Taidemaalaus 1 2011

taidemaalaustaidemaalariliitto 1/2011

taiteilijanidentiteetti

Silloinaloinottaalahjattomuutenitosissaan

Vertainen,syrjäytynytjakuvataiteilija

6 euroA

TaidemaalariliiTon TeosväliTys TapahTuman 11.-20.3.2011 yhTeisTyössä mukana

www.intrum.fi

3taidemaalaus1/2011

pääkirjoitusTiinaLamminen

taidemaalaus

Numero 1/2011

Neljäs vuosikerta

julkaisija

Taidemaalariliitto

Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki

puhelin 09 6811 0574

faksi 09 6811 0550

www.painters.fi

päätoimittaja

Tiina Lamminen

puhelin 050 3646 674

[email protected]

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Jari Jula,

Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola

lehden sihteeri

Eeva Kilpinen

ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 2/2011 ilmestyy kesäkuussa 2011,

aineistot 29.4.2011 mennessä

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta

ja hinnoista löytyvät osoitteesta

www.painters.fi/tmjulkaisu.html

tai ne voi tilata numerosta 09 6811 0530.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen.

Lehdessä esiteltävät teokset

ovat myynnissä Teosvalityksessä 2011.

painos

3 500 kpl

ulkoasu Jaana Teräväinen

paino Painohäme Ylöjärvi 2011

kirjain

Garamond Premier Pro

paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi)

Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut)

issn 1797-349x

beavers

Farmarihousut ovat tuote, josta opin merkkitietoisuuden. Vaatteet ja niiden merkit ovat sosiaalista peliä. Merkkejä käyttävien vertaiset osaa-vat niitä tulkita ja erottavat piraattikopiot. Kansallisessa mittakaavassa kunniallisia merkkejä ovat kansanedustuslaitos, museorakennus ja hoidet-tu eläintarha. Kansainvälisen uskottavuuden merkki kaupungissa on tänä päivänä uudisrakennus wau-arkkitehtuuria.

Gehry-rakennus on käsivarrella keikkuva merkkilaukku, joka takaa uskot-ta vuuden vertaisten länsimaiden parissa. Tämän merkin kuuluu vakuuttaa kuin kiinanmuurin. Ja Bilbaohan Suomessa jo on: se on Mänttä. Oi keaa elämäntapaa opetetaan neuvomalla kuluttamaan. Voi laskea löytyykö kaa-pista riittävä määrä alusvaatteita ja sukkia, keittiöstä kattiloita ja tarkistaa niin lääke- kuin siivouskaapinkin sisällön.

Minä ohjeistan nyt sinua, hyvä lukija, kodin taide-esineiden määrässä.

Kodissa pitää vähintään olla yksi peritty maalaus ja piirros, pienoisveistos ja seinäreliefi sekä ulkomailta ostettu uniikkiteos, sellainen joka on samalla matkamuisto. Perheenjäsenen täyttäessä vuosia hänelle annetaan maalaus. Etäisemmälle sukulaiselle voi hankkia grafiikan lehden. Grafiikkaa ei kan-nata kuitenkaan pitää seinällä, kokoelmaa varten on parasta olla lipasto jossa paperiteokset säilyvät. Kun koristaa kotiaan uusilla tyynyillä, voi sa-malla hankkia uuden taulun. Maalauksesta yhden kuuluu olla nimekkään nykytaiteilijan, mutta olennaista on, että valitsee taiteilijan jonka teoksia ostaa säännöllisesti ts. kerää sarjaa. Maalauksista yhden kuuluu olla asetel-ma, yhden maisema ja yhden muotokuva sekä yhden abstrakti teos. Vasta impulsiiviseen ihastukseen perustuneet taidehankinnat tekevät kokonai-suuden. Kotimaisia videoita kannattaa hankkia juhlapyhiksi ja arki-iloiksi.

Taidemaalaus käsittelee taiteilijuutta, joka ei aina ilmene näin materiaali-sesti, mutta hedelmällisenä kuitenkin.

Tampereella 21.2.2011

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittaja

4 taidemaalaus1/2011

Sini Anttila-Rodriguez: Eksyneet, 2009, öljymaalaus levylle, 109,5 x 122 cm. Kuvaaja Terhi Ylimäinen.

eksyneet Sini Anttila-Rodriguez

5taidemaalaus1/2011

Yllä oleva visio on kesällä 2008 kirjoitta-mani leikkimielinen unelma siitä, missä toi-voin yritykseni olevan kymmenen vuoden ku-luessa. Minä olen Eliisa. Minä olen taidemaa-lari.

Haluan maalata taidemaalauksia ja saada siitä työstä rahaa. Perustin tarkoitusta varten osakeyhtiön 2009. Käyn läpi muutamia niis-tä kysymyksistä, joihin sain vastata, ja poh-dinnoista, joita kävin läpi yrittäjäksi ryhtyes-säni. Kommentaattorina toimii Suomen Tai-telijaseuran managerointihankkeen projek ti-pääl likkö Kira Sjöberg.

kysymys 1: Eikö taiteen kaupallistaminen ja tilaustöiden tekeminen ole vähän niinku… huoraamista?Eliisa Paavola: Onko se, että joku myy am mat titaitoaan ja ansaitsee leipänsä omalla

osaamisellaan, jollain tavalla moraalisesti ky-seenalaista? Moraalinen rajanveto ilmaisun-vapauden ja asiakastarpeen välillä käydään sii-nä kohdassa, jossa taiteilija tekee myönnytyk-siä taiteellisen sisällön suhteen. Ei siinä, jossa hän ottaa rahaa vastaan tekemästään työstä. Eikö juuri meidän luovissa ammateissa toimi-vien pitäisi jo lähtökohtaisesti olla niitä, jotka avarakatseisesti sisäistävät ja synnyttävät uusia toimintatapoja ja kääntävät totunnaisuuksia nurin niskoin? Kira Sjöberg: Millä tavalla taiteilijan teke-mä työ on moraalisesti yhtään oikeutetumpaa tai ylevämpää kuin kenen tahansa muun? Se on hienoa ja tärkeää työtä mutta se on työtä ja siksi kaupallisuus kuuluu olennaisena osana siihen työhön.

kysymys 2: Ethän sinä ole edes lahjakas tai kaupallisesti kiinnostava, kuka näitä ostaa?Eliisa Paavola: ”Sä haluat siis aivan var-masti, rehellisen mielipiteen tästä näyttelystä? Aivan hirveetä paskaa!” Menin kysymään kol-legani mielipidettä yksityisnäyttelyni avajaisis-sa 2009. Hän oli kahden promillen humalas-sa, mutta sentään rehellinen, mikä on tosi kau-nista sinänsä. Miten sitten tienata leipänsä tai-teilijana, kun kyvyt ovat tätä luokkaa? Annan vastausvuoron bestseller-kirjailija John Ir-vingille. Hän kertoo kirjailija- ja painiuran-sa alkuvaiheilla oivaltaneensa kaksi hyvin kiu-

Silloin aloin ottaa lahjattomuuteni tosissaan

Kirjoittaja on ammatiltaan

taidemaalari, taiteen tuottaja

ja Tuotantoyhtiö

Dr. Zaiuksen perustaja.

www.zaius.fi

”Dr. Zaius Oy 2018. Toimii Punavuoressa. Taiteilija maalaa kohtuuttoman kokoisia akvarelli- ja akryylimaalauksia rikkaille. Dr. Zaius on niin etabloitunut, että voi valita näyttelypaikkansa ja kykenee lahjoittamaan varoja hyväntekeväisyyteen. Kansainväliset designtalot tilaavat häneltä kuvia ja teoksia toimitiloihinsa ja kutsuvat vaikutusvaltaisia henkilöitä ateljeevierailuille. Dr. Zaius luennoi satapäisille yleisöille siitä, miten teki kaninsilitysperformanssista bisnestä. Lopuksi tanssitaan diskoa paljettiasuissa.”

Silloin aloin ottaa lahjattomuuteni tosissaan Eliisa Paavola


sallista asiaa. Ensinnäkin hän kärsi dysleksias-ta, ts. lukihäiriöstä. Toiseksi hän oivalsi ole-vansa kiistatta aivan kertakaikkisen keskinker-tainen painija. Ei siis olisi varaa ladata kovin suuria odotuksia kummankaan urahaaveen yl-le. John kuitenkin totesi ykskantaan: ”Silloin aloin ottaa lahjattomuuteni tosissaan.”

Jos joku, näin ilmiselvien hankaluuksien keskeltä ponnistaa maailmankuuluksi kirjaili-jaksi ja painii ikänsä suurella mielihalulla kes-kinkertaisuudestaan huolimatta, enkö myös minä voisi keskittyä puhtaasti ydinosaamis-alueeseeni, sitkeään lahjattomuuteni jalosta-miseen? Mikä on sinun unelmasi? Jos et jo to-teuta sitä, mikä on sinun verukkeesi? Kira Sjöberg: Taidemaailmassa myös kriiti-koi den väliset suhteet vaikuttavat kompleksi-silta. Uskaltaako Suomen kokoisessa maassa olla kriitikoiden kanssa eri mieltä ja uskalta-vatko kriitikot olla toistensa kanssa eri mieltä?

Mikä on tilanne kansainvälisesti katsottu-na, jos puhutaan todella tunnetuista taiteili-joista? Mitä tapahtuisi ammattilaiselle, joka kritisoisi vaikka Francis Baconia, Hirstiä tai nykyään Koonsia? Toki sitä voisi kritisoi-da mutta voisi väittää, et tä ammattilainenhan

menettäisi kasvonsa, kun hänet määriteltäi-siin asiaa tuntemattomak si.

Lisäkysymys on: voiko taidetta tänä päivä-nä puhtaasti edes arvostella laadun perusteel-la? Jos kyllä niin kuka määrää siinä tapaukses-sa miten laatu määritellään? On monia teos-muotoja nykyään joista ei kuitenkaan voi sa-noa onko se hyvä, huono, kiinnostava tai jo-tain muuta.

Oleellisempaa siis lienee oma subjektiivi-nen suhde tekemiseen: toisten odotuksiin vas-taaminen ei todellakaan välttämättä tuo si-tä mainetta ja mammonaa, jos maine ja mam-mona ylipäätään on tullakseen. Asiakas läh-töi syyden taiteessa voi kuitenkin nähdä yhte-nä muotona tehdä haluamaansa työtä ja ansai-ta sen avulla. Jos on millä elää, voi vapaammin tehdä sitä mikä kiinnostaa juuri itseä.

kysymys 3: Kaupallisuus ja tuotteistaminen eivät kuulu taiteilijalle! Mitä jää jäljelle vapaasta taiteesta, jos taiteilijat pakotetaan yrittäjiksi?Eliisa Paavola: Kuka on päättänyt, ettei tai-teella saisi olla itseisarvonsa lisäksi myös väli-

Eliisa Paavola: R, 2010, akryylimaalaus kankaalle.

Kuvaaja Paavo Lehtonen.

7taidemaalaus1/2011

nearvoa? Voisiko joku ystävällinen sielu näyt-tää toteen, mikä niin kertakaikkisen arvokas asia yhtäkkiä haihtuu ilmaan hyvin tehdystä teoksesta, jos se sattuu kiinnostamaan maksa-vaa asiakasta?

Väärinkäsitysten välttämiseksi tähdennän: ketään ei saa vasten tahtoaan pakottaa yrittä-jäksi, tämä elämäntapa ei sovi kaikille. Ja li-säksi: kannan syvää huolta siitä, että tulosvas-tuista vapaan luovuuden elintila näyttäisi ole-van jatkuvasti uhan alla ihmisten kyynistyessä ja omaksuessa yhä kovempia arvoja. On mer-killepantavan hullua, miten vaikeaksi apura-ha-, freelance- ja pätkätyöläisten työllistymi-nen on tehty, on se niin väärin. Epäkohtiin tu-lee puuttua ja kannustinloukut purkaa syste-maattisella työllä. Kira Sjöberg: Miksi jollakin yhteiskun-nan jäsenellä, joka on kyvykäs tekemään töi-tä, olisi suurempi oikeus tehdä sellaista, jolla ei ole jotain välineellistä arvoa? Sen ei välttä-mättä tarvitse olla rahallista. Kuitenkin samal-la muut tekevät työtä, joka ei aina välttämättä kauheasti kiinnosta, mutta jota on pakko teh-dä, jotta elinkustannukset saadaan maksettua.Taiteilijayrittäjyyttä on kritisoitu paljon.

Taiteilijuus ja pienyrittäjyys ovat kuitenkin lopulta aika samanlaisia: yleistäen molemmil-la on usein ydinpyrkimys vapaaseen ajatteluun, vapauteen yleensä ja itsenäiseen toimintaan. Toimintamallit vain ovat erilaiset. Kuten sa-nottu: kun oma ansaintalogiikka on kunnossa, on oma päätösvalta, eikä tarvitse kerjätä rahaa keneltäkään. Tämä on luonnollisesti helpom-min sanottu kuin tehty.

Huomionarvoista esimerkiksi apurahoista on se, että eivät ne ole vapaita – kaikkea muu-ta. Hakemuksissa pitää usein hyvin tarkkaan etukäteen määritellä mitä tulee tekemään tai minkä parissa ajattelee työskentelevän sä. Komiteat sitten päättävät onko ajatus tarpeek-si arvokas rahoitettavaksi – kun on kysymys ihmisyhteisöistä, on 100 prosentin objektiivi-suus varmasti vaikeasti tavoitettavissa.

kysymys 4: Ei asiakkaat ole tuollaiseen valmiita, ei sua kukaan ymmärrä saati maksa tuosta!

Eliisa Paavola: Huomasin joitain viikko-ja sitten, että haaveistani huolimatta ateljeeni ovi ei klapsunutkaan iloisesti ostajien kantaes-sa töherryksiäni mersuihinsa.

Mieleni palasi kesään 2008, jolloin jutte-lin liikeideastani erään tunnetun suomalais-firman insinöörin kanssa. Hän nauroi minul-le setämäiseen sävyyn, hiukan alentuvasti täl-laisille hippiaatteille. Haluan kiittää tätä setää

– hän valoi bensaa liekkeihini. Ihan oikeastiko jäisin istumaan käsieni päälle odottamaan, et-tä joku alkaisi kaivata jotain sellaista, mitä ei ole vielä edes tarjottu, hyvä jos keksitty?

Näitä Epäileviä Tuomaita minä nyt hel-lästi kulttuurishokkihoidan Tekotaiteellisilla Klubeillani. Ihan ovat valmiita vapautumaan taiteen ymmärtämisen pakosta ja vielä maksa-vat kiltisti monta rahaa. Kira Sjöberg: Välittäjäportaan näkökul-masta ei ole sellaista käsitettä kuin helppo ra-ha. Vaikka näin usein luullaan. Kuten kaikki ammatissa toimivat tietävät: taidetta ei noin vain myydä – se ei ole nopeaa työtä vaan usein vuosia kestävän toimivan vastavuoroisen yh-teistyön tulos. Siksi olisi keskeistä kehittää nii-tä taitoja, joista voi myös laajemmin hyödyn-tää oman taiteen tekemisen oheen, josta an-saintalogiikkaa voi itselleen kehittää – kuiten-kin hyödyntäen sitä koulutusta, jonka on saa-nut.

LopuksiEliisa Paavola: Olisi ihanaa jos meillä kai-killa olisi Mesenaatti. Tove Janssonin sa-noin: ”Mesenaatti – on sellainen henkilö, jol-la on niin paljon rahaa, ettei hän pysty käyttä-mään sitä järkevästi. Sen sijaan hän sijoittaa ra-hansa taiteeseen.”

Mesenaattini voisi valkoisella Mercedes SLR McLarenillaan ihanasti käydä aika ajoin pudottamassa itähelsinkiläisen yksinhuolta-ja-villasukkataiteilijan porstuaan hopeakolik-kosäkkejä ja pedata puolestani kansainvälisiä näyttelysopimuksia. Tätä odotellessani olen kuitenkin katsonut parhaimmaksi kääriä hi-hani, ryhtyä myyntihommiin ja itse omaksi mesenaatikseni. Kun treenaaminen on jännää, niin sitä ovat tuloksetkin. .


9taidemaalaus1/2011

Millaisia pohtimisen

aiheita taiteilijuuteen liittyy?

Taiteilijuus – pohdintoja pohtimisen aiheista

Taiteilijuus – pohdintoja pohtimisen aiheista Taidemaalari Jari Jula

Taiteilijuuden käsite tarjoaa monitahoi-suudessaan tarkastelulle runsaasti tulokulmia, joista tässä voin nostaa esiin vain muutamia.

Käsite taiteilijuus

Ennen kuin esitämme väitteitä taiteilijuuden murroksista ja kuvauksia niiden luonteesta, on selkiinnyttävää avata muutamien keskus-telussa käyttämiemme keskeisten käsitteiden olemusta. Puhuessamme muutoksesta tulem-me samalla esittäneeksi jonkin kannan identi-teetistä ja samuudesta sekä siitä, mikä on ko-konaisuus ja mitkä sen osia. Antiikin filosofi, esisokraatti Herakleitos, tunnetaan tokai-sustaan ”kaikki virtaa”, jolla hän viittaa ajatuk-seen siitä, ettei mikään ole pysyvää. Emme voi hänen mukaansa astua kahta kertaa samaan virtaan.

Parmenideen mielestä Herakleitos on muu tosharhan sokaisema. Hänen mukaan-sa kaikki on pohjimmiltaan muuttumatonta.

Tois en filosofeista – kenties molempien – täy-ty nee olla erehtynyt. Herakleitokselle voim-me vastata, että mikäli kaikki muuttuu alitui-seen, ainakin itse muutos on näin ollen pysy-vää. Parmenides taasen voisi olla hieman ym-märtäväisempi kaikenlaisia kasvutarinoita ja pyrkimyksiä kohtaan.

Jos nyt kuitenkin lähtisimme liikkeelle He-rakleitoksen ja Parmenideen ääripäitä mu kail-len, niin taiteilijuus näyttäytyisi meille luon-teel taan joko muuttuvana tai muutokset to-ma na. Tämä karkea toteamus johdattaa kiin-nos taviin kysymyksenasetteluihin, kuten esi-merkiksi etsimään vastausta siihen, millä ta-valla taiteilijuus olisi perimmäiseltä luonteel-taan muuttumaton. Päästäksemme ajatuksessa eteenpäin, tulee tarkasteluun ottaa taiteilijuu-den käsite siihen liittyvine sisarkäsitteineen.

Millainen suhde vallitsee esimerkiksi tai-teili jan, taiteilijaidentiteetin, taiteilijakuvan ja tai tei lijuuden välillä? Onko vaikkapa taiteili-juus osa taiteilijaidentiteettiä vai taiteilijaiden-titeetti osa taiteilijuutta tai ovatko edelliset osittain toisiaan peittäviä vai pääosin identti-siä? Kuuluvatko edellä mainitut käsitteet sa-maan kategoriaan vai ovatko jotkut niistä pe-rustavampia, eli sellaisia, joita vasten toiset tu-levat esiin esimerkiksi siten, että taiteilijuus olisi muiden mainittujen ehto – se mikä mah-dollistaa muut?

Eri käsitteiden analysoimisen ja niiden vä-listen suhteiden hahmottamisen taustalla on

Elisa Rovamo: Taakseen katsomatta,

2008, akryyli- ja öljymaalaus kankaalle,

125 x 100 cm. Kuvaaja Elisa Rovamo.

Kirjoittaja taidemaalari,

VTL Jari Jula toimi

taidemaalari

Mikko Paakkolan

kanssa puheenjohtajana

Taiteilijuus

ja uustaiteilijuus

-seminaarissa

helmikuussa 2011.

Taidemaalariliiton

seminaarissa

pureuduttiin taiteilijuuden

olemukseen.

Millainen se oli eilen,

on tänään ja tulee

olemaan huomenna?


ajatus siitä, että osa niistä on mahdollisesti ensinäkin perustavammassa asemassa toisten muutokseen nähden ja toisekseen siksi, että eri luonteisten asioiden tai olioiden muutos-ten kriteerit vaihtelevat, kuten brittiempiristi John Locke huomauttaa.

Ihmisjoukko esimerkiksi muuttuu, jos siitä lähtee tai siihen liittyy yksi henkilö, kun taas kerhojen ja liittojen kaltaisten olioiden sa-muuteen henkilöiden liittymiset ja eroamiset eivät vaikuta vastaavalla tavalla. Yksi perus ky-symys näin ollen onkin, onko taiteilijuus luon-teeltaan kerhon vai ihmisjoukon kaltainen.

Mikäli se on kerhon kaltainen, osateki jöi-den mahdolliset muutokset eivät johda ko-konaisuuden murrokseen, muutokset eivät vaikuta taiteilijuuden perusolemukseen, sen identiteettiin. Taiteilijuus olisi tällöin Par me-nideen ontologian mukaisesti pohjimmil taan muuttumaton.

Ajatusta voi verrata asunnon ja huonekalu-jen väliseen suhteeseen. Muu tok set taiteilijuu-dessa ovat uusien huonekalu jen hankkimisen, vanhojen hävittämisen ja huo nekalujen jär-jestyksen vaihtamisen kaltai sia tapahtumia – huonekalujen uudet asemat muut tavat yhtääl-tä niiden keskinäistä sekä toisaalta niiden ja huoneiston välisiä suhteita, mutta emme me tätä muuttunutta tilannetta yleensä sekoita uuteen asuntoon muuttamiseen. Vastaavalla tavalla taiteilijuuden muutokset ovat näin ajateltuna ymmärrettävissä mieluumminkin muutoksina taiteilijuudessa, uudenlaisina re-aktioina elintilaan. Asetelma, jossa taiteilijuus ymmärretään perusolemukseltaan muuttu-mattomaksi, näyttäisi tarjoavan taiteelle kiin-topisteen, jonka kautta taiteen sisällöt saavat vääntövoimaa todellisuutta ja sen muutoksia ilmituovaan herkkäliikkeisyyteensä.

Eletty taiteilijuus

Yhden kuvauksen taiteilijuuden liikkeistä tar-

joaa taidehistoria. Vastaan tulevat ainakin an-tiikin ja keskiajan, renessanssin, romantiikan, modernin sekä postmodernin aikakaudet nii-hin sisältyvine erittelyineen taiteilijuuden muutoksista. Näissä muutoskeskusteluissa on erotettava yhtäältä väitteet taiteilijan sosiaali-sen kuvan muutoksista ja toisaalta hahmotel-mat taiteilijoiden omaa taiteilijuuttaan koske-vasta itseymmärryksestä.

Taidehistoriallisissa taitekohdissa taiteili-jan yhteiskunnallinen ase ma ja työn toimen-kuva muuttuvat, syntyy uu denlaisia taiteilija-tyyppejä, mutta muuttuko taiteilijuus. Voim-me tarkastella historiallisia muutoksia myös pysyvyyden näkökulmasta kysyen baconilai-sittain, mikä pysyy muutoksissa samana ja esit-tää, että kenties juuri tätä samana pysyvää tuli-si kutsua taiteilijuudeksi.

Vaikka hyväksyisimmekin taiteilijuuden py syvyyden edellä kuvatussa perustavassa mie-les sä, emme sitoudu siihen, että taitei li juu den sisällä ei voisi tapahtua muutoksia, aivan ku-ten kerhoissa ja asunnoissa tapahtuu. Siir tyes-sämme puhumaan näistä muutoksista ja nii-den synnyttämistä tuntemuksista vaihdam-me samalla näkökulmaa käsitteentarkastelus-ta eletyn ja koetun taiteilijuuden tarkasteluun.

Eletyn alueella käymme niitä mielenkiin-toisia keskusteluita, joissa pohdimme asunto-metaforaa jatkaakseni sitä, millaisia uusia huo-nekaluja olemme tulleet hankkineeksi ja mil-laisen hinnan niistä maksaneet sekä toisaalta millaisella asuntoalueella ja minkälaisessa naa-purustossa elämäämme elämme.

Lopulta on huomioitava myös se mahdol-lisuus, että itse taiteilijuuden käsite muuttuu, joskin tällöin tuntuu mielekkäämmältä pu-hua muutoksen sijaan vaikkapa vallankumo-uksesta. Sen hahmottaminen, mitä tällaisessa vallankumouksessa tapahtuisi, on vaikeaa, ei-kä tähän toimeen ole tässä yhteydessä tarpeen ryhtyä. Kaikissa muunlaisissa taiteilijuutta koskevissa muutoksissa oletamme implisiitti-

11taidemaalaus1/2011

sesti jonkin taiteilijuuden perusolemuksen, jo-ka on immuuni muutoksille. Yksi vaihtoehto on ymmärtää tämä perusolemus tietynlaisena pysyvänä suhteena toiseen ja maailmaan. Tai-tei lijuus olisi näin ymmärrettynä jonkinlaista motivoivaa intersubjektiivisuutta.

Edellä todettu ei tarkoita, etteikö taiteili-juus voisi muuttua radikaalistikin omien muu-toksen ehtojensa rajoissa ja joskus joudumme pohtimaan tosiaan sitäkin, uhkaako muutos-paineiden moukarointi rikkoa näitä ehtoja murentaen siten taiteilijuuden perusolemus-ta. Yksi ajankohtainen taiteilijuuteen kohdis-tuva muutospaine liittyy yrittäjyyteen, miten

yrittäjyys pyrkii kirjautumaan sisään taiteili-juuden alaan.

Taiteilijuudella ja yrittäjyydellä on pitkä ja vivahteikas kanssakäymisen historia. Taiteen auto nomia-ajatuksen yhtenä taustavaikuttaja-na oli aikoinaan taiteilijoiden tympäänty mi-nen tuolloin vallinneeseen kapitalistiseen il-ma piiriin, jossa kaikki mitattiin rahassa. Sit-tem min suhteet ovat lähentyneet ja tämän päi-vän taidepuheessa on toinen sointi.

Pu hutaan esimerkiksi kuvataiteilijan an-saintalo giikan kehittämisestä ja uusien liike-toimintamallien etsimisestä. Taiteen myyn-nin edistämisessä ei ole mitään huonoa sinän-

Sari Tenni: Antautunut, 2010,

öljy- ja spraymaalaus kankaalle,

121 x 105 cm. Kuvaaja Sari Tenni.


sä, mutta taiteilijuuden alueella kysymys on vierailijasta. Muun muassa siksi taiteen, taitei-lijuuden ja yrittä jyy den välisten suhteiden ko-ko naisvaltainen ana lysointi ja arvioimien on vält tämätöntä – mahdollinen integroitumi-nen on ensinnäkin tehtävä näkyväksi ja toisek-seen se on asetettava oikeisiin kehyksiin, sopi-vaan mittakaavaan sekä lopulta tässä oikeassa valossa huolella harkittava.

Pohdinnan paikkoja on paljon, joista tär-keimpänä arvot.

Taiteilijuuden näkökulmasta yrittäjyyden läs näolo on ennen kaikkea moraalinen kysy-

mys. Taiteilijakunnasta edun- ja portinvartioi-neen löytyy runsaasti intoa istuttaa yrityskult-tuuri johtamis- ja organisaatiomalleineen tai-tei lijuuden alaan ilman minkäänlaista ar vo-kes kustelua. Epäoikeudenmukaistuvan yhteis-kun tamme yhdeltä laidalta kaapatun bisnes-toimintamallin ylivertaisuutta ja oikeudenmu-kaisuutta ei kukaan tunnu kyseenalaistavan. Taiteilijoilla ei voi olla niin kiire bisnes vau-nuun, ettei aikaa jää arvokeskustelulle. Täl-lainen arvokeskusteluton ilmapiiri sopii huo-nosti taiteilijuuteen, se mykistää taiteilijuuden kos ketuksen. .

Pamela Puntti: Blow a kiss please, 2011, akryyli- ja öljymaalaus kankaalle, 73 x 100 cm. Kuvaaja Pamela Puntti.


Minuus ja identiteetti Taidemaalari Asko Niemelä-Koura

Ihminen on itselleen mysteerio, minä on arvoituksellinen, minän käsitettä ei ole help-po määritellä – käsitettä kuitenkin käytetään ihmistä koskevissa kuvauksissa.

Vaikka meillä on jäsentynyt kokemus mi-nuudestamme, siis itsestämme ja selkeitä tah-tomiselämyksiä, minänsä ihminen tavoittaa

tavallisesti vain välähdyksinä. Esimerkiksi aja-tukset syntyvät usein kuin itsestään ilman tie-toisuutta niiden taustalla vaikuttavista proses-seista. Ehkä minä ilmeneekin puhtaimmillaan mielensisäisenä ponnisteluna, joka onnistu-essaan herättää halutun ajatuksen tai tahtoti-lan toiminnan. Ihminen on jotakin, joka ilme-

Minuus ja identiteetti

Tiina Hölli: # 4 sarjasta ”4 x 28 = 107”,

2005, akryylimaalaus pahville

ja MDF-levylle, 24 x 24 cm.

Kuvaaja Jukka Klemetti.


nee monella tavalla ja joka voidaan kuvata eri lailla eri tarkoituksia varten. Minuuden mää-ritykset ovat tyypiteltyjä, eivätkä ne ilmeisesti vastaa yhdenkään ihmisen todellista minää tai minän tapaa kokea oma olemisensa. Minä on kuitenkin olemassa vain minuuden ja minäko-kemuksen ansiosta.

Miten minun minäni on syntynyt? Miten on syntynyt se ainutkertainen ja yksilöllinen kokonaisuus, tunteva, tahtova ja ajatteleva mi-nä, jonka tiedostan omana itsenäni. Mitään tyhjentävää yksiselitteistä vastausta ei ole ole-massa. Yleinen tieteellinen näkemys kuiten-kin on, että tietoisuus minästä on syntynyt ai-vojen kehityksen, biologisen, kemiallisen ja kulttuurillisen evoluution kautta ja että ihmi-nen on tämän prosessin tulos.

Ilkka Niiniluoto kirjoittaa esseeko-koelmassaan Maailma, minä ja kulttuuri: mi-nuus, itsetunto ja itsetajunta rakentuu vähitel-len useita vuosia kestävässä kehitysprosessis-sa, joka perustuu yhtäältä sisäiseen kypsymi-seen ja toisaalta vuorovaikutukseen ympäris-tön kanssa. Myöhemmässäkin elämässä minän pysyvyys ja yhtenäisyys voi joutua koetuksel-le identiteettikriisien, depersonalisaation, mi-nän pirstoutumisen ja sivupersoonien kautta. Niiniluoto toteaa myös: kun ihmisellä ei ole ennalta asetettua olemusta, hän on varsin pit-källe juuri sitä, mitä hän luo.

Oman menneisyyden jäsentäminen on olennaista minuuden ylläpitämiselle. Ihmiset

ovat nykyisin usean eri kulttuurin tuotteita. Taiteilijat ottavat fragmentteja eri paikoista ja eri aikakausilta, länsimaisen kuvataidekult-tuurin alkulähteiltä ja henkilökohtaisesta ko-kemusarkistosta. Eri kokemuksista ja tiedoista muodostuva identiteetti, subjekti, joka yhdis-tyy omaan kasvuympäristöön ja länsimaiseen kulttuuriperintöön.

Ihmisenä kasvaminen ja eheytyminen on prosessi, jossa yksilön identiteetti on jatku-vassa muutoksessa. Kukin taiteilija kantaa mu-kanaan historiaansa omalla tavallaan, ja kaik-ki taide on tulosta hänen omasta historias-taan, perinteestään ja kehityksestään. Tai de-teoksissa nämä kokemukset voivat ilmetä tai-tei lijan itsensä kautta, katsojan ja hänen koke-muksensa kautta, kun hän kohtaa taideteok-sen, taideteoksen itsensä, sen materiaalisuu-den ja taideteoksen sisällön kautta. Jokaisella on erityinen tarinansa historiallisen ja kult-tuurisen kehityksen, sukupolvien ja paikkojen monitasoisena tuotteena.

Viime aikoina minuuden ja identiteetin kä-sitteet ovat olleet suosittuja. Käsitteiden suo-sio heijastelee yksilönäkökulman korostunut-ta merkitystä kulttuurissamme. Niiden suo-sio viittaa myös sosiaalisen alueen eli yhteis-kunnan ja yhteisöjen monimuotoistumiseen ja muutoksiin.

Meille on tärkeää tietää, kuten usein tode-taan, mistä tulemme, keitä olemme ja minne menemme. .

Kirjallisuus

Hankamäki, J. (1994)

Minän rakentuminen ihmistieteissä.

Filosofisia tutkimuksia Tampereen

yliopistosta. Tampereen Yliopisto

jäljennepalvelu, Tampere.

Jauhola, S., (1999)

Tuomion tuulista ehjin siivin vapauteen.

Taide Merja Aletta Ranttilan

eheytymisen välineenä.

Teoksessa Tuominen, M. ym. (toim.):

Pohjoiset identiteetit ja mentaliteetit,

osa 1 Outamaalta tunturiin.

Kustannus-Puntsi, Gummerus, Jyväskylä.

Lohiniva, L. (1999)

Ulkopuolella sisällä.

Saamelaisuus Marja Helanderin

valokuvataiteessa. Emt.

Niiniluoto, I. (1990)

Maailma, minä ja kulttuuri.

Kustannusosakeyhtiö Otavan

painolaitokset, Keuruu.

Rautio, P., Saastamoinen, M. (2006)

Minuus ja Identiteetti. Tampereen

Yliopistopaino Oy, Tampere.

Vuorinen, R. (1998)

Minän synty ja kehitys. WSOY.


Salla Laurinolli: Small yellow shelter, 2009, öljy- ja akryylimaali kankaalle, 61 x 71cm. Kuvaaja Salla Laurinolli.


Oman identiteetin ja roolin määrittele-minen ei taiteilijalle ole helppoa. Tarjolla on laaja valikoima esikuvia, jotka ovat usein kes-kenään ristiriitaisia. Mestari-käsityöläinen vai näkijän kykyjä omaava tunnevoimainen ori-ginelli? Intuitiivinen luoja vai tiedemies-tai-teilija? Porvarillista elämäntapaa ylenkatso-va boheemi vai laskelmoiva liikemiestaiteili-ja? Väärinymmärretty edelläkävijä vai tähden-lentona parrasvaloihin nouseva menestystai-teilija?

Psykologinen profiili on ehkä vieläkin vai-keam pi hahmottaa. Taiteilijan psyykkisistä ominaisuuksista on korostettu milloin lap sen-omaista mielikuvitusta, milloin tunneherk-kyyttä, milloin systemaattista järkevyyttä ja milloin mitäkin. Synnynnäistä lahjakkuut-takin tulisi olla. Erityisesti lahjakkuus ja sen merkitys ovat kuitenkin jääneet arvoitukselli-siksi. Menestystä tuntuu siunautuvan oli lah-joja tai ei, ja väärinymmärretyn edelläkävijän kohtalo on aina ajankohtainen mahdollisuus. Yhteiskunta luo omat ristiriitaiset paineensa torjumalla poikkeavuutta ja samalla kuiten-kin edellyttäen, että taiteilija on jollain taval-la poikkeuksellinen luova henkilö.

Monista taiteilijalta edelletyistä ominai-suuksista viimemainittu piirre onkin pysynyt kuvassa jo pitkään. Taiteilijan ajatellaan ole-van nimenomaan luova persoona. Taiteellinen luovuus on jopa nähty eräänä ihmisyyden tär-keimpänä tunnusmerkkinä. Luovuutta on tut-

kittu ahkerasti ja siitä on julkaistu tuhansia tietäväisiä sivuja, jotka tosin monasti liikkuvat varsin abstrakteissa sfääreissä. Yksiselitteistä vastausta ei silti edelleenkään ole tarjolla sil-le, mitä luovuus on. Mielenkiintoinen uu-tuus tässä joukossa on ranskalaisen Jean Cottraux’n äskettäin ilmestynyt teos À chacun sa créativité (Jokaisella on luovuutensa) (Odile Jacob, 2010). Psykologiselta perustalta lähtevän Cottraux’n erityisenä ansiona on se, että hän operoi käytännön tasolla tarkastellen luovuutta suhteessa luovan toiminnan tulok-siin ja se, että hän pyrkii luomaan siitä koko-naisvaltaisen kuvan.

Kaikki voivat olla luovia, vaikkapa haaveis-saan ja unissaan, mutta kaikki eivät pyri eivät-kä ehkä pyrkimyksistään huolimatta onnistu antamaan luovuudelleen konkreettisia muo-toja. Luovuus toteutuu vasta kun se konkre-tisoituu toimintana tai teoksina, esimerkiksi taiteena. Onnistuneen luovan toiminnan psy-kologiset edellytykset ovat kuitenkin kaikkien ulottuvilla, ja Cottraux on empiirisen aineis-ton perustalta koonnut niistä tärkeimmät luo-van henkilön profiiliksi. Profiili on pragmaat-tinen, itse kukin voi kehittää siihen sisältyviä ominaisuuksiaan ja näin myös luovuuttaan.

Luova työskentely perustuu luovaan ajat-teluun ja näiden ajatusten toteuttamiseen. Cott raux erittelee luovan ajattelun ominai-suuksia ja ottaa niistä tärkeimpinä esiin ori-ginaalisuuden, laaja-alaisuuden ja joustavuu-

Luovan henkilön profiili

Luovan henkilön profiili Taiteen tutkija, taidemaalari Kimmo Pasanen


Päivi Reiman: Saarten lumo 1., 2010, öljymaalaus kankaalle, 30 x 80 cm. Kuvaaja Päivi Reiman.


Riikka Emilia Sutinen: Aamu ikkunalaudalla, 2010, akvarelli ja tempera kankaalle 81 x 78 cm.


den. Originaalisuus merkitsee itse asiassa tie-tynlaista kekseliäisyyttä, uusien idoiden löy-tämistä. Laaja-alaisuus taasen merkitsee sitä, että kehittelee ideoita monella suunnalla ja eri aloilla. Taiteilijat ovatkin usein monialai-sia, maalarit kirjoittavat usein runoja tai filo-sofoivat tai harrastavat musiikkia. Joustavuus on nimenomaan sitä, että osaa yhdistellä ide-oita eri aloilta toimiviksi kokonaisuuksik-si. Tähän liittyy myös kyky ajatella vastakoh-tia ja luoda mahdottomiltakin tuntuvia yhte-yksiä. Georges Braque korosti, että maa-latessa taiteilijan täytyy aina hakea idealleen sen vastakohta. Luovalle henkilölle on myös ominaista ”androgyyninen” ajattelu. Siinä ir-taannutaan tavanomaisista ja usein yhteiskun-nan säätelemistä tavoista määritellä ja erotella maskuliinisuus ja feminiinisyys. Luova henki-lö tunnistaa ja hyväksyy itsessään toisen suku-puolen läsnäolon ja vaikutuksen.

Mielikuvitus on tietysti tärkeällä sijalla. Kyky ajatella toisenlaisia maailmoita ja asioi-den toisenlaista logiikkaa – Liisa Ihmemaassa

– saatetaan nähdä jopa osoituksena lapsellisuu-desta, mutta on usein avain uudenlaisten rat-kaisujen löytämiselle. Ratkaisun löytäminen ahaa-elämyksen myötä onkin tyypillistä luo-valle henkilölle. Uusi idea tulee eräänlaisena älynvälähdyksenä, mutta sen taustalla on ai-na pitkäjänteinen luova ajattelu. Kysymys on eräänlaisesta intuitiosta, jolle luova henkilö on avoin ja johon hän luottaa. Tärkeää on ky-ky käsitellä kaikkea informaatiota nopeasti ja jopa impulsiivisuus.

Picasso oli tällainen impulsiivinen maa-lari, joka sanontansa mukaansa ei etsinyt, vaan löysi. Hän myös totesi maalaamisestaan, että hän alkaa tehdä jotain ja siitä sitten tulee jo-tain aivan muuta. Maalausprosessin aikana ideat poikivat toisia, ja onnistuessaan maala-ri pystyy luomaan niistä ainutlaatuisen koko-naisuuden. Idean tuntuessa hyvältä luova mie-li ottaa sen käsiteltäväkseen kaihtamatta sen mahdollista kompleksisuutta tai ajattelemat-

ta sen sopivuutta tai hyväksyttävyyttä. Tässä prosessissa mielen esitietoiset tai tiedostamat-tomat elementit vaikuttavat antaen osaltaan impulsseja vapaisiin mielleyhtymiin. Kyky ko-kea vahvoja tunnetiloja ja uneksia päiväsai-kaankin ovat osa tätä prosessia.

Omaan persoonaansa ei ole lupa käpertyä. Luovan henkilön tulee olla maailmalle avoin, tunneherkkä, uskalias, viljellä älyllistä uteliai-suutta ja olla valmis muuttamaan näkemyk-siään. Nämä ominaisuudet löytyvät kaikil-ta suurilta luovilta persoonallisuuksilta alasta riip pumatta.

Ajattelu on tietysti olennaista, mutta se ei riitä. Ideat on myös pyrittävä toteuttamaan, ja tässä profiiliin tulee Cottraux’n mukaan kai-kista tärkein luovan henkilön ominaisuus: pe-räänantamattomuus. Se ilmentää vahvaa mo-tivaatiota ja merkitsee kestävää paneutumista luovaan työhön. Luovalle työlle on tyypillis-tä, ettei se suinkaan aina suju, ja joskus on suo-rastaan seinä vastassa. Peräänantamattomuus merkitsee nimenomaan sitä, että jatkaa esteis-tä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Tähän liit-tyy vankka itseluottamus, joka ei takaiskuista lannistu. Tämä itseluottamus saattaa saada lii-oiteltujankin muotoja, minkä tapaa usein me-nestyvien luovien henkilöiden parissa.

Cottraux’n teos ei ehkä ole tieteen viimei-nen sana luovuudesta, mutta se antaa järkeen-käyvän ja käytännöllisen lähtökohdan ja sa-malla tavoitteen taiteelliselle työskentelylle. Profiili saattaa tuntua haastavalta, ja harva eh-kä sellaisen pystyy kokonaisuudessaan kehit-tämään huippuunsa. Se tulisikin nähdä enem-mänkin ohjelmana luovan työskentelyn edel-lytysten kehittämiseksi. Olennaista tässä pro-fiilissa on se, ettei siinä ole mitään varsinaisesti poikkeuksellista. Se perustuu tahtoon ja asen-teisiin, jotka jokainen voi itselleen luoda ja niitä kehittää. Toki tässäkin suhteessa olemme taipumuksinemme erilaisia, ja sosiaalinen ym-päristö voi vaikuttaa merkittävästi suuntaan tai toiseen. Meillä on väistämättä elämässä eri-


laiset lähtökohdat, mutta niinpä luovuuttakin on monenlaista.

Luovuuden kehittäminen vapauttaa ajatte-lemasta taiteellisen työn tuloksia ennalta-an-nettujen mallien mukaisesti ja vie kohti aitoa omintakeisuutta. Taiteilija voi tarjolla olevis-ta rooleista riippumatta luottavaisesti profiloi-tua luovaksi henkilöksi, joka tekee omaa tai-teellista työtään. Lahjakkuuttaan, taidettaan

tai rooliaan koskevien tuskailujen sijasta tai-teilija voi kääriä hihat ylös ja panostaa luovuu-tensa kehittämiseen, taide kyllä seuraa perässä. Kokemusperäinen aineisto osoittaa, että mie-len avoimuus, peräänantamattomuus ja sinni-käs, johdonmukainen ja älykäs työnteko ovat luovuuden ja sen toteuttamisen kannalta huo-mattavasti tärkeämpiä kuin mahdolliset syn-nynnäiset lahjat. .

Taiteellisen tutkimuksen Changing Iden tities and Contexts in the Arts (CICA)

-projekti avaa keskustelun eurooppalaisen tai-teilijan identiteetin muutoksista ja muutok-sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Projektissa on mukana taiteellisen tutkimuksen yksiköi-tä ja museoita sekä taidekeskuksia Suomesta, Ruotsista ja Iso-Britanniasta. Projekti toteu-tuu työpajoina, seminaareina, näyttelyinä ja projektijulkaisuna.

Näissä tutkitaan ja tulkitaan Euroopassa ajankohtaisia taiteen käsityksiä ja viitekehyk-siä. Tilaisuudet ovat avoimia, mutta niiden erityisenä kohderyhmänä ovat taiteilijat.

Suomessa CICA:n pääjärjestäjänä toimii Ku vataideakatemia yhteistyössä Kehyksen (Val tion taidemuseon Kehittäminen ja yhteis-kun tasuhteet -yksikkö) kanssa. Muut euroop-pa laiset järjestäjät ovat Göteborgin yliopis-to, Göteborgin taidehalli, Leedsin yliopis-to ja leedsiläiset Henry Moore Institute sekä Project Space Leeds. Projekti toteutetaan Eu-roo pan Unionin Kulttuuriohjelman tuella.

EU-projektikoordinaattori Minna Martikainen, Kuvataideakatemia

CICA:n tavoitteista tärkeim piä ovat taitei-li jan identiteettien kartoittaminen, reflektoin-ti ja analysointi sekä tuloksis ta kertominen tai deyhteisöille ja yleisölle. Li säksi tarkoituk-sena on jakaa hyväksi todettuja käytäntöjä ja edistää taiteellista tutkimusta Eu roopassa. Onnistuessaan projekti voi kertoa taiteili-joiden uusista rooleista ja taiteellises ta tut-kimuksesta uutena taiteellisen innovaation sek torina sekä innostaa ihmisiä luovuuteen ja osal listumiseen. CICA-projektin kansainväli-nen ulottuvuus mahdollistaa laajan yleisön osal listamisen keskusteluun.

Seuraavan kerran CICA-tapahtumaan voi osallistua syyskuussa Helsingissä. Tuol-loin Ateneumissa pidetään projektin en sim-mäi nen seminaari ja samaan aikaan Kuva tai-deakatemian Lönnrotinkadun FAFA-gal le-riassa järjestetään projektissa esiintyneiden taiteilijoiden näyttely.

Tapahtumista ja CICA-projektista yleises-ti saa tietoa projektin sivuilta www.changingidentities.eu. .

CICA AVAA KESKUSTELUN identiteetin muutoksista


Irina Havaste: Kevätlaulu, 2008, öljymaalaus levylle, 91 x 122 cm. Kuvaaja Kari Havaste.


Mia Saharla: Lover’s Dance, 2011,

öljymaalaus kankaalle, 92 x 90 cm.

Kuvaaja Mia Saharla.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 24.6.2010 hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi Taiteen edistämiskeskuksesta sekä eräik-si siihen liittyviksi laeiksi. Seuranneessa kes-

kustelussa puolustettiin vertaisarvioinnin tär-keyttä päätettäessä taiteen rahoituksesta.

Tutustuin keskusteluihin Facebookissa ver-tais teni kanssa. Keskusteluihin osallistuneis ta

Vertainen, syrjäytynyt ja kuvataiteilija

Vertainen, syrjäytynyt ja kuvataiteilijaKuvataiteilija Jussi Koitela


hen kilöistä kaikki työskentelevät jollain ta-val la nykytaiteen parissa. Alalla työskente-ly on käsittääkseni yksi kriteeri vertaisuu-den toteutumiselle apurahoista päätettäes-sä. Keskusteluista olen oppinut, että poliitik-ko tai virkamies ei ole vertaiseni. Tekisi mie-li epäillä tätä, sillä en ole vielä täysin menettä-nyt toivoani Suomen poliittisen järjestelmän toi mijoihin. En ole tosin tutustunut keskuste-luihin, joihin olisi osallistunut politiikkoja tai vir kamiehiä. Ei minulla taida juuri heitä ol-la vertaisteni listalla Facebookissa eikä kyllä muuallakaan.

Tarja Cronbergin puheen taiteilijoi-den toimeentulosta kuulin Taiteilijat 2010

-näyt telyn avajaisissa. Tarjaa en vertaisekse-ni koe, vaikka asiasta puhuikin. Voisin yhtyä Let ku-Ellin pohdintaan Tiede.fi-foorumilla: Vertaisarviointi – kuka on vertainen?

Vertainen

Vähän aikaa sitten tuttavani tutustutti minut kahvipöytäkeskustelussa Arm’s Lenght -peri-aatteeseen. Taiderahojen jakamisen tapaukses-sa tämän periaatteen mukaista on pitää poliiti-kot ja virkamiehet käden mitan päässä apura-hojen jaosta. He eivät saa päättää apurahansaa-jista ja määrätä minkälaista taidetta Suomessa tehdään. Poliitikkojen ja virkamiehien sijaan näitä päätöksiä tekevät toiset taiteilijat eli ver-taiset. Vertaiset ovat kyvykkäitä päättämään

omien tuttaviensa apurahoista ja määräämään minkälaista taidetta Suomessa tehdään. Olen pyöritellyt päässäni tätä vertaisuutta ja vertais-arviointia – koko ajan tekisi mieli kyseenalais-taa koko vertaisarviointijärjestelmä.

Huuhdahdin vähän aikaa sitten, että mitä vertaisarviointia se on jos Osmo Rauhala tai Teemu Mäki päättävät apurahoistani. En kyl-lä tiedä ovatko he päättäneet, enkä kyllä oikein kunnolla tiedä mistä saada selville kuka niis-tä päättää. Sama tuttavani, joka valisti minua Arm’s Length -periaatteesta, varoitti myös po-pulismin vaarasta, joka voi johtaa vertaisarvi-ointijärjestelmän alasajoon. Syrjäytyneet tai-teilijat, jotka eivät saa apurahajärjestelmäl-tä tunnustusta, ovat helppoa riistaa taiteili-joidenkiihottajille, jotka huutavat vertaisarvi-oinnin vastaisia iskulauseita. Itsekin voisin ku-vitella olevani nyökyttelemässä tyytyväisenä mielenosoituksessa Taiteen keskustoimikun-nan edessä, että nyt ne vertaiset esille. Vaikka en kyllä koekaan olevani syrjäytynyt.

Syrjäytynyt

Keitä nämä syrjäytyneet taiteilijat sitten ovat? Vakiintuneen tulkinnan mukaan syrjäytynei-tä taitelijoita ovat ne, jotka eivät saa julkista huo mioita ja tunnustusta työlleen. Huomion puute johtaa myös usein siihen, että omasta työstään ei saa rahallista korvausta. Taiteilija muuttuu katkeraksi ja uskoo, että hänen omaa


taiteellista työskentelyään ei haluta ymmärtää. Taiteilija alkaa myös ajattelemaan, että henki-lökohtaisilla ihmissuhteilla on vaikutusta jul-kisen tunnustuksen saamisen kanssa ja, että taiteellisella toiminnalla ei ole varsinaista vai-kutusta julkisen tunnustuksen saamiseen.

Syrjäytyminen on vakava yhteiskunnalli-nen ongelma Suomessa, syrjäytyneet kuormit-ta vat yhteiskunnan palveluja sosiaalituen ja ter veydenhuollon käyttäjinä sekä poliisin työl listäjinä.

Kuinkahan paljon syrjäytyneet taiteilijat kuormittavat yhteiskunnan palveluja? Tuot-taa ko vertaisarviointi apurahoja jaettaessa syr-jäy tyneitä taiteilijoita, voi syrjäytynyt taiteilija kysyä. Kuvataidekentällä toki jäädään tai men-nään syrjään tarkoituksellakin. Sitä ei voi kat-soa syrjäytymiseksi vaan erakkona elämisek-si, on siis erikseen syrjäytynyt kuvataiteilija ja erakkokuvataiteilija.

Kuvataiteilija

Minulla on vuokralla nurkka työhuoneesta, jossa työskentelee kaksi muuta kuvataiteilijaa. He ovat taidemaalareita. Minusta tuntuu, että he ovat näitä erakkokuvataiteilijoita. Itselleni kuvataiteilijuus on aktiivista kommunikoimis-ta, yhteydessä oloa ja järjestelemistä.

Omasta näkökulmastani jopa välillä tun-tuu, että Jaana ja Mia, jotka työskentelevät työhuoneella päivästä toiseen, ovat syrjäyty-

neitä. Itse he eivät syrjäytyneeksi itseänsä koe. Toisaalta he ovat juuri niitä vertaisiani, joiden toivoisin päättävän apurahoistani.

Tämä ristiriita minua tässä vertaisarvioin-ti-kysymyksessä myllertää. Toisaalta koen mo-net kollegat vertaisekseni, mutta onko heillä silti taitoa, tunnetta ja älyä päättää apurahois-tani? Voivatko he niin erilaisine taiteilijuuksi-neen ymmärtää ja eläytyä oikeudenmukaises-ti minun projektieni rahoituksen ymmärtämi-seen.

Huomaan myös liittäväni taiteilijuuteni kaksi seikkaa, toista en haluaisi siihen liittää ja toisesta en ole varma kannattaisiko minun sitä siihen liittää. Ajattelen näköjään, että minun projektini ja ajatukseni ovat niin originelleja, että niitä ymmärtääkseen pitäisi olla, jos ei nyt ihan minä itse, niin ainakin melkein. Ajattelen myös, että taiteilijuudessa on kyse toisen ase-maan asettumisesta ja empatiasta, joka näkyisi myös apurahoista päätettäessä. .

Jaana Laakkonen: Iltasoitto, 2010,

akryylimaali MDF-levylle, 58,1 cm x 44,9 cm.

Kuvaaja Jaana Laakkonen.

Viitteet

http://www.minedu.fi/OPM/

Tiedotteet/2010/06/

taiteen_edistamiskeskus.html,

25.1.2011

http://www.tiede.fi/keskustelut/

muut-tiedeaiheet-f14/

vertaisarviointi-mutta-kuka-on

-vertainen-t48802.html,

25.1.2011



Taidemaalariliiton vuosittain järjestä-mään Teosvälitys-tapahtumaan osallistuu yli 500 ammattitaiteilijaa yhteensä yli 1400 taide-teoksen voimin. Teosvälityksestä onkin vuosi-en varrella muodostunut Suomen suurin kuva-taidetapahtuma.

Yli tuhannen taideteoksen järjestäminen Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin ei käy päi-vässä, vaan tapahtuman suunnittelu aloitetaan melkein vuotta aiemmin. Kun 3500 neliömet-rin tila vihdoin avautuu Teosvälityksen käyt-töön, on maalausten ripustamiselle ja näytte-lyn järjestämiselle vain muutama päivä. Iso jouk ko on värvätty mukaan, niin liiton jäsenet kuin Pekka Halosen akatemian opiskeli jatkin. Tomuinen halli täyttyy hetkessä toiminnas-ta, kun maalaus toisensa jälkeen löytää oman paikkansa.

Teosvälityksen ennakkomyynti alkaa päi-vää ennen tapahtuman varsinaisia avajaisia. En nakkomyyntiin on kutsuttu lähinnä vakio-asiakkaita, heitä virtaa sisään heti Kaa pe li teh-taan pääovien avauduttua. Tai teen har ras tajat ovat voineet tutustua osaan teoksista verkos-sa jo etukäteen.

Tämä artikkelin haastattelut on tehty ke-vään 2010 Teosvälityksessä.

Raimo Yli-Houhalalle Teosvälityk ses-sä vierailu on jokavuotinen perinne. Hän on liikkeellä varhain, sillä tapahtumassa näkee hyvän läpileikkauksen taidemaailman tilaan. Yli-Houhalaa kiinnostaa lähinnä moderni tai-

de, jota näyttely esittelee yllin kyllin. ”Lähes joka vuosi olen jotain ostanutkin”, hän kuvai-lee rutiinejaan.

Maalauksen osto on yksityinen kokemus

Teosvälityksestä haetaan nimenomaan henki-lö kohtaisia kokemuksia. Taide on yksityistä, ja jokainen kokee kunkin teoksen tavallaan. Maalaus ostetaan, kun se miellyttää tarpeeksi silmää ja sopii olohuoneen seinälle.

Myös Lotta Haminen sanoo käyvänsä Teosvälityksessä vuosittain, aina kun kiireil-tään ehtii. Hän on itsekin alalla, mutta pe-rinne tapahtumassa vierailuun kulkee suvus-sa. ”Van hempani keräävät taidetta, ja on hie-noa itse kin tukea nuoria, uusia taiteilijoita”, hän kertoo.

Haminen tunnustautuu modernin tai-teen ystäväksi, mutta mikä teos tuntuu lopul-ta kaikkein omimmalta, riippuu pitkälti toteu-tus tavasta ja värityksestä. ”Maalaus tulisi ihan omaksi iloksi kotiin”, Haminen miettii osto-mo tiivejaan.

Taiteenystäviä vaippaikäisistä vaareihin

Näyttely avautuu suurelle yleisölle loppuvii-kosta, mikä näkyy heti kävijämäärän nousuna. Moni maalaus on jo ensimmäisen päivän aika-

Teosvälityksellä vankka suosio

Tervetuloa

Teosvälitykseen

11. – 20.3.2011,arkisin kello 12 – 18,

la – su kello 11 – 17.Torstaina 10.3.

Teosvälitys on avoinna

ajanvaranneille.

Teosvälitys

Kaapelitehdas,

Merikaapelihalli

Tallberginkatu 1 C,

1. kerros,

00180 Helsinki

Tapahtumaan on

vapaa pääsy.

Lue lisää tapahtumasta

http://www.painters.fi/

tmgalleria/teosvalitys.html

Taidemaalariliiton

henkilökunta kertoo

mielellään lisää

taiteilijoista ja

eri maalaustekniikoista.

Teosvälityksellä vankka suosio Opiskelija Pi Mäkelä


na kadonnut seinältä, ja siinä nyt ammottava auk ko odottaa taiteilijan teosta. Vajaat kaksi viikkoa kestävässä näyttelyssä vierailee vuosit-tain yli 10 000 kävijää, ja se näkyy. Liikkeellä on selvästi ennakkomyyntipäivää monimuo-toisempi yleisö.

Liisa Mäkinen on liikkeellä heti ovi-en avautuessa puolilta päivin. Hän on selväs-ti yllättynyt kohtaamastaan väenpaljoudesta. Mo derni taide vetää myös Mäkistä puoleen-sa. ”Perinteiset asetelmat ja maisemamaalauk-set eivät ole minun juttuni”, hän kertoo.

Mäkinen seuraa taidemaailman tapahtu-mia lähinnä Helsingin Sanomien kautta, mut-ta Teosvälitystilaisuudesta on muodostumassa hä nellekin jokavuotinen perinne. ”Olen osta-nutkin jonkin verran taidetta, mutta tulin tän-ne lähinnä mielenkiinnosta katselemaan uusi-en taiteilijoiden töitä”, Mäkinen sanoo.

Teosvälityksen näyttelysihteeri Katariina La gerin mukaan tapahtuma on ainutlaatui-

nen tilaisuus saada laaja kokonaiskuva suoma-laisesta nykymaalaustaiteesta.

”Kynnys tulla Teosvälitykseen on matala, sillä tapahtumassa saa rauhassa kierrellä yk-sin tai seurassa, ihmetellä ja ihastella. Teos-vä litykseen, kuten gallerioihinkin, on vapaa pääsy, mikä myös madaltaa kynnystä tulla tu-tustumaan näyttelyyn vaikka useana päivänä.” Lager muistuttaa.

Teosvälitystilaisuus houkuttelee yhä enem-män myös niitä taiteenystäviä, jotka kiertä-vät gallerioita mielellään ilman ostoaikeita. Tai teen pitkäaikaiseksi harrastajaksi itseään luon nehtiva Pekka Virtanen on yksi heis-tä. Virtanen kertoo hakevansa Teos väli tys ti-lai suudesta nimenomaan elämyksiä.

”Olen käynyt Teosvälitystilaisuudessa nyt muutaman vuoden ajan. On vapauttavaa näh-dä erilaisia töitä, vaikka aina tulee vastaan sel-laisia maalauksia, jotka menevät vähän yli hil-seen”, hän naureskelee. .

Rakastu maalaukseen

-opastetut yleisöesittelyt

la 12.3, su 13.3,

la 19.3. ja su 20.3.

klo 12 ja klo 14.

Tilauksesta esittelyitä

ryhmille myös

muina aikoina.


Tove Janssonin kirjassa Muumipappa ja me-ri (Pappan och havet, 1965) Muumimammalla on kriisi. Perhe on jättänyt vehreän laakson ja muuttanut kivikkoiselle ulkosaarelle, jonka majakanvartijaksi Muumipappa haluaa. Pois-sa ovat kukat, hedelmäpuut ja simpukkarivis-töt, kaikki ne yksityiskohdat, joiden varaan Mam ma on Muumilaaksonsa rakentanut.

Muumimamma ei sopeudu ympäröivän ti-lan askeesiin, ja eräänä päivänä hän alkaa maa-lata. Rehevä kotilaakso, sen kaivatut detaljit, nousevat majakan kalseanvalkeaan sisäsei nään paksulla verkkovärillä. Pionit, kampasim-pu kat ja plyysikalusto, ruusupensaat ja ome-napuu – mikään ei rajoita loistoa, joka levi-ää tyhjil le pinnoille. Niissä jaksoissa, joissa Jans son kuvaa Muumimamman maalaamista, tema tisoituu myös Janssonin taiteilijakäsitys, mu kaan lukien suhde kuvaan ja sanaan.

Och sen började mamman måla blommor på fyrväggen. De blev stora och kraftiga därför att penslarna var stora, nätfärgen sög rakt in i kal-ken och var djup och genomskinlig – oj, det var underbart vackert! (s. 122)

Muumimamman kalkkimaalaus on oma lajin-sa Janssonin tekstien kuvallisuudessa: se on kuva, jota tehdään samalla kun sitä kuvataan. Työvälineiden laatu ja maalattava pinta yllät-tävät tekijänsä, mutta tämä vain lisää tekemi-sen hurmaa. Myöhemmin tulevat tekemisen

vaikeudet: sivellin on liian paksu ja värit vä-hissä. ”Bitar av salongen”, salonginosia leijuu irrallaan valkealla pinnalla hänen vasemmal-la puolellaan. Mamma pohtii perspektiiviä ja mittasuhteita ja omien kykyjensä riittävyyttä.

Muumimamman maalaamisesta on Jans-sonin kirjassa kolme kuvitusta, jotka näyttä-möl listävät itsensä ja näkemisen ja kuvante-on prosessin. Ensimmäisenä tasona on ku-vittajan piirtämä Muumimamma ja toisena Muumimamman maalaama seinä. Kun Jans so-nin kuvitus perustuu tyyliteltyyn tussiviivaan, on Mamman siveltimen jälki horjuvampaa ja kohteet on esitetty suoraan edestäpäin koko-suhteista piittaamatta. Toisaalta muodot sopi-vat hyvin yhteen, ja aiheet ovat samankaltaisia. Jossain siveltimen kärjen ja pionin lehden tun-tumassa ”vaihtuu” taiteilija, ja silti kaikki on yhtä samaa viivaa. Tekijät asettuvat toistensa päälle – sitenkin, että kuvittaja (jota ei näy) ja Muumimamma-taiteilija siveltimineen katso-vat oheisessa kuvassa ajatuksellisesti samaan suun taan.

Uusi ulottuvuus syntyy, kun Muu mi mam-ma astuu sisään maalaukseensa, eikä perhe tie-dä, mistä häntä etsiä. Myös tästä tilanteesta on ku vitus. Myöhemmin Muumimamma kuva-taan maalaamassa vale-Mammoja seinään har-hautukseksi. ”Det där är rena medelpunksvan-sinnet”, töytäisee pikku Myy hänen itsekeskeis-tä maalaamistaan.

Minun on mahdotonta katsoa kuvaa Muu-

Seinäntäydeltä todellisuuspakoa

Seinäntäydeltä todellisuuspakoa Sirke Happonen, FT, Helsingin yliopisto


©Moomin Characters™


mi mammasta maalaamassa ajattelematta myös Tove Janssonin freskoja, jotka hän maa-lasi Hel singin Kaupunginkellarin tiloihin vuon na 1947.

Seinämaalausten rehevyys ja kukkaloisto on suorastaan häpeilemätöntä, kun ottaa huo-mioon, että ne tehtiin pula-ajan ollessa pahim-millaan. Freskoissa juhlitaan ja pidetään haus-kaa, toisessa miljöönä on maalaismaisema, toises sa pylväiden ja kasvillisuuden reunusta-ma terassi. Jälkimmäisessä istuu etualalla Tove Jans son itse, viuhka kädessä ja tupakkaa pol-tellen. Muumipeikkokin on piilou tu nut ku-vaan, se seisoo tekijänsä viinilasin vieressä. Val-keassa, kirjaillussa iltapuvussa tanssii teatte ri-ohjaaja Vivica Bandler, Tove Jans sonin hy-vä ystävä ja senaikainen rakkauden kohde.

Muumimamman kukkaloisto majakan eleettömissä seinissä rinnastuu Tove Janssonin merkitykseen oman aikansa taiteilijana. Kivi-seen Helsinkiin, jota moukaroivat paitsi so-dat, myös vuodesta toiseen toistuva talvi, hän maalasi julkisiin tiloihin kauniita kukka- ja merimaisemia ja ihmisiä, jotka rentoutuivat ja nauttivat. Kaiken kaikkiaan Janssonin tai-de perustui usein vastakohtiin. Ensimmäisen muumikirjan hän kirjoitti talvisodan sytty-misen aikaan, koska halusi kertoa maailmasta ja hahmoista, jotka olisivat jotain aivan muu-

ta. Suomenlahden majakkasaarelle sijoittuvan muumikirjansa Pappan och havet hän kirjoitti pääosin Espanjassa.

Esittävyyden ja abstraktin, yksityiskohtien ja puhdaslinjaisuuden väliset suhteet, samoin kuin värien käytön kysymykset pilkahtelevat jaksossa, jossa Jansson kuvaa Muumimamman seinämaalausta. Modernismi oli pitkään Jans-so nille vierasta, ja hän käsitteli ja ironisoi ai-hetta päiväkirjoissaan, pilapiirroksissaan ja kir joissaan. Sarjakuvassa Muumi ja kultainen häntä Muumitalon suunnittelee uudestaan mo dernismin henkeä hohkaava sisustusarkki-teh ti. Myrkynvihreä tulppaani on ainut koris-teel linen elementti, joka sallitaan. On selvää, ettei muumiperhe viihdy.

Tove Jansson oli perfektionistinen luonne. Muumimamma-taiteilijalle hän antaa kuiten-kin vapautuksen. Kuvakulmien kanssa taistel-lut Mamma päättää työnsä tyytyväisenä. Le-vätessään maalauksensa sisällä hän toteaa, et-tä kaikki avautuu oikein hänestä itsestään kä-sin. Kun löytää oman puutarhansa ja itselleen ominaiset työtavat ja saa haluamansa kohteet elämään, liiallinen itsekritiikki hellittää.

” - - allting växte som det skulle. Ett och annat var lite feltecknat, men det g jorde ingenting” (s. 129).

Tove Jansson: Hel singin Kaupunginkellarin tiloihin maalattu fresko, 1947. Kuvaaja Per Olov Jansson.


STUDIO Leena Saarto 28.1.–27.3. & Elliina Peltoniemi 8.4.–29.5.PIMIÖ/ANIMOI* Priit Pärn 28.1.–27.3. & Turun Anikistit: Tommi Juutilainen, Niina Suominen ja Taru Varpumaa 8.4.–29.5.Crème de la Crème – Mestariteoksia Turun taidemuseon kokoelmasta 14.12.–5.2.

TURUN TAIDEMUSEO Aurakatu 26, (02) 2627 100, www.turuntaidemuseo.fiOpastukset su klo 13 ja 15 sekä ti klo 17.30. Avoinna ti–pe klo 11–19, la–su klo 11–17.

*

4.3.-12.6.11

EMM

A - G

ALLERIA

AA

RNI - SU

OM

EN LELU

MU

SEO H

EVOSEN

KENKÄ

SUO

MEN

KELLOM

USEO

- KAM

U - H

ELINÄ

RAUTAVA

ARA

N M

USEO

Ahertajantie 5, Tapiola I w

ww

.weegee.�

3.3.-27.3. 31.3.-24.4. 28.4.-22.5. 26.5.-19.6.

Galleria AARNI, WeeGee I Ahertajantie 5, Tapiola, EspooAvoinna: ti, to, pe 11-18, ke 11-20, la-su 11-17p. 09 81631829 I www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni

HANNA VAHVASELKÄMAARIA MÄRKÄLÄPETR REHORMAIJU SALMENKIVI &ALEKSI TOLONEN

Hanna Vahvaselkä: Eksyksissä

Nykyvalokuvataiteen sukellus arjesta fantasiaanSamtidsfotografin mellan vardag och fantasiContemporary photographic art cuts through everyday life and fantasy

16.1.-18.12.2011Näyttelykeskus logomo utställNiNgsceNtret logomo logomo exhibitioN ceNtreköydenpunojankatu 14, turku / hampspinnaregatan 14, Åbo

TAITEILIJAT / KONSTNÄRERNA / ARTISTSClaudia Angelmaier (GER), Atelieri O. Haapala, Evan Baden (USA), Thorsten Brinkmann (GER), Elina Brotherus, Saara Ekström, Melinda Gibson (UK), Hanna Haaslahti, Sasha Huber, Ulla Jokisalo, Marjaana Kella, Anni Leppälä, Susanna Majuri, Ján Mancuška (SK), Christian Marclay (USA), Juhana Moisander, Trish Morrissey (IRL), Laurel Nakadate (UK), NapHouse, Zed Nelson (UK), Anneli Nygren, Tuula Närhinen, Alain Paiement (CA), Nelli Palomäki, Hyun-doo Park (Korea), Riitta Päiväläinen, Harri Pälviranta, Tuomo Rainio, Sanni Seppo, Iiu Susiraja, Jemima Stehli (UK)


Tervehdys ystävä, ehtisitkö visiitille taidekaupunkiimme?

Metsä Suomalaisten taiteilijoiden metsäkuvia 1850-luvulta nykypäivään.Tuori, Järnefelt, Kivi, Kirves, Holmberg, Lindholm, Gallen-Kallela, Soldan, Autere, Lampisuo, Lehto, Tikkanen, Uusitalo, Enckell, von Wright, Ollila, Pusa, Lavonen, Lönnberg, Halonen, Neli-markka, Markkula, Ruutsalo, Stenius, Salokivi, Mäntynen, Hirvimäki, Gottberg, Heikkilä, Vanni, Danning, Simberg, Krohn, Soinio, Cawén, Finne, Kuitula, Munsterhjelm, Salmenkivi, Ollila, von Swetlik, Savolainen, Heiskanen, Seppo & Kovalainen, Kovalainen, Laine & Heiskanen, Iso-Lähteenmäki, Kurunsaari, Churberg, Halso.

Göstan helmetGösta Serlachiuksen taidekokoelman rakastetuimpia teoksia, pääosin suomalaisen kultakauden mestareilta. Esillä myös uusin hankinta Akseli Gallen-Kallelan Talonpoikaiselämää. Wiik, Runeberg, Berndtson, Schjerfbeck, Enckell, Edelfelt, Gallen-Kallela, Simberg, Lundahl, Westerholm, Börjeson,Vallgren, Mäntynen, Hämäläinen, Halonen, Collin, Kamppuri, Wikström, Nelimarkka, Lönnberg, Munsterhjelm, Finne, Cawén, Monet, Teniers nuorempi, Thomé, Sallinen, Aaltonen, Fragonard, von Becker, van Noordt, Danielson-Gambogi

Göstalla on nyt kaksi uutta näyttelyä:

Ilkka Halso, sarjasta Luonto museo: Museo1, 2003, kromogeninen värivalokuva

Sauli Iso-Lähteenmäki, Not dark yet, (Ei pimeä vielä), 2010, syväpaino, öljy puulle

SERLACHIUS-MUSEOT, MÄNTTÄGÖSTA | Joenniementie 47, 35800 Mänttä

GUSTAF | R. Erik Serlachiuksen katu 2, 35800 Mänttäp. (03) 488 6800, www.serlachius.fi

Akseli Gallen-Kallela, Talonpoikaiselämää, 1887, öljy kankaalle

Helene Schjerfbeck, Autoilija Måns Schjerfbeck, 1929, öljy kankaalle

mitämissämilloin?> näyttelykalenteri> museohaku

museot.fi


always free admission

avoinna ti-su 11-18www.tyovaenmuseo.fi

Multian iloiset ihmissudet, 1993, akryyli kovalevylle, 30 x 33

Suomesta4.3.–15.5.2011

INNASTA

ANNA TUORIVuoden nuori taiteilija | Young Artist of the Year 2011

Tampereen taidemuseo | Tampere Art Museum19.2.–24.4.2011

Puutarhakatu 34, 33101 TAMPERE | 03 5656 6577Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin 10–18.Opening hours are from Tuesday to Sunday 10–18.


Sara Hildénin taidemuseoLaiturikatu 13, 33230 Tampere • puh. (03) 5654 3500www.tampere.fi /sarahilden • ti-su 11-18, 7/3 €

12.2.-30.4.

Sara Hildénin taidemuseossa 2011

Subodh Gupta

Ero�ajankatu 9 B, sisäpiha00130 Helsinki09 68 110 511tmltarvikkeet@artists.�www.painters.�

avoinna: ma–to 9.15–17, pe 12–17

TAITEILIJATARVIKEVÄLITYS

TAIDEMAALARILII�O


www.helsingintaiteili jaseura.fiGalleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677säHKöposti [email protected]

27.4.–15.5. Teija Immonen

23.2.–13.3. 16.3.–3.4.

6.4.–24.4.

27.4.–15.5.

18.5.–5.6.

8.6.–26.6.

Eeva-Riitta EerolaIllustrator – maalauksia

Marjatta Nuoreva – grafiikkaaPäivi Pussila – maalauksia

Sami KorkiakoskiNew Day Dims the Past – maalauksia

Teija ImmonenSokeripala – grafiikkaa

Ville LaaksonenYksi – maalauksia ja veistosmaalauksia

Leena Niivuoripiirustusmaalauksia

GALLERIA KATARIINA

(Vihr.)

Konkreettisia tekoja taiteilijoiden hyväksi

Tatusotu-verkoston perustaja Eduskunnan Arkadia-seuran puheenjohtaja Sivistysvaliokunnan jäsen

Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

www.outialanko.fi

Täm

än il

moi

tuks

en ra

hoitt

aa e

hdok

as it

se.


Nuoren kuvataiteen kilpailu– The Art of Basware 2011Kilpailun parhaimmisto ihailtavissa 1.—11.6.2011 Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä. Tervetuloa näyttelyyn!

Kilpailuun ilmoittautuminen päättyy 17.4.2011.

Lisätietoja www.basware.fi /art

Voittajateoksia:Reima Nevalainen, Vanki ja suihkulähdeLaura Uusitalo, Unelma naisestaPetra Tiisala, Kolme enkeliä + 1 koiraPäivikki Alaräihä, Pellolla II: latoJouni Toni, Suunnitelma B

Suomen Taideyhdistys on perustettu vuonna 1846 ja sen tarkoituksena on suomalaisen kuvataiteen tukeminen sekä sen tuntemuksen ja harrastuksen edistäminen. Tätä tarkoitusta yhdistys toteuttaa mm. jakamalla apurahoja kuvataiteilijoille. Yhdistys pyrkii erityisesti tukemaan nuoria, uransa alussa olevia lahjakkaita kuvataiteilijoita.

Nyt julistetaan haettavaksi nuorille (hakuajan päättyessä korkeintaan 35-vuotiaille), Suomessa pysyvästi asuville kuvataiteilijoille tarkoitetut Nuorten taiteilijoiden apurahat. Hakuaika päättyy 31.3.2011 klo 16.00.

Hakijan tulee esittää hakemuksessa mihin apurahaa haetaan ja muut perustelut sekä haettavan apurahan suuruus. Apuraha voidaan myöntää myös jatko-opiskeluun ulkomailla. Apurahaa ei myönnetä opintotuella tehtäviin perusopintoihin. Suomen Taideyhdistys ilmoittaa apurahansaajan sosiaaliturvaa koskevan lain mukaisesti saajan tiedot Melalle (Maatalousyrittäjien eläkelaitos).

Kirjalliset hakemukset tulee postittaa tai toimittaa 31.3.2011 klo 16.00 mennessä (postileima) osoitteeseen: Suomen Taideyhdistys / palkintolautakunta, c/o Helsingin Taidehalli, Nervanderinkatu 3, 00100 Helsinki. Hakulomakkeita voi tulostaa Suomen Taideyhdistyksen kotisivuilta www.suomentaideyhdistys.fi. Tarvittaessa hakulomakkeita voi noutaa yhdistyksen toimistolta em. osoitteesta tai tilata puhelimitse 045 7731 4315.

SUOMEN TAIDEYHDISTYKSENnuorten taiteilijoiden apurahat 2011

Suomen Kulttuurirahasto järjestää 27.7.–18.8.2011 Turussa ammattikuvataiteilijoille suunnatun muotokuvakurssin. Sen opettajina toimivat kuvataiteilijat Marjaana Kella ja Stiina Saaristo. Opetus järjestetään Turun AMK:n Taid-eakatemian tiloissa. Kurssia koordinoi kuvataiteen kou-lutusohjelman koulutuspäällikkö Taina Erävaara. Kurssin ohjelmaan sisältyvät retket Tukholmaan ja Turun saaris-toon, seminaari sekä yhteisnäyttely.

Kurssin tavoitteena on perehtyä muotokuvan perinteeseen ja tutkia muotokuvan mahdollisuuksia nykytaiteen eri välineillä (esim. maalaus, piirustus ja valokuva). Suomen Kulttuurirahasto maksaa kurssille valittujen kaikki kulut: opetuksen, matkat, majoituksen, ruokailun, retket ja mate-riaalikulut. Kurssille otetaan 15 taiteilijaa.

Hakuaika päättyy 31.3.2011. Hakuohjeet osoitteesta www.skr.fi/muotokuvakurssi.

Lisätietoja: Taina Erävaara, [email protected] , 050-5985283 ja Ira Westergård, [email protected], 040 834 8898.

Muotokuvakurssi kuvataiteilijoille

kesällä 2011

S U O M E N K U L T T U U R I R A H A S T O


Nuorten ja aikuisten koulutusHakuaika 7.3. – 12.4.2011

Valintaopas ohjeineen ja ennakkotehtävineen osoitteessa www.lamk.fi/kuvataide. Valintaoppaan voit tilata myös lähettämällä suljetussa kirjekuoressa yhteystietosi ja kaksi euroa osoitteella Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoilu- ja taideinstituutti, Sammonkatu 8 A, 15140 Lahti.

www.lamk.fi/kuvataide

Lahd

en a

mm

attik

orke

akou

lu |

ww

w.la

mk.

fi

Kuvataiteen koulutusohjelman opiskelijahaku, syksyllä 2011 alkava koulutus

KUVATAITEEN KOULUTUSTA

LIMINGAN TAIDEKOULULukuvuosi 15.8.11 – 25.5.12KUVATAIDE-, VAPAA-, SARJA-KUVA- JA VALOKUVALINJA

AVOIN YLIOPISTO 2011 – 2012

KESÄKURSSIT 2011

Lisätiedot puhelin 08 514 5700www.limingantaidekoulu.fi


1815

166

167

161

1395

1405

125

126

4515

4525

471

4705

1805

165

168

1545

1385

140

124

119

4505

452

470

4695

1795

1655

1615

1535

1375

139

1235

118

4495

451

469

476

1788

1665

1605

1525

1365

138

1245

117

4485

450

4625

477

181

1675

1595

Orange021

143

137

1255

110

455

449

4635

478

180

1685

1585

151

144

136

1265

ProcessYellow

456

448

4645

483

179

175

158

152

145

135

133

111

457

462

4655

484

WarmRed

174

159

153

146

129

132

112

105

463

466

497

172

173

160

154

147

130

131

103

104

464

465

1815

Vaihde 010 422 5800Fax 010 422 5801www.painohame.fi

Painohäme Oy.Joutsenmerkitty painolaitos.Lupanumero 441-671

Painohäme OySomerotie 233470 Ylöjärvi

P A I N O H Ä M E

taidemaalaus 1/2011 kansi

Charlotte Estman-Wennström:

Ennakkokuvat tanssija-koreografi Carl Knifin

sooloteoksesta Claude glass.

ZODIAK – Uuden tanssin keskus.

CARL KNIF: CLAUDE GLASS

Carl Knifin oman sooloteoksen Claude glass lähtökoh-tana on Antonio Vivaldin vuonna 1725 säveltämä Neljä vuodenaikaa, elektroakustisten ruotsalaismuusikoiden uudelleen tulkitsemana. Tanssiteoksen nimi viittaa kuva-taiteessa 1700-luvulla käytettyyn peiliin, jonka avulla tai-teilija näki maalattavan maiseman rajattuna ja tummen-nettuna, ikään kuin kauniimpana ja maalauksellisempana.

Teoksen näyttämötila on kuin elävä taulu, joka hetkit-täin värittää Claude glass -peilin tavoin näyttämötapah-tumaa. Carl Knifin abstrakti liikesanasto muovautuu teoksessa pakonomaisesta liikekielestä runolliseen tans-siin. Poeettisten mielleyhtymien ja mustan huumorin kautta käsitellään työn ja luovuuden problematiikkaa. Sammuuko jokin, kun yrittää liikaa tai ottaa itsensä liian vakavasti? Miten sammunut maisema saadaan jälleen syt-tymään?

Koreografia ja tanssi: Carl KnifValosuunnittelu ja lavastus: Jukka HuitilaÄänisuunnittelu: Janne HastPukusuunnittelu: Karoliina Koiso-KanttilaKuvat: Charlotte Estman-WennströmTuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Carl Knif

Ensi-ilta 3.3.2011 klo 19 Zodiak. Liput 20/12 euroa. Esityksiä 16.3.2011 asti.Yleisökeskustelu esityksen jälkeen 9.3.2011.


tilaa TaidemaalausVuonna 2011 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosiker ran hinnan 22 euroa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mer kitse mak sun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja osoite (katuosoite, postinumero ja -toi mipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan. Jos haluat tilata lehden kestotilauksena, merkitse viestikenttään ”kestotilaus”.

Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaat-tisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus @artists.fi. Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com).

Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuva-taiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan.

Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnalli-nen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi.

Lehden julkaisijaTaidemaalariliittoErottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinkipuhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550kotisivu http://www.painters.fi

Ilmoitusaineistot numeroon 2/201029.4.2011 mennessä, lehti ilmestyy kesäkuussa.Ilmoitusaineistot numeroon 3/201031.8.2011 mennessä, lehti ilmestyy lokakuussa.

Ilmoituksetlehden sihteeri Eeva Kilpinen, puhelin 09 6811 0530 (ma–to 9 – 17)sähköposti [email protected] tiedostot voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen [email protected]

taidemaalaus netissähttp://www.painters.fi/tmjulkaisu.htmlhttp://issuu.com>HaenimelläTaidemaalaushttp://www.twitter.com/Taidemaalaushttp://www.facebook.com>Taidemaalaus-ryhmä

taidemaalaus

RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

FRIMODIG OY

Frimodig-Kehys, Annankatu 2000120 Helsinki, puh. (09) 605 356

[email protected]

TÄYDELLINENKEHYSTYSPALVELU

Apollonkatu 9 . 00100 Helsinki(09) 494 856 tai 0400 450 246sähköposti [email protected]

Ammattitaidolla. Kultaukset. Kehystykset. Entisöinnit. PuhdistuksetMyös alaanliittyvät erikoistyöt

IVONEN OYKehys- ja kultausliike

• Taiteen ja tieteen alojen apurahansaajat vakuuttaa Mela.

• Vakuuttamisen edellytyksenä on Suomesta vähintään neljäksi kuukaudeksi myönnetty apuraha, jonka määrä on vähintään 300 euroa kuukaudessa.

Kiinnostuitko asiasta?• www.mela.fi• Melan asiakaspalvelu 020 630 0650 • [email protected]

Apurahatyöstä eläkettäja tapaturmaturva!

Documents

Taidemaalaus 1 2011