Pärske 4/2011

S

isältä

ä Huiman ilmoitt

autu

mis

lom

akke

en!

Kuka valmisti ensim

mäisen C-kaseti

n vuonna 1963?

>> S

. 7

Huiman alaleireiss

ä on punaista, li

ilaa,

vihre

ää ja

sini

stä >

> S.

12

HuimaGaalasta ei glamouria

puutt

unut >

> S. 8

2 3/2011

Pärske 4/11Uudenmaan Partiopiirin lehti34. vuosikerta, nro 195Ilmestymispäivä 1.12.2011

JulkaisijaUudenmaan Partiopiiri ryTöölönkatu 55, 00250 Helsinkip. 09 8865 1400faksi (09) 8865 [email protected]

PiirinjohtajaOssi Ikonen 040 549 [email protected]

Piirin varajohtajaKim Setälä 040 748 [email protected]

Vastaava päätoimittajaAntti Koistinen 040 182 2489 [email protected]

Toimitussihteeri ja ulkoasuHanna Niemi 050 446 [email protected]

ToimitusJaakko Haapala (SiHu)Riina Haapala (HiTy)Markus Haveri (LEV)Maija Huitu (HiTy)Emma Napari (HiTy)Samuli Reunamo (KKP)Johanna Korhonen (NS)Joonas Lehtonen (Tuus)

Avustajat 4/11Emilia ”Immu” PöyryLaura SaloMarkus HaveriEmmi UutelaAnna E. KosonenJanne HaonperäMikko RoininenPekka ValkonenMatti Luokola

Perttu PihlajaviitaHelmi ViljamaaKatri Hautajärvi

Pärskähdykset: Soile ”Soikkeli” Laitinen, Pauli Korhonen, Niko Mikkola, Minttu Rahkola, Mira Nur-mela, Leena Väre ja Mirjam Pullinen

Kannen taittoNelli Immonen.

Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat pe-räisin piirin kuva-arkistosta.

Painos4200 kpl

PainopaikkaPainokurki Oy, Helsinki

PaperiGalerie Volume 100 gr.

Pärskeen 1/12 aineistopäi-vä on 16.1.2012. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle.

Seuraava Pärske ilmestyy 15.2.2012.

4/2011

3 PÄÄKIRJOITUS Valitusvirsi: Hukkaajan suru, löytäjän riesa?4-5 LAINEILLA Pärskähdykset Tunnelmakuva Tosihuimablogin teosta 6-7 KULTTUURITUOTTEET Kirja: Totta Elokuva: Pussikaljaelokuva Kuka tämänkin keksi? C-kasetti In ja Out8-9 TRENDIT Partiotyylejä Huima-gaalasta Kamagallup: Syyskokouksen erikoiset Alakulttuurit: Partiomuusikko10-11 TAVARAA Pärske testaa: Pussit joka kelille12-14 HENKILÖT Ai kuka? Alaleirien johtajat Missä hän on nyt? Tiina Pusa15-18 ILMOITTAUTUMISLOMAKE19 Myös Roverwayn ilmoittautuminen on alkanut20-21 REPORTAASI Sivari on sankari22-23 Artikkeli: Välivuosi ulkomailla24-25 KENTÄLTÄ Lippukunnan kynästä Johtajakahvilan juttusarja Erikoislaatuisin partiomokani Kotipaikka: Uusimaa22 PAPERIPARTIO VS. OIKEA PARTIO Vinkkipankki paperipartioon Kuokkavieraat HiHi:n 20-vuotisjuhlissa23 Partiolaisen huone24-25 KOLUMNIT Partiopoliittinen broileri: Säbätoimitsija Vallan kahvassa: Partiossa ei ole arkea26 Tee-se-itse

HUIMAGAALASTA EI GLAMOURIA PUUTTUNUT s. 8

TUTUSTU HUIMAN ALALEIREIHIN JA NIIDEN JOHTA-JIIN! s. 12

3 3/2011

HUKKAAJAN SURKU Iso musta jätesäkki täynnä löytötavaroita. Kuulostaako tutulta? Jokaisen

leirin jälkeen leirinjohtaja esittelee löytötavaroista vaatteita, pyyhkeitä, ken-

kiä ja makuupusseja. Ja jokaisen leirin jälkeen jätesäkki jää puolilleen rojua.

Kuinka vaikeaa voi nimikointi ja omien tavaroiden tunnistus olla?

Jos seitsemänvuotias sudari ei tunnista vaatteitaan ja hukkaa ne heti kun

päästää niistä irti, pitäisi vanhempien ostaa permanenttitussi ja kirjoittaa

mussukkansa nimi jokaiseen vaatekappaleeseen. Sukista lähtien.

Ja jos säkin raahaaminen alkaa ketuttaa, jokaisen johtajan tulisi ottaa radi-

kaalit aseet käyttöön. UFF on keksitty.

Valitusvirsi

Pääkirjoitus

Vanhemmat, lukekaa tää!”Partion tehtävä on kasvattaa lapsia ja nuoria partioliikkeelle tyypillisin metodein, eikä tämä missio to-teudu ilman riittävää aikuisten panostusta ja tukea.

Hei äidit ja isit! Oletteko tulleet miettineeksi

kuinka paljon helpompaa lastenne harras-

tuksen tukeminen ja seuraaminen olisi, jos

partio olisi samalla teidän oma harrastuk-

senne? Nyt en tarkoita mitään futismutsi- tai

lätkäfaija-tyyppistä meininkiä, jossa van-

hemmat istutetaan kentän laidalle huutele-

maan tai viikkailemaan paitoja. Partiossa

jokaiselle on varattuna pelipaikka kentältä,

eikä vaihtopenkille joudu kuin omasta tah-

dostaan!

Partio on harrastus, jonka voi aloittaa myös

aikuisena. Ja nyt aloittaminen on tehty eri-

tyisen helpoksi: me kutsumme kaikkien uus-

maalaisten ( ja muidenkin!) partiolaisten isit,

äidit, kaverit, kummit ja mummot mukaan

ensi kesän piirileirille, Huima 2012:lle!

Harrastuksen aloitus Huimalla on erityisen

helppoa, koska järjestämme uusille aikui-

sille vuorenvarmaa perehdytystä partioon.

Lisäksi kotilippukunnan arki tulee tutuksi

kuin itsestään kun osallistutaan valmiste-

luihin jo ennen leiriä. Leirillä kaikki aikui-

set toimivat ennaltasovituissa pesteissä joko

oman lippukunnan porukan kesken tai muu-

alla leirissä. Lisätietoja löytyy muun muassa

tästä lehdestä!

Partion tehtävä on kasvattaa lapsia ja nuo-

ria partioliikkeelle tyypillisin metodein, eikä

tämä missio toteudu ilman riittävää aikuis-

ten panostusta ja tukea. Mutta nuorten tu-

kemista tärkeämpää on aikuisten oma viih-

tyminen. Liity partioon ja koe Huima 2012

— parhaat leirikokemuksesi ovat kokemista

vaille valmiit.

PS: Tämä on Uudenmaan Partiopiirin jäsen-

lehti Pärske! Normaalisti lehti tavoittaa kaik-

ki yli 15-vuotiaat uusmaalaiset partiolaiset.

Tämän numeron välissä on Huima 2012 -piiri-

leirin ilmoittautumislomake, ja siksi lehti on

kiikutettu joka partiolaisen kotiin. Lukekaa

koko perheen voimin — lehti on täynnä hui-

mia juttuja!

Antti Koistinen, vastaava päätoimittaja

LÖYTÄJÄN RIESA?

4 3/2011

Aikuisviihdettä täysi-ikäisille

Leiri-illan rauhan voi silloin ymmärtää,

kun päivän lehden ääreen aikuiskahvilas-

sa levähtää. Huima tarjoaa sinulle vaeltaja

tai aikuinen omaa ohjelmaa, johon ehdit

tällä kertaa myös osallistua. Koulutusta,

tapaamisia, uusia kokemuksia ja elämyk-

siä. Osassa ohjelmalaaksoista järjestetään

vaeltajille ja aikuisille räätälöityä ohjel-

maa. Huimia hetkiä vaeltajille tarjoaa

myös täysin Pimeä Kahvila. Aikuisille on

tarjolla teknopauhusta ja karkinhimoisis-

ta leiriläisistä vapaa hiljainen kahvila.

Ei mitään äitien tekemää ruokaa

Ruokalaakso on jotain sellaista, mitä ei

aikaisemmin ole partioleirillä koettu. Se

on siis Huima kokemus! Ruokalaaksossa

jokainen leiriläinen valmistaa ryhmänsä

kanssa itse leirin aikana vähintään yhden

aterian. Ateriat on suunniteltu niin, että

niissä on kullekin ikäkaudelle sopivaa

haastetta.

Kansainvälisyyttä Huimalla!

Huimalle odotetaan noin 200

ulkomaalaista partiolaista. Ul-

komaalaiset partiolaiset majoit-

tuvat lippukuntien kanssa sa-

vuissa ja osallistuvat ohjelmaan

kuten muutkin leirille tulijat.

Huimalla tarjotaan kansainväli-

siä kokemuksia kaikille leiriläi-

sille ja yksi tavoitteista on edis-

tää kansainvälisyyskasvatusta

Uudellamaalla. Kansainvälises-

tä toiminnasta vastaa KV-tiimi.

Onko sinulla partiokavereita ul-

komailla, joita olisi kivaa nähdä

Huimalla ensi kesänä? Kutsu

heidät mukaan! Ohjeet löytyvät

Huiman nettisivuilta.

Koonnut JANNE HAONPERÄ

Rakenna ystävyyttä yli rajojen!

KV-kummitoimintaa tarjotaan kaikille tarpojille, samoajille, vaeltajille ja aikui-

sille. KV-kummina vietät aikaa ulkomailta leirille tulleen partiolaisen kanssa ja

tutustut hänen kulttuuriinsa samalla, kun kerrot hänelle suomalaisesta kulttuu-

rista.

Home Hospitality tuo mahdollisuuden tutustua ulkomaalaisiin partiolaisiin.

HoHo-emäntänä tai -isäntänä tarjoat kotoasi majapaikan ulkomaalaiselle partio-

laiselle tai parille ennen tai jälkeen leirin. Home Hospitality on mainio kokemus

ja myös yksi vaeltaja-ohjelman aktiviteeteista!

Kiinnostaako KV-kummius tai HoHo? Muista raksittaa kohta ilmoittautumislo-

makkeestasi ja kuulet lisää!

Swoppaus on merkkien vaihtamista muiden partiolaisten kanssa. Huimalla voit

vaihtaa kotoasi löytyviä vanhoja partiomerkkejä tai pientä Suomi-tavaraa vaikka

ulkomaalaisten merkkeihin. (VINKKI: Mainio tapa päästä eroon turhista ylijää-

mämerkeistä ja herättää kateutta partiokavereiden keskuudessa;) )

Pärskähdyksiä

Pärskähdykset valottavat ajankohtaisia uusmaalaisia ilmöitä. Tällä kertaa va-lonheittimet on suunnattu kohti Huiman ohjelmaa! Vaikka suunnitelmat ovat pitkällä, joka tiimiin kaiva-taan tekijöitä. Katso lisää nettisivuiltawww.huima2012.fi.

Riku ja Tunna Huiman suojelijoiksi

Huima 2012 -leiri sai nimensä mukaisesti hui-

mat suojelijat, kun Madventures-tv-ohjelmasta

tutut maailmanmatkaajat Riku Rantala ja Tuo-

mas ”Tunna” Milonoff ottivat heille esitetyn

haasteen vastaan.

”Lähetimme Rikulle ja Tunnalle alkusyksystä

kirjeen, jossa haastoimme heidät viettämään

yön teltassa partioleirillä. Halusimme poliitik-

kojen sijaan leirille suojelijat, jotka nuoretkin

tuntevat”, kertoo leirinjohtaja Mikko Roininen.

Riku ja Tunna innostuivat ajatuksesta ja lähti-

vät mielellään mukaan leiriprojektiin. Parival-

jakosta Rikulla on myös partiotaustaa, ja hän

on osallistunut muun muassa vuonna 1996

Hangossa järjestetylle Finnjamboree Loistolle.

Ystävyyttä voi rakentaa myös rajojen sisäpuolella

SCOUTTI järjestää myös Suomeen muualta muuttaneille mahdollisuuden tutus-

tua Huimalle 1.-2.8. Maahanmuuttajavieraat tulevat kiertämään leirillä ja yöpy-

mään yhteistyölippukuntalaisten parissa. Näin he pääsevät samalla tutustumaan

paikkakuntansa partiolaisiin.

5 3/2011

Ota isi mukaan ja kerro kaverille!

Tietääkö isäsi, äitisi, veljesi, vaarisi tai

pikkusiskosi, mitä siellä partiossa oi-

kein tehdään? Olisiko jo aika kertoa

kavereillesikin, että partio on paljon

muutakin kuin vain solmuja ja EA:ta?

Meillä on tarjota sinulle helppo, halpa

ja yksinkertainen ratkaisu. Ota van-

hempasi ja kaveriesi mukaan Huimalle!

Huimalle ovat lämpimästi tervetulleita

myös Ei-Vielä-Partiolaiset eli EVPt, jot-

ka ilmoittautuvat leirille lippukunnan

HuimaHemmon kautta. Kysy lisää omal-

ta HuimaHemmoltasi tai piiritoimiston

Annalta, [email protected].

Ps. Huiman leirinjohtajat Mikko ja Hen-

ny ovat jo onnistuneet houkuttelemaan

omat äitinsä kokkaamaan alaleirikeitti-

öön. Pystytkö pistämään paremmaksi?

Siis mikä Vuovdi?

Vuovdi on sudenpentujen

ja seikkalijoiden oma kisa

Huimalla. Kisan jälkeen

tiedämme, ketkä ovat

Uudenmaan nohevim-

mat sudenpennut ja tar-

mokkaimmat seikkailijat.

Jokainen sudenpentu ja

seikkailija pääsee oman

kisavartionsa kanssa rat-

komaan jännittäviä teh-

täviä Räyskälän metsiin.

Kisat käydään sekavarti-

oissa, sudenpennut omas-

sa ja seikkailijat omassa

sarjassaan. Vuovdi-tiimi

pohtii paraikaa kisoihin

sopivia tehtäviä ja kirjoit-

taa rasti-käskyjä.

Partion Medialähetti-

läät Venla ja Otto päivit-

tävät Tosihuimablogia

syyskokousv iikonlop-

puna.

Käy tsekkaamassa uu-

simmat blogipäivityk-

set www.huima2012.fi.

Tunnelmakuva

Huimalla tiivistä yhteistyötä SPR:n kanssa

SCOUTTI tekee Huimalla yhteistyötä SPR:n

kanssa mm. erilaisten roolipelien merkeissä.

Yksi roolipeleistä on useita päiviä kestävä hen-

kilötiedustelu, johon kaikkien tarpojaikäisistä

ylöspäin on mahdollista osallistua. Leiriläisille

jaetaan roolit sekä henkilö, kenet leirin aikana

tulisi löytää. Roolien ansiosta ei voi etukäteen

tietää, kuka etsittävä henkilö on.

Henkilötiedusteluroolipelin lisäksi noin viidel-

lekymmenelle samoajalle järjestetään ainutlaa-

tuinen roolipeli, jota ei suositella herkimmille.

Roolipeliin pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä.

Myös tarpojat pääsevät kokemaan oman rooli-

pelin, jossa he asettuvat pakolaisen asemaan.

Mitä kaikkea he tulevat kohtaamaan paetessaan

omasta maastaan? Se selviää yhdessä ohjelma-

laaksossa.

TOSIHUIMABLOGIN PÄIVITYSSESSIO

6 3/2011

Totta ihmeessä kannattaa lukea!

Riikka Pulkkisen Totta oli odotettu teos. Esikoisromaani Raja (2006) herätti ilmestyttyään paljon keskustelua, ei varmaankaan

vähiten yksityiskohtaisesti kuvailtujen seksikohtausten takia.

Totta otettiinkin hyvin vastaan.

Heti aluksi on kiitettävä Pulkkisen kieltä: se on kehittynyt enti-

sestään Rajasta. Teksti jättää enemmän sanomatta kuin sanoo,

se on maalailevampaa ja abstraktimpaa. Toisinaan kieli lähestyy

jopa runomuotoa. Silti tekstiä lukee helposti, ja kirjaa on vaikea

laskea käsistään.

Kirja sijoittuu samaan aikaan nykyhetkeen, vuoden 2010 tietä-

mille, ja 1960-luvun hulluihin vuosiin. Yksilön näkökulma on

ansiokas joukkovoimaa korostaneina aikoina - kuvailu on aidon

tuntuista ja eroaa muista aikalaiskuvauksista. Tosin Pulkkinen

ei 1980 syntyneenä ole näitä aikoja koskaan nähnytkään, mikä

voi vapauttaa hänet kuvaamasta esimerkiksi hippiliikettä kovin

tarkkaan.

Vauhdin ja jännityksen ystäville ei Totta -romaania voi suositel-

la. Loppujen lopuksi kirjassa tapahtuu hyvin vähän: yksittäiset

asiat eivät tapahdu, vaan pikemminkin liukuvat esiin ja häipy-

vät pois lomittuen keskenään - ja sekoittuen tunteisiin. Toisaalta

Reijo Mäen ystäväkin voi löytää romaanista jotakin uutta.

Teksti: SAMULI REUNAMO

Kvartaalin kirja

”Tästä hetkestä eteenpäin tää on hyvä päivä”

Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani (Teos 2004) oli vuoden 2004

kovimpia kotimaisia kirjoja. Nyt siitä on tehty myös elokuva. Pus-

sikaljaelokuva on Ville Jankerin ohjaama kesäpäiväkuvaus, joka

sijoittuu Helsingin Kallioon. Elokuva kertoo kolmesta vetelästä

nuoresta miehestä (Marsalkka, Lihi ja Henninen) ja heidän tavas-

taan viettää mukava kesäpäivä.

Varsinaista juonta tai draaman kaarta elokuvasta ei löydä, mutta

henkilöiden väliset vuoropuhelut ja huumori tekevät elokuvasta

katsottavan. Pussikaljaelokuvaa mainostettiin jopa Napapiirin san-

karit peittoavana komediana, mutta totuus on toinen. Pussikal-

jaelokuvassa on muutamia hyviä letkautuksia, etenkin Hennistä

esittävän Eero Milonoffin suusta, mutta mistään tajunnanräjäyttä-

västä komediapäräyksestä ei ole kyse.

Elokuva ei ole huippuluokkaa, mutta kyllä se on katsomisen ar-

voinen. Elokuvan ikäraja jäi toimittajalle epäselväksi, Finnkinon

mukaan elokuva on K13, Wikipedia näyttäisi leffan yli kolme vuo-

tiaille, mutta trailerissa komeilee K7-leima. Oli miten oli, ihan mu-

kiinmenevä suomi-leffa.

Teksti: JOONAS LEHTONEN

Kvartaalin elokuva

7 3/2011

Kuka tämänkin keksi?

Huiman pirteässä logossa komeilee sympaattisen nostalginen c-kaset-

ti. Aineettomiin äänitiedostoihin tottuneelle tämä Compact Cassette

tai tuttavallisemmin kassu voi haiskahtaa hiukan historialliselta. Mut-

ta huhu kertoo, että C-kasetit ovat tekemässä paluuta: Helsingissä voi

törmätä kasettiklubeihin, joissa tanssahdellaan CJ:den johdolla.

Mistä nämä kassut sitten ovat oikein kotoisin? Kaseteissa käytetty

magneettinauhatekniikka on peräisin jo 1930-luvulta, mutta ensim-

mäiset varsinaiset C-kasetit valmisti Philips vuonna 1963. Kasetit oli

tarkoitettu alun perin puheen tallentamiseen. Pienen kehittelyn jäl-

keen huomattiin niiden sopivan loistavasti musiikin tallentamiseen.

Äänenlaadun kehityttyä 1970-luvulla kaseteista tulikin hyvin suosittu-

ja. Pienen koon ja edullisuuden lisäksi C-kaseteille oli helppo äänittää

omat suosikit radiosta ja jakaa ne ystävien kanssa.

Huiman nostalgiset kassutTeksti: EMMA NAPARI

IN OUT

Huiman johtaja Mikko Roininen

ja viestintäjohtaja Janne Haonperä paljastavat, mikä on tällä hetkellä IN ja mikä OUT.

Solmut

Pönöttäminen

Poliittiset partioblogit

IN - OUT

Huiman ilmoittautuminen

Analogiset tallenteet

Makumatkat exoottisiin keittiöihin

.ppt-partio

8 3/2011

Jepen yhteydessä lokakuussa järjes-tetystä HuimaGaalasta ei glamouria puuttunut. Vieraat olivat pynttäytyneet parhaimpiinsa, ja jännitys oli käsinkoske-teltavaa, kun Akatemia jakoi maailman-kaikkeuden ensimmäiset Mikko-pystit.

Partiotyylit

Tyylikkäästi punaisella matolla

Emmi Räsänen,

Jonna Korhonen

ja Jenna Jakola

poseerasivat leh-

distön edustajille

punaisella matolla.

Teksti: JANNE HAONPERÄ

Kuvat: MIKKO ROININEN

Timo Miettinen ja Aleksi Kuvaja olivat varautuneet tähtiloistoon.

Veera Valkama

ja Olli Bergström

olivat paikalla

esittelemässä

tulevaa ensi-il-

taansa, Huimaa.

9 3/2011

Partiomuusikko

Kun Iikalta kysyy, miksi hän on partiossa, on vas-

taus tuttu: ”Koska partion kautta oon päässy ko-

kemaan kaikenlaista uutta ja tutustumaan uusiin

ihmisiin.” Soittamisen Iikka aloitti 6-vuotiaana al-

kamalla käymään pianotunneilla. Pianoa hän jaksoi

pimputella vuoden verran, jonka jälkeen hän aloitti

kitaratunnit. 9-vuotiaana Iikka pääsi musiikkiopis-

toon jazz/pop-linjalle.

Tänä päivänä Iikka soittaa bassoa, kitaraa, rumpu-

ja sekä laulaa. Varsinainen moniosaaja siis. Iikka

vaikuttaa kahdessa eri bändissä, musiikkiopiston

omassa Gizzardissa hän on soittanut kitaraa ja lau-

lanut vuodesta 2006. Gizzardin lisäksi Iikka soittaa

rumpuja myös Kansan Suosikit –yhtyeessä. Bändin

kaikki jäsenet ovat yhtä lukuun ottamatta partio-

laisia

Iikalle on ehtinyt Keravan lippukunnat tulla tutuk-

si. Partion Iikka aloitti sudenpentuna vuonna 2002,

jolloin lippukunta oli Keravan Korvenpojat. Sieltä

hän siirtyi vuonna 2008 Hiiden Hittavaisiin, josta

taas edelleen Eräkamuihin vuonna 2010. Tulevai-

suuttaan partiossa Iikka ei ole vielä ehtinyt suun-

nitella, mutta tavoitteena on osallistua ainakin ensi

kesän Huima–piirileirille. Tämän syksyn aikana

Iikka tulee kuitenkin näkymään vielä esimerkiksi

Huiman promovideolla. ”Mulle olis siellä kuulem-

ma miespääosan rooli varattuna, kai se olis ihan

mielenkiintonen projekti”, Iikka miettii.

Vapaa-aikansa Iikka viettää kavereiden kanssa sekä

musiikin parissa. Mikäli mies ei ole soittamassa tai

partiossa, hän on todennäköisesti kuuntelemassa

laajaa musiikkikokoelmaansa. Hänellä on hyllyssä

yli 300 CD-levyä ja vinyyliä.

Teksti: JOONAS LEHTONEN

Kuva: HELMI VILJAMAA

Pärskeen toimittaja uteli Tuusulassa 30.10. piirin syysko-kouksen osallistujilta sekä erikoisista että elintärkeistä kokousvarusteista.

Kamagallup

Teksti ja kuva: EMMA NAPARISyyskokouksen erikoiset

Sannamari Ahola, Hiiden

Hittavaiset

Kummallisinta, mikä on sat-

tunut mukaan, on varmaan

työpäivän jälkeen laukkuun

jäänyt lippis, jossa lukee

Seikkailulaakso. Tärkein

syyskokousvaruste on mi-

nusta ehdottomasti puhelin.

Oona Rautomäki, Valkealan

Kolmisoihtu

Oudoin mukana ollut esine

lienee kynsiviila, tosin ko-

kouksen aikana ei nyt tullut

viilailtua. Minustakin puhe-

lin on aika ehdoton kokous-

varuste, myös lompakko on

hyvä olla varmuuden varalta,

kun kokouspaikka oli tällä

kertaa näin kaukana kotoa.

Alakulttuurit partiossa

Partiossa iltanuotiot ja kitarasäestys liitetään yleensä yhteen. Jotta ilta-nuotiolaulut saataisiin säestettyä, tarvitaan kitaran varteen soittotaitoinen partiolainen. Mutta millaisia henkilöitä partiomuusikot ovat? Seuraavassa esittelemme yhden musiikillisia taitoja omaavan partiolaisen, keravalai-sen Iikka Puolakan, joka taitaa soittimen jos toisenkin.

10 3/2011

Pussit joka kelilleTeksti: MAIJA HUITU ja EMMA NAPARI

Kuva: EMMA NAPARI

Pärske testaa

Pärske testasi Trekin valikoimista löytyviä kohtuuhintaisia makuu-pusseja.

Haltin Ultra 6 sarjaan kuuluu kolme erikokoista

kesämakuupussia. Testattavana oli sarjan pienin

malli F. Valmistajan ja jälleenmyyjien nettisivuilla

pussia suositellaan kesämakuupussiksi erityisesti

naisille.

Makuupussin päälliskangas on puolikiiltävää po-

lyamidia. Kangas kahisee hieman, mutta ei häi-

ritsevästi. Enemmän ärsyttää pussin päällisen

sähköisyys. Voin vain kuvitella kuinka telttaan

eksyneet havunneulaset tarrautuvat sähköisty-

neen makuupussin pintaan. Vuori tuntuu pehme-

ältä ja miellyttävältä ihoa vasten. Makuupussin

vetoketjun pystyy avaamaan molemmista päistä.

Vetoketju on joko oikealla tai vasemmalla, jolloin

kaksi pussia voidaan halutessa yhdistää tuplama-

kuupussiksi. Pääntien saa halutessaan kiristettyä

nyörillä suppuun.

Makuupussissa on myös sisätasku. Kokeilin kän-

nykän säilyttämistä sisätaskussa, mutta aikanaan

minun kohdallani se ei ollut toimiva ratkaisu. Kyl-

keä kääntäessä tasku luureineen jäi olkapääni alle

ja painoi ikävästi. Jokin pehmeämpi säilytettävä,

kuten nenäliinapaketti, voisi toimia paremmin.

Testasin pussia kahdessa eri lämpötilassa. 19–20

°C nukkuessa makuupussi oli hyvin lämmin,

mutta ei vielä hiostava. 14–15 °C pussi toimi ok.

Vilukissojen tosin kannattaa tuossa lämpötilassa

pukea yöpuvuksi pyjama tai kerrasto.

Valmistajan mukaan F-mallissa on lisäeriste jal-

kopäässä ja rinnan seudulla. Itse en koekäytössä

huomannut eroa lisäeristeettömään makuunpus-

siin verrattuna.

Ultra 6F toimii hyvin kesäpussina, mutta sopii

mielestäni myös syys/talvikäyttöön sisätiloissa.

Loppusyksyn metsäretkille ja talvileireille kannat-

taa pakata mukaan paksumpi pussi.

Halti Ultra 6F

TiedotKoko 75X200 cm (Suositus nuk-

kujan maksimipituudesta 175 cm)

Paino: 1 kg

koko pakattuna noin 15x35 cm

Kangas: Ultralite R/S DuPont Tac-

tel Ultralite Ripstop Polyamidi.

Vuori: Soft Touch Polyester

Täyte: Microtherm microfilament-

tikuitu

EN 13537 –standardin mukainen

lämpötilaluokitus +13/+9/-4 °C

Äärilämpötila: -4 °C Mukavuus-

lämpötila (M): +9 °C Mukavuus-

lämpötila (N): +13 °C

Suositushinta: 99,90€

VINKKI

Paljon retkeilevän kannattaa harki-

ta makuupussilakana hankkimista.

Sisälakana helpottaa pussin huoltoa ja

pidentää käyttöikää, kun itse makuu-

pussia ei tarvitse pestä niin usein.

Valmiiden makuupussilakanoiden

hinnat alkavat noin kahdesta kympistä.

Makuupussilakanan voi ommella myös

itse tai käyttää tavallista pussilakanaa

makuupussilakanana. Trekistä lakanan

voi ostaa alle parilla kympillä.

11 3/2011

Deuter Exosphere +2 LDeuterin kolmen vuodenajan makuupussi yllättää

positiivisesti keveydellään ja pienellä pakkaus-

koollaan. Makuupussin ohut olemus ei herättänyt

alkuun luottamusta, mutta osoittautui, että pussi

oli testauslämpötilassa n. +10 °C varsin sopivan

lämpöinen.

Varpaille oli tulla vilu, mutta tämä olisi helposti

korjaantunut villasukilla. Suurempi ongelma oli

se, että pussista puuttui lämpökaulus, joka olisi

auttanut pitämään lämmön pussin sisällä, ja syys-

pussilta kaipaisi jo lämmön pitävyyttä. Kahteen

suuntaan aukeava vetoketju sen sijaan oli hyvin

lämpöeristetty suojalistalla.

Tekokuituiset kankaat tuntuivat oikein mukavil-

ta, mutta tosin hieman sähköisiltä. Kankaat ovat

lisäksi joustavia, joten makuupussissa kiemurrel-

lessa ei alkanut ahdistaa, kun pussi venyi sopi-

vasti. Lisäksi hupussa ja jalkopäässä uloin kan-

gas hylkii vettä, joten varpaiden kastumista ei

tarvitse pelätä. Makuupussista löytyy myös pieni

sisätasku tarrakiinnityksellä ja tämänkin makuu-

pussin pystyy yhdistämään toiseen vastaavaan

pussiin vetoketjulla.

Syksyisille ja keväisille retkille varsin hyvä, kevyt

makuupussi, kunhan muistaa ottaa kaulahuivin ja

villasukat mukaan!

TiedotKoko 78x205 cm (Suositus

nukkujan maksimipituudesta

200 cm)

Paino: 1,1 kg

koko pakattuna noin 15x36 cm

Kangas: Tactel 44D Nylon

Diamond Ripstop + 70D Nylon

Ripstop Dryzone

Vuori: Deuter Poly-Lite Soft

Täyte: Deuter Thermo ProLoft®

EN 13537 –standardin mukainen

lämpötilaluokitus +8/+2/-12 °C

Äärilämpötila: -12 °C Mukavuus-

lämpötila (M): +2 °C Mukavuus-

lämpötila (N): +8 °C

Suositushinta: 189,00€

Vasemmalta Riikka, Antti, Huiman osallistujajohtaja Emmi, Kia ja Annariikka.

12 3/2011

Alaleirien johtajatTeksti ja kuva: MARKUS HAVERI

Ai kuka?

Kesän 2012 piirileiri Huiman alaleirijohtajat Riikka, Antti, Annariikka ja Kia raottavat hieman Huiman salaisuuksien verhoa ja väittelevät rinkkamalleista.

Mitä alaleiriä johdat?

Riikka: Alaleirien nimet julkaistaan vasta

partioglögeillä… siihen asti saa odotella, ja

puhutaan väreistä. Minun alaleirini on vä-

riltään liila.

Antti: Vihreän väristä.

Annariikka: Väriltään punaista.

Kia: Sinistä.

Miten leirin suunnittelu etenee?

Riikka: Hyvin, suurimmat rakennelmat on

jo suunniteltu, ja alaleirin iltaohjelman teko

on vauhdissa.

Antti: Oikein mukavasti!

Annariikka: Oikein mukavasti, mei-

dän tiimissä on neljä huimaa tyyppiä, ja

etenkin rakennelmia on mietitty jo pal-

jon. Kokouksia on pidetty alaleirinjoh-

tajien kanssa, oman tiimin kanssa, live-

nä ja skypessä, viime keväästä alkaen.

Kia: Suunnittelu etenee loistavasti! Huimia

ideoita riittää, ideat pitäisi enää vain saada

toteutettua.

Miten alaleirisi eroaa muista Huiman ala-

leireistä?

Riikka: Yritän luoda uusmaalaista yhteis-

henkeä koko alaleiriin, auttaa savuja tu-

kemalla ja hauskalla toiminnalla sekä pitää

sellaisen alaleirin iltaohjelman, jonka jo-

kainen muistaisi.

Antti: Meidän alaleiri nyt on vaan vähän

muita huimempi :)

Annariikka: Meidän on tietysti paras! No

todellisuudessa kaikista alaleireistä on

tietysti tulossa todella hienoja, mutta kui-

tenkin erilaisia, joten leirillä alaleirit kyllä

varmasti erottaa toisistaan.

Kia: Alaleiri sininen on vain kertakaikki-

sesti parhain alaleiri! Alaleiri sinisessä ote-

taan kaikki ikäkaudet huomioon ja kaikille

löytyy varmasti kivaa ja rentouttavaa teke-

mistä.

13 3/2011

Miten oma kädenjälkesi näkyy alaleirillä-

si?

Riikka: Portissa ainakin konkreettisesti,

mutta pyrin siihen, että näkemykseni näkyi-

si kaikissa alaleirin tapahtumissa ja päätök-

sissä.

Antti: Toivottavasti monessakin asiassa,

mutta konkreettisimmin rakennelmissa.

Annariikka: Meillä on suunnitteilla minun

käteni muotoinen portti...no ei oikeasti. Kä-

denjälkeni näkyy siinä, että luonteeni mu-

kaisesti meidän alaleirimme toimistossa

kaikki tavarat ovat järjestyksessä ja toisaal-

ta siinä että meidän tiimi ei ole pelkästään

siellä järjestyksessä olevassa toimistossa,

vaan siellä missä alaleiriläisetkin on.

Kia: Alaleirin rakennelmissa ja ohjelmissa.

Mitä olet viimeksi tehnyt pestissäsi alalei-

rinjohtajana?

Riikka: Pidin tiimilleni tutustumisillan, jos-

sa tutustumisen lisäksi ideoimme alaleirin

identiteettiä lisää ja tietenkin myös suunnit-

telimme alaleirin iltaohjelmaa.

Antti: Pidimme alaleiritiimin kokouksen.

Annariikka: Saimme tiimimme juuri uuden

jäsenen, joten soittelin hänen kanssaan ja

kerroin tiimistä ja pestistä. Lisäksi olen

miettinyt, millä tavalla alaleirimme nimi ja

teema tulee näkymään konkreettisesti ala-

leirissämme.

Kia: Viimeksi pidimme tiimini kanssa ko-

kouksen, jossa listasimme mitä varusteita

tulemme leirillä tarvitsemaan.

Miten sinusta tuli alaleirinjohtaja?

Riikka: Emmi (Uutela) kysyi hommaan.

Sen jälkeen soitin parille vaeltajaystävälle-

ni, joiden kanssa olen tehnyt paljon yhteisiä

projekteja. Kun sain heidät innostumaan,

uskalsin suostua alaleirinjohtajaksi.

Antti: Emmi soitti ja kysyi. Parin viikon

miettimisen jälkeen totesin, että alaleirin-

johtaja on piirileirin paras pesti!

Annariikka: Osallistujajohtaja Emmi otti

yhteyttä ja kysyi alaleirinjohtajaksi. Myön-

teistä vastausta ei tarvinnut kovin montaa

päivää miettiä, sen verran mielenkiintoises-

ta pestistä on kyse.

Kia: Emmi soitteli ja kyseli, olisinko kiin-

nostunut lähtemään Huimalle alaleirin joh-

tajaksi. Ensin vastasin kieltävästi, mutta

Emmi sai minut vielä harkitsemaan asiaa,

ja lopulta vastasin myöntävästi.

Miten hyvin tunnet muut alaleirinjohta-

jat?

Riikka: Antti oli PJ-peruskurssillani kurs-

sinjohtajana, tosin sieltä ennemminkin vain

tiesin hänet. Muita en entuudestaan tun-

tenut, mutta nyt kun on pari kolme kertaa

jokaisen nähnyt, niin alkaa jo juttu luistaa

tai jopa lentää.

Antti: Riikan ja Kian tiesin entuudestaan,

Annariikan tapasin vasta tämän pestin

myötä. Kaikki ovat tosi päheitä tyyppejä!

Annariikka: Kia, Riikka ja Antti ovat uusia

tuttavuuksia, mutta nyt on tavattu ja suun-

niteltu jo sen verran yhdessä, että tiedän

kollegoideni olevan huimia tyyppejä. Tun-

nen heidät varmasti jo paljon paremmin,

kun leiri heinäkuussa alkaa.

Kia: Antin olen tavannut pari kertaa aikai-

semmin, mutta Riikka ja Annariikka ovat

uusia huimia tuttavuuksia.

Toimittajan mielestä leiri ei ole mistään

kotoisin ilman sisäpiirihuumoria ja pientä

vinoilua toisia alaleirejä kohtaan. Oletko

samaa mieltä?

Riikka: Sehän kuuluu leiriin ja se luo vaan

alaleirin sisällä yhteisyyden tunnetta ja pa-

remmuuden tunnetta. Kaikki me neljä halu-

amme, että jokainen leiriläinen kokisi juuri

oman alaleirinsä parhaaksi, vaikka mikään

alaleiri ei kuitenkaan puolueettomasti mi-

tattuna ponnahtaisi toisen yli.

Antti: Ehdottomasti näin!

Annariikka: Olen samaa mieltä! Se ei kui-

tenkaan tarkoita mitään sotatilaa alaleirien

välillä, vaan yhteen hiileen puhalletaan lop-

pupeleissä kaikkien alaleirien voimin.

Kia: Todellakin!

Millaisia terveisiä lähetät alaleiriläisillesi?

Riikka: Tervetuloa huimaan alaleiriimme,

joka tarjoaa sinulle parhaita muistoja ja

rohkeita ideoita. Alaleirimme ei olisi mi-

tään ilman teitä!

Antti: Valmistautukaa huiman koukutta-

vaan leirikokemukseen!

Annariikka: Tavoitteeni on tavata teistä

jokainen. Kuinka monta uutta kaveria sinä

itse lupaat saada leiriltä?

Kia: Huimalla alaleiri sinisessä pääsette

kokemaan palan paratiisia eli “Welcome to

paradise!”

Ja ai niin, Pestisi tällä hetkellä?

Riikka: Hiiden Hittavaisten lippukunnan-

johtaja

Antti: JuVeSi:n lippukunnanjohtaja vielä

hetken aikaa. Peruskoulutusryhmän jäsen.

Annariikka: Alaleirinjohtajuuden lisäksi

minulla ei ole tällä hetkellä muita vakitui-

sia pestejä, mutta kolmen lippukunnan toi-

minnassa mukana oleminen pitää kuitenkin

partioelämän vireänä Huiman ulkopuolella-

kin.

Kia: Olen tällä hetkellä omassa lippukun-

nassani JäMe:ssä “pestitön”.

Rinkka putkilla vai ilman?

Riikka: Ilman, ja mieluiten Osprey! Tosin

itsellä ei ole sen merkkistä _vielä_.

Antti: Putkilla. Tästä ei keskustella!

(Riikka: ANTTI, EI PUTKIRINKKAA... ja

tästä keskustellaan! Muistaakseni sinulla-

kin oli ilman putkia oleva rinkka ;)

Antti: Älä kettuile kaverille, joka voi myy-

dä tai olla myymättä sinulle sen Ospreyn ;)

Missä olet nähnyt minut anatomicin kans-

sa? Kursseilla ja seminaareissa minulla on

putkikassi, metsässä Savotta!)

Annariikka: Ilman.

Kia: Ilman.

14 3/201114 3/2011

Tiina Pusan mielestä ei ole huolestuttavaa, että en tiedä, kuka

hän on. Jos muistaisin Tiina Pusan nimeltä, tarkoittaisi se haas-

tateltavani mukaan, että olisin käyttänyt partioaikani arkistojen

ja pölyisten paperien ympäröimänä sillä välin, kun muut ovat ret-

keilleet neljän seinän ulkopuolella.

Tiina ”Tiitu” Pusa oli Uudenmaan Partiopiirin johtaja vuosina

1996–1997. Piirin partiohistoriallisesti merkittävästä toiminnasta

ovat noilta vuosilta Tiitun mieleen jääneet hankeohjaajakurssin

luominen yhteistyössä kattojärjestön kanssa ja Karkkilassa syk-

syllä 1996 pidetyt SP:n Rajalla-kisat. ”Uudellamaalla oli partiopii-

rien joukossa jo ennen omaa sukupolveani vallankumousmaine.

Ja sitä liekkiä ruokimme innoissamme. Högforsin ruukki Kark-

kilassa on paikkana noiden vuosien kiteytymä. Aki Kaurismäen

kotistudio sijaitsi siellä. Ehkä se on allegoria, jonka kautta ne

vuodet tulisi muistaa. Me olemme kaikki miehiä ja naisia vailla

menneisyyksiä. Meidän tulisi kohdata toisemme ilman ennakko-

oletuksia.”

Entistä piirinjohtajaa pitää kuitenkin pyytää myös muistelemaan,

miltä tuntui valta ja mahdollisuudet muuttaa jotain piirin toi-

minnassa haluamaansa suuntaan. Valta on Tiitulle ”hurja juttu”.

Sitä himoitsevia hän kehottaa miettimään, mistä moinen himo

valtaan johtuu. Uudistamista vain uudistamisen takia Tiitu

luonnehtii kokemustensa perusteella oudoksi oman jäljen jättä-

misen tarvetta ilmaisevaksi oireeksi. Tiitu kuitenkin jatkaa uu-

disraivaaja- ja vallankumoushengen kiittelyä kertoen, että koko

partiopiirin aktiiviporukka ja toimintatapa muovattiin nuoriso-

järjestön näköiseksi 90-luvun loppupuolella. Kokeneet ja ikäänty-

neet kuuluvat Tiitun mukaan tukijoiden paikoille, eivät toimintaa

pyörittämään. Piirinjohtajavuosien aikaista itseään hän kuvailee

nuoruuden metaforaksi. ”Ehkä pyörä pitää kaikesta huolimatta

saada keksiä uudelleen. Toivon, että Uusimaa tarkoittaa yhä uu-

den polven mahdollisuuksien paikkaa.”

Nykyään Tiitu Pusa jatkaa ihmisenä kasvamista perheen, taiteen

ja tutkimuksen parissa. Tiitu sanoo kasvaneensa eroon jokapäi-

väisestä partiotoiminnasta ja näkee näin olevan hyvä. Kotinsa

keittiönpöydän ääressä Tiitu kertoo kuitenkin yhä saattavan

syntyä partiopoliittisia keskusteluja. ”Minulle partio on ennen

kaikkea rauhanjärjestö. Kun partiossa piti puhua normin ja nor-

maaliuden mahtumisesta partioon olin ymmälläni. Jos nähdään

ongelmana, että partiossa on muslimi, homoseksuaali tai nuori-

sorikollinen, järjestö on ajautunut kauaksi ytimestään.”

Högforsin ruukin allegorian hengessä Tiitu suostuu esittämään

myös toiveita piirin nykyiselle toiminnalle: ”Keravan nuorisovan-

kila sijaitsee piirimme alueella. Se on suunta, johon Uudenmaan

Partiopiirin tulisi katsoa sekä konkreettisesti että vertauskuval-

lisesti. Partiojärjestön tehtävä ei ole varmistaa, että hyväosaisille

pukkaa yhä enemmän pääomaa. Partion tehtävä on luoda olosuh-

teita, joissa jokaiseen uskotaan tasavertaisesti ja joissa jokaiselle

annetaan mahdollisuuksia kasvuun.”

Högforsin hengessä, Tiina Pusa

Teksti: MARKUS HAVERI

Kuva: JAAKKO HAAPALA

Missä hän on nyt?

15 3/2011 15 3/2011

Ilmoittaud

u Huim

alle!

Leirille voivat ilmoit-tautua tällä lomakkeella

�� -��

��

��-��

��

�� -

��

16 3/2011

�� -�� -�� -��-�� -��

�� -�� -�� -�� -�� -�� -�� -��-�� -�� -�� -�� -�� -�� -�� -�� -��-��-�� -��

�� -��

�� -��-��-�� -�� -�� -��-�� -��-��-��-�� -�� -��-��

�� -��-��-��

�� -��

��-�� -�� -��

�� -�� -�� -�� -�� -�� -��

� ��

� ��

� �� -�� -�� -�� -�� -��-�� -�� -��

Ilmoittautumisohje partiolaisille

Ilmoittautumislomakkeen täyttö

��

17 3/2011

��

��

Huima 2012 - Ilmoittautumislomake partiolaisille

��

��

��

� ��

��

��

��

��

��

��

18 3/2011

��

� � �� -�� -��

��

��

19 3/2011

Teksti: KATRI HAUTAJÄRVI

Myös Roverwayn ilmoittautuminen on alkanut

Huiman lisäksi ensi kesänä Suomessa järjeste-tään kansainvälinen Roverway 2012 -leiri samo-aja- ja vaeltajaikäisille. Roverway on kansainvä-lisin Suomessa koskaan järjestetty leiri.

Euroopan kansainvälisin partiotapah-

tuma kesällä 2012 on Roverway, joka

järjestetään Suomessa. Tapahtuman

valmistelut etenevät hurjalla vauhdil-

la, osallistujien ilmoittautuminen on jo

alkanut. Suomen joukkueen johtaja-

na toimii energinen Ville Tarhala, Hä-

meenlinnalaisesta Kaskenkaatajat -lip-

pukunnasta. Aikaisempaa kokemusta

kansainvälisistä partiotapahtumista

hänellä on esimerkiksi Chilen ja Eng-

lannin Jamboreelta sekä leirimatkalta

Nepalista. Roverway on huippujuttu ja

Ville on innolla mukana!

Lisätietoja ilmoittautumisesta löytyy

Suomen Partiolaisten internet -sivujen

kautta osoitteesta www.partio.fi/rover-

way. Kannattaa ilmoittautua ajoissa,

sillä kotimaisia osallistujia voi olla vain

25 % kaikista noin 4000 osallistujasta,

se jos mikä on tae tapahtuman kan-

sainvälisyydestä.

Kansainvälisyyden tuntua saadaan jo

ensi keväänä kun eri kansallisuuksista

koottujen heimojen jäsenet tutustuvat

toisiinsa. Varsinainen tapahtuma alkaa

heinäkuussa 2012, jolloin Roverway nä-

kyy ja kuuluu Helsingissä, Tampereella

ja Rovaniemellä huikeiden aloitusta-

pahtumien merkeissä. Aloitustapah-

tumasta siirrytään Poluille eri puolille

Suomea.

Polkujen aiheet ovat luonto, taide ja

kulttuuri, yhteiskunta ja seikkailu.

Mahdollisuuksia on laidasta laitaan,

valittavana on muun muassa vaelluksia

ja purjehduksia, tutustumista suoma-

laisiin perinteisiin, joista et ehkä ole

kuullutkaan sekä haastavia seikkailui-

ta eri puolilla Suomea. Yksi poluista

tulee sijoittumaan naapurimaahamme

Viroon.

Mikä polku on sinun valintasi? Pol-

kujen kuvaukset löytyvät osoitteesta:

http://www.roverway.fi/paths . Suomen

joukkue huomioi parhaansa mukaan il-

moittautuneiden polkutoiveet.

Tapahtuma ei todellakaan pääty polkui-

hin, vaan siitä alkaa kaikille heimoille

yhteinen nelipäiväinen leiriosio Evolla.

Leiriosion päätyttyä uusien ja vanhojen

partiokavereiden kanssa ollaan yhtey-

dessä RoverMomemtumin merkeissä.

See.feel.follow: www.roverway.fi

PS. Roverwayllä voit tavata myös Suo-

men pääministeri Jyrki Kataisen, ta-

pahtuman suojelijan!

Roverway-faktat:

Roverway on partiotapahtuma 16-22 -vuotiaille sa-

moajille ja vaeltajille. Partioliikkeen maailmanjärjestö

WOSMin (World Organization of Scout Movement)

ja Partiotyttöjen maailmanliitto WAGGGSin (World As-

sociation of Girl Guides and Girl Scouts yhteistyössä

järjestämä Roverway on Eurooppalainen tapahtuma,

joka järjestetään joka kolmas vuosi. Aiemmin se on

järjestetty Portugalissa, Islannissa ja Italiassa, nyt

vuonna 2012 se on Suomessa! Partiolaiset ympäri

maailmaa ovat Suomessa 20.-28.7.2012. Roverway

koostuu nelipäiväisistä poluista, jotka pidetään eri

puolella Suomea sekä nelipäiväisestä leiriosasta, joka

pidetään Evon suurleirialueella. Tapahtumaan odote-

taan 4000 osallistujaa.

20 3/201120 3/2011

Teksti: SAMULI REUNAMO

Sivari on sankari partiolaiset palveluksessa

Pärske keskusteli maanpuolustusvelvollisuuden suhteesta partiolaisiin Sipoon Hukkien Iikka Salmelan kanssa.

Maanpetturi. Pitkätukkakommari. Li-

hava ja laiska. Kaikkea tätä ei järjen

mukaan partiolaisen kuuluisi olla. Niin

kuitenkin usein sanotaan siviilipalve-

lusmiehistä, tästä eteenpäin sivareis-

ta, joiden joukkoon tiettävästi kuuluu

myös partiolaisia.

Samuli Reunamo: ”Ikuisuuskysymys:

miksi ei armeijaa?”

Iikka Salmela: ”Aseistakieltäytymi-

seeni on monia syitä. Ideatason syitä

ovat skeptisyys puolustusvoimien rau-

hanjärjestö-leimaa kohtaan, kritiikki

puolustusbudjettia kohtaan ja yleisesti

pasifistiselta tuoksahtava elämänkat-

somus. Konkreettiselta puolelta voisin

mainita auktoriteettikammon ja va-

paamman välivuoden.”

Partio pohjaa sotilasarvoltaan kenraa-

lin ajatuksiin poikien kasvattamisesta.

Jokainen meistä on antanut partiolupa-

uksen, jossa luvataan rakastaa omaa

maatansa ja maailmaa.

Samuli: ”Oletko antanut partiolupauk-

sesi hyvällä omallatunnolla? Rakas-

tatko maatasi, jos tänne vyöryy ensin

Venäjä ja sitten USA?”

Iikka: ”Partiolupauksessa on pari mi-

nulle vaikeaa kohtaa. En ole koskaan

ollut sinut maani kanssa, enkä hurjissa

kuvitelmissanikaan voisi sanoa rakas-

tavani sitä. Kysymyksesi on siis helppo;

en rakastaisi (uhkaskenaariosi toteu-

tuessakaan).”

Samuli: ”Entä miten partiotoverisi ovat

suhtautuneet asiaan? Olen kuullut ta-

rinoita isoisistä, jotka eivät ole katso-

neet lapsenlapsensa silmiin kuukausiin

sen jälkeen, kun kuulivat hänen jättä-

vän armeijan väliin. Lippukunnassasi

Sipoon Hukissahan on peräti yksi eri-

koisrajajääkäri, mikä vaatii sekä kovaa

motivaatiota maanpuolustukseen että

kovaa kuntoa.”

Iikka: ”Meitä on Sipoon Hukissa to-

siaan moneen junaan, mutta lähinnä

tuohon Vekaranjärvelle matkaavaan.

Läheisimmille tovereilleni asia on ollut

selviö jo pitkään, eivätkä muutkaan ole

valintaani juuri karsastaneet. Kyseisen

erikoisrajajääkärin kanssa olemme käy-

neet jopa pari ihan hyvää keskustelua

maanpuolustusasioista. Ainoa laa-

tuanihan minä silti yhä olen.”

Samuli: ”Totaalikin olisi siis ollut vaih-

toehto?

Iikka: ”Harkitsin aikoinaan totaalikiel-

täytymistäkin vaihtoehtona. Ajattelin

kuitenkin sivarin olevan paremmin lä-

hisuhteitani ylläpitävä vaihtoehto.”

Samuli: ”Kiistatta!”

Valtio on ovelin keinoin saanut sivarin

kuulostamaan kamalalta vaihtoehdol-

ta. Kuukauden kestävä koulutusjakso

pidetään Lapinjärvellä, joka nimestään

huolimatta sijaitsee lähellä Loviisaa,

reilun tunnin bussimatkan päässä pää-

kaupungista. Samoin puheet vanhusten

peppujen pyyhkimisestä elävät sitkeäs-

ti.

Samuli: ”Mulla on aika jees palvelus-

paikka tulossa, menen konserttitalolle

musatekniikkaa kasaamaan.”

Reportaasi

21 3/2011 21 3/2011

Iikka: ”Vanhainkodeille löytyy siis oi-

keasti myös varteenotettavia vaihtoeh-

toja.”

Samuli: ”Millaisia sun hommat on Suo-

malaisen Kirjallisuuden Seurassa ol-

lut?”

Iikka: ”Hommia voisi kutsua vaihtele-

viksi. Päätoimeni on postin lajittelu ja

lähettely, niin talon sisälle kuin ulko-

puolellekin. Loppu toimenkuvastani

koostuu eri työntekijöiden akuuteista

tarpeista.”

Palveluspaikaksi todellakin käy mikä

hyvänsä yleishyödyllinen tai voittoa ta-

voittelematon organisaatio, joka pystyy

tarjoamaan noin 8 tuntia päivässä työtä

sekä maksamaan päivä- ja ruokarahat.

Toimittaja haki palveluspaikkaa useista

teattereista ja taidepäiväkodeista, kun-

nes viimein tärppäsi.

Samuli: ”--- Oman lippukunnan halli-

tuksessakin vitsailtiin, että nyt löytyi

lippukuntalehdellekin täysipäiväinen

päätoimittaja.”

Facebookista sain kerran lukea sivari-

kaverin päivityksestä seuraavaa:

Duunikaveri sano kerran että maa-

ilmankaikkeuden arvokkain aine on

Helsingin Kaupungin työntekijän hiki,

harvinaisuutensa vuoksi.

- Nimimerkillä duunipäivät facebookis-

sa viettäjä

Siviilipalvelusmiesten valtavaa potenti-

aalia ei hyödynnetä lainkaan tarpeeksi.

Esimerkiksi Saksassa ennen lainmuu-

tosta sairaalat, päiväkodit ja vanhain-

kodit pyörivät pitkälti sivareitten voi-

min. Saksan malli oli myös se, että 70

prosenttia ikäluokasta kävi sivarin. Jos

joku meni armeijaan, hän oli luuseri:

ei kai ny sinne kukaan mene, etkö sä

päässyt sivariin?

Iikka: Oikeastaan tilanne on työnanta-

jan kannalta paras mahdollinen; lähes

ilmaisella työntekijällä voi 11 kuukau-

den aikana teettää kosolti tylsiä rästi-

hommia.

Sivari kestää 13 kuukautta.

Tarua: sivari kestää 362 vuorokaut-

ta, eli ei yhtään sen kauempaa kuin

pisin varusmiesaikakaan.

Intistä pääsisit puolella vuodella.

Totta/tarua: ei todellakaan välttä-

mättä. Vaikka ei olisi kiinnostusta

tai motivaatiota, saatetaan aliupsee-

rikouluun vain tyrkätä. Monet kyllä

pääsevät.

Sivarit on homoja ja hippejä.

Tarua: ei ainakaan minun erässäni

ollut kuin muutama pötkyläpää, pit-

kätukkia oli kourallinen. Jos lähde-

tään katsomaan nuorisokulttuurien

kannalta, oli hevareita paljon.

Ihan hyödytöntä mennä sivariin.

Jos tulee sota, sut pistetään rinta-

malle kumminkin.

Tarua: enää vuodesta 2008 saakka

tämä ei ole ollut mahdollista. Sivarit

toimivat muun muassa väestönsuoje-

lutehtävissä sotatilassa. Tätä varten

koulusjaksokin periaatteessa on.

Elämääsi tuhlaat kun vuoden olet

jossain kituuttamassa palkatta.

Totta/tarua: tämä riippuu kokonaan

palveluspaikasta. On eri asia mennä

presidentin kansliaan silppuamaan

papereita ja keittämään kahvia kuin

esimerkiksi mennä Suomen Partio-

laisiin järjestämään seuraavaa Finn-

jamboreeta. Esimerkiksi. Mahdolli-

suuksia on lukemattomia.

TOTTA VAI TARUA

SIVARISTA

22 3/2011

Artikkeli

Valmistumisen jälkeen kaipaa usein vaih-

telua koulukirjoihin ja tiedon pänttää-

miseen. Jos Siwan kassa ei kuitenkaan

houkuttele ja maailmaa haluaisi päästä

näkemään, löytyy useita vaihtoehtoja. Itse

päätin lähteä au-pairiksi Englantiin.

Aluksi on hyvä selventää, että au-pair

työskentelee, asuu ja elää perheessä. Työ-

paikka voi sijaita missä päin maailmaa

tahansa ja jopa Suomeen tulee useita

au-paireja vuosittain. Asianmukaista kor-

vausta vastaan työnkuvaan kuuluu las-

tenhoito sekä kevyet kotityöt, usein myös

ruuanlaitto. Perheen löytämiseen voi

käyttää välitystoimistoa, mutta Internet

toimii aivan yhtä hyvin, kunhan muistaa

olla vähän varuillaan. Myös yhteydenotto

edelliseen au-pairiin voi auttaa luomaan

realistista kuvaa tulevasta perheestä.

Oma hakuprosessini sujui erittäin yksin-

kertaisesti: profiili nettisivulle, kiinnos-

tava yhteydenotto, sähköposteja puolin

ja toisin, ja lento oli bookattu. Viimeisenä

iltana suoritettu paniikkipakkaus osoitti

erittäin loogista ajattelua ja lentokoneen

ehtiessä Englannin ilmatilaan ensimmäi-

nen asia mielessäni oli unohtunut sa-

teenvarjo. Lentokentälläkin löysin syyn

hätääntyä, sillä eihän minulla ollut min-

käänlaista muistikuvaa host-isän ulkonä-

östä. Kuvan hänestä olin nimittäin nähnyt

viimeksi pari kuukautta sitten. Lopulta

pääsin turvallisesti autoon, vaikka ensin

yritinkin mennä sisään väärältä puolelta,

Välivuosi ulkomailla

23 3/2011

ja matka kohti uutta kotia alkoi. Olihan se

melko uskomaton fiilis.

Perhe oli juuri niin hyvä kuin osasin odot-

taa, ja vaikka kieli sekä uudet tavat tuotti-

vat aluksi ongelmia, opin nopeasti ja niin

koti kuin Cambridgen keskustakin tulivat

tutuiksi. Kavereita löysin nopeasti Face-

bookin au-pair yhteisön kautta (Internetille

kiitos), eikä aikaakaan kun puhuin englan-

tia ilman kummempia takelteluja. Eriskum-

mallisia asioita tästä uudesta kulttuurista

kuitenkin panin merkille aina silloin tällöin

niitä kohdatessani: sisäänpäin aukeavat

ovet, kymmenminuuttiset sadekuurot, kak-

sikerroksiset bussit, kapeaakin kapeammat

tiet ja tietysti nurinkurinen liikenne, hymyi-

levät ja kohteliaat ihmiset sekä kummalliset

kaksipiippuiset hanat.

Uuteen elämään totutellessa en tullut aja-

telleeksi Suomeen jääneitä harrastuksia-

ni, kuten partiota tai kuvataiteita. Lasten

kanssa piirtelin merenneitoja harva se päi-

vä, mutta partiosta muistuttivat vain sähkö-

postiini aika ajoin tupsahtava Purske sekä

partion jäsenmaksulasku. Yritin kyllä etsiä

tietoa paikallisista lippukunnista, mutta

tänne saapuessani lähes kaikki harrastus-

toiminta oli jo kesätauolla. Sattui kuitenkin

niin, että tutustuin puolalaiseen tyttöön,

joka oli enemmän kuin innokas jakamaan

partiokokemuksia ja puhumaan jopa lippu-

kuntayhteistyöstä. Tapaaminen, jota olin

etukäteen hieman jännittänyt, osoittautui-

kin varsin mukavaksi - partio yhdistää.

Pari viikkoa sitten toinen perheen lapsista

kertoi illallispöydässä vanhemmilleen, että

haluaisi liittyä paikalliseen partiolippu-

kuntaan. Harrastus on kuulemma suosittu

ja kaverit olivat pyytäneet häntä mukaan,

kun uusille lapsille olisi nyt tilaa. Hän pu-

hui aiheesta tovin jos toisenkin ja yritti

vakuutella vanhempiaan (koska sellainen

hän nyt sattuu olemaan - aina äänessä) ja

nämä suostuivat harkitsemaan asiaa. Par-

tiokolo kuulemma sijaitsee pelastusarmei-

jan tiloissa kylän pääkadulla, joten matka-

kaan ei olisi liian pitkä. Aiheesta ei ole sen

koommin puhuttu, mutta saattaahan tuosta

innokkaasta pikkutytöstä vielä partiolainen

tulla.

Kaupungin keskustassa en ole partiolaisiin

törmäillyt, mutta girl scout cookies ovat

erittäin tunnettu herkku kaiken kansan kes-

kuudessa. Näin syksyn tullen niitä aletaan

taas myydä ja ehkäpä minäkin saan siinä

samalla oman maistiaiseni. Tai ehkäpä in-

nostun leipomaan ystävieni kanssa au-pair

– keksejä, jotka sisältäisivät ainakin tupla-

määrän niin vaaleaa- kuin maitosuklaata.

Ne olisivat luultavasti kaivattua vaihtelua

niiden ainaisten markettikeksien tilalle, joi-

ta me yleensä napostelemme joen varrella

istuen ja naureskellen.

Au-pair -ajastani ei ole vielä kulunut puo-

liakaan, mutta voin jo täysin rehellisin

mielin todeta tämän olleen elämäni paras-

ta aikaa. Olen saanut uskomattomia uusia

ystäviä, tutustunut uuteen kulttuuriin ja

saanut siitä huomattavan paljon vaikutteita

- anteeksipyytelystä kun ei siskon vierailun

aikana meinannut tulla loppua. Sekä olen

tietysti kehittynyt huomattavasti englannin

kielen puhujana. Tämän tekstikin kirjoitta-

minen olisi luultavasti sujunut mutkatto-

mammin englanniksi, mutta välillä on ihan

hyvä harjoitella omaa äidinkieltään. Vaikka

ihan varmuuden vuoksi, että en sitten vain

joudu suomen kielen alkeet –kurssille, kun

olen taas kotona.

On selvää, ettei jokainen au-pair -kokemus

voi olla yhtä positiivinen kuin minun, sillä

joskus niin koti-ikävä kuin kurjat olosuh-

teetkin yllättävät. Näihin ongelmiin voin

kuitenkin antaa neuvon: etsi kavereita!

Loppujen lopuksi he ovat niitä, joiden kans-

sa olet lähes joka päivä, jotka ymmärtävät,

joihin tulet pitämään yhteyttä loppuelämäsi

ja joiden luona tulet vierailemaan ympäri

maailmaa. Tietysti hätätilanteessa voit aina

vaihtaa perhettä, jolloin taas ystävät tuke-

vat ja tarjoavat kodittomalle majapaikkaa.

Jos on tarpeeksi rohkea ja ennakkoluu-

loton, kuten partiolaiset tunnetusti ovat,

voi kokea vaikka mitä upeaa. Suosittelen

todella kaikille vähänkin au-pairiksi läh-

temistä harkitseville: tehkää se! Ette tule

katumaan!

Best regards,

xxxx

Johanna Korhonen

24 3/2011

Taidekahvila Karhu

Kahvia, musiikkia ja hyvää tunnelmaa. Sympaat-tisia elämän nautintoja kaikille aisteille Huimalla.

Taidekahvila Karhu on Huiman oma johtajakahvila. Kahvilamme

tarjonta vastaa jopa vaativimpien uusmaalaisten johtajien toivei-

siin. Tästä pitää huolen RAME9001-laadunhallintajärjestelmä. Maa-

ilmanmusiikin discossa voit antautua villien rytmien vietäväksi.

Kahvilassamme on tilaa myös rauhoittumiseen. Kahvin ääressä

gallerian nurkassa voi vaikkapa selata vanhoja Pärskeitä ja muis-

tella kuka olikaan mystinen Aapo Gustav Yrjänä Sandels? Kahvilan

keittiötiimi puolestaan vastaa herkkusuiden huutoon. Huhuja en-

nenmaistamattoman herkullisista toasteista on liikkeellä. Keittiötii-

mimme valmistaa myös paikan päällä paistetut uunituoreet Huima-

muffinssit! Be prepared!

Tunteella ja taidolla syntyy hieno ja täyteläinen, jäljittelemätön Tai-

dekahvila Karhu

Johtajakahvilan juttusarja

RaMe-gourmet ruokki kotiseutuväkeäTeksti: PEKKA VALKONEN (RaMe)

Kuvat: MATTI LUOKOLA

Nurmijärven kirkonkylässä vietettiin lokakuun puolivälissä Nurmijärvi-päi-

vää messuineen, päiväjuhlineen ja ennen kaikkea kotiseutupäivällisineen.

Viimeksi mainitusta vastasi viime vuoden tapaan Rajamäen Metsänkävijät.

Koko pitkä menu valmistettiin alusta alkaen itse, vain lampaan teurastus ja

lohien kalastus jätettiin ammattilaisille!

Viime vuonna RaMen valmistamaa gourmet-ruokaa nautti runsaat 50 hen-

keä. Sen verran maine oli kiirinyt, että nyt päästiin reilusti toiselle sadalle!

Alan ammattilaisten Riitta Syrjän ja Perttu Pihlajaviidan johdolla syntyi toi-

nen toistaan herkullisempia ”partioäitien ja -isien valmistamia kotiruokia

puhtaasta luonnosta”, kuten tilaisuuden mainos ylisti. Menusta löytyi mm.

Jyrskyn luomulampaanpaistia, Taula-Timon savulohta ( joka savustettiin

suoraan pitopöytään juhlapaikan pihalla), Auvisen ihania silakoita, Piatun

salaista sienisalaattiia, Pertun parempaa punajuuriohrattoa ja paljon muu-

ta. Myös leivät leivottiin ja paistettiin paikanpäällä. Jo aiemmin syksyllä

kerättiin suppilovahveroita sienikeittoon. Viime vuonna lippukunta järjesti

hygieniapassi-kurssin, joten senkin suhteen asia oli kunnossa.

Nurmijärvi-päivän järjestelyistä vastasi RaMen ohella Nurmijärvi-seura,

seurakunta ja kunta. Vaikka oli urakka iso, päivällinen jätti myös mukavasti

rahnaa lippukunnan kassaan.

Miina Tuure (vas.) ja pääkokki Riitta Syrjä asettelivat

uunilämpimät valkosipuliperunat omalle paikalleen.

Perttu Pihlajaviidan ja Outi Mäkelän taitavissa käsissä

syntyi mm. alkukeitto.

Lippukunnan kynästä

Teksti ja kuva: PERTTU PIHLAJAVIITA

25 3/2011

Lököjotos, partiomaailman vasen pakaraTeksti: JOONAS LEHTONEN

Toukokuinen kesäaamu, Tikkurilan juna-asema. Viisi partiopoikaa

marssii laiturille rinkat selässä. Ei sinänsä mitään erikoista, mut-

ta näiden vaatetus herättää suurta ihmetystä. Kaikilla on Rooman

Valtakunnan aikainen asustus, lisäksi viimeinen on pukeutunut

naiseksi ja paljastavan toogan alta vilkkuu pinkit bokserit. Lisäksi

kaveruksilla on mukana puhallettava lammas. Herää kysymys, mi-

hin partioliike on mennyt?

Partioliikkeen menoista en tiedä, mutta nämä kaverukset suunta-

sivat Joensuussa järjestettävään hieman erilaiseen pt-kisaan, Lö-

köjotokseen. Lökö on Joensuun Eräsissien järjestämä jokavuotinen

voimankoitos. Olimme toista kertaa kisaamassa, joten tiesimme

käytännöt. Kisat alkavat aina turvatarkastuksilla, sillä Joensuu-

laista suoperää pilaamaan ei saa tuoda mitään ruotsalaisvalmis-

teista tavaraa. Siksi olimme taas ahertaneet tovin salakätköjemme

kanssa. Turhaahan se oli, sillä aikaisemman vuoden kokemuksen

perusteella kilpailun valvoja, Suopoliisi, ei uskonut meihin muka

puhtaisiin pulmusiin, vaan tarkistuksia jatkettiin kunnes vihdoin

rullatun makuualustan sisään tehty salakätkö paljastui. Noh, aina-

kin kantamukset kevenivät kun Trangia oli poissa pelistä.

Lökön rastitehtävät ovat aina olleet hauskoja ja kekseliäitä, kuka-

pa ei haluaisi tehdä kylmään suo-ojaan patoa vartion jäsenillä tai

kaivaa maajussin kadonneita koruja suohon hukkuneen lehmän

rektumista? Mikäli oikeat pt-kisat eivät maistu, on Lököjotos hyvä

vaihtoehto. Ja sen voin sanoa, että Hiipivä Haamu on siveellinen

pyhäkoulun retki Lököjotokseen verrattuna.

Erikoislaatuisin partiomuistoni

Kotipaikka: Uusimaa

Elokuun lopulla pakkasin omaisuuteni verrattain lyhyellä varoitusajalla rinkkaan,

hyppäsin junaan ja löysin itseni Oulusta. Uusi kaupunki, uudet ihmiset ja uusi koulu.

Olen luokallani ainoa Uudeltamaalta.

Uusmaalaisuus on vaikuttanut identiteettiini vahvasti, vaikka huomasin sen oikeas-

taan vasta pois lähtiessäni. Yhtäkkiä olenkin se, joka puhuu oudosti. Olen se, joka

on kaukaa oudosta paikasta.

Uusmaalainen partioidentiteettini ei kuitenkaan pääse Pohjois-Pohjanmaallakaan

katoamaan, siitä pitää huolen erityisesti lippukunnanjohtajuus kotilippukunnassani.

Etäisyys asettaa haasteita, mutten siitä huolimatta ole kertaakaan harkinnut loikkaa-

vani oululaiseen lippukuntaan. Kai sitä sen verran vahvasti on kotilippukuntaansa

leimautunut.

Voin sanoa olevani ylpeä uusmaalaisuudestani, etänäkin.

Uusmaalaisena OulussaTeksti: RIINA HAAPALA

Kuva: MIKKO ROININEN

26 3/2011

Johda porkkanallaTeksti: RIINA HAAPALA

Jokaisen lippukunnanjohtajan painajainen on hallituksen kokous,

jossa kukaan ei osallistu. Kukaan ei halua kommentoida, päättää

tai ottaa vastuuta ja kokouksen jälkeen välttämätön eines on pään-

särkylääke. Miten motivoida nuokkuvat osallistumaan? Kokeile

kokousporkkanoita.

Osta iso pussi karkkia. Jos kokoustajia on paljon, osta toinenkin.

Laskuta lippukunnalta kokouseväinä. Karkit toimivat normaalien

kokouseväiden rinnalla porkkanoina, joilla johtajat houkutellaan

osallistumaan. Muista, ettei kokouseväissä tule olla karkkia pork-

kanoita häiritsemässä.

Karkkien jako on yksinkertaista. Mikäli huivinkäyttökulttuuri on

päässyt lippukunnassa repsahtamaan, ensimmäisen karkin voi an-

taa kaulassa olevasta partiohuivista. Jokaisesta kommentista ja

mielipiteestä saa karkin, pestiin lupautumisesta kaksi. Valta kar-

keista on kokouksen puheenjohtajalla.

Kun käytäntö on voimassa useammassa kokouksessa, johtajisto

ehdollistuu kommentoimaan ja lopulta kokousporkkanat voidaan

jopa poistaa käytöstä. Porkkanoiden uudelleenkäyttö on tietenkin

aina mahdollista.

Vinkkipankki paperipartioon

Hittavais-pippaloissa kuokkimassa!Teksti ja kuvat: JOONAS LEHTONEN

Hiiden Hittavaiset Keravalta juhli sunnuntaina 9.10. 20-vuotis-

ta taivaltaan. Vajaa parisataa juhlavierasta saivat nauttia hyvin

huikaisevasta ja etenkin HiHimäisestä ohjelmasta, johon sisäl-

tyi niin pienten sudenpentujen esityksiä kuin yhteisleikkejäkin.

Unohtamatta tietenkään pientä historiikkia valokuvien ja vide-

oiden muodossa. Koko juhlan kruunasi kahvitus korean Hitta-

vaiskakun kera! Kakku näytti maistuvan kuokkavieraan lisäksi

myös muille juhlijoille, sillä se loppui hyvin nopeasti. Onneksi

tähän oli varauduttu ja uudet kakut ( joista tosin puuttui hieno

HiHi-logo) saatiin nopeasti pöytään.

Kuten kaikissa partiojuhlissa kuuluu olla, myös Hittavaisten

pippaloissa oli hieman virallista pönötystä juhlapuheiden ja an-

siomerkkien jakamisen muodossa. Hittavaisjohtajistoa palkit-

tiinkin runsain mitoin. Suurimman tunnustuksen sai HiHin en-

tinen lippukunnanjohtaja sekä yksi perustajajäsenistä, Charlotte

”Lotte” Malkakorpi, joka sai Suomen Partiolaisten myöntämän

Hopeajoutsenen tunnustuksena loistavasta työstä partiotoimin-

nan eteen! Pärske onnittelee!

Kuokkavieraat

27 3/2011

Partiolaisen huone

Viestintäministeri Antti Koistisen (SiHu) soluhuone

ei ole mikään poikamiesboksi. Vaikka hän ei ole sii-

vonnut, ei sille huomaa juuri tarvetta – se on siis-

ti, vaikkakin aavistuksen verran epäjärjestyksessä.

Huoneesta huomaa heti: täällä asuu musiikkia har-

rastava partiolaisteekkari. Partiokaman lisäksi huo-

neessa on kaksi kitaraa, 12- ja 6-kielinen. Huoneen

nurkassa on midi-kosketinsoitin. Teekkarin huo-

neeksi sen tunnistaa siitä, että pöydällä on peräti

kolme tietokonetta.

Vierailijan vedettyä päätelmät huoneen asukista si-

sustuksessa kiinnittää huomion opiskelijasolun var-

sin epätyypillinen valaisin: kristallikruunu. Mistä

Koistinen on sellaisen saanut? ”No se tuli mummo-

lasta, Heinävedeltä. Se oli siellä mummin ja vaarin

talossa, mut ne nyt vähän niinku on kuollu, niin se

pääty sit tänne.” Kun katsoo tarkemmin, huomaa,

että kruunussa on vain kolme lamppua, vaikka paik-

koja on viisi. Koistinen kertoo tarinan siitä, kuinka

kerran oli sytyttänyt valot niin, että kruunussa oli

viisi lamppua: koko solusta olivat palaneet sulak-

keet.

Partio suorastaan tunkee huoneen joka nurkasta sil-

mille: ovessa roikkuu partiopaita ja -huivi, tuolinsel-

kämyksellä lojuu Sipoon Hukkien huppari, löytyypä

kirjahyllystä muutama vanha Pärskekin. Samaten

valmiiksi pakattu Haglöfsin reppu, sillä Koistinen on

heti haastattelun jälkeen lähdössä piirihallituksen

kokoukseen ja Jeppeen.

Teksti ja kuva: SAMULI REUNAMO

Hukan huoneessa

28 3/2011

Partiopoliittinen broileri

”Haetaan kadonneita toimitsijoita salibandy-, taitoluistelu-, ringet-

te- ja jääkiekkokenttien laidoilta. Vaaditaan pitkäjännitteisyyttä ja

kykyä integroitua haastavaan ympäristöön. Tarjotaan monipuolisia

elämyksiä ja oman elämäntilanteen mukaan kehittyvä tehtäväkent-

tä.”

Edellä olevaa ilmoitustekstimallia saa vapaasti käyttää. Se olisi

suorastaan suositeltavaa, sillä partiolaisia on koko ajan vähemmän

ja ratkaisu on säbätoimitsijoissa.

Säbätoimitsija on pienen pojan tai tytön vanhempi, joka jo lapsen

ollessa kuusivuotias soitti paikalliseen partiolippukuntaan ja sai

lupauksen sudenpentulauman jonopaikasta. Hän oli onnellinen,

että oli tajunnut soittaa vuoden etukäteen, jotta koulun alkaessa

lapsi voisi aloittaa kehittävän harrastuksen.

Lapsen lauman vetäjät olivat aktiivisia. Säbätoimitsija oli vaikuttu-

nut partiosta tulevista ohjeista ja tiedotteista. Hienoa oli huomata,

että lapsi lähti intoa puhkuen harrastukseen ja saapui sieltä kaiken-

laisia tarinoita kertoen. Tuli ensimmäisen yöretken aika. Sitä jänni-

tettiin kovasti yhdessä. Hyvästä valmistautumisesta johtuen lapsi

ei osannut jännittää ja asiat olivat luistaneet. Lapsen into kasvoi.

”Kyllä partio on hyvä harrastus”, sanoi säbätoimitsija. ”Kaikista

vaikuttunein olen siitä, että ihan nuoret vetävät ja organisoivat koko

homman”, hän jatkoi kertoessaan lapsensa harrastuksesta työpai-

kan lounasravintolassa.

Tuli kesäloma ja lapsi kävi lyhyesti partioleirilläkin. Sudenpentulau-

ma oli kasvanut, sillä alkuperäisten lasten kaveritkin olivat halun-

neet tulla mukaan. Toiminta oli niin innostavaa.

Lasten harrastuksista tuli taas puhetta työkaverin synttärikakkua

syötäessä seuraavan joulun jälkeen: ”Ei se meidän lapsi enää tykän-

nyt olla siellä partiossa. Salibandy on paljon kiinnostavampaa. Mi-

näkin olen nykyään toimitsija. Lasken aina matseissa pisteitä. Sitten

kotona aina jutellaan matsien tilanteista ja erotuomarilinjauksista.”

”Kyllä se olen minä, joka lasta innostaa, kun tulee se hetki, ettei

säbä kiinnosta. Sanon, että jaksa nyt. Ja kun lapsesta tuntui tylsältä

olla puolustaja, valmentaja sanoi, että ne syötöt ovat paljon ko-

vempi juttu kuin varsinaiset maalit. Sitten yhdessä lasketaan niitä

syöttöpisteitä. Ne ovat kyllä tosi tärkeitä”, säbätoimitsija kuvasi.

Kun puhe kääntyi muihin harrastusvaihtoehtoihin, hän jatkoi: ”En

mä tiedä, mitä siellä partiossa oikein tapahtui. Se toinen vetäjä,

ilmeisesti se aktiivisempi, lopetti. Kyllähän sen ymmärtää, että

nuorilla on muutakin. Opinnot ja kaikkea. Mutta en mä viitsinyt

meidän lasta siellä pakolla pitää. Sen kaveritkin lopettivat.”

Tarinoitahan riittää. Niitä on kerätty myös erilaisiin tutkimuksiin.

Partiota on muutettu niin, että kaikki olemassa olevat asiat on myl-

lätty läpikotaisin. Uskotaan, että kun tuote on kunnossa, niin se

riittää.

Jos yhtään on perehtynyt liikkeenjohtamisen saloihin, tietää, että

uskomus on täyttä roskaa. Tarvitaan tehokkaat myynti- ja jakelu-

kanavat. Tarvitaan markkinointiviestintää. Tarvitaan tuotetukea.

Tarvitaan säännöllistä ja systemaattista palautteenkeruuta niin

asiakkailta kuin tekijöiltä. Ennen kaikkea tarvitaan ryhtiä tarttua

havaittuihin epäkohtiin ja tehdä niiden aiheuttamat parannustoi-

menpiteet. Se on laadukkaan toiminnan elinehto.

Muutettaisiinko taas uusi ohjelma, ikäkaudet ja vaatetus? Entä or-

ganisaatiorakenne?

Entä jos vain kysyttäisiin, mikä mättää, ja tartuttaisiin toimeen? Ja

sitoutettaisiin säbätoimitsijat mukaan oman kokoisiinsa pesteihin?

Silmäke

Wikipediasta:

silmäke

1. kohta, jossa vesisuoni tulee maanpinnalle

Säbätoimitsija

29 3/2011

Partiossa ei ole arkea

Partiolaisella ei ole arkea harrastuksensa parissa. Varsinkaan meil-

lä piirihallituksessa. Joka päivä saa kohdata uusia juttuja, hyviä ja

vähemmän hyviä. Sähköposteja ja tekstiviestejä tulee milloin siitä,

kuinka partiolaisia on taas liittynyt jossain mukaan tai miten piiri-

leirin tekijät edistyvät tehtävissään tai että ohjelmatapahtumalle ei

ole vieläkään muonittajia, vaikka tulijoita on jo 30!

Jokainen partiojohtaja pohtii jossain vaiheessa, että mikä saa har-

rastamaan. Mikä on hyvä! Eihän meillä muuten olisi innostavia

ja motivoivia johtajia erinäisissä tehtävissä. Entäpä kannustimia?

Mikä meitä kannustaa ylittämään itsemme ja saamaan jotain ai-

kaiseksikin? Jokaisella meistä on omamme ja niistä pidetään it-

sekkäästi kiinni, mikä on aivan oikein! Mutta on yksi asia, mihin

en ole keksinyt ratkaisua: mikä kannustaa lippukuntaa tarjoamaan

partiotoimintaa alueellaan? Kukaan ei saa ”potkuja” jos partiotoi-

minta ei toteudukaan. Eikä palkankorotusta (saati palkkaa lain-

kaan), jos partiotoimintaa tarjotaan ylitsevuotavasti!

Toivoisin kovasti, että jokainen lippukunnassa toimiva, joka tuntee

vastuuta, näkisivät kannustimena sen, mitä kaikkea alueen lapset

ja nuoret, aikuisetkin MENETTÄVÄT jos partiota ei voida tarjota.

En lähde nyt luettelemaan mitä partio voi tarjota, jokaisella meistä

on omat juttumme mielessä.

Tässä vaaditaan sitä epäitsekyyttä, joka yhdistetään kuvaan par-

tiolaisista. Epäitsekkyyttä siinä mielessä, että haluaisimme tarjota

muillekin yhtä siistejä fiiliksiä kuin olemme itse saaneet partiossa.

Eikun KANNUSTAMAAN kaikki Huimalle. Ihan oikeasti. Nykyiset

partiolaiset, äidit ja isät ja kaverit. SIIHEN ON MAHDOLLISUUS.

Katso vaikka ilmoittautumislomaketta. Meillä ei ole parempaa

myyntivalttia kuin partiolaiset itse, sinä ja minä. Jaetaan siis kaik-

ki parhaat leirimuistomme ystäviemme kanssa, niin he saattavat

myös haluta omansa!

Partiossa ei tarvitse elää arkea. Meillä on vain ainutlaatuisia koke-

muksia elettävänä.

Vallan kahvassa

Teksti: KIM ”KIMBLE” SETÄLÄ

Kuva: MIKKO ROININEN

30 3/2011

Tee-se-itse

6. Koristele!

Teksti ja kuvat: EMILIA

Tee itse Huima-kasetti!

Vinkki: Jos haluat kokoamisen

sijaan purkaa vanhoja C-kasetteja,

magneettinauhoista voi virkata

esim. koristeita!

1. Tarvikkeet: Magneet-

tinauha, 2 kelaa, kasetin

kuoret, 2 puolaa, mag-

nettisuoja, pehmuste ja

5 pientä ruuvia.

2. Kiinnitä magneetti-

nauhan päät keloihin.

3. Rullaa mageettinauha

siististi toisen kelan

ympärille.

4. Liitä osat toiseen

kasetin puoliskoon ja

aseta magneettinauha

kulkemaan kuvan mu-

kaisesti.

5. Ruuvaa kasetin puo-

liskot kiinni toisiinsa.

31 3/2011

Huima 2012 leiripaidat Tarjoamme kaikille uusmaalaisille partiolaisille mahdollisuuden tilata

Huiman leiripaitoja ennakkoon. Kuvia paidoista voit katsoa leirin nettisivuilta

osoitteesta http://www.huima2012.fi/leirituotteet. Paidan hinta on

ennakkoon tilattuna 10€/kpl + toimituskulut 3€/lähetys.

Jos haluat tilata paidan itsellesi, toimi seuraavasti:

1) Maksa paitojen hinta Uudenmaan Partiopiirin tilille FI6657800720158174.

Käytä maksaessasi viitenumeroa 2406.

2) Lähetä tilauksesi sähköpostilla osoitteeseen

[email protected] viimeistään 31.12.2011. Ilmoita tilauksessa

haluamasi paitojen koko (miehet xs-xxxl, naiset xs-xxl, lapset 120/140/160),

lukumäärä ja väri (musta/valkoinen/oranssi) sekä nimesi ja osoitteesi.

3) Liitä sähköpostiin joko ruutukaappauskuva tai PDF-tuloste verkkopankkisi

maksukuitista. Jos et tiedä miten toimia, niin voit lähettää myös

paperitulosteen kuitistasi Uudenmaan Partiopiirin piiritoimistolle

osoitteeseen: Uudenmaan Partiopiiri ry, Töölönkatu 55, 00250 Helsinki. Jos ei

tämäkään onnistu, niin lähetä sähköpostiviesti osoitteeseen

[email protected] ja keksitään joku ratkaisu.

Paidat pyritään postittamaan helmikuun aikana.

Kiljavan Leirikesä ja

Benkun Leirikesä esittää:

Haemme rohkeita ja reippaita tyyppejä leirille esimerkiksi ohjaajiksi, huoltotiimiin, keittiöön, terveydenhoitoon... Huippukokemus. Ensi

kesänä yli 100 kesätyöpaikkaa, Nurmijärvellä sekä Hangossa. Kesäajan toimistosihteeriksi haetaan järjestelmällistä asiakaspalvelijaa.

Katso lisätiedot www.leiri.fi/tyonhaku. Hakuaika päättyy 19.1.2012.Leirikesä ry - lastenleirejä kaikille lapsille

PARAS

KESÄTYÖPAIKKA

LEIRILLÄ!

Uudenmaan Partiopiiri ry

Töölönkatu 55

00250 Helsinki

.D711.D711

Uudenmaan Partiopiiri ryTöölönkatu 5500250 Helsinki

Huima 2012 on Uudenmaan Partiopiirin seitsemän piirileiri, joka järjestetään 30.7. - 7.8.2012

Muista ilmoittautua Huimalle 29.2.2012 mennessä!

Documents

Pärske 4/2011