Arkistolaitoksen asiakaslehti 2/2014

sivu 6

Arkistolain uudistus etenee loppusuoralle

sivu 12

Valvillan arkisto odottaa tutkijoita

sivu 11

Arkistokoulutus yhä enemmän verkkoon

Akti 2/2014

JulkaisijaArkistolaitos

OsoiteKansallisarkistoPL 25800171 Helsinki

Lehden taittoMainostoimisto HINKU

PainopaikkaKopijyvä Oy

kotisivuwww.arkisto.fi

tilaukset ja palauteakti@narc.fi

ISSN 1798-2065 (painettu)ISSN 2341-6327 (verkkojulkaisu)

Päätoimittajatiedottaja Sari Saaristo, Kansallisarkisto

toimituskuntaylitarkastaja Nina Eerikäinen, Kansallisarkistojohtaja Vuokko Joki, Oulun maakunta-arkistoylitarkastaja Jani Karell, Kansallisarkistotutkija Ville Kontinen, Kansallisarkistoylitarkastaja Taina Tammenmaa, Kansallisarkistoylitarkastaja Anne Wilenius, Kansallisarkisto

toimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähtiminna.nurro@pp.inet.fi

akti 2/2014 Sisältö Pääkirjoitus

kannen kuvaGary Wornell

Pääkirjoituksen kuvaGary Wornell

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) asetti 19.3.2013 työryhmän selvittämään arkistolain ja -asetuksen keskeiset uudistustarpeet ja tekemään esityksen uudeksi lainsäädännöksi. Työryhmässä ovat OKM:n lisäksi edus-tettuina oikeusministeriö, valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö sekä arkistolaitos, Suomen kuntaliitto ja Tampereen kaupunginarkisto. Lisäksi työryhmä kuulee arkistolaitoksen keskeisiä sidosryhmiä ja muita asiantunti-joita.

Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää arkistolainsäädäntöä ja saattaa se vastaamaan lainsäädännölle asetettuja yleisiä vaatimuksia. Lisäksi selkeytetään asiakirja- ja tietohallinnon

TeksTi: AniTTA Hämäläinen, hallintojohtaja, Kansallisarkisto

Arkistolainsäädäntö uudistuu

3 On aika päivittää arkistolaki nykyajan tarpeiden ja vaatimusten mukaiseksi, todetaan pääkirjoituksessa.

4 lyhyet

6 Uutta arkistolakia valmisteleva työryhmä esitteli Kansallisarkistossa järjestetyssä seminaarissa työnsä tuloksia sekä arkistolaki-uudistuksen keskeisiä tavoitteita ja haasteita.

8 arkistokuvailu kehittyy sekä kansallisin että kansainvälisin ponnistuksin.

10 Teatterimuseo on kartoittanut ammatillisten teattereiden ja tanssin alan tallennusta.

11 Verkkokurssit mahdollistavat opiskelun paikasta riippumatta.

12 Valvillan tehdasmuseon arkisto henkii tekstiiliteollisuuden historiaa sadan vuoden ajalta.

14 Valtionarkistonhoitaja jussi nuortevan työnä on rakentaa siltaa menneestä tulevaan.

16 Keski- ja Itä-Euroopan arkistokonferenssissa puhututti digitalisoituminen.

17 Pohjoismaisen arkistoyhteistyön keskeinen vaikuttaja Olafur asgeirsson luotsasi Islannin kansallisarkiston kansainväliseen kukoistukseen.

18 Eläkkeellä ja tutkijana. Professori Heikki Ylikangas tarkastelee tutkijan työtä ja asemaa eläkeläisen perspektiivistä.

20 arkistouralla: Marja Pohjola, Kansallisarkisto

21 arkistolöytöjä / käsitätkö?

22 Aktiivisesti asiakkaitaan palveleva mikkelin maakunta-arkisto täytti 80 vuotta.

järjestämistä ja ohjausta koskevia vastuusuhteita ja sen tukitoimia. Tätä varten työryhmä on teettänyt useita taus-taselvityksiä muun muassa arkistolaitoksen toimivaltuuk-sista.

Tavoitteena on myös kehittää ja yhtenäistää arkistolai-toksen organisaatiota ja sen toiminnan ohjausta, ja siten turvata kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien tietoai-neistojen pysyvä säilyttäminen ja saattaminen tutkijoiden ja muiden tiedontarvitsijoiden käyttöön. Lisäksi kehitetään viranomaisten tieto- ja asiakirjahallintoa vastaamaan hyvälle tiedonhallintatavalle nykyisin asetettavia vaatimuksia.

Työryhmä on linjannut, että nykyinen arkistolaki ja sen no-jalla annettu asetus arkistolaitoksesta kumottaisiin, ja arkis-totoimea ja asiakirjahallintoa koskeva uusi sääntely sijoitet-taisiin kolmeen eri lakiin.

Laki kansallisesti arvokkaiden asiakirjojen pysyvästä säi-lyttämisestä koskisi viranomaisten lisäksi osin yksityisiä asiakirjoja. Lain tarkoituksena olisi varmistaa tieteellisesti, historiallisesti tai muuten arvokkaiden asiakirjojen pysyvä säilyminen. Laissa säädettäisiin pysyvästi säilytettävien asiakirjojen määrittämisestä sekä säilytys- ja tallentamispai-kasta. Myös sähköisestä tallentamisesta ja säilyttämisestä olisi tarvittavat säännökset.

Laki Kansallisarkistosta koskisi Kansallisarkiston tehtäviä, organisaatiota ja hallintoa. Arkistolaitoksen nimi muutettai-siin Kansallisarkistoksi, jolla olisi alueellisia palvelupisteitä ja toimintayksiköitä. Lisäksi laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta tarkistettaisiin niiltä osin, jotka koskevat vi-ranomaisten hyvää tiedonhallintatapaa.

Uudistusta valmistelevan työryhmän on määrä tehdä esi-tyksensä viimeistään 31.12.2014. Tämän jälkeen seuraa esityksen poliittinen käsittely. Tavoitteena on saada uusi arkistolainsäädäntö voimaan vuonna 2016.

4 5akti 2/2014akti 2/2014

Syksyn luentosarjassa esitellään vähemmistöjen arkistoja

80-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlistava Helsin- ki-Seura järjestää syksyn aikana Kansallisarkistossa

luentosarjan, jossa pureudutaan vähemmistöjen arkistoi-hin. Luentosarja liittyy Helsinki-Seuran juhlavuoden tee-moihin, joissa on haluttu erityisesti korostaa Helsingin mo-nikulttuurisuutta.

Luentojen aihealueet vaihtuvat viikoittain ja syksyn aikana valotetaan muun muassa saksalaisten, tataarien ja romani-vähemmistöjen elämää Helsingissä historiallisten arkisto-dokumenttien pohjalta. Lisäksi Kansallisarkisto valmistelee iltoja varten pienet, teemojen mukaiset arkistonäyttelyt yleisön iloksi.

Luentosarja järjestetään Kansallisarkiston vanhassa tutkija-salissa keskiviikkoisin 15.10.–19.11.2014 klo 17–19.

Moottoripyörien kantakortteja nyt Digitaaliarkistossa

Kansallisarkisto on digitoinut Turun ja Porin lää-ninhallituksen moottoriajoneuvorekisteriä vuosilta

1922−1965, ja se on nyt moottoripyörien osalta tarkastel-tavissa Digitaaliarkistossa. Suomen Royal Enfield Owners Club -moottoripyöräkerhon jäsenet indeksoivat yksittäiset kortit talkootyönä. Jokaisesta kortista on kerätty moottori-pyörien rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Tiedot ovat haku-kelpoisia ja ne on linkitetty digitoituun korttiin.

Vanhojen ajoneuvojen kantakorttien tiedot ovat usein vält-tämättömiä, kun vanha ajoneuvo yritetään saada takaisin rekisteriin ja museoajoneuvoksi. Digitoidusta moottoripyö-räkortistosta on myös apua, jos vanhan ajoneuvon asiapa-perit ovat hävinneet.

Moottoriajoneuvojen kortisto sisältää moottoripyörien lisäk-si Turun ja Porin läänissä rekisteröityjen autojen ja traktorien kantakortit, mutta niiden digitoinnista ja indeksoinnista ei ole vielä päätetty.

Hae arkistoalan Mobius-vaihtoon!

Mobius-liikkuvuusohjelma tarjoaa suomalaisille ar-kistoammattilaisille harvinaisen tilaisuuden työsken-

nellä muutaman kuukauden ajan Britanniassa tai Irlannissa.

Vierailu yhteistyöorganisaatioon sovitaan hankkeen ohjaus-ryhmän avulla. Suomen Lontoon instituutti vastaa matka- ja asumiskuluista ja lähettävä organisaatio palkkakustannuk-sista. Vastaanottava organisaatio sitoutuu antamaan am-matillista ohjausta ja tukea vaihdon aikana.

Hakijalla tulee olla yli viiden vuoden työkokemus arkisto- tai museoalalta, hyvä englannin kielen taito, mahdollisuus työskennellä ulkomailla ja halu jakaa työnsä tulokset. Ha-kemusta varten tulee lähettää motivaatiokirje ansioluette-loineen ja ehdotus vaihtoaikana toteutettavasta projektista.

Vuoden 2015 hakuaika on 11.8.–30.9.2014. Lisätiedot: www.m0bius.net tai johanna.vakkari@finnish-institute.org.uk

Lyhyet

Curt von Stedingk -näyttely keräsi kiitosta Mikkelissä

Mikkelin kaupungintalossa 13.6.–17.8.2014 avoinna ollut Savon sotatapahtumia ja Curt von Stedingkin yk-

sityiselämää valottava näyttely houkutteli paikalle satoja kävi-jöitä. Tasaiseen tahtiin näyttelyssä vierailleet kävijät kehuivat von Stedingk -näyttelyä kiinnostavaksi ja hyvin tehdyksi. Mik-keliläisten lisäksi näyttely sai liikkeelle pääkaupunkiseudulta tulleet vierailijat.

Mikkelistä näyttely jatkoi matkaansa Ruotsiin, jossa von Stedingk -aiheinen julistenäyttely on auki Karlbergin sota- korkeakoulussa syyskuun 8. päivästä alkaen. SA-KUVA

Tunteet esillä Arkistojen päivässä

Pohjoismaisten arkistojen yhteistyönä järjestettävää Arkistojen päivää vietetään jälleen marraskuussa.

Tänä vuonna päivän teemaksi on valittu tunteet arkistoissa. Valitun teeman tarkoituksena on esitellä arkistojen moni-muotoisuutta, vaihtelevia sisältöjä ja tunnesiteitä menneen ja nykyhetken välillä.

Arkistojen päivän yhteydessä julkistetaan myös jo 11. ker-ran vuoden arkistoteko, ja tätä varten toimikunta ottaa jälleen rohkeita arkistoteko-ehdokkaita vastaan. Valinnan tarkoituksena on nostaa esille arkistojen kannalta tärkeitä tekoja palkitsemalla aktiivisuutta ja hyviä ideoita.

TURUn MESSUKESKUS Oy:n KUVA-ARKISTO

Arkistolaitoksen sektorimuutokset eivät vaikuta asiakkaisiin

Arkistolaitoksen yksityisarkistojen sektorin toiminta itsenäisenä yksikkönä päättyi 1.6.2014, kun sektori-

toiminnan johtaja Marja Pohjola siirtyi eläkkeelle. yksityis-arkistojen sektoritoiminto yhdistettiin viranomaisarkistojen ja tilanhallinnan yksikköjen kanssa vastaanoton, hankinnan ja tilanhallinnan sektoriksi.

Tapahtuneessa muutoksessa on kyse organisaation sisäi-sestä sulautumisesta ja hallinnollisesta järjestelystä. yksi-tyis- ja viranomaisarkistot tulevat saman sektorin alaisuu-teen, josta ne ohjataan organisaation sisäisen työnjaon mukaisesti eteenpäin.

Muutoksella ei ole suoraa vaikutusta arkistolaitoksen asiak-kaisiin.

SARI SAARISTO

Arkistolaitos mukana Turun kansainvälisillä kirjamessuilla

Turun kansainväliset kirjamessut järjestetään Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa 3.10.−5.10.2014 jo

23. kerran. Vuoden pääteemat messuilla ovat tällä kertaa Ranska ja Sastamala.

Tapahtuma kokoaa yhteen satoja ohjelmanumeroita, esiin-tyjiä ja näytteilleasettajia. Mukana messuilla on myös ar-kistolaitos, joka esittelee osastollaan julistenäyttelyä "Pro Finlandia, Suomen tie itsenäisyyteen". näyttely käsittelee Suomen itsenäistymiseen johtanutta kehitystä Ranskasta ja Italiasta katsoen.

Arkistolaitos juhlistaa näyttelyillä 100-vuotiasta Suomea

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta viete-tään vuonna 2017. Arkistolaitos osallistuu Suomen

itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksiin järjestämällä vuosi-na 2014−2017 näyttelyiden sarjan, jossa Suomen itsenäis-tymiseen johtanutta kehitystä tarkastellaan kansainvälises-tä näkökulmasta.

näyttelyistä ensimmäinen avataan vuoden 2014 lopussa Kansallisarkistossa. Sen tarkoituksena on esitellä, miten Suomen poliittinen ja kulttuurinen kehitys nähtiin Ranskas-sa ja Italiassa vuosina 1880−1914. Myöhemmissä näyt- telyissä näkökulmat ovat Saksassa ja Pohjoismaissa. näyt-telysarja huipentuu merkkivuonna 2017 pidettävään Venäjä-aiheiseen näyttelyyn.

60-vuotisjuhlakirja "Kleion pauloissa"

Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi nuortevan 60-vuo-tismerkkipäivän kunniaksi julkaistiin Kleion pauloissa

-juhlakirja. Kirjaan on koottu runsaslukuisasti asiantuntija-artikkeleita liittyen niin nuortevan työuraan kuin hänen aka-teemisen kiinnostuksensa kohteisiin. Kirjan teemoja ovat luonnollisesti arkistot ja arkistotoimi, mutta myös keskiajan tutkimus, hallintohistoria, kirjahistoria ja yliopistoyhteisöjen historia.

6 7akti 2/2014akti 2/2014

Uutta arkistolakia valmisteleva opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä järjesti ke-säkuussa Kansallisarkistossa avoimen kes-kustelutilaisuuden, jossa ryhmän selvitystä esiteltiin yleisölle. Suunnitelman mukaan lainmuutos keskittyisi kansallisesti arvokkai-den asiakirjojen pysyvän säilyttämisen kysy-myksiin sekä julkishallinnon tiedonhallintata-poihin, ja uudistaisi samalla arkistolaitoksen vastuualueita.

6

”Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen vaatii laajamittaista koulutusta, moniammatillista yhteistyötä ja kokonaisosaami-sen vahvistamista”, Kauhanen-Simanainen painotti.

Lisääntyvä vastuu huolettaa kuntiaKuntaliiton kehityspäällikkö maaret Botska huomautti, että lisääntyvä vastuu huolestuttaa kapenevien resurssien kans-sa painivia kuntia. Botska toivoikin, että työryhmässä huomi-oitaisiin kuntien tiukka taloustilanne.

”yhdenvertaisuutta tukisi yksi valtakunnallinen säilytysrat-kaisu”, Botska totesi. ”näin kaikilla toimijoilla olisi tasapuo-linen mahdollisuus tietojen asianmukaiseen säilyttämiseen.”

kohti kokonaisvaltaista tiedonhallintaaKeskustelutilaisuudessa todettiin useasti, että arkistotoimi on tulevaisuudessa yhä laaja-alaisempaa tiedonhallintaa.

neuvotteleva virkamies päivi tommila työ- ja elinkeinomi-nisteriöstä korosti seulonnan näkökulmaa ja esitti, että asia-kirjahallinta tulee liittää kiinteämmin sekä toiminnan ja palve-luiden kehittämiseen että tietojärjestelmien suunnitteluun.

”Eikä kyseessä ole mikään irrallinen tukitoimi, vaan asiakirja-hallinnan on oltava oikeasti osa organisaation toimintaa, niin että se tukee virastotasolla tehtävää työtä”.

”Tiedonhallintasuunnitelma on tässä avainasemassa”, arvioi kehittämispäällikkö tomi rasimus Kansallisarkistosta. ”Sen avulla viranomainen voi varmistaa, että asiakirjoissa ja tieto-järjestelmissä toteutuu hyvä julkisuus- ja salassapitorakenne ja että arkiston koko elinkaareen liittyvät määritteet ja toi-menpiteet ovat hallinnassa.”

kolmen lain paketti Työryhmän mukaan arkistotointa ja asiakirjahallintoa koskeva sääntely muodostetaan kolmen lain pakettina. Uudistus tul-laan esittämään muutoksina julkisuuslakiin ja säätämällä laki sekä kansallisen kulttuurin kannalta arvokkaiden asiakirjojen pysyvästä säilyttämisestä että Kansallisarkistosta ja sen teh-tävistä ja toimivaltuuksista.

Arkistoneuvos jaana kilkki Kansallisarkistosta esitti myös, että arkistolaitos uuden lain myötä muuttuisi virallisesti Kansallisarkistoksi, toimialueenaan koko maa. Suunnittelu-työ on kuitenkin vielä kesken.

”Realismia on se, ettei nykyinen eduskunta ehdi vielä käsi-tellä lakia”, Kilkki arvioi.

Työryhmän esitys valmistuu tämän vuoden loppuun men-nessä. Uuden lain voimaantulo ajoittunee vuoteen 2016.

nykyinen arkistOlaki tuli voimaan vuonna 1994. Uudistuksen taustoja ja keskeisiä kehityskohteita tilaisuu-dessa esitellyt opetusneuvos annu jylhä-pyykönen ope-tus- ja kulttuuriministeriöstä kiinnitti huomiota niihin suuriin muutoksiin, joita sen aikana on tapahtunut.

”Elämme kovasti muuttuneessa ja koko ajan muuttuvassa maailmassa”, hän totesi ja jatkoi, että digitaalisuus on näiden vuosien aikana kasvanut toimintaympäristön erottamatto-maksi osaksi. ”On tärkeää saada sellainen laki, joka vastaa paitsi nykyajan tarpeita, pystyy toivon mukaan vastaamaan myös tulevaisuuden tarpeisiin.”

Lainsäädäntöneuvos anna-riitta Wallin oikeusministeriös-tä muistutti, että arkistolain taustalla on ajatus demokratia-periaatteesta.

”Ihmisillä on oikeus ja tarve tietää. Hallinnon ja päätöksen-teon tulee olla mahdollisimman läpinäkyvää”, Wallin kiteytti.

Uudelle laille todellinen tarveArkistolain uudistamista varten perustetun työryhmän tar-koituksena oli selvittää arkistolakiin ja -asetukseen liittyvät keskeiset uudistustarpeet sekä tehdä esitys uudeksi lainsää-dännöksi. Työryhmän näkemys siitä, että uusi laki tulee tosi tarpeeseen, oli yksimielinen.

Kansallisarkiston pääjohtaja jussi nuorteva toi esiin, että arkistotoimen kannalta haasteita on tuottanut digitalisoitu-minen ja sähköisiin asiakirjakäytäntöihin siirtyminen.

”Miten digitaalisten ja digitoitujen aineistojen pysyvä säilyt-täminen sekä niiden käytettävyyden turvaaminen ja edistä-minen hoidetaan? Erilaisia puolivakiintuneita käytäntöjä on arkistotoimessa synnytetty, mutta kattavaa ohjeistusta kai-vataan.”

Digitalisoitumisesta huolimatta arkistolaitoksessa käsitellään päivittäin runsaasti myös paperimuotoista aineistoa. Sillan rakentaminen sähköisten ja analogisten aineistojen välille onkin muodostunut arkistolaitoksen kannalta keskeiseksi. Uudelta lailta odotetaan arkistotoimessa vastauksia myös sähköisten asiakirjojen todistusvoimaan.

”Onko digitoidun aineiston todistusvoima sama alkuperäi-sen kanssa? Tai onko digitoitu alkuperäispaperi seulottavissa pois?”, nuorteva pohdiskeli.

tulevaisuuden tarpeet tarkasteluunMuuttunut toimintaympäristö on tuottanut lukuisia uusia, lainsäädännön kannalta merkittäviä seikkoja. Asiakirjojen pysyvän säilytyksen periaatteita koettelee muun muassa tiedon määrän jatkuva kasvu. neuvotteleva virkamies anne kauhanen-simanainen valtiovarainministeriöstä arvioikin, että metatietojärjestelmän merkitys tulevaisuudessa yhä kasvaa.

”Miten tietoa kuvaillaan niin, että tieto ja sen konteksti löytyy ja pysyy käytettävänä myös tulevaisuudessa? Ja toisaalta, mitä tästä ajasta jää? Me emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tästä ajasta tarvitaan”, hän pohti.

Tulevaisuuden ennakointi ei ole haihattelua, sillä maailman muuttuminen ei pysähdy tähän päivään. Tietohallintajärjes-telmät ja sähköiset asioimispalvelut uusiutuvat ja muuttuvat jatkuvasti myös tulevaisuudessa.

Aika ajoi arkistolain ohi Arkistolain uudistus houkutteli Kansallisarkistoon noin 170 kuulijaa.

Lainmuutoksen perusteita ja keskeisiä kehityskohteita esitteli opetusneuvos Annu Jylhä-Pyykönen.

teksti: sAri sAArisTo, tiedottaja, Kansallisarkisto

kuvat: GAry Wornell

Lainsäädäntöneuvos Anna-Riitta Wallin avasi yleisölle hyvän lainsäädännön kriteerejä.

8 9akti 2/2014akti 2/2014

eGaD-työryhmän (Expert Group for Archival Descripti-on) puheenjohtajana toimii yhdysvaltalainen Daniel V. pitti, jolla on ollut keskeinen rooli arkistojen kansainvälisen meta-tietojen siirtoformaatin Encoded Archival Description (EAD) arkkitehtinä. EGAD-ryhmän toiminta käynnistyi lokakuussa 2013 Brysselissä pidetyssä kokouksessa, jossa työryhmä sopi työnsä yleisistä lähtökohdista ja periaatteista. Työryh-män määräaika on ICA:n vuoden 2016 yleiskokous Etelä-Koreassa.

iCA:n käsitemallityön taustat Arkistokuvailun ominaispiirteet korkealla abstraktiotasolla kuvaavan mallin tarve nousee tieto- ja viestintäteknologian kehityksestä, joka on vienyt myös kulttuuriperintöaineistojen käyttöön saannin ja niiden metatietojen tuottamisen mah-dollisuudet aivan uudelle tasolle. nämä mahdollisuudet ovat realisoituneet, kun eri kulttuuriperintösektoreiden hallussa oleville aineistoille on luotu yhteisiä käyttöön saattamisen palvelukanavia.

Uusien mahdollisuuksien täysimittainen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin metatietojen semanttista yhteismitalli-suutta kulttuuriperintösektoreiden välillä, ja kuvailukäytäntö-jen yhdenmukaistamista myös museo- ja arkistosektoreiden sisäisesti. Kirjasto- ja museosektoreiden kansainväliset jär-jestöt IFLA ja ICOM ovatkin jo tuottaneet bibliografisen ja museaalisen kuvailun käsitemallit.

Kuvailun käsitemallin tarve nousee myös arkistosektorin sisältä. Toimintaympäristön muutoksen myötä on tullut il-meiseksi, että modernien arkistokokonaisuuksien ymmär-rettäväksi tekeminen edellyttää perinteisen yhden arkiston-muodostajan ja aineiston alkuperäisen järjestyksen kuvailun sijasta aineistojen ja niiden moninaisten kontekstien keski-näisten suhteiden verkoston kuvailua. nykyiset arkistokuvai-

Arkistokuvailua kehitetään kansainvälisesti ja kansallisesti

lustandardit eivät ole riittävän formaaleja määrityksiä kulttuu-riperintösektoreiden yhteisten palveluiden maailmassa, joka perustuu ontologioihin ja avoimeen linkitettyyn dataan. ne eivät myöskään tue provenienssiperiaatteen uusien tulkinto-jen mukaista verkostomaista arkistokuvailua, joka huomioi aineistojen alkuperän lisäksi niiden koko elinkaarenaikaisen hallinnan ja käytön.

tavoitteena kuvailun yhdenmukaisuusArkistokuvailun uusi käsitemalli pyrkii vastaamaan kaikkiin yllä mainittuihin tarpeisiin. Kansainvälinen kästemalli mää-rittelee eksaktilla ja formaalilla kuvaustavalla arkistokuvailun keskeiset entiteetit ja niiden väliset suhteet kunnioittaen sekä arkistokuvailun perusperiaatteita että niiden uudenlais-ta tulkintaa ja ymmärtämistä.

Käsitemalli edistää kuvailun yhdenmukaisuutta arkisto-sektorin sisällä ja auttaa arkistoja hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia hakemistojärjestelmien kehittämisessä. Se tukee tuottavampaa järjestämistä, tehokkaampaa kuvailua ja aineistojen parempaa ymmärtämistä. Lisäksi käsitemalli muodostaa pohjan kulttuuriperintöaineistojen käyttöön saat-tamiselle arkistosektorin keskinäisinä yhteisinä palveluina sekä yhteistyössä muiden kulttuuriperintösektoreiden ja käyttäjien kanssa.

Myös kansallinen käsitemalli työn allaArkistokuvailun kehittäminen Suomessa käynnistyi jo kesä-kuussa 2012 samoista lähtökohdista, jotka EGAD-työryhmä on tunnistanut. Erona kansainväliseen työhön on ensinnäkin se, että kuvailu nähdään eksplisiittisemmin aineistojen koko elinkaaren ajan jatkuvana ja täydentyvänä prosessina. Kan-sallinen käsitemallimme pyrkiikin olemaan ”metamalli”, joka integroi erityyppisten aineistojen ja elinkaaren jatkumon eri vaiheissa tapahtuvan kuvailun ja metatietomallit.

Toisekseen kansallinen käsitemalli pyrkii kansainvälistä eksplisiittisemmin tunnistamaan, mikä arkistokuvailussa on yhdenmukaista muiden muistiorganisaatioiden kuvailun kanssa. yhtä tärkeää on tunnistaa se, mikä arkistokuvailussa on erilaista kuin muiden muistiorganisaatioiden kuvailussa ja näin arkistoperiaatteiden mukaisesti jatkossakin rakentuvaa.

Arkistokuvailun kansallisessa käsitemallissa on tunnistettu arkistokuvailussa keskeiset kuvailun kohteet eli entiteetit ja niiden keskeiset suhteet. Entiteetit periytyvät kirjasto- ja museosektoreiden käsitemalleista sekä asiakirjahallinnan standardeista, joihin kirjainyhdistelmät viittaavat. Käsitemallin raamina oleva jatkumomalli kuvaa niitä erilaisia konteksteja, joissa aineisto tuotetaan ja sitä hallitaan sekä käytetään elinkaaren aikana.

Arkistojen kansainvälinen yhteistyöelin ICA (International Council on Archives) asetti kesällä 2013 työryhmän tuottamaan arkis-tokuvailun kansainvälisen käsitemallin. Työ-ryhmässä on edustus Suomesta, useasta muusta Euroopan maasta ja kaikilta muilta mantereilta paitsi Aasiasta.

TeksTi: JAAnA kilkki, arkistoneuvos, Kansallisarkisto

Aineisto liitettävä kontekstiinsaArkistokuvailun kansallinen, vielä luonnosvaiheessaan ole-va käsitemalli on esitetty oheisessa kaaviokuvassa. niin EGAD:n kansainvälisessä kuin kansallisessa käsitemallis-samme arkistollinen näkökulma aineistoihin ymmärretään vaatimukseksi liittää aineisto kontekstiinsa (Records in Contexts).

Arkistoperiaatteiden uusien tulkintojen mukaisesti Aineiston ymmärretään muodostuvan useiden Toimijoiden elinkaaren jatkumon eri konteksteissa suorittaman erilaisen Toiminnan tuloksena. Käsitemallissa on tunnistettu sekä Toiminta ylei-sesti tavoitteellisena inhimillisenä aktiviteettinä, joka tuottaa dokumentaatiota, että sen alaluokkana Tehtävä valtuutettuna toimintana, joka dokumentoituu asiakirjatietona.

näiden arkistollisten entiteettien rinnalla Toimija-entiteetti ja toimijan historiallista kontekstia mallintavat Paikka- ja Ta-pahtuma-entiteetit sekä aineiston sisällönkuvailua mallintava Aihe-entiteetti sisältyvät kaikkien KAM-sektoreiden kuvailu-malleihin. ne voidaan kuvailla yhdenmukaisin periaattein yh-teisiä ontologia- ja auktoriteettipalveluita hyödyntäen.

Arkistokuvailun kansallinen käsitemalli on osa sitä pohja-aineistoa, johon kansainvälisen mallin laatiminen perustuu. Kansallisesta käsitemallista julkaistaan versio 1.0 kuluvan vuoden loppuun mennessä ja sitä päivitetään tarvittaessa EGAD-työryhmän työn edetessä. Kansallisten arkistokuvai-lusääntöjen tuottamista jatketaan kansainvälisen käsitemal-lin valmistuttua.

Arkistokuvailun kansallinen käsitemalli

dokumentoituu

Tuot

tam

isen

kont

ekst

iHallinnan

konteksti

Uudelleen käytön

konteksti Arkisto

lline

n

kont

ekst

i

on sijoittunut on osallinen

vastaa

suorittaa

auktorisoi

tuottaa ja kohdistuu

kohdistuu

kertoo

vast

aa

on alaluokka on alaluokka

on alaluokka

E6_Paikka E7_Tapahtuma

FRBR FRBR

E5_Toimija

ISAAR

CIDOC CRM

E1_ToimintaE4_Valtuutus

E3_Elinkaarihallinta E2_Tehtävä

E8_Aineisto

E10_Aihe

E9_ManifestaatioFRBR

FRBR

ISDFISO 23018

ISO 23018

ISAD(G)

10 11akti 2/2014akti 2/2014

Näyttelijätär Ida Aalbergin (1857–1915) valokuvia on useissa museoissa ja arkistoissa. Hélène de Mrosovskyn ottamassa kuvassa Aalberg on Hedda Gablerin roolissa 1900-luvun alussa.

TAKO koordinoi tallennusta

TAKO on ammatillisten museoiden valtakunnallinen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto. Sen pää-tavoitteena on koordinoida museokentän tallennus-työnjakoa ja nykydokumentointia. TAKOn kotisivuilla (http://tako.nba.fi) on muun muassa päivitettävä tallennustyönjakomalli sekä listaus katveeseen jäävistä aihealueista.

teatterimuseOn esinekOkOelmien ja arkiston ensi-sijainen tallennusalue on maamme ammatillinen teatteri ja tanssi. Muita esittävien taiteiden alueita huomioidaan näyt-telyissä ja tallennustyössä.

Kaupunginteattereiden vanhimpia arkistoaineistoja säilyte-tään pääasiassa kaupunginarkistoissa. Arkistolaitoksessa on pieni määrä ammatillisten teattereiden ja lukuisa joukko taiteilijoiden arkistoja. Museoissa ammattilaisten arkistoai-neistoja on hajanaisemmin. Kyselyn ulkopuolisista tahoista mainittakoon Suomen Kansallisooppera, joka huolehtii itse koko arkistonsa pitkäaikaissäilytyksestä.

Ruotsinkielisistä ammattilais- ja amatööriaineistoista suurin osa on Svenska litteratursällskapet i Finlandin ja Åbo Aka-demin kirjaston hallussa. Työväenteattereiden arkistoja on erityisesti Kansan Arkistossa ja Työväen Arkistossa.

Alan harrastajien aineistoja on myös arkistolaitoksessa, kau-punginarkistoissa ja museoissa. Taidehallinnon ja -opetuk-

sen asiakirjoja säilytetään lähinnä arkistolaitoksessa ja kaupunginarkistoissa. Esittävien taiteiden esi-neistöä kartutetaan lukui-sissa museoissa.

Vastuunjaossa tarkennettavaaEsittävien taiteiden ai-neistojen tallentamisessa on vain vähän päällekkäi-syyttä, mutta vastuunjako voisi olla suunnitelmalli-sempaa.

Aineistojen maantieteelli-nen kattavuus on suhteel-

Teatterimuseo on kartoittanut ammatillisten museoiden ja arkistojen esittävien taiteiden aineistoja sekä niitä koskevia linjauksia osana TAKO-yhteistyötä. Kartoituksen avulla kehite-tään näiden aineistojen tallennustyönjakoa ja tietopalvelua.

Esittävien taiteiden jäljillä

lisen hyvä, mutta teatterin arkistot ja esineistöt ovat yleisem-piä kuin esimerkiksi tanssin, alueoopperan ja nukketeatterin aineistot. Sirkuksen ja uusien ilmiöiden aineistot ovat harvi-naisia. Esineistöt ovat usein hajanaisia ja pieniä.

Tallennuslinjausten todettiin pysyvän lähitulevaisuudessa enimmäkseen ennallaan. Arkistolaitos kuitenkin tarkentaa yksityisarkistojen hankintaa.

Neuvotteluja ja aineistolistaKartoituksen pohjalta Teatterimuseo ehdottaa eri tahoille tallennusvastuuneuvotteluita. Lisäksi radio- ja tv-teatteriai-neistojen tilannetta selvitetään erikseen. Tarvittaessa museo päivittää kokoelmapoliittista ohjelmaansa ja TAKO-tallennus-työnjakosopimustaan.

yhdessä Sirkuksen tiedotuskeskuksen kanssa Teatterimu-seo on jo korostanut opetus- ja kulttuuriministeriölle, että sir-kusaineistojen valtakunnallista tallentamista ei ole resursoitu eikä siitä siksi kykene mikään taho riittävästi huolehtimaan.

Kartoitusta hyödynnetään myös näyttelytoiminnassa ja tie-topalvelussa. Teatterimuseon kotisivuille (www.teatteri-museo.fi) koostetaan aineistolistaus, josta on toivottavasti hyötyä myös muille muistiorganisaatioille ja tutkijoille. Kyse-lyvastaukset ovat edelleen tervetulleita.

teksti: eevA musTonen, arkistonhoitaja, Teatterimuseo

kuva: kAnsAllisArkisTo

Verkkokoulutus syventää oppimista

kansallisarkistO On järjestänyt jo kaksi kertaa Sähköi-sen asiakirjahallinnan perusteet -kurssin vain verkkokurssina. Verkkokoulutuksen etu perinteiseen läsnäolokoulutukseen on, ettei oppiminen ole sidottu aikaan tai paikkaan. Tämä nä-kyy osallistujamäärissä; kahdella järjestetyllä verkkokurssilla oli 92 osanottajaa, joista kaukaisimmat Kemistä ja Rovanie-meltä.

Tämän artikkelin tausta-aineistona on käytetty em. verkko-kurssien osallistujilta kerättyä palautteita sekä osallistujien haastatteluja.

”Luulen, että opin jotain uutta”Vuorovaikutustilanteet ovat verkkokursseilla opiskelijoiden mielestä haastavia, sillä asiantuntijoille ei voi samalla tavalla esittää kysymyksiä kuin perinteisellä luennolla. Oppimisym-päristöjen keskustelu-alue avaa kuitenkin osanottajille mah-dollisuuden verrata ja kommentoida kokemuksia kurssin aiheesta. Verkkokurssilla keskustelulle on myös enemmän aikaa kuin perinteisessä koulutuksessa.

Verkkokurssien materiaaleja sekä kiitetään että moititaan. Aineistoja luodessa pitää huomioida, että perinteiset luen-tomateriaalit eivät toimi itseopiskelussa samalla tavoin kuin luennoitsijan esittämänä. Toisaalta laajaa ja monipuolista ai-neistoa voi hyödyntää kurssin jälkeenkin.

Suoritettavat tehtävät pakottavat parhaimmillaan perehty-mään aineistoon ja pohtimaan vastauksia. Oppiminen on verkkokoulutuksessa syvempää kuin luennolla istuminen. Opiskelijat kaipaavat arvioinnin lisäksi enemmän sanallista palautetta tehtävistä varmistaakseen, että asiat on ymmär-retty oikein.

Arkistolaitos siirtää koulutustoimintaansa yhä enemmän verkkoon. Miten opiskelijat ovat kokeneet verkkokoulutuksen?

”Erittäin hyvä tapa opiskella”Asiahallinnan asiantuntija tarja ritatörmällä Rovaniemen kaupungin hallintopalveluista on vain positiivista sanottavaa verkkokoulutuksista.

”Täällä Rovaniemen korkeudella olevalle työnantajalle verk-kokoulutus on todella edullinen vaihtoehto ja sen käyttöä suositellaan. Kustannuksista jää kokonaan pois esimerkiksi majoitus- ja matkakulut, ja tehtäviin vastaaminen onnistuu myös kotoa käsin. Uskon, että verkkokoulutuksiin osallistu-vien määrät tulevat lisääntymään.”

Samaa mieltä on Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin erityis-asiantuntija miia-maria nieminen.

”Matkakustannuksia karsitaan koko ajan. näin ollen verkko-kurssit ovat meille erittäin tärkeä väline osaamisen ylläpidos-sa ja kehittämisessä.”

Hän mainitsee verkkokoulutuksen hyvinä puolina joustavan aikataulun ja mahdollisuuden jakaa oppiminen itselle sopi-viin osiin. Kiinnostavimpiin aiheisiin pystyy syventymään enemmän kuin perinteisellä kurssilla.

”Aineistoa voi olla liikaa” Sekä niemisen että Ritatörmän mielestä verkkokoulutuk-sen huonona puolena on joskus aineiston paljous. Runsaan materiaalin joukosta on vaikea poimia ne tärkeimmät asiat, joihin kannattaa syventyä.

– Verkkokoulutuksessa ohjeistus on tärkeää, jottei opiskelija huku materiaaliviidakkoon, toteaa nieminen.

Lähetä palautetta

ja toiveita!

Opiskelijoiden palaute ja toiveet auttavat kehittä-mään verkkokoulutusta. Seuraavaksi arkistolaitok-sen opiskelijoiden puntariin pääsee syksyllä 2014 ensimmäistä kertaa pidettävä Aineiston järjestämi-sen verkkokurssi.

lisätietoja: Karin Gref, Mervi Lampi ja Raili Oittinen (etunimi.sukunimi@narc.fi)

TeksTi: mervi lAmpi, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

Tarja Ritatörmä Miia-Maria Nieminen

EEVA nURMInEn-KESKITALOTARU JänKäLä

12 13akti 2/2014akti 2/2014

hyVinkäällä lähes sata vuotta kestänyt kangastuo-tanto alkoi 1980-luvun alussa hiipua. Paikkakunnalla toi-minut Valvilla Oy perusti vuonna 1981 museon vaalimaan katoavan villateollisuuden perinteitä. Esineistön lisäksi mu-seo sisälsi tehtaan insinöörien kokoaman “historiallisen ar-kiston”, johon kuului Valvillan kymmenien edeltäjäyritysten aineistoja 1800-luvun lopulta lähtien.

Valvilla hakeutui konkurssiin vuonna 1993. Arkiston omis-tusoikeus siirtyi Uudenmaan rakennuspiirille, joka ehdotti aineistojen siirtämistä Elinkeinoelämän keskusarkistoon. Hyvinkään kulttuuritoimen mielestä arkiston siirtäminen oli-si ollut kaupungin kulttuuriperinnölle korvaamaton vahinko, minkä johdosta se jäi sijoilleen ja siirtyi myöhemmin osaksi Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmia.

Valvillan arkisto kertoo tekstiiliteollisuuden historiaa

Hyvinkään kaupunginmuseossa säilytettä-vän Valvillan tehdasmuseon arkiston konser-vointi- ja järjestämistyöt ovat loppusuoralla. Vuonna 2003 tulipalossa vaurioitunut arkis-to sisältää suomalaisen tekstiiliteollisuuden historiaa sadan vuoden ajalta.

Arkiston jääminen vanhaan tehdasrakennukseen oli kuiten-kin kohtalokasta. Syyskuussa 2003 Wanhalla Villatehtaalla syttynyt tulipalo vaurioitti pahasti arkistoa ja tuhosi osan aineistosta. Pelastustöille löytyi onneksi laajaa kannatusta. Hyvinkään kaupunki antoi tukensa mittaville konservointi-töille ja Kansallisarkisto esitti lausunnossaan arvion Valvillan arkiston “suuresta kulttuurihistoriallisesta arvosta”.

taannehtivan järjestämisen haasteetValvillan arkisto oli tulipalon jäljiltä pahasti sekaisin. Kun taannehtiva järjestämistyö keväällä 2013 aloitettiin, keskei-nen haaste oli epäselvyys arkiston alkuperäisestä järjestyk-sestä.

Tulipaloa edeltävää selkeää luetteloa ei löytynyt, mutta sitä-kin enemmän epäselviä kerrostumia arkiston elinkaaren eri vaiheista. yhtiöiden alkuperäisestä asiakirjahallinnasta löy-tyi omat viitteensä, samoin arkistonhoitajina toimineiden insinöörien työstä 1980-luvun alusta.

Arkistokaava oli lopulta pakko luoda kokonaan uudestaan. Aineistopohjaisen kaavan sijasta päädyttiin tehtävä- ja or-ganisaatiokaavoja yhdistelevään malliin, jota sovellettiin kaikkiin arkistonmuodostajiin. yhtenäinen kaava osoittautui

toimivaksi, sillä tehtaiden toiminnan hallitsevat periaatteet säilyivät samoina läpi vuosisadan: kankaiden valmistus kus-tannustehokkaasti ja taloudellisen voiton tavoittelu.

Arkistonmuodostajan määrittely osoittautui usein monitul-kintaiseksi tehtäväksi. Tulisiko esimerkiksi yhtiön jokaisen tehtaan, sisaryhtiön tai työntekijöiden harrastuskerhon olla oma arkistonmuodostajansa? Aineistojen lähiluku ja tutki-muskirjallisuus auttoivat selvittämään “itsenäisiltä vaikutta-neiden” ryhmien suhteen varsinaiseen yhtiöön. Arkiston-muodostajien määrä ei päässyt paisumaan, vaan eri ryhmät sijoitettiin omiin osa-arkistoihin ja sarjoihinsa.

Valtakunnallisesti kiinnostava Valvillan arkisto käsittää yhteensä 40 hyllymetriä aineistoa 14 eri arkistonmuodostajalta. yritysostojen ja fuusioiden kautta Hyvinkäälle on siirretty tekstiilitehtaiden ja -yritysten aineistoja Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Pohjanlahdel-ta, Hämeenlinnasta ja Orimattilasta. Valtakunnallinen luon-ne onkin Valvillan arkiston huomionarvoinen piirre. Varhai-simmat aineistot ovat Turun verkatehtaalta 1870-luvulta ja uusimmat 1990-luvulta Valvillan Hyvinkään tehtaalta.

Talouteen liittyvät aineistot ovat arkistossa näkyvästi esil-lä. Erilaiset tilikirjat, inventaariolaskelmat ja budjettisuunni-telmat ovat keskeinen osa jokaisen arkistonmuodostajan aineistoja. Fuusioiden ja konkurssien yhteydessä laaditut muistiot ja suunnitelmat paljastavat hyvinkin yksityiskohtai-sia tietoja entisajan yrityskulttuurista. Amerikkalaiset kon-sultit eivät olleet Suomessa tuntemattomia 1950-luvulla ja tehtaan lakkauttamiseen saattoi vaikuttaa kustannustehok-kuuden lisäksi yhtiön pääjohtajan asuinpaikka.

tehdaskulttuuria ja designiaValvillan arkisto tarjoaa myös näyttävän läpileikkauksen muuttuvasta tehdaskulttuurista. 1800-luvun lopun patriar-kaalisesta yhteisöstä siirryttiin 1900-luvulla lakkojen, kapi-noiden ja ammattiyhdistysliikkeiden aikaan. Työläisten kir-jeet tehtaiden päällystölle kertovat työelämän haasteista eri vuosikymmenillä. Palkankorotukset saavat ajan kulues-sa rinnalleen yhä laajemmin työterveyteen ja -turvallisuu-teen liittyviä vaatimuksia, joihin myös reagoitiin.

Unohtaa ei tule myöskään kotimaista laatutyötä ja desig-nia. Valvillan arkisto säilyttää arvokkaita dokumentteja ajal-ta, jolloin vaatteiden laatua arvostettiin. Hyvinkään tehtaan laboratorion tutkimusselostukset luovat mielenkiintoista ajankuvaa suomalaisen vaateteollisuuden kunnian päiviltä: idänkauppa veti ja kotimaiset designvaatteet pyrkivät val-taamaan paikkoja kansainvälisiltä muotimessuilta.

tutkimatonta aineistoaKoska Valvillan arkisto oli alun perin tarkoitettu yhtiön omaan käyttöön, sen käyttöaste jäi ennen tulipaloa vähäi-seksi. Muutamaa Hyvinkää-aiheista historiikkia lukuun otta-matta aineisto on pysynyt täysin kartoittamattomana.

Tiettyjen aineistojen kohdalla konservointi jatkuu vielä tule-vina vuosina, mutta valtaosa arkistosta vapautuu syksyllä 2014 tutkijoiden käyttöön. Valvillan arkisto toivottaa kaikki kiinnostuneet tekemään uusia löytöjä kotimaisen liike-elä-män ja tekstiiliteollisuuden historiasta.

Hyvinkään järjestystoimikunnan julistus tehtaan työntekijöille vuonna 1918.

teksti: mATTi mieskonen, arkistonhoitaja, Hyvinkään kaupunginmuseo

kuvat: Hyvinkään kAupunGinmuseo

Hyvinkään villatehdas 1930-luvulla. Keskellä olevassa palokalustorakennuksessa toimii nykyään Valvillan tehdasmuseo.

Tulipalon vaurioittamaa aineistoa vuodelta 2003.

14 15akti 2/2014akti 2/2014

Jussi Nuorteva2003 valtionarkistonhoitaja, arkistolaitoksen pääjohtaja

2000–2003 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri

1998–2000 Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja

1994–1998 yleisradion tiedetoimittaja

1998 Helsingin yliopiston kirkko- ja oppihistorian dosentti

1997 teologian tohtori, väitösaiheena suomalaisten opinkäynti ulkomailla ennen Turun akatemian perustamista 1640

1986 filosofian lisensiaatti, aiheena Suomen ja Skandinavian historia

LUOTTAMUSTEHTäVIä MM.

2014 Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien varakansleri

2012 Scandinavia-Japan Sasakawa Foundationin hallituksen jäsen

2012 World Cultural Council, honorary vice-president

2009–2013 Turun yliopiston hallituksen jäsen

2007 CSC:n hallituksen jäsen

2000–2009 Valtion tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja

Tieteen ja tutkimuksen maailmasta ovat peräisin monet kansainväliset yhteydet, joita olen syventänyt pääjohta-jakaudellani. Esimerkiksi Firenzen EU-instituuttiin solmin kontakteja toimiessani Suomen Akatemian yksikönjohta-jana 1998–2000. Instituutin yhteydessä on EU:n historialli-nen arkisto, jonne myös arkistolaitoksen henkilökuntaa on hakeutunut virkamiesvaihtoon.

mikä oli ajankohtaista aloittaessasi arkistolaitoksessa?

Heti aluksi yksi tärkeimpiä asioita oli strategian laatiminen vuoteen 2010 ulottuvalle kaudelle. Kyse oli laatuaan en-simmäisestä arkistolaitoksen kokonaisstrategiasta. Tämän vuoksi oli tärkeää, että henkilöstö osallistui prosessiin hyvin laaja-alaisesti.

Itselleni strategiaprosessi kirkasti sitä, mihin suuntaan arkistolaitosta on kehitettävä. Strategian yksi keskeinen tavoite oli vahvistaa arkistolaitoksen profiilia tutkimuksen infrastruktuurina. Tämä tavoite on leimannut monia pääjoh-tajakauteni hankkeita.

Toinen keskeinen asia oli yhtenäistää arkistolaitoksen toi-mintoja. Aluksi tämä tarkoitti etenkin ulkoisen viestinnän ja graafisen ilmeen yhtenäistämistä. Lisäksi oli tärkeää hankkia koko laitoksen käyttöön yhteisiä työvälineitä (muun muassa uusi sähköpostijärjestelmä). Arkistolaitoksen yhte-näisyyden vahvistaminen on pitkäjänteinen prosessi, joka jatkuu yhä.

mitä ajattelet muistiorganisaatioiden yhteistyöstä?

Suomessa museoiden, kirjastojen ja arkistojen KAMUT-yh-teistyötä on ollut jo 1990-luvulta alkaen. Aluksi tavoiteltiin yhteistyötä digitointiin liittyvissä asioissa, mihin saatiin esi-kuvia muista Pohjoismaista. Sittemmin yhteistyö on painot-tunut yhä enemmän muihin kysymyksiin, kuten yhteisiin hakujärjestelmiin.

yhteistyö kirjastojen ja museoiden kanssa on tärkeää, mut-ta on myös tärkeää vaalia eri professioiden erikoisosaamis-ta. Arkistoaineisto on aina jollain tavalla uniikkia ja tästä syntyvät arkistoaineiston kuvailun erityispiirteet. Arkistoai-neiston kuvailussa on tavoitettava Sitz im Leben, mikä tar-koittaa, että asiakirja-aineiston ymmärtämiseen tarvitaan aina tieto siitä, mihin tarpeisiin ja missä tehtävissä asiakirjat ovat syntyneet.

Muistiorganisaatioiden työ on sekä säilyttämistä että ai-neistojen käyttöön saattamista. Käyttöön saattaminen edellyttää, että on huolehdittu parhaalla mahdollisella taval-la eri aineistoille tunnusomaisista metatiedoista. Aineisto-

Valtionarkistonhoitaja Jussi Nuorteva täytti 60 vuotta 22.7.2014. Akti esittää lämpimät onnentoivotukset arkistolaitoksen pääjohta-jalle!

TeksTi: vesA-mATTi ovAskA, arkistonhoitaja, Suomenlinnan hoitokunta

kuva: Gary Wornell

Viestinviejä menneestä tulevaan jen käyttäjät eivät usein ole tietoisia muistiorganisaatioiden työnjaosta. Tämän vuoksi on tärkeää, että aineistot tarjo-taan käyttöön yhteisen palvelukanavan kautta, kuten tällä hetkellä FInnA:ssa on tavoitteena.

mitä painotat kansainvälisessä yhteistyössä?

Kansainvälisessä yhteistyössä olen suuntautunut erityises-ti tiedejärjestöjen ja EU:n yhteistyöverkostoihin. yksi minul-le tärkeä verkosto on Alliance for Permanent Acces (APA), joka edistää sähköisten tutkimusaineistojen ja -datan käy-tettävyyttä. näissä verkostoissa syntyvät ajatukset ovat hyödyksi myös arkistolaitokselle. Arkistolaitokselle pohjois-mainen yhteistyö on edelleen tärkeää. Meillä on nordisk Arkivnyt, arkistokonferenssit ja pohjoismaisten pääjoh-tajien tapaamiset vähintään kahdesti vuodessa. Omasta aloitteestani on tehty pohjoismaisten valtionarkistojen eri toimintojen benchmarking-työtä.

Tutkimusyhteistyöstä haluan mainita myös Venäjä-yhteis-työn, jota Kansallisarkisto on tehnyt entistä intensiivisem-min vuodesta 2005 alkaen. yhteistyötä on ollut ennenkin, mutta aiemmin painopiste on ollut poliittisen historian aineistoissa. nykyisissä projekteissa on keskeistä laaja-alainen kiinnostus myös yksityisten toimijoiden asiakirjoi-hin sekä taloudellisia yhteyksiä ja siirtolaisuutta valottaviin aineistoihin. Tavoitteena on syventää kuvaa Suomen ja Ve-näjän yhteisestä historiasta.

mitä ajattelet yksityisarkistojen merkityksestä?

Vaikka yksityisarkistot edustavat määrältään noin kymme-nesosaa arkistolaitoksen kaikista aineistoista, ne ovat jatku-vasti käytetyintä aineistoa.

Arkistoilla on aivan erityinen vastuunsa siitä, että eri ajan-jaksoilta saadaan talteen läpileikkaus kaikista yhteiskunnal-lisista ilmiöistä. Osa yksityisarkistoista saadaan vakiintunei-ta reittejä pitkin, mutta esimerkiksi vähemmistöryhmien arkistot edellyttävät aktiivista hankintaa. Jos arkistoinsti-tuutiot eivät itse ole aktiivisia tässä asiassa, on vaarana, että arkistoihin tallentuu yksiulotteinen kuva maailmasta.

arkistolaitoksen tehtävänä on päättää viranomaisten pysyvästi säilytettävistä asiakirjoista. millaisia haastei-ta tähän liittyy?

Sähköisten aineistojen seulontaa ei voida toteuttaa samalla tavalla kuin analogisten aineistojen. niinpä arvonmäärityk-sen käytäntöjä ja prosesseja on arvioitava uudelleen. Täy-dessä laajuudessa tämä on mahdollista, kun arkistolainsää-dännön uudistus on saatettu loppuun.

nykyisessä tilanteessa on tärkeää rakentaa siltaa analo-gisten ja digitaalisten aineistojen välille. Tällä hetkellä vi-ranomaisissa niitä käytetään rinnakkain. Käytön tarpeet on tunnistettava eri viranomaisissa.

Sähköisten aineistojen arvonmäärityksessä suuntana on avata viranomaisten tietomassoja uudenlaiseen käyttöön. Samalla pitää huolehtia siitä, että tieto aineistojen synty-yhteydestä säilyy koko niiden elinkaaren ajan. Tämä me-tatietojen hallinta on arkistoprofession ydintä ja luo edel-lytykset sille, että digitaaliset aineistot ovat tutkimuksen käytettävissä.

mikä on mieluisinta pääjohtajan työssä?

Tiedetoimittajana ja tutkijana minulle on tärkeää arkistolai-toksen tunnetuksi tekeminen ja näkyvyyden edistäminen. Etenkin ulkoinen viestintä painottuu yhä enemmän. Tähän liittyy myös arkistolaitoksen näyttelytoiminta, jonka avulla on mahdollista tavoittaa ihmisiä, jotka eivät muuten tiedä arkistolaitoksen tehtävistä.

millainen oli urapolkuasi ennen arkistolaitosta?

Tulin arkistolaitoksen palvelukseen vuonna 2003 ennen kaikkea tutkimuksen ja tiedehallinnon maailmasta. Olen 1980-luvulta alkaen osallistunut aktiivisesti erilaisiin tie-deyhteisön luottamustehtäviin. Vuosina 1986–1988 toimin Suomen Akatemian tutkijoiden yhdistyksen puheenjoh-tajana ja olin tämän jälkeen mukana tutkijakouluja valmis-telleessa opetusministeriön työryhmässä 1990–1993. Ko-kemus näistä tehtävistä vei minut myöhemmin Suomen Akatemiaan, josta siirryin vuonna 2000 Suomalaisen Kirjal-lisuuden Seuran pääsihteeriksi. SKS:n toimintaan kuuluivat myös kirjallisuus- ja kansanrunousarkisto. Tällä polulla siirty-minen arkistolaitokseen tuntui luontevalta.

Tutkijana olen työskennellyt lukuisissa ulkomaisissa arkis-toissa ja kirjastoissa. Tätä kautta sain tutustua monipuoli-sesti siihen, miten näiden instituutioiden suhde on järjes-tetty eri kulttuurialueilla.

16 17akti 2/2014akti 2/2014

Digitaalisuus puhuttaa itä-Euroopassa

mOnien maiDen arkistolaitoksilla on hyvin niukat mah-dollisuudet vaikuttaa vastaanotettavan digitaalisen aineis-ton muotoon tai metatietoihin. Vaikka aineiston siirtämistä tukemaan on kehitetty työkaluja, informaation yhdenmu-kaisuudesta ja yhtenäisestä käytettävyydestä ei ole vielä takeita.

Oman haasteensa muodostaa kehittämisstrategioiden puute: niitä ei ole laadittu digitaalisen aineiston muodosta-mista, mahdollista ohjaamista, säilyttämisen järjestämistä tahi verkon läpi tapahtuvaa käyttöä ajatellen.

kustannukset mietityttävät Konferenssin esityksissä käsiteltiin digitaalisuuden vaiku-tusta arvonmäärityksen periaatteisiin. Vastaanotettavan aineiston osalta nähtiin keskeisenä kustannusten hallinta ja mahdolliset säästöt niin arkistojen kuin aineistoja luovut-tavien kannalta. Toimijoilla on kokemusta paperimuotoisen aineiston säilyttämisestä ja kustannusrakenteesta, mutta digitaalisen säilyttämisen osalta investointien, toiminta- tavan muutoksen sekä aineiston kertymisen epäselvyys vaikeuttavat selkeää vertailua.

Digitaaliseen infrastruktuuriin investoimisen kynnys on hy-vin korkealla. Erityisenä haasteena nähtiin digitaalisuuden hyötyjen taloudellinen perustelu. Toimintakulttuuri on vie-lä hyvin perinteinen ja pohjautuu manuaalisiin paperiaika- kauden prosesseihin.

Oikeus tulla unohdetuksiOma teemansa seminaarissa muodostui hankkeista, joissa on digitoitu entisen salaisen poliisin tai vastaavien aineis-toja.

Varsovassa järjestettiin toukokuussa Kes-ki- ja Itä-Euroopan maiden 14. arkistokonfe-renssi, jonka teemana oli digitalisoituminen. Erityisesti mietittiin, miten paperiaineis-ton vastaanottoon liittyviä menettelytapoja tulee tarkastella sähköisten palveluiden ja digitaalisten aineistojen kannalta.

Meillä Suomessa käydään keskustelua siitä, miten Face-book-päivitykset ja muut sosiaalisen median tempaukset jäävät digitaaliseen historiaan osin kiusallisina todisteina. Seminaarissa esitellyissä hankkeissa pohditaan, mitä tieto-ja erilaiset urkintamekanismit ovat keränneet kansalaisista ja miten tätä tietoa on voitu hyödyntää. Materiaali sisältää seurantaraportteja, ääninauhoja ja muuta tietoa kansalais-ten toiminnasta.

Oma kuriositeettinsa oli se, että muun muassa Stasin ar-kistojen digitoinnin esikäsittelyllä tarkoitetaan silppurista vedettyjen aineistojen purkamista säkeistä ja kokoamista digitaalisesti ehyiksi asiakirjoiksi. Kun tätä teemaa tarkaste-li konferenssin yhden alateeman ”the right to be forgotten” näkökulmasta nousi mieleen kysymys: kuka haluaa, että unohdetaan ja kenen etua unohtaminen palvelee?

Suomi jo päässyt pitkälleArkistolaitoksen edustajana esittelin Suomen käytäntöjä ja kokemuksia tietokantadatan säilyttämisestä digitaalisessa muodossa. yleisöä kiinnostivat erityisesti digitaalisen säi-lyttämisen kustannushyödyt sekä se, miten tietosisällön arvonmääritys ja haltuunotto käytännössä tapahtuvat. Arvokkaiksi koettiin etenkin erilaisia tietokantoja ja rekiste-rejä yhdistävät hakupalvelut.

Osa seminaarin teemoista ja keskustelusta oli samaa, jota Suomessa käytiin, kun Sähke oli juuri julkaistu ja VAPA oli vasta ajatuksen tasolla. Puheiden ja esitysten perusteella syntyi mielikuva siitä, että Suomessa ollaan sangen pitkällä digitaalisen toimintakulttuurin omaksumisessa; me olem-me siirtyneet ongelmien esittelystä valmiiden ratkaisujen hyödyntäjiksi.

TeksTi JA kuvA: mArkus merenmies, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

Varsovan ydinkeskustassa sijaitseva Kulttuurin ja

tieteen palatsi on Puolan korkein rakennus. Sen

alkuperäinen nimi oli Josif Stalinille omistettu kulttuuri- ja tiedepalatsi,

mutta maininta Stalinista poistettiin vuoden 1956

jälkeen.

in memoriam: Olafur Asgeirsson

Olafur sai nimityksen valtionarkistonhoitajaksi 1.12.1984 (þjóðskjalavörður) poikkeuksellisen nuorena, vain 37-vuotiaana. Virassa hän aloitti vuoden 1985 alusta lukien.

Valmistuttuaan vuonna 1971 yhteiskuntatieteiden kandi-daatiksi Islannin yliopistosta (Háskóla Íslands) Olafur aloitti työuransa koululaitoksen palveluksessa. Hän toimi aluksi muutaman vuoden opettajana Hamrahlíðissa. Vuonna 1977 Olafur sai nimityksen Akranesissa, lähellä Reykjavikia toi-mivan Vesturlandin alueen lukion rehtoriksi. Tästä tehtäväs-tä hän siirtyi suoraan Islannin arkistolaitoksen johtoon.

Pohjoismaisen arkistoyhteistyön keskeinen vaikuttaja ja ICA:n Fellow Olafur Asgeirsson teki poikkeuksellisen pitkän uran Islannin arkistolaitoksen johdossa. Hänen luotsaama-naan se nousi kokoaan paljon merkittäväm-pään kansainväliseen asemaan.

Partiolaisen järjestelmällisyyttäPohjoismainen yhteistyö tuli luontevasti mukaan alusta lähtien. Islannin vuoro oli järjestää 15. Pohjoismaiset arkis-topäivät vuonna 1987, joten työhön oli tartuttava nopeasti. Olafurilta ei puuttunut rohkeutta. Hän päätti pitää arkisto-päivät Laugarvatnissa, pienessä 200 asukkaan kylässä 80 kilometrin päässä Reykjavikista.

Järjestelyt sujuivat kuitenkin moitteettomasti, sillä Olafu-rilla oli kokemusta suurten partiotapahtumien organisoin-nista. Partiotoiminta olikin läpi elämän lähellä hänen sydän-tään. Vuonna 1995 Olafur nimitettiin Islannin partiojärjestön ylijohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi toistakymmentä vuotta.

kansainvälisen yhteistyön edistäjä Olafur Asgeirsson oli vahva kehittäjä. Olafurin aikana Is-lannin arkistolaitoksen toiminta laajeni ja syveni. Jo hyvin varhain Islanti ryhtyi satsaamaan voimakkaasti sähköiseen asiakirjahallintaan.

Pohjoismaisen toiminnan lisäksi Olafur oli aktiivisesti mu-kana kansainvälisessä arkistotoiminnassa ICA:n eri elimis-sä. Hän toimi 1990-luvulla jäsenkomitean puheenjohtajana ja jäsenenä oikeudellisten asioiden komiteassa ja viestintä-komiteassa.

Valtava ponnistus oli ICA:n kansainvälisen CITRA-kokouk-sen järjestäminen Reykjavikissa vuonna 2001. Kahta vuotta myöhemmin oli vuorossa toiset Pohjoismaiset arkistopäi-vät Olafurin johtajakaudella.

Optimisti vaikeuksista huolimattaOlafur Asgeirssonin virkauran viimeisiä vuosia varjosti Islan-nin syvä talouslama, joka pakotti arkistolaitoksen toiminnan voimakkaaseen supistamiseen. Vuoden 2009 arkistopäivil-le Trondheimissa saattoi talousleikkausten vuoksi osallistua vain muutama islantilainen arkistoammattilainen.

Samoihin aikoihin Olafur sairastui syöpään, jota vastaan hän taisteli kolmen vuoden ajan. Kesäkuun 1. päivänä 2012 Olafur jäi ennenaikaiselle eläkkeelle toimittuaan Islannin arkistolaitoksen johdossa 27 vuotta. Sitkeä kamppailu sai-rautta vastaan päättyi 11.5.2014. Vielä edellisenä vuonna Olafur oli osallistunut Kalevalaseuran Islannin matkan jär-jestämiseen. Hän oli seuran ulkomainen jäsen ja halusi eh-dottomasti olla mukana sen vierailulla Islantiin.

Olafurissa menetimme ystävän, joka vaikeuksissakin jak-soi ajatella optimistisesti ja rakasti aidosti pohjoismaista ja kansainvälistä arkistoyhteisöä, ja antoi niille suuren panok-sensa.

TeksTi JA kuvA: Jussi nuorTevA, pääjohtaja, Kansallisarkisto

18 19akti 2/2014akti 2/2014

Eläkevuosieni alusta (v. 2001) alkaen minulla on ollut etu käyttää Kansallisarkiston vanhan puolen ”työhuonetta” – suurilla lasi-ikkunoilla varustettua pikku työtilaa – hyväkseni. Tänään korostetaan eri yhteyksissä läpinäkyvyyttä. Minä täytän ehdon. Näen jättiruutujen läpi van-hassa salissa istuvat ja he näkevät kopissa minut. Se on sitä läpinäkyvyyttä.

Läpinäkyvää työskentelyä

teksti: Heikki ylikAnGAs, professori (emeritus)

kuvat: Heidi musTAJoki

jOuDuin Välillä perhesyiden (omaishoitajuus) vuoksi tilasta luopumaan. Kun palasin takaisin, minun piti siirtyillä työtilasta toiseen aineistoineni ja koneineni. Se oli hanka-laa, kunnes sain taas entisen tilan haltuuni. Sen merkitys senioritutkijalle on moninainen. Päällimmäisiksi nousevat tuotokset, joita näissä tiloissa olen saanut aikaan.

niihin kuuluvat erinäiset teokset (mm. ”nurmijärven ros-vot”, 2003 ja ”Lastuja lakialta laidalta”, 2006) sekä useat artikkelit. Varhaisimmat samoissa tiloissa laadituista, yleis-tä mielenkiintoa herättäneistä julkaisuistani koskivat talvi-sotaa ja Suomen silloista suhdetta Saksaan (”Tulkintani talvisodasta”, 2001). ne synnyttivät pitkään jatkuneen kiis-tan, koska aiheen aikaisemmat tutkijat eivät hyväksyneet selitystäni.

Valo kajastaa tunnelin päässäSe harmitti, vaikka olen tiennyt ”nuijasota”-kirjastani (1977) lähtien, ettei Suomessa ole helppoa panna ulos uut-ta poikkeavaa tulkintaa keskeisestä aiheesta, olivat lähteet

miten vahvoja tahansa. Viime aikoina on kajastanut valoa yhden tunnelin päässä. Talvisota-tulkintani on saanut tutki-muksellista tukea.

Jatkosotaa käsittelevä teokseni ”Romahtaako rintama” (2007) synnytti niin ikään kiivaan polemiikin ja vielä kuuden kirjoittajan vastakirjan. Reagoin kritiikkiin teoksella ”yhden miehen jatkosota” (2009).

Massiivinen torjunta on tutkijan osa yhden totuuden luva-tussa maassa – näin ajatellen itseäni rohkaisin. Jos tutki-musta Suomessa vain kiitellään, arvelin edelleen, siinä on jotakin vialla. Lopulta päädyin tyynesti odottamaan akatee-misen opettajani, professori armas luukon neuvon toteu-tumista. Se kuului: ”Kyllä aika tavaran kaupittee.”

Viimeksi julkaisin lähdetiedoin varustetun tutkimuksen ”Rata Rautuun” (2013 – ei 2012, merkintä kirjassa on virhe). Vaikka siinä käsitellään sisällissotaa 1918, kirja ei näy kirvoit-tavan yhtä kiihkeää arvostelua kuten useat muut tulkintani. Se oudoksuttaa. Missä viipyvät syytökset provokaatiosta,

polemiikkihakuisuudesta ja asenteellisuudesta? Aletaanko Suomessakin ymmärtää totuuden ja tulkinnan välinen ero?

Vapaassa maassa on monia tulkintojaKukaan ei voi koskaan todistaa vanginneensa lopullista totuutta. Siksi tulkintoja (oletetukseksi jäävästä) yhdestä totuudesta on – ja vapaassa maassa tulee olla – monia. Mene ja tiedä.

Itse olen oppinut pääsäännön, jota tutkijain pelikentällä noudatetaan. Se on seuraava: mitä uskottavampi uusi tul-kinta arasta aiheesta, sen nurjempi vastaanotto. näin on, koska vain uskottava uhkaa aikaisempia tulkintoja. Vähem-män uskottava ei sitä tee.

Historialliset näytelmät ja romaanit eivät periaatteessa sovi arkistotiloissa työstettäviksi. niitä olenkin muokkail-lut pääosin kotona ja muualla arkiston ulkopuolella. Pakko silti tunnustaa, ettei tuntoni ole puhdas. Olen viimeistellyt myös näitä tekstejäni arkiston tiloissa. Puolustaudun sillä, että kyse on ollut nimenomaan historiallisista näytelmistä ja (yhdestä) romaanista.

käytännöllinen päivärutiininoudatan tiettyä päivärutiinia. Työrupeaman päätyttyä jätän kirjat ja asiakirjat työtilan pöydälle tietokoneen viereen. Tal-letan tekstin muistitikulle, pistän tikun taskuuni, lukitsen oven ja luovutan avaimen päivystäjälle.

Vain muistitikku liikkuu arkiston ja kotini (Liisankatu) välillä. Seuraavana päivänä jatkan siitä, mihin olen jäänyt. Luista-vaa ja käytännöllistä, sanoisin.

Olen taas ruvennut hyväksymään esitelmäpyyntöjä, joi-ta valuu hiljakseen eri puolilta maata. Viimeksi esiinnyin Vaasan kaupungintalolla aiheena ”Valtiopäivätoiminnan alkaminen uudestaan 1863”. Odottamassa ovat, toisin tee-moin, Mikkeli, Ilmajoki ja Helsinki. Myös yksi suurempi työ on meneillään.

keskustellen kohti historian ydintäMietin pääni puhki, mikä olisi aihe, joka riittävästi kiinnostai-si, vaan ei valmistuisi pitkään aikaan. Eläkeläinen tarvitsee sellaisen kohteen taatakseen, että sopivaa päiväohjelmaa on tiedossa kauaksi eteenpäin. Lopulta löysin etsimäni.

Päätin vastata kirjalla kysymykseen: ”Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen?” Sysäyksen tähän sain professori jouko Vahtolan lausumasta Suomalaisen Tiedeakatemian juhlavuoden (2008) historia-alojen seminaarissa. Vahtola sanoi: ”ylipäätään siitä, mikä on historiantutkimuksen olen-

nainen ydin ja miten se määritellään Suomen historiassa, pitäisi keskustella enemmän.”

Päätin ”keskustella enemmän” toki tiedostaen, että edus-tan vanhempaa, mailleen painuvaa tutkijapolvea. Otaksun silti, että periaatekeskustelusta on eniten hyötyä, kun siihen osallistuvat mahdollisimman erilaiset tahot.

Relevantin kirjallisuuden äärellä Puheenvuoroani ei voi työstää arkistoainekseen vaan kirjal-lisuuteen nojautuen. Mihin siis tarvitsen tällä haavaa työ- tilaa nimenomaan arkistossa?

Tarvitsen sitä relevantin kirjallisuuden tavoittamiseen. Koti-kirjastostani en saa käsiini edes kaikkia omia kirjoitelmiani. Teokset löydän, en artikkeleita. ne on julkaistu kokoomate-oksissa, juhlakirjoissa ja aikakauslehdissä, eikä minulla ole niistä kopioita saati bibliografisia tietoja. Pääsen lukemaan ne Kansallisarkistossa säilytettävistä sarjoista ja teoksista. Siinä se.

Eläkevaarit vaihtavat kuulumisiaOn vielä yksi puoli, joka tosin ei vaadi välttämättä erillis-tä työtilaa. Silti se liittyy tiiviisti arkistossa työskentelyyn. Siellä, jos missä, kohtaa toisia eläkevaareja ja voi vaihtaa kuulumisia näiden kanssa. Tarjoutuu tilaisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen, mitä sitäkin ikääntyvä tutkija kaipaa.

Tapanani on näille kollegoille kertoa: ”Minulla on muuten täällä erillinen työtila”. Ilmoituksen vaikutuksen päättelen asianomaisten ilmeestä. Se on säännöllisesti happaman kade.

Professori Heikki Ylikankaalla on Kansallisarkistossa pysyvä työtila, ns. tutkijankoppi.

Ylikangas on kirjoittanut Kansallisarkiston katon alla useita teoksia, joista viimeisin on vuonna 2013 julkaistu Rata Rautuun.

20 21akti 2/2014akti 2/2014

mie…

Mie en ole karjalainen, vaikka monesti niin on luultu, vaan kotkalaisten opettajavanhempien esikoistytär. Mie on myös kymenlaaksolaista murretta ja säilynyt sitkeästi puheessa-ni, vaikka jo vuodesta 1965 olen ollut helsinkiläinen.

Det är mitt sa finnen Om stOckhOlm

Ja, Stockholm är också mitt, nästan min andra kära hem-stad. Arkistourani alkoi elokuussa 1974 ja sain heti ryhtyä

ArkistourallaArkistouralla-palstalla arkistoalan ammattilaiset kertovat työstään.

Tässä numerossa liki 40-vuotisesta uras-taan Kansallisarkistossa kertoo yksityis-arkistojen Grand Old Lady Marja Pohjo-la, joka jäi kesän alussa hyvin ansaitulle eläkkeelle.

valmistelemaan lähtöä Tukholmaan. Tehtäväni oli käydä läpi vapaudenajan valtiopäiväasiakirjoja Riksarkivetissa ja valita niistä mikrokuvattavaksi suomalaisten valtiopäivämiesten aloitteita. Tein näitä 4–8 viikon matkoja usean vuoden ajan. Vuonna 1994 palasin Riksarkivetiin pohjoismaisen virka-miesvaihdon merkeissä.

ByrOkraatteja ja ByrOkratiaa (esimiehet & muut)

Olen usein esitellyt itseni, että tulen Kansallisarkiston vähi-ten byrokraattisesta yksiköstä. Ja niinhän se on, byrokrati-alla on aika vähän merkitystä, kun on tekemisissä ihmisten henkilökohtaisten aineistojen kanssa.

Esimiehiä on mahtunut melkein 40 vuoteen aika monta. Ensimmäinen heistä oli maisteri yrjö O. kihlberg, yhä pir-teä 87-vuotias. Aivan erityisellä lämmöllä muistelen arkisto-neuvos alpo salmelaa, joka huolimatta siitä, että työsken-teli asiakirjahallinnossa, arvosti kovasti yksityisarkistoja ja oli muun muassa perustamassa Viipurin arkistoyhdistystä. Sain yhdistyksessä 1980-luvulla ensimmäiset kokemukseni kouluttajana, kun Karjala-talolla yritin opettaa yhdistyksen jäsenille, miten arkistot tulisi järjestää ja luetteloida. Kahvin ja Viipurin rinkelin voimalla työtä tehtiin ja hauskaa oli, vaik-ka lopputulos ei aina niin kehuttava ollutkaan.

tilaushistOriakeskus palVeluksessanne

Esimieheni jussi kuusanmäki houkutteli minut keväällä 1979 Paikallishistoriallisen Toimiston (vuodesta 2000 Tilaus-historiakeskus) sihteeriksi. Tämä nykyisin yhdeksän tieteel-lisen seuran muodostama yhteisö on ollut tärkeä lenkkini tiedemaailmaan Suomessa ja Pohjoismaissa. Tehtävämme on auttaa niin tilaushistorioiden teettäjiä kuin kirjoittajiakin hankkeiden eri vaiheissa muun muassa välittämällä am-mattilaisia kirjoittajiksi, arvioimalla käsikirjoituksia ja järjes-tämällä alaan liittyvää koulutusta. Olen ollut mukana noin 800 tilaushistorian tekemisessä tavalla tai toisella, enkä aio vielä lopettaa.

elämäni yksityisarkistO (meiner meinunG nach)

Käsieni kautta on kulkenut satoja ja satoja yksityisarkisto-ja, niin merkittävien vaikuttajien kuin ihan tavallisten ”Matti Meikäläisten”. Kaikkein koskettavinta on ollut Suomen juu-talaisten arkistoaineistojen hankinta. Tarina alkoi vuonna 1995, kun Helsingin juutalaisen seurakunnan viinivaras-tosta löytyivät ensimmäiset asiakirjaniput, ja tänä päivänä arkisto hienoine valokuvakokoelmineen käsittää yli 600 ko-teloa. Aineistoja on esitelty näyttelyin Israelia myöten ja ne ovat tuoneet Kansallisarkistoon tutkijoita ympäri maailmaa. Minulle lähes 20 vuoden prosessi on opettanut paljon juu-talaisesta elämästä ja kulttuurista ja tuonut juutalaisia ystä-viä niin Suomesta kuin muualtakin.

Satojen kohtaloiden nainen

JUKKA KALERVO

MATTI TIISAnOJA

Käyttörajoitus vai näyttörajoitus?

käyttörajOitettu eli luvanvarainen asia-kirja-aineisto vaatii käyttöluvan. Käyttörajoitus pe- rustuu joko lakiin tai arkiston luovutussopimuk-seen.

Viranomaisten arkistojen käyttörajoitukset perus-tuvat tavallisesti lakiin. Esimerkiksi julkisuuslain-säädäntö ja Laki potilaan asemasta ja oikeuksista säätävät asiakirja-aineistojen käyttörajoituksista. Tyypillinen esimerkki käyttörajoitetusta aineistos-ta ovat sataa vuotta nuoremmat henkilörekisterit.

yksityishenkilöjen tai yksityisluontoisten järjes-töjen arkistojen osalta mahdollinen käyttörajoitus ehtoineen on määritelty aineiston luovutussopi-muksessa, jonka aineiston luovuttaja ja arkistolai-tos ovat keskenään tehneet.

näyttörajoitettu asiakirja-aineisto ei vaadi käyttö-lupaa, mutta sen esittämistä vapaasti julkisessa verkossa on rajoitettu lailla. Eli aineisto on täysin vapaasti käytettävissä Kansallisarkiston ja maa-kunta-arkistojen tutkijasaleissa ilman käyttölu-paa, mutta ei nähtävissä julkisessa verkossa.

Tyypillinen esimerkki näyttörajoitetusta aineistos-ta on Etsivän Keskuspoliisin – Valtiollisen poliisin henkilökortit, joiden tutkiminen ei vaadi käyttö-lupaa, mutta joita ei voida vapaasti esittää inter-netissä. näyttörajoitus voi koskea myös arkisto/hakutietokantojen metatietoja. Esim. yksityishen- kilöiden henkilöarkistojen luettelotiedot ovat näyt- törajoitettuja verkossa, mutta vapaasti luettavissa paikan päällä tutkijasaleissa.

käsitätköPalstalla arkistolaitoksen asiantuntijat avaavat alan termistöä.

TeksTi: ville konTinen, tutkija, Kansallisarkisto

TeksTi JA kuvA: ville konTinen, tutkija, Kansallisarkisto

Palstalla esitellään arkistojen kätköistälöytyneitä kuriositeetteja.

Arkistolöytöjä

sata VuOtta sitten kenraali jeremin lähetti Kenraaliku-vernöörinkanslialle painetun runolehtisen nimeltään ”Ha-pankaalilaulu”. Kenraali ei tiennyt oliko painotuote uusi vai vanha, kuka runoa levitti tai oliko ketään lehtisen vuoksi pidätetty. Kenraali tiesi ainoastaan, että lehtisiä oli levitetty kaupustelijan myymien kirjojen välissä.

Pilkkarunon muotoon kirjoitettu lehtinen ivasi: ”Ryssän ruo-ka on sipuli, hapankaali ja tsaiju, täällähän alkaa tuntua jo valtakunnan haju”, ja sitä kehotettiin laulamaan ”Härmässä häät oli kauhiat” -kansanlaulun nuottiin. ylipäätään lehtises-sä hyökättiin voimakkaasti venäläisyyttä ja Venäjän valtaa vastaan.

Selvää oli, ja sen kenraali Jereminkin tiesi, että tällaisten lehtisten leviäminen Suomen maassa oli Venäjän vallan kannalta uhkaavaa.

Elokuussa 1914 Suomessa elettiin jännittäviä aikoja. Venä-jän valtakunta ja sitä myötä Suomi oli juuri liittynyt suurso-taan, jota myöhemmin alettiin kutsua I maailmansodaksi. Suomen tilanteen Venäjän kannalta ongelmalliseksi teki se, että suurruhtinaskunnassa oli meneillään vahvan venäläis-tämisen aika eli ns. II sortokausi.

Jo ensimmäisen sortokauden aikana 1899–1905 Suomes-sa oli ollut merkittävää vastarintaa venäläistämistä vastaan. Tunnetuin esimerkki tästä lienee kenraalikuvernööri Bobri-kovin murha. Toisella sortokaudella 1908–1917 suomalais-ten vastarinta jatkui ja venäläiset yrittivät saada vastarinta-aktivisteja kuriin. Tärkeänä työkaluna venäläistämisessä oli kieli. Venäjänkielisten ja venäjän kielen asemaa pönkitettiin muun muassa lisäämällä venäjän opetusta kouluissa.

”Hapankaalilaulu” ei venäjän kielestä perustanut: ”Suo-meksi minä vaan laulelen, en osaa Ryssän kieltä, enkä mä kysy lauluihini Suomisyöjäin mieltä.”

Kenraalikuvernöörinkanslian arkistoon päätynyt propagan-dalehtinen on hyvä esimerkki suomalaisesta vastarinnasta, jossa oli jo aimo annos kansallista identiteettiä. ”Vaikka olis Suomen järvet täynnä venäläistä votkaa, ei meistä tule rys-siä eikä jalopeurasta kotkaa” uhosi ”Hapankaalilaulu”.

Hapankaalilaulu

22 akti 2/2014 23Akti 1/2014

Mikkelin maakunta-arkisto täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Aktiivisesti toimivassa arkistossa on asiakaskäyntejä nykyisin noin 2 000 vuosittain. Palvelujen tyypillinen käyttäjä on yli viisi-kymppinen sukututkija. Varsinkin karjalaisten juurien tutkiminen vetää asiakkaita Mikkeliin kaikkialta Suomesta, ja kauempaakin.

Vireä kahdeksankymppinen palvelee asiakkaitaan

eniten mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalin palve-luja lienee viime vuosina käyttänyt mikkeliläinen timo tii-honen. Hänen kiinnostuksensa sukututkimukseen heräsi vuosituhannen vaihteessa, kun hän työskenteli Karjala-tie-tokantasäätiön (www.karjalatk.fi) palveluksessa luovutet-tujen alueiden seurakuntien kirkonkirjatietojen tallentajana. Tutkimus maistuu edelleen.

Maakunta-arkisto sinänsä oli Tiihoselle tuttu paikka jo vuosi-en takaa, koska hän aikoinaan asui vanhempineen arkiston talonmiehen asunnossa.

Vuosien varrella väki tutkijasalissa on harventunut ja van-hoista tutuista on jäljellä enää muutama. Vaikka kirkonkir-joja onkin yhä enemmän saatavilla digitoituna, hyvät ha-kemistot ovat pitäneet Tiihosen mikrofilmien käyttäjänä. Myös Karjala-tietokanta on ollut hyvä apuväline, koska

Viipurista Mikkeliin mikkelin maakunta-arkistO jatkaa vuon-na 1934 perustetun Viipurin maakunta-arkiston toimintaa. Talvisotaan mennessä arkisto vas-taanotti asiakirjoja noin 4 000 hyllymetriä. Ai-neistosta onnistuttiin evakuoimaan noin puo-let sekä talvi- että jatkosodan aikana. Itärajan taakse jääneistä asiakirjoista valtaosa on yhä tallessa joko Leningradin alueen valtiollisessa arkistossa Viipurissa tai Karjalan tasavallan kan-sallisarkistossa Petroskoissa.

Viipurin maakunta-arkiston evakkotaival kulki sodan jälkeen Kuopion ja äänekosken kautta Mikkeliin vuonna 1953. Arkistorakennuksen suunnitteli rakennushallituksen arkkitehti Olavi sortta. Samaan rakennukseen sijoitettiin lak-kautettujen seurakuntien keskusarkisto, jonka hallussa olivat luovutetun alueen evankelis-lu-terilaisten seurakuntien kirkonarkistot. Keskus-arkisto yhdistettiin maakunta-arkistoon vuonna 1990.

Arkiston nimi muutettiin vuonna 1945 Savo-Kar-jalan maakunta-arkistoksi. Sen piiriin kuuluivat tuolloin Kuopion, Kymen ja Mikkelin läänit. Jo-ensuun maakunta-arkiston perustamisen myötä nimi muutettiin Mikkelin maakunta-arkistoksi vuonna 1974.

Mikkelin maakunta-arkiston yhteyteen valmistui vuonna 1989 koko maan tarpeisiin tarkoitettu mikrofilmien varmuusarkisto. Vanhan arkistora-kennuksen kylkeen rakennettiin 1997 lisäraken-nus, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto erkki Valovirta.

maakunta-arkistossa käytettävissä oleva tietokantaversio sisältää myös sataa vuotta nuoremmat 1900-luvun tiedot.

tutkittavaa riittää – taas mökkikauden jälkeenyksi Timo Tiihosen mieleen jääneistä suurista muutoksista oli vuonna 2011 tapahtunut uudistus kirkonkirjojen käyttöön antamisessa. Esimerkiksi Mikkelin alueen seurakunnat ve-tivät tuolloin sataa vuotta nuoremmat kirkonkirjansa pois tutkijasalikäytöstä, mikä vaikutti myös Tiihosen tutkimuk-siin. Tutkittavaa riittää kuitenkin myös vanhemmassa aineis-tossa, joten sukututkimusharrastuksen parissa vierähtänee vielä vuosia.

Maakunta-arkiston nykyiset aukioloajat kelpaavat vapaaher-ran elämää viettävälle paikkakuntalaiselle, vaikka ovatkin supistuneet paljon siitä, kun Tiihonen astui arkistoon en-simmäisen kerran.

– Hyvä vain, että aikaa jää myös elämälle arkiston ulkopuo-lella, hän naurahtaa.

Kesällä Tiihosta ei arkistossa nähdä, vaan tutkimukset jat-kuvat vasta syksyllä mökkikauden päätyttyä.

Sukututkimusyhdistyksen aktiivit arkistossaSuur-Savon sukututkimusyhdistys on toiminut Mikkelissä vuodesta 1985 lähtien. yhdistyksen jäseniä näkyy usein maakunta-arkiston tutkijasalissa, ja myös yhdistyksen tilai-suudet järjestetään pääasiassa maakunta-arkistossa.

Suur-Savon sukututkimusyhdistyksen hallituksen jäsen ilppo sallinen aloitti oman sukututkimuksensa jo 1980-lu-vulla. Hän toteaa, että internetin keskustelupalstoilla ja Fa-cebookissa näkyy nykyisin samoja kysymyksiä, joita hän itse aikoinaan kyseli aloittelevana sukututkijana arkiston henkilökunnalta ja muilta tutkijoilta.

Lappeenrantalainen Airi Musto työstää kyläkirjaa entisen Nuijamaan kunnan alueelta. Vanhoja käräjäpöytäkirjoja tutkimalla saa kuvan siitä, miten ennen elettiin.

EILA SALO/MMA

Tutkimuksessa on pidettävä välillä taukoja. Timo Tiihonen kahviautomaatilla.

Sallinen kiittelee maakunta-arkiston kirjastoa, josta on matkan varrella saanut tukea omiin tutkimuksiin. nykyisin tutkimusta pystyy tekemään yhä enemmän myös kotona, joten arkistossa ei enää tule käytyä yhtä usein kuin ennen. Tutkittavaa riittäisi kuitenkin edelleen ja hän toivookin, että seurakuntien sataa vuotta vanhemmat kirkonkirjat olisivat kattavasti tutkijoiden saatavilla.

karjala kiinnostaa edelleenVarsinkin luovutetun Karjalan aineistot tuovat asiakkaita Mikkeliin ympäri Suomen, ja välillä kauempaakin. Pitkän-matkalaiset ajoittavat käyntinsä usein talvikauden tiistaille, jolloin arkisto on avoinna tavallista pidempään illalla. Kävijöi-tä riittää myös kesän loma-aikoina.

hellevi Gripvall ja Veikko kekki saapuivat toukokuise-na tiistaina Ruotsista selvittelemään juuriaan Suojärvellä. Kekki otti yhteyttä maakunta-arkistoon sähköpostitse jo ennakkoon, sillä selvitettävää oli paljon ja aikaa rajallisesti. Kiinnostuksen kohteena oli muun muassa suvun omistama auto. Valokuvaus on harvemmin liittynyt viranomaistehtä-viin, mutta tällä kertaa tutkijoilla oli onnea ja Suojärven ni-mismiespiirin asiakirjoista löytyi isoisän kuvalla varustettu ajokortti.

TeksTi: Anne Hänninen, ylitarkastaja, Mikkelin maakunta-arkisto

Mikkelin maakunta-arkiston rakennus valmistui vuonna 1953.

MIKKELIn MAAKUnTA-ARKISTO

EILA SALO/MMA

Ensi kertaa arkistossa

Astia-verkkopalvelu

Arkistolaitos YouTubessa

Arkistojen Portti

Vakka-arkisto-tietokanta

Arkistolaitos Facebookissa

Digitaali-arkisto

Aarre-arkisto-rekisteri

Näkökulmia arkistosta -blogi

Arkistolaitoksen verkkopalvelut – tutki ajasta ja paikasta riippumatta

Oletko jo löytänyt meidät verkosta ja sosiaalisesta mediasta?