KELUJÄRVI-RAJALA OSAYLEISKAAVA

SODANKYLÄ

MAISEMASELVITYS 18.06.2008

SODANKYLÄN KUNTA

Sepänkatu 9 A 7, 90100 Oulu Puh. 010 2414 600 Fax 010 2414 601 etunimi.sukunimi@airix.fi

SISÄLLYSLUETTELO: 1. JOHDANTO ................................................................................................................................ 4 2. MAISEMAN YLEISPIIRTEET...................................................................................................... 5 3. ASUTUKSEN SYNTY JA RAKENNETTU YMPÄRISTÖ ............................................................. 6 4. MAISEMASELVITYS OSA-ALUEITTAIN .................................................................................... 8

4.1 TARKENNUSALUEIDEN ULKOPUOLISET ALUEET............................................................ 9 Maisemakuva.......................................................................................................................... 9 Maisemarakenne..................................................................................................................... 9 Maisema-alueet..................................................................................................................... 10 Yhteenveto............................................................................................................................ 10

4.2 JEESIÖJOEN LAAKSO....................................................................................................... 11 Maisema-alueet ja -rakenne .................................................................................................. 11 Maisemakuva........................................................................................................................ 12 Asutus................................................................................................................................... 13

4.3 SATTASEN JOKILAAKSO .................................................................................................. 14 Maisema-alueet..................................................................................................................... 15 Maisemarakenne................................................................................................................... 16 Maisemakuva........................................................................................................................ 16 Asutus................................................................................................................................... 16

4.4 KELUJOEN LAAKSO JA KELUJÄRVEN ALUE................................................................... 19 Maisema-alueet..................................................................................................................... 19 Maisemarakenne................................................................................................................... 20 Maisemakuva........................................................................................................................ 20 Asutus................................................................................................................................... 21

4.5 KITISEN LAAKSO............................................................................................................... 26 Maisema-alueet ja -rakenne .................................................................................................. 26 Maisemakuva........................................................................................................................ 27 Asutus................................................................................................................................... 28

4.6 ALA-POSTOJOEN ALUE.................................................................................................... 30 Maisema-alueet ja -rakenne .................................................................................................. 30 Maisemakuva........................................................................................................................ 30 Asutus................................................................................................................................... 30

Lähteet.......................................................................................................................................... 31 LIITEKARTAT:

Maisema-alueet (periaatekuva, A3) Maisemarakenne (A3) Maisemakuva (periaatekuva, A3) Luonto- ja maisemaselvityskartta on luontoselvityksen liitteenä (mittakaavassa 1:50 000)

Kuvat: © AIRIX Ympäristö Oy, jollei toisin mainita.

1. JOHDANTO Maisemaselvitys on tehty osana Kelujärvi-Rajala alueen osayleiskaavatyötä. Selvityksen on tehnyt FM Johanna Kaukonen yhdessä RI, KM Anne Leskisen ja arkkitehti Riitta Yrjänheikin kanssa. Yleiskaava-alueelta on selvitetty maiseman perusrunko eli maisemarakenne sekä maisemakuvalli-set tekijät. Näiden perusteella suunnittelualue on jaettu maisema-alueisiin. Alueiden kuvausten jälkeen on annettu suosituksia jatkotyötä varten. Tietolähteinä ovat olleet aiemmat selvitykset, pe-ruskarttamateriaali ja maastokäynti. Lisäksi alueelta on ollut käytössä ilmakuvia. Maastokäynti on tehty heinäkuussa 2006, jolloin käytiin tarkastelemassa yleisen maisemakuvan lisäksi nykyistä rakentamista ja alueiden soveltuvuutta uudelle rakentamiselle. Maiseman tarkemman tutustumisen kohteet on merkitty kartalle ”luonto- ja maisemaselvitys”. Suunnittelualueelle on tehty myös kulttuuriympäristöselvitys, joka on erillisenä raporttina. Mai-semaselvityksessä on kuvattu pääosin asutuksen sijoittumista maisemaan sekä kyliä ja kylä-tyyppejä. Asutuksesta löytyy lisätietoja kulttuuriympäristöselvityksestä.

Näkymä Sattaskönkään kohdalta Sattasvaaralle, erääseen alueen erikoisimmista maamerkeistä.

5

2. MAISEMAN YLEISPIIRTEET Lapin maisemaa hallitsee luonto, sillä monet alueet ovat harvaan asuttuja ja säilyneet pitkään kos-kemattomina. Lapin luontoon kuuluvat paljakkaiset tunturit, jokivarsien kultamaat sekä laajat aa-pasuot, rääseiköt ja avohakkuualat. Lapissa on laajoja suojelualueita. Valtaosa Lapista on supra-akvaattista. Mannerjäätikön sulaessa ensin ovat paljastuneet tunturien laet, ja sulamisvedet ovat kulkeneet pitkin lieveuomia. Sulamisvedet ovat kuljettaneet soraa ja hiekkaa ja kasanneet niitä harjuiksi. Myöhemmin sulamisvedet ovat kuluttaneet muuten pyöreäpiirteisten tuntureiden rinteisiin kuruja. Ihmistoiminnan jäljet näkyvät Lapissa maisemassa metsätalouden ja turismin aikaansaami-na muutoksina. Sodankylä kuuluu Peräpohjolaan, jossa pinnanmuodot ovat suurpiirteisiä ja jyrkkiä. Vaarat ja tuntu-rit ovat joko ryppäinä ketjussa tai yksittäisinä kohoumina, ja niiden lomaan jää tasaisia suo- ja met-säerämaa-alueita. Tärkeimpiä vesistöjä ovat suuret, pitkät ja runsaasti haarovat joet. Järviä on kohtalaisesti ja ne ovat yleensä melko pieniä. Soita on runsaasti. Lähes koko maakunnan topogra-fia määräytyy kalliokohoumien mukaan. Useimmiten maata peittää kivikkoinen moreeni, ja erikois-piirteenä ovat tunturi- ja vaara-alueiden vaikeakulkuiset rakkakivikot. Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön (1992) mukaan suunnittelualue kuuluu Aapa-Lapin seutuun. Suomen Kartaston (1993) maisema-aluejaossa Sodankylä kuuluu Lapin suuralueeseen ja Metsä-Lapin maisemamaakunnan Lapin aapaseutuun. Näiden maisema-alueiden kuvausten mukaan suunnittelualueen havumetsät ovat harvoja. Maiseman avaruutta li-säävät laajat suoalueet sekä tunturikoivikot ja tuntureiden laet, puuttomat paljakat. Aluetta sano-taan ympäristöstään poiketen tasaiseksi, laajojen aapasoiden ja metsäisten erämaiden luonnehti-maksi alueeksi. Yksittäiset tunturit kohoavat jäännösvuorina. Tunturit kohoavat laakealta alustalta, minkä vuoksi vaikutelma tunturien korkeuksista ja ympäröivien alueiden tasaisuudesta on liioiteltu. Maisemakuvassa purot halkovat asumattomia kairoja ja vaaroja on yksittäisinä kohoumina tai ryh-minä. Alueen laakeus johtuu kallioperän kulumisesta. Maaperän merkitys maankamaran suur-muodoissa on keskimäärin vähäinen, mutta paikoin on paksuja kerroksia. Yleisin maalaji on poh-jamoreeni. Vaarojen väliset laajat tasaiset alueet ovat soistuneet. Alueen maapinta-alasta lähes 50 % on soita. Metsä-Lapissa talouden perusta on puuntuotannossa ja kasvullista metsämaata on pinta-alasta yli puolet lukuun ottamatta tunturiseutuja. Edellytykset maataloudelle ovat heikot. Asutus seuraa joki-varsia. Alueella on paljon laajoja aapasoita, kuten Sodankylän Isoaapa, Viiankiaapa ja Pomoaapa. Näillä soilla pintarakenteessa vuorottelevat vetiset rimmet ja roudan nostattamat jänteet. Maise-mahäiriöitä muodostavat avohakkuut, syväauraukset ja metsäautotiet sekä soiden ojitukset. Pohjois-Lapin maakuntakaavaa varten tehdyn maisemaselvityksen tarkennetun maisema-aluejaon mukaan suunnittelualue kuuluu itäosistaan Kitisen laaksoon, länsiosistaan Keski-Lapin vaaraylän-köön. Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan Sodankylän kunnan eteläosa on asutushistoriansa vuoksi kulttuuriarvoja sisältävä kulttuuriympäristövyöhyke, joka poikkeaa muusta maakuntakaava-alueesta. Alueelle on tullut huomattavasti aiemmin ja määrällisesti enemmän suomalaista asutusta kuin maakuntakaavan muille osille. Saamelaiskulttuuri on mukautunut etelästä tulleisiin vaikuttei-siin. Alueella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Kohteissa on erityyppisiä kyliä, jotka ovat sijoittuneet luonnonolojen mukaan kauniisti maisemaan. Alueella kulkee myös Ruijan polku, joka on vanha reitti Kemijoelta Jäämerelle. Sodankylässä se menee Kitisen kautta Sodankylään ja siitä edelleen Sompiojärvelle. Polkua voidaan pitää valtatie 4:n edeltäjänä.

6

3. ASUTUKSEN SYNTY JA RAKENNETTU YMPÄRISTÖ Vaeltavat metsälappalaiset asuttivat Sodankylän eteläosia aina 1600-luvulle saakka. 1600-luvun aikana lappalaisten veromaille ilmaantuivat ensimmäiset suomalaiset uudisraivaajat. Asutus on levinnyt Sodankylään kunnan kaakkoisosista jokivarsia pitkin leviten myös eteläosien eräjärvien rannoille. Väestö on tullut jokisuistoihin läänin eteläosiin, mistä aluksi tehtiin kesäisiä kalastusretkiä pohjoisemmaksi. Asutus alkoi levitä jokivarsia pitkin ylös pohjoiseen 1600-luvulla, jonka loppupuo-lella Ruotsin kruunun asutuspolitiikka kannusti suomalaisia uudisasukkaita yhä syvemmälle Lap-piin. Uudisasutus ei ollut määrällisesti kovin suurta, mutta sen vaikutus lappalaisten elintapoihin oli valtava: osa Sodankylän lappalaisista omaksui nopeasti maanviljelyn ja karjanhoidon perustaen pysyvän tilan. 1800-luvun jälkipuoliskolla yhä useammat saamelaiset luopuivat kotaelämästä. Kiin-teät asutukset on perustettu yleensä vanhojen lapinkylien sijaintipaikoille, eikä perinteisistä lappa-laisten kausiasuttavista kylistä ole jäänyt rakennettuun ympäristöön juurikaan merkkejä. Vuonna 1944 saksalaiset tuhosivat noin 80 % Sodankylän rakennuskannasta. Tuhoamatta jäi So-dankylän kirkkojen ohella lähinnä huonojen liikuntayhteyksien päässä olevia kyliä ja yksittäisiä tilo-ja. Jälleenrakennuskaudella sotaa edeltänyt rakennusvolyymi saavutettiin muutamassa vuodessa. Sodankylään perustettiin 84 viljelytilaa, 27 asunto-viljalystilaa ja 31 asuntotilaa. Asukasmäärä kas-voi edelleen ja uusia asutusalueita perustettiin myös kunnan eteläosiin suurten aapasoiden tuntu-maan. Muuten Sodankylän rakennettu ympäristö on samoilla sijoilla kuin se on ollut 1600-luvun suomalaisasutuksen alkuajoista lähtien. Sodankylän kirkonkylä kuuluu Lapin suurimpiin asutustaa-jamiin. Kylän keskusta on pikkukaupunkimainen. Perinteistä peräpohjalaista rakennuskantaa on Sodankylässä säilynyt linjan Rajala-Petkula-Lokka eteläpuolella. Pääosa suunnittelualueen raken-nuskannasta on jälleenrakennuskaudelta.

Sattasen kylä Kitisen rannalla (Kuva: Lentokuva Vallas).

7

Alueen asutus on pääosin harvaa ja se sijaitsee pienine viljelyaloineen jokien varsilla tai järvien tuntumassa. Järvenranta-asutus sijoittuu yleensä ympäristöstään kohoaville kummuille. Jokirannan kulttuurivyöhyke on kapea, ja siellä on pieniä nauhamaisia tai rypälemäisiä kyliä. Maatalouden osalta ilmasto-olosuhteet ovat rajoittaneet kasvinviljelyä ja karjataloudella on ollut suurempi merki-tys. Jokirannoilla on viljavia tulvaniittyjä, joiden lisäksi heinää on niitetty soilta. Poronhoito on tärke-ää ja lisäelantoa on hankittu kalastamalla, metsästämällä ja luonnontuotteiden keräilyllä. Metsäta-loutta haittaa metsän hidas uusiutuminen. Soita on kuivatettu jonkin verran metsien tuoton lisäämi-seksi. Jokivesiä on valjastettu voimatalouden tarpeisiin ja Sodankylässä sijaitsevat maamme suu-rimmat tekoaltaat, Lokka ja Porttipahta. Kitisen varteen on valmistunut vuonna 2001 Kelukosken voimalaitos. Voimalaitos sijaitsee noin viisi kilometriä Sodankylän taajamasta pohjoiseen. Kelukoskessa tuotettu keskimääräinen vuo-sienergia riittää noin 1 900 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutukseen. Kelukosken vesiva-rasto on Porttipahdan tekojärvi. Ennen Kelukoskea Porttipahdalta etelään on neljä muuta voimalai-tosta. Voimalaitos vaikuttaa alueen maisemaan. Jokirakentaminen on muuttanut jokimaiseman, kosket ovat hävinneet ja alueelle on syntynyt laajoja järvimäisiä padotusaltaita. Kitisen vesistön korkeustasot vaihtelevat säännöstelyn mukaan. Pahtavaarassa sijaitsee tällä hetkellä Lapin ainoa laajamittainen teollisen kaivostoiminnan alue. Tosin kesäkuussa 2006 saatiin päätös Kittilän Suurikuusikkoon avattavasta kultakaivoksesta, joka tulee olemaan Euroopan suurin (Kaleva 06.06.2006). Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan suunnittelualueen erityiskohteita ovat aapasuot, Sattasen-Kitisen joenvarsiasutus sekä Kelujärven kylän maaseudun kehittämisvyöhyke. Maakuntakaavassa suositellaan alueen rantapeltojen ja -niittyjen säilyttämistä avoimina rantakylien maisema-arvojen säilymiseksi. Alueen lisärakentamista suositellaan sijoitettavaksi nykyisten kylämaisten alueiden yhteyteen. Erityistä huolellisuutta vaaditaan Puolakkavaaran alueella, sillä kylä on luokiteltu maa-kunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

8

4. MAISEMASELVITYS OSA-ALUEITTAIN Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita (Ympäristöministeriö 1992). Rajalan, Kelujärven, Sattasen ja Siurunmaan sekä Puolakkavaaran kylät ovat kulttuurihisto-riallisesti merkittäviä kohteita. Alueella on kaksi perinnemaisemaa (Kalpio & Bergman 1999), Haa-palan laidun Sattasjoen rannalla Asentopalossa ja Onnelan laidun Kelujoen etelärannalla Siurun-maan kylässä. Suunnittelualueella on hyvin vähän asutusta, ja se on sijoittunut pääosin pieniin kyliin. Kylät jaotel-tiin niiden maisemaan sijoittumisen mukaan. Alueen ainoa järvikylä on Kelujärvi. Jokivarteen sijoit-tuvat Rajala, Asentopalo ja Siurunmaa sekä alueen suurin kylä Sattanen. Vesistöihin tukeutuma-tonta asutusta on Puolakkavaarassa sekä Myllykylässä ja Myllykylänpäässä. Puolakkavaara ja Asentopalo ovat nauhakyliä, muiden kylien asutus on rypälemäistä. Maisemarakenteeseen peilattuna Kelujärvi ja Puolakkavaara ovat kumparekyliä, joissa asutus on selänteen laella ja ylärinteillä. Myllykylä ja Myllykylänpää sekä Siurunmaa taas ovat sijoittuneet laakson keskellä kohoaville matalille ja kuiville selänteille. Sattanen on alueen suurin kylä, ja se on sijoittunut kumpareen rinteelle kohti Kitistä. Rajala ja Koskenkylä ovat rinneasutusta, vaikkakin kylät ovat tasaisella kohdalla jokitörmän ja selänteen välissä. Rajalan kylän ylimmät tilat ovat se-länteen puolella. Asentopalon asutus taas on jokitörmän päällä tasaisella maalla. Tässä maisemaselvityksessä tarkennetaan Pohjois-Lapin maakuntakaavassa esiteltyä maisema-aluejakoa. Alue on jaettu keskenään erilaisiin, mahdollisimman yhtenäisiin alueisiin. Alueella on kuusi joki- tai järvialuetta ja näiden lisäksi yhdeksän topografialtaan erilaista, pääasiassa korke-amman maan aluetta. Alueen maisema jakautuu tunturi- ja vaaraketjuihin sekä jokilaaksoihin. Joki-laaksojen maisema-alueita ovat Jeesiöjoen laakso, Sattasen jokilaakso, Kelujoen laakso ja Kelu-järven alue, Kitisen laakso sekä Ala-Postojoen alue. Jokialueiden ulkopuolelle jäävät Viiankiaapa ja Suksiaapa. Korkeimmat alueet sijoittuvat itä-länsisuuntaisiin vyöhykkeisiin, joita ovat Kaarestuntu-rin vaaraketju Sattasen ja Jeesiöjoen välillä, Nuttion ja Kannusselän alueet sekä Sattasvaaran alue Sattasjoen pohjoispuolella, Oratunturin vaarajono Kelujoen eteläpuolella sekä Nuolivaaran ja Suk-sivaaran alueet Kelujärven pohjoispuolella. Alueet on esitetty kartalla ”maisema-alueet”. Maisema-aluejako on esitetty periaatteellisena kuvana. Tarkennusalueilla on tarkasteltu maisemarakennetta ja maisemakuvaa. Maisemarakenne on kun-kin paikan maastorakenteen ja siinä vaikuttavien luontosuhteiden muodostama kokonaisuus. Mai-semarakenteesta osoitetaan vyöhykkeet, joita ovat selänne-, väli- ja laaksovyöhykkeet. Ne muo-dostavat maiseman perusrungon. Selänteiden lakialueet ja laaksojen alatasot vesistöineen ovat yleensä maisemarakenteen äärialueita, joiden muutosten sietokyky on heikko. Väli- eli rinne-vyöhykkeet sen sijaan ovat edullisia alueita, joiden muutosten sietokyky on hyvä. Maisemarakenne on kuvattu kartalla ”maisemarakenne”. Suunnittelualueen tarkennusalueet on selvitetty maisema-rakenteen osalta 1:20 000 mittakaavassa, muut alueet 1:50 000. Suunnittelualueen maasto on alavinta Kitisen rannoilla Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolella, jossa maaston korkeus on noin 175 metriä. Alueen jokien rannat ovat matalia alueita. Lisäksi Kelu-joen ympäristö ja joen pohjoispuolinen alue on hyvin tasaista maastoa. Peruskorkeustaso on alu-eella 200–300 mpy, osa vaaroista kohoaa yli 400 mpy. Tällainen on Oratunturi, joka sijaitsee suunnittelualueen kaakkoisosassa. Tunturi on alueen korkein kohta, ja laki kohoaa 455 metriin merenpinnasta. Myös länsi- ja luoteisosissa on tunturiryppäitä. Näistä korkein on Keulakkopää, joka kohoaa 425 metriin merenpinnasta. Suunnittelualueen vesistöistä on kerrottu enemmän luon-toselvityksessä (Degerman 2006). Alueella on Suomen Ympäristökeskuksen luokittelemia tärkeitä pohjavesialueita, minkä lisäksi jokilaaksoissa ja jokikerrostumissa voi olla paikallisesti merkittäviä pohjavesivarastoja.

9

4.1 TARKENNUSALUEIDEN ULKOPUOLISET ALUEET

Maisemakuva Suunnittelualue on kylien ulkopuolella pääosin luonnontilaista, erämaista aluetta. Rannoilla ja pai-koitelle tunturien ja vaarojen rinteillä on yksittäisiä tai pienissä ryhmissä olevia loma-asuntoja. Alu-eella risteilee runsaasti metsäautoteitä ja paikoitellen myös reittejä. Metsätalouden merkit ovat nä-kyvissä joko avohakkuina tai metsän harvennuksina. Maisemaan ongelmia tuovat paikoitellen maa-ainestenottoalueet. Maisemakuva on esitetty pääperiaatteissaan liitteessä 1 olevalla kartalla. Merkittävimmiksi maamerkeiksi kohoavat suuret tunturit, jotka näkyvät kaukomaisemassa pitkälle yli tasaisten alueiden. Paikallisempia, mutta myöskin merkittäviä maamerkkejä ovat vesistöjä ylittä-vät sillat. Tärkein maisemallinen solmukohta on Sattasen ja Kitisen yhtymäkohta. Kelukosken voi-malaitosrakentamisen myötä vedenpinta on noussut, ja alueelle on syntynyt järvimäinen allas. Maiseman merkittävyyttä korostavat sillat sekä Sattasen kylä, joka sijoittuu rinteeseen katsoen altaalle.

Maisemarakenne Suunnittelualueen maisemarakenne on melko selkeä. Alueella on vesistöjä sekä laajoja suoalueita, jotka muodostavat maisemarakenteen alimman tason eli laakson. Suuret vaarat ja tunturit työnty-vät paikoin lähelle laaksoa, jolloin selänteiden ja laakson välinen rinnevyöhyke jää kapeaksi nau-haksi. Paikoitellen taas laaksosta kohoaa matalampia selänteitä, joilla myös rinnevyöhyke on laa-jempi.

10

Maisema-alueet Viiankiaapa ja Suksiaapa muodostavat alueen, jossa Viiankiaapa on laaja tasankoalue Kitisen ja Kelujoen välillä. Viiankiaavan reunoilla maaperä muuttuu kuivemmaksi, ja lounaiskulmassa on Kuusivaara. Vaara kohoaa selvästi ympäröivästä tasaisesta maastosta. Viiankiaavan keskellä on muitakin, matalampia kohoumia, mm. Viiankiaavan Petäjäsaari ja Sakattikumpu, jotka ovat met-säsaarekkeita suon keskellä. Toinen tasanko löytyy suunnittelualueen itäkulmalta, jossa Suksiaapa laskee selvästi alemmas ja tasaisemmaksi maastoksi Suksivaaraan nähden. Kaarestunturin vaaraketju, joka sijaitsee Sattasjoen eteläpuolella. Suurena maamerkkinä kohoaa Kaarestunturi, joka on alueen asukkaiden mieleinen virkistysalue. Vaaraketjuun kuuluvat lisäksi Sukuvaara, Saittavaara ja Keulakkopää. Kaarestunturi ja vaarat ovat suhteellisen jyrkkärinteisiä, pyöreähköjä kohoumia joiden väliin jää syviäkin laaksoja. Laaksoissa virtaa jokien haaroja ja ojia. Nuttion ja Kannusselän alueet, joista Nuttion alueen muodostavat Nuttion laet ja Rajalavaara So-vasjoen länsipuolella. Sovasjoen itäpuolelle taas jää Kannusselän alue. Molempien alueiden suh-teelliset korkeuserot eivät ole kovin suuria, ja lakien väliin jää soistumia. Alueet eroavat selvästi jokilaaksosta. Sattasvaaran alueella sijaitsevat korkeat vaarat Sattasvaara, Pahtavaara, Postovaara, Vanttioselkä ja Kotavaarat. Vaarojen väliin jää alavampia, osin soistuneita alueita. Alueen suhteelliset korkeus-erot ovat selvästi suuremmat kuin Kannusselän alueella. Sattasvaara on maamerkkinä alueen kylil-le. Pahtavaarassa on kultakaivos, joka on jätealtaineen maiseman ongelmakohta. Oratunturin vaarajono, jossa tärkeimpinä maamerkkeinä ovat Orantunturi ja Kommattivaara. Niiden välillä on muitakin korkeita lakia, jotka piirtävät taivaanrantaa alavien soistuneiden jokilaaksojen jälkeen. Vaarojen väliin jää syviäkin painanteita jokihaaroista. Nuolivaaran vaara-alue, jossa sijaitsevat Nuolivaara, Palkisvaara ja Laukkuvaara. Vaarojen väliin jää soistumia, ja syviä kuruja (esim. Nuolikuru). Vaarat ovat taustamaisemana Kelujärven alueelle. Maiseman suhteelliset korkeuserot eivät ole yhtä suuria kuin Orantunturin vaarajonossa. Suksivaaran alue, jossa Suksivaara erottaa eteläpuolelle jäävän Passuvannon laakson pohjoispuo-lisesta Suksiaavasta. Alueella sijaitsevat mm. Suksivaara ja Vitsavaara, joiden väliin jää suoaluei-ta.

Yhteenveto Suunnittelualueella suotasangot tulisi jättää rakentamiselta vapaiksi viher- ja virkistysalueiksi. Tun-turien ja vaarojen ylärinteet sekä lakialueet tulisi jättää rakentamattomiksi ja muutenkin mahdolli-simman koskemattomiksi, sillä muutokset näillä alueilla vaikuttavat pitkälle kaukomaisemiin. Nykyi-set erämaiset alueet tulisi säästää, ja sijoittaa rakentaminen vanhoille kulttuurivyöhykkeille suurim-pien vesistöjen varsille. Alueella on erityiskohteina Kaarestunturin, Sattasvaaran ja Kommattivaa-ran virkistysmaastot sekä Nuolikurun ja Nuttio-ojan ja -lammen alueet, jotka ovat maisemallisesti ja luonnonoloiltaan mielenkiintoisia, potentiaalisia virkistysalueita.

11

4.2 JEESIÖJOEN LAAKSO Jeesiöjoki saa alkunsa Kittilän Jeesiöjärvestä ja laskee Kitiseen Sodankylän kirkonkylän kohdalla. Joki halkoo maisemaa Kaaresselän, Joukhaisvaaran ja Sukuvaaran sekä kauemmaksi jäävän Ut-samonvaaran välillä. Jeesiöjoki on suhteellisen runsasvetinen. Rantalaakso on yleensä soistunut, kuten alla olevassa kuvassa alueen keskivaiheilta näkyy. Jeesiöjokeen laskee Kaareoja, joka saa alkunsa Kaarevuomalta. Oja kulkee soistuneen alueen läpi.

Maisema-alueet ja -rakenne Jeesiöjoki on suunnittelualueella jaettu kahteen maisema-alueeseen, ala- ja yläjuoksuun (kartalla A ja B). Nämä eroavat toisistaan siten, että yläjuoksu on kuivempi ja alajuoksulla laakso on leveämpi ja rannoilla on enemmän metsäistä suota. Alajuoksulla ei myöskään ole selvää rinnettä, vaan maasto on tieltä katsottuna tasaista lukuun ottamatta jokitöyrästä. Yläjuoksu on kapeammassa uomassa rinteiden välissä. Alajuoksulla on loma-asutusta, ja lisäksi vakituista asutusta joen poh-joispuolella. Yläjuoksulla on loma-asuntoja, joista suurin osa rantatöyräällä rinteessä tai töyrään päällä. Alueen rakentamisen kannalta paras alue, inhimillinen vyöhyke eli välivyöhyke jää kapeaksi laak-son ja nopeasti kohoavan selänteen väliin. Laajoja rinnealueita on vain alueen keskivaiheilla, Liik-kuvankankaiden kohdalla. Myös Kaareojan lähelle jää soistuneita rinteitä. Rinnevyöhykettä tulee tarkastella tarkemmin rakennuspaikkakohtaisia suunnitelmia tehtäessä.

12

Maisemakuva Koko Jeesiöjoen laaksossa ei ole juuri pitkiä kaukonäkymiä, paitsi harvennus- tai avohakkuiden avatessa metsäistä maisemaa (kuva alla).

Myöskään jokirannasta ei ole kaukonäkymiä. Maamerkkejä ovat pohjoispuolen Kaarestunturi ja eteläpuolen Utsamonvaara, jotka näkyvät yläjuoksulla hakkuiden kohdalta. Alueella on muutamia vakituisia asuntoja ja maanviljelystä. Talot eivät muodosta kyliä, vaan ovat pääosin yksittäin pelto-jensa kera. Talot peltoineen avaavat maisemaa ja ovat maamerkkejä (kuva yllä). Maiseman on-gelmakohtia ovat soranottoalueet, joita ei ole montaa, eivätkä ne juurikaan näy tielle tai joelle. Hakkuut ovat toisaalta ongelma, toisaalta maisemaa avaava elementti.

Kuvassa alla on esimerkki rannasta, jossa kulkeminen on vaikeaa. Alueella on myös paljon lähtei-tä, joista osa näyttää olevan vedenottokäytössä (kuva alla oikealla).

13

Asutus Jeesiöjokivarsi on hyvin harvaan rakennettua aluetta. Asutus peltoineen muodostaa pieniä aukko-ja metsäiseen maisemaan Jeesiön ratsuntien varrella. Alajuoksulla Sukuvaaran etelärinteellä on muutama talo peltoineen. Asutus on sijoittunut selänteen ja rinnevyöhykkeen rajalle. Alarinteessä ja osittain laaksossa on muutamia loma-asuntoja. Yläjuoksulla on ainoastaan loma-asutusta, joka on sijoittunut pääosin rinteille. Jeesiöjoen varrella loma-asunnot ovat pieniä eli mit-tasuhteiltaan maastoon sopivia muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Loma-asunnot on raken-nettu ympäröivä luonto huomioiden, joten niillä ei ole pihaa eikä niitä varten yleensä ole muokattu ympäristöä. Rakennukset eivät pääosin näy joelle, sillä puustoa ei ole hakattu. Paikoitellen kuiten-kin tiet kuluttavat kuivaan maastoon näkyviä jälkiä. Koko suunnittelualueella rakennuksia ympäröi-vät aidat ovat yleisiä, varsinkin vakituisten asumusten lähellä. Aidat on pystytetty suojaamaan piho-ja porojen aiheuttamilta tuhoilta. Alueen asuinrakennukset ovat jälleenrakennuskaudella tai sen jälkeen rakennettuja. Vanhempaa rakennuskantaa alueella ei ole.

Suositukset: Jeesiöjoen rannat ovat tällä hetkellä suureksi osaksi rakentamattomia. Alue so-veltuu hyvin loma-asutukseen, vaikka palvelut pitääkin hakea Sodankylän kirkonkylältä. Loma-asunnot tulisi rakentaa nykyisen käytännön mukaan ryppäisiin kuivalle maalle. Mikäli rannassa on leveämpi suokaistale, ranta ei ole rakennuskelpoista, eikä jokea voida hyödyntää. Rinteet ja törmien yläosat ovat paikkoja, joihin mökkejä voi sijoittaa. Rakentamisessa on kuitenkin huomioitava maaston kulutusherkkyys. Mökeille ei tule raivata suuria aukkoja puustoon tai raivata laajoja pihoja. Alueelle johtaa joen pohjoispuolella maantie. Mökeille voidaan tehdä metsäautoteiden tyyppisiä kulkureittejä päätieltä. Joen eteläpuolelle kulkeminen on ongelma, muuten maasto soveltuu loma-asumiseen siinä missä pohjoispuolikin. Jeesiöjoen yläjuoksu kannattaa säilyttää loma-asutuksen alueena, alajuoksulle voidaan ohjata nykyisen asutuksen tueksi myös vakituista asumista. Hyvin hajalleen sijoittuneet jälleenrakennuskauden pientilojen pihapiirit peltoineen eivät muo-dosta arvokasta aluekokonaisuutta. Yksittäiset pihapiirit peltoineen ovat kuitenkin viehättäviä maamerkkejä muuten metsäisessä maisemassa ja pihapiirien käyttökelpoista rakennuskantaa kannattaa vaalia mahdollisuuksien mukaan.

14

4.3 SATTASEN JOKILAAKSO

Sattasen jokilaakso on pitkä ja vaihteleva alue. Sattasjoki on meanderoiva, matala joki jossa on paikoitellen koskia. Sattanen alkaa Kittilän soilta ja laskee Kitiseen Sattasen kylän kohdalla. Satta-sessa maisemallisena erityiskohteena erottuu Sattasköngäs. Sattaseen taas laskee pohjoispuolel-ta Sovasjoki, joka kulkee suureksi osaksi suolla. Sattaseen laskee etelästä myös Saittajoki.

Saittajoki on pienehkö, umpeenkasvava ja matala joki, jonka rannalla on myös vakituista asutusta. Sovasjoki laskee Sattaseen pohjoisesta. Jokien yhtymäkohdassa on kivikkoista, ja tällainen ranta jatkuu myös ylempänä ainakin paikoitellen. Sovasjoen alajuoksulla on loma-asuntojen lisäksi vaki-tuista asutusta ja peltoja. Pellot ovat viljelykäytössä, ja rakennukset sijaitsevat rantatörmän päällä. Rakennukset on tehty mittakaavaltaan maastoon sopiviksi, eikä niitä varten ole muokattu liiaksi luonnonympäristöä.

Sattaseen laskee ojia, joiden rannat voivat olla hyvin pusikkoisia. Kuvassa yllä vasemmalla Kivi-purnuoja, oikealla Nuttio-ojan laskukohta Sattaseen.

15

Maisema-alueet

Sattasen jokilaakso on jaettu kymmeneen maisemakokonaisuuteen. Alajuoksulta lähdettäessä Kitisen jokilaakson jälkeen tulee Sattasen alajuoksu (A). Kitisen laajan ja alavan laakson jälkeen Sattasen laakso on kapeampi ja maasto nousee lähempänä rantaa. Alajuoksulla laakso on jonkin verran soistunut. Joen pohjoispuolella vaarat kohoavat jo läheltä rantaa. Yleisesti ottaen rannat ovat suhteellisen kuivaa maata, ja alueella on jonkin verran loma-asutusta. Etelärannalla maasto on alavampaa ja vaarat pieniä. Vaarojen väliin jää soistuneita alueita. Joen keskivaiheille (B) laskevat sivujoista Saittajoki ja Sovasjoki. Soistuneita rantoja on suhteelli-sen vähän, ja joki kulkee kapeassa laaksossa. Asutuksen pääosa on Rajalan kyläalueella. Satta-sen keskivaiheilla kasvillisuus on rehevämpää verrattuna yläjuoksuun. Sattasen yläjuoksulla (C) taas on useita luontokohteita ja maasto on kuivempaa verrattuna alajuoksuun. Yläjuoksulla laak-sossa ei ole suuria soita. Lähellä jokea kohoaa vaaroja, kuten Pikkunivanvaara ja Kautoselkä. Sovasjoen alajuoksulla (E), ennen laskemista Sattaseen rannat ovat kuivaa maata, mutta maasto ei kohoa paljoa ranta-alueilla. Korkeuserot kasvavat suuremmiksi vasta etäämmällä joesta. Sovas-joen keskivaiheille (F) laskee Naalioja, ja täällä rannat ovat etelä- ja länsipuolella alavia ja soistu-neita. Sovasjoen yläjuoksu (G) suunnittelualueella on jälleen kuivarantainen, uomassaan kulkeva virta. Saittajoen laakso (D) taas on laaja, sillä Saittajoki ja siihen laskeva Riesinoja kulkevat laajoilla suoalueilla. Saittajoen laaksoon sijoittuu suuria avosoita, Heinälamminvuoma, Huutovuoma, Pe-nikkavuoma ja Ikkarinvuoma. Suoalueiden väliin jää matalahkoja kohoumia, kuten Kaunislehto, Riesiökuusikko ja Heinälamminkuusikko. Saittajoen alajuoksulla laakso on edelleen soistunutta, mutta kapeammalla alueella. Sattasen yläjuoksulta voidaan lisäksi erottaa Lomajoen laakso (J), joka on Riesiövaaran ja Linja-harjun välissä. Joki kulkee uomassaan, mutta alueelle jää suuri Kolmenkymmenenvuoman avosuo. Myös Nuttiolampi (I) on laskettu omaksi kokonaisuudekseen, sillä se on suurin lampi suunnittelu-alueen tällä osalla. Myös Saukkokaltionaapa (H) on erotettu omaksi kokonaisuudekseen. Tämä suoalue sijaitsee ennen vaaroja, joen rantaa kohti tultaessa on maastossa muualle tyypillisten sois-tumien sijaan kohoumia.

16

Maisemarakenne Sattasen alueen selännevyöhykkeet ovat laajoja johtuen siitä, että vaarat ovat lähellä jokilaaksoa. Alueen rinteet ovat vaarojen laidoilla kapeita vyöhykkeitä. Jokien yhtymäkohdan paikkeilla on kui-tenkin alue, jossa on matalaa kumpareikkoa ja rinnevyöhykkeetkin laajempia kokonaisuuksia. Asu-tus on sijoittunut pääosin jokirannoille rinnevyöhykkeelle. Tämä vyöhyke on rakentamiselle suo-tuisinta aluetta. Loma-asuntoja on kuitenkin paikoitellen myös laaksossa.

Maisemakuva Sattasen jokilaakson tärkeimmät maamerkit ovat lähistön suuret kohoumat Kaarestunturi ja Sat-tasvaara sekä paikoitellen horisontissa siintävät Riesiövaara ja Keulakkopää. Varsinkin Rajalasta ja Saittajoelta on pitkiä näkymiä Kaarestunturille. Maamerkkejä ovat myös jokia ylittävät sillat, jotka ovat samalla solmukohtia. Sillat näkyvät erityisesti joelta katsottaessa. Sen sijaan joki ei näy kuin parista paikasta, sillä se kulkee syvässä uomassa. Joen rannoilta ei myöskään ole näkymiä kauas kuin jokea pitkin. Asutuskeskittymät ovat tärkeitä maiseman vaihtelevuudelle. Pellot ovat viljelykäy-tössä. Alueella harjoitetaan karja- ja lammas- ja porotaloutta.

Maiseman ongelmakohtia ovat muutamat maa-ainestenottoalueet ja avohakkuualueet. Alueella on voimalinja, joka viiltää aukon maisemaan. Voimalinja ei kuitenkaan ole leveä ja kulkee metsän keskellä, joten se näkyy vain paikallisesti. Sattasjoen lähistöllä Nuttio-ojan vierellä on asukkaille tärkeä Nuttion kämppä. Tämän lisäksi Ylikosken kohdalla sillan kupeessa on Sattaspirtti, joka on maamerkkinä tiellä liikkujille. Joen pohjoispuolella kulkee maantie, joka on päällystetty Rajalan kylälle ja siitä hieman eteenpäin vakituisen asutuksen mukaan. Tämän jälkeen tie muuttuu hyväkuntoiseksi hiekkatieksi. Tietä voi-daan pitää maisematienä sillä se kulkee metsässä, johon aukkoja tuovat asutukset peltoineen. Rajalasta lähtee reitistöjä Kaarestunturille, ja Saittajoen yli menee silta reitistöjen käyttäjiä varten.

Asutus

17

Sattasjoen alueella on säilynyt 16 ennen sotia rakennettua pihapiiriä. Kylät säästyivät saksalaisten tuhopoltolta Lapin sodassa, koska alueelle ei johtanut vielä 1940-luvulla tietä. Jälleenrakennus-kauden kohteita on inventoitu 25 kpl. Rajalassa on eniten ennen sotia rakennettua pihapiirejä, yhteensä 13 kpl. Kylän arvokkain kohta on Mattilan peltoaukea, jota ympäröivät vanhimmat pihapiirit 1920-luvulta. Vanhaa rantaniittyä hoi-detaan lammaslaitumena. Rantatöyrään päällä, nykyisillä asuinpaikoilla on muinaisjäännösten löy-töpaikkoja. Rantarinteeseen sijoittuva kyläkeskus on kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonai-suus joka koostuu vanhoista peltoaukioista ja niitä ympäröivistä vanhoista pihapiireistä sekä van-hasta tiestöstä, rantalaitumesta ja muinaisjäännöksistä. Varsinaisia maamerkkejä kylässä ei ole, kaikki rakennukset ja taustalla siintävä Kaarestunturi ovat maisemassa erottuvia. Kylässä muusta rakennuskannasta erottuu kauppa. Pellot ovat maisemalli-sesti tärkeitä. Rajalasta on jokinäkymä rantatöyrään reunalta. Alhaalla rannassa on lammaslaidun (kuvassa edellisellä sivulla oikealla). Rajalaan kuuluva Koskenkylä eroaa Rajalasta maisemallisesti, sillä asutus ei aukea tielle, vaan talot peltoineen ovat tien ja joen välillä. Tien vierellä on puustoa, ja Kaarestunturi näkyy kaukomai-semassa paikoitellen. Koskenkylässä rakennukset sijoittuvat riviin peltojen laidalle, etäälle nykyisestä maantiestä, muo-dostaen yhtenäisen, nauhamaisen ryhmän. Osa pihapiireistä on 1920–30-luvuilta. Alueen reunalla on myös muinaisjäännösten löytöpaikkoja. Alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas.

Asentopalo on pitkä, harvaan asuttu nauhakylä Rajalantien varressa jokitörmän päällä. Asentopa-lossa on avaria peltoaukeita ja vakituista sekä loma-asutusta sekaisin toistensa lomassa. Raken-nukset sijaitsevat rantatörmällä ja ovat puustolta suojassa joelta katsottuna. Asentopalossa tie me-nee lähellä jokea, ja joelle avautuu näkymiä törmän päältä. Alueen rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua, poikkeuksena Visan rakennukset. Visa on vielä alkuperäisyytensä säilyttänyt 1939 valmistunut porotila. Muut kohteet ovat paikallises-ti ja kyläkuvan kannalta merkittäviä. Alueella sijaitsee lisäksi muinaismuistokohde (Pieruoja) sekä perinnemaisema, Haapalan laidun.

18

Suositukset: Sattasen ja Sovasjoen rannat soveltuvat rakentamiseen, mikäli ranta ei ole sois-tunut. Rakennuskelpoisia alueita löytyy Sattasen ylä- ja keskiosista sekä Sovasjoen laaksosta. Soistuneilla alueilla rantapuusto ja muu kasvillisuus estävät liikkumisen. Sattasen rannoille ja Sovasjoen varrelle pääsee hyväkuntoisia teitä myöten. Saittajoen laak-sossa rannat ovat osaksi rakentamiskelpoista, mutta maasto on hyvin kulutusherkkää kan-gasmetsää rantakaistaleen jälkeen. Saittajoen alueelle kulkeminen on ongelmallista, etenkin alajuoksulle. Koko tarkennusalueella on paljon luonnon kannalta merkittäviä kohteita sekä Saittajoen alajuoksulla reitistöjä. Nämä tulee huomioida rakentamista suunniteltaessa. Luontokohteita on eritoten Sattasen yläjuoksulla. Myös Sattasen alajuoksun soistuneisuus tulee huomioida. Lomarakentaminen on tällä hetkellä mittakaavaltaan pienimuotoista ja maastoon sopivaa. Mö-kit on yleensä tehty vähintään kahden rakennuksen ryppäiksi, ja väliin jää rakentamatonta tilaa. Saittajoelle tulee sijoittaa rakentamista harkiten. Vakituista asutusta voi lisätä varsinkin nykyisillä kylillä. Rajalassa nykyisiä tien lähipeltoja tulisi varjella kulttuurimaiseman vuoksi. Koskenkylässä rakentamista voi harkiten sijoittaa nykyisen asutuksen ja tien väliin. Asentopalossa voi jatkaa nauhakylän kasvattamista, mikäli peltoaluei-ta halutaan säästää rakentamiselta maiseman avoimuuden vuoksi. Loma-asutuskin tulisi keskittää mieluummin kyliin kuin hajauttaa etäälle metsiin. Näin ne tuki-sivat olevien kylien elämää. Kylille rakennettaessa loma-asuntojen tulee olla tyyliltään taloja, ei pyöröhirsisiä mökkejä. Suositeltavinta on hyödyntää tyhjilleen jääviä asuintaloja loma-asuntoina.

19

4.4 KELUJOEN LAAKSO JA KELUJÄRVEN ALUE Suunnittelualueen itäpuolella oleva Kelujärvi on Sodankylän kuudenneksi suurin järvi. Kelujärveen laskevat Kousioja, Sepruoja, Rottosoja ja Kauhtamo-oja. Kelujärvestä lähtee Kelujoki, joka laskee Kitiseen Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolella. Kelujokeen laskevat Kommattioja, Rovajoki ja Ylijoki. Tarkennusalueen pohjoispuolelle jäävät Viiankiaavan suuret suotasangot. Tasangot ulottuvat tar-kennusalueelle Kelujärven pohjoispuolelle, jossa on myös turvetuotantoalueita. Suuria suoalueita ovat Saariaapa ja Korppiaapa.

Maisema-alueet

Kelujoen laakso on jaettu kuuteen maisema-alueeseen. Kelujoen alajuoksu (A) on ennen Kitiseen laskua kapeahko alue. Se eroaa muusta maastosta siten, että joen rannoilla on pieniä, matalahko-ja selänteitä. Nämä ovat kuivempia kohoumia, eikä joki virtaa soiden keskellä. Kelujoen eteläpuo-lelle jää Kommattiojan ja Rovajoen laakso (B). Alueella on suuria ja tasaisia suoalueita, jotka rajoit-tuvat korkeisiin vaaroihin, kuten Kommattivaaraan. Laakso kapenee Kommattilammen kohdalla, sillä lampi jää Kommattivaaran ja Kuolpuvaaran rotkoon. Lammen jälkeen alue jatkuu Upsalonojan soistuneena laaksona. Ylijoki laskee Kelujokeen pohjoisesta. Ylijoen laakso (C) on suuri ja alava suolaakso. Laakso jatkuu sivuhaaroja myöden Säynäjälammen alueelle, jonka keskeltä kohoavat hieman muuta maastoa korkeammalle Säynäjälehto (K) ja Kaikkivaltiaanlehto (L). Alueen itäpuolelle jää Vasavaaranaapa (M), joka on Vinttuurikuusikkoa lukuun ottamatta laaja avosuo.

20

Kelujärven alue on oma maisema-alueensa, joka jakautuu useaan osaan. Kelujärveltä lähtee Kelu-joki (D), jossa joen ympärillä on kuivempia alueita soiden keskellä. Alueella sijaitsevat Myllykylä ja Myllykylänpää, joissa on vakituista asutusta. Kelujärven rannoista etelä- ja länsiosat (I) ovat sois-tueita. Pohjoisranta (H) ja Puolakkavaaran alue (F) ovat kuivempia, ja järven pohjoispäässä maas-to vaihtuu nopeasti vaaroiksi. Kelujärven länsiosa (G) on soistunutta. Parnitsa-aavan (E) turvetuo-tantoalue on ihmisen muokkaama ympäristö. Myös Petsiäinen (J) on erotettu omaksi alueekseen, sillä se virtaa Kommattiojan alueeseen verrattuna kapeahkossa suolaaksossa.

Maisemarakenne Kelujoen läheiset suotasangot on laskettu kuuluvaksi laaksovyöhykkeeseen, mutta niiden voidaan katsoa myös olevan soistuneita alarinteitä tai taustaselänteitä. Alueilta voi löytyä rakentamiseen soveltuvia, kuivempia kohtia. Alueen jokien laaksot ovat pääosin leveitä, mutta paikoitellen rannoil-la on korkeahkoja kumpareita. Kelujärven rannat ovat osittain suotasankoja, paikoitellen korkeam-malle kohoavia rantatöyräitä. Selännevyöhykkeet ovat laajoja kokonaisuuksia. Niistä suurimmat muodostuvat vaaroista, jotka ovat alueen eteläosassa jonossa. Kommattivaara ja Palkisvaara ovat laajoja, Kannusvaara taas korkein. Myös suotasankojen välillä on pääasiassa kaakko-luoteissuuntautuneita kumparejaksoja, joista suurella osalla on selkeä selänne lakialueineen ja vedenjakajineen. Rinteet ovat vaarojen reunalla kapeita vyöhykkeitä, mutta matalampien kohoumien kohdalla laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Rouvaaran ja Muotkattivaaran pohjoispuolella alarinne on soistunut kokonaan, jolloin rinne ei sovellu rakentamiseen.

Maisemakuva

Alueella on paljon metsää ja suota, joten kaukonäkymiä on laajojen suoalueiden ylitse tai maanteil-tä noustaessa korkeille kummuille. Tällöin kaukomaisemassa siintävät tunturit. Tunturien lisäksi maiseman maamerkkeihin lukeutuu Kelujärven kylällä silta, joka näkyy kauas ja jolta on näkymiä järvelle ja muuhun ympäristöön. Maisemaan vaihtelevuutta tuovat asutuskeskittymät peltoineen. Pellot on hoidettu lukuun ottamatta Kommattivaaran koillispuolta, jossa vanhat pellot ovat pusikoi-tuneet. Maiseman ongelmakohtia ovat hakkuu- ja soranottoalueet, joita ei kuitenkaan ole montaa. Ongelmina näkyvät myös yksityiset ”kaatopaikat”, alueet joille on kasattu tavaraa. Parnitsa-aavan turvetuotantoalue on ihmisen muokkaama ympäristö, joka näkyy sekä ohi kulkeval-le maantielle että läheiselle Puolakkavaaran kylälle (kuva yllä).

21

Kommattivaaran laskettelukeskus sijoittuu alueen länsiosiin. Kommattivaaran rinteillä on kuntopol-kuja. Laskettelukeskus ei näy Sodankylän kirkonkylän ja Kelujärven väliselle päätielle. Toinen, pie-nempi virkistyskohde Kaunisvuopaja sijaitsee Kelujokea yläjuoksulle mentäessä. Kelujoen rannas-sa on täällä laavu.

Asutus Alueella sijaitsevat Puolakkovaaran, Kelujärven, Myllykylän ja Siurunmaan kylät. Kelujoen rannat ovat paikoitellen kuivia, korkeita töyräitä. Rannoilla on kuitenkin myös soistuneita alueita. Yläjuok-sullaan ennen yhdistymistään Petsiäisen kanssa Kelujoki on kaivettu suoremmaksi. Rannat ovat pusikkoisia. Kelujoen alajuoksulla Juontokoskella on sekä mökkejä että vakituisia asuntoja. Kuivan maan kohdalla, soiden välillä rantatöyrään päällä, on mahdollisia rakennuspaikkoja. Soistuneilla alueilla maasto on rakentamiseen soveltumatonta.

Kelujoen haarajoista Pikku-Petsiäisen varrella on Hevosenharjut. Kuvassa näkyy maisemaa alu-eelta. Joki kulkee suon keskellä uomassaan. Harjut nousevat jokilaaksoa selvästi ylemmäksi, ja maasto on kuivaa. Alueelle menee tie, joka on kuitenkin huonokuntoinen. Kuvan loma-asunto on mittakaavaltaan maastoon sopiva, mutta sille ei ole jätetty suojapuustoa.

22

Kelujoen varrelle asettuu Siurunmaan pieni kylä. Kylä sijaitsee metsäsaarekkeessa peltoaukean keskellä, ja kylämaisema avautuu reunimmaisten peltojen kohdalla. Talojen välillä on hoidettuja peltoja ja puukujia. Kylän maamerkkejä ovat kahden suuremman tien risteyksen eteläpuolella ole-va Uusi-Onnelan kivinavetta, silta, sekä itäpuolella viimeisen pellon keskellä oleva maisemapuu (mänty). Pohjoispuolella avautuu jokivarsi, jossa on peltoa, perinnemaisemaa ja kauempana idäs-sä siintävät tunturit. Rannan maisemaa hoitaa hevonen. Siurunmaa sijaitsee paikassa, jossa Kelujoen mutka ja Savukoskentie kohtaavat. Kylällä on ollut asutusta luultavasti jo 1800-luvun alussa. Nykyinen rakennuskanta on pääosin vuosilta 1947–1952. Siurunmaassa on toiminut koulu vuosina 1947–1961. Kylältä on inventoitu 11 jälleenrakennuskau-den pihapiiriä tai rakennusta, jotka yhdessä peltojen, kylätien ja jokirannan perinnemaiseman, On-nelan laitumen kanssa muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Suurin osa rakennuskannasta sijaitsee Savukoskentien eteläpuolella.

Kelujoen ja Passuvannon välille jäävät Myllykylä ja Myllykylänpään pienet asutuskeskittymät. Myl-lykylässä on maatiloja ja hoidettuja peltoja. Länsipuolella virtaa Kelujoki, jonka rannat ovat soistu-neiden alueiden ulkopuolellakin pusikkoisia. Myllykylänpäässä asutus on tien vierellä, ja pellot pääosin taloista erillään tien toisella puolella tai pihapiirien takana. Alueella on kolme jälleenraken-nuskauden pihapiiriä, Myllykangas, Lehto ja Passuvanto.

23

Puolakkavaara on asutuskylä, jossa on alun perin ollut 38 tilaa, kaikki samankokoisia. Sotien jäl-keen rakennetuista asutuskylistä Puolakkavaara on nuorimpia; sitä alettiin rakentamaan kesällä 1962, jolloin sinne muutti 38 perhettä. Rakentaminen kesti kaksi vuotta ja rakennusmateriaali otet-tiin pääosin tilojen omista metsistä. Tie alueelle oli rakennettu jo tätä ennen. Puolakkavaara on kulttuuriympäristöltään arvokas kylä. Kylä on sijoittunut Parnitsa-aavan turvetuo-tantoalueen viereen kummulle. Talojen pihoilta näkyy suolle paikoin. Kylä on nauhamaisena Puo-lakkovaaran rinteessä. Puolakkavaara on selkeä tienvarsikylä, jossa metsä ja viljelyaukeat tiloineen vuorottelevat pitkän suoran varrella molemmin puolin. Alueen rakennukset on sijoitettu pääasiassa neljän keskenään samanlaisen rakennuksen ryhmiin. Rakennukset ovat 1-kerroksisia ja ilmeeltään 60-luvun arkkitehtuuri-ihanteita vastaavia. Alue on säilynyt uudisrakentamisesta huolimatta yhtenäi-senä. Kylän läpi menee maantie, jolta ei ole juurikaan näkymiä, sillä tien vieret kasvavat puustoa. Talot ovat puuston suojassa, ja talojen takana avautuvat pellot. Maisemanäkymiä avautuu vain pai-koitellen. Tie kulkee pienessä painanteessa. Kylän yleisilme jää kuitenkin pusikkoiseksi, eikä varsi-naisia maamerkkejä, solmukohtia tai sisään- ja ulostulokohtia löydy. Puolakkavaaran asutusalue mainitaan Lapin Ympäristökeskuksen ´Lapin kulttuuriympäristöohjelma´ -julkaisussa (Jarmo Lokio, Rovaniemi 1997) kulttuurisesti arvokkaana alueena. Puolakkavaara on huomioitu myös Pohjois-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa merkinnällä: ”kulttuuriympäristö tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue”.

Kelujärven kylä sijaitsee maisemallisesti erittäin kauniilla paikalla Kelujärven ja Matalajärven väliin työntyvällä niemekkeellä. Kylän halki kulkee Tanhualle vievä Savukoskentie. Suksivaarantien ja Savukoskentien risteyksessä on julkisia rakennuksia, kuten koulu ja maamiesseuran talo. Kylärakenne on rypälemäinen. Talojen piharakennuksilla rajatut neliöpihat peltoineen erottuvat kyläkuvasta hyvin ja uudempi rakentaminen ei ole tuota rakennetta vielä pahemmin rikkonut. Ra-kennuskanta on pääosin 1940-luvulla rakennettua, tyyliltään melko yhtenäistä ja hyvin säilynyttä. Alueelta on luetteloitu 27 jälleenrakennuskauden pihapiiriä, jotka yhdessä peltoaukion kanssa muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kelujärvellä on lisäksi kolme muinaismuistokohdetta (Pikkuniemi, Luusuankenttä/Vittakenttä ja Manalaispulju).

Puolakkavaaran kylä on kokonaisuutena arvokas kulttuuriympäristö. Yksittäiset rakennukset ovat arvok-kaita osana kokonaisuutta, minkä vuoksi vanhojen rakennusten purkaminen ja muuttaminen ylikorjaami-sen myötä saattaa alentaa ympäristön kulttuurihistoriallista arvoa. Alueen rakennuskantaan kohdistuvat muutostyöt, korjaus- ja täydennysrakentaminen tulee tehdä alueen erityisluonnetta kunnioittaen.

24

Kelujärven ympärillä kulkee maantie. Vakituista asutusta ja lomamökkejä on kaikilla rannoilla, vaik-kakin pääosa asutuksesta on Kelujärven kylässä. Alueen tärkein maamerkki on silta, josta näkyy koko järvi rantoineen. Sillan vierellä on asukkaille tärkeä uimaranta laavuineen, pukukoppeineen ja wc-tiloineen.

Kelujärven länsi- ja pohjoisrannalla on yksittäisiä loma-asuntoja ja asuintaloja. Loma-asutus on suurimmaksi osaksi hyvin lähellä rantaa metsän peitossa pienen töyrään päällä. Teeriniemessä on omakotitalo. Ranta on pääosin soistunutta, mutta kuivemmilla kohdilla ranta on hyvä ja helppokul-kuinen. Pohjoisrannalla loma-asutusta on rakennettu myös suolle. Mökit ovat pääosin mittakaaval-taan maastoon sopivia ja ympäristön huomioivia, mutta muutama poikkeus löytyy. Pihojen laitto muokkaa maisemaa ja ympäristöä.

Kelujärven pohjoispuolitse kiertävän tien varsilta on järvinäkymiä vain Rantavaaran kohdalla missä peltoaukea tekee maisemaan aukon. Kauniisti harvennettu metsä avaa näkymiä ja antaa maise-malle perspektiiviä. Maisemassa häiritsevänä tekijänä ovat hakkuut. Kelujärven koilliskulmalla Sep-

25

rulahdella loma-asutus sekä vakituinen asutus ovat sijoittuneet rinteeseen. Talolta avautuu järvi-maisema peltojen kohdalta, mökit ovat metsän suojassa. Kelujärven eteläosan, Matalajärven rannoilla on rakennettu loma-asuntoja soistuneelle alueelle. Mökeille on hankala päästä huonokuntoisten teiden vuoksi, ja ympäristö on pusikkoa. Anttilan tila Kousilahden kohdalla on ylempänä kuivalla maalla. Pellot ulottuvat rantaan, ja peltojen kohdalla ranta on kuivempi, mutta heti vieressä alkaa suomaasto.

Kylän maamerkkejä ovat talot sekä kyläkoulu. Koulu on sijoittunut pienen kohouman päälle teiden risteykseen. Koulun vieressä kohoaa asukkaidenkin mielestä maisemallisesti tärkeä kuusikko. Tei-den risteys ja silta ovat kylän sisääntulo- ja solmukohtia. Kelujärven kylällä on muutamia loma-asuntoja matalan rantatöyrään päällä. Mökit ovat pieniä ja metsän suojassa sekä kylälle että järvel-le päin.

Suositukset: Kelujoen maisema-alueella sekä Kommattiojan ja Rovajoen että Passuvannon laaksot ovat isoksi osaksi suota, ja näin ollen huonoa rakennusmaata. Kuivemmilla ja korke-ammilla kohdilla on jo rakentamista, ja lisärakentaminen kannattaakin sijoitta tällaisille kohdille sekä vaarojen ja harjujen rinteille. Mikäli rantasuo ei haittaa, voi rakentamista ajatella myös hieman kauemmas joesta, mikäli tällaisia paikkoja löytyy. Alueen loma-asunnot ovat suureksi osaksi pieniä ja mittakaavaltaan maastoon sopivia. Mökeil-le on jätetty suojapuustoa ja ympäristö luonnontilaiseksi. Kelujärven kylällä loma-asutus on rannoilla puuston suojassa. Tällaista tyyliä tulee suosia jatkossakin. Vakituista asutusta voidaan lisätä maisema-alueen kylillä. Nauhakylissä, Puolakkavaarassa ja Myllykylällä voi harkita tiivistämistä, tai sitten nauharakennetta tulee jatkaa. Talojen väleihin tulee kuitenkin jättää riittävästi näkymäaukkoja ympäristöön. Kumparekylien lakiasutusperinnettä voidaan jatkaa. Kelujärvellä on isoja peltoaukeita, joiden yli avautuu laajoja maisemanäkymiä kylälle ja järville. Näkymiä ei saa tukkia liian tiiviillä raken-tamisella. Parhaita rakennuspaikkoja ovat metsäsaarekkeet tai peltojen reunat. Siurunmaalla tien lähipellot ovat maisemapeltoja. Pelloille ei tulisi rakentaa vaan maantien varren metsäsaarekkeisiin. Jokirantaan kylän kohdalle tulee jättää vapaata rantaa kyläläisten yhteiseen käyttöön.

26

4.5 KITISEN LAAKSO Kitinen on Kemijoen latvahaara. Joki alkaa Maanselältä ja laskee Kemijokeen Pelkosenniemellä. Maisema-alueena Kitisen laakso on suuri. Kitinen virtaa ennen Sodankylän kirkonkylää alavalla ja soistuneella alueella, jossa on suuria avosoita kuten Vanttioaapa, Myllyaapa ja Kotiaapa. Saman-laisessa maastossa ovat Sattasen alajuoksu ja Kitisen alue Sattasjoen yhtymäkohdassa.

Maisema-alueet ja -rakenne Laakso on jaettu kolmeen osa-alueeseen. Laaksoalueesta (A) erottuu Sattasen kylän kohdalla joen molemmin puolin olevat vaarat, länsipuolella Sattasen kylän kumpu ja itäpuolella Kuusivaara (B). Tällä kohdin ranta on kuivaa maata. Kitinen jatkuu suunnittelualueen pohjoisrajaan virraten Sahan-kankaan ja Viiankiaavan välillä (C). Tällä kohden ranta on kuiva ja alueella on nauhamaista asutus-ta. Vaaraselänteet ovat suhteellisen matalia. Selänteet ovat suuria vain Sattasen kylän kohdalla ja Sahankankaalla. Lakialueiden määrittely on tässä mittakaavassa paikoitellen mahdotonta, mutta vedenjakajia on alueella runsaasti. Rinnevyöhykkeet ovat laajoja kokonaisuuksia ja vain osittain soistuneita. Lähestyttäessä Sodanky-län taajamaa jokien rannat muuttuvat törmiksi. Suurin kylä on Sattanen, joka on Isopalon rinteessä. Osittain rakentamista on myös selänteellä. Muualla alueella rakentaminen on pääosin rinne-vyöhykkeillä, paikoitellen myös selänteen alaosissa.

27

Maisemakuva

Kitisen rantoja on muokannut voimalaitosrakentaminen. Voimalaitos sijaitsee suunnittelualueen eteläosassa. Maisemaa on muokannut voimalaitoksen lisäksi siihen liittyvät altaat, vallit, padot ja muut rakenteet.

Kitisellä on näkymiä jokea pitkin sekä kaukonäkymiä joen yli kaukana siintäville vaaroille ja tuntu-reille. Maamerkkejä ovat voimalaitoksen lisäksi joen ylittävät sillat, jotka näkyvät kauas ja joilta avautuu näkymiä. Maamerkkeihin voi laskea myös Sattasen kylän, joka sijaitsee peltoaukeineen rinteessä, ja näkyy silloille sekä vastarannalle (kuva alla).

28

Kitisen länsirannalla kulkee vilkkaasti liikennöity tie (vt4), joka on joen rannassa patovallin takana, mikä estää näkymät joelle. Joen itäpuolella kulkee yksityisteitä, joille pääsee voimalaitosten siltojen kautta. Sillat ovat liikenteen maamerkkejä ja Sattasen kylälle menevät tienhaarat liikenteen solmu-kohtia. Maiseman ongelmakohtia ovat Hietakankaan soranottoalueet sekä muutamat hakkuut.

Asutus Kitisen länsiranta on rakennettu voimalaitokselta Känsäsaarenmaahan saakka. Rakennetut rannat on maisemoitu. Myös itärannalla on rakennettuja kohtia. Voimalaitoksen eteläpuolella, Kelujoen laskukohdassa on hakkuita ja rannalle kasattua maa-ainesta. Itse Kelujoen ranta on kuitenkin luonnonmukaisessa tilassa.

Kitisen länsirannalla Känsäsaarenmaalla on asuinrakentamista, joka on metsän suojassa. Raken-nuksilta on jokinäkymät. Vastaranta Kelukoskelta Känsävuopajaan on, soistuneita kohtia lukuun ottamatta, kuivaa kangasmetsää, jonka rannassa on kapea puuton kaistale. Kitisen rannalla Kän-säsaarenmaan jälkeen on pieni saari, jonka pohjoispäähän oli istutettu mäntyjä.

Kitisen varrella Sattasen kylän pohjoispuolella on kaksi lampea, jotka ovat syntyneet voimalaitos-rakentamisen seurauksena (kuvassa yllä vasemmalla Jerusaleminlampi, oikealla Tuormuslampi). Lampien rannoille kuuluu liikennemelu selvästi. Alueella on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta. Tuormuslammen ranta on kuivaa kangasmetsää. Valtatie 4:n itäpuolelle jää asuin- ja loma-asuntoalue, jonka kohdalla rakennukset sijaitsevat rantatöyrään päällä kuivan kangasmetsän keskellä. Lomarakennuksille ei ole raivattu pihoja ja ne ovat puuston peitossa.

29

Jerusaleminlammen pohjoispuolella on suuri soranottoalue. Se ei juuri näy tielle tai joelle, mutta työkoneiden melu voi kuulua kauaskin. Soranottoalueen takana on sekametsää (kuva yllä oikeal-la). Vastarannalla on kuivaa mäntymetsää. Vastarannalla kulkee tie, jonka itäpuolelle sijoittuu Vii-ankiaavan luonnonsuojelualue. Jokitörmä on melko korkea. Kitisen länsirannan alueelta löytyy muutamia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Kitisen varren rakennuskanta Sodankylän keskustaajaman pohjoispuolella on vanhimmillaan peräisin vuodelta 1946. Kohteet sijoittuvat hajalleen eivätkä muodosta arvokkaita aluekokonaisuuksia. Yk-sittäisten pihapiirien käyttökelpoista rakennuskantaa kannattaa kuitenkin vaalia mahdollisuuksien mukaan.

Suositukset: Kitisen rannat ovat pääosin rakennettuja. Länsirannalla on voimalaitospatona valli, jolle ei voi sijoittaa rakentamista. Kitisen länsirannalla on rakennuskelpoisia alueita Kelu-kosken alapuolella olevalla, jo rakennetulla kaistaleella, sekä Känsäsaarenmaalta Sattasen kylälle ulottuvalla alueella. Itäranta soveltuu rakentamiseen muilta paitsi soistuneilta osiltaan. Kelujoen ranta-alueella tilanne on samanlainen. Sattasen kylältä pohjoiseen, lampien rannoil-le, voidaan rakentaa, mikäli ne eivät ole soistuneita. Suunnittelualueen pohjoisosa tien ja ran-nan välillä on jo rakennettu. Alueen tiivistäminen on mahdollista. Ison soranottoalueen ja joen välissä on sekametsä, jossa ei ole rakentamista, ja johon sitä ei kannata osoittaakaan. Itäranta on rakennuskelpoista suojelualueen rajaan saakka. Nykyisenkaltainen rakennustyyli sopii alu-eelle, mutta tulisi jättää myös vapaita rantoja. Tiemelu tulee huomioida.

30

4.6 ALA-POSTOJOEN ALUE Ala-Postojoki on Kitiseen laskeva pieni joki, jonka sivuhaaroja suunnittelualueella ovat Paskahaara ja Koserusjoki.

Maisema-alueet ja -rakenne Maisema-alueena Ala-Postojoen laakso jatkuu haarajokiensa kohdalla (A). Postoaapa on tasainen avosuoalue (B). Joen ja sen haarojen laaksot ovat paikoitellen kapeita, sillä maasto kohoaa heti joen rannasta korkeana töyräänä. Paikoitellen laaksot ovat hyvinkin laajoja, tällöin joet virtaavat suoalueiden läpi. Suuria soita alueella on Postoaavan lisäksi Visa-aapa. Selänteet nousevat selvinä kohoumina suomaastosta, suurimpina Postovaara ja Enon Kotavaara. Selänteiden selkeät lakialueet ovat myös tärkeimmät vedenjakajat. Rinnevyöhykkeet selänteiden ja laakson välillä ovat kapeita, sillä selänne nousee suhteellisen jyrkkänä. Paikoitellen on pienempiä kohoumia suon keskellä.

Maisemakuva Ala-Postojoella on suuria suoalueita, joten rakentaminen soveltuu vain pienelle osalle kuivempia alueita. Maamerkkejä ovat suurimmat tunturit. Maisemahäiriön aiheuttaa voimalinja, joka joen ylit-täessään näkyy kauas. Jokea pitkin on kauniita näkymiä. Joki on melko matala, ja rannat ovat pai-koitellen kivikkoisia.

Asutus Alueella on vain muutamia loma-asuntoja, jotka ovat sijoittuneet jokitörmien päälle. Alueella ei ole vakituista asutusta. Loma-asunnot ovat mittakaavaltaan maisemaan sopivia. Mikäli mökille on rai-vattu piha, se näkyy maisemassa ja eritoten joelle. Pihan tekeminen myös kuluttaa maastoa.

31

Lähteet Alalammi Pentti (toim.) (1993). Suomen kartasto 350. Maisemat, asuinympäristöt. Maanmittaushal-

litus, Suomen maantieteellinen seura. Degerman, Aija (2005). Kelujärvi-Rajala Yleiskaava. Luontoselvitys. Kaleva 06.06.2006. Kittilään Euroopan suurin kultakaivos. Kalpio, Satu ja Tarja Bergman (1999). Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116,

Lapin Ympäristökeskus ja Metsähallitus. Lapin liitto (2005). Pohjois-Lapin maakuntakaava. Kaavaselostusluonnos. Lapin liitto (2005). Pohjois-Lapin maakuntakaavaluonnos. Maisemaselvitys. Lokio, Jarmo (1997). Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin Ympäristökeskus. Ympäristöministeriö (1992). Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, Mietintö 66/1992.

Suositukset: Ala-Postojoella suoalueet ovat vaikeakulkuisia ja rakentaminen kannattaa sijoit-taa muualle. Myös täällä kannattaa rakentaa ryppäisiin, ja jättää tilaa myös muille toiminnoille. Alueelle kuljetaan metsäautoteitä pitkin, mikä voi olla ongelmallista teiden huonon kunnon vuoksi.