Opiskelu ja prekarisaatio • Saksan opiskelijaliike • Laatu

Vastine 2/2009Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenlehti

Vastine #2/09

Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenlehtiJulkaisija: Vasemmisto-opiskelijat ryPäätoimittaja: Aaron KallinenTaitto ja ilmoitusmyynti: Eliisa AlataloPainopaikka: Forssan kirjapaino, painettu ympäristöystävälliselle paperilleLevikki: 900 kpl

Kotisivu: http://www.vasemmisto-opiskelijat.fi/vastine Sähköposti: toimitus@vasemmisto-opiskelijat.fiAvustajat: Eliisa Alatalo, Jan-Mikael Hakomäki, Heidi Ko-mulainen, Annika Kettunen, Eva-Liisa Raekallio, Tuomas Soukka ja Pekka Leviäkangas.

Vastine | Mediatiedot

Kahvitaukoa ei pidetä ja sovitun lopetus-ajan lähestyessä joku eturivin kaulapartai-nen villapaitahumanisti haluaa pitää tu-lenkatkuisen puheenvuoron jostain, mikä käsiteltiin jo alkupuolella. Ehkä.

Pekka Leviäkangas sivulla 19

”

Opiskelu ja prekarisaatio / Kannen kuva: Annika Kettunen

Tässä numerossa: 7 Prekaari Juho Sarkkinen kertoo, miksi työ ei nappaa 8 Opiskelijat lobbaavat valtakunnallista palvelumaksua12 Saksassa opiskelijaliike liikehtii16 Kuinka kuuma uusi Asa päätoimittajan mielestä on?17 Järjestöstä todetaan, että peli ei ole menetetty18 Hakomäki pistää vasemmistoa ojennukseen

Eihän sitä elä

Jotkut saavat opintotukea -eihän sillä elä, eihän sillä elä.

Lisukkeeksi tulee asumistukea -eihän niillä elä, eihän niillä elä.

Maksa niillä asuminen,ruoka ja vaatteet,terveys ja opinnotsekä muutkin menot.

Eihän niillä elä, eihän niillä elä.

Entäpä sitten,kun opintotukikuukaudet on menneet?

Eihän sitä elä, eihän sitä elä.

Raha on loppu,myyjällä hoppu -

Täytyy saada rahat, täytyy saada rahat.

Harri Holtinkosi

Lisää luovia

hulluja

PÄÄKIRJOITUS

Maksuton koulutus on nyt kokenut vakavan kolauksen,

kun uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimaksujen keräämisen EU/ETA-mai-

den ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Vaikka kokeilu koskeekin vain tiettyjä maisteriohjelmia, on pää huoles-tuttavasti avattu. Lain hyväksyneet hallituspuolueiden edustajat vakuuttelevat, että lukukausimaksuja seura-taan ja arvioidaan puolueettomin kriteerein, mikä on sinänsä positiivista.

Vuodet 2010-2015 tapahtuvan kokeilun loppupuolel-la tilanne voi kuitenkin olla hyvin erilainen kuin nyt. Jos nykyinen trendi koulutuksen kaupallistumisessa jatkuu, ei maksuja välttämättä enää rajata vain ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Esimerkit muualta eivät ole kovin roh-kaisevia, sillä maksut on yleensä asetettu ensin erillis-ryhmille ja niitä on laajennettu hiljalleen. Esimerkiksi Saksassa asetettiin maksuja vuonna 1997 liian hitaasti opiskeleville ja myöhemmin ne on ulotettu laajemmalle opiskelijajoukolle.

Hitaasti opiskelemisen kriminalisointi on jo sinänsä huolestuttavaa ja vie paljon mielekkyyttä pois opiske-lusta. Opintokokonaisuuksien rajaaminen ydinalueisiin estää tiedonjanon ruokkimisen ja typistää opiskelun työntekoon verrattavaksi mekaaniseksi suorittamiseksi. Elämän sisältö pitää hakea muualta.

Keskittyminen pelkästään tehokkaaseen opiskeluun vie myös aikaa esimerkiksi kansalaistoiminnalta, joka varsinkin yhteiskunnallisia aloja opiskeltaessa tuo tär-

keää käytännön kokemusta. Itse olen käyttänyt opiske-luajastani suuren osan järjestötoiminnassa ja vaikka se onkin hidastanut valmistumistani, en olisi voinut kuvi-tella toimivani toisin.

Yhteiskunta tarvitsee luovia hulluja, jotka laittavat itsensä likoon, jotta jotain parempaa syntyisi. Yliopis-tomaailma tarvitsee kriittistä ääntä nyt enemmän kuin koskaan. Tie on avattu yliopistolakiprotesteilla, mutta nyt tarvitaan uusia avauksia. Kuten tutkija Petri Mink-kinen kirjoittaa tässä lehdessä arvostellussa kirjassaan, nyt on tilausta vasemmistolaisille avauksille paremmas-ta yhteiskunnasta, sillä oikeiston paletti on tyhjentynyt vararikon kohdanneen uusliberalismin tukemisessa.

Yliopiston kohdalla tämä tarkoittaa uusien aktiivien tuloa mukaan toimintaan, liittymistä yliopistojen pu-navihreisiin järjestöihin ja opiskelijatoiminnan tekoa kaikilla rintamilla. Tarvitaan niin kriittisiä opintopiirejä, kirjoittelua nettiin ja lehtiin kuin toimintaa ylioppilas-kunnissakin. Ei jätetä yhtään mahdollisuutta käyttämät-tä paremman maailman puolesta.

Aaron Kallinen

Tuomas Soukka, itezoukka@gmail.com

5

Viime vuoden alusta alkaen korkea-kouluilla on ollut mahdollisuus myy-dä ylempiä korkeakoulututkintoja eli harjoittaa tilauskoulutusta. Se ei kuitenkaan ole vielä konkretisoitu-nut myytäviksi tutkinnoiksi.

”Hakemuksia ei ole vielä tullut, mutta niitä voidaan arvioida tule-van ensi talven kuluessa. Monella korkeakoululla on syksyisin aika kii-

re ja niiden statuksen muuttuminen hidastaa varmasti jonkin verran”, Jaana Palojärvi Opetuministeriöstä arvioi.

Laki mahdollistaa ylempien am-mattikorkeakoulututkintojen sekä maisteritutkintojen myynnin kelle tahansa EU- ja ETA maiden ulkopuo-lisille yksittäiselle valtiolle, yrityksel-le tai henkilölle.

Lupa tutkintojen myynnille kuiten-kin saadaan opetusministeriöstä ja hakemukset käsitellään tapauskoh-taisesti.

”Tähän saakka vientityyppinen koulutus on ollut lähinnä kehitysyh-teistyötä”, Polojärvi mainitsee.

Ylempiä korkeakoulututkintoja ei ole vielä myyty Suomessa

PÄIVÄNPOLTTAVAA

Ko

kosi

Eli

isa

Ala

talo

Eduskunta hyväksyi 16. kesäkuuta muutoksia yliopistolain lisäksi am-mattikorkeakoululakiin. Korkeakou-lulakien yhtenäistämisellä perus-teltuihin muutoksiin sisältyy muun muassa ammattikorkeakoulujen vallan kaventaminen henkilöstöasi-oissa sekä lukukausimaksujen lan-seeraamisen yliopistojen malliin. Lisäksi opiskelijakunnille osoitetaan laissa uusia tehtäviä.

Uudessa laissa ammattikorkeakou-lun jäseniksi määritellään päätoimi-sen henkilöstön ohella tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevat opiskelijat. Koska laissa puhuttiin ai-emmin päätoimisista opiskelijoista,

esimerkiksi työn ohella opiskelevilla aikuisopiskelijoilla ei ollut mahdol-lisuutta tulla valituksi ammattikor-keakoulun hallitukseen.

Lakimuutokset laajentavat ylläpi-täjän valtaa ammattikorkeakoulun johdon nimittämisessä. Uuden kir-jauksen mukaan ylläpitäjä valitsee rehtoreiden lisäksi myös ”muun ylemmän johdon”. Ammattikorkea-kouluopiskelijoita edustava SAMOK kommentoi ennen eduskunnan päätöstä kirjauksen mahdollistavan jopa koulutusohjelmajohtajien valit-semisen poliittisin perustein.

Opiskelijakuntien toivoman auto-maatiojäsenyyden sijaan niille an-

netaan laissa tehtäväksi ”valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutu-neeseen ja kriittiseen kansalaisuu-teen”. Vaihtoehtoisia resursseja laa-jentuneen tehtävän toteuttamiseen ei osoitettu.

Paavo Arhinmäki (vas.) esitti täys-istunnossa lakiesityksen hylkäämis-tä mutta hävisi äänestyksen äänin 130–53. Arhinmäen lisäksi neljä SDP:n edustajaa jätti vastalauseen jo sivistysvaliokunnan mietintöön nimitysvaltaan, lukukausimaksui-hin, terveydenhuoltoon ja opiskeli-jakuntien asemaan liittyvillä perus-teluilla.

Uusi ammattikorkeakoululaki kaventaaautonomiaa ja sallii lukukausimaksut

93 % ammattikoululaisista uskoo, että pärjää elämässä hyvin.

Opiskelijoista 62 prosenttia ei pidä tuotteen tai palvelun alkuperää koskevaa tietoa merkittävänä

ostopäätöksiä tehdessä.

Tiedotusvälineistä poimittua

Suomen uupuneinopiskelijaryhmä on

lukiolaiset.40 prosenttia työttömistä nuorista ei pidä työttömyyttä pahana asiana, jos toimeen-tulo on muuten turvattu.

Satan€n opiskelijall€kin?

Maaliskuussa 2009 järjestettiin Kuo-

pion valtuustovirastotalolla tilaisuus, jossa alustuksen ja

sitä seuranneen paneelikes-kustelun kautta pohdittiin SATA-komitean työtä ja arvioitiin sen tuloksia.

Keskustelua alusti köyhyys-tutkija Jouko Karjalainen Terve-

yden- ja hyvinvointilaitokselta (THL).

Hänen arvionsa komitean lopputuloksesta oli hyvin kriit-

tinen. Komiteatyöhän käynnis-tyi varsin tarpeellisten ja kunni-

anhimoisten uudistustavoitteiden ympärille. Sen kautta on (vai oli?) tarkoitus saada aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus, jonka kautta kansalaisille voitaisiin turvata riittävä perusturvan taso kaikissa elämäntilanteissa. Pyrkimys on ollut luoda sosiaaliturvajärjestel-mä, jonka kautta toimeentulotuen hakeminen kävisi tarpeettomaksi ja jolla työ ja sosiaaliturva yhdistettäi-siin toisiinsa nykyistä järkevämmin.

SATA-komitean tavoitteena on ol-lut tehdä sosiaaliturvajärjestelmästä nykyistä enemmän työntekoon kan-nustava. Myös köyhyyden vähentä-minen muun muassa järjestelmän selkeyttämisen ja yksinkertaistami-sen kautta on ollut lähtökohtaisena tavoitteena. Nyt kuitenkin valtionva-rainministeriö vaati työn tehtäväksi kustannusneutraalisti. Käytännössä tämä tavoite tulee tarkoittamaan uudistuksen kutistuvan lähinnä kau-nopuheiksi.

Tilaisuudessa puhui myös sosiaa-lisihteeri ja lakimies Mikko Vartiai-nen Palvelualojen Ammattiliitosta (PAM). Hän kertoi esimerkiksi, että

työmarkkinatuki on kasvanut vuo-desta 1991 vuoteen 2007 reaalisesti 16 prosenttia ja ansiotasoindeksi 29 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintoraha on puolestaan pudon-nut 18 prosenttia!

Vartiaisen mukaan suhteellinen köyhyys on vuosien 1997 ja 2007 välillä laskenut, mutta köyhyys koh-distuu yhteiskunnassa tänä päivänä tiettyihin ryhmiin. Lähinnä asemi-aan ovat heikentäneet ne, joiden on vaikeaa järjestäytyä, kuten eri-laisten palkkatukien varassa elävät ja muut työttömät tai ay-liikkeen ulkopuoliset työläiset. Opiskelijat kärsivät opintojen pitkittymisestä, osa-aikatyön rasituksesta, monien ay-liikkeeseen kuuluvien vaimot ja läheiset ovat työttöminä. Vaikka järjestäytyminen onkin Vartiaisen mukaan haasteellista, ovat ongel-mat kuitenkin yhteisiä ja köyhyyden vähentäminen vaatii siksi laajaa jär-jestäytymistä.

Seppo Saurilan (Helsingin yliopis-to) tutkimuksiin viitaten Vartiainen toi julki ihan aiheellisestikin, että lopulta on kyseessä raha. Vuonna 2008 viisi Suomessa pörssissä no-teerattua yhtiötä teki voittoa yh-teensä 7000 miljoonaa euroa ja jakoi sen voittona omistajilleen. Voitto on tullut ihmisten työllä, jolla on luotu uutta arvoa osakkeenomistajille. Tä-nään samat yritykset sanovat, että huonosti menee, irtisanovat, lähte-vät maasta jne. Pienyrittäjiä ei tästä ole syyttäminen, korostaa Vartiai-nen ja voimme varmasti kaikki olla hänen kanssaan yhtä mieltä.

Itse lisäisin Vartiaisen analyysiin vielä, että rahan takana taas on tie-toinen poliittinen päätöksenteko. Sosiaalista todellisuutta, jota tämän

päivän Suomessa ovat mm. kasvavat tuloerot ja köyhyys, ei ohjaa Adam Smithin tarkoittama markkinoiden näkymätön käsi, vaan ihmiset. Eri-tyisesti poliitikot. Sillä on merkitys-tä, valitsemmeko edustajistoihin, lautakuntiin ja muihin luottamustoi-miin yksilöitä, jotka uskovat mark-kinoiden itseohjautuvuuteen vai valitsemmeko sinne yksilöitä, jotka uskovat sosiaaliseen vastuullisuu-teen ja omaan valtaansa päätöksen-teossa.

Vartiaisen mielestä olisi tärkeää, että ay-liikkeen voima tulisi saada yhdistettyä muiden etujärjestöjen, poliittisten liikkeiden ja mahdolli-sesti jopa puolueiden voiman kans-sa, mutta miten tämä tehdään käy-tännössä?

Äänestetään kaikki samoja valta-puolueita (kokoomus, keskusta, SDP ja vihreät) ja ihmetellään jatkossa-kin, miksi opintotuki ei riitä enää mihinkään eikä sitä vielä tähänkään päivään mennessä ole edes sidottu indeksiin!

Miksi se sitten aina menee näin? Kuten kansanedustaja Erkki Virta-nen (vas.) siteerasi tilaisuudessa WC:n ovesta kerran sattumoisin lu-kemaansa mietelausetta vastaukse-na kysymykseen: Ottakaa köyhiltä, ne on tottuneet tähän.

Niin me opiskelijat taidetaan olla; köyhiä ja vielä tyhmiäkin kaupan päälle. Vai ollaanko?

Kirjoittaja on Kuopion kaupungin-valtuuston ja –hallituksen sekä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskun-nan (ISYY) edustajiston jäsen.

NÄKÖKULMAHeidi Komulainen

6

7

Ku

vasi

ja

toim

itti

Eli

isa

Ala

talo

PREKAARI

Käteen jää alle tonni kuussa, eikä keikkoja oikein pukkaa, mutta epävarma toimeentulokin on parempaa kuin opiskelu.

Mikä opinnoissa oikein tökki?”Pahimmillaan se on sitä kyynerpäätaktiikkaa ja kilpailuhenkeä. Jos ei pääse Ylelle, niin freelancertoiminta on ainoa mahdollisuus. Tässä paljastuu se susimainen mentaliteetti, että kilpailu alkaa jo koulutusvaiheessa. Luokkayhteisössä kannustetaan selkään puukottamiseen ihan aikuisten ihmisten keskuudessa.

Minua kuvottaa se, että kannustetaan tekemään harjoittelu-ja, joista ei hyödy mitenkään taloudellisesti. On aivan nauret-tavaa, että tekee 12 tuntia töitä jossain elokuvaproduktiossa eikä saa siitä mitään, korkeintaan lämpimän ruoan.

Millä tahansa muulla alalla terotetaan, että harjoittelus-takin pitää ottaa palkka, jos työ on yhtä kovaa kuin muil-lakin työntekijöillä. Media-alalla sanotaan vaan, että nyt laittamaan jalkaa oven väliin. Se on sitä jalan oven väliin opettelua.”

Eikö opintotuen pitäisi riittää kaikissa opiskelun vaiheissa, myös harjoittelussa?”Opintotuki on täysin riittämätön joka suhteessa. Ja opintolaina ei merkittävästi paranna elämisen laatua var-sinkaan suurimmissa kaupungeissa.

Vaikka harjoittelu on opintoihin liittyvää, en näkis, että ammattikorkeakoulussa, jossa opiskellaan ammattia var-ten olisi ristiriitaista, että sais palkan harjoittelusta. Var-sinkin media-alalla päivät venyvät ja av-työssä tehdään 12-16 tuntisia päiviä.

On käsittämätöntä, ettei siitä edes sais vaatia minkäänlais-ta korvausta. Media-ala muutenki on ruma ala, jossa työtä tehdään omalla ajalla ja työt viedään kotiin. Vapaa-ajalla ei olla oikeastaan ikinä. Silloin tuotetaan sitä sosiaalista pääomaa, jol-la luodaan sitä kulttuuria. Siksi pidänki vissin eron palkkatyön ja kulttuurityön välillä, vaikka se välillä hämärtyykin. ”

Mitä tekisit, jos saisit vastikkeetonta kansalaispalkkaa?”Jos ei tarvis tehdä töitä, niin kyllä mä jotain tekisin. En näe työtä, että se on itseisarvoisesti elämän tärkein asia. Varsinkin palkkatyö on sellaista, josta ei oikeastaan välitä. Sitä tekee siksi, että voi rahoittaa harrastustoimintaa ja yksityiselämää.

Jos saisi kuukaudessa 400-800 euroa kansalaispalkkaa, niin sittenhän tekisin tätä kulttuurityötä vaikka ilmaiseksi! 800 euroakaan, kun sais kuussa, niin en kokis tarvetta tienatakkaan yhtään enempää. Monet pyyhkii perseensä suu-rinpiirtein sillä summalla.”

Juho Sarkkinen (23) pisti viestinnän opintonsa jäihin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja läksi keikka-töihin StaffPointille.

8

Toisen asteen opiskelijat sekä ammattikorkeakoululaiset jonot-tavat kunnissa terveyskeskusten jonoissa tai hyvässä tapauksessa keskitetyssä opiskeluterveyden-huollossa samalla, kun yliopisto-opiskelijat pääsevät huokeammin Ylioppilaiden terveydenhoitosää-tiön hellään huomaan.

Opiskelijajärjestöt ovat vuosia “nuhdelleet” ja olleet “äimisty-neitä” kuntien heikkoon palve-lutasoon ja opiskelijoiden oike-uksien polkemiseen. Palveluiden odotetaan huonontuvan kuntien talouskurimuksen aikana, sillä leikkauslistat koskettavat yhtä-lailla opiskelijoiden palveluita.

Kansanterveyslain mukaan opiskelijoiden tulee saada hoitoa opiskelupaikkakunnalla, vaikka olisivatkin kirjoilla toisessa kun-

nassa. Erityisesti hammashoidon osalta opiskelijat on passitettu omiin kotikuntiinsa.

Kesäkuun alussa voimaan astu-nut kansanterveyslain viimeisin asetus määrittelee opiskeluter-veydenhuollon sisältöä ja teori-assa takaa hoidon ja hoivan opis-kelupaikkakunnalla.

Asetus takaa esimerkiksi yh-den terveystarkastuksen ja suun terveystarkastuksen jokaiselle opiskelijalle. Muutoin asetus myötäilee 2006 annettuja Sosiaa-li- ja terveysministeriön opiskeli-jaterveydenhuollon suosituksia.

Amk-opiskelijat osaksi YTHS:ää?

Kansanterveyslain asetuksen mukaiset palvelut olisi järjestet-tävä kuntoon kunnissa vuoteen 2011 mennessä, jonka alusta myös astuu voimaan uusi terveyden-hoitolaki, johon kirjataan opis-

keluterveydenhuolto.Terveydenhoitolain uudistusta

ohjaa hallitusohjelmaan kirjattu terveyden edistämisen politiik-kaohjelma sekä kansallinen sosi-aali- ja terveydenhuollon kehit-tämisohjelma Kaste.

Opiskeluterveydenhuollon osalta lakia valmistelee työ-ryhmä, jossa amk-opiskelijoita edustaa asiantuntija Amu Urhonen Suomen ammattikorkeakoulu-opiskelijakuntien liitosta.

”Työryhmässä on yksimieli-syys, että ammattikorkeakou-lujen ja toisen asteen opiskelijat käsitellään eri ryhminä”, Urho-nen sanoo.

Syynä on toisen asteen opis-kelijoiden erilaiset tarpeet ter-veydenhuollolle. Amk-opiskeli-joiden osalta selvityksen alla on YTHS:n kaltainen oma järjestel-mä tai nykyiseen sulautuminen. Eri opiskeluterveydenhuollon malleille saadaan aikaiseksi kou-

Opiskelijalobbarit

ajamassa valtakunnallista

palvelumaksua

PÄÄASIA

Uudet lait vahvistavatopiskeluterveydenhuoltoaja liikunnan edistämistä

9

To

imit

ti E

liis

a A

lata

lo,

kuvi

tti

Tu

om

as S

ou

kka

riintuntuvia euromääriä syksyn kuluessa.

Toisen asteen opiskeluterveydenhuolto huolestuttaa

Amu Urhosen mukaan toisen as-teen palveluiden järjestäminen on amk-opiskelijoihin verrattuna monimutkaisempaa. Korkeakou-luopiskelijoiden terveyden asian-tuntija on YTHS, jonka kautta saadaan malli palveluille. Toisel-la asteella vastaavaa valtakunnal-lista kehittäjää ei ole.

”Lukiolaisilla ei edes ole työ-ryhmässä edustusta. Heidät on jätetty paitsioon”, Urhonen to-teaa.

Lukiolaisten liiton puheenjoh-taja Ville Virtanen toivoisi kunnil-ta, että ne priorisoisivat nuorten terveydestä huolehtimisen etusi-jalle.

”Viime laman aikaan opiskelu-terveydenhuollosta karsittiin ja sen jälkeen ollaan katsottu, ettei siihen ole tarvinnut laittaa lisää, vaikka nuorten hyvinvointi on tällä hetkellä huonossa kunnos-sa. Esimerkiksi 14 prosenttia lu-kiolaistytöistä on puhtaasti ma-sentuneita”, Virtanen sanoo.

Palvelut viimeistään maksullisiksi

Lakiin ollaan todennäköisesti kirjaamassa ammattikorkeakou-luopiskelijoille valtakunnallinen palvelumaksu.

Vastaavaa maksua ei voida asettaa toisen asteen opiskelijoil-le, joista osa on alle 18-vuotiaita.

Palvelumaksua ei Urhosen mukaan aseteta siksi, että sillä saataisiin suoraan parempaa pal-velua, vaan taka-ajatuksena on opiskelijalähtöisyyden ja opis-kelijoiden vaikutusmahdolli-suuksien lisääminen. Opiskelijat

saisivat maksamalla hyvän syyn määritellä palveluidensa sisältöä.

”Opiskelijakuntien ja opiskeli-joiden asema tulee vahvistumaan. Missä tahansa opiskelijaedustus-ta tarvitaan, se tulee opiskelija-kuntien kautta.”

Opiskeluterveydenhuollon maksut olisivat samaa luokkaa, mitä kerätään jo yliopisto-opis-kelijoilta YTHS:n rahoittamiseen ylioppilaskuntien pakollisten jä-senmaksujen osana.

Ammattikorkeakoulujen opis-kelijakunnat tuskin saavat oike-utta periä maksuja opiskelijoilta, sillä niille ei tälläkään lakikier-roksella myönnetty automaatio-jäsenyyttä.

Liikuntapalvelut paranevat

Yliopisto- ja ammattikorkeakou-lulakien käsittelyn yhteydessä eduskunta velvoitti hallitusta seuraamaan, että korkeakoulut laittavat tikkua ristiin opiskeli-joiden liikuntamahdollisuuksien edistämiseksi ja palvelui-den järjestämiseksi.

Opiskelijoiden liikuntaliit-to OLL ei ole täysin tyytyväi-nen tu-lokseen, m u t t a k i i t t e l e e k o r k e a -k o u l u l i i -k u n n a n h u o m i o i -misesta sekä sivistyslakivalio-kunnassa että ensim-mäistä kertaa eduskun-nassa. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä edis-tää opiskelijoiden liikunta-mahdollisuuksia.

Mallina hyvin toimiville

korkeakoululiikuntapalveluille on Oulun korkeakoululiikunta, joka on monella tapaa edelläkä-vijä.

Kaupungin kaikki korkeakou-luopiskelijat sekä henkilökunta saavat kattavat liikuntapalvelut edullisesti. Isompia alennuksia ja eksoottisempaa liikuntaa saa 20 € maksavalla liikuntapassilla.

Oulun korkeakoululiikunnan suppea kesäliikuntaohjelma opiskelijoille on tarjolla ensim-mäistä kertaa.

Lisäksi Oulun korkeakoululii-kunnan Lähtenyt liikkumaan -hankkeen puitteissa koulute-taan maan ensimmäiset liikun-tatuutorit, joiden tehtävänä on opiskelijoiden liikunnasta syr-jäytymisen vähentäminen, yhtei-söllisyyden edistäminen ja opis-kelukyvyn parantaminen.

10

Pakkoavioliitto Turun tyyliin

Yliopistot yhdistyvätOpetusministeriön rakenteellisen kehittämisen suunnitelma on toteutunut jo osin ja yliopistot sekä ylioppilaskunnat ovat yhdistyneet. Pitkät etäisyydet kampusten välillä tulevat olemaan haaste ylioppilaskuntien edunvalvonnalle.

Eva-Liisa Raekallio

Yksi yliopistolakiuudistuksen erikoisimmista ja myös leimallisimmista piirteistä on yliopistojen pakkoyhdistäminen. Pyrkimyksenä on muodostaa yliopistoista suurempia yksiköitä ja lisätä kustan-nustehokkuutta. Turussa uusi yliopisto ja ylioppi-laskunta näkevät päivänvalon vuoden 2010 alussa, kun Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu naitetaan.

Yhdistyminen tapahtui opetusministeriön 27.10.2006 asettamien suunnitteluryhmien esi-tyksen pohjalta, eikä esimerkiksi valmiin lakiuu-

distuksen nojalla. Ylioppilaskunnat TYY ja TuKY aloittivat yhdistymistä koskevat neuvottelut ke-väällä 2007. Uusi edustajisto aloittaa toimintan-sa jo tämän elokuun alusta hallinnollisista syistä. Sekä yliopiston että kauppakorkeakoulun yliop-pilaskuntien ja hallinnon puolella oli tehty valmis-teluja yhdistymisen eteen siis jo kauan ennen lain eduskuntakäsittelyn alkamista.

”Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakou-lun yhdistyminen sekä ylioppilaskuntien yhdisty-minen lähtevät siitä oletuksesta, että laki saadaan

Yliopistolain hyväksyminen sinetöi uusien fuusio-yliopistojen synnyn. Samalla syntyy myös uusia, entistä suurempia ylioppilaskuntia, sillä yhdes-sä yliopistossa ei voi toimia useampaa kuin yhtä ylioppilaskuntaa. Itä-Suomen yliopiston ylioppi-laskunta ISYY aloittaakin toimintansa peräti kol-messa kaupungissa; Joensuussa, Kuopiossa ja Sa-vonlinnassa.

Maantieteellisesti Kuopion, Joensuun ja Savon-linnan väliin jäävä kolmio on lähes yhtä suuri kuin Tampereen, Turun ja Helsingin välillä. Logistisesti ajateltuna tilanne olisikin lähes sama, jos Turun,

Tampereen ja Helsingin yliopistojen kesken perus-tettaisiin yhteinen ylioppilaskunta.

Suuri välimatka kaupunkien välillä asettaakin suuren haasteen ylioppilaskunnan käytännön toi-minnalle. ISYY:n päätöksentekoa hahmotellessa onkin pyritty minimoimaan luottamushenkilöiden matkustaminen. Edustajisto kokoontuu nykyistä harvemmin ja keskittyy suuriin linjoihin, kun taas käytännön hallinnointi jää pienehkölle työhalli-tukselle ja kampusvaliokunnille.

Kampusvaliokunnat koostuvat yhdestä hallituk-sen puheenjohtajista sekä paikallisista hallitusjäse-

Itä-Suomeen kolmen kaupungin ylioppilaskuntaAaron Kallinen

11

Yliopistot yhdistyvät

Kuva

: © S

amul

i Lin

tula

/ C

reati

ve C

omm

ons

hyväksytyksi aikataulussa ja suurin piirtein esi-tyksen mukaisena”, todetaan yhdistymishankkeen nettisivuilla.

Keskustelua on herättänyt kauppatieteilijöiden asema uudessa yliopistossa. Virallisissa puheissa on painotettu kauppakorkeakoululaisten tasave-roisuutta muiden opiskelijoiden joukossa, vaikka opiskelijoita on paljon vähemmän kuin yliopistossa.Uuden edustajiston kokoonpano on tässä mielessä kiinnostava, huhtikuisissa edarivaaleissa TuKY sai 6 paikkaa eli oli yksi vaalivoittajista. Ekonomien esiinmarssi kävi entistä selvemmäksi äänien jakau-tumisessa, eniten ääniä saanut ehdokas oli kauppa-korkeakoululainen, 20 äänen kaulalla seuraavaan.

Mitä yhdistyminen tarkoittaa pitkällä aikavälil-

lä, jää nähtäväksi. Odotettavissa voi siis hyvinkin olla entistä oikeistolaisempi edustajisto: TYY:n vaikutusvaltaisimmat ryhmät olivat päättyneellä kaudella oikeus- ja lääketieteilijöiden ryhmät ja se on myös näkynyt edustajiston arkipäivässä. Kysei-siä aloja opiskelevilla meni aika opintoihin, sitä ei riittänyt esimerkiksi yliopistolain vastustukseen. Linja näkyy muutoinkin, kampuksella on edel-leen liian vaikeaa löytää reilun kaupan kahvia samanarvoisesti epäreilun kanssa, puhumattakaan luomutuotteista.

nistä ja jaostojen puheenjohtajista. Jaostot toimivat paikallisesti kullakin kampuksella. Tarkoituksena on tuoda näin paikallishallintoa lähemmäs opiske-lijoita ja ainejärjestöjä vastapainona sille, että kes-kushallinto etääntyy paikallistasosta.

Ylioppilaskunnan ensimmäiset edustajistovaalit käytiin keväällä 2009. Teknisten vaikeuksien tah-dittamissa vaaleissa suurimmaksi ryhmäksi nousi kokoomusopiskelijoiden ryhmä Oikeat, mikä tekee uudesta ylioppilaskunnasta varsin oikeistolaisen. Vasemmistoa edustanut Vasen kaista saavutti vaa-leissa kaksi edustajanpaikkaa ollen pieni ja pippu-

rinen ryhmä. Itä-Suomen yliopiston opiskelijamääräksi tulee

noin 15 000, mikä nostaa sen Suomen suurimpien yliopistojen joukkoon. Samalla myös uuden yliop-pilaskunnan painoarvo valtakunnallisessa opiske-lijapolitiikassa kasvaa.

Uuden ylioppilaskunnan toiminta alkaa vuoden 2010 alusta. ISYY:n valmistelu on alkanut jo hyvis-sä ajoin vuonna 2008. Joensuun ja Kuopion ylioppi-laslehdet olivat prosessin etulinjassa ja yhdistyivät ylioppilaslehti Uljaaksi jo kuluvan vuoden alussa.

12REPORTAASIToimitti ja kuvasi Annika Kettunen

Saksan opiskelijat vaativat tasa-arvoa koulutukseen

Sadat tuhannet opiskelijat ja koululaiset lähtivät Saksassa kaduille vaatimaan tasa-arvoisempaa koulutuspolitiikkaa ja vastustamaan opiskeluaikojen rajauksia.

Saksalaiset opiskelijat ja koululaiset lakkoilivat ja osoittivat mieltään viikon ajan kesäkuun puolivä-lissä. Toimintaviikkoa oli suunniteltu puolen vuo-den ajan yhteistyössä koululaisten, opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Viikon tarkoituksena oli kiin-nittää huomiota saksalaisen koulutusjärjestelmän epäkohtiin. Koulutuspolitiikan tavoitteena on ol-lut kriittisen ajattelun oppimisen sijaan yhä enem-män markkinoihin sopeutuminen – koulutuksesta on tulossa kauppatavaraa.

Korkeakouluopiskelijat vaativat lukukausimak-sujen poistamista, joiden perimisen Saksan pe-rustuslakituomioistuimen vuonna 2005 tekemä päätös mahdollistaa. Opiskelijat peräävät myös mahdollisuutta valita itse opintojensa painopisteet sekä luopumista kaksiportaisesta tutkintojärjes-

telmästä, jossa kandidaatintutkielma jää useilla opiskelijoilla päättäväksi tutkinnoksi.

Turbo-Abiksi kutsuttu ilmiö sai erityisesti nuo-remmilta mielenosoittajilta kritiikkiä: ylioppilaaksi valmistumisen aikataulua on joissakin osavaltioissa lyhennetty vuodella. Saksassa lukio (Gymnasium) aloitetaan yleensä 10-vuotiaana, hieman samaan tapaan kuin Suomessa ennen peruskoulu-uudis-tusta. Ylioppilaaksi on tähän saakka valmistuttu yhdeksän Gymnasium-vuoden jälkeen, mutta nyt vaaditaan valmistumista kahdeksassa vuodessa. Opiskeluajan tiukentamisen tavoitteena on val-mistaa oppilaita kansainvälisille työmarkkinoille. Uudistus ei kohtele eri osavaltioiden koululaisia tasapuolisesti, sillä tiukempia aikarajoja ei ole otet-tu käyttöön koko maassa.

1. Peruskoulusta (grundschule) 6-10 vuoden iässä (Berliinissä ja Brandenburgissa 6-12 vuoden iässä)

2. Toisesta koulutusasteesta, jonka osia ovat lukiota vastaava gymnasium sekä käytännönläheiseen koulutukseen suuntautuvat realschule ja hauptschule. Toinen aste alkaa Saksassa jo 10 tai 12 vuoden iässä samaan tapaan kuin Suomessa ennen peruskoulu-uu-distusta. Lisäksi on olemassa gesamtschule, jossa voi yhdistellä edellämainittujen opintoja.

3. Ammattikouluista (berufsschule), joissa opiskelu koostuu useimmiten kouluopetuksen ja oppisopimus-harjoittelun yhdistelmästä.

4. Yliopistoista, joissa on Bolognan prosessin myö-tä siirrytty kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään.

Lähde: Wikipedia

InfoSaksan koulutusjärjestelmä koostuu pääosin seuraavista osista:

Euroopan laajuinen liike

Korkeakoulu-uudistukset ja niiden herättämä vastarin-ta ovat olleet hämmästyttävän samankaltaisia kaikkial-la Euroopassa. Bolognan prosessin nimissä on kaikkialla tehty koulutusta standardisoivia ratkaisuja, joista nä-kyvimpänä on siirtyminen kaksiportaiseen tutkintojär-jestelmään. Samalla on lisätty markkinaehtoisuuden määrää ja asetettu uusia kontrollitoimia, kuten maksuja liian kauan opiskeleville tai ulkomaalaisille. Yleinen ke-hitystrendi on ollut, että maksut leviävät ennen pitkää kaikille opiskelijoille.

Ranskassa, Suomessa ja Italiassa on viime aikoina ajettu läpi uusia, ristiriitaisia koulutuslakeja. Muuallakin on joko tehty tai ollaan tekemässä samansuuntaisia uu-distuksia. Monissa maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, kiistat eivät rajoitu korkeakoulutuksen kehittämiseen, vaan myös perus- ja lukiokoulutus nähdään olennaise-

na koulutuspolitiikan kohteena. Tuskin yhdessäkään EU-maassa markkinaohjausta

lisäävillä uudistuksilla on ollut opiskelijoiden tai opet-tajienkaan tuki takanaan. Protestit ovat mobilisoineet satoja tuhansia ihmisiä. Uudistuksia on kuitenkin run-nottu läpi vastarinnasta välittämättä, hallinnollisten proseduurien tavoin, OECD:sta saatujen oppien mukai-sesti.

Asioiden käsittäminen puhtaasti hallinnollisina ma-nöövereinä ilman poliittista latausta on ollut uuslibe-raalin hallinnoinnin tehokeino, jolla ihmisten elämää huonontavia uudistuksia on ajettu läpi. Suomessakin lisääntynyt kontrolli on ulotettu monelle elämän aluelle ilman, että asiaan on kiinnitetty huomiota. Sen vuoksi nyt syntynyt liikehdintä voi olla merkittävä avaus, vaik-ka sen kohteena olevat uudistukset menisivätkin läpi.

Aaron Kallinen

Oppimisolosuhteet ovat Saksassa opiskelijoiden mukaan retuperällä. Luokkakoot ovat liian suu-ria ja koulurakennukset rapistuneita, sotkuisia ja epämiellyttäviä. Esimerkkinä ihanneoppimisym-päristönä pidetään Suomea: 6-12 oppilasta opiske-lee miellyttävästi valaistussa luokkahuoneessa ja opettajat, joita on kaksi, antavat jokaiselle kunkin tasoa vastaavia tehtäviä. Rheinische Post-lehden haastattelussa Saksan koulutusministeri Annette Schavan totesi, että opiskelijoiden vaatimukset ovat vanhentuneita ja Turbo-Abi ja käyttäytymisestä annetut arvosanat on jo poliittisesti puhuttu halki.

Düsseldorfissa, läntisessä Saksassa, mielenosoi-tus keräsi noin 7000 kovaäänistä ja pillejä puhal-televaa osallistujaa, joista suurin osa oli peruskou-

lulaisia.”Useampi opiskelija olisi halunnut osallistua,

mutta koska yliopistolla on useilla kursseilla läsnä-olopakko, on mielenosoitukseen haluavien pyydet-tävä erillinen poissaololupa dosentilta. Tällainen järjestely luonnollisesti vähentää mielenosoituk-seen osallistuvien opiskelijoiden määrää”, kertoo Düsseldorfin Heinrich Heine -yliopistossa opiske-leva Kilian Dündar.

Yhteensä koko Saksassa mielenilmaukset mo-bilisoivat 270 000 mielenosoittajaa ja protestoijat muun muassa valtasivat useita yliopistorakennuk-sia ympäri maata.

14

laatu

Hyvä,

paha

Bolognan prosessi on pyyhkinyt

pitkin Suomenniemeä ja muuta

Eurooppaa jo kohta kymmenen

vuotta. Euroopan maiden opetus-

ministeriöiden vapaaehtoiseen

sitoutumiseen perustuvan yhteis-

työn viimeisimmät hedelmät eli

korkeakoulujen laadunvarmistus-

järjestelmät ovat Suomessa

poimintakunnossa.

To

imit

ti j

a ku

vasi

Eli

isa

ALa

talo

Hyvä,

pahaLaadunvarmistusjärjestelmän käyttökelpoisuus testataan au-ditoinnissa, jonka suorittaa Kor-keakoulujen arviointineuvosto KKA. Kun uutisissa kerrotaan auditionnin menneen läpi, ei koululaitoksen opetuksen laatu silti välttämättä ole hyvää, järjes-telmä vain näyttää olevan toimi-va.

Vasemmistolaisten opiskelija-toimijoiden puheissa koulutuk-sen laatua vahvistavat järjestel-mät nähdään lähes yksinomaan kepuli-kapitalistien apparaattei-na, joilla opiskelijat pakotetaan valmistumaan nopeammin, työn-tekijät rehkimään kovemmin ja koulutus kaupallistettua tehok-kaammin.

Voitasiinko laatuun suhtau-tua positiivisemmin? Onhan jär-jestelmät sentään luotu nimen omaan säilyttämään korkeakou-luyhteisölle tärkeitä asioita, ei päinvastoin.

Laatu on keskityttymistä tärkeisiin asioihin

Oulun yliopistossa yleistä his-toriaa opiskeleva ja opetuksen kehittämisen työryhmässä istu-va Samuli Tarvainen näkee, että laadun merkittävyys on ajattelu-tavan muutoksessa.

”Perinteisesti ajateltiin, että rahaa ja pääomaa pumppaamalla saadaan aikaan haluttuja tulok-

sia. Laatuajattelussa kuitenkin korostuu oikeisiin asioihin kes-kittyminen. Näennäisen pienillä panoksilla voidaan saada paljon aikaan, mikä antaa välineitä pie-nille toimijoille ja ryhmille tehos-taa ja kirkastaa toimintaansa”, hän sanoo.

Tarvainen myös toteaa, että käytännön tasolla laatu hyö-dyttää opiskelijaa työelämässä, sillä laatuajattelu leviää kaikille aloille. Hän toteaa siinä piilevän myös laatuajattelun keskeisen haasteen.

”Laatu tarkoittaa eri asioita eri aloilla, joten on pystyttävä löy-tämään alan ominaispiirteet ja miten ne vaikuttavat laatukäsit-teeseen.”

KKA:n mukaan eniten kehitet-tävää on tällä hetkellä opiskeli-japalautteen hyödyntämisessä ja opiskelijoiden ja sidosryhmien roolin vahvistamisessa laatutyös-sä. Jonkun muun ääni siis kuuluu siinä, mitä korkeakoulun toimin-taa laadunvarmistusjärjestelmä kehittää.

Herää kysymys mitä korkea-koulutuksen ytimessä olisi tär-keintä, jos opiskelijat ottaisivat laatutyön haltuun.

Kapitalismin löyhkä loiton-taa

Miksi vasemmisto-opiskelijapii-reissä sitten suhtaudutaan laa-

dunvarmistusjärjestelmiin niin negatiivisesti, mutta iloitaan, kun auditointi menee läpi? Sa-muli Tarvainen arvioi, että syynä on laatuajattelun taustalla oleva markkinataloudesta lainattu kä-sitteistö.

”Pitää paikkaansa, että laadun-varmistusjärjestelmien syntyhis-toria on pitkälti suuryrityksissä. Toisaalta vasemmistolaiset eivät suinkaan ole ainoita, jotka suh-tautuvat, jos ei kielteisesti niin ainakin varauksellisesti laadun-varmistuksen kehittämiseen”, Samuli Tarvainen pohtii.

Hän korostaa, ettei markkina-talouden laatukäsitteistö ole sel-laisenaan sovellettavissa toisiin ympäristöihin, kuten korkeakou-lutukseen tai julkiselle sektorille, vaan sen suhteen on oltava kriit-tinen. Toisaalta myös vasemmis-tolaisten on pystyttävä antamaan omia merkityksiä laadulle.

”Toiminta voi helposti mennä siihen, että hoidetaan vain juok-sevia asioita. Laatuajattelu on pidemmän aikavälin suunnitte-lun ja tavoitteellisen toiminna työkalu. Se voi antaa virikkeitä. Vasemmistolaisuutta ei tarvit-se unohtaa vaan voi ottaa vain omaan toimintaan sopivat asiat”, Tarvainen esittää.

Samuli Tarvaisen mielestä laatu on olennaiseen keskittymistä.

16

KIRJA

Petri Minkkinen:

Tiede- ja taideyhdistys Kaktus 2009

Aaron Kallinen

Suomen tila - Eriarvoisuutta, epädemokratiaa ja kuvitteellista tehokkuutta ilman edistystä

Petri Minkkinen on tullut tunnetuksi Latinalaisen Amerikan ja kansainvälisen politiikan tuntijana. Meksikosta väitellyt valtiotieteilijä on erikoistunut ”kriittiseen avoimien historiallisten kontekstien tutkimukseen”, jonka avulla hän ruotii nyt myös kotimaansa Suomen tilaa.

Lähtökohta on sinänsä tuore, sillä harvoin teol-lisuus- ja kehitysmaiden ongelmia tarkastellaan

samalta viivalta, vaikka Minkkinen osoit-taakin molempien kehityksen taustalla olevan samojen tekijöi-den, uusliberalismin ja -konser-

vatismin sekä integraalifasismin, joka tarkoittaa uudenlaisten kont-

rollimuotojen käyttöä kansalaisten rajoittamiseen.

Minkkinen esittää, että Suomen hallitukset ovat 1990-luvun taittees-ta lähtien harjoittaneet politiikkaa,

jonka aiheuttama eriarvoisuuden kas-

vu tosiasiassa heikentää enemmistön elinolosuh-teita ja on pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti heikolla pohjalla. Lisäksi Minkkinen osoittaa syyt-tävän sormensa Suomen ulko- ja ulkomaankauppa-politiikkaan, joissa on hylätty solidaarisuuden aate ja tähdätty Nato-integraatioon, sotateknologian myyntiin ja ulkopoliittiseen opportunismiin. Pa-remmin globaalia turvallisuutta kuitenkin edistet-täisiin vähentämällä eriarvoisuutta niin valtioiden välillä kuin niiden sisälläkin.

Minkkisen kirja on hyvä yritys nivoa yhteen ta-lous-, sisä- ja ulkopolitiikan tasot. Minkään sek-torin analysoinnissa hän ei sukella kovin syvälle, mutta asioiden välisten suhteiden esittely on tär-keää kokonaisuuden hahmottamisen kannalta.

Minkkinen käyttää hyvin värikästä kieltä, joka menee välillä turhan pitkälle tuoden välillä mieleen jopa Johan Bäckmanin, mitä ei voine pitää etuna. Toisaalta hän on lanseerannut omia käsitteitä, ku-ten maailmansotien nimittämisen eurokeskeisiksi sisällissodiksi ja toistaa termejään aina rasittavuu-teen saakka.

Teos piti julkaista keväällä 2008, mutta sen jul-kaisu viivästyi vuodella kustannusyhtiön oharei-den takia. Valitettavasti tämä näkyy kirjan sisäl-lössä, josta ei aina ota selvää, minä ajankohtana se on kirjoitettu.

Asa: Via KareliaAseistakieltäytyjäliitto 2009

Asan ja Tovereiden uusin levy jatkaa toisaalta folk-vaikutteisen räpin linjalla, mutta ottaa toisaalta askeleen kohti entistäkin tiukempaa yhteiskun-takritiikkiä. Kappaleet käsittelevät muun muassa väkivaltaa, EU:ta, militarismia ja eriarvoistumista. Levyä onkin luonnehdittu Asan debyyttialbumin Punaisen tiilen jatko-osaksi.

Musiikillisesti innoittajana toimii edellisen Lop-puasukas-albumin tavoin slaavilainen musiikki-perinne. Meno Via Karelialla ei yllä ihan samoihin maanisuuden sfääreihin kuin Emir Kusturican elokuvista innoitusta hakeneella Loppuasukas-le-vyllä, vaan levyn tunnelma on pikemminkin melan-

MUSIIKKI

kolinen. Levyltä löytyy kuitenkin letkeämpääkin menoa, kuten Raappanan vierailemalla Huojuvat puut -kappaleella.

Asa on todennut, että hänen musiikkinsa voi-taisiin kategorisoida yhtä hyvin kansanmusii-kiksi kuin räpiksi. Melankoliset suomalais- ja slaavilaistyyliset melodiat luovat taustan rytmik-käälle räppäykselle yhteiskunnallisista epäkohdis-ta. Sämplejen käyttäminen kuuluu toki hip hopin perinteisiin, mutta Asan kaltaista luovuutta siinä harvoin näkee.

Rajoja rikkovien ilmaisutapojan etsintä on suuri kulttuuriteko ja toivoisikin, että Suomessa muut-kin artistit uskaltautuisivat yhdistelemään kan-sanmusiikkia omiin tyylisuuntiinsa, sillä tämän-tyylinen soundi aivan liian vähän hyödynnetty suomalaisessa populaarimusiikissa. Asan harjoitta-ma yhteiskuntakritiikki tekee hänestä merkittävän taiteilijan, sillä poliittisesti latautuneen musiikin teko ei ole helppoa pysyen samalla uskottavana ja hyväntuulisena.

Eliisa Alatalo jatkaa puheenjohta-jana - jäsenmäärä kasvussa

Vasemmisto-opiskelijat ry eli tuttavallisemmin Vasop on vuonna 2000 perustettu valtakunnallinen vasemmistolaisen opiskelijajärjestö. Vasopin jäseneksi voi liittyä kuka tahansa yli 15-vuotias opiskelija riippumatta siitä, missä opiskelee. Vasopia luotsaa vuosittain valittava liittohallitus, joka koos-tuu järjestön jäsenistä ympäri Suomea. Liittohallituksessa toimiminen antaa hyvän kuvan koulutuspolitiikasta ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa koulutuspoliittisiin asioihin valtakunnallisella tasolla.

Vasop toimii punavihreän opiskelijatoiminnan kattojär-jestönä ja auttaa toiminnan aloittamisessa paikkakunnilla, joilla ei aikaisemmin ole ollut punavihreää opiskelijatoimin-taa. Aktiivisia punavihreitä opiskelijajärjestöjä löytyy muun muassa Helsingin, Turun, Tampereen ja Joensuun yliopis-toista.

JÄRJESTÖLTÄ

Vasop päkinänkuoressaVasemmisto-opiskelijoiden jäsenmäärä on kasvanut tä-män vuoden aikana noin kahdestasadasta kolmeensataan.

”Vasemmisto-opiskelijat olivat näkyvästi yliopistolakia vastaan ja se vaikutti varmasti jäsenmäärän kasvuun”, arvioi toistamiseen liiton puheenjohtajaksi valittu amk-opiskelija Eliisa Alatalo.

Oulussa 30.8. pidetyssä Vasopin liittokokouksessa valittiin varapuheenjohtajaksi Tero Kaikko Oulusta.

Hallitukseen valittiin Laura Tättilä Turusta, Petteri Moilanen Oulusta, Niina Jurva Tampereelta, Jarno Miet-tinen Jyväskylästä ja Mikko Niemelä Tampereelta sekä varajäseniksi Patrizío Lainá Helsingistä ja Li Andesson Turusta.

Liittokokoksen kannanotto käsitteli opiskelijoiden asumistilannetta. Siinä vaadittiin asumisen tukemisen ympärivuotistamista ja uusien opiskelija-asuntojen ra-kentamista.

Kulunut kevät oli selkeä osoitus siitä, että suomalaisessa parlamen-tarismissa ja demokratiassa ollaan kaukana ihanteista. Yleensähän ajatellaan, että demokraattisessa yhteiskunnassa enemmistön sana painaa eniten, tämä on totta niin hyvässä kuin pahassa. Yliopistola-kiuudistuksen eduskuntakäsittely kuitenkin todisti, miten enemmis-tön ja samalla kansanvallan kä-sitteet voivat tarvittaessa heittää häränpyllyä.

Ehdottomasti suurin osa syksyl-lä 2008 lakiluonnoksesta lausun-non antaneista tahoista kritisoi muutosta, osa jopa teilasi sen. Vas-tustus jatkui kautta kevään, mutta yliopistolakia muutettiin selvän enemmistön kannasta huolimatta. Nähtiinpä vielä äkkivääriä takin-kääntöjäkin loppumetreillä. Pal-jon kierommaksi ei peli voi mennä, jos ensin annetaan vaikutelma lain vastustuksesta ja ratkaisevassa äänestyksessä sitten hyväksytään-kin koko paketti.

Mikään ei poista sitä tosiasiaa,

että nyt hyväksyttiin monelta osin huono uudistus. Yllättävän vähän huomiota kiinnitettiin lain pe-rustuslain vastaisiin kohtiin. Pe-rustuslakimme 6§ 2:n momentin mukaan ketään ei ilman hyväksyt-tävää syytä saa asettaa eri asemaan esim. kansalaisuuden perusteella. Ja mitäs nyt tapahtuukaan. Opis-kelijan kotimaa määrää sen, onko koulutus Suomessa ilmaista vai ei. Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYLin toiminta prosessissa oli naurettavaa. Se antoi uudistuksel-le siunauksensa lausunnossaan jo vuosi sitten ja nyt tyytyy lukukau-simaksukokeilun seurantaan.

On jo sinänsä todella ikävää, että Suomessa aletaan syrjiä opiskelijoita tällä tavalla, mutta uudistuksen pitkän tähtäimen vaikutukset maksuttomaan kor-keakoulutusjärjestelmäämme ovat pahaenteiset. Lakiluonnok-sessa muutosta perusteltiin mm. OECD:n arvioinnilla suomalaisen yliopistoinstituution jähmeydestä ja kansainvälisellä kehityksellä.

Ulkomailta tullut viesti kertookin kovaa kieltään siitä, että lukukau-simaksut ovat käytössä joka puo-lella, ja nykyinen hallituksemme selvästi haluaa murtaa tasa-arvoon perustuvan maksuttomuuden pe-rinteen ja siirtää yhteiskuntamme takaisin aikaan, jolloin vain varak-kaiden perheiden lapsilla oli mah-dollisuus yliopistokoulutukseen.

Vasemmistolaiset opiskelijat te-kivät paljon työtä lakia vastaan ja tuntuukin vaikealta käsittää, että kuukausien työ voi valua hukkaan yhdessä yössä. Keväällä virinnyt yhteistyö eri yliopistokaupunki-en opiskelijoiden välillä ja hyvin sujuneet toimintaviikot kuitenkin antavat toivoa paremmasta, siitä, että lupaavasti alkanut yhteistyö ja toiminta voisi jatkua ja tuoda jotain uutta ja positiivista kauhtu-neisiin rakenteisiin. Työ ja taistelu jatkuu!

Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja on Vasopin pääsihteeri

PSKova kevät

PAKINAPekka Leviäkangas

Lautanen täyttyy pullapitkon palasista, kaura-kekseistä. Vielä reunalle muovikääreinen sämpylä. Välissä näyttäisi olevan hieman salaattia, aamupa-lajuustoa ja kinkkusiivu. Punainen vilkahdus saat-taisi viitata hyvässä tapauksessa paprikaan, mutta jos kaikki menee päin persettä se on tomaattia.

Lautasen ja pienen kahvikupin kanssa auditori-oon vaappuminen on taitolaji. Miksi pienissä kah-vikupeissa pitää olla myös pienet rivat? Auditorion portaat tuntuvat jyrkiltä, edestä päin katsottuna oikealla sijaitseva vakipenkki siintää kaukana.

Auditorion penkit ovat niin pirun kapeat. Ja mik-si näihin ei voi laittaa tarpeeksi jalkatilaa? Lauta-nen ja kahvikuppi lasketaan pienenpienelle pöy-dälle. Kahvi läikähtää, tietenkin, eikä paperia tullut otettua matkaan. Perkele, olkoot. Kyllä siivoaja sen siitä korjaa. Seuraavaksi kahvi läikkyy, kun pienen-pieni pöytä vedetään lähemmäs. Ei tuohon pöydäl-

le voi kokouspapereita laskea, pakko on hakea joku liina.

Liinan taitteeseen otetaan vielä pari keksiä. Aika-semmin huomaamatta jääneet suklaamurukeksit huutavat kupista kuin nälkäiset vauvat.

Kravaatti kuristaa ja ulkona helottava aurinko kuumentaa talon seinää. Hikikarpalot pinniste-levät otsalle. Kokous etenee jaakeasti, oikealta ja vasemmalta pidetään puheenvuoroja triviaaleista aiheista. Miksi keskellä ei muuten ole penkkejä? Ja onko tuolla tytöllä ollenkaan rintaliivejä?

Keksit loppuvat jo neljännen dian kohdalla, pulla-siivut kahdennentoista ja ensimmäisellä puraisulla käy ilmi, että Jumalaa ei ole. Punainen välkähdys osoittautuu tomaatiksi, eikä edes tuoreeksi. Siinä se sämpylä tuijottaa, yhtä suupalaa pienempänä. Kahvin tahriman liinan sisällä on suupalallinen herkullista leipää, salaatinlehteä, aamupalajuus-toa, kinkkua ja petollista tomaattia. Tietääköhän kukaan mistä täällä TODELLA puhutaan? Pätevät pätemästä päästyään.

Toivottavasti kahvitauko pidetään pian. Vieres-sä hyvästä elintasosta nauttiva mies haluaa vält-tämättä kommentoida supattamalla. Supinasta ei saa mitään selvää, joten pieni nyökkäys ja mitään sanomaton hymy ovat paikallaan. Pöytäkirjan reu-naan kuivamustekynällä raapustettu ankka on aika hauska. Sen ympärille voi piirtää vielä tähtiä. Ja pari sydäntä.

Kahvitaukoa ei pidetä ja sovitun lopetusajan lä-hestyessä joku eturivin kaulapartainen villapaita-humanisti haluaa pitää tulenkatkuisen puheenvuo-ron jostain, mikä käsiteltiin jo alkupuolella. Ehkä.

Vihdoin nuija kolahtaa pöytään. Astiat jätetään niille sijoilleen, niiden siirtelyyn erikoistuneet sii-voajat korjaavat ne pois. Pöydälle jää myös liina, jonka taitteessa on palanen sämpylää. Hieman lii-nasta oikealle jää katkera sämpylä, osaksi muovi-kääreisiinsä. Kahvin tahrimaa pöytää ei työnnetä ihan perille asti.

Kirjoittaja on Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiske-lijakunnan vaalilautakunnan puheenjohtaja ja edustajiston jäsen .

Samaan aikaan jossain muuallajoku tekee jotain oikeasti tärkeää

19

Nyt kun Lauri Lyly yrittää halata prekariaattiliikettä vä-hintään vuoden hiljaiseloon SAK:n yhteisseminaarein, on aika alkaa vaatimaan tältä suurelta monoliitilta toi-mia, joita se ainakin historiansa saatossa osasi. Aikoi-naan työmaat olivat täysin järjestäytymättömiä ja am-mattiliiton kaaderit kävivät työpaikoittain värväämässä jäseniä radikaalilla, uusia materiaalisia etuja lupaavalla taistelupolitiikalla. Nyt jos katotaan aina matalapalkka-aloista high tech -aloihin saakka, niin tilanne on aika samanlainen. Tarvitsemme siis selkeästi meille UUSIA etuja ajavaa ammattiliikettä, joka on valmis taisteluun. Laurin kannattaisi siis painaa mieleen, että ensin pitäi-si ruveta kaatamaan nykyistä riistohallitusta ja sen jäl-keen voidaan jutella seminaareissa, millainen olisi tulevaisuuden prekariaatin sosiaaliturva.

PuolueNyt kun Vasemmistoliitolle on valittu uusi radikaali punavihreä puheenjohtaja, luuli-si että kriittisiä punavihreitä nuoria alkaisi siirtymään pilvin pimein Vasemmistoliit-toon. Minä kuitenkin epäilen tätä ilmiötä ja varsinkin spontaania sellaista. Punavihreät nuoret vinkuvat aina, että Vasemmistoliit-to on liian vanhanaikainen ja vihreyttä ei vieläkään ole tarpeeksi. No, nyt on hipit näytön paikka! Äk-kiä liittymään puolueeseen ja jos ette liity, lasken sen toiminnallisen laiskuuden piikkiin, eli syynä on yk-sinkertaisesti huono poliittinen ottelukun-to.

LuokkaViime aikoina on taas ilokseni alettu puhu-maan vasemmistolai-sen sanoman muut-

tamisesta takaisin luokkakantaisuuteen. Kapitalistien omaantuntoon vetoaminen ei pelasta ketään – varsin-kaan vasemmistoa. Arvokeskustelu ja humanistinen liirumlaarum pönkittävät vain porvarien maailman-järjestystä, jossa ”keskustelu” on mahdollista, mutta toimet ja päätökset ovat kapitalistisen talousajattelun mukaisia. Monia humanisteja ja muita ”pohtijoita” huo-lestuttaa työväenluokan määrittely – kuka on nykyään työväenluokkaa ja kuka ei. Säälittävää! Kai tässä on prekariaattikeskustelun kautta jo pikkuhiljaa alkanut hahmottumaan uusi yhteiskunnan luokkakokoonpano. Kysymys vain on siitä, kuinka joillakin vain ei ole rotia alkaa soveltamaan viime vuosien keskusteluja toimin-naksi.

Toiminta meinaa tässä tapauksessa työläistutkimus-ta, jossa kyselyillä saadaan tietoa luokan rakenteesta, haluista ja vastarinnan mahdollisuuksista. Työläistutki-mus ei tarjoa vastauksia perinteisen agitaation tyyliin, mutta se saa haastateltavan havainnoimaan omaa ti-laansa ja lisää tietoisuutta omista poliittisista mahdol-lisuuksista. Puhumattakin on selvää, että se myös luo kontaktin kyselijän liikkeen ja kysyttävän välillä. Ketä edes kiinnostavat puheet köyhien köyhtymisestä ja rik-kaiden rikastumisesta, jos puhe ei sisällä selkeää kuvaa omasta porukasta, kuvaa vihollisesta ja PÄÄTÖKSIÄ sen

pään menoksi?

TaisteluNyt, kun talouslama astuu vuoden 2010 ai-kana kuntatalouteen, luokkakantaiselle agi-taatiolle on tilausta. Kapitalismi on kriisissä ja sen kasvumahdollisuudet ovat marginaa-liset. Vihreiden viherpesu on osoittanut tehottomuutensa luonnon pelastamiseksi. Nyt on aika alkaa puhumaan sosialismista

ja vahvasta valtiosta, josta tehdään pankkii-rien ja saastuttajien kuriin panija. Nyt on

myös puhuttava sosialismista, johon kuuluu uuden vähävaraisten

luokka-ase, perustulo, jolla paskasti hinnoitellut duunit

vältetään. Nyt on puhuttava sosialismista, joka sisäl-

tää kaikki ne kollektiivit, osuuskunnat ja muut posset, joissa nykyajan toimintaa tehdään. Aika on kypsä uudelle politii-kalle, joka sisältää kon-fliktin, joka on elintärke-ää uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Loppuu seluokaton meno!

Jan-Mikael HakomäkiKOLUMNI

SitVas - Sitoutumaton vasemmistoHelsingin yliopistopuheenjohtaja Katri Immonenmeri.immonen@helsinki.fiwww.helsinki.fi/jarj/sitvas/index.shtml

Sipuli - Joensuun sitoutumattomatpunavihreät opiskelijatpuheenjohtaja Laura Kumpuniemisipuli@cc.joensuu.fi,http://cc.joensuu.fi/~sipuli

Mää - Maltillinen äärivasemmistoJyväskylän yliopistoOskari Rantalahaosrant@jyu.fihttp://maa.jyy.googlepages.com/

PuVi - Oulun punavihreät opiskelijatpuheenjohtaja Tero Kaikkotero.kaikko@mail.student.oulu.fiwww.punavihreat.r8.org/

VIVA - Tampereen yliopiston vihreävasemmistopuheenjohtaja Niina Jurvaniina.jurva@uta.fiwww.uta.fi/jarjestot/viva/

Avanti - Turun vasemmisto-opiskelijatpuheenjohtaja Laura Tättiläavanti-hallitus@utu.fihttp://org.utu.fi/tyyala/avanti/

puheenjohtaja Eliisa Alatalopuheenjohtaja@vasemmisto-opiskelijat.fipuh. 044 511 2134