O'times - numero 8

1 O’times nro 8 ∙ 2011

O’times nro 8 • 2011

Koulun oma lehti • Netissä • Lukusalissa


O´T

IME

S

nro

8 •

20

11

Pääkirjoitus 03

Toimituksen esittely 04

O´SCHOOL

Mistä et pidä joulussa, Lauri Ojalehto? 06

Kurssit hopeatarjottimella 08

Teatteritaiteen draamaa 9

Äikänkurssin pelastus 11

O’CULT

English summer 14

Olipa kerran kaupunki 17

Kaupungin kulisseissa 18

O´XMAS

Joulutunnelmaa joululauluista 23

Maistuvaa joulua 24

Joulun kahdet kasvot 27

O’CHAOS

Murua masuun ja halvalla 30

Ihmisiä moneen junaan 31

Tapahtumakalenteri 33

Suusta siepatut 34


PÄÄKIRJOITUS

oulu on taas, joulu taas ja sehän tarkoittaa sitä, että syyslukukausi lähentelee loppuaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin ilmestyä tämän

vuoden viimeinen O'times. Käsissäsi (tai vaihtoehtoisesti tietokoneesi ruudulla) onkin upea joulunumero, joka sisältää niin juttua omasta puurojuhlastamme kuin jouluperinteistä muissa maissa. Myös oppitunneilla on istunut muutama ahkera tonttu kirjoittamassa muistiin opettajien suusta päässeitä sammakoita. Suusta siepattuja onkin joulun kunniaksi oikein jättipaketillinen, nauttikaa! Pelkää joulusuitsutusta tämä lehti ei kuitenkaan ole. Jutussa Joulun kahdet kasvot tarjoaa kaksi erilaista näkökulmaa nykyiseen joulukulttuuriimme.Pääsette myös kurkistamaan, millaista oli teatteritaiteen lukiodiplomien teko ja millaista oli avustaa Missä kuljimme kerran -elokuvan kuvauksissa. Toimituksen joulunodotus on toki ollut muutakin kuin pelkkää työntekoa. Kiitos kaikille hauskoista pikkujouluista! Tunnelma tuntui olevan katossa, vaikka itse ehdinkin käydä paikalla vain kääntymässä. Tänä vuonna olemme tosin saaneet odottaa joulua melkoisen harmaassa ja pimeässä kaupungissa. Suurin syy tähän on tietenkin lumen puute. Talvi-ihmisenä olen tästä kovin pahoillani. Rakastan lunta ja ulkoilua pakkasilmassa. Kunpa saisimme pitää edes pienen valkoisen lumipeitteen läpi talven! Rakentuu joulun odotus toki monesta muustakin asiasta, joihin on onneksi helpompi itse vaikuttaa. On joululauluja, leipomista, koristelua ja joululahjojen suunnittelua. Itselläni on ollut viime vuosina tapana valmistaa jotain pientä, suloista, syötävää kavereille joululahjaksi, ja tämä vuosi on tuskin poikkeus. Jotkut asiat säilyvät sen sijaan joulusta toiseen ennallaan. Joulukorttien kirjoittaminen tuntuu jäävän aina viime tippaan, etenkin kun en tyydy ostamaan valmiita kortteja vaan nekin pitää tehdä itse. Tunnistaako kukaan tästä itseään? Yleensä korteissa komeilee yksi tai useampi koirista. Tänä vuonna kunnian sai vanhin villani, joka onkin todellinen linssilude! Toinen asia, mikä säilyy ennallaan on, että O'times palaa jälleen ensi vuonna uusin kujein ja aihein. Sitä ennen vietetään kuitenkin kaikki oikein taianomainen joulu!

Saila Kurki, päätoimittaja

J


TOIMITUKSEN ESITTELY

Salla Riihimäki tekstit ja kuvat / Jani Lehto / Saila Kurki päätoimittaja, tekstit, kuvat ja taitto / Pinja Herttovuo, tekstit, kuvat ja taitto / Ilmari Eskola / Mikko Jalo tekstit, kuvat ja taitto / Essi Jaakola tekstit ja taitto / Laura Ahola tekstit, kuvat ja taitto / Emilia Collan tekstit ja kuvat / Helinä Teittinen tekstit / Ada Mare kuvat / Saana Sundberg tekstit, kuvat ja taitto / Karri Budde tekstit ja taitto / Mirva Laatunen tekstit, kuvat ja taitto / Eleonoora Wihuri

Lisäksi Gintare Gylling ohjaava opettaja, kuvat ja taittokoulutus / Satu Mäkinen tekstien oikoluku


O´S

CH

OO

L


MISTÄ ET PIDÄ JOULUSSA,

LAURI OJALEHTO?

Filosofianopettaja suosittelee kaikille hiustenajoa.

Muutamat haastatellut opettajat ovat tunnustaneet odottavansa erästä kysymystä. Osaatko arvata,

mikä tuo kysymys on?

No, en oikeastaan.

Siksi kysynkin sen sinulta. Heräät opettajien pikkujoulujen jälkeisenä aamuna Holman ja Tapperin

välistä. Mitä on tapahtunut?

Aaa...(nauraa.) No, varmaankin on vietetty railakas ilta niin kuin me aina vietetään ja sehän on ihan normaali

tilanne... että niinhän siinä aina käy.

Mikä on elämänfilosofiasi?

No, elämänfilosofiani keskeisessä osassa on maailmankatsomus ja maailmankatsomushan koostuu

tommosesta maailmankuvasta ja arvoista... Tärkeitä asioita on myös onnellisuuden saavuttaminen ja siinä

auttaa esimerkiksi sivistys ja ... rakkaus. No, ehkä nämä on ne keskeisimmät. Taide ja tiede ja sivistys on

tärkeitä asioita onnelliseksi tulemisessa - ja rakkaus tietysti myös.

Sinut on profiloitu ahkeraksi O'timesin lukijaksi. Mikä on suosikkiosio lehdessä?

No, kyllä mä sen lehden aina luen ja aika kattavasti mä sen aina katon... Mutta nää haastattelut on ollut ihan

hauskoja ja välillä on ollut hyviä kantaaottavia kirjoituksia tän koulun asioista.

Pohditko ja punnitsitko opettajaksi ryhtymistä pitkään?

No, pikkuhiljaa päädyin tälle opetusalalle. Aloin ensin tehdä opettajansijaisuuksia ala-asteella ja meidän

koulun yläasteella ja lukiossa - ja lastentarhassa olin yhden kesän. Että siinä mielessä se kesti aika pitkään.

Mistä sä et pidä joulussa?

No, ehkä sellainen kaupallisuus ja materialismi, joka tähän nykyjoulukulttuuriin liittyy. Eiköhän joulussa ole

tärkeämpää sellainen rauhoittuminen ja lahjat on sinänsä ihan tärkeitä, niillähän voi muistaa toisia ihmisiä.

Mutta se, että niitä pitäis olla paljon tai että ne olis kalliita, niin se ei miellytä.


Kumpi on tärkeämpi saavuttaa: maailmanrauha vai ilmastonmuutoksen pysäyttäminen?

No, vois ajattella, että ne on sidoksissa toisiinsa, mutta ehkä maailmanrauha. Mutta niin kuin sanottua, jos sitä

ilmastonmuutosta ei pysäyteta, se varmasti vaikuttaa myös siihen maailmanrauhaan negatiivisesti. Erilaiset

ristiriidat kärjistyy, kun resurssit loppuu.

Anna joku hiustenhoitovinkki!

No, kannattaa leikata hiukset pois niin pääsee paljon vähemmällä vaivalla.

Mikä olisi kauheinta, mitä oppitunnilla voisi sattua?

Hm... no, ehkä pitkäaikaisseurauksiltaan se, että jostain syystä opettaisin väärin etiikan teoriat ja korkolaskut.

Oppilas ottaisi laskutaidottomuuttaan pikavippejä nuorena aikuisena, ajautuisi maksukyvyttömyyteen,

työttömyyteen, velkasaneeraukseen, syrjäytyisi, ei hädässään ymmärtäisi oikean ja väärän eroa, muuttaisi

Varkauden kaupunkiin Pohjois-Savoon.

Millä ansioilla sinut kutsuttaisiin itsenäisyyspäivänä linnan vastaanotolle?

No... (miettii pitkään). No, toivottavasti pitkästä työstä ja urasta opettajana.

haastattelu Saila Kurki

kuva Pinja Herttovuo

Opettaja kirjoitti nimensä tauluun.


KURSSIT HOPEATARJOTTIMELLA Englanti 10: Perusopintoja tukeva kurssi

Englannin kymmenes kurssi on numerostaan huolimatta tarkoitettu pääasiassa ensimmäisen vuoden

opiskelijoille ja järjestetään yleensä kerran lukuvuodessa toisen jakson aikana. Kurssi on perusopintoja tukeva

kurssi mutta sisältää paljon muutakin kuin numeroiden kertaamista. Vaikka nimestä saattaisi luulla kurssin

olevan tarkoitettu niille opiskelijoille, jotka eivät osaa englanniksi aakkosiakaan, asia ei kuitenkaan ole näin.

Jokaisen täytyy tunnustaa, että joillakin opiskelijoilla on synnynnäinen matikkapää- ja toisilla taas kielipää.

Niille, joille matematiikan logaritmifunktiot ja integraalit ovat selvää pässinlihaa, epäsäännöllisten verbien

taivutukset kielessä kuin kielessä saattavat tuottaa ongelmia. Tämä kurssi on varmistus siihen, että jokainen

opiskelija saa vaikeuksistaan huolimatta henkilökohtaista ohjausta ja tukea lukion englannin kurssien läpi

rämpimiseen.

Tätä koulukohtaista kurssia suositellaankin suoritettavaksi vasta ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen.

(Näin opiskelija pystyy itse määrittelemään taitotasonsa ja katsomaan, olisiko tukikurssi kannattava.) Kurssilla

palautellaan mieleen erilaisten yksilö- ja ryhmätehtävien avulla jo peruskoulussa opittuja asioita ja lisätään

perussanastoa. Lisäksi syvennytään perusrakenteiden maailmaan ja harjoitellaan kirjoitelmien tekoa. (Moinen

taito tulee kenelle tahansa englannin lukijalle tarpeen, ainakin Raitalan kursseilla, joilla kirjoitetaan yhden

kurssin aikana vähintään kaksi ainetta.) Lisäksi tutustutaan paremmin erilaisiin kirjoitustyyleihin, kuten

referointiin ja tiivistämiseen, mistä saattaa olla paljon hyötyä englannin ylioppilaskirjoituksissa. Kurssilla

harjoitellaan myös kuuntelemista ja kuullun sisäistämistä. Kuuntelutaidosta ei ole ylioppilaskirjoituksissa

hyötyä, jollei osaa poimia kuulemastaan olennaisinta.

Englannin kymmenennestä kurssista ei saa

numeroa vaan kurssi arvostellaan S-

merkinnällä. Kurssin aikana kuitenkin pidetään

tuntikokeita opituista osa-alueista ja

varmistetaan näin, ettei kukaan opiskelija jää

ryhmän oppimisvauhdista jälkeen. Ryhmän

yhteishenki on yleensä mukava ja vähemmän

kilpailuhenkinen kuin pakollisilla kursseilla.

Jokainen saa keskittyä omaan oppimiseensa,

ja opiskelijatoverit kannustavat parhaansa

mukaan muita menestymään. Oulunkylän

yhteiskoulussa jokaisesta opiskelijasta

pidetään näin huolta ja varmistetaan, että

jokainen saa arvostetun ja kimmeltävän

valkolakin päähänsä koulutien päässä.

teksti ja kuva Pinja Herttovuo


TEATTERITAITEEN

DRAAMAA Kuten monena edellisenäkin vuotena, vuoden 2011 loppuun mahtuu

vielä yksi suuri kouludraama: teatteritaiteen lukiodiplomiesitykset.

Varsinainen diplomin suorittajia tänä vuonna oli vain kaksi, Aura

Salonpää ja Saila Kurki, mutta vähintään yhtä tärkeissä rooleissa olivat

Jani Lehto ja Meri Myllyneva, jotka tulivat projektiin vapaaehtoisina

mukaan. Omia mausteitaan soppaan toivat myös Emmi Mutikainen

musiikillaan ja Eero Sorjonen valotekniikalla. O´times pääsi seuraamaan

kulissien taakse esityksen harjoituksia ja kyselemään, mistä koko

projektissa sitten oikein oli kyse.

Teatteritaiteen lukiodiplomin idea on muiden lukiodiplomien tapaan luoda tuotos omien taitojen ja tietojen

pohjalta. Teoksen eli tässä tapauksessa näytelmän tulee olla kokonaan opiskelijoiden itsensä suunnittelema ja

toteuttama. Ohjaavan opettajan tehtävänä puolestaan on esimerkiksi varmistaa aikataulussa pysyminen ja

muiden käytännön asioiden järjestyminen sekä tunnustella prosessin aikana, että näytelmässä esitettäviä

asioita on mietitty perinpohjaisesti (sekä tietenkin arvioida lopputulos).

Aura Salonpää kertoi koulumme lehdelle lähteneensä mukaan diplomin tekemiseen, koska teatteri on lähellä

hänen sydäntään. Hän oli saanut aikaisemmin positiivisen kuvan diplomin työstämisestä ja katsoo, että

tietyissä jatko-opiskelupaikoissa kyseisestä diplomista voisi olla hyötyä. Kaikki kuitenkin alkoi päätöksellä

tehdä diplomi yhdessä Saila Kurjen kanssa. Koska diplomia oli tekemässä vain kaksi opiskelijaa alun alkaen,

päättivät he helpottaa toistensa taakkaa ja tehdä näytelmän yhdessä. Alku oli ideoiden heittelemistä ilmaan ja

niistä pikku hiljaa näytelmän juonen muodostamista. Näytelmän tekemiseen vaadittu työmäärä yllätti varmasti

itse jokaisen ja siitä koituva stressi vain paheni koeviikon huipentuessa. Salonpää totesi, että näytelmään on

käytetty useita kouluajan ulkopuolisia tunteja, sillä näyttelijöiden piti käydä myös normaaleilla koulutunneilla.

Tämä koulun viimevuotiseen musikaaliin verrattavissa oleva näytelmä oli toki kooltaan pienempi mutta selvästi

työläämpi tekijöilleen. Kaikki piti aloittaa tyhjästä ja viilata pilkut ilman ammattilaisen apua. Toisaalta Salonpää

sanoi, että diplomin teko oli aivan mahtava tilaisuus työskennellä hyvän

porukan kanssa omien näkemystensä toteuttamiseksi. Vaikka aikataulu

olikin kireä ja kaikille sopivia harjoitusaikoja ei tuntunut löytyvän,

näytelmän harjoitukset näyttivät lupaavilta. Mukana ollut Meri Myllyneva

taas kertoi olevansa otettu, että hänet pyydettiin mukaan. Vaikkei

näytelmän teon paineet kohdistuneetkaan suoraan häneen, tuki hän

tovereitaan. Viime vuonna Myllynevan osallisuutta diplomeissa ei

(vahingossa) edes mainittu, mutta tänä vuonna hän on päässyt jopa

kirjoittamaan osan omista repliikeistään. Hiphopparin rooli on vaatinut

häneltä syvällistä taustatutkimusta, ja hahmon oikean asenteen

löytämiseksi Myllyneva onkin kuunnellut vapaa-ajallaan tyylilajille

ominaista musiikkia. Ihailtavaa omistautumista siis.

10

O’times nro 8 ∙ 2011

Näytelmä alkaa dramaattisesta hiljaisuudesta. Vähitellen ensimmäinen hahmo ilmestyy vihreiden verhojen

välistä lavan keskelle puhuttelemaan yleisöä. Hahmo katselee yleisöään hailakka ilme kasvoillaan ja kertoo

taiteilijan onnettomasta elämästä ja toivottomuudesta. Näyttämölle ilmestyy lisää vielä katsojalle

tuntemattomia hahmoja, jotka kertovat näytelmän varsinaisen aiheesta: taiteilijoiden tukirahoituksesta ja

ylipäätään taiteilijana olemisesta. Hahmot istuvat alas ja tilanne vaihtuu televisio-ohjelmaksi, jossa päästään

tutustumaan paremmin itse näytelmän hahmoihin.

Katsoja saa pikkuhiljaa selvemmän kuvan hahmoista ja pääsee paremmin mukaan juoneen. Neljä päähenkilöä

ovat sosiaalisesti lahjaton runoilija, sosiaalisesti lahjakas yleiskirjailija, jota Salonpää esittää, lastenkirjailija

sekä hiphoppari. Hahmot vaikuttavat alkuun todella yksinkertaisilta, mutta pintaa syvemmällä voi nähdä monia

eri ulotteita ja persoonallisuuksia, joita näyttelijät ilmentävät taidokkaasti. Salonpääkin totesi haastattelussa,

että oli jokseenkin vaikeaa ja jokseenkin jopa hauskaakin kaivaa itsestään esiin sellaisia piirteitä, joita

ainakaan toivottavasti ei sieltä muuten löytäisi. Hahmot ottavat omilla persoonallisilla tavoillaan kantaa

ajankohtaisiinkin asioihin.

Omalla painollaan edennyt työ on nyt ohi ja viralliset näytökset sujuivat hyvin. Ainoaa kritiikkiä tuli kireästä

aikataulusta, ja sekä Salonpää että Kurki olivat sitä mieltä, että yksi jakso on aivan liian lyhyt aika näytelmän

tekoon. Työtunneistakin suurin osa meni juoksevien asioiden hoitoon ja kurssissa oli niin paljon työtä, että vain

yhden kurssimerkinnän saaminen harmittaa mukanaolijoita.

Vaikka alussa Salonpään mukaan tehtiinkin paljon muutoksia ja karsittiin roolihahmoja pois, näytelmä säilyi

ehjänä ja selkeänä. Teatterin ystävä saa ehkä enemmän näytelmästä irti, mutta peruskoululaisellekin

katsojalle puolen tunnin esitys on ihan mukiinmenevä. Kauhunsekaisella innolla odotettu ensi-ilta on rämmitty

kunnialla ja adrenaliinin voimalla läpi, joten tehtäväksi jää vain odottaa arvostelijan tuomiota. Mikäli O´timesin

raadilta kysytään, Salonpää ja Kurki olivat selvästi pohtineet joka ikisen ilmeenkin läpi ja ohjanneet sekä

käsikirjoittaneet hienon näytelmän, jota niin tavallinen pulliainen kuin teatterin ystäväkin osaa arvostaa.

Kokonaisuus oli onnistunut, joten peukut pystyyn, että Oulunkylän yhteiskoulun työpari saisi hyvät arvostelut.

teksti ja kuvat Pinja Herttovuo

11


ÄIKÄNKURSSIN PELASTUS

Tiedätkö sen tunteen, kun näet äidinkielen kurssin kirjalistan ensimmäisen kerran? Kun ei ole mitään hajua kirjoista tai niiden pituuksista ja meneillään on jakso, jolloin ei ole aikaa lukea mitään ylimääräistä. Silloin on hyvä muistaa tämä lista kymmenestä kirjasta, jotka ovat kaikki lyhyitä ja poimittu kirjalistoilta.

4. Richard Bach: Lokki Joonatan Sivumäärä: 91 Kurssit: 2 ja 4 Lokki Joonatan ei ole tavallinen lokki: hän haluaa oppia lentämään normaalin syömisen ja ravinnon hankkimisen sijaan. Lokkiyhteisö ei voi kuitenkaan hyväksyä tätä ja päättää karkottaa Joonatanin pois luotaan.

1. Juhani Aho: Papin tytär Sivumäärä: 144 Kurssit: 1 ja 6 11-vuotias Elli ei käyttäydy niin kuin papin tyttären sopisi. Niinpä isä päättää lähettää hänet kouluun hyviä tapoja oppimaan. Myöhemmin Elli naitetaan miehelle, jota hän ei hahluaisi. Kirja kuvaa naisten mahdollisuuksien rajallisuutta 1800-luvulla.

3. Albert Camus: Sivullinen Sivumäärä: 160 Kurssit: 2 ja 5 Algerianranskalainen Mersault tulee sattumalta tappaneeksi miehen. Kirja kuvaa Mersaultń irrallisuutta tästä maailmasta kertomalla hänen elämästään ennen ja jälkeen murhan.

2. Voltaire: Candide Sivumäärä: 135 Kurssit: 1 ja 5 1700-luvulla elävä nuorimies potkaistaan ulos kotilinnastaan. Naiivi Candide lähtee kiertämään maailmaa kohdaten sattumuksia, jotka yksi kerrallaan pyrkivät osoittamaan, ettei tämä maailma olekaan se kaikkein paras mahdollinen.

12


teksti ja kuva Mirva Laatunen

7. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri Sivumäärä: 130 Kurssit: 3 ja 4 Vanha kuubalainen kalastaja ei ole saanut kahdeksaankymmeneenviiteen päivään kalaa. Eräänä päivänä hän tuntee kuitenkin onnensa kääntyneen ja saa elämänsä suurimman saaliin. Matka kotiin on kuitenkin pitkä ja kala voimakas. Alkaa kamppailu kohti rantaa.

8. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 Sivumäärä: 190 Kurssit: 4 ja 5 Teurastamo 5 on Vonnegutin tunnetuin sodanvastainen satiiri Dresdenin pommituksista. Kirja kertoo Billy Pilgrimista, jonka elämä ei kulje aikajärjestyksessä vaan hyppii hetkestä toiseen ja joka joutuu näin kokemaan elämänsä tähti- ja kauhunhetket uudestaan ja uudestaan.

9. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu Sivumäärä: 220 Kurssi: 5 Kultahattu kuvaa 20-luvun New Yorkin lähistöllä elävien upporikkaiden elämää. Päähenkilö Gatsby on juhlien salaperäinen isäntä, joka haaveilee nuoruudenrakkaudesta an Daisysta, joka kuitenkin on jo ehtinyt naimisiin.

5. William Shakespeare: Romeo ja Julia Sivumäärä: 157 Kurssit: 2,3 ja 5 Rakkaustarinoiden klassikko: poika tapaa tytön, joka kuuluu vihollissukuun. Nuorenparin rakkaus ja sukulaisten viha kärjistyvät lopulta tapahtumiin, joilla on traagiset seuraukset.

10. Mika Waltari: Fine van Brooklyn Sivumäärä: 150 Kurssi: 6 Suomalainen tiedemies lähtee vuodeksi Ranskaan. Matkalla Bretagnessa hän tapaa nuoren hollantilaisnaisen Fine van Brooklynin ja ihastuu tähän varhaiskypsään, tunteilla leikkivään tyttöön.

6. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Sivumäärä: 158 Kurssit: 2 ja 5 Muumipapan urotyöt on muumipapan kertomus nuoruudestaan. Tarina alkaa siitä, kun muumipappa löydettiin pienenä orpokodin portailta, ja jatkaa hänen nuoruutensa seikkailuihin. Kirja valottaa tuttujen hahmojen taustoja, kuten sitä. miten muumipappa tapasi muumimamman.

13


OĆ

UL

T

14


ENGLISH SUMMER Olin viime kesän heinäkuun minivaihdossa keski-

Englannissa. Lähdin, koska halusin oppia puhumaan

englantia ihan todella, ja monet sukulaisistani ja

ystävistäni suosittelivat perheessä asumista kielikurssien

sijaan. Asuin matkan aikana kolmessa perheessä, ensin

Walesin rajalla Hay-on-Wyen kylän lähellä. Pisimmän ajan

asuin Shropshireen kuuluvalla aluella Craven Armissa ja

kolme viimeistä päivää lähellä Herefordia. Kyläilemässä ja

retkillä käytiin ympäri Midlands’iä ja Walesissa.

Englannista jäi sellainen vaikutelma, että britit ratsastavat, minkä

kerkeävät, juovat kello viiden teetä rupatellen naapuruston

tapahtumista, puhuvat ihanalla pät kit täi sel lä aksentillaan,

pukeutuvat smart casualisti tweediin ja tikkitakkiin, vaikka menisivät

luomaan lantaa talliin, piipahtavat naapurilla esittelemässä vierasta,

rupattelevat mukavia, laittavat puutarhaa, syövät kolmikerroksista

suklaakakkua iltaruuaksi, katsovat East Endersin, menevät

katsomaan hevosia... Kysyttäessä eräältä suomalaistuneelta

brittiystävältä, mitä hän kaipasi kotimaastaan, hän vastasi: ''No en

ainakaan putkitusta ja viemärijärjestelmää!'' Tätä muistelin

kuukauden matkalla muutamaankin otteeseen katsellessani ,kun

kylpyamme täyttyy haalealla vedellä 40 minuuttia (suihkuun ei

voinut mennä, koska ei ole painetta putkissa, vesivaraaja taas oli

pienempi kuin valtava amme). Mutta voi kun tuo aksentti tarttuisi

minuunkin!

Survival kit vocabulary to live in England

lobster - hummeri (ei lobbaaja!)

''I don't want nothing.'' -> He wants

something...

There's no pressure in the pipes.

(putket)

We wouldn't say that, dear. If you'd like to be

correct, you see.

snerge

nuisance

I love the British plumbing.

(putkitus, viemärijärjestelmä)

Time for tea! Would you like some more tea,

honey? Please hand your cup then. With the

plate actually, if you'd like to be correct. Just

like that, dear.

Gosh, I was counting the mouthfuls of that

bisquit. I don't do nuts, you see. But once I

had taken it, I had to eat it. You must be

correct.

Are you wanting to take coffee, dear? You

look so grumpy. (mutrusuu, hapannaama)

You do no such thing! Never you mind,

sweetheart.

dl -> lb written in a wrong way?

Rubbish! Nope!

I should think so. = I think it must be so.

To be continued...

I should think so. My word!!

Stand-up comedy? It looks like sit-down

comedy.

Yes, my dear. No, honey. Oh yes, sweetheart.

Oh I know, my darling. Come along, my dear.

Make yourself comfortable, honey. Are you

feeling all right? That's good, my darling.

15


1. Makuuhuoneeni keskiaikaisessa talossa. Nukahtaessa viimeinen ajatus oli, että

hyppääköhän hirsistä taas hämähäkki päälle, kun nukahtaa, niitä kun vanhoissa taloissa

riitti. Suurin vastaan tullut oli keskivartaloltaan sentin paksuinen.

2. Keitimme mansikkahilloa itse poimituista mansikoista!

3. Hevosia kasvattava Joli ystäväperheestä osallistui hyppykilpailuun ja voitti. The Royal Welsh

Show.

4. Lampaita pellolla. Piti ottaa kuva aidan takaa, ne kun lähtivät kilpaa pakoon, kun yritti

vilkaistakaan niihin päin. Blakemere.

5. Welsh cakes, Walesin perinneleivonnaisia leipomon ikkunassa. Hay-on-Wye, Wales

6. Lammasta kerimässä!

7. Herefordin vanha katedraali. Herefordshire.

8. Menossa paikalliseen pubiin iltaruualle. Clun, Craven Arms, Shropshire.

9. Britannian suurimassa maanviljelystapahtumassa, The Royal Welsh Show'ssa. Käsitti

kaikkea lampaankerimiskilpailusta traktoreihin, tivolista timanttisormuksiin ja kuninkaallisen

perheen jäsenten vierailusta hevos-, maatilaneläin-, ja moottoripyöräkilpailuihin. Tässä karjan

esittelyä koiranäyttelytyyliin. Llanelwedd, Wales.

16


10. Louisa Horse Rallyssä, Shropshire.

11. Näkymää Englannin vanhan arkkitehtuurin keskukseksi nimitetystä Ludlow'sta. Katu

vanhalle kaupungin portille.

12. Auringonlasku pelloille perheen tilalta. Craven Arms, Shropshire.

13. Ystäväperheen piha-aitaa, Herefordshire.

14. Heinäntekoa 50-lukulaisella traktorilla. Yhdeksän paalia enintään kerrallaan, ettei traktori

kippaa! Craven Arms, Shropshire.

15. Heinäladon sammakosta tuli suurikin tähti, kun minä ja samaan aikaan perheessä asunut

espanjalainen Pau kuvasimme sitä niin, että taisi tulla sammakolle pysyviä traumoja.

16. . Lisa-poni odottelee aamuratsastukselle lähtöä tallissaan.

17. Traktorilla ajeltiin koko päivä peltoa ylös-alas. Richard, Kevin. Craven Arms, Shropshire.

17


Flapjacks - Englantilaiset kaurakeksit (kuva: flapjacks - ohjekuvat)

1dl sokeria

1 dl vaaleaa siirappia

1dl kookoshiutaleita

2 dl kaurahiutaleita

75 g voita

sitruunamehua tai kanelia

1. Lämmitä sokeria, voita ja siirappia kattilassa, niin että sokeri ja voi alkavat sulaa. Lisää kookoshiutaleet ja

kaurahiutaleet.

2. Ota pois levyltä ja lisää muutama ruokalusikallinen sitruunamehua tai muutama teelusikallinen kanelia.

Sekoita hyvin.

3. Vuoraa neliskulmainen piirakkavuoka tai pieni reunallinen pelti leivinpaperilla. Levitä taikina tasaiseksi

sinne.

4. Paista uunissa miedolla lämmöllä n. 150 asteessa n. 45 minuuttia. Jos alkaa vaikuttaa kypsältä jo aiemmin,

älä turhaan odota, ettei pala!

5. Leikkaa heti uunista tulleena kypsä taikina tasakokoisiin neliöihin, ja jätä jähmettymään paistoastiaan.

6. Kun keksit ovat rauhassa jäähtyneet useamman tunnin, nostele ne astiasta irti. Säilytä rasiassa, että

pysyvät kovina.

teksti ja kuvat Salla Riihimäki

Käy tsekkaamassa!

Sama videolla englanniksi:

http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/video/2011/mar/10/perfect-flapjacks-recipe-video

kuva: http://www.askamum.co.uk/upload/21625/images/flapjacks450.jpg

18


OLIPA KERRAN KAUPUNKI Viime vuosina elokuvateatterit ja televisio ovat täyttyneet Suomen sisällissotaa käsittelevistä elokuvista. Peter Lindholmin ohjaama, Kjell Westön samannimiseen romaaniin perustuva, Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått) ei ole poikkeus. Tällä kertaa pääosassa on Helsingin suomenruotsalainen väestö. Lokakuun lopussa ensi-iltansa saanut elokuva saa joulukuun lopussa jatkoa, kun FST5:llä alkaa leffan kanssa yhtäaikaisesti kuvattu kuusiosainen tv-sarja. Sekä romaanin lukeneena että elokuvan nähneenä uskallan toivoa, että tv-sarjan katsominen tulee olemaan elämys. Siitä pitää ensinnäkin huolta Westön upea, Finlandia- palkittukin teos. Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuodesta 1906 aina jatkosodan loppuun vuoteen 1944 ja kaupunkiin nimeltä Helsinki. Suurta epookkidraamaa ei kuitenkaan tarvitse pelätä; historian tapahtumat toimivat enemmänkin tarinan kehyksenä ja työntävät sitä eteenpäin. Missä kuljimme kerran kertoo ennemminkin yksittäisten, fiktiivisten henkilöiden elämästä, heidän toiveistaan ja unelmistaan aikana, jolloin Suomi oli suuren poliittisen kuohunnan vallassa. Romaanin filmatisointi ei ole mikään helppo tehtävä. Liki kuusisataasivuinen romaani ei taitu helposti tv -sarjaksi ja vielä vaikeammin se taipuu elokuvaksi. Elokuvan ongelmaksi koituu etenkin laaja henkilögalleria: keskitytäänkö kesyttämättömän Lucien, taitelijasielu Eccun, köyhän jalkapallolupauksen Allun, puoltaan alati vaihtavan Ivarin vai jonkun muun tarinaan? Siksikin henkilöt jäävät elokuvassa hieman nopeasti ohikiitävien tapahtumien varjoon. Elokuvassa on toki myös onnistuttu: ajan henki on onnistuttu vangitsemaan niin puvustuksessa, kielessä kuin ympäristössäkin. Koska vanhaa, 1900-luvun alun Helsinkiä ei löydy puhtaimmillaan enää mistään, osa maisemista on luotu jälkikäteen digitaalisesti studiossa. Lisäksi on virkistävää huomata, miten upeita, nuoria suomenruotsalaisia näyttelijöitä meillä on. Hienon roolityön tekee esimerkiksi Oskar Pöysti Lucien kiivaana ja poliittisesti aktiivisena Cedi-veljenä. Miten kuusiosainen tv-sarja sitten poikkeaa elokuvasta? Tekijät ovat luvanneet, että tv-sarjassa onnistutaan korjaamaan elokuvan kömmähdykset; tv-sarjan kesto on kaksinkertainen elokuvaan nähden, jolloin on aikaa kertoo "koko tarina" ja myös henkilöhahmoja onnistutaan syventämään. Elokuvaa ja tv-sarjaa onkin kuvattu kahdeksi eri teokseksi, loppuratkaisua myöten. Filmatisointeja lämpimämmin suosittelen romaanin lukemista. Ensi vuonna vietetään Helsingin juhlavuotta: kaupunkimme on valittu maailman designkaupungiksi ja lisäksi se juhlistaa 200-vuotista taivaltaan Suomen pääkaupunkina. Eikö tästäkin syystä olisi hieno tapa aloittaa uusi vuosi lukemalla kirja, joka on ennen kaikkea juuri ylistyslaulu kotikaupungillemme Helsingille?

MISSÄ KULJIMME KERRAN FST5:llä 21.joulukuuta alkaen keskiviikkoisin ja torstaisin. Katsottavissa myös jälkikäteen YLE Areenasta!

19


KAUPUNGIN KULISSEISSA

Peräti kolme toimituksen jäsentä oli mukana avustajina Missä kuljimme kerran -televisiosarjan kuvauksissa. Pääsette lukemaan sekä Sallan että Mikon kokemuksista. Millaista oli kulkea 1900-luvun alun Helsingissä?

Pommikoneita ja pukeutumista 40-luvun tyyliin

Viime talven helmikuussa olin ystäväni kanssa avustajana joukkokohtauksissa Helsinki Filmin elokuvan Missä

kuljimme kerran -kuvauksissa. Kuvaukset olivat sinä päivänä Vanhalla kaasutehtaalla. Lumihangessa

aikamme hortoiltuamme rohkaistuimme soittamaan kuvausvastaavalle, joka ohjasti meidät perille. Menimme

sisään vanhaan tehdasrakennukseen. Säikähdin, kun eteisessä seisoskeli parikymmentä venäläis- ja

saksalaissotilasta. Viereisessä huoneessa meidät ohjattiin jonoon ja puolen tunnin päästä kampaajat aloittivat

hiustenlaiton. Minä sain korkkiruuvikiharat ja baskerin. Silmistä piti meikki pestä pois. Seinän reiästä pääsi

huoneeseen, jossa puvustaja alkoi lappaa syliimme vaatteita ihan sukista lähtien. Puin päälleni vanhanaikaiset

paksut sukkahousut, koristeelliset varsikengät, pöytäliinakankaisen pitkän karhean vekkimekon ja painavan

trenssin.

Katselimme, kun sotilaiksi puettuja miesjoukkoja kävelytettiin paikasta toiseen. Neljän tunnin ruokatauon ja

ihmettelyn jälkeen alkoi kuvaus. Ensin kuvattiin ulkokohtausta kahden rakennuksen väliin tehdyllä kadulla.

Seistiin rivissä, ja kun tuupattiin selästä, juostiin katua pitkin vilkuillen kuvitteellisia pommikoneita. Kadulla ajoi

samaan aikaan oikea vanha kiiltävänmusta laatikkoauto. Päähenkilö Lucie (Jessica Grabowsky) käveli

eteenpäin ajatuksissaan pommikoneista turhia huolimatta. Kohtausta kuvattiin aina vain uudelleen, ja minulle

tuli kesämekkoon ja -takkiin puetun ystäväni puolesta kylmä. Lucielle varattu avustaja kiirehti aina tämän

luokse toppatakin ja sateenvarjon kanssa, kun kamera ei käynyt. Vihdoin mentiin sisälle. Hetken päästä alettiin

kuvata ''pommisuojaan'' juoksemista. Pieneen pimeään varastoon aivan viereeni tunki myös Lucien näyttelijä.

Katselin pitkiä tekoripsiä ja punaisia hansikkaita, kunnes ohjaaja huusi meitä tulemaan ulos. Jännittävintä oli

varsinaisessa ''pommisuojassa'' kuvaaminen. Menimme jyrkkiä tikkaita tehdasrakennuksen alle. Tila oli

hämmentävän suuri, lokeroinen. Sinne oli tuotu erikokoisia ja -näköisiä penkkejä, muutama lastensänky,

kankaita ja säkkejä verhoiksi, kaikenlaisia esineitä ja raskaat kuvausvalot. Meidät istutettiin peränurkkaan

kupruilevan pylvään viereen. Ohjaaja kiersi otsa kurtussa neuvomassa hiljaa kuunteleville avustajille, miten

toimitaan. Sisätilassa äänet kuuluisivat liian kovaa, jos puhuisimme ääneen, joten täytyi vain teeskennellä

puhuvansa. Puvustaja kiikutti vieressämme istuville papiljottirullia ja nutturaneuloja, piti olla sen näköistä että

tänne tultiin viettämään aikaa.

Näyttelijät kolistelivat portaita ja asettuivat istumaan lähelle. Katselin ruotsia puhuvia näyttelijöitä nimiä

muistellen. Lucie sipsutti ohitsemme viininpunaisissa mokkakengissään pölisevässä hiekassa aina vain

uudestaan, kädessään posliinilautanen, johon melkein joka ottoa varten vaihdettiin kakunpala. Kamera seurasi

Lucieta kiskoilla ja me puhuimme äänettä. - Tack tack, totesi ohjaaja ja näytti kädellä, tästä avustajat lähtee

ylös, kiitos. Ystäväni jäi alas ja minä kiipesin ylös. Aikani odoteltuani ystävänikin tuli ylös.

20


Kurkimme yläkerran monitorista, miltä kuvaajan ruudussa näytti alhaalla. Istuimme ja odotimme, kävimme

välillä vähän kurkkimassa lisää ja odotimme. Silloin ohjaaja tuli kiittelemään ja työsi kaikille käteen kaksi

elokuvalippua. Seuraavana kahtena päivänä kuvattaisiin vain sotilaita, joten meitä muita ei tarvittu. Kiitos, hei,

kiitos, hei.

Ensi-iltaa odotin kovemmin kuin mitään elokuvaa ennen. Kutsuimme elokuvaa ystäväni kanssa MKK:ksi

(Missä kuljimme kerran). Olin jo katsellut traileria niin että osasin sen ulkoa, kun elokuva tuli vihdoin

teattereihin. Elokuvaa katsoessa tuli sellainen tunne kuin olisi itse paikalla. Ehdin jo unohtaa, että voisimme

vilahtaa jossain kohdassa. Viimeisen minuutin sisällä juuri ennen lopputekstejä tutut kohtaukset rävähtivät

valkokankaalle. Minä ja ystäväni innostuimme niin, että vieressä istuvat kääntyivät katsomaan. Se oli sellainen

kohta, missä tavallisesti tuijotetaan tippa linssissä pohdiskellen elokuvaa. Yksi leikkaus vielä ja lopputeksit

alkoivat valua esiin. Jään innoissani odottelemaan joulukuussa alkavaa tv-sarjaa.

Valmiina! Asemiin! Kuva? Ääni? Var så goda!

Kello on kuusi ja saavun ravintola Kaisaniemeen, ihan oikean elokuvan kuvauksiin. En osaa odottaa mitään.

Tiedän vain, että olen jonkinlaisessa avustajan roolissa. En ole edes lukenut Kjell Westön Missä kuljimme

kerran-kirjaa, johon elokuva pohjautuu.

Päivän pitkäkestoisin ohjelmanumero selviää kuitenkin heti alkuun: odottelu. Ja tämä ohjelmanumero toistuu

päivän aika useita kertoja. Kolmen tunnin istuskelun jälkeen minä ja kaverini pääsemme puvustukseen. Meille

puetaan ylle 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevat puvut. Asuun kuuluu niin kauluspaita ja puvun takki kuin

myös puvun housut ja vanhat kengät. Elokuva sijoittuu Suomen sisällissodan aikoihin.

21


Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsen maskeerauspisteelle. Siellä nuori nainen katsoo tukkaani ja kysy

saako sitä leikata. Nainen lupaa olla hellävarainen eikä kuontalostani lähdekään kuin muutama hius. Kun

tukkani on vedetty all-back (ja tähän tarvittiin noin kilo geeliä) pääsen maistelemaan catering-herkkuja.

On jo keskipäivä kun kuvaukset käynnistetään. Apulaisohjaaja asettaa minut istumaan yhden kaverini ja yhden

ventovieraan kanssa ravintolapöytään.

Sitten hän antaa ohjeita: "Eli nyt olette ihan normaalisti ravintolassa ja keskustelette ystävienne kanssa. Paitsi,

että ette sitten saa oikeasti sanoa sanaakaan. Liikuttakaa vain suutanne."

"Valmiina! Asemiin! Kuva? -OK! Ääni? -OK! Var så goda!" karjuu ohjaaja. Päähenkilöt alkavat lausua

vuorosanojaan monta pöytää takanani. "Skola mina vänner!" he kailottavat.

Sovimme pöytätovereitteni kesken meille kullekin jonkinlaiset roolit ja alamme liikuttaa suutamme. Kaverini

vieressä istuva nuori nainen on meitä kumpaakin paljon lahjakkaampi näyttelijä. Hän opiskelee elokuva-

taidetta. Samat kohtaukset toistetaan jopa kymmenen kertaa.

Muutamien tuntien jälkeen saan uuden tehtävän. Apulaisohjaaja käskee minun kävellä käsikynkässä erään

tytön kanssa. Tehtävänämme on kävellä päähenkilöiden takaa ja mennä sitten istumaan.

Minut ja minulle täysin vieras tyttö asetetaan paikoillemme. Maskeeraaja ja puvustaja ryntäävät luoksemme.

Kravattiani suoristetaan ja hiuksiini sivellään lisää geeliä. Tunnen kuinka maskeeraaja tunkee otsaani jotain

märkää. Ohjaaja huutaa jälleen "Valmiina! Asemiin! Kuva? Ääni? Var så goda!" ja meitä tökätään selkään. Se

on merkki siitä, että aloitamme kävelyn.

Ja tuon saman 30 metrin pätkän kävelemme yhteensä ainakin 30 kertaa, kun kohtaukset tallennetaan useille

eri kuvalaaduille.

Päivä päättyy vasta kuudelta. Tuntuu taas helpottavalta, että saa pukea omat vaatteensa päälle. Geelin saan

pestyä vasta kotona pois.

MISSÄ KULJIMME KERRAN – kokonaisuus

teksti Saila Kurki (Olipa kerran kaupunki)

Salla Riihimäki (Pommikoneita ja pukeutumista 40-luvun tyyliin)

Mikko Jalo (Valmiina! Asemiin! Kuva? Ääni? Var så goda!)

kuvat Pinja Herttovuo ja Salla Riihimäki

Katso myös MISSÄ KUVASIMME KERRAN

(näin tehtiin Missä kuljimme kerran –tv-sarja)

SU 25.12 klo 19.40 FST5:llä!

22


O´X

MA

S

23


JOULUTUNNELMAA JOULULAULUISTA Jouluun ja joulutunnelmaan kuuluvat ehdottomasti joululaulut - huolimatta siitä, rakastaako vai vihaako niitä. Ne alkavat soida parhaimmillaan jo alkusyksystä, eikä niitä pääse pakenemaan minnekään. Joululauluja on satoja, ellei tuhansia. Tässä muutamia joululauluja koottuna yhteen. Ehkä olet jo unohtanut jonkun näistä?

Ulkomaalaisista joululauluista yksi tunnetuimmista on varmasti John Lennonin, Yoko Onon ja The Plastic Ono Bandin tekemä Happy Christmas (War is Over) vuodelta 1971. Myös Last Christmas, vuonna 1984 Wham-yhtyeen esittämänä tunnetuksi tullut kappale, on suosittu joululaulu. Jingle bell rock puolestaan on kaikkien tuntema klassikko. Feliz Navidad saattaa olla hieman tuntemattomampi kuin edellä mainitut. Suomalaisista joululauluista koskettava Varpunen jouluaamuna on julkaistu ensi kertaa vuonna 1913 Joulupukki-lehdessä. Tämä julkaisu oli ehkä tunnetuimman sävellyksen kyseisestä runosta tehneen Otto Kotilaisen käsialaa, runo itse on Sakari Topeliuksen. Jean Sibeliuksen säveltämä En etsi valtaa, loistoa on virsikirjassa esiintyvä myöskin Topeliuksen sanoituksiin pohjautuva uskonnollinen joululaulu. Nykyaikaisemmista joululauluista tunnettu on Vesa-Matti Loirin vuonna 1988 levyttämä Sydämeeni joulun teen. Sanat kappaleeseen on tehnyt Vexi Salmi ja sävellyksen Kassu Halonen. Humoristista puolta suomalaisista joululauluista edustaa Juice Leskisen Sika. Uusia joululaululevyjä ilmestyy joka vuosi. Tänä vuonna erityisesti Justin Bieberin joulualbumi Under the Mistletoe on saanut osakseen paljon huomiota. Kokoelmalevyjä kauneimmista joululauluista on tehty todella monia. Joululauluja pääsee laulamaan yhdessä muiden kanssa jokavuotisissa Kauneimmat joululaulut -tapahtumissa, joita järjestetään ympäri Suomea. Maailman kauneimmat joululaulut -konsertteja on mahdollista päästä seuraamaan myös televisiosta YLE TV2:lta jouluaattona 24.12.2011 kello 20.55-21.50.

teksti Essi Jaakola

kuvat Laura Ahola

24


MAISTUVAA JOULUA Tällä hetkellä jouluun valmistaudutaan kuumeisesti ympäri maailmaa siellä, missä

kristillinen kulttuuri on koskaan päässyt vaikuttamaan. Koska alue on niin laaja, on

myös jouluperinteitä ja erityisesti jouluruokia hyvin paljon ja hyvin erilaisia. Kokosimme

tähän muutaman reseptin sekä hitusen yleistä asiatietoutta. Kokeile jotakin näistä ja

tunne itsesi kansainväliseksi!

Bratäpfel

Seuraava on resepti saksalaisille jouluomenoille. Niitä

syödään Saksassa erityisesti Pyhän Nikolauksen päivänä eli

meidän itsenäisyyspäivänämme 6.12. Tuolloin salaperäinen

Nikolaus (historiallisesti siis piispa kaukaa antiikin Rooman

hajoamisen ajoilta) tulee yöllä ja tuo lasten häntä varten

jättämiin kenkiin ja sukkiin makeisia, hedelmiä ja pieniä

lahjoja. Jouluomenia syödään Saksassa pitkin joulunaikaa.

Ainekset

4 omenaa (kirpeät ja kiinteät sellaiset

soveltuvat tähän tarkoitukseen

parhaiten)

100 g marsipaania

1 rkl voita

50 g hasselpähkinöitä

50 g mantelilastuja

Hunajaa

Vaniljakastiketta tarjoiluun

Pese omenat, ota niistä siemenkota

omenaporalla pois ja leikkaa omenoista

päällys- ja pohjaosa pois.

Sekoita marsipaani, ruokalusikallinen

rouhittuja hasselpähkinöitä ja

mantelilastut tasaiseksi massaksi.

Täytä omenat marsipaani-

pähkinämassalla ja upota loput

hasselpähkinät kokonaisina

marsipaaniin omenan päälle. Kaada

lopuksi omenoiden päälle loraus

hunajaa ja laita koko komeuden päälle

nokare voita.

Paista omenat vaikkapa keraamisessa

uunivuoassa 150 asteessa 25–30

minuuttia. Omenat ovat valmiita, kun

hasselpähkinät niiden päällä ovat

ruskistuneet kevyesti.

Tarjoile ja syö omenat vaniljakastikkeen

kanssa.

Bratäpfel

25


.

Cantuccini

Cantuccinit ovat italialaisia, usein kahviin dipattavia kovia keksejä.

Niitä syödään Italiassa erityisesti jouluna, mutta myös ympäri

vuoden. Tunnetumpi sana näille kekseille on biscotti, ja siitäpä on

myös englannin kieleen tullut keksiä tarkoittava sana biscuit.

Kirjaimellisesti biscotti tarkoittaa ”kahdesti leivottua”, mikä siis

tarkoittaa sitä, että keksit paistuvat ensin uunissa isona

taikinamöhkäleenä, sitten ne otetaan sieltä pois, leikataan kahtia ja

annetaan paistua loppuun saakka.

Polkaknäck

Tämä on resepti länsinaapurimme

joulupöydän makeisosastolta.

Tyypillisesti knäck on pehmeä,

pähkinäinen kermatoffee valmistettuna

pikkuruisiin karamellivuokiin. Ruotsissa

melkeinpä jokainen tekee näitä jouluksi

itselleen, koska näitä on niin helppo

valmistaa. Eräiden lähteiden mukaan

knäck muuten kääntyy englanniksi

crackiksi, vaikkakaan se ei taida olla

kovin yleinen käännös.

Oli miten oli, tässä on mikrouuni-

piparminttukaramellivariaatio Knäckistä:

Ainekset

1 dl sokeria

1 dl vaaleaa siirappia

1 dl kuohukermaa

3 rkl murskattuja piparminttukaramelleja

N. 40 karamellivuokaa

Sekoita sokeri, siirappi ja kuohukerma

mikroaaltouunia kestävässä astiassa,

joka kuitenkin on tarpeeksi korkea, jottei

sisältö kiehu yli.

Laita mikroaaltouuni täydelle teholle ja

pidä sekoitusta mikrossa noin

seitsemän minuuttia. Kiehumisvaihe on

tässä hyvin tärkeä; keitoksen täytyy

kiehua jonkin aikaa, mutta ei liian

pitkään, jottei toffeesta tule liian kovaa.

Saatat siis joutua vähän soveltamaan

seitsemän minuutin ohjetta omaan

mikroosi sopivaksi.

Ota astia varovaisesti pois mikrosta (siis

varovaisesti, astia on kuuma!) ja sekoita

murskatut piparminttukarkit seokseen.

Kaada toffeemassa karamellivuokiin

ennen kuin se ehtii jäähtyä.

Laita karkit jääkaappiin jähmettymään.

Cantuccini

Polkaknäck

26


Jouluhalko

Jouluhalko on perusidealtaan halon muotoon

koristeltu suklaakääretorttu, jonka voi löytää

erilaisina variaatioina ympäri Keski-Eurooppaa. Se

aito, alkuperäinen ja kaikista kuuluisin, eli Bûche de

Noël, on kuitenkin kotoisin Ranskasta, ja se on

hyvin tärkeä myös belgialaisessa joulupöydässä.

Ranskankielisissä maissa jouluateria lopetetaan

aina jouluhalkoon.

Ainekset

Kääretorttu

4 munaa

1 ½ dl sokeria

½ dl kaakaojauhetta

1 dl vehnäjauhoja

3 rkl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

2 dl kuohukermaa

200 g appelsiininmakuista tuorejuustoa

50 g taloussuklaata rouhittuna

½ rkl sokeria

Päälle

2 dl kuohukermaa

1 dl tomusokeria

½ dl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi.

Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja yhdistä

taikinaan varovasti sekoittaen.

Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle

uunipannulle ja paista 225 asteessa 5-7 minuuttia.

Kumoa levy leivinliinan päälle, irrota leivinpaperi ja

anna torttulevyn jäähtyä.

Seuraavaksi valmistetaan täyte. Vaahdota kerma ja

lisää siihen tuorejuusto, taloussuklaa ja sokeri.

Kierrä torttu rullalle: ota kiinni leivinliinan reunasta

molemmilla käsillä ja rullaa torttu. Kääri torttu

voipaperin sisään tiiviisti ja anna tekeytyä seuraavaan

päivään.

Leikkaa tortun päät siten, että toisesta päästä tulee

oksa kakun kylkeen. Sekoita tomusokeri ja

kaakaojauhe toisiinsa, vaahdota kerma ja lisää

joukkoon tomusokeri-kaakaoseos. Levitä tai pursota

se kakun pinnalle. Sirottele päälle kaakaojauhetta

Ainekset

4 dl vehnäjauhoja

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 appelsiinin raastettu kuori

2 rkl voita tai margariinia

2 kananmunaa

200 g kuorittuja manteleita

Mittaa kuivat ainekset kulhoon.

Lisää appelsiininkuori, rasva ja munat ja sekoita

taikinaksi. Sekoita joukkoon mantelit.

Pane taikina muovipussiin ja anna levätä

jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele niistä

tankoja (halkaisija noin 3 cm) jauhotetulla

leivinpöydällä.

Pane tangot leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 12

minuuttia.

Leikkaa tangot 1 1/2 cm:n levyisiksi paloiksi. Pane

palat takaisin pellille ja peitä leivinpaperilla.

Paista vielä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä.

Nauti!

teksti ja kuvat Helinä Teittinen

27


JOULUN KAHDET

KASVOT o marraskuun puolella kauppojen hyllyt täyttyvät erilaisista

joulukalentereista ja perinteisistä suklaarasioista.

Kauppojen ikkunoihin ilmestyvät yön aikana kauniit

jouluvalot tuomaan joulun tunnelmaa keskelle Suomen

harmaata kaupunkimaisemaa. Lumenkaan puutetta ei

oikeastaan huomaa kun tapittaa silmät suurina

Aleksanterinkadun perinteistä valojen loistoa. Postilaatikot

täyttyvät lelukauppojen esitteistä ja aikausilehdet tursuavat

mitä erilaisimpia lahja- ja ruokavinkkejä joulua varten.

Joululaulut raikaavat radiossa ja suurimmankin hevimiehen

sydän sulaa kun korviin kulkeutuu Justin Bieberin uuden

joululevyn sulosävelet. Joulun tuloa ei voi olla huomaamatta.

Viimeistään joulukuun alussa kaupat täyttyvät hälisevistä

ihmisistä, jotka metsästävät lahjoja sukulaisille ja ystäville. Joulun odotuksen jännitys tupaten täynnä olevissa

kaupoissa on suorastaan käsinkosketeltavaa. Kaikkialla ihmiset hymyilevät hääriessään joululahjaostoksilla,

onhan joulua jopa sanottu vuoden odotetuimmaksi juhlaksi. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin lahjojen

ostaminen rakkaimmilleen. Muistatte kaikki varmasti kun lapsena kirjoititte joulupukille monen sivun pituisen

kirjeen ja sen riemun kun aattoiltana paketista paljastui juuri se uusi autorata tai barbi jota olit toivonut. Joulu

on siis yhtälailla niin antamisen kuin saamisenkin aikaa.

Sinniteltyään koko vuoden tiukkojen dieettien rajoilla ja kuunneltuaan hössötystä kaiken maailman

karppauksista on ihana unohtaa hetkeksi kalorit ja täyttää vatsansa makunystyröitä hivelevillä joulupöytien

antimilla. Aattoiltana pöydät notkuvat herkullisten jouluruokien painosta ja keittiöstä leijailee hiljalleen

pipareiden tuoksu. Joulu on hyvä tekosyy jättää kertyneiden kilojen murehtiminen mielen perukoille ja syödä

vatsansa kunnolla täyteen edes tämän kerran.

Yksi tärkeimmistä asioista joulussa on kuitenkin yhdessäolo tärkeiden ihmisten kanssa. Sukulaiset asuvat

usein kaukana eikä vuoden aikana tule nähtyä kovin usein. Jouluna kuitenkin kerätään koko suku yhteen ja

nautitaan siitä yhteisvoimin. Jouluna unohdetaan myös sukua riivaavat kiistat -vähintään pyhien ajaksi- ja sen

sijaan keskitytään kuulumisten vaihtoon. Riidellä voidaan vaikka vuoden joka päivä, mutta ei se joulu ole kuin

kerran vuodessa.

Nyt kun olemme jo lukiolaisia meidän odotetaan jo käyttäytyvän kuin aikuiset. Joululoma kuitenkin antaa meille

tilaisuuden nollata aivot ja kerätä voimia vuoden kylmintä ja pimeintä aikaa varten. Jouluna saamme päästää

sisäisen lapsemme valloilleen ja voimme hetkeksi unohtaa koulunkäynnin mielen perukoille.

J

28


nnakkovalmistautuminen joulua varten alkaa suhteettoman aikaisin, usein ennen joulukuun saapumista.

Televisiosta ei näe juuri muuta mainontaa kuin jouluaiheista hössötystä, ja radion puolelta kulutetaan

samat värssyt puhki vuosi toisensa jälkeen. Moni joutuu kohtaamaan silmästä silmään myös

epäjärjestelmällisen ihmisen painajaisen, joulusiivouksen. Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna joulunodotus saa

koko kansakunnan sekaisin; joulumielenäkin tunnettu virta vie mukanaan jokaisen vähänkin mieleltään

vastaanottavaisen. Pirteää joulumieltä peräänkuulutetaan hiljaisesti joka auktoriteetin suunnalta, mutta entä

jos sellaista ei vain löydy?

Erilaisten kauppojen kassojen kuittikonetta on mukava rasittaa eri tulonlähteiden avulla, mutta lopulta kuluttaja

on itse rasittuneempi osapuoli. Ei tosiaan ole mielekästä tekemistä kytätä jonossa puoli tuntia omaa vuoroaan,

jotta pääsisi ostamaan vielä yhden turhakkeen lisää. Aivan oman piikkinsä stressikäyriin tuo lahjojen hankintaa

edeltävä suunnittelu. Yleisenä ohjenuorana on, että jokaiselle toverille tulisi löytyä jotakin –mitä kalliimmalla,

sitä parempi.

Olennaisena tekijänä valtavaan ostosrulettiin liittyy valitettava fakta; joulu on yhtä materialismin riemuvoittoa.

Lyhyellä tähtäimellä uudet tavarat ovat varmasti hyvää hupia, mutta pointti ei ole siinä. Onnellisuuden ei tulisi

riippua mitenkään paketin sisällöstä, eikä myöskään saatujen pakettien määrästä. Nykyään keskitytään

kuitenkin juuri noihin asioihin. Ehkä ”ei kenellekään mitään” olisi sittenkin parempi ideologia lahjojen

hankinnassa.

Joulupöydän antimetkin edustavat hetkellistä hurmosta. Palautus kulinaristisesta taivaasta maan pinnalle on

nopea ja tyly. Monella naishenkilöllä alkaa huuli väpättää vaa’alla vuodenvaihteen jälkeen, ja kiekkomiehen

kehityskäyrä kääntyy helposti hetkelliseen laskuun.

Ongelmakohdaksi voi muodostua myös monille perinteinen

sukukokoontuminen. Pahimmassa tapauksessa tarjolla on

tekohymyjä, vaivaantunutta hiljaisuutta ja muita takkuisesti

sujuvan tapaamisen tunnusmerkkejä. Toinen mahdollinen

skenaario on se, että kokoontumista ei ole lainkaan. Oli niin tai

näin, harvoin kuulee puhuttavan kaikin puolin miellyttävästä

sukulaissielujen kohtaamisesta.

Lukiolaisen kannalta katsottuna joulu tuo mukanaan

tervetulleen loman, joka ei ehkä kuitenkaan ole yksiselitteisen

hyväksi. Ajankohtansa takia se katkaisee jakson karusti, ja

kouluun palattaessa monet olennaiset teesit ovat päässeet

unohtumaan kustakin oppiaineesta. Joulujuhlakin osaa olla

koettelemus osalle opiskelijoista. Joko juhlassa esiintyminen

jännittää, tai sitten tilaisuudessa käyttäytyminen ei onnistu.

teksti Saana Sundberg ja Karri Budde

kuvat Saana Sundberg

E

29


OĆ

HA

OS

30


MURUA

MASUUN JA

HALVALLA Jokainen tietää, että kouluruoka ei aina maistu, ja

neljän päivinä vatsa murisee niin äänekkäästi,

että Bastikin kohottaa kulmiaan kummissaan.

Mistä sitten hakea murua massuun ja hinnoilla,

joihin lukiolaisella on varaa? O´timesin toimitus

kävi vähän katselemassa koulumme lähimaaston

tarjontaa. Hintavertailussa olivat punainen

omena, pillimehu, Pätkis-suklaapatukka, Domino-

keksipaketti ja karjalanpiirakka. Pyrimme tietysti

ottamaan huomioon lajikkeet ja esimerkiksi

omenoiden vaihtelevat painot.

Ensimmäinen eväsretki suuntautui kahdenkymmenen minuutin edestakaisen matkan päässä sijaitsevaan K-

extraan. Omenan hinnaksi tuli 0,41 senttiä, kun kilohinta oli 1,99 euroa. Omenat olivat ainakin päällisin puolin

hyväkuntoisia eikä matojakaan näkynyt. Pillimehun hinnaksi tuli 0,39, pätkiksen 0,40 ja dominolaatikon 3,15

euroa. Karjalanpiirakasta sai maksaa 50 senttiä kappaleelta koosta riippumatta, mutta oman valinnan mukaan.

Seuraavaksi siirryttiin Nesteelle ja K-markettiin. Normaalilla kävelyvauhdilla kauppaan ja takaisin koulun ala-

aulaan ehti kymmenessä minuutissa. Nesteeltä sai kaksi valmiiksi pakattua karjalanpiirakkaa 0,97 eurolla,

omenan samoilla lähtöhinnoilla kuin Extrasta, pillimehun taas 0,41, dominopaketin 2,95 ja pätkiksen 0,50

eurolla. Selväksi tuli, etteivät K-ryhmän kauppojen hinnat kauheasti eroa toisistaan. Toisaalta Neste on

lähempänä, mutta toisaalta Extrassa on paremmat valikoimat. Talvipakkasella lähempi kauppa houkuttaa.

Huomioon pitää kuitenkin ottaa vielä kaikista lähin kauppa eli Amican myymälä.

Parin minuutin kipaisu Amicassa ei paljon aikaa vie, jollei jono ole ulos asti kahden välkällä. Amican valikoima

on ehdottomasti pienin ja suuren kävijämäärän takia tuotteet saattavat loppua kesken. Toinen huono puoli on

kiinteä hinta: omenan hinta on 0,50 euroa riippumatta koosta. Pillimehun taas sai hintaan 0,75, pätkiksen 0,50,

yhden ainoan dominokeksin 0,30, ja karjalanpiirakan 0,90 eurolla. Vaikka hinnat ovat selvästi ihan omaa

luokkaansa, Amican läheinen sijainti ja ystävällinen palvelu nostavat pisteitä.

Tästä jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Mikäli aikaa on koko hypärin verran, valinnan varaa on

enemmän, mutta kun on palava kiire ehtiä Wellingin tunnille, ei nirsoiluun ole varaa. Silloin mennään niillä

eväillä mitä saa. Ihan eri asiahan on tietysti käydä ostamassa eväät ennen koulun alkua vaikka Malmin

Prismasta, jonka sanotaan olevan koko Helsingin seudun edullisin ruokakauppa.

teksti ja kuva Pinja Herttovuo

31


IHMISIÄ MONEEN JUNAAN Julkisissa liikennevälineissä tapahtuu enemmän draamaa kuin moni uskoisi. Julkisia liikennevälineitä käyttäviä

ihmisiä voisi verrata sateenkaaren eri väreihin. He ovat kaikki erilaisia, ja heillä jokaisella on oma

päämääränsä. Jollakulla saattaa olla kiire lääkäriin, toinen saattaa olla menossa harrastukseensa ja kolmas on

ehkäpä kotimatkalla ja nukkuu univelkaansa ikkunaan nojaten. Joskus joku on saattanut joutua todistamaan

riitaa tai tappelua matkustaessaan ja huomata, etteivät kaikki ihmiset osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla.

Loppusyksyllä eräänä lauantaina kävin tuttavani yo-juhlissa Jokelassa. Juhlien loppupuolella lähdin sieltä

veljeni kanssa illalla puoli seitsemän aikaan matkaamaan H-junalla kohti Helsinkiä. Istuimme kuuden hengen

loosiin junan etuosaan lipunmyyntivaunuun. Muutaman pysäkin välin istuimme siinä kahdestaan, ja puhuimme

koulusta sekä tulevista tapahtumista joulukuun aikana. Saunakallion kohdalla viereemme istui vanha

pariskunta, joka vaikutti ihan mukavalta. He juttelivat keskenään ihan normaalisti ja välillä tosin hiljentyivät

kuuntelemaan minun ja veljeni keskustelua, mikä tuntui hieman häiritsevältä.

Seuraavalta asemalta vaunuun tuli melko iso mies, joka huojahteli kävellessään. Tajusin miehen olevan

päissään. Hän istui vieressämme olevaan loosiin ja esitteli itsensä loosissa istuvalle naiselle sekä miehelle,

joka puhui puhelimeensa. Nainen vastaili humalaisen kysymyksiin ja ihailtavan kärsivällisesti kuunteli miehen

selityksiä tämän menestyvästä musiikkiyhtiöstä ja hohdokkaasta elämästä. Vieressämme istuvaan

pariskuntaan kuuluva nainen tuijotti humalaista miestä paheksuvasti ja välillä puisteli päätään. Hetken päästä

humalainen yhtäkkiä hiljeni ja jokainen ehti toivoa päässään miehen pysyvän hiljaa. Pienen hiljaisuuden

jälkeen hän osoitti vastapuolellaan istuvan miehen naamaa ja sanoi: ”Ruma rusina.” Kyseisen miehen

ilmeestä näki, että hän kävi läpi kaikki mahdolliset tunteet hämmästyksestä suuttumukseen. Sillä aikaa

humalainen rupesi selittämään vieressään istuvalle naiselle, millaiset komeiden kasvojen kuului olla ja vähän

väliä totesi miehen, jota kutsui rumaksi rusinaksi, kasvojen olevan jokaista komeuden piirrettä vastaan.

Seuraavan aseman kohdalla mies ja humalaisen vieressä istuva nainen siirtyivät seisomaan junan eteiseen

loppumatkaksi. Humalainen luuli heidän jääneen pysäkillä, joten hän nousi ylös, sanoi, että hänellä on tylsää,

ja lähti etsimään itselleen uutta juttukumppania.

Humalaisen lähdettyä vieressäni istuva mies sanoi: ”Jaaha, meni etsimään uutta uhria.” Hänen seurassaan

oleva nainen vastasi, että jos humalainen olisi istunut hänen viereensä ja puhunut sellaisia hävyttömyyksiä,

hän olisi ottanut askartelusakset ja iskenyt ne humalaisen reiteen sekunnissa. Hiljenimme kaikki hetkeksi ja

sitten mies alkoi nauraa naisen uhkaukselle ja humalaisen käyttäytymiselle. Loppumatkan mietin, kumpi

olikaan enemmän sekaisin, saksinainen vai humalainen mies…

EMILIA COLLAN

kirjoittaja on O’timesin toimittaja ja aktiivinen junamatkustaja

32


OGELIN PARHAAT 2011

Vuosi 2011 alkaa olla lopuillaan ja on

aika valita OGELIN PARHAAT 2011.

Tiedätkö vuoden parhaan tapahtuman

tai omistaako kaverisi vuoden parhaat

viikset? Ideoita voi laittaa lukusaliin

ilmestyvään laatikkoon tai toimituksen

sähköpostiin: [email protected].

Parhaat valitaan tulevaan lehteen.

33


TAPAHTUMAKALENTERI 22.12. Talvipäivän seisaus ja viimeistä kertaa kouluun koko vuonna!

24.12. Rauhallista joulua

25.12. Joulupäivä

25.12. Tapaninpäivä

30.12. Hyvä päivä suunnata vaikka elokuviin. Finnkinossa ja Orionissa ensi-illassa kaikenlaista.

31.1. Rakettipäivä tänään

1.1. HYVÄÄ VUOTTA 2012!!

6.1. (Joulukuusi pitäisi nyt viedä pois…)

19.1. Matkamessut Messukeskuksessa

9.1. Etsipä lukujärjestyksesi ja kaiva kirjat sohvan alta, sillä koulu alkaa tänään

22.1. Presidentinvaalipäivä

31.1. Koeviikko alkaa…

2.2. Kiinnostaisiko Moottoripyöränäyttely Messukeskuksessa?

4.2. Talviklassikko, HIFK vs. Jokerit Olympiastadionilla

5.2. Presidentinvaalien mahdollinen toinen kierros

8.2. Uusi jakso!

14.2. YSTÄVÄNPÄIVÄ! (…ja kokeenpalautus…)

16.2. Penkkarit

17.2. Wanhojen tanssit

18.2. Kelkat, pulkat, sukset ja luistimet esiin, HIIHTOLOMA alkaa!

15.3. Käypä katsomassa Kuninkaan puhe näytelmänä Kaupunginteatterissa

koonnut Helinä Teittinen

34


SUUSTA SIEPATUT

''Kun et tiedä, mitä tehdä, ratkaise ensin

X.''

"En tiedä! Kysy joltakin, joka tekee

jotain järkevää, mä opetan matikkaa."

"Mä haluan, että te tiedätte, että

jossakin on jotain suurempaa. Näin

meille on kerrottu."

"Pitäkäämme sisäisesti hauskaa!"

Helajan kootut elämänohjeet.

''Nyt heität ne luurit Irakkiin siitä.''

Huhtalan tunnilla ei kuunnella iPodia.

''They've put them cry too many times

here. Look, I've corrected them!''

Raitalan mielestä englannin

kielioppikirjassa on liian monta

esimerkkilausetta, jossa joku itkee, ja

niinpä hän on muuttanut lauseet

myönteisimmiksi.

''Ja nyt sitten tätä mä koitan aina

varotella teille oppilaille, kun se fesse

tarkoittaa takapuolta.''

Onneksi Hankala-Perttula jaksaa

muistuttaa subjunktiivin fasse-muodon

lausumisesta, niin säästymme me

opiskelijat hämmentyineiltä reaktioilta

ranskalaisten kanssa.

''Lutherhan itse sanoi, että Paavi on

haiseva p---a.''

Aurasella on esimerkkejä jippona

hihassaan, kun pitää havainnollistaa

kirkkohistorian reformaatiot horroksessa

olevalle luokalle.

”Pitäiskö tilata joululahjat EU:sta,

jokaiselle jotain Isälle ja äidille

Perusteos ja lapsille videoita. Vois kysyä

onko niillä EU-lahjapaperia.”

Tapperin ilmainen vinkki ilmaisten

joululahjojen hankintaan.

Tapper: "Pistä se kännykkä pois. Ei

sulla kuitenkaan ole kavereita, esität

vaan että tekstaat."

Kähkönen: "Minun tunneilla ei pojat

rapsuta toisiaan!"

35


"Nyt valitset yhtä tarkkaan kuin

aviomiestä: siinä ei saa olla mitään

hämärää."

Collinin elämänohje kattaa sekä siipan

että esseen otsikon valinnan.

”Se oli kuin lamppu olis syttyny mun

päässä. Silloin mä päätin, että musta

tulee humanisti. Mä olisinkin ollut ihan

surkea diplomi-insinööri.”

Kaikella rakkaudella, Niemelä,

yhdymme mielipiteeseesi.

Ja pari pakollista Salmista:

"Oletteko valmiina? Kuorsauksesta

päätellen kyllä."

"Ei tää oo mitään stand-up -komikkaa

vaan klassista draamaa, jossa on yksi

näyttelijä. Monologia, johon nukahtaa

helposti - mutta laulamaan mä en rupea

eli oopperaksi tämä ei mene."

(aloittaessaan määrätyn integraalin

käsittelyn.)

''Kattokaa mulla on uudet lasit. (näyttää

dokumenttikameraan.) Tiimarista,

kolmeyheksänkymmentä. Eks oo hienot.

(Mallaa ja kääntelee päätään.)2

Ogelin Jorma Uotinen, Tapper, tuntee

silmälasimuodin uusimmat tuulet.

''Voitto ei ole tärkeintä, vaan vastustajan

julkinen nöyryyttäminen.''

opettaa Kähkönen.

''Jos ei ehdi, tulee neljän K:n

koulutusohjelma: kysy kaverilta, kato

kirjasta. -- De snabbaste elever får de

sista...''

Olisiko Kähkösellä potentiaalia

valmennuskurssin vetäjäksi...?

''Nyt seuraa kuullunymmärtäminen, ei

luullunymmärtäminen'',

tiedottaa Kähkönen.

koonnut Salla Riihimäki

36


Documents

O'times - numero 8