Juho Repo

Ihanteet näkyvät, mutta matka on vielä keskenLaadullinen asennetutkimus rauhasta eli erilaisuuden hyväksymisestä Yhdysvalloissa

Tampereen yliopistoPolitiikan tutkimuksen laitosKansainvälinen politiikkaPro gradu -tutkielmaHuhtikuu 2009

Tampereen yliopistoPolitiikan tutkimuksen laitosREPO, JUHO: Ihanteet näkyvät, mutta matka on vielä kesken: Laadullinen asennetutkimus rauhastaeli erilaisuuden hyväksymisestä YhdysvalloissaPro gradu -tutkielma, 175 s.Kansainvälinen politiikkaHuhtikuu 2009

Tutkielmassa käsittelen rauhan saavuttamisen mahdollisuuksia Yhdysvaltojen monikulttuuri-sessa yhteiskunnassa. Rauhaksi ei tutkielmassa riitä ainoastaan väkivallan välitön poissaolo, vaanviittaan sillä kansalaisten valmiuteen myöntää itsestään ja näkemyksistään poikkeaville ihmisillesamanlaiset vapaudet, oikeudet ja mahdollisuudet, kuin mitkä he haluavat itselleen. Toisin sanoen,kansalaisten täytyy hyväksyä ihmisten vapaudesta väistämättä seuraava erilaisuus, jotta yhteiskuntaolisi aidosti rauhanomainen. Tällaisen positiivisen rauhan pyrin osoittamaan mahdolliseksi JohnRawlsin poliittisen liberalismin avulla. Poliittiseen liberalismiin nojautuen korostan tutkielmassaerityisesti yksilöiden vastuuta rauhan saavuttamisessa ja sen mukaan elämisessä. Teorian on tarkoi-tus osoittaa tämän vastuun kantaminen sekä moraalisesti oikeaksi että rationaalisesti kannattavaksi.Koska selvitän tutkielmassa kansalaisten erilaisuuden hyväksymistä, katsoin aiheelliseksi tarkastellaheidän asenteitaan.

Kaikkien amerikkalaisten erilaisuudenhyväksymisvalmiutta koskeva tutkimuskysymys ontarkoitettu lähinnä retoriseksi. Varsinainen tarkoitus oli selvittää, millaista erilaisuutta ei hyväksytäja miksi sitä ei hyväksytä. Tämän tavoitteen takia tutkin amerikkalaisten subjektiivisia selontekojalaadullisen asennetutkimuksen periaatteisiin nojautuen. Aineistona tutkielmassa ovat New YorkTimesin sekä Fox Newsin kommenttifoorumeilla esitetyt näkemykset. Kommentoijille ärsykkeinätoimivat Barack Obaman rotusuhteita käsittelevä puhe demokraattien esivaalien aikaan (NYT) sekätoinen rodun merkitystä yhteiskunnassa käsittelevä kysymys varsinaisen presidentinvaalikampanjanloppuhetkiltä (Fox). Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut selvittää ainoastaan rotukysymystä, vaanodotin aineiston paljastavan myös muita erilaisuuskysymyksiä. Osittain aineisto vastasi odotuksiin.

Tutkielman oletuksiin kuuluu myös näkemys ihmisten ja siten heidän asenteidensa sosiaali-sesta rakentumisesta. Oletin tämän myötä asenteiden olevan jaettuja ja syntyneen historiallisen ke-hityksen tuloksena. Rauhantutkimukseen sisäänrakennetun normatiivisuuden vuoksi pidin tarpeelli-sena selvittää asenteiden resursseja eli esimerkiksi kommentoijien omaksumia aatteita ja ideologioi-ta, jotta asenteista voitaisiin tunnistaa rauhan kannalta sekä hyödyllisiä että haitallisia kehityskulku-ja. Resursseja etsin ihmisten argumenteissaan esittämistä perusteluista laadullisen asennetutkimuk-sen sekä siihen sisältyvän retorisen diskurssianalyysin periaatteita noudattaen.

Tutkielman tärkeimmän tuloksen mukaan suurin osa kommentoijista hyväksyy erilaisuudenYhdysvalloissa. Nämä kommentoijat toteuttavat amerikkalaisia monikulttuurisuutta ja erilaisuudenhyväksymistä korostavia aatteita myös käytännössä. Erilaisuus on historiallisesta näkökulmastalisääntynyt Yhdysvalloissa huomattavasti ja oletan tämän kehityksen ja sosiaalisen rakentumisenjatkuvan sekä ulottuvan yhä laajemmalle. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy erilaisuutta ja toteutaihanteita, vaikka niihin paradoksaalisesti kommenteissaan usein vetoavatkin. Rauhan kannalta hai-talliset asenteet poikkeavat paikoin toisistaan. Yhdistävänä tekijänä niissä kuitenkin on Yhdysvalto-jen näkeminen yhdelle tietylle ja tarkasti määritellylle ”kulttuurille” perustuvana yhteiskuntana.Jotkut korostavat tätä monokulttuurisuutta ainoastaan arvoihin kuten individualismiin sekä työntekemiseen vetoamalla. Joillekin taas Yhdysvallat on edelleen valkoisten anglosaksisten protestant-tien yhteiskunta. Toinen yhdistävä tekijä haitallisissa asenteissa on kyvyttömyys ymmärtää toisen-laista elämänkokemusta. Tärkeimmät kulttuuriset resurssit liittyvätkin ryhmien historialliseen ase-maan yhteiskunnassa sekä tästä juontuviin havaintoeroihin. Haitallisten asenteiden taustalla onmyös aina rauhan kannalta perustavanlaatuisin, mutta toisaalta selkeimmin ratkaistavissa oleva yk-sinkertaistamisen ongelma. Ihmisistä tehdään pitkälle meneviä oletuksia heidän oletetun ryhmäjäse-nyytensä perusteella. Haitallinen tapa on kuitenkin tietoisella toiminnalla vältettävissä. Ratkaisujatähänkin ongelmaan sisältyy poliittiseen liberalismiin, joka osoittautuu soveltamiskelpoiseksi rau-hanmalliksi myös tässä tutkielmassa tarkasteltuun yhteiskunnalliseen kontekstiin.

SISÄLTÖ:

JOHDANTO 1

1. JOHN RAWLS: POLIITTINEN LIBERALISMI 7

1.1. Liberalismien joukossa 71.2. Alkuasema: perusta yhteiskunnan rakentamiseksi 11

1.2.1. Tietämättömyys takaa tasa-arvon 111.2.2. Rationaalinen ja järkevä 131.2.3. Vapaudet ja sosiaalinen turvallisuus 13

1.3. Poliittinen konstruktivismi: oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen 141.3.1. Henkilö ja yhteiskunta 151.3.2. Objektiivisuuskriteeri 161.3.3. Näkemysten järkevyys 17

1.4. Tavoite: limittäinen konsensus 181.5. Jaettu poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys 20

1.5.1. Julkinen oikea ennen yksityistä hyvää 211.5.2. Kaksi oikeudenmukaisuusperiaatetta ja ensisijaisuusongelma 221.5.3. Ensisijaiset hyvät, perusvapaudet ja taustaoikeudenmukaisuus 231.5.4. Kuusi askelta perusvapauksien toteuttamiseksi 24

1.6. Hyvin järjestäytynyt yhteiskunta 251.6.1. Järkevän pluralistinen yhteiselo 261.6.2. Julkinen järki yhteiskuntarauhan takaajana 271.6.3. Poliittiset vapaudet 28

1.7. Kansojen oikeus 291.7.1. Kelvollinen yhteiskunta 30

1.8. Poliittisesti liberaali rauha 311.9. Poliittisen liberalismin kritiikki 33

1.9.1. Rawls ja kommunitaristit 341.9.2. Feminismi ja poliittinen liberalismi 371.9.3. Libertaristinen kritiikki 40

1.10. Kokonaisvaltaisen näkemyksen ontologia 44

2. KANSALAISUUS JA MONIKULTTUURISUUS 47

2.1. Monikulttuurisuus 482.1.1. Vaatimukset: tunnustus ja uusjako 49

2.2. Monikulttuurisuusnäkemykset 502.2.1. Yhteisölliset näkökulmat 512.2.2. Individualistiset näkökulmat 61

2.3. Kansalaisuus ja monikulttuurisuus Yhdysvalloissa 632.3.1. Kansalaisoikeudet ja affirmative action 652.3.2. Esimerkki kulttuurista : afrosentrismi 662.3.3. Yhteiskunnalliset jakolinjat 71

2.4. Amerikkalaisten poliittinen liberaalisuus: viimeisimmät tutkimukset 73

3. METODOLOGIA: LAADULLINEN ASENNETUTKIMUS 79

3.1. Johdanto 79

3.2. Hermeneuttinen perusta 813.2.1. Minä Hermeksenä 84

3.3. Sosiaalisesti rakentuneet kontekstit 863.4. Laadullinen asennetutkimus 88

3.4.1. Retorinen diskurssianalyysi 893.4.2. Luokitteleva analyysi 933.4.3. Tulkitseva analyysi 94

3.5. Asenteet 963.5.1. Relationistinen asenne 973.5.2. Retorisuus 983.5.3. Asenteiden ja argumenttien rationalisoiminen 1013.5.4. Asenteiden ja retoriikan kontekstuaalisuus 103

3.6. Verkkokommentoinnin tutkiminen 104

4. LUOKITTELEVA ANALYYSI 108

4.1. Lähtöasetelma 1084.1.1. New York Times ja Obaman rotupuhe 1094.1.2. Fox Forum juuri ennen presidentinvaalia 111

4.2. Löydetyt asenteet 1124.2.1. Epäilyttävä Obama 1164.2.2. Obama ja kaltaisensa ongelmana 1194.2.3. Radikaali marxisti Obama 1214.2.4. Sosialismi ja arvoliberalismi yleisinä ongelmina Fox Forumilla 1224.2.5. (Anti)amerikkalaisuus eri näkökulmista 1224.2.6. Yksinkertaistamisen ongelma 1234.2.7. Paraneminen voi alkaa 1244.2.8. Yhteiskunnan ja ihmisen kompleksisuus 1254.2.9. Tunnustamisen tarve 1264.2.10. Yksittäiset ja harvoin jaetut asenteet 127

4.3. Uudet kysymykset 128

5. TULKITSEVA ANALYYSI: ASENTEIDEN RESURSSIT 130

5.1. Mustuus ja valkoisuus 1315.2. Aatteet ja ideologiat 137

5.2.1. Konservatismi ja liberalismi 1375.2.2. Utilitaristinen individualismi 1395.2.3. Patologinen patriotismi 1415.2.4. Radikalismi amerikkalaisittain 1425.2.5. Perhe 144

5.3. Amerikkalaisuudet 1445.4. Kristillisyys 1465.5. Yksinkertaistamisen kulttuuri 1485.6. Rawlsilainen yhteenveto 152

JOHTOPÄÄTÖKSET 155

LÄHTEET: 160

Aineistolähteet: 174

1

JOHDANTO

Avoimesti julki tuotu rauhan tutkiminen on jäänyt kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa

muiden tutkimuskohteiden varjoon, vaikka se toki liittyy kiinteästi suositumpien ja ehkäpä ajankoh-

taisemmiksi koettujen ongelmien, kuten sotien, konfliktien, terrorismin, globaalin talouden tai kan-

sainvälisen yhteistyön tutkimiseen. Rauha on toisaalta käsitteenä tulkinnanvarainen. Tunnetuimman

määrittelyn mukaan rauha voidaan jakaa negatiiviseen, välittömän väkivallan poissaoloa tarkoitta-

vaan rauhaan sekä rakenteellisen väkivallan puuttumista ja lopulta positiivisia ihmisten välisiä suh-

teita merkitsevään positiiviseen rauhaan (Galtung 1969). Kansainvälisen politiikan erilaisten lähes-

tymistapojen merkittävimmät eroavaisuudet koskevatkin ikuisesti ajankohtaista kysymystä rauhasta

ja siitä, millainen rauha on mahdollista saavuttaa erilaisten ihmisryhmien välille. Erilaisten para-

digmojen ihmiskäsitykset määrittelevät, mikä niiden näkökulmasta on realistista ja siten tavoitelta-

vaa ihmisten välisessä toiminnassa. Lähestymistavat voidaankin jakaa negatiiviseen ja positiiviseen

rauhanepistemologiaan sen perusteella, uskotaanko niissä positiivisen rauhan mahdollisuuteen

(Vedby Rasmussen 2003, 113).

Kansainvälisen politiikan teoreettisista lähestymistavoista realismi perustuu selkeimmin ih-

misluonnon sotaisuudelle. Realistien hahmottelemassa maailmassa väkivallattomuutta tarkoittavaa

rauhantilaa pidetään yllä väkivallan uhkan avulla. Konfliktintutkimusterminologiassa realistista

rauhaa tavoitellaan konfliktin hallinnan (management) avulla (ks. esim. Berkovitch 1996). Muissa

lähestymistavoissa positiivinen rauha koetaan ainakin teoreettisesti mahdolliseksi, joskin niiden

näkemykset siitä, miten rauha tulisi saavuttaa, poikkeavat toisistaan (ks. Richmond 2008, 14-15, 97-

117). Niin sanotun idealistisen rauhanteorian mukaan konfliktit voidaan ratkaista tyydyttämällä

konfliktin osapuolten psykologiset ja sosiobiologiset tarpeet (esim. Burton 1997). Rauhan rakenta-

misteoriat perustuvat oletukselle, että toimivaa kansalaisyhteiskuntaa tarkoittava liberaali rauha on

mahdollista saavuttaa missä hyvänsä normatiivisiin tavoitteisiin perustuvalla ohjailulla (esim. Lede-

rach 2005). Valtioihin keskittyviä, yleismaailmallista ja hallintaan perustuvaa rauhaa teoretisoivia ja

positivistiseen metodologiaan tukeutuvia lähestymistapoja kyseenalaistavat kriittiset ja jälkistruktu-

ralistiset teoriat, joissa tavoitellaan emansipaatiota länsimaista hegemoniaa ylläpitävistä rauhante-

komenetelmistä. Niiden tarkoituksena on tuoda ryhmien ja kulttuurien erilaisuuden tiedostaminen

sekä ihmisten ja ryhmien välinen tasa-arvoisuus rauhan tekemiseen (Patomäki 2001; Väyrynen

2001; Jabri 1996; Debrix & Weber 2003).

Tässä tutkielmassa pyrin yhdistämään John Rawlsin poliittisen liberalismin avulla eri teoriois-

sa esiintyviä näkemyksiä esimerkiksi yksilöiden oikeuksista, identiteettiä koskevien tarpeiden tyy-

dyttymisestä, rakenteiden merkityksestä sekä ihanteellisista kommunikoinnin tavoista. Omaksumani

lähestymistapa korostaa lisäksi ihmisen tietoista toimimista ja vastuuta rauhan saavuttamisen edel-

2

lytyksenä. Poliittinen liberalismi ei erilaisten vahvasti rationaalisuuteen tukeutuvien teorioiden ta-

paan pyri selittämään kaikkea ihmis- tai valtiotoimintaa yleismaailmallisesti ennakoitavissa olevien

päätöksentekoketjujen kautta, vaan tunnustaa ihmisten näkemysten sekä ajattelutapojen eroavaisuu-

det. Kantilaiseen velvollisuusetiikkaan luottava poliittinen liberalismi ei myöskään jätä ongelmien

ratkaisua ainoastaan instituutioiden tai periaatteiden varaan. Yleismaailmallista rationaalisuutta teo-

ria korostaa painottaessaan rauhaa kaikkien järkevien ihmisten edun mukaisena tavoitteena. Poliitti-

nen liberalismi muistuttaa liberaalia rauhanteoriaa korostaessaan yksilöiden oikeuksia sekä ihmisoi-

keuksia, mutta samalla siinä on elementtejä erilaisuuden huomioimista korostavasta kriittisestä teo-

riasta. Ihanteena poliittisessa liberalismissa ovat joka tapauksessa ihmisten vapauksia, oikeuksia ja

mahdollisuuksia korostavat arvot silläkin uhalla, että ne mielletään ”länsimaisiksi”.

Tämä tutkielma edustaa erityisesti positiivisen rauhan ajatukseen perustuvaa rauhantutkimusta

ja keskittyy yhteiskunnan sisäiseen, ei valtioiden väliseen rauhaan. Rauhan tutkimista korostaa

myös se, että olen valinnut tutkimuskohteeksi jonkin lähihistorian sisällissodasta kärsivän yhteis-

kunnan sijaan Yhdysvallat, joka monesti esitetään demokratian ja vapauden sekä yksilöllisyyden ja

ihmisryhmien sekoittumisen mallimaana. Rauha tarkoittaa tutkielmassa sitä, että ihmisiä tai ihmis-

ryhmiä ei halveksuta ja pidetä lähtökohtaisesti alempiarvoisena sen takia, että he poikkeavat itsestä.

Sitä vastoin erilaisille ihmisille annetaan mahdollisuus elää samojen vapauksien, oikeuksien sekä

myös velvollisuuksien mukaan, joista halutaan itse nauttia. Ilman näitä ehtoja moniarvoinen ja -

etninen, moniin erilaisiin uskomuksiin perustuva niin sanottu monikulttuurinen yhteiskunta ei rau-

haa saavuta. Tämä näkemyksen paikkansapitävyyden voi jokainen todeta miettimällä tunteita, jotka

vähättelystä, halveksunnasta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista seuraavat. Näiden tunteiden

täydellinen välttäminen ihmiselämässä tuskin on mahdollista, mutta tavoitteena onkin eliminoida

niiden jatkuva ja järjestelmällinen ilmeneminen.

Tutkimuskohteen valinta kyseenalaistaa instituutioiden, normien ja periaatteiden voimaan us-

kovat näkökulmat, joissa tunnutaan olettavan, että länsimaisiksi määriteltyjen arvojen näkymätön

käsi takaa yhteiskunnallisen rauhan. Kansainväliset muuttoliikkeet ja siirtolaisten sekä pakolaisten

asema itseään liberaalidemokratioina pitävissä länsimaissa tarjoaa kuitenkin todisteita siitä, etteivät

pelkät julkilausumat ja periaatepäätökset riitä tasa-arvoisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen pe-

rustuvan positiivisen rauhan takeiksi. Yhteiskunnalliset monikulttuurisuuskysymykset heijastuvat

lisäksi ulkopolitiikkaan, joka taas vastavuoroisesti vaikuttaa yhteiskunnan sisäisiin suhteisiin. Mo-

nikulttuurisuuden lisääntyessä yhteiskunnallinen ja kansainvälinen rauha ovat tulleet riippuvaisem-

miksi toisistaan. (Hill 2007; Aggestam & Hill 2008.) Yhdysvaltojen monikansallisen, -etnisen, -

uskonnollisen ja -arvoisen koostumuksen sekä liberaalien periaatteiden vuoksi se on paras kohde

tarkastella liberaalin yhteiskunnallisen rauhan saavutuksia tähän mennessä.

3

Käsillä olevan tutkielman rauhantutkimuksellisuutta korostaa sen teorialähtöinen normatiivi-

suus. John Rawlsin teoria poliittisesti liberaalista yhteiskunnasta toimii tutkielman ohjenuorana sekä

ihanteena, jonka toteutumismahdollisuuksia Yhdysvalloissa tarkastellaan laadullisen asennetutki-

muksen avulla. Vapauksien ja oikeuksien lisäksi yhteiskunnan jäsenillä on poliittisessa liberalismis-

sa myös moraalisia velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Ainoastaan vapauksia ja oikeuksia korostavista

liberalistisista teorioista poiketen Rawlsin velvollisuuseettinen teoria korostaa yksilön vastuuta olla

järkevä eli ottaa toiset huomioon. Tästä syystä koen tarpeelliseksi tutkia kansalaisten erilaisuutta

koskevia asenteita ja näkemyksiä.

Tutkielman deduktiivisesta luonteesta johtuen tutkimuskysymykset noudattelevat Rawlsin

teoriaa, jossa hän esittää kaksi perustavanlaatuista kysymystä koskien poliittista oikeudenmukai-

suutta sekä siihen kiinteästi liittyvää suvaitsevuutta demokraattisessa yhteiskunnassa. Yhdistettynä

ne kuuluvat: kuinka uskonnollisissa, filosofisissa ja moraalisissa kysymyksissä syvällisesti erimie-

listen vapaiden ja tasavertaisten kansalaisten on mahdollista rakentaa oikeudenmukainen ja vakaa

yhteiskunta? (Rawls 1993, 4.)

Lähtökohdiltaan tutkielman perspektiivi johtaa tarkastelemaan erityisesti erilaisten vähemmis-

töjen poliittisia vapauksia, oikeuksia ja mahdollisuuksia monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tosin

yhtä lailla vähemmistöillä on vastuu toimia yhteiskunnassa poliittisen liberalismin periaatteiden

mukaan. Tasa-arvoisuuteen perustuvana lopullisena tavoitteena on päästä irti valtaväes-

tö/vähemmistö -dikotomiasta.

Rawls jakaa ihmisen toiminta-alueet yhteiskunnassa julkiseen poliittiseen kulttuuriin sekä

yksityiseen taustakulttuuriin. Taustakulttuuriin kuuluvilla asioilla ei tulisi olla merkitystä siihen,

voiko yksilö osallistua kaikin tavoin poliittiseen elämään. Yleistäen voidaan sanoa, että länsimaissa

täysivaltaisia poliittisia toimijoita ovat olleet kristityt valkoiset miehet. Täysivaltaisuudella viittaan

lainsäädännön ohella erityisesti siihen, että heillä on ollut poliittisessa asenneilmapiirissä todellinen

mahdollisuus päättää yhteiskunnan asioista. Monien muiden sosiaalisten kategorioiden edustajilla ei

ole samoja mahdollisuuksia ollut.

Koska poliittinen liberalismi ei ole toteutunut missään olemassa olleessa yhteiskunnassa, on

Yhdysvaltojen yhteiskuntaa koskevassa tutkimuksessa tutkimuskysymyksiä muokattava vastaamaan

paremmin todellisuutta. Rawlsin yhteiskuntateoria perustuu kahdelle oikeudenmukaisuusperiaat-

teelle. Ensimmäisen mukaan jokaisella henkilöllä on oikeus tasa-arvoisiin perusvapauksiin, kunhan

he myöntävät samat vapaudet myös muille. Tämän periaatteen toteutumismahdollisuudet ovat eri-

tyisesti tutkimukseni kohteena. Tasa-arvoisuuden periaate on ratkaistava ennen yhteiskunnan konk-

reettiseen, esimerkiksi materiaaliseen eriarvoisuuteen liittyvää eroperiaatetta.

Tutkielmassa on kaksi päähypoteesia. Ensimmäisen mukaan tarkastelemassani Yhdysvaltojen

yhteiskunnassa on edelleen erilaisuuden suvaitsemiseen liittyviä varsin laajoja ongelmia. Toisen

4

hypoteesin mukaan Rawlsin poliittisesta liberalismista löytyisi ratkaisu näihin ongelmiin. Poliitti-

nen liberalismi tarjoaa näkemyksen ihanneyhteiskunnasta ja siinä toimimisesta, joten tarkastelen

tutkielman aineistona toimivaa verkkokommentointia teoreettisten linssien läpi. Rauhantutkimuksen

kannalta ensisijainen tutkimuskysymys koskee mahdollisuuksia saavuttaa Yhdysvalloissa yhteis-

kunnallinen tila, jossa ihmiset olisivat tasa-arvoisia julkisella poliittisella elämänalueella. Ovatko

amerikkalaiset valmiita myöntämään toisilleen tasavertaiset poliittiset mahdollisuudet sekä vapau-

det teorian lisäksi myös käytännössä? Tähän kysymykseen toivon voitavan vastata tarkastelemalla

amerikkalaisten asenteita perustavanlaatuisiin poliittisiin kysymyksiin nähden. Poliittisen liberalis-

min vastaisesti erilaisuutta koskevat kysymykset ovat nyky-yhteiskunnissa edelleen poliittisia.

Konkreettisemmin kysymys käsitteleekin ihmisten valmiutta olla huomioimatta poliittisella alueella

esimerkiksi sitä, miltä ihminen näyttää, mikä hänen uskontonsa on tai mistä hän on kotoisin. En-

simmäistä kysymystä seuraa uskoakseni jatkokysymys: keille amerikkalaiset eivät ole valmiita

myöntämään poliittisia vapauksia ja mahdollisuuksia ja mistä syystä? On myös huomioitava, että

kaikenlaisia näkemyksiä ei yhteiskunnassa voida hyväksyä. Lisäksi tavoitteenani on selvittää, mil-

laisista kulttuurisista elementeistä amerikkalaisten asenteet juontuvat? Lähtökohtaisesti katson ih-

misten olevan monimutkaisesti sosiaalisesti rakentuneita yksilöitä, joiden jakamissa kulttuurisissa

ajatustavoissa ja -perinteissä sijaitsevat tasa-arvoisuuteen perustuvan rauhan saavuttamisen kannalta

haitalliset tekijät.

Poliittista liberalismia tarkastelen tutkielmassa asenteiden kautta. Asenteista tulisi paljastua,

missä määrin ihmiset hyväksyvät toistensa ulkoiset ominaisuudet sekä elämänkatsomukset ja niiden

sisältämät arvot, uskomukset sekä tavat asuttamassaan yhteiskunnassa ja ennen kaikkea poliittisessa

osallistumisessa. Amerikkalaista asenneilmapiiriä tutkin demokraattipuolueen presidenttiehdok-

kaaksi vuonna 2008 valitun Barack Obaman pitämän ”rotusuhteita” käsittelevän puheen sekä siihen

New York Timesin verkkosivuilla kantaa ottavan kommentoinnin kautta. Obaman sekä vastaeh-

dokkaansa Hillary Clintonin kiihkeä vaalikamppailu herätti monia perustavanlaatuisia kysymyksiä

liittyen amerikkalaisen yhteiskunnan suvaitsevaisuuteen. Se, että toisen pääpuolueen presidenttieh-

dokkaaksi nousisi joko mustaihoinen tai nainen toi keskusteluun uusia ja poikkeavia aiheita, joita ei

perinteisessä valkoisten miesten keskinäisessä kamppailussa ole jouduttu käsittelemään. Toinen

kommenttiaineisto koostuu Fox News -televisiokanavan keskustelufoorumin kommentoijien näke-

myksistä kysymykseen, lopettaisiko Obaman voitto rasismin Yhdysvalloissa? Tutkielman tarkoi-

tuksena ei kuitenkaan ole selvittää ainoastaan amerikkalaisten suhtautumista ihonvärin merkityk-

seen, vaan rotupuhe toimii tutkielmassa pikemminkin välineenä yleisempään erilaisuutta koskevien

asenteiden tarkasteluun, kaikkeen siihen, minkä ihmiset katsovat liittyvän heille esitettyihin ärsyk-

keisiin. Tutkielman olennaisten tulosten uskon löytyvän perusteluista, joilla ihmiset kommenteis-

saan oikeuttavat näkemyksensä.

5

Aineiston analyysimenetelmänä sovellan laadullista asennetutkimusta, jonka periaatteiden

mukaan ryhmittelen keskenään samanlaiset asenteet ja pyrin tulkitsemaan niitä. Analyysissa käytän

hyväkseni niin sanotun retorisen diskurssianalyysin periaatteita etsiessäni asenteita sekä jaettuja

kulttuurisia (so. myös aatteellisia, ideologisia, yhteiskunnallisia ja jopa universaaleja) tekijöitä nii-

den taustalta. Lisäksi käytän luonnollisesti tulkinnassa hyväkseni aihepiiriin liittyvää tutkimuskirjal-

lisuutta.

Koska tarkoituksenani on selvittää erilaisuuden hyväksymistä, aineisto on valittu siten, ettei

siinä lähtökohtaisesti käsitellä kysymyksiä, kuten taloutta, terveydenhoitoa, ulkopolitiikkaa tai

energiapolitiikkaa. Tällaiset kysymykset tulevat esille vain, jos verkkokommentoijat katsovat niiden

liittyvän kannanottojensa perusteluihin. Vaikka erilaisuutta koskevat kysymykset ovat poliittisia

nyky-yhteiskunnassa, käsittelen niitä ihanteen mukaan taustakulttuuriin kuuluvina.

Tutkielma alkaa poliittisen liberalismin teorian esittelyllä. Teoriaosuuden on tarkoitus tuoda

esille, miten rauhanomainen monikulttuurinen yhteiskunta on ihanteen mukaan mahdollista saavut-

taa. Osuuden lopussa käydään läpi muista politiikan teoriaa hahmottelevista näkökulmista esitettyä

arvostelua poliittista liberalismia kohtaan. Arvosteluun pyritään vastaamaan, mutta sen avulla myös

täydennetään poliittisen liberalismin rauhanmallia. Teoriaosuuden lopuksi esittelen tutkielman ole-

tukset ihmisten maailmassa olemisesta.

Poliittisen liberalismin on tarkoitus tuoda ratkaisu yhteiskunnan erilaisten väestöryhmien yh-

teiselon haasteisiin. Toisessa luvussa esittelen yhteiskunnan kansalaisuutta ja monikulttuurisuutta

käytännönläheisemmin esimerkkien avulla. Luvussa käyn läpi Rawlsia konkreettisemmalla tasolla

vähemmistöjen oikeuksia ja vapauksia teoretisoivia monikulttuurisuusnäkemyksiä kattavampaa

kuvaa ja vertailukohtaa luodakseni. Luvun loppuosuus koostuu katsauksesta Yhdysvaltoihin sekä

aiempaan maan poliittista liberaalisuutta tarkastelevaan tutkimuskirjallisuuteen.

Kolmannessa luvussa käydään läpi työn metodologista perustaa paneutumalla ensiksi ymmär-

tämisen ja tulkinnan mahdollisuuksiin yhteiskuntatieteissä. Tämän jälkeen esittelen varsin laajasti

työn varsinaista menetelmää laadullista asennetutkimusta ja perustelen sen käyttöä tutkimusongel-

man ja aineiston kannalta. Pohdin luvussa myös tutkimusmenetelmän sekä aineiston pätevyys- ja

luotettavuuskysymyksiä.

Neljäs luku alkaa tutkimusasetelman esittelyllä, minkä jälkeen aloitan varsinainen aineiston

analysoimisen luokittelevalla analyysilla, jossa saadaan vastaukset tutkimuskysymyksiin amerikka-

laisten valmiudesta myöntää erilaisille ihmisille rauhaa ylläpitävä tasavertaisuus yhteiskunnassa

sekä siitä, kenelle ja miksi he eivät tätä mahdollisesti ole valmiita myöntämään? Luvussa pyrin

myös selvittämään, millä tavalla asenteet ovat haitallisia yhteiskunnan rauhanomaisuuden kannalta.

Viidennen luvun tulkitsevan analyysin osuudessa jäljitetään kulttuurisia resursseja amerikka-

laisten asenteiden taustalta. Vihjeet resursseista saadaan perusteluista, joita ihmiset esittävät kom-

6

menteissaan. Löydettyjä kulttuurisia resursseja voidaan käyttää apuvälineenä poliittisessa liberalis-

missa esitellyissä tilanteissa, joissa pyritään sekä ymmärtämään omasta poikkeavia näkökulmia että

tarkkailemaan omien näkemysten soveltuvuutta rauhanomaiseen yhteiskuntaan. Tämän myötä esi-

tän analyysissa myös suuntaviivoja sille, mitä ihmisiltä rauhan saavuttamiseksi vaaditaan tutkimuk-

sen kohteena olevassa Yhdysvaltojen kontekstissa.

Johtopäätöksissä tutkimuksen tulokset kootaan yhteen; arvioidaan teorian, tutkimusmenetel-

män sekä aineiston toimivuutta tutkimusongelman käsittelemisessä; sekä kartoitetaan mahdollisia

jatkotutkimuksen aiheita.

7

1. JOHN RAWLS: POLIITTINEN LIBERALISMI

1.1. Liberalismien joukossa

Yhteiskuntatieteellisen kielen ja erilaisten kontekstien monimuotoisuus aiheuttaa tarpeen sel-

ventää ja tarkentaa tutkielmassa käytettäviä avainkäsitteitä. Tutkielmassa havainnollistuu, kuinka

käsitteillä voi olla monia erilaisia merkityksiä niiden käyttötarkoituksesta, -paikasta ja -ajasta, käyt-

täjästä sekä tieteenalojen aiemmasta keskustelusta johtuen. Muun muassa termi liberalismi suoras-

taan vaatii avaamista, koska julkisessa kielenkäytössä sillä näyttää olevan suurin piirtein yhtä monta

merkitystä kuin käyttäjää. Myös tässä tutkielmassa liberaali -termi tulee johdannaisineen esille mo-

nenlaisissa yhteyksissä ja käyttötarkoituksissa, joten sen sisältö on aina pääteltävä asiayhteydestä.

Kuullessaan käytettävän sanaa ”liberalismi” on heristettävä korviaan ja yritettävä kuulla mil-

laisia sanoja siihen liitetään. Ilman täydentävää määrittelyä tai tiettyä kontekstia liberalismi ei oike-

astaan tarkoita mitään. Sanaa liberaali voi käyttää niin ylistämiseen kuin halventamiseen. Libera-

lismilla voidaan kuvata sekä yksilön että ryhmien oikeuksia tukevia näkökulmia. Markkinataloutta

vastustavaa ja yhteisöllisyyttä korostavaa ihmistä voidaan hyvinkin kuulla kutsuttavan liberaaliksi.

Liberalismin merkitys riippuu siitä, kuka ja missä yhteydessä sitä käyttää. Se on siis terminä erittäin

kontekstisidonnainen; ranskalaiset sosialistit syyttävät liberalismista amerikkalaisia republikaaneja,

jotka puolestaan haukkuvat demokraatteja liberaaleiksi (Nagel 2003, 62; ks. Garton Ash 24.1.2009).

Liberalismi on monisyinen ja kaikkialle leviävä käsite, josta kehittyi 1800-luvun alussa nimi

erityiselle poliittiselle kannalle. Liberalismi on kuitenkin levinnyt ideologisten rajojen ylitse, joten

on mahdollista kohdata liberaaleja muotoja muun muassa feminismistä, nationalismista tai sosia-

lismista ja jopa konservatismista. Liberalismia kohtaan esitetystä kritiikistä voi olla vaikea sanoa

yritetäänkö siinä haudata aatetta vai täydentää sitä. Eroista huolimatta liberalismista voidaan tunnis-

taa joitakin yhteisiä kestohuolenaiheita. Liberaalit uskovat vapauteen ja heille ihmisyksilö on kes-

keinen yksikkö, jonka etujen puolustaminen ja korostaminen ovat poliittisia tavoitteita. Valtio näh-

dään ihmisten järjestönä, joka saa valtansa hallittujen tahdosta, ei mistään jumaluudesta tai poliitik-

kojen karismasta. (Festenstein & Kenny 2005, 51.)

Liberaalit asettavat vapauden etusijalle poliittisena arvona kahdella tapaa. Ensinnäkin ihmisen

vapaus on lähtökohta, jonka rajoittaminen pitää perustellusti oikeuttaa. Toiseksi, hallinnon perus-

tehtävä on turvata kansalaisten tasavertaiset vapaudet. Liberaalit ovat kuitenkin erimielisiä vapau-

den käsitteestä, erityisesti siitä, tarkoittaako se vapautta muiden asettamista rajoituksista (negatiivi-

nen vapaus) vai esimerkiksi varallisuudesta riippumatonta (positiivista) ja tuettua vapautta toimia

8

tavoitteidensa saavuttamiseksi.1 (Gaus & Courtland 2007.) Kolmas käsite on niin sanottu republika-

nistinen tai uusroomalainen vapaus, jonka mukaan jo pelkkä mielivaltaisen puuttumisen mahdolli-

suus ja sen mukanaan tuoma pelko heikentää yksilön vapautta (emt; ks. Skinner 2003; Pettit 1997).

Vapauden käsitettäkin tärkeämpi liberalismeja jakava kysymys liittyy yksityiseen omistuk-

seen ja markkinoihin. Klassisen liberalismin edustajille vapaus ja yksityisomistus ovat erottamatto-

massa yhteydessä. Heidän mukaansa ihminen ei ole aidosti vapaa, ellei hän voi päättää omaisuudes-

taan, kuten työpanoksestaan tai rahastaan itse. Yksityisomistus on välttämätöntä myös esimerkiksi

vapaan tiedonvälityksen kannalta. Uudemmat liberalismin muodot haastavatkin klassisen liberalis-

min erityisesti siksi, että sen puolestapuhujat torjuvat varallisuuden jakamisen hallinnon toimesta.2

(Gaus & Courtland 2007.)

John Rawlsin poliittinen liberalismi yhdistää eurooppalaiseen sosialismiin liitetyt sosiaalisen

ja taloudellisen tasa-arvoisuuden periaatteet amerikkalaisen liberalismin suvaitsevaisuuden ja henki-

lökohtaisen vapauden periaatteisiin. Lopputulos on Nagelin mukaan lähempänä eurooppalaista sosi-

aalidemokratiaa kuin mitään amerikkalaista poliittista liikettä. (Nagel 2003, 63.) Normatiivisen pai-

notuksen takia Rawlsin teoriasta käytetäänkin erityisesti amerikkalaisessa keskustelussa termiä hy-

vinvointiliberalismi (Hellsten 1997).

Rawlsin teorian taloudellinen ulottuvuus herättää vastustusta monissa liberaaleiksi tunnustau-

tuvissa, sillä Rawls ei kannata taloudellisia vapauksia, elleivät olosuhteet ole oikeudenmukaiset.

Hänen näkökulmastaan henkilökohtaisten ponnistelujen tuoma vauraus on ansaittua vain, jos ihmi-

nen todella on ”oman onnensa seppä” eikä hyödy muiden rakenteellisesti heikommasta asemasta.

Taloudellista toimintaa tuleekin Rawlsin teoriassa säädellä oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

Rawlsia kritisoitiin erityisesti oikeudenmukaisuusteorian (1988) jälkeen yksilöllisyyden ko-

rostamisesta sekä siitä, ettei hänen teoriansa ota huomioon erilaisten kulttuurien toisistaan poik-

keavia arvoja ja perinteitä. Rawls onkin universalisti siinä mielessä, että hän näkee tietyt yksilölliset

vapaudet ja oikeudet arvokkaina ihmisille näiden elinpiiristä huolimatta. Yleismaailmallisuudessaan

vertaisinkin Rawlsin näkemystä YK:n ihmisoikeussopimuksiin, joissa yhtä lailla pyritään muotoi-

lemaan ihmisille tarpeelliset olosuhteet itsensä toteuttamiseen. Poliittisessa liberalismissa Rawls

kuitenkin erottaa toisistaan yhteiskunnan julkisen eli poliittisen alueen sekä yksityisen alueen, jota

hän kutsuu myös taustakulttuuriksi. Poliittisella alueella kaikilla ihmisillä tulisi olla samanlaiset

vapaudet, oikeudet sekä velvollisuudet. Näiden tulisi taata ihmisille mahdollisuus elää yksityiselä-

määnsä miten haluavat, vaikka uskonlahkonsa johtajan palvelijana. Yksilön yhteiskunnalliset oi-

keudet ovat kuitenkin ensisijaisia, eikä niitä siten voi taustakulttuurissa rajoittaa ilman yksilön omaa

1 Jaon negatiivisiin ja positiivisiin vapauksiin esitteli Isaiah Berlin (2002).2 Talouspoliittinen termi ”uusliberalismi” muistuttaa nimestään huolimatta periaatteiltaan klassista liberalismia eikä

uudempia liberalismin muotoja.

9

suostumusta. Lisäksi Rawls katsoo olevan olemassa poliittisen alueen ylittäviä oikeuksia, kuten

koulutus, joita ei voi millään perusteilla kansalaisilta evätä. Yhteisen koulutuksen tarkoituksena on

lisäksi opettaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille heidän oikeuksistaan, vapauksistaan sekä po-

liittisen liberalismin periaatteista.

Toinen tärkeä yksilöä korostava piirre poliittisessa liberalismissa on yhteiskunnan jäsenille

lankeava vastuu tiettyjen ihanteiden mukaan elämisestä. Yhteiskunnan jäsenten odotetaan osaavan

käyttäytyä rauhanomaisen yhteiskunnan edellyttämällä tavalla. Rawls esittelee monia periaatteita,

joita toimivassa yhteiskunnassa tarvitaan, mutta ne eivät toteudu ilman ihmisten tukea. Sama pätee

valtioiden ja kulttuurien vaalimiin ihanteisiin. Periaatteellisia julistuksia voidaan kirjata ylös kuinka

paljon tahansa, mutta ihmisten tulisi toteuttaa niitä käytännössä, jotta poliittisen liberalismin mukai-

nen yhteiskunta olisi mahdollinen. Tässä ihanteellisen kansalaisen vaatimuksessa tiivistyy myös

tutkielmani tarkoitus. Ovatko amerikkalaisten asenteet käytännössä yksilönvapauksia ja demokrati-

aa korostavien periaatteiden tasolla?

Poliittinen liberalismi pyrkii ratkaisemaan ongelman: kuinka voitaisiin toteuttaa vapaiden ja

tasa-arvoisten kansalaisten asuttama vakaa ja oikeudenmukainen yhteiskunta, vaikka kansalaiset

olisivatkin syvästi jakautuneet keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa, filosofisissa ja moraalisissa

näkemyksissään? Kuinka nämä kokonaisvaltaiset näkemykset (comprehensive doctrine)3 voivat

elää keskenään samassa poliittisessa tilassa? Millainen rakenne ja sisältö jaetulla poliittisella oikeu-

denmukaisuuskäsityksellä tulisi olla saavuttaakseen limittäisen konsensuksen (overlapping consen-

sus)4 tuen? Poliittisen liberalismin tarkoituksena ei ole syrjäyttää ihmisten kokonaisvaltaisia näke-

myksiä. Sen sijaan tavoitteena on luoda perustuslaillisen demokratian hallinnolle poliittinen oikeu-

denmukaisuuskäsitys, jota eri tavoin sosiaalistuneet ihmiset voisivat tunnustaa.

3 Näkemyksen kokonaisvaltaisuus viittaa näkemyksen sisältämään käsitykseen ihmiselämän arvostuksista, henkilönluonteen ihanteista, ystävyyssuhteiden, perhesuhteiden ja muiden ihmissuhteiden ihanteista sekä paljon muuta käyttäy-tymistä säätelevää ohjeistusta. Rawls jakaa käsitykset vielä täysin kokonaisvaltaiseen, kaikki arvot ja hyveet tiukanohjeistetusti sisältävään näkemykseen sekä osittain kokonaisvaltaiseen, monia, muttei kaikkia ei-poliittisia elämänarvo-ja löyhemmin ohjailevaan näkemykseen. Rawls olettaa - ja toimiva yhteiskunta vaatii - suurimman osan ihmisistä nou-dattavan vain osittain kokonaisvaltaista näkemystä. (Rawls 1993, 13, 175.)

Koska Rawlsilla on paikoin ”paha” tapa kirjoittaa yksinkertaistaen auki monimutkaisia asioita, koin tarpeelliseksi esit-tää oman tarkentavan näkemykseni kokonaisvaltaisen näkemyksen koostumuksesta (ss. 44-46). Teorian kanssa tarken-nus on edelleen yhteensopiva.

Käyttämäni suomennokset ovat osittain omiani, mutta suuri osa niistä on lainattu muilta. Oikeudenmukaisuusteoria -kirjaa koskevat suomennokset, kuten esim. ”reiluksi peliksi käsitetty oikeudenmukaisuus” (justice as fairness), ovatTerho Pursiaisen. Lisäksi olen lainannut sekalaisesti Hanna Toikkasta (2005), Juha Sihvolaa (2007) ja Sirkku Hellsteniä(1997).

4 Limittäinen konsensus on poliittisessa liberalismissa luodun poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen mahdollistamatavoitetila, jossa kaikki järkevät, mutta vastakkaiset kokonaisvaltaiset näkemykset suostuvat elämään keskenään yhteis-kunnassa ja antamaan tukensa perustuslailliselle hallinnolle. (Rawls 1993, 15.) Monet tulkitsijat suomentavat termin”overlapping consensus” omalla tavallaan. Juha Sihvola muun muassa kääntää termin ”kattavaksi yksimielisyydeksi”,Marika Enwald ”yhdistäväksi yksimielisyydeksi”, Hanna Toikkanen ”rajatylittäväksi konsensukseksi”. Tähän työhönomaksuin Sirkku Hellstenin suomennoksen, joka kuvaa mielestäni osuvimmin kansalaisten kokonaisvaltaisista näke-myksistä huolimatta saavutettua poliittista tilaa.

10

Rawlsin mukaan poliittinen liberalismi jatkaa 1700-luvun moraalifilosofien, kuten Humen ja

Kantin työtä ottaen lähtökohdakseen uskonpuhdistuksen jälkeisen sovittamattoman konfliktin eh-

dottomasta hyvän käsityksestä, joka jokaisella uskonnolla ja uskonnollisella ryhmittymällä on tarjo-

ta. Rawls katsoo näkemyksellisten erojen johtavan joko olosuhteiden ja väsymyksen hillitsemään

kuolettavaan konfliktiin tai vaihtoehtoisesti tasa-arvoiseen omantunnon- ja ajatuksenvapauteen. Jos

vapaudet otetaan yleisesti tunnustetuksi tavoitteeksi, järkevä poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys

on mahdollinen. (Rawls 1993, xvi-xviii.)

Yhteiskunnassa on tehtävä ero kaikkia kansalaisia koskevien poliittisten kysymysten julkisten

oikeuttamisperusteiden sekä yksityisten kokonaisvaltaisten näkemysten välille. Poliittisen oikeu-

denmukaisuuskäsityksen perusasiat, kuten ajatukset hyvän käsityksistä ja henkilökohtaisista vapa-

uksista sekä tasa-arvosta on näin ollen erotettava kokonaisvaltaisissa näkemyksissä, kuten uskon-

noissa tai ideologioissa esiintyvistä samankaltaisuuksista. Poliittisen liberalismin tulee olla puoluee-

ton kokonaisvaltaisiin näkemyksiin nähden, eikä sen ole tarkoitus hyökätä näitä vastaan tai kritisoi-

da niitä millään tavalla. Poliittinen liberalismi itsessään ei ole kokonaisvaltainen näkemys, kuten

esimerkiksi Kantin liberalismi tai Rawlsin oma oikeudenmukaisuusteoria ovat, vaan pysytelläkseen

puolueettomana ja itsenäisenä se ei ota erityisesti kantaa kokonaisvaltaisia näkemyksiä erottaviin

moraalisiin kysymyksiin. (Rawls 1993, xxvii-xxviii.) Poliittisesta liberalismista Rawls pyrkikin

muotoilemaan teorian, joka ei hänen aiemman oikeudenmukaisuusteoriansa tapaan nojaisi erityises-

ti ihmisen rationaalisuuteen tai sekularistisiin periaatteisiin, joita uskonnolliset ihmiset eivät voi

hyväksyä. Poliittisen liberalismin on tarkoitus olla yhteensopiva myös uskonnollisen ”oikeaoppi-

suuden” kanssa. (Graham 2006, 3; Nagel 2003, 75.) Oikeudenmukaisuusteoria käsitteli nimensä

mukaisesti normatiivista ja eettistä oikeudenmukaisuutta, kun taas poliittinen liberalismi keskittyy

poliittisen järjestelmän legitimiteettiin (Dreben 2003, 317).

Osa Rawlsin tulkitsijoista pitää myös poliittista liberalismia kokonaisvaltaisena näkemyksenä.

Tutkielmani kannalta ei ole olennaista, onko Rawls vai häntä kohtaan esitetty kritiikki tässä asiassa

oikeassa, sillä lähtökohtana on kansalaisten moraalinen velvollisuus luoda poliittisella alueella eri-

laisuudelle sokea rauhanomainen yhteiskunta.

Poliittisessa liberalismissa sopimusteorioiden hengessä hahmotellaan varsin tekniseen tapaan

yhteiskunnallista yhteiseloa. Teorian periaatteet ovat kuitenkin sovellettavissa ja hyödynnettävissä

yhteiskunnassa myös ilman varsinaista sopimuksen allekirjoittamista. Poliittista liberalismia voi-

daankin ajatella ohjenuorana, johon voidaan aina tarpeen vaatiessa palata. Teorian on tarkoitus toi-

mia apuvälineenä muiden ihmisten näkökohtien ymmärtämisessä sekä oman aseman ja toiminnan

tarkkailemisessa. Rauhanomaisen yhteiskunnan mahdollistaa se, että ihmiset voivat kuvitella rau-

hantilan vaatimukset samaistumalla poliittisessa liberalismissa esitettyihin tilanteisiin. Teoriaa kan-

nattaa lukea tämä mielessä pitäen.

11

1.2. Alkuasema: perusta yhteiskunnan rakentamiseksiTeoksessaan Oikeudenmukaisuusteoria (1988)5 Rawlsin tavoitteena oli esittää oikeudenmu-

kaisuuskäsitys, joka yleistää ja nostaa korkeammalle abstraktion tasolle esimerkiksi Kantin, Locken

ja Rousseaun perinteiset yhteiskuntasopimusteoriat.6 Oikeudenmukaisuusteoriassa esitellyn alkuso-

pimuksen ei ollut tarkoitus perustaa mitään tietynlaista yhteiskuntaa tai hallitusmuotoa, mutta myö-

hemmin Rawls täsmentää teoriansa olevan tarkoitettu perustuslailliselle demokratialle. Alkuase-

massa muotoiltujen oikeudenmukaisuusperiaatteiden on tarkoitus säädellä kaikkia myöhempiä yh-

teiskunnassa solmittavia sopimuksia. Tätä tapaa tarkastella oikeudenmukaisuuden periaatteita

Rawls kutsuu reiluksi peliksi käsitetyksi oikeudenmukaisuudeksi (justice as fairness).7 (Rawls

1988, 19.)

1.2.1. Tietämättömyys takaa tasa-arvon

Pyrittäessä luomaan reiluksi peliksi käsitetystä oikeudenmukaisuudesta yhteisesti tunnustettua

poliittista oikeudenmukaisuuskäsitystä yhteiskuntaan, perinteisen yhteiskuntasopimuksen luonnon-

tilaa vastaa siis tasa-arvoinen alkuasema (original position). Alkuasema ei ole todellinen historiassa

esiintyvä asiaintila vaan väline esittää hypoteettinen tilanne, jonka myötä Rawls katsoo ihmisten

ajautuvan tietynlaiseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen. (Rawls 1988, 20.) Alkuaseman on tarkoitus

toimia apuvälineenä omien lähtökohtien ja näkemysten kriittiseen tarkasteluun sekä muiden näkö-

kulmien punnitsemiseen silloin, kun ymmärretään, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa vapaiden ja

tasa-arvoisten kansalaisten muodostamassa yhteiskunnassa. (Rawls 1993, 26.) Rawls jakaa klassis-

ten sopimusteoreetikkojen näkemyksen, jonka mukaan todellisuudessa vallitsevat olosuhteet eivät

ole asianmukaiset laeista ja yhteiskunnallisten instituutioiden toiminnasta sopimiseksi (Freeman

2003, 10).

Reilulle yhteistyölle perustuvassa yhteiskunnassa reiluuden ehdoista päättävät yhteiskunnan

jäsenet eikä mikään ylempi auktoriteetti. Alkuaseman on tarkoitus taata, että sopiminen tapahtuu

asianmukaisissa olosuhteissa. Rakennettavan yhteiskunnan8 jäseniksi tulevat ovat alkuasemassa

5 Alkuperäinen teos A Theory of Justice ilmestyi vuonna 1971.6 Valistusfilosofien yhteiskuntasopimusteoriat löytyvät esimerkiksi seuraavista teoksista: Kant, Immanuel (1990),

Siveysopilliset pääteokset; Rousseau, Jean Jaqcues (1997), Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavataatteet; ja Locke, John (2003), Two treatises of government and, A letter concerning toleration.

7 Oikeudenmukaisuusteoriassa reiluksi peliksi käsitetty oikeudenmukaisuus esitellään kokonaisvaltaisena liberaalinanäkemyksenä, jota kaikki hyvin järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenet tunnustavat. Poliittisessa liberalismissa tällainenyhteiskunta todetaan mahdottomaksi ja sen sijaan mietitään, kuinka erilaisia kokonaisvaltaisia näkemyksiä noudattavatihmiset voivat samalla sitoutua perustuslaillista demokratiaa ylläpitävään poliittiseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen.(Rawls 2001, 179.)

8 Rawlsin määrittelemä demokraattinen yhteiskunta ei ole yhteisö (community), joka usein perustuu jollekin kokonais-valtaiselle näkemykselle, tai yleisemmin yhdistys (association), sillä yhteiskunta kattaa kaikki elämänalueet eikä siinämukanaolo ole vapaaehtoista. Yhteiskunnalla ei myöskään ole mitään tiettyä toimintaa ohjaavaa päämäärää, kuten yksi-löillä ja yhdistyksillä on. Lisäksi, toisin kuin monissa hierarkkisissa yhteisöissä ja yhdistyksissä, yhteiskunnassa jäsenetovat lähtökohtaisesti vapaita ja tasa-arvoisia. Yhteiskunta viittaa tässä tapauksessa poliittisesti liberaaliin yhteiskuntaan,

12

ikään kuin tyhjiä tauluja, sillä kukaan heistä ei tiedä sijoittumistaan yhteiskunnassa eikä omia luon-

taisia kykyjään ja avujaan tai itsestään riippumattomia ominaisuuksiaan, kuten ihonväriään tai su-

kupuoltaan. Ihmisillä ei ole myöskään tietoa omista hyvän9 käsityksiään eivätkä he omaa mitään

kokonaisvaltaista näkemystä, vaan yhteiset oikeudenmukaisuuden periaatteet valitaan näin ollen

kuvaannollisen tietämättömyyden verhon (veil of ignorance) pimennossa. Tästä tasa-

arvolähtöisyydestä myös juontuu oikeudenmukaisuuden kutsuminen reiluksi. (Rawls 1988, 20-23;

1993, 24-25.) Todelliset, jo perustetussa yhteiskunnassa elävät henkilöt voivat simuloida alkuase-

man tietämättömyyden verhon ikään kuin ottaen roolin näytelmässä: ajattelemalla järkevästi oikeu-

denmukaisuuden periaatteiden vaatimia rajoituksia ja samaistumalla tilanteeseen, jossa eivät voi

olla varmoja pärjäämisestään yhteiskunnassa. (Rawls 1993, 27).

Jokaisen toimiessa samanlaisen tietämättömyyden verhon peitossa kukaan ei voi muokata oi-

keudenmukaisuusperiaatteita itseään suosiviksi ja ne syntyvät reilun sopimisen myötä. Lähtötilan-

teessa osapuolet ajatellaan moraalisiksi ja rationaalisiksi olennoiksi sekä kykeneviksi oikeudenmu-

kaisuuden tajuun. Kun oikeudenmukaisuuskäsitys on valittu, sen perustalle voidaan suunnitella

lainsäädäntöä perustuslaista lähtien. Niin sanotussa nelivaiheisessa järjestyksessä (four-stage se-

quence) Rawls laajentaa alkuaseman ajatusta kuvailemalla normeja ja tietoa, joiden tulisi ohjata

oikeudenmukaisuuden poliittista arviointia kohteesta ja kontekstista riippuen. Alkuasemassa tapah-

tuvan oikeudenmukaisuusperiaatteiden valitsemisen jälkeen siirrytään perustuslakikokoukseen, jos-

sa valitaan perustuslain periaatteet ja säännöt jo valittujen oikeudenmukaisuusperiaatteiden rajoissa.

Tämän jälkeen säädetään lakeja perustuslain sallimissa ja oikeudenmukaisuusperiaatteiden vaati-

missa ja mahdollistamissa rajoissa. Lopuksi tuomitaan perustuslakia ja lakeja tulkiten. Jokaisessa

vaiheessa on erilaista ja eritasoista tietoa saatavilla oikeudenmukaisuusperiaatteiden soveltamiseksi.

(Rawls 1995, 151-152.)

Alkuasemassa suljetaan siis rajoituksena pois sellaisia satunnaisia seikkoja koskeva tieto, joka

antaa ihmisille etulyöntiaseman toisiinsa nähden. Alkuaseman edellyttämään tietämättömyyden

verhon tasa-arvoisuuteen päästään pidättäytymällä seuraavissa rajoituksissa. Tasa-arvoisuuden ta-

kaamiseksi onni tai sosiaaliset olosuhteet eivät saisi suosia tai syrjiä ketään periaatteita valittaessa

eikä periaatteita tulisi luoda mittatilauksena omia ehtoja vastaaviksi. Myöskään ihmisten taipumuk-

set tai käsitykset omasta hyvästään eivät saisi vaikuttaa periaatteiden syntyprosessiin. Vihdoin oi-

keudenmukaisuuden periaatteiden käytännön toteutumisen myötä yhteiskunnan jäsenet yleisesti

tunnustaisivat periaatteet ja järjestelisivät keskinäiset suhteensa niiden ehtoja vastaaviksi. (Rawls

1988, 20-24.) Yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja vastavuoroisuuden myötä rauhantila on saa-

jossa ei tarvitse enää tavoitella rauhantilaa. (Rawls 1993, 40-42.) Kansainvälisissä suhteissa toimijoina ovat ihannetilan-teessa demokraattisessa yhteiskunnassa elävät kansat - joiden tahtoa toki edustaa hallitus - eivätkä valtiot, joilta puuttuumoraalinen luonne (Rawls 2001). Katso myös kohta ”Kansojen oikeus”.

9 Rawls määrittelee ”hyvän” halun tyydyttymiseksi (Rawls 1988, 27.)

13

vutettavissa, sillä kaikki saavat elää elämäänsä haluamallaan tavalla ja tuntea samalla itsensä yh-

teiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Ryhmien vastakkainasettelu vähenee niiden poliittisen merki-

tyksen laskiessa.

1.2.2. Rationaalinen ja järkevä

Valintatilanteessa oikeudenmukaisuuskäsitykset pannaan arvojärjestykseen kuvitellen, mitä

periaatteita ihmisten olisi alkuasemassa kannattavaa valita. Tämä yhdistää oikeudenmukaisuusteori-

an löyhästi rationaalisen valinnan teoriaan. Reiluksi peliksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden oletuk-

sena onkin osapuolten rationaalinen toiminta alkuasemassa. Rationaalisuuden Rawls määrittelee -

omien sanojensa mukaan ahtaasti - kyvyksi valita tehokkaimmat mahdolliset keinot annettujen

päämäärien toteuttamiseksi. Alkuaseman sopijaosapuolten täytyy ymmärtää, että heillä tulevaisuu-

dessa tulee todennäköisesti olemaan keskenään vastakkaisia tavoitteita. Heidän täytyy tätä ajatellen

pyrkiä järjestämään keskinäiset suhteensa mahdollisimman rauhanomaisiksi. (Rawls 1988, 21, 23.)

Alkuasemassa toimivat osapuolet ovat ainoastaan rationaalisia, mutta eivät järkeviä, mikä

ominaisuus sen sijaan nousee keskeiseksi myöhemmin yhteiskunnassa toimittaessa. (Rawls 1993,

104). Rationaalisuudella viitataan siihen, että ihmiset ajattelevat älyään käyttäen. Rakennettavan

yhteiskunnan kannalta keskeiseen järkevyyden käsitteeseen sisältyy tämän lisäksi myös kohtuus ja

muiden huomioon ottaminen, mikä on toki myös rationaalista yhteistoiminnasta päätettäessä. Järke-

vyys on oman käyttäytymisen säätelyä yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Kyky keskustella yh-

teiskunnassa vastavuoroisista reilun yhteistyön ehtojen periaatteista ja vaatimuksista sekä niiden

noudattaminen on esimerkki ihmisen järkevyydestä. Ainoastaan rationaalisesti toimivalta sen sijaan

puuttuu tietynlainen moraalinen herkkyys, joka ilmenee haluna toimia reilun yhteistyön ehdoin.

Reiluksi peliksi käsitetyssä oikeudenmukaisuudessa järkevyys ja rationaalisuus ovat toisiaan täy-

dentäviä ajatuksia, eikä kumpikaan tule toimeen omillaan. Pelkästään järkevällä toimijalla ei olisi

yhteistyön avulla tavoiteltavia päämääriä, kun taas ainoastaan rationaalisesti toimivalta puuttuisi

oikeudenmukaisuudentaju ja kyky ymmärtää muiden vaatimuksia. Järkevyyden myötä ollaan tasa-

arvoisia julkisella poliittisella elämänalueella, jossa reilun yhteistyön ehdoista sovitaan ja jossa näis-

tä ehdoista pidetään myös kiinni. (Emt, 49-53.)

1.2.3. Vapaudet ja sosiaalinen turvallisuus

Reiluuteen perustuvaa oikeudenmukaisuuskäsitystä rakennettaessa on eräänä päätehtävänä

määritellä, mitkä oikeudenmukaisuuden periaatteet tulisivat valituiksi alkuasemassa. Rawls ehdot-

taa yhteiskunnan perustaksi kahta varsin erilaista periaatetta. Ensimmäinen vaatii perusoikeuksien

ja -vapauksien tasajakoa. Toisen periaatteen mukaan sosiaaliset ja taloudelliset eriarvoisuudet ovat

oikeudenmukaisia vain siinä tapauksessa, että niistä koituu korvaavia etuja kaikille ja erityisesti

14

huono-osaisimmille yhteiskunnan jäsenille. Enemmistön hyvinvointi vähemmistön kustannuksella

ei siis ole oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaista, vaan huono-osaisimpien on aina hyödyttävä

eniten. Rawls kritisoikin samalla utilitaristista oikeudenmukaisuusnäkemystä, jossa pyritään mak-

simoimaan hyvä yhteiskunnassa välittämättä siitä, kehen hyvä kohdistuu.10 Edut on sitä vastoin jaet-

tava niin, että voidaan houkutella jokainen yhteiskunnan jäsen vaikuttamaan vapaaehtoisesti. Näi-

den kahden periaatteen myötä yhteiskunnan jäsenet voivat odottaa toisten vapaaehtoista yhteistyötä

hyvinvoinnin kannalta välttämättömien ongelmien ratkaisemiseksi. (Rawls 1988, 21, 27; 1993, 5-6.)

Alkuasemaa simuloivassa neuvottelutilanteessa yhteiskunnan kansalaisia edustavilla osapuo-

lilla on kolmesta kansalaisten edusta koostuva ihmisten rationaalinen autonomia puolustettavanaan.

Tietämättömyyden verhoamana heidän on puolustettava kansalaisten tasa-arvoisuutta, näiden oike-

utta hyvän käsitykseen - jonka sisältö tai tausta ei kuitenkaan ole tiedossa – sekä kansalaisten oikeus

noudattaa jotain hyvän käsityksen lähteenä olevaa kokonaisvaltaista näkemystä ja halutessaan vaih-

taa sitä.11 (Rawls 1993, 72-75.) Osapuolet ovat alkuasemassa kahdessa mielessä rationaalisesti au-

tonomisia: ensiksi, heidän ei tietämättömyydessään tarvitse vedota mihinkään aiempiin oikean ja

oikeudenmukaisuuden periaatteisiin ja toiseksi, päästessään sopimukseen oikeudenmukaisuusperi-

aatteista osapuolia ohjaa vain näkemys siitä, mikä on hyvää heidän edustamilleen henkilöille. Hei-

dän on Rawlsin mukaan päädyttävä valitsemaan ensisijaisia hyviä, esimerkiksi perusoikeuksia ja -

vapauksia joita ihmiset yleisesti tarvitsevat pystyäkseen toteuttamaan elämänsuunnitelmiaan. (Emt,

307-308.)

1.3. Poliittinen konstruktivismi: oikeudenmukaisen yhteiskunnan ra-kentaminen

Poliittinen konstruktivismi kuvastaa julkisten oikeudenmukaisuusperiaatteiden valintaproses-

sia, jonka tekevät kansalaisia edustavat rationaaliset toimijat. Rakennusprosessissa on käytännölli-

sen järjen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoitus tuottaa työvälineitä, esimerkiksi yhteis-

kunnallisia instituutioita kuten perustuslaillinen hallitus ihmisten käyttöön.12 Lisäksi poliittinen

konstruktivismi määrittää järkevän rajat sekä soveltaa niitä muun muassa periaatteisiin, tuomioihin

ja perusteisiin tai henkilöihin ja instituutioihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että poliittinen kon-

struktivismi ottaisi kantaa totuuden käsitteeseen tai pyrkisi määrittelemään sitä. Järkevyys pikem-

minkin mahdollistaa limittäisen konsensuksen, erilaisten järkevien näkemysten – ja täten usein eri-

10 Esimerkki utilitarismista on tapa mitata elämänlaatua bruttokansantuotteella. Kuten Dahl kuitenkin lisää, ”objektii-visen” lisäksi on olemassa subjektiivista elämänlaatua kuten onnellisuutta, joka ei ole suoraan verrannollinen käytettä-vissä olevan rahan tai tavaran määrään. (Dahl 2006, 104-114.)

11 Myöhemmin ihmiset saavuttavat täyden poliittisen autonomian yhteiskunnan jäseninä, toimiessaan sovittujen oi-keudenmukaisuusperiaatteiden mukaisesti (Rawls 1993, 77).

12 Rawls noudattaa Kantin määritelmää, jossa teoreettinen järki on käytännöllisestä järjestä poiketen paljasta, so. arvo-varauksetonta ja päämäärätöntä tietoa. Teoreettisella järjellä on toki Rawlsin mukaan suuri rooli ihmisten tiedon jauskomusten muokkaajana. (Rawls 1993, 93; Kant 1990, 179-180.)

15

laisten subjektiivisten totuuksien – yhteiselon. (Rawls 1993, 89-94.) Poliittisen konstruktivismin

ajatuksin rakennettu yhteiskunta on poliittinen, ei kokonaisvaltainen, kuten tiettyä filosofiaa tai us-

kontoa noudattavat yhteiskunnat, sillä sen jäsenet osallistuvat julkisesti tunnustettujen sääntöjen

puitteissa tasa-arvoisina yhteiskunnalliseen toimintaan. (Emt, 108-109.)

Alkuaseman tasa-arvoisuus mahdollistaa, että poliittisen konstruktivismin rakennusprosessin

tuloksena syntyy jaetun poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen sisältö. Alkuasemaa itsessään ei

kuitenkaan luoda yhteistyönä, vaan se on annettu rakennustermejä käyttäen kivijalan omaiseksi pe-

rustaksi. Lopuksi vain todelliset poliittisten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden periaatteet ovat

rakennettuja. Rakennusprosessi toteutetaan käyttämällä lähtökohtina myös valmiiksi annettuja, alla

esiteltyjä hyvin järjestäytyneen yhteiskunnan ja henkilön peruskäsitteitä, käytännöllisen järjen peri-

aatteita sekä poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen julkista tehtävää. (Emt, 103-104.)

1.3.1. Henkilö ja yhteiskunta

Poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen muovaamassa yhteiskunnassa henkilöksi määritel-

lään ihminen, joka kykenee olemaan kansalainen eli normaali ja täysin yhteistyötä tekevä yhteis-

kunnan jäsen kokonaisen elämän ajan. Kansalaiset ajatellaan vapaiksi ja tasa-arvoisiksi henkilöiksi.

Vapaan henkilöstä tekevät hänen moraaliset kykynsä oikeudenmukaisuudentajuun ja hyvän käsityk-

seen sekä kykynsä järkeilyyn. Näiden kykyjen myötä henkilöt voivat olla yhteiskunnan yhteistyötä

tekeviä jäseniä, mikä taas tekee heistä tasa-arvoisia. (Rawls 1993, 18-19; ks. myös Rawls 1988,

283.) Henkilön poliittinen asema vapaana ja tasavertaisena kansalaisena ei ole riippuvainen hänen

henkilökohtaisesta näkemyksestään, eikä estä häntä tarkistamasta tai muuttamasta kantaansa julki-

sen poliittisen kulttuurin ulkopuolisiin asioihin, joista hän saa myös hyvän käsityksensä. Täten hen-

kilö voi muuttaa kokonaisvaltaista näkemystään ja siten yksityistä moraalista identiteettiään menet-

tämättä poliittisen oikeudenmukaisuuden takaamaa julkista identiteettiään yhteiskunnan tasavertai-

sena jäsenenä. Vapaat kansalaiset katsovat myös itsensä oikeutetuiksi ajamaan omien hyvän käsi-

tystensä toteutumista yhteiskunnallisissa instituutioissa, kunhan hyvän käsitykset soveltuvat julki-

seen oikeudenmukaisuuskäsitykseen. Poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys vaatiikin näin välttä-

mättä demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän toimiakseen tarkoituksensa mukaisesti.13 Demokraat-

tisuuden tulee kuitenkin poliittisessa oikeudenmukaisuuskäsityksessä koskea kaikkia yhteiskunnan

(täysi-ikäisiksi katsomia) jäseniä eikä esimerkiksi vain valkoisia miehiä. Vapailla kansalaisilla aja-

tellaan lisäksi olevan kohtuullisuudentajua tavoitteidensa havittelussa. Heidän oletetaan kykenevän

rajoittamaan vaatimuksensa oikeuskysymyksissä oikeudenmukaisuusperiaatteiden sallimiin rajoi-

hin. (Rawls 1993, 30-34.)

13 Omissa taustakulttuuriin liittyvissä yhteisöissään ja yhdistyksissään ihmisillä on oikeus halutessaan rajoittaa omiavapauksiaan ja antaa muille määräysvaltaa itseensä nähden, kunhan ihmisille annetaan mahdollisuus käyttää yhteiskun-nallisia oikeuksiaan ja vapauksiaan esimerkiksi koulunkäyntiin tai terveydenhuoltoon.

16

Hyvin järjestäytynyt yhteiskunta koostuu kolmesta asiasta: ensiksi, se on yhteiskunta, jossa

kaikki hyväksyvät ja tietävät muiden hyväksyvän oikeudenmukaisuusperiaatteet; toiseksi, sen pe-

rusrakenteen tiedetään tai ainakin uskotaan toteuttavan näitä periaatteita; ja kolmanneksi, yhteis-

kunnan kansalaisilla on yleensä toimiva oikeudenmukaisuudentaju, joten he yleensä hyväksyvät

oikeudenmukaisiksi katsomansa yhteiskunnan poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset perusin-

stituutiot. Tällaisessa yhteiskunnassa julkisesti tunnustettu oikeudenmukaisuuskäsitys toimii kaikki-

en jakamana näkökulmana, josta kansalaisten vaatimuksia voidaan tarkastella. (Emt, 35.)

1.3.2. Objektiivisuuskriteeri

Objektiivisuudella tulee olla sopimuksen kaltainen asema järkevien toimijoiden rakentaessa

keskenään poliittista oikeudenmukaisuuskäsitystä. Objektiivisuuskäsityksen täytyy määritellä omi-

en normiensa mukainen oikean arvioinnin käsite, joka poliittisessa konstruktivismissa perustuu jär-

kevään arviointiin. Järkevyyteen sisältyy näin ollen ihmisten valmius hyväksyä suvaitsevaisuuden

ajatukselle ensiarvoisen tärkeä arvioinnin taakka (burdens of judgment), todistusaineiston arvioimi-

sen ja ymmärtämisen sekä kilpailevien syiden punnitsemisen vaikeus. Järkevän pluralismin14 kan-

nalta mielipide-erot ovat väistämättömiä, sillä niiden lähteet ovat ihmisten järkevässä ja rationaali-

sessa päätöksenteossa.15 Täten ihmisten täytyy hyväksyä arvioinnin taakan seuraukset julkisen jär-

jen käyttämiselle poliittisessa päätöksenteossa. Rationaalisina ihmisten on punnittava omia päämää-

riänsä ja asetettava niitä järjestykseen. Toisaalta heidän on myös järjen avulla mietittävä muiden

ihmisten moninaisten vaatimusten ja väitteiden perustelujen pätevyyttä. Lisäksi järkeilyä on tehtävä

aiemmin opitun ja omaksutun ymmärryksen ja teorian avulla, mikä altistaa ihmisen määrätynlaisiin

johtopäätöksiin asioista. Näin ollen järkevän pluralismin mahdollistama itsenäinen päätöksenteko

on elämänkokemukseen ja valintoihin perustuva herkkä, monimutkainen, sattumanvarainen sekä

ainutlaatuinen ketju, jonka tuloksena väistämättä syntyy mielipide-eroja. (Rawls 1993, 54-58, 121.)

Arvioinnin taakan helpottamiseksi jaetun objektiivisuuskäsityksen täytyy toimia yhteisenä

kriteerinä päätöksenteolle. Sen tulee toimia julkisesti tunnustettuna ajattelutapana, jonka mukaan

arviointi ja johtopäätökset perustuvat aina asianmukaisen ajatustenvaihdon ja keskustelun perusteel-

la saavutettuihin järkeviin päätöksiin ja todistusaineistoon.16 Tämä pätee niin moraalisiin, poliittisiin

14 Poliittinen liberalismi olettaa järkevien, mutta keskenään sovittamattomissa olevien kokonaisvaltaisten näkemystenmonenkirjavuuden olevan ihmisten normaalin järkeilyn tulosta perustuslaillisen demokraattisen hallinnon takaamienvapaiden instituutioiden puitteissa. (Rawls 1993, xvi-xvii.) ”Järkevä” -etuliite on olennainen, sillä pelkkä ”pluralismi”mahdollistaa myös poliittisesti liberaaliin yhteiskuntaan sopimattomien järjettömien ja ”hullujen” näkemysten olemas-saolon.

15 Toki erimielisyydet voivat johtua myös järkevyyden ja rationaalisuuden puutteesta. Tälle diagnoosille on kuitenkinlöydettävä muitakin todisteita kuin pelkkä erimielisyyden olemassaolo. (Rawls 1993, 121.)

16 Rawls ei kuitenkaan tarkoita objektiivisuudella mitään kausaalisesti mallinnettavissa olevaa tietoteoreettista selitystätotuudesta (1993, 116).

17

kuin tieteellisiinkin kysymyksiin. Objektiivisuuskäsityksen vallitessa pelkkä taitava suostuttelu ei

riitä päätösten perusteluiksi. (Rawls 1993, 110-115.)

1.3.3. Näkemysten järkevyys

Pluralistisessa yhteiskunnassa järkevällä kokonaisvaltaisella näkemyksellä on kolme tunnus-

merkkiä. Ensiksi, järkevä näkemys on teoreettisen järjen käyttöä sen kattaessa johdonmukaisesti

uskonnolliset, filosofiset ja moraaliset ihmiselämän alueet. Toiseksi, järkevä näkemys järjestää tun-

nustamansa arvot siten, että ne ovat keskenään yhteensopivia ja ilmaisevat ymmärrettävää maail-

mankuvaa. Toimiessaan arvojen järjestelijänä kokonaisvaltainen näkemys on myös käytännöllisen

järjen käyttöä. Kolmanneksi, vaikka kokonaisvaltainen näkemys ei olekaan kiinteä ja muuttumaton,

se nojaa yleensä johonkin aateperinteeseen. (Rawls 1993, 59.)

Näkemykseen ei tarvitse uskoa voidakseen tunnustaa sen järkeväksi, vaan ihmisen tulee

hyväksyä omastaan eroavien näkemysten olemassaolo ja ymmärtää, etteivät muut ihmiset tunnusta

omaa näkemystä. Järkevän pluralismin sisältävään ajatukseen poliittisesta liberalismista kuuluu se,

ettei järkeviä kokonaisvaltaisia näkemyksiä pyritä tukahduttamaan poliittisen vallan avulla. Koko-

naisvaltaiset näkemykset eivät kuulu demokraattisen yhteiskunnan julkiseen poliittiseen kulttuuriin.

Kun kokonaisvaltaisesta näkemyksestä halutaan tehdä poliittisen vallan avulla normi, toiminnasta

tulee järjetöntä. Järkevät ihmiset ymmärtävät arvioinnin taakan asettavan rajoituksia sille, mikä on

muiden näkökulmasta perusteltavissa. (Emt, 61.) Yhtä tiettyä ajatussuuntaa ei voida pitää yhteis-

kunnan jäsenyyden ehtona ilman väkivallan uhkaa. Näin ollen rauhantila vaatii erilliset kriteerit

yhteiselle päätöksenteolle.

Moninaisten kokonaisvaltaisten näkemysten takia objektiivisuuskäsityksen täytyy määritellä

syiden järjestys omien periaatteidensa ja kriteeriensä mukaan. Näitä syitä toimijoiden tulisi punnita

erilaisissa tilanteissa ja toimia niiden mukaan huolimatta siitä, ovatko ne heille henkilökohtaisesti

tärkeitä. Objektiivisuuskäsityksen mukaan toimijoiden tulee täten erottaa ensisijaisessa asemassa

oleva objektiivinen näkökulma toimijan omasta näkökulmasta. Päätöksenteon perustaksi ei siis riitä

se, että toimija yksin, oli sitten yksilö tai ryhmä, ajattelee jonkin olevan oikeudenmukaista ja järke-

vää. (Emt, 115.)

Konstruktivistisen prosessin on tarkoitus tuottaa tietynlaisia yhteiskunnallisiin epäoikeuden-

mukaisuuksiin liittyviä faktoja. Alkuaseman ehtojen täyttyessä rakennusprosessi osoittaisi esimer-

kiksi orjatyövoiman käytön mahdottomaksi yhteiskunnassa, sillä orjuuden sallivasta periaatteesta ei

voitaisi päästä sopuun. (Emt, 123-125.)

Poliittisen konstruktivismin, kuten koko poliittisen liberalismin soveltaminen on rajoitettu po-

liittiseen alueeseen eikä sen ole tarkoitus toimia selontekona yleisistä moraalisista arvoista. Poliitti-

sen konstruktivismin mukaisessa järkevien kokonaisvaltaisten näkemysten limittäisessä konsensuk-

18

sessa kansalaiset vetoavat julkisesti järkeväksi katsottuihin asioihin. He voivat perustella tämän

vetoamalla oikeaksi katsomiinsa moraalisiin syihin. Jaettuja oikeudenmukaisuusperiaatteita noudat-

tavat kansalaiset kuitenkin tunnustavat toistensa poliittisen vallan ja myöntävät lisäksi toistensa

kokonaisvaltaiset näkemykset järkeviksi, vaikka pitäisivät niitä erheellisinä. Tunnustaessaan mui-

den näkemykset järkeviksi, kansalaiset ymmärtävät omiin uskomuksiin vetoamisen kestämättömäk-

si kaikkien tehdessä niin. Myös omiin arvoihin vedotessaan kansalaiset ymmärtävät, etteivät vält-

tämättä jaa yhteistä käsitystä totuudesta muiden kanssa. Siksi yhteiskunnallisista asioista on sovitta-

va poliittisin perustein. (Rawls 1993, 127-128.)

1.4. Tavoite: limittäinen konsensus

Poliittiseen liberalismiin sisältyvän niin sanotun liberaalin laillisuusperiaatteen mukaan poliit-

tisen vallan käyttäminen on täysin asianmukaista silloin, kun se tapahtuu perustuslain mukaan.17

Koska poliittinen valta on vapaiden ja tasa-arvoisten kansalaisten hallinnoimiseen käytettyä pakko-

valtaa, pitää sitä käyttää siten, että kansalaisten voi odottaa hyväksyvän sen. Poliittiset suhteet on

tarkasti erotettava omaksi alueekseen, sillä ne ovat pakollisia, mitä esimerkiksi yhdistykseen kuu-

luminen tai henkilökohtaiset suhteet eivät ole. Ihmisellä katsotaan olevan kaksi näkemystä, koko-

naisvaltainen sekä poliittinen näkemys. Keskeistä poliittiselle liberalismille on, että perustuslailliset

ja perusoikeutta koskevat kysymykset ratkaistaan vetoamalla ainoastaan poliittisiin arvoihin, kuten

reiluksi peliksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden sisältämiin arvoihin18 sekä julkiseen järkeen19. Li-

säksi näissä kysymyksissä poliittisilla arvoilla on normaalisti riittävästi painoa kumotakseen muut

arvot, jotka ovat konfliktissa poliittisiin arvoihin nähden. Poliittiset arvot ovat täten ensisijaisia ei-

poliittisiin arvoihin nähden. Järkevän pluralistisessa yhteiskunnassa on järjetöntä vaatia muita nou-

dattamaan oman näkemyksen mukaisia arvoja. Rawls katsoo poliittisten arvojen olevan ylipäätään

niin merkittäviä, ettei niitä ole helppo sivuuttaa. Nämä arvot ohjaavat sosiaalisen elämän perusteita

ja määrittävät perustavanlaatuiset ehdot poliittiselle ja yhteiskunnalliselle yhteistyölle. (Rawls 1993,

137-139.)

Kokonaisvaltaisia näkemyksiä tunnustavilla henkilöillä ja yhteisöillä on kuitenkin negatiivi-

nen vapaus pidättäytyä toimimasta näkemyksensä vastaisesti, jos he muuten tunnustavat poliittista

oikeudenmukaisuuskäsitystä ja sen sisältämiä oikeuksia sekä vapauksia. Näin ollen esimerkiksi

Jehovan todistajien pitäisi voida kieltäytyä osallistumasta sotaan, vaikka kansalaisten enemmistö

sotaa tukisikin. (Rawls 1995, 148-149.)

17 Asianmukainen perustuslaki on poliittisen konstruktivismin mukaan luotu ja, näin ollen, kaikkien tasa-arvoisten jajärkevien kansalaisten hyväksyttävissä.

18 Esimerkiksi yhtäläiset poliittiset ja kansalaisoikeudet, tasa-arvoiset mahdollisuudet, taloudellinen vastavuoroisuussekä yhteiskunnallinen perusta kansalaisten keskinäiselle kunnioitukselle.

19 Asianmukaisesti tehty arviointi, päättely ja todistusaineiston läpikäyminen; kohtuullisuuden, oikeamielisyyden hy-veet; sekä poliittista keskustelua säätelevät ohjeet.

19

Yhteiskunnallinen vakaus toteutuu ”oikeista syistä” perustuessaan ihmisten oikeudenmukai-

suudentajun mukaiseen oikeaan toimintaan. Tähän he ovat oppineet kasvaessaan oikeudenmukais-

ten perusinstituutioiden hallitsemassa yhteiskunnassa. Oikeudenmukaisuudentajuiset kansalaiset

ovat kuuliaisia toimiville perusinstituutioille ja pystyvät vastustamaan normaaleja taipumuksia epä-

oikeudenmukaisuuteen. (Rawls, 1993, 139-143; 2001, 12-13) Yhteiskunnallisena ihanteena20 toimi-

va limittäinen konsensus perustuu moraaliselle poliittiselle oikeudenmukaisuuskäsitykselle, jota

kansalaiset ovat valmiit tukemaan jopa silloin, jos heidän oma kokonaisvaltainen näkemyksensä

tulee hallitsevaksi yhteiskunnassa. (Rawls 1993, 148.)

Rawls näkee myös limittäisen konsensuksen syntyvän pidemmän prosessin seurauksena. Kon-

fliktin21 jälkeistä, modus vivendi -järjestelyyn perustuvaa negatiivista yhteiskuntarauhantilaa pyri-

tään muuttamaan positiiviseksi perustuslaillisen konsensuksen kautta. Tämän limittäisen konsen-

suksen esiasteen ensivaiheessa liberaaleilla oikeudenmukaisuusperiaatteilla on tapana muuttaa kan-

salaisten kokonaisvaltaisia näkemyksiä siten, että ne hyväksyvät vähintään liberaalin perustuslain

periaatteet.22 Nämä periaatteet takaavat tietyt poliittiset perusoikeudet ja -vapaudet sekä vakiinnut-

tavat demokraattisia toimintatapoja poliittisten vihollisuuksien lieventämiseksi ja sosiaalipolitiikasta

päättämiseksi. Näin yksinkertaisesta pluralismista siirrytään kohti järkevää pluralismia ja perustus-

laillinen konsensus saavutetaan. (Rawls 1993, 163.)

Limittäisen konsensuksen yhteiskunnallinen syvyys vaatii, että sen poliittiset periaatteet ja

ideaalit perustuvat poliittiselle oikeudenmukaisuuskäsitykselle. Perustuslaillisen konsensuksen ol-

lessa voimassa poliittiset ryhmät joutuvat käymään poliittista keskustelua julkisuudessa ja vetoa-

maan ryhmiin, jotka eivät jaa niiden kokonaisvaltaista näkemystä. Tämän myötä ryhmien on ratio-

naalista olla mukana kehittämässä jaettuja poliittisia käsityksiä, joiden avulla ne voivat selittää ja

oikeuttaa ajamaansa politiikkaa laajemmalle yleisölle, tavoitteenaan muodostaa enemmistö asiaansa

tukemaan. (Rawls 1993, 164-165.)

20 Rawls kutsuu tällaista ihannetilaa ”realistiseksi utopiaksi”, jonka hän määrittelee seuraavasti: ”[…] political phi-losophy is realistically utopian when it extends what are ordinarily thought to be the limits of practicable political pos-sibility and, in so doing, reconciles us to our political and social condition.” (Rawls 2001, 11.) Rawls katsoo, että uto-pian realistisuuden hyväksyminen mahdollistaa myös sen toteutumisen: “I believe that the very possibility of such asocial order can itself reconcile us to the social world. The possibility is not a mere logical possibility, but one that con-nects with the deep tendencies and inclinations of the social world. For so long as we believe for good reasons that aself-sustaining and reasonably just political and social order both at home and abroad is possible, we can reasonablyhope that we or others will someday, somewhere, achieve it.” (Emt, 128.)

21 Kuten sanottu, Rawls kertoo teoriansa lähtökohdaksi uskonpuhdistuksen jälkeisen näkemyksellisen konfliktin ja ku-vailee sen kaltaista tilaa. Tuolloin katoliset ja protestantit kunnioittivat suvaitsevaisuuden periaatetta ainoastaan väliai-kaisena ratkaisuna. Jommankumman päästessä etulyöntiasemaan, omasta uskonnollisesta näkemyksestä tehtiin ainoahyväksyttävä. (Rawls 2001, 149.)

22 Tässä palataan oletukseen, että suurimmalla osalla ihmisistä näkemykset ovat vain osittain kokonaisvaltaisia. Koskanäkemykset eivät yleensä ole täysin kokonaisvaltaisia, ihmisille voi kehittyä näkemyksistä riippumaton uskollisuusnoudattaa perustuslaillisia järjestelyitä, jos he voivat kokemuksensa perusteella luottaa muidenkin noudattavan niitä.Onnistuneen poliittisen yhteistyön tämän myötä lisääntyessä kansalaiset alkavat yhä enemmän luottaa toisiinsa. (Rawls1993, 168.)

20

Limittäisen konsensuksen periaatteet ulottuvat laajalle ylittäen pelkät poliittiset periaatteet.

Poliittisuuteen ja menettelytapoihin keskittyvän perustuslaillisen konsensuksen lisäksi vaaditaan

lainsäädäntöä, joka takaa omantunnon- ja ajatuksenvapaudet yleisesti eikä pelkästään poliittisessa

kanssakäymisessä. Yhtä lailla lainsäädännön tulee taata kokoontumis- ja liikkumisvapaudet. Yh-

teiskunnan tulee myös mahdollistaa kansalaisten perustarpeiden tyydyttyminen. Ihmiset eivät kyke-

ne ottamaan osaa yhteiskunnalliseen toimintaan tasa-arvoisina kansalaisina, jos heiltä puuttuu tietty

materiaalinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä koulutus. (Rawls 1993, 166-167.)

1.5. Jaettu poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys

Poliittisen oikeudenmukaisuuden käsitettä koskevaan kysymykseen Rawls pyrkii vastaamaan

reiluksi peliksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden avulla. Sen on tarkoitus toimia eräänlaisena väli-

muotona Locken ja Rousseaun klassisten demokratia-aatteiden välillä 23. Reiluksi peliksi käsitetyn

oikeudenmukaisuuden tavoite on käytännöllinen. Sen on tarkoitus olla oikeudenmukaisuuden käsi-

te, jonka kansalaiset voivat jakaa perustana harkitulle, tietoiselle ja haluun perustuvalle poliittiselle

sopimukselle. Sen tulisi ilmaista kansalaisten jaettua ja julkista poliittista järkeä moniarvoisessa

yhteiskunnassa. (Rawls 1993, 9-10.)

Poliittisella oikeudenmukaisuuskäsityksellä on kolme tunnusomaista piirrettä. Ensimmäinen

piirre käsittelee poliittisen käsityksen subjektia. Poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys on moraali-

nen käsitys - eli noudattaa tiettyjä ihanteita ja periaatteita -, joka on luotu poliittisille, yhteiskunnal-

lisille ja taloudellisille instituutioille. Nämä saavat poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen ja yh-

teistoimintamallin niin sanotusta yhteiskunnan perusrakenteesta, jolla Rawls tarkoittaa modernia

perustuslaillista demokratiaa (jolle luodaan perusta alkuasemasta lähteneessä poliittisen konstrukti-

vismin mukaisessa prosessissa). Poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen on tarkoitus luoda henki-

set puitteet, moraaliset ohjeet perusinstituutioiden toiminnalle sekä sille, kuinka yhteiskunnan jäse-

net käsityksen normeja ilmentävät omassa toiminnassaan.24 (1993, 10-11.)

Toinen piirre käsittelee esitystapaa. Poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys esitetään itsenäise-

nä näkökulmana. Poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen pitää voida olla erilaisia kokonaisvaltai-

sia näkemyksiä tunnustavien ihmisten hyväksyttävissä. Tässä mielessä poliittinen käsitys eroaa mo-

23 Lockeen yhdistetään niin sanottu ”the liberties of the moderns” eli ajatuksen- sekä omantunnonvapauteen, tiettyihinhenkilöön ja omistukseen liittyviin perusoikeuksiin sekä laillisuusperiaatteeseen nojaava aate. Rousseau’hon liitetään”the liberties of the ancients” eli tasavertaisia poliittisia oikeuksia ja julkisen elämän arvoja korostava aate. (Constant1819 sit. Rawls 1993, 5.) Näihin moderneihin ja klassisiin vapauksiin viitataan myös termeillä yksityinen autonomia jajulkinen autonomia (Rawls 1995, 179). Vaikka poliittisessa liberalismissa korostetaan poliittisen alueen ja taustakult-tuurin erottelua, yksityiset vapaudet ovat välttämättömiä julkisessa kanssakäymisessä.

24 Rawls liikkuu teoriassaan aluksi abstraktiotasolla, sillä hän olettaa perusrakenteen toimivan suljetussa yhteiskunnas-sa, jolla ei ole suhteita muihin yhteiskuntiin ja jonka jäsenet syntyvät ja kuolevat perusrakenteen vaikutuspiirissä. Tämäoletus antaa mahdollisuuden tarkastella yhteiskuntaa ilman tiettyjä häiriötekijöitä. Jossain vaiheessa poliittisen oikeu-denmukaisuuskäsityksen on kuitenkin käsiteltävä myös kansojen välisiä oikeudenmukaisia suhteita. (Rawls 1993, 12.)Tätä Rawls hahmotteli teoksessa The Law of Peoples.

21

nista moraalisista käsityksistä, joiden voidaan itsessään ajatella olevan yleisiä ja kokonaisvaltaisia

näkemyksiä.25 (Emt, 12-13.)

Kolmas poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen piirre on, että sen sisältö on esitetty tiettyjen

perustavanlaatuisesti demokraattisen yhteiskunnan julkiseen poliittiseen kulttuuriin sisältyvien aat-

teiden termein. Reiluksi peliksi käsitetty oikeudenmukaisuus ottaa perustavanlaatuiseksi ajatuksek-

seen yhteiskunnan reilun yhteistoiminnan järjestelmänä. Tähän keskeiseen järjestävään aatteeseen

liittyvät lisäksi ajatus kansalaisista vapaina ja tasa-arvoisina henkilöinä sekä ajatus hyvin järjestäy-

tyneestä yhteiskunnasta, jonka toimintaa poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys tehokkaasti säätelee.

(Emt, 13-14.)

1.5.1. Julkinen oikea ennen yksityistä hyvää

Oikeudenmukaisuus reiluksi peliksi käsitettynä on velvollisuuseettinen teoria26, jossa hyvän

määritelmä riippuu oikeasta eikä oikea ole hyvän maksimoimista. Ollessaan tasa-arvoisessa alku-

asemassa, tulevaisuudestaan tietämättömät ihmiset sallisivat vain jokaisen etua edistäviä taloudelli-

sia ja yhteiskunnallisia eriarvoisuuksia. Reilussa oikeudenmukaisuudessa ihmiset etukäteen hyväk-

syvät yhtäläisen, vastavuoroisen vapauden periaatteen ja tulevat samalla sopineeksi siitä, että tule-

vat muodostamaan omat hyvän käsityksensä oikeudenmukaisuuden periaatteiden ja näiden myötä

rauhan vaatimusten mukaisiksi. Reiluksi peliksi käsitetyssä oikeudenmukaisuudessa ihmisten tai-

pumuksia ja mieltymyksiä ei siis hyväksytä katsomatta niiden sisältöön. Objektiiviseksi muodostu-

va oikean käsite on täten ensisijainen subjektiiviseen hyvän käsitteeseen nähden. Oikeudenmukai-

nen yhteiskuntajärjestelmä määrittelee hyvälle rajat, joiden piirissä ihmisten on pysyttävä. Se aset-

taa oikeuksien, mahdollisuuksien ja tyydytyskeinojen kehyksen, jonka sisällä voidaan pyrkiä henki-

lökohtaisten tavoitteiden toteutumiseen. (Rawls 1988, 26, 29-30.)

Myös poliittisen käsityksen tulee noudattaa tiettyjä hyvän käsityksiä. Hyvän käsitysten tulee

kuitenkin rajoittua poliittiselle alueelle ja olla kaikkien vapaiden ja tasa-arvoisten kansalaisten jaet-

tavissa, sekä jättää muut hyvän käsitykset taustakulttuuriin. (Rawls 1993, 175-176.) Reiluksi peliksi

käsitetyn oikeudenmukaisuuden mukainen hyvin järjestäytynyt yhteiskunta itsessään on tavoiteltava

hyvä poliittisessa liberalismissa. Oikeudenmukaisuuden tajun moraalisen kyvyn omaaville kansalai-

sille hyvin järjestäytynyt yhteiskunta voi itse asiassa olla paljon kokonaisvaltaisempi hyvä, kuin

25 Poliittinen liberalismi korostaa oikeudenmukaisuuskäsityksen riippumattomuutta ja tekee näin pesäeronoikeudenmukaisuusteoriaan, joka on itsessään kokonaisvaltainen näkemys.

26 Velvollisuuseettinen eli deontologinen teoria on vastakohta tarkoitushakuisille eli teleologisille teorioille kuten utili-tarismille, jotka määrittelevät etiikan kaksi pääkäsitettä hyvän ja oikean siten, että hyvä on oikeasta riippumaton ja oi-kea on hyvän maksimoimista. (Rawls 1988, 26.) Reiluksi peliksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden lisäksi Rawlsin suu-ren esikuvan Kantin kategorinen imperatiivi on esimerkki velvollisuuseettisestä teoriasta. Tähdättäessä ikuiseen rauhaanmoraalisen poliitikon tulee toimia Kantin kategorisen imperatiivin mukaan; siten että toimijan perusohjeesta voisi tullayleinen laki (Kant 1989, 57). Moraalisen politiikan perusaatteita on, että kansan on yhdistyttävä valtioksi vapauden jatasa-arvoisuuden oikeusaatteiden perusteella (emt, 59).

22

heidän yksityisesti tai omissa yhdistyksissään toteuttamansa hyvät. Ainakin mukanaolo rauhan-

omaisessa yhteiskunnassa parantaa mahdollisuuksia toteuttaa henkilökohtaisia tavoitteita.27 (Emt,

202, 315-316.)

1.5.2. Kaksi oikeudenmukaisuusperiaatetta ja ensisijaisuusongelma

Teoksessa Oikeudenmukaisuusteoria (1988, 21) Rawls katsoi, että ihmiset todennäköisesti va-

litsisivat kaksi oikeudenmukaisuusperiaatetta lähtötilanteessa. Sen sijaan kirjassa Political Libera-

lism (1993, 5-6) Rawls ei enää korostanut rationaalista valintaa, vaan hänen teoriansa oikeudenmu-

kaisuuskäsityksestä (reiluksi peliksi käsitetty oikeudenmukaisuus) ehdottaa periaatteita lähtökoh-

daksi perusinstituutioiden toiminnalle. Oikeudenmukaisuuden periaatteet on tarkoitettu ohjenuorak-

si sille, kuinka perusinstituutiot voivat toteuttaa vapauden ja yhdenvertaisuuden arvoja. Ensimmäi-

sen periaatteen mukaan jokaisella henkilöllä on oikeus tasa-arvoisiin perusvapauksiin28, kunhan

myöntävät saman oikeuden myös muille. Toisen, niin kutsutun eroperiaatteen mukaan yhteiskunnal-

listen ja taloudellisten eriarvoisuuksien tulee täyttää kaksi ehtoa: niiden tulee liittyä kaikille avoinna

oleviin asemiin sekä virkoihin ja niistä täytyy olla eniten hyötyä yhteiskunnan huono-osaisimmille

jäsenille. Nämä kaksi periaatetta esittelevät tasa-arvoisen hahmotelman liberalismista. Periaatteiden

on tarkoitus taata reilut poliittiset oikeudet sekä yhtäläiset mahdollisuudet käytännössä. (Rawls

1993, 5-7, 291.)

Rawls uskoo oikeudenmukaisuuden periaatteita alkuasemassa pohtivien ihmisten yrittävän

ratkaista myös ensisijaisuusongelman eli pyrkivän asettamaan oikeudenmukaisuuden periaatteet

hierarkkiseen järjestykseen. Tämän ongelman alustavaksi ratkaisuksi Rawls ehdottaa ensisijaisuus-

asemaa yhtäläisen vapauden, toisin sanoen tasa-arvon periaatteelle eroperiaatteeseen nähden. Yh-

teiskunnan varallisuuden ja valtasuhteiden eriarvoisuudet on järjestettävä niin, että ne ovat linjassa

yhtäläisten vapauksien kanssa, jotka saavat etusijan myös siitä syystä, että ne voidaan oletettavasti

helpommin tyydyttää. Muiden oikeudenmukaisuuden periaatteiden ensisijaisuusongelman Rawls

jättää alkuasemassa toimivien ihmisten ratkaistavaksi. Ensisijaisuusongelmaa ratkaistaessa ei tur-

vauduta eettiseen punnitsemiseen vaan asioita harkitaan omat edut järkevästi huomioon ottaen.

Käytännöllisenä päämääränä (ja rationaalisena tavoitteena) on kuitenkin päästä kohtuullisen luotet-

27 Rawls katsoo keskinäisen oikeudenmukaisuuden perustuvan oikeudenmukaisuudentajuiseksi yksilöksi kultivoitumi-sen lisäksi ihmisten itsekunnioituksen tarpeeseen. Ilman itsekunnioitusta ihminen ei koe asioita tärkeiksi ja lakkaa ta-voittelemasta niitä. Itsekunnioitus vaatii muilta saatua kunnioitusta ja ihmisten julkisesti kunnioittaessa vastavuoroisiaperusvapauksia he osoittavat kunnioituksensa myös muille kansalaisille sekä heidän elämäntavoilleen. (Rawls 1993,318-320.)

28 Rawlsin määrittelemiä tasa-arvoisia perusvapauksia ovat ajatuksen- ja omantunnonvapaus; poliittiset vapaudet jayhdistymisvapaus; henkilön vapautta ja ihmisarvon loukkaamattomuutta täsmentävät vapaudet, kuten vapaus orjuudeltaja pakkotyöltä sekä liikkumisvapaus ja vapaus valita ammattinsa; sekä, viimeiseksi, oikeusturva oikeuksien ja vapauksi-en takaajana. (Rawls 1993, 291, 335.)

23

tavaan yksimielisyyteen oikeudenmukaisuuskäsityksestä ja sen myötä sopia periaatteiden järjestyk-

sestä. (1988, 36-37; 1993, 73.)

1.5.3. Ensisijaiset hyvät, perusvapaudet ja taustaoikeudenmukaisuus

Rawls katsoo kahteen oikeudenmukaisuusperiaatteeseen liittyvien ensisijaisten hyvien toteu-

tumisen välttämättömäksi kansalaisten tasa-arvoisuuden kannalta ja näkee niiden vaatimisen oikeu-

tetuksi. Ensisijaisiksi hyviksi Rawls nimeää perusoikeudet ja -vapaudet, liikkumisvapauden ja am-

matinvapauden, perusrakenteen poliittisten ja taloudellisten instituutioiden vastuuasemien tuomat

valtuudet ja erioikeudet, tulot ja varallisuuden sekä yhteiskunnallisen perustan, joka mahdollistaa

itsekunnioituksen. Lista voi tarkentua yhteiskunnan perustuslaissa ja lainsäädännössä. (Rawls 1993,

181, 308.)

Ensisijaisia hyviä tarvitaan, jotta kansalaiset voisivat toteuttaa omia rationaalisia elämänsuun-

nitelmiaan ja tavoitella muita hyviä. Vakaassa yhteiskunnassa kaikille tulee taata tasa-arvoiset mah-

dollisuudet etenkin koulutukseen ja oppimiseen. Tulojen ja varallisuuden täytyy jakautua kohtuulli-

sesti kansalaisten kesken, jotta kaikilla on mahdollisuudet toteuttaa kykyjään eikä poliittinen valta

jakaudu varallisuuden mukaan. Yhteiskunnan tulisi myös viime kädessä tarjota työtä kansalaisille

näiden itsekunnioituksen sekä turvallisuudentunteen säilyttämiseksi ja perusterveydenhuolto tulee

taata jokaiselle. Lisäksi vaalirahoituksen tulee olla julkista ja harjoitetusta politiikasta täytyy olla

tietoa saatavilla, jotta kansan edustajien sekä virkamiesten riippumattomuus voidaan taata ja kansa-

laisilla on mahdollisuus ottaa kantaa politiikkaan.29 (Rawls 2001, 50.) Rawls korostaa teoriassaan

yleisesti ns. julkisuusehtoa, joka noudattelee Kantin moraalisen politiikan perusajatusta oikeusvaa-

timusten julkisuudesta: ”[k]aikki toisten ihmisten oikeuteen kohdistuvat toimet, joiden perusohje ei

siedä julkisuutta, ovat vääriä”. (Kant 1989, 65; Rawls 1993, 66-72.)

Perusvapautta voi rajoittaa tai evätä vain toisten perusvapauksien toteutumiseksi, ei julkisen

hyvän tai perfektionististen arvojen takia. Ei edes silloin, jos ne joiden vapautta rajoitetaan hyötyvät

eniten. Perusvapaudet tulee ymmärtää vapauksien perheenä, jonka jäsenistä mikään ei ole ylitse

muiden. Perusvapauksia voidaan kuitenkin säädellä järjestyssäännöillä, joita ilman ne eivät pääse

kunnolla toteutumaan. Säädökset, kuten puheenvuorojen jakaminen sananvapauden säätelemiseksi,

eivät kuitenkaan estä varsinaista vapautta toteutumasta, vaan mahdollistavat sen tasapuolisen käy-

tön. (Rawls 1993, 295-296.)

29 Kappaleessa mainitut ensisijaiset hyvät poliittisten mahdollisuuksien toteutumisesta, tulojen ja varallisuuden jakau-tumisesta ja siihen liittyen koulutuksen tasa-arvoisuudesta ja mahdollisuuksista tehdä antoisaa työtä, sekä lisäksi vaati-mus yleisestä perusterveydenhuollosta eivät Rawlsin mukaan toteudu Yhdysvaltojen perustuslaissa ja yhteiskunnanperusrakenteessa (Rawls 1995, 159).

24

Kyky hyvän käsitykseen on kansalaisen ominaisuus, mutta kyvyn asianmukaiseen käyttämi-

seen tarvitaan perusvapauksia, kuten omantunnonvapautta. Koska ei ole takeita siitä, että oma elä-

mäntapa olisi kaikista rationaalisin mahdollinen, sitä täytyy olla mahdollisuus halutessaan muokata

ja muuttaa. Yhteiskunnallisten perusvapauksien täytyy kuitenkin myös mahdollistaa oman, perustel-

lusti hyväksi katsotun elämäntavan ylläpitäminen, eikä vaatia ihmisiä mukautumaan johonkin kans-

saihmisten valmiiksi miettimään ja universaaliksi katsomaan hyvään elämään. (Rawls 1993, 312-

314.)

Yhteiskunnan perusinstituutioiden on toisen oikeudenmukaisuuden perusperiaatteen hengessä

pyrittävä turvaamaan reilut taustaolosuhteet yhteiskunnalliseen toimintaan. Jollei yhteiskunnan ra-

kennetta ja taloudellista toimintaa säädellä sekä sopeuteta tarkoituksenmukaisesti, alun perin oikeu-

denmukainen yhteiskunta lakkaa ennen pitkää olemasta oikeudenmukainen. Taustaoikeudenmukai-

suuden ylläpitäminen vaatii yhteiskunnallisten instituutioiden toimintaa monimutkaisuutensa takia.

Taloudelliset toimet voivat olla yksittäisinä oikeudenmukaisia ja reiluja, mutta eivät ole sitä yleises-

ti, jos kansalaisten mahdollisuudet eivät ole olleet yhdenmukaiset. Yhteiskunnallisten instituutioi-

den säätelyä tarvitaan myös, koska yksilöiden ja yhdistysten ei voi olettaa ymmärtävän täysin kaik-

kia toimiensa seurauksia koko yhteiskunnalle ja tulevaisuuden olosuhteille. Toimintaa ohjailevien

sääntöjen tulee kuitenkin olla niin selkeitä, että yksilöillä on mahdollisuus ymmärtää ne sekä nou-

dattaa niitä. Yhteiskunnan perusrakenteen taloudelliset instituutiot säätelevät käytännössä taustaoi-

keudenmukaisuutta esimerkiksi verotuksella ja lainsäädännöllä, joiden puitteissa yksilöt ja yhdis-

tykset voivat pyrkiä tavoitteisiinsa. (Rawls 1993, 266-268.)

Yhteiskunnan perusrakenteen tulee säädellä elämänodotusten epätasa-arvoisuuksien vaikutuk-

sia yksilöiden mahdollisuuksiin. Yhtäläisten mahdollisuuksien yhteiskunnassa vastuuasema kaikille

avoimissa toimissa kuitenkin oikeuttaa erot palkoissa ja muissa eduissa. Silti epätasa-arvoisuudet

sallitaan vain, jos ne parantavat myös vähemmän saavuttaneiden oloja esimerkiksi verotuksen kaut-

ta. Ajatuksena on, että kaikilla on vähintään sen verran ensisijaisia hyviä kuin he saisivat tasa-

arvoisessa jaossa. (Emt, 270-271, 282-284.)

1.5.4. Kuusi askelta perusvapauksien toteuttamiseksi

Vastauksessaan Jürgen Habermasin kritiikkiin30 Rawls (1995, 167-168.) yhdisti perusvapau-

det kuusiportaiseksi järjestelmäksi, joka kokoaa yhteen sekä klassiset että modernit vapaudet:

Ensiksi, kaikille kansalaisille täsmennetään yhteiskunnalliset olosuhteet, joissa asianmukai-

sesti kehitetään sekä käytetään kahta moraalista kykyä oikeudenmukaisuuteen ja hyvän käsitykseen.

Tällaiset yhteiskunnalliset olosuhteet Rawls määrittelee ns. kahden perustavanlaatuisen tapauksen

30 Habermas on kritisoinut sekä oikeudenmukaisuusteoriaa että poliittista liberalismia useampaan otteeseen (ks. Nyt-hamar 2000). Habermas kritisoi, ja Rawls vastasi kritiikkiin kootusti, The Journal of Philosophy -lehdessä (Rawls 1995;Habermas 1995).

25

avulla. Ensimmäinen tapaus liittyy kykyyn oikeudenmukaisuudentajuun ja käsittelee oikeudenmu-

kaisuusperiaatteiden soveltamista yhteiskunnan perusrakenteessa sekä sosiaalipolitiikassa. Toinen

tapaus liittyy kykyyn hyvän käsitykseen, käsitellen neuvottelevaa järkeilyä31 käyttäytymisohjeena.

(Rawls 1993, 332.)

Toiseksi, tunnistetaan ne oikeudet ja vapaudet, joita tarvitaan moraalisten kykyjen käyttämi-

seen. Ensimmäisessä tapauksessa poliittinen sanan- ja ajatuksenvapaus ovat välttämättömiä. Toises-

sa tapauksessa omantunnonvapaus ja ajatuksenvapaus yleisemmin liittyvät yhdistymisvapauteen.

Kolmanneksi, koska vapaudet ovat väkisin ristiriidassa toistensa kanssa eikä mikään ole

ylempi muihin nähden, on tarkasteltava, voidaanko jokaisen vapauden keskeinen vaikutusalue to-

teuttaa samaan aikaan yhteiskunnan perusrakenteessa. Olennaista on, että tämän voidaan käytännös-

sä osoittaa olevan mahdollista määrittelemällä vapauksien keskeiset alueet ja tapa miten ne voidaan

sovittaa yhteen kahta oikeudenmukaisuusperiaatetta toteuttavissa instituutioissa.

Neljänneksi, perusvapauksien listan tekemiseen tulee käyttää sekä historiallista että teoreettis-

ta lähestymistapaa. Historiasta tarkastellaan demokraattisten yhteiskuntien perustuslakeja ja tehdään

lista yleisimmin suojelluista vapauksista sekä tarkastellaan niiden roolia hyvin toimineissa demo-

kratioissa. Teoreettisessa lähestymistavassa pohditaan, mitkä vapaudet ovat ratkaisevan tärkeitä

kahden moraalisen kyvyn asianmukaisen toteuttamisen kannalta.

Viidenneksi, oikeudenmukaisuusperiaatteiden yksityiskohtia tarkennetaan ja niistä pyritään

tekemään käyttökelpoisia yhteiskunnassa esittelemällä ensisijaiset hyvät. Ihmisille taataan ensisi-

jaisten hyvien avulla riittävät ja kaikkiin tarkoituksiin sopivat keinot käyttää tasa-arvoisia vapauksi-

aan, oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan. Kun tämä on toteutettu, voidaan oikeudenmukaisuusperiaat-

teiden avulla perustaa sekä modernien että klassisten vapauksien keskeisen vaikutusalueen turvaa-

via poliittisia ja yhteiskunnallisia instituutioita.

Lopuksi täytyy osoittaa, että oikeudenmukaisuusperiaatteet tulisivat valituiksi alkuasemassa

kansalaisia edustavien luottamushenkilöiden toimesta.

1.6. Hyvin järjestäytynyt yhteiskunta

Poliittisen liberalismin ihanteen mukainen yhteistyön käsite täytyy erottaa pelkästä yhteiskun-

nallisesti koordinoidusta toiminnasta, kuten ylhäältä annettujen määräysten toteuttamisesta. Hyvin

järjestäytynyt yhteiskunta32 sisältää ajatuksen reilun yhteistyön ehdoista. Ehtoja ohjaavat julkisesti

tunnustetut säännöt ja menettelytavat, jotka osallistujat voivat järjellisesti hyväksyä sillä ehdolla,

että muutkin hyväksyvät ne. Vastavuoroisuuden, johon liittyy myös eroperiaate, on tarkoitus taata,

31 Katso kohta Julkinen järki yhteiskuntarauhan takaajana.32 Käsitteestä well-ordered society on olemassa muunkinlaisia suomennoksia, kuten ”hyvin järjestetty yhteiskunta”,

jonka katson yhtäläiseksi oman suomennokseni kanssa, sekä ”hyvin järjestynyt yhteiskunta”, joka ei nähdäkseni tavoitaihmisten toimittamaa yhteiskunnanrakennusprosessia.

26

että kaikki yhteistyötä sääntöjen mukaan tekevät hyötyvät. Yhteiskunnan perusrakenne on oikeu-

denmukaisuuden perustoimija. Reilun yhteistyön ehdot ilmaistaan perusoikeuksia ja -

velvollisuuksia perusrakenteen pääinstituutioissa täsmentävin periaattein. Ne säätelevät taustaoi-

keudenmukaisuutta siten, että kaikkien ihmisten ponnisteluiden tuottamat hyödyt jaetaan reilusti

sukupolvesta toiseen. Ajatus yhteiskunnallisesta yhteistyöstä edellyttää ajatusta jokaisen osallistujan

rationaalisesta edusta, hyvästä. Hyvän ajatus selventää, mitä yhteistyöhön osallistuvat yksilöt, yh-

distykset tai jopa hallitukset omasta näkökulmastaan pyrkivät saavuttamaan. (Rawls 1993, 15-16.)

1.6.1. Järkevän pluralistinen yhteiselo

Kokonaisvaltaisten näkemysten monimuotoisuus on pysyvä ilmiö modernissa demokraattises-

sa yhteiskunnassa. Hyvin järjestäytynyt yhteiskunta on elinehto tällaiselle järkevälle pluralismille;

järkevien, mutta vastakkaisten ja sovittamattomien kokonaisvaltaisten näkemysten yhteiselolle. Jär-

kevän pluralismin saavuttaminen on välttämätöntä, jotta poliittista oikeudenmukaisuuskäsitystä

voitaisiin kutsua päteväksi ja yhteiskuntaa demokraattiseksi. Poliittisen liberalismin täytyy hyväk-

syä järkevät kokonaisvaltaiset näkemykset, sillä ne ovat sekä historiallisia aatteita että ihmisten

omien etujen ilmentymiä, mutta myös vapaiden instituutioiden mahdollistaman vapaan käytännölli-

sen järkeilyn tulosta. Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee hyväksyä tämä arvioinnin taakan seu-

rausta oleva järkevän pluralismin tosiasia. Yhtä ja tiettyä kokonaisvaltaista näkemystä voidaan yh-

teiskunnassa ylläpitää vain valtion sortavaa voimaa käyttämällä. Näin myös silloin, jos valtion ai-

noana kokonaisvaltaisena näkemyksenä olisi sinänsä ylevältä kuulostava Kantin tai Millin koko-

naisvaltainen liberalistinen filosofia tai yhtä hyvin Rawlsin oma oikeidenmukaisuusteoria. (Rawls

1993, 36-37.)

Oikeudenmukaisuuskäsityksen on rajoituttava poliittiselle alueelle, koska hyvin järjestäyty-

neessä demokraattisessa yhteiskunnassa ei voida noudattaa yhtä tiettyä kokonaisvaltaista näkemys-

tä. Rawls katsoo kansalaisten yleisen näkemyksen jakautuvan kahteen osaan: julkisesti tunnustet-

tuun poliittiseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen sekä kokonaisvaltaiseen näkemykseen, johon po-

liittinen oikeudenmukaisuuskäsitys on ihmisten itse päätettävissä olevalla tavalla kytköksissä. Yh-

teiskunta voi olla poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen avulla hyvin järjestäytynyt, kunhan kan-

salaiset kuuluvat limittäiseen konsensukseen. Vaikka he tunnustavat erilaisia kokonaisvaltaisia nä-

kemyksiä, hyväksyvät he myös yleisesti oikeudenmukaisuuskäsityksen muovaamien instituutioiden

toiminnan ja niiden asettamat rajoitukset. (Emt, 38-39.)

Hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassa kansalaisilla ei tule olla mitään ennalta määrätyksi

nähtyjä etuoikeuksia, tehtäviä tai rooleja, joita voitaisiin oikeuttaa yhteisen tehtävän toteuttamisella.

Monet menneet ja nykyiset yhteiskunnat ovat - pyrkiessään esimerkiksi vallan saavuttamiseen, im-

periumin ylläpitoon tai uskonnon levittämiseen - olleet pikemminkin eräänlaisia kokonaisvaltaisen

27

näkemyksen omaavia yhdistyksiä kuin yhteiskuntia. Tällöin yhteiskunnan jäsenten oikeudet ja ase-

ma ovat määräytyneet sen mukaan, mikä heidän roolinsa on päämäärien saavuttamisessa. (Emt, 40-

41.)

Kolmen ehdon täyttyminen riittää vastaamiseksi kysymykseen, kuinka toisistaan suurestikin

poikkeavien kansalaisten keskuuteen on mahdollista rakentaa oikeudenmukainen ja siten oikeista

syistä vakaa yhteiskunta. Ensiksi, poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen tulee säädellä yhteis-

kunnan perusrakennetta; toiseksi, poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys on järkevien kokonaisval-

taisten näkemysten muodostaman limittäisen konsensuksen keskipisteenä; ja kolmanneksi, julkinen

keskustelu käydään poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen ehdoin silloin, kun kyseessä ovat pe-

rustuslailliset tai perusoikeuksiin liittyvät kysymykset. (Emt, 44; Rawls 1995, 146-147.)

1.6.2. Julkinen järki yhteiskuntarauhan takaajana

Vaikka poliittinen liberalismi on tavoitteiltaan neutraali, korostaa se tiettyjen moraalisten

luonteenpiirteiden ylemmyyttä ja rohkaisee demokraattisen valtion hyvälle kansalaiselle tunnus-

omaisiin moraalisiin hyveisiin, kuten kohteliaaseen yhteistyöhön sekä kohtuuteen ja reiluuteen. Pe-

rustuslaillisella valtiolla täytyy olla mahdollisuus vahvistaa näiden ihanteiden ja hyveiden toteutu-

mista esimerkiksi patoamalla uskonnollista tai ihonväriin perustuvaa sortoa. Näiden toimenpiteiden

toteuttaminen ei kuitenkaan johda jonkin kokonaisvaltaisen näkemyksen mukaiseen perfektionisti-

seen valtioon. (Rawls 1993, 194-195.)

Hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassa enemmistö kansalaisista kykenee itse säätelemään

toimintaansa yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi. He toteuttavat julkisen järjen ihannetta33, joka on

Rawlsin määritelmän mukaisesti tasa-arvoisten kansalaisten järkeä, jonka kohteena on julkinen hy-

vä. Julkisen järjen vaikutusalueella kokonaisvaltaisten näkemysten tarjoamat totuudet ja oikeat kor-

vataan kansalaisten poliittisella järkevyydellä. (Rawls 1993, 213-214; 2001, 132.)

Julkisen järjen asettamat rajat eivät kuitenkaan päde kaikkiin poliittisiin kysymyksiin vaan ai-

noastaan niin kutsuttuihin perustuslaillisiin välttämättömyyksiin ja perusoikeutta koskeviin kysy-

myksiin.34 Näiden avulla kuitenkin ratkaistaan perustavanlaatuiset ongelmat, kuten esimerkiksi ke-

nellä on oikeus äänestää tai mitä uskontoja tulee suvaita. (Rawls 1993, 213-214.)

33 Julkinen järki ja julkisen järjen ihanne on erotettava toisistaan. Tässä työssä esiteltävän julkisen järjen ihanteellistamuotoa ”myönnytyksellisempi” julkisen järjen ajatus kattaa vain ns. julkisen poliittisen näyttämön, joka jakautuu kol-meen osaan: tuomareiden keskusteluun päätöksistään; hallituksen virkamiesten, erityisesti johtajien ja lainsäätäjienkeskusteluun; sekä julkisiin virkoihin pyrkivien ehdokkaiden ja heidän kampanjapäälliköidensä keskusteluun erityisestijulkisissa poliittisissa puhetilanteissa. (Rawls 2001, 133-134; ks. esim. Smith 2008.)

34 Julkisen järjen ajatus ei myöskään päde taustakulttuuriin, johon myös media sijoittuu (Rawls 2001, 141). Rawlsinmukaan on olemassa kahdenlaisia perustuslaillisia välttämättömyyksiä. Ensinnäkin näitä ovat periaatteet, jotka määritte-levät hallinnon sekä poliittisen prosessin yleisen rakenteen: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan valtuudet sekäenemmistövallan rajat. Toiseksi, perustuslaillisia välttämättömyyksiä ovat yhtäläiset perusoikeudet ja kansalaisvapau-det, joita lakiasäätävän enemmistön tulee kunnioittaa. Tällaisia ovat vaalioikeudet, omantunnonvapaus, ajatuksen jayhdistymisvapaus sekä oikeusturvan suoja. Eroperiaate ei kuulu perustuslaillisiin välttämättömyyksiin vaan perusoike-

28

Vaikka ihmisillä demokratiassa toki on oikeus äänestää yksityisen tahtonsa perusteella, poliit-

tisen liberalismin ihanteellinen kansalainen toimii julkisen järjen ja kohteliaisuusvelvoitteen mu-

kaan. Julkisen järjen ei silti ole tarkoitus rajoittaa ihmisten henkilökohtaisia poliittisia näkemyksiä,

joihin heidän kokonaisvaltaiset näkemyksensä heitä ohjaavat. Hyvin järjestäytyneessä yhteiskun-

nassa toimii neuvotteleva (deliberative) demokratia, jossa kansalaiset vaihtavat mielipiteitä ja väit-

televät poliittisten näkemystensä syistä.35 Julkisen järjen ihanne koskee ihmisiä silloin, kun he osal-

listuvat julkiseen poliittiseen toimintaan esimerkiksi puolueiden jäseninä tai vaaliehdokkaina, sekä

äänestäjinä perustuslaillisten ja perusoikeudellisten asioiden ollessa kyseessä. Toimijoilla on julki-

sen järjen kattamalla keskustelualueella velvollisuus selittää ja perustella näkemyksensä muille kan-

salaisille. (Rawls 1993, 243, 249; 2001, 138.)

Poliittisen liberalismin mukaisen poliittisen vallankäytön täytyy olla oikeutettua, joten kansa-

laisuuden ihanne asettaa myös moraalisen velvollisuuden kohteliaisuuteen selitettäessä omia näkö-

kantoja perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Tämä pätee vastavuoroisesti toisten ihmisten näkemysten

kuuntelemiseen ja punnitsemiseen. Ihanteen mukaan kansalaiset ovat valmiita muokkaamaan omaa

näkemystään hyviä perusteluita kuullessaan. (Emt, 215-219.) Julkisen järjen kriteerejä tulee noudat-

taa myös alkuasemassa toimittaessa (Emt, 225).

Kokonaisvaltaisia näkemyksiä voi tuoda julkiseen poliittiseen keskusteluun, mikäli poliittiset

syyt tukevat tätä. Julkisen järjen alueella näkemykset kuitenkin oikeutetaan poliittisen oikeudenmu-

kaisuuskäsityksen termein.36 Muutoin näkemyksen esitystapa, kunhan se liitetään poliittisiin syihin,

on jokaisen tavoitteellisen toimijan itsensä päätettävissä. (Rawls 2001, 152-153.) Hyvinä aikoina

julkinen järki on kokonaisvaltaiset näkemykset poissulkevaa, mutta joissakin tapauksissa ja tietyssä

kontekstissa kokonaisvaltaisella näkemyksellä voidaan tehokkaammin vedota oikeudenmukaisuu-

teen, esimerkkinä orjuuden vastustajien vetoomukset uskontoon. (Rawls 1993, 247-252.)

1.6.3. Poliittiset vapaudet

Lainsäädännöllä voidaan kieltää vain sellaisen sananvapauden käyttö, joka estää muita vapa-

uksia toteutumasta tilanteessa, jossa sananvapauden rajoitukset ovat ainoa keino muiden vapauksien

takaamiseksi. Toisin sanoen, poliittista sananvapautta voidaan säädellä poliittisten vapauksien oi-

keudenmukaisuuden takaamiseksi. Puheen sisällölle ei rajoituksia voida asettaa, jottei mikään po-

liittinen näkemys saa etulyöntiasemaa toisiin nähden, vaan säädökset ovat ikään kuin vaalien järjes-

tyssääntöjä reilun poliittisen prosessin takaamiseksi. Poliittisen sananvapauden säädösten tulee olla

uksiin, vaikka sosiaalisten ja taloudellisten epätasa-arvoisuuksien ratkaiseminen tärkeää onkin. Oikeudet ja vapaudetkuuluvat perustuslaillisiin välttämättömyyksiin, sillä niistä on eroperiaatteeseen verrattuna helpompi päästä sopuun janiiden toteutuminen on helpommin havaittavissa. (Rawls 1993, 227-230.)

35 Neuvottelevaa demokratiaa käsitteleviä teorioita esitellään Fishkinin ja Laslettin teoksessa (2003).36 Rawls kutsuu tätä velvoitetta termillä ”the proviso”.

29

tunnetuista keinoista vähiten rajoittavia ja ne tulee korvata vähemmän rajoittavilla keinoilla heti,

kun vaihtoehtoja on olemassa. (Rawls 1993, 356-358.)

Politiikan säädösjärjestelyiden ei pidä aiheuttaa millekään poliittisille ryhmille kohtuutonta

rasitusta vaan kohdella niitä tasavertaisesti. Esimerkiksi yksityisten henkilöiden ja yritysten ehdok-

kaille antamien suurten lahjoitusten kieltäminen ei ole kohtuuton rasitus varakkaille henkilöille ja

ryhmille. Lahjoitusten vastaanoton kieltäminen voi olla jopa tarpeellista, jotta yhtäläisillä ominai-

suuksilla varustetuilla kansalaisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttamiseen, huolimatta ta-

loudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan. (Ibid.; Rawls 2001, 24.) Neuvottelevaan demokratiaan

perustuvassa yhteiskunnassa on sitä vastoin luotava mahdollisuudet julkiseen keskusteluun, jotta

”rahan kirouksesta” päästään eroon (Rawls 2001, 139-140).

Perusvapauksia - ja esimerkiksi perustuslakia - tulee niiden tasavertaisuuden johdosta tarkas-

tella kokonaisuutena, jossa vaatimus yhden vapauden kirjaimellisesta toteutumisesta ei ole perustel-

tua, jos se ei ota huomioon muiden toteutumista. Virallinen tasa-arvo ja lain kirjain eivät riitä, vaan

todellisten olosuhteiden täytyy turvata kaikille kansalaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua

yhteiskunnalliseen toimintaan. Demokraattisessa järjestelmässä taustaoikeudenmukaisuuden toteu-

tuminen on tärkeää, sillä ilman sitä ihmiset katkeroituvat, kyynistyvät ja muuttuvat apaattisiksi,

mikä taas lisää yhteiskunnallisia konflikteja.37 (1993, 360-363.)

1.7. Kansojen oikeus

Teoksessaan Law of Peoples Rawls seuraa Kantin rauhanomaisen kansainliiton jalanjälkiä38

(Rawls 2001, 10). Teoria kansojen oikeudesta on kehitetty poliittisesta liberalismista ja se kuvaa

liberaalin oikeudenmukaisuuskäsityksen ulottamista Kansojen Yhteiskuntaan. Täten poliittisen libe-

37 Ihanteellisen hyvin järjestäytyneen yhteiskunnan vastapainoksi Rawls ohjeistaa niin sanotun hyvin hallitun demo-kraattisen hallinnon (jolla ymmärrän hänen kuvailevan moderneja demokraattisia yhteiskuntia, hyvin järjestäytyneessäyhteiskunnassa vastaavia ongelmia ei syntyisi) poliittista keskustelua, jossa kumouksellisen toiminnan kannattamisentukahduttaminen on toiminnan syistä käytävän keskustelun vaientamista ja siten julkisen järjen käytön estämistä. Tä-mänkaltainen yhteiskunnan perusrakenteen ja sen sosiaalipolitiikan arvioinnin estäminen loukkaa ajatuksenvapautta. Jospoliittinen sananvapaus taataan, epäkohdiksi nähdyt asiat eivät jää huomiotta eikä niistä tule yhtäkkiä vaarallisia. Kunvääryyden kokemukset voidaan tuoda julkisesti esiin, hallinnon täytyy ottaa ne huomioon. Demokraattisten instituutioi-den toimintaa tarkastelevaan teoriaan kuuluu Locken luottamus ihmisten kykyyn noudattaa luonnollisia poliittisia hy-veitä ja pidättäytyä perusteettomasta vastarinnasta sekä vallankumouksellisesta toiminnasta, ellei heidän yhteiskunnalli-nen asemansa perusrakenteessa ole vakavasti epäreilu ja tämä epäreiluus kestänyt pitkään, eikä jatkuva epäkohta olemuilla tavoin ratkaistavissa. Näin ollen hyvin hallittu demokraattinen yhteiskunta ei ole niin haavoittuva, että kumouk-sellisen toiminnan kannattaminen riittäisi sen kaatamaan. Viisas poliittinen johto ottaisi tällaisen toiminnan merkkinäsiitä, että perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset muutokset voivat olla tarpeellisia. (Rawls 1993, 346-348.)

38 Immanuel Kant esitteli 1700-luvun lopulla esseessään Ikuiseen rauhaan kansainväliseen oikeuteen, moraaliin, luon-toon sekä järkeen pohjaavan näkemyksen rauhan edellytyksistä. Kansainvälinen rauha seuraa, kun ihmiset, jotka kan-soina ovat muodostaneet valtioita, ymmärtävät (ihmis)luonnon aiheuttamat sodat järjettömiksi sekä pyrkivät moraalisenja järkevän toiminnan avulla ratkaisemaan ongelmat niin, että ratkaisut ovat kaikkien kansojen kannalta oikeudenmu-kaisia. (Kant 1989, 93-94.) Kant katsoo rauhan edellytysten lepäävän tarkoituksenmukaisen poliittisen päätöksenteontuloksena syntyneessä valtioiden liitossa, jossa rauha on julkituotuna tavoitteena. Valtioiden täytyy pyrkiä muodosta-maan kansainliitto, sillä se on moraalisen, rauhanomaisen ulkopolitiikan mukaista: ”Valtioiden välinen liittotila, jonkayksinomaisena tarkoituksena on sodan poistaminen, on ainoa oikeudellinen tila, joka on yhdistettävissä valtioiden va-pauteen.” (Emt, 51, 70.)

30

ralismin teoria toimivasta yhteiskunnasta siirretään kuvaamaan kansainvälisen toiminnan periaattei-

ta. Kansojen oikeuden ihannetilana on erilaisista kansoista ja kulttuureista koostunut kansojen yh-

teiskunta, jossa vallitsee eroavaisuudet hyväksyvä järkevän pluralismin kaltainen tila. Kansojen

yhteiskunnan jäseniksi pääsevät kuitenkin vain liberaalit yhteiskunnat sekä niin sanotut kelvolliset

ei-liberaalit kansakunnat.39

Rawlsin käsitys valtioista on klassisen poliittisen realismin mukainen. Valtiot ovat pelkästään

rationaalisesti omaa etuaan tavoittelevia toimijoita kansainvälisissä suhteissa. (Rawls 2001, 28.)

Rawls kuitenkin pyrkii irtautumaan teoriansa avulla tästä näkemyksestä. Kansojen oikeudessa toi-

mijoita ovat kansat valtioiden sijaan, sillä ihannetilanteessa hallitus edustaa yhteiskunnan jäseniä,

kansalaisia, kansainvälisessä kanssakäymisessä. Kansojen oikeuksista sovitaan samaan tapaan kuin

poliittisista oikeudenmukaisuusperiaatteista yhteiskunnan sisällä. Kansat erottaa valtioista heidän

moraalinen luonteensa, valmiutensa kunnioittaa muita ja tunnustaa nämä vertaisekseen kansainväli-

sessä kanssakäymisessä. Kansoilla on kyky oikeudenmukaisuudentajuun ja kohtuullisuuteen eli

järkevyyteen rationaalisten tavoitteiden lisäksi. (Emt, 27, 35).

Liberaaleilla kansoilla on kolme perusominaisuutta: oikeudenmukainen perustuslaillinen

demokraattinen hallitus, joka palvelee kansan perustavanlaatuisia etuja; jaetusta historiasta, kielestä,

muistoista, tai mistä tahansa muodostuva ”kansalaisten keskinäinen myötätunto”; sekä, kolmannek-

si, poliittiselle oikean- ja oikeudenmukaisuuskäsitykselle rakentuva moraalinen luonne. (Emt, 23-

24).

Kansojen oikeudesta sovittaessa lähdetään myös alkuasemasta, jossa kansojen edustajat toi-

mivat tietämättömyyden verhossa. Tietämättömyyden verho peittää kansojen edustajien tiedot esi-

merkiksi alueensa koosta, väestömäärästä, suhteellisesta voimasta, taloudellisesta kehittyneisyydes-

tä tai luonnonvaroista. He tietävät vain edustamansa yhteiskunnan olevan liberaali, mistä syystä sitä

ei ohjaile mikään kokonaisvaltainen näkemys. (Emt, 32-34.)

Kansainvälisessä kanssakäymisessä pätevät myös samankaltaiset julkisen järjen säännöt kuin

sisäpolitiikassa, joten kansojen edustajien tulee perustella ja antaa arvioitavaksi muita yhteiskuntia

koskevat ulkopoliittiset näkemyksensä. Kansojen oikeusperiaatteita luotaessa kansan edustajien

tulee ajatella ehdotustensa järkevyyttä ja siten hyväksyttävyyttä myös muiden näkökulmasta. (Emt,

56-57.)

1.7.1. Kelvollinen yhteiskunta

Kelvolliset hierarkkiset yhteiskunnat voivat olla joko uskonnollisia tai maallisia, mutta ne

yleensä noudattavat jotain kokonaisvaltaista näkemystä ja ovat muodoltaan yhdistyksen kaltaisia.

39 Rawls nimeää viisi yhteiskuntatyyppiä, joita ovat liberaalin ja kelvollisen lisäksi ns. lainsuojattomat valtiot, epäsuo-tuisten olosuhteiden rasittamat yhteiskunnat sekä hyväntahtoiset absolutismit (Rawls 2001, 63, 89-113; Sihvola 2007).

31

Tällöin yhteiskunnan jäsenet nähdään julkisessa elämässä ensi sijassa erilaisten ryhmien jäseninä.

Näiden ryhmien edustajilla on hierarkkisessa järjestyksessä oman paikkansa mukainen neuvoa-

antava rooli politiikassa. Ollakseen kelvollinen yhteiskunnan tulee täyttää kaksi kriteeriä, joista en-

simmäinen liittyy ulkosuhteisiin ja toinen yhteiskunnan sisäiseen järjestykseen. (Rawls 2001, 62-

64.)

Kelvollisen yhteiskunnan tulee toimia ulkosuhteissaan rauhanomaisin keinoin ja hallitsevasta

kokonaisvaltaisesta näkemyksestään huolimatta se kunnioittaa muiden yhteiskuntien järjestystä.

Pyrkiessään lisäämään vaikutusvaltaansa kelvollinen yhteiskunta tekee näin loukkaamatta muiden

itsenäisyyttä sekä näiden uskonnon- ja kansalaisvapauksia. (Emt, 63.)

Toisella kelvollisen yhteiskunnan kriteerillä on kolme osaa. Ensimmäisen osan mukaan yh-

teiskunnan lait turvaavat kaikille jäsenilleen kulttuurista riippumattomat perusihmisoikeudet, kuten

oikeuden toimeentuloon ja turvaan; oikeuden negatiivisiin vapauksiin esimerkiksi pakkotyöstä sekä

joihinkin positiivisiin vapauksiin, kuten riittävään omantunnonvapauteen uskonnon- ja ajatuksenva-

pauden takaamiseksi; lisäksi yhteiskunta turvaa omistusoikeuden sekä oikeuden tasavertaiseen koh-

teluun lain edessä. Toinen osa vaatii kelvollisen kansan oikeusjärjestelmän asettavan kansan maa-

alueella eläville henkilöille hyvää tahtoa ilmentäviä moraalisia velvollisuuksia. Koska kansan jäse-

net ovat kunnollisia ja rationaalisia sekä kyvykkäitä yhteiskunnalliseen elämään, he eivät näe oikein

asetettuja velvoitteita pelkästään ylhäältä annetuiksi vaan katsovat niiden sisältyvän oikeuskäsityk-

seensä. Toisen kriteerin viimeinen osa koskee yhteisen oikeudenmukaisuuskäsityksen uskottavuutta

tuomareiden ja muiden laillista järjestystä valvovien virkamiesten näkökulmasta, sillä oikeudenmu-

kaisuuskäsitys menettää merkityksensä, jos siihen kuuluvia ihmisoikeuksia rikotaan heidän toimes-

taan järjestelmällisesti. Usko oikeudenmukaisuuskäsitykseen on näin ollen myös osoitettava toi-

minnassa. (Emt, 64-67.)

1.8. Poliittisesti liberaali rauha

Jo varsin pitkään jatkuneet globaalit muuttoliikkeet pakottavat aiemmin homogeenisiksi miel-

letyt yhteiskunnat pohtimaan sisäisiä suhteitaan. Kansojen ja kansakuntien aiempi yhtenäisyyskin

voidaan toki perustellusti kyseenalaistaa. Ne ovat monesti olleet pikemmin eräänlaisia ylhäältä oh-

jailtuja yhdistyksiä, joissa on alamaisten puolesta päätetty, millaisia heidän tulee olla. Henkisestä ja

fyysisestä pakottamisesta seuraa väistämättä tyytymättömyyden purkautumista vastarintana. Aiem-

min valtion sisäisten vähemmistöjen, tai ainakin sotilaallisesti päättäjiä heikompien ihmisryhmien

vastustus on tukahdutettu voimakeinoin. Nykypäivän demokratia- ja ihmisoikeusdiskursseissa väki-

vallan uhkaa ei enää yleensä nähdä hyväksyttäväksi tai riittäväksi keinoksi pitää yllä yhteiskunnan

sisäistä järjestystä. Ihmisten luonnolliseen erilaisuuteen on siis vastattava toisin keinoin. Poliittinen

liberalismi pyrkii tuomaan rauhan monimuotoiseen yhteiskuntaan kunnioittamalla ihmisten eroavai-

32

suuksia ja myöntämällä ne väistämättömiksi ihmisten vapaudesta seuraavaksi tosiasiaksi. Poliitti-

sesti valveutuneessa keskustelussa erilaisuudesta puhutaan rikkautena ja itseään liberaalidemokrati-

oina pitävät valtiot tukeutuvat erilaisuuden kunnioittamisen periaatteisiin. Yhteiskunnallinen rau-

hantila ei kuitenkaan ole kestävä - tai demokraattinen ja siten positiivinen -, jos yhteiskunnan jäse-

net eli kansalaiset eivät toteuta ihanteellisia periaatteita jokapäiväisessä keskinäisessä kanssakäymi-

sessään.

Poliittinen liberalismi pyrkii osoittamaan yhteiskunnan rauhanomaisuuden kaikkien kansalais-

ten yhteiseksi eduksi. Rawls luo teoreettisen perustan vakaan yhteiskunnan rakentamiseksi erilais-

ten ihmisten ja heidän muodostamiensa ryhmien keskuuteen. Samalla poliittinen liberalismi asettaa

kuitenkin kansalaisille moraalisen velvollisuuden hyväksyä muunlaiset ihmiset ja elämäntavat, sillä

yhteiskunnallisen elämän täytyy perustua vastavuoroiseen tunnustamiseen. Tässä tutkielmassa ase-

tun itsestään selväksi kokemalleni kannalle, jonka mukaan enää ei voida palata aikaan, jolloin ihmi-

siä määriteltiin toisen ja kolmannen luokan kansalaisiksi heidän valtaväestöstä poikkeamisensa

vuoksi. Suvaitsemattomuuden erilaiset ilmentymät ovat paitsi inhimillisiä vääryyksiä, ne myös ai-

heuttavat vastareaktion kohteena olevissa ihmisissä.

Rawls puhuu ihmisten järkevyydestä viitatessaan heidän moraalisiin kykyihinsä. Näihin kuu-

luvat muun muassa oikeudenmukaisuus, kohtuus, reiluus ja kohteliaisuus. Yhteiskunnan jäsenten

tulisi noudattaa näitä hyveitä kanssakäymisessään. Lainsäädännöllä ja -valvonnalla voidaan turvata

oikeuksia ja vapauksia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta pysyvän positiivisen rauhan saavuttami-

seksi kansalaisten tulee noudattaa ihanteellisia periaatteita omassa toiminnassaan.

Tutkielman tarkoituksena onkin siksi selvittää amerikkalaisten erilaisuutta koskevia asenteita.

Yhdysvallat on epäilemättä maailman monikulttuurisimpia valtioita, ja siellä ylpeillään erilaisuutta

hyväksyvillä periaatteilla. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan kyennyt historiassa elämään periaatteiden-

sa mukaisesti, vaan erilaisuus on sallittu lähinnä marginaaleissa ja sitä on padottu myös väkivaltai-

sesti. Alempiarvoisena kansalaisena eläminen tai ainakin tällaisen tunteen kokeminen on aiheutta-

nut levottomuuksia myös 2000-luvulla. Rauhattomuudet ovat leimahtaneet epäoikeudenmukaisuu-

den kokemusten myötä.40 Myöhemmin työssä esiteltävä afrosentrismi on nähdäkseni yhdenlainen

oire periaatteiden aiemmasta heikosta käytännön toteutumisesta Yhdysvalloissa. Rauhaksi ei kui-

tenkaan riitä ainoastaan väkivallan poissaolo. Rauhanomaisuuden kriteerit eivät täyty, jos sosiohis-

toriallisista syistä hyvässä asemassa olevat ylenkatsovat heistä poikkeavia ihmisiä. Eikä vähemmis-

töjen muita kohtaan osoittama halveksunta ole lainkaan hyväksytympää rauhan kannalta. Vaikka

40 Toki erilaisiin konflikteihin osallistuu ihmisiä myös muista syistä, kuten konfliktihalukkuudesta. Tällaisiin väistä-mättömiin patologioihin on kuitenkin vaikeaa määrittää yleisiä syitä, eli sitä, johtuvatko ne mahdollisesti rakenteellisistavai psykologisista tekijöistä tai mikä näiden tekijöiden keskinäinen suhde on konfliktikäyttäytymisen taustalla.

33

ihmiset eivät itse konkreettisesti osallistuisi väkivaltaisiin toimiin, heidän asennoitumisensa muita

yhteiskunnan jäseniä kohtaan voi estää positiivisen rauhantilan saavuttamisen.

Oletan työssäni amerikkalaisilla olevan edelleen yhteiskunnallisen rauhantilan kannalta haital-

lisia erilaisuutta vieroksuvia asenteita. Tavoitteenani on laadullisen asennetutkimuksen avulla sel-

vittää, millaisia nämä asenteet ovat. Samoin tavoitteenani on amerikkalaisille tyypillisiä kulttuurisia

ja aatteellisia resursseja jäljittäen tulkita, mistä ihmiset ovat asenteet omaksuneet.

Tutkielman toinen perustava oletus on, että poliittisesta liberalismista löytyy ratkaisu, jonka

myötä toisistaan poikkeavat ihmiset voisivat elää yhteiskunnassa keskenään, pysyen omanlaisinaan

ja sallien tämän muillekin. Teoriassa esitellyt periaatteet ja toimenpiteet, kuten alkuasema ja poliit-

tinen konstruktivismi on tarkoitettu apuvälineiksi oman sekä muiden toiminnan ja näkemysten tar-

kasteluun, kun ymmärretään, etteivät vallitsevat olosuhteet ole asianmukaiset positiivisen rauhan

saavuttamiseksi. Teoriaa ei ole välttämätöntä tai yleensä edes tarkoituksenmukaista panna konkreet-

tisesti toteen, vaan periaatteisiin voidaan palata ajatuksissa aina tilanteen niin vaatiessa. Uskoakseni

asenteiden resursseja jäljittämällä on mahdollista saada tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi arvioi-

taessa, kuinka erilaiset näkemykset soveltuvat nyky-yhteiskunnan kontekstiin rauhan ollessa tavoit-

teena.

Työn ontologisia oletuksia ihmisistä sekä heidän sosiaalistumisprosessistaan erilaisiin yhtei-

söihin ja ryhmiin sekä niiden taustalla vaikuttaviin aatteisiin selvitän omassa kappaleessa heti poliit-

tista liberalismia kohtaan esitetyn kritiikin jälkeen. Palaan aiheeseen myös työn metodologisessa

osuudessa.

1.9. Poliittisen liberalismin kritiikki

John Rawls mainitaan usein 1900-luvun yhtenä tärkeimmistä, ellei tärkeimpänä, filosofina, jo-

ten hänen työnsä ovat luonnollisesti kiinnittäneet paljon huomiota ja saaneet siten osakseen myös

arvostelua. Arviolta viiden tuhannen työn laajuiseen sekundaarikirjallisuuteen (Graham 2006, 1)

mahtuu syvälle menevää kommentointia rawlsilaisesta käsitteistöstä sekä hänen teorioidensa pie-

nimpienkin yksityiskohtien paikkansapitävyyksistä. Tarkoituksenani ei ole käydä läpi yksityiskoh-

tiin menevää kritiikkiä, josta on tarjolla oivia lähdeteoksia (Freeman ym. 2003; Graham 2006; Ku-

kathas & Pettit 199041), vaan keskittyä laajempaan arvosteluun, jota voitaisiin kutsua myös rawlsi-

laisittain kokonaisvaltaisista näkemyksistä kumpuavaksi (ks. Festenstein & Kenny 2005; Kymlicka

2002).

41 Näiden lisäksi on olemassa kaikenkattava viisiosainen yleiskatsaus Rawlsin herättämiin reaktioihin: Richardson,Henry & Paul Weithman (1999), The Philosophy of Rawls. New York: Garland.

34

1.9.1. Rawls ja kommunitaristit

Rawlsin Oikeudenmukaisuusteorian oletukset alkuasemassa toimivista ihmisistä herättivät ar-

vostelua niissä, jotka korostavat yhteisöjen merkitystä ihmisille.42 Ihmiselämän yhteisöllisyyden

painottamisesta yleisnimityksen ”kommunitaristit” saaneet kriitikot eivät hyväksyneet Rawlsin ih-

miskäsitystä, jonka he näkivät olevan metafyysisesti epäpätevä. Arvostelun kohteena oli ihmisten

ajattelun pelkistäminen henkilökohtaisen edun tavoitteluun sekä se, ettei ihmiselämän perustumista

sosiaalisuuteen otettu riittävästi huomioon. Myöskään Rawlsin väite teoriansa neutraalisuudesta ei

kommunitaristien mukaan pitänyt paikkaansa. (Mulhall & Swift 2003, 460.)

Kommunitaristeiksi kutsutut ihmiset eivät yhteisestä nimestään huolimatta välttämättä tunnus-

ta tiettyä yhteistä ideologiaa, vaan korostavat yhteisöllisyyttä erilaisista näkökulmista. Walzer kat-

sookin, että kommunitarismi ennemmin korjaa liberaalia teoriaa sekä käytäntöä, kuin toimii itsenäi-

senä poliittisena näkemyksenä tai ohjelmana (Walzer 2004, x). Miller kuitenkin jakaa kommunita-

ristit perinteisen vasemmisto-oikeisto -jaottelun mukaan vasemmalta alkaen tasa-arvoa kannattaviin

egalitaristeihin, liberaaleihin kommunitaristeihin sekä autoritaarisuutta korostaviin konservatiivisiin

kommunitaristeihin.43 Miller näkee kommunitarismin pikemmin filosofisena antropologiana kuin

poliittisena näkemyksenä. Hän katsoo, että kommunitaristien yhteisenä nimittäjänä toimii ennem-

min individualismin kuin liberalismin vastustaminen. (Miller 1999, 170-173.)

Liberaalikommunitaristien mukaan ihminen saa hyvän käsityksensä ja kykynsä itsenäiseen

päätöksentekoon niistä, yleensä useista, yhteisöistä, joiden jäsen hän on.44 Egalitaarikommunitaris-

teille yhteisöt ovat merkityksellisiä, koska jokainen tavoittelee hyväksyntää muilta ihmisiltä ja siksi

ihmiset pyrkivät muodostamaan yhteisöjä. Tavoitteena heillä on poliittinen yhteisö, jossa kaikki

ovat tasa-arvoisia, eikä erityisyhteisöistä mitään nosteta muiden yläpuolelle. (Emt, 179.) Poliittisen

yhteisön tulisi kuitenkin tukea siihen kuuluvien kulttuuristen (ala)yhteisöjen omaperäisyyden säilyt-

tämistä (Benhabib 2007, 447). Konservatiivikommunitaristit näkevät yksilön perivän elinyhteisös-

tään tietyn elämäntavan, jota tulee kuuliaisesti noudattaa. Konservatiivikommunitaristeille esimer-

kiksi kansallisvaltio on tärkeä yksikkö, eivätkä he jaa muiden kommunitaristien arvokkaana pitämää

näkemystä kulttuurisesta pluralismista.45 (Miller 1999, 179.) Konservatiivikommunitaristinen vaa-

42 Kommunitaristisesta kritiikistä, samoin kuin muusta Rawlsia koskevasta sekundaarikirjallisuudesta, suurin osa kä-sittelee oikeudenmukaisuusteoriaa.

43 Miller mainitsee näiden suuntausten edustajista vasemmalta Michael Walzerin, keskustasta Will Kymlickan sekäJoseph Razin ja oikealta Roger Scrutonin. Muita kommunitaristeiksi luokiteltuja (tai tunnustautuvia) ovat muun muassaMiller itse, Amitai Etzioni, Michael J. Sandel, Alasdair MacIntyre ja Charles Taylor.

44 Nämä yhteisöt ovat samoja, joihin viitataan usein termillä ”alakulttuuri”. Näitä ovat esimerkiksi, hieman yhteiskun-nasta riippuen, etniset ryhmät, uskonto, työyhteisö, perhe, jengi yms..

45 Koikkalainen esittelee konkreettisen esimerkin eräästä konservatiivisen kommunitarismin muodosta analysoides-saan Yhdysvaltojen republikaanipuolueen vaaliohjelmaa vuodelta 1994. Sen mukaan ihanteellisen kansalaisen moraali-set ja poliittiset ratkaisut perustuvat historiallisesti välittyneeseen maalaisjärkeen, joka liittyy läheisesti paikallisyhtei-söissä kehittyneeseen amerikkalaiseen elämäntapaan. Amerikkalaisuus on tässä määritelty ominaisuudeksi, jolla yhteis-

35

timus yhteisön homogeenisuudesta ei voikaan taata kestävää rauhantilaa, sillä ihmiset eivät asetu

yhteen tiettyyn muottiin ilman pakottamista.

Rawlsin poliittinen liberalismi on tavoitteiltaan kuin yhdistelmä liberaali- ja egalitaarikom-

munitaristien näkemyksiä. Political Liberalism -teoksen oikeudenmukaisuuden poliittisuuden ko-

rostaminen onkin paikoin nähty Rawlsin myönnytyksenä kommunitaristeille, mutta Rawls itse kiel-

tää tämän (Rawls 1993, xvii). Erityisesti sävyerot ja Rawlsin tiukka yhteisön määritelmä tuottavat

eroavaisuuksia näkemysten välille. Rawls pyrkii irtautumaan yhteisöjen nurkkakuntaisuudesta ko-

rostamalla poliittisen alueen merkitystä. Kommunitaristit puolustavat ryhmien oikeuksia eivätkä

usko, että poliittisten oikeudenmukaisuusperiaatteiden takia ihmiset noin vain hylkäisivät yhteisön

etusijaisuuden.

Kommunitaristitkin kuitenkin myöntävät, että ihmiset ovat usein kiinnittyneitä moniin yhtei-

söihin. Lähtökohdat rauhan saavuttamiseksi olisivatkin huomattavasti vaikeammat, jos ihmiset oli-

sivat jakautuneet tarkasti eriteltyihin ryhmiin ilman kontaktia muiden ryhmien edustajiin. Koska

ihmisillä liberaalidemokratioissa on ainakin periaatteessa vapaus olla monentyyppisten yhteisöjen

jäsen, heidän sosiaaliset suhteensa ja kiintymyksensä jakautuvat yhtä ryhmää laajemmalle. Tällöin

ryhmäjäsenyydestä ei aiheudu sellaisia yksinkertaistavia vastakkainasetteluja, jotka ovat esimerkik-

si monien etnisten konfliktien taustalla. Ryhmäidentiteetin politisoituminen ei ihmisten monista

samanaikaisista ryhmäjäsenyyksistä huolimatta ole tavatonta liberaalidemokratioissakaan. Vastak-

kainasetteluja saadaan aikaan tekemällä, esimerkiksi määrittämällä ihmisiä ryhmien kautta sekä

ryhmien merkitystä ja yhtenäisyyttä liioittelemalla.

Yksilön tietämättömyyden verhon takana tekemät autonomiset päätökset ovat toinen Rawlsia

ja kommunitaristeja erottava tekijä. Rawlshan ratkaisi alkuasemaa koskevan ”kumpi oli aiemmin”

kysymyksen asettamalla yksilön ennen sosiaalista maailmaa, kuitenkin siten, että yksilön ryhmällä

on oma edustaja alkuaseman neuvottelussa.46 Kuten Mulhall ja Swift toteavat, alkuasema on ainoas-

taan normatiiviseksi vaatimukseksi tarkoitettu kuvitteellinen tila, jossa sosiaalista oikeudenmukai-

suutta pohdittaessa tulisi jättää tiettyjä asioita huomioimatta. Alkuaseman ehdot ovat siten pikem-

min moraalisia kuin metafyysistä pohdintaa ihmisyydestä. (Mulhall & Swift 2003, 460-465.) Poliit-

tisessa liberalismissa Rawls ottaakin etäisyyttä rationaalisen valinnan teoriaan ehdottaessaan itse

oikeudenmukaisuusperiaatteita yhteiskuntasopimuksen pohjaksi. Näin hän ”korjaa metafysiikkaan-

sa” sosiaalistumisen merkitystä korostavaan suuntaan. Joka tapauksessa rauhantilaa voidaan pitää

jokaisen yksilön sekä ryhmän etuna myös rationaaliselta kannalta katsottaessa.

kunnan jäsenyys lunastetaan. Vaikka yhteisöjen merkitystä korostetaankin, ne ymmärretään keskenään homogeenisiksija yhtä suurta kokonaisvaltaista näkemystä, amerikkalaisuutta, ylläpitäviksi ja tukeviksi. (ks. Koikkalainen 2000, 147.)

46 Jäljempänä metodiosuudessa tutkielman yleiseksi oletukseksi yksilön autonomisuuden perustasta nousee RolandBarthesin esittämä jännitteinen suhde ihmisestä toimijana, hänen tapauksessaan kielen tuottajana. Tämän mukaan yksilöon sekä kielen herra että orja, osittain autonominen toimija sekä sosiaalistumisensa vanki. (Barthes 1983, 461.) Muna jakana syntyvät näin ollen yhtaikaa.

36

Poliittinen liberalismikin rakentuu itsemääräämisoikeuden korostamisesta huolimatta ajatuk-

selle ihmiselämän erityisestä yhteisöllisyydestä, sillä ihmisten tunnustamat kokonaisvaltaiset näke-

mykset ovat luonteeltaan historiallisia sekä sosiaalisesti jaettuja. Rawlsin kuvailema ”ihmismieli”

on täten lähtökohdiltaan fenomenologisesti rakentunut (Mulhall & Swift 2003, 466), sillä sekä jul-

kinen poliittinen kulttuuri että yksityinen taustakulttuuri vaikuttavat yksilön ajatteluun. Ihmiset saa-

vat mallia elämiseen paitsi erilaisista yhteisöistään, myös yhteiskunnan perusrakenteessa toimimi-

sesta. Ihannetilanteessa he siis elävät poliittisen liberalismin vapauksien, oikeuksien ja velvoitteiden

sekä oman kokonaisvaltaisen näkemyksensä – johon poliittinen liberalismi sisältyy - mukaista elä-

mää. (Rawls 1993, 31.) Lisäksi yhteisön sisällä voidaan pitää kiinni omista tunnusomaisista arvoista

ja normeista, kunhan yhteisön jäsenten perustavanlaatuisia yhteiskunnallisia (valtiollisia) poliittisia

oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan. Poliittisen liberalismin on tarkoitus taata kulttuurinen erityi-

syys, myös esimerkiksi se, että ns. kollektivistisessa kulttuurissa elävät henkilöt – jotka eivät yksi-

löllisessä merkityksessä tavoittele henkilökohtaista etua – ovat oikeutettuja toimimaan vaikka su-

kunsa parasta ajatellen yhtä lailla kuin individualisti toimii omaa varallisuuttaan ja työuraansa sil-

mällä pitäen.

Monikulttuurisuutta puolustavat tutkijat, joista monet luokitellaan kommunitaristeiksi, käyttä-

vät usein termiä poliittinen yhteisö siitä kokonaisuudesta, jota Rawls kutsuu yhteiskunnaksi. Poliit-

tisesti liberaali yhteiskunta ei kuitenkaan voi olla yhteisön kaltainen. Yhteisöjä pitää usein koossa

jokin jaettu kokonaisvaltainen näkemys ja niihin liittyminen sekä niistä eroaminen on (periaattees-

sa) vapaaehtoista. Yhteiskuntaa ei sen sijaan voi valita, koska sen jäseneksi synnytään.47 Tällöin sitä

ei myöskään voi hallita kokonaisvaltainen näkemys, jota ihmiset eivät todellisuudessa jakaisi sa-

maan tapaan kuin yhteisössä. Tässä mielessä Rawls korostaa ensi sijassa yksilön itsemääräämisoi-

keutta, jonka sisällölliset komponentit kuitenkin saadaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos moni-

kulttuurinen yhteiskunta olisi Rawlsin määritelmän kaltainen yhteisö, sitä jouduttaisiin hallitsemaan

voimankäytöllä eikä siellä vallitsisi positiivista rauhantilaa. Tätä Rawls kutsuu sorron tosiasiaksi

(Rawls 1993, 37).

47 Walzerin (2004, 44) mukaan ihminen syntyy kulttuurisen yhteisön jäseneksi, eikä ryhmäjäsenyys siten ole lähtö-kohtaisesti vapaaehtoista. Myös Rawlsin teoriassa yksilön elämää ohjaa sosiaalistumisprosessi(e)n kautta saatu koko-naisvaltainen näkemys, mutta miehet puhuvat yhteisöstä eri painotuksella. Walzer tarkastelee yhteisöjä yhteiskunnanosasina ja olisi valmis suomaan niille kollektiivista itsemääräämisoikeutta. Hän myös näkee yhteisöistä irtautumisenhuomattavasti vaikeammaksi kuin Rawls. Rawls keskittyy yhteisöstä puhuessaan perustelemaan, miksi yhteiskunta eivoi olla jonkun tietyn yhteisön kaltainen. Hänen mukaansa ihanteellisessa tapauksessa yhteiskunnan jäsen (o)saa valitaomat yhteisönsä.

Oleellinen kysymys onkin, miten liberaalissa yhteiskunnassa suhtaudutaan totalitaarisiin yhteisöihin, jos niiden jäse-nyys ei olekaan vapaaehtoista (ks. emt, 54)? Tähän Rawlsin ja myös Walzerin (emt, ss. 57-65), tosin enemmän proble-matisoiva, ratkaisu on yhteiskunnan jäsenenä toimimiseen vaadittava kaikille yhteinen koulutus.

37

1.9.2. Feminismi ja poliittinen liberalismi

Martha Nussbaum jakaa Rawlsin teorioita vastaan esitetyn feministisen kritiikin neljään koh-

taan, jotka ovat huolenpito, tunteet ja suhteet; oikeudenmukaisuus perheessä; uskonto ja julkinen

järki; sekä riippuvaisuus ja naisten työnteko.48 (Nussbaum 2003.) Kommunitaristien tapaan myös

feministit näkevät poliittisessa liberalismissa tapahtuneen parannuksia oikeudenmukaisuusteoriaan

verrattaessa (Okin 2005, 243).

Rawlsia on kritisoitu kantilaisen moraalisen rationalismin korostamisesta ihmisten järkeilyn

taustalla. Kritiikin mukaan hän ei huomioi riittävästi tunteiden merkitystä pohdintaan vaikuttavana

tekijänä. Nussbaumin mielestä ongelma johtuu pitkälti siitä, että Rawls käyttää kantilaista käsitteis-

töä oman monisyisemmän pohdintansa rinnalla. Tästä ristiriitaisuudesta saattaa syntyä vaikutelma

teorian tunteettomuudesta, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kun Rawlsia luetaan kantilaisen

terminologian ulkopuolella. (Emt, 492; ks. myös Budde 2007.) Myös Frazer haastaa Rawlsin itsen-

säkin ylläpitämän kuvan kantilaisuudesta. Hänen mukaansa Rawls asettuu valistustraditiossa pi-

kemmin kantilaisen rationaalisuuden sekä Humeen ja Smithiin liittämänsä sentimentalistisen mo-

raalifilosofian välimaastoon.49 (Frazer 2007.) Rationalisteille empiirinen antropologia on aina alis-

teista moraalin metafysiikalle (emt, 760), tässä mielessä Rawls on ensin rationalisti. Tämä viittaa

siihen, että poliittisesti liberaalissa yhteiskunnassa ihmisoikeudet ovat ensisijaisia kulttuurinormei-

hin nähden. Kokonaisvaltaisten näkemysten merkitysten korostaminen kuitenkin osoittaa, ettei

Rawls usko mihinkään kattavamman moraalisen metafysiikan olemassaoloon painottamiensa yksi-

löllisten vapauksien ja oikeuksien ja niiden avulla toteutuvan rauhan ulkopuolella. Toisena osoituk-

sena sentimentalismista toimivat Rawlsin vaatimukset objektiivisuudesta ja julkisesta järjenkäytös-

tä, jotka oikeudenmukaisuuden kykyyn ja kohteliaisuuteen nojaavina sisältävät oletuksen ihmisten

kyvystä tunteiden ohjaamaan toimintaan.

Perheen sisäistä oikeudenmukaisuutta koskevaan kritiikkiin Rawls ei täysin löytänyt käytän-

nöllisiä ratkaisuja, vaikka hän perheen asemaa erityisesti käsittelikin esseessään The Idea of Public

Reason Revisited (Rawls 2001, 129-180, erityisesti 156-164.), esittäen muun muassa tulonjakoa

erotilanteessa, jos nainen on hoitanut perhettä miehen luodessa uraa.50 Rawlsia on kritisoitu erityi-

sesti siitä, että hän käsittelee ydinperheen muotoa ja työnjakoa liian pysyvinä. Hänen otteensa ei ole

samalla tavalla emansipatorinen kuin monia muita kysymyksiä koskien. (Nussbaum 2003, 506;

48 Nussbaum käsittelee kysymyksiä, jotka ovat kiinnostavia feministien näkökulmasta. Niitä eivät kuitenkaan aina esi-tä feministit vaan myös muut kriitikot.

49 Yksinkertaistetusti, sentimentalismi kuvaa ajattelua tunteiden ja mielikuvituksen sekä kognition yhdistelmänä.Rationalismissa ajattelu on pelkää rationaalista tiedollista toimintaa. Sentimentalismissa normatiivisuus on holistisen,logiikan, tunteet ym. yhdistävän punnitsemisen tulosta, kun taas rationalismissa normit seuraavat järkeilyn lainalaisuuk-sista. (Frazer 2007, 758.)

50 Ruth Abbey tulkitsee Rawlsin jopa siirtyneen poliittisesta liberalismista kokonaisvaltaiseen liberalismiin selittäes-sään, kuinka naiset sisältyvät reiluksi peliksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden alaan. (Abbey 2007).

38

Okin 1994, 26.) Rawls katsoo perheen kuuluvaan yhteiskunnan perusrakenteeseen, sillä sen eräänä

päätehtävänä on uudelleentuottaa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Poliittisen oikeudenmukaisuuden peri-

aatteet eivät päde suoraan perheisiin, mutta ne asettavat oleellisia ehtoja perheen, kuten minkä ta-

hansa muunkin yhteisön toiminnalle yhteiskunnan sisällä. Perhe saa pitkälti toimia oman normis-

tonsa mukaan ilman yhteiskunnan puuttumista. Jokaisella perheen jäsenellä on kuitenkin lähtökoh-

taisesti kansalaisena samanlaiset oikeudet, vapaudet ja mahdollisuudet, joita ei voida heiltä evätä.

Feministit kuitenkin vaativat, että perhe olisi sisällytettävä yhteiskunnan perusrakenteeseen

täysin. Oikeudenmukaisuusperiaatteiden tulisi siis toteutua myös perheen sisällä ja yhteiskunnan

pitäisi voida puuttua tähän. Perhehän kuitenkin poikkeaa muista yhteisöistä ja muistuttaa yhteiskun-

taa erityisesti siksi, että sen jäseneksi tulo ei ole lähtökohtaisesti vapaaehtoista. (Okin 2005, 241.)

Poliittisen liberalismin kantavana voimana kritiikkiä kohtaan on toiminut poliittisen kulttuurin

ja taustakulttuurin erottaminen siten, että ihmisillä on aina oikeus muuttaa kokonaisvaltaista näke-

mystään ja näin ollen myös niitä yhteisöjään joihin kuuluu. Ihmisten sosiaalista luonnetta korostava

kritiikki nostaa perustellusti esille kysymyksiä siitä, miten erilaisten yhteisöjen ja aatteiden vaiku-

tuksessa kasvaneet yksilöt voivat kyseenalaistaa näkemyksiä, joihin ovat kasvaneet. Rawlsin vasta-

uksena, ja poliittisen liberalismin toivomuksena yhteiskunnalle on, että kaikkien lasten koulutuk-

seen kuuluisi perustuslaillisten oikeuksien sekä kansalaisoikeuksien opetusta, jotta he täysi-ikäisiksi

tullessaan voisivat käyttää näitä oikeuksia hyväkseen. Samoin koulutuksen tulisi opettaa lapsille

muitakin poliittisia hyveitä, jotta heistä voisi tulla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. (Rawls 1993,

199.) Perheen merkitystä pitäisi kuitenkin nähdäkseni korostaa feminismin tapaan, sillä perheyhtei-

sö on tyypillisesti tärkein sosiaalistumisen lähde. Tästä syystä vanhempien ja muiden kasvattajien

vastuuta hyvään kansalaisuuteen ja sen eteenpäin siirtämiseen tulisi tuoda painokkaammin esille

osana poliittista liberalismia.

Kolmas feministisen kritiikin kohde on Rawlsin historiallisille uskonnoille myöntämä järke-

vän kokonaisvaltaisen näkemyksen asema. Rawlsin mukaanhan yhteiskunnan perusrakenteen tulee

rajoittaa sellaisia kokonaisvaltaisia näkemyksiä, joihin liittyvät elämäntavat ovat konfliktissa oikeu-

denmukaisuusperiaatteiden kanssa. Kokonaisvaltainen näkemys on järjetön, jos siihen sisältyy joi-

denkin henkilöiden sortamista tai halventamista. (Rawls 1993, 196.) Okin katsoo, etteivät monet

yleisimmät uskonnot tämän kriteerin mukaan täytä järkevän kokonaisvaltaisen näkemyksen vaati-

muksia niihin liittyvien erilaisten naisia alistavien perinteiden takia (Okin 1994, 31). Nussbaum

puolustaa Rawlsia vetoamalla teorian ja käytännön eroon. Hänen mukaansa uskonnolliset yhteisöt

eivät nykypäivän liberaalidemokratiassa yleensä toimi ortodoksisesti pyhiä kirjoja tai niiden autori-

taarisia tulkitsijoita sanatarkkaan seuraten, vaan pyrkivät tasa-arvon ylläpitämiseen. Uskonnollisten

fundamentalistien kyseenalaiset saarnat kuuluvat sananvapauden piiriin, kunhan niitä ei pidetä jul-

kisen järjen kattamalla poliittisella keskustelualueella. Tällöinkin niitä voidaan pitää vain moraalit-

39

tomina. Puheet ja teot on kuitenkin erotettava toisistaan. Jos siis uskonnollinen yhteisö joka tapauk-

sessa sallii yksilön vapauksien ja oikeuksien toteutumisen, käytetyillä sanoilla ei ole merkitystä.

(Nussbaum 509-510.) Sekä rauhan että siihen kiinteästi liittyvän naisten aseman kannalta kriittisyys

on kuitenkin perusteltua, vaikka sanat ja teot erotetaankin toisistaan. Toisten, esimerkiksi naisten tai

uskontojen esittäminen alempiarvoisina pitää yllä yhteiskunnallisia jännitteitä huolimatta siitä, sor-

tavatko puhujat itse käytännössä muita. Tämänkaltaiset puheet ovat osoitus kohteliaisuuden ja kes-

kinäisen kunnioituksen puutteesta ja ne pitävät yllä ryhmiä erottelevaa kulttuuria. Nähdäkseni us-

konnolle abstraktina käsitteenä voidaan myötä järkevyyden asema, mutta sen tulkitsijoilla ja toteut-

tajilla on vastuu toimia hyvänä kansalaisena.

Neljäs kohta Nussbaumin esittelemässä feministisessä kritiikissä käsittelee poliittisen libera-

lismin vaikeuksia ottaa huomioon ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta riippuvaisia muista. Kaikki

eivät täten voi olla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä Rawlsin tarkoittamassa mielessä, eikä Rawls

käsittele tällaisten ei-tasa-arvoisten henkilöiden vapauksia sekä oikeuksia. (Emt, 512-514.) Tämän

hän jättää tehtäväksi vasta myöhemmässä vaiheessa (Rawls 1993, 20). Feminismin kannalta tämä

riippuvaisuusongelma on oleellinen siinäkin mielessä, että niiden ihmisten hoito, jotka eivät kykene

olemaan yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä, lankeaa yleensä naisille (Nussbaum 2003, 512). Teori-

an ja käytännön välinen suhde on näin ollen muillakin kuin uskonnon alueella jatkuvasti merkittävä

kysymys. Vaikka kansalaiset olisivat lain mukaan tasa-arvoisia, naiset joutuvat pääsääntöisesti kan-

tamaan vastuun kodin- ja lastenhoidosta, vaikka kävisivät myös töissä. Okin vertaakin naisten ase-

maa Yhdysvaltojen mustien oikeuksissa vallinneeseen huimaan teorian ja käytännön väliseen eroon

orjuuden lakkauttamisen jälkeen. (Okin 2005, 244-245.) Vaikka arvostelu onkin aiheellista, on

muistettava, että realistista utopiaa hahmotellessaan Rawls jatkuvasti korostaa vaatimusta oikeu-

denmukaisuuden toteutumisesta käytännössä periaatteellisuuden lisäksi.

Feministinen näkemys rauhantutkimuksesta kyseenalaistaa nurkkakuntaisen identiteettipoli-

tiikan tämän tutkielman tapaan. Molemmissa kysytään, miksi ryhmäjäsenyydestä tulee usein niin

merkittävää, että väkivaltaa käytetään tuttavia kohtaan? Vaikka konfliktit eivät liberaalidemokrati-

oissa välttämättä puhkea laajoiksi yhteenotoiksi, myös niissä samanlainen mekanismi estää asian-

mukaisen rauhantilan. Kyseessähän ei kuitenkaan ole väistämätön ja yksisuuntainen ”kehitys”, ku-

ten Pettman toteaa, vaan monet myös vastustavat ryhmäjaotteluja. Feministinen tutkimus paljastaa,

kuinka tutkimuskirjallisuuden sukupuolittuneet ymmärrystavat sekä tavat representoida konflikteja

maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kautta edistävät ryhmien välisen väkivallan näkemistä väistä-

mättömäksi. Kansainvälisen politiikan maailma koostuu edelleen miehisistä sankareista ja rationaa-

lisista toimijoista sekä naisiin rinnastettavista uhreista. Sinänsä ongelmallista on, että myös rauhan-

tutkimus ”pehmeänä” alana rinnastetaan usein naiseuteen. (Pettman 2000.) Vaikka tässä tutkielmas-

sa tarkastellaan yhteiskunnan sisäisiä suhteita ja perätään niiden rauhanomaisuutta, se ei kuitenkaan

40

tarkoita, että yhtenäisestä yhteiskunnasta muodostuisi vuorostaan yksi muita ulossulkeva (miehe-

käs) ryhmä kansainväliselle tasolle. Kansojen välisissä suhteissa täytyy yhtä lailla noudattaa rau-

hanmukaisia periaatteita.

Politiikan sukupuolittuneisuus on ongelmallista rooliodotusten täyttämisen vuoksi. Miehet

ovat edelleen politiikan pääosissa suuressa osassa maailmaa ja miehisyyden kyseenalaistumisen

pelko voi aiheuttaa tarpeen vahvistaa omaa statusta. (Emt, 16.) Sukupuolijaottelu on tässä mielessä

jopa vakavampaa kuin muut ryhmäidentiteettien vahvistumiset, sillä miehisyys on samalla henkilö-

kohtaista ja sen korostaminen voi johtaa suoraan toimintaan. Itsestään epävarmalla miehellä on

enemmän menetettävää, sillä hän saattaa pelätä sekä yksilöllisen identiteettinsä puolesta että ryh-

mästä poissulkemista. Sukupuoli-identiteetti on lisäksi voimassa lähes kaikessa muussa ryhmätoi-

minnassa, joten odotukset miehenä käyttäytymisestä pitää täyttää kaikilla elämänalueilla. Politiikas-

sa maskuliinisuus liitetään yleensä joko sotaisuuteen tai vastavuoroisesti rationaalisuuteen (Ash-

worth & Swatuk 1998). Edes rationaalisuus ei kuitenkaan ole riittävä ominaisuus rauhanmukaisessa

yhteiskunnassa toimittaessa. Perinteisiksi ajatellut sukupuoliroolit pitäisikin nähdäkseni purkaa auki

ja yhdistää toisiinsa ainakin julkisella poliittisella alueella, jossa ihmisten odotetaan käyttäytyvän

rauhaa ylläpitäen. Rauhan saavuttamista edesauttaisi sukupuoli-identiteettien ”nomadisuuden” tun-

nustaminen ja jaottelujen häivyttäminen korostamalla esimerkiksi maskuliinisuuden pasifistista il-

menemismuotoa (Väyrynen 2007, 139-140). Tämä tarkoittaa myös joidenkin Rawlsia kritisoivien

feministien omaksuman essentialistisen sukupuolinäkemyksen siirtämistä syrjään. Tiettyjen ominai-

suuksien varaaminen vain toiselle sukupuolelle ei lisää tasa-arvoisuutta tai vähennä konflikteja.

Konfliktien määrä pysyy pikemmin vakiona, jos sotaisuus katsotaan edelleen luonnolliseksi ja siten

väistämättömäksi osaksi kumman tahansa sukupuolen luonteenpiirteitä.

1.9.3. Libertaristinen kritiikki

Liberalismi -käsitteen monimuotoisuutta kuvailee uusliberalistisesta näkökulmasta poliittista

liberalismia kohtaan esitetty kritiikki. Uusliberalismin poliittista filosofiaa kutsutaan libertarismiksi.

Sen kannattajat katsovat edustavansa puhdasta liberalismia erotuksena Rawlsin ns. hyvinvointilibe-

ralismiin. Tärkein sisällöllinen eroavaisuus ilmenee vapauskäsityksessä. Libertaarit kannattavat

negatiivisen vapauden käsitettä eli vapautta muiden asettamista rajoituksista. Poliittisen liberalismin

mukaan ihmiset tarvitsevat lisäksi tiettyjä yhteiskunnallisia resursseja voidakseen toteuttaa vapauk-

siaan. (Raulo 1999, 30-31.) Libertaristisen aatteen mukaan poliittinen järjestelmä on oikeudenmu-

kainen, kun se onnistuneesti turvaa yksilön oikeudet lockelaisen klassisen liberalismin tapaan.

(Machan 2006, vii). Poliittisen järjestelmän pitäisi toimia vain muiden tekemää pakottamista vas-

taan, eli pitää yllä järjestystä ja kitkeä rikollisuutta. Liberaalisuus libertarismissa onkin hengeltään

41

erityisesti taloudellista. Poliittisena ideologiana libertarismi liitetään yleensä konservatismiin51 (ks.

Festenstein & Kenny 2005 155-168 ja 170-172). Libertarismi kuitenkin eroaa monista muista oi-

keistolaisista näkemyksistä siten, että se katsoo verotuksen vääryydeksi ja ihmisten oikeuksia rik-

kovaksi. Lisäksi jotkut libertaarit katsovat samaa täydellisen yksilöllisen (taloudellisen) vapauden

periaatetta noudattaen, että esimerkiksi homoseksuaalisuutta, avioeroa, huumeita ja alkoholia ym.

koskevat lait tulisi liberalisoida. (Kymlicka 2002, 103, 161.)

Libertarismistakaan ei siis voida puhua yhtenäisenä näkemyksenä, vaan se voidaan jakaa

deontologiseen ja konsekventalistiseen eli seurauseettiseen katsomukseen (Raulo 1999, 30). Lisäksi

libertarismista on olemassa vasemmistolaisia versioita, joissa katsotaan luonnonvarojen olevan

kaikkien omaisuutta.

Seurauseettistä libertarismia on teoretisoinut erityisesti David Gauthier, joka on Rawlsin ta-

paan sopimusteoreetikko ja poikkeaa siten libertarismin valtavirrasta. Gauthierin näkökulma yhteis-

kuntasopimuksen solmimisesta on hänen itsensä mukaan eräänlainen välimuoto Hobbesin ja Rawl-

sin teorioista. Gauthierin alkuaseman yksilö on eettinen egoisti, rationaalinen toimija, joka ymmär-

tää kanssakäymisen säätelemättömyyden kustannukset ja samalla yhteistyön mahdolliset hyödyt.

Hän on siis tietoinen hobbeslaisista ihmisluonnonlaeista. Rationaalisesti hänen täytyy taipua sopi-

mukseen tietyistä rajoituksista toiminnanvapaudelleen, kunhan muutkin suostuvat samoihin rajoi-

tuksiin. Yksilö sitoutuu täten yhteisiin arvostelunormeihin, joilla tavoitellaan yhteistä hyötyä; yh-

teistä mahdollisuutta toimia yksin. Tähän tapaan yksilöllä on oikeudenmukaisuudentajua rawlsilai-

sessa mielessä. Yksilö kuitenkin ”pukee päälleen” moraalin (= oikeudenmukaisuudentajun/halun

toimia yhdessä muiden kanssa) ymmärtäessään luonnonlait rationaalisiksi edellytyksiksi yksilölli-

selle toiminnalleen. Jokaisen ihmisen pitää tunnustaa muiden yhteiskunnan jäsenten tasa-arvoisuus

samoihin oikeuksiin, joita vaatii itselleen. Moraalilla ei seurauseettisessä libertarismissa kuitenkaan

ole ennakkoasemaa ihmisen ominaisuutena, vaan moraali seuraa sopimuksen myötä. Yksilöt tun-

nustavat toisensa moraalisiksi henkilöiksi samalla, kun myöntävät toistensa tasa-arvoisuuden. Gaut-

hier kiistää Rawlsin näkemyksen jonkin yhteisen moraalisen oikean olemassaolosta siirtäen moraa-

lin yksilön omaisuudeksi.52 Henkilöllä onkin syytä sitoutua yhteiskuntasopimukseen vain, jos se on

hänen kannaltaan rationaalista. Sopimustilanteen tavoitteena on lopulta ihmisten toisilleen myöntä-

mä vastavuoroinen oikeus tavoitella omia yksityisiä hyviään. (Gauthier 1993, 37-39.)

51 Thatcherismin oppi-isä, talouden nobelisti Friedrich von Hayek toimii hyvänä esimerkkinä ideologisten leimojenmonikäyttöisyydestä ja kontekstuaalisuudesta. Hän katsoi olevansa klassisen liberalismin edustaja eikä konservatiivi,jolla ymmärsi tarkoitettavan autoritaarista ja kapitalismia vastustavaa (eurooppalaista) konservatismia. Yhdysvalloissaei Hayekin mukaan voinut käyttää liberalismi -termiä hänen tarkoittamassaan merkityksessä, ja siksi oli väkisin keksittytermi ”libertarismi”, jota hän ei myöskään tuntenut omakseen. (Hayek 2003.)

52 Rawlskin tosin määrittelee moraalin alkuperäksi lähinnä itsensä (1993, 5-6), ja Freemanin mukaan rawlsilainen po-liittinen konstruktivismi jättääkin moraaliperiaatteiden alkuperää koskevat filosofiset kysymykset tarkoituksella avoi-miksi. Ne voivat periaatteessa olla vaikka jumalalta saatuja tai ne on voitu omaksua jonkin tilanteen laukaisemien tun-teiden puuskassa tms.. (Freeman 2007, 9.)

42

Rauhan kannalta Gauthierin näkemys poikkeaa Rawlsin teoriasta hobbeslaisen ihmiskäsityk-

sensä sekä libertarismille tyypillisesti vapauskäsityksensä puolesta. On kuitenkin vaikeaa kuvitella,

että keskinäisen rauhanomaisen kanssakäymisen rationaalisuus loppuisi ja keinoja kaihtamaton kil-

pailu alkaisi heti ihmisten päästessä sopimukseen yhteiskunnan pelisäännöistä. Poliittista liberalis-

mia puoltaa, että siinä asetetaan yksilöille vastuuta ja pyritään lisäksi säätelemään yhteiskunnan

oikeudenmukaisuutta myös resurssien puutteesta johtuvien konfliktien ehkäisemiseksi. Libertaris-

missa sen sijaan väkivallan poissaolon takaaminen on ainoa asia, jota valtiolta odotetaan.

Libertarismia puolustavan kannanoton kirjoittanut Machan ei puolestaan vapauteen vedoten

kannata minkäänlaisen yhteiskuntasopimuksen solmimista, koska sopimus vaatii laillisen toimeen-

panon ja siinä noudatetaan sosiaalista normistoa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan katso yhteiskunta-

sopimuksen olevan mielekäs, varsinkaan, kun se on saatettu solmia täysin nykyhetkestä poikkeavis-

sa olosuhteissa. Machanin mukaan ihmiset vapaina ja vastuullisina toimijoina automaattisesti nou-

dattavat myös hyväksi katsomiaan normeja. (Machan 2006, 332.) Tutkielman näkökulmasta ryh-

mäjäsenyys on kuitenkin merkittävämpi tekijä yksilön kannalta kuin mitä libertaarit olettavat. On-

gelmaksi tämä voi kehkeytyä siksi, että ”hyväksi katsotuiksi normeiksi” saattavat muodostua oman

ryhmän jäsenten suosiminen ja toisten alistaminen. Rajoittamattomalle vapaudelle perustuvassa

ajattelussa ei välttämättä tunnusteta vastavuoroista vastuuta. Vaikka tämä tutkielma perustuukin

ihmisten lockelaiseen luottamiseen, ryhmädynamiikka on niin monimutkaista ja vaikeasti hallitta-

vaa, että sitä täytyy pyrkiä säätelemään tietoisen moraalisen vastuun avulla.

Velvollisuuseettisessä libertarismissa ihmisen toiminnan motiiviksi katsotaan oma etu, mutta

hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta toimia aivan kuten haluaa. Toisten oikeuksia ja ihmisarvoa on sitä

vastoin kunnioitettava konfliktitilanteessa. Yksilöllä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuuksia itsel-

leen tuntemattomia ihmisiä kohtaan. (Raulo 1999, 30-31.) Deontologisen libertarismin merkittävin

edustaja oli Robert Nozick, jonka mukaan jakomalliin perustuvat oikeudenmukaisuusperiaatteet

vaativat jatkuvaa puuttumista ihmisten elämään. Tietynlaisen oikeudenmukaisuuskäsityksen suosi-

minen estää ihmisten tahdonvaraisen toiminnan. Nozickin mielestä on epärealistista odottaa kaikki-

en haluavan toimia mallin mukaan. Hän kärjistääkin tällaisen vaatimuksen edellyttävän Kiinan kult-

tuurivallankumouksen kaltaista autoritaarista mielenhallintaa. Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa

kritisoidessaan Nozick katsoi myös, etteivät ihmiset voi tietää ja ennakoida, kuinka heidän taloudel-

linen toimintansa vaikuttaa oikeudenmukaisuuteen. (Nozick 1990, 163-164.)

Oikeudenmukaisuus on myös Nozickille tärkeä arvo. Hän lähestyy sitä katsoen, että ihminen

on oikeutettu siihen, minkä hän on vapaaehtoisessa vaihdossa saanut. Olosuhteista johtuviin epäta-

sa-arvoisuuksiin ei kuitenkaan voida puuttua, sillä kompensaatiot esimerkiksi verotuksen avulla

rikkoisivat toisten oikeuksia. (Emt, 151-160; Raulo 1999, 31-32.) Libertarismin mukaan oikeuden-

mukaisuus ei voikaan perustua reiluuteen, sillä jonkin asian ansaitsemista on vaikea osoittaa. Vaik-

43

ka joku ei ansaitsisikaan joitakin avujaan, millä perusteella joku muu ne ansaitsisi? Avujen uusjako

toisi niin mittavan vallan jakajalleen, että se olisi suurin mahdollinen epäoikeudenmukaisuus, joka

ihmisyhteisössä voi tapahtua. (Machan 2006, 338-339.) Yhteiskunta- ja kansainsopimuksia vailla

olevassa todellisuudessa voidaan kuitenkin helposti havaita, että nykyiset valta- ja omistussuhteet

jättävät monet ihmiset vaille fyysisiä ja henkisiä perustarpeita. Vaikka tästä ei välittömästi seuraa-

kaan konfliktikäyttäytymistä muun muassa voimattomuuden takia, puutteesta ylöspääsemisen mah-

dottomuus ja näköalattomuus estävät rauhanomaisen yhteiskunnan tai maailman saavuttamisen.

Ihmisten täydelliseen autonomiaan uskovien kannalta vasemmistolibertarismi olisikin paremmin

rauhan takaava vaihtoehto, joskin sen edellyttämä uudelleenjako ja myllerrys ovat vielä huomatta-

vasti poliittista liberalismia utopistisempia saavuttaa.

Myös vasemmistolibertaarien mukaan ihmiset omistavat täysin itsensä, mutta muista libertaa-

reista poiketen he katsovat luonnonvarojen kuuluvan kaikille tasa-arvoisesti. Vallentyne ym. sijoit-

tavatkin käsitteellisellä kartalla oman näkemyksensä Rawlsin sekä muiden liberaalien egalitaristien,

kuten Ronald Dworkinin ja Amartya Senin kanssa samaan joukkoon. Näkemysten välillä on kuiten-

kin poikkeuksia. Vasemmistolibertaarit esimerkiksi katsovat yksilön autonomian ulottuvan niin

pitkälle, että hän voi myydä itsensä vaikka pysyvään orjuuteen niin halutessaan. (Vallentyne ym.

2005, 211-212.)

Tasa-arvokysymyksessä vasemmistolibertaarit pitävät luonnonvarojen tasa-arvoista jakoa tär-

keämpänä kuin yksilöllisistä ominaisuuksista johtuvien erojen tasoittamista. He korostavat myös

yksilön itseomistusta sen joutuessa konfliktiin tasa-arvoisuuden kanssa. Toisin kuin yhteiskuntiin

keskittyneet teoreetikot, vasemmistolibertaarit katsovat yksilön oikeuden pätevän globaalisti. Luon-

nonvarojen tasa-arvoinen jako edeltää vasemmistolibertaarien mielestä sitä tilannetta, jossa yhteis-

kunnassa reilusti ja oikeudenmukaisesti jaettaisiin yhteistyön hedelmiä. Luonnonvarojen jako olisi

siten itsessään oikeudenmukaisuuden tae, joka mahdollistaisi ihmisten yksilöllisen elämän. Erillistä

jakomallia ei tarvittaisi. Vallentyne ym. kysyvät, mitä oikeuksia yksilöillä on hankkia omistusoike-

us luonnonvaroihin, joita kukaan ei ole aiemmin omistanut? Tähän kysymykseen rawlsilaiset eivät

heidän mukaansa ole ottaneet kantaa. Erään vasemmistolibertaristisen näkemyksen mukaan esimer-

kiksi ihmisen pitäisi kuoltuaan palauttaa omistuksistaan ”luonnontilaan” muiden tavoiteltavaksi

vähintään yhtä arvokas osuus, kuin minkä hän elämänsä aikana sai hankituksi. Tosielämän epätasa-

arvoisuudet johtuvat juuri sukupolvien välisestä hankintamahdollisuuksien epäoikeudenmukaisuu-

desta. Periaatteellisella tasolla vasemmistolibertaristinen näkemys on esipoliittinen, sillä kaikki

maailman alueet tulisi jakaa kaikkien ihmisten kesken. Ääriuniversalistisen näkemyksen mukaan

valtioita ei voisi olla olemassa, sillä millään yksiköllä ei olisi oikeutta omistaa maa-aluettaan. (Emt,

213-215.)

44

Rawls katsoi, ettei libertaristinen hallintojärjestelmä voisi saavuttaa yhteiskunnallista vakautta

oikeista syistä, sillä se ei voi täyttää tärkeitä vakauden vaatimuksia (Rawls 2001, 49-50; 1993, 262-

265). Samuel Freeman lisää, että libertarismi ei ole Rawlsin kriteerien mukaan järkevä poliittinen

näkemys, sillä sen henkilön ja yhteiskunnan ihanteisiin eivät kuulu vastavuoroisuutta toteuttavat

vapaat ja tasa-arvoiset kansalaiset. Libertarismi ei ole Rawlsin tarkoittamassa mielessä järkevää,

sillä se ei takaa kansalaisille keinoja käyttää hyväkseen vapauksiaan ja mahdollisuuksiaan. Freeman

kääntää Machanin perustelut yhteiskuntasopimuksen hylkäämisestä libertarismia vastaan katsoen,

ettei erityisesti huono-osaisimpien voi olettaa hyväksyvän libertaristisia ehtoja sosiaaliselle yhteis-

toiminnalle. (Freeman 2003, 43-44.)

Rawlsin, suuren osan kommunitaristeista, sekä feministien näkemyksissä paistaa huoli yhteis-

kunnallisten suhteiden historiallisista valta-asemista ja epäoikeudenmukaisuuksista. Toisin kuin

oikeistolibertarismissa ja -kommunitarismissa, muissa lähestymistavoissa pyritäänkin vaihtelevin

painotuksin luomaan aiempaa tasa-arvoisemmat olosuhteet ja siten rauhan edellytykset ihmisten

keskuuteen. Yhteisenä konkreettisena tavoitteena näillä yleensä länsimaihin keskittyvillä näkemyk-

sillä on lisätä erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten vaikutusmahdollisuuksia valkoisten

kristittyjen miesten hegemonioissa. Selvitettyäni seuraavaksi työn ontologisia perusteita, jatkan

pluralistisen yhteiskunnan jäsenyyttä käsittelevien monikulttuurisuusteorioiden sekä -käytäntöjen

esittelyllä.

1.10. Kokonaisvaltaisen näkemyksen ontologia

Tarjoan tässä kappaleessa oman holistisen näkemykseni siitä, mistä ihmisten yksilölliset, mut-

ta silti osittain jaetut kokonaisvaltaiset näkemykset koostuvat. Rawlsin ei ole poliittisessa liberalis-

missa tarkoitus tuoda esille kaikkia mahdollisia taustoja, joista kokonaisvaltaiset näkemykset muo-

dostuvat. Hän pyrkii pikemmin osoittamaan, miten erilaisten ihmisten rauhanomainen yhteiselo

samassa yhteiskunnassa on mahdollista. Rawls pelkistää kokonaisvaltaisen näkemyksen tiettyjen

aateperinteiden tasolle oletettavasti tehdäkseen sekä oikeudenmukaisuusteoriasta että poliittisesta

liberalismista helpommin käsiteltäviä. Amerikkalaisessa valtavirran politiikantutkimuksessa on yli-

päätään tapana käsitellä esimerkiksi uskontoa yksittäisenä ja selkeästi määriteltävänä, ihmisen

muusta kokemisesta ja elämisestä irrotettavissa olevana tekijänä, joka voidaan sijoittaa yhdeksi

muuttujaksi mitta-asteikolle (ks. esim. Fiorina & Abrams 2008, 568). Kommunitaristit syyttivät

Rawlsia liiasta individualismin korostamisesta, mutta yhtä perusteltua olisi väittää hänen näkevän

ihmisen yhteisönsä tuotteena. Rawlsin metafysiikka on kuitenkin moniulotteisempaa ja kietoo yh-

teen niin historialliset aateperinteet kuin yksilön ajankohtaisemmat sosiaaliset suhteet. Jo oikeu-

denmukaisuusteoriassaan hän katsoi, että:

45

”Ajattelun ja puhumisen ehto on sosiaalinen elämä…Epäilemättä jopa käsitteet, joilla kuvai-lemme suunnitelmiamme ja tilanteitamme…yleensä edellyttävät sosiaalista ympäristöä, sa-moin kuin uskomus- ja ajatusjärjestelmää, joka on pitkän perinteen yhteisten ponnistelujen tu-losta.” (Rawls 1973, 522 sit. Mulhall & Swift 2003, 467)

Samankaltaisella sosiaalisuuden ja yksilöllisyyden risteyttävällä ontologialla jatkan tutkiel-

massa tästä eteenpäin. Pyrin alla yksityiskohtaisemmin selvittämään näkemystäni yksilön maail-

masuhteesta.

Kokonaisvaltaisen näkemyksen lisäksi tutkielmassa kirjoitetaan kulttuureista ja ideologioista,

yhteisöistä ja yhteiskunnasta sekä julkisesta ja yksityisestä alueesta. Lainaamani tutkijat käyttävät

käsitteitä kulttuuri, kokonaisvaltainen näkemys ja ideologia hyvin samankaltaisessa merkityksessä

kuvaten yksilöä osana laajempaa kokonaisuutta.53 Käsitteitä yhdistää myös se, että ne muodostuvat

historiallisten ja sosiaalisten prosessien kautta. Kaikki nämä käsitteet myös kuvailevat ja pyrkivät

selittämään osaltaan ihmisen persoonaa. Monikulttuurisuusteorioiden kattamalla alueella käsite

kulttuuri pitää sisällään lähtökohtaisesti enemmän kuin kaksi muuta käsitettä. Kokonaisvaltainen

näkemys ja ideologia ovat näennäisesti enemmän henkisiin aateperinteisiin, eli sosiaaliantropologi-

seen kulttuuriin, kuin ihmisten fyysisiin piirteisiin keskittyneitä ja niitä voitaisiin kutsua myös ihmi-

sen maailmankuvaksi. Nähdäkseni kaikki käsitteet kattavat kuitenkin saman fenomenologisen, ih-

misryhmän ajatusmaailmojen yhtäläisyyksiä kuvailevan alueen. Tähän alueeseen katson kuuluvan

myös ulkoisten seikkojen, kuten sukupuolen tai ihon värin perusteella määritellyt ryhmät. Peruste-

len näkemykseni sillä, että tällainen ryhmäjako ylipäätään tehdään. Kun ihmisiin esimerkiksi suh-

taudutaan tietyn ryhmän jäseninä, syntyy tämän ryhmän jäsenille jaettuja kokemuksia. Erityisesti

tällaisia ryhmiä voidaan ulkopuolelta rakentaa institutionaalisin käytännöin, kuten epäämällä ryh-

mältä kansalaisoikeudet tai koulutus. Samalla tavalla myös arkipäivän kanssakäyminen muokkaa

tajuntaa. Tästä syystä esimerkiksi amerikkalaisten mustien kokonaisvaltaiset näkemykset ovat muis-

ta poikkeavia (vrt. Glazer & Moynihan 1970).

Yksilöllä on kuitenkin monenlaisia jaettuja sosiaalisia identiteettejä, joten näkemysten pelkis-

täminen ainoastaan esimerkiksi uskonnon tasolle karsii yksilön omaa toimivaltaa. Ihminen voi

muun muassa olla mies, somali, muslimi, afrikkalainen, keskiluokkainen, diplomi-insinööri, sosiaa-

lidemokraatti, kuntourheilija, tamperelainen, suomenkielinen ja suomalainen samaan aikaan. Sosi-

aaliset identiteetit usein ilmenevät eri painotuksilla kontekstista, kuten kulloisestakin yleisöstä tai

keskusteluaiheesta riippuen. (May ym. 2004, 9.)

53 Rawls käsittelee yksilön erilaisten sosiaalistumisprosessien myötä omaksumaa maailmankuvaa kokonaisvaltaisenanäkemyksenä. Monikulttuurisuusterminologiassa kulttuuri tarkoittaa suurin piirtein samaa asiaa, tosin paikoin pelkistä-en yksilön ainoaksi merkittäväksi ominaisuudeksi kulttuurin jäsenyyden. Metodologisessa osuudessa lainattu MichaelBillig taas viittaa sosiaalisen kanssakäymisen ja yksilöllisen kokemuksen myötä muodostuneeseen maailmankuvaantermillä ideologia.

46

Yksilöiden näkemyksiä ei kuitenkaan ole perusteltua tai edes mahdollista tutkia yksityiskoh-

taisesti yhteiskuntatieteessä, joten on mielekkäämpää keskittyä siihen, millaisista jaetuista elemen-

teistä ne koostuvat. Tässä tarkoituksessa kokonaisvaltaisten näkemysten pelkistäminen tiettyjen

aateperinteiden tasolle on mielekästä. Eiväthän ihmiset myöskään ota kantaa toisten yksilöllisiin

kokonaisvaltaisiin näkemyksiin, vaan niiden kulloisessakin tilanteessa esillä oleviin osiin, kuten

poliittiseen näkemykseen tai etnisyyteen. Ihmisten erilaisuus on ymmärrettävämpää silloin, kun se

voidaan nimetä mahdollisimman yksinkertaisesti esimerkiksi tietyksi uskonnoksi tai kulttuuriksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset olisivat jollain tavalla ennaltaohjelmoituja ajattelemaan

tietyn nimetyn identiteetin pystyvän kuvailemaan pätevästi koko ihmistä. Harva meistä myöntäisi

oikeaksi näin yksinkertaistavasti tehdyn määrittelyn itsestään.

Yhtäläisiksi katsomani käsitteet voidaan määritellä yleisen lisäksi yksityiskohtaisemmin ja

erityisemmin esimerkiksi viittaamalla tarkasti ihminen edustamaan yksilöityyn aatteeseen.54 Ym-

märrän käsitteet holistisesti jokaisen ihmisen henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi, jonka osia hän

jakaa muiden kanssa. Ihmisten kokonaisvaltaiset näkemykset/kulttuurit/ideologiat ovat sekoitus

laajempaa kulttuurista (sivilisaation, valtion, yhteiskunnan) aateperinnettä, erityisempiä aatesuuntia,

tiettyihin elinoloihin sopeutuneisuutta, henkilökohtaista kokemusta sekä kaikkea niiden väliltä.

Myös poliittinen liberalismi toteutuessaan muovaisi ihmisen näkemystä maailmasta. Kiinalainen ja

suomalainen voivat molemmat olla kommunisteja ja jakaa poliittisen ideologian tasolla ajatusmaa-

ilmaa. Aatteensa yleismaailmallisuudesta huolimatta he todennäköisesti ymmärtävät ja jakavat maa-

ilmaa eri tavoilla yhteiskunnallisista ja historialliskulttuurisista syistä johtuen. (ks. Nisbett, 2003.)

Näenkin käsitteiden tarkastelun tarkkuuden ja tason lähinnä metodologiseksi valinnaksi: joku halu-

aa keskittyä tarkastelemaan evankelisia kristittyjä, toinen protestantteja Yhdysvalloissa ja kolmas

kristinuskoisia yleisesti. Mitä loitommas yksityiskohdista mennään, sitä enemmän täytyy ottaa

huomioon uskonnon ulkopuolisia tekijöitä.

Vaikka tässä vaiheessa asemoinkin itseni tällä tavalla, aion pitää mielessä hermeneuttisen ke-

hän (kolmannen) merkityksen, jonka mukaan ”tulkinnat ja tutkimuskohteesta esitetyt määritykset

säilyttävät tiedonmuodostusprosessissa aina tietyn väliaikaisuuden leiman”. Keskeisiä käsitteitä ei

voi määritellä kuin väliaikaisesti, sillä niiden sisältö paljastuu vasta itse tulkintaprosessissa. (Siljan-

der 1988, 117-118.)

54 Katson myös Charles Taylorin tukevan ryhmätasolla monenlaisia ryhmiä kuvailevaa käsitteenmäärittelyäni hänenkäsitellessään mahdollisuutta saavuttaa ihmisoikeuksia koskeva limittäinen konsensus: ” [D]ifferent groups, countries,religious communities, and civilizations, although holding incompatible fundamental views on theology, metaphysics,human nature, and so on, would come to an agreement on certain norms that ought to govern human behavior. Eachwould have its own way of justifying this from out of its profound background conception.” (Taylor 1999, 124, sit.Barnhart 2004, 274.)

47

2. KANSALAISUUS JA MONIKULTTUURISUUS

Liberaalidemokratioiden kansalaisoikeudet voidaan jaotella kolmeen sukupolveen. Yhdysval-

loissa eroteltiin toisistaan 1900-luvun puoliväliin saakka omistusoikeudet, sopimuksenteon, oikeus-

prosessin asianmukaisuuden ja uskonnonvapauden sisältävät kansalaisoikeudet sekä poliittiset oi-

keudet, joiden haltijat olivat oikeutettuja julkisiin virkoihin, äänestämään sekä todistamaan oikeu-

dessa. 1950-luvulta lähtien nämä oikeudet on yhdistetty ja ne kuvaavat Yhdysvaltojen nykyisten

kansalaisoikeuksien kattamaa aluetta. Kansalaisoikeuksien ensimmäisellä sukupolvella tarkoitetaan

näitä oikeuksia. Toinen sukupolvi sisältää myös yhteiskunnan jäsenten niin sanotut hyvinvointioi-

keudet eli oikeuden ravintoon, suojaan, sairaanhoitoon sekä työllisyyteen, jotka ovat puolestapuhu-

jien mukaan välttämättömiä ensimmäisen sukupolven oikeuksien toteutumisen kannalta. Kansalais-

oikeuksien kolmanneksi sukupolveksi kutsutaan ns. kulttuurisen jäsenyyden oikeuksia. Näitä ovat

esimerkiksi oikeus ylläpitää omaa kieltä sekä alkuperäiskansojen erityisoikeudet. Liberaalidemokra-

tia on epätäydellinen, ellei se pysty takaamaan yhteiskunnan jäsenten kansalaisoikeuksia. Kuten

monikulttuurisuuskeskustelu kuitenkin osoittaa, kansalaisoikeuksien sisältö on edelleen kiistanalai-

nen kysymys. Ensimmäisen asteen kansalaisoikeudet ovat politiikan teoreetikkojen yleisesti hyväk-

symiä ja myös hyvinvointioikeuksien tarpeellisuus alkaa olla hallitseva näkemys heidän keskuudes-

saan. Kolmannen sukupolven kulttuuristen oikeuksien sisältö ja kattavuus ovat sen sijaan jatkuvasti

keskustelun kohteena. (Altman 2007.)

Poliittinen liberalismi pyrkii kattamaan kaikki kansalaisoikeussukupolvet. Rawlsin kaksi

oikeudenmukaisuusperiaatetta, tasa-arvoperiaate sekä eroperiaate on tarkoitettu ratkaisemaan

kahden ensimmäisen kansalaisoikeussukupolven ongelmat yhteisellä julkisella alueella. Tasa-

arvoisina ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus elää yksityiselämäänsä valtaväestöstä poikkeavalla

tavalla. Yksityisellä alueella ihmisillä pitäisi siis olla oikeus elää ”kulttuuri(e)nsa” jäsenenä.

Poliittisen liberalismin tavoitteena on tuottaa erilaisia vähemmistöjä edustaville kansalaisille

samanlaiset oikeudet, mutta myös vapaudet ja mahdollisuudet, jotka yhteiskunnan valtaväestöllä on.

Kuten tiettyjä ryhmiä suosivan politiikan aiheuttamat reaktiot ympäri maailmaa osoittavat, ihmisten

yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus on elinehto rauhanomaisuudelle. Poliittisen liberalismin

tavoitteena ei kuitenkaan ole myöntää jokaiselle kulttuuriselle ryhmälle poliittisia erityisoikeuksia.

Toisaalta Rawls esittää myös yksilöille heidän toimintaansa liittyviä moraalisia vaatimuksia,

jotka eivät kuulu suoranaisesti yhteiskunnallisten oikeuksien vaikutuspiiriin. Yksilöiden ajattelua ei

voida kriminalisoida, eikä monenlaista periaatteessa kansalaisoikeuksien alaan kuuluvaa syrjintää

saada kitkettyä yhteiskunnan perusrakenteen toimivallalla, joten kansalaisilla on moraalinen vastuu

48

kohdella muita kansalaisoikeuksien vaatimalla tavalla. Monet muut kansalaisten oikeuksia käsitte-

levät teoreetikot keskittyvät syystä tai toisesta ainoastaan politiikan pohtimiseen.

2.1. Monikulttuurisuus

Työssä myöhemmin esiteltävät monikulttuurisuusteoreetikot tarkastelevat kansalaisoikeuksia

omista näkökulmistaan. Heidän keskustelunsa koskee kansalaisoikeuksien käytännön toteutumisen

edellytyksiä. Edellyttääkö se alusta asti ihmisen kulttuurisidonnaisuuden tunnustamista vai saavute-

taanko Rawlsin tapaan kulttuuriset oikeudet yksilön oikeuksien kautta? Kaikki eivät edes katso vä-

hemmistöillä olevan tarvetta tai oikeutta elää yhteiskunnan valtaväestöstä poikkeavalla tavalla.

Politiikan teoriassa kysymykset vähemmistöjen oikeuksista ja ylipäätään ihmisten erilaisuu-

desta ovat keskittyneet kansalaisoikeuksien lisäksi monikulttuurisuuden (multiculturalism) käsitteen

ympärille. Käsite on sikäli yleisessä käyttömerkityksessään harhaanjohtava, että siinä yritetään ter-

min ”kulttuuri” alle ujuttaa kaikki mahdollinen yhteiskunnan niin sanotusta valtaväestöstä poikkea-

va. Monikulttuurisuudella viitataan siten niin uskontoon, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen,

sukupuoleen55, vammaisuuteen, etnisyyteen, kansallisuuteen (etnisyytenä) kuin ihon väriinkin. Toi-

saalta monikulttuurisuusteoriat eivät kuitenkaan kata kaikkia ns. valtaväestön ihmisten alakulttuu-

reita, joten esimerkiksi punkkarit eivät tavallisesti kuulu käsitteen käyttöalaan. (ks. Parekh 2006, 3-

4.) Monikulttuurisuus kuvastaa yhteiskunnallista toiseutta, jota pyritään näkökulmasta riippuen joko

patoamaan – mitä hyvin kuvastaa sanonta ”maassa maan tavalla” - tai integroimaan osaksi yhteis-

kuntaa erityispiirteitä erilaisissa määrissä sallien. Joitakin ”kulttuureja”, kuten ihon väriä tai seksu-

aalista suuntautumista ihmisen on mahdoton karistaa yltään, joten niiden kohdalla väestön enem-

mistön on välttämättä mukauduttava erilaisuuteen. Näitäkin ryhmiä käsitteleviä kysymyksiä yrite-

tään ratkaista monikulttuurisuuden ja arvolatautuneemman alkuperäistermin multikulturalismin

puitteissa56.

Politiikan teorian valtavirtaan monikulttuurisuus on nostettu Rawlsin hahmoteltua Oikeuden-

mukaisuusteoria -teoksessaan demokraattisen ajattelun pluralistista perusolemusta. Oikeudenmu-

kaisuusteoriaa seurasi suuri määrä kirjallisuutta, josta suuri osa keskittyi aluksi yksilöiden au-

tonomiaa korostavien liberaalien ja elinyhteisöön sosiaalistumisen merkitystä painottaneiden kom-

munitaristien väliseen väittelyyn.57 1990-luvulla väittely muuttui, paljolti Will Kymlickan kirjan

55 Sukupuoli ei tietenkään ole suoranaisesti vähemmistö määrällisessä mielessä, mutta usein naisten yhteiskunnallisenaseman katsotaan kuitenkin liittyvän monikulttuurisuuden ongelmavyyhteen.

56 Multikulturalismi -termi viittaa normatiiviseen näkemykseen yhteiskunnan kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Yhtäyhtenäiskulttuuria tukevaa lähestymistapaa kutsutaan monokulturalismiksi. (Parekh 2006, 6.) Yhdysvalloissa erityisestikonservatiiviset monikulttuurisuuskriitikot käyttävät multiculturalism -termiä eräänlaisena haukkumasanana (ks.D’Souza 1995; Huntington 2004; Bloom 1987).

57 Niin sanottuja liberaaleja väittelyssä edustivat muun muassa Ronald Dworkin ja Amy Gutmann. Kommunitarististakritiikkiä esittivät esimerkiksi Joseph Raz ja Charles Taylor. (May ym. 2004, 4.) Jaottelu on kuitenkin vain yksi osoitus

49

Liberalism, Community and Culture (1989) myötä, yksityiskohtaisemmaksi keskusteluksi siitä, mi-

ten kulttuuria ja etnisyyttä koskevat vaatimukset voitaisiin sisällyttää liberaaliin politiikan teoriaan.

Liberaalien alettua ottaa tosissaan monikulttuurisuuden väistämättömyys, keskustelu on kehittynyt

liberaalien läntisten arvojen ja ei-läntisten tapojen, vähemmistöjen sekä maahanmuuttajien suhteen

käsittelemiseen. (May ym. 2004, 3-4; Kymlicka 2001, 20-27.)

Perinteinen tapa käsitellä monikulttuurisuutta on ollut kansallisen integraation tavoitteleminen

sulauttamalla muut kulttuurit osaksi valtaväestöä. Monet ryhmät tuntevat kuitenkin itsensä edelleen

väheksytyiksi ja leimatuiksi huolimatta virallisista kansalaisoikeuksistaan. Tällaisten ryhmien jäse-

net tuntevat itsensä yhteiskunnassa ulkopuolisiksi, koska poikkeavat valtaväestöstä ja he vaativat

siksi uudenlaisia tapoja edustautua yhteiskunnassa. (Kymlicka 2002, 329-330.) Näihin vaatimuksiin

monikulttuurisuusteoreetikot ovat pyrkineet löytämään ratkaisuja. Rawlsin poliittinen liberalismi on

eräs tapa yrittää laukaista monikulttuurisuuden ja yhteiskunnan toimivuuden välinen jännite. Rawls

lähestyy ihmistä yksilönä irrottaessaan toisistaan poliittisen alueen ja taustakulttuurin. Poliittisesti

liberaalissa yhteiskunnassa ryhmien merkitys kansalaisille myönnetään, mutta ryhmäjäsenyys ei ole

taukoamatta esillä päätöksenteossa. Rawlsin ihanteellisessa näkökulmassa ei ole olemassa mitään

varsinaista enemmistöryhmää tai enemmistön mielivaltaisesti määrittelemiä vähemmistöjä, joten

identiteettipolitiikalla ei ole samanlaista asemaa kuin nykyisessä monikulttuurisuuskeskustelussa.

Jotkut monikulttuurisuusteoreetikot ovat kuitenkin Rawlsia ”realistisempia” ja näkevät ryhmien

vaatimukset oikeutetuiksi valkoisten kristittyjen miesten hallitsemissa länsimaissa. Osa taas - vaik-

ka eivät jakaisikaan kaikkia poliittisen liberalismin oletuksia - ovat Rawlsin hengenheimolaisia väit-

täessään, että oikeuksien ja vapauksien liberaalit periaatteet ovat yhdistettävissä vähemmistöjen

oikeuksiin. Monikulttuurisuutta puolustavat teoriat voidaankin jakaa vaatimusten mukaan myös

”koviin” ja ”pehmeisiin” (Citrin ym. 2001, 251). Lisäksi osa monikulttuurisuuteen kantaa ottavista

politiikan teoreetikoista selvästi katsoo ”historian loppuneen” länsimaisen individualismin voittoon

ja odottaa muidenkin sopeutuvan tähän todellisuuteen.

2.1.1. Vaatimukset: tunnustus ja uusjako

Monikulttuurisuudella viitataan poliittisen filosofian lisäksi käytännön politiikkaan, sillä ai-

emmin yhteiskuntien marginaaleihin ahdetut erilaiset vähemmistöryhmät vaativat aiempaa laajem-

paa tunnustusta omalle erityisyydelleen. (Kymlicka 2002, 327.) Monikulttuurisuudelle avoimet po-

litiikan teoreetikotkin ovat nyttemmin keskittyneet miettimään vähemmistöjen valtiolle esittämiä

vaatimuksia, jotka voidaan jakaa kolmeen lajiin: ensiksi, vaatimukset koskevat erilaisia hallinnolli-

sia oikeuksia, kuten erityisedustusta, hallinnon hajauttamista sekä kansallista itsemääräämisoikeut-

liberalismi -termin käytöstä, sillä monet kommunitaristit katsoivat tarjoavansa vaihtoehtoisen liberaalin teorian (Gra-ham 2006, 10).

50

ta; toisena ovat vaatimukset kulttuurin erityisyyttä valtion sisällä korostavista oikeuksista, joihin

kuuluvat sekä erivapaudet että vähäosaisia vähemmistöjä koskevat avustustoimet, esimerkkinä af-

firmative action -ohjelmat; sekä, viimeiseksi, vaatimuksia esitetään myös tiettyjen vähemmistöjen

kollektiivisen itsekunnioituksen ylläpitämiseksi. (May ym. 2004, 4.) Vielä yksinkertaistetummin,

monikulttuurisuuden piiriin luettavien erityisryhmien vaatimukset voidaan jakaa kahtia taloudelli-

siin sekä yhteiskunnalliseen statukseen liittyviin oikeudenmukaisuusvaatimuksiin, joita Nancy Fra-

ser kutsuu termeillä (resurssien) ”uusjaon politiikka” (Politics of Redistribution) sekä ”tunnustami-

sen politiikka” (Politics of Recognition) (Fraser 2001, 21-22). Rawlsin kaksi oikeudenmukaisuuspe-

riaatetta kattavat molemmat vaatimukset. Vaatimusten täyttäminen on oleellinen osa matkalla kohti

rauhanomaista yhteiskuntaa, jossa kukaan ei saa tuntea itseään alempiarvoiseksi vain siitä syystä,

että näyttää erilaiselta tai uskoo eri asioihin.

Monet katsovatkin ryhmänsä olevan molemmilla ulottuvuuksilla alisteisessa asemassa ja esi-

merkiksi marxilaisen näkemyksen mukaan taloudellinen epätasa-arvo on ainoa merkittävä tekijä.

Jos se korjaantuu, ryhmän yhteiskunnallinen status nousee automaattisesti. Tästä syystä kaikki tar-

mo pitäisi suunnata taloudellisen uudelleenjakamisen politiikkaan. Yhteiskunnallinen status ei kui-

tenkaan ole tällä tavalla sidoksissa taloudelliseen asemaan ja selkeästi molemmilla ulottuvuuksilla

heikossa asemassa olevien ryhmien lisäksi yhteiskunnista löytyy erilaisia ryhmiä, jotka ovat hierar-

kian alapäässä vain toisella ulottuvuudella. Taloudellisesti hyvissä, mutta yhteiskunnallisesti hei-

koissa asemissa ovat olleet esimerkiksi ns. ulkokiinalaiset Kaakkois-Aasian valtioissa tai homosek-

suaalit läntisissä yhteiskunnissa, kun taas esimerkiksi valkoiset kristityt työläiset ovat nauttineet

yhteiskunnallisesta arvostuksesta vailla samansuuntaisia taloudellisia hyötyjä. (Kymlicka 2002,

333-334.)

2.2. Monikulttuurisuusnäkemykset

Kymlickan mukaan liberaalidemokratiat pyrkivät rakentamaan kansakuntaa (nation-building)

edistämällä yhteiskunnallisen kulttuurin muotoutumista poliittisesti. Yhteiskunnallisella kulttuurilla

hän tarkoittaa rajattuun alueeseen, jaettuun kieleen sekä sosiaalisiin instituutioihin perustuvaa yhte-

näisyyttä, jossa kuitenkin sallitaan uskonnollinen vapaus ja normaalista poikkeavaksi katsotut elä-

mäntyylit. Kansakunnan rakentaminen hyödyttää väistämättä valtakulttuurin edustajia, joten vä-

hemmistökulttuurit ovat vaarassa joutua sivuun yhteiskunnan perusinstituutioiden toiminnasta, ell-

eivät sopeuta itseään yhteiskunnalliseen kulttuuriin tai, vaihtoehtoisesti ja yksinkertaistetusti: muuta

maasta; tavoittele itsehallinnollisia erioikeuksia; tai hyväksy pysyvää marginalisoitumista yhteis-

kunnasta. Näistä vaihtoehdoista maastamuutto pois lukien kaikki vaativat myös valtiol-

ta/yhteiskunnalta mukautumista monikulttuurisuuteen. (Kymlicka 2002, 347-348.)

51

Monikulttuurisuutta lähestytään poliittisen liberalismin lisäksi monista erilaisista filosofisista

näkökulmista, jotka jaan alla karkeasti niiden ontologisten lähtöoletusten mukaan yhteisöllisiin sekä

individualistisiin. Vaikka ryhmien sisällä näkemykset vaihtelevat, ensimmäistä ryhmää yhdistää

kulttuurin merkityksen esilletuominen ihmisen elämässä ja ajattelussa, kun taas toinen ryhmä näkee

ihmisen ensi sijassa yksilöllisenä toimijana. Vaikka yhteisölliset näkökulmat yleensä ovat hengel-

tään yleismaailmallisia ihmisoikeuksia korostavia, ne ovat eriasteisesti valmiita myöntämään ihmi-

sille kulttuurisia oikeuksia ja vapauksia. Individualistit sen sijaan ovat varmoja tietynlaisen yksilön-

oikeuksia ja -vapauksia korostavan normihierarkian olemassaolosta ja kannattavat sen mukaan jär-

jestettyä yhteiskuntaa. Individualistit eivät näe yksilön luovuttamattomaksi oikeudeksi elää erityisen

kulttuurinsa mukaan. On paikallaan todeta, että kaikki esitellyt monikulttuurisuusnäkökulmat ovat

länsimaisia - mikä tässä yhteydessä tarkoittaa, että niiden esittäjät ovat eurooppalaisissa ja pohjois-

amerikkalaisissa yliopistoissa koulutettuja - sekä erityisen anglosaksisia. Tähän laajaan viitekehyk-

seen sosiaalistuminen tarkoittaa, etteivät teoreetikot esitä äärimmäisyyksiin meneviä tulkintoja.58

Monikulttuurisuusnäkemyksiä ja -teorioita voidaan ajatella poliittisen liberalismin tapaan myös

rauhanteorioina, sillä ne tavoittelevat omasta näkökulmastaan parasta - eli vähiten konfliktuaalista -

mahdollista yhdessä elämisen mallia yhteiskuntaan.

2.2.1. Yhteisölliset näkökulmat

Monikulttuurisuusnäkemykset perustuvat erilaisille oletuksille ryhmäjäsenyyden merkitykses-

tä ihmiselle sekä sen pysyvyydestä ajattelua ohjaavana tekijänä. Ryhmäjäsenyyden metafysiikkaan

suhtaudutaan poikkeavin tavoin myös yhteisön merkitystä korostavissa näkökulmissa. Monikulttuu-

risuusnäkemykset pyrkivät yleisluontoiseen esittämiseen, vaikka näkemyksissä toki myönnetään,

että sitoutumisen tai kiinnittymisen aste erilaisiin yhteisöihin tai kulttuureihin vaihtelee myös niiden

omista erityispiirteistä johtuen niin kansallisen kulttuurin (esim. Hofstede 2001) kuin alakulttuu-

rienkin tasolla. Tästä syystä harva monikulttuurisuusteoreetikko pyrkii yleismaailmallisiin esityk-

siin. Yleisesti ottaen monikulttuurisuusnäkemykset voidaan jakaa kuitenkin sen mukaan, kuinka

tärkeänä ne yhteisöä pitävät. Kymlickan edustamassa liberaalissa monikulttuurisuusteoriassa kult-

tuurien liberalisoiminen nähdään mahdolliseksi ja lopulta välttämättömäksi. Goodinin hahmotelma

liberaalista monikulttuurisuudesta sallii sen sijaan poliittisen yksikön sisälle myös muunlaiset kult-

tuurit. Kommunitaristisissa monikulttuurisuusnäkemyksissä erityisyhteisön merkitys nähdään ihmi-

selle huomattavasti tärkeämmäksi ja monimutkaisemmaksi. Walzer, Taylor, Modood ja Spinner-

Halev esittävät varauksellisempia suuntaviivoja sille, kuinka kulttuurien välistä yhteiskunnallista

58 Myöhemmin esiteltävien afrosentristien näkemykset ovat osoitus äärirelativismista. Yhdysvaltojen valkoiset äärioi-keistolaiset pääsevät monikulttuurisuusnäkemyksineen ääneen Swainin ja Nielin (2003) teoksessa. Yhdysvaltojen mo-nokulttuurisia näkemyksiä käsitellään lyhyesti luvussa Monikulttuurisuus Yhdysvalloissa. Yleisesti monikulttuurisuus-teorioita esittelevät myös Saukkonen (2007) ja Kymlicka (2002).

52

kanssakäymistä olisi parasta hoitaa. Tamirin nationalistisessa monikulttuurisuusteoriassa ryhmien

oikeuksiin suhtaudutaan erityisellä vakavuudella, vaikka ihmisen uskotaankin kykenevän itse valit-

semaan ryhmänsä. Kulttuurien sekä yhteisöjen oikeuksia puolustavat myös kulttuurienvälisyyteen

monikulttuurista yhteisöä mieluummin keskittyvät Tully ja Parekh. Käytännössä monikulttuurisuus-

teoriat käsittelevät sitä, millaisessa muodossa erilaisten vähemmistöjen tulisi laajemmassa yhteis-

kunnassa elää. Jatkuvan vertailemisen sijaan esittelen teoriat itsenäisinä, jotta niiden sisäinen joh-

donmukaisuus säilyy.

Will Kymlickan teoretisoima yhteiskunnallinen kulttuuri on yleispiirteiltään hyvin samanta-

painen, kuin Rawlsin teorian julkinen alue. Kymlicka keskittyy liberaalissa monikulttuurisuusteo-

riassaan ”etnokulttuurisiin” ryhmiin, jotka hän erottelee maahanmuuttajiin sekä kansallisiin vä-

hemmistöihin. Maahanmuuttajien pitäisi hänen mukaansa pyrkiä sulautumaan yhteiskunnalliseen

kulttuuriin, sillä heidän erityisryhmänsä ajautuisivat muussa tapauksessa yhteiskunnalliseen margi-

naaliin. Maahanmuuttajille ei Kymlickan mukaan tulisikaan suoda mitään erityisoikeuksia, vaan

heidän tulisi olla vapaita ja tasa-arvoisia olemassa olevilla ehdoilla. Tämä taattaisiin tukemalla

maahanmuuttajien kielellistä ja institutionaalista integroitumista sekä uudistamalla yhteisiä instituu-

tioita sopeuttamaan etnokulttuuriset käytännöt osaksi toimintaansa. (Kymlicka 2001, 54; 1996.)

Kansallisten vähemmistöjen, eli ennen valtioon liittämistä omissa yhteiskunnissaan ja maa-

alueillaan eläneiden ryhmien tilanne poikkeaa maahanmuuttajista. Niiden täytyy Kymlickan mu-

kaan voida elää oman erityisyhteisönsä yhteiskunnallisen kulttuurin mukaista itselleen tuttua ja tur-

vallista elämää. Koska toiseen yhteiskuntaan sopeutuminen on vaikeaa ja kuluttavaa, olisi epäreilua

ja järjetöntä odottaa tätä kansallisilta vähemmistöiltä. Maahanmuuttajat ovat sen sijaan liittymässä

uuteen yhteiskuntaan vapaaehtoisesti, joten heidän sopeutumisensa ei vaadi samanlaista oikeuden-

mukaisuuskysymyksien pohdintaa. Kymlickan mukaan edes suvaitsematonta ei-liberaalia kansallis-

ta vähemmistöä ei tule pakottaa osaksi laajempaa yhteiskuntaa vaan sitä täytyy pyrkiä liberalisoi-

maan ulkopuolelta. (Kymlicka 2001, 54-55.)

Kahden yllä esitellyn kategorian ulkopuolelle jää ryhmiä, joiden käsittelemiseen Kymlickan

teoria ei ulotu. Tällaisia ovat muun muassa laittomat maahanmuuttajat, romanit, mustat Yhdysval-

loissa sekä Baltian maiden venäläisvähemmistöt. Näille on yhteistä jääminen tasa-arvoisen yhteis-

kunnallisen kulttuurin ulkopuolelle, eikä niillä ole oikeuksia tai voimavaroja pitää yllä omaa erityis-

tä yhteiskunnallista kulttuuria. Joissakin tapauksissa Kymlicka katsoo kahta malliaan voitavan so-

veltaa tällaisiin ryhmiin, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen mustia koskien hän ei näe kummankaan

mallin toimivan. (Emt, 56-58.)

Robert Goodin kutsuu Kymlickan liberaalia monikulttuurisuusteoriaa ”suojelevaksi”, sanoen

sen suojelevan liberaalia kulttuuria. Goodinin mukaan Kymlicka puolustaa monikulttuurisuutta,

koska kulttuurit sattuvat olemaan olemassa ja ihmiset ovat näiden kulttuurien vankeja itsestään riip-

53

pumattomista syistä. Kulttuureja täytyy suvaita, jotta ihmiset voisivat emansipoitua kohti liberaalia

ihannetta. Suojeleva monikulttuurisuus ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi edelleen lisätä kulttuurien

määrää yhteiskunnassa. Tämän johdosta se voidaankin nähdä pikemmin yhdeksi monokulttuurisuut-

ta kannattavaksi näkemykseksi. (Goodin 2006, 294.)

Goodinin tukema versio liberaalista monikulttuurisuudesta sen sijaan arvostaa monimuotoi-

suutta sen itsensä tähden. Niin sanottu monikielinen (polyglot) monikulttuurisuus edellyttää myös

yhteiskunnallista kulttuuria, johon kuitenkin lainataan osia monista kulttuureista. Täten monikieli-

nen monikulttuurisuus edellyttää monien kulttuurien yhteiskunnallista olemassaoloa ja osallistumis-

ta sekä rohkaisee uusien kulttuurien mukaantuloa. Monikielisesti monikulttuurisessa yhteiskunnassa

ei pakoteta muita kulttuureja sulautumaan, mutta pidätetään oikeus lainata niiltä piirteitä, vaikka

alkuperäiskulttuurin jäsenet pitäisivät lainaamista väärinkäyttönä.59 Tanskan pilakuvakiistan kaltai-

sia, ehdottomuuteen liittyviä kulttuuristen elementtien lainaamisia tulisi sen sijaan Goodinin mu-

kaan välttää. Muutoin kulttuurin haluttomuus sulautua yhteiskunnalliseen kulttuuriin ei ole Goodi-

nin mukaan ongelma monikieliseen monikulttuuriin perustuvassa yhteiskunnassa, ellei kulttuuri

aiheuta muille harmia. Goodin ei pyrikään vastaamaan liberaalille teorialle pakolliseen kysymyk-

seen siitä, kuinka yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneiden kulttuurien jäsenten autonomia ja valin-

nanvapaus voidaan taata. (Emt, 295-300.)

Michael Walzerin mukaan liberaalidemokratioilla ei pitäisi olla mitään ongelmia tunnustaa

vähemmistöjen oikeuksia kulttuurinsa ylläpitämiseen, kun tämä ymmärretään esimerkiksi kielen

ylläpitämiseksi, uskonnon harjoittamiseksi tai kulttuuristen tavaroiden museoimiseksi. Hän katsoo

myös, että valtion neutraalisuutta voidaan ylläpitää kaiken valtiosta irrottamisen lisäksi myös myön-

tämällä tasapuolisesti eri ”kulttuureille” erioikeuksia, esimerkiksi juhlapäiviä kalenteriin. Joitakin

vaatimuksia on kuitenkin vaikeampi hyväksyä liberaalissa valtiossa. Erityisesti pienet ryhmät vaati-

vat erioikeuksia kasvattaa ja kouluttaa lapsensa perustellen tätä kulttuurinsa säilyttämisellä. Ihmis-

ten ollessa kuitenkin monien erilaisten yhteisöjen jäseniä, on vaikeaa päättää mitä oppeja painote-

taan, kun ne voivat olla ristiriidassa keskenään. Walzer katsoo ratkaisuksi yhteisöjen liberaalisuu-

den, sen että ne ymmärtävät jäsenillään olevan muitakin yhteisöjä, joille he ovat uskollisia. Yhteisöt

siis hyväksyvät sekä yhteiskunnallisen että yksilön autonomisen (järkevän) pluralismin. Walzerin

mukaan esimerkiksi amerikkalaisilla on historiallisesti muovautuneita väliviivallisia identiteettejä

kuten italialais-amerikkalais-katolilaisuus, joita yhdistää yhteiskunnan liberaali perinne ja jotka täs-

tä syystä ovat sopineet keskenään yhteen. (Walzer 2004, 45-48.)

Walzer näkeekin yhteiskunnan ”hengen” tällä tavalla vaikuttavan paljolti yhteisöjen ominai-

suuksiin. Yksilöt ovat monien yhteisöllisten kulttuurien, myös yhteiskunnallisen kulttuurin jäseniä

59 Esimerkkejä kulttuurisesta lainasta vailla alkuperäistä merkitystä voivat olla muun muassa joogaaminen ja saunomi-nen.

54

ja tuotteita ja siten liberaalit yhteiskunnalliset instituutiot - kuten perustuslaillisuus – muokkaavat ja

(toivottavasti) liberalisoivat yksilöiden kautta heidän yhteisöjään sekä niiden taustalla vaikuttavia

aatteita. Liberaalisuuden ajatuksen korostamisesta huolimatta Walzer ei Rawlsin tapaan hahmottele

realistisen utopistista yhteiskuntaa, eikä siten jaa tämän näkemystä järjettömien ideologioiden mu-

kaan elävien yhteisöjen sopimattomuudesta yhteiskuntaan. Walzerin mukaan kulttuuriset yhteisöt,

joiden jäsenyyttä ihmiset eivät voi valita, ovat tarpeellisia ja tärkeitä yksilöille niin materiaalisesti

kuin henkisestikin. Ne ovat monen sukupolven aikana rakentuneita ja äärimmäisen monimutkaisia

kokonaisuuksia, joiden arvoja ei voida asettaa arvioitavaksi minkään pätevän taulukon mukaan.

(Emt, 55.)

Charles Taylor keskittyy monikulttuurisuudessa erityisesti tunnustamisen politiikkaan. Taylo-

rin mukaan sekä yksilöiden että ryhmien identiteetti muovautuu osin muilta saadun tunnustuksen tai

sen puuttumisen, usein väärintunnustamisen kautta. Yhteiskunnallinen tunnustamattomuus ja vää-

rintunnustaminen sortavat kohteitaan. Muiden määrittelemien yksilöiden ja ryhmien vääristynyt

kuva itsestään ja huonommuudestaan saattaa vakiintua pysyvästi heikoksi itsetunnoksi. Sitä on vai-

keaa karistaa yltään, vaikka objektiiviset olosuhteet paranisivat. Itsensä väheksymisestä tulee näin

eräs sorron väline. Asianmukainen tunnustaminen onkin Taylorin mukaan elintärkeä perustarve.

(Taylor 1992, 25-26; vrt. Burton 1997.)

Taylor katsoo yksilön elämällä ja identiteetin rakentumisella olevan dialoginen luonne.

Rajattomasti jatkuvaa dialogia käydään itsen ja ”merkityksellisten toisten” eli läheisten ihmisten

kesken. Dialogi viittaa täten prosessiin, jossa yksilö sosiaalistuu kulttuuriin ja oppii elämään sen

jäsenenä sekä tuottamaan sitä uudelleen. Elämän luonnehtiminen monologiseksi - kuten esimerkiksi

libertaarit tekevät - aliarvioi vakavasti yhteisistä hyvistä asioista nauttimisen merkitystä yksilölle.

(Emt, 33.) Käsitteenä identiteetti on yleismaailmallinen, mutta sen sisältö sitä vastoin ei ole.

Yksilökeskeinen yhteiskunta ei anna erilaisille kulttuureille elintilaa, vaan pyrkii mukauttamaan

jäsenensä hallitsevaan enemmistöidentiteettiin. Erilaisuudelle sokea (liberaali) yhteiskunta ei anna

mahdollisuutta elää oman kulttuurin viitoittamaa elämää, sillä sen elinkeinot, instituutiot, käytännöt

ym. ovat (tietyn ja erityisen) valtakulttuurin hahmottelemia. Reilu ja erilaisuudelle sokea

yhteiskunta ei olekaan nimensä mukainen, vaan vaatii ainoastaan vähemmistökulttuureja

mukautumaan universaaleina pitämiinsä normeihin samalla tukahduttaen muita identiteettejä. (Emt,

38-44.)Taylor näkee monien tunnustamisvaatimusten takana olevan lähtökohdan, jonka mukaan jo-

kaista kulttuuria pitää kunnioittaa tasapuolisesti. Perustelujen mukaan valtakulttuuri on väheksynyt

muita kulttuureja, ja ilman tällaista vääristynyttä suhdetta kulttuureilla olisi samanlainen jalansija

yhteiskunnassa. Taylor pitää oletusta osittain pätevänä, joskin katsoo sen olevan huomattavan mo-

nimutkainen kysymys. Kulttuurien tasa-arvoisuuden tulisi kuitenkin olla hänen mukaansa alkuole-

tus, josta yksittäisiä kulttuureja lähdetään tutkimaan. Kulttuuristen vaatimusten paikkansapitävyys

55

täytyy täten pystyä konkreettisesti osoittamaan. Uusi ongelma syntyy, kun erilaisia kulttuureja pitäi-

si kyetä arvioimaan niiden omien mittapuiden mukaan, tukeutumatta omiin arvoihin tai kauneuskä-

sityksiin. Taylor esittää Gadameria lainaten ratkaisuksi kulttuurien ”horisonttien yhdistämistä”, uu-

sien keskinäisten vertailusanastojen kehittämistä arvioinnin tueksi.60 (Emt, 66-67; vrt. Parekh alla.)

Kulttuurien arvostamista tukee mielekkäältä vaikuttava päätelmä, jonka mukaan monille ihmisille,

ja pitkän aikaa, merkityshorisontteja tuottaneissa kulttuureissa on lähes varmasti jotain ihailua ja

kunnioitusta ansaitsevaa, vaikka siihen liittyisi myös torjuttavia ja meitä kammoksuttavia piirteitä

(Taylor 1992, 72-73.)

Taylorin tapaan monikulttuurisuutta perustelee myös Tariq Modood, jonka mukaan monikult-

tuurisuuspolitiikan sekä käytännöllinen että normatiivinen oikeutus löytyy tarpeesta kunnioittaa

leimautuneita ja marginalisoituneita identiteettejä. Ne ovat paitsi tärkeitä ihmisille, niitä ei myös-

kään Modoodin mukaan voi sivuuttaa vetoamalla yksilöllisyyteen tai sen paremmin sosiaaliseen

koheesioon, integraatioon tai kansalaisuuteen. (Modood 2007, 121.) Kansalaisuuden täytyy sitä

vastoin perustua myös muiden ryhmäidentiteettien oikeuteen olla olemassa ja tulla kuulluksi yhteis-

kunnassa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa tulee hyväksyä moniloogisuus ja sen mukanaan tuoma

tarve haastaa ja muokata myös omia näkemyksiä. Kansalaisuus koostuu myös oikeudesta osallistua

yhteiskunnan asioihin muutoinkin kuin valtiollisten kanavien kautta. Yleiseksi ratkaisuksi yhteis-

kunnalliseen monikulttuurisuuteen Modood näkee ihmisten maltillisuuden keskinäisessä kanssa-

käymisessä. (Emt, 126-128.) Myös yhteisen kansallisen identiteetin vahvistaminen on Modoodin

mukaan tärkeää, jotta monet kulttuurit voisivat tulla toimeen samassa yhteiskunnassa, sillä mihin

muuhun valtaväestöstä poikkeavat kansalaiset voisivat integroitua? Kansallinen identiteetti täytyy

ajatella uudelleen monikulttuuriseksi, jotta ihmisillä olisi jotain yhteistä tarttumapintaa. (Emt, 151.)

Jeff Spinner-Halev lähestyy yhteiskunnan monikulttuurisuusongelmia

(epä)oikeudenmukaisuuden ja erityisesti maa-alueisiin liittyvien oikeuksien kautta. Historiallista

epäoikeudenmukaisuutta korostavat katsovat, että hallituksilla on vastuu korjata aiempien hallitus-

ten tekemät vääryydet niistä kärsineille ryhmille. Tätä vastaan argumentoivat eivät näe nykyhalli-

tusten olevan vastuussa edeltäjiensä teoista, joten liberaalin yhteiskunnan tulisi keskittyä nykyisten

epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen. Spinner-Halevin tarkoituksena on auttaa historiallisen

epäoikeudenmukaisuuden korjaamista vaativia muotoilemaan vastuukysymyksen uudelleen ja

keskittymällä kestävään (enduring) epäoikeudenmukaisuuteen, jonka juuret ovat menneessä, mutta

joka jatkuu edelleen. Kestävästä epäoikeudenmukaisuudesta tekee erityisen monimutkaista se, että

sitä on vaikea korjata useimpien tarjolla olevien liberaalien oikeudenmukaisuusteorioiden pohjalta.

Nämä teoriat keskittyvät yleensä yksilön oikeuksiin ja vaatimattomaan resurssien uudelleenjakoon.

60 Samankaltaisia konfliktinratkaisumalleja ovat esittäneet muun muassa Väyrynen (2001) ja Avruch (1998) sekäHabermasin diskurssietiikkaan tukeutuva Jabri (1996).

56

Kestävää epäoikeudenmukaisuutta koskevat tapaukset sisältävät usein liberaalin oikeudenmukai-

suuden ulkopuolelle jääviä kysymyksiä maanpakolaisuudesta, epäluottamuksesta, pyhistä maista ja

menneisyyden tunnustamisesta. Spinner-Halevin mukaan liberaali valtio voi ymmärtää kuinka epä-

oikeudenmukaisuus voidaan korjata vain, jos se ottaa huomioon kestävän epäoikeudenmukaisuuden

historian.61 (Spinner-Halev 2007, 575-576.)

Spinner-Halev katsookin suurinta osaa kestävän epäoikeudenmukaisuuden tapauksista yhdis-

tävän liberalismin epäonnistumisen. Ilman poliittista käännöstä epäoikeudenmukaisuus jatkuu tule-

vaisuudessa, eikä oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen uhrien jälkeläisille onnistu otta-

matta huomioon heidän kollektiivista menneisyyttään. Liberaalia oikeudenmukaisuutta ei voi noin

vain soveltaa esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestöön, sillä reservaateissa asuvien kohteleminen

Yhdysvaltojen hallinnon yksilöllisinä kansalaisina ei juuri auta epäoikeudenmukaisuuden korjaami-

sessa. (Emt, 579, 586.)

Oikeudenmukaisuus ei tarkoita, että yhteiskunnan (Spinner-Halev käyttää termiä poliittinen

yhteisö) täytyisi ottaa vastuu menneisyydestä, ovathan hallitukset ja poliittiset järjestelmät voineet

vaihtua moneen otteeseen. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin ottaa vastuu nykyisestä ja tulevasta kat-

kaistakseen epäoikeudenmukaisuuden jatkumon. Spinner-Halevin ratkaisuehdotus kuulostaa rawlsi-

laiselta sentimentalismilta hänen esittäessään oletuksen, että yhteiskunnan jäsenillä on vastavuoroi-

nen velvollisuus pitää yllä oikeudenmukaisia (tai ainakin kelvollisia) olosuhteita. Hän kuitenkin

laajentaa vastuun ulottuvuutta koskemaan niitä ihmisiä, jotka ”jakavat tilan”. Näihin kuuluvat myös

yhteiskunnan aluetta aiemmin asuttaneiden ja sittemmin karkotettujen tai tapettujen jälkeläiset, jot-

ka eivät ole yhteiskunnan jäseniä, mutta joilla pitäisi silti olla oikeus vaatia maa-alueita itselleen.

Toinen tärkeä väylä korjata kestävää epäoikeudenmukaisuutta on selittää valtaväestölle (”hallitse-

valle yhteisölle”), miksi perinteiset liberaalin oikeudenmukaisuuden menetelmät eivät voi ratkaista

tiettyjä ongelmia. (Emt, 587-592; vrt. Kukathas 2006, 340-341.)

Yael Tamirin näkemys ei tue yhteiskunnallista vaan yleismaailmallista monikulttuurisuutta.

Tamir näkee nationalismin tärkeänä voimavarana liberalistiselle poliittiselle ideologialle, sillä hän

katsoo nationalismiin kuuluvan monia myös liberaalien tärkeäksi katsomia arvoja. Tamirin mukaan

nationalismi ei ole ristiriidassa universalistisen ihmisluontokäsityksen kanssa, vaan nationalistit

voivat painottaa, että yhteisöjen jäsenyys on osa ihmisluontoa. Yhteisöjen ulkopuolella ei voi kehit-

tyä mitään kieltä tai kulttuuria, ja yhteisön jäsenyys voidaan pikemminkin nähdä henkilökohtaisen

autonomian mahdollistajana. Tamir ei kuitenkaan jaa kommunitaristista käsitystä, jonka mukaan

omaa yhteisöään ei voisi valita, joskin hän myöntää, ettei kulttuurin vaihtaminen ole helppoa. Us-

61 Lisäksi jotkut ryhmät tuovat edelleen esille menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksia, vaikkeivät enää nykyään eläi-si epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa. Tästä Spinner-Halev käyttää termiä ”kestävä vahinko” (enduring harm).

57

kontoaan, ammattiaan sekä elämäntapaansa voi joka tapauksessa harkiten tarkastella ja vaihtaa niin

halutessaan. (Tamir 1993, 7.)

Tamir liittää liberalismin ja yhteisöt yksilön valinnan vapautta korostaen, sillä hänen mukaan-

sa ei ole järkevää pakottaa yksilöä omaksumaan kulttuuria, jota hän halveksuu tai elämään yhteisös-

sä, jonka jäsen ei halua olla. Tamirille oikeus kulttuuriin tarkoittaa yksilön oikeutta elää kulttuuris-

sa/yhteisössä/ryhmässä, jonka hän itse valitsee. Oikeus kulttuuriin sisältää oikeuden toimintaan jul-

kisella alueella, jossa yksilöt voivat elää täyttä kansallista elämää. Vapaasti valittu kulttuurinen yh-

teisö on siis poliittinen yksikkö, kansakunta Benedict Andersonin tarkoittamassa kuvitellussa mie-

lessä. (Tamir 1993, 8.) Yhteiskunta on altis poliittisille levottomuuksille jos ihmiset joutuvat elä-

mään Kymlickan mainitsemassa yhteiskunnallisessa kulttuurissa vasten tahtoaan. Liberaalien tulisi-

kin Tamirin mukaan olla herkkiä nationalistisille vaatimuksille. Jos vaatimukset ovat teoreettisesti

yhtenäisellä ja moraalisesti perusteltavissa olevalla pohjalla, niiden leviämistä ei voida estää. (Emt,

10.)

Kaikille kansakunnille ei kuitenkaan voida antaa omaa maa-aluetta, eikä kansallisvaltio ole tä-

ten käytännöllinen yksikkö, joten Tamir katsoo jokaisella kansakunnalla olevan oikeus omaan julki-

seen poliittiseen tilaan (emt, 150). Käytännöllistä toimintaa, esimerkiksi puolustautumista ja luon-

nonvarojen hallintaa varten vapaa-ehtoisuuteen perustuvat maattomat kansakunnat voisivat rakentaa

(Euroopan yhteisön kaltaisia) alueellisia yhteistyöjärjestöjä, jotka avoimesti tunnustaisivat jäsenten-

sä erilaisuuden ja jossa kansakunnat olisivat tasa-vertaisia jäseniä. (Emt, 150-153.)

Erityisesti Amerikan alkuperäiskansoihin keskittyvä James Tully perää erilaisten kulttuurien

tunnustamista yhdessä ja tasavertaisesti muotoillussa perustuslaillisessa sopimuksessa, joka lisäisi

poliittisen elämän oikeudenmukaisuutta. Kulttuurisille oikeuksille pitäisi Tullyn mukaan antaa etu-

sija verrattuna muihin perustuslaillisessa sopimuksessa käsiteltäviin oikeudenmukaisuuskysymyk-

siin. Kulttuurienvälisyydestä monikulttuurisuuden sijaan puhuva Tully näkisi perustuslain mie-

luummin päättymättömänä sarjana kulttuurien väliseen vuoropuheluun perustuvia sopimuksia kuin

yhtenä kiveen hakatun kaltaisena sopimuksena tai ihanteellisena diskurssina habermasilaiseen ta-

paan. Tullylle kulttuurinen monimuotoisuus edustaa ekologisen monimuotoisuuden tapaan oikeu-

denmukaisuutta sekä kauneutta ja on aivan yhtä tärkeää elämisen kannalta. (Tully 1995, 6, 26-27.)

Poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle aiemmin jääneiden kulttuurien ja sen myötä tasavertaisuuden

ongelmana on, että kulttuurit joko joutuvat omaksumaan valtaapitävien perustuslailliset kielipelit ja

instituutiot tai vaihtoehtoisesti ajautuvat takaisin marginaaliin. Aidon oikeudenmukaisuuden takaa-

miseksi perustuslaillisuutta tulisi Tullyn mielestä tarkastella eri kulttuurien näkökulmasta. (Emt, 56,

138.)

Tullyn muotoilema kulttuurien yhteinen perustuslaillisuus koostuu kolmesta konventiosta:

keskinäisestä tunnustamisesta, jatkuvuudesta sekä suostumuksesta. Ne ovat tapaoikeuskäytännössä

58

normeja, jotka hyväksytään ohjailemaan käytännön sopimista. Osapuolet tunnustavat ensiksi toisen-

sa itsenäisiksi osapuoliksi ja itsehallinnollisiksi kansoiksi. Suostumus taas viittaa siihen, että sopi-

mus vaatii kaikkien osapuolten hyväksynnän astuakseen voimaan. Osapuolten jatkaminen itsenäisi-

nä kansoina tai kulttuureina sopimisen jälkeen on perustuslaillisuuden kolmas konventio. Perustus-

laillisen sopimisen ei siis ole tarkoitus saada aikaan yhtenäistä monikulttuurista kansallisvaltiota,

vaan ainoastaan järjestää valtion sisäiset kulttuurien väliset suhteet rauhanmukaisiksi. (Emt, 116-

125.)

Bhikhu Parekhille monikulttuurisuudessa ei ole kyse vähemmistöistä, sillä tämä viittaisi

enemmistökulttuurin kritiikittömään hyväksymiseen ja sen pitämiseen standardina, jonka perusteel-

la vähemmistöjen oikeudet määritellään. Tullyn tapaan monikulttuurisuus on Parekhille erilaisten

kulttuurien keskinäisten suhteiden asianmukaista järjestämistä. Normit eivät voi tulla ainoastaan

yhdeltä kulttuurilta, vaan kulttuurien keskenään käymän dialogin tuloksena. Samaa periaatetta nou-

dattaen Parekh ei katso edustavansa liberalismia tai mitään muutakaan poliittista ideologiaa (itse

kehittämäänsä lukuunottamatta), sillä ne olisivat rakenteellisesti puolueellisia jonkin kulttuurin hy-

väksi.62 Parekh pyrkiikin laajentamaan teoriansa koskettamaan myös muita kuin liberaaleja ja län-

simaisia yhteiskuntia. (Parekh 2006, 13-14.)

Parekh määrittelee kulttuurin uskomuksiksi tai näkemyksiksi niistä ihmiselämän toimintojen

sekä suhteiden merkityksistä sekä merkityksellisyyksistä, jotka muokkaavat käytäntöjä ja joiden

mukaan ihmiset jäsentävät ja säätelevät sekä yksilöllistä että kollektiivista elämäänsä. Kulttuuriset

uskomukset ja käytännöt voivat muuttua, usein keskenään eri tahdissa. Kulttuuri ei ikinä ole täysin

johdonmukainen ja yhtenäinen kokonaisuus. Kulttuuri muokkaa jäsentensä tietoisuutta ja jäsenet

vuorostaan uudelleenmäärittelevät ja -rakentavat sekä laajentavat kulttuurin resursseja. (Emt, 142,

146, 153.)

Kulttuuri ja yhteiskunta ovat erottamattomia käsitteitä, sillä kumpaakaan ei voi olla ilman

toista. Käsitteiden kohteet kuitenkin poikkeavat toisistaan yhteiskunnan huolehtiessa käytäntöjen

järjestelemisestä, jotka toki nojaavat perusteluissaan kulttuurisiin uskomuksiin. Yhteiskunnan jäse-

net voivat seurata näitä käytäntöjä joko siksi, että jakavat niiden kulttuuriset merkitykset tai siksi,

että pelkäävät sääntöjen noudattamattomuudesta koituvia oikeudellisia tai sosiaalisia yhteiskunnalli-

sia seurauksia. Yhteiskunnallinen kulttuuri on läheisessä yhteydessä instituutioihinsa, jotka muok-

kaavat yhteiskunnallista kulttuuria samalla tavalla kuin yhteiskunnan sisällä vaikuttavat erityiset

kulttuurit muokkaavat instituutioita. (Emt, 146.) Yhteiskunnallista kulttuuria muovaavat myös

62 Tosin Parekh sanoo monikulttuurisuusteoriansa olevan ”laajennettua” tai ”monikulttuurisesti suuntautunutta” libera-lismia, sillä se tulkitsee uudelleen joitakin liberalismin arvoja sekä lisää siihen uusia arvoja muista aateperinteistä. (Pa-rekh 2006, 370.)

59

muunlaiset muutokset, kuten teknologia ja luonnonmullistukset sekä muiden yhteiskunti-

en/valtioiden toiminta (emt, 153).

Kulttuurisesta yhteisöstä puhuessaan Parekh viittaa yhteisöön, joka jakaa kulttuurin, määritel-

tiin kulttuuri sitten uskonnoksi, etnisyydeksi, ihon väriksi tai miksi tahansa. Kulttuuriseen yhteisöön

syntynyt omaksuu yhteisönsä uskomukset ja näkemykset sekä käytännöt, kiinnittyen samalla mui-

hin yhteisön jäseniin ja kehittäen tarvittavat psykologiset ja moraaliset taidot yhteisössä pärjäämi-

seksi. Jäsenten keskinäiset siteet juontuvat esimerkiksi jaetuista uskomuksista, yhteisistä rakkauden

kohteista sekä jaetuista historiallisista muistoista. Ihmisen hyvinvoinnille tärkeät yhteisöön kuulu-

misen tunne, vaivaton viestiminen, jäsentynyt moraalinen elämä ja keskinäisen ymmärtämisen vai-

vattomuus ovat kaikki vakaan kulttuurisen yhteisön jäsenyyden spontaaneja tuotteita. Yksilö saa

persoonallisuutensa sisällön eli identiteetin kulttuuriselta yhteisöltään, johon hän identifioituu, kos-

ka jakaa yhteisen identiteetin muiden ryhmän jäsenten kanssa. Identiteetti ja identifikaatio ovat tä-

ten kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Jokainen kulttuuri on myös eräänlainen säätelyjärjestelmä, joka

hyväksyy ja vastustaa tietynlaisia käyttäytymis- ja elämäntapoja sekä säätää ihmisten suhteita ja

toimintaa koskevat normit sekä säännöt. (Emt, 154-156.)

Parekh ei ole primordialisti, vaikka kulttuurin merkitystä korostaakin. Hänen mukaansa ihmi-

nen voi suhtautua kriittisesti kulttuuriin ja haastaa sen uskomuksia sekä käytäntöjä, vaikka onkin

kulttuurin muovaama. Ihmiset eivät ole passiivisia kulttuurin omaksujia ja eteenpäin siirtäjiä, vaan

alttiita myös kulttuurin ulkopuolisille vaikutuksille. Kulttuurit sisältävät jo itsessään usein erilaisia

ajatussuuntia ja tulkintatapoja. Ihmisyyttä pohtiessaan Parekh hylkääkin kaksi äärimmäistä näkö-

kulmaa: ihmiset eivät määräydy kulttuurin mukaan, mutta he eivät myöskään ole yliluonnollisia

olentoja, joihin kulttuuri ei mitenkään vaikuta. Kulttuurisen vaikutuksen määrä ihmiseen vaihtelee

kulttuurista ja yksilöstä sekä kriittiseen tarkasteluun käytettävissä olevista resursseista riippuen,

joten kulttuurin merkityksestä ihmiselämälle ei voida tehdä yleistyksiä. (Emt, 157-158.)

Parekh vastustaa liberaalien taipumusta käsitellä kulttuurisia yhteisöjä vapaaehtoisina yhdis-

tyksinä, kuten kerhot tai poliittiset puolueet. Kulttuurisiin yhteisöihin ei siis liitytä vaan niihin syn-

nytään, ja ihmiset ovat pikemminkin osa kulttuuria kuin kulttuurin jäseniä. Kulttuuriset yhteisöt

eivät myöskään ole ihmisten perustamia, eikä niitä ole tarkoituksella perustettu ajamaan joitakin

etuja, vaan ne ovat historiallisia yhteisöjä menneisyyden loistoineen ja traumoineen (ks. Volkan

1998, 48 ja 82) sekä käyttäytymismalleineen. Vaikka kulttuurisen yhteisönsä voi jättää, monet kult-

tuuriset ominaisuudet sekä ihmissuhteet kuitenkin säilyvät edelleen. Lisäksi ulkopuoliset saattavat

edelleen samaistaa ihmisen tiettyyn kulttuuriin, vaikka tämä olisi sen jättänyt. (Parekh 2006, 161-

162.)

Parekh tarjoaa mielestään liberalistisista näkemyksistä poikkeavan näkökulman kulttuuriseen

monimuotoisuuteen. Hän ei katso kulttuurisen monimuotoisuuden olevan arvokasta ainoastaan,

60

koska: a) eri kulttuurien olemassaolo laajentaa itselle sopivan kulttuurin valitsemisen mahdollisuut-

ta; b) ihmisillä on (ihmis)oikeus kulttuuriinsa; c) kulttuurinen monimuotoisuus on esteettistä; tai d)

kulttuuristen aatesuuntien kilpailu stimuloi ajattelua ja tuottaa siten edistystä. Nämä argumentit ovat

Parekhin mukaan päteviä, mutta hän lisää kulttuurien täydentävän toinen toistaan, sillä mikään kult-

tuuri ei sisällä kaikkia maailman totuuksia. Kulttuurien vertaileminen vapauttaa ihmiset tarkastele-

maan myös omaa kulttuuriaan. Kulttuurinen monimuotoisuus on Parekhin mielestä objektiivinen

hyvä, sillä se vaalii ihmisen vapaudelle tärkeitä edellytyksiä, kuten itsetuntemusta, itsensä ylittämis-

tä ja itsekritiikkiä. Mitään kulttuuria ei kuitenkaan voida pitää yllä muutoin kuin ihmisten vapaaeh-

toisella kuuliaisuudella. Näin ollen kulttuurienkin on mukauduttava kontekstiinsa, yhteiskuntaan ja

maailmaan, pysyäkseen elinvoimaisena. (Emt, 165-169.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kulttuu-

rien pakottaminen sulautumaan osaksi jotain kansallista kulttuuria olisi pätevä tapa ratkaista moni-

kulttuurisuuskysymys. Pakottaminen on Parekhin mukaan omiaan vieraannuttamaan yhteisöjä, jotka

vapaissa oloissa saattaisivat olla valmiita sulautumaan yhteiskuntaan vapaaehtoisesti. (Emt, 197.)

Koska kulttuuriset yhteisöt poikkeavat Parekhin mukaan toisistaan paikoin merkittävästi, hän

ei usko niiden voivan päästä keskenään sopimukseen jonkinlaisista yhteiskuntaa ohjaavista oikeu-

denmukaisuusperiaatteista, tai edes pystyvän neuvottelemaan sellaisista. Riitojen repimissä yhteis-

kunnissa olisi Parekhin mukaan tarpeellista saada ihmiset ylipäätään puhumaan toisilleen ja välttä-

mään kiistanalaisia aiheita, kuten moraalisia kysymyksiä. Oikeudenmukaisuus ei voi olla yhteis-

kunnan hyveellinen perusta, sillä oikeudenmukaisuus koostuu muista hyveistä. Parekh katsoo kult-

tuurisidonnaisten uskomusten vaikuttavan siihen, minkä kukin kokee oikeudenmukaiseksi. Esimer-

kiksi uudelleensyntymiseen uskoville olisi vaikeaa perustella, miksi he eivät ansaitsisi luonnollisia

kykyjään tässä elämässä. Oikeudenmukaisuusperiaatteista sopiminen voi tulla kyseeseen vasta, kun

erilaiset ihmiset ovat kyenneet rakentamaan yhteisiä mielenkiinnon kohteita, arvoja ja tuntemuk-

sia.63 (Emt, 85-87.) Modoodin tapaan Parekh näkee monikulttuurisen yhteiskunnan tarvitsevan laa-

jasti jaetun kulttuurin, jonka täytyy kuitenkin perustua erityisten kulttuurien yhteistoiminnalle. Yh-

teisen kulttuurin täytyy kunnioittaa kulttuurista monimuotoisuutta sekä huolehtia sen säilymisestä,

mutta myös kulttuurien dialogin kautta yhdistää erilaisia yhteisöjä tukemaan yhteistä elämäntapaa.

(Emt, 219.)

Jokainen moraalijärjestelmä on iskostunut laajempaan kulttuuriin, joten moraali voi muuttua

vain kulttuurin muuttuessa. Moraalin ja kulttuurin kietoutuneisuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä

63 Parekhin mukaan teoria ihmisistä ei voi olla kattava ilman teoriaa kulttuurista, eikä hän täten Rawlsin tapaan näekaikkien ihmisten omaavan esimerkiksi samanlaista omaa etua tavoittelevaa rationaalisuutta, vaan tarkastelee yksilönominaisuuksia holistisemmin. Rationaalisuus on vain yksi kyky kykyjen joukossa, joukossa, jota ihminen käyttää toimi-essaan kokonaisuutena. (Parekh 2006, 116, 124.)

Parekhin Rawls -kritiikki (emt, 80-90) on kattava ja hyvin perusteltu, mutta siinä käsitellään mitä tahansa yhteiskun-taa, kun taas Rawls - mahdollisesti vastaavanlaisen arvostelun johdosta - rajasi poliittisen liberalismin käyttökohteeksiliberaalidemokratian.

61

voisi kritisoida tai ettei ole olemassa yleismaailmallisia moraalisia periaatteita. (Emt, 144-145.) Ra-

sistiset, fasistiset, seksistiset tai tyrannisoivat hallintojen mukanaan tuomat julkiset arvot voidaan

oikeutetusti haastaa. Yleismaailmalliset arvot pitää kuitenkin sovittaa paikallisiin oloihin, ts. ”kon-

tekstualisoida”, jotta ne voisivat vakuuttaa ihmiset puolelleen. (Emt, 293.)

Parekh ei näe moniarvoisuutta korostavaa liberalismia riittäväksi keinoksi monikulttuurisuu-

den ratkaisemiseen. Hänen mukaansa se ei ota huomioon, että ihmiset voivat elää hyvää elämää

myös ei-liberaalein tavoin. Liberaalien ongelmana on verrata kaikkea liberalismiin ja jakaa maailma

tämän mukaan. Binäärijaottelusta liberaalien olisi Parekhin mukaan pyrittävä irtisanoutumaan, jol-

loin he vapauttaisivat itsensä tarkastelemaan ja ymmärtämään kulttuureja syvemmin. Parekh haas-

taa koko liberalismin ajatuksen monikulttuurisuuden perustana. Moraalisen autonomian periaatteita

korostavat liberaalit eivät voi vaatia ei-liberaaleja mukautumaan liberalismiin. Jos taas liberalismi

katsotaan yleismaailmallisesti sitovaksi moraaliseksi periaatteeksi, siinä ei ole mitään erityisen libe-

raalia. Parekh kehottaakin liberaaleja myöntämään ihmisille aina oikeuden moraaliseen autonomi-

aan ja vetoamaan universaalisuuteen silloin, kun se sopii yhteiskunnan historiallisesti perittyyn kult-

tuuriseen luonteeseen. (Emt, 110-111.)

Parekhin mukaan yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus ei voi tarkoittaa identtisiä oikeuksia jokai-

selle yksilölle, sillä erilaiset kulttuuriset taustat omaavat ihmiset saattavat tarvita erilaisia oikeuksia

ollakseen tasa-arvoisia. Parekhin monimuotoiseen kysymykseen tarjoaman yleissäännön mukaan

ryhmien ja yksilöiden tasa-arvoisuus voi toteutua, jos tavoiteltu oikeus tai mahdollisuus toteutuu

erityiskohtelun (differential treatment) avulla, eikä mikään osapuoli häviä tilanteessa. Parekh katsoo

monien erityisryhmien tarvitsevan lisäksi erityiskohtelua, joka ei perustu tasa-arvoisuuteen vaan

niiden kokemiin historiallisiin vääryyksiin. (Emt, 240-241, 261.)

2.2.2. Individualistiset näkökulmat

Russell Hardinin näkökulman mukaan ihmiset hakeutuvat erilaisiin ryhmiin rationaalisen va-

linnan eli oman edun toteutumismahdollisuuksien takia. Ryhmään kuuluminen tarjoaa yksilölle

monia etuja, joita ryhmään kuulumaton ei voi saavuttaa. Olennainen kysymys Hardinin mielestä

onkin, missä määrin yhteisöjä voidaan mobilisoida kannattamaan tietynlaisia normistoja, kuten na-

tionalistisia poliittisia tavoitteita. (Hardin 1995, 14.)

Hardinin näkemys on, että jotkut yksilöt kykenevät käyttämään hyväkseen ryhmiään omien

tavoitteidensa ajamiseksi. Hän katsoo vääräksi Jugoslavian sotia koskevan oletuksen, jonka mukaan

yhteisön mureneminen oli syynä sotarikoksiin. Hardin näkee yhteisön olleen pikemminkin rikosten

tukipilari, jonka poliittiset johtajat valjastivat omiin tarkoituksiinsa käyttäen hyväkseen yhteisöön

kuulumisen suomia etuja. (Emt, 218.) Ryhmään identifioituminen on Hardinin mukaan aina pois

henkilökohtaisesta identiteetistä, mutta ryhmäidentiteettiä korostavat eliitit pyrkivät esittämään nä-

62

mä toisistaan erottamattomina. Tämänkaltaiseen identiteettipolitikointiin on syyllistynyt moni ajat-

telija ja johtaja. (Emt, 224.) Hardinin näkemystä mukaillen monet monikulttuurisuuden piiriin kuu-

luvat ryhmät voidaan nähdä joidenkin kaunaa ja epätasa-arvoisuutta korostavien yksilöiden manipu-

latiivisina projekteina, joiden tarkoitus on hyödyttää lähinnä näitä johtajia itseään. Myöhemmin

esiteltävä afrosentrismi voidaan perustellusti katsoa osittain tällaiseksi eliitin – ”mustien lahjakkaan

kymmeneksen” - megalomaaniseksi projektiksi. Absurdiudestaan huolimatta liikkeellä on tukijoita

myös tutkijaeliittinsä ulkopuolella. Hardin - vaikkakaan tuskin marxistiselta pohjalta - näkee natio-

nalismin vetovoimaisuutta heikentäväksi ratkaisuksi yleisen taloudellisen elpymisen, joka vähentää

erityisryhmiin kuulumisen hyödyllisyyttä (emt, 227; vrt. Mitrany 1966).

Brian Barry katsoo monikulttuurisuuden olevan harhaanjohtava käsite kuvaamaan muodol-

taan ja tavoitteiltaan suuresti toisistaan eroavien ryhmien puolesta esitettyjä vaatimuksia. Yhtä lailla

harhaanjohtavaksi Barry näkee myös monikulttuurisuuskirjallisuudessa yleisesti esiintyvän tavan

selittää ryhmäkonflikteja sosiaalisten ryhmien toisistaan poikkeavilla kulttuureilla. Monet muut

syyt, kuten nationalistiset64 vaatimukset (blood-and-soil -nationalismi) ovat jääneet vähälle huomi-

olle akateemisessa keskustelussa, joka keskittyy mieluummin kulttuuristen oikeuksien ja liberalis-

min periaatteiden yhdistämiseen esittämällä yksilöllä olevan oikeus kulttuuriinsa. Siksi monikult-

tuurisuusteoreetikot keskittyvät tapauksiin, jotka soveltuvat heidän näkemyksiinsä (esim. Walzer ja

– tutkielman teon aikaan Israelin opetusministerinä toiminut - Tamir Israeliin ja Taylor sekä Kym-

licka Quebeciin), vaikkakin Barry kiistää näidenkään tapausten sopivan ”kulttuurimalliin”. (Barry

1998, 308-312.)

Kulttuurisille vaatimuksille ja perusteluille ei Barryn näkökulmasta juuri rajoja löydy, sillä

hänen mukaansa myös sortotoimet voitaisiin perustella kulttuuriin kuuluvana toimintana. Barryn

mielestä kulttuuri -termiä käytetään liian usein toisten ryhmien tai muiden ryhmän jäsenten alista-

misen oikeuttavana aseena, niin kilpenä kuin miekkanakin. Samoin kulttuurilla puolustetaan ja seli-

tetään erilaisia typeryyksiä ja jopa raakuuksia, joita maailmalla tehdään. (Emt, 313.)

Tasavertaiset mahdollisuudet kuuluvat niille ihmisille, jotka ovat eläneet yhteiskunnan insti-

tuutioissa koko elämänsä. Barryn mukaan on epärealistista vaatia samanlaisia mahdollisuuksia eri-

laista kieltä puhuville ja erilaisen koulutuksen saaneille maahanmuuttajille. Vähemmistöryhmät

voivat elää elämäänsä haluamallaan tavalla, mutta ne eivät voi vaatia yhteiskuntaa tarjoamaan juuri

heille räätälöityjä julkisia palveluita. Hardinia mukaillen Barry näkee erityisesti maahanmuuttaja-

ryhmien vanhempien jäsenten vaativan kulttuurisen erityisyyden ylläpitämistä. Nuoremmille yh-

64 Barry viittaa nationalismiin samassa ”turmeltumattomassa”, etnisyyttä korostavassa merkityksessä kuin WalkerConnor. Connorin mukaan kansakunta merkitsee ihmisryhmää, joka uskoo olevansa yhteistä sukuperimää. Nationalismion tällöin samaistumista ja lojaalisuutta kansakuntaa kohtaan. Se ei siis merkitse lojaalisuutta maata kohtaan. (Connor1994, xi.) Kansakunta on ihmisryhmä jolle on tunnusomaista yhteisen alkuperän myytti (emt, 75). Koska kansakunta onitse määritelty pikemmin kuin muiden määrittelemä ryhmittymä, vakaumuksellisen uskon ryhmän omalaatuiseen alku-perään ei tarvitse olla, ja harvoin on, yhtäpitävä faktuaalisen tiedon kanssa (emt, 94).

63

teiskuntaan sopeutuminen on kuitenkin luontevampaa ja he hyötyvät enemmän sopeutumisesta kuin

erillään pysymisestä. Kaikille yhteiskunnalliseen elämään haluaville ja opettelun kautta siihen ky-

keneville täytyy suoda tasavertaiset mahdollisuudet ja oikeudet. (Emt, 315-316.)

Barry on yleismaailmallinen liberalisti, joka ei näe kulttuurien dialogia tai horisonttien yhdis-

tämistä asianmukaisena ryhmäkonfliktien ratkaisumallina. Ihmisten yhteiselon on sitä vastoin Bar-

ryn mukaan perustuttava moraalisiin periaatteisiin. Poliittisilla sekä oikeudellisilla päätöksillä on

oltava jokin perusta ja johdonmukaisuus; joidenkin asioiden on oltava kiellettyjä ja joidenkin sallit-

tuja, jotta yhteiskunta voisi toimia. Tapauskohtaisia poikkeuksia voidaan hyvien perustelujen valos-

sa toki sallia. Tällöin voi tosin olla paikallaan tarkastella kokonaan uudelleen kyseenomaisen käy-

tännön tai lain pätevyyttä. (Emt, 317.)

Anne Phillipsin mielestä sekä monikulttuurisuuden puolestapuhujat että kriitikot ovat liioitel-

leet kulttuurien yhtenäisyyttä ja jähmeyttä sekä arvokonfliktien vakavuutta. Kontekstisidonnaiset

poliittiset pulmat tulkitaan usein väärin arvoista johtuviksi syviksi erimielisyyksiksi. Vaikka kult-

tuurisia ristiriitoja ilmeneekin, suurin osa niistä ei johdu eettisten periaatteiden ja normien eroavai-

suuksista. Pikemmin ristiriitoja voisi verrata kulttuuristen ryhmien sisäisiin kiistoihin. Monikulttuu-

risuusajattelussa pitäisi luopua tavasta selittää valtaväestöstä poikkeavien ihmisten käyttäytymistä

kulttuurilla. Phillipsin mukaan pätevä monikulttuurisuuspolitiikka perustuukin ihmistoimijuuden

korostamiseen kulttuuristen yleistysten sijaan. Phillipsin keskeinen argumentti on, että kulttuuri

vaikuttaa, muokkaa sekä rajoittaa käyttäytymistä, mutta ei määrää sitä. (Phillips 2007, 8-10.)

Oma näkökulmani rakentuu samankaltaiselle periaatteelle. Vastuullinen, ”hyvän kansalaisuu-

den” mukainen toiminta ja rauhanomaisuus eivät ole sidoksissa mihinkään kulttuuriin, vaan perus-

tuvat jokaisen omaan toimintaan. Vähemmistöjen oikeuksien pohtiminen ja myöntäminen ei ole

riittävä tai pysyvä ratkaisu monikulttuurisuuden ongelmaan, vaan yhteiskunnan kansalaisilta vaadi-

taan muiden ihmisten hyväksymistä omina itsenään. Jos tasa-arvoisuus toteutuu sekä vapauksissa,

oikeuksissa että mahdollisuuksissa, ”erityisryhmien” ei tarvitse hakea lohtua erikseen räätälöidyistä

palveluista. Tasa-arvoisuuden myötä ihmisten ei täydy korostaa oman erityisryhmänsä merkitystä.

Myöskään Hardinin kuvailemat ylhäältä ohjaillut identiteettiprojektit eivät oletettavasti vedä ihmi-

siä puoleensa samalla tavalla, kuin epätasa-arvoisissa olosuhteissa. Tässä tarkoituksessa vastuuta on

siirrettävä valtaväestölle, eikä toisaalta kaikkia erityisvaatimuksia tule rohkaista. Myös valtaväes-

töstä poikkeavilla on vastuu toimia poliittisen liberalismin ihanteiden mukaan.

2.3. Kansalaisuus ja monikulttuurisuus Yhdysvalloissa

Amerikkalaisen yhteiskunnan olemusta ja amerikkalaisuutta käsittelevissä teoksissa esiintyy

lähes säännönmukaisesti kolme lähdettä, joiden avulla yleistäen hahmotetaan maan yhteiskuntahis-

toriaa. Ensimmäinen kiintopiste ovat niin kutsutut Perustajaisät sekä heidän tuottamansa itsenäi-

64

syysjulistus ja perustuslaki myöhempine lisäyksineen. Toinen toistuva viittauskohde on Alexis de

Tocqueville ja teoksensa Democracy in America (1990a ja b). Kolmas toistuvasti lainattu lähde on

Gunnar Myrdalin An American Dilemma (1964a ja b).

Perustajaisiin viitataan yleensä amerikkalaisuuden ja yhteiskunnan demokraattisen hengen

luojina. Itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain lisäksi myös monilla Perustajaisillä on henkilöinä

institutionaalinen asema amerikkalaisuutta määrittävinä auktoriteetteina edelleen 2000-luvulla.

Tocquevillen ulkopuolisuuden tuoman auktoriteetin tehostamia huomioita nostetaan yleensä esille

osoituksina siitä, kuinka Yhdysvallat on käytännössä onnistunut toteuttamaan amerikkalaisuuden

ihanteita ja toimii näin esimerkkinä koko muulle maailmalle (ks. esim. Tocqueville 1990a, 173).

Myrdalin - johon myös viitataan puolueettomana arvioijana - teos sen sijaan toimii kahdella tavalla.

Toisaalta Myrdal osoittaa, että Yhdysvallat ei kaikilla mittapuilla kyennyt olemaan perusajatuksen-

sa mukainen. Tästä voidaan kuitenkin nykypäivänä ottaa etäisyyttä, sillä Myrdal kirjoitti kirjansa

1940-luvun alkupuolella. Perisynnin rasismin ohella ja pysyvämpänä huomiona Myrdalin teoksesta

nostetaan kuitenkin aina esille hänen näkemyksensä amerikkalaisten erilaisuuden rajat ylittävästä

yhteisyydestä, joka perustuu poikkeukselliseen yhteiskunnalliseen eetokseen, ”Amerikan Uskoon”

(American Creed) (ks. Myrdal 1964a, 3).

Amerikkalaista identiteettiä ja yhteiskuntaa sekä siellä esiintyvää erilaisuutta lähestytään näi-

den viittauskohteiden kautta. Yleensä niihin, sekä esimerkiksi Israel Zangwillin The Melting Pot -

näytelmään vetoamalla (ks. Schlesinger 1992, 32-34; Huntington 2004, 129-132) pyritään osoitta-

maan Amerikan ajatuksen vahvuudet. Lähteissä korostetaan erityisesti kahta erilaisuutta: uskontoa

sekä ihon väriä. Perustuslain ensimmäisen lisäyksen kansallisen uskonnon kieltävä kohta nähdään

nykyäänkin lähes poikkeuksetta positiivisena asiana. Yhteisenä näkemyksenä Amerikasta ja ame-

rikkalaisuudesta kirjoittaville voidaan pitää myös perusajatusta Yhdysvalloista kansanvaltaisena

yhteiskuntana, jossa ihon värillä tai sukupuolella ei ole merkitystä. Poikkeavuuksia ilmenee käsi-

tyksessä todellisesta sekä ihanteellisesta yhteiskunnasta, siitä miten Yhdysvalloissa todellisuudessa

hyväksytään erilaisuutta ja millaisia amerikkalaisen yhteiskunnan jäsenten tulisi olla.

Ihanteen tasolla voidaan palata monikulttuurisuuskeskustelun terminologiaan. Monokulttuuri-

sen, yhtä yhteiskunnallista kulttuuria tavoittelevaan näkemyksen mukaan amerikkalaisuus perustuu

angloprotestanttiseen kulttuuriin ja sen pitäisi pysyä tällä tiellä (esim. Huntington 2004). Monikult-

tuurisuusteoriat sen sijaan eri painotuksilla korostavat myös yhteisöllisiä oikeuksia ja vapauksia

erilaisiin elämäntyyleihin yhteiskunnan sisällä. Monokulttuurisuutta tukevat katsovat, että muiden

on sopeuduttava angloprotestanttiseen kulttuuriin, kun taas monikulttuurisuus vaatii yhteiskuntaa

sopeutumaan erilaisuuden väistämättömyyteen. Poliittinen liberalismi korostaa jälkimmäistä näke-

mystä, mutta samalla siinä pyritään luomaan kaikille yhteinen päätöksentekokulttuuri. Tiettyihin

aateperinteisiin perustuvan kansallisvaltion ylläpitäminen ei ole mahdollista, jos ihmisten annetaan

65

vapaasti muodostaa mielipiteitään. Ja kuten jo monesti on todettu, rauhanomaisessa monikulttuuri-

sessa liberaalidemokratiassa kansalaisia ei voida pakottaa elämään arkeaan muiden hyväksi katso-

malla tavalla.

Sekä moni- että monokulttuurisuutta kannattavat järkevät keskustelijat myöntävät, etteivät

esimerkiksi orjia omistaneet Perustajaisät eläneet jälkeensä jättämien ihanteiden mukaan. Myöskään

Yhdysvaltojen tämänhetkisen erilaisuudensietokyvyn tarkkailu ei riipu siitä, tukeeko tarkkailija yhtä

vai montaa kulttuuria. Tähän työssäni keskeiseen aiheeseen suhtaudutaan kuitenkin hyvin toisistaan

poikkeavalla vakavuudella. Jotkut esimerkiksi katsovat Yhdysvaltojen olevan jo ns. jälkirodullises-

sa vaiheessa, kun taas toiset pitävät amerikkalaista yhteiskuntaa alun perin ja edelleen rasismin läpi-

tunkemana (ks. D’Souza 1995; Thernstrom & Thernstrom 1997; vrt. Feagin 2001). Osa näkee us-

konnon ja valtion erottamisen takaavan uskonvapauden, mutta toiset eivät koe vapauden toteutuvan

julkisessa elämässä. Periaatteet ja käytäntö eivät monen mielestä kohtaa Yhdysvalloissa. Tämä ta-

vanomainen ristiriita on olennainen tutkielmani kannalta. Yhdysvallat on ajatuksen tasolla sekä in-

stitutionaalisesti erilaisuutta hyväksyvä ja kunnioittava yhteiskunta, mutta rauhanomaisen yhteis-

kunnan toteutumiseksi periaatteet täytyy siirtää käytäntöön. Liberaalidemokratia ei ole nimensä

mukainen myöskään silloin, jos liberaaleja periaatteita pidetään yllä ainoastaan lainvalvonnan avul-

la. Ulkopuolisen kontrollin sijaan kansalaisilta vaaditaan ennen kaikkea Rawlsin peräämää kaikkia

kanssaihmisiä koskevaa järkevyyttä ja kykyä oikeudenmukaisuudentajuun sekä hyvän käsitykseen.

2.3.1. Kansalaisoikeudet ja affirmative action

Yhdysvalloissa termi ”kansalaisoikeudet” liittyy kiinteästi 1950- ja 1960-lukujen mustien tais-

teluun yhteiskunnallisen tasa-arvoisen kansalaisuutensa puolesta. Kansalaisoikeuskeskustelu on

sittemmin laajentunut kattamaan samat valtaväestöstä poikkeavat ihmiset, joita monikulttuurisuus-

keskustelussa käsitellään. Yhdysvalloissa lainsäädäntö kattaa aiemmin määritellyt ensimmäisen

sukupolven kansalaisoikeudet. Taloudellinen hyvinvointi ei sen sijaan kuulu kansalaisoikeuslakien

piiriin, jos taloudellinen epätasa-arvoisuus ja kurjuus eivät ole kytköksissä rotuun, sukupuoleen tai

johonkin muuhun syrjinnänvastaisen lainsäädännön piiriin kuuluvaan kategoriaan. Yhdysvalloissa

kansalaisoikeusperiaatteet vaativat heikossa asemassa olevien ryhmien jäsenten tasa-arvoista kohte-

lua yhteiskunnan kansalaisina, mutta ryhmille ne eivät myönnä poliittisia oikeuksia, lukuun otta-

matta tiettyjä alkuperäiskansojen erityisoikeuksia. (Altman 2007.)

Erilaisten vähemmistöiksi laskettavien sosiaalisten kategorioiden edustajille on sen sijaan py-

ritty ns. affirmative action -politiikan avulla luomaan aiemmin heidän ulottumattomissaan olleita

työ-, opiskelu- ja liiketoimintamahdollisuuksia. Ristiriitoja affirmative action on herättänyt silloin,

kun siihen liittyy suosivaa kohtelua, esimerkiksi opiskelupaikan myöntäminen hakijan etnisyyden

perusteella. Suosivaa affirmative action -käytäntöä koskeva keskustelu on edennyt kahdella tasolla:

66

yhteiskunnallisissa oikeus- ja hallintoelimissä sekä julkisessa kansalaiskeskustelussa, joka on syn-

nyttänyt laajasti kirjallisuutta sekä suosivan kohtelun puolesta että sitä vastaan. (Fullinwinder

2005.)

Vaikka olennainen osa affirmative action -periaatteista konkretisoituu oikeus- ja hallintokäy-

tännöissä, sen todelliset tulokset saavat Sowellin mukaan hätkähdyttävän vähän huomiota ja monet

siihen kantaa ottavat puolustavat tai vastustavat affirmative actionia teoriatasolla ja siten periaatteel-

lisista syistä. Oletukset, uskomukset ja perustelut ovat faktatietoa keskeisemmässä osassa tässä väit-

telyssä. (Sowell 2003, ix.) Affirmative actionin puolustajat katsovat sen korjaavan yhteiskunnallista

oikeudenmukaisuutta. Sitä vastoin affirmative actionia käänteiseksi syrjinnäksi kutsuvat vastustajat

eivät esimerkiksi usko sen kohdentuvan oikein; käytännöstä hyötyisivät muutenkin edullisessa ase-

massa olevat vähemmistöjen edustajat ja kärsijöiksi joutuvat valkoiset nuoret miehet, jotka eivät ole

vastuussa epäoikeudenmukaisuudesta. (Fullinwinder 2005.)

Tutkielmani kannalta etevästi ihon väriin - ja nähdäkseni mihin tahansa muuhunkin - perustu-

vien vähemmistöjen suosimisen problematisoivat Eastland ja Bennett:

”Rodun perusteella laskeminen, numeerisen tasa-arvon keinojen käyttäminen moraalisen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi on haitallista, sillä rodun perusteella laskeminen on päämääräntorjumista käytettyjen keinojen hyveellisyyteen vedoten. Rodun perusteella laskemalla eipäästä tilanteeseen, jossa rodulla ei ole merkitystä.” (Eastland & Bennet 1979, 149 sit. Ful-linwinder 2005.)

Tällaista kyseenalaistamista ja yhteisen ihmisyyden korostamista voidaan kuitenkin pitää to-

dellisuudesta irrallaan olevana idealismina. Pikemminkin se on toiveikas tulevaisuudennäkymä,

sillä kaikenlainen ihmisten kategorisointi on edelleen tapana Yhdysvalloissa. Jatkan itsekin samaa

kategorioita ylläpitävää perinnettä esitellessäni aiempaa tutkimusta. Koen tämän kuitenkin tarpeelli-

seksi, sillä asian esilletuominen auttaa ymmärtämään amerikkalaista yhteiskunnallista kielenkäyt-

töä. Jaottelut osoittavat erilaisuuden olevan edelleen poliittinen kysymys Yhdysvalloissa.

On mahdotonta arvioida, kuinka paljon nykyinen kategorisointi johtuu affirmative action -

teoriasta sekä -käytännöstä ja toisaalta millaisia jaotteluja yhteiskunnasta löytyisi ilman niitä. Rau-

hantutkimuksen kannalta oleellista on tietysti myös se, millaista kategorisointi on luonteeltaan. On-

ko se muihin kategorioihin kuuluvia ihmisiä hyväksyvää vai tehdäänkö luokitteluja omaa parem-

muutta korostaen ja siten riitaisuutta ylläpitäen? Jatkuvuuden kannalta en näe ihon väriä, etnisyyttä

tai uskontoa kestävänä tapana jaotella yhteiskunnan jäseniä toisistaan. Jaottelu johtaa ryhmän mer-

kityksen kasvuun ihmisten elämää määrittävänä tekijänä. Afrosentrismi on osoitus seurauksista,

joita jatkuva erotteleminen saa aikaan yhteiskunnassa, jonka pitäisi pyrkiä yhtenäisyyteen.

2.3.2. Esimerkki ”kulttuurista”: afrosentrismi

Kattavan esimerkin kulttuuristen erioikeuksien vaatimisesta tarjoaa amerikkalainen poliittinen

liike afrosentrismi, eräs mustan nationalismin ilmentymä muun muassa Mustien Panttereiden sekä

67

Nation of Islamin lisäksi. Liikkeen edustajat vaativat mustien oikeuksien toteutumista kiistellyin

perustein.65 Afrosentristien yhteiskunnalle esittämät vaatimukset sisältävät kaikki taloudelliset ja

statukselliset ongelmat, joita monikulttuurisuusteorioissa pyritään ratkaisemaan. Liike nojaa lisäksi

vaatimuksissaan monikulttuurisuuteen politiikkana, jonka vastustajille afrosentrismi on ollut oiva –

ja monikulttuurisuusteorioiden ohi menevä – syy kritiikkiin. Afrosentrismi on osoitus vähemmistö-

aseman luomista yhteiskunnan sisäisistä epävakaisuuksista, joihin rauhantutkimuksessa tavoitellaan

ratkaisuja.

Afrosentrisyys (afrocentricity), josta varsinkin ulkopuoliset tarkkailijat käyttävät myös termiä

afrosentrismi, on edustajiensa mukaan tieteellinen ja yhteiskunnallinen liike, jonka tavoitteena on

kumota niin sanotun eurosentrisen tieteen tulosten ja tutkimusmenetelmien pätevyys sekä toisaalta

korostaa afrikkalaisten kulttuurista erityisyyttä ja nostaa afrikkalaiset alisteisesta asemasta amerik-

kalaisessa yhteiskunnassa. Afrosentrisyyden kannattajien mukaan eurosentriset tutkimustulokset

ovat usein rasistisesti vääristeltyjä ja valtarakenteita pönkittäviä. Eurosentrisin tutkimusmenetelmin

ei myöskään kyetä selvittämään afrikkalaisten yhteisöjen toimintaa tai afrikkalaisten ihmisten sie-

lunelämää. Toisin sanoen eurosentrinen tiede pätee korkeintaan eurooppalaisten tutkimiseen. Afrik-

kalaisuus sen sijaan on niin perustavanlaisesti omalaatuista, että sitä voidaan tutkia vain afrosentri-

sin menetelmin. Afrosentristit pyrkivät levittämään ideologiaansa laajemmalle koulutuksen avulla

aina peruskoulusta yliopistotasolle saakka.

Nimensä mukaisesti afrosentrisyys asettaa afrikkalaisuuden kaiken elämisen keskipistee-

seen.66 Yhdysvaltojen eurosentrinen, ei-eurooppalaisia lapsia syrjivä koulutus pitää afrosentristien

mukaan korvata afrosentrisellä, jotta myös afrikkalaiset lapset voivat tuntea itsensä tärkeiksi.

Afrikkalaiset on nostettava historian objekteista subjekteiksi. Afrosentrismin lähtöoletus on,

nimensä mukaisesti, etnosentrinen; afrikkalaisille on erityisyytensä vuoksi opetettava erityisiä

asioita, kuten esimerkiksi mustien historiaa, mustien uskontoa, mustien sosiologiaa, mustien

politiikkaa, mustien taloustiedettä, mustien psykologiaa ym. (ks. Karenga 1982). Yhdysvaltojen

afrikkalaisilla on väitteiden mukaan myös oma, sisäsyntyiseksi ominaisuudeksi tulkittu kielensä

afrikkalaisten englanti, ebonics, joka erottaa heidät eurooppalaisesta valtaväestöstä ja on osasyynä

afrikkalaislasten oppimisvaikeuksiin koulussa (Asante 1987, 57).

Afrikkalaisuus onkin afrosentrisen näkökulman mukaan ihmistä kuvaava adjektiivi, joka - ai-

nakin afrosentrisyyden oppeihin perehtyneelle tulkitsijalle - kertoo jo paljon tämän ominaisuuksista,

65 Patricia Hill Collins (2004) katsookin afrosentrismin olevan eräänlainen siviiliuskonto. Yleisesityksen afrosentris-mistä tarjoaa Howe (1998). Afrosentrisestä historiatieteestä ja sen yhtäläisyyksistä kotoisen fennomanian kanssa kertooviihdyttävästi Masonen (2003).

66 Afrikkalaisuuttaan korostaakseen monet afrosentristit ovat muuttaneet nimensä ”afrikkalaisiksi”, esimerkkinä liik-keen pääideologi ja auktoriteetti Molefi Kete Asante, ent. Arthur Lee Smith. Lisäksi afrosentristit käyttävät mielelläänafrikkalaisia sanoja, kuten Kemet Egyptin sijaan, tehostamaan eroaan eurosentriseen tieteeseen (ks. esim. Reviere2001). Irtiotto eurosentrisyydestä ei olisi uskottava, ellei Asante määrittelisi kaunokirjallista tuotantoaan nubianiikaksiNubian eikä Rooman mukaan (Turner 2002, 730).

68

maailmankatsomuksesta, henkisyydestä ja kyvyistä. Afrosentristien tapa jakaa ihmiset noudattele-

kin periaatteessa 1500 - 1800-luvuilla vallinnutta (eurosentristä) teoriaa rodusta yhteisenä alkuperä-

nä, kuten eläimillä tai kasveilla (Banton 1987, xi). Yhdysvallat on erityisyytensä takia hedelmälli-

nen kasvualusta afrosentriselle ryhmäjaolle, sillä maan mustilla ei ole historiansa takia samanlaisia

alaetnisiä tunnesiteitä kuten esimerkiksi irlantilaisamerikkalaisilla. Lisäksi Yhdysvaltojen yhteis-

kunnassa ja kulttuurissa ovat vaikuttaneet anglosaksiset rotuteoriat, jotka tukevat myös afrosentris-

mille tyypillistä teesiä rodusta ominaisuutena.

Tarpeen ja kehykset afrosentrismille kiteyttää Maulana Karenga yliopisto-opiskelijoille suun-

natussa oppikirjassaan. Hänen mukaansa mustien elämän avainkriisi on kulttuurinen. Kriisi on mo-

nen tekijän aiheuttama, esimerkkeinä orjuus ja kulttuurin tuhoaminen, (hallitsevan rodun = luokan)

ideologinen hegemonia ja populaarikulttuurin kasvaminen ”kansallisen” (afrikkalaisen) kulttuurin

kustannuksella. Tästä syystä tarvitaan Karengan mukaan kulttuurivallankumous, joka valmistaa

mustien massat poliittiseen taisteluun lopettaakseen heidän historiaansa ja ihmisyyttään kieltävät

sekä vääristävät yhteiskunnalliset olosuhteet. Poliittinen vallankumous seuraa siis kulttuurista val-

lankumousta, joka tarkoittaa kulttuurin elvyttämistä ja luomista. Mustien pitää jälleenrakentaa itsen-

sä jälleenrakentamalla kulttuurinsa omaksi kuvakseen ja etujensa mukaan, sillä on poliittinen fakta,

että mitä suurempi kulttuurinen ero sortajien ja sorrettujen välillä on, sitä suurempia ovat hallinnan

vaikeudet ja mahdollisuudet tehdä vastarintaa. (Karenga 1982, 206-8.)

Afrosentrisellä liikkeellä on teorian lisäksi selkeä poliittinen ohjelma; saattaa oma ideologian-

sa ja tieteensä osaksi koulujen opetusohjelmaa Yhdysvalloissa. Jos afrosentriset tieteelliset tulokset

toimivat Karengan määrittelemän vallankumouksen kulttuurisena pohjana, liike julkisten koulujen

opintosuunnitelmien muokkaamiseksi on vallankumouksen poliittisen osan kärki. Afrosentristit

ajavat lisäksi muun muassa hyvitysten maksamista afrikkalaisille, sekä Afrikassa että orjiksi

Amerikkoihin tuoduille, korvauksena vuosisatojen palkattomasta työstä ja sen eurooppalaisille

tuomasta hyödystä (Turner 2002, 721). Ainakin vielä vuonna 1982 - joulunajan juhlan kwanzaan

mustia varten kehittänyt - afrosentristi Maulana Karenga piti realistisena vaatimusta Uuden Afrikan

tasavallan (Republic of New Africa, RNA) perustamiseksi Yhdysvaltojen viiden eteläisen osavaltion

alueelle67 (Karenga 1982, 137).

Afrosentristit perustelevat afrosentrisen opetuksen tarvetta nykyisin Yhdysvaltojen kouluissa

opetettavan eurosentrisyyden epäoikeudenmukaisuudella. Ei-valkoisten oppilaiden ryhmät esitetään

opetuksessa korkeintaan subjekteina, joten lapset tuntevat itsensä alempiarvoisiksi. Eurosentrinen

koulutus on siten rasistista, valkoisten ylivaltaa kannattavaa. Afrosentrisyyden avulla maailmaa

voitaisiin tarkkailla afrikkalaisesta näkökulmasta, oli oppiaine mikä tahansa. Asante kuitenkin pai-

67 Osavaltiot olivat Etelä-Carolina, Georgia, Alabama, Louisiana ja Mississippi.

69

nottaa, ettei afrosentrisyys ole musta versio eurosentrisyydestä, jonka tarkoitus on suojella Valkois-

ten etuoikeuksia. Afrosentrisyys ei eurosentrismin tapaan ole muiden ryhmien näkökulmia alenta-

vaa etnosentrisyyttä. Afrosentrinen opetus antaa rehellistä kulttuurista tietoa ja sen avulla nousseen

itsetunnon myötä lasten akateemiset ansiot paranevat. (Asante 2002, 212-215.) Tyhjentävä afrosent-

rinen opetussuunnitelma pyrkii kohti seuraavia päämääriä: auttaa oppilaita luomaan tarvittavat älyl-

liset, moraaliset ja tunteelliset taidot saavuttaakseen tuottavan elämän; antaa sellaista opetusta, jon-

ka avulla voidaan purkaa hegemoniset pylväät ja estää uusien rakentaminen; antaa afrikkalaista al-

kuperää oleville oppilaille ohjeita tavalla, joka noudattelee heidän oppimistyyliään; sekä auttaa af-

rikkalaistaustaisia lapsia säilyttämään positiivinen minäkuva, päämääränä saavuttaa tunne yhteis-

vastuusta. (Giddings 2001, 463.) Sen lisäksi, että lapsille opetetaan valtaapitävien valheita kouluis-

sa, afrikkalaislapsilla on myös oma erityinen tapansa oppia, joka pitäisi ottaa huomioon. Tätä tapaa

kuvaillaan synteettis-persoonalliseksi, koska sen käyttäjät ”yhdistävät […] erilaisia kokemuksia

löytääkseen kokemusten olemuksen. He suosivat kokeilemista, improvisointia ja harmonista vuoro-

vaikutusta sekä muiden että ympäristön kanssa”. (Emt, 476)

Afrosentristit ovat vaihtelevalla menestyksellä onnistuneet tavoitteissaan siirtää näkemyksiään

opetukseen. Voitoikseen he laskevat muun muassa Black Studies -opintojen tohtoriohjelmat Temp-

len68, Massachusettsin ja Berkeleyn yliopistoissa (Turner 2002, 722).69 Yleisemmin afrosentristä

opetusta tarjotaan rotuerottelun ajoilta perityvissä historiallisesti mustien oppilaitoksissa (historical-

ly black colleges and universities, HBCU), erityisesti yksityisissä opistoissa, joista yksi esimerkiksi

ilmoittaa tehtäväkseen ”toimittaa johtajuutta Mustalle Yhteisölle”. Toisaalta julkisin varoin toimivat

historiallisesti mustat oppilaitokset joutuvat lain mukaan opettamaan mustien lisäksi muutkin vä-

hemmistöryhmät huomioivaa monikulttuurisuutta valtavirran oppilaitosten tapaan, eivätkä siksi voi

keskittyä ainoastaan afrosentriseen opetukseen. Afrosentriselle rotutietoiselle näkökulmalle on jois-

sain tutkimuksissa löydetty tukea: ”omiensa joukossa” opiskelevat historiallisesti mustien oppilai-

tosten opiskelijat pärjäävät opinnoissaan ja elämässään valtavirran oppilaitoksissa opiskelevia mus-

tia paremmin. (Cole 2006, 372-374.)

Binder (2000) on tehnyt vertailevaa tutkimusta kahden kiistellyn peruskoulujen opetussuunni-

telman muutokseen pyrkivän liikkeen afrosentrismin ja kreationismin välillä. Hänen mukaansa af-

rosentristien pyrkimykset ovat olleet menestyksellisempiä. Vaikka kasvattajat kaikissa Binderin

68 Temple University Philadelphiassa oli ensimmäinen yliopisto, jossa saattoi suorittaa tohtorintutkinnon Black Studiesopinto-ohjelmassa. Templeä pidetään akateemisen afrosentrismin pääkallopaikkana, sillä yliopisto julkaisee afrosent-rismin kummisedäksi mainitun professori Molefi Kete Asanten päätoimittamaa Journal of Black Studies -lehteä ja monilehteen kirjoittava on opiskellut Templessä Asanten ohjauksessa.

69Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa on monia afrikkalaisamerikkalaisuuteen keskittyviä kandidaatti- ja maisteritasonopinto-ohjelmia, joiden nimet vaihtelevat. Yleisimpiä ovat Black Studies, African-American Studies sekä AfricanaStudies -nimikkeet. Läheskään kaikki ohjelmista eivät ole afrosentrisiä vaan keskittyvät monikulttuurisuuden nimissäopettamaan esimerkiksi mustien historiaa, kansalaisliikkeitä ja musiikkia Yhdysvalloissa, ilman Afrikasta periytyvänmystisen yhteisyyden korostamista.

70

tutkimissa kuudessa koulujärjestelmässä pitivät kummankin liikkeen asialistaa akateemisesti epäi-

lyttävänä tai jopa naurettavana, afrosentristit ovat voineet vedota koulujen epäonnistumiseen musti-

en lasten koulutuksessa sekä vaatia lapsille tasavertaisuutta ja vapauksia. Lisäksi afrosentristit voi-

vat ”lyödä pöytään rotukortin”; syyttää vastustelevia viranomaisia syrjinnästä ja rasismista. Af-

rosentristien ei myöskään tarvitse kreationistien tapaan huolehtia vaatimustensa ristiriitaisuudesta

perustuslain kanssa. Artikkelissa esitellyistä kolmesta koulupiiristä afrosentrismi otettiin parhaim-

min vastaan Atlantassa ja Washington DC:ssa, joiden väestöstä suurin osa on mustia. Näissäkään

afrosentrismi ei kuitenkaan ollut saanut vielä kovin vahvaa jalansijaa, vaan toimi lähinnä asialle

omistautuneiden opettajien luokkahuoneissa. Joka tapauksessa afrosentristit saivat tukea ohjelmal-

leen myös paikallisyhteisöltä pääasiassa mustien asuttamilla alueilla.

Afrosentrismin oppi-isän mukaan mustien kulttuurisen ja poliittisen taistelun johtoon tarvitaan

itsetietoinen eturintama, joka suorittaa luokkaitsemurhan ja samaistuu massojen haluihin. Eturinta-

man täytyy myös yllyttää itsetietoiseen kansallisen kulttuurin luomiseen erottaakseen mustat sorta-

jastaan. Eturintaman pitäisi myös auttaa mustia pelastamaan ja jälleenrakentamaan historiansa sekä

ihmisyytensä voidakseen antaa heille mahdollisuuden tuoda oman panoksensa ihmisten historiaan ja

saavutuksiin omalla ainutlaatuisella tavallaan. (Karenga 1982, 206-208.) Tätä tehtävää akateemiset

afrosentristit ovat pyrkineet toteuttamaan W.E.B Du Bois’ta lainaten itseoikeutettuna itsetietoisena

eturintamana, mustien ”lahjakkaana kymmeneksenä” (ks. Du Bois 2002, 217).

Nationalistisena liikkeenä afrosentrismi haastaa usein toistetun hokeman Yhdysvalloista kult-

tuurien sulatusuunina tai salaattikulhona sekä amerikkalaisista kansakuntana. Tämä mielikuva ei

selvästikään toteudu afrosentrismissä, jonka edustajat näkevät itsensä ”Amerikan kansalaisuuden

omaavina afrikkalaisina” (Turner 2001, 717). Mustat eivät voi olla osa amerikkalaista kansakuntaa,

sillä he ovat afrikkalaisia ja ensi sijassa lojaaleja tälle ryhmälleen. afrosentrismissä onkin kyse ns.

aidatusta etnisyydestä, ja vaikka aitaaminen on alun perin voinut tapahtua ulkopuolisten toimesta,

siihen kuuluu myös oman ryhmän jäsenten mielivaltainen määrittely sekä yksilöllisen toiminnan ja

valinnanvapauden vaikeuttaminen (ks. Nederveen Pieterse 2004, 33-36). Afrosentrismi herättää

ymmärrettävästi kritiikkiä ja huolta siitä, miten rotusovinismi vaikuttaa Yhdysvaltoihin yhteiskun-

tana (ks. esim. Schlesinger 1992), mutta nähdäkseni afrosentrismiä voidaan tarkastella paitsi joi-

denkin höyrypäiden opportunismina, myös yhteiskunnallisena oireena kansalaisoikeuksien, -

vapauksien ja -mahdollisuuksien puutteellisesta toteutumisesta ja kyllästymisestä toisen luokan

kansalaisuuteen. Rawlsia lainaten, viisas poliittinen johto ottaisi tällaisen toiminnan merkkinä siitä,

että perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset muutokset voivat olla tarpeellisia rauhan saavuttamiseksi

(Rawls 1993, 348). On kuitenkin pidettävä mielessä, etteivät poliittisen liberalismin periaatteet ra-

joitu koskemaan ainoastaan yhteiskunnan valtaväestöä, vaan yhtä lailla ne velvoittavat vähemmistö-

jen edustajia toimimaan ihanteellisen kansalaisen tavoin.

71

2.3.3. Yhteiskunnalliset jakolinjat

Työni lähtökohtana on pysyttäytyä eroavaisuuksissa, jotka eivät liity suoraan amerikkalaiseen

puolueiden vastakkainasetteluun. Puoluepolitiikka on täynnä tutkielman aihepiiriin liittyviä näke-

myksellisiä eroja, mutta tarkoituksenani on tutkia amerikkalaisen asenneilmapiirin suvaitsevuutta

puhtaasti puolueellisten jakolinjojen ulkopuolella. En katso tarpeelliseksi esitellä jonkinlaista

standardimallia demokraattisesta ja republikaanisesta ajatusmaailmasta. Odotan ennemmin

analyysin tuloksia siitä, millaisia asenteita niissä ja niitä kohtaan mahdollisesti esiintyy. Tämän

sijaan esittelen yhteiskunnallisista jakolinjoista julkisessa kielenkäytössä esiintyviä kategorioita

sekä näkemyksiä amerikkalaisten näkemyksellisistä eroista.

Yleiset kategoriat

Yhdysvalloissa valtaväestönä ja vertailukohtana erilaisuudelle voidaan pitää ”valkoista ang-

losaksista protestanttia” (WASP), josta eroja hakiessa uskonto, rotu ja yleensä myös sukupuoli ovat

tärkeimmät amerikkalaisessa kategorisoinnissa käytetyt tekijät. Yhdysvaltalainen julkinen kategori-

soiva diskurssi on yksinkertaisuudessaan monimutkaista ja se poikkeaa ainakin suomalaisesta käy-

tännöllisestä ja yhteiskuntatieteellisestä kielenkäytöstä monella tapaa. Yhdysvalloissa puhetta ro-

dusta ei problematisoida samalla tavalla ja rotu on edelleen yleisesti hyväksytty yhteiskunnallinen

kategoria, jonka avulla tarkastellaan muun muassa poliittisia mielipiteitä sekä näkemyksiä toisista

roduista. Toisaalta rotu ja etnisyys sekoittuvat kielenkäytössä siten, ettei aina voi olla täysin varma,

mitä tarkoitetaan. Yleisimmin rotu/etnisyys jaotellaan valkoisiin, mustiin, aasialaisiin sekä hispaa-

noihin (latinoihin), mutta toisaalta esimerkiksi hispaanot voivat olla joko mustia tai valkoisia. (Ks.

esim. Pew Social & Demographic Trends 17.1.2008; Masuoka 2008, 254.) Edellä mainittujen lisäk-

si juutalaiset sekä myös muslimit määritellään usein tietyksi sosiaaliseksi kategoriaksi, yhdenlaisek-

si etnisyydeksi, ja käyttämällä termiä eurooppalaiset tehdään ero valkoisten välille ja samalla nipu-

tetaan maantieteellisen alueen asukkaat yhden määritteen alle. Vaikka myös yksilöidympää kansal-

lisuutta käytetään ”kuvailevana” terminä erityisesti brittien, ranskalaisten sekä japanilaisten kohdal-

la, yleisesti ottaen julkiset määrittelyt eivät ole kovin hienotunteisia monikulttuurisuudelle sitä kä-

sittelevien teorioiden tarkoittamassa merkityksessä.

Kulttuurisota?

Edellä mainittujen valtaväestöstä poikkeavuutta esittelevien yleisten jaottelujen lisäksi ame-

rikkalaisia jakavat heidän kokonaisvaltaiset näkemyksensä ideologisella tasolla. Näkemyksellisiä

juovia on pidetty jopa niin merkittävinä, että Pat Buchanan julisti vuoden 1992 presidentinvaali-

kampanjan yhteydessä Amerikassa olevan käynnissä merkitykseltään lähes kylmään sotaan verrat-

72

tavissa oleva kulttuurisota, jossa taistellaan maan sielusta. (Dionne Jr. & Cromartie 2006, 1.) Kult-

tuurisota esitellään usein ikään kuin sen oletetut osapuolet noudattelisivat puoluejakoa, mutta pidän

tätä näkemystä osittain virheellisenä. Esimerkiksi vuoden 2008 presidentinvaaleissa ehdokkaat pyr-

kivät tasapainottelemaan sekä perinteiden säilyttämisen että uudistustarpeen välillä miellyttääkseen

äänestäjiä. Myös demokraattien joukossa on arvokonservatiiveja samoin kun republikaaneista löy-

tyy uudistusmielisiä.

Ensimmäisenä termiä Culture War(s) käyttänyt sosiologi James Davidson Hunter katsoi, että

amerikkalainen julkinen kulttuuri oli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa käymässä läpi merkittäviä

jännitteitä ja konflikteja aiheuttavaa uudelleenryhmittelyä. Kulttuurisota jatkuu Hunterin mukaan

edelleen. Kiistan kaksi osapuolta ovat molemmat sisäisesti heterogeenisia, eikä heitä voida jakaa

monien tyypillisten sosiaalisten kategorioiden, kuten luokan, sukupuolen, koulutustason tai iän pe-

rusteella. Myöskään uskonnolla ei ole merkitystä, mutta yksilön uskonnollisella aktiivisuudella sen

sijaan on. Vastakkainasettelu näkyy Hunterin mukaan sosiaalisen elämän syvimmilläkin tasoilla,

julkisissa symboleissa, myyteissä ja diskurssissa sekä julkista kulttuuria ylläpitävissä instituutioissa.

Pinnan alla käydään taistelua amerikkalaisen sivilisaation perusinstituutioiden, kuten perheen, yksi-

lönvapauden ja vastuun merkityksestä ja tarkoituksesta. Kyse ei Hunterin mukaan ole ainoastaan

poliittisista ideologioista, vaan pikemminkin kaikista yhteiskunnalliseen keskusteluun liitetyistä

moraalisista näkemyksistä, oli keskustelussa kyse sitten modernista taiteesta, julkisesta tupakoinnis-

ta, turvavöiden käyttämisestä tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. (Hunter 2006, 13-14; ks.

Guth ym. 2006, 228.)

Hunter jaottelee kulttuurisodan osapuolet traditionalisteihin sekä progressivisteihin. Traditio-

nalistinen (tai ortodoksinen) moraalinen näkemys perustuu menneisyyden saavutuksiin ja perintei-

siin, joista löytyy sekä perusta että toimintaohjeet myös nykyisyyden haasteisiin. Traditionalistinen

näkökulma ei kuitenkaan ole puhtaasti ”taantumuksellista” tai pysyvää, vaan sen tukijat vetoavat

menneisyyden arvojen ja järjestyksen säilyttämiseen. Yhteiskunnallisena päämääränä on sivilisaa-

tion ylväimpien ihanteiden ja saavutusten elvyttäminen ja toteuttaminen. Progressivistinen (moder-

nistinen) moraalinen näkemys sen sijaan kyseenalaistaa menneisyyden perinnön ja näkee sen osit-

tain hyödyttömänä kiintopisteenä ja toisaalta sorron lähteenä. Menneisyyden sijaan progressivismin

kannattajat ihannoivat kokeilemista ja siten sopeutumista sekä kekseliäisyyttä vastatessaan uusien

olosuhteiden tuomiin haasteisiin. Progressivismi ei kuitenkaan suhtaudu kaikkeen uuteen täysin

kritiikittömästi. Päämääränä näkökulmassa on ihmismielen emansipaatio sekä sallivan maailman

luominen. Havainnoitavissa olevan konfliktin lisäksi Hunter katsoo näkemysten taustalla vallitsevan

erilainen ymmärrys siitä, mikä on todellista, hyvää ja totuudenmukaista sekä miten näistä voidaan

saada tietoa. (Emt, 14-15.) Vaikka Hunter käyttää ”sota” -käsitettä metaforana, hän katsoo tämän-

kaltaisten syvien eroavaisuuksien usein aiheuttavan vihamielisyyttä ja väkivaltaisuuksia (emt, 36).

73

Kriitikkojen mukaan kulttuurisotaa käydään pikemmin tutkijoiden, journalistien ja poliittisten

aktivistien mielessä kuin tavallisten amerikkalaisten kesken. Alan Wolfen mukaan tavalliset ame-

rikkalaiset käyvät kulttuurisotaa korkeintaan itsensä kanssa yrittäessään asettaa perinteisiä uskon-

nollisia arvoja ja yksilönvapautta tärkeysjärjestykseen. Wolfe katsoo median ja poliitikkojen käyvät

kulttuurisotaa omista syistään ja amerikkalaiset ottavat asiaan kantaa vain etäännyttääkseen itsensä

siitä. He eivät nimenomaan halua sekoittaa yksityisasioita ja politiikkaa. (Wolfe 2006, 46.)

Myöskään Morris Fiorina ei näe kulttuurisodan olevan massojen, vaan poliittisen eliitin käy-

mää taistelua, jolla on kuitenkin luonnollisesti poliittisia seurauksia. Äänestäjille esitellään vaali-

kampanjoissa vain vastakkaisia vaihtoehtoja eikä mitään niiden väliltä. Poliittiset eliitit esittelevät

näkemyksellisiä eroja korostavat kiistakysymykset ikään kuin ne olisivat yhteiskunnan nykyisyyden

ja tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä ongelmia. Tämän seurauksena yksinkertaisestikaan ratkaista-

vissa olevia poliittisia ongelmia ei kyetä käsittelemään. Fiorina ei kuitenkaan usko oletukseen, jon-

ka mukaan poliitikkojen kulttuurisota leviäisi peruskansalaisten keskuuteen, vaan pitää todennäköi-

sempänä amerikkalaisten vieraantumista politiikasta. (Fiorina 2006, 84-85.)

Politiikan sosiaalipsykologiaa tutkivat Seyle ja Newman ovat kuitenkin sitä mieltä, että tiedo-

tusvälineiden, poliittisten kommentaattoreiden ja kansalaisten yksinkertaistava tapa jakaa Yhdysval-

toja punaisiin (traditionalismi) ja sinisiin (progressivismi) ideologioihin muokkaa keskustelunaihee-

na olevaa konfliktia. Leimaaminen, kategorisointi ja niistä rakentuvat sosiaaliset identiteetit muo-

dostavat ryhmien välisten konfliktien ytimen. Kun aiemmin löyhät sosiaaliset kategoriat nimetään ja

niille annetaan tarkat määritteet, tuloksena on yleensä ennakkoluuloisuuden lisääntyminen. Vaikka

suurin osa amerikkalaisista olisikin näkemyksiltään maltillisia, yksinkertaistetussa jaossa vastapuo-

len edustajat nähdään herkästi mielipiteiltään jyrkemmiksi kuin he todellisuudessa ovat. Tämän

myötä poliittinen vastakkainasettelu ja väärinymmärrykset lisääntyvät. Sosiaalisen identiteetin yk-

sinkertaistuminen esimerkiksi siniseksi vähentää tutkijoiden mukaan ulkoryhmän jäsenten suvait-

semista. Ongelmana on se, että tästä yhdestä sosiaalisesta identiteetistä tulee hallitseva eivätkä ih-

miset enää tunnista niitä monia sosiaalisia identiteettejä, jotka heitä yhdistävät. (Seyle & Newman

2006, 571-572.)

2.4. Amerikkalaisten poliittinen liberaalisuus: viimeisimmät tutkimuk-set

Ilmiselvin Barack Obaman ja Hillary Clintonin välistä vaalikamppailua koskeva kysymys kä-

sittelee amerikkalaisten valmiutta valita presidentikseen musta tai nainen.70 Mediassa ja mielipide-

70 Barack Obama esitellään yleisesti Yhdysvaltojen ensimmäisenä mustana valtapuolueen varsinaisenapresidenttiehdokkaana, vaikka hänen äitinsä olikin valkoihoinen. Obaman mustuus juontuu paitsi nähtävissä olevastaihon väristä, myös Yhdysvalloissa vaikuttavasta niin sanotusta yhden pisaran säännöstä (one drop rule), jonka mukaan

74

tutkimuksissa näitä määritteitä pidettiin jatkuvasti esillä ja pohdittiin onko ja jos, niin kuinka paljon

niillä on merkitystä ehdokkaan kannalta. Yleisesti ottaen ennakkoluuloja tarkastellaan valkoisen

valtaväestön ominaisuutena, mutta Obamaa on myös arvosteltu ”liian valkoiseksi”, korostaen hänen

kasvaneen ”valkoisten kulttuurissa”. Clintonia sen sijaan ei ole juurikaan arvosteltu liiallisesta mas-

kuliinisuudesta valtavirtajulkaisuissa. Se, että molemmat kuitenkin kamppailivat demokraattien

presidenttiehdokkuudesta viimeiseen saakka, kertoo varsin pitkälle edenneestä sallivuudesta ainakin

demokraattisen puolueen jäsenten keskuudessa. Oletukseni mukaan Barack Obaman kiivaan vaali-

kampanjan aikana esittämät näkemykset rotusuhteista toimivat tutkimukseni kohteena oleville

kommentoijille ärsykkeinä, jotka haastavat heidät esittämään kantojaan kaikesta Obaman sekä Clin-

tonin ominaisuuksiin liittyvistä, politiikassa hyveiksi tai haitoiksi katsomistaan asioista. Tällaisesta

aiheiden sekoittumisesta kertoo osaltaan myös väestöryhmiä ja politiikkaa luotaava tutkimuskirjalli-

suus, jota alla esittelen.

Amerikkalaisten valmiutta äänestää naista presidentiksi tutkineet Streb ym. katsovat ihmisillä

olevan taipumuksena valehdella vastatessaan mielipidekyselyihin. Niin sanotun sosiaalisen suota-

vuusvaikutuksen (social desirability effect) johdosta ihmiset vastaavat kysymyksiin yhteiskunnallis-

ten normien mukaan sekä pyrkien miellyttämään haastattelijaa, vaikka eivät tositilanteessa olisikaan

valmiita äänestämään ilmoittamallaan tavalla. Sosiaalinen suotavuusvaikutus ilmenee erityisesti

rotu- ja sukupuolikysymyksissä. Haastattelututkimuksissa vastaajat pidättelevät todellisia mielipitei-

tään silloin, kun kysymykset koskevat esimerkiksi naisten, mustien tai uskonnollisten ryhmien oi-

keuksia sekä mahdollisuuksia ja kysymysten esittäjät kuuluvat johonkin ”vähemmistöön”. Kysely-

tutkimukset liioittelevat Strebin ym. mukaan naisten presidenttiehdokkuuden saamaa tukea. Sosiaa-

lisen suotavuusvaikutuksen huomioivassa tutkimuksessa noin 26 % vastaajista oli ”vihainen tai jär-

kyttynyt” naispresidentin mahdollisuudesta. Tutkijaryhmä katsoo tuloksensa jopa alimitoitetuksi

arvioksi ennakkoluuloisuudesta, sillä heidän oletuksensa mukaan sanavalinta ”huolestunut tai vas-

taan” olisi saanut vielä enemmän tukijoita. Tulos joka tapauksessa ylittää tavanomaisten mielipide-

tutkimusten tulokset 10 - 20 prosenttiyksiköllä. Tutkimuksen teon aikaan sekä Hillary Clintonia että

Condoleezza Ricea veikattiin vahvoiksi presidenttiehdokkaiksi. Streb ym. eivät löytäneet tutkimuk-

sessaan juurikaan eroja suhtautumisessa sukupuolten välillä ja muutenkin tuloksia voidaan pitää

yllättävinä. Esimerkiksi 30 - 50-vuotiaiden joukossa oli eniten naisen presidenttiyttä karsastavia ja

yli 65-vuotiaat suhtautuivat mahdollisuuteen myönteisimmin. Korkeakoulutettujen sekä eniten an-

saitsevien joukossa oli suhteessa enemmän naispresidenttiin kielteisesti asennoituvia kuin vähem-

män koulutetuissa ja pienituloisemmissa. (Streb ym. 2008.)

myös Yhdysvalloissa vaikuttavasta niin sanotusta yhden pisaran säännöstä (one drop rule), jonka mukaan jokainen”afrikkalaista” perimää omaava ihminen on musta (ks. Feagin 2001, 200).

75

Vuoden 2008 varsinaisten presidentinvaalien alla tiedotusvälineet raportoivat demokraattien

olevan huolissaan mielipidekyselyiden totuudenmukaisuudesta. Hyvin sujuneista kannatuslaskel-

mista huolimatta demokraatit pelkäsivät niin kutsuttua Bradley -ilmiötä, jonka oletuksen mukaan

ihmiset valehtelevat äänestävänsä mustaa miestä, vaikka eivät näin varsinaisessa äänestystilanteessa

teekään. (ks. Streb ym. 2008, 79.)

Wilsonin tutkimustulokset ovat toisenlainen osoitus periaatteen ja käytännön välisestä erosta

tiedusteltaessa amerikkalaisten kannatusta joko mustalle tai naiselle presidenttiehdokkaana. Wilson

tutki, millaisiksi naisten ja mustien voittomahdollisuudet koettiin. Vaikka 98 % vastaajista ilmoitti

olevansa valmiita äänestämään mustaa, heistä vain 26 % uskoi mustan mahdollisuuksiin voittaa

vaalit. Naisten kohdalla vastaavat luvut olivat 94 % ja 40 %. (Wilson 2008, 15.) Tällainen ”naapu-

rini tuskin äänestäisi” -ilmiö voi olla merkki siitä, että ihmiset siirtävät todelliset näkemyksensä

muiden ominaisuuksiksi (Streb ym. 2008, 80).

Wilsonin mukaan suurimmalle osalle amerikkalaisista mustista rodullinen todellisuus, eli ha-

vainnot rotusuhteista, on yhtäläinen poliittisen todellisuuden kanssa. Ilmapiirin rodun kannalta ne-

gatiiviseksi kokevat mustat ovat pessimistisimpiä poliittisten mahdollisuuksiensa suhteen ja havain-

noivat muita enemmän rotusyrjintää sekä ennakkoluuloja. Wilson katsoo mustien ylipäätään koke-

van rotusuhteet valkoisia negatiivisemmiksi ja olevan valkoisia amerikkalaisia pessimistisempiä

mustien ehdokkaiden mahdollisuuksista tulla valituiksi julkisiin virkoihin etenkin liittovaltiotasolla.

Toisaalta puolueista republikaanien - joiden erilaisuutta hyväksyvien näkemysten katsotaan tyypilli-

sesti laahaavan jäljessä – kannattajat uskovat demokraatteja useammin mustien mahdollisuuksiin.

(Wilson 2008, 12, 16.) Joka tapauksessa, uhriutta ja historiallisia epäoikeudenmukaisuuksia kielen-

käytössään ylläpitäviä ehdokkaita karsastetaan, joten ”vähemmistöehdokkaan” tulee karttaa tällaisia

aiheita parantaakseen mahdollisuuksiaan tulla valituksi. (Emt, 11).

Osa amerikkalaisista katsoo, ettei esimerkiksi mustien yhteiskunnalle esittämille vaatimuksille

ole enää mitään perusteita, vaan heidän tulisi ”ottaa henkilökohtaista vastuuta” valinnoistaan ja la-

kata syyttämästä hallitusta tai rasismia itse aiheuttamistaan ongelmista. Shelbyn mukaan mustien

ghetot edustavat julkisessa mielikuvituksessa paikkaa, jonka asukkaiden paitsi nähdään käyttäyty-

vän normeista poiketen, heidät myös koetaan uhkana vapaudelle, omaisuudelle sekä muiden turval-

lisuudelle. Varsin yleisen näkökulman mukaan valtion ei pitäisikään tukea lähiöiden asukkaita.

Huolimatta siitä, että monien mielestä rasismi on taakse jäänyttä elämää ja politiikan pitäisi olla

värisokeaa, Shelby näkee rotuennakkoluulojen vaikuttavan edelleen negatiivisesti vähemmistöjen

elämänmahdollisuuksiin Yhdysvalloissa. (Shelby 2008.)

Kuten olettaa saattaa, alisteisen rodullisen asemansa takia ongelmia kohdanneet vähemmistöt

pitävät valkoisia todennäköisemmin rotua merkittävänä syynä yhteiskunnallisiin ongelmiin sekä

tukevat valkoisia herkemmin rotuun perustuvia poliittisia ratkaisumalleja. Masuokan mukaan rodul-

76

linen identiteetti on kytköksissä yksilön poliittisiin asenteisiin. Rotutietoiset yksilöt ajattelevat mui-

ta todennäköisemmin ryhmäetuja ja he myös todennäköisemmin tukevat affirmative action -

politiikkaa sekä demokraattipuoluetta. (Masuoka 2008, 254-255.)

Individualismia ja yhteisöllisiä arvoja korostava republikaanipuolue on tutkimusten mukaan

viime vuosikymmenten kuluessa onnistunut houkuttelemaan äänestäjikseen suuren osan konserva-

tiivisista protestanteista (McDaniel & Ellison 2008, 180) sekä myös katolisista (Olson & Warber

2008). Kuitenkaan mustat, vaikka ovatkin muita amerikkalaisia todennäköisemmin tiukan uskon-

nollisia, eivät ole siirtyneet republikaanien tukijoiksi. Vaikka uskonnolliset ihmiset jakavat republi-

kaanipuolueelle tyypillisinä pidettyjä moraalisia arvoja, ja heillä on samanlaisia näkemyksiä koski-

en esimerkiksi aborttia ja homoseksuaalisuutta, rotu/etnisyys toimii vahvempana tekijänä puoluei-

dentifikaation kannalta. Amerikkalaisten keskuudessa vallitsee nykyään yleinen käsitys, jonka mu-

kaan republikaanipuolue on ainoastaan ”angloja” ja demokraattipuolue vähemmistöjä varten. Näin

ollen uskonnolliset ryhmät jaetaan tavanomaisten seurakuntajakojen ohella etnisyyden mukaan

muun muassa mustiin, valkoisiin ja hispaanisiin protestantteihin tai katolisiin. (McDaniel & Ellison

2008, 180-181; Guth ym. 2006, 228-229.)

McDaniel ja Ellison selittävät protestanttien osalta ilmiötä raamatun tulkintojen sosiaalisella

rakentumisella. Raamattuun kirjaimellisesti tulkitsevat anglot, jotka ovat yhteiskunnallisesti edulli-

sessa asemassa, eivät tyypillisesti kannata kulttuurirelativismia eivätkä tue kansalaisoikeuksien ulot-

tamista kattamaan kaikkia ryhmiä. Lisäksi, koska heidän teologinen perinteensä on yksilökeskeinen,

anglot hyväksyvät maalliset epätasa-arvoisuudet ja vastustavat erityisryhmien hyväksi suunnattua

sosiaali- ja talouspolitiikkaa. Mustien jaetut kokemukset sen sijaan ohjaavat uskonnollisia ”oikea-

oppineita” kiinnittämään yksilön moraalisen elämän lisäksi huomiota yhteiskunnan ja sen johtajien

velvollisuuksiin kohdella kaikkia oikeudenmukaisesti ja armollisesti. (McDaniel & Ellison 2008,

182-183.)

Huolimatta puoluekannasta, usko on joka tapauksessa tärkeä tekijä valittaessa presidenttiä

Yhdysvalloille (Olson & Warber 2008, 201). Vuoden 2004 presidentinvaaleissa George W. Bush

onnistui mobilisoimaan tuekseen laajan kannatuksen uskonnollisilta ”traditionalisteilta” ensimmäi-

sen kauden politiikallaan sekä avoimen uskonnollisella retoriikalla. Demokraattien ehdokas John

Kerry sen sijaan koki ilmeisen vaikeaksi puhua yksityisasiaksi katsomastaan uskonnosta. (Guth ym.

2006, 224.)

Rogers Smith pitää presidentti Bushin uskonnollista retoriikkaa julkisen järjen sekä demokra-

tian näkökulmasta eettisesti epäilyttävänä. Uskonnollinen ilmaisu on oikein esitettynä sallittua poli-

tiikassa, mutta Smith katsoo Bushin ylittävän sallittuja rajoja sanoessaan esimerkiksi, että amerikka-

laiset eivät ”viimeisellä tilinteolla” ole moraalisessa vastuussa teoistaan. Bush on myös toistuvasti

esittänyt, että ne, jotka eivät tee kuten hän osoittaa, eivät täytä kutsumustaan tai velvollisuuttaan

77

jumalaa kohtaan. Bush väittää täten erimielisyyden olevan eräänlaista syntiä. (Smith 2008, 291-

292.) Kaksi kolmannesta amerikkalaisista oli vuonna 2004 kuitenkin sitä mieltä, että presidentin

täytyy olla uskonnollinen, ja että presidentinvaalikampanjassa käytiin sopivasti tai liian vähän us-

konnon värittämää keskustelua. (Guth ym. 2006, 232-233.)

Vaikka uskonnon poliittisuus Bushin tavalla esille tuotuna ei sovikaan poliittisesti liberaalin

yhteiskunnan käytäntöihin, se ei kuitenkaan tarkoita, että kansalaisten täytyisi vedota ainoastaan

maalliseen järkeen politiikassa (Smith 2008, 296). Sekularismi on potentiaalisesti yhtä epäkelpo

lähtökohta tehdä politiikkaa, kuin minkä tahansa muunkinlainen kokonaisvaltainen näkemys. Bol-

cen ja De Maion mukaan vihamielisyys konservatiivisia kristittyjä kohtaan on yleistynyt Yhdysval-

loissa 1990-luvun alkupuolelta saakka. Tutkijoiden näkemys on, että ”antikristillinen fundamenta-

lismi” saa kasvualustaa pikemminkin median kuin henkilökohtaisen kokemuksen myötävaikutuk-

sella. Oletettua kulttuurisotaa ajatellen valtavirtamedia on raportoinut lähinnä kristillisen oikeiston

sotaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta, vaikka kummankaan osapuolen aktivistit eivät suvaitse

toisiaan ja molemmat ovat olleet yhtä militanttisen kiihkeitä tyrkyttämään moraalisia totuuksiaan

amerikkalaiselle yleisölle. (Bolce & De Maio 2008, 162.)

Bolce ja De Maio toteavat poliittisesti valveutuneiden kansalaisten keskuudessa olevan tapana

nähdä kristilliset konservatiivit yhtenäisemmäksi ryhmäksi kuin se todellisuudessa on. Näin siitä

huolimatta, että valveutuneet herkästi kyseenalaistavat ja haastavat muita yhteiskunnallisia vähem-

mistöjä koskevia stereotypisointeja. Niin sanotut kulttuuriliberaalit korostavat tärkeyttä suvaita eri-

laisia arvojärjestelmiä noudattavia ihmisiä, mutta eivät itse suhtaudu kristillisiin konservatiiveihin

periaatteidensa mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan ole tutkijoiden mielestä yllättävää, vaan noudattelee

pikemminkin vanhaa yhteiskuntatieteellistä totuutta, jonka mukaan monet amerikkalaiset ovat teori-

assa valmiita antamaan tukensa ennakkoluuloisuuden vastaisille normeille. Monet hylkäävät tämän

arvon, kun sitä pitäisi soveltaa näkyviin ryhmiin. (Emt, 166, 172, 176.)

Kaikista sosiaalisista kategorioista penseimmin Yhdysvalloissa suhtaudutaan kuitenkin ateis-

teihin.71 Amerikkalaisten lisääntynyt suvaitsevaisuus erilaisia uskontoja ja etnisyyksiä kohtaan ei

ole näkynyt ateismin hyväksyttävyyden lisääntymisenä. Vuonna 2003 suoritetussa tutkimuksessa

myös monien ulkoiseksi uhkaksi kokemat muslimit sekä homoseksuaalit koettiin huomattavasti

ateisteja hyväksyttävämmiksi. Uskonnollisuus toimii amerikkalaisille osoituksena yksilön moraali-

suudesta ja luotettavuudesta, ja vaikka ateistit ovatkin marginaalinen ryhmä Yhdysvalloissa, muut

71 Erotuksena poliittisista sekularisteista, joista monet toki ovat uskonnottomia, ateistit eivät ole työssäni toimijoitavaan objekteja. Terminä ateismi voidaan amerikkalaisen tulkinnan myötä mielestäni liittää muun muassa ”liberalismin”ja ”sosialismin” kanssa samaan, käsitteiden kontekstuaalisuutta ja tulkinnanvaraisuutta ilmentävään joukkoon. Edgellinym. haastattelemat henkilöt esittivät kahdenlaisia tulkintoja ateismista ja ateisteista. Osa liittää ateistit laittomuuksiin,kuten huumeiden käyttöön ja prostituutioon, kokien heidät moraalittomaksi uhkaksi kunniallisille ihmisille. Toiset taaskokevat ateistit yhteisiä arvoja uhkaavina hillittöminä materialisteina ja kulttuurielitisteinä. Molemmissa tulkinnoissaateistit nähdään itsekeskeisinä individualisteina, joita ei yhteinen hyvä kiinnosta. (Edgell ym. 2006, 226-227.)

78

amerikkalaiset pitävät heitä merkittävänä kategoriana. Edgellin ym. mukaan ateistit edustavatkin

joillekin amerikkalaisille symbolista ”toista”, jota vastaan he määrittelevät itsensä hyviksi ihmisiksi

ja arvokkaiksi kansalaisiksi. Uskonnollinen identiteetti koetaan tärkeäksi osaksi ”amerikkalaisuutta”

myös julkisella poliittisella alueella, joten julkiateistin poliittiset mahdollisuudet ovat kaikista ryh-

mistä heikoimmat. (Edgell ym. 2006, 212-216.) Mikä tahansa uskonto on täten parempi kuin ei mi-

kään. Edistystä on kuitenkin tapahtunut siinä suhteessa, että ateismia ei enää suoraan rinnasteta toi-

seen vahvaan voimasanaan kommunismiin (ks. Bates 2004).

Yhdysvaltojen yhteiskunta on tutkimuskirjallisuuden valossa edelleen monin tavoin jakautu-

nut. Tutkimukset havainnollistavat myös yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen vaikeutta saavuttaa

selkeitä ja luotettavia vastauksia esitettyihin kysymyksiin, sillä vaikka ryhmäjaotteluja tunnistetaan,

niiden merkitys ja vakavuus yhteiskunnassa jää varsin epäselväksi. Yllämainituista tutkimustulok-

sista suurin osa perustuu mielipidekyselyihin, joissa on erilaisten muuttujien avulla pyritty selvittä-

mään amerikkalaisten näkemyksiä erilaisuuden hyväksyttävyydestä. Tutkimusten löydökset toimi-

vat indikaattoreina siitä, mitä käyttämästäni aineistosta voi olla odotettavissa. Uskon aineistoni kui-

tenkin paljastavan näiden lisäksi myös muita yhteiskunnallisia jännitteitä. Katson käyttämäni laa-

dullisen asennetutkimuksen ylipäätään syventävän tietoa, jota erilaisuuden hyväksymisestä on saa-

tavilla.

Tutkimusmenetelmän avulla tarkoitukseni on selvittää, miten amerikkalaisten asenteissa to-

teutuvat poliittisessa liberalismissa hyviltä kansalaisilta vaaditut ominaisuudet. Aineistona olevista

kommenteista tulisi käydä ilmi, hyväksyvätkö amerikkalaiset itsestään poikkeavat ihmiset osaksi

asuttamaansa yhteiskuntaa. Ovatko amerikkalaiset valmiita vastaamaan vapauden mukanaan tuo-

man väistämättömän moniarvoisuuden ja -muotoisuuden haasteisiin rauhanomaisella tavalla?

Oletan kuitenkin, että Yhdysvalloissa, kuten missä hyvänsä nyky-yhteiskunnassa, kansalaisten

keskuudessa on vielä rauhan kannalta haitallisia jaettuja asenteita. Tutkielma perustuu oletukselle,

että ihmisten asenteet erilaisiin kysymyksiin ovat muotoutuneet sosiaalistumisen myötä. Ihmisten

näkemykset ovat rakentuneet kulttuurien ja aatteiden sekä ideologioiden, mutta myös yksilöllisen

elämänkokemuksen kautta. Tavoitteenani on kommenteista löytyvien perustelujen avulla selvittää,

millaisia historiallisia jaettuja tekijöitä asenteiden taustalla vaikuttaa. Sekä haitallisten että hyödyl-

listen asenneresurssien paljastaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta rauhan edellytyksistä voitaisiin

oppia jotain nyky-yhteiskunnassa.

79

3. METODOLOGIA: LAADULLINEN ASENNETUTKIMUS

3.1. Johdanto

Yhteiskuntatieteiden metodologisia väittelyitä ja keskusteluita on helpointa lähestyä ns. posi-

tivismikiistan kautta. Positivismin perustavanlaatuinen ajatus on, että tiede on tieteellisen diskurssin

ulkopuolella olevan objektiivisen todellisuuden tutkimista. Positivismi on ”Tiedettä” verrattuna

epämääräisiin tutkimusmenetelmiin, jotka eivät perustu yhteen ainoaan totuuteen (ks. esim. Fiorina

& Abrams 2008). Delantyn mukaan positivismi koostuu viidestä periaatteesta, joita ovat: 1) luotta-

mus tieteellisen metodin yhtenäisyyteen riippumatta siitä, tutkitaanko luontoa vai yhteiskuntaa; 2)

todellisuuden pelkistäminen havainnoitaviin yksiköihin; 3) tieteen perustaminen empiirisesti ha-

vainnoitavissa oleviin tutkimuskohteisiin; 4) arvovapaus; sekä 5) saadun tiedon hyödynnettävyys

käytännössä. Positivistista tiedenäkemystä on haastettu monista näkökulmista erityisesti 1950-

luvulta lähtien. (Delanty 1997, 11-13.)

Myös politiikan tutkimusta, jonka Robert A. Dahl määrittelee ihmisten välisten valta- ja vai-

kutussuhteiden systemaattiseksi tutkimiseksi (Dahl 2004, 377), kutsutaan etenkin Yhdysvalloissa

pirstoutuneeksi tieteenalaksi erilaisten jakolinjojen takia. Tutkijat ovat jakautuneet esimerkiksi kva-

litatiivista ja kvantitatiivista lähestymistapaa tukeviin leireihin. Tutkijat ovat jakautuneet myös poli-

tiikan tutkimuksen behavioralismia ja tieteellisyyden pätevyyttä korostaviin sekä niihin, joiden mie-

lestä politiikka ja ihmiset ovat niin ennakoimattomia, että voimme parhaimmillaan pyrkiä nöyrästi

selittämään yksittäisiä tapahtumia. Lisäksi jakolinja kulkee rationaalista valintaa tukevien teoreetik-

kojen ja holistisemmin ihmisten motiiveihin suhtautuvien näkemysten välillä.72 Shapiron ym. mie-

lestä perustavanlaatuisin jakava metodologinen kysymys politiikan tutkimuksessa on kuitenkin:

tulisiko tutkijan valita ensiksi tutkimusongelma vai -menetelmä? (Shapiro ym. 2004, 1.)

William Connolly lähestyy tätä kysymystä hyvin Rawls -henkisellä tavalla. Hän inhimillistää

metodin ja ongelman ensisijaisuuskysymyksen kiinnittämällä huomiota tutkijoiden ”metafyysiseen

sitoutuneisuuteen”, mikä tarkoittaa, että myös heidän toimintaansa ohjaa kokonaisvaltainen näke-

mys. Connolly korvaa kylmän metafysiikka -termin ”eksistentiaalisella uskolla”, joka kuvaa tutki-

joiden, samoin kuin muidenkin ihmisten sitoutumista tiettyjen tunnepitoisten taipumusten, tapojen

ja edeltäjiensä aatteiden määrittämään maailmankuvaan. Se, miten tutkija lähestyy maailmaa, joh-

dattaa tätä tutkimaan myös tietynlaisia ongelmia. (Connolly 2004, 332-333.) Täten esimerkiksi

72 Amerikkalaisten politiikantutkijoiden ja politiikkatiedemiesten sekä -naisten kiihkeiksikin yltyviä metodologisiakiistoja voi seurata, ja niihin voi itse osallistua, osoitteessa: http://www.poliscijobrumors.com/forum.php?id=8.

Katsoa aiheesta kannattaa myös Schram & Caterino (toim.) (2006).

80

maailman luonteeltaan konfliktuaaliseksi näkevät kansainvälisen politiikan tutkijat todennäköisesti

valitsevat lähestymistavakseen realismin. Paitsi tieteenalan valitseminen, myös sen historian tunte-

minen, siihen sosiaalistuminen ja sen synnyttämiin keskusteluraameihin asettautuminen osaltaan

ohjaa tutkimuksen tekemistä (ks. Kangas 2007). Tästä keskustelusta tutkija valitsee itselleen sopi-

vimmat ja järkeenkäyvimmiltä kuulostavat näkökulmat sekä lisää niihin omaa tietämystään. Tie-

teenalaan asettumista ohjaa maailmankuva, joka vastavuoroisesti saa aineksia ja selkeytyy uutta

opittaessa. Tutkija omaksuu esimerkiksi realismin tai idealismin mukaisen ihmisnäkemyksen myös

monimutkaisten sosiaalistumisprosessien tuloksena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei realisti voisi

omassa toiminnassaan pyrkiä rauhaan. Hän vain suhtautuu sen saavuttamismahdollisuuksiin skepti-

sesti, koska ei luota muiden ihmisten pystyvän samaan. Realistille täytyy osoittaa rauhan saavutet-

tavuus toiminnalla.

Eksistentiaalinen usko, esimerkiksi sekularistinen luottamus valistuksen ihanteisiin saattaa oh-

jata myös tutkijan metodologisia valintoja. Metodiusko johtaa Connollyn mukaan helposti siihen,

että analyysin tulokset toteuttavat itseään, sillä käsitteelliset valinnat on tehty pönkittämään ana-

lyysimenetelmää pikemmin kuin testaamaan sen toimivuutta. Esimerkiksi rationaalista valintaa mit-

taavalla menetelmällä rajoitutaan näin ollen tutkimaan rationaalisia valintoja sekä selittämään niillä

toimintaa. (Connolly 2004, 334-335.) Tai kuten Shapiro asian ilmaisee, ”jos ainoa käytössä oleva

työkalu on vasara, kaikki ympärillä alkaa näyttää nauloilta” (Shapiro 2004, 19).

Yhdyn useimpien tutkijoiden näkemykseen, jonka mukaan yhteiskuntatiedettä pitää lähestyä

yhteiskunnallisten ongelmien kautta. (ks. Delanty 1997, 1; Mearsheimer 2004, 391-392.) Näin aja-

teltuna ei ole väliä, mitä tutkimusmenetelmää käytetään, kunhan se vastaa tutkimusongelman tarpei-

ta. Normatiivisella latauksella varattu tutkielmani voidaan jakaa kahteen osaan, jotka molemmat

koostuvat kahdesta vaiheesta; ongelmasta ja menetelmästä. Ensimmäisen osan ongelma koskee rau-

han saavuttamisen mahdollisuuksia ja siihen vastataan teoriaosuudessa poliittisella liberalismilla,

joka on eräänlainen konfliktinratkaisumetodi. Toisen osan ongelma seuraa poliittista liberalismia,

jonka toteutumista pyrin selvittämään. Lähtöoletukseni mukaan mikään yhteiskunta ei ole poliitti-

sesti liberaali ja siten asianmukaisesti rauhanomainen. Pyrin siksi myös selvittämään, millaisia nä-

kemyksellisiä eroja yhteiskunnassa on ja mistä ne juontuvat. En katso tätä voitavan tehdä mihinkään

behavioralistiseen tai kognitiivisuutta tutkivaan metodologiaan tukeutuen, sillä ne eivät nähdäkseni

riitä kertomaan riittävästi ihmisten näkemyksellisistä eroavaisuuksista. Yleisluontoisia ja -

inhimillisiä lainalaisuuksia on tietysti olemassa, mutta vaikka käyttäytymistieteiden avulla voidaan-

kin selittää monia yksityiskohtia ja kausaalisuhteita, ne eivät auta tulkitsemaan tai ymmärtämään

ajattelun sisällöllisiä poikkeavuuksia ja sosiaalisuutta. Epistemologialtaan tutkielmani on joka tapa-

uksessa eräänlainen sekoitus rationalismia ja reflektivismiä tai positivismia ja post-positivismia,

sillä poliittinen liberalismi sijoittuu teoriana tämän jaottelun molempiin osiin. Rationalismia siinä

81

edustaa ihmisten hyvän tavoittelu ja reflektivismiä se, mistä tämä hyvä syntyy. Myös käyttämäni

tutkimusmenetelmä on epistemologinen sekoitus, sillä sen avulla tarkastellaan subjektiivisia asen-

teita, jotka kuitenkin ryhmitellään ja joiden kautta tehdään päätelmiä asenteiden lähteistä.

3.2. Hermeneuttinen perusta

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksella kehitetty laadullinen asennetutkimus on

erityisesti Kari Vesalan eksplikoima metodologinen näkökulma sekä myös metodi, jonka tavoittee-

na on eritellä kannanottoja ja argumentaatiota ja siten etsiä asenteita. Asenne on käsite, jolla tulki-

taan havaintoja. (Matikainen 2007, 23.) Käyttämässäni laadullisen asennetutkimuksen sovelluksessa

on tavoitteena löytää kommentointiaineistosta retorisen diskurssianalyysin periaatteita hyväksikäyt-

täen jaettuja asenteita sekä pyrkiä tulkitsemaan, mitä asenteiden taustalla on. Aineiston analyysi on

kaksivaiheinen: ensin luokittelen aineiston samaa asennetta ilmaiseviin ryhmiin ja tämän jälkeen

pyrin selvittämään, miksi ihmiset ilmaisevat tällaista asennetta. Tutkimusmenetelmää voidaankin

täten luonnehtia hermeneuttiseksi (ks. Bleicher 1980, 3).

Jumalten viestejä kuolevaisille välittäneen ja ennen kaikkea tulkinneen Hermeksen nimeen

yhdistetty hermeneutiikka voidaan jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan osaan: hermeneuttiseen

filosofiaan (ensimmäisen asteen hermeneutiikka), hermeneuttiseen teoriaan (2. aste) sekä kriittiseen

hermeneutiikkaan (3. aste tai radikaalihermeneutiikka). (Bleicher 1980, 1, 11.) Pyrin tutkielmani

metodologiassa hyödyntämään näistä jokaisen periaatteita. Analyysi liittyy luonteenomaisesti ylei-

siin tulkintateorian ongelmiin keskittyvään, myös metodologiseksi hermeneutiikaksi kutsuttuun

hermeneuttiseen teoriaan. Pyrin kuitenkin työssäni myös ensimmäisen ja kolmannen asteen her-

meneutiikan vaatimaan reflektioon.

Friedrich Schleiermacher loi perustan tulkintaan, kääntämiseen tai ymmärtämiseen viittaavan

modernin hermeneutiikan kehitykselle hengentieteiden yleiseksi metodologiaksi. Hän vetosi siihen,

että ymmärtämisen taitoa tarvitaan paitsi tekstien kohdalla, myös ihmisten välisessä kanssakäymi-

sessä. Hermeneutiikka tarkoittaakin Gadamerin mukaan ihmiselle luontaista kykyä ja on siten

enemmän kuin pelkkä tieteiden metodi. (Gadamer 2005, 129.) Hermeneuttista teoriaa muun muassa

historian tulkinnan apuvälineeksi kehittänyt Wilhelm Dilthey katsoi, että on olemassa monenasteis-

ta ymmärrystä ja ymmärryksen aste määräytyy erityisesti kiinnostuksen mukaan. Jos kiinnostus on

rajallista, samoin on ymmärryksen laita. Diltheyn mukaan jopa kaikkein keskittynein ja intiimein

tarkkailu voidaan jalostaa sääntöjen ohjaamaksi menetelmäksi, jonka mukaan voidaan saavuttaa

merkittävästi objektiivisuutta. Kuitenkin erityisesti kielen käytössä ihmisen sisäinen elämä näyttäy-

tyy ymmärrettävimmässä muodossaan ja siksi ymmärtämisen taito keskittyy kirjoituksena säilynee-

seen todellisuuteen. Tulkinnan apuvälineeksi tarvitaan muita taitoja, esimerkiksi historian tutkimuk-

sessa filologisia kykyjä. (Dilthey 1996, 237-238.)

82

Diltheyn mukaan ihmistieteiden etu luonnontieteisiin nähden on siinä, että ymmärtäminen pe-

rustuu kokemukseen, omaan ihmisyyteen. Omasta yksilöllisyydestään ei kuitenkaan voi tulla tietoi-

seksi vertailematta itseään muihin. Ymmärtävä analyysi tapahtuu sisäisen kokemuksen vierellä ja ne

yhdessä osoittavat universaalisti pätevän tiedon mahdollisuudet sekä rajat ihmistieteissä (Emt, 235-

238.) Ymmärtäminen on luonnollisesti sitä pätevämpää, mitä etevämpi tulkitsija on ja mitä parem-

mat työkalut hänellä on käytössään. Retoriikan tutkimus, etnografia, eläytymismenetelmä, tässä

tutkielmassa sovellettu laadullinen asennetutkimus ym. (ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka

2006) ovat yhteiskuntatieteissä laadullisen tutkimuksenteon menetelmiä, joiden avulla on mahdol-

lista, mutta myös rajoitettua ymmärtää sosiaalisia ilmiöitä. Vaikka Dilthey korosti jo ennen seuraa-

jaansa Heideggeria tutkijan itseymmärryksen vaatimusta, hänen luottamuksensa ihmisten kognitii-

viseen samankaltaisuuteen ja siten kirjoitetun tekstin objektiivisen ymmärtämisen mahdollisuuksiin

oli monia uudempia tutkijoita optimistisempaa (ks. Dilthey 1996, 250).

Martin Heideggerin ja hänen suorittamansa hermeneutiikan ”ontologisen käännöksen” syn-

nyttämä hermeneuttinen filosofia kieltää yhteiskuntatieteiden tutkijan voivan olla objektiivinen ja

neutraali tulkitsija, sillä tämä on aina kiinnittynyt johonkin ymmärrykseensä vaikuttavaan

perinnekontekstiin. Heideggerille hermeneutiikassa on kyse ontologiasta, ihmisen maailmassa

olemisesta. Ymmärtäminen on tällöin olemisen tapa eikä metodi. Ymmärtäminen vaatii tieteen ja

teorioiden ulkopuolelle jäävää käytännöllistä tietotaitoa, jolla ihminen selviytyy maailmassa.

Maailma on tuttu ja ymmärrettävä intuitiivisella ja selittämättömällä tavalla. Tulkitsemista tehdään

siinä vaiheessa, kun tuttua maailmaa yritetään tuoda osaksi tietoisuutta ja silloinkin päästään käsiksi

vain pieneen osaan kokonaisuudesta. (Bleicher 1980, 2; Ramberg & Gjesdal 2005.)

Gadamer ei katso tulkitsijan kykenevän asettumaan tekstin kirjoittajan sieluntilaan, vaan pi-

kemminkin tämän näkökannalle. Ymmärtämisen päämääränä on kirjoittajan ja tulkitsijan keskinäi-

nen yhteisymmärrys tarkastellusta asiasta, sillä hermeneutiikan tehtävänä on korjata vajavaista tai

häiriytynyttä yhteisymmärrystä. (Gadamer 2005, 30.) Heideggeriin nojaten Gadamer ohjeistaa, että

tulkitsija tutkii omien ennakkonäkemystensä alkuperää ja pätevyyttä ennen aineistoon tarttumista.

Käsityksistään ei täydy luopua, vaan aineisto pyritään suhteuttamaan omiin näkemyksiin sekä päin-

vastoin. Omat ennakkoluulot tulee kuitenkin erottaa tekstin näkemyksistä (Emt, 33-34.) Gadamerin

mielestä tulkitsijalla täytyy olla yhteys traditioon (”kulttuuriin”), josta teksti on peräisin, tai ainakin

löytää yhteys siihen. Tulkitsija ei voi kuitenkaan myöskään olla itsestään selvästi sidoksissa tekstin

tuottajaan, vaan hermeneutiikan tehtävä perustuu tuttuuden ja vierauden vastakohtaan. Her-

meneutiikan paikka on kuulumisen ja ulkokohtaisuuden välitilassa. (Emt, 37.)

Hermeneuttiseen teoriaan palaava Emilio Betti, joka erottaa toimintaan viittaavan tulkinnan ja

lopputulokseen viittaavan ymmärtämisen toisistaan, katsoo, että jonkinlaista objektiivisuutta voi-

daan toisia tulkitsemalla saavuttaa, mutta vain, jos tulkitsija on tietoinen mahdollisuuksistaan ym-

83

märtää subjektiivisuutta. Objektiivisuus on tällöin luonteeltaan erilaista kuin luonnontieteissä, joissa

tutkitaan itsestä täysin poikkeavia kohteita. Bettin mukaan tulkitsijan täytyy jälleenrakentaa ajatus

omakseen, kuitenkin samalla tietoisesti havainnollistaen ajatusta itselleen. Tulkitsijan täytyy jäljit-

tää luova prosessi ja kääntää Toisen ulkopuoliset ajatukset oman elämän todellisuudeksi, eli konk-

reettisemmin ajateltuna yhdistää ja sopeuttaa toisen ajatukset osaksi omaa älyllistä horisonttiaan

omiin kokemuksiinsa nojautuen.73 (Betti 1980, 56-57, 62.) Bettin voidaankin katsoa osaltaan yhdis-

täneen hermeneuttisen filosofian ja teorian periaatteita tavalla, johon Dilthey ei kyennyt (ks.

Bleicher 1980, 24).

Itsensä tutkiminen on välttämätön osa hermeneuttista tutkimusprosessia, jotta voi myöntää

omat rajoituksensa tutkimustulosten tulkinnalle ja ymmärtämiselle. Ilman omien rajojen tuntemusta

on Bettin mukaan vaarana löytää tutkimusaineistosta vain itselle merkityksellisiä ja järkevältä vai-

kuttavia tuloksia ottamatta huomioon Toiselle tärkeitä asioita. (Betti 1980, 73.) Gadamer varoittaa-

kin hengentieteiden olevan paljon luonnontieteitä alttiimpia hirmuvallalle, sillä niillä ei ole mitta-

puuta, jolla erottaa aito ja oikea tarkoitushakuisesti piilotellusta ja luulotellusta (Gadamer 2005, 5).

Omaa esiymmärrystä ei luonnollisestikaan tule käyttää ainoastaan omia mielipiteitä pönkittäviin

tulkintoihin, vaan tutkimuskohteella voi olla sellaista sanottavaa, joka on tutkijan esiymmärrysky-

vyn ulkopuolella. Ymmärtämisrajoitusten myöntäminen on osa tutkimuksen objektiivisuutta. Bettin

mukaan pelkkä kiinnostus ymmärrykseen ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan älyllistä avomielisyyttä,

joka auttaa tutkijaa asemoitumaan sopivimmalla tavalla: epäitsekkäästi, nöyrästi, valmiina eettiseen

ja teoreettiseen reflektioon sekä ylittämään omat puolueetonta ymmärtämistä haittaavat ennakko-

luulonsa ja asenteensa. (Betti 1980, 85.)

Karl-Otto Apel ja Jürgen Habermas ovat hahmotelleet näkökulmaa, jossa ihmisten tuottama

kieli ymmärretään objektiivisesti ja siihen suhtaudutaan varauksella. Kriittinen hermeneutiikka pe-

rustuu kielen tuottajan itseymmärryksen ja tarkoitusperien kriittiseen tarkasteluun yhdistämällä il-

miötä selittävää ja tulkitsevaa menetelmää. Kriittinen hermeneutiikka kyseenalaistaa kieltä tutki-

malla saavutettavissa olevan tiedon ja totuuden, ottaen huomioon myös mahdollisuuden valehte-

luun, puolitotuuksiin, itsesensuuriin, propagandaan, manipulaatioon ym.. Samalla kriittinen her-

meneutiikka tarkastelee myös kielen ideologisia rakenteita. (Bleicher 1980, 143-144.)

Habermasin syvähermeneuttiseksi kutsuman kielianalyysin teoreettiset oletukset nojaavat

Freudin psykoanalyysiin. Syvähermeneutiikassa ihmisen käyttämää kieltä ja niin sanottua vääristy-

nyttä kommunikaatiota selitetään yksilön sosialisaatioprosessin ja persoonanmuodostuksen kautta.

Analyytikolla tulee Habermasin mukaan olla esikäsitys siitä, mitä vääristymätön jokapäiväinen

73 Rawlsin vaatima alkuasemaan eläytyminen olisi tällainen hermeneuttinen prosessi. Katso myös Quentin SkinnerinHobbes -tutkimus, jossa hän elvyttää Hobbesin kirjoitusten tarkoitusperiä analysoimalla tämän elämää ja tähän vaikut-taneita ajattelijoita (Skinner 1996).

84

kommunikaatio on, jotta hän voisi jäljittää vääristymiä kielen tuottajan henkilöhistoriassa. Tähän

tarkoitukseen vaadittaisiin kommunikatiivisen kompetenssin teorian kehittämistä. Tämän normatii-

visen vaatimuksen johdosta syvähermeneutiikan analyytikko on samalla myös ideologiakriitikko.

(Habermas 1980, 194-195, 203.) Normatiivisuus johtaa myös siihen, ettei syvähermeneutikolla Ha-

bermasin mielestä ole syytä korjata esiymmärrystään, vaan hermeneutiikan vaatimuksena on viitata

tiettyyn konkreettiseen ja pysyvään esiymmärrykseen asiasta. Ideologioiden kritisoiminen ja vääris-

tymien osoittaminen on perusteltua, sillä perinnekontekstit ovat alttiita sorrolle, pakottamiselle ja

siten vääristyneelle kommunikaatiolle. Tästä syystä jokainen konsensus (esim. kulttuurinormit) on

periaatteessa voitu saavuttaa vääristymien kautta. (Emt, 204-205.)

Jos hermeneutiikalla siis pyritään ymmärtämään jonkinlaista totuutta, totuuden tulee Haber-

masin mukaan perustua valta-asemista riippumattoman ja rajoittamattoman kommunikaation kautta

saavutettavaan ihanteelliseen konsensukseen. Pakottamaton yhteisymmärrys perustuu vapaaseen

kommunikaatioon, johon tarvitaan solidaarisen yhteiselon mahdollistavia rakenteita. (Emt, 206.)

Habermasin kriittiseen hermeneutiikkaan liittyy näin ollen kiinteästi ajatus ihanteellisesta kommu-

nikaation yhteistilasta, oli tämä sitten yhteiskunta, kulttuuri tai maailma. Periaatteisiin sitoutuneen

syvähermeneutikon täytyykin etsiä häiriintyneen kommunikaation jälkiä yksilön elämänhistorian ja

kulttuurihistorian lisäksi myös sosiaalisista instituutioista, kuten erilaisista sopimuksista ja laeista.

(Emt, 208-209.)

3.2.1. Minä Hermeksenä

Katson tarpeelliseksi vastata itselleni esittämiini kysymyksiin tutkielman ontologisista oletuk-

sista ja niiden sopivuudesta tutkimusasetelmaan. Hermeneuttinen tutkimusote ja sitä edustava laa-

dullinen asennetutkimus, samoin kuin uskoakseni lukijat ylipäätään kaipaavat tutkielman lähtökoh-

tien avointa esilletuomista.

Perimmäinen ja ensimmäisenä vastausta kaipaava kysymys kuuluu, kuinka normatiivinen li-

beraali teoria on yhdistettävissä oletuksiini todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta? Jo emansipa-

torisen rauhantutkimuksen normatiivinen luonne kertoo siitä, etten suhtaudu sosiaalisesti rakentu-

neisiin ryhmiin primordialistisesti, tai samaan tapaan kuin ihmiset, joita haukutaan kulttuurirelati-

visteiksi. Vaikka sosiaalistuminen muokkaa ihmisen arvoja, ihanteita ja tapoja, jaamme myös monia

yleisinhimillisiä piirteitä. Ilmiselvältä tuntuu, että oman hyvän tavoittelu on tällainen yleisinhimilli-

sesti jaettu ominaisuus. Kuitenkin se, mikä kullekin on hyvää, voi vaihdella. Pienimuotoinen her-

meneuttinen eläytymismenetelmä kertoo myös, ettei järkevä ihminen halua itseään satutettavan fyy-

sisesti tai henkisesti. Tämän myötä oletan rauhan olevan universaali hyvä. Olen myös joutunut hy-

väksymään sen, että kaikki, jotka eivät ole kanssani samaa mieltä, eivät ole idiootteja. Ainakaan ei

ole mahdollista saada kaikkia ajattelemaan omalla tavalla. Kansainvälisen politiikan ja muunkin

85

yhteiskuntatieteen metodologiseen väittelyyn heijastettuna näkemykseni asettuvat reflektivismin ja

rationalismin välimaastoon: eri tavoin sosiaalistuneiden ihmisten on kannattavaa pyrkiä yhteisym-

märrykseen parantaakseen omaa elämäänsä. Ihmiset eivät elä ideologisessa lasikuvussa, joten yhtei-

siä ja yleisinhimillisyyden huomioon ottavia normeja on mahdollista kehittää.

Omaksun Lauri Rauhalan määrittelemän näkemyksen persoonan (yksilö) ja kollektiivisen

subjektiviteetin (kulttuuri74) välisestä ontologisesta suhteesta, jossa vallitsee vastavuoroisuus-, vai-

kuttamis- ja sisältymissuhteita, joiden kaltaisia muussa todellisuudessa ei ole. Persoonan tajunnan

henkinen toiminta on aina yksilökohtaista. Toinen persoona voi antaa virikkeitä ja ohjeita, mutta

näitä toimintoja ei voida summata yhdeksi henkiseksi prosessiksi. Yksilölliset persoonat omaksuvat

kulttuuria eri tavoin ja aiemman ajatusmaailmansa johdattelemina. Subjektiivinen maailmankuva

täten uudistuu jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä, eikä se tule koskaan täysin valmiiksi. Kol-

lektiivinen subjektiviteetti mahdollistaa ja luo tilanteita, jotka aktivoivat persoonia ajattelemaan ja

toimimaan kulttuurisesti. ”Yhteisöt syntyvät ja elävät jäsentensä toiminnassa ja käänteisesti ne tar-

joavat jäsenilleen kulttuurisen pelitilan.”75 (Rauhala 2005, 85-89.) Näen Rauhalaa mukaillen yksi-

lön ajattelun olevan sosiaalisesti rakentunutta. Rakentuminen on kuitenkin aina yksilöllistä ja siihen

vaikuttavat ihmisen monet ”sosiaalit” sekä yksilölliset ominaisuudet, joten kahta samalla lailla ra-

kentunutta ihmistä ei ole olemassa. Esiymmärrykseni mukaan ihmisten kokonaisvaltaisten näke-

mysten jaetuissa osissa piilevät yhteiskunnallisten ristiriitojen siemenet, joten katson tarpeelliseksi

tulkita asenteita kulttuuristen resurssien avulla. Rauhalan näkökulma suo kuitenkin tarvittavan

mahdollisuuden emansipaatioon.76 Toisin sanoen, vaikka monet yhteiskunnallisen rauhan kannalta

epäkelvot asenteet ja aatteet ovat ihmisten kokonaisvaltaisissa näkemyksissään jakamia, yksilöiden

ajattelussa on aina tilaa muutokselle.

Rawlsin poliittinen liberalismi on nähdäkseni yleisinhimilliset ihmisoikeudet takaava realisti-

nen utopia, joka sallisi sosiaalisesti rakentuneiden ihmisten elää tasa-arvoisina rauhanomaisessa

yhteiskunnassa. Kyse on siis samalla omasta realismistani ja utopiastani. Eksistentiaalista uskoani

74 Rauhala viittaa kollektiivisella subjektiviteetilla kulttuuriin kaikilla sosiaalisen kanssakäymisen tasoilla sekä katta-vassa merkityksessä, jonka Clyde Kluckhohn määritteli näin: ”Kulttuuri koostuu symbolein välitetyistä ja saaduista,epäsuorista ja avoimista käyttäytymismalleista muodostaen ihmisryhmille tunnusomaiset aikaansaannokset, mukaanlukien taideteokset; kulttuurin olennainen ydin koostuu perinteisistä (so. historiasta juontavista ja valituista) aatteista jaerityisesti niihin liittyvistä arvoista; kulttuurijärjestelmiä saatetaan ajatella toisaalta toiminnan tuotteina ja toisaalta tule-vaan toimintaan vaikuttavina tekijöinä.”74 (Kluckhohn 1962, 73.)

75 Rauhala hahmottelee myös yhteisöiden syntyä kuvailemalla, kuinka tilanteessaan elävä persoona saa jonkin ideansiitä, miten yhteisiä asioita tulisi hoitaa. Hän tuo idean esiin keskustelussa toisten kanssa, jotka mahdollisesti täydentä-vät ajattelua. Ajatuskulkuja saatetaan alkaa kehitellä virallisemmin ja toiminnalle sovitaan menettelyohjeet. Vähitellenmuodostuva yhteisö saattaa saada laajempaa kokonaisuutta koskevat säännöt ja lait. Ainakin toimintaa säätelevät yksi-löiden välille syntyvät arvot ja normit. Yhteisön jäsenet saavat yhteistoiminnasta virikkeitä ja ottavat vastaan sekäomaksuvat kehittyvää kulttuuria mahdollisuuksiensa rajoissa. Luova ja vastaanottava aspekti toimivat, ja kulttuurinvastavuoroinen dynamiikka alkaa elää. (Rauhala 2005, 89.)

76 Sama pätee totta kai myös esimerkiksi kansainvälisen politiikan tieteenalakeskusteluun. Vaikka siihen uutena sisääntuleva joutuukin omaksumaan tietyt käsitteet ja pelisäännöt sekä kaiken uuden vertailemisen kaanoniin, uusia näkökul-mia on mahdollista luoda (ja palata vanhoihin ”muodista poistuneisiin”).

86

voisi täten lyhyesti kuvailla tasa-arvoa korostavaksi ihmisoikeusidealismiksi, johon liittyy vaihtele-

va luottamus ihmisyyteen sekä muiden kokonaisvaltaisten näkemysten myöntäminen lähtökohtai-

sesti järkeviksi.

Dilthey korosti yhteistä ihmisyyttä eräänä hermeneuttisen menetelmän osana. Perustelen laa-

dullisen asennetutkimuksen ns. valtavirran asennetutkimusta mielekkäämmäksi omaan kokemuk-

seeni vedoten. Tietokoneella analysoitavissa oleviin kyselyihin vastatessa en koe näkemysteni pää-

sevän esille. Adjektiivi kattava olisi parhaimmillaankin liioiteltu, mutta usein tuntuu, ettei yksinker-

taisiinkaan kysymyksiin löydy mielekästä vastausvaihtoehtoa. Väitteen kanssa samanmielisyyttä

mittaavissa kyselyissä ei yleensä päästä lähellekään subjektiivista mielipidettäni, ja oletan samoin

olevan monen muunkin kohdalla.

Itselläni ei ole mitään suoraa yhteyttä yhdysvaltalaiseen ”traditioon”, mutta uskon sen olevan

löydettävissä tutkimuskirjallisuuden avulla. Toivon pääseväni Gadamerin tarkoittamaan välitilaan

olemalla ulkopuolinen, mutta käyttämällä metodologiaa sekä aiempaa tutkimusta tulkinnan ja ym-

märtämisen apuvälineinä. Pyrin jäljittämään asenteita luovaa prosessia yksityisestä yleiseen nojau-

tumalla kulttuurisen kehän käsitteeseen. Ennakko-oletuksistani huolimatta, tai ainakin normatiivi-

suuden ulkopuolella, pyrin suhtautumaan kaikkeen aineistosta saatavaan tietoon avomielisesti, sekä

kykyjeni rajoissa korjaamaan virheellisiä käsityksiäni.

Rawlsin teoria toimii myös kolmannen asteen hermeneutiikan lähtökohtana, sillä katson sen –

erityisesti siihen kiinteästi kuuluvan julkisen järjen ihanteen - olevan yksi versio Habermasin tavoit-

telemasta kommunikatiivisen kompetenssin teoriasta, vapaan kommunikaation mahdollistavien ra-

kenteiden luomisesta.77 Poliittinen liberalismi on omaksumani esikäsitys rauhantilan edellytyksistä.

Ideologiakritiikkiin tutkimusasetelma johtaa luontevasti, jos laadullinen asennetutkimus paljastaa

aineistosta merkkejä ”vääristyneestä kommunikaatiosta” eli poliittiseen liberalismiin soveltumatto-

mista ja rauhan kannalta haitallisista, sosiaalisesti rakentuneista asenteista.

3.3. Sosiaalisesti rakentuneet kontekstit

Kuten yllä käy ilmi, tutkielman metodologiaa ympäröi sosiaalikonstruktionistiseksi määritelty

teoreettinen oletus, jonka mukaan todellisuus rakentuu ihmisten sosiaalisen sekä vuorovaikutuksel-

lisen kanssakäymisen myötä. (ks. Burr 1995, 1-5; Jokinen 1999a, 38; Suoranta 2008, 72-75.) 78 Tä-

77 Habermas itse hahmottelee kommunikatiivisen toiminnan teoriassaan (1984 ja 1987) vapaan kommunikaation tilaa(ks. esim. 1984, 285) ja palaa aiheeseen myös monissa uudemmissa teoksissaan.

78 Arja Jokinen jakaa lisäksi sosiaalisen konstruktionismin erilaisiin suuntauksiin, joita hän luonnehtii seuraavasti: ”1)Sosiaalisten ongelmien (yhdysvaltalainen) konstruktionistinen tutkimusperinne (Spector & Kitsuse 1987; Kitsuse &Spector 1973) 2) Bergerin ja Luckmannin edustama sosiologinen konstruktionismi (Berger & Luckmann 1994) Post-strukturalistinen (ranskalainen) sosiaalinen konstruktionismi (Foucault 1981 ja 1986) ja 4) sosiaalipsykologinen sosiaa-linen konstruktionismi (Gergen 1994; Shotter 1993)”. Tässä työssä esiteltyjen ”diskurssisosiaalipsykologien” (Billig,Vesala & Rantanen, Potter samoin kuin Jokinen kumppaneineen) ja sitä myötä myös minun näkemykset noudattelevatneljättä, sosiaalisen todellisuuden vuorovaikutteista rakentumista painottavaa suuntausta.

87

mä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä olisi jokin tietty ja pysyvä ”sosiaali”, josta todellisuutta

ammennetaan, vaan vuorovaikutteisuus korostaa sosiaalin tilannesidonnaisuutta eli kontekstuaali-

suutta. Tilannekeskeisyyttä korostaa konteksti -käsitteen liikkuvuus ja monimuotoisuus, mutta sa-

malla sana toimii paremman puutteessa kuvailijana kaikelle sille, minkä yhä uudelleen selittäminen

veisi turhaa tilaa ja aikaa. Kaikkia kontekstikäsitteen käyttötarkoituksia ei tässä voida käydä läpi,

mutta koska sanaa kuitenkin viljellään tutkielmassa taajaan ja usein toisistaan poikkeavissa tilan-

teissa, katson tarpeelliseksi hieman selventää sen merkityksiä tässä työssä. Konteksti(e)n määrittely

on tarpeen, jotta lukija huomaa, ettei sanaa ole käytetty miettimättä sen kulloistakin tarkoitusta.

Teun A. van Dijk määrittelee konteksti -käsitteen päällimmäiseksi ominaisuudeksi sen dy-

naamisen luonteen. Konteksti ei ole ainoastaan yksi mahdollinen maailmantila, vaan vähintäänkin

sarja maailmantiloja. Lisäksi nämä tilanteet muuttuvat ajan myötä, joten konteksti viittaa tapahtu-

mien kulkuun. (van Dijk 1977, 191-192.) Tapahtumilla van Dijk taas viittaa ihmisten aikaansaa-

maan toimintaan (emt, 168). Muuttuvasta luonteestaan huolimatta tapahtumalla täytyy van Dijkin

mukaan olla alkutila, välitila sekä lopputila eli rajat, jotta se voidaan määritellä kontekstiksi. Rajal-

lisuudesta huolimatta kontekstin keston ei täydy olla tiedossa. (Emt, 192.)

On olemassa ääretön määrä ns. mahdollisia konteksteja - jolla viitataan kaikkeen siihen mitä

kielellä olisi voitu ilmaista sekä ilmaisun seurauksiin - sekä varsinainen konteksti, joka määritellään

ajanjakson ja paikan mukaan. Varsinaisessa kontekstissa voidaan tunnistaa puhujan sekä kuulijan

yhteinen toimiminen ”tässä ja nyt”. Kontekstien ollessa tapahtumakulkuja, niistä voidaan löytää

monia järjestyksessä olevia tässä ja nyt -pareja. Koska kontekstit myös muuttuvat hetki hetkeltä,

muutos vaikuttaa kontekstin seuraaviin vaiheisiin. (van Dijk 1977, 192; Jokinen & Juhila 1999, 56.)

Kontekstilla viitataan siis laajasti monenlaisiin kielenkäyttöä ympäröiviin asioihin, alkaen

kontekstista, jossa ihmiset asuttavat maailmaa ja kommunikoivat kielen avulla. Pelkistetyssä muo-

dossa konteksti voidaan kuitenkin tiivistää yksilön kielelliseen toimintaan ja kuvaamaan aina sitä

tilannetta, paikkaa ja aikaa, jossa kieltä käytetään. Lisäksi kontekstia määrittää se kuka, miksi, mi-

ten ja mistä asemista kieltä käyttää. Konteksti merkityksellistyy sen myötä, mihin kielen käyttäjät

tilanteessa kiinnittävät huomiota. Kontekstit eivät siten ole rakenteellisesti tai sosiaalisesti sattu-

manvaraisia, mutta tilanteen sosiaalisuuden takia kontekstin tutkaileminen ulkopuolelta tapahtuu

ennemminkin empiirisesti kuin joidenkin yleispätevien teorioiden sisältämien ehtojen, kategorioi-

den ja sääntöjen mukaan.79 (van Dijk 1999, 292.) Latteasti ilmaistuna, kontekstia pitää aina tutkia

kontekstissaan.

79 Van Dijkin diskurssianalyysin periaatteisiin liittyy ilmiöiden osittainen selittäminen kognitiivisen psykologian avul-la (van Dijk 1999). Se poikkeaa siten tässä työssä käytetystä sosiaalista rakentumista korostavasta lähestymistavasta (ks.Suoninen 1999, 35). Kontekstin määritelmään tämä näkemyksellinen ero ei kuitenkaan vaikuta.

88

Kielenkäyttötilannetta voidaan täten tarkastella laajasti useita tapahtumakulkuja seuraten ja

monista erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi yksittäisiä sanoja täytyy tulkita osana lausetta ja lau-

setta osana suurempaa tekstikokonaisuutta (Jokinen 1999a, 40). Kontekstia voidaan tarkastella kie-

len tuottajan tai kielen vastaanottajan elämäntilanne ja elämänkokemus huomioiden. Kontekstina

voidaan myös tutkia vuoropuhelua, joka määrittyisi tällöin ainakin keskustelijoiden ja paikan kaut-

ta. Yksittäistä vuoropuhelua voidaan lisäksi käsitellä osana laajempaa aiheesta käytävää keskustelua

ja laajempaa keskustelua vaikkapa oireena ympäristölainsäädännöstä, joka taas on tullut ajankohtai-

seksi, ”koska siitä käydään maailmalla keskustelua”. Keskustelijat on voinut johdattaa vuoropuhe-

luun tämän tyyppinen tapahtumakulku. Jokainen kuitenkin määrittää asenteensa ja mielipiteensä

näihin kysymyksiin tavalla, jonka hän on henkilöhistoriansa kautta omaksunut. Henkilökohtaisuu-

desta huolimatta yksilöiden ymmärryksestä voidaan kuitenkin löytää merkittäviä yhtäläisyyksiä,

joiden taustalla ovat jaetut sosiokulttuuriset tekijät sekä perinteisiksi muodostuneet aatteet.

Tutkielman kannalta olennaisia konteksteja on, oman maisteriksi valmistumiseen tähtäävän

pro gradu -tutkielman tekemisen kontekstin lisäksi, muun muassa Yhdysvaltojen yhteiskunta vuon-

na 2008, jossa käytiin esivaalikamppailuja varsinaisten presidenttiehdokkaiden saamiseksi selville.

Kontekstina tutkielmassa on myös demokraattien esivaalitaisto, jossa lopuksi mittelivät Barack

Obama ja Hillary Clinton ja jonka voitti Obama. Lisäksi sekä New York Timesin että Fox Newsin

verkkosivut ovat omansalaisia konteksteja. Barack Obaman puheeseen liittyvät kommentit ovat

samalla tavoin oma kontekstinsa, kuten myös tilanne, jossa ”keskiverto Joe” kirjoittaa työpaikallaan

Montanassa kommenttia verkkokeskusteluun.

Joen argumenttien taustalla vaikuttavat asenteet ovat myös merkkejä erilaisista konteksteista.

Kirsi Juhila katsoo, että tilanteen kontekstista voidaan päätellä jotain myös kulttuurisesta kontekstis-

ta eli kaikesta siitä, mistä ihmiset juontavat ajattelunsa sekä asenteensa, hyvän käsityksensä ja ar-

vonsa. Juhilan mukaan diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa on mahdollista sanoa jotakin sellaista,

joka ylittää kulloinkin analysoitujen aineistojen rajat. (Juhila 1999, 160.) Näin ollen Joen kommen-

tista voidaan löytää myös viitteitä häneen vaikuttaneista ajatuksista sekä yhteiskunnasta, jossa hän

elää. Tämän periaatteen mukaan sekä rauhan kannalta hyödyllisten että haitallisten asenteiden ”re-

surssit” tai ”lähteet” ovat jäljitettävissä ihmisten ilmaisemien asenteiden perusteluista. Haitallisten

resurssien tunnistaminen on ikään kuin yhteiskuntaruumiin sairauden syiden selvittämistä.

3.4. Laadullinen asennetutkimus

Laadullinen asennetutkimus on sosiaalipsykologisten ilmiöiden tutkimukseen soveltuva me-

todologinen sekä metodinen lähestymistapa, jonka avulla pyritään erittelemään ja tulkitsemaan,

mitä ihmiset arvottavat kommentoidessaan heille esitettyjä väittämiä. Lisäksi tarkastellaan, millai-

sista asemista arvottamista tehdään ja mihin kaikkeen se liittyy. (Vesala & Rantanen 2007, 11.) Ta-

89

voitteena laadullisessa asennetutkimuksessa on eritellä haastateltavien kannanottoja ja argumentaa-

tiota ja siten etsiä erilaisia asenteita. Lähestymistapa poikkeaa kvantitatiivisesta asennetutkimukses-

ta, jossa jo etukäteen tiedetään asenteet ja tavoitteena on mitata niitä. (Matikainen 2007, 15.) Laa-

dullisella asennetutkimuksella on yhtymäkohtia diskurssianalyysin, erityisesti retorisen diskurssi-

analyysin kanssa, molempien kiinnittäessä huomion argumentaatioon ja sen analysoimiseen sekä

tulkitsemiseen kontekstissaan. Lähestymistapojen erot näkyvät erityisesti aineistojen tuottamisessa

sekä analysoimisessa. Laadullisen asennetutkimuksen argumentaatioaineisto tuotetaan tietynlaisten

puolistrukturoitujen haastattelujen avulla ja aineistoa analysoidaan kannanottoja sekä niiden perus-

teluja kommentoimalla. (Vesala & Rantanen 2007, 11.)

Tämän tutkielman tutkimusmenetelmä poikkeaa laadullisesta asennetutkimuksesta aineiston

keruumenetelmän osalta. Tutkielmani aineistoa koostavat kommentoijille esitetyt väittämät eivät ole

tutkijan itsensä esittämiä tai muutoinkaan manipuloimia. Kommentoijia ei myöskään ole laadullisel-

le asennetutkimukselle ominaiseen tapaan valittu esittämään kantojaan jonkin erityisen ryhmän

edustajina. Ainoana kriteerinä on Yhdysvaltojen yhteiskunnan jäsenyys. Aineistoa ei ole kerätty

haastattelujen avulla, vaan se koostuu lehden sekä televisiokanavan verkkosivuilla esitetystä kom-

mentoinnista. Lähtökohdat ovat kuitenkin yhtäläiset laadullisen asennetutkimuksena kanssa: kom-

mentoijalle on esitetty ärsyke, johon hän vastaa perustelemalla näkökantansa. Verkkoaineiston ja

ylipäätään kirjoitetun aineiston eduksi näen sen, että kommentoijalla ei ole fyysiseen keskusteluti-

lanteeseen liittyviä rajoitteita, kuten yhteisymmärryksen tai kohteliaisuuden vaatimusta ”painolasti-

naan”. Kommentit voi myös halutessaan esittää nimettömänä, jolloin sosiaalisen leimautumisen

pelko ei pidättele mielipiteiden julkituomista. ”Osallistujat kokevat keskustelusta saatavan nautin-

non, mutta välttävät siitä potentiaalisesti aiheutuvan tuskan” (Davis 2005, 10). Lisäksi verkkokom-

mentointi on hedelmällinen aineisto siksi, että siinä ihmiset voivat esittää punnitumman mielipiteen

tarkasteltavaksi kuin haastattelussa, jota aika yleensä rajoittaa (ks. Hewson & Laurent 2008, 68).

Aineiston analysoinnissa noudatellaan joka tapauksessa laadullisen asennetutkimuksen sekä sitä

täydentävien menetelmien periaatteita.80

3.4.1. Retorinen diskurssianalyysi

Aineiston analysoimismenetelmässä käytetään hyväksi retorisen argumentaation sekä diskurs-

sianalyyttisen tutkimuksen periaatteita. Retoriikassa huomio on ennen kaikkea lausumien muotoi-

lussa ja yleisösuhteen tarkastelussa, kun taas diskurssianalyysissa kieltä tarkastellaan kulttuuristen

merkitysten ja vuorovaikutuksen valossa (Jokinen 1999a, 47). Työssä muotoilemassani laadullisen

80 Davis näkee verkkokeskustelujen mahdollisiksi ongelmiksi: informaatioähkyn; sen, että kuka tahansa voi osallistuamihin tahansa keskusteluun (tiedon luotettavuus); anonyyminä esiintymisen mahdollisuuden; sekä kohteliaisuudenpuuttumisen. (Davis 2005, 14-16.) Tutkielmani kannalta en koe näitä ongelmiksi, vaan tiedon saamisen näkökulmastapikemminkin voimavaroiksi.

90

asennetutkimuksen sovelluksessa retoriikka esiintyy teoreettisena pohjana sille, kuinka ihmiset ar-

gumentoivat ottaessaan kantaa kiistanalaisiin aiheisiin. Retoriikka ei kuitenkaan suoranaisesti toimi

tutkimuksen tekemisen menetelmänä tutkimusongelmasta johtuen. Diskurssianalyysista sen sijaan

hyödynnetään myös menetelmällisiä elementtejä erityisesti aineiston tulkitsevan analysoinnin vai-

heessa.81

Laadullisen asennetutkimuksen metodologisiin lähtökohtiin kuuluu asenteiden tutkiminen ar-

gumentaatiosta tunnistettavana ilmiönä (Vesala & Rantanen 2007, 31). Michael Billigin näkökul-

man mukaan vanhoja oivalluksia argumentaation retorisesta luonteesta voidaan käyttää hyväksi

aikalaisideologioiden ja -mielipiteiden tutkimuksessa. Tämän niin kutsutun retorisen sosiaalipsyko-

logian tai retorisen diskurssianalyysin lähestymistavan mukaan ihmisten mielipiteet ja arkiajattelu

ovat pohjimmiltaan retorisia, argumentatiivisia sekä syvästi ideologisia, joten niitä tulee tutkia laa-

jemmassa kontekstissaan. Vähimmillään tämä tarkoittaa, että hyväksytään ihmisten elämän ajan ja

paikan vaikuttavan heidän ajattelunsa luonteeseen. Arkiajattelun sisältö, kuten elämänohjeet, arvot

ja mielipiteet ovat kulttuurin tuotteita ja lisäävät ajatteluun ideologisen tekijän. Billigin näkökulman

mukaan ihmisten tavallisesti ajattelussaan käyttämä maalaisjärki ei siis ole heidän täysin yksilölli-

sesti kehittämäänsä, vaan sillä on historiallinen ja ideologinen tausta, jota ihmiset siihen liittyviä

oletuksia toistaen tuottavat aina uudelleen.82 Ideologiateoreetikkojen mukaan ihmiset toistavat näin

oletuksia, jotka vahvistavat olemassa olevia valtajärjestelyjä. Mielipide- ja arkiajattelututkimuksen

pitää pyrkiä selvittämään, kuinka yhteiskunnan ja historian laajemmat kehityskulut heijastuvat yksi-

löiden ajattelussa. 83 (Billig 1991, vii, 1-2.)

81 Diskurssianalyysin nimellä tehdään osin toisistaan poikkeavaa tutkimusta. Samalla termillä tunnetaan (1) fou-cault’lainen kriittinen diskurssianalyysi (2) tiedonsosiologisen tieteellisen diskurssin tutkimus (3) diskursiivinen, sosiaa-likonstruktionistinen psykologia (4) van Dijkin edustama kognitiivinen diskurssianalyysi ja (5) kielitieteellinen diskurs-sianalyysi. (Suoninen 1999, 36.) Työssäni käytetään näistä erityisesti kolmatta.

Lisäksi Jokinen ja Juhila jakavat diskurssianalyysin kriittiseen ja analyyttiseen lähestymistapaan. Kriittinen diskurssi-analyysi pyrkii usein valtarakenteiden paljastamiseen ja sitä tehdään tavoitteellisesta näkökulmasta, kun taas analyytti-sessä diskurssianalyysissa pyritään tiukkaan avoimuuteen aineistosta näyttäytyville asioille. (Jokinen & Juhila 1999, 86;vrt. Leiwo & Pietikäinen 1996, 103-106. )

Näiden märittelyjen valossa tarkasteltuna näen työni kriittisen ja analyyttisen välimuotona, joskin hieman enemmänkriittiseen suuntaukseen kallistuneena. Laadullisen asennetutkimuksen metodologia ei sinänsä vaadi tutkimuksellisiaennakkoasenteita, mutta rauhantutkimus on synnynnäisesti normin ajamaa ja siten kriittistä tutkimusta. Voisihan olla,että tutkimuskohde paljastuu kaikki rauhan vaatimukset täyttäväksi, eikä kriittisyydelle tällöin löytyisi perusteita.

82 Suomennan termin common sense maalaisjärjeksi. Tällä tarkoitetaan kaikkea sitä ajattelua, jolle on vaikeaa nimetälähteitä ajattelun historiallisuudesta ja ideologisuudesta huolimatta.

83 Rinnastan vielä tässä osuudessa Rawlsin kokonaisvaltaiset näkemykset Billigin ideologian kanssa samaa tarkoitta-vaksi, sillä niitä käsitteinä yhdistää historiallinen sekä sosiaalinen rakentuminen, ja niistä ihmiset myös saavat jakaman-sa hyvän käsitykset sekä moraaliset ohjeet toiminnalleen. Yksilön ideologiaa voi määrittää myös erityisempi poliittinenideologia, joka kuitenkin edustaa vain osaa ihmisen kokonaisvaltaisesta näkemyksestä.

Billig viittaa ideologia -termiä määritellessään teoreetikkoihin, kuten esimerkiksi Marxiin ja Engelsiin, joiden teorias-sa ideologia oli valtaapitäviä pönkittävä koko yhteiskunnan (ihmisten kannalta väärä) johtoajatus. Ideologian toimialu-eena on tässä näkemyksessä kansallisvaltio eikä monikulttuurinen yhteiskunta. (Billig 1991, 3-6; ks. Marx & Engels2001, 55-56.) Ideologiakäsitteen merkitys tavoittaa yhtä lailla monikulttuuriset yhteiskunnat. Tällöin ideologia kuiten-kin kuvaa niitä kokonaisvaltaisia näkemyksiä, joita ihmiset taustakulttuurissa tunnustavat ja joiden välille pyritään saa-vuttamaan limittäinen konsensus. Voihan olla, että myös monikulttuurisessa yhteiskunnassa jonkinlainen ideolo-

91

Laadullisessa asennetutkimuksessa tutkimusaineistona käytetään kiistakysymyksiin liittyvää

kommentointia. Olennaista on, että voidaan tunnistaa jokin selkeä kannanottamisen kohde eli kiis-

tanalainen kysymys, josta kommentointia voidaan lähteä erittelemään. Kommentoijille on siis esi-

tetty jokin ärsyke tai virike, johon he ottavat kantaa. Kommentoijien argumentaatiolla on retorinen

luonne, mitä ilmentää se, että ihmiset - jos heille annetaan mahdollisuus – liittävät kannanottoihinsa

esimerkiksi perusteluita, varauksia ja ehtoja, joita kvantitatiivisessa asennemittauksessa ei voida

tutkia. Erilaiset argumentatiiviset selonteot määrittävät sitä, millaisia merkityksiä ihmiset kannanot-

toihinsa liittävät eli mistä heidän ilmaisemansa asenne muodostuu. (Vesala & Rantanen 2007, 33-

34.)

Haastattelu- ja puhetilanteessa ylipäätään ihmiset saattavat esittää kantansa käyttämällä suoria

ja epäsuoria ilmaisuja, tai he voivat myös tuoda esille vastakantoja niitä pohtiakseen, harkitakseen

ja torjuakseen tai hyväksyäkseen. Keskustelun kuluessa saatetaan hyvinkin kehitellä tai jopa muut-

taa omaa kantaa (Emt, 35; Billig 1996, 254-255.) Kirjoitetun tekstin analysointi on siinä mielessä

yksinkertaisempaa, että yleensä kantojen pohtiminen tapahtuu ennen argumentin julkaisemista ja

ihmiset esittävät punnitun argumentin tulkittavaksi. Tässä tutkielmassa aineistona toimivissa verk-

kokommenteissa kommentoijat voivat toki tuoda julki uusia punnittuja kantoja, jos he esittävät use-

ampia kuin yhden argumentin. Ihmisen sisäinen retorinen kamppailu ei kuitenkaan ole kovin olen-

nainen tutkimusongelman kannalta, elleivät asenteensa muokkaajat suuren enemmistön voimin ole

kääntymässä jonkun kannan puolelle.

Kannanotot eivät sellaisenaan ole asenteita vaan asenteen ilmauksia, joita ei laadullisessa

asennetutkimuksessa oleteta yksilön sisäisiksi taipumuksiksi vaan ilmauksiksi sosiaalisessa todelli-

suudessa vaikuttavista asenteista, joita yksilöt osaavat ja haluavat tuoda julki. ”Asenne on kommu-

nikatiivisten tapahtumien kokonaisuus, jossa joku arvottaa jotakin kohdetta jollakin tavalla”. Asen-

teita ovat sellaiset aineistosta havainnoitavissa olevat ilmiöt, jotka arvottavat samantyyppistä koh-

detta samantyyppisellä tavalla ja samantyyppisestä asemasta. (Vesala & Rantanen 2007, 38-39.)

Laadullisen asennetutkimuksen metodologisena periaatteena on aineiston kaksitasoinen ana-

lysoiminen. Aineistolle tehdään sekä luokitteleva että tulkitseva analyysi. Luokittelevan analysoin-

nin vaiheessa tunnistetaan sekä ryhmitellään aineistosta tehtyjä havaintoja, toisin sanoen etsitään

aineistosta asenteita. Laadullisessa asennetutkimuksessa oletetaan, että kommenttiaineistosta voi-

daan tunnistaa kannanottoja sekä niihin liittyviä perusteluita ja lisäksi näiden sisällöllisiä eroja sekä

samankaltaisuuksia, joiden avulla ryhmittelyjä voidaan tehdä. Tulkitsevan analyysin vaiheessa ai-

neistoa ei välttämättä enää lueta kirjaimellisesti vaan sitä tulkitaan teoreettisten näkökulmien avus-

gia/kokonaisvaltainen näkemys on politiikassa hallitseva ja muita näkemyksiä tukahduttava. Tällöin ei tietenkään voidapuhua poliittisesti liberaalista yhteiskunnasta, vaikka moniarvoisuus taustakulttuurissa sallittua olisikin.

92

tuksella. Tutkimuksen ontologisten oletusten on oltava selvillä sekä tutkijalle että lukijalle, jotta

analyysiosuus olisi läpinäkyvää ja ymmärrettävää. (Emt, 12.)

Analyysin luokittelevassa vaiheessa aineistona olevaa kommentointia ja perusteluja luetaan

kirjaimellisesti ikään kuin paljaina sekä arvovapaina mielipiteinä. Tulkitsevassa vaiheessa sen si-

jaan tarkastellaan, millaisesta todellisuudesta, tai oikeammin todellisuuksista, erilaiset argumentit

kertovat. (Emt, 13.) Tulkintavaiheen teoreettisena oletuksena on ihmisten asenteiden ja ajattelun

sosiaalinen rakentuminen, joten esitettyjen kannanottojen ei katsota olevan ainoastaan psykologis-

ten prosessien tulosta eikä myöskään pelkkää opitun toistamista. Kannanoton esittäjä on itsenäinen

toimija, joka kuitenkin elää omaksumiensa arvojen, uskomusten, aatteiden ja tapojen näkymättö-

mässä ohjauksessa.

Tutkittavasta asiasta on tarkoitus saada tietoa tulkitsemalla aineistoa erilaisista kontekstinäkö-

kulmista. Aineistoa katsotaan siten, kuin siinä tunnistettava argumentaatio olisi osa jotain kokonai-

suutta ja sosiaalista todellisuutta. (Emt, 14.) Tutkielmassani keskeisenä sosiaalisena todellisuutena

esiintyy Yhdysvaltojen yhteiskunta, jonka rauhanomaisuutta tutkitaan eri kontekstinäkökulmia (ko-

konaisvaltaisia näkemyksiä) ilmentävien asenteiden kautta. Laadullinen asennetutkimus ei kuiten-

kaan välttämättä rajoitu ryhmien tutkimiseen tai löytämiseen vaan argumentaatiota on mahdollisuus

tulkita monista näkökulmista, esimerkiksi argumentteja esittävän yksilön ja hänen kokemisensa

sekä ympäristösuhteensa näkökulmista, sillä myös yksilö on osa argumentoinnin kontekstia. (Emt,

14-15.)

Laadullisessa asennetutkimuksessa ei tutkita pelkästään asenteita ilmiöinä vaan myös sitä mi-

hin arvottava asenteen ilmaiseminen liittyy. Näin ollen monet muutkin käsitteet kuin asenne voivat

olla hyödyllisiä ja tarpeellisia aineiston tulkitsemisessa. Tutkimuskysymyksen ei ensisijaisesti täydy

koskea asenteita vaan olennaisia ovat kysymykset, kuten kuka arvottaa, mitä ja miten. (Emt, 18.)

”Laadullisen asennetutkimuksen nimissä onkin mahdollista soveltaa monenlaisia arvottamisen sosi-

aalisen luonteen tulkintaan soveltuvia ja tulkintaa eri tavoin syventäviä käsitteitä ja näkökulmia”

(emt, 30). Pelkistetysti käsillä olevassa tutkielmassakin tutkitaan amerikkalaisten asenteita toisiaan

kohtaan. Tämä kuitenkin tapahtuu normatiivisesta lähtökohdasta, jossa tarkastellaan asenteiden sal-

livuutta valmiin, tavoitteellisen teorian kautta. Asenteita pyritään tulkitsemaan ja ymmärtämään

niiden historiallisuuden sekä sosiaalisuuden kautta, mutta päätehtävänä on selvittää, salliiko asen-

neilmapiiri kaikenlaisille ihmisille ja ihmisryhmille tasavertaiset poliittiset oikeudet ja vapaudet

toimia yhteiskunnassa? Ovatko amerikkalaisten asenteet rauhan edellyttämällä tasolla?

Aineiston analyysivaiheiden suhde tutkimusongelmaan on sikäli nurinkurinen, että kysymyk-

seen Yhdysvaltojen yhteiskunnan rauhanomaisuudesta vastataan ensin tehtävässä luokittelevassa

analyysissa. Tulkitsevassa analyysivaiheessa sen sijaan pyritään ymmärtämään, millaisia tekijöitä

amerikkalaisten asenteiden taustalta löytyy. Galtungin rauhantutkijan ja lääkärin yhdistävää analo-

93

giaa hieman soveltaen järjestys on kuitenkin selkeä: ensin (oletettavasti) todetaan jonkun olevan

sairas, sitten pyritään selvittämään mistä sairaus johtuu, ja lopuksi toivottavasti ehdotetaan hoito-

keinoja (ks. Galtung 1969, 15). Toivomuksena on tietenkin ”potilaan” terveys.

3.4.2. Luokitteleva analyysi

Aineistoa jäsennettäessä eritellään kannanottoja niissä ilmenevien eroavaisuuksien mukaan ja

toisaalta ryhmitellään keskenään samankaltaisia kannanottoja. Kannanoton sisältö ja muoto, sekä

näistä pääteltävä kielteisyys tai myönteisyys väitteitä kohtaan ovat esimerkkejä kriteereistä, joiden

avulla ryhmittelyä tehdään. Olennaista on herkkyys aineistossa ilmenevää vaihtelua kohtaan. (Vesa-

la & Rantanen 2007, 39-40.)

Kannanottojen erilaisuutta ja samankaltaisuutta määrittävät lisäksi niiden perustelut, sillä

keskenään samankaltaiseltakin vaikuttavia kannanottoja voidaan perustella eri tavoin.

Perusteluidensa mukaisesti kannanotot jaetaan vielä omiin alaryhmiinsä, joita voidaan käsitellä

asenteina. Sadoistakin kommenteista koostuva aineisto on tällä periaatteella mahdollista jäsentää

suhteellisen pieneksi joukoksi asenteita. Näin erityisesti silloin, kun kommentoinnin virikkeenä on

jokin tietty ärsyke, johon kohdistuvaa kommentointia voidaan tulkita. (Emt, 40.)

Vaikka kommentoinnin kohteena olisi jokin vakioitu ärsyke, ei ole itsestään selvää, että

kommentoinnin kohde olisi pelkästään ärsykkeestä pääteltävissä. Kommentoijat saattavat määrittää

kohteen toisistaan poikkeavilla tavoilla tai he voivat liittää kohteeseen asioita, joita muut eivät sii-

hen liitä. Tietyn kohteen kommentoiminen voidaan nähdä tilaisuutena kommentoida kaikkea sitä,

mitä kohteeseen katsotaan liittyvän. Tarkasteltaessa asennetta retorisena ilmiönä on otettava huomi-

oon perusteluiden monenlaiset tehtävät ja käyttötarkoitukset sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Niil-

lä paitsi pyritään yleisön vakuuttamiseen ja oman kannan oikeuttamiseen, ne myös ohjaavat kan-

nanottojen ja kommentin merkityksen tulkintoja. Omaa kantaa perusteltaessa kannanoton kohteelle

tarjotaan erilaisia suhteutus- ja vertailukohtia, jotka ilmentävät, kuinka ihminen kohteen ja sen mer-

kityksen määrittelee. Arvottamisen kohteen tunnistaminen on osa argumentaation tulkitsemista

asenteen näkökulmasta. (Emt, 41.)

Asenteella on aina arvottaja eli subjekti, jota on myös tulkittava. Kun asenne ymmärretään so-

siaalisesti, arvottaja sijoitetaan johonkin sosiaalisesti tunnistettavaan kategoriaan sen yhtenä edusta-

jana. Tällaisia kategorioita voisivat olla esimerkiksi nimettömänä esiintyvät kansalaiset, naiset,

mustat tai republikaanit. Sosiaalinen kategorisointi on täten vahvasti sidottu tutkimuksen kohteena

olevan yhteiskunnan sosiaalisiin konventioihin. Haastatteluin tuotetussa kommenttiaineistossa haas-

tateltavaa usein pyydetään osallistumaan jonkin erityisen sosiaalisen kategorian edustajana. (Emt,

42.) Asenteen ilmaisijoita ryhmitellessäni pyrin vielä pitäytymään sosiaalisessa kategorisoinnissa

yleisellä tasolla, sillä kommentoijien syvemmät sosiaaliset kategoriat eivät välttämättä ole miten-

94

kään tulkitsijan havainnoitavissa. Monessa tapauksessa kommentoijat varmasti määrittelevät itse

itsensä johonkin ryhmään kuuluviksi ja tämä otetaan tarpeen vaatiessa huomioon. Muutoin asenteen

ilmaisijoiden sosiaaliseksi kategoriaksi määritellään yleisesti ”New York Timesin sekä Fox Newsin

verkkosivuilla perustavanlaatuisia poliittisia kysymyksiä koskevia argumenttejaan julkituovat ame-

rikkalaiset kommentoijat”.

Kun analyysin kohteena on jokin rajallinen aineisto, siitä voidaan tunnistaa rajallinen joukko

asenteita. Osa löydetyistä asenteista saattaa kiistellä toisen argumentatiivisen vasta-asenteen kanssa,

mutta kaikille asenteille vastakkaisuutta ei välttämättä ilmene. (Vesala & Rantanen 2007, 44.) Li-

säksi keskustelussa saatetaan käyttää niin kutsuttuja jumala-termejä, joita ei voi ylittää halutessaan

edelleen esiintyä vakavasti otettavana keskustelijana. Kenneth Burke esimerkiksi piti länsimaisten

yhteiskuntien jumala-terminä rahaa, jolloin kaikki yhteiskunnassa hyväksytyt perustelut ja tavoitteet

liittyvät aina tavalla tai toisella rahaan. (Summa 1996, 60; Helovuo 2004, 96.) Brian Barry luulta-

vasti katsoisi erääksi jumala-termiksi kulttuurin, johon vetoamalla pyritään oikeuttamaan kaikenlai-

sia toimenpiteitä (Barry 1998, 313). Jumala-termit ovat usein vahvasti sidoksissa sosiaaliseen kon-

tekstiinsa. Yhdysvalloissa politiikasta käydyssä keskustelussa jumala-käsitteeseen verrattavana lo-

pullisena käsitteenä näyttää esiintyvän termi ”amerikkalaisuus”, jonka antiteesiksi kukaan ei halua

leimautua.

3.4.3. Tulkitseva analyysi

Asenteiden tarkastelu sosiaalisena, eli kommunikaatiossa sekä vuorovaikutuksessa muodostu-

vana ja vaikuttavana ilmiönä avaa lukuisia tulkintamahdollisuuksia siihen, miten ne ovat yhteydessä

ihmisten toimintaan ja kokemiseen. Asenteiden tutkiminen argumentaatiossa sisältää oletuksen,

ettei asenteita ainoastaan ilmaista vaan niitä myös rakennetaan. Ne muotoutuvat ja saattavat syntyä-

kin argumentaation myötä. (Vesala & Rantanen 2007, 48.)

Asenteiden tutkimisessa tulkintaa tehdään aihepiiristä ja asiayhteydestä riippuvien käsitteiden

sekä teorioiden valossa. Asenteita voitaisiin tutkia esimerkiksi pyrkimällä tulkitsemaan, mitä asen-

teita ilmaistessa tehdään ja mitä pyritään saamaan aikaan. Tässä tutkielmassa asenteiden tulkitsemi-

nen tehdään kuitenkin asenteen resursseja käsittelevästä näkökulmasta eli tutkitaan miten ja minkä-

laisten prosessien myötä arvottaminen ilmaistaan.84 Selvityksen kohteena on siis se, millaisista jae-

tuista tekijöistä ihmisten ilmaisemat asenteet ovat muodostuneet. Laadullisen asennetutkimuksen

lähtökohtana oleva kannanottojen ja perustelujen eritteleminen on itsessään yhdenlainen retorisen

sosiaalipsykologian keino tarkastella miten ja millaisten prosessien myötä asenteet tulevat ilmais-

tuiksi. (Emt, 50-51.)

84 Tapani tehdä tulkitsevaa analyysia voitaisiin nähdäkseni sijoittaa myös ns. prosessinjäljitysmenetelmien joukkoon(ks. George & Bennet 2005; Büthe 2002; Checkel 2005).

95

Vuorovaikutus monissa muodoissaan voi muokata asenteita, mutta ihmisillä on vuorovaiku-

tustilanteeseen saapuessaan jo monenlaisia valmiuksia, jotka määrittävät minkälaiset asenteet voivat

saada tilanteessa ilmauksensa. Retorisesta näkökulmasta asenteiden ilmaisemisen resursseja ovat

erityisesti ne asiat, joita voidaan käyttää kannanottojen perustelemiseen. Perusteluiden tehostajana

käytetään usein niin kutsuttuja hakupaikkoja (common places), yleisesti hyväksyttyjä tai jaettuja

arvoja, uskomuksia ja käsitteitä, joihin omia argumentteja tuetaan. Argumentoinnin retoriseen luon-

teeseen kuuluu, että vastakkaisia kantoja voidaan perustella vetoamalla samaan arvoon. Tällöin ky-

seessä on kuitenkin eri asenne. Asenteet ovat samanlaisia vain silloin, kun sekä niiden kanta että

perustelut ovat yhteneväiset. (Emt, 52-53.)

Löydettyjä asenteita tulkitsen Kirsi Juhilan (1999) esittelemän, tilanteisuuden ja kulttuurisuu-

den yhdistävän kulttuurisen kehän periaatteen mukaan. Juhila katsoo Kenneth Gergenin (1994) teo-

riaan vedoten, että yksittäisissä tilanteissa käytetty kieli on mahdollista lukea paitsi omana esitysti-

lanteenaan, myös osana laajempaa kulttuurista jatkumoa, sillä mikään merkityksenantotilanne ei

synny tyhjästä eikä ole myöskään päätepiste keskustelulle:

”Edeltävät, nykyiset ja tulevat keskustelut ovat osa keskustelujen virtaa, joka koostuu monen-laisista, usein keskenään ristiriitaisistakin aineksista. Yhteyden rakentaminen keskustelujenkulttuuriseen virtaan on suunta, joka mahdollistaa yksittäisten puhe- ja tekstiaineistojen rajo-jen ylittämisen.” (Juhila 1999, 174, alkup. kursivointi.)

Ymmärrys maailmasta rakentuu ihmisten välisen historiallisen ja kulttuurisen toiminnan tu-

loksena. Kulttuurin vaikutuksen alaisena ymmärrämme erilaisia käsitteitä tietyin tavoin, sillä ne

ovat ajan kuluessa ja vuorovaikutuksessa muovautuneet tarkoittamaan tiettyjä asioita. Jotkin tavat

kuvata asioita ovat asettuneet niin tiukkaan, ettei niiden alkuperää ja kehityskulkua ajatella. Käsit-

teiden pysyvyys on seurausta niiden käyttökelpoisuudesta ja menestyksestä ihmisten välisessä kans-

sakäymisessä. Tämän myötä niistä tulee myös keskinäisen ymmärryksen kannalta käytännöllisiä

kuvaamisen tapoja. (Juhila 1999, 176-177.)

Käsittelen kulttuurista kehää mökkitikkataulumaisena rakennelmana, jossa ytimen (kympin)

muodostaa tietyssä tilanteessa toteutuva vuorovaikutuksellinen keskustelu eli menetelmällisessä

mielessä tutkimusaineiston pala.85 Keskustelua ympäröivät kerrostumat koostuvat vakiintuneista

kuvaamisen (ymmärtämisen) tavoista. Kerrostumat kuvaavat jo tapahtunutta toimintaa, jota ihmiset

käyttävät tulkintaresursseinaan. Ihmiset voivat kuitenkin myös liikutella ja kyseenalaistaa tulkinta-

resurssejaan, joten liikkeen suunta on sekä kerrostumista ytimeen että toisinpäin. Tutkimuksen

suunta kulkee joka tapauksessa ytimestä kerrostumia kohti. (Emt, 182.)

Juhila esittelee tutkimuksen teon välineeksi kymmenen laadulliseen asennetutkimukseen so-

veltuvaa metodista periaatetta, joista kuudes on erityisen oleellinen tutkielmani asetelman kannalta.

85 Juhila itse käyttää kukkamaista kuviota kulttuurista kontekstikehää kuvaillessaan. (Juhila 1999, 194.)

96

Periaatteen mukaan johtolangat kehän kerrostumista löytyvät tutkimusaineistojen vihjeistä eli ta-

voista, joilla toimijat käyttävät kerrostumia tulkintaresursseinaan:

”[…] Jos toimijat orientoituvat puheessaan tai teksteissään johonkin sellaiseen, jonka voi tul-kita yhteisesti jaetuksi tiedoksi, ollaan kehän kerrostumien jäljillä. Toimijoiden resursseinaankäyttämät jaetut tiedot voivat olla myös keskenään ristiriitaisia, jolloin niiden voi ajatella ar-gumentoivan erilaisten kerrostumien suuntiin.” (Juhila 1999, 184.)

Yllä esitetty viittaa erilaisiin asenteisiin sekä niiden taustalla vaikuttaviin aatteisiin. Ymmär-

rän kehän siten, että kulttuurisen kehän ulkolaidalta löytyy ihmisten keskenään jakamia kulttuurisia

kerrostumia, kuten esimerkiksi länsimaisuus ja amerikkalaisuus.86 Vaikka nämä määritteet ovatkin

kiistanalaisia ja monimerkityksisiä, niitä voidaan käyttää apuna kuvailemaan suurta joukkoa ihmis-

ten jakamia käsitteitä ja perinteitä. Keskellä olevilta kehiltä keskusteluun kuitenkin tuovat oman

lisänsä ihmisten tunnustamat erilaiset ja spesifimmät kulttuuriset ja ideologiset tekijät, jotka omalla

tavallaan ohjaavat ihmisiä tulkitsemaan asioiden merkityksiä.87

Asenteen jakavia ryhmittymiä on mahdollista löytää aineistosta, sillä tietyt tulkintaresurssit

toistuvat puhetilanteista ja teksteistä toiseen, kuvaten samoja kulttuurisen kehän kerrostumia. Näitä

on mahdollistaa paikantaa käyttämällä hyväksi aiempien tutkimusten tuottamaa tietoa sekä omaa

kulttuurin jäsenenä omaksuttua tietoa, jos sattuu olemaan tutkimuskohteena olevan ”sosiaalin” jä-

sen. (Emt, 184-185.)

3.5. Asenteet

Asennekäsitteen kymmeniä erilaisia määritelmiä yhdistävänä tekijänä voidaan pitää asenteen

liittämistä jonkin kohteen arvottamiseen. Behavioristisessa ja kognitiivisessa asennetutkimuksessa

asennetta on pidetty yksilön sisäisenä ominaisuutena, joka oletetaan ainakin jossain määrin pysy-

väksi. (Vesala & Rantanen 2007, 19.) Dispositionaalisessa asenneteoriassa asenne määritellään

henkilön sisäiseksi, ei täysin havainnoitavissa olevaksi ominaisuudeksi, joka ilmenee sekä avoimina

että peiteltyinä reaktioina. Jotkut näistä reaktioista ovat tutkijoiden havainnoitavissa tai niistä voi-

daan tehdä havainnoitavia toimenpiteiden avulla ja siten todistaa asenteen olemassaolo. (Eagly &

Chaiken 2007, 584-585.) Paljon avoimeksi jättävä määritelmä mahdollistaa kognitiivisen asenne-

tutkimuksen tekemisen erilaisista lähtökohdista. Asennetta voidaan tutkia esimerkiksi muistin miel-

leyhtymien avulla toimivan kohteen arvioimisen (Fazio 2007; Petty ym. 2007) tai asenteen funktio-

naalisuuden, tilanteessa aktivoitumisen kautta (Schwarz 2007). (Gawronski 2007.)88

86 Jollei tarkasteltaisi ainoastaan kulttuurisia kehiä, uloimmilta laidoilta löytyisivät ihmiskunnan jakamat biologisetyhtäläisyydet.

87 Wetherell ja Potter esimerkiksi ”asettavat käytetyn kielen kontekstiinsa” osoittaen, kuinka Uuden-Seelannin valkoi-sen väestön (osan siitä) suhtautuminen maoreihin on osa ideologista jatkumoa (Wetherell & Potter 1992, 104-111.)

88 Kognitiivisen asennetutkimuksen erilaisia lähestymistapoja esitellään Social Cognition -lehden erikoisnumerossa 25(5) 2007.

97

Diskurssianalyytikot Potter, Edwards ja Wetherell tarkastelevat asenteita toiselta kantilta.

Heidän mukaansa asenteet ovat keskusteluun osallistuvien kannalta monimutkaisempia, kuin mitä

kognitiiviset asenneteoriat antavat olettaa. Asenteen ilmaisija saattaa keskustelutilanteessa kohdata

ns. intressidilemman eli hänellä voi olla psykologinen motivaatio sensuroida omaa asennettaan,

jonka dispositionaalisesta sisällöstä olisi näin vaikeaa saada tietoa. (Potter ym. 1993, 392.) Koska

”asenne” -käsite on saanut vahvasti leiman dispositionaalisen tulkinnan mukaan, ja koska tuo tul-

kinta on riittämätön kuvailemaan arvioivaa ilmaisua, Potter ja Wetherell ehdottavat asennekäsittees-

tä luopumista diskursiivisessa sosiaalipsykologiassa. (Potter & Wetherell 1987, 55.) Kuten Vesala

ja Rantanen kuitenkin korostavat, dispositionaalinen näkemys on vain yhdenlainen metateoria asen-

nekäsitteestä, joten muunkinlaiselle käsitteen käytölle on tilaa. (Vesala & Rantanen 2007, 22.)

3.5.1. Relationistinen asenne

Asennetutkimuksen valtavirrasta poiketen laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite

kuvaa yksilön ja sosiaalisen suhdetta. ”Asenne nähdään suhdekäsitteenä, joka kuvaa yksilön toi-

minnallista ja kommunikatiivista kiinnittymistä sosiaaliseen maailmaan.” (Vesala & Rantanen

2007, 23.) Psykologisen ja sosiaalisen välillä ei tällöin ole mitään ilmiselvää rajaa, vaan ne ovat

toisiinsa kietoutuneita. Argumentoinnissa tunnistettavat asenteet määräytyvät siten monin tavoin,

myös sattumanvaraisuuden kautta. Asenne on suhdekäsite myös siten, että se on kietoutuneena sosi-

aaliseen todellisuuteen eikä rajoitu ainoastaan tiettyyn tilanteeseen, jossa kommentteja esitetään.

Asenteet liittyvät laajemmin myös niitä ilmaiseviin yksilöihin sekä heidän sosiaaliseen vuorovaiku-

tukseensa, kulttuuriseen ympäristöönsä ja niin edelleen. (Emt, 51, 54.)

Vesalan ja Rantasen hahmottelema relationistinen näkemys käsittää siis asenteiden sosiaalisen

luonteen laajemmin kuin pelkkä asenteiden kollektiivisen luonteen tutkiminen, mikä on myös jäänyt

valtavirran asennetutkimuksessa vähäiselle huomiolle. Yhteisten asenteiden tutkiminen on myös

relationistisesta näkökulmasta olennaista, kun kiistakysymysten ympärille syntyy ryhmiä, joita yh-

distävät heidän asenteensa ja jotka tämän takia erottuvat muista jaettuja asenteita ilmaisevista ryh-

mistä. Lisäksi asenteiden sosiaalisuutta korostaa se, että niitä ilmaistaan muiden ihmisten kanssa

kommunikoitaessa. (Vesala & Rantanen 2007, 24-25.) Asenteiden relationistisuuden johdosta nii-

den resurssien jäljittäminen on tärkeää, sillä siten voidaan tunnistaa rauhan kannalta haitallisia teki-

jöitä ihmisten jakamissa aateperinteissä.

Perustellessaan asenteen sosiaalista luonnetta Vesala ja Rantanen viittaavat Gordon Allportin

näkemykseen asenteiden monitasoisuudesta ja laadullisista eroista, joiden takia niitä ei voida on-

gelmattomasti sijoittaa yksiulotteisille mittausasteikoille. (Allport 1967, 8-9 sit. Vesala & Rantanen

2007, 15-16.) Asennemittareissa esitetään käsitteitä, kuten ”ulkomaalainen” tai ”ympäristönsuoje-

lu”, joita vastaajat eivät todennäköisesti tulkitse samalla tavalla. Esimerkiksi ulkomaalainen voi

98

merkitä jollekin vain television kautta hahmotettavaa abstraktiota täyteen ahdetuilla veneillä mat-

kustavista afrikkalaisista, kun taas toiselle sama käsite voi tarkoittaa läheistä naapuria ja ystävää.

Vastaukset eivät myöskään välttämättä asetu tutkijan asettamiin luokkiin, kuten Likert-asteikolle.

Luokkiin pakotetuista vastauksista on näin ollen vaikeaa tunnistaa asenteita. (Matikainen 2007, 13.)

Erityisen ongelmallista on tutkia yksiulotteisessa mielipidetutkimuksessa yleistä asennoitumista,

laaja-alaisia asennoitumisen kohteita tai erilaisia näkemyksellisiä eroja ihmisten ja ihmisryhmien

välillä, siis juuri niitä asioita, jotka ovat tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena.89 (Vesala & Ran-

tanen 2007, 15-16.)

Asenteet ilmenevät sitä vastoin kysymyksissä, joihin ei selkeää oikeaa vastausta ole löydettä-

vissä. Asenteiden ilmaisu on enemmän kuin pelkkää mielipiteiden esittämistä, sillä niiden kautta

asetutaan jollekin kannalle julkisessa kiistassa. Paitsi että asenne kertoo jotain henkilökohtaista

asenteen haltijasta, se myös asemoi ihmisen sosiaalisesti jonkin asian puolelle muita julkisia argu-

mentteja vastaan. (Billig 1991, 43.) Koska asenteet liittyvät kiistoihin, niiden ilmaisijoiden odote-

taan oikeuttavan mielipiteensä ja kritisoivan vastapuolen näkemyksiä argumenttien avulla, joiden

perusteluissa nojataan antiikin retoriikan traditioihin (emt, 143-144).

Laadullisessa asennetutkimuksessa relationistinen asennenäkemys liitetään Michael Billigin

muotoilemiin lähtökohtiin siten, että asennetta lähestytään argumentaatiossa tunnistettavana ilmiönä

ja argumentaatiota jäsennetään ja tulkitaan asennekäsitteen näkökulmasta. Lisäksi tukeudutaan sosi-

aalisen vuorovaikutuksen, kommunikaation ja kokemisen kontekstuaalisuutta ja monitasoisuutta

korostavaan teoreettiseen tutkimusperinteeseen. Asenteita voidaan tästä lähtökohdasta tarkastella

monista eri näkökulmista, joten käsitteet ja painotukset valitaan kulloistenkin tutkimusongelmien

mukaan. Sosiaalista asennekäsitystä noudatettaessa luontevaa on esimerkiksi kysyä, ”miten arvot-

taminen on yhteydessä sosiaaliseen toimintaan, toimijoihin, vuorovaikutukseen ja suhteisiin tai mi-

ten se liittyy ja kiinnittyy siihen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, jossa sitä ilmaistaan”?

(Vesala & Rantanen 2007, 29-30.)

3.5.2. Retorisuus

Tutkielmassa retoriikka -termiä käytetään kuvailemaan jokapäiväisen kielenkäytön ja ajatte-

lun kielellistä rakentumista. Työn tarkoituksena ei ole esitellä kaikkia lingvistisiä tekniikoita, joilla

pyritään yleisön vakuuttamiseen. Se, mitä kielellä pyritään yleisössä saamaan aikaan, ei ole tutki-

89 Tyytymättömyys mielipidetutkimuksiin on Ellisin mukaan osittain inspiroinut myös John Dryzekia sekä James Fish-kiniä kehittämään subjektiivisuutta selvittäviä menetelmiä politiikan tutkimuksen apuvälineiksi. Dryzek (1990; ks.myös Aalto 2003) on kehitellyt q-metodologiaa ja Fishkin (1997; Ackerman & Fishkin 2004) neuvottelevaa demokrati-aa. (Ellis 2004, 364-365.) Molemmat menetelmät perustuvat laadullisen asennetutkimuksen tapaan subjektiivisten se-lontekojen keräämiseen. Q-metodologiassa ja suurimmassa osassa laadullista asennetutkimusta vastaajat on valittutietyn joukon edustajina, kun taas omassa normatiivisessa sovelluksessani sekä neuvottelumetodissa selontekoja antavat”kansalaiset”. Neuvottelevan demokratian käyttöala alkaa kuitenkin jo paikallisyhteisöistä, joita toki voitaisiin pitäämyös poliittisen liberalismin käytännöllisinä kokeilukenttinä.

99

musongelman kannalta erityisen tärkeää. Tavoitteena ei näin ollen ole selvittää keskustelijoiden

moninaisia keinoja tehostaa viestinsä hyväksyttävyyttä yleisölle, vaan retorisuus toimii keskusteluti-

lanteen teoreettisena perustana.90 Yleisenä oletuksena tutkielmassa toki on, että ihmiset pyrkivät

vaikuttamaan keskustelukumppaneihinsa argumenteillaan. Tämä ei kuitenkaan akuutisti liity siihen,

millaisia asenteita ihmisillä on suhteessa tiettyihin poliittisiin kysymyksiin. Jos tavoitteena sen si-

jaan olisi myös laadulliselle asennetutkimukselle mahdollinen asenteen ilmaisijoiden tarkoitusperi-

en ”elvyttäminen” (ks. esim. Skinner 1971, 1, 15-16.), tällöin erilaisten retoristen suostuttelukeino-

jen esittely olisi välttämätöntä tulkinnan läpinäkyvyyden takaamiseksi.

Työssä retoriikan käsitteellä viitataan Chaïm Perelmanin uudeksi retoriikaksi nimettyyn ar-

gumentaatioteoriaan, jossa tutkitaan Aristoteleen dialektiseksi kutsumaa kielenkäyttöä. Dialektiik-

kan so. uusi retoriikka tutkii keskusteluissa käytettäviä argumentteja. (Klassisessa) retoriikassa, eli

puheopissa, sen sijaan on kyse julkisen puhujan tekniikoista tämän osoittaessa sanansa maallikko-

yleisölle. Uusi retoriikka kattaa kaikki vakuuttamiseen ja suostutteluun tähtäävät esitykset yleisöstä

ja käsitellyistä asioista riippumatta. (Perelman 1996, 11-12.) Retoriikan toiminta-aluetta tässä tut-

kielmassa korostaa kuitenkin ennemminkin Kenneth Burken näkemys retoriikasta ei-harmonisiin

tilanteisiin liittyvänä ilmiönä, kuin Perelmanin näkemys yhteisymmärrystä tuottavasta retorisuudes-

ta. (Summa 1999, 67.)

Retoriikalla ei siis viitata ainoastaan suostuttelevan puhumisen ja kirjoittamisen taitoon, vaan

jo antiikin retoriikan teorioihin liittyy ajatus, että jokainen yleisö sekä lisäksi yksittäinen yleisön

jäsen omaa potentiaalin ajattelunsa sisällön vertailuun ja järjestämiseen. Retoriikalla pyritään siis

paitsi vaikuttamaan johonkin yleisöön, sen avulla muodostetaan myös omaa sisäistä elämänkatso-

musta. (Billig 1991, 206.) Retoriikalla ei myöskään tarkoiteta kuulijoiden manipuloimista vailla

omaa tahtoa oleviksi seuraajiksi. Sitä vastoin retoriikan ihanteellinen muoto sekä sisältö saavute-

taan, kun jokainen kielen tulkitsija suostutellaan vastaamaan esitettyihin asioihin omia suostuttelu-

taitojaan käyttäen. Retorisella keskustelualueella monet perustellut sekä järkevät ”totuudet” kohtaa-

vat ja asettuvat argumentteineen toisiaan vastaan. Siellä esitellään oman moraalin mukainen kuva

ihanteellisesta yhteiskunnasta. (Emt, 211-212.) Argumentointi ei täten olekaan välttämättä tietoista

taktikointia, vaan retorinen argumentointi on kaiken kielenkäytön oleellinen ominaisuus (Jokinen

1999b, 128).

Billig näkee yksilön ja ideologian keskinäisen suhteen noudattelevan Roland Barthesin esitys-

tä kielen tuottajasta, joka on samalla sekä käytössään olevan kielen herra että orja. Kielen tuottaja

on autonominen toimija tilanteessa, jossa ilmaisee itseään, mutta toisaalta kieli on kulttuurille omi-

90 Yleisön retorisista suostuttelu- ja vakuuttelukeinoista katso esim. Perelman 1996; Haapanen 1996; Jokinen 1999;Skinner 1996; Caplan 1970. Antiikin puhetaidon primäärilähteitä tarjoavat muun muassa Cicero 2006 ja Aristoteles1997.

100

naisten diskursiivisten toimien, kuten merkkien, äänteiden ja sanattomien viestien toistamista.91

Samalla kielen tuottaja toistaa myös kulttuurille sovinnaisia tapoja käyttää kieltä. Autonomisuus ja

alisteisuus pätevät myös ajatteluun. Ajattelija on sekä aiempien aatteiden orja että ajattelun muotoi-

lija.92 (Billig 1991, 8-9; Barthes 1983, 461-462.) Tällainen ideologinen paradoksi ei kuitenkaan estä

ajattelun ja asenteiden muuttumista, sillä sekä retorinen että historiallinen konteksti laajenevat ja

kehittyvät jatkuvasti kielenkäytön, muun muassa retoristen suostuttelukeinojen avulla, luoden uu-

denlaisia asenteita ja vastakkainasetteluita, mutta myös uudenlaisia ideologioita/kokonaisvaltaisia

näkemyksiä. Muutos on kuitenkin yleensä hidasta, sillä käytetyssä kielessä on hyödynnettävä so-

vinnaisia argumentoinnin keinoja ja muita sosiaalisia sääntöjä.

Ajattelu on siis sekä ideologista että retorista. Ideologian rakentumisen sekä uudelleen tuot-

tamisen prosessi vaikuttaa ajatusten rakenteeseen ja ajattelun psykologiseen toimintaan ja tämä te-

kee retoriikasta merkityksellistä ideologian tutkimuksessa. Billigin mukaan voidaan olettaa, että

ideologian sisällä ja avulla kehittyneet ajattelutavat ovat itsessään synnynnäisesti retorisia. Samoin

retoriikan käyttö kuvastaa ideologian sisäisiä säännönmukaisuuksia, joita retoriikan avulla tuotetaan

yhä uudelleen. (Billig 1991, 3.) Ajattelu pyritään retoriikan avulla muotoilemaan yleisesti hyväksyt-

täväksi viestiksi. Ajattelutavat ovat retorisia siten, että ihmiset oppivat aiemmista argumenteista

heihin itseensä vetoavia tapoja käyttää kieltä, joita he myös käyttävät hyväkseen omissa argumen-

teissaan. Retorisen kielenkäytön omaksuminen ei kuitenkaan ole ainoastaan suostuttelevan puheta-

van ja kaunopuheisuuden laskelmoitua opiskelua, vaan usein täysin tiedostamatonta toimintaa.

Perelman katsoo, että argumentin esittäminen sisältää epäsuoran vetoomuksen ”universaalille

yleisölle”, eli kielen tuottajat olettavat argumenttinsa vaikuttavan järkevältä mille tahansa ajatteluun

kykenevälle yleisölle. Esitettyä argumenttia vastustava kanta on myös kyettävä perustelemaan ve-

toamalla esimerkiksi terveeseen järkeen, yleiseen mielipiteeseen ja intuitioon. (Perelman 1996, 25.)

Retorisen ajattelun toiminta-alueena ovatkin sellaiset ongelmat, joihin ei löydy yksiselitteistä oikeaa

vastausta. Eettiset ja poliittiset kysymykset eroavat kaavamaisen logiikan ongelmista monitulkintai-

suutensa sekä ratkaisunsa avoimuuden takia ja ovat siksi argumentoinnin kohteena. Retoriikan on-

gelmat eivät ole ratkaistavissa loogisen päättelyn avulla. Poliittiset kiistat eivät esimerkiksi johdu

siitä, että toinen osapuoli on loogisen menetelmän avulla tullut oikeaan tulokseen ja toinen ei tähän

ole kyennyt. Molemmat voivat vedota logiikkaan, sillä ne katsovat asiaa erilaisista näkökulmista,

esimerkiksi toinen yrittäjien ja toinen työntekijöiden kannalta ja tarjoavat näin ollen erilaiset ratkai-

91 Viittaan diskursiiviseen toimintaan käyttäessäni termiä ”kieli”. Tällä tarkoitan kaikkea viestintää elekielestä sinfoni-an säveltämiseen ja pro gradu -tutkielman kirjoittamiseen.

92 Tästä poikkeavia teoreettisia näkökulmia ovat esimerkiksi kognitiivinen sosiaalipsykologia ja Billigin althusserlai-siksi kutsumat ideologiateoriat. Yksinkertaistetusti, kognitiivisen sosiaalipsykologian mukaan tiedon käsittely tapahtuuyleisinhimillisten ominaisuuksien avulla, mutta silti yksityisesti ja yksilöllisesti ihmisen pään sisällä, yhteiskunnanjäädessä tämän ”laboratorion” ulkopuolelle. Althusserlaiset ideologiateoriat sen sijaan häivyttävät yksilöt yhteiskunnas-ta muina kuin ideologisten rituaalien toteuttajina. (Billig 1991, 9-11.)

101

sut käsillä olevaan ongelmaan. (Billig 1991, 39.) Rauhan katson kuitenkin olevan looginen tavoite

mistä tahansa eettisestä näkökulmasta, vaikka se ei siltä välttämättä kaikille epätasa-arvoisessa yh-

teiskunnassa tai maailmassa näytäkään. Tasa-arvoon perustuvan rauhantilan mahdollisuus täytyy

kuitenkin konkreettisesti osoittaa ihmistoiminnalla, jotta siitä voisi kehittyä pysyvä ihmisten välis-

ten suhteiden tila.

3.5.3. Asenteiden ja argumenttien rationalisoiminen

Serge Moscovicin teoria sosiaalisista representaatioista (1984) auttaa hahmottamaan tapoja,

joilla ihmiset perustelevat näkemyksiään sekä itselleen että muille. Sosiaalisten representaatioiden

teorian avulla pyritään myös havainnollistamaan, kuinka uusia asioita voidaan esitellä yleisölle

viestin uskottavuuden kärsimättä sekä miten nämä uudet ajatukset siirtyvät osaksi maalaisjärkeä.

Moscovici esittelee kaksi sosiaalisen representaation tapaa tehdä tuntemattomasta sekä turvat-

tomasta tuttu ja turvallinen. Ankkurointi on mekanismi, jolla pyritään pelkistämään vieraita ajatuk-

sia tavanomaisiin kategorioihin ja tuttuun kontekstiin. Toinen tapa tuottaa sosiaalisia representaati-

oita on objektivointi. Kuten ankkuroinnissa, myös objektivoinnissa on tavoitteena tehdä vieraasta

ajatuksesta tuttu, mutta objektivoinnissa abstrakti käsite pyritään muuttamaan konkreettiseksi ko-

kemukseksi eli ”abstrakti materialisoidaan”. Ankkurointi on universaali sosiaalisen representaation

tapa, sillä mikä tahansa uskomus voidaan ankkuroida käsitteen sisällöstä huolimatta, kun taas vain

tietynlaiset uskomukset voidaan objektivoida. Tällaisia ovat erityisesti ei-uskonnolliset, abstrakteis-

ta tieteellisistä teorioista ja käsitteistä alkunsa saaneet uskomukset. (Moscovici 1984, 28-44; Billig

1991, 63-65.)

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa tieteellisiä käsitteitä on sosiaalisesti representoitu

osaksi maalaisjärkeä sekä arkiajattelua ja ne ovat muuttaneet maalaisjärjen luonnetta esimerkiksi

karsimalla osan uskontojen selitysvoimasta näkemysten perusteluina. Argumentointi nojaa vahvasti

vähintäänkin tieteelliseltä vaikuttaviin selitysmalleihin. (Billig 1991, 67-68.) Billig kuvailee ihmis-

ten täten omaksuvan erilaisia maallikkotieteilijöiden rooleja perustellessaan argumenttejaan (Emt,

158). On siis tärkeää, että argumentti kuulostaa tieteelliseltä ja siinä käytetään vaikuttavia sekä vai-

keita termejä, sillä suurelle osalle yleisöstä tieteelliset totuudet ovat elämänkatsomuksesta peruste-

lunsa saavia asennekysymyksiä. Lisäksi ihmiset järkeilevät retoriikan keinojen avulla eli käyttävät

myös itsensä vakuutteluun tieteellisiä tai näennäistieteellisiä argumentteja. Toisaalta tiedettä myös

tehdään mitä erilaisimmista lähtökohdista, ideologian vaikuttaessa myös tutkimuksen taustalla, mi-

kä käy selväksi, kun eri asenteiden haltijat kaikki perustelevat samaa kysymystä koskevat argu-

menttinsa tieteen avulla.93

93 Esimerkiksi ”kansojen” ja etnisten ryhmien älykkyyden sekä muiden ominaisuuksien tutkimus tarjoaa monenlaistatieteellistä tulosta vastakkaisten argumenttien voimavaraksi (ks. esim. Swain & Nieli 2003, 65-83).

102

Diskurssianalyysissä vakuuttavaa retoriikkaa tarkastellaan usein faktan konstruointina. Faktaa

konstruoidessa pyritään tuottamaan kuvailu, joka kertoo, ”kuinka asiat todella ovat”. Faktan konst-

ruointi on yritys saada kiistanalaiset kysymykset näyttämään kiistämättömiltä tosiasioilta, jolloin

vaihtoehtoisen todellisuuden jäsennystavat kyseenalaistetaan esimerkiksi jumala-termien avulla.

Todellisuuden tuottamiseen liittyy kiinteästi kategorisointi, sillä jokaisen kuvauksen keskeinen piir-

re on jonkin asian muotoilu joidenkin tiettyjen ominaisuuksien mukaan. Kategoriat ovat kuitenkin

myös neuvottelukysymyksiä, jotka syntyvät inhimillisen toiminnan seurauksena. (Jokinen 1999b,

129-130.)

Tieteellisten selitysten merkityksen kasvusta huolimatta moderni tietoisuus - sekä yksilöllinen

että jaettu - voi sisältää objektivoituja ja yliluonnollisia elementtejä, materialistisia sekä taikauskoi-

sia uskomuksia ja tieteellistynyttä maalaisjärkeä sekä vanhoja uskonrakennelmia. Retorinen sosiaa-

lipsykologia korostaa näitä maalaisjärjen vastakohtaisuuksia ja kiinnittää tässä tarkoituksessa huo-

mion yhteiskuntien94 tai ideologioiden sisäisiin, ei niiden välisiin argumentteihin. (Billig 1991, 71.)

Alun perin tieteellisen ennakkoluulon (prejudice) käsitteen käytössä tiivistyy argumenttien

esittämisen ja niiden lähteiden monimuotoisuus. Harva haluaa leimautua ennakkoluuloiseksi länsi-

maisessa julkisessa keskustelussa sanan vahvan kulttuurisen arvolatauksen takia.95 Tyypillisesti

kritiikki ennakkoluuloisuudesta torjutaan vetoamalla rationaalisuuteen. Ennakkoluuloiset ihmiset

pyrkivät oikeuttamaan asenteensa teoreettisen tai empiirisen perustelun avulla ja välttämään näin

ennakkoluuloisuuteen liitetyn irrationaalisuuden leiman. Näin tehtynä asenteen syyt ulkoistetaan

vetoamalla johtopäätösten juontumiseen maailman empiirisestä luonteesta eikä omista mieltymyk-

sistä. Tällä tavalla kielen käyttäminen on argumentatiivista sanan molemmissa merkityksissä: ar-

gumentteja esitetään johtopäätöksen vahvistamiseksi ja lisäksi niiden avulla vastataan mahdolliseen

kritiikkiin irrationaalisuudesta. (Billig 1991, 128-131.) Omien asenteiden rationalisoimisen kautta

otetaan myös etäisyyttä muihin samankaltaisia mielipiteitä esittäviin ryhmiin määrittelemällä nämä

esimerkiksi hulluiksi. (ibid.; Pekonen 2000, 42.)

Ennakkoluulojen kieltäminen toimii esimerkkinä siitä, kuinka kielen käyttäjät ovat usein

myös omia erityisiä ideologioitansa laajempien aateperinteiden sosiaalisten normien orjia. Kielen

tuottaja voi ymmärtää rajoitukset kielen käyttämiselle ja viestin vastaanotettavuudelle julkisessa

tilanteessa, jolloin ennakkoluuloisuuden kieltäminen on strategista toimintaa. Tällöin kielen käyt-

tämistä voidaan pitää pikemminkin ilmaisunhallintana kuin aitojen asenteiden esittämisenä. Ideolo-

94 Tässä kohtaa Billig käyttää termiä kulttuuri, jolla ymmärrän hänen tarkoittavan kansallista kulttuuria. Olen vaihtanuttilalle termin yhteiskunta, jonka rajoihin mahtuvat paremmin tutkimuksen kohteena olevat ihmiset.

95 Länsimaisella kulttuurilla viittaan laveasti esimerkiksi antiikin, kristillisyyden, renessanssin, valistuksen jateollistumisen aateperinteistä kasvaneisiin monenlaisiin yhteiskuntiin, verraten sitä vaikka konfutselaisuuden,taolaisuuden ja buddhalaisuuden aatteiden vaikutuspiiriin Itä-Aasian monimuotoisella alueella.

103

gisen ristipaineen myötä asenteiden ilmaisijat usein aloittavat rationalisoidun argumenttinsa esimer-

kiksi sanoilla ”en ole ennakkoluuloinen, mutta…”. (Billig 1991, 126-127; ks. van Dijk 1984.)

3.5.4. Asenteiden ja retoriikan kontekstuaalisuus

Perinteistä asennetutkimusta on arvosteltu näkemyksestä asenteiden staattisesta luonteesta.

Tämän ongelman nähdään johtuvan esimerkiksi metodologisesta luottamuksesta muodollisiin kyse-

lytutkimuksiin, joissa ei oteta huomioon, kuinka asenteita ilmaistaan tavanomaisissa keskusteluti-

lanteissa. Kriitikkojen mukaan ihmisillä ei ole yksinkertaisia ja muuttumattomia asenteita, vaan he

ilmaisevat kieltä käyttäessään monimutkaista asennesekoitusta. (Billig 1991, 168-170.)

Asenneteorioiden ongelmana on myös se, että niissä asennetta käsitellään psykologisena olio-

na, joka koetaan vaihtelemattomaksi sekä monisubjektiiviseksi (multisubjective).96 Tästä näkökul-

masta kaikille ihmisille yhteisiä ovat asenteessa ilmaistavat yksilölliset ja tilanteesta riippumattomat

tunteet, joiden rakenne on kaikilla samanlainen, mutta sisältö mahdollisesti perustavanlaatuisesti

erilainen. Julkista mielipidettä mittaavat kyselyt ovat riittämättömiä paljastamaan asenteita niille

tyypillisen joko/tai yksinkertaistamisen ja vaihtoehdottomuuden takia. (Billig 1991, 171.) Tällaisis-

sa pikakyselyissä ei huomioida ihmisten toisistaan poikkeavia tapoja käsittää kysymys ja kaikki se,

mikä vastauksen pohtimiseen heidän mielestään olennaisesti liittyy. Julkisessa kiistatilanteessa

asennetta ilmaisevat yksilöt eivät ainoastaan kuvaile itseään ja reaktioitaan, vaan samalla asettuvat

muita näkökulmia vastaan pyrkien perustelemaan oman näkökulmansa oikeellisuuden toisiin näkö-

kulmiin verrattuna (ibid.). Potterin ja Wetherellin mukaan esimerkiksi J.L. Austinin puheaktiteori-

an (Austin 1980) näkökulmasta on ennustettavaa, että koska erilaisissa tilanteissa pyritään tekemään

eri asioita kielen avulla, vaihdellaan myös ilmaisutapoja tilanteen kulloistenkin tarpeiden mukaan

(Potter & Wetherell 1987, 18). Vaikka Wetherell ja Potter (1992, 59) katsovatkin, ettei toimijuutta

ja diskurssitilanteita voi helposti erottaa toisistaan, en katso ilmaisun instrumentaalisen käytön ole-

van olennaista asenneilmapiiriä tarkasteltaessa muutoin kuin kulttuurisen kehän ilmentäjänä.

Billig ym. (1988, 2) esittelevät toisen lähteen asenteen vaihtelevuudelle katsoessaan maalais-

järjen olevan ”dilemmaattista”, koska se sisältää vastakkaisia teemoja, joita ihmiset käyttävät riip-

puen retorisesta kontekstista. Ilman vastakkaisuuksia ajattelussa ihmiset eivät pohtisi maailmaa tai

kokisi pulmia. Kokonaisvaltaiset näkemykset eivät siis yleensä kata johdonmukaisesti ihmisten ko-

ko ajattelurepertuaaria ja jättävät näin mahdollisuuden muutokselle.

Tyypillisenä esimerkkinä asenteiden tilannesidonnaisuudesta ja kokonaisvaltaisten näkemys-

ten limittäisyydestä voidaan tarkastella eri uskontoa tunnustavien ihmisten näkemyksiä samaa su-

kupuolta olevien ihmisten avioliittoja kohtaan. Homoliittojen epäsovinnaisuudesta voidaan olla yhtä

96 Todettakoon, että kritiikissä ns. valtavirran asenneteorioiden perusajatukset yksinkertaistetaan sekä karrikoidaan.Teoriat ovat todellisuudessa huomattavasti monisyisempiä ja niissä etsitään selityksiä myös asenteiden vaihteluun jaotetaan huomioon asenteiden intersubjektiivisuus. (Billig 1991, 172; ks. esim. Schwarz 2007.)

104

mieltä, vaikka toisella asenteen ilmaisijalla itsellään olisikin neljä vaimoa, toisen ollessa tiukasti

yksiavioisuuden kannalla. Moniavioisuuden puolesta ja sitä vastaan argumentoidaan toisaalla ja

muiden perusteluiden avulla.

Asenteiden ilmaisutavat ovat yhtä lailla riippuvaisia ajasta, paikasta sekä asiayhteydestä, jossa

ne esitetään (Billig 1991, 210). Elämänkatsomusten ja ympäröivässä maailmassa vaikuttavien aat-

teiden evoluutiota kuvastaa käytettävissä olevien retoristen suostuttelukeinojen vaihtelevuus kon-

tekstista riippuen. Protagoraan tai Ciceron omissa yhteisöissään käyttämä kieli tuskin antaisi nyky-

päivänä tuulta ajamiensa asioiden alle. Tämäntapaisten argumenttien esittäjät vaikuttaisivat en-

nemmin epäluotettavilta suorapuheisiin tieteellisiin perusteluihin tottuneelle yleisölle. Itse retoriikka

-termi ymmärretään tyypillisesti klassisessa mielessä ja se usein liitetään tyhjänpuhumiseen ja väit-

telyiden vilpilliseen voittamispyrkimykseen kiinnittämättä huomiota perusteluiden asiasisällön

paikkansapitävyyteen. Retoriset vakuuttelukeinot perustuvatkin nykyään paljolti ns. kartesiolaiseen

tieteisiin pohjaavaan rationalisoituun argumentointiin (ks. Summa 1999, 64). Kuitenkin, myös tie-

teet ovat kontekstuaalisia. Pyrinhän itsekin ei-positivistiseen ja ei-behavioralistiseen tapaan argu-

mentoimaan voivani asennekäsitteeseen nojaten ja sanomalehden internetsivuilla käytävää keskus-

telua analysoimalla kertoa jotain Yhdysvaltojen nyky-yhteiskunnan rauhanomaisuudesta.

3.6. Verkkokommentoinnin tutkiminen

Toin aiemmin esille näkemykseni verkkokommentointiin perustuvan aineiston eduista, joita

ovat muun muassa mahdollisuus esiintyä anonyyminä sekä esittää haastattelutilanteeseen verrattuna

punnitumpi mielipide. Kysymykset verkkokommentoinnin pätevyydestä ja rajoituksista aineistona

liittyvät edustavuuteen: voidaanko kommentoijien katsoa olevan kattava otos amerikkalaisista? (ks.

Davis 2005, 30-34.)

Yleisesti poliittisia aiheita käsitteleviin verkkokeskusteluihin osallistuvat amerikkalaiset poik-

kesivat vuonna 1999 ”keskivertoamerikkalaisesta”. Kommentoijat olivat yleensä nuorempia, use-

ammin miehiä ja pienemmällä todennäköisyydellä naimisissa kuin väestö yleensä. Kommentoijilla

oli myös keskimääräistä useammin yliopistokoulutus sekä keskimääräistä isommat tulot. Politiikkaa

verkkokeskustelijat seuraavat keskimääräistä enemmän, mutta heidän keskusteluaiheensa usein

poikkesivat ”yleisistä” kiinnostuksenkohteista, kuten koulutuksesta, rikollisuudesta, verotuksesta tai

terveydenhuollosta. Yleisesti keskustelijat tunnustautuivat keskimääräistä harvemmin demokraa-

teiksi ja hieman keskimääräräistä useammin republikaaneiksi. Verkkokeskustelijat eivät Davisin

mukaan olekaan luotettava tiedonlähde kertomaan yleisestä mielipiteestä. 97 (Davis 2005, 101-118;

97 Davisin tiedot perustuvat Pew Research Centerin vuonna 1999 suorittamaan tutkimukseen, minkä jälkeen internetinkäyttäjien määrä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 1999 vain 40 % amerikkalaisista aikuisista oli mahdollisuus käyt-tää internetiä. Vuoden 2006 alussa osuus oli kasvanut jo 73 prosenttiin. (Pew Internet & American Life Project 2006a.)Esimerkiksi poliittisia uutisia verkosta lukevia oli vuonna 2006 päivittäin n. 26 miljoonaa, kun heitä vuonna 2002 oli

105

ks. myös Albrecht 2006.) Davis kuitenkin perustelee tätä muun muassa verkkokeskustelijoiden po-

liittisella aktiivisuudella, joka on mielestäni itsestään selvästi edullinen asia tutkimuksen teon kan-

nalta. Jos samat ominaisuudet edelleen pätevät verkossa kommentoiviin, he ovat nuoria, jotka tule-

vat osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan vielä pitkään. He ovat myös keskimääräistä pa-

remmin koulutettuja ja varakkaampia, joten he todennäköisemmin myös osallistuvat yhteiskunnalli-

seen päätöksentekoon. Tärkeimpänä ominaisuutena on tietysti verkkokeskustelijoiden kiinnostus

poliittisesti merkittäviä kysymyksiä kohtaan. He haluavat osallistua niiden käsittelyyn ja poliittiseen

vaikuttamiseen keskivertoamerikkalaisista poikkeavalla tavalla.

Politiikkaa kohtaan osoitetun kiinnostuksen ohella myös taloudellinen epätasa-arvoisuus on

huomioonotettava tekijä verkkokeskusteluiden edustavuutta analysoitaessa, sillä vähävaraiset jäävät

usein politiikan ja siitä käydyn keskustelun ulkopuolelle. Taloudellisesti kovaosaisimmat ihmiset

kuuluvat lisäksi monesti etnisiin vähemmistöihin, joiden ääni ei täten oletettavasti verkkokeskuste-

luissakaan pääse asianmukaisesti esille. (Stanyer 2007, 140-145.)

Eettisyyden kannalta verkkokommentoinnin tutkiminen voi olla ongelmallista ajatellen suo-

raan lainattujen kommenttien julkaisemista ja niiden jäljittämisen helppoutta hakukoneiden avulla.

Eettisyyskysymys liittyy erityisesti tilanteeseen, jossa tutkija pyrkii suojelemaan esimerkiksi verk-

kokeskusteluyhteisön kommentoijan anonymiteettia nimimerkin avulla. Vaikka verkkokeskustelijat

toimivatkin kaikkien ulottuvilla olevassa tilassa, he eivät välttämättä miellä kirjoituksiaan julkisiksi.

(McKee & Porter 2008, 10; Eynon ym. 2008, 34.) Tässä työssä analyysin kohteena olevat kom-

menttialueet eivät kuitenkaan ole tietyn yhteen kokoontuneen ryhmän ajatustenvaihtoa, vaan suosit-

tujen tiedotusvälineiden verkkosivuilla esitettyjä näkemyksiä, joten kommentoijat oletettavasti ha-

luavat mahdollisimman monen lukevan hengentuotteensa. Toinen potentiaalinen ongelma on verk-

kokommentoijien ip-osoitteen ja siten henkilön olinpaikan jäljittämisen mahdollisuus. Tämä ei kui-

tenkaan ainakaan näiden medioiden kommenttialueilla onnistu ilman palveluntarjoajan avustusta.

Tutkimaani verkkokeskustelua käydään New York Times -lehden (NYT) sekä Fox News -

televisiokanavan internetsivuilla. Mediat ovat Yhdysvaltojen seuratuimpia ja ne edustavat tunnus-

omaisesti kahta poliittista pääideologiaa. Medioiden ”profiilit” onkin syytä ottaa huomioon arvioi-

taessa esitettyjen asenteiden edustavuutta amerikkalaisten keskuudessa. Erään tutkimuksen mukaan

suurin osa amerikkalaisista katsoi NYT:in olevan tutkituista lehdistä (NYT, Wall Street Journal,

Washington Post sekä kunkin paikallislehti) vasemmistolaisin ja 40 % amerikkalaisista uskoi leh-

den olevan puolueellinen ja suosivan ”liberaaleja”. Tyypillisesti monet liberaaleiksi tunnustautuvat

pitivät lehteä puolueettomana ja konservatiiveiksi tunnustautuneet puolueellisena. Kuitenkin myös

liberaaleista 25 % katsoi NYT:illa olevan liberaali ennakkoasenne. (Rasmussen Reports 15.7.2007.)

vain 11 miljoonaa (Pew Internet & American Life Project 2006b). Uutta tutkimusta politiikkaa koskevista verkkokes-kusteluista ei ole vuoden 1999 jälkeen tehty.

106

Puolueisiin identifioituvat ihmiset havainnoivat yleisesti ottaen valtavirtamedian olevan puolueelli-

nen vastapuolen hyväksi (Morris 2007, 715). Samoin lehden entinen Public Editor98 myönsi lehden

olevan hengeltään liberaali erilaisuutta hyväksyvässä kosmopoliittisessa mielessä, sillä NYT heijas-

telee kotikaupunkinsa monimuotoisuutta (Okrent 25.7.2004). Itse olen seurannut verkkolehden po-

liittisia uutisia puolen vuoden ajan päivittäin. Erityisesti varsinaisen presidentinvaalikampanjan

Obama vs. McCain aikana oli mielestäni selvää, että NYT:in linja on poliittisesti liberaali ja suosii

enemmän demokraatteja kuin republikaaneja. Lehdessä pääsevät kuitenkin, poliittisen liberalismin

mukaisesti, ääneen myös linjalle kriittiset näkemykset ja siinä raportoidaan myös demokraateille

sekä Obamalle epäedullisista asioista. Lehtenä NYT ei olisi kuitenkaan edustava aineisto.

NYT:in verkkosivujen lukijoista ja verkkokommentoijista ei suoraan voida tehdä samaa joh-

topäätöstä, sillä lehden internetsivuja lukevat ihmiset ympäri maailmaa ja Yhdysvaltoja. Lehden

demokraatteihin kallellaan olevan linjan takia näen demokraattien esivaalikamppailua koskevan

verkkokeskustelun kuitenkin hedelmällisemmäksi aineistoksi kuin kommentoinnin koskien varsi-

naista presidentinvaalikampanjaa. On kuitenkin todettava näitäkin keskusteluja hieman seurannee-

na, etteivät kaikki kommentoijat ole newyorkilaisia, demokraatteja, Obaman kannattajia, liberaaleja

tai vasemmistolaisia, vaan erilaisia näkökulmia tuodaan laajasti julki. Sama pätee demokraattien

esivaalikamppailua koskevaan kommentointiin, joka on nähdäkseni kuitenkin ”rehellisempää”, sillä

siinä puoluekannasta johtuvilla asemoinneilla ei ole yhtä suurta merkitystä kaikkien kommentoides-

sa kahta demokraattia. Esivaalikampanjaa tutkittaessa voidaan täten keskittyä puoluejaottelun ulko-

puolisiin kiistakysymyksiin ja mahdollisiin jakolinjoihin.

Lehden journalistista linjaa seuraten voisi olettaa kommentoijien olevan keskimääräistä poliit-

tisesti liberaalimpia. Vaikka näin olisikin, keskustelut vetävät kuitenkin yleensä puoleensa myös

vastakkaisia kantoja esittäviä ihmisiä. Näkemysten kattavuuden parantamiseksi aineiston toinen

osuus koostuu leimallisesti konservatiivisen Fox Newsin verkkosivuilla esitetyistä kommenteista ja

tarjoaa siten lähtökohtaisesti erilaisuutta koskevia asenteita ideologisen jaottelun toiselta puolelta.

Televisiokanavien uutisointia analysoinut tutkimus tukee yleisesti jaettuja näkemyksiä kana-

vien puolueellisuudesta demokraattien tai republikaanien hyväksi. Fox News on ainoa tutkimuksen

kohteina olleista medioista, jonka uutisointi oli puolueellista republikaanien hyväksi. Muut kanavat

(ABC, CBS, NBC) sen sijaan osoittivat puolueellisuutta demokraattien hyväksi. (Groeling 2008,

652.) Fox News on amerikkalaisista televisiokanavista suosituin poliittisten uutisten lähde ja vain

päivittäiset sanomalehdet ovat käytetympiä tiedonlähteitä. Fox News -kanavan vakituinen yleisö on

kanavan perustamisesta saakka (1996) tullut asteittain ”republikaanisemmaksi”. Vuonna 2004 re-

publikaaneista yli 36 % kertoi seuraavansa kanavaa säännöllisesti ja 63 % vähintään ajoittain. Lähes

98 Eräänlainen lehden eettisyyttä valvova kuluttaja-asiamies.

107

22 % republikaaneista piti kanavaa ensisijaisena uutislähteenään, kun vastaava luku demokraateilla

oli 5 %. Fox Newsin ja republikaanisuuden yhteyttä korostaa myös se, että kanavaa pääuutislähtee-

nään pitävistä itsenäisiksi tai puolueettomiksi identifioituvista äänestäjistä noin kaksi kolmasosaa

piti todennäköisenä äänensä antamista George W. Bushille. (Morris 2007, 710-711, 721.)

Vaikka verkkosivuja ylläpitävien emämedioiden ja niiden kommenttialueilla näkemyksiään

julkituovien ihmisten puoluesitoutuneisuudesta tai elämänkatsomuksesta ei voi vetää ehdottomia

johtopäätöksiä, yleisenä oletuksena tutkielmassa vastedes on, että NYT:in kommentoijista suurin

osa on demokraattien äänestäjiä, niin sanottuja liberaaleja tai progressiivisia. Fox Forumin kom-

mentoijien oletan kannattavan todennäköisemmin republikaaneja sekä olevan ideologisesti pääasi-

assa konservatiiveja tai traditionalisteja.

108

4. LUOKITTELEVA ANALYYSI

4.1. Lähtöasetelma

Sekä demokraattien esivaalien aikana että varsinaisten presidentinvaalien alla New York

Timesissa sekä muissa tiedotusvälineissä spekuloitiin erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien välisten

suhteiden vaikutuksia ehdokkaiden hyväksyttävyyteen ja mahdollisuuksiin. Ryhmien välisten suh-

teiden arvioitiin monissa tapauksissa olevan huonoja. Barack Obamalla arveltiin olevan vaikeuksia

saada kannatusta muun muassa juutalaisilta, ”ruskeilta” eli hispaanoilta, mustilta tai valkoisilta työ-

läisiltä. Keskustelua käytiin myös siitä, kumpi on yhteiskunnallisesti merkittävämpi ongelma Yh-

dysvalloissa, seksismi vai rasismi? Uutiskanava CBS:n kyselyssä suurempi osa näki jälkimmäisen

merkittävämmäksi ongelmaksi. Obaman mustuus, nimi sekä perhetausta muslimi-isineen nähtiin

tiedotusvälineissä tekijöiksi, joiden perusteella ennakkoluuloiset ihmiset eivät häntä hyväksyisi.

Tiedotusvälineiden uutisoinnin perusteella odotin tällaisten yhteiskunnan rauhanomaisuuden kan-

nalta haitallisten asioiden nousevan esille myös aineistostani. Siinä rotukysymyksen on tarkoitus

toimia välineenä, jonka avulla voidaan selvittää yhteiskunnassa vallitsevia erilaisuutta käsitteleviä

asenteita ja kaikkea, mitä ihmiset katsovat heille esitettyyn ärsykkeeseen liittyvän.

New York Times sekä sen uutisia ja kolumneja seuraamalla rakentamani oletukset onkin ase-

tettava kriittiseen tarkasteluun tulkitsevan analyysin vaiheessa. NYT:in uutisoinnin valossa Yhdys-

valtojen yhteiskunta näyttää huomattavasti pirstoutuneemmalta ja rauhattomammalta kuin tutkimus-

tulokseni ja Obaman vaalivoitto antavat ymmärtää. Yhteiskunnan aidon rauhanmukaisuuden kan-

nalta haitallisia erilaisuutta vieroksuvia asenteita kuitenkin esiintyy. Tämä ilmenee aineistossa pel-

kistetysti kahdella tavalla. Ensinnäkin siten, että kommentoija nimeää jonkin mielestään arvelutta-

van ihmisryhmän. Toinen osoitus yhteiskunnallisista jännitteistä ilmenee kokemuksen kautta kom-

mentoijien katsoessa, ettei kaikilla ole edelleenkään tasa-arvoisia mahdollisuuksia Yhdysvalloissa.

Myös erilaisuutta käsittelevä yleisemmän tason kansalaisdiskurssi kertoo siitä, mikä amerikkalai-

sessa yhteiskunnassa nähdään hyväksyttäväksi.

Vaikka kontekstit muokkaavat ärsykkeitä, kommentoinnin kohteet ovat molemmissa aineis-

toissa hyvin samankaltaisia. Aineistojen keskinäisen vertailun perusteella asenteissa on sekä limit-

täisyyttä että eroavaisuuksia, jotka ovat myöhemmin tulkinnan kohteena. Ennen varsinaista ana-

lyysivaihetta on kuitenkin tuotava esille kysymykset, joihin ihmisiä houkuteltiin vastaamaan sekä

kontekstit, joissa ihmiset kannanottonsa esittivät. Ilman näiden esittelyä aineiston tulkinnasta puut-

tuu läpinäkyvyys ja tulokset ovat alttiita vääristelylle. Täydennän analyysivaiheessa tilanteen mu-

kaan myös muita kontekstuaalisia aukkoja alla esiteltyjen lisäksi.

109

4.1.1. New York Times ja Obaman rotupuhe

Barack Obaman ja Hillary Clintonin välisen demokraattisen puolueen esivaalikamppailun ol-

lessa kiivaana käynnissä Obama piti 18.3.2008 Philadelphiassa puheen, jossa hän käsitteli Yhdys-

valtojen rotusuhteita. Hieman aiemmin julkisuuteen oli tuotu videopätkiä Obaman hengellisen oppi-

isän ja kotiseurakunnan pastorin Jeremiah A. Wrightin saarnoista. Video-otteet liittyvät Wrightin

New Yorkin terrori-iskujen jälkeiseen saarnaan. Siinä hän liittää iskut Yhdysvaltojen ulkopoliitti-

seen historiaan entistä Yhdysvaltojen Irakin suurlähettilästä lainaten.99 Toisessa julkisuutta saanees-

sa saarnassaan Wright syyttää Yhdysvaltojen hallitusta rasismista100 ja järjettömimmässä lausees-

saan Hi-viruksen keksimisestä värillisten murhaamiseksi. Obama itse sanoi muutama päivä ennen

puheensa pitämistä, ettei ollut paikalla kuuntelemassa kyseenomaisia saarnoja. Vaikka saarnojen

sisällöt arvattavasti ärsyttävät monia, Wright ei kohdista syytöksiä tai vihaa hallituksia lukuun ot-

tamatta mitään tiettyä ihmisryhmää vastaan ja sanoo ”sortajien olevan kaiken värisiä”. Yleensä pe-

rustellummasta kokonaisuudesta irrotetut otteet kuitenkin pakottivat 20 vuotta Wrightin seurakun-

taan kuuluneen Obaman tuomaan esille näkemyksensä Yhdysvaltojen rotusuhteista. Esivaalitaisto,

pastori sekä lisäksi Obaman vaimon Michellen kommentti, jonka mukaan hän oli ”ensimmäistä

kertaa aikuiselämänsä aikana todella ylpeä kotimaastaan (, koska toivo on tulossa takaisin)”, olivat

taustatekijöitä, jotka osaltaan vaikuttivat molempien aineistojen kommentointiin. Obaman puhee-

seen sekä siihen kyseisessä tilanteessa liittämiinsä asioihin ottavat kantaa NYT:in verkkosivujen

kommentoijat (The Caucus 18.3.2008)101. Kommentteja edeltää NYT:in toimittajan mediakatsaus

Obaman puheen herättämiin reaktioihin. Muutama kommentoija ottaakin kantaa NYT:in journalisti-

seen linjaan, mutta muut kommentoivat Obaman puhetta; sen sisältöä tai muuten vain kaikkea, mitä

tilanteeseen liittävät. Kommentteja aineistossa on 417.

99 "I heard Ambassador Peck on an interview yesterday. Did anybody else see him or hear him? He was on Fox News.This is a white man, and he was upsetting the Fox News commentators to no end. He pointed out — did you see him,John? — a white man, he pointed out, ambassador, that what Malcolm X said when he got silenced by Elijah Muham-mad was in fact true — America's chickens are coming home to roost."

Saarnasta uutisoitiin viimeinen tummennettu lause. Wright pyrkii saarnassa syventämään sanomaansa: “Violence be-gets violence. Hatred begets hatred. And terrorism begets terrorism. A white ambassador said that y’all, not a blackmilitant. Not a reverend who preaches about racism. […]”. (Ks. Martin 21.3.2008a.)

Saarnat löytyvät litteroituina CNN-kanavan internetsivuilta (Martin 21.3.2008a ja b).100 “The government gives them the drugs, builds bigger prisons, passes a three-strike law and then wants us to sing

'God Bless America.' No, no, no, not God Bless America. God damn America — that's in the Bible — for killinginnocent people. God damn America, for treating our citizens as less than human. God damn America, as long as shetries to act like she is God, and she is supreme. The United States government has failed the vast majority of her citizensof African descent." (Martin 21.3.2008b.) Laajalti uutisoitu osuus tummennettuna.

101 NYT:in verkkosivujen keskusteluja valvovat jokaisen viestin lukevat moderaattorit, jotka eivät julkaise hävyttö-miä ja säädyttömiä viestejä. Verkkokeskustelussa ei myöskään sallita nimittelyä tai herjaamista ja keskustelijoita pyyde-tään kertomaan oma nimensä kommentoidessaan. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Tunnettuja nimiä ei kuitenkaanhyväksytä nimimerkeiksi. (The Caucus 29.6.2007.)

Fox Forumia ei sen sijaan valvota täyspäiväisesti, vaan vastuu viestien sisällöstä lankeaa täysin kommentoijille (FoxNews 15.3.2007.) Fox Forumilla on kuitenkin käytössä ohjelma, joka estää joidenkin sanojen julkaisemisen sellaise-naan. Tämän voi kiertää esimerkiksi välimerkillä: ”ra.cist”.

110

Pääpiirteiltään hyvin rawlsilaisessa puheessaan Obama (18.3.2008) kiinnittää huomiota ihan-

teiden ja todellisuuden väliseen kuiluun, jonka täyttämiseksi hän kaipaa yhteistyötä. Ongelman rat-

kaiseminen ei ole hänen mukaansa mahdollista, jolleivät ihmiset ymmärrä, että erilaisuudestaan

huolimatta heillä on samanlaiset toiveet ja tavoitteet. Obama korostaa, ettei hänen tarinansa perhe-

taustoineen olisi mahdollinen muualla kuin Yhdysvalloissa. Obama ottaa puheessa eroa pastori

Wrightiin, jonka kommenttien hän katsoo saattavan lisätä yhteiskunnallisia jakolinjoja. Obama ei

kuitenkaan suostu kieltämään pastoriaan, vaan katsoo tämän edustavan mustaa yhteisöä niin hyväs-

sä kuin pahassakin, korostaen ihmisten sisäisiä ristiriitaisuuksia. Obama vertaakin Wrightia (valkoi-

seen) isoäitiinsä, joka oli rakastava ja huolehtiva, mutta joka kuitenkin esitti ajoittain myös rotuja ja

etnisyyksiä halventavia kommentteja.

Obama joka tapauksessa pitää rotua edelleen yhteiskunnallisesti tärkeänä kysymyksenä. Hä-

nen mukaansa epätasa-arvoisuus siirtyy mustassa yhteisössä sukupolvelta toiselle, eikä kaikkia on-

gelmia ole kyetty ratkaisemaan. Obama selittääkin rotukysymystä erityisesti talouden kautta. Rotu-

kysymys on Obaman mukaan edelleen akuutti erityisesti Wrightin sukupolven keskuudessa, sillä he

ovat itse kokeneet institutionaalista rotusyrjintää. Vihaisuutta esiintyy siis edelleen, eikä sen syitä

ymmärtämätön tuomitseminen paranna rotujen välistä yhteisymmärrystä. Obaman mukaan saman-

kaltaista vihaisuutta esiintyy myös valkoisten työläisten ja keskiluokan yhteisöissä, sillä he eivät

koe olleensa erityisen etuoikeutettuja rotunsa perusteella. He ovat rakentaneet omaisuutensa tyhjäs-

tä, eivätkä ole saaneet mitään ilmaiseksi. Työpaikkojen muuttaessa ulkomaille mahdollisuudet ale-

taan nähdä nollasummapelinä, jossa toisten unelmat tulevat omalla kustannuksella. Valkoisten ame-

rikkalaisten leimaaminen rasisteiksi ottamatta huomioon heidän oikeutettuja vaatimuksiaan jakaa

rotuja entisestään.

Ratkaisuehdotuksessaan Obama korostaa yhteisöjen vastuuta. Mustien tulisi liittää omat vaa-

timuksensa amerikkalaisten yhteisiin pyrkimyksiin. Heidän pitäisi ottaa vastuu elämästään, eikä

heidän syrjintää kohdatessaankaan pidä kyynistyä tai vaipua epätoivoon vaan uskoa olevansa oman

elämänsä herroja sekä uskoa yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuteen. Wrightin ongelmana on

menneisyydestä kiinnipitäminen ja yhteiskunnan esittäminen muuttumattomana, ikään kuin mitään

edistystä ei olisi saavutettu. Amerikka voi muuttua. Valkoisten kohdalla Obama perää tunnustamis-

ta. Heidän pitäisi myöntää, ettei syrjintää ilmene ainoastaan mustien mielissä vaan myös todellisuu-

dessa. Sijoittaminen kaikkien terveydenhuoltoon, hyvinvointiin ja koulutukseen auttaa Amerikkaa

kukoistamaan. Loppujen lopuksi vaaditaan sitä, mitä kaikki maailman mahtavat uskonnot vaativat –

että teemme muille niin kuin toivoisimme meille tehtävän. Jakoja, konflikteja ja kyynisyyttä ylläpi-

tävä syyttely keskittyy epäolennaisuuksiin, eikä tällaisten häiriötekijöiden pitäisi kuulua politiik-

111

kaan. Amerikkalaisilla on yhteisiä ongelmia, jotka eivät ratkea kiinnittämällä huomiota ihonväriin

tai uskontoon.102

4.1.2. Fox Forum juuri ennen presidentinvaalia

Fox News -televisiokanavan kommentointiaineisto (The Fox Forum 1.11.2008) on NYT:in

tapaan tilanteesta, jossa vielä käydään vaalikamppailua. Fox Forum -kommenttialueen aineisto

poikkeaa NYT:in aineistosta erityisesti siksi, että siellä esitetyt kommentit ovat varsinaisen vaali-

kamppailun ajalta ja siten todennäköisemmin myös osittain puolueellisesti värittyneitä. Tästä huo-

limatta kommentoijien on perusteltava näkemyksensä, jotka käsittelevät erilaisuuden hyväksymistä

yhteiskunnassa. Kolme päivää ennen presidentinvaalia Obama näytti johtavan republikaaniehdokas

John McCainia selvin luvuin. Yhdysvallat oli vaalien alla ajautunut talousahdinkoon, jonka ratkai-

semiseksi molemmat presidentinkampanjat esittivät omia ehdotuksiaan. Eräs Obaman talouspoliit-

tinen aloite oli nostaa yli 250 000 dollaria vuodessa ansaitsevien verotusta ja McCainin kampanja

syytti tämän takia Obamaa sosialismista. Muutoin kommenttiaineiston perusasetelma on hyvin sa-

mankaltainen NYT:in aineiston kanssa. Kommentteja Fox Forumilla esitetään yhteensä 364.

Kysymys, jolla Fox Forumin kommentoijat oli haastettu esittämään näkemyksiään, kuului:

lopettaisiko Obaman voitto rasismin Amerikassa? Kysymykseen oli liitetty erään vähemmistöjen

oikeuksia ajavan järjestön edustajan Shanta Driverin lyhyt kolumni, jossa tämä näkee Obaman voi-

ton antavan rasisteille myös perusteen väittää, ettei mitään erityistoimenpiteitä enää tarvita vähem-

mistöjen hyväksi. Obaman vähemmistöille esittämä vetoomus ei kirjoittajan mukaan tuo tarvittavaa

muutosta. Driverin mielestä Obaman voitto mahdollistaa rotusuhteiden edistymisen, mutta vain, jos

sen ohelle rakennetaan uusi itsenäinen kansalaisoikeusliike. Harva Fox Forumin kommentoija kui-

tenkaan ottaa mitään kantaa kolumniin.

Aineistojen kommenteista osa on sellaisia, joita en huomioi analyysissä asenteina. Tällaisia

ovat ulkomaalaisten kommentit sekä sellaiset tiedotusvälineen journalistista linjaa kommentoivat

näkemykset, jotka kritisoivat ainoastaan artikkelin julkaisemista. Journalismikritiikki esiintyy kui-

tenkin myös aineistosta löytyvissä asenteissa. Kommentoijat ovat paikoin erimielisiä siitä, mitä ja

ketä mediat tukevat sekä kuinka merkityksellistä tämä on. Samoin tiedotusvälineiden rooli on kriit-

tisen tarkastelun kohteena. Tarkastelun ulkopuolelle jätän myös itsetarkoituksellisen ärsyttämisen,

jota jotkut republikaaneja vastustavat Fox Forumilla harjoittavat. Vastaavanlaista tahallista häiri-

köintiä ei NYT:in valvotussa kommenttiaineistossa ilmene.

102 Retorisesti Obaman rotupuhe on jatkoa hänen demokraattien puoluekokouksessa 2004 pitämälleen puheelle. Tutki-joiden mukaan Obaman strategiana on pyrkiä integroimaan kilpailevat näkemykset todellisuudesta. Tämän hän tekeetuomalla esille monia yhteiskunnallisia traumoja, jotka hän liittää yhteen vetoamalla oikeudenmukaisuuteen. (Frank &McPhail 2005, 577-578, 572.)

112

4.2. Löydetyt asenteet

Yleisenä ja kahta kommenttiaineistoa yhdistävänä kysymyksenä kommentoijat ottavat kantaa

”rotusuhteisiin” sekä siihen liittämiinsä asioihin Yhdysvalloissa. Luokittelin kommentoijien argu-

mentatiiviset selonteot ensinnäkin sen mukaan, suhtaudutaanko niissä negatiivisesti johonkin ihmis-

ryhmään. Kommentoijan nimeämä ryhmä voi olla selkeästi määritelty ja rajattu tai epämääräinen.

Ryhmiä nimeävät kommentit olen luokitellut rauhan kannalta haitallisiksi ja muut kannanotot neut-

raaleiksi. Neutraaliksi luokitelluista kommenteista suuri osa tukee nimestään huolimatta positiivisen

rauhan saavuttamista. Lopuksi olen luokitellut kommentit jaetuiksi asenteiksi selontekojen keske-

nään yhteneväisten ja toisista asenteista poikkeavien perusteluiden mukaan. Saman asenteen jakavat

kommentoijat ymmärtävät heille esitetyn ärsykkeen samantyyppisellä tavalla, arvottavat sitä saman-

tyyppisellä tavalla ja samantyyppisestä asemasta, esimerkiksi valkoisen kristityn valtaväestön, vä-

hemmistön tai parhaimmillaan amerikkalaisten edustajina. Laadullisen asennetutkimuksen periaat-

teita noudattaen aineistosta voidaan tunnistaa yhteneväisiä perusteluita, jotka viittaavat tietyn asen-

teen omaavien kommentoijien jakamiin kulttuurisiin resursseihin. Näiden tunnistaminen ja julki

tuominen on olennaista, jotta voitaisiin ymmärtää, mihin perustuvat rauhanomaisuuden kannalta

sekä hyödylliset että haitalliset ajattelutavat.

Ryhmän nimeämiseen perustuvassa luokittelussa tein poikkeuksen niiden kohdalla, joiden

nimeämät ryhmät olivat yleisesti ”konservatiivit” tai ”demokraatit” yms. ryhmät joiden keskinäisen

valtataistelun voidaan katsoa kuuluvan myös poliittisesti liberaaliin rauhanomaiseen yhteiskuntaan.

Yleensä nämä kommentit kuitenkin olivat osa myös jotain muuta luokiteltua, joko negatiiviseksi tai

neutraaliksi luokiteltavaa asennetta.

Päätehtävänä analyysissa oli selvittää, salliiko asenneilmapiiri kaikenlaisille ihmisille ja ih-

misryhmille tasavertaiset poliittiset oikeudet, vapaudet ja mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa?

Onko asenneilmapiiri rauhan vaatimusten mukainen?

Analyysin löydökset heijastelevat viimeisimpien Yhdysvaltojen poliittista liberaalisuutta sel-

vittäneiden tutkimusten tuloksia. Itse nostan kuitenkin olennaisimmaksi tulokseksi sen, että suurin

osa analysoiduista kommenteista toteuttaa poliittisen liberalismin vaatimuksia, joissa taustakulttuu-

riin kuuluvat tekijät katsotaan toissijaisiksi politiikassa. Tällaisten asenteiden hallitsevuuden perus-

teella Yhdysvallat on ainakin saavuttamassa rauhanomaista yhteiskuntaa. Silti, monille kommentoi-

jille erilaisuus ei ole yhteiskunnassa hyväksyttävää. Vaikka aineistossa ei esitetä useinkaan avoimen

hyökkääviä kommentteja ihmisryhmiä kohtaan, osassa jaetuista asenteista mustiin sekä vähemmäs-

sä määrin muihin ”etnisiin” vähemmistöihin liitetään ryhmäominaisuuksia, joita ei hyväksytä ja

joita pidetään siksi alempiarvoisina.

113

Toinen esimerkki suvaitsemattomuudesta ilmenee amerikkalaisuuden epämääräisen käsitteen

kautta. Jokainen määrittelee amerikkalaisuuden oman makunsa mukaisesti. Monikulttuurisessa yh-

teiskunnassa rauhan kannalta haitallisissa kommenteissa amerikkalaisuuteen vedotaan monokulttuu-

risuutena. Näissä kommenteissa Amerikka määritellään kristillisyydelle, yksilön taloudellisille va-

pauksille ja mahdollisuuksille - ja usein valkoihoisuudelle - perustuvaksi poliittiseksi yhteisöksi.

Yli asennerajojen ulottuvan argumentoinnin perusteella kristillisyys on kaikkien jakama kult-

tuurinen kehä ja retorinen hakupaikka. Uskonnon merkitys näyttäytyykin aineistossa puolin sekä

toisin niin vahvana, että koen kristillisestä yhteiskunnasta puhumisen perustelluksi. Tässä mielessä

Yhdysvallat muistuttaa ennemmin Rawlsin kuvailemaa kelvollista ”Kazanistania” kuin poliittisesti

liberaalia yhteiskuntaa. Uskonnon merkityksen korostaminen ei suurimmassa osassa kommentteja

ole pahantahtoista muita kohtaan. Silti on pidettävä mahdollisena, että kristillisyyden kyseenalais-

tamaton oletus estää tasa-arvoisen rauhanmukaisuuden yhteiskunnassa, jos muita uskontoja tunnus-

tavat ja uskonnottomat kokevat kristillisen eetoksen haittaavan mahdollisuuksiaan yhteiskunnan

jäseninä.

Ensisijaisena ongelmana positiivisen rauhan saavuttamisen kannalta näyttäytyvät aineiston

perusteella kuitenkin pikemmin havainnointiin ja kokemukseen perustuvat erimielisyydet kuin eri-

laisuus sinänsä. Toinen ja yleisin ongelmallinen tekijä on ihmisten tapa yksinkertaistaa ja yleistää

monisyisiä asioita, mikä haittaa toisten näkemysten ymmärtämistä ja pitää yllä vanhoja jaotteluja.

Tämä ongelma johtaa kolmanteen eli siihen, ettei poikkeavuutta hyväksytä. Esimerkkinä tällaisesta

päättelyketjusta toimii laajalti jaettu asenne, jonka mukaan musta Obama kuuluu mustaan seurakun-

taan, jonka musta pastori saarnaa rasistisesti ja kriittisesti. Koska nämä kuuluvat mustaan yhteisöön,

voidaan vetää johtopäätös, jonka mukaan mustat ovat rasisteja, vihaavat valkoisia ja ovat antiame-

rikkalaisia kritisoidessaan yhteiskuntaa ja politiikkaa. Tämä taas selkeästi lisää vihamielisyyttä jois-

sakin valkoisissa sekä muissa ei-mustissa.

Anti- tai epäamerikkalaisuus ei luonnollisestikaan kuulu Yhdysvaltoihin. Amerikkalaisuus on

kuitenkin kansalaisdiskurssissa monimerkityksinen käsite: joillekin kritiikittömyyttä, toisille mah-

dollisuutta kritisoida; yhdelle monokulttuurisuutta, seuraavalle monikulttuurisuutta. Jumala-

termeinä aineistossa esiintyvätkin (anti)amerikkalaisuus ja siihen kiinteästi liittyvä jumala, jonka

tahdon ja tarkoituksen tulkitsemistavat eroavat kommentoijien välillä. Näiden jumala-termien lisäk-

si Fox Forumilla laajasti jaettuna perusteluna vedotaan yksilön vapauteen toimia ilman muiden aset-

tamia rajoituksia.

Amerikkalaisten havaintoerot voidaan käsitteellistää monikulttuurisuuskeskustelun termein.

Monissa kommenteissa ryhmiä käsitelläänkin ikään kuin ne jakaisivat tiettyä kulttuuria. Osittain

päädyn tulkitsevassa analyysissa samaan johtopäätökseen. Kommenteissa monikulttuurisuuskysy-

mys joko: katsotaan ratkaistuksi; koetaan ratkaisua vaativaksi ongelmaksi; tai itse monikulttuuri-

114

suus ja siihen liittyvät käytännöt koetaan amerikkalaisuuteen soveltumattomaksi ongelmaksi. Rau-

hanomaisuutta ja poliittista liberalismia parhaimmin toteuttavissa asenteissa yhteiskunta nähdään

epätäydelliseksi ja ongelmien tunnustaminen rauhanomaisen yhteiskunnan edellytykseksi. Ihanteel-

liseksi tämä näkemys nousee, kun sitä verrataan muille näkemyksille perustuviin asenteisiin. Varsi-

naisia omakohtaisia rasismin kokemuksia aineistossa ei mainittavasti tuoda esille ja sillä perusteella

voidaan sanoa tunnustamisen tarpeen suuntautuvan pikemminkin menneisyyteen kuin nykypäivän

yhteiskuntaan. Tunnustuksen saamisen tarve ja tunnustuksen antamisesta kieltäytyminen pitävät

kuitenkin yllä vihamielistä ilmapiiriä, jossa toinen osapuoli nähdään herkästi ehdottomaksi ja vaa-

ralliseksi.

Monikulttuurisuuden haittana näkevien sekä yhteiskuntaa jo tasa-arvoisena pitävien näke-

mykset ovat lähellä toisiaan, sillä molemmille Amerikan tulee olla monokulttuurinen maa, jossa

kaikkien täytyy elää tietyllä tavalla. Tällaiset näkemykset eivät sovellu rauhanmukaiseen monikult-

tuuriseen yhteiskuntaan. Yhteiskuntaa edelleen eriarvoisena pitävissä asenteissa taloudellista eriar-

voisuutta ei yleensä kommentoida lainkaan. Yhteiskuntaa jo tasa-arvoisena pitävät sen sijaan kriti-

soivat esimerkiksi affirmative actionia, koska katsovat sen epäoikeudenmukaiseksi valkoisen valta-

väestön kannalta. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus heijastuu aineistossa negatiivisina asenteina

vähemmistöjä kohtaan.

Poikkeavat näkemykset yhteiskunnan nykytilasta vaikeuttavat keskinäisen ymmärryksen saa-

vuttamista, sillä siinä kun yhteiskuntaa keskeneräisenä pitävät kokevat usein monokulturalistit su-

vaitsemattomaksi esteeksi tasa-arvon toteutumiselle, liittävät monokulturalistit herkästi ”valittajiin”

epäedullisia ominaisuuksia. Etenemisen kannalta asenteissa esiintyvät havaintoerot ovatkin ongel-

mallisia rauhan saavuttamisen kannalta kehämäisen dynamiikkansa takia, kun kaikilla osapuolilla

on vaarana turhautua toistensa taantumuksellisuuteen ja saamattomuuteen.

Monokulturalistien asenteissa korostuu amerikkalaisuuden ihanteiden mukaan eläminen. Näi-

hin ihanteisiin oman maan ja yhteiskunnan kritisoiminen ei sovi. Tähän näkemykseen kuuluu selkeä

visio amerikkalaisuudesta ja siinä parhaimmillaan tuetaan erilaisuudelle sokeaa, hieman myyttistä

yhtenäiskulttuuria, ei erilaisia kulttuureja hyväksyvää yhteiskuntaa. Toisaalta kukaan kommentoija

ei erityisesti vaadikaan kulttuurisia vapauksia, vaan amerikkalainen yhteiskunnallinen kulttuuri tun-

tuu olevan kaikkien tavoitteena. Yhteiskunnallisen kulttuurin sisältö ja rajat – erilaisuuden hyväk-

syminen vai monokulttuurisuus - sen sijaan ovat kiistelyn kohteena. Poliittisen liberalismin rau-

hanmallissa kaikkien on tarkoitus jakaa tasa-arvoisina poliittinen kulttuuri. Tähän kyetessään heillä

on oikeus ja vapaus elää yksityisesti haluamallaan, tosin myös muut huomioivalla tavalla.

Yhteiskuntahistorialliset asemat ja niiden välittyminen nykyhetkeen ovat jaettuja aatteita nä-

kyvämpi syy konkreettisiin erimielisyyksiin. Ne ovat kuitenkin taustatekijöitä, joiden johdosta ih-

misten omaksumat aateperinteet ohjaavat heitä havainnoimaan ja kokemaan nyky-yhteiskuntaa eri

115

tavoilla. Esimerkiksi vähemmistöryhmiin liitetään symbolisia ominaisuuksia, joiden perusteluiden

tausta on selkeästi jaetuissa kulttuurisissa ajatusmalleissa. Kansalaisoikeustaistelu ja eriarvoisuus-

kysymyksen ylläpitäminen nähdään esimerkiksi joissakin Fox Forumilla ilmenevissä asenteissa

radikalismiksi sekä jopa ”chavezlaiseksi marxismiksi” ja nämä tulkinnat viittaavat tiettyyn jaettuun

ideologiaan. Samoin pastori Wrightin saarnojen sisältö viittaa hänen omaksumiinsa aatteisiin. Juma-

la-termit kertovat yleisemmin siitä, millaiset jaetut aateperinteet koetaan hyväksyttäviksi yhteiskun-

nassa. Näiden käsitteiden alta paljastuu lisää kommentoijien jakamia ideologisia ja kulttuurisia taso-

ja, jotka vaikuttavat heidän aineistossa ilmaisemiensa asenteiden sisältöön. Kulttuuriset ja ideologi-

set tekijät sekä helpottavat että hankaloittavat toisten näkemysten ymmärtämistä ja hyväksymistä ja

näin ollen sekä hyödyttävät että haittaavat rauhantilan saavuttamista.

Rauhan kannalta monin paikoin erittäin haitallinen, usein vastakkainasetteluja lietsova yksin-

kertaistamisen ongelma tulee ilmi esimerkiksi tiedotusvälineiden tavassa uutisoida pastori Wrightin

saarnojen sisällöstä. Ongelmia ilmenee myös silloin, kun ihmiset eivät vaivaudu esimerkiksi kuun-

telemaan tai lukemaan puhetta, vaan kommentoivat ainoastaan siitä irrotettuja lauseita tai sanoja.

Samoin ihmisten käsittely kiinteänä ryhmänä vaikeuttaa yhteisymmärryksen saavuttamista. Rawlsin

objektiivisuuskriteerin sekä julkisen järjen periaatteiden noudattaminen eli toisten kuunteleminen ja

heidän näkemystensä harkittu punnitseminen olisikin kaivattu käytäntö myös amerikkalaisessa dis-

kurssissa. Yksinkertaistaminen on osoitus siitä, kuinka ihmiset - niin peruskansalaiset, toimittajat

kuin poliittiset toimijatkin – saapuvat tilanteeseen ja merkityksellistävät asioita esiymmärryksenä

ohjailemina. Toki myös toimijoiden motiiveilla on suuri merkitys yksinkertaistavassa kielenkäytös-

sä, mutta motiivejakin voidaan tarkastella kulttuuristen resurssien näkökulmasta. Yksinkertaistavaa

kieltä ylläpitävä ns. tiedollinen kitsaus lienee kuitenkin paitsi yleismaailmallinen, myös yhteiskun-

nallinen sekä kulttuurinen oire, jota pyrin muiden kulttuuristen kehien ohella selvittämään jäljem-

pänä tulkitsevan analyysin vaiheessa.

Molemmista aineistoista löytyy sekä ns. neutraaleja erilaisuutta hyväksyviä että yhteiskunnal-

lisia vastakkainasetteluja ylläpitäviä johonkin tiettyyn ryhmään kohdistettuja asenteita. Sitä vastoin

tavassa käsitteellistää kommentoinnin kohteena oleva kysymys ilmenee paikoin suuria eroja aineis-

tojen välillä. Keskinäisen vertailun perusteella NYT:in ja Fox Forumin kommentoijat perustelevat

muutoin samankaltaisia näkemyksiään toisistaan poikkeavin tavoin. Fox Forumin kommentoijat

korostavat erilaisuudelle sokeaa esteetöntä yksilönvapautta toimia tavoitteidensa mukaisesti. Yleis-

täen voidaankin todeta Fox Forumin suvaitsevaisilla kommentoijilla olevan libertaristinen näkemys

yhteiskunnasta, jossa erilaisuus on merkityksetöntä. Tunnustamisen politiikkaa perätäänkin pää-

sääntöisesti NYT:in kommenttialueella.

Kahden aineiston väliset erovaisuudet eivät välttämättä kerro kulttuurisodasta, mutta ainakin

ne viittaavat toisistaan poikkeaviin kulttuurisiin resursseihin, joista yhteiskunnan erilaisuutta lähes-

116

tytään. Kokonaisuutena tarkasteltuna yhtenäisten ”amerikkalaisten” arvojen eli homogeenisen yh-

teisön säilyttämisellä näyttää, kuten aihetta kartoittavat tutkimukset ovat osoittaneet, olevan suu-

rempi merkitys Fox Forumin kuin NYT:in kommentoijille. Tämän perusteella ”konservatiivisuus”

ja ”liberaalisuus” selkeästi vaikuttavat yhteiskunnasta ja sen sisäisistä suhteista tehtyihin havaintoi-

hin.

Esittelen luokittelevan analyysin aluksi jaetut asenteet, joissa kritisoidaan ainoastaan Obamaa.

Nämä kommentit ovat sikäli neutraaleja, ettei niistä voida tunnistaa mitään tiettyä ryhmää, johon

niiden esittäjät suhtautuisivat negatiivisesti. Erilaisuuden hyväksymistä käsittelevät asenteet esitte-

len periaatteella ”huonot uutiset ensin” siten, että esittelen ensiksi rauhan kannalta haitallisia tietyn

ryhmän nimeäviä asenteita ja lopuksi näille mahdollisesti esitetyt vasta-asenteet sekä rauhanomai-

suuden saavuttamista tukevat asenteet. Osa asenteista esiintyy molemmissa kommenttiaineistoissa,

joidenkin rajoittuessa vain toiseen. Lisäksi osa kommenteista sijoittuu useampaan tunnistettavaan

asennejoukkoon, sillä niiden perustelut kattavat monta osa-aluetta.

4.2.1. ”Epäilyttävä Obama”

Ainoastaan Obamaan henkilönä kohdistuvat arvostelevat kommentit jakautuvat kolmeen ryh-

mään. Fox Forumilla tätä asennetta edustavien lyhykäinen perustelu voidaan tiivistää siihen, etteivät

kommentoijat yksinkertaisesti luota Obamaan. NYT:in aineistossa Obama -kriitikot jakautuvat

perusteluineen kahteen ryhmään. Ryhmien keskenään jakamien perustelujen lisäksi toinen ryhmä

arvostelee Obamaa isoäitinsä käyttämisestä argumentoinnin tukena. Jaettuna piirteenä kaikissa

näissä asenteissa on pitää Obamaa epäluotettavana, joko suoranaisena valehtelijana tai vähintään

kaunopuheisuutta harjoittavana reetorina, joka ei ole sanojensa mittainen.

Obamaa kritisoivat näkemykset Fox Forumilla eivät kommentoijien itsensä mukaan perustu

rotuun, ihonväriin tai mihinkään muihin ryhmäominaisuuksiin. Kritiikki perustuu siihen, että Oba-

man nähdään kalastelevan ääniä epärehellisin keinoin, esimerkiksi Bettyn mukaan: ”it is not about

racisim it’s about lies to get votes..and Obama got busted…poor coal miners believed him…Thank

God I’m voting for McCain..not because he’s white, but because he really tries to be truthful”.103

Tämän asenteen esittäjät tunnustautuvat tyypillisesti McCainin kannattajiksi.

NYT:in verkkokommenteissa Obamaa kritisoivat syyttävät tätä myös tekopyhyydestä, totuu-

den vääristelystä ja opportunismista. He kysyvät, kuinka Obama muka kykenisi parantamaan ro-

tusuhteita, kun tämä ei itse ole kahdenkymmenen vuoden aikana kritisoinut pastorinsa rasistisia

vihasaarnoja. Obama pikemminkin pitää yllä tai vahvistaa yhteiskunnallisia jakolinjoja. Wrightin

puheiden tuomitseminen vasta pakotettuna herättää kysymyksiä Obaman rehellisyydestä ja ajatus-

maailmasta ylipäätään. Samalla kommentoijat ihmettelevät, miksi Obama ei ole vaihtanut seurakun-

103 Lainaan kommentteja tarkasti, enkä pyri korjaamaan niiden kielioppia tai ulkoasua.

117

taa. Tämän asenteen esittäjille on myös tyypillistä korostaa, että Obama on altistanut perheensä ja

erityisesti nuoret tyttärensä Wrightin ”vihapuheille”.

Rauhan saavuttamisen kannalta tämä asenne on haitallinen yksinkertaistamisen lisäksi siksi,

ettei siinä tunnusteta ihmisten moninaisten yhteisöjen merkitystä eikä siinä varsinkaan ymmärretä

toisenlaista elämänkokemusta. Asenteessa oletetaan perfektionistisesti, että kaikki yhteiskunnassa

asuvat ihmiset ymmärtävät asiat yhtäläisellä tavalla. Tässä tapauksessa kommentoijat olettavat, että

kaikkien tulisi olla samaa mieltä Wrightin Yhdysvaltoja kohtaan osoittaman kritiikin perusteetto-

muudesta. Asenteessa ei tunnusteta ihmisten ajattelun moninaisia kontekstuaalisia lähteitä ja siten

ymmärrystapoja, jotka ohjaavat heitä tekemään erilaisia tulkintoja asioiden merkityksestä. Perfek-

tionismiin liittyy nimensä mukaisesti ajatus oman näkemyksen kiistämättömästä virheettömyydestä.

Näiltä kommentoijilta puuttuu rauhanomaisuuden kannalta tärkeä ymmärrys rawlsilaisesta arvioin-

nin taakasta, jossa myönnetään, että ihmisten elämänkokemus ja sosiaalistuminen ohjaavat heitä

omanlaisiin tulkintoihin asioista. Tässä tapauksessa objektiivisuuskriteerinä pidetään omaa näke-

mystä.

Tutkielmassa esiintyvää oletusta ihmisten kyvystä ymmärtää erilaisuutta voitaisiin tietysti

myös pitää perfektionismina. Sitä voitaisiin pitää yhtenä oikeana objektiivisuuskriteerinä, joka ei

hyväksy, että ihmiset tekevät omasta kontekstistaan myös rauhan kannalta haitallisia tulkintoja.

Aineiston asenteista suuri osa kuitenkin toteuttaa samaa erilaisuuden ymmärtämistä, tai pikemmin-

kin myöntää, ettei välttämättä ymmärrä toisia, mutta hyväksyy tämän epävarmuuden. Tarkoituksena

ja toivomuksena on tällaisen ajattelutavan yleistyminen. Jos kaikki hyväksyvät arvioinnin taakan,

poliittiselle alueelle voidaan muotoilla yhteisiä objektiivisuuskriteerejä. Tällöin ihmiset myös

myöntäisivät, että voivat päästä yksimielisyyteen vain tietynlaisista yhteiselon perusteita määrittele-

vistä asioista. Oman vakaumuksen tai ideologian vaatiminen muilta ymmärretään utopistiseksi rau-

hanomaisessa yhteiskunnassa, joten se täytyy jättää politiikasta sopimisen ulkopuolelle. Ongelmana

rawlsilaisten periaatteiden soveltamisessa olemassa olevaan yhteiskuntaan on historian painolasti.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ymmärtämisen lisääntyminen on hidasta, mutta yleisesti

asenteet osoittavat sitä tapahtuvan.

Perheen arvoa käyttävät ns. hakupaikkanaan myös kommentoijat, jotka arvostelevat Obamaa

isoäitinsä ”työntämisestä bussin alle”. Perusajatuksena näissä kommenteissa on, että Obaman pitää

puhua isähahmona pitämäänsä pastoria vastaan, mutta hän ei saa mainita isoäitiään, koska ”she is

blood and Wright is not”. Isoäitiään ei voi valita, mutta pastorin voi. Tämän asenteen esittäjien lo-

giikkana näyttää olevan, että Obaman retorinen keino käyttää valkoista isoäitiään esimerkkinä on

osoitus siitä, että hän on omaksunut Wrightin rasistiset näkemykset ja puolustaa niitä.

Obaman arvostelijoiden esittämiä kysymyksiä voidaan pitää perusteltuina ottaen huomioon

Wrightin saarnojen saama julkisuus. Ulkopuolisen lukemana nämä asenteet ovatkin ongelmallisia

118

lähinnä yksinkertaistamisen, yleistämisen ja liioittelevuuden takia. Toinen ongelma tulee esille

muiden yhteiskunnan jäsenten asenteissa yllämainittuja kommentoijia koskien.

Vaikkei Obamaa kritisoivissa kommenteissa vastustetakaan erilaisuutta sinänsä, osa muista

kommentoijista tulkitsee niiden perusteluja suvaitsemattomuutena ja ahdasmielisyytenä. Eräs asen-

ne onkin nähdä kriitikot rasisteina. Myös tämä ajattelutapa on yleensä yksinkertaistava, sillä siinä

kielletään lähtökohtaisesti kaikki tiettyyn ryhmään kuuluviksi miellettyjä kohtaan esitetty arvostelu.

Siinä pidetään ennakkoluuloisuutta piilevänä syynä kaikkeen keskusteluun, jossa kyseenalaistetaan

ei-valkoisten ihmisten toiminta. Osassa kommenteista ilmeneekin monissa myöhemmissä kommen-

teissa esiintyvä argumentoinnin tehokeino: ulkopuolisena ja siksi luotettavana tarkkailijana esiinty-

minen eli valkoiseksi identifioituminen. Tämänkaltainen asenne tukahduttaa mahdollisesti perustel-

lunkin keskustelun alkutekijöihinsä ja se myös pitää yllä ihmisten jaottelua tiettyihin ryhmiin. Eri-

laisuuteen liittyvässä keskustelussa ennakkoluulosyytöksiä lähtökohtana pitävässä ilmapiirissä ei

voida saavuttaa rauhanomaisia olosuhteita. Tämä johtuu ryhmäjaotteluiden ylläpitämisestä sekä

siitä, että perusteettomasti ennakkoluulosyytösten kohteeksi joutuneet kokevat epäoikeudenmukai-

suutta. Tähän he reagoivat, kuten kuka tahansa reagoi perusteettomiin ennakkoluuloihin.

Laajemmin kommenttiaineistoa tarkastellessa Obamaa kritisoivista kommenteista puuttuu

kuitenkin yhteiskunnassa vallitsevien ryhmäsuhteiden ongelmallisuuden tunnustaminen, jonka tarve

on monien kommentoijien mukaan välttämätöntä. Ensimmäinen harvoista Obamaa kritisoivista,

mutta myös rotusuhteiden ongelmallisuutta pohtivista kommenteista esiintyykin vasta numerolla

303/417 NYT:in kronologisesti päivittyneessä kommenttiaineistossa. Toinen Obamaa Wright-

suhteen takia kritisoiville kommentoijille esitetty vasta-asenne syyttää myös valkoisia vähintään

epäsuorasti rasismista. Nämä kommentoijat kysyvät, miksei tiettyjen uskonnollisten johtajien suh-

teita valkoisiin presidentteihin ja presidenttiehdokkaisiin ole yhtä voimallisesti kritisoitu: ”[…] Did

Bush and Reagan disassociate themselves from the Falwells and the Robertsons of their lives? No–

actually they embraced them. And we all know what Robertson said about Sept. 11th. But he’s a

national hero to some people. […]”. Tähän kysymykseen ei aineistossa vastata, yhtä radikaalin is-

lamin tuhoamista kannattavaa kommentoijaa lukuun ottamatta. Ylitulkintaa vältettäessä Obamaa

henkilönä arvostelevista asenteista ei kuitenkaan ole löydettävissä mitään yleisempiä tiettyihin ryh-

miin kohdistettuja antipatioita, etenkään jos niitä vertaa muissa asenteissa esiintyviin perusteluihin.

On tietenkin mahdollista, että rasismi on Obamaa kritisoivien asenteiden motiivina. Tätä ei

voida kuitenkaan pitää varmana. Saattavathan kommentoijat aidosti esimerkiksi pitää perhettä niin

tärkeänä instituutiona, ettei sen jäseniä saisi arvostella julkisesti. Rasismista Obamaa kritisoivia

automaattisesti syyttävä asenne onkin haitallinen erityisesti, jos rotuennakkoluulot eivät ole kom-

mentoijan motiivina. Rasismista syyttämistä voidaan yleisesti ottaen pitää loukkauksena Yhdysval-

loissa. Samalla on kuitenkin todettava, että vaikka tutkielmassa haetaan myös muita selityksiä ih-

119

misryhmien välisten suhteiden jännitteille, rasismi voi hyvin olla todellinen tekijä kaikkien etnistä

erilaisuutta vieroksuvien asenteiden taustalla. Tätä on kuitenkin mahdotonta erotella kommenteista,

sillä ihmiset ovat oppineet myös sosiaalisesti hyväksyttäviä tapoja tuoda näkemyksensä julki. Vaik-

ka erilaisuuden vieroksuminen olisi kommenttien motiivina, asenteet antavat pääasiassa rohkaise-

van kuvan rauhantilan saavuttamisen mahdollisuuksista. Oletettavasti myös erilaisuutta edelleen

alempiarvoisuutena pitävät kommentoijat sekä heidän jälkeläisensä pikku hiljaa sosiaalistuvat histo-

riallisesta näkökulmasta katsottuna koko ajan kasvavaan erilaisuutta hyväksyvään eetokseen.

4.2.2. ”Obama ja kaltaisensa ongelmana”

Selkeästi erilaisuutta vieroksuva ja laajalti jaettu asenne perustuu aiemmin esitettyyn kaavaan,

jonka mukaan mustat ovat yhteiskunnan rasistinen kansanosa, mistä Wrightin saarnat toimivat osoi-

tuksena. Lausahdus ”a man will be judged by the company he keeps” esiintyy yleisenä perusteluna

tämänkaltaisessa reduktionismissa. Rasistiset mustat vihaavat valkoisia -asennetta esiintyy mo-

lemmissa kommenttiaineistoissa. Paitsi että mustat esitetään rasisteina, suuri osa kommentoijista

liittää mustiin monia muitakin negatiivisia ominaisuuksia. Yhteistä selonteoille onkin lopulta käsi-

tellä mustia yhtenä möykkynä, vaikka kommentoijat yleensä sosiaalisten konventioiden mukaisesti

ensiksi käsittelevät vihaa yksilöllisesti Obaman ja Wrightin ongelmana. Tämän asenteen jakavat

ihmiset eivät myöskään hyväksy ”Amerikkaan” (yhteiskuntana tai valtiona) kohdistettua kritiikkiä.

Monet asenteen esittäjistä edustavat myös toista, myöhemmin esiteltävää ”epäamerikkalaisuutta”

kritisoivaa asennetta. Asenteen perusteluihin kuuluu varsin tavanomaisesti syytös, jonka mukaan

Obama ”pelaa rotukortilla” ja koettaa vedota ihmisten syyllisyydentuntoon. Obaman pärjääminen

onkin monelle osoitus mustien etuoikeuksista yhteiskunnassa.

Monissa asenteeseen kuuluvissa kommenteissa mustia pidetään menneisyydessä elävinä valit-

tajina ja usein heitä vaaditaan suoraan kantamaan vastuuta elämästään. Asenteen jakajien näkemys

näyttääkin olevan, että rasismi sekä valituksenaiheet loppuivat virallisen syrjinnän päättymiseen ja

affirmative actionin alkamiseen. Asenteen jakajat konstruoivat faktan, eli kertovat ”kuinka asiat

todella ovat”, painottaen rasismin yleismaailmallisuutta, tai etteivät itse ole rasisteja, minkä jälkeen

he rationalisoivat argumenttinsa empiirisin perustein viittaamalla mustien jatkuvaan köyhyyteen,

rikollisuuteen, yksinhuoltajaäitien määrään, sosiaalituella elämiseen, väkivaltaisuuteen ynnä muu-

hun. Jos kerran yhteiskunta on tasa-arvoinen, eikö itse vähemmistössä ole jokin sisäänrakennettu

vika?

”[…]Why should I try and understand why black communities have too many drugs becauseperhaps once long ago ancestors were slaves and they feel ’owed’. How much more is thewhite community, many of who are not related to any slave owners ever, have to pay forsomething neither ourselves or our families had a part in? […]”

120

Tavattomia kommenteissa eivät ole myöskään samanlaiseen syyllinen yhteyden perusteella

(guilt by association) -retoriikkaan nojaavat niin sanotut reductio ad Hitlerum/Bin Ladenum -

perustelut.104 Näissä Obama esitetään ”ylipappi” Wrightia myötäilevänä marionettina, jota ymmär-

tämättömät valkoiset idiootit seuraavat kohti mustien ylivaltaan perustuvaa totalitarismia.

NYT:in kommenttialueella ihmiset ottivat tuolloin kantaa erityisesti mustiin tilanteessa, jossa

Wrightin saarnat oli tuotu julkisuuteen. Fox Forumilla esitettyyn kysymykseen liitetään monesti

myös muut vähemmistöt. Vaikka näiden kommentoijien käyttämä kieli on paikoin suorempaa kuin

NYT:in aineistossa, kyse on samasta asenteesta, jossa yhteiskunnan epäkohdat nähdään vähemmis-

tön ylläpitämiksi ja kritiikki sekä vaatimukset sopimattomiksi. Fox Forumin kommentoijilla on

myös liki aukoton yhteinen tapa liittää vähemmistökysymykset talousjärjestelmään ja affirmative

actioniin. Mustien ja heidän hyväksikäyttämänsä affirmative action järjestelmän nähdään rikkovan

amerikkalaisia vapauden ja työnteon periaatteita. Joissakin kommenteissa valkoiset nähdään syystä-

kin vihaisiksi, koska heidän työntekonsa elättää myös laiskoja ja aloitekyvyttömiä mustia:

“[…] Pity the poor white folks now that will be supporting the blacks and illegals more thanwe already have. SPREAD THE WEALTH. Yeah right…….give them more reason not to goto school and make something of themselves………yep……give them more welfare, that’swhat we need. NOT! […]”

Tätä näkökulmaa tukevien ihmisten mielestä Obaman valinta presidentiksi vain lisäisi rasis-

mia, sillä Obaman ”sosialistinen” veropolitiikka jakaisi lujasti työskentelevien (valkoisten) rahat

niille, jotka eivät työskentele.

Yhteiskunnallisen rauhan kannalta ylläesitelty asenne on haitallinen erityisesti, koska siinä ja-

otellaan suuri joukko ihmisiä yhteen yleiseen ryhmään kuuluviksi ikään kuin näillä kaikilla olisi

mustuuden tai ei-valkoisuuden takia samanlaiset ominaisuudet. Kun ominaisuudet vielä määritel-

lään ehdottoman alempiarvoisiksi, ei voida puhua erilaisuutta hyväksyvästä rauhanomaisuudesta.

Yhteiskunnallisten normien rikkomisen kuten rikollisuuden ja väkivaltaisuuden kritisointi on pai-

kallaan, jos yksittäistapauksista ei vedetä suoria johtopäätöksiä toisten käyttäytymisestä. Yleistävän

jaottelun myötä ryhmätietoisuus vain vahvistuu ja ryhmät erkanevat toisistaan. Hyväksyttävyyden

kriteeriksi nousee tämän asenteen jakavien yksinkertaistamisessa ihonväri, vaikka syyksi ilmoitet-

taisiinkin arvojen rikkominen. Valkoisuuden ja joissain tapauksissa ei-mustuuden vaatimukset ovat

kestämättömiä monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Perusteluina esille nousevat erityisesti vetoo-

mukset yksilönvapauteen ja siitä johdannaisena vastuuseen tulla toimeen ilman muiden tukea. Nä-

mä perustelut viittaavat jaettuihin kulttuurisiin resursseihin, joita tarkastellaan tulkitsevan analyysin

vaiheessa. Rauhan kannalta haitallisia perustelut ovat tässä kontekstissa siksi, että kommentoijat

eivät ota huomioon esittämiensä asenteiden kaltaisia syitä vähemmistöjen kokemaan syrjintään ja

104 Natsismi- ja terrorismivertausten lisäksi usea kommentoija liittää Obaman George W. Bushiin tai Hugo Chaveziin.Sen sijaan Saddamiin Obamaa ei verrata ja Fidel Castroonkin vain kerran.

121

siitä juontuvan avun tarpeen pysyvyyteen. Tämän asenteen esittäjät eivät hyväksy arvoja rikkovaksi

kokemalleen toiminnalle muita selityksiä kuin yksilöllisyyden, mutta niputtavat silti ihmiset yhdek-

si massaksi. Kaikkien tietyn ryhmän edustajien syyttäminen pitää yllä epäoikeudenmukaisuuden-

tunnetta ja rasismin kokemuksia sekä vahvistaa näin ryhmien vastakkainasetteluja.

Merkillepantavaa aineistossa on, että sieltä puuttuvat kokonaan kommentit, joita yllä olevan

asenteen voitaisiin ajatella kritisoivan. Näitä ovat kommentit, joissa mustat tai muut vähemmistöt

ajaisivat jotain tiettyä omaa ryhmäagendaa. Esimerkiksi afrosentrisiksi luokiteltavia kommentteja ei

ollut aineistossa lainkaan. Vaikka muissa asenteissa ei oteta kantaa rotuun tai vähemmistöihin edel-

lä esitellyn suoraviivaisesti, mustuudella ja ylipäätään vähemmistönä olemisella on symbolisia mer-

kityksiä osalle kommentoijista.

4.2.3. ”Radikaali marxisti Obama”

Yllä esiteltyjen asenteiden kanssa periaatteiltaan sekä rakenteeltaan hyvin samankaltainen re-

duktionistinen ja uskaliaisiin johtopäätöksiin perustuva asenne menee johtopäätöksissään hieman

edellistä pidemmälle liittäen Obaman pastorinsa sekä muiden yhteyksiensä kautta äärivasemmisto-

laiseen radikalismiin. Erityisesti Fox Forumin kommentoijat liittävät Obaman yhteiskunta- ja talo-

usjärjestelmään. Obamaa radikaaliksi marxistiksi epäilevissä kommenteissa argumentteja ei pyritä

välttämättä edes rationalisoimaan, vaan niissä ainoastaan vedotaan yleisiin arvoihin ja jaettuihin

käsitteisiin. Tämän asenteen jakavat kommentoijat perustelevat näkemystään kriittisyydellä, jota

Wright ja siten Obama sekä mustat yleensä kohdistavat Amerikkaan. Tämä on kommentoijille osoi-

tus siitä, että Obama ja ”kaltaisensa” vihaavat Amerikkaa ja pyrkivät Hugo Chavezin tapaan muut-

tamaan maan kommunistidiktatuuriksi heti valtaan päästyään.

Äärimmilleen vietynä tämän asenteen jakavat kommentoijat pelkäävätkin esimerkiksi, että

rauhalliset lähiöt valloitetaan; aseet kielletään ja Obama perustaa yksityisarmeijan sekä valvonta-

verkoston (gestapon); tai että kenialaiset valtaavat Valkoisen talon lisäksi koko maan. Jokin epäilyt-

tävä ulkomainen vaikute on yleensä kommenteissa esillä. Kuten edellinen asenne, myös tämä perus-

tuu vahingollisesti ajatukselle, jonka mukaan yksilön ominaisuuksista voidaan tehdä päteviä johto-

päätöksiä hänen oletetun ryhmänsä perusteella. Tässä asenteessa kaikki vieras ja erilainen nähdään

omaan yhteisöön kuulumattomaksi. Asenteen jakavat kommentoijat liittävät mustat maan yhtenäi-

syyttä uhkaavaan radikalismiin. Tästä näkökulmasta kaikki vallitsevaa järjestystä haastavat ja olo-

jen muuttamiseen tähtäävät oikeudenmukaisuusvaatimukset ovat antiamerikkalaista toimintaa.

Amerikkalaisuus rakentuu valkoisten hallitsemaksi monokulttuurisuudeksi, joka toteutuessaan yllä-

pitää yhteiskunnallisia hierarkioita, jos ylipäätään sallii ”ulkopuolisia”. Tällaisessa yhteiskunnassa

väkivallattomuutta voitaisiin pitää yllä vain tiukalla profilointiin perustuvalla kontrollilla.

122

Tässä asenteessa kulttuurisista resursseista kertovat viittaukset kommunismiin ja amerikkalai-

suuteen kuulumattomaan ”radikalismiin” ylipäätään.

4.2.4. Sosialismi ja arvoliberalismi yleisinä ongelmina Fox Forumilla

Kaikki Fox Forumilla Obamaan kriittisesti suhtautuvista kommentoijista eivät tee yllä olevan

kaltaisia johtopäätöksiä asioiden yhteyksistä, vaan he perustelevat ehdokkaan hyväksyttävyyttä ai-

noastaan arvoihin ja talouspolitiikkaan vedoten. Yllä olevien kanssa Fox Forumilla esiintyy saman-

kaltaisiin kulttuurisiin resursseihin viittaavia, mutta muutoin ”rauhanomaisempia” asenteita. Asen-

teet noudattelevat yleisesti linjaa, jossa korostetaan yhteisiä arvoja sekä yksilönvapauksia ja siten

myös velvollisuuksia. Yksilönvapauksiin ja -velvollisuuksiin liittyy kiinteästi yhteiskuntajärjestel-

mä, jossa valtio puuttuu mahdollisimman vähän yksilöiden autonomiaan. Tämän asenteen jakavat

kommentoijat kritisoivat tulonjakoa ja affirmative actionia, koska näkevät niiden heikentävän sekä

vapauksia että ihmisten henkilökohtaista vastuunottamista. Yhdysvallat on näille kommentoijille jo

se ihanteellinen poliittinen yhteisö, jossa ulkoisilla seikoilla ei ole merkitystä ja jossa unelmat voivat

toteutua töitä tekemällä. Tämä kuitenkin edellyttää, että kaikki sopeutuvat vallitsevaan järjestyk-

seen. Tässä asenteessa ei edellisten tapaan liitetä ryhmää ja yksilöä ominaisuuksiltaan yhtäläisiksi,

vaan asenne perustuu aidosti individualismin korostamiseen, joskin tietyin arvoihin perustuvin ra-

joituksin.

Fox Forumin kommentoijille on yleistä vaatia taloudellista liberalismia. Suuri osa ei kuiten-

kaan tunnusta arvoliberalismia, vaan heille Yhdysvaltojen tulisi olla yksilöille vapaa, mutta silti

aatteellisesti ja kulttuurisesti rajoitettu yhteiskunta.

Valtion puuttumattomuutta tukevat kommentoijat näyttävät vilpittömästi uskovan siihen, että

Yhdysvallat on jo tosiasiallisesti tasa-arvoisten mahdollisuuksien yhteiskunta. Hyväntahtoisuudesta

huolimatta tiettyä arvojen lähdettä vaativat näkemykset eivät ole rauhan vaatimusten mukaisia. Ar-

vojen säilyttämistä korostava konservatismi on näiden kommentoijien yleinen kulttuurinen resurssi

individualismin ja taloudellisten vapauksien lisäksi.

4.2.5. (Anti)amerikkalaisuus eri näkökulmista

Argumentoinnin retoriseen luonteeseen kuuluu, että vastakkaisia kantoja voidaan perustella

vetoamalla samaan arvoon. Kommenttiaineistossani tällaisia asennerajat rikkovia jaettuja arvoja

olivat kristillisyys sekä amerikkalaisuuden käsite. Amerikkalaisuus ja sen antiteesi ovat vahvasti

esillä edellä esitetyissä asenteissa, joissa kritiikki Yhdysvaltoja kohtaan nähdään epäisänmaalliseksi

tai jopa kotimaahan kohdistetuksi vihaksi. Toiset kommentoijat sen sijaan näkevät amerikkalaisuu-

den rakentuvan mahdollisuuksille, oikeuksille ja vapauksille, joista kritiikki on yksi osoitus. Ame-

rikkalaisuuden sisällön ja merkityksen monet tulkinnat liittyvätkin vapauden käsitteeseen, johon

123

myös monet Obamaa antiamerikkalaisuudesta syyttävät vetoavat. Osassa tähän asenteeseen kuulu-

vista kommenteista suoraan sanotaan, ettei kotimaan arvosteleminen kuulu sananvapauden piiriin.

Wrightin saarnojen puolustajille oikeus kritiikkiin on kuitenkin se asia, joka heidän mielestään te-

kee Yhdysvalloista mahtavan: “[…]One of the main reasons I love this country is because the cons-

titution gives me the right to criticize its practices. This country is great, but far from perfect. Still,

change will never come if we continue the illusion of America’s infallibility.”

Toinen Obamaa puolustava amerikkalaisuutta määrittelevä asenne näkee “todellisen Ameri-

kan” monimuotoisena yhteiskuntana, kun taas tämänhetkistä ”väärää” edelleen vaivaa valkoisen

miehen hegemonia. Näiden kommentoijien mukaan Wrightin puheista raivostuneet ihmiset ovat

niitä, jotka eivät huomioi vähemmistöjen, naisten ja köyhien jatkuvaa alisteista asemaa eivätkä siten

kykene tunnistamaan näiden suuttumusta ”järjestelmää” kohtaan. Ainakaan tällaiset ihmiset eivät

pyri tekemään elettäkään asioiden korjaamiseksi. Yleisesti ottaen aineisto tukee tätä huomiota, sillä

kaiken Yhdysvaltoja kohtaan esitetyn kritiikin torjuminen antiamerikkalaisena vastarintatoimintana

osoittaa, etteivät tällaisten kommenttien esittäjät koe tasavertaisuuden lisäämistä tärkeäksi.

Amerikkalaisuuden käsite on monimerkityksinen, mutta sen eri tavoin ymmärtävät kommen-

toijat vetoavat samoihin amerikkalaista ihannetta kuvaileviin periaatteisiin. Antiamerikkalaisuudes-

ta muita syyttävät kuitenkin vetoavat ihanteisiin lähinnä periaatteellisella tasolla, kun taas kritiikin

hyväksyvät kommentoijat korostavat myös ihanteiden käytännöllisen toteutumisen merkitystä. An-

tiamerikkalaisuuden syytökset ovat rauhan kannalta haitallisia sekä loukkaavuutensa että ulossulke-

vuutensa vuoksi. Amerikkalaisuuden käsitteiden kulttuuriset resurssit ovat myös selvityksen koh-

teena tulkitsevan analyysin vaiheessa.

4.2.6. Yksinkertaistamisen ongelma

Osa kommentoijista jakaa asenteen, johon itsekin päädyn tutkimuksessani. Tämän joukon

mielestä monet ihmiset tekevät johtopäätöksensä asioista esioletuksiinsa perustuen ja yksinkertais-

tuksiin luottaen. Tämän asenteen jakavat ovat sanojensa mukaan huolissaan maansa tulevaisuuden

puolesta, koska ihmiset näyttävät jälleen keskittyvän epäolennaisuuksiin. Yksinkertaistaminen on-

kin yleinen ja yhdistävä tapa rauhan kannalta haitallisissa asenteissa. Niissä pidetään yllä vanhoja

yhteiskunnallisia jaotteluja. Asenteissa myös lyödään yhtäläisyysmerkkejä yksilöiden ja ryhmien

välille. Ylipäätään haitallisissa asenteissa ei vaivauduta pohtimaan tai ei hyväksytä, että on olemas-

sa muunkinlaisia tapoja ja konteksteja, joista itsestä poikkeavat ihmiset lähestyvät asioita. Yhden

absoluuttisen totuuden ja oikean määrittelyn vaatimus ei monissa kysymyksissä voi olla kestävä

monikulttuurisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, varsinkaan, jos suuri osa yhteiskunnan jäse-

nistä kokee eriarvoisuuden käsittelyn edelleen tarpeelliseksi. Poliittisen liberalismin rauhaa korosta-

va moraalinen oikea ei nähdäkseni ole tällainen tiettyyn kulttuuriin tai arvoperustaan sidottu käsitys,

124

vaan universaali hyvä, jota voidaan vaatia yksilöiden autonomisuuden takaamiseksi ja toisten mieli-

valtaisen kohtelun estämiseksi.

Monissa kommenteissa esiintyy yli asennerajojen jaettu havainto, jonka mukaan erilaisuuden

kannalta negatiiviset asenteet ovat enemmistöä. Havainto on tutkimukseni perusteella väärä. Esi-

merkiksi erilaisuutta vieroksuvien sekä Obamaan kritiikkinsä kohdistavien asenteiden esittäjät te-

hostavat argumenttejaan korostamalla edustavansa enemmistöä, joka ”on kyllästynyt mustien vali-

tukseen” tai ”kykenee näkemään Obaman retoriikan lävitse”. Tätä mukaillen myös ongelmien ole-

massaoloa ja yhteiskunnan ”paranemisen” tarvetta korostavien asenteiden esittäjät valittelevat edus-

tavansa vähemmistöä. Tämä yleinen uskomus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Silti uskomus voi olla

ongelmallinen, sillä sen myötä yhteiskunta nähdään vakavammin jakautuneeksi kuin se ehkä käy-

tännön tasolla onkaan. Tämä ei tietenkään vähennä suoranaisesti ”todellisuudessa” esiintyvää su-

vaitsevuutta, mutta saattaa hidastaa sen leviämistä, jos haitallisia asenteita esittävät kokevat näke-

myksensä sen myötä yleisesti hyväksytymmiksi. Koko aineistoa tarkasteltaessa valtaosa kommen-

toijista ei kuitenkaan näe ihmisten fyysisiä tai katsomuksellisia eroavaisuuksia haittatekijöinä ja

suurin osa ymmärtää ihmiselämän sekä yhteiskunnan olevan huomattavasti monimutkaisempia,

kuin mitä erilaisuuden merkitystä korostavien asenteiden ilmaisijat omissa kommenteissaan esittä-

vät. Joka tapauksessa yksinkertaistaminen on ongelmana niin laaja ja kokonaisvaltainen, että sitä

täytyy tarkastella kulttuurisena resurssina tulkitsevassa analyysivaiheessa.

4.2.7. “Paraneminen voi alkaa”

Suurimman jaetun asenteen muodostavat kommentoijat, jotka katsovat tarpeelliseksi lopettaa

epäolennaisuuksiin perustuvan ihmisten jaottelun tai muutoin näkevät rasismin kaikissa muodois-

saan järjettömäksi. Yhteistä näille kommentoijille on, että he pitävät Yhdysvaltoja edelleen ryhmiin

jakautuneena tai jaoteltuna valtiona ja ilmaisevat toiveensa maansa muuttumisesta aidosti yhtenäi-

seksi kansakunnaksi. Monille tämän asenteen jakavista Obama näyttäytyy ihmisenä, joka kykenisi

eheyttämään kansakunnan. Obaman puheen sisällöstä muodostuukin tämän myötä ihanne, jota kohti

yhteiskunnan täytyy pyrkiä: “Obama’s message was about acknowledging hurt on all sides of the

racial spectrum and that before we can move beyond that as a nation, we need to forgive and be

forgiven. […]” Myös tämän asenteen esittäjistä monen argumentointirepertuaariin kuuluu kristilli-

syyteen vetoaminen, sillä kenenkään ei ”pidä vihata syntistä vaan syntiä”. Tätä Obamakin pyrkii

heidän mukaansa viestimään.

Huolimatta siitä, kykeneekö Obama presidenttinä retoriikkansa vertaiseen muutokseen, hänen

puheensa sisältö tukee rauhanomaisemman yhteiskunnan saavuttamista myös tutkielman tulosten

valossa. Erilaisuuden hyväksymiseen liittyviä ongelmia Yhdysvaltojen yhteiskunnassa esiintyy

edelleen. Ne on kuitenkin tunnustettava ja kohdattava, jotta kaikki voisivat tuntea kuuluvansa yh-

125

teiskuntaan sen tasavertaisina jäseninä. Ihmiset kaipaavat epäoikeudenmukaisuudenkokemustensa

tunnustamista päästäkseen yli niistä. Ongelmien vähätteleminen ei auta ratkaisemaan niitä vaan

pitää yllä yhteiskunnallisia jännitteitä. Toisaalta myöskään kaikkea vähemmistöihin kuuluvien ar-

vostelua ei voida suoralta kädeltä syyttää ja tuomita ennakkoluuloiksi. Tällä tavalla pidetään vain

yllä vanhoja ryhmäjaotteluja ja haitataan puuttumista sellaisiin potentiaalisiin ongelmiin, joilla ei

ole mitään tekemistä erilaisuuden hyväksymisen kanssa.

Amerikkalaisten asenteiden kulttuurisissa resursseissa on aatteita, jotka haittaavat rauhantilan

saavuttamista tilanteessa, jossa yhteiskunta ei vielä ole tasa-arvoinen. Kommentoijat voivat vierok-

sua erilaisia ihmisiä puhtaan ennakkoluuloisuuden lisäksi myös siksi, että kokevat näiden rikkovan

tärkeiksi kokemiaan arvoja. Esimerkiksi yksilön vapauksien tinkimätön korostaminen ei ole kuiten-

kaan kestävää, jollei ihmisillä ikään, sukupuoleen, etnisyyteen tai uskontoon katsomatta ole saman-

laisia mahdollisuuksia. Haitallisinta joka tapauksessa on ihmisten arvostelu heidän ryhmäjäsenyy-

tensä perusteella tai käänteisesti ryhmän arvostelu yksilön toiminnan perusteella. Keskeinen ongel-

ma on myös se, että osa kommentoijista ei kykene tai suostu kuuntelemaan poikkeavia näkemyksiä

yhteiskunnassa elämisestä. Valtaväestön ja vähemmistön jäsenenä eläminen ovatkin merkittävimpiä

keskinäistä ymmärrystä haittaavia kulttuurisia kehiä. Valta-asemista kertovasta ryhmäjaottelusta

tulisikin pyrkiä irtautumaan. Liberaalin yhteiskunnan kansalaisen useat limittäiset ryhmäjäsenyydet

osoittavat, etteivät ihmiset ole luonnostaan niin perustavanlaatuisesti toisistaan poikkeavia, kuin

esimerkiksi afrosentristit tai valkoisen nationalismin kannattajat antavat ymmärtää.

4.2.8. Yhteiskunnan ja ihmisen kompleksisuus

Yksinkertaistavia, yleistäviä ja reduktionaistisia asenteita kohtaan esiintyy myös vasta-asenne,

jossa korostetaan maailman, yhteiskunnan ja ihmisten sekä näiden suhteiden monimutkaisuutta.

Tämän, myös hyvin laajalti jaetun asenteen jakavien kommentoijien mukaan kaikilla on suhteita

ihmisiin tai instituutioihin, joiden kielenkäyttöä pidämme tuomittavana. Tällaisten tahojen täydelli-

nen hylkääminen ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu yhteiskunnallisten epäkohtien käsittelemiseksi.

Ydinajatuksena on pyrkiä parempaan:

“[…] If you think Obama hates white people, then he hates half of himself and half his ances-try. If you think Obama hates the U.S., where is the proof? If you think that a person can’tagree with and admire some parts of a person, and at the same time reject and despise otherparts of a person, then you do not understand human beings. […]”

Maailman monimutkaisuutta korostavat kommentoijat ymmärtävät, että ihmiset kokevat asiat

ja tilanteet eri tavoin elämänkokemuksestaan johtuen. Tästä näkökulmasta on ikävä tosiasia, että

joillakin on vielä syitä suhtautua epäilevästi Yhdysvaltoihin. Ihmisiä ei kuitenkaan pitäisi tuomita

ainoastaan heidän yhteyksiensä perusteella. Rauhanomaisessa yhteiskunnassa Wrightin saarnojen

kaltaiset puheet ja niiden ylläpitämät vastakkainasettelut oletettavasti vähenisivätkin. Tämänkaltai-

126

set puheet eivät houkuttelisi kuulijoita ja ne voitaisiin perustellummin tuomita yhteiskuntaan kuu-

lumattomiksi, jos olosuhteet eivät tukisi puheiden sisältöä. Jaotteluihin perustuvassa tilanteessa eri-

laiset tiukan ryhmämäärittelyn omaavat liikkeet edelleen vetävät puoleensa ryhmistä turvaa hakevia

ihmisiä.

Vaikka luokittelevassa analyysissa tarkastellaan lähinnä rauhan kannalta haitallisia resursseja,

on todettava Amerikan Uskon ja salaattikulhoajattelun toimivan omalta osaltaan rauhaa edesautta-

vina ja Yhdysvalloille tunnusomaisina kulttuurisina kehinä. Ylevien periaatteiden sisäistäminen

väistämättä johtaa näennäisyyden lisäksi myös toimintaan, jonka kautta yhteiskunnalliset suhteet

paranevat. Rauhan edellytyksenä tässä työssä korostettu ihmisen vastuullinen toiminta tarkoittaakin

Yhdysvalloissa lähinnä periaatteiden käyttöönottamista. Monissa muissa yhteiskunnissa vaadittavat

askeleet ovat vielä huomattavasti pidempiä ja vaativampia, sillä vanhoissa kansallisvaltioissa ei ole

vastaavaa periaatteellista perustaa erilaisuuden ymmärtämiselle ja hyväksymiselle.

4.2.9. Tunnustamisen tarve

Ihmisten havaintojen ja kokemuksen välisistä eroavaisuuksista kertoo selkeimmin yleensä

mustiksi identifioituvien kommentoijien jakama asenne, jossa he pahoittelevat, etteivät monet ame-

rikkalaiset näytä lainkaan ymmärtävän, miksi erityisesti vanhemmat mustat voivat olla kriittisiä

kotimaataan kohtaan. Näille kommentoijille monien valkoisten tapa kieltää rasismin olemassaolo,

sekä kyvyttömyys ymmärtää mustien keskuudessa edelleen vallitsevaa epäoikeudenmukaisuuden-

tunnetta, toimii osoituksena rotuun perustuvien ennakkoluulojen vahvasta läsnäolosta Yhdysvallois-

sa. Tämän asenteen vertaaminen mustia kritisoiviin asenteisiin osoittaa, kuinka toisistaan poikkea-

vat havainnot ja kokemukset haittaavat toisten hyväksymistä.

”Wow. Some folks will never get it. I am a black American, and I cannot speak for all blackpeople in this country so I will speak for myself. I watched my dad (an Ivy League graduate)get stopped by the cops when I was 8 years old, simply because he was ‘in the wrongneighborhood’ and had to explain that he was driving home and yes this was HIS neighbor-hood.

I remember feeling so angry that that happened to my daddy and very scared. My parents hadto explain to me that being black in this country meant that sometimes we would put up withall kinds of stereotypes and hatred. Regardless, we can be angry, but they told me that I betternot shame the family in any way and always try to be a good, honest and forthright citizen andhuman being. So when 20 years later, when a undercover security guard followed me aroundthe store, I had the courage to turn around and say to him, “yeah, I’m black, but I’m not acriminal, I am not about to steal anything, so don’t waste your time.” This white man turnedall sorts of colors. But this is what many of us have to endure. And I too am a very educatedwoman, just like my dad. But all some white people see is my skin color. […]”

Vaikka suuressa osassa tämän asenteen kommenteista ei tuoda samalla tavalla esiin omakoh-

taisia kokemuksia rotuennakkoluuloista, yllä oleva kommentti kuvastaa erinomaisesti niitä tunteita,

joita alempiarvoiseksi luokitteleminen herättää ihmisessä. Kommentista on myös luettavissa, kuinka

127

erilaisuus ja ryhmäjäsenyys rakentuvat sosiaalisesti sekä ulkopuolisen määrittelyn että omaan ”vii-

teryhmään” sosiaalistumisen kautta. Ryhmäjaottelusta tulee tällaisten käytäntöjen jatkuvuuden kaut-

ta näennäisesti luonnollista ja ryhmäjaottelun pysyvyyden takia erivärisen ihon omaavat ihmiset

kokevat yhteiskunnan hyvin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Monet onneksi ymmärtävät tämän ja

haluavat muutosta. Toiset sen sijaan eivät kykene tai halua tunnustaa historiallista painolastia ja sen

myötä heidät koetaan ennakkoluuloisiksi ja vihamielisiksi. Mustia kritisoivien kommentoijien mie-

lestä mustat eivät saisi tuoda julki rasismia, koska se ei heidän mukaansa ole aito ongelma ja todel-

lisena tarkoituksena on ainoastaan syyllistää valkoista valtaväestöä. Syrjinnän kokemusten esille-

tuominen näyttää valitettavan usein vahvistavan epäedullista kuvaa mustista tai muista vähemmis-

tön edustajista ennakkoluulokorteilla pelaavina valittajina. Tästä taas vähemmistön edustajat saavat

vakuutuksen ennakkoluulojen jatkuvuudesta. Tällaisesta vuorottelusta syntyy rauhan saavuttamista

haittaava kehämäinen dynamiikka. Vastapuoli nähdään herkästi massanomaisena ryhmänä, joka

koetaan ehdottomaksi ja vaaralliseksi. Yksinkertaistamisen ja yleistämisen myötä vastapuolelle jou-

tuu vedetyksi suuri joukko ihmisiä, jotka eivät sinne kuuluisi ja kuten aiemmin on todettu, tästä

syntyy jälleen uusia ryhmäjakoja ylläpitäviä epäoikeudenmukaisuudenkokemuksia.

Asenteiden yleisen tarkastelun perusteella kärsimykset huomioiva tunnustamisen politiikka on

kuitenkin edelleen tarpeellista Yhdysvalloissa. Syrjinnän kokemuksia vähättelevien ihmisten tulisi

ainakin pyrkiä ymmärtämään mielestään syrjintää kokevien näkemyksiä, sillä kommenteista päätel-

len he eivät ole sitä vielä koettaneet. Ennakkoluuloisuuden kohteena olemiseen voisi eläytyä mo-

lemmilla puolilla esimerkiksi omaa kokemusta heijastamalla. Tämä tarkoittaa, että ihminen ajattelee

miltä hänestä tuntuisi, jos hänet tuomittaisiin syyttömänä joidenkin muiden tekemistä teoista. Ihmi-

siä ryhmiin jakavissa näkemyksissä syyttömänä tuomitsemista tapahtuu jatkuvasti, sillä reduktio-

nismi on kaksisuuntaista; yksittäisen ihmisen toimintaa pidetään osoituksena hänen ryhmänsä omi-

naisuuksista ja oletetun ryhmän muiden jäsenten toimintaa osoituksena yksilön ominaisuuksista.

Harva kuitenkaan allekirjoittaisi väittämää, että hänestä voidaan tehdä yksityiskohtaisia johtopää-

töksiä muiden ryhmän jäsenten perusteella. Voi olla, ettei ihminen edes kokisi hänelle ”määrättyä”

ryhmää omakseen. Parhaiten tunnustaminen toteutuu, kun ihmiset ottavat vastuuta rauhanomaisen

yhteiskunnan ylläpitämisestä myöntämällä toisilleen samat vapaudet, oikeudet ja mahdollisuudet,

jotka haluavat itselleen.

4.2.10. Yksittäiset ja harvoin jaetut asenteet

Edellä esiteltyjen tutkimustulosten kannalta oleellisten asenteiden lisäksi aineistossa esiintyy

hajanaisia yhden tai muutaman ihmisen esittämiä asenteiksi luokiteltavia kommentteja. Yleisimpiä

näistä ovat tuenosoitukset eri ehdokkaille. Useammassa kommentissa myös arvostellaan yleisesti

”oikeistolaisia” tai vastavuoroisesti ”liberaaleja” syypäiksi yhteiskunnan epäkohtiin. Monet myös

128

tarkemmin esiteltyjä asenteita jakavista kommentoijista syyttävät mediaa yhteiskunnallisten jakolin-

jojen ylläpitämisestä. Tästä olen itse osittain samaa mieltä omaan kokemukseeni vedoten, sillä mo-

lempia vaaleja koskeneen uutisoinnin perusteella Yhdysvaltojen yhteiskunta esittäytyy vakavasti

ryhmiin pirstoutuneena. Ryhmiä korostamalla ainakin New York Timesin internetuutisoinnissa

myös yksinkertaistetaan ja yleistetään asioita liiaksi. Tiedotusvälineiden rooli on sikälikin mielen-

kiintoinen, että kaikkien ehdokkaiden kannattajista löytyy kommentoijia, jotka pitävät mediaa puo-

lueellisena vastaehdokkaan hyväksi.

Jäljelle jäävistä asenteista erään, itselleni yllätyksellisen harvoin esiintyvän mukaan seksismi

ja sukupuolten epätasa-arvo ovat vakavimpia yhteiskunnallisia ongelmia. Osan mielestä sukupuoli

ja rotu ovat aina pinnalla, joten vaalikamppailuissa ei pitäisi keskittyä niihin vaan akuutimpiin on-

gelmiin. Muutama kommentoija ei pidä siitä, että Obama luennoi heille asioista ja parin kommen-

toijan mielestä Hillary Clinton on pelkkä poliitikko sanan negatiivisimmassa merkityksessä. Viisi

ihmistä edustaa asennetta, jonka mukaan politiikka on politiikkaa, kamppailua vallasta millä tahan-

sa keinoin, ja kaikki poliitikot ovat tämän takia epäilyttäviä.

Yksi kommentoija katsoo kaikkien uskonnollisten ihmisten olevan hulluja ja kristillisyyden

olevan kulttimaista sekä itsekästä ja näin ollen vihaa lietsovaa. Kaksi kommentoijaa arvostelee Mc-

Cainia liian vanhaksi ja Sarah Palinia tyhmäksi. Lisäksi Fox Forumilla yksi kommentoija pitää

Obamaa todellisuudessa arabina, ei mustana. Yhtä kommentoijaa hävettää olla republikaani lukies-

saan kommentteja. Erään mielestä maahanmuuttajat ovat yhteiskunnallinen ongelma, koska he ovat

vapaamatkustajia. Muutama kommentoija vetää johtopäätöksen, jonka mukaan Bushin osoittama

tuki McCainille tarkoittaa, että McCain jatkaisi edeltäjänsä politiikkaa. Kahdelle kommentoijalle

abortti on ehdottomasti vaalien tärkein kysymys. Yksi kommentoija sanoo vihaavansa mustia perus-

tellen tätä sillä, että näihin ei voi luottaa, koska Colin Powell antoi tukensa Obamalle. Erään mieles-

tä yhteiskunnalta tukea saavien ihmisten ei pitäisi saada äänestää ja yksi kommentoija on sitä miel-

tä, että ainoa tapa lopettaa rasismi on väkivaltainen kamppailu.

4.3. Uudet kysymykset

Tarkoituksenani on seuraavaksi tulkita löydettyjä asenteita niiden resursseja käsittelevästä

näkökulmasta. Selvityksen kohteena on siis se, millaisista jaetuista tekijöistä, ”kulttuurisista

kehistä”, yllä esitellyt asenteet ovat muodostuneet. Kulttuurisen kehän käsitteellä tarkoitan kaikkia

useamman ihmisen jakamia, monista lähteistä – myös sellaisista, joita ei tavanomaisesti kutsuta

kulttuurisiksi - omaksuttuja ilmiöitä, kuten uskomuksia, aatteita, tapoja sekä sääntöjä. Johtolangat

kehän kerrostumista löytyvät tutkimusaineiston vihjeistä eli asioista, joihin ihmiset vetoavat

kommenteissaan. Tavoitteenani on saada selvyyttä kysymyksiin, miksi ihmiset havainnoivat

yhteiskunnan toisistaan poikkeavilla tavoilla; millaisia tiettyjä arvoja, uskomuksia ja käsitteitä he

jakavat; sekä miksi ihmiset yksinkertaistavat ja yleistävät asioita, joita on mahdollista käsitellä

129

ihmiset yksinkertaistavat ja yleistävät asioita, joita on mahdollista käsitellä myös perusteellisesti?

Analyysi perustuu metodologisessa osuudessa esitettyyn oletukseen asenteiden sosiaalisesta raken-

tumisesta ja ihmisestä osittain aiempien aatteiden orjana, mutta ratkaisevalla tavalla myös uusille

aatteille avoimena itsenäisenä toimijana. Luokittelevassa analyysissa löydettyjen asenteiden perus-

telut johtavat rauhan saavuttamisen kannalta haitallisten sekä hyödyllisten asenneresurssien jäljille.

Näiden resurssien tunnistaminen ja julkituominen on tarpeellista yhteiskunnallisen ”paranemisen”

kannalta.

Aloitan tulkinnan kokemusta ja havaintoja muokkaavien kulttuuristen kehien analyysilla. Tä-

män jälkeen siirryn aatteellisiin sekä ideologisiin kulttuurisiin kehiin. Nämä osa-alueet liittyvät ja

limittyvät kiinteästi toisiinsa, joten käsittelen niitä paljolti myös toisiinsa sekoittuneena. Viimeiseksi

tarkoituksenani on tulkita myös yleisemmin jaettua yksinkertaistamisen kulttuuria.

Havaintojen eroavaisuuksista kertovat näkemyserot siitä, pidetäänkö yhteiskuntaa erilaisuu-

densietokyvyltään valmiina vai keskeneräisenä tai pitäisikö erilaisuutta ylipäätään sietää. Havainto-

jen ja kokemuksen erosta kertovat tulkintaresurssit viittaavat esimerkiksi elämiseen vähemmistönä

tai valtaväestönä yhteiskunnassa. Samoin se, millaiseksi muut ryhmät nähdään viittaa johonkin tul-

kintaresurssiin, josta kommentoija kysymyksiä tarkastelee. Eräs yhteiskunnasta tehtyjen havaintojen

tulkintaresurssi on monen Fox Forumin kommentoijan tapa vedota taloudellisiin vapauksiin perus-

tuvaan tasa-arvoisuuteen, mikä vaikuttaa tätä arvoa rikkovien hyväksymiseen yhteiskunnassa.

Retorisesta näkökulmasta asenteen resursseihin viittaavat erityisesti kannanottojen perustele-

miseen käytetyt asiat, kuten ns. hakupaikat eli yleisesti jaetut arvot, uskomukset ja käsitteet. Aineis-

tossa esiintyviä, jaetuista kulttuurisista resursseista kertovia ja tulkintaa vaativia käsitteitä ovat ju-

mala, amerikkalaisuus, perhe, yksilönvapaudet, liberaalisuus, konservatiivisuus ja yksinkertaistava

ns. syyllinen yhteyden perusteella -ajattelutapa. Lisäksi Fox Forumin talousjärjestelmädiskurssin

käsitteet sosialismi ja radikalismi kaipaavat selvittämistä.

Kolmantena tarkasteltavien yksinkertaistamisen ja yleistämisen kulttuuristen kehien tulkinta-

resurssit ovat etukäteen vaikeammin määriteltävissä, mutta monien kommentoijien ja pastori

Wrightin lisäksi tiedotusvälineet näyttävät ylläpitävän tätä haitallista kulttuuria. Useiden mielestä ne

tekevät tätä varsin puolueellisista lähtökohdista, joten amerikkalainen mediakulttuuri on myös lyhy-

en tarkastelun kohteena.

130

5. TULKITSEVA ANALYYSI: ASENTEIDEN RESURSSIT

Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite kuvaa yksilön ja sosiaalisen suhdetta.

Asenteet ovat kietoutuneita sosiaaliseen todellisuuteen. Ne eivät siis rajoitu ainoastaan tiettyyn ti-

lanteeseen ja yksilöön, joka niitä esittää, vaan myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmisten

kulttuuriseen ympäristöön, ylipäätään ihmisen kokemukseen ja havaintoihin yhteiskunnasta ja maa-

ilmasta. Pyrinkin esittämään holistisen tulkinnan vastauksena tutkimuskysymykseen, millaisista

jaetuista tekijöistä yksilöiden kokonaisvaltaiset näkemykset voivat Yhdysvalloissa muodostua? Eri-

laisten jaettujen asenteiden resurssien tarkasteleminen on tärkeää erityisesti siksi, että niistä voidaan

tunnistaa rauhan kannalta sekä hyödyllisiä että haitallisia aineksia, esimerkiksi jäljittää haber-

masilaisittain vääristynyttä kommunikaatiota tai Rawlsin poliittista liberalismia tukevia aateperin-

teitä. Rauhan kannalta haitalliset asenteet ovat rakentuneet kuten mitkä tahansa kokonaisvaltaiset

näkemykset. Pahimmillaan ne perustuvat rotuhierarkian kaltaisille historiallisille aatteille. Tämä

ihmissuhteiden vääristyneisyys johtaa siihen, että vähemmän ilmiselvästi haitalliset aatteet eivät

sovellu nyky-yhteiskuntaan. Kuten Rawls poliittisessa liberalismissa olettaa, vallitsevat olosuhteet

eivät ole riittävät rauhan kannalta. Epäkohtien osoittamiseksi ja keskinäisen ymmärryksen lisäämi-

seksi täytyy tuoda julki asenteiden resurssit. Asenteiden resurssien eli oman ajattelun lähteiden so-

veltuvuutta rauhanomaiseen yhteiskuntaan voidaan tarkastella heijastamalla niitä poliittisen libera-

lismin periaatteisiin, kuten alkuaseman sopimustilanteeseen tai julkisen järjen ohjaaman keskuste-

lun vaatimuksiin. Tämän tulisi osoittaa, etteivät monet omien arvostusten perusteella esitetyt vaati-

mukset ja näkemykset ole kestävällä pohjalla ainakaan tässä tietyssä yhteiskunnallisessa kontekstis-

sa.

Aloitan tulkitsevan analyysin katsauksella ihmisten yhteiskunnasta tekemien havaintojen taus-

talla oleviin sosiohistoriallisiin tekijöihin eli siihen, miten eläminen Yhdysvaltojen yhteiskunnassa

rodullisena enemmistönä ja vähemmistönä, tässä tapauksessa erityisesti valkoisena tai mustana,

vaikuttaa asenteisiin. Yhteiskunnan ulkopuolisena tarkkailijana pyrin saavuttamaan Gadamerin

hahmotteleman kuulumisen ja ulkokohtaisuuden välitilan nojaamalla tulkitsevassa analyysissa vah-

vasti aiempaan tutkimuskirjallisuuteen sekä tutkijoiden kirjoituksiin.

Omin ja Winantin teoria rodullisuuden muodostumisesta tukee retorisen sosiaalipsykologian

näkemystä arkiajattelun kulttuurisuudesta ja ideologisuudesta. Teorian mukaan yhteiskunta koostuu

erilaisista ”rotuprojekteista”, joille kaikki ovat alttiita ja joille altistuminen on ideologista. Jokainen

oppii jonkinlaisen yhdistelmän tai version rodullisen luokittelun säännöistä sekä omasta rodullisesta

identiteetistään, yleensä ilman selkeää opettamista tai tiedostettua istuttamista. Myös rodusta tulee

131

osa maalaisjärkeä. Tämän päivän rodullisuuden muodostuminen Yhdysvaltojen yhteiskunnassa on

monimutkaisen historiallisen kehityksen tulosta. (Omi & Winant 2002, 127-132.)

Rodullisuuden sosiaalinen rakentuminen on tarpeellista tuoda esille, jotta rotu voidaan tunnis-

taa ihmisen toiminnan kannalta merkityksettömäksi tekijäksi. Ihonväri ei siis sisäsyntyisesti ohjaa

ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla, kuten afrosentristit ja erilaiset valkoisten ylivaltaa ajavat väittä-

vät, vaan värin merkitys on ihmisten luoma. Eriväristen ihmisten jakama yhteiskunta ei siis väistä-

mättä johda sotimiseen, vaikka väkivallan uhkaa ei käytetä kontrollin välineenä. Valkoisten rodulli-

seen ylemmyyteen perustuvalla ideologialla on kuitenkin perinteet Yhdysvaltojen yhteiskunnassa.

Rotuteoriat ovat olleet niitä ensimmäisiä rotuprojekteja, joiden myötävaikutuksella myöhemmät

rotuprojektit ovat syntyneet ja muovautuneet. Osaksi Yhdysvaltojen kulttuuria muodostunut rodulli-

suus ja jaottelut ovat perimmäinen syy paitsi epäoikeudenmukaisuudenkokemuksiin, myös siihen,

miksi muiden aatteiden korostaminen pitää yllä rauhan kannalta haitallista ilmapiiriä. Ilman yleistä-

viä ryhmäjaotteluja moraalinen närkästys kohdistuisi vain arvoja rikkovaan henkilöön. Koska histo-

riallisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen on äärimmäisen vaativaa, yhteiskunnallisen rau-

han kannalta tärkeimmäksi ja loppujen lopuksi varsin selkeäksi (ja monelle arvatenkin ilmiselväksi)

ratkaisuksi osoittautuu yksinkertaistamisen ja yleistämisen tietoinen välttäminen ihmistenvälisessä

toiminnassa. Vastuullinen ja rauhantahtoinen kansalainen suo vapaudet sekä oikeudet toisille ihmi-

sille ihmisinä eikä ryhmän jäseninä.

5.1. Mustuus ja valkoisuus

Tulkinnan kohteina olevissa asenteissa on vain yksi tunnustuksellisesti mustien jakama asen-

ne, jota edustavat kommentoijat pyrkivät selittämään omalta ja erityisesti aiempien sukupolvien

kannalta, minkä takia mustat voivat edelleen kokea olevansa syrjittyjä. Pastori Wrightin saarnat

ovat toinen, huomattavasti kärjistetympi esimerkki siitä, millaisena mustat voivat kokea yhteiskun-

nan. Yhdistävänä tekijänä näissä sekä niitä tukevissa myös valkoisten jakamissa asenteissa on epä-

oikeudenmukaisuuden esilletuominen ja siitä johtuvat jatkuvat jännitteet yhteiskunnassa. Näitä

asenteita vastaan asettuvat asenteet, jotka eivät havainnoi ja käsitä yhteiskuntaa samalla tavalla. Osa

asenteista pikemminkin vähättelee näkemyksiä, joiden mukaan Yhdysvaltojen yhteiskunnallisessa

tasa-arvoisuudessa olisi edelleen joitakin puutteita. Lisäksi näitä asenteita jakavat varsin usein syyt-

tävät mustia rotusuhteiden ongelmista. Voidaankin sanoa, että asenneääripäät elävät toisistaan poik-

keavissa todellisuuksissa, joista ne eivät suostu edes yrittämään ymmärtää toista puolta. Väestö-

ryhmien toisistaan poikkeavat havainnot liittyvät niiden yhteiskunnalliseen asemaan. Enemmistö

tyypillisesti kokee yhteiskunnan huomattavasti tasa-arvoisemmaksi ja reilummaksi kuin vähemmis-

tö. (Montiel & Macapagal 2006.) Suurin osa aineiston kommentoijista joka tapauksessa pyrkii ref-

lektoimaan toisten kokemuksia ja näkemyksiä sekä parantamaan suhteita.

132

Ihmisten fyysiset eroavaisuudet on käsitteellistetty rodullisiksi vasta 1700-luvun loppupuolel-

ta saakka. Siitä lähtien rodun merkityksestä on kehitelty erilaisia teorioita, jotka ovat siirtyneet

osaksi yleistä tietoisuutta ja vaikuttaneet siten ryhmien välisiin suhteisiin. Länsimaissa rotua on

selitetty ja perusteltu niin kristinuskoon, luonnontieteisiin kuin sosiologiaankin vedoten. (Banton

1988, 16; 1987.) Rotuajattelua on levitetty myös populaarikirjallisuuden, kuten erilaisten matkaker-

tomusten välityksellä (Salter 2002). Myös politiikan teoreetikot ja filosofit ovat käsitelleet euroop-

palaisista poikkeavia kansoja jo ennen rotuajattelun nousua pinnalle (Goldberg 2002, luvut 2 ja 3;

Lott & Ward 2002). Länsimaisissa ”valkoisissa” näkemyksissä itseä on pidetty edistyksen ja ky-

vykkyyden mittapuuna, johon muita on verrattu erilaisilla painotuksilla. Yhdysvalloissa pyrittiin

1700 - 1800-luvuilla tieteellisin perusteluin osoittamaan biologisen rotuhierarkian olemassaolo ja

tällä tavoin oikeuttamaan ei-valkoisten kohtelu. Tätä näkemystä tukivat myös ihaillut valtiomiehet

Franklinista Lincolniin. Amerikkalaisen yhteiskunnan lait, tavat sekä kulttuuri rakennettiin tuke-

maan tieteellä oikeutettua ja sosiaalisesti representoitua ajatusta valkoisten ylemmyydestä. (Kendall

2006, 43; Feagin 2001.) Nykypäivänä rodusta käydään pääasiassa kahta erilaista keskustelua yh-

teiskuntatieteissä. Ensimmäisessä näkemyksessä nojataan vanhakantaisiin teorioihin sisäsyntyisistä

rotuun perustuvista eroavaisuuksista, kun taas toinen, tässäkin työssä omaksuttu keskustelu keskit-

tyy taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin sekä sosiaaliluokan ja ihon värin limittäisyyteen.105

(Barkan 2003, 706.)

Yhdysvalloissa muut kuin valkoiset olivat laajalti syrjässä poliittisesta päätöksenteosta aina

1960-luvulle saakka. Omi ja Winant kuvailevat maan olleen ”rodullinen diktatuuri” aina kansalais-

oikeuslainsäädännön voimaantuloon saakka. Diktatuurin seurauksena amerikkalainen identiteetti on

heidän mukaansa määrittynyt valkoiseksi toiseuden kautta. Vastakkainasettelut ovat näkyneet lain

ja käytäntöjen kautta julkisissa instituutioissa sekä yhteiskunnallisessa kulttuurissa. Diktatuuria on

institutionalisoitumisen ja jokapäiväistymisen myötä seurannut edelleen jatkuva valkoisten rodulli-

nen hegemonia. Toinen diktatuurista säilynyt seuraus on ollut rotujaottelun pysyvyys ihmisten

psyykessä. Rodullisen diktatuurin kolmas laaja seuraus on ollut eristäytymisen ja ryhmäajattelun

vahvistuminen esimerkiksi afrosentrismin kaltaisiksi nationalistisiksi liikkeiksi.106 (Omi & Winant

2002, 129.)

Vähemmistönä ja tässä nimenomaisessa tapauksessa mustana elämisen tarkastelu ei tarkoita,

että mustat jakavat jotain tiettyä yhteisöllisyyttä tai antropologista kulttuuria toistensa kanssa. Mus-

tuus aiheuttaa samankaltaista havainnointia historiallisista ja rakenteellisista syistä. Mustien keske-

105 Rotujen välisistä ja rotuun perustuvista älykkyyseroista viimeaikaisia esimerkkejä ovat Herrnsteinin ja Murraynbestseller The Bell Curve (1996) sekä Tatu Vanhasen kanssa kohua herättäneen Richard Lynnin Race Differences inIntelligence: An Evolutionary Analysis (2006). (vrt. Nisbett 2009.)

106 Konkreettisemmasta rodun poliittisesta ja lakiin perustuvasta historiasta, katso Gilliam (toim.) 2002, erityisestikaksi ensimmäistä osaa. Rotuerottelun ja erityisesti ”gettoutumisen” vaikutuksista yhteiskuntaan katso Massey & Den-ton 1993.

133

nään samankaltaiset havainnot perustuvat amerikkalaisen yhteiskunnan rodulliseen luokitteluun.

Tässä mielessä käsittelen mustuutta kulttuurisena kehänä. Kahdella mustalla voi olla sama rodulli-

nen identiteetti, vaikkei heillä muutoin olisi keskenään mitään yhteistä. (Gooding-Williams 2006,

91.)

Mustien rodullista identiteettiä pitävät yllä niin valkoiset kuin mustat itsekin. Historiallisen

esimerkin mustana elämisestä yhteiskunnassa tarjoaa yhteiskuntatieteilijä ja kansalaisoikeusaktivisti

W. E. B. Du Bois. Hän eli alkuelämänsä 1870-luvun Massachusettsissa kiinteässä valkoisten yhtei-

sössä ja oli omien sanojensa mukaan kulttuurisesti lähinnä hollantilainen. Varsin suljetussa lapsuu-

denyhteisössään Du Bois ei kokenut olevansa erilainen ja kertoo rodullisten tunteidensa olleen

myöhemmän oppimisen ja reaktioiden tulosta. Hänen rodullisuuttaan muokkasivat muun muassa

valkoisten olettamukset sekä opiskeluaika ainoastaan mustille tarkoitetussa Fiskin yliopistossa.

Vaikka Du Bois tiedostikin rodullisuutensa sosiaalisen taustan, se ei vaikuttanut tuntemusten aitou-

teen. Hän tunsi itsensä rodullisesti afrikkalaiseksi ja sen myötä kiinteäksi osaksi tummaa amerikka-

laisten ryhmää, jota kutsuttiin neekereiksi. Ihmiskunnan yhteisyyttä korostavan Du Bois’n mukaan

häntä ja muita mustia amerikkalaisia erottaa muun näköisistä ihmisistä yhteinen historia, yhteinen

pitkään koettu kärsimys ja yhteinen pitkä muisti. Samankaltaisuus ei ole geneettistä, vaan orjuuden,

syrjinnän ja loukkausten sosiaalista periytymistä. (Du Bois 1995 [1940], 257-258.)

Edelleen 2000-luvulla mustien keskinäistä solidaarisuutta rasismin lopettamiseksi peräänkuu-

luttava Shelby näkee ”me-hengen” potentiaaliseksi perustaksi yhteisen rasismin kokemuksen. Shel-

byn näkemyksen mukaan yhteistä kokemusta luovat nykypäivänä mustiksi määrittelemisen lisäksi

muun muassa mustalta näyttämiseen ja mustana ”käyttäytymiseen” liitetyt sosiaaliset leimat; rodul-

lisesti jakautuneet työmarkkinat; epäpätevyyden esioletuksista johtuva syrjintä; systemaattinen

ulossulkeminen tietyiltä asuinalueilta, kouluista ja sosiaalisista ympyröistä; kokemukset perustele-

mattoman vihan, halveksunnan, epäilyjen ja pelon kohteena olemisesta; voimattomuuden tunne

oman rodullisen statuksen muuttamisen mahdollisuuksista; yhteiskunnallisten ongelmien ja talous-

kriisien jatkuvana syntipukkina toimiminen; sekä eläminen sen tiedon kanssa, että olet jatkuvasti

altis mustienvastaisille asenteille, toiminnalle ja sosiaalisille sekä institutionaalisille käytännöille.

(Shelby 2002, 260.)

Ulkoapäin tulevan rodullistamisen lisäksi mustuutta pidetään yllä mustien keskinäisessä

kanssakäymisessä ja kielenkäytössä. Keskinäisen solidaarisuuden ja ”mustuuden normien”

täyttämisen vaatimukset ilmenevät vakavimmillaan mustien nationalistisissa liikkeissä, mutta niihin

vedotaan myös tavanomaisemmissa yhteyksissä. Barack Obaman saama arvostelu, jonka mukaan

hän on kulttuurisesti valkoinen, tai että hän vain esittää mustaa, on esimerkki kielenkäytöstä, jolla

jotkut mustat määrittelevät ryhmärajoja. Muita ajankohtaisia esimerkkejä keskinäisen

solidaarisuuden liioittelusta ja ryhmäjaon korostamisesta ovat Hillary Clintonia sekä republikaaneja

kannattavien mustien joutuminen petturuussyytösten kohteeksi vaalikampanjan aikana. Samaa

134

mustien joutuminen petturuussyytösten kohteeksi vaalikampanjan aikana. Samaa haitallista ryhmä-

kurinpitoa edustaa Jesse Jackson vanhemman Obamaan kohdistama arvostelu tämän vaadittua mus-

tia isiä ottamaan vastuuta perheestään. Rasismia pidetäänkin yllä kielenkäytössä myös tottumuksen

sekä rasismin käyttökelpoisuuden takia aitojen syrjinnän kokemusten lisäksi. Ihon väriin perustuvan

lojaalisuuden vaatimukset rajoittavat yksilöllisyyttä ja vaikuttavat yhteiskunnasta tehtyihin

havaintoihin, sillä tällaisessa ryhmässä pidetään tyypillisesti yllä historiallisia traumoja sekä

ylpeyttä ja korostetaan ryhmien välisiä eroavaisuuksia. Ryhmään kuuluminen vaatii noudattamaan

normeja, joista poikkeaminen on rangaistavaa. (Kennedy 1997, 66.)

Aineiston mustiksi identifioituvat kommentoijat perustelevat myös kokemukseen ja historiaan

vedoten, miksi jotkut erityisesti vanhemmat mustat ovat kriittisiä Yhdysvaltoja kohtaan. Käyttämäs-

säni aineistossa harva tuo esille omakohtaista rasismin kokemusta, mutta CNN -uutiskanavan kyse-

lyssä 56 % mustista vastaajista kuitenkin näki rotusyrjinnän erittäin vakavaksi ongelmaksi Yhdys-

valloissa. Omasta kulttuurisesta kehästään yhteiskuntaa tarkastelevat valkoihoiset eivät havaitse

rotukysymystä samalla tavalla, sillä heistä vain 12 % näki rotusyrjinnän vakavaksi ongelmaksi.

(CNN/Opinion Research Corporation Poll 14-17.1.2008; Bobo & Charles 2009, 247.)

Valkoisena eläminen eroaa mustuudesta erityisesti siksi, että valkoisia enemmistönä ei ajatella

tai käsitellä samalla tavalla yhteiskunnallisena erityisryhmänä. Hallitsevana rodullisena kategoriana

valkoisilla on valta määritellä itsensä ennen kaikkea yksilöiksi, joten he eivät yleensä ajattele itse-

ään rodullisen ryhmäjäsenyyden kautta.107 Valkoisuus on kanssakäymisessä yleinen oletusarvo,

josta poikkeavat erotellaan omiksi ryhmikseen. Kuten mustat, myös valkoiset jakavat ihon väriin

perustuvaa ja muunlaisista ihmisistä poikkeavaa historiaa ja kokemuksia. (Kendall 2006, 41-42.)

Omaan kokemukseensa ja havaintoihinsa vedoten monet valkoiset ovatkin sitä mieltä, että ra-

sismi on taaksejäänyttä elämää Yhdysvalloissa. Vaikka valkoisten poliittiset näkemykset ovat peri-

aatteessa muuttuneet suvaitsevammiksi, rodullisen epäoikeudenmukaisuuden ymmärtäminen ei ole

lisääntynyt. Lainvoimaisen rotusyrjinnän loppuminen ja affirmative action -politiikka ovat vaikut-

taneet asenteisiin siten, että pikemminkin valkoisuutta pidetään epäedullisena. (Winant 1997, 75.)

Valkoiset eivät havainnoi epäsuoraa ja epävirallista rotuun perustuvaa syrjintää, koska eivät koe

sitä. Jos mustien mielestään kokemaa syrjintää ei kykene ymmärtämään, havainnot työttömyydestä,

sosiaaliavulla elämisestä, rikollisuudesta tai koulumenestyksestä liitetään mustien ulkopuolisista

tekijöistä riippumattomaksi ominaisuudeksi, johon vain he itse, jos kukaan, kykenevät tekemään

parannuksen. Tällaisesta näkökulmasta on väärin, että itsestään vastuussa olevia ihmisiä tuetaan

muiden kustannuksella. Hallitsevassa asemassa olevien ryhmien jäsenet tyypillisesti selittävätkin

107 Käsittelen valkoisuutta yleisenä ihon väriin perustuvana kategoriana. Valkoisten rodullinen historia Yhdysvalloissaon kuitenkin monimutkaisempi. Monet nykyään valkoisiksi ajatellut ”etniset” tai kansallisuusryhmät ovat saavuttaneet”asemansa” asteittain. Katso esim. Roediger (2002); Ignatieff (1995).

135

yhteiskunnallisia ongelmia yksilöllisinä, kun taas heikommassa asemassa olevat korostavat raken-

teellisia tekijöitä (Montiel & Macapagal 2006, 222-224).

Rasismia menneisyyden ilmiönä pitävät valkoiset kokevat rasismin esilletuomisen loukkaa-

vaksi ja reagoivat siihen vastasyytöksin (Frank & McPhail 2005, 572; ks. Krauthammer 2008, 8).

Itsensä jälkirasistisen yhteiskunnan jäseniksi näkevät ja erilaisia kiintiökäytäntöjä kritisoivat ihmiset

tukevat ns. värisokeutta kaikkialla yhteiskunnassa. Heidän mukaansa millään ulkoisilla seikoilla ei

pitäisi olla vaikutusta yksilön mahdollisuuksiin julkisessa elämässä eikä myöskään yksityisellä sek-

torilla. Yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisena pitävät – muun muassa tutkijat - sen sijaan yleensä

pitävät rotukysymystä esillä, koska näkevät sillä olevan edelleen merkitystä ihmisten mahdollisuuk-

sien kannalta. Heidän mukaansa ainoastaan rotutietoisella politiikalla ja käytännöillä voidaan päästä

oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Ihmisten asenteet kuitenkin kertovat, että rotutietoinen poli-

tiikka pitää yllä haitallisia näkemyksiä mustista ja muista vähemmistöistä. Näkökulmaeroista ajau-

dutaan valitettavan helposti kehään, jossa ihmisten asenteet vähemmistöjä kohtaan pysyvät negatii-

visina, koska näiden koetaan epäoikeudenmukaisesti hyötyvän asemastaan. Jos taas vähemmistö-

kiintiöistä luovuttaisiin, olemassa olevat negatiiviset asenteet vaikuttaisivat vähemmistöjen mahdol-

lisuuksiin ja heidän rakenteellisesti heikko asemansa säilyisi, mikä taas aiheuttaisi sekä epäoikeu-

denmukaisuudenkokemuksia että työttömyyteen ja muihin sosiaalisiin leimoihin liittyvää närkästys-

tä monien valkoisten taholta. Kehän katkaiseminen vaatisikin tietoista asennemuutosta ja toisten

asemaan asettumista. Rawls osoittaa alkuasemaan liittyvää rationaalista reflektointia sekä muut

huomioivaa ja vastavuoroista toimintaa kuvailemalla, että tämä toimenpide on sekä rauhan kannalta

välttämätön että ihmisille kannattava. Julkituodut historialliset resurssit tarjoavat materiaalia mui-

den tilanteen sekä omien lähtökohtien ymmärtämiseen ja vertailemiseen, kun oletetaan ihmisten

haluavan toimia reilun oikeudenmukaisuuden säännöillä rauhanmukaisessa yhteiskunnassa.

Vaikka poliittisen liberalismin ihanteena on värisokea yhteiskunta, nykypäivän ”värisokeat”

vaikuttavat olevan ajatuksissaan aikaansa edellä. Ongelmana värisokeudessa on, että se näyttää

noudattavan ”vanhaa yhteiskuntatieteellistä totuutta” periaatteiden ja käytännön välisestä erosta

amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Värisokea näkemys voi olla myös täysin vilpitön ja hyvää tarkoit-

tava, mutta se ei kykene tavoittamaan mustien kokemuksia ja havaintoja yhteiskunnasta. Institutio-

naalisen rasismin vähenemisestä huolimatta tutkimuskirjallisuus tukee näkemystä, jonka mukaan

ihonvärillä on edelleen merkitystä Yhdysvalloissa.

Monet kommentoijat arvostelevat mustia myös yhteiskunnan varoilla elämisestä ja vaativat

näitä ottamaan vastuuta omasta elämästään. Liebermanin mukaan hyvinvointipolitiikka onkin mer-

kittävin rotuja jakava asia Yhdysvalloissa. Sosiaaliapu edustaa pientä osaa amerikkalaisen hyvin-

vointivaltion kuluista ja valkoiset saavat sitä määrällisesti eniten (Gainous 2008, 220), mutta sosiaa-

liapua koskeva yleinen retoriikka sekä symbolismi on erityisen negatiivista ja nojaa vahvasti rodul-

136

lisiin mielikuviin. Sosiaaliavun suhteeton huomio ja rodullistuminen hyvinvointipolitiikassa luo

mielikuvaa mustista rikollisuuteen, huumeisiin, työn vieroksumiseen ja yksinhuoltajuuteen taipu-

vaisena joukkona, jota työtä tekevät valkoiset rahoittavat. (Lieberman 2001, 3-4.) Hyvinvointipoli-

tiikassa sosiaaliapu (welfare) ja työntekoon perustuva sosiaaliturva (social security) onkin tarkasti

eroteltu kielenkäytössä korostamalla jälkimmäisen olevan ansaittua (Winter 2006). Liebermanin

(2001) sekä Masseyn ja Dentonin (1993) osoittamat historiallisrakenteelliset ja aiemman tietoisen

politiikan tuloksena syntyneet syyt mustien jatkuvaan ”patologiseen köyhyyden kulttuuriin” eivät

ole kaikkien kommentoijien mielestä päteviä. Ihonvärin merkittävyys yhteiskunnassa voitaisiin kui-

tenkin osoittaa myös skeptikoille tuomalla esille rodullisuuden sosiaalista rakentumista, sitä, kuinka

ihmiset ovat tietoisesti, tahallisesti ja itsekkäitä tarkoitusperiä ajatellen luoneet kuvaa esimerkiksi

mustista alempiarvoisena ryhmänä. Tämän jälkeen voidaan kuvitella tilannetta, jossa itse ollaan

mielivaltaisuuden kohteena. Sekä rationaaliselta että Rawlsin moraalisuuteen perustuvalta järkeväl-

tä kannalta ”pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen” eläytyminen osoittaisi rodullisen jaottelun yh-

teiskunnan vakauden kannalta kestämättömäksi.

Julkisella alueella vähemmistöjen kokema syrjintä ei ole enää samanlainen ongelma kuin en-

nen kansalaisoikeuslainsäädäntöä, mutta yksityisellä sektorilla ja monien mielissä jaottelut jatkuvat

edelleen. Esimerkiksi työelämässä monet työyhteisöt ovat edelleen ”rodullisesti” homogeenisia ja

mustat sekä hispaanot ovat aliedustettuja johtotehtävissä. Valkoisten miesten määrä johtopaikoilla

on myös lisääntynyt sen myötä, kun vähemmistöjä ja naisia on pestattu alemman tason töihin. (To-

maskovic-Devey & Stainback 2007, 78-81.) Yleisestä ilmapiiristä kertoo se, että valkoisten tyyty-

väisyys työhönsä vähenee sen myötä, kun vähemmistön edustajien määrä lisääntyy vastaavassa

työssä. Tyytymättömyys ei ole välttämättä rodullisiin ennakkoluuloihin perustuvaa, vaan johtuu

pelosta, sekä todellisuudesta, jonka mukaan oman työn status laskee. (Maume & Sebastian 2007,

100.) Rothman ym. saivat vastaavanlaisia tuloksia yliopistoihin keskittyneessä tutkimuksessa, joka

kertoo osittain myös affirmative actionin heikkouksista parempien yhteiskuntasuhteiden takaajana.

Tutkimuksen mukaan mustien määrän noustessa opiskelijoiden sekä opetushenkilökunnan tyytyväi-

syys yliopistokokemukseen laski, samoin kuin arviot koulutuksen laadusta ja opiskelijatovereiden

työmoraalista. Lisäksi, mitä ”monikulttuurisempi” opiskelijajoukko oli kyseessä, sitä todennäköi-

semmin opiskelijat raportoivat syrjinnän kokemuksista. (Rothman ym. 2003, 34-35.)

Todellista työn tai koulutuksen tason laskua on vaikeaa mitata. Huomattavasti varmempi

osaselitys on affirmative actionin merkitys amerikkalaisten mielissä. Yksilöllisyyden ja yritteliäi-

syyden korostamiselle rakentuvassa yhteiskunnassa ei katsota hyvällä ansaitsemattomalta vaikutta-

via asemia. Historiallisista olosuhteista periytyviä eroja ei kuitenkaan välttämättä nähdä epäoikeu-

denmukaisiksi ja vain tällä päivällä on merkitystä, joten yksilöllisten vapauksien korostaminen on

tästä näkökulmasta täysin luontevaa. Seuraavaksi pyrin jäljittämään asenteiden taustalla vaikuttavia

137

aatteellisia sekä ideologisia kulttuurisia kehiä, joiden kautta kommentoijat ymmärtävät ja merkityk-

sellistävät yhteiskuntaa, muun muassa näkemyksiään vähemmistöjen ominaisuuksista.

5.2. Aatteet ja ideologiat

5.2.1. Konservatismi ja liberalismi

Kommenteista on luettavissa, miten niiden esittäjät näkevät poliittisen yksikön ja sen jäsenten

väliset suhteet; millaiset ne ovat ja millaiset niiden tulisi olla. Tavanomaisesti amerikkalaisten po-

liittiset ideologiat jaetaan kahtia liberalismiin sekä konservatismiin. Pääideologiat ovat monia mo-

raalisia ja poliittisia mielipiteitä sisältäviä ja amerikkalaisessa kontekstissa tyypillisiä yläkäsitteitä.

Monenlaisia näkemyksiä yhdistää Lakoffin mukaan niiden suhde ideologian keskusmalliin tai pro-

totyyppiin. Kaikki amerikkalaiset eivät toteuta mitään johdonmukaista ideologiaa, vaan he toimivat

eri tilanteissa eri mallien avulla. Polarisoituneessa puoluejärjestelmässä poliitikot ja ideologit pyrki-

vät tekemään kansalaisten ideologioista johdonmukaisia puoleen ja toiseen. Tämä osittain selittää

myös, miksi aatteet on jaettu vain kahteen yleiseen kategoriaan. (Lakoff 1996, 13-16.)

On kuitenkin virheellistä olettaa että ideologiajako noudattelisi kaikkien ihmisten kohdalla

suoraan puoluejakoa. Amerikkalaisilla on monia yli puoluerajojen jaettuja arvoja ja uskomuksia,

jotka näkyvät heidän asenteissaan. Poliittiset liberaalit äänestävät todennäköisesti demokraatteja ja

konservatiivit republikaaneja, mutta progressiivista tuloverotusta kannattava demokraatti voi silti

olla moraalisilta näkemyksiltään konservatiivinen. Samoin konservatiivista talous- tai ulkopolitiik-

kaa kannattava republikaani voi arvostaa omastaan poikkeavia uskonnollisia näkemyksiä ja kulttuu-

reja. Syyt ”epäjohdonmukaisuuteen” voivat olla pragmaattisia tai, kuten monien mustien tapaukses-

sa, sosiohistoriallisia. Jo ennen Obaman ehdokkuutta arvoiltaan keskivertoamerikkalaista konserva-

tiivisemmista mustista noin 90 % on äänestänyt järjestelmällisesti demokraattisen puolueen ehdok-

kaita. Ideologinen kahtiajako ja sen esilletuominen kielenkäytössä voi olla sikälikin hieman har-

haanjohtavaa, että – kuten rotukysymyksessä – muun muassa kyselytutkimuksissa on valittava puo-

lensa.108 Itsensä liberaaleiksi määritelleet eivät välttämättä ole poliittisesti liberaaleja vaan voivat

identifioitua esimerkiksi puolueen kautta. Myöskään konservatiiveiksi itsensä määrittelevät eivät

aina noudata ideologialle tyypilliseksi katsottuja näkemyksiä.

Konservatismista kirjoittava Muller erottaa toisistaan ortodoksisuuden sekä konservatismin,

joista ensimmäinen puolustaa olemassa olevia instituutioita ja käytäntöjä, koska uskoo niiden ole-

van metafyysisesti oikeita ja tosia. Konservatiivit sen sijaan puolustavat instituutioita, koska ne ovat

heidän mielestään historian myötä osoittaneet toimivuutensa ja koska niiden poistaminen saattaa

108 Politiikkaa luotaavissa kyselytutkimuksissa on toki usein mahdollisuus määritellä itsensä myös ”itsenäiseksi” tai”maltilliseksi”, mutta huomattavat tulokset esitetään yleensä dualismiin nojaten.

138

johtaa epätoivottaviin seurauksiin. Konservatiiveja ja ortodokseja erottavat myös niiden liberaali-

suutta kritisoivat argumentit, jotka ortodokseilla perustuvat esimerkiksi raamattuun ja konservatii-

veilla mahdollisten uskonnollisten painotusten lisäksi empiriaan sekä järkeilyyn. (Muller 1997, 4-

7.) Molemmat näkemykset kuitenkin puolustavat samoja asioita, kuten heteroavioliittoa, yksilönva-

pauksia ja kristillistä amerikkalaista kulttuuria. Ortodoksista ajattelua Yhdysvalloissa edustaa erityi-

sesti niin sanottu kristillinen oikeisto sekä osittain myös uuskonservatiivit, tosin toisistaan poik-

keavin ulkopoliittisin painotuksin. Liikkeet eroavat myös siinä, että noin kolmasosa amerikkalaisis-

ta kuuluu kristilliseen oikeistoon, kun taas uuskonservatiivit ovat sekalainen kokoelma poliittisia

vaikuttajia sekä tutkijoita. Hyökkäävä ulkopoliittinen doktriini ja valtion käyttäminen ideologisten

tavoitteiden saavuttamiseen erottaa uuskonservatismia myös perinteisestä konservatismista. (Emt,

27-29; Halper & Clarke 2004; Ruotsila 2008.) Uuskonservatismi - jonka etuliite johtaa alun perin

siitä, että liikkeen edustajat ovat aiemmin olleet liberaaleja tai sosialisteja - eroaa perinteisestä kon-

servatismista lisäksi siksi, että uuskonservatiivit eivät täysin vastusta hyvinvointivaltiota, kunhan

sen toiminta on tieteellisesti perusteltua. (McGary 2004, 81-82; Dorrien 1993.) Eroistaan huolimatta

ja poliittisesta käytännöllisyydestä johtuen ortodoksisuus ja konservatismi liitetään yhteen puhutta-

essa konservatiivisesta ideologiasta Yhdysvalloissa.

Lindin mukaan amerikkalaisten poliittinen ihanne on yksilönvapauksiin perustuva hallintojär-

jestelmä, jossa perustuslaillisuus on tärkeämpää kuin demokraattisuus. Demokraattinen tasavaltalai-

suus on yksinkertaisesti havaittu parhaaksi keinoksi taata yksilönvapaudet. Tästä ajattelutavasta on

Lindin mukaan kyse puhuttaessa Amerikan Uskosta (Creed), josta on tullut amerikkalaisten enem-

män tai vähemmän maallinen kansalaisuskonto. (Lind 2006, 8-9.) Löydettyjen asenteiden resurssei-

na toimivien poliittisten aatteiden ja ideologioiden jäljittäminen tapahtuukin osittain vapauden käsit-

teen avulla. Erityisesti konservatismissa näkyy Amerikan Usko, sillä se nojaa ainoastaan negatiivi-

sen vapauden käsitteeseen. Poliittisen liberalismin periaatteisiin kuuluu lisäksi positiivisen vapau-

den käsite, jonka mukaan poliittisen yksikön toiminnalla voidaan parantaa yksilöiden henkilökoh-

taista vapautta. Valtiota tarvitaan konservatisminkin mukaan, mutta erityisesti säätämään henkilö-

kohtaisen vapauden takaavia lakeja sekä turvaamaan yksilön autonomiaa ehkäisemällä anarkiaa.

Toinen poliittista liberalismia ja konservatiiveja jakava käsite on tasa-arvo, joka jälkimmäisille

merkitsee ainoastaan tasavertaisia mahdollisuuksia, kun ensin mainittu painottaa tasa-arvon näky-

vää toteutumista. Poliittisessa liberalismissa tasa-arvoisuutta lähestytään enemmän erilaisuuden

kautta, kun taas konservatiivit painottavat yhteisön sekä yhteisten arvojen merkitystä. (Hero 2003,

402-403.) Puolustan tutkielmassani poliittista liberalismia ihanteena, joten keskityn analyysissa

erityisesti rauhan kannalta haitallisiksi näkemiini aatteisiin. Poliittinen liberalismi näkyy asenteissa,

joissa halutaan lopettaa epäolennaisuuksiin perustuva ihmisten jaottelu eikä ajatella maailmaa mus-

tavalkoisena, tiettyyn ihanteeseen perustuvana nollasummapelinä. Vaikka poliittisen ideologian

139

tasolla ongelmat tuntuvatkin tiivistyvän konservatismiin, tämä ei tarkoita ettei myös konservatis-

missa olisi monia säilyttämisen arvoisia piirteitä. Keskityn pikemminkin osoittamaan konservatiivi-

selle ideologialle tyypilliseksi määriteltyjä sekä muita aineistojen kommentoijien yleisemmin jaka-

mia asioita, jotka eivät ole poliittisesti liberaaleja ja haittaavat positiivisen rauhan saavuttamista

moniarvoisessa yhteiskunnassa.

5.2.2. Utilitaristinen individualismi

Vapauden ja tasavertaisen kohtelun käsitteillä näkemyksiään perustelevat erityisesti Fox Fo-

rumin kommentoijat, jotka arvostelevat Obamaa ja demokraatteja ylipäätään esteiden asettamisesta

vapaudelle toimia omien tavoitteidensa mukaan. Yksilön vapauksien sekä tasavertaisten mahdolli-

suuksien korostaminen tarkoittaa, ettei kenelläkään pidä olla valtion asettamaa vastuuta huolehtia

muista yhteiskunnan jäsenistä. Mahdollisen avun tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Kun tähän lisä-

tään myös monen NYT:in kommentoijan jakama näkemys ja mahdollisesti vilpitön uskomus kaik-

kien yhteiskunnan jäsenten jo toteutuneista tasavertaisista mahdollisuuksista ja siten eriarvoisuuden

ansaituista perusteista, erioikeuksia ja taloudellista avustusta ei nähdä hyväksyttäväksi. Havainnot

arvojen rikkomisesta vaikuttavat negatiivisesti asenteisiin niitä ryhmiä kohtaan, joiden nähdään

hyötyvän avustuksesta (Henry & Reyna 2007).109 Amerikkalaisen kulttuurin hallitseva elementti on

Bellahin mukaan utilitaristinen individualismi, jonka nykypäivänä usein tiedostamattomat aatehisto-

rialliset juuret voidaan jäljittää Hobbesiin ja Lockeen. (Bellah 1998, 616; Wuthnow 1991, 12.) Bel-

lah löytää individualismille 1700-luvun utilitarismin ja 1800-luvun romantiikan lisäksi lähteen

myös amerikkalaisesta protestanttisuudesta, jonka erilaisista liikkeistä monet korostavat jumalan

sekä ihmisen henkilökohtaista suhdetta ja vähättelevät yhteiskunnan sekä yhteisöjen, jopa seura-

kunnan, sekä niihin liittyvän yhteisen hyvän merkitystä. (Bellah 1999, 9-12; Barker & Carman

2000, 3; ks. myös Weber 1992 [1930], 105-106.) Vaikka individualismi onkin laajalti jaettu ja mo-

nin paikoin myös haitallista ryhmäajattelua häivyttävä tekijä, sen yhdistäminen uskomukseen tasa-

vertaisista mahdollisuuksista pitää yllä negatiivista kuvaa mustista, joista suuren osan tulot, koulu-

tus ja asuinolot eivät ole samalla tasolla muiden amerikkalaisten kanssa.

Kinder ja Sanders kutsuvat mustia koskevissa asenteissa selkeästi näkyvää individualismin

(yli)korostamista rodulliseksi närkästykseksi (racial resentment) ja jäljittävät sen alkamisajankoh-

dan 1960-luvun lopun rotumellakoihin ja mustien poliittisten vaatimusten lisääntymiseen. Tutkijoi-

109 Gainousin (2008, 224) sosiaaliavustusta koskevien ideologisten näkemysten ristiriitaisuuksia selvittävässä tutki-muksessa konservatiivit suhtautuivat yllättäen liberaaleja positiivisemmin mustiin sekä köyhiin. Gainous epäilee syynlöytyvän sosiaalisesta suotavuusvaikutuksesta, jonka mukaan konservatiivit pyrkivät vastaamaan itseensä liitetyn nega-tiivisen stereotypian vastaisesti. Toisena vaihtoehtona hän esittää konservatiivien toteuttavan George W. Bushin lansee-raamaa ”myötätuntoista konservatismia”. Omat tutkimustulokseni tukevat ensimmäistä epäilyä, jos, jälleen, ajatellaantutkimusaineiston tarjonneiden medioiden pääpiirteissään edustavan kahta ideologiaa. Fox Forumilla suhtaudutaanselkeästi kielteisemmin sosiaaliapuun yleensä, mutta negatiivisia näkemyksiä mustista esiintyy yhtä laajalti NYT:inkommenttiaineistossa.

140

den mukaan rodullista närkästystä lietsoi monien presidenttiehdokkaiden, kuten Richard Nixonin ja

Ronald Reaganin hienovarainen rodullinen retoriikka. Poliittiset toimijat auttoivat luomaan uuden-

laisen rotuennakkoluulojen muodon, jossa mustien epäonnistumista ei katsottu valtion syyksi, vaan

sen nähtiin johtuvan mustien kyvyttömyydestä käyttää hyväkseen heille tarjotut anteliaat mahdolli-

suudet. (Kinder & Sanders 1996, 105-106 sit. Feldman & Huddy 2005, 169.) Erityisesti viimeisen

vuosikymmenen aikana poliitikot molemmista valtapuolueista ovat kuitenkin puhuneet rodullisen

eriarvoisuuden jatkuvuudesta ja vaatineet toimia sitä vastaan (Nelson ym. 2007, 418).

Siitä, voidaanko asenteissa ilmenevää uskomusta mustien ansaitsemattomasta edunsaannista

kutsua rotuennakkoluuloiksi, on erilaisia näkemyksiä. Osa katsoo rodullisen närkästyksen olevan

periaatteisiin perustuvaa valtion puuttumisen vastustusta ja aitoa individualismin korostamista, kun

taas toiset näkevät siinä merkkejä sosiaalisesti soveliaammasta tavasta tuoda julki rasistisia mielipi-

teitä. Individualismin korostaminen liitetään erityisesti konservatiiviseen ideologiaan ja tämänkin

tutkielman aineistossa individualismia korostetaan erityisesti Fox Forumin kommenteissa. Tutkijat

pitävätkin eräänä vaihtoehtona, että rodullinen närkästys perustuu konservatiivien kohdalla yleensä

ideologisiin periaatteisiin ja liberaalien kohdalla pikemmin rotuennakkoluuloihin. Tätä näkemystä

tukee Feldmanin ja Huddyn tutkimus, jonka tuloksissa korkea rodullinen närkästys näkyi liberaa-

leiksi itsensä luokitelleiden kohdalla mustille suunnattujen stipendiohjelmien vastustuksena, valkoi-

sille suunnattujen stipendien kannatuksen kärsimättä. Individualismia korostaneet ja rodullisella

närkästysasteikolla korkealla olleet konservatiivit sen sijaan vastustivat johdonmukaisemmin myös

valkoisille suunnattuja stipendejä. Feldmanin ja Huddyn tutkimuksen perusteella yli aineistorajojen

ulottuvia asenteita voidaan yleistäen tulkita siten, että Fox Forumilla individualismin perusteella

mustia arvostelevat kommentit ovat rehellisemmin konservatiiviseen ideologiaan perustuvia, kun

taas NYT:in kommentointi perustuu suuremmassa määrin kaksinaismoralismiin ja rotuennakkoluu-

lojen verhoamiseen yleisillä arvoilla. Kokonaisuutena Feldmanin ja Huddyn tutkimus osoittaa, että

ihon väriin perustuvat ennakkoluulot, toisin sanoen rasismi, täytyy ottaa merkittävänä tekijänä

huomioon rodullisen närkästyksen ilmauksissa. Vastaajina toimineet valkoiset New Yorkin osaval-

tion asukkaat kannattivat yleisesti valkoisille suunnattuja stipendejä niiden oletetun saajan sosiaali-

luokkamuuttujasta hieman riippuen noin kahdenkymmenen prosenttiyksikön erolla mustille suun-

nattuihin koulutustukiin. (Feldman & Huddy 2005, 170-180.) Perimmäisistä syistä riippumatta utili-

taristisen individualismin korostaminen nykyisen kaltaisessa tilanteessa vahvistaa rauhan saavutta-

misen kannalta haitallista, vastavuoroisista negatiivisista asenteista dynamiikkansa saavaa kehää.

Individualismin ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien periaatteiden korostaminen selittää - yh-

dessä sosialismi -termin amerikkalaisten konnotaatioiden kanssa - varsin hyvin Fox Forumilla esiin-

tyvät asenteet, joissa vieroksutaan Obaman ”sosialismia”. Aineistossa esiintyvät rodullisen

närkästyksen osoitukset eivät sen sijaan selity kokonaisuudessaan näitä arvoja tarkastelemalla, sillä

pastori Wright toi kommentointiin mukaan oman asenteita ”syventävän” lisänsä. Mustia

141

Wright toi kommentointiin mukaan oman asenteita ”syventävän” lisänsä. Mustia vieroksuvissa

asenteissa heidän kuvataan toki rikkovan individualismin ja työnteon arvoja, mutta lisäksi niissä

torjutaan Yhdysvaltoja ja valkoisia kohtaan suunnattu kritiikki vastasyytöksin. Asenteet eivät kui-

tenkaan ole ainoastaan tiettyyn poliittiseen tai moraaliseen ideologiaan kytköksissä, vaan niiden

resurssit ovat yleisemmin jaettuja.

5.2.3. Patologinen patriotismi

Mustia vieroksuvissa asenteissa torjutaan ja kielletään Yhdysvaltoja kohtaan esitetty kritiikki,

jota näitä asenteita jakavat pitävät samalla kritiikkinä valkoisia kohtaan. Arvostelun torjumiseen

liittyy ajatus Yhdysvaltojen sekä amerikkalaisten poikkeuksellisesta erityislaatuisuudesta. Mendie-

tan mukaan kyseenalaistamattomaan patriotismiin tukeutuvat ihmiset eivät voi ymmärtää, miksi

ulkomaalaiset arvostelevat Yhdysvaltoja. He olettavat, että Yhdysvallat on kaikkien aikojen onnelli-

sin, vaurain ja demokraattisin kansakunta, koska amerikkalaiset ovat tehneet lujasti töitä tämän

eteen. Samoin muutkin maat ovat oman onnensa seppiä, joten Amerikanvastaisuuden täytyy johtua

kateudesta ja omasta kyvyttömyydestä. (Mendieta 2003, 435.)

Galtung jakaa monien kommentoijien patriotismiksi kutsuman kritiikittömän näkemyksen

maastaan Yhdysvalloille tyypillisiin ”syvään juurtuneisiin patologioihin”, joiden historiallinen sekä

raamatullinen taso ovat kulttuurisia. Historialliset patologiat jakautuvat valittuna kansana olemi-

seen, myytteihin sekä traumoihin. Erityisesti myytit ja traumat näkyvät ihmisten yhteiskunnan sisäi-

siä suhteita koskevissa asenteissa. Myytteihin kuuluvat esimerkiksi ajatukset Yhdysvalloista kanso-

jen sulatusuunina; juutalais-kristillisyyden, vapaiden markkinoiden ja demokratian kolminaisuus;

tämän kolminaisuuden vieminen paikkoihin, joissa ne eivät toteudu; sekä ajatus Yhdysvaltojen oi-

keamielisyydestä ja jumalan tuesta. Traumoihin kuuluvat muun muassa alkuperäiskansojen kan-

sanmurhat, orjuus, sisällissota sekä Vietnamin sota. Raamatullisiin patologioihin kuuluvat dikoto-

miat eli jaot meihin ja niihin; manikealaisuus eli jako hyviin ja pahoihin, jumalaan ja saatanaan;

sekä Harmagedon, väkivalta lopullisena välien selvittäjänä. (Galtung 1996, 11.) Halperin ja Clarkin

(2004, 11-12) kuvailun perusteella uuskonservatiivinen ideologia on mallipotilas Galtungin tau-

tiopissa. Ideologiaa toteuttavalla liikkeellä on lisäksi ollut valtaa hallinnossa, jonka näkemyksistä

poikkeavat mielipiteet luokiteltiin vihollisuudeksi terrorisminvastaisen sodan yhteiskunnallisessa

ilmapiirissä.

Presidentit ja valtiomiehet ovat kautta maan historian puhuneet amerikkalaisista jumalan va-

littuna kansana ja Yhdysvalloista maailman moraalisena majakkana, joten tämä ajattelu on iskostu-

nut moniin amerikkalaisiin jo kauan ennen Bushin presidenttiyttä ja uuskonservatiiveja. Miedompi

ja maallisempi osoitus uskosta erityislaatuisuuteen ovat esimerkiksi usein toistuvat viittaukset Toc-

quevillen ja Myrdalin kirjoituksiin, joiden nähdään edelleen olevan jonkinlaisia todisteita Yhdysval-

142

tojen erinomaisuudesta sekä maassa vallitsevasta myyttisestä yhtenäiskulttuurista. Kansallista iden-

titeettiä ylläpitävien myyttien ollessa vaarassa tukeudutaan yksinkertaistuksiin ja yhtenäisyyden

vaatimuksiin, kuten esimerkiksi iskulause ”love it or leave it” kertoo. Omaa ihanteellisten myyttien

kyseenalaistumisesta seuraavaa syyllisyyden tunnetta torjutaan projisoimalla kielteiset ominaisuu-

det toisiin esimerkiksi kansainvälisissä konfliktitilanteissa. (Mirra 2005, 69-71.) Galtungin teorian

mukaan amerikkalaisen patologian juurruttamat ihmiset saavat positiivisia tuntemuksia, jos heidän

omaksumiaan myyttejä vahvistetaan tai traumoja heikennetään. Päinvastaisessa tilanteessa tunteet

muuttuvat negatiivisiksi ja tunteiden lähde havaitaan ”pahaksi Toiseksi”.110 (Galtung 1996, 15.)

Mendietan ja Galtungin kuvailemat patologiat esiintyvät erityisesti kansainvälisissä konflik-

teissa, mutta ilmiö näyttää pätevän myös yhteiskunnan sisällä, missä me-ne -jaottelu näkyy valkois-

ten asenteissa, kun ihanteelliset tasa-arvoisuuden ja värisokeuden myytit haastetaan ja syrjinnän

traumat tuodaan esille. Kommenteissa moraalisuuden myyttiä pönkitetään väittämällä rasismin ole-

van mustien ja muiden vähemmistöjen ylläpitämä ongelma ja toisaalta näiden ryhmien katsotaan

myös itse olevan syypäitä omaan heikkoon tilanteeseensa. Pastori Wright, Obama sekä mustat

yleensä toimivat yhtenäisyyttä ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana syntipukkina Obaman ehdokkuuden

pinnalle nostamassa rasismikeskustelussa. Samoin ihanteellisille myyteille perustuvassa ajattelussa

Wrightin ja siten oletetusti hänen seuraajiensa harjoittama Yhdysvaltojen ulkopolitiikan arvostelu

on amerikkalaisten edun vastaista toimintaa ja ”pahan kanssa liittoutumista” (Mirra 2005, 71). Yh-

dysvaltoja kohtaan suunnattua kritiikkiä vastustavat näkemykset eivät nojaa välttämättä rasistiseen

ideologiaan, vaan syynä voi olla myös omien uskomusten ja identiteetin kyseenalaistamisen vastus-

taminen. Kritiikkiä järjestelmällisesti torjuva näkemys joka tapauksessa asettaa suuren osan ame-

rikkalaista vastapuolelle eikä se toteuta niitä ihanteita ja arvoja, kuten yksilönvapauksia, joita väit-

tää puolustavansa.

5.2.4. Radikalismi amerikkalaisittain

Yhteiskuntansa erinomaisuutta puolustavat myös ne kommentoijat, jotka syyttävät Obamaa

radikalismista ja amerikkalaisessa kontekstissa siihen kiinteästi liittyvästä marxismis-

ta/kommunismista. Erityisesti Fox Forumilla esiintyvässä asenteessa on näkyvästi kyse vanhojen

rakenteiden säilyttämisestä ja kaiken vieraan torjumisesta. Totuttuja yhteiskunta- ja valtarakenteita

haastava toiminta nähdään radikalismiksi ja mustien asioiden ajaminen sekä ”kommunismi” mo-

110 Psykoanalyyttisesta viitekehyksestä Adornoa ym. mukaillen suvaitsemattomuuden syitä tutkiva Stenner liittää su-vaitsemattomat asenteet autoritaariseen persoonallisuuteen. Hänen mukaansa ihmiset reagoivat asenteissa ilmenevällätavalla voimakkaasti puolustautuen kokiessaan auktoriteettinsa ja yhteiskunnallisen järjestyksen uhatuksi. (Stenner2005, 33; ks. myös Hurwitz ja Peffley, 1992, 400.) Autoritaarisuus taas on muun muassa Lakoffin mukaan osa konser-vatiivista maailmankuvaa. Hän jakaa amerikkalaiset ideologiat perhemalleihin, joissa konservatiivinen maailmankuvanoudattelee ”tiukka isä” -mallia, kun taas liberaali maailmankuva perustuu ”hoivaava vanhempi” -malliin (Lakoff1996). Aineiston ainoasta varsinaisesta ”muuttujasta” tätä ei voi päätellä, sillä Yhdysvaltoja kohtaan esitettyä arvosteluatorjutaan yhtä lailla niin NYT:in kommenteissa kuin Fox Forumillakin.

143

lemmat haastavat valtarakenteita - Yhdysvaltoja valkoisten hallitsemana maana sekä yksilön talou-

dellisia vapauksia ja saavutettuja etuja. Presidentinvaalikampanjan aikana kommunismi, jolla on

kylmän sodan vastakkainasettelusta periytyvä ja individualistisia arvoja uhkaava merkitys, liitettiin

monissa erityisesti konservatiivisten poliittisten kommentaattoreiden kirjoituksissa Obamaan hänen

yhteyksiinsä vedoten (ks. McCarthy 11.4.2008; Thomas 6.10.2008). Asenteissa esiintyvä näkemys

Obaman ja kommunismin suorasta yhteydestä liittyy jälleen Wrightiin, jonka seurakuntaa konserva-

tiivitutkija Stanley Kurtz kuvailee Yhdysvaltojen radikaaleimmaksi. Kurtzin artikkelissa käytetään

useissa asenteissakin esiintyvää syyllinen yhteyden perusteella -argumentointia, jonka mukaan

Obama on omaksunut radikaaleja marxilaisia ja valkoisten vastaisia näkemyksiä Wrightilta. Wright

puolestaan on perinyt ajattelutapansa mustan vapautusteologian perustajalta James Conelta, joka

taas lainaa usein Malcolm X:n näkemyksiä. ”Obaman edeltäjät” ovat olleet epäilemättä radikaaleja

kritisoidessaan Yhdysvaltojen yhteiskuntaa, valkoisia ja vallitsevaa talousjärjestelmää. Kurtzin pe-

rustelut Obaman marxismista nojaavat kuitenkin siihen, että Cone tapasi konferensseissa Latinalai-

sen Amerikan vapautusteologian ideologeja. Perusteluksi käy myös se, että Wright on käynyt Kuu-

bassa kolme kertaa.111 (Kurtz 19.5.2008.) Analysoitavissa kommenteissa on omaksuttu Kurtzin teo-

ria Obaman maailmankuvan chavezlais-marxistisista alkulähteistä paikoin lähes sanatarkasti.

Mustien asioiden ajamisen ja kommunismin rinnastaminen ei ole kuitenkaan uusi ilmiö Yh-

dysvalloissa, vaan pikemminkin käytännölliseksi havaittu perinteikäs tapa saattaa mustat epäilyttä-

vään valoon. Paikoin kriitikot ovat voineet perustellusti vedota mustan nationalismin tai militantin

kansalaisoikeusliikkeen aiheuttamaan vaaraan sekä todellisiin kommunismiyhteyksiin, mutta rin-

nastusta käytetään myös retorisena tehokeinona poliittisiin tarkoituksiin. Ensimmäisen maailman-

sodan jälkeisen kommunisminpelon eli ”Punaisen vaaran” aikana tehostunut Yhdysvaltojen sisäinen

tiedustelu tutki ja syytti kommunismista epäiltyjen lisäksi myös rotuasioista voimakkaasti puhuneita

mustia. Kornweibelin mukaan merkittävin jatkumo Punaisesta vaarasta nykyaikaan onkin ollut kak-

soispelko mustien taisteluhaluisuuden - jollaiseksi Wrightin kommentit ilmeisesti tulkitaan - kom-

munismikytköksistä. (Kornweibel 1998, xii.) Mustien lojaalisuus kyseenalaistettiin edelleen kylmän

sodan aikana, joskin rotukysymys monimutkaistui ideologisessa ”kaksintaistelussa”, kun amerikka-

laisten vapauden ja tasa-arvoisuuden ihanteet voitiin kyseenalaistaa maan sisäisen rotukysymyksen

takia. Erityisesti etelän konservatiivit pitivät kiinni rotuerottelusta vedoten yhtä lailla antikommu-

nismiin, sillä ”miksi amerikkalaisten pitäisi välittää punikkien sanomisista?” Heidän tulisi pitää

ylpeästi kiinni omista perinteistään. FBI:n pitkäaikainen johtaja J. Edgar Hoover loi omalta osaltaan

edelleen joissakin kommenteissa näkyvää mielikuvaa mustien toiminnan ja äärivasemmistolaisuu-

111 Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että samankaltaisia, pikemminkin lukijakunnan vastaanottavaisuuteen kuintodistusaineistoon luottavia tekstejä tuotetaan myös konservatiivien ja republikaanien ”demonisoimiseksi”. Kuten jois-takin kommenteista käy ilmi, syyllisyyden toteamiseksi yhteyden perusteella riittää esimerkiksi se, että epäsuosittupresidentti ilmoittaa tukevansa seuraajaehdokastaan.

144

den yhtäläisyysmerkeistä väittäessään etelän vihaista ja uudistusmielistä kansalaisoikeusliikettä

kommunistisen puolueen kyllästämäksi ja järjestäessään poliittisesti aktiivisten mustien valvonnan

sen mukaisesti. (Borstelmann 2001, 107-109.)

5.2.5. Perhe

Osa kommentoijista kritisoi Obamaa siitä, että tämä rikkoo perheen arvoa ”altistaessaan per-

heensä vihapuheille” sekä toisaalta kertoessaan isoäitinsä rotuennakkoluuloista. McCarthyn mukaan

suuri enemmistö amerikkalaisista on omaksunut ”1950-luvun televisiomallin” ihanteen amerikka-

laisesta perheestä isästä, äidistä sekä lapsista koostuvana yksikkönä. Perhemallin ovat omaksuneet

myös ihmiset, jotka eivät ole koskaan eläneet ihanteellisessa perheessä. (McCarthy 2007, 191;

Smith 1993.) Politiikassa perhearvoja ovat korostaneet erityisesti kristilliset konservatiivit ja per-

heihanne tuodaan esille yhteiskunnan ”moraalista rappiota”, kuten homoseksuaalisuutta käsittele-

vissä kysymyksissä. Tämän tutkielman aineistosta löydetyissä asenteissa ei kuitenkaan ole kysymys

tästä, toki poliittisen liberalismin kannalta haitallisesta näkemyksestä, vaan Obaman arvostelijat

syyttävät häntä perhearvojen rikkomisesta, koska kokevat hänen toimintansa sellaisena tai koska se

on helppo tapa vedota ihmisiin laajalti. (Wilcox 1996, 120-121.) Myös Obaman johtajuutta ja lojaa-

lisuutta voidaan mitata perheen avulla. Kuinka mies, joka ei kykene suojelemaan lapsiaan vihapu-

heilta, voisi suojella Yhdysvaltoja uhkilta? Isoäidin esilletuomista koskeva arvostelu on samankal-

taista kuin yhteiskuntaa tai ulkopolitiikkaa koskevan kritiikin torjuminen. Lakoffin mukaan suurin

osa amerikkalaisista käyttääkin kansakunta perheenä (hallitus vanhempana) -metaforaa ymmärtääk-

seen politiikkaa (Lakoff 1996, 179; Mockabee 2007, 227). Obama paitsi syyllistää (”taas kerran”)

valkoiset, hän myös rikkoo tabua, jonka mukaan tietyt asiat ovat arvostelun yläpuolella. Isoäidin

arvostelu on tavallaan vielä vakavampaa, sillä toisin kuin kotimaan, perhettä ei voi jättää.

Vaikka amerikkalaisten aatteet ja ideologiat aiheuttavat ongelmia erilaisuuden hyväksymisel-

le, jaettu Amerikan Usko, näkemys Yhdysvalloista kansojen sulatusuunina, sekä moraalisen johta-

juuden mukanaan tuoma velvollisuudentunne myös ohjaavat ihmisiä toteuttamaan ihanteita. Pääasi-

assa löydetyissä asenteissa ihmisiä käsitellään yksilöinä eikä tietyn ryhmän jäseninä, joskin ryhmän

jäsenyyden katsotaan vielä toistaiseksi valitettavasti vaikuttavan yksilöiden mahdollisuuksiin yh-

teiskunnassa. Aineiston enemmistön tavoitteena on saavuttaa Yhdysvalloissa ainakin ihon värin ja

etnisyyden erilaisuutta kunnioittava kansakunta maan sinettiin kirjatun moton E pluribus unum,

monesta yksi, mukaan.

5.3. Amerikkalaisuudet

Lipsetin mukaan amerikkalaisuus on poikkeuksellista siksi, että amerikkalaiseksi tuleminen

on uskonnollinen eli ideologinen tapahtuma. Esimerkiksi Euroopassa kansallisuus liittyy yhteisöön,

145

joten ihminen ei voi tulla epäsuomalaiseksi tai epäsaksalaiseksi. Amerikkalaisuus sitä vastoin on

ideologinen sitoumus eikä syntymään kytköksissä oleva asia, joten ne, jotka torjuvat amerikkalaiset

arvot, ovat epäamerikkalaisia. (Lipset 1996, 18, 31.) Asenteissa kuitenkin näkyy, kuinka tulkinnan-

varaista amerikkalaisten arvojen sisältö on. Suurin osa amerikkalaisista identifioituukin patriooteik-

si huolimatta siitä tukevatko maansa hallintoa vai eivät (Uluorta 2008, 257). Tämä näkyy myös

kommenteissa kritiikin hyväksymisenä ja kieltämisenä. Tutkimuskirjallisuudessa kahta vastakkaista

lähestymistapaa kutsutaan yleensä ”kritiikittömäksi” tai ”sokeaksi” patriotismiksi sekä toisella puo-

lella ”rakentavaksi” patriotismiksi. Sokealle patriotismille on tunnusomaista kotimaan kyseenalais-

tamaton arvioiminen, vankkumaton uskollisuus sekä kyvyttömyys sietää kotimaata kohtaan esitet-

tyä arvostelua.112 Rakentava patriotismi sen sijaan kyseenalaistaa ja arvostelee vallitsevia käytäntöjä

tavoitteenaan positiivinen muutos. (Schatz ym. 1999, 153; Huddy & Khatib 2007, 64.)

Arvojen rikkomiseen vetoaminen voi olla myös retorinen keino peitellä yhteiskunnassa epä-

sovinnaisiksi katsottuja näkemyksiä siitä, mikä on amerikkalaista ja mikä ei. Kommenteissa esiin-

tyy syytöksiä epäamerikkalaisuudesta ja nämä kohdistetaan erityisesti pastori Wrightiin ja siten

Obamaan, jotka arvostelevat Yhdysvaltoja jollakin tapaa. Kommentoijat kuitenkin asettavat natio-

nalistisen ylpeyden ja ylemmyydentunnon muun eettisen harkitsemisen edelle (Parenti 2003, 385).

Tämänkaltaisissa asenteissa esiintyy ristiriita, jos amerikkalaisuuden ajatellaan rakentuvan niille

arvoille, joita Amerikan Uskokin kuvastaa. Arvostelun kieltäminen luonnollisesti rikkoo yksilönva-

pauksien ja oikeuksien ihanteita, joilla jotkut samoissa kommenteissa kotimaansa mahtavuutta puo-

lustavat. Näiden kommenttien valossa arvot näyttäytyvätkin pikemmin jälleen myyttisinä ja teoreet-

tisina asioina, joiden paikkansapitävyydellä ei sinänsä ole väliä, sillä sitä ei kuulu kyseenalaistaa.

Niitä vain toistellaan mantranomaisesti. Ristiriidan perusteella kommentoijat eivät puolustakaan

ihanteellista sulatusuuni-Amerikkaa - puhumattakaan salaattikulho-Amerikasta -, vaan Amerikkaa

vallitsevasti valkoisten sekä kristittyjen maana. Lieven liittää tämän amerikkalaisia arvoja sekä

eräänlaista nativismia sekoittavan ilmiön radikaaliin nationalismiin ja -konservatismiin, jonka edus-

tajat muun maailman vastaavista liikkeistä poiketen Yhdysvalloissa uskovat vahvasti demokraatti-

suuden sekä suvaitsevaisuuden arvoihin. Arvojen soveltamisala on kuitenkin rajoitettu, sillä ihanteet

nähdään valkoisen kristillisen sivilisaation aikaansaannoksiksi, joita maahanmuutto, rodulliset vä-

hemmistöt ja ulkomaiset vaikutteet uhkaavat. (Lieven 2004, 7-8.)

Oman maan kritiikittömän puolustamisen vastapainoksi isänmaallisuuttaan korostavat myös

ne, jotka kritisoivat päättäjiä kokiessaan sen välttämättömäksi. Heille Yhdysvallat edustaa demo-

kraattisia arvoja, taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa, sananvapautta ja kansalaisoikeuksia, naisten

112 ”Sokea” on sikäli ”kritiikitöntä” parempi termi kuvailemaan kotimaan arvostelun kieltävää patriotismia, että Hud-dyn ja Khatibin opiskelijoiden näkemyksiä tarkastelevan tutkimuksen (2007, 72-73) perusteella sokeat patriootit olivattietämättömimpiä ulkopolitiikasta ja ulkomaista sekä osallistuivat muita epätodennäköisemmin politiikkaan.

146

ja vähemmistöjen oikeuksien parantamista sekä suojapaikan tarjoamista sorretuille. Todellisuudessa

vallitsevien epäkohtien esilletuominen ja ylläpitäminen on heidän näkemyksensä mukaan patrioot-

tista. (Dreier & Flacks 2003, 398.) Yhteistä molemmille patriotismeille on amerikkalaisten arvojen

ja Yhdysvaltojen erityislaatuisuuden korostaminen. Jaetun patriotismin rakentamisessa ovat aktiivi-

sia toimijoita olleet maan hallitukset, jotka O’Learyn mukaan ovat vuodesta 1888 lähtien järjestel-

mällisesti harjoittaneet kansalaisiaan isänmaallisuuteen rituaalien, kuten lipun noston ja kouluissa

päivittäin suoritettavan uskollisuusvalan avulla. (O’Leary 1999 sit. Uluorta 2008, 258.) Patriotismi-

en erot tulevat jälleen esille periaatteiden ja käytännön tasolla kritiikin kieltäjien tukeutuessa teori-

aan ja kriitikoiden vaatiessa myös ihanteiden konkreettista toteutumista.

Syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen jälkimainingeissa yhteiskunnallinen ilmapiiri ei juuri

sallinut kritiikkiä ja ”toisinajattelijat” leimattiin niin hallinnon kuin mediankin toimesta sekä myös

akateemisessa maailmassa (ks. esim. Wreszin 2003). Sittemmin kriittisyydestä on tullut jälleen sal-

littua, mutta edelleen erityisesti konservatiiveiksi tunnustautuvat laajasti seuratut poliittiset kom-

mentaattorit ja radio- sekä televisiojuontajat pyrkivät määrittelemään amerikkalaisuuden love it or

leave it -periaatteen mukaan.113

5.4. Kristillisyys

Uskonnonvapaus sekä valtion ja kirkon erottaminen kuuluvat amerikkalaisten vaalimiin tär-

keisiin perustuslaillisiin arvoihin, mutta siitä huolimatta kristillisyys on yli asennerajojen esiintyvä

perustelu, jolla kommentoijat pyrkivät oikeuttamaan näkemyksensä. Greenawalt näkee tämän luon-

nolliseksi, sillä muut arvot ja aatteet vaikuttavat ihmisten tapaan ymmärtää ihanteiden merkitys

(Greenawalt 2005, 396). Arvot eivät olekaan periaatteellisella tasolla keskenään ristiriidassa, sillä

kommentoijat voivat ajatella edustavansa vain itseään toki tietäen, kuinka houkuttelevaa ja tehokas-

ta kristillisyyteen vetoaminen Yhdysvalloissa on. Kommenttiaineistossa kristillisyys näyttäytyy

kuitenkin perusteluissa kansallisena eetoksena, jolle ei ole muita uskonnollisia tai sekulaareja vaih-

toehtoja. Hutchisonin mukaan amerikkalaisessa ajattelussa Yhdysvaltoja pidetään edelleen laajalti

”jumalan maana”. (Hutchison 2003, 238). Yhdysvaltojen asukkaista noin 80 % määrittelee itsensä

kristityiksi ja monille maa on kristitty kansakunta (Eck 2007, 19). Myös poliittisesti liberaaleista

kommentoijista moni ilmiselvästi jakaa Huntingtonin näkemyksen protestanttisuuden ja amerikka-

laisten arvojen, kuten vapauden, tasa-arvon, demokraattisuuden, kansalaisoikeuksien ja oikeusvalti-

on erottamattomuudesta (Huntington 2004, 68). Amerikkalaiset kokevat uskonnon täten tärkeäksi

myös johtajia valitessaan (Guth ym. 2006) ja johtavat vastaavat kutsuun uskonnon värittämällä reto-

riikalla. (ks. Smith 2008; Obama 2009).

113 Tunnetuimpia ovat esimerkiksi kolumnisti Charles Krauthammer, radiojuontajat Rush Limbaugh ja Michael Sava-ge sekä niin radiossa kuin Fox-televisiokanavalla omia ohjelmiaan vetävät Sean Hannity ja Bill O’Reilly.

147

Kristillisyyden, tai nykypäivänä juutalais-kristillisyyden, ja erityisesti moniin suuntauksiin ja-

kautuneen protestanttisuuden kiistattomasta valta-asemasta huolimatta protestanttis-amerikkalaiseen

mytologiaan kuuluu ajatus maasta uskonnollisesti pluralistisena yhteiskuntana.114 Näkemys uskon-

nollisesta suvaitsevaisuudesta liittyy kiinteästi muihin ihanteellisiin myytteihin – ja maita vertaile-

valta kannalta monesti myös todellisiin asiantiloihin – Yhdysvalloista edelläkävijänä ja esimerkkinä

maailman valtioiden ja yhteiskuntien joukossa. Hutchisonin mukaan jaettu usko myyttiin on ollut

esikuva-aseman tuoman itsetunnon lisäksi vahva myös siksi, että erilaisuuden kunnioittamisen kri-

teerit ovat kasvaneet asteittain ja ihmiset ovat olleet aikansa tyytyväisiä kulloisiinkin standardeihin.

Käytännössä uskontojen hyväksyminen on kulkenut hyvin samankaltaisia reittejä muun erilaisuu-

den hyväksymisen kanssa. Uskonnollinen monimuotoisuus merkitsi aluksi lähinnä sitä, että erilais-

ten sallittiin ylipäätään olla samalla maaperällä valtaväestön kanssa. (Hutchison 2003, 5-6.) Tällä

hetkellä pluralismin standardina näyttää olevan, että muita uskontoja saa harjoittaa, kunhan ne eivät

haasta kristillistä eetosta tai kyseenalaista kristillistä ilmaisua yhteiskunnassa tai edes valtiollisella

tasolla (ks. esim. Eck 2007). Viime vuosikymmeninä historiantutkijat ovat haastaneet pluralismin

myytin paikkansapitävyyden ja katsoneet uskonnollisen suvaitsevaisuuden olevan todellisuudessa

vasta kasvamassa (Hutchison 2003, 5).

Hutchison näkee ihanteiden toteutumisen epäonnistuneen historiassa pääasiassa kahdenlaisten

ajattelutapojen johdosta, joista toinen on ollut erilaisuutta vastustava protestanttinen nativismi. Toi-

nen protestanttisuudesta poikkeavia uskontoja vastustava näkemys on nojannut perusteiltaan sa-

mankaltaisiin yhteiskunnan yhtenäisyyden ylläpitämisen vaatimuksiin kuin nykypäivän konserva-

tismi. Tästä näkökulmasta tavoitteena on yhteiskunnan uskonnollinen ja siten moraalinen homo-

geenisuus ja poikkeavien ihmisten sulautuminen protestanttiseen valtaväestöön. (Emt, 8.)

Ulossulkevan ja ehdottoman uskonnollisuuden lisäksi aineistossa nojataan kristillisiin argu-

mentteihin erilaisuuden hyväksymistä tukevissa kommenteissa. Poliittisessa liberalismissa uskon-

nolliset perustelut ovatkin sallittuja, jos niiden avulla voidaan edesauttaa yhteiskunnan tasa-

arvoisuutta ja siitä juontuvaa rauhanmukaisuutta. Haitalliseksi kristillisyyden korostaminen muo-

dostuu, jos muita uskontoja tunnustavat tai uskontoa tunnustamattomat kokevat itsensä alempiar-

voisiksi yhteiskunnassa vakaumuksestaan johtuen. Väistämätöntä haitallista seurausta yhdysvalta-

laisten enemmistön kristillisyydestä ei ole, jollei siitä keskinäisessä kanssakäymisessä sellaista ai-

heudu. Yhteiskunnallisten instituutioiden ja valtion johdon tapa monopolisoida kristillisyys sen si-

jaan sysää ei-kristityt marginaaleihin. Nykyjohtajat lienevätkin yhteenkuuluvuudentunnetta lisätäk-

114 Kuten aiemmin todettiin, Yhdysvalloissa mihin tahansa jumalaan uskominen on parempaa kuin ateismi. Muidenuskontokuntien puhemiehet ovat pyrkineet esittämään uskontonsa hyväksyttävämmässä valossa erityisesti terrori-iskujen jälkeen. Muslimijohtajat ovat korostaneet uskovansa kristittyjen ja juutalaisten kanssa samaan jumalaan ja mo-net hindujen puhemiehet ovat esittäneet uskontonsa olevan valtauskontojen tapaan pohjimmiltaan yksijumalainen. (Ku-rien 2006, 731-732.)

148

seen abstrahoineet puheensa käsittelemään yleisesti jumalaa ja uskontoa sekä Obaman tapauksessa

jopa uskonnottomuutta. Ateismin yleinen halveksunta on silti jatkuva, joskin ainakin toistaiseksi

marginaalinen ongelma Yhdysvalloissa. Edgellin ym. (2006, 226-227) haastattelujen perusteella

amerikkalaisten käsitykset ateisteista juurettomina materialisteina muistuttavat negatiivisia stereo-

tyyppejä juutalaisista.

5.5. Yksinkertaistamisen kulttuuri

Aineistosta löytyneissä asenteissa näkyy, kuinka yleistävällä ja yksinkertaistavalla tasolla osa

kommentoijista käsittelee asioita. Yleistäminen ja yksinkertaistaminen on monin paikoin tarpeellista

ymmärrettävän ilmaisun ja asiakokonaisuuksien hallittavuuden kannalta. Jokaisen yksinkertaistuk-

sen ja yleistyksen pitäisi kuitenkin perustua vastuullisuuteen, siihen, että niiden raportoija on ottanut

huomioon asiaan liittyvät kontekstuaaliset tekijät. Haitallista yksinkertaistaminen ja yleistäminen on

aina silloin, kun yksilöistä tehdään johtopäätöksiä ainoastaan heidän ryhmänsä oletettujen ominai-

suuksien perusteella. Samasta syystä esimerkiksi kulttuuri on muista syistä irrallisena liian epämää-

räinen tekijä selittämään konfliktikäyttäytymistä.

Haitallinen tapa yksinkertaistaa ja yleistää ilmenee asenteissa esimerkiksi reduktionismina,

jonka mukaan Obama ja Wright edustavat samalla kaikkia mustia yhteiskunnassa tai rotuna ylipää-

tään. Asioiden yksinkertaistaminen näkyy myös kahtiajaotteluna, tapahtumien ja näkemysten mää-

rittelynä joko ehdottoman oikeiksi tai vääriksi sekä hyviksi tai pahoiksi. Yksinkertaistaminen ja

yleistäminen ilmenevät kielenkäytössä ja kielen vastaanottamisessa, kun esimerkiksi Wright pelkis-

tää saarnoissaan ihmiset rotuihin. Syvällisemmän ajattelun puutetta osoittaa myös kyvyttömyys

nähdä virheitä omassa kotimaassa. Samoin yksinkertaistaminen näkyy siinä, kuinka ihmiset kritii-

kittömästi hyväksyvät laajemmista teksti- ja asiayhteyksistä irrotetut lauseet - jopa sanat - tai teot

todisteiksi toisten näkemyksistä ja ominaisuuksista.

Yksinkertaistaminen ja yleistäminen eivät kuitenkaan ole ainoastaan valistumattomien perus-

kansalaisten tapoja, vaan niihin syyllistyvät myös poliitikot, poliittiset kommentaattorit sekä tiedo-

tusvälineiden edustajat. Yksinkertaistamisella ja yleistämisellä on täten merkittävä rooli amerikka-

laisessa julkisessa diskurssissa, jossa monet asiat esitetään mustavalkoisiin dualismeihin nojaten.

Fiorina katsoo kulttuurisotaa käsitellessään jaottelujen olevankin erityisesti eliittien tapa, jonka hän

ei usko tarttuvan kansalaisiin (Fiorina 2006, 84-85), mutta ainakin erilaisuutta koskevassa kysy-

myksessä osa tavallisista kansalaisista on samoilla yleistävillä linjoilla kiistämättä mielipiteisiin

vaikuttavien toimijoiden kanssa. Yksinkertaistaminen ja yleistäminen ovat osittain yleisinhimillisiä

keinoja tehdä maailmasta ymmärrettävä. Tämän lisäksi niihin kuitenkin liittyy myös kulttuurisia

piirteitä, joista Yhdysvalloille ominaisiksi nähtyjä esittelen lyhyesti alla.

149

Psykologian tutkimuksessa on osoitettu, että ihmiset tekevät arkiajattelussaan yleistyksiä,

joissa yhden ihmisen toimintaa käytetään toista samaan ryhmään kuuluvaksi miellettyä yksilöä ar-

vioidessa. Ranganathin ja Nosekin mukaan yleistäminen on luontaista (implicit) perustoimintaa,

joten yleistykset voidaan välttää vain harkitulla päätöksellä, jonka mukaan ryhmäyhteys ei ole riit-

tävä peruste tehdä yleistyksiä. (Ranganath & Nosek 2008, 249.) Ryhmiä koskevien luontaisten nä-

kemysten muotoutuminen positiiviseksi tai negatiiviseksi sen sijaan on nähdäkseni aiemmin kuvai-

lemieni ”kulttuuristen” prosessien tulosta. Rauhanomaisten yhteiskuntasuhteiden kannalta näen

yleistysten luontaisuutta merkityksellisemmäksi, että ihmiset tietoisten päätösten myötä toimivat

yleistyksiä vältellen. Näkemykseni mukaan lähes kuka tahansa kykenee halutessaan asenteissa

esiintyvää yksinkertaistamista monimutkaisempaan pohdintaan sekä tärkeäksi – kuten internetissä

kommentoinnin arvoiseksi - katsomiensa asioiden taustojen yksityiskohtaisempaan selvittämiseen.

Amerikkalaisessa poliittisessa ja mediakulttuurissa on kuitenkin piirteitä, jotka haittaavat vivahteik-

kaampaa ajattelua. Lisäksi maassa joidenkin tutkijoiden mukaan vaikuttaa yleisemminkin ilmapiiri,

joka karsastaa monimutkaisempia näkemyksiä.

Vaikka mediassa ja politiikassa ei välttämättä edes tarjota yleisölle mahdollisuutta monipuoli-

seen informaatioon perustuvien mielipiteiden muodostamiseen, näkee Hahn yksinkertaistamisen

myös tunnusomaisesti amerikkalaisten kansallisena kulttuurisena piirteenä, jota poliitikot käyttävät

hyödykseen. Yksinkertaistaminen on toiminut käytännöllisenä argumentointimuotona, jolla moni-

mutkaisuudet on sosiaalisesti representoitu tiiviiseen pakettiin. (Hahn 2003, 100-101.) Esimerkkinä

tästä toimii käsitteiden ”roistovaltiot” tai ”vanha” ja ”uusi” Eurooppa esitteleminen yleisölle, joka

välittömästi tietää, kuinka ne ajankohtaisessa tilanteessa (esim. sodan ajan ”miehekkyyden” ja ”nei-

timäisyyden” vastakkainasettelussa [ks. Kagan 2003]) tulee ymmärtää. Toinen osoitus amerikkalai-

sesta yksinkertaistamisen kulttuurista on Hahnin mukaan politiikan henkilöityminen johtajiin. Vaa-

leissa ei käsitellä tärkeitä asioita, koska äänestäjät eivät jaksa keskittyä ja kieltäytyvät ymmärtämäs-

tä niitä. Sitä vastoin he äänestävät ehdokasta, josta pitävät muista syistä. Yliyksinkertaistaminen on

Hahnin mukaan merkittävä haittatekijä julkisten ongelmien ratkaisemista ajatellen, sillä se johtaa

vääriin tilannearvioihin ja huonosti toimiviin ratkaisumalleihin. Samalla se johtaa mahdollisesti

tilannetta pahentavaan harhaan, jonka mukaan myös ongelman ratkaiseminen on yksikertaista ja

helppoa. (Hahn 2003, 102-103.) Asenteissa tästä kertovat esimerkiksi näkemykset, joissa mustia

vaaditaan ottamaan itseään niskasta kiinni. Neuvo on sinänsä oiva, mutta ainoana ratkaisuehdotuk-

sena ja yhdessä rasismin kokemusten vähättelyn kanssa se on omiaan vain pitämään yllä yhteiskun-

nallisia jännitteitä.

Asioiden monimutkaisen käsittelemisen välttelemisen syyksi on nähty myös yhteiskunnalli-

nen ilmapiiri, jossa laaja-alaista tietoa ja pohdintaa pidetään epäilyttävänä. Suhteellisen suosittu

diskurssi Yhdysvalloissa on arvostella monimutkaisesti asioita käsitteleviä poliitikkoja elitisteiksi.

150

Erään kommentaattorin mukaan Yhdysvallat on ainoita kehittyneitä maita, jossa poliitikot yrittävät

esittää vähemmän oppineita kuin ovatkaan (Kristof 30.3.2008). George W. Bush lienee hyvä esi-

merkki onnistuneesta esityksestä, kun taas hänen vastaehdokkaansa Gore ja Kerry eivät pystyneet

välttämään elitismiin liitettyä ylimielisyyden ja tavallisen ihmisen elämästä erkaantuneen leimaa.

Elitismisyytöksiä sai kampanjansa aikana osakseen myös Obama. ”Älyköt” esitetään mielellään

epäamerikkalaisina, ulkomaalaisina ja ulkopuolisina verrattaessa kansanmiehiin. Tämän voi todeta

esimerkiksi amerikkalaisista televisiosarjoista, joiden turhamaiset älyköt puhuvat brittiläisellä ko-

rostuksella ja joissa velttojen, urheilemista ja peseytymistä karttelevien epäsuosittujen nörttien jou-

kossa ovat lähes poikkeuksetta mukana vähintään yksi syntyperältään aasialainen sekä vaihto-

oppilas. Anti-intellektualismi onkin Hofstadterin mukaan eräs, joskin harvoin hallitseva amerikka-

laisen kulttuurin ilmentymä. Sen tiukimmassa muodossa älykköihin liitetään halveksittavia ominai-

suuksia, kuten mahtailevuutta, pöyhkeyttä, epämiehekkyyttä sekä moraalittomuutta ja kumouksel-

lista vaarallisuutta. Jokamiesmäinen maalaisjärki ja käytännöllinen työ edustavat ihanteellista mo-

raalista vastakohtaa sydämettömälle ja usein hyödyttömälle älyllisyydelle. Hofstadterin mukaan

laajimmalle levinnyt anti-intellektualismin muoto on kuitenkin yllä mainittua lempeämpää ja hy-

väntahtoisempaa. (Hofstadter 1962, 18-19.)

Älyllisyys ja älykkyys on käsitteinä erotettava toisistaan, sillä älykkyys on ominaisuutena

ihanteellinen myös amerikkalaisessa kulttuurissa. (emt, 24). Teknisiä, selkeästi hyödyllisiä ja älyä

vaativia, mutta yhteen asiaan keskittyviä tehtäviä arvostetaan. Vastustuksen kohteena anti-

intellektualismissa onkin pikemmin laaja-alaisempi tietämys. Erityisesti ohjeiden ja suositusten, tai

toiselta puolelta katsottuna luentojen antaminen koetaan elitismiksi. Lähes viisikymmentä vuotta

sitten kirjoittanut Hofstadter löytää amerikkalaiselle intellektualismin vastustukselle useampia Yh-

dysvalloille edelleen ominaisia lähteitä. Ensimmäisenä hän mainitsee uskonnollisuuden ja erityisesti

evankelisen liikkeen, joissa usein asetetaan vastakkain rationaalisuus sekä tunteet ja intuitio jäl-

kimmäisten ylemmyyttä korostaen.115 Toinen tekijä löytyy Hofstadterin mukaan uskonnolle lähei-

sestä eräänlaisesta primitivismistä, luonnon sekä luonnollisuuden ihannoinnista ja intuition kunni-

oittamisesta. (Emt, 47-48.) Kaganin kansainvälisissä suhteissa hyväksikäyttämä sukupuolimetafora

toimii myös yhteiskunnan sisällä, jossa alkukantainen luonnollisuus ja tehokkuus ovat maskuliinisia

hyveitä verrattaessa epämiehekkääseen ja tehottomaan pohdiskeluun (Christensen & Ferree 2008,

292).116 Kolmanneksi tekijäksi amerikkalaiseen älyllisyyden heikkoon arvostukseen Hofstadter nä-

kee yhteiskunnan bisneshenkisyyden, sillä kaupankäynti vaatii nopeaa päätöksentekoa ja hetkeen

tarttumista neuvottelemisen ja harkinnan kustannuksella. Kauppahengen hektisyydestä on Hof-

115 Samaan vastakkainasetteluun syyllistyvät myös monet sekularistit vastakkaisin painotuksin.116 Miehekkyys on myös hyvin ristiriitainen ja sikäli käytännöllinen käsite, että miessukupuolelle on varattu tilanteesta

riippuen hyveelliset ominaisuudet, kuten juuri primitiivinen voima sekä käytännöllisyys ja toisissa yhteyksissä myösrationaalisuus ja itsehillintä.

151

stadterin mukaan tullut hallitseva normi myös muualle työelämään. Viimeisenä tekijänä Hofstadter

mainitsee uhkan, jonka älyllisyyden koetaan aiheuttavan yhteiskunnan egalitarismille ja samalla

potentiaalisesti demokraattisuudelle. Tieto, toisin kuin varallisuus tai voima, on ikään kuin epäreilu

tapa erottua joukosta ja sen oletetaan johtavan lähes väistämättä irtaantumiseen arjesta ja ”tavallisis-

ta amerikkalaisista”. (Hofstadter 1962, 49-51.)

Yhdysvalloissa tiedotusvälineet ja poliittinen kulttuuri ovat omiaan pitämään yllä yksinker-

taistavia ja yleistäviä näkemyksiä. Oma ymmärrykseni yksinkertaistamisesta ja liioittelusta syntyi

analyysivaiheessa, jonka perusteella amerikkalainen yhteiskunta ei ole niin vakavasti ihmisten jaot-

teluun ja ryhmien välisiin konflikteihin pysähtynyt kuin New York Timesin verkkouutisoinnin pe-

rusteella etukäteen oletin. Yksinkertaistamista kuvaillaan usein ikään kuin se olisi psykologinen

tarve. Ilmeisesti tätä ajatusta toteuttaen poliitikot ja tiedotusvälineet dramatisoivat, yksinkertaistavat

ja henkilöivät kielenkäyttöään. Journalismintutkijoiden mukaan toimittajat ovatkin luoneet poliitti-

sia kiistoja varten niin kutsutun kysymysdualismi -käytännön, jossa he pelkistävät monimutkaiset ja

monivivahteiset kysymykset kahden tutun ja ennustettavan ryhmän tai toimijan vastakkaisiin kan-

toihin. Käytännön tarkoituksena on toimittajien mukaan antaa mahdollisimman tasapuolinen kuva

näkemyksistä, mutta sitä on ymmärrettävästi arvosteltu konfliktien painottamisesta. (Lee ym. 2008,

695.) Edelmanin mielestä taas poliittisen viestinnän tarkoituksena onkin usein erilaisin keinoin luo-

da ja ylläpitää halutunlaisia uskomuksia. Yleisö myös vastaanottaa viestejä omista lähtökohdistaan,

eikä omien uskomusten kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä välttämättä kuunnella.117 (Edelman

1988, 90-91.)

Asenteissa on esimerkkejä yksinkertaistavista näkemyksistä, mutta suuri osa kommentoijista

ei vastoin oletuksia näytä väsähtävän monimutkaisemmasta asioiden käsittelystä. He myös kykene-

vät nähtävästi sietämään epävarmuutta, joka aiheutuu selkeärajaisten jaotteluiden puuttumisesta.

Tällä perusteella mielipidevaikuttajien tapa luottaa yksinkertaistamiseen ja erotteluun onkin kansa-

laisten luontaisia asenteita ja taipumuksia suurempi ongelma ja vastuuta jakojen ylläpitämisestä voi

asettaa poliitikoille, kommentaattoreille ja journalisteille. Näillä toimijoilla pitäisi siksi olla myös

velvollisuus esittää vivahteikkaampia ja syvällisempiä näkemyksiä, joita ainakin 40 % uutisia seu-

raavasta kansanosasta väittää kaipaavansa (Pew Research Center for The People & The Press

8.6.2004, 31).

Yksinkertaistavat kahtiajaot ja konfliktien ylläpitäminen voivat olla eliittien projekteja, kuten

kulttuurisotateesiä kritisoineet Wolfe ja Fiorina väittävät, mutta nähdäkseni ne vaikuttavat myös

117 Pew -tutkimuslaitoksen mukaan suurin osa, noin 60 % amerikkalaisista ei välitä, tukevatko uutiset heidän omaamaailmankuvaansa. Kuitenkin ns. kovia uutisia eli ulkomaiden tapahtumia, politiikkaa ja taloutta seuraavista 43 % pititärkeänä, että uutiset esitetään heille tutusta näkökulmasta. Konservatiivit halusivat hieman muita useammin uutistentulevan ideologisesta näkökulmasta ja vahingollista yksinkertaistamisen kulttuuria kuvastaa heidän mieltymyksensäsaada kovat uutiset mielipideohjelmista, kuten Rush Limbaughilta ja The O’Reilly Factorista. (Pew Research Center forThe People & The Press 8.6.2004, 28.)

152

peruskansalaisten havainnointiin. Poliittista suvaitsevuutta selvittävien tutkimusten mukaan amerik-

kalaiset ovat itse valmiita äänestämään muitakin kuin valkoisia miehiä valtion virkoihin. Samalla he

eivät kuitenkaan usko naapuriensa olevan yhtä suvaitsevaisia. Tutkijat epäilevät ihmisten näin proji-

soivan omia ennakkoluulojaan muiden kautta. Osittain näin varmasti onkin, mutta pidän varteen-

otettavana vaihtoehtona myös sitä, että jaottelevan uutisoinnin ja poliittisen diskurssin myötä ihmi-

set näkevät toisensa ennakkoluuloisemmiksi kuin nämä ovatkaan. Yhteiskunnan jäseniä vaivaa

marxilaista termistöä lainaten ”vääristynyt tietoisuus” muiden ryhmien nurkkakuntaisuudesta, eh-

dottomuudesta sekä taisteluhalukkuudesta ja siksi ihmiset varustautuvat konfliktiin hakemalla itse-

kin turvaa ryhmistä.

5.6. Rawlsilainen yhteenveto

Kristillisyyden vahvan aseman perusteella Yhdysvallat muistuttaa vielä kelvollista yhteiskun-

taa, jossa yksi tietty yleisnäkemys on hallitseva. Muutoin monien amerikkalaisten asenteiden perus-

teella jää kuva aidosta pyrkimyksestä toteuttaa erilaisuutta koskevat ihanteet myös käytännössä.

Kattavaan poliittiseen liberalismiin ja limittäiseen konsensukseen ollaan siis jo osittain matkalla,

mutta osa kansalaisista haraa vielä valkoisten kristittyjen miesten yksinvallan purkamista vastaan.

Poliittisesti liberaalien kansalaisten joukon kasvattamiseksi esitän lopuksi muutaman käytännöllisen

sekä moraalisen ohjeen, jotka eivät ole mahdottomia toteuttaa vaikka vaativatkin työtä sekä keskit-

tymistä.

Yhteiskunnallisen rauhanomaisuuden lisäämisen kannalta olennainen tekijä on kansalaisten

kyky asettua toisten asemaan tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta pohtiessaan. Kuten asenteet

kuitenkin osoittavat, ihmisten havainnointi asioiden sisällöstä ja merkityksestä poikkeaa toisistaan

paikoin suuresti. Asenteiden taustalla olevat uskomukset ja aatteet haittaavat toisten näkemysten

punnitsemisesta, mutta juuri tähän pureutuu Rawlsin teoria poliittisesta liberalismista. Sen on tar-

koitus luoda puitteet ihmisten keskinäisen ymmärryksen lisäämiselle. Rauhanomaisuuden perusta

syntyy Rawlsin alkuasemassa, jonka simuloimisen mielekkyys täytyy kuitenkin osoittaa yhteiskun-

nassa asuville ihmisille käänteisessä järjestyksessä. Vaikka historialliset epäoikeudenmukaisuudet

ovatkin ”pahan alku ja juuri”, niitä voidaan hyödyntää hermeneuttisessa eläytymisessä poliittisessa

liberalismissa esiteltyyn rauhanmalliin. Historialliset epäoikeudenmukaisuudet tarjoavat ihmisille

jonkin ajatuksen siitä, kuinka huonosti he eivät missään nimessä haluaisi asioidensa olevan. Asen-

teiden resursseista taas voidaan johtaa esimerkkejä nykyisessä kontekstissa rauhan saavuttamisen

kannalta hyödyllisistä sekä haitallisista tekijöistä.

Tutkielmalle keskeinen vaatimus elää hyvänä kansalaisena voidaan nähdä ongelmalliseksi yk-

silöille lankeavan vastuun takia. Vaikka normatiivinen teoria toki onkin utopia, sen realistisuuden

voi nähdä yhteiskuntien suvaitsevaisuuden kehityksessä. Orjuuden lakkauttaminen tai homoseksu-

153

aalisuuden kasvava hyväksyminen ovat esimerkkejä suvaitsevuuden lisääntymisestä. Kysymys kuu-

luukin, miksi yhteiskuntien poliittinen liberalisoituminen ei voisi jatkaa kehittymistään? Suvaitse-

vaisuuden lisääntyminen on osoitus jaetusta kulttuurisesta kehityksestä, jossa ihmiset pikku hiljaa

tottuvat ajatukseen itsestään poikkeavien elämäntapojen ja -muotojen olemassaolosta. Barack Oba-

man vaalivoitto kertoo osaltaan yhteiskunnan erilaisuuden hyväksymisen korkeasta tasosta. Samoin

ennakkoluulojen peitteleminen on osoitus yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumisesta vähemmän

konfliktialttiiseen suuntaan. Erilaisuuden hyväksymiseen tähtäävät tavoitteet muodostuvat usein

kansalaisten yhteiseksi toiminnaksi. Tällaiseksi kuvittelen myös yksilöiden vastavuoroista vastuuta

peräävän liikkeen, oli se sitten lähtenyt liikkeelle ruohonjuuritasolta tai päättäjien toimesta. Tämän-

kaltaiset liikkeet ovat nähdäkseni varsin harvassa ja vaatimukset yksilön vastuusta on lähinnä esitet-

ty työntekoa ja verojen maksamista koskien. Vaikka Barack Obamasta on mahdotonta vielä sanoa,

onko hän käytännössä periaatteidensa tasolla, hänen kampanjansa sekä kannattajiensa hengen pe-

rusteella erilaisuuden hyväksyminen on heidän selkeänä tavoitteenaan. On myös osoitettu, että rotu-

jännitteet vähenevät ja valkoisten asenteet paranevat mustien johtajien myötä (Hajnal 2001). Oba-

man presidenttiys saattaa muuttaa yhteiskuntaa rauhanomaisemmaksi myös parantamalla vähem-

mistöjen ja erityisesti mustien itsetuntoa ja kuvaa Yhdysvalloista mahdollisuuksien maana. Tällöin

afrosentrismin kaltaisten nationalististen liikkeiden vetovoima oletettavasti vähenee.

Jos kuvitellaan, että rauhaa tavoitteenaan pitävä, vastuuta ajava ja laajaa kansansuosiota naut-

tiva kansanliike on saatu perustettua, sen avulla voidaan perustaa hanke yhteiskunnan pysyvän rau-

hanmukaisuuden takaamiseksi. Yhteiskunnan jäsenet tunnustetaan järkeviksi, mutta samalla tunnus-

tetaan, että heillä on toisistaan poikkeavia uskomuksia, aatteita ja tapoja, joita he haluavat toteuttaa.

Alkuaseman neuvotteluissa yhteiskunnan jäsenet ajatellaan moraalisiksi ja rationaalisiksi olennoik-

si, jotka ovat kykeneviä oikeudenmukaisuudentajuun. Jotta näistä ominaisuuksista olisi hyötyä yh-

teiskunnan oikeudenmukaisuusperiaatteista päätettäessä, ihmisten täytyy todellisten olosuhteiden

perusteella kuvitella karmivimmat mahdollisuudet sekä mitä he vähintään tarvitsisivat elääkseen

hyvää elämää. Rationaalisista tavoitteista selkein ja varmin valinta ihmisille on yhteiskunnan rau-

hanomaisuus.

Asenteiden resurssien tarkasteleminen auttaa toisten ihmisten tilanteen ymmärtämistä. Esi-

merkiksi valkoiset voisivat asettua vähemmistöjen asemaan. Syrjinnän kokemuksesta on tarjolla

runsaasti materiaalia ja sen kuvitteleminen onnistuu, vaikkei uskoisi syrjinnän enää olevan akuutti

ongelma yhteiskunnassa. Tavoitteenahan on joka tapauksessa varmistaa, ettei näin tule olemaan

myöhemminkään. Samankaltainen tilanne on muidenkin asioiden hyväksymisen kohdalla. Ihmiset

voivat esimerkiksi ”maahanmuuttokriitikoilta” lainatun, paradoksaalisesti länsimaisuutta ja erityi-

sesti vapauksia korostavan vertauksen avulla kuvitella elävänsä valtiossa, jossa heillä ei olisi asian-

mukaisia mahdollisuuksia harjoittaa uskontoaan. Reflektoimisen periaate pätee täten minkä tahansa

154

erilaisuuden punnitsemiseen ajateltaessa, ettei ”ainoa oikea vaihtoehto” osoittaudukaan välttämättä

samaksi, jota itse toteuttaa.

Toisten asemaan asettumisen periaatetta voisi noudattaa myös kansainvälistä kanssakäymistä

koskevissa näkemyksissä, jolloin ainakin pyrittäisiin selvittämään, millä perusteella kaikki eivät

pidä Yhdysvaltoja maailman täydellisimpänä valtiona. Tämän selvittäminen vähentäisi myös muilta

odotetun arvostuksen puuttumisesta aiheutuvaa mielipahaa ja kostohenkeä. Saatu tieto auttaisi li-

säksi pyrkimyksissä toteuttaa kolauksen saanutta ihannetta entistä paremmin.

Rawlsin peräämän oikeudenmukaisuudentajun käsite vaihtelee ihmisten välillä. Uskon kui-

tenkin, että jos ainoastaan tasavertaisia mahdollisuuksia korostavat ihmiset punnitsisivat näkemyk-

siään yhdessä syrjinnän kokemuksen ja syrjinnän historiallisuuden - kuten maiden omistukseen tai

koulutuksen epäämiseen liittyvien kysymysten – kanssa, he eivät omaa kohtaloaan pelätessään voisi

pitää kiinni vaatimuksistaan. Individualistista utilitarismia ei olisi rationaalista pitää ohjenuorana

alkuaseman kaltaisessa sopimistilanteessa, vaikka oman edun tavoitteleminen poliittisen liberalis-

min perusteille rakennetussa ja siten aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa olisikin täysin sallittua.

Kun poliittisesti liberaalit oikeudenmukaisuusperiaatteet on valittu yhteiskunnan perustaksi,

ihmisillä oletetaan olevan myös järkeä. Heidän oletetaan kykenevän säätelemään käyttäytymistään

yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Kyky keskustella reilun yhteistyön periaatteista ja vaatimuk-

sista sekä niiden noudattaminen kertovat ihmisen järkevyydestä. Loukkaava kielenkäyttö ja koko-

naisten ryhmien leimaaminen yksilöiden perusteella ei siis kuulu järkevään keskusteluun. Sitä vas-

toin itsestä poikkeava erilaisuus täytyy hyväksyä, vaikkei olisikaan samaa mieltä muiden näkemys-

ten kanssa. Järkevät ihmiset ymmärtävät myös sen, että kaikki asiat eivät ole muista näkökulmista

järkevästi perusteltavissa. Yhteiskunnallisen päätöksenteon perustaksi ei riitä se, että jonkun oman

moraalikäsityksen mukaan kotimaata ei saa arvostella, vaan sananvapauden ja julkisten virkojen

haltijoiden kritisoimisoikeuden täytyisi perustua jaettuihin objektiivisuuden kriteereihin.

Poliittisesti liberaalissa yhteiskunnassa ihmiset ovat vastuussa toisistaan, mikä edellyttää jul-

kisen oikean asettamista yksityisten hyvien edelle. Vaikka onkin tavoitteiltaan neutraali, poliittinen

liberalismi rohkaisee hyvän kansalaisen moraalisiin hyveisiin, kuten kohteliaisuuteen, yhteistyöhön

sekä kohtuuteen ja reiluuteen yhteiskunnassa toimittaessa. Kansalaisuuden ihanne asettaa moraali-

sen vastuun perustella omat näkemykset sekä vastavuoroisesti kuunnella ja punnita toisten peruste-

luita. Hyviä perusteluita kuullessaan kansalaisten tulisi olla myös valmiita muokkaamaan omia nä-

kemyksiään. Kaiken perustana on loppujen lopuksi se, että ihmiset pitävät yhteiskunnan julkisella

alueella muiden kanssa toimiessaan aina mielessä oikeudenmukaisuusperiaatteet. Vaikka taipumuk-

set epäoikeudenmukaisuuteen olisivatkin normaaleja, kuten Rawls katsoo, niitä voidaan välttää tie-

toisella toiminnalla. Ja vaikka tämä vaatiikin voimia, palkinto on nähdäkseni sen arvoinen.

155

JOHTOPÄÄTÖKSET

Rauhalla on läpi tutkielman viitattu yhteiskunnan sisäisiin suhteisiin, joissa ihmisten erilai-

suudella ei ole poliittista merkitystä. Rauhan vaatimusten mukaisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät

koe elävänsä pysyvässä epäoikeudenmukaisuudessa ihonväristään, uskonnostaan, etnisyydestään tai

muista poliittisesti merkityksettömistä seikoista johtuen. Kansalaiset ovat tasa-arvoisia yhteiskun-

nan julkisella alueella periaatteiden lisäksi keskinäisessä kanssakäymisessä osoitetun käytännön

myötä. Kaikki voivat kuitenkin elää yksityiselämäänsä haluamallaan tavalla, kunhan kunnioittavat

myös muiden oikeuksia, vapauksia sekä mahdollisuuksia elää omaa elämäänsä.

John Rawlsin poliittinen liberalismi pyrkii osoittamaan rauhanomaisen yhteiselon mahdolli-

seksi sekä tavoiteltavaksi monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tutkielmassa olen korostanut yksilöi-

den moraalista vastuuta hyvänä kansalaisena elämisestä. Poliittisessa liberalismissa esitetään, kuin-

ka erilaisuuden hyväksymistä tarkoittava vastuun kantaminen on sekä rationaalisesti kannattavaa

että moraalisesti oikein. Teorian on tarkoitus myös tarjota apuvälineitä rauhan rationaalisuuden sekä

moraalisuuden ymmärtämiseen niin omasta kuin muidenkin näkökulmasta. Omasta puolestani voin

sanoa, että mitä enemmän poliittista liberalismia ajattelee, tai tarkemmin, mitä enemmän käyttää

poliittisessa liberalismissa kuvailtuja tilanteita ja periaatteita eläytymisessä hyväksi, sen käytännöl-

lisemmiltä teorian tarjoamat rauhanratkaisut tuntuvat. Jos kykenee – ja yrittämällä tässä lähestul-

koon varmasti onnistuu – kuvittelemaan itsensä esimerkiksi näköalattomaan ja alempiarvoiseen

asemaan yhteiskunnassa tiettyyn ryhmään kuulumisen takia, ymmärtää niitä tunteita joiden takia on

vaikeaa saavuttaa positiivista yhteiskunnallista rauhantilaa.

Tutkielmassa olen tarkastellut Rawlsin realistista utopiaa olemassa olevassa yhteiskunnassa.

Tämä on tietyllä tavalla epäreilua tutkimuksen kohdetta ajatellen, sillä sen ei oletetakaan täyttävän

tutkimuksen ihannetta. Normatiivinen painotus onkin luettavissa tutkielman ensimmäiseltä sivulta

viimeiselle ja se vaikuttaa olennaisesti kaikkiin tutkimuksen vaiheisiin. Asioita ei siis ole esitelty

ainoastaan siten kuin ne ovat, vaan myös kuinka niiden tutkielman eli kirjoittajan näkökulman mu-

kaan tulisi olla. Normatiivisuus vaikuttaa siihen, mitkä asiat koetaan tärkeiksi selvittää tutkielman

analyysivaihetta taustoittaessa. Samoin normatiivinen tutkimusongelma asettaa rajoituksia tutki-

musmenetelmän sekä aineiston valinnalle ja käyttökelpoisuudelle. Selkeimmin normatiivisuus nä-

kyy tietenkin tutkimuksen aineiston analysoinnissa ja tulosten esittelyssä.

Perimmäisenä normina esillä on vaatimus rauhasta ja sen mukaan elämisestä. Rauhasta on

myös johdettu tutkielman analyysissä annetut ”neuvoa antavat” normit. Tarkoituksena oli tutkia,

ovatko amerikkalaiset valmiita myöntämään toisilleen tasavertaiset poliittiset mahdollisuudet sekä

vapaudet teorian lisäksi myös käytännössä? Kysymyksen tarkoituksena on selvittää, hyväksyvätkö

tutkimuksen kohteena olevat amerikkalaiset erilaisuutta ja voivatko kaikenlaiset ihmiset siten elää

156

täysivaltaista elämää Yhdysvaltojen yhteiskunnan jäseninä. Tästä luontevasti seurasivat kysymyk-

set, keille ja miksi mahdollisuuksia ja vapauksia ei haluta myöntää? Työssä korostetun yksilöiden

vastuun takia oli tarpeellista selvittää amerikkalaisten subjektiivisia asenteita erilaisuutta kohtaan.

Koska tutkielman tavoitteena oli kyllä/ei -vastauksen lisäksi asenteiden kohteiden ja taustojen sel-

vittäminen, tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen asennetutkimus. Tutkimusmenetelmän

käyttöä puolsi myös tutkielman perustavanlaatuinen oletus ihmisten ja heidän näkemystensä sosiaa-

lisesta rakentumisesta. Tämän myötä uskoin asenteiden olevan laajemmin jaettuja, joten niistä voi-

taisiin koota asenneryhmiä. Samaan asenneryhmään kuuluminen tarkoittaa, että sen jäsenet ymmär-

tävät heille esitetyn ärsykkeen samantyyppisellä tavalla, arvottavat sitä samantyyppisellä tavalla ja

samantyyppisestä asemasta. Näin ollen heidän täytyy tutkimuksen oletuksia seuraten olla jossain

määrin samalla tavalla sosiaalisesti rakentuneita. Tästä yhteisestä sosiaalisesta rakentumisesta halu-

sin myös saada tietoa selvittääkseni, mistä aineistosta arvattavasti löytyvät rauhan kannalta haitalli-

set sekä hyödylliset asenteet ovat peräisin. Tutkielmassa käytetyssä laadullisen asennetutkimuksen

sovelluksessa pyrittiin tähän selvitystyöhön käyttämällä hyväksi diskurssianalyysin periaatteisiin

kuuluvaa ajatusta ihmisten ja heidän asenteidensa kulttuurisista kehistä, joita työssä kutsutaan myös

asenneresursseiksi. Periaatteen mukaan asenteiden resurssit ovat löydettävissä ihmisten argumen-

tointinsa tukena käyttämistä perusteluista. Tutkimusmenetelmä osoittautui tarkoituksenmukaiseksi

välineeksi tutkimuskysymysten selvittämiseen.

Asenteiden ja niiden resurssien etsimisessä ja luokittelemisessa noudatin koko ajan normatii-

vista näkemystä siitä, olivatko ne teorian mukaisen rauhanmallin kannalta haitallisia vai hyödyllisiä.

Teoriaan nojaava lähestymistapa auttoi luomaan aineistoa koskevan kokonaiskuvan. Tämän myötä

oli mahdollista päätellä, miksi tietynlaiset asenteet eivät ole rauhanomaisia tutkimuksen kohteena

olleessa ihmisten jakamassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Yhteiskuntaruumiin sairauden diag-

nosoinnin perusteella oli myös mahdollista antaa teoriaan nojaavia hoito-ohjeita paranemisen edis-

tämiseksi.

Tavoitteenani oli tutkia tavallisten kansalaisten näkemyksiä yhteiskunnastaan, joten halusin

aineistoksi heidän selontekojaan erilaisuutta koskeviin kysymyksiin. Aineisto tutkimukseen valikoi-

tui sekä – uutisoinnin myötä lievästi ylimitoitetuiksi osoittautuneiden - odotusten että internetaineis-

ton käytännöllisyyden takia. Aineiston houkuttelevuutta ei vähentänyt se, ettei minun tarvinnut itse

osallistua sen keräämiseen (joksi en laske kommenttien siirtämistä kopioi – liimaa toimenpiteen

avulla Word-tiedostoksi luettavuuden parantamiseksi). Kattavuutta parantaakseni valitsin komment-

tiaineistot sekä New York Timesin että Fox Newsin kommentointifoorumeilta, sillä nämä suositut

tiedotusvälineet edustivat lähtökohtaisesti Yhdysvaltojen kahta poliittista pääideologiaa. Ideologi-

nen jako osoittautui varsin paikkansapitäväksi tutkimuksen myötä. Odotukseni aineistosta olivat

ylimitoitettuja siinä mielessä, että oletin kommentointiin osallistuvien edustavan laajemmin erilaisia

157

amerikkalaisia ja toisaalta ottavan kantaa laajempaan erilaisuuteen. Rotukysymys ei paljastanut yhtä

monia erilaisuuskysymyksiä kuin olin olettanut, mutta varsin moneen asiaan aineistossa kuitenkin

otettiin kantaa. Lisäksi ennakkoon yhteiskunnassa erilaisiksi ajatellut vähemmistöt olivat heikosti

edustettuina kommentoijien joukossa. Uskoisin kuitenkin, että niin sanotun valtaväestön asenteet

pääsivät aineistossa varsin kattavasti esille. Aineiston heikkoutena kuitenkin on, etten voi olla täysin

varma, keitä kommentoijat ovat. Vahvuudeksi taas lasken sen, että kommentoijat voivat esittää

tarkkaan punnitun näkemyksensä tutkittavaksi. He saavat myös tehdä tämän anonymiteetin suojas-

sa, joten näkemykset voivat olla varsin rehellisiä ja luotettavia. Tämä taas vähentää tutkimusmene-

telmässä olevia heikkouksia saada tietoa kommentoijien perimmäisistä motiiveista, joita saatetaan

usein piilotella yleisen hyväksyttävyyden takia. Näihin kysymyksiin pyrin osittain ottamaan kantaa

myös aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Aineiston osittaiseksi heikkoudeksi lasken myös, että

kommentoinnilla oli monia potentiaalisia ulkopuolisia vaikuttimia. Kontekstuaaliset epävarmuuste-

kijät häiritsevät tietysti kaikkea yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, mutta tässä työssä vaalikampanjat

sekä pastori Wright ärsyttivät kommentoijia ehkä vielä normaalia enemmän. Toisaalta uskon, että

konteksti stimuloi näkemysten esittämisen tarvetta enemmän kuin asenteiden sisältöä. Mielekästä

erilaisuuskysymyksiä käsittelevää aineistoa ei välttämättä olisi saatu aikaiseksi ilman näitä ärsyk-

keitä. Argumenttien perustelut antavat aihetta olettaa, etteivät asenteet ole ainoastaan tilanteessa

syntyviä reaktioita vaan syvempiä ja pidemmän historian omaavia näkemyksiä. Tämän puolesta

puhuu myös se, että ihmiset jakavat asenteita laajemmin. Mielestäni tutkielman tulokset osoittavat-

kin oikeaksi metodologiassa esitellyn näkemyksen asenteiden relationistisuudesta.

Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen oli odotusten mukaisesti, Yhdysvaltojen yhteis-

kunta ei ole vielä rauhanmukainen erilaisuutta hyväksyvässä mielessä. Tutkimuksen perusteella

rauhaa kohti ollaan kuitenkin matkaamassa, sillä suurin osa kommentoijista hyväksyy ja ymmärtää

erilaisuuden väistämättömyyden monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Nämä kommentoijat ovat val-

miita olemaan poliittisella alueella huomioimatta merkityksetöntä erilaisuutta. Rauhan lähestymistä

perustelen kulttuurievolutiivisesta näkökulmasta, sillä erilaisuuden hyväksyminen on lisääntynyt

Yhdysvalloissa ajan ja kokemuksen kautta. Oletan siis erilaisuuden hyväksymisen kasvavan jatkos-

sakin sosiaalisten rakentumisprosessien myötä. Rauhan kannalta tärkeimpiä asenneresursseja ovat-

kin erilaisuuden hyväksymistä ja monimuotoisuutta korostava ylevät periaatteet, joita myös nähtä-

västi toteutetaan ahkerasti.

Aineistosta löytyneiden asenteiden perusteella itsestä poikkeava erilaisuus ei ole kuitenkaan

vielä hyväksyttävää kaikille kommentoijille. Kommenteissa erityisesti mustiin sekä vähemmässä

määrin muihin vähemmistöihin liitetään ryhmäominaisuuksia, joita ei hyväksytä. Nämä ominaisuu-

det ovat usein symbolisia. Ne kertovat arvoista, joita antipatian kohteena olevien erilaisten ihmisten

ja ryhmien koetaan rikkovan. Tämä erilaisiin, kommentoijien amerikkalaisiksi määrittelemiin ar-

158

voihin vetoaminen paljastaa kulttuurisia kehiä ja resursseja, joita asenneryhmät jakavat. Asenteista

riippuen rikottuja arvoja ovat kommentoijien mukaan muun muassa yksilönvapaudet, yritteliäisyys,

tasa-arvoisuus, isänmaallisuus sekä hieman peitellymmin kristillisyys sekä valkoisuus. Yhdistävänä

tekijänä näissä rauhan kannalta haitallisissa asenteissa on, että ne vaativat yhtä ainoaa tiettyä kult-

tuuria toteutettavaksi Yhdysvalloissa. Tämä ei ole tutkielmassa omaksutun rauhanmallin mukaan

mahdollista yksilöiden vapaudelle perustuvassa monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Arvojen rikkomisen liittäminen yksilön lisäksi hänen ryhmäänsä on yksi osoitus ehkäpä sel-

keimmin rauhan kannalta haitallisesta tavasta yksinkertaistaa ja yleistää monimutkaisia ja vivah-

teikkaita asioita. Tähän tapaan syyllistyvät monet kommentoijat yli asennerajojen ja sitä pitävät

Yhdysvalloissa yllä myös poliittiset toimijat sekä tiedotusvälineet.. Ryhmäjaottelut ja asioista tehdyt

yksinkertaistavat johtopäätökset haittaavat rauhan saavuttamista, sillä näiden tekijöiden myötä eri-

laisuuskysymykset säilyvät poliittisella agendalla. Yksinkertaistusten ja yleistysten myötä ylläpide-

tyt haitalliset asenteet aiheuttavat vastareaktion niiden kohteissa ja toisaalta asenteet ovat myös

osoitus vanhojen yhteiskuntarakenteiden säilyvyydestä. Asenteiden takia esimerkiksi mustat koke-

vat yhteiskunnan edelleen epäoikeudenmukaiseksi. Tutkielma osoittaa, että kun he tuovat tunteensa

julki, monet kokevat mustien valittavan turhasta. Keskinäinen syyttely johtaa rauhan kannalta hai-

talliseen kehämäiseen dynamiikkaan. Yksinkertaistaessa kaikki oletetun vastapuolen edustajat nipu-

tetaan samaan joukkoon ja tilanne saattaa näyttää todellisuutta vakavammalta. Näiden tekijöiden

myötä ryhmäjaot pysyvät yllä.

Ihmisten sekä ihmisryhmien jakamat kulttuuriset kehät ohjaavat heitä havainnoimaan yhteis-

kuntaa toisistaan poikkeavilla tavoilla. Tulkitsevassa analyysissä tarkastelin asenteiden kulttuurisia

resursseja, joiden jäljille pääsin argumentoinnin tukena käytettyjen perusteluiden avulla. Kulttuuris-

ten resurssien tunnistamisessa nojasin aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Päällimmäiseksi kulttuuri-

seksi resurssiksi nousi tutkimuksen perusteella toisista poikkeavassa asemassa eläminen, joka joh-

tuu yhteiskunnan eriarvoisuuden historiasta. Tarkastelemani mustuus ja valkoisuus aiheuttavat eri-

laisia kokemuksia ”ryhmien” jäsenille. Pelkistetysti, mustat jakavat sekä ulkopuolisten että oman

ryhmänsä rakentamaa epäoikeudenmukaisuuden kulttuuria, jota monet valkoiset eivät kykene ym-

märtämään ja hyväksymään. Muita rauhan kannalta haitallisia työssä esiteltyjä jaettuja kulttuurisia

resursseja ovat arvokonservatismi, individualistinen utilitarismi, yhteiskunnan ja kotimaan arvoste-

lun estävä sokea patriotismi sekä erityispiirteisiin nojaava ja erityisissä olosuhteissa syntynyt radi-

kalismin vastustus. Osa näistä jaetuista ajattelutavoista on haitallisia missä tahansa ihmisten välises-

sä toiminnassa, kun taas muiden haitallisuus perustuu pikemmin rodullisuuden historialliseen kehi-

tykseen. Nämä sosiaalisista rakenteista siirtyneet opit ovat haitallisia erityisesti siinä yhteiskunnalli-

sessa kontekstissa, jollainen tutkimusaineisto yleisemmin kertoo Yhdysvaltojen olevan. Myös

yhteiskunnan kristillinen eetos voi potentiaalisesti muodostua rauhan kannalta haitalliseksi tekijäksi.

159

teiskunnan kristillinen eetos voi potentiaalisesti muodostua rauhan kannalta haitalliseksi tekijäksi.

Tällaisen tapahtumista tutkimusaineisto ei suoraan paljasta.

Kaikki nämä resurssit ovat Yhdysvalloille tyypillisiä. Osittain sitä on tutkijoiden mukaan

myös yksinkertaistaminen. Yksinkertaistaminen on kuitenkin selkeästi myös yleismaailmallinen

piirre, joka välittyy helposti myös suomalaisesta poliittisesta keskustelusta. Tätä rauhan kannalta

haitallista taipumusta voi kuitenkin välttää tietoisesti ja se onkin nähdäkseni selkein ja helpoimmin

toteutettava toimenpide rauhanpyrkimyksissä. Yksinkertaistuksia vältettäessä myös ryhmäjaottelut

vähenevät ja ihmisiin suhtaudutaan yksilöinä. Toisena tärkeänä ja ihmisen vastuuseen sisältyvänä

rauhanratkaisuna nostan esiin tarpeen yrittää ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia sekä historial-

lista epäoikeudenmukaisuutta. Tämän myötä poliittisen liberalismin periaatteita ja tilanteita tulisi

soveltaa asioiden korjaamiseksi sekä myöhemmin saavutetun rauhan ylläpitämiseksi.

Erilaisuuden hyväksymiseen Yhdysvalloissa keskittyvässä jatkotutkimuksessa tulisi laajentaa

tämän tutkimuksen aineistoa. Toinen tarpeellinen suunta olisi yksityistää tutkimuskohteita. Laa-

jemman kuvan saamiseksi olisi tutkielman periaatteita noudattaen mahdollista lisätä tutkimukseen

tarkasteltavaksi uusia aineistoja, kuten erilaisten vähemmistöjen sekä mahdollisesti ääriliikkeiden

edustajien näkemyksiä. Aineistoa voitaisiin syventää ja laajentaa myös ottamalla mukaan muita

erilaisuuksia kuin rotukysymystä lähtökohtana pitäviä kommenttiaineistoja.

Tutkielma jää resurssien tutkimista ajatellen liian yleiselle tasolle ja pintaraapaisuksi. Toinen

suositeltava jatkotutkimusten paikka olisikin keskittyä yksityiskohtaisemmin tiettyihin asenteisiin

sekä niiden resursseihin. Tämän myötä voitaisiin tarkastella esimerkiksi, kuten Spinner-Halev perää

(ks. s. 56), miten haitallisia asenteita omaaville sekä etuoikeutetussa asemassa eläville ihmisille olisi

mahdollista selittää epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi vaadittavat toimenpiteet ja monikult-

tuurisen rauhan mielekkyys. Selittämiseen sisältyisi oletettavasti jo olemassa olevien erilaisuuden

hyväkymistä korostavien periaatteiden käytännöllisyyden osoittaminen, mihin myös tässä työssä

poliittisen liberalismin avulla pyrittiin.

160

LÄHTEET:

Aalto, Pami (2003), ”Q-metodologia politiikan tutkimuksessa: Esimerkkinä EU:n pohjoisen ulottu-vuuden asiantuntijakeskustelu”. Politiikka. 45(2): 117-132.

Abbey, Ruth (2007), ”Back Toward a Comprehensive Liberalism? Justice as Fairness, Gender andFamilies”. Political Theory. 35(1): 5-28.

Ackerman, Bruce & James S. Fishkin (2004), Deliberation Day. New Haven: Yale UniversityPress.

Aggestam, Lisbeth & Christopher Hill (2008), “The Challenge of Multiculturalism in EuropeanForeign Policy”. International Affairs. 84(1): 97-114.

Albrecht, Steffen (2006), “Whose voice is heard in online deliberation? A study of participation andrepresentation in political debates on the internet”. Information, Communication & Society. 9(1):62-82.

Allport, Gordon W. (1967), Attitudes. Teoksessa Fishbein, Martin (toim.), Readings in AttitudeTheory and Measurement. 1-13. New York: Wiley.

Altman, Andrew (2007), Civil Rights. Teoksessa Zalta, Edward N. (toim.), Stanford Encyclopediaof Philosophy. <http://plato.stanford.edu/archives/fall2008/entries/civil-rights/>. Luettu 6.10.2008.

Aristoteles (1997), Retoriikka-Runousoppi. Helsinki: Vastapaino.

Asante, Molefi Kete (1987), The Afrocentric Idea. Philadelphia: Temple University Press.

Asante, Molefi Kete (2002/1991), The Afrocentric Idea in Education. Teoksessa Gilliam, FranklinD. (toim.), Farther to Go: Readings and Cases in African-American Politics. 211-216. Fort Worth:Harcourt College Publishers.

Asworth, Lucian & Larry Swatuk (1998), Masculinity and the Fear of Emasculation in InternationalRelations Theory. Teoksessa Zalewski, Marysia & Jane Parpart (toim.), The "Man" Question inInternational Relations. Boulder: Westview Press.

Austin, J.L (1980), How to Do Things With Words. Oxford: Oxford University Press.

Avruch, Kevin (1998), Culture and Conflict Resolution. Washington D.C.: United States Institute ofPeace Press.

Banton, Michael (1987), Racial Theories. Cambridge: Cambridge University Press.

Banton, Michael (1988), Racial consciousness. London: Longman.

Barker, David C & Christopher Jan Carman (2000), ”The Spirit of Capitalism? Religious Doctrine,Values, and Economic Attitude Constructs”. Political Behavior. 22(1): 1-27.

Barnhart, Michael G. (2004), “An Overlapping Consensus: A Critique of Two Approaches”. Reviewof Politics. 66(2): 257-283.

Barry, Brian (1998), “The limits of cultural politics”. Review of International Studies. 24: 307-319.

Barthes, Roland (1983), Selected Writings. London: Fontana.

Bates, Stephen (2004), “’Godless Communism’ and its Legacies”. Society. 41(3): 29-33.

Bellah, Robert (1998), “Is There a Common American Culture?”. Journal of the American Academyof Religion. 66(3): 613 -625.

Bellah, Robert (1999), “Religion and the Shape of National Culture”. America. 181(3): 9-14.

161

Benhabib, Seyla (2007), “Democratic Exclusions and Democratic Iterations: Dilemmas of ‘JustMembership’ and Prospects of Cosmopolitan Federalism”. European Journal of Political Theory.6(4): 445-462.

Bercovitch, Jacob (toim.) (1996), Resolving International Conflicts: The Theory and Practice ofMediation. Boulder: Rienner.

Berger, Peter & Thomas Luckmann (1994), Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: Tiedonsosio-loginen tutkielma. Helsinki: Gaudeamus.

Berlin, Isaiah (2002), Liberty. Oxford: Oxford University Press.

Betti, Emilio (1980), Hermeneutics as the general methodology of the Geisteswissenschaften. Teok-sessa Bleicher, Joseph (1980), Contemporary Hermeneutics: Hermeneutics as Method, Philosophyand Critique. London: Routledge & Kegan Paul Ltd.

Billig, Michael (1991), Ideology and Opinions: Studies in Rhetorical Psychology. London: Sage.

Billig, Michael (1996), Arguing and thinking: A rhetorical approach to social psychology. Cam-bridge: Cambridge University Press.

Billig, Michael – Susan Condor – Derek Edwards – Mike Gane – David Middleton - Alan Radley(1988), Ideological Dilemmas: A Social Psychology of Everyday Thinking. London: Sage.

Binder, Amy (2000), “Why Do Some Curricular Challenges Work While Others Do Not? The Caseof Three Afrocentric Challenges”. Sociology of Education. 73(April): 69-91.

Bleicher, Joseph (toim.) (1980), Contemporary Hermeneutics: Hermeneutics as Method, Philoso-phy and Critique. London: Routledge & Kegan Paul Ltd.

Bloom, Allan (1987), The closing of the American mind: How higher education has failed democ-racy and impoverished the souls of today’s students. New York: Simon & Schuster.

Bobo, Lawrence & Camille Charles (2009), “Race in the American Mind: From the Moynihan Re-port to the Obama Candidacy”. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Sci-ence. 621(1): 243-259.

Bolce, Louis & Gerald De Maio (2008), “A Prejudice for the Thinking Classes: Media Exposure,Political Sophistication, and the Anti-Christian Fundamentalist”. American Politics Research.36(2): 155-185.

Borstelmann, Thomas (2001), The Cold War And the Color Line: American Race Relations in theGlobal Arena. Cambridge: Harvard University Press.

Budde, Kerstin (2007), “Rawls on Kant: Is Rawls a Kantian or Kant a Rawlsian?”. European Jour-nal of Political Theory. 6(3): 339-358.

Burr, Vivien (1995), An Introduction to Social Constructionism. London: Routledge.

Burton, John (1997), Violence explained: The sources of conflict, violence and crime and theirprovention. Manchester: Manchester University Press.

Büthe, Tim (2002), “Taking Temporality Seriously: Modeling History and the Use of Narratives asEvidence”. The American Political Science Review. 96(3): 481-493.

Caplan, Harry (1970), Of Eloquence: Studies in Ancient and Mediaeval Rhetoric. Ithaca: CornellUniversity Press.

Checkel, Jeffrey T. (2005), “It’s the Process Stupid! Process Tracing in the Study of European andInternational Politics”. ARENA Working Paper Series. 26.< http://www.arena.uio.no/publications/working-papers2005/papers/wp05_26.pdf>.

Christensen, Wendy M. & Myra Marx Ferree (2008), “Cowboy of the World? Gender Discourseand the Iraq War Debate”. Qualitative Sociology. 31(3): 287-306.

162

Cicero, Marcus Tullius (2006), Puhujasta. Helsinki: Gaudeamus.

Citrin, Jack – David O. Sears – Christopher Muste – Cara Wong (2001), “Multiculturalism inAmerican Public Opinion”. British Journal of Political Science. 31(2): 247-275.

CNN/Opinion Research Corporation Poll 14-17.1.2008. < http://www.pollingreport.com/race.htm>.

Cohen, Joshua (2003), For a Democratic Society. Teoksessa Freeman, Samuel (toim.) CambridgeCompanion to Rawls. 86-138. Cambridge: Cambridge University Press.

Connolly, William E. (2004), Method, problem, faith. Teoksessa Shapiro, Ian – Rogers M. Smith –Tarek E. Masoud (toim.), Problems and Methods in the Study of Politics. 332-349. Cambridge:Cambridge University Press.

Connor, Walker (1994), Ethnonationalism: The Quest for Understanding. Princeton: PrincetonUniversity Press.

Constant, Benjamin (1988 [1819]), The Liberty of the Ancients Compared with that of the Mod-erns. Teoksessa Fontana, Bianmarca (toim.) Political Writings. Cambridge: Cambridge UniversityPress.

Cole, Wade M. (2006), “Accrediting Culture: An Analysis of Tribal and Historically Black CollegeCurricula”. Sociology of Education. 79(October): 355-388.

Dahl, Robert A. (2004), Complexity, change and contingency. Teoksessa Shapiro, Ian – Rogers M.Smith – Tarek E. Masoud (toim.), Problems and Methods in the Study of Politics. 377-381. Cam-bridge: Cambridge University Press.

Dahl, Robert A. (2006), On Political Equality. New Haven: Yale University Press.

Davis, Richard (2005), Politics Online: Blogs, Chatrooms, and Discussion Groups in AmericanDemocracy. New York: Routledge.

Debrix, Francois & Cynthia Weber (toim.) (2003), Rituals of Mediation: International Politics andSocial Meaning. Minneapolis: University of Minnesota Press.

Delanty, Gerard (1997), Social Science: Beyond Constructivism and Realism. Buckingham: OpenUniversity Press.

Dionne Jr. E.J. & Michael Cromartie (2006), Modernist, Orthodox or Flexidox? Why the CultureWar Debate Endures. Teoksessa Hunter, James Davidson & Alan Wolfe, Is There a Culture War?A Dialogue on Values and American Public Life. 1-9. Washington D.C.: Brookings InstitutionPress; Pew Forum Dialogue Series on Religion and Public Life.

Dilthey, Wilhelm (1996), Hermeneutics and the study of history. Princeton, N.J: Princeton Univer-sity Press.

Dorrien, Gary (1993), The Neoconservative Mind: Politics, Culture, and the War of Ideology.Philadelphia: Temple University Press.

Dreben, Burton (2003), On Rawls and Political Liberalism. Teoksessa Freeman, Samuel (toim.)Cambridge Companion to Rawls. 316-346. Cambridge: Cambridge University Press.

Dreier, Peter & Dick Flack (2003), “Patriotism and Progressivism.” Peace Review. 15(4): 397-404.

D’Souza, Dinesh (1995), The End of Racism: Principles for a Multiracial Society. New York: FreePress.

Du Bois, W.E.B (1995 [1940]), The Concept of Race. Teoksessa Hord, Fred Lee & Jonathan ScottLee (toim.) I Am Because We Are: Readings in Black Philosophy. Amherst: University of Massa-chusetts Press.

163

Du Bois, W.E.B (2002 [1903]), The Talented Tenth. Teoksessa Gilliam, Franklin D. (toim.), Far-ther to Go: Readings and Cases in African-American Politics. 217-220. Fort Worth: Harcourt Col-lege Publishers.

Eagly, Alice H. & Shelly Chaiken (2007), “The Advantages of an Inclusive Definition of Attitude”.Social Cognition. 25 (5): 582-602.

Eastland, Terry & William Bennett (1979), Counting By Race: Equality from the Founding Fathersto Bakke and Weber. New York: Basic Books.

Eck, Diana L. (2007), “Prospects for Pluralism: Voice and Vision in the Study of Religion”. Jour-nal of the American Academy of Religion. 75(4): 743-776.

Edelman, Murray (1988), Constructing the Political Spectacle. Chicago: University of ChicagoPress.

Edgell, Penny – Joseph Gerteis – Douglas Hartmann (2006), “Atheists as “Other”: Moral Bounda-ries and Cultural Membership in American Society”. American Sociological Review. 71: 211-234.

Ellis, Elisabeth (2004), Provisionalism in the study of politics. Teoksessa Shapiro, Ian – Rogers M.Smith – Tarek E. Masoud (toim.), Problems and Methods in the Study of Politics. 350-376. Cam-bridge: Cambridge University Press.

Eynon, Rebecca – Jenny Fry – Ralph Schroeder (2008), The Ethics of Internet Research. TeoksessaFielding, Nigel - Raymond M. Lee - Grant Blank (toim.), The Sage Handbook of Online ResearchMethods. Los Angeles: Sage.

Feagin, Joe R. (2001), Racist America: Roots, Current Realities & Future Reparations. New York:Routledge.

Feldman, Stanley & Leonie Huddy (2005), “Racial Resentment and White Opposition to Race-Conscious Programs: Principles or Prejudice?”. American Journal of Political Science. 49(1): 168-183.

Festenstein, Matthew & Michael Kenny (2005), Political Ideologies. Oxford: Oxford UniversityPress.

Fiorina, Morris P. (2006), Comment: Further Reflections on the Culture War Thesis. TeoksessaHunter, James Davidson & Alan Wolfe, Is There a Culture War? A Dialogue on Values andAmerican Public Life. 1-9. Washington D.C.: Brookings Institution Press.

Fiorina, Morris P. & Samuel J. Abrams (2008), “Political Polarization in the American Public”.Annual Review of Political Science. 11: 563-588.

Fishkin, James S. (1997), The voice of the people: Public opinion and democracy. New Haven:Yale University Press.

Fishkin James S. & Peter Laslett (2003), Debating Deliberative Democracy. Malden: Blackwell.

Foucault, Michel (1981), The History of Sexuality. Volume I: An Introduction. Harmonsworth: Pen-guin.

Foucault, Michel (1986), The Archaeology of Knowledge. London: Tavistock.

Frank, David A. & Mark Lawrence McPhail (2005), “Barack Obama’s Address to the 2004 Democ-ratic National Convention: Trauma, Compromise, Consilience and the (Im)possibility of RacialReconciliation”. Rhetoric & Public Affairs. 8(4): 571-594.

Fraser, Nancy (2001), “Recognition without Ethics”. Theory, Culture and Society. 18(2-3): 21-42.

Frazer, Michael L. (2007), “John Rawls: Between Two Enlightenments”. Political Theory. 35 (6):756-780.

164

Freeman, Samuel (toim.) (2003), Cambridge Companion to Rawls. Cambridge: Cambridge Univer-sity Press.

Freeman, Samuel (2003), Introduction: John Rawls – An Overview. Teoksessa Freeman, Samuel(toim.) Cambridge Companion to Rawls. 1-61. Cambridge: Cambridge University Press.

Freeman, Samuel (2007), “The burdens of public justification: constructivism, contractualism, andpublicity”. Politics, philosophy & economics. 6(1): 5-43.

Fullinwinder, Robert (2005), Affirmative Action. Teoksessa Zalta, Edward N. (toim.), StanfordEncyclopedia of Philosophy. <http://plato.stanford.edu/archives/fall2008/entries/affirmative-action/>. Luettu 7.10.2008.

Gadamer, Hans-Georg (2005), Hermeneutiikka: ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Tampere:Vastapaino.

Gainous, Jason (2008), “Who’s Ambivalent and Who’s Not? Social Welfare Ambivalence AcrossIdeology”. American Politics Research. 36(2): 210-235.

Gallup 28.9.2007, ”Black or African American? ‘African American’ slightly preferred among thosewho have a preference”. < http://www.gallup.com/poll/28816/Black-African-American.aspx>. Lu-ettu 3.10.2008.

Galtung, Johan (1969), Rauhantutkimus. Helsinki: Weilin+Göös.

Galtung, Johan (1996), “Global Projections of Deep-Rooted U.S. Pathologies.” George Mason Uni-versity Institute for Conflict Analysis and Resolution, Occasional Paper. <http://icar.gmu.edu/op_11_galtung.pdf>.

Garton Ash, Timothy 24.1.2009, “A Liberal Translation”. The New York Times.<http://www.nytimes.com/2009/01/25/opinion/25gartonash-1.html?_r=1&emc=eta1>. Luettu24.1.2009.

Gaus, Gerald & Shane D. Courtland (2007), “Liberalism”. The Stanford Encyclopedia of Philoso-phy. Teoksessa Zalta, Edward N. (toim.),<http://plato.stanford.edu/archives/fall2008/entries/liberalism/>.

Gauthier, David (1993), Between Hobbes and Rawls. Teoksessa Gauthier, David & Robert Sugden(toim.), Rationality, Justice and the Social Contract: Themes from Morals by Agreement. Hertford-shire: Harvester Wheatsheaf.

Gawronski, Bertram (2007), “Editorial: Attitudes Can Be Measured! But What is an Attitude?”.Social Cognition. 25 (5): 573-581.

George, Alexander & Andrew Bennet (2005), Case Studies and Theory Development in the SocialSciences. Cambridge: MIT Press.

Gergen, Kenneth J. (1994), Realities and Relationships – Soundings in Social Construction. Cam-bridge: Harvard University Press.

Giddings, Geoffrey Jahwara (2001), “Infusion of Afrocentric Content into the School Curriculum:Toward an Effective Movement”. Journal of Black Studies. 31(4): 462-482.

Gilliam, Franklin D. (toim.), Farther to Go: Readings and Cases in African-American Politics. 217-220. Fort Worth: Harcourt College Publishers.

Glazer, Nathan & Daniel P. Moynihan (1970), Beyond the melting pot: The Negroes, Puerto Ri-cans, Jews, Italians, and Irish of New York City. Cambridge: M.I.T Press.

Goldberg, David Theo (2002), The Racial State. Malden: Blackwell.

Goodin, Robert E. (2006), “Liberal Multiculturalism: Protective and Polyglot”. Political Theory.34(3): 289-303.

165

Gooding-Williams, Robert (2006), Look, a Negro!: Philosophical Essays on Race, Culture andPolitics. New York: Routledge.

Graham, Paul (2006), Rawls. Oxford: Oneworld.

Greenawalt, Kent (2005), “History as Ideology: Philip Hamburger’s Separation of Church andState.” California Law Review. 93: 367-396.

Groeling, Tim (2008), “Who's the Fairest of them All? An Empirical Test for Partisan Bias onABC, CBS, NBC, and Fox News”. Presidential Studies Quarterly. 38(4): 631-657.

Guth, James L. – Lyman A. Kellsted – Corwin E. Smidt – John C. Green (2006), “Religious Influ-ences in the 2004 Presidential Election”. Presidential Studies Quarterly. 36(2): 223-242.

Haapanen, Pirkko (1996), Roomalaisten korkein taito. Teoksessa Palonen, Kari & Hilkka Summa(toim.) Pelkkää retoriikkaa. Tampere: Vastapaino.

Habermas, Jürgen (1980), The hermeneutic claim to universality. Teoksessa Bleicher, Joseph(1980), Contemporary Hermeneutics: Hermeneutics as Method, Philosophy and Critique. London:Routledge & Kegan Paul Ltd.

Habermas, Jürgen (1984), The theory of communicative action vol.1: Reason and the rationaliza-tion of society. Boston: Beacon Press.

Habermas Jürgen (1987), The theory of communicative action vol.2: Lifeworld and system: a cri-tique of functionalist reason. Cambridge: Polity Press.

Habermas, Jürgen (1995), “Reconciliation Through the Public Use of Reason: Remarks on JohnRawls’s Political Liberalism”. The Journal of Philosophy. 92(3): 109-131.

Hahn, Dan F. (2003), Political Communication: Rhetoric, Government, and Citizens. State College(Pa.): Strata.

Hajnal, Zoltan L. (2001), “White Residents, Black Incumbents, and a Declining Racial Divide”.The American Political Science Review. 95(3): 603-617.

Halper, Stefan & Jonathan Clarke (2004), America Alone: The Neo-Conservatives and the GlobalOrder. Cambridge: Cambridge University Press.

Hardin, Russell, (1995), One for all: the logic of group conflict. Princeton: Princeton UniversityPress.

Hayek, Friedrich A. (2003), ”Why I Am Not a Conservative”.<http://www.fahayek.org/index.php?option=com_content&task=view&id=46>. Luettu 4.8.2008.

Hellsten, Sirkku (1997), ”John Rawlsin hyvinvointiliberalismi: metodologista vai moraalista indivi-dualismia?”. Tieteessä tapahtuu. 8. <http://www.tieteessatapahtuu.fi/897/HELLSTE.pdf>. Luettu22.7.2008.

Helovuo, Marika (2004), “Sodankäyntiä lähikirjastojen ympärillä: Retorinen analyysi HelsinginSanomien vuoden 2002 kirjastokeskustelusta”. Informaatiotutkimus. 23 (3): 84-92.

Henry, P.J & Christine Reyna (2007), “Value Judgments: The Impact of Perceived Value Violationson American Political Attitudes”. Political Psychology. 28(3): 273-298.

Hero, Rodney (2003), “Multiple Theoretical Traditions in American Politics and Racial Policy Ine-quality”. Political Research Quarterly. 56(4): 401-408.

Hewson, Claire & Dianna Laurent (2008), Research Design and Tools for Internet Research. Teok-sessa Fielding, Nigel - Raymond M. Lee - Grant Blank (toim.), The Sage Handbook of Online Re-search Methods. Los Angeles: Sage.

Hill, Christopher (2007), “Bringing War Home: Foreign Policy-Making in Multicultural Societies”.International Relations. 21(3): 259-283.

166

Hill Collins, Patricia (2004), Black Nationalism and African American Ethnicity: The Case ofAfrocentrism as Civil Religion. Teoksessa May, Stephen – Tareq Modood – Judith Squires (toim.)Ethnicity, Nationalism and Minority Rights. 96-117. Cambridge: Cambridge University Press.

Hofstadter, Richard (1962), Anti-intellectualism in American Life. New York: Alfred A. Knopf.

Hofstede, Geert (2001), Culture’s Consequences: Comparing Values, Behaviors, Institutions andOrganisations Across Nations. Thousand Oaks: Sage.

Howe, Stephen (1998), Afrocentrism: Mythical Pasts and Imagined Homes. London: Verso.

Huddy, Leonie & Nadia Khatib (2007), “American Patriotism, National Identity and Political In-volvement”. American Journal of Political Science. 51(1): 63-77.

Hunter, James Davidson (2006), The Enduring Culture War. Teoksessa Hunter, James Davidson &Alan Wolfe, Is There a Culture War? A Dialogue on Values and American Public Life. 10-40.Washington D.C.: Brookings Institution Press; Pew Forum Dialogue Series on Religion and PublicLife.

Huntington, Samuel P. (2004), Who Are We? America’s Great Debate. London: Simon & Schuster.

Hurwitz, Jon & Mark Peffley (1992), “Traditional versus Social Values as Antecedents of RacialStereotyping and Policy Conservatism”. Political Behavior. 14(4): 395-421.

Hutchison, William R. (2003), Religious Pluralism in America: The Contentious History of aFounding Ideal. New Haven: Yale University Press.

Ignatieff, Noel (1995), How the Irish Became White. New York: Routledge.

Jabri, Vivienne (1996), Discourses on violence: Conflict analysis reconsidered. Manchester : Man-chester University Press.

Jokinen, Arja (1999), Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin. Teoksessa Jokinen Arja – KirsiJuhila – Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. 37-53. Tampere: Vastapaino.

Jokinen, Arja (1999), Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. Teoksessa JokinenArja – Kirsi Juhila – Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. 126-159. Tampere: Vastapaino.

Jokinen, Arja & Kirsi Juhila (1999), Diskurssianalyyttisen tutkimuksen kartta. Teoksessa JokinenArja – Kirsi Juhila – Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. 54-97. Tampere: Vastapaino.

Juhila, Kirsi (1999), Kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät: tilanteisesta kulttuuriseen kontekstiin.Teoksessa Jokinen Arja – Kirsi Juhila – Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. 126-159.Tampere: Vastapaino.

Kagan, Robert (2003), Of Paradise and Power: America and Europe in the New World Order. NewYork: Knopf.

Kangas, Anni (2007) ”Kansainvälinen politiikka, historia ja kriittisen kysymisen taito – Hermeneut-tisia pohdintoja tieteenalan tieteellisyydestä”. Kosmopolis 37(1):59-77.

Kant, Immanuel (1989), Ikuiseen rauhaan: Valtio-oikeudellinen tutkielma. Hämeenlinna: Karisto.

Kant, Immanuel (1990), Siveysopilliset pääteokset. Helsinki: WSOY.

Karenga, Maulana (1982), Introduction to Black Studies. Los Angeles: Kawaida Publications.

Kendall, Frances E. (2006), Understanding White Privilege: Creating Pathways to Authentic Rela-tionships Across Race. New York: Routledge.

Kennedy, Randall (1997), “My Race Problem – And Ours”. The Atlantic Monthly. 279 (5): 55-66.

Kenny, Michael (2004), The Politics of Identity: Liberal Political Theory and the Dilemmas of Dif-ference. Cambridge: Polity Press.

167

Kinder, Donald R. & Lynn M. Sanders (1996), Divided by Color: Racial Politics and DemocraticIdeals. Chicago: University of Chicago Press.

Kitsuse, John & Malcolm Spector (1973), “Towards a Sosiology of Social Problems”. Social Prob-lems 20: 407-419.

Kluckhohn, Clyde (1962), Culture and Behavior: Collected essays of Clyde Kluckhohn. New York:The Free Press of Glencoe.

Koikkalainen, Petri (2000), ‘Community’ – an Instrument of Social Order other than the State ? ARhetorical Perspective on Contemporary American Critiques of Liberalism. Teoksessa Calder,Gideon – Edward Garrett – Jess Shannon (toim.), Liberalism and Social Justice: International Per-spectives. Aldershot: Ashgate.

Kornweibel, Theodore Jr. (1998), "Seeing red": Federal campaigns against Black militancy, 1919-1925. Bloomington: Indiana University Press.

Krauthammer, Charles (2008), “The Obama Race Speech: A Brilliant Fraud”. Human Events.64(11): 1, 8.

Kristof, Nicholas 30.3.2008, “’With a Few More Brains…’”. The New York Times.<http://www.nytimes.com/2008/03/30/opinion/30kristof.html?scp=6&sq=anti-intellectualism&st=cse>.

Kukathas, Chandran (2006), “Who? Whom? Reparations and the Problem of Agency”. Journal ofSocial Philosophy. 37(3): 330-341.

Kukathas, Chandran & Philip Pettit (1990), Rawls: A Theory of Justice and its Critics. Cambridge :Polity Press.

Kurien, Prema A. (2006), ”Multiculturalism and ‘American’ Religion: The Case of Hindu IndianAmericans”. Social Forces. 85(2): 723-741.

Kurtz, Stanley 19.5.2008, “’Context You Say’: A guide to the radical theology of the Rev. JeremiahWright”. National Review. 28-36.

Kymlicka, Will (1989), Liberalism, Community and Culture. Oxford: Clarendon Press.

Kymlicka, Will (1996), Multicultural Citizenship: A Liberal Theory of Minority Rights. Oxford:Clarendon Press.

Kymlicka, Will (2001), Politics in the Vernacular: Nationalism, Multiculturalism and Citizenship.Oxford: Oxford University Press.

Kymlicka, Will (2002), Contemporary Political Philosophy: An Introduction. Oxford: Oxford Uni-versity Press.

Kymlicka, Will (2007), Multicultural Odysseys: Navigating the New International Politics of Di-versity. Oxford: Oxford University Press.

Lakoff, George (1996), Moral Politics: What Conservatives Know That Liberals Don’t. Chigago:University of Chicago Press.

Lederach, John Paul (2005), Moral Imagination: The Art and Soul of Building Peace. Oxford: Ox-ford University Press.

Lee, Nam-Jin – Douglas McLeod – Dhavan V. Shah (2008), “Framing Policy Debates: Issue Dual-ism, Journalistic Frames, and Opinion on Controversial Policy Issues.” Communication Research.35(5): 695-718.

Leiwo, Matti & Sari Pietikäinen (1996), Kieli vuorovaikutuksen ja vallankäytön välineenä. Teok-sessa Palonen, Kari & Hilkka Summa (toim.) Pelkkää retoriikkaa. 85-106. Tampere: Vastapaino.

168

Lieberman, Robert C. (2001), Shifting the Color Line: Race and the American Welfare State. Cam-bridge: Harvard University Press.

Lieven, Anatol (2004), America Right or Wrong: An Anatomy of American Nationalism. London:HarperCollins

Lind, Michael (2006), The American Way of Strategy. Oxford: Oxford University Press.

Lipset, Seymour Martin (1996), American Exceptionalism: A Double-Edged Sword. New York:W.W. Norton.

Lott, Tommy L. & Julie K. Ward (toim.) (2002), Philosophers on Race: Critical Essays. Oxford:Blackwell.

Machan, Tibor R. (2006), Libertarianism Defended. Aldershot: Ashgate.

Martin, Roland 21.3.2008, “The full story behind Rev. Jeremiah Wright’s 9/11 sermon”. CNN,Anderson Cooper 360. <http://ac360.blogs.cnn.com/2008/03/21/the-full-story-behind-rev-jeremiah-wrights-911-sermon/>. Luettu 14.11.2008.

Martin, Roland 21.3.2008, “The full story behind Wright’s ‘God Damn America’ sermon”. CNN,Anderson Cooper 360. <http://ac360.blogs.cnn.com/2008/03/21/the-full-story-behind-wright%E2%80%99s-%E2%80%9Cgod-damn-america%E2%80%9D-sermon/>. Luettu14.11.2008.

Marx, Karl & Friedrich Engels (2001), German Ideology: Part one. Ed. Arthur, C.J. London: Elec-tric Book Co.

Masonen, Pekka (2003), “Revolution Has No Use for Savants: A Fenno-Egyptian view of Afrocen-trism”. Afrique & histoire No.1: 169-208.

Massey, Douglas S. & Nancy A. Denton (1993), American Apartheid: Segregation and the Makingof the Underclass. Cambridge: Harvard University Press.

Masuoka, Natalie (2008), “Political Attitudes and Ideologies of Multiracial Americans: The Impli-cations of Mixed Race in the United States.” Political Research Quarterly. 61(2): 253-267.

Matikainen, Janne (2007), Yrittäjät ja internet: Tutkimus yrittäjien internet-asenteista. Helsinginyliopisto: Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.<http://www.helsinki.fi/palmenia/hankkeet/2007/matikainen_verkkoraportti.pdf>. Luettu27.8.2008.

Maume, David J. & Rachel Sebastian (2007), “Racial Composition of Work Groups and JobSatisfaction Among Whites”. The ANNALS of the American Academy of Political and SocialScience. 601(1): 85-103.

May, Stephen – Tareq Modood – Judith Squires (2004), Ethnicity, nationalism and minority rights:charting the disciplinary debates. Teoksessa May, Stephen – Tariq Modood – Judith Squires (toim.)Ethnicity, Nationalism and Minority Rights. 1-23. Cambridge: Cambridge University Press.

McCarthy, Andrew C. 11.4.2008, “The Company He Keeps”. National Review Online. <http://article.nationalreview.com/?q=YThjYTU1ZDBjNmQ2YzcwNzU1MmYwN2JiMWY0ZGI0NDA=>. Luettu 8.1.2008.

McCarthy, Kate (2007), “Pluralist Family Values: Domestic Strategies for Living With ReligiousDifferences”. ”. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science. 612(1):187-208.

McDaniel, Eric L. & Christopher G. Ellison (2008), ”Race, Religion, and Partisanship over Time”.Political Research Quarterly. 61(2): 180-191.

169

McGary, Howard (2004), “The new conservatism and the critique of equity planning”. Philosophy& Geography. 7(1): 79-93.

McKee, Heidi & James E. Porter (2008), “The Ethics of Digital Writing Research: A RhetoricalApproach”. <http://www.writing.ucsb.edu/wrconf08/Pdf_Articles/McKee_Article.pdf>, sekä Col-lege Composition and Communication. 59: 711-749.

Mearsheimer, John (2004), A self-enclosed world?. Teoksessa Shapiro, Ian – Rogers M. Smith –Tarek E. Masoud (toim.), Problems and Methods in the Study of Politics. 388-394. Cambridge:Cambridge University Press.

Mendieta, Eduardo (2003), “Patriotism and Anti-Americanism”. Peace Review. 15(4): 435-442.

Miller, David (1999), Communitarianism: left, right and centre. Teoksessa Avnon, Dan & Avnerde-Shalit (toim.), Liberalism and its Practice. London: Routledge.

Mirra, Carl (2005), “Guilt and Sacrifice in U. S. Warfare”. Peace Review. 17(1): 65-71.

Mitrany, David (1966), A Working Peace System. Chicago: Quadrangle.

Mockabee, Stephen T. (2007), “A Question of Authority: Religion and Cultural Conflict in the 2004Election”. Political Behavior. 29: 221-248.

Modood, Tariq (2007), Multiculturalism: A Civic Idea. Cambridge: Polity.

Montiel, Christina Jayme & Maria Elizabeth J. Macapagal (2006), “Effects of Social Position onSocietal Attributions of an Asymmetric Conflict”. Journal of Peace Research. 43(2): 219–227.

Morris, Jonathan S. (2007), “Slanted Objectivity? Perceived Media Bias, Cable News Exposure,and Political Attitudes”. Social Science Quarterly. 88(3): 707-728.

Moscovici, Serge (1984), The phenomenon of social representations. Teoksessa Farr, Robert M. &Serge Moscovici, Social Representations. 3-69. Cambridge: Cambridge University Press.

Mulhall, Stephen & Adam Swift (2003), Rawls and Communitarianism. Teoksessa Freeman, Sam-uel (toim.) Cambridge Companion to Rawls. 460-487. Cambridge: Cambridge University Press.

Muller, Jerry Z. (toim.) (1997), Conservatism: An Anthology of Social and Political Thought fromDavid Hume to the Present. Princeton: Princeton University Press.

Myrdal, Gunnar (1964), An American Dilemma vol.1: The Negro in a White Nation. New York:McGraw-Hill.

Myrdal, Gunnar (1964), An American Dilemma vol.2: The Negro Social Structure. New York:McGraw-Hill.

Nagel, Thomas (2003), Rawls and Liberalism. Teoksessa Freeman, Samuel (toim.) CambridgeCompanion to Rawls. 62-85. Cambridge: Cambridge University Press.

Nederveen Pieterse, Jan (2004), Ethnicities and multiculturalisms: politics of boundaries. TeoksessaMay, Stephen – Tariq Modood – Judith Squires (toim.) Ethnicity, Nationalism and Minority Rights.27-49 Cambridge: Cambridge University Press.

Nelson, Thomas E. – Kira Sanbonmatsu – Harwood K. McClerking (2007), “Playing a DifferentRace Card: Examining the Limits of Elite Influence on Perceptions of Racism”. Journal of Politics.69(2): 416-429.

Nisbett, Richard E. (2003), The Geography of Thought: How Asians and Westerners Think Differ-ently…and Why. London: Nicholas Brealey Publishing.

Nisbett, Richard E. (2009), Intelligence and How to Get It: Why Schools and Cultures Count. NewYork: W. W. Norton & Co.

Nozick, Robert (1990), Anarchy, State and Utopia. Oxford: Blackwell.

170

Nussbaum, Martha C. (2003), Rawls and Feminism. Teoksessa Freeman, Samuel (toim.) Cam-bridge Companion to Rawls. 488-520 . Cambridge: Cambridge University Press.

Nythamar, Fernandes de Oliveira (2000), “Critique of public reason revisited: Kant as arbiter be-tween Rawls and Habermas”. <http://www.geocities.com/nythamar/debate.html> luettu 28.6.2008.

Obama, Barack (2009), “Inaugural address”. The White House Blog.<http://www.whitehouse.gov/blog/inaugural-address/>. Luettu 22.2.2009.

Okin, Susan Moller (1994), “Political Liberalism, Justice and Gender”. Ethics. 105: 23-43.

Okin, Susan Moller (2005), “‘Forty acres and a mule’ for women: Rawls and feminism”. Politics,philosophy and economics. 4(2): 233-248.

Okrent, Daniel 25.7.2004, “Is The New York Times a Liberal Newspaper?”. The New York Times.<http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9D01E7D8173DF936A15754C0A9629C8B63&sec=&spon=&pagewanted=2>. Luettu 24.9.2008.

O’Leary, Cecilia Elizabeth (1999), To Die For: The Paradox of American Patriotism. Princeton:Princeton University Press.

Olson, Laura R. & Adam L. Warber (2008), “Belonging, Behaving, and Believing: Assessing theRole of Religion on Presidential Approval”. Political Research Quarterly. 61(2): 192-204.

Omi, Michael & Howard Winant (2002), Racial Formation. Teoksessa Essed, Philomena & DavidTheo Goldberg (toim.), Race Critical Theories. Oxford: Blackwell.

Parekh, Bhikhu (2006), Rethinking multiculturalism: Cultural diversity and political theory. Bas-ingstoke: Palgrave Macmillan.

Parenti, Michael (2003), ”What Does It Mean to Love One’s Country?”. Peace Review. 15(4): 385-388.

Patomäki, Heikki (2001), ”The Challenge of Critical Theories: Peace Research at the Start of theNew Century”. Journal of Peace Research. 38(6): 723-737.

Pekonen, Kyösti (2000), “Myytillistetty aika: Isänmaallisen Oikeiston Kalevala-nostalgia”, Poli-tiikka. 42 (1): 30-44.

Perelman Chaïm (1996), Retoriikan valtakunta. Tampere: Vastapaino.

Pettit, Philip (1997), Republicanism: A Theory of Freedom and Government. Oxford: ClarendonPress.

Pettman, Jan Jindy (2000), ”Sukupuoli ja väkivalta rauhantutkimuksessa”. Kosmopolis. 30(1): 7-20.

Petty, Richard E. – Pablo Briñol – Kenneth G. DeMarree (2007), “The Meta-Cognitive Model(MCM) of Attitudes: Implications for Attitude Measurement, Change and Strength”. Social Cogni-tion. 25 (5): 657-686.

Pew Internet & American Life Project (2006), “Internet penetration and impact”.<http://www.pewinternet.org/pdfs/PIP_Internet_Impact.pdf>. Luettu 23.9.2008.

Pew Internet & American Life Project (2006), “Politics Online”.<http://www.pewinternet.org/pdfs/PIP_Politics%20Aug06_Memo.pdf>. Luettu 23.9.2008.

Pew Research Center for The People & The Press 8.6.2004, “News Audiences Increasingly Politi-cized: Online News Audience Larger, More Diverse.” < http://people-press.org/reports/pdf/215.pdf>. Luettu 3.3.2009.

Pew Social & Demographic Trends 17.1.2008, “Race, Ethnicity and Campaign ’08: People…CanWe Get Along?”. <http://pewsocialtrends.org/pubs/715/race-ethnicity-and-campaign-08>. Luettu1.10.2008.

171

Phillips, Anne (2007), Multiculturalism without Culture. Princeton: Princeton University Press.

Potter, Jonathan & Margaret Wetherell (1987), Discourse and Social Psychology: Beyond Attitudesand Behaviour. London: Sage.

Potter, Jonathan – Derek Edwards – Margaret Wetherell (1993), “A Model of Discourse in Action”.American Behavioral Scientist. 36 (3): 383-401.

Ramberg, Bjørn & Kristin Gjesdal (2005), Hermeneutics. Teoksessa Zalta, Edward N. (toim.), Stan-ford Encyclopedia of Philosophy.<http://plato.stanford.edu/archives/fall2008/entries/hermeneutics/>. Luettu 28.8.2008.

Ranganath, K. A. & Nosek, B. A. (2008). “Implicit attitude generalization occurs immediately, ex-plicit attitude generalization takes time.” Psychological Science. 19(3): 249-254.

Rasmussen Reports 15.7.2007, “New York Times, Washington Post and Local Newspapers Seen asHaving Liberal Bias”.<http://www.rasmussenreports.com/public_content/politics/current_events/general_current_events/media/new_york_times_washington_post_and_local_newspapers_seen_as_having_liberal_bias>.Luettu 24.9.2008.

Rauhala, Lauri (2005), Ihminen kulttuurissa – kulttuuri ihmisessä. Helsinki: Yliopistopaino.

Raulo, Marianna (1999), ihmisiä vai IHMISIÄ - Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki:Yliopistopaino.

Rawls, John (1973), A Theory of Justice. Cambridge: Belknap Press of Harvard University Press.

Rawls, John (1988), Oikeudenmukaisuusteoria. Helsinki: WSOY.

Rawls, John (1993), Political Liberalism. New York: Columbia University Press.

Rawls, John (1995), “Reply to Habermas”. The Journal of Philosophy. 92(3): 132-180.

Rawls, John (2001), The Law of Peoples, with, The Idea of Public Reason Revisited. Cambridge:Harvard University Press.

Reviere, Ruth (2001), ”Toward an Afrocentric Research Methodology”. Journal of Black Studies.Vol.31 No.6: 709-728.

Richmond, Oliver (2008), Peace in International Relations. London: Routledge.

Roediger, David (2002), Whiteness and Ethnicity in the History of ”White Ethnics” in the UnitedStates. Teoksessa Essed, Philomena & David Theo Goldberg (toim.), Race Critical Theories. Ox-ford: Blackwell.

Rothman, Stanley – Seymour Martin Lipset – Neil Nevitte (2003), “Racial Diversity Reconsid-ered”. The Public Interest. 151: 25-38.

Ruotsila, Markku (2008), The Origins of Christian Anti-Internationalism: Conservative Evangeli-cals and the League of Nations. Washington, D.C: Georgetown University Press.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka. (2006), KvaliMOTV - Menetelmäopetuksentietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.<http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. Luettu 1.9.2008.

Salter, Mark B. (2002), Barbarians and Civilization in International Relations. London: PlutoPress.

Saukkonen, Pasi (2007), Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY.

Schatz, Robert T. – Ervin Staub – Howard Lavine (1999), “On the Varieties of National Attach-ment: Blind Versus Constructive Patriotism”. Political Psychology. 20(1): 151-174.

172

Schlesinger, Arthur M. (1992), The Disuniting of America: Reflections on a Multicultural Society.New York: W.W.Norton & Company.

Schram Sanford F. & Brian Caterino (toim.) (2006), Making political science matter: debatingknowledge, research, and method. New York: New York University Press.

Schwarz, Norbert (2007), “Attitude Construction: Evaluation in Context”. Social Cognition. 25 (5):638-656.

Seyle, D. Conor & Matthew L. Newman (2006), “A House Divided? The Psychology of Red andBlue America”. American Psychologist. 61(6): 571-580.

Shapiro, Ian (2004), Problems, methods and theories in the study of politics, or: what’s wrong withpolitical science and what to do about it. Teoksessa Shapiro, Ian – Rogers M. Smith – Tarek E.Masoud (toim.), Problems and Methods in the Study of Politics. 19-41. Cambridge: CambridgeUniversity Press.

Shapiro, Ian – Rogers M. Smith – Tarek E. Masoud (2004), Introduction: problems and methods inthe study of politics. Teoksessa Shapiro, Ian – Rogers M. Smith – Tarek E. Masoud (toim.), Prob-lems and Methods in the Study of Politics. 1-18. Cambridge: Cambridge University Press.

Shelby, Tommie (2002), “Foundations of Black Solidarity: Collective Identity or Common Oppres-sion?”. Ethics. 112(2): 231-266.

Shelby, Tommie (2008), “Justice, Deviance, and the Dark Ghetto”. Philosophy and Public Affairs.35(2): 126-160.

Shotter, John (1993), Conversational Realities – Constructing Life through Language. London:Sage.

Sihvola, Juha (2007), ”John Rawls ja Kansojen oikeuden filosofinen tausta”.<http://www.helsinki.fi/collegium/english/staff/Sihvola/Sihvola%5B1%5D.Rawls&Kansojen%20oikeus.2007.pdf>. Luettu 22.7.2008.

Siljander, Pauli (1988), Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset. Oulu: Oulun yliopisto.

Skinner, Quentin (1970), “Conventions and the Understanding of Speech Acts”. PhilosophicalQuarterly. 20(79): 118-138.

Skinner, Quentin (1971), “On Performing and Explaining Linguistic Actions”. Philosophical Quar-terly. 21(82): 1-21.

Skinner, Quentin (1996), Reason and Rhetoric in the Philosophy of Hobbes. Cambridge: CambridgeUniversity Press.

Skinner, Quentin (2003), Kolmas vapauden käsite. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.

Smith, Dorothy (1993), “The Standard North American Family.” Journal of Family Issues. 14(1):50-65.

Smith, Rogers M. (2008), “Religious Rhetoric and the ethics of Public Discourse: The Case ofGeorge W. Bush” Political Theory. 36(2): 272-300.

Spector, Malcolm & John Kitsuse (1987), Constructing Social Problems. London: Aldine deGruyter.

Spinner-Halev, Jeff (2007), “From Historical to Enduring Injustice”. Political Theory. 35(5): 574-597.

Sowell, Thomas (2003), Affirmative Action Around the World: An Empirical Study. New Haven:Yale University Press.

Stanyer, James (2007), Modern Political Communication: Mediated Politics in Uncertain Times.Cambridge: Polity Press.

173

Stenner, Karen (2005), The Authoritarian Dynamic. Cambridge: Cambridge University Press.

Streb, Matthew J. – Barbara Burrell – Brian Frederick – Michael A. Genovese (2008), ”Social De-sirability Effects and Support for a Female American President”. Public Opinion Quarterly. 72(1):76-89.

Summa, Hilkka (1996), Kolme näkökulmaa uuteen retoriikkaan: Burke, Perelman, Toulmin jaretoriikan kunnianpalautus. Teoksessa Palonen, Kari & Hilkka Summa (toim.) Pelkkää retoriikkaa.51-83. Tampere: Vastapaino.

Suoninen, Eero (1999), Näkökulma sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Teoksessa JokinenArja – Kirsi Juhila – Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. 17-36. Tampere: Vastapaino.

Suoranta, Juha (2008), Haarautuvien metodologioiden puutarhassa: Kasvatus- ja yhteiskuntatietei-den metodologisia kysymyksiä. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos.<http://tampub.uta.fi/tup/Suoranta_Haarautuvat_metodologiat.pdf>. Luettu 3.3.2009.

Swain, Carol M. & Russ Nieli (toim.) (2003), Contemporary Voices of White Nationalism in Amer-ica. Cambridge: Cambridge University Press.

Tamir, Yael (1993), Liberal Nationalism. Princeton: Princeton University Press.

Taylor, Charles (1992), The Politics of Recognition. Teoksessa Gutmann, Amy (toim.), Multicul-turalism and "the politics of recognition”. 25-75. Princeton: Princeton University Press.

Taylor, Charles (1999), Conditions of an Unforced Consensus on Human Rights. Teoksessa Bauer,Joanne R. & Daniel Bell (toim.) The East Asian Challenge for Human Rights. Cambridge: Cam-bridge University Press.

The Caucus 29.6.2007, “Caucus Chatter”. The New York Times.<http://thecaucus.blogs.nytimes.com/2007/06/29/caucus-chatter-2/>. Luettu 14.11.2008.

The Fox News 15.3.2007, “Terms of Use”. The Fox News.<http://www.foxnews.com/story/0,2933,95454,00.html>. Luettu 18.11.2008.

Thernstrom, Stephan & Abigail Thernstrom (1997), America in Black and White: One Nation, Indi-visible. New York: Simon & Schuster.

Thomas, Cal 6.10.2008, “Let’s Get Real: Judge Obama by the Company He Keeps”. The Fox Fo-rum. < http://foxforum.blogs.foxnews.com/2008/10/06/cthomas_1006/>. Luettu 18.12.2008.

Tocqueville, Alexis de (1990), Democracy in America vol.1. New York: Vintage.

Tocqueville, Alexis de (1990), Democracy in America vol.2. New York: Vintage.

Toikkanen, Hanna (2005), Bosnia kymmenen vuotta Daytonin jälkeen. John Rawlsin poliittinenliberalismi ja vakaan yhteiskunnan ihanne. Pro gradu -työ: Tampereen yliopisto, politiikan tutki-muksen laitos, kansainvälinen politiikka. <http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00730.pdf>.

Tomaskovic-Devey, Donald & Kevin Stainback (2007), “Discrimination and Desegregation: EqualOpportunity Progress in U.S. Private Sector Workplaces since the Civil Rights Act”. The ANNALSof the American Academy of Political and Social Science. 601(1): 49-84.

Tully, James (1995), Strange multiplicity: Constitutionalism in an age of diversity. Cambridge:Cambridge University Press.

Turner, Diane D. (2002), “An Oral Interview: Molefi Kete Asante”. Journal of Black Studies. 32(6):711-734.

Uluorta, Hasmet M. (2008), “Welcome to the `All-American' Fun House: Hailing the DisciplinaryNeo-liberal Non-subject”. Millennium - Journal of International Studies. 36(2): 241-265.

174

Vallentyne, Peter – Hillel Steiner – Michael Otsuka (2005), ”Why Left-Libertarianism Is Not Inco-herent, Indeterminate, or Irrelevant: A Reply to Fried”. Philosophy & Public Affairs. 33(2): 201-215.

van Dijk, Teun A. (1977), Text and Context: Explorations in the Semantics and Pragmatics of Dis-course. London: Longman.

van Dijk, Teun A. (1984), Prejudice in Discourse: An Analysis of Ethnic Prejudice in Cognitionand Conversation. Amsterdam: Benjamin.

van Dijk, Teun A. (1999), “Editorial: On context”. Discourse & Society. 10 (3): 291-292.

Vedby Rasmussen, Mikkel (2003), The West, Civil Society and the Construction of Peace. London:Palgrave.

Vesala, Kari Mikko & Teemu Rantanen (2007), Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaat-teita, mahdollisuuksia. Teoksessa Vesala, Kari Mikko & Teemu Rantanen (toim.), Argumentaatio jatulkinta: laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa. 11-62. Helsinki: Gaudeamus.

Volkan, Vamik (1998), Bloodlines: From ethnic pride to ethnic terrorism. Boulder: WestviewPress.

Väyrynen, Tarja (2001), Culture and international conflict resolution: A critical analysis of thework of John Burton. Manchester: Manchester University Press.

Väyrynen, Tarja (2007), Rauha. Teoksessa Kantola, Johanna & Johanna Valenius (toim.), Toinenmaailmanpolitiikka: 10 käsitettä feministiseen kansainvälisten suhteiden tutkimukseen. Tampere:Vastapaino.

Walzer, Michael (2004), Politics and Passion: Towards a More Egalitarian Liberalism. New Ha-ven: Yale University Press.

Weber, Max (1992), The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism. London: Routledge.

Wetherell, Margaret & Jonathan Potter (1992), Mapping the Language of Racism: Discourse andthe Legitimation of Exploitation. New York: Harvester Wheatsheaf.

Wilcox, Clyde (1996), Onward Christian Soldiers? The Religious Right in American Politics. Ox-ford: Westview.

Wilson, David C. (2008), “Prospective Black Presidential Candidates: Can They Win?”. HarvardJournal of African American Public Policy. 14: 9-27.

Winant, Howard (1997), “Whiteness and Contemporary US Racial Politics”. New Left Review.225(1): 73-88.

Winter, Nicholas J. G. (2006), “Beyond Welfare: Framing and the Racialization of White Opinionon Social Security”. American Journal of Political Science. 50(2): 400-420

Wolfe, Alan (2006), The Culture War that Never Came. Teoksessa Hunter, James Davidson & AlanWolfe, Is There a Culture War? A Dialogue on Values and American Public Life. 41-73. Washing-ton D.C.: Brookings Institution Press; Pew Forum Dialogue Series on Religion and Public Life.

Wreszin, Michael (2003), “Confessions of an ‘Anti-American’”. Dissent. 50(2): 83-86.

Wuhtnow, Robert (1991), Acts of Compassion: Caring for Others and Helping Ourselves. Prince-ton: Princeton University Press.

Aineistolähteet:Obama, Barack 18.3.2008, ”Barack Obama’s Speech on Race”. The New York Times.<http://www.nytimes.com/2008/03/18/us/politics/18text-

175

obama.html?ei=5070&en=591519f6698fac73&ex=1206504000&emc=eta1&pagewanted=all>.Luettu 14.11.2008.

The Caucus 18.3.2008, “Blogtalk: Obama’s Race Speech”. The New York Times. <http://thecaucus.blogs.nytimes.com/2008/03/18/blogtalk-obamas-race-speech/?emc=eta1>. Luettu14.11.2008.

The Fox Forum 1.11.2008, ”Opposing Views: Would an Obama Victory End Racism in America?”The Fox News. <http://foxforum.blogs.foxnews.com/2008/11/01/opposingviews_1101/>. Luettu14.11.2008.