View
265
Download
4
Category
Preview:
DESCRIPTION
Diabetesliiton netti-Inspis nro 2/2009
Citation preview
2|2009 DIABETESLIITON NUORTENLEHTI
ROHKEASTI REISSUUN
TERVEISIÄ FÄRSAARILTAMITÄ MATKALLE MUKAAN?KAVEREITA KURSSEILTA JA TAPAHTUMISTA
VILLE JA CROSSIHARRASTUS
VAIKUTA – VASTAA KYSELYYN!
Acc
u-C
hek
, Acc
u-C
hek
Nan
o ja
Liv
e lif
e th
e w
ay y
ou w
ant o
vat R
oche
n ta
vara
mer
kkej
ä. K
aikk
i oik
eude
t pid
ätet
ään.
Roche Diagnostics Oy Asiakaspalvelupuh:PL 160 0800 9206602180 Espoo fi.accuchek@roche.com www.accu-chek.fi
Tyylikäs. Innovatiivinen. Loistava.
Pieni kooltaan. Suuri sielultaan.
Käyttää tuttua Aviva-liuskaa.
Valaistu näyttö.
Ateriamerkinnät.
Luonnollisessa koossaan. Nyt saatavilla.Tutustu lisää www.accu-chek.fi
ja www.accu-chek.fi/nano
Nanopohja_KÄYTÄ TÄTÄ A4.indd 1 16.10.2009 14:28:21
INSPIS –
Diabetesliiton nuortenlehti
Toimituksen osoite
Diabetesliitto
Kirjoniementie 15
33680 Tampere
Puh. (03) 2860 111
Fax (03) 2860 422
tiedotus@diabetes.fi
www.diabetes.fi /inspis
Toimitus
Ideointi:
Diabetesliiton nuoriso toimikunta
Toimitussihteerit:
Minnari Kinnari ja Tarja Sampo
Ulkoasusuunnittelu ja taitto
Expression Oy
Kansi
Maisemakuva: Meri Öhman
Ilmoitukset
Myyntisihteeri Tarja Pentti
tarja.pentti@diabetes.fi
Paino
PunaMusta
Ilmestymisajat
Huhti- ja marraskuu
Inspis on maksuton nuorten diabetes-
lehti, ja se postitetaan automaattisesti
kaikille 12–25-vuotiaille Diabetesliiton
jäsenille. Myös muut voivat halutes-
saan tilata lehden. Ota yhteyttä Diabe-
tesliittoon, jos haluat tilata lehden tai
sen jäsenjakelussa on ongelmia. Leh-
den toimitus ottaa mielellään vastaan
palautetta, ideoita ja ehdotuksia. Soita,
kirjoita, meilaa tai täytä palautelomake
netissä osoitteessa:
www.diabetes.fi /inspis
Lisätietoa Diabetesliiton
nuorisotoiminnasta
Järjestösuunnittelija Mari Noppa
Puh. (03) 2860 426
mari.noppa@diabetes.fi
Järjestösuunnittelija Terhi Turunen
Puh. 0400 723 655
terhi.turunen@diabetes.fi
Siinä minä istun. Saparot hieman vinossa ja mekon helma rytyssä. Hartiat korvissa
puristaen jännittyneen näköisenä vierustovereiden käsiä. Etuhammas puuttuu, mutta
hymy on siitä huolimatta leveä. Ekaluokan luokkakuva. Kuvasta on nyt jo kaksikym-
mentä vuotta, mutta silti sen kutkuttavan jännityksen tunteen ensimmäisistä koulu-
päivistä voi muistaa. Uuden oppiminen, uusi tilanne ja uudet ihmiset. Apua! Mitä jos
en osaa. Tai vielä pahempaa; mitä jos en saa kavereita, kun en tunne ketään!
Ensimmäisiä koulupäiviä uusissa kouluissa on vuosien aikana kertynyt muutamia
lisää, mutta silti joka kerralla on ollut yhtä lailla perhosia vatsassa ja päässä samoja
aatoksia kuin ekaluokan alussakin. Jännityksestä ja peloista huolimatta uusista tilan-
teista on joka kerralla selvinnyt ja uusia ystävyyssuhteita syntynyt. Jälkikäteen kat-
sottuna oma epävarmuus on tuntunut jopa naurettavalta. Siinähän ovat Liisa, Pekka
ja Tuija, ja kertotaulukin hoituu vaikka unissaan!
Samanlaista epävarmuuden tunnetta voi liittyä myös muihin tilanteisiin. Esimerkik-
si nuortenleirille tai diabetestapahtumaan lähtemisen kynnystä voi nostaa ajatus hy-
pystä tuntemattomaan vieraiden ihmisten joukkoon.
Syyskuun Murkkuleiri Jyväskylässä on hyvä esimerkki siitä, että etukäteinen pel-
ko on lähes aina aivan turhaa, kun yhteen kokoontuu joukko samanhenkisiä ja -ikäi-
siä ihmisiä. Leiriohjaajan roolista käsin ihastelin loistavaa yhteishenkeä ja iloista yh-
dessäoloa viikonlopun ajan. Perjantaina paikalla oli joukko toisilleen vieraita nuoria,
sunnuntaina kotimatkalle lähtö tapahtui tiiviin ryhmähalauksen saattelemana uusi-
en kavereiden meseosoitteet taskussa. Jälleen kerran se siis tapahtui: siinähän ovat
vain Suvi, Miksu ja Tube – ja elokuvan tekokin on aivan simppeliä!
Lämpimästi tervetuloa mukaan erilaisiin nuorisotapahtumiimme saamaan uusia
kokemuksia, tietoa sekä kavereita! Syksyn Murkkuleiristä voit lukea lisää tämän leh-
den sivulta 12.
Mari Noppa
Diabetesliiton järjestösuunnittelija
”Yhdessä elokuvan tekokin on simppeliä”
PÄÄKIRJOITUS
SIS
ÄL
LY
SL
UE
TT
ELO
Skörpikjötiä ja smörrebrödiä
Passi, hammasharja ja paljon insuliinia
”Täältä niitä kavereita saa”
Nyt voit vaikuttaa – kysely nuortentoiminnasta
Apua – mitä mä nyt teen?
Maailman diabetespäivä
Crossiharrastus jatkuu diabeteksesta huolimatta
Hoikistumista hyvään oloon
Kukaan ei ole kummajainen
Haastattelussa Pete Parkkonen
Suu puhtaaksi!
Kysymys ja vastaus
Diabeteksen ilot ja surut
PR-Sarjis
Kolumni: Terveitä sairaita
Nyt – kuulumisia Diabetesliitosta
4
10
12
14
15
17
18
20
22
23
24
27
28
28
30
31
3
Passi, rahat, insuliinit, neulat, sokerimittari, varalääkkeet, varamittari, varavaralääk-
keet, varavaraneulat…
Ympäri olohuonetta lojuu erilaisia nyssäköitä. Huomenna pitäisi lähteä viikoksi
pohjoismaisten NMKY- ja NNKY-liittojen nuortenleirille Färsaarille. Kaikki tavara ei
millään tahdo mahtua rinkkaan. Alan jo ahdistua, mutta onneksi kokeneemmat
matkustajat, äiti ja isosisko, auttavat pakkaamisessa.
Perjantai 1. matkapäivä
Ennen lähtöä kotoa Tampereelta tarkastan vielä, että kaikkein tärkeimmät, insuliinit
ja hoitovälineet ovat mukana.
Lennämme ensin Helsingistä Kööpenhaminaan. Minua jännittää, koska olen ai-
emmin voinut pahoin lentokoneessa. Ennen matkaa kävimme ostamassa apteekista
matkapahoinvointirannekkeet, joiden toivon helpottavan oloa. Lento sujuu mallikkaas-
ti, ja olemme Kööpenhaminassa aamupäivästä.
Jatkolento Färsaarille lähtee vasta illansuussa, joten meillä on runsaasti vaihtoai-
kaa. Kentältä pääsee junalla ja metrolla kätevästi keskustaan. Teemme pienen kävely-
kierroksen kaupungissa, ja maistamme perinteistä smörrebrödiä.
Färsaartenkin lento sujuu ilman pahoinvointia, rannekkeet olivat oiva ostos. Näky-
mät perillä ovat huikaisevat, korkeita vihreän ruohon peittämiä huippuja joka puolella.
Koko bussimatkan kentältä pääkaupunki Torshavniin tuijotan ikkunasta ulos. Jyrkillä
rinteillä laiduntaa lampaita, ja valtameren aallot iskeytyvät kallionseinämiin. Lintuhar-
rastajana yritän saada kiikariini myrskylintuja, joita pesii saarilla runsaasti.
Perillä Torshavnissa majoitumme paikallisen NNKY-liiton tiloihin. Iltapalalla kokei-
len leivän kanssa eksoottista kalamakkaraa, joka maistuu samantapaiselta kuin kei-
tetty kananmuna.
Lauantai 2. matkapäivä
Aamulla kävelemme Torshavnin satama-alueella. Käymme Färsaarten ainoassa linnoi-
tuksessa, josta avautuu laaja näkymä kauas merelle. Rantavedessä huomaan reissun
ensimmäiset myrskylinnut.
Yritämme etsiä jotain ruokapaikkaa, mutta kaikki ovat kiinni sunnuntaisin. Ainoas-
taan huoltoasema on auki, ja sieltä saa vain hodareita. Diabeetikon pitäisi ehkä syödä
jotain muutakin lounaaksi kuin yksi nakkisämpylä, mutta nyt ei voi mitään.
Iltapäivällä ajamme Kollarfjoduriin, missä leiri pidetään. Loppupäivä kuuluu majoit-
tumisten ja tutustumisleikkien merkeissä.
Sunnuntai 3. matkapäivä
6
Maanantai 4. matkapäivä
Tiistai 5. matkapäivä
Ensimmäisenä varsinaisena leiripäivänä on Suomen vuoro esitellä maataan. Ope-
tamme muille letkajenkan, ja pian ympäri isoa liikuntasalia pomppii ihmisiä letkiksen
tahdissa. Tanssituokion lisäksi kerromme suomalaisten mieltymyksestä erikoisiin ur-
heilulajeihin, kuten kännykänheittoon ja suojalkapalloon. Järjestämme maitten välisen
eukonkantokilpailun, jonka voiton vie suomalaisten loistavasta yrityksestä huolimatta
Tanska.
Kollarfjodur on Färsaarten pisin paikkakunta, kymmenisen kilometriä. Kävelyretkel-
lä kylän toiseen päähän näemme ruohokattoisia taloja, joita on Färsaarilla runsaasti.
Iltapäivällä jokainen saa valita yhden työpajan, johon osallistuu. Vaihtoehtoina on
muun muassa näyttelemistä, tanskalaisia leikkejä, musisointia ja kutomista. Menen
suomalaisten järjestämälle pelipisteelle, jossa kokeillaan mölkkyä, kengänheittoa,
Twisteriä sekä kisataan suklaansyönnissä. Hauskassa kilpailussa heitetään vuorotel-
len noppaa. Sen, joka saa ensimmäisenä kuutosen, täytyy pukea pipo, kaulahuivi ja
hanskat päällensä. Tämän jälkeen hän saa syödä haarukalla ja veitsellä niin paljon
suklaata kuin ehtii, ennen kuin joku heittää taas kutosen. Herkun popsiminen noissa
vetimissä ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Tämän päivän kävelyretki suuntautuu kylän vastakkaiseen päähän. Käymme erään
kivilaiturin nokassa kastamassa kätemme Atlantin veteen. Vesi on kirkasta, ja siellä
heiluvat levät näyttävät aivan toisenlaisilta kuin Itämeressä.
Iltapäivän työpajassa lähdemme kiipeämään koulun vieressä olevalle huipulle. Kä-
vely on raskasta, koska koko matka on lähes suoraa nousua. Taukoja täytyy pitää tiu-
haan, mutta ylhäältä avautuva maisema sinisine merineen ja valtavine vuorineen on
vaivan arvoinen.
Illalla tanskalaiset opettavat meille omia leikkejään ja tansseja. Ohjelma päättyy lei-
rilauluun, jossa on yksi säkeistö joka maan kielellä.
Koko leiri vierailee tänään Torshavnissa. Kierrämme oppaan kanssa satama-aluetta,
ja käymme kaupungin pääkirkossa. Siellä opas kertoo, kuinka entisaikaan lapset
nimettiin Färsaarilla myrskyissä kuolleitten mukaan.
Pienet ruohokattoiset talot seisovat vieri vieressä, joten kadut ovat hyvin kapeita.
Kuljemme Färsaarten entisen vankilan ohi, jossa on ollut enimmillään kaksi vankia.
Saarten ainoassa katolisessa kirkossa on kauniita meriaiheisia lasimaalauksia.
Pääsemme tutustumaan myös kaupungin taidemuseoon sekä pohjoismaiseen ta-
loon, jossa on kaikista Pohjoismaista jotain. Suomea edustavat Alvar Aallon suunnit-
telemat tuolit. Päivän päätteeksi osallistumme Torshavnin upouudessa kirkossa pi-
dettävään jumalanpalvelukseen.
Keskiviikko 6. matkapäivä
7
Torstai 7. matkapäivä
Perjantai 8. matkapäivä
Tämänpäiväisellä vuoristovaelluksella kiipeämme toiselle koulun läheisyydessä sijait-
sevalle huipulle. Rinteillä löytyy isoja tuppoja lampaanvillaa, joita tuomme alas vuori-
polun varrella nököttävään aittaan.
Palattuamme käymme Kollarfjodurin kirkossa. Siellä on pidetty aiemmin päivällä
vanhan lammaspaimenen siunaustilaisuus. Kylässä on lyhyen ajan sisällä kuollut kaksi
ihmistä, ja sen vuoksi lippu on liehunut useampana päivänä puolitangossa.
Kirkon ikkunoista avautuu kaunis näkymä vuonoon. Eteisessä kummastelemme
kärpäslätkän näköisiä hassuja kojeita, jotka on tarkoitettu huonokuuloisille äänen
vahvistamiseksi.
Leirin ruokailut ovat erilaiset kuin mihin olen Suomessa tottunut. Lounaalla alkuilta-
päivästä syödään kunnon lämmintä ruokaa, mutta päivällinen viiden kuuden maissa
tarkoittaa leipää. Myös aamu -ja iltapalalla on tarjolla samaa leipää. Smörrebröd alkaa
tunkea korvista ulos, kun sitä on nyt syönyt viisi päivä putkeen.
Illalla paikalliset tulevat kansallispuvuissaan opettamaan meille perinteisen fääriläi-
sen tanssin. Siinä kuljetaan käsi kädessä, ja lauletaan fääriksi jonkinlaiseen tarinaan
pohjautuvaa sävelmää. Askel on hyvin yksinkertainen, kaksi oikealle ja yksi vasem-
malle. Tanssin viehätys on laulukertomuksessa, ei niinkään vaikeassa askelkuviossa.
Harmi vain ettemme ymmärrä laulusta sanaakaan.
Viimeisenä leiripäivänä teemme vielä yhden retken vuorille. Lähdemme kävelemään
kahden huipun välissä olevaa solaa. Löydämme reitin varrelta hienon vesiputouksen,
ja pysähdymme ottamaan porukastamme yhteiskuvan. Ihmettelemme pieniä turkoo-
sinsävyisiä kiviä, joita löytyy vedestä. Jäämme paikalle pitkäksi aikaa liottamaan var-
paita vuoripurossa.
Tuntuu epätodelliselta istua pienen putouksen alla, suuren vuoren juurella ja kat-
sella valtamerelle. Diabetes on jossain kaukana poissa ajatuksista, tunnen olevani
onnellinen. Tämä on niitä elämän huippuhetkiä, jotka auttavat jaksamaan välillä ran-
kan arjen keskellä.
Paluumatkalla taivalla lentää meriharakoita ja pikkukuoveja, joista saan onnistu-
neita kuvia.
Illalla ohjelmassa on vielä päättäjäisdisko ja jäähyväisrinki, jossa hyvästelemme
muut leiriläiset.
8
Lauantai 8. matkapäivä
Sunnuntai 9. matkapäivä
Maanantai 10. matkapäivä
Aamulla ajamme takaisin Torshavniin. Päivällä kierrämme vielä kaupungissa, ja lä-
hetän postikortit ystäville. Ruokakaupasta ostamme kotiin tuliaisiksi kuivattua kalaa,
sekä paikallista erikoisherkkua skörpikjötiä. Se on ilmakuivattua lampaanlihaa, jota
myydään suurina ruhonpaloina. Ostamme sellaisen kolmeenpekkaan, ja illalla paloit-
telemme lihan osiin. Lammas tuoksuu hyvin voimakkaasti, keittiössä leijailee inha haju.
Myös maku on sen mukainen, saan alas suupalan kokoisen maistiaisen. Lieveilmiöistä
huolimatta meillä on operaation tuoksinassa äärimmäisen hauskaa.
Lentomme Kööpenhaminaan lähtee aamuvarhaisella. Meillä on tällä kertaa vielä
enemmän vaihtoaikaa kuin tullessa, joten lähdemme tutustumaan keskustaan tarkem-
min. Käymme satama-ajelulla, missä näen ensimmäistä kertaa Pienen merenneidon.
Se on paljon pienempi kuin olin alun perin kuvitellut. Lautan reitti kulkee muutaman
kerran hyvin matalien siltojen ohitse, joista mahdumme juuri ja juuri ali. Ajelun aikana
pääsemme näkemään monia kauniita rakennuksia.
Palatessamme takaisin lentokentälle kuulemme, että Helsingin lentomme on pe-
ruttu. Seuraava lähtisi vasta huomenna aamupäivästä, joten joudumme jäämään yök-
si Kööpenhaminaan. Harmistus on suuri, mutta emme voi asialle mitään. Yövymme
lentokenttähotellissa, ja sänky tuntuu kaikesta huolimatta luksukselta, kun on nukku-
nut viikon kovalla lattialla.
Iltapäivän lentomme on myöhässä, mutta pääsemme onnellisesti Helsinkiin.
Illalla katselemme kotona matkan kuvia, joita on tuhansia. Niiden avulla muistelen
upeita maisemia ja uusia kokemuksia, joita reissusta sain.
–Lähdin leirille tutustuakseni muihin kult-
tuureihin ja tavatakseni uusia ihmisiä.
Pääsin käyttämään kieliä, ja sain monia
kavereita. Vaikka muiden maiden nuoris-
ta löytyy eroavaisuuksia meihin suoma-
laisiin verrattuna, olemme lopulta varsin
samanlaisia.
Sokeriarvot pysyivät pääsääntöi-
sesti hyvinä. Erilaiset ruokailut aiheut-
tivat muutaman kerran heilahduksia.
Kannustan muitakin diabeetikkonuo-
ria lähtemään rohkeasti tällaisille leireille
ulkomaille.
Henry Vesalainen, 14:
ROHKEASTI
REISSUUN!
Passi, hammasharja ja paljon insuliinia
Diabetes ei rajoita
matkustamista, mutta reissuun
kannattaa varautua kunnolla.
Insuliini on diabeetikolle elintärkeää, ja
sen riittävyydestä matkalla täytyy pitää
huolta. Insuliinia kannattaa pakata kak-
sinkertainen määrä normaalitarpeeseen
nähden. Mukaan pitää ottaa toiset pis-
tosvälineet siltä varalta, että insuliini-
pumppu tai -kynä hajoaa. Myös liuskoja
on hyvä pakata reilusti, kaiken varalta.
Koska matkatavarat voivat kadota, in-
suliinit on hyvä pakata kahteen eri lauk-
kuun. Lentokoneessa insuliinia ei pidä
laittaa matkalaukun mukana ruumaan,
sillä lämpötila voi painua siellä pakkasen
puolelle.
Lentoliikenteen turvatoimia on kiris-
tetty terrorismin pelossa, ja muun muas-
sa nesteiden viemistä matkustamoon on
rajoitettu. Diabeetikon kannattaa pyytää
insuliinin kuljettamista varten lääkäriltään
englanninkielinen todistus, ”Medical cer-
tifi cate”, ja pitää mukana myös reseptejä.
Todistuspohjan voi tulostaa Diabetes-
liiton verkkosivuilta www.diabetes.fi
> Tietoa diabeteksesta > Matkalle mu-
kaan. Onneksi diabetes on tuttu sairaus
lentokentil lä, eikä ongelmia yleensä
ilmene.
Hypoglykemia ei ole miellyttävä ko-
kemus lentokoneessa. Mukaan matkus-
tamoon kannattaa ottaa helposti nau-
tittavaa hypoevästä – muista kuitenkin
nesteisiin liittyvät rajoitukset. Verensoke-
ria voi pitää lennon aikana hieman kor-
keammalla kuin normaalisti, tavoitteena
on taso 6-10 mmol/l. Verensokeria tulee
mitata tiheästi.
Glukagenia kannattaa ottaa mukaan,
jos joku matkaseuralaisista osaa pistää
sen. Jos olet reissussa yksin, voit kertoa
diabeteksesta esimerkiksi oppaalle tai
lentoemännälle. Diabetesliitosta voi tilata
lompakkoon mahtuvan kortin, jossa on
kuudella kielellä sokin ensiapuohjeet
sekä teksti ”Minulla on diabetes”. Liitosta
voi hankkia myös diabetestunnuksen,
rannekkeen tai riipuksen.
Helle ja halla pilaavat insuliinin
Perille päästyä insuliinia pitää varjella
sekä liian kuumalta että liian kylmältä.
Lääkkeet voi laittaa esimerkiksi hotellin
minibaariin tai jääkaappiin, ellei se vaikuta
liian viileältä. Vesilasin laittaminen sinne
yöksi paljastaa vaarallisen kylmyyden:
sellaistakin on nähty, että hotellin jää-
kaappi on pakkasen puolella. Insuliinin
säilytyslämpötila on + 2–8 °C.
Varjele insuliineja auringonpais teelta
– varjossa pitäminen auttaa jo paljon.
Esimerkiksi pumpun voi rannalla suojata
vaikka hatulla. Käytössä oleville insulii-
neille on olemassa myös säilytyspussu-
koita, joissa veden kanssa reagoiva
geeli pitää insuliinit viileänä. Kylmällä
ilmalla esimerkiksi hiihtomatkalla insulii-
nit kannattaa pitää vaatteiden alla lähellä
omaa vartaloa.
Jos insuliinisi pääsevät katoamaan
tai pilaantumaan, ota yhteyttä päivys-
tävään lääkäriin. Huomaa, että insulii-
nin vahvuus on joissain maissa 40 yk-
sikköä millilitrassa, kun se Suomessa
on 100 yksikköä millilitrassa. Pistäes-
säsi 40 yksikön insuliinia tarvitset pis-
tosvälineet, jotka sopivat kyseiseen
vahvuuteen.
Lomaa tiukoista tavoitteista?
Matkalla päivät ovat usein hyvin erilaisia
kuin kotona arjessa. Päivärytmi, ruokai-
lut ja liikunnan määrä saattavat vaihdella
tavallisesta. Helle nopeuttaa insuliinin
imeytymistä. Paikallisten ruokien hiili-
hydraattimääriä saattaa olla hankala
arvioida. Verensokeria kannattaakin mat-
kalla seurata tavallista tarkemmin. Jos
matkustat vain kerran pari vuodessa,
tavoitetason ylittymisestä ei tarvitse kui-
tenkaan huolestua. Satunnaisesta liian
korkeasta verensokerista on reissussa
vähemmän haittaa kuin liian matalasta.
Turistiripulista ja muista vatsatau-
deista voi koitua diabeetikolle normaa-
lia enemmän harmia. Selvitä etukäteen,
onko matkakohteen vesijohtovesi juota-
vaa ja kertaa ohjeet sairauspäivien va-
ralle. Jos matkustat riskialueelle, voit
kysyä lääkäriltä jo ennen matkaa lääke-
kuuria ripuliin. Muista käsihygienia ja
katso, mitä pistät suuhusi – vältä kylmiä
tai puutteellisesti kypsennettyjä ruokia,
irtojäätelöä ja jääpaloja.
Aikavyöhyke vaihtuu
– entä pistosajat?
Jos aikaeroa koti- ja kohdemaan välillä
on yli kolme tuntia, insuliinihoitoa täytyy
yleensä muuttaa. Suunnitelma pitää teh-
dä jo ennen matkaa. Puhu asiasta dia-
beteslääkärin tai -hoitajan kanssa.
Jos perusinsuli inina on glargiini-
insuliini (kauppanimenä Lantus), pistos-
aika kannattaa yleensä alle viikon mat-
koilla pitää noin kahden tunnin tarkkuu-
della samana kuin kotona. Jos pistät
insuliinin Suomessa esimerkiksi aamu-
seitsemältä, Yhdysvalloissa otat vas-
taavan pistoksen myöhään il lalla ja
Kaukoidässä päivällisaikaan. Jos olet
kaukomailla pidempään, pistos kannat-
taa siirtää asteittain samaan vuorokau-
denaikaan kuin kotona.
Jos perusinsuliinina on muu kuin glar-
giini, se pistetään yleensä heti kohde-
maan ajan mukaisesti. Tällöin tehdään
muutoksia matkanaikaisiin pistoksiin.
Jotkut diabeetikot ovat kuitenkin pitä-
neet pistosajan samana kuin kotimaassa
myös muilla perusinsuliineilla kuin glar-
giinilla. Toiset taas ovat siirtäneet pis-
tosaikaa vähitellen, esimerkiksi tunnin
kerrallaan.
Kun aikaero on suuri, kannattaa teh-
dä yksityiskohtainen pistossuunnitelma
lentomatkalle yhdessä lääkärin tai hoita-
jan kanssa.
Teksti: Laura Manninen
10
– Insuliinien säilyvyys on ollut ongelma
Aasian reissuilla. Kolmen viikon jälkeen
niiden teho alkaa laskea lämpimän takia,
toteaa helsinkiläinen Mervi Karppinen.
Mervi voitti 23-vuotiaana matkan
Aasi aan ja kävi Thaimaassa, Hong-
kongissa, Balilla ja Sydneyssä. Sen jäl-
keen Aasiassa on tullut reissattua mon-
ta kertaa.
– En ole pitänyt kylmäpakkausta mu-
kana, sillä se painaa ja vaatisi kylmen-
tämisen. En ole aina paikassa, jossa on
jääkaappi. Mervi on ratkaissut ongelman
niin, että ottaa suurempia annoksia te-
honsa menettänyttä insuliinia. Samaa
hän ei välttämättä suosittele kuitenkaan
muille.
Toinen ongelma Aasiassa on luotet-
tavan ensiavun löytäminen.
– Kannattaa mennä sellaisiin paikkoi-
hin, joita matkatoimistot käyttävät. Ihan
mihin tahansa ei uskalla mennä. Vaik-
ka olisi tulkkikin mukana, lääkkeiden
Reppumatkalla
Aasiassa
resepteistä ja annostuksesta ei välttä-
mättä ymmärrä mitään. Varsinkin antibi-
ootit ovat Aasiassa todella vahvoja ja niil-
lä voi olla sivuvaikutuksia, Mervi kertoo.
Kanadassa hän asui puoli vuotta
opiskelija-asuntolassa.
– Jääkaapissa ei voinut pitää insulii-
neja, koska sieltä varastettiin ihan kaik-
ki. Kanadassa myydään reseptilääk-
keitä paljon pimeillä markkinoilla, Mervi
mainitsee.
Kotimantereella Mervi on tehnyt
muun muassa pari interrailia.
– Euroopassa mitään ongelmia ei ole
ollut. Kannattaa etukäteen katsoa, min-
ne voi mennä lääkäriin. Kelan myöntä-
mä eurooppalainen sairaanhoitokortti on
hyvä pitää mukana.
Mervi kannustaa matkustamaan
rohkeasti.
– Kyllä diabeetikko voi mielestäni läh-
teä mihin tahansa.
– Parasta oli Oxford Street ja sen vaate-
kaupat. Metrolla matkustaminen oli myös
hauskaa, koska reittiverkosto oli niin pal-
jon suurempi kuin Helsingissä, toteaa
kasiluokkalainen Esteri Viitanen.
Esteri vietti viime keväänä pitkän vii-
konlopun Lontoossa. Ykköstyypin dia-
beetikkona hän valmistautui matkaan
etukäteen. Lääkäri kirjoitti englanninkie-
lisen todistuksen, että Esteri on diabee-
tikko ja joutuu kuljettamaan insuliinia ja
pistosvälineitä.
– Käytän insuliinipumppua, ja pakka-
sin insuliinikyniä siltä varalta, että pump-
pu menee rikki. Otin mukaan myös kaksi
verensokerimittaria ja reilusti liuskoja,
Esteri kertoo.
Koska aikaeroa on vain kaksi tuntia,
Esteri ei muuttanut insuliiniannostelua.
Glukagenin käyttö opetettiin matkaseu-
rana olleelle tädille.
Lontooseen hyvin
valmistautuneenaHelsinki-Vantaan lentokentällä kaikki
sujui turvatarkastuksessa kommelluksit-
ta. Paluumatkalla Lontoossa metallinpal-
jastin kuitenkin hälytti.
– Unohdin kännykän taskuun, joten
joko se tai insuliinipumppu piippasi. Var-
tija tarkasti pumpun erikseen metallin-
paljastimella, Esteri muistelee.
Ylimääräiset liuskat ja mukaan paka-
tut hypoeväät tulivat Lontoossa tarpee-
seen, sillä erilainen ruokailurytmi sai ve-
rensokerin heittelehtimään.
– Ensimmäinen päivä oli niin vauh-
dikas, että söimme vasta yhdeltätoista
illalla pubissa.
Huonoksi onneksi Esteri sai matkalla
fl unssan ja kovan kuumeen, mikä nosti
verensokeria. Hän selvisi lisäinsuliinin ja
särkylääkkeen voimin.
– Jos olisin tarvinnut lääkärihoitoa,
olisin mennyt lähimpään sairaalaan.
Minulla oli myös matkavakuutus, Esteri
toteaa. Sikainfluenssasta ei matkan
aikaan vielä puhuttu. Nyt Esteri ei kuiten-
kaan lähtisi Lontooseen ilman rokotusta.
Esteri pitää matkustamisesta, ja toi-
velistalla ovat Englannin lisäksi ainakin
New York, Thaimaa, Japani, Ruotsi ja
Norja.
– Ajan prätkäkortin, kun täytän kah-
deksantoista ja lähden ajamaan ympäri
Eurooppaa, Esteri suunnittelee.
– Matkustaminen on hauskaa, koska
siinä näkee maailmaa, tapaa kavereita ja
tutustuu uusiin ihmisiin.
11
”Täältä niitä kavereita saa”
Diabeteskeskuksessa pidettävien nuortenkurssien lisäksi
Diabetesliitto järjestää vuosittain viikonloppuleirejä 13–17-vuotiaille.
Leirejä järjestetään eri vuosina eri paikoissa, ja näin hieman
tasataan matkojen pituuksia. Tänä vuonna leireilimme
Vesalan leirikeskuksessa, Jyväskylässä.
Syyskuisena viikonloppuna ryhmä nuoria eri puolilta Suomea saapui paikalle enem-
män tai vähemmän jännittynein odotuksin. Osa tunsi toisensa entuudestaan, mutta
suurin osa oli ensi kertaa mukana. Toki monella oli aiempaa leirikokemusta sairaan-
hoitopiirien ja Diabeteskeskuksen kursseilta – tai kotiseudun lasten leireiltä, mutta
valta kunnalliseen tapahtumaan valtaosa otti osaa ensimmäistä kertaa.
Viikonlopun aikana kuitenkin tultiin tutuiksi, puolin ja toisin, yhteisen tekemisen
merkeissä. Leirin teemana oli hyvä olo, ja ainakin ohjaajan näkökulmasta mieli oli iloi-
nen ja olo hyvä leirin päättyessä sunnuntaina. Perjantai-illan jännitys oli vaihtunut leirin
päättymisen ja kavereista eroamisen haikeuteen.
Taikalampusta ilmestyi elokuvia
Päiviin mahtui monenmoista tekemistä sisällä ja ulkona, ohjatusti ja vapaa-ajalla. Suu-
rin osa ohjelmasta rakentui lyhytelokuvan ympärille. Lauantain aikana perehdyimme
Taikalamppu-menetelmään. Erilaisten improvisaatioharjoitusten avulla haimme ideoita
tarinoille, ja tunnelman vapautuessa ideat ja kohtaukset todella lähtivät lentoon. Siitä
olikin hyvä jatkaa pienemmissä ryhmissä tarinan rakentamista. Kun ryhmät saivat tari-
nat ideoitua, ne kerrottiin muille viidellä lauseella.
Kun tarinat oli päätetty, kumpikin ryhmä sai käyttöönsä videokameran ja maskee-
rausvälineitä. Ryhmät päättivät itse muun muassa rooli- ja tehtäväjaosta sekä kuvaus-
paikoista ja lavastuksesta, minkä jälkeen kuvaus saattoi alkaa. Samalla alkoi leiri-
ohjaajan näkökulmasta se haastavin osuus, eli aikuisten roolina oli pysytellä poissa
kuvausryhmien tieltä.
Illalla vietettiin luonnollisesti ensi-iltaa kaikkine juhlallisuuksineen. Päivän tähdet
saapuivat paikalle punaista mattoa pitkin, ja suosionosoitukset elokuville olivat vähin-
tään Oscar-gaalan veroiset.
Elokuvan tekemisen lisäksi viikonloppuun mahtui myös liikuntaa, pallohierontaa,
erilaisten pulmien ratkaisua sekä tietysti kokemusten vaihtoa muiden kanssa. Kukaan
kun ei ymmärrä diabeetikkoa yhtä hyvin kuin toinen diabeetikko.
Leiriläisten yhteinen viesti sunnuntaina oli, että tällaisia tapahtumia pitäisi olla
enemmän ja useammin. Lisäksi he toivoivat, että jokainen, joka miettii leirille lähtemis-
tä, uskaltautuisi mukaan. Moni totesi, että kynnys lähteä mukaan ensimmäistä kertaa
voi olla varsin korkea. Varsinkin jos ei tunne entuudestaan muita diabeetikkonuoria,
voi mietityttää, että miten siellä pärjää ja tutustuuko muihin. Mutta kuin yhdestä suus-
ta leiriläiset totesivat: ”Täältä niitä kavereita saa!”.
Teksti: Terhi Turunen, Diabetesliiton järjestösuunnittelija, terhi.turunen@diabetes.fi
Kuvat: Terhi Turunen ja Clarissa Mathlin
Diabetesliiton Murkkuleiriläiset:Diabetesliiton Murkkuleiriläiset:
12
Bayer, Bayerin risti, CONTOUR, GLUCOFACTS ja simplewins ovat Bayerin reksiteröityjä tuotemerkkejä.
GR
ØS
ET™
09
.09
.A.F
I
Kiinnostaako?
www.bayercontourusb.fi
Nyt voit vaikuttaa!KYSELY INSPIKSEN LUKIJOILLE – MILLAINEN NUORTEN TOIMINTA SINUA KIINNOSTAA?
YMPYRÖI SINUN MIELESTÄSI PARAS VAIHTOEHTO:
1. Tulisiko toimintaa olla
a) kotipaikkakunnalla?
b) lähikaupungissa?
c) eri puolilla Suomea?
2. Kuinka kauas olet valmis
matkustamaan?
a) kotipaikkakunnan sisällä
b) naapurikaupunkiin
c) tunnin matkan päähän
d) 1–3 tunnin matkan päähän
e) yli 3 tunnin matkan päähän
3. Kuinka pitkiä tapahtumia?
a) arki-illan tapaamisia
b) viikonlopun mittaisia
c) 4–7 päivää
d) sekä lyhyempiä että pidempiä
tapahtumia tarvitaan
4. Tulisiko tapahtumissa käsitellä
diabetesta, esim. asiantuntijan
kanssa?
a) aina
b) toisinaan
c) ei
5. Minkä ikäisiä nuoria toivoisit ta-
paavasi esim. viikonloppuleirillä?
6. Haluaisitko osallistua paikkakun-
tasi diabetesyhdistyksen nuorten
ryhmään?
a) kyllä
b) en
c) menisin, jos:
7. Tulisiko tapahtumissa olla teema?
a) ei
b) kyllä; ehdotuksiani:
8. Missä tapahtumat
kannattaisi järjestää?
a) Diabeteskeskuksessa
b) leirikeskuksissa
c) kouluilla
d) urheiluopistoilla
e) jossain muualla, missä:
9. Mistä tarvitsisit lisää tietoa
diabetekseen liittyen?
a) ravitsemuksesta
b) insuliinihoidosta
c) jalkojen hoidosta
d) suun hygieniasta
e) liikunnasta
f) opiskelusta
g) lapsuudenkodista
pois muuttamisesta
h) perheen perustamisesta
i) lisäsairauksista
j) jostain muusta, mistä:
10. Mitä haluaisit Diabetesliiton
nuorten nettisivuille
www.diabetes.fi /nuoret?
Leik
kaa
täst
ä
Nim
i:
Oso
ite:
Po
stin
um
ero
:
Po
stito
imip
aik
ka:
Puhelin
num
ero
:
Sähkö
po
stio
so
ite:
Leikkaa sivu irti ja postita lomake kirjekuoressa marraskuun loppuun mennessä osoitteella: Diabetesliitto/Mari Noppa,
Kirjoniementie 15, 33680 Tampere. Voit vastata kyselyyn myös nuorten nettisivuilla, www.diabetes.fi /nuoret. Vastanneiden
kesken arvotaan vapaa pääsy johonkin Diabetesliiton nuorten tapahtumaan vuonna 2010. Voit vastata myös nimettömänä, mutta
silloin et ole mukana arvonnassa.
11. Miten nettiä voisi muutoin käyt-
tää yhteydenpidon välineenä?
12. Muita toiveita / ajatuksia /
ideoita?
14
Apua – mitä mä nyt teen?
Diabeteksen hoitaminen on jokapäiväistä rutiinia. Kaikissa
rutiineissa tapahtuu kaikille joskus virheitä tai unohduksia.
Tässä muutama vinkki kiperiin tilanteisiin.
Olen käymässä kaverin luona vieraassa kaupungissa. Insuliinit
unohtuivat kotiin, eikä reseptikään ole mukana. Miten toimin?
Jos saat hoitavan lääkärisi puhelimitse kiinni, hän voi soittaa kyseisen kaupungin
apteekkiin puhelinreseptin insuliineistasi. Muussa tapauksessa sinun on hakeudut-
tava terveyskeskuksen päivystysvastaanotolle hakemaan insuliinipistokset. Missään
tapauk sessa et saa jäädä ilman insuliinia.
Pistin insuliinia ja ampulliin meni verta.
Onko se vaarallista, ja onko insuliini nyt pilalla?
Jos insuliinisäiliöön pääsee pistäessä verta, älä käytä sitä enää. Varmista, että sinulla
on sopivan mittainen neula ja että pistostekniikkasi on oikea. Insuliini pistetään ihon-
alaiseen rasvakudokseen nostamalla rasvakudos poimulle ja pitämällä poimu ruiskut-
tamisen ajan. Jos säiliöön tulee pistettäessä verta, neula on todennäköisesti mennyt
liian syvälle eli lihakseen.
Jos pistospaikasta tulee hieman verta, neula on todennäköisesti rikkonut pienen
hiussuonen. Se ei ole vaarallista, mutta mustelman voit saada.
Unohdin ottaa perusinsuliinin
Mittaa ensimmäiseksi verensokeri. Jos se on koholla, ota lyhytvaikutteista tai pika-
insuliinia sen verran, että saat verensokerin takaisin tavoitetasolle.
Jos glargiini-insuliinin (Lantus) pistos myöhästyy
alle 4 tuntia, ota normaali annos•
5–8 tuntia, vähennä annosta 30 % •
10–14 tuntia, pistä puolet normaaliannoksesta•
yli 14 tuntia, pistä 20–30 % normaaliannoksesta.•
Jos detemir-insuliinin (Levemir) tai NPH- insuliinin (Protaphane, Humulin NPH,
Insuman Basal) pistos myöhästyy
2–4 tuntia, pistä normaaliannos•
4–8 tuntia, pistä 20–30 % normaaliannoksesta.•
Söin lounaan, mutta unohdin pistää
Jos huomaat unohduksen pian lounaan jälkeen, voit vielä pistää normaalin annoksen.
Muussa tapauksessa odota seuraavaan ateriaan ja pistä tälle aterialle sen sisältämää
hiilihydraattimäärää enemmän pikainsuliinia. Voit ajatella, että 1 yksikkö pikainsuliinia
laskee verensokeria keskimäärin 2 mmol. Jos verensokerisi on esimerkiksi 14 mmol/l,
voit pistää korjausinsuliinia 2–3 yksikköä.
Pistin vahingossa aivan liikaa
Jos pistit pitkävaikutteista insuliinia liikaa, esimerkiksi vahingossa kaksi kertaa, sinun
on huomioitava, että pitkävaikutteisen insuliinin vaikutusaika on pitkä. Verensokeria
on seurattava 2–3 tunnin välein lähes koko seuraava vuorokausi ja syötävä tarpeen
mukaan ylimääräisiä hiilihydraatteja. Pikainsuliiniannoksia voit pienentää tai jättää
kokonaan pois.
Jos otit vahingossa pikainsuliinia liian suuren annoksen, syö ylimääräisiä hiili-
hydraatteja ja mittaa verensokeria. Ylimääräisen pikainsuliinin vaikutus on ohi 3–4
tunnissa.
Teksti: Laura Manninen ja Diabetesliiton vastaava diabeteshoitaja Kati Hannukainen
15
AD
C 0
28/0
2/20
09
Ystävä arjessa – pelastaja hädässä
Ketoainemittari yöpöydän laatikossa ei auta silloin kun
sairastut matkalla tai unohdat pistää insuliinia koulussa.
Precision Xceed on verensokerimittari, jolla voit tarpeen
tullen mitata myös veren ketoaineet. Kun Precision
Xceed kulkee aina mukanasi, voit elää normaalielämää
ilman huolta hengenvaarallisesta ketoasidoosista.
Tilaa ilmainen mittari diabetes.finland@abbott.com tai numerosta 0800 555 500. Mainitse koodi KETO.
www.abbottdiabetescare.fi
Maailman diabetespäivä 14.11.”Understand diabetes and take control”
Maailman diabetespäivää
vietetään lähivuosina teemalla
”Understand diabetes
and take control”.
Teema- ja tempauspäivän takana ovat
Kansainvälinen Diabetesliitto IDF jäsen-
järjestöineen ja Maailman terveysjärjestö
WHO. Marraskuun 14. päivä on valit-
tu ajankohdaksi sen takia, että tuolloin
on insuliinin toisen keksijän Fredrick
Bantingin syntymäpäivä. Viime vuonna
Maailman diabetespäivää vietettiin 115
maassa.
Maailman diabetespäivänä on vii-
me vuosina valaistu kuuluisia rakennuk-
sia ja julkisia kohteita ympäri maailmaa
teemapäivän tunnuksen sinisellä värillä.
Suomessa valaistuina ovat olleet ainakin
Tampere-talo ja Lahden radiomastot.
”Diabetes – ymmärrä ja hallitse” -isku-
lauseella vedotaan ensinnäkin kaikkiin,
jotka itse tai joiden läheiset sairastavat
diabetesta. Lauseen toivotaan viestivän,
että saatuaan terveydenhuollon taholta
riittävästi tietoa ja tukea diabeetikoilla on
täydet oikeudet omahoitoon.
Iskulauseella vedotaan myös yhteis-
kunnan päätöksentekijöihin: diabetek-
sen ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen
panostaminen on yhteiskunnan varojen
käytön kannalta perusteltua.
Terveydenhuollon ammattiväkeä isku-
lauseen toivotaan innostavan oman am-
mattitaidon kartuttamiseen ja oivalta-
vaan käyttämiseen. On olemassa paljon
vankkaan tieteelliseen näyttöön perustu-
via hoitosuosituksia, joiden soisi toteutu-
van myös käytännössä.
Suurta yleisöä iskulause kehottaa
ymmärtämään, että samalla kun diabe-
tes on vakava, vaativa ja elinikäinen sai-
raus, sitä on mahdollista hallita hyvällä
hoidolla. Lisäsairauksia on mahdollista
ehkäistä tai siirtää myöhäisiin elinvuosiin,
ja tyypin 2 diabeteksen puhkeamista
vastaan on olemassa torjuntakeinoja.
Teksti: Tarja Sampo
Sinäkin voit olla mukana ”sinisessä päivässä” vaikka vaatevalinnoilla tai sinisin
kynttilöin tai koristevaloin. Diabetesliitosta voit hankkia teemapäivän sinisen
pinssin kahdella eurolla. Lähetä Inspiksen toimitukselle kuvia omasta Maailman
diabetespäivästäsi! Osoite on tiedotus@diabetes.fi .
Hyvän hoidon puolesta
Diabetesliitto toivoo, että tämänsyksyi-
sen Maailman diabetespäivän sanoma
osuisi erityisesti kunnallisiin päättäjiin.
Esille on tarpeen nostaa hyvän diabetek-
sen hoidon edellytysten tila kunnassa.
Sekä luottamushenkilöt että viranhaltijat
olisi saatava vakuuttumaan siitä, että dia-
beetikkojen hyvä hoito ja kuntoutus ovat
asioita, joihin panostaminen kannattaa
paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti.
Avainkysymyksiä ovat: miten kunnas-
sa pääsee diabeteslääkärille, vaihtuvatko
lääkärit, onko diabeteshoitajalle aikoja,
saako hoitovälineitä riittävästi, onko
lasten koulupäivän aikainen diabetes-
hoito ja diabeetikkolasten päivähoito jär-
jestyksessä, pääseekö ravitsemustera-
peutille tai jalkojenhoitajalle, kuvataanko
silmänpohjia, saako diabeetikko kunnol-
lisen alkuohjauksen ja vastedes pätevää
neuvontaa ja tukea omahoitoon, kun-
toutetaanko diabeetikkoja.
Lue lisää:
www.worlddiabetesday.org
www.diabetes.fi
17
Crossiharrastus jatkuu diabeteksesta huolimatta
Snowcrossia nuorten
SM-tasolla harrastavan
sodankyläläisnuoren
sairastuminen tyypin
1 diabetekseen ja sen jälkeen
silmäkaihiin oli perheelle aluksi
sokki. Hoidon, lääkityksen
ja tiedon myötä 15-vuotiaan
Ville Aikion elämä myös
harrastusten parissa jatkuu.
Takana on kesä crossipyörän
sarvissa, ja sitten on vuorossa
talvinen crossikelkkailu.
Ville Aikio, peruskoulun yhdeksättä luok-
kaa käyvä 15-vuotias sodankyläläispoika
polkaisee crossipyörän käyntiin. Vieressä
saman tempun tekee hänen 19-vuotias
veljensä Joonas, ja kohta Sodankylän
crossi- ja moottorikelkkaradan täyttää
melkoinen meteli. Pojat lähtevät vauhdik-
kaasti radalle ja hyppäyttävät mäennyp-
pylöiden päältä pyöränsä pitkiin ja näyt-
täviin ilmalentoihin.
Tankkaustauolla varikolla Ville hakee
pienen kotelon, josta hän kaivaa esille
verensokerimittarin.
– Ihan hyvä, söin lähtiessäni jogurtin,
Ville vastaa isänsä Heikki Aikion tiedus-
teluun verensokerista.
Laihtuminen meni
kasvun piikkiin
Motocross ja talvinen snowcross ovat
Villelle tärkeitä harrastuksia, sillä crossi-
pyörällä hän on ajanut puolet elämäs-
tään. Moottorikelkallakin hän on kier-
tänyt rataa viidettä vuotta. Molemmat
harrastukset joutuivat vaakalaudalle
alkuvuonna, kun hänellä havaittiin tyypin
1 diabetes ja lisäksi molemmissa silmis-
sä kaihi.
Teksti ja kuvat: Kari Alaluusuauusua
Ville Aikio käy koulua Sodankylässä Aleksanteri
Kenan koulun 9. luokalla. Sairaudestaan hän on
kertonut luokkakavereilleen avoimesti.
18
– Jo vuosi sitten lokakuussa äiti huo-
masi, että olen laihtunut ihan hirveästi.
Kouluterveydenhoitaja sanoi sen ole-
van ihan normaalia, kun pituuskasvu
oli kova, noin sentti kuukaudessa, Ville
kertoo.
Kun koulut alkoivat tammikuussa,
Ville kävi verikokeissa. Lääkäri soitti heti
seuraavana päivänä ja kertoi, että Villellä
on tyypin 1 diabetes.
Kuin salama
kirkkaalta taivaalta
Tieto diabeteksesta tuli Villen kotiin
sokkina.
– Se tuli kuin salama kirkkaalta tai-
vaalta. Tuntui, kuin lapiolla olisi lyöty sel-
kään, Heikki Aikio kuvailee.
Täysin tietämätön perhe ei sairaudes-
ta ollut, sillä mummi sairastaa kakkos-
tyypin diabetesta. Villen luokkakaverin
pikkuveljellä taas on sama ykköstyypin
diabetes.
– Kun hankimme sairaudesta lisää
faktaa, pian huomasimme, ettei elä-
mä siihen lopukaan. Villen sairaus kui-
tenkin muutti koko perheen elämää.
Pojan olemiseen tuli säännöllisyyttä,
kun joka aamu ja ilta pitää ottaa piikki.
Lisäksi syömisen kanssa Villen pitää olla
tarkkana. Hiilihydraattien myötä hänen
pitää muistaa mitata verensokeri ja ot-
taa tarvittaessa lyhytvaikutteinen insulii-
nipiikki, Heikki kertoo.
Ville kertoi
sairaudestaan luokassa
Myös luokkakaverit tietävät Villen sairau-
desta, sillä sairaalasta päästyään hän
heti ensimmäisellä luokanvalvojan tunnil-
la kertoi asiasta luokalle.
– Kaikki luulivat, etten minä enää
saa syödä mitään sokerista. Vitsail-
tiin, että Aikion Villelle ei tarvitse tarjo-
ta karkkia, kun se ei saa niitä syödä,
Ville naureskelee.
Ihan itsestään selvää luokalle kerto-
minen ei kuitenkaan ollut. Kun asiasta
ensimmäisen kerran sairaalassa puhut-
tiin, Villen ekakommentti oli, että mis-
sään tapauksessa hän ei kerro.
– Kun lääkärit ja hoitajat keskusteli-
vat Villen kanssa asiasta, hän päätti ker-
toa sairaudestaan ihan avoimesti, Heikki
kertoo.
Kaihi molemmissa silmissä
Sairaalassa Ville mainitsi, ettei hän näe
kunnolla. Kun asiaa selvitettiin, havait-
tiin, että hänellä on kaihi molemmissa
silmissä.
– Lääkäri piti aivan ihmeellisenä, että
noin nuorella kaverilla on kaihi. Diabe-
teksen lisäsairautena sellainen kuitenkin
saattaa kehittyä. Kaihit leikattiin loppu-
keväästä päiväkirurgisena toimenpitee-
nä Rovaniemellä, Heikki kertoo.
Nyt Ville näkee kauaksi hyvin, mutta
lukulaseja hän joutuu käyttämään.
– Harrastuksen kannalta tämä on
hyvä, sillä voin nyt ajaa pyörällä ja kelkal-
la ilman laseja, Ville sanoo.
Hän ei missään vaiheessa edes poh-
tinut, loppuuko harrastus sairauksiin.
– Olen sentään ajanut pyörällä puo-
let elämästäni. Sairaus on hoidettavissa,
ja harrastus jatkuu jossakin laajuudessa
joka tapauksessa, Ville aikanaan pohti.
Ensimmäinen
d-vuosi harjoittelua
Kulunut vuosi Aikion perheessä on
totu teltu elämään diabeteksen kanssa.
Van hempien ei tarvitse huolehtia Villen
pis toksista.
– Silloin tällöin töihin lähtiessään he
kysyvät, että olenko muistanut pistää.
Olen muistanut, Ville kertoo.
Pitkäkestoiset piikit hän pistää aa-
muin ja illoin ja mittaa treeneissä veren-
sokerin. Välipalat kuuluvat asiaan, ja tar-
vittaessa hän ottaa lyhytvaikutteisen
piikin.
– Kaikki on ollut meille uutta, kun vasta
ensimmäinen d-vuosi on menossa. Var-
sinkin kesän ajoharjoittelussa on pitänyt
olla tarkkana, jotta verensokeri pysyy
tasapainossa, sillä kesällä janojuomana
on ollut light-limsan sijasta myös taval-
lista limsaa, Heikki kertoo.
Crossiharjoitusten tankkaustauolla Ville mittaa tottuneesti verensokeriarvon.
19
Sopiva paino on yksilöllinen
asia – ja kaiken kokoiset
ihmiset mahtuvat maailmaan,
muistuttaa ravitsemusterapeutti
Marjatta Palva-Alhola.
Huolissaan painostaan
kannattaa olla, jos siinä
tapahtuu nopeita muutoksia
tai ylipainosta aiheutuu
terveyshaittaa. Painonhallinta
ei ole hokkus pokkus
-temppuja vaan uuden
elämäntavan oivaltamista.
Diabeetikko voi olla huoleti painonsa
suhteen, jos hän syö monipuolisesti ja
liikkuu, eikä diabeteshoitaja tai -lääkäri
ole kiinnittänyt painoon huomiota. Hyvä
olo on oiva mittari painonkin suhteen.
Elämäntapojen muuttamista on kui-
tenkin tärkeää miettiä, jos paino sel-
keästi lisääntyy tai vähenee tai siitä on
terveyshaittaa.
– Diabeetikolla ylipaino vaikeuttaa
verensokeritasapainon ylläpitämistä.
Lisäksi ylipaino voi nuorillakin aiheut-
taa verenpaineen ja veren rasva-arvojen
nousua, Hyksin Lasten ja nuorten sai-
raalassa työskentelevä ravitsemustera-
peutti Marjatta Palva-Alhola kertoo.
Alipaino taas voi johtaa kunnon
huononemiseen ja voimattomuuteen.
Helsinkiläisen Meliina Rantalaisen, 17,
suhtautumista syömiseen ja liikuntaan
voisi kuvata kohtuulliseksi.
– Pyrin syömään säännöllisesti ja mo-
nipuolisesti, vaikka aina en siinä onnistu-
kaan. Tarkkailen hiilihydraatteja ja valit-
sen esimerkiksi limsoista light-tuotteita,
ettei tule juotua turhia sokereita.
Kolmevuotiaana diabetekseen sairas-
tunut ja monipistoshoidolla oleva Meliina
harrastaa liikuntaa hyvän olon ja virkey-
den vuoksi. Hän lenkkeilee pari kertaa
viikossa ja käy kerran viikossa show-
tanssissa. Talvella hän hiihtää ja luistelee
säännöllisen epäsäännöllisesti.
– Diabetes vaikuttaa liikkumiseeni
ainoastaan siten, että liikuntakerrat pitää
suunnitella tarkemmin. Liikunta taas ta-
soittaa sokereita.
Hoitohenkilökunta ei ole juurikaan
puhunut Meliinan kanssa painoasioista,
mutta joskus Meliinan tulee muiden
nuorten tapaan mietittyä painoaan.
Nuorten ulkonäköpaineet ovat Meliinan
mielestä melko kovia.
– Paineet tulevat mediasta, jossa kau-
neus ja laihuus liitetään usein yhteen.
Meliinalle tärkeintä painon suhteen
ovat kuitenkin terveys ja hyvinvointi.
Liian tiukkapipoinenkaan ei ole hyvä olla,
sillä:
– Hyvä ruoka on aina hyvää ruokaa ja
siitä pitää nauttia.
Meliina panostaa perusruokaan
Se myös hidastaa kasvua ja kehitystä.
Hoitohenkilökunnan kanssa kannattaa
jutella, jos paino huolestuttaa.
– Painoindeksit näyttävät suuntaa,
mutta ovat kuitenkin vain lukuja. Indek-
sit eivät pysty huomioimaan esimerkiksi
ruumiinrakenteen eroja.
Oivalluksilla onnistumiseen
Ylipainon nujertaminen ei Palva-Alholan
mukaan ole mikään hokkus pokkus
-temppu. Painonhallinnassa ei ole kysy-
mys hetkellisestä laihduttamisesta, vaan
uuden elämäntavan oivaltamisesta.
– Ateriarytmi on painonhallinnassa
tärkeää. Ruokailujen välejä ei kanna-
ta venyttää yli neljään tuntiin, jotta nälkä
ei pääse yllättämään ja hyvät päätökset
unohtumaan.
Selkeät ateriat auttavat hahmotta-
maan syömisten määrää paremmin kuin
jatkuva pikku napostelu.
Painonhallintaan vaikuttavat sekä
ruoan laatu että määrä. Omat heikot
kohdat on hyvä tunnistaa.
– Vaihtamalla mehun veteen säästää
yllättävän paljon kaloreita. Lautaselle on
syytä lisätä kasviksia, ja leivän päälle lai-
tettavia kinkkuja ja juustoja kannattaa
vähentää. Herkutteluchipsit voi vaih-
taa popcorneihin ja niin edelleen, Palva-
Alhola vinkkaa.
Liikunta auttaa painon pudottami-
sessa ja erityisesti pienemmän painon
ylläpitämisessä. Hikiliikunnan lisäksi on
tärkeää panostaa hyötyliikuntaan esi-
merkiksi kävelemällä tai pyöräilemällä
koulumatkat. Liikunta lisää sokerin käyt-
töä l ihaksissa ja tehostaa insuli inin
vaikutusta.
Sinnikkyys palkitsee
Diabeetikon syödessä vähemmän myös
insuliinin tarve pienenee. Palva-Alhola
suositteleekin painonhallintaan ryhty-
välle diabeetikolle keskustelua diabetes-
lääkärin kanssa. Muutakin tukijoukkoa
kannattaa kasata.
– Yhdessä on helpompi ylittää haas-
teita, joten elämäntaparemonttiin voi
pyytää mukaan kaverin, liittyä johonkin
painonhallintaryhmään tai käydä keskus-
telemassa ravitsemusterapeutin kanssa.
Painonhallinnan onnistuminen vaa-
tii omaa, oikeata halua onnistua. Ensim-
mäisen muutoksen jälkeen on helpompi
ottaa taas seuraava askel.
– Repsahduksista ja takapakeista ei
pidä lannistua, vaan jatkaa vaan sin-
nikkäästi eteenpäin ja palauttaa tavoite
mieleen uudestaan ja uudestaan.
Painonhallintaan kannattaa satsata
nuorena, kun huonot tottumukset eivät
ole vielä niin piintyneitä.
– Terve elämä edessä on hyvä moti-
vaattori.
21
Rento meininki tuo
uusia ystäviä ja parantaa
hoitomotivaatiota, kiittelevät
Diabetesliiton nuorten kurssille
Tampereelle mukaan lähteneet
Noora Viljanen ja Manu Lahti.
Diabeteskeskuksessa Näsijärven ran-
nalla on menossa viides eli toiseksi vii-
meinen kurssipäivä. Noora Viljanen,
14, tulee paikalle housunlahkeitaan pu-
ristellen; kanoottiretki päättyi pieneen
pulahdukseen. Siitä hän saa osakseen
hyväntahtoista kuittailua Manu Lah-
delta, 15. Nuoret ovat tutustuneet
kurssin aikana, vaikka molempia mieti-
tytti ennen lähtöä, mahtaako paikan
päältä löytyä yhtään ystävää.
– Olin jo aikaisemminkin halunnut kurs-
seille, mutta minulla ei ollut uskallusta.
Kun täytin 15, tuli vanhempi olo, sellai-
nen, että uskaltaa jutella uusille ihmisille
helpommin, Manu muistelee.
Noora sanoo lähteneensä mukaan
avoimin mielin, vaikka häntäkin jännitti.
– Minulla ei ole ollut diabetesta sai-
rastavia ystäviä ja tulinkin hakemaan
niitä. Tosin lähdin myös sillä mielin, että
ainakin kurssilla tulee olemaan hauskaa,
tuli ystäviä tai ei.
Nyt molempia hymyilyttävät hakupa-
pereiden lähettämisen jälkeen mielessä
pyörineet ajatukset. Se, että kaikilla
kurssilaisilla on diabetes, tuntui sekä hy-
vältä että huonolta asialta.
– Helpotti tietää, että täällä kukaan ei
diabeteksen takia syrji ketään. Toisaalta
pelkäsimme, että täällä vain naristaan,
miten vaikeata elämä on ja istutaan pii-
rissä nyyhkimässä.
Ystävyys alkaa ruokalasta
Noora ja Manu ovat luottaneet kurssi-
laisiin tutustuessaan vanhaan totuuteen
siitä, että kannattaa olla oma itsensä.
Suulas hölösuu ei tarvitse olla, mutta
aktiivisuus auttaa.
– Ruokapöytä on paras paikka aloit-
taa keskustelu kysymällä, onko siinä
tilaa. Jos on mukava muille, saa itse-
kin samanlaista kohtelua. Täällä otetaan
mukaan, eikä jätetä ketään yksin, Noora
kertoo.
– Minua ainakin on auttanut se, että
on kuullut muiden kokemuksia eikä ole
yksin se, jolla ei ole kivaa, kun on diabe-
tes. Onneksi kurssien ideana on myös
pitää hauskaa, Manu muistuttaa.
Molemmat ovat yl lät tyneet si i tä,
miten rentoa kurssilla on ollut, ja mi-
ten oma hoitomotivaatio on noussut.
Sekä Nooralla että Manulla on ollut
kurssin aikana parempia verensokeri-
arvoja kuin muutamaan kuukauteen.
Hoitoon l i i t tyvät toimenpiteet eivät
Kukaan ei ole kummajainen
pääse unohtumaan, kun ne tehdään
yhdessä.
– Parasta on, että hoitajat luottavat
meihin kysyessään arvoja, eikä meidän
perässä kuljeta vahtimassa joka askelta.
Myöskään korkeista arvoista ei teh-
dä numeroa, vaan silloin kehotetaan
pistämään insuliinia. On vapauttavaa,
kun kaikilla on diabetes hoidettavana,
eikä ole joukon kummajainen, nuoret
summaavat.
Teksti ja kuva: Kirsi Tikkanen
Katso lisätietoa vuoden 2010
nuorten kursseista sivulla 31.
Noora Viljanen ja Manu
Lahti ystävystyivät nuorten
kurssilla ja aikovat pitää
yhteyttä jatkossakin.
22
Haastattelussa Pete Parkkonen
Pete ponnahti julkisuuteen sijoittumalla
vuoden 2008 Idolsissa kolmanneksi ja nousi
yhdeksi Suomen suosikkiartisteista,
kun keväällä 2009 julkaistu esikoisalbumi
kiipesi Suomen albumilistan kärkeen.
Kiireiseen keikkaelämään ja lavalla
riehumiseen Pete saa energiaa liikunnasta,
kavereiden kanssa hengailusta sekä rennosta
elämänasenteesta. Diabeteksesta Pete
muistaa koulussa opitut perusasiat.
Teksti: Terhi Rapeli
1. Mitä kuuluu?
Erittäin hyvää kuuluu! Takana on kaunis
kesä ja onnistuneita keikkoja.
2. Mitä olet syönyt tänään?
Olen syönyt aamupalaksi äidin teke-
mää vadelmamehua ja ruisleipää, jonka
päällä oli isän tekemää sienisalaattia.
3. Mikä on parasta laulajan
hommassa ja miksi?
Parasta on se, että saan tehdä työkseni
juuri sitä, mitä haluan. Meillä on todel-
la hauska ryhmä, joka kiertää suomea.
Pidän siitä, että yleisö viihtyy.
4. Millainen idoli haluat olla?
Haluan tietenkin olla hyvä esimerkki kai-
kille ja tehdä sellaista musaa, josta po-
rukka tykkää.
5. Miltä tuntuu olla tyttöjen
unelmakundi?
Noh… Enpä ole tuota asiaa ihan noin
miettinyt… Onhan se hyvä asia urani
kannalta, jos kiinnostan ihmisiä.
6. Miten hoidat hiuksiasi
(kun ne ovat niin upeat…)?
En hoida hiuksiani mitenkään erityisem-
min, vaan varmasti ihan samalla tavalla
kuin muutkin. Pesen hiukset shampoolla
ja hoitoaineella noin joka toinen päivä,
jotta ne pysyvät hyvässä kuosissa.
7. Mitä harrastat?
Harrastan kartingia, frisbeegolfi a, perus-
liikuntaa ja kavereiden kanssa hengailua.
8. Miten pidät kiireisen
keikkaelämän keskellä huolta
itsestäsi?
Otan rauhallisesti ja rennosti kaikki asiat,
enkä ala sekoilla, jos jotain tapahtuu.
Elän hetkessä. Pyrin myös käymään
lenkillä ja tekemään lihaskuntoliikkeitä.
Peruskunnon täytyy olla hyvä, jotta jak-
saa hyppiä ja riehua lavalla.
9. Mitkä asiat tekevät sinut
onnelliseksi?
Tyttöystäväni ja tietenkin myös muut
ystäväni. Monet pienetkin asiat tekevät
minut onnelliseksi, esimerkiksi hyvät
kelit.
10. Millaisia terveisiä lähetät
Inspiksen lukijoille?
Nauttikaa elämän pienistä asioista! Syö-
kää terveellisesti ja ulkoilkaa paljon. Rai-
kas ilma virkistää.
P.S. Käyttäkää turvavöitä!
23
Suu puhtaaksi!– Verensokeritkin kiittävät hampaiden hoidosta
Diabetes altistaa suun
sairauksille. Nämä voivat
heijastua hoitotasapainoon.
Kun pidät hyvää huolta
hampaistasi, edistät samalla
terveyttäsi yleisemminkin.
Diabeetikoiden lisääntynyt alttius tuleh-
duksille koskee myös suun seutua.
Diabetekseen liittyy etenkin hampai-
den kiinnityskudossairauksia. Näiden
tulehdus sairauksien tiedetään vaikutta-
van pitkäaikaisverensokeriin eli HbA1c-
arvoon. Joskus huonoa hoitotasapainoa
voidaankin parantaa yksinkertaisesti
tehostamalla hampaiden hoitoa. Kiinni-
tyskudossairauksista harmittomimpana
tunnetaan ientulehdus.
– Ientulehdusta potevat kaikki jossa-
kin elämänsä vaiheessa, toteaa ham-
maslääketieteen tohtori ja suubiologian
yliopistonlehtori Päivi Mäntylä.
Ehkäisy parasta hoitoa
Toisilla ientulehdus voi vuosien saatossa
edetä vakavammaksi taudiksi, paro-
dontiitiksi. Sairaus voi pahimmillaan joh-
taa hampaiden menetykseen. Vaikka
yleensä näin käy vasta keski-iässä, myös
nuoren aikuisen hampaat ovat huonolla
tuurilla vaarassa.
Diabetes – ja mahdollinen huono
verensokeritasapaino – on parodontiitin
selvä riskitekijä. Parodontiitti puolestaan
pahentaa hoitotasapainoa entisestään.
Tarkasti ei tiedetä, kuka on esimer-
kiksi perimänsä vuoksi suurimmassa
vaarassa sairastua parodonti i t t i in.
Jär kevintä hoitoa onkin ehkäisy: ien-
tulehduksen torjunta ja sen etenemisen
estäminen.
Mäntylä pitää opetustyönsä ohessa
yksityisvastaanottoa Vantaalla. Hänen
hoidettavanaan käy paljon potilaita, joilla
tulehdus on ehtinyt valitettavan pitkälle.
Lääkäri tunnistaa
Jos ikenet vuotavat verta hampaita har-
jatessa, se on merkki tulehduksesta.
Yleensä kyse on tavanomaisesta ien-
tulehduksesta. Parodontiitin diagnosoi-
miseksi tarvitaan hammaslääkärin asian-
tuntemusta, joten lääkärissä kannattaa
käydä säännöllisesti.
Parodontiitissa tuhoutuu hammasta
kiinnittäviä sidekudosrakenteita. Baktee-
rit pääsevät hampaiden ja ienten väliin ja
aiheuttavat palautumatonta kudostuhoa.
Hoidolla sairauden eteneminen pys-
tytään pysäyttämään, mutta menetettyä
kudosta eli hampaiden kiinnityssäikeitä
ei saada takaisin.
Tulehtuneet ientaskut voivat yhteen-
laskettuna muodostaa jopa kämme-
nen kokoisen tulehtuneen haavan, jonka
kautta elimistöön pääsee helposti bak-
teereja. Parodontiitin on havaittu olevan
yhteydessä esimerkiksi sydän- ja veri-
suonisairauksien sekä keuhkosairauk-
sien, kuten keuhkokuumeen, kasvanee-
seen riskiin.
Sammaltaako suusi?
Pitkään korkealla pysytelleet verensoke-
rit voivat villiinnyttää bakteeristoa myös
siten, että suuhun syntyy sienitulehdus.
Vaiva voi olla kiusallinen, sillä suuhun
saattaa ilmestyä punoitusta ja limakalvot
voivat olla arat, kirvelevät tai kutisevat.
Sairaus näkyy viljelynäytteessä.
– Sienitulehdus on huonon immuuni-
puolustuksen merkki, Mäntylä toteaa.
Sienitulehdusta voidaan hoitaa esi-
merk iksi imeskely tablete in. Ennen
muuta tulisi silti hoitaa sokeritasapai-
no kuntoon.
Joidenkin tutkimusten perusteella
diabeteksella on yhteys myös kariekseen
eli hampaiden reikiintymiseen. Tästä ei
kuitenkaan ole yksiselitteisiä tai varmoja
todisteita: yhteys on havaittu lähinnä lap-
silla ja liittyy syljen laadullisiin muutoksiin
diabeetikoilla.
Mäntylä tosin muistuttaa, että jos dia-
beetikko joutuu syömään usein, se voi
lisätä hampaiden reikiintymistä.
Elintavat kuntoon
Yksi suurimmista karhunpalveluksista,
joita suunsa terveydelle voi tehdä, on
polttaa tupakkaa. Tupakointi lisää tuleh-
dusherkkyyttä ja samalla sekä peittää
tulehduksen merkkejä että heikentää
sen paranemista. Sauhuttelijan ikenet
eivät esimerkiksi välttämättä vuoda
verta, vaikka ientulehdus olisi päässyt
pahaksikin.
– Tupakassa on mieletön määrä myrk-
kyä. Se on yleisterveydelle suuri riski,
Mäntylä muistuttaa.
Tupakoinnin jättämisen lisäksi suunsa
hyvinvointia voi luonnollisesti edistää
syömällä terveellisesti. Kun välttelee
Teksti: Päivi Paju
Kuvat: Marja Pirilä
24
turhaa napostelua, hampaat säästyvät
jatkuvilta happohyökkäyksiltä. Esimer-
kiksi makeiset ja happamat virvoitusjuo-
mat rasittavat hampaita vähiten aterian
yhteydessä nautittuna. Aterian jälkeen
happohyökkäyksen voi katkaista vaikka-
pa pureskelemalla ksylitolipurukumia.
Vuosittain lääkäriin
Päivi Mäntylän mielestä diabeetikko-
jen olisi hyvä käydä hammaslääkärin
tarkastuksessa vuoden välein. Sopiva
tarkastusväli on kuitenkin yksilöllinen, ja
parhaan suosituksen saakin käydessä
hammaslääkärin tai suuhygienistin vas-
taanotolla. Hän tuntee potilaan tilanteen
ja osaa ennakoida seuraavan käynnin
tarvetta.
Aina hammaslääkäriin ei julkisessa
terveydenhuollossa pääse haluamas-
saan ajassa. Osassa kunnista tai opis-
kelijaterveydenhuollossa edes tyypin 1
diabetesta sairastava ei enää niin vain
kurvaa hammaslääkäriin jonon ohitse.
Oman diabeteslääkärin kanssa voi ot-
taa puheeksi, olisiko vastaanotolle tar-
vittaessa mahdollista päästä tavallista
nopeammin.
Ohjeita suun hoitoonHarjaa hampaat ainakin aamuin ja illoin.•
Huolellinen harjaus kestää pari minuuttia. Pehmeä harja on paras.•
Tärkein puhdistettava kohta on ienreuna. Harjan tulee olla vinossa •
kulmassa ienreunaa vasten niin, että harja koskettaa
sekä hampaita että ikeniä.
Harja ei puhdista hammasvälejä, •
joten käytä lisäksi hammaslankaa tai -tikkuja.
Älä harjaa hampaita heti syömisen jälkeen, •
jotta hammaskiille ei vaurioituisi, vaan odota puolisen tuntia.
Hammasharja olisi hyvä vaihtaa muutaman kuukauden välein •
ja esimerkiksi fl unssan jälkeen.
– Nyt keskitytään paljolti tulipalon
sammuttamiseen, kuten säryn hoitami-
seen, hampaiden paikkaukseen ja juuri-
hoitoon. On älyttömän huonoa kehitys-
tä, jos ehkäisevä hoito jää sikseen eikä
ketään väestöstä priorisoida ohi muiden,
Mäntylä sanoo.
Kun pitää itsestään huolta ja saa sai-
rautensa hyvään tasapainoon, nuori dia-
beetikko ei onneksi tarvitse sen tiheäm-
piä käyntivälejä kuin ei-diabeetikkokaan.
Suositukset päivittäiseen hampaiden
hoitoon ovat diabeetikoille samat kuin
muillekin.
25
Maahantuoja:
OneMed Oyonemed.asiakaspalvelu@onemed.comPuhelin 020 445 3803www.onemed.fi
Katso lisätietoja osoitteesta: www.onemed.fi/diabetes
X-mini käyttää tuttua X-Sensor-testiliuskaa!
Helppokäyttöinen, pieni ja kevyt verensokerimittari– yhdeksän erilaista vaihdettavaa värikuorta!
X-mini 100 % koossa
Valitse oma tyylisi
Tällä palstalla nuori kysyy
ja asiantuntija vastaa.
Kuinka kauan sokereiden
täytyy olla korkealla, että tulee
ketoaineita?
Arttu Karttunen, 12, Saarijärvi
Kysymys ja vastaus
Korkeat verensokerit ja ketoaineet liit-
tyvät toisiinsa silloin, kun elimistö kärsii
insuliinin puutteesta. Tämä tapahtuu
erityisesti silloin, kun pitkävaikutteinen
insuliini jää pistämättä tai pumppuhoi-
dossa insuliinin saanti keskeytyy.
Pumppuhoidossa ketoaineita alkaa
kehittyä usein jo 2–3 tunnin kuluttua in-
suliinin saannin loppumisesta, mutta
kehittymisen vauhdissa on yksilöll i-
siä eroja. On hyvä muistaa, että pum-
pun käyttäjän verensokerin ei tarvitse
välttämättä olla kuin tasolla 15 mmol/l
tai jopa vähemmän, kun ketoaineita jo
alkaa muodostua.
Ketoaineita saattaa ilmaantua melko
matalilla verensokereilla myös silloin, kun
jokin tulehdustauti on alkamassa tai ollut
jo jonkin aikaa. Silloin on yleensä kuu-
metta ja vointi huonontunut.
Jos muistaa pistää pitkävaikutteisen
insuliinin säännöllisesti, mutta unohtaa
ottaa ateriainsuliinit, verensokeri voi olla
yli 15 mmol/l pitkäänkin ilman, että keto-
aineita kehittyy.
Yhteenvetona totean, ettei mitään
selvää sääntöä verensokerin tasosta tai
kohonneen verensokerin kestosta ja ke-
toaineiden ilmaantumisesta voi antaa.
Tärkeää on muistaa pistää insuliini sään-
nöllisesti. Jos ilmaantuu oksentelua,
jano tusta, vatsakipuja ja huonovointi-
suutta, ketoaineet on syytä mitata ve-
rensokeritasosta riippumatta. Erityisen
tärkeää on tietysti mitata ketoaineet, jos
edellä mainittujen oireiden lisäksi veren-
sokeri on koholla.
Vuokko Kallioniemi
sisätautien erikoislääkäri
diabeteksen hoidon
ja kuntoutuksen erityispätevyys
Diabetesliitto
27
Diabeteksen ilot ja surutInspis otti selvää, mikä diabeteksessa harmittaa ja onko sairaus tuonut jotain hyvää elämään.
Jasmin Kontinen,
13, Lahti
Jasmin sairastui diabetekseen
5-vuotiaana.
– Diabeteksessa mikään ei
harmita kauheasti. Vähän kui-
tenkin se, että syömisiä pitää
aina miettiä.
– Olen saanut paljon diabee-
tikko kavereita. Lahden dia-
betesyhdistys järjestää kivoja
jut tuja nuorille, pääsimme esi-
merkiksi ilmaiseksi leffaan.
Petteri Karjalainen,
13, Turku
Petteri sairastui diabetekseen
4,5-vuotiaana.
– Diabetes rajoittaa syömistä.
Ei voi syödä aina kun haluaa.
– Kivaa on se, että pääsin
Diabetesliiton nuorten kurssille.
Sain kavereita ja siellä sai uida
paljon.
Lauri Himberg,
13, Turku
Lauri sairastui diabetekseen
5,5-vuotiaana.
– Minua ei harmita diabetek-
sessa mikään.
– Diabetesleirit ja -kurssit ovat
kivoja, koska niissä tapaa muita
diabeetikoita.
Säde Jalonen,
13, Vantaa
Säde sairastui diabetekseen
6-vuotiaana.
– Diabetes rajoittaa jonkin
verran elämää, koska joutuu pis-
tämään, mittaamaan verensoke-
ria ja laskemaan hiilihydraatteja.
– On mukavaa, kun o len
saanut niin paljon tietoa dia-
beteksesta.
Teksti ja kuvat:
Minna Kinnari
28
NovoInfo
Tietoa tuotteistamme 0800 122 566
... Mikä on insuliinianalogi... Kuinka
säilytän insuliineja kesähelteellä tai
talvipakkasella... Miksi neula tulee
poistaa annosteluvälineestä jokaisen
pistoksen jälkeen... Kuinka kauan
voin käyttää avattua esitäytettyä in-
suliinikynää... Mikä on kaksivaiheinen
insuliini... Olen lähdössä ulkomaille,
saako käytössäni olevaa valmistetta
matkakohteestani... Mitä tarkoittaa
pikainsuliini... Mitä tapahtuu, jos
käytän samaa neulaa useammin kuin
kerran...
Kuinka usein insuliinia pistetään...
Miksi insuliini sekoitetaan... Mikä
on ylipitkävaikutteinen insuliiniana-
logi... Mikä aiheuttaa insuliinin
tuoksun... Kuinka hävitän käytetyn
esitäytetyn insuliinikynän... Kuinka
vaihdan säiliön insuliinikynääni...
Mikä on insuliinikynäni maksimiannos...
Mitä tarkoittaa perusinsuliini...
Pitääkö kirkas insuliini sekoittaa...
At Novo Nordisk, we are changing diabetes. In our approach to developing treatments, in our commitment to operate profitably and ethically and in our search for a cure. We know we are not simply treating diabetes, we are helping real people live better. That understanding is behind every decision or action we take, and fuels our passion to change the treatment, perception and future of diabetes for good.
KOLUMNI
MERI ÖHMAN
Meri Öhman on 15-vuotias diabeetikko Tampereelta.
Terveitä sairaitaNaapurissa asuu naishenkilö, joka ra-
kastaa puhua itsestään ja omista asiois-
taan muille. Erityisesti hän tykkää kertoa
sairauksistaan.
Siitä, kuinka hän kompastui mökin pi-
hassa, eikä mikään paikka murtunut ko-
lauksessa. Silti lääkäri määräsi viikon
sairaslomaa.
Siitä, kuinka jalkapöytä magneettiku-
vataan, koska isoonvarpaaseen sattuu.
Siitä, kuinka selkää vihlaisi matto-
ja tampatessa. Tuskin pystyy pariin viik-
koon menemään töihin.
Siitä, kuinka hän aivasti aamulla,
joten varmasti on tulossa fl unssa. Kohta
täytyy varmaan taas jäädä saikulle.
Tosiasiassa nainen on täysin terve.
Hän on ikäisekseen erinomaisessa fyysi-
sessä kunnossa, eikä hänellä ole mi-
tään perussairautta. Silti hän jaksaa jat-
kuvasti rehennellä kaikille olemattomista
vaivoistaan.
Saman rouvan nuori lähisukulai-
nen painiskelee hankalan diabeteksen
kanssa. Lapsen sokeriarvot heittelevät
kahdesta kahteenkymmeneen. Tasapai-
noa on haettu jo pitkään, mutta mikään
ei tunnu auttavan. Nainen ei ole paljon
tarjonnut auttavaa kättään sukulaisille,
vaikka hän hyvin voisi omiin sairauksiinsa
keskittymisen sijasta tukea diabeetikko-
tytön perhettä.
Myös eräs tuntemani keski-ikäinen
mies on kova poika keksimään itselleen
tauteja, vaikka on terve kuin pukki. Ker-
ran keskustelimme keliakiasta, johon
hänen kommenttinsa oli: ”Minullakin on
varmaan laktoosi-intoleranssi. Välillä
vatsani menee sekaisin maidosta.”
Jatkoimme juttelua pitkäaikaissai-
rauksista. Hän muisti kehua: ”Minun-
kin päätäni on nuoruusiästä asti särke-
nyt ajoittain.”
En ymmärrä, miksi ylipäätään pitää
leveillä sairauksilla. Onko niissä jotain
tavoittelemisen arvoista?
Siinä ei ole mitään hienoa, että herää
kolmena yönä viikossa hypoihin. Tai kun
sokerit ovat pitkään pilvissä, ja lisätes-
säsi insuliiniannostusta ne romahtavat.
Tai kun olet tuikannut insuliinia väärään
paikkaan, ja pistoskohdasta tirskahtaa
verta. Kaikkein vähiten siinä, ettet voi
koskaan olla huomioimatta diabetesta,
vaikka kuinka haluaisit.
Kukaan oikeasti sairas ei kersku vai-
voillaan, koska hän tietää, kuinka ras-
kasta arki on parantumattoman taudin
kanssa – oli se sitten astma, diabetes,
keliakia, reuma, MS-tauti, epilepsia.
Muka-sairaille tekisi hyvää kokeilla
alkuun vaikka viikon verran elämää dia-
beetikkona. Mahtaisivatko sen jäl-
keen enää isotella pikkuvarpaan laidan
nyrjähdyksillään?
30
1.
2.
NYT – kuulumisia Diabetesliitosta
Kurssit Diabeteskeskuksessa
Tampereella 201012–15-vuotiaat
• 7.6.–12.6. (12–13-vuotiaat)
• 2.8.-7.8. (14–15-vuotiaat)
• 9.8.-14.8. (14–15-vuotiaat)
• 18.10.–23.10. (12–15-vuotiaat)
Hakemukset
• Kesän kursseille 15.3.2010 mennessä
• Syksyn kurssille 15.8.2010 mennessä
Nuorten leirit
ja tapahtumat
2010Seuraa Diabetes-lehden Menomuistiota
ja nettiä www.diabetes.fi/nuoret
> Tapahtumia ja kursseja.
Voit myös ottaa yhteyttä nuorten tapah-
tumien suunnittelijoihin:
mari.noppa@diabetes.fi
terhi.turunen@diabetes.fi .
Inspis 2010Huhtikuun Inspis ilmestyy painettuna lehtenä ja verkossa•
Marraskuun Inspis ilmestynee vain nettilehtenä – saat infoa ilmestymisestä!•
Lähetä juttutoiveita ja -vinkkejä sekä anna palautetta Inspiksestä: • tiedotus@diabetes.fi
Seuraa: • www.diabetes.fi /nuoret
Sinustako Nuorten Netin bloggaaja?Diabetesliiton nuorten nettisivuilla voit olla mukana yhä laajenevassa bloginpitäjien
joukossa. Kiinnostaisiko kirjoittaminen juuri sinua? Ota yhteyttä liiton tiedotukseen
sähköpostilla: tiedotus@diabetes.fi tai soita tiedottaja Johanna Häme-Sahinoja, p. (03)
2860 431. Edellisiä blogeja voit lukea osoitteessa
www.diabetes.fi /nuoret.
Nuorille uusia diabetestunnuksiaHopeinen, kapea panssariketju (kuva 1)
• Tunnuksen pituus 18,5 cm – ketju 15 cm ja laatta 3,5 cm
• Hinta 35 € + 6,23 € posti- ja lähetyskuluja
Teräsranneke (kuva 2)
• Pituus laatan kanssa 19 cm, leveys 9,5 mm
• Kirurginterästä, ei suositella nikkeliallergisille
• Hinta 32 € + 6,23 € posti- ja lähetyskuluja
Tilaa:
Puh. (03) 2860 111 tai materiaalitilaukset@diabetes.fi
tai www.diabetes.fi /tunnukset
betes.fi
aaja?ien
een
03)
a
16–20-vuotiaat
• 8.3.–13.3. (Kela ja terveydenhuolto)
• 20.9.–25. 9. (terveydenhuolto)
Hakemukset
• Maaliskuun kurssille
31.12.2009 mennessä
• Syyskuun kurssille
20.7.2010 mennessä
Lisätietoja saat omasta hoitopaikasta tai netistä www.diabetes.fi /kurssit
ja kurssisihteeri Tiina Paroselta, p. (03) 2860 316, tiina.paronen@diabetes.fi .
31
Mittari Sinun elämäntyyliisi...Tilaa oma OneTouch® -mittarisi allaolevalla kupongilla jo tänään! Lisää tietoa LifeScanista, OneTouch® UltraEasy® -verensokerin seurantajärjestelmästä sekä muista tuotteistamme saat internetistä: www.lifescan.fi taiasiakaspalvelunumerostamme 0800 122 322.
LifeScanJohnson & Johnson
Tunnus 501272900003 VASTAUSLÄHETYS
OneTouch® UltraEasy®-aloituspakkaus
Minkä tyypin diabetes sinulla on?
Tyyppi 1 Tyyppi 2
Raskausdiabetes
Miten diabetestasi hoidetaan?
InsuliinipumpullaInsuliinikynälläLääkkeilläRuokavaliolla ja liikunnalla
Mittaan verensokerini...Enintään kerran viikossa2-10 kertaa viikossa11-20 kertaa viikossaYli 21 kertaa viikossaEn koskaanMitä verensokerimittaria
yleensä käytät?OneTouch Ultra2OneTouch UltraEasyOneTouch UltraSmartAscensia ContourFreestyle Lite
Freestyle MiniFreestyle Freedom Glucocard X-meterPrecision XceedAccu-Chek Aviva
Accu-Chek Compact PlusMuu mittari, mikä:
Etunimi Sukunimi Syntymävuosi
Lähiosoite
Postinumero Postitoimipaikka
Puhelin päivisin Sähköpostiosoite (Painokirjaimin)
Allekirjoitus Päivämäärä(Huomio! Alle 18-vuotiaat, huoltajan allekirjoitus.)
Allekirjoittamalla ja palauttamalla vastauskortin vahvistan sen, että olen lukenut ja hyväksynyt alla olevat tiedot. LifeScan tallentaa tässä vastauskortissa annetut tiedot, jotta pystymme palvelemaan asiakkaitamme mahdol- lisimman hyvin verensokerimittareihin liittyvissä kysymyksissä. Tietoja voidaan luovuttaa Johnson & Johnson-konsernin eri maiden osastoille sisäistä tietojenkäsittelyä varten, mutta tietoja ei luovuteta muille osapuolille. Sinulla on oikeus tarkistaa omat yhteystietosi ja tarvittaessa pyytää virheellisten tietojen korjaamista. Jos haluat tarkistaa omat yhteystietosi, LifeScanin vastuulla on tarkistaa henkilöllisyytesi. Vastauskorttia ei tarvitse pa- lauttaa eikä kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata, mutta pystymme palvelemaan sinua paremmin, jos tiedossamme on ylläolevat seikat. Jos haluat tietää, mitä yhteystiedoillesi tapahtuu, tai jos haluat tarkistaa yhteystietosi, voit soittaa LifeScanin asiakaspalvelunumeroon 0800 122 322. Annamme mielellämme lisätietoja.
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
Rastita mittari, jonkahaluat tilata veloituksetta:
Haluan saada tarjouksia ja tiedotteita myös sähköpostitse.
Haluan jatkossakin tarjouksia ja tiedotteita LifeScanilta ja hyväksyn, että LifeScan tallentaa yhteystietoni asiakastietokantaansa.
OneTouch® UltraSmart®-aloituspakkaus
OneTouch® Ultra®2aloituspakkaus
HA
LUT
ESS
ASI
TA
ITA
JA
SU
LJE
KIIN
NI T
ÄST
Ä, n
iin e
ttä
pal
autu
soso
ite
jää
näky
viin
. FI
-IN
SPIS
2/0
9-2
00
9-8
0
Recommended