Arkistolaitoksen asiakaslehti 2/2009
sivu 6
Kansallisarkisto sai 1,5 miljoonaa euroa aineistojen digitointiin
sivu 12
Pastori Parviainen, Kansallisarkiston asiakaskunnan nestori
sivu 16
Aluehallinnon uudistus tuo isot arkistonsiirrot
2 AKti 2/2009 3AKti 2/2009
JulkaisijaArkistolaitos
OsoiteKansallisarkisto
PL 258
00171 Helsinki
Lehden taittoMainostoimisto HINKU
PainopaikkaKirjapaino Uusimaa
Kotisivuwww.narc.fi
tilaukset ja [email protected]
ISSN 1798-2065
Päätoimittajaviestintäpäällikkö Marie Mäkinen, Kansallisarkisto
toimituskuntayksikön johtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto
yksikön johtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto
tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto
johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto
toimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti
Kannen kuvaMatti Tiisanoja/Kansallisarkisto
Kansallisarkiston arkistoteknisen yksikön johtaja
István Kecskeméti vetää arkistolaitoksen aineistojen
digitointihanketta.
Pääkirjoituksen kuvaJouni Koskinen, Kansallisarkisto
akti 2/2009 Sisältö
Arkistolaitos on olemassa asiakkaitaan varten, todetaan
pääkirjoituksessa.
Lyhyet
Kansallisarkisto sai opetusministeriöstä noin
1,5 miljoonaa euroa aineistojen digitointiin ja
tietokantajärjestelmien kehittämiseen.
Julkishallinnon sähköisten asiakirjallisten tietojen hallintaa
ja säilyttämistä kehittävä SAHA-hanke etenee usean
projektin rintamalla.
Elkan pitkäaikainen arkistonjohtaja Matti Lakio jää eläkkeelle syyskuun alussa.
Rahoituksen puute hidastaa arkistoalan kansainvälistä
yhteistyötä sähköisen tiedonhallinnan saralla.
Rovasti Päivö Parviainen, 97, on Kansallisarkiston iäkkäin asiakas. Hän etsii selvyyttä kiinalaiseen
maakiistaan.
Jyväskylän maakunta-arkisto seuloi ja järjesti
valtiopäiväneuvos Sakari Knuuttilan arkiston.
Arkistouralla: arkistonhoitaja Salme Uitto,
opetusministeriö
Aluehallinnon uudistus tuo arviolta 23 hyllykilometriä
pysyvästi säilytettävää aineistoa arkistolaitokselle.
Kansallisarkiston keskustelutilaisuudessa
esitettiin näkemyksiä tarkastustoiminnan yhteistyömahdollisuuksista.
Rummutusta: Isoisän olkihattu
Keisarikunta-näyttelyn rakentamisessa tarvittiin hyviä
suhteita ja poliisisaattuetta.
3
4
6
7
8
10
12
14
15
16
18
20
22
Pääkirjoitus
Tätä kirjoittaessa on helle. Helsinki on täynnä hikisiä turisteja lip-
pahatuissaan, sulavia jäätelötötteröitä, kirskuvia pääskysiä, kaikki-
naisen olemisen läpäisevää raukeutta.
Arkistolaitoksen uumenissa lämpömittarin lukemat eivät hetkauta:
asiakkaita palvellaan ja projekteja viedään eteenpäin kuin talvella
konsanaan. Loppukesästä työllistävät paitsi normaalit asiakirjatila-
ukset myös verkkosivu-uudistus, Hämeenlinnan maakunta-arkis-
ton uusien tilojen käyttöönotto ja erityisesti digitointiprojekti.
Opetusministeriö myönsi arkistolaitokselle ilahduttavan könttä-
summan aineistojen digitointiin ja tietokantajärjestelmien kehit-
tämiseen. Hankkeen haastava aikataulu on laittanut laitoksessa
töpinää töppösiin.
Mitä sitten digitoidaan? Käytetyimpien aineistojen hittiparaati ja
tutkimuksellisten tarpeiden tyydyttäminen ovat luonnollisesti
etusijalla. Asiakkaiden on saatava kaipaamansa aineistot helposti
Asiakas ja hänen palvelijansa
käyttöönsä, ja samalla on suojattava ainutlaatuisia asiakirjoja tule-
ville polville.
Olivatpa asiakkaamme sitten viranomaisia, sukuaan tutkivia kesä-
lomalaisia tai syntymäaikaansa horoskooppia varten kyseleviä
mattimeikäläisiä, arkistolaitos on olemassa heitä varten.
Asiakkaiden aivoituksista saa käsityksen, kun tavailee palautelaa-
tikon saldoa. Säännöllisesti toistuvat samat teemat: aukioloaikoja
moititaan, asiakaspalvelua kehutaan. Tietotekniikka on erinomai-
nen asia, mutta asiakkaiden kohtaamiseen tarvitaan lihaa ja verta
olevia ihmisiä, arkistoalan ammattilaisia.
Miten arkistolaitoksen työntekijät jaksavat vähenevien resurssien
ja lisääntyvien vaatimusten ristipaineessa? Toivoa sopii, että aina
niin ihana kesä on jälleen ladannut akut ja voimaannuttanut väen.
Marie Mäkinen, päätoimittaja
4 AKti 2/2009 5AKti 2/2009
Lyhyet
Ehdota vuoden arkistotekoa!
Pohjoismaisena yhteistyönä järjestettävä Arkistojen päi-
vä pidetään Suomessa 7.11.2009. Teema on tänä vuonna
Unohdus. Arkistojen päivän työryhmä pyytää jälleen ehdotuksia
Vuoden arkistoteosta. Kysymykseen voivat tulla henkilöt tai ryh-
mät, jotka ovat viimeisen vuoden aikana esimerkiksi:
• luovuttaneet merkittävää arkistoaineistoa,
• järjestäneet kiinnostavan arkistoihin liittyvän tapahtuman,
• kehittäneet arkistotyön menetelmiä,
• edistäneet arkistoaineiston käytettävyyttä ja tunnettavuutta,
• edistäneet arkistotieteellistä tutkimusta tai koulutusta tai
• tehneet arkistoalaa tunnetuksi.
Perustellut ehdotukset pyydetään toimittamaan 5.10.2009 men-
nessä Christina Forssellille Kansallisarkistoon: PL 258, 00171 Hel-
sinki tai [email protected].
Ajatukset jalostuivat operaatioiksi
”Nyt sinä hautaudut sinne arkistojen kätköihin, löydät yhä
uusia ja uusia lähteitä ilman että tutkimus valmistuu”. Näillä
sanoilla eräs historian professori evästi nuorta maisteria tämän
siirtyessä arkiston palvelukseen vuonna 2005. Nyt, yli neljä vuot-
ta myöhemmin, kommenttiin voi suhtautua hymyillen: Suomen
armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelua jatkosodassa käsi-
tellyt väitöskirja on valmis.
Aikaisempi historiantutkimus on sivuuttanut ylimmän sodanjoh-
don hyökkäysoperaatioiden suunnittelutyön. Laadittujen suunni-
telmien pohjalta annetut käskyt ja niiden toteuttaminen on kuvattu
ilman syvällisempää pohdintaa suunnitelmien syntyprosesseista
sekä mahdollisesti suunnitelluista vaihtoehdoista. Tämä on sikäli
yllättävää, että ennen operaation aloittamista suuri osa strategi-
sen tason päätöksenteosta oli jo tehty.
Tutkimuksen myötä selvisi, että Päämajan operatiivisen johdon
suostumuksella laadittujen hyökkäyssuunnitelmien tavoitteet
ulottuivat selvästi toteutuneita operaatioita pidemmälle. Suunni-
telmien tasolla oltiin valmiita etenemään Kannaksella, Aunuksen
kannaksella sekä Sorokan suunnalta kohti Kuolan niemimaata, mi-
käli saksalaisten sotamenestys olisi tehnyt sen mahdolliseksi.
Tutkimus ei olisi valmistunut ilman tiivistä arkistotyötä. Arviolta noin
tuhannen, lukuisten arkistonmuodostajien aineistosta koostuneen
arkistoyksikön läpikäynti tutustutti Päämajan ja sotatoimiyhtymien
aineistoon lähes yhtä tehokkaasti kuin arkiston sisäinen aineisto-
koulutus. Oli huojentavaa havaita, että Päämajan arkisto on hyvin
ehjä kokonaisuus. Ainakaan keskeisimmissä aineistoissa ei ollut
havaittavissa aukkoja. Tästä päämajatutkimusta on hyvä jatkaa.
Mikko Karjalaisen väitöskirja ”Ajatuksista operaatioiksi” tarkastet-
tiin Helsingin yliopistossa 22.5.2009. Kirjoittaja työskentelee Kan-
sallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä ylitarkastajana.
Mikko Karjalainen ei hautautunut arkistojen kätköihin vaan sai
väitös tutkimuksensa valmiiksi.
Arkistolaitos jäi pois DLM Forumin johdosta
Arkistolaitos luopui DLM Forumin (Document Life-cycle
Management) hallituspaikasta Prahan jäsenkokouksessa
huhtikuussa 2009. Se on EU-yhteistyön muoto, jossa keskitytään
sähköiseen asiakirjahallintoon.
Arkistolaitoksella on ollut edustus DLM Forumin hallituksessa
vuodesta 2004 lähtien. Arkistolaitoksen johto katsoi, että Suomi
on satsannut hallitusjäsenyydellä ja monin alustajin toistaiseksi jo
riittävästi Forumiin. Arkistolaitoksen jäsenyys itse DLM Forumissa
luonnollisesti jatkuu.
DLM Forum sai alkunsa vuonna 1994 julkaistusta selvityksestä
”Arkistot Euroopan unionissa”. Vuonna 2004 se järjestäytyi muo-
dollisten sääntöjen pohjalta toimivaksi organisaatioksi. Toiminnas-
sa on keskeistä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö.
DLM Forum on nykyisin osa laajempaa arkistoalan EU-yhteistyötä,
johon kuuluu muun muassa asiakirjatuhojen ja varkauksien estä-
minen, lainsäädäntö sekä erityisen eurooppalaisen arkistoportaa-
lin luominen nettiin.
Merkittäviä luovutuksia Merkittävimmät yksityisarkistoluovutukset Kansallisarkis-
toon alkuvuoden 2009 aikana:
• Alexander Leonard (Lennart) Gripenberg;
senaattori, teollisuusmies (lisiä)
• Marketta Horn; valtiotieteen tohtori
• Lauri Huovinen; tuomiorovasti, professori
• Kata Jouhki; metsäneuvos, partiotyttöjärjestön uranuurtajia
• K.J. Lång; entinen vankeinhoidon ylijohtaja
• Pyhän Konstantinus Suuren Ritarikunta
• Antti Suviranta; entinen KHO:n presidentti
• Suomen kasvatusopillinen yhdistys (lisiä)
• Suomi-Amerikka-yhdistysten liitto
• Törnudd -suku
Conservation in Archives Conference 2009Kongressi järjestetään Kansallisarkistossa (Rauhankatu 17,
Vanha tutkijasali) 18.9.2009 osana eurooppalaisten kansal-
lisarkistojen konservoinnin johdon verkottumista. Kongressi on
tarkoitettu arkisto- ja paperiaineistojen digitoinnista, säilyvyydestä
ja konservoinnista vastaaville henkilöille. Lisätietoja antaa István
Kecskeméti, puh. 050 567 5887.
Hinta: 100 € (+ alv 22%). Ilmoittautuminen viimeistään 10.9.2009.
Ohjelma ja ilmoittautuminen: www.narc.fi
Avoimet ovet arkistolaitoksessa 2.10.2009Arkistolaitoksen toimipisteet viettävät avointen ovien päi-
vää lokakuussa. Tervetuloa!
Vuoden arkistoteon valinnan perustelut ovat lähtökohdiltaan pysy-
neet samoina vuosittain. Arkistojen päivän työryhmä on halunnut
palkita eri vuosina henkilöitä tai organisaatioita arkistotoimen eri
sekto reilta ja eri osista valtakuntaa. Työryhmään kuuluvat tällä het-
kellä Christina Forssell (pj), Pekka Anttonen, Päivi Hirvonen, Eeva
Miettinen, Ulla-Maija Peltonen ja Petri Tanskanen.
Vuoden arkistoteko ja kunniamaininnat julkistetaan 6.11.2009
Arkistoyhdistyksen syysseminaa rissa Helsingissä.
www.narc.fi/arkistojenpaiva
KDK:n verkkosivut avattu
Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) sivustolla kerrotaan
hankkeen etenemisestä ja toteutettavien palveluiden kehit-
tämisestä. Lisäksi sivustolla julkaistaan hankkeeseen ja sen ai-
healueisiin liittyviä uutisia ja tapahtumailmoituksia.
KDK:n tavoitteena on kirjastojen, arkistojen ja museoiden säh-
köisten aineistojen saatavuuden ja käytettävyyden parantaminen
sekä aineiston pitkaikaissäilytysratkaisun kehittäminen. Opetus-
ministeriön käynnistämä hanke alkoi vuonna 2008 ja jatkuu vuo-
teen 2011.
www.kdk2011.fi
tutkimusraportti internoinneistaKansallisarkisto on julkaissut tutkimusraportin Saksan ja
Unkarin kansalaisten sekä heidän suomalaisten puolisoi-
densa internoinneista.
Julkaisu on osa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on selvittää
Suomen toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina
toteuttamia internointeja. Hanke päätyy kuluvan vuoden lopulla.
Jensen-Eriksen, Niklas: Saksan ja Unkarin kansalaisten sekä hei-
dän suomalaisten puolisoidensa internointi 1944–1947, 75 s.
Hinta 10 € (sis. alv.). Tiedustelut ja myynti: Kansallisarkisto,
puh. (09) 228 52 282.
SAKSAN JA UNKARIN KANSALAISTEN SEKÄ
HEIDÄN SUOMALAISTEN PUOLISOIDENSA
INTERNOINTI 1944–1947
SAK
SAN
JA U
NK
ARIN
KA
NSA
LAISTEN
SEKÄ
HEID
ÄN
SUO
MA
LAISTEN
PU
OLISO
IDEN
SA IN
TERN
OIN
TI 1944–1
947 N
IKLAS JEN
SEN-ERIKSEN
NIKLAS JENSEN-ERIKSEN
Moskovassa syyskuussa 1944 allekirjoitetun
välirauhansopimuksen mukaan Suomen
oli internoitava maassa olleet Saksan ja
Unkarin kansalaiset. Suomalaisviranomaiset
tulkitsivat velvoitetta aluksi varsin väljästi,
mutta lokakuussa 1944 he muuttivat täysin
linjaansa ja päättivät kerätä leireille myös
saksalaisten ja unkarilaisten miesten kanssa
naimisissa olleet suomalaisnaiset sekä heidän
lapsensa. Näin monet itseään suomalaisina
pitäneet henkilöt menettivät vapautensa.
Tässä tutkimuksessa kuvataan internoinnin
alkamista, sen laajentamista ja leireille
päätyneiden ihmisten kohtaloa.
6 AKti 2/2009 7AKti 2/2009
Kansallis arkisto sai jättipotin digitointiinOpetusministeriö on myöntänyt Kansallisarkis-tolle 1 550 000 euron erillisen hankemäärärahan arkistolaitoksen aineistojen digitointiin sekä tie-tokantajärjestelmien kehittämiseen. Digitointi-hanke alkoi toukokuussa 2009 ja päättyy vuoden lopussa.
DigitoitAvAksi on valittu aineistoja, joita arkistolaitoksen asiak-
kaat käyttävät eniten, ja joiden käyttö alkuperäisinä on riskialtista
aineistolle. Myös merkittäviä kulttuurihistoriallisia aineistoja halu-
taan nostaa esille.
Aineistojen kuvailutiedot ovat mikrokuvatun aineiston osalta koko-
naan ja karttojen osalta osittain Vakka-arkistotietokannassa vähin-
tään arkistoyksikkötasolla. Tämä mahdollistaa sen, että digitoidut
tiedostot voidaan hallitusti liittää Digitaaliarkistoon asiakaspalve-
lukäyttöön.
Mikrokuvatun aineiston kohdalla laaditaan tarvittaessa arkistoyk-
sikkötasoa tarkempia hakemistoja.
Hankkeen johtajana toimii yksikönjohtaja istván kecskeméti.
Hankkeen käytännön toteuttamisesta vastaavat projektipäälliköt
Reko Etelävuori (digitointivastuu) ja tuomas Riihivaara (aineis-
tovastuu).
Digitoiminen parantaa aineistojen käytettävyyttä
Erillismäärärahan käyttämisen aikataulu vaikuttaa siten, että di-
gitoitavasta aineistosta suurin osa on mikrofilmattuja aineistoja,
jotka ovat digitointivalmiina ilman merkittäviä konservoinnin esi-
valmisteluja.
Tärkeä valintakriteeri on myös aineiston vapaa käyttö internetin
kautta. Tällaista aineistoa ovat erityisesti mikrofilmatut vanhem-
mat aineistot sekä karttakokoelmat. Digitoiminen parantaa aineis-
tojen käytettävyyttä mutta myös suojaa alkuperäisiä aineistoja –
digitoinnin jälkeen ne voidaan suojata ja asettaa käyttökieltoon,
jolloin ne eivät kulu.
Digitointi ja siihen liittyvä kuvankäsittely tehdään pääasiassa ul-
koistetusti. Digitointi kilpailutettiin kesän aikana, ja elokuussa
päästiin digitoimaan suuressa mittakaavassa.
tavoitteena digitoida noin kaksi miljoonaa asiakirjaaArkistolaitoksen digitaaliarkistossa on tällä hetkellä noin 1,5 mil-
joonaa asiakirjatiedostoa. Tavoitteena on digitoida vuoden loppuun
mennessä noin kaksi miljoonaa asiakirjatiedostoa, joista noin
20 000 on karttoja ja piirroksia.
Digitoinnin yhteydessä rikastetaan digitoinnin metatietoja, luo-
daan aineistokohtaisia oppimisympäristöjä ja parannetaan Digi-
taaliarkiston toiminnallisuutta.
Hankkeen edetessä digitoitavat aineistot esitellään myös erik-
seen Kansallisarkiston verkkosivuilla.
teksti: istván kecskeMéti, yksikönjohtaja, Kansallisarkisto
kuva: Matti tiisanoja, Kansallisarkisto
Yksikönjohtaja István Kecskeméti (kesk.) vetää arkistolaitoksen aineistojen digitoin-tihanketta, jossa digitoidaan vuoden loppuun mennessä noin kaksi miljoonaa asiakirjatiedostoa. Hankkeen käytännön toteuttamisesta vas-taavat projektipäälliköt Reko Etelävuori (oik.) ja Tuomas Riihivaara.
SAHA yhdistää sähköisen asiakirjahallinnan kehittämishankkeetSAHA-hankekokonaisuus käynnistyi arkistolai-toksessa helmikuussa 2008. Sen tavoitteena on parantaa sähköisten asiakirjallisten tietojen hal-lintaa ja säilyttämistä julkishallinnossa. SAHA yhdistää erilliset kehittämisprojektit kokonai-suudeksi, jossa otetaan huomioon julkishallin-non toimintaympäristön muutokset.
HAnkEkokonAisuuDEn kaikki kehittämistehtävät hoide-
taan projekteina, joilla on yhdenmukainen projektinhallinta.
Projektien tehtävät on tarkasti aikataulutettu ja resursoitu. Täl-
lä hetkellä hankekokonaisuuden käytössä on noin kahdeksan
henkilötyövuotta. Projekteja on käynnissä kolmetoista.
Tavoitteena on, että vuoden 2010 lopussa hankekokonaisuu-
den päättyessä arkistolaitos on keskeinen toimija sähköisen
asiakirjahallinnan ohjaajana, sähköisen säilyttämisen toimija-
na ja laadukkaiden verkkopalveluiden tarjoajana.
VAPA:n hankinta käynnissäVastaanotto- ja palvelujärjestelmän (VAPA) täsmennetyt vaati-
musmäärittelyt valmistuivat tammikuussa 2009. Kevään aikana
on kuvattu arkistolaitoksen tietojärjestelmäarkkitehtuuria, aloitet-
tu käyttäjähallinnan kehittäminen ja laadittu sähköisen aineiston
vastaanottokanavana toimivan extranetin alustava tarvekuvaus.
VAPA-järjestelmäkokonaisuuden hankinta käynnistettiin tou-
kokuussa. Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa toimittajan/
toimittajien kanssa tämän vuoden lopussa. VAPA:n tulee olla
tuotantokäytössä vuoden 2010 lopussa.
VAPA-järjestelmästä tulee tiedon tuotanto-/taustajärjestelmä
siten, että Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) asiakasliit-
tymä saa tietoa VAPA:sta ja vastaavasti VAPA hyödyntää myö-
hemmin muistiorganisaatioiden pitkäaikaissäilytysratkaisua
(PAS) tallennuspalveluna. Toistaiseksi PAS-järjestelmän to-
teuttamiselle ei ole rahoitusta.
Ensimmäisessä vaiheessa VAPA:an otetaan vastaan SÄHKE-
muotoista pysyvästi säilytettävää aineistoa. Parhaillaan val-
mistellaan kriteeristöä sille, mitä muuta aineistoa ja millaisin
reuna-ehdoin VAPA:an voitaisiin tallentaa. Alkusyksyn aikana
julkaistaan myös tallennettavan aineiston siirtoon liittyvä oh-
jeistus. Syyskuun loppuun mennessä määritellään organisaa-
tioiden taloudelliset ja toiminnalliset hyödyt, jos ne käyttävät
VAPA-palveluja.
Arkistolaitoksen tilausjärjestelmä tekeilläArkistolaitos on aloittanut myös oman asiakaspalvelu- ja ti-
lausjärjestelmän kehittämisen, koska KDK-asiakasliittymä ei
tuota kaikkia arkistolaitoksen asiakkaiden tarvitsemia palve-
luja. Työssä otetaan luonnollisesti huomioon KDK-asiakasliit-
tymä, joten kyse ei ole päällekkäisten palvelujen rakentami-
sesta.
SÄHKE2 jalkautetaanTämän vuoden alussa voimaan tulleen SÄHKE2-määräyksen
kouluttaminen ja viestintä julkishallinnon organisaatioille ja IT-
toimittajille on erittäin tärkeää. Keskeinen tavoite on järjestel-
mäkehitykseen, erityisesti eAMS-järjestelmien kehittämiseen
vaikuttaminen. SÄHKE2 on toteutettava myös arkistolaitok-
sen omaan sähköiseen asiakirjahallintaan ja asianhallintaan.
SÄHKE:en jatkokehittämisen suunnittelu on aloitettu. Tieto-
kantojen ja rekisterien pitkäaikaissäilytystä selvittävässä pro-
jektissa tuotettiin kevään aikana kehittämissuunnitelma, jos-
sa on esitetty lukuisia teknisiä ja toiminnallisia kysymyksiä.
Myös eAMS:n ja tietokantojen suhde lukeutuu selvitettäviin
asioihin. Tämä merkitsee sitä, että seuraavan SÄHKE:en so-
veltamisala on perinteistä asiakirjaksi määriteltävää tietoa
laajempi. Jatkokehittäminen toteutetaan sidosryhmäyhteis-
työnä.
tukea eAMS:in kehittämiseenSisällön tuottaminen eAMS:iin on tunnetusti organisaatioita
työllistävä asia. Arkistolaitos on kolmen viime vuoden ajan
pyrkinyt helpottamaan sitä tuottamalla yhteistyössä organi-
saatioiden kanssa metatiedoille arvojoukkoja, kuten yhteistä
tehtäväluokitusta.
Kuntien eAMS-perusmalli valmistui maaliskuussa. Organi-
saation eAMS:n laadintaa perusmalliin tukeutumalla edesaut-
taa toukokuussa valmistunut käyttöönotto-ohje. Perusmalli ja
ohje löytyvät KuntaIT:n verkostoportaalista (wiki.kuntait.fi).
Mainittu ohje soveltuu erittäin hyvin myös muiden organi-
saatioiden käyttöön.
teksti: Päivi HaPPonen, kehittämisjohtaja, Kansallisarkisto
8 AKti 2/2009 9AKti 2/2009
Elkan johtaja Matti Lakio eläkkeelle
”Verottajan salajuonesta” nousi merkittävä arkisto Arkistonjohtaja Matti Lakio on jäämässä eläk-keelle syyskuun alussa. Hän on ollut Elkan johta-jana sen perustamisesta, vuodesta 1981 lähtien. Matin aikana Elkasta on kehittynyt merkittävä valtakunnallinen, yli 30 työntekijää työllistävä arkisto.
EnsituntumAn ARkistoiHin Matti Lakio sai työskennelles-
sään opiskeluaikanaan passintarkastajana. Tosin passien tarkas-
taminen tuntui tuolloin nuoresta miehestä mielenkiintoisemmal-
ta työltä kuin passien kantakorttien aakkostaminen ja arkistointi.
Valmistuttuaan valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta
vuonna 1971 Matti sai työpaikan Mikkelistä Itä-Suomen Instituu-
tista, jossa hän toimi yhdeksän vuoden ajan ensin tutkijana ja
sitten laitoksen johtajana.
Tehdessään laajaa tutkimusta Itä-Suomen teollisuuden kehittymi-
sestä Matti oli pitkään Mikkelin maakunta-arkiston kanta-asiak-
kaana. Tuolloin virisi kiinnostus arkistoihin.
”Ei niinkään ammattina vaan kuinka tutkijana osaisin paremmin
hyödyntää arkistoja: niinpä päätin suorittaa arkistonhoitotutkin-
non”, Matti muistelee.
Alkuvuodesta 1981 hän sai mielenkiintoisen työtarjouksen – ryh-
tyä Mikkeliin perustettavan Suomen Elinkeinoelämän Keskusar-
kiston johtajaksi.
”Mietittyäni asiaa huomasin, että tämähän on loistava homma:
voin yhdistää tutkijankoulutukseni, kokemukseni johtajana ja ar-
kistojen tuntemuksen”, Matti kertoo.
Alku oli haasteellinen
Matti Lakio ei ole katunut valintaansa, vaikka Elkan toiminnan
aloittaminen nollapisteestä vaati oman työnsä. Alussa oli tär-
keää vakuuttaa sen olevan nimenomaan elinkeinoelämän oma
arkisto.
”Esiintyi jopa epäilyjä laitoksen olevan verottajan salajuoni tieto-
jen urkkimiseksi”, hän muistelee nyt jo hymy suupielessään.
Matti kiittää työnantajajärjestöjen ja Keskuskauppakamarin tukea
sekä esimerkkiä arkistoaineistojen luovuttajina. Alkuvaikeuksi-
en jälkeen Elkaan alkoi virrata asiakirjoja jopa siihen tahtiin, että
markkinointia piti hillitä.
1980-luvun lopulla oltiin siinä tilanteessa, että oli suunniteltava
lisärakennusta.
”Laajennus päätettiin toteuttaa kiinteistöyhtiönä. Mikkelin Arkis-
totalo Oy:hyn saatiin osakkaiksi Mikkelin kaupungin lisäksi myös
elinkeinoelämää turvaamaan aineistojen vastaanottamisen jat-
kossakin”, hän kertoo onnistuneesta toimintamallista.
Virkamiesmäisyyttä vältellenMatti Lakio pitää keskeisenä saavutuksenaan Elkan kehittämistä
valtakunnalliseksi arkistotoimijaksi. Yritysten kanssa toimiminen
on tuonut oman haasteensa johtajan työhön, ja myös omat toi-
mintatavat on pitänyt sovittaa yritysten tarpeisiin.
”On pitänyt jatkuvasti seurata yritysmaailman muutoksia ja rea-
goida niihin, ettei yritysten historiaa katoa muutosten myllerryk-
sissä. Useasti asiat on pitänyt hoitaa nopeasti ja virkamiesmäi-
syyttä vältellen”, hän kuvaa Elkan arkipäivää ja toimintakulttuuria.
Hän on tehnyt myös historiantutkimusta työnsä ohessa: meriit-
teihin kuuluvat Mikkelin kaupunginvaltuuston historia ja sen jat-
ko-osa, elinkeinoelämää käsittelevät osuudet Mikkelin kaupungin
historia II:ssa sekä Viipurin kaupungin ja maalaiskunnan historias-
sa ja Mikkelin läänin 150-vuotisjulkaisun toimittaminen.
Yrityksiä tutkittu liian vähän Matti korostaa yritysten asiakirjojen merkitystä suomalaisen yh-
teiskunnan tutkimisen lähdeaineistona, mutta samaan hengen-
vetoon toteaa, että yritysten historiaa tutkitaan aivan liian vähän
huomioiden niiden merkitys suomalaisen yhteiskunnan vaurau-
den luojina.
Hän muistuttaa Elkan asiakirja-aineiston monipuolisuudesta.
”Taloushistorian analyysien lisäksi aineistoamme voi hyödyntää
vaikkapa sukututkimuksessa ja pienoismallien rakentamisessa.
Elkalle jokainen tutkija on ’vakava’ tutkija.”
Arkistoalan tulevaisuuden haasteista puhuttaessa Matti Lakio
suorastaan vaivautuu joutuessaan toteamaan ties monennenko
kerran: sähköinen arkisto.
”Kun maailma on sähköinen, on arkistonkin oltava sähköinen.
Sähköisen aineiston saamiseksi haltuun olisi saatava konkreetti-
sia toteutuksia aikaisiksi”, hän sanoo.
Elkan pitkäaikainen johtaja Matti Lakio (oik.) jää eläkkeelle, ja hänen saappaisiinsa astuu Elkan tietopalvelu- ja kehittämispäällikkönä
työskennellyt Jarmo Luoma-aho. Vahdinvaihto tapahtuu syyskuun alussa.
”Matti Lakio pitää keskeisenä saavutukse-naan Elkan kehittämistä valtakunnalliseksi arkistotoimijaksi.”
Yhteistyö toimii MikkelissäMikkelin nousuun merkittäväksi arkistokaupungiksi ja paikalliseen
arkistotoimijoiden yhteistyöhön Matti on ollut tyytyväinen.
”Eri toimijoiden osaaminen on tuonut kaupunkiin uutta toimin-
taa, ja synergiaa paikallisten muistiorganisaatioiden välillä. Kaik-
kea ei tarvitse tehdä itse, Elka voi ostaa palveluja tai myydä niitä
muille.”
Esimerkkinä paikallisen yhteistyön tuloksista hän tuo esille en-
tisen Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamispro-
jektin, joka käynnistyi puolustusministeriön rahoituksella vuonna
2008. Projekti työllistää Elkassa parikymmentä henkilöä usean
vuoden ajan.
”Se on oikeaa aluepolitiikkaa, työpaikkoja ei siirretä vaan luodaan
uusia työpaikkoja”, hän vinkkaa päättäjien suuntaan.
Matin visiossa tulevaisuuden Elka voisikin tarjota arkistopalveluja
laajemmin kuin nyt.
Harrastuksille enemmän aikaaEläkepäivilleen Matti Lakio ei ole laatinut suunnitelmia. Mutta nik-
karoinnille puutyöverstaallaan, lukemiselle, liikunnalle ja lintuhar-
rastukselleen hän aikoo löytää aikaa entistä enemmän.
”Aion tehdä myös kirjoitustöitä, mutta en tutkimusta”, Matti tote-
aa salaperäisesti.
teksti: jarMo LuoMa-aHo, tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö, Elka
kuva: eMiLia tuoHiMetsä, Kansallisarkisto
10 AKti 2/2009 11AKti 2/2009
Arkistoalan eurooppalainen yhteistyö eksyksissä?
komissio julisti maaliskuussa 2006, että se tulee olemaan portti
yhteiseen eurooppalaiseen kulttuuriperintöön. Kirjastojen lisäksi
siihen on tarkoitus liittää arkistojen ja museoiden aineistoja. Mar-
raskuussa 2008 avattiin Europeanan kotisivut.
Kehitys on ollut varsin nopeaa, vaikka aineistojen määrä onkin vie-
lä pieni. Digitoituja aineistoja toki on eri maissa paljonkin, mutta
kaikki ei ole yhteensopivaa Europeanan kanssa.
Arkistoilla niukasti voimavarojaMutta mikä on ollut arkistojen asema kehityksessä? Valitettavasti
varsin vähäinen. Näin siitä huolimatta, että monissa arkistoissa
digitoidaan huikeita määriä asiakirjoja.
Euroopan arkistojen yhteistyö on kirjastoyhteistyöhön verrattuna
hajanaista ja voimavaroiltaan valitettavan niukkaa. Tämän on eri
yhteyksissä hämmästyneenä todennut myös Ruotsin nykyinen
valtionarkistonhoitaja thomas Lidman, joka ennen virkaan ni-
mitystään toimi Ruotsin kansalliskirjaston Kungliga Biblioteketin
johtajana.
Organisaatioita on, rahaa eiEuroopan arkistokenttää hallitsee kolme organisaatiota. European
Board of National Archivists (EBNA) on kansallisarkistojen pääjoh-
tajien muodostama keskustelufoorumi. Se kokoontuu kahdesti
vuodessa. EBNA:lla ei ole pysyvää sihteeristöä eikä se ole viralli-
nen elin. Sillä ei ole budjettia eikä se ole sellainen oikeushenkilö,
joka voisi hakea esimerkiksi EU-rahoitusta arkistojen yhteisiin eu-
rooppalaisiin hankkeisiin.
Suurin hyöty EBNA:sta on ollut EU:n uusille jäsenmaille, joille se
on tarjonnut mahdollisuuden tutustua vanhempien EU-maiden
arkistotoimintaan. Tällainen pelkkä väljä benchmarking ei kuiten-
kaan tuo konkreettisia tuloksia arkistojen yhteistyöhön.
Toinen EU-maiden yhteistyöelin on Euroopan komission vuonna
2005 perustama European Archives Group. Sen tehtäväksi asetet-
tiin samana vuonna hyväksytyn Euroopan arkistoraportin (Report
on archives in the enlarged European Union) suositusten toteutta-
misen seuranta ja arkistojen yhteistyön yleiskoordinaatio. Arkisto-
työryhmä sai tehtäväkseen valmistella vuoden 2008 loppuun men-
nessä myös toimenpiteitä, jotka koskivat seuraavia tavoitteita:
• arkistoaineistoihin kohdistuvien tuhojen ehkäiseminen
ja vahinkojen korjaaminen,
• eurooppalaisten arkistostandardien kehittäminen
(DLM Forum ja Moreq),
• eurooppalaisen arkistoaineistojen portaalin perustaminen
(APENET),
• Euroopan arkistolainsäädännön kokoaminen
yhteiseen tietokantaan (EURONOMOS) ja
• arkistovarkauksien ehkäiseminen.
Suomella ei ole varaa pudota kansainvälisestä kelkasta
suomEn RooLi kansainvälisessä yhteistyössä on vä-
häinen. Opetusministeriön edellyttämä säästöohjelma
pakotti tänä vuonna Suomen vetäytymään monista
keskeisistäkin hankkeista ja supistamaan merkittävästi
kansainvälistä osallistumistaan.
Vaikka arkistoalan eurooppalainen yhteistyö etsiikin
tällä hetkellä toimivia rakenteita, on siihen osallistumi-
nen välttämätöntä. Sen on osoittanut tieteen ja kirjas-
tokentän nopeasti kehittynyt yhteistyö.
Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön tuo vält-
tämätöntä osaamista. Ulkopuolelle jääminen voi aihe-
uttaa kalliin laskun eikä menetettyjen asemien uudel-
leen saavuttaminen tapahdu vuodessa tai kahdessa.
"Euroopan arkistojen yhteistyö on kirjastoyhteistyöhön verrat-tuna hajanaista ja voimavaroil-taan valitettavan niukkaa."
Sähköisen tiedonhallinnan nopea kehitys on li-sännyt sekä maailman tiedeyhteisön että eri maissa toimivien kirjastojen kansainvälistä yh-teistyötä. Arkistoalalla kehitys on ollut hitaam-paa voimavarojen ja rahoituksen puutteen takia.
tiEDEyHtEisössä viimeistään Human Genome -projekti osoit-
ti kansainvälisten standardien ja verkottuneen työskentelytavan
ylivoimaisuuden. Yhdysvaltalainen National Institutes of Health
käynnisti ihmisen genomin kattavan kuvailemisen vuonna 1990.
Tavoitteeksi asetettiin suururakan suorittaminen 15 vuodessa.
Työ osoittautui odotettua vaativammaksi. Siitä huolimatta siitä
suoriuduttiin arvioitua nopeammin. Jo vuonna 2000 Yhdysvaltain
presidentti Bill Clinton ja Ison-Britannian pääministeri tony Blair
saattoivat yhdessä ilmoittaa, että ihmisen genomin peruskuvailu
oli valmistunut. Vuonna 2003 projekti saatiin päätökseen, vaikka
täsmennyksiä tehdään vielä vuosien ajan.
Geenikartoituksen menestys perustui sähköisen tiedonhallinnan
nopeaan kehitykseen. Eri maissa ja eri tieteenaloilla työskente-
levät tutkimusryhmät ovat sen jälkeen kehittäneet nopeasti omia
standardejaan ja menettelytapojaan. Tietoliikenneyhteyksiä on ke-
hitetty kaikkialla maailmassa.
Arkistonhoitajat ovat tiedonhallinnan ammattilaisia. Myös he ovat
jo pitkään ymmärtäneet sähköisten aineistojen ylivertaisuuden,
kansainvälisten standardien tarpeellisuuden ja pysyvän säilyttämi-
sen välttämättömyyden.
Kansainvälisiä digikirjastoja Yhdysvaltain kongressin kirjasto ja Unesco käynnistivät vuonna
2003 kirjastojen ja arkistojen kokoelmien maailmanlaajuisen ko-
koamisen maailman digitaaliseen kirjastoon (World Digital Libra-
ry). Sen avajaisia vietettiin juhlallisesti Unescon tiloissa Pariisissa
21.4.2009. Suomen Kansalliskirjasto on liittynyt hankkeeseen.
Euroopan unioni ei ole halunnut jäädä kehityksestä jälkeen. Vuon-
na 2001 käynnistyi The European Library -hanke, jossa Kansallis-
kirjasto on niin ikään ollut alusta lähtien mukana.
Vuonna 2006 hanketta laajennettiin siten, että se muuttui Euroo-
pan digitaaliseksi kirjastoksi (European Digital Library). Euroopan
Viime keväänä Prahan EBNA-kokoukseen osallistuneille esiteltiin
konservointia Tšekin kansallisarkistossa.
Kaikilla osa-alueilla on tapahtunut edistystä, vaikkei EU olekaan
osoittanut varoja muuhun kuin kokouskulujen korvaamiseen. An-
sio saavutuksista kuuluu niille arkistoille, jotka ovat ottaneet vas-
tuun tietyn kokonaisuuden suunnittelusta. Saksa on vastannut
vahinkojen ehkäisystä, Espanja arkistoportaalin kehittämisestä,
Ranska arkistolainsäädännön kokoamisesta ja Ruotsi arkistovar-
kauksien ehkäisemisestä.
Yhteistyön eteneminen hidastaMyönteisestä asenteesta huolimatta arkistoyhteistyön etenemi-
nen on ollut hidasta, jos vauhtia verrataan tieteen tai kirjastojen
yhteistyöhön. Suurin ongelma on voimavarojen ja koordinaation
puutteessa. Kaikista hankkeista on raportoitu sekä EBNA:n että
EAG:n ja kolmannen eurooppalaisen organisaation EURBICA:n
kokouksissa.
Selvää käsitystä siitä, miten työtä jatketaan projektivaiheen jäl-
keen, ei ole kenelläkään. Tuskin Ranska haluaa pysyvästi vastata
lakitietokannan ylläpidosta tai Saksa luoda kriisivalmiutta, elleivät
myös muut kanna korttaan kekoon. Toistaiseksi rahoitusmalleja ei
ole olemassa.
teksti ja kuvat: jussi nuorteva, pääjohtaja, Kansallisarkisto
Venäjän ja Suomen välinen arkistoyhteistyö oli esillä huhtikuussa
2009 Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin tehdessä valtiovierai-
lun Suomeen. Kuvassa myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov.
12 AKti 2/2009 13AKti 2/2009
”Olihan se oikein, että meidät kutsuttiin maailman väkirikkaim-
man kansan sisällissodan jaloista pois. Minäkin rupesin pakkaa-
maan tavaroita, mutta jokin meni tuolla sydämessä lukkoon ja tuli
ajatus, onko tämä oikein. Että lähdemme täältä pois ja jätämme
nämä uskoon tulleet kiinalaiset yksin kommunistisen hallituksen
tullessa maassa valtaan,” Parviainen kertoo.
”Päätin, että tänne minä jään, tulkoon mitä tulkoon.”
Kotimatka kesti puoli vuottaSisällissota päättyi ja Mao Zedong julisti Kiinan Kansantasavallan
perustetuksi 1. lokakuuta 1949. Silti levottomuudet jatkuivat, ja
Parviainen kohtasi paljon vaikeuksia työssään. Hän ei esimerkiksi
saanut kastaa tai siunata ihmisiä julkisesti.
Kotimatkalle Parviainen lähti vasta kiinalaisten seurakuntalaisten
sitä pyydettyä joulukuussa 1953. Hän oli viimeinen suomalainen
lähetystyöntekijä, joka poistui levottomasta Kiinasta.
Matka venyikin puolen vuoden mittaiseksi, sillä mies kiersi Hong-
kongin, Egyptin ja Transjordanian kautta Israeliin. Kreikassa hän
kävi hammaslääkärissä ja päätyi sieltä Italiaan, josta suunnisti
Keski-Euroopan halki Ruotsin kautta Suomeen viimein toukokuus-
sa 1954.
Kotimaassaan Parviainen ehti olla vain kaksi vuotta, kunnes kut-
sumus veti uudelleen lähetystyöhön vuonna 1956 – tällä kertaa
Taiwanin saarelle noin kahdeksaksi vuodeksi.
Kutsumus pitää mielen virkeänä
Karismaattisena rovastina Päivö Parviainen on haluttu puhuja ympäri
Suomea ja hänellä riittää vientiä – mutta vain joka toiselle viikolle.
”Lääkäri on sanonut, että pitäisi joka toinen viikko levätä kotona
ja joka toinen viikko lähteä maakuntiin vierailemaan,” Parviainen
toteaa vakavana.
”Toki en ole voinut määräystä aina noudattaa, sillä seurakuntavie-
railuista oppii aina jotain uutta ja monella paikkakunnalla ilahdu-
taan, kun pääsen paikalle. Ja Herra antaa minulle voimaa.”
Ulkomaanmatkojakin on tiedossa, sillä Parviainen lentää loppu-
vuodesta Taiwaniin Kristillisen Lääkäriliiton vuosijuhlaan. Sitä en-
nen hän lähtee vielä Pellon seurakunnan järjestämälle tutustumis-
matkalle Murmanskin luterilaiseen seurakuntaan.
Arkistoista apua maakiistaanKansallisarkistoon Parviainen päätyi etsimään lähetysurallaan
kirjoittamiaan kirjeitä ja muistiinpanoja Suomen Lähetysseuran
arkistoista. Hän etsii 1940-luvun lopulla kirjoittamiaan muistiinpa-
noja nähdäkseen, onko niissä merkintää Hongkongin Luterilaisen
keskuksen silloiselle johtajalle lähetetyistä kauppakirjoista. Niil-
lä oli ostettu kiinteistöjä ja maa-alueita Suomen Lähetysseuran
omistukseen Hunanin maakunnassa.
Asia on akuutti, sillä Ta’jungin seurakunnalla Hunanissa on ollut
vaikeuksia todistaa maa-alueiden omistuksiaan. Muistiinpanoista
olisi apua vallitseviin ristiriitoihin, sillä ne helpottaisivat kauppakir-
jojen paikantamista seurakunnassa.
”Kiinassa kirjoittamani kirjeet sisältävät sellaista arvokasta tietoa,
josta voi nähdä millaisia asioita on tapahtunut noiden vuosien
aikana. Tietysti minulta on paljon unohtunut, mutta nyt kun olen
saanut Kansallisarkistosta kirjoittamieni kirjeiden kopiot, niin mi-
nulla on tilaisuus vielä käydä uudelleen läpi tapahtumia ja palaut-
taa mieleeni yksityiskohtia.”
Aamu alkaa liikunnallaRovasti Parviaisella on uskomattoman hyvä muisti, vaikka ikää
alkaa olla jo melkein sata vuotta. Aamut hän aloittaa pienellä voi-
mistelulla.
”Minulle on hierojani sanonut, että kun aamusella nouset, niin
työnnä tyyny pois ja nostele päätäsi ylös niin monta kertaa kuin
vain jaksat. Ja kun näin nyökkäilet, niin sydämen pitäisi pumpata
uutta puhdistunutta verta pikkuaivoihin ja muisti vahvistuu. Minä
olen tehnyt sen tänä aamuna 103 kertaa!” Parviainen nauraa.
teksti: teeMu nieMinen, Kansallisarkisto
kuvat: teeMu nieMinen ja suoMen LäHetysseuran kuva-arkisto
Parviainen tapaamassa kyläläisiä Kiinassa.
Kutsumus veti lähetystyöhön Kiinaan vallankumouksen pyörteisiin
Kansallisarkiston tiettävästi iäkkäin asiakas käy ahkerasti tutkimassa Suomen Lähetysseuran ar-kistoja. Rovasti Päivö Parviainen, 97, on Suomen Lähetysseuran entinen Kiinan lähetystyönteki-jä, joka on nähnyt läheltä Kiinan sisällissodan ja Mao Zedongin valtaannousun.
RovAsti Päivö PARviAinEn syntyi Joensuussa Suomen suu-
riruhtinaskunnan aikana vuonna 1912. Entinen Kiinan lähetystyön-
tekijä kiertelee edelleen puhumassa seurakunnille kokemuksis-
taan ja uskostaan. Kimmokkeen lähetystyöhön hän sai nuorena
kokemastaan näystä.
”Minä olen saanut sellaisen – voisi sanoa ilmestyksen – helsinki-
läisessä ravintolassa vuonna 1934. Olin lukemassa viimeisiä teolo-
gian tenttejä varten, kun yhtäkkiä näin itseni kokoamassa Kiinaan
lähteviä tavaroita. Kuulin Herran äänen, joka sanoi vievänsä minut
Kiinaan ja tuovansa sieltä takaisin. Herra ilmoitti olevansa kanssa-
ni, kunnes saattaa minut kirkkauteen,” Parviainen muistelee.
Parviainen ei tuolloin kuitenkaan uskaltautunut lähetystyöhön,
ja seuraavat vuodet kuluivatkin eri seurakunnissa pappien avus-
tajana. Talvisotaan Parviainen ei joutunut, mutta jatkosodan
alussa hän toimi Kiuruvedellä koulutuskeskuksen pastorina.
Rukajärvelle tuli komennus pataljoonan pastoriksi tammikuussa
vuonna 1944.
Sotien jälkeen Parviainen oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta osal-
listuakseen Suomen Lähetysseuran järjestämälle lähetystyökurs-
sille, ja miehen tie vei lopulta Kiinaan, jossa hän viipyi vuodesta
1946 aina vuoteen 1953.
Sisällissota ei saanut lähtemäänPäivö Parviainen ehti toimia lähetystyöntekijänä Hunanin maakun-
nassa Kaakkois-Kiinassa kolme vuotta ennen kuin Kiinan sisällis-
sodan aiheuttamat levottomuudet levisivät sinne asti. Sodan aika-
na kaikki Hunanin suomalaiset lähetystyöntekijät olivat saaneet
sähkeen, jossa pyydettiin lähettejä poistumaan maasta.
Parviainen ehti jo valmistella lähtöä kotiin 1949, mutta päätti jäädä
omalla vastuullaan Kiinaan vielä neljäksi vuodeksi.
Rovasti Päivö Parviainen työhuoneessaan Helsingin Kalliossa. Parviainen vierailee edelleen myös seurakunnissa eri puolilla Suomea ker-
tomassa lähetystyökokemuksistaan.
Parviainen puhu-
massa evankeli-
ointitilaisuudessa
Taiwanissa.
14 AKti 2/2009 15AKti 2/2009
Varttivuosisata kansanedustajanaValtiopäiväneuvos Sakari Knuuttilan arkisto Jy-väskylän maakunta-arkistossa antaa kuvan yksit-täisen henkilön tiedonhallinnasta ja sen muutok-sista aikana, jolloin kirjoituskoneesta siirryttiin sähköisiin viesteihin ja painetuista sanomaleh-distä nettisivuihin.
vuonnA 1930 HAminAssA syntynyt ja Keuruulla varttunut
Sakari Knuuttila toimi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen
kansanedustajana vuosina 1966–1991. Koulutukseltaan hän on ra-
kennusinsinööri.
Knuuttila on toiminut laajalti erilaisissa luottamustehtävissä sekä
valtiollisella että paikallisella tasolla. Hänet muun muassa valittiin
kolmesti presidentin valitsijamieheksi ja hän oli pitkäaikainen Jy-
väskylän kaupunginvaltuutettu. Knuuttila on ollut aktiivinen myös
lukuisissa yhdistyksissä.
Seulonta dokumentoitiin tarkoinJo arkiston alkuinventointi paljasti, että siinä on runsaasti pois seu-
lottavaa materiaalia. Toisaalta Knuuttilan keräämän tiedon kokonai-
suus vaikutti merkittävältä. Arvelimme, että tutkijoita voisi kiinnos-
taa, millaisen tietopohjan varassa hän on tehnyt päätöksiä muun
muassa kansanedustajana.
Seulonta- ja järjestämistyön alussa otettiin periaatteeksi seulon-
nan tarkka dokumentointi. Aineistoa seulottiin yhteensä 27,49 hyl-
lymetriä. Siihen sisältyi paljon erilaista tausta-aineistoa, jota Knuut-
tila on käyttänyt apuna työssään: painettuja julkaisuja, tutkimuksia
sekä kirjeitä ja raportteja.
Seulontaan päätyneet aineistot käytiin läpi Knuuttilan kanssa, ja
muutamien asiakirjojen kohdalta seulonta peruttiin arkiston luovut-
tajan perustellusta toivomuksesta.
Arkistosta poistettuja painotuotteita on luovuttajan luvalla lahjoi-
tettu kirjastoihin ja osin myös asiakkaille. Varastokirjaston kanssa
on keskusteltu Pohjois-Koreaa koskevien painotuotteiden luovut-
tamisesta. Myös Jyväskylän yliopiston kirjasto ja Keski-Suomen
maakuntakirjasto saavat Knuuttilan aineistosta täydennyksiä ko-
koelmiinsa.
Olli Panhelainen, Päivi Hirvonen ja Sakari Knuuttila (edessä)
tarkastelevat seulottuja asiakirjoja Jyväskylän maakunta-arkiston
arkistomakasiinissa.
Aineisto valottaa mielipiteenmuodostusta
Arkisto sisältää eduskuntatyöhön ja luottamustoimiin liittyviä asia-
kirjoja: kokouspöytäkirjojen kopioita, muistiinpanoja, selvityksiä,
muistioita, aloitteita ja puheita. Suurimmassa osassa on Knuutti-
lan muistiinpanoja, joten niiden kautta pääsee hyvin käsiksi hänen
mielipiteenmuodostukseensa. Toisaalta arkisto ei sisällä juuri lain-
kaan elämäkerrallista aineistoa.
Harvinaisimpia asiakirjakokonaisuuksia ovat esimerkiksi Knuuttilan
pyrkiminen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 SDP:n esivaaleis-
sa sekä Kauko Juhantalon tapaus valtakunnanoikeudessa 1993,
jossa Knuuttila toimi eduskunnan valitsemana oikeuden jäsenenä.
Kansalaisten lähettämistä kirjeistä välittyy kuva yhteiskunnan epä-
kohdista. Osa aineistosta säilytettiin alkuperäisessä järjestyksessä
arkiston luovuttajan toivomuksesta. Näin esimerkiksi ”Alkavan kan-
sanedustajan arkisto” sisältää Knuuttilan aineiston kansanedusta-
jan työn alkuvaiheista.
Arkisto sisältää käyttörajoitettua aineistoa. Yksityishenkilöiden
sekä Knuuttilan itsensä lähettämien kirjeiden toisteiden sekä liike-
salaisuuksia sisältävien ja vaaleja koskevien asiakirjojen käyttöra-
joitusaika on 25 vuotta. Lisäksi arkiston järjestämisen yhteydessä
huomioitiin henkilötietolain asettamat rajoitukset tietojen luovut-
tamiselle.
teksti: oLLi PanHeLainen, toimistosihteeri ja kaisLa savoLa, ylitarkastaja, Jyväskylän maakunta-arkisto
kuva: Marjaana kuokka, Jyväskylän maakunta-arkisto
ArkistourallaAktin Arkistouralla-palstalla eri organi-saatioissa työskentelevät arkistoinnin
ammattilaiset kertovat urastaan ja työtehtä-vistään. Tässä numerossa Aktin kysymyksiin vastasi arkistonhoitaja Salme Uitto opetus-ministeriöstä.
Sattumien summa ohjasi alallemitEn oLEt Päätynyt ARkistoALALLE?
Opiskelin Suomen historiaa Helsingin yliopistossa, kun minulle
tarjottiin ystävän kautta työtä Keskustan ja maaseudun arkistossa.
Toimin siellä arkistoapulaisena vuosina 1974–1975. Humanististen
tieteiden kandidaatiksi valmistuin 1976, ja suoritin alemman ar-
kistotutkinnon syyskuussa 1977. Tutkintoon kuulunut kuukauden
työharjoittelu hoitui valtionarkistossa.
Elämässäni seurasi jakso kahden lapsen kotiäitinä marraskuu-
hun 1982. Silloin harjoitteluaikainen tuttuni valtionarkistosta otti
yhteyttä ja kertoi etsivänsä historiaa opiskellutta ja arkistoalalla
toiminutta henkilöä arkistojen järjestelytehtäviin opetusministeri-
öön. Työtarjous houkutteli, joten aloitin OPM:ssä 1982 puolipäiväi-
senä arkistojen järjestelijänä. Arkistonhoitajaksi minut nimitettiin
syyskuun 1987 alusta lukien. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että
päätymiseni arkistoalalle on ollut onnellisten sattumien summaa.
miLLAinEn uRAsi on oLLut?
Ura OPM:ssä on ollut työntäyteinen. Työympäristönä ministeriö
on ollut motivoiva, mielenkiintoinen ja turvallinen. Arkistonhoitajan
perinteisten tehtävien ohella olen osallistunut ministeriön asian-
hallintaan liittyvään kehittämistyöhön. Mittavia projekteja ovat
olleet muun muassa atk-avusteiseen kirjaamiseen siirtyminen
1988–1989, elektronisen IDA-arkiston kehittäminen 1999–2000
sekä AMS-tiedonhallintahanke 2003–2004. Olen myös koulutta-
nut ministeriön henkilöstöä tiedonhallinta- ja arkistointiasioissa.
Arkiston uumenissa ahertava kokee ajoittain työnsä yksinäiseksi,
niin minäkin. Ammattikunta iloitsi, kun valtioneuvoston arkiston-
hoitajien verkostoksi vuonna 1997 perustettiin yhteistyöryhmä.
Sen toimintaan olen osallistunut alusta lähtien, kaksi puolivuotis-
kautta puheenjohtajana ja useasti kokousten sihteerinä. Neljän
vuoden välein järjestettävät arkistopäivät olen myös kokenut am-
matillisesti tosi hyödyllisiksi.
Arkistot kiinnostavat myös vapaa-ajallani, sillä olen selvittänyt omi-
en ja mieheni vanhempien sukuhistoriaa. Harrastuksiini kuuluvat
myös käsityöt, tennis, tanssi ja muu liikunta.
mitEn ALA jA työtEHtäväsi ovAt muuttunEEt?
Noin 20 vuotta sitten käynnistyi yhä edelleen jatkuva asiakirjahal-
linnon sähköistyminen. Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet, sillä
arkistossa työskentelevän on hallittava myös viraston substanssit
entistä tarkemmin, omattava riittävät tietotekniset taidot sekä tie-
dettävä lainsäädännön vaikutukset omaan työhön.
Perinteisen paperisen arkistoinnin lisäksi arkistonhoitaja pereh-
tyy ja osallistuu nykyään sähköisen asianhallinnan ja arkistoinnin
suunnittelemiseen ja kehittämiseen. Täysin paperiton arkisto ei
kuitenkaan toteutune vielä pitkään aikaan.
mitä HALuAisit viELä AmmAtiLLisEsti sAAvuttAA?
Tavoitteekseni olen asettanut opetusministeriön arkiston saatta-
misen mahdollisimman hyvään kuntoon, ennen kuin parin vuoden
päästä siirryn eläkkeelle. OPM:ssä on parhaillaan käynnissä myös
asianhallintajärjestelmän uudistamishanke. On mielenkiintoista
nähdä, miten uuden järjestelmän käyttöönotto muuttaa arkiston-
hoitajan roolia.
mitEn yHtEistyö ARkistoLAitoksEn
kAnssA on sujunut?
Arkistolaitoksen kanssa yhteistyö on aina ollut sujuvaa, ja arkisto-
jen siirrot ovat hoituneet joustavasti. Viimeisimmässä arkistosiir-
rossa käytin Kansallisarkiston pyynnöstä uutta extranet-välinettä
luovutusluettelon laatimiseen. Opastus sen käyttöön tapahtui
vaivattomasti omassa työpisteessäni. Tarvittaessa ohjeistusta ja
ammattitaitoa on ollut mahdollista kartuttaa arkistolaitoksen jär-
jestämien koulutustilaisuuksien ja tapaamisten kautta.
EMILIA TUOHIMETSä/KANSALLISARKISTO
16 AKti 2/2009 17AKti 2/2009
Aluehallinnon uudistus tuo valtavat arkistonsiirrotArkistolaitos on päättänyt vastaanottaa valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä aineiston, jota perustettavat virastot eivät enää tarvitse toi-minnassaan. Alustavan arvion mukaan virastoilla on pysyvästi säilytettävää aineistoa noin 23 hyl-lykilometriä.
ALuEHALLinnon uuDistuksEssA eli ALKU-hankkeessa on
mukana kuusi virastoryhmää, joiden tehtävistä suurin osa siirtyy
aluehallintovirastoihin (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes-
kuksiin (ELY). Yhteensä 56 nykyistä virastoa lopettaa toimintansa
ja tilalle saadaan 6 AVI:a ja 15 ELY:ä.
Valtiovarainministeriö on asettanut ALKU-hanketta varten projek-
tiryhmän, joka suunnittelee ja kehittää asiakirjahallintoa sekä kir-
jaamo- ja arkistotoimen organisointimallia ja vastuita. Tavoitteena
on yhtenäinen ja tehokas tiedonhallinta uusissa aluehallintoviran-
omaisissa niiden aloittaessa toimintansa vuoden 2010 alussa.
Asiakirjahallinto-projektiryhmän puheenjohtajana on Päivi tom-
mila TEM:stä, sihteerinä suvi metsärinta-Lehmusvaara VM:stä
ja projektipäällikkönä Lauri Päivärinta Itä-Suomen lääninhallituk-
sesta. Jokaiselta lakkautettavalta virastoryhmältä on edustaja
ryhmässä, ja arkistolaitosta edustaa ylitarkastaja Raili oittinen
Kansallisarkistosta.
Kevään 2009 aikana hahmottui, miten tehtävät jakautuvat AVI:en
ja ELY:jen välillä. Asiakirjahallinto-projekti on valmistellut esitykset
arkistotoimen organisoinnista ja vastuukysymyksistä. Lisäksi on
määritelty menettelyt, jotka takaavat toiminnan jatkuvuuden. Teh-
tävä on haasteellinen, sillä viranomaistehtävien hoitamisen täytyy
sujua ongelmitta myös tammikuussa 2010.
Materiaalin määrä vasta arvioKansallisarkiston tekemän periaatepäätöksen mukaan arkistolai-
tos ottaa vastaan lakkautettavien virastojen pysyvästi säilytettä-
vän asiakirja-aineiston, jota AVI:t ja ELY:t eivät tarvitse toiminnas-
saan. Normaalisti vastaanotetaan vain yli 40 vuotta vanhempaa
aineistoa, joten periaatepäätöksen vaikutukset ovat mittavat.
Alustavan arvion mukaan toimintansa päättävillä virastoilla on py-
syvästi säilytettävää asiakirjamateriaalia noin 23 hyllykilometriä.
Luku on valtava – vertailuksi voi ottaa esimerkiksi syksyllä 2009
avautuvan Hämeenlinnan maakunta-arkiston uudisrakennuksen,
jossa on hyllytilaa 28 kilometriä.
Arkistolaitokseen siirrettävän aineiston määrä täsmentyy vielä
muun muassa siksi, että luvuissa ei ole voitu kunnolla arvioida
virkamiesten työhuoneissa ja vastaavissa tiloissa olevaa aineis-
toa. Toisaalta hyllymetrimäärä yleensä pienenee aineistoa järjes-
tettäessä.
Kilometreissä lasketaan myös sen aineiston määrä, jota uudet
virastot tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseen. Etenkin ympäristö-
keskuksilla ja tiepiireillä on hallussaan jopa 1800-luvulta peräisin
olevaa aineistoa, jota yhä käytetään.
ALKU-hankkeessa näkyvät myös valtionhallinnon aikaisemmat
organisaatiomuutokset, sillä aineistoa tulee lakkautettavia viras-
toja huomattavasti useammalta arkistonmuodostajalta. Viiden ny-
kyisen lääninhallituksen hallussa on 12 entisen lääninhallituksen
aineistoja ja vuonna 1997 perustetuissa TE-keskuksissa on asiakir-
joja monista aiemmin toimineista aluehallinnon organisaatioista.
Sotaajan asiakirjasiirtojen mittainen hanke ALKU-hankkeen pysyvästi säilytettävien asiakirjojen vastaanotto
tulee olemaan arkistolaitoksen suurin siirtoprojekti sitten 1800-lu-
vun alun, jolloin Kansallisarkiston edeltäjä Senaatin arkisto perus-
tettiin.
Toinen vastaavaa kokoluokkaa oleva siirto on nähty talvi- ja jatko-
sodan aikana, jolloin silloiseen Sota-arkistoon siirrettiin asiakirjoja
noin 20 hyllykilometriä. Tämä aineisto oli järjestämätöntä ja osa
siitä on edelleen samassa kunnossa, missä se rintamalta lähe-
tettiin.
Kolmas suursiirto on vuosien 2009–2010 aikana toteutettava
Kirsi-projekti, joka liittyy kirjaamisasioiden siirtymiseen käräjäoi-
keuksista Maanmittauslaitokselle. Yhteensä aineistoja muutetaan
yli 14 hyllykilometriä, josta noin 8 hyllykilometriä vastaanotetaan
arkistolaitokseen. Projekti on hyvää harjoitusta ALKU-asiakirjojen
siirrolle.
Järjestämisprojekti suunnitteilla
ALKU-hankkeen arkistonsiirrot koostuvat kymmenistä tai ehkä
jopa sadasta yksittäisestä siirrosta.
Aineiston siirtokuntoon saattamista varten on esitetty perustet-
tavaksi ALKU-hankkeen ja arkistolaitoksen yhteinen järjestämis-
projekti. Sen suunnittelu on käynnistynyt ja alustavien kaavailujen
mukaan se jakaantuisi vuosille 2010–2014.
Kokonaisuutena urakka on kunnianhimoinen ja vaatii huolellista
etukäteissuunnittelua. Hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat, koska
sen ansiosta uudet organisaatiot vapautuvat tarpeettomaksi käy-
neistä asiakirjamassoista, aineiston käytettävyys paranee ja säily-
tystilan tarve pienenee.
www.vm.fi/alku
teksti: outi HuPaniittu, tutkija, Kansallisarkisto
ALKU-hanke
2007 2008 2009 2009 2010 20102014
Arkistolaitos
Lakkautettavat organisaatiot ja tehtävien siirtäminen uusiin aluehallinto-organisaatioihin
6 Avi:a 15 ELy:ä(VM:n alaisuudessa) (TEM:in alaisuudessa)
AVI < lääninhallitukset (5 kpl) > ELY
TE-keskukset (15 kpl) > ELY
AVI < alueelliset ympäristökeskukset (14 kpl) > ELY
AVI < ympäristölupaviranomaiset (3 kpl)
tiepiirit (10 kpl) > ELY
AVI < työsuojelupiirit (9 kpl)
"ALKU-hankkeen pysyvästi säilytettävien asiakirjojen vas-taanotto tulee olemaan arkis-tolaitoksen suurin siirtopro-jekti sitten 1800-luvun alun."
kEsäkuu
Aluehallinnon uudistamis-hanke asetetaan
tAmmikuu
Asiakirja hallintoprojekti asetetaan
tALvi
Asiakirjahallinnon nykytila kartoi-tetaan ja uuden
asiakirjahallinnon suunnittelu alkaa
syksy
AMS:it valmiit, uusien virastojen tarvitse-mien asiakirja-aineistojen kartoitus alkaa.
Lakkautettavat organisaatiot aloittavat asiakirjahallinnon hallitun päättämisen
syksy
Yhteisen järjestämis-projektin suunnittelu
kEvät
AMS-projektit alkavat
tAmmikuu
Uudet AVI- ja ELY-virastot aloittavat toimintansa
Järjestämisprojekti yhteistyössä arkistolai-
toksen kanssa
tALvi
ALKU-virastoja koskevat seulonta- ja muut päätökset
kartoitetaan
syksy
Siirtosuunnitelman laatiminen yhteistyös-sä ALKU-hankkeen kanssa. Arkistonmuo-dostussuunnitelmat seulontaesityksinä
arkistolaitoksen käsittelyssä
mAALiskuu
Periaatepäätös: kaikki pysyväs-ti säilytettävä
aineisto otetaan vastaan
syksy
Yhteisen järjestämis-projektin suunnittelu
kEvät
Arkistopiireittäin tehtävät selvi-tykset siirrettävästä aineistosta ja erillisohjeistuksen laatiminen asiakirjahallinnon hallittuun päät-tämiseen ja aineiston siirtokun-
toon saattamiseen
Kansallisarkisto ja maakunta-arkistot otta-vat aineiston vastaan
18 AKti 2/2009 19AKti 2/2009
Näkökulmia hallinnon
tarkastustoimintaan
"Tietoturva ja -suoja ovat tulleet pysyviksi osiksi hyvää hallintotapaa."Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio
"Laillisuusvaatimus on muut-tuvassa hallintotoiminnassa edelleenkin ajankohtainen."Esittelijäneuvos Jorma Kuopus
varsinainen tietoturvallisuuslaki, perustuu tämä tarkastustoimival-
ta henkilötietolain säännöksiin.
Kuten tunnettua, tarkastusten toimittaminen, jonka meidän osal-
tamme voidaan katsoa jakaantuvan ennakkotarkastuksiin (”prior
checking”) ja varsinaiseen jälkikäteiseen tarkastustoimintaan, on
pientä lainvalvontavirastoamme kovasti työllistävä tehtävä. Siksi
olemmekin esittäneet kehityssuuntien yhdistämistä.
Organisaatioiden oma etu on tehokkaasti valvoa ja tarkastaa si-
säisen ja ulkoisen tarkastuksen keinoin myös tietojenkäsittelyjär-
jestelmiään; toisaalta asiaan liittyy voimakas yleinen lainvalvon-
taintressi. Tietotilinpäätöksen avulla tulisi voida toteuttaa nämä
molemmat tarpeet.
Näin saataisiin parannettua kansalaisten oikeusturvaa sekä te-
hostettua helposti ja halvalla lainvalvontaviranomaisten toimintaa.
Samalla tietotilinpäätös palvelisi organisaation johdon päätöksen-
tekokykyä ja sidosryhmien tiedollisia tarpeita.
Tietotilinpäätöksen idean pohjalta lainvalvontaviranomaiset voisi-
vat jatkaa toimintojensa yhteistä kehittämistä silmällä pitäen te-
hokkuuden kasvamista ja samalla välttäen tarpeettoman, organi-
saatioita rasittavan raportoinnin lisäämistä.
teksti: reijo aarnio, tietosuojavaltuutettu
Arkistointi jäämässä vähälle huomiolle
Näyttääkin olevan niin, että perinteinen kirjaaminen ja arkistointi
ovat helposti jäämässä liian vähälle huomiolle hallinnon organisaa-
tioiden ja toimintatapojen modernien muutosten keskellä.
Muut asiat, kuten henkilöstön vähentäminen, yksityistäminen (PL
124 §) tai niukkojen käyttömenojen säästöt, saattavat saada ny-
kyisin merkittävämmän painoarvon kuin hallintoasian kelvollinen
päättäminen ja tietoaineistojen systemaattinen arkistointi.
Tarkastustoiminta osa oikeusasiamiehen laillisuusvalvontaaEDuskunnAn oikEusAsiAmiEHEn tEHtävänä on viran-
omaistoiminnan laillisuusvalvonta. Helmikuussa 2010 tulee kulu-
neeksi 90 vuotta siitä, kun ensimmäinen kantelu saapui oikeus-
asiamiehelle.
Laillisuusvalvonta on ajan myötä muuttunut, mutta sen peruspiir-
teet ovat säilyneet. Laillisuusvaatimus on muuttuvassa hallintotoi-
minnassa edelleenkin ajankohtainen.
Eri kohteiden tarkastukset ovat olennainen osa oikeusasiamiehen
laillisuusvalvontaa. Kuten vuodelta 2008 julkaistusta oikeusasia-
miehen kertomuksesta ilmenee, toteutettiin kertomusvuonna
tarkastukset 71 kohteeseen. Uutta olivat yllätystarkastukset van-
kiloissa.
Samoin vuoden 2008 uutuuksia oli se, että tarkastusten yhtey-
dessä seurattiin systemaattisesti erillisen muistion ja suunnitel-
man pohjalta julkisuuslain ja julkisuusperiaatteen toteutumista
tarkastuskohteissa. Jo tätä ennen oli eräissä tarkastuksissa ha-
vaittu kirjaamisessa ja arkistoinnissa sellaisia puutteita, joista on
kerrottu oikeusasiamiehen toimintakertomuksissa.
TIETOS
UO
JAvA
LTUU
TETUN
TOIM
ISTOK
AIJA
TUO
MISTO
/ED
US
KU
NN
AN
OIK
EU
SAS
IAM
IEH
EN
KA
NS
LIA
Kansallisarkisto järjesti kesäkuussa keskustelu-tilaisuuden, jossa pohdittiin tarkastustoiminnan yhteistyömahdollisuuksia. Tietosuojavaltuutet-tu Reijo Aarnio esitti alustuksessaan ajatuksen organisaatioiden tietotilinpäätöksen laatimises-ta, ja esittelijäneuvos Jorma Kuopus valotti tar-kastustoimintaa eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian näkökulmasta.
Tietotilinpäätös käyttöön? tiEtosuojAvALtuutEtun toimistossA toivotaan, että or-
ganisaatiot ottaisivat käyttöönsä itseohjautuvasti tai tarvittaessa
lainsäädännön ohjaamina niin sanotun tietotilinpäätöksen.
Tarkkaan ottaen maassamme on jo otettu ensimmäiset askeleet
sen lakisääteistämiseksi; sisäasiainhallinnon tietotekniikkakes-
kusta (HALTIK) koskeva asetus edellyttää, että se raportoi toimin-
nastaan tietosuojavaltuutetulle. Samankaltainen velvoite tulee
koskemaan myös Väestörekisterikeskusta.
Osa luonnollista jatkumoa Taloudellisen tilinpäätöksen historia on pitkä ja vakiintunut. Se
on saanut sittemmin seurakseen henkilöstö- ja nyttemmin myös
ympäristö- ja yhteiskuntatilinpäätöksen. Tässä evoluutiossa luon-
nollinen jatkumo on tietoyhteiskunnassa käyttöön otettava tieto-
tilinpäätös.
Tieto on yhteiskunnassamme rahanarvoinen tuotannontekijä. Tie-
tojärjestelmien oikeudellisella laadulla on vaikutuksensa ihmisten
oikeuksien toteutumiseen jopa siten, että Euroopan ihmisoike-
ustuomioistuin on arvioinut ihmisoikeussopimuksen soveltuvan
myös tietojärjestelmien vaikutusten arviointiin.
Sanotaan, että Yhdysvalloissa tietosuoja ja -turva ovat ottaneet
suurimman harppauksen eteenpäin, kun ensiksi Kaliforniassa ja
sittemmin monissa muissakin osavaltioissa säädettiin laki, joka
velvoittaa organisaatiot julkisesti raportoimaan tietoturvaongel-
mistaan. Tietoturva ja -suoja ovat tulleet pysyviksi osiksi hyvää
hallintotapaa.
Konsulttitoimisto KPMG:n mukaan sisäiseen tarkastukseen ja tie-
tojärjestelmiin liittyvät kysymykset ovat aikaisempaa enemmän
esillä myös suomalaisissa hallituksissa.
Kansalaisten oikeusturva paranisiTietosuojavaltuutetun eräänä tehtävänä on tarkastaa henkilötieto-
jen käsittelyjärjestelmiä. Vaikka maastamme edelleenkin puuttuu
Yksityistämisen rajanakin on, että julkinen hallintotehtävä voidaan
antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se
on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä
vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon
vaatimuksia.
iCtaika kaipaa visionäärisyyttäSähköisten aineistojen hallinta antaa aiheen huoleen laillisuuden yl-
läpidon (PL 118 §) ja aineistojen säilyvyyden kannalta. Samoin EU:n
asiakirja- ja arkistointivaatimukset ovat reunaehtoina merkitykselli-
siä Suomessakin. Siten eri tavoin käsitellyillä ja tallennetuilla tieto-
aineistoilla on olennainen merkitys virkatoiminnan laillisuusvalvon-
nalle ja niillä on oikein ymmärrettynä mittava taloudellinen arvo.
Julkinen tietoresurssi on myös pohja hallintotoiminnan laadukkaal-
le kehittämiselle ja hallintohistoriankin tausta. Silti suhteellisen
harva viranomainen on nähdäkseni harkiten sitoutunut SÄHKE2-
määrittelyihin tai siirtänyt arkistoitavia sähköisiä tietoaineistojaan
Kansallisarkistoonkaan.
Vaikka hallinnon sähköistyminen lisää tehokkuutta ja rationalisoi
hallintoa, saattaa samalla kadota merkittäviäkin tietoja arkipäiväi-
seen sähköpostiviestintään, nopeisiin puhelinpalavereihin, muut-
tuviin verkkosivuihin tai sähköisen asianhallinnan arkistoimatta
jääviin työtiloihin.
Kokonaisuuksia olisi nähtävä ja eri tahojen asiantuntemusta vält-
tämättä lisättävä. Julkisen hallinnon ICT-oikeudellinen sääntely on
kuitenkin hajautunut erilaisiin sääntelymalleihin ja kaipaisi visio-
nääristä näkemystä.
teksti: jorMa kuoPus, esittelijäneuvos, dosentti,
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
"Perinteinen kirjaaminen ja arkistointi ovat helposti jää-mässä liian vähälle huomiolle modernien muutosten keskellä."Esittelijäneuvos Jorma Kuopus
20 AKti 2/2009 21AKti 2/2009
Isoisän olkihattu (eli Mikkelin kulttuuri-historiaa 1942)
Sota-aikoina syötävästä tulee aina pula. Tällöin ihmissuku toteuttaa geneettistä selviytymiskoo-diaan syödessäänkin. Siinä menossa kadottavat yleensä merkityksensä ne ruokaan liittyvät yhtei-sölliset, yleiskulttuuriset ja suoranaiseen huvitte-luun painottuvat ominaisuudet, joita aterioinnin yhteyteen on liimautunut normaalioloissa.
kEntiEs itsEnäisEn suomEn värikkäimmät poliittiset muis-
telmat kirjoitti sotasyyllisyystyrmässä huonon ja puutteellisen
ravinnon voimalla professori Edwin Linkomies. Juuri ennen
linnaan joutumistaan hän oli kääntänyt ”mässäilypainotteisen”
osan Trimalkion pidot keisari Neron makutuomarin Petroniuksen
romaanista Satyricon. Ei siis ihme, että Linkomies koskettelee
muistelmateoksessaan Vaikea aika muutamaankin otteeseen ruo-
kaa – nimenomaan sen puutetta.
Teoksensa rivinvälissä hän ”alleviivaa” omaa, perheensä ja hal-
lituksensa korkeaa säännöstelymoraalia. Linkomies huomauttaa,
että hallitukselle määräysten kiertäminen olisi ollut toki mahdol-
lista ja juoruaa sitten, että niin juuri meneteltiin sodan loputtua
uuden suunnan otettua ohjat.
Muistelmista paljastuu, että Linkomies itsekin olisi ehkä ollut val-
mis ummistamaan silmänsä säännöstelyn pikku porsaanreikien
kohdalla – kunhan joku toinen olisi ottanut asian vastuulleen. Hie-
man kateutta ”äänessään” hän kertoo panneensa merkille Pää-
majan kenraalien ruokapöydän suhteellisen runsauden.
Kitkerää ja mautonta? Runsautta vankkarakenteinen Linkomies olisi toivonut tasavallan
presidentti Risto Rytin edustuspöydältäkin, jota rajoitukset eivät
koskeneet. Linnasta ei yltäkylläisyyttä kuitenkaan löytynyt: ”Pre-
Rummutusta
sidenttipari vietti hyvin spartalaista elämää. Ruoka oli hyvin yksin-
kertaista, tarjoilu vieläpä niukanlaista”, valitteli Linkomies.
Hän moitti myös Rytin konjakkimakua. Linkomiehestä Linnan
Courvoisier Petit Caporal oli kitkerää ja mautonta. Totta on, ettei se
ollut mikään ylellisyysmerkki, mutta ei myöskään konjakkien alinta
kastia, vaan aivan kelpoista perusjuomaa – erillissotaan hyvin so-
pivaa oikeaa ranskalaista eikä akselilta maistuvaa Weinbrandia.
Kaiken suhteellisuudesta kertoo, että maailman eksklusiivisimmak-
si brandy-brändiksi kehittyneen eau de vie -pullon kyljessä on jos-
kus seisonut valmistajan nimen perässä aika rahvaanomaisesti: en
aromee le plus fin, en alcool le plus fort (kauppa-adessiivilla kään-
nettynä: mitä hienoimmalla aromilla, mitä vahvimmalla alkoholilla).
Edustuspäivälliset Päämajassa Joku vuosi sitten tahtoi muuan ryhmä itselleen etsittävän Ris-
to Rytin arkistosta, millainen oli tasavallan presidentin sota-ajan
menu. Joukon tarkoituksena oli nauttia tällainen ateria tunnetussa
klubiravintolassa. Tarvittavaa tietoa ei siihen hätään löytynyt.
Aivan toisesta paikasta ja aivan toista reittiä johduttiin kuitenkin
tänä vuonna asiakirjoille, joista on mahdollista rekonstruoida Tasa-
vallan Presidentin päivälliset Mikkelin päämajassa 25. huhtikuuta
1942 klo 19.00–22.22.
(Presidentin poistumisaika on hänen vierailuohjelmassaan todel-
lakin ilmoitettu minuutin tarkkuudella. Aivan varmaa on, ettei yk-
sityiskohta ole merkityksetön tai sattumanvarainen. Se ei johdu
esimerkiksi juna-aikataulusta. Ryti jäi päämajakaupunkiin vielä
seuraavaksikin päiväksi.)
Ruokalistassa ei todellakaan ole mainintaa mikkeliläisiin aterioihin
yleensä kuuluneesta ruokaryypystä alkupalojen kanssa. Ehkä pre-
sidentillinen viinattomuus oli viesti jostain.
Keitolle tarjottiin Dry Sack sherryä ja pääruoalle jo nimenä kun-
nioitusta herättävää punaviiniä Chateau Lafite-Rotschild vuodelta
1934. Kahvin kanssa – ja kaiketi pitkin iltaa – oli saatavana Louis
de Salinac V.S.O.P. -konjakkia, Mesimarjalikööriä ja ilmeisesti hyvin
kypsynyttä viskiä, jonka nimeksi mainitaan vain laatu- ja ikämääri-
telmä Black Label.
Epäprotokolääri iltaPöydän antimia oli nauttimassa isännän ohella 16 korkeaa herraa:
pääministeri j. W. Rangell, ylipäällikkö gustaf mannerheim,
puolustusministeri Rudolf Walden, valtiovarainministeri väinö
tanner, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs, tykistön kenraali v. P.
nenonen, jääkärikenraaliluutnantit k. L. oesch, j. F. Lundqvist,
Edward Hanell ja W. E. tuompo, jääkärikenraalimajuri unio
sarlin, kenraalimajurit A. F. Airo ja A. o. Pajari, eversti Aladár
Paasonen, ylipäällikön adjutantti Ragnar grönvall ja presidentin
adjutantti Börje söderström.
Pääministeri Rangell keräsi – ja arkistoi – osanottajien ”kuitta-
ukset” ruokalistan taakse. Ilmeisesti tilaisuus oli onnistunut, jos
nimikirjoituksista on lupa tehdä johtopäätöksiä. Esimerkiksi Man-
nerheimin muuten niin virallisen jäykänpysty nimikirjoitus on saa-
nut olemukseensa rentoa kaltevuutta ja päättyy poikkeuksellisen
komeaan, tavanomaista suurempaan loppukiehkuraan.
Osoituksena tilaisuuden välittömyydestä on myös allekirjoitusten
epäprotokolääri järjestys: tasavallan presidentti ja ylipäällikkö eivät
näytä olevan moksiskaan siitä, etteivät ole saaneet ”avata” asia-
kirjaa, vaan ovat piirtäneet signeerauksensa vuoron mukaiseen
paikkaan pöydällä kierrossa olleeseen listaan.
Miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain? pohtii iskelmä-
laulaja. Paljon enemmän kuin isoisän olkihattu ei tarvitakaan.
Kuten huomataan, jo muutamat arkit tarinoivat sille, joka viitsii
niitä tarkastella. ”Vanhan kaapin kätköissä” s.o. Kansallisarkis-
ton yksityisarkistoyksikössä näitä tarinoita on tallella vaikka millä
mitalla.
teksti: kauko ruMPunen, tutkija, Kansallisarkisto
kuvat: j.W. rangeLLin arkisto
Ruokalistan takaa
löytyvät osanottajien "kuittaukset".
"Linkomiehestä Linnan Courvoisier Petit Caporal oli kitkerää ja mautonta."
Rytin päiväkirjassa on merkintä: ”Annoin päivällisen lukuisille kor-
keammille upseereille ja pidin siinä pienen puheenkin lähtien Sok-
rateen sotapäällikön määrittelystä.” Koska puheen konsepti on
säilynyt, tiedetään, ettei puhe pitäytynyt symbolisesti vain antiikin
kuulun filosofin ajatuksissa, vaan presidentti viittasi muun muassa
kotirintaman elintarvikeoloihin ja muistutti sotaherroja marssijär-
jestyksestä; hallitus määrittelee sodan poliittiset päämäärät.
täysi menu Presidentin päivälliset avattiin alkupaloilla (todennäköisesti [mak-
kara]leikkeleillä tai graavikalalla). Keitoksi tuotiin ”lihalientä pastei-
jain kera”. Pääruokana tarjottiin ”sianselkää” ja jälkiruokana ”jääte-
löä suklaakastikkeen kera”. Lopuksi saatiin kahvit.
22 AKti 2/2009 23AKti 2/2009
Keisarikunta näyttelyn
rakentaminen oli pitkä prosessi
Opetusaineistoa Suomen sodasta verkossakAnsALLisARkisto on koonnut verkkoon Suomen
sotaan 1808–1809 liittyvän digitaalisen opetusaineiston
koululaitosta varten. Hanke lähti Kansallisarkiston aloit-
teesta käyntiin keväällä 2008.
Finlands Svenska Historielärarförbund -järjestön pu-
heenjohtaja Petter Walleniuksella oli selvä käsitys
peruskoulun yläasteen ja lukion opetuskäyttöön sovel-
tuvasta aineistosta: sen oli oltava konkreettista ja liityt-
tävä sodan arkeen tai yksittäisten ihmisten kohtaloihin.
Asiakirjoja pitäisi voida käyttää tutkimustilannetta simu-
loiden, ja oli tärkeää, ettei niitä tarjottaisi niin sanotusti
valmiiksi pureskeltuina.
Hankevastaava valitsi runsaasta aineistosta noin 25
asiakirjaa, jotka ryhmiteltiin kronologisesti etenevien
temaattisten otsikkojen alle. Päädyttiin ratkaisuun, jossa
asiakirjan digitoitua sivua seuraa vastaava sivu puhtaak-
sikirjoitettuna – kieliasua ei muutettu. Jokaisella asia-
kirjalla on oma lyhyt esittely, kuten koko aineistopake-
tillakin. Puhtaaksikirjoitus ja esittelyjen laatiminen jäivät
hankevastaavalle. Svenska litteratursällskapetin kuvitus-
aineisto keventää yleisvaikutelmaa.
Opetusaineiston teknisestä toteutuksesta vastasivat Kan-
sallisarkiston arkistosihteeri kare salonvaara ja digitoija
martti kupiainen. Valmis kokonaisuus esiteltiin Hanasaa-
ren kulttuurikeskuksessa marraskuussa 2008 suomalai-
sille ja ruotsalaisille opetusalan edustajille. Paketti herätti
kiinnostusta myös ruotsalaisten opettajien piirissä.
1808–1809 Asiakirjoja suomen sodasta
(1808–1809 Dokument om Finland i krig)
www.narc.fi/1809opetusaineisto/
hankevastaavana allekirjoittanut dosentti Paaskosken avustamana.
Hankevastaava toimitti myös näyttelyjulkaisun, jonka kääntäminen
venäjän kielelle osoittautui haastavaksi tehtäväksi.
Viimeistelyjä viime hetkeen saakkaMaanantaisia avajaisia edeltävää viikonloppua voi verrata crescen-
doon: hankevastaava, näyttelysuunnittelija Muir, Kansallisarkiston
konservaattorit ja digitoija tekivät työtä aamusta iltaan, hyvässä yh-
teishengessä, jotta näyttely saatiin valmiiksi. Näyttelyn pystyttämi-
nen oli opettava kokemus.
teksti: Pertti HakaLa, tutkija, Kansallisarkisto. Kirjoittaja on Merkkivuoden 1809 hankevastaava Kansallisarkistossa.
Kansallisarkistossa avattiin huh-tikuussa Venäjän keisarikunta ja Suomen suuriruhtinaskun-nan synty 1808–1820 -niminen asiakirjanäyttely. Se on toteu-tettu yhteishankkeena Venäjän valtion historiallisen arkiston (RGIA) ja Suomen Pietarin pää-konsulinviraston kanssa.
kAnsALLisARkiston näyttELy on
avoinna 17.9.2009 saakka. Samanaiheinen
venäläinen näyttely avataan Pietarissa mar-
raskuun 2009 alussa.
Näyttelyn hahmottaminen alkoi jo vuonna
2007, jolloin arkistolaitos kääntyi venäläis-
ten kollegojen puoleen ehdottaen yhteistä
näyttelyä. Ehdotus otettiin suopeasti vas-
taan niin Moskovassa kuin Pietarissakin.
Kun toimijoiden asema hankkeessa oli vä-
hitellen selvinnyt, neuvottelut näyttelyn si-
sällöstä aloitettiin Venäjän arkistolaitoksen
Rosarhivin pääjohtajan vladimir kozlovin
ja muiden edustajien kanssa Moskovassa.
Kansallisarkiston edustajien ehdotus näyt-
telyn teemoiksi hyväksyttiin, ja samalla ni-
mettiin Rosarhivin osastonjohtaja tatjana
Zanina näyttelyn venäläiseksi kuraattorik-
si. Näyttelyn jatkovalmistelut venäläisen
aineiston osalta lankesivat kuitenkin pitkälti
Venäjän valtion historialliselle arkistolle.
Poliisisaattue turvasi asiakirjojen kuljetustaSopimusneuvottelut RGIA:n edustajien ja
varsinkin johtajan professori Aleksandr so-
kolovin kanssa olivat monivaiheiset, mutta
johtivat lopulta näyttelysopimukseen.
Kantoina kaskessa olivat varsinkin kuljetus-
järjestelyt ja niiden turvallisuusnäkökohdat.
Suomen ulkoministeriön hyvät palvelut
asiassa sen jälkeen, kun Pietarin pääkonsu-
linvirasto liittyi Kansallisarkiston näyttelyn
järjestäjiin, olivat suureksi avuksi. Kohtuu-
hintainen kuljetus järjestyi ja kun siihen
vielä saatiin liikkuvan poliisin turvasaattue –
Helsinkiin saakka – oli asia selvä: alkuperäi-
siä asiakirjoja saataisiin RGIA:sta lainaksi.
Tämä oli näyttelyn kannalta tärkeää. Digitaalitekniikkaa hyödyntäen
voidaan toki tehdä hyviä kopioita, mutta aidon veroisia ne eivät ole.
Näyttelyesineiden – kuten asiakirjojen, taide-esineiden ja muotoku-
vien – inventointi oli alkanut keväällä 2008 pyrkimyksenä mahdolli-
simman kattava kokonaisuus.
Kiinnostavia esineitä haalittiin mukaan Asiakirjojen pohjalta rakennettu näyttely on siihen tutustuvalle varsin
raskas, eikä useita vitriinejä käsittävään näyttelyyn kerta kaikkiaan
jaksa tutustua, jos ei esillä ole muutakin kuin asiakirjoja. Kiinnostavia
esineitä oli haalittava näyttelyyn eikä niitä ollut ylettömästi. Näyttä-
vimmät esineet olivat jo menossa Kansallismuseon ja Tukholman
Livrustkammarenin yhteisnäyttelyyn, jota Kansallisarkistokin oli ol-
lut kokoamassa. Annetun avun pohjalta saatiin myös vasta-apua:
Museovirasto ja Kansallismuseo antoivat auliisti esineitä lainaksi,
kuten myös Ateneum, Helsingin Yliopistomuseo, osakunta Nylands
Nation, antiikkiliikkeet Galerie Donner ja Old Times sekä useat yksi-
tyistahot. Henkilösuhteet olivat viimeksi mainittujen osalta A ja O.
Tärkeää oli myös ammattilaisten työpanoksen varmistaminen ajois-
sa. Oli koottava näyttelyjulkaisu ja suunniteltava itse näyttely. Jul-
kaisua varten tarvittiin tieteellisesti tasokas johdanto aiheeseen, eli
Suomeen kansainvälisen politiikan voimakentässä venäjän ja Ruot-
sin välissä sekä maamme kehitykseen Suomen sodan jälkeen.
Johdantoa laatimaan palkattiin erityisesti vanhaan Suomeen pereh-
tynyt tutkija, dosentti jyrki Paaskoski. Näyttelyn suunnittelijaksi
palkattiin FT simo muir, joka on aiemmin koonnut Kansallisarkis-
toon Helsingin juutalaista yhteisöä ja kulttuuria valaisevan ansiok-
kaan näyttelyn.
Suunnittelu tehtiin osin virtuaalisestiNäyttelyn kokoaminen osoittautui varsin haasteelliseksi tehtäväksi.
Seitsemään osateemaan jaettava näyttely kattaisi pitkän aikakauden
ja asiakirja-aineistosta olisi joidenkin teemojen osalta runsaudenpu-
laa. Tärkeitäkin seikkoja valaisevia asiakirjoja oli karsittava pois.
Käytännön suunnittelua vaikeutti Kansallisarkiston näyttelytilan re-
montti ja vitriinien vaihto uusiin. Näyttelyn puitteiden valmistuessa
noin kuukausi ennen avajaisia oli näyttelyjulkaisun jo oltava miltei val-
mis. Näyttelyä oli suunniteltava ja koottava pohjakaavioiden sekä vit-
riinipiirustusten avulla ja venäläisen aineiston osalta lähinnä tiedoksi
saatujen luetteloiden pohjalta, niin sanottuna virtuaalihankkeena.
Hankkeita voi toteuttaa eri lailla, hajautetusti eli delegoiden, tai kes-
kitetysti lähinnä yhden henkilön voimin, suunnitelmallisesti enna-
koiden tai ad hoc -lähtökohdista. Kansallisarkiston näyttely oli tässä
suhteessa vähän kaikkea. Neuvotteluprosessi venäläisosapuolten
kanssa hoidettiin Kansallisarkiston osalta arkistoneuvos, professo-
ri Eljas orrmanin vuosikymmenten kokemuksella. Häntä avusti
projektipäällikkö Dmitri Frolov, jonka paikallistuntemus ja kontaktit
edistivät suuresti hankkeen toteutumista. Näyttelyaineiston kokosi
yHtEystiEDot:
Aittatie 2
13200 Hämeenlinna
Puh. (03) 3454 7700
Fax (03) 3454 7750
Sähköposti: [email protected]
AukioLoAjAt:
ma, ke, pe klo 8.00–16.00
ti, to klo 8.00–18.00
Kesällä (1.6.–31.8.2009):
ma–pe klo 8.00–16.00
Tervetuloa tutustumaan Hämeenlinnan maakunta-arkiston uusiin tiloihin!
HämEEnLinnAn mAAkuntA-ARkiston ovEt ovAt AvoinnA yLEisöLLE 29.9.2009 kLo 15–18.
Ohjelmassa maakunta-arkiston toiminnan ja arkistojen esittelyä.
KUvAT: PEAB OY