Kiltatiedotteesta aselajilehdeksi Kiltatiedotteesta aselajilehdeksi – – päätoimittajat kertovat, s. 4päätoimittajat kertovat, s. 4Puolustuksemme tulevaisuus, Jussi Niinistö, s. 13 Kul uuria ja sotahistoriaa Pohjois-Italiassa, s. 22 Jääkärien jäljillä, s. 30

TulikomentojaTulikomentoja4/2014 4/2014 –– TYKKIMIESTEN LEHTI TYKKIMIESTEN LEHTI

Pääkirjoitus, Sirkka Ojala ......................................................... 3

Kiltatiedotteesta aselajilehdeksi, Pekka Lenkkeri ......................................................4

Aikakauslehden alkukankeutta, Jukka Sippola ........................................................6

Tarinaa, taloutta ja tulevaisuutta, Kalevi Virtanen ......................................................8

Päätoimittajaksi ei synnytä vaan opitaan, Lauri Haavisto .....................................................10

Tulikomentoja! Verne Hartikainen ja Jesse Ahonen ........................12

Puolustuksemme tulevaisuus, Jussi Niinistö ......................................................13

Toiminnan tason palauttaminen, Pertti Lahtinen ....................................................15

Selkeät tavoitteet vapaaehtoiselle koulutukselle, Pekka Tuunanen ..................................................16

Puheenjohtajalta, Harri Kainulainen .................................................17

Voimia, Juhana Saari .......................................................18

Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen .......................................................19

Tuntemattomia tykkimiehiä: Standertskjöldit, Erkki Wuolijoki .....................................................20

Palvelukseni Panssariviestikomppaniassa, Ella Snirvi ............................................................21

Kulttuuria ja sotahistoriaa Pohjois-Italiassa, Sirkka ja Raimo Ojala ............................................22

Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni .........................................................24

Sotataloutta nuorelle upseerille, Tuukka Mäkelä .....................................................27

Tiedustelupatteristo ja Mittamies- ja Topografi kilta juhlivat, Sirkka Ojala .........................................................28

Jääkäreiden jäljillä, Harri Kainulainen .................................................30

Vuorimarssilla Baijerissa, Leo Salo .............................................................32

Merkkipäivät, Juhani Suni ........................................................33

Valjakko – Kytke, Pekka Termala .....................................................34

Porin Seudun Tykistökilta juhli viisikymppisiä, Kalevi Virtanen ....................................................36

Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari .....................................................37

Museo Militarian kuulumisia, Samuel Fabrin, Sirkka Ojala ...................................38

Rauman Seudun Tykistökilta 50-vuotias, Heikki Nurmi .......................................................39

Tuulosjoen läpimurron tulivalmistelu 4.9.1941, Veli Kauranen ......................................................40

Huolehditaan tykki- ja heitinmiesten palvelusmotivaatiosta Pauli Pukaralammi ...............................................42

Raskas Patteristo 1:n muiston kunnioittamiseksi, Tuomo Aho .........................................................44

Maanpuolustuskurssi vieraili Hohenlockstedtissa, Tauno Aaltonen....................................................45

Museoesineet kertovat osa 19, Samuel Fabrin .....................................................46

Kirjallisuutta: Historioitsijoiden kaksintaistelu, Markku Fagerlund ................................................47

2

TOIMITUKSELLINEN AINEISTO JA ILMOITUSAINEISTO: Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, 050 368 8460,

KILTASIVUJEN AINEISTO: Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA, kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, (03)6380 138, 0440 478 602

PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa, ULKOASU: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja, maj-lis@maisanpaja.info,

ILMOITUSMYYNTI: Kaarlo Purhonen, kaarlo.purhonen@kolumbus.fi , 050 619 65

OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Hannu Vettenrannalta.

TULIKOMENTOJA 4/2014. www.tulikomentoja.fi , Julkaisija: Tykkimiehet ry

Kannen kuva: Massaräjäytysleiri 2012, kuva: Ville Vettenranta

s.s.1313 s.s.3434

s.s.2222 s.s.2828 s.s.3838 s.s.4444

Juhlanumerossa:

2

Neljännesvuosisata Tulikomentoja-lehtiäTällä viikolla saamme viettää itsenäisen Suomen 97:ttä itsenäi-syyspäivää. Kotien ikkunoille syttyvät joulukuun iltaa valaise-maan sinivalkoiset itsenäisyyspäiväkynttilät. Näiden kynttilöiden polttamisesta on monta teoriaa, ja kynttiläperinne juontaa juu-rensa jo Ruotsin vallan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ik-kunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vierail-lessa Suomessa. Tämä kynttiläperinne säilyi myös Venäjän val-lan aikana, jolloin kynttilöitä poltettiin tsaariperheen kunniaksi.

Tapa kahdesta kynttilästä ikkunalla vakiintui kuitenkin vas-ta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi. Kahden kynttilän on arveltu viittaavan siihen, että silloin juhlistetaan kotia ja isänmaata. On myös teoria, jonka mukaan kynttilät olisivat aikoinaan ilmaisseet, että kyseisestä talosta löytyy kapinallisille turvapaikka ja tarvitta-essa myös miehiä riveihin. Kahden kynttilän on arveltu olleen merkkinä myös turvallisesta etappitalosta, kun jääkäreiksi vär-väytyvät loikkasivat Ruotsin kautta Saksaan. Tänä jääkäriliikkeen 100-vuotisjuhlavuonna voimme näin siis muistaa myös näitä us-kaliaita miehiä, jotka maanpetturuuden, Siperiaan karkottami-sen ja kuolemankin uhalla olivat valmiita tekemään vaivalloisen ja vaarallisen matkan hankkiakseen sotilaallista lisäkoulutusta ja puolustaakseen näin paremmin oman isänmaansa vapautta. Mi-hin olisimmekaan joutuneet ilman näitä jääkäreitä!

Muista ottaa pystykuvia!Pääkirjoitukseni yläpuolella on komea kuvarivi miehistä, jotka ovat kukin omana aikanaan olleet tämän lehden päätoimittajina ja kantaneet näin oman vastuunsa lehdestä. Vanhoja Tulikomen-toja-lehden numeroita selaillessani laitoin merkille, miten lähes jokainen päätoimittaja on muokannut lehden ulkoasua ja myös kannen ilmettä – näin olen tehnyt jo minäkin. Tämä aselajileh-temme on myös yksi hyvä esimerkki siitä, miten yhden ihmisen pienestä oivalluksesta voi syntyä jotakin suurempaa. Melko vaa-timattomasta Pekka Lenkkerin kokoamasta, alkujaan moniste-

tusta nelisivuisesta kiltatiedotteesta on muotoutunut vuosien ku-luessa valtakunnallinen tykistökiltojen ja tykistön asioista kertova näyttävä aselajilehti.

Tässä lehden juhlanumerossa lehden entiset päätoimittajat kertovat kukin oman tarinansa päätoimittajakaudeltaan. Näiden tarinoiden kautta meille avautuu lehden neljännesvuosisatainen historia. Oma ensikosketukseni lehteen oli varsin mieliinpainu-va, kun pyryisenä valapäivänä helmikuun lopulla vuonna 2009 Kalevi Virtanen antoi lehden käteeni Niinisalossa. Tuolloin en arvannut, eikä varmaan Kalevikaan, miten isoa osaa lehti vielä tulee näyttelemään elämässäni. Aluksi toimin Kaleville kuvatoi-mittajana ja sain usein kuvauskeikalle lähtiessäni ohjeen: ”muista ottaa sitten myös pystykuvia”. Tämä tarkoitti siis lehteen sopivia kansikuvia, ja aika usein tässä onnistuinkin. Itselleni tuottaa edel-leen suurta iloa, kun lehtemme taittaja Maj-Lis Krouvi lähettää taittoviikon lopulla lehden ensimmäisen oikovedoksen sähköpos-tiini ja hankalimpina hetkinäni myös Maisan toteamus: ”kyllä me tästä taas lehti tehdään”.

Erityisesti kiitän monivuotista tait-tajaamme Maj-Lis Krouvia – ilman Maisan ammattitaitoa ja ystävyyttä en pärjäisi – sekä toimitussihteeriäni FM Samuel Fabrinia, joka on vuodes-ta 2011 lähtien oikolukenut ja korjannut lehden kielellistä asua ja ollut näin korvaamattomana apuna lehtien työstövaiheissa.

Hyvää joulun aikaa kaikille sekä menestystä ja iloa tulevalle vuodelle 2015!

Sirkka Ojala, päätoimittajasirkka.ojala@gmail.com

Päätoimittajat kertovat

sivulla 4Pekka Lenkkeri1989–2000

sivulla 6Jukka Sippola2003–2004

sivulla 8Kalevi Virtanen2005-2010

sivulla 10Lauri Haavisto2011

TOIMITUSKUNTA: Sirkka Ojala, päätoimittaja, toimituskunnan puheenjohtaja, toimitus.tulikomentoja@gmail.com,

Samuel Fabrin, toimitussihteeri, samuel.fabrin@museomilitaria.fi , Lauri Haavisto, laurihaavisto78@gmail.com, Mikko Hörkkö,

mikko@horkko.fi , Veli Kauranen, veli.kauranen@pp.armas.fi , Aki Kinnunen, akiek@me.com, Petri Majuri, sotilasasiantuntija,

petri.majuri@mil.fi , Tero Mäenpää, sotilasasiantuntija, tero.maenpaa@mil.fi , Jukka Sippola, jukka.sippola@metsanhoitajat.fi ,

Juhani Suni, lehden kiltasivut: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, Kalevi Virtanen, kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi ,

Erkki Wuolijoki, erkki.wuolijoki@gmail.com, Hannu Vettenranta, lehden postitusrekisteri: tilaajat@tulikomentoja.fi

ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) Ilmestyminen vuonna 2015, ks. sivu 19.

Yrjö Lindström2001–2002

Tulikomentoja 4/2014 3

A lussa ei vielä haaveiltu varsinaisesta lehdestä, mutta lähes kaikkien

kenttätykistökiltojen liittyessä Tulikomentojen tilaajiksi oli vähitellen syytä harkita edus-tavampaan lehden muotoiseen julkaisuun siirtymistä. Eräillä muilla aselajeilla oli jo silloin oma lehtensä. Ohessa vähän tarkastelua siitä, miten kenttä-tykistön osalta vastaavaan jul-kaisuun päästiin.

Tiedotteen syntyKenttätykistön Pääkaupunki-seudun Killan (nykyisin Uu-denmaan Tykistökilta) halli-tus totesi vuoden 1988 viimei-sessä kokouksessaan, että kun killan jäsenille lähetetään jä-senmaksutositteet, kuntokor-tit sekä muuta ajankohtaista aineistoa, voisi samaan yhte-yteen liittää aselajiin liittyvää historiallista ja uudempaa tie-toa laajemminkin. Se antaisi myös muille killoille ja niiden

jäsenille mahdollisuudet tuoda tiedotteessa esille omia ilmoi-tuksiaan, tiedotuksiaan ja ko-kemuksiaan aselajiin liittyen.

Alkuvaiheessa puhuttiin vain kiltakohtaisesta tiedot-teesta. Vuoden 1989 ensim-mäisessä kokouksessa Ilpo Korpela esitti ryhdyttävän tuumasta toimeen ja ehdotti samalla nimeksi Tulikomen-toja.

Tehtiin päätös tiedotteen perustamisesta. Olin silloin aloittanut killan uutena pu-heenjohtajana ja ilmoitin voi-vani ryhtyä tiedotteen koko-ajaksi. Toimin samaan aikaan myös Uudenmaan reserviläis-piirien toiminnanjohtajana, ja minulla oli yhteyksiä moniin eri maanpuolustusjärjestöihin. Toimipaikkani oli Tuusulassa. Toiminnanjohtajan tehtävässä hoidin muun muassa reservi-läispiirien tiedotuslehden Ol-termannin toimitussihteerin tehtäviä. Näissä merkeissä olin neljän vuoden aikana tutustu-

nut muutamiin Etelä-Suomen lehtipainoihin ja postitusfi r-moihin.

Tiedotteen kehittyminenEnsimmäinen Tulikomento-ja-numero vuonna 1989 oli entisen tapainen nelisivuinen tiedote taitettuna koossa A5, mutta seuraavat olivat jo use-ampisivuisina A4-koossa si-vumäärän vaihdellessa 12 ja 20 välillä. Tiedote julkaistiin mustavalkoisena, ja ilmesty-miskertoja vuodessa oli neljä. Tiedote painettiin ensin Tuu-sulassa, sitten Nurmijärvellä ja Keravalla Savion Kirjapainossa tiedotevaiheen loppuun asti.

Alkuvaiheessa tiedotteen tekemiseen osallistuivat hal-lituksesta muiden muassa Il-po Korpela, Veli Hynninen ja Jarmo Taina. Ulkoasusta vas-tasi kiltaveli, graafi kko Pentti Kauppinen. Tiedotteen pos-tittamisessa paikallista apua antoivat Veikko Iltanen ja

Lauri Terävä. Tiedote päätet-tiin alun perin julkaista vain oman killan jäsenille, mut-ta sen käyttö laajeni nopeas-ti. Ensimmäisenä mukaan tuli jo vuonna 1990 Tykkimiehet ry. Vuonna 1992 liittyivät ja-keluun Pohjois-Suomen Tyk-kimieskilta ja Riihimäen Seu-dun Tykistökilta. Niitä seura-sivat vuonna 1993 Etelä-Poh-janmaan Kenttätykistökilta, vuonna 1994 Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan tykistökil-lat, vuonna 1995 Jääkäritykis-tön Kilta ja Karjalan Tykistö-kilta, vuonna 1996 Mittaus-patteriston Kilta sekä vuonna 1997 Tampereen Seudun Ty-kistökilta. Lisää kiltoja tai nii-den osastoja tuli mukaan myö-hemmin.

Tiedotteen täyttäessä 10 vuotta vuonna 1998 kiltoja oli mukana 12. Painosmäärä oli kasvanut 320 kappaleesta noin 3000 numeroon. Kiltojen jä-senten lisäksi Tulikomentoja-tiedotetta jaettiin eri kiltojen

PEKKA LENKKERI

Kiltatiedo eesta aselajilehdeksi – Tulikomentojen ensimmäiset 12 vuo a

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuo a siitä, kun ken ätykistö sai oman säännöllises ilmestyvän laajennetun edo eensa, josta myöhemmin kasvoi aselajileh Tulikomentoja.

4

”puheenjohtajille ja muutamia kappaleita tykistöjoukoille sekä eräille yhteistyökumppaneille.

Vuonna 1992 aloitettu yh-teistoiminta Oltermannin kanssa oli laajentanut lukijoi-den tiedonsaanti- ja osallistu-mismahdollisuuksia. Tiedot-teen lukijamatkat järjestettiin vuodesta 1992 alkaen kymme-nen kertaa pääosin Karjalaan. Matkat järjestettiin osittain yhdessä Oltermannin kans-sa. Kaikista näistä matkoista oli ilmoitukset ja matkakerto-mukset Tulikomennoissa.

Ajan mittaan tiedote kehit-tyi, aihepiiri laajeni ja jo vuon-na 1991 Tulikomentoja valit-tiin Maanpuolustuskiltojen liiton kiltalehdeksi. Vuonna 1996 se sai vielä kunniamai-ninnan samassa kilpailussa.

Vuoden 2000 viimeises-sä Tulikomentoja-tiedottees-sa mukana oli 16 kenttätykis-tökiltaa tai niiden alaosastoa painosmäärän ollessa 3000:n pinnassa. Pientä vaihtelua oli osanottajakilloissa kauden ai-kana tapahtunut.

Mistä Tulikomennoissa kerrottiin?Tulikomennoissa oli ennen vuotta 2011 muun muassa seu-raavia artikkeleita. Luetuin oli Jyri Paulaharjun mielenkiin-toa herättänyt Historian tynny-ristä -sarja, jota julkaistiin lähes jokaisessa numerossa. Lisäksi Paulaharjulla oli kyseisenä aika-na muitakin artikkeleita tiedot-teessa. Vanhoista tykistömuis-tomerkeistä sekä uusien vastaa-vien paljastustapahtumista ker-rottiin 25 kertaa. Oman esit-

Pekka Lenkkeripäätoimi aja

1989–2000telynsä saivat virassa tuolloin olevat kenttätykistötarkastajat. Joka numerossa oli luettelo tu-levista tykkimiesten merkkipäi-vistä. Kuntokortti julkaistiin kerran vuodessa. Tykistöhisto-riasta kertoivat Jyri Paulaharjun lisäksi muiden muassa Tauno Heikkilä, Lauri Jäntti, Kal-le Kuosa, Ralf Lindholm se-kä Toivo Sainio ja moni muu kirjoittaja. Erkki Haukkapaa-si kuvitti erinomaisilla sodan ajan tapahtumiin tai tykistöta-pahtumiin liittyvillä piirroksil-laan monta numeroa. Sotatek-niikasta ja sen kehittymisestä kertoivat esimerkiksi Tuomo Saarikko, Pekka Majuri ja Jaakko Bergqvist. Kaikki ty-kistöjoukko-osastot ja vastaa-vat esiteltiin niissä tapahtunei-ne muutoksineen.

Eräs tärkeä osa-alue olivat kiltasivut. Ne kertoivat oman killan toiminnoista sekä kil-tojen menneistä ja tulevis-ta tapahtumista. Kiltasivuil-ta muut killat saattoivat saa-da ajatuksia oman toimintansa kehittämiseen.

Paljon, paljon muutakin julkaistiin. Viimeisessä toimit-tamassani Tulikomentoja-tie-dotteessa numero 4/2000 on luettelo tärkeimmistä julkais-tuista artikkeleista tekijöineen kuluneen 12 vuoden ajalta. Ilman luetteloon nimettyjen henkilöiden apua ei tällaista tykkimieshengen aikaansaa-nutta kokonaisuutta olisi saa-tu rakennettua pohjaksi tule-valle Tulikomentoja-lehdelle. Kiitos Teille kaikille ja muille avustajille, joita ei ole erikseen mainittu!

Ensimmäinen numero vuonna 1989 oli nelisivuinen tiedote taite na kokoon A5.

TOIMITUSKUNTANA KALLE JA NYSSE

Pekan seurana kotona Tulikomentoja- edote a tehtäessä olivat heidän koiransa

Kalle ja kissansa Nysse. Lehden ”toimitus-kunta” oli noihin aikoihin siis todella pieni.

Lehden ensimmäisellä lukijamatkalla Nevan rannalla Pekka oli myös piirtäjän mallina.

Sirkka Ojalapäätoimi aja 2012–

Tulikomentoja 4/2014 5

A loittaessani Uuden-maan tykistökillan pu-heenjohtajana vuon-

na 1998 melko pian huolen-aiheeksi nousi kysymys siitä, mistä saataisiin kiltatiedotteel-lemme Tulikomennoille uusi päätoimittaja. Pekka Lenkke-ri oli ansiokkaasti toimittanut Tulikomentoja-tiedotetta aina vuodesta 1989 alkaen, mutta nyt hän kertoi halustaan lo-pettaa.

Kymmenessä vuodessa Tu-likomentoja oli kasvanut mil-tei kaikkien Suomen kenttä-tykistöyhdistysten yhteiseksi julkaisuksi. Silti Tulikomento-ja oli virallisesti vain Uuden-maan tykistökillan tiedote.

Alkoi tuntua siltä, että luontevampaa olisi, jos Tuli-komentoja julkaisisi valtakun-nallinen eikä alueellinen yh-distys. Ja ainoa valtakunnalli-nen kenttätykistön yhteisö oli Tykkimiehet ry.

Tunnustelimme Tykkimie-

het ry:n kiinnostusta Tuliko-mentojen suhteen. Keskustel-lessani yhdistyksen silloisen puheenjohtaja Jorma Keinon kanssa kävi ilmi, että myös Tykkimiehet olivat puhuneet Tulikomentojen julkaisemi-sesta.

Kahdella hevosella maaliinVuonna 2000 tulin valituksi myös Tykkimiehet ry:n halli-tukseen. Nyt minulla oli oi-va tilaisuus ”ratsastaa kahdella hevosella”, sillä sain hallituk-sen jäsenenä tehtäväkseni Tu-likomentojen siirtämisen Tyk-kimiehet ry:lle ja uuden pää-toimittajan etsimisen, mitkä molemmat olivat intresseissäni myös kiltamme puheenjohta-jana. Tehtävää helpotti koke-mukseni lehtityöstä.

Tykkimiehet ry:n siirtämi-nen Tulikomentojen julkai-sijaksi ei ollut ongelma, kos-ka tiedotteellamme ei ollut

omaa varallisuutta, mutta uu-den päätoimittajan löytämi-nen Pekka Lenkkerin työn jat-kajaksi kylläkin. Siksi ilahduin suuresti kun Yrjö Lindström (1935–2010) Järvenpäästä il-moitti kiinnostuksensa päätoi-mittajan tehtävään.

Tiesin Yrjön ennestään, sil-lä hän oli isäni opiskelutoveri ja toiminut MPK:n piiripääl-likkönä Uudellamaalla sekä Uudenmaan reserviläispiiri-en Oltermanni-lehden päätoi-mittajana. Yrjö oli taitava ky-nänkäyttäjä ja erityisen kiin-nostunut sotahistoriasta. Suo-sittelinkin Yrjöä Tykkimiehet ry:n hallitukselle, ja hänet va-littiin päätoimittajaksi vuoden 2001 alusta.

Pekka Lenkkeri oli tehnyt Tulikomentoja-lehteä pääosin yksinään, mutta itse halusin päätoimittajan tueksi toimi-tuskunnan ideoimaan lehden sisältöä ja auttamaan vaikka-pa osoitteiston ylläpitämises-sä. Tykkimiehet nimitti minut toimituskunnan puheenjohta-jaksi ja kustantajan edustajak-si. Pekka Lenkkeri oli tieten-kin itseoikeutettu toimitus-kunnan jäsen, ja mukana tuli olla kiltojen edustajia sekä ai-nakin yksi kenttätykistön am-mattiupseeri. Vuonna 2001 toimituskuntaan värväämistä-ni henkilöistä Juhani Suni on yhä edelleenkin toimituskun-nassa itseni ohella.

Uuteen lehtiformaattiinPekka Lenkkeri oli kokeillut värillistä kantta toimittamas-saan Tulikomentojen 10-vuo-tisjuhlanumerossa 2/1998

mutta palannut kustannussyis-tä mustavalkoiseen lehteen. Tiesin kuitenkin väripainatuk-sen hinnan laskeneen kilpailu-kykyiseksi, joten osittain väril-linen lehti olisi mahdollinen, mikäli ilmoitusmyynti tuottai-si kohtuullisesti. Toisaalta leh-den näyttävämmällä ulkonä-öllä myös ilmoitusten hankki-minen olisi helpompaa.

Toimituskunta saikin Tyk-kimiehet ry:n hallitukselta lu-van itsenäisesti päättää lehden sivumäärästä ja värien käytös-tä edellyttäen, että julkaisu ei tuota tappiota yhdistykselle. Päätöstä helpotti myös se, että Suomen Kenttätykistön Sää-tiö lupautui vastaamaan leh-den mahdollisista tappioista ensimmäisenä vuotena aina 50 000 markkaan (8 409 eu-roon) saakka.

Kuningasajatukseni oli muuttaa Tulikomentoja tiedot-teesta oikeaksi, osin värillisek-si aikakauslehdeksi. Näin to-teutuisi tykistönkenraali V. P. Nenosen 78 vuotta aiemmin esittämä ajatus tykistön omasta aselajilehdestä. Syntyi Tuliko-mentoja – Tykkimiesten lehti.

Laadin pohjan painotarjo-uksille, ja kilpailutimme kir-japainot. Pekka Lenkkeri oli taittanut Tulikomentoja-tie-dotetta itse, mutta halusin ai-kakauslehtiformaattiin muu-tettavalle Tulikomennoil-le ammattimaisemman ulko-asun. Kyselin muutamilta tait-totyötä tekeviltä heidän kiin-nostustaan, ja haastattelimme Yrjö Lindströmin kanssa kol-me taittajakandidaattia. Heis-tä lehtemme taittajaksi vali-koitui helsinkiläinen Tuomo

Vuonna 2001 Tulikomentoja koki suurimman muutoksen si en perustamisen-sa: Kilta edo eesta teh in oikea ken ätykistön aikakausileh ja julkaisijaksi vaihtui Tykkimiehet ry Uudenmaan tykistökillan sijaan. Ilman ongelmia kaikki ei kuitenkaan sujunut.

JUKKA SIPPOLA

Aikakauslehden alkukankeu a

Jukka Sippola suunnittelemallaan Tulikomentojen lukijamatkalla Petsamon tien puuttomassa maisemassa elokuussa 2005.

6

MUUTOS AIKAKAUSLEHDEN FORMAATTIIN

Jukan kaudella päätoimi aja sai avukseen toimituskunnan, ja leh muute in aikakaus-lehden formaa in. Nykyään Jukka toimi aa lehteen palstanpäitä sekä hyviä asiantun ja-ar kkeleita.

Lehden toisena päätoimi ajana toiminut Yrjö Lindström siirtyi ajasta ikuisuuteen 74 vuoden iässä vuonna 2010.

Sirkka Ojalapäätoimi aja 2012–

Jukka Sippolapäätoimi aja

2003–2004Valve, joka oli maanpuolus-tusmies henkeen ja vereen.

Pieni alkupettymys päätoi-mittaja Lindströmiä kohtaan syntyi, kun hän ei osoittanut mitään kiinnostusta painoso-pimusten viilaamista tai Tuli-komentojen uuden ulkoasun luomista kohtaan. Niinpä so-vin tulevat painoaikataulut suoraan kirjapainon kanssa, ja teimme ulkoasun Tuomo Val-veen kanssa kaksin.

Vaikka Tulikomentojen ul-koasu kehittyi selvästi, aivan kaikki eivät olleet ihastuneet uuteen formaattiin aikakaus-lehden alkaessa ilmestyä vuon-na 2001. Esimerkiksi Tykki-miehet ry:n entinen puheen-johtaja ja kunniajäsen Erik Berner piti enemmän vanhas-ta tiedotteesta, sillä se toi hä-nelle mieleen sota-ajan korsu-lehdet.

Pientä viilaustaYrjö Lindströmin kausi Tuli-komentojen päätoimittajana alkoi vuoden 2001 alusta, ja odotetusti hän teki useita an-siokkaita historia-artikkelei-ta, joiden kirjoittamisessa hän oli varsin asiantunteva. Myös kirja-arvosteluja syntyi suju-vasti hänen kynästään. Lisäksi Lindström aloitti tykistöjouk-koja käsittelevän juttusarjan vierailemalla eri joukko-osas-toissa. Eräs Yrjön bravuuri oli-vat Tykkimiesvisat, tietokil-pailuja riitti lähes joka nume-roon.

Olin ehdottanut Yrjölle, että Pekka Lenkkerin aloitta-mat Tulikomentojen sotahis-torialliset lukijamatkat voitai-

siin ottaa jälleen ohjelmaan. Niinpä numerossa 4/2001 il-mestyi pitkä kertomus ”Tu-likomentojen lukijamatkasta 2001” Tolvajärvelle, Kollaal-le ja Nietjärvelle. Ongelma vain oli, että tästä lukijamat-kasta ei aiemmissa lehdissä ol-lut mitään ennakkomainintaa. Olimmekin toimituskunnassa hieman eri mieltä päätoimitta-jan kanssa siitä, voiko sotahis-toriamatkaa kutsua lehden lu-kijamatkaksi, jos sinne ei osal-listu lehden muita lukijoita kuin päätoimittaja itse.

Itsellenikin sattui mo-ka, kun kirjoitin numerossa 1/2002 sekä pohjoismaisten suurlähettiläiden että dema-rijohtajien vierailuista Tykis-tömuseolla katsomassa uutta Ihantalan ihme -elokuvaa. Eräs museon henkilökuntaan kuu-luva kertoi, kuinka Tanskan ja Norjan suurlähettiläät kieltäy-tyivät katsomasta fi lmiä, koska taistelussa oli mukana saksa-laisia (lento-osasto Kuhlmey). Laitoin asian artikkeliini tar-kistamatta tietoa hyvän lehti-miestavan mukaisesti toisesta-kin lähteestä, ja seurauksena alivaltiosihteeri Pertti Torsti-la soitti ulkoministeriöstä. Fil-min väliin jättäneet olivatkin Tanskan ja Norjan demarijoh-tajia pääministeri Lipposen seurueesta, eivät Torstilan tuo-mia suurlähettiläitä. No, asias-ta selvittiin pienellä oikaisulla seuraavassa numerossa.

Aikataulut pettävätPäätoimittajan tehtäviin Tuli-komennoissa kuuluu saadun materiaalin editointi ja toimit-

UTOS AIKAKAUS

”Tulikomentojen sotahistorialliset lukijamatkat herätin uudelleen eloon kesällä 2003.

Sivulle 14 >>

Yrjö Lindström, päätoimittaja 2001-2002

Tulikomentoja 4/2014 7

H yvää motivaatiota leh-den tekemiseen on tarvittu vuosien saa-

tossa, jotta tähän päivään on päästy. Alkuvuosien monis-teesta, kiltatiedotteesta on kas-vanut ihan oikea tykkimiehille – ja laajemminkin maanpuo-lustusväelle – suunnattu aika-kausilehti, jossa alkuperäinen tiedottamisidea toki edelleen toteutuu lehden keskiaukea-man vaiheille taitettavilla kil-tasivuilla. Saavutusta ei sovi vähätellä, tehdäänhän lehteä alkuaikojen tapaan edelleen pääosin vapaaehtoisin voimin.

Yhden miehen – tai sen pa-remmin naisenkaan – panok-sella lehti ei synny saati py-sy neljännesvuosisataa elos-sa. Tarvitaan resursseja, kuten hienosti sanotaan, eli joukko ihmisiä ja hieman rahaakin.

Painopaperi maksaa, leh-den painatus maksaa ja lehden

postitus maksaa. Pakollisia maksuja kertyy viisinumeroi-nen eurosumma ennen kuin vuosittaiset neljä numeroa ko-lahtavat lehden tilaajien pos-tilaatikoihin. Tykkimiehet ry. ansaitsee kiitoksen ja hatun-noston tästäkin kulttuuriteos-taan. Runsaan puolenkymme-nen elokuvan lisäksi yhdistys on toiminut näyttävän aselaji-lehtemme kustantajana lehteä samalla kehittäen.

Editointia ja paimenkirjeitäOttaessani vastaan Tuliko-mentoja-lehden toimitusvas-tuun edeltäjältäni Jukka Sip-polalta sain samalla perinnök-si erittäin osaavan ja motivoi-tuneen toimitus- ja avustaja-kunnan. Onneksi sain! Toi-mittajataustastani huolimatta en ilman heitä varmaankaan olisi saanut painosta ulos vuo-

den 2005 ensimmäistä nume-roa. Yli 20 vuotta Yleisradios-sa toimittajana, tuottajana ja uutispäällikkönä ei paljon an-tanut paukkuja aselajilehden, erikoisammattilehden toimit-tamiseksi. Onneksi olin en-nen päätoimittajapestiä ehti-nyt olla vuoden-pari lehtem-me toimituskunnassa, joten aivan pystymetsästä ei tarvin-nut aloittaa.

Entäpä sitten paimentami-nen ja tarkistaminen? Killat toimivat – toiset aktiivisem-min kuin toiset. Sääntö pätee myös toiminnasta tiedottami-seen. Päätoimittajan paimen-kirje – siis sähköpostiviesti – aktivoi aina joitakin kiltoja toimittamaan tarinaa lehteen. Joskus tuli kuviakin, usein sil-ti vasta erikseen pyydettäessä.

Joskus saattoi käydä niin-kin, että jäsenkillan toimitta-ma lehtijuttu siirtyi seuraavaan numeroon, koska deadlinen koittaessa saattoi kuvatekstis-tä vielä puuttua oleellinen tie-to, esimerkiksi kuvan ottaneen

nimi tai kuvissa esiintyneiden henkilöiden nimet. Kokonaan oman lukunsa ansaitsisi edi-tointi ja oikeinkirjoituksen tarkistaminen. Myönnän täs-sä nyt vaan lyhyesti, että mi-nun on edelleenkin tarkista-matta vaikea kirjoittaa vaikka-pa Venäjän Itämeren laivaston komentajan Viktor Tširkovin nimi oikein.

Talous murroksessaPatria Oyj on kansainvälises-ti toimiva suomalainen ilmai-lu- ja puolustusteollisuuskon-serni. Suunnilleen päätoimit-tajakauteni puolivälissä Patria lopetti tukensa lehdellemme. Menetys oli lehden talouden näkökulmasta erittäin suuri, sillä perinteisesti Patria oli jo vuosia ostanut ilmoitustilak-seen lehden takakannen.

Yksi syy tuen lopettamiselle lienee ollut yrityksen organi-saatiomuutos: Patria perustet-tiin vuonna 1997 yhdistämällä Vammas Oy, Patruunatehdas

Mo voin a, paimentamista, editoin a ja tarkistamista – ja vielä kerran tarkistamista. Nämä sanat nousevat päällimmäisiksi mieleeni, kun yritän muistella vuoden 2010 nelosnumeroon pää yny ä ja kuusi vuo a kestäny ä Tulikomentoja-lehden päätoimi ajakau ani. Eniten kummastusta tuolloin kuitenkin mieleeni nos kansallisen aseteollisuuskonsernimme Patrian käy äytyminen sen hylätessä maamme ainoan valtakunnallisen tykistölehden, Tulikomentoja-lehden.

KALEVI VIRTANEN

Tarinaa, talou aja t levaisuu a

8

TÄRKEÄTPYSTYKUVAT

Kalevin esityksestä minut vali in lehden toimituskuntaan vuoden 2009 lopulla.

Kalevin lausahdus ”muista o aa myös niitä pystykuvia” tuo tulosta, kun Tykistökoulun harjoituksesta keväällä 2009 o amani valo-kuva vali in ensimmäisen kerran lehden 2/2009 kansikuvaksi.

Sirkka Ojalapäätoimi aja 2012–

Kalevi Vir anenpäätoimi aja

2005–2010

Ä

Lapua Oy, Sisu Defence Oy, Vihtavuori Oy ja Finavitec Oy. Monet näistä fuusioiduis-ta yrityksistä olivat tukeneet ilmoitustilaa ostamalla leh-temme taloutta, ja tämä yritys-järjestely näin ollen vei lehdel-tä useita ilmoittajia. Mielessä-ni pohdiskelin, mahdoinko it-se olla osasyyllinen Patrian tu-en loppumiseen ja ilmoitinkin Tykkimiehet ry:n hallitukselle olevani valmis eroamaan teh-tävästäni. Eroa ei kuitenkaan myönnetty, ja hieman ilkiku-risestikin ajattelin tuolloin, josko Patrian ilmoitusbudjetin rahat lopulta ehkä menivätkin lahjuksina ulkomaisten yhteis-työkumppaneiden voiteluun. Vanhan uutismiehen vaistolla olen edelleen seurannut puo-lustuskonsernin vaiheita.

Katse eteen – päin!Suurten ilmoittajien tippu-minen tukijoukoista merkit-si tappiollisia tilinpäätöksiä. Lehti kaapikin pari – kolme

vuotta niin sanotusti laarin pohjia, kunnes talous päätet-tiin oikaista korottamalla ti-lausmaksua. Päätös oli kipeä, mutta pakollinen – ilman si-tä kädessäsi oleva juhlanume-ro ei olisi koskaan ilmestynyt. Kuitenkin lehtemme on millä hyvänsä mittarilla vertailtuna erittäin edullinen: sait kotiisi kannettuna tämänkin lehden vain kahdella eurolla.

Selviäminen vaikeuksis-ta vahvistaa ja hieman myös kasvattaa itseluottamusta. Tä-nä päivänä on mukava todeta oman lehtemme olevan osaa-vissa käsissä. Lehden artikke-lit ovat edelleenkin kiinnos-tavaa luettavaa, sivujen taitto on hoidettu ammattitaidol-la ja uusia ilmoittajia on löy-tynyt menetettyjen tilalle tu-kijoiksi. Tulevaisuus näyttää lehden kannalta kohtuullisen hyvältä – tai, no, niin hyvältä kuin mikään voi tänä päivänä näyttää.

Onnittelen tekijöitä!

”Yli 20 vuo a Yleis-radiossa toimi ajana, t o ajana ja uutis-päällikkönä ei paljon antanut paukkuja erikoisamma ilehden toimi amiseksi.

Tulikomentoja 4/2014 9

P äätoimittaja minusta tuli oltuani lehden toimitus-kunnassa toista vuotta.

Ajatuksena oli, että kun ansi-oitunut edeltäjäni Kalevi Vir-tanen jää pois, minä Suomen Tykistömuseon tutkimusjohta-jan toimessa otan lehden pää-toimittajuuden itselleni. Asias-ta oli jo sovittu, kun siirryinkin Sotamuseolle Helsinkiin töi-hin. Halusin kuitenkin päätoi-

mittajuutta kokeilla, joten pää-toimitin Tulikomentoja-lehteä vuoden eli neljän lehden ver-ran. Alun perin sanoin oleva-ni päätoimittaja kaksi vuotta, mutta tästä lupauksesta jou-duin perääntymään.

Lehti oli onnistunutOmalla päätoimittajakaudel-lani lehti mielestäni jatkoi sa-

maa kehitystä kuin jo Kalevin aikana: siitä löytyi paljon hel-posti lähestyttäviä ja mielen-kiintoisia juttuja usein myös sotahistoriaa sivuten. Ainoa asia, mikä omalta päätoimit-tajakaudeltani jäi harmitta-maan, oli, että en saanut leh-teen tutkivan journalismin skuuppeja. Kalevin aikana oli niitä kuitenkin ollut. Lehti alkoi minun aikanani ilmes-tyä myös täysin väreissä, joten painoteknillisesti tilanne hel-pottui.

En ole ennen tämän kir-joittamista vähään aikaan ot-tanut päätoimittamiani lehtiä käsiini. Selattuani nyt muuta-man lehden lävitse totesin, et-tä minä ja koko toimituskun-ta voimme lukea niitä pää pys-tyssä. Lehtiin laitettu aika ja vaiva näkyvät niissä mielestäni hyvin. Myös seuraajani Sirkka Ojalan aikana on lehden taso noussut entisestään.

Muutama virhekin tuli tehtyäLehteä tehtäessä tapahtuneista virheistä voisi tietysti keskus-

tella pitkään. Omalta osalta-ni ehkä pahin oli, kun julkai-sin lehdessä laajan ja mielen-kiintoisen jutun erittäin aktii-viselta kirjoittajalta, ja hänen nimensä oli vaihtunut toiseen kirjoittajaan. Silloin kyllä hä-vetti ja paljon, kun luin säh-köpostia aiheesta. Pienempiä kommelluksia mahtuu mu-kaan varmasti useita, mutta erittäin positiivisena asiana oli reservin kenraalin soitto, jossa hän kehui lehden olevan erin-omainen – soitto, joka todel-la piristi mieltä nimisekoilun jäljiltä.

Kuvan taustaaSirkka pyysi tähän juttuun edustavan kuvan minusta, joten ajattelin, että avaisin tässä yhteydessä erään kuvan historiaa. Oheinen kuva mi-nusta, joka on ensimmäises-tä päätoimittamastani leh-destä 1/2011, on lyhyesti sa-nottuna käsittämätön. Miksi laitoin itsestäni kuvan, jossa olen ilman laseja kun olen käyttänyt silmälaseja 10-vuo-

Muistelen aina välillä aikaani Tulikomentoja-lehden päätoimi ajana ja sitä, miten antoisaa ja toisaalta stressaavaa se aina välillä oli. Päätoimi ajana vastasin leh-den sisällöstä, mikä tarkoi myös kaikkien ju ujen editoimista julkaisukuntoon. Työsarka oli usein melkoinen, ja taipumukseni jä ää asiat viime ppaan merkitsi editoin viikolla varsin myöhäisiksi venyneitä iltoja.

LAURI HAAVISTO

Päätoimi ajaksi ei sy ny ä vaan opitaan

10

UUSI MATIN HYMYLLÄ VOITTOON

Pekka Termala ja Uusi-Ma lehden 3/2011 kannessa hullaannu vat MPKL:n raadin, joka valitsi vuoden kiltalehden.

Näin Tulikomentoja-leh vali in MPKL:n vuoden kiltalehdeksi, ja sain käydä vas-taano amassa palkinnon liiton kevät-kokouksessa vuonna 2012. Sirkka Ojalapäätoimi aja 2012–

Lauri Haavistopäätoimi aja

2011tiaasta asti joka päivä? (-10 näöllä ei paljon muita vaih-toehtoja ole.) Ja toisekseen: mikä on tuo mystinen kä-si, joka tulee vasemmalta ja pitelee lasejani edessäni? Il-meisesti olin sen verran tur-hamainen, että halusin edus-tuskuvastani lasit pois. Noh, seuraavaan numeroon korja-sin onneksi virheeni. Aina-kin vaimoni sai kuvasta ma-keat naurut.

Paras juttuMietin, mikä olisi paras tai mieleenpainuvin juttu, jonka olen kirjoittanut. Täytyy sa-noa, että numerossa 2/2011 oleva juttu amerikkalaises-ta tykkimiehestä Jonathan Szczechurasta oli mieleenpai-nuva. Haastattelin häntä pu-helimitse puolen tunnin ajan, ja haastattelu oli mielenkiin-toinen. Myös se nopeus, jolla suurvalta mahdollisti haasta-teltavan löytymisen, teki vai-kutuksen. Haastattelun voi lu-kea www.tulikomentoja.fi -os-oitteesta.

Kiitokset tekijöilleLehteä tehtäessä tärkeimmät tukijani olivat Kalevi Virta-nen, joka kouli minusta pää-toimittajan, Sirkka Ojala, jo-ka teki valtavan määrän juttu-ja ja otti valokuvia, sekä Maj-Lis Krouvi, joka taittoi lehden tulkiten lähettämieni viestien syvimmän olemuksen täydelli-sesti ja muuttaen sen kauniik-si taitoksi. Luonnollisesti koko toimituskunta ja lehteen juttu-ja kirjoittaneet ansaitsevat kii-toksensa.

Uusia näkökulmiaPidän lehden päätoimittamista todella hienona ja tärkeänä ko-kemuksena elämässäni. Ainoa-na negatiivisena puolena on se, että nykyisin mitä tahansa leh-tiä lukiessani alan miettiä, mik-sei väliotsikoita ole enemmän tai miksi sivu on taitettu tällä tavalla. Mutta niinhän se on, että kun on käyty peilin toisel-la puolella, ei ole helppoa pala-ta takaisin vanhaan tietämättö-mään minään.

”Pidän lehden päätoimi amista todella hienona ja tärkeänä kokemuksena elämässäni.

Tulikomentoja 4/2014 11

VERNE HARTIKAINEN JA JESSE AHONEN

Aliupseerikurssin alkamisen myötä kuri on ollut entistä ko-vempaa, ja meiltä luonnollises-ti odotetaan tulevan asemam-

Tulikomentoja!OSA 2

Ensimmäisen ar kkelimme jälkeen Karjalan tykistörykmen n 1. Ken ätykistöpa erissa on tapah-tunut paljon. Aliupseerikurssin ale ua jääkärinvihreät kauluksemme saivat hohtoa, kun mei-dät ylenne in oppilaiksi. Pakkasasteet ovat tehneet aamuliikunnasta erityisen rapeaa puuhaa varsinkin silloin, kun punnertamisen jälkeen huomaa, e ä kädet ovat jäätyneet kiinni asfal in. Kylmyys ja nopeas pimenevät illat ovat osaltaan tuoneet sopivaa lisäjännitystä harjoituksiin.

me mukaista käytöstä. Oppi-tunnilla härvääminen lähettää suulaan oppilaan juoksulenkil-le kasarmin ympäri, ja mikä-

li komppanian käytös on päi-vänmittaan ollut tavallista huo-nompaa, saamme kaikki kuulla kunniamme iltavahvuuslasken-nassa. Kouluttajat ovat pitäneet huolta oppilaidensa iltapuhteis-ta erilaisten oppikirjojen ja mo-nisteiden avulla. Niiden sisältö on sisäistettävä jo saman illan aikana, sillä seuraavana päivänä tietoja tarvitaan joko kokeessa tai käytännössä. Kokeilla kou-luttajat yrittävät seuloa potenti-aaliset reserviupseereiksi koulu-tettavat muusta joukosta, mikä luo pienimuotoisen kisailuhen-gen yksikkömme sisälle. Kirjal-listen kokeiden vastapainoksi on käytännön harjoituksia, jot-ka toteutetaan maastossa. Har-joituksissa jokainen toimii vuo-rollaan heitinryhmän eri teh-tävissä, eikä raskaan tai kevyen heittiminen suuntaaminen ja asemaanajo tuota enää ylimää-räistä päänvaivaa kenellekään.

Yön yli jatkuvat heittimis-tön tulitoimintaharjoitukset ovat olleet aliupseerikurssin

haastavinta mutta myös pa-rasta antia. Lyhyet yhden yön seikkailut ovat menneet ilman telttakalustoakin, mutta vii-kon mittainen ampumahar-joitus Taipalsaaressa vaati mel-koisen varustuksen. Taipalsaa-ren mukavimmiksi muistoiksi jäivät hyökkäysammunnat va-loisalla ja puolustusammunta pimeällä sekä kirjoittajaakin lievästi jännittänyt sirpalekäsi-kranaatin heitto. Leiri ei kui-tenkaan ollut pelkkää pauketta ja rätinää, vaan taukoamaton kylmä sade yritti piiskata syök-syilevistä sotilaista suurimmat menohalut. Epäonnisimmat meistä olivat vähällä hukkua, kun vedenpinta alkoi teltoissa nousta ja loputkin kuivat vaat-teet kastuivat. Päivän harjoi-tusten loputtua lämmitimme nopeasti kamiinat, jotta sai-simme edes välttämättömim-mät varusteet kuivattua.

Lukuisat kuivaharjoitte-lut palkittiin viime harjoituk-sessa, jossa kurssimme toinen

Toimintaa kasarmialueellamme Vekaranjärvellä.

Yöammuntaa ja taistelijat (ALLA) Taipalsaaressa.

12

Puolustuksemme tulevaisuus

Kansanedustaja Ilkka Ka-nervan johdolla työskennel-lyt puolustuksen pitkän aika-välin haasteita pohtinut par-lamentaarinen selvitysryhmä on päättänyt työnsä. Vuoden se vei, mutta lopputulema on kohtuullinen kompromissi.

Ryhmän kanta on, että puolustusmateriaalin hankin-taan on suunnattava lisära-hoitusta vuodesta 2016 alka-en. Lisäys olisi aluksi 50 mil-joonaa euroa, ja määräraha kasvaisi asteittain 150 miljoo-naan vuoteen 2020 mennes-sä. Lisäksi summiin tehtäisiin indeksikorotukset. Näkemys vastaa puolustushallinnon kä-sitystä Puolustusvoimien ra-hoitustarpeesta.

Myöhemmin on erikseen linjattava ilma- ja merivoi-mien 2020-luvun suurista materiaalihankinnoista, erito-ten Hornetien korvaamisesta. Kyse on miljardiluokan hank-keista. Asiat on otettava val-misteluun ensi vaalikaudella, mutta päätöksiä tehdään vas-ta sitä seuraavalla.

Ymmärrystä määrärahojen korottamiselle löytyi yli hal-litus-oppositiorajojen. Ukrai-nan kriisi on avittanut puolu-eet huomaamaan, että omas-ta puolustuksestamme on huolehdittava, vaikka Suo-meen ei tällä hetkellä kohdis-tukaan välitöntä sotilaallis-ta uhkaa. Vain äärimmäinen

vasemmisto vastusti lisäraho-ja. On hyvä, että näin suures-sa kansallisessa kysymyksessä saavutettiin laaja parlamen-taarinen konsensus.

Lisärahoitus Puolustusvoi-mille tulee todelliseen tar-peeseen, sillä tällä vaalikau-della tehdyt puolustusbud-jetin leikkaukset ovat olleet vastuuttoman suuria. Puo-lustuskykyämme on kuluval-la hallituskaudella rapautettu myös liittymällä jalkaväkimii-nat kieltävään Ottawan sopi-mukseen.

Selvitysryhmän esitys toisi toteutuessaan puolet tehdyis-tä leikkauksista takaisin. Ra-halla hankitaan etenkin maa-voimille materiaalia vanhene-van tilalle. On syytä korostaa, että kyse on vain tyydyttävään minimitasoon pyrkimisestä.

Mikäli määrärahoja ei nosteta, ei Puolustusvoimat pysty huolehtimaan tehtä-vistään. Resurssien riittämät-tömyys alkaa näkyä viimeis-tään vuosikymmenen lopulla. Sen jälkeen olisi pakko pohtia puolustuksemme peruspila-reista tinkimistä. Sen jälkeen ei enää puolustettaisi koko maata, eikä puolustuskykym-me olisi uskottava.

Vasemmistoliiton eriävän mielipiteen lisäksi Vihreät jät-ti raporttiin lausuman, jonka mukaan sodan ajan joukkoja tulisi pienentää. Niiden vah-

vuutta vähennetään ensi vuonna puolustusvoimauu-distuksen myötä 350 000:sta 230 000 sotilaaseen. Pudo-tus on siis jo nyt roima, ja tä-tä pienemmällä joukolla Suo-men kokoisen maan puolus-taminen olisi kauniisti sanot-tuna hankalaa.

Selvitys sai punavihreiltä poliitikoilta kritiikkiä siitä, että se sitoo seuraavan edus-kunnan ja hallituksen käsiä. Näin asia ei ole. Nyt on saa-tu aikaan laaja yhteisymmär-rys Puolustusvoimien tulevas-ta rahoitustarpeesta. Varsinai-set päätökset asiassa tehdään kuitenkin vasta hallitusneu-votteluissa. Tulevissa edus-kuntavaaleissa äänestetään siis myös puolustuksemme tule-vaisuudesta.

Jussi Niinistökansanedustaja (ps) ja puolustus-valiokunnan puheenjohtaja.

osa sai ampua ensimmäiset kovat kranaatit heittimillään. Suora-ammunnan salat taita-en he tuhosivat maalit tehok-kaasti ansaiten pitkään odote-tut aselajimerkit lomatakkinsa koristeeksi. Kuljettakurssilai-set saavat odottaa koulutus-haaramerkkiänsä seuraavaan ampumaharjoitukseen, sillä ensimmäisten kovapanosam-muntojen aikana heillä oli kuljettajien loppukokeena pi-detty ”ajoleiri”. Viikon kestä-vään harjoitukseen kuului eri kuorma-autokalustoilla ajami-nen vaihtelevissa maasto-olo-suhteissa. Mutaiset mäet selä-tettiin näppärästi Sisulla, mut-ta eräänä päivänä koulutta-jat ajoivat ajoneuvot kiipeliin, josta ne pystyi pelastamaan ainoastaan vinssillä. Ajolei-rin myötä kaikki 42 kuljetta-jaa ovat oikeutettuja saamaan BC-luokan ajo-oikeuden, jos-ta on taatusti hyötyä sekä ul-komaanoperaatioon haettaessa että ammatinvalinnassa sivii-lissä. Komppaniamme valmiit kuljettajat ovat nyt oikeutettu-ja jatkamaan vaunu- ja pereh-dytyskursseille.

Ajastamme armeijan vih-reissä on kulunut vasta kol-masosa, mutta ero peruskou-lutuskauden harjoituksiin ja marsseihin on selvästi huo-mattavissa. Aseenkäsittely ja taistelutoiminta alkaa jokai-sella taistelijalla olla sujuval-la tasolla, ja oman aselajim-me toiminnot ovat tulleet tu-tuiksi. ”Tulikomentoja!”-käs-kyn sisältö alkaa hahmottua, ja sitä seuraavat numerosar-jatkin avautuvat nyt jokaiselle taistelijalle. On melkein sää-li, että siirtyessämme Amos-kranaatinheitin järjestelmään laskutoimitukset ja muut am-pumiseen vaadittavat toimin-not suorittaa puolestamme tietokone, emmekä näin pääse käyttämään opittuja taitoja tu-levina kuukausina.

Seuraavassa numerossa kerromme AMOS-vaunukurssista ja ylennyk-sestä alikersanteiksi, ajastamme Karjalan prikaatissa sekä hartaasti odotetusta kansainvälisestä koulu-tuksesta.

Päättäjän piirutPäättäjän piirut

Tulikomentoja 4/2014 13

taminen taitto- ja painokun-toon, lehtiartikkelien kirjoit-tamista sekä budjetista ja aika-tauluista huolehtiminen.

Valitettavan pian kävi ilmi, että aikatauluista kiinni pitämi-nen ei ollut päätoimittaja Lind-strömin parasta osaamisaluetta. Lehdet alkoivat järjestään myö-hästyä sovitusta, mikä aiheutti ongelmia muun muassa kilto-jen kokouskutsujen takia.

Olin toimituskunnan pu-heenjohtajana julkaisijan eli Tykkimiehet ry:n edustaja ja siksi kannoin huolta ja vas-tuuta tilanteesta. Koetin tois-tuvasti mutta turhaan tarjota päätoimittajalle apuani oiko-lukuun ja artikkelien toimitta-miseen ja vein Yrjön lounaalle, jossa kävimme rakentavasti lä-pi lehdentekoprosessin aikaka-peikkoja. Kun tilanteeseen ei silti tullut parannusta, lopulta pyysin päätoimittajalta myös kirjallista selvitystä lehden jat-kuvaan myöhästelyyn.

Kun kesken numeron 3/2002 toimittamisen alkoi taas näyttää, että syyskokous-kutsut sisältävä numero ei tai-da ilmestyä ajallaan, pyysin kaiken lehtimateriaalin Yrjöl-tä itselleni ja toimitin nume-ron loppuun. Panimme myös Tykkimiesten päätöksellä pää-toimittajan paikan hakuun sa-maan numeroon.

Numeron 4/2002 toimitin kokonaan ilman Yrjö Lind-strömin panosta, vaikka se meni virallisesti hänen piik-kiinsä ja myös pääkirjoitus oli edelleen hänen tekemänsä.

Päätoimittajaksi vahingossaOma tarkoitukseni ei ollut missään vaiheessa ryhtyä it-se Tulikomentojen päätoi-mittajaksi, sillä muita luotta-mustehtäviä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa oli ihan riittämiin. Sitä paitsi olin jo aiemmin alustavasti lupautu-nut Uudenmaan reserviläispii-rien Oltermanni-lehden pää-toimittajaksi sitten, kun paik-ka aikanaan tulee vaihtoon.

Vuoden 2003 alussa olim-me kuitenkin tilanteessa, et-tä yhtään hakijaa ei tullut Tu-likomentojen päätoimittajan paikkaan. Tykkimiesten halli-tus myös tiesi minun tehneen pari edellistä Tulikomentojen numeroa epävirallisesti. Siksi pyydettynä lupauduin toimi-maan toistaiseksi lehden pää-toimittajana. Oma kokemuk-seni toimitustyöstä oli peräisin Metsänhoitaja-lehdestä, jota olin tehnyt pitkään.

Tulikomentojen päätoi-mittajana toimin kaksivuotis-kauden 2003–2004 eli viral-lisesti toimitin kahdeksan leh-den numeroa. Erityisesti pidin kiinni sovituista ilmestymis-aikatauluista, koska aiemmin niiden kanssa oli ongelmia, sekä huolehdin muiden lä-hettämien tekstien editoinnis-ta. Lähtökohtana oli, että kun laittaa minulle tulemaan jutun vaikka ranskalaisina viivoina, teen siitä lähettäjän nimissä lehtiartikkelin.

Editoinnissa kieliasun tar-kistamisen lisäksi pilkoin kap-paleita lyhyemmäksi, lisäsin väliotsikoita ja ingressit jut-tuihin sekä kiinnitin huomio-ta laadukkaaseen kuvitukseen. Myös lehden kansista koetin tehdä mahdollisimman hou-kuttelevan, koska tutkimusten mukaan lukija valitsee näiden yksityiskohtien perusteella, lu-keeko koko julkaisua.

Pyrin päätoimittajakau-dellani määrätietoisesti siirtä-mään lehden sisällön paino-pisteen historiajutuista ajan-kohtaisiin tykistöllisiin tai muihin maapuolustuksellisiin tapahtumiin. Näihin antoi-vat aihetta esimerkiksi aselaji-uutiset, uusi hallitusohjelma, Tykkimiesten ajankohtainen toiminta kuten Tykistömuse-on uusien elokuvien fi lmaus ja valmistuminen sekä maavoi-mien iskukykytutkimus.

Toki ansiokkaita historia-juttuja lehdessä edelleen il-mestyi. Erityisen palkitsevaa oli yhteistyö eversti Jyri Pau-laharjun kanssa, jolta tuli ta-

saisen luotettavasti asiantunte-via Historian tynnyristä -sar-jan artikkeleita.

Paulaharjun lisäksi mo-net muutkin jo Tulikomento-ja-tiedotteen aikana aktiiviset kirjoittajat jatkoivat myös ai-kakauslehtimuotoon siirtymi-sen jälkeen.

Erityisen iloinen olin aina, kun killoilta tuli juttuja hei-dän tapahtumistaan, sillä oli-han Tulikomentojen alkupe-räinen tarkoitus nimenomaan toimia kiltojen tiedotuslehte-nä. Pyrinkin muistuttamaan kiltoja mahdollisuudesta ai-na ennen lehden aineistopäi-viä. Etenkin Kalevi Virtanen kunnostautui kirjoittamalla kiltajuttuja Sataku nnasta.

Yksi skuuppikin sattuiOman Tulikomentoja-urani ehkä merkittävin uutinen eli lehtimieskielellä skuuppi tuli vasta numerossa 1/2005, jol-loin seuraajani Kalevi Virta-nen oli jo aloittanut päätoi-mittajana. Alkuvuodesta 2005 tehtiin listaa lakkautettavista varuskunnista, ja vahvoihin spekulaatioihin ilmestyi Tykis-töprikaatin lopettaminen. Kä-vin haastattelemassa tuollois-ta puolustusministeriä Seppo Kääriäistä ja sain puristettua häneltä tiedon, että Niinisa-losta ei tarvitse olla huolissaan. Tulikomentojen uutista lainat-tiin myös muissa medioissa.

Tulikomentojen sotahisto-rialliset lukijamatkat herätin uudelleen eloon kesällä 2003. Ensimmäinen Pekka Lenkke-rin kauden jälkeinen matka toteutettiin teemalla ”Kannak-sen tykistötaistelut”. Kesällä 2004 oltiin ”jääkäreiden jäl-jillä” Baltiassa, ja kesällä 2005 suunnattiin Muurmanskiin ja Petsamoon. Tarpeeksi suuren osallistujamäärän varmistami-seksi toteutin Muurmanskin matkan yhteistyössä Metsän-hoitaja-lehden kanssa.

Sen jälkeiset lukijamatkat olen järjestänyt Tulikomento-jen ja Oltermannin yhteismat-

koina, kuten Pekkakin aikoi-naan. Ensi elokuun alun lu-kijamatkan teemana tulee ole-maan ”Äänislinnan valtaus”.

Itse koin, että lehteä teh-dessäni minulla oli koko ajan vahva tuki Tykkimiehet ry:ltä ja päätoimittaja-aikanani vai-kuttaneilta kahdelta yhdistyk-sen puheenjohtajalta eli ken-raaleilta Asko Sivula ja Jouko Alasjärvi. Lehden talous pysyi vakaana, ja Tulikomentojen painos omana päätoimittaja-aikanani oli keskimäärin 3600 kappaletta.

Aloittaessani päätoimittaja-na vuonna 2003 lehden toimi-tuskunnan jäseneksi tuli Porin seudun killan puheenjohta-ja Kalevi Virtanen, jolla tiesin olevan pitkä toimittajakoke-mus. Aloinkin heti pehmittää Kalevia ottamaan seuraavaksi Tulikomentojen päätoimitta-jan kapulan vastaan. Vuoden 2004 lopulla Kalevi ilokse-ni näytti vihreää valoa seuraa-vaksi vuodeksi. Jääminen osa-aikaeläkkeelle Ylestä varmasti helpotti hänen ratkaisuaan.

Mielipiteeni oli, että Tuliko-mentoja-lehden päätoimitta-jan tulisi tiedonkulun takia ol-la Tykkimiehet ry:n hallituksen jäsen ja oman toimituskuntan-sa puheenjohtaja, kuten olin it-sekin ollut omalla päätoimitta-jakaudellani. Parin vuoden ta-kaisista huonoista kokemuk-sista johtuen Tykkimiehet ry:n hallitus kuitenkin esitti, että jatkaisin vielä hallituksessa sekä toimituskunnan puheenjohta-jana eräänlaisena päällystakki-na uudelle päätoimittajalle.

Vuoden 2005 aikana uusi päätoimittaja Kalevi Virtanen vakuutti vahvasti Tykkimiehet ry:n hallituksen olevansa luot-tamuksen arvoinen, ja saatoin hyvillä mielin jättää aiemmin luovuttamani päätoimittajuu-den lisäksi myös sekä hallitus-paikkani että toimituskunnan puheenjohtajuuden Kaleville vuoden 2006 alusta.

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja MMM sekä majuri reservissä

Sivulta 7 >>

14

TARKASTAJAN TERVEHDYSTARKASTAJAN TERVEHDYS

Vuodesta 1989 on jäänyt tyk-kimiesten historiankirjoihin merkintä niin oman lehden perustamisesta kuin uudesta tykkimallistakin (152 K89). Kaksikymmentäviisi vuot-ta on tykistön asejärjestelmi-en osalta tyypillinen ajanjak-so, jonka jälkeen arvioidaan mahdollisuudet jatkaa aseen elinikää modernisoimalla. Ei aselajimme toki tumput suo-rana odota teräsputkiemme vanhenemista, vaan suoritus-kyvyn kehittämiseksi tehdään töitä päivittäin. Lähivuosien painopistealueita ovat raskas raketinheitinjärjestelmän is-kukyvyn käyttöönoton jatka-minen, operatiivisten jouk-kojen tykistön kehittäminen, alueellisten joukkojen tykis-tön suorituskyvyn varmista-minen, ohjesääntötyö sekä joukkojen harjoitustoimin-nan ja kertausharjoituskou-lutuksen tason palauttaminen säästötoimenpiteitä edeltä-neelle tasolle.

Vuoden 2015 toimintaan kohdistuvat suuret odotuk-set. Varusmieskoulutuksessa toiminnan tason palauttami-nen tarkoittaa nykyistä use-ampia maastoharjoituksia ja ampumapäiviä. Tällöin viisi ja puoli kuukautta palveleva taistelija olisi maastossa kes-kimäärin 35 sotaharjoitus-

Toiminnan tason palauttaminen

perusteista vuorokautta. Ty-kistön osalta tämä tarkoittaa muun muassa kahta vuosit-taista vaikuttamisharjoitusta Rovajärvellä.

Reserviläiset saavat ensi vuodesta alkaen entistä use-ammin käskykortin astua pal-velukseen. Tällöin maavoi-mat kouluttaa vuosittain noin 12 000 reserviläistä kertaus-harjoituksissa, minkä lisäk-si maavoimat tilaa vuosittain Maanpuolustuskoulutusyh-distykseltä noin 12 000 kou-lutusvuorokautta ja liki 200 koulutustapahtumaa. Tykis-tön osalta tämä tarkoittaa si-tä, että joukkokohtaiset ker-tausharjoitukset aloitetaan jälleen vuodesta 2015 alkaen.

Toiminnan tason nosto on mittava ponnistus koulutta-jille ja joukkojen komenta-jille. Henkilöstön osaaminen erityisesti kertausharjoitusten suunnittelussa ja toimeenpa-nossa on varmistettava. Reser-viläiset odottavat, että jokai-nen harjoitus toteutetaan laa-dukkaasti ja ajankäyttö sekä järjestelyt harjoituksissa ovat tehokkaitta. Suomen puolus-tusratkaisu perustuu kansa-laisten vahvaan maanpuolus-tustahtoon, ja sen toteutuk-sessa keskeistä ovat kertaus-harjoitukset osana yleistä ase-velvollisuutta.

Tykistöjoukot jatkavat vuodenvaihteen jälkeen teh-täviensä täyttämistä pääosin entisin rakentein. Aselajim-me kehittämisen keihäänkär-ki, Tykistökoulu ja sen am-mattitaitoinen henkilökunta, organisoidaan osaksi Maaso-takoulua toiminnan jatkuessa kutakuinkin entisin tehtävin nykyisissä Niinisalon toimi-tiloissa. Joukkotuotannosta vastaa neljä tykistörykment-tiä Kainuun prikaatin, Karja-lan prikaatin, Panssariprikaa-tin ja Porin prikaatin osana. Satakunnan tykistörykment-ti vastaa tämän jälkeen mui-den rykmenttien tavoin myös kranaatinheitinyksiköiden tuottamisesta sekä muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen raskas raketinheitinpatterei-den koulutustehtävistä. Ty-kistön uusi koulutusorgani-

saatio vastaa hyvin nykyisten sodan ajan joukkojen tuotan-totarvetta ottaen huomioon maantieteelliset sekä eri ase-järjestelmien erityispiirteet.

Tulikomentoja-lehdellä on takanaan jo kaksikymmentä-viisi vuotta. Tykkimiesten oma lehti on näin ollen osoittautu-nut elinkelpoiseksi julkaisuk-si, jolle on kiistatta tarve myös tulevaisuudessa. Suoritusky-kyvaatimukset lehden kehit-tämiseen tulevat lukijoilta, ja jatkotoimenpiteistä vastaa leh-den ammattitaitoinen toimi-tuskunta sekä kirjoittajat.

Toivotan Tulikomentoja-lehdelle sekä kaikille tykki-miehille menestystä ja vah-vaa uskoa tulevaisuuteen.

Pertti Lahtineneversti

Tulikomentoja 4/2014 15

Maanpuolustuskoulutusyh-distyksellä (MPK) on lakiin perustuva asema reservin kou-luttajana. Seuraava kehitysas-kel olisi, jos reservin koulu-tukselle asetettaisiin julkisesti kokonaistavoitteet. Nyt reser-vin koulutus mielletään lähes pelkästään kertausharjoituk-sina. Turvallisuus- ja puolus-tuspoliittinen selonteko vuo-delta 2012 antaa kertaushar-joituksille koulutustavoitteet, mutta eipä löydy tavoitteita vapaaehtoiselle koulutukselle. Kirjoitin aiheesta näkemykse-ni Reserviläinen 7/2014 -leh-teen. Sieltä se on luettavissa ja kokonaistavoite (45 000 re-serviläistä vuodessa) nähtävis-sä. Jos seuraamme ainoastaan kertausharjoitusten toteutu-mista, koko vapaaehtoiskou-lutus jää näkymättömäksi ja sitä kautta todennäköisesti monelle reserviläiselle myös löytymättömäksi mahdolli-suudeksi.

Puolustusvoimat itsekin raportoi vuosikertomuksis-saan vain kertausharjoitet-tujen reserviläisten määrän. Miksiköhän näin? Onhan puolustusvoimien ohjeiden-kin mukaan yhtä arvokas ta-pa kerryttää muun muassa kertausharjoitusvuorokausia

osallistumalla vapaaehtoisiin harjoituksiin – siis niihin, joi-hin keltainen kutsulappu ko-lahtaa postilaatikkoon. Suu-ruusluokat ovat sellaiset, että vuonna 2013 kertausharjoi-tuksiin osallistui noin 5000 reserviläistä ja joko puolus-tusvoimien vapaaehtoisiin tai MPK:lta tilattuihin har-joituksiin noin 13 500 reser-viläistä. Yhteensä siis 18 500 reserviläistä, kun nyt odote-taan kuin kuuta nousevaa en-si vuodesta alkaen kutsua 18 000 reserviläiselle kertaushar-joituksiin.

Otan tähän lainauksen Eduskunnan valtiovarainva-liokunta mietinnöstä koskien valtion tämän vuoden talous-arviota.

”Valiokunta toteaa, että MPK:n toiminta on erittäin kustannustehokasta, ja pitää hyvänä, että puolustusvoimat hyödyntää yhdistyksen organi-soimaa koulutusta. Valiokun-nan saaman selvityksen mu-kaan yhdistyksellä on valmius toteuttaa nykyistä laajempaa-kin sotilaallista koulutusta, ja valiokunta pitää tarpeellisena selvittää reservin koulutuksen edelleen vahvistamista MPK:n kautta, jotta puolustusvoima-uudistuksen jälkeen päästäisiin

kattavaan 45 000 reserviläisen kouluttamiseen vuosittain.”

Voisikohan sen selvemmin sanoa?MPK on todella tyytyväinen, että Tykkimiehet ry:n koulu-tusryhmä on aktivoitunut va-paaehtoisen aselajikoulutuk-sen kehittämiseen. MPK nä-keekin, että ison koulutus-kuvan selkiyttämisen rinnalla on tehtävä laajalla rintamal-la työtä vapaaehtoisen kou-lutuksen tarpeiden selvittä-miseksi. Toisaalta tarvitsem-me vapaaehtoisia koulutta-jia, joilla on intoa ja ammat-titaitoa ottaa vastuuta koulu-tuksen antamisessa. Yleises-ti tunnistetaan, että paikal-lispataljoonien koulutus tu-lee jäämään suuressa määrin MPK:lle. Mutta sen rinnalla on löydettävä ne aselajikou-lutuksen tarpeet, jotka katta-vat koko aselajikoulutuksen kirjon – siis operatiiviset, alu-eelliset ja paikalliset joukot. Vapaaehtoisuus painottu-nee alueellisiin ja paikallisiin joukkoihin. Itse edustan nä-kemystä, että kaikkien jouk-kojen koulutukseen voi kuu-lua vapaaehtoisia elementtejä.

Kouluttajakoulutuksen osalta tarvitsemme puolus-

Vapaaehtoiset reservin kouluttajina

Selkeät tavoitteet vapaaehtoiselle koulutukselle

tusvoimien apuja, mutta toi-saalta myös oma aktiivinen MPK:n koulutustoiminta on välttämätöntä. Puolustusmi-nisteriö onkin asettanut meil-le tulostavoitteeksi käyttää vähintään 3 000 vuorokautta kouluttajakoulutuksen kehit-tämiseen. Käytännössä pys-tymme noin kaksinkertaiseen määrään.

MPK:n on päättänyt, että Satakunnan koulutus- ja tu-kiyksikkö nimetään MPK:n epäsuoran tulen erikoisosaa-jaksi. Jokaiseen KOTU-yksik-köön tullaan luomaan tykis-töllinen kouluttajakyky. Näil-lä päästään tykistöhommissa hyvin eteenpäin.

Pekka TuunanenMPK:n toiminnanjohtaja

Sotavahinkosäätiön pu-heenjohtajaksi on valit-tu vakuutusneuvos Harri Kainulainen edesmenneen pitkäaikaisen puheenjoh-tajan, vakuutusneuvos Pe-ter Küttnerin jälkeen. Kai-nulainen on säätiön kuusi-kymmenvuotisen historian viides puheenjohtaja.

Suomessa toimi sota-vuosina 1939-1945 sotava-

hinkolain perusteella vakuu-tusyhtiöiden perustamat So-tavahinkoyhdistys ja Irtaimis-ton sotavahinkoyhdistys, jot-ka korvasivat sotien aikana kiinteistöille ja irtaimistolle aiheutuneet vahingot. Kun viimeiset sotavahinkokorva-ukset oli maksettu, sotava-hinkoyhdistykset lopettivat toimintansa, ja vuonna 1954 perustettiin Sotavahinkoyh-

distyksen säätiö, jolle lahjoi-tettiin korvaustoiminnasta jäljelle jääneet varat. Vuonna 2003 säätiön nimi muuttui Sotavahinkosäätiöksi.

Lahjoitusvarat ovat 60 vuoden aikana yli kymmen-kertaistuneet ollen nykyisin yli 21 M€, vaikka samaan ai-kaan on jaettu apurahoja ja avustuksia yli 10 M€:n arvos-ta. Jakovaroista puolet on an-

nettu tutkimus-, opetus- ja julkaisutoimintaan, kol-mannes veteraaniavustuk-siin ja viidennes maanpuo-lustusaatteelliseen toimin-taan. Veteraaniavustusten supistuessa tulee maan-puolustusaatteellisen ja va-paaehtoisen maanpuolus-tuksen osuus kasvamaan.

uutisiauutisia

Sotavahinkosäätiölle uusi puheenjohtaja

16

Hyvät tykkimiehet, olen luo-punut Tykkimiehet ry:n syys-kokouksessa puheenjohtajan tehtävästä vuosi ennen kauteni päättymistä. Minut on valittu Sotavahinkosäätiön hallituk-sen puheenjohtajaksi säätiön pitkäaikaisen puheenjohtajan, vakuutusneuvos Peter Kütt-nerin yllättävän kuoleman johdosta. Säätiön puheenjoh-tajuus on lähes puolipäiväteh-tävä, ja näin eläkeläisen järke-vän ajankäytön kannalta on mielekästä keskittyä harvem-piin luottamustehtäviin.

Sotavahinkosäätiön perusta-na ovat viime sotiemme aikai-set aineellisten siviilivahinko-jen korvausorganisaatiot ja niil-tä korvaustoiminnan päätytyt-tä jääneet varat. Säätiön nykyi-nen pääoma on runsaat 21 mil-joonaa euroa, jonka lisäksi sää-tiö on jakanut apurahoja, avus-tuksia ja tunnustuspalkintoja yli 10 miljoonan euron arvosta. Säätiö tukee tutkimus-, opetus- ja julkaisutoimintaa, avustaa veteraaneja sekä maanpuolus-tusaatteellista toimintaa. Muun muassa Suomen Tykistömuseo, Tykkimiesten tuottamat fi lmit ja Museo Militaria ovat saaneet säätiön tukea.

Puheenjohtajalta

Olen ollut Tykkimiesten hallituksessa vuodesta 2005 ja puheenjohtajana viimei-set kolme vuotta – yhteen-sä kymmenen vuotta. Olen kokenut vapaaehtoisen ase-lajitoiminnan mielekkäänä ja kiinnostavana. Omat erin-omaiset mausteensa Tykki-miesten toimintaan ovat tuo-neet kunniakkaita aselajin pe-rinteitä erinomaisesti vaalinut Suomen Tykistömuseo, doku-menttifi lmien ja julkaisujen tuottamiset sekä Tulikomen-toja-lehti.

Omaan puheenjohtaja-ai-kaani osuivat Suomen Tykis-tömuseon lakkauttaminen se-kä uuden Museo Militarian perustaminen, jotka ovat ol-leet monella tavalla mielen-kiintoisia kokemuksia. Mu-seoiden ylläpito ei ole ”halpaa lystiä”, ja museot ovat vaati-neet ja vaativat edelleen Tyk-kimiehiltä melkoisia taloudel-lisia panostuksia. Pidän Mu-seo Militarian perustamista erinomaisena esimerkkinä en-nakkoluulottomasta voimava-rojen yhdistämisestä sekä kol-men teknisen aselajin hyvästä yhteishengestä. Museo Mili-taria sekä naapurimme Pans-

sarimuseo ovat yhdessä hyvä runko tulevaisuuden Maavoi-mamuseolle.

Dokumenttifi lmien ja jul-kaisujen tuottaminen on ol-lut Tykkimiehille monella ta-valla merkittävä asia. Filmeis-sä on varsin onnistuneesti do-kumentoitu tykistöaselajin osuutta viime sotiemme tais-teluissa ja fi lmeillä saatiin li-sää kävijöitä sekä varoja mu-seolle. Filmit ovat myös li-sänneet Tykkimiesten tunnet-tuutta, kun niitä näytettiin televisiossa. Filmit ovat myös erinomainen tapa tuoda esille viime sotiemme ratkaisutais-teluita ja siirtää historiatietoa tuleville sukupolville. Julkai-susarjaan on saatu erinomai-sia aselajiteoksia.

Ensi vuonna 50 vuotta täyttävän Tykkimiehet ry:n toiminnan vahvana tukipi-larina on ollut tykkimiesten oma Tulikomentoja-lehti, jonka 25-vuotisjuhlia saim-me juhlavasti viettää Barba-ran päivänä Hämeenlinnassa Museo Militarian tykkihal-lissa. Jos museon ylläpito on taloudellisesti vaativa tehtä-vä, niin samaa voin sanoa pai-netun lehden kustantamises-ta. Tavoitteena on ollut, et-tä Tulikomentoja-lehti pärjää omillaan. Näin ei aina ole ol-lut johtuen taloudellisesti an-keina aikoina pienentyneis-tä mainos- ja ilmoitustulois-ta, joista kilpailee tässä maas-sa lähes 120 maanpuolustus-lehteä. On selvä, että kaikil-le näille lehdille ei voi riittää mainostajia, joiden hankin-taan kannustan edelleen tyk-kimiehiä ja kiltoja.

Olen pohtinut, voidaanko tykistöaselajijulkaisujen tule-vaisuus turvata tiivistämällä joukko-osastojen ja vapaaeh-toisten lehtien yhteistyötä tai peräti keskittää niukat voima-varat yhteen hyvään ja laajaan

aselajijulkaisuun, jossa kaikil-la osapuolilla on omat sivun-sa. Mielestäni tätä ajatusta kannattaa kehitellä ja selvittää yhteistyön mahdollisuudet.

Liitän vielä ”testamenttii-ni” kaksi toivomusta: Tykki-miehet ry:n ja sen paikallises-ti toimivien jäsenkiltojen yh-teistyön vahvistamisen sekä vapaaehtoisen epäsuoran tu-len koulutuksen kehittämi-sen. Koulutus on vielä varsin vähäistä ja hajanaista. Tiiviissä yhteistyössä Maanpuolustus-koulutusyhdistyksen (MPK) kanssa koulutustoiminta on mahdollista viedä uusille uril-le ja saada koulutuksen avulla nuoria reserviläisiä innostu-maan maanpuolustusasioista. Motivoiva ja nousujohteinen koulutus on parasta ”äksöniä” nuorille. Tykkimiesten tuore koulutustoimikunta on varsin lyhyessä ajassa saanut koottua hyviä ajatuksia, jotka kannat-taa viedä toteutukseen. Näen koulutuksen hyvänä mahdol-lisuutena vahvistaa yhteistyö-tä Tykkimiesten sisällä ja ko-ko aselajikentässä.

Kiitän hallitustani ja toi-minnanjohtaja Kari Halos-ta sekä päätoimittaja Sirkka Ojalaa hyvästä yhteistyöstä. Toivotan seuraajalleni, tykki-mieskonkari Kari Vilamol-le kaikkea hyvää puheenjoh-tajan tehtävässä. Kiitän myös tykkimiesveljiä ja -siskoja se-kä kiltoja, puolustusvoimien tykistöjoukko-osastoja ja tar-kastajia sekä Suomen Kenttä-tykistösäätiötä hyvistä yhteis-työn vuosista ja toivotan teille menestystä, kuten myös Tyk-kimiehet ry:lle ja Tulikomen-toja-lehdelle sekä Museo Mi-litarialle.

Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtajaharri.kainulainen@kartanogolf.fi

Tulikomentoja 4/2014 17

VoimiaRoom. 1: 16–17

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, si en myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoite u: Uskosta vanhurskas saa elää.”

Me ihmiset käytämme paljon aikaa ja vaivaa erilaisten voi-mien mittaamiseen ja vertai-luun. Jonkin auton mootto-ri on voimakkaampi kuin toi-sen. Jonkin maan armeija on voimakkaampi kuin toisen. Minä olen fyysisesti voimak-kaampi kuin sinä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Usein tar-kastelun kohteena ovat inhi-milliset kyvyt ja voimat. Kaik-kein eniten meitä kiinnostavat omat voimavaramme, se, mi-hin me kykenemme. Omat ra-jat ja mahdollisuudet on hyvä tuntea.

Ihmiskunnan alkuhämä-ristä alkaen erilaisten aseellis-ten konfl iktien ratkaisijoina ovat olleet voimiensa tunnos-sa olevat miehet. Nuoruuden huimapäisyys ja illuusio omas-ta kuolemattomuudesta ovat auttaneet sotilaita ylittämään itsensä ja saavuttamaan tavoit-teita, jotka tuntuvat mahdot-tomilta saavuttaa.

Sodan todellisuuden kes-kellä eläminen on saanut so-

tilaan kuin sotilaan, nuoren tai vanhan, niin miehen kuin naisen ymmärtämään ihmis-elämän haurauden ja katoa-vaisuuden. Ihmisen voimilla on rajansa, ja ihminen on ra-jallinen olento. Mistä ihminen saa voimaa ja toivoa elämäänsä silloin, kun sodan olosuhteet ovat vieneet suuren osan tur-vallisuuden tunteesta? Mikä pitää toivoa yllä oman elämän jatkumisen tuntuessa epävar-malta? Mielessäni ovat näiden kysymysten kanssa kamppail-leet talvi- ja jatkosodan vete-raanit.

Apostoli Paavali kirjoittaa Rooman kaupungin seura-kunnalle kirjeessään evanke-liumista. Se on Paavalille Ju-malan voima, joka tuo pelas-tuksen kaikille, jotka sen us-kovat. Vanha Suomen ev.lut. kirkon katekismus opettaa evankeliumiin uskomisesta: ”Kun uskossa otamme vas-taan Kristuksen Vapahtaja-namme, Jumala ei lue meil-le syntejämme, vaan antaa

ne meille Jeesuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja py-hyyteen. Näin Jumala van-hurskauttaa meidät.” Henki-lökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana ja syntien sovittajana tekee syn-tisestä ja elämän tiellä ryvetty-neestä ihmisestä vanhurskaan, Jumalalle kelpaavan ihmisen. Ihminen on samanaikaises-ti Jumalalle kelpaava ja synti-nen, simul iustus et peccator. Ihmisen elämä on jatkuvaa kamppailua hyvien ja huono-jen valintojen välillä. Onneksi Jumala on meitä kohtaan ar-mollinen ja ottaa meidät vas-taan niin kuin Tuhlaajapojan isä teki maailmalta palaavalle pojalleen. Sielun peiliin kat-sominen on kristitylle terveel-linen kokemus ja sitä kannat-taa tehdä mieluummin usein kuin liian harvoin. Tosiasioi-den myöntäminen ja tunnus-taminen omasta itsestään ru-koillessa on vapauttava koke-mus. Herra, anna minulle an-

teeksi rakkaan poikasi Jeesuk-sen Kristuksen tähden.

Kun sotatoimien piinaama, henkisesti ja fyysisesti uupu-nut sotilas tuli evankeliumin voiman koskettamaksi, hän sai tuntea Jumalan rakkautta. Ju-malan rakkauden varassa hän jaksoi taas jatkaa ajallista vael-lusta palan matkaa eteenpäin. Kristityn sotilaan toivoon kuuluu oleellisesti Jeesuksen lupaus hänen valmistamastaan sijasta Isän kodissa. Toivotto-massa tilanteessakaan kristit-ty ei jää ilman toivoa. Hän saa turvan Jumalan lupauksesta, joka avaa näköalan iankaikki-seen elämään.

Juhana Saarisotilaspastori Tykistöprikaati

Leirikirkko

Kenttäalttari

Hengellinen palstaHengellinen palsta

18

Arvoisa Tulikomentoja-leh-den päätoimittaja, hyvä leh-den lukijakunta.

Tykkimiesten oma lehti, Tuli-komentoja, täyttää neljännes-vuosisadan. Onnittelen läm-pimästi lehteä ja sen lukija-kuntaa merkkipäivänä.

Neljännesvuosisata on pit-kä aika silloin, kun aikaa kat-sotaan eteenpäin. Jos puoles-taan neljännesvuosisadan mit-taista aikaa katsotaan taakse-päin, voidaan todeta yksimie-lisesti ajan kuluneen nopeasti.

Lehti on yksi merkittävim-mistä ja näkyvimmistä ilmen-tymistä Tykkimiehet ry:n, sen jäsenkiltojen ja näiden paikal-lisosastojen toiminnassa. Leh-ti kertoo aselajimme ajankoh-taisista asioista, aselajimme historiasta, kulttuuriperinnös-tä sekä kiltojen ja niiden jä-senten toiminnasta. Lehti vie viestiä vapaaehtoisesta maan-puolustustyöstä ja isänmaan-rakkaudesta. Lehti tiedottaa ja luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Laadukas ja kustannustehokas lehtiLehden toimittaminen ja jul-kaiseminen on perustunut ja perustuu edelleenkin pitkäl-ti vapaaehtoiseen työhön tai työhön, josta ei suuria vaivan-näön palkkioita makseta. Pai-no-, taitto- ja postituskuluis-

ta tietenkin maksetaan asi-aankuuluvat markkinahinnat. Lehti on erittäin taloudelli-sesti ja kustannustehokkaasti toimitettu – kiitos tästä kuu-luu ensisijassa lehden kulloi-sillekin päätoimittajille, avus-tajille ja lehden toimituskun-nille. Lehden yksi numero maksaa sen tilaajalle nykyisel-lään vain kaksi euroa kappa-le. Valtakunnan päivälehtien tai alueellisten sanomalehtien kappalehinnaksi tulee nu-meroa kohden kestotilaajalle noin yksi euro lehden nume-roa kohden. Iltapäivälehden yksi numero maksaa puoli-toista euroa. Näihin verrat-tuna nelivärinen, laadukkaal-le painopaperille painettu Tu-likomentoja-lehti on erittäin edullinen.

Lehden kulujen peittämi-sessä merkittävässä asemassa ovat tietysti sen tilaajilta pe-rityt pienet tilausmaksut se-kä ilmoitushankinnan kautta saatavat tuotot. Ilmoitushan-kinta on kohdentunut pääasi-assa Etelä-Suomen ja Hämeen talousalueille. Kenellekään ai-kaansa seuraavalle ei liene uu-tinen, että printtimedia on maassamme taloudellisten haasteiden keskellä. Lehti-en ilmoitustuotot ovat viime vuosina koko ajan pienenty-neet ja pienemmässä edelleen. Verkkomediat kilpailevat uu-tisista ja myös ilmoittajista.

Tulikomentoja-lehden ilmoi-tushankinta on tekemisissä saman ilmiön kanssa. Yhdis-tyksemme puheenjohtajat ja yhdistys ovat aiemmin ja jäl-leen viime aikoina lähestyneet maakunnissa toimivia kiltoja, jotta nämä aktivoituisivat leh-den ilmoitushankinnassa. Tu-lokset ovat olleet ”niin hyvinä kuin huonoina aikoina” täs-sä asiassa enemmänkin samaa luokkaa, kuin mitä saadaan vaikutukseksi ampumalla yh-dellä tykillä epäsäännöllisin väliajoin kertoja häirintätu-len luontoisesti. Kannattai-sikohan tätä asiaa yrittää vielä saada vaikutusammunnan te-holuokkaan? Haastetta riittää asiassa – suurin haaste on tie-tysti ryhtyä asiassa ylipäätään toimenpiteisiin.

Uutiset, kirjoitukset, mielipiteet ja kuvat ovat tärkeitäLehti ottaa edelleen mielel-lään vastaan ja julkaisee alu-eellisilta killoilta, paikallis-osastoilta ja lehden yksittäi-siltä tilaajilta artikkeleita ja kirjoituksia. Artikkeleiden ja kirjoitusten ei tarvitse välttä-mättä olla tiukkaa ja asiapi-toista tekstiä. Mielipiteet ja blogityyppiset kirjoitukset ovat varmasti aivan yhtä ar-vokkaita ja usein jopa mie-lenkiintoisempia kuin taitaen tehdyt asiapitoiset uutisartik-

kelit. Kuvat elävöittävät kir-joituksia – yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, toteaa vanha sanonta.

Haasteita riittääTulikomentoja-lehdellä riit-tää haasteita. Hyvä näin, kos-ka jos haasteita ei olisi, kuive-tuttaisiin todennäköisesti ny-kysijoilleen. Ajattelin yhden näistä haasteista kirjata tähän.

Oilisiko mahdollista aja-tella, että kukin jäsenkilta hankkisi vuoden aikana Tuli-komentoja-lehteen yhden ko-kosivun ilmoituksen hinnan edestä ilmoituksia? Nykyisil-lä ilmoitushinnoilla tämä tar-koittaa noin 650 euron edes-tä ilmoituksia. Tässä haastees-sa esitetyn tulostavoitteen voi saavuttaa hankkimalla vuo-den aikana yhden kokosivun tai esimerkiksi kolme 1/8-si-vun kokoista ilmoitusta.

Jatkuvaa menestystä Tuliko-mentoja-lehdelle, jäsenyhdis-tyksille ja lehden lukijoille!

Kari HalonenTykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja

TULIKOMENTOJA-LEHDEN MATERIAALIEN TOIMITUSOSOITTEET OVAT MUUTTUNEET. Materiaalit kiltasivustolle lähetetään osoitteeseen: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com ja lehden aineistomateriaali osoitteeseen: toimitus.tulikomentoja@gmail.com.

TULIKOMENTOJA!

”Onnittelut, Tulikomentoja-lehti”

TULIKOMENTOJA ILMESTYY VUONNA 2015N:o Aineistopv Ilmestyy 1 18.1. 19.2.2015 (viikko 8)2 20.5. 18.6.2015 (viikko 25)3-4 15.8. 17.9.2015 (viikko 38)

Tulikomentoja 4/2014 19

Tuntemattomia TYKKIMIEHIÄ

Standertskjöldit

Kaikki alkoi vuonna 1733 syn-tyneestä Henrik Johan Justan-derista, joka alun perin oli J. M. Sprengtportenin apulaise-na Viaporissa laivaston upsee-rina. Hän saavutti aatelisarvon ja otti nimekseen Standertsk-jöld. Kokoamallaan varallisuu-della hän osti Vanantaan karta-non Janakkalasta.

Tykkikenraali Tulassa Yksi Henrik Johanin lapsenlap-sista oli vuonna 1814 syntynyt Karl August Standertskjöld, joka valmistui Haminan kadet-tikoulusta erinomaisin arvosa-noin vuonna 1829 ja sai pestin Pietariin henkivartioston ty-kistöprikaatiin. Hän osallistui Kaukaksuksen sotaan 1830-lu-vun loppupuolella, yleni kap-teeniksi ja tuli komennetuksi johtajan apulaiseksi Tulan ki-vääritehtaalle. Osoitettuaan jo aiemmin tykistössä teknisen lahjakkuutensa hän sai vuok-ratuksi koko tehtaan. Sieltä hä-net siirrettiin kenttätykistön puolelle, jossa hän sai kenraa-limajurin arvon vuonna 1856. Hän siirtyi Isthevskin kivääri-tehtaan johtajaksi, sitten taas Tulan tehtaan johtajaksi ja yle-ni kenraaliluutnantiksi vuonna 1867.

Tämän jälkeen hänestä tuli Venäjän kivääri- ja patruuna-tehtaiden tarkastaja säilyttäen

kuitenkin perusjoukko-osas-tonaan tykistön. Venäjän pää-majan tykistökomitean jäsene-nä hän oli vuoteen 1881, jon-ka jälkeen kuoli Pietarissa hel-mikuussa 1885.

Karl August Standertskjöld antoi suurta taloudellista tu-kea suomalaisen kansakoulu-laitoksen kehittämiselle.

Tulan kuvernementti si-jaitsi Keski-Venäjällä Mosko-van eteläpuolella. Vuosisadan vaihteessa itse kaupungissa oli noin 130 000 asukasta ja ko-ko maakunnassa noin kaksi miljoonaa asukasta – suunnil-leen saman verran kuin koko Suomessa. Noihin aikoihin, siis vuosisadan vaihteessa, oli heistä lukutaitoisia noin 20 prosenttia. Pääelinkeinona Tulassa oli maanviljelys, mut-ta teollisuudesta sai elantonsa jo tuolloin yhdeksän prosent-tia väestöstä. Aseteollisuus al-koi Tulassa jo 1500-luvun lo-pulla. Vuonna 1720 oli teh-taassa jo 1160 aseseppää. Tu-lan vanhojen aseiden laatu oli loistavaa.

Isthevskin asetehdas on sa-mannimisessä kaupungissa Baikal-vuorten juurella. Paik-ka on Udmurtian pääkaupun-ki Moskovan itäpuolella. Se on myös ikivanha asetehdas, joka on valmistanut Berdani-en ja kolmen linjan kiväärien

lisäksi Kalašnikoveja ja Baikal-merkkisiä hienojakin metsäs-tysaseita.

Insinööriupseeri Hämeenlinnassa Tarina ei pääty kuitenkaan tähän. Karl Augustilla oli serkku Henrik Johan Stan-dertskjöld (1811–1899), jo-ka asusteli Vanantaan kar-tanossa ja avioitui Hauhon Hyömäen kartanon tyttä-ren Margareta v. Kraeme-rin kanssa. Heillä oli vuonna 1841 syntynyt poika, Henrik Karl Gustav August, joka jäi isänsä jälkeen hoitelemaan Vanantakaa. Henrik Karl Gustav August oli innokas insinööriupseeri, joka kehitti rautatieverkostoa eri puolella Suomea. Yksi hänen kehittä-mistään rataosuuksista kulki Turun, Tampereen, Hämeen-linnan ja Helsingin välillä. Hän toimi myös Hämeenlin-nan alueen innokkaana kehit-täjänä ja oli varuskunnan ra-kennustoimikunnan puheen-

johtajana. Näin ollen hän oli laittamassa Hämeenlinnaan alulle niitä lukuisia tiilikasar-meja, joita tänäkin päivänä kaupungissa näemme.

Teollisuusmesenaatti AulangollaHenrik Johan ja Hauhon Mar-gareta saivat vuonna 1844 toi-sen pojan, jolle annettiin ni-meksi Hugo Robert. Hänet nimitettiin aliluutnantiksi 7. tarkk´ampujapataljoonaan vuonna 1864, mutta siirrettiin vänrikiksi tykistöön jo seuraa-vana vuonna. Vuonna 1866 hän oli jo Tulan tehtailla joh-tajan apulaisena, vaikkakin hänen perusyksikökseen mer-kittiin edelleen tykistö. Tulan tehtaalla meni huonosti, jo-ten hän joutui ottamaan ko-ko tehtaan henkilökohtaises-ti hoitaakseen. Pian tehtaalla menikin sitten hyvin.

Vuonna 1872 hänet mää-rättiin Isthevskin asetehtaille tykistöosastolle, josta hän läh-ti everstin arvoisena vuonna

TEKSTI: ERKKI WUOLIJOKI, KUVA: SIRKKA OJALA

Venäjän aseteollisuus voi olla monesta kiitollinen suomalaisille upseereille. Sen lisäksi, e ä kenraali Axel Gadolin osallistui tarmokkaas tykkien ja ty-kistön kehi elyyn, oli tykistökoulutuksen saaneilla Standertskjöldeilla tärkeä asema Tulan ja Isthevskin asetehtailla.

Kirjoitussarja kertoo Suomessa ja maailmalla vaikuttaneista sotilaista, jotka olivat myös tykki-miehiä. Otsikkoteksti on sikäli harhaanjohtava, että kukaan herroista ei oikeasti ole tuntematon.

Useimmat ovat päinvastoin kansallisesti tai kansainvälisesti hyvinkin tunnettuja. Tunte-matonta on ainoastaan heidän toimintansa ty-

kistössä, joka lähes kaikilla tapahtui nuorena upseerina uran alkuvaiheissa ennen yleisjoh-tajan tehtäviä. Jotkut harvat taas muistetaan ansioista, jotka eivät lainkaan liity heidän tyk-kimieshistoriaansa.

Myös lukijat voivat tehdä ehdotuksia päätoimit-tajalle, jos sopivia henkilöitä on tiedossa!

20

1884. Samoihin aikoihin hän oli ostanut Karlbergin karta-non Aulangolta ja ryhtynyt suurisuuntaisesti muuttamaan sitä eurooppalaiseksi puistok-si. Hän sijoitti runsaasti varo-jaan teollisuuslaitoksiin mut-ta myös humanitääriseen toi-mintaan ja kadettikunnan tu-kemiseen.

Ratsutykistön kehittäjä Henrik Johanilla ja Marga-retalle syntyi kolmaskin poi-ka Axel Oskar. Vuonna 1847 syntyneestä Axel Oskarista tu-li Kargopolskan rakuunaryk-mentin vänrikki. Hänet ko-mennettiin ratsumestarina Tu-lan tehtaaseen vuonna 1876, kun hän aikaisemmin oli pal-vellut ratsastavassa tykistössä. Vuonna 1878 hänet komen-nettiin Isthevskin tehtaaseen, josta hän erosi kapteenina rat-sutykistöstä vuonna 1884 ja asettui Helsinkiin.

Esimerkiksi nykypolvilleStandertskjöldien suku on osallistunut monella tavalla hämäläisen ja suomalaisen elä-mänmuodon kehittämiseen: maanviljelystä, maanpuolus-tusta, kaupunkisuunnittelua, rautateitä, suurteollisuutta ja lahjoituksia.

Täytyy toivoa että tämän-kin päivän Suomesta löytyisi pääomaihmisiä, jotka omalta osaltaan sijoittaisivat omaisuu-tensa paitsi kotimaahan myös sen henkisen elämän tukemi-seen. Lähdekirjallisuus:Blomstedt et al (toim.) Kansallinen elämän kerrasto. WSOY Porvoo 1934Finlands Statskalender 1905. Weilin & Göös. Helsinki 1904Klinge M. Kaukana ja kotona. Schildts Helsinki 1977Schulman H (toim.) Finska kadettkårens elever och tjänstemän. Lilius & Hertzberg. Helsinki 1912Simojoki A. Aulanko. Karisto. Hämeenlinna 1947 Wasastjerna O. (toim.) Storfurst-endöme Finlands Ridderskaps och Adels kalender 1917. Söderströms. Helsinki 1916

Ensimmäiset päivät menivät totuttautuessa ”talon tavoille”. Tiukat aikamääreet ja jatkuva kiire kaikkialle tulivat tutuiksi ensimmäisten kahden viikon aikana. Myös tuvan jakami-nen kahdeksan muun naisen kanssa oli oma kokemuksensa. Peruskoulutuskaudella ei ol-lut yhtään tylsää päivää, ja jo-ka päivälle oli erilaisia koulu-tuksia tai maastoharjoituksia. Tutuiksi tulivat kahdeksan vii-kon aikana muun muassa ke-vyt kertasinko, käsikranaatit sekä tietenkin telamiina. Par-hainta antia peruskoulutus-kaudella olivat maastoharjoi-tukset. En ikinä unohda en-simmäistä maastoharjoitusta, kun lämpömittari näytti illal-la -29 astetta ja kasasimme ties kuinka monetta kertaa puoli-joukkuetelttaa. Pakkanen toi omat haasteensa maasto-olo-suhteissa, mutta niistä selvit-tiin aina. Ainakin jälkikäteen voin muistella lämmöllä niitä kinhetkiä, jolloin paleltiin po-terossa tai lähivartiossa.

Peruskoulutuskauden lo-pulla kysyttiin, missä tehtävis-sä haluaisimme jatkaa. Vies-ti on erittäin monipuolinen aselaji ja vaihtoehtoja oli mo-nia, esimerkiksi vaununjohta-ja, vaunun ajaja tai viestilinjan aliupseerikurssi. Tavoitteenani oli jo palvelukseen astuttaes-sa päästä aliupseerikurssille ja sinne myös pääsin.

Suoritin aliupseerikurssini viestissä. Kurssilla tutustuim-me tietenkin viestilaitteisiin ja YVI2-järjestelmään. Koulu-tus oli etenkin teknisesti haas-tavaa, mutta vähitellen laitteet tulivat tutuiksi ja viesti alkoi

Tammikuussa 2014 astuin palvelukseen Panssariprikaa in. Pian sisään päästyäni selvisi, e ä palvelisin Jääkäritykistörykmen ssä Panssarivies komppaniassa. Silloin en vielä ennyt yhtään mitään kyseisestä aselajista tai siitä, mitä mahdollisuuksia panssarivies -komppania tarjoaisi.

tuntua yhä enemmän omalta aselajilta. Syvennyimme kurs-sin aikana myös johtamiseen ja saimme monipuolista johta-jakoulutusta. Viestilinjan ali-upseerikurssi ei ollut vain lai-tekoulutusta niin kuin moni luulee. Saimme kurssilla mo-nipuolista taistelukoulutusta sekä liikuntakoulutusta. Par-haimmat hetket koettiin pi-demmällä JTR3/4 leirillä. Seitsemän päivän aikana pää-simme harjoittelemaan muun muassa puolustukseen ryh-mittymistä, ryhmän hyökkä-ystä sekä joukkueen hyökkä-ystä. Yksi leirin kohokohdista oli ryhmän hyökkäyksen kova-panosammunnat. Lisäksi pää-simme kurssilla muun muas-sa haastamaan omia rajojam-me ryhmätaitokilpailussa, jos-sa marssimme yli 40 kilomet-riä suorittaen erilaisia tehtäviä matkan varrella.

Aliupseerikurssilta valmis-tumisen jälkeen päädyin alo-kasryhmänjohtajaksi. Nyt pääsimme testaamaan omia johtajataitojamme käytännös-sä. Kun uudet alokkaat saa-puivat, en ollutkaan enää vas-tuussa vain itsestäni vaan niis-tä 100 alokkaasta, jotka astui-vat heinäkuussa palvelukseen panssariviestikomppaniaan. Alokasryhmänjohtajana ole-minen ei ollut ehkä fyysisesti yhtä raskasta kuin aikaisem-min, mutta vastuun ja työn määrä kasvoivat valtavasti. Koulutusten suunnittelu ja aikataulujen järjestely tulivat osaksi iltavapaita. Alokasryh-mänjohtajana huomasin, et-tä kouluttaminen oli juuri si-tä, mitä halusin tehdä loppu-

palveluksen. Pääsinkin aliup-seerikurssin apukouluttajaksi YVI-linjalle. Apukouluttaja-na olen päässyt pitämään eri-laisia koulutuksia ja mikä tär-keintä, saanut enemmän joh-tajakokemusta.

Olen tyytyväinen, että mi-nut määrättiin juuri Panssari-viestikomppaniaan. Teknises-ti haastava ja monipuolinen koulutus oli juuri sitä, mitä halusinkin, kun astuin palve-lukseen. Olen saanut täältä paljon hyviä ystäviä, jotka ovat auttaneet selviytymään palve-luksessa mahdollisimman hy-vin. Ryhmähenki saapumi-serässämme on ollut loistava. Voinkin todeta, että olen saa-nut palveluksessani Panssari-viestikomppaniassa niin ko-kemuksia kuin johtajakoulu-tusta, joita ei missään muualla saisi.

Palvelukseni Panssariviestikomppaniassa

Kersantti Ella Snirvi

ELLA SNIRVI

Tulikomentoja 4/2014 21

Tykistöprikaa n Kilta ry järjes matkan Pohjois-Italiaan 26.5. –1.6.2014. Matkalaisia opas asiantuntevaan tapaansa evers Sampo Ahto, ja evers luutnan Ma Soini toimi matkan-johtajana. Matkakohteina olivat Gardajärven ympäristö, Dolomii t, Verona, Venetsia ja Milano.

Kulttuuria ja sotahistoriaa

Pohjois-ItaliassaSIRKKA JA RAIMO OJALA

Bolzanon keskusaukio Walther Square.

Cascata del Varonen vesiputous, jonka putouskorkeus on kallion sisässä 73 metriä.

Sotien aikaisia tykkejä tarkastellaan Museo della Battagliassa.

Dolomiittien alue liitettiin UNESCON:n maailmanperintöluetteloon vuonna 2009.

Yksi matkan odotettu kohokohta oli vierailu Dolomiittien vuoris-tossa. Passo Pardoi korkeus on 2239 metriä merenpinnasta. Hannu Vettenranta testaa lumen koostumusta.

22

Matkalaiset ryhmäkuvassa Garda Sporting Club hotellin edessä.

Yhden päivän vierailu Venetsiaan oli huikea elä-mys. Gondolieerin ammatti periytyi aiemmin isältä pojalle, mutta vuonna 2007 perustettiin gondolieerin ammattitutkinto, jonka on läpäissyt vuonna 2009 myös ensimmäinen naisgondolieeri. Uuden gondo-lin hinta on noin 60 – 70 000 euroa.

Veronan yksi tunnetuimpia rakennuk-sia on Rooman valtakunnan aikainen amfi teatteri Arena di Verona, Veronan areena. Se on rakennettu noin 2000 vuotta sitten.

Vittoriala degli Italiani, monumentaalinen huvilakompleksi, jossa kirjailija Gabriele d `Annunzio asui vuodesta 1921 kuolemaan-sa saakka vuoteen 1038. Ryhmä kiipeämäs-sä Gabriele d`Annunzio`s Mausoleumiin.

Yksi matkan vaikuttavimpia vierailukohteita oli Cappelia Ossario-kappeli. Solferinon luukirkossa säilytetään 1413 sodassa kuolleen pääkalloa ja lisäksi kryptassa on 2619 henkilön luut.

Sirmionessa olevan kaatuneiden muistomerkin haupitsi 100/17.

San Martino della Battaglia. Jättimäisen torni San Martio della Battaglia nousee 64 metrin korkeuteen ja on Italian monien itsenäisyystaistelujen muis-tomerkki. Tornin eri kerroksissa on maalauksia suurimmista taisteluista.

Olennainen osa Venetsian karnevaali-perinnettä ovat upeasti koristellut naamiot ja puvut, joiden taakse juhlijat piiloutuvat ja joiden kerrotaan suojelevan kantajaansa synneiltä. Carnevalen juuret ulottuvat jopa 1100-luvulle asti.

Tulikomentoja 4/2014 23

KILTA- JA KOKOUSSIVUTKILTA- JA KOKOUSSIVUTKilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös vuoden 2015 merkkipäivät (ellei niitä ei ole jo toimitettu) ja ilmoitukset merkkipäivän julkaisematta jättämisestä pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Ju-hani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut.tulikomentoja(at)gmail.com, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229Numeron 1/2015 aineistopäivä on 18.1 ja ilmestymisviikko 8

Tykkimiehet ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuu-kiventie 3 G, 00840 Helsinki, mp 050 62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 Kauniainen, mp 040 575 9966, kari.halonen(at)kolumbus.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053

Kenttätykistö-kerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopea-tie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312 0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi . Varapu-heenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Aki Mäkiranta Valakuja 6 A, 02770 Es-poo, mp 040 5225787, sihteeri(at)ktkerho.fi . Rahastonhoitaja Patrick Hjelt. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 050 0841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com.Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi

Jääkäritykistön Kilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Antero Rättö, Pähkinäku-ja 6, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi . Tiedotussihtee-ri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33500 Tampere, mp 0503688460 sirkka.ojala(at)gmail.com, jäsensihteeri Juhani Suni Kä-pypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykiston-kilta.fi . Taloudenhoitaja Timo Kauppi-la, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729.Killan sähköposti: posti(at)jaakaritykistonkilta.fi . Jääkärity-kistön Kilta löytyy myös facebookista.Käy tykkäämässä.

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Timo Härkönen, mp 0445572457, sihteeri Antti Laakko-nen, mp 0452097505, Killan sähköpos-ti: kilta(at)kaithkilta.fi , jäsensihteeri Ville Tuovinen, jasensihteeri(at)kaithkilta.fi . Hallitus: hallitus(at)kaithkilta.fi

Karjalan Tykistökilta ry

Tapahtunutta:31.10. syyskokous ja Karjalan tykistö-rykmentin perinnepäivä. Syyskokous pidettiin perinteiseen tapaan Vekaranjärvellä rykmentin perinnepäivä-nä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräi-set syyskokousasiat. Killan puheenjohtaja-na jatkaa Jaakko Janhunen. Hallitukseen Sara Viirun tilalle valittiin Lasse Valjak-ka. Valtuuskunnan puheenjohtajana jat-kaa Keijo Kaihoniemi. Kokouksen jäl-keen Karjalan tykistörykmentin komenta-ja everstiluutnantti Mika Tauru ja killan puheenjohtaja Jaakko Janhunen laskivat seppeleen KTR 2:n muistomerkille. Jonka jälkeen kiltalaiset osallistuivat KARTR:n perinnepäivän muihin juhlallisuuksiin.12.11. vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen.Kiltalaiset pääsivät jälleen tutustumaan 122H63-tykkikaluston ja heittimistön ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttö-harjoituksessa Pahkajärvellä. Mukana oli maanpuolustusväkeä myös Lahden seu-dulta.Tulevaa toimintaa:8.1.2015 Hallituksen järjestäytymisko-kous.Killan hallitus pitää järjestäytymiskoko-uksen 8.1. Kouvolassa. Kokouksessa vali-taan hallituksen toimihenkilöt eri vastuu-tehtäviin.4.3.2015 tutustuminen 1. Logistiikka-rykmenttiin.Tutustumme 1. Logistiikkarykmenttiin Kouvolassa 4.3. klo 18.00. Osoite Paraati-kenttä 1 Kouvola. Ilmoittautumiset 27.2.

mennessä varapj. puh. 040 5478442 tai sähköpostitse pj(at)karjalantykistokilta.fi 17.4.2015 killan kevätkokous ja 50-vuotisjuhlaKillan kevätkokous ja 50-vuotisjuhlalli-suudet pidetään Vekaranjärvellä perjantai-na 17.4.Kutsut tilaisuuteen lähetetään jäsenille ja julkaistaan tiedotusvälineissä vuoden al-kupuolella.Kesäkuussa talkooretki Museo Militari-aan.Talkooretki ja kiltatykin sekä muiden museotykkien kunnostaminen Hämeen-linnassa Museo Militariassa lauantaina 13.6. Tutustutaan uusimpiin näyttelyihin. Yhteiskuljetus Lappeenranta – Kouvo-la - Hämeenlinna. Ilmoittautumiset 5.6. mennessä varapj. puh. 040 5478442 tai sähköpostitse pj(at)karjalantykistokilta.fi Kilta Facebookissa Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista. Käy katsomassa ja tyk-käämässä http://www.facebook.com/KarjalanTykistokiltaRy?ref=tsLisää tulevista tapahtumistaTulevista tapahtumista lisää tietoa myös Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomento-ja –lehdissä sekä killan kotisivuilla osoit-teessa www.karjalantykistokilta.fi Kilta tuotteiden myyntiKiltatuotteiden myynti Lappeenrannas-sa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista.

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kum-putie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445,pj(at)karjalantykistokilta.fi . Yleissihtee-ri Sini Timonen, mp 040 755 0575, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi , Jä-sensihteeri Maija Leskinen, Naavatie 9 G, 45200 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi .Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuu-tokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuil-ta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepos-tia käyttäen.

24

Lahden seudun Tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hä-meenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577 269, jorma.sovinen(at)phnet.fi . Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)tarnanen.inet.fi . Sihteeri: Olli Eerola , Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi . Rahastonhoitaja Pentti Korpi-mies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at)phnet.fi Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toi-mii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Ku-ningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi , mp 0400 994 422

Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Manka-lintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi .fi . Varapuheen-johtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinku-ja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammen-tie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi .fi . Rahastonhoi-taja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi

Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrin-polku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297, veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasi-at: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com.

Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laa-nilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net

Riihimäen seudun Tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi . Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajanie-mi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse.gisselberg(at)elisanet.fi . Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi

Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille

Funktionärer:Ordförande Björn Holmberg, Nål-dammsvägen 8 a 4, 00920 Helsingfors, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi . Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322Besök våra hemsidor: www.gillesartilleris-terna.com och www.mulliradio.net

Tykistöprikaatin Kilta ry

Pääkillan toimihenkilöt:Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpel-lontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24,fi . Varapuheenjohtaja Heikki M. Nurmi Kerttulantie 13 L, 26660 Rau-ma, mp 0400 780696, heikki.nurmi(at)rauma. fi , Taloudenhoitaja Hannu Vetten-ranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.netKillan verkkosivut löytyvät osoitteesta:www.tykistoprikaatinkilta.fi

Tykistöprikaatin Killanpaikallisosastot:

Porin Seudun TykistökiltaToimihenkilöt:Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Pe-räalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti On-niselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselka(at)happyback.fi . Jäsensih-teeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistik-ko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa.niemenmaa(at)fudoshin.fi .Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatin-kilta.fi /pori.htm.

Rauman Seudun TykistökiltaToimihenkilöt:Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kert-tulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 0400-78 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi . Vara-puheenjohtaja Reino Heininen, Nestve-dinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048 230, reino.heininen(at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerin-tie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku.koskimaki(at)dnainternet.net.

Turun Seudun TykistökiltaToimihenkilöt:Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellon-tie 26, 20300 Turku, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24.fi . Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi . Jäsenkirjuri Rauno Salo, Koukku-kankareentie 44 as 1, 20320 Turku, mp 040 540 2710, rauno.salo.ra(at)gmail.comKillan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com

Vammalan Seudun TykistökiltaToimihenkilöt:Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi . Sihtee-ri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)saunalahti.fi Rahastonhoitaja Rauno Hei-no, Vaununperäntie 249, 38210 Sastama-la, pk (03) 5152202

Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset:

Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Un-tamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Ha-kamaa ,Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipi-pyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinä-joki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja ra-hastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpi-tämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainter-net.net/safar/epkilta.htm

Tulikomentoja 4/2014 25

Arvoisa lukija!

Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus pääs-tä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mai-nittuun tykistökiltaan tai -yhdistyk-seen. Ota yhteys oman joukko-osas-tosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hä-nelle oheinen ilmoittautumisloma-ke. Näin varmistat mukanaolosi ase-lajimme uuden lehden lukijakunnas-sa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduis-ta ja tapahtumista.

Tulikomentoja on tykistö-kiltojen jäsenlehti eikä sitä voi

tilata erikseen.

Jäseneksi ilmoittautuminen

Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)

............................................................................... ................................................Nimi Syntymäaika

...............................................................................Arvo tai ammatti

............................................................................................................................................Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa

……………………………..................................... Katuosoite

………………… ………………………………Postinumero Postitoimipaikka

………………… ……………......................….................................Maa Sähköpostiosoite(jos on jokin muu kuin Suomi)

.......................................................................Allekirjoitus

Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vetten-ranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vih-teljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi , Sih-teeri Esko Isohannu, Ratakistonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi , Rahastonhoita-ja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kan-kaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)gmail.comKiltasivut netissä: kankaanpaanseuduntykistokilta.yhdistysavain.fi

Mittamies- ja Topografi kilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänky-läntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kier-tokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi . Sihtee-ri Toivo Vanhanen, Niittykulmantie 5 as 12, 00440 Helsinki, mp 040-5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com, Rahaston-hoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 5108499, mika.aarnio(at)utu.fi

Mittamies- ja Topografi killan alaosastot:Helsinki: Toivo Vanhanen, Niittykul-mantie 5 as 12, 00440 Helsinki, mp 040 5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282, pertti.poso(at)luukku.comPori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Län-sipuisto18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija(at)satakuulo.fi Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammon-katu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)netti.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL5, 38841 Niinisalo, p. 0299 800 (vaihde)

Kankaanpään seudun Tykistökillan kodikas nuotioilta Paavon laavulla perinteisen syyspäiväntasaustapahtuman päätteeksi. Kuva: Hannu Vettenranta

Killan kotisivut ovat osoitteessa: http://www.mtkilta.fi /Muista ilmoittaa voimassaoleva sähköpos-tiosoitteesi alaosastollekin.

Tampereen Seudun Tykistökilta ry

Toimihenkilöt:Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakon-mäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi . Vara-puheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)horkko.fi . Sihteeri Jukka Piirto, Amu-rinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi

26

Uudistuvan opetussuunnitel-man myötä jokainen valmis-tuva sotatieteiden kandidaatti tulee jatkossa saamaan perus-teet sotataloudesta. Sotatalou-den opetuksen punaisena lan-kana on ensimmäisten työteh-tävien asettamat osaamisvaa-timukset. Kokemus osoittaa upseerin osallistuvan jo uran-sa alkuvaiheilla suoritusky-vyn kehittämiseen tähtääviin hankkeisiin ja tutkimuksiin. Hyvin johdetussa kenttäko-keessa oman tehtävänsä hal-litsevan jaosjohtajan on help-po toimia ja esimerkiksi ha-jautetun tulipatterin lähipuo-lustusjärjestelyjen toimivuus tai lähiradioiden kantama har-joitustilanteessa saadaan tes-tattua. Eduksi tietysti on, jos jaosta johtava luutnantti tie-dostaa tarpeen kenttäkokeen taustalla ja ymmärtää suoritus-kyvylle asetetut vaatimukset, joita kenttäkokeessa testataan, osaa suhtautua autenttisten olosuhteiden järjestämiseen riittävällä vakavuudella ja ky-

Sotataloutta nuorelle upseerille

kenee tuottamaan laadukkaan raportin havainnoistaan.

Uusia välineitä koekäyt-töön jaettaessa on hyvä uhra-ta hetki aikaa suorituskyky-vaatimukselle, johon perus-tuen uutta kalustoa testataan. Teknistä suorituskykyä ei voi-da testata tuntematta taktista käyttötarkoitusta. On melko triviaalia tutkia pelkkiä valmis-tajan ilmoittamia suoritusky-kyarvoja etenkin, jos kyseessä on niin sanottua COTS-ma-teriaalia (commercial-off-the-shelf ), jota etenkin monet tie-totekniikkaratkaisut nykyään ovat. Kentällä toimivien soti-laiden näkemys järjestelmän todellisista käyttötilanteista ja -määristä saattavat johtaa ti-lanteeseen, jossa järjestelmälle ilmoitetut suorituskykyarvot eivät vastaa ollenkaan todelli-suutta siinä toimintaympäris-tössä, johon se sotilaiden käyt-tämänä on tarkoitettu. On sit-ten kyse partion rannetieto-koneesta, mönkijän maasto-liikkuvuuden testaamisesta tai

rynnäkkökiväärin uusista täh-täimistä, ovat sodanajan jouk-koa kouluttavan sotilaan mie-lipiteet ja näkemykset arvok-kaita.

Suuri kenttäarmeija vaa-tii valtavan määrän kalustoa ja rajallinen budjetti johtaa tilanteeseen, jossa ei ole erik-seen materiaalia koulutuskäyt-töön ja poikkeusoloihin. Tu-lipatteria kouluttaessa on syy-tä tiedostaa, että lähes kaikki materiaali on nimetty tietyn joukon sodanajan materiaa-liksi, tykeistä ja radioista aina viimeiseen kenttäpöytään ja telttapatjaan asti. Oikea asen-noituminen materiaalista huo-lehtimiseen, käyttäjähuoltoon, täydennyksiin ja varastoimi-seen saattaa kriisiaikana vai-kuttaa suoraan oman sodan-ajan joukon suorituskykyyn. Tämän asenteen ja tietotaidon kouluttamisessa tuleville reser-viläisille joukon henkilökun-taan kuuluvalla johtajalla on merkittävä rooli. Materiaalin kierrättämisellä huoltoon va-

rastojen kautta koulutuskausi-en välissä on siis myös todel-linen merkitys eikä pelkästään kouluttajia työllistävä vaiku-tus.

Upseerin rooli järjestelmän kehittäjänä on kiistaton. Soti-laan on turha odottaa ulkopuo-lelta annettuja valmiita ratkai-suja tai kehitysehdotuksia. So-tilaskoulutus, kriisinhallinta-tehtävät ja varautuminen poik-keusoloihin vaativat erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, jota siviilimaailmasta ei juuri löydy. Kehitysehdotukset, päi-vitystarpeet ja vaatimukset on osattava muotoilla oikein ja nii-den esittämiseen on löydettävä oikea kanava. Upseerin palaut-teen antajana ja järjestelmän kehittäjänä onkin ymmärret-tävä vähintään perusteet puo-lustusvoimien kehittämisohjel-masta, on ymmärrettävä kehi-tettävän suorituskyvyn elinjak-son vaiheet sekä osattava antaa laadukkaita vaatimuksia, jot-ta palautteesta ja kokemuksis-ta saadaan täysimittainen hyö-ty. Toimimattoman järjestel-män sadattelu kahvihuoneessa tai kehitysideoiden pyörittely poikaporukalla harjoituksessa ei enää riitä.

Edellä mainitut teemat tu-levat näkymään käytäntöön sidottuna opetuksena uudis-tuvassa sotatieteiden kandi-daatin tutkinnossa. Tavoittee-na on kouluttaa upseereja, jot-ka ymmärtävät, mihin joukon suorituskyky perustuu, miten se ylläpidetään ja miten sen kehittämiseen voidaan vaikut-taa. Jos taisteluharjoituksis-sa käydyt järjestelmien käyt-täjien keskinäiset keskustelut olisi osattu pukea järjestelmä-vaatimuksiksi tai laadukkaik-si kehitysehdotuksiksi sekä so-veltuvin osin testattu kenttä-oloissa ja havainnot raportoitu oikeille tahoille, taistelukenttä saattaisi näyttää hyvinkin eri-laiselta. Ainakaan kentällä ei törmättäisi kahvattomiin kan-tolaatikoihin tai dataliittimiin, jotka eivät kestä kosteutta.

Tuukka Mäkeläkapteeni, opettaja STEKNL/MPKK

Sota eteiden kandidaa n tutkinto on taas murroksessa. Vuonna 2015 aloi ava 102. kade kurssi aloi aa opinnot uudistetun opetussuunnitelman mukaan. Jako so lasamma llisiin ja eteellisiin opintoihin poistuu, jatkossa puhutaan vain tutkintoon johtavista opinnoista. Uudistus selkey ää tutkintoa sekä varmistaa valmistuvan upseerin valmiudet ensimmäiseen tehtävään upseerin uralla. Sotatekniikan laitos ja sen sotatalouden opetusryhmä ovat uudistuksessa vahvas mukana.

Valmistuvan upseerin rooli järjestelmän käyttäjänä ohjaa sotateknisen koulutuksen suunnittelua.

Tulikomentoja 4/2014 27

Kuten tykistön tarkastaja, eversti Pertti Lahtinen päivä-juhlan puheenvuorossaan tote-si, on Tiedustelupatteriston pe-rinteillä selkeä 90 vuotta kestä-nyt yhteys alkupisteeseen. 11. kesäkuuta 1924 Perkjärven ampumaleirillä kenraali Vil-ho Petter Nenonen määräsi perustettavaksi uuden yksikön Mittauspatterin, joka sijoitet-tiin Jääkäritykistörykmentin yhteyteen Hämeenlinnaan. Sa-man vuoden elokuussa kenraa-li Nenosen aloitteesta perustet-tiin myös Sotilas meteorologinen erikoisasema. Mittauspatteri saavutti merkittävää ja ansait-tua arvostusta myös viime so-

Tiedustelupatteristo ja Mittamies- ja Topografi kilta

JUHLIVAT NIINISALOSSASIRKKA OJALA

Tiedustelupa eriston 90-vuo sperinnepäivää sekä Mi amies- ja Topografi kilta ry:n 50-vuo sjuhlaa viete in 11. kesäkuuta Niinisalossa.

dissamme. Juhlapäivä alkoikin arvokkaalla seppeleenlaskutilai-suudella perinnehuoneessa so-dissa henkensä antaneiden san-karivainajien muistoksi.

Tiedustelupatteriston näyt-tävän toimintanäytöksen jäl-keen juhlaväki kokoontui Va-ruskuntaravintola Falkonetissa järjestettyyn päiväjuhlaan. Juh-lapuheessaan Tiedustelupatte-riston komentaja, everstiluut-nantti Pasi Saarikoski kertoi patteriston historiasta sekä toi-minnan kehittymisestä. Saa-rikoski totesi, että toiminnas-sa on ollut muutoksia ja paik-kakunnan vaihdoksia sekä toi-mintojen yhdistämisiä kaikki-

na vuosikymmeninä. Tähän on ollut yhte-nä syynä resurssipula suhteessa annettui-hin vaativiin tehtä-viin.

Nykyisellään pat-teriston alaisuuteen kuuluvat Kuljetus-patteri, Raskas ra-ketinheitinpatteri ja siihen kuuluva sää-ala sekä Lentotiedus-telupatteri. Vuoden 2014 alussa patteris-ton alaisuuteen lii-tettiin myös 3. jää-kärikomppania, jos-sa annetaan jääkä-ri-, koiranohjaaja- ja

sotilaspoliisi- aliupseeri sekä miehistökoulutus. Saarikoski kertoi, että puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myö-tä vuoden 2015 alussa jouk-koyksikön nimi muuttuu Poh-janmaan jääkäripataljoonaksi. Lisäksi joudutaan luopumaan kahdesta yksiköstä, kun Ras-kas raketinheitinpatteri ja sää-koulutus siirtyvät Satakunnan Tykistörykmentin alaisuuteen. Komentaja totesi, että pitkät perinteet eivät kuitenkaan ka-toa, ja patteristo on tehnyt esi-tyksen, että se saa jatkossakin vaalia nykyisiä perinteitään.

Killan perustivat sodan käyneet veteraanit Mittamies- ja Topografi killan kunniapuheenjohtaja Jaakko Ollaranta kertoi, miten sodan käyneet mittamiehet päätti-vät killan perustamisesta, kos-ka olivat huomanneet, että so-danaikaisten mittauspatterei-den vankka yhteenkuuluvuu-den tunne loi hyvän perustan myös rauhan ajan maanpuolus-tukselliseen toimintaan. Killan toiminta jatkui aktiivisena vie-lä 1980-luvun, mutta sen jäl-keen toiminta alkoi hiipua, mikä liittyi osittain patteriston aseman muuttumiseen. Patte-riston vuosijuhliakaan ei enää vietetty kun tasavuosina viiden vuoden välein. Koska tilanne

oli samankaltainen myös To-pografi killassa, aloitettiin neu-vottelut kiltojen toimintojen yhdistämiseksi. Vuonna 2012 Mittamies- ja Tiedustelukil-taan yhdistettiin Topografi kil-lan jäsentoiminta, ja näin kilta sai myös uuden nimensä. Yh-distäminen oli onnistunut, ja molempien kiltojen hiipunut toiminta sai uutta virtaa. Nyt killan jäsenkunta kasvaa kai-ken aikaa ja toiminta on vireää kaikissa killan viidessä alaosas-tossa.

Hieno historiikki -teos julkistettiinPäiväjuhlassa eversti Pekka Majuri esitteli kirjoittamansa uunituoreen juuri kirjapainos-ta noudetun 127-sivuisen Mit-tamies- ja Topografi killan his-toriikkiteoksen. Killan hallitus teki historiikin julkaisemisesta päätöksen jo viisi vuotta sitten. Vaikka kirjan kokoamisessa oli omat haasteensa, totesi Majuri tehtävän olleen erittäin mielui-nen ja helppo siitä syystä, että hänen ensikosketuksensa Mit-tauspatteristoon ja Mittauspat-teriton kiltaan on jo vuodelta 1972, jolloin hän suoritti Ty-kistökoululla kadettiopinto-jaan. Myöhemmin Majurista kasvoikin ”mittamies henkeen ja vereen”, kuten hän kirjan esi-puheessaan toteaa.

Raskaaseen raketinheitinpatteristoon kuu-luva sääala lähetti juhlapäivän kunniaksi ilmaan kaksi sääpalloa.

Raskas raketinheitin esittelyssä.

Toimintanäytöksessä nähtiin myös miehittämätön ilma-alus RANGER.

28

Juhlapäivän aluksi laskettiin seppele sankarivainajien muistoksi. Sep-pelettä olivat laskemassa vas. Mittamies-ja Topografi killan kunniapu-heenjohtaja Jaakko Ollaranta, everstiluutnantti Pasi Saarikoski sekä killan puheenjohtaja Pentti Pohjola.

Tykistön tarkastaja, eversti Pertti Lahtinen kertoi tutustuneensa patteriston toimintaan ja mittamiehiin 30 vuotta sitten ollessaan vänrikkinä Niinisalossa.

Tiedustelupatteriston komentaja, everstiluut-nantti Pasi Saarikoski totesi, että Tiedustelu-komppaniassa vallitsee positiivisen teke-misen meininki. Henkilökunnan osaaminen on laaja-alaista ja pitkälle erikoistunutta. Tiedustelukomppania arvostaa menneitten sukupolvien työtä mutta elää tässä hetkessä katse jo tulevaisuudessa.

Mittamies- ja Topografi killan uusi kunniajäsen Pekka Majuri esitteli kirjoittamansa killan 50-vuotishistoriikin.

Killan kunniapuheenjohtaja Jaakko Ollaranta esitti juhlassa killan vanhimman puheenvuoron.

Tykistön tarkastaja, eversti Pertti Lahtinen luovutti tykistön tarkastajan viirin Tiedustelupatteristolle ja tarkastajan kilven numero 50 Mittamies- ja Topografi killalle.

Kutsuvieraita Tiedustelupatteriston toimintanäytöksessä.

Laivaston soittokunta esiintyi.

Tulikomentoja 4/2014 29

Marraskuun 20. päivänä 1914 kokoontui Helsingissä pohjalaisten osakuntien ti-loissa Ostrobotnialla joukko nuoria miehiä, jotka päätti-vät ryhtyä voimakeinoin ir-rottamaan Suomen Venäjäs-tä. Tähän tarvittiin oma ar-meija ja sille johtajia, soti-laita, koulutusta sekä aseita. Eri neuvotteluvaiheiden jäl-keen tammikuussa 1915 Sak-sa lupautui antamaan sotilas-koulutusta 200 suomalaisel-le, jotka värvättiin nopeas-ti opiskelijapiireistä. Joukko matkusti useammassa pienes-sä ryhmässä, ja kaikki pääsi-vät vielä siinä vaiheessa vai-keuksitta passeilla Ruotsin kautta Saksaan. Ensimmäi-set jääkärit kiersivät Berlii-nin kautta Hampurin lähelle Hohenlockstedtin koulutus-leirille, jossa 25.2.1915 alkoi joukon koulutus partiolais-koulutukseksi naamioituna (Pfadfi nder-kurssi).

Jääkäreiden jäljilläTEKSTI: HARRI KAINULAINEN, KUVAT: JAAKKO VALVE JA HANNU VETTENRANTA

Hohenlockstedt

Alun perin neljän viikon mit-taiseksi kaavailtua koulutusta jatkettiin useita kertoja, ja par-tiolaiskurssin tavoitevahvuus määritettiin elokuussa 2000 miehen vahvennetuksi jääkä-ripataljoonaksi. Samalla siir-ryttiin selkeään sotilastoimin-taan pataljoonankomentajana toimineen saksalaisen maju-ri Maximilian Bayernin joh-dolla. Näin suuren joukon sa-lainen värvääminen venäläis-ten tarkoin valvomissa olois-sa ei ollut helppoa, ei myös-kään rajan ylittäminen Ruot-siin, sillä syksyllä 1915 ei enää myönnetty ulkomaan pas-sia 15–35-vuotiaille miehille. Saksaan oli lähdettävää salaa. Tätä varten perustettiin rajan ylittäjiä varten etappeja, joita ylläpitivät paikalliset asukkaat. Rajan ylittäjät ja etappien pi-täjät elivät jatkuvan kiinnijää-misen pelossa, sillä venäläiset

olivat saaneet tiedon jääkäri-liikkeestä jo syyskuussa 1915 ja onnistuivat vangitsemaan useita kymmeniä aktivisteja. Heistä suurin osa vietiin Pie-tariin Spalernajan vankilaan, josta nämä kalterijääkäreiksi kutsutut vapautuivat helmi-kuun 1917 vallankumouksen jälkeen. Värväystoiminta jat-kui toukokuulle 1916.

Matkamme ensimmäisenä aamuna lensimme Hampuriin ja siirryimme noin 70 kilomet-rin matkan bussilla Hohen-lockstedtin leirialueelle, joka oli vanhan Preussin armeijan telttaleiri vuodelta 1865. Lei-rialue toimi sotilaskoulutus-paikkana vuoteen 1919, jon-ka jälkeen se siirtyi maatalo-uskäyttöön. Viime sotien jäl-keen yhdellä harjoitusalueel-le sijoitettiin helikopteriryk-mentti, jonka jälkeen alue on toiminut pienkone- ja hyppy-paikkana. Vuonna 1901 leiri-alueelle rakennettiin 18 metriä

korkea punatiilinen vesitorni, jolla varmistettiin ison leiri-alueen vedensaanti. Nykyisin vesitorni on kylän symbolina suojeltu muistomerkki, jonka vieressä on jääkäreistä kertova kolmiosastoinen museo. En-simmäinen osasto kertoo kou-lutusleirin historiasta, toisessa on kolmesti vuodessa vaihtu-va näyttely ja kolmannessa on pysyvä näyttely Suomen itse-näisyysliikkeestä sekä suoma-laisten jääkäreiden sotilaskou-lutuksesta Lockstedtissa.

Vesitornia ja museota yllä-pitää vapaaehtoisista koostu-va Hohenlockstedtin Kulttuu-ri- ja historiayhdistys. Muse-on vieraskirjasta selviää, että alueella on vieraillut runsaas-ti suomalaisia. Museoon on koottu varsin kattavasti doku-mentteja, valokuvia, varusteita ja asusteita jääkärien koulutus-ajasta sekä vapaussodasta ja vii-me sodistamme. Vapaaehtoi-set oppaat esittelivät museo-

Syys-lokakuun vaihteessa matkailin sotahistorian asiantun jan, evers Sampo Ahdon erinomaises opastamana vajaan viikon jääkäreiden jäljillä Saksassa ja Latviassa. Matka osui lähelle ajankohtaa, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuo a eräänlaisesta itsenäisyysliik-keen järjestäytymiskokouksesta.

Riianlahden rannalla olleelle hautamuistomerkille laskimme myös seppeleen. Huomionarvoista oli muistomerkin alaosassa oleva teksti suomeksi ja latviaksi: ”Ennen hauta vieraassa kuin orjuus omassa maassa”.

30

ta meille hyvin asiantuntevas-ti. Hohenlockstedtin pienellä jääkärihautausmaalla on myös jääkärikapteeni Lauri Leppä-sen vuonna 1939 suunnittele-ma jääkärimuistomerkki, jolle laskimme seppeleen. Mainit-takoon vielä, että sotilaskoti-järjestö sai alkunsa Lockstetd Lagerista ja Lapua on Hohen-lockstedtin ystävyyskaupunki.

Harjoitusjoukon, Aus-bildungstruppe Lockstedtin, miesten koulutus oli kovaa ja saksalaiseen tyyliin pikku-tarkkaa. Marssit olivat 30–40 kilometrin pituisia, ja pakka-ukset painoivat noin 30 kg. Marssi- ja linnoitusharjoituk-sia oli paljon. Suomalaisten osaamista ja innostusta arvos-tettiin, ja osa sai myös joh-tajakoulutusta. He olivat to-dellinen kansanarmeija edus-taen laajasti eri yhteiskunta-luokkia. Joukon koulutusta haluttiin täydentää rintama-komennuksella, johon suo-malaiset suostuivat. Samal-la heistä tuli Saksan armeijan sotilaita. Heiltä ei kuitenkaan vaadittu sotilasvalaa, vaan he tekivät sitoumuksen palvel-la Saksaa. Jääkäreitä ei halut-tu laittaa kovimpiin paikkoi-hin, joten keväällä suoma-laiset siirrettiin itärintamalle taistelemaan venäläistä perivi-hollista vastaan. Sattumanva-raisesti Kuninkaallisen Preus-sin Jääkäripataljoona 27 -ni-men saaneeseen vahvennet-tuun pataljoonaan kuuluivat

neljän jalkaväkikomppanian lisäksi muun muassa tykki-jaos sekä pioneeri- ja kone-kiväärikomppaniat. Vahvuus oli noin 1860 sotilasta, joista saksalaisia oli noin 300. Ho-henlockstedtiin jäi vielä täy-dennysjoukko, josta käytet-tiin vanhaa harjoitusjoukon nimeä Ausbildungsgruppe Lockstedt.

ItärintamaPataljoona siirtyi junakulje-tuksella Latviaan, Kuurin-maan Mitauhun, josta siir-ryttiin Missejoelle rintama-vastuuseen kesäkuussa 1916. Rintamalinjat kulkivat kos-tella suoalueella, mistä johtu-en monia jääkäreitä vaivasivat erilaiset taudit. Tällä lohkol-la käytiin lähinnä asemasotaa eivätkä taistelut olleet kovia. Seuraavaksi joukko siirrettiin syksyllä Riianlahden rannalle ja edelleen joulukuussa reser-viin Liepajaan (saks. Libau), jossa kova koulutus jatkui. Tammikuussa 1917 joukko siirrettiin vielä pikaisesti Aa-joelle torjumaan venäläisten hyökkäystä. Koti-ikävä vaiva-si jo jääkäreitä, ja he halusi-vat palata Suomeen tehtävään, jota varten he olivat lähteneet kouluttautumaan. Lisäksi jou-kossa esiintyi jonkun verran kurinpito-ongelmia ja sisäisiä erimielisyyksiä.

Seurasimme jääkäreiden ja-lanjälkiä lentäen Hampurista Riikaan ja kiertelimme bussil-

la tutustumassa taistelupaik-koihin, joita oli edelleen sel-västi nähtävissä maastossa, osa museoituina ja infotauluilla va-rustettuna. Oli myös ilo nähdä miten hyvin on hoidettu mo-nia pieniä sotilashautausmaita, joille on haudattu kaatuneita suomalaisia jääkäreitä. Katta-van kiertomatkan erinomaise-na lisäantina olivat Sampo Ah-don kattavat ja yksityiskohtai-set historiankatsaukset jääkä-reiden eri vaiheista koulutus- ja taisteluolosuhteissa.

JääkärimarssiMielialan kohottamiseksi jää-käreiden keskuudessa järjes-tettiin erilaista harrastustoi-mintoja ja myös kilpailu par-haasta marssilaulutekstistä lokakuussa 1917. Kilpailun voitti luutnantti, myöhem-min eversti ja historioitsija Heikki Nurmio. Laulun sa-nat salakuljetettiin Suomeen, jossa Jean Sibelius kolmessa päivässä sävelsi marssin. Jää-kärimarssi, alun perin Jääkä-rien marssi, esitettiin ensim-mäisen kerran Libaussa mar-raskuussa pataljoonan mie-histön illanvietossa ja se sai innostuneen vastaanoton. Marssi sävellettiin alun pe-rin mieskuorolle ja pianolle. Myöhemmin Sibelius sovitti marssin mieskuorolle ja sin-foniaorkesterille. Tänä päi-vänä kuulemme Jääkärimars-sin usein sotilassoittokuntien esittämänä. Minulle sen kuu-

leminen on aina yhtä sykäh-dyttävä musiikkinautinto – varsinkin, kun tietää sen taus-tat.

Paluu SuomeenSaksan ja Venäjän aselepo joulukuussa 1917 muutti jää-kärien asemaa. Kun Venäjä ja Saksa olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden, ei ol-lut enää esteitä jääkäreiden paluulle Suomeen. Pieni osa jääkäreistä palasi Suomeen jo syksyllä 1917 ja tammikuus-sa 1918 tiedustelu-, värväys- ja sabotaasitehtäviin. Ennen paluutaan Suomeen pääjou-kon jääkärit saivat suomalai-set sotilasarvot ja vannoivat sotilasvalan Suomen lailliselle hallitukselle Libaun kirkossa. Käydessämme pienessä kir-kossa saatoimme hyvin kuvi-tella sen tiiviin isänmaallisen tunnelman, joka jääkäreillä on ollut juhlallisessa valatilai-suudessaan, jossa myös vihit-tiin jääkärilippu. Seuraavana päivänä alkoi jääkäreiden ko-timatka kahdella laivalla, jot-ka saapuivat talviseen Vaasaan 25. päivä helmikuuta tuoden mukanaan 950 jääkäriä. Kol-me vuotta oli kulunut partio-laiskoulutuksen alkamisesta Saksassa. Seuraavana päivänä jääkärit esiintyivät viimeistä kertaa yhdessä Vaasan kaup-patorilla järjestetyssä paraa-tissa. Tämän jälkeen he ha-jaantuivat laillisen hallituksen joukkoihin eri tehtäviin.

Jääkäreiden merkitys vapa-ussodassa oli merkittävä, jopa ratkaiseva. Heidän osuuten-sa laillisen hallituksen jouk-kojen kaatuneista oli suuri, sillä lyhyeen sotaan osallistu-neista 1261 jääkäristä kaatui 127 ja haavoittui 238 jääkä-riä. Puolustusvoimien palve-luksessa jatkaneiden jääkärei-den rooli puolustusvoimien kehittämisessä oli merkittävä aina 1950-luvulle asti. Valta-osa jääkäreistä osallistui vie-lä talvi- ja jatkosotiimme, osa merkittävissä tehtävissä. Jää-käriupseereista 49 sai kenraa-lin sotilasarvon ja 20 nimitet-tiin Mannerheim-ristin rita-reiksi.

Laskimme seppeleen Hohenlockstedtin jääkärihautausmaalla kuvanveistäjä, kapteeni Lauri Leppäsen vuonna 1939 suunnittelemalle muistomerkille. Seppeleenlaskun suoritti Sotavahinkosäätiön edesmennyt puheenjohtaja Peter Küttner.

Tulikomentoja 4/2014 31

Tein ensimmäisen marssini vuonna 2011 aurinkoisessa syyskuun säässä – ”wohl unter blauen Himmel”, kuten Edel-weiss-laulun sanat kuuluvat. Marssi oli vaativa mutta upea kokemus. Mieleen jäi ajatus: tämä on tehtävä uudelleen.

Syyskuun 13. päivä 2014 valkeni tihkuisena mutta mel-ko lauhana. Kävelimme ma-joituksestamme Berghütte Al-magmachista jonkun matkaa alamäkeä kohti Immenstadtia. Tien kupeessa olevan pienen kappelin kohdalta käännyim-me kohti Bärenköpfeä. Siitä alkoi ensimmäinen pitkä nou-su. Kärki katosi sumuun he-ti nousun alkuvaiheessa. Me viisi vanhempaa herraa muo-dostimme jälkijoukon. En-simmäisellä huipulla vedim-me hetken henkeä. Tuollainen tauko on alkumatkalla tar-peen. Sitten jatkoimme tasai-seen tahtiin kohti 1660 metriä korkeaa Steinebergiä.

Sumussa näkyvyys oli par-haimmillaan vain 150 metriä. Polun näki hyvin, mutta eipä ollut maisemia ihailtavaksi as-

Vuorimarssilla BaijerissaLEO JOHAN SALO, PANSSARIKILTA

En tarkalleen edes muista, kuka minulle tästä tapahtumasta alkuaan kertoi, mu a näin sain yhteyden silloiseen majuri Klaus Finkiin ja Legion of Fron ersmen järjestöön, jonka pui eissa näitä marsseja järjestetään.

ti. Harjanne oli kapea ja kape-ni edelleen, kunnes ei sivulta oikein löytynyt kävelysauvoille tukea! Tulimme viistolle, ker-rostuneen hiekkakiven muo-dostamalle rinteelle. Jos ei ole kokenut vuoripolkujen tarpo-ja, osaa arvostaa vaijerikaitei-ta. Niistä on todellista apua. Nyt oli etua siitä, ettei sumus-sa nähnyt pitkälle reunan yli!

Polku jatkui harjannetta pitkin huipulta toiselle. Näis-tä Stuiben on korkein, 1750 metriä. Siitä länteen ja eteen-päin alkoikin alamäki. Kään-nyimme kohti Almagmachia samasta risteyksestä, mistä vuonna 2011 olimme suun-nanneet kohti Kempterin Luonnonystävien majataloa. Olin nyt nähnyt tämän mars-sireitin koko pituudeltaan.

Saksalainen aseveli-ilta on iloinen tapahtuma. Ensim-mäistä kertaa marssineet pal-kittiin pronssisella Edelweiss-soljella. Veteraanit saivat luok-kakorotukset. Tässä kohdin ohjelmaa luovutin majatalon omistajille Rauhanturvaajalii-ton standaarin kiitoksena hei-

dän vieraanvaraisuudestaan. Se löysi heti sopivan paikan sa-lin komean takan reunukselta.

Yhteenvetona tästä koke-muksesta totean, että se oli mahtava. Sotilaan on varaudut-

Legion of Frontiersmen: – Sotilaallisesti organisoitu järjestö, jonka juuret ovat 1900-luvun alun Brittiläisessä Imperiumissa. Kehittämiseen osallistui mm. lordi Baden-Powell, joka tunnetaan Partioliikkeen perustajana. Aluksi LF suojeli Imperiumin etuja, ja sen yksiköt osallistuivat myös molempiin maailmansotiin. Kun Im-periumista muodostui Kansainyhteisö, LF muuntui palvelujärjes-töksi säilyttäen kuitenkin juurensa. Se on nyt monikansallinen ja veteraanijärjestönä hyväksytty myös Euroopan Unionin puitteissa.

tava kohtaamaan, mitä luon-to hänen tielleen heittääkin. Vapaasti Panzerliedistä: ”On myrsky tai tuisku tai hymyää aurinko, päivä hehkuvan kuu-ma tai jäänkylmä yö...!”

32

Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäneitä ja viettäviä.

Edellisestä lehdestä jäi puuttumaan kaksi merkkipäivää. Ne ovat luettelon alussa.

Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 18.1.2015 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.

MerkkipäiviäMerkkipäiviäMuun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään tammi- maaliskuussa 2015.

Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila

soveltuu myös kokouskäyttöön

Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.

Tarjoamme kaikille aselajikilloillemahdollisuuden retkiensä yhteydessä

edulliseen ruokailuun.

A-oikeudet. Ota yhteyttä.

RAVINTOLA SEISKASuomen kasarmi rak 713130 Hämeenlinna

Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229www.kerhoravintolaseiska.fi

S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi

RAVINTOLA SEISKAAvoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta

Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30

TERVETULOA HERKUTTELEMAAN LINNANKASARMEILLE!

Lounasravintola Militaria palvelee Linnankasarmeilla, museo Militarian tiloissa joka päivä.

Militariassa maittava lounas kasvisvaihtoehtoineen maanantaista perjantaihin klo 11-14.

Kahvilasta suolaisia ja makeita herkkuja joka päivä. A-oikeudet.

Herkuttele paikan päällä tai nappaa mukaan!

LOUNASRAVINTOLA MILITARIA, RAVINTOLA@MUSEOMILITARIA.FI LINNANKASARMIT P. 045 1034102 13100 HÄMEENLINNA

FACEBOOK: LOUNASRAVINTOLA MILITARIA

Kuva

: Sirk

ka O

jala

24.10. Luukkonen Petteri Utti 60 v4.12. Juhani Loukkalahti Kankaanpää 80 v24.12. Inkinen Yrjö Tampere 50 v2.1. Airaksinen Eino Raisio 95 v4.1. Pulkka Tarmo Mikkeli 60 v5.1. Häkkinen Pertti Mikkeli 75 v11.1. Happonen Markku Joutseno 70 v14.1. Laukas Risto Lappeenranta 60 v16.1. Ihalainen Olli-Pekka Pori 50 v17.1. Kippola Jouni Raahe 65 v19.1. Mattila Henry Mikkeli 90 v19.1. Saikkonen Eero Parikkala 70 v22.1. Ojala Heikki Helsinki 85 v23.1. Nojonen Eero Mikkeli 95 v28.1. Aapro Kalle Ylämaa 70 v28.1. Kapiainen Ari Vantaa 65 v5.2. Vesanen Ismo Hämeenlinna 55 v7.2. Kerola Keijo Niinisalo 60 v11.2. Hatara Rauno Riihimäki 75 v13.2. Kultalahti Jouni Evijärvi 60 v15.2. Kivimäki Jouko Espoo 70 v17.2. Jaakkola Aimo Anjalankoski 70 v19.2. Kulmala Eino Kankaanpää 70 v19.2. Ruuskanen Eila Vammala 70 v21.2. Kallio Alpo Oulu 80 v21.2. Vanhatalo Tapani Tuohikotti 70 v22.2. Nikkonen Pasi Vantaa 50 v22.2. Raivikko Timo Tampere 60 v26.2. Nokelainen Seppo Valkeala 70 v27.2. Dag Pekka Helsinki 50 v27.2. Vanhanen Heikki Ruokolahti 70 v2.3. Ollikainen Juha Raisio 50 v4.3. Valkonen Onni Hämeenlinna 75 v5.3. Välimäki Pentti Pori 80 v7.3. Viitala Lasse Kankaanpää 80 v10.3. Järvensivu Jouko Tampere 70 v14.3. Tuomikoski Taisto Rovaniemi 70 v16.3. Baibulat Mensur Tampere 90 v21.3. Aalto Jorma Turku 75 v21.3. Rauhala Esa Kälviä 60 v24.3. Tanninen Jorma Espoo 50 v24.3. Vaarala Ali Sodankylä 50 v25.3. Ärölä Jorma Somero 80 v27.3. Halonen Liisa Kajaani 50 v29.3. Miettinen Reijo Kankaanpää 50 v29.3. Virtanen Pasi Lohja 75 v30.3. Jahkonen Antti Hämeenlinna 90 v31.3. Holma Aaro Kankaanpää 91 v

Tulikomentoja 4/2014 33

Satakunnan Tykistörykment-ti oli viimeinen kenttätykistön joukko-osasto, jossa koulutet-tiin ratsureita. Viimeinen he-vosvetoinen harjoituspatteristo matkasi Niinisalosta Rovajär-ven leirille vuonna 1969, mutta ratsurikoulutusta annettiin vie-lä vuoden 1970 loppuun.

”Valjakko – Seis, Valmiiksi – Ratsailta, Valjakko – Riisu” Kenttätykistön hevosvetoinen aika päättyi vuoden 1971 lop-piaisaattona, jolloin osa tykis-tön hevosista myytiin huuto-kaupalla, osa siirrettiin Niini-salossa Eläinlääkintäkoululle, joka koulutti kengitysseppiä, eläinlääkintäaliupseereita ja ajomiehiä. Tykkejä ei hevosilla kuitenkaan enää vedetty.

Perinteitä elvytetään: ”Valjakko – Valjasta” Tykistömuseon tunnetta-vuuden lisäämiseksi alettiin 1980-luvun alkupuolella järjes-tää museolla yhdessä Niinisalon varuskunnan kanssa vuosittain kesäkatselmuspäiviä. Heinä-kuun alussa järjestettyyn koko päivän kestävään tilaisuuteen osallistuivat kesäkuussa palve-luksensa aloittaneet alokkaat, heidän omaisensa ja muu ylei-sö. Ohjelmaan päätettiin sisäl-lyttää nykyaikaisen tykistöka-luston esittelyä. Samalla herä-tettiin harkittavaksi hevosvetoi-sen tykistön esittely, olivathan kenttätykistön viimeiset hevo-

Perinteet velvoittavat:

Valjakko – KytkeTEKSTI: PEKKA TERMALAKUVAT: SIRKKA OJALA

set olleet Niinisalossa. Koska Eläinlääkintäkoulun hevosia käytettiin päivittäin ratsastuk-seen ja koska ne olivat myös ajoon tottuneita, uskottiin, et-tä niistä lyhyellä koulutuksella saadaan myös hyviä tykinvetä-jiä. Näytöksen ohjelmaksi eh-dotettiin asemaanajo, tykkien saattaminen ampumakuntoon, tulenavaus ja asemasta pois-tuminen. Kun varuskunnas-sa suhtauduttiin asiaan myön-teisesti, aloitettiin harjoittelu. Tällöin ratsurit ja tykkimiehet olivat varusmiehiä. Tykkikalus-toksi saatiin 76K/02, ”nolla-kakkonen”. Henkilöstö sai pu-vut m/36 ja aseikseen venäläi-set kiväärit m/1891.

Näytös alkoi valjakoiden vauhdikkaalla ilmestymisel-lä mäen takaa museon pihal-le tykin ja etuvaunun rauta-pyörien rämistessä. Asemaan asettuminen komentojen mu-kaan ja paukkulaukaukset se-kä vauhdikas ajoon lähtö sai-vat tuhatpäiseltä yleisöltä ihai-levat aplodit. Esityksen jälkeen valjakot tulivat vielä esittäyty-mään ja yleisö sai tutustua va-rusteisiin ja hevosiin. Erääseen kesäkatselmuspäivään saatiin paikalle kaksi jatkosodassa rat-surina toiminutta veteraania, joista toinen vielä nousi kette-rästi ratsaille haastateltavaksi.

Perinnejaos esiintyi vuo-sittain monissa valtakunnalli-sissa maanpuolustustilaisuuk-sissa sekä YK:n kansainvälis-ten kurssien päättäjäisissä. Ul-

komaalaiset kurssilaiset ovat myöhemmin lähettäneet Suo-meen kouluttajilleen ihaile-via kiitoksia, terveisiä ja toivo-neet, että tällainen perinnetoi-minta voisi jatkua.

Toiminta jatkuu: ”Valmiiksi – Ratsaille, Tykkimiehet – Ylös” Vuoden 1993 alkupuolel la Puolustusvoimissa tehtiin pää-tös hevosista luopumisesta. Se tarkoitti myös sitä, että tois-takymmentä vuotta kestänyt perinnetoimintatapa päättyi. Niinisalon Ratsastajat ry, jo-ka perustamisestaan, vuodesta 1949 lähtien oli ollut oleelli-nen osa Niinisalon varuskun-taa, päätti jatkaa hevosvetoisen tykistön kunniakkaita perin-teitä. Samalla haluttiin muis-taa sotahevosten suuriarvoista

osuutta ja elävöittää historiaa. Elokuussa 1993 Niinisa-

lossa järjestetystä armeijan he-voshuutokaupasta seura os-ti 12 suomenhevosta ratsas-tustoimintaansa ja perinne-toiminnan jatkamista varten. Tärkeänä nähtiin hevosvetoi-sen tykistön perinteiden säilyt-tämistä Suomen suurimmassa tykistövaruskunnassa.

Niinisalon Ratsastajat ry eh-dotti Kankaanpään Seudun Ty-kistökillalle yhteistyötä perin-netoiminnassa. Kun Tykistöp-rikaati antoi lupauksen tukea perinnetoimintaa, sai ehdotus runsaan kannatuksen, ja muu-taman harjoituskerran jälkeen oltiin valmiita näytöksiin.

Toiminta jatkui kahdella valjakolla viitisentoista vuot-ta. Entisistä armeijan hevosista perinnejaoksessa on tällä het-

34

kellä jäljellä enää vain kaksi, joista toinen on jaosjohtajan ratsu, jo 26-vuotias SA Uusi-Matti. Toinen, huutokaupasta 2-vuotiaana siviilikäyttöön os-tettu SA Aatu, palasi 6-vuoti-aana Niinisalon Ratsastajien talliin ja on nyt kärkivaljakon toisena hevosena. Seuralle on onnistuttu hankkimaan sellai-sia hevosia, jotka sopivat paitsi ratsastus- ja ajokäyttöön myös tykin vetämiseen – perinteet jatkuvat. Muutamaa ratsastuk-seen käytettävää hevosta on myös kokeiltu ja pyritty opet-tamaan, mutta tykkien rauta-pyörien jyrinään niitä ei ole saatu tottumaan. Ryhmästäm-me käytetään edelleen nimeä perinnejaos toivein, että löy-dämme vielä uusia toimintaan sopivia hevosia, ja onhan toi-mintaa johtamassa jaosjohtaja.

”Eteenpäin – Laukkaa – Mars” Perinnejaos on esiintynyt vuo-sittain monissa tilaisuuksissa. Suomenhevosen kantakirjaan hyväksymisen 100-vuotisjuh-lavuonna näytöksiä oli peräti 14. Toiminta on ainutlaatuis-ta. Ryhmä on tiettävästi Eu-roopassa ainoa, joka näytök-sessä avaa tulen ampumalla paukkulaukauksia. Perinneja-os osallistui vuosina 1999 ja 2009 Rovajärven tykistöleirin vuosijuhliin. Vauhdikas näytös Hautainmaan kentällä herät-ti huomiota vastapainona ny-kyaikaiselle tykki- ja heitinka-lustolle. Moni varusmies tuli näytöksen jälkeen kertomaan, ettei olisi uskonut tykkejä voi-tavan hevosilla vetää maastos-sa. Pyysipä muutama varus-miespalvelusta suorittava nai-

nen päästä kokeilemaan tyki-najoa valjakolla. Tietysti pyyn-töön suostuttiin. Leirijuhlassa oli myös useita hevosvetoisen ajan leireille osallistuneita tyk-kimiesveteraaneja, jotka tulivat kertoilemaan omia kokemuksi-aan Rovajärven leirin tykkihe-vosista.

Niinisalon varuskunnan va-la- ja omaistenpäivillä näytök-set ja ohimarssiin osallistumi-nen ovat saaneet nelituhatpäi-seltä katsojajoukolta ihailua ja kiitosta perinteiden esille-tuomisesta.

Mieleenpainuvimpia esiin-tymisiä ovat valtakunnallisen itsenäisyyspäivän paraatin ohi-marssi Hämeenlinnassa vuon-na 2007, paraatin jälkeinen asemaanajo ja tulenavaus Va-najaveden rannassa sekä Puo-lustusvoimien lippujuhlapäi-

vän ohimarssi ja taistelunäy-tökset Adolf Ehrnroothin auki-olla tänä vuonna Lappeenran-nassa. Sykähdyttävä oli myös Nurmeksessa vuonna 2006 jär-jestetty kaksipäiväinen veteraa-nijuhla ”Kiitos 1939–1945”, jossa yleisöä oli kahtena päi-vänä yhteensä noin 1500 hen-keä. Tunteita herättäviä ovat ol-leet esiintymiset Itsenäisyyspäi-vän iltajuhlavieraille Niinisa-lon varuskunnan lippukentällä. Kenttä on valaistu ja juhlatilas-ta on valot sammutettu, soitto-kunta soittaa Finlandiaa, lumi-pukuiset sotilaat ja lumivaip-poihin puettu valjakko tuovat tykit kentälle. Kunnialaukaus-ten jälkeen valjakko palaa tykil-le, ja asemasta poistutaan lau-kalla.

Tulikomentoja, kunnialaukaukset perinteille – ”Lataa” Hevosia oli rintamalla talvi-sodan päättyessä noin 53 000 ja jatkosodan päättyessä noin 44500. Hevosvetoisen tykistön perinteitä ylläpitämällä Nii-nisalon Ratsastajat ry ja Kan-kaanpään Seudun Tykistökilta ry haluavat kunnioittaa ja siir-tää eteenpäin sitä kenttätykis-tön perintöä, jonka ratsurit, tykkimiehet ja suomenhevo-nen sodissa ovat luoneet.

”Huomio – Tulta”

Komennot: Kenttätykistön Tykki- ja ajoharjoitteluopas v.1962

Tulikomentoja 4/2014 35

Marraskuun neljänneksi päi-väksi osutettu juhla aloitettiin seppeleenlaskulla killan mo-nivuotisen jäsenen, Manner-heim-ristin ritari Aarne Salo-sen hautapaadelle Porin Käp-pärän hautausmaalla. Varsi-nainen iltajuhla vietiin läpi kutsuvierastilaisuutena, joka alkoi klo 18 Länsi-Suomen Osuuspankin pääkonttorin kokoustiloissa.

Paikalle saapuikin arviol-ta viitisenkymmentä juhla-vierasta – heidän joukossaan mm. Porin kaupunginjohta-ja Aino-Maija Luukkonen, Tykistöprikaatin komentaja, eversti Mikael Feldt, Tykistö-prikaatin Kilta ry:n puheen-johtaja Orvo Haavisto se-kä Satakunnan kiltapiirin pu-heenjohtaja Esko Keiholehti. Nähtiinpä vieraiden joukossa myös MPK:n paikallispäällik-kö Kimmo Tuomi sekä Sata-kunnan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Pekka Elomaa.

Juhlan musiikkiannista vastasi veteraanisoittokunta SVeitsik-ko kapellimestarinaan director musices Tauno Leppäpohja.

Esillä ajankohtaista asiaaPorilaisten juhlan sponsoroi Länsi-Suomen Osuuspankki, joka tarjosi mainiot puitteet ja hyvät pullakahvit. Pankin va-ratoimitusjohtaja Matti Kiu-ru käsitteli tervetuliaissanois-saan mm. rahalaitoksen varau-tumista maksuvälinehuoltoon poikkeusoloissa. Porin Seu-dun Tykistökillan historiikki-lyhennelmän jälkeen vuorossa oli valtiotieteen tohtori, suur-lähettiläs Pauli Järvenpään juhlaesitelmä, jonka teemana oli kysymys siitä, ovatko yhtei-sesti sovitut kansainväliset pe-lisäännöt muuttumassa, kuten tapahtui 1930-luvun lopulla.

– Itämerestä on vuosikym-meniä puhuttu rauhan mere-nä. Nyt alueen turvallisuuspo-

liittinen tilanne on järkkymäs-sä. Venäjä on liittänyt Krimin itseensä ja jatkaa Ukrainan painostamista poliittisin, ta-loudellisin ja sotilaallisin kei-

noin. Myös Baltian maat ovat vahvan painostuksen kohtee-na. Venäläiskoneet rikkovat myös Suomen ja Ruotsin il-matilaa, ja Tukholman saaris-tossa liikkuu vieraita veden-alaisia toimijoita.

Tohtori Järvenpään mu-kaan pelin sääntöjä on rikottu. Niistä tärkeimpiä ovat valtioi-den alueellinen koskematto-muus ja itsenäisen valtion su-vereniteetti eli itsemääräämis-oikeus.

– Kaikki Euroopan valtiot, Venäjä mukaan lukien, ovat allekirjoittaneet useita perus-asiakirjoja, esimerkiksi Hel-

Porin Seudun Tykistökilta juhli viisikymppisiäKALEVI VIRTANEN

Poriin peruste in runsaat 50 vuo a si en seudun tykkimiehiä ajatellen Sata kunnan ken ätykistökillan paikallisosasto. Perustava kokous pidet- in 18 mie hen voimin 18.1.1964. ”Viisikymppisiä” olisi siis voitu juhlia jo

alkuvuodesta; juhlinta kuitenkin siirre in myöhemmäksi, jo a välty äi-siin vuo a aiemmin vietetyn Tykistöprikaa n Kilta ry:n 50-vuo sjuhlan aiheu amalta mahdolliselta ”turnausväsymykseltä”. Mannerheim-ristin ritari Aarne Salo-

sen hautapaasi kukitettiin juhlapäi-vän kunniaksi sinivalkoisin värein.

Ajankohtaisen, kiinnostavan ja kantaakin ottavan juhlaesitelmän piti valtiotieteen tohtori, suurlä-hettiläs Pauli Järvenpää.

Tykistöprikaatin komentaja, eversti Mikael Feldt toi porilai-sille tykistöprikaatin terveiset ja onnittelut.

Juhlan musiikkiannista vastasi vete-raanisoittokunta SVeitsikko kapelli-mestarinaan director musices Tauno Leppäpohja.

36

MUSEOMESTARIN KYMPPI

Kysymykset laati Museo Militarian museomestari Ilkka Vahtokari.

www.kirjapainouusimaa.fi | Teollisuustie 19, 06151 Porvoo

Vihreämpiä lehtiä.

Täysosumapainotuotteillesi

Tässä juhlanumerossa kaikki kysymykset koskevat tykistön kehittäjää, tykistönkenraali Vilho Petter Nenosta.

1. Missä kaupungissa Vilho Petter Nenonen syntyi 6.3.1883?a) Kuopiossa b) Pietarsaaressa c) Haminassa

2. Minä vuonna Nenonen aloitti varsinaisen kadetti-koulun Haminassa? a) 1894 b) 1896 c) 1893

3. Missä kaupungissa Nenonen palveli keväällä 1917, kun Venäjän tsaari Nikolai II syöstiin vallasta?a) Tallinnassa b) Pietarissa c) Kovnossa

4. Minkä kaupungin valtaukseen everstiluutnantti Nenonen osallistui sisällissodassa 3.2.1918? a) Kemin b) Tampereen c) Oulun

5. Sisällissodan suurimmat tykistötaistelut käytiin Tampereen valtauksen yhteydessä. Montako kenttä-tykkiä osallistui 3.4.1918 aamuyöllä 30 minuutin tulivalmisteluun valkoisten puolelta? a) 45 b) 26 c) 62

6. Perkjärvi toimi tykistön leiripaikkana vuoteen 1939. Milloin järjestettiin ensimmäinen koko silloista kenttä tykistöä koskeva leiri?a) Vuonna 1919 b) Vuonna 1920 c) Vuonna 1924

7. Eversti Nenonen osallistui 14.12.1921–2.6.1922 korkeimpien tykistöupseereiden tykistötaktiselle kurssille. Missä tuo kurssi pidettiin? a) Suomessa b) Venäjällä c) Ranskassa

8. Milloin Perkjärven leirillä ensimmäisen kerran kokeiltiin patteristoa tykistön tuliyksikkönä?a) Vuonna 1925 b) Vuonna 1927 c) Vuonna 1930

9. Talvisodan alettua kenraaliluutnantti Nenonen matkusti ostamaan kenttätykistölle tykkejä. Mihin maahan matka suuntautui? a) Saksaan b) Ranskaan c) Amerikkaan

10. Tykistönkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Nenonen vetäytyi eläkkeelle tykistön tarkastajan virasta. Minkä vuoden talvea silloin elettiin? a) 1945 b) 1946 c) 1947

Vastaukset 1a, 2b 3a, 4c, 5b, 6b, 7c, 8a, 9c, 10c

singin loppuasiakirjan 1975, joissa nämä keskeiset oikeudet on maiden päämiesten toimes-ta juhlallisesti hyväksytty, Jär-venpää muistutti.

Nato tai ei – oma puolustus kuntoon– Suomen kohdalla ei ole ai-hetta paniikkiin, mutta myös meidän on havahduttava sii-hen tosiasiaan, että sotilaallis-ta voimaa voidaan yhä käyttää osana muita vaikuttamisväli-neitä myös Pohjois-Euroopas-sa ja sen lähialueilla. Sotilaalli-sen voiman näyttöä ja käyttöä voidaan tehostaa informaatio-sodan, sähköisen maailman kyberhyökkäysten ja erikois-joukkojen keinoin. Pohjola ei enää ole mikään lintukoto, vaan yhä lisääntyvän sotilaalli-sen mielenkiinnon kohde, Jär-venpää summasi.

– Suomen on vakavasti pohdittava oman kansallisen puolustuksensa kehittämistä ja sen osana nykyistä laajempaa kansainvälistä yhteistyötä. Re-hellistä ja laajaa kansalaiskes-kustelua Natosta meidän ei tu-lisi välttää ei kä pelätä.

Tohtori Järvenpään mu-kaan meidän tulisi myös käy-dä vakavaa keskustelua Suo-men puolustusvoimien tar-peista ja niiden tyydyttämi-seen tarvittavien määrärahojen tasosta. Erityisesti puolustus-materiaaliin käytettävissä ole-vat rahat ovat jo tämän vuosi-kymmenen lopulla riittämät-tömät puolustusvoimien teh-täviin nähden.

Porilaisten marssi jatkuuPorin Seutu ei suinkaan ollut ainoa paikka, mihin reilut 50 vuotta sitten perustettiin tyk-kimiesten kiltoja: Satakunnan kenttätykistökillan ensimmäi-sen toimintavuoden aikana perustettiin paikallisosastot Satakunnan Tykistörykment-tiin, Poriin, Turkuun, Rau-malle, Vammalaan, Kauhajo-elle ja Kankaanpäähän.

Porissa pidettiin 18 mie-hen voimin paikallisosaston perustava kokous 18.1.1964. Porin seudun paikallisosas-ton puheenjohtajaksi valit-tiin Erik Wallin sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Allan Kalimo, Veikko Kari, Pek-ka Paala, Yrjö Sundbäck ja Martti Sädemäki eli kaksi up-seeria, kaksi aliupseeria ja kak-si miehistön jäsentä, jolla pe-riaatteella haluttiin korostaa killan jäsenien tasa-arvoisuut-ta. Kaikki olisivat kiltaveljiä tai -sisaria; sotilasarvot olisivat toisarvoisia kiltatoiminnassa.

Nyt, 50 vuotta myöhem-min paikalliskillan puheenjoh-tajana toimii Kalevi Virtanen ja hallituksen jäseninä Pertti Onniselkä sihteeri/rahaston-hoitaja, Lasse Siivonen, Kos-ti Rasinperä, Vesa Mäkipää, Antti Tanner, Jaakko Raini-ola ja Erik Wallin. Killan jä-sensihteerinä toimii Vesa Nie-menmaa.

Pronssisilla ansiolevykkeillä juhlassa palkittiin Mika Sten-lund ja Vesa Niemenmaa.

Marssi jatkuu.

Tulikomentoja 4/2014 37

TEKSTI: SAMUEL FABRIN JA SIRKKA OJALA, KUVAT: SIRKKA OJALA

Puh. (03) 682 4600, asiakaspalvelu@museomilitaria.fi, www.museomilitaria.fi

Avoinna syyskaudella: ti-su klo 11.00-17.00.

Pääsymaksut: aikuiset 8,00 €, lapset (7-17v) 3,00 €, ryhmät (väh. 15 hlö) 6,00 €/hlö.

Opastusmaksu 40 € ryhmä (varattava etukäteen, ryhmän koko max. 50 hlö).

Museon perheille suunnat-tu toimintapäivä järjestettiin 6. syyskuuta. Päivän aikana museolla vieraili toistatuhatta henkeä tutustuen muun mu-

Museo Militarian syyskausi on kulunut vauhdikkaas muun muassa syksyn luentosarjan ja perusnäy elyyn kuuluvan

Kansainvälisen näy elyosion avaamisen myötä.

assa museon näyttelyyn, puo-lustusvoimien nykykalustoon ja toimintaan, vanhoihin mu-seoajoneuvoihin sekä viestiase-maan. Lokakuussa järjestetty

VTT Pekka Visurin luento Mannerheimin ja Rytin vai-keista valinnoista keräsi Tyk-kihalliin peräti 130 henkeä. Vuoden lopulla on tiedossa vielä yksi luento, kun FT Erk-ki Wuolijoki tulee luennoi-maan 11. joulukuuta aihees-ta ”75 vuotta puna-armeijan marssista Suomeen: Reittiopas ja toteutuma”.

Militaria Shopin valikoi-ma on kasvanut syksyn aikana museon omilla myyntituot-teilla. Mukava lahjaksikin so-piva tuote on Aselajitonttu-jen kalenteri vuodelle 2015. Lisäksi tuliaisiksi voi ostaa museon omia tulitikkuja sekä kauniisiin lahjakääreisiin pa-kattuja Puttipajan valmistamia kynttilöitä.

Kiltalaisten yhteinen talkoopäivä Tykkimiesten kannattaa mer-kitä jo kalentereihinsa varaus 23. toukokuuta 2015, jolloin museolla järjestetään kaikki-en kolmen aselajin kiltalaisten yhteinen talkoopäivä. Kaikille talkoopäivään osallistuville on tarjolla omaan aselajiin liitty-vää toimintaa museohengessä.

Tänä vuonna museon vuo-si huipentuu itsenäisyyspäi-vään, jolloin museo on myös mediahuomion kohteena, kun puolustusvoimien valtakun-nallinen paraati järjestetään Hämeenlinnassa ja paraatikat-selmus museon juhlakentäl-lä. Joulukuun alussa museol-la avautuu myös uusi näyttely, jonka tiimoilta pääsee tutustu-

Museon Kansainväliseen osioon opastaa UNEF II-operaatiossa 1970-luvulla rakennettu ”Korjaamo-Ukko”, joka toimi suomalaisjouk-kojen korjaamon opasteena myös UNDOF- ja UNIFIL -operaatioissa ennen kotiuttamistaan vuonna 2008. Ryhmä Turun Seudun Tykistökil-lan jäseniä vierailivat museolla 6. marraskuuta ja he tutustuivat myös museon kansainväliseen osioon. Kuvassa: vas. Seppo Lerkki ja Jukka Nieminen.

Vietä mukava vuosi 2015 Museo Militarian aselajitonttujen seurassa. 15 euroa maksavan vuosikalenterin voit ostaa Militaria Shopista tai tilata postitse. Lisätietoa Militaria Sho-pin tuotteista löydät www.museomilitaria.fi -sivustolta.

MUSEO MILITARIA

38

TEKSTI: HEIKKI NURMI, KUVAT: SARI ANTTONEN

Lähes 50 vuotta sitten, tar-kalleen sanottuna 19.10.1964 kokoontui Raumanlinnaan 18 tykkimiestä. He päättivät yk-simielisesti perustaa silloisen Satakunnan Kenttätykistökil-lan (nykyisin Tykistöprikaatin Kilta) paikallisosaston Rau-malle. Näin sai alkunsa ny-kyinen Rauman Seudun Ty-kistökilta, joka siis alun perin oli Satakunnan Kenttätykistö-killan Rauman paikallisosas-to. Pääkilta, nykyinen Tykis-töprikaatin Kilta oli perustettu 27.10.1963.

Perustavan kokouksen pu-heenjohtajana toimi Eino Saarivuori ja sihteerinä Veik-ka Nikula. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin pu-heenjohtajaksi Uuno Nurmi sekä jäseniksi Tauno Nuotio, Pekka Huttunen, Eino Saa-rivuori, Jarmo Vahala, Tuure Ihala ja Jukka Kartano.

Rauman Seudun Tykistö-killan puheenjohtajina ovat toimineet Uuno Nurmi, Juha-ni Honkavaara, Tauno Nuo-tio, Markku Vainio, Kalervo Piira sekä Heikki M. Nurmi.

Aktiivista kiltatoimintaaRauman Seudun Tykistökilta on toiminut 50 vuoden ajan yhdyssiteenä Tykistöprikaatin ja reserviin siirtyneiden välillä vaalien tykkimieshenkeä eri-tyisesti Rauman seudulla. Pai-

kallisosasto sai ”perusmie-hitystä” jatkosodan aikai-sen Rauman patteriston eli II/KTR 5:n miehistä, joiden toiminnalla oli eri-tyistä merkitystä varsinkin paikallisosaston alkutai-paleella. Henkilöjäsenten määrä on tällä hetkellä nelisen kymmentä.

Toiminta Rauman Seudun Tykistökillassa on ollut tyypillistä kil-tatoimintaa. Omia ko-kouksia on vuosittain pidetty ainakin kaksi. Tutustumiskäynnit, esitelmä-tilaisuudet, keskustelupiiri, yhteiset matkat ja retket ovat tuoneet oman lisänsä toimin-taan.

Pääkillan eli Tykistöpri-kaatin Killan vetovastuu oli Raumalla viimeksi vuosina 2000–2001. Raumalaisten vetovastuun aikana ja Heikki M. Nurmen toimiessa pääkil-lan puheenjohtajana Tykistö-prikaatin Killasta muodostui kaikkia Tykistöprikaatia lähel-lä olevia kiltoja ja kiltojen pai-kallisosastoja yhdistävä sateen-varjokilta, jonka jäsenmäärä oli tuolloin lähes 1300. Rau-malaiset ovat muutenkin osal-listuneet pääkillan toimintaan aktiivisesti sekä hallitustyös-kentelyn että eri toimikuntien myötä. Osasto on muun mu-assa kunnostanut Museo Mili-

ie-ai-nä, -

n

elmä-

Rauman Seudun Tykistökilta 50-vuotias

tariassa Hämeen-linnassa olevaa kummitykkiä yhteistyössä turkulaisten kilta-veljien kanssa.

Tykkimieshengessä kohti tulevaisuuttaPerinteinen kiltatoiminta jat-kuu myös tulevaisuudessa. Toiminnan yleinen tavoite on edelleen tykistöllisten pe-rinteiden ja tykkimieshengen vaaliminen Rauman seudulla. Monet paikallisosaston jäsenet ovat vuosien varrella osallistu-neet vapaaehtoiseen maan-puolustuskoulutukseen, kuten kiltapatteritoimintaan. Perin-netyön rinnalla on voitu tar-jota mahdollisuutta osallistua maanpuolustustietoja ja -tai-toja kehittävään toimintaan. Aktiviteetit tuovat kiltaan uu-sia jäseniä.

maan talvi-, jatk o- ja Lapin so-tien kunniamerkkeihin.

Perusnäyttelyyn kansain välisestä toiminnasta kertova osioSuomi on ollut aktiivinen rau-hanturva- ja kriisinhallinta-operaatioihin osallistuja Sue-zin kriisiä seuranneesta UNEF-operaatiosta (1956–1957) läh-tien. Museo Militarian uudessa näyttelyosiossa esitellään tykis-tö-, pioneeri- ja viestiaselaji-en sekä yleisesti Puolustusvoi-mien kansainvälistä toimintaa 1950-luvulta nykypäivään as-ti. Näyttely koostuu teksti- ja kuvatauluista, kansainväliseen toimintaan liittyvästä esineis-töstä, näyttelyyn rakennetusta tarkastuspisteestä vartijoineen sekä tv-näytöllä pyörivästä ku-vaesityksestä. Näyttelyosio kuuluu museon perusnäytte-lyyn ja sijaitsee päärakennuk-sen kolmannessa kerroksessa.

Materiaalia näyttelyyn on saatu Puolustusvoimien Kan-sainvälisestä Keskuksesta, So-tamuseolta, Suomen Rauhan-turvaajaliitto ry:ltä ja Kanta-Hämeen Rauhanturvaajat ry:n jäseniltä. Näyttelyn viestikalus-to kuuluu museon omiin ko-koelmiin.

Tykistöjoukkoja Suomesta ei ole lähetetty kansainvälisiin tehtäviin, mutta Satakunnan Tykistörykmentillä ja Niini-salon tykistövaruskunnalla on ollut tärkeä rooli suomalaisten YK-joukkojen kouluttamisessa ja huoltamisessa. Viime vuosi-na Niinisalossa on myös järjes-tetty koulutusta eri maiden so-tilaille, jotka tukevat Afganis-tanissa maan kansallisarmeijan koulutusta.

Tilaisuudessa luovutettiin kunniakirja Tykistöprikaatin Kilta ry:n kunniajäseneksi kutsutulle Kalervo Piiralle sekä Tykistöprikaatin Kilta ry:n standaarit Timo Huhtaselle, Heikki Kaukolle ja Raimo Korhoselle. Huomion-osoituksen saaneet vasemmalta Timo Huhtanen, Kalervo Piira, Heikki Kauko ja Raimo Korhonen.

Tulikomentoja 4/2014 39

Hyökkäykseen liittyvää Tuu-losjoen ylimenoa varten oli laadittava tulisuunnitelma, jonka maalit oli määritettävä mahdollisimman tarkoin. Sa-malla oli selvitettävä vihollisen asemat sekä tuliasemat syvältä vihollisen selustasta. Tulisuun-nitelmaan oli kytkettävä laaja-alainen savutussuunnitelma. Näiden ohella oli huolehditta-va joukkojen, erityisesti tykis-tön tarvitsemasta topografi ses-ta perustasta.

Tiedustelutoimintaa ja topografi sta valmisteluaJo ennen sotatoimien alkamis-ta oli määritetty armeijakun-nan tykistötiedustelun keskei-set viholliseen kohdistuvat sel-vityskohteet, joita olivat vas-tustajan tykistön ryhmitys, sen laji ja vahvuus, jalkaväen ras-kaat aseet, raskaiden aseiden tulitoiminta, kenttävarustuk-set, uudet aseet sekä topografi -set eli kartastolliset seikat.

Tuulosjoen läpimurron tulivalmistelu 4.9.1941VELI KAURANEN

Karjalan Armeija hyökkäsi Laatokan pohjoispuolelta koh Petroskoita. VI Armeijakunta saavu linjan Tuulos-Säntämä-Varloi heinäkuun lopulla. Tälle linjalle pysähtyi AK:n hyökkäys toistaiseksi. Karjalan Armeijan komentaja käski 30.8. VI Armeijakunnan lyödä oikeaa siipeään vastassa oleva vihollinen, edetä päävoimillaan Syvärille ja suojata vasen sivustansa Kotkajärven-Vahoijärven linjalla.

Tiedustelun painopiste ase-tettiin alun alkaen ilmakuva-uksiin ja kuvien tulkintaan. Tiedustelukuvauskoneet lensi-vät elokuun päivinä 20 valoku-vauslentoa, joiden peittämä alue ulottui etulinjasta kohti Syväriä aina Lotinanpellon tasalle.

Ammunnan tarkan val-mistelun keskeiseen ongel-maan eli topografi seen perus-taan kiinnitettiin tiedustelun ohella erittäin vakavaa huo-miota. Elokuun alussa armei-jakunnalla oli käytettävissä tulevalta hyökkäyssuunnalta vain talvisodassa sotasaaliiksi saatuja, vuoden 1895 aineis-toon perustuvia ja jo vanhen-tuneiksi luokiteltuja neuvos-toliittolaisia topografi kartto-ja mittakaavassa 1:50 000 ja 1:100 000.

Pulman ratkaisemiseksi otettiin nyt käyttöön aiemmin kehitetyt pikakartoitusmene-telmät. Nähtävissä oleva to-pografi nen pulma oli todettu

ajoissa myös Päämajassa, joka käski jo heinäkuun 12. päivä-nä muodostaa Topografi patal-joonasta irrotettavasta henki-löstöstä erityisosaston toteut-tamaan Karjalan Armeijan tykistön tarvitsemia runko-mittauksia sekä valmistamaan pikakarttoja VI ja VII Armei-jakuntien etenemissuunnista. Heinäkuun 27. päivään men-nessä oli valmiina 20 kartta-lehden tiekartasto Rajakon-nun-Lotinanpellon väliltä.

VI Armeijakunnan tykistö-osasto sai suuren osan etulinja-tietoa tulenjohto- ja tähystys-paikoilta. Armeijakunnan tykis-töosaston maakaukokuvausryh-mä oli myös kantanut kortensa kekoon selvittämällä kuvaamal-la ja kuvatulkinnalla vihollis-pesäkkeiden ja -asemien yksi-tyiskohtia. Alayhtymien havain-not viestitettiin keskitetysti di-visioonien tykistökomentajilta armeijakuntaan. Pintatietoa saa-tiin myös armeijakunnan opera-tiiviselta osastolta, jolla oli käy-tettävissä myös partiotieduste-lun tuloksia.

Tykistötiedustelun koko kirjo oli käytössä Karjalan Ar-meijan hyökkäystoimien val-misteluissa sekä operaation al-kaessa. VI Armeijakunnan ty-kistökomentajan ote aselajin-sa tiedusteluun oli tiukka ja vaativa. Ilmakuvauksia saatiin verraten hyvin, joskin armei-jakunnan komentaja kenraali-majuri Paavo Talvela kiukut-teli vielä elokuun alussa ilma-voimien nihkeyttä alistaa yh-tymälle oma laivue sekä ylem-män johtoportaan harrastamaa kuvausmateriaalin pidättelyä. Joka tapauksessa VI Armeija-

kunta sai ennen Tuuloksen vai-hetta kaikkiaan 19 lentokuva-usta – määrä, jota on pidettävä erittäin hyvänä. Jopa päivää en-nen hyökkäystä eli 3.9. toteu-tettiin tykistökomentajan esit-tämä tiedustelukuvaus. Vihol-liskuvaukset olivat niin tuoreita kuin mahdollista.

Tykistötiedustelutietojen yhdistäminen muun operatii-visen tiedonhankinnan tulok-siin oli VI Armeijakunnassa alun alkaen lähes saumaton-ta ja suorastaan esimerkillistä. Ilmeisen selvästi tykistöko-mentaja ja armeijakunnan ko-mentaja tulivat toimeen kes-kenään. Talvela arvosti tykis-tökomentajaansa huolimat-ta joistakin luonteelleen tyy-pillisistä hetken ärähdyksistä. Tietojen välittäminen jou-koille hoidettiin maaliluette-loina sekä erillisinä karttapiir-roksina.

Hyökkäyksen tulivalmisteluTuulosjoen ylimenohyökkä-yksen oli määrä alkaa voi-makkaalla tulivalmistelul-la, jota seuraisi joen ylitys ja eteneminen kohti Syväriä. Tulivalmistelu oli oloissam-me mahtava sekä ammusku-lutukseltaan että kestoltaan. Tulisuunnitelman runko-na oli jalkaväen ja tykistön-lähitiedustelun havaitsemi-en kohteiden lisäksi tykistö-tiedustelun listaamat vihol-lisen syvyydessä olevat viisi komentopaikkaa, kymmenen leiri- ja varastoaluetta, run-saat kaksikymmentä viholli-sentykistön tuliasemaa, joista 1. Mittauspatteri oli selvittä-nyt parissa päivässä 16, sekä yli puolen sataa tukikohtaa tai muuta varustusta.

Karjalan Armeijan etene-misen suurin tulivalmistelu kehitettiin siis Tuulosjoen lä-pimurrossa 4.9.1941. Keski-tykseen osallistui oloissamme ennennäkemättömän runsas tykistövoima: 12 patteristoa ja yksi järeä patteri.

5. D:n tukiryhmä Tykistö-ryhmä S (evl. K. Somerto) - I/KTR 3 (maj. von Konow)

40

- III/ KTYR (kapt. J Nousiainen, 4.9.alk (kapt. L Yrjö-Koskinen)

- I/KTR 4 (maj. S. Jyllin-Korpi) - RsPsto 1 (Maj. H. Hukki) - ErLinPsto (kapt A. Elomaa) - 2. JrPsto 3 (ltn N. Mäki)

17. D:n tukiryhmä tykis-töyhmä R (evl K. Rauramo) - (I/KTR 8 maj A. Valla , ei am-punut Tuulokseen)

- (II/KTR 8 kapt P. Turpeinen, ei ampunut Tuulokseen)

- III/KTR 8 (kapt. A. Illukka) - (II/KTR 2 kapt A. Hankia, ei ampunut Tuulokseen)

- RsPsto 24 ( maj J. Leimu)Armeijakunnan yhteisryhmä (maj H. von Konow) - KvPsto 11 (kapt U. Vesenterä) - RsPsto 2 (maj S. Gyllenbögel) - RsPsto 3 (maj L. Hammarén) - saksalainen I/TR 234 - saksalainen II/TR234 - 18 ja 19 LinPsto 2

Tulivalmistelu alkoi 4.9. klo 00.00. Aluksi ammuttiin häi-rintää. Klo 03.30 ammuttiin komentopaikkoja ja majoitus-alueita. Klo 03.20–04.00 is-kettiin jokivarren pesäkkeisiin.

UNELMATELOSSA.LähiTapiola Eläkeyhtiö ja Eläke-Fennia yhdistyivät.

Rakennamme omalla panoksellamme hyvinvoivaa Suomea.

www.elo.fi

Klo 03.50 siirrettiin tulitus hä-määmisen vuoksi siltamaas-toon, ja klo 04.50 siirrettiin tuli koko voimalla murtokoh-taan. Tämän jälkeen aloitet-tiin taulukon mukainen saatto. Tulivalmistelussa käytettiin 18 000 laukausta eli 33 patteriston tuliannosta. Kilometrin levyi-seen murtokohtaan ammuttiin viimeisen tunnin aikana 110 tuli-iskua. Säntämän suunnal-la ammuttiin 12 000 laukausta. VI AK:n hyökkäyksissä käytet-tiin 30 000 laukausta eli 52 tu-liannosta.

VI AK:n hyökkäys eteni no-peasti. Jo 7.9. klo 05.30 kärki-joukot saavuttivat Syvärin Lo-tinanpellon kohdalla ja hetkeä myöhemmin Vaasenissa. Vii-den päivän taistelujen jälkeen suomalaisilla oli hallussaan ta-voitteensa, Syvärin virta Laa-tokan ja Syvärin aseman välillä.

Lähteet:Sotatieteen Laitos: Jatkosodan histo ria 2Jyri Paulaharju: Suomen kenttä-tykistön historia 2. osa

Ajoneuvotykit

Ranskalainen Nexter ja brasilialainen AVIBRAS ovat ilmoittaneet tehneensä yhteis-työsopi-muksen155 mm CAE-SAR-ajoneuvotykkijärjestelmän kehittämiseksi Brasilian armeijaa varten käyttäen samaa ajoneu-vo-, logistiikka- ja johtamisjär-jestelmää kuin brasilialaisessa maasto-kuorma-autoalustaises-sa ASTROS-raketinheitinjärjes-telmässä käytetään. (Military Technology 8/2014)

Puolalainen HSW-yhtiö on esitellyt 155 mm Kryl-ajo-neuvotykin. Se on asennettu kolmiakse-liselle Jelcz-kuorma-autoalustalle. Aseena käytetään israelilaista Elbitin 155 mm ATMOS 2000 -tykkiä muokat-tuna puolalaisten vaatimusten mukaiseksi. Kehitysvaihe on suunniteltu päättymään jou-lukuussa 2015, jonka jälkeen siirrytään testausvaiheeseen. Puolan tämän-hetkinen vaatimus on 72 asetta. Krylissä on 5 hen-kilön miehistö, taistelupaino on 23 tonnia, tulinopeus 6 ls/min ja pisin ampumaetäisyys on 40 km.

Aseen tuliasematoiminta on suunni-teltu erittäin nopeaksi. (Jane´s Defence Weekly 10 September 2014)

Kuvassa Kryl-ajoneuvotykin prototyyppi. Lähde: http://defenceforumindia.com/forum/land-forces/32413-polish-army-regina-program-modernization-artillery-4.html

Indonesian Armeija on vast-ikään tilannut 37 kpl CAESAR-ajoneuvotykkejä ranskalaiselta Nexteriltä. (MT 10/2014)

Yleistä tykistöstä

Intia on vapauttanut eteläafrik-kalaisen Denel-yhtiön ”mustalta listalta”. Tämä tarkoittaa sitä, että Denelin vedettävä 155 mm G5-haupitsi ja 155 Bhim-pans-sarihaupitsi ovat jälleen tarjolla Intian tykistöhankintaan. (Jane´s Defence Weekly 27 August 2014)

Tulikomentoja 4/2014 41

Kainuun tykistörykmentis-sä seurataan huolellisesti va-rusmiehiltä saatua palautet-ta. Tärkeimpänä tietolähteenä koulutuksen vaikuttavuudesta on varusmiesten loppukyse-ly. Palautteiden tulokset mu-kaan lukien henkilökunnan työilmapiirikysely käsitellään perusyksiköiden itsearvioin-titilaisuuksissa, ja kehittämi-nen kirjataan yksikön paran-tamissuunnitelmaan. Kehitys-keskusteluissa jalkautetaan pa-rantamissuunnitelmasta konk-reettisia tavoitteita kouluttajil-le. Jatkuvan parantamisen pe-riaatteella muodostetaan va-rusmieskoulutukselle olosuh-teet, jossa varusmiehellä ovat asenne sekä tahtotila kunnossa oppia uusia asioita. Kainuun tykistörykmentin koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta arvioi-daan kyselyjen tuottaman pa-lauteaineiston lisäksi rykmen-tin johdon tekemillä koulu-tuksen arvioinnilla.

Miten voin toimia yhä paremmin?Kainuun prikaatissa toteute-taan tehokkaasti jatkuvan pa-rantamisen periaatteita. Kai-nuun malli on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen henkilöstön sitoutumisessa parantamistoimintaan. Varus-

Miten huolehditaan tykki- ja heitinmiesten palvelusmotivaatiosta?

miestä kuunnellaan ja toimin-taa kehitetään aidosti asiakas-lähtöisesti. Toimiva palaute-malli ja henkilöstön sitoutu-minen kehittämistoimintaan on tärkeä asia luotaessa mo-tivoivia koulutusolosuhteita. Olen ollut onnekas saadessani johtaa rykmenttiä, jossa itse-arviointi on aidosti läsnä ryk-mentin arjessa.

Henkilökunnan esimerkkiKainuun tykistörykment-ti on panostanut vahvasti pa-rantamistoiminnassaan varus-miesten palvelusmotivaation ylläpitämiseen. Parantamis-toiminnan tulokset näkyvät myös koulutustuloksissa. Va-rusmiesten keskeyttämispro-sentit ovat pysyneet alhaisina.

Varusmiesten palvelusmo-tivaatioon on vaikutettu te-hostamalla ajankäyttöä, li-säämällä tietoa koulutuksessa pärjäämisestä ja panostamal-la palautteeseen. Henkilökun-nan omalla esimerkillä on kes-keinen vaikutus palvelusmo-tivaation ylläpidossa. Viikko-ohjelmien laadusta huolehti-malla selkeytetään koulutus-prosessia.

Rykmentin tavoitteena on ollut pitää varusmiespalve-luksen keskeyttämisprosentti

pienenä. Laadukkaalla koulu-tuksella sekä kannustavalla ja tukevalla asenteella asevelvol-lisista on koulutettu ”itselle taistelijaparia”. Yhteistoimin-nassa päällikkölääkärin kanssa katsotaan yksiköstä sopiva teh-tävä viedä varusmiespalvelus päätökseen ilman palveluksen keskeytystä.

Liikuntakoulutuksen merkitysLiikuntakoulutuksella on tär-keä rooli varusmiesten pal-velusmotivaation ylläpidos-sa. Koulutus toteutetaan ta-soryhmissä. Tärkeää on muis-taa, että ensimmäisten pal-velusviikkojen aikana ei vielä tehdä huippukuntoista tais-telijaa. Peruskoulutuskauden monipuoliset liikuntatapahtu-mat pitää saada liitettyä osak-si myös erikois- ja joukkokou-lutuskausien koulutusta. Löy-tyykö monipuoliseen liikun-takoulutukseen aikaa tiiviissä harjoitusjaksossa? Kyllä löytyy.

Kouluttajista on tullut val-mentajia, jotka omalla esimer-killään innostavat varusmie-hiä ja luovat oppimiselle kan-nustavan ilmapiirin. Fyysises-ti kunnossa oleva taistelija on vahva myös henkisesti. Asenne ja tahtotila ratkaisevat tässäkin asiassa.

Millä lisätään palvelusmotivaatiota?

Kuluneen syksyn aikana on it-searvioinneissa noussut esiin asioita, jotka otetaan käyttöön seuraavilla saapumiserillä. Pe-rus- ja erikoiskoulutuskau-siin lisätään tupakisoja, jois-ta myös parhaat palkitaan. E-kauden alkuun sijoittuu kou-lutusprosessin kiireisen vaihe. Edellisen saapumiserän kou-lutuksen suunnitteluun ja to-teutukseen nimetään koulut-taja, joka vastaa vanhemman saapumiserän koulutuksesta erikoiskoulutuskauden viikoil-la 1-3. Muutenkin tehostetaan koulutuksen suunnittelua lait-tamalla tarkemmin viikko-oh-jelmiin näkyviin koulutusai-heet ja vastuulliset kouluttajat. Tykkikoulutukseen lisätään paukkulaukausten käyttöä.

Kainuun prikaatin harjoi-tusjärjestelmän loppuun sijoit-tuu aselajiharjoitus, jossa to-teutuu kaksipuolinen taistelu komentajien taistelusuunni-telmien mukaisesti. Harjoitus tarjoaa mahdollisuuden myös tykistölle ja heittimistölle olla mukana harjoituksessa, jossa aselajien yhteistoiminta ja tor-juntajoukkueiden taistelut pi-tävät yllä motivaatiota kova-panosammuntojen jälkeenkin.

Everstiluutnantti Pauli Pukara-lammi on Kainuun tykistöryk-mentin komentaja.

Palautteenanto.

PAULI PUKARALAMMI

42

Tykistön ja heittimistön ampumatarvikkeiden käyt-töä tehostetaan ensi vuodes-ta alkaen. Ampumatarvikkei-ta on käytössä vähemmän, ja suunnittelun merkitys koros-tuu entisestään. Ampuma-vaiheet tiivistyvät, ja jokaisen ampumavaiheen jälkeen an-netaan palaute. Tulitauko-ko-mennon jälkeen tykkijaos/hei-tinjoukkue kokoontuu palau-tetilaisuuteen, jossa miehistö antaa ensin ampumavaiheen toiminnasta palautteen ja va-rusmiesjohtajat kertovat omat havaintonsa – mikä meni hy-

vin ja minkä voin tehdä vielä paremmin? Henkilökunta ko-koaa palautteen, ja tykkihuol-lon jälkeen alkaa koulutusvai-he. Koulutuksen aiheen käs-kee kouluttaja ammunnasta saadun palautteen perusteella.

Jokainen tykki- ja heitin-mies ansaitsee sellaiset koulu-tusolosuhteet, joissa oppimis-ta tapahtuu omasta vapaas-ta tahdosta. Palvelusmotivaa-tiota ylläpidetään koulutuk-sen selkeydellä, tiedonkululla, avoimella palautteella ja hen-kilökunnan innostavalla asen-teella.

Pohjoisen tykistön onnittelut 25 vuotta täyttävälle Tulikomentoja-lehdelle

Tulikomentoja-lehti on ollut meille tykki- ja heitinmiehille julkaisu, jonka ilmestymistä odotetaan, ja lehti tulee luet-tua kannesta kanteen. Kiitos lehden toimituskunnalle ar-vokkaasta työstä aselajimme yhteishengen lujittajana! Tuli-komentoja lehti tarjoaa lukunautintoja tykistöstä ja heitti-mistöstä eilen, tänään ja huomenna.

Pauli Pukaralammi everstiluutnantti, Kainuun tykistörykmentin komentaja

TILAUKSET: kaarlo.purhonen@kolumbus.fi Maksa laus pankki lille: Nordea FI9821241800011053Viite: Oma nimesi ja tykkimiesfi lmit. Tilauksesi pos tetaan he , kun maksu näkyy lillä. Tarjous on voimassa 5.-31.12.2014 tai niin kauan kun tavaraa rii ää.Mahdollisiin kysymyksiin vastaa Kaarlo Purhonen puh. 050 61 965

Tulikomentoja-lehden 25-vuotisjuhlatarjousTulikomentoja-lehden 25-vuotisjuhlatarjous4 KPL TYKKIMIEHET RY:N TUOTTAMAA DVD ELOKUVAA Osta vaikka joululahjaksi yhteensä 3 tun a viime sodistamme kertovia dokumen elokuvia!Normaali myyntihinta 60€ säästä yli 58%

NYT VAIN

2525 €€ EI MUITA KULUJA!

Tulikomentoja 4/2014 43

Kurikassa järjestetään ensi ke-sänä tykkinäytös jatkosotaan perustetun Raskas Patteristo 1:n muiston kunnioittamisek-si. Patteristo toimi ylipäällikön reservipatteristona. Se perus-tettiin Kurikassa, ja aluksi suu-rin osa patteriston miehistä oli paikkakuntalaisia. Sillä oli käytössään 155 H 17 -tykit, jotka olivat muutettu mootto-rivetoisiksi. Patteristoa käytet-tiin hyökkäysvaiheessa alista-malla se Karjalan Armeijan eri divisioonille tarpeen mukaan. Patteriston sotatoimet alkoivat Wärtsilästä ja jatkuivat hyök-käyksen mukana Äänislinnaan ja Karhumäkeen ja sieltä edel-leen Maaselän kannakselle.

Asemasodassa patteristo oli Syvärillä Baranyn-Konselän maastossa, josta se siirrettiin kesäkuussa 1944 Tali-Ihanta-lan taisteluihin. Sieltä patteris-to siirrettiin Luumäen alueel-

le, josta se kotiutettiin marras-kuussa 1944.

Kurikasta on tehty kak-si bussimatkaa Raskas Patte-risto 1:n jalanjäljillä. Toisen bussimatkan päätteeksi vuon-na 2012 patteriston histori-aa 1990-luvulta saakka harras-teprojektina selvitellyt Tuomo Aho ehdotti Kurikan Reservi-läisten puheenjohtajalle Mik-ko Säntille, että ”mitäs jos Kurikassa järjestettäisiin tykki-näytös patteriston tykkimies-ten muiston kunnioittamisek-si”. Reserviläisten puheenjoh-taja tuumasi, että hyvä idea, ja siitä lähtien enimmäkseen Tuo-mo Aho on valmistellut tykki-

näytöstä eri tahojen kanssa. Tä-hän mennessä valmisteluihin on osallistunut myös Kurikan reserviläisjärjestöjen puheen-johtajat Mikko Säntti ja Sami Kuntola sekä E-P:n tykistökil-lan väkeä. Tapahtuman lähetes-sä valmisteluihin tulee mukaan lisää porukkaa.

Tykkinäytös järjestetään Kurikassa elokuussa 2015. Al-

kuvuodesta 2014 Kurikan re-serviläisten pj. sopi Seinäjoen KOTU-yksikön kanssa, että ta-pahtuma järjestetään MPK:n kurssina. Toukokuussa asiasta kiinnostuneita reserviläisiä ja historianharrastajia kävi Rova-järvellä vierailulla MVH2014-ampumaleirillä. Etelä-Pohjan-maan tykistökillan puheenjoh-taja Seppo Rinta-Hoiska or-ganisoi Rovajärven vierailun. Tykistöprikaatin kommen-dantti Juha Vartiamäki otti vieraat vastaan, ja hänen joh-dollaan ryhmä kävi tutustu-massa nykyaikaiseen tykkitoi-mintaan. Matkan yhteydessä Kalle Niemi kertoi 155 H 17 -tykeistä sekä selvitti sodanajan patteriston toimintaa.

Iso askel tapahtui kesäkuus-sa, kun Sotamuseon johta-ja Harri Huusko totesi, ettei ole esteitä kunnostaa Kurikan tykkipuistossa olevia patteris-ton käytössä olleita 155 H 17 -tykkejä (2 kpl) ja käyttää niitä näytöksessä.

Kesäkuussa Kurikan tykki-näytös sai myös mieluisan suo-jelijan, kun Pohjanmaan alue-toimiston päällikkö komenta-ja Jukka Ranta lupautui ky-seiseen tehtävään.

Kurikan Kaupunki on suh-tautunut myönteisesti tapah-tumaan. Tykkinäytös voidaan

Tykkinäytös Kurikassa vuonna 2015

Raskas Patteristo 1:n muiston kunnioittamiseksi TUOMO AHO

Museo Militarian visiitti elokuussa – Vahtokari, Aho ja Kinnunen.Kuva: Sirkka Ojala.

Rovajärvi MVH2014: Kalle Niemen johdolla tutustuimme 155 H 17 -haupitsiin. Kuva: Matti Kullas.

44

Tuomo Aho m/36-asussa Syvärillä. Kuva: Juha Mikkilä

Kurikkalaissyntyinen Tuo-mo Aho on selvittänyt Ras-kas Patteristo 1:n vaiheita jatkosodassa. Hänen isoisän-sä palveli patteristossa tulen-johtueen radioryhmän joh-tajana. Isoisä Juhani Aho kuoli vuonna 1994, ja Tuo-moa jäi askarruttamaan pat-teriston historia. Ajatelles-saan syksyllä 1994 lainata Kurikan kirjastosta patteris-tosta kertovan kirjan ja tu-tustua näin isoisänsä jatko-sota-aikaan valkeni, ettei patteristosta ole tehty kat-tavaa kirjaa. Aho totesi, että täytyy kai ”kääriä hihat” ja aloittaa selvitystyö.

Tuomo Aho

Maanpuolustuskurssi vieraili HohenlockstedtissaTAUNO AALTONEN, 1022

Ryhmämme oltermannimme Eero Rantalan johdolla kuvattuna Hohenlockstedtin kuuluisan vesi-tornin juurella. Entinen pormestari Horst Bollmann toinen oikealta ja nykyinen pormestari Jurgen Kirsten äärimmäisenä oikealla.

Tällä tiellä hän on edelleen. Harrastepohjalta tehdyssä sel-vityksessä aineistoa on kerty-nyt mukavasti, mutta edelleen on paljon tutkittavaa. Tule-va tykkinäytöskin on osa tä-tä selvitystyötä. Se nimittäin mahdollistaa edes jonkinlaisen omakohtaisen kokemuksen jatkosodan aikaisen tykistön toiminnasta. Ikävä kyllä elos-sa ei ole enää montaakaan ve-teraania, jotka muistavat Ras-kas Patteristo 1:een liittyviä asioita.

Kun patteriston jatkosota-ajasta on kasassa riittävästi hy-vää aineistoa, on tarkoitus lait-taa se kansien väliin. Kaiken-

lainen aineisto ja pienetkin kyseiseen patteristoon liit-tyvät muistelot ynnä muut ovat varsin tervetulleita.

Tuomo Aho, 050 392 6118, rspsto1@gmail.com

Maanpuolus tuskurs s in i Saksan vierailun yhteyteen olin sopinut myös käynnin Hohenlockstedtissa, jossa 18-päinen ryhmämme vie-raili 15. lokakuuta 2014. Meidät otettiin erinomai-sesti vastaan nykyisen por-mestarin Jurgen Kirstenin sekä kulttuuri- ja historia-yhdistyksen puheenjohtajan

Achim Jabuschin toimesta. Isäntiimme liittyi myös Ho-henlockstedin aikaisempi pit-käaikainen pormestari Horst Bollmann. Hänen ensi koske-tuksensa jääkäritykistöön oli jo vuonna 1986, jolloin hän tuoreena pormestarina vie-raili komentamassani Jääkä-ripatteristossa jääkäritykistön 70-vuotisjuhlallisuuksiin liit-

tyen. Sekä nykyinen pormes-tari että Horst Bollmann il-moittivat osallistuvansa jää-käriliikkeen 100-vuotisjuh-lallisuuksiin Suomessa mar-raskuussa 2014. Toivottavas-ti Hohenlockstedtin edustus nähdään jälleen Suomessa jääkäritykistön 100-vuo-tisjuhlallisuuksissa vuonna 2016.

toteuttaa kaupungin omista-malla maa-alueella.

Raskaan patteriston so-ta-aikaan ja tulevaan näytök-seen liittyen elokuussa pidet-tiin palaveri Museo Militari-assa. Tuomo Aho, E-P:n tykis-tökillan Aki Kinnunen, mu-seomestari Ilkka Vahtokari ja tutkija Samuel Fabrin olivat varanneet päivän tähän aihee-seen. Museo oli muun muas-sa etsinyt materiaalia Tuomo Aholle, joka oli kääntynyt mu-seon puoleen tietyissä tykistö-historiallisessa asioissa. Samal-la sovittiin, että Museo Milita-ria tukee näytöstä lainaamalla siihen vanhaa materiaalia.

Tapahtuman onnistumi-seksi on päätetty järjestää MPK:n kursseina koulutusta. Etelä-Pohjanmaan tykistökil-lan Aki Kinnusen avustuksel-la on organisoitu kaksi täsmä-kurssia. Ensimmäinen kurs-si järjestettiin marraskuun puolivälissä. Siinä keskityttiin palkkilavettisen tykin tuliase-matoimintaan. Kurssin johta-jana toimi Matti Lappalai-nen ja kouluttajina Matin li-säksi Aki Kinnunen ja Keijo Mäkinen.

Seuraava kurssi on tarkoi-tus järjestää maaliskuussa, ja silloin keskitytään tulenjoh-to- ja viestitoimintaan. Kesäl-lä 2015 on tarkoitus järjestää kaksipäiväinen kehysharjoitus, jossa harjoitellaan koko tapah-tuma.

Näytöksen järjestäjät ovat erittäin kiitollisia kaikille ta-hoille, jotka tavalla tai toisella osallistuvat tulevaan näytök-seen ja sen tukemiseen.

Lisää infoa tapahtuman Fa-cebook sivulla: https://www.facebook.com/raskaspatteristo1

Tulikomentoja-lehden si-vuilla seurataan projektin ete-nemistä.

Tulikomentoja 4/2014 45

Museoesineet kertovat, osa 19Museoesineet kertovat, osa 19

TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA

Museo Militarian ulkonäytte-lyalueen ensimmäiseen tykkiri-viin on sijoitettu pihan jäykkä-lavettiset tykit. Niiden joukos-sa on vierekkäin kaksi varsin sa-mannäköistä 120 mm kanuu-naa: 120 K 78 ja 120 K 78-16.

Ranskalainen de Bange -kanuuna Tykit kuuluvat ranskalaiset de Bange -tykistöjärjestelmään. Järjestelmän taustalla oli van-hentuneella tykistöllä taistel-leen Ranskan tappioon päätty-nyt sota Saksaa vastaan 1870–1871. Tykistön uusimisessa käytettiin hyväksi silloista tuo-reinta teknistä tietoa. Nimensä järjestelmä sai eversti Rangon de Bangesta, joka kehitti tyk-kien lukon tiivisteen. Niin sa-notun Canet-lukon uutuutena oli tyynymäinen tiiviste, joka sisälsi asbestia ja lampaantalia.

Ranskan tykistön uusimi-sen tuloksena oli kahdeksan vuosimallien 1877 ja 1878 tykkimallia. Suomessa tulivat tutuiksi mallit 80 K 77, 90 K 77, 155 K 77 ja 120 K 78. Museo Militariassa nähtävissä ovat 120 K 78:n lisäksi 90 ja 155 millimetrin kanuunat.

Ranskasta SuomeenTalvisodan alkaessa Suomen kenttätykistöllä oli valtava kalustopula. Tykkejä hankit-taessa ei voitu pitäytyä vain

120 K 78 - yksi jatkosodan jäykkälavettisista

moderneissa joustolavettisis-sa malleissa. Myös vanhentu-neeseen kalustoon jouduttiin tyytymään. Jäykkälavettiset 120 K 78 -kanuunat hankit-tiin Ranskasta Suomeen vuon-na 1940, mutta talvisotaan ne eivät ehtineet.

120 K 78 -tykkejä hankit-tiin kaikkiaan 72 kappaletta, ja mukana tuli noin 150 000 laukausta. Osa tykeistä oli mallia 1878–1916 (120 K 78-16). Sen ampumaomi-naisuudet olivat samat kuin mallin 1878, mutta putken rakennetta muutettu valmis-tusteknisistä syistä. Myös lu-kon ja lavetin rakenteiden yk-sityiskohdat eroavat hieman vanhemmasta mallista. Ehkä parhaiten 120 K 78:n ja 120 K 78-16:n erottaa toisistaan parhaiten putken päällä ole-van nostokaaren avulla – kul-

jetusta varten putki voitiin irrotettiin lavetista. Alkupe-räisessä mallissa kaari on put-ken suuntaisesti, uudemmas-sa versiossa putkeen nähden poikittain.

Käytössä jatkosodassaJatkosodassa 120 K 78 -tykkejä käyttivät Linnoituspatteristot 1, 3, 4, 5 ja 6, Syvärin Linnoi-tuspatteristo 1, Maaselän Lin-noituspatteristo 2 sekä Kevyt Patteristo 15. Jäykkälavettisuu-desta ja huonosta kenttäkelpoi-suudesta huolimatta tykkimal-lia pidettiin tehokkaana ja tark-kana aseena. Tarkkuuden taus-talla olivat tykkien panospesän pitkä ja suppea muoto sekä putken toisiaan tukevien ren-gasvahvisteiden ja kierteiden onnistunut muoto. Tykin tuli-asemapaino on 3750 kg ja kan-tama 12,4 km.

Jäykkälavettinen 122 K 78 täytti lopulta paikkansa jatko-sodassa, mistä kertovat tykki-mallilla sodan aikana ammu-tut 128 226 laukausta. Pakon sanelemalla jäykkälavettisten tykkien käytöllä myös säästet-tiin uudemman ja paremman tykkikaluston putkia. Viimei-set laukaukset 120 K 78 -ka-nuunalla ampui Syvärin Lin-noituspatteristo 2 (entinen Syv.Lin.Psto 1) 24.6.1944.

Putki uusiokäytössäPuolassa valmistettiin vuonna 1931 maan tykistöä moderni-soitaessa tykkejä, joissa käytet-tiin 122 K 78:n putkea ja 152 H 09:n tai 152 H 10:n lavet-tia. Tuloksena oli malli 120 K 78-31. Suomi osti vuon-na 1940 näitä kanuunoita 24 kappaletta Saksan Puolas-ta saamasta sotasaaliista, ja ne olivat eräiden raskaiden patte-ristojen käytössä jatkosodassa. Myös 120 K 78-31 on nähtä-vissä Museo Militarian ulko-näyttelyalueella.

Lähteitä:Jyri Paulaharju: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995. Sotamuse-on julkaisuja 1/1996. Unto Partanen: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry 1988. Pertti Tamminen: Vienan tykit. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen 1987.

Puolustusministeri Carl Ha-glund valtuutti puolustus-voimat tekemään hankin-tasopimuksen Itella Posti Oy:n kanssa ajalle 1.1.2015–31.12.2018. Hankinnan kohteena on normaaliolojen posti- ja kuljetuspalvelut se-kä informaatiologistiikka- ja yhteystietopalvelut.

Puitesopimuksen tavoit-

teena on myös yhteistoimin-nan kehittäminen ja varautu-minen poikkeusoloihin, kuten mahdolliseen kenttäpostitoi-mintaan.

Hankinnan kokonaisarvo on noin 15 miljoonaa euroa, ja toimitukset ajoittuvat vuo-sille 2015–2018. Sopimus si-sältää optiovuodet 2019 ja 2020.

Senaatti-kiinteistöt ja Puolus-tushallinnon rakennuslaitos kil-pailuttavat useiden Länsi-Suo-messa sijaitsevien kiinteistöjensä lämmityspalvelut. Itä-Suomen kohteiden kilpailutus toteutet-tiin jo aiemmin.

”Kotimainen energia sopii puolustushallinnolle hyvin, sil-lä se vahvistaa energian omava-raisuutta ja huoltovarmuutta.

Lämpöyrittäjyystoiminta on kehittynyt sen alkuajoista pal-jon, ja lämpöyrittäjistä löytyy hyviä luotettavia kumppanei-ta”, sanoo energia-asiantuntija Kari Huttunen Puolustushal-linnon rakennuslaitokselta.

Lämpöyrittäjyys vahvistaa maamme energiaomavarai-suuden ohella myös vaihtota-setta ja paikallistaloutta.

Puolustusministeriö päätti yhteistyöstä Postin kanssa

Puolustushallinnolle lämpöä kotimaisilta yrittäjiltä

uutisiauutisia

Ranskalaiset de Bange -kanuunat 120 K 78 (oik.) ja 120 K 78-16 ja 90 K 77 Museo Militarian ulkonäyttelyalueella.

46

Kirjassa on kaksi venäläistä nä-kökulmaa toisen maailmanso-dan alkuun: Soloninin mukaan Stalin käytti itserakasta Hitleriä jäänsärkijänä saadakseen länsi-maat sotaan keskenään ja levit-tääkseen sosialismin johdollaan Eurooppaan ja osaan Aasiaakin. Siksi Stalin tuki aluksi Hitleriä. Stalinin perusajatus oli kuiten-kin rakentaa vahvat asevoimat ja hyökätä Saksaan ja pitemmäl-lekin, kun länsimaat olivat uu-vuttaneet toisensa. Tämän jään-särkijäteorian esitti alun perin Viktor Suvorov, oikealta ni-meltään Vladimir Rezun. Vla-dimir Dajnes taas esittää meille tutun perinteisen neuvostoliit-tolais-venäläisen kannan, jonka mukaan Neuvostoliitto ei ollut 1941 valmistautunut puolus-tustaisteluun eikä hyökkäysso-taan.

Kirjassa kumpikin peruste-lee kantansa. Käsittelen referaa-tissani Soloninin argumentteja, koska Dajnesin käyttämät pe-rusteet ovat olleet kauan ja ylei-sesti esillä. Sen sijaan Soloninin teesi ja argumentit ovat monille uusia. Tämän uuden, Venäjällä vähemmistönä olevan koulu-kunnan näkemyksistä kerro-taan harvoin Suomessa.

Dajnes ja Solonin ovat yh-tä mieltä siitä, että Neuvosto-liitto ei ollut valmis sotaan Sak-san hyökätessä 22.6.1941. Syyt vain ovat erilaiset. Soloninin mukaan Neuvostoliitto valmis-tautui hyökkäämään materi-aalisesti ja lukumääräisesti yli-voimaisin asevoimin Saksaa ja sen liittolaisia vastaan, mutta myöhästyi. Hyvin salatut kes-

kitysmarssit olivat haavoittu-vimmillaan. Dajnesin mukaan Stalin ei uskonut Saksan hyök-käykseen ainakaan vielä 22.6., minkä takia Neuvostoliitto oli valmistautumaton, vaikka oli-kin laatinut puolustussuunni-telmia ja alkanut kohottaa val-miuttaan.

Solonin käyttää lähteinään erityisesti puolustusasiain kan-sankomissaarin, yleisesikunnan päällikön ja eräiden sotilaspii-rien kirjeenvaihtoa siltä osin kuin sitä on julkistettu.

Solonin myöntää, että Sta-linin itsensä allekirjoittamaa hyökkäyskäskyä tai -suunni-telmaa Saksaan ei ole löydetty. Toisaalta ei ole löydetty myös-kään Stalinin allekirjoitta-maa hyökkäyskäskyä Suomeen vuonna 1939, vaikka sota kiis-tatta käytiin. Poliittista päätös-tä Molotov-Ribbebtrop-sopi-muksen allekirjoittamisesta ei ole löydetty, vaikka sopimus allekirjoitettiin. Vuoden 1937 suuren terrorin aloittamisesta Stalin ei allekirjoittanut mää-räystä, vaikka terrorin vaikutus oli valtava. Kukaan ei ole löy-tänyt Stalinin tai kenenkään muunkaan keskeisen johta-jan allekirjoittamaa puolustus-suunnitelmaa tai suunnitelmaa maailmanrauhan tai Euroopan rauhan säilyttämiseksi.

Elokuu 1939 oli epäilemät-tä Stalinin henkilöhistorian loistavin hetki. Hän sai lähes lahjana, lupaamalla Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa olla hyökkäämättä Saksaan kaista-leen Itä-Eurooppaa Itämerestä Tonavaan. Sitten Kremlin ki-

ristäjä sai vaihtamalla raakaöl-jyyn, malmiin ja pellavaan uu-sinta aseistusta, sotakalustoa, ainutlaatuisia tuotantokonei-ta, -kojeita ja teknologiaa. Kun saksalais-puolalaisblokin uhka väistyi, Stalinille avautui aivan uusia näkymiä. Neuvostoliiton sotasuunnitelmat syyskuusta 1939 heinäkuuhun 1940 ovat valtiosalaisuuksia, mutta yleiset poliittiset kannat ovat tiedossa: Englanti ja Ranska estivät maa-ilmanrauhan. Englanti, Rans-ka, Turkki ja Iran valmistelivat sotaa. Lähi-itä oli sotavalmiste-lujen kohde.

Sotasuunnitelmaa Saksaa vastaan parannettiin ja kehitet-tiin elokuusta 1940 alkaen. Ita-lia, Unkari, Romania ja Suomi mainittiin Saksan tukijoiksi. Tätä hyökkäyksellistä ryhmi-tyssuunnitelmaa kehiteltiin ja muunneltiin sittemmin, mutta perusajatukseltaan se pysyi sa-mana. Taistelut piti käydä val-tion rajan länsipuolella.

Stalin arvioi kansainvälisen tilanteen uudelleen joskus aika-välillä 6.4.–24.5.1941. Jugos-laviassa tehtiin 26.–27.3.1941 Englannin ja Neuvostoliiton salaisten palvelujen rohkaise-ma sotilasvallankaappaus. Ju-goslavia solmi 6.4.1941 Neu-vostoliiton kanssa sopimuk-sen ystävyydestä ja yhteistyös-tä. Muutama tunti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen Saksa hyökkäsi Jugoslaviaan. Neu-vostoliitto ei auttanut Jugosla-viaa, vaan aloitti ystävyyskam-panjan Saksaa ja sen liittolaisia kohtaan. Neuvostoliitto alle-kirjoitti 13.4.1941 puolueet-

tomuussopimuksen Japanin kanssa, mikä antoi Stalinille va-paat kädet lännessä. Stalin ryh-tyi 5.5.1941 muodollisestikin hallituksen johtoon pääminis-teriksi.

Stalinin kabinetissa järjes-tettiin 24.5.1941 monitunti-nen kokous, johon Stalinin li-säksi osallistuivat pääministerin sijainen, ulkoasiainkomissaari Molotov, puolustusasiainko-missaari Timoshenko, Puna-armeijan yleisesikunnan pääl-likkö Zhukov, yleisesikunnan operatiivisen osaston päällikkö Vatutin, Puna-armeijan ilma-voimien komentaja Zhigarev, viiden rajasotilaspiirin komen-tajat, sotaneuvostojen jäsenet ja ilmavoimien komentajat. Vastaavaa kokousta ei järjestet-ty kuukausiin aikaisemmin tai myöhemmin ennen sotaa. Ko-kouksen asiasisällöstä ei ole jul-kistettu juuri mitään. Solonin otaksuu, että kokouksessa käsi-teltiin ja ohjeistettiin sota Sak-saa vastaan.

Puolustusasiainkomissaarin päätöksen mukaan puna-ar-meijan operatiivisen suunnitel-man saivat tietää vain puolus-tusasiainkomissaari, hänen en-simmäinen sijaisensa, yleisesi-kunnan päällikkö ja hänen en-simmäinen sijaisensa ja opera-tiivisen osaston päällikkö. Siksi esimerkiksi saksalaisten vangit-semat neuvostokomentajat ei-vät sitä tunteneet. Suunnitel-maa muokattiin yksityiskoh-diltaan keväällä 1941.

Kirja on venäjänkielinen ja nimen suomennos on kirjoittajan.

KIRJALLISUUTTAKIRJALLISUUTTA

Mark Solonin, Vladimir Dajnes: Suuri isänmaallinen sota: halusivatko venäläiset sotaa?Moskova 2014, 223 sivua.

(Дуэль историков. Марк Солонин, Владимир Дайнес: Великая Отечественная: Хотели ли русские войны? Москва 2014)

Historioitsijoiden kaksintaisteluMARKKU FAGERLUND

Tulikomentoja 4/2014 47

Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme

rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta!

w w w . m i l l o g . f i

TTToooiiivvvoootttaaammmmmmeee kkkaaaiiikkkiiilllllleee aaasssiiiaaakkkkkkaaaiiilllllleeemmmmmmeee j h i ök ill