Väki 2/2011

1VÄKI

VÄKI2/2011

KirjavinKit

Hallitus esittäytyyvuosijuHlien reseptitnaisten työ intiassa

pervo populääri jatKuu

2 VÄKI

PääkirjoitusEmma Rimpiläinen

Lomografismi - Älä ajattele vaan kuvaa! Sanna Vellava

Hallitusterveisiä opintovastaavaltaKaisa Naskali

Henkilökunnan kirjavinkit manalaisilleMarianna Keisalo-Galván vinkkaa

Pervo populääri: Poliittinen musiikkiEmma Rimpiläinen

Manan hallitus esittäytyy

Miehen paikka ja naisen työSuvi Sillanpää

Vuosijuhlien reseptit

2

SiSällyS

Ulkoasu ja taittoKaisa Naskali Emma Rimpiläinen

Julkaisija: Mana ryPainos: 100 kplPainopaikka: Picaset OyPäätoimittaja: Emma RimpiläinenVäki on saanut HYY:n järjestölehtitukea vuodelle 2011

ToimituskuntaKaisa NaskaliEmma RimpiläinenSuvi Sillanpää Sanna Vellava

3

6

8

9

12

4

18

22

3VÄKI 33

PääkirjoituSHei taasen armaat lukijat! Viime numerossa lanseerattu aktivointiohjelma näyttää kantavan hedelmää: tähän lehteen saatiin juttuja enemmän kuin aikoihin, ja juttulupauksia ensi syksyn numeroihin on saatu niin henkilökunnalta kuin opis-kelijoiltakin. Päätoimittajana jouduin tämän numeron kanssa epätavallisen ongelman eteen: juttuja piti editoida lyhyemmiksi sen sijaan, että olisi pitänyt kaivaa jostain lisätäytettä. Loistavaa! Olkaamme jatkossa yhtä aktiivisia, niin lehtikirjoittelun kuin muunkin järjestötoiminnan suhteen.

Tässä numerossa hallitusterveiset välittää opintovastaava Samuli Lähteenaho (sivu 6). Lisäksi koko Manan hallitus esittäytyy ja jakaa neuvojaan uusille fukseille muun muassa vinkkaamalla halpaa opiskelijan perusmättöä. Kulinaristista inspiraatiota saa myös sivuilta 22-23, joille on koottuna Manan Intia-teemaisten vuosijuhlien her-kulliset reseptit. Intia on muutenkin läsnä tässä lehdessä: sivulla 18-21 eräs manalainen kertoo dungarpurilaisten perhesuhteiden muutoksesta omakohtaisten kokemustensa pohjalta.

Viime numerossa alkanut Pervo populääri –juttusarja tutkailee tällä kertaa populäärimusiikkia poliittisena ilmiönä keskittyen muutamaan maailmalta valittuun esimerkkiin (sivut 9-11). Sivuilla 4-5 perehdy-tään lomografismiin, uusvanhaan kameraharrastukseen, jossa taidolla on vähemmän merkitystä kuin fiiliksellä. Monen haikailema gradun-tekijän haastattelu materialisoituu syksyn ensimmäiseen numeroon, jossa Sissi Korpela kertoo kokemuksistaan kenttätöistä Etelä-Afrikasta. Otamme edelleen mielellään vastaan valmistuneiden antropologien tai graduaan tekevien opiskelijoiden kenttätyökokemuksia!

Väki toivottaa auvoista kesää ja uudet fuksit tervetulleiksi!

Emma, päätoimittaja

4 VÄKI

Tarina alkaa 1990-luvun alussa, kun kaksi opiskelijaa matkustaa Wie-niin unohtaen kameransa kotiin. Kuvia on kuitenkin napsittava, joten hätäratkaisuna tilalle ostetaan paikan päältä halpa, venäläisvalmisteinen Lomo Kompakt Automat -merkkinen kamera. Kaverukset ihastuvat halpiskameran epätavanomaiseen kuvalaatuun, ja siitä innostuvat myös ystävät kotipuolessa. Kaksikko matkustaa Pietariin, solmii sopimuksen uudesta versiosta kameroiden valmistajan kanssa, ja alkaa markkinoida näitä pieniä muovikameroita kehittäen kokonaisen ideologian sen ym-pärille. Syntyy lomografia, analogisen valokuvauksen vallankumoukseksi kutsuttu liike. Se on jatkunut jo parikymmentä vuotta, mutta suurim-man hypensä se koki 2000-luvun alussa. Lomografismin teesejä seuraavat myös kuuluisuudet, kuten David Byrne, Moby ja Robert Redford, mikä tietysti vahvistaa tämänkin ismin vetovoimaa.

Lomografiassa on 10 kultaista sääntöä kuten älä ajattele, mene lähelle kohdetta, ota kuva kamera lantiolla, äläkä huoli etukäteen tai jälkeen-päin, mitä kuvassa näkyy. Kymmenes sääntö kehottaa olemaan välittä-mättä mistään säännöistä. Lomografia, tai lomotus, on siis enemmän kuin tyyli; se on asenne. Elämä näyttäytyy muovilinssin takaa värikkäältä ja rosoiselta, ja turhan kunnianhimon saa luvan kanssa heittää mene-mään. Onpa ihanan vapauttavaa. Lomografismi on jo maailmanlaajuinen liike, ja Lomography Societyn nettisivuilla tätä ideologiaa markkinoidaan vallankumouksellisena.

- Don’t think, just shoot!Älä mieti! Ole nopea! Uskalla lähestyä! Älä välitä säännöistä! Ei, tämä ei ole uusi self help -opas tai Yhdysvaltain armeijan koulutus. Tämä on lomografiaa.

tEksti ja kuva: sanna vEllava

lomografismi

5VÄKI

Niin, nimenomaan markkinoidaan. Kriittisimmät kommentoijat

ovat tuominneet lomografian kapitalistiseksi huijaukseksi,

jossa uskotellaan, että kenestä tahansa voi tulla erityislaatuinen valoku-vaaja kyseisen kameran avulla. Nettisivuillaan yhtiö luo sisäpiirihen-keä, josta kuka tahansa voi kuitenkin päästä osalliseksi hankkimalla kalliin muovikameran.

Kalliita nämä uusio-tuotetut kopiot ovatkin,

jos ottaa huomioon, mitä alkuperäiset Lomo C-A

–kamerat Venäjällä maksoi-vat ennen kuin ne muuttuivat

julkisuuden myötä trendikkäiksi leikkikaluiksi. Nettisivuilla myös annetaan

ymmärtää, että lomottaminen on ainutlaatuinen valokuvauskokemus. Aivan kuin millään muulla kameralla ei voisi ottaa kuvia lonkalta tähdäten ilman harkintaa.

Lomokamera on linssiä myöten täysin muovia, joten se on kevyt, eikä siihen tarvita paristoja. Niinpä kuvan laatu on kaukana nykykameroista, mutta se on tarkoituskin. Se ei hajoa helposti, ja sitä kuuluu kantaa aina mukanaan. Koskaan ei tiedä, milloin jotain tapahtuu, ja silloin on hyvä olla valmiina ikuistamaan ainutlaatuiset hetket filmille. Puolet filmistä saattaa toki olla täysin mustaa tai kuvissa ei ole mitään tolkkua, mutta sillä ei ole väliä. Lomografismi antaa luvan olla huono. Tärkeintä on kuvasta välittyvä fiilis ja se, että olet uskaltanut painaa laukaisijaa ilman varmuutta loppu-tuloksesta. Ei haittaa, vaikka ei aina onnistuisikaan. Hetkeen tarttuminen on kaiken a ja o. Uuden elämänasenteen symboliksi voi kaulaansa ripustaa katu-uskottavana asusteenakin toimivan muovikameran, joka muistuttaa omistajaansa vapautumisen ideologiasta ja kertoo muillekin, että ei tässä turhia murehdita. Just shoot! V

6 VÄKI

Kuka olet ja mikä on toimenkuvasi Mana ry:n hallituksessa?Olen Samuli Lähteenaho, viettänyt nyt pari vuotta antropologian parissa ja tällä hetkellä toimin Manan opintovastaavana.

Miksi lähdit mukaan hallitukseen, ja miten päädyit valitsemaan toimenkuvasi?Alunperin lähdin Manaan mukaan taloudenhoitajaksi ottaakseni selvää ainejärjestöjen ihmeellisestä maailmasta ja tutustuakseni laajemmin antroa opiskeleviin tyyppei-hin. Opintovastaavana toimiminen ajaa tietysti samaan, mutta tässä on kyse paljon muustakin: opintoasiat vaativat opiskelijoiden vallankäyttöä yliopistolla, ja järjestöjen opintovastaavat käyttävät sitä valtaa pieneltä osaltaan.

Onko todellisuus vastannut odotuksiasi?Luulen, että odotukseni ovat jopa ylittyneet niin hyvässä kuin pahassa. Mana Ry on aina vaan ihanampi, mutta opintovastaavalle toisaalta paljastuu yliopistobyrokratian kafkamainen todellisuus. Kymmenien erilaisten neuvostojen ja toimikuntien savuverho päätöksenteon välissä pistää välillä pienen opintovastaavan pään pyörälle.

Mitä keskeisiä asioita voisit mainita hallituksen toiminnasta tänä keväänä?Paljon työtä vaatineet mutta hienosti onnistuneet Manan 20-v -synttärit olivat tietysti iso juttu. Juhlittu on kyllä muutenkin, esimerkiksi tammikuiset periodinavajaiset sosiaalipsykologien kanssa, maaliskuiset pyjamabileet kansantaloustieteilijöiden kanssa tai vielä tulossa olevat Manan Bucket-bileet 1.6. Kuppalassa. Hyvien bileiden järjestä-minen on oikeasti tärkeää ainejärjestötoimintaa!

6

Tällä palstalla hallitus esittäytyy ja kertoo ajankohtaisista aiheista Manan toiminnassa.

hallitustErvEisiä

toimittanut: kaisa naskali

Samuli Lähteenaho

7VÄKI

Onko sinulla tavoitteita, joita pyrit toteuttamaan hallituksessa?Tietysti katsoa, että opintoasiat pysyvät hoidossa, ja varmistaa että opiskelijoita kuunnellaan kaikissa antropologian opetukseen liittyvissä asioissa. Myös hallituksen sisäinen fiilis on tärkeää, sillä jos kaikilla on kivaa niin tapahtumien sun muiden järjestely on helpompaa.

Mikä on mielestäsi ainejärjestön merkitys opiskelijayhteisölle?Ainejärjestöt ovat tietysti nykyään yksi tärkeimmistä opiskelijayhteisöä luovista toimijoista, sillä suurin osa bileistä, excuista ja muista tapah-tumista taitaa olla ainejärjestöjen järjestämiä. Ehkä on kuitenkin hyvä pitää mielessä että elämää on ainejärjestöjen ulkopuolellakin: yliopis-tomaailma on täynnä erilaisia järjestöjä esimerkiksi harrastusten tai yhteiskunnallisten liikkeiden tiimoilta, ja kyllähän myös opiskelijoiden järjestöistä riippumattomat yhteydetkin rakentavat sitä yhteisöä!

Onko sinulla kehitysehdotuksia koskien ainejärjestön toimintaa?Aktiivinen ja monipuolinen toiminta on aina ensisijaista. Manalla menee nykyään hyvin, mutta ehkä joillain osa-alueilla voisi tehdä enemmänkin? Esimerkiksi yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa voisi olla enemmän muissakin asioissa kuin juhlien järjestämisessä.

Terveisesi Helsingin yliopiston antropologian opiskelijoille.Mana on meidän kaikkien järjestö! Kannattaa tsekkailla sähköpos-tilistaa, tykätä fb:ssä ja tulla mukaan tapahtumiin. Ja jos jostain syystä niitä tapahtumia, joihin juuri sinä haluat ei ole, niin kerro siitä hallitukselle, jotta sellaisia voidaan järjestää! Näin opintovastaavana voisin toivottaa kaikille onnea ja menestystä kamppailuihin pienten Kela-tukien, opintopistevaatimusten, pätkäduunien, Etappi-kirjeiden ja muiden vaarojen yliopistoviidakossa!

7

Opintovastaavalle paljastuu yliopisto-byrokratian kafka-mainen todellisuus

””

V

8 VÄKI

hEnkilökunnan kirjavinkit

manalaisillE

Väki pyysi Marianna Keisalo-Galvánia suosittelemaan manalaisille antropolo-

gisesti mielenkiintoisia kirjoja.

Päädyin valitsemaan antropolo-giseksi kirjavinkiksi Roy Wag-nerin The Invention of Culturen (harkitsin myös Sahlinsin Islands of Historya). Kirja on ensimmäi-nen lukemani Wagnerin teos ja ensimmäinen yleisesitys Wagnerin kulttuuria ja merkitystä käsittele-västä teoreettisesta mallista. The Invention of Culture poikkesi täysin kaikesta aiemmin luke-mastani. Pitkään tuntui siltä, että joka toisella kerralla ymmärsin mistä on kyse ja taas joka toisella kerralla en. Viittasin kirjaan ohi-mennen gradussani, mutta minulle jäi tunne, että Wagnerista on parempi pysytellä loitolla. Väitöskirjaa tehdessäni otin kuitenkin teokset taas esiin kun tarvitsin välineitä rituaalisym-boliikan analyysiin, ja lopulta Wagnerista tuli tutkimukseni tärkein teoreettinen lähde.

Vaikka pidän Wagnerin teorioita maailman merkityksellisestä rakentumisesta ja rakenta-misesta nerokkaina ja antropologian kannalta erittäin merkittävinä, en välttämättä suositte-lisi kirjaa ainakaan opintojen alkuvaiheessa. Teoksen lukeminen voi johtaa hämmennyk-seen ja epätoivoon, ja toisaalta, jos teorioista

sattuukin pitämään, niitä on vaikea soveltaa ja vielä vaikeampi yhdistää muuhun antropologiseen keskusteluun. Jos antropologia alkaa tuntua liian helpolta ja kaipaa haas-tetta, silloin kannattaa tarttua Wagneriin.

Lisäksi suosittelen (ilman varauksia) Neil Gaimanin kirjaa American Gods (suom. Unohdetut jumalat). Ameri-can Gods kertoo jumalista, jotka ovat päätyneet ihmisten

mukana Amerikkaan, tulleet sitten hylätyksi ja alkaneet etsiä uusia tapoja tehdä itsensä relevanteiksi. Kirja sekoittaa fantasiaa, arkito-dellisuutta ja mytologiaa. Minua siinä kiehtoo tarinan ja hahmojen lisäksi se, että Gaiman käyttää eri myyttejä taitavasti ja soveltaa niitä mielenkiintoisella tavalla. Kirja onnistuu yhtä aikaa luomaan oman maailmansa, olemaan uskollinen eri mytologioiden erilaisille taustoille ja näkökulmille ja vielä sijoittamaan nämä elementit osaksi tuntemaamme arkitodellisuut-ta. Samaa löytyy Gaimanin käsikirjoittamista Sandman-sarjakuvista. V

9VÄKI

Maailmanlaajuisena kulttuurituotteena populäärimusiikki – laajassa merkityksessä ymmärrettynä – on aina poliittista artistin tarkoitusperistä riippumatta: se voi esimerkiksi välittää tietynlaista mies- tai naiskuvaa tai käsitystä oikeanlaisesta elämästä. Nykyisen val-tavirran populäärimusiikin ilmeisen tarkoituksellinen epäpoliittisuus on myös poliittinen valinta sinänsä. Seuraavassa tarkastellaan muutamia populäärimusiikin ilmiöitä, jotka tahallisessa tai tahattomassa poliittisuudessaan osoittavat musiikin potentiaalin poliittisen keskustelun katalyyttinä.

Reggae rastafarismin sanoman levittäjänäReggae syntyi Jamaikalla 1960-luvulla ska-musii-kista ja New Orleansin rhytm’n’blues-tyyppisen musiikin sekoituksesta hidastamalla skan nopeaa tempoa ja sanoittamalla kappaleet rastafarismin ideologialla. Yksi rastafarismin keskeisimmistä opeista on vapautuminen Babylonista, joka nyky-ään tarkoittaa valkoisten orjuuttajien valtakuntaa, imperialismia. Entisten orjaisäntien tarjoaman taivaallisen pelastuksen sijaan rastafarit kaipaavat Siioniin, maanpäälliseen paratiisiin, joka heille tarkoittaa Etiopiaa tai laajemmin Afrikkaa.

Rastafarismin ajatukset imperialistisen oravanpyörän hylkäämisestä ja kannabiksen polttelusta hengelliseen tilaan pääsemiseksi ovatkin tehokkaasti levinneet ympäri maailmaa reggaen avulla, kenties menettäen jotain poliittisesta särmästään matkan varrella. Yksi rastafarismin reggae-musiikkiin heijastuva, poliittisesti merkittävä huomio on kuitenkin kielen ideologisuus: rastafarit pyrkivät purkamaan kielen alistavat rakenteet ja korvaamaan ne kaikkien ihmisten tasa-arvoa kunnioittavilla sanontatavoilla. Kielenkäytön ideologisuus onkin selkeä osa reggae-musiikkia ja sen toisinaan melko

PERVO POPULÄÄRI 2POLIITTINEN POPULÄÄRIMUSIIKKI

Musiikin ei tarvitse olla vallankumous- tai taistolaislauluja ollakseen poliittista.

Bob, itse legenda.

Emma rimpiläinEn

10 VÄKI

käsittämättömiä sanoituksia, joissa vilahtelevat Babylonin vitsaukset, ihana Siion ja Etiopian pyhä kuningas Haile Selassie. Vaikka reggaesta saattaisi monelle tulla mieleen lähinnä työtävieroksuvat, ganjaa polttavat pötköpäät, reggae on itse asiassa hyvinkin poliittista musiikkia, jolla on, ainakin alun perin ollut, selkeä sosiaalinen sanoma.

Dadawa ja Tiibet-selkkausOiva esimerkki vahingossa poliittisesta pop-musiikista on Dadawa-taiteilijanimeä käyttävän Zhu Zheqinin vuonna 1995 ilmestynyt levy Sister Drum. Levy hyö-dyntää sanoituksissaan ja sävellyksissään laajasti tiibetiläistä kulttuuria, vaikka levyn tekijät ovat kaikki etnisiä kiinalaisia. Sister Drumin kansivihkon mukaan Dadawa ja hänen yhteistyökumppaninsa He-veljekset kävivät Tiibetissä inspiraatiomatkalla ja vaikuttuivat etenkin tiibetiläisten hengel-lisyydestä. Levyn kappaleita varten tehdyt videot ovatkin täynnä Tiibet-kuvastoa ja joidenkin kappaleiden sanat on lainattu tiibetiläisistä rukouksista.

Sister Drum ja sen saavuttama suosio saivat kuitenkin osakseen kovasanaista kritiikkiä etenkin maanpaossa asuvilta tiibetiläisiltä ja heidän länsimaisilta tukijoil-taan. Tiibetiläiset näkivät Sister Drumin heidän kulttuurisen perinteensä hyväk-sikäyttönä kaupallisiin tarkoituksiin, minkä teki vielä pahemmaksi se, että kaikki levyllä työskennelleet muusikot olivat kiinalaisia, Tiibetiä kolonisoivan kansan edustajia. Levyn poliittisten ja kulttuuristen seurausten täydellinen huomiotta jättäminen nähtiin vastuuttomana ja Kiinan virallisen Tiibet-politiikan tukemise-na. Dadawa ja He-veljekset ovat kritiikistä huolimatta halunneet puhua vain levyn musiikillisesta inspiraatiosta.

Vaikka uskoisikin, että Dadawan ja hänen yhteistyökumppaneidensa tarkoitusperät olivat vilpittömät ja he olivat aidon vaikuttuneita tiibetiläisestä kulttuurista, levy osoittaa silti monelta osalta melkoista epäsensitiivisyyttä kulttuurisen lainaamisen suhteen. Tiibetiläiset raivostuivat erityisen paljon levynkansikuvasta, jossa laulaja esitetään tiibetiläisen nunnan kaapuja muistuttavissa vaatteissa. Se, että kiinalaisen sorron edustaja esiintyy yhden Tiibetin sorretuimman ihmisryhmän leimallisessa vaatetuksessa rahallisen voiton toivossa, on osoitus tiibetiläisen kulttuurin hyväk-sikäytöstä . Etenkin länsimainen media tarttui nopeasti Sister Drumin ongelma-kohtiin ja uutisoi maanpaossa elävien tiibetiläisten vastareaktioita levyyn. Levy

Dadawa konsertissa Shanghaissa.

11VÄKI

saattoikin loppujen lopuksi huomattavasti edistää tiibetiläisten asiaa, sillä nämä pystyivät käyttämään Sister Drumia hyödykseen ja levittämään oikeaa tietoa uskonnostaan ja kulttuuristaan.

Poliittisen rapin rappio

Kun Yhdysvalloissa 1950-luvulta asti vaikuttanut Black Power –liike alkoi 1960-luvun jälkeen heiketä, hip-hopista muodostui mustan väestön kes-keinen protestikanava. Etenkin suurten kaupunkien ghetoissa epätasa-arvo ja poliisiväkivalta olivat ja ovat edelleen ongelmia, joiden korjaamiseen valkoisella väestöllä ei ole erityistä hinkua. Näistä ongelmista kertoi melko poleemisesti vielä 1990-luvulla muun muassa newyorkilainen Tupac Shakur, joka kuoli vuonna 1996 ampumavälikohtauksessa. Tämän jälkeen bailaus ja Cristal –shampanjan juonti nousi rappisanoituksissa tärkeämmäksi kuin ghettojen asukkaiden elämän parantaminen.

Yhdysvaltalaisen rapin alennustilaa analysoi yksi legendaarisen Public Enemy –yhtyeen perustajajäsenistä, Chuck D., yhtyeen nettisivuilla: “Sanoilla on valtaa, ja ne voivat sekä aloittaa sotia että tuoda rauhaa. Tätä ei voi ottaa kevyesti. (…) Nykyään amerikkalaista hip-hopia pitävät yllä ja sanelevat valkoiset liikejuristit, kirjanpitäjät New Yorkissa ja toimistot Los Angelesissa.” Siinä, missä 1980-luvulla syntyneen poliittisen hip-hopin tärkein tehtävä oli Yhdysvaltojen mustien aseman ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen, nykyään suurimpien rap-tähtien tarkoitus on lähinnä leveillä omaisuudel-laan. Poliittista hip-hopia tekevät lähinnä samat naamat kuin 80-luvullakin, Public Enemy ja “protoräppäri” Gil Scott Heron etunenässä.

Kuvien lähteet: Wikimedia Commons

V

Public Enemyn Chuck D. on äkäinen.

12 VÄKI

manan timanttinEn hallitus Esittäytyy

1. paula laurinmäki, 2.vuosi, puheenjohtaja2. Kenian matkaprojekti kokonaisuudessaan.

Yhtenä kohokohtanaan se, kun bussi hajosi kes-kelle erämaata välille Mombasa-Nairobi, eikä liik-

kunut varmaan kahteen tuntiin. Kukaan ei puhunut englantia (ainakaan meille), me ei tiedetty mitä tapahtuu

tai miksi, ja paluulento oli lähdössä runsaan vuorokauden päästä. Kuulostaa kammottavalta, mutta ei siinä voinut kuin nauraa. Niinhän me naurettiinkin - hysteerisesti.3. Natiivi, ehdottomasti.4. Ihan ykkönen on äidin keittiö. Hinta-laatu-suhde on uskomaton.5. Ota kaikki irti, kun sinulta ei vielä vaadita oikeastaan mitään. Opiskelun ehtii hoitaa myöhemminkin!

?1. nimi, opiskEluvuosi ja toimi hallituksEssa

2. kErro hauskin muistosi antropologian opiskElusta

3. kuka tai mikä on antropologin paras kavEri?4. vinkkaa hyvä ja halpa opiskElijan pErusruoka

5. kErro vanhEmpana tiEtEEnharjoittajana vinkkisi fuksin syksyyn.

toimittanut Emma rimpiläinEn

13VÄKI

1. Olen Emmi holm ja opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistossa. Halli-tuksessa teen tiedottajan hommia, vaikkakin syksyllä lähden muille maille.2. Hauskin muistoni on ehdottomasti yhteinen Kenian-reissumme keväällä 2010 - siellä koimme yhteiset ilot, ihmetykset ja vatsataudit. Myös manan synttärisitsien muisteleminen tuottaa aina paljon hilpeyttä!3. Antropologin paras kaveri on laitoksen henkilökunta,sillä he auttavat ajatustensa kanssa eksynyttä antropologia! Lasi viiniä on myöskin erittäin ystävällinen.4. Olen itse todella huono syömään halvasti, mutta esim. uunijuurekset ovat todella helppo, halpa ja maukas ruoka! 5. Kuunnelkaa tutoria, koska hän tietää!

1. Olen soila laivo ja aloitin antropologian opiskelun 2010, eli siis freshinä fuksina suoraan hallitukseen.

Hallituksessa olen kulttuuri- ja atk-vastaava. Koitan siis luoda Manasta mahdollismman kultturellin teknologian

ihmelapsen.2. No opiskelustakin on mielettömästi kaikkia ihania luentomuis-

toja (ja -muistiinpanoja), mutta parhaiten on kyllä jäänyt mieleen ihan superhauskat pikkujoulut ja fuksisuunnistus. Mikä voisi olla parempaa kuin naamiaiset ja luovat opiskelutoverit?3. Toinen antropologi.4. Raejuustokuskus!5. NAUTI! Ja OSALLISTU! Kaikki manalaiset (ja kaikki muutkin valtsikalaiset) ovat ihan mahtavia eikä ihmisiä opi kunnolla tuntemaan hiljaa luennoilla istuen.

14 VÄKI

1. sini salminEn, toisen vuoden opiskelija (fuksi 2009). Tänä vuonna toimin Manan taloudenhoitajana.2. Yksittäistä muistoa on kyllä vaikea sanoa. Mainittakoon

kollektiivinen hämmennys fuksivuotena johdantokurssin ensimmäisen luennon jälkeen. Fiilikset olivat varsin vaihtele-

via. Joku jopa uskaltautui sanomaan, että ”jos en tietäis et tää on kivaa ni en ehkä tulis enää seuraavalle luennolle”. Onneksi tämäkin

epäilys sittemmin hälveni ja matka antropologian syövereihin jatkui.3. Pitkä pinna. Kuten yleensäkään, ei myöskään antropologiassa kaikki mene aina niin kuin oli suunniteltu. Tai siis harvemmin menee.4. Opiskelijalla on harvoin varaa leikkiä kulinaristia. Hyvää ruokaa saa kuitenkin myös halvalla. Koska olen perinneruokien ystävä, vinkkaan tähän kohtaan oman suosikkini eli kaalilaatikon (joka tunnetusti jakaa mielipiteet), siitä saa yllätävän hyvää myös soijarouheella!5. Yliopisto vaikuttaa aluksi täysin mahdottomalta ymmärtää kaikkine koukeroineen, mutta ei kannata ottaa siitä liikaa paineita. Alkuun saa kyllä ohjeet, ja aina kannattaa kysyä tutoreilta, opettajilta ja vanhem-milta opiskelijoilta neuvoa, vaikka kysymykset tuntuisivatkin tyhmiltä. Useimmat kuitenkin neuvovat mielellään. Toki kannattaa muistaa myös nestetasapaino.

1. kati rinnE, toisen vuoden opiskelija. Olin keväällä sihtee-rinä ja vuosijuhlavastaavana. Syksyllä lähden vaihtoon, joten

tilalleni tulee joku muu.2. Kevään 2010 matkaprojekti Keniaan oli antropologisestikin

antoisa, joten se on myös hauskin opiskelumuisto! Vaikka onhan itse antropologian opiskelukin välillä aika hauskaa...3. Toinen antropologi, jonka kanssa voi dissata lokaaleja kulttuurisho-kin ollessa pahimmillaan.4. Unicafen falafelpyörykät tzatzikin kera, 2,4€.5. Olet (ainakin antropologian) fuksi vain kerran, joten ota ilo irti leppoisasta ekasta vuodesta ja keskity hankkimaan hyvä antropologikaveriverkosto!

15VÄKI

1. lauri nio, tilavastaava, fuksi 20102. Hauskin kokemus antrossa oli se, kun löysin antropologian oppiai-neen ja unohdin kaikenlaiset illuusioon perustuvat hölönpölöt.3. Maapallo on antropologian paras frendi.4. 1Kg perunaa, 1Kg porkkanaa, mausteita ja 3 kanankoi-pea uuniin vuoassa tunniksi= n 4,5e/6annosta(HUOM! Opiskelija ei tarvitse kokonaista kanankoipea, vaan syö sen sijaan puolikkaan kerralla ja ottaa enemmän vihanneksia). Lihan tehotuotannon hylänneille: kanan tilalle voi laittaa samalla rahalla hankkimiaan erikoisuuksia kuten pataattia, papuja tai tofua. Voi myös käydä onkimassa esim. Hietsusta ahvenen.5. Ei kannata ottaa liikaa kursseja.





1. saija sarEll, ensimmäinen vuosi ja virkistysvastaava2. Hauskoja muistoja on paljon, tuoreimpana mielessä on Manan 20v. vuosijuhlat!3. Monet antropologit ovat matkakuumeesta kärsiviä seik-kailijoita jotka katoavat ties minne jo parin opiskeluvuoden jälkeen. Ainakin yksi antropologin tärkeistä kavereista onkin siis passi.4. Pastasalaatti fetajuustolla5. Ole avoin, innokas ja utelias!

16 VÄKI





1. Nimi on samuli lähtEEnaho, olen toisen vuoden opiskelija ja tänä vuonna Manan opintovastaava.2. Vaikea kysymys. Hauska muisto voisi olla se kun viime kevään antropologipäivillä prof. Jukka Siikalan sunnuntai-iltapäiväisellä luennolla yhteiskunnallisesta stratifikaatiosta Polynesiassa ulkomaantähtivieraamme Martin Holbraad nukahti noin kymmenen minuutin jälkeen ja nukkui sikeästi loppuajan, ja kyllä toinen julkkisvie-raamme Keith Hartkin haukotteli suuresti. Luennoilla nukku-minen ei siis ole vain opiskelijoiden harrastus.3. Informantti. Siis ne kaikki ihmiset, jotka toiminnallaan luovat meille jotain tutkittavaa ja vielä suostuvat kertomaan siitä. Tai ehkä näinä itsereflektion aikoina antropologi onkin itse paras ystävänsä?4. Ghettohernari! Purkkikasvishernekeittoa, sipulia, soijarouhetta, herkkusieniä ja meiramia! Vegaanista, herkullista, ravitsevaa & helppoa! 5. Lue vastaopinto-opas! http://opiskelijatoiminta.net/vastis2011/ Kätevässä paketissa paljon olennaista tietoa yliopistosta ja täällä pärjäämisestä. Noin muuten kannattaa yrittää tutustua ihmisiin paitsi antropologiasta niin myös muistakin aineista, vuosikurssirajoista välittämättä.

17VÄKI

1. tiina-maaria laihi, kolmas vuosi, työ- ja alumnivastaava ja varapuheenjohtaja

2. Ei suoranaisesti liity juuri opiskeluun, mutta Antropo-logipäivät Helsingissä oli hauska ja opettavainen kokemus.

3. Antropologin paras kaveri on seikkailumieli!4. Porkkanasta, linsseistä, tomaattimurskasta ja mausteista saa

eri variaatioilla hyvää ja halpaa ruokaa.5. Kannattaa osallistua kaikkeen mihin rahkeet vaan riittää! Vaikka

kävisi vain kääntymässä eri tapahtumissa, niissä tapaa laidasta laitaan kaikenlaisia kiinnostavia tyyppejä ja tutustuu opiskelukavereihin paremmin kuin missään.

1. jonna varsa, 1. vuosi, Urheiluvastaava2. Kaikki hassunhauskat ihmiset: opiskelukaverit,

tuutorit, professorit, henkilökunta ja muut.3. Opiskelussa ainakin into kirjottaa esseitä tulee

tarpeeseen!4.Unicafen lounassalaatit ja Kasvisbaarin lounas,

varma valinta kaikille tällasille keittiötumpeloille.5. Kauhea klisee, mutta kannattaa oikeesti osallistua kaik-keen mahdolliseen toimintaan suurella riemulla. Loistavia kokemuksia, muistoja ja ihmisiä.

V

18 VÄKI

Miehen paikka&

naisen työPohdintoja naisten palkkatyöstä Intian Dungarpurissa suvi sillanpää

Monenlaiset virtaukset nykymaail-massa vaikuttavat siihen, että ihmiset vaihtavat paikkaa. Eri syistä johtuvat muuttoliikkeet ovat nykyään antropo-logisenkin tutkimuksen kohteina kun vakaan ja liikkumattoman yhteisön löytäminen on vaikeaa. Kun yksi jäsen yhteisöstä vaihtaa paikkaa, vaikuttaa se myös muihin yhteisön jäseniin. Työ ei ole yksi harvinaisimmista syistä vaihtaa paikkaa maailmankartalla, ja tämä johti minut pyörittelemään joitakin ajatuksia ja oletuksia miehen paikan ja naisen työnteon yhteydestä Dungarpurin maaseudulla, josta miehet muuttavat palkkojen perässä suuriin kaupunkei-hin ja naisetkin tekevät yhä enemmän palkkatyötä. Aloin pohdiskella seikkoja, joiden seurauksena perinteisesti kodin piiriin paikantuneet naiset ovat alkaneet ansaita rahaa kodin ulkopuolella.

Olen viimeiset kolme kuukautta ollut vapaaehtoistyöntekijänä Self Employed Women’s Association (SEWA) -järjes-tössä, jonka päämaja sijaitsee Intiassa Ahmedabadissa. SEWA on ammattiliit-to epävirallisella sektorilla työskentele-ville naisille, ja sen päätavoitteena on jäsentensä täystyöllisyys ja riippumat-tomuus. Itse olen toiminut dokumen-tointitehtävissä Dungarpurin alueella Rajasthanin osavaltiossa. Dungarpur on Rajasthanin epäkehittyneimpinä pidet-tyjä alueita, jossa väestön pääasiallisena elinkeinona on maanviljely ja karjan-kasvatus. Dungarpurilaiset kuuluvat suurimmaksi osaksi adivasi-yhteisöihin (Scheduled Tribes) eli Intian alkuperäis-kansoihin. Valtaosa alueen adivaseista kuuluu Bhil-heimoon. Suurin ongelma ihmisten toimeentulon kannalta on kuivuus, sillä kivikkoinen ja kukkulai-nen maisema ei ole millään mittareilla suotuisaa viljelysmaata. Vaihtoehtoisia

19VÄKI

elinkeinoja ei alueella juurikaan ole, ja tästä johtuen perheiden miehet muuttavat usein työn perässä suuriin kaupunkeihin.

Miesten ollessa poissa naiset jäävät vastuuseen kaikista koteihin ja maata-louteen liittyvistä töistä. Kasvaneesta työtaakasta huolimatta naiset ovat alkaneet löytää ansaintamahdollisuuksia myös kodin ulkopuolelta. Dungarpu-rin alueen kehitysraportin mukaan he ovat erityisesti työllistyneet National Rural Employment Guarantee Actin (NREGA) työmailla. Tämä valtion työohjelma takaa töitä 100 päiväksi vuodessa. Tilanne on siis monella per-heellä sellainen, että (avio)miehet ovat suurimman osa vuodesta poissa kotoa, ja sillä aikaa naiset hoitavat kaiken työn maatiloilla ja usein käyvät esimerkiksi NREGA -töissä osa-aikaisesti. Verrattu-na aikaisempaan elintapaan, jossa mies

ja vaimo ovat asuneet yhdessä lastensa kanssa pienellä maatilallaan ja eläneet sen ja metsän antimista, tilanne on hy-vin erilainen. Palkkatyöhön ryhtyminen näyttääkin muuttavan ihmisten paikko-ja ja siten myös koteja ja perhesuhteita.

Intian kontekstissa yksityinen koti nähdään yleensä naisen paikkana ja julkinen tila miehen paikkana. Koti ja sen piiri eivät kuitenkaan ole ajassa ja paikassa muuttumattomia määreitä, vaan niitä voidaan ajatella ideologi-sina ja kulttuurisina konstruktioina (Tiengtrakul 2006, 21). Tiengtrakulin ajatukset kodista, ghar:sta, paikkana, jonka määrittelyt tarjoavat näkökulmia muuttuviin sukupuolirooleihin, on mielenkiintoinen myös Dungarpurin bhil-naisten ja heidän perheidensä asemaa ajatellen.

20 VÄKI20

Tiengtrakulin tutkimuksen mukaan naiset kokevat, että on välttämätön-tä, että kodissa on läsnä aviomies ja lapsia, jotta se olisi koti. Kotiin siis kuuluvat tietyt henkilöt. Myös naiset, joilla ei ole aviomiestä jakavat tämän ihannekäsityksen silti puolustaen omaa tilannettaan, joka ei ehkä vastaa ideaalia (mts.32). Mielenkiintoisia ovatkin tilanteet, joissa ihanne kodinpiiristä ja todellinen tilanne eivät vastaa toisiaan. Tällaisia tilanteita syntyy sosiaalisten rakenteiden muuttuessa. Tenhunen (2006, 114) esittää, että kodin piirin rajat eivät ole samat kuin talon rajat, eikä yksityisen ja julkisen raja ole yhtä kuin kodin ja sen ulkopuolisuuden välinen raja. Kuten kodin määritelmä, myös yksityisen ja julkisen tai kodin-piirin ja julkisen elämän välinen raja on liikkuva. Kodin piiri voi ulottua itse kodin ulkopuolelle käsittäen esimerkiksi sitä ympäröivän asuinalueen. Rajan liik-kumista on mielenkiintoista tarkastella suhteessa kodin muuttumiseen etenkin kun koti määritellään sen kautta keitä sinne kuuluu.

Maaseudulla, kuten Dungarpurissa, on selvää, että naisten kodinpiiri ei rajoitu talon sisälle, sillä suuri osa töistä on ulkotöitä. Voidaan kuitenkin ajatella, että maatila on yksityisen kodinpiirin aluetta, jota pidetään naisen paikka-na. Aikaisemmin miehet ovat myös työskennelleet tällä samalla maatilalla naisten kanssa, mutta eivät ole tehneet kotitöitä talon sisällä. Maataloustyön lisäksi naiset ovat hyvin itsenäisesti mat-

kustaneet markkinapaikoille myymään ja vaihtamaan maanviljelyn ja keräilyn tuotteita. Naisten elämänpiiri ja liik-kuvuus eivät siis ole aikaisemminkaan olleet täysin kodinpiiriin rajattuja, vaan naiset ovat liikkuneet myös julkisen alueella. (Majhi 2010, 47). Bhilien asuttamilla alueilla on myös havaittu olevan verrattain korkea naisten palk-katyöhön osallistumisprosentti, jonka katsotaan johtuvan naisten perinteises-tikin taloudellisesti aktiivisesta roolista. Majhi kuitenkin kirjoittaa myös, että bhilit perinteisesti katsovat palkkatyön olevan kokonaan miesten aluetta (mts. 45), joten jonkinlainen muutos on täytynyt tapahtua, jotta myös naiset ovat päässeet tälle alueelle. Näiden seikkojen valossa voidaan ajatella, että bhil-naisten on ollut helpompi ryhtyä palkkatyöhön, koska heidän roolinsa on aina ollut aktiivinen. Tästä huolimatta selvä jako naisten ja miesten alueisiin ja kodin ja julkisen tilan alueisiin on valinnut myös Dungarpurissa.

Palkkatyön tullessa yhä tärkeämmäksi elinkeinoksi alueella monet miehet ovat muuttaneet kokonaan pois samasta kodinpiiristä, jossa naiset elävät. Naiset ovat alkaneet tehdä töitä kodinpiirin ul-kopuolella, ja jopa lasten on raportoitu muuttavan palkkatyön perässä. Perhe-elämä eikä koti ole enää entisensä. Ihmiset, jotka ennen kuuluivat enem-män tai vähemmän samaan elämänpii-riin ja kotiin, ovat muuttaneet paikkaa. Voi olla, että kun miesten elinpiiri on laajentunut suuriin kaupunkeihin, on

21VÄKI

naisten elinpiiri kotikylissä samalla laa-jentunut. Miesten paikan muutos olisi siis helpottanut myös naisten paikan muutosta. Suhteessa kaukaisiin kau-punkeihin, miesten alueisiin, kotikylistä tulee ehkä tarpeeksi kodinpiirimäisiä, naisten aluetta, jolla he voivat liikkua ja myös tehdä palkkatyötä. Naisten tekemä palkkatyö koetaankin helpom-maksi hyväksyä, jos se tehdään kotona (Tenhunen 2006, 119). Dungarpurissa naisten alue ulottuu perinteisestikin ulos taloista, mutta palkkatyön myötä myös ulos maatiloilta.

Perhe-elämän ja kodin olosuhteiden muuttuessa myös naisten on ollut helpompi tarttua uusiin elinkeinoihin ja laajentaa toiminta-aluettaan. Elinkeino-jen muutos ja palkkatyö eriyttäisi per-heenjäsenten elinpiirejä, mutta toisaalta myös mahdollistaisi naisten toimimisen ennen miehisenä pidettyllä alueella. Varmaa on myös, että perheenjäsenten paikkojen muutoksella on seurauksia perhe-elämälle. Dungarpurin viereisessä Udaipurin piirikunnassa on jo havaittu bhilien siirtyneen ydinperheasumisesta suurperheisiin, sillä palkkatyössä käy-vien on vaikea huolehtia maanviljelystä ja lapsista yksinään. Monen perheen yhdessä asuminen helpottaa näiden tehtävien hoitoa. (Majhi 2010, 104.) Ihmiset siis vaihtavat paikkaa ja kodit muuttuvat ja sen seurauksena myös miesten ja naisten alueet, paikat ja työt.

lähtEEt

Tenhunen, Sirpa 2006. Transforming Boundaries: Womens’ Work and Do-mesticity in Calcutta. Teoksessa Culture, Power and Agency. Gender in Indian ethnography. (toim.) Lina Fruzetti & Sirpa Tenhunen. New Delhi: STREE.Tiengtrakul, Chanasai 2006. Home: Banarsi Women and Perceptions of the Domestic Domain. Teoksessa Culture, Power and Agency. Gender in Indian ethnography. (toim.) Lina Fruzetti & Sirpa Tenhunen. New Delhi: STREE.Majhi, Anita Srivastava 2010. Tribal Culture, Continuity and Change: A study of Bhils in Rajasthan. New Delhi: Mittal Publications.

V

22 VÄKI

Tomato paneer (4 henkilölle)

500g kotijuustoa (tai vaikka leipäjuustoa)500g paseerattua tomaattia1 dl (turkkilaista) jogurttia1-1½ sipulia3 valkosipulinkynttä2-4 tuoretta chiliän. 2tl murskattua inkivääriä1-1½ rkl murskattua jeeraa (eli juustokuminaa)1 rkl chilijauhoa1 tl suolaa (tai maun mukaan)(tuoretta korianteria)

Lämmitä n. 3-4 rkl öljyä kattilassa. Ruskista kuutioitu sipuli, hienon-nettu valkosipuli ja murskattu inkivääri (n. 2-3 min.) Lisää paseerattu tomaatti ja chilijauho ja anna seoksen hautua n. 3 min. Lisää sitten jogurtti ja anna hautua n. 2-3 min. Lisää kuutioitu juusto ja hienon-nettu chili ja anna taas hautua n. 5-8 min. (Juusto ei saa sulaa, vaan lämmetä ja pehmetä sopivasti.) Mausta lopuksi kuminalla ja suolalla ja anna kastikkeen olla vielä hetken liedellä alimmalla teholla. Voit koristella kastikkeen tuoreella korianterilla. Tomato paneer nautitaan aidon intialaisen basmati-riisin kera.

intia-rEsEptittEstaa manan vuosijuhliEn

Väki on saanut haltuunsa Manan Intia-teemais-ten vuosijuhlien herkulliset reseptit. Loistavaa kesämättöä joka manalaiselle!

23VÄKI

Mangolassi ( n. 6 henkilölle)

5 dl maustamatonta jugurttia2,5 dl maitoa2,5 dl mangososetta8 tl sokeriakaardemummaa

Sekoita aineet tehosekoittimella, jotta lassiin saadaan kuohkeutta. Tarjoile pitkistä laseista ja nauti!

intia-rEsEptittEstaa manan vuosijuhliEn

24 VÄKI24

väki Ihmiset joukkona tai jonkin yhteisön jäseninä; palvelusväki; työväki; haltijaolento; voima; myyttinen johonkin liittyväksi kuviteltu persoonaton voima, -Mana (Kansanperinteen sanakirja, Toivo Vuorela 1977)

Documents

Väki 2/2011