A k a v a n o p i s k e l i j a v a l t u u s k u n n a n j u h l a l e h t i

Akavalainen 2 2008

25 vuotta AOVA

Yhdessä sujuu

Kasvun myötävaltakunnalliseksi

vaikuttajaksi

Opiskelijaelämää ja edunvalvontaa

A k a v a l a i n e n 2 | 20082

4 Yhdessä sujuu Tamperelaiset opiskelijat Jenni Savolainen ja Olli Karsio

nauttivat elämästä tässä ja nyt.

9 Opiskelijatoiminnan katalysaattori ja ukkosenjohdatin Risto Piekka vaikutti aktiivisesti perustamiseen ja

nousuun.

11 Epäluulo muuttui yhteistyöksi Sanna-Katri Räikkösen opiskelijasihteerikaudella

vuosina 1989–1991.

12 Mistä löytyy paras kesätyönantaja? Ehdota voittajaa.

13 Oppeja Draculan maasta Heikki Siljamäen kolumni.

14 Jotta elämä olisi mielekästä Tulevaisuustutkija Aleksi Neuvosen mukaan mielekkäi-

den asioiden tekeminen yhdessä muiden kanssa lisää ihmisten hyvinvointia.

16 Illan pitkä elokuva: kansainvälinen edunvalvonta Akavan opiskelija-asiamies Jukka Parkkola katsoo

ammattiyhdistystoimintaa kuin episodielokuvaa.

17 Kansainvälinen harjoittelu: polku uteliaalle Antti Alaja pohjustaa kansainvälistä uraa harjoittele-

malla ulkomailla.

18 Linkki työelämään pätkii Ruotsissa SACOn puheenjohtaja Anna Ekström ja opiskelijaval-

tuuskunnan puheenjohtaja Eva Westerberg ruotivat ruotsalaisen koulutusjärjestelmän plussia ja miinuksia.

21 AOVA ja muut opiskelijajärjestöt ottavat kantaa Opiskelijoiden sosiaaliturvassa vähän kannusteita

perheen perustamiseen tai työntekoon.

Miksei kukaan ota vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista?

22 Hyvä koulutus tarkoittaa monipuolisuutta ja vaihtoehtoja Akavan koulutuspoliittinen asiamiehen Simo Pöyhö-

sen kristallipallo kertoo koulutuksen näkymistä.

Risto Piekan ja Sanna-Katri Räikkösen yhteistyö sujui mainiosti 90-luvun alussa, kun Piekka oli Akavan pääsihteeri ja Räikkönen opiskelija-sihteeri.

24 Onneksi nuoret kyseenalaistavat Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen iloitsee

opiskelijoiden ennakkoluulottomuudesta.

27 Akava Camp tutuksi kaikille korkea kouluopiskelijoille Uusi kierros syksyllä 2008.

28 Kasvu on tehnyt AOVAsta valtakunnallisen vaikuttajan Kasvun vaikutuksen on konkreettisesti kokenut

TRALin opiskelija-asiamies ja TROLin toiminnanjohtaja Tomi Heinilä.

29 Harjoittelumanifesti

31 Ei vain opiskelua Opiskelijaelämä on myös iloista yhdessäoloa ja

railakkaita juhlia.

34 Järjestötoiminta kasvatti minusta tasa-arvon kannattajan AOVAn puheenjohtajana vuosina 2004–2005

toiminut Jussi Salonranta kertoo miksi.

Opiskelijaelämä on myös railakasta riehaa. Laskiaisen vähälumisuus Ullanlinnanmäellä ei menoa haittaa. K

uV

A: S

Am

uli

Siir

AlA

.

Kokoukset ja seminaarit ovat oleellinen osa AOVAn arkista työtä. Kuva AOVAn, SAMOKin ja SYLin hyvinvointiseminaaris-ta helmikuussa 2008. Kuvassa seisovat Akavan koulutuspoliit-tinen asiamies Simo Pöyhönen ja opiskelija-asiamies Jukka Parkkola, istumassa Uuden Insi-nööriliiton opiskelija-asiamies Pekka Hongell ja kenttäasia-mies Anu Kaasalainen.

Ku

VA

: An

ittA

VA

ltO

nen

AkavalainenRautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinkipuhelin 020 7489 400faksi (09) 142 595www.akava.fiViestintä faksi (09) 148 1140

Vastaava päätoimittaja: Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fiPäätoimittaja: Jukka Parkkolajukka.parkkola@akava.fiToimitussihteeri ja toimittaja: Anitta Valtonenanitta.valtonen@dnainternet.netTaitto: Aija Aalto

Akavalainen 2|2008

Toimitusneuvosto: Jukka Parkkola (pj), Heidi Handolin, Heikki Siljamäki, Tomi Heinilä, ja Anitta Valtonen.

Aikakauslehtien liiton jäsenPainopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN 0789-6263

Seuraava lehti ilmestyy 24.4.2008

Kannen kuva: Samuli SiiralaKuvassa tamperelaiset opiskelijat Jenni Ruotsalainen ja Olli Karsio.

Akavan opiskelijavaltuuskunnan 25-vuotisjuhlanumero

A k a v a l a i n e n 2 | 2008 3

25 vuotta aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin edunvalvontaa ja toimintaa!

Moni nykyinen Akavan opiskelijaval-tuuskunnan jäsen ei ollut edes synty-nyt 4. huhtikuuta vuonna 1983, kun AOVAn toiminta viimein käynnistyi. Muutamalla tämän lehden sivuilla esiintyvällä on sen sijaan ollut kun-nia seurata akavalaisen opiskelijatoi-minnan kehittymistä aina sen syn-tymästä aikuisikään saakka. AOVAn 25-vuotisjuhlalehti ei pyri eikä edes pysty kertomaan kaikkea tältä ajalta. AOVAlla ei ole vain yhtä mennei-syyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Sillä ei ole vain yhtä tarinaa. Tarinoita on yhtä monta kuin kertojia.

Kerromme juhlalehdessä elämänma-kuisia tarinoita opiskelijoiden ja sa-malla AOVAn taipaleesta 25 vuoden aikana – unohtamatta opiskelijoiden näkökulmasta tärkeintä eli tulevaa.

1970-luvulla Akavan opiskelijatoi-minta oli yhtä kuin yksi kansio hyl-lyllä. Nyt hyllyt ja kovalevyt notku-vat kansioita ja toimintamme on monipuolisempaa kuin koskaan, esi-merkkinä valtakunnallinen, kymme-niä tuhansia opiskelijoita tavoittava Akava Camp -korkeakoulukierros.

AOVA on juhlavuotenaan 2008 Suomen johtava korkeakouluopis-kelijoiden työmarkkina-asiantuntija. Jos vapaaehtoisuus otetaan mitta-riksi, AOVA edustaa enemmän opis-kelijoita kuin mikään muu opiskeli-jajärjestö Suomessa. Aloitin pääkir-joitukseni mukailemalla Kolmannen Naisen ”Tästä asti aikaa” kappaletta. Siihen on hyvä myös päättää: meillä on tästä asti aikaa...

Malja korkeakouluopiskelijan ikään tulleelle AOVAlle!

Jukka ParkkolaAOVAn juhlajulkaisun päätoimittaja ja Akavan opiskelija-asiamies

Elämänmakuista vaikuttamista

Massassa on voimaa!

Uudet tuulet puhaltavat Suomen korkeakou-lukentällä tulevina vuosina. Uudistusten myötä lukuisia haasteita opiskelijoiden näkökulmasta on aivan varmasti tulossa.

Parhaiten pystymme vaikuttamaan yhteisrinta-mana, tuoden esille opiskelijoiden näkemyksiä koko yhteiskunnan tietouteen. Tekemällä yh-teistyötä voimme jonakin päivänä päästä yhtei-seen missioomme: parempaan tulevaisuuteen, yhteiskuntaan, jossa opiskelijoiden ääni todella kuuluu, opetus on laadukasta, korkeakoulutut-kinnot ovat kullekin ryhmälle parhaat mahdolli-set ja työllistyminen on laadullista.

Jotta voimme jonakin päivänä päästä tähän kaikkeen parempaan, tarvitsemme jokaisen pa-nosta ja määrätietoista yhteen hiileen puhal-tamista. On äärimmäisen tärkeää toimia yh-teisvoimin jokaisella vaikuttamisen tasolla: niin paikallis-, liitto- kuin valtakunnallisella tasolla.

Kannetaan jokainen oma kortemme kekoon, jotta yhteinen tulevaisuutemme on loistokas. Tsemppiä teille jokaiselle akavalaiselle toimijalle kuluvana juhlavuotena!

Heidi HandolinAkavan opiskelijavaltuuskunta AOVAPuheenjohtaja K

uV

AA

jA: t

uu

liK

Ki H

OlO

pAin

enK

uV

AA

jA:

An

tOn

in H

AlA

S

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 84

Jenni Ruotsalaisen ja Olli Karsion opinahjo on sosiaalipolitiikan ja sosi-aalityön laitos Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekun-nassa. Jennin pääaine on sosiaalityö, Ollin sosiaalipolitiikkaa. Kumpikin alkaa olla graduvaiheessa.

Laitos sijaitsee Linnassa, yliopis-ton uusimmassa rakennuksessa, joka valmistui vuonna 2006. Rakennus

Teksti: Anitta Valtonen

Kuvat: Samuli Siirala

”terve.”tutustuminen jenni ruotsalaiseen ja Olli Karsioon käy mutkattomasti. He viihtyvät keskenään ja muiden ihmisten kanssa. He ovat aktiivisia opiskeli-joita, jotka osallistuvat, keskustelevat, väittelevät, leikkivät ja hulluttelevat. Käsi kädessä.

Yhdessä sujuu

täyttää nykyajan vaatimukset – on lasia, valokäytävää ja ajanmukaiset laitteet, mutta Jennin ja Ollin mie-lestä paljon on hävitty kodikkuu-dessa.

He esittelevät ”Sossulan”, aine-järjestöhuoneen. Huone on pieni, mutta rentoutta on yritetty luoda retrohenkisillä huonekaluilla. – Tän-ne voi tulla iltapäiväkahville.

Aktiivisuus palkitsee

Jenni ja Olli ovat opiskelija-aktiiveja. Olli on sosiaalipolitiikan laitoksen, SOS ry:n, varapuheenjohtaja, Jenni laitosneuvoston ja laitoksen opetus-suunnitelmatyöryhmän jäsen sekä Talentian opiskelijajärjestö TaSOn varapuheenjohtaja.

– Ainejärjestötyö on tosi tär-keää, vaikka sitä joskus vähätellään.

Olli ja Jenni pystyvät lukemaan tenttiinkin lähekkäin.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 5

Ajatellaan, että se on vain bileitten järjestämistä. Ei todellakaan, Jenni va-kuuttaa.

Häntä innostaa myös toiminta TaSOssa.

– Se vahvistaa ammatti-iden-titeettiä ja lisää valveutuneisuutta. On hienoa tehdä yhteistyötä sosio-nomien ja muiden alojen edustajien, kuten insinöörien, tradenomien, val-tiotieteilijöiden, psykologien ja opet-tajien kanssa.

Olli uskoo, että aktiivisuus opis-kelijajärjestössä parantaa mahdolli-suuksia työelämässä.

– Tässä saa ystäviä ja oppii erilaisia taitoja, kuten esiintymään ja järjestämään tilaisuuksia. Tykkään järjestellä porukalla ja olla vaikutta-massa asioihin.

Ensisilmäys rippileirillä

Hämeenlinnasta kotoisin olevat Jenni ja Olli tapasivat ensi kerran rippileiril-lä. Silloin he eivät reagoineet toisiinsa sen kummemmin. Lukioaikana heillä oli lyhyt romanssi. Ylioppilaiksi he kirjoittivat vuonna 2003.

Lukion jälkeen Olli halusi Tam-pereelle. Sosiaalipolitiikan kuvaus opinto-oppaassa kolahti.

– Se oli juuri sitä, mitä halusin. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttu-minen kiinnostaa. Yhteiskuntatieteis-tä saa avaran näkökulman yhteiskun-nan rakenteisiin.

Jenni kävi ylioppilaskirjoitusten jälkeen läpi opinto-oppaita, innos-tui sosiaalityöstä ja pääsi Kuopioon opiskelemaan sitä. Vuoden kuluttua hän haki Tampereen yliopistoon ja jatkoi sosiaalityön opintoja siitä, mi-hin oli Kuopiossa jäänyt.

– Psykologiakin kiinnosti, mut-ta se on niin tilastotiedepainotteista, etten olisi selvinnyt siitä.

Kaukosuhde Ollin kanssa muut-tui seurusteluksi, kun Jenni muutti Tampereelle. Hän tietää valinneensa oikein.

Harjoittelu avaa silmät

Opiskelijoiden työharjoittelun tu-kiraha on Tampereen yliopistossa 1100 euroa kuussa. Siitä maksetaan opiskelijalle vähintään 850 euroa ja

Vihdoinkin!Opiskelijoiden opintotukeen oikeuttavat tulorajat nousivat vuoden alussa. Opintorahaa korotetaan elokuussa. Kyllä tätä uudistusta odotet-tiinkin.

Opiskelijoiden 15 vuoden toimeentulopiina helpottuu opintotukiuudistuksen myötä.

Tänä vuonna opiskelija saa ansaita noin 30 prosenttia enemmän kuin viime vuonna menettämättä opintotukeaan.

Jokaista tukikuukautta koskevan tulon yläraja on tammikuun alusta 2008 lähtien 660 euroa, kun se viime vuonna oli 505 euroa.

Jokaisena tuettomana kuukautena saa ansaita 1970 euroa, kun summa ennen oli 1515 euroa.

Jos tulot ovat sallittua enemmän, Kela perii ylimääräiset tuet takaisin ja summaan lisätään 15 prosentin korko. Perinnältä voi välttyä perumalla tukikuukausia etukäteen.

Opintoraha nousee elokuun alussa. Silloin korkeakouluopiskelijoiden opintora-ha on 298 euroa kuussa, kun summa nyt on 259,01 euroa.

Juuret 70-luvulla

Vuonna 1972 lakkautettiin valtion opiske-lijastipendit ja tilalle tuli opintotukijärjes-telmään liitetty opintoraha. 70-luvun alun energiakriisin seurauksena pankit leikkasivat opintolainoja 10–30 prosenttia.

Opintolainat muodostivat edelleen suuren osan opintotuesta. Opiskelijoiden velkaantumisen vähentämiseksi opetusmi-nisteriön toimikunta ehdotti välillisen opin-totuen lisäämistä. Sopivana välillisenä tuke-na pidettiin opiskelijaruokailun ja asumisen sekä matkakulujen, lasten päivähoidon ja terveydenhuollon tukea. Vuonna 1977 opintotukijärjestelmään liitettiin asumislisä. Näillä toimilla haluttiin kohentaa opintotu-kijärjestelmää.

Opiskelijoiden suurimmat menoerät ovat asuntomenot ja ruokailu. Muita me-noja aiheutuu vaatteista, matkakuluista ja lainojen koroista. (AV)

loput 250 euroa työnantajan sivu-kuluihin. Opiskelijan saama palkka ei ole sidottu tukirahaan. Harjoitte-lupaikka ei voi myöskään laskuttaa laitosta enempää kuin on sovittu eli 1100 euroa. Tampereella systeemi on se, että syventävien opintojen opiskelijoille maksetaan harjoittelus-ta 3 x 1100 euroa kuussa. Laitos maksaa työnantajalle 2 x 1100 euroa ja työpaikka kolmannen kuukauden.

Olli oli alansa harjoittelupaikas-sa ensi kerran keväänä 2007. Kysees-sä oli suunnittelutehtävä. Virallisesti hänen tehtävänsä oli toimia Tam-pereen kaupungin hyvinvointipalve-lujen avopalvelujen hallinnon suun-nittelun parina. Työstä maksettiin harjoittelijasuosituksen mukaan.

Paremmille ansioille hän pääsi kesällä Spar-kaupan lihatiskillä liha-mestarin apulaisena. Lisäksi hän on työskennellyt vuorotöissä terveys-keskusvahtimestarina.

Jenni työskenteli syksyllä 2007 konferenssisihteerinä Talentiaan kuuluvassa Terveyssosiaalityönteki-jät ry:ssä. Tästä työstä hänelle mak-settiin 3 x 1100 euroa.

– Se on aika vähän. Silti tilanne on meillä parempi kuin esimerkik-si Kuopiossa, jossa harjoittelusta ei välttämättä makseta lainkaan.

Ei ihme, että harjoittelu huolet-

– Sosiaalityölle on perusteltu paikka akateemisessa maailmassa. Sosiaali-työ on maailman paras aine. Pääsee sivistämään itseä ja oppii ammatin, jossa voi auttaa ihmisiä ja kehittää yhteiskuntaa, Jenni sanoo.

jAtKuu SeurAAVAllA SiVullA

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 86

taa opiskelijoita valtakunnallisesti.Kesätöitä Jenni on tehnyt sosi-

aalityöntekijän sijaisena Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Palkka oli sosiaalityöntekijän palkka eli reilut 2000 euroa, josta vähennettiin 5 % tutkinnon puuttumisen vuoksi.

– Pidin töistäni sairaaloissa, vaikka ne ovat hierarkkisia organi-saatioita eikä sosiaalityö kuulu työ-yhteisön arvostetuimpiin tehtäviin. Hienoa oli, kun tunsin onnistuvani moniammatillisessa tiimissä. Asiak-kaan elämäntilannetta kartoittaes-sani näin, miten tärkeää on kohdata asiakas ja kuunnella häntä.

Edullista ruokaa

Menemme Linnan opiskelijaruoka-laan, joka on yksi viidestä yliopiston opiskelijaruokalasta.

– Linna ei ole paras, mutta on kohentunut, kun salaattipöytä on parantunut, Olli ja Jenni toteavat.

Jenni syö kasvipihvit, kuoripe-runat ja raasteen. Ollin lautasella on spagettia ja jauhelihakastiketta. Opiskelijahinta on 2,30.

Yhä useammin he syövät koto-na, koska luentoja ei enää paljon ole. Olli on perheen kokki.

– Tykkään tehdä ruokaa. Ehkä parhaiten osaa valmistaa lihaa. Sain hyvin vinkkejä kaupan lihamestarilta. Vaikeinta on tehdä kypsä pihvi; mi-ten sen saa säilymään mehukkaana.

Olli on myös innokas kalastaja. Hänen mielestään hauki on aliar-vostettu kala, jonka mainetta hän haluaa kohentaa.

– Siitä saa erinomaiset fileet. Olemme järjestäneet kalafestivaaleja, joihin kutsumme ystäviämme syö-mään haukea ja uusia perunoita.

Toimeen tulee

Jenni ja Olli asuvat vuokra-asunnos-sa Kalevassa, pienen puiston vieres-sä. Puolentoista kilometrin matka yliopistolle kuluu polkupyörällä tai kävellen.

– Tampereella on aika helppo saada vuokra-asunto vapailta mark-kinoilta. Opiskelija-asunnon saanti on vaikeampaa, varsinkin, jos on eh-toja asunnon sijainnista ja muusta.

Jenni ja Olli elävät pääasiassa

opintorahan ja kesäansioiden turvin. Olli haluaa nauttia opiskeluajasta, joten hän on ottanut opintolainaa koko opiskeluajan. Jenni otti ensim-mäisen – muutaman sadan euron – lainansa vasta tänä keväänä.

He alkavat laskea, mihin heidän rahansa kuluvat.

– Ruokaan menee ehkä 300 euroa kuussa. Summa olisi suurem-pi, ellei vanhemmiltamme tulisi aina kotivierailuilla matkaan iso ruokakas-si. Tuntuu kivalta, että vanhemmat auttavat.

Vuokra on 550 euroa kuussa. Lisäksi tulevat vesi- ja sähkömaksut sekä puhelin- ja nettilaskut.

Vaatteisiin ei kulu paljon rahaa. – Minulle apuja vaatteiden

hankintaan tulee lähipiiriltä, Olli ker-too.

Kumpikaan ei ole shoppailija. Joskus tentin jälkeen Jenni saattaa hemmotella itseään jollakin uudella vaatteella tai ostamalla kotiin vaikka pöytäliinan.

– Nautin siitä, että kotona on kaunista. Hyvän olon tuo se, että siivoan kunnolla ja laitan maljakkoon tuoreet kukat.

Yliopistora-kennukset yhdistävä putki on arkkitehtien metku, jota opiskelijat käyttävät vain harvoin.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 7

Hyvää ja edullista ruokaa vuodesta 1953

Valtion ateriatuen ansiosta opiskelija voi nauttia edullisen lounaan minkä tahansa korkeakoulun ravintolassa.

Ylioppilasruokailulla on myös kasva-tustehtävä: terveellisellä ruokavaliolla on ohjailtu ylioppilaiden tottumuksia, ”Jotta ylioppilas pystyisi tehokkaasti opiskelemaan ja pysyisi muutenkin terveenä”, kuten 50-luvulla sanottiin.

Sotien jälkeen HYY alkoi Helsingissä huolehtia ylioppilaiden asumisesta ja SYL panosti terveydenhuoltoon. Ruokailun jär-jestäminen jäi osakuntien vastuulle.

HYY:n oma ravintolatoiminta lähti liik-keelle vuonna 1953 Domus Academicalta, kun ylioppilaskunta halusi tarjota jäsenis-tölle edullisia ja hyviä lounaita. Porthanian kaivattu ravintola avasi ovensa nälkäisille ylioppilaille 12.11.1957. Niin hyvää palvelua ihmeteltiin ympäri kaupunkia.

Aluksi opiskelijaravintoloita oli vähän. 1970-luvulla toiminta laajentui ja valtio al-koi tukea opiskelijaruokailua vuonna 1979.

Ateriatuen taustalla oli myös huoli opiskelijoiden ruokailutottumuksista. Ra-hojen loppuessa opiskelijat säästivät ensim-mäisenä ruoasta. Ongelma oli myös se, että opiskelijat söivät usein vain kerran päivässä. Ateriatukea alettiin pitää terveyspoliittisena toimena.

Vuosien saatossa toimintaan on tullut uusia konsepteja ja mutta perustehtävä ei ole muuttunut 55 vuoden aikana. Uni-Cafen edeltäjä Ylioppilastuki loi Suomeen joukkoruokailun perustan. Nykyään opiske-lijakorttikäytäntö ja ateriatuki helpottavat kymmenien tuhansien opiskelijoiden arkea.

Myydyimpien ruokien joukkoon kuu-luvat edelleen – kuten 60-luvulla – herne-keitto ja pannukakku. Suosikkilistan kärjessä on jauhelihakastike ja spagetti. Kalan, broi-lerin ja kasvisruokien kysyntä ovat kasva-neet. (AV)

Lähde: Sari Aalto: Opiskelijaruokailun tekijät. Oy Unicafe Ab 1953–2003. Gaudeamus Kirja 2003. ISBN 951-662-901-6.

Ollille hemmottelu tarkoittaa hyvää ruokaa ja viiniä. Dvd-kokoel-maansa hän kartuttaa pikku hiljaa.

Autoa heillä ei ole, mutta he ovat eri mieltä siitä, olisiko siihen va-raa. Jennin mielestä ei, Ollin mielestä kyllä. Yhtä mieltä he ovat siitä, että auto olisi älytön, koska he asuvat niin lähellä keskustaa.

Gradun kimppuun

Pian on edessä gradun teko. Jennille gradu on ollut vähän peikko, mut-ta viime aikoina suhtautuminen on rentoutunut.

Jenni ja Olli ovat toimineet toistensa tekstien ensilukijoina koko opiskeluajan.

– Arvostan Ollin kommentoin-tia ja toisin päin, Jenni sanoo.

Ollia gradunteko ei jännitä. Hän puntaroi gradunsa aihetta.

– Se liittyy jollakin tavalla yk-sityistämiseen, ehkä tilaaja-tuottaja-mallin luomiin näennäismarkkinoi-hin. Hyvinvointivaltion kannalta on kiinnostava katsoa, kuka tuottaa ja kuka maksaa palvelut. Suunta on se, että yksilön ja perheen vastuul-le sysätään yhä enemmän vastuuta. Kuka todistaa, että yksityistäminen tuo säästöä? Tämä on alamme pe-ruskysymyksiä. Tämä voisi olla gra-duni aihe.

Jenni innostuu puhumaan retoriikasta. Häntä harmittaa, että sosiaalialaa määritellään aika paljon

juridisen tai lääketieteellisen näkö-kulman avulla.

– Olisi hyvä, että keskusteluun tulisi talousajattelun rinnalle pehme-ämpääkin retoriikkaa ja ajateltaisiin myös sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyt-tä, jotka usein unohdetaan.

Rennosti kaverien kanssa

Jennin ja Ollin eteisessä kotoisuutta luo vuokraisännän asuntoon jättämä vanha Husqvarna-ompelukone. Joka huoneessa on kukkia ja viherkasveja, huolella valittuja koriste-esineitä ja lämpimiä huopia, joihin voi kietou-tua. Olli on leiponut suklaaneliöitä, joita on pakko saada lisää.

– Meillä käy usein vieraita ja me kyläilemme paljon. Kaveri- ja ystäväpiiriimme kuuluu erilaisia ih-misiä. Meillä on tiiviit suhteet kotivä-keen ja sisaruksiin. Osaamme nauttia elämästä.

– Harrastamme pubivisoja ja erilaisia seurapelejä ja leikkejä.

Olli on aktiivinen liikkuja. Jal-kapallo oli 15 vuotta hänen ykkös-juttunsa, nuorempana myös yleis-urheilu. Jenni on kouluajoista asti soittanut pianoa.

– Yksin ollessani soitan ren-nommin, hän sanoo, valittelee pia-non epävireisyyttä, mutta alkaa vie-railijoiden mieliksi soittaa.

”Nothing’s gonna change my love for you” on tarkoitettu Ollille.

Ei turhia huolia

Jenni luonnehtii tulevaisuutta sanalla valoisa. Olli sanoo, että tulevaisuus on ”haasteellinen positiivisessa mie-lessä”.

– Edessä on mahdollisuuksia. En odota lottovoittoa, vaan tiedän, että pitää tehdä hommia. Tykkäämme kumpikin siitä, mitä opiskelemme ja olemme varmoja urastamme.

Jenni uskoo, että hän saa val-mistuttuaan jopa valita töitä.

– Viiden vuoden kuluttua ha-luan ehkä jatkaa opintoja ja katsoa, mihin rahkeeni riittävät. Täytyy vain varoa, etten kahmi liikaa tehtäviä, koska innostun niin helposti. Tie-dostan, miten yleistä on, että ihmiset väsyvät haalittuaan liikaa tekemistä.

– Ensi kesä on koetinkivi. Silloin näen, millaisiin tehtäviin opinnoil-lani voi päästä, Olli sanoo.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 88

CD-levyn 39 musiikkiuraa mahtuisi hiuksen leveyteen.

OP-Pohjola-ryhmä voi tarjota sinulle lähes yhtä monta uraa.

OP-Pohjola-ryhmä kehittää ja tarjoaa yli 4 miljoonalle asiakkaalle monipuolisia rahoitukseen, varallisuudenhoitoon ja vakuutuksiin liittyviä palveluja. Suomen johtavana finanssiryhmänä tar-vitsemme jatkuvasti uusia kykyjä joukkoomme. Tervetuloa luomaan uraa pitkäjänteisten asiakas-suhteiden ja finanssialan palvelukehityksen parissa. Tutustu OP-Pohjola-ryhmään työnantajana osoitteessa op.fi/rekry.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 9

Ruusuista ei ollut siinä vaiheessa, kun akavalainen opiskelijatoiminta otti ensiaskeliaan. Akavan järjestöpäällik-könä Risto Piekka edisti akavalaisen opiskelijatoiminnan syntyä.

Opiskelijatoiminta oli hänelle läheistä, sillä ennen Akavaan tuloaan hän toimi lähes kolme vuotta Tu-hatkunnan pääsihteerinä.

Yksi mappi hyllyssä

70-luvun puolivälissä, jolloin Akavan toimisto sijaitsi Ruoholahdessa aka-valainen opiskelijatoiminta oli yhtä kuin yksi mappi hyllyssä. Mapissa luki: Opiskelijatoiminta.

Vähitellen muutaman jäsenjär-jestön opiskelijavastaavat alkoivat pi-tää Akavan organisoimia kokouksia.

– Kyseessä oli puhtaasti tie-tojen vaihto, ei vielä aktiivinen vai-kuttaminen opiskelijoiden asioihin, Piekka kertoo.

Järjestösihteerinä häntä pyy-dettiin puhumaan joihinkin valmis-tuvien tilaisuuksiin, joten hän tiesi, mitkä huolet valmistuvia yhdistävät ja mitä yhteistyöllä voisi saada ai-kaan.

Ensin tuli turpiin

Vuonna 1981 Akavan työvaliokunta päätti, että Akavaan tulee opiskeli-jatoimintaa. Puheenjohtaja Samuli Apajalahti kannatti esitystä, mutta hallitus kaatoi sen.

– Hallituksen mielestä opiske-lijatoiminta kuului jäsenjärjestöille.

Moni hallituksen jäsen pelkäsi esi-merkiksi, että opiskelijat voivat hal-lintoon tullessaan saada liika valtaa.

– Tuli siis turpiin eikä se tuntu-nut kivalta, Piekka sanoo.

Kabinettivaiheen jälkeen onnistuttiin

Alkoi kabinettivaihe. Opiskelijat oli-vat yhteydessä Piekkaan ja tämä ukkosenjohdattimena Akavan halli-tukseen. Vuonna 1983 aika oli kypsä ja hallitus päätti yksimielisesti opis-kelijatoiminnan aloittamisesta.

AOVA sai melko laajan itse-näisyyden, jota laajennettiin, kun Piekasta tuli Akavan pääsihteeri vuonna 1991. AOVAlla oli oikeus antaa opiskelijatoimintaan liittyviä

Teksti: Anitta Valtonen

Kuvat: Samuli Siirala

Opiskelijatoiminnan katalysaattori ja ukkosenjohdatin

AOVA:n 20-vuotisjuhlassa huhtikuussa 2003 Akavan entinen puheenjohtaja risto piekka sanoi: ”tänään Akavan opiskelijatoiminnan ja AOVAn asema ja merkitys ovat kiistattomia”.nyt viisi vuotta myöhemmin saman voi sanoa vielä enemmän rinta rottingilla.

Risto Piekka on harmikseen huomannut, etteivät naiset vieläkään uskalla pyytää pätevyyttään vastaavaa palkka. – Pyytäkää edes palkkatutkimusten kertoma mediaani, hän vetoaa.

jAtKuu SeurAAVAllA SiVullA

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 810

lausuntoja. Järjestön puheenjohta-ja sai puhe- ja läsnäolo-oikeuden Akavan hallituksen ja muutamien valiokunnan kokouksiin.

Jäsenjärjestöjen opiskelijajäsen-määrä oli 25677, kun AOVA perus-tettiin. Nyt jäsenmäärä on yli 100000 ja siten Suomen toiseksi suurin opis-kelijajärjestö. Valtaosassa jäsenjärjes-töjä on päätoiminen opiskelija-asia-mies ja mandaattipaikka järjestöjen hallituksessa ja valtuustossa.

– Tulos on AOVAn ja sen johdon aktiivisen johdon ansiota, Piekka onnittelee.

Sinnikkyys on palkittu

Koko toimintansa ajan AOVA on keskittynyt opiskelijoiden edun-valvonnan kovaan ytimeen: opis-kelijoiden taloudelliseen asemaan, työllisyyteen sekä koulutus- ja sosi-aalipolitiikkaan.

Risto Piekan mielestä akava-laisen opiskelijatoiminnan keskeinen tulos on, että se on aidosti voinut vaikuttaa Akavan tavoitteisiin, kan-nanottoihin ja ohjelmiin ja niiden kautta itselleen keskeisten tavoittei-den toteuttamiseen.

– Pitkän taistelun jälkeen opiskelijat saivat läpi tavoitteen-sa opintorahan korottamisesta ja opintorahan saamiseen vaikuttavien tulorajojen nostosta.

– Hyvin tärkeä saavutus on myös se, että korkeakoulujen opis-kelijamäärien kasvu on saatu pysäy-tettyä. Näin on mahdollista panos-taa laatuun, ei määrään.

– Jäsenjärjestöjen ja korkea-koulujen rekrytointipalvelut ovat hieno asia. Muita tärkeitä palveluja ovat jäsenjärjestöjen alkupalkkasuo-situkset, työsuhdeneuvonta ja työ-suhdeoppaat.

Kävelylenkit Väinämöisen kentän liepeillä ovat lois-totapa pitää kuntoa yllä.

Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 11

Räikkösen ei tarvitse turvautua muistelemaan, sillä hänellä on tallel-la tarkat muistiinpanot. Räväkimpiä juttuja hän ei kerro, mutta työfaktat hän tarkistaa vihkostaan. Istumme eduskunnan ruokalassa, sillä nyt Santtu työskentelee kansanedustaja Jukka Mäkelän avustajana.

Tutustuminen helpotti yhteistyötä

Räikkönen kertoo, että 90-luvun alussa Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL suhtautui AOVAan epä-luuloisesti.

– Korostimme, että AOVAn päätehtävä on hoitaa opintojen loppuvaiheessa olevien ja vastaval-mistuneiden asioita. 90-luvun alussa järjestimme ison kampanjan. ”Pitää-kö opiskelun kannattaa?” -tarroja oli pääkaupunkiseudun busseissa, junis-sa ja raitiovaunuissa.

Railakkaissa bileissä opiskelija-

aktiivit tutustuivat yli puolue- ja jär-jestörajojen.

– Tutustuminen ja tietojen vaihto lievensivät aiheetonta pelkoa reviirikilpailusta ja helpottivat yh-teydenottoa. Yhteistyötä tehtiinkin sitten monessa asiassa, sillä opiskeli-joiden huolet olivat yhteisiä: opinto-tuki, asuminen ja koulutuspolitiikka.

– Opiskelijoiden tavoite oli päästä lainapainotteisuudesta opin-totukipainotteisuuteen. Siinä onnis-tuttiin muutama vuosi myöhemmin. Yhteistyötä SYL:n kanssa tehtiin myös opiskelija-asuntojen lisäämisek-si ja asumistuen korottamiseksi.

Erityisen tiivistä yhteistyö oli Akavan sisällä. Kun Santusta tuli opiskelijasihteeri, edellisestä opiske-lijasihteeristä Tuomo Nenosesta tuli AOVAn puheenjohtaja. Heidän yh-dessä kiertäessään siirtyivät sekä ää-neen lausuttu että hiljainen tieto.

– Yhteistyössä olivat aktiivisim-min mukana Akavan päätoimiset opiskelijasihteerit; Erik Sartorisio Insi-nööriliitosta, Elina Penttilä Ekonomi-liitosta, Elina Rautasalo Opetusalan ammattijärjestöstä sekä Lars Miikki Korkeakouluinsinöörien ja arkkiteh-tien keskusliitto KAL:sta, Santtu ker-too.

Jännitteitä amk-kokeilujen aikaan

Ammattikorkeakoulukokeilut alkoi-vat vuonna 1991. Asia aiheutti risti-riitoja sekä Akavassa että AOVAssa. Eniten huolissaan olivat SEFE ja KAL, ammattikorkeakoulujen puolesta puhuivat Insinööriliitto, työterveys-hoitajat ja eräät AEK:n järjestöt.

– Ammattikorkeakoulujärjes-telmän muotoutumattomuus koet-tiin uhkaksi. Lausuntoja sorvattiin puolesta ja vastaan, Räikkönen ker-too.

– Taistelu opiskelijoiden sie-luista alkoi myös palkansaajakeskus-järjestöjen kesken. Yksi seuraus oli se, että STOL, Suomen tekniikan opiskelijoiden liitto, hajosi. Ensin läh-ti Teknillisen korkeakoulun ylioppi-laskunta TKY, myöhemmin järjestö hajosi kokonaan.

Noina vuosina AOVAn paino-arvo Akavassa alkoi kasvaa. Samassa liittokokouksessa, jossa Risto Piekas-ta tuli Akavan pääsihteeri vuonna 1991, hyväksyttiin Akavan ensim-mäinen opiskelijapoliittinen ohjelma. Yhä useampaan jäsenjärjestöön pal-kattiin koko- tai osapäivätoiminen henkilö opiskelijakysymyksiä hoita-maan.

Teksti: Anitta Valtonen

Kuvat:Anitta Valtonen ja Sanna-Katri räikkösen arkisto

Epäluulo muuttui yhteistyöksiKun Sanna-Katri räikkönen eli Santtu toimi Akavan opiskelijasihteerinä vuosina 1989–1991, AOVA haki vielä rooliaan suo-malaisessa opiskelijakentässä. Vähitellen sen painoarvo kasvoi.

Räikkösen päiväkirjaan on talletettu opiskelijaelämän vauhdikkaat vuodet.

Kun venäläiset valtuuskunnat vieraili-vat Suomessa, isäntinä toimivat usein kaikki palkan-

saajakeskusjärjestöt. Kuvassa Sanna-Katri Räikkönen Neuvostoliiton ammattiyhdistysten keskusliiton VZSPS:n delegaation puheenjohtajan kanssa vuonna 1990.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 812

Löydä oma liittosi:

www.järjestäydy.fi

Akavalaiset opiskelijat haluavat nostaa esiin myönteisiä asioita työ-elämästä. Siksi Akavan opiskelijaval-tuuskunta AOVA julistaa 25-vuoti-sen taipaleensa kunniaksi haettavaksi Suomen parhaan kesätyönantajan.

Parasta kesätyönantajaa valit-taessa vaakakupissa painavat muun muassa perehdyttäminen, kesätyön-tekijän mahdollisuus kehittyä työssä sekä työskentelyolot.

– Esimerkiksi riittävä työhön perehdyttäminen on yksi niistä pe-rusasioista, joista varmasti hyötyvät sekä työnantaja että -tekijä. Valitet-tavasti tämäkin jää toisinaan lapsi-puolen asemaan, AOVAn puheen-johtaja Heidi Handolin toteaa.

Parasta kesätyönantajaa voi ehdottaa työntekijän lisäksi myös työnantaja. AOVAn asettama raati tutkii jokaisen ehdotuksen huolella.

– Toivottavasti Suomesta löy-tyy runsaasti niin hyviä työnantajia, että pääsemme valitsemaan useiden ehdokkaiden joukosta parhaan ke-sätyönantajan, Handolin sanoo.

Parasta kesätyönantajaa voi ehdot-taa www.parastyonantaja.fi -sivuil-ta löytyvällä lomakkeella kesäkuun alusta syyskuun loppuun.

Missä on paras kesätyönantaja?

Akavan opiskelijatoiminta palvelee jäsenliittoja ja jäseniä julkaisemalla oppaita.

Teksti: juha-pekka Onnela

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 13

Ei, Romanian pääkaupunki ei ole pittoreski keskiaikainen puutarha-kaupunki. Se on omituinen sekoitus sosialistista realismia ja wannabe-vä-limerellistä tunnelmaa, mitä ei nyt varsinaisesti voi kuvailla viehättäväksi.

Mustanmeren rantavaltio on erinomainen kohde siksi, että se opettaa jotain Suomesta ja Euroo-pasta. Unionin tähtilippua katsellessa ei kovin usein juolahda mieleen, että olemme samassa porukassa sellaisen maan kanssa, jossa oikeasti eletään hökkelikylissä ja kuljetetaan tavaroita hevosella muutenkin kuin perinne-juhlamielessä.

Romania on myös maa, jossa hallinto on läpeensä korruptoitunut, joten hyvä työ- tai opiskelupaikka järjestyy helpoiten sopivalla sukuni-mellä tai sopivalla rahakasalla. Kes-kimääräinen akateeminen kuukau-siansio huitoo niukasti meikäläisen opintotuen paremmalla puolella. Jos opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen, on sen sijoituksen riskikerroin Roma-

Teksti: Heikki Siljamäki

Oppeja Draculan maasta

Haluaisitko lähteä lomalle? Hyvä, sillä minulla on suositus: mene Bukarestiin.

niassa pikkiriikkisen korkeampi kuin Suomessa. Ainakin noin keskiverto-virtasen tapauksessa.

Sellaisista lähtökohdista poh-joinen hyvinvointiareenamme opis-kelijayksiöineen ja opintotukineen kuulostaa maanpäälliseltä paratiisin vastineelta, mitä ei täysin voi tyrmä-täkään. Mutta taloudelliset puitteet sikseen, sillä yhdessä asiassa roma-nialaisopiskelijat päihittävät meidät suomalaiset kuin ruotsalaiset kiek-kokaukalossa. Ja se ero löytyy tällä-kin kertaa pääkopasta: usko tulevai-suuteen ja halu rakentaa uutta ovat heillä aivan eri tasolla kuin meillä.

Voimakkaassa murroksessa elävässä maassa halu rakentaa uutta on tietysti aika luonnollista, mis-tä yhtenä osoituksena on entisten sosialistimaiden nopea rynnistys niin EU:hun kuin Natoon. Paikallisia opiskelijoita tavatessa hämmästyt-tää eniten se luottamus, jolla he suhtautuvat tulevaisuuteensa. En-simmäisen työpaikan löytäminen

pohdituttaa varmasti opiskelijoita joka maassa, mutta Suomessa minä olen huolestuneempia ilmeitä näh-nyt kuin Draculan maassa.

Siinä voisi olla jotain opintyn-kää meille suomalaisillekin. Monesti kun tuntuu, että me opiskelijatoimi-jat olemme jämähtäneet puolustus-asemiin: vastustetaan sitä, pelätään tätä. No, opintotuen korotusta voi-daan kannattaa. Vuosikymmenen tai kahden kuluttua on kuitenkin meidän vuoromme olla keski-ikäi-siä, kasvattaa ne kuuluisat kalapuik-koviikset ja tehdä jotain linjauksia maan suunnasta. Millaista työelä-mää me haluamme? Millaisia taitoja silloin tarvitaan? Millaisilla taloudel-lisilla tukijaloilla haluamme Suomen seisovan?

Ne ovat kysymyksiä, joihin esi-merkiksi tämän päivän koulutuspo-liittiset päätökset vaikututtavat. Siksi voisi olla hyvä, että opiskelijaleh-tien ja -tilaisuuksien visiönäärisim-mät puheenvuorot tulisivat jostain muualtakin kuin valtiosihteeri Rai-mo Sailakselta – kaikella kunnioituk-sella häntä kohtaan. Ensimmäinen työpaikka on tärkeä, mutta nyky-maailmassa siinä harvoin pysytään muutamaa vuotta pidempään. Ehkä niille seuraavillekin kannattaisi siinä tapauksessa uhrata muutama ajatus.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kansan-taloustieteen opiskelija ja AOVAn työjaoston jäsen.

14

Demos Helsinki on kolmannella sek-torilla toimiva yleishyödyllinen tut-kimusorganisaatio, think tank. Sen tehtävä on lisätä kansalaisten valtaa instituutioihin, joiden alaisina he elä-vät, työskentelevät ja kuluttavat.

Demoksen harjoittama tutki-mus ja sen tulokset ovat kaikille avoimia. Myös tutkimusmeto-

dit ja tutkimuksen kaikki osat ovat julkisia.

Tutkija Aleksi Neuvonen on harmaana helmikuun päivänä läh-dössä työkaverinsa Roope Mokan kanssa kolmeksi viikoksi Etelä-Espan-jaan kielikurssille ja kirjoittamaan.

Odotettavissa on aurinkoa, läm-pöä ja pieni tauko Suomen ar-

jesta.

– Haluan kokeilla erilaisia asioi-ta ja edistää hyviä hankkeita, Neuvo-nen sanoo.

Koulutukseltaan hän on filosofi ja hänen työparinsa Mokka yhteis-kuntatieteilijä. He ovat kirjoittaneet Sitran julkaiseman teoksen Yksilön ääni. Hyvinvointivaltio yhteisöjen asi-alla. Kirjassaan he hahmottelevat uusia tapoja ajatella hyvinvointia.

– Hyvinvointiyhteiskunnan uusi tuleminen piilee yhteisöissä, joissa yksilöt käyttävät ääntään ja ovat hyödyksi muille.

Työelämä voi aiheuttaa pettymyksen

Neuvonen asettuu valmistumisvai-heessa olevan opiskelijan asemaan.

– Monella on kiire saada opin-not päätökseen, jotta elämään tulisi jotakin uutta. Elimistössä kihelmöi tunne, että ”nyt on opittu, pitäisi saada tutkinto ja päästä töihin.”

– Työelämään siirtyminen ai-heuttaa aika usein pettymyksen. Eikö tämä olekaan sen kummem-paa? moni kysyy.

– Pettymys tulee usein jo ensimmäisen työvuoden aikana. ”Tällaistako tämä on seuraavat 30 vuotta?” ihmiset surevat ja vertaavat tilannetta siihen, että opiskeluaikana siirryttiin koko ajan eteenpäin.

– Osa jatkaa opiskelua, mut-ta vastaus pettymykseen voi löytyä myös mielekkäästä tekemisestä työn ulkopuolella. Kannattaa miettiä, mit-kä asiat voisivat lisätä elämän mielek-kyyttä. Omalle elämälle voi improvi-soida uudenlaisen käsikirjoituksen.

Neuvonen ei tarkoita viihde-painotteista vapaa-aikaa, vaan jotain työnomaista, josta voi tuntea sa-

Teksti: Anitta Valtonen

Piirros: Samuli Siirala

Jotta elämä olisi mielekästäDemos Helsingin tutkimuspäällikkö Aleksi neuvonen tarjoaa vararenkaan niille, joille työelämä osoittautuu pettymykseksi. – työ on tärkeää, muttei välttämättä riitä onnen lähteeksi. Kun halutaan li-sätä omaa ja yhteistä hyvinvointia, tarvitaan uusia sosiaalisia innovaatioita. Vastaus löytyy mielekkäiden asioiden tekemisestä yhdessä muiden kanssa.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 15

manlaista ylpeyttä, jota taitava käsi-työläinen tuntee työstään.

– Rohkeasti vain tekemään sitä, mikä kiinnostaa ja mikä on itselle tärkeää. Halun erilaiseen tekemiseen pitää lähteä itsestä eikä siitä tarvitse syntyä uutta ammattia.

Yhdessä tekeminen lisää onnellisuutta

Elämä on Aleksi Neuvoselle paljolti sitä, että hän tekee juttuja yhdessä muiden kanssa. Sitä hän suosittelee muillekin. Hän toivoo lisäksi, että ihmiset toimiessaan ajattelisivat lop-putuloksen ohella itse tekemistä.

– Minulle on tärkeää, että saan opiskella jotain uutta. Oppiminen sinänsä.

Häntä surettaa se, että ME on yksilöä korostavassa yhteiskunnassa aika usein kadoksissa.

– Kunpa voisi kokea iloa siitä, että saa tehdä yhteistyötä osaavi-en ihmisten kanssa. Se on oikeasti hienoa. Tätä yritän muistuttaa itsel-lenikin.

Ihminen on tutkimusten mu-kaan onnellisin silloin, kun on itse tuottamassa hyvinvointiaan.

– Tarvitsemme syvempää hy-vinvointipalvelujen räätälöintiä. Tämä onnistuu vain, jos yksilö ottaa itse osaa palveluntuotantoon. Osallistu-minen on hyvinvoinnin edellytys.

– Yllättävän vähän meitä ope-tetaan ja kannustetaan siihen, miten tehdään asioita muiden kanssa.

Yksilön osaamista korostavassa työelämässä moni kokee epämiel-lyttäväksi sen, ettei osaa tehdä asi-oita yksin. Varsinkin työyhteisöön tulevalle nuorelle muiden tuki olisi tarpeen.

Kolmas sektori kuhisee elämääNeuvonen antaa tunnustusta suuril-le suomalaisille sosiaalisille innovaati-oille, kuten terveyskeskusverkostolle, progressiiviselle verotukselle, koulu- ja päivähoitojärjestelmälle sekä kor-keakouluverkostolle ja tutkimus- ja kehitystyöhön sijoitetuille varoille. Ne ovat luoneet suomalaisen osaa-misyhteiskunnan ja innovaatiojärjes-telmän.

Seuraavat suuret sosiaaliset in-novaatiot syntyvät Neuvosen ja Mo-kan mukaan kolmannella sektorilla. He ovat koonneet esimerkkejä siitä, miten asioita voi tehdä niin, että hyvinvointi lisääntyy.

– Ihmiset löytävät toisensa ja jakavat huoliaan mitä moninaisim-pien teemojen ympärillä. Aihepiiri voi olla mikä vain. Kun löytää itselle tärkeän ryhmän, tuntee kuulevansa porukkaan, vaikkei henkilökohtaises-ti tunnekaan muita ryhmän jäseniä.

Antoisia sosiaalisia ryhmiä voi syntyä missä vain: työpaikoilla, baa-reissa, kaupoissa, netissä.

Itselleen sopivan ryhmän voivat löytää myös ihmiset, jotka eivät iki-nä tule sosiaalitoimistoon kysymään asioita. Esimerkkejä ovat Helsingin asukaskumppanuustalo Betania, jo-ensuulainen Kulman Kundit -kansa-laistalon päihdetyö ja Oranssin Cafe Respect. Ne tarjoavat vertaisapua ja opettavat peruskansalaistaitoja, ku-ten tietotekniikan käyttöä ja vuoro-kausirytmiä.

Toiminta lähtee aika usein liikkeelle niin, että jokin virallinen taho organisoi, kouluttaa ja neuvoo ryhmää, joka jatkossa toimii omin voimin. Tarvittaessa ohjaaja neuvoo eteenpäin.

– Useimmat näistä yhteisöis-tä toimivat vapaaehtoispohjalta ja tekevät ennaltaehkäisevää työtä paremmin kuin mikään virallinen instituutio, Mokka ja Neuvonen kir-joittavat.

Jos ei ole aikaa?

Aktiivisien ihmisten ongelma on usein se, että hektinen elämä vie heidän voimansa. Moni kamppailee riittämättömyyden tunteen kanssa.

Silti Neuvonen on vakuuttu-nut siitä, että ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaa myös uudenlai-seen osallistuvaan tuotantoon, kun-han se vastaa heidän itseilmaisun tarpeitaan.

Kirjassaan hän ja Mokka sano-vat, että yksilö haluaa olla hyödyk-si juuri valitsemallaan tavalla. Joku työskentelee osana open source -yh-teisöä tai wikipedia-kirjoittajatiimiä, toinen on mukana harraste- tai ver-taisyhteisössä, kolmas kaunistaa ko-tikaupunkiaan. Kaikkia tapoja emme edes tunne.

Itsestä on tietysti huolehdittava.– Oman jaksamisen vuoksi on

vedettävä raja siihen, mihin kaikkeen repeää ja mietittävä, milloin voisi vain olla. On herkistyttävä kuunte-lemaan omaa jaksamista, Neuvonen sanoo.

Itse hän rauhoittuu saunomalla. – Saunassa aika hidastuu. Ky-

kyä hidastaa olemistaan voi käyttää myös arjen touhujen keskellä.

Lisää aiheesta:Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka. Yk-silön ääni: Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla. Sitra 2006. Kirjan voi vapaasti ladata Sitran sivuilta www.sitra.fi.

Jotta elämä olisi mielekästä

Kansainvälisyys tarkoittaa useim-miten osallistumista Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön, EAYn, nuorisotyöhön ja Eurocadresin eli Euroopan koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvot-telukunnan opiskelijaverkoston pro-jekteihin.

Kuin episodielokuva

Elokuvaharrastukseni innoittama tarkastelen kansainvälistä ammatti-yhdistystoimintaa kuin episodieloku-vaa; elokuvaa, jossa jokainen pala on erilainen, mutta lopulta juonenpät-kät kytkeytyvät toisiinsa, jotenkin.

Elokuvassa nimeltä EAY nuo-ret, Eurocadres opiskelijat jne. olen ehkä katsonut vähän ensimmäistä neljännestä. Alussa käsitykseni pe-rustui lukemiini dokumentteihin ja saamaani preppaukseen. Sittemmin olen kerännyt tietoa ja taitoja koke-malla, tekemällä ja osallistumalla.

Vuoden aikana olen käynyt EAY -nuorten komitean kokouksis-sa, seminaareissa, olen suunnitellut

Teksti: jukka parkkola

Kuva: Anait mesropjan

Illan pitkä elokuva: kansainvälinen edunvalvonta

Akavan opiskelija-asiamiehen työ on monipuolista. Sormensa pääsee työntä-mään koulutus-, sosiaali- ja työmarkkina-politiikkaan sekä kansainvälisiin asioihin.

ja ollut toteuttamassa Eurocadresin Start Pro (aloittelevat asiantuntijat) -seminaaria Italiaan. Olen osallistunut kansainvälisen ammattijärjestöjen kattojärjestön tapahtumaan. Olen ollut Maltalla kansainvälisessä pro-jektissa, joka etsi välineitä tasapuo-listen mahdollisuuksien löytämiseksi nuorille työntekijöille. Olen puhunut korkeasti koulutettujen yrittäjyyden puolesta pohjoismaiden akateemis-ten foorumissa ja niin edelleen.

Katsoja voi täydentää

Hyvän elokuvan alussa katsoja ei tiedä, mitä tuleman pitää. Hyvä elo-kuva ei alleviivaa tapahtumia, vaan antaa katsojalle mahdollisuuden täy-dentää ja analysoida pieniä merkkejä ja omalaatuisia symboleja.

Yksinkertaisia vastauksia tai edes kysymyksiä ei ole oikeassa elä-mässä eikä realistisessa elokuvassa. Näkemäni perusteella voin sanoa, että ammattiyhdistysliike Euroopas-sa näyttää nuorten puolella jämäh-täneen vanhaan. Monissa maissa toi-minta on hyvin epäsopuisaa.

Pohjoismaat erottuvat usein mallioppilaana; yhtenäisempänä ja sopuisampana. Me pystymme useim-miten tekemään yhteistyötä erilaisten ammattiyhdistysten kesken. Itä on vas-ta oppimassa organisoidun ammatti-yhdistystoiminnan tavoille; sen kone käynnistyy yskien.

Maltan Equal Oppotunities for Young Workers -seminaarin osallis-tujilla oli aikaa käydä katsomassa Gozon saaren historiallisia nähtävyyksiä. Viikon aikana syntyi paljon uusia ystä-vyyssuhteita.

Monin paikoin Euroopassa on-gelmana on nuorten – ja vanhem-pienkin – heikko järjestäytyminen.

Pystyykö liike uudistumaan?

Tärkein kysymys tulevaisuudessa on, pystyykö ammattiyhdistysliike Eu-roopassa uudistumaan vai kangis-tuuko se erilaisten tavoitteiden risti-paineessa.

Löytävätkö ammattiliitot yh-dessä ja erikseen toimintamuotoja, joilla vastataan tämän päivän on-gelmiin, tämän päivän välineillä? Vai onko tulevaisuus yhä sitä, mitä tätä juttua kirjoittaessani Saksassa kuulin eli että työnantajia kohtaan ei voi toimia muuten kuin vastustamalla aggressiivisesti.

Globaalissa toimintaympäristös-sä yhteistyö ja yhteiset intressit eivät voi löytyä väkivalloin. Työntekijöiden etuja ei voi ajaa huomioimatta pal-kanmaksajan etuja ja toisinpäin.

Onneksi kaikki toiminta ei ole yhtä synkkää. Eurocadresin opiskeli-jatoiminta on ollut virkistävä poikke-us. Start Pro -projektin näkemys tu-levaisuudesta on ollut positiivinen ja ratkaisuhakuinen; ratkaisuja etsitään parhaiden käytänteiden kautta.

Voimme vaikuttaa käsikirjoitukseen

AOVA on mukana kansainvälises-sä toiminnassa, koska uskomme voivamme vaikuttaa yhteisiin eu-rooppalaisiin asioihin, olipa kyseessä parempi liikkuvuus tai joustavampi siirtyminen opiskeluista työmarkki-noille. Minulle eri episodien yhteys alkaa hahmottua. Elokuva jatkuu ja muuttaa varmasti vielä monta ker-taa tyylilajiaan. Tärkeintä on se, että Akava pysyy mukana ja vaikuttaa sen käsikirjoitukseen.

Kirjoittaja on Akavan opiskelija-asiamies ja Akavan opiskelija-valtuuskunnan sihteeri.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 816

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 17

Saksassa poliittisten liikkeiden ympä-rille on perinteisesti luotu säätiöitä, joiden tehtävä on vaalia demokrati-aa ja tuottaa liikkeiden arvojen mu-kaista tutkimustietoa. FESillä on sosi-alidemokraattiset juuret. Tukholman toimisto on osa säätiön laajempaa kansainvälistä toimintaa. Yhteensä säätiö työllistää noin 600 henkeä yli sadassa maassa. Merkittävä syy FESin toimiston avaa-miselle Tukholmassa oli se, että pe-rinteisten Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohella saksalaista yh-teiskuntaa verrataan yhä useammin

Teksti: Antti Alaja

Kansainvälinen harjoittelu: polku uteliaalle

Aloitin vuoden alusta kolmen kuukau-den harjoittelun saksalaisen Friedrich ebertin säätiön eli FeSin pohjoismaiden toimipisteessä tukholmassa. Olen päässyt vertaamaan saksalaista ja pohjoismaista työkulttuuria, tapaamaan vaikuttajia ja järjestämään yhteiskunnallisia keskustelu-tilaisuuksia. monien ikäisteni tapaan toivon tule-vaisuudessa työllistyväni kansainvälisiin tehtäviin.

pohjoismaihin. Suomalaisten koulu-laisten menestys PISA-tutkimuksissa ja pohjoismaiden menestys talou-dellista ja yhteiskunnallista kehitystä mittaavissa vertailuissa ovat nosta-neet pohjoismaat yhteiskunnallisen kehityksen mallimaiksi.

Kipinä syttyi Berliinissä

Saapuessani Tukholmaan minulla oli jonkin verran kokemusta saksalais-pohjoismaisesta yhteistyöstä, koska opiskelin talvilukukauden 2004/2005 Berliinin Vapaassa yliopistossa. Ihas-tuin kaupungin historiaan, ilmapii-riin ja alakulttuureihin.

FESin Tukholman toimistossa on kolme vakinaista työntekijää ja minun lisäkseni toinen harjoittelija. Toimistomme seuraa ja virittää kes-kustelua pohjoismaisesta hyvinvoin-tivaltio-, työmarkkina- ja Eurooppa-politiikasta. Tapaamme vaikuttajia, järjestämme keskustelutilaisuuksia ja teemme julkaisuja Saksassa ja poh-joismaissa.

Toimiston suurin projekti vii-me syksynä oli Saksan entisen liit-tokanslerin elämäntyölle omistetun Willy Brandt -näyttelyn avaaminen Tukholmassa. Toisen maailmanso-dan aikana Brandt eli maanpaos-sa Norjassa ja Ruotsissa ja omaksui keskeisiä piirteitä pohjoismaisesta hyvinvointivaltioajattelusta.

Monipuolisia työtehtäviä

Harjoitteluni aikana olen auttanut konferenssijärjestelyissä, taustoit-tanut suomalaista ja ruotsalaista yhteiskunnallista keskustelua sekä kirjoittanut artikkelia Stora Enson irtisanomisista.

Harjoittelu on kartuttanut kan-sainvälisen kokemustani ja kielitaitoa-ni. Ensisijaisia työkieliämme ovat saksa ja englanti. Kielten puolesta työsken-tely on sujunut hyvin, sillä olen jo aiemmin työskennellyt näillä kielillä.

Saksan työkulttuuri on asteen tai kaksi hierarkkisempi kuin poh-joismaissa, mutta Tukholman toi-mistomme työkulttuuri on ehdot-tomasti pohjoismainen.

Ulkomaisten harjoittelijoiden ei odoteta hallitsevan kaikkia sak-salaisia muodollisuuksia. Esimerkiksi saksalaiset puhuttelusäännöt riip-puvat pitkälti henkilöistä ja kulttuu-riympäristöstä. On työkavereita, jot-ka teitittelevät kolmenkymmenen vuoden jälkeen, mutta kansanedus-tajat saattavat tehdä välittömästi si-nunkaupat harjoittelijoiden kanssa.

Saksalaisopiskelijat harjoittelukierteessä

Saksalaiset korkeakouluopiskelijat harjoittelevat suomalaisten opiskeli-joiden tapaan yrityksissä ja julkisissa instituutioissa.

Saksassa opiskelijoiden olete-taan suorittavan opintojen aikana monia, usein palkattomia, työhar-joitteluja. Tämä johtunee siitä, että saksalaisten akateemisten nuorten työmarkkina-asema on valmistumi-sen jälkeen huonompi kuin Suo-messa.

Käsite Generation Praktikum eli harjoittelijasukupolvi kuvaa kier-rettä, jossa valmistuneet nuoret siirtyvät harjoittelusta harjoitteluun saamatta vakituista työpaikkaa.

Positiivista saksalaisessa harjoit-telukulttuurissa on se, että harjoit-telun aikana pääsee tutustumaan erilaisiin instituutioihin. Työpaikko-jen internetsivuilla on yleensä kohta ”Praktikum”, jossa neuvotaan har-joitteluhakemuksen lähettämisessä. Tiedän suomalaisen, joka on harjoi-tellut Baijerin kulttuuriministeriössä, joten hakemusten lähettämisessä ei kannata arkailla.

Kirjoittaja on 26-vuotias valtio-opin opiskelija Jyväskylän yliopistosta.

– Harjoitteluni on vahvistanut kokemustani, että kansainvä-listen vertailujen kautta pohjois-maat käyttävät eurooppalaisissa keskusteluissa paljon suurem-paa valtaa kuin 25 miljoonan asukkaan alueet keskimäärin, Antti Alaja sanoo.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 818

Anna Ekström ja Eva Westerberg toivovat, että kaikki SACOn jäsenjärjestöt ottaisivat ura-palvelut ohjel-maansa.

Sen lisäksi, että SACOlla on ollut onni saada toimistonsa hienoon mil-jööseen Tukholman vanhaan kau-punkiin, se saa nauttia Anna Ekströ-min ja Evan Westerbergin kaltaisten taitavien ja sosiaalisesti lahjakkaiden naisten luotsauksesta.

Urapalveluilla kysyntää

Keskeinen opiskelijoita askarruttava ongelma Ruotsissa on opintojen ja työelämän linkittäminen.

– Siirtymävaihe opiskelusta työelämään aiheuttaa paljon epävar-muutta ja stressiä. Kannattaako opis-kelu? moni miettii. Kysymys on siitä,

Teksti ja kuva: Anitta Valtonen

Linkki työelämään pätkii Ruotsissaruotsalaisen koulutusjärjestelmän suuri ongelma on opintojen heikko yhteys työelämään.Siitä ja muista opiskelijoiden sydäntä lähellä olevista asioista kertovat Akavan ruotsalaisen sisarjärjestön, SACOn, puheenjohtaja Anna ekström ja opiskelija-valtuuskunnan puheenjohtaja eva Westerberg.

miten opiskelijat saavat töitä ja millä palkalla. Lisäksi he kaipaavat tietoa työmahdollisuuksista ulkomailla ja tietoa yrittäjyydestä, Anna Ekström sanoo.

SACOn opiskelijat ovat aja-neet parannusta tilanteeseen. Neljä jäsenjärjestöä; luonnontieteilijät, oi-keustieteilijät, diplomi-insinöörit ja kauppatieteilijät ovat ryhtyneet toi-miin. He tarjoavat jäsenilleen ura- ja työnvälityspalveluja. 75 % työnväli-tyspalvelujen käyttäjistä on työpai-kan vaihtajia.

Eva Westerberg kertoo, että työelämään valmentavat kurssit ovat suuri suksee.

Koulutuksen laadussa parantamista

Eva on koulutukseltaan kulttuuri- ja viestintätieteilijä. Nyt hän täydentää opintojaan museologialla Upsalan yliopistossa.

– Kaipasin teoreettisten opin-tojen täydennykseksi käytännön tai-toja. Koulutukseeni kuuluvan puolen vuoden harjoittelu suoritin Moderna museetissa. Sain erinomaisia kontak-teja työelämään ja vahvistusta kou-lutukselleni. Harjoittelun aikana näin, mitä työ todella on.

Anna toteaa, että vain harva akateemisen alan koulutus on sekä laadukasta että johtaa kunnon am-mattiin.

– Hyviä esimerkkejä ovat far-masia, hammaslääketiede ja lääke-tiede. Niissä tehtäviä lopputöitä voi suoraan käyttää hyväksi työelämässä. Sen sijaan esimerkiksi yhteiskunta-tieteissä ja joissakin luonnontieteissä opetus ei johda tiettyyn ammattiin

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 19

ja lopputyöt ovat usein irrallaan työelä-mästä. Insinöörikoulutus on suuri ongelma. Teollisuus satsaa siihen yhä vähemmän ja harjoituspaikkoja on vaikea saada.

Suuri ongelma on opetustuntien vä-häisyys.

– Kun opiskelin juristiksi, opetusta oli vain 2–10 tuntia viikossa. Toinen ongelma oli se, että oikeustieteen opiskelijoita kou-lutettiin vain tuomioistuinjuristeiksi. Kaikki tentit ja harjoitukset oli laadittu sitä silmällä pitäen. Silti 90 prosentista ei tullut tuoma-reita, vaan he menivät esimerkiksi pankkien ja vakuutuslaitosten palvelukseen.

– Liian pieni opetustuntimäärä vaivaa edelleen. Oma koulutukseni oli sisällöllisesti hyvää, mutta opetusta oli liian vähän, 4–6 tuntia viikossa. Yrittäjyydestä meille ei pu-huttu lainkaan. Siksi hakeuduin täydennys-koulutukseen, Eva kertoo.

Mentorointi auttaa

Mentorointi on Anna Ekströmin koke-muksen mukaan erinomainen tapa tarjota konkreettista tietoa omalta alalta. Nuori voivat hankkia itselleen mentorin ja työelä-mässä oleva voi tehdä suuren palveluksen ryhtymällä nuoren henkilökohtaiseksi spar-raajaksi. Kyseessä on kunniatehtävä, josta ei saa palkkaa.

Annan onni oli juristi-isä, jota hän hy-vällä syyllä kutsuu mentorikseen.

– Keskustelimme paljon opiskeluai-heistani ja autoin isääni, kun hän ei ehtinyt tehdä kaikkea. Se oli hienoa.

Nyt Anna toimii kahden nuoren oike-ustieteen opiskelijan mentorina.

– Keskustelen heidän kanssaan ja tar-joan heille työtehtäviä, joiden avulla he oppivat lisää. Heistä on tullut ystäviäni ja kollegoitani.

Evalla on oma mentori, SACOn vies-tintä- ja kulttuurialan jäsenjärjestön DIKin yhteiskuntapoliittinen päällikkö Birgitta Ry-dell. – Hän on loistava, Eva kehuu.

Opiskelijat uskaltavat tehdä avauksia

Anna Ekström antaa tunnustusta opiskeli-joiden aloitteellisuudelle.

– Välillä he ovat eri linjoilla kuin SACO. He ovat usein aikaansa edellä ja haastavat vakiintuneita totuuksia.

Nyt keskustellaan vilkkaasti kolman-nesta lukukaudesta. Malliksi on ehdotettu Åbo Akademissa kokeiltua kolmatta luku-kautta.

Nykyisin opiskeluaika on 35–40 viik-koa vuodessa. Jos siihen tulisi 4 tai 8 lisäviik-koa, prosentuaalinen lisäys olisi melkoinen. Tämä tehokkuuden lisäys olisi Annan mie-lestä hienoa.

– Opiskelijat valmistuisivat nopeam-min ja pääsisivät koulutustaan vastaaviin töihin. Nyt moni tekee toimeentulon vuok-si kesätöitä hyvin kirjavissa tehtävissä.

Asia ei ole konkreettisesti edennyt, mutta debatti on vilkasta. Rintamalinjat puolesta ja vastaan kulkevat nuorten ja vanhojen välillä. Nuoret kannattavat kol-matta lukukautta, vanhemmat vastustavat.

Täytyy rakastaa sitä, mitä opiskelee

Annalla on kaksi matemaattisesti lahjakasta tytärtä, Sara ja Johanna. Anna on hieman huolissaan kielitieteistä kiinnostuneesta tyt-tärestään.

– Mihin lingvistiikkaa opiskellut val-mistuu ja mistä saa töitä? hän pohtii.

Pienen mielipiteiden vaihdon jälkeen hän nostaa kädet ylös ja antautuu.

– Tärkeintä on opiskella sitä, mikä on lähellä sydäntä. Työpaikkaa ehtii miettiä myöhemmin. Sitä paitsi tänään on vaikea sanoa, mikä on tärkeää viiden vuoden ku-luttua. Esimerkiksi Tanskassa ei viisi vuotta sitten voitu kuvitellakaan, miten tärkeää on opiskella islamin olemusta.

– Akateeminen koulutus ei anna ta-kuuta hyvästä ammatista, mutta se tuo mahdollisuuksia. Lisäkoulutuksella alaa ja ammattia voi vaihtaa myöhemmin. Kou-lutetulla ihmisellä on mahdollisuus päästä kansainvälisiin tehtäviin. Lisäksi koulutus antaa taitoja, joiden avulla ihminen voi työllistää itsensä ja ryhtyä yrittäjäksi.

Maailma on avoin

Anna Ekström kertoo hakeneensa aina vä-hän liian vaikeita töitä.

– Olen lapsellisen avoin ja sanon: Oi sitä haluaisin, se on kiinnostavaa. Niin olen päässyt esimerkiksi SACOn puheenjohtaksi.

Jonain päivänä hän toivoo vielä voi-vansa työskennellä työoikeusjuristina.

– Luen alaa koko ajan ja opetan työ-oikeutta yliopistossa. Ajatus elää.

Eva Westerbergille koko maailma on avoin.

– Politiikka on tosi kiinnostavaa. Voi-sin tulla vaikka opetusministeriksi. Olen kiinnostunut myös museotoiminnasta. Sillä sektorilla unelmapaikkani on Tate Modern Lontoossa. Keskusteluissa mentorini kanssa käyn läpi haaveitani ja yritän konkretisoida niitä.

65-vuotias onnittelee 25-vuotiasta

Akateemisen alan opiskelijatoiminta alkoi Ruotsissa jo vuonna 1943, joten sillä on jo 65-vuotinen taival. Keskusjärjestö SACO perustettiin vuonna 1947, ja opiskelijat oli-vat alusta asti tiiviisti mukana sen toimin-nassa. Edelleen opiskelijatoiminnan merki-tys SACOssa on vahva. Nuorena juridiikan opiskelijana Anna oli opiskelijajärjestön puheenjohtaja ja on sitä kautta edennyt moniin merkittäviin tehtäviin.

Yhteistyö SACOn ja Akavan opiske-lijoiden kesken on Annan ja Evan mielestä avointa ja selkeää, mutta sitä on ollut liian vähän.

– AOVAn ja SACOn opiskelijatoi-minta on ainutlaatuista maailmassa, Eva muistuttaa ja kertoo, että AOVAn juhlat on tarkasti merkitty hänen keväiseen mat-kakalenteriinsa.

”jos olet tyytymätön työhösi: vaihda!

ihmisen hyvinvoinnin kannalta on vaarallista,

ellei hän viihdy työssään.”Anna ekström

”Kannattaa ajatella ’vitt och brett’,

sillä elämä on täynnä mahdollisuuksia.”eva Westerberg

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 820

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 21

Opiskelijajärjestöjen mielestä on tärkeää, että kuntapäättäjät, valtio ja työnantajat ymmärtävät korkea-koulujen vastuun opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisesta. Muuten työnantajien kustannettavaksi jää-vät ne lieveilmiöt, jotka konkretisoi-tuvat opiskelijan siirtyessä työelä-mään pahoinvoivana.

Opiskelijan hyvinvointia edis-tävät laadukkaat tuki- ja ohjauspal-velut, urasuunnittelu sekä opiskeli-ja-opettajasuhde. Opiskelijat pitäisi huomioida yksilöinä eikä osana massaa.

Valtio ja vahvat opiskelijajär-jestöt ovat Suomessa tuottaneet suuren osan niistä palveluista, jotka muissa maissa ovat korkeakoulujen vastuulla. Tämä on häivyttänyt kor-

Opiskelijoiden sosiaaliturvassa vähän kannusteita perheen perustamiseen tai työntekoon

AOVAn puheenjohtaja Heidi Handolin muistutti järjestön tammikuun kokouksessa, ettei opiskelijoita saa unohtaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta käsittelevän komitean työssä.

– Sosiaaliturvauudistuksessa on tarkasteltava opis-kelijoiden asemaa niin, että opiskelijoiden sosiaaliturvasta saadaan mahdollisimman kattava, järkevä ja oikeudenmu-kainen. Nykyinen tukijärjestelmä ei kannusta opiskelun

Pieni venyttely seminaarin tauolla on poikaa.

Loppuunpalanut jo syttyessään? -seminaari 7.2.2008

Miksei kukaan ota vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista?

keakoulujen vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista.

Opiskelijoiden mielenterveys- ongelmat ovat lisääntyneet. Tuo-reimmassa opiskelijoiden terveystut-kimuksessa 37 prosenttia yliopisto- opiskelijoista koki ongelmalliseksi päästä mukaan opiskelurytmiin. Luku on huolestuttava.

Opiskelijoilla on suuria ongel-mia jaksamisessa sekä valtavia pai-neita tutkinnon suorittamisessa no-peasti. Tiukka taloudellinen tilanne aiheuttaa paineita ja stressiä. Myös epävarmuus ja huoli työllistymisestä valmistumisen jälkeen kuormittavat henkisesti.

Opiskelijat ihmettelevät, miksi opiskelukyvystä puhuttaessa tuntuu siltä, ettei kukaan halua ottaa vas-

Opiskelijajärjestöt AOVA, SAmOK ja SYl järjestivät helmikuussa seminaarin, jonka tarkoitus oli herät-tää keskustelua siitä, kenellä on vastuu korkeakou-luopiskelijoiden hyvinvoinnista.

aikaiseen työntekoon ja siten heikentää opiskelijoiden työllistymisen edellytyksiä.

Erityisryhmän muodostavat opiskelijalapsiperheet, joiden asema on nykyisin heikko. Vanhempainrahajärjes-telmä ei suosi lasten hankkimista opiskeluaikana. Niinpä lasten hankinta jää yhä myöhempään elämänvaiheeseen.

AOVA vaatii parannusta opiskelijaperheiden toi-meentuloon ja päättäjiä kehittämään opiskelijoiden sosi-aaliturvan kokonaisvaltaisesti. Opiskelijaa ei saa rangaista perheen perustamisesta tai työnteosta.

AOVA 21.1.2008

tuuta opiskelijan hyvinvoinnin edis-tämisestä. Opiskeluterveydenhuolto tekee merkittävää työtä, mutta sii-hen tarvitaan kaikkien osapuolten sitoutumista. Tänä vuonna tehdään ensimmäistä kertaa valtakunnallista kaikkien korkeakouluopiskelijoiden yhteinen terveystutkimus.

Jotain pitäisi siis tehdä, jottei opiskelija palaisi loppuun jo ennen valmistumistaan.

22

Laskutavasta riippuen Suomessa on 20 tai 21 yliopistoa ja 27 ammat-tikorkeakoulua. Opetusministeriö kaavailee, että tulevaisuudessa olisi 15 vahvaa yliopistoa ja 18 ammatti-korkeakoulua.

– Kovin pienen yliopiston on vaikea tarjota monipuolista opetus-ta. Meillä on yhtä opettajaa kohden noin 22 opiskelijaa, kun suhde kan-sainvälisissä huippuyliopistoissa on 5:1. Suhdetta pienentämällä voidaan lisätä vuorovaikutteisuutta, jota massaluennot eivät turvaa, Simo Pöyhönen sanoo.

– Vierekkäisten korkeakoulujen kannattaa miettiä, voisiko esimerkik-si kirjastot ja hallinnon yhdistää. Nyt rahoitus valuu muualle kuin korkea-koulujen päätehtävään eli opetukseen.

Monipuolisuuden lisääminen on Pöyhösen mielestä hyvä peruste eri-laisten korkeakoulujen yhdistämiselle.

Teksti: Anitta Valtonen

Piirros: Samuli Siirala

Hyvä koulutus tarkoittaa monipuolisuutta ja vaihtoehtoja

– Teollinen muotoilu on mai-nio esimerkki siitä, miten innovaatio-yliopiston voimat yhdistyisivät, kun koko ketju kuuluisi yhteen: suunnit-telu, tuotteistus ja markkinointi.

– Hyvä avaus on myös Sisä-Suomen allianssin kaavailu siitä, että yhteen kolmesta allianssin yliopistos-ta päässyt opiskelija pääsee samalla kaikkiin kolmeen.

Pöyhönen on tyytyväinen sii-tä, että ammattikorkeakoulut ovat alkaneet löytää paikkansa. Akavassa vahvoja amk-ammatteja edustavat insinöörit, tradenomit ja eräät sosi-aali- ja terveydenhoitoalan osaajat.

– Kaikkien toimijoiden etu on vahva duaalimalli. Ammattikorkea-koulujen pitää olla työelämätutkin-toja. Tarkoitus ei ole, että amk-tut-kintoa pidetään kanditutkintona, josta jatketaan maisteriksi, Pöyhönen painottaa.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 23

Hyvä koulutus tarkoittaa monipuolisuutta ja vaihtoehtoja

Suomen korkeakouluissa on liian vähän opettajia ja resurssit ovat rajalliset. totta.– mutta sutta ja sekundaa korkeakoulut eivät ole, Akavan koulutuspoliittinen asiamies Simo pöyhönen vakuuttaa.

Osaamista päivitettävä

Ammatillisesti suuntautunutta ai-kuiskoulutusta uudistetaan ope-tusministeriön johdolla. Korkea-koulutettujen täydennyskoulutus-mahdollisuuksien parantaminen on akavalaisittain tärkeä tavoite.

Yliopistollista täydennyskoulu-tusta ei tueta valtion budjetista ja se on käyttäjilleen kallista.

– Aikanaan ajateltiin, että kyllä maisteri pärjää. Nyt osaamista on päivitettävä.

– Ongelma on aikuiskoulutuk-sen hajanainen kenttä; on henkilös-tökoulutusta, yliopistojen kursseja ja työvoimapoliittista koulutusta. Yli-opistolla ei ole resursseja aikuiskou-lutuksen sujuvaan järjestämiseen, ja se on ongelma. Täydennyskoulutus-keskuksilla on joitakin hyviä kursseja, mutta parin päivän kurssi voi mak-saa useita satoja euroja. Tähän ei

yksittäisellä ihmisellä ole usein varaa.– Työnantajan intressi on, että

työntekijöiden tiedot ja taidot ovat ajan tasalla. Yksilön vastuu on ha-keutua koulutukseen ja ehkä vähän maksaakin siitä. Myös omaehtoisten irtiottojen pitäisi olla mahdollisia, koska ihmisten koulutustarpeet ovat niin erilaisia.

Tutustu alaltasi valmistuneisiin

Pöyhönen on huomannut, että opiskelijoilla on usein hirveä tuska siitä, mihin he valmistuvat.

– Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, töitä on kohtuullisesti tarjolla, hän rauhoittaa.

– Liitot järjestävät valmistuvien tilaisuuksia, jotka ovat valtavan suo-sittuja. Työelämässä olevat kertovat työstään ja siitä, mitä eri tehtävissä pitää osata.

– Yliopistojen rekryissä voi ta-vata oman alan ihmisiä, joita kannat-taa jututtaa. Myös Opiskelijajärjestöt voivat tietää, missä se ja se meidän laitoksella opiskellut tyyppi on töissä.

Pöyhönen rohkaisee opiskelijoi-ta tunnistamaan ja tunnustamaan vahvuutensa.

– Tunnista se, missä olet hyvä ja tuo se rohkeasti esille. Yleensä se johtaa hyvään lopputulokseen.

Hyvä hakuteos:Päivi Korhonen ja Juha Sainio. Viisi vuotta työelämässä. Monialayliopis-toista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille. Aarre-saari 2006. ISBN 952-92-1292-5.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 824

Matti Viljanen täyttää tilan olemuk-sellaan, äänellään ja eleillään. Kabi-netti raikuu, kun hän nauraa. Hän muistelee opiskeluaikaansa Porin teknillisessä oppilaitoksessa 70-luvun alussa.

– Se oli opiskelijatoiminnan voi-makkaan aktivoitumisen aikaa. Opis-kelijat tiedostivat asemansa ja heillä on sanottavaa. Opiskelijoiden sosiaa-linen asema oli vahvasti esillä.

Uteliaana ihmisenä Viljanen riensi mukaan toimintaan.

Teksti: Anitta Valtonen

Kuvat: Samuli Siirala

Onneksi nuoret kyseenalaistavat

Akavan puheenjohtaja matti Viljanen sanoo, että 15 minuuttia päivässä opiskelijoiden kanssa pitää mielen virkeänä. – nuorilla ei ole aina koetun elämän realismia, mutta pidän siitä, että he kyseenalaistavat asioita. He keskittyvät asiaan eivätkä valtapolitiikkaan.

Hän kuuluu sukupolveen, joka kohtasi ensimmäisenä tietokoneet.

– Olen aloittanut laskutikulla. Sitten teimme ohjelmanpätkiä Basi-cillä. Tuloksena oli jumalaton kiekko reikänauhaa. Tietokone oli turvassa siivouskomerossa, jonka ovessa oli tuplalukot. Koneelle oli varauskirja. Myöhemmin olen suorittanut tie-tokoneajokortin, mutten ole tieto-koneen superkäyttäjä. Osaan käyt-tää sitä perustoimintoihin.

Hän muistelee hyvillä mielin muutamia tekun opettajia.

– Muun muassa Pentti Uu-sitalo oli matemaattinen nero ja huippukaveri muutenkin.

Sen sijaan 70-luvun opetuksen sisällössä oli toivomisen varaa.

– Liiketaloutta ja johtamis-taitoa meille opetettiin vain mini-maalisesti. Niitä pitäisi hallita tänä päivänä.

Opiskeluaika oli riemullinen vaihe Viljasen elämässä.

– Asuin aivan loistavassa 22 neliön asunnossa. Vuokraemäntäni piti minusta huolta ja kasteli viher-kasvini, kun olin poissa.

Elettiin aikaa, jolloin markalla oli ostovoimaa. Tekulta oli muuta-

– Halusin vaikuttaa siihen, minkälaisessa ympäristössä opiskeli-jat elävät ja ovat. Toinen vaihtoehto olisi ollut alistuminen vallitsevaan tilanteeseen. Opiskelijatoiminta oli minulle tärkeä korkeakoulu vuoro-vaikutuksen voimasta.

– Muistan, kuinka reagoimme johonkin SYLin massiiviseen kan-nanottoon. Saimme aikaan sentin paksuisen pluntan, jonka lähetimme kaikille kansanedustajille.

– Suomen Tekniikan Opis-kelijoiden Liitto STOL toi mukaan valtakunnan tason. STOL:ssa keskus-teltiin hallintomallista, opetuksen laadusta ja tutkintojen hyväksyttä-vyydestä.

Opiskelurahaa raudoittajana

Ennen insinööriopintoja Viljanen teki työtä betoniraudoittajana. Niillä taidoilla hän rahoitti opis-kelunsa.

– Palkka oli erinomainen. Myö-hemmin ”leikin” arkkitehtiä ja piirsin omakotitalojen ja autotallien pohjia, rakennustekniikan linjalta valmistu-nut Viljanen kertoo.

Matti Viljanen ymmärtää bis-neksen lait, mutta toivoo, ettei ihminen jää niiden jalkoihin.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 25

man kilometrin matka Porin keskus-taan ravintola Otavaan. Siellä järjes-tettiin lauluiltoja, jonne Viljasenkin piti päästä.

– 30 markkaa riitti yhdeksi illak-si: bussimatka keskustaan, lauluillassa viisi olutta ja kimppataksilla kotiin.

Asioihin tartuttava heti

Positiivareihin kuuluva Viljanen ker-too perineensä myönteisen asenteen äidiltään.

– Äitini ei pidä negatiivisista sanoista. Hän viivasi yli Yrjö Jylhän ja V.A. Koskenniemen runokirjoista kaikki murheelliset sanat ja muut-ti ne myönteisiksi, Viljanen kertoo ja kabinetin seinät tärisevät hänen naurustaan.

– Epäkohtiin on tartuttava heti ja etsittävä positiivinen ratkaisu. Vai-keat asiat saa pois päiväjärjestyk-sestä, kun ne hoitaa. Jos ne jättää vellomaan, tuska kasvaa.

– Virheitä sattuu kaikille. Nekin on paras hoitaa HETI.

Kuka huolehtii ihmisestä?

Akavan puheenjohtajana Viljanen kiteyttää kolme koulutuspolitiikan tavoitetta.• Opetuksen laadun on oltava kan-sainvälistä huipputasoa.• Opiskelun täytyy kannattaa eli val-mistuvien on saatava koulutustaan vastaava palkka.• Verotuksella ei saa leikata palkan kannustavuutta.

Matti Viljasen mielestä menestystä ja turvaa on luotava yhdessä, jottei yhteisöl-lisyys häviä.– Jos me-henki puuttuu, organisaatioiden strategioilla ja tavoitteilla ei ole mitään merkitystä.

– Kun nämä tavoitteet toteu-tuvat, osaamisesta hyötyy koko yh-teiskunta.

Ihminen Viljanen tuo puheen-johtaja Viljasen linjaukseen ärhäk-kään lisän: Edelliset tavoitteet ovat tärkeitä, jos hakee taloudellista hyö-tyä. Pelkkä palkka ei kuitenkaan riitä työssä motivoitumiseen.

– Minua mietityttää yhteiskun-tavastuun olemus. Ymmärrän bis-neksen lainalaisuudet. Mutta mikä on ihmisen rooli? Jos stressi, pa-hoinvointi ja turvattomuuden tunne lisääntyvät, luottamus poliittiseen valtaan heikkenee.

– Mikä on ihmisen valta? Jää-kö siitä huolehtiminen pelkästään palkansaajaliikkeen tehtäväksi? hän kysyy.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 826

Onnittelut

-vuotiaalle

AOVAlle!

Projekti1 20.12.2007 12:51 Sivu1

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 27

Akava Camp tutuksi kaikille korkeakouluopiskelijoille

Asiamiehen on hyvä kiertää, sillä työ on tärkeää, mielekästä ja antoisaa. Siitä on aitoa hyötyä opiskelijoille, joille työelämä valitettavan usein häämöttää kaukana tun-temattomassa. Luennoilla ei työelämästä tai siihen valmistautumisesta juuri puhuta eikä suuri osa opiskelijoista ole kartalla edes perusasioissa.

Akavalaiset liitot tarjoavat opiskelijoille työelämätietoutta ongelmien välttämiseksi ja työelämään siirtymisen tueksi. Syksyllä 2008 Akava järjestää uuden Akava Camp -kiertueen.

Aktiivisina portaalta toiselle

Meillä opiskelijoiden parissa työskentelevillä on paljon tekemistä. Emme kuitenkaan tee tätä pelkästään työksemme. Tavallaan tämä on harrastus. Saamme nyt palkkaa siitä, mitä olemme aiemmin tehneet rakkaudes-ta lajiin – ja tietysti lajin parissa tapaamiim-me ihmisiin.

Suurimmalle osalle nykyinen työ on ollut harrastus, joka on muuttunut työksi luontevana jatkona opiskeluaikaiselle aktii-visuudelle.

Olemme jossain vaiheessa aloittaneet liiton paikallisyhdistyksessä aktiivina. Asias-

Teksti: Kosti Hyyppä

Kuva: Kirsi Autio

– Hyvä on asiamiehen kier-tää, sanoi tradenomi-tomi jo vuoden 2007 Akava Campin ensimmäisen viikon jälkeen. tradenomiliiton opiskelija-asiamies tomi Heinilä oli oikeassa.

ta enemmän kiinnostuttuamme olemme siirtyneet opiskelijaliittomme hallitukseen. Myöhemmin huomaamme tekevämme sa-moja asioita työksemme ja olevamme hyvin erilainen osa koneistoa kuin aiemmin.

Opimme toisiltamme

Eri liittojen asiamiehille ja aktiiveille korkea-koulujen kiertäminen on hyvin erilaista. Yh-den asiamiehen vastuulla olevien yksiköiden määrä vaihtelee yhdestä useaan kymmeneen. Osa piipahtaa silloin tällöin moikkaamassa opiskelija-aktiiveja toisten kiertäessä Suomen jokaisen kaupungin ja vähänkin suuremman risteyksen useamman kerran vuodessa.

Akava Campin aikana näemme paljon toisiamme eri puolilla Suomea. Laajana rin-tamana näkyminen on opiskelijoiden näkö-kulmasta hyvä asia. Akava ja sen liitot jäävät näin paremmin mieliin ja opiskelijan on helpompi mieltää itsensä osana korkeasti koulutettuja samaan keskusjärjestöön jär-jestäytyvää porukkaa.

Usein toisiaan tapaavat asiamiehet oppivat jatkuvasti toisiltaan ja myös toisten liittojen toiminnan ja palveluiden esitte-ly sujuu tarvittaessa. Tavoitteemme ovat yhteiset.

Ensi syksynä uudelleen

Akava Camp toteutetaan toista kertaa syksyllä 2008. Kampanjan aikana lisääm-me korkeakouluopiskelijoiden tietoisuutta työelämästä. Kierrämme suurimman osan Suomen korkeakouluista.

Päivisin Akava Camp näkyy kampuk-silla, missä keskustelemme opiskelijoiden kanssa ja jaamme materiaalia esimerkiksi työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista, oman liiton palkkasuosituksista sekä oman alan tyypillisimmistä ammateista ja työlli-syystilanteesta.

Lisäksi liitot pitävät jäsenilleen ja po-tentiaalisille jäsenilleen luentoja kaikesta työelämään ja järjestäytymiseen liittyvästä.

Iltaisin on työelämätietouden ohella vapaamuotoisempaa toimintaa saunaillois-ta bileisiin.

Tavoitteemme on luoda Akava Cam-pista brändi, jonka korkeakouluopiskelijat tuntevat ja jota he osaavat odottaa omalle kampukselleen vuosittain.

Kirjoittaja on Akavan projektiasiamies.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 828

Akavan opiskelijajäsenten määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa, ja nyt AOVA on suurin vapaaehtoi-seen jäsenyyteen perustuva opiskeli-jajärjestö yli 100 000:lla jäsenellään.

Merkittävä impulssi jäsenmää-rän kasvuun oli ammattikorkeakou-lujen syntyminen. Ammattikorkea-kouluissa opiskelee yli 30 000 aova-laista ja määrä on kovassa kasvussa. Myös yliopistoissa opiskelevien jä-senten määrä on noussut.

Kasvu on tehnyt AOVAsta valtakunnallisen vaikuttajan

Teksti: tomi Heinilä

AOVAn jäsenmäärä on ylittänyt 100 000:n jäsenen rajapyykin. Suuren jäsenmääränsä ansiosta AOVAsta on kehittynyt merkit-tävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolta pyydetään lausuntoja kaikista keskeisistä koulutuksen kehittämiseen liittyvistä ky-symyksistä.

Vahvojen ääni kuuluu

AOVAsta on tullut vakavasti otetta-va valtakunnallinen vaikuttaja. Meil-tä pyydetään lausuntoja useimmista koulutuksen kehittämiseen liittyvis-tä asioista.

Ulkoisen vaikuttamisen lisäksi opiskelijoiden ääni kuuluu entistä paremmin myös Akavan sisäises-sä päätöksenteossa. Opiskelijat on otettu kiinteäksi osaksi akavalaista yhteisöä.

AOVAn kautta myös traden-omiopiskelijat ovat päässeet vaikut-tamaan koko koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Tradenomiliitto TRAL:ssa on yli 10 000 opiskelijajä-sentä ja määrä kasvaa kovaa vauh-tia. Kasvu on ollut niin ripeää, että tradenomeja voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä AOVAn jäsenkas-vun vetureista.

Miten käy, kun opiskelija-määrät pienenevät?

Opiskelupaikkojen vähentäminen on ollut AOVAn koulutuspoliittinen ta-voite jo pitkään. Nyt tavoitteeseen ollaan pääsemässä. Se olisi tuskin ollut mahdollista ilman 100 000 aka-valaisen opiskelijan valtakirjaa.

Kun opiskelijapaikkoja aletaan vähentää, AOVA ja TRAL ovat haas-teen edessä.

Kuinka liitot pystyvät pitämään kiinni jäsenmääristään, kun potenti-aalisten jäsenten määrä vähenee?

On mahdollista, että opiskelija-jäsenten määrä laskee jatkossa mo-nissa liitoissa. Suhteellisen jäsenmää-rän uskon kuitenkin kasvavan.

Järjestäytymishalu herää opiskeluaikana

Opiskelijajäsenten määrä ja opiskeli-jatoiminta vaikuttavat selvästi myös valmistuneiden järjestäytymiseen. Koko Akavan jäsenmäärä on vuo-desta 1983, jolloin AOVA perustet-tiin, noussut lähes 300 000 jäsenellä. Tässä jäsenkasvussa opiskelijoiden rooli on merkittävä.

Monelle korkeakouluopiskeli-jalle ensimmäinen herääminen am-matilliseen järjestäytymiseen syntyy omassa koulussa akavalaisten liitto-jen opiskelijatoiminnan kautta. Tämä johtaa usein koko työuran kestävään jäsenyyteen omassa akavalaisessa lii-tossa. Siksi opiskelijatoiminnan mer-kitys on niin suuri.

Me kaikki opiskelijatoiminnassa mukana olevat teemme tärkeää työtä ja voimme hyvillä mielin nauttia tästä työstä saamastamme arvostuksesta.

Kirjoittaja on TRAL:n opiskelija-asiamies ja TROL:n toiminnanjohtaja.

Akavan opiskelijamäärän kehitys 1996-2008

110 000

100 000

90 000

80 000

70 000

60 000

50 000

40 000

30 000

20 000

10 000

0

49 0

00

51 3

00

54 3

00

58 1

00

64 1

00 70 2

00 80 4

00

85 9

00

87 9

00

91 2

00

95 7

00

98 7

00

101

300

1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

1000 jäsentä

Lähde: Akavan tutkimus/Päivi Knuuttila.19.2.2008

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 29

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 830

Onnea AOVAlleja menestystä

uudelle neljännesvuosisadalle!

Onnea AOVAOnnea AOVA

menestystä uudelle neljännesvuosisadalle!

ei mennyt sukset ristiin

onnea AOVA

menestystä uudelle neljännesvuosisadalle

AOVA

ONNEAja menestystä uudelle

neljännesvuosisadalle!

Kokoomusopiskelijat onnittelevat 25-vuotiasta AOVAa! Rakennetaan yhdessä koulutetun osaajan parempaa huomista.

Toivo paremmasta

www.kokoomusopiskelijat.fiwww.kuntakorva.fi

OAJ onnittelee akavalaista opiskelijatoimintaa!

Opetus- ja kasvatusalan edunvalvontaa päiväkodeista yliopistoon.

Jäsenmäärä yli 117 000. Työssäkäyvien opettajien

järjestäytymisprosentti yli 95.www.oaj.fi

Opiskelijajäseniä lähes 7 000. Opettajaksi opiskelevilla toimintaa

14 paikkakunnalla. www.sool.fi

Akavalainen.indd 1 8.2.2008 8:55:09

TEK –TULEVAISUUDEN TEKIJÄTTEK on diplomi-insinöörien, arkkitehtien ja teekkareiden ammattijärjestö.

TEKissä on yli 68 000 jäsentä, joista opiskeli joita on 25000.

TEKin jäseninä on myös merkittävä määrä fyysikkoja, matemaatikkoja ja näiden alojen opiskelijoita.

TEK tuottaa jäsenilleen mm. työsuhde- ja palkka-neuvontaa, oikeusturvaa, ammattilehtiä ja urapalveluja.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 31

Opiskelijaelämä on myös iloista yhdessäoloa ja railakkaita juhlia.

Haalarikansan väri-ilottelua Ullanlinnanmäen laskiaisriehassa, jota lumen niukkuus ei haittaa.

KuVA: SAmuli SiirAlA.

Ei opiskeluavain

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 832

Insinööriopiskelijapäivien rastikilpailu kierrättää opiskelijoita ympäri tapahtumakaupunkia.

Kuvassa porilaisopiskelijat harjoittelevat tandemhiihtoa Turussa vuonna 2007.

Kuva: Timo Härkönen.

Temmellystä SOOLin talvipäivillä Oulussa 2008. Kuva: Anni Mikkola.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 33

Onnittelemme lämpimästi 25-vuotiasta AOVAa

AOVAn puheenjohtajat ja opiskelijasihteerit

1984–2008

Puheenjohtajat Opiskelijasihteerit

2008 Heidi Handolin Jukka Parkkola, opiskelija-asiamies

2007 Antti Lehtoranta Jukka Parkkola, opiskelija-asiamies

2006 Antti Lehtoranta Markus Söderlund, opiskelija-asiamies

2005 Jussi Salonranta Markus Söderlund

2004 Jussi Salonranta Kristiina Marttila

2003 Heikki Ruski Kristiina Marttila

2002 Marika Schaupp Kristiina Marttila

2001 Marika Schaupp Jukka Heinänen

2000 Pasi Laitala Merja Berglund

Jukka Heinänen (12.8.2000 alkaen)

1999 Pasi Laitala Taru Tujunen

1998 Pasi Laitala Taru Tujunen

1997 Janne Saari Kati Hakala

1996 Janne Saari Kati Hakala

1995 Juha Ropponen Eija Häyrinen

1994 Juha Ropponen Eija Häyrinen

1993 Ensio Ruotsalainen Eija Häyrinen

1992 Ensio Ruotsalainen Eija Häyrinen

1991 Elina Rautsalo Sanna-Katri Sipiläinen

Eija Häyrinen

1990 Teemu Vihinen Sanna-Katri Sipiläinen

1989 Tuomo Nenonen Sanna-Katri Sipiläinen

1988 Lauri Lehtiö Tuomo Nenonen

1987 Lauri Lehtiö Tuomo Nenonen

1986 Kari Mattila Juhani Nenonen

1985 Juha Sarakorpi Pasi Hujanen

1984 Juha Sarakorpi Pasi Hujanen

Kylteritkin ehtivät hengähtää hetken

kahvitauolla Suomen Ekonomi-liiton Kylteripäivillä

Turussa 31.1.2008. Kuva: Markus Henttonen.

Tuomariston puheenjohtaja Jani Peltoniemi peruukissaan onnittelee voittajajoukkuetta, johon kuuluvat takaa vasemmalta Jenni Järvinen, Tiina Saaristo, Olli Siltala, Tapani Hooli ja Mikko Hyppölä. Eturivissä vasemmalta Victor Heinänen ja Arto Heiska. Kuva: Juha-Pekka Onnela.

Marraskuussa 2007 Otaniemen teekkarit lanseera-sivat jäynäkisassa panimon luvalla kouvolaisessa ruo-kakaupassa Kouvo-oluen. Ideana oli korvata Karhu-olut Kouvolla (kouvo merkitsee paikal-lisessa murteessa samaa kun karhu).

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 834

Saimme opiskelijaliikkeenä ajettua näinä vuosina kolme merkittävää parannusta opintotukeen. Asumis-lisän vuokrakaton korotettiin 252 euroon, korkeakouluopiskelijoiden palkkatöiden tulorajoja nostettiin 30 prosentilla ja opintorahaan tuli 15 prosentin tasokorotus. Samalla ne kuvastavat yhteiskunnassa yleisesti

Teksti: jussi Salonranta

Järjestötoiminta kasvatti minusta tasa-arvon kannattajan

Osallistuin lähes kaikkiin 2000-luvun alku-puolen opiskelijamielenosoituksiin, ensin rivimarssijana ja myöhemmin edestäpäin joukkojen johtajana. Saimme aikaan mer-kittäviä parannuksia.toiminta järjestöissä on kasvattanut minus-ta tasa-arvon kannattajan. tasa-arvoisten mahdollisuuksien yhteiskuntaan päästään mielestäni parhaiten kasvatuksen, koulutuk-sen ja asenteiden muuttamisen avulla.

tapahtunutta muutossa arvoissa ja asenteissa. Opiskelijoiden hyvin-vointiin kannattaa panostaa.

Kahdella näköalapaikalla

Toimin kahden toimintaympäristöl-tään hyvin erilaisen valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana vuosina 2003–2007.

Akavayhteisön opiskelijatoi-minnan johtaminen oli haastavaa, sillä jäsenkenttä on laaja ja hete-rogeeninen. Pyrin puheenjohtajana avoimuuteen ja kaikkien jäsenjärjes-töjen mielipiteiden kuuntelemiseen ja huomioon ottamiseen.

Puoluepoliittisen opiskelijajär-jestön johtaminen oli selkeämpää, sillä jäsenkenttä oli homogeeninen ja tavoitteiltaan yhtenäisempi.

Akavan opiskelijavaltuuskun-nan puheenjohtajakaudelleni osui näillä näkymin viimeinen EMU-ajan tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Sain seurata tätä neuvottelukier-rosta keskusjärjestön hallituksesta käsin. Seuraavaan liittokierrokseen vaikutinkin jo oman ammattiliittoni hallituksessa. Vuoden 2007 edus-kuntavaaleissa sain kokoomusopis-kelijoiden puheenjohtajana olla te-kemässä puolueen vaalikampanjaa ja -voittoa sen ytimessä.

Tulokset eivät synny itsestään

Otamme jotkin asiat itsestään sel-vinä. Meidän pitäisi muistaa, et-tei suomalaisessa yhteiskunnas-

sa olisi työntekijöillä neljän viikon vuosilomaa, seitsemän kuukauden äitiyslomaa, perusteettomien määrä-aikaisten työsuhteiden ketjuttamis-ten rajoituksia tai ansiosidonnaista työttömyysturvaa ilman ammatillista järjestäytymistä.

Kiersin Suomea ammatillisen järjestäytymisen puolestapuhujana ja kouluttajana. Opin kentällä arvosta-maan paikallistason ihmisten sitoutu-mista sekä heidän rooliaan yhteisön tavoitteiden eteenpäinviemisessä. Itse olen aktiivisesti pyrkinyt kouluttautu-maan YTN:n ja JUKOn kursseilla.

Mahdollisuuksien tasa-arvoon

Sekä ammattiliittotoiminnassa että puoluepolitiikassa olen pyrkinyt aja-maan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Uskon, että naisten ja miesten sa-manlaiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet tehdä työtä, hoitaa kotia ja lapsia sekä osallistua poliitti-siin, ammatillisiin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin pystytään saavuttamaan kasvatuksen, koulutuksen ja asentei-den muuttamisen avulla.

Minut kasvatettiin uskomaan miesten ja naisten tasa-arvoon, ja tulen kasvattamaan myös oman An-dreas-poikani siten. Uskon, että tasa-arvoinen yhteiskunta on mahdolli-nen. Siksi jaksan tehdä tätä työtä.

Kirjoittaja toimi Akavan opiskelijaval-tuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2004–2005.

A k a v a l a i n e n 2 | 2 0 0 8 35

Akavan jäsenedut Teboil Maksuaikakortilla

Agronomiliitto yhdistää elintarvike-, ravitsemus-, kuluttaja-,

maatalous- sekä ympäristö- ja bioalojen osaajat saman

katon alle. Agronomiliitto tarjoaa turvaa ja monipuolisia

palveluja työelämän varalle.

www.agronomiliitto.fi /opiskelijat

– iloa elämään!Turvaa työhön

Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA,onnea ja menestystä 25-vuotiaalle!