Akavalainen 1/2011

Akavalainen1 | 2011

Yhteistyö ja verkostot kulttuurialan voimavara

Työtä verotetaan liian ankarasti

Elämä maistuu akavalaisille yrittäjille

� Akavalainen 1 | 2011

Akavalainen 1 | 2011

Aikakauslehtien liiton jäsenPainopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN 0789-6263

Ilmestymispäivä: 17.2.2011Kannen kuva: Ida PimenoffKuvassa: Anki Hellberg-Sågfors

AkavalainenJärjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökump-panit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kplLehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

Julkaisija ja kustantajaAkava ryRautatieläisenkatu 600520 Helsinkipuhelin 020 7489 [email protected]

Päätoimittaja Hannamaija HelanderToimitussihteeri Maria SalminenToimituksen sihteeri Tarja PaajonenTaitto Aija Aalto

”Parin tunnin mittaisia urakeskusteluja käymme noin tuhat vuodessa.” kehitysjohtaja Anja Uljas, SEFE sivu 19

4 Lyhyet

7 Akava ja kevään eduskuntavaalit

8 Kireä palkkatulojen verotus on ongelma

10 Järjestöjen kanneoikeus vakauttaisi työelämää

11 LakiWoman

1� Yhteistyö ja verkostoituminen tärkeitä kulttuurialoilla

16 Kestävyysvajetta ei ratkaista julkisen sektorin työ- ja virkaehtosopimuksilla

18 Liittojen urapalveluja kaivataan työuran murrosvaiheissa

21 Vireä kuusikymppinen juhli aamusta iltaan

�� Yrittäjyys on luonteva ura-askel monelle akavalaiselle

24 Opiskelijatoiminnassa AOVAn uudistus ja uusi asiamieskaksikko

26 Akavalainen ei hingu eläkkeelle, jos työ joustaa

27 Aivotyöläisen selviytymisvinkki: kailotuksen torjunta

28 Työsuhteen päättösopimus voi vaikuttaa työttömyysturvaan

29 Ammattipätevyyden tunnustaminen EU:ssa linjataan uusiksi

30 Osasairauspäiväraha helpottaa paluuta sairauslomalta

32 Pohjoismainen työelämä erottuu vertailussa muusta Euroopasta

33 Tutkittua

34 Nimityksiä

35 Nytt från Akava

16

��

1�Ida

Pim

eno

ffC

om

ma

Pekk

a S

ipo

la

�Akavalainen 1 | 2011

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan palsta

S uomi pystyy kilpailemaan halvimpien maiden massatuotannon kanssa vain

korkeatasoisella osaamisella. Siksi on tärke-ää, että tietointensiiviset työpaikat pysyvät Suomessa. Tähän asti olemme onnistuneet aika hyvin. Viime aikoina jotkin yritykset ovat kuitenkin ryhtyneet ulkoistamaan tut-kimus- ja kehitystoimintaansa Suomea hal-vempiin maihin.

Tutkimus- ja kehityspanostukset ovat tärkeitä, eivätkä vain siksi, että 80 000 aka-valaista toimii tutkimus- ja kehitystyön parissa. Koko taloutemme tulevaisuus on kiinni tämän avainryhmän onnistumisesta.

Suomelle on haasteellista, että työllisten määrän vähenee samalla kuin huollettavien määrä kasvaa. Jotta tulevatkin sukupolvet voisivat jakaa hyvää keskenään, talouden pitää kasvaa ja työllisyyden kohota. Talous-kasvu edellyttää tuottavuuden kasvua, joka

puolestaan syntyy teknologian kehityksestä ja uusien prosessien käyttöönottamisesta. Sitä ei saavuteta ilman investointeja tutki-mus- ja kehittämistoimintaan.

Suomen kokonaispanostukset tutki-mukseen ja kehitykseen ovat olleet hienossa kasvussa jo monta vuotta. Yritysten osuus kokonaispanostuksista on koko ajan kas-vanut. Huolestuttavaa kuitenkin on, että kasvusta vastaavat vain harvat sektorit, jopa vain muutamat yritykset. Valtiota tarvitaan vetoavuksi, jotta saataisiin myös pk-yrityk-set panostamaan parempaan osaamiseen ja tuottavuuteen.

Olemme kauan pelanneet innovaatio-toiminnan mestaruussarjassa. Pitää muis-taa, että liigalisenssi maksaa. Akava tietää hinnan: 4 prosenttia bkt:sta tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Matti Viljanen

Vain kunnon t&k-panostuksilla pärjäämme mestaruussarjassa

K eskon Halmesmäen stand up -tragiikka paljasti, että yritysmaailmassa ulkonä-

kö kerryttää plussapisteitä muissakin kuin mallin töissä. Ulkonäköpaineita asetetaan varsinkin naisille: on oltava paitsi pätevä myös vetävä. Tuleeko kauneusleikkauksis-ta kuin tukan leikkuuta ja vaihtuuko ”Ota sentti latvoista” muotoon ”Nosta sentti ot-salta”? Jo ennen aikuisikää joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriöstä. Se ei naurata.

Pätevyyden pitäisi ratkaista. Nyt korkea-kouluista valmistuneista lähes kaksi kolmes-ta on naisia, uusista tohtoreista yli puolet, mutta professoreista vasta neljännes. Pa-remmasta koulutuksesta huolimatta naisten palkat ovat yhä jäljessä vastaavaa työtä te-kevien miesten palkoista. Mitä korkeampi koulutus, sitä enemmän ilmenee selittämä-töntä palkkaeroa.

Yhtenä syynä palkkaeroon on se, että synnytysikäiset naiset joutuvat miehiä use-

Mistä kertyy plussaa?

ammin pätkätöihin, jolloin he eivät pääse etenemään urallaan. Lisäksi naiset käyt-tävät vanhempainvapaat lähes kokonaan. Siksi tarvitaan enemmän pelkästään isille tarkoitettuja vapaita.

On myös löydettävä keinot vähentää sitä, että naiset ja miehet hakeutuvat eri ammatteihin. Naiset ovat tällä vuosituhan-nella monipuolistaneet koulutus- ja amma-tinvalintojaan, mutta miehet pysyttelevät perinteisillä miesvaltaisilla aloilla. Miesten töistä kun tavataan maksaa paremmin.

Yksi tapa kiertää uraesteet on yrittäjyys. Akavalaisten joukossa yrittäjänaiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin palkansaa-janaiset tai yrittäjämiehet. Syynä voi olla se, että yrittäjänä nainen saa olla oman itsensä herra.

Hyvää naistenpäivää!

Hannamaija Helander

� Akavalainen 1 | 2011

Lyhyet

Tutustu työelämään ja tienaa -ohjelma jatkuu

n Akava ja muut työmarkkina-keskusjärjestöt ovat esittäneet jä-senliitoilleen, että ne edistäisivät koululaisten mahdollisuuksia tu-tustua työelämään ja yrityksiin kesäharjoitteluohjelman avulla. Ohjelman toteuttamisella ei ole tarkoitus korvata normaalia kesä-työtä.

Keskusjärjestöt suosittelevat liittojensa sopivan muutoksista vuosiksi 2011–2013 alakohtaisiin työehtosopimuksiin, joita tarvi-taan “Tutustu työelämään ja tie-naa” -mallin toteuttamiseksi. Kes-kusjärjestöjen suositus on, että “Tutustu työelämään ja tienaa” -mallin mukaisen kahden viikon kesäharjoitteluohjelman suoritta-misesta maksetaan kertakaikkise-na korvauksena 320 euroa.

Työttömyysetuutta koskeva päätös annettava 30 päivässä

n Työttömyysetuuksien käsitte-lyaikaa pyritään lyhentämään uu-della säännöksellä, joka edellyttää että päätös työttömyysetuudesta on annettava 30 päivän kuluessa

hakemuksen saapumisesta. Mikäli päätöstä ei voida antaa määräajan sisällä hakemuksen puutteellisuu-den takia, tulee antaa päätös kah-den viikon kuluttua tarpeellisten

lisäselvitysten saamisesta. Uuden säännöksen on tarkoitus tulla voi-maan alkuvuonna.

Plu

gi

Sanssi-kortin saaneista nuorista joka kuudes työllistynyt

n Nuorten työllistämisen tuke-miseen tarkoitettu Sanssi-kortti on ollut käytössä seitsemän kuu-kautta. Vuonna 2010 kortin sai yhteensä 18 500 alle 30-vuotias-ta työtöntä vastavalmistunutta. Heistä on työllistynyt yli 3 200 eli lähes joka kuudes.

Viime vuonna Sanssi-kortin

sai hieman yli 1 700 vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon suorittanutta nuorta vastavalmis-tunutta työtöntä. Heistä 275:lle tehtiin palkkatukipäätös, eli he työllistyivät.

Sanssi-kortti -hanke jatkuu vuoden 2011 loppuun asti.

Lyhyet

Akavalainen 1 | 2011 �

Yleissitovat työehtosopimukset jatkossa myös ruotsiksi

n Yleissitovien työehtosopimus-ten julkaiseminen ruotsiksi ete-nee: hallituksen esitys muutok-sista kielilakiin on käsiteltävänä eduskunnassa. Käännättämisestä ja julkaisemisesta vastaa jatkossa työehtosopimuksen yleissitovuu-den vahvistamislautakunta, joka

toimii sosiaali- ja terveysministe-riön yhteydessä.

Muutoksella halutaan turvata ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet sekä helpottaa ruotsin-kielisten työnantajien, työnteki-jöiden ja työsuojelutarkastajien toimintaa. Tätä nykyä yleissito-

vat työehtosopimukset julkaistaan suomeksi tai ruotsiksi sen mukaan, millä kielellä työmarkkinajärjestöt ovat toimittaneet sopimuksen jul-kaistavaksi, useimmiten vain suo-meksi.

Opas työnantajalle vammaisen tai osatyökykyisen palkkaamiseksi

n Työ- ja elinkeinoministeriö on jul-kaissut uuden työnantajille tarkoitetun oppaan Vammoista viis – tärkeintä on osaaminen. Siinä kerrotaan vammaisten ja osatyökykyisten työllistämisen edel-lytyksistä ja eri tukimuodoista joita on käytettävissä. Opas on julkaistu suo-meksi ja ruotsiksi ja se on maksuton.

Plu

gi

Omaishoitajien mahdollisuuksia jäädä pois töistä helpotetaan

n Työsopimuslakiin ollaan lisää-mässä omaishoitajia varten oike-us jäädä pois töistä työntekijän ja työnantajan keskinäisellä so-pimuksella. Ehdotonta oikeut-ta työstä poisjääntiin ei tule, eikä työnantajan tarvitse maksaa pois-saoloajalta palkkaa.

Työntekijällä olisi oikeus pala-ta ensisijaisesti entiseen työhönsä. Myös paluu töihin kesken sovi-tun poissaoloajan olisi mahdollis-

ta tietyin edellytyksin. Eduskun-ta päätyi muuttamaan lakia niin, että perhevapaata voi saada myös muun kuin perheenjäsenen hoita-miseen.

Omaishoitajia arvioidaan ole-van Suomessa noin 280 000, ja heistä kokoaikatyössä on noin 120 000 henkilöä.

Lakiuudistuksen on tarkoitus tulla voimaan maaliskuun alus-sa.

Akavan mielestä lainsäädän-nöllä olisi pitänyt turvata työn-tekijälle subjektiivinen oikeus omaishoitoon erityisesti silloin, kun hoitovastuu on ympärivuo-rokautista. Akava on myös ko-rostanut, että on tärkeää turvata työntekijän oikeus palata entiseen työhönsä.

6 Akavalainen 1 | 2011

Lyhyet

YTN:n luottamusmieskysely: Paikalliset palkkaratkaisut eivät toimi

n Lähes kaikissa teknologiateol-lisuuden yrityksissä neuvoteltiin syksyn 2010 ylempien toimihen-kilöiden palkkaratkaisusta, mutta todellinen keskustelu jäi vähälle. Näin todettiin Ylemmät Toimi-henkilöt YTN:n luottamusmie-hille suunnatussa, paikallisen kier-roksen sujumista kartoittaneessa kyselyssä.

Palkkaratkaisun mukaan pai-kallisissa neuvotteluissa piti kes-kustella yhdessä yrityksen tai työpaikan talous-, tilaus- ja työl-lisyystilanteesta. Vain alle kol-masosassa yrityksistä analysoitiin yhdessä tilannetta perusteellisesti. Kymmenesosassa näitä kysymyk-siä ei käsitelty lainkaan. Palkka-

porrastuksesta keskusteltiin vielä harvemmin.

– Paikallinen sopiminen ei yk-sinkertaisesti suju kuten työnanta-jien edustajat neuvottelupöydässä kuvittelevat. Aitoihin paikallisiin neuvotteluihin päästään vain har-voilla työpaikoilla, YTN:n tekno-logiateollisuuden pääneuvottelija Ismo Kokko sanoo.

Samaa todistavat myös muil-la YTN-aloilla tehdyt selvitykset paikallisen erän jakamisesta. Esi-merkiksi suunnittelualalla syksyn palkkaratkaisu jäi keskustelematta peräti kolmanneksessa yrityksistä.

Teknologiateollisuuden luotta-musmiesten turhautuminen näkyi kyselyn avoimien vastausten osios-

sa: paikallinen sopiminen työllis-tää runsaasti, ja silti sopimuksen minimistä tulee pääsääntöises-ti paikallisesti maksimi. Yleinen kommentti oli, että jatkossa olisi parasta palata puhtaiden yleisko-rotusten tielle.

Sopimuksen mukaan luot-tamusmiehen piti saada selvitys paikallisesti sovitun korotuksen kustannusvaikutuksesta ja työn-antajan jakaman erän kohden-tamisesta. Joulukuun loppuun mennessä noin kolmasosa luotta-musmiehistä ei ollut saanut vielä mitään tietoa asiasta.

Kirjallinen sopimus paikalli-sesta erästä tehtiin vain puolessa yrityksistä.

Uusi opas mentoroinnista

n Akavan Erityisalat on julkais-sut mentorointioppaan itsenäi-sille ammatinharjoittajille ja yrit-täjille. Opas tarjoaa perustietoa mentoroinnista hiljaisen tiedon ja taidon siirtämisen menetelmänä. Oppaan on kirjoittanut projekti-

päällikkö Merja Isotalo Itsenäis-ten ammatinharjoittajien mento-rointi -hankkeessa, jonka Akavan Erityisalat toteutti ESR-rahoituk-sella vuosina 2008–2010.

Korvaukset kannustavat ennalta ehkäisevään työterveyshuoltoonn Kansaneläkelaitos Kelan työter-veyshuoltopalvelujen korvauskäy-täntöä on uudistettu edistämään ennalta ehkäisevää työterveys-huoltoa.

Kelan korvaus työnantajille on 60 prosenttia ennalta ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista edellyttäen, että työnantaja on so-pinut yhdessä työterveyshuollon kanssa työkyvyn hallinnan, seu-

rannan ja varhaisen tuen toteut-tamisesta työpaikoilla. Jos työky-vyn hallinnan toteuttamisesta ei sovita, korvaus ennalta ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista on 50 prosenttia. Uudistus kuu-luu Sosiaaliturvan uudistamisko-mitean (SATA) sekä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen työeläke-työryhmän ehdotuksiin.

Plu

gi

Akavalainen 1 | 2011 �

T yömarkkinajärjestöjen yhteiskunnallisessa vai-kuttamisessa eduskunta-

vaalit ovat yksi tärkeimpiä virs-tanpylväitä. Akava osallistuu aktiivisesti vaalikeskusteluun ja tuo siihen omat keskeisimmät teemansa. Akavan hallitusohjel-matavoitteet vahvistettiin jo viime kesäkuussa ja sen jälkeen kärkita-voitteita on nostettu onnistunees-ti esiin ennen vaaleja käytävässä poliittisessa keskustelussa.

Viestintä ja henkilökohtaiset vaikuttajatapaamiset ovat tässä työssä pääosassa. Vaikuttamisen tahti vain kiihtyy, mitä lähem-mäksi vaalit ja hallitusohjelma-neuvottelut tulevat. Jokainen edunvalvontajärjestö haluaa omat tavoitteensa tulevan hallituksen hallitusohjelmaan.

Edunvalvontajärjestöiltä tie-dustellaan tiuhaan – ymmärret-tävästi – niiden mahdollisesti an-tamasta vaalituesta. Akava jatkaa näissä vaaleissa samalla linjalla kuin aiemminkin. Yhtään ehdo-kasta tai puoluetta ei tueta rahal-lisesti, ei edes tuki-ilmoituksin. Keskusjärjestö osallistuu yhteen kunkin eduskuntapuolueen jär-jestämään maksulliseen seminaa-riin, kun niihin kutsuja saadaan. Seminaarit antavat mahdollisuu-den verkostoitua ja seurata yhteis-kunnallista keskustelua.

Palkansaajakeskusjärjestöt jär-jestävät eduskuntapuolueiden puheenjohtajien vaalipaneelin

Nyt vaikutetaan

hallitusohjelmaanAkava on vahvasti mukana kevään eduskuntavaaleihin liittyvässä keskustelussa ja vaikuttamistyössä. Rahallista tukea ei anneta puolueille eikä ehdokkaille.

Helsingin Marina Congress Cen-terissä 10. maaliskuuta. Tällöin keskitytään palkansaajille tärkei-den asioiden esille nostamiseen ja kuullaan, mitä mieltä eri puolueet ovat niistä.

Liitoilta palstatilaa jäsenehdokkailleKysyimme akavalaisilta liitoilta näiden aikeista kerätä ja julkaista tietoja eduskuntavaaliehdokkaik-si asettuneista jäsenistään. Yleisin vastaus oli, että tietoja ollaan ke-räämässä, ja että jäsenistöön kuu-luville ehdokkaille tarjotaan mah-dollisuutta esittäytyä lyhyesti sekä liittolehdessä että liiton verkkosi-vuilla.

Lähes kaikki kyselyyn vastan-neista 23:sta liitosta keräävät tieto-ja, mutta osa ei mainitse tarkem-min, millä tavalla tiedonkeruu tapahtuu. Monet tarjoavat ehdok-kaille tilaisuutta ilmoittautua itse ja lähettää aineistoa julkaistavaksi liittolehden ja verkkosivujen eh-dokaskoosteissa. Muutamat puo-lestaan keräävät ehdokastietoja ja heidän esittelyaineistojaan puo-luetoimistojen kautta.

Useimmilla akavalaisilla lii-toilla on aikomus julkaista omaan jäsenkuntaansa kuuluvien kan-sanedustajaehdokkaiden tietoja lehdissään, verkkosivuillaan tai molemmissa.

Risto Kauppinenjärjestöyksikön johtaja P

lug

i

Akavalainen 1 | 2011�

A kavan tutkimuspäällik-kö, ekonomisti Eugen Koev, mikä on Suomen

verojärjestelmän suurin epäkoh-ta ja miten se korjataan?

– Kireä palkkatulojen verotus. Kansainvälisesti verraten erityises-ti akavalaisia palkansaajia verote-taan hyvin ankarasti. Miten verotus vaikuttaa työlli-syyteen?

– Hyvin pienipalkkaisilla kireä verotus johtaa siihen, ettei työllis-tyminen juurikaan paranna toi-meentuloa. Paremmilla palkka-tasoilla pinnistelyt taas saattavat tuntua aika turhilta, jos verottaja vie lisäpalkasta suuren osan.

Palkka omiin menoihin – työstä ei enempää veroihin

Akavan mielestä palkkaveron kiristäminen olkoon viimeinen keino, jos valtion kassaan tarvitaan lisää verotuloja. Muiden verojen korotukset Akava hyväksyy pitkin hampain, jos vastapainona työn verotusta lasketaan.

Miksei hyvätuloisten verotusta voi kiristää?

– Jos hyvätuloisella tarkoite-taan akavalaisia asiantuntijoita ja esimiehiä, heitä verotetaan jo nyt kansainvälisen mittapuun mu-kaan ankarasti. Suomessa hyvin palkattuihin ulkomaisiin asian-tuntijoihin sovelletaan erityislain-säädäntöä, jonka nojalla heillä on kevyempi verotus kuin suomalai-silla. Pääomatulojakin verotetaan yleensä selvästi kevyemmin kuin palkkaa. Tämä jos mikä kertoo, että työn verotusta ja progressiota pitää keventää, ei kiristää.

Miten työn verotuksen keventä-minen lisää talouskasvua?

– Tunnetuin vaikutus on, että se vetää työmarkkinoille ihmisiä, jotka eivät siellä ole, eli työn tar-jonta kasvaa. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi kotona olevat van-hemmat tai opiskelijat. He hakeu-tuvat työelämään, kun palkasta jää enemmän omaan käyttöön. Ve-rotus vaikuttaa osaamispääoman (human capital) kartuttamiseen. Aikaisemmin talouskasvu ja työn tuottavuuden nousu nojasivat vahvasti reaali-investointeihin, kuten uusiin koneisiin. Suomen

Leh

tiku

va

Työn verotusta alas

9Akavalainen 1 | 2011

kaltaisissa maissa kasvu perustuu enenevässä määrin uuden oppimi-seen ja innovointiin, toisin sanoen osaamispääomaan tehtäviin inves-tointeihin. Kireä ansiotuloverotus ei kannusta tähän ja voi siksi hi-dastaa talouden uudistumiskykyä ja siten talouskasvua. Laittavatko palkansaajat ylimää-räiset rahansa kiertoon vai sääs-töön?

– Ennemmin tai myöhem-min kaikki raha menee kulutuk-seen. On sitten eri asia, tuhlaako kaiken heti, säästääkö vaikkapa eläkepäivien varalle, vai jättääkö rahat perinnöksi, jolloin perilliset kuluttavat ne.Eikö kulutusverojen kiristäminen heikennä kulutuskysyntää?

– Kulutusverojen kiristämi-nen irrallisena toimenpiteenä ei ole mielekäs. Kun halutaan tiet-ty rahamäärä valtion kassaan, on valittava eri vaihtoehtojen välillä. Useimpien ekonomistien arvio on, että kasvun ja työllisyyden kannalta suora työn verottaminen on haitallisempaa kuin kulutuk-sen verotus.

– Kulutusveroja maksetaan aina, kun tavaraa ostetaan, tulon lähteestä riippumatta. Kulutuksen laajempi veropohja mahdollistaa sen, että kun tietyn rahasumman keruuta siirretään ansiotuloveros-ta kulutusveroon, palkansaajan verotus kokonaisuudessaan jon-kin verran alenee.Mitä mieltä Akava on ympäristö- ja haittaveroista?

– Ne ovat kiinteä osa kulutus-verotusta. Niistä kertyy aika pal-

jon varoja ja tarpeen vaatiessa voi kertyä vähän enemmänkin. Ym-päristö- ja haittaverojen ensisijai-nen tehtävä on ohjata kulutusta haluttuun suuntaan. Voiko kiinteistöjen verotusta ki-ristää?

– Jos pitää valita, nostavatko kunnat palkkoihin kohdistuvaa kunnallisveroa vai kiinteistöve-roa, mieluummin kiinteistöveroa. Kiinteistövero ei vaikuta työn tar-jontaan eikä kasvupotentiaaliin li-kimainkaan niin paljon kuin työn verottaminen.Pitääkö pienituloisille kompen-soida välillisten verojen nousu?

– Kaikkein pientuloisimpien, esimerkiksi peruspäivärahalla ole-vien asema pitää turvata. Eläk-keet ja suurin osa erilaisista mini-mietuuksista opintotukea lukuun ottamatta ovat indeksisidonnai-sia, joten kompensaatio on osin automaattinen. Nämä asiat pitää ottaa huomioon, kun verotuksen painopistettä siirretään kulutus- ja haittaveroihin. Miten pääomatuloja pitäisi ve-rottaa?

– Verosuunnittelu ei saa ohjata yritysten ja yrittäjien päätöksente-koa. Nykyään erityisesti korkeilla tulotasoilla pääomatuloja verote-taan huomattavasti kevyemmin kuin ansiotuloja. Se kannustaa muuntamaan ansiotuloja pääoma-tuloiksi. Korkeita ansiotuloja vero-tetaan liian kovalla kädellä – siksi yrittäjille on jouduttu luomaan oma verojärjestelmä. Oikeuden-mukainen ja kannustava ratkaisu edellyttää ansiotuloihin kohdis-

tuvan rajaveroasteen alentamisen 50 prosenttiin. Pääomatulojen ve-rotusta voi maltillisesti kiristää. Miten yrityksiä pitäisi verottaa?

– Yleisperiaate on, että yhtei-söveroprosentti on kohtuullinen ja veropohja laaja. Erityisiä vero-helpotuksia pitäisi antaa vain hy-vin painavasta syystä. Yhteisövero on kaikista veromuodoista herkin kansainväliselle verokilpailulle ja samaten sen vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen kaikista suurim-mat.

– Akavan tavoite on EU:n si-säisen verokilpailun rajoittami-nen. Tällä saralla ei ole edistytty. Siksi vaikka Suomi tarjoaa nytkin erinomaisen toimintaympäris-tön yrityksille, talouden ja työlli-syyden kasvun vauhdittamiseksi joudutaan vakavasti miettimään myös yhteisöveron alentamista. Vastapainona kevyemmälle yhtei-söverolle yritysten vastuuta henki-löstöstään pitää lisätä. Esimerkiksi irtisanomistilanteissa yrityksen on kannettava nykyistä suurempi vas-tuu siitä, että ikääntyneet irtisano-tut löytävät uuden työpaikan. Mitä mieltä Akava on perintö- ja lahjaverotuksesta?

– Perintö- ja lahjaverotus he-rättää melkoisia intohimoja, mut-ta sen merkitys koko verojärjes-telmän kannalta on aika mitätön. Akavassa ei ole käyty erillistä kes-kustelua asiasta. Jos palkkatulojen verotukselle haetaan korvaavia veromuotoja, ei perintöveroa voi automaattisesti sulkea pois.

Hannamaija Helander

Akavan hallitusohjelmatavoitteet: Verotus

Palkansaajien ansiotuloverotusta ei kiristetä millään tulotasolla. Siten tuetaan uutta kasvua,

korkeaa osaamista ja työllisyyttä.

n Talouskasvu on jatkossa lähes yksinomaan tuottavuuden varassa.

n Tuottavuuskehityksen moottorina on nykyään ihmisten osaaminen.

n Työn tuloksellisuuden ja tuottavuuden noususta suuri osa menee jo nyt veroihin,

mikä ei kannusta työn tekemiseen.

n Palkansaajien tuloverotus tulee saattaa samalle tasolle kuin vanhoissa EU-maissa ja

ylin rajaveroaste tulee rajata 50 prosenttiin.

alas


T yönantajalla on etuoi-keus tulkita työsuhtee-seen liittyviä lakeja ja

määräyksiä. Tämä johtaa siihen, että laitonkin tulkinta voi jatkua, kunnes tuomioistuin on ratkais-sut asian. Työntekijä ei työsuh-teen heikompana osapuolena ja työpaikan menettämisen pelossa aina uskalla lähteä vaatimaan oi-keuksiaan tuomioistuimeen, sillä menettely on kallista ja voi leima-ta hänet hankalaksi henkilöksi. Tämä korostuu erityisesti tilan-teissa, joissa laittomuuden kor-jaamisen taloudellinen merkitys on pieni.

Työnantajan laittoman toimin-nan jatkuminen luo epävakautta. Työpaikoilla tähän usein reagoi-daan työntekijöiden ulosmarssein tai muin mielenilmauksin, koska joukkovoiman käyttö voi olla hel-

pompaa kuin oman asian viemi-nen tuomioistuimeen.

Yksilö välttää leimautumis- ja kuluriskinTyöelämän vakaus paranee, mi-käli työntekijän ei tarvitse pelä-tä omien oikeuksiensa vaatimista tuomioistuimessa. Ammattiliiton kanneoikeus mahdollistaisi ano-nyymin oikeudenkäynnin jäsenen tai jäsenten ryhmän puolesta. Se tehostaisi lain noudattamista niil-lä työpaikoilla, joilla työnantaja ei huolehdi velvoitteistaan. Laillises-ti toimivat työnantajat hyötyisivät järjestökanteesta, koska kilpaili-joiden laittomaan toimintaan voi-taisiin puuttua helpommin, eikä laittomuuksilla kannattaisi tavoi-tella kilpailuetua.

Järjestökanteessa kuluriskin ot-taa ammattiliitto. Tällainen kanne

vähentää yksittäisten asianosaisten ja kanteiden määrää, joten se on myös oikeusprosessin kannalta te-hokas malli. Järjestö harkitsee tar-koin oikeudenkäynnin tarpeen ja asiantuntemuksellaan estää ”tur-hat” oikeusjutut.

Joukko jäseniä saman laittomuuden kohteenaJärjestökanteella ajettavia asioita voisivat olla tilanteet, joissa oi-keustosiseikat ovat samankaltaisia, eli samat laittomuudet kohdistu-vat moneen työntekijään. Esimer-kiksi työaikalain soveltamisalaan, joukkoirtisanomiseen, yhteistoi-mintamenettelyn laiminlyöntiin, yhdenvertaisuuteen ja työsuoje-luun liittyvät kysymykset sopisi-vat järjestökanteella ajettaviksi.

Eroon työelämän laittomuuksista – reilulla pelillä tulosta

Akavan hallitusohjelmatavoitteena on järjestöjen kanneoikeus, sillä se on keskeinen keino lisätä työelämän tasapainoa, ennakoitavuutta ja lainmukaisuutta.

Järjestöjen kanneoikeus lisää työelämän vakautta

Co

mm

a


Järjestökanteessa jäsen on mukana, jos ei toisin ilmoita

Co

mm

a

Järjestökanne tarkoittaa kannet-ta, jota järjestö ajaa ilman val-tuutusta kanteessa määritellyn yksittäisen jäsenen tai jäsenten-sä puolesta siten, että tuomio tu-lee myös yksittäistä jäsentä tai jäseniä sitovaksi. Kanneoikeus voi olla esimerkiksi sillä ammat-tiliitolla, johon enemmistö haas-tehakemuksessa määritellystä työntekijäryhmästä on järjestäy-tynyt.

Kantajana on siis ammattiliit-to ja vastaajana työnantaja, jota voi edustaa tämän oma liitto tai muu valtuutettu.

Haastehakemuksessa am-mattiliitto määrittelee sen jäsen-

ten ryhmän, jota kanne koskee. Jotta ryhmä voidaan määritel-lä, on välttämätöntä kuulla hen-kilöstön edustajia. Yksittäinen jäsen ei osallistu aktiivisesti oi-keudenkäyntiin, mutta häntä voidaan kuulla todistelutarkoi-tuksessa.

Ryhmän jäsenyys ei edel-lytä erillistä ilmoittautumista ryhmään. Sen sijaan ryhmän ulkopuolelle voi jättäytyä nimen-omaisella ilmoituksella (ns. opt-out) viimeistään ennen tuomion antamista.

Haastehakemuksessa am-mattiliitto pyrkii yksilöimään vaatimukset mahdollisimman

täsmällisesti. Vaatimukset voivat vaihdella eri jäsenillä esimerkiksi vahingonkorvauksen osalta.

Ammattiliitolla on oikeus so-pia järjestökannemenettelys-sä käsiteltävät asiat jäsentensä puolesta.

Ammattiliitto ja vastaajana oleva työnantaja vastaavat oi-keudenkäynnistä aiheutuneis-ta kuluista. Järjestökanteeseen kuuluvat jäsenet eivät vastaa niistä.

Jäsenellä ei ole oikeutta ha-kea muutosta ratkaisuun.

Maria Löfgrenlakimies


H än toimii valtakun-nallisen Produfo-rum-hankkeen pro-

jektipäällikkönä edistämässä kulttuuritoimijoiden verkostoitu-mista ja ruotsinkielisen kulttuuri-kentän näkyvyyttä sekä Suomessa että ulkomailla.

– Produforum-hankkeessa on valtakunnallisen hankkeen lisäksi kolme alueellista projektia. Vedän valtakunnallista projektia. Ra-hoittajina ovat Euroopan Sosiaa-lirahasto ESR, ely-keskukset, ope-tus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomen rannikkoseudun kunnat ja Svenska kulturfonden.

Projektin toimintaan kuluu avoimuus, hyvien käytäntöjen le-vittäminen ja tarkka raportointi. Nykyisen rahoituksen jatkumises-ta on toiveita, muttei varmaa tie-toa. Projektin työkielenä on ruot-si, mutta se on avoin suomen- ja muunkielisille toimijoille.

Hellberg-Sågforsilla on moni-puolinen koulutus- ja työtausta. Hän on opiskellut kirjallisuutta,

ruotsia ja englantia sekä kasvatus-tieteitä Åbo Akademissa ja Hel-singin yliopistossa. Hän on toimi-nut teatterituottajana ja lehtorina ammattikorkeakoulu Sydvästin (nykyisen Novian) kulttuurituot-tajan koulutusohjelmassa sekä Teatterikorkeakoulun kansain-välisten asiain suunnittelijana ja pohjoismaisen näyttelijäntyön maisteriohjelman (Norma) suun-nittelijana.

Yhteistyöllä pärjää paremmin – Produforum edistää yhteistyötä kulttuuritoimijoiden välillä sekä eri sektoreiden kanssa. Verkosto tukee vapaan kentän kulttuuri-

tuottajia ja taiteilijoita. Lähtökoh-ta on, että olemme kollegoita kes-kenämme. Emme kilpaile, vaan voimme yhdessä laajentaa kult-tuurikäsityksiä ja -kokemuksia. Kun yksi kehittää kenttää onnis-tuneesti, muutkin verkostossa hyötyvät.

Kotimaan verkostoista laajemmallekinProduforum vastaa siitä, että alu-eelliset projektit ja verkoston jä-senet tapaavat, näkyvät ja verkos-toituvat. Lisäksi se tarjoaa tukea projektihallinnassa ja kehittää uu-sia yhteistyömuotoja ja työtapo-ja, esimerkiksi markkinoinnissa ja tuottajuudessa.

– Mahdollisuus esittäytyä muille kulttuuritoimijoille, tilaa-jille ja rahoittajille on ollut tärkeä verkostoitumis- ja markkinoin-tikeino esimerkiksi teatteriryh-mille. Järjestämme seminaareja ja työpajoja sekä annamme ohjausta ja kokeilemme osaamisportfolioi-den käyttöä.

Verkostot ja yhteistyö vahvistavat kulttuurialaa

– Vahva yhteistyöverkosto

ja avoin tiedonkulku

ovat vapaan kentän

kulttuuritoimijoille suuri

voimavara, joka laajentaa

osaamista ja parantaa

näkyvyyttä, korostaa

tuottaja Anki Hellberg-

Sågfors.

Kulttuuri auttaa ymmärtämään

ja käsittelemään elämää ja tunteita.

Ida

Pim

eno

ff

1�Akavalainen 1 | 2011

Kulttuuria kouluihinkinAlueellisten hankkeiden tärkeä toimintamuoto on tukea koulu-jen kulttuuripanostuksia ja osaa-mista. Kouluissa ei aina tunne-ta riittävästi kulttuurin kenttää, verkostoja ja rahoitusmahdolli-suuksia eikä asiaan liikene aikaa. Hellberg-Sågfors pitää uhkakuva-na yhteiskuntaa, jossa kouluissa ei olisi lainkaan taitoja taideaineita tai kulttuuritapahtumia.

– Lasten ja nuorten pitää saada kokea kulttuurielämyksiä ja ko-keilla itse mahdollisimman nuore-na, vaikka tietoaineita arvostetaan voimakkaasti.

– Verkosto edistää lisäksi yh-teistyötä yritysten kanssa yli toimi-alarajojen. Toimimme koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuolto- ja matkailualan sekä yritysten kans-sa. On tärkeää tarjota tietoa kult-tuurin mahdollisuuksista ja alan osaamista eri sektoreille.

Verkkaista hankehallintoa Hellberg-Sågfors pitää hankera-hoituksia tärkeänä ja tervetullee-na tukena, mutta toivoisi suju-vampaa hallinnointia.

– Rahoitushallinnoinnissa on liikaa kiemuroita ja viivettä. Alue-hallinnon uudistus ei ainakaan ole yksinkertaistanut asioita. Epävar-muus ja maksatusten pitkät vii-veet rassaavat toimijoita.

Kauniit puheet eivät näy arjessa– Hallitusohjelman hienot sana-käänteet eivät käy yksiin kuntien ja alueiden arjen kanssa. Kun ta-lous on tiukoilla, kunnat säästävät kulttuurista, hallitusohjelman lu-pauksiin katsomatta. Samoin käy yrityksissä. Kuntia ja yrityksiä on vaikea saada hankkeisiin mukaan taantuman aikana. Alan työllisyys heikkenee. Perusrakenteiden säi-lyttäminen on kuitenkin ehdotto-man tärkeää.

Kulttuuri on osa yhteiskuntaa

Hellberg-Sågfors iloitsee siitä, että meillä ymmärretään entis-tä paremmin, että kulttuuri luo hyvinvointia sekä auttaa ymmär-tämään elämää ja tunteita. Kult-tuuri mielletään kuitenkin vielä monelta osin erilliseksi muusta yhteiskunnasta. Hän toivoo, että tietämys kulttuurin työkalujen käyttömahdollisuuksista eri sek-toreilla kasvaa.

Verkostomainen toiminta yleistyyHellberg-Sågforsin mukaan luo-vat alat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, koska niiden tehtä-vänä on heijastaa, analysoida ja tulkita yhteiskuntaa sekä ajan il-miöitä. Jatkossa välittäjäammat-tien, kuten tuottajien ja manage-rien, merkitys korostuu. Kuntien kulttuuripalvelujen tuotantotavat muuttuvat. Yleisö eriytyy entistä selvemmin: osa haluaa tulla seu-

Anki Hellberg-Sågforsin mielestä Kulttuuritehdas Korjaamon tilat sopivat mainiosti Produforum- verkoston toimintatavalle.

raamaan ja katsomaan, osa tahtoo osallistua aktiivisesti.

– Koulutuksen pitää vastata ajan vaatimuksiin sekä ennakoi-da tulevaa. Globalisaation myötä tarvitaan entistä enemmän yhteis-työtä ja verkostoitumista kulttuu-rialalla ja luovilla aloilla.

Luovuudelle oltava tilaa– Suoritus- ja osaamispaineet ovat kovia kulttuurialallakin. Herkästi unohdetaan, että ihminen on ko-konaisuus. Säästövimma uhkaa viedä kohti entistä kovempaa yh-teiskuntaa ja köyhdyttää vuoro-vaikutusta.

– Kulttuuri- ja taidealat sekä luovat alat ovat prosessimais-ta työtä, jolle on varattava aikaa, mutta hankekeskeinen toimin-ta ajaa niitä väistämättä ahtaalle. Samalla kun kulttuuri- ja taideala tarjoaa hyvinvointia muille, pitää varmistaa oma hyvinvointi ja toi-mintaedellytykset.

Leh

tiku

va

Akava julkaisi kulttuuripoliittisen ohjelman


Yrittäjä, projektipäällikkö Yrjö Kos-kisen toimipaikka on Järvenpäässä. Työ vie häntä eri puolille Uutta-maata oppilaitoksiin ja kouluihin.

Rit

va S

iikam

äki

Tapahtumista vauhtia markkinointiin

n Kulttuurialan yrittäjä Yrjö Kos-kinen luonnehtii itseään vank-kumattomaksi tapahtumamark-kinoinnin puolestapuhujaksi. Hänen toimeentulonsa kulttuuri-yrittäjänä on kertynyt muun mu-assa tapahtumatuottamisesta ja yritysvalmennuksesta, aiemmin myös taidelainaamotoiminnasta. Parhaillaan Koskisen yritys toimii pienemmällä liekillä, koska hän työskentelee projektipäällikkönä yrittäjyyskasvatusprojektissa.

Erikoistukaa johonkin – Yritykseni toimintakenttä on liiankin monipuolinen. Kun val-mennan yrittäjiä, neuvon keskit-tymään johonkin asiaan tai alaan. Tehkää niin kuin sanon eikä niin kuin teen. Monialaisuus on kui-tenkin hyvin tyypillistä, jollei elinehto, vähärahaisella kulttuu-rin toimialalla. Projektit kuuluvat vahvasti kulttuurin kenttään.

Hienotkin ideat osattava markkinoida Koskisella on yo-merkonomin koulutus, MKT-tutkinto ja kult-tuurituottajan AMK-tutkinto. Kulttuurituottajan opinnot teki-vät kulttuurin harrastajasta alan ammattilaisen.

Koskinen painottaa myyntiä, markkinointia ja viestintää yritys-toiminnan kulmakivenä, jota ei voi unohtaa kulttuurialallakaan.

Osaamisessa ja panostuksissa on kehittämisen varaa.

– Miljoonahieno liikeidea ei vie yritystä mihinkään, jos muut eivät siitä tiedä. Erityisesti pitää saavuttaa ne, joita idea voi kiin-nostaa ja hyödyttää. Internet ja sosiaalinen media tarjoavat tähän mainioita työkaluja.

Jatkuvuus on tärkeää Koskisen mielestä sekä tapahtu-matuotannossa että yritystoimin-nassa tulee vaalia jatkuvuutta.

– Kulttuuritapahtumaa ei pidä lähteä rakentamaan vain yhdeksi kesäksi tai vuodeksi. On tehtävä pidemmällä aikajänteellä, että voi menestyä.

Elämykset yhdistävät Erilaiset tapahtumat ovat elämyksiä, joiden kokeminen luo hyvinvointia ja yhdistää erilaisia ihmisiä.

– Esimerkiksi kesäfestarit, kuten Puistoblues tai Pori Jazz, tarjoavat elämyksiä koko tapah-tumaväelle: kävijöille, talkoolai-sille, työntekijöille ja taiteilijoille. Paikkakuntiin liitetään myöntei-nen mielikuva ja ne tunnetaan tapahtumistaan. Talkootyöpanos on kulttuuritapahtumissa vallat-toman tärkeää. Tyypillinen on-gelma on, ettei ole rahaa, vaikka ymmärrettäisiin ammattimaisen tapahtumatuotannon ja markki-noinnin tärkeys.

n Kulttuurin ja luovuuden vahvista-

minen on suomalaisen yhteiskun-

nan kehittämistä, painottaa Akava

tuoreessa kulttuuripoliittisessa oh-

jelmassaan. Kulttuuri on merkittä-

vä työllisyyden ja hyvinvoinnin läh-

de. Se kuuluu peruspalveluihin ja on

keskeinen tekijä koulutuksessa ja si-

vistyksessä.

Akavan kulttuuripoliittinen ohjel-

ma edellyttää yrittäjyyskoulutuksen

sisällyttämistä eri koulutustasoille,

mutta erityisesti kulttuurialan ope-

tukseen. Kulttuurialan yrittäjyyden

edellytyksiä tulee parantaa. Lisäksi

apurahan saajien asemaa on selkey-

tettävä.

Kulttuurialat ovat osa akavalaista kenttääKulttuurialan tehtävissä työskentele-

vien määrästä Akavan liittojen jäse-

nistössä ei ole käytettävissä tilasto-

tietoa. Kulttuurialalle ei ole olemassa

yksiselitteistä määritelmää ja yksittäi-

sen henkilön jäsenyyteen liittyvissä

tiedoissa ei yleensä eritellä toimialaa.

Jos käsitteeseen otetaan mukaan luo-

vat alat, lukujen määrittäminen vaikeu-

tuu edelleen. Koulutus- ja tutkintopoh-

jainen järjestäytyminen ei välttämättä

vastaa henkilön kulloistakin toimenku-

vaa tai asemaa.

Akavalaisessa kentässä esi-

merkiksi arkkitehtuurin, tekniikan

ja tuotekehityksen osaajat sijoittu-

Myönteisiä mielikuvia ja vetovoimaaKulttuuriala on vähitellen pääs-syt yläluokkaisen harrastuksen leimasta ja muuttunut tasa-arvoi-semmaksi. Käsitys kulttuurista on laajentunut.

– Kaupunkien ja kuntien olisi aika oivaltaa kulttuurin mahdol-lisuudet. Helposti saavutettavat, monipuoliset kulttuuripalvelut muodostavat mielikuvaa aluees-ta. Kulttuurin kansantaloudellis-ta ja yhteiskunnallista merkitystä on syytä tehdä tunnetuksi. Se on luontevasti osa Akavan tehtävä-kenttää.

Akavalainen 1 | 2011 1�

Kulttuurituottaja Jaana Vuorio-Palmumaa kiittelee Kouvolan kulttuuritoimijoita monipuolisesta yhteistyöstä ja hyvästä verkostoi-tumisesta.

Rit

va S

iikam

äki

Moninaista kulttuuria paikallisin maustein

n Kulttuurituottaja Jaana Vuo-rio-Palmumaan toimintakenttä uuden Kouvolan kulttuuripalve-luissa kattaa laajan maantieteelli-sen alueen. Se on vireyden lähde ja voimavara, josta voi ammentaa ideoita ja jatkuvuutta toimintaan.

Uuteen Kouvolaan yhdistyi kuusi kuntaa reilut pari vuotta sitten, joten toimintamallit vielä vähän hakevat muotoaan. Alueen historiasta ja taustasta nousee mo-nia perinteitä ja merkkihenkilöi-tä. Vuorio-Palmumaan mukaan tärkeitä teemoja ovat rautatiekult-tuuri, teollistumisen infrastruk-tuuri ja kartanokulttuuri sekä jokivarren maisemat ja luonto-kohteet. Kouvolassa on rinnak-kain kaupunki-, kylä- ja maaseu-tuympäristöä.

Hyvät tilat ja paljon toimijoita

– Meillä on hyvät kulttuuritilat Kouvola- ja Kuusankoski-talos-sa, monia museoita sekä lukuisia muita kiinnostavia miljöitä, joita voi käyttää tapahtumapaikkoina ja paljon kulttuurialan toimijoita. Yhteistyöllä ja hyvillä verkostoilla saadaan rakennettua kiinnostavaa tarjontaa erilaisille kohderyhmille. Kävijöitä riittää, paikat isoistakin saleista myydään usein loppuun.

Kaksi kulttuurituottajaa vas-taa kulttuuripalvelujen tuottami-sesta Kouvolan kaupungin noin 90 000 asukkaalle. Kouvolassa kulttuuripalvelut ovat toimineet tilaaja-tuottajamallin mukaan vuo-desta 2009. Tilaajaorganisaationa on ollut kulttuuri- ja kirjastolau-takunta, tuottajaorganisaationa si-vistyspalvelujen johtokunta. Kult-tuuripalvelut on tuotettu vuoden mittaisin palvelusopimuksin.

Osaksi hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemisen prosessia – Kulttuuripalvelut siirtyvät kau-pungin palveluorganisaatiossa hy-vinvointipalvelujen tulosalueelle.

vat luoville aloille ja kulttuurialoil-

le. Lisäksi Akavan Erityisalat edus-

taa kulttuurialalla toimivia. Akavan

Erityisalat arvioi, että noin kol-

mannes sen jäsenistöstä (noin

7 000–8 000 henkilöä) saa elanton-

sa kulttuurista laajasti katsottuna.

Akavan Erityisalojen jäsenjärjestö-

jen jäsenkunnassa on taide- ja kult-

tuurialan, kirjastoalan, museoalan,

kulttuuriin liittyvän viestinnän,

käännösalan ja hallinnon parissa

työskenteleviä. Eri koulutustasoil-

la toimivia kulttuurialojen opetta-

jia kuuluu Opetusalan Ammatti-

järjestön OAJ:n jäsenyhdistyksiin.

Kulttuurialojen tutkijoita ja profes-

soreita kuuluu yliopistosektorin liit-

toihin. Alan asiantuntija- ja johto-

tehtävissä työskenteleviä on myös

muissa Akavan jäsenliitoissa.

Lisätietoja

www.akava.fi/kulttuuripolitiikka

Nyt on vaikea arvioida muutok-sen vaikutuksia käytännön työ-hön. Kulttuurituottajan työ jat-kuu toimenkuvan mukaan varsin tapahtumapainotteisena. Toimim-me asiantuntijoina ja osallistum-me erilaisiin hankkeisiin.

Monessa mukanaVuorio-Palmumaa katsoo, että kulttuurituottajan työ vaatii mo-niosaajan taitoja ja vastuunottoa. Pitkä työkokemus ja monipuoli-nen koulutus tuovat hänelle vah-van osaamispohjan työhön. Hän on opiskellut kasvatustieteitä ja taidehistoriaa sekä kouluttautunut teatterinohjaajaksi ja taidetanssin opettajaksi. Hänellä on kulttuuri-alan opisto- ja amk-tutkinto. Hän pitää lisäopintoja kulttuurituotta-jan ylempää amk-tutkintoa varten mielenkiintoisina ja rikastuttavina sekä arvostaa työnantajan myön-teistä suhtautumista opiskeluun.

– Jotkut tapahtumistamme ovat vakiintuneet osaksi vuosika-lenteria, esimerkiksi tietyt kau-pungin juhlatilaisuudet, Lasten Kulttuuriviikot, Kymijokipäivä, Pestoomarkkinat, Artpurha ja Inkjazz, Be Young. Mutta joka vuosi tehdään jotakin uutta. Tou-kokuussa lähdetään valloittamaan Euroopan kulttuuripääkaupunkia Turkua Kymenlaakson alueen tai-teilijoiden ja kulttuuritoimijoi-den yhteistyöhankkeessa teemalla


Päätavoite on

ostovoiman turvaaminen

Julkisen sektorin neuvottelupöydissä haetaan sopimusta lähes puolen miljoonan palkansaajan työehtoihin kunnissa, valtiolla, yliopistoissa ja kirkossa.

– Tämä on vastuullinen paikka, Julkisalan koulutettujen neuvotte-lujärjestön JUKOn puheenjohta-ja Olli Luukkainen ja neuvottelu-johtaja Risto Kangas kiteyttävät.

JUKO on yksi palkansaaja-puolen pääsopijajärjestöistä, joka neuvottelee KT Kuntatyönanta-jien kanssa kunnallisesta yleises-tä virka- ja työehtosopimuksesta (KVTES). Neuvoteltavana ovat voimassaolevan sopimuksen toi-sen vuoden palkankorotukset.

Tämän lehden mennessä pai-noon kunta-alan neuvotteluja käydään tiiviissä tahdissa, ja sopi-muksen on todettu olevan irtisa-nottavissa 15. helmikuuta men-nessä.

Helmikuun puoliväliin on myös asetettu takaraja valtion so-pimuksen irtisanomiselle. Kun yliopistoväki ja kirkon henkilöstö pääsevät sopimusmaaliin, heillä on jo tiedossaan mahdolliset kun-tien ja valtion sopimusratkaisut.

Palkkamaltti valttia?Työnantajajärjestöt vetoavat jul-kisen talouden kestävyysvajeeseen

korostaessaan palkankorotusvaran vähäisyyttä.

Julkisen sektorin palkkaneu-vottelupöydät ovat Luukkaisen mielestä kuitenkin vääriä paikkoja ratkoa kestävyysvajeongelmaa.

– Kestävyysvaje vaatii raken-teellisia ratkaisuja. Niistä ei pää-tetä työ- ja virkaehtosopimuk-silla.

Julkisen sektorin henkilöstö ansaitsee palkankorotuksensa, ja niiden pitää olla vertailukelpoisia yksityisten toimialojen kanssa.

– Me lähdemme ostovoiman kehittämisestä. Se tarkoittaa, että palkankorotukset ylittävät kus-tannusten nousun eli inflaation, sanoo Luukkainen.

Tuloksellisuuserä kuuluu kaikilleKuntasopimuksen vaikeusastetta lisää terveydenhuoltoalan Tehy, joka irtosi omasta pääsopijajär-jestöstään TNJ:stä vuoden 2007 sopimuskierroksen melskeissä. Järjestölle tehtiin oma erillinen sopimuspöytäkirja kuntatyön-antajan kanssa. Sen jäsenet ovat Ritva Siikamäki

”Kymenlaakso 2011 – yllätyksiä sivuraiteelta”.

Ei tyhjille saleilleVuorio-Palmumaan mukaan kult-tuurituottajan työhön heijastuu nykypäivän tulosajattelun paine, vaikka kulttuuripalveluiden ei ole tarkoitus tuottaa voittoa. Jotta tuotantokulut tulevat katetuiksi, tapahtumiin osallistuminen ei ole enää Kouvolassa välttämättä il-maista – olkoonkin, että osallistu-mismaksut ovat mahdollisimman pieniä.

– Olennaista on tuottaa sellais-ta, mikä ihmisiä kiinnostaa. Ta-voitteena on tuottaa laadukkaita tapahtumia ja osallistaa. Tapahtu-mat antavat kävijöille myös tilai-suuden kohdata, usein kokeilla ja kokea itse esimerkiksi taidetyöpa-joissa. Tarjoamme kulttuuritoimi-joille mahdollisuuksia tulla esiin-tymään ja tekemään tapahtumia. Paikalliset teatterit, kuorot, orkes-terit ja bändit ovat iso voimavara.

Tuore museoverkkoselvitys tuo tummia sävyjä Kouvolan vilkkaan kulttuurikentän tulevaisuudennä-kymiin. Se esittää usean kulttuu-rihistoriallisen museon sulkemis-ta, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Hyvinvointia ja elämänlaatua Vuorio-Palmumaa pitää hyvänä, että kulttuuri ymmärretään ny-kyisin laajemmin ja sen käyttöä on laajennettu esimerkiksi työ-yhteisöjen hyvinvoinnin ja muun yhteisöllisyyden tukemiseen.

– Panostukset kulttuuriin ovat elämänlaadullisia ja ajankäytön valintoja. Tässä työssä on pidettä-vä tuntosarvet esillä, jotta huomaa heikot signaalit ajassa ja ympäris-tössään. Moninaisuuden ja erilai-suuden kohtaaminen on voimakas ajan ilmiö, joka on otettava huo-mioon palveluissa. Kulttuurielä-mysten lisäksi ihmiset kaipaavat nykyään myös luontokokemuksia ja hiljaisuutta. Ylellisyyttä voi olla jatkossa entistä vahvemmin se, että tekee sitä, mistä pitää.

1�Akavalainen 1 | 2011

toukokuun alussa mahdollises-ti saamassa tuloksellisuuteen pe-rustuvan palkankorotuserän. Tu-loksellisuutta arvioidaan koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstömäärän kehityksellä. Jos tietyt reunaehdot täyttyvät, palkintona on palkankorotus, mutta vain tehyläisille.

– Tuloksellisuudesta ei kuulu palkita vain yhtä henkilöstöryh-mää, Luukkainen painottaa.

Ongelma piillee sinä, että kuntasopimus pitäisi solmia nyt, mutta tuloksellisuuserän kohtalo ratkeaa vasta toukokuussa.

JUKOn mielestä pulma sel-viäisi sillä, että nyt sovittaisiin yleiskorotuksesta, mutta tulok-sellisuuserän korotuksista neuvo-teltaisiin syksyllä. Työnantaja on ollut ajatukselle nihkeä, koska ei halua ostaa työrauhaa kahta ker-taa saman vuoden aikana.

Ongelmana tuottavuusohjelmaValtion neuvotteluissa erityison-gelmana on tuottavuusohjelma. Sitä on käytetty siekailematta ja

JUKOn neuvottelujohtaja Risto Kangas (vas.) ja puheenjohtaja Olli Luukkainen varjelevat akavalaisen jäsenkunnan ostovoiman kehitystä julkisen sektorin neuvotteluissa.

mekaanisesti väen vähentämiseen. Tästä seurannut töiden ja niiden vaativuuden lisääntyminen pitää Luukkaisen mukaan saada näky-mään myös palkoissa.

Toisena ongelmana on mur-ros valtion aluehallinnossa, jonka vuoksi valtion neuvottelupöydässä ei puhuta vain rahasta vaan myös muutoksista sopimuksen teks-tiosaan. Osassa valtion virastoja palkkausjärjestelmien kehittämi-nen on vielä kesken.

Kankaan mukaan muutostur-vaan liittyvät asiat ovat valtion neuvotteluissa kaikkien pääsopi-jajärjestöjen keskeisenä huolenai-heena.

Palkkapolitiikka kunniaanYliopistojen sopimusneuvotte-luissa kummastusta on herättänyt työnantajaa edustavan Sivistys-työnantajat ry:n halu sitoa palkat ja muut työsuhteen ehdot kah-deksi vuodeksi.

– Kun esimerkiksi kunta-alal-la on vaikea sopia palkoista edes puoleksi vuodeksi, niin miten yli-opistoissa voitaisiin sitoa palkat

kahdeksi vuodeksi, Luukkainen ihmettelee.

Yliopistouudistuksen yhtey-dessä yliopistojen asema muuttui ja edessä on vielä järjestelmämuu-tokseen liittyvää rakennustyötä.

– Johtamisen kehittäminen on asia, johon pitää saada ytyä.

Myös palkankorotuksista on kysymys. Palkkapolitiikka on hoi-dettava kunnialla, jotta yliopistot voivat kilpailla huippuväestä yksi-tyisen sektorin ja ulkomaisten yli-opistojen kanssa.

Kirkon neuvotteluissa pöydäl-lä ei ole erityisiä tekstikysymyksiä vaan kysymys on puhtaasti rahas-ta.

– Tavoitteena on ostovoiman turvaava sopimus, joka koostuu yleiskorotuksesta ja järjestelyeräs-tä, Kangas kaavailee.

Kari LeppänenUP-Uutispalvelu

Pekk

a S

ipo

la


n Asiamies Heidi Hännikäinen on hoitanut Agronomiliiton työn-välitys- ja urapalveluja kymmeni-sen vuotta.

– Alku oli pienimuotoista, kun välitimme ainoastaan työpaikkoja. Toiminta kasvoi 2000-luvun alus-sa jäsenpalautteen myötä laajaksi palvelukokonaisuudeksi, johon sisältyy muun muassa työnhaun neuvonta, työnhakupapereiden kommentointi, työhaastatteluun sparraus, mentorointi ja uraohja-us.

Liittojen urapalvelut auttavat työelämän käänteissä

Urapalvelut ovat merkittävä jäsenetu noin kymmenessä akavalaisessa liitossa. Niis-sä perinteinen työsuhdeneuvonta ja palkkaneuvonta ovat laajentuneet monipuoli-seksi urapalvelupaletiksi. Sitä kaivataan erityisesti työuran muutosvaiheissa. Ura-palveluasiantuntijat kolmesta eri liitosta kertovat toiminnasta.

Suosituimpia urapalveluja ovat CV-sparraus ja henki-lökohtaiset urakeskustelut.

Liittoihin otetaan yhteyttä myös, kun palkkapyyntö uudessa tehtä-vässä askarruttaa. Liitot kokoavat luetteloja vapaista työpaikoista rekrysivuilleen, joilla työnantajat voivat ilmoittaa vapaista työpai-koista.

Palvelut painottuvat liitoissa eri tavoin. Pienet liitot keskitty-vät henkilökohtaiseen neuvon-

taan, isommat järjestävät myös kohdennettuja pienryhmätilai-suuksia. Isoissa liitoissa on pää-toimisia rekry- ja uraneuvojia, jotka opastavat työnhaussa, työ-hakemuksen ja CV:n laatimisessa sekä valmistautumisessa työhaas-tatteluun ja soveltuvuustesteihin. Keskustelusta uraneuvojan kanssa saa apua myös valmistautumisessa kehityskeskusteluun, palkankoro-tuspyynnön perusteluun tai työ-tehtävän vaihtamiseen.

Pienemmissä liitoissa vastaavia tehtäviä tehdään muiden töiden ohella. Liittojen urapalveluihmi-set tekevät yhteistyötä sekä keske-nään että muiden alan toimijoi-den kanssa. Kymmenkunta liittoa tekee yhteistyötä CareerStorm Urapalvelujen valmentajien kans-sa. Lisäksi laaditaan räätälöityjä palveluja sähköisen rekrytointi-palvelun Monsterin ja muiden työnhakuportaalien kanssa.

Agronomiliitosta henkilökohtaista urasparrausta

Agronomiliiton asiamies Heidi Hännikäisen mukaan kokemukset mentoroinnista ovat hyviä, vaikka mentoroitavia aluksi jännittää.

Urapalvelut ovat lakipalvelu-jen ohella liiton käytetyimpiä pal-veluja.

– Urapalveluja kaipaavat eri-tyisesti opiskelijat ja valmistu-misvaiheessa olevat, perhevapaita pitäneet, irtisanomisuhan koh-danneet ja työttömät. Joku miet-tii nelikymppisenä uutta suuntaa uralleen.

Urapalveluista suosituimpia ovat työnhakupapereiden kom-mentointi ja sparraus.

– Alkuvuosi on kiireistä aikaa, kun opiskelijat hakevat kesätöitä. Muita asiakasryhmiä palvellaan hiljaisempaa kesäaikaa lukuun ot-tamatta tasaisesti ympäri vuoden. A

nitt

a Va

lto

nen


Korkeasti koulutetut ovat hyvin ennakoivaa asiakaskuntaa. He ot-tavat yleensä yhteyttä heti, kun tietävät työnhaun tulevan pian ajankohtaiseksi.

– Kommentoinnissa ja spar-rauksessa kiinnitän eniten huo-miota siihen, miten asiakas on osannut kertoa osaamisestaan, ja mitä hänen osaamisestaan kan-nattaa poimia tietyn työtehtävän hakemukseen. Hakemuksen tu-lee olla hakijansa näköinen. Siksi kommentointiin kuuluu sparraus-keskustelu, jossa asiakas itse työs-

Ekonomipörssi ja CV-sparraus ahkerasti käytössä

tää tekstiä. Neuvontaan ei kuulu asiakirjojen kirjoittaminen asiak-kaalle.

Uratilaisuuksia Agronomilii-tossa järjestetään lähinnä opiske-lijoille. Kokemus on osoittanut, että tutkinnon suorittaneet jäsenet pitävät enemmän kahdenkeskisis-tä keskusteluista.

– Uraohjausta teen pääasiassa puhelimitse. Kyse on prosessista, johon voi kuulua useita noin tun-nin mittaisia keskusteluja. Kes-kustelujen aikana asiat jäsentyvät. Niiden tukena käytetään erilaisia

n Suomen Ekonomiliitto SEFEn urapalvelussa työskentelee seitse-män henkilöä, osin muiden töi-den ohella. Suosituin palvelu on sähköinen Ekonomipörssi, jonka sivuilla on liiton kehitysjohtaja Anja Uljaksen mukaan noin tu-hat kävijää kuukaudessa.

– Teemme yhteistyötä Monste-rin kanssa, joka suodattaa jäsenil-lemme sopivia laadukkaita paik-koja. Työnantajat voivat laittaa ilmoitusfoorumille tiedot vapaista paikoista, joita on nyt enemmän kuin viime vuonna. Tällä hetkellä niitä on 82, Uljas sanoo.

Hän kertoo, että Ekonomivä-litys, jonka kautta työnantajille on toimitettu vapaisiin tehtäviin sopivien jäsenten osaamisprofiilit, on jäämässä pois käytöstä.

– Asiat hoituvat nykyään so-siaalisen median kautta. Esimer-kiksi ammattilaisille tarkoitettua LinkedIn-verkostoitumissivustoa käytetään paljon. Se ei ole var-sinainen työnhakupaikka, mut-ta sinne tekemänsä ammatillisen profiilin kautta voi löytää sopivia verkostoja ja tavoittaa rekrytoivia työnantajia.

SEFEllä on aikomus lisätä si-vuilleen tehtävänimikkeitä vapais-ta paikoista, joiden tarkemmat tiedot pääsee katsomaan jäsen-tunnuksilla. Uljas muistuttaa, että

palkkaneuvontaakin saavat vain liiton jäsenet.

– CV-sparraus sekä puheli-mitse että yliopistojen CV-klini-koillamme on suosittua. Muistu-tamme, että työhakemuksesta on käytävä ilmi hakijan ydinosaami-nen, mutta sen on myös oltava hakijan näköinen. Sen on vies-tittävä, että hakija tuntee itsensä ja on motivoitunut hakemaansa tehtävään.

CV-sparraus saattaa synnyttää halun käydä syvällisemmin läpi omaa uraa.

– Parin tunnin mittaisia ura-keskusteluja käymme noin tuhat vuodessa. Usein ilmenee, että ihminen on aivan väärässä tehtä-vässä. Voimme puhua myös siitä, miten palkkapyynnöt kannattaa argumentoida. Joku haluaa tie-tää, mitä rekrytointikonsult-ti ajattelee tai mitä työnantaja odottaa. Joskus käytämme apu-na Belbinin ryhmäroolimittaria, joka selventää, missä ihminen on omimmillaan, ja mikä taas ei sovi hänelle.

Tyypillinen pohdinnan paik-ka on, kun perhevapaalta palaa töihin. Muita urakäänteitä ovat valmistuminen, ulkomaille lähtö, yrittäjäksi ryhtyminen, neljän-kympin kriisi sekä työttömyysuh-ka ja työttömyys.

SEFE järjestää vuosittain 25–30 uratilaisuutta eri puolilla maa-ta. Suosittuja ovat myös liiton mentorointiohjelmat sekä käy-tännön esimiestyöhön kouluttava Ekonomi/Esimies -ohjelma. Jä-senten uratarinoihin voi tutustua liiton verkkosivuilla osoitteessa www.sefe.fi.

uratyökaluja, joiden avulla käym-me läpi mm. hakijan työhistoriaa, arvomaailmaa ja kiinnostuksen kohteita.

Hännikäinen kuvaa urapalve-luun kuuluvaa mentorointia toi-mintatavaksi, jonka avulla jäsen voi kartuttaa verkostojaan sekä tie-tojaan työelämästä. Se taas auttaa kiteyttämään uratavoitteita. Ag-ronomiliitto järjestää mentoroin-tia yhdessä Metsänhoitajaliiton, Luonnontieteen Akateemisten Liiton ja Ympäristöasiantuntijoi-den keskusliitto YKL:n kanssa.

– Sosiaalisen median rooli työnhaussa on noussut ja saanut SEFEnkin hiomaan palvelujaan, kehitys-johtaja Anja Uljas toteaa.

SE

FE

Akavalainen 1 | 2011�0

TEKin urapalvelut yhä kohdennetumpia

n Tekniikan akateemiset TEKin Urapalvelut-yksikön johtaja Sari Taukojärvi esittelee ylpeänä uu-sinta Teekkarin työkirjaa. Muhkea paketti sisältää kaiken opiskelijan tarvitseman työnhakutiedon, työ-haastattelun pukeutumisohjeita myöten.

– Kahtena viime kesänä oli ai-empaa vaikeampi löytää kesätyö-paikkoja. Siksi kehotamme opis-kelijoita kiinnittämään huomiota yksityisen sektorin ohella myös julkisen sektorin työpaikkoihin ja ulkomaan harjoitteluun. Ura-palvelujen iso tehtävä on laajentaa jäsentemme näkemystä siitä, mi-hin voisi mennä töihin, Taukojär-vi sanoo.

Hänen lisäkseen TEKin ura-palveluissa on viisi ura- ja rekry-asiamiestä sekä lakimies ja projek-tityöntekijä.

– Palveluista kysytyin on CV-klinikka. Se palvelee lähinnä vuo-sijäseniä, mutta kesätyönhakukau-della jalkaudutaan kampuksille opiskelijoiden pariin yhdessä pai-kallisen korkeakoulun ura- ja rek-rytointipalvelun kanssa. Henkilö-kohtaisia neuvontapalveluja ovat myös työnhaku- ja uraneuvonta sekä kansainvälistymispalvelut.

Työnhakuneuvontaa kysytään valmistauduttaessa työpaikka-haastatteluun tai soveltuvuusarvi-ointiin. Uraneuvontaa pyydetään, kun halutaan keskustella syvem-min uravaihtoehdoista. Kansain-välisiin tehtäviin hakevat kaipaa-vat tukea työsopimuksen tekoon tai tietoa ulkomaan työjakson vai-kutuksesta sosiaaliturvaan ja vero-tukseen.

– Meillä on noin 260 ihmi-sen ulkomaan kontaktiverkosto noin 50 maassa. Tiettyyn maa-han lähtevä jäsen saa halutessaan apua samassa maassa asuvalta tai asuneelta tekkiläiseltä, Taukojärvi mainitsee.

Myös TEKissä on havaittu, että urapalveluja kysyvät ovat tyy-pillisesti vastavalmistuneita, irti-sanottuja tai heitä, joilla on jokin iso muutos elämässä. Joku ihmet-telee, onko hän töissä oikeassa paikassa. Joku haluaa keskustella saatuaan kaksi työtarjousta. Joku kaipaa rauhallisempaa työjaksoa, downshiftingiä.

– Olemme järjestäneet urati-laisuuksia vuodesta 1998. Ne ovat yleensä pienimuotoisia iltatilai-suuksia eri puolilla maata, mutta taantuman aikana niitä toisinaan piti järjestää suuremmillekin osal-listujajoukoille. Uudempia palve-lujamme ovat luennot ja work-shopit. Viime vuoden uutuus oli oman osaamisen analysointiin keskittyvä tilaisuus, joka oli tar-koitettu vain yli 50-vuotiaille. Saimme siitä hyvää palautetta.

– Haluamme jäsenem-me tuntevan, että liitto on antanut jotakin juuri hänelle, sillä ura on henkilökohtainen asia. Toivomme, että ihmisillä olisi 40 vuoden työuran aikana mahdollisuus uusiutua ammatillisesti ja suunnata tarvittaessa uraansa uudestaan, yksi-könjohtaja Sari Taukojär-vi sanoo.

An

ton

in H

alas

Nyt ajankohtaisena teemana on työhyvinvointi.

Taukojärven mukaan TEK suunnittelee uratilaisuuksiaan yhä kohdennetummin.

– Muokkaamme toimin-taamme palautteiden perusteella. Pohdimme, onko tilaisuuksissa esimerkiksi puhuttu liian teoreet-tisesti tai ovatko osallistujat liian heterogeeninen ryhmä.

Taukojärvi lisää, että TEK on mukana omaehtoista työllistymis-tä tukevissa OTTY-ryhmissä.

– Uudenmaan OTTY:ssä viisi akavalaista liittoa toimii yhdessä: TEK, Helsingin Insinöörit HI ry, Ekonomiliitto, Tradenomiliitto TRAL sekä Myynnin ja markki-noinnin ammattilaiset SMKJ.

Anitta Valtonen

�1Akavalainen 1 | 2011

Vireä kuusikymppinen

Pääministeri Mari Kiviniemi tarkasteli seminaaripuheessaan eri näkökulmia siihen, mitä työstä saavutettava hyvinvointi merkit-see. Puheenvuorossaan pääministeri ehdotti kaikkien korkeakou-luopintojen täydentämistä johtamiskoulutuksella. Puheenjohtaja Matti Viljanen hahmotteli puheessaan parempaa työelämää, johon koulutuksella ja joustavuudella voitaisiin päästä.

Akavan hallitus juhlisti merkkipäivää kutsu-malla kokoukseensa kaikkien jäsenjärjestöjen edustajat.

Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle ja konsultti Pentti Sydänmaanlakka pohdiskelivat seminaarin paneelikeskustelussa yhdessä Perheyritysten liiton puheenjohtaja Anne Bernerin ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettusen kanssa, mistä työelämässä kiikastaa.

Iltaa vietettiin iloisesta seurustelusta, buffet-pöydän antimista ja muusikkojen johtamasta yhteislaulusta nauttien. Akavaa juhlistettiin myös oman laulukirjan julkaisulla.

Akava juhli 60-vuotispäiväänsä 14.12.2010 aamusta iltaan juhlaseminaarin, hallituksen kokouksen ja juhlavastaanoton merkeissä.

Työelämän joustavuus ja johtaminen korostuivat Akavan 60-vuotisjuhla-seminaarissa Kunnon työolot – pitkät työurat.

Keskusjärjestön, neuvottelujärjestöjen sekä jäsenliittojen väki kokoontui yhteiseen illanviettoon Akavatalon juhlavastaanotolle. Pitkän päivän ilta huipentui riehakkaaseen pikkujouluun Kaarle XII-ravintolassa.

An

ton

in H

alas

Tarj

a Pa

ajo

nen

An

ton

in H

alas

Tarj

a Pa

ajo

nen

Akavalainen 1 | 2011��

K orkeasti koulutetulla yrit-täjällä on takanaan yleen-sä pitkä ura palkansaajana

ennen ryhtymistä kokopäiväisek-si yrittäjäksi. Moni tuore yrittäjä joutuu toteamaan, että yrittäjyy-den myötä myös puolison ja las-ten sosiaaliturva heikkenee.

– On äärimmäisen tärkeää ke-hittää yrittäjien ja ammatinharjoit-tajien sekä heidän perheenjäsen-tensä sosiaaliturvaa palkansaajien tasolle. Yrittäjien työttömyystur-vaan, turvaan sairauden varalta sekä työ- ja perhe-elämän yhteen-sovittamiseen tarvitaan parannuk-sia, jotta kynnys siirtyä palkkatyön

Akavalaiset yrittäjyydestään: Ei hassumpaaAkavan tuoreen yrittäjätutkimuksen mukaan akavalaiset yrittäjät ja ammatin-harjoittajat ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin akavalaiset palkansaajat.

ja yrittäjyyden välillä olisi mata-lampi, toteaa elinkeinopoliittinen asiamies Mats Nyman.

Akavalaisia yrittäjiä on noin 24 000. Valtaosa heistä toimii yk-sinyrittäjinä ja ammatinharjoit-tajina. Kokopäiväinen yrittäjyys on yleistynyt verrattuna vuoteen 2006, jolloin Akava julkisti edel-lisen yrittäjätutkimuksensa. Aka-

valaisista yrittäjistä 88 prosenttia toimii täyspäiväisesti. Sivutoimi-nen yrittäjyys on tutkimuksessa tarkastelluista aloista yleisintä ter-veysalalla.

Naisten osuus on selvästi suu-rempi akavalaisessa yrittäjäyhtei-sössä kuin maan kaikkien yrit-täjien keskuudessa. Maamme yrittäjistä on naisia noin kolman-nes, kun taas akavalaisista yrittä-jistä naisia on yli puolet.

Luonteva ura-askelHuomattava osa tutkimuksen vas-taajista piti yrittäjäksi ryhtymistä edistysaskeleena omalla urallaan.

Co

mm

a

Akavan yrittäjäesite on uusittu ja

sen verkkojulkaisu on saatavilla

osoitteesta

www.akava.fi/julkaisut

��Akavalainen 1 | 2011

Co

mm

a

Akavalaiset yrittäjät

n yli puolet naisia

n 71 % ikäryhmässä 41–60 vuotta

n 63 % työskennellyt vähintään 10 vuotta palkansaajana

n 88 % kokopäiväisiä

n 63 % yksinyrittäjiä

n 39 % toimii työnantajana

n 60 %:lla perheen vuositulot yli 75 000 euroa

n 27 % pitää tavoitteenaan kasvattaa yritystä

n 52 % ei ole koskaan nostanut osinkoa

n 19 % nostanut osinkoa vähintään 10 000 euroa vuodessa.

Moni oli ollut tyytymätön palk-katyöhönsä ja ryhtynyt yrittäjäksi löydettyään hyvän liiketoiminta-mahdollisuuden.

– Viidennes vastaajista kat-soi yrittäjyyden olleen ainoa tapa työllistyä. Tämä johtuu osittain siitä, että useilla aloilla opiskeli-jat eivät välttämättä tiedosta, että merkittävä osa heidän alansa am-mattilaisista toimii nimenomaan yrittäjinä. Siksi Akava korostaa, että kaikille korkeakouluopiske-lijoille pitää antaa mahdollisuus yrittäjäkoulutukseen, Nyman sa-noo.

Akavan selvitys vahvistaa ai-empia tutkimuksia siinä, että yrittäjät aikovat jäädä eläkkeelle iäkkäämpinä kuin palkansaajat. Suurin osa akavalaisista yrittäjis-tä pitää työntekoa mahdollisena vanhuuseläkkeelläkin, ja erityi-sesti osa-aikainen yrittäjyys kiin-nostaa.

Työtyytyväisyys ja stressi korreloivatTutkimus osoittaa korkeasti kou-lutettujen olevan yleisesti ottaen tyytyväisiä elämäänsä. Yrittäjät kuitenkin erottuvat vielä palkan-

Akavalaisten työtyytyväisyys (ka.)

1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5

Olen toistaiseksi tyytyväinen työhöni.

Useimpina päivinä olen innostunut työstäni.

Pidän työstäni enemmän kuin ihmiset keskimäärin.

Saan työstäni todellista tyydytystä.

Olen usein kyllästynyt työhöni.

Palkansaajat Yrittäjät ja ammatinharjoittajat

saajia tyytyväisempänä vastaaja-ryhmänä. Yhtenä syynä yrittäjien työtyytyväisyyteen on yrittäjien vapaus päättää omasta ajankäy-töstään.

– Yrittäjät pitävät työtään vaihtelevana, itsenäisenä ja mer-kittävänä useammin kuin palkan-saajat. Lisäksi he kertovat yleisem-min arvostavansa työssään sitä, että heillä on mahdollisuus ehjien työkokonaisuuksien tekemiseen, kertoo tutkija Katri Luomala.

Miesyrittäjät ovat naisia tyyty-mättömämpiä sekä omiin saavu-tuksiinsa että elämänsä ulkoisiin puitteisiin. Tyytymättömimpiä ovat miesvaltaisen tekniikan alan yrittäjät ja tyytyväisimpiä terveys-alan yrittäjät.

– Työtyytyväisyyden ja stressin välinen korrelaatio ilmeni tutki-muksessa selvästi, sillä tyytyväi-simpien ryhmä eli lääkärit koke-vat vähiten stressiä. Toisaalta taas tyytymättömimmät eli eri alojen insinöörit olivat stressaantuneim-pia, kuvaa tutkija Elisa Akola.

Aiempi selvitys vuodelta �006Akavan tutkimus Yrittäjyys, työ ja hyvinvointi korkeasti koulu-tettujen keskuudessa on jatkoa keskusjärjestön edelliselle yrittä-jätutkimukselle vuodelta 2006. Tutkimusaineisto on kerätty osa-na Suomen Akatemian WORK-tutkimusohjelman rahoittamaa ja Turun kauppakorkeakoulun TSE Entre -tutkimusyksikön to-teuttamaa tutkimushanketta. Tut-kimuskyselyyn vastasi yhteensä 3 400 akavalaisessa liitossa jäsene-nä olevaa yrittäjää ja palkansaajaa. Selvityksessä oli mukana 16 Aka-van jäsenliittoa eri aloilta.

Maria Salminen

Tutkimusraportti Akavan verkkosivuilla:

www.akava.fi/tutkimukset


Akavan opiskelija-asiamie-hen, YTK Elina Havun toimenkuvaan kuuluu

muun muassa akavalaisten opis-kelijoiden edunvalvonta, Akavan opiskelijavaltuuskunnan AOVAn sihteerin tehtävät ja opiskelijatoi-minnan koordinointi. Ennen ny-kyistä tehtäväänsä hän toimi vii-me vuoden maaliskuusta lähtien Akavan opiskelijatoiminnan kent-täasiamiehenä.

Havu näkee yhtenä akavalai-sen opiskelijatoiminnan haasteena korkeakouluopiskelijoiden ja työ-markkina-asioiden kohtaamisen.

– Sekä työelämän että työ-markkinajärjestelmän rakenteissa tapahtuu parhaillaan muutoksia. Toivoisin nuorten löytävän tämän murroksen myötä työmarkkina-toiminnasta luontevan yhteiskun-nallisen vaikuttamisen kanavan, joka tarjoaa turvaa ja vakautta korkeakouluopiskelijan arkeen.

Havu kertoo siirtymisen kent-täasiamiehen tehtävistä opiskelija-

Opiskelijatoimintaan

uusi asiamieskaksikko

Akavan opiskelijatoimin-nassa tapahtui henkilö-vaihdoksia vuoden alussa, kun uusi opiskelija-asia-mies ja opiskelijatoiminnan kenttäasiamies aloittivat tehtävissään. Kevään ykkösurakkoina heillä ovat Akavan opiskelijavaltuus-kunta AOVAn uuden kau-den alkuun saattaminen sekä vaalipaneeleilla täydennetty korkeakoulu-kiertue.

asiamieheksi olleen työntäyteistä, sillä AOVA aloitti uuden kaksi-vuotisen toimikautensa helmi-kuun alussa.

– Odotan innolla uutta kautta ja sitä, millaiseksi vastavalitun pu-heenjohtajiston rooli tulee muo-dostumaan.

Kenttäasiamies luotsaa TyöelämäkiertuettaAkavan opiskelijatoiminnan kent-täasiamiehenä tammikuussa aloitti VTM Jaakko Poikonen. Kenttä-asiamiehen toimenkuvaan kuu-luu muun muassa korkeakoulu-kierrosten suunnittelu ja toteutus, opiskelijatoiminnan messuosallis-tumisten organisointi ja Akavan jäsenjärjestöjen opiskelijatoimi-joiden verkoston koordinointi.

Poikonen toteaa, että talou-dellisen epävarmuuden takia mo-net opiskelijat ovat huolestuneet omasta työllistymisestään.

– Tässä tilanteessa Akavan opiskelijatoiminnan tehtävä työ-

elämätiedon välittäjänä korostuu entisestään. Kun opiskelija tuntee työelämän pelisäännöt ja omat oi-keutensa työntekijänä, siirtymi-nen työelämään valmistumisen jälkeen helpottuu ratkaisevasti.

Poikonen kertoo saaneensa tehtävässään vauhdikkaan ja in-nostavan alun, kun on pitänyt nopeasti tarttua kevään korkea-koulukierroksen järjestelyihin. Helmikuun puolivälissä käynnis-tyvä Työelämäkiertue 2011 vie Akavan ja jäsenliittojen opiske-lijatoimijoita maan korkeakou-luihin kertomaan opiskelijoille työnhakuasioista ja järjestäytymi-sen eduista.

– Kiertueen ohessa järjestäm-me korkeakoulupaikkakunnilla vaalipaneeleja, joihin kutsutaan nuoria eduskuntavaaliehdokkai-ta keskustelemaan opiskelijoiden kokemista ongelmista sekä esi-merkiksi työnuran pidentämises-tä, Poikonen sanoo.

Tarj

a Pa

ajo

nen


Opiskelijavaltuuskunnan edelliskaut-

ta väritti vuoden 2010 mittaan tiivis

työskentely AOVAn toiminnan kehit-

tämisen parissa. Tavoitteena oli luo-

da uudistunut, tehokkaampi AOVA.

Ratkaisuja haettiin kehittämällä toi-

mintaohjeita ja ideoimalla erilaisia

mahdollisuuksia toimia tehokkaas-

ti ja entistä avoimemmalta pohjalta

myös valtuuskunnan seminaariko-

kousten välisenä aikana.

AOVAn uudistetut painopisteet

ja sitä tukeva työelämäohjelma otet-

tiin käyttöön jo vuoden 2010 alussa.

Uudenlaisesta toimintamallista käy-

tiin vilkasta keskustelua, jonka poh-

jalta AOVA päätyi muuttamaan ohje-

sääntöään. Akavan hallitus hyväksyi

muutoksen marraskuussa 2010.

Ohjesääntömuutoksen myötä

koko AOVAn puheenjohtajisto valitaan

jatkossa suoralla henkilövalinnalla.

Aiemmin varapuheenjohtajat valittiin

AOVAn työjaoston keskuudesta.

Puheenjohtajisto toimii jatkossa

luottamustoimisena ja itsenäisem-

pänä kolmikkona. Puheenjohtajis-

ton valintaa laajennettiin siten, että

myös AOVAn ulkopuolisten henki-

löiden on mahdollista hakea luotta-

mustoimeen. AOVAn työjaostossa

puolestaan on aiempaan tapaan mu-

kana pääsääntöisesti liittojen opis-

kelijatoiminnan työntekijöitä.

Kauden 2011–2012 opiskelija-

valtuuskunta kokoontui helmikuun

alussa ensimmäiseen seminaariko-

koukseensa Akavatalolle. Valtuus-

kunnan kokoontumisen yhteydessä

järjestettyyn seminaariin kutsut-

tiin tällä kertaa myös sidosryhmien

edustajia sekä Akavan jäsenjärjestö-

jen opiskelijatoimijoista että muista

valtakunnallisista opiskelijajärjes-

töistä.

Tuomas MeriniemiAOVAn puheenjohtaja 2009–2010

AOVAn uudet tuuletAkavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn kaudelle 2011–2012 valittu valtuuskunta aloittelee toimintaansa uudelta pohjalta.

AOVA valitsi uuden puheenjohtajiston

Akavan opiskelijavaltuuskun-ta AOVA valitsi helmikuun ko-kouksessaan puheenjohtajakseen kaudelle 2011–2012 Ted Apte-rin. Apter opiskelee Helsingin yliopistossa oikeustiedettä viidet-tä vuotta ja toimii vuonna 2011 Lakimiesliiton hallituksen opiske-lijajäsenenä. Hän pitää Suomen suurimman vapaaehtoiseen jäse-nyyteen perustuvan opiskelija-järjestön luotsaamista mieluisana haasteena.

– AOVA osallistuu kaksivuo-tiskauteni aikana korkeakoulujen koulutusmääriä sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallin-to- ja rahoitusjärjestelmien uudis-tamista koskevaan keskusteluun. Lisäksi AOVA vaikuttaa sen puo-lesta, että opiskelijanäkökulma huomioidaan voimakkaammin Akavan sisäisessä päätöksenteos-sa ja toiminnan organisoinnissa. Lupaan tehdä parhaani, jotta sekä Akava että AOVA tulevat tutum-maksi korkeakouluopiskelijoille, Apter toteaa.

Kokous valitsi myös kaksi va-rapuheenjohtajaa kaudelle 2011–

2012. Sosionomi (AMK), Hel-singin yliopistossa sosiaalityötä opiskeleva Tiina Lehto valittiin 1. varapuheenjohtajaksi. Lehto on aiemmin toiminut muun muassa Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSo ry:n puheenjohtajana.

– Haluan olla vahvasti mu-kana vaikuttamassa AOVAn näkyvyyteen molemmilla kor-keakoulusektoreilla ja vahvis-taa erityisesti sen kansainvälis-tä osaamista ja vaikuttavuutta. Myös AOVAn alueellinen toi-minta on tärkeässä asemassa korkeakouluopiskelijoiden etu-jen ajajana, arvioi Lehto.

AOVAn 2. varapuheenjohta-jaksi valittiin Jyväskylän ammatti-korkeakoulussa insinööriksi opis-keleva Tero Rinne. Rinne toimii vuonna 2011 myös Insinööriopis-kelijaliiton puheenjohtajana.

– Valinta Akavan opiskelijoi-den toiseksi varapuheenjohtajaksi on suuri kunnia. Tulevalta vuo-delta odotan vahvaa vaikuttamis-ta sekä kovaa työntekoa yhteisten asioiden hyväksi, Rinne sanoo.

AOVAn puheenjohtaja Ted Apter (vas.) ja 2. varapuheenjohtaja Tero Rinne aloittivat uusissa luottamustehtävissään kukituksen ja kuvauksen merkeissä.

Elin

a H

avu


– Työurien pidentäminen on ai-van välttämätöntä, koska valtio tarvitsee lisää verotuloja kattaak-seen vanhuusväestön palvelut. Jos mitään ei tehdä, väestön ikäänty-misestä johtuvat menot räjähtävät käsiin, arvioi Akavan puheenjoh-taja Matti Viljanen.

Hänen mukaansa veroasteen nostaminen ei ole kestävä keino rahoittaa palveluja, sillä se hei-kentää talouskasvun edellytyksiä. Verotulojen kannalta on välttä-mätöntä ja kiireellistä nostaa työl-lisyysastetta eli luoda uusia työ-paikkoja. Pelkkä tulojen lisäys ei riitä, vaan tarvitaan menojen hal-lintaa. Vanhuuseläkeiän nosto ei ratkaise verotulo-ongelmaa.

Ikääntyneiden syrjintä työelä-mässä on lopetettava. Työurat pi-tenevät, jos ikääntyneillä työnte-

Akavalaisten eläkeasenteet:

Töiden keventäminen kiinnostaa eläkettä enemmän

Akavalaisista 60 prosenttia on valmiita jatkamaan työelämässä vanhuus-eläkeläisinäkin, jos työnteon lomaan saisi lisää vapaa-aikaa.

kijöillä on riittävästi työkykyä eli terveyttä ja osaamista ja työnanta-jat pitävät heidät työssä.

Työttömyysputki korvattava koulutuksellaNykyinen työttömyysputkijärjes-telmä vaatii pikaista ratkaisua.

– On kestämätöntä, että työt-tömyysputki toimii ikääntynei-den irtisanomisautomaattina. Sen tilalle tarvitaan järjestelmä, jossa työnantajilta kerättävät omavas-tuumaksut ohjataan ikääntynei-den osaamisen kehittämiseen. Ikääntyneiden taloudellista tur-vaverkkoa ei voi poistaa, mutta tilalle on saatava kannustavampi järjestelmä, Viljanen korostaa.

Työllisyysastetta on nostettava myös työuran keskivaiheilla. Sii-nä olennaista on työhyvinvointi,

jota esimerkiksi joustavat työajat edistävät. Sekä työntekijöitä että työnantajia on kannustettava sii-hen, että työntekijöiden osaami-nen vahvistuu koko työuran ajan. Etenkin korkeasti koulutettujen on välttämätöntä päivittää osaa-mistaan jatkuvasti. Peräti 89 % akavalaisista haluaa työnantajan järjestävän lisäkoulutusta. Ajan tasalla olevat tiedot ja taidot eh-käisevät työttömäksi joutumista.

Akavalaiset jatkavat työssä muita ryhmiä pitempäänEläketurvakeskuksen tammikuus-sa julkistamien tietojen mukaan nyt lähes kaksi kolmesta eläkkeel-le siirtyvästä lähtee suoraan van-huuseläkkeelle.

Akavalaiset haluavat säilyttää nykyiset eläke-edut ikään ja am-

Plu

gi


Kailotus varastaa tarkkaavaisuuden

Kun vieruskaveri aloittaa äänek-kään kännykkäkeskustelun kau-kojunan hiljaisessa osastossa tai jaetussa työhuoneessa, työnteko tyssää. Ajatus katkeaa ja keskit-tyminen herpaantuu. Tämä joh-tuu monesta yhtäaikaisesta teki-jästä.

– Ihmisellä on sisäänrakennet-tu muutoksentunnistusjärjestel-mä, ja kuulossa se on vahvimmil-laan. Kuulosta on evoluutiossa kehittynyt nisäkkäille tärkeä va-roitusjärjestelmä, joka ilmaisee sen, mitä ei ole näkökentässä ha-vaittavissa, Helsingin yliopiston psykologian laitoksen professori Kimmo Alho selvittää.

Puhelimeen mekastava kolle-ga tunkeutuu tajuntaan kuin he-rätyskello. Katkeileva puhe tuo jyrkän kontrastin hiljaisuuteen, ja puheessa äänen fysikaalinen vaihtelu on suurta.

Psykologian laitoksen kog-nitiivisen aivotutkimuksen yksi-kössä on tutkittu aivosähkökäy-rän avulla, millainen taustamelu häiritsee eniten puheen ymmär-tämistä.

– Tasainen kohina häiritsee vähiten, vaihteleva melu taas eniten. Taustamelu on erityisen häiritsevää, jos yrittää keskittyä kuuntelemaan puhetta, joka ei ole omalla äidinkielellä, kogni-tiivisen aivotutkimuksen yksikön johtaja Teija Kujala kertoo.

Työhuoneessa toisen kän-nykkäkeskustelu haittaa keskit-tymistä myös siksi, että ihmisen tietoisuus käsittelee automaatti-sesti sellaistakin puheinformaa-tiota, jota ei aktiivisesti tarkkaile. Hälyisässä kahvilassa voi keskit-tyä paremmin ajatteluun ja kir-

Aivotyöläisen selviytymisvinkki 3

Sam

uli

Siir

ala

joit tamiseen kuin epäta-saisesti hil-jaisessa työ-huoneessa.

– Jos pel-kästään yksi henkilö puhuu taustalla, meillä on taipumus ryhtyä kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä on, sanoo Kujala.

Alho muistuttaa, että ihmi-nen ehdollistuu jo lapsuudes-saan tarkkailemaan ihmisääntä.

– Ihmisen kyky suunnata tarkkaavaisuutta myös muuttuu iän myötä. Se kehittyy parin-kymmenen vuoden ikään asti, on parhaimmillaan varhaisaikui-suudessa, ja keski-iässä se alkaa rapistua. Ympäristön hälinä ei siis välttämättä häiritse niinkään nuoria vaan ennemminkin keski-ikäisiä työntekijöitä.

Suosi hiljaisuutta tai tasaista meluaValitse työtilaksi hiljainen paikka tai paikka, jossa taustamelu on tasaista. Kahvilahälykin on pa-rempi kuin hiljaisuus, joka katke-aa jatkuvasti puheeseen ja mui-hin ääniin.

Jaetussa työhuoneessa kan-nattaa sopia yhdessä, että puhe-lut ja palaverit hoidetaan muual-la.

Jos teet tehtävää, joka ei vaa-di täyttä tarkkaavaisuutta mutta jota ympäristön hälyäänet voi-vat häiritä, kokeile tutun musii-kin kuuntelemista kuulokkeilla.

Antti Kivimäki

Viime joulukuussa julkistetun

Akavan tutkimuksen akavalaisten

eläkeasenteista toteutti TNS

Gallup Oy. Kyselyyn vastasi

1 136 työelämässä olevaa akava-

laista lokakuussa 2010.

Tutkimustulokset:

www.akava.fi/tutkimukset

mattiasemaan katsomatta. He jopa jatkaisivat työssä pidempään tai maksaisivat nykyistä suurem-pia eläkemaksuja pikemmin kuin heikentäisivät eläkkeitä.

Moni akavalainen olisi halu-kas työskentelemään vanhuus-eläkkeellä.

– Nyt kannattaisi harkita sitä, että vanhuuseläkkeellä työskente-lystä ei maksettaisi eläkemaksuja. Se myös kannustaisi työnantajia työllistämään ikääntyneitä työnte-kijöitä, edunvalvontajohtaja Min-na Helle ehdottaa.

Hän pitää pahimpana ongel-mana suurta työkyvyttömyyselä-keläisten määrää.

– Suomalainen työelämä ei tue työssä pysymistä silloin, kun työ-kyky on alentunut. Tämä kulttuu-ri ohjaa osatyökykyiset eläkkeelle samoin kuin ne, jotka haluaisivat keventää töitään eläkkeelle lähte-misen vaihtoehtona.

Selvityksen mukaan akavalaiset olisivat halukkaampia palaamaan kuntoutuksen avulla takaisin työ-elämään kuin jäämään työkyvyt-tömyyseläkkeelle. Kuntoutusta on siksi järkevää tehostaa.

Työurien pidentämistä edistäi-si sekin, että osatyömahdollisuuk-sia olisi nykyistä enemmän. Se ei onnistu, ellei työpaikoilla tarjo-ta joustavia työmahdollisuuksia, kuten osa-aikatyötä, etätyötä ja työaikapankkeja. Akavalaisista 60 prosenttia arvioi jatkavansa työ-elämässä 63 ikävuoden jälkeen, jos saisi lisää vapaa-aikaa.

Hannamaija Helander


Sopimukset ovat usein am-mattilaisten tekemiä ja ne voidaan räätälöidä hyvinkin

tarkasti, mutta eri sopimuslau-sekkeiden vaikutusta työttömyys-turvaan ei kovin tarkoin tunneta. Vakuutusoikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö selventää osal-taan asiaa.

Kuuden kuukauden ilmoittautumisaika aina muistettavaJos henkilö itse irtisanoutuu ilman pätevää syytä ja jää työttömäksi, työ- ja elinkeinotoimisto mää-rää hänelle 90 päivän korvauk-

settoman määräajan, karenssin, työsuhteen päättymisestä lukien. Karenssi asetetaan myös, kun työ-suhde päätetään yhteisestä sopi-muksesta.

Päteviä irtisanoutumissyitä voivat olla esimerkiksi oma saira-us tai puolison työllistyminen ja siitä aiheutuva perheen muutto työssäkäyntialuetta kauemmaksi Suomessa tai ulkomaille.

Jos työntekijä luopuu sopi-muksella oikeudestaan irtisano-misajan palkkaan tai lyhentää irti-sanomisaikaansa, työttömyyskassa ei maksa vastaavalta ajalta päivära-haa. Työttömyysturvalla ei kom-pensoida työnantajalle kuuluvia velvoitteita. Jos työsuhde pääte-tään heti ja henkilölle maksetaan irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus, ei korvaus kerrytä työs-säoloehtoa.

Kun henkilölle maksetaan päättösopimuksella ylimääräistä taloudellista etuutta, työttömyys-kassa jaksottaa tuon summan ja mahdollisen lomakorvauksen ha-kijan viimeisen palkan perusteel-la. On ehdottomasti muistettava ilmoittautua TE-toimistoon kuu-den kuukauden sisällä työsuh-teen päättymisestä silloinkin, kun etuuden jaksotus ulottuu pidem-mälle ajalle. Muutoin 34 viikon työssäolo- ja jäsenyysehto tulee hankkia uudelleen ennen kuin päivärahaa voidaan maksaa.

Sopimus voi alentaa päivärahaaTyösuhteen päättösopimus ei vai-kuta henkilön oikeuteen saada ko-rotettua ansio-osaa työttömyyden alkaessa tai hänen osallistuessaan työllistymistä edistäviin palvelui-hin. Mahdollinen oikeus muu-

tosturvan ansio-osaan ja korotet-tuun ansio-osaan pitkän työuran perusteella sen sijaan menetetään, jos sopimukseen kirjataan seuraa-via asioita:n työntekijä suostuu siihen, että

työnantajalla ei ole työn tar-joamis- tai takaisinottovelvol-lisuutta

n työntekijä luopuu sopimuksen allekirjoittamisella esittämästä muita kuin sopimukseen kir-jattuja vaatimuksia

n osapuolilla ei ole toisiaan koh-taan mitään työsuhteeseen tai sen päättymiseen liittyviä vaa-timuksia.

Oikeus menetetään, sillä muu-tosturvan ja korotetun ansio-osan maksaminen pitkän työuran pe-rusteella edellyttää työsuhteen laillista irtisanomista tuotannol-lisin tai taloudellisin perustein – työsuhde ei saa päättyä sopimal-la eikä laittomasti. Taloudellisesti tässä voi olla kyse useiden tuhan-sien eurojen menetyksestä, jol-le toki voi hakea kompensaatiota päättösopimusneuvotteluissa.

Työsuhde voidaan irtisanoa laillisesti ja sopimuksella sopia muista asioista kuin päättämis-perusteesta. Usein sovitaan muun muassa taloudellisen etuuden maksamisjärjestelyistä, irtisano-misajasta ilman työntekovelvoi-tetta, työpaikan avainten luo-vuttamisesta ja luontoisetujen käyttämisestä irtisanomisajalla. Tällaisilla, luonteeltaan teknisillä seikoilla ei ole vaikutusta työttö-myysturvaan.

Eero T. Anttilajohtaja, Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

.

Riit

ta S

up

per

i/Go

rilla

Työsuhteen päättösopimus voi mutkistaa työttömyysturvaaAkavalaisia on työttöminä enemmän kuin koskaan. Monet työsuhteet päätetään vapaaehtoisin sopimuksin. Moni niistä puolestaan vaikuttaa jäsenen oikeuksiin työttömyyskassassa.

Lisätietoja voit kysyä omasta työttömyyskassastasi

sekä etsiä työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalve-

lun sivuilta www.mol.fi > Työ- ja elinkeinotoimistot tai

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön sivuilta www.tyj.fi


Nykyisellään jopa kolmas-osassa pätevyyden tun-nustamistapauksia on

ongelmia. EU:n tuomioistuin jou-tuu jatkuvasti painimaan itse järjes-telmän tai sen jäsenmaakohtaisen soveltamisen aiheuttamien vaike-uksien kanssa. Korkeakoulutus-ta Euroopan tasolla yhtenäistänyt Bolognan prosessi on lisäksi luonut paineita uudistaa direktiiviä.

Uudistuksesta aloitetta valmis-televa EU:n komissio on käynnis-tänyt lausuntokierroksen.

Nyt vain harvoilla aloilla selvät säveletTällä hetkellä järjestelmässä on kahdenlaista toimintamallia.

Tiettyjen alojen koulutuk-sen vähimmäisvaatimukset on harmonisoitu EU-tasoisella lain-säädännöllä. Tämän ansiosta ammattilainen saa pätevyyten-sä automaattisesti tunnustettua liikkuessaan maasta toiseen Eu-roopan unionin alueella. Näitä ammatteja ovat muun muassa arkkitehdit ja lääkärit.

Useimmilla ammattialoilla koulutuksen vähimmäisvaatimuk-sia ei kuitenkaan ole yhtenäistet-ty EU-tasolla. Niillä on voimassa ammattipätevyyksien yleinen tun-nustamisjärjestelmä. Sen mukaan ammattilaisella on periaatteessa oikeus harjoittaa ammattiaan kai-

kissa EU-maissa, mutta jäsenmaat voivat vaatia häneltä täydentävinä toimenpiteinä valvottua harjoitte-lua tai pätevyystestiä.

Harjoittelun tai testin läpi-käyminen voi joissain tapauksessa olla liian vaivalloista ja eri maiden käytännöt vaihtelevia. Komissio haluaa selvittää, kannattaisiko menettelyjä yhtenäistää.

Ammattilaiskorttien kanssa uusintayritysLausuntokierroksella selvitellään myös sitä, millaista koulutuksen pituutta ja sisältöä ammattipäte-vyysvaatimuksissa tulisi edellyt-tää. Lisäksi pohditaan, pitäisikö vaatimuksissa keskittyä nykyistä enemmän koulutuksen todellisiin tuloksiin. Keskustelua käydään myös niin sanotusta osittaisesta pääsystä harjoittamaan ammattia.

Vastavalmistuneiden liikku-vuutta ja pätevöitymistä haluttai-siin helpottaa. Monissa Euroopan maissa pelkkä tutkinto ei täytä ammatinharjoittamisen edellytyk-siä, vaan lisäksi vaaditaan ohjattua alan työntekoa tai harjoittelua. Tätä harjoittelua ei kuitenkaan välttämättä tunnisteta päteväksi muissa maissa.

Nykyiseen ammattipätevyys-direktiiviin on kirjattu mah-dollisuus luoda eurooppalaisia ammattilaiskortteja, joilla voisi

todistaa pätevyytensä. Esimerkiksi insinööreillä ja lääkäreillä on ollut koehankkeita, mutta ne eivät ole juuri johtaneet tuloksiin. Nyt on tarkoitus yrittää uudelleen kortti-en ottamista käyttöön.

Eurocadres tekee lausunnonNykydirektiivi on tarjonnut am-mattijärjestöille mahdollisuutta esittää yhteiseurooppalaisia am-matillisia pätevyysvaatimuksia EU:lle. Esimerkiksi psykologien ja sosiaalityöntekijöiden järjes-töt tutkivat asiaa perusteellisesti, mutta esitysten esteenä ovat olleet etenkin maakohtaiset erot koulu-tusvaatimuksissa. Komissio esit-tää, että järjestelmän tilalle tulisi jonkinlainen eurooppalainen, il-meisesti ammattikohtainen kou-lutusohjelma täydentämään kan-sallisia tutkintoja.

Euroopan palkansaajien kan-nanotot komission lausuntopyyn-töön valmistelee Koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihen-kilöiden neuvottelukunta Euro-cadres, jossa Akava on mukana. Lisäksi monien akavalaisten liit-tojen eurooppalaiset kattojärjes-töt vastannevat komission lausun-topyyntöön.

Markus Penttinenkansainvälisten asioiden päällikkö

Fin

avia

EU-remontti ammattipätevyysvaatimuksiin

Euroopan unioni ryhtyy uudistamaan useita akavalaisia aloja koskevaa ammatti-pätevyysdirektiiviä. Tarkoitus on remontoida järjestelmä, jolla ammattilainen saa pätevyytensä tunnustettua liikkuessaan maasta toiseen.

Työsuhteen päättösopimus voi mutkistaa työttömyysturvaa


E tuuden käyttö mahdollis-taa pehmeän laskun työpai-kalle siten, että työaikaa on

lyhennetty ja työntekijän tehtäviä muokattu työkyvyn mukaan.

– Monissa tapauksissa välttä-mättömän sairausloman jälkeen sopiva työ edistää kuntoutumis-ta paremmin kuin sairausloman jatkaminen. Esimerkiksi masen-tuneen toimintakyky palautuu vähitellen, mutta pitkään jatkuva sairausloma yksin kotona ei aina tue toipumista parhaalla tavalla, sanoo Mehiläinen Oy:n työter-veyden kehitysjohtaja Kari-Pekka Martimo.

Osasairauspäivärahan käyttö on lisääntynyt vuoden 2010 alus-ta tehdyn uudistuksen jälkeen. Osasairauspäiväraha voidaan nyt aloittaa vajaat kaksi viikkoa kes-tävän työnantajan omavastuuajan jälkeen, kun ennen lakimuutosta etuus voitiin myöntää vasta sen ja 60 sairauspäivärahapäivän jäl-keen.

Yhdessä neuvotellen työyhteisö sitoutuuOsatyökykyisen työkaverin muka-na olo työpaikalla on uusi ja iso asia työyhteisölle ja esimiehelle.

– Siksi työpaikoilla on tärkeää pohtia, millaisia toimia ja käytän-nön järjestelyjä tämä työyhteisöis-sä vaatii. Eri henkilöstöryhmien kanssa pitäisi neuvotella näistä asioista ja laatia selvät pelisäännöt, joihin työyhteisötkin sitoutuvat, Martimo toteaa.

Jos yhteistyön mallit on luotu yhdessä luottamushenkilöiden ja työsuojeluväen kanssa, niissä ovat varmimmin mukana kaikki tar-peelliset käytännön asiat.

– Pelisäännöt tukevat myös etuuden käyttäjää. Hänen ei tar-vitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että tekee lyhyempää päivää kuin muut, kun tilanne on kaikil-le selvä, sanoo Martimo.

Työpaikoilla sairauspoissaolo-jen hallintaa koskeva yhteinen tahto ja toimintatapa pitäisi kir-jata myös työterveyshuollon toi-mintasuunnitelmiin. Yhdessä so-vitut menettelytavat varmistavat työntekijöiden tasapuolisen ja oi-keudenmukaisen kohtelun.

Monilla työpaikoilla toimin-tatapana on järjestää pitkän saira-usloman jälkeen tai loppupuolella työterveysneuvottelu, jossa ovat edustettuna työnantaja, työnteki-jä ja työterveyshuolto. Joskus mu-kaan kutsutaan luottamushenkilö tai työsuojeluvaltuutettu.

www.mastdo.fi

MastDo on sosiaali- ja terveysmi-

nisteriön, työmarkkinajärjestöjen

sekä terveys- ja sosiaalialan toi-

mijoiden yhteiskampanja. Sen

verkkosivustolle on kerätty tietoa

konkreettisista keinoista, joiden

avulla työpaikoilla voidaan tu-

kea työssä jatkamista ja työhön

paluuta sairausloman jälkeen.

Sivustolta löytyy tietoa työnteki-

jöille, esimiehille ja työnantajille.

Osasairauspäiväraha pehmentää paluuta töihin

Osasairauspäiväraha on yksi keino

tukea sairaudesta kuntoutuvan

työhön paluuta. Sen käyttö on

sujuvinta silloin, kun toiminta-

tavoista on työpaikalla sovittu

etukäteen eri henkilöstöryhmien

kanssa.


Työterveysneuvotteluissa voi-daan sopia esimerkiksi osasairaus-päivärahaa haettaessa työjärjeste-lyistä, työkykyä tukevista toimista ja työhön paluun seurannasta. Sa-malla sovitaan, miten työyhteisölle kerrotaan osasairauspäivärahakau-den ajalle tehtävistä järjestelyistä.

Osa-aikatyöstä sopimus työnantajan kanssaOsasairauspäiväraha on tarkoitet-tu 16−67 -vuotiaalle kokoaikatyö-tä tekevälle työntekijälle tai yrittä-jälle. Järjestely on vapaaehtoinen, ja siihen tarvitaan sekä työntekijän että työnantajan suostumus. Osa-sairauspäivärahaa voidaan myön-tää 12−72 päiväksi. Etuisuuden saaminen edellyttää, että työnte-kijä siirtyy osasairauspäivärahalle välittömästi sairausloman jälkeen.

Hakemusta varten tarvitaan lääkärinlausunto, jonka on kirjoit-tanut työpaikan työterveyslääkäri tai muu hakijan työolot tunteva lääkäri. Lausunnosta käy ilmi, että

työntekijä on työkyvytön, mutta pystyy kuitenkin terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoi-tamaan osan tehtävistään.

Hakemuslomakkeen liitteeksi tulee myös työnantajan ja työn-tekijän välinen sopimus osa-aika-työstä. Työaika on 40−60 prosent-tia normaalista työajasta. Työn vähentyminen voi olla esimerkiksi päivittäistä tai viikoittaista. Palkka voi olla täysi palkka tai työaikaa vastaava palkka.

Osasairauspäivärahan suuruus on puolet sairauspäivärahasta ja se voidaan ohjata työnantajalle silloin, kun tämä maksaa osa-ai-kaisen työskentelyn ajalta täyttä palkkaa.

Päivi Haavisto

Lisätietoa:www.kela.fi > Sairastaminen > Osasairauspäivärahawww.ttl.fi > Terveys ja työkyky >

Sairauspoissaolo

Hanke päättyy, kehitettävää jää

Sosiaali- ja terveysministeriön käyn-

nistämä nelivuotinen Masto-hanke

masennusperusteisen työkyvyttö-

myyden vähentämiseksi päättyy ke-

väällä 2011. Hankkeessa ovat olleet

keskeisten hallinnonalojen lisäksi

mukana työmarkkinajärjestöt ja kol-

mas sektori.

Masto-hankkeen toimintaohjel-

massa on tähdätty työhyvinvoinnin

ja mielenterveyden edistämiseen,

masennusta ehkäisevään toimin-

taan, masennuksen varhaiseen tun-

nistamiseen ja hoitoon sekä masen-

nuksesta toipuvien kuntoutuksen ja

työhön paluun tukemiseen.

Akavan mielestä hanke on nos-

tanut ansiokkaasti ja asenteisiin vai-

kuttavalla tavalla esiin edellä mai-

nittuja kysymyksiä. Se on kehittänyt

muun muassa työpaikoille välineitä

työkyvyn edistämiseen, varhaisen

tuen malleja ja keinoja, joilla masen-

nuksesta toipuvien työhön paluuta

voidaan tukea.

Kelan määrärahasidonnainen,

harkinnanvarainen kuntoutuspsyko-

terapia muuttui lakisääteiseksi jär-

jestämisvelvollisuudeksi vuoden

2011 alusta. Tähän Kelan kuntou-

tuspsykoterapiaan on oikeus 16–67-

vuotiaalla henkilöllä, jonka työ- tai

opiskelukyky on heikentynyt mielen-

terveyshäiriön vuoksi ja tavoitteena

on parantaa työ- tai opiskelukykyä.

– Kuntoutuspsykoterapian muu-

tos määrärahasidonnaisuudesta jär-

jestämisvelvollisuudeksi oli osaltaan

edistysaskel. Sen sijaan Akavalle oli

pettymys, ettei korvattavuutta laa-

jennettu kriisitilanteissa nopeasti

saatavaan psykoterapiaan, jossa asi-

akas pääsisi lääkärin lähetteellä Val-

viran hyväksymän nimikesuojatun

psykoterapeutin antamaan hoitoon.

Sairaanhoitovakuutuksen kehittä-

mistyöryhmä ehdotti psykoterapian

saatavuuden lisäämistä tällä tavoin

jo vuonna 2007, mutta se ei nyt to-

teutunut edes Masto-hankkeen myö-

tä, lakimies Paula Ilveskivi toteaa.

Maria Salminen

Mehiläisen työterveyden kehitysjohtaja Kari-Pekka Martimo on perehtynyt osatyökykyisyyteen liittyviin kysymyksiin myös tutkijana. Viime vuonna hyväksytyssä väitöstutkimuksessaan hän totesi, että liikuntaelinvaivoista aiheutuvaa työ- kyvyttömyysriskiä voidaan pienentää työtä muokkaamalla. Sairauslomille on vaihtoehtoja, mutta ne edellyttävät muutoksia hoitokäytännöis-sä ja työpaikoilla.

Osasairauspäiväraha pehmentää paluuta töihin

Meh

iläin

en


P arin viime vuosikymme-nen aikana entistä suu-rempi osa eurooppalaisesta

työvoimasta on siirtynyt teollisuu-desta palvelualoille. Säännöllinen työaika eli viisipäiväinen, noin 40 tunnin työviikko on säilynyt työn-tekijöiden enemmistön työaika-mallina. Työn intensiteetti on py-synyt korkeana, ja joka viidennellä vastaajalla on vaikeuksia työn ja muun elämän tasapainottelussa.

Määräaikaisilla työsopimuk-silla työtä tekevien osuus on kas-vanut kaikissa Euroopan maissa. Työnantajat kouluttavat työnteki-jöitään aiempaa enemmän. Mer-kittävä muutos eurooppalaisessa työelämässä on myös se, että entis-tä useampi johtajana ja esimiehenä työskentelevä on nainen.

Suomessa koulutusta ja kiirettäEurooppalaisen työelämän pit-kän aikavälin muutosten lisäksi tutkimuksessa on mahdollisuus vertailla eri maiden työelämää ja työolosuhteita keskenään. Mo-nissa kysymyksissä Pohjoismaat erottuvat muusta Euroopasta omaksi ryhmäkseen. Suomalainen

työelämä pitää Euroopan ykkössi-jaa useissa seikoissa.

Esimerkiksi työpaikalla to-teutettujen organisaatiomuutos-ten määrää kysyttäessä joka toi-nen suomalaisvastaaja kertoi, että omalla työpaikalla oli toteutettu mittavia uudelleenorganisointeja viimeisen kolmen vuoden aikana. Saksalaisista palkansaajista tätä mieltä oli joka kolmas.

Suomalaisista palkansaajista myös suurempi osa kuin muu-alla Euroopassa oli osallistunut työnantajan kustantamaan kou-lutukseen. Lisäksi Suomessa työs-tä johtuvia aikapaineita koettiin enemmän kuin muissa Pohjois-maissa. Eniten aikataulupaineita työssään kokivat kuitenkin britit. Ruotsi ja Suomi johtavat tilastoa, jossa kysyttiin työskentelyä itse-ohjautuvissa tiimeissä.

Pohjoismaissa eniten vaikuttamismahdollisuuksiaTutkimus paljasti kiinnostavia eroja työntekijöiden arvioimista vaikutusmahdollisuuksista omaan työhönsä ja työyksikköönsä. Omia vaikutusmahdollisuuksia pidettiin parhaimpina Tanskassa, missä 60

prosenttia vastaajista kertoi osal-listuneensa oman työyksikkönsä työn organisoinnin tai työproses-sien kehittämiseen. Toiseksi ylei-simmin vaikutusmahdollisuuksia kiitettiin Norjasta saaduissa vas-tauksissa. Ruotsissa ja Suomes-sa työntekijöistä joka toinen oli päässyt vaikuttamaan omaan työ-hönsä.

Pohjoismaiset työkulttuurit eroavat yllättävän paljon esimer-kiksi Saksasta, jossa työn organi-sointiin tai työprosessien kehittä-miseen oli päässyt vaikuttamaan vain joka kolmas vastaaja.

Suomalaisten työura-arvio EU:n keskitasoaSaksassa työskentelevistä yli 70 prosenttia uskoi pystyvänsä te-kemään nykyistä työtään vielä 60-vuotiaana. Ruotsissa, Norjas-sa, Tanskassa ja Iso-Britanniassa osuudet liikkuivat 65–68 prosen-tin välillä. Suomessa päästiin niu-kasti yli 60 prosentin. EU:n 27 jäsenmaan keskiarvo oli noin 60 prosenttia.

Työn luonne näyttäisi vaikut-tavan työuran pituuteen vahvem-min kuin erot vastaajien maiden välillä. Koko Euroopan tasolla erityisosaamista edustavista toi-mihenkilöistä 72 prosenttia katsoi voivansa jatkaa omaa työtään 60-vuotiaana. Vastaava osuus vähem-män koulutetuista ja suorittavaa työtä tekevistä oli 44 prosenttia.

Ulla Aittatyöelämän tutkija

Dublinissa sijaitseva Eurofound-tutkimussäätiö on julkaissut ensimmäisiä alustavia tutkimustu-

loksia viidennestä eurooppalaisesta työolotutkimuksesta 2010. Tutkimus toteutettiin haastattele-

malla noin 44 000 eurooppalaista työntekijää 34 Euroopan maassa. Laajan tutkimuksen tarkoitus

on seurata ja peilata eurooppalaisen työelämän tilaa niihin tavoitteisiin, joita Euroopan unioni

on sitoutunut toteuttamaan Lissabon- ja Eurooppa 2020 -strategioissaan. Ensimmäinen vastaava

tutkimus toteutettiin vuonna 1991.

Laajasta tutkimusaineistosta julkaistaan useita eri teemoihin liittyviä tutkimusraportteja.

Lisätietoja: www.eurofound.europa.eu

Eurooppalainen vertailu:

Suomalaiset organisaatiomuutosten konkareita

Eurooppalaisesta työelämästä tehdään laaja kartoitus aina viiden vuoden välein. Uusimmista, vuoden 2010 tuloksista on alustavia tietoja. Niistä ilmenee esimerkiksi, että suomalaiset työpaikat ovat olleet uutteria rakentamaan organisaatioitaan uusiksi viime vuosina.

Ro

deo


Tutkittua

Työkyky keski-iässä ennakoi vanhuuden toimintakykyä

Yksityissektorin opit eivät sovellu suoraan julkiseen johtamiseen n Yksityisen sektorin johtamisopit ovat vir-ranneet kuntaorgani-saatioihin uudistamaan julkista johtamista. Kui-tenkin julkisen sektorin palveluja järjestetään yhä organisaatio- eikä asia-kaslähtöisesti, ilmenee Leena Kaljusen väitös-tutkimuksesta. Lisäksi selvitys osoittaa, että jul-kisen toiminnan tulok-sia arvioidaan pääasiassa talouden mittareilla, ja julkissektorin perustar-

koituksen toteutumista kuvaavien mittareiden kehittäminen on jäänyt taka-alalle.

Julkisen sektorin rin-nastaminen yksityiseen ja puhe muutoksen vält-tämättömyydestä tehok-kuuden lisäämiseksi ovat oikeuttaneet yksityissek-torin johtamisoppien so-veltamisen kuntaorgani-saatioissa.

Levitäkseen organisaa-tiossa johtamisoppi tar-vitsee johdon tasolta kan-

nattajan, joka markkinoi sitä muulle virkamies- ja luottamushenkilöjohdol-le. Johtamisoppeja kunta-organisaatioon välittäviä tahoja ovat konsulttiyri-tykset, yliopistot, kunti-en johtoportaan verkos-tot sekä uudet johtajat ja koulutuspäivät.

Väitöstyön mukaan julkisen sektorin johta-mispuhe on ollut jatku-vassa muutoksessa, mutta menetelmien ja käytän-töjen taso on muuttunut

hitaammin. Se suositte-lee, että vastakkainasette-lujen sijaan yksityissekto-rin johtamisoppeja tulisi hyödyntää julkisten pal-velujen kehittämisessä, unohtamatta kuitenkaan julkisen toiminnan pe-rustarkoitusta ja arvoja.

Liiketaloustieteen ja johtamis- ja organisaa-tiotutkimuksen alaan kuuluva Kaljusen väitös-kirja tarkastettiin Lap-peenrannan teknillisessä yliopistossa.

Kuntouttava työtoiminta lisää pitkäaikaistyöttömien hyvinvointia mutta ei työllistä

n Kuntouttava työtoi-minta parantaa pitkäai-kaistyöttömien arjessa selviytymistä ja jarrut-taa syrjäytymistä. Työ-toimintajakson aikana työttömien työ- ja toi-mintakykyä voidaan ar-vioida, heidän mahdolli-sia sairauksiaan hoitaa ja heidän selviytymistään taloudellisista vaikeuk-sista selvittää. Lisäksi toimintapaikan yhtei-söön kuuluminen tuo vaihtelua pitkäaikais-

työttömän tilanteeseen, uusia sosiaalisia suhtei-ta ja osallistumisen ko-kemuksia, käy ilmi Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä tut-kimuksesta.

Tulosten mukaan kuntouttava työtoimin-ta johtaa vain harvoin pitkäaikaistyöttömän työllistymiseen avoimil-le työmarkkinoille. Kyse on enemmän sosiaalises-ta kuin ammatillisesta kuntoutuksesta.

Kuntouttava työtoi-minta on kunnan jär-jestämää lakisääteistä aktivointia pitkäaikais-työttömille. Työtoimin-ta on vastikkeellista työ-tä erilaisilla työpajoilla, k ierrätyskeskuksissa, järjestöissä tai vaikkapa kunnan vanhustenhuol-lon yksiköissä. Työtoi-minnan jakso kestää 3–24 kuukautta, ja sen aikana asiakkaan toi-meentulona on työmark-kinatuki tai toimeen-

tulotuki sekä 9 euron päiväkorvaus. Kuntout-tavasta työtoiminnasta kieltäytyminen johtaa työmarkkinatuen menet-tämiseen määräajaksi tai toimeentulotuen vähene-miseen.

Kuntouttavaan työ-toimintaan osallistuu vuosittain 10 000–12 000 pitkäaikaistyötöntä. www.thl.fi

n Työterveyslaitoksen 28 vuoden seuranta-ai-neistoon perustuva tut-kimus osoittaa, että työ-kyvystään kannattaa huolehtia, jos haaveilee touhukkaista vanhuu-denpäivistä. Huono työ-kyky keski-iässä ennustaa moninkertaista toimin-takyvyn heikkenemisen riskiä vanhuudessa sekä varhaisempaa kuolemaa.

– Etenkin miehillä huono työkyky johtaa

menehtymiseen ikätove-reita aiemmin ja naisilla puolestaan heikompaan toimintakykyyn. Huo-mioimalla ympäristön vaatimukset voidaan toi-mintakyvyn vaikeuksiin vaikuttaa sekä työiässä että vanhuudessa, ker-too Jyväskylän yliopis-ton tutkija Mikaela von Bonsdorff.

Tutkimuksessa oli mukana lähes 6 000 kunta-alan työntekijää

ja toimihenkilöä, joi-den terveyttä seurattiin vuodesta 1981 vuoteen 2009. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri ammatti-ryhmien toimintakykyä. Riskit toimintakyvyn heikkenemiseen olivat työntekijöillä ja toimi-henkilöillä lähestulkoon yhtä suuret. Varhainen kuolleisuus todettiin 29 vuoden seurannassa suu-remmaksi työntekijöillä kuin toimihenkilöillä.

Tutkimuksen to-teuttivat Jyväskylän yli-opiston Gerontologian tutkimuskeskus, Työter-veyslaitos ja Tampereen yliopisto ja sitä rahoitti-vat Työterveyslaitos sekä Kuntien eläkevakuutus (Keva). www.ttl.fi


Nimityksiä

Akavan kirkolliset ammat-tiliitot AKI ry:n valtuusto valitsi järjestön puheen-johtajaksi toimikaudelle 2011–2012 Espoon seu-rakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön päällikön, rovasti Jukka Huttusen. Huttunen toimii myös Suomen kirkon pappislii-ton puheenjohtajana vuo-den 2011 loppuun asti.

Tieteentekijöiden liitto va-litsi puheenjohtajakseen kaudelle 2011–2012 Tapa-ni Kaakkuriniemen, joka työskentelee koulutuspääl-likkönä Helsingin yliopis-ton Aleksanteri-instituu-tissa.

Professoriliiton valtuusto valitsi professori Maarit Valon liiton puheenjohta-jaksi kaudelle 2011–2012. Valo työskentelee puhe-viestinnän professorina Jy-väskylän yliopiston viestin-tätieteiden laitoksessa. Hän on toiminut Jyväskylän yli-opiston humanistisen tie-dekunnan dekaanina vuo-sina 2002–2008.

Akavan koulutuspoliittiseksi asiamieheksi Ida Mielityinen

Akavan koulutuspoliittiseksi asiamieheksi on valittu valtiotieteiden maisteri Ida Mielityinen. Hän aloittaa uudessa tehtävässään Akavan edunvalvontayksikössä helmikuussa.

Mielityisellä on laaja kokemus koulutuspolitiikasta ja järjestötoiminnasta. Hän siirtyy keskusjärjestön pal-velukseen Tekniikan akateemiset TEKin koulutuspo-liittisen asiamiehen tehtävistä.

Mielityinen haluaa työssään edistää koulutuspoliittis-ta vuoropuhelua Akavan sisällä ja keskusjärjestön si-dosryhmien kanssa.

– Akava edustaa hyvin erilaisia korkeasti koulutettu-jen ryhmiä, joilla kuitenkin on monia yhteisiä intres-sejä. Tekemällä entistä enemmän yhteistyötä Akavan sisällä saamme edunvalvontamme yhä tuloksekkaam-maksi. Sitä kautta Akavan asema yhteiskunnallisena keskustelijana vahvistuu, Mielityinen toteaa.

Ku

va-A

hti

Veik

ko S

om

erp

uro

Veik

ko S

om

erp

uro

Pohjola-stipendit 2011 tutkimuksille ekonomien osaamisen kehittämisestä ja ammattiliiton suosittelukampanjasta

Akavan hallitus myönsi Pohjolan lahjoittaman tutkimusstipendin kahdelle pro gradu -tutkielma-työlle.

Anna Hartikainen tarkastelee tutkimuksessaan työnantajien pa-nostuksia ja asenteita ekonomien ammatillisen osaamisen ylläpi-toon ja kehittämiseen. Tutkimus

toteutetaan pääosin jäsenkysely-nä Suomen Ekonomiliitto SEFEn jäsenille tämän vuoden aikana, ja tutkimusraportti julkaistaan ensi syksynä.

Nea Leinosen tutkielma kar-toittaa tekijöitä, jotka vaikutta-vat word-of-mouth -viestintään. Sillä tarkoitetaan kuluttajien toi-

mintaa, joka välittää tietoa toisille kuluttajille. Taustalla on Agrono-miliiton jäsenhankintakampanja syksyltä 2009, jossa alan opiskeli-joita kannustettiin suosittelemaan ammattijärjestön jäsenyyttä uusil-le opiskelijoille. Tutkielma valmis-tui vuoden 2010 lopussa.


Nytt från Akava

��

n Finland kan konkurrera med massproduk-tionen i billigare länder endast genom sin höga kompetensnivå. Därför är det viktigt att de kunskapsintensiva arbetsplatserna stannar kvar i Finland. Hittills har vi lyckats ganska bra. Under den senaste tiden har vissa företag dock börjat lägga ut sin forsknings- och ut-vecklingsverksamhet till länder som är billi-gare än Finland.

Satsningarna på forskning och utveckling är viktiga, inte bara därför att 80 000 akava-medlemmar sysslar med FoU-arbete. Fram-tiden för hela vår ekonomi är beroende av framgångarna i denna nyckelgrupp.

Det är en utmaning för Finland att an-talet sysselsatta minskar samtidigt som anta-let underhållsberättigade ökar. För att även kommande generationer ska kunna ta del av det goda måste ekonomin växa och syssel-sättningen öka. Den ekonomiska tillväxten

Sträng arbetsbeskattning är ett problem

Endast rejäla FoU-satsningar ger oss framgång i eliten

förutsätter en produktivitetsökning som i sin tur uppkommer genom teknisk ut-veckling och lansering av nya processer. Den uppnås inte utan investeringar i FoU-verksamhet.

Finlands totala satsningar på forskning och utveckling har höjts marginellt under många år. Företagens andel av satsningar-na har ökat hela tiden. Det är ändå oro-väckande att det är endast ett fåtal sekto-rer, rentav endast ett fåtal företag, som står för ökningen. Staten behövs som dragh-jälp för att man också ska få de små och medelstora företagen att satsa på högre kompetens och produktivitet.

Vi har länge spelat i eliten inom innovationsverksamhet. Man måste komma ihåg att ligalicensen kostar. Akava vet hur mycket: Fyra procent av bnp för forsknings- och utvecklings-verksamhet.

Matti Viljanen

n Enligt Akava ska en åtstram-ning av lönebeskattningen vara den sista utvägen om statskassan behöver mer skatteintäkter. Höj-ningar av andra skatter är Akava motvilligt berett att godkänna, om man som motvikt sänker bes-kattningen på arbete.

Akavas mål i fråga om rege-ringsprogrammet är att löntagar-nas förvärvsinkomstbeskattning inte ska stramas åt på någon in-komstnivå. Den ekonomiska till-

växten kommer i fortsättningen att vila nästan enkom på produk-tivitet. Motorn för produktivi-tetsutvecklingen är numera män-niskors kompetens. Största delen av höjningen i resultatnivån och produktiviteten går redan nu till skatter, vilket inte uppmuntrar till arbete.

Löntagarnas inkomstbeskatt-ning ska justeras till samma nivå som i de gamla EU-länderna, och

den högsta marginalskattegraden ska dras vid 50 procent. Beskatt-ningen av kapitalinkomster kan stramas åt måttfullt. I dag beskat-tas kapitalinkomster i synnerhet på höga inkomstnivåer betydligt lättare än förvärvsinkomster.

Med tanke på tillväxten och sysselsättningen är det skadligare att beskatta arbetet direkt än att beskatta konsumtionen.

Nätverk viktiga inom kulturbranscherna

n Kulturproducent Anki Hell-berg-Sågfors är projektchef för det riksomfattande projektet Pro-duforum. Projektet främjar kultu-raktörernas nätverkande och det svenskspråkiga kulturfältets syn-lighet både i Finland och utom-lands. I nätverket ingår utöver det riksomfattande ESF-finansierade projektet också tre regionala pro-jekt.

Hellberg-Sågfors poängte-rar vikten av samarbete och nät-verkande i stödet för kulturak-

törerna på det fria fältet. Hon önskar att kulturverktygens po-tential i framtiden ska kunna ut-nyttjas effektivare i utvecklandet av samhället och att kulturen bör-jar betraktas som en del av sam-hället.

Akava publicerade kulturpolitiskt program I Akavas färska kulturpolitiska program konstateras att stärkan-det av kultur och kreativitet är att utveckla det finländska samhället.

Kulturen är en betydande källa till sysselsättning och välbefinnande. Den hör till basservicen och är en central faktor i utbildning och bildning.

Akavas kulturpolitiska program förutsätter att företagsutbildning tas in på olika utbildningsnivåer, men i synnerhet i undervisningen inom kulturbranschen. Förutsätt-ningarna för företagsamhet inom kulturbranschen måste förbättras. Dessutom bör stipendiemottagar-nas ställning klarläggas.

Ordföranden

Sam

uli

Siir

ala

Perheen kanssa kesälomalleA-lomien edullisilla perhelomilla riittää tekemistä isoille ja pienille lomalaisille. Tarjolla

on monia hyviä lomakohteita kylpylöissä, hotelleissa, urheiluopistoilla

ja lomakeskuksissa.

Haettavina ovat kesän lomaviikot ovat 22–34. Hakuaika päättyy 15.4.2011.

Perhelomiin saa lomatukea

:: Perhe- ja virkistyslomat: 170 euroa/aikuinen, lapset 6–16-vuotta

85 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

:: Nuoret perheet -lomat: omavastuu 100 euroa/aikuinen,

lapset 6–16-vuotiaat 80 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

:: Koululaisperheiden ryhmäperheloma: omavastuu 120 euroa/aikuinen,

lapset 6–16-vuotta 90 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

A-lomat ry | Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki | puh. 020 111 2770 (arkisin 9–12) | [email protected]

Katso Perhelomakohteet ja hae lomalle

ww

w.a

-lom

at.fi

Documents

Akavalainen 1/2011