Uusimaa 6.4.2017

1

Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon

suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo

TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA

Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1).

Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto

työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan

ominaisuudessa.

Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo

kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville.

Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on

saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle.

Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään

työturvallisuuslaissa.

Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta

Uusimaa 6.4.2017

2

Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta

työterveyshuollon sairaanhoidosta.

Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti

työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 §). Tämän lisäksi työnantaja voi

järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon

sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18 §, työterveyshuoltolaki 14 §).

Työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7§). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7§).

Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten.

Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12§) mukaisia palveluja tarjolle alueensa

työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT).

Uusimaa 6.4.2017

3

Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen (1.1.2019 lähtien).

Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa.

Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että

terveydenhuoltolaissa (34§) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja

muiden toimijoiden kesken (28.12.2012/914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35§), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 §:n mukaisesti.

Uusimaa 6.4.2017

4

Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset

Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 §) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja.

Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 §) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta.

Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille 1.1.2019

Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä.

Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta.

Uusimaa 6.4.2017

5

Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti.

Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7§). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta.

Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle

Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan 1.1.2019.

Uusimaa 6.4.2017

6

Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 §), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla.

Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja 1.1.2019.

Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 § ja 119 §).

Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 §), säädetään

maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta

kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken.

Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3§) sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019. Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta.

Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 §).

Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä.

Kunnat ja kuntayhtymät voivat siis perustaa keskenään liikelaitoksen tai yhtiön työterveyshuollon palveluiden tuottamiseksi. Samoin maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko liikelaitoksena tai yhtiömuodossa. Maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko yksin tai yhdessä toisen maakunnan kanssa. Yhtiömuotoisen toiminnan ollessa kyseessä mahdollisuutena on perustaa joko markkinoilla oleva yhtiö tai ns. in-house yhtiö. Viimeksi mainittu yhtiö tuottaa työterveyshuoltopalveluita pääsääntöisesti vain omalle henkilöstölleen. Mahdollisuus on tuottaa palveluita myös muille, mutta sitä toimintaa kaventaa ulosmyynnin rajoite koskien muuta kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Mikäli in-house yhtiömuotoisessa toiminnassa

Uusimaa 6.4.2017

7

ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15§:n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää työterveyshuoltoyhtiön (in-house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille myytävä osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi.

Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailuille markkinoille eli ilman in-house yhtiö statusta, niin tällöin yhtiön omistava maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle.

Uusimaa 6.4.2017

8

MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Uusimaa

1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman

ulkopuolella olevat sekä työpaikat

Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa

ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen

tarve on 681 432 palkansaajalla ja 62051 yrittäjällä.

Kuva 8: Uudenmaan maakunnan väestön jakauma

Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä

680 000 palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla yli 62 000 yrittäjälle. Suurella osalla heistä

on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työterveyshuollon piirissä voi siis olla

Uudenmaan väestöstä 45 %.

Työllisten osuus työvoimasta on Uudellamaalla selvästi koko maan väestön keskiarvoa suurempi, kun taas

eläkkeellä olevien osuus on merkittävästi pienempi. Työttömien määrä on myös maan keskiarvoa pienempi.

Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Uudenmaan ja koko väestön vertailu(%).

Uusimaa 6.4.2017

9

Uudenmaan työllisyysaste on selvästi maan keskiarvoa korkeampi ja työttömyysaste puolestaan on maan

keskiarvon alapuolella Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa.

Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v. 2016 (%).

Uusimaa 6.4.2017

10

1.1. Maakunnan työpaikat

Uudellamaalla on enemmän yksityissektorin työpaikkoja ja vähemmän kuntasektorin työpaikkoja kuin koko

maassa keskimäärin. Yrittäjiä Uudellamaalla on hieman vähemmän kuin maassa keskimäärin.

Kuva 11: Uudenmaan työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän

mukaan).

Uudellamaalla toimi vuonna 2015 yhteensä 45 405 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva

järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen.

Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa 2015.

Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna 2015. Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista 18 470 yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta 2015. Lähde: Tilastokeskus

Uusimaa 6.4.2017

11

1.2 Mikä Uudellamaalla työllistää?

Toimialoista merkittävin työllistäjä ovat Uudellamaalla sosiaali- ja terveyspalvelut (106 683 työllistä). Tämän

toimialan työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen

sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen viimeistään nyt

yhteistyössä työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja,

miten maakunta järjestää henkilöstönsä – ja myös alueensa – työterveyshuoltopalvelut 1.1.2019 jälkeen.

Toiseksi suurin työllistäjä Uudellamaalla on tukku- ja vähittäiskauppa ja kolmantena teollisuus. Kun

tarkastellaan Uudenmaan työpaikkojen jakautumista eri toimialoille verrattuna koko maan keskiarvoon

korostuvat Uudellamaalla tukku- ja vähittäiskauppa, informaatio- ja viestintäala sekä ammatillinen ja

tieteellinen työ (koulutus) (kuva 14).

Kuva 13: Uudenmaan työlliset toimialoittain v. 2014 (lkm).

Kuva 14: Työlliset toimialoittain Uusimaa vs. koko maa (%).

Uusimaa 6.4.2017

12

1.3 Yritystoiminta Uudenmaan maakunnassa

Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Uudellamaalla tukku- ja vähittäiskauppa (95 921

työllistä), teollisuus (66 934 työllistä), hallinto- ja tukipalvelutoiminta (54 335 työllistä) ja rakentaminen

(53 336 työllistä) muodostavat työllistäjinä neljän kärjen. Uudellamaalla, kuten myös muualla Suomessa,

pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (Kuvat 16 ja 17). Alle kymmenen työntekijää

työllistäviä mikroyrityksiä on 87 %, joka on jonkin verran vähemmän kuin maassa keskimäärin.

Pienet yritykset hankkivat usein työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta

(terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä), näiden yritysten työterveyshuollon

palveluntuottaja tulee muuttumaan 1.1.2019 alkaen. Myös Uudellamaalla suuri osa maatalousyrittäjistä ja

muista pienyrittäjistä on kunnallisten työterveysyksiköiden asiakkaita. Maakunnalliset ratkaisut

työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä pienten yritysten kannalta.

Pienten yritysten merkitys näkyy myös toimipaikkojen määrässä (110 058 toimipaikkaa). Suhteessa työllisten

määrään toimipaikkojen määrä korostuu toimialoista esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa (6368

toimipaikkaa) ja suhteellisesti muissa palveluissa, jossa toimipaikkojen ja työntekijöiden määrät ovat liki yhtä

suuret. Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee olla

selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden

ehkäisemiseen ja vähentämiseen.

Kuva 15: Yritystoiminta v.2015

Uusimaa 6.4.2017

13

Kuva 16: Yritysten koko Uudenmaan maakunnassa.

Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä.

Uusimaa 6.4.2017

14

Määritelmiä:

Työvoima

Työvoimaan luetaan kaikki 15–74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai

työttömiä.

Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella

Työllinen

Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18–74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat

ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai

siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin.

Työllisyysaste

Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaiden

työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä.

Työttömyysaste

Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko

väestön työttömyysaste lasketaan 15–74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä

työvoimasta.

Työpaikka

Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen

lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin

osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi

äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla

luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia.

Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa

tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin

toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt

kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta.

Toimipaikka

Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa

harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla.

Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm.

verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus.

Yrittäjä

Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä

voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva

henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi.

http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html

http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html

Uusimaa 6.4.2017

15

2. Työterveyshuollon asiakaskunta

Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen.

Uudellamaalla 33 132 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 1147 maatalousyrittäjää ja 2977

yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista.

Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden

ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa.

Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Uudenmaan maakunnassa.

Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin todetaan, että 79 %

työnantajista, joilla on palkattua henkilökuntaa, oli tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalveluista

lääkärikeskuksen kanssa.

Maatalousyrittäjistä 66 % oli tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalveluista kunnallisen

liikelaitoksen/osakeyhtiön tai terveyskeskuksen kanssa. Yrittäjien työterveyshuoltosopimuksista 89 % oli

tehty lääkärikeskusten kanssa ja loput kunnallisten työterveysyksiköiden kanssa. Maakunnallisen

työterveyshuollon järjestelyt tulevat koskemaan suurta osaa maakunnan alueella työskentelevistä

työntekijöistä sekä alueen maatalousyrittäjiä ja myös muita pienyrittäjiä.

Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Uudenmaan maakunnassa.

Uusimaa 6.4.2017

16

Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Uudellamaalla sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen

työterveyshuolto on 5 % henkilöasiakkaista. He ovat Uudellamaallakin pääosin ja käytännössä yhtä usein kuin

koko maassa kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21).

Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Uudenmaan maakunnassa.

Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Uusimaa vs. Koko maa,

tuottajaryhmittäin.

Uusimaa 6.4.2017

17

2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa

Myös Uudellamaalla sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla

työterveysyksiköiden asiakkaista (95 %) (Kuva 22). Maatalousyrittäjistä yli puolet ja muista yrittäjistä 90 %

olivat tehneet sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Tuottajaryhmittäin tarkasteltuna 72 %

sairaanhoidon piirissä olevista henkilöasiakkaista on lääkärikeskusten asiakkaita, kunnallisten

liikelaitosten/osakeyhtiöiden ja terveyskeskusten asiakkaita puolestaan on 8 % ja työnantajan oman

työterveyshuollon asiakkaita 19 % (Kuva 23). Kun Uudenmaan tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen,

lääkärikeskusten osuus sairaanhoitopalveluiden tuottajana on suurempi kuin maassa keskimäärin.

Kunnallisen työterveyshuollon osuus sairaanhoitopalvelujen tuottajana on pienempi kuin maassa

keskimäärin. Vastaavasti työnantajien omien tai yhteisten työterveysyksiköiden osuus on maan keskiarvoa

suurempi.

Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Uudenmaan maakunnassa

Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Uusimaa vs. Koko

maa

Uusimaa 6.4.2017

18

2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain

Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä.

Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan.

Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja

monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei

noudata kuntarajoja.

Uudellamaalla työpaikkojen keskittymä on Helsinki. Muita alueellisia työpaikkakeskittymiä ovat mm. Vantaa,

Espoo, Kirkkonummi, Porvoo, Hyvinkää ja Järvenpää. Sairaanhoitopalvelut olivat merkittävä osa

työterveyshuoltoa kaikilla alueilla, vain lakisääteinen työterveyshuolto on jonkin verran yleisempää Vantaan

alueen asiakkailla (Kuva 26).

Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin.

Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*,

Uusimaa

Uusimaa 6.4.2017

19

Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma*

Uusimaa 6.4.2017

20

3. Työterveyshuoltohenkilöstö

Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia,

työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Uudenmaalla

työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on kolmanneksi korkein

maakuntia toisiinsa verratessa (Kuva 27). Työterveyshoitajien suhteellinen osuus on vastaavasti neljänneksi

matalin. Työfysioterapeuttien ja avustavan henkilöstön suhteellinen osuus on keskimääräistä matalammalla

ja työpsykologien keskimääräistä korkeammalla tasolla maakuntien vertailussa.

Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015)

Uusimaa 6.4.2017

21

Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin havaitaan, että

lääkärikeskusmuotoinen toiminta on suurin tuotantotapa henkilöstön määrällä mitattaessa (Kuva 28).

Työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus on suurimmallaan työnantajien yhteisissä työterveyshuollon

toimintayksiköissä. Työterveyshoitajien suhteellinen osuus on korkein kunnallinen liikelaitos/OY –

muotoisissa työterveysyksiköissä. Työfysioterapeuttien suhteellinen osuus on matalin kunnallisen

liikelaitos/OY – muotoisissa toimintayksiköissä ja korkein työnantajien yhteisissä toimintayksiköissä.

Työpsykologien suhteellinen osuus on lähes samalla tasolla kaikissa tuottajaryhmissä lukuun ottamatta

työnantajien yhteisiä työterveyshuollon toimintayksiköitä. Avustavan henkilöstön suhteellinen osuus on

selkeästi suurin terveyskeskus -muotoisissa toimintayksiköissä. Sosiaalialan osaajia työskentelee kahdessa

erilaisessa maakunnan alueella toimivassa työterveyshuollon tuottajaryhmässä.

Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015).

Uusimaa 6.4.2017

22

4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä

Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston

valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto

(Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela,

Eläketurvakeskus). Uudenmaan maakunnan tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista

esitetään maakunnittain ja osa ELY- keskuksittain.

4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt

Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen

kanssa.

Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrä on Uudellamaalla huomattavasti pienempi kuin maassa

keskimäärin.

Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL 2014.

Uusimaa 6.4.2017

23

Uudenmaan maakunnassa ammattitautien absoluuttinen määrä on suurin, mutta väestöön suhteutettuna

ilmaantuvuus on matalin heti Ahvenanmaan jälkeen. Uudellamaalla ammattitautien tautiryhmistä mikään ei

erityisesti korostu. (Kuva 30).

Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL 2014.

Uusimaa 6.4.2017

24

4.2. Koettu työkyky

Koulutustasosta riippumatta Uudenmaan työikäiset (20–64 vuotiaat) kokivat harvemmin kuin työikäiset

maassa keskimäärin työkykynsä heikentyneeksi. Edelleen Uudenmaan työikäiset uskoivat useammin kuin

työikäiset koko maassa jaksavansa jatkaa työssä eläkeikään asti.

Kuva 31: 20 - 64 vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs. Uudenmaan

maakunta.

Työolobarometrissa Uudellamaalla oli työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi

tai melko hyväksi kokevia oli saman verran kuin maassa keskimäärin.

Uusimaa 6.4.2017

25

Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELY-

keskuksittain. (n=1631)

Samoin työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi ja melko hyväksi kokeneita oli

saman verran kuin maassa keskimäärin.

Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain

(n=1631)

Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö

Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa

ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä

oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä

työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä.

Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä.

Uusimaa 6.4.2017

26

4.3 Koettu terveys

Uudellamaalla työikäiset (20- 64 -vuotiaat) kokivat selvästi harvemmin kuin työikäiset koko maassa

terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Samoin sairastavuusindeksi Uudellamaalla oli

merkittävästi maan keskiarvoa alempi.

Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), 20 - 64-vuotiaat, 2015.

Uusimaa 6.4.2017

27

Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013

THL:n sairastuvuusindeksi

Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu

huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä

arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja

liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän

yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden,

työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta.

Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä

yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100.

Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat

uuden päivityksen myötä.

Uusimaa 6.4.2017

28

4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet

Sairauspäivärahaa saaneita 25 - 64 -vuotiaita Uudellamaalla oli vastaavan ikäisiin verraten vähiten koko

maassa. Samoin mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli vähemmän kuin maassa

keskimäärin.

Sairauspäivärahaa saaneiden määrät kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka

ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien

osalta ei ollut saatavissa.

Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet 25 - 64 – vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015.

Uusimaa 6.4.2017

29

Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet 25 - 64 – vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä,

2015.

Sairauspäivärahan tulkinta

Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi

enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa

voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös

tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin

tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella.

Uusimaa 6.4.2017

30

4.5 Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat koko maassa olleet viime vuosina laskussa (Kuva 38).

Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa.

Uudellamaalla mielenterveysperusteisia eläketapahtumia on sairausryhmistä eniten. Niiden määrä on

ensimmäisenä ja viimeisenä kolmesta seurantavuodesta pysynyt lähes samana, toisin sanoen

valtakunnallista kehityssuuntaa ei ole nähtävissä. (Kuva 39) Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä

eläketapahtumissa osalta on nähtävissä samanlainen laskusuunta kuin valtakunnallisissa luvuissa. Kuitenkin

näihin sairausryhmiin liittyvät eläketapahtumat ovat Uudellamaallakin suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle

johtavat syyt ja näin ollen sairausryhmät, joihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulee edelleen panostaa.

Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, 2013 - 2015.

Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Uudenmaan maakunta, 2013 – 2015.

Uusimaa 6.4.2017

31

Uudellamaalla työkyvyttömyyseläkettä saavia 25 - 64 vuotiaita on maakuntien välisessä vertailussa vähiten

manner Suomessa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sairauksien perusteella myönnettyjä eläkkeitä oli tämän

ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä vähiten koko maassa (Kuva 41) ja verenkiertoelinten sairauksien

perusteella myönnettyjä työkyvyttömyyseläkkeitä (Kuva 42) vähiten manner Suomessa.

Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25 - 64 – vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä

Uusimaa 6.4.2017

32

Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16- 64 vuotiaat (%)

Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16 - 64 – vuotiaat (%)