Akavalainen 1/2010

Akavalainen1 | 2010

Alueellistaminen siirsi työn ja kodin Pohjanmaalle

Kannustus pidentää työuria – pakko ei

Työyhteisöt harkiten sosiaaliseen mediaan

� Akavalainen1 | 2010

Ilman työtä työuraa on vaikea pidentää. sivu 8

Akavalainen 1 | �010

Aikuisen työttömyysturva säilyy omaehtoisissa opinnoissa, jos TE-toimisto ne hyväksyy.

Akava korostaa työelämän tavoitteissaan turvan ja tasapainon merkitystä asiantuntijatyössä.

4 Lyhyet

7 Kunta-alalle virka- ja työehtosopimus

8 Edunvalvontajohtaja Minna Helle summaa työuraneuvottelujen onnistuneen

10 Asiantuntijatyön erityispiirteet esille Akavan työelämän tavoitteissa

14 Muuttajat Alueellistaminen vei työpaikan Seinäjoelle.

16 Työyhteisön ei kannata lähteä soitellen sosiaaliseen mediaan

19 Asian laita Käytätkö sosiaalisen median työkaluja?

�0 Elämäntilanteet ja määräaikaisuudet pirstovat koulutettujen naisten työuria

�1 LakiWoman

�� Omatoimisen työllistymisen yhdistys toimii tehokkaasti Pirkanmaalla

�3 Työolobarometri �009 ei viesti pelkkää synkkyyttä työelämästä

�4 Aikuiskoulutukseen samantasoinen tuki työssä käyville ja työttömille

�6 Aka-noita

�7 Aluehallintouudistus vaikuttaa uusien aluetoimikuntien toimintaan

�8 EU:n uusi perussopimus lisää työmarkkinajärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia

�9 Direktiivi vaatii yksinkertaistamaan lupamuodollisuuksia, joita edellytetään palveluntarjoajilta EU-maissa

30 Tällainen on akavalainen

3� Opiskelijoiden korkeakoulukiertue keskittyy opiskelijan oikeuksiin työelämässä

33 Tutkittua

34 Nimityksiä

35 Nytt från Akava

AkavalainenRautatieläisenkatu 6,00520 Helsinkipuhelin 020 7489 400www.akava.fi

Päätoimittaja Hannamaija [email protected]

Toimitussihteeri Maria [email protected]

Toimituksen sihteeri Tarja [email protected]

Taitto Aija [email protected]

Aikakauslehtien liiton jäsenPainopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN 0789-6263

Seuraava lehti ilmestyy 13.4.2010

Kannen kuva: Juha HarjuKuvassa: Kati Törmä

Katri Lietsala tutkii vuorovaikutusta sosiaalisen median verkostoissa.

Hel

sin

gin

ylio

pis

toP

lug

iJa

akko

Tött

erst

röm

3Akavalainen 1 | 2010

T yöurien pidentämiskeinot ovat aivan turhaan saaneet epäilevän vastaan-

oton. Jos Ahtelan työryhmän ehdotukset toteutuvat, akavalaiset, muut palkansaajat, työnantajat ja koko yhteiskunta voittavat.

Työurien pidentämisessä huomion pi-tää olla työhyvinvoinnissa ja työterveys-huollossa. Työryhmä esittää, että sairauslo-malaiset saisivat nopeutettua ja tehostettua sairaanhoitoa. Mitä pikemmin pääsee ter-veenä takaisin töihin, sitä parempi kaikille osapuolille.

Akavan pitkäaikainen vaatimus kor-keakoulujen rahoituksen järkevöittämises-tä on toteutumassa. Jatkossa korkeakoulu-jen rahoitus määräytyisi koulutusmäärien lisäksi myös sen perusteella, miten hyvin vastavalmistuneet pääsevät oman alansa töihin.

Suomella ei ole varaa siihen, että nuo-ret syrjäytyvät työelämästä. Siksi ehdotettu

Työuraneuvottelut maalissa – lupa tuulettaa

nuorten koulutustakuu on aivan välttämä-tön.

Elinkeinoelämän keskusliitto piti elä-keneuvotteluissa hyvin pitkään kiinni vaa-timuksestaan 40 vuoden työurasta ennen eläkkeelle pääsyä. Myös työeläkkeen kart-tuma ja osa-aikaeläkkeet olivat työnantajan leikkauslistalla. Nämä kaikki vaatimukset saatiin torjuttua.

Eläkejärjestelmään ei ollutkaan tarvetta puuttua, sillä se uudistettiin vasta viisi vuot-ta sitten. Jo nyt on nähty selvästi, että uu-distus alkaa purra, sillä ihmiset ovat jatka-neet aiempaa pidempään töissä.

Työurien pidentämisessä olennaisin-ta kuitenkin on, että työnantajat pitävät ikääntyneet töissä. Toiseksi ihmisillä pitää olla tarvittava osaaminen ja työkyky myös ikääntyneinä. Jos nämä asiat ovat kunnossa, työurat pitenevät.

Matti Viljanen

Puheenjohtajan palsta

H ampaat irvessä pitää sinun vapaa-ai-kasi suorittaman. Tuoreen väitöskir-

jankin mukaan työelämän suorituspaineet ovat ujuttautuneet suomalaisten vapaa-ajanviettoon. Suorittajatyypeille liikun-ta, matkailu ja muutkin harrastukset ovat vain jatkoa työlle. Niihin voi mainiosti so-veltaa töissä opittuja taitoja, kuten projek-tikalentereita, tavoitteiden asettamista ja mittarointia. Muutoinkin vapaa-aikaan on suhtauduttava vakavasti, koska se on vasta-painoa työlle. Siitä on tietysti saatava kaikki hyöty irti.

Kesä- ja talvimökkeily on perisuomalai-nen tapa irrottautua työstä ja siksi oivallis-ta vastapainona varsinkin henkiselle työl-le. Mökillä kun saa tehdä töitä käsillään ja pääsee heti näkemään työnsä tulokset. Tämä on kaunisteltu ilmaus erilaisille työ-leireille, joita järjestetään joko omalla tai muiden mökeillä.

Mars, mars joutilaaksi!

Sivistynyt, koulutettu ihminen seu-raa kulttuuria laaja-alaisesti. Lenkille tai kuntosalille on ehdittävä, jotta jaksaa pa-remmin töissä ja pysyy terveenä. Lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että perhe syö edes illallisen yhdessä – muuta laatuaikaa unohtamatta.

Aivotyöläisten pitäisi kuitenkin, vaik-kei rentoutumisen, ainakin luovuuden ni-missä osata olla jouten. Jos et ole jouten, et tuota hyviä ideoita töissä. Joutilaisuu-destakin voi tulla yksi suoritus muiden joukossa. Kuka nyt ehtisi olla jouten, kun ensin pitää suorittaa entisetkin harras-teet?

Toiset ovat jouten pakosta. Toisille joutenolosta uhkaa tulla suorite.

Ai niin – onko muita, jotka aikovat viettää hiihtolomaa urheiluopistolla?

Hannamaija Helander

Pääkirjoitus

4 Akavalainen 1 | 2010

Lakot ja rajariidat työrauhatyöryhmän pohdittavana

n Työmarkkinakeskusjärjestöt arvioivat parhaillaan sopimus- ja työrauhajärjestelmien kehittämis-tarpeita. Elinkeinoelämän keskus-liitto EK:n johtajan Eeva-Liisa Inkeroisen vetämän työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi loppukeväällä.

Akava ja muut palkansaajajär-jestöt haluaisivat kehittää paikal-lisen sopimustoiminnan pelisään-töjä. Pohtimista aiheuttaa muun

muassa, miten työrauhakysymyk-set hoidetaan paikallisen sopimi-sen tilanteessa.

EK katsoo, että työrauhalain-säädäntö on vanhentunut. Se haluaa korottaa laittomista työ-taisteluista määrättäviä hyvitys-sakkoja. Myös vahingonkorvauk-set on nostettu esille. Palkansaajat puolestaan ovat sitä mieltä, että työrauhajärjestelmä toimii hyvin. Yksi osoitus siitä on, että viime

vuosina lakkoja on ollut huomat-tavan vähän.

Ratkaistavia pulmia ovat myös työehtosopimusjärjestelmän risti-riitatilanteet, kuten kilpailu siitä, mitä työehtosopimusta työnte-kijöihin sovelletaan. Työryhmä pohtii myös sitä, miten järjestöjen keskinäisiin rajariitoihin voitaisiin luoda pelisääntöjä.

Koulutuksen vientistrategian tähtäimessä vuosi 2015

n Suomalainen koulutusjärjestel-mä on herättänyt maailmalla kiin-nostusta hyvien PISA-tulosten ja muiden peruskoulutuksen tulok-sellisuutta ja laatua mitanneiden

kansainvälisten tutkimusten ansi-osta. Koulutuspalvelujen kaupan arvioidaan kasvavan nopeasti ja olevan nyt 3–4 prosenttia maail-man koko palveluviennistä. Pää-osa siitä on tutkintoon johtavan koulutuksen myyntiä, jossa suur-maita ovat USA, Australia, Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti.

Opetusministeriössä valmistel-laan strategiaa suomalaisen koulu-tuksen viennille. Strategia etenee keväällä valtioneuvoston käsitte-lyyn. Tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä koulutusviennin osuus Suomen kokonaisviennistä on kasvanut huomattavasti.

Vuonna 2008 Suomen pal-velujen vienti oli 16,4 miljardia euroa, josta koulutuspalveluita vietiin 4 miljoonan euron arvos-ta. Summasta kuitenkin puuttuu esimerkiksi opetusteknologian ja liikkeenjohdon konsultoinnin myynti sekä korkeakoulujen toi-minta.

Suomalaisen koulutusjärjes-telmän menestystekijöinä pide-tään muun muassa sen avoimuut-ta ja tasalaatuisuutta, opettajien osaamista, pitkäjänteistä ja in-novatiivista kehittämistyötä sekä työelämäyhteyksiä erityisesti am-matillisessa koulutuksessa. Kor-keakoulumme ovat menestyneet vertailuissa, jotka painottavat kou-

lutuksen saatavuutta, kattavuutta, tehokkuutta ja yritysyhteistyötä. Kiinnostus suomalaistutkintoja kohtaan on kasvanut omaa kor-keakoulukapasiteettiaan rakenta-vissa kehitysmaissa ja nousevissa talouksissa.

Strategia muistuttaa, että vien-nin edellytyksenä on panostus toi-mivaan koulutusjärjestelmään ko-timaassa. Julkisen alan osaamista koulutuksen ostamisessa täytyy parantaa. Toisena linjauksena on, että koulutusta pyritään tarjoa-maan osana muiden alojen vien-tituotteita. Lisäksi on päätettävä, mihin maantieteellisiin alueisiin ja toimialoihin panostetaan.

Vientimenestys vaatii ennen kaikkea tuotteistamista, ja siihen suomalaiset tarvitsevat lisää osaa-mista ja resursseja. Koulutusalan vientitoimijoiden on oltava val-miita kantamaan myös taloudel-lista riskiä. Valtion tarjoama tuki on lähinnä asiantuntemusta ja apua markkinoille pääsyssä eten-kin niissä maissa, joissa asiakkaa-na on julkisen sektorin edustaja.

Korkeakoulut ovat vientistra-tegian avainasemassa. Sen mu-kaan korkeakoulujen maksullisen toiminnan laajentaminen esimer-kiksi lukukausimaksuin lisäisi koulutusviennin mahdollisuuksia ja toiminnan resursseja.

Lyhyet

Rodeo

Uudet urat -työryhmän malli tukee rakennemuutoksessa

n Uudet urat -työryhmä luo-vutti mietintönsä helmikuun alussa elinkeinoministeri Mau-ri Pekkariselle Jyväskylässä. Sen tehtävänä oli valmistella nope-asti käyttöön otettavia liiketoi-mintamalleja ja -ratkaisuja sekä niitä tukevia koulutus- ja muita menettelyjä.

Jyväskylän seudulla on on-nistuttu nopeasti käynnistämään toimenpiteitä seudun rakenne-muutoksen hoitamiseksi. Seutua kohtasi rakennemuutos keväällä

2009, kun kaksi alueen merkit-tävää työllistäjää Nokia ja Metso supistivat toimintojaan. Työpai-kat vähentyivät myös eri yritysten alihankkijaverkostoissa.

Uudet urat -työryhmän valmis-telemilla toimenpiteillä voidaan tarjota työ- tai opiskelumahdol-lisuuksia korkeasti koulutetuille. Lisäksi on panostettu uuden lii-ketoiminnan käynnistämiseen ja alihankkijatoiminnan vahvistami-seen. Alueelle on myös saatu uut-ta yritystoimintaa.

Uudet urat -työryhmä on var-mistanut toimenpiteiden rahoi-tuksen ja käynnistämisen sekä koonnut Jyväskylän kokemusten pohjalta käsikirjaluonteisen esi-tyksen toimintamalliksi. Mallia voidaan käyttää hyväksi muilla kaupunkiseuduilla, joilla läpikäy-dään korkeasti koulutettuja koske-vaa rakennemuutosta. Kokemuk-sia on jo alettu hyödyntää muun muassa Oulussa ja Turussa.

Yhteistoimintalain sisältö tunnetaan heikosti

n Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus Uusi yhteistoimintala-ki yrityksissä osoittaa, että yhteis-toimintalain sisältö tunnetaan yrityksissä vielä melko heikos-ti. Työnantajista 67 prosenttia ja henkilöstöstä 64 prosenttia katsoi tuntevansa lain vain tyydyttävästi tai välttävästi.

Uusi yhteistoimintalaki tuli voimaan vuoden 2007 heinäkuus-sa. Se edellyttää, että yrityksissä käsitellään yhteistoimintamenet-telyssä henkilöstösuunnitelma ja henkilöstön koulutustavoitteet.

Tämä toteutuu kuitenkin vain joka toisessa yrityksessä.

Henkilöstön edustajat olivat kohtuullisen tyytyväisiä yritystä koskevista asioista tiedottamiseen ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaa työtään koskeviin päätök-siin. Kriittisimmin suhtauduttiin mahdollisuuksiin vaikuttaa hen-kilöstön vähentämisratkaisuihin. Vain noin kolmannes henkilöstös-tä koki vaikutusmahdollisuutensa työvoiman vähentämistilanteissa hyväksi tai melko hyväksi. Työn-tekijäliittoon kuuluvat henkilös-

tön edustajat ovat kriittisempiä kuin järjestäytymättömät siihen, miten työnantaja täyttää yhteis-toimintavelvoitteensa.

Tutkimus tehtiin Joensuun yliopiston (nykyisen Itä-Suomen yliopiston) oikeustieteiden laitok-sella ja sitä varten haastateltiin pu-helimitse 209 työnantajan ja 207 henkilöstön edustajaa.

Akava laatii hallitusohjelmatavoitteitaan

n Akava valmistautuu vuoden 2011 eduskuntavaaleihin työstä-mällä tavoitteitaan maan seuraa-van hallituksen hallitusohjelman sisällöksi. Hallitusohjelmasta on tullut keskeisin politiikan ohjaus-väline. Seuraavalla hallitusohjel-malla on poikkeuksellisen suuri merkitys myös siksi, että talous-kriisin seurauksena työttömyys on kasvanut voimakkaasti ja julkisen sektorin rahoitusasema on oleelli-sesti heikentynyt. Samanaikaisesti

työikäisten määrän supistuminen on alkanut.

Valmistelu käynnistyi viime vuoden lopulla, jolloin noin tu-hannelle akavalaiselle tehtiin ky-sely. Siinä kartoitettiin heidän näkemyksiään muun muassa ta-loudellisesta tilanteesta, julkisen talouden kohentamisesta, työlli-syydestä, eläkeiästä ja aikuiskou-lutustarpeista. Helmikuun alussa toteutettiin kysely, jossa Akava-yhteisön vaikuttajilta ja kentän

toimijoilta pyydettiin kannanot-toja poliittisesti keskeisiin kysy-myksiin akavalaisten näkökulmas-ta. Kyselyjen tuloksista kerrotaan Akavalainen-lehden seuraavissa numeroissa.

Kevään mittaan hallitusohjel-matavoitteiden valmistelu etenee Akavan hallituksessa, toimikun-nissa ja jäsenjärjestöissä. Valmiit hallitusohjelmatavoitteet esitel-lään Akavan hallitukselle kesä-kuussa.

Lyhyet

Akavalainen 1 | 2010 5

6 Akavalainen 1 | 2010

Työsuojeluhenkilöt TTK:n rekisteriin

n Loppuvuonna pidetyissä työ-suojeluvaaleissa yksityisen sek-torin ja kunta-alan työpaikoilla valittiin työsuojeluvaltuutetut ja -varavaltuutetut, jotka tarttui-vat toimeensa tammikuun alus-ta. Työsuojeluväen toimikausi on yleensä yksityisellä sektorilla kak-si- ja julkisella nelivuotinen.

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa valituksi tul-leet työsuojeluhenkilörekisteriin, jota ylläpitää Työturvallisuuskes-kus TTK. Rekisteriin pitää il-moittaa seuraavien henkilöiden

yhteystiedot ja syntymäaika: työ-suojelupäällikkö, työsuojeluval-tuutetut, työsuojeluvaravaltuu-tetut, työsuojelutoimikunnan tai vastaavan jäsenet sekä työsuojelu-asiamiehet.

Lisäksi työnantajan on ilmoi-tettava työterveyshuoltopalvelujen tuottaja. Vaikka työsuojeluvaa-leissa ei olisi tapahtunut henki-lövaihdoksia, ilmoitukset on silti tehtävä.

Työsuojeluhenkilörekisterin kautta jaetaan tietoa työsuojelusta ja siihen liittyvästä koulutukses-

ta. Rekisterin tarkoitus on tukea työsuojelun työpaikkakohtaista valvontaa ja palvella työmark-kinajärjestöjä niiden järjestäessä työsuojelukoulutusta.

Ilmoituksen rekisteriin voi tehdä TTK:n verkkosivuilla: www.ttk.fi

Valtion työpaikkojen työ-suojeluhenkilöilmoitukset teh-dään Valtiokonttoriin: www.valtiokonttori.fi

Aliarvostettu yksityinen kulutus

n Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan, Tukuseton, raportin mukaan Suomen tuonti laski viime vuonna 25 prosenttia ja BKT 7,6 prosenttia. Talouspo-liittisessa keskustelussa yksityisen kulutuksen merkitys on jäänyt lii-an vähälle huomiolle. Se oli kui-tenkin viime vuonna yli puolet BKT:sta.

Työn tuottavuus laski viime vuonna 1,6 prosenttia, mikä ker-too siitä, että yritykset pitävät ih-misiä töissä, vaikka työn määrä on vähentynyt. Siten taloustilanteen kohentuessa työttömyys ei laske kovin nopeasti, sillä yrityksissä on reserviä. Tukuseto arvioi, että lie-vää positiivista talouskehitystä on näkyvissä.

Eurooppalaiset palkansaajat: myös työpaikat pelastettava – ei vain pankit

n EU-maiden hallitusten on pi-dettävä kiinni yhteisestä elvytys-ohjelmasta, jossa sovittiin, että prosentti bruttokansantuotteesta ohjataan työllistäviin toimiin. EU tarvitsee ensisijaisesti täystyölli-syyteen tähtäävän strategian. Lii-an aikainen vetäytyminen elvytys-toimista voi johtaa talouskriisin syventymiseen.

Nuorisotyöttömyyden eh-käiseminen, kansalaisten ostovoi-man ylläpitäminen sekä investoin-nit kestävään tuotantoon kaikilla

aloilla ja tutkimusrahoituksen suuntaaminen ympäristö- ja ener-giateknologiaan ovat keskeisiä tu-levaisuutemme turvaajia. Lisäksi on panostettava yhteiskuntaa ta-sapainottaviin hyvinvointipalve-luihin ja julkisiin palveluihin.

Uusien talouskriisien välttämi-seksi rahamarkkinoiden valvon-taa on tehostettava. Ylisuurista bonuksista pitää joko luopua tai niiden verotusta on tuntuvasti ki-ristettävä. Teollisuutta tulee tukea enemmän julkisin investoinnein.

Työaikadirektiivin ratkaisussa on huomioitava myös työnteki-jöiden tarpeet, ja ylipitkien työ-aikojen käyttöön on puututtava. Pätkätöiden varassa elävien pal-kansaajien asemaa on erityisesti parannettava.

Palkansaajakeskusjärjestöt Akava, SAK ja STTK luovuttivat pääministerille helmikuun alussa kirjeen, jossa painotettiin elvy-tyksen ja työllisyyden edistämisen tärkeyttä EU-maissa.

Lyhyet

Ro

deo

Akavalainen 1 | 2010

J ulkisalan koulutettujen neu-vottelujärjestö JUKO ja Kunnallinen työmarkkina-

laitos saavuttivat kuntasektoril-le 5.2. neuvottelutuloksen, joka koskee yhteensä noin 370 000 palkansaajaa.

Neuvottelutulokseen kuu-luu kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES), ope-tushenkilöstön virka- ja työeh-tosopimus, teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus sekä tuntipalkkaisten työehtosopimus. Lääkärien sopimuksesta saatiin 8.2. neuvottelutulos, jota Lääkä-riliiton valtuuskunta ei ollut vielä käsitellyt lehden mennessä pai-noon.

– Tekstimuutoksia sopimuk-sessa on todella vähän. Luotta-musmiesten asemaa parannettiin merkittävästi. Lisämausteensa neuvotteluihin toivat ns. Tehy-pöytäkirja ja yhdenvertaisuudesta käyty julkinen keskustelu. Näissä olosuhteissa neuvottelutulos on kohtuullinen, summaa neuvotte-lujohtaja Risto Kangas.

Sopimuskausi on 1.2.2010–31.12.2011. Palkankorotukset on sovittu vain ensimmäiselle vuo-delle. Vuoden 2011 korotuksista sovitaan vuoden 2011 alussa. Jos

Kunta-alalle sopimusSuuri joukko akavalaisia kuntasektorin palkansaajia on vastikään saanut neuvottelutuloksen uudesta virka- ja työehtosopimuksesta. Sen sijaan valtiosektorin neuvottelut jatkuivat lehden mennessä painoon. Yksityis- sektorilla yliopistojen henkilöstö on sopimuksettomassa tilassa. YTN on julistanut kemian alan ylemmille toimihenkilöille ylityö- ja matkustuskiellon.

tällöin ei päästä yksimielisyyteen, sopimus on irtisanottavissa päät-tymään 28.2.2011.

Vuoden 2010 palkankorotuk-sina ovat järjestelyerät samapalk-kaisuuden ja tuloksellisuuden edistämiseksi. Järjestelyerään sa-mapalkkaisuuden edistämiseksi, joka tuli voimaan 1.2.2010, käy-tetään 0,4–0,8 % sopimusalan palkkasummasta (KVTES 0,8 %). Samapalkkaisuuserän mukaiset palkankorotukset vaihtelevat eri ammattiryhmien ja sopimusalo-jen kesken.

Tuloksellisuuden edistämiseen liittyvän järjestelyerän (0,7 %, 1.9.2010) käytöstä päätetään pai-kallisesti. Sen toteutuminen edel-lyttää tuloksellisuushankkeisiin osallistumista.

Valtiosektorin ja kirkon neuvottelut meneillään

JUKO jatkaa neuvotteluja val-tiosektorin työ- ja virkaehtoso-pimusneuvotteluista. Tavoittee-na on saavuttaa neuvottelutulos 15.2. mennessä.

– Neuvottelut etenevät aika-taulun mukaan, mutta vaikeim-mat kysymykset ovat edessä. Työ-ryhmät työskentelevät aktiivisesti, ja tuleva sopimuskokonaisuus al-

kaa hahmottua, kertoo JUKOn neuvottelupäällikkö Markku Nie-minen.

Kirkon sektorilla on jätetty neuvottelutavoitteet ja neuvot-telut ovat käynnissä. Kirkon so-pimuksen ennakoidaan noudat-tavan samaa linjaa kuin julkisen sektorin.

Yliopistosektorilla sopimukseton tilaJulkisalan koulutettujen neuvot-telujärjestö JUKO käy yliopisto-sektorin työehtosopimusneuvot-teluja. Yliopistojen henkilöstö on sopimuksettomassa tilassa lehden mennessä painoon, ja järjestöval-miutta nostetaan.

– Neuvotteluja käydään hyväs-sä hengessä. Niissä on keskitytty teksteihin eikä palkankorotusraa-mista toistaiseksi ole keskusteltu. Tavoitteena on saada uusi työeh-tosopimus 15.2. mennessä, tote-aa neuvottelupäällikkö Arja Veh-mas.

Kemian alan ylemmille toimihenkilöille tavoitteena työehtosopimusYlemmät Toimihenkilöt YTN ry on julistanut kemian alalle ylityö- ja vapaa-ajalla matkustuskiellon. Se koskee Kemianteollisuus KT ry:n jäsenyrityksissä työskenteleviä ylempiä toimihenkilöitä, joita on yhteensä 7 500. YTN pyrkii laa-jentamaan nykyisen palkkapöytä-kirjan kattavaksi työehtosopimuk-seksi ylemmille toimihenkilöille. Ajankohtaiset tiedot: www.akava.fi, www.juko.fi ja www.ytn.fi

Ritva Siikamäki

7

JUKOn jäsenliittoihin kuuluvien palkansaajien määrä

Työnantajat Palkansaajien määrä

Kunnat ja kuntayhtymät 115 000

Valtion virastot ja laitokset 26 000

Kirkko 5 600

Yksityissektori, yliopistot 18 500

Palvelulaitosten työnantajayhdistys PTY 1 500


P alkansaajia on vaadittu työurien pidentämisen ni-missä hyväksymään eläke-

ja työttömyysturvan leikkauksia. Työuraneuvotteluissa palkansaa-japuolen pääargumentti eläke-heikennyksiä vastaan on ollut se, etteivät työurat pitene pakolla. Tärkeämpää on vähentää työky-vyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja saada työelämä niin houkuttele-vaksi, että siellä jaksetaan 63 vuo-teen saakka ja pidempäänkin. Li-

Työurat pitenevät kannustaen, ei pakollaTyöuraneuvottelut onnistuivat, sillä työelämän kehittämiseen löydettiin kattava valikoima keinoja. Niiden arvioidaan pidentävän työuria tuntuvasti. Eläketurvan heikennysesitykset saatiin torjuttua: osa-aikaeläke säilyy ja vanhuuseläkeiän alaraja on jatkossakin 63 vuotta.

säksi ikäsyrjintä on saatava kuriin ja työnantajat sitoutumaan ikään-tyneiden työssä pitämiseen.

Eläkekeskustelussa on ollut myös hötkyilyn tuntua. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuk-set ovat vasta tulossa näkyviin. Tälle saatiin vahvistusta kreivin aikaan, kun Eläketurvakeskus (ETK) julkisti tuoreita tietoja vuodelta 2009 juuri ennen neu-vottelujen määräajan päättymis-tä. Niiden mukaan suomalaisten

eläkkeellesiirtymisikä oli noussut 59,8 vuoteen – taantumasta ja työttömyydestä huolimatta.

Kyllä työhyvinvoinnille, ei heikennyksilleTyöuraneuvottelujen työelä-märyhmä, Ahtelan ryhmä, sai määräajassa aikaan mittavan eh-dotuskokonaisuuden, jonka kes-kusjärjestöt arvioivat lykkäävän eläkkeellesiirtymisikää reilulla vuodella. Kun lisätään vuoden

Kolme neljästä akavalaisesta uskoo pysyvänsä työelämässä vähintään lakisääteiseen alimpaan eläkeikään asti. Useimmiten kyseinen ikä on nykyisin 63 vuotta. Muista kuin akavalaisista 64 prosenttia arvioi jatkavansa työelämässä nykyiseen lakisääteiseen eläkeikään saakka.


2005 eläkeuudistuksen vaikutus ja noin vuosi sitten sosiaalitupos-sa tehtyjen ratkaisujen vaikutuk-set eläkkeellesiirtymiseen, kolmen vuoden tavoite on Akavan, SAK:n ja STTK:n mielestä kasassa.

Työnantajien EK on toista mieltä: se haikailee edelleen elä-kejärjestelmän rakenteellisia uu-distuksia – heikennyksiä ja kus-tannussäästöjä. Eläkeneuvottelut ovat kuitenkin tältä erää ohitse, eikä Rantalan eläketyöryhmä, joka jäi ilman lopputulosta, jatka työtään. Pääministeri Matti Van-hanen on lisäksi ilmoittanut, ettei hallitus ryhdy eläkeheikennyksiin. Eläkekeskustelun olisi nyt syytä tyyntyä.

Ahtelan työryhmän reilut 20 esitystä ovat sen sijaan etenemäs-sä toteutusvaiheeseen, kunhan maan hallitus on saanut oman ar-vionsa niistä valmiiksi helmikuun loppuun mennessä. Ehdotusten toimeenpano vaatii hallituksen sitoutumisen, sillä jatkotyö ta-pahtuu kolmikantaisessa valmis-telussa pitkälle eri ministeriöiden vastuulla. Ehdotusten toimeenpa-no vaatii myös yhteensä useiden kymmenien miljoonien eurojen rahoituksen, jonka hallitus toivot-tavasti pystyy osoittamaan.

Pääministeri Vanhanen on li-säksi ilmoittanut, että ehdotus-ten sisältö ja riittävyys työurien pidentämisen kannalta menevät OECD:n tutkittaviksi.

Työkyvyttömyyseläkkeitä vähennettäväAhtelan ryhmän raportti sisäl-tää Akavan kannalta tärkeitä asi-oita. Työurien alkuosaa koske-vat ehdotukset sisältävät yhden Akavan pitkäaikaisen tavoitteen: korkeakoulujen rahoitus- ja oh-jausjärjestelmän uudistamistyön. Koulutuksen laatu ja laadullinen työllistyminen olisivat jatkos-sa rahoituksen kriteerejä. Näin päästäisiin ohjaamaan koulutus-määriä paremmin. Toinen tärkeä kirjaus on ammattikorkeakoulu-jen opiskelijaterveydenhuollon kehittäminen: tulevaisuudessa

siinä otettaisiin käyttöön YTHS-malli.

Ahtelan ryhmä tavoittelee eri-tyisesti työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämistä. Tämä edellyttää te-hokkaampaa työterveyshuoltoa ja työhyvinvoinnin edistämistä. Var-hainen puuttuminen mielenter- veysongelmiin on erityistarkas-telussa. Mikäli työkyvyttömyys uhkaa pitkittyä, tulisi työterveys-huollon ja työnantajan jatkossa tehdä selvitys jäljellä olevasta työ-kyvystä, työn järjestämismahdol-lisuuksista työpaikalla sekä tarvit-tavista tukitoimista. Selvitys olisi tehtävä mahdollisimman aikai-sessa vaiheessa, mutta viimeistään ennen kuin 90 sairauspäiväraha-päivää tulee täyteen. Työryhmä ehdottaa myös mm. parannuksia työterveyshuollon kattavuuteen, työterveyshuollon uudelleen-suuntaamista ja työkykypalveluita työttömille.

Eläkkeet varastivat huomionAkava on painottanut työssä jak-samista tukevia toimenpiteitä työurien pidentämiseksi. Julki-suudessa eläkekysymykset ovat kuitenkin saaneet leijonanosan huomiosta. Monille on saattanut syntyä se virhekäsitys, että eläke-leikkauksilla voitaisiin parhaiten pidentää työuraa. Palkansaaja-järjestöjä on eläkeneuvottelujen kariuduttua jopa arvosteltu siitä, että ne eivät suostuneet heikentä-mään eläketurvaa.

On huomattava, että eläkeneuvot-telujen kompastuskiveksi muo-dostuneella työttömyysputken poistamisella ei olisi merkittävää vaikutusta työurien pidentämi-seen. Pääministeri Vanhasen esitys vanhuuseläkeiän nostamisesta taas pidentäisi työuria vain reilun puo-li vuotta. Suomalaisen eläkejärjes-telmän rahoitus on vakaalla poh-jalla, ja mikäli työurat pitenevät, saadaan julkisen talouden kestä-vyysvajettakin pienennettyä.

Työttömyys on suuri ongelma: ilman työtä työuraa on vaikea pi-dentää. Sekin energia, jolla eläke-turvan leikkauksia ajetaan, täytyy suunnata työttömyyden hoitoon.

Työttömyysputkea kehitettäväEläkeneuvottelujen kariutumi-nen ei tarkoita järjestöjen eläke-neuvottelujärjestelmän murentu-mista. Neuvottelusuhteet EK:n ja palkansaajakeskusjärjestöjen välil-lä ovat edelleen hyvät. Nyt ei syn-tynyt lopputulosta, mutta eläke-kysymyksiä ratkotaan jatkossakin jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteella. Työttömyysputkesta neuvotellaan sosiaalitupon mu-kaisella aikataululla jo ensi vuon-na. Tällöin tavoitteena on oltava nykyistä parempi järjestelmä, joka lisää työnantajan vastuuta ja te-hostaa ikääntyneiden työllistymis-tä poistamatta heidän taloudellista turvaverkkoaan. Nykyinen jär-jestelmä on kehno, sillä se johtaa ikääntyneiden irtisanomiseen.

Tulevina vuosina on tarkas-ti seurattava vuoden 2005 elä-keuudistuksen ja nyt sovittujen toimien vaikutusta työurien pi-dentymiseen. Edelleenkään ei voida lepäillä laakereilla. Talous- ja työllisyystilanteen kehittymi-nen, kestävyysvaje ja huoltosuh-teen heikkeneminen on otettava huomioon. Työmarkkinakeskus-järjestöt ovat sopineet, että työ-uraehdotusten vaikuttavuutta ar-vioidaan neljän vuoden välein.

Minna Helleedunvalvontajohtaja

Työuraneuvottelut käynnistyivät

vajaa vuosi sitten, kun palkan-

saajakeskusjärjestöt torjuivat

pääministeri Vanhasen esityksen

vanhuuseläkeiän nostamisesta

kahdella vuodella. Työmarkkina-

keskusjärjestöt sitoutuivat tuol-

loin etsimään vaikuttavat keinot

työurien pidentämiseksi kolmel-

la vuodella vuoteen 2025 men-

nessä. Tavoitteeksi asetettiin

keskimääräisen eläkkeellesiir-

tymisiän nostaminen 62,4 vuo-

teen silloisesta 59,4 vuodesta.


A kava on julkistanut työ-elämän kehittämistavoit-teensa lähivuosille.

– Uskomme, että aito yhteis-toiminta ja vuorovaikutukselli-suus ovat oikea tapa viedä asioita eteenpäin työelämässä. Haluam-me nostaa esiin asiantuntijatyö-hön liittyviä erityispiirteitä – niitä asioita, joita asiantuntijaorgani-saation kehittämisessä ja johtami-sessa sekä työelämän laatukysy-myksissä pitää ottaa huomioon, Akavan lakimies Maria Löfgren tiivistää tavoiteasiakirjan ydinaja-tukset.

Hänen mukaansa lähtökohta-na oli tarkastella sitä, miten voi-makkaasti työelämän muutokset ja tekninen kehitys ovat vaikut-taneet asiantuntijatyöhön. Tässä yhteydessä asiantuntija-käsitteellä viitataan mahdollisimman laajasti sekä yksityisen että julkisen sekto-rin korkeasti koulutettuihin am-mattiryhmiin.

Työelämän kehittämisen kes-keisiä keinoja ovat kolmikantai-nen lainsäädännön uudistaminen, työehtosopimus- ja liittokohtaiset neuvottelut sekä paikallinen sopi-minen.

– ”Kovien” keinojen rinnalle tarvitaan myös entistä enemmän asiantuntijatyöhön kohdistuvaa työelämän tutkimusta sekä työelä-män laadullista kehittämistä työ-paikoilla, toteaa työelämän tutkija Ulla Aitta Akavasta.

Hän sisällyttää keinoihin esi-merkiksi esimiestyön ja johtami-sen kehittämisen sekä työsuojelun ja työterveyshuollon ajanmukais-tamisen. Ne ovat tarpeen, jot-ta asiantuntijatyön vaatimuksiin pystytään vastaamaan nykyistä paremmin.

Viisas varautuminen torjuu irtisanomisiaTyöelämässä käytetään liian pal-jon määräaikaisia palvelussuhteita

riittämättömin perustein. Akavan mielestä on estettävä se, että mää-räaikaisuuksilla kierretään työn-tekijän irtisanomissuojaa. Koska nykyinen laki ei ole onnistunut kitkemään ongelmaa, on koros-tettava vakituisen palvelussuh-teen hyötyjä työnantajalle. Tämä onnistuu kaventamalla sopimus-vapautta määräaikaisissa palve-lussuhteissa. Esimerkiksi mah-dollisuutta sopia määräaikaisten ylityöjärjestelyistä voitaisiin ra-joittaa.

– Määräaikaisuusongelmaan pureutuminen on varmasti vaike-aa, sillä se edellyttää suurta ajat-telutavan muutosta työpaikoilla. Työnantajien tulee paremmin tunnistaa tilanteet, joissa määräai-kaisuuteen ei ole muita syitä kuin pyrkimys kiertää työntekijän irti-sanomissuojaa, huomauttaa Löf-gren.

Irtisanomisten tulee olla työ-paikoilla ehdottomasti viimei-

Asiantuntija tarvitsee työhönsä turvaa ja tasapainoa

Korkeasti koulutettujen osaamista tarvitaan tekemään

niitä uudistuksia ja innovaatioita, joita talous ja työelämä

edellyttävät. Tuottavaa ja uutta luovaa toimintaa syntyy vain,

mikäli työntekijät voivat hyvin työpaikoilla ja henkilöstön

osaamista ja työolosuhteita kehitetään.

11Akavalainen 1 | 2010 11

nen, äärimmäinen tapa reagoida huonoihin aikoihin. Työmäärän vaihteluihin pitää pystyä sopeutu-maan ennakolta nykyistä parem-min. Pitkäjänteisellä henkilöstön kehittämis- ja koulutussuunnitte-lulla voidaan mitoittaa työvoima- ja osaamistarpeet oikein.

Lainsäädännön tukea tarvi-taan, jotta työpaikkojen yhteis-toimintakulttuuriin saadaan lisää avoimuutta ja aitoa vuoropuhelua työnantajan ja työntekijöiden vä-lille. On syytä harkita esimerkik-si verotuksellisia varauksia, joita voidaan tiukkoina aikoina purkaa ja käyttää henkilöstön koulutuk-seen.

– On selvää, että työmäärän ennakoiva sopeuttaminen ei yk-sin paranna palvelussuhdeturvaa. Työnantajalle on kanavoitava lisää vastuuta siitä, että tuotannollis-ta-loudellisin syin irtisanottu työn-tekijä työllistyy uudelleen. Näillä perusteilla tehtyjen irtisanomis-

ten kustannuksia työnantajalle on syytä korottaa, Löfgren lisää.

Säännöksiä sopimisen tueksiAsiantuntija onnistuu ja viihtyy työssään, jos työ on organisoitu hyvin. Eräs parhaista tavoista si-touttaa osaavaa henkilökuntaa on, että työaika- ja vapaajärjestelyissä kiinnitetään huomiota työnte-kijöiden yksilöllisiin tarpeisiin. Ihannetapauksessa työnantaja ja työntekijä pystyvät sopimaan va-paaehtoisista, joustavista työaika-järjestelyistä. Näin ei kuitenkaan usein tapahdu, vaan työnantajan näkemykset jyräävät.

Työaikajoustojen organisoi-mista työpaikoilla on tuettava täy-dentämällä lakia täsmällisemmillä säännöksillä joustojärjestelyistä. Niitä tulisi noudattaa silloin, kun työnantaja ja työntekijä eivät muuten pääse asiasta sopimuk-seen. Maria Löfgren arvioi, että

nämä toissijaissäännökset toisivat monesti tervetullutta apua työ-paikan henkilöstöhallintoon sekä työnantajan että työntekijän nä-kökulmasta.

Määräaikaisissa työsuhteissa on tyypillistä, että niiden katko-naisuuden takia työntekijälle ei lainkaan tarjoudu mahdollisuut-ta pitää työn ohessa vuosilomaa. Vuosilomalainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että se kohtelee yhdenvertaisesti erilaisissa palve-lussuhteissa työskenteleviä. Myös pätkätyössä ansaittu loma on pys-tyttävä pitämään.

Asiantuntijatyössä edelleen suurimpana tasa-arvo-ongelmana ovat miesten ja naisten väliset pe-rusteettomat palkkaerot. Tasa-ar-volain keinot ovat osoittautuneet liian pehmeiksi varsinkin palkka-kartoitusten osalta. Työpaikoille annettuja säännöksiä sukupuol-ten välisten palkkaerojen selvit-tämisestä on täsmennettävä, jotta

Asiantuntija tarvitsee työhönsä turvaa ja tasapainoa

Kuva: Comma

Akavalainen 1 | 20101�

kartoitukset tuottavat tietoa to-dellisesta palkkaustilanteesta.

Vanhempien oikeutta perhe-vapaisiin on kehitettävä. Isälle suunnattua isyysvapaaoikeutta on laajennettava heikentämättä äi-din ja kummankin vanhemman käytettävissä olevia vapaita. Per-hevapaalta työelämään palaavan työsuhdeturvaa on parannettava esimerkiksi siten, että irtisanomi-nen välittömästi työhön paluun jälkeen kielletään.

Akavan jäsenet työskentele-vät usein tehtävissä, joissa henki-sen työsuojelun kysymykset ovat avainasemassa. Akavan työelämän tavoitteisiin sisältyy lukuisia toi-menpide-ehdotuksia, joilla pyri-tään ottamaan paremmin huo-mioon ylikuormittumisen riskit asiantuntijatyössä.

– Henkistä ylikuormitusta työssä tulee ehkäistä työn oikeal-la suunnittelulla ja mitoituksella. Psykososiaalisten riskien ennal-taehkäisy ja työhyvinvointi on otettava paremmin huomioon työsuojelussa ja sen valvonnassa. Työsuojelun ja työsuojelun yhteis-toiminnan velvoitteet tulee sisäl-lyttää esimiesten koulutukseen ja perehdytykseen, Ulla Aitta sanoo.

Kaikenlaista epäasiallista käyt-täytymistä kohtaan on työpaikoil-la oltava nollatoleranssi. Työpaik-kaväkivalta on säädettävä virallisen syytteen alaiseksi.

Esimiehetkin tarvitsevat linja-johdolta tukea työlleen. Lähiesi-miehillä on työpaikoilla vastuu siitä, miten tulostavoitteet ja hen-kilöstön työssä jaksaminen sovite-taan yhteen.

Asiantunteva työelämän lainsäädäntö edellyttää kolmikantaa– Tasapainoiset työelämän sään-nökset voidaan varmistaa vain työelämän kolmikantaisella lain-valmistelulla ja kehittämisellä. Olipa tupojen kohtalo tulevaisuu-dessa mikä hyvänsä, on kaikkien työelämän säännösten valmistelun kolmikantaisuus turvattava jatkos-sakin, painottaa Maria Löfgren.

Uudeksi keinoksi työntekijöi-den oikeuksien puolustamiseen järjestöt tarvitsevat kanneoikeu-den. Työoikeudellisissa riitatilan-teissa työntekijä on alisteinen osa-puoli, joka asettaa itsensä alttiiksi sekä henkisesti että taloudellisesti hyvin merkittävällä tavalla. Asi-antuntijatyön luonne ja tulokset perustuvat erityisen vahvasti hen-kilön omaan persoonaan. Omien oikeuksien peräämiseen oikeus-teitse liittyy suuri leimautumisen uhka. Jos työmarkkinajärjestöillä olisi oikeus ajaa jäsenistönsä puo-lesta yhteistä kannetta, useita oi-keudenloukkauksia ratkaistaisiin samalla kertaa ja vaarantamatta yksilön asemaa. Myös työehtojen noudattaminen tehostuisi ja tie-toiset väärinkäytökset vähenisi-vät.

Lainsäädännön valvonta vaatii kehittämistä etenkin virkasuhteis-sa, jotka tällä hetkellä ovat pelkän yleisen laillisuusvalvonnan piiris-sä. Myös virkasuhteisten oikeuk-sien valvojaksi tarvitaan erityinen viranomainen. Tämä on perustel-tua jo siksi, että työ- ja virkasuh-teet muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Sen vuoksi myös valvon-nan on oltava yhtä kattavaa.

– Järjestöjen kanneoikeuden toteutuminen on haastava tavoite, mutta se on yksilön oikeussuojan kannalta välttämätön ja sinällään se istuu hyvin oikeusjärjestel-määmme. Kysymys on ainoastaan poliittisesta tahdosta. Hallitusoh-jelma, joka tähänkin asti on ollut merkittävä työelämän kehittämis-kysymysten käynnistäjä, on tupon puuttuessa entistä tärkeämpi. Sii-hen vaikuttamiseen Akava käyttää reilusti ruutia, Löfgren ennakoi.

Maria Salminen

A kava ottaa työelämän ta-voitteissaan esille mo-nia asioita, jotka helposti

unohtuvat yritysten tai työorgani-saatioiden painottaessa vain lyhy-en tähtäyksen tavoitteita. On tot-ta, että esimerkiksi määräaikaisuus sopii huonosti pitkäjänteistä sitou-tumista edellyttävään asiantuntija-työhön. Valtionkin on syytä teräs-täytyä miettimään tuottavuutta ja tuloksellisuutta kestävällä tavalla. Vuokratyötä ei pitäisi käyttää ti-lanteissa, joissa työnantaja on ir-tisanonut tai irtisanomassa työn-tekijöitään tuotannollisilla tai taloudellisilla syillä.

Ihmisten työkuorma on usein liiallinen. Ihminen ei ole kone. Normaalin työsuorituksen pitää riittää, jotta virtaa riittää vapaa-ajallekin. Tämä edellyttää tieto-työssä uudenlaista johtamisotetta, johon voisimme kolmikantaisesti tehdä ehdotuksia.

Mitä mieltä Akavan työelämän tavoitteista?

Turvaa ja tasapainoa

työhön – Akavan työelämän

tavoitteet -asiakirja:

www.digipaper.fi/akava

Jukka Lehtinen


Työn ja perheen yhteensovitta-miseen pitää kiinnittää yhä enem-män huomiota. Nykynuoret ar-vottavat työpaikkoja sen mukaan, miten he voivat sovittaa työn osaksi elämäänsä. Työ ei enää ole nuorille itsetarkoitus. Tässä työn-antajilla on oppimista, ja opit pi-tää nyt omaksua ennen kuin pula työvoimasta toden teolla alkaa.

Arvostan sitä, että Akava pai-nottaa kannanotossaan kestävää kehitystä ja yhteiskuntavastuu-ta. Tähän kuuluu pitkäjänteinen henkilöstö- ja koulutussuunnitte-lu, jonka olisi oltava luonnollinen osa yrityksen ja työorganisaation strategista johtamista. Työorgani-saatioiden on jatkossa otettava yhä enemmän vastuuta oman osaami-sensa kehittämisestä ja varattava siihen resursseja. Julkiset resurssit jatkavat pienenemistään.

Uusi mielenkiintoinen ava-us on peräänkuuluttaa yhteisesti

sovittuja pelisääntöjä siitä, miten luottamus ja avoimuus käytännös-sä kullakin työpaikalla hoidetaan. Tämä vaatii sekä toimivia sää-döksiä että toimivaa työyhteisöä. Tässä mennään syvälle ihmisen arvoihin ja asenteisiin. Vihje yri-tyksille tai julkisille organisaatioil-le kilpailuvaltiksi, jolla houkutella osaajia työhön: luokaa yhteiskun-tavastuulliset ja yhteisölliset arvot sekä noudattakaa niitä!

Akava ottaa tavoitteissaan huomioon lähiesimiesten ase-man. Lähiesimies on kaikkein piinallisimmassa asemassa työ-organisaatiossa ja tarvitsee tukea työssään. Samoin linjaorgani-saatioiden esimiehet tarvitsevat usein lisää aikaa voidakseen pa-neutua alaistensa työtehtäviin. On hyvä, että Akava muistuttaa kasvavasta tarpeesta saada avusta-vaa henkilöstöä, jotta aikaa asian-tuntijatyöhön riittäisi.

Mitä mieltä Akavan työelämän tavoitteista?Akava tunnistaa raportissaan

monia keskeisiä kysymyksiä, joi-den ratkaiseminen työelämässä on edellytys sille, että ihmiset pysty-vät jatkamaan työuraansa pidem-pään. On yhteiskunnankin int-ressi, mitä työpaikoilla sovitaan. Työpaikoilta kasvaa kansantalou-den tuottavuuden virta, ja hyvät työpaikat turvaavat menestyksen.

On menetys, jos pitkään ra-kennettu kolmikantainen sopi-musjärjestelmä on tiensä päässä. Suomen vahvuuksia on ollut so-siaalinen pääoma, jonka merkit-tävä tekijä on ollut kolmikanta. Toivon, että yhteistyö työelämän laadun kehittämiseksi jatkuu, kos-ka siinä jokaiselle on muotoutu-nut oma luonteva roolinsa – niin palkansaajille, työnantajille kuin julkiselle vallallekin.

Pirjo Harjunen työmarkkinaneuvos

työ- ja elinkeinoministeriö

Työmarkkinaneuvos Pirjo Harjunen työ- ja elinkeinoministeriöstä arvioi Akavan työelämän kehittämiseen liittyviä tavoitteita. Hänen mieles-tään Akava on tehnyt hyvää työtä kiinnittäessään huomiota moniin sellaisiin asioihin, jotka helposti jäävät lyhyen tähtäimen tavoittei-den varjoon työpaikoilla.


M aaseutuviraston yli-tarkastaja Kati Törmä lähti mielellään Hel-

singistä Seinäjoelle. Pätkätöihin kyllästynyt filosofian maisteri sai muuton myötä uransa ensimmäi-sen vakituisen viran.

Hän arvostaa sitä, ettei työmat-koihin enää kulu kolmea tuntia vuorokaudessa. Kun mukava koti löytyi kaupungin keskustasta, hy-vän arjen elementit olivat kasassa.

– Kävelen joka päivä töihin, eikä yhteen suuntaan mene enem-pää kuin varttitunti. Asun pienes-sä kerrostalossa ja nautin siitä, että kaikki palvelut löytyvät läheltä.

Monenlaista elämänlaatuaNoin 80 Maaseutuviraston eli Mavin paristasadasta työntekijästä on tähän mennessä siirtynyt Sei-näjoen toimipisteeseen. Valtaosa työskentelee vielä Helsingissä, ja

mavilaisia on kaikkiaan 13 paik-kakunnalla. Törmä antaa työnan-tajalleen hyvän arvosanan alueel-listamisen toteutuksesta.

– Muuttaminen on vapaa-ehtoista ja tapahtuu vähitellen. Tänne siirtyneet kollegat kom-mentoivat muuttoa enimmäkseen myönteisesti.

Väljä asuminen on yksi ma-koisa porkkana. Samalla rahalla, jolla Helsingistä saa kerrostalokol-

Vakituinen virka veti ylitarkastaja Kati Törmän Helsingistä Seinäjoelle. Uusi paikkakunta alkaa jo tuntua kodilta.

Juh

a H

arju

Muuttajat

mion, rakentaa Seinäjoelle tuhdin talon. Elämänlaatua nostaa vielä se, ettei koskaan tarvitse jonottaa liikenneruuhkissa.

Törmä kiittelee myös uuden kotikaupunkinsa harrastusmah-dollisuuksia. Hän itse käy kunto-jumpassa ja elokuvissa.

– Kirjasto on kodin vieressä, mutta lukeminen on työkiireiden takia jäänyt taka-alalle.

Maaseutuviraston ylitarkasta-jalle alkuvuosi on erityisen kiireis-tä aikaa. Kevääksi on saatava val-miiksi viljelijätukien hakuoppaat.

– Monimutkaista lainsäädän-töä on pakko popularisoida, jotta tavallinen viljelijä osaa suunnis-taa tukiviidakossa. Meillä kaikilla ylitarkastajilla on kirjoitusvastuu omilta asiantuntemusalueiltam-me, Törmä kuvailee.

Sinkkumuuttajan haasteetSinkkuna elelevä 35-vuotias Tör-mä haluaa oikaista harhakäsityk-sen, jonka mukaan perheettömän on helpompi vaihtaa maisemaa kuin perheellisen.

– Aika monet ajattelevat, että helppohan yksineläjän on muut-taa. Ei kun kamat kapsäkkiin ja menoksi. Mutta ei se ole koko to-tuus.

Törmä muistuttaa, että me kaikki olemme rakentaneet ko-tipaikkakunnillemme verkoston, joka tukee arjen sujuvuutta ja ha-joaa muuton takia. Arjen peruspi-lareita ovat esimerkiksi luotettava hammaslääkäri, taitava kampaaja, mukava lastenlääkäri, tuttu au-tonrenkaiden vaihtaja – ja monta muuta tahoa.

– Muuttohässäkän jälkeen katson peiliin ja huomaan, että hiukset pitäisi leikata. Mutta mis-tä kampaaja? Keneltä voin kysyä suosituksia, kun en tunne ketään, Törmä havainnollistaa.

Hän arvelee, että lapsiperheet pääsevät yksineläjää luontevam-min mukaan paikallisiin verkos-toihin.

– Kun vanhemmat osallistuvat koulun ja päiväkodin tilaisuuk-

siin, he tapaavat lastensa kave-reiden vanhempia ja tutustuvat. Lapsettomalla sinkkumuuttajalla ei ole tätä mahdollisuutta.

Tuikitärkeät tukiverkostotTörmälle työkaverit ovat tällä het-kellä tärkein sosiaalinen yhteisö. Hän tapaa Etelä-Suomessa asuvia kavereitaan ja sukulaisiaan lomil-la, juhlapyhinä tai työmatkojen yhteydessä.

– Oman kokemukseni mu-kaan muuttamisen isoin murhe ei ole läheisistä ihmisistä luopu-minen. Tärkeät ihmissuhteet jat-kuvat etäisyydestä huolimatta. Varsinainen haaste on arjen tuki-verkoston rakentaminen uudella paikkakunnalla.

Miten Törmä itse on päässyt alkuun Seinäjoella?

– Olen kysellyt paikallisilta ih-misiltä rohkeasti. Nyt kyllä alkaa tuntua siltä, että avauslause pitäisi vaihtaa. Kun yli puoli vuotta on jo mennyt, en kai enää voi aloit-taa keskustelua toteamalla: ”olen juuri tullut tänne, joten kertokaa minulle…”, Törmä nauraa.

Älä turhia murehdiEntä millaisia neuvoja hän haluaa antaa niille tuhansille valtion vir-kamiehille, jotka lähivuosina jou-tuvat puntaroimaan omaa alueel-listamisratkaisuaan?

– Ennalta pelkääminen ja mu-rehtiminen on turhaa. Yleensä käy niin, että todelliset ongelmat ovatkin ihan muita kuin on etu-käteen kuvitellut.

Törmä uskoo, että muutosta selviää parhaiten avoin ja joustava ihminen, joka suostuu muutta-maan omia toimintamallejaan ja haluaa oppia uutta. Törmä kertoo arkisen esimerkin Maaseutuviras-tosta.

– Enää ei kokoonnuta yhden neuvottelupöydän ympärille Pasi-laan, vaan palaveriin osallistutaan eri paikkakunnilta videoyhteyden kautta. Tämä on uusi tapa toimia, eikä se ole välttämättä vanhaa ta-paa yhtään huonompi.

Paula Launonen

Hallinto hajalleen maan eri osiin

Valtionhallinnon alueellistamishanke

on kestänyt kymmenen vuotta. Ta-

voitteena on 4 000–8 000 työpaikan

siirtäminen pääkaupunkiseudun ul-

kopuolelle vuoteen 2015 mennessä.

Toteutettuja, päätettyjä ja suunnitel-

tuja työpaikkojen siirtoja maakuntiin

on tällä hetkellä reilut 4 000.

Alueellistamista perustellaan

sillä, että työpaikkojen siirtäminen

vahvistaa koko Suomen elinvoimaa.

Päätös koskee kaikkia hallinnon-

aloja.

Eduskunnan tarkastusvaliokun-

ta vaati viime marraskuussa, että

hallituksen on luovuttava kokonais-

ten virastojen siirroista ja alueellis-

tamisessa on keskityttävä tehtävien

siirtoon. Valiokunta katsoi, että alu-

eellistamisen toiminnallisiin, talou-

dellisiin ja henkilöstöön kohdistuviin

seurauksiin ei ole kiinnitetty huo-

miota riittävästi.

Hallitus ei aio taipua tarkastus-

valiokunnan tahtoon. Alueellista-

mista jatketaan ja uusien tehtävä-

siirtojen mahdollisuudet maakuntiin

selvitetään ministeriöissä lokakuun

loppuun mennessä. Hallitus lupaa,

että alueellistamisen eri vaikutukset

huomioidaan jatkossa tarkemmin.

Valtiovarainministeriö antaa ohjeet

vaikutusten arvioinnista ja seuran-

nasta ennen kesäkuun alkua.

Maaseutuvirasto, joka irrotet-

tiin maa- ja metsätalousministeriös-

tä, aloitti toimintansa toukokuussa

2007. Se on yksi suurimpia alueel-

listamishankkeita. Virastossa työs-

kentelee 200 henkilöä, joiden tulee

sijoittua vuoteen 2011 mennessä

Seinäjoelle.

Maaseutuvirastoa alueelliste-

taan vaiheittain neljän vuoden aika-

na. Samalla kehitetään menetelmiä

hajasijoituksen ongelmien vähentä-

miseksi. Esimerkiksi Mavin ja Aal-

to-yliopiston yhteishankkeessa tut-

kitaan hajautettua työtä ja mobiileja

työtapoja.

Tänä vuonna Akavalainen-lehti kertoo erilaisia muutoksia työssään kokeneista osaajista.



S osiaalisen median voitto-kulku on yksi verkkomaa-ilman tuoreista ilmiöistä,

jonka tekniseen alustaan ja sovel-luksiin viitataan toisinaan web 2.0 -käsitteellä. Sosiaalinen media eli yhteisöllinen media on tullut voi-malla muun muassa yhteydenpi-don ja viihtymisen välineeksi. Se palvelee erilaisia yhteisöjä ja nii-den välistä vuorovaikutusta.

Moni työnantaja ja työnte-kijäkin pohtii otsa kurtussa suh-tautumista sosiaaliseen mediaan:

Sosiaalinen media:

ihmisten vuorovaikutusta verkossa

Miten revetä sosiaaliseen mediaan, kun tosielämässä

on tarpeeksi tekemistä? Turha kysymys, sillä sosiaalinen

media on osa tämän päivän tosielämää.

meneekö aikaa hukkaan vai tai-puvatko uudet sovellukset työyh-teisöjen hyötykäyttöön.

– Mikä tahansa uusi, iso asia tai muutos herättää hämmennys-tä ja epätietoisuutta. Nyt eletään vielä murrosvaihetta: sosiaalisen median välineissä luodaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä ja kuulua verkostoihin, kuvailee luova johta-ja Katri Lietsala Gemilo Oy:stä.

Kun hän ryhtyi vuonna 2006 tutkimaan sosiaalista mediaa ja sen käytön motiiveja, ei ollut yhteisiä

käsitteitä tai määritelmiä tuoreel-le ilmiölle, vaikka yhteisöllisiä so-velluksia käytettiin jo vilkkaasti. Tutkimusprojekti osallistuvasta taloudesta Tampereen yliopistossa toi Lietsalalle innostavan työtilai-suuden, tietämystä ja yritysidean. Nyt hän toimii sosiaalisen median ja verkkosovellusten konsulttina. Alan yrityksiä on syntynyt Suo-meen, samoin tutkimuskenttä on monipuolistunut.

16

Esimerkkejä sosiaalisen median sovellusalueista, käyttötavoista ja välineistä

sisällön jakaminen ja järjestäminen

sisällön tuotanto ja julkaiseminen, itseilmaisuverkostosivustot

yhteistyöpalvelut

mikroblogipalvelut

virtuaalimaailmat

kirjanmerkkien jakopalvelu, sivustojen suosittelukirjanmerkkien käyttö, sisällön organisoiminenuutisten jakaminen

kuvien,videoiden ja esitysten jakaminensuosittelu- ja arviointipalvelut, palvelujen välittäminenblogit, blogihakemistot, videoblogit, podcastitammatilliset ja muut sosiaaliset verkostot, yhteisölliset palvelutkäyttäjien yhteistyöllä, ns. vertaistuotannolla rakennetut sisällöt ja palvelut tai tätä varten tehdyt alustatmikroblogit, pikaviestit

verkkomaailmat, virtuaaliset maailmat

Delicious, Furl, Diigo, StumbleUponDelicious, Google Bookmarks

Digg, Reddit, Ampparit,StumbleUponFlickr, YouTube, Kuvaboxi, Photobucket, Slideshare, PreziYelp, Eat.fi, RunToShop, Nextdoor.fi, Fruugo, StatusScanBlogger, WordPress, Technorati, Blogilista, Vuodatus, Omasana, Vimeo, BambuserLinkedIn, Facebook, Bebo, MySpace, IRC-galleria Wikipedia, Ohmynews, Sometu, Wreckamovie, SharePoint, Confluence, Ning, Gemilo Social

Twitter, Qaiku, TweetDeck, Seesmic, FriendFeedSecondLife, Habbo


Katri Lietsala painottaa sosiaalisen median merkitystä vuorovaikutuk-sen kenttänä.

Viidakossa tavataan ja viihdytään

Vaikka sosiaalinen media mielle-tään usein nuorten välineeksi, sitä käyttävät kaikki ikäluokat, tosin eri välineiden kohde- ja käyttä-järyhmät eroavat. Käytön yleis-tymisestä huolimatta sosiaalisen median käsite on julkisessa kes-kustelussa usein yhä hämärä. Toi-saalta sosiaalisen median oletetaan usein olevan yhtä kuin Facebook, toisaalta monet keskustelevat eri

foorumeilla, ovat mukana posti-tuslistoilla, hakevat tietoa Wikipe-diasta, tilaavat uutisia RSS-syöt-teillä ja soittavat Skype-puheluja tiedostamatta olevansa mukana sosiaalisessa mediassa.

Sosiaalisen median käyttäjä-määristä Suomessa on arvioita, muttei tarkkoja lukuja: esimer-kiksi Facebookia käyttää arviolta yli miljoona suomalaista, Twitte-riä muutamia tuhansia, blogeja on yli kolmekymmentätuhatta.

Olivatpa lukemat mitkä tahansa, kasvavat joukot liikkuvat virtuaa-listen yhteisöjen ja tiedonjakami-sen kehittyvällä kentällä.

Jokaiselle jotakin, tänään ja huomenna– Sosiaalisen median työkaluja on tuhansia ja kenttä elää jatkuvasti. Uusia sovelluksia ja ominaisuuk-sia tulee ja samalla jotain pois-tuu. Välineiden luokittelut autta-vat hahmottamaan laajaa kenttää, vaikka eri välineiden ominaisuu-det ja käyttötavat ovat osin pääl-lekkäisiä, toteaa Lietsala.

Hänen mielestään tärkeä osa sosiaalisen median viehätystä on nopeus ja helppokäyttöisyys. Li-säksi siinä yhdistyy yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Lietsala kuvaa ny-kyistä verkkomaailmaa reheväk-si viidakoksi, jossa monet kukat kukkivat, jotkut kuihtuvat.

Sosiaalisen median perusluon-teeseen kuuluu, että käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa sekä tuottavat ja muovaavat sisältöjä verkkoym-päristössä. Rajallisen tuottajajou-kon sijaan kuka tahansa voi nyky-ään tuottaa ja julkaista aineistoa verkkoon. Sosiaalisen median työkalut ja käyttötavat nivoutuvat elämäntavan ja kulttuurin muu-tokseen sekä tekniikan kehityk-seen: kannettavat laitteet, nopeat tietoliikenneyhteydet, helppo-käyttöiset palvelut ja ohjelmistot ovat tuoneet verkonkäytön osaksi arkea ympäri vuorokauden.

Punnitse tarpeet ja hyödytLietsala rohkaisee työyhteisöjä ja muita organisaatioita ottamaan selvää eri sovelluksista, suunnit-telemaan ja tekemään strategisia linjauksia. Hän ehdottaa pienin askelin etenemistä, sillä liiassa in-nostuksessa piilee yliampumisen riski.

– Yksittäisen organisaation ja käyttäjien tarpeet ratkaisevat,

Jaak

ko Tö

tter

strö

m


mikä palvelee parhaiten. Pitää olla ensin tavoitteet, mitä halu-taan tehdä, sitten arvioida omat resurssit ja sen jälkeen valita sopi-vat työkalut ja opastaa tekijät nii-den käyttöön eikä mennä tekniik-ka edellä, sanoo Lietsala.

Sosiaalinen media soveltuu esimerkiksi nopeaan, tiiviiseen tiedottamiseen ja markkinointiin, vaikkapa kampanjoiden osaksi sekä keskustelun seuraamiseen ja herättelemiseen. Sen kautta voi hakea jatkuvaa, entistä laajempaa näkyvyyttä ja tunnettuutta sekä pyrkiä tavoittamaan uusia ryhmiä. Sen sijaan yksittäisen asiakkaan tai jäsenen palvelu ei kaikistellen toi-mi verkossa yhtä hyvin kuin hen-kilökohtaisesti.

Jos teet, tee kunnollaJollei organisaatiolla ole resursseja ottaa todella haltuun työkaluja, se voi tyytyä seuraamaan valikoituja foorumeja.

– Jos lähtee mukaan, välineen ja osallistumistavan valinta on tär-keää. Jatkuvuus ja palvelun käyt-tövarmuus pitää varmistaa. Tee tietoinen valinta, milloin toimii ulkopuolisen omistama sivusto ja milloin tarvitaan sovellus, jonka omistaa itse, muistuttaa Lietsala.

Sosiaalisen median kentällä ei pidä unohtaa tekijänoikeusky-symyksiä eikä tietosuojaa. Ulko-puolinen, kansainvälinen palvelu ei välttämättä ole käytettävissä luotettavasti päivittäin, vuoden tai parin päästä ei ehkä lainkaan. Sen vuoksi työorganisaation keskeiset työkalut ja sisällöt on hyvä pitää omissa käsissä.

Oppimiseen varattava aikaaLietsalan mukaan ei kannata pe-lätä keskustelua, sillä asiakkaat ja jäsenet puhuvat joka tapaukses-sa. Mielipiteiden kartoittaminen antaa eväitä toiminnan kehittä-miseen. Työyhteisön, työryhmän, järjestön tai sen toimielimen si-säinen keskustelu, työskentely tai ajatustenvaihto voidaan tarvittaes-sa rajata sen sisäiseksi. Mutta esi-merkiksi blogia ei voi jättää ilman

kommentointimahdollisuutta tai tekee hallaa perusidealle.

Perinteiset työkalut kulkevat uusien välineiden rinnalla, mut-ta muuttuvassa roolissa. Entis-tä avoimempi ja yhteisöllisempi työtapa yleistyy. Lietsala ennakoi, että muistelemme pian huvittu-neena, miten työprojektin tiedos-tot ja keskustelut joskus muinoin piileksivät yksittäisen ihmisen tie-tokoneella tai sähköpostissa.

Lietsala painottaa, että sosiaa-lisen median opiskelu vaatii ai-kaa. Vähemmän vakavakin käyt-tö totuttaa uusiin työkaluihin. Työyhteisöjen pitää sopia sosiaa-lisen median käytön tavoitteista, tavoista ja vastuunjaosta. Työn-antaja voi työnjohto-oikeuden perusteella joko sallia tai kieltää sosiaalisen median käytön työ-paikalla. Ohjeistukset vähentävät epätietoisuutta. Esimerkiksi val-tion hallinnon viestintäsuosituk-sen osaksi on tulossa sosiaalisen median ohjeistus, joka julkaistaan kohdakkoin.

Luovaa ja iloista työpanosta Verkko on lähtökohtaisesti vuo-rovaikutuksellinen media, mut-ta nyt se on enemmän käyttäji-en hallussa kuin koskaan ennen. Tämä huolestuttaa monia, mutta Lietsala pitää esimerkiksi hallitse-mattomuuden pelkoa osin liioitel-tuina.

– Käyttäjä valitsee, mitä sisäl-töjä hän jakaa ja kenelle sekä mitä seuraa. Sosiaalisen median luon-teeseen kuuluu sallivuus ja koh-teliaisuus. Kanssakäyminen on

valtaosin asiallista ja rakentavaa, vaikka leimahduksia välillä sattuu. Samat lainalaisuudet toimivat sosi-aalisessa mediassa kuin muussa ih-misten välisessä kanssakäymisessä, katsoo Lietsala.

– Yleensä syy on palvelussa tai tuotteessa, jota on vara parantaa eikä sosiaalisessa medissa, jos pa-laute ei olekaan ylistävää, Lietsala lisää.

Epäilevä tuomas voi nähdä yh-teisöllisyyden korostamisessa ove-lan kaupallisen juonen: luodaan kuluttajille tarve hankkia vim-paimia ja laitetaan heidät tuotta-maan sisältöjä – vieläpä ilmaiseksi. Lietsala ei kuitenkaan pidä kau-pallisuutta peikkona. Hän arvos-taa avoimen tuotekehityksen ja talkoistamisen käyttäjälähtöisyyttä esimerkiksi palvelujen ja tuottei-den kehityksessä.

– Harvalla on aikaa turhuuk-siin, vaan sovelluksista täytyy olla iloa tai hyötyä. Yhteisöllisesti tuo-tettu StarWreck - In the Pirkin-ning- elokuva on loistava esimerk-ki tästä. Iso joukko oli tekemässä vuosikausia yhteistyötä ilmaiseksi. Suurin osa osallistui, koska siitä oli iloa, korostaa Lietsala.

LisätietojaLietsala, Katri & Sirkkunen, Esa (2008): Social Media. Introduction to the tools and processes of partici-patory economy. Tampere: Univer-sity of Tampere Hypermedia Labo-ratory Net Series 17 Janne Matikainen (2009): Sosiaa-lisen ja perinteisen median rajalla. Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto. Viestinnän lai-toksen tutkimusraportteja 3/2009.

Ritva Siikamäki

Työyhteisö voi edetä

pienin askelin ja

totuttautua vähitellen

sosiaalisen mediaan

osana työtä.

Avainsanoja:

sosiaalinen media, yhteisöllinen me-

dia, osallistuva talous, sosiaalinen

kirjanmerkki, tägit, joukkoistaminen,

talkoistaminen, käyttötuotanto, tuot-

tajakuluttaja, vertaistuotanto, kansa-

laisjournalismi, vertaismedia, osal-

listuva media

Akavalainen 1 | 2010 19

Asian laita

Käytätkö sosiaalisen median työkaluja?

Siellähän on kaikki

Sosiaalista mediaa käyttävistä vas-taajista moni painotti, että on tär-keää pysyä ajan tasalla sekä seurata keskustelua ja kiinnostavia asioita. Sosiaalinen media hälventää etäi-syyksien ja aikaerojen merkitystä. Lisäksi se parantaa tavoitettavuut-ta. Kääntöpuolena on kiireen tun-nun lisääntyminen.

Jotkut pitävät tiedon hakua ja keskustelun seuraamista olennai-simpana, osa arvostaa keskustelua ja sen herättelemistä esimerkiksi blogien avulla. Monet korostivat, että sosiaalinen media täydentää muuta viestintää.

Yhteydenpitoa jäseniinSosiaalisen median nostetta voi käyttää vauhdittamaan markki-nointia ja viestintää. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammatti-järjestö Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki toteaa, että am-mattijärjestön on oltava siellä, missä jäsenistö on. Aluksi epäröi-tyään hän katsoo nyt sosiaalisen median olevan osa järjestöjohta-jan työtä. KTK Tekniikan Asian-tuntijat ry:n puheenjohtaja Keijo Houhala näkee sosiaalisen medi-an tulevaisuuden vuorovaikutus-väylänä. Hän huomauttaa kui-tenkin, että toimintakulttuurin muutos vie aikaa sekä vaatii koke-muksen kerryttämistä ja tietotur-van omaksumista.

Sopii työ- ja yksityiskäyttöön

Osa käyttää sosiaalista mediaa toistaiseksi vain yksityishenkilö-nä, osa sekä työ- että yksi-tyiselämässä. Kirkon Nuorisotyönteki-jät ry:n puheen-johtaja Risto Luukkanen pitää esi-merkiksi Fa-cebook-ryh-miä hyvänä työvälineenä tapahtumien valmisteluun, tiedottamiseen, kuvien ja materi-aalien jakeluun. Hän arvostaa rajausmahdollisuuksia, joka sallii eri ryhmien suljetun viestinnän ja keskustelun.

Nopeus ilahduttaa ja velvoittaaMoni mainitsee sosiaalisen medi-an etuina ilmaisen käytön ja no-peuden. Helppokäyttöisyys ma-daltaa kynnystä käyttää välineitä. Pikaviestinten katsotaan soveltu-van erityisesti yksittäisten asioi-den selvittämiseen pikaisesti. No-peus tosin velvoittaa: esimerkiksi Messenger-viestiin pitää vastata heti, sen sijaan sähköposti on ar-meliaampi.

Ei ehdi opiskella, ei tunnu omalta, ei hyötyä

Valtaosa niistä, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa, ei ilmoittanut

perustelua tälle linjaukselle. Osa ei-käyttäjistä totesi

muun muassa, että aika ei riitä asiaan

perehtymiseen tai että väline ei tunnu ”omal-ta”. Tietoturva ja yksityisyys m i e t i t y t t ä -vät myös tätä

joukkoa. Jotkut mieltävät sosiaa-

lisen median kevy-eksi ja viihteelliseksi

välineeksi ja katsovat ylei-senkin mielipiteen kallistuvan tä-hän. Sen vuoksi he pohtivat väli-neen soveltuvuutta työkäyttöön.

Oma kanta vs. järjestön näkemysPelkkää blogien lukemista ei luo-kitettu sosiaalisen median käytök-si. Yksi vastaaja, joka ilmoitti, et-tei käytä sosiaalista mediaa, kertoi kuitenkin lukevansa blogeja ja ar-vostansa niitä keskustelun avaaja-na. Hän ei kommentoi tai kirjoita itse, sillä henkilökohtaiset mielipi-teet voisivat sekoittua liiton viral-lisen kannan kanssa.

Yli puolet Akavan jäsenjärjestöjen puheenjohtajista vastasi Akavalainen-lehden kyselyyn ja yli puolet heistä ilmoitti käyttävänsä sosiaalista mediaa.

Akavalainen-lehti kysyi jäsenliittojen puheenjohtajilta, käyttävätkö he sosiaalista mediaa ja kartoitti heidän mielipiteitään sen käytöstä järjestötoiminnassa.

Kyselyyn vastasi 19 puheenjohtajaa, joten vastausprosentti oli 56.

En4�% Kyllä

58%

Akavalainen 1 | 2010�0

P uolet kaikista palkansaa-jista vuonna 2008 oli nai-sia. Ylemmistä toimihen-

kilöistä naisia oli 46 prosenttia. Koulutetut naiset ovat vahvasti mukana työelämässä, vaikka työ-uran aloittaminen on usein mut-kien takana, ja toisaalta ura koko-naisuudessaan saattaa olla varsin katkonainen. Työuraa pirstovat esimerkiksi työttömyys, vanhem-muuteen liittyvät katkokset, mää-räaikaiset palvelussuhteet, vuorot-telu- tai opintovapaat, omaisten hoitaminen, työkyvyttömyys sekä osa-aikatyö tai osa-aikaeläke.

Korkeakouluissa naisenemmistöNuoret naiset kunnostautuvat korkeakouluopinnoissa: 2000-lu-vun aikana naisten osuus korkea-

kouluopiskelijoista on vuosittain ollut 60 prosentin tienoilla ja sen yli. Työelämään siirryttäessä ase-telma keikahtaa toisenlaiseksi. Valmistuneiden nuorten naisten palkkataso on alempi kuin nuor-ten miesten ja heidän työuran-sa alkua leimaavat määräaikaiset palvelussuhteet. Määräaikaisuus puolestaan hidastaa palkkake-hitystä entisestään. Yleisimpänä

syynä naisten pätkätöihin ovat erilaiset sijaisuudet, miehillä taas projektit.

Koulutetuilla nuorilla naisilla on ratkaistavanaan vaikea yhtälö: milloin on uran aika, milloin per-heen perustamisen? Määräaikaisis-ta alle 35-vuotiaista palkansaajista sekä naiset että miehet ovat har-vemmin perheellisiä kuin pysy-vissä palvelussuhteissa työskente-levät. Kaikkein voimakkaimmin määräaikainen työ lykkää perheen perustamista ja rajoittaa lasten lu-kumäärää korkeasti koulutettujen naisten joukossa.

Asema työyhteisössä epävarmaMääräaikainen työ vaikuttaa työntekijän palkkakehityksen ja perheellisyyden lisäksi asemaan

Katkonaisuus leimaa korkeasti koulutetun naisen työuraa

Akavalaisista naisista 17 prosent-

tia eli 29 000 Akavan naisjäsen-

tä työskenteli määräaikaisissa

palvelussuhteissa vuonna 2008.

Heistä 81 prosenttia ei saanut py-

syvää työtä, vaikka olisi halun-

nut.

Juh

a Tu

om

i/Ro

deo

Määräaikaisuudet, perhevapaat ja kodin ulkopuoliset hoitovastuut ovat tyypillisiä naisen työuraa pätkiviä tekijöitä. Koulutetut naiset ovat vahvasti mukana työelämässä. He tasa-painottelevat monenlaisten, elämäntilanteeseen tai työsuhteeseen liittyvien vaatimusten ja rajoitusten välillä.

�1Akavalainen 1 | 2010

tuessa hoitovastuu ulottuu yhä enemmän kodin ulkopuolisiin henkilöihin. Korkeasti koulutetut naiset ovat ryhmä, joka kokee ko-din ulkopuolisten hoitovastuiden kuormittavan työn ja perheen yh-teensovittamista eniten. Kokoai-katyössä käyvistä, korkeasti kou-lutetuista 50-vuotiaista naisista 56 prosenttia kantaa hoitovastuu-ta kodin ulkopuolisista. Heistä 15 prosenttia pitää sitä kuormittava-na.

työyhteisössä. Yli puolet määrä-aikaista työtä tekevistä korkeasti koulutetuista naisista sanoo, että arvioi työsuhteensa jatkumisen edellyttävän erittäin hyviä työ-suorituksia. Lisäksi yli neljäsosan mielestä heiltä vaaditaan enem-män joustamista kuin vakinaisil-ta työtovereiltaan. Työttömyyden uhka määräaikaisuuden jälkeen painaa monen mieltä: 77 prosent-tia kertoo kaipaavansa turvallisuu-den tunnetta työssään.

Monenlaista hoitovastuutaOmistautuminen vain työlle ei onnistu kaikissa elämäntilanteissa. Naisen elämä on tyypillisesti hoi-tovastuun rytmittämää. Iän kart-

Korkeasti koulutetut naiset jatkavat työelämässä pidempään kuin kaikki naiset keskimäärin, mutta he kuitenkin jäävät eläk-keelle hieman nuorempina kuin korkeasti koulutetut miehet. Mie-lenterveyteen ja masennukseen liittyvät syyt varhaiseen työky-vyttömyyteen ovat yleistymässä. Oleellisia keinoja korkeasti koulu-tettujen naisten työurien pidentä-miseen ovat kiireen vähentäminen työpaikoilla, varmuus työpaikan säilymisestä, esimiestyön ja johta-misen parantaminen sekä työter-veyshuollon kehittäminen.

Maria Salminen

Lähteet: Tilastokeskuksen työvoimatilasto, työvoimatutkimus ja työolotutkimus 2008.

Määräaikaisissa työsuhteissa ole-

villa naisilla on heikompi palkka-

kehitys ja vähemmän lapsia.

O matoimisen työllisty-misen yhdistys, Otty, järjestää tapaamisia ja

koulutustilaisuuksia. Se auttaa verkostoitumaan ja tukee työt-tömien jaksamista työnhakuvai-heessa.

Otty-hankkeet ovat määrä-aikaisia, enintään parin vuoden pituisia. Nousukauden aikana ne ovat pöytälaatikossa, mutta taan-tuman tullen niistä voidaan tehdä kevyt organisaatio, joka miehite-tään paikallisin voimin. Työttö-mien kohtaamispaikaksi tarvitaan toimitilat tietoteknisine laittei-neen ja yhteyksineen. Tarvitaan myös työnhakuun perehtynyt ve-täjä, joka pyritään palkkaamaan ylempien toimihenkilöiden jou-kosta.

Tarkoitus on, että työttömi-en tueksi perustettavat alueelliset yhdistykset käynnistetään oma-aloitteisesti. Yhteistyökumppanei-ta ovat paikalliset ELY-keskukset, yritykset, oppilaitokset ja YTN-järjestöjen alueellinen tukiryhmä. Tukea saa myös YTN-liittojen asiantuntijapankista, joka koos-tuu lakimiehistä sekä ura- ja rek-rytointiasiantuntijoista.

On opittu ennakoimaanPirkanmaan Otty on vastaus on-gelmaan, jota Ylemmät Toimi-

henkilöt YTN ennakoi jo vuoden 2008 lopussa: myös ylemmät toi-mihenkilöt voivat joukoittain jää-dä työttömiksi. Onni talouskuri-muksessa on ollut se, että YTN on osannut varautua tähän taan-tumaan. YTN laati 2000-luvun alussa kriisisuunnitelman, jonka seurauksena vuoden 2004 tupoon saatiin muutosturvamalli. Muu-tosturva onkin toiminut hyvänä siltana työstä työhön.

Pirkanomaan Ottyn alueella oli viime joulukuussa noin 1 000–1 200 yksityisen sektorin työtön-tä akavalaista. Heidän joukossaan on esimerkiksi insinöörejä, diplo-mi-insinöörejä, ekonomeja ja tra-denomeja.

Hanke sai viime vuodelle 35 000 euroa paikalliselta TE-keskukselta – nykyiseltä ELY-kes-kukselta. Sen lisäksi YTN mak-soi noin 10 000 euron osuuden, jota viranomaisrahoitus edellyt-tää. Tuki kattaa henkilöstö- ja hallintokulut sekä jonkin verran toimintakuluja. Hanketta on si-touduttu hoitamaan 2,5 vuotta.

– Budjetti on tälle vuodelle 141 000 euroa, josta pääosa saa-daan Pirkanmaan ELY-keskuksen työllisyysmäärärahoista. Omara-hoitusosuutta on luvassa YTN:n insinöörijärjestöiltä, projektipääl-likkö Eeva Erenius kertoo.

Koulutusta runsaastiELY-keskuksen rahoituspäätök-sen tultua toiminta jatkuu entistä tiiviimmin. Vuoden aikana järjes-tetään noin 250 koulutuspäivää, joihin arvioidaan osallistuvan 360 henkilöä.

– Projektiin on suunniteltu palkattavaksi toinen työntekijä, koska koulutuspäiviä järjestetään viikoittain kuusi, kun niitä viime syksynä oli yksi tai kaksi viikossa, Erenius sanoo.

Pirkanmaan ohella toimin-taa viritellään Oulun seudulla, missä on noin 1 500 työtöntä tai lomautettua ylempää toimihen-kilöä. Pohjois-Pohjanmaan Oma-toimisen työllistymisen tuen eli PPOTTYn hanke eroaa Pirkan-maan hankkeesta. Viranomais- rahoitus tulee Euroopan Sosiaali-rahastolta, ESR:ltä. Omavastuu-osuuden hoitavat Oulun kaupun-ki ja Oulun seudun TE-toimisto.

Hankkeen varapuheenjohtaja Jukka Orava kertoo, että kaik-ki rahoittajat ovat keskusteluissa näyttäneet vihreää valoa. Rahoi-tuspäätöstä odotetaan maaliskuus-sa.

Lisätietoja PIOTTY-hankkeesta: www.pirkanmaanotty.fi

Anitta Valtonen

Yhdistys auttaa työllistymään

Omatoimisen työllistymisen yhdistykset ovat rekisteröityjä, itsenäisiä yhdistyksiä. Pirkanmaan omatoimisen työllistymisen tuki eli PIOTTY edistää alueen yrityksistä irtisanottujen korkeasti koulutettujen työnhakuvalmiuksia. Vastaavaa toimintaa viritellään Oulun seudulla.

Omatoimisen työllistymisen tukea tarvitaan, jotta tamperelais- insinööri viettää arkeaan muuallakin kuin pilkkijäillä.

Kar

i Nie

min

en/P

lug

i

Akavalainen 1 | 2010��


Kar

i Nie

min

en/P

lug

i

T yö- ja elinkeinoministeri-ön valtakunnallinen työ-olobarometri 2009 kuvaa

palkansaajien näkemyksiä työelä-män laadusta ja työoloista nyt ja lähitulevaisuudessa. Ministeri-ön julkistamien ennakkotietojen mukaan kokonaisarvosana laski hieman vuodesta 2008. Työpaik-kojen varmuuteen luotetaan tällä hetkellä vähemmän.

Henkilöstöä oli edeltävän vuo-den aikana vähennetty useamman kuin joka kolmannen palkansaa-jan työpaikalla. Synkin tilanne oli teollisuudessa, missä sekä irtisa-nottiin että jätettiin täyttämättä avoimia työpaikkoja ja määräai-kaisuuksia kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2008. Luottamus ammattitaitoa vastaavan työn löy-tymiseen heikkeni eniten nuoril-la. Myös niiden yli 54-vuotiaiden määrä kaksinkertaistui, jotka pel-käsivät irtisanomista tulevan vuo-den aikana.

Työelämän laatu kärsi lievästiTalouden ja työllisyyden synkis-tä näkymistä huolimatta palkan-saajien käsitykset työolojen ja työelämän laadun muutoksista heikkenivät vain hivenen vuoden 2008 vastaavista keskiarvoista.

Työelämän laadun muutoksia mitattiin neljällä ulottuvuudella:

• työntekijöiden tasapuolinen

kohtelu

• varmuus työpaikan säilymisestä

• voimavarat suhteessa työn

vaatimustasoon

• työyhteisön kannustavuus,

innovatiivisuus ja keskinäinen

luottamus.

Työelämän laadun koettiin heikentyneen useammin julki-sella kuin yksityisellä sektorilla. Keskiarvojen taustalla oli tosin suurta vaihtelua. Kaikilla työnan-tajasektoreilla oli työpaikkoja, joi-den työoloille työntekijät antoivat erinomaisia ja kiitettäviä arvosa-noja. Toisaalta kaikilla sektoreilla oli myös työpaikkoja, jotka saivat työntekijöiltään pelkästään kiel-teisiä arvioita.

Toimialoilla erilaisia kehityssuuntia Osa teollisuudessa koetusta kiel-teisestä kehityksestä on mahdol-lista yhdistää taloudelliseen las-kusuhdanteeseen. Sen lisäksi että varmuus työpaikan säilymisestä heikkeni, myös työntekijöiden ta-sapuolisen kohtelun koettiin huo-nontuneen. Työn henkinen rasitus kasvoi. Silti teollisuuden aloilla koettiin myönteistäkin kehitys-tä. Henkilöstö suhtautui töiden uudelleen organisointiin aiempaa myönteisemmin. Avoin keskuste-lu työpaikoilla oli vastaajien mie-lestä lisääntynyt.

Kielteiseen suuntaan muut-tuneita asioita oli enemmän yk-sityisillä palvelualoilla kuin teol-lisuudessa. Vuorovaikutuksen avoimuuden katsottiin vähenty-neen ja työntekijöiden eriarvoisen kohtelun lisääntyneen. Myönteiset muutokset liittyivät töiden uudel-leen organisointiin ja työpaikko-jen uudistumiseen. Suhtautumi-nen henkilöstön ehdotuksiin oli muuttunut rakentavammaksi.

Kunnissa myönteisimmät asi-at liittyivät varmuuteen työpai-

kan säilymisestä. Myös johdon ja henkilöstön väliset suhteet olivat parantuneet. Valtion henkilöstön arviot työpaikkojensa toiminta-tapojen muutoksista olivat muita sektoreita kielteisempiä. Myön-teisin vuoden sisällä tapahtunut muutos liitettiin työsuhteen var-muuden parantumiseen. Kieltei-seksi koettiin muun muassa, että henkilöstöresurssit suhteessa työ-tehtäviin olivat pienentyneet ja uusien asioiden oppimis- ja kokei-lumahdollisuudet heikentyneet. Monet avointa keskustelua vaati-vat asiat olivat jääneet piiloon.

Menestys ja laadukas työ-elämä kulkevat käsi kädessäTyöolobarometrillä on vuosittain mitattu muutoksia suomalaisten palkansaajien työpaikoilla vuo-desta 1992 lähtien. Tulokset ovat toistuvasti osoittaneet, että työn-tekijöiden kokemalla työelämän laadulla ja työpaikan taloudelli-sella menestyksellä on keskinäi-nen yhteys. Tämä ilmenee kaikilla työnantajasektoreilla.

Ulla Aittatyöelämän tutkija

Vuoden 2009 työolobarometrin tiedot perustuvat

noin tuhannen työssäkäyvän palkansaajan puhelin-

haastatteluun, jotka tehtiin Tilastokeskuksen työvoi-

matutkimuksen yhteydessä syys–lokakuussa 2009.

Vastaajat olivat suomenkielisiä 18–64 -vuotiaita pal-

kansaajia, joiden säännöllinen työaika oli vähintään

10 tuntia viikossa. Lopulliset työolobarometrin 2009

tiedot julkaistaan keväällä 2010.

Työolobarometrin ennakkotiedot 2009 -raportti

on luettavissa osoitteesta www.tem.fi/julkaisut

Vuoden 2009 työolobarometrin tuloksia leimaa taloudellinen taantuma. Epävarmuus työpaikkojen säilymisestä on kasvanut. Toisaalta työelämän laadun ei katsota suuresti laskeneen.

Lama vei työpaikkoja mutta ei työelämän laatua

Mat

ti S

ula

nto

/Ro

deo


A ikuiskoulutustuki yksin-kertaistuu siten, että jat-kossa kahdeksan vuoden

työhistorialla saavuttaa oikeuden enintään 18 kuukauden tukeen, jonka voi käyttää yhdessä tai use-ammassa osassa työuransa aikana. Tuen taso vastaa työttömyyspäivä-rahaa, mikä parantaa tuen määrää erityisesti ylemmissä tuloluokis-sa. Lisäksi tukeen luodaan sovit-telujärjestelmä osa-aikaisen tuen käytön mahdollistamiseksi. Sovi-teltu aikuiskoulutustuki lasketaan kuten nykyinen työvoimapoliitti-sen koulutuksen ajalta maksettava etuus.

Keskeytyneitä opintoja voi jatkaa työttömyysturvallaTyöttömien koulutusaikaisten etuuksien muutos on suurem-pi, kun työttömän koulutuspäi-värahajärjestelmä poistui vuoden alusta. Jatkossa koulutuksen ajal-ta maksetaan sitä etuutta, johon henkilöllä olisi työttömänä oike-us. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulutukseen osallis-tuva aikuinen saa pääsääntöises-ti työttömyyspäivärahaa. Se toki kuluttaa 500 päivän työttömyys-päivärahan enimmäisaikaa, mutta toisaalta koulutuksen hyväksymi-sen ehdot ovat helpommat.

Omaehtoiseen korkeakoulu-tukseen hakeutuminen ei enää automaattisesti johda tulkintaan,

että henkilö on päätoiminen opis-kelija eikä näin ollen olisi oikeu-tettu työttömyysturvaan. Kuiten-kin työ- ja elinkeinotoimiston tulee edelleenkin hyväksyä kou-lutus tukeen oikeuttavaksi. Toisin sanoen henkilöllä todetaan olevan koulutustarve ja koulutuksesta so-vitaan työllistymissuunnitelmas-sa.

Erityisen pulmallisessa tilan-teessa ovat olleet ne työttömäksi jääneet, joilla korkeakoulutut-kinto on ollut kesken. Aiemmin heidän on ollut hyvin hankala päästä suorittamaan tutkintoaan loppuun, kun opinnot on pitä-nyt keskeyttää päästäkseen työttö-myysturvan piiriin. Lisäksi monet on passitettu erilaisille työllisyys-kursseille, jotka eivät ole välttä-mättä vastanneet heidän koulutus-tarvettaan. Eri TE-keskukset ovat hankkineet koulutuksia hyvin vaihtelevin käytännöin. Vastedes korkeakouluopintoja voi suorittaa työttömyysturvalla, mikäli ne ovat olleet todisteellisesti keskeytyksis-sä vähintään vuoden.

TE-toimistojen tulkinnat yhtenäisiksiUudistuksen yhteydessä on kuultu huolestuttavia tietoja, että monilla TE-toimistoilla on liian ahdas kä-sitys siitä, mikä on hyväksyttävis-sä omaehtoiseksi koulutukseksi. Esimerkiksi pro gradun suoritta-

Samantasoinen aikuiskoulutustuki työssä käyville ja työttömille

Aikuisten opiskelun aikainen toimeentuloturva uudistuu vuoden 2010 aikana, kun sekä työttömyysturvalla että aikuiskoulutustuella opiske-lun ehdot muuttuvat. Jatkossa yli 25-vuotiaan työttömyysturva säilyy omaehtoisesti valitussa koulutuksessa, edellyttäen että TE-toimisto katsoo sen parantavan hänen asemiaan työmarkkinoilla.

Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen/Plugi

Työttömyysetuudella ei voi opiskella lisensiaatin eikä tohto-rin opintoja.

Työttömän henkilön opinto-oikeus ei ole subjektiivinen oike-us. TE-toimisto päättää opinto-oikeudesta työttömyysturvalla, eikä ratkaisusta voi valittaa.

Aloita opinnot viimeistään 200 päivää ennen päiväraha-kauden loppua

Päivärahaa maksetaan enintään 500 päivältä, johon voi sisältyä koulutuksen ajalta maksettua ko-rotettua ansiopäivärahaa enin-tään 200 päivältä. Jos opinnot alkavat päivärahakauden lop-pupuolella, hakija putoaa 500 maksetun päivän jälkeen enin-tään 180 päivän ajaksi toimeen-tulotuelle, jossa ei ole tarvehar-kintaa. Tämän jälkeen samassa taloudessa asuvan puolison tai vanhempien tulot vaikuttavat toi-meentulotuen määrään.

Työssäoloehdon täyttyminen koulutuksen aikana

Kun työttömyyden alkamisen jäl-keen on ollut 34 viikkoa uudessa työssä 28 kuukauden aikana, niin sanottu paluuehto täyttyy. Se tarkoittaa, että työttömyystur-van hakijan päivärahaoikeus 500 päivään alkaa alusta. Valitetta-vasti koulutuksessa olevien las-kuri ei nollaudu ennen kuin kou-lutus päättyy. Edessä voi siis olla tilanne, jossa opinnot pitää saat-taa loppuun ilman yhteiskunnan tukea, vaikka paluuehto on täyn-nä. Tämä voi tuntua hakijasta kä-sittämättömältä.

Eero T. Anttilajohtaja

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

misen työttömyysturvalla ei aina ole katsottu parantavan henkilön työmarkkina-asemaa. On vaikea ymmärtää tällaista näkemystä. TE-toimistot eivät saa rajoittaa keskenjääneiden tutkintojen suo-rittamista loppuun työttömyys-turvalla.

Lisäksi on toisinaan evätty korkeakoulutettujen omaehtoinen työttömyysturvalla opiskelu sillä perusteella, ettei alueella ole avoi-mia työpaikkoja kyseisellä alalla. On muistettava, että korkeakou-lut kouluttavat opiskelijoitaan valtakunnallisille työmarkkinoille. Esimerkiksi maisterin tutkinnon suorittamista ei voi tässä suhteessa verrata työvoimapoliittisena kou-lutuksena annettavaan lyhytaikai-seen koulutukseen.

Kaikkien TE-toimistojen on omaksuttava yhtenäiset kriteerit, joilla ne hyväksyvät omaehtoisia opintoja työttömyysturvaan oike-uttaviksi. Toivottavasti ohjeistus, jonka työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut TE-toimistoille, sel-keyttää tilannetta.

Taustana AKKUTyöttömyysturvaa koskeva lain-säädäntö tuli voimaan vuoden alusta; aikuiskoulutustuki uudis-tuu heinäkuun alusta.

Keskeinen uudistuksen tausta on ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuu-distus (AKKU). AKKU-hankkeen eräänä tavoitteena oli aikuisten opiskelun etuuksien yksinkertais-taminen. Hankkeen yhteydessä toiminut etuusryhmä pohti eri vaihtoehtoja ja päätyi esittämään, että työttömien ja työssäolevien opiskeluaikaiset tukimuodot pide-tään erillisinä, mutta niiden taso pyritään saamaan lähelle toisiaan. Tuen taso on jatkossa sama riip-pumatta henkilön työmarkkina-asemasta – määräytymisen muut ehdot toki vaihtelevat.

Simo Pöyhönenkoulutuspoliittinen asiamies

TE-toimiston hyväksyntä vaaditaan

Aikuisten opintomahdolli-suudet työttömyysturval-la laajenevat, ja hyvä niin. Akavalaisen työttömän näkökulmasta lakimuutos ei kuitenkaan ole aivan yksin-kertainen juttu.

Pääsääntö on, että päätoimisel-le opiskelijalle ei makseta päivä-rahaa. Korkeakouluopiskelijan on keskeytettävä todisteellisesti opinnot vähintään vuoden ajak-si, jotta päätoimisen opiskelijan status poistuu. Opintoja ei voi aloittaa uudestaan keskeytyksen aikana tai jos aloittaa, liikaa mak-setut päivärahat peritään takai-sin.

TE-toimisto voi hyväksyä aloitetut opinnot sivutoimisik-si, jos opiskeluaikaisen vakiintu-neen työssäolon perusteella on ilmeistä, ettei opiskelu ole estee-nä kokoaikaisen työn vastaanot-tamiselle. Opintojen tulee edetä työn ohella.

25 vuotta täyttänyt työtön voi vuoden 2010 alusta lukien opis-kella ansiopäivärahalla aikai-semmin aloitettuja ja vähintään vuoden keskeytyneinä olleita ylempiä tai alempia korkeakoulu-opintoja enintään 24 kuukautta. Se vaatii sitä, että opinnot sisäl-tyvät TE-toimistossa laaditta-vaan työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitel-maan, ja että TE-toimisto arvioi koulutuksen parantavan henki-lön työllistymismahdollisuuksia avoimilla työmarkkinoilla. Ra-joitus ei koske työssä aloitettuja opintoja. Erityisestä syystä voi opiskella myös muuntokoulutuk-sessa tai vanhentuneen ammat-titutkinnon päivittämiseen täh-täävässä koulutuksessa.



Aka-noita

O lipa Hölmölän kylään iskenyt paha nuorisotyöttömyys. Nuoria oli kyläs-sä kymmenen, mutta rengin ja piian paikkoja oli taloissa vain kahdeksan.

Hölmöläiset miettimään, miten nuorisotyöttömyys taltutettaisiin. Yksi hölmöläisistä keksi: ”Luvataan muutama sata killinkiä jokaiselle, joka löytää töi-tä.”

Killingit menivät kahdeksalle nopeimmalle, mutta edelleen oli kaksi nuorta ilman töitä.

Sattuipa silloin paikalle Matti. Hölmöläisten puu-hista kuultuaan Matti sanoi: ”Eihän se tässä ongel-mana ole, kenelle ne kahdeksan paikkaa menevät. Kaksi uutta paikkaa te tarvitsette. Kai täällä teke-mistä on, vai oletteko ajatelleet, että Hölmölän ta-rina loppuu tähän. Ja jouduttehan te nuorenne kui-tenkin elättämään.”

Hölmöläisten tuolileikki

”No voihan veikkonen”, puuskahti isoimman höl-möläistalon isäntä ja löi otsaansa. ”Noinhan se juu-ri on. Mitäpä minäkin tässä rahojeni päällä istun, palkataan vaikka meille ne kaksi nuorta.”

Ei vaiskaan.

Matti oli ollut Hölmölässä jo iät ja ajat, kun nuo-risotyöttömyys iski. Hölmöläiset työttömyyttä sur-kuttelemaan. Matti ehdotti: ”Luvatkaa muutama sata killinkiä jokaiselle, joka löytää töitä. Eiköhän se ole siinä.”

Killinkejä pantiin menemään, mutta kaksi nuorta jäi ilman töitä.

Hölmöläiset puhelivat keskenään: ”Jokin tässä on nyt taas vikana, mutta mikä. Ennen tuli aina Matti paikalle ja ratkaisi, mutta kun Matti on jo täällä ja vieläkin on kaksi nuorta toimettomana, niin kukas tänne nyt seuraavaksi tulee?”

Ja sitä he miettivät vielä tänäkin päivänä, jos eivät ole lakanneet miettimästä.


A luetoimikuntien toimi-kauden alkaessa toimin-taympäristö on murrok-

sessa. Valtion aluehallintouudistus on muuttanut toimielinten raken-netta ja jossain määrin tehtäviä-kin. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjaamat työ- ja elinkeinokes-kukset (TE-keskus) muuttuivat vuoden alusta elinkeino-, liiken-ne- ja ympäristökeskuksiksi (ELY-keskus). ELY-keskukset tukevat oman alueensa yritystoimintaa ja tuottavat TE-toimistojen kautta työvoimapalveluja. Ne päättävät alueensa elinkeinotoiminnan ja työllistämistoimien kansallisesta rahoituksesta sekä EU:n alue- ja rakennepolitiikan mukaisten ke-hittämistoimien rahoituksesta.

On kiintoisaa nähdä, millai-siksi entisten TE-keskusten alai-suudessa toimivien yhteistyö-elinten rooli ja merkitys jatkossa muodostuvat. Näitä ovat muun muassa neuvottelukunnat sekä työvoimapoliittisen aikuiskoulu-tuksen ja aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen ennakointi- ja hankintatoimikunnat. Myös työ-markkinajärjestöillä on edustajan-sa näissä yhteistyöelimissä.

Työsuojeluhallinnon resurssit askarruttavatUusien aluehallintovirastojen (AVI) piiriin siirretyn työsuojelu-

Aluetoimikunnat puolustavat työllisyyttä ja työelämän laatua

Akavan aluetoimikuntien uusi kolmivuotiskausi on käynnistynyt. Noin 300 uutta toimijaa aloittaa työnsä Akavan aluetoimikunnissa eri puolilla maata. Aluetoimijoilla riittää työsarkaa laman runtelemassa maassa. Lisävärinsä toimintaan tuo valtion aluehallintouudistus.

toiminnan resurssit huolestutta-vat. Kahdeksan työsuojelupiirin tilalle muodostettiin vuoden alus-sa ainoastaan viisi työsuojelun vas-tuualuetta, jotka toimivat maan-tieteellisesti paljon laajemmalla alueella. Tämä on ristiriidassa työ-olojen parantamisen ja muiden työelämän laatua edistävien teki-jöiden kanssa. Valtionhallinnon tavoitteet ovat oikeansuuntaisia, mutta käytännön toimenpiteet ei-vät näytä tukevan niitä.

Rakenteiden muutokset eivät sinänsä ole keskeinen tai kieltei-nen asia. Olennaista on saada Akavan viestit perille. On tärkeää, että kansallista ja EU:n rahoitusta ohjataan korkeasti koulutetuille suunnattuun aikuiskoulutukseen ja muihin työllistämistä edistäviin toimenpiteisiin.

Aluetasolla tehostettava strategiatyötäYhä useampaa akavalaista kohtaa-va työttömyys ei johdu vain la-masta vaan kyse on pysyvämmäs-tä, globaalin talouden tuomasta rakennemuutoksesta. Työllisyys-kysymysten ohella on kiinnitet-tävä huomiota myös työelämän laatuun työurien pidentämiseksi. Työurat eivät pitene pelkillä mah-tikäskyillä ja lainsäädännöllä. Tar-vitaan aivan uudenlaisia toimia pitämään kansantaloutta tasapai-

nossa, kun väestön elinajanodote nousee ja Suomella on edessään lähivuosina erityisen raju ikära-kenteen muutos.

Näiden koko Akava-yhteisön huolenaiheiden ratkaisemiseen osallistuvat niin jäsenliitot, neu-vottelujärjestöt kuin keskusjärjes-tö – kukin omalla foorumillaan. Aluetoimikuntien koko toimi-kauden tehtävänä on akavalaisten työllistymisen edistäminen ja työ-elämän laadun parantaminen.

Akavalainen edunvalvontatyö ja yhteiskunnallinen vaikuttami-nen edellyttää yhteisen strategi-an mukaista työskentelyä kaikil-ta osapuolilta. Aluetoimikuntien puheenjohtajat ja varapuheenjoh-tajat kokoontuivat tammikuun puolivälissä kuulemaan toimin-taan liittyvistä uudistuksista ja pohtimaan Akavan strategian en-tistä tehokkaampaa toteuttamista aluetasolla. Perehdytystä jatketaan aluetoimikuntien järjestäytymis-kokousten yhteydessä.

Merja Fyhrbergjärjestösihteeri


E uroopan unioni sai uuden perustamissopimuksen joulukuussa. Siinä on kyse

perustuslaista, jolla määritellään toimintatavat, valtasuhteet ja teh-tävät unionille. Sopimuksen täysi toimeenpano vie vielä kauan, sil-lä se sisältää lukuisia uudistuksia – monet niistä merkittäviäkin.

Julkisuudessa on eniten nä-kynyt EU:n presidentin ja ulko-ministerin valinta. Näiden val-lanpitäjien linjauksilla on suuri merkitys. EU:n ulkoministerin Catherine Ashtonin ratkaistava-na on muuan muassa kysymys työelämäasioiden asemasta EU:n globalisaatiopolitiikassa.

Perussopimuksessa on tärkei-tä uudistuksia, jotka ovat saaneet vähemmän julkisuutta. Unionin perusoikeuskirja tulee oikeudel-lisesti sitovaksi. Se takaa esimer-kiksi oikeuden työehtosopimus-neuvotteluihin sekä lakkoja järjestäytymisoikeuden. Perusoi-keuskirjaan voidaan jatkossa ve-dota EU:n päätöksien yhteydessä tai jäsenmaiden soveltaessa unio-nin oikeutta. Mikäli EU laajenee Turkkiin, on tällä myös miesten ja naisten tasa-arvon sisältävällä kirjalla vahva vaikutus.

Kansalaisaloite kiinnostaa palkansaajajärjestöjäkinUuteen perussopimukseen sisäl-tyy merkittävä periaatteellinen avaus: kansalaisaloite. Miljoo-na EU-kansalaista useasta jäsen-valtiosta voi kehottaa komissiota

Euroopan unionin uusi perussopimus, niin sanottu Lissabonin sopimus, luo uuden pohjan yhteisön toi-minnalle. Se lisää EU:n toimintatehoa, avoimuutta ja vahvistaa perusoikeuksia. Parlamentin vallan kasvun myötä työmarkkinajärjestöt saavat lisää vaikutus-mahdollisuuksia.

EU:n perussopimus tuo palkansaajille

vaikutusmahdollisuuksia

tekemään esimerkiksi direktiivi-ehdotuksen. Epäilemättä kansa-laisjärjestöt ja eurooppalaiset am-mattiyhdistykset alkavat pohtia aloitteen käyttöä. Eri järjestöjen kaavailuissa aloiteaiheet ulottuvat ympäristönsuojelusta julkisten palvelujen puolustamiseen.

Yhtä suurta läpimurtoa ei saa-vutettu mahdollisuudessa tehdä määräenemmistöpäätöksiä. Tosin 17 eri toiminta-alueella tämä on-nistui. Esimerkiksi maasta toiseen muuttavien työntekijöiden sosi-aaliturvasta päättäminen ei enää edellytä kaikkien maiden täyttä yksimielisyyttä. Suurin pettymys oli, että monissa työelämä- ja ve-rotuskysymyksissä yksimielisyys-vaatimus jäi edelleen voimaan. Siksi EU:n on vaikea luoda esi-merkiksi vääristynyttä kilpailua poistavia vähimmäisverotasoja tai yhtenäistää työntekijöiden irtisa-nomissäädöksiä, jotka vaihtelevat suuresti maasta toiseen.

Tärkeä harppaus oli, että Eu-roopan parlamentille annettiin rutkasti lisää valtaa. Parlamentti on kansanvaltainen, vaaleilla va-littu elin, joten uudistus edistää avoimuutta. Lisäksi parlamentti on perinteisesti tukenut linjauk-sissaan palkansaajia, esimerkiksi työaikadirektiivissä. Se on myös vaatinut aktiivisuutta palkansaajil-le tärkeissä kysymyksissä. Komis-sio sen sijaan on ollut aloitteissaan laiskanpulskea, ja työministerit ovat jopa heikentäneet työnteki-jöiden asemaa.

EU:lta vähimmäisvaatimuksia julkisille palveluille?Sopimuksen myötä unioni saa toimivaltaa uusilla alueilla. Näitä ovat esimerkiksi urheilu, energia ja yleishyödylliset palvelut. Vii-memainittu saattaisi käytännös-sä tarkoittaa julkisten palvelujen vähimmäislaatutasojen luomista EU:ssa. Komission puheenjoh-taja José Manuel Barroso on vä-läyttänyt laatukehyksen luomista julkisille palveluille ja sosiaalipal-veluille.

Muita muutoksia on esimer-kiksi se, että kulttuuri, koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät unionin yksinomaiseen kauppapoliittiseen toimivaltaan. Tämä ensi silmäyksellä hätkäh-dyttävältä vaikuttava asia on kui-tenkin käytännössä lähinnä hal-linnointia. Kyseisiä aloja ei olla myymässä millään kauppapoliitti-silla markkinoilla. Asioista, jotka uhkaisivat muodostua vahingolli-siksi, olisi päätettävä yksimielises-ti. Lisäksi Euroopan parlamentti saa veto-oikeuden mahdollisiin kulttuuri-, koulutus- sekä sosiaa-li- ja terveysalan kauppasopimuk-siin.

Kaikkiaan uusi sopimus on edistysaskel. Se lisää EU:n toimin-tatehoa, avoimuutta ja vahvistaa perusoikeuksia. Parlamentin val-lan kasvun myötä Akavan kaltai-set työmarkkinajärjestöt saavat li-sää vaikutusmahdollisuuksia.

Puutteena sopimuksessa on, että jossain kohdin se on pienin yhteinen nimittäjä. Tämä näkyy esimerkiksi määräenemmistöpää-töksiin siirtymisissä tai vaillinai-sessa talouspolitiikan yhteistyön vahvistamisessa.

EU on kuitenkin aina edennyt askel askeleelta. Tämäkin sopi-mus on nähtävä yhtenä askeleena eteenpäin.

Markus Penttinenkansainvälisten asioiden päällikkö


Direktiivin soveltamisala on laaja. Siihen sisälty-vät muun muassa laino-

pilliset palvelut sekä arkkitehti-, kiinteistö-, matkailu- ja ravinto-lapalvelut. Direktiivin ulkopuo-lelle on jätetty monia palveluita kuten työvoiman vuokraus, eräät sosiaalihuollon palvelut, rahoitus- ja vakuutuspalvelut, taksiliikenne, kuljetus- ja satamapalvelut, tervey-denhuollon palvelut ja apteekit.

Palveludirektiivi ei vaikuta jä-senvaltioiden lakisääteisiin tai so-pimusperusteisiin työehtoihin, jotka koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta sekä työnantajien ja työntekijöiden välisiä suhteita. Myös oikeudet neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopi-muksia sekä ryhtyä työtaistelutoi-menpiteisiin säilyvät ennallaan.

Byrokratiaa yksinkertaistettavaDirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita arvioimaan niitä kansallisia me-nettelyjä ja muodollisuuksia, joi-ta sovelletaan palvelutoiminnan aloittamiseen tai harjoittamiseen. Mikäli ne eivät ole riittävän yksin-kertaisia, jäsenvaltioiden on yksin-kertaistettava niitä.

Hallinnon yksinkertaistami-seksi jäsenvaltioiden on järjestet-tävä keskitettyjä asiointipisteitä, joista on saatavilla tietoja palve-luelinkeinoja koskevista luvis-ta, ilmoituksista ja säännöksistä. Tarkoituksena on helpottaa pal-velualan yritysten perustamista ja

palvelujen tarjoamista maiden ra-jojen yli.

Suomen keskitettynä asioin-tipisteenä toimii Yritys-Suomi -verkkopalvelun osio, johon on koottu kaikki keskeinen tieto palvelualojen yritystoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta Suomessa. Verkkopalvelua tukee puhelinpalvelu. Varsinainen asi-ointi tapahtuu jatkossakin lupavi-ranomaisten kanssa. Sivustoilla on kattavasti palvelualoja koskevaa toimialakohtaista tietoa, neuvon-taorgani-saatioiden yhteystietoja ja verkkopalveluun liitettyjä vi-ranomaisten sähköisen asioinnin palveluja kuten lomakkeita. Verk-kopalvelun kautta pääsee myös muiden EU/ETA-jäsenvaltioiden keskitettyihin asiointipisteisiin, joista palveluvientiä harkitsevat yritykset saavat tarvitsemaansa tie-toa näiden maiden järjestelmistä.

Lisäksi palveludirektiivi vel-voittaa jäsenvaltioita kehittämään eurooppalaisten viranomaisten välistä yhteistyötä palveluelinkei-nojen valvonnassa. Kuluttajaviras-toon on perustettu hallinnollinen yhteyspiste koordinoimaan yhteis-työtä. Tavoite on lisätä asioinnin sujuvuutta, poistaa päällekkäisiä vaatimuksia, lisätä luottamusta eri maiden viranomaisten kesken ja tehostaa valvontaa.

Direktiivi voimaan lailla palvelun tarjoamisestaDirektiivi saatettiin Suomessa voi-maan viime vuoden lopussa. Di-

rektiivin tehokas toimeenpano edellyttää muutoksia myös eri-tyislainsäädäntöön. Muutosten valmistelu on käynnissä.

Laki palvelun tarjoamisesta koskee joko pysyvästi tai tilapäi-sesti Suomessa toimivia toisesta EU-maasta peräisin olevia pal-veluntarjoajia. Suomessa tilapäi-sesti toimiva palveluntarjoaja ei useimmissa tapauksissa tarvitse erityistä lupaa tai hyväksyntää. Kaikilla palveluntarjoajilla on lain mukaan velvollisuus antaa palve-lun vastaanottajalle eräitä tietoja itsestään ja myymistään palveluis-ta. Tämän tiedottamisvelvoitteen noudattamista valvoo kuluttaja-asiamies.

Jaana Meklinlakimies

Palveludirektiivi helpottaa palvelujen vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla. Työmarkkina-järjestöjen kannalta tärkeää on, ettei direktiivi vaikuta työoikeuteen. Se ei myöskään ulotu jäsen-valtioiden kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseen.

Suomen keskitetty asiointipiste

Yritys-Suomi -verkkopalvelussa:

http://www.yrityssuomi.fi/palveluyritykset

Palvelujen tarjoaminen toiseen maahan helpottuu

Teemu Jehkonen/Plugi


Akavalaisten sijoittuminen työmarkkinoille

Kokoaikatyö 88 %Osa-aikatyö 6 %Työtön 3 %Yrittäjä 3 %

Akavalaiset ammattiryhmittäin

Erityisasiantuntijat 34 %Opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat 26 %Johtajat ja ylimmät virkamiehet 20 %Asiantuntijat 15 %Muut tehtävät 5 %

Noin puolet akavalaisista työsken-telee yksityisellä sektorilla ja puolet julkisella sektorilla kuntien, valtion ja kirkon palveluksessa. Yrittäjänä tai ammatinharjoittajana toimii kolme prosenttia akavalaisista.

Valtaosa kokoaikatyössä Suurimmalla osalla akavalaisista on kokoaikatyö. Määräaikaisissa työ- tai virkasuhteissa on 12 prosenttia kokoaikatyötä tekevistä. Suurin osa määräaikaista työtä tekevistä ei saanut pysyvää työtä, vaikka olisi halunnut. Määräaikaisuuksia käyte-tään edelleen valtio- ja kuntasektorilla enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Mitä korkeampi koulutusaste, sen yleisempiä määräaikaisuudet. Määrä-aikaiset työsuhteet kohdistuvat lisäksi erityisesti nuoriin ja naisiin.

Tietoa akavalaisista työmarkkinoilla

Akavaaka-tutkimuksen lähteet: muun muassa Tilastokeskus, työolotutkimus 2008 ja työvoimatutkimus 2008; Akavan hallitusohjelmakysely 11/2009 (TNS Gallup).

P uolet akavalaisista on naisia. Lähes kolman-nes Akavan jäsenistä asuu pääkaupunkiseu-

dulla. Keski-ikä on 42 vuotta. Valtaosa akavalaisista, 80 pro-senttia, on suorittanut vähintään alemman korkeakouluasteen tut-kinnon.

Akavalaisten keskimääräinen viikkotyöaika on yli 40 tuntia. Kokonaistulot päätoimesta olivat vuonna 2008 keskimäärin 3 920 euroa kuukaudessa. Arvio vuo-den 2009 tuloista on 4 070 euroa kuukaudessa.

Ylityötä edelleen paljonAkavalaiset tekevät enemmän ylitöitä kuin muut palkansaajat. Noin neljännes akavalaisista il-moitti tekevänsä ylitöitä keski-määrin yhden työpäivän verran viikossa. Akavalaisista 12 prosent-tia ilmoitti tekevänsä yli 48-tun-tista viikkoa. Lähes joka toinen ylitöitä tekevistä ilmoitti, ettei saa korvausta tehdystä ylityöstä.

Työttömyys ennätyslukemissaVuonna 2008 akavalaisten työt-tömyysaste oli noin 3 prosent-tia, mutta viime vuonna tilanne

muuttui: lokakuussa 2009 työttö-mänä oli enemmän ylemmän kor-keakouluasteen tutkinnon suorit-taneita kuin koskaan aiemmin. Korkeasti koulutettujen työttö-myys painottuu nuoriin ikäluok-kiin, samoin viimeaikainen työt-tömyyden kasvu.

Korkeasti koulutettujen työl-lisyysaste on korkeampi ikään-tyvien ikäryhmissä, sekä 55–59 -vuotiaiden (88 %) että 60–64 -vuotiaiden joukossa (60 %), kuin muun väestön joukossa (71 % ja 41 %).

Työolot ja jaksaminen ratkaiseviaTyössä jaksamiseen vaikuttavat ny-kyisin erityisesti varmuus työpai-kan säilymisestä, kiireen vähentä-


Verotus vaikuttaa ostovoimaanKorkeasti koulutettujen palkansaajien tuloveroaste oli Suomessa vuonna 2009 korkeampi kuin muualla Länsi-Euroopassa, sen sijaan matalammissa tulo-luokissa alempi. Jos palkansaajan vuositulot ovat noin 53 000 euroa, veroaste Suomessa on 36,7 prosenttia, muissa Länsi-Euroopan maissa 34,5 prosenttia.

Tietoa akavalaisista työmarkkinoilla

Akavalaisten suunnittelema eläkeikä

58 60 62 64

1997

2001

2004

2008

2009

vuotta

61,2

61,3

62,0

62,8

63,5

• Kolme neljästä uskoo pysyvänsä työelämässä vähintään 63-vuotiaaksi.• Vuoden 2005 työeläkejärjestelmäuudistus on tuottanut tavoitteena olleen muutoksen.

Eläkkeelle ei hoppuaAkavalaisten suunnittelema eläkeikä on noussut viime vuosina. Vuonna 2009 akavalaiset uskoivat jäävänsä eläkkeelle keskimäärin 63,5-vuotiaana. Kolme neljästä uskoi jatkavansa työ-elämässä vähintään 63-vuotiaaksi.

Akavaaka-tutkimuskatsaus sisältää tietoja akavalaisten työmarkkina- asemasta, koulutuksesta, verotuksesta ja Akavan jäsenkunnan rakenteesta. Kooste päivitetään puolivuosittain. Se on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa www.akava.fi/tutkimukset

minen, johtamisen ja esimiestyön sekä työympäristön parantaminen ja joustavammat työajat. Akava-laiset korostavat oman terveyden, elämäntilanteen ja oman työn mielekkyyden merkitystä enem-män kuin kaikki palkansaajat ar-vioidessaan työssä jaksamista 63 ikävuoden jälkeen. Suuremmalla eläkkeellä, joka karttuu työuran jatkamisesta, ei ole yhtä suurta merkitystä kuin muilla tekijöillä.

Kouluttautuminen tarpeellistaPuolet akavalaisista katsoo, että työnantajien tulisi panostaa enemmän työntekijöiden ammat-titaidon ylläpitämiseen ja kehittä-miseen. Lähes puolet katsoo myös tarvitsevansa ammattitaitoa yllä-pitävää koulutusta.

Ritva Siikamäki

20 000 40 000 60 000 80 000 100 000

24,9

23,0

29,730,4

46,2

42,136,7

34,5

48

44

40

36

32

28

24

20

Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja muissa Länsi-Euroopan maissa �009

SuomiAlankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska; Viro ei mukanaYhden hengen talous

Akavalainen 1 | 20103�

Työnhaku on opiskelijal-le ja vastavalmistuneelle näinä aikoina haastavaa, kun työpaikkoja on tarjol-la aiempaa vähemmän. Harjoittelu- ja kesätyö-paikoista käydään tiukkaa taistelua, ja valmistumas-sa olevat opiskelijat ve-nyttävät opintojaan työ-tarjousten puuttuessa.

V uotta 2009 leimasi Suo-messa raju työttömyyden kasvu: marras–lokakuus-

sa työttömyys oli kasvanut 40 prosenttia vuoteen 2008 verrattu-na. Pahimmin työttömyys kirpaisi nuoria. Viime vuoden kesätyöti-lanne oli hankala, eikä harjoitte-lupaikkojakaan ollut viime vuon-na tarjolla vanhaan malliin.

Kesätyötilanne huolestuttaaAkavan opiskelijavaltuuskunta AOVA on huolestunut korkea-kouluopiskelijoiden kesätyöti-lanteesta ensi kesänä. Useimmil-le opiskelijoille kesätyötulot ovat välttämättömiä arjesta selviämi-sessä, sillä opintotukea ei saa ke-säaikana, jollei suorita opintoja. Kesällä 2009 useat korkeakoulut eivät kyenneet tarjoamaan opin-tomahdollisuuksia niille, jotka kesätyöpaikan puuttuessa olisi-

Kohti parempaa työelämäävat halunneet edetä opinnoissaan. Monet opiskelijat jäivät taloudel-lisesti tyhjän päälle.

Jotta tulevana kesänä tilan-ne olisi parempi, AOVA nostaa kesätyöt keskustelunaiheeksi jär-jestämällä Opiskelijan kesä 2010 -seminaarin yhteistyössä Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n ja Suomen ammattikorkeakou-luopiskelijakuntien liitto – SA-MOK ry:n kanssa. Maaliskuun 2. päivänä pidettävässä seminaarissa keskustellaan sekä kesätyönteki-jöiden palkkaamisen että kesä-opintojen tarjoamisen merkityk-sestä. Tarkoitus on muistuttaa, että korkeakouluopiskelija saa ke-sätyöstä arvokasta työkokemusta ja lisäansiota. Opiskelijoita palk-kaavat organisaatiot puolestaan saavat kontakteja, jotka nousevat arvoonsa tulevien vuosien kovas-sa kilpailussa parhaista nuorista osaajista.

Talkoohaaste työmarkkinakentälleOpiskelijoiden ongelmat työelä-mässä ulottuvat ensi kesää pidem-mälle ja syvemmälle. Opiskelijoi-ta oli jo ennen maailmanlaajuista taloudellista takapakkia helppo kohdella kaltoin työmarkkinoilla. Liian moni joutui oppimaan oi-keutensa työntekijänä kantapään kautta ensimmäisellä työpaikal-laan. Tämän epäkohdan poista-minen tulevaisuudessa on tärkeä tavoite.

Tämän kevään Opiskelijan työelämä -talkoot on Akavan korkeakoulukiertue, joka keskit-tyy opiskelijoiden oikeuksiin ke-sätyössä, työharjoittelussa sekä muussa opintojen ohessa tai val-mistumisen jälkeen tehdyssä työs-sä. Kiertueella haastetaan koko työmarkkinakenttä talkoisiin hel-pottamaan korkeakouluopiske-lijoiden siirtymistä työelämään. Kiertue on jatkoa vuosina 2008 ja 2009 toteutetulle Harjoitteluma-nifesti-projektille, joka vaati har-joitteluolosuhteiden kohentamis-ta suomalaisissa korkeakouluissa, yritysmaailmassa ja valtionhallin-nossa.

Kiertueella ovat mukana Aka-va jäsenliittoineen ja yhteistyö-kumppani Työeläkevakuuttajat TELA ry. Yhteisenä tavoitteena on rakentaa opiskelijalle parem-paa työelämää.

Kiertue vierailee noin kahdes-sakymmenessä korkeakoulussa sekä kahdessa messutapahtumassa helmikuun puolivälistä huhtikuun loppuun. Kiertueen infopisteissä korkeakouluopiskelija voi tavata oman akavalaisen liittonsa opiske-lijatoiminnan edustajia sekä saada tukea ja vastauksia työelämäkysy-myksiin.

Lisätietoa Akavan opiskelijatoiminnan sivuilta: www.akava.fi/tyoelamatalkoot

Maria Rantaopiskelija-asiamies

Tänä vuonna kesätöitä hakevia on selvästi tavallista enemmän. Koululaisten ja opiskelijoiden ohella kesätyöpaikkoja hakevat myös alle 25-vuotiaat työttömät sekä työnsä menettäneet tai lomautetut aikuiset. Palveluval-taisella pääkaupunkiseudulla ke-sätyötilanne saattaa olla hieman parempi kuin muualla maassa.

Jukk

a-Pe

kka

Ko

rpi-

Vart

iain

en/P

lug

i

Tutkittua

33

Jukk

a-Pe

kka

Ko

rpi-

Vart

iain

en/P

lug

i

Nuorten ja vanhempien uupumuksella on yhteys

Yhteistyö sopii yliopistoihinkin

n Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksel-la tarkastetussa väitök-sessään Saara Repo tutki, miten yhteisöllisyys voi toimia yliopisto-opetuk-sen ja -oppimisen kehit-tämisen voimavarana. Yli-opiston toimintakulttuuri on perinteisesti ollut yk-

silöllistä uraa ja yksilöiden välistä kilpailua suosivaa eivätkä esimerkiksi ope-tusmenetelmät yleensä tue opiskelijoiden välistä yh-teistyötä.

Tutkimustulosten mu-kaan yhteistoiminnallisen oppimisen viitekehys ja työskentelymenetelmät

ovat käyttökelpoisia vä-lineitä, kun kehitetään akateemista oppimis- ja opettamiskulttuuria. Nii-den avulla voidaan edistää hyväntahtoisen ilmapiirin syntyä.

Yhteisön voimavaroja hyödyntäviksi työtavoiksi osoittautuivat muun mu-

assa yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä neuvot-telu sekä yhteisen ja yksi-löllisen vastuun tarkenta-minen. Myös ristiriitojen käsittely kuuluu yhteisöl-lisen työskentelyn haastei-siin.

Perinteet vaikuttavat asiantuntijatyöhön

n Arja Haapakorven tut-kimuksen kohteena on asiantuntija-aseman ra-kentuminen työpaikoil-la. Asiantuntijoiden on neuvoteltava jatkuvasti asemastaan asiantuntija-kentällä yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muu-toksessa.

Alakohtaisesti yksit-täisten asiantuntijoiden asemaa määrittelevät edelleen muun muassa kulttuurinen ja etninen tausta sekä sukupuoli. Lainsäädäntö vahvistaa julkisen sektorin asian-tuntijatyötä myös organi-saatioissa.

Uusilla, markkinoi-den ehdoilla toimivilla asiantuntija-aloilla asian-tuntijavaltuutus rakentuu löyhemmin ja edellyttää kentän kaikkien intres-sitahojen hyväksymistä. Uusillakin asiantuntija-aloilla vedotaan vakiin-tuneisiin tieteenaloihin,

sillä ne ovat kaikkien tunnistettavissa ja tun-nustettavissa.

Haapakorven väitös on tarkastettu Helsingin yliopiston valtiotieteelli-sessä tiedokunnassa.

Aluebarometritutkimus: odotukset varovaisen toiveikkaita

n Työ- ja elinkeinominis-teriön ja Kuntaliiton tilaa-ma Aluebarometri-tutki-mus osoittaa, että kuntien taloudellinen tilanne on edelleen kireä kaikilla alueilla. Kuntapäättäjät arvioivat kuitenkin ve-rotulojen, investointi-halukkuuden ja asunto-rakentamisen tilanteen myönteisemmäksi kuin 1990-luvun alun lama-jaksolla. Sen sijaan työt-tömyyden ja velanoton osalta ongelmia pidetään

vaikeampina kuin edeltä-vän laman aikana. Myön-teiset kehitysnäkymät ovat hieman vahvistuneet ke-vään 2009 kyselyyn näh-den sekä maakuntien kes-kusseuduilla että niiden ulkopuolella.

Maakuntien keskus-alueiden ja reuna-alu-eiden talous- ja työl-lisyysnäkymien väliset alueelliset erot ovat ka-ventuneet. Parhaimmik-si yleiset kehitysnäkymät arvioidaan Lapin, Poh-

jois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Tulevien vuosien kehityk-seen suhtaudutaan Hel-singin metropolialueel-la varovaisemmin kuin muualla.

Arviot työllisyyden kehityksestä ovat jopa vuosien 1991 ja 2001 arvioita heikommat Hel-singin metropolialueella, maakuntakeskuksissa ja muilla kaupunkiseuduil-la. Työvoiman saatavuus

kuntasektorilla on jossain määrän helpottunut työt-tömyyden kasvun myötä. Taantuman aiheuttamat ongelmat ja ilmeisesti kuntaliitokset kiristävät kuntien välistä yhteistyö-tä. Kriittisimmin kun-tayhteistyötä arvioidaan maakuntien reuna-alueil-la ja teollisilla kaupunki-seuduilla sekä Helsingin metropolialueella.

Aluebarometri 2009: www.tem.fi/julkaisut

n Työuupumuksesta kär-sivien vanhempien lapset kokevat koulu-uupumus-ta muita nuoria toden-näköisemmin. Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tulokset osoittivat, että uupumuk-sen tunteet olivat perheis-sä jaettuja.

– Samaa sukupuolta oleva vanhempi näyttää toimivan roolimallina uupumuksen kehittymi-sessä, tutkimusta johta-nut professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

Hänen mukaansa vanhemman uupumus voi näyttäytyä myös kieltei-

senä kasvatustyylinä ja alentuneena osallisuutena nuorten elämässä. Myös perheen taloudellinen ti-lanne vaikutti jaetun uu-pumuksen tasoon. Mitä enemmän perheessä oli taloudellisia huolia, sitä enemmän koettiin myös uupumusta.

Tutkimus on osa laajaa FinEdu-tutkimusta, joka on toteutettu Suomen Akatemian Oppimisen ja motivaation tutkimuksen huippuyksikössä.



Akavan uusi hallitus nimesi ensimmäisessä kokouksessaan Akavan varapuheenjohtajat ja muiden toimielinten jäsenet kaudelle 2010–2011. Varapuheenjohtajiksi nimitettiin Erkki Kangasniemi (Opetus-alan Ammattijärjestö OAJ), Salla Luomanmäki (Akavan Erityisalat), Pertti Porokari (Uusi Insinööriliitto UIL) ja Eeva Rantala (Tieteen-tekijöiden liitto). Erkki Kangasniemi toimii Akavan ensimmäisenä varapuheenjohtajana.

Tiedot Akavan työvaliokunnan jäsenistä, yleisvarajäsenistä sekä toimikuntien puheenjohtajista ja jäsenistä kaudella 2010–2011 ovat nähtävissä osoitteessa www.akava.fi/yleisesittely/organisaatio/toimi-elimet.

Pohjola-stipendi 2010 kouluhyvinvoinnin väitöstutkimukselle

n Akavan hallitus on myöntänyt Pohjo-lan lahjoittaman tutkimusstipendin LTO, luokanopettaja, erityisopettaja Kirsi-Marja Janhuselle sosiaalipedagogiikan alan väi-töstutkimuksesta Kouluhyvinvointi oppi-laiden tulkitsemana.

Janhunen tarkastelee tutkimuksessaan op-pilaiden näkemyksiä kouluhyvinvoinnista. Siinä pyritään löytämään sellaisia kriittisiä pisteitä, jotka edistävät tai heikentävät op-pilaiden hyvinvoinnin toteutumista kou-lussa. Tavoitteena on tuottaa kouluyhtei-söjen käyttöön oppilaiden hyvinvointia mittaava kartoitusmenetelmä, jota voivat hyödyntää niin rehtorit, opettajat kuin op-pilashuoltokin. Tutkimusaineisto koostuu 8. ja 9. vuosiluokkien oppilaiden kirjoitta-mista noin 500 aineesta.

Janhusen väitöskirja tarkastetaan Kuopion yliopiston Yhteiskuntatieteellisessä tiede-kunnassa.

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Elina Havu on nimitetty Akavan opiskelijatoiminnan kenttäasiamieheksi 1.3. alkaen. Kenttäasia-mies koordinoi akavalaista opiskelijatoimin-taa. Toimenkuvaan sisältyy korkeakoulukier-rosten suunnittelu ja toteutus, opiskelijatoi-minnan messuosallistumisten organisointi ja Akavan jäsenjärjestöjen opiskelijatoimija-verkoston koordinointi.

Havu on toiminut Akava Keski-Suomen opiskelijajäsenenä sekä Akavan opiskelijaval-tuuskunnan työjaoston jäsenenä. Lisäksi hän on ollut Suomen Valtiotieteitä Opiskelevien Liiton varapuheenjohtaja.Tu

om

as M

erin

iem

i

Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY ry:n puheenjohtajaksi kaksivuotis-kaudelle 2010–2011 valittiin Sirpa Jukarainen. Mikkelissä asuva Jukarainen työskentelee Suomen Lähikauppa Oy:ssä aluepäällikkönä. Hän on ollut YTYn hallituksen jäsen vuo-desta 2006 ja varapuheenjohtaja vuosina 2008–2009.

Jou

ni V

alke

enie

mi

Metsänhoitajaliiton uusi valtuusto on valinnut nelivuotiskaudelle 2010–2013 liiton puheen-johtajaksi metsänhoitaja Tuula Juskon. Hän työskentelee Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa Helsingissä ja on toiminut Metsän-hoitajaliiton hallituksessa seitsemän vuoden ajan.

Joh

ann

a H

rist

ovM

auri

Hel

eniu

s

Joh

ann

a La

mp

inen

/Mik

kelin

Val

oku

vau

sliik

e O

y

Suomen Farmasialiiton uudeksi puheen-johtajaksi kaudelle 2010–2013 on valittu proviisori Heidi Silvennoinen Espoosta. Orionin palveluksessa työskentelevä Silven-noinen on Farmasialiiton jäsenyhdistyksen Proviisoriliiton jäsen. Hän on ollut Farmasia-liiton hallituksessa opiskelijajäsenenä kolme vuotta.

Nimityksiä

35

Ordförandenn De metoder för att förlänga yrkesbanorna som presenterats har alldeles i onödan motta-gits med misstänksamhet. Om Ahtela-grup-pens förslag genomförs vinner alla på det: akavamedlemmarna, de övriga löntagarna, arbetsgivarna och hela samhället.

Arbetshälsan och företagshälsovården bör stå i fokus när yrkesbanorna förlängs. Arbets-gruppen föreslår att sjukskrivna anställda ska få rätt till snabbare och effektivare sjukvård. Ju snabbare en anställd blir frisk och kan återgå till arbetet, desto bättre för alla parter.

Akavas långvariga krav på att finansie-ringen av högskolorna måste bli förnuftiga-re håller på att realiseras. Finansieringen av högskolorna ska enligt planerna fastställas dels utifrån utbildningsvolymen, dels enligt hur de nyutexaminerade får arbete inom sin egen bransch.

Finland har inte råd att låta de unga slås ut från arbetslivet. Den utbildningsgaranti

Yrkesbanorna kan inte förlängas med tvång

Trygghet och balans i arbetet

Förhandlingarna om yrkesbanorna i målför unga som föreslagits är därför absolut nöd-vändig.

Under pensionsförhandlingarna höll Nä-ringslivets centralförbund EK mycket länge fast vid sitt krav på en 40 år lång yrkesbana före pen-sioneringen. Bland de nedskärningar som EK föreslog fanns också intjäningsmodellen för ar-betspension och deltidspensionerna. Alla dessa krav kunde avvärjas.

Det fanns heller inget behov av att ändra pensionssystemet eftersom det förnyades för bara fem år sedan. Redan nu står det klart att reformen ger resultat – man har börjat stanna längre kvar i arbetslivet.

När det gäller förlängningen av yrkesbanorna är det väsentligaste dock att arbetsgivarna håller kvar sina äldre anställda. Man måste också kun-na behålla sin kompetens och arbetsförmåga även när man blir äldre. Yrkesbanorna kommer att bli längre om dessa faktorer är i skick.

Matti Viljanen

n Förhandlingarna om yrkesba-nornas längd ledde till ett lyckat slutresultat. Arbetslivsgruppen, den så kallade Ahtela-gruppen, kunde inom utsatt tid presentera ett omfattande förslagspaket som enligt centralorganisationernas bedömning skjuter fram pensio-neringen med ett drygt år. När man dessutom beaktar den effekt som pensionsreformen 2005 och det socialpolitiska avta-let som ingicks för cirka ett år se-dan har på pensioneringsåldern är målet på tre år nått enligt Akava, FFC och STTK. Ahtela-gruppen

lade fram drygt 20 förslag som kan verkställas så snart regeringen har färdigställt sin egen bedöm-ning av dem före utgången av fe-bruari. De förslag som gäller början av yrkesbanorna inkluderar Aka-vas långsiktiga mål: utbildningens kvalitet med tanke på sysselsätt-ningen bör utgöra ett kriterium vid finansieringen av högskolor-na. I förslagen betonas också vik-ten av att minska antalet invalid-pensioner. Arbetsgruppen föreslår att mentala problem åtgärdas i ett tidigt skede, företagshälsovården

görs mer omfattande och inriktas på ett nytt sätt och att arbetslösa får tillgång till service som främjar arbetsförmågan. Pensionsförhandlingarna stran-dade denna gång men behand-lingen av pensionsfrågor fortsätter. Enligt det socialpolitiska avta-let ska förhandlingar om den s.k. pensionsslussen föras redan nästa år. Målet bör då vara att skapa ett system som ökar arbetsgivarens ansvar och effektiviserar sysselsätt-ningen av äldre utan att utplåna deras ekonomiska skyddsnät.

n Akava har publicerat sina mål för utveckling av arbetslivet. De centrala verktyg som kan använ-das i utvecklingen av arbetslivet är reviderad lagstiftning, avtals- och förbundsvisa förhandlingar samt lokala avtal. Vid sidan av dessa ”hårda” metoder behövs också mer arbetslivsforskning med fo-kus på expertarbete samt kvalita-tiv utveckling av arbetslivet, vilket sker på arbetsplatserna. Man bör förhindra att tids-bundna anställningar utnyttjas

som ett sätt att kringgå arbetsta-garens uppsägningsskydd. Det är bra att framhäva den nytta som arbetsgivaren har av ordinarie an-ställningar. För att samarbetskulturen på arbetsplatserna ska bli öppnare behövs stöd av lagstiftningen. De kostnader som åsamkas arbetsgi-varen vid uppsägning av ekono-miska eller produktionsmässiga orsaker bör höjas. I Akavamedlemmarnas arbete är det psykiska arbetarskyddet i

nyckelställning. Förpliktelserna inom arbetarskyddet och den där-till anslutna samarbetsverksamhe-ten bör inkluderas i chefsutbild-ningen. Organisationerna ska få rätt att väcka talan för att försvara arbets-tagarnas rättigheter. Om arbets-marknadsorganisationerna skulle ha rätt att på medlemskårens väg-nar föra en gemensam talan kunde flera rättskränkningar avgöras på en gång utan att individens ställ-ning hotas.

Nytt från Akava


Perheen kanssa kesälomalleA-lomien edullisilla perhelomilla riittää tekemistä isoille ja pienille lomalaisille. Tarjolla

on monia hyviä lomakohteita kylpylöissä, hotelleissa, urheiluopistoilla

ja lomakeskuksissa.

Haettavina ovat kesän lomaviikot ovat 22–34. Hakuaika päättyy 16.4.2010.

Lomille myönnetään lomatukea Ray-avustuksesta sosiaalisin ja taloudellisin perustein.

:: Perhe- ja virkistyslomat: 180 euroa/aikuinen, lapset 6–16-vuotta

90 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

:: Nuoret perheet -lomat: omavastuu 100 euroa/aikuinen,

lapset 6–16-vuotiaat 80 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

:: Koululaisperheiden ryhmäperheloma: omavastuu 120 euroa/aikuinen,

lapset 6–16-vuotta 90 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

A-lomat ry | Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki | puh. 020 111 2770 (arkisin 9–12) | [email protected]

Katso Perhelomakohteet ja hae lomalle

ww

w.a

-lom

at.fi

Documents

Akavalainen 1/2010