Arkistolaitoksen asiakaslehti 1/2014

sivu 6

Kolttakylän arkisto Unescon listalle?

sivu 20

Sukututkimusta kädestä pitäen

sivu 12

Porrassalmen taistelu muistetaan yhä

aKti 1/2014

JulkaisijaArkistolaitos

OsoiteKansallisarkistoPL 25800171 Helsinki

Lehden taittoMainostoimisto HINKU

PainopaikkaKopijyvä Oy

Kotisivuwww.arkisto.fi

tilaukset ja palauteakti@narc.fi

ISSN 1798-2065 (painettu)ISSN 2341-6327 (verkkojulkaisu)

Päätoimittajatiedottaja Heidi Mustajoki, Kansallisarkisto

toimituskuntaylitarkastaja Nina Eerikäinen, Kansallisarkistojohtaja Vuokko Joki, Oulun maakunta-arkistoylitarkastaja Jani Karell, Kansallisarkistotutkija Ville Kontinen, Kansallisarkistoylitarkastaja Taina Tammenmaa, Kansallisarkistoylitarkastaja Anne Wilenius, Kansallisarkisto

toimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähtiminna.nurro@pp.inet.fi

akti 1/2014 Sisältö Pääkirjoitus

Kannen kuvaSA-kuvaKuvassa vasemmalla kolttasaamelaiset Onttaksen tyttäret Tsoklem-järveltä sekä Siina (äiti) ja Paula (vauva) Fofanoff.

Pääkirjoituksen kuvaGary Wornell

VALMISTELLESSAMME ESITYSTÄ Kolttakylän arkiston liittämisestä Unescon Maailman muisti -luetteloon ajattelin jälleen kerran, kuinka pienet asiat ratkaisevat sen, säilyvät-kö edes kaikkein harvinaisimmat kulttuurikohteet historian vaihtelevissa käänteissä, vai häviätkö ne ikuisesti.

Talvisodan aikana evakuoitu arkisto säilyi sattuman ansiosta. Mutta viiden ja puolen vuoden aikana toinen maailmansota tuhosi mittaamattomat määrät Euroopan ja Aasian maiden kulttuuriomaisuutta. Vielä vuosikymmenten kuluttua kysy-mys kulttuuriomaisuuden jäljittämisestä, kunnostamisesta ja palauttamisesta herättää suuria tunteita.

Sodan jälkeen YK:n johdolla solmittiin Haagin vuoden 1954 sopimus kulttuuriomaisuuden suojaamisesta aseellisissa konflikteissa. Suojelua on täsmennetty kahdella lisäpöytä-kirjalla ja ohjekirjoilla. Toisen lisäpöytäkirjan laatimiseen vaikuttivat tuoreessa muistissa olleet talibanien tuhoamat Bamijanin Buddha-patsaat, Irakin museoita, kirjastoja ja arkistoja kohdanneet hävitykset ja Balkanin taisteluissa hävitetty Mostarin silta.

Viime vuodet olen seurannut arabikevään aiheuttamaa tu-hoa Libyassa, Syyriassa ja Egyptissä. Aleppon Umayadi-moskeijan tuhatvuotinen minareetti on sortunut ja viimeis-ten arameankielisten kristittyjen rauhallinen Maaloulan kaupunki on raunioitunut. Koptien kirkkoja ja niiden aineis-toja on hävitetty Egyptissä, eikä loppua ole näkyvissä.

Mutta kulttuuriperintöä ei häviä vain sotien aikana. Vali-tettavasti erittäin merkittävän uhkatekijän asiakirjalliselle kulttuuriperinnölle aiheuttavat huonot säilytysolosuhteet ja asiantuntematon kohtelu. Arkistolaitoksen voimavarojen vähentyessä olen huolestunut siitä, voimmeko varmistaa Suomen asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilymisen riittä-vällä ja kansainvälisesti hyväksyttävällä tavalla.

On häpeällistä, jos vaikeita vaiheita ja ajan hammasta uh-manneet aineistot joutuvat uhanalaisiksi heikkojen suoja-toimien, virheellisen käsittelyn tai konservointiresurssien puuttumisen vuoksi. Siinä onkin hyvä kohde seuraavalle pohjoismaiselle vertaisarvioinnille!

3 Monenlaiset tekijät uhkaavat kulttuuriomaisuuden säilymistä, todetaan pääkirjoituksessa.

4 Lyhyet

6 Kolttakylän arkistoa ehdotetaan Unescon Maailman muisti -listalle.

8 Viranomaisten rekistereitä voi tulevaisuudessa tutkia yhteisen sähköisen kanavan kautta.

9 Millaisia mahdollisuuksia työssäoppiminen tarjoaa arkistoille?

10 Suomesta haetaan mallia kehitysmaiden sähköiseen asiakirjahallintaan.

12 Porrassalmella 255 vuotta sitten käyty taistelu herättää yhä mielenkiintoa.

14 Arkiston johtaja Vasili Hristoforov valottaa FSB:n keskusarkiston aineistojen sisältöä.

15 Käsitätkö?

16 Tuore väitöstutkimus kertoo, millä tavoin mobiiliteknologia haastaa asiakirjahallinnan.

18 Eri arkistot kertovat, miten he ovat mukana Finnassa ja mitä he toivovat palvelulta tulevaisuudessa.

20 Turun maakunta-arkistossa vapaaehtoiset opastavat kävijät sukututkimuksen äärelle.

22 Arkistouralla: suunnittelija Juho Nurmi, Työterveyslaitos

23 Arkistolöytöjä

TeksTi: Jussi NuorTeva, pääjohtaja, Kansallisarkisto

Vastuullamme olevan kulttuuriperinnön turvaaminen

4 5akti 1/2014akti 1/2014

Astia-verkkopalvelu uudistuu kevään aikana

Astia-verkkopalvelu uudistuu kevään 2014 aikana asiakirja- ja tietopyyntötilausten osalta merkittävästi.

Maaliskuun 10. päivästä alkaen käyttöön on otettu uudis-tetut, aikaisempaa käyttäjäystävällisemmät sotilaskanta-korttien ja -nimikirjojen, perukirjojen, lainhuudatusten ja sukuselvitysten tilauslomakkeet. Lisäksi uutena palvelu-na mahdollistui myös koulutodistusten tilaaminen verkon kautta.

Palveluun rekisteröityminen, kirjautuminen ja muut pal-velun osat toimivat samalla tavoin kuin aikaisemminkin. Uudistuksilla ei näin ollen ole vaikutuksia Astia-verkkopalve-lun käyttöön muutoin.

Suunnitelmien mukaan uudistuksia jatketaan huhtikuun puolivälissä, jolloin palveluun lisätään uusia lomakkeita asia-kirjojen ja tietopyyntöjen tilaukseen. Sen jälkeen henkilö- asiakkaat voivat tehdä kaikki asiakirja- ja tietopyyntötilauk-set Astia-verkkopalvelun kautta.

www.arkisto.fi/astia

Pysyvät sähköiset tunnisteet testikäyttöön

Arkistoaineistojen sähköiset tunnisteet – ja etenkin niiden pysyvyys - ovat tutkimuksen prosessin kehit-

tymisen kannalta avainasemassa. PID (Persistent identi-fied data ) -työkalu on parhaillaan koekäytössä.

Vuoden alussa yhteistyökumppanimme verkkolehti Ennen ja nyt kutsui tutkijoita osallistumaan työkalun testaukseen artikkeleillaan, jotka käyvät läpi normaalin referee-arvioin-nin. Ennen ja nyt -teemanumero sähköisistä tunnisteista ilmestyy elokuussa 2014.

Tutkijakunnan keskuudessa pysyvän sähköisen tunnisteen (PID) luominen herättänee keskustelua myös kansainvä-lisissä kokouksissa. Keskustelun avauksia on lupautunut tekemään mm. Tampereen yliopistosta Pekka Henttonen. Hän pitää Krakovan ISKO 2014 -konferenssissa touko-kuussa puheenvuoron “Bibliographic subject headings as access points to archival sources”.

PID-projektin vastuuhenkilönä Kansallisarkistossa toimii kehittämispäällikkö Anne Wilenius (anne.wilenius@narc.fi).

Aktille uusi toimituskunta

Aktin toimituskunta vaihtui vuoden alussa. Päätoi-mittajana aloitti Kansallisarkiston tiedottaja Heidi

Mustajoki ja lehden toimitussihteerinä jatkaa Minna Nurro. Toimituskunnan muita jäseniä ovat ylitarkastaja Nina Eeri-käinen, Oulun maakunta-arkiston johtaja Vuokko Joki, ylitar-kastaja Jani Karell, tutkija Ville Kontinen, ylitarkastaja Taina Tammenmaa sekä ylitarkastaja Anne Wilenius.

Tässä numerossa voit huomata pieniä muutoksia lehden ulkoasussa. Lisäksi lehden pääjuttu saa enemmän paino-arvoa, kun sekä kansikuva että pääkirjoitus käsittelevät sa-maa aihetta.

Miltä lehti vaikuttaa ja mistä aiheista haluaisit lukea lehden sivuilta? Voit lähettää juttutoiveita ja palautetta toimituskun-nalle osoitteeseen akti@narc.fi.

Lyhyet

Avoin Suomi 2014 -messut korvaavat Arkistopäivät

Arkistolaitos ei tänä vuonna järjestä perinteisiä Ar-kistopäiviä, vaan olemme sen sijaan mukana järjes-

tämässä valtioneuvoston kanslian vetämiä Avoin Suomi 2014 -messuja. Tapahtuma pidetään 15.–16.9.2014 Wan-hassa Satamassa Helsingissä, ja sen teemana on avoimen tiedon mahdollisuudet Suomen menestyksen ja hyvinvoin-nin avaimena. Tapahtuma on maksuton.

Messuilla on neljä näkökulmaa: • Tutkimukseen ja avoimen tiedon innovaatioihin perustuva liiketoiminta • Kansalaisten osallistumista tukevat avoimeen tietoon ja yhteisöllisyyteen pohjautuvat palvelut • Hallinto mahdollistajana uusien innovaatioiden synnyttämiseksi ja markkinoille saamiseksi • Nuoret hyödyntämään avointa tietoa yritys- ja kansalaistoiminnassa

Ohjelmasta tiedotetaan tarkemmin kevään aikana. Tervetuloa!

Näyttely parlamentarismin juurista kiertää maakunta-arkistoissa

Julistenäyttely Suomen Suuriruhtinaanmaan was-taiselle menestykselle - Valtiopäivät 1863 – 1864 on esillä useissa maakunta-arkistoissa. Näyttely valai-see monipuolisesti suomalaisen parlamentarismin ensiaskeleita 1860-luvulla.

Näyttely on esillä seuraavasti: • Oulun maakunta-arkisto 15.3.–31.4.2014 • Turun maakunta-arkisto 15.5.–30.6.2014 • Mikkelin maakunta-arkisto 15.7.–29.8.2014 • Vaasan kirjasto 2.9.–30.9.2014 • Joensuun maakunta-arkisto 15.10.–31.12.2014 Aktin toimituskunnan jäsenet ylärivillä vasemmalla: Ville

Kontinen, Jani Karell, Vuokko Joki ja Taina Tammenmaa. Alarivi: Anne Wilenius, Minna Nurro ja Heidi Mustajoki.

MATTI TIISANOJA

Cafe Hausen avautui

Kansallisarkiston suosittu ravintola Cafe Hausen on avautunut remontin jälkeen. Ravintolassa toimiva Fazer Amica tarjoaa päivittäin lounasta sekä kahvilatuotteita.

Aukioloajat: ma-pe klo 8.00–14.30, lounas klo 11.00–13.30. Tervetuloa!

Arkistolaitos mukana Kotiseutupäivillä Hämeenlinnassa

Perinteiset valtakunnalliset kotiseutupäivät järjes-tetään 7. – 10.8.2014 jo 66. kertaa ja tällä kertaa

Hämeenlinnassa. Kotiseutupäivien teemana on Kotiseutu kullan kallis.

Kyseessä on Suomen Kotiseutuliiton vuotuinen päätapah-tuma. Kotiseutupäivien yhteydessä pidetään myös liiton sääntömääräinen vuosikokous, jossa luovutetaan kotiseutu-työn ansiomitalit sekä julkistetaan Vuoden kaupunginosa, Vuoden kotiseututeko ja Vuoden Kotiseutupolku.

Arkistolaitos on tapahtumassa mukana omalla osastollaan. Tule tapaamaan henkilökuntaamme ja kyselemään vaikkapa sukututkimuksesta.

www.hame.fi/kotiseutupaivat2014

Astia-verkkopalvelusta voit tilata mm. kopiot sotilaskantakortista suoraan kotiisi toimitettuna.

MARIA ARPONEN

Arkistoammattilaisilla on hieno tilaisuus päästä verkottumaan laajasti avoimen tiedon äärellä Avoin Suomi -messuilla.

MESSUKESKUS

Arkistolakityöryhmä haki eväitä Pohjoismaista

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä jumppaa arkistolakia uuteen uskoon. Työryhmän

urakka tiivistyy loppuvuodesta annettavaan hallituksen esi-tykseen uudeksi arkistolainsäädännöksi.

Osana taustatyötä Helsingissä kokoontui Pohjoismainen Arkistolakiakatemia helmikuussa. Akatemiassa pohdittiin eri maiden arkistolainsäädännön haasteita toimintaympä-ristöjen ja tehtävien muuttuessa.

6 7akti 1/2014akti 1/2014

Kansallisarkisto ja Saamelaisarkisto ehdotta-vat Kolttakylän arkistoa Unescon Maailman muisti -luetteloon. Siihen on tähän mennes-sä hyväksytty maailmalta vain 301 kohdet-ta. Kolttakylän arkisto on saamelaisväestön asiakirjallisen kulttuuriperinnön suurin aarre.

6

jatkosodan aikana Helsinkiin silloiseen valtionarkistoon. Vasta vuonna 1996 kolttayhteisö sai tietää arkistonsa säi-lymisestä.

Helsingin yliopiston maantieteen professori Kalevi Rikki-nen oli Suomen tieteen historiaa kirjoittaessaan perehtynyt Suonikylän kolttia 1920-luvulla tutkineen valtiongeodeetti Väinö Tannerin aineistoihin ja siinä yhteydessä huoman-nut Suonikylän arkiston. Kolttayhteisön edustajan Pekka Fofanoffin pyynnöstä arkisto tuotiin elokuussa 1998 Se-vettijärvelle ja siunattiin siellä 29.8.1998 pidetyssä Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen praasniekan yhteydessä.

Arkisto palasi Kansallisarkistoon, mutta sen säilytyskotelo luovutettiin Saamelaismuseo Siidan näyttelyyn. Arkisto pa-lasi saamelaisalueelle vasta huhtikuussa 2012.

Koltat vaalivat asiakirjoja vuosisatojaKolttakylän arkiston arkistointitapa on omintakeinen. Pu-huttelevaa on myös se, että saamelaista alkuperäiskansaa edustaneet Suonikylän koltat ymmärsivät jo varhain asiakir-jojen merkityksen yhteisönsä oikeuksille ja koko olemassa-ololle ja vaalivat asiakirjoja läpi vuosisatojen.

Kertomus arkiston säilymisestä ja palauttamisesta saame-laisalueelle on kansainvälistä arkistohistoriaa. Uskon, että Kolttakylän arkisto ansaitsee paikan Unescon Maailman muisti -luettelossa.

YLI SEITSEMÄN METRIN mittainen asiakirjarulla on kon-servoitu. Se kääritään Kansallisarkistossa huolellisesti hap-povapaaseen paperiin ja sijoitetaan sitä varten valmistet-tuun asiakirjakoteloon. Mukana on jo muutama pienempi rulla. Seuraavana päivänä kotelo matkaa lentokoneen käsi-tavarana Inariin.

Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen avajaisissa 3.4.2012 Kansallisarkiston edustajat luovuttavat sen kolttayhteisön edustajille, jotka luovuttavat sen edelleen toimintansa juuri aloittaneelle Saamelaisarkistolle. Kolttakylän arkisto on pa-lannut saamelaisalueelle.

Kolttaväestön oikeuksien turvaAsiakirjat on huolellisesti liimattu yhteen luuliimalla. Uusi asiakirja on aina liitetty rullan loppuun ja rulla sijoitettu puun runkoon koverrettuun arkistokoteloon. Taidokkaasti veistet-ty kansi sulkeutuu tiiviisti suojellen kallisarvoisia asiakirjoja. Vanhin säilynyt dokumentti on vuodelta 1601, mutta niitä tiedetään kootun samalla tavoin jo 1500-luvulla.

Kolttayhteisö vaali huolellisesti arkistoaan Suonikylässä. Venäjän keisarin ja hallintomiesten päätökset takasivat oi-keudet elämän ehtoihin: porojen laidunmaihin ja kalastuk-seen. Yhteisö kävi niistä jatkuvasti kiistaa Trifonin luostarin kanssa.

Alkuperäisten asiakirjojen avulla oikeuksia koskevat Ar-mollisen Majesteetin päätökset on voitu osoittaa toteen. Oikeudet on vahvistettu uudelleen jopa silloin, kun munkit ovat yrittäneet väärentää asiakirjoja.

Suonikylän arkisto käväisi HelsingissäPetsamon alue liitettiin Tarton rauhassa 1920 itsenäiseen Suomeen, ja Suonikylän kolttakylä siirtyi osaksi nuorta ta-savaltaa. Elämä jatkui pääosin ennallaan, mutta huolta aihe-utti suomalaisen väestön levittäytyminen pohjoista kohti.

Petsamon nikkeli ja malmivarannot sekä Jäämeren mah-dollisuudet herättivät kiinnostusta etelässä. Jäämerelle rakennettiin tie ja kolttasaamea ja venäjää puhuneen orto-doksisen väestön oli opeteltava tulemaan toimeen uuden hallinnon ja asukkaiden kanssa.

Suomalaishallinto tutustui Kolttakylän arkistoon vuonna 1931. Apulaissisäministeri Niilo Solja sai virkamatkalla Pet-samossa ollessaan kruununvouti W. F. Plantingilta män-nystä koverretun lippaan, joka sisälsi vanhoja, kyrillisin kir-jaimin kirjoitettuja asiakirjoja.

Solja vei asiakirjat Helsinkiin, ja niihin perehtyi yliopiston slaa-vilaisen filologian professori Jooseppi Julius (J. J.) Mikko-la. Alkuperäiset palautettiin kahden vuoden kuluttua Suoni-kylään. Mikkolan vuonna 1941 julkaisema kirja Kolttakylän arkisto on paras esitys tästä ainutlaatuisesta arkistosta.

ihmepelastuminen sodan jaloistaTalvisodan aikana Suonikylän kolttakylän asukkaat evakuoi-tiin Tervolaan. Sieltä heidät siirrettiin Sevettijärvelle, missä yhteisö on säilynyt tähän päivään saakka. Arkisto jäi Suoni-kylään ja koltat luulivat menettäneensä sen. Tässä luulossa elettiin pitkään.

Majuri Matti Tiitolan komppania oli evakuoinnin yhteydes-sä 17.12.1939 kuitenkin löytänyt arkiston ja se oli toimitettu Rovaniemelle Lapin Rajavartiostoon. Sieltä se toimitettiin

Maailman muisti -luettelo

Vuonna 1992 perustettu Maailman muisti -ohjelma on toiseksi vanhin Unescon kulttuuri-instrumenteista. Sen tavoitteena on suojella maailman asiakirjallista kulttuuri-perintöä. Luetteloon voidaan merkitä yksittäisiä, poikke-uksellisen merkittäviä asiakirjoja, kokoelmia tai jopa koko-elmia säilyttäviä erityislaitoksia.

Maailman muisti -luettelossa on tällä hetkellä 301 kohdet-ta. Niihin lukeutuu sellaisia ihmiskunnan suuria aarteita kuin Ranskan ihmisoikeuksien julistus (1789), Intian van-hin vedakirjallisuus ja Englannin Magna Charta (1215).

Suomesta mukana on kaksi kohdetta, molemmat Kansal-liskirjaston kokoelmista. Toinen niistä on Adolf Erik Nor-denskiöldin karttakokoelma 1800-luvun lopulta. Siihen kuuluu lähes 4 000 nimekettä ja yli 24 000 karttaa. Toinen listattu kohde on puolalais-liettualaisen Radziwill-suvun kirjasto. Pietarin tiedeakatemian kirjasto luovutti vuonna 1829 Keisarilliselle Aleksanterin yliopistolle 1 247 siihen kuuluvaa teosta. Kohde jakaantuu Venäjän, Puolan, Liet-tuan, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Suomen välille.

www.maailmanmuisti.fi

Kolttakylän arkistoa ehdotetaan Unescon suojelukohteeksi

Suomalaiset sotilaat ikuistivat kolttanaisia lapsineen Petsamon Suonikylässä. Kylä evakuoitiin talvisodan aikana, ja samalla sotilaat löysivät Kolttakylän arkiston ja toimittivat sen turvaan.

Arkisto palasi saamelaisalueelle 2012. Inarissa Saamelaiskes-kus Sajoksen avajaisissa yleisö ihasteli arkistoa ensi kertaa.

HEIDI MUSTAJOKI

Kolttakylän arkisto koostuu yhteen liimatuista asiakirjoista, jotka on kääritty yli seitsemän metriä pitkälle rullalle.

MIKKO SALMINEN

SA-KUVA

TeksTi: Jussi NuorTeva, pääjohtaja, Kansallisarkisto

8 9akti 1/2014akti 1/2014

VIRANOMAISTEN YLLÄPITÄMÄT rekisterit ja tilastoai-neistot ovat kansallisesti tärkeä tutkimuksen tietovaranto. Tietojen käyttö tutkimukseen on nykyisellään monimutkais-ta, sillä rekisterit ovat hajallaan eri hallinnonaloilla ja kullakin aineiston hallinnoijalla on omat lupa- ja aineistonluovutusme-nettelynsä. Suuri osa näistä aineistoista on henkilörekisterei-tä, mistä seuraa erityisvaatimuksia niiden tutkimuskäytölle.

Suomen Akatemia ryhtyi päivittämään tutkimusinfra-struktuurien tiekarttaa vuonna 2013. Kansallisarkiston ja Tilastokeskuksen ehdotuksesta tiekartalle valittiin uusi re-kisteritutkimuksen infrastruktuuri, Kansallinen rekisteri- ja mikroaineistojen tutkijapalvelu (Finnish Microdata Access Services, FMAS). Sen rakentamisvaiheen kehittämishank-keelle saatiin Akatemialta käynnistysrahaa erillisessä tutki-musinfrastruktuurihaussa (FIRI 2013).

Yksi kanava, neljä palveluaUusi tutkimusinfrastruktuuri helpottaa rekisteritietojen ja

Julkishallinnon rekisterien tutkimuskäyttö helpottuu

tilastoaineistojen tutkimuskäyttöä tutkimusprosessin kai-kissa vaiheissa. Se koostuu neljästä keskenään yhteen toimivasta palvelusta, jotka tarjoavat yksikanavaisen väylän tutkimuksen suunnittelusta aineiston analysointiin:

1) Tietoja käytettävissä olevista tietovarannoista saa kattavasta metatietokatalogista. 2) Käyttöluvat eri viranomaisilta voi hakea yhden luukun periaatteella sähköisen lupapalvelun kautta. 3) Lupiin perustuvien aineistojen yhdistelyyn ja analysointiin on käytettävissä kapasiteetiltaan ja ohjelmistoiltaan hyvin varusteltu etätyöpöytä. 4) Tukipalvelusta saa tukea ja neuvontaa kaikissa rekisteri- tutkimukseen liittyvissä kysymyksissä.

aineistojen saatavuus paraneeKansallisarkisto ja Tilastokeskus rakentavat palvelua yhdes-sä vuosina 2014–2016. Kansallisarkiston vastuulla on lupa-palvelun ja tukipalvelun rakentaminen, Tilastokeskus raken-taa metatietokatalogin ja etätyöpöydän.

Valmistuttuaan palvelu parantaa merkittävästi julkishal-linnon aineistojen löydettävyyttä, saatavuutta ja käytettä-vyyttä. Se myös mahdollistaa henkilötietojen paremman suojaamisen rekisteripohjaisten tutkimusaineistojen koko elinkaaren ajan.

Palvelun piiriin tulee sekä aktiivikäytössä olevien rekisterien että passiivirekisterien ja arkistoitujen rekisterien tutkimus-käyttö. Vanhimmatkin sähköisessä muodossa olevat rekis-terit ovat valtaosin edelleen viranomaisten hallussa.

Osaksi sähköisiä tutkijapalveluitaArkistolaitos on ottanut vastaan jonkin verran viranomaisten rekisteritietoja, jotka ovat tulevaisuudessa tutkimuksen hyö-dynnettävissä. Uusi palvelu tarjoaa tämäntyyppisten aineis-tojen erityispiirteet huomioonottavan tutkimusympäristön tutkija-asiakkaille osana arkistolaitoksen sähköisiä palveluita.

TeksTi: irma-LeeNa NoTkoLa, vanhempi tutkija/päällikkö, Kansallisarkisto/Rekisteritutkimuksen tukikeskus ReTki

Hankkeen parissa työskentelevät Valtteri Valkonen ja Jussi Hei-no Tilastokeskuksesta sekä Kati Haanpää Kansallisarkistosta.

MATTI TIISANOJA

Kansallisarkisto ja Tilastokeskus rakentavat uutta palvelua, joka helpottaa rekisteritie-tojen ja tilastoaineistojen tutkimuskäyttöä. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vaiheittain vuoden 2015 loppuun mennessä.

JARMO HAVERINEN asettaa negatiiviliuskan kehikkoon ja lataa kuvat skanneriin. Ensimmäinen kuva alkaa hahmottua näyttöruudulle: muusikko Heikki Sarmanto yhtyeineen esiintyy Pori Jazz -festivaalilla 1980. Haverinen tarkistaa di-gitoidun kuvan, tallentaa sen ja luetteloi tiedot.

Tällä tavalla Keskuspuiston ammattiopistossa Helsingissä audiovisuaalisia opintoja viimeistelevä Haverinen kantaa kortensa kulttuuriperintöalan kekoon. Sarmanto-otos ken-ties julkaistaan syksyllä 2014 jazzfestivaalin juhlakirjassa.

aitoa arkistointiaJarmo Haverinen on suorittamassa tallennetuotannon osa-tutkintoon liittyvää työssäoppimisjaksoa Suomen Jazz & Pop Arkisto JAPAssa. Kyseessä on Haverisen kolmas arkis-tokokemus. JAPAlle Haverinen on arkiston ensimmäinen työssäoppimiskoulutettava.

Arkistoissa on paljon työtehtäviä, joita hoi-detaan opiskelijaharjoittelulla. Nyt amma-tillisessa tutkintokoulutuksessa halutaan harjoittelun oheen enemmän aitoja työelä-mäkokemuksia. Millaisia mahdollisuuksia työssäoppiminen tarjoaa arkistoille?

Arkistotyötä oppimassa

Opiskelija Jarmo Haverinen digitoi musiikkikuvia JAPAssa. Lehtori Pekka Mölsä on piipahtanut seuraamaan, miten työssäoppimisjakso sujuu.

JOUNI EEROLA

TeksTi: JaNNe mäkeLä, arkistonjohtaja, JAPA

Harjoittelu arkistolaitoksessaArkistolaitos pyrkii ottamaan jokaiseen toimi-pisteeseensä vuosittain korkeakouluharjoitte-lijoita eri yliopistoista. Painotus on arkistoalaa opiskelevissa.

Arkistolaitos ottaa myös muita harjoittelijoita esimerkiksi ammattikorkeakouluista sekä työvoi-maviranomaisten tai kuntoutusorganisaatioiden kautta. Tavoitteena on, että harjoittelijat saavat ajastaan arkistossa mahdollisimman paljon irti, joten perehdytykseen pyritään panostamaan.

TeksTi: aiNo HeikkiNeN, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

Haverinen tarvitsee tallenne- ja arkistoalan kokemusta. Ku-van ja äänen digitointiin ja arkistointiin erikoistunut JAPA ohjaa Haverista ja saa samalla lyhennettyä digitointijonoaan.

Ammatillisessa tutkintokoulutuksessa ei enää puhuta työ-harjoittelusta vaan työssäoppimisesta. Jakson aikana opis-kelija oppii ammattitaidon lisäksi työelämän pelisääntöjä. Aidot työelämäolosuhteet kiinnostavat ammattiopistoja.

"Pääsääntöisesti koulutuksen pitää palvella työelämää eikä päinvastoin", painottaa Haverisen opettaja, alan tutkintouu-distuksessa mukana ollut lehtori Pekka Mölsä.

Näytön paikkaHaverinen on erityisopiskelija. Opintojen sujumiseen on kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota. Työssäoppimis-jaksossa oleellista on puntaroida lähtökohdat, löytää oikeat työtehtävät ja taata riittävä ohjaus. Haverisen opettajat käy-vät välillä paikan päällä seuraamassa jakson kehittymistä.

Ohjauksellakin on rajansa. Työssäoppimisessa pyritään kohti itsenäistä työskentelyä. "Tavoitteena on, että tulisi sellainen ammatillisuusfiilis ja voisi työllistyä alalle", Haverinen kertoo.

Työssäoppimisjakso kehittää myös suorituspaikkaa. JAPAs-sa työn organisointiin, arkistointimenetelmiin, ongelman-ratkaisuihin, palautteenantoon ja työilmapiiriin on jakson aikana tullut kiinnitettyä enemmän huomiota.

Työssäoppimisjakson loppupuolella järjestetään "näyttö", jossa opiskelija, opettaja ja työpaikkaohjaaja arvioivat ammattiosaa-mista. Muodollisesti siinä mitataan opiskelijan valmiuksia. Yhtä lailla kyseessä on näytön paikka myös arkistolle.

Tiekartta on Suomen tiede- ja tutkimusinfrastruk-tuuripolitiikan strateginen suunnannäyttäjä. Valin-ta tiekartalle on osoitus tutkimusinfrastruktuurin merkittävyydestä Suomelle.

10 11akti 1/2014akti 1/2014

INTERNATIONAL RECORDS MANAGEMENT TRUST (IRMT) on erikoistunut viemään tutkimustuloksiaan käytäntöön kolmannen maailman maissa, erityisesti Saharan eteläpuo-lisessa Afrikassa. James Lowry päätyi vierailullaan Suo-meen kuultuaan kollegoiltaan kansainvälisissä yhteyksissä, että Pohjoismaat ja Viro ovat edelläkävijöitä sähköisen asia-kirjahallinnan käytäntöjen kehittämisessä.

IRMT toivoo voivansa soveltaa suomalaisen sähköisen asiakirjahallinnan saavutuksia kehitysmaissa, ja rahoituksen salliessa tehdä lisää tapaustutkimuksia muissa edelläkävi-jämaissa. IRMT on aikaisemmin tehnyt tutkimusraportin vastaavasta tutustumisjaksosta Norjassa.

Australialaissyntyinen James Lowry on taustaltaan infor-maatiotutkimuksen maisteri, erikoisalueenaan arkistot ja

Tammikuun viimeisellä viikolla Kansallisarkistossa vieraili tutkija James Lowry International Records Management Trust -säätiöstä Lontoosta. Vieraalle esiteltiin mahdollisimman moni-puolisesti suomalaista sähköistä asiakirjahallintaa.

tiedonhallinta. Ennen tutkijanuraansa hän on toiminut asia-kirjahallinnan tehtävissä australialaisessa ja brittiläisessä julkishallinnossa. Viime vuodet Lowrya ovat työllistäneet IRMT:n tutkimushankkeet, joiden parissa hän on matkusta-nut useisiin Afrikan maihin.

Digitaalisia haasteita afrikassaMahdollisina sähköisen asiakirjahallinnan kehittämiskohtei-na Afrikassa James Lowry mainitsi erityisesti englanninkie-liset Saharan eteläpuoliset valtiot. Lowryn mukaan Tansani-assa ja Keniassa näissä asioissa ollaan Afrikan mittapuulla pisimmällä. Esimerkiksi Keniassa on käytössä kansalaispor-taali, jonka kautta asioita voidaan laittaa sähköisesti vireille.

Lowryn edellinen kansainvälinen vierailukohde oli Nigeria,

10

jossa hänen kokemuksensa mukaan on vielä paljon kehi-tettävää. Lowryn näkemys on, että kehittyvillä mailla olisi sähköistämisen myötä loistava tilaisuus ottaa kerralla käyt-töön järkevät toimintamenettelyt ja suunnitelmallinen asia-kirjahallinta.

tansania kehittää asiakirjahallintaaLowry on tutustunut aiemmin läheisesti Tansanian asia-kirjahallinnan tilanteeseen. Tansaniassa asiakirjahallinnan ohjausta ja koulutusta on alettu kehittää 2000-luvulla. Pai-kallinen arkistoviranomainen on esimerkiksi laatinut ohjeita asiakirjojen rekisteröinnistä.

Yhtenä ongelmana tansanialaisissa käytännöissä on ollut se, etteivät virkamiehet ole uskaltaneet hävittää asiakirja-tietoa pelätessään sen olevan laitonta. Arkistotilojen täytty-essä arkistonhoitajien kouluttamiseen myös tässä asiassa on ollut pakko kiinnittää huomiota.

Syntysähköisten asiakirjatietojen säilyttämiselle Tansa-niassa ei ole luotu tarvittavaa infrastruktuuria, eikä alan osaamista juuri ole. Kun asiakirjatietoa kuitenkin tietojär-jestelmien käyttöönoton myötä syntyy sähköisessä ym-päristössä, maan asiakirjahallinnan kehittäminen on myös tästä näkökulmasta välttämätöntä. Uhkana on, että tietoa kertyy hallitsemattomasti sekä paperi- että sähköisessä muodossa, eikä mistään ole kootusti saatavissa informaa-tiota siitä, kuinka asiakirjatietojen kokonaisuutta hallitaan.

Ongelmana lainsäädännön puuteSuurimpina haasteina kehittyvien maiden toimivalle asiakir-jahallinnalle James Lowry näkee sen, että maista puuttuu kokonaan sähköisiä asiakirjatietoja koskeva suunnitelmalli-suus ja lainsäädäntö: päättäjät eivät edes käsitä elektronisia asiakirjoja asiakirjoiksi. Lisäksi hallinnon toimintaa ja oikeus-turvan toteutumista vaikeuttavat väärennetyt asiakirjat.

Afrikan maissa maaomaisuus on perinteisesti kiistanalais-ta, ja väärennettyjen dokumenttien olemassaolo todellinen ongelma. Oikeuslaitoksissa käsitellään tapauksia, joissa maanomistusta todistellaan epäaidoilla asiakirjoilla.

Paperiasiakirjojen osalta arkistotilat eivät Afrikan maissa ole hääppöiset: tiloissa saattaa rypistyneiden asiakirjojen seu-rana asua esimerkiksi hyönteisiä ja liskoja.

Maistiaisia sähköisestä osaamisestaKansallisarkiston tarjoamassa ohjelmassa James Lowry sai tutustua suomalaiseen sähköiseen asiakirjahallintaan paitsi arkistolaitoksen näkökulmasta myös parin eri ministeriön ja järjestelmätoimittajan kautta. Oikeusministeriössä kävim-me tutustuttamassa Lowryn kansalliseen julkisuuslainsää-däntöön. Arkistolain uudistaminen oli esillä useissa yhte-yksissä. Vieraalle tarjottiin tietopaketit myös seulonnasta ja arkistoalan koulutuksesta Suomessa.

Lowry näki suomalaisissa käytännöissä erityisen kiinnos-tavina avoimen datan ja sähköisen pitkäaikaissäilyttämisen mahdollisuudet. Kokonaisarkkitehtuurin ideasta hän pystyi ammentamaan pohjaa laajamittaiselle suunnitelmallisuu-delle, jota kehittyvissä maissa erityisesti tarvitaan. Var-masti myös me suomalaiset sähköisen asiakirjahallinnan ammattilaiset saimme perspektiiviä omaan työhömme pei-latessamme sitä globaalia näkökulmaa vasten.

James Lowryn Helsingin vierailun ajan tammikuu näytti hyytävimmät puolensa, mutta Lowry kehui pääkaupun-kiamme kauniiksi ja kiitteli Kansallisarkiston järjestämää ohjelmaa.

Artikkelin Tansaniaa koskevien tietojen tukena on käytet-ty James Lowryn ja Tansanian arkistolaitoksen pääjohta-jan Charles Magayan ICA:n Comma-lehdessä 1/2012 jul-kaistua artikkelia The National Archives of Tanzania Fifty Years After Wright’s Report on the Government Records and Public Archives of Tanganyika.

Tutkija James Lowry kävi Suomessa tutustumassa sähköisen asiakirjahallinnan käytäntöihimme.

HEIDI MUSTAJOKI

Afrikan maissa paperiarkistojen säilytystilat ovat monesti puutteelliset.

TeksTi: NiNa eerikäiNeN, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

JAMES LOWRY

Sähköiset suomalaiset esimerkkinä kehittyville maille

12 akti 1/2014 13aKti 1/2014

MITÄ MAINITTAVAA Porrassalmella tapahtui? Mikä sai ih-miset vielä sadan vuoden jälkeenkin muistelemaan vuosina 1788–1790 käytyä rajasotaa, jonka avulla serkukset Kustaa III ja Katariina II selvittelivät maidensa välisiä riitoja?

Ruotsin kuninkaan kesällä 1788 Venäjää vastaan aloittaman ”Kustaan sodan” tavoitteena oli korvata Ruotsin alueme-netykset, jotka se koki Uudenkaupungin (1721) ja Turun rauhassa (1743).

Ruotsin hyökkäyssuunnitelmien epäonnistuttua sotajoukot vetäytyivät syksyllä 1788 talvimajoitukseen, mutta kevään koittaessa sotatoimet alkoivat uudelleen. Kesäkuun alussa 1789 maasodan painopiste siirtyi Etelä-Savoon, jonne ve-näläiset olivat talvesta lähtien valmistelleet hyökkäystään.

tie PorrassalmelleSuomenniemeltä etenemään lähteneet, kenraalimajuri Ivan Ivanovitsh Michelsonin johtamat vihollisjoukot löivät 11.6.1789 Ristiinan Kyyrössä olleet suomalaiset ja alkoivat

Kustaan sodan kunnian päivä”Riisu kengät jaloistasi, sillä paikka, jolla seisot, on pyhä maa.” Näihin Mooseksen sa-noihin pukivat tuntonsa kaksi Turkin sodan veteraania katsellessaan 13.6.1889 tasan sata vuotta aiemmin käydyn Porrassalmen taistelun näyttämöä. Lasten leikkiä oli ollut heidän taistelunsa verrattuna siihen, joka oli käyty Ruotsin ja Venäjän sotavoimien kesken Porrassalmen kapeikossa.

edetä kohti Mikkeliä. Kyyrön taisteluun osallistunut Savon jääkärien luutnantti Gustaf Fredrik Sternvall vetäytyi tuol-loin oma-aloitteisesti noin 7,5 kilometriä Mikkelistä etelään sijaitsevalle Porrassalmelle, jonka maasto tarjosi hyvät edellytykset vihollisen torjumiselle.

Noin 5 000 miehen suuruista venäläisarmeijaa vastaan asettui kahden kevyen tykin tukemana noin 650 suomalais-ta. Vihollista vastassa oli joukko, joka koostui Porin ja Savon jalkaväestä sekä Karjalan ja Uudenmaan rakuunoista.

Mukana oli myös Savon vapaakomppania, jossa värvättyjen ja vapaaehtoisten ohella taisteli kokoon haalittuja loisia ja mustalaisia. Puolustustaistelun johto uskottiin liki 70-vuoti-aalle Porin rykmentin everstille Jakob Carl Gripenbergille.

Vaatteen napitkin ammuksina?Venäläiset saapuivat aamuyöllä 13.6. sumun hämärtämän Porrassalmen etelärannalle. Taisteluasemiin päästyään ve-näläinen tykistö avasi tulen, johon suomalaisten tykistö pyrki vastaamaan.

Ennen puolta päivää suomalaisten tykkien ammukset alkoivat kuitenkin loppua, koska Mikkelin asevarikolta ei saatu ammus-täydennystä. Pulaa oli ajoittain myös kiväärin ammuksista. Hieman liioitteleva kuvaus kertoo sotamiesten ratkoneen ase-puvuistaan nappeja ja työntäneen näitä pyssyjensä piippuihin.

Vaikka pakokauhu uhkasi tarttua suomalaispuolustajiin, ve-näläisen henkivartiokrenatööripataljoonan rynnäkkö tukeh-tui kerta toisensa jälkeen suomalaisten tussarituleen. Ajoit-tain taistelu muodostui katkeraksi lähitaisteluksi:

”Mäkeä ylös syöksyvä vihollinen otettiin vastaan pistimillä ja kiväärinperillä. Laukaustakaan ei enää kuulunut. Tämä ei ollut mitään tavallista taistelua, vaan hurjaa tappelua. Ruumiita nostettiin kuin halkoja pinoon ja vieritettiin alas järveen.”

taistelu päättyi torjuntavoittoonEsivalmisteluineen noin 20 tuntia kestänyt taistelu päättyi lopulta puolustajien torjuntavoittoon. Pohjanmaan rykmen-tin saapuessa illansuussa suomalaisten avuksi venäläiset olivat jo lopettamassa tultaan.

Porrassalmen taistelu vaati neljän upseerin sekä 32 ali-upseerin ja sotamiehen hengen. Suomalaiset hautasivat kaatuneet miehistönsä jäsenet Porrassalmen harjulle tyk-kivarustuksen luo, jonne Savon Seura pystytti vuonna 1923 Armas Lindgrenin suunnitteleman graniittisen muisto-merkin. Taistelussa kaatuneiden upseerien hautapaikalle Mikkelin Kirkkopuistoon pystytettiin vuonna 1929 Johan-nes Haapasalon Jousimies-patsas.

Kävyn kolhima ja koiran puremaPorrassalmen taistelu muistetaan myös Carl Georg von Döbelnin ja Georg Magnus Sprengtportenin haavoit-tumisesta. Sodan eri puolilla taistelleet miehet poistuivat taistelukentältä verta valuvina, mutta palasivat takaisin his-torian näyttämölle Suomen sodassa vuosina 1808–1809.

Porrassalmen taistelun muistopatsaan vieressä on kivi, jol-la von Döbeln perimätiedon mukaan seisoi keltainen töyhtö hatussaan ja valkoinen nauha hihassaan saadessaan luodin otsaansa. Hänen kerrotaan kannustaneen joukkoaan väit-täen venäläissotilaiden ampuvan kranaattien sijasta käpyjä.

Luodin muodossa päähän osuneen ”kävyn” vuoksi von Döbeln joutui oikea silmä sokeana ja pää turvoksissa antau-

tumaan venäläisten vangiksi. Luoti poistettiin myöhemmin, mutta koko loppuelämänsä ajan hänen täytyi pitää mustaa nauhaa umpeutumattoman haavansa peittona.

Venäläisenä kenraalina taisteluun osallistunut Savon pri-kaatin entinen komentaja Sprengtporten taas joutui ”omi-en koirien puremaksi” saatuaan savolaisjääkärin tussarin-luodin olkapäähänsä. Myös rintaan ja lantioon haavoittunut kenraali lojui viisi tuntia 15 askeleen päässä suomalaisase-mista, ennen kuin venäläiset kasakat vetivät hänet turvaan.

taistelun merkitys ja jälkimaineRuotsin Porrassalmella saavuttama torjuntavoitto oli ensim-mäinen sitten Kaarle XII päivien. Menestys Porrassalmella ja hieman myöhemmin Parkumäellä antoi Savon joukkojen komentaja Curt von Stedingkille suuren sotasankarin mai-neen. Hänen voittonsa johdosta Tukholmassa järjestettiin juh-lia ja sepitettiin säkeitä ”jalon ja urhean Stedingkin” kunniaksi.

Voitto Porrassalmella elvytti suomalaisten itseluottamuk-sen. Taistelulla oli ratkaiseva merkitys Savon koko kesä-sodan kululle. Se antoi suomalaisjoukoille aikaa järjes-täytyä uudelleen ja hankkia tarvitsemaansa miehistö- ja tarviketäydennystä.

Kustaan sodan aikainen virkamies ihmetteli ylivoimaises-ta vihollisesta saavutettua voittoa: ”Se on tosi, että koko meteli on kummanlainen ja että se sadan wuoden perästä warmaankin pidetään kaskuna.”

Sadan vuoden kuluttua taistelun maine oli kuitenkin vähin-tään entisellään, ja vielä 225 vuoden jälkeenkin Porrassal-men tapahtumat herättävät ihmisissä mielenkiintoa.

TeksTi: Jari oiNoNeN, tutkija, Mikkelin maakunta-arkisto

Koe Porrassalmen tapah-tumat kesällä Mikkelissä Porrassalmen taistelun 225-vuotisjuhla ja taistelunäytös 14.6.2014 klo 13.

Näytökseen osallistuu merkittävä määrä histori-an harrastajia tykkeineen, ratsuineen sekä mus-ketteineen ajankohdan mukaisiin univormuihin pukeutuneena.

Näyttely Salonkien suosikki Savon sodassa - Curt von Stedingkin arkiston aarteita

Curt von Stedingkin arkistomateriaalista koos-tettu näyttely on avoinna Mikkelin kaupunginta-lolla 13.6.–17.8.2014.

Lisätietoja: www.mikkeli.fi/stedingk

JYVäSKYLäN YLIOPISTON JULKAISUARKISTO

SUUR-SAVON MUSEO

Mikkelin tarkka-ampujapataljoona harjoituksissa Porrassalmen maisemissa 1890-luvulla.

C.F. Königin kartta Porrassalmelta vuodelta 1795.

14 15akti 1/2014akti 1/2014

Mikä on Arkistojen Portti?

ARKISTOJEN PORTTI on arkistolaitoksen ylläpitämä verkkopalvelu, joka opastaa tiedonetsijöitä aineisto-jen äärelle. Portin avulla saa tietoa esimerkiksi siitä, millaista aineistoa vuoden 1918 sisällissotaan osallis-tuneista on olemassa. Tai voi selvittää mihin lähteisiin kannattaa tutustua, jos kiinnostuksen kohteena on viime tai toissa vuosisadalla siirtolaiseksi lähtenyt suomalainen.

Porttia voi käyttää myös tutkimuskirjallisuuden lähde-viitteessä tai muualla vastaan tulleeseen yksittäiseen aineistoon tutustumiseen. Se kertoo jo noin 250 eri aineiston osalta, miten ne ovat syntyneet, millaista tietoa ne sisältävät ja millaiseen tutkimukseen niitä voisi käyttää.

Myös tärkeät tiedot kunkin aineiston käyttöön saa-misesta löytyvät Portin avulla. Lisäksi Portti tarjoaa linkkejä samaan aihepiiriin liittyviin muihin aineistoi-hin, kohdeaineistoa esitteleviin verkkonäyttelyihin ja aineistoista kertoviin mp3-muotoisiin äänitteisiin.

Viime vuonna Porttia käytettiin yhteensä yli 130 000 kertaa. Se tarkoittaa noin 300–500 tiedonetsijää joka päivä. Toissa vuonna Portti avattiin kaikille suomalaisil-le arkistoille, jotka säilyttävät tutkijoiden käytettävissä olevia aineistoja. Tällä hetkellä sitä ovat tekemässä arkistolaitoksen lisäksi Helsingin kaupunginarkisto ja Suomen Urheiluarkisto. Otamme mielellämme uusia toimijoita mukaan palveluun, sillä sen arvo käyttäjälle on sitä suurempi, mitä useamman arkiston aineistoja palvelu kattaa.

Arkistojen Portti löytyy osoitteesta www.arkisto.fi/portti. Lisätietoja palvelusta saa osoitteesta portti@narc.fi.

KäsitätköPalstalla arkistolaitoksen asiantuntijat avaavat alan termistöä.

TeksTi: Tomi aHoraNTa, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

ARKISTOSSA ON aineistoja, jotka koskevat valtiollisten turvallisuuselinten taistelua neuvostovastaisia poliittisia puolueita ja ryhmittymiä vastaan sekä neuvostovastaisten uskonnollisten järjestöjen lakkauttamista. Lisäksi arkistos-sa säilytetään puolueiden jäsenten asiakirjoja, esimerkiksi kirjeitä, vetoomuksia ja lentolehtisiä.

Arkistossa on myös vastavallankumouksellista toimintaa vastaan käytyjen oikeudenkäyntien materiaalien kopioita, esimerkiksi ns. "teollisuuspuolueen" johtoa vastaan käydys-tä oikeudenkäynnistä vuosina 1930–1931.

Vakoilua, viljahankintoja ja vaalejaOGPU-NKVD:n materiaali sisältää aineistoja ulkomaiden va-koilusta Neuvostoliiton alueella sekä eräiden ulkomaalais-ten järjestöjen ja osakeyhtiöiden vakoilusta.

Huomattava osa koostuu VTšK-OGPU:n analysoimista tiedoista ja Neuvostoliiton johdolle maan tilanteesta vuo-sina 1921–1929 tehdyistä raporteista. Asiakirjat kertovat maan poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta.

Suurin osa 1920-luvun lopun asiakirjoista käsittelee poikke-uksellisia viljahankintoja, taistelua maaseudun suurmaan-omistajia eli kulakkeja vastaan sekä valtiollisten elinten vaaleja. Niistä käy ilmi valtion turvallisuuselinten osallistu-minen kansantalouden jälleenrakentamiseen ja kehittämi-seen sekä muun muassa nälänhädän, polttoainekriisin ja keinottelun torjuntaan.

Tärkeitä ovat myös Vienanmeren ja Itämeren yhdistäneen ns. Stalinin kanavan (1931–1933) ja Moskovan kanavan (1933–1937) rakentamiseen liittyvät aineistot.

Sotilaallista tiedusteluaErityisen kiinnostavia ovat toisen maailmansodan aikaiset asiakirjat vihollisen selustassa toimineiden operatiivisten ja partisaanijoukkojen tiedustelusta ja harhauttamistoimista,

selostukset NKVD-NKGB:n johtajille, partisaanijoukkojen jä-senten henkilötiedot ja omaelämäkerrat sekä kunniamerk-kiasiakirjat.

Sotilaalliseen vastavakoiluun erikoistuneiden organisaatioi-den (NKVD:n erilliset joukot, SMERŠ-vastavakoilujärjestö) aineistot muodostavat oman erillisen asiakirjakokonaisuu-tensa. Siihen sisältyvät tiedot toisen maailmansodan aikana käydystä taistelusta saksalaisten tiedusteluorganisaatioita vastaan, vihollisen radiohäirinnästä ja vankeudesta tai saar-roksista palanneiden neuvostosotilaiden kuulusteluista.

Samaan kokonaisuuteen sisältyy myös tiedotustoiminta, jolla tuettiin puna-armeijan joukko-osastojen ja yhtymien johtoa joukkojen taisteluvalmiuden nostamisessa.

antineuvostoliittolaisia rikollisiaArkiston rikosasiainfondissa säilytetään niiden henkilöiden asiakirjoja, jotka vangittiin neuvostovastaisesta, vastaval-lankumouksellisesta tai vakoilutoiminnasta epäiltynä sekä valuuttahuijareiden ja salakuljettajien asiakirjoja. Erikseen ovat rehabilitoitujen henkilöiden (merkitty P) ja niiden asia-kirjat, joilta rehabilitointi on evätty (merkitty H).

Omana fondinaan ovat VTšK-KGB:n keskusorganisaation entisten työntekijöiden henkilömapit. Lisäksi säilytetään laitoksen toiminnasta syntyneitä pieniä asiakirjakokoelmia, kuten rangaistujen henkilöiden asiakirjoja.

Säädöskokoelman fondissa on säilytetty valtion turvalli-suuskoneiston useiden organisaatioiden käskyt, direktiivit ja määräykset vuosilta 1917–1991.

Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n keskusarkiston salassa pidettäviin aineistoihin sisäl-tyy valtion turvallisuuselimien asiakirjoja vuosilta 1917–1991. Ne kuvastavat taistelua sekä ulkomaiden vakoilua ja vastavallankumouksellista toimintaa että rikollisuutta vastaan.

Artikkelissa esiintyvät lyhenteet: TšK, VTšK: Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan GPU: Valtion poliittinen hallinto OGPU: Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto NKVD: Sisäasiainkansankomissariaatti NKGB: Valtion turvallisuuskansankomissariaatti KGB: Valtiollinen turvallisuuskomitea SMERŠ: Lyhenne sanoista ”kuolema vakoojille”

avautuvatko aineistot?Kansallisarkiston ja Venäjän Historiallisen Seuran vuonna 2013 allekirjoittama yhteistyömuistio mah-dollistaa entistä läheisemmän tutkimusyhteistyön. Syksyllä 2013 Kansallisarkisto aloitti neuvottelut FSB:n kanssa arkistossa olevien aineistojen käy-töstä. Tavoitteena on perustaa yhteinen tutkimus-hanke, joka julkaisisi tieteellisesti kommentoituina keskeisiä asiakirjoja vuosilta 1953–1956.

Ajanjakso on tutkimuksellisesti erittäin kiinnos-tava. Se kattaa jakson Stalinin kuolemasta Suo-men vuoden 1956 presidentinvaaleihin, Porkkalan palautukseen ja yleislakkouhkaan. Kansainväli-sesti merkittäviä tapahtumia olivat Suezin kriisi ja Unkarin kansannousu. Yhteistyöhankkeen valmis-telussa ovat mukana myös Helsingin ja Turun yli-opistot. Rahoitusta haetaan Suomen Akatemialta.

TeksTi: vasiLi HrisToforov, kenraaliluutnantti, johtaja, Venäjän FSB:n arkisto- ja rekisteriosasto kääNNös: aNNa varTiaLa, tutkija, Kansallisarkisto

FSB:n keskusarkiston aineistoja vuosilta 1917–1991

TeksTi: Jussi NuorTeva, pääjohtaja, Kansallisarkisto

16 17akti 1/2014akti 1/2014

Mobiiliteknologia marssii asiakirjahallintaan

TAMPEREEN YLIOPISTOSSA tarkastetussa väitöstutki-muksessa mobiilia työtä tarkasteltiin kolmesta eri näkö-kulmasta: millä tavoin mobiilivälineitä käyttävät ja työssään paljon matkustavat työntekijät ovat motivoituneita asiakirja-hallintaan, miten he hoitavat oman tiedonhallintansa ja mi-ten organisaation asiakirjahallinnassa on otettu huomioon mobiili työ ja siinä tuotettu asiakirjatieto.

Tutkimusta varten haastateltiin mobiilia työtä tekeviä hen-kilöitä kolmessa suomalaisessa organisaatiossa. Yksi niistä oli liikeyritys, kaksi muuta toimivat julkisella sektorilla (viras-to ja koulutusorganisaatio). Aineistoa täydennettiin organi-saatioiden asiakirja-aineistolla ja asiakirjahallinnon ammatti-laisten haastatteluilla.

Näiden aineistojen avulla selvitettiin, miten mobiiliin työhön ja mobiilivälineiden käyttöön suhtaudutaan ja miten uusi teknologia on asiakirjahallinnon ohjeissa otettu huomioon.

Sari Mäkinen perehtyi väitöstutkimuksessaan työelämän tiedonhallinnan muutokseen.

Yhä suurempi osa työstä tehdään muualla kuin perinteisessä toimistossa. Siitä huolimatta asiakirjahallinnan käytännöt tukevat edelleen vanhoja välineitä ja toimintaympäristöjä. Tuore väitöstutkimus selvitti, millä tavoin mobiiliteknologian käyttö vaikuttaa asiakirjahallintaan.

Mobiilin työn tuki puuttuuOrganisaation kannalta on merkittävä asia, millä tavoin työntekijät hoitavat henkilökohtaista tiedonhallintaa. Asia-kirjatiedon kohdalla kyse on organisaation yhteisestä muis-tista, joka pitää tallentaa.

Kuitenkin organisaatioiden tiedonhallinnan ratkaisut ovat edelleen sidottuja toimistoympäristöön, eikä mobiilia työtä pystytä tukemaan riittävästi. Tämä johtaa siihen, että työn-tekijät joutuvat kehittämään omia selviytymisstrategioitaan tietoa tallentaessaan ja käsitellessään.

Mobiilia työtä tekevät ihmiset ovat sitoutuneita asiakirjahal-linnan käytäntöihin, jos ne tukevat heidän omaa työtään. He ovat sitä motivoituneempia, mitä tiukemmin aikatau-lutettu heidän työprosessinsa on tai mitä enemmän siinä joudutaan käsittelemään luottamuksellista aineistoa.

EERO SORMUNEN

Väitös onnellisesti ohi. Sari Mäkisen (keskellä) kanssa poseerasivat vastaväittäjänä toiminut professori Karen Anderson (Mittuniversitetet, Ruotsi) ja kustoksen tehtäviä hoitanut dosentti Pekka Henttonen (Tampereen yliopisto).

asiakirjahallinnan uudet haasteetErilaisten mobiilivälineiden, kuten kannettavien tietokonei-den, taulutietokoneiden ja älypuhelinten käyttö lisää laite-kirjoa ja samalla tiedon tallennusalustoja. Jos verkkoyh-teyksiä työnantajan tietojärjestelmiin ei ole käytettävissä, asiakirjatieto hajaantuu moneen paikkaan.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että asiakirjahallinta ammattialana ei ole huomioinut uusia tapoja tehdä työtä eikä niitä haas-teita, joita työelämän muutos on tuonut mukanaan. Asia-kirjahallinnassa pitäisi ottaa paremmin huomioon epätyy-pilliset tavat tehdä työtä ja selvittää tarkemmin käyttäjien omassa tiedonhallinnassa kohtaamia ongelmia.

ammattirooliin uutta näkökulmaaMobiiliin työhön liittyvän tiedonhallinnan haasteiden lisäk-si tutkimus toi esiin uusia piirteitä koko asiakirjahallinnan kentästä ammattina. Tutkimustulokset paljastavat, että alan ammattilaisten roolia organisaation toiminnan tukemisessa ei tunneta kovin hyvin. Käyttäjät kaipaavat yhä arkityössään toimivaa ja joustavaa ohjausta tiedonhallintaansa.

Asiakirjahallinta ei ole vain muista erillään oleva, pakollinen tukitoiminto, joka hoitaa hallintodiaaria ja paperiarkistoa, vaan sen tietovirrat menevät läpi koko organisaation ja kos-kevat sen kaikkia toimijoita. Tämän vuoksi meidän ammat-tilaisten pitäisi mieltää roolimme pikemminkin välittäjänä; asiakirjahallinnassa toimitaan monen eri toimialan rajapin-nassa, ja samalla organisaation ydintoiminnot vaikuttavat toimialaamme suoraan.

tiedonhallinnassa omia sovelluksiaKolmesta tapausorganisaatiosta paljastui melko yllättäviä asioita. Tutkitun liikeyrityksen laatukäsikirjaan oli kirjattu liiketoimintaa palvelevat asiakirjahallinnan käytännöt, jotka pohjautuivat työntekijöiden kehittämiin menettelytapoihin. Henkilöstö oli sitoutunut näihin periaatteisiin, vaikka varsi-naista asiakirjahallinnan henkilöstöä ei yhtiössä ollutkaan.

Sitä vastoin julkishallinnon organisaatioissa käyttäjät olivat varsin tietämättömiä asiakirjahallinnan ohjeista ja olivat ke-hittäneet omia tapojaan selviytyä asiakirjojen hallinnasta. Tämä väistämättä johtaa kysymykseen siitä, pitäisikö asia-kirjahallinnan ammattilaisten arvioida perusteellisemmin oma paikkansa ja keinonsa tukea käyttäjien tiedonhallintaa.

Loppukäyttäjän näkökulmaa tutkittavaVäitöskirja nosti esiin myös uusia tutkimustarpeita. Olisi esimerkiksi selvitettävä paremmin asiakirjahallinnan mer-kitystä organisaation toimintona ja sen yhteyksiä muihin tiedonhallinnan ammattilaisiin, kuten informaatikoihin.

Tutkimus nosti esiin asiakirjahallinnan ammattilaisten ja organisaation muiden työntekijöiden välisen kuilun: me

emme oikeastaan tiedä kovin hyvin, millä tavoin ja millä vä-lineillä arkityötä tehdään, ja muu henkilöstö ei puolestaan tunne asiakirjahallinnan ammattilaisten työkenttää. Sen vuoksi olisi kiinnostavaa selvittää paremmin sitä, miten ta-valliset peruskäyttäjät omaksuvat asiakirjahallinnan periaat-teita ja millä tavoin he kokevat asiakirjahallinnan ohjauksen omassa työssään.

Hyödyllistä olisi myös tutkia systemaattisemmin, kuinka ihmisten henkilökohtaista tiedonhallintaa voitaisiin tukea paremmin.

Mäkinen, Sari (2013): Records Management in Mobile Work. Acta Universitatis Tamperensis 1857, Tampere University Press. Luettavissa sähköisenä osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-44-9226-6. Paperiversio on ostettavissa verkkokirjakauppa Granumista osoitteesta http://granum.uta.fi tai kirjamyynti@juvenes.fi.

TeksTi: sari mäkiNeN, asiakirjahallintopäällikkö, Merivoimien esikunta

KATJA JOKINEN

18 19akti 1/2014akti 1/2014

Kansan Arkisto on jo mukana Finnassa valokuvien, julisteiden ja pinssien osal-ta. Olemme osa Akseli-konsortiota, jonka aineisto liitettiin Finnaan vuonna

2013 museosektorin puitteissa. Akse-liin kuuluu seitsemän museota sekä Työväen Arkisto ja Kansan Arkisto.

Kansan Arkisto on mukana myös AHAA-konsortiossa, eli varsinaisen arkistoai-neistomme sekä äänitekokoelmamme tiedot liitetään Finnaan AHAA-järjes-telmän valmistuttua. Kansan Arkistolla on käytössään kaksi eri tietokantaa, ja Finna tarjoaa mahdollisuuden tehdä tie-donhakuja molemmista yhdellä kertaa.

Kansan Arkiston aineistosta vain kes-keisin murto-osa on digitoitu, ja sen

saa pääosin käyttöönsä sähköisenä verkon kautta. Finnan kautta tutkijoi-den ulottuvilla on myös tieto sellaises-ta perinteisessä muodossa olevasta aineistosta, joka on vähemmän tun-nettua. Tätä aineistoa tutkijat ovat ter-vetulleita tutkimaan arkistoon.

Toivoisin Finnan olevan niin harras-tajille kuin ammattilaisille itsestään selvä tiedonhaun väline, joka tarjoaa runsaasti sähköisiä aineistoja ja jonka kautta hoidetaan myös erilaiset toi-minnallisuudet, kuten aineiston tilaa-minen ja lainaaminen.

SLS on mukana Finnan toisessa aal-lossa. Helmikuusta lähtien Finnassa on muun muassa valokuvia, venepii-rustuksia, nuottikirjoja ja etnografisia elokuvia. Aineistoamme on jo Euro-

peanassa. Finnaan vietävä aineisto on pääosin vapaasti käytettävissä, esimerkiksi valokuvissa ei ole vesi-leimoja.

Lähiaikoina on tarkoitus lisätä luette-lomme Finnaan. Myös SLS:n kirjasto liittyy Finnaan. Toiveena on saada li-sää näkyvyyttä ruotsinkieliselle kult-tuuriperinnölle.

Kansalliselta näkymältä toivon selke-yttä, toimivuutta myös ruotsiksi sekä hakusanat ja ontologiat, jotka mahdol-listavat, että materiaalia löytyy yhdellä

hakusanalla useilla kielillä. Toistaiseksi SLS:ssä ei ole juuri keskusteltu omas-ta näkymästä Finnassa. Mahdollisesti SLS ei satsaa siihen paljoa, koska se ei ole ensisijainen käyttöliittymä koko aineistollemme.

SLS ei ole mukana AHAA:ssa, mutta jäsentää dataa samalla tavalla kuin AHAA. Luotan siihen, että kaikki ar-kistot näkyvät arkistosektorissa, olipa AHAA:ssa tai ei. Toivon, että kirjasto-jen, arkistojen ja museoiden näkymät olisivat mahdollisimman yhtenäisiä ja ettei Finnan idea pirstoutuisi.

Arkistolaitos liittyi Finnaan sen ensim-mäisessä aallossa. Finnan kautta pää-see käsiksi valtaosaan aineistojemme

metatiedoista. Tiedot täydentyvät, kun AHAA-palvelu otetaan käyttöön.

Toiveenamme Finnaan liityttäessä oli saada uusi, laajasti käytetty jake-lukanava aineistojemme näkyvyy-den lisäämiseksi. Halusimme myös kehittää yhteistyökäytäntöjä muiden muistiorganisaatioiden kanssa. Mo-lemmat tavoitteet ovat hyvää vauhtia toteutumassa.

Finnan kansalliseen näkymään olen aika tyytyväinen. Aineisto löytyy sen

kautta jo hyvin, ja monien kaipaama hierarkianäkymä toimii moitteetto-masti. Meneillään olevat käytettä-vyystestaukset antanevat lisätietoa siitä, miten käyttäjät Finnan kokevat.

Finnan arkistosektorin näkymän suun-nittelu on käynnistymässä. Vuonna 2015 käyttöönotettava AHAA-palvelu mullistaa arkistoaineiston hakumah-dollisuuksia. Toivon, että ratkaisu huo-mioi erityisesti avoimen datan ja sosi-aalisen median vaatimukset.

Toimihenkilöarkisto liittyy Finnaan mahdollisimman pian, kun EAD-for-maatit vain saadaan kuntoon. Tavoit-teemme on saada arkistoaineistom-me mahdollisimman laajan yleisön käyttöön. Siinä Finna on tärkeä uusi kanava.

Museot ja kirjastot ovat jo vuosikym-meniä kasvattaneet itselleen uusia asiakkaita. Arkistojen on korkea aika tehdä samoin. Toivoisin Finnan hel-pottavan museoiden, kirjastojen ja arkistojen yhteisten verkko-oppimis-ympäristöjen ja -sisältöjen tuottamis-ta. Se olisi yksi mahdollisuus saada arkistojen aineistoja myös koulujen ja koululaisten tietoisuuteen. Erilai-set teemanäkymät Finnassa voisivat palvella oppilaitoksia sekä eri alojen harrastajia. Arkistosektorin yhteinen näkymä voisi olla oikotie aineistoihin Arkistojen Portin tapaan. Ikävä kyllä se ei toistaiseksi voi Porttia korvata, koska kuntien arkistot ovat Finnan ul-kopuolella.

Toivon Finnan viiden vuoden kuluttua laajentuneen niin, että mukana olisivat myös esimerkiksi kuntien arkistot ja mahdollisimman monen yksityisarkis-ton aineistot. Silloin lupauksille aineis-tojen löytymisestä yhdestä paikasta olisi jo katetta.

Viiden vuoden päästä Finna voisi tee-manäkymien kautta olla monipuoli-nen kulttuurin verkkopalvelu. Finnan pitäisi silloin olla verkkoympäristö, josta löytyvien aineistojen avulla käyttäjä voi tehdä omia tulkintoja ja muodostaa omia näkemyksiä. Se tosin edellyttää nykyistä paljon run-saampaa digitoidun arkistoaineiston tarjontaa Finnan kautta.

Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakasliittymä Finna avattiin lokakuussa 2013. Arkistosek-torilla on Finnan käytettävyystyöryhmässä viisi edustajaa, joilta kysyttiin heidän organisaati-oidensa Finna-kuulumisia ja mietteitä tulevaisuudesta.

TeksTi: TaiNa TammeNmaa, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

Finna käytössä ja näytössä

Kansalliskirjaston ylläpitämään Vio-laan luetteloidut ääni-, video- ja nuot-tiaineistomme, yli 25 000 nimekettä, ovat olleet Finnassa alusta asti. Suun-nittelemani Skaala-tietokannan ha-ravointi Finnaan on tarkoitus aloittaa muutaman kuukauden kuluttua.

Finnan kansallisen näkymän olisi hyvä olla yksinkertaistettu näkymä, joka pal-velee tasapuolisesti kaikkien organi-

saatioiden aineistoa. Sen tulisi palvella asiakkaita aineiston ehdoilla, jolloin aineiston omistajalla ei ole merkitystä.

JAPA tarjoaa asiakkaille luultavasti pelkistetyn näkymän, josta voi hakea vain JAPAssa sijaitsevaa aineistoa. Ar-kistosektorin näkymä ei ole meille niin tärkeä kuin kansallinen.

Suurin toiveeni luotettavan ja help-

pokäyttöisen palvelun lisäksi liittyy toimiala- ja organisaatioajatteluun: asiakkaalle ei tulisi olla mitään väliä, missä aineisto sijaitsee tai kuka sen omistaa – sisältö ratkaisee. Vanhoja ajatustapoja tulisi muuttaa tai jatkos-sa ei pystytä käyttämään hyödyksi sähköisten palveluiden tarjoamia suurimpia etuja: vapautta, rajatto-muutta ja tietyssä määrin myös si-jainnittomuutta.

Yrsa Lindqvist, arkistonhoitaja, Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS)

Pia Pursiainen, tutkija, Kansan Arkisto

Jouni Eerola, digitointivastaava, Suomen Jazz ja Pop Arkisto JAPA

Liisa Vuori-Mattila, tutkija, Toimihenkilöarkisto

Tomi Ahoranta, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

MATTI TIISANOJA

MATTI TIISANOJA

GARY WORNELL

BARBARA OBKIRCHER

Lisätietoja Finnan työryhmistä ja kehittämisestä: www.kiwi.fi/display/finna/Etusivu

20 21akti 1/2014akti 1/2014

SUKUTUTKIMUKSESTA ja arkiston tarjoamas-ta materiaalista kiinnostuneet henkilöt eivät aina tiedä, mistä mitäkin löytää. Turun maakunta-arkis-tossa he voivat saada apua kokeneelta kollegal-ta, Turun Seudun Sukututkijoiden Kädestä pitäen -opastajalta. He esittelevät maakunta-arkistossa olevaa materiaalia, pääpainon ollessa materiaalis-sa, joka auttaa ja tukee sukututkimusta.

Opastuksessa perehdytään kirkonkirjojen mik-rokortti- ja filmikokoelmiin, henkikirjakortistoi-hin, perukirjakortistoihin ja muihin tutkimusta auttaviin materiaaleihin. Myös Astia-varausjär-jestelmän käytössä opastetaan sekä siinä, mi-ten ja mistä löytää digitoitua materiaalia.

Tarkoituksena ei ole tehdä kenenkään puoles-ta sukututkimusta, vaan opastaa ja neuvoa eri lähteitä, joista tietoa voi etsiä. Jos opastettavia on vähän, voidaan perehtyä tarkemmin johon-kin yksittäiseen ongelmakohtaan.

Kädestä pitäen -opastus on käyttäjilleen ilmaista eikä edellytä minkään sukututkimusyhdistyksen tai -seuran jäsenyyttä. Oppaaksi kelpaa henkilö, joka on käyttänyt Turun maakunta-arkiston pal-veluja ja ymmärtää jotain sukututkimuksesta. Turun Seudun Sukututkijat antaa opastusta myös opastajille, joista on jatkuva pula.

arkiston kynnys alasOpastukseen ensimmäistä kertaa marraskuus-sa 2013 tulleen Virpi Värränkiven mielestä opastus on todella hyödyllistä ja laskenut omal-ta osaltaan kynnystä tulla tutkimaan erilaisia lähteitä. Maakunta-arkiston henkilökunnan ker-rottua opastuksesta oli helpompi aloittaa alku-tiedon etsiminen.

”Olen aiemmin itse tutkiskellut joitain kirkon-kirjoja, mutta nyt tulin ensimmäistä kertaa opastukseen. Kaipailin opastuksessa tietoa siitä, mistä ja miten haetaan tietoa ihan käytän-nön tasolla”, kertoi Värränkivi.

Opastaja neuvoi häntä muun muassa mikro-korttien lukulaitteen kanssa ja löytämään oike-at mikrokortit. Näin aloitteleva sukututkija pääsi tutkimuksissaan eteenpäin.

”Koin opastuksen hyödylliseksi ja kiinnostukse-ni sukututkimukseen lisääntyi, kun ymmärsin, kuinka paljon erilaista materiaalia on käytettä-vissä. Sain myös apua lyhenteiden ja epäselvi-en kirjoitusten suhteen”, Värränkivi kiitti.

Värränkivi toivoi, että opastajien näkyvyyttä

lisättäisiin: vuoden 2014 alusta heillä onkin ollut selvästi erottuvat nimilaput. Toiveissa olisi myös, että opastuksessa ehdittäisiin enemmän käydä läpi sitä, mitä tietoja missäkin kirjoissa on eli mitä esimerkiksi kirkonkirjojen kaikki sarak-keet tarkoittavat.

Myös opas oppii uuttaMyös opastajille Kädestä pitäen -opastus on ollut mielen-kiintoista ja toisaalta haastavaa, sillä koskaan ei voi tietää, minkälainen opastusvuoro kohdalle osuu. Opastaminen on myös hauskaa ja opettavaista: opastuksessa oppaat joutu-vat itsekin jonkin verran pohtimaan tiedon lähteitä, käsialoja ja sanastoja.

Ajanvarausjärjestelmää ei ole harkittu, koska opastus toimii hyvin nykyiselläkin tavalla.

Turun Seudun Sukututkijoiden Kädestä pitäen -opastuksen vastaavana toimiva Pentti Kilpiö on kuitenkin huolissaan opastuksen tulevaisuudesta: monet yhdistyksen oppaat ovat jo ikäihmisiä eikä nuorempaa polvea tunnu kiinnosta-van arkistossa istuminen.

”Opasrinkiin jos saataisiin riittävästi väkeä, niin se ei ko-vin montaa vuoroa per kalenterivuosi tekisi kenellekään”, Kilpiö tuumii.

Suuresti arvostettua yhteistyötäTurun maakunta-arkiston tietopalvelun esimiehenä toimiva ylitarkastaja Anna-Maija Kolehmainen-Niskakoski ker-too, että Kädestä pitäen -opastus on jo vakiintunut osa ar-kiston sidosryhmäyhteistyötä. Opastukset aloitettiin vuon-na 1996, joten nyt on siis menossa jo 19. opastusvuosi.

Sukututkimusyhdistyksen opastajat ovat maakunta-arkis-ton suuresti arvostamia yhteistyökumppaneita, jotka täy-dentävät asiakaspalveluhenkilökunnan tarjoamaa palvelua. Valtion tiukassa taloudellisessa tilanteessa arkiston henki-löstöresurssit on mitoitettu tarkasti: tämän vuoksi asiakas-palvelutiskillä työskentelee kerrallaan vain yksi henkilö.

Suositeltava konseptiAsiakaspalvelijalla on varsinkin ruuhkatilanteissa mahdol-lisuus antaa aloittelevalle sukututkijalle vain perustietoa. Sukututkimusyhdistyksen opastajat pystyvät sen sijaan ohjaamaan aloittelijaa yksityiskohtaisemmin laitteiden ja hakemistojen kanssa.

Arkiston henkilökunnan kanssa keskusteltaessa nousi esille niin ikään se, että harva arkiston henkilökunnasta on perehtynyt syvällisesti sukututkimukseen. Monille arkisto-ammattilaisillekin tällainen yhteistyö on siksi opettavaista. Se auttaa kaikkia osapuolia.

Asiakkaiden runsaan kiittävän palautteen vuoksi yhteistyö-konsepti on lämpimästi suositeltavissa muihinkin arkistoi-hin. Opastajat ovat Turun maakunta-arkistolle kullanarvoisia!

TeksTi: sari aHoNeN, puheenjohtaja, Turun Seudun Sukututkijat ry

Sukututkimus- aineistojen äärelle kädestä pitäenTurun maakunta-arkisto ja Turun Seudun Sukututki-jat ovat jo vuosien ajan tehneet ainutlaatuista yhteis-työtä: yhdistyksen vapaaehtoiset jäsenet ovat tarjon-neet arkiston asiakkaille Kädestä pitäen -opastusta.

Turun Seudun Sukututkijoiden järjestämä Kädestä pitäen -opastus madaltaa kynnystä tulla Turun maakunta-arkis-toon erilaisten lähteiden äärelle.

TURUN SEUDUN SUKUTUTKIJAT RYTURUN SEUDUN SUKUTUTKIJAT RY

Kädestä pitäen -opas on paikalla Turun maa-kunta-arkistossa parillisten viikkojen tiistaisin klo 17–19 ja joka viikon keskiviikko ja torstai klo 12–14. Aikaa opastukseen ei tarvitse varata.

TURUN MAAKUNTA-ARKISTO

Sukututkimusharrastusta aloitteleva Virpi Värränkivi tuli opastukseen viime vuoden marraskuussa. Hänen mieles-tään opastus on ollut hyödyllistä.

Kädestä pitäen -opastuksesta vastaava Pentti Kilpiö toivoo, että nuoretkin sukututkijat innostuisivat oppaana toimimi-sesta.

aKti 1/2014 23aKti 1/2014

TeksTi Ja kuva: viLLe koNTiNeN, tutkija, Kansallisarkisto

MIKÄ SINUSTA PITI TULLA ISONA?

Esikouluiässä haaveilin ammattisotilaan urasta. Myöhem-min kirjailija oli toiveammattini. Historia on kiinnostanut pie-nestä pitäen, joten menin lukion jälkeen opiskelemaan sitä Turun yliopistoon. Pääaineeksi valikoitui Suomen historia. Myös tutkijan ura kävi mielessä, mutta lopulta asiakirjahal-linto vei mennessään. Kylmän sodan aikakausi ja Suomen poliittinen historia ovat edelleen kiinnostuksen kohteita. Töi-tä on riittänyt ja työ on ollut mielenkiintoista, joten en ole toistaiseksi katunut valintaani.

arkistourallaArkistouralla-palstalla eri organi-saatioiden arkistoammattilaiset ker-

tovat työstään. Tällä kertaa kysymyksiin vastasi suunnittelija Juho Nurmi, joka siirtyi Työterveyslaitokselle viime kesä-nä. Aiemmin hän työskenteli Espoon kau-pungin sosiaali- ja terveystoimen asiakir-jahallinnossa.

ONKO TYöTERVEYSLAITOS ESIMERKILLINEN TYöYHTEISö?

Vaikka eletään taloudellisesti vaikeita aikoja ja Työterve-yslaitos kävi syksyllä 2013 läpi historiansa ensimmäiset yt-neuvottelut, olen viihtynyt työssäni monipuolisten haas-teiden ja mukavan työyhteisön ansiosta. Vaikeista ajoista huolimatta Työterveyslaitos haluaa toimia esimerkillisenä työnantajana, joten henkilöstölle pyritään tarjoamaan pal-kitsevaa ja uusia oivalluksia sisältävää työtä.

TYöLLISTÄÄKö TIEHA?

Olen projektipäällikkönä Tiehassa eli Tiedonhallinnan ke-hittämisprojektissa, joka vie suurimman osan työajastani. Työsarka on suuri, sillä tavoitteena on Sähke2-normin mu-kaisen tiedonhallintasuunnitelman laatiminen. Päämääränä on luoda edellytykset tietoaineistojen sähköiselle pysyväis-säilyttämiselle. Tämän lisäksi projektin keskiössä on tutki-musaineistojen elinkaaren hallinta sekä vanhojen aineis-tojen säilyvyyden turvaaminen. Tämän lisäksi työtehtäviini kuuluu verkostoituminen sosiaali- ja terveysministeriön hal-linnonalalla. Osallistun erityyppisiin yhteistyöryhmiin, esim. tietoarkkitehtuuriryhmään. Viestintä- ja vaikuttamistaidot sekä projektiosaaminen korostuvat omissa työtehtävissä.

KIINNOSTAAKO AMMATTIYHDISTYSTOIMINTA?

Olen mukana Arkistoalan ammattiyhdistyksen hallitukses-sa viestintävastaavan roolissa. Akavan Erityisalat tarjoaa jä-senyhdistystensä jäsenille monipuolisia ja hyödyllisiä etuja, esimerkiksi tukea mahdollisissa sopimuserimielisyyksissä. Roolini Työterveyslaitoksella on paljolti itsenäinen kehittäjä, joten ammattiyhdistystoiminnan kautta pääsee tapaamaan kollegoita. Yleensä heiltä saa hyviä vinkkejä omaan työhön: mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Toisaalta ala elää sen verran suuressa murroksessa, että kaikkiin kysy-myksiin on turha kysellä vastauksia, sillä niitä ei vielä ole olemassa. Täytyy siis olla luova ja hyödyntää olemassa ole-vaa tietoa.

MILLAISIA TERVEISIÄ LÄHETÄT ARKISTOLAITOKSELLE?

Arkistolaitoksella on ollut merkittävä rooli omassa urava-linnassani, sillä olin aikoinaan tutkimusavustajana arkisto-laitoksen Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939–55 -tutkimushankkeessa, jonka puitteissa suoritin asiakirjahal-linnon ja arkistotoimen peruskurssin. Tieha-projektin ede-tessä olen varmasti useasti yhteydessä arkistolaitoksen suuntaan.

TYö

TER

VE

YSLA

ITO

S

Tiedonhallintaa sähköistämässä

Palstalla esitellään arkistojen kätköistälöytyneitä kuriositeetteja.

arkistolöytöjä

SUOJELUPOLIISIN (Supo) edeltäjä Etsivä Keskuspoliisi – Valtiol-linen poliisi (EK–Valpo), kuten asiaan kuuluikin, oli hyvin kiinnostu-nut Suomen valtion turvallisuutta uhkaavista tekijöistä ja erityises-ti henkilöistä. Valpon kyttäämisen laajuudesta kertoo eniten se, että vuosien 1919–1948 välillä muodostunut EK-Valpon henkilö-kortisto kattaa yli 200 000 henkilökorttia, joiden lisäksi seuratuim-mista lähes 7 000 henkilöstä on muodostettu omat henkilömapit.

Tavallisesti Valpon tiedustelutiedot – varsinkin henkilömappien tie-dot – pitävät hyvin paikkansa ja ovat suorastaan hämmästyttävän yksityiskohtaisia. Laajasta tiedottaja- ja ilmiantajaverkostosta huoli-matta ei Valponkaan tiedustelutoiminta ja henkilötietojen muodos-tus mennyt aina putkeen. Hyvinä esimerkkeinä tästä voidaan pitää Tuntemattoman miehen ja Nilkku Naisohranan henkilömappeja.

EK-Valpon Oulun alaosaston henkilömappi nro 85 kuuluu Tunte-mattomalle miehelle. Kun mappiin tutustuu tarkemmin, selviää, että kyseessä ei ole vain yksi tuntematon mies vaan useita tun-temattomia miehiä. Vaikka Valpo ei ole onnistunutkaan tunnista-maan kyseisiä miehiä, henkilömappi kertoo Valpon tarkkailuver-koston laajuudesta ja perinpohjaisuudesta.

Huomattavasti jännittävämpi on Nilkku Naisohranaa käsittelevä Valpon pääosaston henkilömappi nro 1 726. Tämä naispuolinen henkilö jäi Valpolta tunnistamatta, vaikka epäiltyjä oli useita.

Nilkku Naisohranaksi nimetty henkilö oli eräänlainen ammatti/elä-mäntapahuijari. ”Nilkun” toimintatapa oli usein sama: hän valitsi uhrikseen perheitä, joiden jäseniä oli jäänyt rajan taakse, ja huijasi Suomessa asuvilta omaisilta rahaa ja tavaroita kertoen toimitta-vansa ne rajan taakse asianosaiselle.

Nilkun kyynelsilmin esittämät tarinat vetosivat erityisesti äiteihin, joiden lapsia oli Neuvostoliitossa. Joskus Nilkku kertoi olevansa naimisissa pojan kanssa, toisinaan taas, että pojan perhe oli suu-rissa taloudellisissa vaikeuksissa ja perheeseen oli syntynyt lapsi.

Nilkku-nimen huijari oli saanut ontumisestaan. Naisohranaksi hä-net oli nimittänyt suivaantunut vasemmistolehdistö, koska huija-usten uhreina oli usein köyhää työväkeä.

Nilkku Naisohrana ja Tuntematon mies

PIIR

RO

S: S

HU

TTE

RST

OC

K |

HIN

KU

Nurmi työhuoneellaan Topeliuksenkadulla Helsingissä.

SALONKIEN SUOSIKKI

Savon sodassaMikkelin kaupunki järjestää yhdessä Kansallisarkiston kanssa Curt von Stedingkin arkistoa esittelevän näyttelyn Porras- salmen taistelun 225-vuotismuiston kunniaksi. Näyttelyä täydennetään ainutlaatuisilla esinelainoilla ruotsalaisista yksityiskokoelmista. Näyttely tuo ensimmäistä kertaa julkisuuteen maineikkaan sotamarsalkan arkistot yksityistä kirjeenvaihtoa myöten. Näyttely on avoinna 13.6.–17.8.2014 Mikkelin kaupungintalolla, Raatihuoneenkatu 8.

N Ä Y T T E LY M I K K E L I N K A U P U N G I N TA L O L L A 1 3 . 6 . – 1 7 . 8 . 2 0 1 4