huolletaan ja korjataan ja niiden säiliöitä täytetään.

MTT on ollut mukana metallialan strategisen huippuosaamisen keskittymä FIMECC:in EFFIMA-ohjelman projek-teissa AGROMASSI ja FAMOUS. Näissä projekteissa on kehitetty yhdessä lukuisten yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa menetelmää ja periaatteita, joiden avulla koneturvallisuutta voidaan kehittää ja varmistaa monikoneympäristöissä ja työ-maiden tasolla.

ari ronkainen, mTT

Lisätiedot: ari.ronkainen@mtt.fi Puh. 029 531 7686

Maatalouskoneiden turvallisuutta hallitaan hyvällä suunnittelullahyvä suunnittelu ja koneiden käytön ymmärtäminen takaavat maatalouskoneen toimivuuden ja turvallisuuden, vaikka yhdessä toimivia koneita olisi monta.

järjestelmä kylvi hehtaarin yksinPrototyyppinavigointijärjestelmää testattiin useampana kesänä peltotesteissä Vakolas-sa Vihdissä. Lopullinen järjestelmä kykeni simuloidusti kylvämään noin hehtaarin ko-koisen pellon ilman ihmisen ohjausta. Tes-teissä ei käytetty siemeniä tai lannoitteita vaikka itse työ muutoin suoritettiin. Ajono-peus oli työssä 12 km/h.

Suorilla ajolinjoilla työkoneen suurin virhe oli alle viisi senttimetriä, ja mutkaisil-lakin ajolinjoilla virhe jäi alle 10 senttimet-rin. Prototyyppijärjestelmä myös todisti, että hajautetun, monen valmistajan kom-ponentteihin perustuvan järjestelmän to-teuttaminen on mahdollista käyttäen ISO 11783 -standardia.

Prototyyppinavigointijärjestelmällä ohjattiin Valtra T-132 ja junkkari Maestro 3000 -yhdistel-mää. Edessä olevat esteet havaittiin traktorin keulassa olevan laserskannerin avulla.

Automaatio parantaa työkoneiden tehokkuutta, mutta koneyhdistelmien turvallisuus mieti-tyttävät.

Juha Backman/mTT

LiiSa PeSonen/mTT

5Lue maaseudun Tieteet juttuarkistosta

www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Vaikka kasvihuoneessa on jo pitkään käy-tetty tietokoneen avulla ohjattua ilmas-ton, kastelun ja lannoituksen säätöä, niin uusien teknisten lähestymistapojen avulla voidaan viljelystä tehdä yhä hienommin säädettyä.

Valaistusratkaisuja voidaan räätälöidä kunkin kasvin tarpeiden ja kehitysrytmin mukaisesti, kun yhdistetään LED-valaistus ja valotuksen ohjaustekniikka. Aihepiiriä on MTT:ssä tutkittu yhdessä keskeisten va-laisinvalmistajien kuten Philipsin ja Valoyan kanssa. Esimerkiksi oikean LED-spektrin ja valon jaksotuksen avulla kyetään säätämään koristekasvien pituuskasvua ja lukuisten la-jien kukinnan rytmiä. Tällöin vältytään käyttämästä haitallisia ja kalliita kasvunsää-teitä.

Viime aikoina MTT:ssä on tutkittu myös tomaatin laatua yhdessä Joensuun Yliopis-ton ja Vaasan Novia-Instituutin kanssa. Näissä tutkimuksissa on todettu, että yksin-omaan sinistä valoa lähettävillä erikoisva-laisimilla (LED Finland Oy) voidaan edis-tää terveysvaikutteisen hyperiini-yhdisteen muodostumista tomaatin hedelmiin ja eri-tyisesti vuoden pimeimpänä aikana.

oToLLiSET oLoSuhTEET AuToMAATTiSÄÄTELyLLÄSijoittamalla kasvihuoneeseen keskeisim-piä kasvutekijöitä kuten valoa, lämpötilaa, kosteutta ja hiilidioksidia haisteleva langa-ton anturiverkosto kyetään viljelyolosuhteet säätelemään sellaisiksi, että ne maksimoivat kasvien yhteyttämisen, mutta minimoivat esimerkiksi kasvuston taudit ja tuholaiset.

Näin ollen tutkimukseen perustuvat

ICT-pohjaiset ratkaisut siirtävät yhä enene-vässä määrin viljelyteknisen päätöksenteon viljelijältä tietokoneelle. Hyötynä on vilje-lyvarmuuden lisääntyminen, energiankulu-tuksen väheneminen ja lopulta viljelyn talo-udellisen kannattavuuden paraneminen.

Kasvihuoneessa tapahtuvassa ympärivuo-tisessa salaattien viljelyssä keskeinen haaste on salaatin lehtien nitraattipitoisuuden hal-linta. Niukassa valossa kuten talviviljelys-sä tai muutaman päivän pilvijakson aikana salaattikasveihin kertyy helposti vapaata nit-raattia, ellei ravinneliuoksen nitraattipitoi-suutta alenneta.

Toisaalta liuoksen liian matala nitraat-tipitoisuus hidastaa salaatin kasvua ja hei-kentää laatua, ja alentaa salaatinviljelyn ta-loudellista tulosta. Tutkimusten mukaan älykkäällä lähestymistavalla voidaankin annostella kasvatusliuokseen nitraattia kas-vin saaman valomäärän perusteella, jolloin maksimoidaan salaatin kasvu, mutta mini-moidaan lehtien nitraattipitoisuus.

KASVihuonE TuoTTAA MyöS EnErgiAAPisaraverholla varustettu älykäs kasvihuone on myös energian tuottaja vuoden valoi-simpana aikana kuten MTT:n tutkimus-tulokset yhdessä Novarbo-yrityksen kanssa osoittavat. Tällöin ylimääräinen lämpö-energia voidaan hyödyntää lähialueella esi-merkiksi käyttöveden lämmitykseen. Vas-taavasti vuoden kylmimpänä aikana fiksusti integroidussa kasvihuoneessa voidaan hyö-dyntää vaikkapa teollisuuslaitoksen hukka-lämpöä.

Tietotekniikka on vahvasti tunkeutumas-

sa myös perinteisesti avomaalla viljeltävien kasvien kuten mansikan ja vadelman vilje-lyyn. Tämä mahdollistuu niin sanotun tun-nelitekniikan avulla, jolloin kastelun ja lan-noituksen säätö on aikaisempaa paremmin ohjelmoitavissa. Näköpiirissä on myös lisä-valotuksen käyttö LEDeillä. Tällöin kasvien sadon tuotto paranee pidentyneen satokau-den ansiosta.

KESKuSTELuyhTEyS KuLuTTAjAAn inTErnET-PiLVEn KAuTTAOn myös todennäköistä, että Internet-poh-jaisilla pilviratkaisulla tullaan ohjaamaan tuotantoa ja kuluttajien ostopäätöksiä. Täl-löin esimerkiksi tuottajan, kaupan ja kulut-tajan välillä on kiinteä ”keskusteluyhteys” ja

viljelijät tuottavat ainoastaan sellaisia tuot-teita ja sellaisilla tuotantomenetelmillä, joita kuluttajat arvostavat.

Ratkaisuja on kokeiltu jo muutamien tuottajien ja tuoretuotteita kuten salaatte-ja ja yrttejä käyttävien ravintoloiden välillä Japanissa. Parhaimmillaan lähestymista-pa vähentää ylimääräistä tuotantoa, edistää tuotannon läpinäkyvyyttä ja pienentää ruo-kahävikkiä. Siten koko tuotantoketjun kus-tannukset pienenevät ja uusiutuvien luon-nonvarojen käyttö tehostuu.

kari Jokinen, mTT

Lisätiedot: kari.jokinen@mtt.fi

Älyteknologialla lisää potkua puutarhatuotantoonkasvihuoneviljelyn energiatehokkuutta tulee lisätä ja kasvutekijöiden käyttöä tehostaa. myös kasvinsuojeluaineiden käytöstä halutaan kokonaan eroon ja sadon laadun tulee täyttää yhä paremmin kuluttajien tarpeet.

Älykkäiden ratkaisujen kehittäminen vaatii paljon kokeellista tutkimusta. Kuvassa Daniel Sjöholm (etualalla) ja Kari jokinen mittaavat valospektrin muutoksia LED-valaistussa kurkku-kasvustossa.

Parhaimmillaan iCT-tekniikkaan perustuva älykäs kasvihuone minimoi energian käytön ja maksimoi tuotannon, mitä viljelijä voi seurata vaikkapa suoraan monitorista.

kuVaT: mTT:n arkiSTo

Tekovalon spektrikoostumuksella voidaan muokata joulutähden kehitysrytmiä.

6

Biomassa-atlaksesta tulee biomassojen kes-tävää käyttöä edistävä, Internet-selaimessa toimiva sovellus. Sovelluksen käyttäjä voi laskea kartalta rajaamaltaan alueelta biomas-sojen määrän, haarukoida massojen ominai-suuksia ja tarkastella niiden käytön vaiku-tuksia kestävyyteen.

Biomassa-atlakseen kerätään ensin bio-massavaroja koskevia paikkatietoaineistoja kuten tietoa puustosta, hakkuupotentiaalis-ta ja metsähaketaseista, lannasta, viljelykas-vien sivuvirroista ja peltopotentiaalista

sekä kotitalouksien, palveluiden ja teolli-suuden biojätteistä. Myöhemmin tietoja py-ritään täydentämään esimerkiksi massojen nykyistä käyttöä koskevilla tiedoilla.

Aineistoja kerätään useissa tutkimus-laitoksissa eri tahdissa. Metsien ja soiden biomassat eli puusto ja turve tunnetaan jo tarkkaan. Järviruoko taas on esimerkki bio-massasta, jota ei vielä juurikaan hyödynne-tä, vaikka mahdollisuuksia on tunnistettu paljon. Sen esiintymien sijainnista ja laa-juudesta vasta aloitellaan systemaattista ja kattavaa tiedon keruuta. Biomassa-atlaksen tiedot täydentyvätkin sitä mukaa, kun paik-katiedot biomassoista karttuvat.

ATLAKSESTA PEruSTiEDoT BioKAASuLAiToKSELLEBiomassa-atlasta voisi käyttää esimerkiksi maatilalleen biokaasulaitosta suunnittele-va viljelijä. Hän tuntee oman tilansa lanta- ja nurmimäärät, mutta biomassa-atlaksen kartta näyttäisi, miten paljon lähialueilta voisi saada muita biomassoja ja kuinka pit-kiä matkoja niitä pitäisi kuljettaa. Hyödyl-listä voisi myös rajata biomassoja esimerkik-si niiden kiintoaine- tai ravinnepitoisuuden perusteella.

Sovellusta ei ole pystytetty oikopäätä, vaan ensin on selvitetty, mitä tietoja mu-kaan on mahdollista saada ja mitä käyttäjät sovellukselta odottavat. Käyttöliittymän en-simmäinen versio on tarkoitus rakentaa ensi vuoden kuluessa.

TiEToA SijAinniSTA jA oMiSTuKSESTA KAiVATAAnSuunnitteluvaiheessa on haastateltu virka-miehiä, yritysten ja etujärjestöjen edustajia,

neuvojia, kehittäjiä ja kouluttajia. Haasta-tellut pitävät tärkeänä, että kokonaispoten-tiaalin lisäksi saisi tietoa käytettävissä olevas-ta biomassasta ja paikoista, joissa mitäkin biomassaa jo käytetään.

Tietoa kaivataan myös biomassapotenti-aalin kehittymisestä tulevaisuudessa. Päivit-täisen biomassojen korjuutyön suunnitte-lussa tarvittaisiin myös tietoa biomassojen ja maa-alueiden omistuksesta.

Tärkeä osa suunnittelua on sovittaa yh-teen käyttäjien toiveet sekä tietoaineistojen mahdollisuudet ja rajoitteet. Kaikkea tietoa ei voida esittää avoimessa karttaliittymässä yksityiskohtaisesti. Ja osa tiedoista ei kukaan vielä kerää. Biomassa-atlaksen kehitystyö jatkuukin vielä pitkään ensimmäisen toimi-van version avaamisen jälkeen.

eeva Lehtonen, mTT

Lisätiedot: eeva.lehtonen@mtt.fi Puh. 029 531 7450

Biomassa-atlas kokoaa biotalouden paikkatiedotmistä löytyy olkea, järviruokoa, haketta? missä olisi sopiva paikka biojalostamolle? riittääkö pelto käsittelyjäännöksen levitykseen? Biomassa-atlas vastaa näihin ja muihin biomassan sijaintia koskeviin kysymyksiin.

Biomassa-atlas auttaa hahmottamaan, missä biomassoja on saatavilla ja mihin niitä jo käyte-tään.

PaSi korPeLainen/SYke

Fosforihuuhtoumien vähentämiseksi ja Itä-meren rehevöitymisen hillitsemiseksi näitä fosforirikkaita jakeita on pyrittävä käyttä-mään entistä tarkemmin. Suomessa maa-talouden osuus Itämereen huuhtoutuvasta fosforista on arvioitu olevan noin 60 pro-senttia. Fosforin huuhtoutumista on kasvat-tanut viime vuosikymmenien liiallinen fos-forilannoitteiden käyttö, mikä on nostanut peltomaiden fosforipitoisuudet korkeam-miksi kuin kasvit tarvitsisivat.

Väkilannoitteiden käyttö on vähentynyt merkittävästi viime vuosien aikana, mutta kotieläintuotannossa muodostuvan lannan

fosforimäärä on pysynyt ennallaan. Tuotan-non keskittyminen on johtanut niin sanot-tujen hot spot -alueiden muodostumiseen. Näillä alueilla lantaperäistä fosforia muo-dostuu merkittävästi kasvien tarvetta enem-män. Lisäksi väkilannoitteiden käyttö kas-vattaa fosforitasetta entisestään.

Kierrättämällä lanta- ja lieteperäinen fos-fori tarkemmin voitaisiin lannoitefosforin käyttö kohdentaa sitä tarvitseville peltoloh-koille.

Keväällä alkaneessa PROMISE-hank-keessa (Phosphorus recycling of mixed sub-stances) tutkitaan prosessoinnin vaikutusta

kotieläinlannan ja jätevesilietteiden sisältä-män fosforin liukoisuuteen sekä raskasme-tallien ja haitallisten aineiden pitoisuuksiin. Haitallisista aineista analysoidaan antibioot-ti- ja patogeenipitoisuuksia.

Hankkeen tavoitteena on selvittää fosfo-ririkkaiden sivujakeiden käyttöturvallisuutta fosforilannoitteena. Yhtenä lietetuotteiden prosessointimenetelmistä testataan Outote-cin kehittämää Ash Dec-menetelmää, jossa lietteen poltossa muodostuvasta tuhkasta erotellaan fosfori ja raskasmetallit erikseen. Samalla antibiootti- ja patogeenijäämät tu-houtuvat korkeassa polttolämpötilassa.

Hankkeen koordinaattorina toimii MTT ja muina partnereina saksalainen Julius Kühn-Instituutti, ruotsalainen National Ve-terinary Institut ja Outotec GmbH & Co. KG. MTT:n vastuulla on lannoitetuottei-den raskasmetallipitoisuudet ja fosforiana-lytiikka.

kari Ylivainio, minna Sarvi ja eila Turtola, mTT

Lisätiedot: kari.ylivainio@mtt.fi Puh. 358 29 531 7928

Lanta- ja lietefosfori teholannoitteeksifosfori on hupeneva, uusiutumaton luonnonvara, jonka saatavuuden on arvioitu heikkenevän merkittävästi seuraavien 50–100 vuoden kuluessa. Varantojen hupeneminen onkin lisännyt mielenkiintoa lannan ja jätevesilietteiden sisältämän fosforin parempaan hyödyntämiseen.

järviruokoa ei ole vielä osattu hyödyntää tarpeeksi.

Biomassan tiedot yhteen paikkaanMaa- ja metsätalousministeriö ra-hoittaa Biomassa-atlas-esiselvi-tyshanketta, joka käynnistyi hel-mikuussa 2014.

hankkeen tulokset valmistuvat marraskuussa, ja Biomassa-atlak-sen rakentaminen alkaa esiselvi-tyksen valmistuttua.

Maa- ja elintarviketalouden tutki-muskeskus MTT:n koordinoiman hankkeen muut toteuttajat ovat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, itä-Suo-men yliopisto ja Vaasan yliopisto.

eeVa LehTonen/mTT

7

Viherlannoitus tuottaa typpilannoitusta vilje-lykierron seuraaville kasveille, mutta se sitoo ja vapauttaa myös muita ravinteita ja estää eroosiota. Syväjuuriset kasvit lisäävät maahan vedenläpäisykykyä parantavia kanavia. Mata-lajuuriset kasvit murustavat ja kuohkeuttavat pintamaata.

Maahan muokattu kasvimassa lisää myös maan multavuutta, mikä puolestaan kasvat-taa maan ravinnevarastoja, parantaa maan ve-sitaloutta ja mururakennetta sekä helpottaa muokkausta. Rehevä viherlannoituskasvusto estää rikkakasvien kasvua ja aluskasvitkin voi-vat kilpailla rikkakasveja vastaan. Monivuoti-nen kasvusto suojaa maan pintaa eroosiolta.

Viherlannoituskasvustoja on kolmenlaisia: yksivuotiset kasvustot, monivuotiset kasvus-tot ja aluskasvit. Yksivuotiset viherlannoitus-kasvustot tuottavat yhdessä kesässä suuren typpisadon, joka myös hajoaa nopeasti seu-raavien kasvien käyttöön.

Monivuotiset kasvustot parantavat maan kasvukuntoa, mutta kasvilajistosta riippuen myös niiden synnyttämä typpihyöty voi olla suuri. Aluskasvit puolestaan tuottavat vähem-män lannoitus- ja rakennehyötyjä kuin varsi-naiset viherlannoituskasvustot, mutta toisaal-ta ne eivät aiheuta katkosta tuotantokasvien viljelyyn.

KASViLAjiT TArPEEn MuKAAnViherlannoituskasvustoon kylvettävät kasvit valitaan tavoitteiden mukaan. Monipuoliset siemenseokset ovat suositeltavia, ja kasvus-toon kylvetään sekä typpeä sitovia että sitä si-tomattomia kasveja. Monivuotisiin kasvus-toihin kylvetään heiniä ja apiloita. Kasvuun lähtö niiton jälkeen on niissä tärkeä ominai-suus.

Yksivuotisiin seoksiin kylvetään nopeakas-vuisia lajeja. Nopea kasvu on erityisen tärke-ää, jos kylvöä viivytetään rikkakasvien torjun-nan vuoksi ja syksyllä kylvetään ruista, vehnää tai rypsiä. Virnat, vihantaherneet ja härkä-papu sopivat näihin seoksiin. Vahvakortiset viljat pitävät kasvustoa pystyssä. Myös typpeä tehokkaasti maasta kerääviä ja typpensä mel-ko nopeasti luovuttavia ristikukkaisia kasveja

ja italianraiheinää voi lisätä seokseen. Yksivuotisen viherlannoituskasvuston pe-

rustaminen onnistuu varmimmin kevätkyl-vöjen aikaan, viljojen tapaan vantaiden kaut-ta kylväen. Kasvustosta tulisi saada nopeasti peittävä, jotta rikkakasvien kasvu estyy. Mo-nivuotisen viherlannoituskasvuston voi kyl-vää ilman suojaviljaa tai sen kanssa. Viherlan-noituskasvusto niitetään tarvittaessa. Niitolla pyritään lisäämään kasvuston massan tuottoa ja estämään rikkakasvien lisääntymistä ja vah-vistumista.

TyPPi hyöDyKSi EiKÄ yMPÄriSTöönKasvustojen tiheä niitto lisää typen huuhtou-tumista ja haihtumista ilmaan. Syyskylvöiset kasvit hyödyntävät hyvin viherlannoituskas-vustojen lannoitus- ja maanparannusvaiku-tusta eli huuhtoutuminen on vähäistä. Jos

käytetään kevätkylvöisiä kasveja, pitäisi syys-kyntö tehdä mahdollisimman myöhään tai mieluiten keväällä.

Viherlannoituskasvin biokaasutus ja mä-dätteen käyttö lannoitukseen näyttäisi paran-tavan sekä satoja että pienentävän hävikkejä. Näin typpi saadaan paremmin kasveille oike-aan aikaan, oikeassa muodossa. Maan typpi-pitoisuuden lisääntyminen palkokasveja vil-jelemällä lisää hiilen sitoutumista maaperään. Tällöin biologinen typensidonta ei lisää ilma-kehän hiilidioksidin nettomäärää.

arja nykänen, Proagria etelä-Savo ja han-nu känkänen, mTT

Lisätietoja: arja.nykanen@proagria.fi Puh. 0400 429 089

Viherlannoitus kasvattaa pellon tuottavuuttaViherlannoituksen avulla lisätään viljelykiertoon ravinteita, etenkin typpeä palkokasvien biologisen typensidonnan avulla. Samalla parannetaan pellon kasvu-kuntoa.

Vihantaherne kauran kanssa tuottaa hyvän viherlannoitusmassan.

arJa nYkänen/ProaGria

Sekaviljely tehostaa peltoalan käyttöä kestävästiSekaviljely eli kahden tai useamman kas-vilajin yhteisviljely on yksi keino vähentää viljely-ympäristön yksipuolisuudesta ai-heutuvia haittoja. Sen avulla voidaan myös lisätä satovarmuutta ja tehostaa peltoalan käyttöä kestävästi. Sekaviljely tukee typpi- ja valkuaisomavaraisuuden kasvattamista ja ekologista kasvinsuojelua.

Käytännön tarpeisiin vastaavat ja alueel-lisiin oloihimme soveltuvat heinä-, palko-kasvi- ja viljaseokset ovat Suomen sekavil-jelyn perusta. Tulevaisuutta voisivat olla lisäksi viljan lajikeseokset sekä rehuntuo-tannossa yhä monipuolisemmat, koko kas-vukauden optimaalisesti hyödyntävät ja ympäristötekijöiden vaihtelua sietävät laji-seokset.

Sekaviljelyssä lajit voivat kasvaa vuo-rorivein, kaistoina, päällekkäin tai täysin sekoittuneena. Seosviljely on teknisesti yk-sinkertaisin sekaviljelyn muoto: lajit kylve-tään ja korjataan yhdessä.

Sekaviljelyssä periaatteena on valita lajit kasvutekijöiden eli ravinteiden, valon, ve-den ja kasvutilan suhteen vähän keskenään kilpaileviksi. Sadon käyttötarkoitus sekä viljelytoimien ajoitus ja sujuvuus täytyy myös huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

KiLPAiLu MAhDoLLiSiMMAn PiEnEKSiSeoskumppanien kylvötiheydellä ja -ajalla voidaan hienosäätää kilpailusuhteita. Moni-puolisessa seoksessa lajien kehitysrytmi ja ra-vinteiden oton ajoittuminen vaihtelevat. Kas-vuston tasapuolisen kehittymisen kannalta tärkeää on lajien erilainen kyky sietää vaihte-levia ympäristötekijöitä kuten sateen määrää ja ajoittumista, tuulta sekä kasvitauteja.

Käytännön viljelyssä seosten etu ovat ol-leet etenkin rikkakasvitorjunta ja satovarmuus vaihtelevilla maalajeilla.

MoniPuoLiSET SEoKSET TEKEVÄT ViELÄ TuLoAAnLajien ja lajikkeiden tehtävät seoksessa ovat moninaisia. Esimerkiksi satoisa, isojyväinen monitahoinen ohralajike yhdessä viljelyvar-man kaksitahoisen lajikkeen kanssa takaa sekä laatua että satovarmuutta. Liikaa monipuoli-suutta seoksissa ei yleensä ole koskaan.

Siemenpakkaamoihin seosten monipuolis-taminen on tervetullutta. Räätälöityjä seoksia valmistetaan tilauksesta lajikkeiden saata-vuuden rajoissa. Nurmi- ja viljaseosvalikoi-mamme on vielä suppeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Euroopassa markkinoidaan myös

viljojen lajikeseoksia, mutta Suomessa niitä kokeilevan viljelijän on itse sekoitettava seos. Lajiseossato soveltuu oman käytön lisäksi hy-vin tilojen väliseen rehukauppaan. Lajikese-osten myynti onnistuu myös teollisuuteen, kunhan sato vain täyttää lajikohtaiset laatu-vaatimukset.

Viljelijöiden oman kehittämistyön ohelle kaivataankin kotimaista tutkimusta seosten monipuolistamisen satovaikutuksesta nykyi-sellä lajikkeistolla, eri viljelymenetelmillä ja eri lannoitustasoilla viljelyvyöhykkeittäin. Myös-kään lajikekokeissamme ei ole vielä mukana useista lajikkeista koostuvia referenssiseoksia kuten Tanskassa ja Ruotsissa.

Pohjoiset olosuhteemme rajoittavat vilje-lyn monimuotoistamista, mutta seosten edut voivat myös korostua rajallisella valikoimalla ja haastavissa kasvuoloissa. Laji- ja lajikeseok-set voisivat olla kestävä keino lisätä myös ke-vät- ja syysviljojen sekä öljykasvien viljelyvar-muutta.

Sari himanen, mTT

Lisätiedot: sari.himanen@mtt.fi Puh. 029 531 7218

hyviä kokemuksia lajikeseoksistaKeinoja ja kiinnostusta sekaviljely-menetelmien laajempaan kehittä-miseen selvitettiin Makeran rahoit-tamassa ja MTT:n toteuttamassa Sekaviljely ja lajikeseokset -hank-keessa.

hankkeen työpajassa kuultiin myönteisiä kokemuksia niin kauran ja ohran lajikeseoksista kuin herne-viljaseoksista.

näkemyksiä vaihdettiin myös nur-miseosten monipuolistamisesta, aluskasveista ja seosten markki-nointikanavista.

Lisätietoja: http://www.ilmase.fi/

opas viher- lannoituksestaMTT:n ja ProAgrian yhteishankkeessa Luomua lisää – Luomutilojen neuvon-nan kehittäminen tuotettiin Viherlan-noitusopas, johon on koottu tutkittua tietoa ja vinkkejä käytännönläheiseen muotoon.

Vinkit sopivat myös tavanomaiseen viljelyyn.

julkaisu ja lisätietoa hankkeesta löy-tyy osoitteesta http://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehit-taminen-lutune-3616

8

MiELiPiDE Liisa Pesonen, liisa.pesonen@mtt.fi

maatilan toimintaympäristö digitalisoi-tuu, ja maatilan data nousee yhdeksi keskeisistä maatilan liiketoiminnan te-kijöistä. automaatiojärjestelmät avus-tavat maatilan töissä enenevissä mää-rin. ne tuottavat jo nyt runsaasti dataa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi jär-jestelmien etähuollon tai tuotantopro-sessin suunnittelun ja parantamisen perustana.

Dataa varastoidaan vain satunnaises-ti, mutta yleensä järjestelmän tarjoajan toimesta. Viljelijöillä ei ole välttämättä pääsyä omaa maatilaansa tai sen tuo-tantoprosesseja käsittelevään dataan. Täten datan hyödyntäminen maatilan toiminnassa jää usein heikoksi.

Tulevaisuuden internet-teknologiat pil-vipalveluineen mahdollistavat datan tehokkaan hyödyntämisen tuotanto-toiminnassa. näihin uusiin teknologi-oihin kuuluu muun muassa tavaroiden internet (internet of Things, ioT), jossa fyysiset ”tavarat” kuten koneet ja lait-teet liitetään osaksi internetiä yhdessä järjestelmien ja palvelujen kanssa. Tun-nusomaista on, että jokaisella laitteella on oma yksilöivä tunnus (iD). Tavaroiden internet mahdollistaa helpon sensorei-den ja laitteiden lisäämisen järjestelmiin sekä niiden tuottaman datan linkittämi-sen erilaisiin palveluihin tai avustaviin sovelluksiin jopa tosiaikaisesti.

uudet teknologiat mahdollistavat pait-si helpon datan tuottamisen myös sen tehokkaan hyödyntämisen. maatilada-tasta, varsinkin kun sitä yhdistetään muista lähteistä saatavaan dataan ku-ten avoimeen dataan, voidaan tuot-taa räätälöityä tietoa ja palveluja myös muuhun kuin datan keruun alkuperäi-seen tarkoitukseen. Viljelijän työmäärän ja vastuun lisääntyessä, tilakoon kasva-essa tai tilan erikoistuessa erilaiset älyk-käät avustavat järjestelmät kuten moni-toroinnit ja automaattiset muistutukset

ja hälytykset ovatkin tervetullut lisä työ-ympäristöön.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa van-ha totuus siitä, että tieto on valtaa. he-rää kysymys siitä, kuka omistaa valtaa tuovan datan. onko esimerkiksi lyps-yrobotin tai traktori-työkoneyhdistel-män tuottaman datan omistusoikeus järjestelmän omistavalla viljelijällä vai automaatiojärjestelmän ja sen etähuol-lon tarjoavalla järjestelmän tuottajalla? kykeneekö viljelijä hyödyntämään digi-talisaation tarjoamat mahdollisuudet tehokkaasti vai keräävätkö muut toimi-jat hyödyn? Voiko maatiladataa päätyä viljelijän etujen vastaisesti ulkopuolisten toimijoiden käyttöön?

Digitalisaation edetessä ja tavaroi-den internetin lisääntyvän soveltami-sen myötä datan omistajuus ja datan ylläpidon sekä kontrolloidun jakelun järjestäminen nousevat keskeisiksi tek-niikan ja palvelujen kehityssuuntaan vaikuttaviksi tekijöiksi. maatiladata, sen ylläpitopalvelut sekä dataan perus-tuvat arvonlisäpalvelut ovat merkittä-viä liiketoiminnan osatekijöitä maata-loustuotannossa. Siksi maatiladatan omistajuuskysymys ja datan arvo tulisi tiedostaa laajasti maataloussektorilla ja etenkin viljelijöiden keskuudessa, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön.

kirjoittaja on mTT:n kasvintuotannon tutkimuksen asiakaspäällikkö ja van-hempi tutkija.

Digitalisaatio ja datan omistajuus maatilan toiminnassa

kykeneekö viljelijä hyö-dyntämään digitalisaa-tion tarjoamat mahdol-

lisuudet tehokkaasti vai keräävätkö muut

toimijat hyödyn?

Turve toimii muun muassa viherrakentami-sessa käytettävien kasvualustojen tuotanto-materiaalina. Sitä käytetään myös kompos-tointiprosessin aikana. Elinkaarilaskelmissa turvetta pidetään kuitenkin uusiutumatto-mana fossiilisena raaka-aineena.

Elinkaarivaikutusten kannalta olisikin hyvä, jos niin kompostoinnissa kuin kasvu-alustojen tuotannossa voitaisiin käyttää bio-jätepohjaisia raaka-aineita. Niiden ilmasto-vaikutukset olisivat suotuisammat.

Mädätetty ja kompostoitu jätevesiliete sekä kompostoitu, erilliskerätty biojäte ovat tyypillisiä jätevirtoja, joita voidaan käyttää kasvualustatuotannossa.

KASVuALuSTA VAiKuTTAA SuorAAn iLMASToonMTT:n LCA in landscaping -hankkeessa on kehitetty nurmikkoalueiden perustamisen ja hoidon elinkaarilaskentaa. Kasvualustasta kertyvät vaikutukset osoittautuivat ilmasto-vaikutusten laskennassa keskeisiksi.

Kasvualustan raaka-aineiden valinta vai-kuttaa suoraan tuotteen ilmastovaikutuk-seen. Turpeen korvaaminen kompostilla on ilmastovaikutuksen kannalta edullista. Toi-saalta kompostin käyttö voi johtaa ravin-nepitoisuuden nousuun ja riskiin paikalli-sesta rehevöittämisvaikutuksesta – etenkin liukoista typpeä voi alkuvaiheen heiveröi-sen kasvuston tarpeisiin olla tarpeettoman paljon.

Fosforin huuhtoutumisherkkyyteen vai-kuttaa fosforin sitoutuminen kasvualustaan. Puhdistamolietteessä fosfori on saostettu,

eli se ei ole herkkä huuhtoutumaan, mutta myös sen käyttökelpoisuus kasveille on al-hainen. Erilliskerätystä biojätteestä tehdyssä kompostissa ei ole fosforin saostusta ja sen käyttökelpoisuus kasveille on hyvä.

LÄhELLÄ TuoTETTu KASVuALuSTA PArASKuljetukset ovat merkittävä kustannusteki-jä, mutta elinkaarilaskennassa kuljetusten polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat elin-kaarivaikutukset ovat sangen pienet. Pie-nentämällä kuljetettavien kasvualustamasso-jen määriä vähennettäisiin silti kuljetusten ympäristövaikutuksia.

Lähellä olevien kasvualustamateriaalien käyttäminen kasvualustan tuotannossa voisi tapahtua siten, että paikalle kuljetetaan vain tarvittava komposti, joka sekoitetaan kas-vualustaksi käyttökohteen materiaaleja, esi-merkiksi poistomaata hyödyntäen.

Olemme kehittäneet laskuria, jolla eri tavoin koostettujen kasvualustojen elinkaa-rivaikutusta voisi verrata, mutta kasvualus-tojen muokkaaminen käyttökohteeseen sopivaksi lähellä käyttöpaikkaa kaipaa kehit-tämistä. Puuttuvien käsittelytilojen ja lait-teistojen lisäksi kohdepaikalla tuotettujen kasvualustojen tuottamisessa on lisäksi lain-säädännöllisiä rajoitteita.

oiva niemeläinen ja frans Silvenius, mTT

Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi Puh. 029 531 7547

Kierrätysmateriaalit sopivat kasvualustaksi viherrakentamiseenTurpeen käyttö vaikuttaa voimakkaasti kasvualustan elinkaarilaskelmiin, kun turpeen hajoaminen niin kompostoinnin aikana kuin käyttökohteessakin kat-sotaan kasvihuonekaasujen lähteeksi. erilaisten biojätevirtojen hyödyntämi-nen kasvualustojen tuotannossa parantaisi tuotantoketjun ilmastovaikutusta.

Forssan Vaskipuistossa esitellään nurmikon menestymistä perustettuna erilaisilla kasvualus-toilla ja siemenseoksilla. Kuva on otettu 22. toukokuuta 2012 juuri ennen nurmikon kylvämis-tä.

oiVa niemeLäinen/mTT

9

Mikrobilääkeresistenssiä todetaan suomalai-silta tuotantoeläimiltä eristetyillä bakteereil-la kansainvälisesti vertailtuna vähän. Tuo-tantoeläinten bakteerien resistenssi on hyvin yleistä maissa, joissa mikrobilääkkeitä käyte-tään paljon.

Esimerkiksi broilereiden kampylobak-teerien resistenssi fluorokinoloneihin kuu-luvalle siprofloksasiinille oli vuonna 2013 Hollannissa 50 prosenttia, Saksassa 60 pro-senttia ja Espanjassa 92 prosenttia, kun taas Suomessa ei resistenssiä todettu lainkaan.

Kaikki Suomessa vuonna 2013 tuotanto-eläimistä eristetyt salmonellat olivat herkkiä kaikille tärkeille mikrobilääkkeille. Myös kampylobakteerien ja indikaattoribakteerien resistenssitasot olivat eurooppalaiseen keski-tasoon verrattuna meillä alhaisia.

SuoMEn TiLAnnE MuuTTuMASSAAihetta huoleen kuitenkin on. Eviran seu-rannassa sikojen indikaattoribakteereilla to-dettiin resistenssiä useille mikrobilääkkeil-le. Ihmisten terveyden kannalta on erityisen huolestuttavaa se, että sekä sioilta että nau-doilta eristetyillä kampylobakteereilla on to-dettu fluorokinoloniresistenssin lisääntymis-tä seurantavuosien aikana. Fluorokinolonit ovat ihmisten lääkinnässä keskeisen tärkeitä mikrobilääkkeitä.

Myös eläimille tautia aiheuttavilla bak-teereilla on jo vuosien ajan todettu resistens-siä. Esimerkiksi porsaille ripulia aiheuttavil-la E. coli -bakteereilla ja joillakin lehmien utaretulehdusbakteereilla todetaan korkeita resistenssiprosentteja. Tämä vaikuttaa eläin-ten mikrobilääkehoitojen onnistumiseen.

MiTÄ VoiMME TEhDÄ?Mikrobilääkkeiden käyttö aiheuttaa resis-tenssiä. Onkin tärkeää, että niitä käytetään vain silloin, kun lääkityksiä tarvitaan, ja et-tä tällöin käytetään oikeaa lääkettä oike-aan tautiin. Hoidon oikeaa kohdentamista varten tarvitaan näytteitä. Niitä tulee olla riittävä määrä, jotta taudinaiheuttaja ja sen herkkyys käytettävissä oleville mikrobilääk-keille selviävät.

Jos tilalla on toistuvia tai jatkuvia tau-tiongelmia, eläinlääkärin ja tilan tulee yh-teistyössä selvittää, miten ongelmat saadaan hallintaan, jottei jouduta toistuvien lää-

kekuurien kierteeseen. Resistenssiseuran-nassa tämä näkyy tilanteen huononemisena. Tilalla se tarkoittaa sitä, että aikaisemmin käytetyt mikrobilääkkeet eivät tehoa, eläin-ten hoidon kustannukset nousevat ja lopul-ta tehoavaa lääkettä ei enää löydykään.

anna-Liisa myllyniemi, Suvi nykäsenoja, Liisa kaartinen ja Saara raulo, evira

Lisätietoja: anna-liisa.myllyniemi@evira.fi Puh. 0400 287 398

Bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille lisääntyySuomalaisilta tuotantoeläimiltä eristetyt bakteerit ovat kansainvälisesti vertailtuna herkkiä mikrobilääkkeille, mutta tilanne on huononemassa. evira seuraa resistenssitilannetta. Seurannassa on mukana ihmisille ja eläimille tautia aiheuttavia bakteereita sekä terveiltä eläimiltä eristettyjä bakteereita.

Evirassa on seurattu pitkään muun muassa sikojen vastustuskykyä mikrobilääkkeille.

mari heinonen/heLSinGin YLioPiSTo

resistenssiseuranta laajenee kauppoihinElintarviketurvallisuusvirasto Evira on yli kymmenen vuoden ajan seurannut sikojen, nautojen ja broilereiden bakteerien mikro-bilääkeresistenssiä eli vastustuskykyä mikro-bilääkkeille kansallisessa FINRES-Vet seu-rantaohjelmassa.

Ohjelmassa tutkitaan kaikkien tuotan-toeläimistä ja kotimaisista elintarvikkeis-ta eristettyjen, ihmisille tautia aiheuttavien salmonellabakteerien resistenssiä mikrobi-lääkkeille. Lisäksi seurataan ihmisille tautia aiheuttavien kampylobakteerien resistens-siä.

TErVEiDEn ELÄinTEn BAKTEEriT AVAiMinAOhjelmassa ovat mukana myös terveiltä eläimiltä eristetyt, niin sanotut indikaatto-ribakteerit. Indikaattoribakteereita kerätään samalla tavalla kaikissa EU-maissa, joten tu-lokset ovat keskenään vertailukelpoisia.

Terveiltä eläimiltä eristettyjen, niin sa-nottujen indikaattoribakteerien resistens-sitason ajatellaan heijastavan koko maan tuotantoeläinten resistenssitilannetta. In-dikaattoribakteerit heijastelevat siten epä-suorasti mikrobilääkkeiden käyttöä eläi-mille.

Eläinten lääkinnän ja terveydenhuollon

tarpeisiin on seurattu myös bakteereita, jot-ka sairastuttavat vain eläimiä.

SEurAnTA LAAjEnEE KAuPPojEn TiSKEiLLEKansallisen seurantaohjelman sisältö perus-tuu osittain kansallisiin päätöksiin ja osit-tain EU-lainsäädännön vaatimuksiin. Ai-kaisemmin kussakin maassa tehty seuranta kattoi vain oman maan eläimet. Vuoden 2015 alusta kaikissa EU-maissa toteutettava resistenssiseuranta laajenee siten, että seu-rannan piiriin tulee myös kaupoissa oleva broilerin-, sian- ja naudanliha.

Lihasta haetaan laajakirjoisia beetalakta-maaseja tuottavia bakteereita. Nämä bak-teerit tuottavat entsyymejä, joka tekevät ne resistenteiksi monille ihmisten ja eläinten hoidossa tärkeille beetalaktaamiryhmän lääkkeille kuten penisilliineille.

Pakollinen EU-seuranta ei kata täysikas-vuisia nautoja. Arvioidaan, että Suomessa eläinten mikrobilääkkeistä suurin osa käy-tetään nautojen hoitoon, joten nautojen resistenssitilanteen seuranta olisi kansal-lisesti tärkeää. Nyt pohditaankin, olisiko Suomen resistenssiseurantaan syytä sisällyt-tää myös näitä kansallisesti tärkeitä seuran-takohteita.Ensi vuoden alusta alkaen Evira seuraa myös kaupassa olevan lihan mikrobien resistenssiä.

anne niSSinen/mTT

10

nurmella toimiva biokaasulaitos jäljittelee lehmää

juKKA PASonEn

40 nurmirehupaalia 2 000 litraakevyttäpoltto-öljyä

=

30 000 kmbiokaasuautolla

yhden omakotitalonvuoden lämpöenergia

Lähde: MTT Sotkamo

Biokaasu korvaa polttoöljynHehtaarin nurmipellon energiasisältö vastaa noin 2 000 litraa kevyttä polttoöljyä.Sillä voi lämmittää omakotitalon vuoden ajan tai ajaa henkilöautolla 30 000 kilometriä.

SOTKAMO (MT)Konttiin asennettu biokaasureaktori on kuin lehmän pötsi. Se muodostaa säilöre-husta biokaasua. Jäljelle jää nestemäistä typ-pi- ja kiinteää fosforilannoitetta.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimus-keskus MTT rakennuttaa Sotkamossa uu-dentyyppistä, kuivamädätysteknologiaan perustuvaa biokaasulaitosta. Se valmistuu ja käynnistetään näillä näkymin lokakuun lopussa.

Nurmella käyvä laitos lämmittää jatkos-sa MTT:n toimitilat ja tuottaa polttoainet-ta tutkimuslaitoksen autolle ja traktorille. Kiinteistöjen lämmitykseen on aiemmin ku-lunut vuosittain 26 000 litraa kevyttä polt-toöljyä.

MTT:n vanhemman tutkijan Elina Virkkusen mukaan pelloilla kasvava nurmi voi tuottaa seitsenkertaisen energiamäärän lantaan verrattuna, mutta sitä ei ole vielä juurikaan hyödynnetty.

Karjatilojen määrä on vähentynyt, joten myös nurmialaa on vapautunut ruokinta-käytöstä. Suomessa on yli 200 000 hehtaaria hoidettua, viljelemätöntä peltoa, tai muuta peltoa, jota voisi hyödyntää biokaasun tuo-tannossa.

TESTiyMPÄriSTö yriTyKSiLLEBiokaasua voidaan käyttää lämmityksen li-säksi ajoneuvojen polttoaineena.

Sotkamon tutkimusaseman laitos on tuotantomittakaavan pilotti, jonka tarkoitus on näyttää nurmituottajille ja biokaasulai-tosten toimittajille, miten ketju pellolta bio-kaasun myyntiin toimii.

Valmistuttuaan laitos toimii ennen kaik-kea biokaasuteknologian testaus- ja toimin-

taympäristönä. Se rakentuu moduuleista, joihin voidaan liittää yritysten kehitteillä olevia laitteita.

”Yrittäjät voivat esimerkiksi testata Sot-kamossa mittausteknologiaa”, laitoksen ra-kennuttamisesta vastaava MTT:n tutkimus-mestari Pekka Heikkinen kertoo.

LiSÄÄ TAnKKAuSASEMiAMTT:n Valtra N141 -traktori muunnetaan käyttämään biokaasua, ja Volkswagenilta on

tilattu biokaasuauto. Niiden avulla testa-taan käytännössä, miten biokaasun jakelu ja käyttö onnistuu.

Lähes kaikki biokaasun tuotantolaitokset ja tankkauspisteet sijaitsevat toistaiseksi Ete-lä-Suomessa ja sen verran harvassa, etteivät biokaasuautot ole vielä laajasti yleistyneet.

Tulevaisuudessa yksittäiset maatilat tai maatilojen yhteiset biokaasulaitokset voisi-vat toimia autojen ja traktoreiden tankkaus-pisteinä.

Hehtaarin nurmituotolla voi huristella noin 30 000 kilometriä.

BioKAASurEAKTori KonTiSSASotkamon laitoksen reaktori on koottu siir-rettävään konttiin BioGTS:n tehtaassa Jy-väskylässä.

Heikkisen mukaan konttiratkaisu pie-nentää kustannuksia huomattavasti.

”Siirtokuljetus maksaa noin 3 000 euroa. Se on vähän, jos vertaa, paljonko maksaa,

Sotkamoon valmistuu pian Suomen ensimmäinen biokaasulaitos, jonka syötteenä on pelkästään nurmirehu. hehtaarin tuotolla lämpiää omakotitalo vuoden ajan tai kaasuttelee henkilöauto 30 000 kilometriä.

MTT Sotkamossa käynnistyy lokakuun lopussa Suomen ensimmäinen nurmea käyttävä biokaasulaitos.

11

nurmella toimiva biokaasulaitos jäljittelee lehmää

jos rakentajat asuisivat puoli vuotta työ-maan lähellä.”

Siirrettävällä kontilla on myös parempi vakuusarvo kuin kiinteällä reaktorilla.

LAnnoiTE Ei hAiSEElina Virkkusen mukaan biokaasulaitos so-

pii erityisesti kasvinviljelytiloille, kuivalanta-tiloille ja hevostiloille.

Biokaasureaktori ei ole niin nuuka kuin lehmä. Sille kelpaa myös ylivuotinen tai hei-kompilaatuinen rehu.

Käsittelyjäännös levitetään pellolle.”Lannoite ei haise, sillä biokaasutuskä-

sittelyn aikana hajuyhdisteet häviävät lähes kokonaan”, Virkkunen kertoo.

On mahdollista, että navetan rakentami-seen saa naapureiltakin luvan helpommin, jos maatilalla on käytössä biokaasureaktori. Lannanlevityksen hajuista ei silloin tarvitse kärsiä.

Suvi niemi

KuVAT:PEKKA FALi

Biokaasulaitosten rakentamista puoltaa mo-ni seikka.

”Vähähiilisyys, ravinteiden kierrätys, huoltovarmuus, aluetalous”, MTT:n van-hempi tutkija Elina Virkkunen luettelee.

Biokaasun käyttö ei voimista kasvihuo-neilmiötä, sillä peltobiomassan hiili on si-toutunut ilmakehästä vain vähän aikaa sit-ten.

Maatila pystyy itse tuottaman biokaasun, jolloin ulkomaisen polttoaineen ostamisen tarve vähenee. Se parantaa paitsi huoltovar-muutta myös vaihtotasetta.

MTT tutki Bionurmi-hankkeessa, millä edellytyksillä nurmea voisi tuottaa kestävästi biokaasun raaka-aineeksi Hämeessä, Uudel-lamaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Tulosten mukaan nurmea riittäisi kaasun

raaka-aineeksi noin kymmenelle 10–15 me-gawatin laitokselle ilman että nurmiala olisi pois ruuantuotannosta.

Tehokkaimmillaan nurmea hyödyntävä biokaasulaitos on kuitenkin jo 3–6 megawa-tin kokoluokassa. Esimerkiksi kolmen me-gawatin laitoksen raaka-ainehuolto vaatisi noin 1 200 hehtaarin peltoalan.

Biokaasulaitoksen lähialueella syntyvän karjanlannan voisi myös ohjata energiakäyt-töön. Prosessi hyötyisi lietelannan käytöstä sivusyötteenä.

ViLjELijÄT KiinnoSTunEiTANurmirehun hyötykäyttö eteläisessä Suo-messa on vähentynyt, sillä yhä harvemmalla maatilalla on karjaa.

Nurmet ovat kuitenkin monella tavoin

hyödyllisiä: peltojen talviaikainen kasvipeit-teisyys pitää ravinnevalumat kurissa, ja vilja-tilan kierrossa nurmi parantaa maata ja vä-hentää kasvitautien torjuntatarvetta, MTT muistuttaa.

Bionurmi-hankkeen tilaisuuksissa kä-vi selväksi, että viljelijöillä on halua tuottaa nurmibiomassaa biokaasulaitokselle, eten-kin jos laitos on paikallisessa omistuksessa ja hyötyjä saadaan paikallistasolle.

Nurmen korjuu tietäisi urakoitsijoille työtä kesäkuun alkupuolelta syyskuun lop-puun. Urakoitavaa työtä toisi myös kaasu-tuksen käsittelyjäännöksenä syntyneiden lannoitteiden levittäminen takaisin pelloille.

Suvi niemi

nurmen käyttö kohentaisi vaihtotasetta

rehupaalit syötetään reaktoriin kontin katonrajasta.

Kiinteistön lämmityskat-tilassa on kaksoispoltin,

jolla voidaan polttaa sekä biokaasua että kevyttä

polttoöljyä.

Prosessissa syntyvä typpipitoinen neste säilötään altaaseen, josta se voidaan levittää nurmelle. Säiliön yläpuolelle tulee pallomainen kupu, joka varastoi biokaasua.

Tutkimus- ympäristöBiokaasua pellolta myyntiin Vuogas-hankkeessa

MTT:n Sotkamon-toimipisteeseen rakennetaan kuivamädätystekno-logiaan perustuva biokaasulaitos, joka tuottaa nettoenergiaa 260 megawattituntia vuodessa.

Kuivamädätys tarkoittaa, että raa-ka-aine on kiinteää biomassaa, ei esimerkiksi lietelantaa.

hankkeen päärahoittajia ovat Kai-nuun liitto (Euroopan aluekehitys-rahasto) ja Suomen valtio. Lisäk-si hanketta rahoittavat MTT, iSS Palvelut oy, Senaatti-kiinteistöt ja Envitecpolis oy.

Biokaasulaitoksen teettäminen Sotkamoon maksoi noin 300 000 euroa.

investoinnin tarkoitus on vahvis-taa biokaasuosaamista Kainuussa ja koko maassa.

Lähde: MTT

12

uudethankkeet

TiEDoSTA TEhoA MAATALouTEEnMoDErni MAAnViLjELijÄ käyttää tilallaan monenlaisia koneita, lait-teita ja järjestelmiä, joissa syntyy ja joihin tallentuu monenlaista tietoa maatilan toiminnasta. Tieto valitet-tavasti jää usein seisomaan näihin järjestelmiin, vaikka kyseisellä tie-dolla voitaisiin ymmärtää tilan toi-mintaa paremmin. Tietoa voitaisiin hyödyntää myös paremman ja kestä-vämmän toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

jÄrjESTELMiEn inTEgrAATio-TA on vuosien varrella yritetty edis-tää, mutta yhteensovitustyö on liian usein jäänyt kesken maatilan mo-ninaisten järjestelmien takia. nyt ongelmaa ratkaistaan soveltamalla modernia pilviteknologiaa, joka hel-pottaa tietojen ja järjestelmien yh-distelyä.

MTT on MuKAnA yhteiseurooppa-laisessa cLafiS-hankkeessa, jossa kehitetään pilvialustaa palvelemaan koko maatalouden tuotantokiertoa yli tuotantorajojen. hanke toteute-taan eu:n seitsemännessä puiteoh-jelmassa ja siinä on mukana yhteen-sä 13 partneria yhdeksästä maasta. Laaja partnerijoukko takaa, että maatalouden alueellinen erilaisuus ja eri tuotantosuunnat tulevat huo-mioiduksi kehitystyössä.

hAnKKEESSA TuoDAAn maatalou-den koneet ja järjestelmät samalle alustalle ja kootaan hajallaan oleva tietämys yhteen tuottamaan ratkai-suja ja lisäarvoa maatalouden tarpei-siin. Tavoitteena on parantaa maata-louden taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista kestävyyttä.

KESTÄVyyS SAAVuTETAAn tilan toiminnan paremmalla ymmärtämi-sellä, oikein kohdistetuilla tuotan-topanoksilla ja tehokkaalla riskien hallinnalla.

MAATALouDESSA Ei yksi oppi so-vellu kaikkeen, vaan oikeaan tilan-teeseen on valittava oikeat työkalut. Siksipä kehitettävän järjestelmän on kyettävä käsittelemään moninaisia ja erilaisia tietoja ja tilanteita. myös päätöksenteon mallien on sovitta-va maatilan toiminta ympäristöön ja päätöksenteon tueksi tarvitaan ai-na tilanteesta riippuvaisia tietoja ja ohjeita.

nÄihin ongELMiin haetaan ratkai-sua tietämyksen hallinnasta. Tietä-myksen hallinnassa ei puhuta enää vain tiedosta; saatavilla olevan tie-don pohjalta pyritään luomaan tietä-mystä ja ymmärrystä.

PiLViTEKnoLogiAT ja tietämyksen hallinta yhdessä käyttäjäkeskeisen suunnittelun kanssa antavat mah-dollisuuden saavuttaa todellista lisä-arvoa tuotteisiin ja tuotantoon. Lue lisää: http://www.clafis-project.eu.

ari ronkainen, mTT

Lisätietoja: ari.ronkainen@mtt.fi Puh. 029 531 7686

Tilastotietoa apilan siementuotannosta ja -tuonnista saadaan Evirasta, joka tilas-toi tuontisiemenen ja sertifioidun sieme-nen tuotannon määrät. Nurmipalkokasvi-en siemenmäärät ovat kasvaneet tasaisesti tarkasteluajanjaksolla 2004–2013. Poik-keusvuosi on kuitenkin 2009, jolloin nur-mipalkokasvien siementen menekki nousi merkittävästi. Syy kysynnän kasvuun oli vi-herlannoitusnurmen sisällyttäminen ympä-ristötukeen.

MTT:ssä laaditussa laskelmassa nurmi-palkonurmien siemenet luokiteltiin kol-meen ryhmään. Säilörehunurmiin laskettiin puna-apila, alsikeapila sekä sini- ja rehumai-laset. Laidunnurmien siemeniksi luokitet-tiin valkoapila sekä keltamaite. Loput lajit oletettiin käyttäviksi viherlannoitusnurmis-sa.

Tarkasti tilastoidun viherlannoitusnur-mien alan perusteella vähennettiin käy-tettävissä olevasta siemenmäärästä niiden perustamiseen tarvittu siemenmäärä. Säilö-rehunurmien perustamiseen käytettävästä siemenmäärästä apiloiden osuudeksi oletet-tiin 4 kg/hehtaari.

Laskelmassa tarkasteltiin neljää erilaista viljelykiertovaihtoehtoa: kaksivuotinen vi-herlannoitusnurmi, kolmivuotinen laidun sekä nelivuotinen säilörehunurmi. Osa säi-lörehunurmista kuitenkin uusitaan jo kol-mannen vuoden jälkeen. Tämän huomi-oimiseksi mallinnettiin myös vaihtoehto, jossa osa säilörehunurmista uusitaan jo en-nen neljättä vuotta.

SÄiLörEhuAnALyySiEn KAuTTA KÄSiKSi APiLAn MÄÄrÄÄnMTT:n aikaisemmista tutkimustuloksista tiedetään, että säilörehunäytteen kalsiumpi-toisuus selittää melko hyvin myös näytteen apilapitoisuutta. Valion säilörehuanalyysi-en keskiarvot vuosilta 2002–2014 antoivat hyvin tietoa kalsiumpitoisuudesta. Kalsium-pitoisuus sopii myös mailasten määrän se-littämiseen.

Kalsiumin osuutta säilörehunäytteissä voivat toki myös lisätä nurmien epäpuhtau-det kuten voikukka, jonka kalsiumpitoisuus onkin heinäkasveja korkeampi.

Vuonna 2013 säilörehunurminäytteiden kalsiumpitoisuus oli keskimäärin 4,7 g/kg kuiva-ainetta. Nurmen apilapitoisuus voi kuitenkin vaihdella. Pinta-alan laskemisek-si oletettiin, että apilanurmien kuiva-ainesa-dosta keskimäärin 50 prosenttia on peräisin apilasta.

LuoMuTuoTAnTo EriKSEEn nurMiALASTALuomutuotannossa nurmialaa oli vuon-na 2013 yhteensä 81 000 hehtaaria ja se on lisääntynyt 16 000 hehtaarilla vuodes-ta 2008. Luomunurmien oletettiin olevan kokonaisuudessaan apilanurmia. Siementen käytön perusteella apilanurmia voidaan ko-konaisuudessaan arvioida olevan noin 170 000–180 000 hehtaaria.

Kun tästä vähennetään luomutuotannon osuus, voidaan arvioida, että noin 90 000–100 000 hehtaaria apilanurmista viljellään tavanomaisessa tuotannossa, eli karkeasti noin viidennes. Apilapitoisia laitumia oli 21 000 hehtaaria.

Parhaiten pitoisuus- ja siemenlaskelmat vastasivat toisiaan, kun oletettiin, että säi-lörehunurmista kolmasosa oli kolmivuo-tisia ja kaksi kolmasosaa nelivuotisia, jol-loin nurmien kesto olisi keskimäärin 3,3 vuotta.

ArVioT VASTAAVAT hyVin ToiSiAAnMolemmilla toisistaan riippumattomalla menetelmällä saatiin melko hyvin toisiaan vastaava arvio pinta-alasta.

Säilörehunäytteiden pohjalta tehdys-sä analyysissä apilanurmien kehityssuunta vaikuttaa selkeältä: vuosien 2002 ja 2013 välillä apilanurmien osuus nurmista on kas-vanut neljänneksellä. Apilanurmien ala on kasvanut noin 30 000 hehtaarilla, ja lisäksi

viherlannoitusnurmien ala on vakiintunut noin 50 000 hehtaariin.

Siemenaineiston perusteella erityisesti laidunnurmiseoksissa hyödynnettävän val-koapilan käyttö on säilynyt tasaisena.

Pellervo kässi ja olli niskanen, mTT

Lisätietoja: pellervo.kassi@mtt.fi Puh. 029 5317417

Apilapeltojen määrä kasvussaapilanurmien määrää ei erikseen tilastoida, ja arviot pinta-alasta vaihtelevat. Tietoja pinta-aloista kuitenkin tarvit-taisiin. mTT:ssä tuotettiin arvio apilan viljelyaloista kahdella arviointimenetelmällä, jotka antoivat samansuuntaisia tuloksia.

0

20000

40000

60000

80000

100000

120000

140000

160000

180000

200000

2010 2011 2012 2013

Peltoala, hehtaaria

Siemenlaskelman laidunala

Siemenlaskelman säilörehualan ka. 3,3 vuotta

Siemenlaskelman säilörehualan ka. 4 vuotta

Säilörehuanalyysien perusteella laskettu ala

reilussa kymmenessä vuodessa apilanurmien osuus nurmista on kasvanut neljänneksellä.

TaPio TuomeLa/mTT:n arkiSTo

Apilanurmi lannoittaa vihreästiApilanurmilla on mahdollista säästää väki-lannoituksessa, ja niillä on hyväksi havait-tu tuotosvaste. Apilan etuihin kuuluu myös se, että sen käyttö nurmiseoksessa pidentää sadonkorjuuikkunaa. Apilanurmi ei kuiten-kaan ole turvemaiden kasviseos, mikä rajoit-taa käytön lisäämistä osassa maata.

On myös muistettava, ettei apila menesty nurmiseoksessa, jos typpilannoitus pidetään puhtaan nurmen tasolla. Apilarehujen sisäl-tämän kasviestrogeenin on epäilty aiheutta-van hedelmällisyysongelmia, mutta positii-

viset kokemukset esimerkiksi luomutiloilta osoittavat, ettei kyseessä ole kovin merkittä-vä haitta.

Apilaa voi rehukäytön lisäksi hyödyntää viherlannoituksessa. Viherlannoitusnurmet ovat mukana myös tulevassa ympäristökor-vausjärjestelmässä luonnon monimuotoi-suutta, sekä maan rakennetta ja laatua edis-tävänä lohkokohtaisena toimenpiteenä. Viherlannoitusnurmissa täytyy olla vähin-tään 20 prosenttia typpeä sitovaa apilaa tai muuta palkokasvia.

13

Vasikat on perinteisesti kasvatettu samassa rakennuksessa hiehojen ja lehmien kanssa. Vasikoiden tilat on yleensä suunniteltu lähel-le poikimakarsinoita ja maitohuonetta. Näin siirrot ja juotto toimivat parhaiten, kun etäi-syydet ovat lyhyet.

Viime vuonna päättyneessä MTT:n, Hel-singin yliopiston ja Työtehoseuran Lypsykar-jatilan lehmien ryhmittely -tutkimuksessa havaittiin, että uusista, yli 100 lehmän piha-toista liki puolessa vasikat kasvatetaan edel-leen samassa ilmatilassa lehmien kanssa.

VASiKKATALo AuTTAA TErVEESEEn KASVuunMTT:n, Savonia AMK:n, Atrian ja Faban Kestävä karjatalous -tutkimuksessa on selvi-tetty vasikoiden alkukasvatuksen teknologisia vaihtoehtoja. Suomen olosuhteisiin tarvitaan yksikertainen, edullinen ja samalla talviolo-suhteissa toimiva rakennus – vasikkatalo. Niitä on Suomeen jo useita rakentunut, mut-ta varsinainen buumi odottaa tuloaan.

Hankkeessa kehitettiin malli vasikkatalol-le. Rakennuksessa on tilaa 48 vasikalle. Pohja-ratkaisussa on kaksi osastoa, jotka jakautuvat neljään 6 vasikan sektoriin.

Poikimisen ja emän hoidon jälkeen vasik-ka siirretään 6 yksilökarsinan ryhmään, ja se kasvaa 2–3 kuukauden ikään asti samassa kar-sinasektorissa. Kasvun edistyessä yksilökarsi-noita yhdistellään pareittain. Loppupuolella kaikki kuusi yksilökarsinaa voidaan yhdistää yhdeksi karsinaksi väliseiniä poistamalla.

MALLi 120 LEhMÄn KArjAKooLLE2–3 kuukauden päästä ryhmä siirretään ker-ralla nuorkarjapihattoon. Karsina puhdiste-taan lannasta, pestään ja kuivitetaan uudel-leen seuraava erää varten. Lannanpoisto ja kuivitus tapahtuvat rakennuksen päädyistä ja keskeltä pienkuormaajalla. Karsinarivin keskellä on polvenkorkuinen betoniseinä-mä, jota vasten kuormaan kauha voi työntää lantasatsin ilman, että se sekoittuu naapuri-sektoriin.

Juotto tapahtuu maitotaksilla, ja käytävät on mitoitettu taksin tilatarpeen mukaan. Hei-nä tai vastaava karkearehu jaetaan manuaali-sesti. Rehukeittiö ja rehuvarasto ovat sivusii-

vessä. Malli on luotu 120 lehmän karjakoolle ja se on helppo tuplata peilaamalla uusi yksik-kö sivusiiven toiselle puolelle.

Tapani kivinen, mTT Lisätiedot: tapani.kivinen@mtt.fi Puh. 0400 555 647

Vasikkatalo on vasikoiden kotinavettahalli on tehokas sairausriskien hautomo. Siksi vasikoiden kasvatuksen tulisi tapahtua erillään varsinaisesta lehmähallista. esimerkkejä tällaisista eläin-tilojen ratkaisuista on runsaasti ulkomailla. Suomessa buumi odottaa vielä tuloaan.

Tulevaisuuden maidontuotantoyksikössä kullekin eläinryhmälle on rakennettu ikä- ja tuotantovaiheeseen tarkoituksenmukaiset tilat. Vasikan tie lehmäksi kulkee erillisen vasikkatalon kautta nuorkarjapihattoon, josta takaisin maidontuotantopihattoon poikimista odottavien hiehojen osastoon lähelle poikimakarsinaa.

Vasikkalan malli on suunniteltu kahden lypsyrobotin kokoiseen navettaan.

ylipainepuhallus takaa vasikoille raikkaan ilmanSuomeen rakennetut vasikkatalot ovat ver-hoseinäisiä lämpöeristettyjä rakennuksia. Siitäkin huolimatta, että ilmanvaihto on painovoimainen, sitä voidaan tehostaa ko-neellisella sisäänpuhalluksella. Menetelmää on uusi ja sitä kutsutaan ylipainepuhalluk-seksi.

Puhalluksen ideana on suunnatuilla il-masuihkuilla tuoda raitista ilmaa yksittäisiin karsinoihin siten, että sinne muuten seiso-maan jäävä bakteeripitoinen ilma saadaan vaihtumaan. Puhalluksen mitoitukseen on USA:ssa kehitetty Excel-pohjainen ohjelma, jolla ilman liikenopeus eläinten tasolla saa-daan vedottomaksi.

SuoMEn EnSiMMÄinEn VALMiSTui KEVÄÄLLÄSuomeen on viime keväänä valmistunut en-simmäisten joukossa ylipainepuhalluksella varustettu vasikkatalo. Viime toukokuussa ja elokuussa vasikkatalossa tehtiin ilmamäärä-mittaukset.

Toukokuun mittauksessa havaittiin tuulen vaikuttavan merkittävästi ilmanopeuksiin ja ilman jakautumiseen vasikkatalon sisätiloissa.

Toisin sanoen verhoseinäisen rakennuksen il-manvaihto riippuu suuresti tuulen suunnasta ja nopeudesta. Tällöin ylipainepuhalluksesta on selvää hyötyä vain tyynellä säällä.

Elokuun mittauksessa simuloitiin talviti-lanne eli verhot ja ovet suljettiin. Tavoitteena on tasainen 0,25 m/s ilmanopeus, joka ei ai-heuta vedon tunnetta.

hyVÄ iLMAnVAihTo VEDoTToMASTiKahdessa puhaltimessa ilman sisäänotto-nopeus vaihteli 3–4 m/s. Ilma puhallettiin kahden 34 cm läpimittaisen muoviputken kautta eläintilaan. Yksilökarsinalinjan put-kessa oli läpimitaltaan 35 mm reiät 30 cm välein. Ryhmäkarsinalinjassa oli 35 mm reikiä 50 cm välein ja 45 mm reikiä 40 cm välein. Ilman ulostulonopeus oli putkien al-ku- ja loppupäässä liki sama, joten ilman ja-kautuminen pituussuunnassa oli tasaista.

Ilmasuihkun nopeus heti reiässä on suu-ri, 5–7 m/s. Suihku kuitenkin hidastuu no-peasti, ja jo metrin päässä puhallusreiästä se on noin 0,5 m/s ja eläinten tasolla karsinas-sa vaihtelee 0–0,4 m/s.

Mitatut ilmanopeudet tarkoittavat sitä, että esimerkin vasikkataloon puhalletaan noin 1 900 kuutiometriä ilmaa tunnissa, mikä vastaa karkeasti kahta ilmanvaihtoa tunnissa. Tätä voidaan pitää hyvänä ilman-vaihtona talviolosuhteissa etenkin kun se tarkoittaa sitä, että karsinoissa lymyävä li-kainen ilma saadaan korvatuksi raittiilla il-malla.

YrJö Tuunanen/mTT

navettahallista erillinen vasikkatalo takaa vasikoille terveen kasvun.

14

Tutkimuksemme pilottitilalla on uusi liha-sikala, jossa on kaksi identtistä kasvatusosas-toa. Osastoihin on asennettu Pellon Grou-pin kehittämät lannan jäähdytys- ja sisäilman korkeapainejäähdytyslaitteistot. Mittauksia varten toisen osaston lannan jäähdytystä ei käytetty.

hAjuMiTTAriT KÄyTöSSÄ KAhDELLA MiTTAuSjAKSoLLAOsastoista mitattiin sisäilman ammoniakkipi-toisuutta tallentavalla Drägerin loggerilla. Ha-jun voimakkuutta mitattiin kenttämittauksiin soveltuvalla Nasal Ranger™ olfaktometrillä. Hajun voimakkuus määritetään hajupitoi-suutena, joka ilmaisee, kuinka monta kertaa ilmaa tai kaasua täytyy laimentaa, jotta se on hajutonta. Yksikkönä käytetään hajuyksikköä kuutiometrissä (hy/m3).

Ammoniakkipitoisuutta ja hajun voimak-kuutta mitattiin osastoilta yhtä aikaa. Syys-

kuun mittausjaksolla ammoniakkipitoisuus vaihteli 0–10 ppm:n välillä ja keskimääräinen pitoisuus oli 5,6 ppm. Lokakuun mittaus-jaksolla pitoisuudet vaihtelivat välillä 0–8 ja olivat keskimäärin 3,8 ppm. Ero selittyy osin sillä, että lokakuussa siat olivat isompia ja osastojen lämpötilaa oli voitu alentaa, mutta myös ilmanvaihdon voimakkuudella ja osas-ton siisteydellä oli vaikutusta asiaan.

LiETEKuiLujEn jÄÄhDyTyS hAihDuTTi hAjuA SELVÄSTiOsastolta 2, jossa oli käytössä lannan jääh-dytys, mitattiin 4–7 hy/m3 hajupitoisuuksia. Sen sijaan osastolta 3, jossa jäähdytystä ei ol-lut, mitattiin 15 hy/m3 hajupitoisuuksia. Kun osastolla 3 käynnistettiin korkeapainejäähdy-tys, putosi hajupitoisuus tasolle 4 hy/m3.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että lietekuilujen jäähdytyslaitteisto vähentää ais-tittavaa hajua selvästi. Ilman jäähdytys kor-

keapaineisella vesisuihkulla vaikuttaa saman-suuntaisesti.

Hyvin hoidetussa sikalassa hajua muo-dostuu ja leviää ympäristöön hyvin vähän. Esimerkiksi syyskuun mittauksessa osastosta 3 mitattu hajupitoisuus oli 15, ja sama pitoi-suus mitattiin osaston 3 ilmastoinnin pois-toputken päältä. Rakennuksen ulkopuolella havaittavissa oleva haju (2–4 hy/m3) tun-tui tuulen alapuolella noin 15 metrin päässä tuotantorakennuksesta, mutta ei enää tämän etäämpänä.

LiETTEEn FrAKTioinTi PoiSTAA MyöS LEViTyShAjuTKun nykyaikaisella pilottitilallamme lisäksi liete fraktioidaan ja käsitellään biologisesti, on

lietteen levityksestäkin aiheutuva hajuhaitta historiaa.

Näyttää siltä, että uusilla teknisillä rat-kaisuilla voidaan poistaa naapuruussuhtei-ta haittaava hajun syntyminen ja leviäminen. Toivottavaa olisi, että tietoisuus tästä mahdol-lisuudesta edesauttaisi maatalouden ja urbaa-nin alueen sopuisaa rinnakkaiseloa. Ehkä-pä teknisistä ratkaisuista olisi Suomelle myös merkittäviksi uusiksi vientituotteiksi.

maarit hellstedt, mTT

Lisätiedot: maarit.hellstedt@mtt.fi Puh. 029 531 7203

Sikalan haju hälvenee jäähdytyksen avullaYmpäristölupaa hakevat kotieläintilat törmäävät usein naapurien vastustukseen ja pelkoihin hajuhaitoista. nykytekniikalla pystytään vähentämään kotieläinra-kennuksen sisällä syntyviä päästöjä ja siten myös ulkopuolelle leviävää hajua niin, että sikalan haju jää historiaan.

Pilottimittauksissa käytettiin kannettavaa olfaktometriä. hajua laimennetaan aktiivihiilen läpi johdetulla ilmalla aina vain vähemmän, kunnes haju havaitaan. Tulos on siis laimennus-suhde.

hannu haaPaLa/aGrinnoTech

0

2

4

6

8

10

12

14

16

O2/24.9.2013 O2/8.10.2013 O3/24.9.2013 O3/8.10.2013 O3K/8.10.2013

Haju

yksi

kköä

/m3

MTT:n rakentama biokaasulaskuri tarjoaa alustan, jolla voi vertailla esimerkiksi erilais-ten syötteiden vaikutusta energiantuottoon ja biokaasun eri käyttömuotojen kannatta-vuutta. Laskuri on tarkoitettu biokaasulaitos-ten alustavan kannattavuuden arviointiin. Se ei siten korvaa tapauskohtaista suunnittelua, mutta tarjoaa mahdollisuuden eri vaihtoehto-jen vertailuun.

Laskurista on pyritty tekemään monipuo-linen ja helppokäyttöinen. Tämä on luon-nollisesti edellyttänyt paljon yksinkertaistuk-sia. Oletuksena laskurissa on yleisesti käytetty biokaasulaitostyyppi, jossa on jatkuvatoimi-nen, täyssekoitteinen pystyreaktori ja joka toi-mii mesofiilisenä (n. 37°C) märkäprosessina.

Laskuri käyttää laskennassa oletusarvo-ja, jotka ovat kirjallisuuteen tai kokemukseen perustuvia keskimääräisiä arvoja. Laitoksen investointikustannukset arvioidaan itävalta-laisten biokaasulaitosten rakennuskustannus-ten perusteella Suomen erityispiirteet huomi-oiden. Suomessa on toistaiseksi vain vähän biokaasulaitoksia ja ne saattavat olla hyvin yksilöllisiä. Siksi niiden perusteella ei voida arvioida luotettavasti esimerkiksi rakennus-kustannuksia.

Laskuri koostuu kahdesta tasosta: pääsivut ja muokkaussivut. Pääsivuilla laskenta teh-

dään käyttämällä laskurin oletusarvoja. Aino-at käyttäjältä vaadittavat tiedot ovat syöttei-

den määrä ja energiatuotantomuodon valinta. Muokkaussivuilla voi muuttaa oletusarvoja omiksi arvoikseen ja siten tarkentaa laskentaa.

Biokaasulaskuri toimii parhaiten eri vaih-toehtojen vertailussa ja investoinnin suuruus-luokan hahmottamisessa. Laskurin antamat tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia. Esimerkiksi syötteiden tuottopotentiaali ja yhteismädätyksen vaikutukset metaanin syn-tyyn on syytä tarkentaa ennen investointipää-töksen tekemistä. Myös investoinnin suuruus tulee varmistaa tarjouspyynnöillä.

Biokaasulaskuri toteutettiin Maaseutura-haston rahoittamassa Biokaasulaitosinvestoin-nin laskentatyökalu -hankkeessa, jota koordi-noi Ukipolis. www.biokaasulaskuri.fi

Sanna marttinen, mTT

Lisätietoja: sanna.marttinen@mtt.fi Puh. 029 531 7499

Kannattaisiko rakentaa biokaasulaitos?Biokaasulaitokset kiinnostavat maaseudun yrittäjiä varsinkin karjatiloilla. Laitoksista tarjolla oleva tieto on kuitenkin ollut hajanaista ja ristiriitaista, mikä on vaikeuttanut investoinnin kannattavuuden arviointia.

Biokaasulaskurin avulla yksityisen laitoksen rakentamisesta kiinnostunut yrittäjä voi laskea erilaisten ratkaisujen kannattavuutta.

hajupitoisuus pilottitilalla eri mittauspäivinä. o2=osasto 2, jossa lantakourujen jäähdytys. o3=osasto 3, jossa ei jäähdytystä. o3K=osasto 3, jossa ilman jäähdytys korkeapainevedellä.

15

Metsäenergian ympäristökestävyys on tunne-tusti hyvällä tasolla: metsien harvennushak-kuista ja metsätähteistä saatavalla hakkeel-la tuotetun kaukolämmön ilmastovaikutus, happamoittava vaikutus ja pienhiukkaspääs-töt ovat pienemmät kuin kaukolämmön, joka tuotetaan raskaalla polttoöljyllä.

Erityisesti ilmastovaikutuksiltaan metsä-energia on kaukolämpöä puhtaampaa. Myös energiatase eli ketjussa käytetyn energian suhde tuotettuun energiaan on metsäener-giaketjussa hieman parempi kuin polttoöl-jyn tuotantoketjussa. Metsäenergiaketjussa ei myöskään käytetä kemikaaleja tai vettä, joita molempia käytetään polttoöljyn tuotantoket-jussa.

Maan käyttö on lähes nolla sekä metsä-energian että polttoöljyn osalta. Metsätähteet ja harvennuspuut syntyvät muun metsäta-louden sivutuotteena, jolloin niille ei lasketa maan käyttöä. Polttoöljyn tapauksessa öljyn-poraus voi kuitenkin pilata maata ja tehdä sii-tä käyttökelvotonta.

Ainoa ympäristön kannalta negatiivinen asia metsätähteiden energiakäytössä on se, et-tä metsätähteiden sisältämä typpi menetetään polton yhteydessä. Jos metsätähde jätettäisiin metsään, jäisivät myös sen sisältämät ravinteet ja orgaaninen aines parantamaan metsämaata. Metsätähteiden sisältämä fosfori voidaan kui-tenkin palauttaa metsään tuhkan muodossa.

TALouDELLiSET VAiKuTuKSET LÄhES TASoiSSAArvioinnin mukaan metsäenergia ei aina voi-ta raskasta polttoöljyä taloudellisessa mieles-sä. Metsäenergiaa tuottavan laitoksen sisäinen korkokanta on parempi kuin öljynjalosta-mon, mutta takaisinmaksuaika on samaa luokkaa.

Suomessa metsäenergialla on suurempi vaikutus kansantalouteen kuin raskaalla polt-toöljyllä, kun arvioinnissa otetaan huomioon kaikkien Suomen metsäenergiaa tuottavien laitosten aiheuttama arvonlisäys.

Kaukolämmön tuotanto metsätähdehak-keella on hieman halvempaa kuin raskaalla polttoöljyllä, mutta kuluttajahinta on alhai-sempi raskaalla polttoöljyllä tuotetulla kauko-lämmöllä. Metsämaan hinta on noussut Suo-messa viimeisen 50 vuoden aikana, mutta ei voida arvioida, kuinka paljon hinta on nous-sut metsäenergian tuotannon vuoksi ja kuin-ka paljon muista syistä.

METSÄEnErgiA PArAnTAA ALuETALouTTAMetsäenergian tuotanto parantaa aluetalout-ta ja lisää alueen työpaikkoja sekä laitoksen rakentamisvaiheessa että sen käytön aikana. Paikallista väkeä työllistyy myös metsätäh-

dehakkeen korjuussa ja kuljetuksessa, mikäli raaka-aineet hankitaan alueelta.

Vaikka sekä polttoöljy että metsäenergia työllistävät lähes saman määrän ihmisiä koko ketjussa, polttoöljyketjun työllistävyys tapah-tuu suurimmaksi osaksi Suomen ulkopuolel-la. Paikallisen metsäenergialaitoksen vaiku-tukset kiinteistöjen hintaan ja elinympäristön hyvinvointiin arvioitiin melko pieniksi ver-rattuna öljynporaukseen, joka voi aiheuttaa suurta haittaa lähiseuduille. Tilastojen mu-kaan metsätaloudessa sattuu kuitenkin enem-män onnettomuuksia kuin öljynporauksessa.

MTT ja Itä-Suomen yliopisto selvittivät EU:n Intelligent Energy Europe -ohjelman rahoittamassa BIOTEAM-hankkeessa metsä-energian kestävyyttä kolmen kestävyyden osa-alueen suhteen.

Hankkeessa ovat Suomen lisäksi mukana Alankomaat, Saksa, Italia, Puola ja Liettua. Kestävyyden arvioinnit tehtiin kaikissa muka-

na olevissa maissa kuudelle eri bioenergiaket-julle. Maakohtaiset raportit arvioinnin tulok-sista on julkaistu hankkeen englanninkielisillä nettisivuilla http://www.sustainable-biomass.eu/. Lisätietoa hankkeesta löytyy myös suo-menkielisiltä sivuilta: www.mtt.fi/bioteam

Taija Sinkko ja kaija hakala, mTT sekä aki Villa, itä-Suomen yliopisto

Lisätietoja: kaija.hakala@mtt.fi Puh. 029 531 7169

Metsäenergian kestävyydessä painavat myös alueelliset vaikutuksetBioenergian kestävyyden arvioinnissa on yleensä keskitytty vain ympäristövaikutuksiin, mutta on tärkeää huomioida myös taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. metsäenergia esimerkiksi työllistää selvästi enemmän paikallista väestöä kuin fossiilinen energia.

Ympäristökestävyys Taloudellinen kestävyys Sosiaalinen kestävyys

Kasvihuonekaasupäästöt Yrityksen sisäinen korkokanta Työllisyys

Happamoituminen Takaisinmaksuaika Vaikutus aluetalouteen

Ilman laatu (pienhiukkaset) Maan hinnan muutos Työn laatu

(onnettomuudet, palkka)

Kemikaalien käyttö Vaikutus kansantalouteen Vaikutus kiinteistöjen hintaan

Veden käyttö Lopputuotteen hinta Muutos ympäristön laadussa

Ravinnetase Tuotantokustannus

Energiatase

Maan käyttö

Ympäristökestävyys Taloudellinen kestävyys Sosiaalinen kestävyys

Kasvihuonekaasupäästöt Yrityksen sisäinen korkokanta Työllisyys

Happamoituminen Takaisinmaksuaika Vaikutus aluetalouteen

Ilman laatu (pienhiukkaset) Maan hinnan muutos Työn laatu (onnettomuudet, palkka)

Kemikaalien käyttö Vaikutus kansantalouteen Vaikutus kiinteistöjen hintaan

Veden käyttö Lopputuotteen hinta Muutos ympäristön laadussa

Ravinnetase Tuotantokustannus

Energiatase

Maan käyttö

ProAgria Länsi-Suomen Leader -rahoittei-sessa hankkeessa saksalainen hankekump-panimme FASBA esitteli tietojenvaihdos-sa saksalais-ranskalaisen biomeilerin, joka hyödyntää lantaa kompostointimenetel-mällä ja tuottaa siitä lämpöä vesikiertoiseen lämmitykseen. Laitteistosta tuleva vesi on lämmöltään 60–70-asteista, mutta on silti turvallisempaa olla ottamatta siitä lämmintä käyttövettä.

Perusidea biomeilerissä on se, että läm-pöä tehdään lannan ja hakkeen seokses-ta. Tarkoitus on, että biomeileristä tulee kompostin tapainen, ja sen teho on noin 1kW/10m3 kompostoitavaa massaa. Mi-tä kiinteämpää lanta on, sen paremmin se sopii biomeileriin – kaikki lanta siis käy, mutta hevosen ja kanan lanta ovat parhaita. Oleellista on se, että eläimet eivät ole antibi-ooteilla lääkittyjä, jotta kompostin mikrobit toimivat oikein.

Biomeilerin elinkaari on 6–18 kuukautta riippuen siitä, tehdäänkö se kerralla vai ruo-kitaanko sitä.

KoMPoSTi ToiMii joPA TALVELLABiomeilerin rakentaminen aloitetaan siten, että vettä läpäisemättömälle alustalle hah-motellaan esimerkiksi olkipaaleista pyöreän

muotoinen kehä, joka jakaa tasaisesti pai-neen. Kehä vahvistetaan esimerkiksi harjate-räsverkolla.

Olkipaalikehän sisään sijoitetaan kom-postiseos, johon asetellaan lämmön talteen-ottojärjestelmä mustasta muoviputkesta. Muoviputkien on oltava 70 cm etäisyydel-lä toisistaan, jotta putken ympärillä oleva kompostin massa nostaa lämpötilaa riittä-västi. Muoviputkien kerroksia voi asetel-la päällekkäin neljä, jolloin kompostin ko-ko nousee maksimissaan kolmeen metriin.

Hyvä apuvälinen mustien muoviputkien asettamiseen ja kompostin purkamiseen on puu- tai harjateräsverkko, johon mustat muoviputket sidotaan.

Kompostin maatuminen käynnistetään kastelemalla. Talvikäyttöä varten kompos-ti voidaan peittää esimerkiksi lumella. Tällä tavalla se on saatu toimimaan esimerkiksi Kanadassa -40 asteen lämpötiloissa.

LoPPuTuLoS MuiSTuTTAA MuLTAAKompostin käytöstä syntyvät tuotteet eli

käynnistymisessä tuleva vesi on otettava tal-teen. Yksinkertainen tapa sen hyödyntämi-seen on esimerkiksi käyttäminen kasvavil-le kasveille. Maatunut hake-lantaseos on oikein toimineessa biomeilerissä kokonaan maatunut ja muistuttaa multaa. Se onkin erittäin hyvä maanparannusaine esimerkiksi kasvimaille.

Biomeiler on käytössä noin 60 maassa, joista useat ovat Euroopan maita. Ruotsiin ensimmäinen biomeiler pystytettiin loka-kuussa 2013 korvaamaan hevosen lannan polttoa. Suomen lainsäädäntö ei vielä tunne biomeileriä. Biomerin yleistymistä ja vaiku-tuksia muun muassa EU-tukia saaviin maa-tiloihin on vielä epäselvää. Lisäksi täydellisiä Suomeen soveltuvia rakennus- ja käyttö-ohjeita kaivataan, jotta biomeileristä ei tu-le ongelmaa mahdollisten väärinkäytösten vuoksi.

Jukka kontulainen, Pro agria

Lisätiedot: jukka.kontulainen@proagria.fi Puh. 040 829 8135

Biomeiler tuottaa lannasta lämpöenergiaamaaseudulla pienten kohteiden lämpöenergian tuottaminen hoidetaan usein öljyllä tai sähköllä, sillä puulämmityksen perustaminen on joskus kallista, vaikka polttoaine olisikin edullista. kompostin tapaan toimivassa biomeilerissä lämpöä tehdään lannan ja hakkeen seoksesta.

Biomeilereitä on jo perustettu ympäri Eurooppaa, mutta Suomen lainsäädäntö ei vielä tunne sitä.

Kestävyyden arviointi pähkinän-kuoressaKestävyyden arvioinnissa otetaan huomioon koko bioenergiaketjun aikaiset vaikutukset ympäristöön, talouteen ja ihmisiin.

Kestävyyttä arvioidaan taulukos-sa esitettyjen indikaattorien suh-teen (positiivinen tai negatiivinen vaikutus).

Tarkasteltavalle bioenergiamuo-dolle valitaan sopiva vertailuketju, johon bioenergian tuotannon vai-kutuksia verrataan.

16

Karkearehu kuuluu luomulihasikojen päi-vittäiseen rehuannokseen. Säilörehu voisi turvata luomusikojen karkearehun saannin Suomen oloissa talvikaudella. Tavanomai-sessa tuotannossa säilörehu voisi toimia viri-kerehuna sioille.

Lihasiat pystyvät syömään nurmisäilöre-hua 6−13 prosenttia rehun kuiva-aineesta. Lihasika saa säilörehusta sulavia aminohap-poja, mutta rehun valikointi ja tuhlaantu-minen ovat käytännön ongelmina. Säilö-rehuruokinnan haittapuolena on sikojen ruuansulatuskanavan painon kasvu ja pie-nentynyt teurassaanto.

SiKA VALiKoi rEhunSASulavuuskokeessa huomattiin, että siat vali-koivat säilörehua pois seoksesta. Ongelmat vähenivät, kun rehu silputtiin toiseen ker-taan tarkkuussilppurilla noin 5−10 sentti-metrin pituiseksi silpuksi. Kaikki siat op-pivat syömään säilörehua. Noin 45 kiloa painavat siat söivät silputtua säilörehua ki-lon päivässä ja noin 80 kiloa painavat puo-lestaan 1,7 kiloa päivässä.

Säilörehun tuhlaantumiselta ei silti väl-tytty. Luotettavimmat tulokset saatiin, kun rehussa oli korkeintaan 13,3 prosenttia kui-va-aineesta säilörehua. Säilörehun kuiva-ai-neen kokonaissulavuus oli 67 prosenttia ja raakavalkuaisen sulavuus 68 prosenttia.

Säilörehun syöttäminen ei vaikuttanut yksilöruokittujen sikojen kasvuun. Siat, jot-ka eivät saaneet säilörehua, kasvoivat 731 grammaa päivässä ja kuluttivat kasvukiloa kohti 2,45 kiloa rehun kuiva-ainetta. Säi-lörehua saaneet siat kasvoivat keskimäärin 815 grammaa päivässä ja kuluttivat kasvu-kiloa kohti 2,37 kiloa rehun kuiva-ainetta. Osa kasvun lisäyksestä johtui todennäköi-sesti ruuansulatuskanavan suuremmas-ta painosta, mutta lihasiat myös pystyivät käyttämään hyväkseen säilörehun ravinto-aineita.

Säilörehuruokinta vaikutti edullisesti si-kojen mahan terveyteen. Tärkkelyspohjai-

nen, hienojakoinen koerehu aiheutti sioille mahahaavoja. Kun kuiva-aineesta korvat-tiin 6,7 prosenttia säilörehulla, mahahaavaa oli 12,5 prosentilla sioista. Kun säilörehun määrää lisättiin, mahahaavoja ei esiintynyt lainkaan.

SÄiLörEhu PiEnEnTÄÄ TEurASSAAnToAKasvatuskokeessa säilörehun määrää lisättiin vähitellen. Alkukasvatuksessa siat pystyivät syömään säilörehua kuusi prosenttia ja lop-pukasvatuksessa 15 prosenttia rehun kuiva-

aineesta. Säilörehu huononsi ryhmässä ruokittujen

sikojen kasvua ja rehuhyötysuhdetta. Säilö-rehuruokinta suurensi teurastustappiota ja pienensi sikojen teurassaantoa. Lihasikojen säilörehuruokinnasta tarvitaankin lisätut-kimusta, jotta sen ravintoaineet voitaisiin hyödyntää paremmin.

hilkka Siljander-rasi, mTT ja Paul Bikker, Wageningen ur

Lisätietoja: hilkka.siljander-rasi@mtt.fi Puh. 029 531 7750

Lihasika oppii syömään luomusäilörehua Säilörehuruokinta on lihasioille terveellistä, mutta toisessa vaakakupissa painavat rehun valikointi ja pienentynyt teurassaanto.

Siat oppivat syömään säilörehua, mutta osasivat myös valikoida rehun pois ruokintaseokses-ta.

YrJö Tuunanen/mTT:n arkiSTo

Kontrolliryhmä Säilörehuryhmä

Rehun syönti, kg kuiva-ainetta/sika/pv

Täysrehu 2,44 2,24Säilörehu - 0,29Päiväkasvu, g/pv 897 860Teuraspainokorjattu päiväkasvu, g/pv 890 841Rehuhyötysuhde, MJ NE/kg 25,5 27,1Loppupaino, kg 119,4 118,7Teuraspaino, kg 93,1 91,2Teurassaanto, % 78,0 76,9Ruhon lihaprosentti 56,7 57,2

Säilörehun vaikutus luomulihasikojen tuotantotuloksiin ja teuraslaatuun Wageningenin yliopiston kokeessa.

Valion Ruohosta proteiinia -hankkeessa tut-kittiin nurmisäilörehun käsittelyprosessia, jonka lopputuotteena on mikrobivalkuai-nen pekilo. Todettiin, että nurmisäilörehu on entsymaattisesti helposti pilkottavissa, ja että valkuaispitoinen pekilo kasvoi hyvin hyödyntäen säilörehun kuidusta saatuja so-kereita.

Sivutuotteena syntyvä väkevöity säilöre-hu-uute voitaisiin hyödyntää sellaisenaan sikojen ruokinnassa. Samalla soijan, rehu-fosfaatin ja viljan osuus sikojen liemirehussa pienenisi. Lisäksi säilörehu-uutteen maito-happo itsessään riittäisi happamoittamaan rehun, erillistä happolisää ei tarvita.

Nurmirehu ei kuitenkaan ole ilmainen raaka-aine. Hankkeessa todettiin, että ko-keiltua prosessia pitää yksinkertaistaa, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa. Syntyi useita ideoita, joita testataan jatkotutkimus-hankkeissa.

Mikäli säilörehun kuiturakenne pysty-tään hajottamaan riittävän edullisesti siten, että säilörehusta todella tulee sianrehua, niin moni asia voi muuttua nykyisestä. Jos prosessointi voidaan toteuttaa tilatasolla,

nurmirehusta tulee oikeasti varteenotet-tava vaihtoehto sikatilan viljelykiertoon, ja nurmikasveja voidaan nykyistä tehokkaam-

min hyödyntää ravinnehuuhtoumien ehkäi-syssä. Samalla sikatilalle ostorehujen muo-dossa tulevan fosforin määrä vähenee.

SÄiLörEhuPirTELöSTÄ BiojALoSTAMoonNurmisäilörehun kemikaalit ovat kiinnos-tavia myös teollisuuden näkökulmasta. Säi-lörehun jalostaminen voisi tulevaisuudessa mennä rehukäyttöä pidemmälle.

Maatilalla esiprosessoitu säilörehupirte-lö voisi olla välituote, joka jatkaa matkaansa erotustekniikoita hyödyntävään biojalosta-moon. Säilörehuun perustuva biojalosta-motyyppinen toiminta voi siis alkaa joko maatilojen yhteydessä tai keskitetyissä lai-toksissa.

Olennaista on, että pystymme hahmot-tamaan mahdollisuudet ja luomaan niistä uutta kannattavaa toimintaa.

Lisätietoa Ruohosta proteiinia -hank-keesta IBC Finland 2014 -seminaarin verk-kosivuilla www.ibcfinland.fi/projects/pro-tein-feed-from-grass-silage-b/

arja Seppälä, mTT

Lisätietoja: arja.seppala@mtt.fi Puh. 029 531 7737

ruohosta proteiinia sikojen liemirehuruokintaanSuomen pelloilla kasvaa nurmirehua enemmän kuin mitä naudat ja hevoset tarvitsevat. Samanaikaisesti valkuaisrehua tuodaan ulkomailta. entäpä jos nurmi-rehu prosessoitaisiin siten, että sen käyttömahdollisuudet myös sikojen ruokinnassa paranisivat? Voisiko säilörehu korvata soijaa?

Väkevöityä säilörehu-uutetta voitaisiin hyödyntää sellaisenaan sikojen ruokinnassa.

ArjA SEPPÄL Ä/MTT

Säilörehu-kokeita yhteistyönä MTT ja Wageningenin yliopisto selvittivät hollannissa kasvatetun luomunurmisäilörehun rehuarvoa ja sulavuutta lihasioilla. MTT:ssä määritettiin ravintoaineiden ko-konaissulavuus ja aminohappojen ohutsuolisulavuus.

hollannissa selvitettiin säilörehu-ruokinnan vaikutusta luomusikojen tuotantotuloksiin. Kontrolliryhmä sai luomutäysrehua ja koeryhmä seosta, jossa täysrehun nettoener-giasta oli korvattu alkukasvatuk-sessa 12 prosenttia ja loppukasva-tuksessa 20 prosenttia säilörehulla. Säilörehu sekoitettiin kuivaan re-huun apevaunussa ja sen syöttä-mistä lisättiin vähitellen.

17

Kansallinen kasvigeenivaratyöryhmä on esittänyt varmuuskokoelman keräämistä kryosäilytykseen kenttäkokoelmien ohella. Se pienentäisi riskiä kokoelmien tuhoutu-misesta ja häviämisestä, koska kryotankis-sa materiaali on suojassa ympäristöstressiltä, taudeilta ja tuholaisilta.

Säilytys ei myöskään vaadi kalliita hoi-totoimenpiteitä kuten avomaaviljelmät. Alustavien kokeiden mukaan kryosäilytys-tä voidaan soveltaa arvokkaiden, vanhojen omenalajikkeiden säilytyksessä.

TAuDiT uhKAAVAT KEnTTÄKoKoELMiAIlmaston lämpeneminen suosii omenan viljelyä Suomessa, mutta toisaalta se lisää tautikuormaa. Kaksi pahaa uhkaa ovat hil-jattain löydetty omenan lisäversoisuustauti ja toistaiseksi maastamme poispidetty tu-lipolte. Molemmat ovat karanteenitauteja, joiden esiintyminen kenttäkokoelmassa joh-taisi koko kokoelman hävittämiseen kasvin-suojelulain nojalla.

Omenan lisäversoisuustauti eli App-le proliferation -fytoplasma (Candidatus phytoplasma mali) on vaarallinen kasvintu-hooja, joka aiheuttaa omenapuiden versojen luutamaista kasvua ja satotappioita. Tauti on levinnyt viime vuosina EU:n alueella ja aiheuttanut aiempaa suurempia sadonme-netyksiä. Suomessa tautia levittävää fytop-lasmaa on löydetty omenanlehtikempeistä (Cacopsylla picta).

Fytoplasmaa vastaan ei ole kemiallista torjuntakeinoa; tautia voi torjua käyttämällä puhdasta lisäysaineistoa ja torjumalla kemp-pejä. Toinen paha omenalla esiintyvä tauti on tulipolte, Erwinia amylovora -nimisen bakteerin aiheuttama hedelmä- ja koriste-kasvien vaarallinen kasvitauti, joka lopulta tappaa isäntäkasvinsa. Sitä pidetään Euroo-pan ja Välimeren maiden pahimpana hedel-mäkasvien tautina.

Suomella on tulipoltteen suhteen EU:n myöntämä suoja-alueoikeus. Kuitenkin tuli-

poltetta on jo löydetty Pohjoismaista ja Vi-rossa se on todettu 2012. Taudin rantautu-minen Suomeen lienee ajan kysymys, koska Suomen ilmasto soveltuu sille hyvin.

KryoKoKEESTA LuPAAViA TuLoKSiATalvikaudella 2014 pakastettiin nestetyp-peen lepotilaisia silmuja ja silmujen elvyt-täminen pakastuksen jälkeen ja jatkokasva-tus tapahtui meristeemisolukosta tehtävän solukkoviljelyn kautta. Tutkimukseen va-littiin kolme geeniperimältään poikkeavaa tarhaomenapuulajiketta: Pirja (Huvitus x Melba), Talvikaneli (Lobo x Punakaneli) ja Make (Atlas x Keltainen Syyskalvilli).

Omenien talvilevossa olevia silmuja ke-rättiin pieninä oksanpätkinä viileästä kas-vihuoneesta MTT Laukaasta sekä Makesta ulkokentältä MTT Piikkiöstä. Osa tikuista esikäsiteltiin ennen pakastusta kuivattamalla niitä 3 vuorokautta kylmiössä. Tikut pakas-tettiin ensin -30 asteeseen ja sitten välittö-mästi nestetyppeen.

Silmut sulatettiin ja niistä tehtiin meris-teemialoitukset koeputkiin. Kaikista kol-mesta lajikkeesta saatiin elpymään nor-maaleja solukkoviljelmiä. Pirja ja Make hyötyivät selvästi esikuivatuksesta. Ulko-kenttäaineistojen talletus vaatii erityistä lisä-tutkimusta suuren mikrobikuorman takia.

Koska menetelmällä saatiin talletettua ja palautettua normaaleja viljelmiä, sitä voitai-siin soveltaa myös muille omenapuulajik-keille. Koe oli lupaava askel kohti omenien varmuuskokoelman luomista kryotankkiin pitkäaikaissäilytykseen.

Saara Tuohimetsä, mTT

saara.tuohimetsa@mtt.fi Puh. 029 531 7429

omenien geenit talteen syväpakkaseenomena on ainoa Suomessa hyvällä menestyksellä viljeltävä hedelmä. omenan geenivarojen suojelemiseksi sekä viljelijät että julkiset tutkimuslaitokset ovat keränneet omenalajikkeita kenttäkokoelmiksi. alustavien kokeiden mukaan lajikkeita voidaan säilyttää myös syväpakkasessa.

Typpeen pakastettu ja elvytetty Pirja-omenan silmu on kasvanut kahdeksassa viikossa pikkutaimeksi.

Vanhoja ja arvokkaita omenalajikkeita säilytetään kenttäkokoelmissa, mutta niiden lisäksi kaivataan kasvitautien ulottumattomissa olevaa säilytystekniikkaa.

kuVaT: Saara TuohimeTSä/mTT

nestetyppi säilyttää turvallisestiKryosäilytys on kustannustehokas menetelmä, jolla kasviaineistoja voidaan pitkäaikaissäilyttää sy-väjäädytettynä nestetypessä -196 °C:ssa.

Äärimmäisen alhaisessa lämpöti-lassa kasvisolujen jakaantuminen ja aineenvaihdunta lakkaavat, eli aika pysähtyy ja materiaali voi säi-lyä teoriassa ikuisesti.

MTT:n Laukaan toimipaikassa on tutkittu kasvien kryosäilytystä vuodesta 2004 alkaen useilla kas-vilajeilla. Saara Tuohimetsän tut-kimusta tuki Maiju ja yrjö rikalan Puutarhasäätiö.

18

Anuriikka Lallukan lempilehmä Uuttera on jättänyt jälkensä maidontuottajaperheen muistoihin. Kun Uuttera syntyi, perheen kol-mevuotias poika lähestulkoon muutti navet-taan lehmän viereen nukkumaan. Lehmästä tuli koko perheen lempeä lemmikki.

Puolitoista vuotta sitten tapaturmaisesti kuolleen lehmän jälkeläisiä on navetta täynnä. Nekin ovat perheen lasten lemmikkejä.

”Lempilehmä ei välttämättä ole karjan pa-ras, kaunein tai kestävin lehmä, mutta usein siitä otetaan silti jälkeläisiä. Uutteran tapa-uksessa meillä on kuitenkin tietoa myös leh-män hyvästä perimästä”, Anuriikka Lallukka toteaa.

Hän on ollut mukana kehittämässä nuor-ten hiehojen genomisten jalostusarvojen luo-tettavuutta Viking Geneticsin vetämässä LD-projektissa. Siinä on kahden vuoden aikana testattu tuhansia ayrshire- ja holstein-rotujen hiehoja ja lehmiä. Projektissa haetaan var-

muutta lypsylehmien genomiarvosteluun.

yKSiLö on PEriMÄn jA TAuSTAn SuMMAAnuriikka Lallukka halusi testata karjansa pe-rimää nähdäkseen, miten navetan todellisuus vastaa eläinten perimän antamia odotuksia.

”Aiemmin jalostuksessa on oletettu, että sekä hyvistä että huonoista ominaisuuksista puolet tulee emältä, puolet isältä. Näin se ei ole, vaan jokaisen yksilön perimä määräytyy erikseen. Toisin sanoen yksi eläin voi saada se-kä emältä että isältä 90 prosenttia niiden huo-noista ominaisuuksista, kun taas toinen yksilö voi saada saman verran hyviä ominaisuuksia molemmilta”, hän toteaa.

Omassa karjassaan hän on nähnyt, miten perimä määrää osan kehityksestä, mutta eläi-men tausta tuo siihen oman lisänsä. Testaus-ten kautta hän on löytänyt karjastaan huo-mattavasti parempia yksilöitä, mutta myös

paljon huonompia yksilöitä kuin oli kuvitel-lut – ja silti kaikki elävät sulassa sovussa sa-massa navetassa.

”Testien mukaan uudet hiehomme ovat perimältään huonoja, mutta niistä löytyy silti hyviä ominaisuuksia. Mitä terveempi lapsuus hieholla on, sitä paremmin se pärjää myö-hemmin. Hyvin menestyvää, heikon perimän lehmää voi pitää karjassa pitkäänkin, mutta siitä en välttämättä ota jälkeläisiä”, hän pohtii.

MÄÄrÄTiEToinEn jALoSTuS on VuoSiEn TyöAnuriikka Lallukka tuli tilalle 15 vuotta sit-ten, ja lypsykarjaa on kehitetty määrätietoi-sella jalostuksella. Ensimmäiset genomitestit Anuriikka Lallukan nuorista hiehoista otettiin

kaksi vuotta sitten. Nyt nämä lehmät ovat jo lypsyssä, ja alkamassa on jo kolmannen suku-polven testaus.

”Karjassa on nyt parikymmentä lehmää, jotka edustavat hyvää perimää. Kun niiden kasvulle tarjoaa hyvät olosuhteet ja ne säilyvät terveinä, niistä on lupa odottaa huippuyksi-löitä”, Anuriikka Lallukka toteaa.

Vaikkapa sellaisia kuin Uuttera.

niina Pitkänen, mTT

Lempilehmä voi yllättääGenominen jalostusarvo voi paljastaa lypsykarjasta huippuyksilöitä, joilta on lupa odottaa hyviä tuotoksia ja hyviä jälkeläisiä. Se voi myös auttaa kasvattamaan keskinkertaisen jalostusarvon hiehoista hyvän lypsykarjan.

Lehmien hedelmällisyyden parantamisen tarve nousi esiin MTT:n tuottajakyselyssäViime kesän Okra-maatalousnäyttelyssä selvi-tettiin maidontuottajien näkemyksiä MTT:n tuottamasta tutkimuksesta. Tärkeimpänä ai-heena pidettiin lehmien hedelmällisyyden pa-rantaminen jalostuksen ja ruokinnan keinoin.

Hyvänä kakkosena tuli lehmien rehun-käyttökyvyn ja kolmosena energiataseen tutkimus. Lisää tietoa toivottiin erityisesti korkeatuottoisten lehmien ruokinnasta, re-hunkäyttökyvystä ja energiataseesta.

Maitotilan suurimpina haasteina vastaajat näkivät kannattavuuden, työssä jaksamisen

sekä lehmien heikentyvän hedelmällisyyden ja kestävyyden mukanaan tuomat ongelmat. Vastauksista nousi esiin tarve löytää keinoja lehmien tuotantovuosien pidentämiseen.

Kyselyyn vastasi 176 maidontuottajaa ym-päri Suomen. Yli puolet vastaajista tuli alle 50 lypsylehmän tiloilta, ja kolmasosalla vastaajis-ta tilakoko oli 50–100 lehmää. Yli sadan leh-män tiloja oli seitsemällä prosentilla ja yli 150 lehmän tiloja neljällä prosentilla vastaajista. Vastaajien kesken arvotut viisi genomitestiä voitti Anuriikka Lallukka.

Varmuutta genomitestaukseenViking Geneticsin LD-projektissa haetaan luotettavuutta punaisten rotujen genomiar-vosteluun ottamalla mukaan sonnien lisäksi myös naaraiden genomitietoa.

Kahden vuoden testausten jälkeen tulokset osoittavat, että lisäluotettavuutta on saatu.

Ennen genomista valintaa jalostusarvon määrittämiseen käytettiin pelkästään jälke-läisarvostelua. Jälkeläisarvostelu antaa tark-kaa tietoa jalostusarvosta, mutta luotettavaa tietoa saa vasta, kun jälkeläisiä on arvosteltu tarpeeksi.

Genomisen valinnan avulla saadaan nope-ammin tietoa eläimen jalostusarvosta. Se pe-rustuu DNA:n perinnöllisten ominaisuuksien selvittämiseen.

Anuriikka Lallukan innostus nuorkarjan genomitestaukseen nousee kiinnostuksesta tietää, miten perimä ja todellisuus vastaavat toisiaan, ja miten omaa lypsykarjaa voisi jalostaa eteenpäin.

rauni PakkaLa

Anuriikka Lallukka40-vuotias maitotilallinen iitistä. Kotoisin Vantaalta.

Tullut tilalle 15 vuotta sitten, pää-toimisena maidontuottajana neljä vuotta.

Tilalla on yhden robotin yksikkö eli noin 70 lypsävää lehmää se-kä nuorkarja. Suurin osa lehmistä ayrshire-rotua.

Entiseltä ammatiltaan Faban ja-lostusneuvoja ja Pro Agrian maito-tilaneuvoja.

Maitotilalta liikenevä vapaa-aika kuluu kahden lapsen harrastus-ten ja oman käsityöharrastuksen parissa.

19Seuraava maaseudun Tiede -liite

ilmestyy 15.12.2014

KoLuMni

Vuoden ajan käymäni kyläkoulutaiste-lun aikana olen tutustunut kuntapolitiik-kaan. kantapään kautta on pakko sanoa, ettei demokratian tila ole häävi. Tämä on testamentti taistelulle, jonka karuna tilinpäätöksenä kotikuntani kokemäki päätti lakkauttaa kyläkoulumme.

mikä hommassa haisee? kysymys lienee siitä, mihin suuntaan nenänsä kääntää. Joissain suunnissa kyse on uusien tuulien tuoksusta, modernien tarpeiden täytty-misestä ja kilpailukykyisen kunnan inves-toinneista. Toisessa suunnassa lemu-aa kuntalaisten ja erityisesti lasten arjen huomioimatta jättäminen, tarkoitusha-kuinen tiedontuotanto, järjetön tuhlailu, yksittäisten virkamiesten vaikutus koko kunnan päätöksentekoon ja lepsu poliit-tinen työ.

oLEnnAinEn ongELMA on virkamies-ten vallankäytössä. kokemäen tapauk-sessa kouluverkkoselvitys ja sen tausta-materiaalit olivat tökeryydessään jopa huvittavia. koulurakennus, jossa aikai-semmin ei ole todettu korjaustarpeita, on yhden virkamiehen tunnin tarkastus-käynnin jälkeen välittömän peruskorjauk-sen tarpeessa.

110 vuotta terveenä seissyt ja tarpeen mukaan remontoitu hirsirakennus, tyy-tyväiset lapset ja henkilökunta sekä maa-laisjärki jyrätään vaatimuksilla koneel-lisesta ilmanvaihdosta ja täydellisestä remontista asianmukaisine hintalappui-neen.

Tämän kaiken läpi viedäkseen ovat asiaa valmistelleet virkamiehet käyneet propa-gandataistelua antaakseen ymmärtää, että kansalaisten taustatietojen pyyn-nöt ovat vain kiusantekoa ja että esitetyt väitteet ovat faktoja. eikä tämä tapahdu

Venäjällä, vaan Satakunnassa. Valitetta-vasti moni valtuutettu on valmis usko-maan virkamiehiä mieluummin kuin kriit-tisiä kansalaisia.

KyLÄKouLuMME LAKKAuTTAMiSEn yhteydessä on jaettu myös poliittisia lin-joja uudestaan. ensimmäistä kertaa kes-kusta on lakkauttamassa elinkelpoista kyläkoulua ja rikkomassa sopimaansa op-pilasmäärärajaa. Voidaankin kysyä: mihin tarvitaan sitä maalaisliittoa, jolle maa-seudun asiat jäävät jalkoihin keskittämi-sen huumassa?

usean tutkimuksen mukaan koulujen lakkauttamisen seurauksena ei ole sääs-töjä syntynyt. mihin rahat menevät? kokemäen tapauksessa syrjäkylän elin-voimainen koulu lopetetaan ja samalla rakennetaan keskustaan uusi liikunta-halli ja laajennetaan keskustakoulua. Työ tehdään velkarahalla, joka nostaa kerta-rysäyksellä kunnan velka-asteen kaksin-kertaiseksi. uudet käyttö- ja korkokus-tannukset peittoavat saadut säästöt.

SAMA iLMiö on nÄhTÄViSSÄ eri mitta-kaavoissa koko Suomessa. Palvelut kes-kittyvät maakuntakeskuksiin. alueelliset investoinnit ajautuvat suurempien maa-kuntien pääkaupunkeihin. erityisiä syitä täytyy keksiä aina, jos jokin valtion orga-nisaatio pitäisi siirtää pois pääkaupunki-seudulta. Perustelut ovat aina samat: on järkevää investoida vain sinne, missä on jo muita investointeja.

Luonnonvaroista arvokkaimpia ovat klas-siset hyveet: käytännöllinen viisaus, roh-keus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. kuten kotikunnassanikin kokemäellä, lii-an usein päätöksentekoa leimaavat kuo-lemansynnit, enkä puhu nyt pelkästään ylensyönnistä.

keskittämisen kiivas uskonto

Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

LAMPAiTA

Pellon eroosioherkkyys näkyy kartallaMitkä peltolohkot Suomessa ovat eroosioher-kimpiä? Voidaanko viljelyn vaikutuksia simu-loida etukäteen? Vastauksia saadaan yhdistä-mällä tarkka laserkeilausaineisto, eroosiomalli ja suurteholaskenta.

Eroosio on merkittävä maatalouden fosfo-rikuormituksen aiheuttaja, ja peltojen eroo-sioriskin kehittyminen on yksi maatalouden kansainvälisistä ympäristöindikaattoreista. Myös maatalouden ympäristötoimenpiteiden suuntaamisen kannalta peltojen eroosioris-kin arviointi on tärkeää. Peltolohkot ja jopa niiden osat voidaan luokitella eroosioriskin suhteen.

KÄyTÄnnönLÄhEinEn MALLiEroosioherkkyysriskin arvioimisessa on käy-tetty RUSLE-mallia, jota on hyödynnet-ty kauan Yhdysvalloissa ja muissakin maissa neuvonnassa ja tutkimuksessa.

Malli on rakenteeltaan suhteellisen yk-sinkertainen ja koostuu viidestä tekijästä: R=sadetekijä, K=maaperätekijä, LS=Rinteen pituus ja jyrkkyystekijä, C=maanpeitetekijä (kasvillisuus) ja P=ihmisen toimintaa kuvaava tekijä. LS-tekijä on eroosion kannalta mer-kittävin.

Yhdistämällä malli paikkatietoaineistoihin voidaan laatia lohkokohtaisia karttoja, jois-sa näkyvät eroosioherkimmät paikat. Lisäksi saadaan arvio eroosion määrästä lohkolla tai muulla määritellyllä alueella (tonnia/hehtaari/vuosi). Malli ennustaa pintavalunnan kautta tapahtuvaa eroosion paikkaa luotettavammin kuin sen määrää.

TAVoiTTEEnA KArTTojEn noPEA PÄiViTySRUSLE-mallin tarkka erotuskyky eli kah-

den metrin solukoko ja kyky havaita noin 15 cm korkeuseroja vaatii tietokoneelta paljon laskentatehoa. Raskasta laskentaa vaativien ongelmien ratkaisemiseen voidaan käyttää te-hotyöaseman tai supertietokoneen grafiikka-kortteja.

Eroosiokarttojen nopeaa päivittämistä ja vuorovaikutteisuutta varten on kehitetty gra-fiikkakortteja hyödyntävä sovellus yhdessä Åbo Akademin tietojenkäsittelytieteiden lai-toksen asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on, että koko valtakunnan eroosiokarttojen päivitys tapahtuisi tarvittaessa yhden yön ai-kana tai jopa nopeammin.

Vielä kehitteillä olevan vuorovaikutteisen mallin avulla käyttäjä voisi simuloida erilais-ten toimenpiteiden vaikutusta eroosioherk-kyyteen vuorovaikutteisesti.

KArTToihin Voi TuTuSTuA VErKKoPALVELuSSAKarttojen valtakunnallinen kattavuus on si-doksissa laserkeilausten edistymiseen. Maan-mittauslaitoksen arvion mukaan keilausai-neisto kattaa koko Suomen vuonna 2019. Maatalousmaasta on katettu nyt noin 80 pro-senttia.

Karttoihin tutustumista varten luotiin pi-lottiversio Okra-maatalousnäyttelyä varten. Palvelussa on mukana kuntia Oripään ym-päristöstä. Palveluun voi edelleen tutustua osoitteessa http://mapserver.mtt.fi/geoserver/www/okra.html

harri Lilja, eila Turtola ja Jari hyväluoma, mTT

Lisätietoja: harri.lilja@mtt.fi Puh. 029 531 7467

Eroosioherkkyyskarttoja esiteltiin viime kesänä okra-maatalousnäyttelyssä. Demoversio on edelleen avoinna tutustumista varten.

Mallia on testattu kuudella eri koeken-tällä ympäri Suomea. Kuvassa jokioisten lintupajun kenttä. ruutujen värit vihreästä punaiseen tarkoittavat eroosion suhteellista määrää kullakin koeruudulla.

20

ruokaisa tonnikalasalaatti

Pieni purkki tonnikalaa vedessä noin 5 cm pätkä purjoa (mielellään valkoista osaa) 2 omenaa – makeahko hapokas lajike, kuten heta tai paikallisomenalajike Sariola sopii hyvin 2 dl kypsää täysjyväriisiä 200 g kypsiä (pakaste)herneitä

kastike: 2 dl kermaviiliä tai kreikkalaista jo-gurttia 1 rkl pöytäetikkaa tai omenaviinietik-kaa 1 rkl sokeria ½ tl suolaa runsaasti hienonnettua tilliä

kypsennä riisi ja pakasteherneet. kuutioi omenat ja viipaloi purjo ohuik-si siivuiksi. Sekoita kastikeainekset keskenään ja yhdistä salaatin aines-ten kanssa.

Kaura-omenapaistos

2 dl runsaskuituisia kaurahiutaleita 1 dl saksanpähkinäöljyä tai noin 100 g voita ½ dl sokeria noin 1 kg omenia noin 1 tl kanelia ja/tai inkivääriä

Paloittele omenat vuokaan ja mausta halutessasi kanelilla ja/tai inkivääril-lä. Sekoita kaurahiutaleet, öljy ja so-keri ja ripottele seos omenien päälle. halutessasi voit lisätä vielä pinnal-le hiukan saksanpähkinärouhetta. Paista 200 asteessa noin puoli tun-tia. Lisäkkeenä voit tarjota vaniljalla maustettua kermavaahtoa, vanilja-kastiketta tai jäätelöä.

reseptit

IPM-Suomi 2025Mitkä ovat pahimmat kasvinsuojelun ongelmat? Mitä tapahtuisi, jos kemiallista torjuntaa ei olisi lainkaan? Mihin tutkimuksella on jo ratkaisut, mistä tietoa puuttuu?

IPM-Suomi: Tila, tieto ja tulevaisuus II, 20.11.2014 Jokioisten Tietotalo, Humppilantie 9 A

Lue lisää ja ilmoittaudu: www.mtt.fi/ipmsuomi

Omenassa on runsaasti ravintokuitua, kohtalainen määrä C-vitamiinia ja monia muitakin ravintoaineita. Omenan kuitu auttaa hallitsemaan haitallisen kolestero-lin määrää, tasoittaa verensokerin vaihte-luita ja ylläpitää hyödyllistä suolistomik-robistoa.

Omenat sisältävät laajan kirjon myös fenolisia yhdisteitä. Tosin lajikkeiden vä-lillä on suurta vaihtelua. Omenoissa esiin-tyviä fenoliyhdisteryhmiä ovat proan-tosyanidiinit, flavonolit ja fenolihapot. Kuoret sisältävät erityisen paljon näitä yh-disteitä.

Punakuorisissa lajikkeissa on myös jon-kin verran antosyaaneja, nimenomaan kuorissa. Vaikka omenien fenoliyhdiste-pitoisuus onkin pienempi kuin useimpi-en marjojen, omenien merkitys fenoliyh-disteiden lähteenä on suuri niiden suuren kulutuksen vuoksi.

LAjiKKEiTA TuhAnSiA Eri TArPEiSiinOmenasta on jalostettu ilmeisesti lähes 10 000 lajiketta. Ravintoainepitoisuudet, fenolisten yhdisteiden pitoisuudet, maku ja rakenne vaihtelevat lajikkeittain. Lisäk-

si kasvupaikka, viljelytekniikka, lannoitus ja ilmasto-olosuhteet vaikuttavat ominai-suuksin jonkin verran.

Fenoliset yhdisteet ovat hyvä esimerkki: mitä enemmän omena saa valoa kypsymi-sen aikaan, sitä voimakkaammaksi kuori vä-rittyy. Usein myös sokerien määrä lisääntyy samalla.

Eri lajikkeet sopivat erilaisiin käyttötar-koituksiin. Omena sopii välipalaksi ja jäl-kiruoaksi. Piirakoihin ja hilloihin sopivat happamat lajikkeet. Tuoremehusta tulee hyvää, kun yhdistetään happamia ja ma-keita lajikkeita. Kotipuutarhojen vanhoista omenapuista löytyy talouskäyttöön erityisen sopivia vanhoja lajikkeista, jotka usein ovat suomalaisia paikallisomenalajikkeita, kuten Lantun Talvi, Yläkautun Omena, Lepaan Liereä, tai vanhoja ulkomaisia omenalajik-keita, kuten Antonovka ja erilaiset Kanelit tai Särsö.

Kesä- ja syyslajikkeet säilyvät kypsinä vain lyhyen ajan, kun taas myöhään syksyllä kypsyvät talvilajikkeet säilyvät pidempään. Talvilajikkeet kannattaa poimia ennen kovia pakkasia. Ehjät ja terveet omenat voi pakata yksitellen sanomalehtipaperiin tai silkkipa-periin ja sitten asetella varovasti laatikkoon,

jota säilytetään viileässä paikassa. Ome-nat erittävät runsaasti etyleenia, joten niitä ei pidä säilyttää yhdessä porkkanoiden tai muiden kasvisten kanssa, koska etyleeni voi aiheuttaa makuvirheitä.

PESTyT oMEnAT Voi SyöDÄ KuorinEEn

Omenat kannattaa pestä hyvin, mutta nykyään ne voi syödä kuorineen. Viimeai-kaisten tutkimusten mukaan torjunta-ai-neiden määrät ovat vähäisiä. Kuori on ter-veellistä, koska siinä on runsaasti fenolisia yhdisteitä.

Omenan siemeniä ei kannata syödä suuria määriä, koska niissä on myrkyllis-tä amygdaliinia. Muutaman siemenen syö-minen ei kuitenkaan haittaa. Pilaantuneis-sa omenissa voi puolestaan olla mikrobien tuottamaa myrkyllistä patuliinia. Patuliini ei ole akuutisti myrkyllinen, mutta se voi vaurioittaa geenejä ja lisätä siten syöpäriskiä. Pudokkaat pitäisikin siksi kerätä ja käyttää päivittäin ja ruskettuneet omenat pitää hy-lätä kokonaan.

raija Tahvonen, Pirjo mattila, maarit heinonen ja hilma kinnanen, mTT

omena päivässä pitää lääkärin loitollakilo kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivittäin nautittuna ehkäisee sairastumista useimpiin elintapasairauksiin ja vä-hentää ennenaikaisen kuoleman riskiä. omena on hyvä osa tätä pakettia.

Suomalaisten paikallisomenalajikkeiden kirjosta löytyy omena joka käyttötarkoitukseen. Paikallisomenalajikkeita kartoittavassa MTT:n nurkkapuu-hankkeessa kootaan tietoa myös näiden lajikkeiden käyttökokemuksista.

hiLma kinnanen / mTT

Maaseudun Tiede 4/2014 ilmestyy 15.12.2014

Maaseudun Tulevaisuuden ja MTT:n yhteistyön 70-vuotisjuhlalehti esittelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusta MTT:stä, Metlasta ja RKTL:stä.